Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan öljyvahinkojen torjuntalain (1673/2009) 31 §:n 3 momentin 3 kohta seuraavasti:

Maaöljyvahinkojen torjuntaviranomaisella on oikeus vaaratilanteessa saada salassapitosäännösten estämättä maksutta öljyvahingon torjumiseksi tarpeellisia tietoja seuraavasti:

3) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 130 §:ssä tarkoitetusta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekisteristä tietoja yrityksen toiminnan laadusta sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden määristä;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan eräiden riskin aiheuttavien tuotteiden markkinavalvontaan liittyvien tietojen ilmoittamisesta Euroopan yhteisöjen komissiolle annetun lain (1197/2009) lain nimike ja 1—5 § seuraavasti:

Laki

eräiden riskin aiheuttavien tuotteiden markkinavalvontaan liittyvien tietojen ilmoittamisesta Euroopan komissiolle

Tässä laissa säädetään yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY 12 artiklan sekä tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 22 artiklan mukaisista vakavan riskin aiheuttavien tuotteiden markkinavalvontaa koskevista ilmoituksista Euroopan komissiolle. Laissa säädetään myös toimenpiteistä, joihin Suomessa on ryhdyttävä Euroopan komission mainittujen säännösten nojalla jäsenvaltioille lähettämien ilmoitusten perusteella. Lisäksi laki koskee myös markkinavalvontaviranomaisten velvollisuutta välittää komissiolle eräitä tietoja riskin aiheuttamista tuotteista mainitun asetuksen 23 artiklan nojalla.

Tätä lakia ei sovelleta ilmoituksiin sellaisista toimenpiteistä, joita koskevat seuraavat Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetut ilmoitusjärjestelmät:

1) elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002;

2) ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY sekä ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004;

3) aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 90/385/ETY sekä lääkinnällisistä laitteista annettu neuvoston direktiivi 93/42/ETY.

Kun markkinavalvontaviranomainen toteuttaa tai aikoo toteuttaa pakottavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai rajoittaa tuotteen markkinoille saattamista, kaupan pitämistä tai käyttöä sen vuoksi, että tuote aiheuttaa vakavan riskin, tästä on ilmoitettava Euroopan komissiolle. Euroopan komissiolle on ilmoitettava myös silloin, kun vastaavia toimenpiteitä suositellaan toiminnanharjoittajille tai niistä sovitaan heidän kanssaan.

Jos tuotteesta aiheutuvan vakavan riskin vaikutukset eivät ulotu Suomen omaa aluetta laajemmalle, 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä on ilmoitettava vain, jos toimenpiteeseen liittyy tietoja, joilla saattaa tuotteiden turvallisuuden kannalta olla merkitystä muille Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Markkinavalvontaviranomaisen, joka toteuttaa 2 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen, on annettava siitä välittömästi tieto Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto lähettää 2 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen Euroopan komissiolle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaanottaa 1 §:n 1 momentissa mainitun direktiivin 12 artiklan ja asetuksen 22 artiklan mukaiset Euroopan komission ilmoitukset muiden jäsenvaltioiden toteuttamista tuotteiden markkinoille saattamista, kaupan pitämistä tai käyttöä rajoittavista toimenpiteistä ja lähettää ne viipymättä niille kansallisille markkinavalvontaviranomaisille, jotka ovat Suomessa toimivaltaisia valvomaan kysymyksessä olevia tuotteita.

Markkinavalvontaviranomaisen on ilmoitettava viipymättä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, onko Suomessa ryhdytty toimenpiteisiin 3 momentissa tarkoitetun Euroopan komissiosta saadun muussa jäsenvaltiossa toteutettua toimenpidettä koskevan ilmoituksen takia ja mitä nämä toimenpiteet ovat. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto lähettää tiedot ilmoituksesta edelleen Euroopan komissiolle.

Markkinavalvontaviranomaisten on 2 ja 3 §:ssä tarkoitettujen vakavan riskin aiheuttavaa tuotetta koskevien ilmoitusten lisäksi välitettävä Euroopan komissiolle käytettävissään olevat tiedot riskin aiheuttavista tuotteista siten kuin 1 §:n 1 momentissa mainitun asetuksen 23 artiklassa säädetään.

Tässä laissa tarkoitetuissa ilmoituksissa olevia tietoja koskevasta salassapitovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) sekä 1 §:n 1 momentissa mainitun asetuksen 19 artiklassa ja direktiivin 16 artiklassa. Salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- ja ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa Turvallisuus- ja kemikaali-virastolle, markkinavalvontaviranomaiselle tai Euroopan komissiolle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetun lain (1005/2008) 27—30 §, 32 §:n otsikko, 1 momentti ja 2 momentin johdantokappale, 33 §:n 2 kohta sekä 34 §:n 1 momentin johdantokappale, 4 kohta ja 2 momentti sekä 36 ja 39 § seuraavasti:

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo, että energiaa käyttävät tuotteet ovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisia.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus saada tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot valmistajalta, valtuutetulta edustajalta, maahantuojalta tai muulta elinkeinoharjoittajalta, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeellista, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 34 luvun 1, 3, 7—9 tai 10 §:ssä taikka 44 luvun 11 tai 12 §:ssä tarkoitettu rikos.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus hankkia energiaa käyttävä tuote tutkittavakseen ja testattavakseen, jos se on tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi käyttää tutkimuksessa, testauksessa ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on korvattava 1 momentissa tarkoitettu tutkittavaksi ja testattavaksi otettava energiaa käyttävä tuote käyvän hinnan mukaan, jos valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja tai elinkeinonharjoittaja sitä vaatii ja jollei tuote ole tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastainen.

Jos energiaa käyttävä tuote ei täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi velvoittaa valmistajan, valtuutetun edustajan, maahantuojan tai elinkeinonharjoittajan korvaamaan hankinnasta, tutkimuksesta ja testauksesta aiheutuneet välittömät ja tarpeelliset kustannukset käyvän hinnan mukaan.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada tämän lain mukaista valvontaa varten tarpeellisia tietoja toisilta viranomaisilta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto saa luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saatuja salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

Tarkastuslaitokset ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä velvollisia antamaan:

vallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Jos Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on aihetta epäillä tai jos se toteaa, että energiaa käyttävä tuote tai sitä koskevat asiakirjat ja tiedot eivät ole tässä laissa säädettyjen vaatimusten mukaisia, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi:

otteen valmistajan, valtuutetun edustajan, maahantuojan tai elinkeinonharjoittajan hallussa oleva tuote hävitettäväksi, jos 1—3 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta ei voida pitää riittävänä; jos energiaa käyttävän tuotteen hävittämistä ei kuitenkaan katsota tarkoituksenmukaiseksi, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä, miten energiaa käyttävän tuotteen kanssa on muutoin meneteltävä.

Valmistajan, valtuutetun edustajan, maahantuojan tai elinkeinonharjoittajan on annettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tämän määräämässä ajassa selvitys siitä, millä tavoin 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun rajoitukseen tai kieltoon liitetty määräys tai 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaatimus on pantu toimeen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin siitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Ministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan pelastustoimen laitteista annetun lain (10/2007) 24 § ja

muutetaan 8 §:n 1 momentti, 9 §:n 2 momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 3 momentti, 16 §:n 1 momentti, 17—19 §, 21 §:n 1 momentti, 22 §:n 2 momentti ja 23 §:n 1 momentti seuraavasti:

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja töitä tekevän asennusliikkeen ja käsisammutinliikkeen on ennen toiminnan aloittamista tehtävä ilmoitus valvontaa varten Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot toiminnan harjoittajasta ja vastuuhenkilöstä sekä toiminnasta ja työvälineistä.

Vastuuhenkilönä voi toimia toiminnan-harjoittaja itse tai liikkeen päätoimisessa palveluksessa oleva henkilö. Vastuuhenkilöllä tulee olla koulutuksen ja työkokemuksen kautta saavutettu tehtävien edellyttämä erityisosaaminen. Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tai sen hyväksymän muun, riittävän asiantuntevan tahon järjestämässä kokeessa. Pätevyysvaatimukset täyttävälle Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa määräajan voimassa olevan pätevyystodistuksen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi peruuttaa pätevyystodistuksen, jos asianomainen ei enää täytä pätevyysvaatimuksia tai laiminlyö oleellisesti 1 momentissa säädetyn huolehtimis-velvollisuutensa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyy hakemuksesta pelastustoimen laitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointipalveluja suorittavat arviointilaitokset sekä palonilmaisulaitteistojen ja automaattisten sammutuslaitteistojen tarkastuksia suorittavat tarkastuslaitokset lukuun ottamatta rakennus-tuotedirektiivin soveltamisalaan kuuluvia arviointilaitoksia.

Arviointilaitoksen ja tarkastuslaitoksen on ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaali-virastolle toiminnassaan tapahtuneista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta hyväksymisen edellytysten täyttymiseen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää sille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten rekisteriä tämän lain nojalla ilmoituksen tehneistä asennusliikkeistä ja käsisammutinliikkeistä sekä hyväksymistään arviointi- ja tarkastuslaitoksista. Lisäksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää rekisteriä tämän lain nojalla annetuista pätevyystodistuksista sekä 9 §:ssä tarkoitetuista vastuuhenkilöistä.

Tämän lain noudattamista sekä arviointi- ja tarkastuslaitosten toimintaa valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

Alueen pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa palotarkastuksessa tai muussa toiminnassaan havaitsemistaan pelastustoimen laitteita taikka asennusliikkeiden tai tarkastuslaitosten toimintaa koskevista vakavista puutteista Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Jos 4 §:n 1 kohdassa tarkoitettu pelastustoimen laite ei täytä sille tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia ja tästä aiheutuu ilmeinen turvallisuusriski, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi:

1) kieltää laitteen myynnin ja muun luovuttamisen kokonaan tai määräajaksi;

2) vaatia muutosten tekemistä laitteeseen niin, että laite täyttää vaatimukset;

3) velvoittaa laitteen valmistajan, maahantuojan, myyjän tai muun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun luovuttajan ilmoittamaan määräajassa julkisesti laitteeseen liittyvästä vaarasta taikka antaa itse tällaisen ilmoituksen valmistajan tai maahantuojan kustannuksella.

Jos 2 §:ssä tarkoitettu asennus- tai käsisammutinliike ei enää täytä toiminnalle 8—10 §:ssä säädettyjä ehtoja tai vaatimuksia taikka toimii velvoittavien päätösten vastaisesti, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on asetettava sille riittävä määräaika puutteen korjaamiseksi. Jos puutetta ei korjata annetussa määräajassa, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi, jos rikkomus on olennainen, kieltää asennus- tai käsisammutinliikettä jatkamasta tässä laissa tarkoitettua toimintaansa.

Jos arviointi- tai tarkastuslaitos ei enää täytä 12 §:ssä säädettyjä edellytyksiä taikka ei noudata 11 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä asetettuja ehtoja taikka toimii muuten olennaisesti säädösten vastaisesti, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on asetettava laitokselle riittävä määräaika asian korjaamiseksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi peruuttaa antamansa hyväksymisen, jos laitos ei ole korjannut epäkohtaa annetussa määräajassa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten päästä 4 §:n 1 kohdassa tarkoitetun pelastustoimen laitteen valmistus-, varastointi-, myynti- ja käyttöpaikkaan sekä paikkaan, johon 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut laitteistot on asennettu tai jossa niitä huolletaan. Valvontatoimenpiteitä ei voida kuitenkaan ulottaa kotirauhan suojaamaan paikkaan eikä sellaiseen puolustusvoimien hallinnassa olevaan kohteeseen, joka valtakunnan turvallisuuden vuoksi on pidettävä salassa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulta valmistajalta, maahantuojalta, myyjältä tai muulta luovuttajalta sekä pelastustoimen laitteen haltijalta, tulli-, työsuojelu-, pelastus- ja kuluttajansuojaviranomaiselta samoin kuin 4 §:ssä tarkoitetulta asennus- ja käsisammutinliikkeeltä sekä arviointi- ja tarkastuslaitokselta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan koske valtakunnan turvallisuuden vuoksi salassa pidettäviä puolustusvoimien tietoja.

Jos 2 momentissa tarkoitettu valmistaja, maahantuoja, myyjä tai muu luovuttaja kehotuksesta huolimatta laiminlyö toimittaa tietoja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tai toimittaa tietoja, joissa on merkittäviä puutteita, eikä tietoja voida muualtakaan välittömästi saada, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus kieltää laitteen valmistus, pitäminen kaupan, myynti ja muu luovuttaminen, kunnes laitteen vaatimuksenmukaisuus voidaan varmistaa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus käyvästä hinnasta saada tarpeellinen määrä kaupan pidettäviä laitteita koekappaleiksi. Jos laite ei täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisia vaatimuksia, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus periä laitteen hankintahinta sekä laitteen testauksesta ja tutkimuksesta aiheutuneet kulut laitteen suomalaiselta valmistajalta tai maahantuojalta, joka saattaa laitteen Suomen markkinoille, tai jos sitä ei löydy, siltä elinkeinonharjoittajalta, jolta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on laitteen hankkinut.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tämän lain nojalla tekemään hallintopäätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla sekä arviointi- ja tarkastuslaitoksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus antaa tietoja myös ulkomaisille tuotteiden turvallisuutta valvoville virallisille toimielimille, jos se on tarpeen tuotteista aiheutuvan vaaran välttämiseksi.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa ja määräystä asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 23 §:n 1 ja 2 momentti, 24 §:n 1 momentti, 25 §, 27 §:n 1 momentti, 29 §:n 3 momentti, 30 §:n 2 momentti, 31 §:n 2 momentti, 33 §:n 1 momentin johdantokappale, 37 §:n 2 momentti, 38 §:n 2 momentti, 50 §:n 3 momentti, 55 §:n 1 ja 3 momentti, 56 §:n 3 momentti, 58 §, 60 §:n 1 momentti, 61 §:n 3 momentti, 65 §:n 3 momentti, 73 §:n 1 ja 2 momentti, 74 §:n 3 momentti, 93 §:n 3 momentti, 94 §:n 2 momentti, 95 §:n 3 momentti, 98 §:n 2 momentti, 99 §, 100 §:n 2 momentti, 105 ja 106 §, 107 §:n 1 ja 3 momentti, 108 §:n otsikko ja 1 momentti, 112 ja 113 §, 115 §:n 1 momentti, 2 momentin 1 kohta ja 4 momentti, 116 §, 130 §:n 1 ja 3 momentti sekä 135 §,

sellaisina kuin niistä ovat 106 § osaksi laissa 1030/2009 sekä 113 § ja 115 §:n 2 momentin 1 kohta laissa 1030/2009, seuraavasti:

Vaarallisen kemikaalin laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvalla. Toiminnanharjoittajan tulee hakea edellä tarkoitettua lupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Hakemuksessa on esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.

Jos samalla toimipaikalla toimii useita toiminnanharjoittajia, joista osa harjoittaa laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia ja osa vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia sekä jos toiminnanharjoittajien toiminta muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myöntää luvat ja tekee ilmoituksen perusteella päätökset.

Vaarallisen kemikaalin vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä ilmoituksen. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä ilmoitus pelastusviranomaiselle, jollei ilmoitusta 23 §:n 2 momentin nojalla tule tehdä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Ilmoituksessa on esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.

Edellytyksenä 23 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämiselle on, että toiminnanharjoittaja on osoittanut toiminnan täyttävän 2 luvun mukaiset turvallisuusvaatimukset. Lupaan voidaan liittää näiden vaatimusten täyttämiseksi tarpeellisia ehtoja. Saatuaan 23 §:n 3 momentissa tarkoitetun muutosilmoituksen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi asettaa toimintaa koskevia 2 luvun mukaisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Saatuaan 24 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen asianomainen valvontaviranomainen tekee asiasta päätöksen, jossa voidaan asettaa tarpeellisia ehtoja 2 luvun mukaisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on valvottava vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavan tuotantolaitoksen ja 23 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kohteiden teknisen toteutuksen sekä niiden toimintaperiaatteiden, toimintatapojen ja johtamisjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja toimivuutta. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on tarkastettava järjestelmällisesti ja määräajoin valvottavat tuotantolaitokset niiden toiminnan edellyttämässä laajuudessa, jollei se ole hyväksynyt muita tuotantolaitoksen valvontaan soveltuvia keinoja, joiden avulla se voi varmistua edellä tarkoitettujen asioiden vaatimusten-mukaisuudesta ja toimivuudesta.

Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta asianomaiselle henkilölle annetaan todistus.

Turvallisuusselvitys on toimitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tuotantolaitoksen toimenpiteiden riittävyyden arviointia varten.

Toiminnanharjoittaja voi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston suostumuksella rajoittaa turvallisuusselvityksessä yleisölle annettavia tietoja, joita se pitää liike- tai ammattisalaisuutena tai muuten perustellusti luottamuksellisina.

Sen lisäksi, mitä 23 §:ssä säädetään, tulee varastoalueella, jolla toimii kaksi tai useampi vaarallisten kemikaalien laajamittaista varastointia harjoittavaa toiminnanharjoittajaa, toiminnanharjoittajien huolehtia siitä, että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta haetaan alueen vahvistamista vaarallisen kemikaalin varastoalueeksi, jos:

Edellä 1 momentissa tarkoitetun putkiston rakentamiseen vaaditaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rakentamislupa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvussa 2 säädetyt turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Muutoin lupamenettelystä ja luvan myöntämisestä on voimassa, mitä 23 ja 25 §:ssä säädetään.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi hyväksyä, että määräaikaistarkastusten sijasta putkiston kuntoa valvotaan toiminnanharjoittajan oman tarkastusjärjestelmän mukaisesti. Hyväksymisen edellytyksenä on, että tarkastusjärjestelmän noudattaminen varmistaa vastaavan turvallisuustason kuin määräaikaistarkastukset.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu hakemus on osoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Maakaasun, nestekaasun ja öljylämmityslaitteistojen käyttölaitteita sekä muovisia kaasuputkistoja saa asentaa ja huoltaa sekä 54 §:ssä tarkoitettuja maanalaisia öljysäiliöitä tarkastaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymä asennus-, huolto- ja tarkastusliike.

Asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeen tulee hakea 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Hakemuksessa on esitettävä selvitys 2 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämisestä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi asettaa liikkeille asetettujen vaatimusten täyttämistä koskevia ehtoja.

Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tai sen hyväksymän arviointilaitoksen järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta asianomaiselle henkilölle annetaan todistus.

Räjähteiden valmistusta ja varastointia saa harjoittaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvalla, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Toiminnanharjoittajan tulee hakea 1 momentissa tarkoitettua lupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Hakemuksessa on esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.

Toiminnanharjoittajan tulee hakea 1 momentissa tarkoitettua toimintaa koskeviin, turvallisuuden kannalta olennaisiin muutoksiin lupa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin räjähteiden valmistusta ja varastointia koskevasta lupamenettelystä toimintaa aloittaessa ja muutostilanteissa, luvan hakemisesta sekä hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on valvottava luvanvaraista räjähteiden valmistusta ja varastointia harjoittavan tuotantolaitoksen teknistä toteutusta sekä sen toimintaperiaatteiden, toimintatapojen ja johtamisjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja toimivuutta. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on tarkastettava järjestelmällisesti ja määräajoin valvonnan alaiset tuotantolaitokset niiden toiminnan edellyttämässä laajuudessa, jollei se ole hyväksynyt muita tuotantolaitoksen valvontaan soveltuvia keinoja, joiden avulla se voi varmistua edellä tarkoitettujen asioiden vaatimustenmukaisuudesta ja toimivuudesta.

Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta annetaan asianomaiselle henkilölle todistus.

Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta asianomaiselle henkilölle annetaan todistus. Todistus on voimassa 10 vuotta.

Euroopan talousalueen ulkopuolelta räjähteitä saa tuoda maahan ainoastaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antamalla luvalla.

Lupaa räjähteiden maahantuontiin haetaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Hakemuksessa on esitettävä tiedot maahantuotavista räjähteistä, räjähteiden käyttötarkoitus sekä selvitys räjähteiden varastoinnista.

Siirtotodistus myönnetään Suomessa räjähdealalla toimivalle luonnolliselle tai oikeushenkilölle, joka on tehnyt ilmoituksen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle rekisteröintiä varten ja jolla on oikeus hankkia räjähteitä. Siirtotodistus tai sen jäljennös on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaisille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toiminnanharjoittajan on tehtävä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ilmoitus, jossa tulee antaa selvitys 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämisestä sekä 2 momentissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi käytössä olevista menettelyistä ja välineistä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi asettaa toiminnanharjoittajalle asetettujen vaatimusten täyttämistä koskevia ehtoja.

Ilotulitusnäytöksen järjestäjän on tehtävä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ilmoitus, jossa tulee antaa selvitys 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämisestä. Näytösten järjestämiseen ei saa ryhtyä ennen kuin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on arvioinut vaatimusten täyttyvän. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi asettaa ilotulitusnäytöksen järjestäjälle asetettujen vaatimusten täyttämistä koskevia ehtoja.

Vastuuhenkilön tulee osoittaa pätevyytensä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta asianomaiselle henkilölle annetaan todistus.

Pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa vaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä tai varastointia koskevasta onnettomuusilmoituksesta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on tutkittava valvontaansa kuuluvassa tuotantolaitoksessa tai kemikaalin siirrossa sattunut vakava onnettomuus, jos se on onnettomuuden syyn selvittämisen tai onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta tarpeellista.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tutkia myös muut toimialallaan sattuneet onnettomuudet, jos se on onnettomuuden syyn selvittämisen tai onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta tarpeellista.

Pelastusviranomainen voi vastaavasti tutkia valvontaansa kuuluvassa tuotantolaitoksessa sattuneen onnettomuuden. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tarvittaessa myös tutkia tällaisessa tuotantolaitoksessa sattuneen onnettomuuden.

Suuronnettomuuksien tutkinnasta säädetään erikseen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyy muut kuin 1 momentissa tarkoitetut tarkastuslaitokset.

Jos 5 luvussa tarkoitettuun tuotteeseen tai räjähteeseen liittyvä vaara voidaan tavanomaisissa ja ennakoitavissa käyttöolosuhteissa tehokkaasti torjua tai ehkäistä taikka vaaran suuruutta olennaisesti vähentää korjaus-, oikaisu- tai tiedottamistoimenpiteiden avulla, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä, että toiminnanharjoittajan on toteutettava tällaiset toimenpiteet Turvallisuus- ja kemikaaliviraston asettamassa määräajassa ja määräämällä tavalla.

Jos 5 luvussa tarkoitettu tuote tai räjähde ei täytä tämän lain säännöksiä tai saattaa tavanomaisissa ja ennakoitavissa käyttöolosuhteissa vaarantaa ihmisten turvallisuutta tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tulee kieltää toiminnanharjoittajaa valmistamasta sitä, saattamasta sitä markkinoille, pitämästä sitä kaupan, myymästä sitä tai luovuttamasta sitä muutoin elinkeinotoiminnan yhteydessä. Jos kyseessä on pyrotekninen tuote, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tulee lisäksi peruuttaa antamansa hyväksyminen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi kieltopäätöksen antamisen yhteydessä määrätä, että toiminnanharjoittajan on poistettava tehokkaasti ja välittömästi 1 momentissa tarkoitetut tuotteet tai räjähteet markkinoilta.

Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä toiminnanharjoittajan hallussa olevan 5 luvussa tarkoitetun tuotteen tai räjähteen taikka 107 §:n nojalla toiminnanharjoittajalle palautetun tuotteen tai räjähteen hävitettäväksi tai, jollei tätä katsota tarkoituksenmukaiseksi, määrätä, miten tuotteen tai räjähteen suhteen muutoin on meneteltävä.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus ryhtyä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jos 5 luvussa tarkoitetun tuotteen tai räjähteen markkinoille saattaja ei esitä sen vaatimustenmukaisuuden osoittavia asiakirjoja.

Toiminnanharjoittajan on annettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tämän määräämässä ajassa selvitys siitä, millä tavoin hän on toimeenpannut 1 momentissa tarkoitetun kiellon taikka siihen 2 tai 3 momentin nojalla liitetyn määräyksen.

Kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on 106 §:n nojalla antanut kieltopäätöksen, se voi määrätä toiminnanharjoittajan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka koskevat myytyjä tai muulla tavoin elinkeinotoiminnan yhteydessä luovutettuja 5 luvussa tarkoitettuja tuotteita tai räjähteitä ja joiden nojalla niihin liittyvää vahingonvaaraa voidaan torjua sekä tuotteen tai räjähteen haltijan oikeudellinen asema turvata.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös, jos 106 §:ssä tarkoitettua kieltopäätöstä ei voida antaa sen vuoksi, että kysymyksessä olevia tuotteita tai räjähteitä ei ole enää toiminnanharjoittajan hallussa, ja määräyksen antamiseen on painavia syitä.

Jos Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on antanut 106 §:ssä tarkoitetun kiellon taikka 107 §:ssä tarkoitetun määräyksen, se voi velvoittaa toiminnanharjoittajan tiedottamaan asettamassaan määräajassa ja määräämällään tavalla kiellosta tai määräyksestä, tuotteeseen tai räjähteeseen tai niiden käyttämiseen liittyvästä vaarasta ja 107 §:n mukaisista oikeuksista.

Jos Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toteaa tässä laissa tarkoitetun vastuuhenkilön hoitavan puutteellisesti tehtäväänsä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä toiminnanharjoittajan nimeämään uuden pätevyysvaatimukset täyttävän vastuuhenkilön.

Jos tarkastuslaitos ei enää täytä 101 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata 100 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä asetettuja ehtoja taikka toimii muuten olennaisesti säännösten vastaisesti, työ- ja elin-keinoministeriön ja vastaavasti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on asetettava tarkastuslaitokselle riittävä määräaika asian korjaamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön ja vastaavasti Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on peruutettava antamansa hyväksyminen, jos tarkastuslaitos ei ole korjannut epäkohtaa annetussa määräajassa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo tämän lain noudattamista siltä osin kuin tehtävää ei 2—4 momentissa ole säädetty muulle viranomaiselle.

Pelastusviranomaiset valvovat tämän lain noudattamista, kun on kyse:

1) vaarallisten kemikaalien vähäisestä teollisesta käsittelystä ja varastoinnista tai säilytyksestä, jollei sen valvonta 23 §:n 2 momentin perusteella kuulu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle;

Räjähteiden maahantuontia ja siirtoa koskevien säännösten noudattamista valvoo Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lisäksi tulliviranomainen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ohjaa ja yhtenäistää pelastusviranomaisten ja poliisin toimintaa tämän lain säännösten noudattamisen valvonnassa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää rekisteriä tämän lain soveltamisalaan kuuluvista valvontakohteista vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn valvontaa ja sen kehittämistä varten.

Pelastusviranomaisen tulee toimittaa tiedot ilmoituksenvaraisista vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin kohteista Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle rekisteröintiä varten.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto julkaisee luettelon niistä standardeista, joita noudattaen katsotaan tämän lain nojalla annettujen säännösten vaatimusten täyttyvän, sekä pitää tätä luetteloa yleisesti saatavilla.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kosmeettisista valmisteista annetun lain (22/2005) 4 §:n 2 momentti sekä 12 ja 16 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 1220/2009, seuraavasti:

Nopean ja asianmukaisen lääkinnällisen hoidon turvaamiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi vaatia, että elinkeinonharjoittaja toimittaa yksityiskohtaiset tiedot kosmeettisen valmisteen koostumuksesta Myrkytystietokeskukseen käytettäviksi lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Suomalaisen valmistajan, valmistuttajan sekä maahantuojan, joka saattaa maahantuodun kosmeettisen valmisteen ensimmäistä kertaa Euroopan talousalueen markkinoille, on ennen valmisteen markkinoille saattamista tehtävä rekisteröinti-ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon.

Rekisteröinti-ilmoituksen tekemistä koskevia tarkempia säännöksiä annetaan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

Suomalainen valmistaja, valmistuttaja sekä maahantuoja, joka saattaa kosmeettisen valmisteen ensimmäistä kertaa Euroopan talousalueen markkinoille, voi liikesalaisuuksien suojaamiseen vedoten hakea Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta lupaa olla ilmoittamatta yksi tai useampi ainesosa 10 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetussa ainesosaluettelossa. Lupa voidaan myöntää erityisesti, jos hakemuksen kohteena oleva ainesosa ei ole vielä yleisesti tunnettu eikä sen käyttötarkoitusta ole kuvattu alan kirjallisuudessa ja jos ainesosan ilmoittaminen ainesosaluettelossa johtaisi siihen, että ainesosaa olisi helppo jäljitellä luvan hakijan vahingoksi.

Hyväksyessään hakemuksen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ilmoittaa hakijalle rekisteröintinumeron, jolla ainesosa ilmoitetaan ainesosaluettelossa. Liikesalaisuuden suojaamiseksi myönnetty lupa on voimassa viisi vuotta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi hakemuksesta jatkaa luvan voimassaoloa enintään kolme vuotta, jos luvan myöntämisen perusteet edelleen täyttyvät. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi peruuttaa myöntämänsä luvan, jos luvan myöntämisen perusteet eivät enää täyty tai jos erityiset kansanterveydelliset syyt edellyttävät luvan peruuttamista. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on perusteltava päätöksensä olla hyväksymättä lupaa koskevaa hakemusta sekä päätöksensä peruuttaa myönnetty lupa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ilmoittaa Euroopan komissiolle ja muille Euroopan unionin jäsenvaltioille myöntämästään luvasta, päätöksestään olla myöntämättä lupaa, luvan voimassaolon jatkamisesta sekä myönnetyn luvan peruuttamisesta.

Tarkempia säännöksiä liikesalaisuuden suojaamiseksi myönnettävän luvan hakemisesta ja hakemuksen käsittelystä annetaan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) 8 §:n 1 momentti, 14 §:n 1 momentti, 15 §:n 2 momentti, 20 §:n 2 momentti, 23 §:n 1 momentin 1 kohta, 24 §:n 2 momentti, 25 ja 26 §, 27 §:n 1 ja 3 momentti sekä 28 §:n 1 ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1217/2009, seuraavasti:

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamista sekä suunnittelee, ohjaa ja kehittää valvontaa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävänä on myös huolehtia yleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/95/EY tarkoitetuista ilmoituksista Euroopan komissiolle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto laatii tämän lain valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi valtakunnallisen valvontaohjelman. Ohjelmassa määritellään tarkastukset, valvontakohde-tyyppien tarkastustiheydet ja esitetään valtakunnallinen näytteenottosuunnitelma. Ohjelmassa esitetään myös valvontakohdetyyppien riskinarvioinnin perusteet sekä menetelmät ohjelman toteutumisen arviointia varten.

Kunnan valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon Turvallisuus- ja kemikaaliviraston laatima valtakunnallinen valvontaohjelma. Valvontasuunnitelma on tarkistettava kolmen vuoden välein ja muulloinkin, jos sitä on pidettävä tarpeellisena.

Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tuoteturvallisuusvalvonnan tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka laissa säädetään yksinomaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäviksi.

Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelus on terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen:

1) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen voi kieltää elinkeinonharjoittajaa valmistamasta tai suorittamasta sitä, pitämästä sitä kaupan, myymästä sitä tai luovuttamasta sitä muutoin elinkeinotoiminnan yhteydessä sekä kieltää muuta palvelun tarjoajaa luovuttamasta sitä kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi; Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen voi samalla määrätä, että elinkeinonharjoittajan on tehokkaasti ja välittömästi poistettava vaaralliset kulutustavarat markkinoilta, sekä määrätä palveluksen tarjoavan elinkeinonharjoittajan tai muun palvelun tarjoajan huolehtimaan siitä, että vaarallisia kuluttajapalveluksia ei enää tarjota kuluttajille;

Tapauksissa, joissa aluehallintovirasto tai kunnan valvontaviranomainen ei ole 23 §:n 2 momentin mukaan oikeutettu määräämään mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettua kieltoa, sen on saatettava tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu väliaikaista kieltoa koskeva määräyksensä kiellosta tiedoksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle 14 päivän kuluessa määräyksestä.

Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelus voi aiheuttaa vakavan terveysvaaran, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja tulliviranomainen voivat 23 §:ssä tarkoitetun kiellon lisäksi kieltää sen tai kuluttajapalveluksen suorittamisen yhteydessä käytetyn tavaran maastaviennin tai kuljettamisen maan kautta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jos on ilmeistä, että kulutustavarasta tai muusta momentissa tarkoitetusta tavarasta voi aiheutua välitöntä vaaraa terveydelle.

Jos 22—25 §:ssä tarkoitettuja kieltoja ja määräyksiä ei voida pitää riittävinä, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai tulliviranomainen taikka 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai muun palvelun tarjoajan hallussa olevan tavaran taikka 27 tai 28 §:n nojalla kuluttajan elinkeinonharjoittajalle palauttaman tavaran hävitettäväksi tai, jos tätä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, määrätä, miten tavaran suhteen muutoin on meneteltävä.

Kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen on 23 §:n nojalla määrännyt kulutustavaraa koskevan kiellon, se voi määrätä elinkeinonharjoittajan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka koskevat jo kuluttajan hallussa olevaa kulutustavaraa ja joiden nojalla kulutustavaraan liittyvä vahingonvaara voidaan torjua ja kuluttajan oikeudellinen asema turvata.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös, jos 23 §:ssä tarkoitettua kieltoa ei voida määrätä sen vuoksi, että kysymyksessä olevia kulutustavaroita ei ole enää elinkeinonharjoittajan hallussa, ja jos määräyksen antamiseen on painavia syitä.

Kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen on 23 §:n nojalla määrännyt kuluttajapalvelusta koskevan kiellon, se voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai muun palvelun tarjoajan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka koskevat jo kuluttajan hallussa olevaa kuluttajapalvelusta ja joiden nojalla kuluttajapalvelukseen liittyvä vahingonvaara voidaan torjua ja kuluttajan oikeudellinen asema turvata.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 12 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös, jos 23 §:ssä tarkoitettua kieltoa ei voida määrätä sen vuoksi, että elinkeinonharjoittaja tai muu palvelun tarjoaja ei enää suorita kysymyksessä olevia kuluttajapalveluksia, ja jos määräyksen antamiseen on painavia syitä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan pelastuslain (468/2003) 69 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1683/2009, seuraavasti:

Rekisterissä olevat tiedot saadaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä pelastus-toimintaa tai valvontaa varten hätäkeskuslaitokselle, pelastusviranomaiselle, Kuluttajavirastolle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjuntaa ja siihen varautumista varten Suomen ympäristökeskukselle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä onnettomuustutkintaa tai tieteellistä tutkimusta varten muillekin viranomaisille tai tutkimuslaitoksille tarvittaessa myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Pelastusopisto saa käyttää rekisterissä olevia tietoja tilastojen laatimista varten. Toimenpiderekisteristä saadaan muodostaa tilastoja, joista henkilöiden yksilöinti ei ole mahdollista. Muutoin tietojen luovuttamisesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan jalometallituotteista annetun lain (1029/2000) 2 §:n 4 ja 5 kohta seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitetaan:

4) ministeriöllä työ- ja elinkeinoministeriötä;

5) valvontaviranomaisella Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan painelaitelain (869/1999) 2 §:n 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1333/2009, seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitetaan:

4) valvontaviranomaisella Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa; alusten painelaitteiden osalta valvontaviranomaisella tarkoitetaan muiden kuin 5, 16 ja 17 §:n osalta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lisäksi Liikenteen turvallisuusvirastoa; sotilaspainelaitteiden ja puolustusministeriön tai puolustusvoimien hallinnassa oleviin, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin kohteisiin kiinteästi asennettujen painelaitteiden osalta valvontaviranomaisella tarkoitetaan muiden kuin 5, 16 ja 17 §:n osalta pääesikuntaa;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan konttilain (762/1998) 7 §, 8 §:n 1 momentti, 9 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 kohta, 12 §, 15 §:n 2 momentti ja 18 § seuraavasti:

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymä tarkastuslaitos hyväksyy konttityypin tai yksittäisen kontin ja valvoo konteille suoritettavia kokeita sekä hyväksyy kontille kontin omistajan esityksestä tarkastusohjelman siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo tarkastuslaitoksen toimintaa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ja tarkastuslaitoksella on oikeus saada tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuja tehtäviään varten tarpeelliset tiedot kontin valmistajalta, omistajalta, vuokraajalta tai muulta haltijalta taikka tämän edustajalta. Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia tehtävien hoitamista varten tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa taikka yksityisen taloudellista asemaa koskevina muutoin olisivat salassapidettävät.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ja tarkastuslaitoksella on oikeus 19 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot valvontaviranomaiselta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi hyväksyä tarkastuslaitokseksi hakijan, joka on luotettava, asiantunteva ja riippumaton. Hakijan on myös kyettävä varmistamaan toiminnan riittävän korkea laatu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu sekä huolehtimaan asianmukaisesta tietosuojasta. Hakija ei saa harjoittaa konttien suunnittelua, valmistusta tai korjausta eikä myöskään saa omistaa kontteja eikä harjoittaa konttiliikennettä.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi peruuttaa tarkastuslaitokselle antamansa hyväksynnän, jos:

2) tarkastuslaitos ei enää täytä hyväksymiselle säädettyjä yleisiä edellytyksiä tai Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antamassa hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja eikä se ole asetetussa määräajassa korjannut niissä olevaa puutetta;

Tarkastuslaitoksen kontin käyttöönotto-hyväksymistä ja tarkastusohjelman hyväksymistä koskevassa asiassa tekemään hylkäävään päätökseen ja kontin hyväksymisen peruuttamista koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta. Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

Tutkimusten suorittamista varten valvontaviranomainen voi ilmoittaa asiasta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymälle tarkastuslaitokselle, joka arvioi kontin rakenteen ja kunnon sekä suorituttaa tarvittaessa tutkimuksia. Kontin valmistajalla, omistajalla, vuokraajalla tai muulla haltijalla ei ole oikeutta saada korvausta sille näistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.

Muutoksenhausta valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamasta päätöksestä, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antamasta hyväksymispäätöksestä ja hyväksymisen peruuttamista koskevasta päätöksestä sekä 12 §:n mukaisessa oikaisumenettelyssä annetusta päätöksestä säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain (346/1997) 6 §, sellaisena kuin se on laissa 485/2007, seuraavasti:

Poliisi, kemikaalilaissa (744/1989) tarkoitetut valvontaviranomaiset, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto sekä kemikaalien maahantuonnissa ja maastaviennissä tullilaitos ja rajavartiolaitos ovat velvollisia antamaan virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lelujen turvallisuudesta annetun lain (287/1997) 15 §:n 1 momentti, 20 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentti, 25 §:n 1 momentti ja 34 §,

sellaisina kuin ne ovat, 15 §:n 1 momentti, 20 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentti ja 25 §:n 1 momentti laissa 1221/2009 sekä 34 § osaksi laissa 1221/2009, seuraavasti:

Lelujen on katsottava täyttävän tässä laissa säädetyt mekaanisia ja fysikaalisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset, jos ne ovat sellaisen lelujen mekaanisia ja fysikaalisia ominaisuuksia koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisia, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa tietoja standardiin sisältyvistä edelleenviittauksista normeihin, jotka on julkaistu vain muun kielisinä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Lelujen on katsottava täyttävän tässä laissa säädetyt syttyvyysominaisuuksia koskevat vaatimukset, jos ne ovat sellaisen lelujen syttyvyysominaisuuksia koskevan yhden-mukaistetun standardin mukaisia, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa tietoja standardiin sisältyvistä edelleenviittauksista normeihin, jotka on julkaistu vain muun kielisinä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Lelujen on katsottava täyttävän tässä laissa säädetyt kemiallisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset, jos ne ovat sellaisen lelujen kemiallisia ominaisuuksia koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisia, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa tietoja standardiin sisältyvistä edelleenviittauksista normeihin, jotka on julkaistu vain muun kielisinä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Lelujen on katsottava täyttävän tässä laissa säädetyt sähköominaisuuksia koskevat vaatimukset, jos ne ovat sellaisen lelujen sähköominaisuuksia koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisia, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa tietoja standardiin sisältyvistä edelleenviittauksista normeihin, jotka on julkaistu vain muun kielisinä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Jos terveyden kannalta on tarpeen, on ilmoitettava lelun käyttämisestä aiheutuvasta vaarasta ja vaaran torjunnasta. Tämä koskee erityisesti leluja, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa kolmea vuotta nuoremmille lapsille. Lelujen katsotaan täyttävän tässä laissa olevat ikärajoitusmerkintöjä koskevat vaatimukset, jos ne ovat lelujen ikärajoitusmerkintöjä koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisia, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa tietoja standardiin sisältyvistä edelleenviittauksista normeihin, jotka on julkaistu vain muun kielisinä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Tarvittaessa on ilmoitettava lelun käyttäjän vähimmäisikä tai annettava suositus, että lelua käytetään vain lasta valvovan henkilön valvonnassa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähköturvallisuuslain (410/1996) 4 §:n 7 ja 8 kohta, sellaisina kuin ne ovat 4 §:n 7 kohta laissa 1465/2007 ja 8 kohta laissa 220/2004, seuraavasti:

Tässä laissa sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitetaan:

7) ministeriöllä työ- ja elinkeinoministeriötä;

8) sähköturvallisuusviranomaisella Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähkömarkkinalain (386/1995) 36 a §, sellaisena kuin se on laissa 1172/2004, seuraavasti:

Voimalaitoksen haltijan tulee ilmoittaa sähkömarkkinaviranomaiselle teholtaan vähintään 100 megavolttiampeerin suuruisen erillistä sähkön tuotantoa harjoittavan voimalaitoksensa suunnitellusta huoltoseisokista, joka ajoittuu 1 päivän joulukuuta ja 28 päivän helmikuuta väliselle ajalle. Ilmoitus on tehtävä vähintään kuusi kuukautta ennen huoltoseisokin suunniteltua alkamisajankohtaa. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista sekä ilmoitusmenettelystä.

Sähkömarkkinaviranomainen voi määrätä siirtämään 1 momentissa tarkoitetun voimalaitoksen huoltoseisokin 1 päivän joulukuuta ja 28 päivän helmikuuta välisen ajan ulkopuolelle, jos on perusteltua syytä epäillä, että sähkön tarjonta ei riittäisi täyttämään sähkön kysyntää Suomessa huoltoseisokin ilmoitettuna ajankohtana. Päätös huoltoseisokin siirtämisestä on tehtävä vähintään kolme kuukautta ennen huoltoseisokin ilmoitettua alkamisajankohtaa. Siirtoa koskevaa päätöstä ei saa tehdä, jos huoltoseisokin siirtäminen aiheuttaisi vaaran voimalaitoksen teknisestä vikaantumisesta taikka vaarantaisi voimalaitoksen käyttöturvallisuuden. Sähkömarkkinaviranomaisen tulee kuulla Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa ja, jos huoltoseisokki koskee ydinvoimalaitosta, Säteilyturvakeskusta ennen siirtoa koskevan päätöksen tekemistä. Siirtoa koskevaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen ole kieltänyt päätöksen täytäntöönpanoa tai määrännyt sitä keskeytettäväksi.

Sähkömarkkinaviranomainen voi asettaa 2 momentissa tarkoitetun päätöksensä tehosteeksi uhkasakon.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 6 §:n 1 momentti, 13 d §:n 1 momentti, 13 g §:n 1 ja 3 momentti, 13 i §, 16 a §:n 1 momentti, 2 momentin johdantokappale ja 5 kohta sekä 4 ja 5 momentti, 16 b §:n 2 momentti ja 23 a §:n 1 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 6 §:n 1 momentti laissa 557/2006, 13 d §:n 1 momentti, 13 g §:n 1 ja 3 momentti, 13 i §, 16 a §:n 2 momentin johdantokappale ja 5 kohta sekä 4 ja 5 momentti, 16 b §:n 2 momentti laissa 124/2001 ja 23 a §:n 1 momentti laissa 215/2005, seuraavasti:

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat Liikenteen turvallisuusvirasto, tulli, poliisi, rajavartiolaitos, satamaviranomaiset, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Säteilyturvakeskus ja työsuojeluviranomaiset kukin toimialallaan siten kuin siitä säädetään tässä laissa ja tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Näiden viranomaisten vaarallisten aineiden kuljetukseen tai tilapäiseen säilytykseen liittyvistä muista, niiden toimialaan liittyvistä tehtävistä sekä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten yhteistyöstä säädetään tässä laissa ja tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös muille viranomaisille kuuluvista niiden toimialaan liittyvistä tehtävistä, joiden tarkoituksena on varmistaa vaarallisten aineiden kuljetuksen turvallisuus.

Ministeriö, Turvallisuus- ja kemikaali-virasto tai Säteilyturvakeskus tunnustaa tarkastuslaitoksen suorittamaan 13 c §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviä siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Tunnustamispäätöksessä määritellään tarkastuslaitoksen tehtävät sekä vahvistetaan tarkastuslaitoksen valvonnan laajuus ja muut valvontaan liittyvät järjestelyt. Tunnustaminen voidaan antaa määräajaksi. Päätöksessä voidaan asettaa muitakin laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja, joilla varmistetaan tehtävien asianmukainen suorittaminen.

Viranomainen, jonka tehtävänä on tunnustaa tarkastuslaitos, valvoo kyseisten tarkastuslaitosten toimintaa. Ministeriölle kuuluva valvonta tapahtuu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston avustuksella. Virastolla on tässä avustustehtävässä valvontaviranomaiselle 16 §:ssä säädetyt oikeudet.

Tarkastuslaitoksen on osoitettava laitosta valvovalle viranomaiselle määräajoin täyttävänsä tunnustamiselle säädetyt edellytykset. Tarkastuslaitoksen toimintaa koskevasta kertomuksesta ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valvontaan liittyvistä tehtävistä säädetään tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.

Kuljetettava painelaite, joka voi aiheuttaa merkittävää vaaraa ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle, voidaan rekisteröidä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston pitämään rekisteriin siten kuin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo kuljetettavien pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuutta.

Jos Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toteaa, että moitteettomassa kunnossa pidetty ja suunniteltuun tarkoitukseen käytettävä kuljetettava painelaite saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle kuljetuksen aikana tai muussa käytössä, se voi:

5) velvoittaa toiminnanharjoittajan korvaamaan testauksesta ja tutkimuksesta aiheutuneet kulut, jos Turvallisuus- ja kemikaalivirasto käyttää jotakin 1—4 kohdassa tarkoitettua oikeutta.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on ilmoitettava Euroopan komissiolle toimenpiteistä, joilla se rajoittaa tai kieltää kuljetettavan painelaitteen markkinoille saattamisen, kuljetuksen tai käytön taikka toimii siten, että laite poistetaan markkinoilta tai liikenteestä.

Jos kuljetettava painelaite, joka ei ole vaatimustenmukainen, on varustettu 13 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla vaatimustenmukaisuusmerkinnällä, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet merkinnän kiinnittänyttä vastaan sekä ilmoitettava asiasta Euroopan komissiolle sekä Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluville valtioille.

Jos 1 momentissa säädettyä velvollisuutta ei noudateta, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on ryhdyttävä 16 a §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi muiden pakkausten ja säiliöiden kuin radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten ja säiliöiden osalta myöntää hakemuksesta yksittäistapauksessa kuljetuksen turvallisuuden edistämiseksi tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla luvan poiketa tämän lain nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan jätelain (1072/1993) 57 §:n 2 momentin johdantokappale, 58 §:n 1 momentti ja 65 §,

sellaisina kuin ne ovat, 57 §:n 2 momentin johdantokappale laissa 277/2008 sekä 58 §:n 1 momentti ja 65 § laissa 1583/2009, seuraavasti:

Jos tuote tai sen merkinnät eivät täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia, ympäristöministeriö tai, jos kysymys on sähkö- ja elektroniikkalaitteesta taikka paristosta tai akusta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi:

Ympäristöministeriö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tuottajavastuuta koskevien säännösten noudattamiseksi tai Suomen ympäristökeskus jätteensiirtoasetuksen taikka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 57 §:n 2 momentin perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään.

Jos irtaimeen omaisuuteen kohdistuva teettämisuhka on määrätty pantavaksi täytäntöön ja omaisuudella on rahallista arvoa, ympäristöministeriöllä, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus toimittaa tällainen omaisuus hyödynnettäväksi tai myydä se teettämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Mahdollinen ylijäämä on palautettava omistajalle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .