JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 13 päivänä helmikuuta 2014 lähettänyt liikenne- ja viestintävaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta ( HE 221/2013 vp).

Eduskunta-aloite

Valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä lakialoitteen

• LA 2/2014 vp Laki viestintämarkkinalain 55 §:n muuttamisesta (ed. Jalonen /ps), joka on lähetetty valiokuntaan 6.3.2014.

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta, hallintovaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (PeVL 18/2014 vp, HaVL 9/2014 vp, PuVL 4/2014 vp, SiVL 5/2014 vp ja TaVL 15/2014 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru , lainsäädäntöneuvos Maaret Suomi , viestintäneuvos Kaisa Laitinen , viestintäneuvos Kreetta Simola , neuvotteleva virkamies Timo Kievari , neuvotteleva virkamies Elina Thorström , ylitarkastaja Laura Tarhonen , liikenne- ja viestintäministeriö
• tietohallintoneuvos, yksikön päällikkö Mikael Kiviniemi , erityisasiantuntija Aarne Hummelholm , erityisasiantuntija Kimmo Janhunen , valtiovarainministeriö
• lainsäädäntöneuvos Marietta Keravuori-Rusanen , lainsäädäntöneuvos Katri Kummoinen , oikeusministeriö
• neuvotteleva virkamies Timo Nuutinen , puolustusministeriö
• erityisasiantuntija Ari-Pekka Dag , tietoverkkojohtaja Pekka Tulokas , sisäministeriö
• ylitarkastaja Virve Haapajärvi , työ- ja elinkeinoministeriö
• suunnittelija Tea Hoffren , valtakunnallinen vammaisneuvosto
• valvontaryhmän päällikkö Sanna Hughes , päällikkö Juhani Juselius , päällikkö Merja Saari , päällikkö Jarkko Saarimäki , lakimies Eeva Lantto , lakimies Sanna Lohtander , johtava asiantuntija Pertti Suortti , Viestintävirasto
• tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio , ylitarkastaja Iiro Loimaala , Tietosuojavaltuutetun toimisto
• varautumispäällikkö Tero Kauppinen , Huoltovarmuuskeskus
• rikoskomisario Pertti Sovelius , keskusrikospoliisi
• tutkimuspäällikkö Henrikki Oravainen , lakimies Miina Ojajärvi , Kilpailu- ja kuluttajavirasto
• apulaispäällikkö Petri Knape , suojelupoliisi
• professori Ulla Liukkunen , Helsingin yliopisto
• professori Tomi Voutilainen , Itä-Suomen yliopisto
• yliopistonlehtori Marko Ala-Fossi , Tampereen yliopisto
• toiminnanjohtaja Antti Kotilainen , Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus
• tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi , Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE ry
• lakiasiain päällikkö Katri Olmo , Yleisradio
• Senior Advisor Markku Lamminluoto , special advisor Anna Anttinen , DNA Oy
• vice president Sanna Tuominen , Digita Oy
• osastopäällikkö Rami Peltosaari , lakiasiain johtaja Anne Vainio , lakimies Mikko Raito , Elisa Oyj
• Chief Research Officer Mikko H. Hyppönen , F-Secure Oyj
• yhteiskuntasuhdejohtaja David Mothander , Google Inc (Nordic)
• toimitusjohtaja Mikko Kurtti , Kaisanet Oy
• toimitusjohtaja Henrik Ekblom , Karjaan Puhelin
• apulaisjohtaja Petra Wikström , MTV Media
• Vice President Ilkka Rahnasto , Nokia Oyj
• toimitusjohtaja Petteri Järvinen , Petteri Järvinen Oy
• edunvalvontapäällikkö Johanna Halkola , RadioMedia
• yhteiskuntasuhdejohtaja Mika Lauhde , SSH Communications Security
• johtaja Marcus Wiklund , Sanoma Media Finland ja Sanoma News
• toimitusjohtaja Timo Lehtimäki , Suomen Erillisverkot Oy
• hallituksen puheenjohtaja Joel Jaakkola , Suomen Numeropalvelu Oy
• johtaja Mika Kervinen , TDC Oy
• kehitysjohtaja Tapio Haapanen , TeliaSonera Oyj
• Pron ict- ja viestintäsektorin johtaja Anssi Vuorio , Ammattiliitto Pro
• toimitusjohtaja Reijo Svento , lakiasioiden päällikkö Marko Lahtinen , lakimies Jussi Mäkinen , varautumispäällikkö Kari Wirman , FiCom ry
• toimitusjohtaja Jarmo Matilainen , vanhempi lakimies Jaakko Turunen , Finnet-liitto ry
• toimitusjohtaja Pekka Rislakki , Kopiosto ry
• lakimies Timo Niemi , Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry
• erityisasiantuntija Simo Tanner , Suomen Kuntaliitto
• lakimies Mikko Hoikka , Viestinnän Keskusliitto
• varapuheenjohtaja Ville Oksanen , Electronic Frontier Finland ry EFFI
• apulaisjohtaja Lauri Kaira , Gramex ry
• puheenjohtaja Reijo Glad , hallituksen jäsen Pentti Teräväinen , Suomen Radio- ja Viestintäjärjestö
• toiminnanjohtaja Stiina Laakso , Suomen audiovisuaalisen alan tuottaja SATU ry
• professori Tuomas Ojanen

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• Valtiontalouden tarkastusvirasto
• liikenne- ja viestintäministeriö
• opetus- ja kulttuuriministeriö
• suojelupoliisi
• Säteilyturvakeskus STUK
• Apple Finland
• CSC — Tieteen tietotekniikan keskus Oy
• DNA Oy
• Elisa Oyj
• Google Finland Oy
• Microsoft Oy
• Suomi24 Oy
• TeliaSonera Oyj
• Akava ry
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK
• Finnet-liitto ry
• Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
• Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
• Ficix ry
• Keskuskauppakamari.

HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITE

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi tietoyhteiskuntakaari sekä muutettaviksi maankäyttö- ja rakennuslakia ja rikoslakia. Samalla lailla kumottaisiin viestintämarkkinalaki, sähköisen viestinnän tietosuojalaki, radiotaajuuksista ja telelaitteista annettu laki, televisio- ja radiotoiminnasta annettu laki, verkkotunnuslaki, eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annettu laki, eräiden radiotaajuuksien huutokaupoista annettu laki sekä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annettu laki.

Esityksellä toteutettaisiin sähköisen viestinnän sääntelyn kokonaisuudistus. Kansalaisten näkökulmasta tavoitteena on, että tarjolla olevat puhelin-, matkaviestin-, internet-, radio- ja televisiopalvelut sekä muut sähköisen viestinnän palvelut ovat teknisesti kehittyneitä, turvallisia, helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia. Sääntelyllä pyritään myös varmistamaan se, että sähköisen viestinnän palveluja on saatavilla kaikkialla Suomessa. Lisäksi sääntelyllä pyritään edistämään sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa. Samalla pyritään luomaan entistä paremmat lainsäädännölliset edellytykset keskenään kilpailevalle liiketoiminnalle, viestintäteknologian kehitykselle ja innovaatioille.

Esitys tehostaisi ja yksinkertaistaisi toimilupajärjestelmää siirtämällä merkittävän osan ohjelmistotoimilupapäätöksistä Viestintävirastolle. Samalla luovuttaisiin vastikkeettomasta taajuuksien käytöstä.

Huutokauppamenettelyä voitaisiin soveltaa esityksen mukaan jatkossa uusiin matkaviestinnän käyttöön osoitettuihin taajuusalueisiin.

Ehdotettujen muutosten tavoitteena on myös tehostaa nykyistä huomattavan markkinavoiman sääntelyä sekä mahdollistaa Euroopan unionin direktiiveissä tarkoitettu todellinen ennakkosääntely. Viestintävirastolle annettaisiin esimerkiksi oikeus määrätä säännellyille tukkutuotteille kustannussuuntautunut enimmäishinta.

Esityksessä parannettaisiin kuluttajansuojaa muuttamalla teleyrityksen ja myyjän tai palveluntarjoajan yhteisvastuuta, teleyritysten korvausvelvollisuutta ja sopimusehtoja koskevaa sääntelyä.

Sähköisen viestinnän yksityisyyden suojan sääntely ja tietoturvan varmistaminen ulotettaisiin koskemaan kaikkia viestinnän välittäjiä.

Tietojen tallennusvelvollisuutta koskevia sähköisen viestinnän tietosuojalain säännöksiä muutettaisiin vastaamaan internetyhteyspalvelujen teknisten muutosten aiheuttamia tarpeita.

Yleispalveluyritykselle asetettaisiin velvollisuus tiedottaa yleispalvelutuotteistaan sekä velvollisuus tarjota yleispalvelutuotteitaan ja -palvelujaan.

Puhelinluettelo- ja numeropalvelut tulisivat yleispalvelusääntelyn piiriin. Viestintävirasto tekisi jatkossa markkina-analyysin ja nimeäisi tarvittaessa yrityksen tarjoamaan palveluja kohtuuhintaan, jos niitä ei ole tarjolla markkinaehtoisesti.

Esityksen mukaan teleyritysten tulisi nykyistä tarkemmin suunnitella, miten niiden toiminnan jatkuvuus voidaan turvata häiriötilanteissa ja käytettäessä valmiuslain mukaisia toimivaltuuksia. Keskeisimmät verkonvalvomot ja muut kriittiset järjestelmät olisi jatkossa ylläpidettävä siten, että ne voidaan valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa tarvittaessa viipymättä palauttaa Suomeen.

Viestintäviraston tulisi koota sähkö- ja televerkon ylläpitäjistä koostuva häiriöhallinnan yhteistoimintaryhmä. Ryhmän tehtävänä olisi kerätä tietoja sekä suunnitella ja sovittaa yhteen häiriötilanteissa tarvittavia toimenpiteitä sekä avustaa Viestintävirastoa häiriöiden hallinnassa.

Viranomaisverkkoa koskevaa sääntelyä uudistettaisiin siten, että viranomaisverkon liittymiä voitaisiin tarjota myös sellaisille tahoille, jotka hoitavat valtion johtamisen ja turvallisuuden, maanpuolustuksen, rajaturvallisuuden, meripelastustoiminnan, hätäkeskustoiminnan, maahanmuuton ja ensihoitopalvelun kannalta välttämättömiä tehtäviä.

Teleyritysten oikeus saada valtiolta korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuvista kustannuksista rajattaisiin viranomaistarpeita palvelevien järjestelmien investointikustannuksiin. Teleyritykset eivät saisi valtiolta korvausta siitä työstä, joka aiheutuu viranomaisten avustamisessa tarvittavien järjestelmien käytöstä ja tietojen luovuttamisesta viranomaisille.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 2/2014 vp esitetään, että yleiseen hätänumeroon 112 helposti sekoittuvat puhelinnumerot eivät olisi käytössä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tietoyhteiskuntakaarta koskevaa lakihanketta yleisesti ottaen onnistuneena ja kannatettavana. Esityksen päätavoitteena on ollut koota yhteen viestintää koskevaa lainsäädäntöä, yhteensä kahdeksan voimassaolevaa lakia. Esityksen tavoitteena on mm. varmistaa, että sähköisen viestinnän palveluja on saatavilla koko maassa ja että ne ovat teknisesti kehittyneitä, turvallisia, helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia. Valiokunta katsoo, että sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokoaminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi on omiaan lisäämään oikeusvarmuutta, edistämään alan toimijoiden toimintaedellytyksiä sekä helpottamaan myös sääntelyn kokonaisvaikutusten seuraamista ja sääntelyn jatkokehittämistä.

Valiokunta näkee tietoyhteiskuntakaaren yhtenä keskeisimpänä tehtävänä palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan, turvaamisen. Tästä suojan tasosta ei tule jatkossakaan tinkiä ilman välttämättömiä perusteita.

Tietoyhteiskuntakaaren käsittely on ollut valiokunnalle tehtävänä varsin suuritöinen. Esityksen laajuudesta johtuen valiokunta käsittelee tässä mietinnössään vain keskeisimpiä asian käsittelyssä ja asiantuntijakuulemisissa esille nousseita kysymyksiä. Valiokunta toteaa, että esityksen laajuuden takia lain tavoitteiden toteutumisen arvioinnilla ja lain vaikutusten seurannalla on jatkossa erityisen tärkeä merkitys.

Lain nimike

Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu lain nimikettä ja tuotu mm. esille, että se ei kaikilta osin vastaa lain sisältöä lähinnä sähköistä viestintää koskevaa sääntelyä sisältävänä kokonaisuutena. Lisäksi on katsottu, että lain nimikkeestä olisi tarpeen tulla selkeästi esille sen asema säädöshierarkiassa. Myös perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän jälkimmäiseen näkökohtaan huomiota.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pohtinut asiaa ja katsoo, että tietoyhteiskuntakaari sisältää erittäin merkittävän osan tietoyhteiskuntakehityksen kannalta keskeisestä sääntelystä, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Voimassaolevaan lainsäädäntöön sisältyy useita lakeja ja asetuksia, joiden nimikkeessä ei ole sanaa laki tai asetus. Lisäksi nyt käsittelyssä olevan säädöksen nimike on lain monivuotisen valmistelun aikana osin jo tietyllä tavalla vakiintunut erityisesti alan toimijoiden keskuudessa. Valiokunta pitää perusteltuna, että tähän kokonaisuuteen voidaan jatkossa liittää myös muuta tietoyhteiskuntaa koskevaa sääntelyä täydentäen näin lakikokonaisuutta keskeisimpänä tietoyhteiskuntaa koskevana lakina. Valiokunta katsoo, että säädöksen nimike kuvaa riittävän hyvin sen roolia merkittävänä tietoyhteiskuntaa koskevaa sääntelyä yhteen kokoavana mittavana kokonaisuutena.

Lakiesityksen eräiden säännösten kansainvälinen soveltamisala

Esityksen 2 §:ään sisältyy säännös, jonka kautta esityksen yksityisyyden suojaa ja luottamuksellisen viestin suojaa sekä tietoturvaa koskevat säännökset ulotettaisiin koskemaan tietyin edellytyksin myös sellaisia kansainvälisluonteisia viestinnän välittämistä sisältäviä palveluja, joilla on esityksessä määritelty yhteys Suomeen.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille voimakasta kritiikkiä ehdotetun säännöksen tarkkarajaisuudesta, säännöksen ja sen tavoitteiden selkeydestä, säännöksen soveltamisen vaikeudesta ja siitä, että ehdotuksen vaikutuksia on vaikea arvioida. Lisäksi on tuotu esille mm. kansainväliseen yksityisoikeuteen ja EU-oikeuteen liittyviä kysymyksiä. Myös talousvaliokunta kiinnitti lausunnossaan (TaVL 15/2014 vp) huomiota ehdotuksen haasteellisuuteen ja sääntelyn ennakoitavuuden tarpeeseen yritystoiminnan kannalta. Toisaalta ehdotettua sääntelyä on kannatettu mm. siltä kannalta, että se edistäisi markkinoilla tasapuolisten kilpailuedellytysten kehittymistä ja voisi edistää kansalaisten yksityisyyden suojan toteutumista myös kansainvälisluonteisissa palveluissa.

Valiokunta pitää säännöksen tavoitetta kansalaisten yksityisyyden suojaamisesta erittäin kannatettavana. Toimintaympäristön tekniseen yms. kehittymiseen ja kansainvälistymiseen liittyviin muutoksiin tulee tarvittaessa pyrkiä reagoimaan myös lainsäädännöllisin keinoin. Lähtökohtaisesti on myös perusteltua, että samanlaista toimintaa harjoittavia toimijoita koskee myös sama sääntely.

Valiokunta pitää tärkeänä, että esitetyn kaltaisia kansainvälisiä tilanteita koskevat säännökset ja niiden soveltamisen edellytykset ovat selkeitä ja riittävän täsmällisiä oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden varmistamiseksi. Tästä syystä valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella esityksen 2 §:ään muutoksia, joiden perusteella esityksen tietyt yksiselitteisesti yksilöidyt tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat pykälät tulevat sovellettaviksi Euroopan unionin ulkopuolisten toimijoiden viestinnän välittämistä koskeviin palveluihin sellaisissa esitystä tarkkarajaisemmin määritellyissä tilanteissa, joissa palvelun tarjonnalla on keskeinen liityntä Suomeen tai näiden palvelujen käyttöön Suomessa.

Valiokunta pitää ehdotettavaa säännöstä periaatteellisesti merkittävänä liikkeellelähtönä pyrittäessä vastaamaan verkkoympäristössä kansainvälisesti tarjottaviin moninaisiin viestintää sisältäviin palveluihin ja toimintaympäristön muuttumiseen liittyviin haasteisiin.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella muutettu 2 § on myös yhteensopiva asiaan liittyvien EU-säädösten, kuten henkilötietodirektiivin 95/46/EY ja sähkökauppadirektiivin 2000/31/EY, kanssa.

Viestinnän välittäjää koskeva sääntely

Esityksen 3 §:ssä ehdotetaan uutta viestinnän välittäjän määritelmää, jolla tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimijoita, jotka toimivat käyttäjiin nähden teleyrityksiä vastaavina viestintää välittävinä toimijoina. Ehdotuksen kautta nykyisin teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja lisäarvopalvelun tarjoajia koskevaa yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa koskevaa sääntelyä ulotettaisiin myös sellaisiin uudenlaisiin toimijoihin, jotka välittävät luottamuksellista sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin, esimerkiksi jonkin tietyn sosiaalisen median tai yhteisöpalvelun tarjoamisen yhteydessä.

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti tervetulleena tavoitetta siirtyä tiettyjen toimijoiden sääntelystä kohti tietynlaisen toiminnan tasapuolista sääntelyä. Tämän kaltaisella sääntelyllä voidaan pyrkiä vahvistamaan luottamuksellisen viestin suojan ja tietoturvallisuuden toteutumista myös nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja uudenlaisissa palveluissa.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tämän kokonaan uudenlaisen sääntelyn toimivuutta seurataan ja arvioidaan jatkossa.

Toimilupajärjestelmä ja taajuusmaksut

Esityksessä ehdotetaan toimilupajärjestelmän tehostamista ja yksinkertaistamista mm. siirtämällä olennainen osa televisio- ja radiotoimintaa koskevista ohjelmistotoimilupapäätöksistä valtioneuvostolta Viestintävirastolle. Viestintävirasto myöntäisi esityksen 4 luvussa säädetyllä tavalla ohjelmistotoimiluvat yleisten edellytysten täyttyessä ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa kaikissa niissä tilanteissa, joissa toimiluvat voitaisiin myöntää kaikille hakijoille eikä luvan myöntämisellä ole huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden kehittymiseen. Viestintäviraston myöntäessä toimiluvat toimijat saisivat myös päättää ohjelmasisällöistään vapaasti. Muissa tilanteissa ohjelmistotoimiluvat myöntäisi valtioneuvosto, joka voisi myös asettaa mm. lähetysten sisältöön liittyviä toimilupaehtoja. Verkkotoimiluvat myöntäisi esityksen 3 luvun mukaan lähtökohtaisesti edelleen valtioneuvosto nykyiseen tapaan vertailevalla menetelmällä.

Esityksen mukaan jatkossa uudet matkaviestinkäyttöön osoitettavat taajuudet voitaisiin kuitenkin valtioneuvoston niin päättäessä jakaa vertailevan menettelyn sijasta huutokaupalla. Valiokunta viittaa aiempaan lausumaansa ( LiVM 12/2012 vp ), jonka mukaan eduskunta edellyttää, että vuoden 2013 taajuushuutokaupan (800 MHz) vaikutuksista toimialan kilpailuun ja kuluttajahintojen kehittymiseen tehdään analyysi ennen 700 MHz:n taajuusalueen toimilupien myöntämistä, ja analyysin tulokset otetaan huomioon kyseisiä taajuuksia jaettaessa.

Perustuslakivaliokunta totesi esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 18/2014 vp), että se on pitänyt ehdotetun kaltaista toimilupajärjestelmää lähtökohtaisesti ongelmallisena suhteessa sananvapauteen, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä taajuuksien niukkuus on ollut sellainen tekninen rajoitusperuste, jonka huomioon ottamiseksi toimilupajärjestelmä on ollut hyväksyttävä sekä sananvapauden että elinkeinovapauden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että ehdotettu verkkotoimilupia koskeva sääntely ei ole sananvapauden tai elinkeinovapauden kannalta ongelmallista, koska sääntelyn perusteena on edelleen taajuuksien niukkuus. Televisio- ja radiotaajuuksista perustuslakivaliokunta totesi, että niistä voi edelleen esiintyä niukkuutta siten, että kaikille hakijoille ei niitä ole tarjolla, joten perustuslakivaliokunta ei pitänyt tältäkään osin toimilupajärjestelmän säilyttämistä tässä vaiheessa ongelmallisena. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että jo nyt on kyseenalaista, voidaanko toimilupajärjestelmää enää perustella sananvapauden edellytysten turvaamistarkoituksella etenkään siltä osin kuin kysymys ei ole 26 §:ssä tarkoitetusta yleisen edun televisiotoiminnasta. Näin ollen perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että taajuuksien niukkuuden edelleen vähentyessä on syytä siirtyä kevyempään sääntelytapaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää ehdotettua toimilupajärjestelmän uudistamista ja yksinkertaistamista mm. taajuuksien käytön tehostamisen, hallinnollisen taakan keventämisen ja joustavuuden lisääntymisen kannalta tässä vaiheessa perusteltuna ja kannatettavana.

Esityksen mukaan jo käytössä oleviin taajuuksiin ei voitaisi käyttää huutokauppamenettelyä, mutta näistä ns. vanhoista tele- ja televisiotoiminnan taajuuksista perittäisiin esityksen 288 §:n mukaan taajuuksien käytön tehostamiseksi markkinaehtoinen taajuusmaksu. Valiokunta katsoo, että vertailevalla menetelmällä myönnettävien verkkotoimilupien taajuuksiin on perusteltua liittää ehdotettu markkinaehtoinen taajuusmaksu siten, että näiden taajuuksien rajallista luonnonvaraa ei enää jatkossa käytettäisi korvauksetta. Valiokunta pitää näitä lähtökohtia taajuuksien tehokkaan käytön kannalta kannatettavina ja ehdotettua taajuusmaksujen tasoa saadun selvityksen perusteella esimerkiksi joihinkin muihin EU-maihin verrattuna myös taajuuksien käyttäjien kannalta kohtuullisena.

Puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 4/2014 vp) on tuotu esille, että puolustusvoimilta perittävän taajuusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, että kyse on yhdestä yhteiskunnan perustoiminnosta, jota ei ole perusteltua rasittaa suhteellisesti samansuuruisella taajuusmaksulla kuin kaupallista toimintaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että puolustusvoimien taajuusmaksun voimaantulolle on varattu varsin pitkä, vuoden 2024 alkuun ulottuva siirtymäaika, jonka aikana puolustusvoimien on mahdollista siirtyä käyttämään yleiseurooppalaisesti sotilastaajuuksille varattuja taajuuksia. Lisäksi puolustusvoimien taajuusmaksun määrä on maksun laskentakaavassa käyttötarkoituskertoimen avulla määritelty olennaisesti matalammaksi kuin markkinaehtoisilla toimijoilla.

Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että jatkossa mahdollisesti matkaviestinkäyttöön tulevien taajuuksien käytöllä saattaa olla televisiokuvan häiriöitä lisääviä vaikutuksia ja tätä vastaavia vaikutuksia voi olla myös esimerkiksi eräillä tuulivoiman käyttötavoilla. Valiokunta pitää kohtuullisena, että häiriön aiheuttaja huolehtii tilanteen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja myös vastaa kustannuksista. Valiokunta viittaa myös esityksen 16 §:n 3 momentin 5 kohtaan, jonka mukaan verkkotoimilupaan voidaan liittää ehtoja, jotka koskevat toimiluvan haltijan velvollisuutta poistaa toiminnastaan muulle määräysten mukaiselle radioviestinnälle aiheutuvat häiriöt sekä näiden häiriöiden poistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista.

Valiokunta on jo aiemmin katsonut, että tämän kaltaisen aiheuttaja vastaa -periaatteen tulisi olla yleisemminkin taajuuksien häiriöiden yhteydessä noudatettava lähtökohta.

Huomattavan markkinavoiman sääntely ja hinnoittelun valvonta

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty varsin paljon kritiikkiä huomattavan markkinavoiman sääntelyyn (HMV-sääntely) ehdotetuista mm. hinnoittelun valvontaa koskevista muutoksista. Asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille huoli viranomaisten roolien nykyisestä moninaisuudesta esimerkiksi yhtä aikaa valvovana ja toisaalta markkinoiden toimintaa ohjaavana viranomaisena.

HMV-sääntelyn tavoitteena on, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien teleyritysten ja käyttäjien saatavilla koko maassa. HMV-sääntelyllä voidaan tarvittaessa pyrkiä edistämään markkinoiden toimintaa ja kilpailua sekä mahdollistamaan myös uusien toimijoiden tulo markkinoille. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että HMV-sääntelystä ei synny suoraan velvoitteita millekään teleyritykselle. Mekanismin tarkoituksena on, että Viestintävirasto määrittelee huomattavan markkinavoiman yritykset säännöllisin väliajoin tekemiensä markkina-analyysien perusteella tiettyjen tukkumarkkinoiden tuotteiden tai palveluiden osalta. HMV-yrityksille asetettavat velvollisuudet voivat koskea esimerkiksi verkon käyttöoikeuden luovutusta, verkkojen yhteenliittämistä tai niihin liittyvää teleyritysten välistä hinnoittelua. Valiokunta toteaa, että huomattavan markkinavoiman sääntely pohjautuu EU-lainsäädäntöön.

Esityksen 71 §:n mukaan Viestintävirasto voisi asettaa HMV-yritykselle sekä poikkeuksellisissa tilanteissa 72 §:n perusteella myös muulle teleyritykselle velvollisuuden noudattaa laissa määriteltyä kustannussuuntautunutta, vähittäishinnasta tehtävään vähennykseen perustuvaa tai oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoittelua.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-lainsäädäntö edellyttää käytännössä ennakollista reagointia HMV-yrityksistä johtuviin kilpailuongelmiin siten, että myös kohtuuton hinnoittelu voidaan estää. Saadun selvityksen mukaan esityksessä pyritään vastaamaan näihin kilpailuongelmia koskeviin ennakollisen puuttumisen vaatimuksiin antamalla 71 §:n 4 momentissa Viestintävirastolle toimivalta asettaa säännellylle tuotteelle kustannussuuntautunut enimmäishinta kolmeksi vuodeksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa viestintäpalveluiden hinnat eivät ole EU-maiden välisessä vertailussa yleisesti ottaen korkeita. Matkaviestinpalveluiden hinnat ovat EU:n halvimpien joukossa, mutta esimerkiksi kuparitilaajayhteyden tukkuhinnat ovat Suomessa huomattavan korkealla tasolla, tilastojen mukaan EU:n korkeimpia. Talousvaliokunta totesi lausunnossaan pitävänsä perusteltuna arviota, jonka mukaan esityksen huomattavaa markkinavoimaa koskeva sääntely ja kuluttajien oikeuksiin liittyvät uudistukset tulevat parantamaan edellytyksiä kohtuuhintaisille ja -ehtoisille yhteyksille ja laadukkaille viestintäpalveluille.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille näkemyksenä, että esityksen mukaisen enimmäishinnan asettamisen tulisi olla ainoastaan viimesijainen keino. Esityksen 71 §:n mukaan enimmäishinta voidaan asettaa, jos kustannussuuntautuneen hinnoittelun vastainen hinnoittelu aiheuttaisi vakavaa haittaa markkinoilla, eikä pelkkää kustannussuuntautunutta hinnoitteluvelvoitetta voida pitää riittävänä kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi kyseisillä markkinoilla. Valiokunta pitää tätä 71 §:n lähtökohtaa perusteltuna ja kannatettavana. Hinnoittelun valvontaa koskevilla ehdotuksilla on tarkoitus varmistaa tukkutason hintojen kohtuullisuus. Tällä voidaan mm. edistää uusien yrittäjien mahdollisuuksia päästä markkinoille ja lisätä kilpailua, mikä puolestaan on omiaan mm. parantamaan käyttäjille tarjottavien viestintäpalvelujen saatavuutta ja hinta-laatusuhdetta. Valiokunta pitää hinnoittelun valvontaa koskevaa sääntelyä näiden painavien yhteiskunnallisten tarpeiden kannalta tarpeellisena.

Hinnoittelun tarkastelun lähtökohtana olisi jatkossa aiheutuneiden kustannusten sijasta tehokkaan toimijan kustannukset. Valiokunta pitää tätä ehdotusta markkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta perusteltuna.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että Viestintävirastolla on myös kansainvälisesti vertailtuna tänä päivänä suhteellisen niukasti toimivaltuuksia markkinoiden sääntelyssä. Valiokunta pitää näin ollen ehdotuksia perusteltuina ja katsoo, että mahdollisten epäkohtien ehkäisemiseksi on hyvä, että valvovalla viranomaisella on tarvittaessa riittävät työkalut lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseen.

Valiokunta korostaa, että markkinasääntelyä ja velvoitteiden asettamista tulee käyttää oikeasuhtaisesti. Markkina-analyysit on tehtävä säännöllisin väliajoin, ja jos markkinoita koskeva analyysi selkeästi osoittaa, että markkinoilla ei ole ongelmia ja kilpailu toimii, velvoitteita ei tule asettaa ja vastaavasti jo mahdollisesti aiemmin asetettuja velvoitteita tulee tarvittaessa poistaa. Sääntelytarpeen arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös markkinoiden kehitysaste eikä kehittymässä olevia markkinoita tule rasittaa liiallisella sääntelyllä.

Selkeisiin markkinavoiman väärinkäytöksiin ja kilpailun häiriöihin sekä tämän kaltaisissa tilanteissa erityisesti käytännössä monopoliasemassa olevien toimijoiden toimintaan tulee kuitenkin voida tarvittaessa puuttua, ja valiokunnan käsityksen mukaan esityksellä luodaan tähän entistä parempia edellytyksiä.

Valiokunta kuitenkin katsoo, että lähtökohtaisesti voimakkaasti säännellyllä alalla tulisi pyrkiä pikemminkin sääntelyn vähentämiseen kuin sen lisäämiseen, ja rajoittavan sääntelyn sijasta mahdollistavaan ja investointeja edistävään sääntelyyn. Toimijoiden hallinnollista taakkaa ei tule lisätä, jollei se ole välttämätöntä.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että viestintämarkkinoiden sääntelyssä ja tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa pyritään keskeisinä lähtökohtina sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähenemiseen, palvelukehityksen mahdollistamiseen sekä alan investointien edistämiseen (Valiokunnan lausumaehdotus 3).

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että erityisesti teleyrityksille koituisi esityksen myötä lisäkustannuksia mm. viranomaismaksuista, kuten tietoyhteiskuntamaksusta. Valiokunta pitää nykyisen viestintämarkkinamaksun ja tietoturvamaksun yhdistämistä yhdeksi tietoyhteiskuntamaksuksi kannatettavana. Esityksessä ehdotetaan myös maksun määräytymisen yksinkertaistamista ja pyritään lisäämään maksun määräytymisen ennakoitavuutta.

Valiokunta pitää Viestintäviraston tietoyhteiskuntakaaressa säädettyjä tehtäviä viestintämarkkinoiden ja koko tietoyhteiskunnan toimivuuden kannalta erittäin tärkeinä ja katsoo, että ehdotetuilla maksuilla on välttämätöntä turvata viraston tehtävien tehokas toteuttaminen.

Laajakaistarakentaminen

Valiokunta toistaa aiemman kantansa, jonka mukaan valiokunta on edelleen huolissaan laajakaistaverkon investointien kattavasta toteutumisesta, etenkin joidenkin valokuituverkkojen rakentamista koskevien hankkeiden etenemisestä.

Valiokunnan mielestä yhteiskunnan tulee olla jatkossakin mukana edistämässä haja-asutusalueiden laajakaistainvestointeja ja hankkeiden toteuttamista mm. kansalaisten yhdenvertaisuuden ja palvelutason turvaamiseksi myös niillä haja-asutusalueilla, joille verkkoa on vaikeaa saada rakennettua puhtaasti kaupallisin perustein.

Nopean laajakaistan edistämisellä ja hankkeiden toteutumisen esteiden purkamisella on mahdollista osaltaan pyrkiä lisäämään sekä yksityisen että julkisen sektorin tuottavuutta, investointeja ja talouskasvua. Valiokunta toteaa, että teleyritysten tekemät investoinnit tai niiden puuttuminen vaikuttavat välillisesti koko yhteiskunnan toimintaan.

Valiokunta korostaa, että laajakaistahankkeen keskeisenä periaatteena on myös jatkossa välttämätöntä pitää teknologianeutraalisuutta ja sen mahdollistamaa joustavuutta myös teknologian kehittyessä. Eri teknologioita ja sekä kiinteitä että langattomia verkkoja täytyy pystyä myös kysynnän mukaan hyödyntämään tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla ja tarvittaessa toisiaan täydentäen. Molemmille teknologioille ja sekä langattomien että kiinteiden verkkojen rakentamiselle on olemassa selkeä tarve myös jatkossa.

Valiokunta painottaa, että laajakaistarakentamisen etenemisellä on tärkeä merkitys Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja myös aluekehityksen kannalta. Toimivien ja riittävän nopeiden viestintäyhteyksien tarve korostuu harvaan asutuilla alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja kaikkia fyysisiä palveluita ei ole saatavilla.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lähivuosina on todennäköistä, että matkaviestinverkkojen käytössä tullaan siirtymään nykyistä enemmän kiinteiden kuukausimaksujen sijasta datamääräiseen palvelunkäytöstä laskuttamiseen. Valiokunta toteaa, että tämän kaltainen kehitys saattaa paljon kapasiteettia vaativien sisältöjen lisääntyessä entisestään korostaa kiinteiden verkkojen rakentamisen tarvetta. Valiokunta toteaa, että datamääräisen laskutuksen ongelmana kuluttajan kannalta kuitenkin on se, että palvelun hintaa voi olla hyvin vaikeaa arvioida käytännössä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille yhtenä ehdotuksena, että osa 700 MHz:n taajuusalueesta tulisi aikanaan myöntää langattoman laajakaistan käyttöön vertailevalla menetelmällä. Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että 700 Mhz:n taajuusalueen myöntämisestä ei ole vielä tehty päätöksiä ja kyseinen taajuusalue tulee langattoman laajakaistan käyttöön vasta aikaisintaan 1.1.2017 alkaen. Esitys mahdollistaa uusien matkaviestintaajuuksien huutokauppaamisen valtioneuvoston päätöksellä, mutta se mahdollistaa myös niiden myöntämisen nykyisellä vertailevalla menettelyllä. Valiokunnan käsityksen mukaan esitys ei myöskään estä sitä, että osa tietyn taajuusalueen taajuuksista myönnettäisiin huutokaupalla ja osa vertailevalla menetelmällä. Valiokunta katsoo, että myös puuttuvista kansainvälisistä ja EU-tason päätöksistä johtuen myöskään kyseiseltä 700 MHz:n taajuusalueelta tulevaisuudessa myönnettävien taajuuskaistaparien määrä ja taajuusalueen arvo eivät vielä ole tiedossa. Näin ollen valiokunta katsoo, että tässä vaiheessa ja tämän hetkisen tiedon pohjalta on vielä ennenaikaista ottaa kantaa kyseisen taajuusalueen myöntämiseen. Valiokunta viittaa hallituksen maaliskuussa 2012 tekemään taajuuspoliittiseen periaatepäätökseen, jossa todetaan, että kun kyseisen 700 MHz:n taajuusalueen osoittaminen matkaviestintoiminnan käyttöön on Suomessa mahdollista, tullaan toimiluvat taajuusalueelle myöntämään tavalla, joka parhaiten edistää kilpailua markkinoilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että sitä informoidaan säännöllisesti ja pidetään ajan tasalla asian etenemisestä.

Valiokunta kiinnittää yleisenä kysymyksenä huomiota laajakaistaverkkojen rakentajien tarpeeseen saada kohtuullinen suoja tekemilleen investoinneille. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi hyvin pitkäaikaiset käyttöoikeus- tai hinnoitteluvelvoitteet eivät ole omiaan kannustamaan uusiin verkkoinvestointeihin. Verkkoinfrastruktuuri- investoinnista tulee saada investoinnin nykyarvoon nähden kohtuullinen tuotto, jossa otetaan huomioon myös investointeihin liittyvät riskit.

Valiokunta kiinnittää huomiota esityksen 71 §:n 5  momenttiin, jonka mukaan Viestintäviraston asettamien hinnoitteluvelvollisuuksien tulee olla kohtuullisia suhteessa niillä tavoiteltaviin päämääriin, kannustaa yrityksiä investointeihin tulevaisuudessa sekä sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutetulle pääomalle. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tuoton kohtuullisuutta arvioitaessa voisi olla paikallaan antaa painoarvoa myös uusien investointien tekemiselle.

Verkkotunnukset

Esityksen 21 luvussa nykyistä verkkotunnuksia koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi mm. siten, että verkkotunnuksia olisi jatkossa mahdollista myöntää myös ulkomaalaisille hakijoille. Nykyisin tunnuksia voidaan myöntää vain Suomeen rekisteröityneelle oikeushenkilölle tai yksityiselle elinkeinoharjoittajalle, suomalaiselle julkisyhteisölle, vieraan valtion edustustolle tai yli 15-vuotiaalle henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa oleva sääntely on ollut osin ongelmallista EU:n sisämarkkinasääntelyn näkökulmasta. Myös talousvaliokunta totesi lausunnossaan, että Euroopan sisämarkkinoilla tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden kannalta on tärkeää, että jäsenvaltioissa luovutaan siitä, että verkkotunnuksen haltijan tulisi olla fyysisesti sijoittautunut maahan. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää verkkotunnusten myöntämisen avaamista myös sellaisille yrityksille, yhteisöille ja henkilöille, jotka eivät ole sijoittautuneet Suomeen tai Ahvenanmaalle, lähtökohtaisesti perusteltuna ratkaisuna. Kuulemisissa on osin pohdittu mm. ulkomaalaisten luonnollisten henkilöiden aitoa tarvetta saada hankkia suomalaisia verkkotunnuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisille rajoituksille ei ole enää kuitenkaan nähty käytännön perusteita.

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille huoli siitä, että jos kotimaisia verkkotunnuksia voidaan myöntää nykyistä vapaammin, tällä saatetaan lisätä riskiä siihen, että suomalaista verkkotunnusta käytetään esimerkiksi suomalaisiin kohdistuvien huijausten toteuttamiseen, millä voisi olla vaikutuksia myös suomalaisia verkkotunnuksia kohtaan yleisesti tunnettavaan luottamukseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan huijausten määrää koskevista ilmiöistä ei kuitenkaan ole ollut vastaavissa tilanteissa selkeitä kansainvälisiä esimerkkejä. Valiokunta korostaa Viestintäviraston roolia ja tarvetta puuttua tilanteisiin ajoissa, mikäli verkkotunnusten myöntämiseen liittyen syntyy jonkinlaisia lieveilmiöitä.

Esityksessä ehdotetaan myös verkkotunnustoiminnan uudistamista siten, että jatkossa Viestintävirasto olisi edelleen verkkotunnusten hallinnollinen rekisterinpitäjä, mutta verkkotunnusasioissa asioitaisiin viraston sijasta verkkotunnusvälittäjien kanssa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä vastaa yleisesti kansainvälisesti omaksuttuja käytäntöjä. Valiokunta pitää ehdotusta hyvänä, mutta kiinnittää huomiota verkkotunnusvälittäjien tietoturvallisuuden ja asiakaspalvelun tason turvaamisen tarpeeseen.

Yleispalvelu ja yleispalvelun hinnoittelu

Yleispalveluvelvollisuudella pyritään nykyisin varmistamaan, että jokainen Suomessa voi saada käyttöönsä perustasoisen internetliittymän ja puhelinyhteyden. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös yhteystietopalvelun tarjoajalle olisi mahdollista asettaa yleispalveluvelvollisuus.

Viestintävirasto voisi esityksen 86 §:n perusteella asettaa yleispalveluvelvollisuuden, jos sen tekemä markkina-analyysi osoittaa, että esteettömiä ja kohtuuhintaisia yhteystietopalveluja ei ole markkinoilla tarjolla riittävästi. Esityksen perustelujen mukaan tekninen kehitys on osittain johtanut siihen, että palveluja tarjotaan sähköisesti ja esimerkiksi painettuja puhelinluetteloja ei ole enää entiseen tapaan saatavilla. Jatkossakin on kuitenkin tarpeen varmistaa, että puhelinnumerot ja nimi, osoite yms. yhteystiedot ovat riittävän helposti saatavilla.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että ehdotuksessa on kiinnitetty huomiota palvelujen esteettömyyteen ja erityisryhmien, kuten vammaisten, aseman parantamiseen. Valiokunta kiinnittää samalla huomiota tarpeeseen arvioida jatkossa myös erilaisten sähköisten palvelujen yhteystietojen luettelointitarpeita ja mahdollisuuksia. Valiokunta kuitenkin korostaa, että tämän kaltaisessa arvioinnissa on syytä ottaa erityisesti huomioon yhteystietojen kohteiden yksityisyyden suojaan liittyvät näkökohdat. Valiokunta pitää yhteystietopalvelujen lisäämistä yleispalvelusääntelyn piiriin kannatettavana, ja pitää hyvänä myös esityksen 91 §:n ehdotusta siitä, että yleispalveluyrityksen tulisi tiedottaa yleispalvelutuotteistaan, jotta käyttäjät osaavat niitä nykyistä paremmin myös pyytää.

Esityksen 91 §:ssä ehdotetaan, että jatkossa yleispalvelun hinta arvioitaisiin ensisijaisesti keskimääräisen käyttäjän kannalta. Arvioinnissa voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon myös esimerkiksi kohtuulliset liittymän rakentamiskustannukset ja liittymän maantieteellinen sijainti. Yleispalvelun tavoitteiden toteutumisen kannalta valiokunta pitää tärkeänä, että yleispalvelun hinnat ovat käyttäjien kannalta kohtuullisella tasolla. Valiokunta katsoo, että ehdotus käyttäjänäkökulman ensisijaisuudesta on kohtuuhintaisen yleispalvelun toteutumisen edistämiseksi perusteltu ja parantaa valiokunnan näkemyksen mukaan erityisesti pienituloisten käyttäjien asemaa. Ehdotuksesta ei valiokunnan arvion mukaan myöskään aiheudu sääntelyn tavoitteiden kannalta arvioituna kohtuuttomia kustannusvaikutuksia yleispalveluyrityksille. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleispalveluyrityksellä on mahdollisuus saada esityksen 94 §:n perusteella korvaus yleispalvelun mahdollisesti aiheuttamista kohtuuttomista nettokustannuksista.

Yleisen edun kanavat ja riippumattomien tuottajien ohjelmien määrän lisääminen

Esityksen 210 §:n mukaan televisiotoiminnan harjoittajien tulisi jatkossa varata eurooppalaisten riippumattomien tuottajien tuottamille ohjelmille 19 prosenttia lähetysajasta tai ohjelmistobudjetista nykyisen 15 prosentin sijasta. Valiokunta pitää ehdotusta oikean suuntaisena ja katsoo, että esityksellä voidaan osaltaan pyrkiä myös säilyttämään suomen- ja ruotsinkielisen riippumattoman tuotannon osuutta kohtuullisella tasolla.

Sivistysvaliokunta piti lausunnossaan (SiVL 5/2014 vp) tärkeänä, että riippumattomien tuottajien ohjelmille varattavasta osuudesta suurin osa olisi uutta tuotantoa. Esityksen ja voimassa olevan sääntelyn mukaan näistä ohjelmista puolet on oltava viimeisen viiden vuoden aikana tuotettuja. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotettu riippumattomien tuottajien kiintiön korotus on jo sellaisenaan merkittävä ja tässä vaiheessa riittävä muutos. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nyt ehdotettu taso on eurooppalaisittain korkea vaatimus. Valiokunta toteaa, että kiintiöillä on pienessä maassa ja pitkälti kotimaisilla kielillä ohjelmia tekeville kotimaisille ohjelmatuottajille todennäköisesti olennaisesti suurempi merkitys kuin esimerkiksi jollekin huomattavan suurella kielialueella toimivalle sisällön tuottajalle.

Valiokunta pitää riippumattomien tuottajien ohjelmien kiintiön tasoa hyvänä kompromissina, joka sellaisenaan todennäköisesti edistää kotimaisten tuotantoyhtiöiden kilpailukykyä haastavassa kansainvälisessä markkinakehityksessä.

Esityksen 26 §:n mukaisesti kaupallisten yleisen edun kanavien ohjelmistotoimiluvan saamisen edellytyksiin sisältyy vaatimuksia, jotka koskevat mm. suomen- ja ruotsinkielisten ohjelmien, uutisten ja ajankohtaisohjelmien tarjoamista sekä mm. ääni- ja tekstityspalveluja. Yleisen edun kanavien tulisi olla lähtökohtaisesti kaikkien suomalaisten vastaanotettavissa. Yleisen edun kanavalla olisi esityksen 26 §:n mukaan oikeus saada käyttöönsä toiminnassa tarvitsemansa määrä maanpäällisen televisioverkon lähetyskapasiteettia. Sivistysvaliokunta ehdotti lausunnossaan, että lähetyskapasiteetin saatavuuden turvaamista tulisi harkita myös esimerkiksi sellaisille kotimaisille televisiokanaville, jotka investoivat kotimaiseen ohjelmatuotantoon ja työllistävät tekijöitä Suomessa. Liikenne- ja viestintävaliokunnan saaman selvityksen mukaan televisiolähetystaajuuksista ei kuitenkaan enää tänä päivänä esiinny huomattavaa niukkuutta ja tällä hetkellä televisiotoimintaan varatuilla taajuuksilla on useita käyttämättömiä kanavanippuja. Valiokunta pitää kotimaisen sisältötuotannon edistämistä ja alan työllistämistä hyvin tärkeänä, mutta ei edellä mainituista syistä katso tarkoituksenmukaiseksi ehdottaa lähetyskapasiteetin saatavuuden turvaamista mainitun kriteerin perusteella.

Valiokunta toteaa, että yleisen edun televisiotoimintaa koskevien vaatimusten täyttämisestä tulee huolehtia sekä hakemuksen tekovaiheessa että mm. valvonnan keinoin myös käytännössä, jotta lupajärjestelmän uskottavuus säilyy. Valiokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota tarpeeseen arvioida yleisen edun kanaville asetettuja vaatimuksia siltä kannalta, olisiko näihin vaatimuksiin mahdollista jatkossa lisätä joustonvaraa vaatimusten tasosta tinkimättä. Vaatimusten joustavoittaminen voisi antaa kanaville enemmän liikkumavaraa ohjelmaprofiilien osalta ja omalta osaltaan lisätä katsojien valinnanmahdollisuuksia kanavakohtaisten erojen lisääntymisen kautta. Valiokunta katsoo, että näitä vaihtoehtoja olisi hyvä selvittää jatkossa.

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite

Nykyiseen siirtovelvoitetta koskevaan sääntelyyn ei ole esityksessä ehdotettu muutoksia. Velvoitetta koskevaa esityksen 227 §:n sääntelyä tullaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan arvioimaan jo aiemmin tehtyjen linjausten mukaisesti ennen vuotta 2016. Siirtovelvoitteen piirissä olevien esityksen 26 §:ssä tarkoitettujen yleisen edun kanavien edelleen lähettäminen kaapeliverkossa on nykyisin tekijänoikeuslain () 25 i §:n perusteella kokonaan vapautettu tekijänoikeuskorvauksista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt käsittelyssä olevassa esityksessä säännelty siirtovelvoite tai sen jatkaminen on tekijänoikeuslaissa säädetystä tekijänoikeuskorvausten määräytymisestä erillinen asia. Valiokunta viittaa eduskunnan hyväksymään voimassa olevaan lausumaan ( HE 13/2010 vp — LiVM 8/2010 vp ), jossa eduskunta edellytti, että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosina 2011—2016 kehittyy tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöiden tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden arvioi­miseksi.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan komissio on vastikään edellyttänyt virallisessa huomautuksessaan, että nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen kuulumattoman tekijänoikeuslain 25 i §:n mahdollinen ristiriita Euroopan unionin säädösten kanssa arvioidaan ja että oikeus korvaukseen palautetaan mainittuun tekijänoikeuslain säännökseen.

Valiokunta korostaa, että sivistysvaliokunta piti lausunnossaan komission tekemän huomautuksen vuoksi välttämättömänä, että tekijänoikeuslakia pikaisesti muutetaan siten, että tekijöille, esittäjille ja tuottajille taataan oikeus korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisten kanavien edelleen lähettämisestä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää lisäksi yleisesti huomiota tietoyhteiskuntakaarella säädellyssä toimintaympäristössä selkeästi laittoman ja tekijänoikeuksia loukkaavan piratismin torjunnan merkitykseen mm. laadukkaiden sisältöjen tuottamisen ja mediatoimialan kannattavuuden kannalta. Sähköiseen toimintaympäristöön olisi tarpeen luoda nykyistä olennaisesti paremmin toimivia sisältöjen tuotantoa tukevia ja toisaalta palvelukehitystä ja käyttäjien valinnanmahdollisuuksia edistäviä sisällön tarjonnan, jakelun ja hyödyntämisen malleja.

Televisiokanavien lähetys- ja vastaanottoteknologiaan tulossa olevat muutokset

Esityksen ulkopuolelta, mutta sen aihepiiriin kiinteästi liittyvänä, valiokunta haluaa kiinnittää huomiota lähivuosina jo aiemmin tehtyjen linjausten mukaisesti toteutuvaan uuteen televisiolähetysten lähetys- ja vastaanottoteknologiaan siirtymiseen. Maanpäälliset televisiokanavien lähetykset perustuvat vielä tällä hetkellä pääosin DVB-T-lähetys- ja vastaanottoteknologiaan. Maanpäällisten teräväpiirtolähetysten vastaanottamiseksi tarvitaan kuitenkin uutta lähetyskapasiteettia säästävää DVB-T2-standardin teknologiaa. Uuden teknologian käyttöönoton tarpeeseen liittyy myös televisiotoiminnassa nykyisin käytettävän 700 MHz:n taajuuksien siirtäminen aikaisintaan 1.1.2017 lukien matkaviestinkäyttöön.

Maksutelevisiotoimijoilla tulee todennäköisesti olemaan hyvin keskeinen rooli uuteen teknologiaan siirtymisessä, sillä käytännössä ne siirtyvät selkeästi muita toimijoita aikaisemmin, eli jo vuonna 2017, kokonaan uuden tekniikan käyttöön. Valiokunta on jo aiemmin lausunut, että se pitää riittävän pitkää siirtymäjaksoa maanpäällisen televisioverkon vapaasti vastaanotettavien kanavien osalta käytännössä välttämättömänä. Yhtenä selkeänä lähtökohtana siirtymässä on ollut, että katsojien tulisi voida itse päättää, koska he siirtyvät teräväpiirtolähetysten katsojiksi.

Valiokunta korostaa, että katsojien ja uuteen tekniikkaan siirtymisen onnistumisen kannalta aivan olennaista tulee olemaan kattavasta tiedottamisesta huolehtiminen. Television katsojien kannalta on hyvin tärkeää tietää käytännössäkin hyvissä ajoin niistä ratkaisuista, jotka tulevat vaikuttamaan tarvittaviin laitehankintoihin. Valiokunta toteaa, että median käyttäjien asema ja tasapuolisuus tulee pystyä turvaamaan sähköisen median markkinoiden muutoksista ja tekniikan kehittymisestä huolimatta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä lähtökohtaa, jonka mukaan kansalaisille uuden tekniikan käyttöönotosta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset pyritään minimoimaan.

Paikallisradiotoiminta ja lyhytaikaisen radiotoiminnan ketjuttamisen ja mainonnan kiellot

Paikallisradiotoiminta on huomattavalta osin kehittynyt suurempien omistuskeskittymien ja ketjutusten suuntaan, ja paikallisen identiteetin kannalta tärkeän paikallisen ohjelmasisällön määrä on selkeästi vähentynyt. Aidosti pienten paikallisten toimijoiden määrä on laskenut, ja nykyisissä toimiluvissa vaadittavan paikallisen tiedonvälityksen määrä on suhteellisen pieni.

Valiokunta pitää kehityssuuntaa erittäin valitettavana ja katsoo, että jatkossa myös lainsäädännössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota paikallisradiotoimintaan ja myös sen kaupalliseen kannattavuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Valiokunta pitää paikallisen identiteetin kannalta keskeisen paikallisradiotoiminnan ja muun paikallisen median toiminnan elpymiseen panostamista erityisen tärkeänä.

Esityksessä paikallisen radiotoiminnan kannalta keskeistä sääntelyä ovat mm. radiomainonnan määrää koskevat säännökset. Esityksen mukaan radiotoiminnan mainonnan enimmäismäärää korotettaisiin nykyisestä kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin päivittäisestä lähetysajasta. Valiokunta pitää ehdotusta hyvänä ja katsoo, että ehdotuksella parannetaan radiotoiminnan toimintaedellytyksiä. Valiokunta toteaa, että jatkossa olisi hyvä pohtia myös mahdollisuuksia paikallisten ohjelmasisältöjen lisäämiseen.

Lyhytaikaista analogista radiotoimintaa, jonka kesto on enintään kolme kuukautta, saisi esityksen mukaan harjoittaa ilman ohjelmistotoimilupaa, mutta toimintaan tarvittaisiin kuitenkin radiolupa. Tällaista lyhytaikaista radiotoimintaa harjoitetaan tyypillisesti esimerkiksi erilaisten kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisten tapahtumien yhteydessä. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että lyhytaikaisilla luvilla harjoitetaan kuitenkin tällä hetkellä myös käytännössä pysyvän luonteista radiolähetystoimintaa, mikä ei ole ollut kyseisen sääntelyn tarkoitus.

Valiokunta katsoo, että jatkuvaluonteisen toiminnan perustaminen pidempiaikaisen ohjelmistotoimiluvan pohjalle on oikea ja kokonaisuutena myös alan toimijoiden näkökulmasta edullisin ja tasapuolisin toimintamalli. Tästä syystä liikenne- ja viestintävaliokunta pitää kannatettavana esityksen 40 §:n 5 momentin lyhytaikaisten radiolupien ketjuttamista koskevaa kieltoa. Kyseisen säännöksen mukaan lyhytaikaista radiolupaa ei voida myöntää osittainkaan päällekkäiselle peittoalueelle kuin aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen luvan päättymisestä.

Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan ilman esityksen 34 §:ssä tarkoitettua analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitettavassa radiotoiminnassa lähetettävä kaupallinen viestintä saisi jatkossa olla ainoastaan sponsorointia tai kyseiseen radiotoimintaan liittyvää mainontaa.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotusta on sekä kannatettu että vastustettu. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia varten perustetun lyhytaikaisen radiotoiminnan on asiantuntijakuulemisissa katsottu heikentävän saatavuudeltaan rajallisten mainossopimusten hankkimisen kautta pysyvien paikallisradioiden kaupallisia toimintaedellytyksiä. Toisaalta on tuotu esille, että mahdollisuutta lyhytaikaiseen radiotoimintaan on käytetty myös siten, että alalle aikova on voinut kokeilla toimintaa ensin lyhytaikaisesti, ja on pidetty tarpeellisena, että tämän kaltaisessa tilanteessa tulee samalla voida testata myös toiminnan kaupallista kannattavuutta hankkimalla mainoksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä ehdotettu rajaus on tarpeen ohjelmistotoimiluvan varaisen ja siitä vapaan lyhytaikaisen toiminnan selkeäksi erottamiseksi toisistaan.

Valiokunta kuitenkin näkee, että ehdotetulle mainonnan kiellolle ei ole asiantuntijakuulemisen pohjalta arvioituna riittäviä perusteita. Valiokunta katsoo, että mainonnan kielto voi olla omiaan rajoittamaan ja heikentämään tarpeettomasti alalle tulon edellytyksiä. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että tällaisen sananvapauden rajoituksen perusteen tulisi liittyä ainakin jollain tavoin itse mainonnan hyväksyttävyyteen, jotta sitä voitaisiin pitää perusteltuna, ja totesi, että kyseinen säännös on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä poistaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että kyseinen säännös poistetaan.

Esityksen 214 §:n 2 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä, ja 224 §:ssä taas säädetään aatteellisesta ja yhteiskunnallisesta mainonnasta. Perustuslakivaliokunta toi lausunnossaan esille, että kielto käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen mainontaan merkitsee varsin pitkälle menevää puuttumista sananvapauteen. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että kyseistä sääntelyä on näin ollen muutettava siten, että 1. lakiehdotuksen 214 §:n 2 momentin kielto ei kohdistu 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että esityksen 214 §:ään tehdään tätä koskeva rajaus.

Käyttäjän oikeudet ja kuluttajansuoja

Esitykseen sisältyy useita hyviä ja kannatettavia palvelujen käyttäjän oikeuksia ja kuluttajan suojaa parantavia ehdotuksia. Valiokunta pitää myös erityisesti kuluttajien kannalta hyvänä, että nykyisin hajanaista sääntelyä on koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Esityksen 128 §:n mukaan tilanteissa, joissa kuluttaja maksaa tavaroita tai palveluita matkapuhelimella ja maksu peritään puhelinlaskun yhteydessä, kuluttaja voisi kääntyä myyjän tai palveluntuottajan lisäksi myös teleyrityksen puoleen. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi sellaisissa ongelmatilanteissa, joissa tilattua tuotetta ei ole toimitettu tai kuluttaja ei ole pystynyt keskeyttämään tekemäänsä jatkuvaluonteista maksullista tilausta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan malli vastaa kuluttajansuojalain () 7 luvun 39 §:ssä säädettyä luotonantajan ja myyjän tai palvelun suorittajan yhteisvastuuta, jota sovelletaan luottokortilla maksettaessa. Valiokunta katsoo, että ehdotuksella on mahdollista pyrkiä ehkäisemään väärinkäytöksiä, edistää mobiilimaksamisen yleistymistä ja luoda luottamusta sähköisten palvelujen käyttöön.

Valiokunta pitää teleyritysten kannalta kohtuullisena ja periaatteellisesti tärkeänä ehdotettua 128 §:n 3 momentin säännöstä teleyrityksen oikeudesta saada kuluttajalle maksamansa määrä takaisin tuotetta tai palvelua tarjoavalta elinkeinonharjoittajalta tai siltä teleyritykseltä, jolla on voimassa sopimus kyseisen elinkeinoharjoittajan kanssa. Esityksen 115 §:n säännös oikeudesta katkaista laskun kertyminen väärinkäytöstilanteissa on tärkeä ja kannatettava sekä tilaajien että teleyritysten kannalta. Säännöksen mukaan teleyritys voisi olla yhdistämättä puheluita tai muutoin estää sellaisen viestintäpalvelun käytön, jonka ilmeisenä tavoitteena on oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelu. Valiokunta toteaa, että säännöksen perusteella on mahdollista pyrkiä estämään myös ulkomailta Suomeen suunnattuja tämänkaltaisia väärinkäytösyrityksiä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu yhtenä epäkohtana kuluttajan kannalta esille, että internetyhteyspalveluita markkinoidaan yleensä niiden maksiminopeudella, joka saattaa kuitenkin olla käytännössä huomattavasti palvelun keskimääräistä tai tavanomaista nopeutta suurempi. Valiokunta katsoo, että kyseistä asiaa olisi hyvä selvittää ja arvioida jatkossa.

Viestintäpalvelua koskevat sopimukset ovat osittain myös palvelujen luonteesta johtuen usein monimutkaisia, ja niiden ymmärtäminen saattaa olla erityisesti joillekin erityisryhmille vaikeaa. Valiokunta pitää tältä kannalta erittäin kannatettavana ja periaatteellisesti tärkeänä esityksen 107 §:n vaatimusta sopimusehtojen laatimisesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Esityksen 198 §:n mukaan käyttäjänä ja tilaajana oleva luonnollinen henkilö voi maksutta kieltää teleyritykseltä ja yhteystietopalvelun tarjoajalta yhteystietojen luovuttamisen ja julkaisemisen yhteystietopalveluun. Valiokunta pitää ehdotusta perusteltuna ja käyttäjien oikeuksia edistävänä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tarve säätää suoramarkkinoinnin kieltorekisteristä ja tarve arvioida, tulisiko myös yrityksille kohdistetulta sähköiseltä suoramarkkinoinnilta edellyttää suostumusta. Kieltorekisteriin voitaisiin merkitä yksityishenkilöiden yhteystietoja, kuten sellaisia puhelinnumeroita, joihin ei haluta kohdistettavan suoramarkkinointia. Valiokunta pitää erityisesti suoramarkkinoinnin kieltorekisteriä koskevan sääntelyn arvioimista erittäin kannatettavana ja tarpeellisena.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen käyttäjän ja tilaajan oikeuksia koskevan V osan perusteluissa on todettu virheellisesti sivulla 142, että laissa tarkoitettu käyttäjä voisi olla oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi valiokunta toteaa, että 3 §:n määritelmän mukaisesti laissa tarkoitetaan käyttäjällä luonnollista henkilöä, joka palvelun tilaajana tai muuten käyttää viestintäpalvelua tai lisäarvopalvelua.

Verkon neutraliteetti

Verkkoneutraliteetissa on kyse periaatteessa kaikkien viestintäverkon sisältöjen ja palvelujen tasapuolisesta kohtelusta ja käyttäjien kannalta ennen kaikkea verkkojen ja palvelujen käytön rajoittamattomuudesta sekä toisaalta käyttäjien valinnanvapaudesta. Erilaisten internetin sisältöjen ja palvelujen tarjoajien kannalta kyse on syrjimättömyydestä ja tasapuolisista toimintamahdollisuuksista. Ehdotetussa 110 §:ssä vahvistettaisiin verkkoneutraliteetin periaate, jolla esityksen perustelujen mukaan tarkoitetaan käyttäjän oikeutta valita vapaasti internetliittymänsä kautta käytettävät palvelut. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU-tasolla on parhaillaan valmisteilla eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita koskeva asetus, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan on todennäköistä, että asetus tulee sisältämään myös verkkoneutraliteettia koskevaa sääntelyä.

Esityksen perustelujen mukaan lähtökohtaisesti internetyhteyspalvelua tarjoava teleyritys ei saa rajoittaa liikennettä tiettyihin osoitteisiin tai kohdistaa rajoituksia tietyn tyyppiseen liikenteeseen. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin tyhjentävästi niistä tiukoista perusteista, joilla tämän kaltaisia rajoituksia voitaisiin asettaa.

Valiokunta korostaa, että internetyhteyspalveluissa tulee olla selkeänä lähtökohtana verkkoneutraliteetti, ja laissa säädetyt mahdollisuudet asettaa rajoituksia ovat aina poikkeuksia tähän pääsääntöön.

Verkon toimivuuden, palvelun laadun ja mm. ruuhkan sietokyvyn takia on käytännössä välttämätöntä, että teleyritys saa toteuttaa ehdotetussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla mm. sellaiset liikenteenhallintaan ja tietoturvan toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet, jotka ovat palvelun toimivuuden varmistamiseksi ja toisaalta laissa säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi välttämättömiä.

Liian tiukka verkkoneutraliteettia koskeva sääntely voisi heikentää verkkojen toimintaa ja johtaa viime kädessä palvelun laadun heikkenemiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palvelun toimivuuden kannalta välttämättömiä liikenteenhallinnan toimenpiteitä ei kuitenkaan tule käsitteellisesti sekoittaa esimerkiksi kaupallisista tarpeista tai palvelujen tuotteistamisesta johtuviin toimenpiteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että jälkimmäisistä rajoituksista tulee säännöksessä ehdotetun mukaisesti aina nimenomaisesti sopia palvelusopimuksessa.

Lähtökohtaisesti on myös käyttäjän etu, että teleyritys voi tarjota erilaisia internetliittymiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksen perusteella sallitut sopimuksessa asetettavat rajoitukset voivat näkyä käyttäjälle esimerkiksi liittymän nopeudessa tai jossain tapauksissa tiettyjen sovellusten ja palvelujen käytön rajoituksina. Esimerkiksi pelkästään jotain tiettyä viihdepalvelua varten tuotteistetussa internetyhteyspalvelussa tietynlainen liikenne voisi olla priorisoitu siten, että esimerkiksi teräväpiirtoinen videokuva toimii erityisen laadukkaasti. Jos kuluttaja haluaa hankkia juuri tällaisen internetyhteyspalvelun ja sopimuksessa on selkeästi ja kattavasti sovittu palvelun ominaisuuksista, rajoitus ei olisi ongelmallinen ehdotetun säännöksen kannalta.

Valiokunta pitää keskeisenä, että asiakkaan tulee voida käyttää internetyhteyspalvelua kaikkiin niihin tarkoituksiin, joihin käyttäjällä on palvelusopimuksen ja palvelusta annettujen tietojen perusteella ollut perusteltu aihe olettaa sitä voitavan käyttää. Sopimusehtojen ja annettavien tietojen tulee olla selkeitä ja kattavia siten, että asia­kas ymmärtää mahdollisen rajoituksen merkityksen ja sen vaikutukset palvelun käytön kannalta.

Rajoitusten tulisi ehdotuksen mukaan olla syrjimättömiä, eivätkä ne saisi esimerkiksi hidastaa kohtuuttomasti yhteyden käyttöä. Lisäksi valiokunta pitää selvänä, että rajoitukset tulee aina toteuttaa tavalla, jolla ei loukata käyttäjien ja tilaajien perusoikeuksia, ja että riski perusoikeuksien loukkaamisesta myös minimoidaan käytännön toimenpitein. Rajoitukset on myös keskeytettävä, jos niiden toteuttamiselle ei enää ole laissa säädettyjä edellytyksiä.

Valiokunta pitää ensisijaisen tärkeänä, että kuluttajille ja yrityksille on myös jatkossa tarjolla riittävästi sellaisia kohtuuhintaisia internetliittymiä, joiden käyttö on palvelujen ja sovellusten käytön suhteen rajoittamatonta.

Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että Viestintävirasto huolehtii ehdotetulla tavalla siitä, että rajoituksia ei käytetä erilaisia sisältöjä tarjoavien palveluntarjoajien kannalta syrjivästi tai välineenä epätoivottavien kilpailullisten vaikutusten aikaansaamiseen, esimerkiksi kohdistamalla rajoituksia tai soveltamalla korkeampaa hinnoittelukäytäntöä internetyhteyspalvelun tarjoajan jonkin oman palvelun kanssa kilpaileviin palveluihin.

Sääntely ja erilaisten internetyhteyspalvelujen tuotteistamiskehitys eivät saa johtaa myöskään innovaatioiden ja palvelukehityksen kannalta yleisesti sellaisiin epätoivottaviin tilanteisiin, joissa käyttäjät eivät pystyisi käyttämään internetyhteyspalvelun kautta uusia tarjolle tulevia sisältöjä tai palveluita.

Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan verkkoneutraliteettia nykyisessä sähköiseen viestintään pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena. Perustuslakivaliokunnan mukaan internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn turvaamisella voi olla välillistä merkitystä myös useiden muiden perusoikeuksien turvaamiselle. Tästä syystä perustuslakivaliokunta edellytti, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetun säännöksen tulkinnasta on tullut asiantuntijakuulemisessa esille osin toisistaan eroavia näkemyksiä. Valiokunta ehdottaa esityksen 110 §:ään eräitä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin yksilöityjä muutoksia ja täsmennyksiä, joilla pykälän muotoilua tarkistetaan vastaamaan paremmin ja täsmällisemmin säännöksen tarkoitusta. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että näillä muutoksilla täytetään myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyt vaatimukset. Muutosehdotuksilla ei muuteta säännöksen tarkoitusta.

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että periaatteellisesti hyvin tärkeän verkkoneutraliteettia koskevan säännöksen vaikutuksia arvioidaan, että Viestintävirasto huolehtii säännöksellä ehdotetuilla keinoilla siitä, ettei sääntely johda epätoivottaviin tai yllättäviin vaikutuksiin, ja että tarvittaessa säännöstä ollaan valmiita muuttamaan nopeassakin aikataulussa.

Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että erilaiset viihdekäytön priorisoinnit eivät estä tai rajoita erityisesti rajoittamattomaan käyttöön hankituissa internetyhteyspalveluissa julkisten palvelujen toimivuutta ja käyttömahdollisuuksia tai vaikuta epäsuorasti niiden kehittämiseen. Esimerkiksi terveyteen tai turvallisuuteen liittyvien jatkossa lisääntyvien sähköisten palvelujen ja tämän kaltaisten internetyhteyksiin tukeutuvien toimintojen toimivuus tulee turvata.

Valiokunta ehdottaa asiasta hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että verkkoneutraliteetin toteutuminen ja säilyminen sekä internetyhteyspalvelujen käyttäjien mahdollisuudet hyödyntää haluamiaan internetin sisältöjä ja palveluja turvataan tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Virhe viestintäpalvelun toimituksessa

Esityksen 120 §:n 3 momentin mukaan tilanteissa, joissa palvelun keskeytyminen aiheutuu viestintäverkon kunnossapito- ja rakennustöistä tai tietoturvaan liittyvistä toimenpiteistä, teleyrityksillä olisi oikeus keskeyttää palvelu nykyisestä 48 tunnista poiketen yhteensä enintään 24 tunnin ajaksi kuukaudessa siten, että palvelussa ei vielä katsottaisi olevan virhettä näiden keskeytysten takia. Esityksen mukaan tämän kaltaiset keskeytykset on tehtävä käyttäjälle mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla. Esitys parantaisi käyttäjän asemaa siten, että 24 tunnin aikarajan ylittävältä ajalta käyttäjällä olisi jatkossa oikeus vaatia vakiohyvitystä tai hinnanalennusta. Käytännössä säännöksessä tarkoitettujen toimenpiteiden tulee olla suunniteltuja, ja esityksen mukaan niistä tulisi myös tiedottaa käyttäjille tehokkaasti etukäteen. Mainittu aikaraja ei siten valiokunnan saaman selvityksen mukaan koskisi yllättäviä ja äkillisiä palvelun keskeytystilanteita, kuten myrskytuhoista tai niihin liittyvistä sähkönsyötön katkoksista johtuvia palvelun keskeytymisiä.

Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu mainittua ehdotusta ja tuotu esille, että velvoitteiden ei tulisi olla samanlaisia kaupunkialueilla ja toisaalta haja-asutusalueilla toimiville teleyrityksille. Valiokunta katsoo, että ehdotus etukäteen suunniteltujen palvelun keskeytysten enimmäisajasta ei ole omiaan asettamaan eri alueilla toimivia yrityksiä kohtuuttomasti erilaiseen asemaan. Valiokunta ei myöskään näe mahdollisena, että yrityksiä eroteltaisiin kyseisessä säännöksessä niiden toiminta-alueiden perusteella. Valiokunta pitää näin ollen ehdotusta mm. huoltotoimenpiteiden suunnitelmallisuuden ja tehokkuuden sekä erityisesti asiakkaiden oikeuksien ja palvelujen käyttömahdollisuuksien turvaamisen kannalta perusteltuna.

Yksityisyyden suoja ja tietoturvallisuus

Valiokunta katsoo, että esityksessä on yleisesti ottaen kiinnitetty hyvin huomiota luottamuksellisen viestin suojan turvaamiseen sekä palvelujen ja laajalti koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeän tietoturvallisuuden edistämiseen.

Valiokunta korostaa, että vahva tietoturvallisuus ja nykyinen korkea yksityisyyden suojan turvaamisen taso voidaan nähdä myös kansallisena kilpailukykytekijänä, jonka avulla on mahdollista mm. pyrkiä houkuttelemaan uusia investointeja Suomeen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietoturvaongelmien kansallisia rajoja kunnioittamattomasta luonteesta johtuen myöskään ongelmia ei ole monissa tapauksissa mahdollista ehkäistä ja korjata tehokkaasti ilman toimivaa kansainvälistä yhteistyötä. Tätä tarkoitusta varten erityisesti Viestintäviraston ja muiden maiden CERT-toimijoiden välinen yhteistyö ja tietojen vaihtaminen esityksessä ehdotetulla tavalla on välttämätöntä myös jatkossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisessa yhteistyössä tarvitaan joustavuutta, ja kyseinen toiminta perustuu pitkälti toimijoiden välisen luottamuksen säilymiseen ja vastavuoroisuuteen. Esityksen 319 §:n 5 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö päättää jatkossa tietojen luovutuksen kohteista tilanteissa, joissa kohteesta päättämisellä voi olla huomattavaa yhteiskunnallista merkittävyyttä tai huomattavia vaikutuksia sähköisen viestinnän palvelujen yleiseen kehitykseen. Valiokunta toteaa, että säännöksessä kuvattu tilanne voi tulla vain poikkeuksellisesti kysymykseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että valiokunnan käsityksen mukaan nykyisin hyvin toimiva ja joustavuutta ja myös nopeita ratkaisuja edellyttävä Viestintäviraston tavanomainen kansainvälinen toiminta jatkuu lähtökohtaisesti nykyiseen tapaan.

Valiokunta katsoo, että tietoyhteiskuntakaarella luodaan hyvä pohja tietoturvan ja kyberturvallisuuden kehittämiselle Suomessa asettamalla mm. ne reunaehdot, joiden puitteissa turvallisuudesta voidaan huolehtia kansalaisten oikeuksien toteutuminen huomioon ottavalla tavalla. Tietoturvallisuuden ja kyberturvallisuuden toteutumiseksi tarvitaan erilaisten tarpeiden ja oikeuksien yhteensovittamista ja ennen kaikkea toimivaa yhteistyötä sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin eri toimijoiden välillä. Valiokunta korostaa, että tämän yhteistyön kehittämistyötä on syytä jatkaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut laajapohjaisen kyberturvallisuustyöryhmän, jonka tavoitteena on edistää kyberturvallisuutta Suomessa ja jonka tehtävänä on muun muassa tarkastella kyberturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä poikkileikkaavasti liiketoiminnan, hallinnon, tekniikan, lainsäädännön ja viestinnän näkökulmista.

Valiokunta korostaa avoimen ja eri sektoreiden näkökulmat ja kokonaisvaikutukset huomioon ottavan kehittämistyön tärkeyttä kyberturvallisuuden edistämisessä.

Valiokunta pitää identiteettivarkauksien ennalta ehkäisyä ja niiltä suojautumista tärkeänä. Valiokunta kannustaa sähköisten palvelujen kehittämiseksi ja palvelujen käytön edistämiseksi etsimään sekä käytännöllisiä että seuraamuksiin liittyviä tai muita lainsäädännöllisiä keinoja, joilla sähköisiä palveluja kohtaan tunnettavaa luottamusta voitaisiin kehittää.

Lisäksi valiokunta katsoo, että viime kuukausien verkkourkintaa koskevien tapahtumien myötä olisi tarpeen arvioida, tulisiko ja voitaisiinko kansalaisten urkintaa verkkoympäristössä myös erityisesti luottamuksellisen viestin suoja huomioivin lainsäädännöllisin keinoin estää tai ehkäistä.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan, säilymisestä sähköisissä palveluissa ja verkkoympäristössä huolehditaan kaikin keinoin ja mm. kyberturvallisuuden kehittämistyössä pyritään erityisesti ottamaan näiden oikeuksien toteutuminen huomioon (Valiokunnan lausumaehdotus 4).

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio antaa myös perusteita arvioida jossain määrin uudelleen sähköisten viestien välitystietoja perustuslain 10 §:ssä turvatun luottamuksellisen viestin salaisuuden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä viestin tunnistamistietojen on katsottu jäävän luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaavan perusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle. Käytännössä sähköisen viestinnän käyttöön liittyvät tunnistamistiedot sekä mahdollisuus niiden kokoamiseen ja yhdistämiseen voivat kuitenkin olla etenkin yksityiselämän suojan näkökulmasta siinä määrin ongelmallisia, että kategorinen erottelu suojan reuna- ja ydin­alueeseen ei aina ole perusteltua, vaan huomiota on yleisemmin kiinnitettävä myös rajoitusten merkittävyyteen. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tätä kannanottoa merkittävänä ja toteaa, että linjaus on syytä ottaa jatkossa sähköistä viestintää koskevassa lainvalmistelussa huolellisesti huomioon.

Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen

Esityksen 145 §:n mukaan nykyinen ns. lokitietojen tallentamisvelvollisuus ulotettaisiin teleyrityksistä viestinnän välittäjiin eli muihinkin tahoihin kuin teleyrityksiin. Esityksen myötä käytännössä huomattavan osan suuremmista yrityksistä, yliopistoista jne. tulisi jatkossa säilyttää keskeisissä viestinnän välitystietoja käyttävissä järjestelmissään mm. tiedot siitä, kuka näitä välitystietoja on käsitellyt, koska käsittely on tapahtunut ja kuinka kauan välitystietoja on käsitelty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteisötilaajan ylläpitämän sähköpostijärjestelmän välittämien viestien välitystietojen käsittelystä tulisi tallentaa edellä mainitut tiedot ja säilyttää niitä kaksi vuotta niiden tallentamisesta, jos se on teknisesti ja ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että käsittelytietojen tallentaminen voi olla myös viestinnän välittäjän omassa intressissä, koska lokitietojen avulla on tarvittaessa mahdollista osoittaa, että välitystietoja on käsitelty asianmukaisesti.

Valiokunta korostaa, että esityksen 145 §:n lokitietojen tallentamisvelvollisuudessa ei ole miltään osin kyse viestinnän sisällön tai viestintään liittyvien välitystietojen tallentamisesta. Esityksen mukaan velvollisuuden edellytyksenä on, että tallentaminen voidaan toteuttaa teknisesti ja se on ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista. Tallentaminen ei valiokunnan saaman selvityksen ja esityksen perustelujen mukaan ole kaikissa järjestelmissä teknisesti kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Esityksen mukaan Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä säilyttämisen teknisestä toteuttamisesta.

Valiokunta katsoo, että Viestintäviraston lokitietojen tallentamisen teknistä toteuttamista koskevassa määräyksessä olisi hyvä huomioida, että muilta kuin teleyrityksiltä ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole kohtuullista edellyttää kovinkaan mittavia ja kustannuksia aiheuttavia ratkaisuja lokitietojen tallentamisvelvollisuuden toteuttamiseksi. Teleyritysten osalta valiokunta pitää nykyisen kaltaista lokitietojen tallentamisvelvollisuutta hyvin tärkeänä myös jatkossa.

Tietojen säilyttäminen viranomaisten tarpeisiin

Euroopan unionin tuomioistuin antoi huhtikuussa 2014 tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12, Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym., jossa tuomioistuin totesi yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä annetun direktiivin 2006/24/EY pätemättömäksi. Kyseisellä direktiivillä säädetään teleyritysten velvollisuuksista säilyttää välitystietoja vakavan rikollisuuden selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Valiokunta korostaa, että säilyttämisvelvollisuudessa ei ole miltään osin kyse viestien sisältöjen säilyttämisestä.

Suomessa edellä mainittu direktiivi on saatettu voimaan sähköisen viestinnän tietosuojalain () 14 a—c §:llä, jotka on esityksessä ehdotettu siirrettäväksi keskeisiltä osin sellaisenaan nyt käsittelyssä olevan tietoyhteiskuntakaaren 19 lukuun.

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun keskeinen sisältö

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan, että unionin lainsäätäjä oli direktiivin antaessaan ylittänyt ne rajat, joita suhteellisuusperiaatteen noudattaminen olisi EU:n perusoikeuskirjan kannalta edellyttänyt. Unionin tuomioistuimen mukaan velvollisuus säilyttää tietyn ajan tietoja henkilön yksityiselämästä ja hänen viestinnästään sekä toimivaltaisten viranomaisten oikeus saada näitä tietoja merkitsee laajamittaista ja vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin. Tietojen säilyttäminen ja niiden myöhempi käyttö ilman, että tilaajalle tai rekisteröidylle käyttäjälle ilmoitetaan siitä, voi tuomioistuimen mukaan aiheuttaa kyseisille ihmisille tunteen siitä, että heidän yksityiselämänsä on jatkuvan tarkkailun kohteena.

Tuomioistuin toi esille, että direktiivin aineellisena tavoitteena on myötävaikuttaa vakavan rikollisuuden torjumiseen ja lopulta yleiseen turvallisuuteen. Näin ollen tuomioistuin katsoi, että tietojen säilyttäminen vastaa tehokkaasti yleisen edun mukaista tavoitetta. Ottaen huomioon toisaalta henkilötietojen suojan tärkeän roolin yksityiselämän kunnioittamista koskevan perusoikeuden kannalta ja toisaalta direktiivistä tähän oikeuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, lainsäätäjän harkintavalta käsiteltävässä asiassa on pieni ja valvonnan on oltava tarkkaa. Pelkkä sinänsä hyväksyttävä ja perustavanlaatuinen yleisen edun mukainen tavoite ei tuomioistuimen mukaan yksin voi oikeuttaa katsomaan direktiivissä säädetyn kaltaista säilyttämistoimenpidettä välttämättömäksi. Näin ollen direktiivissä on tuomioistuimen mukaan säädettävä selvistä ja täsmällisistä kyseisen toimenpiteen laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset. Direktiivi merkitsee tuomioistuimen mukaan puuttumista lähes kaikkien Euroopan asukkaiden perusoikeuksiin.

Tuomioistuin kiinnitti huomiota mm. siihen, että direktiivin soveltamisala on laaja kattaen kaikki henkilöt, sähköisen viestinnän välineet ja viestintätiedot ilman erottelua, rajoituksia tai poikkeuksia vakavan rikollisuuden torjunnan tavoitteen perusteella. Lisäksi tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että direktiivissä ei säädetä objektiivisista perusteista, joiden nojalla voitaisiin rajoittaa tietoja saavien ja käyttävien henkilöiden määrää sekä kansallisten viranomaisten oikeutta saada tietoja ja käyttää niitä vain vakavien rikosten estämiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan asettamiseen. Tuomioistuin katsoi myös, että direktiivissä säädetään tietojen säilytysajasta (6—24 kuukautta) tekemättä tietojen hyödyllisyyteen perustuvaa erottelua eri tietoluokkien välillä. Lisäksi säilyttämisen keston määrittäminen ei perustu objektiivisiin perusteisiin sen takaamiseksi, että säilyttäminen rajoittuu täysin välttämättömään.

Tuomioistuimen mukaan edellä mainituista puutteista johtuen direktiivissä ei säädetä selvistä ja täsmällisistä säännöistä, joilla säädellään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin puuttumisen laajuutta. Näin ollen direktiivi sisältää laajaperäisen ja erityisen vakavan puuttumisen näihin perusoikeuksiin ilman, että puuttumista olisi tarkasti rajoitettu säännöksillä, joilla voidaan taata, että se todella rajoitetaan täysin välttämättömään.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuomio ja direktiivin pätemättömäksi toteaminen merkitsee käytännössä sitä, että direktiiviä ei voida soveltaa eikä sen säännöksiin voida vedota kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten taikka EU:n toimielinten toiminnassa. Direktiivi on siten käytännössä menettänyt oikeusvaikutuksensa.

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun vaikutuksista

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsiteltävänä olevan esityksen tietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskeva 19 luku ei voi enää perustua pätemättömäksi todettuun direktiiviin. Direktiivin pätemättömäksi toteaminen unionin tuomioistuimen ratkaisussa ei vaikuta suoraan kansallisen sääntelyn pätevyyteen tai voimassaoloon, mutta koska direktiivi ei enää velvoita tämän kaltaiseen sääntelyyn, sääntelyn tarve ja toteuttamismahdollisuudet tulee arvioida kansallisesti. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa tarkemmin tuomioistuimen ratkaisua ja sen vaikutuksia kansalliseen sääntelyyn.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen tuomion perusteella on pääteltävissä, että pelkästään säilytettävien tietojen laaja kattavuus — kaikki ihmiset, kaikki sähköisen viestinnän välineet ja kaikki viestintätiedot — on oikeasuhtaisuuden kannalta ongelmallista. Perustuslakivaliokunnan mukaan avoimeksi kuitenkin jää, merkitseekö viranomaistarpeita varten säädetyn säilyttämisvelvollisuuden ulottuminen käytännössä kaikkien sähköisiä viestimiä käyttävien ihmisten tietoihin jo yksinään oikeasuhtaisuusvaatimuksen loukkausta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että tuomion valossa näyttäisi joka tapauksessa olevan perusteltua pyrkiä rajaamaan säilyttämisvelvollisuutta sekä henkilöpiirin että viestinnän sisällön osalta. Perustuslakivaliokunta toi kuitenkin samalla esille, että tämä olisi ilmeisesti sekä asiallisesti että teknisesti erittäin vaikea toteuttaa ja sääntely saattaisi myös osoittautua muiden perusoikeuksien, kuten luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan, kannalta ongelmalliseksi. Perustuslakivaliokunta myös totesi, että tämänkaltainen sääntely vaatisi laajaa ja perusteellista valmistelua ja että tässä vaihtoehdossa tietoyhteiskuntakaaren 19 luku tulisi poistaa kokonaisuudessaan lakiehdotuksesta. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin lausunnossaan, ettei tuomiosta johdu suoranaista estettä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jossa oikeasuhtaisuuden vaatimukset toteutetaan muulla tavoin. Lisäksi perustuslakivaliokunta piti selvänä, että sääntelyä puoltaa vakavan rikollisuuden torjuntaan liittyvä hyväksyttävä peruste.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen tuomiosta ei perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä seuraa, että pätemättömäksi todetun direktiivin kattamasta asiasta ei voitaisi lainkaan säätää kansallisessa lainsäädännössä. Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan selvänä, että myös kansallista sääntelyä on tällaisessa tilanteessa syytä arvioida paitsi kansallisten perusoikeussäännösten myös unionin tuomioistuimen tuomiossa käsiteltyjen EU:n perusoikeuskirjan yksityiselämän suojaa (7 artikla) ja henkilötietojen suojaa (8 artikla) koskevien määräysten valossa. Siten myös kansallisen sääntelyn on täytettävä tuomiossa mainitut edellytykset, vaikka tuomio ei suoranaisesti koskekaan kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä.

Esitetyn kansallisen sääntelyn piirteitä

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että unionin tuomioistuin arvioi edellä mainitussa ratkaisussaan nimenomaan direktiivin perusoikeuskirjan mukaisuutta. Direktiiviä täytäntöön pantaessa kansalliseen lainsäädäntöön jäsenvaltioilla on kuitenkin ollut mahdollisuus täydentää direktiivin sääntelyä kansallisesti, ja näin on toimittu aikanaan myös Suomessa.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että voimassa oleva Suomen välitystietojen säilyttämistä koskeva sääntely ja tätä pitkälti vastaava esityksen 19 luvun sääntely eivät valiokunnan näkemyksen mukaan ole tuomioistuimen ratkaisun kannalta yhtä ongelmallisia kuin direktiivin sääntely.

Unionin tuomioistuimen tuomion myötä keskeisiä kansallisessa sääntelyssä arvioitavia kysymyksiä ovat säilytysvelvollisuuden laajuus ja säilytettävien tietojen rajaukset, tietojen käyttämisen edellytykset sekä mm. säilytettävien tietojen säilytysajat.

Nykyisestä oikeustilasta poiketen esityksessä ehdotetaan, että säilyttämisvelvollisuus viranomaistarpeita varten koskisi pelkästään sisäasiainministeriön erikseen päätöksellään nimeämää teleyritystä. Valiokunnan käsityksen mukaan tällä ehdotuksella todennäköisesti vähennetään säilytysvelvollisten teleyritysten määrää, mikä vähentää samalla myös säilytettävien tietojen määrää. Valiokunta pitää myös perusteltuna, että tietojen säilyttämisen vaatimista investointikustannuksista vastaava ministeriö voi päättää siitä, mitkä teleyritykset tietoja säilyttävät. Valiokunta katsoo, että kyseinen ehdotus on omiaan edistämään yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumista säilyttämisvelvollisuuden toteuttamisessa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että voimassa olevaa lakia vastaavasti nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä tietojen määrää on olennaisesti rajattu vaatimalla vain sellaisten tietojen säilyttämistä, jotka teleyritys muutoinkin säilyttää omiin tarpeisiinsa. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa perustavaa laatua olevana seikkana kansallisen sääntelyn arvioinnin kannalta.

Lähtökohta tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa ei edellytetä säilytettäväksi mitään sellaista tietoa, jota ei teleyritys jo muutoinkin säilyttäisi omiin tarpeisiinsa, kuten esimerkiksi laskun oikeellisuuden varmistamista varten. Sääntelyllä kuitenkin yhtenäistetään tietojen säilyttämistä siten, että teleyrityksillä on kyseiset tiedot saatavilla tietyn ajan siltä varalta, että viranomaisille syntyy tarve saada kyseisiä tietoja. Valiokunta toteaa, että tietojen säilyttämisessä viranomaistarpeita varten on yleisesti ottaen kyse tietojen säilyttämisajan pidentämisestä ja yhtenäistämisestä. Tiedot siirtyvät ns. jatkosäilyttämisen ja viranomaisten tarpeita varten säädetyn säilytysvelvollisuuden piiriin, kun tietojen käyttö teleyritysten omia tarpeita varten on päättynyt. Valiokunta korostaa, että mikäli nykyinen Suomessa säädetyn kaltainen säilytysvelvollisuus viranomaistarpeisiin poistettaisiin kokonaan, se ei tarkoittaisi sitä, että näitä tietoja ei säilytettäisi lainkaan. Tällaisessa tilanteessa teleyritykset säilyttäisivät samoja tietoja edelleen omia tarpeitaan varten, mutta keskimäärin lyhyemmän aikaa ja eri teleyrityksissä erilaisten säilytysaikojen mukaisesti.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että voimassa olevaa lakia vastaavasti esityksen säännökset koskevat ainoastaan tietojen säilyttämisvelvollisuutta ja tietojen hyödyntäminen ja viranomaisten tiedonsaantioikeudet määräytyvät muiden kansallisten säännösten, kuten pakkokeinolain () ja poliisilain () mukaisesti. Esityksen mukaan viranomaistarpeisiin säilytettäviä tietoja voidaan käyttää vain pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen vakavien rikosten selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että kyseinen sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan mielestä unionin tuomioistuimen ratkaisussa tarkoitetun objektiivisen perusteen vaatimuksen rajoittaa tietoja saavien ja käyttävien henkilöiden määrää sekä käyttää niitä vain vakavien rikosten yhteydessä. Lisäksi perustuslakivaliokunta katsoi, että tietojen saaminen pakkokeinolaissa ja poliisilaissa tarkoitetuista televalvontatiedoista edellyttää näiden lakien perusteella tuomioistuimen lupaa, joten sääntely on tältäkin osin ongelmatonta.

Tietojen säilytysajaksi on esityksessä määritelty 12 kuukautta viestinnän päivämäärästä, kun direktiivi mahdollistaisi tietojen säilyttämisen jopa kahden vuoden ajan. Esityksen mukaan teleyrityksillä on tietoturvasta ja tietosuojasta huolehtimista koskevat velvoitteet. Lisäksi säilytettävät tiedot tulee hävittää 12 kuukauden säilytysajan päätyttyä, kun perustetta tietojen käsittelylle ei enää ole. Teleyrityksen on määriteltävä ne henkilöt, joilla on ylipäätään oikeus käsitellä säilytettäviä tietoja, ja huolehdittava siitä, että tilaajan saatavilla on tietoa tietojen säilyttämisestä ja sen tarkoituksesta. Lisäksi esityksen mukaan tietojen säilyttäminen on pyrittävä suunnittelemaan siten, että samoja tietoja ei säilytä useampi teleyritys.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä, että säilytettävien tietojen kerääminen yhteen tietokantaan voi lisätä hajautettuun tietojen säilyttämismalliin verrattuna riskiä yksityisyyden suojan näkökulmasta, koska tämänkaltaisen rekisterin tietoturvan mahdollisesti murtuessa ongelma koskisi kaikkia säilytettäviä tietoja. Tältä osin valiokunta yhtyy periaatteessa esitettyyn huoleen, mutta kiinnittää huomiota siihen, että jo voimassa oleva laki mahdollistaa keskitetyn rekisterin toteuttamisen. Valiokunta korostaa, että mikäli säilytettäviä tietoja keskitetään suurempiin kokonaisuuksiin, on ensisijaisen tärkeää, että tämänkaltaisissa järjestelmissä noudatetaan erittäin tiukkoja tietoturvaperiaatteita ja -menettelyjä.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen valiokunta katsoo, että esityksen 19 luku asettaa tietojen säilyttämiselle olennaisesti tiukempia edellytyksiä ja reunaehtoja kuin mitä tietojen säilyttämistä koskeva ja pätemättömäksi todettu direktiivi edellyttää. Esitys vastaa pääosin voimassaolevaa sääntelyä, ja direktiiviä kansalliseen lainsäädäntöömme implementoitaessa on jo aikanaan otettu varsin laajasti huomioon niitä seikkoja, jotka unionin tuomioistuimen ratkaisussa on sittemmin tuotu esille direktiivin puutteina.

Kansallisen sääntelyn tarve

Hallintovaliokunta on korostanut lausunnossaan (HaVL 9/2014 vp) välitystietojen säilytysvelvollisuutta koskevien säännösten merkitystä poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten työn kannalta. Hallintovaliokunnan mukaan viestintään liittyviä historiatietoja tarvitaan lähes poikkeuksetta sellaisessa rikosten tutkinnassa, jossa käytetään televalvontaa, ja internetympäristöön liittyvissä rikostyypeissä usein valtaosa näytöstä perustuu välitystietojen käyttämiseen. Hallintovaliokunnan arvion mukaan, mikäli välitystietojen säilytysaika laskisi huomattavasti nykyisestä 12 kuukaudesta, se heikentäisi merkittävästi erityisesti televalvonnan ja sitä kautta rikostorjunnan toimintaedellytyksiä.

Säilytettäviä tietoja hyödyntävien viranomaisten antaman selvityksen mukaan nykyisen säilyttämisvelvollisuuden vähentäminen vaikeuttaisi laajasti rikostutkintaa. Erityisesti törkeiden rikosten selvittäminen vaikeutuisi merkittävästi, koska niiden osalta yksittäinen rikos saattaa tulla poliisin tietoon vasta varsin pitkällä viiveellä. Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan televalvontatiedoilla on yleisesti ottaen televalvonnassa rikosten selvittämisessä huomattava merkitys. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2013 nykysääntelyn perusteella viranomaistarpeisiin säilytettäviä tietoja pyydettiin 6 222 kertaa, joista 3 665 pyyntöä tehtiin enintään kuuden kuukauden kuluttua viestintätapahtumasta, 5 321 enintään yhdeksän kuukauden kuluttua viestintätapahtumasta ja 5 844 enintään 12 kuukauden kuluttua viestintätapahtumasta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 95 % näistä tietokyselyistä on koskenut matkapuhelinverkon tietoja. Valiokunta kuitenkin pitää selvänä, että mahdollisia rajauksia ei voida tehdä pelkkien lukumäärätietojen perusteella. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi joidenkin vakavien rikosten tutkinnassa saatetaan tarvita tietoja useista palveluista, mutta tämän kaltainen tarve ei kuitenkaan näy olennaisella tavalla tietopyyntöjen määrää koskevissa tilastoissa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että viestintää koskevien tietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskevalle velvollisuudelle on edelleen olemassa selkeä ja painava yhteiskunnallinen tarve. Nyky-yhteiskunnassa viestintäverkkojen ja erilaisten viestintävälineiden käyttö on olennainen osa ihmisten arkea ja yhteiskunnan toimintaa ja viestintää koskevilla tiedoilla on siten väistämättä myös rikostutkinnassa viranomaisten toimintaedellytysten kannalta keskeinen rooli. Jatkossa tietoyhteiskunnan kehittyessä näillä tiedoilla tulee olemaan entistä tärkeämpi merkitys. Valiokunta pitää välttämättömänä, että erityisesti poliisin toiminnan ja rikostutkinnan kannalta välttämättömän tietojen säilyttämisvelvollisuuden jatkuvuus varmistetaan tässä vaiheessa.

Edellä mainituilla perusteilla liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että esityksen 19 luku on rikostutkinnan toimintaedellytysten ja viime kädessä kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä hyväksyä muutettuna. Valiokunta katsoo viitaten myös perustuslakivaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon, että esitetyn sääntelyn perusteita ja lähtökohtia tulee kuitenkin arvioida osin uudelleen ja esitettyyn sääntelyyn on tarpeen tehdä olennaisia muutoksia.

Esityksen 19 luvun muutostarpeet

Valiokunta korostaa, että unionin tuomioistuimen ratkaisun mukaan direktiivillä puututaan yksityiselämän suojaa ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin laajamittaisesti ja erityisen vakavasti.

Vaikka esityksessä onkin huomioitu varsin pitkälle direktiivissä ongelmalliseksi osoittautuneita seikkoja, valiokunta toteaa, että säilytysvelvollisuus tulee rajata vain siihen, mikä on unionin tuomioistuimen tuomiossa ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että säilytettävät tiedot on yksilöitävä laissa ja tässä yhteydessä on arvioitava, mitkä ehdotetun säännöksen perusteella säilytettävät tiedot ovat välttämättömiä sääntelyn taustalla olevan tarkoituksen eli vakavien rikosten tutkimisen, selvittämisen ja syyteharkintaan asettamisen kannalta. Sellaisia tietoja, jotka eivät ole tämän tarkoituksen kannalta välttämättömiä, ei voi vaatia säilytettäväksi. Perustuslakivaliokunta totesi, että tietojen yksilöiminen ja rajaaminen edellä esitetyllä tavalla 1. lakiehdotuksen 157 §:ssä on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut tietojen säilyttämisen välttämättömyyttä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla ja ehdottaa, että tietoja ei enää jatkossa säilytetä viranomaistarpeita varten lainkaan säilytysvelvollisen yrityksen esityksessä tarkoitetuista kiinteän verkon puhelinpalveluista (ns. lankapuhelin), sähköpostipalveluista, lisäpalveluista, EMS-palveluista ja multimediapalveluista.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että näiden palvelujen tietoja ei tämän hetkisen arvion perusteella voida katsoa olevan välttämätöntä säilyttää vakavien rikosten selvittämistä ja syyteharkintaan asettamista varten. Valiokunta kiinnittää selvyyden vuoksi huomiota siihen, että sähköpostipalveluista edellytetään voimassa olevan lain perusteella tietojen säilyttämistä ainoastaan teleyritysten omista sähköpostipalveluista, joten säilyttämisvelvollisuus ei siten nykyisinkään koske kaikkia sähköpostipalveluja.

Valiokunta ehdottaa, että tietoja säilytetään säännöksessä tarkoitettuihin viranomaisten tarpeisiin jatkossa vain säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamista matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista, internetpuhelinpalveluista ja internetyhteyspalveluista.

Valiokunta huomauttaa, että internetpuhelinpalvelun osalta velvollisuudessa on kyse vain säilytysvelvollisen yrityksen itse tarjoamia palveluja koskevista tiedoista eikä esimerkiksi tallennusvelvollisella internetyhteyspalvelun tarjoajalla ole velvollisuutta säilyttää tietoja toisen yrityksen tarjoamasta internetpuhelinpalvelusta.

Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että esityksen 157 §:ään lisätään perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla luettelo, jossa yksilöidään ne tiedot, jotka kustakin palvelusta on säilytettävä viranomaisten tarpeita varten.

Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi ja säilytettävät tiedot on rajattu vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn taustalla olevan tarkoituksen eli vakavien rikosten selvittämisen ja syyteharkintaan asettamisen kannalta. Valiokunta on tehnyt edellä mainitut tietojen säilyttämistä koskevat rajaukset mm. viranomaisilta saatujen säilytettävien tietojen hyödyntämisen määrää ja hyödyntämistapoja koskevien tietojen pohjalta. Esityksen mukaan tarkempia säännöksiä säilytettävistä tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi Viestintävirasto antaa määräyksiä säilytettävien tietojen teknisistä yksityiskohdista. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että myös näissä alemmanasteisissa säädöksissä tulee ottaa tarkasti huomioon, että säilytettävät tiedot rajataan vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta.

Säilyttämisajan osalta perustuslakivaliokunta viittasi lausunnossaan aiempaan lausuntoonsa, jossa se on pitänyt 12 kuukauden säilytysaikaa oikeasuhtaisuuden kannalta hyväksyttävänä ja riittävänä vastaamaan viranomaisten tarpeita. Unionin tuomioistuimen tuomion valossa on perustuslakivaliokunnan mukaan kuitenkin arveluttavaa, että säilyttämisaikaa ei säännöksessä ole lainkaan eritelty suhteessa siihen mahdolliseen hyötyyn, joka tiedoista voi vakavan rikollisuuden torjumisen tavoitteen kannalta olla. Perustuslakivaliokunta totesi, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on arvioitava säilytettävien tietojen säilytysaikoja tavoitteen toteutumisen kannalta ja tarvittaessa porrastettava tietojen säilytysajat tämän mukaisesti joko 12 kuukaudeksi tai tätä lyhyemmäksi ajaksi.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut säilytysaikoja vakavan rikollisuuden torjumisen tavoitteen toteutumisen kannalta ja ehdottaa, että tietojen säilyttämisvelvollisuus porrastetaan ajallisesti siten, että matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tulee säilyttää 12 kuukautta, internetyhteyspalveluun liittyviä tietoja 9 kuukautta ja internetpuhelinpalveluun liittyviä tietoja 6 kuukautta.

Valiokunta on pohtinut ja arvioinut myös tätä lyhyempien säilytysaikojen mahdollisuutta. Valiokunta kuitenkin korostaa, että teleyritykset säilyttävät jo muutoinkin tietoja omia tarpeitaan varten siinä määrin pitkään, että tätä lyhyemmät yhtenäiset säilyttämisajat muuttaisivat sääntelyn hyötyjen ja haittojen välistä suhdetta olennaisesti huonompaan suuntaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä on poistettu voimassa olevassa laissa oleva rajaus, jonka mukaan teletoimintailmoitusvelvollisuus ei koske sellaisia pieniä toimijoita, joiden toiminta kohdistuu määrältään pieneen vastaanottajakuntaan. Valiokunta toteaa, että ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sanamuodon muutosta ei tule tulkita siten, että tietojen säilyttämisvelvollisuus voisi laajentua tätä kautta pieniin toimijoihin, mikäli sisäministeriö tekisi säilytysvelvollisuutta koskevan 157 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen. Valiokunta korostaa, että tämän kaltaisessa pienimuotoisessa toiminnassa on kyse esityksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta merkitykseltään vähäisestä toiminnasta, jota teletoimintailmoitusvelvollisuus ei esityksen mukaan koske, ja näin ollen myöskään säilytysvelvollisuus ei voisi koskea tämän kaltaista toimintaa. Valiokunta toteaa, että säilytysvelvollisten yritysten piiri säilyy siten esityksen myötä nykyisenä sillä erotuksella, että sisäministeriö voi päätöksellään vähentää säilytysvelvollisten yritysten määrää.

Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitystietoja. Valiokunta pitää tätä jo voimassa olevaan lakiin sisältyvää rajausta erittäin olennaisena ja tärkeänä. Esityksen mukaan säilytysvelvollinen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja internetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitystietoja ja muita tietoja, jotka ovat välttämättömiä internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun käyttäjän tunnistamiseksi. Velvollisuutta tähän ei esityksen mukaan kuitenkaan olisi. Hallintovaliokunta on todennut lausunnossaan, että ehdotettu säännös parantaisi rikostutkinnan edellytyksiä. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että kyseisen ehdotuksen perusteluina on tuotu esille rikostutkinnan sinänsä asianmukaisia käytännön tarpeita. Valiokunta ei kuitenkaan pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa unionin tuomioistuimen ratkaisun jälkeen ja saatavilla olevan tiedon pohjalta nykyiseen tietojen säilyttämiseen tämän kaltaista internetin käyttöä koskeviin tietoihin liittyvää laajennusta, joka poikkeaisi olennaisesti edellä mainitusta keskeisestä periaatteesta, jonka mukaan verkkosivustojen selaamista koskevia välitystietoja ei säilytetä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että kyseinen ehdotus poistetaan tässä vaiheessa. Mainitun säännöksen tarvetta ja toteuttamismahdollisuuksia on mahdollista arvioida myöhemmässä vaiheessa sääntelyn seurannan yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisessa jatkovalmistelussa otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan kyseisestä säännösehdotuksesta tekemät huomautukset.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valiokunta ehdottaa tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon pohjalta säilytettäviin tietoihin varsin tiukkoja rajauksia nykytilanteeseen verrattuna.

Näin ollen valiokunta pitää mahdollisena, että jokin nyt valiokunnan ehdotuksessa säilytysvelvollisuuden piiristä poistettu tieto tai palvelu voi tulevaisuudessa osoittautua lainsäädännön käytännön seurannan myötä välttämättömäksi säilyttää viranomaisten tarpeita varten. Valiokunta pitää perusteltuna, että tämän kaltaisessa tapauksessa tieto tai palvelu lisätään myöhemmin säilytysvelvollisuuden piiriin. Vastaavasti jos jonkin tietyn palvelun merkitys rikostutkinnassa tulevaisuudessa olennaisesti vähenee tai kasvaa, myös säilyttämisaikoja on syytä arvioida tuolloin uudelleen.

Valiokunta toteaa, että mm. internetpuhelinpalveluiden osalta säilyttämisvelvollisuutta lienee palveluiden käytön todennäköisestä lisääntymisestä johtuen tarpeen tarkastella lähivuosina uudelleen.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:

Eduskunta edellyttää, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskevan sääntelyn arviointia varten perustetaan laajapohjainen työryhmä, jonka tulee tehdä kattava selvitys viranomaisten tarpeista, tietojen säilyttämisestä sekä säilyttämisen yksityisyyden suojaan liittyvistä kysymyksistä. Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn mahdollisista muutostarpeista ja tarvittaessa laatia muutosehdotukset ilman tarpeetonta viivästystä (Valiokunnan lausumaehdotus 5).

Edellä mainittu työryhmä voidaan perustaa siinä vaiheessa, kun asian etenemisestä EU-tasolla on saatavilla tarkempia tietoja.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että välitystietojen säilyttämistä koskevaa keskustelua ja EU-tason jatkotoimenpiteitä asiassa seurataan tiiviisti, ja mikäli asiassa tulee esille sellaisia olennaisia seikkoja, jotka eivät tällä hetkellä ole tiedossa, ryhdytään välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin esimerkiksi sääntelyn tarkistamiseksi. Valiokunta myös katsoo, että edellä mainitun EU:n tuomioistuimen ratkaisussa tehdyt linjaukset on tärkeää ottaa huomioon myös tulevissa viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojaan vaikuttavissa lainsäädäntöratkaisuissa.

Lisäksi valiokunta katsoo, että jatkossa olisi hyvä pohtia tietojen käyttöä ja käyttötarkoituksia koskevien tilastojen aktiivisen julkaisemisen kehittämistä ja tehostamista mm. tietojen säilyttämistä koskevan luottamuksen lisäämiseksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että säilyttämisvelvollisuutta koskevaa sääntelyä seurataan myös myöhemmin ja arvioidaan säännöllisin väliajoin, onko esimerkiksi teknologian kehittymisestä tai viranomaisten tarpeiden muuttumisesta johtuen syytä arvioida säilytettäviä tietoja tai säilytysaikoja uudelleen.

Valiokunta myös korostaa selkeyden vuoksi, että viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja koskevilla säännöksillä ja niihin tehtävillä muutoksilla ei miltään osin vaikuteta siihen, miten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on oikeus käsitellä ja säilyttää tietoja omia tarpeitaan varten.

Viranomaisten avustamisesta teleyrityksille aiheutuvat kustannukset

Esityksen 299 §:n mukaan teleyrityksillä olisi nykyisen sääntelyn mukainen oikeus saada valtiolta korvaus pelkästään viranomaisten avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteiden ja ohjelmistojen investointi- ja ylläpitokustannuksista. Korvauksen kustannuksista maksaisi se viranomainen, jonka laissa säädettyä tehtävää tai tiedonsaantioikeutta varten viestintäverkon tai ‐palvelun investointi tehdään. Sen sijaan nykyisestä poiketen teleyrityksillä ei olisi enää jatkossa oikeutta saada korvausta tällaisten järjestelmien käytöstä, tietojen luovuttamisesta ja niistä aiheutuvista henkilöstö- yms. kustannuksista. Esityksen 323 §:n mukaan teleyrityksellä olisi velvollisuus mm. luovuttaa korvauksetta tieto, jonka saamiseen viranomaisella on erikseen muualla laissa säädetty oikeus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jatkossa edelleen korvattavien investointikustannusten määrä vaihtelee olennaisesti vuosittain. Teknologian kehittyessä kustannukset keskittyvät usein tietylle vuodelle järjestelmiä uusittaessa, mutta keskimäärin viranomaisten tarpeita varten tarvittavien järjestelmien investointikustannukset ovat olennaisesti pienempiä kuin mitä ensisijaisesti tietopyyntöjen kohteina oleville suurille teleyrityksille koituu näiden järjestel­mien käytöstä vuosittain (arviolta noin 1,5—2 miljoonaa euroa). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu kustannusten jaon malli on valittu useista vaihtoehtoisista malleista ja sen on katsottu olevan eri osapuolten kannalta kohtuullisin kompromissi, joka kannustaa toiminnan tehokkaaseen järjestämiseen ja toisaalta turvaa viranomaisresurssien riittävyyttä. Hallintovaliokunta piti ehdotusta lausunnossaan (HaVL 9/2014 vp) erityisesti poliisin kannalta merkittävänä ja totesi, että se mahdollistaa säästyvien resurssien ohjaamisen poliisin operatiivisiin tehtäviin.

Valiokunta pitää viranomaisten avustamista koskevaa kustannusjärjestelyä melko poikkeuksellisena, mutta esityksessä mainituin perustein hyväksyttävänä. Valiokunta pitää tärkeänä, että järjestelmien käyttö ja muu tarvittava toiminta järjestetään siten, että viranomaisten tarpeet toteutuvat asianmukaisesti.

Varautuminen

Viestintäverkkojen ja palveluiden tulee toimia luotettavasti ja turvallisesti sekä normaaliaikoina, normaaliaikojen häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Esityksessä ehdotetaan eräitä muutoksia, joilla pyritään jo normaaliaikojen toimenpiteillä mm. tiettyjen valmiuslaissa () säädettyjen poikkeusolojen toimivaltuuksien käyttömahdollisuuksien varmistamiseen. Esityksen 282 §:n mukaan teleyrityksillä olisi jatkossa nykyistä kattavampi velvollisuus varautumissuunnitelman laatimiseen ja 283 §:n mukaan velvollisuus huolehtia mahdollisuudesta palauttaa keskeisimmät kriittiset viestintäjärjestelmät sekä niiden ohjaus, ylläpito ja hallinta viipymättä Suomeen valmiuslaissa tarkemmin säädetyssä tilanteessa. Valiokunta pitää ehdotusta saamansa selvityksen perusteella käytännön toteutuksen kannalta haasteellisena, mutta tavoitteiltaan oikean suuntaisena ottaen huomioon, että valmiuslain säännösten toteuttaminen vaatii teleyrityksiltä väistämättä muutoinkin etukäteistä suunnittelua ja käytännön valmistautumista valmiuslain vaatimusten toteuttamiseen. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että teleyrityksillä olisi esityksen 298 §:n mukaan myös jatkossa oikeus saada huoltovarmuusrahastosta korvaus huomattavista varautumisvelvollisuuden aiheuttamista kustannuksista.

Valiokunta pitää kannatettavana esityksen ehdotusta telekaapeleiden sijaintitietojen saattamisesta digitaaliseen muotoon, jotta tiedot olisivat keskitetysti ja nykyistä paremmin saatavilla muiden maanalaisten johto-, putki- ja kaapelitietojen kanssa maanrakentajien tarpeita varten. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaapelien sijaintitiedot saatetaan digitaaliseen muotoon kohtuullisessa ajassa lain voimaan tulon jälkeen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eri toimijoilla tulisi olla saatavilla tieto myös eri hankkeista ja niiden työvaiheista siten, että hankkeet voidaan ajoittaa järkevästi ja koordinoida niiden toteutus tarkoituksenmukaisella tavalla keskenään. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen huolehtia siitä, että kaapelien sijaintitiedot on asianmukaisesti suojattu tietoturvaloukkauksilta ja että sijaintitietojen hyödyntämisessä otetaan huomioon myös tämän tiedon merkitys yhteiskunnan turvallisuuden kannalta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että esityksen 276 §:n mukaisen häiriöhallinnan yhteistoimintaryhmän toiminnasta kehitetään eri osapuolille tehokas työskentelymalli, jonka avulla voidaan kehittää häiriöiden hallintaan liittyvää toimintaa, sopia tarvittaessa myös vapaamuotoisemmin sekä viranomaisten että eri elinkeinoelämän toimijoiden rooleista ja vastuista sekä pyrkiä löytämään esimerkiksi toiminnassaan toisistaan riippuvaisten teleyritysten ja energia- alan välille uusia toimivia käytännön yhteistyön muotoja.

Ehdotuksen kautta on mahdollista löytää uusia toimintatapoja myös sään erilaisiin ääri-ilmiöihin varautumiseen ja näistä häiriöistä toipumisessa noudatettaviin menettelyihin.

Telekaapelin, tukiaseman ja radiomaston sijoittaminen

Esityksen 28 luvussa säädetään teleyrityksen oikeudesta sijoittaa tietyin edellytyksin telekaapeli, tukiasema ja radiomasto toisen omistamalle maalle tai rakennukseen. Valiokunta katsoo, että viestintäpalvelujen käytöstä on tullut viime vuosina kansalaisille sellainen välttämätön hyödyke, jonka saatavuuden turvaamiseksi on tarpeen mahdollistaa näiden palvelujen tarjoamiseksi tarvittavan tekniikan sijoittaminen tietyin edellytyksin myös alueiden tai rakennusten omistussuhteiden sitä estämättä.

Valiokunta korostaa, että teleyritysten tulee esityksen mukaisesti pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan tämän kaltaiset tilanteet neuvottelemalla ja sopimalla sijoittamisesta asianosaisten kesken, omistajan oikeudet huomioivalla tavalla. Valiokunta pitää myös molempien osapuolten oikeuksien ja oikeussuojan kannalta tärkeänä esityksen ehdotusta rakennusvalvontaviranomaisen valvontatehtävästä ja kyseisen viranomaisen esityksen 233 §:n mukaisesta oikeudesta päättää sijoittamisesta mahdollisissa erimielisyystilanteissa. Valiokunta korostaa omistajien oikeuksien turvaamisen tarvetta myös sijoituspäätöksiä tehtäessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sijoittamisessa otetaan riittävästi huomioon myös maisemalliset näkökohdat.

Terveysvaikutukset

Asian käsittelyssä on tuotu esiin huolia viestintäverkkojen ja -laitteiden aiheuttaman säteilyn terveysvaikutuksista. Liikenne- ja viestintävaliokunta pyysi Säteilyturvakeskukselta asiasta lausunnon. Lausunnon mukaan hallituksen esityksessä ei ole sellaisia kohtia, jotka toteutuessaan heikentäisivät säteilyturvallisuutta Suomessa. Selvityksen mukaan matkapuhelintukiasemien ja muiden radiotaajuista säteilyä hyödyntävien tekniikoiden, kuten langattomien verkkojen, aiheuttama altistuminen on hyvin vähäistä. Lausunnon mukaan väestön säteilylle altistuminen ei myöskään ole kasvanut merkittävästi, vaikka matkaviestinverkot ja sähköinen viestintä ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Sen sijaan matkapuhelinten käytöstä on tutkimustuloksia, joissa on löydetty näyttöä kausaalisesta yhteydestä kahteen aivokasvaintyyppiin. Tästä syystä Säteilyturvakeskus on antanut suosituksen, jonka mukaan erityisesti lasten turhaa altistumista matkapuhelimen radiotaajuiselle säteilylle on hyvä välttää.

Valiokunta pitää tärkeänä, että edellä mainitun suosituksen noudattamista pyritään edistämään. Valiokunta pitää myös hyvänä, että viestintämarkkinoiden toimijoilta saadun arvion mukaan esimerkiksi tukiasemien paikkoja suunniteltaessa tukiasemia ei käytännössä sijoiteta esimerkiksi suoraan päiväkotien tai koulujen yhteyteen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tätä käytäntöä noudatetaan myös jatkossa. Valiokunta viittaa lisäksi esityksen 243 §:n 1 momentin 6 kohtaan, jonka mukaan viestintäverkot ja -palvelut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että kenenkään terveydelle ei aiheudu vaaraa.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että sähköisessä viestinnässä käytettävien laitteiden ja tekniikoiden mahdollisia terveysvaikutuksia seurataan ja tutkitaan edelleen, jotta mahdolliset syy-seuraussuhteet voidaan joko tieteellisesti osoittaa tai sulkea pois.

Digitaalinen jäämistö

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että kuolleen henkilön sähköisessä muodossa olevan omaisuuden, kuten sähköisten viestien, oikeudellinen asema ei ole tällä hetkellä riittävän selkeä ja että kysymys vaatisi arvioimista. Myös perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan perusteltuna, että tätä kysymystä selvitetään jatkossa erikseen osana asian jäämistöoikeudelliset erityispiirteet huomioon ottavaa kokonaisarviointia. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että kyseinen sääntely sopinee luontevimmin yleiseen jäämistöoikeudelliseen sääntelyyn, eikä näe tässä vaiheessa mahdollisena sisällyttää tietoyhteiskuntakaareen tämän kaltaista sääntelyä.

Valiokunta kannustaa kuolleen henkilön sähköisessä muodossa olevan omaisuuden oikeudellisen aseman selvittämiseen nykyisen oikeustilan selkeyttämiseksi.

Jatkoseuranta

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että hyvin haastavana ja laajana kokonaisuutena tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanoa seurataan tiiviisti, sen vaikutuksia arvioidaan monipuolisesti ja mahdollisiin epäkohtiin, virheisiin, ennakoimattomiin vaikutuksiin sekä markkinoiden, tekniikan tai toimintaympäristön muuttumisesta johtuviin muutostarpeisiin reagoidaan viivytyksettä myös tarvittavin muutosehdotuksin. Valiokunta myös yhtyy hallintovaliokunnan lausuntoon siitä, että lakimuutoksista tiedottamiseen tulee panostaa riittävästi.

Valiokunta katsoo, että lainsäädännöllä on oma keskeinenkin roolinsa tietoyhteiskuntakehityksen mahdollistajana ja erilaisten kehityksen pullonkaulojen purkajana. Tietoyhteiskuntakehityksen edistämisellä, ja osana tätä viestintämarkkinoiden toimivuuden varmistamisella, on mahdollista pyrkiä osaltaan parantamaan ja kehittämään myös Suomen kilpailukykyä. Tehtävän haastavuudesta huolimatta tietoyhteiskuntaa koskevan lainsäädännön tulee pyrkiä pysymään jatkossakin nopeasti kehittyvän teknologian ja toimintaympäristön muutosten tasolla. Tästä syystä tietoyhteiskuntaa koskevassa sääntelyssä on myös tarpeen säilyttää jatkossakin sääntelyn teknologianeutraalisuus ja sen mahdollistama joustonvara.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viime kuukausien kansainvälisen urkintakohun myötä on syntynyt uusia mahdollisuuksia hyödyntää Suomen roolia tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta huolehtivana maana ja siten mahdollisesti houkuttelevana sijaintipaikkana esimerkiksi pilvipalvelujen ja datakeskusten kannalta. Valiokunta katsoo, että nämä mahdollisuudet tulee pyrkiä käyttämään määrätietoisesti hyväksi mm. huolehtimalla myös jatkossa yksityisyyden ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumisesta lainsäädännöllisin keinoin.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin tai ennakoimattomiin vaikutuksiin reagoidaan viivytyksettä myös mahdollisesti tarvittavin muutosehdotuksin. Erityisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin, alan investointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Valtioneuvoston antamat lausumat

Valtioneuvosto antoi esityksen antamisen yhteydessä kolme lausumaa, joista yksi koski toimilupamenettelyjen keventämistä jo ennen nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen voimaan tuloa, toinen esityksen 18 lukuun sisältyvien yhteisötilaajan oikeutta käsitellä välitystietoja väärinkäytöstapauksissa koskevien säännösten mahdollista siirtämistä osaksi työelämän lainsäädäntöä ja yksi televisiosisältöjen katsojamäärältään laajojen verkkolähetysten mahdollistamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tietosuojavaltuutetun toimistolta saadun selvityksen perusteella on pääteltävissä, että yhteisötilaajan oikeutta käsitellä välitystietoja väärinkäytöstapauksissa koskevien säännösten mahdollistamaa yhteisötilaajan käsittelyoikeutta viestintäverkon luvattoman käytön tai yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi ei juurikaan ole säännösten voimassaoloaikana käytetty. Perustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn sisällyttämistä jatkossa lainsäädäntöön on syytä arvioida erityisesti perusoikeusrajoitusten välttämättömyysedellytyksen kannalta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvin tärkeänä, että laajakaistaverkkojen kapasiteetin riittävyydestä pyritään Suomessa huolehtimaan siten, että televisiolähetyksiä ja muuta verkon kapasiteetin kannalta haastavaa sisältöä voidaan jatkossa lähettää laajakaistaverkkojen välityksellä yhtäaikaisesti myös suurille katsojaryhmille. Verkon välityskapasiteetin riittävyys ja sen hallinnointi on tärkeä kysymys myös verkkoneutraliteetin ja ylipäätään mm. erilaisten mediasisältöjen vastaanottamismahdollisuuksien kannalta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö on perustanut työryhmän, jossa näitä kysymyksiä pohditaan ja pyritään löytämään asiaan ratkaisua yhdessä alan toimijoiden kanssa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että mainitussa työryhmässä pyritään ryhmälähetys- tai vastaavan tekniikan käyttöönoton mahdollistamiseen. Olennaista on, että löydetään pikaisesti malli, jolla suomalaisten verkko-operaattoreiden verkoissa pystytään lähettämään teräväpiirtotelevisiolähetyksiä tai muuta paljon kapasiteettia vievää sisältöä yhtä aikaa suurille vastaanottajaryhmille.

Mikäli tämän kaltaista katsojien valinnanmahdollisuuksien, televisiotoimialan tulevaisuuden ja laajemmin tietoyhteiskuntakehityksen kannalta tärkeää teknistä toteutusta ei saada kohtuullisessa ajassa markkinoille käyttöön, tulee arvioida mahdolliset asiaa koskevat sääntelyn tarpeet ja mahdollisuudet.

Yksityiskohtaiset perustelut

2 §. Eräiden säännösten soveltaminen.

Erilaisten viestintää koskevien palvelujen tarjonta on viime vuosina olennaisesti lisääntynyt, ja kokonaan uudenlaisia palveluja on tullut markkinoille. Sähköisen viestinnän alalla erityisesti monikansallisten yritysten palvelutarjonta on lisääntynyt ja lisäksi palvelukokonaisuuksien toteutus jakautuu tyypillisesti useammalle taholle ja usein myös eri maihin. Viestejä välittävä palvelu voidaan tuottaa esimerkiksi siten, että osa sen ylläpitoon tarvittavista toiminnoista toteutetaan Suomen ulkopuolella konsernin toisessa yrityksessä tai jollakin alihankkijalla. Vastaavasti esimerkiksi VOIP-puhelu, sähköpostipalvelu tai vaikkapa jokin pikaviestintää kokeva palvelu on mahdollista tarjota käyttäjälle siten, että palvelu toimii internetyhteyspalvelun päällä käyttäjän internetyhteyspalvelun tarjoavasta teleyrityksestä riippumattomasti. Nykyinen sähköisen viestinnän tietosuojaa ja tietoturvaa koskeva sääntely koskee kuitenkin lähinnä perinteisiä teleyritysten tarjoamia viestintäpalveluja, eikä sääntely ota myöskään huomioon palvelutarjonnan ja palvelujen toteutusten huomattavaa kansainvälistymistä. Tällä hetkellä esimerkiksi osana teleyrityksen viestintäpalvelua lähetetty tekstiviesti on tietosuojaa ja tietoturvaa koskevan sääntelyn kannalta olennaisesti erilaisessa asemassa kuin ulkomaalaisen internetpohjaisen applikaation avulla lähetetty pikaviesti. Tämän kaltaisten palvelujen käyttö on lisääntynyt huomattavasti, ja on oletettavaa, että kehitys tulee jatkumaan. Palvelujen käyttäjä ei kuitenkaan välttämättä näe erilaisten viestintään käytettävien palvelujen välillä mitään eroa, eikä myöskään käyttäjän yksityisyyden suojan tarpeessa ole eroa näiden erilaisten palvelutyyppien välillä.

Valiokunta viittaa säännöksestä edellä yleisperusteluissa todettuun ja ehdottaa saamansa selvityksen perusteella säännökseen useita olennaisia sääntelyn sisältöä täsmentäviä ja tarkentavia muutoksia. Valiokunta katsoo, että säännöksen 1 momentissa on tarpeen luetella yksiselitteisesti ne pykälät, jotka kyseessä olevassa säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa tulevat sovellettavaksi. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa näin ollen, että säännökseen lisätään viittaukset tietoyhteiskuntakaaren 136—145 ja 247 §:ään. Mainitut 136—145 §:n säännökset koskevat sähköisen viestinnän välittämistä, ja niissä säädetään mm. viestien ja välitystietojen luottamuksellisuudesta, käsittelyn periaatteista ja ns. lokitietojen tallentamisesta. Esityksen 247 §:ään taas sisältyy säännökset viestinnän välittäjän ja lisäarvopalveluntar­joajan velvollisuudesta huolehtia tietoturvasta.

Edellä mainitut säännökset koskevat tietoyhteiskuntakaaressa tarkoitettuja viestinnän välittäjiä eli teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja sellaisia muita tahoja, jotka välittävät sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin. Käytännössä viestinnän välittäjän määritelmä kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa palveluntarjoaja toimii käyttäjiin nähden teleyritystä vastaavana viestintää välittävänä kolmantena osapuolena, mutta joissa palvelun toteutus on sen kaltainen, ettei toiminnan voida katsoa olevan laissa tarkoitettua teletoimintaa. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että esityksen 136 §:n 1 momentti, jossa todetaan, että viestinnän osapuoli voi käsitellä omia sähköisiä viestejään ja niihin liittyviä välitystietoja, on epäselvä siltä osin, mitä omilla viesteillä tarkoitetaan. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että omiksi viesteiksi katsotaan mainitussa säännöksessä sekä viestinnän osapuolen lähettämät että tämän vastaanottamat viestit. Esityksen 138 §:ään sisältyy viittaus esityksen 272 §:ään. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi, että kyseinen viittaus tietoturvan toteuttamista koskeviin toimenpiteisiin ei tarkoita sitä, että 272 §:n säännökset tulisivat 2 §:n perusteella sovellettaviksi siinä tarkoitetuissa tilanteissa kaikkiin viestinnän välittäjiin. Tämä johtuu siitä, että esityksen mukaan 272 § koskee vain teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja lisäarvopalveluntarjoajia. Kyseistä säännöstä ei siten ole ulotettu koskemaan kaikkia tietoyhteiskuntakaaressa tarkoitettuja viestinnän välittäjiä.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa luetellaan kolmeen vaihtoehtoiseen kohtaan jaoteltuna ne edellytykset, joiden täyttyessä edellä mainitut säännökset tulevat sovellettavaksi. Kohdissa on karkeasti jaoteltuna kyse säännösten soveltamisesta 1) Suomessa toimipaikan omaaviin yrityksiin, 2) yrityksiin, jotka käyttävät Suomessa sijaitsevia laitteitaan palvelutarjonnassaan, sekä 3) palveluihin, joita ilmeisellä tavalla suunnataan Suomeen. Edellä mainittua 2 ja 3 kohtaa sovelletaan vain, jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa muualla Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella.

Arvioitaessa, tulevatko 136—145 ja 247 §:n säännökset sovellettavaksi jonkin tietyn toiminnan harjoittajan palveluun, voidaan ensin arvioida, onko toimijan harjoittama toiminta sellaista, jota kyseisissä pykälissä säännellään. Tämän jälkeen voidaan arvioida, täyttyykö vähintään yksi 1 momentin 1—3 kohdissa tarkoitetuista edellytyksistä.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohdan mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan, jos toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muutoin Suomen oikeudenkäytön piirissä. Toimipaikalla tarkoitettaisiin säännöksessä sellaista toimipistettä, josta toimintaa tosiasiallisesti harjoitetaan. Toimipaikan olemassaoloa arvioitaessa ei ole keskeistä, miten toiminta on juridisesti järjestetty, vaan huomio tulee kiinnittää nimenomaan siihen, harjoitetaanko toimintaa vakiintuneiden järjestelyjen mukaan tosiasiallisesti Suomessa. Suomen lainkäyttövallan piiriin kuuluvia toimipaikkoja ovat esimerkiksi Suomen edustustot.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 2 kohdan mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan, jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestinnän välittämisessä käytettävät toiminnan harjoittajan keskeiset laitteet ovat Suomessa taikka niitä ylläpidetään Suomessa. Näin ollen säännöksiä sovellettaisiin, jos esimerkiksi Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnan harjoittajan viestinnän välittämiseen liittyviä välitystietoja käsiteltäisiin toimijan Suomessa sijaitsevilla palvelimilla ja nämä palvelimet ovat kyseisen viestinnän välittämisen kannalta keskeisiä. Lisäksi säännöksiä sovelletaan, jos toiminnan harjoittajan viestinnän välittämisen kannalta keskeisiä laitteita ylläpidetään Suomesta käsin esimerkiksi siten, että laitteet sijaitsevat fyysisesti muualla, mutta niiden ylläpitotyö hoidetaan etätoimintona Suomesta käsin. Ylläpidolla tarkoitetaan säännöksessä muutoksia, korjauksia, käyttöoikeuksia, seurantaa yms. toimenpiteitä, joilla keskeiset laitteet pidetään toimintakuntoisina ja tietoturvallisina. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että säännöksessä keskeisellä laitteella ei tarkoiteta palvelun käyttäjän päätelaitetta.

Valiokunta toteaa, että mainittua 2 kohtaa ei tule tulkita siten, että säännösten soveltamisalaan kuuluisivat kaikki ne toimijat, joiden asiakkaat hyödyntävät toiminnassaan Suomessa tarjottua internetyhteyttä palvelun käyttämiseksi. Säännöksessä tarkoitettuna keskeisenä laitteena ei siten voida pitää Suomessa olevaa viestintäverkkoa, ellei se ole toiminnan harjoittajan oma tai muutoin sen hallinnassa. Kohdalla pyritään nimenomaan sääntelemään tilanteita, joissa toiminnan harjoittajalla itsellään on laitteistonsa kautta keskeinen liityntä Suomeen. Toiminnan harjoittajan keskeiset laitteet voivat olla myös alihankinnan tai muun sopimussuhteen kautta toiminnan harjoittajan hallinnan tai määräysvallan alaisia.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään uusi 3 kohta, jonka mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan, jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suomessa ja tarjottavan palvelun sisällön tai sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen. Tämä peruste voi tulla sovellettavaksi lähinnä internetissä tarjottavissa palveluissa, joita käytetään Suomessa. Jotta sääntely tulisi mainitun kohdan perusteella sovellettavaksi toiminnan harjoittajan toimintaan, tulee palvelun käyttäjän olla Suomessa ja tämän lisäksi tulee olla ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen. Suuntaamista Suomeen arvioidaan palvelun markkinoinnin tai palvelun sisällön perusteella. Markkinoinnin perusteella palvelun voidaan katsoa olevan suunnattu Suomeen esimerkiksi tilanteissa, joissa markkinoinnissa käytetty kieli on suomi ja markkinointia harjoitetaan suomalaisessa mediassa tai suomalaisilla verkkosivustoilla. Palvelu voitaisiin katsoa kohdistetuksi Suomeen myös sen sisällön perusteella. Tällöin voidaan arvioida, onko palvelun toteutuksessa tai sen sisällössä sellaisia erityisiä liityntöjä Suomeen, joiden perusteella voitaisiin katsoa palvelu suunnatuksi ja tarkoitetuksi nimenomaan Suomen markkinoille. Sisältöä koskevana liityntänä Suomeen voitaisiin pitää esimerkiksi palvelun rakentamista suomalaisen kartta- tai historiatiedon taikka kuvamateriaalin pohjalle. Mainitun 3 kohdan tulkinnassa myös sellaisten palvelujen, jotka ovat saatavilla vain suomenkielisinä, voitaisiin katsoa olevan ilmeisellä tavalla suunnattuja Suomeen.

Valiokunta ehdottaa, että selvyyden vuoksi pykälään lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan pykälällä ei rajoiteta Suomen lain kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten soveltamista. Pykälän 1 momentissa yksilöidyt säännökset ovat ns. kansainvälisesti pakottavia säännöksiä, joita on sovellettava siitä riippumatta, minkä maan lakia tapaukseen muutoin sovelletaan esimerkiksi sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooma I -asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008) tai sopimukseen perustamattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooma II -asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007) mukaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotettava uusi muotoilu on omiaan edistämään yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumista ja osaltaan myös markkinoiden toimintaedellytysten tasapuolisuutta. Valiokunta arvioi, että kokonaisuutena säännöksen vaikutukset jäänevät kuitenkin käytännössä suhteellisen vähäisiksi. Tästä huolimatta yksittäisissä tapauksissa säännöksellä voi olla palvelujen käyttäjien oikeuksien kannalta huomattava merkitys. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettavalla muotoilulla ei arvioida olevan olennaisia negatiivisia vaikutuksia kansainvälisten yritysten investointihalukkuuteen tai sijoittumista koskeviin päätöksiin.

3 §. Määritelmät.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän tilaajayhteyttä määrittelevän 31 kohdan sana käyttäjän muutetaan sanaksi tilaajan. Muutos on teknisluonteinen, ja mainittu muotoilu vastaa voimassa olevaa lakia sekä kyseisen määritelmän tarkoitusta.

4 §. Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarpeellisena täsmentää, että pykälässä esitetty maksutelevisiopalveluilmoituksen antamista koskeva velvollisuus koskee ainoastaan maanpäällisessä digitaalisessa joukkoviestintäverkossa lineaarista maksutelevisiopalvelua tarjoa­vaa yritystä, joka käyttää palvelun tarjoamisessa suojauksen purkujärjestelmää. Valiokunta toteaa, että ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmät eli suojauksen purkujärjestelmät katsotaan viestintäpalvelun liitännäispalveluksi, ei itsenäiseksi viestintäpalveluksi. Valiokunta ehdottaa, että tätä koskeva täsmennys lisätään 1 momentin 4 kohtaan.

Pykälän 7 momentin mukaan verkkoyrityksen on ilmoitettava Viestintävirastolle määräajassa verkkopalvelun katkaisemisesta, jos verkkopalvelun katkaiseminen johtaa 6 momentissa tarkoitettuun viestintäpalvelun lakkaamiseen. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella tärkeänä, että vastaava ilmoitus annetaan viestintäpalveluja tarjoavalle teleyritykselle, joka toimii verkkoyrityksen viestintäverkossa. Palvelun lakkaamista koskeva tieto on viestitettävä riittävän ajoissa, jotta viestintäpalvelun tarjoajat ja käyttäjät pystyvät hankkimaan korvaavia palveluja ennen palvelun lakkaamista.

8 §. Verkkotoimiluvan myöntäminen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, minkälaisessa menettelyssä ja kenen toimesta verkkotoimilupia myönnettäisiin. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan vastikkeetta siten kuin 10 §:ssä säädetään. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna, että myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomaisverkkotoimintaan myönnettävä lupa on vastikkeeton. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 8 §:n 1 momenttiin lisätään maininta 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viranomaisverkkotoiminnasta.

16 §. Verkkotoimiluvan ehdot.

Valiokunta ehdottaa, että 4 momentin lakiviittaukseen tehdään teknisluonteinen korjaus, joka koskee Ahvenanmaan maakuntalakia.

19 §. Verkkotoimiluvan peruuttaminen.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 ja 2 kohtaan tehdään kieliasun yhtenäistämistä koskevia teknisluonteisia korjauksia sanaan toimiluvanhaltija.

22 §. Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaalinen televisio- ja radiotoiminta.

Hallituksen esityksen mukaan pykälän 1 momentti vastaa pääosin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 7 §:n 1 momenttia. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta toimintaan, jossa audiovisuaaliset sisältöpalvelut tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan sitä ei sovelleta myöskään palveluihin, joissa audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen säännöllistä eikä palvelun päätarkoitus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa edellä mainittuja rajauksia, joten valiokunta ehdottaa lisättäväksi vastaavat rajaukset pykälän 1 momenttiin.

26 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen yleisen edun televisiotoimintaan.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että säännöksessä tarkoitetuista ohjelmistotoimiluvista päättäminen siirtyy momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valtioneuvostolle. Valiokunta ehdottaa momentin sanamuotoa tarkennettavaksi siten, että näissä tapauksissa Viestintävirasto ilmoittaa hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle.

31 §. Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen.

Pykälän mukaan televisio- tai radiotoimintaa varten myönnetty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimilupakauden alkamisesta tai jos säännöllinen lähetystoiminta on keskeytetty 30 vuorokautta pidemmäksi ajaksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa olevan ja esitystä vastaavan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain soveltamiskäytännössä on ilmennyt epäselvyyttä siitä, mitä toimiluvalle tapahtuu, jos sitä on muutettu eikä toimintaa aloiteta kyseessä olevalla taajuusalueella määräajassa.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän selventämistä siten, että 1 momentin loppuun tehdään lisäys, jonka mukaan jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taajuuskokonaisuutta tai taajuusaluetta muutetaan eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena olevalla alueella, ohjelmistotoimilupa raukeaa siltä osin kuin sitä on muutettu.

41 §. Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen edellytykset.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän 4 momentin tarkentamista teknisluonteisena korjauksena siten, että momentissa viitataan 1 §:ssä säädettyihin lain tavoitteisiin. Esityksessä viitataan 1 §:n sanamuodon vastaisesti lain tarkoitukseen.

45 §. Taajuusvarauksen myöntäminen.

Valiokunta ehdottaa 1 momentin selkeyttämiseksi teknisluonteista lisäystä, jonka mukaan hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

49 §. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen.

Ehdotetussa pykälässä säädetään niistä tapauksista, joissa Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitataan valvontapäätöksiä ja pakkokeinoja koskevan 42 luvun 331 §:ään (Väliaikainen päätös) ja 332 §:ään (Uhkasakko, keskeyttämisuhka ja teettämisuhka). Saadun selvityksen mukaan pykälässä on tarkoitus viitata myös valvontapäätöstä koskevaan 330 §:ään. Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohtaan lisätään viittaus 330 §:ään.

52 §. Markkina-analyysi ja päätös huomattavasta markkinavoimasta.

Valiokunta ehdottaa 4 momenttiin kaksi teknisluonteista muutosta pykälän kieliasun yhtenäistämiseksi. Muutoksilla ei ole vaikutusta ehdotetun pykälän sisältöön.

75 §. Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos. Sen sijaan, että ehdotuksen mukaan "Viestintävirasto voi antaa määräyksellä tarkempia määräyksiä" valiokunta ehdottaa, että "Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä". Valiokunta ehdottaa vastaavan muutoksen tekemistä myös jäljempänä eräiden muiden pykälien kohdalla.

86 §. Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

87 §. Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

89 §. Yhteystietopalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

97 §. Taajuushallintoa koskevat erityiset säännökset.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Viestintävirasto käyttää tietyissä asiakirjoissa koneellista allekirjoitusta, josta nykyisin on säädetty radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain () 43 §:ssä. Valiokunta toteaa, että Viestintäviraston on tarpeen myös jatkossa käyttää koneellisia allekirjoituksia. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 20 §:ssä todetaan koneellisesta allekirjoituksesta, että hallintoviranomaisen toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta säädetään erikseen. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että pykälän uudeksi 4 momentiksi lisätään voimassa olevaa lakia vastaava koneellista allekirjoittamista koskeva säännös.

99 §. Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

103 §. Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset määräykset.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

104 §. Televiestintä Euroopan talousalueella.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

106 §. Soveltamisala ja säännösten pakottavuus.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa 2 momentissa olevan pykäläviittauksen muuttamista siten, että 134 §:n sijaan momentissa viitataan 134 §:n 1 momenttiin. Ainoastaan 134 §:n 1 momentti olisi siten sellainen säännös, josta voisi sopia toisin muissa kuin kuluttajan kanssa tehtävissä sopimuksissa. Tämä vastaisi saadun selvityksen perusteella tämän hetkistä viestintämarkkinalain 80 §:n mukaista oikeustilaa.

110 §. Verkon neutraliteetti.

Valiokunta viittaa säännöksen tulkinnan kannalta edellä mietinnön yleisperusteluissa esille tuotuihin tärkeisiin säännöksen tarkoitusta ja valiokunnan asiaa koskevia yleisiä kantoja koskeviin kirjauksiin. Valiokunnan esityksen 110 §:n 1 momentin 1 kohtaan tekemissä muutosehdotuksissa on kyse esityksen sanamuodon täsmentämisestä ja selkeyttämisestä vastaamaan paremmin esityksen tarkoitusta.

Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnossaan, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä. Säännöksen pääsääntönä on, että internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua.

Valiokunta ehdottaa mainitun momentin 1 kohtaa muutettavaksi siten, että esityksessä osin epäselvä viittaus 108 §:n 2 momentin 2 kohtaan poistetaan ja kyseisen 108 §:n kohdan sisältö kirjoitetaan auki 110 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Lisäksi ehdotetaan 1 kohdan sanamuotoa täydennettäväksi ja täsmennettäväksi välttämättömyysvaatimuksella siten, että sopimuksessa määriteltyjen rajoitusten tulisi olla välttämättömiä internetyhteyspalvelun laadun, tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälin tai muiden palvelun keskeisten ominaisuuksien toteuttamiseksi. Valiokunta ehdottaa myös, että kyseiseen kohtaan lisätään maininta siitä, että nämä rajoitukset olisi määriteltävä viestintäpalvelusopimuksessa selkeästi ja kattavasti. Valiokunta pitää näitä täsmennyksiä tärkeinä säännöksen selkeyden ja ehdotuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta ja katsoo, että muutoksilla täytetään myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa asetetut vaatimukset.

Ehdotetun sanamuodon perusteella internetyhteyspalvelujen tuotteistaminen olisi mahdollista pykälässä säädetyin edellytyksin. Vaatimuksena kuitenkin olisi, että tuotteistamisessa välttämättömistä rajoituksista tulisi olla selkeät ja kattavat tiedot viestintäpalvelusopimuksessa. Valiokunta toteaa, että ehdotetulla 110 §:n 1 momentin sanamuodolla ei ole tarkoitus laajentaa tai tiukentaa hallituksen esityksessä ehdotetun säännöksen antamia teleyritysten toimintamahdollisuuksia tai muuttaa esityksessä tarkoitettua verkkoneutraliteetin sisältöä. Säännöksen perusteella olisi siten esimerkiksi mahdollista tarjota sellaisia liittymiä, joilla ei pääse kaikkiin internetin palveluihin, mutta kyseistä liittymää tarjotaan vastapainoksi edulliseen hintaan internetin peruskäyttöä varten. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämänkaltaisista liittymistä käytetään jossain maissa nimitystä grandma-liittymä. Valiokunnan näkemyksen mukaan kuvatun kaltaisen liittymän tarjoaminen ei ole ongelmallista, jos käyttäjä juuri sellaisen haluaa hankkia ja palvelun ominaisuuksista on selkeästi ja kattavasti kerrottu sopimuksessa.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdan selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi lakiteknisiä tarkennuksia siitä, missä säännöksissä on säädetty kyseisissä kohdissa tarkoitetuista toimenpiteistä. Lisäksi valiokunta toteaa 1 momentin 4 kohdan säännöksen tulkinnan selkeyttämiseksi, että pysyväluonteiset liittymän rajoitukset ovat palvelun ominaisuuksia. Näin ollen tämän kaltaiset liittymän vakio-ominaisuudeksi tarkoitetut rajoitukset, kuten esimerkiksi tietyn portin pysyvä rajoitus tai jokin muu pysyvästi käytössä oleva menettely, tulisi aina kirjata sopimuksiin kattavasti ja selkeästi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että käyttäjien valinnanvapautta ei saa estää tai rajoittaa niiden palvelujen ja sisältöjen osalta, joita he haluavat internetyhteyden kautta käyttää. Valiokunta ei ehdota esityksen 110 §:n 2 momenttiin muutoksia. Valiokunta toteaa kuitenkin selkeyden vuoksi, että rajoittamisella ei 110 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoiteta sopimuksessa määriteltyjä tavanomaisia liittymän enimmäisnopeutta tai esimerkiksi pelkkää siirrettävää datamäärää koskevia rajoituksia.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että tilaajalla on riittävästi tietoa internetyhteyspalvelun ominaisuuksista ja mahdollisista verkkoneutraliteetin rajoituksista. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan internetyhteyspalvelun tarjoajan on huolehdittava palvelun markkinoinnissa ja muilla keinoin siitä, että tilaajalla ja käyttäjällä on riittävästi tietoa rajoitusten mahdollisista olennaisista vaikutuksista palvelun käyttöön. Ehdotuksen myötä esityksen 3—5 momentti siirtyy 4—6 momentiksi.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että esityksen 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

120 §. Virhe viestintäpalvelun toimituksessa.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 1 ja 2 momentin yhdistämistä. Yhdistetty momentti vastaa sisällöltään viestintämarkkinalain (393/2003) 67 d §:ää, ja ehdotettu muutos vastaa myös pykälän perusteluja.

Muutoksen seurauksena hallituksen esityksen 3 momentti siirtyy uudeksi 2 momentiksi.

130 §. Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvollisuus.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään teknisluonteinen, säädöksen kieliasua yhtenäistävä korjaus.

132 §. Liittymän tunnistus.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän 6 momenttiin tehdään teknisluonteinen korjaus siten, että kyseisessä momentissa viitataan 2 ja 3 momentin sijasta 2 ja 4 momenttiin.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa lisäksi, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

134 §. Laskun erittely ja yhteyskohtainen erittely.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

135 §. Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

143 §. Käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

145 §. Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

157 §. Velvollisuus säilyttää tiedot viranomaistarpeita varten.

Valiokunta viittaa edellä yleisperusteluissa esille tuotuihin valiokunnan yleisiin kantoihin 157 §:n sääntelystä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon sisältyviin esityksen 19 lukua koskeviin vaatimuksiin.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin sanamuodon täsmentämistä ja selkeyttämistä. Lisäksi valiokunta ehdottaa 1 momentista poistettavaksi viittauksen pätemättömäksi todettuun direktiiviin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säilytysvelvollisuus vaatii esityksen mukaan teletoimintailmoituksen lisäksi myös sisäministeriön päätöstä. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös sisäministeriön päätöksissä otetaan huomioon yksityisyyden suojan näkökulma ja pyritään siihen, että myös säilytysvelvollisten yritysten piiri rajataan vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tavoitteen toteuttamiseksi.

Valiokunta ehdottaa, että esityksen 2 momentissa luetelluista palveluista, joista tietoja tulee säilyttää, poistetaan sellaiset palvelut, joista ei valiokunnan arvion mukaan ole välttämätöntä säilyttää tietoja sääntelyn tarkoituksen vuoksi. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että säilytysvelvollisuuden piiristä poistetaan säilytysvelvollisen yrityksen esityksessä tarkoitetut kiinteän verkon puhelinpalvelut (lankapuhelin), sähköpostipalvelut, lisäpalvelut, EMS-palvelut ja multimediapalvelut. Tietoja tulisi kyseisen säännöksen perusteella säilyttää siten jatkossa vain säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamista matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista, internetpuhelinpalveluista ja internetyhteyspalveluista.

Valiokunta ehdottaa esityksen 3 momenttiin lisättäväksi luettelon niistä tiedoista, jotka säilytysvelvollisuuden perusteella tulee säilyttää. Tällä hetkellä säilytettävät tiedot on määritelty edellä mainitussa pätemättömäksi todetussa direktiivissä ja tarkemmin Viestintäviraston määräyksessä 53 A/2011. Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi ja tiedot on rajattu vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta. Ehdotuksen mukaan matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista sekä internetpuhelinpalveluista säilytysvelvollisuus koskisi tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä ja yksilöidä viestintätyypin, viestinnän vastaanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja keston mukaan käyttäjän viestintätapahtumat mukaan lukien soitonsiirrot. Lisäksi matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista säilytysvelvollisuus koskisi myös tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintään käytetty laite sekä liittymän ja siinä käytetyn laitteen sijainti viestintätapahtuman alkaessa. Internetyhteyspalvelun osalta säilytysvelvollisuus koskee tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta ja asennusosoitetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä, viestintään käytetty laite sekä palvelun käytön ajankohta ja kesto. Puheluista ja tekstiviesteistä säilytettäisiin siten myös tiedot palvelun käytön aikana otetuista yhteyksistä, kun sen sijaan internetyhteyspalvelusta säilytettäisiin ainoastaan palvelun käyttäjää ja käyttöajankohtia koskevat tiedot. Valiokunta kiinnittää selkeyden vuoksi huomiota siihen, että säännöksen perusteella automaattisista soitonsiirroista tulee säilyttää nykyistä käytäntöä vastaavasti se puhelinnumero, johon puhelu on siirretty.

Valiokunta on muotoillut uuden 3 momentin mahdollisimman tarkkarajaiseksi, mutta teknologianeutraaliksi ja erilaisiin palvelujen teknisiin toteutuksiin sopivaksi. Valiokunta pitää teknologianeutraalisuutta välttämättömänä palvelujen teknisen moninaisuuden ja teknologian nopea kehittymisen vuoksi. Säilytettävät tiedot tulee 3 momentin mukaan rajata vain siihen, mikä on palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen välttämätöntä momentissa tarkoitettujen seikkojen yksilöimiseksi. Tällä korostetaan myös sitä, että tietoluetteloa on tulkittava suppeasti. Valtioneuvoston asetuksella ja viestintäviraston määräyksellä tulee määritellä tarkemmin kunkin palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen ne tiedot, jotka säilytysvelvollisuuden perusteella tulee säilyttää.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että tietojen säilyttämisvelvollisuus viranomaistarpeisiin porrastetaan ajallisesti siten, että matkaviestinverkon puhelinpalveluun ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tulee säilyttää 12 kuukautta, internetyhteyspalveluun liittyviä tietoja 9 kuukautta ja internetpuhelinpalveluun liittyviä tietoja 6 kuukautta viestintätapahtuman ajankohdasta lukien.

Valiokunta on tehnyt palveluja ja tietojen säilyttämistä koskevat rajaukset mm. viranomaisilta saatujen tietojen hyödyntämisen määrää ja tapoja koskevien tietojen pohjalta.

Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitystietoja. Valiokunta pitää tätä jo voimassa olevaan lakiin sisältyvää rajausta erittäin olennaisena ja tärkeänä. Esityksen mukaan säilytysvelvollinen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja internetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitystietoja ja muita tietoja, jotka ovat välttämättömiä internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun käyttäjän tunnistamiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta ei pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa tietojen säilyttämiseen tämän kaltaista internetin käyttöä koskeviin tietoihin liittyvää laajennusta, joka ei vastaa edellä mainittua keskeistä verkkoselailutietoja koskevaa pääsääntöä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että kyseinen ehdotus poistetaan. Kyseisen säännöksen tarvetta ja toteuttamismahdollisuuksia on mahdollista arvioida myöhemmin esityksen vaikutusten arvioinnin yhteydessä.

Valiokunta katsoo, että ehdotetuilla muutoksilla sääntely täyttää myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa asetetut vaatimukset.

Valiokunta toteaa, että nyt säädettävä 19 luku on kokonaisuudessaan kansallista sääntelyä ja se ei siten hallituksen esityksen perusteluista poiketen perustu edellä mainittuun pätemättömäksi todettuun direktiiviin. Valiokunta myös korostaa selkeyden vuoksi, että viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja koskevilla muutoksilla ei miltään osin vaikuteta siihen, miten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on oikeus käsitellä ja säilyttää tietoja omia tarpeitaan varten.

158 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käsittelyssä noudatettavat velvoitteet ja menettelytavat.

Valiokunta ehdottaa, että 1 ja 2 momentissa käytetty sana sisäasiainministeriö muutetaan oikeaan muotoon sanaksi sisäministeriö.

159 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käyttöä koskeva tilastointi.

Valiokunta ehdottaa, että pykälään tehdään eräitä teknisluonteisia korjauksia. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 159 §:ssä tarkoitetut tilastot tulee toimittaa komission sijasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ehdotuksella ei muuteta eduskunnan oikeusasiamiehen valvontatehtäviä.

Lisäksi edellä 158 §:n kohdalla todettuun viitaten valiokunta ehdottaa vastaavien sisäministeriötä koskevien muutosten tekemistä pykälän 1 ja 2 momenttiin.

160 §. Sijaintitietojen käsittely ja luovutus.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 2 momentin jakamista kahteen eri momenttiin siten, että lakiehdotuksen 2 momentin toinen ja kolmas virke siirtyvät uudeksi 3 momentiksi. Tämän seurauksena ehdotuksen 3 ja 4 momentti siirtyvät uusiksi 4 ja 5 momenteiksi. Ehdotettu muutos vastaa esityksen yksityiskohtaisia perusteluja.

163 §. Soveltamisala.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen 21 lukua sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnan hallituksen ylläpitämään rekisteriin ax-maakuntatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että pykälän 2 momenttia tulisi muuttaa niin, ettei siinä mainittaisi Ahvenanmaan maakunnan viranomaista nimeltä, koska rekisteritehtävät siirtyisivät Viestintävirastolta Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle vasta toimivallan siirrosta annettavalla sopimusasetuksella. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla.

164 §. Viestintäviraston verkkotunnustoiminta ja verkkotunnusten välittäminen.

Valiokunta ehdottaa teknisluontoisena korjauksena 3 momentin kieliasun muuttamista siten, että verkkotunnus voidaan merkitä oikeushenkilölle, yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai muulle yhteisölle taikka luonnolliselle henkilölle (verkkotunnuksen käyttäjä).

167 §. Tietojen merkitseminen verkkotunnusrekisteriin ja tietojen julkaiseminen.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

168 §. Verkkotunnuksen siirtäminen ja verkkotunnusvälittäjän vaihtaminen.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

169 §. Verkkotunnusmerkinnän poistaminen.

Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 6 momentin, jolla selvennetään, että Viestintävirasto voi poistaa verkkotunnuksen, jos tuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellään kieltänyt tunnuksen käyttämisen. Ehdotus vastaa voimassa olevan verkkotunnuslain (228/2003) 12 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännös on jätetty siirtämättä hallituksen esitykseen sen vuoksi, että sitä on sovellettu varsin harvoin. Lisäksi on katsottu, että viranomainen noudattaa aina tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää kuitenkin säännöksen sisällyttämistä lakiin tarpeellisena.

170 §. Verkkotunnusvälittäjän muut velvollisuudet.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

171 §. Verkkotunnushallinnon järjestäminen.

Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään teknisluonteinen tarkennus koskien momentissa tarkoitetun huomautuksen antamisen edellytyksiä.

173 §. Soveltamisalan rajoitukset.

Valiokunta ehdottaa teknisluonteista täydennystä 1 momentin 2 kohdan toiseen direktiiviviittaukseen.

195 §. Yhteystietopalvelun saatavuus.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

206 §. Soveltamisala ja sen rajoitukset.

Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin alkuun tehdään teknisluonteinen muutos.

211 §. Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville.

Ehdotettu pykälä vastaa pääosin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ää. Pykälän otsikoinnin mukaan kyse on ohjelmistojen saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Pykälän 2 momentissa viitataan kuitenkin yleisen edun televisiotoimintaan kuuluviin ohjelmiin eikä ohjelmistoihin. Valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että siinä viitataan 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluviin ohjelmistoihin.

214 §. Yleiset periaatteet.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi markkinoinnin yleisistä periaatteista. Pykälän 2 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä. Lakiehdotuksen 224 §:ssä on puolestaan säännökset aatteellisesta ja yhteiskunnallisesta mainonnasta.

Perustuslakivaliokunta on aiemmin vastaavaa televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain sääntelyä arvioidessaan katsonut, että kielto käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen mainontaan merkitsee varsin pitkälle menevää puuttumista perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen (PeVL 3/2010 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta piti tuolloin tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä lakiehdotuksen muuttamista siten, että kielto ei koske aatteellista mainontaa.

Lakiehdotuksen 214 §:n yleisten periaatteiden suhde 224 §:n aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan jää perustuslakivaliokunnan nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antaman lausunnon mukaan epäselväksi. Markkinointia koskevan luvun yleisiin periaatteisiin sisältyvä yleisesti markkinointia koskeva 214 §:n 2 momentin kielto näyttäisi ilman erillistä poissulkevaa säännöstä koskevan myös aatteellista ja yhteiskunnallista mainontaa. Tämä on edellä mainitun perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon valossa perustuslain 12 §:n kannalta ongelmallista. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta edellyttää lakiehdotuksen muuttamista siten, että 214 §:n 2 momentin kielto ei kohdistu 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan. Tämä on edellytys sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.

219 §. Kielletty sponsorointi.

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin pykäläviittauksen muuttamista teknisluonteisena korjauksena siten, että 208 §:n sijasta momentissa viitataan 218 §:ään.

223 §. Radiomainonnan erottaminen ja rajoitukset.

Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan ilman esityksen 34 §:ssä tarkoitettua analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitettavassa radiotoiminnassa lähetettävä kaupallinen viestintä saisi jatkossa olla ainoastaan sponsorointia tai kyseiseen radiotoimintaan liittyvää mainontaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotetulle mainonnan kiellolle ei ole asiantuntijakuulemisen pohjalta arvioituna riittäviä perusteita. Valiokunta viittaa asiassa myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jossa perustuslakivaliokunta katsoi, että kyseinen säännös on syytä poistaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että mainonnan kielto voi olla omiaan rajoittamaan ja heikentämään tarpeettomasti alalle tulon edellytyksiä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että kyseinen säännös poistetaan.

227 §. Televisio-ohjelmien siirtovelvoite.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siirtovelvoitteen alaisesta ohjelmistosta. Momentin 1 kohta koskee Yleisradio Oy:n julkisen palvelun ohjelmistoja, 2 kohta yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvia televisio-ohjelmistoja ja 3 kohta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmistoihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitettua vapaasti vastaanotettavaa aineistoa, ohjelmistoihin liittyviä mainoksia sekä ohjelmistoihin liittyviä oheis- ja lisäpalveluja. Määrittely vastaa voimassa olevan viestintämarkkinalain 134 §:ää.

Lakiehdotuksen 351 §:n 5 momentin mukaan lain 227 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2016. Voimassaolon rajaus sisältyy myös voimassa olevaan viestintämarkkinalakiin. Esityksessä ehdotettu voimassaolon rajaus koskisi kuitenkin myös 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun Yleisradio Oy:n julkisen palvelun ohjelmistoon liittyviä aineistoja sekä oheis- ja lisäpalveluja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä ei vastaa ehdotuksen tarkoitusta eikä vastaa myöskään voimassa olevaa viestintämarkkinalakia. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään maininta Yleisradio Oy:n ohjelmistoihin sisältyvästä ohjelmaa varten toimitetusta vapaasti vastaanotettavasta aineistosta sekä ohjelmistoihin liittyvistä oheis- ja lisäpalveluista.

Edellä mainitun muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa poistettavaksi 1 momentin 3 kohdasta viittauksen 1 kohtaan, jolloin on selvää, että 351 §:n mukainen voimassaolon rajaus ei miltään osin koske 227 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen Yleisradio Oy:n ohjelmistojen siirtämistä.

228 §. Kanavapaikkanumerointi.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

230 §. Sijoittamissuunnitelma.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohdan muuttamista siten, että kylittäin ja kaupunginosittain laaditun kartan sijasta momentissa edellytetään kiinteistöjaotuksen osoittavan kartan sisällyttämistä sijoittamissuunnitelmaan. Vuoden 2014 helmikuussa voimaan tulleiden kiinteistönmuodostamislain sekä kiinteistörekisterilain muutosten ( ja ) myötä kylä- ja kaupunginosajaotus ei ole enää kiinteistöjaotuksen esittämisessä vastaavalla tavalla merkityksellinen kuin aikaisemmin.

236 §. Sijoittamisoikeuteen liittyvä oikeus tehdä rakennus- ja ylläpitotöitä toisen alueella ja rakennuksessa.

Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin ensimmäiseen virkkeeseen lisätään siitä puuttuva sana oikeus. Lisäys on teknisluonteinen, eikä se muuta momentin sisältöä.

238 §. Kiinteistötietojärjestelmään merkitseminen.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikko muutetaan muotoon Kiinteistötietojärjestelmään merkitseminen ja että 1 momentissa oleva maininta kiinteistörekisteriin tehtävästä merkinnästä muutetaan kiinteistötietojärjestelmään tehtäväksi merkinnäksi. Pykälässä on nimenomaan kyse tiedoista, joita voidaan kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain () 13 §:n 2 momentin mukaisesti tallentaa kiinteistötietojärjestelmään.

244 §. Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua koskevat määräykset.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälään tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

245 §. Viranomaisten avustamista koskevat vaatimukset.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

247 §. Viestinnän välittäjän ja lisäarvopalvelun tarjoajan velvollisuus huolehtia tietoturvasta.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

249 §. Kiinteistön tai rakennuksen sisäisen verkon suunnittelu ja teleurakointi.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

250 §. Viranomaisverkko.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi viranomaisverkosta, sen käyttötarpeesta sekä verkon käyttöön oikeutetuista käyttäjäryhmistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä lueteltuihin turvallisuustehtäviin tulisi lisätä myös rautatieturvallisuus. Tällä tavoitellaan rautatieturvallisuuden parantamista, rautateiden matkaviestinverkon häiriöiden poistamista ja kaupallisten matkaviestinverkkojen junakuuluvuuden parantamista. Lisäys mahdollistaisi myös viranomaisverkko VIRVEn liittymien tarjoamisen rautatieturvallisuuteen liittyvien tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömälle käyttäjäryhmälle. Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään maininta rautatieturvallisuudesta.

254 §. Olennaiset vaatimukset.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

256 §. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 5 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

261 §. Kiinteä asennus.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

262 §. Merkitseminen ja annettavat tiedot.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

263 §. Ilmoitus markkinoille saattamisesta.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

264 §. Erityisten radiolaitteiden ja telepäätelaitteiden vaatimukset.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

265 §. Pätevyyden osoittaminen.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 3 momentin muuttamista siten, että Viestintävirasto määrää momentissa tarkoitetut tutkintovaatimukset sen sijaan, että se päättäisi niistä.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

274 §. Häiriöilmoitukset tilaajalle ja käyttäjälle.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

275 §. Häiriöilmoitukset Viestintävirastolle.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

277 §. Radiohäiriöiden poistaminen.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

278 §. Yleinen hätänumero.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

280 §. Teleyrityksen velvollisuus välittää kohdennettu viranomaistiedote.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 6 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

284 §. Tarkemmat säännökset varautumisesta.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälään tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

285 §. Hakemusmaksu.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pykälän 1 momentin 2 kohdasta puuttuu viittaus 34 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään analogisen radiotoiminnan ohjelmistoluvista. Valiokunta pitää tärkeänä, että 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa harjoitettavaa radiotoimintaa ja 34 §:n 1 momentissa tarkoitettua analogisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa harjoitettavaa radiotoimintaa kohdellaan ohjelmistotoimiluvan hakemusmaksun osalta yhdenmukaisesti. Valiokunta ehdottaa näin ollen 1 momentin 2 kohtaan lisättäväksi viittauksen lain 34 §:n 1 momenttiin.

303 §. Viestintäviraston yleiset tehtävät.

Valiokunta ehdottaa, että 4 momentin pykäläviittaukseen tehdään teknisluonteinen korjaus. Momentissa viitataan lain 176—178 ja 189 §:ään. Saadun selvityksen mukaan momentissa kuitenkin tulisi viitata 176—179 ja 190 §:ään.

305 §. Tietosuojavaltuutetun tehtävät.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena 1 momentin 1 kohdan muuttamista siten, että tunnistamistietojen sijasta kohdassa säädetään välitystietojen käsittelyä koskevan sääntelyn noudattamisen valvonnasta.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jonka mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista valvontatehtävistä voidaan periä maksu yhteisötilaajalta. Maksullisista toimenpiteistä ja maksun suuruudesta päätetään oikeusministeriön asetuksella valtion maksuperustelaissa () säädettyjen perusteiden mukaisesti. Valiokunnan ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan sähköisen viestinnän tietosuojalain 32 §:n 2 momenttia.

306 §. Kuluttaja-asiamiehen tehtävät.

Pykälässä luetellaan kuluttaja-asiamiehen ehdotetusta tietoyhteiskuntakaaresta johtuvat tehtävät. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu muotoilu ei kata kuluttaja-asiamiehen toimivaltaa kaikilta osin. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi pykälän toisen virkkeen muuttamista siten, että kuluttajansuojalain () nojalla kuluttaja-asiamies valvoo myös sopimusehtojen, markkinoinnin ja asiakassuhteessa noudatettujen menettelyjen lainmukaisuutta kuluttajasuojan kannalta.

307 §. Eräiden muiden viranomaisten tehtävät.

Valiokunta ehdottaa pykälässä käytetyn termin Tulliviranomainen muuttamista oikeaan muotoon sanaksi Tulli. Valiokunta ehdottaa myös teknisluonteisen korjauksen tekemistä Rajavartiolaitoksen nimen kirjoitusasuun.

Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että säännökseen tehdään voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava teknisluonteinen pykäläviittausta koskeva korjaus.

309 §. Virka-apu.

Viitaten jo 307 §:n kohdalla todettuun valiokunta ehdottaa vastaavien Tullia ja Rajavartiolaitosta koskevien muutosten tekemistä 1 momenttiin.

310 §. Erityinen kuulemisvelvollisuus.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan varattavaksi tilaisuus teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille esittää lausuntonsa muun muassa telealueita koskevasta päätöksestä (2 kohta). Lakiehdotuksen 98 §:n mukaan telealueet määritellään Viestintäviraston määräyksellä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 2 kohta muutetaan viittamaan Viestintäviraston telealueita koskeviin määräyksiin.

311 §. Viestintäviraston ja valtioneuvoston julkaisemisvelvollisuus.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Viestintäviraston velvollisuudesta julkaista muun muassa telealuejakoa koskeva päätös. Viitaten edellä 310 §:n kohdalla todettuun valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten, että siinä tarkoitettu julkaisemisvelvollisuus koskee muun muassa telealuejakoa koskevaa määräystä.

316 §. Viestintää ja sijaintia koskevien tietojen käsittely ja hävittäminen.

Pykälän 5 momentissa viitataan luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin. Eduskunta on 17.6.2014 hyväksynyt uuden lain luottolaitostoiminnasta ( / ), joten valiokunta ehdottaa momentin ensimmäisen lakiviittauksen muuttamista koskemaan uuden lain 15 luvun 14 §:ää.

326 §. Telelaitteeseen liittyvä tarkastus.

Valiokunta pitää tärkeänä korostaa, että 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetaan suojauksen purkujärjestelmällä nimenomaan 269 §:n 2 momentin mukaista kiellettyä suojauksen purkujärjestelmää. Kyseisen pykälän perustelujen mukaan kyse voi olla laitteesta, tietokoneohjelmasta tai muusta järjestelmästä tai sen osasta. Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 5 kohtaan lisätään viittaus 296 §:n 2 momenttiin.

Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän 2 momentin pykäläviittauksen muuttamista teknisluonteisena korjauksena. Lain 349 §:n sijasta momentissa on tarkoitus viitata lain 348 §:ään.

331 §. Väliaikainen päätös.

Valiokunta ehdottaa kirjoitusteknisen korjauksen tekemistä 1 momentin alkuun.

333 §. Teleyrityksen seuraamusmaksu.

Pykälän 4 momentissa viitataan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin (). Valiokunta ehdottaa viittauksen täydentämistä säädöskokoelmanumerolla.

334 §. Televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan seuraamusmaksu.

Valiokunta ehdottaa, että 2 momentin 25 ja 26 lukua koskevaan viittaukseen tehdään teknisluonteinen muutos.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 4 momentista poistetaan tarpeettomat välimerkit.

339 §. Televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttäminen.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitataan rikoslain 11 luvun 10 a §:ään. Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että viittaus muutetaan kohdistumaan rikoslain 11 luvun 10 §:ään. Ehdotettu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.

344 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdotuksessa ei ole erikseen säännöksiä muutoksenhausta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen. Valiokunta katsoo, että laista on syytä ilmetä, miten oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haetaan muutosta sekä tarkoitetaanko 344 §:ssä muutoksenhakua ainoastaan hallintopäätökseen vaiko myös Viestintäviraston tai sisäministeriön antamaan oikaisupäätökseen. Lisäksi, koska osaan Viestintäviraston hallintopäätöksistä haetaan muutosta ensin oikaisuvaatimuksella, on nämä suljettava pois 344 §:n mukaisesta muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Valiokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista siten, että siinä huomioidaan myös tarpeellisilta osin muutoksenhaku oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen.

Valiokunta ehdottaa lisäksi 1 momentin viimeisen lauseen korvaamista sivulauseella siten, että momentissa tarkoitettuihin päätöksiin saa hakea muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa () säädetään, ellei jäljempänä toisin säädetä. Tämä ehdotettu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.

345 §. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Ehdotetun pykälän 1 momentin valitusoikeutta koskevan pääsäännön mukaan saisi hallinto-oikeuden 344 §:n mukaan antamaan päätökseen hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli korkein hallinto-oikeus myöntää asiaan valitusluvan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valitusluvan käyttöönotto muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on sinänsä perusteltua. Valituslupaa ei kuitenkaan tule edellyttää pakkokeino- ja sanktioluonteisissa asioissa. Tällaisia asioita ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallinto-oikeuden päätös 32 §:ssä tarkoitetussa ohjelmistotoimiluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 49 §:ssä tarkoitetussa radioluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 233 §:ssä tarkoitetussa sijoittamista koskevassa asiassa, 235 §:ssä tarkoitetussa sijoittamisoikeuden muuttamista tai poistamista koskevassa asiassa ja 255 §:ssä tarkoitetussa arviointilaitoksen nimeämisen peruuttamista koskevassa asiassa.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti muutetaan siten, että edellä luetelluista asiaryhmistä tehtyihin hallinto-oikeuden päätöksiin saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttiin teknisluontoisena korjauksena momenttiviittauksen muuttamista siten, että 1 momentin sijasta viitataan 2 momenttiin.

347 §. Suojauksen purkujärjestelmärikkomus.

Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään kaksi teknisluonteista korjausta.

348 §. Telelaiterikkomus.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 1 momentin 3 kohdan pykäläviittausten korjaamista siten, että 254 §:n sijasta kohdassa viitataan 253 §:ään ja 329 §:n sijasta 327 §:ään.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan alussa viitataan 258 §:ssä tarkoitettuun radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen. Radiolaitteen lisäksi 258 §:ssä mainitaan myös radiovastaanotin, jonka johdosta valiokunta ehdottaa selkeyden vuoksi, että 1 momentin 4 kohdan alkuun lisätään maininta radiovastaanottimesta. Pykälän 1 momentin 4 kohdan loppuosassa viitataan lain 262 §:ään, jonka 1 momentti koskee telelaitteiden merkitsemistä ja 2 momentti radio­laitteen tai telepäätelaitteen käyttötarkoi­tusilmoituksen antamista. Saadun selvityksen mukaan 1 momentin 4 kohdassa on tarkoitus viitata 262 §:n 1 ja 2 momenttiin. Valiokunta ehdottaa tätä koskevien viittausten korjaamista.

349 §. Sähköisen viestinnän tietosuojarikkomus.

Pykälässä säädetään niistä velvollisuuksista, joiden laiminlyönnistä on tuomittava rangaistukseen viestinnän tietosuojarikkomuksesta.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa viitataan 160 §:ään kokonaisuudessaan. Mainitun pykälän 5 momentissa (HE:n 4 mom.) suojataan luonnollisen henkilön maantieteellisen sijainnin ilmaisevia sijaintitietoja. Tämän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan ehdotuksen 350 §:n 2 momentin mukaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan. Valiokunta toteaa, että näin ollen 349 §:ssä tulee viitata ainoastaan 160 §:n 1—4 momenttiin. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen tekemistä pykälän 1 momentin 4 kohtaan.

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa viitataan siinä tarkoitettujen velvoitteiden osalta 158 §:ään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyse on nimenomaan 158 §:n 3 momentissa tarkoitetuista tietoturvaan liittyvistä velvollisuuksista, Valiokunta ehdottaa 6 kohdassa olevan pykäläviittauksen täsmentämistä siten, että rangaistavaa on 158 §:n 3 momentissa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönti. Muutoksessa on kyse teknisluonteisesta täsmennyksestä.

Pykälän 1 momentin 9 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi yhteystietopalveluihin liittyvien eräiden velvoitteiden laiminlyönnistä. Kohdassa viitataan 195—199 §:iin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan viittaus on tarpeettoman laaja, sillä kohdassa tarkoitetut velvoitteet sisältyvät 197—199 §:iin. Valiokunta ehdottaa sanotun pykäläviittauksen kohdistamista 197—199 §:iin. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että kohdassa sana luettelon muutetaan sanaksi palvelun, koska kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan yhteystietopalveluja.

Pykälän 1 momentin 10 kohdassa viitataan lakiehdotuksen 200—205 §:ien vastaiseen suoramarkkinointiin, puhelinliittymän markkinointiin tai tietojen tallentamiseen tai käyttämiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kohdassa ei tulisi viitata 204 §:ään, sillä kyseisessä säännöksessä ei käsitellä kohdassa kriminalisoitavaksi tarkoitettua toimintaa. Valiokunta ehdottaa pykäläviittauksen muuttamista kohdistumaan 200—203 ja 205 §:ään.

350 §. Viittaukset rikoslakiin.

Valiokunta ehdottaa 2 momentissa olevan viittauksen 160 §:n 4 momenttiin kohdistuvan viittauksen muuttamista kohdistumaan saman pykälän 5 momenttiin. Edellä 160 §:ään ehdotetun 2 momentin jakamisen myötä 160 §:n 4 momentti siirtyy uudeksi 5 momentiksi. Muutos on teknisluonteinen.

351 §. Voimaantulo.

Esityksen viestintäpalvelusopimusta koskeva 15 luku sisältää käyttäjän ja tilaajan oikeuksiin liittyvää sääntelyä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan teleyritykset joutuvat kyseisten lainmuutosten vuoksi muuttamaan olennaisesti voimassa olevia viestintäpalveluita koskevia sopimuksiaan. Valiokunta pitää kohtuullisena, että edellä mainitusta 15 luvusta johtuvien Viestintäviraston määräysten ja teleyritysten sopimusmuutosten valmisteluun ja toteuttamiseen jää riittävästi aikaa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että esityksen 15 luku ja siihen liittyvä 135 § tulevat voimaan vasta 1.7.2015. Tätä koskevan uuden 3 momentin lisäämisen myötä esityksen 3—8 momentit siirtyvät 4—9 momenteiksi.

352 §. Siirtymäsäännökset.

Asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen siirtymäsäännöksiä on täydennettävä, jotta uuden lain voimaantulon jälkeinen oikeustila olisi kaikilta osin selkeä. Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi verkko- tai ohjelmistotoimiluvan, radiolähettimen luvan, radioaseman tunnisteen sekä pätevyys- ja kelpoisuustodistusten voimassaoloa koskevan uuden siirtymäsäännöksen.

Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuvan televisio-ohjelmistojen siirtovelvollisuuden voimassaoloa koskevan uuden siirtymäsäännöksen ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä säädettyä velvollisuutta saattaa ohjelmistot näkö- ja kuulorajoitteisten saataville koskevan uuden siirtymäsäännöksen.

Lisäksi valiokunta ehdottaa lisättäväksi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1 ja 2 momenttiin perustuvat vaaratiedotteiden välittämisvelvollisuuden voimassaoloa koskevat siirtymäsäännökset erikseen televisiotoiminnan ja radiotoiminnan harjoittajien osalta.

Pykälän viimeisessä momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä olevilla viittauksilla ehdotetulla lailla kumottaviin lakeihin katsotaan tarkoitettavan tämän lain vastaavaa säännöstä. Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvityksessä on viitattu vuonna 2011 myönnettyihin analogisen radiotoiminnan toimilupia koskeviin päätöksiin toimikaudelle, joka päättyy vuonna 2019. Näissä ohjelmistotoimiluvista annetuissa päätöksissä viitataan lakiehdotuksella nyt kumottavaksi ehdotettuun radiotaajuuksista ja telelaitteista annettuun lakiin ja sen 6 a §:ään, jonka nojalla on säädetty liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta.

Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksen viimeiseen momenttiin selvennettäväksi, että jos ehdotetulla lailla kumotun lain nojalla annetussa päätöksessä viitataan ehdotetulla lailla kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan ehdotetun lain vastaavaa säännöstä. Lisäyksellä varmistetaan, että analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupiin sovelletaan lakiehdotuksen voimaantulosta lukien Viestintäviraston ehdotetun lain 96 §:n nojalla antamia määräyksiä.

Valiokunnan ehdottamien muutosten seurauksena hallituksen esityksen momentit 2—4 siirtyvät uusiksi 3—5 momenteiksi ja vastaavasti hallituksen esityksen 5 ja 6 momentit uusiksi 9 ja 10 momenteiksi. Hallituksen esityksen 7 momentti siirtyy muutettuna uudeksi 11 momentiksi.

Lakialoite LA 2/2014 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä lakialoitteen tavoitetta vähentää hätäpuheluiden ohjautumista vääriin numeroihin. Vastaavasti hätänumeroon ohjautuu tällä hetkellä tarpeettomasti hätäkeskusten toimintaa kuormittavia puheluja, jotka on tarkoitettu muihin hätänumeroa läheisesti muistuttaviin numeroihin. Lakialoitteessa ehdotetaan, että yleiseen hätänumeroon 112 helposti sekoittuvien puhelinnumeroiden ei tulisi olla käytössä.

Valiokunta katsoo, että tarpeettomat puheluiden ohjautumisesta aiheutuvat viivästykset heikentävät avuntarvitsijoiden turvallisuutta ja voivat vaarantaa myös ihmishenkiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotus on kuitenkin käytännössä ongelmallinen kansainvälisten numeroinnin harmonisointitavoitteiden kannalta. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen etsiä ratkaisukeinoja asiaan esimerkiksi tiedottamisen lisäämisen kautta ja tarpeeseen tuoda ongelmaa jatkossa esille myös EU-tasolla.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Valiokunnan muutosehdotukset),

että lakialoite LA 2/2014 vp hylätään ja

että hyväksytään kuusi lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotukset).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Tietoyhteiskuntakaari

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku

Lain tavoitteet ja määritelmät

1 §

(Kuten HE)

2 §

Eräiden säännösten soveltaminen

Tämän lain 136—145 ja 247 §:ää sovelletaan näissä säännöksissä tarkoitettuihin toiminnan harjoittajiin niissä tilanteissa, joissa:

1) toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muuten Suomen oikeudenkäytön piirissä;

2) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestinnän välittämisessä käytettävät toiminnan harjoittajan keskeiset laitteet ovat Suomessa taikka niitä ylläpidetään Suomessa; tai

3) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suomessa ja tarjottavan palvelun sisällön tai sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen.

Tällä pykälällä ei rajoiteta Suomen lain kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten soveltamista. (Uusi)

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

(1—30 kohta kuten HE)

31) tilaajayhteydellä kiinteän viestintäverkon osaa, joka on tilaajan liittymän ja viestinnän ohjaamisen mahdollistavan laitteen välillä;

(32—43 kohta kuten HE)

II OSA

ILMOITUKSENVARAINEN TOIMINTA JA TOIMILUVAT

2 luku

Ilmoituksenvarainen toiminta

4 §

Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet

Toiminnan harjoittajan on ennen toiminnan aloittamista tehtävä sähköisesti ilmoitus Viestintävirastolle:

(1—3 kohta kuten HE)

4) jos toiminnan harjoittaja tarjoaa maanpäällisessä digitaalisessa joukkoviestintäverkossa lineaarista maksutelevisiopalvelua käyttäen suojauksen purkujärjestelmää (maksutelevisiopalveluilmoitus).

(2—6 mom. kuten HE)

Jos 6 momentissa tarkoitettu viestintäpalvelun lakkaaminen johtuu verkkopalvelun katkaisemisesta, on verkkoyrityksen, jonka viestintäverkossa palveluyritys toimii, ilmoitettava asiasta viestintäpalvelua tarjoavalle teleyritykselle ja Viestintävirastolle viimeistään neljä viikkoa ennen verkkopalvelun katkaisemista.

5 §

(Kuten HE)

3 luku

Verkkotoimilupa

6 ja 7 §

(Kuten HE)

8 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen

Valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan ja 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomaisverkkotoimintaan vastikkeetta siten kuin 10 §:ssä säädetään.

(2 mom. kuten HE)

9—15 §

(Kuten HE)

16 §

Verkkotoimiluvan ehdot

(1—3 mom. kuten HE)

Verkkotoimilupa, joka koskee verkkopalvelun tarjoamista maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa, voidaan myöntää sillä ehdolla, että toimiluvanhaltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy sekä 22 §:ssä ja radio- ja televisiotoiminnasta annetun maakuntalain Ålands författningssamling (2011:95) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltija saavat käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.

(5 mom. kuten HE)

17 ja 18 §

(Kuten HE)

19 §

Verkkotoimiluvan peruuttaminen

Valtioneuvosto voi peruuttaa verkkotoimiluvan osaksi tai kokonaan, jos:

1) toimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tämän lain säännöksiä tai 16 §:ssä tarkoitettuja toimilupaehtoja;

2) toimiluvanhaltijalla, jolle on myönnetty 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimilupa, ei enää ole toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittäviä taloudellisia voimavaroja huolehtia velvollisuuksistaan;

(3 ja 4 kohta kuten HE)

(2 ja 3 mom. kuten HE)

20 ja 21 §

(Kuten HE)

4 luku

Ohjelmistotoimilupa digitaaliseen televisio- ja radiotoimintaan

22 §

Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaalinen televisio- ja radiotoiminta

Televisio- ja radiotoiminnan harjoittaminen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa edellyttää ohjelmistotoimilupaa lukuun ottamatta toimintaa, jossa:

1) audiovisuaaliset sisältöpalvelut tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa taikka

2) audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen säännöllistä eikä palvelun päätarkoitus.

(2 mom. kuten HE)

23—25 §

(Kuten HE)

26 §

Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen yleisen edun televisiotoimintaan

(1—4 mom. kuten HE)

Jos kaikille 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttäville hakijoille ei ole osoitettavissa riittävästi lähetyskapasiteettia, taikka ohjelmistotoimiluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Viestintäviraston on julkaistava tieto ja ilmoitettava samalla hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimiluvan hakija voi kahden viikon kuluessa siirrosta toimittaa suunnitellulla ohjelmasisällöllä täydennetyn hakemuksen valtioneuvostolle.

(6—8 mom. kuten HE)

27—30 §

(Kuten HE)

31 §

Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen

Televisio- tai radiotoimintaa varten myönnetty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimilupakauden alkamisesta tai jos säännöllinen lähetystoiminta on keskeytetty 30 vuorokautta pidemmäksi ajaksi. Toimintaa voidaan pitää toimiluvan mukaisena vain, jos sitä harjoitetaan kaikilla niillä taajuuksilla tai alueilla, joihin toimilupa oikeuttaa. Viestintäviraston on ilmoitettava toimiluvan raukeamisesta toimiluvanhaltijalle. Jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taajuuskokonaisuutta tai taajuusaluetta muutetaan eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena olevalla alueella, ohjelmistotoimilupa raukeaa siltä osin kuin sitä on muutettu.

(2 mom. kuten HE)

32 ja 33 §

(Kuten HE)

5 luku

Ohjelmistotoimilupa analogiseen radiotoimintaan

34—38 §

(Kuten HE)

6 luku

Radiolupa

39 ja 40 §

(Kuten HE)

41 §

Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen edellytykset

(1—3 mom. kuten HE)

Jos radiolupa tai radiotaajuuksien varaus voidaan radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi myöntää vain osalle hakijoista, se on myönnettävä niille hakijoille, joiden toiminta parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyjä lain tavoitteita.

(5 mom. kuten HE)

42—44 §

(Kuten HE)

45 §

Taajuusvarauksen myöntäminen

Taajuusvarauksen myöntää Viestintävirasto. Hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

46—48 §

(Kuten HE)

49 §

Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen

Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen, jos:

1) luvanhaltija 330—332 §:n mukaisesti määrätyistä toimenpiteistä huolimatta vakavasti tai toistuvasti radioviestinnän häiriöttömyyden kannalta olennaisella tavalla rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai lupaehtoja taikka olennaisesti rikkoo radiolupaan tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuutta;

(2—8 kohta kuten HE)

(2 mom. kuten HE)

50 §

(Kuten HE)

III OSA

VELVOLLISUUKSIEN ASETTAMINEN JA YLEISPALVELU

7 luku

Velvollisuuksien perusteet

51 §

(Kuten HE)

52 §

Markkina-analyysi ja päätös huomattavasta markkinavoimasta

(1—3 mom. kuten HE)

Viestintäviraston on muutettava huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä, jos markkina-analyysin perusteella markkinoiden kilpailutilanteessa havaitaan tapahtuneen merkityksellisiä muutoksia. Viestintäviraston on päätöksellään poistettava yritykseltä huomattavan markkinavoiman asema tietyillä markkinoilla, jos markkina-analyysin perusteella havaitaan, ettei yrityksellä enää ole 3 momentissa tarkoitettua huomattavaa markkinavoimaa.

53—55 §

(Kuten HE)

8 luku

Käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet

56—59 §

(Kuten HE)

9 luku

Yhteenliittäminen

60—66 §

(Kuten HE)

10 luku

Muut velvollisuudet

67—74 §

(Kuten HE)

75 §

Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta

(1 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja ja aineistoa tilintarkastajan kertomuksen tulee sisältää. Määräykset voivat koskea:

(1—4 kohta kuten HE)

(3 mom. kuten HE)

76—81 §

(Kuten HE)

11 luku

Menettely

82—84 §

(Kuten HE)

12 luku

Yleispalvelu

85 §

(Kuten HE)

86 §

Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus

(1—3 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava, jotta myös vammaiset voivat sitä käyttää.

87 §

Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus

(1—3 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava.

88 §

(Kuten HE)

89 §

Yhteystietopalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa mainitun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

90—94 §

(Kuten HE)

IV OSA

TAAJUUDET JA NUMEROINTI

13 luku

Taajuushallinto

95 ja 96 §

(Kuten HE)

97 §

Taajuushallintoa koskevat erityiset säännökset

(1—3 mom. kuten HE)

Radiolupa, jonka myöntämisestä on säädetty 40 §:ssä sekä 44 §:ssä tarkoitettu taajuusvaraus, 265 §:ssä tarkoitettu pätevyystodistus, 266 §:ssä tarkoitettu kelpoisuustodistus ja 304 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla tehty radioaseman tunnistetta koskeva päätös, voidaan allekirjoittaa koneellisesti. (Uusi)

14 luku

Numerointi

98 §

(Kuten HE)

99 §

Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys

(1 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa numerointia koskevat tarkemmat määräykset. Viestintävirasto voi määrätä siitä, millaisia numeroita ja tunnuksia teletoiminnassa saa käyttää ja mihin tarkoitukseen niitä on käytettävä. Lisäksi siinä voidaan määrätä numeroiden ja tunnusten maantieteellisestä käyttöalueesta.

(3 mom. kuten HE)

100—102 §

(Kuten HE)

103 §

Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset määräykset

Viestintävirasto voi antaa puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevia teknisiä määräyksiä.

(2 mom. kuten HE)

104 §

Televiestintä Euroopan talousalueella

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

105 §

(Kuten HE)

V OSA

KÄYTTÄJÄN JA TILAAJAN OIKEUDET VIESTINTÄPALVELUSSA