55 a § 

Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle ja muille johtojen ja kaapeleiden omistajille muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeuden johtoihin ja kaapeleihin sekä niiden liitännäistoimintoihin rakennuksissa tai päätöksessä määriteltyyn ensimmäiseen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan keskittimeen tai jakelupisteeseen saakka, jos johtojen ja kaapeleiden toisintaminen olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää 1 momentin mukaiseen velvollisuuteen määräyksiä johtojen ja kaapeleiden sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen käyttöoikeudesta, avoimuudesta ja syrjimättömyydestä, käyttöoikeuden kustannusten jakamisesta sekä mahdollisesta mukauttamisesta riskitekijöiden huomioimiseksi. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa 1 momentin mukaisen velvollisuuden käyttöoikeuden luovuttamiseen ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle, jos johtojen ja kaapelien toisintamiseen liittyvät taloudelliset tai fyysiset esteet ovat niin suuria ja pysyväisluonteisia, että 1 momentin mukaisesti asetettu velvollisuus ei riitä estämään kilpailun vähenemistä merkittävästi. Virasto voi asettaa velvollisuuden käyttöoikeuden luovuttamiseen oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin sellaiseen pisteeseen asti, joka on riittävän lähellä loppukäyttäjiä ollakseen kaupallisesti kannattava. Viraston tulee ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen suuntaviivat pistettä määritellessään. Virasto voi liittää velvollisuuteen aktiivisia tai virtuaalisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia, jos se on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. 

Liikenne- ja viestintävirasto ei saa asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos 53 a §:n mukaisesti ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva yritys asettaa muiden teleyritysten saataville vastaavanlaisen vaihtoehdon, jonka kautta muut teleyritykset voivat saada käyttöoikeuden toisten johtoihin, kaapeleihin sekä niiden liitännäistoimintoihin oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin. 

Poiketen siitä, mitä 4 momentissa säädetään, Liikenne- ja viestintävirasto voi päätöksellään asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivan yrityksen verkko on julkisesti rahoitettu. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi soveltaa 4 momenttia myös sellaisiin teleyrityksiin, jotka tarjoavat käyttöoikeuden erittäin suuren kapasiteetin verkkoon oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin. 

Liikenne- ja viestintävirasto ei saa asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos velvollisuuksien asettaminen vaarantaisi uuden verkon käyttöönoton taloudellisen ja rahoituksellisen toteutettavuuden. 

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei voida asettaa johtojen ja kaapeleiden omistajille, jos kyseessä olevat johdot ja kaapelit palvelevat julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua turvallisuusverkkotoimintaa. 

55 b § 

Sähköisen ohjelmaoppaan ja ohjelmointirajapinnan käyttöoikeuden luovutukseen liittyvien velvollisuuksien asettaminen 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeuden oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin: 

1) digitaalisen television tai radion sähköiseen ohjelmaoppaaseen, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että tiedot 227 §:ssä tarkoitetun siirtovelvoitteen piiriin kuuluvista digitaalisista televisio- ja radiolähetyksistä ja lisäpalveluista saatetaan yleisön saataville sähköisessä ohjelmaoppaassa; 

2) televisio- tai radiojärjestelmän ohjelmointirajapintaan, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että 227 §:ssä tarkoitetun siirtovelvoitteen piiriin kuuluvat digitaaliset televisio- ja radiolähetykset ja lisäpalvelut voidaan liittää käytössä olevaan ohjelmointirajapintaan. 

55 c § 

Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön ja paikallisiin verkkovierailusopimuksiin liittyvät velvoitteet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön sekä velvollisuuden tehdä paikallisia verkkovierailua koskevia sopimuksia. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden, jos se on välittömästi tarpeen radiotaajuuksien käyttöön perustuvien palveluiden tarjoamiseksi paikallisesti ja jos muiden yritysten ei ole mahdollista saada käyttöoikeutta vastaavaan infrastruktuuriin oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden ainoastaan, jos alueella on ylitsepääsemättömiä taloudellisia tai fyysisiä esteitä radiotaajuuksia edellyttävien verkkojen tai palveluiden tarjoamiseen käytettävän infrastruktuurin markkinaehtoiselle käyttöönotolle, minkä vuoksi loppukäyttäjillä on erittäin rajalliset mahdollisuudet päästä verkkoon tai käyttää palveluita. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuksia ainoastaan, jos mahdollisuudesta asettaa velvollisuuksia on selkeästi todettu 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua verkkotoimilupaa tai 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua radiolupaa myönnettäessä. 

Liikenne- ja viestintäviraston tulee 1 momentissa tarkoitettuja velvoitteita asettaessaan ottaa huomioon: 

1) tarve maksimoida laajakaistayhteydet Euroopan unionissa, tärkeimmillä liikenneväylillä ja erityisalueilla sekä käyttäjien saatavilla olevaa palveluvalikoimaa ja palveluiden laatua; 

2) radiotaajuuksien tehokas käyttö; 

3) yhteiskäytön tekninen toteutettavuus sekä siihen liittyvät ehdot; 

4) infrastruktuuri- ja palvelukilpailu; 

5) teknologinen innovointi; 

6) kannusteiden luominen infrastruktuurin käyttöönottoon. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa 1 momentin mukaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia myös aktiiviseen infrastruktuuriin, jos 1 momentin mukaiset velvollisuudet eivät riitä tilanteen korjaamiseen. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 314 §:n mukaisen riita-asioiden ratkaisemisen yhteydessä määrätä 1 momentin mukaisen infrastruktuurin käyttöoikeuden saajalle velvollisuuden antaa infrastruktuurin haltijalle alueella, jota 1 momentin mukainen velvollisuus koskee, oikeuden niiden radiotaajuuksien yhteiskäyttöön, joiden käyttöön saajalla on käyttöoikeus. 

55 d § 

Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat yhteenliittämiseen liittyvät velvollisuudet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella teleyritykselle, joka hallitsee käyttäjien yhteyksiä viestintäverkkoon: 

1) 61 §:n mukaisen yhteenliittämisvelvollisuuden, jos velvollisuuden asettaminen on viestintäverkkojen päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi välttämätöntä; ja 

2) velvollisuuden tehdä palveluistaan yhteentoimivia toisen teleyrityksen palvelujen kanssa siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa velvollisuuden tehdä palveluistaan yhteentoimivia myös numeroista riippumattoman henkilöiden välisten viestintäpalveluiden tarjoajille, jos yrityksen tarjoama palvelu on kattavuudeltaan ja käyttäjäkunnaltaan merkittävä, jos velvollisuuden asettaminen on välttämätöntä loppukäyttäjien päästä päähän -liitettävyyden ja henkilöiden välisten viestintäpalveluiden yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja kyseinen yhteentoimivuus muuten vaarantuisi. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa tällaisen velvollisuuden ainoastaan, jos komissio on hyväksynyt asiassa täytäntöönpanotoimenpiteitä. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää 2 momentin mukaiseen velvollisuuteen oikeasuhtaisia velvollisuuksia, jotka koskevat viranomaisten ja muiden palveluntarjoajien antamien merkityksellisten tietojen julkaisemista, käytön sallimista, muuttamista ja levitystä sekä velvollisuuden käyttää eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja ja eritelmiä. 

55 e § 

Rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö 

Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa verkkoyrityksen sallimaan toiselle teleyritykselle omaisuuden yhteiskäytön tai rinnakkain sijoittamisen, jos verkkoyritys on: 

1) 233 §:ssä tarkoitetun päätöksen perusteella sijoittanut telekaapelin tai radiomaston, siihen liittyvän laitteen, kaapelin, vähäisen rakennelman taikka pylvään toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle; 

2) 233 §:ssä tarkoitetun päätöksen perusteella sijoittanut matkaviestinverkon tukiaseman, siihen liittyvän laitteen tai kaapelin toisen omistamaan tai hallitsemaan rakennukseen; taikka 

3) 236 §:ssä tarkoitetulla tavalla kiinnittänyt rakennuksiin tai rakennelmiin tarpeellisia laitteita. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden, jos rakentamista tai sijoittamista ei muutoin voida järjestää tyydyttävällä tavalla ja kohtuullisin kustannuksin. Velvollisuuden asettamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei sillä estetä tai rajoiteta kohtuuttomasti verkkoyrityksen omaa käyttöä. Liikenne- ja viestintäviraston asettamien velvollisuuksien tulee olla puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhtaisia. 

Jolleivat asianosaiset sovi yhteiskäyttöön tai rinnakkain sijoittamiseen liittyvistä kustannuksista, Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä aiheutuvien kustannusten jakamisesta. 

55 f § 

Puhelinverkon laskevan liikenteen hinnoittelu 

Poiketen siitä, mitä 71 §:ssä säädetään, Liikenne- ja viestintävirasto ei saa päätöksellään asettaa teleyritykselle laskevan liikenteen hinnoittelua koskevia velvollisuuksia. 

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, Liikenne- ja viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle laskevan liikenteen hinnoittelua koskevia velvollisuuksia, jos komissio päättää olla asettamatta unionin laajuisia puhelinverkon laskevan liikenteen enimmäishintoja. Liikenne- ja viestintäviraston on ennen päätöksen tekemistä tehtävä 52 §:ssä tarkoitettu markkina-analyysi. Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä periaatteista, perusteista ja parametreistä, joita Liikenne- ja viestintäviraston tulee käyttää asettaessaan enimmäishintoja merkityksellisillä markkinoilla. 

Liikenne- ja viestintäviraston on vuosittain raportoitava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle laskevan liikenteen hinnoittelun soveltamisesta. 

56 § 

Huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden luovuttaa kohtuulliseksi katsottava käyttöoikeus rakennustekniseen infrastruktuuriin, kuten rakennusten, niiden sisääntulojen ja kaapelointien, mastojen, antennien, tornien, muiden tukirakennelmien, kaapelikanavien ja -kaivojen, tyhjien putkien ja jakamoiden käyttöoikeuden luovuttaminen. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden, jos se on tarpeen kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymiseksi tai loppukäyttäjien eduksi. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa 1 momentin mukaisen velvollisuuden myös sellaiseen infrastruktuuriin, joka ei ole 52 §:n mukaisen markkina-analyysin mukaisesti osa merkityksellisiä markkinoita, jos se katsoo velvollisuuden olevan tarpeellinen ja oikeassa suhteessa 1 §:ssä säädettyihin tavoitteisiin. 

Jos 1 momentin mukaan asetetut velvollisuudet eivät riittävällä tavalla edistä kilpailua ja loppukäyttäjien etuja, Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden luovuttaa myös kohtuulliseksi katsottava muu kuin 1 momentissa tarkoitettu käyttöoikeus viestintäverkkoon taikka viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun liittyvään liitännäistoimintoon tai liitännäispalveluun. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden käyttöoikeuden luovuttamiseen, jos se on tarpeen kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymiseksi vähittäismyynnissä tai loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Tällainen käyttöoikeus voi sisältää velvollisuuden: 

1) luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkkoon ja verkon osiin; 

2) luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkon kapasiteettiin; 

3) tarjota rinnakkain sijoittamista ja muita liitännäistoimintojen yhteiskäyttötapoja, kuten kaapelikanavien, -laitetilojen ja radiomastojen käyttöoikeuden luovuttaminen; 

4) luovuttaa käyttöoikeus sellaisiin liitännäispalveluihin, jotka mahdollistavat viestintäverkon tai viestintäpalvelun tarjoamisen tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon tai palvelun kautta; 

5) tarjota matkaviestinverkkojen verkkovierailuihin liittyviä toimintoja ja muita sellaisia palveluja, joita tarvitaan päästä päähän -palvelujen yhteen toimivuuden varmistamiseksi käyttäjälle saakka; 

6) mahdollistaa toisen teleyrityksen tarjoamien puhelinpalvelujen käyttäminen sekä puhelukohtaisesti valintakoodin avulla että käyttämällä sellaista ennalta valintaa, joka voidaan tarvittaessa ohittaa valintakoodilla; 

7) luovuttaa käyttöoikeus aktiivisiin tai virtuaalisiin verkkoelementteihin ja palveluihin; 

8) olla peruuttamatta jo myönnettyä toimintojen käyttöoikeutta; 

9) neuvotella käyttöoikeutta pyytävien yritysten kanssa vilpittömässä mielessä; 

10) tarjota tiettyjä palveluja tukkumyynnissä kolmansille osapuolille jälleenmyyntiä varten; 

11) luovuttaa muun 1—10 kohdassa tarkoitettuihin rinnastettavan kohtuulliseksi katsottavan 1 momentissa tarkoitetun käyttöoikeuden. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää 1—3 momentissa tarkoitettuun käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja. 

Edellä 1 tai 3 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos käyttöoikeuden luovutus johtaa tietosuojan tai kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen tai se on yrityksen kannalta teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta. 

59 § 

Oma käyttö tai kohtuullinen tuleva tarve 

Huolimatta edellä 56 §:n nojalla asetetusta velvollisuudesta velvollisuutta ei ole, jos käyttöoikeuden kohde on teleyrityksen omassa käytössä taikka se on tarpeen sen omaa kohtuullista tulevaa tarvetta varten. 

60 § 

Neuvotteluvelvollisuus 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä menettelyistä, joita sovelletaan käyttöoikeuden saamiseksi ja yhteenliittämiseksi. 

61 § 

Yhteenliittämisvelvollisuus huomattavan markkinavoiman perusteella 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden liittää viestintäverkko yhteen toisen teleyrityksen viestintäverkon kanssa (yhteenliittämisvelvollisuus). Tällöin sen on neuvoteltava yhteenliittämisestä toisen verkkoyrityksen kanssa ehdoin, jotka eivät ole ristiriidassa mainitulla päätöksellä asetettujen velvoitteiden kanssa. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää 1 momentissa tarkoitettuun yhteenliittämisvelvollisuuteen vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja. 

Teleyrityksen, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on asettanut yhteenliittämisvelvollisuuden, on noudatettava 63 ja 64 §:ää, jos yhteenliittämisvelvollisuuden sisällöstä ei muutoin päästä sopimukseen. 

65 § 

Puhelinverkon käytöstä perittävä korvaus 

Yhteenliittämisvelvollisen teleyrityksen on hinnoiteltava erikseen toiselta teleyritykseltä perittävä korvaus verkon käytöstä puheyhteyden muodostamiseen silloin, kun yhteys muodostetaan teleyrityksen verkosta toisen teleyrityksen verkkoon (nouseva liikenne) ja yhteys muodostetaan: 

1) ilmaisnumeroon; taikka 

2) palvelunumeroon. 

67 § 

Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen liittyvät tekniset velvollisuudet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi käyttöoikeuden luovutusvelvollisuutta ja yhteenliittämistä koskevassa päätöksessä asettaa teleyritykselle sellaisia teknisiä velvollisuuksia ja luovutusvelvollisuuden käyttöä koskevia ehtoja, jotka ovat välttämättömiä, jotta käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus voidaan teknisesti toteuttaa. 

68 § 

Syrjimättömyysvelvollisuus 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle käyttöoikeuden luovutusta tai yhteenliittämistä koskevan syrjimättömyysvelvollisuuden. 

Syrjimättömyysvelvollisuudella tarkoitetaan velvollisuutta noudattaa hinnoittelua (syrjimätön hinnoittelu) tai ehtoa (syrjimätön ehto), joka kohtelee samanlaisessa tilanteessa olevia teleyrityksiä tasapuolisesti. Jos teleyritys käyttää tiettyä palvelua itse tai tarjoaa sitä tytäryhtiölleen tai muulle sellaiselle taholle, sen on tarjottava vastaavaa palvelua vastaavin ehdoin ja vastaavanlaatuisena kilpailevalle teleyritykselle. 

69 § 

Avoimuutta koskevat velvollisuudet 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle velvollisuuden julkaista kirjanpitotiedot, tarjonnan ja käytön ehdot, tekniset eritelmät, verkon ominaisuudet ja odotettavissa oleva kehitys, hinnasto sekä tehdyt sopimukset ja muut käyttöoikeuden luovuttamisen tai yhteenliittämisen kannalta merkitykselliset tiedot siltä osin, kun ne eivät sisällä liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja. 

Jos teleyritykselle on asetettu 68 §:ssä tarkoitettu syrjimättömyysvelvollisuus, sille voidaan asettaa velvollisuus julkaista käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskeva viitetarjous. Viitetarjouksen on oltava niin yksilöity, etteivät käyttöoikeuden pyytäjät joudu maksamaan tuotteista, jotka eivät ole tarjottavan palvelun kannalta välttämättömiä. 

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Liikenne- ja viestintäviraston on velvoitettava teleyritys julkaisemaan viitetarjous, jos sille on asetettu velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkkoon tai sen osaan. Liikenne- ja viestintäviraston on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen suuntaviivat ja tarvittaessa varmistettava, että keskeiset suorituskykyindikaattorit ja vastaavat palvelutasot määritellään. 

71 § 

Käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen hinnoittelua koskevat velvollisuudet 

Asettaessaan 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua, Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa huomattavan markkinavoiman yrityksen myös noudattamaan säännellyn tuotteen tai palvelun hinnoittelussa Liikenne- ja viestintäviraston etukäteen määrittämää enimmäishintaa. Enimmäishinta voidaan asettaa, jos hinnoitteluvelvollisuuden vastainen hinnoittelu aiheuttaisi vakavaa haittaa kyseisillä markkinoilla eikä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua velvollisuutta voida pitää riittävänä kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi näillä markkinoilla. Enimmäishinta voidaan asettaa enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. 

Edellä 1—4 momentissa tarkoitettujen hinnoitteluvelvollisuuksien tulee: 

5) sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle ottaen huomioon investointiin liittyvät riskit. 

74 § 

Kustannuslaskentajärjestelmä 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle velvollisuuden käyttää kustannuslaskentajärjestelmää, jos se on tarpeen yritykselle asetetun hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi. 

Yritys saa itse määrittää käyttämänsä kustannuslaskentajärjestelmän. Liikenne- ja viestintävirasto voi kuitenkin asettaa yritykselle 53 tai 53 a §:n nojalla säänneltyjen tuotteiden tai palvelujen osalta kustannuslaskentajärjestelmää koskevia vaatimuksia kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin, jos se on tarpeen yritykselle asetetun hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi. Yrityksen tulee laatia käyttämästään kustannuslaskentajärjestelmästä Liikenne- ja viestintävirastolle kuvaus, josta käyvät ilmi vähintään kustannusten pääluokat ja ne säännöt, joiden mukaan kustannukset kohdennetaan. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kustannuslaskentajärjestelmän avulla kerättävistä tiedoista, kustannusten pääluokista sekä kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksesta. Määräykset voivat koskea: 

1) kustannuslaskentajärjestelmän ja hinnoittelun välisen yhteyden osoittamisessa välttämättömiä tietoja; 

2) kustannusten kohdentamista pääluokkiin ja sääntöjä, joiden mukaan kustannukset kohdennetaan; 

3) kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksen sisältöä ja muotoa; 

4) kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksen toimittamista Liikenne- ja viestintävirastolle. 

75 § 

Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta 

Yrityksen tulee valita tilintarkastuslaissa ( 1141/2015 ) tarkoitettu tilintarkastaja tarkastamaan yrityksen kustannuslaskentajärjestelmä yrityksen tilintarkastuksen yhteydessä. Tilintarkastajan on laadittava tarkastuksesta kertomus. Yrityksen on julkaistava kertomus ja toimitettava se pyydettäessä Liikenne- ja viestintävirastolle yrityksen tilikauden päättymistä seuraavan elokuun loppuun mennessä. 

77 § 

Omistajanvaihdosta koskeva ilmoitusvelvollisuus 

Huomattavan markkinavoiman yrityksen on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle viimeistään kolme kuukautta etukäteen aikeestaan siirtää paikallisverkkonsa tai huomattava osa siitä perustamalleen erilliselle liiketoimintayksikölle tai sellaiselle erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja. Huomattavan markkinavoiman yrityksen on lisäksi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle tätä aietta koskevista muutoksista sekä omistajanvaihdoksen lopputuloksesta. 

Huomattavan markkinavoiman yritys voi 1 momentissa tarkoitetun mukaisen omistajanvaihdoksen toteutuessa tarjota 81 a §:n mukaisessa menettelyssä sellaisia hyväksyttäviä ja riittävän yksityiskohtaisia sitoumuksia käyttöoikeusehdoista, joita sovelletaan sen verkkoon tosiasiallisen ja syrjimättömän käyttöoikeuden varmistamiseksi. 

Liikenne- ja viestintäviraston on ilmoituksen vastaanotettuaan tehtävä uusi 52 §:n mukainen markkina-analyysi kyseiseen viestintäverkkoon liittyvillä markkinoilla, jos luovutuksella on merkittävä vaikutus kyseisillä markkinoilla. Liikenne- ja viestintäviraston on markkina-analyysia tehdessään huomioitava 2 momentin mukaiset sitoumukset. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa omistajanvaihdoksen kohteena olevalle verkolle 53 §:n mukaisia velvollisuuksia, jos se katsoo, että 3 momentin mukaiset sitoumukset eivät ole lain tavoitteet huomioon ottaen riittäviä. 

80 § 

Tietojen luottamuksellisuus teleyritysten välillä 

Teleyritys saa käyttää 7, 7 a, 8 ja 10 luvussa tarkoitettua käyttöoikeuden luovutusta tai 9 luvussa tarkoitettua yhteenliittämistä koskevien neuvottelujen yhteydessä saatuja ja 79 §:n nojalla saatuja toista teleyritystä koskevia tietoja vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on teleyritykselle annettu. Tietoja saavat teleyrityksessä käsitellä ainoastaan ne, jotka tarvitsevat tietoja välttämättä työssään. Tietoja on muutoinkin käsiteltävä siten, ettei toisen teleyrityksen liikesalaisuuksia vaaranneta. 

81 a § 

Huomattavan markkinavoiman yrityksiä koskeva sitoumusmenettely 

Liikenne- ja viestintävirasto voi huomattavan markkinavoiman yrityksen hakemuksesta päätöksellään määrätä osin tai kokonaan sitovaksi huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemiä käyttöoikeusehtoihin tai investointiehtoihin liittyviä sitoumuksia, jotka voivat liittyä: 

1) yhteistyöjärjestelyihin, jotka saattavat vaikuttaa 53 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien asettamisen arviointiin; 

2) 81 b §:ssä tarkoitettuihin yhteisinvestointisopimuksiin; 

3) 77 §:ssä tarkoitettuihin omistajanvaihdoksiin; tai 

4) muihin 1—3 kohtaa vastaaviin seikkoihin. 

Liikenne- ja viestintäviraston on tehtävä yrityksen hakemuksen perusteella markkinatesti liittyen erityisesti sitoumukseen liitettyihin ehtoihin. Liikenne- ja viestintäviraston ei tarvitse tehdä markkinatestiä, jos huomattavan markkinavoiman yrityksen sitoumus ei selkeästi täytä tämän pykälän mukaisia ehtoja tai edellytyksiä. 

Liikenne- ja viestintäviraston on arvioidessaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua yhteistyöjärjestelyä otettava erityisesti huomioon: 

1) näyttö tarjottujen sitoumusten oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta; 

2) tarjottujen sitoumusten avoimuus kaikille markkinaosallistujille; 

3) käyttöoikeuksien asettaminen viipymättä saataville oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ennen vähittäispalveluiden käyttöönottoa; ja 

4) tarjottujen sitoumusten yleinen riittävyys liittyen kestävän kilpailun mahdollistamiseen ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen yhteistyössä tapahtuvan käyttöönoton edistämiseen loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. 

Huomattavan markkinavoiman yrityksen sitoumuksen on sisällettävä riittävän yksityiskohtaiset tiedot 3 momentin mukaisen arvioinnin tekemiseksi. 

Järjestelyt määrätään sitoviksi määräajaksi. Yhteisinvestointeja koskevat 81 b §:ssä tarkoitetut sitoumukset voidaan määrätä sitoviksi vähintään seitsemäksi vuodeksi. Liikenne- ja viestintäviraston on arvioitava sitoumusten sitovuuden jatkamista, kun niitä koskeva määräaika päättyy. 

Liikenne- ja viestintäviraston on 52 §:ssä tarkoitettua markkina-analyysia tehdessään huomioitava tämän pykälän mukaisesti sitovaksi määräämänsä sitoumukset. 

81 b § 

Yhteisinvestoinnit erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin 

Liikenne- ja viestintävirasto voi päätöksellään 81 a §:n mukaisessa menettelyssä asettaa huomattavan markkinavoiman yrityksen ja yhden tai useamman muun teleyrityksen välisen valokuituelementeistä loppukäyttäjän tiloihin tai tukiasemaan asti koostuvaa erittäin suuren kapasiteetin verkkoa koskevan yhteisinvestointisopimuksen sitovaksi, jos se täyttää tässä pykälässä säädetyt edellytykset. Liikenne- ja viestintävirasto ei saa asettaa sitovan yhteisinvestointisopimuksen mukaiselle verkolle 53, 53 a ja 54 §:n nojalla asetettavia velvollisuuksia. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi lisäksi perustelluissa tapauksissa asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle 8—10 luvun mukaisia velvollisuuksia, jos se toteaa, että velvollisuuksien asettaminen on välttämätöntä markkinoilla olevien merkittävien kilpailuongelmien ratkaisemiseksi näiden markkinoiden erityispiirteiden vuoksi. 

Päätöksen edellytyksenä on, että yhteisinvestointia koskeva tarjous täyttää vähintään seuraavat edellytykset: 

1) yhteisinvestointia koskeva tarjous on syrjimättömästi avoin kaikille teleyrityksille missä tahansa verkon käyttöiän vaiheessa; 

2) verkon yhteisinvestoijat voivat tosiasiallisesti kilpailla tuotantoketjun loppupään markkinoilla; 

3) yhteisinvestoijat saavat oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ja edellytyksin yhteisinvestoinnin kohteena olevan verkon täyden kapasiteetin käyttöoikeuden; 

4) yhteisinvestoijat voivat osallistua yhteisinvestointiin arvoltaan ja ajoitukseltaan joustavalla osuudella, jota on mahdollista kasvattaa tulevaisuudessa; 

5) yhteisinvestoijat saavat vastavuoroiset oikeudet oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin yhteisinvestoinnin kohteena olevaan verkkoon sen jälkeen, kun verkko on otettu käyttöön;  

6) tarjouksessa vahvistetaan etukäteen yhteisinvestointihankkeen etenemissuunnitelma; 

7) yhteisinvestoinnissa saavutetut oikeudet on mahdollista siirtää eteenpäin samoin oikeuksin; ja 

8) yhteisinvestointia koskeva tarjous on tehty vilpittömässä mielessä. 

Huomattavan markkinavoiman yrityksen on julkaistava tarjous yhteisinvestointiin hyvissä ajoin ja muiden kuin 53 a §:n mukaisten ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivien yritysten osalta vähintään kuusi kuukautta ennen verkon käyttöönottoa. Yhteisinvestointia koskeva tarjous on julkaistava yrityksen verkkosivuilla, siten että se on helposti havaittavissa ja saatavilla. Lisäksi yksityiskohtaiset tiedot tarjousta koskien on annettava viipymättä. 

Huomattavan markkinavoiman yritys voi sisällyttää tarjoukseen kohtuullisia ehtoja, jotka liittyvät yritysten taloudelliseen valmiuteen osallistua yhteisinvestointiin. 

Jos yhteisinvestoinnilla korvataan huomattavan markkinavoiman yrityksen aikaisempaa verkkoa uudella valokuituelementteihin perustuvalla verkolla, sellaisten yritysten, jotka eivät osallistu yhteisinvestointiin tulee saada pääsy yhteisinvestoinnin kohteena olevaan verkkoon samoin laatua, nopeutta ja loppukäyttäjien saavutettavuutta koskevin ehdoin, jotka olivat saatavilla vanhassa verkossa ennen sen korvaamista yhteisinvestoinnin kohteena olevan verkon käyttöönottoa ja jotka Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa 1 momentissa tarkoitetulla päätöksellään. Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää 1 momentin mukaiseen päätökseen ehtoja, joilla käyttöoikeuden laatua voidaan syrjimättömästi mukauttaa huomioiden vähittäismarkkinoiden kehityksen ja yhteisinvestointiin liittyvien kannustimien säilyminen. 

Liikenne- ja viestintäviraston tulee ottaa yhteisinvestointisitoumusta arvioidessaan huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen suuntaviivat. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi liittää yhteisinvestointisopimukseen huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden toimittaa vuosittain vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia. 

81 c § 

Huomattavan markkinavoiman yrityksen aikaisemman verkon korvaaminen tai poistaminen käytöstä 

Huomattavan markkinavoiman yrityksen on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, kun se aikoo poistaa käytöstä tai korvata uudella verkolla olemassa olevaa verkkoaan tai sen osia. Ilmoitus on toimitettava Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisenä. 

Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään kuusi kuukautta ennen käytöstä poistamisen tai korvaamisen suunniteltua aloituspäivää. Jos käytöstä poistamisen tai korvaamisen aikataulu määräytyy huomattavan markkinavoiman yrityksestä riippumattomista syistä, sen on ilmoitettava aiotusta korvaamisesta tai poistamisesta viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle. 

Ilmoitukseen on liitettävä riittävät tiedot korvaamista tai poistamista suunnittelevasta huomattavan markkinavoiman yrityksestä, poistettavasta tai purettavasta verkosta sekä suunnitelluista toimenpiteistä. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja sen sähköisestä tekemisestä annetaan valtioneuvoston asetuksella. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi ennen ilmoitettua aloituspäivää asettaa päätöksellään huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuksia soveltaa läpinäkyvää aikataulua sekä irtisanomis- tai siirtymäaikaa koskevia ehtoja tai muita ehtoja verkkoa korvattaessa tai poistettaessa käytöstä, jos se on tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Jos Liikenne- ja viestintävirasto asettaa päätöksellään tässä momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia, sen on tehtävä päätös velvollisuuksien asettamisesta vähintään kaksi kuukautta ennen ilmoitettua aloituspäivää, jos ilmoitus on toimitettu Liikenne- ja viestintävirastolle 2 momentin mukaisesti kuusi kuukautta ennen ilmoitettua aloituspäivää. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi lisäksi ennen ilmoitettua aloituspäivää asettaa päätöksellään kohtuullisia velvollisuuksia sen varmistamiseksi, että saatavilla on vähintään vastaavanlaatuisia vaihtoehtoisia tuotteita, joilla voi saada käyttöoikeuden aiemmat verkkoelementit korvaavaan parannettuun verkkoinfrastruktuuriin, jos se on tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Kilpailun ja loppukäyttäjien etu ei vaadi vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuutta etenkään tilanteessa, jossa käytöstä poistettava tai korvattava verkko ei ole ollut tosiasiallisesti käytössä. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi peruuttaa 53, 53 a ja 54 §:n perusteella asetetut velvollisuudet niiltä verkon osilta, jotka ovat ilmoitettu käytöstä poistettavaksi tai korvattavaksi, jos käyttöoikeuden tarjoaja on: 

1) vahvistanut asianmukaiset edellytykset siirtymälle asettamalla saataville vähintään vastaavanlaatuisen vaihtoehtoisen käyttöoikeustuotteen, joka mahdollistaa samojen loppukäyttäjien saavuttamisen kuin olemassa olevassa infrastruktuurissa tai muulla vastaavalla tavalla; ja 

2) noudattanut tämän pykälän mukaisia sekä Liikenne- ja viestintäviraston tämän pykälän perusteella asettamia edellytyksiä ja menettelyitä. 

82 § 

Markkinamäärittelyä, markkina-analyysia ja huomattavaa markkinavoimaa koskeva kuuleminen 

Liikenne- ja viestintäviraston on varattava komissiolle, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle ja muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomaisille tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa: 

1) komission suosituksesta poikkeavaa markkinamäärittelyä; 

2) markkina-analyysiä; 

3) huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä; 

4) 76 §:ssä tarkoitettua päätöstä; 

5) 55 §:ssä tarkoitettua muuta kuin huomattavan markkinavoiman yritystä koskevaa päätöstä; 

6) 270 §:n 4 momentissa tarkoitettua velvollisuuden poistamista koskevaa päätöstä. 

Liikenne- ja viestintäviraston on lykättävä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä kahdella kuukaudella, jos komissio ilmoittaa pitävänsä päätösehdotusta Euroopan unionin oikeuden vastaisena tai katsovansa sen muodostavan esteen sisämarkkinoille. Liikenne- ja viestintäviraston on kuuden kuukauden kuluessa komission ilmoituksesta peruttava 1 momentissa tarkoitettu päätöksensä tai muutettava sitä, jos komissio tätä vaatii. 

Jos Liikenne- ja viestintävirasto muuttaa 1 momentissa tarkoitettua päätösehdotusta komission vaatimuksesta, Liikenne- ja viestintäviraston on varattava niille asianosaisille, joiden oikeutta tai etua päätös koskee, mahdollisuus antaa lausuntonsa muutetusta päätösehdotuksesta 310 §:n mukaisesti sekä tehtävä uusi 1 momentin mukainen ilmoitus komissiolle. Liikenne- ja viestintäviraston on lopullista päätöstä tehdessään otettava mahdollisimman tarkasti huomioon myös 1 momentissa tarkoitetut lausunnot. Liikenne- ja viestintäviraston on annettava päätös tiedoksi komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle. 

Liikenne- ja viestintäviraston on tehtävä 1 momentin mukainen ilmoitus yhdessä toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa, jos markkinamäärittely on laadittu toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa 52 §:n 7 momentin mukaisesti. 

83 § 

Yritykselle asetettavaa velvollisuutta koskeva kuuleminen 

Liikenne- ja viestintäviraston on varattava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa päätöstä, jolla Liikenne- ja viestintävirasto asettaa, muuttaa tai poistaa huomattavan markkinavoiman perusteella tai muulla perusteella 7 a tai 8—10 luvussa tarkoitetut velvoitteet lukuun ottamatta 55 f tai 76 §:ään perustuvaa päätöstä. 

Liikenne- ja viestintäviraston on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon 1 momentissa tarkoitetut lausunnot. 

Jos komissio ilmoittaa katsovansa, että Liikenne- ja viestintäviraston 1 momentissa tarkoitettu päätösehdotus muodostaisi esteen yhtenäismarkkinoille tai vakavasti epäilevänsä, ettei Liikenne- ja viestintäviraston päätösehdotus ole Euroopan unionin oikeuden mukainen, Liikenne- ja viestintäviraston on lykättävä päätöksen tekemistä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta. Liikenne- ja viestintäviraston on tällöin jatkettava päätöksen valmistelua yhteistyössä komission ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen kanssa. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi 3 momentissa mainitun määräajan kuluessa muuttaa päätösehdotustaan tai perua sen. Jos Liikenne- ja viestintävirasto muuttaa päätösehdotustaan tai pitää sen sellaisenaan voimassa, komissio voi antaa Liikenne- ja viestintäviraston päätösehdotuksesta vielä ratkaisusuosituksen tai peruuttaa 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksensa. Liikenne- ja viestintäviraston on annettava lopullinen päätöksensä tiedoksi komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle kuukauden kuluessa ratkaisusuosituksen antamisesta. Määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa, jos se on tarpeen asianosaisten kuulemiseksi. 

Jos Liikenne- ja viestintävirasto päättää olla muuttamatta tai perumatta päätöstä komission suosituksesta huolimatta, sen on perusteltava päätöksensä. Poiketen siitä, mitä 4 ja 5 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta olla muuttamatta tai peruuttamatta päätösehdotustaan, Liikenne- ja viestintäviraston on muutettava tai peruutettava 55 a §:n 3 momentin tai 81 b §:n mukainen päätösehdotus, jos komissio tätä päätöksellään vaatii. 

Liikenne- ja viestintäviraston on varattava 1 momentin mukainen tilaisuus antaa lausunto yhdessä toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa, jos päätös on valmisteltu toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa 52 §:n 7 momentin mukaisesti. 

84 § 

Menettely kiireellisissä tapauksissa 

Markkinamäärittely, markkina-analyysi sekä Liikenne- ja viestintäviraston päätös huomattavasta markkinavoimasta ja teleyritykselle asetettavasta velvollisuudesta voidaan tehdä komissiota, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä ja muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomaisia kuulematta, jos toimenpide on: 

1) kiireellinen; 

2) välttämätön kilpailun ja kuluttajien edun turvaamiseksi; 

3) tilapäinen; sekä 

4) oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan päämäärään. 

Liikenne- ja viestintäviraston on toimitettava 1 momentissa tarkoitettu toimenpide viipymättä tiedoksi komissiolle, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle ja muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomaisille. 

85 § 

Yleispalveluyrityksen nimeäminen 

Liikenne- ja viestintäviraston on päätöksellään nimettävä yksi tai useampi teleyritys tai yhteystietopalvelua tarjoava yritys yleispalveluyritykseksi, jos se on välttämätöntä yleispalvelun tarjonnan takaamiseksi tietyllä maantieteellisellä alueella. Nimeämismenettelyn on oltava tehokas, puolueeton, avoin ja syrjimätön. Nimeämismenettelyssä on tarvittaessa huomioitava myös 51 a §:n mukaiset maantieteelliset kartoitukset. Yleispalveluyritykseksi on nimettävä se yritys, jolla on parhaat edellytykset yleispalvelun tarjontaan. 

86 § 

Yleisiä puhelinpalveluita koskeva yleispalveluvelvollisuus 

Teleyritys, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt yleisissä puhelinpalveluissa yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan maantieteellisestä paikasta riippumatta keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjälle ja mikroyritykselle vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Teleyrityksen on toimitettava liittymä kohtuullisessa ajassa tilauksesta. 

Tarjottavan liittymän on oltava sellainen, että kaikki, myös vammaiset henkilöt, voivat käyttää hätäpalveluja, soittaa ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaan puheluita sekä käyttää muita tavanomaisia puhelinpalveluja. Tarjottavan liittymän on oltava saatavilla myös ilman pakollisia lisäpalveluita tai -toimintoja. 

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä vammaisten henkilöiden erityistarpeista. Ennen asetuksen antamista Liikenne- ja viestintäviraston on tarvittaessa laadittava niistä selvitys. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava, jotta myös vammaiset henkilöt voivat sitä käyttää. 

87 § 

Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus 

Teleyritys, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt internetyhteyspalvelussa yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan maantieteellisestä paikasta riippumatta keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjälle tai mikroyritykselle vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Tarjottavan liittymän on oltava saatavilla myös ilman pakollisia lisäpalveluita tai -toimintoja. Teleyrityksen on toimitettava liittymä kohtuullisessa ajassa tilauksesta. 

Tarjottavan liittymän on mahdollistettava kaikille käyttäjille ja mikroyrityksille tarkoituksenmukainen internetyhteys, ottaen huomioon käyttäjien enemmistön käytössä oleva yhteysnopeus, tekninen toteutettavuus ja kustannukset. Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972, jäljempänä teledirektiivi, liitteessä V mainittujen palveluiden tulee olla käytettävissä tarjottavalla liittymällä. 

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta. Ennen asetuksen antamista Liikenne- ja viestintäviraston on tarvittaessa laadittava selvitys tiedonsiirtopalvelujen markkinoista, käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä olevasta yhteysnopeudesta ja teknisestä kehitystasosta sekä arvio sääntelyn taloudellisista vaikutuksista teleyrityksille. Liikenne- ja viestintäviraston tulee selvityksessä huomioida myös Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun määrittelemisen parhaita käytäntöjä koskeva raportti. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava. 

88 § 

Liittymän tarjoamista koskevat muut oikeudet ja velvollisuudet 

Yleispalveluyritys voi tarjota 86 ja 87 §:ssä tarkoitettuja palveluja myös useamman liittymän välityksellä, jos siitä ei aiheudu käyttäjälle tai mikroyritykselle kohtuuttomia lisäkustannuksia. 

Yleispalveluyrityksen on tarjottava tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuus maksaa 86 ja 87 §:ssä tarkoitetun liittymän rakentamisesta johtuva korvaus useammassa maksuerässä. Yleispalveluyritys saa kieltäytyä velvollisuudestaan vain, jos kieltäytymiselle on tilaajana olevan luonnollisen henkilön maksukykyyn liittyvä painava peruste. 

Yleispalveluyrityksellä on oikeus kieltäytyä tekemästä käyttäjän tai mikroyrityksen kanssa sopimusta 86 ja 87 §:ssä tarkoitetusta liittymästä, jos tämä on asetettu syytteeseen tai viimeisen vuoden aikana tuomittu jonkin teleyrityksen liittymää hyväksi käyttäen tehdystä tietoliikenteen häirinnästä taikka jos tilaajalla on yleispalveluyrityksen tarjoaman toisen liittymän käytöstä aiheutuneita maksamattomia, erääntyneitä ja riidattomia velkoja. 

91 a § 

Velvollisuus ilmoittaa verkon luovuttamisesta 

Teleyritys, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt yleispalveluyritykseksi, on velvollinen ilmoittamaan Liikenne- ja viestintävirastolle, jos se luovuttaa yleispalvelun tarjonnassa välttämättömän verkon tai verkonosan yleispalveluyrityksestä erilliselle oikeushenkilölle. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi ilmoituksen jälkeen muuttaa, peruuttaa tai asettaa yleispalveluvelvollisuuksia 85 §:n mukaisesti. 

93 § 

Yleispalvelun nettokustannukset 

Yleispalvelun nettokustannuksilla tarkoitetaan niitä palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita yleispalveluyritys ei saa katetuiksi palvelun tuottamilla tuloilla. 

Jos on ilmeistä, että yleispalvelun tarjonta muodostaa yleispalveluyritykselle kohtuuttoman taloudellisen rasitteen, ja yleispalveluyritys sitä vaatii, Liikenne- ja viestintäviraston on laskettava yleispalvelun nettokustannukset. Nettokustannusten laskennan periaatteiden, sekä yksityiskohtaisten tietojen käytettävistä menetelmistä tulee tällöin olla yleisesti saatavilla. 

Liikenne- ja viestintävirasto ei ole nettokustannuksia laskiessaan sidottu yleispalveluyrityksen ilmoittamiin tietoihin tai sen kustannuslaskennassa käytettyihin periaatteisiin. 

Jos Liikenne- ja viestintävirasto on laskenut nettokustannukset, sen tulee julkaista vuosiraportti, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot yleispalveluvelvollisuuksien kustannuksista ja jossa yksilöidään kaikkien asianosaisten yritysten osuudet, sekä mahdolliset markkinaedut, joita yritys on voinut saada yleispalveluvelvollisuuksien johdosta, jollei liikesalaisuutta koskevista kansallisista ja unionin säännöistä muuta johdu. 

95 § 

Taajuuksien käyttöä ja taajuussuunnitelmaa koskeva valtioneuvoston asetus 

Valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan yleiset periaatteet 3 momentissa tarkoitettujen taajuuksien käytölle. Säädettäessä viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvien taajuuksien käytöstä on noudatettava tekniikka- ja palveluriippumattomuutta. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa asetuksessa voidaan kuitenkin poiketa verkko- ja viestintäpalvelujen: 

1) tekniikkariippumattomuudesta:

a) haitallisten häiriöiden välttämiseksi;

b) yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä;

c) palvelujen teknisen laadun, taajuuksien yhteiskäytön tai yleisen edun tavoitteiden saavuttamiseksi; sekä

2) palveluriippumattomuudesta:

a) ihmishengen turvallisuuden takaamiseksi;

b) sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

c) taajuuksien tehottoman käytön välttämiseksi;

d) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan taajuussuunnitelma: 

1) 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun verkkotoimilupaa edellyttävään teletoimintaan ja 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuun yleiseen teletoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille; 

2) 22 ja 34 §:ssä tarkoitettuun toimiluvanvaraiseen televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetuille taajuusaluille; 

3) 96 §:n 5 momentissa tarkoitetuille taajuusalueille; 

4) tuotekehitys-, testaus- ja opetustoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille; sekä 

5) Yleisradio Oy:stä annetun lain ( 1380/1993 ) 7 §:ssä tarkoitettuun julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille. 

Ennen kuin valtioneuvosto vahvistaa taajuussuunnitelman, teleyrityksille, Yleisradio Oy:lle ja muille taajuusalueiden käyttäjäryhmille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi taajuussuunnitelmasta. Valtioneuvoston on tarkasteltava taajuussuunnitelmaa uudelleen, jos 3 momentissa tarkoitettuun julkiseen palveluun tai toimiluvanvaraiseen toimintaan voidaan osoittaa lisää taajuusalueita tai jos tässä momentissa mainittu taho esittää tarkastelua koskevan perustellun pyynnön. 

Liikenne- ja viestintäministeriön on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan unionin jäsenvaltioille, jos 1 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella sallitaan 3 momentissa tarkoitetulla taajuusalueella Euroopan unionissa yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttötarkoituksesta poikkeava vaihtoehtoinen käyttö. 

Euroopan unionissa yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö on mahdollistettava mahdollisimman pian ja viimeistään 30 kuukauden kuluttua radiotaajuuspäätöksen mukaisesta taajuusalueen teknisestä täytäntöönpanotoimenpiteestä. Valtioneuvosto voi poiketa tästä määräajasta, jos: 

1) taajuusalueen vaihtoehtoinen käyttö perustuu 2 momentin 2 kohdan a tai d alakohdassa tarkoitettuun yleisen edun tavoitteeseen; 

2) taajuuksia ei ole koordinoitu kolmannen maan kanssa ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin; tai 

3) kansallisen turvallisuuden, puolustuksen tai ylivoimaisen esteen vuoksi. 

Edellä 6 momentissa tarkoitettua määräaikaa voidaan lykätä enintään 30 kuukautta, jos:  

1) taajuuksia ei ole koordinoitu Euroopan unionin jäsenvaltion kanssa ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin; tai 

2) on tarpeen varmistaa nykyisten käyttäjien tekninen siirtyminen taajuuksilta. 

Valtioneuvoston on tarkasteltava uudelleen 6 momentissa tarkoitettua poikkeusta vähintään joka toinen vuosi. Valtioneuvoston on ilmoitettava 6 ja 7 momentissa tarkoitetusta poikkeuksesta komissiolle ja sellaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle, jonka taajuuskäyttöön asia voi vaikuttaa. 

96 § 

Taajuuksien käytöstä annetut Liikenne- ja viestintäviraston määräykset 

Liikenne- ja viestintävirasto voi radiotaajuuksien yhteiskäytön edistämiseksi tai muusta perustellusta syystä sallia 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetylle radiotaajuusalueelle tai tämän pykälän 1 momentin nojalla annetussa määräyksessä tarkoitetulle taajuusalueelle myös muuta kuin sen käyttötarkoituksen mukaista radioviestintää, jos muu radioviestintä ei vähäistä enempää rajoita taajuusalueen käyttöä sen ensisijaisiin käyttötarkoituksiin eikä aiheuta haitallisia häiriöitä ensisijaisten käyttötarkoitusten mukaiselle radioviestinnälle. 

99 § 

Numerointia koskeva Liikenne- ja viestintäviraston määräys 

Liikenne- ja viestintäviraston on toimitettava tietoja numeroalueista, joita voidaan käyttää myös Suomen alueen ulkopuolella, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle. 

100 § 

Numerointipäätös 

Liikenne- ja viestintäviraston on tehtävä päätös numeron tai tunnuksen myöntämisestä (numerointipäätös) kolmen viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos numerolla tai tunnuksella on poikkeuksellista taloudellista arvoa, numerointipäätös voidaan kuitenkin tehdä kuuden viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. 

Numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden saanut teleyritys ei saa syrjiä muita teleyrityksiä niiden palvelujen käyttöön tarvittavien numeroiden ja tunnusten osalta. 

102 § 

Puhelinnumeron siirrettävyys 

Tilaajan oikeus puhelinnumeron siirtämiseen on voimassa vähintään 1 kuukauden irtisanomispäivästä, jollei hän luovu tästä oikeudesta. Tilaajan sopimus siirrettävän numeron osalta päättyy automaattisesti, kun siirto saadaan päätökseen. Luovuttavan ja vastaanottavan teleyrityksen on tiedotettava tilaajalle siirtoprosessin etenemisestä. 

103 § 

Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset määräykset 

Liikenne- ja viestintäviraston määräykset voivat koskea:  

1) puhelinnumeroita, jotka teknisistä syistä vapautetaan siirtovelvoitteesta; 

2) siirrettävyyden teknistä toteuttamistapaa; 

3) siirrettyyn numeroon liittyvän puhelun ohjausta; 

4) siirrettyjä puhelinnumeroita koskevan tiedotuspalvelun järjestämistä; 

5) muita 1—4 kohdassa mainittuihin verrattavia numeron siirrettävyyden teknisiä edellytyksiä; 

6) luovuttavan ja vastaanottavan teleyrityksen tehtäviä palveluntarjoajaa vaihdettaessa; 

7) tilaajalle siirtoprosessista tiedottamisen yksityiskohtia. 

106 § 

Soveltamisala ja säännösten pakottavuus 

Tämän osan säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa tilaajan vahingoksi, ellei 2 momentista muuta johdu. 

Mitä 118 §:ssä, 125 §:n 2—4 momentissa, 126 §:ssä, 134 §:n 1 momentissa ja 135 §:ssä säädetään, sovelletaan muun kuin kuluttajan kanssa tehtävään sopimukseen vain, jos muuta ei ole sovittu. 

Mitä 106 b §:ssä, 108 a §:n 1 ja 3 momentissa, 109 §:n 2 momentissa, 112 §:n 1 momentissa, 113 §:ssä, 118 §:n 2 momentissa, 119 §:ssä ja 121—124 §:ssä säädetään, sovelletaan kuluttajien lisäksi myös mikroyrityksen, pienen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman yhteisön kanssa tehtävään sopimukseen, jos muuta ei ole sovittu. 

106 a § 

Soveltamisalan rajoitukset 

Tämän osan säännöksiä ei 107 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta sovelleta mikroyrityksiin, jotka tarjoavat vain numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Niiden on kuitenkin ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava tästä tilaajalle. 

Mitä 109 §:n 2—5 momentissa sekä 114 ja 116 §:ssä säädetään, ei sovelleta numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin. 

Mitä 106 b §:ssä, 107 §:n 3 ja 4 momentissa, 109 §:n 2 ja 4 momentissa, 112 §:n 1 momentissa ja 113 §:ssä säädetään, ei sovelleta laitteiden välisiin siirtopalveluihin. 

Mitä 108, 112, 118, 119, 121, 122, 128 ja 134 §:ssä säädetään, ei sovelleta itsenäisesti vastikkeetta tarjottavaan viestintäpalveluun. 

106 b § 

Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sopimustiivistelmä 

Teleyrityksen on ennen viestintäpalvelusopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle kuluttajansuojalain ( 38/1978 ) 2 luvun 8 a §:ssä tai 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetut tiedot. Tiedot on annettava selkeästi ja ymmärrettävästi sekä pysyvällä tavalla. Jos tietojen antaminen pysyvällä tavalla ei ole mahdollista, teleyrityksen on annettava tiedot kuluttajan saataville asetetussa helposti ladattavassa asiakirjassa, josta teleyritys ilmoittaa kuluttajalle. Tällöin teleyrityksen on kiinnitettävä kuluttajan huomio asiakirjan lataamisen tärkeyteen tietojen säilyttämiseksi, myöhempää käyttöä varten sekä tietojen toisintamiseksi muuttumattomina. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa teledirektiivin liitteen VIII täytäntöön panemiseksi tarkempia säännöksiä ennen viestintäpalvelusopimuksen tekemistä annettavista tiedoista. 

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on pyydettäessä annettava vammaisille henkilöille soveltuvassa muodossa noudattaen tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/882, jäljempänä esteettömyysdirektiivi. 

Teleyrityksen on annettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä maksutta helppolukuinen sopimustiivistelmä. Sopimustiivistelmä on tehtävä sopimustiivistelmän mallista, jota yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on määrä käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 mukaisesti, annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 2019/2243 vahvistettua mallia käyttäen. Jos sopimustiivistelmää on teknisesti mahdotonta antaa ennen sopimuksen tekemistä, se on annettava viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Tällöin sopimus tulee voimaan vasta, kun kuluttaja on sopimustiivistelmän saatuaan vahvistanut hyväksyvänsä sopimuksen. 

107 § 

Sopimusehdot ja tietojen julkaiseminen 

Viestintäpalvelusopimuksissa ei saa olla kuluttajien kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia. 

Teleyritys ei saa soveltaa tilaajiin erilaisia kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai sijoittautumispaikkaan perustuvia ehtoja, elleivät erilaiset ehdot ole objektiivisesti perusteltuja. 

Teleyrityksen on julkaistava: 

1) käyttämänsä vakiosopimusehdot; 

2) viestintäpalveluja koskevat hinnastot; 

3) tarjoamiensa numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen osalta tiedot hätäpalvelun saatavuudesta sekä liittymänhaltijan sijaintitiedon saatavuudesta ja sen rajoituksista; 

4) tarjoamiensa numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen osalta, tieto siitä, onko hätäpalvelujen käyttö mahdollista; 

5) tiedot vammaisille tarkoitettuja tuotteita ja palveluja koskevista yksityiskohdista. 

Edellä 3 momentissa tarkoitetut tiedot on julkaistava siten, että ne ovat helposti saatavilla ilman korvausta. Tiedot on myös julkaistava vammaisten henkilöiden käyttöön soveltuvassa muodossa noudattaen esteettömyysdirektiiviä. 

108 § 

Viestintäpalvelusopimus 

Teleyrityksen ja tilaajan välinen viestintäpalvelusopimus on tehtävä kirjallisesti. 

Internetyhteyspalvelun tiedonsiirtonopeuden ja eräiden muiden internetyhteyspalvelua koskevien tietojen ilmoittamisesta viestintäpalvelusopimuksessa säädetään avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/2120, jäljempänä EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetus. 

108 a § 

Teleyrityksen toimittama palvelupaketti 

Jos teleyritys toimittaa internetyhteyspalvelua tai numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua kuluttajalle pakettina yhdessä muiden palveluiden tai päätelaitteen kanssa, paketin kaikkiin palveluihin ja päätelaitteeseen sovelletaan soveltuvin osin 106 b §:n 4 momenttia, 107 §:n 3 ja 4 momenttia, 109 §:n 1, 2 ja 4 momenttia, 110 a §:n 1 momenttia, 114 §:n 4 momenttia sekä 116 §:n 2, 6 ja 7 momenttia. 

Jos kuluttajalla on lain mukaan oikeus purkaa 1 momentissa tarkoitettuun pakettiin sisältyvää palvelua tai päätelaitetta koskeva sopimus sillä perusteella, että kyseinen palvelu tai päätelaite ei ole ollut sopimuksen mukainen tai sitä ei ole toimitettu, kuluttajalla on oikeus purkaa kaikki pakettiin sisältyviä palveluja tai päätelaitetta koskevat sopimukset. 

Jos teleyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa internetyhteyspalvelun tai numeroihin perustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun toimittamisesta ja kuluttaja hankkii teleyritykseltä aikaisempaan sopimukseen liittyvän lisäpalvelun tai päätelaitteen, uusi sopimus ei saa pidentää alkuperäisen sopimuksen voimassaoloa, elleivät kuluttaja ja teleyritys nimenomaisesti sovi toisin. 

109 § 

Viestintäpalvelusopimuksen kesto 

Viestintäpalvelusopimus on voimassa toistaiseksi, jollei erikseen toisin sovita. 

Teleyritys saa tehdä kuluttajan kanssa enintään 24 kuukauden määräaikaisen sopimuksen. Kuluttajan kanssa tehtävä matkaviestinverkon määräaikainen puhelinliittymäsopimus saa kuitenkin olla voimassa enintään 12 kuukautta. 

Kuluttaja on velvollinen maksamaan viestintäpalvelusopimukseen perustuvat maksut vasta siitä lukien, kun yhteys on käytettävissä. 

Jos määräaikainen sopimus jatkuu sopimuskauden päätyttyä automaattisesti, sopimus on tämän jälkeen tilaajan irtisanottavissa päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta. Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajalle sopimuksen automaattisesta jatkumisesta, keinoista irtisanoa sopimus sekä annettava edullisempia hintoja koskevaa neuvontaa hyvissä ajoin ennen määräaikaisen sopimuksen päättymistä. Tiedot on ilmoitettava pysyvällä tavalla. 

Teleyrityksen tulee tarjota kuluttajalle maksuton ja helppokäyttöinen mahdollisuus tarkastaa välittömästi matkaviestinverkon määräaikaisen puhelinliittymäsopimuksensa päättymispäivämäärä. Mahdollisuus tulee tarjota tekstiviestillä tai muulla vastaavalla helppokäyttöisellä ja välittömän tarkastamisen mahdollistavalla tavalla. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä palvelun teknisestä toteuttamistavasta. 

110 a § 

Internetyhteyspalvelun tarjoajan vaihtaminen 

Tilaajan vaihtaessa internetyhteyspalvelun tarjoajaa luovuttava ja vastaanottava teleyritys ovat velvollisia varmistamaan palvelun jatkumisen lukuun ottamatta korkeintaan vuorokauden katkosta, jollei tämä ole teknisesti mahdotonta. Niiden on tiedotettava tilaajalle vaihtoprosessin etenemisestä. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa internetyhteyspalvelun jatkuvuutta ja vaihtoprosessia koskevia teknisiä määräyksiä. Määräykset voivat koskea: 

1) internetyhteyspalvelun jatkuvuuden teknistä toteuttamistapaa; 

2) luovuttavan ja vastaanottavan teleyrityksen tehtäviä palveluntarjoajaa vaihdettaessa; 

3) tilaajalle vaihtoprosessista tiedottamisen yksityiskohtia; 

4) muita 1 ja 2 kohdassa mainittuihin verrattavia internetyhteyspalvelun jatkuvuuden teknisiä edellytyksiä.  

Tilaajan internetyhteyspalvelua koskeva sopimus luovuttavan palveluntarjoajan kanssa päättyy, kun internetyhteyspalvelun vaihtoprosessi on suoritettu loppuun. 

112 § 

Käyttöraja, ennakkomaksu ja vakuus 

Teleyritys tai kuluttaja voi asettaa kohtuullisen euromääräisen käyttörajan viestintäpalvelulle. 

113 § 

Teleyrityksen tiedonantovelvollisuus 

Jos viestintäpalveluja laskutetaan käytetyn ajan tai määrän perusteella, teleyrityksen on tarjottava kuluttajalle maksuton mahdollisuus palvelun käytöstä kertyvien maksujen seuraamiseen. Teleyrityksen on ilmoitettava kuluttajalle ja kuluttajan liittymän käyttäjälle ennen kuin hinnoittelumalliin sisältyvä käyttömäärän yläraja täyttyy ja kun hinnoittelumalliin sisältyvä palvelu on käytetty kokonaan. 

114 § 

Sopimuksen muuttaminen 

Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajalle sopimusehtojen muutoksesta, niiden sisällöstä ja muutoksen perusteesta viimeistään kuukautta ennen kuin muutetut ehdot tulevat voimaan. Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajalle samanaikaisesti tämän oikeudesta irtisanoa sopimuksensa, jos tilaaja ei hyväksy muutettuja sopimusehtoja. Ilmoitus on tehtävä selkeästi ja ymmärrettävästi pysyvällä tavalla. Jos tilaaja haluaa käyttää oikeuttaan irtisanoa sopimus, se on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa teleyrityksen ilmoituksesta. Jos kyseessä on laitteiden välinen siirtopalvelu, tätä momenttia sovelletaan ainoastaan kuluttajien, mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kanssa tehtyihin sopimuksiin. 

116 § 

Sopimuksen irtisanominen 

Kuluttaja voi irtisanoa viestintäpalvelusopimuksen suullisesti tai kirjallisesti. Kuluttajalla on oikeus milloin tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta. 

Tilaajalla on oikeus irtisanoa viestintäpalvelusopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos teleyritys ilmoittaa muuttavansa sopimusehtoja tilaajan vahingoksi. Jos sopimusehtojen muutos johtuu suoraan lainsäädännön muutoksista, tilaajalla ei kuitenkaan ole oikeutta irtisanoa määräaikaista viestintäpalvelusopimusta. 

Teleyrityksen on lähetettävä kuluttajalle irtisanomisesta kirjallinen vahvistus. 

Teleyrityksen on irtisanottava viestintäpalvelusopimus kirjallisesti. 

Kuluttajalla on sopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta oikeus irtisanoa sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos kuluttaja on joutunut maksuvaikeuksiin sairauden, työttömyyden tai vastaavan hänestä riippumattoman syyn takia taikka jos sopimuksen pitäminen voimassa on muun erityisen syyn takia hänen kannaltaan kohtuutonta. 

Jos tilaajalla on 2 tai 5 momentin nojalla oikeus irtisanoa määräaikainen sopimus ennen sopimuskauden päättymistä, teleyritys ei saa periä tilaajalta viestintäpalvelusopimuksen käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuvia maksuja lukuun ottamatta korvausta tilaajan haltuun jäävästä sopimukseen sisältyneestä päätelaitteesta. Jos tilaaja haluaa sopimuksen päättyessä pitää itsellään sopimukseen sisältyvän päätelaitteen, teleyritys ei saa periä päätelaitteesta laitteen käypää arvoa tai jäljellä olevalta sopimuskaudelta perittävää maksua suurempaa korvausta. 

Teleyrityksen on poistettava päätelaitteen käyttöä koskevat estot viimeistään silloin, kun 6 momentissa tarkoitettu korvaus on suoritettu teleyritykselle. Eston poistamisesta ei saa periä maksua. 

Jos kyse on laitteiden välistä siirtopalvelua koskevasta sopimuksesta, 2, 6 ja 7 momenttia sovelletaan ainoastaan kuluttajien, mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kanssa tehtyihin sopimuksiin. 

117 § 

Sopimuksen purkaminen 

Teleyrityksellä on oikeus purkaa viestintäpalvelusopimus, jos viestintäpalvelu on ollut 115 §:n nojalla suljettuna vähintään kuukauden ja sulkemisen edellytykset ovat edelleen voimassa. 

118 § 

Viestintäpalvelun toimituksen viivästys ja oikeus pidättäytyä maksusta 

Tilaaja on velvollinen maksamaan viestintäpalvelusopimukseen perustuvat maksut vasta siitä lukien, kun yhteys on käytettävissä. Palvelun kytkemisen jälkeen kuluttajalla on oikeus pidättyä maksamasta sellaista osaa maksusta, joka on tarpeen viivästykseen perustuvan vakiokorvauksen ja vahingonkorvauksen vakuudeksi. 

119 § 

Vakiokorvaus 

Kuluttajalla on oikeus vakiokorvaukseen silloin, kun toimitus on 118 §:ssä säädetyllä tavalla viivästynyt. Vakiokorvauksen määrä on vähintään 20 euroa kultakin alkavalta viivästysviikolta, kuitenkin enintään 160 euroa. 

Oikeutta vakiokorvaukseen ei kuitenkaan ole, jos teleyritys osoittaa viivästyksen johtuneen sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia se ei ole kohtuudella voinut välttää tai voittaa. 

Jos viivästys johtuu henkilöstä, jota teleyritys on käyttänyt apunaan sopimuksen tai sen osan täyttämisessä, teleyritys vapautuu vastuusta vain, jos myös tämä henkilö olisi 2 momentin mukaan vapaa vastuusta. 

121 § 

Virheen oikaisu 

Teleyritys on velvollinen korjaamaan virheen tai uusimaan suorituksen ilman, että siitä aiheutuu kuluttajalle kustannuksia. Teleyritys ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä, jos siitä aiheutuisi teleyritykselle kohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa. Kustannusten kohtuuttomuutta ja kohtuutonta haittaa arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon virheen merkitys ja suorituksen arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen. 

Vaikka kuluttaja ei vaatisi virheen korjaamista tai suorituksen uusimista, teleyritys saa omalla kustannuksellaan oikaista virheen, jos se kuluttajan ilmoittaessa virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Kuluttaja saa kieltäytyä oikaisusta, jos siitä aiheutuisi hänelle olennaista haittaa tai vaaraa siitä, että kuluttajalle aiheutuvat kustannukset jäävät korvaamatta taikka jos kieltäytymiseen on muu erityinen syy. 

Teleyritys ei saa vedota siihen, ettei se ole saanut tilaisuutta oikaisuun, jos kuluttaja on korjauttanut virheen, eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että kuluttaja olisi jäänyt odottamaan teleyrityksen oikaisua. 

122 § 

Hinnanalennus ja vakiohyvitys 

Jollei virheen korjaaminen tai uusi suoritus tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta kohtuullisessa ajassa siitä, kun kuluttaja on ilmoittanut virheestä, kuluttajalla on oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. 

Kuluttajalla on oikeus vakiohyvitykseen, jos 120 §:ssä tarkoitettu virhe perustuu toimituksen keskeytykseen. Vakiohyvityksen määrä on vähintään 20 euroa kultakin alkavalta keskeytysviikolta, kuitenkin enintään 160 euroa. Jos kuluttajalle maksetaan vakiohyvitys, hänellä ei ole oikeutta 1 momentissa tarkoitettuun hinnanalennukseen saman keskeytyksen johdosta. 

Oikeutta vakiohyvitykseen ei kuitenkaan ole, jos teleyritys osoittaa keskeytyksen johtuneen sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia se ei ole kohtuudella voinut välttää tai voittaa. 

123 § 

Vahingonkorvausvelvollisuus 

Kuluttajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii toimituksen viivästyksen taikka keskeytyksen tai muun viestintäpalvelussa olevan virheen vuoksi. Jos kuluttajalla on oikeus 119 §:ssä tarkoitettuun vakiokorvaukseen, oikeus vahingonkorvaukseen on vain siltä osin kuin vahinko ylittää maksetun vakiokorvauksen määrän. 

Teleyritys vastaa toimituksen viivästyksestä taikka keskeytyksestä tai muusta viestintäpalvelun virheestä aiheutuneesta välillisestä vahingosta vain, jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta teleyrityksen puolella. Välillisenä vahinkona pidetään: 

1) ansion menetystä, joka kuluttajalle aiheutuu viivästyksen, keskeytyksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi; 

2) vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta; 

3) viestintäpalvelun käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä siihen rinnastettavaa olennaista haittaa. 

124 § 

Virhettä tai viivästystä koskeva ilmoitusvelvollisuus 

Kuluttaja ei saa vedota viivästykseen, ellei hän ilmoita viivästyksestä teleyritykselle kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun palvelu on toimitettu. Kuluttaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä teleyritykselle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. 

Kuluttaja saa 1 momentin estämättä vedota viivästykseen tai virheeseen, jos teleyritys on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti taikka, jos viestintäpalvelu ei vastaa laissa tai sen nojalla annetussa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä asetettuja vaatimuksia. 

129 § 

Hinnoista sekä numerointimuutoksista tiedottaminen 

Teleyrityksen on annettava tilaajille vähintään kerran vuodessa tietoja viestintäpalvelujen edullisimmista hinnoista. 

Teleyrityksen on tehokkaasti ja hyvissä ajoin tiedotettava tilaajille puhelinverkkoa koskevista numerointimuutoksista. 

130 § 

Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvollisuus 

Internetyhteyspalvelun ja yleisesti saatavilla olevan henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoajan tulee julkaista ajantasaista tietoa yrityksen tarjoamien palvelujen laadusta ja ominaisuuksista sekä palvelujen soveltuvuudesta vammaisille käyttäjille. 

Teleyritysten palvelun laadun varmistamista koskevien toimenpiteiden tulee olla EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen mukaisia. 

Liikenne- ja viestintävirasto antaa määräyksen 1 momentissa tarkoitetuista julkaistavista tiedoista ja tietojen julkaisutavasta ottaen huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen suuntaviivat. 

134 a § 

Käyttämättä jääneen saldon palautus palveluntarjoajaa vaihdettaessa 

Jos kuluttaja on maksanut ennakolta palveluista, luovuttavan teleyrityksen on palautettava kuluttajan pyynnöstä käyttämättä jäänyt saldo tämän vaihtaessa palveluntarjoajaa. Teleyritys voi periä palauttamisesta maksun vain, jos siitä on viestintäpalvelusopimuksessa sovittu. Maksu saa olla enintään teleyritykselle palauttamisesta aiheutuneiden todellisten kustannusten suuruinen. 

157 § 

Velvollisuus säilyttää tiedot viranomaistarpeita varten 

Sen estämättä, mitä tässä osassa säädetään välitystietojen käsittelystä, sisäministeriön päätöksellään erikseen nimeämän teleyrityksen (säilytysvelvollinen yritys) on huolehdittava jäljempänä säädetyin edellytyksin, että säilytysvelvollisuuden piiriin 2 ja 3 momentin mukaisesti kuuluvat tiedot säilytetään 4 momentissa säädettyjen säilytysaikojen mukaisesti. Säilytysvelvollisuus ei koske merkitykseltään vähäistä teletoimintaa. Säilytettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan pakkokeinolain ( 806/2011 ) 10 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi. 

167 § 

Tietojen merkitseminen verkkotunnusrekisteriin ja tietojen julkaiseminen 

Liikenne- ja viestintävirasto voi julkaista internet-sivuillaan ja sen lisäksi muussa sähköisessä palvelussa tietoja verkkotunnusrekisteristä. Henkilötietojen suojasta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) ja sitä täydentävässä tietosuojalaissa (1050/2018). Rekisterin tietojen luovuttamiseen sovelletaan muutoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ( 621/1999 ) 16 §:ää 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä merkitsemisen teknisestä toteuttamistavasta ja merkitsemisen yhteydessä ilmoitettavista tiedoista sekä verkkotunnuksen käyttäjän tunnistamisesta. 

171 § 

Verkkotunnushallinnon järjestäminen 

Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on: 

1) hallinnoida fi-maatunnusta; 

2) ylläpitää ja kehittää fi-verkkotunnustoimintaa; 

3) huolehtia fi-juuren nimipalvelimien siirtoyhteyksistä ja yhdysliikenteestä internetiin; 

4) valvoa verkkotunnusvälittäjien toimintaa; 

5) huolehtia fi-verkkotunnustoiminnan tietoturvasta. 

185 § 

Tiedon saannin estoa koskeva määräys 

Käräjäoikeus voi syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä 184 §:ssä tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi. Hakemus on käsiteltävä kiireellisesti. Hakemusta ei voida hyväksyä varaamatta palvelun tarjoajalle ja sisällön tuottajalle tilaisuutta tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys voidaan syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta kohdistaa tietoa välittävään teleyritykseen, jos 1 momentin mukaista tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa ei pystytä tunnistamaan tai jos se on sijoittautunut Suomen lainkäyttövallan ulkopuolelle ja on ilmeistä, että määräyksen kohteena olevan tiedon pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on rikos, josta ankarin säädetty rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Teleyritykselle kohdistettu määräys tulee panna teknisesti täytäntöön niin, ettei verkon käyttäjien luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja vaarannu. Määräys voidaan antaa vain, jos tiedon saannin estoa koskevien hyötyjen voidaan katsoa olevan merkittävästi suuremmat kuin verkon käyttäjien sananvapauteen ja muihin perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitukset, eikä määräystä voida pitää teleyrityksen kannalta kohtuuttomana. Arvioinnissa tulee huomioida ainakin käsillä olevan rikoksen vakavuus sekä rikoksen suhde muihin määrättävän eston yhteydessä mahdollisesti estyviin sisältöihin tai palveluihin. Teleyritykselle kohdistettua määräystä ei voida hyväksyä varaamatta teleyritykselle tilaisuutta tulla kuulluksi. Edellä 1 momentissa tarkoitetun palvelun tarjoajan ja sisällön tuottajan kuulemiseen sovelletaan mitä 1 momentissa säädetään. 

Käräjäoikeuden määräys on annettava tiedoksi myös sisällön tuottajalle. Jos sisällöntuottaja on tuntematon, käräjäoikeus voi määrätä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan huolehtimaan tiedoksiannosta. 

Määräys raukeaa, jollei sen kohteena olevan tiedon sisältöön tai välittämiseen perustuvasta rikoksesta nosteta syytettä tai, jos kysymys on korvausvastuusta, panna vireille kannetta kolmen kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta. Käräjäoikeus voi syyttäjän, asianomistajan tai asianosaisen edellä tarkoitettuna määräaikana esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella. 

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla, sisällön tuottajalla ja teleyrityksellä on oikeus hakea määräyksen kumoamista siinä käräjäoikeudessa, jossa määräys on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä syyttäjän kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä. Tietoa ei saa saattaa uudelleen saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. Myös syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla määräys on kumottu. 

186 § 

Toimivaltainen tuomioistuin 

Edellä 185 §:ssä tarkoitettu hakemus tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla tai teleyrityksellä on kotipaikka. Hakemus voidaan kuitenkin aina tutkia myös Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. 

206 § 

Soveltamisala ja sen rajoitukset 

Tätä lakia ei sovelleta: 

2) sanoma- ja aikakauslehtien sähköisten versioiden toimitukselliseen sisältöön sisällytettyihin videoklippeihin ja liikkuviin kuviin. 

209 § 

Ohjelmiston eurooppalaisuus 

Tilausohjelmapalvelun tarjoajan on varattava eurooppalaisille teoksille vähintään 30 prosentin osuus ohjelmaluettelossaan ja varmistettava näiden teosten näkyvyys ohjelmaluettelossaan. Velvoitetta ei sovelleta tilausohjelmapalvelun tarjoajaan, jolla on pieni liikevaihto tai pieni yleisö taikka jos velvoitteen soveltaminen olisi käytännössä mahdotonta tai perusteetonta. 

211 § 

Ohjelmiston saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville 

Suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin ja tilausohjelmapalveluiden ohjelmistoihin on liitettävä tekstitys sekä muihin ohjelmiin selostus tai palvelu, jossa tekstitetyn ohjelman teksti muutetaan ääneksi (ääni- ja tekstityspalvelu) siten kuin tässä pykälässä säädetään. 

Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun televisio-ohjelmistoihin ja tilausohjelmapalvelussa saatavilla oleviin ohjelmistoihin. Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä myös valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettäviin useita eri yleisöryhmiä palveleviin televisio-ohjelmistoihin ja yleisen edun televisio-ohjelmistoihin sekä niiden tilausohjelmapalveluohjelmistoihin. Ääni- ja tekstityspalvelua ei kuitenkaan tarvitse liittää suorana lähetyksenä lähetettäviin musiikkiesityksiin eikä urheiluohjelmiin. Tekstityspalvelu tulee toteuttaa laadukkaasti siten, että tekstitys on käyttäjälle riittävän selkeää ja ymmärrettävää. 

Ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta. 

Ääni- ja tekstityspalvelun osuuden on oltava 2 momentissa tarkoitettujen yleisen edun televisio-ohjelmistojen ja useita eri yleisöryhmiä palvelevien ohjelmistojen osalta 75 prosenttia ohjelmista ja julkisen palvelun ohjelmistojen osalta 100 prosenttia ohjelmista. Ääni- ja tekstityspalvelun osuuden on oltava 2 momentissa tarkoitetuissa tilausohjelmapalveluissa 30 prosenttia ohjelmistoista. 

Audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan on raportoitava Liikenne- ja viestintävirastolle toimistaan palvelujen esteettömyyden toteuttamiseksi. Audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan on lisäksi laadittava esteettömyyttä koskevia toimintasuunnitelmia siitä, kuinka sen palveluja saatetaan jatkuvasti ja asteittain esteettömiksi. Toimintasuunnitelma tulee antaa Liikenne- ja viestintävirastolle. 

Valtioneuvoston asetuksella: 

1) voidaan säätää ääni- ja tekstityspalvelun teknisestä toteuttamisesta ja lähettämisestä; 

2) säädetään ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvasta ohjelmatuntikohtaisesta kustannuksesta; 

3) annetaan tarkempia säännöksiä siitä, mikä katsotaan useita eri yleisöryhmiä palvelevaksi ohjelmistoksi. 

Liikenne- ja viestintäministeriö määrää päätöksellään ne useita eri yleisöryhmiä palvelevat ohjelmistot, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä. 

216 § 

Eräiden audiovisuaalisten ohjelmien keskeyttäminen mainoksilla 

Televisiotoiminnassa lähetettävän elokuvan, televisiota varten tehdyn elokuvan ja uutisohjelman saa keskeyttää mainoksilla ja teleostoslähetyksillä kerran kutakin aikataulun mukaista 30 minuutin jaksoa kohti. 

Lastenohjelman saa keskeyttää mainoksilla kerran kutakin aikataulun mukaista 30 minuutin jaksoa kohti kuitenkin vain, jos ohjelman aikataulun mukainen kesto on enemmän kuin 30 minuuttia. Lastenohjelmaa ei saa keskeyttää teleostoslähetyksillä. 

Uskonnollisten tilaisuuksien televisiolähetyksiä ei saa keskeyttää mainoksilla eikä teleostoslähetyksillä. 

217 a § 

Päälle liittämiset 

Audiovisuaalisia sisältöpalveluita ei saa muunnella, keskeyttää eikä liittää ohjelman päälle kaupallisin tarkoituksin ilman audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan nimenomaista suostumusta. 

220 § 

Tuotesijoittelu 

Tuotteen, palvelun tai tavaramerkin saa sijoittaa audiovisuaaliseen ohjelmaan vastiketta vastaan (tuotesijoittelu) lukuun ottamatta uutis- ja ajankohtaisohjelmia, kuluttaja-asiaohjelmia, uskonnollisia ohjelmia ja lastenohjelmia. 

Tuotesijoitteluna pidetään myös vastikkeetonta merkittävän arvokkaan tarpeiston tai tuotepalkinnon antamista käytettäväksi audiovisuaalisessa ohjelmassa. Tällaista tuotesijoittelua saa käyttää muissa kuin lastenohjelmissa. 

221 § 

Tuotesijoittelun toteuttaminen 

Tuotesijoittelussa ei saa: 

1) vaikuttaa tuotesijoittelulla ohjelmien sisältöön tai niiden sijoitteluun ohjelmistossa tai ohjelmaluettelossa; 

222 § 

Teleostoslähetysten ja televisiomainosten aikarajoitukset 

Mainosten ja teleostoslähetysten osuus kello 6.00:n ja 18.00:n välisenä aikana ja kello 18.00:n ja 24.00:n välisenä aikana ei saa ylittää 20 prosenttia, lukuun ottamatta kanavia, joilla lähetetään pelkästään teleostoslähetyksiä. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta: 

1) televisiotoiminnan harjoittajan tai muiden samaan lähetystoiminnan harjoittajien ryhmään kuuluvien yhteisöjen ilmoituksiin niiden omista audiovisuaalisista ohjelmista ja audiovisuaalisista sisältöpalveluista; 

2) ohjelmiin suoraan liittyviin oheistuotteisiin; 

3) sponsorointia koskeviin ilmoituksiin; 

4) tuotesijoitteluun; 

5) 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen tai yhteiskunnalliseen mainontaan; 

6) 225 §:ssä tarkoitettuihin teleostoslähetyksille varattuihin ohjelmapaikkoihin; 

7) neutraaleihin ruutuihin toimituksellisen sisällön ja televisiomainosten tai teleostoslähetysten välillä eikä yksittäisten mainosten välillä. 

226 a § 

Soveltamisala 

Tätä lukua, 214 §:n 1 momenttia, kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:ä, tupakkalain ( 549/2016 ) 9 lukua, alkoholilain ( 1102/2017 ) 7 lukua ja lääkelain ( 395/1987 ) 91, 91 a—91 c, 92 a ja 93 a §:ä sovelletaan Suomeen sijoittautuneen videonjakoalustan tarjoajan tarjoamaan videonjakoalustapalveluun. 

226 b § 

Sijoittautuminen 

Videonjakoalustan tarjoajan katsotaan sijoittautuneen Suomeen tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisissa tilanteissa. 

Valtioneuvoston asetuksella säädetään videonjakoalustan tarjoajan sijoittautumisesta Suomeen audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluita koskeva direktiivi) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU 28 a artiklan 2—4 mukaisissa tilanteissa. 

226 c § 

Videonjakoalustan tarjoajaan sovellettavat velvollisuudet 

Videonjakoalustapalvelulla on oltava käyttöehdot. Videonjakoalustan tarjoajan on sisällytettävä käyttöehtoihin määräykset: 

1) joissa kielletään sellaisten ohjelmien, käyttäjien tuottamien videoiden ja audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän lataaminen videonjakoalustapalveluun, jotka sisältävät rikoslain:

a) 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa rangaistavaksi säädettyä terroristisessa tarkoituksessa tehtyä julkista kehottamista rikokseen;

b) 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädettyä sukupulisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä;

c) 17 luvun 18 a §:ssä säädettyä törkeää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämistä;

d) 17 luvun 17 §:ssä rangaistavaksi säädettyä väkivaltakuvauksen levittämistä

e) 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettua rangaistavaksi säädettyä kiihottamista kansanryhmää vastaan;

f) 11 luvun 10 a §:ssä tarkoitettua törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan; ja

2) joiden mukaan kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n, tupakkalain 9 luvun, alkoholilain 7 luvun ja lääkelain 91, 91 a—91 c, 92 a ja 93 a §:n vaatimuksia on noudatettava ohjelmiin ja käyttäjien tuottamiin videoihin sisältyvässä audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä. 

Videonjakoalustan tarjoajan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että: 

1) videonjakoalustapalvelussa on käytössä mekanismeja, joilla käyttäjät voivat ilmiantaa tai ilmoittaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta sisällöstä; 

2) videonjakoalustapalvelussa on käytössä järjestelmiä, joiden avulla käyttäjille selvitetään, miten 1 kohdassa tarkoitetut ilmiannot tai ilmoitukset on otettu huomioon;  

3) videonjakoalustapalvelussa on tarjolla toiminto, jonka avulla käyttäjät voivat ilmoittaa, sisältävätkö videot audiovisuaalista kaupallista viestintää; ja 

4) videonjakoalustapalvelun käyttäjille ilmoitetaan selvästi, kun ohjelmat tai käyttäjien tuottamat videot sisältävät audiovisuaalista kaupallista viestintää, jos tällaisesta viestinnästä on ilmoitettu 3 kohdan mukaisesti tai videonjakoalustan tarjoaja on siitä tietoinen. 

Videonjakoalustan tarjoajan on noudatettava lain 214 §:n 1 momentin, kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n, tupakkalain 9 luvun, alkoholilain 7 luvun ja lääkelain 91, 91 a—91 c, 92 a ja 93 a §:n vaatimuksia markkinoimaansa, myymäänsä tai järjestämäänsä audiovisuaaliseen kaupalliseen viestintään. 

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden tulee olla oikeassa suhteessa kyseessä olevan sisällön luonteeseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvaan haittaan nähden ottaen huomioon videonjakoalustapalvelun koko ja tarjotun sisällön luonne, siitä mahdollisesti aiheutuva haitta sekä videonjakoalustan tarjoajien sekä sisällön luoneiden tai videonjakoalustalle ladanneiden käyttäjien oikeudet. Tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet eivät saa johtaa sisällön ennakkotarkastukseen tai alustalle lataamiseen sovellettavaan suodatukseen. 

228 § 

Kanavapaikkanumerointi 

Maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa toimivalla teleyrityksellä ja televisio- ja radiotoiminnan harjoittajalla on velvollisuus huolehtia osaltaan siitä, että ohjelmistojen kanavapaikkanumerointi on käyttäjien kannalta selkeä ja tarkoituksenmukainen. Kanavapaikkanumerointiin tehtävät muutokset on ajoitettava ohjelmistotoimilupakauden vaihtumisen yhteyteen. Muuna ajankohtana toteutettaviin muutoksiin on oltava erityisen painava syy. 

Liikenne- ja viestintävirasto antaa tarvittaessa päätöksen kanavapaikkanumeroinnista. Kanavapaikkanumeroinnissa tulee asettaa etusijalle Yleisradio Oy:n ja 26 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltijan ohjelmistot. 

229 § 

Teleyrityksen oikeus sijoittaa telekaapeli, tukiasema ja radiomasto 

Teleyrityksellä on tässä luvussa säädetyin edellytyksin oikeus sijoittaa toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle yleisiä tietoliikenneyhteyksiä palveleva: 

1) telekaapeli sekä siihen liittyvä laite, vähäinen rakennelma ja pylväs; 

2) matkaviestinverkon radiomasto tukiasemineen sekä niihin liittyvä laite, kaapeli ja vähäinen rakennelma; 

3) pienalueen langattomana liityntäpisteenä toimiva matkaviestinverkon tukiasema, jonka vaatimustenmukaisuus on varmistettu tässä laissa säädetyllä tavalla ja joka täyttää teledirektiivin 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun komission täytäntöönpanosäädöksen tekniset ja fyysiset ominaisuudet, sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli; 

4) muu kuin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu matkaviestinverkon tukiasema sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli. 

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tukiaseman sijoittamiseen tai käyttöönottoon ei tarvita muualla laissa edellytettyä viranomaisen myöntämää hallinnollista lupaa, elleivät arkkitehtuuriltaan, historialtaan tai luonnoltaan arvokkaiden rakennusten, rakennelmien tai alueiden suojeluun taikka yleiseen turvallisuuteen liittyvät syyt sitä edellytä. 

Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu tukiasema sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli saadaan sijoittaa myös toisen omistamaan tai hallitsemaan rakennukseen tässä luvussa säädetyin edellytyksin. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen rakennelmien, verkon osien ja laitteiden sijoittamiseen liittyvistä muista edellytyksistä säädetään erikseen. 

Teleyrityksen on sovittava 1 momentissa tarkoitetusta sijoittamisesta kiinteistön, rakennuksen tai muun rakennelman omistajan tai haltijan kanssa. Jollei sijoittamisesta ole päästy sopimukseen kiinteistön tai rakennuksen omistajan kanssa, sijoittamista koskeva asia voidaan viedä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätettäväksi. 

Jos kiinteistö, rakennus tai muu rakennelma, joka teknisesti soveltuu 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tukiaseman sijoittamiseen tai jota tarvitaan tämän yhdistämiseen runkoverkkoon, on viranomaisen määräysvallassa, viranomaisen on asetettava etukäteen saataville ehdot mahdollisuudesta sijoittaa tukiasema kiinteistölle, rakennukseen tai rakennelmaan. Ehtojen on oltava oikeudenmukaisia, kohtuullisia, avoimia ja syrjimättömiä. Niissä voidaan huomioida 2 momentissa tarkoitettuja perusteita. Viranomaisen on asetettava ehdot saataville verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja käytöstä annetun lain ( 276/2016 ) 5 §:ssä tarkoitetussa keskitetyssä tietopisteessä. Viranomaisen on hyväksyttävä kaikki ehdot täyttävät, käyttöoikeutta koskevat kohtuulliset pyynnöt. Tässä momentissa tarkoitettu sijoittamista koskeva asia voidaan viedä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätettäväksi. 

Edellä 5 momentissa viranomaisella tarkoitetaan valtion viranomaisia, kunnallisia viranomaisia ja valtion liikelaitoksia. 

Sopimus 1 momentissa tarkoitettujen telekaapelin, radiomaston, tukiaseman sekä niihin liittyvien rakennelmien ja laitteiden sijoittamisesta sitoo myös kiinteistön, rakennelman tai rakennuksen uutta omistajaa ja haltijaa. 

Mitä tässä pykälässä säädetään kiinteistön omistajasta ja haltijasta, koskee myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa. 

234 § 

Sijoittamisen edellytykset 

Telekaapeli on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa ( 503/2005 ) tarkoitetulle tiealueelle tai kiinteistönmuodostamislaissa ( 554/1995 ) tarkoitetulle yleiselle alueelle. 

237 § 

Korvaukset sijoittamisesta 

Kiinteistön omistajalla ja haltijalla, rakennuksen omistajalla ja haltijalla, rakennelman omistajalla ja haltijalla sekä kunnalla yleisen alueen omistajana ja haltijana on oikeus saada täysi korvaus 229 §:n 1 momentin 2—4 kohdassa tarkoitetusta sijoittamisesta. Korvauksesta säädetään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa ( 603/1977 ), jäljempänä lunastuslaki. 

244 § 

Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua koskevat määräykset 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa 243 §:ssä tarkoitettuja viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatua, tietoturvallisuutta ja yhteensopivuutta koskevia määräyksiä. Määräykset voivat koskea: 

1) tärkeysluokittelua, tehon syöttöä, varmistamista ja varatiejärjestelyjä; 

2) viestintäverkon ja siihen kuuluvan laitetilan sähköistä ja fyysistä suojaamista; 

3) suorituskykyä, tietoturvallisuutta ja häiriöttömyyttä sekä niiden ylläpitoa, seurantaa ja verkonhallintaa; 

4) menettelyä vika- ja häiriötilanteissa sekä tietoturvallisuuden ja toimintavarmuuden ylläpitämiseksi; 

5) viestintäverkon rakennetta ja sen liityntäpisteen teknisiä ominaisuuksia; 

6) hätäliikenteen teknistä toteutusta ja varmistamista; 

7) veloituksen teknistä toteutusta; 

8) yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta, merkinantoa ja synkronointia; 

9) antennijärjestelmän ja yhteisantennijärjestelmän teknisiä ominaisuuksia; 

10) laajakuvatelevisiopalveluja ja laajakuvatelevisio-ohjelmia vastaanottavan televisioverkon teknisiä ominaisuuksia; 

11) sähköisen ohjelmaoppaan aloitussivun sisältöä ja rakennetta; 

12) teknistä dokumentointia ja tilastointia sekä näihin liittyvien asiakirjojen muotoa ja tietojen säilyttämistä; 

13) noudatettavia standardeja; 

14) liitännäistoimintoja ja liitännäispalveluja siltä osin kuin niillä on vaikutusta 243 §:ssä säädettyihin viestintäverkkoa tai viestintäpalvelua koskeviin vaatimuksiin; 

15) viestintäverkon peittoalueen teknistä määrittämistä; 

16) muita 1—15 kohdassa tarkoitettuihin verrattavia viestintäverkolle tai viestintäpalvelulle asetettavia teknisiä vaatimuksia. 

244 a § 

Viestintäverkon kriittisissä osissa käytettävät laitteet 

Viestintäverkkolaitetta ei saa käyttää yleisen viestintäverkon kriittisissä osissa, jos on painavia perusteita epäillä, että laitteen käyttäminen vaarantaisi kansallista turvallisuutta tai maanpuolustusta siten, että käytöllä mahdollistettaisiin ulkomainen tiedustelutoiminta tai toiminta, jolla häirittäisiin, lamautettaisiin tai muuten vahingollisella tavalla vaikutettaisiin Suomen tärkeisiin etuihin, yhteiskunnan perustoimintoihin tai kansanvaltaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Viestintäverkon kriittisenä osana pidetään verkon keskeisiä toimintoja ja toimenpiteitä, joilla kontrolloidaan tai ohjataan olennaisella tavalla verkkoon pääsyä ja verkossa kulkevaa liikennettä. 

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös ydinvoimaloiden, satamien, lentokenttien ja vastaavien yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta keskeisten toimijoiden yleiseen viestintäverkkoon liitettyyn erillisverkkoon.  

Liikenne- ja viestintävirasto voi 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa omasta aloitteestaan tai ulkopuolisen tahon aloitteesta velvoittaa viestintäverkon omistajan tai muun haltijan poistamaan viestintäverkkolaitteen verkkonsa kriittisistä osista. Ennen päätöksen tekemistä Liikenne- ja viestintäviraston on kuultava viestintäverkon omistajaa tai muuta haltijaa ja varattava sille mahdollisuus korjata havaitut turvallisuuspuutteet, paitsi jos kuulemista ja korjaustoimenpiteitä ei voida toteuttaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii. 

Liikenne- ja viestintäviraston tulee antaa viestintäverkon omistajalle tai muulle haltijalle neuvontaa tämän pykälän tulkinnasta hallintolain 8 §:n mukaisesti. 

Liikenne- ja viestintävirastolla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa asiakirja ja ilmaista salassa pidettävä tieto muille viranomaisille, jos se on välttämätöntä tämän pykälän mukaisen tehtävän hoitamiseksi. 

Liikenne- ja viestintävirasto antaa tarkempia määräyksiä viestintäverkkojen, erityisesti niiden kriittisten osien, teknisestä määrittelystä 244 b §:ssä tarkoitetun verkkoturvallisuuden neuvottelukunnan suositukset huomioiden. 

244 b § 

Verkkoturvallisuuden neuvottelukunta 

Valtioneuvoston asettama verkkoturvallisuuden neuvottelukunta arvioi kokonaisvaltaisesti kansallisen turvallisuuden toteutumista viestintäverkoissa. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina liikenne- ja viestintäministeriön, sisäasiainhallinnon, puolustushallinnon, ulkoasiainhallinnon, työ- ja elinkeinoministeriön ja muiden viestintäverkkojen turvallisuuden kannalta keskeisten hallinnonalojen edustajat sekä keskeisten teleyritysten edustajat ja edunvalvojat. 

Verkkoturvallisuuden neuvottelukunnan tehtävänä on toimivaltaisten viranomaisten päätöksenteon tueksi seurata viestintäverkkojen ja teknologian kehittymistä ja verkkoturvallisuutta koskevan lainsäädännön soveltamiskäytäntöä sekä käsitellä ja esittää suosituksia: 

1) viestintäverkkojen ja -teknologian kehittymisestä ja viestintäverkkojen kriittisten osien määrittelystä; 

2) kansallisen turvallisuuden edistämisestä ja suojaamisesta viestintäverkoissa, erityisesti verkon kriittisissä osissa; 

3) toimenpiteistä niiden riskien torjumiseksi, jotka vaikuttavat viestintäverkkojen turvallisuuteen ja kansallisen turvallisuuden toteutumiseen; 

4) lainsäädännön muuttamiseksi verkkoturvallisuuden parantamiseksi.  

Liikenne- ja viestintävirasto voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa neuvottelukunnan tehtävien hoitamisessa tarvittavia, omiin lakisääteisiin tehtäviinsä liittyviä, tietoja neuvottelukunnalle, jos tiedot ovat välttämättömiä neuvottelukunnan tehtävien hoitamiseksi eivätkä sisällä luottamuksellisia viestejä, välitystietoja tai sijaintitietoja. 

Neuvottelukunnan jäseneen sovelletaan tämän pykälän mukaisissa tehtävissä mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ( 621/1999 ) 23 §:ssä on säädetty viranomaisen palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta sekä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa ( 412/1974 ). 

253 § (Uusi) 

Radiolaitteen valmistajan velvollisuudet 

Luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön, joka valmistaa tai valmistuttaa radiolaitetta tai jolle radiolaite suunnitellaan ja joka markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään varustettuna ( radiolaitteen valmistaja ), on: 

8) suoritettava tarvittaessa radiolaitteen käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi näytteisiin perustuvia testejä markkinoilla saataville asetetuille radiolaitteille sekä tutkittava valitukset, vaatimustenvastaiset radiolaitteet ja radiolaitteiden palautukset ja pidettävä niistä kirjaa sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta;  

10) ilmoitettava radiolaitteen käyttäjien ja Liikenne- ja viestintäviraston helposti ymmärtämällä kielellä nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoite yhteyspisteineen, josta valmistajaan saa yhteyden; tiedot on ilmoitettava radiolaitteessa tai, jos se ei radiolaitteen koon tai muun vastaavan syyn vuoksi ole mahdollista, radiolaitteen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa asiakirjassa;  

253 b § (Uusi) 

Radiolaitteen maahantuojan velvollisuudet 

Unioniin sijoittautuneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun radiolaitteen unionin markkinoille ( radiolaitteen maahantuoja ), on: 

5) ilmoitettava radiolaitteen käyttäjien ja Liikenne- ja viestintäviraston helposti ymmärtämällä kielellä nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä ja postiosoitteensa radiolaitteessa tai, jos se ei ole mahdollista, radiolaitteen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa asiakirjassa;  

7) suoritettava tarvittaessa radiolaitteen käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi näytteisiin perustuvia testejä markkinoilla saataville asetetuille radiolaitteille, tutkittava valitukset, vaatimustenvastaiset radiolaitteet ja radiolaitteiden palautukset ja tarvittaessa pidettävä niistä kirjaa sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta;  

260 § (Uusi) 

Riskin aiheuttavan radiolaitteen käsittely 

Jos Liikenne- ja viestintävirasto arvioinnin yhteydessä havaitsee, että radiolaite ei täytä sille tämän lain mukaisesti asetettuja vaatimuksia eikä muita toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, virasto voi vaatia asianomaista talouden toimijaa ryhtymään viipymättä kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin radiolaitteen saattamiseksi vastaamaan vaatimuksia tai radiolaitteen poistamiseksi markkinoilta taikka sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi viraston asettamassa kohtuullisessa ajassa. Markkinoilta poistamisella tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan radiolaitteen asettaminen saataville markkinoilla. Palautusmenettelyllä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa radiolaitteen käyttäjillä jo olevat tuotteet takaisin sekä antamaan tilalle vaatimustenmukainen tuote tai purkamaan kauppa. 

Jos talouden toimija ei toteuta riittäviä korjaavia toimenpiteitä 2 momentin mukaisesti asetetussa määräajassa, Liikenne- ja viestintävirasto voi ryhtyä tarvittaviin väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla kielletään talouden toimijaa saattamasta markkinoille, asettamasta saataville kansallisilla markkinoilla tai luovuttamasta vaatimustenvastaiseksi todettua radiolaitetta, taikka vaatimustenvastaisen radiolaitteen poistamiseksi markkinoilta. Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä muista tuotteen markkinoille saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista liitännäisistä toimenpiteistä. Lisäksi talouden toimija voidaan velvoittaa järjestämään radiolaitetta koskeva palautusmenettely ottamalla radiolaitteen käyttäjiltä takaisin radiolaite, joka aiheuttaa riskin, ja antamaan tilalle vaatimustenmukainen tuote tai purkamaan kauppa, jos toimenpiteet markkinoilta poistamiseksi eivät ole riittäviä. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes asia lopullisesti ratkaistaan 261 §:ssä tarkoitetun menettelyn jälkeen. 

264 § 

Erityistarkoituksiin käytettävät radiolaitteet 

Mitä 251—253, 253 a—253 e ja 254—263 §:ssä säädetään, ei koske: 

1) yksinomaan radioamatöörien käytössä olevia radiolaitteita, joita ei ole asetettu saataville markkinoilla; 

2) laivavarustelaissa ( 1503/2011 ) tarkoitettuja laivanvarusteita; 

3) yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2111/2005, (EY) N:o 1008/2008, (EU) N:o 996/2010, (EU) N:o 376/2014 ja direktiivien 2014/30/EU ja 2014/53/EU muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 552/2004, (EY) N:o 216/2008 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1139 138 artiklassa määriteltyjä ilmailuvälineitä; 

4) ammattikäyttöön tarkoitettuja yksilöllisesti suunniteltuja laitesarjoja, joita käytetään ainoastaan tutkimus- tai kehityslaitoksissa näiden toimintaan liittyviin käyttötarkoituksiin; 

5) radiolaitteita, joita käytetään yksinomaan yleisen turvallisuuden varmistamiseen, maanpuolustukseen, valtion muissa turvallisuusasioissa tai valtion toiminnassa rikosoikeuden alalla. 

265 § 

Pätevyyden osoittaminen 

Pätevyystodistuksen saamiseksi on suoritettava pätevyystutkinto. Tutkinnossa on osoitettava kyseiseen radioviestinnän lajiin liittyvien sääntöjen, ohjeiden ja laitteiden tuntemus sekä tarvittava kielitaito. Jos meriradioviestinnän pätevyystodistusta haetaan sen vuoksi, että hakijan on tarkoitus toimia kansainvälisessä liikenteessä olevan kauppa-aluksen turvallisuusradioviestintään tarkoitetun radiolähettimen käyttäjänä, on hakijan lisäksi oltava iältään vähintään 18-vuotias ja osoitettava, että hän täyttää pätevyystodistuksen saamiseksi laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain ( 1171/2010 ) 4 §:ssä tarkoitetut terveysvaatimukset. Liikenne- ja viestintävirasto määrää tutkintovaatimukset sekä päätöksellään hyväksyy ne Liikenne- ja viestintäviraston palveluksessa olevat, jotka toimivat tutkinnon vastaanottajina. Hakemuksesta myös viraston ulkopuolinen voidaan hyväksyä tutkinnon vastaanottajaksi. Tutkinnon vastaanottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä taito ja kokemus. Tutkinnon vastaanottajan on suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviään noudatettava, mitä hallintolaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja kielilaissa säädetään. Tutkintoon liittyvien suoritteiden maksullisuudesta ja määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa ( 150/1992 ). 

266 § 

Pätevyyden ylläpitäminen 

Liikenne- ja viestintävirasto myöntää hakemuksesta kelpoisuustodistuksen sille, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla osoittaa pätevyytensä ylläpitämisen sekä osoittaa, että täyttää terveydeltään ja iältään kelpoisuustodistuksen saamiseksi määrätyt vaatimukset. Liikenne- ja viestintävirasto voi hyväksyä pätevyyden ylläpitämisen osoitukseksi myös muun maan toimivaltaisen viranomaisen antaman todistuksen pätevyyden ylläpitämisestä. 

270 § 

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävälle yritykselle asetettavat velvollisuudet 

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on velvollinen antamaan toiselle yritykselle edellä mainitun jakelun edellyttämiä teknisiä palveluja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi päätöksellään poistaa 1 momentin mukaisen velvollisuuden, jos suojauksenpurkujärjestelmää käyttävällä yrityksellä ei ole 52 §:n mukaista huomattavaa markkinavoimaa, jos velvollisuuksien muuttaminen tai poistaminen ei estä 227 §:n mukaisen siirtovelvoitteen toteuttamista eikä ehkäise kilpailua digitaalitelevisio- ja digitaaliradiopalveluiden vähittäismarkkinoilla tai suojauksen purkujärjestelmien tai niiden liitännäistoimintojen markkinoilla. 

275 § 

Häiriöilmoitukset Liikenne- ja viestintävirastolle 

Teleyrityksen on ilmoitettava viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle, jos sen palveluun kohdistuu tai sitä uhkaa merkittävä tietoturvaloukkaus taikka muu tapahtuma, joka estää viestintäpalvelun toimivuuden tai häiritsee sitä olennaisesti. Teleyrityksen on ilmoitettava myös ilman aiheetonta viivästystä häiriön tai sen uhan arvioitu kesto ja vaikutukset, korjaustoimenpiteet sekä ne toimenpiteet, joilla häiriön toistuminen pyritään estämään. Liikenne- ja viestintävirasto toimittaa komissiolle ja Euroopan unionin kyberturvallisuusvirastolle vuosittain tiivistelmäraportin ilmoituksista. 

Edellä 247 a §:ssä tarkoitetun verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajan, hakukonepalvelun tarjoajan sekä pilvipalvelun tarjoajan on ilmoitettava viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle sen palveluun kohdistuvasta merkittävästä tietoturvallisuuteen liittyvästä häiriöstä. 

Jos häiriöistä ilmoittaminen on yleisen edun mukaista, Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa teleyrityksen tai palvelun tarjoajan tiedottamaan asiasta tai kuultuaan ilmoitusvelvollista tiedottaa asiasta itse. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, milloin 1 momentissa tarkoitettu häiriö on merkittävä, sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta. 

Liikenne- ja viestintäviraston on arvioitava, koskeeko 1 ja 2 momentissa tarkoitettu häiriö muita Euroopan unionin jäsenvaltioita ja ilmoitettava tarvittaessa muille asiaan liittyville jäsenvaltioille. Edellä 1 momentissa tarkoitetusta häiriöstä on lisäksi tarvittaessa ilmoitettava Euroopan unionin kyberturvallisuusvirastolle. 

278 § 

Yleinen hätänumero 

Teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että käyttäjät saavat puhelimitse, tekstiviestillä sekä muulla hätäkeskustoiminnasta annetussa laissa ( 692/2010 ) säädetyllä tavalla yhteyden maksutta yleiseen hätänumeroon 112. 

Teleyrityksen on viipymättä ilmoitettava hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle ja meripelastuslohkokeskukselle 1 momentissa tarkoitettujen hätäilmoitusten välittämisen kannalta merkittävistä viestintäverkon, verkkopalvelun ja viestintäpalvelun vikatilanteista ja häiriötilanteista. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä. 

279 § 

Velvollisuus välittää vaaratiedotteita 

Teleyritys sekä se, jolla on 34 §:ssä tarkoitettu lupa radiotoiminnan harjoittamiseen tai 26 §:ssä tarkoitettu ohjelmistotoimilupa yleisen edun televisiotoiminnan harjoittamiseen, on velvollinen välittämään viivytyksettä yleisölle vaaratiedotteen, jonka antamisesta säädetään vaaratiedotteesta annetussa laissa ( 466/2012 , vaaratiedotelaki). Vaaratiedotteen vastaanottamisesta ei saa periä käyttäjältä erillistä korvausta. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että vaaratiedote voidaan välittää myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Toiminnanharjoittajan on myös osallistuttava vaaratiedotusjärjestelmän viranomaisen aloitteesta tapahtuvaan säännölliseen testaamiseen. 

Yleisradio Oy:n velvollisuudesta välittää vaaratiedote ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa säädetään Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n 2 momentin 7 kohdassa. 

Vaaratiedotteen sisältöä ei saa muuttaa sitä välitettäessä. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta vaaratiedotteiden välittämisestä ja vasteajoista sekä 2 momentissa tarkoitetusta välittämiseen varautumisesta. 

280 § 

Teleyrityksen velvollisuus välittää kohdennettu viranomaistiedote 

Kohdennetulla viranomaistiedotteella tarkoitetaan ihmisten tai omaisuuden suojelemiseksi välitettävää tiedotetta, joka välitetään matkaviestinverkossa tekstiviestillä tai muulla viestillä tietyllä alueella tai alueilla oleviin päätelaitteisiin tai liittymiin tilanteessa, jossa väestön tiedottaminen on ihmisten henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuvan uhkan vuoksi välttämätöntä muissa kuin vaaratiedotteesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetuissa vaaratiedotteella varoittamista edellyttävissä olosuhteissa. 

Teleyritys on velvollinen välittämään kohdennetun viranomaistiedotteen, jos tiedote tulee välitettäväksi Hätäkeskuslaitokselta. 

Kohdennetun viranomaistiedotteen välittämisestä päättää toimivaltainen ministeriö. 

Kohdennettu viranomaistiedote tulee välittää viranomaisen päättämillä kielillä ja määräämillä alueilla tiedotteen välittämishetkellä sijaitseviin päätelaitteisiin tai liittymiin. Teleyritys ei saa muuttaa kohdennetun viranomaistiedotteen sisältöä. 

Kohdennettu viranomaistiedote on välitettävä heti, kun se on mahdollista tavanomaista verkko- ja viestintäpalvelua kohtuuttomasti haittaamatta. 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kohdennettujen viranomaistiedotteiden välittämisestä, vasteajoista ja välittämiseen varautumisesta. 

283 § 

Viestintäverkon kriittisen järjestelmän palauttaminen Suomeen 

Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen tarjoaman internetyhteyspalvelun, puhelinpalvelun, tekstiviestipalvelun ja 227 §:ssä tarkoitettujen ohjelmistojen siirtämisen kannalta kriittinen viestintäverkon järjestelmä sekä sen ohjaus, ylläpito ja hallinta voidaan valmiuslain 60 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaista toimivaltuutta käytettäessä viipymättä palauttaa Suomeen ja että teleyrityksen tarjoamaa palvelua tai järjestelmää voidaan ylläpitää mainitun pykälän 1 momentin mukaisessa menettelyssä määritellystä paikasta. Velvollisuus ei koske merkitykseltään vähäisiä viestintäpalveluja. 

287 § 

Toimilupamaksu 

Toimilupamaksu maksetaan toimilupakauden aikana erissä. Toimilupamaksun ensimmäinen erä voidaan kuitenkin periä jo ennen toimilupakauden alkamista. Maksuaikataulusta säädetään muilta osin valtioneuvoston asetuksella. Maksu määrätään maksettavaksi Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä. 

288 § 

Markkinaehtoinen taajuusmaksu 

Liikenne- ja viestintävirasto perii vuosittain valtiolle maksettavan markkinaehtoisen taajuusmaksun valtioneuvoston 6 §:n 1 momentin nojalla tele- ja televisiotoimintaan vastikkeetta myöntämän verkkotoimiluvan, 17 a §:n nojalla jatketun verkkotoimiluvan ja 17 b §:n nojalla uusitun verkkotoimiluvan haltijalta sekä puolustusvoimilta. Maksu peritään taajuuksista, jotka on osoitettu 39 §:ssä säädetyllä radioluvalla: 

1) verkkotoimiluvan haltijalle; 

2) verkkotoimiluvan haltijan verkolle, jota käytetään muuhun televisiotoimintaan kuin yleisen edun televisiotoimintaan; 

3) tai 96 §:n nojalla annetulla Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä puolustusvoimien käyttöön. 

289 § 

Tietoyhteiskuntamaksu 

Tietoyhteiskuntamaksu on 0,12 prosenttia teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdosta maksun määräämistä edeltävällä tilikaudella. Jos liikevaihto on kuitenkin alle 300 000 euroa, maksuvelvollisuutta ei ole. 

293 § 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksu 

Yleisradio Oy sekä televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja, jolla on 22 §:n 1 momentissa tai 34 §:n 1 momentissa tarkoitettu ohjelmistotoimilupa, ovat velvollisia suorittamaan televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun. 

Maksuvelvollisuus alkaa kalenterivuonna, jona televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan toimiluvan saamisesta on kulunut 6 kuukautta. Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksua ei palauteta, vaikka televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja lopettaa toimintansa kesken kalenterivuotta. 

301 a § 

Korvaus poistetuista viestintäverkkolaitteista 

Viestintäverkon omistajalla tai muulla haltijalla on oikeus saada valtion varoista täysi korvaus 244 a §:n 1 momentin mukaisessa käyttökiellossa olevasta tai mainitun pykälän 3 momentin nojalla poistettavaksi määrätystä viestintäverkkolaitteesta, jos viestintäverkkolaite on otettu käyttöön ennen lain voimaantuloa. Korvauksen perusteena ovat viestintäverkkolaitteen poistamisesta ja korvaamisesta aiheutuneet tosiasialliset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Viestintäverkon omistajan tai muun haltijan on huolehdittava siitä, että laitteen poistamisesta ja korvaamisesta tai muista toimenpiteistä aiheutuvat kulut jäävät mahdollisimman pieniksi. Korvaamisesta päättää Liikenne- ja viestintävirasto. Korvausta koskeva päätös on annettava samassa yhteydessä kuin 244 a §:n 3 momentin mukainen poistomääräys tai viimeistään neljän kuukauden kuluessa poistomääräyksestä taikka jos poistomääräystä ei ole tehty, viimeistään neljän kuukauden kuluessa korvausta koskevasta erillisestä hakemuksesta. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen voi saada myös lain voimaantulon jälkeen käyttöön otetusta viestintäverkkolaitteesta, jos viestintäverkkolaitetta koskevan käyttökiellon tai poistomääräyksen taustalla on sellainen merkittävä ja olennainen olosuhteiden muutos tai muu syy, jota viestintäverkon omistaja tai muu haltija ei ole voinut kohtuudella ennakoida. 

304 § 

Liikenne- ja viestintäviraston erityiset tehtävät 

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on: 

13) toimia muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä Euroopan unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1807 mukaisena keskitettynä yhteys- ja tietopisteenä; 

14) toimia keskitettynä yhteyspisteenä audiovisuaalisten sisältöpalvelujen esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä; 

15) toimia Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto-ja viestintätekniikan kyberturvallisuusertifioinnista sekä asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 (kyberturvallisuusasetus) mukaisena kansallisena kyberturvallisuusertifioinnin viranomaisena; 

16) valvoa teledirektiivin 75 artiklan nojalla annettavan komission delegoidun säädöksen mukaisia unionin laajuisia laskevan liikenteen enimmäishintoja. Liikenne- ja viestintävirasto voi vaatia teleyritystä muuttamaan laskevan liikenteen hintoja, mikäli hinnoittelu ei ole delegoidun säädöksen vaatimusten mukaista; 

17) pitää tarvittaessa yllä teledirektiivin 103 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua riippumatonta vertailuvälinettä sekä hyväksyä vertailuvälineen tarjoajan hakemuksesta mainitun artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimukset täyttävä riippumaton vertailuväline. 

308 § 

Yhteistyö eri viranomaisten kanssa 

Liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenne- ja viestintäviraston, tietosuojavaltuutetun, kilpailuviranomaisten, kuluttajaviranomaisten, markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuusviranomaisten sekä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin on tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä. 

310 § 

Erityinen kuulemisvelvollisuus 

Sen lisäksi, mitä hallintolaissa säädetään viranomaisen kuulemisvelvollisuudesta, teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille on ennen päätöksen tai määräyksen antamista varattava tilaisuus 30 päivän kuluessa esittää lausuntonsa huomattavalla tavalla viestintämarkkinoihin vaikuttavasta: 

1) toimiluvan hakuilmoituksesta; 

2) telealueita koskevasta määräyksestä; 

3) numerointipäätöksestä; 

4) 7, 7 a ja 8—10 luvun mukaisista päätöksistä; 

5) 82 §:n 3 momentin mukaisesta muutetusta päätösehdotuksesta; 

6) toimilupaehtojen muuttamisesta; 

7) toimiluvan peruuttamisesta; 

8) toimiluvan uusimisesta; 

9) 270 §:n 4 momentin mukaisesta päätöksestä. 

Poikkeuksellisissa tilanteissa 30 päivän määräajasta voidaan poiketa. 

Toimiluvanhaltijalle ja teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille on ennen 17 a §:ssä säädettyä päätöstä varattava tilaisuus esittää lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa. 

311 § 

Liikenne- ja viestintäviraston ja valtioneuvoston julkaisemisvelvollisuus 

Liikenne- ja viestintäviraston on julkaistava 51 a §:ssä tarkoitettu maantieteellinen kartoitus ja ennuste niiltä osin, jotka eivät sisällä liikesalaisuuksia, 7, 7 a ja 8—10 luvuissa tarkoitetut päätökset, telealuejakoa koskeva määräys, numerointipäätös ja teleyritysten välistä riita-asiaa koskeva ratkaisu siten, että ne ovat teleyritysten ja käyttäjäryhmien saatavilla. 

Valtioneuvoston on julkaistava toimiluvan hakuilmoitus ja toimilupapäätös 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

314 § 

Yritysten välisten riita-asioiden ratkaiseminen Liikenne- ja viestintävirastossa 

Liikenne- ja viestintäviraston on ratkaistava teleyrityksen ja muun yrityksen 7, 7 a ja 8—10 luvun taikka 304 §:n 2 momentin nojalla vireille saattama riita viimeistään neljän kuukauden kuluttua asian vireille tulosta. Määräaika ei koske poikkeuksellisen laajoja tai muuten poikkeuksellisissa olosuhteissa vireille saatettuja riitoja. Osapuolille päätöksen yhteydessä asetettavien velvoitteiden tulee olla tämän lain säännösten mukaisia. 

Jos riita vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, Liikenne- ja viestintäviraston on ilmoitettava riidasta Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisen yhteistyöelimelle lausunnon antamista varten. Jos rajat ylittävästä riidasta on ilmoitettu mainitulle yhteistyöelimelle, Liikenne- ja viestintävirasto ei saa ratkaista asiaa ennen kuin yhteistyöelimen lausunto on saapunut tai sen antamiselle varattu määräaika on kulunut loppuun. Liikenne- ja viestintäviraston ratkaisu on annettava viimeisään kuukauden kuluttua yhteistyöelimen lausunnon saapumisesta. 

315 § 

Viranomaisten yleinen tiedonsaantioikeus 

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä sille säännöllisesti kerättävistä ja luovutettavista tiedoista sekä tietojen digitaalisesta muodosta ja toimittamisesta. Määräykset voivat koskea tietoja, jotka ovat tarpeellisia: 

1) 16 §:ssä tarkoitettujen verkkotoimiluvan ehtojen valvomiseksi; 

2) 52 §:ssä tarkoitetun markkina-analyysin tai huomattavan markkinavoiman päätöksen valmistelemiseksi taikka päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi; 

3) 85 §:ssä tarkoitetun yleispalveluyrityksen nimeämistä koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi; 

4) 304 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun tiedon keräämistä tai tiedottamista koskevan tehtävän hoitamiseksi; 

5) 51 a §:n 1 momentissa tarkoitetun maantieteellisen kartoituksen ja 2 momentissa tarkoitetun ennusteen laatimiseksi sekä 4 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten vastaanottamiseksi. 

318 § 

Tietojen luovuttaminen viranomaisesta 

Liikenne- ja viestintäministeriöllä, Liikenne- ja viestintävirastolla, tietosuojavaltuutetulla, Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuusviranomaisilla sekä Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla on salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto toisilleen, jos se on näille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. 

Liikenne- ja viestintäministeriöllä ja Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus luovuttaa salassa pidettävä asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto komissiolle, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle, jos se on viestintämarkkinoiden valvonnan kannalta välttämätöntä. Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus luovuttaa 170 §:n 1 momentin 7 kohdan, 171 §:n ja 275 §:n 1 ja 2 momentin nojalla saamansa salassa pidettävä asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle ja verkko-ja tietoturvadirektiivin 11 artiklassa tarkoitetulle yhteistyöryhmälle, jos se on verkko- ja tietoturvallisuuden valvonnan kannalta välttämätöntä, eikä luovuttaminen vaaranna mainituissa pykälissä tarkoitettujen toimijoiden turvallisuuteen ja liikesalaisuuksiin liittyviä etuja tai annettujen tietojen luottamuksellisuutta. 

321 § 

Hätäilmoituksia vastaanottavien viranomaisten tiedonsaantioikeus 

Teleyritys on velvollinen luovuttamaan hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle ja poliisille käsiteltäväksi: 

1) sen liittymän tai päätelaitteen, josta hätäilmoitus on tehty, sijaintitiedot ja tiedot liittymän tunnisteesta, tilaajasta, käyttäjästä ja asennusosoitteesta; sekä 

2) hätäilmoituksen kohteena olevan henkilön käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot sekä tiedot liittymän tunnisteesta, tilaajasta, käyttäjästä ja asennusosoitteesta, jos henkilö on hätäilmoituksen vastaanottaneen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa. 

325 § 

Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeus 

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus teettää tekninen turvallisuus- ja toimivuustarkastus sekä satelliittipalveluteknologiaa koskeva tarkastus riippumattomalla asiantuntijalla. Asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan tämän pykälän mukaisia tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Riippumattomalla asiantuntijalla teetetyn teknisen turvallisuus- ja toimivuustarkastuksen kohteena oleva teleyritys vastaa tarkastuksen kustannuksista. 

333 § 

Teleyrityksen seuraamusmaksu 

Teleyritykselle, joka toimii 53, 53 a, 54 tai 55 §:n nojalla asetetun velvollisuuden tai 81 a §:n nojalla sitovaksi annetun sitoumuksen vastaisesti eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kolmen kuukauden määräajassa oikaise menettelyään, voidaan määrätä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksu voidaan määrätä myös yritykselle, joka tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta antaa harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja 51 a §:ssä tarkoitetun menettelyn yhteydessä eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa vähintään kolmen kuukauden määräajassa oikaise menettelyään. 

336 § 

Kohtuuttoman sopimusehdon kieltäminen viestintäpalvelun tarjonnassa 

Liikenne- ja viestintävirasto voi kieltää jatkamasta 107 §:n vastaisen sopimusehdon käyttämistä tai uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä, jos kielto on kuluttajien suojaamiseksi tarpeen. 

339 § 

Televisio-ohjelmiston ja tilausohjelmapalvelun ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttäminen 

Valtioneuvosto voi määrätä enintään kuukauden ajaksi keskeytettäväksi Suomen ulkopuolelta tulevan televisio-ohjelmiston ja tilausohjelmapalvelun ohjelmiston edelleen lähettämisen, jos ohjelmistossa ilmeisellä tavalla toistuvasti: 

1) syyllistytään rikoslain 11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai 10 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan; 

2) törkeästi rikotaan kuvaohjelmalain 6 §:n säännöksiä; 

3) syyllistytään rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa rangaistavaksi säädettyyn terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn julkiseen kehottamiseen rikokseen. 

Jos 1 momentissa tarkoitetusta televisio-ohjelmistosta vastuussa oleva televisiotoiminnan harjoittaja tai tilausohjelmapalvelun ohjelmistosta vastuussa oleva tilausohjelmapalvelun tarjoaja on sijoittautunut johonkin ETA-valtioon, edelleen lähettämisen keskeytyksen määräämisessä on noudatettava audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä. Jos televisiotoiminnan harjoittaja on sijoittautunut johonkin Euroopan talousalueeseen kuulumattomaan, mutta Euroopan neuvoston televisioyleissopimuksen sopimusosapuolena olevaan valtioon, televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttämisen määräämisessä on noudatettava mainitun sopimuksen 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä menettelyä. 

344 § 

Muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen 

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa ( 808/2019 ). Mitä mainitussa laissa säädetään, noudatetaan myös muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätökseen. 

Päätöksen tehnyt viranomainen tai ilmoitettu laitos voi muussa kuin 233 ja 235 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. 

Edellä 213 §:ssä tarkoitettua lähetysoikeuden luovuttamista koskevaa Liikenne- ja viestintäviraston päätöstä on 2 momentista poiketen noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. 

345 § 

Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen 

Poiketen siitä, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamalla voi hakea muutosta päätökseen, jonka: 

1) valtioneuvosto on tehnyt tämän lain nojalla; 

2) Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt 52, 53, 53 a, 54 tai 55 §:n nojalla tai joka koskee tällaisen päätöksen noudattamisen valvontaa; 

3) Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt 85 §:n nojalla; 

4) Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt 314 §:n nojalla EU:n verkkovierailuasetuksen valvonnasta; 

5) markkinaoikeus on tehnyt tämän lain nojalla lukuun ottamatta 336 ja 337 §:ssä tarkoitettua päätöstä, johon haetaan muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa säädetään. 

Edellä 2 momentin 1—4 kohdassa tarkoitettua valtioneuvoston ja Liikenne- ja viestintäviraston päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Valitus on käsiteltävä kiireellisenä. 

7 a § 

Lasten suojeleminen haitallisilta kuvaohjelmilta videonjakoalustapalveluissa 

Videonjakoalustan tarjoajan on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lasten suojelemiseksi sellaisilta kuvaohjelmilta, jotka saattavat olla haitallisia lapsen kehitykselle. Toimenpiteiden tulee olla oikeassa suhteessa kyseessä olevien kuvaohjelmien luonteeseen ja niistä mahdollisesti aiheutuvaan haittaan ottaen huomioon videonjakoalustapalvelun koko ja tarjotun palvelun luonne. Toimenpiteet eivät saa johtaa sisällön ennakkotarkastukseen tai alustalle lataamiseen sovellettavaan suodatukseen. 

8 § 

Käytännesäännöt 

Kuvaohjelmien ja videonjakoalustan tarjoajat voivat laatia käytännesääntöjä lasten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä ja mediakasvatuksen edistämiseksi. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti voi tarkastaa, että käytännesäännöt ovat tämän lain mukaisia. 

20 § 

Yleisöpalaute 

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ottaa vastaan yleisöpalautetta lapsen kehitykselle haitallisten kuvaohjelmien tarjoamisesta ja 7 a §:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden asianmukaisuudesta. 

23 a § 

Videonjakoalustan tarjoajan tiedonantovelvollisuus 

Videonjakoalustan tarjoajan tulee pyynnöstä antaa Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille tämän lain noudattamisen valvonnassa tarpeellisia tietoja. 

25 § 

Huomautus ja uhkasakko 

Jos kuvaohjelman tarjoaja laiminlyö 6 §:n 2—5 momentissa tai 7 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan tai videonjakoalustan tarjoaja laiminlyö 7 a tai 23 a §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti voi kehottaa sitä täyttämään velvollisuutensa. Instituutti voi asettaa kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa ( 1113/1990 ). 

26 § 

Valvontamaksu 

Kuvaohjelmien ja videonjakoalustapalveluiden tarjoamisen valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi peritään Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille valvontamaksu. 

Valvontamaksun on velvollinen suorittamaan yhteisö ja henkilö, jota koskee 4 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus, sekä sellainen videonjakoalustan tarjoaja, johon sovelletaan sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia. 

27 § 

Valvontamaksun suuruus 

Kuvaohjelman tarjoamisen vuosittaiset valvontamaksut ovat: 

6) valtakunnallinen televisio-ohjelmisto 600 euroa; 

7) videonjakoalustapalvelu 400 euroa. 

14 § 

Puhelinasioinnista perittävät kulut 

Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinasioinnissa palvelua, jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja. 

Jos elinkeinonharjoittaja rikkoo, mitä tässä pykälässä säädetään, kuluttajalla on oikeus saada elinkeinonharjoittajalta korvaus hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäneistä puhelinkuluista.