Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (nyttemmin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö; ETYJ) rauhanturvaamistoimintaan annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiaa koskevassa päätöksenteossa voidaan ottaa huomioon rauhanturvaamistoiminnan toteuttamistapoja koskenut viimeaikainen kansainvälinen kehitys. Lainmuutoksella pyritään mahdollistamaan osallistuminen viime vuosina laajentuneeseen ja selvästi erilaisia operaatioita käsittävään, erityisesti humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen tähtäävään rauhanturvaamistoimintaan. Muutoksen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi Suomen osallistuminen myös sellaiseen rauhanturvaamistoimintaan, johon sisältyy valtuutus rajoitettuun aseellisen voiman käyttöön toiminnan tavoitteeksi asetettujen päämäärien toteuttamiseksi tai jossa kaikkien konfliktin osapuolten täydellinen myötävaikutus ei ole taattu. Lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin valtioihin kohdistettava sotilaallinen pakottaminen. Laki mahdollistaisi Suomen osallistumisen YK:n tai ETYJ:n päätöksellä toimeenpantavaan rauhanturvaamistoimintaan, riippumatta siitä minkä kansainvälisen järjestön tai järjestelyn, jossa Suomi on osallisena, toimesta niitä järjestetään.

Lainmuutos on tarpeen riippumatta siitä, mikä kanta jatkossa omaksutaan niin sanotun valmiusjoukon perustamiseen.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin rauhanturvaamistoimintaan annetun lain (514/84, rauhanturvaamislaki) 1 §:ssä säädetään lakia sovellettavan rauhanturvaamistoimintaan. Lakiin sen paremmin kuin sen esitöihinkään ei sisälly määritelmää siitä, mitä rauhanturvaamistoiminnalla tarkoitetaan. Rauhanturvaamistoiminta ei perustu suoraan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjan säännöksiin, vaan on syntynyt käytännön tarpeesta osittain korvaamaan kylmän sodan vuoksi soveltamatta jääneet peruskirjan VII luvun sotilaallista toimintaa koskevat määräykset. Kun tarkkaa rauhanturvaamistoiminnan määritelmää ei ole ollut, YK on joutunut suunnittelemaan kunkin operaation tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen.

YK:n rauhanturvaamistoimintaa on perinteisesti luonnehtinut kaksi tärkeätä näkökohtaa: ensinnäkin operaatiot on perustettu kriisin osapuolten suostumuksen tai muun myötävaikutuksen nojalla ja toisekseen rauhanturvajoukon valtuudet käyttää sotilaallista voimaa on rajattu itsepuolustukseen. Kriteereitä on kuitenkin sovellettu joustavasti ja niistä on myös joskus käytännössä tingitty (esimerkiksi YK:n Kongon-operaation yhteydessä vuosina 1960 ja 1961).

Rauhanturvaamislaki valmisteltiin silmälläpitäen edellä mainittuja perinteistä rauhanturvaamistoimintaa luonnehtivia näkökohtia.

Osallistuminen rauhanturvaamistoimintaan on Suomen YK-politiikan keskeisiä painopistealueita. Suomi on osallistunut YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin vuodesta 1956 lähtien asettamalla YK:n käyttöön sekä valvontajoukkoja että sotilastarkkailijoita. YK-tehtävissä on palvellut kaikkiaan yli 32 000 suomalaista.

Tällä hetkellä noin 1100 suomalaista osallistuu kuuteen operaatioon. Pääosa henkilöstöstä palvelee suomalaisissa pataljoonissa entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Lähi-idässä Libanonissa.

Suomalaisia sotilastarkkailijoita palvelee Lähi-idän (UNTSO) ja Balkanin (UNPF) lisäksi Kashmirissa (UNMOGIP) ja Irak/Kuwait -operaatiossa (UNIKOM).

Kyproksella (UNFICYP) Suomella on pieni esikuntaosasto. Operaation komentajana toimii nykyisin suomalainen prikaatikenraali.

1.2. Kansainvälinen vertailu

Ruotsin hallitusmuodon 10 luvun 9 §:n mukaan ruotsalaisia sotilasjoukkoja voidaan lähettää ulkomaille kolmella perusteella: valtiopäivien suostumuksella, tätä koskevan valtuuslain perusteella tai valtiopäivien hyväksymän kansainvälisen sitoumuksen nojalla. Tammikuussa 1993 Ruotsissa tuli voimaan uusi rauhanturvaamislaki (1992:1153), jolla hallitus valtuutettiin lähettämään ruotsalaisia joukkoja myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päättämiin rauhanturvaamistehtäviin. Ruotsin rauhanturvajoukkojen ylärajaksi määrättiin 3000 henkilöä. Sitä vastoin lailla ei muutettu rauhanturvaamistoiminnan käsitettä siitä, mikä se oli ollut aiemman, vuoden 1974 lain (1974:614) perusteella.

Keväällä 1993 Ruotsissa tehtiin poliittisella tasolla päätös osallistumisesta Bosnia-Herzegovinan alueella toimivaan YK:n rauhanturvaamisoperaatioon. Kun joukon toimeksiantoon saattoi kuulua myös aseellisen voiman käyttöä, katsoi hallitus, että joukon tehtävät voivat poiketa edellä mainitun valtuuslain tarkoittamasta rauhanturvaamistoiminnasta. Tämän johdosta ja hallitusmuodon 10 luvun 9 §:n nojalla hallitus pyysi valtiopäiviltä toukokuussa 1993 erikseen suostumuksen 1000 henkilön lähettämiselle Bosnia-Herzegovinaan, mikäli YK:n pääsihteeri tätä pyytää (Prop. 1992/93:254). Valtiopäivät antoi hallituksen pyytämän suostumuksen kesäkuussa 1993.

Naton rauhankumppanuusyhteistyön edellyttämän ulkomaisen rauhanturvakoulutuksen mahdollistamiseksi Ruotsissa on 1 päivästä heinäkuuta 1994 lukien saatettu voimaan asiaa koskeva erityislaki.

Muiden pohjoismaiden tilanne lainsäädännössä ja päätöksenteossa rauhanturvaamiskysymyksissä ei ole verrannollinen Suomen ja Ruotsin kanssa.

1.3. Nykytilan arviointi

1.3.1. YK:n rauhanturvaamistoiminta

Suurvaltain sotilaallisen ja poliittisen vastakkainasettelun päättymisen jälkeen YK:n turvallisuusneuvoston toimintaedellytykset ovat muuttuneet olennaisesti. Tämä on heijastunut myös rauhanturvaamistoiminnan merkittävänä määrällisenä kasvuna. Vuoden 1988 jälkeen järjestö on käynnistänyt enemmän operaatioita kuin aikaisempien 43 vuoden aikana yhteensä. Parhaillaan on käynnissä 16 operaatiota. Joukkoja luovuttavien maiden määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 1994 rauhanturvaamistoiminnan kustannukset nousivat 3,6 miljardiin Yhdysvaltain dollariin.

Kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien kriisien luonne on ajan myötä muuttunut. Yhä useammin konfliktit eivät enää ole selkeästi kahden tai useamman valtion välisiä, vaan valtion tai valtioiden sisäisiä. Kiistan osapuolina on usein aseistettuja joukkoja, joita ei selkeästi kontrolloi mikään virallinen taho. Konflikti on voinut myös johtaa koko valtiorakenteen romahtamiseen. Uudessa tilanteessa rauhanturvaamisen muotoja on pitänyt kehittää. Rauhanturvaamisen tavoitteeksi on tällöin tullut haavoittuvassa asemassa olevien väestönosien elinmahdollisuuksien turvaaminen ja humanitaarisen avustustoiminnan suojaaminen. Joskus tavoitteeksi on tullut jopa koko kansallisen jälleenrakennustyön edellytysten turvaaminen.

Toimintaan on liitetty siviilihenkilöstöstä ja siviilipoliiseista koostuvia komponentteja. Operaatioiden toimeksiantoon on liittynyt vaalien järjestämistä ja valvontaa sekä ihmisoikeuksien suojeluun liittyviä informaatiotehtäviä. Aseellisen konfliktin oloissa ei ole saatu osapuolten täyttä myötävaikutusta. Rauhanturvajoukon valtuutta käyttää asevoimaa toimeksiantonsa toteuttamiseen on jouduttu laajentamaan. Nämä ''toisen sukupolven rauhanturvaamisoperaatiot'' voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:

1) Perinteinen rauhanturvaamistoiminta on ollut pääasiassa valvontaa, joka on kohdistunut konfliktin osapuolten kesken sovittuun aselepoon tai muuhun vastaavaan järjestelyyn. Tämäntyyppisiä operaatioita ja tarvetta sellaisiin on edelleen. Valvontaoperaatiot voivat olosuhteiltaan ja tehtäviltään vaihdella huomattavasti. Esimerkkeinä mainittakoon UNIFIL Etelä-Libanonissa, UNIKOM Kuwaitin ja Irakin välisellä rajalla ja UNPREDEP entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Näistä viimemainittu toimii ennaltaehkäisevästi ja edustaa siten aivan uutta operaatiotyyppiä.

YK on viime vuosina valtuuttanut alueellisia järjestöjä toimeenpanemaan aselevon tai rauhansopimuksen valvontatehtäviä.

2) Uudeksi toimintatyypiksi ovat nousseet myös operaatiot, jotka tähtäävät konfliktitilanteessa väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutuneen siviiliväestön tai humanitaarisen avustustoiminnan suojaamiseen (esimerkiksi Bosnia-Hertzegovinassa toimiva UNPROFOR).

Perinteinen rauhanturvaamistoiminnan käsite ei siten kokemuksen valossa täysin kata sitä kansainvälisen sotilaallisen toiminnan alaa, johon sitä nykyisin sovelletaan. Tavoitteena on paitsi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen myös rauhan rikkoutuessa tai sotilaallisen toiminnan jatkuessa tarvittava siviiliväestön suojaaminen ja avustaminen.

Sotilaallisen toiminnan säännöt, erityisesti voimankäyttö, ovat mainituissa toimintatyypeissä jossain määrin erilaisia. Rauhanturvajoukoilla on aina ollut oikeus asevoiman käyttöön itsepuolustustarkoituksessa. Jo vuodesta 1973 lähtien tätä joukkojen aseenkäyttösääntöihin (Rules of Engagement) sisältyvää kohtaa on tulkittu siten, että itsepuolustukseksi katsotaan myös toimet, joilla vastustetaan operaation toimeksiannon toteuttamisen estämiseen tähtäävää toimintaa. Itsepuolustus käsittää tällöin myös operaation tehtävän puolustamisen. Voimankäyttöoikeus on reaktiivista. Komentajat eivät kuitenkaan ole juuri käyttäneet tätä oikeutta.

Kummassakaan toimintamallissa voimaa ei saa käyttää hyökkäyksellisesti ja aktiivisesti konfliktin osapuolten pakottamiseen joihinkin poliittisiin, alueellisiin tai muihin järjestelyihin, jotka ovat konfliktin aiheena. Rauhanturvaamistoiminnassa voidaan kuitenkin voimaa käyttää ― silloin kun se on välttämätöntä ja mahdollista operaatioiden perimmäisiä tavoitteita vaarantamatta ― aselevon tai rauhansopimuksen rikkomistilanteessa sekä siviiliväestön tai humanitaarisen avustustoiminnan suojaamiseksi sotatoimilta.

YK:n turvallisuusneuvosto on viime vuosina useimmiten viitannut operaatioiden toimeksiantoa koskevissa päätöksissään peruskirjan VII lukuun. Tällä on tavoiteltu muun muassa rauhanturvajoukkojen oikeudellisen aseman selkiyttämistä sekä joukkojen turvallisuuden ja liikkumisvapauden takaamista. Esimerkkinä mainittakoon YK:n operaatiota Kroatiassa (UNCRO) koskeva päätöslauselma 981 (1995). Näin menettelemällä on myös voitu perustaa operaatioita (esimerkiksi UNIKOM) ilman kaikkien osapuolten nimenomaista hyväksyntää.

Jos YK:n turvallisuusneuvosto katsoo jossakin konfliktissa tarpeelliseksi ryhtyä toimintaan, jossa voidaan käyttää kaikkia tarpeellisia keinoja (myös asevoimaa) kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi, operaatio on toteutettava erilaiselta pohjalta, esimerkiksi valtuuttamalla jäsenvaltiot tehtävän suorittamiseen kuten Persianlahden sodan yhteydessä Kuwaitin vapauttamiseksi Irakin miehityksestä. Tällöin puhutaan sotilaallisesta pakottamisesta, joka ei kuulu rauhanturvaamistoiminnan piiriin.

1.3.2. Muiden järjestöjen toiminta

Vuonna 1992 hyväksyttiin ETYK:n (muutettiin vuonna 1994 Budapestin seurantakokouksen päätöksellä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöksi, ETYJ) rauhanturvaamistoimintaa koskevat lähtökohdat ja toimintaperiaatteet. Suomessa onkin jo uudistettu voimassaolevaa rauhanturvaamislakia niin, että se kattaa YK:n operaatioiden ohella myös mahdolliset ETYJ-rauhanturvaamisoperaatiot. Tämä lainmuutos tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993. ETYJ ei toistaiseksi ole toteuttanut omia rauhanturvaamisoperaatiota. Vaikka ETYJ:n rauhanturvaamistoiminta Helsingin päätösten mukaisesti tapahtuu erityisesti YK:n peruskirjan VIII luvun määräysten puitteissa, ei se estä ETYJ:ä kehittämästä muunlaisia rauhanturvaamistoiminnan muotoja peruskirjan tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti.

Tammikuussa 1994 järjestetyn huippukokouksensa tuloksena Pohjois-Atlantin puolustusliitto (NATO) tarjosi järjestön ulkopuolisille maille yhteistyötä muun muassa rauhanturvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Suomi liittyi rauhankumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, PfP) toukokuussa 1994. NATO:lle luovuttamassaan tarjousasiakirjassa Suomi ilmoitti olevansa erityisen kiinnostunut seuraavista yhteistyöalueista: rauhanturvaamiskoulutus, pelastus-, etsintä- ja humanitaariset operaatiot, vierailu-, koulutus- ja informaatiovaihto sekä ympäristönsuojeluyhteistyö. Yksityiskohtainen tarjousasiakirja (Individual Partnership Programme, IPP) hyväksyttiin lokakuun alussa 1994 Suomen ja NATO:n välisellä noottien vaihdolla.

PfP:n puitteissa tarjotaan mahdollisuutta osallistua ohjelmaan, joka käsittää tapahtumia eri alueisiin liittyvistä koulutustilaisuuksista, seminaareista ja työryhmistä aina monikansallisiin rauhanturvaamisharjoituksiin saakka. On selvästi havaittavissa, että PfP:n piirissä tapahtuvat rauhanturvaamisharjoitukset tulevat jatkossa lisääntymään. NATO:n rauhankumppanuuden kehysasiakirjassa annetun määritelmän mukaisesti niillä tähdätään YK:n ja ETYJ:n mandaatilla tapahtuvien rauhanturvaamisoperaatioiden suoritusedellytysten parantamiseen. Harjoitusten tarkoituksena on koordinoida ja kehittää yhteistoimintaa erityisesti rauhanturvajoukkojen johtamisen ja toimintamenetelmien sekä viestivälineistön ja huollon alueilla.

Vuoden 1995 alusta alkaneeseen Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyi suhteidemme määrittely Länsi-Euroopan unionin (WEU) kanssa. Päätös Suomen tarkkailija-asemasta WEU:ssa tehtiin helmikuun alussa 1995. Sekä selvityksessä eduskunnalle että keskusteluissa WEU-partnereiden kanssa Suomi on ilmoittanut olevansa kiinnostunut osallistumisesta WEU:n kehittyvään kriisinhallintatoimintaan.

EU:n jäsenenä ja WEU:n tarkkailijana Suomi voisi osallistua näiden järjestöjen YK:n ja ETYJ:in mandaatilla toimeenpanemiin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin.

Esimerkkeinä mainittakoon, että WEU on toteuttamassa seuraavia kriisinhallintaoperaatioita entisen Jugoslavian alueella:

― SHARP GUARD -yhteisoperaatio NATO:n kanssa Adrianmerellä Jugoslavian liittotasavallan (Serbia ja Montenegro) vastaisten talouspakotteiden valvomiseksi (1992 ― )

― Tonavan poliisi- ja tullivalvontaoperaatio yhteistyössä kolmen rantavaltion, EU:n ja ETYJ:n kanssa (1993 ― )

― Mostarin poliisihallinto osana EU:n hallinto-operaatiota; tämä on ensimmäinen WEU:n operaatio, joka vastaa Maastrichtin sopimuksen muotoilua WEU:sta sellaisten EU:n päätösten toimeenpanijana, joilla on puolustuksellisia seuraamuksia (1993 ― ). Suomi osallistuu puheena olevaan operaatioon.

NATO:n ja WEU:n yhteistyönä kehitetään parhaillaan ns. CJTF-konseptia (Combined Joint Task Forces), joka tarkoittaa monikansallista liikuteltavaa kaikkien puolustushaarojen esikuntaa. CJTF mahdollistaisi NATO:n yhteisten voimavarojen käyttämisen myös sellaisissa operaatioissa, joihin NATO ei järjestönä osallistu. Konseptin tavoitteena on paitsi WEU:n myös mahdollisten erilaisten maakoalitioiden toimintakyvyn parantaminen YK:n ja ETYJ:n rauhanturvaamis- ja humanitaarisissä operaatioissa. CJTF-esikuntaan voisivat NATO- ja WEU-maiden lisäksi osallistua kyseiseen operaatioon joukkoja luovuttavat rauhankumppanuus- tai muut liittoutumien ulkopuoliset maat. CJTF-konseptin mahdollistama NATO:n johto-, viesti-, kuljetus- ja vastaavien järjestelmien käyttäminen voisi tulla kyseeseen etenkin vaativissa, nopeaa toimintaa edellyttävissä rauhanturvaamis- tai humanitaarisissä operaatioissa. Myös Suomen osallistuminen tällaisiin operaatioihin saattaisi joissakin tapauksissa olla perusteltua.

2.1. Tavoitteet

Voimassaoleva rauhanturvaamislaki säädettiin olosuhteissa, joissa rauhanturvaaminen oli vakiintunut tarkoittamaan toimintaa, jossa joukot toimivat tehtävissä ja olosuhteissa, joista konfliktin osapuolten kanssa on sovittu. Tyypillisesti tällaisena voidaan pitää sovitun aselevon täytäntöönpanon valvontatehtäviä. Lakia on sen vuoksi tulkittu niin, ettei se salli osallistumista sellaiseen toimintaan, joka ei perustu kaikkien konfliktin osapuolten yhteisymmärrykselle tai johon voi sisältyä aseellisen voiman tai muun pakon käyttöä jotain osapuolta vastaan. Nykyisissä ja näköpiirissä olevissa olosuhteissa tällainen rajoitus sulkee pois sellaisetkin rauhanturvaamistehtävät, joihin osallistuminen olisi Suomen etujen mukaista.

Suomen osallistuminen on rajattu koskemaan YK:n ja ETYJ:n rauhanturvaamistoimintaa. Edellä kuvattu kansainvälinen kehitys on osoittanut, että Suomen on voitava osallistua myös muiden kansainvälisten järjestöjen ja järjestelyiden toimeenpanemiin rauhanturvaamisoperaatioihin. Edellytyksenä tällöinkin kuitenkin on, että sanottu rauhanturvaamistoiminnan toimeenpano perustuu YK:n tai ETYJ:n päätökseen.

Viimeaikaiset kokemukset korostavat tarvetta varautua myös sellaisiin tehtäviin ja olosuhteisiin, joita koskevat sopimukset tai yhteisymmärrys ovat epävarmoja. Nyt käsillä olevan esityksen tavoitteena on tehdä Suomen osallistuminen mahdolliseksi erityisesti humanitaarisiin tarkoitusperiin tähtääviin operaatioihin, kunhan konfliktin osapuolten välillä on tarvittaessa esimerkiksi YK:n välityksellä saavutettu kohtuullinen yhteisymmärrys toiminnan muodoista ja tavoitteista. Sitävastoin täyttä kaikkien osapuolten suostumusta toimeksiannon kaikilta osin ei vaadittaisi.

Rauhanturvaamistoiminnaksi ymmärrettäisiin näin myös sellainen sotilaallinen toiminta, josta on päätetty YK:n peruskirjan VII luvun nojalla ja joka saattaa sisältää mahdollisuuden rajoitettuun, tehtävän toteuttamisen turvaamiseen liittyvään voimankäyttöön. Rajoitettu voimankäyttö on tällöin nähtävä vain eräänä, käytännössä usein teoreettisena, keinona rauhanturvajoukon tehtävän toteuttamisen varmistamiseksi. Koska olennainen tekijä niin sanotussa laajennetussakin rauhanturvaamisessa on osapuolten hyväksyntä, voimankäyttöön voidaan käytännössä turvautua vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi osapuolten kontrollin ulkopuolella olevia aseistettuja ryhmiä vastaan.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät YK:n peruskirjan 42 ja 51 artikloissa tarkoitetut pakotetoimet sekä mahdolliset muut sotilaalliset operaatiot, joiden toimeksianto sisältää aktiivista ja hyökkäyksellistä voimankäyttöä vaativan tehtävän, kuten konfliktin osapuolten pakottaminen tiettyyn ratkaisuun tai joukkojen riisuminen aseista. Esityksessä ei myöskään ole tarkoitus kattaa HM 33 §:ssä tarkoitettua tilannetta.

On huomattava, että operaation perustaminen YK:n peruskirjan VII luvun nojalla ei sinällään tee kyseisestä operaatiosta pakotetointa, vaan olennaista on tarkastella operaation tehtäviä ja voimankäyttösääntöjä. Havainnollisena esimerkkeinä ovat toisaalta UNIKOM ja toisaalta UNOSOM II.

Irakin ja Kuwaitin välisellä rajalla toimiva UNIKOM perustettiin pyytämättä Irakin hallituksen suostumusta, mikä edellytti VII luvun käyttöä. Kuitenkaan operaatiota ei voida pitää pakotetoimena, sillä se on perinteistä rauhanturvaamiskäytäntöä edustava valvontaoperaatio.

Sen sijaan UNOSOM II:lle annettiin peruskirjan VII luvun nojalla valtuudet esimerkiksi avustaa aseidenvientikiellon toimeenpanoa Somaliassa eli käytännössä riisua osapuolet aseista, tarvittaessa myös voimaa käyttäen. Erityisesti Somaliassa saatujen kokemusten perusteella näyttää siltä, että YK on käytännössä hylkäämässä niin sanotun rauhaanpakottamisen YK:n itsensä toimeenpanemana toimintamuotona.

Nykyinen rauhanturvaamistoiminnan käsitesisällön suppea määrittely Suomessa on haitannut osallistumistamme uusimpien operaatioiden suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Vielä vakavampana seurauksena on ollut rauhanturvaamiskokemuksemme yksipuolistuminen sekä Suomen uskottavuuden heikkeneminen rauhanturvaajana samalla kun kansainväliset velvoitteemme ovat Euroopan unionin jäsenyyden myötä lisääntyneet.

Määrittelyn suppeudesta on myös johtunut se, että Suomen ei alunperin ole katsottu voivan osallistua PfP-ohjelman puitteissa järjestettyihin rauhanturvaamisharjoituksiin. Nämä ovat kuitenkin selkeästi toimintoja, jotka tähtäävät YK:n ja ETYJ:n mandaatilla tapahtuvan toiminnan suoritusedellytysten parantamiseen. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta onkin 30.11.1994 katsonut, että Suomi voi osallistua puheena oleviin harjoituksiin. PfP:n piirissä tapahtuviin harjoituksiin osallistuminen auttaa osaltaan Suomea ylläpitämään ja edelleen kehittämään kykyään ja valmiuttaan osallistua monikansalliseen rauhanturvaamistoimintaan. Samalla Suomen tulee varautua myös itse järjestämään PfP:n kautta muille rauhankumppanuusmaille Suomessa rauhanturvaamiskoulutusta siihen liittyvine harjoituksineen.

Suomen osallistumista rauhanturvaamistoimintaan koskevaa päätöksentekomenettelyä ehdotetaan muutettavaksi. Rauhanturvajoukon asettamista koskevan päätöksen tekisi edelleenkin tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Valtioneuvoston olisi ennen esityksen tekemistä kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Nykytilanteeseen muutosta merkitsisi se, että näin olisi meneteltävä myös silloin, kun rauhanturvajoukon tehtäviä koko operaation mandaatin muuttuessa olennaisesti muutettaisiin.

Jos rauhanturvaamisoperaation toimeksianto osallistumisesta päätettäessä tai operaation kuluessa tulisi sisältämään tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemmat voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet, valtioneuvoston olisi ulkoasiainvaliokunnan sijasta kuultava koko eduskuntaa.

Rauhanturvaamistoimintaan on tarkoitus jatkossakin valita ainoastaan vapaaehtoista henkilöstöä. Koulutukseen liittyviin tehtäviin voitaisiin määrätä kantahenkilökuntaa ja asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia. Lakiin sisältyvän 2000 henkilön enimmäismäärän nostamiseen ei ole tarvetta.

2.2. Keskeiset ehdotukset

Soveltamisala

Kansainvälisten kollektiivisten turvallisuusjärjestelyiden alalla tapahtuneen ja tapahtumassa olevan kehityksen mukaisesti ehdotetaan lain soveltamisala määritettäväksi siten, että rauhanturvaamistehtäväksi olisi luettavissa myös sellainen toiminta, jossa tehtävän suoritusolosuhteet ovat tavalla tai toisella vihamielisiä ja jossa tämän vuoksi saatetaan vaatia rajoitettua aseellisen voiman käyttöä. Edellytyksenä olisi, että voimankäyttö tähtäisi erityiseen YK:n tai ETYJ:n toimivaltaisen elimen määrittämään tarkoitusperään, ei kuitenkaan esimerkiksi konfliktin osapuolten pakottamista tiettyyn ratkaisuun.

Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toimet

Näin ymmärretyllä laajennetulla rauhanturvaamistoiminnan määrittelyllä ei kuitenkaan olisi tarkoitus tehdä mahdolliseksi osallistumista sellaiseen YK:n peruskirjan 42 tai 51 artikloissa tarkoitettuun sotilaalliseen toimintaan, joka kohdistuu jotain valtiota vastaan. Näiden määrittelyssä on ehdotetussa lakitekstissä käytetty ilmaisua ''toiseen valtioon kohdistettavat sotilaalliset pakotetoimet''. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät näin ollen sekä YK:n turvallisuusneuvoston päättämät että sen valtuuttamat sotilaalliset toimet kansainvälistä rauhaa rikkonutta tai uhkaavaa tai hyökkäystekoon syyllistynyttä valtiota vastaan sekä osallistuminen niin sanottuun kollektiiviseen itsepuolustukseen. Tällaisena on pidettävä YK:n toimia Koreassa vuonna 1950 sekä kansainvälisen liittouman toimia Irakia vastaan vuonna 1991 (Aavikkomyrsky-operaatio).

Muita muutosehdotuksia

Lakiin sisältyvän, koulutusta koskevan sääntelyn muutos merkitsee sitä, että rauhanturvaamiskoulutusta voisi Suomessa tai muussa maassa kansallisesti järjestetyn koulutuksen lisäksi järjestää YK tai ETYJ tai muu kansainvälinen järjestö tai järjestely, jossa Suomi on osallisena.

Varsinaisiin rauhanturvaamistehtäviin valittavien henkilöiden tulee jatkossakin olla vapaaehtoisia. Jotta koulutukseen sisältyviin rauhanturvaamisharjoituksiin olisi mahdollista täysimääräisesti osallistua, tulisi kantahenkilökuntaa ja asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia tarvittaessa voida määrätä osallistumaan koulutukseen liittyviin tehtäviin. Edellä esitetyistä syistä ehdotetaan tätä koskeva säännös sisällytettäväksi lakiin.

Jos rauhanturvaamistehtävässä palvelevalla ei ole taustapalvelussuhdetta valtioon, hänellä ei voimassa olevan lain nojalla ole oikeutta vuosilomalain mukaisiin etuuksiin. Epäkohdan poistamiseksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös asianomaisen oikeudesta lomakorvauksen saamiseen.

Lain nimikkeen muutos edellyttää, että puolustusvoimista annetussa laissa, rikoslaissa, sotilasoikeudenkäyntilaissa sekä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetussa laissa olevat viittaukset nyt muutettavaan lakiin muutetaan koskemaan lakia Suomen osallistumisesta YK:n ja ETYJ:n rauhanturvaamistoimintaan.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan vanhentuneen ja rauhanturvaamistehtävien luonteen muuttuessa harhaanjohtavalta vaikuttavan ''valvontajoukko''-käsitteen korvaamista ''rauhanturvajoukko''-käsitteellä.

Lainmuutoksella sinänsä ei olisi merkittäviä taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia. Uuteen 20 a §:ään perustuvat lomakorvaukset merkitsisivät tällä hetkellä rauhanturvaamistehtävissä olevien osalta 8,5 miljoonan markan lisäkustannusta vuositasolla. Rauhanturvaamisoperaatioihin osallistumisen taloudelliset vaikutukset selvitetään kutakin osallistumispäätöstä tehtäessä erikseen ja toimintaan tarvittavat varat osoitetaan valtion talousarviossa ja lisätalousarviossa. Lainmuutos ei merkitse kannanottoa niin sanotun valmiusjoukon muodostamiseen.

Esitys on valmisteltu virkatyönä puolustusministeriössä ja se perustuu osittain puolustusministeriön asettamana vuonna 1993 työskennelleen työryhmän ehdotuksiin. Työryhmä oli kokoonpantu puolustusministeriötä, ulkoasiainministeriötä ja pääesikuntaa edustaneista virkamiehistä.

Esitystä valmisteltaessa on otettu huomioon valtioneuvoston turvallisuuspoliittisen selonteon (Turvallisuus muuttuvassa maailmassa) johdosta 2.11.1995 annettu eduskunnan lausunto.

Esityksestä on saatu lausunnot ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja pääesikunnalta.

1.1. Laki Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rauhanturvaamistoimintaan

Lain nimike. Lain nimike esitetään muutettavaksi vastaamaan ETYK:n nimen muutosta ETYJ:ksi.

1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalaa koskeva sääntely ehdotetaan yleisperusteluissa mainituista syistä muutettavaksi mahdollistamaan Suomen osallistuminen sellaiseen rau-hanturvaamistoimintaan, jota toimeenpannaan YK:n tai ETYJ:n päätöksellä. Operaation varsinaisena toimeenpanijana voisi YK:n ja ETYJ:n päätöksen perusteella niiden itsensä lisäksi olla muukin sellainen kansainvälinen järjestö tai järjestely, jonka kanssa Suomi on sopinut tai sopii yhteistyöstä.

Rauhanturvaamistoiminta on pykälässä määritelty siten, että käsite sisältää paitsi perinteisen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiselementin myös viime vuosien kehityksen myötä yhä korostuneemman humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiselementin.

Pykälään lisättävällä uudella 2 momentilla lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin valtioihin kohdistuva sotilaallinen pakottaminen. Mahdollisiin pakottamistoimenpiteisiin osallistuminen olisi mahdollista vain erikseen säädettävän lain perusteella.

2 §. Osallistumisesta päättäminen. Operaatioihin osallistumista koskeva päätöksentekomenettely ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Osallistumisesta päättäisi siten tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Ennen rauhanturvajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä valtioneuvoston olisi kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Menettely on omiaan korostamaan rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevaan päätöksentekoon liittyvän etukäteisharkinnan tärkeyttä ja kytkee ylimmät valtioelimet mukaan päätösprosessiin.

Rauhanturvaamisoperaatioiden osalta voi tulevaisuudessa syntyä tilanteita, joissa koko operaation mandaattia saatetaan olennaisesti muuttaa operaation kestäessä. Tämän vuoksi ehdotetaan uutena sääntelynä, että valtioneuvoston tulisi kuulla eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa myös, mikäli suomalaisen rauhanturvajoukon tehtäviä suunnitellaan olennaisesti muutettaviksi.

Jos rauhanturvaamisoperaation toimeksianto osallistumisesta päätettäessä tai operaation kuluessa tulisi sisältämään tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemmat voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet, valtioneuvoston olisi ulkoasiainvaliokunnan sijasta kuultava koko eduskuntaa.

Lain 2 §:ään lisättäväksi ehdotettuun uuteen 2 momenttiin sisältyvä sääntely eduskunnan kuulemisesta olisi hallituksen mielestä soveliaimmin toteutettavissa siten, että valtioneuvosto antaisi eduskunnalle asiaa koskevan valtiopäiväjärjestyksen 36 §:ssä tarkoitetun selonteon. Selonteon käsiteltyään eduskunta päiväjärjestykseen siirtyessään tarvittaessa lausunnossaan esiintoisi kyseiseen rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevat näkö- kantansa.

Käsite valvontajoukko ei enää vastaa toiminnan sisällön muuttumista. Joukko voidaan asettaa muuhunkin kuin valvontatehtävään. Esimerkkinä tällaisesta on suomalainen rakentajapataljoona, joka toimi UNPROFOR-operaatiossa Balkanilla vuosina 1992―1993. Tätä muutosta vastaavasti käsite valvontajoukko ehdotetaan laissa korvattavaksi käsitteellä rauhanturvajoukko ja vastaavasti valvontajoukon komentaja käsitteellä rauhanturvajoukon komentaja.

Nykyisen lain 2 §:ssä oleva rauhanturvaamisorganisaation määritelmä ehdotetaan siirrettäväksi 3 §:ään sen yhteyteen paremmin kuuluvana.

3 §. Organisaatio, alistussuhteet, sisäinen järjestys ja toimivalta. Pykälään sisällytettäisiin voimassa olevan lain 2 §:ssä oleva rauhanturvaamisorganisaation määritelmä. Sana valvontajoukko ehdotetaan muutettavaksi rauhanturvajoukoksi 2 §:n perustelujen mukaisesti.

4 §. Osallistumisen kustannukset ja organisaation henkilömäärät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 1 §:n muotoilua. Tämän mukaisesti kustannusten laskuttamisessa noudatetaan YK:n tai ETYJ:n yleisiä tai erikseen sovittuja korvausperusteita. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rauhanturvaamishenkilöstön enimmäismäärään ei luettaisi vaihtohenkilöstöä eikä henkilöitä, jotka ovat koulutettavina tuleviin rauhanturvaamistehtäviin.

5 §. Koulutus ja järjestelytehtävät. Rauhanturvaamistoimintaan osallistumisen edellyttämien valmiuksien luomiseen tähtäävä rauhanturvaamiskoulutus on nykyisen lain voimas-saoloaikana suuresti kehittynyt. Pykälää ehdotetaankin tapahtuneen kehityksen edellyttämällä tavalla siten muutettavaksi, että sen 1 momentissa mahdollistetaan paitsi kotimaassa ja muissa maissa kansallisesti järjestettävään koulutukseen myös YK:n tai ETYJ:n taikka muun sellaisen kansainvälisen järjestön tai järjestelyn, jossa Suomi on osallisena, koulutukseen osallistuminen. Koulutus ymmärretään tällöin luonnollisesti niin laajasti, että se käsittää erilaiset kurssit ja koulutustapahtumat sekä käytännön rauhanturvaamisharjoitukset.

Pykälän nykyiset 1 ja 2 momentti ehdotetaan asiasisällöltään muuttamattomina yhdistettäviksi uudeksi 2 momentiksi.

Pykälään lisättävään uuteen 3 momenttiin sisällytettäisiin perussääntely ulkomaalaisille Suomessa ja suomalaisille ulkomailla annettavasta rauhanturvaamiskoulutuksesta. Tarkoituksena on nimenomaisella säännöksellä korvata nykyinen tilanne, jolloin esimerkiksi PfP-ohjelman puitteissa järjestettyihin rauhanturvaamisharjoituksiin osallistuminen on jouduttu tulkintateitse katsomaan YK:n tai ETYJ:n rauhanturvaamisorganisaatiossa palvelemista varten järjestettäväksi koulutukseksi.

6 §. Sitoumus koulutukseen tai palvelukseen saapumisesta. Pykälään lisättävä uusi 4 momentti mahdollistaisi puolustusvoimien palkatun henkilöstön ja asevelvollisuuslaissa sää-dettyä palvelusta suorittavien määräämisen rauhanturvaamiskoulutukseen liittyviin tehtäviin. Ehdotettu uusi sääntely on tarpeen esimerkiksi silloin kun ulkomaisiin rauhanturvaa-misharjoituksiin osallistuu suomalainen sota-alus. Tällöin ei voida välttämättä lähteä siitä, että koko alushenkilöstö olisi vapaaehtoista. Alusten kulkukannalla pito edellyttää täyttä miehitystä ja tällöin myös niillä palveleva kantahenkilökunta ja asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavat on voitava pitää tehtävissään harjoituksen ajan. Määräys voisi koskea ainoastaan koulutustapahtumaa varsinaisten rauhanturvaamistehtävien edellyttäessä vapaaehtoisuutta.

Osallistuminen rauhanturvaamiskoulutukseen palvelisi samalla asevelvollisen harjaantumista niissä valmiuksissa, jotka hänelle pyritään asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittaessaan antamaan. Koulutukseen osallistumisen ei näin ollen voitane katsoa olevan ristiriidassa asevelvollisuuden hallitusmuodossa säädetyn tarkoituksen kanssa.

8 §. Oikeudet ja velvollisuudet. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 1 §:n muotoilua.

9 §. Kelpoisuusehdot. Puolustusministeriö on aina vahvistanut ja tulee jatkossakin vahvistamaan rauhanturvaamishenkilöstön kelpoisuusehdot. Pykälästä ehdotetaan näin muodoin tarpeettomana poistettavaksi sana tarvittaessa.

10 §. Palvelussuhteen alkaminen ja kesto. Pykälässä ehdotetaan muutettavaksi käsite valvontajoukko rauhanturvajoukoksi ja valvontajoukon komentaja rauhanturvajoukon komentajaksi.

11 §. Palvelussuhteen säännönmukainen päättyminen. Käsitteet valvontajoukon komentaja ja valvontajoukko ehdotetaan korvattaviksi sanoilla rauhanturvajoukon komentaja ja rauhanturvajoukko.

12 §. Palvelussuhteen päättyminen erityisestä syystä. Voimassa olevan lain mukaan val-vontajoukon komentajalla on toimivalta määrätä valvontajoukkoon kuuluvan palvelussuhde päättymään esimerkiksi silloin, jos asianomainen syyllistyy rikkomukseen tai havaitaan sopimattomaksi. Komentajalla on lisäksi toimivalta määrätä palvelussuhde päättymään sai-rauden tai vamman perusteella. Voimassa olevan lain mukaan kuitenkin ainoastaan puo-lustusministeriö voi määrätä palvelussuhteen päättymään asianomaisen omasta hakemuksesta. Koska päätöksentekoon ei näissä tapauksissa liity erityisiä ongelmia, ei niiden pitä-minen yksinomaan ministeriön toimivallassa ole perusteltua. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälää muutetaan siten, että myös rauhanturvajoukon komentajalle annetaan oikeus määrätä palvelussuhde päättymään rauhanturvajoukkoon kuuluvan erityisestä syystä tekemän hakemuksen perusteella.

13 §. Kotiuttamisen vaikutus palvelussuhteen päättymiseen. Käsitteet valvontajoukon ko-mentaja ja valvontajoukko ehdotetaan korvattaviksi sanoilla rauhanturvajoukon komentaja ja rauhanturvajoukko.

15 §. Toimivaltainen tuomioistuin. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi tuomioistuinlaitosuudistuksen mukaisesti siten, että sana raastuvanoikeus korvattaisiin sanalla käräjä- oikeus.

16 §. Vahingonkorvaus. Puolustusministeriö voi pykälän nykyisen sanamuodon mukaan korvata rauhanturvaamishenkilöstön omaisuudelle palvelustehtävässä tai siihen liittyvissä olosuhteissa aiheutuneen vahingon valtiovarainministeriön lausunnon mukaisesti vahvistamiensa perusteiden nojalla. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan nykyiseen kehysbudjetointiin ja tulosjohtamisjärjestelmään soveltumaton valtiovarainministeriön lausunnon hankkimista koskeva sääntely.

17 §. Palvelussuhteen ehdot. Rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteen ehtojen määrääminen puolustusministeriön päätöksellä edellyttää myös 16 §:n perustelujen kohdalla esitettyä valtiovarainministeriön lausuntomenettelyä. Lausuntomenettelyä koskeva sääntely ehdotetaan tältäkin osin tarpeettomana poistettavaksi.

18 a §. Ryhmähenkivakuutus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaisesti.

20 a §. Lomakorvaus. Rauhanturvaamishenkilöstöllä ei voimassa olevan lain perusteella ole oikeutta vuosilomalain mukaisiin etuuksiin. Valtion palveluksessa olevien rauhanturvaajien taustatyönantajat ovat kuitenkin sopimusten perusteella velvollisia antamaan vuosiloman tai maksamaan lomakorvauksen sekä lomarahan myös rauhanturvaamispalveluksen ajalta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että rauhanturvaamishenkilöstöön jatkossa sovellettaisiin vuosilomalakia (272/73), jolloin myös muut kuin valtiolla taustapalvelussuhteessa olevat tulevat vuosilomalain etuuksien piiriin. Kun rauhanturvaamishenkilöstöllä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pitää vuosilomaa palvelussuhteen kestäessä, heille tultaisiin rauhanturvaamispalveluksen perusteella maksamaan vuosilomalain mukainen lomakorvaus.

21 §. Virkavapaus. Pykälän 1 momenttiin on sisällytetty teknisen pykäläviittauksen muu- tos.

22 §. Verotus. Pykälään sisältyvä viittaus tulo- ja varallisuusverolakiin (1043/74) on muu-tettu viittaukseksi tuloverolakiin (1535/92).

28 §. Toimivalta tämän lain alaan kuuluvissa asioissa. Pykälään sisältyvä sääntely valtioneuvoston mahdollisuudesta siirtää yksittäistapauksia koskevaa toimivaltaa puolustusministeriön alaiselle viranomaiselle on poistettu tarpeettomana.

1.2. Laki puolustusvoimista

2 §. Pykälän 7 kohta ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sitä, miksi puolustusvoimien osuus rauhanturvaamistoiminnan koulutuksessa ja toimeenpanossa on jo käytännössä muodostunut.

1.3. Rikoslaki

45 luku. 1 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi yleisperusteluissa mainitusta syystä siten, että laissa viitataan rauhanturvaamistoimintaan osallistuvan henkilöstön osalta Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan annettuun lakiin.

1.4. Sotilasoikeudenkäyntilaki

2 §. Pykälän 4 momentin säännös sotilasoikeudenkäyntilain soveltamisesta ehdotetaan muutettavaksi koskemaan Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan annetussa laissa tarkoitettuja rauhanturvaamisorganisaatioita.

1.5. Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta

1 §. Yleisperusteluissa esitetystä syystä ehdotetaan, että eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvan rauhanturvaamistoimintaa koskevan laillisuusvalvonnan osalta viitattaisiin Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan annettuun lakiin.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Lakiehdotukseen on uutena sääntelynä sisällytetty säännös eduskunnan kuulemisesta ennen esityksen tekemistä osallistumisesta sellaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, joka käsittäisi tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemman voimankäyttövaltuuden. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kuuleminen olisi soveliainta toteuttaa valtioneuvoston eduskunnalle annettavan selonteon muodossa.

Voimassa olevaan rauhanturvaamislakiin sisältyy sääntely valtioneuvoston velvollisuudesta kuulla eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ennen valvontajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä. Laki on annettu tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallituksen mielestä näin voidaan menetellä myös nyt käsillä olevassa tapauksessa.

Asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavan osallistuminen rauhanturvaamiskoulutukseen palvelisi samalla asianomaisen harjaantumista niissä valmiuksissa, jotka asianomaiselle pyritään palvelusaikanaan muutoinkin antamaan. Koulutukseen osallistuminen ei näin ollen ole ristiriidassa asevelvollisuuden hallitusmuotoon perustuvan tarkoituksen kanssa, eikä lain muutos hallituksen mielestä edellytä perustuslain säätämisjärjestystä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: