Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eräitä ydinjätehuollon taloudellista varautumista koskevia ydinenergialain säännöksiä. Ehdotuksen mukaan jätehuoltovelvollisen vastuumäärän suuren yllättävän muutoksen vaikutus rahastotavoitteeseen voitaisiin tasoittaa enintään kolmelle vuodelle vaarantamatta järjestelmän turvaavutta. Jätehuoltovelvollisten, valtion ydinjätehuoltorahaston ja valtiovaraston välinen maksuliikenne ehdotetaan keskitettäväksi yhteen päivään vuodes- sa. Rahaston voitonjakoa koskevaa säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi. Lisäksi ehdotetaan rahaston ja valtiovaraston välisten, valtion talousarvion kautta menevien siirtojen rinnalle valtiolle mahdollisuutta ottaa rahastolta lainaa.

Esitys liittyy valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1997 alusta.

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Ydinenergialain (990/87) mukaan sen, jonka toiminnan seurauksena syntyy tai on syntynyt ydinjätettä, on huolehdittava kaikista näiden jätteiden ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelusta. Tämän jätehuoltovelvollisen on myös vastattava kaikista valmistelu- ja toteuttamistoimenpiteiden kustannuksista. Jätehuoltoon luetaan kuuluvaksi myös ydinlaitosten purkaminen.

Ydinenergialain 7 luku sisältää säännökset siitä, miten jätehuoltovelvollisen on varauduttava ydinjätteistä tulevaisuudessa aiheutuviin kustannuksiin. Lähtökohtana on, että jos jätehuoltovelvollinen ei jostain syystä kykenisikään enää huolehtimaan jätehuollosta, valtiolla on riittävät takeet siitä, että kustannukset eivät lankea maksettaviksi yhteiskunnan varoista. Takeet valtio saa jätehuoltovelvolliselta toisaalta vuosittaisina ydinjätehuoltomaksuina, jotka maksetaan valtion ydinjätehuoltorahastoon, ja toisaalta vakuuksina.

Rahastoon kunakin vuonna maaliskuun lopussa maksettavan ydinjätehuoltomaksun suuruus määräytyy niin sanotun rahastotavoitteen ja niin sanotun rahasto-osuuden erotuksena. Rahastotavoite määräytyy tietyn laskukaavan mukaan jätehuoltovelvollisen vastuumäärästä, jolla laissa tarkoitetaan jätehuoltovelvollisen siihen mennessä tuottamien ydinjätteiden huollon vielä jäljellä olevat kustannuksia.

Jotta ydinlaitoksen ydinjätehuollon kiinteät kustannukset, ennen muuta laitoksen käytöstäpoiston kustannukset, heijastuisivat ydinjätehuoltomaksun kautta tasaisesti sähkön hintaan, rahastotavoitteen ja vastuumäärän suhdetta kasvatetaan laitoksen käynnistymisestä alkavan jaksotuskauden aikana vähitellen kohti yhtä. Jaksotuskauden nimellinen pituus on 25 vuotta, mutta Suomen kummankin ydinvoimalaitoksen korkean käytettävyyden ansiosta nykyisten jätehuoltovelvollisten rahastotavoitteet saavuttavat vastuumäärät ennen 25-vuotiskauden päättymistä eli jo lähivuosina. Jätehuoltovelvollisen on vuosittain luovutettava valtiolle vastuumäärän ja rahastotavoitteen erotusta vastaavat turvaavat vakuudet. Jaksotuskauden loputtua rahastotavoite seuraa vastuumäärää. Taulukossa 1 on esitetty Suomen nykyisten jätehuoltovelvollisten yhteenlaskettujen vastuumäärien ja rahastotavoitteiden kehitys vuosina 1989― 1996 sekä arvio tulevasta kehityksestä.

Taulukko 1. Vastuumäärien ja rahastotavoitteiden kehitys vuosina 1989―1996 sekä arvio tulevasta kehityksestä (miljardeina markkoina)

Huom. Kunkin vuoden kohdalle merkitty vastuumäärien summa on edellisen kalenterivuoden viimeiselle päivälle vahvistettujen määrien summa. Nämä vastuumäärät ovat lähtöarvoina rahastotavoitteiden määräämisessä.

Rahasto-osuus puolestaan on se määrä varoja, joka jätehuoltovelvollisella on tilillään rahastossa. Rahasto-osuutta ovat kunkin vuoden ydinjätehuoltomaksun määräämiseen mennessä kartuttaneet sekä aikaisemmat ydinjätehuoltomaksut että rahaston lainaustoiminnan tuotto. Taulukossa 2 on esimerkkinä esitetty Teollisuuden Voima Oy:n rahasto-osuuden kehitys vuosina 1989― 1996.

Taulukko 2. Teollisuuden Voima Oy:n rahasto-osuuden kehitys vuosina 1989―1996 (miljoonina markkoina)

Jätehuoltovelvolliselle tai vaihtoehtoisesti tämän osakkeenomistajille on ydinenergialaissa annettu oikeus lainata rahastosta turvaavia vakuuksia vastaan 75 % jätehuoltovelvollisen viimeksi vahvistetusta rahasto-osuudesta. Se määrä rahaston varoista, joita ei tämän perusteella lainata, on valtion käytettävissä ja siirrettävissä valtiovarastoon. Valtiovarastoon siirretyistä varoista valtio maksaa korvausta, joka määrältään vastaa jätehuoltovelvollisten lainoistaan maksamaa, Suomen Pankin peruskorkoon sidottua korkoa. Varojen siirtämiseksi valtiovaraston ja rahaston välillä on valtion talousarvioon otettu sekä tulo- että menopuolelle momentit kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaan.

Käytännössä ydinjätehuoltomaksu ja lainojen koron maksu, takaisinlainaus jätehuoltovelvolliselle, valtion korvauksen maksu sekä siirto valtiovarastoon on kaikki hoidettu samana päivänä ja mahdollisuuksien mukaan eriä vastakkain kuittaamalla.

Jätehuoltovelvollinen ei välttämättä joka vuosi joudu suorittamaan ydinjätehuoltomaksua. Rahastotavoite voi jonain vuonna osoittautua pienemmäksi kuin rahasto-osuus. Tällöin syntyy rahastoon jätehuoltovelvollisen tilille ylijäämää. Tällainen tilanne muuttuu ydinjätehuollon edistyessä yhä tavallisemmaksi, koska jäljellä olevien toimenpiteiden määrä ja vastaavasti kustannukset pienenevät. Kun jätehuolto on suoritettu loppuun, ei kyseisen ydinjätehuoltovelvollisen tilille rahastossa enää jää varoja.

Rahastotavoite voi pienentyä myös muista syistä. Esimerkkinä tällaisesta tapauksesta on Imatran Voima Oy:n ja Teollisuuden Voima Oy:n päätyminen ratkaisuun, jossa käytetyn polttoaineen loppusijoitus hoidetaan yhteisesti. Erillisratkaisuun verrattuna tämä tuo merkittäviä säästöjä ja näkyy myös yhtiöiden vuoden 1996 rahastotavoitteissa.

Ydinenergialain 42 §:n mukaan ylijäämä on ''viipymättä'' palautettava jätehuoltovelvolliselle. Valtion ydinjätehuoltorahasto on tulkinnut tätä säännöstä siten, että niinä vuosina, joina ylijäämää on syntynyt, se on palautettu niin pian kuin se on ollut teknisesti mahdollista eli käytännössä helmikuun lopussa. Lain 52 §:n nojalla nämä varat on siirretty tässä yhteydessä valtiovarastosta takaisin rahastolle edelleen jätehuoltovelvolliselle palautettavaksi. Myös näitä palautuksia varten on valtion talousarvion menopuolella oma momenttinsa. Valtion ydinjätehuoltorahaston varoista annettavien lainojen yleisistä ehdoista annetun valtioneuvoston päätöksen (166/88) mukaan palautusta voidaan tarvittaessa kuitata niitä saatavia vastaan, joita rahastolla on jätehuoltovelvolliselta, antamalla rahastolle oikeus tässä tarkoituksessa eräännyttää lainapääomia tai niiden korkoja.

Kaikkiaan on ydinenergialain nojalla tähän mennessä siirretty valtion ydinjätehuoltorahastosta valtiovarastoon 1,2 miljardia markkaa ja valtiovarastosta palautettu rahastolle 127 miljoonaa markkaa. Rahaston pääoma on nykyisin 4,23 miljardia markkaa.

1.2. Nykytilan arviointi

Ydinjätehuollon taloudellinen varautumisjärjestely on toiminut siihen ydinenergialain säätämisen yhteydessä kiinnitettyjen odotusten mukaisesti. Joitakin itse järjestelmän turvaavuuden kannalta epäoleellisia mutta järjestelmän käytännön toiminnan kannalta ongelmallisia piirteitä on kuitenkin tullut esiin.

On osoittautunut, että ydinjätehuoltovelvollisen vastuumäärä saattaa eri syistä osoittautua merkittävästikin suuremmaksi kuin se summa, joka lain mukaan on vuotta aikaisemmin arvioitu vakuuksien luovuttamisvelvollisuuden perustaksi. Jos perusteet, joiden mukaan vastuumäärä on arvioitu, keskellä vuotta muuttuvat olennaisesti, vakuuksia voidaan vaatia luovutettavaksi lisää. Vastaava rahastotavoitteen nousu tapahtuu tällöin vasta seuraavan vuoden alussa. Jaksotuskauden päätyttyä vastuumäärän muutokset siirtyvät niiden muutoksen suuruudesta riippumatta kokonaisuudessaan seuraavan vuoden rahastotavoitteeseen. Tätä kautta vastuumäärän suuret muutokset heijastuvat välittömästi yhden vuoden aikana sähkön hintaan. Laki tuntee mahdollisuuden, että valtioneuvos- to erityisestä syystä sallii rahastotavoitteen määräämisen vastuumäärää pienemmäksi kerrallaan enintään viiden vuoden aikana. Sen sijaan laki ei tunne mahdollisuutta jakaa yllättävää nousua hallinnollisesti kevyemmällä menettelyllä muutamalle seuraavalle vuodelle.

Vastaavasti vastuumäärä voi yllättävästi myös pienentyä niin merkittävästi, että tästä aiheutuvan ylijäämän palauttamiseen tarvittavien varojen siirtäminen valtiolta ydinjätehuoltorahastoon saattaa aiheuttaa ongelmia valtion varainhoidossa. Taulukossa 3 on esitetty tähän asti vahvistettujen vuoden lopun vastuumäärien poikkeaminen vuotta aikaisemmin ennakoiduista arvoista.

Taulukko 3. Voimayhtiöille lopullisesti vahvistettujen vastuumäärien poikkeaminen vuotta aikaisemmin arvioiduista luvuista (miljoonina markkoina)

(+) = arvioitua suurempi

(-) = arvioitua pienempi

Imatran Voima Oy:n kohdalla poikkeamat liittyvät käytetyn polttoaineen palautuksen kustannusten muuttumiseen ja sitten palautusten loppumiseen. Näissä tapauksissa valtioneuvosto on ydinenergialain 46 §:n nojalla tehnyt päätöksen nousujen vaikutuksen tasoittamisesta usealle vuodelle. Teollisuuden Voima Oy:n kohdalla merkittävimmät poikkeamat liittyvät arvioiden pohjana käytettyjen jätehuoltoratkaisujen muutoksiin ja matala- ja keskiaktiivisten jätteiden loppusijoitustilan valmistumiseen. Vuoden 1995 poikkeaman kohdalla yhtiö suostui siihen, että rahastotavoitetta ei vähennetty vastuumäärän muuttumista vastaavasti. Nykyisin laki antaa tällaiseen mahdollisuuden kuitenkin vain jaksotuskauden kuluessa.

Hyvitettäessä ydinjätehuoltorahaston vuotuisella tuotolla jätehuoltovelvollisten rahasto-osuuksia, lain sanamuoto edellyttää, että rahastolla jätehuoltovelvolliselta oleva korkosaatava otetaan huomioon ikään kuin se olisi jo maksettu. Nämä saatavat ovat kuitenkin käytettävissä rahaston tuloa tuottavaan lainaus- ja sijoitustoimintaan vasta kun ne on maksettu rahastolle. Epäkohta ei tähän mennessä ole aiheuttanut merkittäviä poikkeamia ydinjätehuoltomaksujen määriin, mutta voi periaatteessa johtaa jätehuoltovelvollisten hyvinkin epätasapuoliseen kohteluun.

Ylijäämän palauttaminen kuukautta aikaisemmin kuin jätehuoltovelvollisten ja rahaston välinen muu maksuliikenne tapahtuu, tuo taloudelliseen varautumisjärjestelmään sekä valtion että jätehuoltovelvollisen näkökulmasta tarpeetonta varojen siirtämistä edestakaisin. Jätehuoltovelvollisen näkökulmasta myös valtiovarastossa olevat varat tuottavat sille korkoa, jonka se saa edukseen ydinjätehuoltomaksun pienenemisenä.

Käytännössä siirrot valtiovarastoon ovat valtion ottamia lainoja. Siirron seurauksena valtiolle syntyy ydinenergialain nojalla vastuu palauttaa saman suuruinen summa joskus tulevaisuudessa valtion ydinjätehuoltorahastoon. Lisäksi valtio maksaa rahastolle vuosittain korkoa vastaavan korvauksen, jonka suuruus on kytketty peruskorkoon.

Siirrettävien varojen kierrättäminen bruttoperiaatteella talousarvion kautta aiheuttaa kuitenkin seurausvaikutuksia, jotka haittaavat erityisesti eri vuosien talousarvioiden vertailua. Palautusten yleistyessä odotetaan rahastosiirtojen näkyvän talousarviossa menopuolella aikaisempaa merkittävästikin suurempina ja samalla myös suurempina kuin tulopuolella. Tämä näkyy tarpeena kasvattaa talousarvion tulopuolta esimerkiksi uudella lainanotolla, vaikka käytännössä kyseessä on vain lainanantajan vaihtuminen.

Kunkin jätehuoltovelvollisen rahastotavoite, ydinjätehuoltomaksut ja ylijäämät vahvistetaan vasta talousarviovuoden tammi- ja helmikuussa. Niiden suuruuden lopulliseen määräytymiseen vaikuttavat monet tekijät, joiden tarkka arviointi valtion talousarvioesityksen laatimisvaiheessa on vaikeata ja osittain mahdotontakin. Vastaavasti rahastosiirtoihin liittyville momenteille tarvittavien määrärahojen ennakoiminen on vaikeata. Ydinenergialain voimassaolon aikana valtion talousarvioesitykseen sisältyneet määrärahat sekä toteutuneet siirrot valtiovaraston ja rahaston välillä on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4. Määrärahat hallituksen talousarvioesityksissä sekä toteutuneet siirrot valtiovaraston ja rahaston välillä (miljoonina markkoina)

Esityksellä pyritään poistamaan eräitä sellaisia ydinjätehuollon taloudellisen varautumisjärjestelmän käytännön toimintaa jo rasittavia tai tulevaisuudessa todennäköisesti rasittavia jäykkyyksiä, joita ydinenergialakia säädettäessä ei osattu ennakoida. Järjestelmän turvaavuuden kannalta esitetyillä muutoksilla ei ole merkitystä.

Lain 40 §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi, että vastuumäärän suuren yllättävän muutoksen vaikutus rahastotavoitteeseen voidaan tasoittaa enintään kolmelle kalenterivuodelle. Menettely olisi käytettävissä sekä vastuumäärän kasvaessa että pienentyessä. Kuten muissakin vastaavissa tapauksissa, tässäkin valtioneuvosto antaisi menettelystä lakia tarkentavat yleiset määräykset. Säännöksellä ei puututtaisi 44 §:n 1 momentissa säädettyyn velvollisuuteen luovuttaa vastuumäärän ja rahastotavoitteen erotuksen kattavat turvaavat vakuudet. Valtioneuvostolle jäisi edelleen 46 §:n mukainen mahdollisuus tasoittaa yksittäistapauksissa erityisistä syistä rahastotavoitteen nousu viidelle vuodelle.

Jätehuoltovelvollisten, rahaston ja valtiovaraston välinen maksuliikenne pyritään keskittämään yhteen päivään vuodessa. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan ydinenergialain 42 §:ää muutettavaksi siten, että ylijäämän palauttamista rahastosta jätehuoltovelvolliselle voidaan siirtää vuosittain huhtikuun alkuun, jotta palauttaminen voitaisiin ajoittaa samaan hetkeen kuin muukin jätehuoltovelvollisten, rahaston ja valtiovaraston välinen maksuliikenne.

Edelleen tavoitteena on poistaa lain nykyisen sanamuodon mahdollistama rahaston voitonjakoon liittyvä tilanne, jossa joku jätehuoltovelvollisista voisi saada koron maksamatta jättämisellä ansiotonta hyötyä maksunsa ajallaan suorittavien kustannuksella. Tähän päästään muuttamalla lain 51 §:ää siten, että siinä huomioidaan rahaston korkosaatava jätehuoltovelvolliselta.

Rahaston ja valtiovaraston välisiä varojen siirtoja koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että ne voisivat tapahtua myös valtion lainanottoa koskevien talousarvion momenttien puitteissa. Tähän pääsemiseksi ehdotetaan lain 52 §:ää muutettavaksi siten, että valtion mahdollisuus siirtää varoja rahastosta valtiovarastoon saa rinnalleen mahdollisuuden ottaa rahastolta lainaa samoilla korko- ja muilla ehdoilla kuin jätehuoltovelvolliset. Valtioneuvostolle jäisi valta valita, kumpaa menettelyä se käyttäisi. Tarkoituksena on, että jatkossa käytettäisiin yksinomaan lainausmenettelyä.

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Rahastotavoitteen muutoksen tasoittamisella ei ole mitään välittömiä taloudellisia vaikutuksia, koska menettelyn käyttämisen yleisyys jää riippumaan valtioneuvoston päätösvallasta ja koska valtioneuvostolla on jo nykyisinkin mahdollisuus käyttää vastaavaa menettelyä erityisistä syistä. Tarkoituksena on käyttää uutta menettelyä noin 100―200 miljoonan markan yllättävien nousujen ja laskujen tasoittamiseen. Ydinlaitosten sähkön tuotantokustannuksissa tämä näkyisi vastaavasti kWh:n kustannusten yhteen vuoteen kohdistuvan yhden tai kahden pennin nousun tai laskun jakautumisena kolmelle vuodelle. Menettelyn käytön valtiontaloudelliset vaikutukset näkyvät lähinnä valtion ja rahaston välisten rahavirtojen tasoittumisena. Nykytilaan verrattuna muutos joko väliaikaisesti vähentää tai lisää valtion mahdollisuutta lainata varoja rahastosta. Tämän muutoksen rahallinen merkitys taas jää riippumaan peruskoron ja markkinakoron välisestä erosta. Nykyisin valtion viiden vuoden obligaatioiden korko on alempi kuin rahastolle maksettava korko. Silloin kun markkinakoron ja rahastolle maksettavan koron ero olisi yksi prosenttiyksikkö, tasoituksen merkitys suurimmillaan olisi 300 000 markkaa joko valtion tai jätehuoltovelvollisen eduksi.

Ylijäämän palautuksen siirtäminen silloin, kun ylijäämää on palautettava, vähentää periaatteessa jätehuoltovelvollisen mahdollisuuksia käyttää palautettavaa summaa kuukauden aikana sijoitustoimintaan ja vastaavasti vähentää valtion tarvetta kattaa palautus saman yhden kuukauden aikana jostain muualta otettavalla lainalla. Tässäkin tapauksessa jätehuoltovelvollisen kärsimän menetyksen ja valtion saaman hyödyn suuruus on korkokannoista riippuva.

Rahaston ja valtiovaraston välisten siirtojen muuttamisella lainoiksi ei olisi taloudellisia vaikutuksia, koska tähänkin asti siirrot ovat tosiasiallisesti olleet lainoja. Valtion talousarviossa siirrot muuttuisivat kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokan tuloista velkapääluokkaan sisältyvän lainanottovaltuuden perusteella otetuiksi lainoiksi. Päinvastaiset siirrot ja korvauksen maksaminen muuttuisivat lainan takaisinmaksuiksi ja koronmaksuksi.

Valtion lainanotolla sinänsä on vaikutusta niin sanottuun EMU-kelpoisuuteen. Tässä yhteydessä kyseeseen tuleva summa, suurimmillaan arviolta 400 miljoonaa markkaa, ei siihen kuitenkaan oleellisesti vaikuta.

3.2. Muut vaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Sillä ei myöskään ole ympäristövaikutuksia tai vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan.

Esitys on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Siitä on saatu lausunnot valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä ja valtion ydinjätehuoltorahastolta sekä nykyisin taloudellisen varautumisjärjestelmän piirissä olevilta ydinjätehuoltovelvollisilta eli Imatran Voima Oy:ltä, Teollisuuden Voima Oy:ltä ja Valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta. Kaikki ovat suhtautuneet ehdotukseen myönteisesti. Menettely, jolla valtiovarastoon siirtojen sijasta voidaan siirtyä valtion lainanottoon, perustuu valtiovarainministeriön lausuntoon ja poikkeaa lausunnolla olleessa luonnoksessa esitetystä. Voimayhtiöiden lausuntojen perusteella esitykseen on tehty eräitä sanonnallisia täsmennyksiä.

Esitys liittyy ydinenergialain 42 ja 52 §:n muutoksen osalta valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Talousarvioesitykseen ei enää ole otettu rahaston ja valtiovaraston välisiin pääomasiirtoihin liittyviä momentteja.

40 §. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan rahastotavoite ei välttämättä olisi jaksotuskauden päätyttyä kaikissa tilanteissa vastuumäärän muutoksen suuruinen. Myöskin jaksotuskautena voitaisiin poiketa 2 momentin mukaan määräytyvästä rahastotavoitteesta. Jos vuoden lopun vastuumäärä olisi merkittävästi vuotta aiemmin tehtyä ennakkoarviota suurempi tai pienempi, osa muutoksesta voitaisiin rahastotavoitetta vahvistettaessa siirtää lisättäväksi rahastotavoitteeseen tai siitä vähennettäväksi kahtena seuraavana vuonna. Viimeistään kolmantena vuonna vastuumäärä ja rahastotavoite olisivat yhtä suuria. Pykälän 1 momenttiin lisätään viittaus uuteen 3 momenttiin.

42 §. Säännöksen 2 momentin mukaan rahasto voisi lykätä ylijäämän palauttamista huhtikuun ensimmäiseen arkipäivään asti eli samaan päivään, jona lain 42 §:n mukaan jätehuoltovelvollisten on viimeistään maksettava ydinjätehuoltomaksut niinä vuosina, jolloin maaliskuun viimeinen päivä on lauantai tai sunnuntai. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös säännös, jonka nojalla rahastolla on kiistaton oikeus kuittausmenettelyyn.

43 §. Valtioneuvosto antaisi myös uuden 40 §:n 3 momentin soveltamisesta yleiset määräykset.

51 §. Rahaston voitonjaon perusteena ei enää käytettäisi kulloisiakin rahasto-osuuksia tai kateosuuksia sellaisinaan, koska niihin sisältyvät 51 §:n nojalla myös tilivuotta edeltävältä kalenterivuodelta kertyneet korot riippumatta siitä, onko ne jo maksettu vai ei. Sen sijaan otettaisiin tilivuoden kunkin ajanhetken rahasto-osuuksia käytettessä vähentävänä tekijänä huomioon ne korot, jotka kyseinen jätehuoltovelvollisen lainoista samana ajanhetkenä ovat vielä maksamatta. Nämä varathan eivät ole olleet käytettävissä rahaston lainaustoimintaan. Vähennys suoritettaisiin myös siltä ajalta, jona korot eivät vielä ole erääntyneet maksettaviksi.

52 §. Nykyisin 2 ja 3 momentin väliin lisättävällä säännöksellä valtiolle annettaisiin oikeus lainata se osa rahaston varoista, jota jätehuoltovelvolliset tai näiden sijasta niiden osakkeenomistajat eivät lainaa tai jota ei ole 2 momentin mukaisesti siirretty valtiovarastoon. Lainat valtiolle annettaisiin toistaiseksi tai määräaikaisina. Tässäkin tapauksessa säilytettäisiin valtiolla velvollisuus palauttaa laina-ajasta riippumatta varoja rahastolle, jos tämä tarvitsee niitä ylijäämän palauttamiseen. Rahaston tulee ilmoittaa palautustarpeestaan vähintään kuukautta aikaisemmin.

Nykyiseen 3 ja 5 momenttiin tehtävillä muutoksilla sidotaan valtion lainojen korko samansuuruiseksi kuin 2 momentin mukainen korvaus ja varmistetaan, että valtion lainojen yleiset ehdot ovat samat kuin jätehuoltovelvollisillekin myönnettävien lainojen yleiset ehdot.

Uuden 3 momentin vuoksi on viittauksia toisiin momentteihin muutettava nykyisessä 2―5 momentissa.

53 §. Ehdotetun 42 §:n muutoksen jälkeen pykälän 2 momentti käy tarpeettomaksi.

Ydinenergia-asetuksen (161/88) 102 §:ssä oleva viittaus siirtoihin valtiovarastoon on muutettava vastaamaan lakiin tehtyä muutosta.

Uuden 40 §:n 3 momentin soveltamisesta on tarkoitus lisätä 43 §:n 1 momentin nojalla määräykset valtioneuvoston päätökseen varautumisesta ydinjätehuollon kustannuksiin (165/88). Valtioneuvosto päättäisi, kuinka suuren muutoksen tulisi olla, ennen kuin säännöstä sovellettaisiin, ja kuinka suuri osa muutoksesta enintään voidaan jättää huomiotta.

Muutetun 42 §:n 2 momentin soveltamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriö antaisi valtion ydinjätehuoltorahastolle määräyksen ylijäämän palautuksen ajoittamisesta tapahtumaan samanaikaisesti kuin jätehuoltovelvollinen maksaa rahastolta ottamansa lainan erääntyneen koron ja maksaa lainansa takaisin.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: