Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia siten, että myös Ratahallintokeskuksen tehtävänä on valvoa vaarallisten aineiden kuljetuksia. Kappaletavaran merikuljetuksissa ehdotetaan lastinantajaa laivaajan lisäksi vastuulliseksi lähettäjän yleisistä velvollisuuksista. Lisäksi ehdotetaan luovuttavaksi asianomaisten ministeriöiden toimialojen sääntelystä lailla ja tarkistettavaksi lain valtuutussäännöksiä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki (719/94), jäljempänä VAK-laki, joka tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994, koskee vaarallisten aineiden tiekuljetuksia, rautatiekuljetuksia, kappaletavaran aluskuljetuksia ja ilmakuljetuksia.

Kaikkia kuljetusmuotoja sääntelevä VAK-laki on luonteeltaan puitelaki. Sitä yksityiskohtaisemmat säännökset ja määräykset annetaan kuljetusmuotokohtaisilla asetuksilla ja laissa mainittujen viranomaisten päätöksillä.

Vuoden 1996 alusta tulivat voimaan hallitusmuodon 38 §:n muutos (976/95) ja valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (977/95) sekä valtioneuvoston ohjesääntö (1522/95). Voimaan tulleiden säädösten mukaan ministeriöiden toimialoista on tarkoitus säätää pääasiassa valtioneuvoston ohjesäännössä. VAK-lain 5, 6 a ja 24 §:ssä on norminantoon oikeuttavia säännöksiä, jotka sisältävät liikenneministeriön ja puolustusministeriön toimialojen sääntelyä.

Valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä annetun lain (21/95) ja Ratahallintokeskuksesta annetun asetuksen (283/95) nojalla on perustettu Ratahallintokeskus, joka on käynnistänyt toimintansa vuoden 1995 aikana. Sanotun lain 10 §:n mukaan Ratahallintokeskus toimii radanpitäjänä ja radanpidon omaisuuden haltijana sekä huolehtii liikenneturvallisuudesta ja radanpitoon liittyvistä viranomaistehtävistä. Ratahallintokeskusta ei ole VAK-laissa nimetty vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovaksi viranomaiseksi, joten sillä ei ole käytettävissään valvontaviranomaiselle kuuluvia oikeuksia kuten tarkastus-, tiedonsaanti- ja tutkimusoikeutta.

VAK-lain 8 §:n 1 ja 2 momentissa luetellaan lähettäjän yleiset velvollisuudet. Sanottujen säännösten mukaan kappaletavaran merikuljetuksissa laivaaja vastaa lähettäjän yleisistä velvollisuuksista. Laivaaja vastaa, että kuljetettavaksi jätetty vaarallinen aine on luokiteltu, pakattu ja pakkaus merkitty sekä jätetty kuljetettavaksi säännösten ja määräysten mukaisesti. Lisäksi laivaaja vastaa kuljetusasiakirjoissa olevien tietojen oikeellisuudesta.

Merilain (674/94) kappaletavaran kuljetuksia koskevan 13 luvun 1 §:n mukaan laivaajalla tarkoitetaan sitä, joka luovuttaa tavaran kuljetettavaksi, ja lastinantajalla sitä, joka solmii rahdinkuljettajan kanssa sopimuksen kappaletavaran merikuljetuksesta. Merilain käsitteet perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien tavaran merikuljetusta koskevaan vuonna 1978 tehtyyn yleissopimukseen, niin sanottuihin Hampurin sääntöihin. Englanninkielinen ilmaisu ''shipper'' kattaa yleensä kappaletavaran merikuljetusta koskevan yleissopimuksen mukaan sekä lastinantajan että laivaajan.

Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavia aluksia koskevista vähimmäisvaatimuksista niiden ollessa matkalla yhteisön merisatamiin tai poistuessa sieltä annetussa neuvoston direktiivin (93/75/ETY) suomennoksessa laivaajan määritelmä poikkeaa merilain määritelmästä. Direktiivissä laivaajalla tarkoitetaan mitä hyvänsä henkilöä, joka on itse tehnyt tai jonka nimissä tai lukuun on tehty kuljettajan kanssa sopimus tavaran kuljettamisesta meritse. Direktiivissä laivaajalla tarkoitetaan asiallisesti samaa kuin merilaissa lastinantajalla. Direktiivi on saatettu kappaletavaran osalta voimaan vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetulla asetuksella (869/94). Asetuksessa laivaajaa ei ole erikseen määritelty. Asetuksen mukaan laivaajan on ennen lastausta annettava aluksen päällikölle ja liikenteenharjoittajalle asetuksessa kuvattu selvitys vaarallisesta tai merta pilaavasta aineesta. Jotta kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä ilmoitusvelvollista koskeva terminologia olisi kauttaaltaan yhdenmukainen eikä aiheuttaisi tulkintaongelmia suhteessa direktiiviin, olisi VAK-lakiin sisällytettävä termi lastinantaja termin laivaaja rinnalle. Samalla on tarkoitus muuttaa vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annettua asetusta.

VAK-lain 5 ja 24 §:ssä olevia toimivaltasäännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että niissä ei enää todettaisi liikenneministeriön eikä puolustusministeriön toimialoja vaan ainoastaan ministeriötasoinen toimivalta. Ehdotetut muutokset eivät muuttaisi toimivaltasuhteita, koska valtioneuvoston ohjesäännön mukaan vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat asiat kuuluvat liikenneministeriön toimialaan ja valtakunnan puolustusta koskevat asiat puolustusministeriön toimialaan.

Lain 6 §:n 1 momenttiin ehdotetaan vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovien viranomaisten joukkoon lisättäväksi Ratahallintokeskus. Vaarallisten aineiden kuljetusten valvonnassa on kyse liikenneturvallisuudesta rataverkolla. Kuljetusmuotokohtaisessa asetuksessa säädettäisiin, että Ratahallintokeskuksen tehtävänä olisi valvoa vain rautatiekuljetuksia, ei muiden kuljetusmuotojen kuljetuksia.

Lain 6 §:n 2 momenttia ja 7 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että asetuksen lisäksi voitaisiin asetuksessa olevan valtuutuksen nojalla tarkemmin määrätä toimivaltaisten viranomaisten yksityiskohtaisista tehtävistä ja yhteistyöstä. Asetusten lisäksi eri kuljetusmuotojen toimintaa sääntelevät melko laajat kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat määräykset. Liikenneministeriö päättää tie- ja rautatiekuljetuksia koskevista määräyksistä, Ilmailulaitos ilmakuljetuksia koskevista määräyksistä ja merenkulkuhallitus kappaletavaran aluskuljetuksia koskista määräyksistä. Määräyksillä ei muutettaisi eri viranomaisten tehtävänjakoa. Ne vain tarkentaisivat sitä, mitä VAK-laissa ja asetuksissa säädetään.

Lain 6 a §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että määräysten antajaa ei säännöksessä määriteltäisi, vaan siitä säädettäisiin asetuksella. Tarvittaessa määräyksiä antaisi edelleen asianomainen ministeriö, mutta merikuljetusten osalta määräysten antovalta voitaisiin uskoa myös merenkulkuhallitukselle ja ilmakuljetusten osalta Ilmailulaitokselle.

Lain 8 §:n 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutetavaksi siten, että säännöksessä tarkoitetut kappaletavaran merikuljetuksia koskevat laivaajalle kuuluvat vastuut kuuluisivat laivaajan lisäksi jatkossa myös lastinantajalle. Molemmilla olisi yhtäläinen vastuu velvoitteista. Edellä selostettuun direktiiviin pohjautuvan vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen 3 §:ää on myös tarkoitus muuttaa siten, että terminologia vastaisi merilain terminologiaa ja että selvityksen antamisesta olisivat vastuussa sekä laivaaja että lastinantaja. Lastinantaja hoitaessaan selvitykseen liittyviä tehtäviä voisi hoitaa samalla myös VAK-lain 8 §:ssä tarkoitettuun vastuuseen liittyviä tehtäviä. Molemmissa tehtävissä edellytetään kuljetettavasta vaarallisesta aineesta samankaltaisten tietojen hallintaa.

Lain 8 §:n muutosehdotusta valmisteltaessa selvitettiin myös mahdollisuutta, että sanotun pykälän vastuut ja vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen 3 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus asetettaisiin yksistään lastinantajalle. Jos ainoastaan lastinantaja olisi vastuussa tarkoitetuista tehtävistä, ei tieto kuljetettavasta vaarallisesta aineesta välttämättä välittyisi oikein aluksen päällikölle ja liikenteenharjoittajalle silloin, kun kuljetussopimuksen tehnyt lastinantaja ja laivaaja ovat eri tahoja. Esimerkiksi lastinantaja tekee sopimuksen Kanadassa, jossa sovitaan vaarallisen aineen lastin kuljetutuksesta Hampurista Suomeen. Tässä tapauksessa tosiasiallisesti laivaaja Hampurissa toimittaa vaarallisten aineiden ja merta pilaavien aineiden selvityksen aluksen päällikölle ja liikenteenharjoittajalle sekä VAK-lain 8 §:n 2 momentissa edellytetyt kuljetusasiakirjat kuljetuksen suorittajalle.

Lainmuutoksella, jossa vastuu selvityksen laatimisesta ja toimittamisesta on sekä lastinantajalla että laivaajalla, varmistetaan koko lähetyspuolen vastuu siitä, että tieto vaarallisesta aineesta tulee oikein aluksen päällikölle ja liikenteenharjoittajalle.

Liikelaitoksena aikaisemmin toiminut Valtionrautatiet suoritti itse vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvän valvonnan. Kun Ratahallintokeskus perustettiin, sille tosiasiallisesti jo tuolloin siirtyi viranomaisluonteiset vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksiin liittyvät valvontatehtävät liikenneturvallisuuteen liittyvinä.

Lain 8 §:ään ehdotettu muutos ei aiheuta kansalaisille uusia velvoitteita, vaan säännöksessä sanotuista velvoitteista vain vastaisi laivaajan lisäksi lastinantaja.

Edellä olevan perusteella ehdotetuilla muutoksilla ei ole merkittäviä taloudellisia, organisatorisia eikä henkilöstöön liittyviä vaikutuksia.

Esitys on valmisteltu liikenneministeriössä virkatyönä. Samanaikaisesti on valmisteltu asetusehdotus vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautateillä ja ehdotus vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen muuttamisesta. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriön poliisiosastolta, Ratahallintokeskukselta, merenkulkuhallitukselta, ajoneuvohallintokeskukselta, turvatekniikan keskukselta, Ilmailulaitokselta, tullilaitokselta, rajavartiolaitokselta, säteilyturvakeskukselta, Suomen Varustamoyhdistykseltä, Ålands Redarföreningiltä, Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistykseltä, Suomen Lastauttajain Liitolta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Kemianteollisuus ry:ltä, Suomen Huolintaliikkeiden Liitolta, VR-Yhtymä Oy:ltä ja Suomen Kuorma-autoliitolta.

Esitys on ollut valtioneuvoston asettaman vaarallisten aineiden kuljetusasiain neuvottelukunnan käsiteltävänä.

Vaarallisten tai merta pilavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annettua asetusta on tarkoitus muuttaa tämän esityksen tultua hyväksytyksi. Myös rautatiekuljetuksia koskeva kuljetusmuotokohtainen asetus, jossa muun ohessa säädettäisiin, että Ratahallintokeskus valvoo vain rautatiekuljetuksia, on tarkoitus antaa samassa yhteydessä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: