Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tekijänoikeuslakia. Esitykseen sisältyvät ehdotukset niiksi tekijänoikeuslain muutoksiksi, jotka aiheutuvat tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä.

Digitaalisessa muodossa olevien tietokantojen digitaalinen kopiointi yksityiseen käyttöön ei olisi sallittua. Laillisen käyttäjän oikeudesta valmistaa kappaleita tietokannasta annettaisiin erityissäännökset.

Lakiin ehdotetaan otettaviksi säännökset, joiden mukaan työ- ja virkasuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä luotuihin tietokantoihin kohdistuva tekijänoikeus siirtyisi työnantajalle samalla tavoin kuin tietokoneohjelmiin kohdistuva tekijänoikeus.

Niin sanottua luettelosuojaa koskevaan pykälään lisättäisiin erityinen kohta, joka koskisi direktiivin mukaista tietokantojen erityissuojaa saavia tietokantoja, jotka ovat uusi suojakohde. Näitä ovat sellaiset tietokannat, joiden sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa henkistä tai taloudellista panostusta.

Luettelosuojan suoja-aikaa koskevat sään- nökset ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi direktiivin säännösten kanssa. Luettelosuojan soveltamisala jäisi ennalleen, mutta direktiivin mukaista erityissuojaa saavien tietokantojen suoja ulotettaisiin kaikista Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista peräisin oleviin tietokantoihin.

Rikoslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rangaistavaksi tulee ansiotarkoituksessa tapahtuva tietokantojen erityissuojan vakava loukkaaminen.

Lakiehdotuksen mukaan nykyisin suojattujen luetteloiden, tietokantojen ja muiden töiden suoja laajenisi kattamaan myös yleisön saataviin saattamisen ja suojatuiksi tulisi tietokantoja, jotka eivät aikaisemmin ole olleet suojattuja tai joiden suoja on lakannut. Näistä syistä ehdotetaan, että lakiin otetaan siirtymäsäännökset, joilla suojataan sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen asemaa, jotka ovat aloittaneet vapaan aineiston käytön ennen lain voimaantuloa tai ryhtyneet olennaisiin toimenpiteisiin aineiston käyttämiseksi.

Tarkoitus on, että esityksen mukaiset lainmuutokset tulisivat voimaan 31 päivänä joulukuuta 1997.

1.1. Lainsäädäntö

Tunnustamalla tekijöiden oikeuden määrätä teostensa hyväksikäytöstä yhteiskunta kannustaa luovaa toimintaa. Kulttuurihyödykkeiden tuotannon ja saatavuuden edellytysten turvaaminen luo pohjaa kansalliselle kulttuurille ja yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Tekijänoikeus ja lainsäädäntöön otetut tekijänoikeuden lähioikeudet edistävät tekijöiden ja lähioikeuksien haltijoiden oikeuksia ja samalla henkisten tuotteiden tuotantoa ja levitystä.

Kulttuurin sekä viestintä- ja informaatioteollisuuden monet tuotteet ovat tekniikan keinoin tehokkaasti monistettavissa ja levitettävissä. Tuottajien ja kustantajien asemaa turvaamalla tekijänoikeus tukee myös investointeja ja kauppaa.

Tekijänoikeuden taloudellinen merkitys on huomattava. Sitä on selvitelty Suomessa ja muissa maissa. Tekijänoikeudellisten alojen yhteisen jalostusarvon osuus teollisuusmaiden bruttokansantuotteesta on noin kolme prosenttia. Suomessa nämä alat työllistivät jakeluketju mukaan luettuna noin kolme prosenttia työvoimasta.

Suomen voimassa oleva tekijänoikeuslaki (404/1961) on annettu vuonna 1961. Lakiin on sen säätämisen jälkeen tehty lukuisia muutoksia. Tekijänoikeuslain kanssa samaan aikaan annettu erillinen laki oikeudesta valokuvaan (405/1961) kumottiin vuoden 1995 laajan osittaisuudistuksen yhteydessä. Tekijänoikeuslain soveltamisesta on annettu tarkempia säännöksiä tekijänoikeusasetuksella (574/1995).

Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos. Suojan saamiseksi teoksen tulee ylittää niin sanottu teoskynnys eli yltää teostasoon. Suojattu teos on tekijänsä luovan työn omaperäinen tulos.

Tekijänoikeus tuottaa tekijälle sekä taloudellisia että hänen henkilöönsä liittyviä moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia koskevan perussäännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksensa kappaleiden valmistamisesta ja teoksen saattamisesta yleisön saataviin. Teoksen kappaleiden valmistamista on tallentaminen ja kopioiminen millä tahansa teknisellä menetelmällä. Teoksen kappaleen valmistamisena pidetään lain mukaan myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Teoksen saattamista yleisön saataviin puolestaan ovat julkinen esittäminen ja näyttäminen sekä teoksen kappaleiden levittäminen esimerkiksi myymällä, vuokraamalla tai lainaamalla. Julkiseen esittämiseen sisältyvät sekä elävät esitykset että radio- ja televisiolähetykset.

Tekijänoikeuteen on laissa tehty monia rajoituksia. Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin ja muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin. Rajoitukset sisältyvät tekijänoikeuslain 2 lukuun. Laissa on säännöksiä myös oikeuksien siirtymisestä. Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä.

Tekijänoikeuslain 5 luvussa säädetään eräistä tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista, joista keskeisimmät ovat esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien, kuvatallenteiden tuottajien ja radio- ja televisioyritysten oikeudet. Näitä kutsutaan yleisesti naapurioikeuksiksi tai lähioikeuksiksi. Lähioikeuksien suojakohteena ei ole teos, vaan muu suoritus, kuten esittävän taiteilijan kohdalla teoksen esitys ja äänitteen valmistajan kohdalla äänitallenne.

Lähioikeuksiin kuuluu edellä mainittujen oikeuksien lisäksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa niin sanottu luettelosuoja. Luetteloille, taulukoille ja muille vastaaville töille, joihin on yhdistelty suuri määrä tietoja, annetaan suojaa jäljentämistä vastaan.

Tekijänoikeuden loukkaaminen on rangaistava teko, josta voidaan tuomita rikoslain (39/1889) 49 luvun 1 §:n tai tekijänoikeuslain 7 luvun mukainen seuraamus. Tahallisesta ansiotarkoituksessa tehdystä loukkauksesta, tekijänoikeusrikoksesta, tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Luvattomasta käytöstä suoritettavasta hyvityksestä ja vahingon korvaamisesta on tekijänoikeuslaissa erityissäännöksiä.

Tekijänoikeuslainsäädäntöä sovelletaan Suomesta peräisin oleviin suojan kohteisiin. Suojan ulottaminen muista maista peräisin oleviin kohteisiin on järjestetty kansainvälisillä sopimuksilla.

Tekijänoikeuden keskeisin kansainvälinen sopimus on Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta (SopS 79/1986). Sopimus on tehty vuonna 1886 ja sitä on tarkistettu keskimäärin joka kahdeskymmenes vuosi. Bernin sopimuksen pääperiaatteina ovat kansallinen kohtelu ja vähimmäissuoja. Muista sopimusvaltioista peräisin oleville teoksille on myönnettävä sama suoja kuin omien kansalaisten teoksille. Tärkeimpiin suojatasovelvoitteisiin kuuluvat velvollisuus myöntää tekijöille reprodusointioikeus eli kappaleiden valmistamisoikeus, esitysoikeus ja yleisradiointioikeus. Bernin sopimusta hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO.

Myös lähioikeuksien kansainvälistä suojaa on järjestetty valtioiden välisillä sopimuksilla. Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien ja radioyritysten suojaamisesta (SopS 56/1983) eli niin sanottu Rooman sopimus tehtiin vuonna 1961.

Joulukuun 20 päivänä 1996 päättyneessä WIPOn koolle kutsumassa diplomaattisessa konferenssissa tehtiin kaksi uutta kansainvälistä yleissopimusta, WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus, joilla Bernin sopimuksella ja Rooman sopimuksella luotu kansainvälinen suoja saatetaan vastaamaan teknologian kehityksen vaatimuksia.

Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen GATTin niin sanotun Uruguayn kierroksen päätteeksi tehtiin Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (SopS 5/1995) liitteisiin sisältyvä sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista eli niin sanottu TRIPS-sopimus. Tämä sopimus sisältää eräitä uusia tärkeitä aineellisia määräyksiä sekä muun muassa määräykset oikeuksien täytäntöönpanosta ja valtioiden välisten riitojen ratkaisemisesta.

Suomen liityttyä Euroopan talousalueesta (ETA) tehtyyn sopimukseen ja muutettua tekijänoikeuslainsäädäntönsä silloin voimassa olleiden Euroopan yhteisön tekijänoikeutta koskevien direktiivien mukaiseksi annettiin tekijänoikeuslain 65 §:n nojalla asetus tekijänoikeuslain soveltamisesta eräissä tapauksissa Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista peräisin oleviin suojan kohteisiin (575/1995).

1.2. Tietokantojen suoja

Yleistä. Teoksista, tiedoista tai muusta aineistosta muodostuvat kokoelmat voivat olla tekijänoikeussuojan kohteena tai niihin voi kohdistua tekijänoikeuslain 49 §:n mukainen luettelosuoja.

Tekijänoikeus. Jotta teoksia tai muuta aineistoa sisältävä kokoelma voisi olla tekijänoikeuden kohteena, sen tulee täyttää tekijänoikeuden saamisen yleiset edellytykset. Vain omaperäinen kokoelma, joka on tekijänsä luovan työn tulos, voi olla tekijänoikeudellisesti suojattu teos. Kokoelmien kohdalla luova panos voi ilmetä erityisesti kokoelmaan sisällytetyn aineiston valinnassa ja järjestelyssä.

Kokoelman tekijänoikeus kohdistuu itse kokoelmaan mutta ei sen sisältönä oleviin teoksiin tai muuhun aineistoon. Kokoelmaan mahdollisesti sisältyviin teoksiin kohdistuu oma tekijänoikeutensa. Tekijänoikeuslain 5 §:ssä on teoksista muodostuvia kokoelmia eli kokoomateoksia koskeva erityissäännös, jossa edellä sanottu periaate on vahvistettu. Säännöksen mukaan sillä, joka yhdistämällä teoksia tai teosten osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus, mutta hänen oikeutensa ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin teoksiin.

Myös Bernin sopimuksessa on teoksista muodostuvia kokoelmia koskeva vastaava määräys. Sopimuksen 2 artiklan 5 kappaleen mukaan kirjallisten tai taiteellisten teosten kokoelmia, kuten tietosanakirjoja ja kokoomateoksia, jotka sisältönsä valinnan ja järjestelyn puolesta ovat henkisen luomistyön tuotteita, suojataan sellaisinaan, supistamatta kokoelmiin sisältyvien teosten tekijöille kuuluvia oikeuksia.

Tekijänoikeudellisesti suojattu kokoelma voi olla teknisesti monenlaisessa muodossa. Kokoelma voi olla esimerkiksi painettuna kirjan muotoon tai se voi olla tallennettuna äänitteelle tai kuvatallenteeseen, cd-romiin, tietokonelevykkeelle tai tietokoneen muistiin.

Esimerkkejä tekijänoikeudellisesti suojatuista teoksista muodostuvista kokoelmista ovat tietosanakirjat ja monet muut hakuteokset, sanoma- ja aikakauslehdet, kirjalliset kokoomateokset, kuten antologiat, sekä tietokoneohjelmien kokoelmat ja monet multimediatuotteet. Esimerkkejä tiedoista tai muusta aineistosta muodostuvista kokoelmista, jotka voivat saada tekijänoikeudellista suojaa, ovat tilastojulkaisut, myyntiluettelot ja matkailuesitteet.

Tekijänoikeus teoksista ja muusta aineistosta muodostuviin kokoelmiin kuuluu tekijälle, joka on saanut kokoelman aikaan. Jos kaksi tai useampi on yhdessä luonut teoksen heidän osuuksiensa muodostamatta itsenäisiä teoksia, kuuluu tekijänoikeus heille tekijänoikeuslain 6 §:n mukaan yhteisesti. Tekijänoikeus on luovutettavissa toiselle. Esimerkiksi työsopimuksessa voi olla ehto, jonka mukaan työtehtäviä täytettäessä luodun teoksen tekijänoikeus siirtyy kokonaan tai osittain työnantajalle.

Erityisesti tietokoneympäristössä on tietojen kokoelmia ryhdytty kutsumaan tietokannoiksi. Tietokannan keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että tietokantaan kootut tiedot ovat järjestelmän avulla helposti ja nopeasti haettavissa. Ei ole välttämätöntä, että tietokanta on tietokoneen muistissa tai muulla digitaalisella tallenteella. Tietokanta voi olla tulostettu tai alunperin tuotettu paperille tai muuhun analogiseen alustaan tai välineeseen.

Erityisesti digitaalisessa muodossa olevien tietojen kokoelmien tuotannon, kaupan ja käytön jatkuvasti kasvavan taloudellisen merkityksen vuoksi kokoelmien tekijänoikeudellisen suojan vahvistaminen ja varmistaminen on viime vuosina ollut kansainvälisten neuvottelujen kohteena, ja asiasta on otettu uusiin kansainvälisiin sopimuksiin määräyksiä.

TRIPS-sopimuksen 10 artiklan 2 kappaleeseen on otettu määräys, jonka mukaan tietoja tai muuta aineistoa sisältäviä tietokoneella luettavassa tai muussa muodossa olevia kokoelmia ("compilations of data or other material"), jotka sisältönsä valinnan tai järjestelyn perusteella muodostavat henkisen luovan työn tuloksen, suojataan sellaisenaan. Suoja ei ulotu tietoihin tai aineistoon, eikä se rajoita itse tietoihin tai aineistoon mahdollisesti kohdistuvaa tekijänoikeutta.

Vastaava määräys otettiin joulukuussa 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen 5 artiklaan.

Luettelosuoja. Monet paljon tietoja ja muuta aineistoa sisältävät kokoelmat, joiden aikaansaaminen vaatii suurta työmäärää ja muuta panostusta, eivät kuitenkaan ole tekijänoikeudellisesti suojattuja. Niiden kopiointi voi suuresti vahingoittaa kokoelman valmistajan taloudellisia etuja. Tällaisten kokoelmien suojasta on tekijänoikeuslakiin otettu erityissäännös. Tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisesti luetteloa, taulukkoa, ohjelmaa ja muuta sellaista työtä, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, ei valmistajan suostumuksetta saa jäljentää, ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ julkaistiin. Suoja-aika päättyy kuitenkin viimeistään silloin, kun 15 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui.

Tämä niin sanottu luettelosuoja ei sulje pois suojan kohteena olevaan työhön mahdollisesti kohdistuvaa tekijänoikeutta. Lakiin on otettu nimenomainen säännös, jonka mukaan tekijänoikeuteen voidaan nojata, jos työ tai sen osa on tekijänoikeuden kohteena.

Luettelosuoja kohdistuu töihin, joihin on yhdistelty suuri määrä tietoja. Suojan ainoa kriteeri on yhdisteltyjen tietojen suuri määrä. Suoja on riippumaton sisällön valinnan tai järjestelyn kriteereistä ja mahdollisesta omaperäisyydestä. Esimerkkejä luettelosuojan kohteista ovat puhelinluettelot, tilastot, tuoteluettelot ja aikataulut. Luettelosuoja voi kohdistua myös kokoelmaan, jonka sisältönä on tekijänoikeudellisesti suojattuja teoksia tai luettelosuojan kohteena olevia luetteloita.

Suurin osa tietokannoista on luettelosuojan kohteena. Tämän suojan ulkopuolelle jäävät vain sellaiset tietokannat, joihin yhdisteltyjen tietojen määrä on säännöksessä edellytettyä määrää pienempi.

Luettelosuojakin kohdistuu vain itse luetteloon, taulukkoon tai muuhun vastaavaan työhön mutta ei siihen yhdisteltyihin tietoihin. Suoja on tekijänoikeuden antamaa suojaa suppeampaa jäljentämissuojaa. Työtä ei saa valmistajan suostumuksetta jäljentää. Luettelossa olevia yksittäisiä tietoja saa vapaasti käyttää muussa yhteydessä.

Useita tekijänoikeuslain 2 luvussa olevia tekijänoikeuden rajoituksia koskevia säännöksiä sovelletaan 49 §:n 2 momentissa olevan viittaussäännöksen mukaan vastaavasti luettelosuojaan. Koska luettelosuoja on jäljentämissuojaa, nämä rajoitussäännökset koskevat asian luonteen mukaisesti luettelosuojan kohteen kopiointia.

Oikeus kuuluu työn valmistajalle. Valmistajana pidetään sitä yritystä tai yhteisöä, jonka piirissä suojan kohteena oleva työ tuotetaan. Jollei työn valmistajana ole yritys tai yhteisö, oikeus kuuluu sille henkilölle, joka työn kokoaa. Luettelosuojasäännöksen mukainen oikeus on vapaasti luovutettavissa.

Tekijänoikeuslain 64 §:n 7 momentin mukaan luettelosuojaa koskevassa lain 49 §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan työhön, joka on ensiksi julkaistu Suomessa. Suojaa annetaan työn valmistajan kansallisuudesta riippumatta.

Luettelosuoja on Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädännön erityispiirre. Suomen luettelosuojasäännöstä vastaava säännös on Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan laeissa, mutta ei Pohjoismaiden ulkopuolella.

2.1. Tietokantadirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 11 päivänä maaliskuuta 1996 direktiivin tietokantojen oikeudellisesta suojasta 96/9/EY, jäljempänä tietokantadirektiivi.

Parlamentti ja neuvosto toteavat direktiivin johdanto-osassa, että kaikkien jäsenvaltioiden voimassa olevissa lainsäädännöissä ei riittävästi suojata tietokantoja. Sielläkin, missä suojaa annetaan, sen edellytykset on määritelty eri tavoin.

Parlamentti ja neuvosto arvioivat, että tällaiset tietokantojen oikeudellista suojaa koskevat erot jäsenvaltioiden lainsäädännössä vaikuttavat välittömästi ja kielteisesti yhteismarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan tietokantojen osalta. Erot, joilla on yhteismarkkinoiden toimintaa ja toteuttamista vääristävä vaikutus, on poistettava ja uusien erojen syntyminen on estettävä.

Direktiivin johdanto-osassa todetaan lisäksi, että tekijänoikeus on tietokantojen tekijöiden yksinoikeuksien asianmukainen muoto mutta että lisätoimenpiteet ovat kuitenkin tarpeen tietokannan sisällön luvattoman kopioinnin ja uudelleenkäytön estämiseksi vilpillistä kilpailua koskevan yhdenmukaisen järjestelmän tai alaa koskevan lainsäädännön puuttuessa.

Direktiivin johdanto-osassa korostetaan investointien merkitystä. Tietokantojen luominen vaatii huomattavia inhimillisiä, teknisiä ja taloudellisia voimavaroja, kun taas niiden kopiointi ja niihin pääsy on huomattavasti halvempaa kuin niiden itsenäinen kehittäminen. Parlamentti ja neuvosto päättävät yleiset perustelunsa toteamalla, että tietojen käsittelyn ja muistissa säilyttämisen uusiin järjestelmiin ei investoida yhteisössä toivotulla tavalla niin kauan kuin siltä puuttuu vakaa ja yhdenmukainen oikeudellinen järjestelmä tietokantojen valmistajien oikeuksien suojaamiseksi.

Direktiivissä on johdanto-osan lisäksi neljä lukua. Ensimmäinen luku sisältää säännökset direktiivin soveltamisalasta ja soveltamisalan rajoituksista. Säännöksiin sisältyy tietokannan määritelmä. Toisessa luvussa ovat säännökset tietokantoihin kohdistuvan tekijänoikeussuojan yhdenmukaistamisesta. Kolmanteen lukuun sisältyvät säännökset uudesta "sui generis -oikeudesta", tietokantojen erityissuojasta, joka pohjautuu tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen ja esittämiseen kohdistuvaan panostukseen. Neljännessä luvussa ovat direktiivin yhteiset säännökset seuraamuksista, muiden säännösten soveltamisesta, ajallisesta soveltamisesta, tiettyjen säännösten pakottavuudesta sekä loppusäännökset.

Antaessaan direktiiviä koskevan ehdotuksen vuonna 1992 Euroopan yhteisöjen komissio, jäljempänä komissio, totesi saaneensa inspiraation tietokantojen erityissuojaa koskeviin direktiivin säännöksiin Pohjoismaiden lainsäädännöstä.

Suomi tuli Euroopan unionin (EU) jäseneksi vuoden 1995 alusta lukien, Ranskan puheenjohtajakaudella. Tietokantojen suojaa koskevaa komission ehdotusta oli käsitelty Euroopan unionin neuvoston, jäljempänä neuvosto, työryhmässä tiiviisti jo kaksi ja puoli vuotta. Silloisen direktiiviehdotuksen monet säännökset olivat Suomen kannalta ongelmallisia. Monet näistä säännöksistä olivat ongelmallisia myös Tanskan ja Suomen kanssa samaan aikaan EU:n jäseneksi tulleen Ruotsin kannalta. Ehdotuksen moniin kohtiin tehtiin keskustelujen jälkeen muutoksia, jotka vastasivat Suomen näkökantoja.

Kun direktiivin hyväksymisestä saavutettiin poliittinen yksimielisyys EY:n sisämarkkina-asioista vastaavan neuvoston kokouksessa kesäkuussa 1995, direktiivissä oli Suomen kannalta vielä ongelmallisia kohtia. Koska EU:n jäsenmaiden suuri enemmistö oli direktiivin hyväksymisen kannalla, Suomen valtuuskunta ei äänestänyt direktiiviä vastaan, vaan esitti lausuman merkittäväksi neuvoston pöytäkirjaan.

Suomen valtuuskunnan kesäkuussa 1995 esittämä ja pöytäkirjaan merkitty lausuma kuuluu seuraavasti:

"Suomi hyväksyy tietokantojen oikeudellista suojaa koskevan direktiivin ja äänestää sen antamisen puolesta. Tietyiltä osin ei kuitenkaan ole saatu aikaan Suomea täysin tyydyttäviä ratkaisuja.

Ensiksi direktiivi ei tee riittävän selvää eroa toisaalta suojatun tietokannan ja toisaalta suojaan oikeuttavien aineistojen valinnan ja järjestämisen välillä. Suomi huomauttaa, että johdanto-osan 15, 27, 35, 38, 39 ja 58 kappaleet eivät täysin vastaa direktiivin samoja asioita käsitteleviä artikloja.

Toiseksi Suomi katsoo, että direktiivi olisi pitänyt muotoilla siten, että siinä ei kielletä elektronisten tietokatojen toisintamista yksityistarkoituksiin. Siinä olisi pitänyt ainakin täsmentää, että elektronisen tietokannan laillinen hankkija saa toisintaa sen voidakseen käyttää sitä. Tämä vastaisi ratkaisua, johon tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa koskevassa direktiivissä on päädytty.

Kolmanneksi Suomi olisi pitänyt parempana, että direktiivissä olisi jätetty osapuolille täydellinen ja vapaa sopimusoikeus kaikissa suhteissa.

Neljänneksi olisi pitänyt määritellä täsmällisemmin sui generis -oikeuden nojalla annetut yksinoikeudet, erityisesti kopiointia koskevat.

Lopuksi Suomi korostaa Euroopan unionin lainsäädännöllisten toimenpiteiden tärkeyttä tietokantojen alalla."

Ruotsi esitti pöytäkirjaan lausuman yksityisen kopioinnin vapauden tärkeydestä.

Suomella ei ollut mahdollisuutta saada enää direktiiviehdotukseen muutoksia tai pidentää sen käsittelyä. Direktiivi hyväksyttiin lopullisesti 11 päivänä maaliskuuta 1996 jäsenmaiden suuren enemmistön turvin muodossa, joka ei kaikilta osin tyydyttänyt Suomea.

Tämän hallituksen esityksen liitteeksi (liite 2) on otettu suomenkielinen direktiivi. Käännös on tehty neuvoston käännöspalvelussa resurssipulan vallitessa jäsenyyden alkuvaiheessa ja siinä on joitakin epätarkkuuksia. Direktiivin valmistelu neuvostossa tapahtui pääosin ranskan ja englannin kielellä. Yksityiskohtien tarkastelun helpottamiseksi on esityksen liitteeksi (liite 3) otettu myös hyväksytyn direktiivin englanninkielinen teksti.

Seuraavassa tarkastellaan tietokantadirektiivin säännöksiä artikla artiklalta ja esitetään tarpeelliset ehdotukset Suomen tekijänoikeuslain muuttamiseksi.

2.2. Direktiivin säännökset ja niiden täytäntöönpano

I LUKU. SOVELTAMISALA

1 artikla. Soveltamisala. Artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan kaikenmuotoisten tietokantojen oikeudelliseen suojaan. Alkuperäisen direktiiviehdotuksen mukaan direktiivi olisi koskenut vain elektronisessa muodossa olevia tietokantoja. Tämä synnytti jäsenvaltioiden edustajien kesken laajan keskustelun, jonka lopputuloksena oli puheena olevan kohdan nimenomainen säännös ja johdanto-osan 14 kappale, jonka mukaan direktiivin antama suoja olisi ulotettava koskemaan myös muussa kuin elektronisessa muodossa olevia tietokantoja. Suomen tekijänoikeuslaki on ongelmitta sovellettavissa sekä digitaalisessa että muussa muodossa oleviin tietokantoihin.

Artiklan 2 kohdassa on tietokannan määritelmä: "Tässä direktiivissä 'tietokannalla' tarkoitetaan teosten, tietojen ja muiden itsenäisten aineistojen kokoelmaa, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja joihin elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy."

Direktiivin johdanto-osassa on soveltamisalaa selventäviä hyödyllisiä huomautuksia. 'Tietokannalla' tarkoitetaan johdanto-osan 17 kappaleen mukaan "kaikkia kirjallisia, taiteellisia, musiikillisia tai vastaavia teoskokoelmia, tai tekstiä, ääntä, kuvia, lukuja, tosiasioita ja tietoja sisältäviä kokoelmia". Samassa johdantokappaleessa todetaan vielä, että artiklassa olevasta määritelmästä seuraa, että audiovisuaalisen, elokuvallisen, kirjallisen tai musiikillisen teoksen tallentaminen sellaisenaan ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.

Johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, että useista musiikkiesitysten tallenteista muodostuva cd-tallenteella oleva kokoelma ei pääsääntöisesti kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, koska se ei kokoelmana täytä tekijänoikeudellisen suojan edellytyksiä eikä siihen myöskään liity direktiivin 7 artiklan mukaisen tietokantojen erityissuojan edellyttämää riittävää investointia.

Direktiivin mukaista suojaa sovelletaan johdanto-osan 20 kappaleen mukaan myös tietokantojen toiminnan tai käyttämisen kannalta tarpeellisiin aineistoihin, kuten sanasto- ja indeksointijärjestelmiin.

Direktiivin säännöksiä sovelletaan vain tietokantoihin, jotka ovat 1 artiklan 2 kohdassa olevan määritelmän mukaisia. Suomen tekijänoikeuslakia voidaan kuitenkin soveltaa myös tietokantoihin, jotka eivät täytä kaikkia määritelmässä olevia edellytyksiä. Tähän direktiivi ei aseta estettä.

Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on harkittu, tulisiko tekijänoikeuslain 1 §:ssä olevaan teoslajien luetteloon lisätä maininta tietokannoista. Tällaista ehdotusta ei esitykseen kuitenkaan ole sisällytetty. Laki soveltuu ilman erityistä mainintaakin tietokantoihin ja muihin kokoelmiin, jotka täyttävät suojan saamisen yleiset edellytykset. Lain 1 §:ssä oleva luettelo ei ole tyhjentävä vaan esimerkkiluettelo.

Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on harkittu myös sitä, tulisiko lakiin ottaa tietokannan määritelmä. Sellaisen ottamista lakiin ei ole pidetty tarpeellisena. Tekijänoikeuslaissa ei ole määritelty muitakaan teoslajeja. Nyt ehdotettavien muutosten kytkentä tietokantadirektiiviin tuottaa riittävän tulkintavaikutuksen.

Artiklan 3 kohdassa on säännös, jonka mukaan direktiivin mukaista suojaa ei sovelleta tietokoneohjelmiin, joita käytetään elektronisen pääsymahdollisuuden sisältävien tietokantojen valmistukseen tai niiden käyttämiseen. Säännöksestä ei aiheudu tarvetta lainmuutoksiin.

2 artikla. Soveltamisalan rajoitukset. Artiklan mukaan tämän direktiivin säännökset eivät rajoita soveltamasta Euroopan yhteisön säännöksiä, jotka koskevat tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa, vuokraus- ja lainausoikeuksia sekä tiettyjä lähioikeuksia henkisen omaisuuden alalla sekä tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloaikaa. Nämä ovat asioita, joista on aikaisemmin annettu omat direktiivinsä. Direktiivin 2 artiklan säännökset eivät vaikuta direktiivin mukaisesti annettaviin kansallisiin säännöksiin.

II LUKU. TEKIJÄNOIKEUS

3 artikla. Suojan kohde. Artiklan 1 kohdan säännökset vahvistavat sen, että direktiivin mukainen suoja kohdistuu tietokantoihin, jotka aineiston valinnan tai järjestämisen perusteella muodostavat tekijän omaperäisen henkisen luomuksen. Säännöksen tarkoituksena on yhtenäistää tekijänoikeussuojan saamisperuste sellaisissa EU:n jäsenmaissa, joissa suojaa on myönnetty muulla kuin omaperäisyyden perusteella. Tämä ilmenee säännökseen otetusta nimenomaisesta säännöksestä, jonka mukaan muita perusteita ei saa soveltaa tekijänoikeussuojan myöntämisessä.

Artiklan 2 kappaleessa on säännös siitä, että direktiivillä säädetty tietokantojen tekijänoikeudellinen suoja ei ulotu tietokantojen sisältöihin eikä rajoita mainittuihin sisältöihin kohdistuvia oikeuksia.

Tämän artiklan periaatteet ovat Suomen voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön mukaisia.

4 artikla. Tietokannan tekijä. Artikla koskee tietokannan tekijyyttä. Artiklasta ei aiheudu tarvetta tekijänoikeuslain muuttamiseen. Lain 1 ja 6 §:n säännökset ovat 4 artiklan 1 kohdan alkuosan ja 3 kohdan mukaiset. Artiklan 1 kohdan jälkipuolisko ja 2 kohta eivät koske Suomea.

Tietokantadirektiiviä koskeneen komission ehdotuksen 4 artiklaan sisältyi säännös työsuhteessa luotuun tietokantaan kohdistuvien taloudellisten oikeuksien siirtymisestä työnantajalle. Säännös kuitenkin poistettiin lopullisesta direktiivistä ja asia jätettiin jäsenvaltioiden harkintaan.

5 artikla. Yksinoikeudet. Artiklan a―d alakohdassa luetellaan tietokantaan kohdistuvaan tekijänoikeuteen kuuluvat yksinoikeudet. Tekijällä tulee direktiivin mukaan olla oikeus määrätä tietokannan tai sen osan tilapäisestä tai pysyvästä kopioinnista, tietokannan kääntämisestä, muuntelusta, sovittamisesta ja muusta muuttamisesta, tietokannan kopioiden levittämisestä yleisölle, välittämisestä yleisölle sekä julkisesta näyttämisestä ja julkisesta esittämisestä. Tekijällä tulee e alakohdan mukaisesti olla vielä vastaavat oikeudet tietokannan käännökseen, muunnelmaan, sovitukseen tai muuten muutettuun versioon.

Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa tai toista tekotapaa käyttäen. Pykälän 2 momentin mukaan kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Pykälän 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään tai näytetään julkisesti. Tekijänoikeuslain 2 § täyttää direktiivin 5 artiklan yksinoikeuksia koskevat vaatimukset.

Levitysoikeutta koskevan 5 artiklan c alakohdan säännöksiin on sisällytetty myös säännökset levitysoikeuden raukeamisesta Euroopan yhteisössä tapahtuvan edelleen myymisen osalta. Kun oikeudenhaltija tai joku hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokannan kopion yhteisössä, oikeudenhaltijan oikeus määrätä kyseisen kopion edelleen myymisestä yhteisössä raukeaa. Tekijänoikeuslain 19 §:n 1 momentin säännöksillä on tämän direktiivin kohdan edellyttämä vaikutus. Säännöksen mukaan missä tahansa tekijän suostumuksella tapahtuva myynti tai teoskappaleen muu pysyvä luovutus johtaa Suomessa edelleen myymistä koskevan oikeuden raukeamiseen.

Tietokantadirektiivin säännös edelleenmyyntiä koskevan oikeuden raukeamisesta on oikeuden raukeamisen ehtojen osalta muotoiltu samalla tavoin kuin tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun neuvoston direktiivin (91/250/ETY, niin sanottu tietokoneohjelmadirektiivi) 4 artiklan c alakohta.

6 artikla. Yksinoikeuksien rajoitukset. Artiklassa ovat säännökset tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien rajoituksista.

Artiklan 1 kohdassa ovat säännökset laillisen käyttäjän ("lawful user") oikeudesta suorittaa ilman tekijän lupaa kaikki ne yksinoikeuksien piiriin kuuluvat toimet, jotka ovat tarpeen tietokannan sisältöön pääsyä ja sen tavanmukaista käyttöä varten. Tämän direktiivin säännöksen mukainen säännös ehdotetaan otettavaksi tietokoneohjelmia koskevia vastaavia erityissäännöksiä sisältävän tekijänoikeuslain 25 j §:n uudeksi 4 momentiksi. Samalla ehdotetaan, että pykälän otsikkoon lisätään maininta tietokannoista.

Tietokoneohjelmadirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa ovat tietokantadirektiivin 6 artiklan 1 kappaleen säännöksiä vastaavat säännökset toimista, jotka tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö ("lawful acquirer") voi suorittaa oikeudenhaltijan suostumuksetta voidakseen käyttää ohjelmaa aiottuun tarkoitukseen. Tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä pidetään henkilöä, joka on esimerkiksi ostamalla, vuokraamalla tai lainaamalla saanut ohjelman laillisesti haltuunsa. Tätä direktiivin säännöstä vastaava säännös on tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentissa.

Tietokannan laillisena käyttäjänä voidaan pitää henkilöä, jolla on oikeus sitä käyttää. Tämän mukaisesti käytetään ehdotetussa 25 j §:n 4 momentissa sanontaa "se, jolla on oikeus käyttää tietokantaa". Oikeus käyttää tietokantaa on sillä, joka on sopimuksella saanut tekijältä käyttöoikeuden. Sopimuksen ei tarvitse olla nimenomainen, vaan hiljainenkin sopimus tai suostumus on riittävä. Markkinoilla saatavilla olevien tekijän luvalla monistettujen ja levitettyjen tai verkkoon sijoitettujen tietokantojen osalta voidaan olettaa, että tekijä on suostunut siihen, että tietokannan haltuunsa saanut henkilö saa sitä myös käyttää.

Edellä esitetyn tulkinnan mukaisesti, lain ja nyt käsillä olevan ehdotuksen sanonnan eroavuudesta huolimatta, erot mahdollisuuksissa tehdä suojatusta tietokannasta tai tietokoneohjelmasta esimerkiksi käyttämisen edellyttämä kopio tietokoneen muistiin ovat vähäiset. Sanonnan erot johtuvat nimenomaisista ja selvistä eroista asianomaisissa direktiivien säännöksissä.

Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan lopussa on säännös, jonka mukaan laillinen käyttäjä saa käyttää vain sitä osaa tietokannasta, jonka käyttämiseen hänellä on oikeus. Säännöksestä ei aiheudu tarvetta lainmuutoksiin, koska kysymys on asiasta, joka on muutoinkin selvä.

Tietokantadirektiivin 6 artiklan 1 kohta on direktiivin 15 artiklan mukaan pakottavaa oikeutta: tietokannan tekijä ja käyttäjä eivät voi toisin sopia. Lain 25 j §:n 4 momenttiin, joka uuden 4 momentin lisäämisen jälkeen siirtyy 5 momentiksi, ehdotetaan tehtäväksi muutokset, joilla 15 artiklan mukainen vaatimus toteutetaan.

Artiklan 2 kohdassa ovat säännökset, jotka sallivat eräitä rajoituksia 5 artiklan mukaisiin oikeuksiin edellyttäen, että ne ovat näiden säännösten mukaisia. Jäsenvaltiot voivat a―d alakohtien mukaisesti säätää oikeuksien rajoituksia, kun kyseessä ovat seuraavat tapaukset: a) muussa kuin elektronisessa muodossa olevan tietokannan kopiointi yksityisiin tarkoituksiin, b) käyttö yksinomaan havainnollistamiseen tai tieteelliseen tutkimukseen, lähde mainiten, ja siinä laajuudessa kuin ei-kaupallinen tarkoitusperä oikeuttaa, c) käyttö yleisen turvallisuuden varmistamiseksi tai hallinnollista tai oikeudellista menettelyä varten, tai d) jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä perinteisesti hyväksytyt tekijänoikeuden rajoitukset, kuitenkaan rajoittamatta a, b ja c alakohdan säännösten soveltamista.

On huomattava, että a alakohta koskee ainoastaan kopiointia, mutta muut alakohdat koskevat periaatteessa kaikkia tekijänoikeuteen sisältyviä oikeuksia.

Artiklan 2 kohdan säännöksistä vain a alakohta edellyttää muutoksen tekemistä lakiin. Muiden kohtien osalta voidaan lyhyesti todeta seuraavaa. Teosten käyttämistä muun muassa opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin koskevat säännökset tekijänoikeuslain 13 §:ssä ja 14 §:n 1 momentissa pohjautuvat sopimuslisenssijärjestelmään, mikä ei merkitse b alakohdan sallimaa oikeuksien täyttä rajoitusta. Lisäksi lain opetustoimintaa koskevia säännöksiä ei 54 a §:n mukaisesti sovelleta opetustoimintaan, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa. Teoksen käyttämistä oikeudenhoidon ja yleisen turvallisuuden vaatiessa koskeva lain 25 d §:n 2 momentti on selvästi 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa sallittua suppeampi oikeuksien rajoitus. Kaikki muut Suomen tekijänoikeuslaissa olevat tekijänoikeutta rajoittavat säännökset, joita voidaan soveltaa myös tietokantoihin, kuuluvat d alakohdan mukaisiin kansallisessa laissa perinteisesti sallittuihin rajoituksiin.

Kopiointia yksityisiin tarkoituksiin koskevaa 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tarkasteltu erityisen perusteellisesti Pohjoismaiden tekijänoikeusasioista vastaavien ministeriöiden neuvotteluissa. Alakohdan tulkinnaksi on omaksuttu se, että kansallisessa lainsäädännössä ei direktiivin mukaisesti voida sallia digitaalisten kopioiden valmistamista digitaalisessa muodossa olevasta tietokannasta yksityisiin tarkoituksiin. Saatavilla olevat tiedot direktiivin valmistelun aikana jäsenvaltioiden edustajien välillä käydyistä keskusteluista tukevat tätä tulkintaa. Tulkinta on myös siten perusteltu, että näin rajoitettaisiin lähinnä vain tietokantojen oikeudenhaltijoiden kannalta ongelmallisinta nopeaa, helppoa ja tarkkaa digitaalista kopiointia.

Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ehdotetaan, että yksityistä kopiointia koskevaan tekijänoikeuslain 12 §:n 4 momenttiin otetaan nimenomainen säännös siitä, että pykälän säännökset eivät koske tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta.

Tässä yhteydessä on syytä viitata direktiivin johdanto-osan 35 kappaleeseen, jossa todetaan, että olisi laadittava luettelo sallituista yksinoikeuksien rajoituksista ottaen huomioon, että tässä direktiivissä tarkoitettua tekijänoikeudellista suojaa sovelletaan ainoastaan tietokannassa olevan aineiston valintaan tai järjestämiseen. Mainitussa kappaleessa todetaan edelleen, että on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus säätää kyseisistä rajoituksista tietyissä tapauksissa. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytettävä Bernin yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja siinä määrin, kuin rajoitukset koskevat tietokannan rakennetta.

Tietokannan "rakenne" ― "valinta" tai "järjestely" ― todetaan tekijänoikeudellisen suojan kohteeksi myös johdanto-osan 15, 27, 38, 39 ja 58 kappaleessa. Tämä perustuu todennäköisesti tekniseen virheeseen direktiivin valmistelussa. Artikloista poistettiin neuvostokäsittelyn aikana maininnat siitä, että oikeuden kohteena olisivat tietokannan sisällön valinta tai järjestely. Valinta tai järjestely ovat suojan saamisen kriteereitä, jotka eivät sellaisenaan voi olla suojan kohteina. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa on oikein mukailtu Bernin sopimuksen 2 artiklan 5 kappaleen määräystä, jonka mukaan "tietokannat, jotka sisältönsä valinnan tai järjestelyn perusteella ovat tekijänsä henkisen luomistyön tuotteita, saavat sellaisenaan tekijänoikeussuojaa".

Tietokannan tekijänoikeussuoja kohdistuu tietokantaan, kokoelmaan, joka on suojattu omaperäisen valinnan tai järjestelyn perusteella. Tietokannan tekijänoikeus ei kuitenkaan, kuten edellä on eri yhteyksissä esitetty, ulotu tietokannan sisältönä oleviin teoksiin, tietoihin tai muuhun aineistoon. Tietokantadirektiivin tekijänoikeutta koskevien säännösten suojakohde on siis huomattavan abstrakti.

Tekijänoikeuden rajoitussäännösten soveltaminen tietokantaan voi tulla kysymykseen vain, kun kopioidaan tai käytetään koko tietokantaa tai suurehkoa osaa siitä. Tietokantaan kohdistuvan tekijänoikeuden abstraktia suojakohdetta on vaikea, ellei mahdoton, kopioida tai käyttää muutoin ilman, että samalla kopioidaan tai käytetään tietokannan sisältöä.

Jos tietokannan sisältö muodostuu aineistosta, johon ei kohdistu tekijänoikeutta, tekijänoikeuden lähioikeutta tai muuta oikeutta, sisältöä saa vapaasti käyttää. Jos taas sisältöön kohdistuu jokin tällainen oikeus, tietokannan sisällön kopiointia on tarkasteltava tämän oikeuden valossa. Tällöin ei enää ole kysymys tietokannan tekijänoikeussuojasta ja sen mahdollisista rajoituksista.

Direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa on säännös, joka rajoittaa 6 artiklan tulkintaa ja jossa käytetään kahta Bernin yleissopimuksen kopiointioikeutta koskevan 9 artiklan 2 kappaleessa olevista kolmesta rajoittavasta perusteesta. Näitä vastaava määräys sisältyy myös TRIPS-sopimuksen 13 artiklaan, joka sitoo Suomea. Tästä direktiivin säännöksestä ei aiheudu tarvetta lain muuttamiseen.

III LUKU. SUI GENERIS -OIKEUS

7 artikla. Suojan kohde. Artiklassa ovat keskeisimmät säännökset direktiivin mukaisesta uudesta eurooppalaisesta tietokantojen erityissuojasta, "sui generis -oikeudesta".

Artiklan 1 kohdassa ovat uutta oikeutta koskevat perussäännökset, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on tunnustettava tietokannan valmistajalle oikeus kieltää tietokannan laadullisesti ja/tai määrällisesti olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö. Tämä koskee sellaisia tietokantoja, joiden sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt määrällisesti ja/tai laadullisesti huomattavaa panostusta.

Artiklan 2 kohdassa ovat kopioinnin ("extraction") ja uudelleenkäytön ("re-utilization") määritelmät.

Kopioinnilla tarkoitetaan tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan pysyvää tai väliaikaista siirtämistä tallennusalustalta toiselle millä tavalla ja missä muodossa tahansa.

Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan mitä tahansa saattamista yleisön saataville kopioita levittämällä, vuokraamalla, on-line-lähetyksellä tai muulla lähetyksellä.

Uudelleenkäytön määritelmän jatkeeksi on otettu direktiivin 5 artiklan c alakohdan säännöksiä tarkasti vastaava edelleenmyymisoikeutta koskeva raukeamissäännös. Tässä viitataan siihen, mitä edellä tässä esityksessä mainitusta direktiivin kohdasta on lausuttu.

Jotta tietokanta olisi direktiivin mukaisen erityissuojan kohteena, sen sisällön keräämisen, varmistamisen tai esittämisen on pitänyt edellyttää määrällisesti ja/tai laadullisesti huomattavaa panostusta. Direktiivin johdanto-osan 40 kappaleen mukaan panostus voi muodostua rahoituksesta ja/tai ajan, vaivannäön ja energian käytöstä.

Sekä edellä sanotun että direktiivissä olevan tietokannan määritelmän mukaisesti niin kutsuttu "raakadata" ei yleensä ole direktiivin mukaisen erityissuojan kohteena. Esimerkiksi kaukokartoitussatelliittien tai meteorologisten havaintojärjestelmien avulla kerätty data, tiedostoksi muunnettu geeni-informaatio tai digitaalisen kameran ja mikrofonin tuottama kuva- ja ääni-informaatio sellaisenaan eivät ole suojattuja. Ne eivät muodostu "itsenäisistä aineistoista" vaan edustavat luonnossa toisiinsa tietyssä suhteessa olevia asioita. On myös tulkinnanvaraista, voidaanko tällaisia tiedostoja pitää "kokoelmina" direktiivin määritelmän mukaisesti.

Suoja ei ulotu lainkaan sellaisiin tietokannan osiin, jotka eivät laadullisesti ja/tai määrällisesti arvioituna ole olennaisia. Tällaisia tietokannan osia saa kopioida ja käyttää direktiivin säännöksistä riippumatta.

Suoja ei näin ollen kohdistu myöskään yksittäisiin tietoihin.

Artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentti muutetaan siten, että suojan piirissä säilytetään nykyisen luettelosuojan mukaiset suojakohteet. Samalla ehdotetaan, että suoja säädetään koskemaan direktiivin 7 artiklan mukaisia kohteita. Lisäksi 49 §:n 1 momentin mukaiset oikeudet ehdotetaan muotoiltaviksi samalla tavalla kuin tekijän oikeudet lain 2 §:n 1 momentissa. Oikeus kappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataviin saattamiseen kattaa sekä direktiivin 7 artiklan mukaisen kopiointioikeuden että uudelleenkäyttöoikeuden.

Uudelleenkäytön määritelmän jatkeena oleva edelleenmyymisoikeutta koskeva raukeamissäännös ehdotetaan toteutettavaksi jäljempänä esitetyillä viittauksilla tekijänoikeuden rajoituksia koskeviin säännöksiin.

Ehdotetut muutokset merkitsevät oikeuksien laajentumisen lisäksi sitä, että suojatuiksi nykyiseen luettelosuojaan verrattuna tulevat myös sellaiset luettelot, taulukot ja muut työt, joihin ei ole koottuna suurta määrää tietoja mutta joiden aikaansaaminen on vaatinut huomattavan panostuksen. Toisaalta nykyisen luettelosuojan pohjalta tarkistettujen säännösten suojakohteiden joukossa tulevat edelleen olemaan myös sellaiset työt, jotka eivät ole direktiivin määritelmän mukaisia tietokantoja mutta joihin on yhdisteltynä suuri määrä tietoja.

On järkevää, että tarkistetun luettelosuojan ja uuden erityissuojan suojakohteisiin nähden laissa myönnetyt oikeudet ovat mahdollisimman yhdenmukaiset.

Artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännösten mukaan julkinen lainaaminen ei ole kopiointia tai uudelleenkäyttöä. Tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisten suojakohteiden yleisölle lainaamisoikeuden rajoitukset järjestyvät pykälään otettujen viittaussäännösten kautta.

Artiklan 4 kohdan säännökset sisältävät periaatteen, jonka mukaan direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta ja tietokantaan mahdollisesti kohdistuvaa tekijänoikeutta sovelletaan toisistaan riippumatta. Oikeutta sovelletaan lisäksi riippumatta siitä, kohdistuuko tietokannan sisältöön tekijänoikeus tai muita oikeuksia. Tietokannan erityissuoja ei rajoita tietokannan sisältöön kohdistuvia oikeuksia. Nämä periaatteet vastaavat Suomen tekijänoikeudellisen ja tekijänoikeutta lähellä olevia oikeuksia koskevan lainsäädännön yleistä tulkintaa ja soveltamista.

Artiklan 5 kohdan mukaisesti tietokannan sisällön epäolennaisten osien jatkuva ja järjestelmällinen kopiointi tai uudelleenkäyttö, joka johtaisi ristiriitaan tietokannan tavanmukaisen käytön kanssa tai voisi haitata kohtuuttomasti tietokannan valmistajan oikeutettuja etuja, ei ole sallittua. Jos tietokannan sisällön epäolennaisten osien käyttäminen kokonaisuutena arvioiden muodostuisi olennaisen osan käyttämiseksi, siihen on saatava oikeudenhaltijan suostumus.

8 artikla. Laillisen käyttäjän oikeudet ja velvollisuudet. Artiklan 1 kohta muistuttaa tekijänoikeutta koskevaa direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa. Erona on kuitenkin se, että 6 artiklan 1 kohta sallii lailliselle käyttäjälle ilman tietokannan tekijän suostumusta kaikki tietokannan käyttämiseksi tarpeelliset toimet. 8 artiklan 1 kohdan säännökset vahvistavat vain sen 7 artiklasta jo muutoinkin selvän periaatteen, että tietokannan valmistaja ei voi estää laillista käyttäjää kopioimasta ja uudelleenkäyttämästä julkistetun tietokannan epäolennaisia osia mihin tahansa tarkoitukseen.

Artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä on säännös, jonka mukaan kohdan säännöksiä sovellettaisiin vain siihen osaan tietokannasta, jota laillisella käyttäjällä on lupa kopioida tai uudelleenkäyttää. Säännöksen sisällyttämistä direktiiviin on vaikea ymmärtää sen valossa, että direktiivin 7 artiklan mukainen oikeus ei ulotu tietokannan epäolennaisiin osiin.

Direktiivin 15 artiklassa olevan säännöksen mukaan 8 artiklan säännökset ovat pakottavia. Tämä säännös on mielekäs ainoastaan 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen osalta, ja vain tästä on aihetta ehdottaa säädettäväksi. Tämän mukaisesti ja asiallisesti samansuuntaisesti 25 j §:n 5 momentissa olevan ehdotuksen kanssa ehdotetaan, että 49 §:n uuteen 4 momenttiin otetaan säännös siitä, että sopimuksen ehto, jolla julkistetun työn valmistaja estää työn laillista käyttäjää käyttämästä sen epäolennaista osaa tai rajoittaa tällaista käyttöä, on tehoton.

Ehdotettava 49 §:n uusi 4 momentti koskee vain pykälän mukaan suojatun työn valmistajan tai hänen siirronsaajansa tekemiä sopimuksia. Lain 49 §:ssä säädetyn yksinoikeuden perusteella valmistaja tai hänen siirronsaajansa ei voi rajoittaa työn laillista käyttäjää käyttämästä työn epäolennaisia osia. Muilta osin vallitsee sopimusvapaus.

Esityksessä ehdotetaan, että direktiivin pakottavia säännöksiä julkistettujen tietokantojen epäolennaisten osien käyttövapaudesta sovellettaisiin sekä 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisiin luettelosuojan kohteisiin että 2 kohdan mukaisiin tietokantojen erityissuojan kohteisiin.

Direktiivissä ei ole säännöstä, jonka mukaan laillinen käyttäjä saisi kopioida koko 7 artiklan mukaisen erityissuojan kohteena olevan tietokannan saadakseen sen sisältöön pääsyn tai käyttääkseen sitä tavanmukaisesti. On vaikea päätellä tarkasti, mitä laillisen käyttäjän voidaan sallia tekevän tietokannalle. Ilmaisun "laillinen käyttäjä" osalta viitataan siihen, mitä edellä direktiivin 6 artiklan kohdalla on todettu.

Artiklan 2 kohdassa oleva säännös vastaa direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa olevaa säännöstä eikä anna aihetta lainmuutoksiin.

Artiklan 3 kohdan mukaan yleisön saataville saatetun tietokannan käyttäjä ei saa haitata tietokantaan sisältyvien teosten tai lähioikeuksien suojakohteiden oikeuksien haltijoiden etuja. Tästä on olemassa tekijänoikeuslaissa yleiset säännökset, ja ne koskevat sekä tekijänoikeutta että lähioikeuksia.

9 artikla. Poikkeukset sui generis -oikeuteen. Artiklassa ovat säännökset poikkeuksista tietokantojen erityissuojaan. Artiklan a―c alakohdan säännökset vastaavat tarkasti tekijänoikeudellisesti suojattuja tietokantoja koskevan 6 artiklan 2 kohdan a―c alakohdan säännöksiä. Säännöksen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää rajoituksista tietokantojen erityissuojaan.

Direktiivin valmistelun yhteydessä käytiin neuvostokäsittelyn vaiheessa laaja keskustelu oikeuksiin sallittavista rajoituksista. Keskustelun tuloksena otettiin direktiivin johdantoon tietokantojen erityissuojaa koskeva 52 kappale. Tämän lausuman mukaisesti jäsenvaltiot, joilla on tietokantojen erityissuojaan verrattavaa oikeutta vastaavia säännöksiä, voivat säilyttää uuden oikeuden osalta lainsäädännössä perinteisesti vahvistetut poikkeukset.

Esityksessä ehdotetaan, että uuteen tietokantojen erityissuojaan ulotetaan ne oikeuksien rajoitukset, jotka soveltuvat voimassa olevaan tekijänoikeuslain 49 §:n mukaiseen luettelosuojaan. Koska nämä oikeudet samalla muotoillaan vastaamaan lain 2 §:n mukaisia tekijänoikeuksia ja luettelosuojakin laajennetaan koskemaan myös yleisön saataviin saattamisen eri tapoja, ehdotetaan samalla, että tekijänoikeudellisesti suojattuja tietokantoja koskevat perinteisesti hyväksytyt rajoitukset ulotetaan myös muutettavaksi ehdotetun 49 §:n mukaisiin oikeuksiin. Ehdotukset on otettu 49 §:n 3 momenttiin.

Ehdotus on luonteeltaan tekninen ja aiheutuu pääasiassa siitä, että luettelosuoja on tähän asti ollut vain jäljentämiseen kohdistuva suojamuoto. Siihen ovat kohdistuneet vain ne perinteisesti hyväksytyt tekijänoikeuden rajoitukset, jotka ovat koskeneet kopiointia.

10 artikla. Suoja-aika. Tietokantojen erityissuojaa koskevan 10 artiklan 1 ja 2 kohdasta aiheutuu eräitä muutoksia tekijänoikeuslain 49 §:ään. Artiklan 1 kohdan mukaisen suoja-ajan laskeminen alkaa tietokannan valmistamisen loppuunsaattamisesta. Suoja-aika päättyy, kun 15 vuotta on kulunut valmistamisen loppuunsaattamista seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä. Jos tietokanta saatetaan ennen tämän ajan loppuun kulumista yleisön saataviin, jatkuu suoja-aika artiklan 2 kohdan mukaisesti, kunnes 15 vuotta on kulunut ensimmäistä yleisön saataviin saattamisvuotta seuraavan tammikuun ensimmäisestä päivästä.

Esityksessä ehdotetaan, että direktiivin mukaisia säännöksiä suoja-ajasta sovellettaisiin sekä 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisiin luettelosuojan kohteisiin että 2 kohdan mukaisiin tietokantojen erityissuojan kohteisiin. Säännökset suoja-ajasta ehdotetaan otettavaksi 49 §:n 2 momenttiin. Ne ehdotetaan kirjoitettavaksi Suomen tekijänoikeusjärjestelmässä vakiintuneeseen tapaan.

Artiklan 3 kohdassa ovat säännökset siitä, että kun tietokannan sisältöön tehtyjen olennaisten muutosten perusteella voidaan katsoa, että kyseessä on uusi, laadullisesti tai määrällisesti olennainen investointi, tämän investoinnin tuloksena olevalle tietokannalle voidaan antaa oma suoja-aika. Tämä seuraa jo tietokantojen erityissuojaa koskevista perussäännöksistä. Tekijänoikeuslakiin ei ole tarpeen ottaa erityisiä säännöksiä asiasta.

11 artikla. Sui generis -oikeuden antamaan suojaan oikeutetut. Artiklassa säädetään direktiivin mukaisen tietokantojen erityissuojan kansainvälisen soveltamisen liittymäkriteereistä. Direktiivin mukainen erityissuoja tulee myöntää henkilöille, jotka ovat jonkin EU:n jäsenvaltion kansalaisia tai joilla on vakinainen asuinpaikka tällaisessa valtiossa, ja yrityksille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin EU:n jäsenvaltioon. Sijoittautumisperusteesta on 11 artiklan 2 kappaleessa annettu verrattain tarkat yksityiskohtaiset säännökset.

Koska soveltamisalaa koskevat säännökset perustuvat kansalaisuuteen tai vastaavaan kriteeriin, seuraa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 4 artiklasta, että vastaava kohtelu tulee antaa myös henkilöille ja yrityksille, joilla on vastaava liittymä Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon.

Ehdotus 11 artiklan mukaisiksi säännöksiksi on otettu tekijänoikeuslain 64 §:n 7 momenttiin.

IV LUKU. YHTEISET SÄÄNNÖKSET

12 artikla. Seuraamukset. Jäsenvaltioiden on direktiivin 12 artiklan mukaan säädettävä asianmukaisista seuraamuksista direktiivissä säädettyjen oikeuksien rikkomisesta. Direktiivin säännöksestä ei aiheudu tarvetta lainmuutoksiin. Tekijänoikeuden rikkomista koskevasta seuraamusjärjestelmästä ja turvaamistoimista on säädetty kattavasti tekijänoikeuslaissa ja yleisessä näitä kysymyksiä koskevassa lainsäädännössä, jota sovelletaan myös tekijänoikeuden rikkomistapauksissa.

13 artikla. Muiden säännösten soveltaminen. Artiklan mukaan tietokantadirektiivin säännökset eivät vaikuta muihin säännöksiin, jotka koskevat erityisesti tietokantoihin sisältyviin tietoihin, teoksiin tai muuhun aineistoon liittyviä tekijänoikeuksia, lähioikeuksia tai muita oikeuksia tai velvoitteita, patentteja, tavaramerkkejä, malleja, kansallisaarteiden suojaa, keskinäisiä sopimuksia koskevaa oikeutta, vilpillistä kilpailua, liikesalaisuutta, turvallisuutta, luottamuksellisuutta, henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa, julkisten asiakirjojen saatavuutta tai sopimusoikeutta. Tästä säännöksestä ei aiheudu tarvetta lainmuutoksiin.

14 artikla. Ajallinen soveltaminen. Artiklan edellyttämät ajallista soveltamista koskevat säännökset sisältyvät ehdotettuihin voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin.

15 artikla. Tiettyjen säännösten pakottavuus. Artiklan mukaiset ehdotukset eräiden säännösten pakottavuudesta sisältyvät ehdotettuihin 25 j §:n 5 momenttiin ja 49 §:n 4 momenttiin.

16 artikla. Loppusäännökset. Direktiivin loppusäännökset sisältävän 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 1 päivään tammikuuta 1998 mennessä. Ehdotus tästä sisältyy voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 1 momenttiin.

2.3. Työsuhteessa luodut tietokannat

Komission ehdotuksessa tietokantojen suojaa koskevaksi direktiiviksi (COM(92) 24 final ― SYN 393) oli ehdotus tietokantaan kohdistuvan tekijänoikeuden siirtymisestä työsuhteessa. Direktiiviehdotuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaan työnantajalla yksin olisi ollut oikeus määrätä kaikista taloudellisista oikeuksista tietokantaan, jos tietokannan olisi luonut työntekijä työtehtäviään suorittaessaan tai työnantajansa antamien ohjeiden mukaisesti. Tätä säännöstä olisi sovellettu, jollei toisin olisi ollut sovittu.

Ehdotukseen sisältynyt säännös työsuhteessa luotujen tietokantojen oikeuksien siirtymisestä työsuhteessa poistettiin neuvoston työryhmän käsittelyn kuluessa. Hyväksytyn direktiivin johdantoon otettiin kappale, jonka mukaan jäsenvaltiot päättävät itsenäisesti toisen palveluksessa luotaviin tietokantoihin sovellettavasta järjestelmästä. Johdanto-osan 29 kappaleen mukaan "mikään tässä direktiivissä ei estä jäsenvaltioita säätämästä omassa lainsäädännössään, että työnantajalla yksin on oikeus määrätä kaikista taloudellisista oikeuksista sellaiseen tietokantaan, jonka hänen palveluksessaan oleva työntekijä on luonut työtehtäviään suorittaessaan tai työnantajan antamien ohjeiden mukaisesti, jollei toisin ole sovittu".

Tietokantadirektiiviä koskevassa ehdotuksessa ollutta säännöstä vastaava säännös on tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta vuonna 1991 annetun direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa. Tekijänoikeuslain 40 b §:ään on otettu tietokoneohjelmadirektiivin edellyttämät säännökset työ- ja virkasuhteessa luotujen tietokoneohjelmien ja niihin välittömästi liittyvien teosten tekijänoikeuden siirtymisestä työnantajalle. Säännöksiä sovelletaan, jollei osapuolten kesken ole toisin sovittu. Pykälän 2 momenttiin on otettu Suomen vakiintuneeseen kansalliseen käytäntöön pohjautuen säännökset, joiden mukaan oikeuksien siirtymistä koskevia säännöksiä ei sovelleta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan tai siihen välittömästi liittyvään teokseen.

Nyt käsillä olevaan hallituksen esitykseen on otettu ehdotus säännökseksi työ- ja virkasuhteessa luodun tietokannan tekijänoikeuden siirtymisestä työntekijältä työnantajalle. Ehdotuksen perusteena ovat seuraavat painavat seikat.

Tietokoneohjelmat ja tietokannat ovat monessa suhteessa samankaltaisia tuotteita. Molempien valmistukseen osallistuu monissa tapauksissa suurempi tai pienempi joukko henkilöitä, jotka ovat työsuhteessa niitä tuottavaan yritykseen tai muuhun yhteisöön. Nämä henkilöt on usein palkattu aikaansaamaan tietokoneohjelmia tai tietokantoja, joiden tuottaminen kuuluu yrityksen tai yhteisön liiketoimintaan tai muuhun toimialaan. Perusteltua on, että kysymys tietokoneohjelmien ja tietokantojen oikeudenhaltijasta järjestetään lainsäädännössä yhdenmukaisesti.

Tekijänoikeus ja muutettavaksi ehdotetun tekijänoikeuslain 49 §:n mukainen oikeus kohdistuvat monissa tapauksissa samaan tietokantaan. Nykyisten säännösten mukaisesti tietokannan tekijänoikeus kuuluu kaikissa tapauksissa lähtökohtaisesti sille luonnolliselle henkilölle, joka on tietokantateoksen tekijä. Tekijänoikeus voi sopimuksen mukaan siirtyä työnantajalle tai muulle siirronsaajalle. Sekä nykyisen että muutettavaksi ehdotetun lain 49 §:n mukaisesti suojatun tietokannan oikeudet kuuluvat sen sijaan jo alunperin yritykselle tai muulle yhteisölle, jota pidetään tietokannan valmistajana.

Tilanne, jossa samaan tietokantaan kohdistuva tekijänoikeus ja lain 49 §:n mukainen oikeus ovat lähtökohtaisesti eri käsissä, on omalaatuinen. Vahvat syyt puhuvat sen puolesta, että työ- ja virkasuhteessa aikaansaatujen tekijänoikeudellisesti suojattujen tietokantojen ja lain 49 §:n mukaisesti suojattujen tietokantojen suoja järjestettäisiin vastaisuudessa samansuuntaisesti. Tietokantaan kohdistuva tekijänoikeus siirtyisi tällöin lain nojalla tai kuuluisi lain 49 §:n mukaisesti työnantajalle, jollei toisin ole sovittu.

Työ- ja virkasuhteessa luotuja tietokantoja koskeva säännös koskee erityisesti sellaisia teoksia, joiden käyttämiseen yrityksillä ja muilla tietokantoja tuottavilla yhteisöillä on erityisiä tarpeita. Tietokantoja tuotetaan kaupalliseen levitykseen ja muuhun ammattimaiseen käyttöön. Tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden intressit painottuvat tietokantojen sisältönä mahdollisesti oleviin teoksiin ja muihin suojakohteisiin. Näitä ehdotettu säännös ei koske.

Säännös työ- ja virkasuhteessa luotujen tietokantojen tekijänoikeuden siirtymisestä ehdotetaan otettavaksi tietokoneohjelmien ja niihin välittömästi liittyvien teosten oikeuksien siirtymistä koskevan tekijänoikeuslain 40 b §:n uuteen 3 momenttiin. Pykälän 1 ja 2 momentissa olevia työ- ja virkasuhteessa luotuja tietokoneohjelmia ja niihin välittömästi liittyviä teoksia koskevia säännöksiä sovellettaisiin vastaavasti työ- ja virkasuhteessa luotuihin tietokantoihin.

Ehdotus koskee vain itse tietokantaan kohdistuvien oikeuksien siirtymistä. Se ei koske tietokantoihin liittyviä teoksia. Kuten edellä on todettu, ehdotettu säännös ei myöskään koske tietokannan sisältönä mahdollisesti olevia teoksia tai muita suojakohteita.

Nyt ehdotettu työ- ja virkasuhteessa luotuja tietokantoja koskeva säännös on poikkeus siitä tekijänoikeuden pääsäännöstä, että tekijällä on lähtökohtaisesti oikeus määrätä teoksestaan. Poikkeus on tarkkarajainen ja sen kohteena on yksittäinen teoslaji, jonka osalta ehdotettu erityissääntely on perusteltu.

Kysymystä työ- ja virkasuhteissa luotujen teosten tekijänoikeuden siirtymisen yleisestä sääntelystä on Suomessa aikaisemmin selvitetty. Hallitus otti vuonna 1994 tähän kysymykseen kantaa hallituksen esityksessä tekijänoikeuslain muuttamisesta (HE 287/1994 vp, s. 11―12). Esityksessä todettiin, että ellei kehitys alalla johda olennaisesti muuttuneeseen tilanteeseen, ei Suomessa ole tarkoitus ryhtyä tässä asiassa lainsäädäntötoimiin.

Olosuhteissa tekijänoikeuden alalla ei ole tapahtunut sellaista muutosta, että yleistä työsuhdetekijänoikeuden sääntelyä olisi syytä harkita. On kuitenkin syytä korostaa, että suojatun aineiston käytön ehdoista neuvotellaan ja sovitaan osapuolten kesken. Myös nyt ehdotettu sääntely on dispositiivinen, joten osapuolet voivat aina sopia asiasta.

Pykälän edellä olevaan väliotsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta tietokannoista.

Nykyisen lain 49 §:n 2 momentissa on viittaussäännös, jonka mukaan 40 b §:ää sovelletaan vastaavasti 49 §:n mukaisiin suojakohteisiin. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi viittaus ehdotetaan poistettavaksi. Ehdotettava muutos ei vaikuta oikeudelliseen tilanteeseen, koska 49 §:n mukaiset oikeudet syntyvät suoraan luettelon valmistajalle.

2.4. Erityisten siirtymäsäännösten tarve

Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan tietokantadirektiivin säännösten mukaisesti omaksuttavaksi uusi tietokantojen suojamuoto. Direktiivin ajallista soveltamista ja suoja-aikaa koskevien säännösten mukaisesti tämän uuden suojan piiriin tulee sellaista aineistoa, jonka suoja-aika tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisesti on jo lakannut, ja aineistoa, joka ei koskaan ole ollut suojattu. Samalla tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisen luettelosuojan oikeudet laajenevat jäljentämistä koskevasta suojasta kattamaan myös yleisön saataviin saattamisen. Esitykseen on syytä ottaa ehdotukset siirtymäsäännöksistä, jotka suojaavat käyttäjän asemaa ja taloudellista panostusta tilanteissa, joissa käytön aloittaminen tapahtui silloin, kun aineisto oli vielä vapaata. Ehdotukset sisältyvät voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 5 ja 6 momenttiin. Ne vastaavat asiallisesti 1 päivänä tammikuuta 1996 voimaan tulleen tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun lain (1654/1995) voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 4 ja 5 momentin säännöksiä. Mainittu laki sisälsi muutokset, jotka aiheutuivat tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta annetusta neuvoston direktiivistä 93/98/ETY.

Ehdotus tietokantadirektiivin edellyttämistä muutoksista tekijänoikeuslakiin on valmisteltu opetusministeriön asettamassa tekijänoikeustoimikunnassa, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa Euroopan integraatiokehityksestä aiheutuvien kansallisten lainmuutosten ja muiden toimenpiteiden valmistelu.

Toimikunta julkaisi 3 päivänä syyskuuta 1997 luonnoksen hallituksen esitykseksi.

Opetusministeriö pyysi hallituksen esitysluonnoksesta lausuntoa niiltä keskeisiltä järjestöiltä, laitoksilta ja viranomaisilta, joiden toimintaa tietokantadirektiivi koskettaa. Kirjallisen lausunnon antoivat oikeusministeriö, liikenneministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Keskuskauppakamari, Aikakauslehtien Liitto ry, Finlands Svenska Författareförening rf, Graafisen Teollisuuden Liitto ry, Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry, MTV Oy, Sanoma Osakeyhtiö, Sanomalehtien Liitto ry, Suomen Journalistiliitto ry, Suomen Kaapelitelevisioliitto ry, Suomen Kirjailijaliitto ry, Suomen Kustannusyhdistys ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Suomen Muusikkojen Liitto ry, Suomen tekniset kustantajat ― STEK ry, Suomen tieteellinen kirjastoseura, Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry, Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry, Tietotekniikan Liitto ry, Tietotekniikan Palveluliitto TIPAL ry, Visuaalisen alan tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry, Yleisradio Oy ja Kirjastoalan tekijänoikeusryhmä.

Kaikki lausunnonantajat pitivät esitysluonnosta ja siinä omaksuttuja ratkaisuja pääosin oikeansuuntaisina. Eräissä lausunnoissa esitettiin, että lakiin otettaisiin sen soveltamisen helpottamiseksi tietokannan määritelmä. Joissakin lausunnoissa ehdotettiin, että tietokantojen yksityinen kopiointi kiellettäisiin kokonaan. Muutamassa lausunnossa esitettiin, että tietokantojen levitysoikeuden raukeamisen kohdalla omaksuttaisiin alueellisen raukeamisen periaate.

Suomen Journalistiliitto ry ja Suomen Muusikkojen Liitto ry katsoivat lausunnoissaan, että työ- tai virkasuhteissa luotuja tietokantoja koskeva olettamasäännös tulisi poistaa hallituksen esityksestä. Työnantajan hyväksi ehdotettua olettamasäännöstä pitivät perusteltuna sanoma- ja aikakauslehdistöä sekä kirjankustannustoimintaa ja äänitetuotantoa edustavat järjestöt, televisioyhtiöt, Suomen Tieteellinen kirjastoseura ry, Keskuskauppakamari, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry sekä kauppa- ja teollisuusministeriö. Suomen Muusikkojen Liitto ry esitti, että voimassaolevan tekijänoikeuslain 49 §:n 2 momentissa oleva viittaus 40 b §:ään tulisi poistaa, koska 49 §:n mukainen oikeus syntyy suoraan valmistajalle. Viittaus aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta.

Oikeusministeriö esitti lausunnossaan, että tulisi harkita EU:n jäsenmaiden kansalaisten aseman järjestämistä tekijänoikeusasioissa perustamissopimuksen määräyksiin paremmin sopivalla tavalla, kuin tekijänoikeuslain 65 §:n nojalla annettavilla asetuksilla. Oikeusministeriö esitti lisäksi, että esitykseen tulisi lisätä ehdotus rikoslain 49 luvun 1 §:n muuttamisesta.

Tietokantadirektiiviä, sen tulkintaa ja sen mukaisia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön on tarkasteltu useissa Pohjoismaiden tekijänoikeusasioista vastaavien ministeriöiden neuvottelukokouksissa. Direktiivin säännösten tulkinta on Pohjoismaiden kesken pääkohdiltaan yhteneväinen ja sen perusteella ehdotetut tai kaavaillut lainmuutokset ovat yhdensuuntaiset.

Euroopan yhteisöjen komissio järjesti 28 päivänä toukokuuta 1997 jäsenmaiden edustajille kokouksen, jossa tarkasteltiin tietokantadirektiivin tulkintoja ja eri jäsenmaissa vireillä olevia kansallisia lainmuutoksia. Suomi oli kokouksessa edustettuna, ja kokouksessa esiin tulleet näkökohdat on otettu huomioon hallituksen esitystä laadittaessa.

Ehdotetut muutokset koskevat tietokantojen tekijöiden ja valmistajien sekä tietokantojen käyttäjien oikeudellista asemaa.

Ehdotettujen muutosten vaikutukset ovat pääosin yksityistaloudellisia.

Ehdotuksella on vaikutuksia valtion tai kuntien talouteen siltä osin, kuin valtion viranomaiset tai kunnat ovat tietokantojen valmistajia tai käyttäjiä.

1.1. Tekijänoikeuslaki

12 §. Lain 12 §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi rajoitus, jonka mukaan yksityiseen käyttöön ei saisi valmistaa tietokoneella luettavassa muodossa olevaa kappaletta tietokoneella luettavassa muodossa olevasta tietokannasta. Säännöksessä rajoitetaan digitaalisessa muodossa olevan tietokannan kopioimista yksityiseen käyttöön digitaalisessa muodossa. Kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön muunlaisista tietokannoista on sen sijaan mahdollista. Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuoto ei aseta myöskään estettä paperitulosteen tekemiselle yksityiseen käyttöön digitaalisessa muodossa olevasta tietokannasta eikä digitaalisessa muodossa olevan kappaleen valmistamista muussa kuin digitaalisessa muodossa olevasta tietokannasta. Säännöstä on käsitelty yleisperustelujen 2.2. jaksossa tietokantadirektiivin 6 artiklan yhteydessä.

25 j §. Pykälän uudeksi 4 momentiksi ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan se, jolla on oikeus käyttää tietokantaa, saa valmistaa tietokannasta kappaleita ja tehdä kaikki muutkin toimet, jotka ovat tarpeen tietokannan sisältöön pääsyä ja sisällön tavanmukaista käyttöä varten. Säännös aiheutuu tietokantadirektiivin 6 artiklan 1 kohdasta.

Pykälän 5 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia, kuitenkin muutettuna siten, että myös 4 momentin mukaista tietokannan käyttöä rajoittava sopimus on tehoton. Säännöksellä saatetaan voimaan tietokantadirektiivin 15 artiklan säännös.

40 b §. Pykälän uudeksi 3 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi pykälän 1 momenttiin kohdistuva viittaussäännös, jonka mukaan työ- ja virkasuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä luotujen tietokantojen tekijänoikeudet siirtyisivät työnantajalle. Pykälän 2 momenttiin kohdistuvalla viittauksella rajoitetaan lisäksi oikeuksien siirtymistä työnantajalle siinä tapauksessa, että tietokannan on luonut korkeakoulun opetus- tai tutkimustyössä itsenäisesti toimiva tekijä. Lain 27 §:n 3 momentin mukaan pykälän säännöksiä sovelletaan vain, jollei toisin ole sovittu.

Säännöstä on käsitelty yleisperustelujen 2.3. jaksossa.

49 §. Pykälän niin sanottua luettelosuojasäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisällytettäisiin tietokantadirektiivin 7―10 artiklan tietokantojen erityissuojaa koskevat säännökset. Edellä mainittujen artiklojen sisältöä on käsitelty yleisperustelujen 2.2. jaksossa. Kansallisesti sovellettava nykyinen 49 §:n 1 momentissa oleva luettelosuojasäännös ehdotetaan sijoitettavaksi pienin muutoksin 1 momentin 1 kohdaksi.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että tietokantadirektiivin mukainen tietokantojen erityissuoja koskisi sellaista tietokantaa, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Tätä direktiivin 7 artiklassa esitettyä määritelmää on käsitelty yleisperustelujen 2.2. jaksossa.

Sekä perinteistä luettelosuojaa nauttivien töiden että tietokantojen erityissuojaa saavien tietokantojen suoja ulotettaisiin ehdotetun säännöksen mukaan kappaleiden valmistamiseen sekä yleisön saataviin saattamiseen. Ehdotetun säännöksen sanontoja olisi tulkittava samalla tavoin kuin tekijänoikeuslain 2 §:ää. Suoja kohdistuisi sekä työn koko sisältöön että sen laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaiseen osaan.

Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi suoja-ajasta, joka olisi sekä luetteloiden että erityissuojaa saavien tietokantojen kohdalla 15 vuotta työn valmistumisesta. Direktiivin 10 artiklan 2 kohdan säännöksen mukaisesti momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että sellaisen työn, joka saatettiin yleisön saataviin ennen tämän 15 vuoden ajanjakson päättymistä, suoja-aika lasketaan siitä vuodesta, jolloin työ saatettiin ensimmäisen kerran yleisön saataviin.

Pykälän 3 momentti, joka sisältää viittaukset sovellettaviin säännöksiin, vastaa nykyistä 2 momenttia. Säännökseen sisällytettävien viittausten tarkistamisen lisäksi säännökseen ehdotetaan erityisesti lisättäväksi viittaukset eräisiin lain 1 luvun perussäännöksiin ja 2 luvussa oleviin säännöksiin, jotka koskevat oikeutta yleisön saataviin saattamiseen.

Ehdotettujen muutosten jälkeen sekä tietokantojen tekijänoikeussuojaan että luettelosuojaan ja tietokantojen erityissuojaan sovelletaan samoja oikeuksien rajoituksia.

Esityksessä ehdotetaan, että nykyään 2 momentissa oleva viittaus 40 b §:ään poistetaan tarpeettomana. Kyseinen säännös koskee työ- tai virkasuhteessa luodun tietokoneohjelman tekijänoikeuden siirtymistä.

Nykyisen lain 49 §:n 2 momentissa olevien viittausten mukaan säännöksessä tarkoitettuihin luetteloihin sovelletaan seuraavia tekijänoikeuslain säännöksiä:

- 9 §: lait ja asetukset sekä viranomaisen tai muun julkisen elimen päätökset tekijänoikeuden ulkopuolella

- 12 §:n 1 ja 2 momentti: kappaleen valmistaminen tai valmistuttaminen yksityiseen käyttöön

- 13 §: valokopioinnin sopimuslisenssi

- 14 §:n 1 momentti: radio- ja televisiolähetysten nauhoittamista opetustoiminnassa koskeva sopimuslisenssi

- 14 §:n 3 momentti: kappaleiden valmistaminen ylioppilastutkintoa varten

- 16 §: kappaleiden valmistaminen arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa

- 22 §: sitaatti

- 25 c §: julkisten lausumien toisintaminen

- 25 d §: asiakirjajulkisuus ja oikeudenhoito.

Ehdotetun 49 §:n 3 momentin viittausten mukaan 49 §:n 1 momentin mukaisiin suojakohteisiin sovelletaan ennen 49 §:n 2 momentissa olleiden viittausten lisäksi seuraavia tekijänoikeuslain säännöksiä:

- 2 §:n 2 ja 3 momentti: kappaleen valmistamisen, yleisön saataviin saattamisen ja julkisen esittämisen määrittely

- 8 §: julkistamisen ja julkaisemisen määrittely

- 11 §:n 2 momentti: lähteen mainitseminen toisinnettaessa

- 12 §:n 4 momentti: kielto valmistaa tai valmistuttaa yksityiseen käyttöön tietokoneella luettavassa muodossa oleva kappale tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta

- 15 §: kappaleiden valmistaminen eräissä laitoksissa

- 17 §: kappaleiden valmistaminen vammaisille

- 18 §: opetuksessa käytettävät kokoomateokset

- 19 §:n 1 ja 2 momentti: kappaleiden levittäminen

- 25 b §: päiväntapahtuman toisintaminen

- 25 f §: radio- ja televisiolähetyksiä koskeva sopimuslisenssi

- 25 g §: efemääriset nauhoitukset ja referenssinauhoitukset sekä radio- ja televisiolähetyksen nauhoittaminen yhteisöjen sisäiseen tiedotuskäyttöön

- 25 h §: radio- ja televisiolähetyksiin sisältyvien teosten edelleen lähettämistä koskeva sopimuslisenssi

- 25 i §: samanaikaista edelleen lähettämistä koskeva sopimuslisenssi

- 25 j §:n 4 ja 5 momentti: tietokannan käyttöoikeuden mahdollistamat toimet, joita ei voida rajoittaa sopimuksella

- 26 §: sopimuslisenssisäännös.

Pykälään otettavaksi ehdotetun 4 momentin mukaan sopimuksen ehto, jolla 1 momentissa tarkoitetun julkistetun työn valmistaja estää tai rajoittaa laillisen käyttäjän mahdollisuutta käyttää luetteloa tai tietokantaa haluamallaan tavalla, on tehoton.

56 a §. Pykälän 2 momentin muutoksella ehdotetaan teon rangaistavuuden poistamista koskevan momentin soveltamisalaa laajennettavaksi siten, ettei muutaman kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten tietokoneella luettavassa muodossa tällaisessa muodossa olevasta julkaistusta tietokannasta olisi rangaistavaa. Julkaistuun tietokantaan ehdotetaan rinnastettavaksi myös sellainen tietokoneella luettavassa muodossa oleva tietokanta, jonka kappaleita on tekijän tai tietokannan valmistajan suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu.

Säännöksessä ehdotetaan siten toteutettavaksi samansuuntainen teon rangaistavuuden poistaminen, joka tapahtui tietokoneohjelmien kopioimisen rangaistavuutta koskeneen 56 a §:n (laki 418/1993) käsittelyn yhteydessä eduskunnassa. Sivistysvaliokunnan mietinnön pohjalta eduskunta muutti tällöin lakiehdotusta siten, että yksityiskäyttöön tapahtuva muutaman kappaleen valmistaminen tietokoneella luettavassa muodossa olevasta tietokoneohjelmasta, joka on julkaistu, ei ole rangaistavaa.

64 §. Pykälä sisältää säännökset lähioikeuksien suojan soveltamisalasta. Pykälän 7 momentin säännökseen, joka koskee 49 §:n soveltamista, ehdotetaan tehtäväksi 49 §:n muuttamisesta aiheutuvat tarkistukset. 49 §:n 1 momentin 1 kohdan kansallista luettelosuojaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin edelleenkin työhön, joka on ensiksi julkaistu Suomessa. Suojaa annettaisiin siten työn valmistajan kansallisuudesta riippumatta.

Tietokantojen erityissuojaa koskevia 49 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiä ehdotetaan sovellettaviksi työhön, jonka valmistaja on ETA-valtion kansalainen tai jonka valmistajalla on vakinainen asuinpaikka tällaisessa valtiossa. Myös sellaiset tietokannat, joiden valmistaja on ETA-valtion lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö tai elinkeinonharjoittaja, jonka kotipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka on ETA-valtiossa, tulisivat ehdotetun säännöksen nojalla suojatuiksi Suomessa. Ehdotuksen mukaan ETA-alueella ainoastaan kotipaikan, keskushallinnon tai pääasiallisen toimipaikan omaavalla yhtiöllä tai elinkeinonharjoittajalla tulee lisäksi olla todellinen ja jatkuva yhteys ETA-valtion talouteen. Soveltamisalaa koskevat direktiivin säännökset sisältyvät tietokantadirektiivin 11 artiklaan, jonka sisältöä on käsitelty yleisperustelujen 2.2. jaksossa.

1 §. Tekijänoikeusrikos. Tekijänoikeusrikosta koskevaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohtaan ja 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutokset, jotka aiheutuvat tietokantojen erityissuojan lisäämisestä tekijänoikeuslain 49 §:ään.

Tietokantadirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulee saattaa direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään tammikuuta 1998 mennessä. Tämän mukaisesti ehdotetaan, että ehdotetut lait tulisivat voimaan 31 päivänä joulukuuta 1997.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lakia sovelletaan myös sellaisiin teoksiin, jotka on luotu ennen ehdotetun lain voimaantuloa, ja sellaisiin lain 49 §:ssä tarkoitettuihin suojan kohteisiin, jotka on valmistettu ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Tämä vastaa direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa olevaa säännöstä ja normaalia tekijänoikeuslainsäädännön käytäntöä, jonka mukaan muutettua lakia sovelletaan kaikkiin lain voimaantulohetkellä suojattuihin ja sen jälkeen luotuihin teoksiin ja muihin suojan kohteisiin.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 3 momentin mukaan sellaiset lain 49 §:ssä tarkoitetut suojan kohteet, jotka on valmistettu 31 päivän joulukuuta 1982 jälkeen, olisivat suojattuja 1 päivään tammikuuta 2013. Tämä vastaa tietokantadirektiivin 14 artiklan 3 ja 5 kohdissa olevia säännöksiä. Ehdotuksen mukaan sekä nykyisen lain 49 §:n mukaisen luettelosuojan että ehdotetun uuden erityissuojan suoja-aika järjestyisi tämän siirtymäsäännöksen mukaisen siirtymäkauden aikana yhdenmukaisesti.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 4 momentin mukaan voimassa olevaa lakia sovellettaisiin ennen ehdotetun lain voimaantuloa tehtyihin toimiin. Aikaisemmin tehtyihin tekoihin sovelletaan siten silloin voimassa ollutta lakia. Ehdotetun lain mukaan ei esimerkiksi voitaisi esittää mitään vaatimuksia sellaisesta lain 49 §:ssä tarkoitetun tietokannan käytöstä, joka tapahtui ennen ehdotetun lain voimaantuloa tietokannan ollessa vapaa. Ehdotetulla lailla ei myöskään puututtaisi nykyisen lain voimassa ollessa ja silloin vallinneissa olosuhteissa tehtyihin sopimuksiin tai hankittuihin oikeuksiin. Aikaisempiin sopimuksiin sovelletaan sopimuksen tekemisen ajankohtana voimassa ollutta lakia. Siirtymäsäännösten 4 momentin säännökset vastaavat tietokantadirektiivin 14 artiklan 4 kohdan säännöksiä.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 5 momentissa säädettäisiin, että sellaisia lain 49 §:ssä tarkoitettujen suojan kohteiden kappaleita, jotka on valmistettu ennen ehdotetun lain voimaan tuloa ja silloin voimassa olleiden säännösten mukaisesti, saisi edelleenkin levittää ja näyttää julkisesti. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että tekijänoikeuslain 19 §:n 2 momentin säännöksiä sovelletaan kuitenkin ehdotetussa 49 §:n 3 momentissa olevan viittaussäännöksen mukaisesti myös sellaisiin suojan kohteiden kappaleisiin, jotka on valmistettu ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Oikeus määrätä tietokantojen kappaleiden vuokrauksesta olisi siis voimassa myös ennen uuden lain voimaantuloa valmistettujen kappaleiden osalta.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentin ensimmäisessä virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi tapauksesta, jossa joku ennen ehdotetun lain voimaantuloa on valmistanut kappaleita lain 49 §:ssä tarkoitetusta suojan kohteesta tai saattanut sellaista yleisön saataviin olennaisia toimenpiteitä vaativalla tavalla ja on näin ryhtynyt käyttämään sellaista suojan kohdetta, jonka suoja oli lakannut tai joka ei ollut suojattu ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että ensimmäisen virkkeen säännökset koskevat myös sitä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin valmistaakseen suojan kohteesta kappaleita tai saattaakseen sitä yleisön saataviin.

Näissä tapauksissa se, joka valmistaa suojan kohteista kappaleita tai saattaa sen yleisön saataviin, saisi ehdotetun lain estämättä saattaa aloitetun käytön loppuun tai ryhtyä valmisteltuun käyttöön ja saattaa sen loppuun tavanomaisessa ja käytön kannalta tarpeellisessa laajuudessa vuoden 1999 loppuun mennessä.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentin säännökset ovat siirtymäaikaa lukuunottamatta soveltuvin osin samansisältöiset 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun ja 1 päivänä tammikuuta 1996 voimaan tulleen tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun lain (1654/1995) voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 5 momentin säännösten kanssa. Mainittu laki sisälsi muutokset, jotka aiheutuivat tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta annetusta neuvoston direktiivistä. Edellä mainitun tekijänoikeuslain muutoksen voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 5 momentin perustelut soveltuvat vastaavasti soveltuvin osin ehdotetun lain voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentin tulkintaan.

Koska nyt ehdotettava laki koskee vain yhtä teoslajia ja vain kahta muuta erityistä suojan kohteen lajia, ehdotetaan, että siirtymäaika olisi kaksi vuotta. Tämä liittyy tietokantojen suojan taloudellisiin erityistarpeisiin: tietokannat vanhenevat nopeasti ja niiden kaupallinen elinikä on lyhyt. Direktiivin tarkoituksen toteuttamiseksi olisi niille, jotka haluavat hyödyntää suojaa kaupallisesti, annettava siihen mahdollisuus.

Edellä mainittu suoja-aikoja pidentänyt laki koski periaatteessa kaikkia teoslajeja ja oli vaikutuksiltaan erittäin laaja. Eduskunta pidensi mainittuun lakiin otetun siirtymäajan ehdotetusta neljästä ja puolesta vuodesta kuuteen vuoteen eli 1 päivään tammikuuta 2003. Nyt käsillä olevassa tietokantoja koskevassa esityksessä oleva ehdotus vastaa tietokantojen julkaisemisen käytännön tarpeita ja turvaa sellaisten henkilöiden aseman, jotka ovat ryhtyneet käyttämään aineistoa sen ollessa vapaata.

Sekä voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentin ensimmäisessä että toisessa virkkeessä olevan säännöksen perusteella valmistettuja kappaleita saisi momenttiin otetun nimenomaisen säännöksen mukaan edelleenkin levittää ja näyttää julkisesti. Niitä saisi vapaasti levittää myös 1 päivän tammikuuta 2000 jälkeen.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että tekijänoikeuslain 19 §:n 2 momentin säännöksiä sovelletaan kuitenkin lain 49 §:n 3 momentissa olevan viittaussäännöksen mukaisesti myös niihin suojan kohteiden kappaleisiin, joita valmistetaan voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 6 momentin mukaisesti. Oikeus määrätä tietokantojen vuokrauksesta olisi siis voimassa myös näiden kappaleiden osalta.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: