Sisällysluettelo

Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä sekä laiksi ydinenergialain muuttamisesta HE 5/2000

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ne Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen. Lisäpöytäkirja täydentää osapuolten välillä tehtyä sopimusta ydinsulkusopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta.

Lisäpöytäkirja on neuvoteltu Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvostossa hyväksytyn mallipöytäkirjan pohjalta. Suomi on yhdessä muiden ydinaseettomien EU-maiden kanssa allekirjoittanut sen 22 syyskuuta 1998 Wienissä. Lisäpöytäkirjan tavoitteena on tehostaa IAEA:n valvontaa lisäämällä valtioiden velvollisuutta raportoida alueellaan tapahtuvasta ydinenergia-alan toiminnasta, muun muassa tietynlaisesta ydinenergia-alan tutkimus- ja kehittä- mistoiminnasta sekä kaivoksista, joista louhitaan uraani- tai toriummalmeja. Samalla IAEA:n tarkastusoikeuksia jonkin verran laajennetaan siten, etteivät ne enää rajoitu vain sille ilmoitettujen tietojen todentamiseen.

Lisäpöytäkirja tulee voimaan sinä päivänä, jolloin IAEA on vastaan ottanut Euroopan atomienergiayhteisöltä (Euratom) sekä sopimusvaltioilta kirjalliset ilmoitukset siitä, että voimaantuloa koskevat vaatimukset täyttyvät.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä sekä lisäpöytäkirjan edellyttämiä ydinenergialain muutoksia koskeva lakiehdotus. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin lisäpöytäkirja. Tarkoituksena on, että Suomi, kuten muutkin EU:n ydinaseettomat jäsenvaltiot ja Euratom, ilmoittaa hyväksymisestään IAEA:lle huhtikuussa 2000.

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyy periaatteessa mahdollisuus käyttää ydinaineita, ydintekniikkaa ja siihen liittyvää tietotaitoa hyväksi ydinaseiden kehittämisessä ja tuotannossa. Ydinaseiden leviämisen estämiseksi on tehty useita kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä, joista tärkein on ydinaseiden leviämisen estämistä koskeva sopimus, jäljempänä ydinsulkusopimus (SopS 11/1970). Ydinsulkusopimuksen III artiklan mukaan kunkin sopimuksen osapuolena olevan ydinaseettoman valtion on tehtävä YK-järjestöihin kuuluvan Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa erillinen valvontasopimus. Valvontasopimuksen yksinomaisena tarkoituksena on todentaa, ettei ydinvoiman käyttö johda ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden kehittämiseen. Nämä valvontasopimukset perustuvat vuonna 1971 valmistuneeseen mallisopimukseen ja niiden mukaan valvonta kohdistuu kyseisessä valtiossa oleviin ydinaineisiin, käytännössä uraaniin, toriumiin ja plutoniumiin. Sopimus edellyttää, että valtio ilmoittaa IAEA:lle kaikista alueellaan olevista ydinaineista ja IAEA tekee tarkastuksia, joilla se todentaa, että ilmoitetut tiedot ovat oikeita.

Suomi teki ensimmäisenä valtiona ydinsulkusopimukseen perustuvan valvontasopimuksen IAEA:n kanssa vuonna 1971 (SopS 2/1972). EU:n ydinaseettomilla jäsenvaltioilla, Euroopan atomienergiayhteisöllä (Euratom) ja IAEA:lla on ollut vastaava sopimus vuodesta 1973 alkaen. Suomen liityttyä unioniin sen valvontasopimus korvattiin vuonna 1995 Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehdyllä sopimuksella, jäljempänä valvontasopimus (SopS 55/1995). EU:n ydinasevaltiot, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Ranska ovat vapaaehtoisesti tehneet vastaavantyyppisen, vaikkakin rajoitetumman valvontasopimuksen IAEA:n kanssa. Myös näissä sopimuksissa Euratom on osapuolena.

Irakin salaisen ydinaseohjelman paljastuttua IAEA:n valvontajärjestelmää päätettiin vahvistaa. Tavoitteena oli järjestelmä, jolla voitaisiin paljastaa ydinaseiden kehittämiseen tähtäävät ohjelmat riittävän aikaisessa vaiheessa. IAEA:n hallintoneuvosto hyväksyi toukokuussa 1997 valvontasopimuksiin liittyvän lisäpöytäkirjan mallin. Mallin mukainen lisäpöytäkirja velvoittaa valtion antamaan IAEA:lle aikaisempaa enemmän tietoja ydinenergia-alan toiminnoistaan sekä oikeuttaa IAEA:n tekemään uudentyyppisiä tarkastuksia. Lisäpöytäkirjakin koskee yksinomaan ydinsulkuvalvontaa eikä siihen sisälly ydinturvallisuuteen, säteilysuojeluun, ydinjätehuoltoon tai muuhun vastaavaan liittyviä määräyksiä.

Mallipöytäkirjan mukaisen lisäpöytäkirjan oli 4 päivään marraskuuta 1999 mennessä allekirjoittanut 45 valtiota ja se on voimassa seitsemässä valtiossa. Kaikki kolmetoista EU:n ydinaseetonta jäsenvaltiota allekirjoittivat oman yhteisen lisäpöytäkirjansa Wienissä 22 päivänä syyskuuta 1998. Samassa yhteydessä myös Yhdistynyt Kuningaskunta ja Ranska allekirjoittivat omat lisäpöytäkirjansa.

EU:n ydinaseettomien valtioiden, Euratomin ja IAEA:n välisessä lisäpöytäkirjassa on otettu huomioon Euratomin erikoisasema, mutta muuten se vastaa mahdollisimman tarkasti IAEA:n hallintoneuvoston hyväksymää mallilisäpöytäkirjaa. Se on niin sanottu sekasopimus, jonka toteuttaminen kuuluu osittain Euratomin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Euratomin toimivaltaan kuuluvat asiat on määritelty sen perustamissopimuksessa, eikä toimivaltaa tässä yhteydessä mitenkään muuteta.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Yleistä

Ydinenergian käytön rauhanomaisuuteen kohdistuvaa valvontaa eli ydinmateriaalivalvontaa toteutetaan EU-maissa kolmella tasolla eli kansallisella tasolla, alueellisella tasolla Euratomin puitteissa sekä kansainvälisesti IAEA:n puitteissa. IAEA:n ja Euratomin valvonta kohdistuu toistaiseksi vain ydinaineisiin, minkä lisäksi Euratom valvoo rajoitetusti myös uraania ja toriumia sisältäviä malmeja. Suomessa ydinmateriaalivalvonnan piiriin kuuluu ydinaineiden ja malmien lisäksi myös muita ydinenergian käytössä tarvittavia aineita, laitteita ja laitteistoja sekä näihin liittyvät tietoaineistot ja yksityisoikeudelliset sopimukset, joilla on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta.

Kansallinen valvonta

Suomessa ydinmateriaalivalvonta on osa ydinenergian käyttöön kohdistuvaa kokonaisvalvontaa ja sitä koskevat säännökset ovat ydinenergialaissa (990/1987). Lain soveltamisalasta säädetään 2 §:ssä, jonka mukaan lakia sovelletaan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen, sellaiseen kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin ja toriumin tuottaminen, sekä ydinaineiden ja -jätteiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, luovutukseen, kuljetukseen, vientiin ja tuontiin. Tämän lisäksi lakia sovelletaan muiden ydinenergian käytössä tarvittavien aineiden ja laitteiden hallussapitoon, luovutukseen, tuontiin ja vientiin sekä yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen, mikäli näillä toiminnoilla on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta tai niihin kohdistuu Suomen tekemien kansainvälisten ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevien sopimusten velvoitteita.

Ydinenergialain mukaiset toiminnat on säädetty pääsääntöisesti luvanvaraisiksi ja toimintaa säädellään luvanhaltijaan kohdistuvilla velvoitteilla. Viranomaiset valvovat toimintaa toiminnanharjoittajilta saamiensa tietojen sekä suorittamiensa tarkastusten perusteella.

Ydinenergialain 63 §:n mukaan Säteilyturvakeskuksella on oikeus velvoittaa ydinenergian käyttäjä, eli ydinenergialain 2 §:n mukaisen toiminnan harjoittaja antamaan vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit samoin kuin muut tarvittavat tiedot ja ilmoitukset sekä pitämään vahvistettujen kaavojen mukaista materiaalikirjanpitoa ja tarkastaa tämä kirjanpito. Lisäksi luvanhaltijan on ydinenergialain mukaan huolehdittava Euratomin perustamissopimuksen VII luvussa tarkoitetun tietojenantovelvollisuuden täyttämisestä ja pidettävä sen mukaista kirjanpitoa.

Säteilyturvakeskuksella on oikeus ydinenergialain 63 §:n mukaisesti päästä sinne, missä ydinenergialain mukaista toimintaa harjoitetaan, samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita. Ydinenergialain nojalla Suomen hallituksen hyväksymillä kansainvälisillä tarkastajilla eli käytännössä IAEA:n ja Euratomin tarkastajilla on valvontasopimuksen ja vastaavasti Euratom-sopimuksen edellyttämässä laajuudessa ja Säteilyturvakeskuksen edustajan läsnäollessa samanlaiset tarkastus- ja pääsyoikeudet.

Euratomin valvonta

Euratomilla on oma yhteisön sisäinen ydinaineiden valvontajärjestelmänsä, joka perustuu Euratomin perustamissopimuksessa määriteltyyn toimivaltaan. Valvonta kohdistuu ydinaineiden sekä uraania ja toriumia sisältävien malmien käyttöön Euratomin alueella. Yksityiskohtaiset määräykset annetaan Euratomin turvavalvontaa koskevien määräysten täytäntöönpanosta annetussa komission asetuksessa (Euratom) n:o 3227/76, jäljempänä Euratomin valvonta-asetus. Siinä säädetään ydinaineiden haltijoiden ja malmintuottajien velvollisuudesta huolehtia materiaalikirjanpidosta ja toimittaa Euratomille asetuksessa määrätyt tiedot kyseisistä aineista ja niitä käyttävistä tai tuottavista laitoksista. Euratom toimittaa valvontasopimuksen mukaisesti osan näistä tiedoista edelleen IAEA:lle.

Euratomin tarkastajien pääsyoikeudet määritellään yhteisön perustamissopimuksessa. Sen mukaan tarkastajilla on pääsy kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin ja tietoihin, jotta he voivat todentaa, että ydinmateriaalivalvontaa koskevia määräyksiä noudatetaan. Lisäksi heillä on oikeus tavata kaikkia sellaisia henkilöitä, jotka työnsä vuoksi ovat tekemisissä ydinaineiden tai malmien kanssa.

IAEA:n valvonta

IAEA:n valvonta perustuu ydinsulkusopimukseen ja sen nojalla tehtyyn valvontasopimukseen. Tämän mukaisesti sopimusvaltio on velvollinen toimittamaan IAEA:lle tiedot kaikista alueellaan olevista ydinaineista ja näihin liittyvistä muutoksista. Paikan päällä tehtävin tarkastuksin IAEA todentaa, että toimitetut tiedot pitävät paikkansa.

Valvontasopimuksessa määritellään myös tarkastajien pääsyoikeudet. Euratomin ja EU:n ydinaseettomien jäsenvaltioiden hyväksymillä IAEA:n tarkastajilla on oikeus tehdä tarkastuksia sellaisissa tiloissa, joissa on ilmoitettu olevan ydinainetta.

EU:n ydinaseettomien maiden valvontasopimus poikkeaa rakenteeltaan jossain määrin tavanomaisista kahdenvälisistä valvontasopimuksista. Euratom eli käytännössä komissio vastaa kaikista niistä velvoitteista, joista se yhteisön perustamissopimuksessa määritellyn toimivaltansa rajoissa voi vastata. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Euratom on vastuussa ydinaineita koskevien tietojen toimittamisesta IAEA:lle. Jäsenmaiden vastuulle jäävät muut asiat, kuten IAEA:n tarkastajien ja heidän viisumiensa hyväksyminen.

2.2. Nykytilan arviointi

Irakilla oli valvontasopimus IAEA:n kanssa ja järjestö teki siellä tarkastuksia, mutta se ei pystynyt paljastamaan maan salaista ydinaseohjelmaa, koska Irak ei ollut ilmoittanut kaikkia ydinaineitaan IAEA:lle, eikä järjestöllä ollut mahdollisuutta tehdä tarkastuksia muissa kuin ilmoitetuissa paikoissa. Tämä osoitti selvästi, että IAEA:n valvonnan kattavuutta on laajennettava. Voidakseen arvioida, liittyykö jokin toiminta luontevasti kyseisen valtion rauhanomaiseen ydinenergian käyttöön, IAEA tarvitsee kokonaiskuvan valtion suunnitelmista. Toisaalta IAEA:n tulisi pystyä paljastamaan myös sellaiset toiminnat, joita sille ei ole ilmoitettu. Voimassa olevan valvontasopimuksen perusteella edellä tarkoitettuja tietoja ei voida saada eikä tarkastuksia suorittaa, joten tarvitaan uusi kansainvälinen sopimusjärjestely, jonka perustaksi luotiin mallilisäpöytäkirja.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot pitävät tärkeänä, että IAEA:n valvonnan tehostaminen valvontasopimuksiin liitettävällä lisäpöytäkirjalla saadaan mahdollisimman nopeasti voimaan maailmanlaajuisesti. Tästä syystä kaikki unionin jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet itseään koskevan lisäpöytäkirjan ensimmäisten valtioiden joukossa. EU:n toimia omien lisäpöytäkirjojensa voimaan saattamisessa seurataan tarkasti ja niillä on suuri poliittinen merkitys esimerkkinä muille valtioille.

Suomi on ydinsulkusopimuksen valmistelusta lähtien ollut sen ja siihen perustuvan IAEA:n valvontajärjestelmän voimakas tukija. Poliittisen tuen lisäksi Suomi on osallistunut ja osallistuu edelleenkin aktiivisesti valvontajärjestelmän teknisten valmiuksien kehittämiseen vapaaehtoisesti IAEA:n tukiohjelman puitteissa. Allekirjoitettu lisäpöytäkirja, joka koskee EU:n ydinaseettomia jäsenvaltioita, on selkeästi Suomen harjoittaman politiikan mukainen ja Suomen hallitus pyrkii osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että lisäpöytäkirja tulisi voimaan mahdollisimman pikaisesti.

Tällä hetkellä IAEA:n valvonnan piiriin Suomessa kuuluu kahdeksan ydinaineiden haltijaa, minkä lisäksi Euratomin valvonta kohdistuu noin kymmeneen muuhun käyttäjään. Lisäpöytäkirjan vuoksi valvottavien kokonaismäärä lisääntyy vain muutamalla laitoksella tai yrityksellä.

EU:n ydinaseettomia jäsenvaltioita koskevan lisäpöytäkirjan mukaan Euratom toimittaa IAEA:lle sellaiset tiedot, jotka kuuluvat Euratomin toimivaltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Euratom ilmoittaa sellaisista toiminnoista ja paikoista, joissa käytetään ydinaineita tai malmeja. Lisäpöytäkirja ei edellytä muutoksia Euratomin säännöstöön eikä sen valvontaan.

EU:n ydinaseettomat jäsenvaltiot ovat vastuussa muiden lisäpöytäkirjassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta. Nämä koskevat toimintaa, joissa ei käytetä ydinaineita tai malmeja. Suomen lainsäädäntö ei nykyisellään anna viranomaisille valtuuksia, joiden nojalla kaikki tällaiset tiedot voitaisiin kerätä IAEA:lle toimitettaviksi. Lainsäädäntö ei nykyisellään myöskään anna IAEA:n tarkastajille pääsyoikeuksia kaikkiin sellaisiin paikkoihin, joihin pääsyä lisäpöytäkirja edellyttää.

EU:n jäsenvaltioilla on lisäpöytäkirjan mukaan mahdollisuus siirtää osa vastuulleen kuuluvista tehtävistä komission hoidettaviksi. Tästä kukin jäsenvaltio sopii komission kanssa erikseen ja huolehtii kansallisen lainsäädännön edellyttämistä muutoksista. Suomella on hyvät edellytykset huolehtia itse vastuulleen kuuluvista lisäpöytäkirjan tehtävistä eikä Suomella ole tässä vaiheessa tarvetta siirtää mitään näistä tehtävistä komission vastuulle. Tarvittaessa tätä mahdollisuutta voidaan harkita myöhemmin.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Valvontasopimusten lisäpöytäkirjan tavoitteena on tehostaa kansainvälistä ydinmateriaalivalvontaa luomalla järjestelmä, jolla voitaisiin paljastaa salaiset ydinaseohjelmat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. IAEA:n tarkoituksena on saada kokonaisvaltainen kuva valtioiden ydinalan toiminnoista, jotta se pystyy entistä paremmin arvioimaan yksittäisten hankkeiden asianmukaisuutta ja paljastamaan mahdolliset salaiset toiminnot. IAEA tulee keräämään tietoja sopimuspuolten toimittamien raporttien lisäksi myös muista tietolähteistä. Kaikki tiedot kootaan maakohtaiseen rekisteriin, jota seurataan jatkuvasti. Mikäli eri kohteista saadaan ristiriitaisia tai epäilyttäviä tietoja, IAEA voi, annettuaan kyseiselle sopimusvaltiolle mahdollisuuden asian selvittämiseen, käydä paikan päällä tarkastamassa tilanteen. Tällöin sillä on oikeus kerätä ympäristönäytteitä muualtakin kuin niistä paikoista, joissa harjoitetaan ydinalan toimintaa. Samalla kun IAEA:lle annetaan aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tehdä tarkastuksia hyvin lyhyellä varoitusajalla, sille annetaan entistä paremmat mahdollisuudet keskittää valvonta epäilyksiä herättävään toimintaan ja vähentää rutiinitarkastuksia.

Jotta Suomi voisi omalta osaltaan liittyä EU:n ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euratomin ja IAEA:n väliseen lisäpöytäkirjaan, ydinenergialakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen viranomaiset voisivat kerätä lisäpöytäkirjan velvoitteiden mukaiset tiedot toiminnanharjoittajilta. Lisäksi lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sekä Suomen viranomaisille että IAEA:n tarkastajille taataan pääsyoikeus paikkoihin, joihin jälkimmäisille on lisäpöytäkirjan mukaan pääsy järjestettävä.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Ydinenergialain soveltamisalaan ehdotetaan lisäpöytäkirjan vuoksi otettavaksi sellainen polttoainekiertoon liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta, jossa ei käytetä ydinaineita, mutta jolla on merkitystä ydinaseiden leviämisen estämisen kannalta tai johon kohdistuu Suomen tekemien ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Laissa tarkoitettua toimintaa ei olisi teoreettinen tutkimus eikä tieteellinen perustutkimus. Asetuksella on tarkoitus edelleen rajoittaa soveltamisalaan kuuluva tutkimus- ja kehittämistoiminta vain lisäpöytäkirjan ilmoitusvelvollisuuden mukaiseksi. Toiminnan luonteen vuoksi sitä ei, muusta lain soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta poikkeavasti, ehdoteta säädettäväksi lähtökohtaisesti luvanvaraiseksi, vaan siitä olisi tehtävä vuosittain ilmoitus Säteilyturvakeskukselle. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin ilmoituksen ajankohta ja sisältö.

Toinen merkittävä lisäpöytäkirjasta ydinenergialakiin aiheutuva muutos koskee tarkastajien pääsyoikeutta. Säteilyturvakeskuksen tarkastajien pääsyoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi niin, että heillä olisi ydinmateriaalivalvontaa varten pääsy edellä tarkoitettujen lain soveltamisalan laajennukseen liittyvien paikkojen lisäksi myös sellaisin paikkoihin, joissa on käytetty ydinaineita, mutta joissa niiden käyttö on oleellisten rakenteiden tai laitteiden poiston vuoksi mahdotonta tai se on muuten lopetettu. Lisäksi Säteilyturvakeskuksen tarkastajille annettaisiin ydinmateriaalivalvontaa varten mahdollisuus tehdä mittauksia ja ottaa ympäristönäytteitä sellaisistakin paikoista, joissa ei harjoiteta ydinalan toimintaa. IAEA:n tarkastajille ehdotetaan annettavaksi vastaavanlaiset pääsyoikeudet, jotta heillä olisi mahdollisuus tehdä lisäpöytäkirjan edellyttämät tarkastukset Suomessa.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Lisäpöytäkirjan toimeenpanosta Suomen osalta vastaa Säteilyturvakeskus. Sen työmäärä lisääntyy jonkin verran erityisesti lisäpöytäkirjan voimaantulon yhteydessä, jolloin on kerättävä ja toimitettava perustiedot uusista valvonnan piiriin tulevista kohteista. Tietoja on myöhemmin päivitettävä, mutta tämä on selvästi pienempi tehtävä. Lisäksi Säteilyturvakeskuksen työpanosta tarvitaan tarkastuksiin osallistumisessa. Tällaisia tarkastuksia ei kuitenkaan tehdä järjestelmällisesti. Lisäpöytäkirjan voimaantulo ei edellytä pysyvien lisäresurssien varaamista Säteilyturvakeskuksen käyttöön, mutta alkuvaiheessa tarvitaan 0,5―1 henkilötyövuoden ylimääräinen panos edellä tarkoitettuun toimintaan.

Lisäpöytäkirjan vuoksi IAEA:n valvonnan kohteeksi joutuu vain muutamia uusia yrityksiä tai laitoksia. Valtion teknisessä tutkimuskeskuksessa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa harjoitetaan sellaista polttoainekiertoon liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka mahdollisesti kuuluu lisäpöytäkirjan piiriin. Näiden lisäksi valvonnan piiriin tulevat aikaisemmin vain Euratomin valvontaan kuuluneet toiminnanharjoittajat. IAEA:n valvontaan ennestään kuuluneet yritykset ja laitokset joutuvat toimittamaan enemmän tietoja viranomaisille. Kaikkien edellä mainittujen on vuosittain toimitettava lisäpöytäkirjan mukaiset ilmoitukset Säteilyturvakeskukselle ja varauduttava tarkastuksiin. Näistä aiheutuva työmäärän lisäys on kuitenkin hyvin pieni.

Epäsuorasti Suomen maksettavaksi tulisi valvonnan laajentumisen mahdollisesti aiheuttamia kuluja Euratomin ja IAEA:n jäsenmaksujen kautta. Komissio on arvioinut lisäkuluikseen vuositasolla miljoona euroa eli noin kuusi miljoonaa markkaa. IAEA:n tavoitteena on selviytyä nykyisellä budjetilla myös lisäpöytäkirjan tehtävistä.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Lisäpöytäkirja asettaa velvoitteita viranomaisille, joista tässä tapauksessa merkittävin on Säteilyturvakeskus, joka kokoaa tiedot ja toimittaa ne edelleen IAEA:lle sekä osallistuu IAEA:n tarkastuksiin. Kuten edellä todettiin, lisäpöytäkirjan edellyttämä lisäresurssien tarve ovat niin vähäinen, ettei se aiheuta organisaatiomuutoksia tai edellytä pysyvää henkilöstön lisäystä.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja aineisto

Koska lisäpöytäkirja on sekasopimus, sitä on EU:n sisällä valmisteltu komission ja EU:n jäsenvaltioiden yhteistyönä. Komissio antoi heinäkuussa 1997 neuvoston käsiteltäväksi luonnoksen neuvotteluohjeeksi lisäpöytäkirjaa varten. Se hyväksyttiin EU:n ministerineuvostossa 1 päivänä joulukuuta 1997. Komissio sai valtuudet yhteisön puolesta ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa neuvotella EU:n ydinaseettomien valtioiden lisäpöytäkirjan. Neuvottelut IAEA:n kanssa käytiin EU-osapuolen laatiman pöytäkirjaluonnoksen pohjalta ja ne saatiin päätökseen 27 päivänä maaliskuuta 1998 kahden neuvottelukierroksen jälkeen. Ministerineuvosto hyväksyi Euratomin puolesta neuvottelutuloksen 28 päivänä toukokuuta 1998.

Suomi, muut EU:n ydinaseettomat jäsenvaltiot ja Euratom allekirjoittivat lisäpöytäkirjan 22 päivänä syyskuuta1998 Wienissä. Samanaikaisesti allekirjoitettiin myös Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Ranskan lisäpöytäkirjat.

5.2. Lausunnot

EU:n sisäisen käsittelyn alkaessa kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi mallilisäpöytäkirjasta merkittävimpien ydinaineiden käyttäjien ja ydintutkimusta suorittavien laitosten lausunnot. Lähes kaikki lausunnonantajat näkivät positiivisena IAEA:n valvontamahdollisuuksien lisäämisen ja periaatteessa kannattivat lisäpöytäkirjan hyväksymistä.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä ja kauppa- ja teollisuusministeriössä. Lausuntonsa luonnoksesta ovat antaneet puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, liikenneministeriö, ympäristöministeriö, Säteilyturvakeskus, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Teollisuuden Voima Oy ja Fortum Oyj.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. IAEA:n lisäpöytäkirjan voimaansaattamista koskeva laki

Lisäpöytäkirjan suhde valvontasopimukseen

1 artikla. Artiklasta ilmenee lisäpöytäkirjan ja valvontasopimuksen välinen suhde. Valvontasopimuksen määräyksiä sovelletaan lisäpöytäkirjaan siinä määriin, kun ne ovat asiaankuuluvia ja soveltuvia. Mikäli määräyksissä ilmenee ristiriitaisuuksia, sovelletaan lisäpöytäkirjan määräyksiä.

Tietojen toimittaminen

2 artikla. Artiklassa sovitaan, mitä tietoja IAEA:lle toimitetaan ja mikä sopimuspuoli on vastuussa niiden toimittamisesta (yhteisö, sopimusvaltio vai molemmat).

2 a i), 2 b i) ja 18 a. Sopimusvaltio toimittaa yleiskuvauksen ja tiedot paikoista, joissa tehdään ydinpolttoaineen kiertoon liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa ilman ydinaineita. Lisäpöytäkirjassa tehdään ero sopimusvaltion rahoittaman, hyväksymän, valvoman tai valtioon muuten sidoksissa olevan toiminnan ja täysin valtiosta riippumattoman toiminnan välillä. Määritelmän mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tarkoitetaan prosessien tai järjestelmien kehittämiseen liittyviä toimia seuraavilla aloilla: ydinaineen muuntaminen ja rikastus, ydinpolttoaineen valmistus ja jälleenkäsittely, reaktorit ja kriittiset laitokset sekä keski- ja korkea-aktiivisen jätteen käsittely. Teoreettinen tutkimus tai tieteellinen perustutkimus eivät kuulu lisäpöytäkirjan piiriin. Valtioon sidoksissa olevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan osalta (2 a i) raportointivelvollisuus on ehdoton ja se koskee kaikkia edellä mainittuja aloja. Valtiosta riippumattomasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (2 b i) ilmoitetaan vain, jos se liittyy ydinaineen rikastukseen, polttoaineen jälleenkäsittelyyn tai jätteen käsittelyyn ja jos tiedot ovat kohtuudella saatavissa. Valvontasopimuksen ja ydinenergialain nojalla valvotaan tällä hetkellä vain sellaista tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jossa käytetään ydinaineita, joten lisäpöytäkirjan mukaisen toiminnan harjoittajilla ei ole tietojen luovutusvelvollisuutta. Velvoite edellyttää ydinenergialain soveltamisalan laajentamista.

2 a ii), 18 i ja 18 j. Valvontasopimus edellyttää, että IAEA:lle ilmoitetaan tietyistä ydinmateriaalivalvontaan liittyvistä oleellisista tapahtumista etukäteen. Lisäpöytäkirjalla IAEA:lle annetaan mahdollisuus saada myös muita tietoja, mikäli ne edesauttavat tarkastusten tehokasta tai taloudellista suorittamista ja mikäli sopimusvaltio on yhtä mieltä tietojen tarpeellisuudesta. Velvoite koskee ainoastaan laitoksia ja laitoksen ulkopuolisia paikkoja. Laitoksella tarkoitetaan ydinaineen prosessointiin liittyvien laitosten esimerkiksi reaktorien, polttoaineen valmistus-, jälleenkäsittely- tai varastointilaitoksen lisäksi kaikkia sellaisia paikkoja, joissa käytettävän tai varastoitavan ydinaineen määrä on enemmän kuin yksi efektiivinen kilogramma. Laitoksen ulkopuolinen paikka on laite tai paikka, joka ei ole laitos, mutta jossa käytetään pieniä määriä (yksi efektiivinen kilogramma tai vähemmän) ydinaineita. Molemmat kuuluvat ydinenergialain piiriin, joten Säteilyturvakeskus voi ydinenergialain 63 §:n perusteella velvoittaa toiminnanharjoittajat toimittamaan IAEA:n pyytämät tiedot.

2 a iii), 18 b ja 18 d. Lisäpöytäkirjan mukaan IAEA:lle toimitetaan tietoja sellaisista laitosalueella olevista rakennuksista, jotka eivät välittömästi liity ydinaineiden käsittelyyn ja joista ei siten valvontasopimuksen nojalla tarvitse tietoja toimittaa. Laitosalueella tarkoitetaan yhteisön ja sopimusvaltion laitokselle tai laitoksen ulkopuoliselle paikalle suunnittelutiedoissa rajaamaa aluetta, johon kuuluu myös sellaiset rakennukset, joita käytetään keskeisten palvelujen tuottamiseen (esimerkiksi kuumakammiot sekä jätteen käsittely- ja varastointilaitokset) ja joissa valmistetaan tai kootaan lisäpöytäkirjan I liitteessä tarkoitettuja aineita tai laitteita. IAEA:lle on toimitettava laitosalueen kartta ja yleiskuvaus jokaisesta rakennuksesta sekä tarvittaessa myös kuvaus rakennuksen sisällöstä. Komissio toimittaa tiedot niistä laitosalueella olevista rakennuksista, jotka liittyvät ydinaineiden käyttöön, ja sopimusvaltio muista. Komissio saa tarvitsemansa tiedot Euratomin valvonta-asetuksen perusteella. Säteilyturvakeskuksella ei välttämättä ole oikeutta pyytää tietoja I liitteen mukaisesta toiminnasta, joten ydinenergialakia on tältä osin muutettava.

Laitosalue kattaa myös suljetut laitokset ja laitoksen ulkopuoliset paikat. Niillä tarkoitetaan laitoksia ja paikkoja, joissa toiminta on lopetettu ja ydinaine siirretty pois, mutta joissa keskeiset laitteet ja rakenteet ovat jäljellä. Säteilyturvakeskus voi koota tiedot suljetuista laitoksista ja laitoksen ulkopuolisista paikoista.

2 a iv). Lisäpöytäkirjalla otetaan IAEA:n valvonnan piiriin myös eräiden ydinenergia-alan kannalta keskeisten laitteiden ja aineiden kokoaminen ja valmistus. Nämä aineet ja laitteet luetellaan I liitteessä. Sopimusvaltio toimittaa kuvauksen siitä, missä ja minkälaisessa mittakaavassa kokoamista tai valmistusta tapahtuu. Kyseiset aineet ja laitteet kuuluvat pääosin jo nyt ydinenergialain lain piiriin. Kokoamista ja valmistusta ei nimenomaisesti ole mainittu, mutta niihin aina liittyvä hallussapito on lain mukaan luvanvaraista. Liitteessä on lisäksi kaksi tuotetta, käytetyn polttoaineen kuljetus- ja varastointisäiliö sekä kuumakammio, jotka eivät nykyisin kuulu ydinenergialain soveltamisalaan. Jotta tiedot kaikista tuotteista ja toiminnoista saadaan, on ydinenergialakia ja ydinenergia-asetusta (161/1988) muutettava.

2 a v)―viii). Valvontasopimuksessa määrättyä valvontaa ei sovelleta louhittaviin aineisiin eikä mineraalien käsittelyyn. Valvonta alkaa vasta, kun uraania tai toriumia sisältävä aine eli lähtöaine on saavuttanut sellaisen ydinpolttoainekierron vaiheen, että se soveltuu polttoaineen valmistukseen tai isotooppiseen rikastukseen. IAEA:n valvonnasta voidaan tietyin edellytyksin vapauttaa ydinaineita tai niiden valvonta voidaan kokonaan lakkauttaa, jos aine ei enää sovellu ydinalan toimintaan. Kaikista edellä mainituista vähemmän merkityksellisistä aineista yhteisön on lisäpöytäkirjan mukaan ilmoitettava IAEA:lle. Euratomin valvonta alkaa jo malmeista ja yleensä IAEA:n valvonnasta vapautetut aineet kuuluvat Euratomin valvontaan. Komissio voi Euratomin valvonta-asetuksen perusteella toimittaa IAEA:n tarvitsemat tiedot. IAEA:n valvonnasta vapautetut jätteet eivät poikkeustapauksissa kuulu Euratomin valvontaan, minkä vuoksi kohdassa 2 a (viii) mainitaan myös jäsenvaltio tietojen toimittajana. Nämä tiedot saadaan tarvittaessa ydinenergialain nojalla.

2 a ix). Sopimusvaltio toimittaa tiedot II liitteessä mainittujen laitteiden ja aineiden viennistä yhteisön ulkopuolelle ja tuonnista yhteisön ulkopuolelta, mikäli IAEA sitä erikseen pyytää. II liitteessä mainitut laitteet ja aineet eivät kuulu valvontasopimuksen piiriin, mutta ne kuuluvat ydinenergialain piiriin. Suomi ja muutkin EU-maat ovat jo aikaisemmin vapaaehtoisesti lupautuneet toimittamaan IAEA:lle tiedot kyseisten aineiden ja laitteiden vientiluvista, jos vienti tapahtuu EU:n ulkopuolelle.

2 a x). Sopimusvaltio toimittaa IAEA:lle tiedoksi sellaiset seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvaa ydinpolttoainekierron kehittämistä koskevat yleissuunnitelmat, joille edellytetään viranomaisten hyväksyntää tai jotka viranomaiset muutoin hyväksyvät. Tällaiseksi suunnitelmaksi katsotaan myös 2 a i) kohdassa tarkoitettu ydinpolttoainekiertoon liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskeva suunnitelma. Lisäpöytäkirja ei sinänsä edellytä suunnitelmien tekoa eikä niiden noudattamista. Suomesta ilmoitettaviksi saattaisivat tulla eräät valtion rahoittamaa ydinturvallisuustutkimusta sekä ydinjätehuoltovelvollisuuden täyttämistä koskevat suunnitelmat.

2 b ii). IAEA voi lisäpöytäkirjan perusteella pyytää sopimusvaltiolta tietoja myös yksilöimistään laitosalueen ulkopuolisista paikoista, jos se katsoo, että ne toiminnallisesti liittyvät kyseiseen laitosalueeseen. Näitä tietoja ovat yleiskuvaus toimista sekä niitä harjoittavien henkilöiden ja yritysten tunnistetiedot, jotka saadaan julkisista rekistereistä.

2 c. IAEA:n pyynnöstä sekä yhteisö että sopimusvaltio, riippuen siitä kumpi on alkuperäisen tiedon toimittanut, toimittaa lisätietoja ja selvennyksiä. Lisätiedot saadaan samoilla perusteilla kuin alkuperäisetkin tiedot.

3 artikla. Artiklassa määrätään, milloin 2 artiklassa tarkoitetut tiedot on toimitettava. Kun toiminnot kuuluvat ydinenergialain piiriin, Säteilyturvakeskus voi ydinenergialain 63 §:n perusteella velvoittaa toiminnanharjoittajat antamaan tietyt raportit ja ilmoitukset ja voi tässä yhteydessä myös asettaa aikarajat niin, että itse pystyy toimittamaan tiedot ajoissa edelleen IAEA:lle.

Täydentävät tarkastuskäynnit

4, 5 ja 6 artikla. Artikloissa määrätään, minkälaisiin paikkoihin IAEA:n tarkastajille tulee antaa pääsyoikeudet, mitä tarkoitusta varten pääsy annetaan ja mitä keinoja tarkastajat saavat kussakin paikassa käyttää lisäpöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi. Paitsi 6 artiklassa nimenomaisesti luetellut keinot kysymykseen saattavat tulla myöhemmin myös muut keinot. Näiden käyttöönoton edellytyksenä on, että niillä saadaan objektiivista tietoa, että ne ovat teknisesti käyttökelpoisia, että IAEA:n hallintoneuvosto ne hyväksyy ja että niistä on neuvoteltu sopimuspuolten välillä. Artikloissa myös määrätään, missä tapauksissa pääsyä ei aivan välttämättä tarvitse järjestää, jos IAEA:n todentamistarve voidaan tyydyttää jollain toisellakin tavalla. Lisäpöytäkirjassa käytetään termiä täydentävä tarkastuskäynti, jolla halutaan tehdä ero valvontasopimuksen rutiininomaisiin tarkastuksiin verrattuna. IAEA ei saa mekaanisesti ja järjestelmällisesti todentaa 2 artiklassa tarkoitettuja tietoja, mutta sille on myönnettävä pääsy lisäpöytäkirjassa määriteltyihin paikkoihin.

Ydinenergialain 63 §:n mukaan IAEA:lla on tällä hetkellä oikeus tarkastaa ja tarkkailla laissa tarkoitettua toimintaa ja tässä tarkoituksessa päästä sinne, missä sellaista toimintaa harjoitetaan samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita. Valvontaa saadaan kuitenkin harjoittaa vain siinä laajuudessa kuin Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa on sovittu ja lisäksi vain Säteilyturvakeskuksen edustajan läsnäollessa. Lisäpöytäkirjan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen edellyttää ydinenergialain soveltamisalan laajentamista. Kaikkien lisäpöytäkirjan mukaisten pääsyoikeuksien antamiseksi ja IAEA:lle sallittujen keinojen mahdollistamiseksi on Säteilyturvakeskuksen pääsyoikeuksia koskevaa säännöstöä vastaavasti täydennettävä. Tällöin oikeudet tulevat lisäpöytäkirjan voimaantulon yhteydessä myös IAEA:lle.

4 a i), 5 a i), 6 a ja 18 f. IAEA:n tarkastajille on järjestettävä laitosalueella pääsy mihin tahansa paikkaan, jotta he voivat varmistua siitä, ettei siellä ole sellaista ydinainetta tai sellaista toimintaa, jota sille ei ole ilmoitettu. Tarkastus ei kuitenkaan saa kattaa koko laitosaluetta, vaan sen on valvontasopimuksen ulkopuolelle jäävien paikkojen osalta tapahduttava valikoivasti. Laitosalueella voidaan tehdä näköhavaintoja ja mittauksia sekä kerätä ympäristönäytteitä. Myös sinettien ja muiden erikseen sovittavien laitteiden käyttö on mahdollista. Ympäristönäytteiden keräämisellä tietystä paikasta tarkoitetaan ilma-, vesi-, kasvi-, maaperä-, pyyhkäisy- tai muiden näytteiden keräämistä järjestön nimeämässä paikassa tai sen välittömässä läheisyydessä, jotta järjestö voi tehdä päätelmiä siitä, onko kyseisessä paikassa ilmoittamatonta ydinainetta tai suoritetaanko siellä ilmoittamattomia ydinalan toimia.

4 a i), 5 a ii) ja 6 b. IAEA:n tarkastajille on järjestettävä pääsy kaikkiin 2 artiklan a kohdan v ― viii alakohdassa tarkoitettuihin paikkoihin. Tällöinkin pääsyn tarkoituksena on valikoivasti varmistaa, ettei paikalla ole sellaista ydinainetta tai toimintaa, josta IAEA:lle ei ole ilmoitettu. Todentamiskeinot riippuvat harjoitettavan toiminnan luonteesta ja ovat samoja, joita IAEA:lla on oikeus käyttää laitosalueella joko valvontasopimuksen tai lisäpöytäkirjan nojalla.

4 a ii), 5 b ja 6 c. IAEA:n tarkastajille on järjestettävä pääsy kaikkiin sille ilmoitettuihin laitosalueen ulkopuolisiin paikkoihin, joissa harjoitetaan 2 artiklassa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, kootaan tai valmistetaan I liitteessä tarkoitettuja aineita tai laitteita tai joihin on tuotu II liitteessä tarkoitettu aine tai laite. Samoin IAEA:lle olisi järjestettävä pääsy sellaiseen laitosalueen ulkopuoliseen paikkaan, jonka järjestö katsoo toiminnallisesti liittyvän laitosalueeseen ja josta se nimenomaisesti on tietoja pyytänyt. IAEA:n tarkastajien pääsyn yksinomaisena tarkoituksena on näissäkin tapauksissa selvittää sille toimitetun tiedon oikeellisuudesta, täydellisyydestä tai epäjohdonmukaisuudesta heränneitä kysymyksiä. Keinoina tulevat kysymykseen ympäristönäytteiden kerääminen, säteilyn havaitseminen ja mittaaminen sekä tuotantokirjanpidon ja lähetys tai vastaanottotositteiden tarkastus. Jos kuitenkin sopimusvaltio katsoo, ettei pääsyä jostain syystä pystytä järjestämään, sen on pyrittävä viipymättä kaikin kohtuullisin keinoin täyttämään IAEA:n vaatimukset muulla tavoin.

4 a ii), 5 c ja 6 d. IAEA:lle olisi järjestettävä pääsy ottamaan ympäristönäytteitä mistä tahansa muustakin paikasta, johon se haluaa päästä. Näytteiden oton tarkoituksena on yksinomaan selvittää 2 artiklan nojalla toimittujen tietojen oikeellisuudesta, täydellisyydestä tai epäjohdonmukaisuudesta heränneitä kysymyksiä. Ellei tulosten perusteella voida ratkaista kysymystä tai selvittää epäjohdonmukaisuutta, IAEA:lle tulisi suoda mahdollisuus myös säteilyn havaitsemiseen ja mittaamiseen tarkoitettujen laitteiden käyttöön. Ellei pääsyä pystytä järjestämään, sopimusvaltion velvollisuutena on pyrkiä kaikin kohtuullisin keinoin täyttämään IAEA:n vaatimukset joko tarjoamalla sille mahdollisuus näytteiden ottamiseen jossain välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa paikassa tai jollain muulla tavalla. Koska velvoite ei ole ehdottoman sitova, IAEA:lle ei tarvitse antaa pääsyä kotirauhan piiriin kuuluviin kohteisiin.

4 a iii), 5 a iii), 6 a ja 18 c. Paitsi paikkoihin, joissa IAEA:lle ilmoitettua toimintaa parhaillaan tapahtuu, sille on järjestettävä pääsy myös käytöstä poistettuihin laitoksiin ja laitoksen ulkopuolisiin paikkoihin. Näillä tarkoitetaan laitosta ja paikkaa, jonka jäljellä olevat rakenteet ja sen käyttöön tarvittavat keskeiset laitteet on poistettu tai tehty toimintakelvottomiksi niin, ettei sitä käytetä varastointiin eikä sitä voida enää käyttää ydinaineen käsittelyyn, prosessointiin tai käyttöön. Pääsyn tarkoituksena on todentaa, että laitos todella on ydinmateriaalivalvonnan kannalta tarkastellen poistettu käytöstä. Keinot, joita IAEA voi käyttää, ovat samat kuin laitosalueellakin.

4 b―c. Pääsääntö on, että IAEA:n on ilmoitettava tarkastuskäynnistä vähintään 24 tuntia etukäteen sopimusvaltiolle ja, mikäli tarkastuksen kohteena olevassa paikassa käytetään ydinaineita, myös yhteisölle. Jos kyse on pääsystä laitosalueella olevaan paikkaan valvontasopimuksen nojalla suuntautuvan tarkastuksen yhteydessä, riittää, että käynnistä ilmoitetaan kaksi tuntia ennen käyntiä. Poikkeustapauksissa IAEA voi ilmoittaa tulostaan lyhyemmälläkin varoitusajalla. Ennakkoilmoitus annetaan sopimusvaltiolle, joka toimittaa tiedon edelleen tarkastuksen kohteena olevalle. Ilmoitus on annettava kirjallisena ja siinä on mainittava tarkastuksen syy sekä ilmoitettava toimet, joita tarkastuksen aikana tullaan tekemään.

4 d. Jos IAEA havaitsee sille toimitettuja tietoja tarkastellessaan, että niissä on jokin puute tai epäjohdonmukaisuus, sen on annettava sopimusvaltiolle ja tarvittaessa yhteisölle mahdollisuus asian selvittämiseen. Tämä on tehtävä pääsääntöisesti ennen tarkastuspyynnön lähettämistä, paitsi jos tarkastuksen viivyttäminen haittaa tarkoitusta, jota varten käyntiä pyydetään. IAEA ei saa missään tapauksessa tehdä virallisia johtopäätöksiä ennen kuin sopimusvaltiolle ja tarvittaessa yhteisölle on annettu mahdollisuus toimittaa selvitys asiasta.

4 e―f. Sopimusvaltion suostumuksella tarkastuskäynti voidaan tehdä muulloinkin kuin normaalina työaikana. Sopimusvaltiolla ja, mikäli kyseessä on ydinaineita koskeva tarkastus, myös yhteisöllä on oikeus lähettää oma edustajansa seuraamaan tarkastusta. Nämä eivät kuitenkaan saa häiritä tai viivästyttää tarkastusta. Ydinenergialain 63 §:n mukaan luvanhaltijan on Euratomin perustamissopimuksen mukaisen ydinmateriaalivalvonnan edellyttämässä laajuudessa sallittava Euratomin tarkastajien pääsy niihin hallinnassaan oleviin laitoksiin ja paikkoihin, joihin valvonta kohdistuu. Lisäpöytäkirjalla ei muuteta yhteisön toimivaltaa, joten EU:n tarkastajien pääsyoikeudet ovat lisäpöytäkirjan velvoitteiden noudattamisen kannalta Suomessa riittävät.

7 artikla. Artiklassa määrätään niin sanotuista säännellyistä käynneistä eli sopimusvaltiolle annetusta mahdollisuudesta rajata tarkastuksen ulkopuolelle tietyt arkaluontoiset asiat tai toiminnot. Säänneltyjen käyntien tarkoituksena on estää ydinaseiden leviämisen kannalta arkaluontoisten tietojen leviäminen IAEA:n tarkastusten yhteydessä, varmistaa, ettei turvallisuutta tai turvajärjestelyjä vaaranneta, tai suojata muuten luottamukselliset tai taloudellisesti arkaluontoiset tiedot. Tarkastustoiminnan rajoitukset on kuitenkin järjestettävä niin, että IAEA:lla on tästä huolimatta mahdollisuus esimerkiksi epäsuorasti vakuuttua siitä, ettei kyseissä paikassa ole ilmoittamattomia ydinaineita tai ilmoittamatonta toimintaa ja että toimitetut tiedot ovat oikeita ja täydellisiä, sekä selvittää epäjohdonmukaisuuksia. Sopimusvaltio voi 2 artiklassa tarkoitettuja tietoja toimittaessaan ilmoittaa järjestölle paikoista, joihin se edellyttää säänneltyä käyntiä. Säänneltyjen käyntien yksityiskohdista on tarkoitus sopia 13 artiklan mukaisissa liitännäisjärjestelyissä, mutta oikeus turvautua niihin on olemassa, vaikka yksityiskohdista ei vielä olisikaan sovittu.

8 artikla. Sopimusvaltio voi tarjota IAEA:lle pääsymahdollisuuden myös muihin kuin sopimuksessa tarkoitettuihin paikkoihin. Järjestön on pyrittävä täyttämään pyyntö viipymättä. Tällaisista käynneistä sovitaan tapauskohtaisesti.

9 ja 18 g artikla. Artikloissa annetaan IAEA:lle mahdollisuus ottaa ympäristönäytteitä laajalta alueelta eli muualtakin kuin sieltä, missä ydinenergia-alan toimintaa tapahtuu. Määritelmän mukaan ympäristönäytteiden kerääminen laajalta alueelta tarkoittaa ilma-, vesi-, kasvi-, maaperä-, pyyhkäisy- ja muiden näytteiden keräämistä järjestön nimeämissä paikoissa, jotta järjestö voi tehdä päätelmiä siitä, onko tietyllä laajalla alueella ilmoittamatonta ydinainetta tai suoritetaanko siellä ilmoittamattomia ydinalan toimia. Jollei sopimusvaltio katso voivansa päästää tarkastajia johonkin IAEA:n nimeämään paikkaan, sen on pyrittävä täyttämään järjestön vaatimukset vaihtoehtoisissa paikoissa. Ennen kuin IAEA voi ruveta soveltamaan tällaista menettelyä, edellytetään, että menettelyn käyttöönotto ja soveltamistapa on hyväksytty IAEA:n hallintoneuvostossa ja että IAEA on neuvotellut sen soveltamisesta sopimusvaltion kanssa. Mahdollisuudesta vaihtoehtoisten paikkojen tarjoamiseen IAEA:lle seuraa, ettei ympäristönäytteiden otto edellytä kotirauhan piiriin menemistä. Nykyisin IAEA:n tarkastajien pääsyoikeudet koskevat vain paikkoja, joissa on ydinaineita, joten artikla edellyttää ydinenergialain muutosta.

10 artikla. Artiklassa määrätään IAEA:n velvollisuuksista ilmoittaa tarkastuksiensa tuloksista ja niiden perusteella tehtävistä johtopäätöksistä. IAEA:n on ilmoitettava jäsenmaalle ja tarvittaessa myös yhteisölle jokaisesta lisäpöytäkirjan perusteella tehdystä toimestaan sekä vuosittain näiden toimien perusteella tekemänsä johtopäätökset.

Järjestön tarkastajien nimeäminen

11 artikla. Artiklassa määrätään IAEA:n tarkastajien nimeämisestä, jossa noudatetaan niin sanottua hiljaista menettelyä eli tarkastajat hyväksytään, elleivät jäsenmaat tai yhteisö kolmen kuukauden määräajassa ilmoita vastustavaa kantaansa. Tarkastajien hyväksynnästä säädetään ydinenergia-asetuksen 118 a §:ssä, jota ei ole lisäpöytäkirjan vuoksi tarpeen muuttaa.

Viisumit

12 artikla. Artiklassa määrätään IAEA:n tarkastajille myönnettävistä viisumeista. Sopimusvaltion on myönnettävä tarkastajille monikertaviisumit kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Viisumin on oltava voimassa vähintään vuoden ajan ja se on uudistettava tarvittaessa siksi ajaksi, joksi tarkastaja on nimetty sopimusvaltioon. Kansainvälisen atomienergiajärjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen (SopS 27/1960) mukaan viisumi, milloin se on tarpeen, on myönnettävä mahdollisimman nopeasti, jos hakemukseen on liitetty todistus siitä, että kyseinen virkamies matkustaa järjestön tehtävissä. Viisumin myöntäminen kuukauden määräajassa ei Suomessa tuota vaikeuksia.

Liitännäisjärjestelyt

13 artikla. Lisäpöytäkirjassa määrättyjen toimenpiteiden soveltamisohjeita voidaan täsmentää liitännäisjärjestelyissä. Vastaavasti liitännäisjärjestelyissä mahdollisesti sovittavat asiat voidaan ottaa huomioon lakia alemman tasoisissa säädöksissä. Säteilyturvakeskus voi ydinenergialain 63 §:n perusteella velvoittaa toiminnanharjoittajat antamaan vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit ja muut tarvittavat tiedot. Jos joku lisäpöytäkirjan osapuolista ilmoittaa liitännäisjärjestelyjen tarpeesta, niistä on sovittava 90 päivän kuluessa. Liitännäisjärjestelyjen puuttuminen ei kuitenkaan estä IAEA:ta toteuttamasta lisäpöytäkirjassa määriteltyjä toimenpiteitä.

Yhteydenpitojärjestelmät

14 artikla. Artiklassa määrätään IAEA:n käyttämistä yhteydenpitojärjestelmistä sopimusvaltion ja Wienissä sijaitsevan päämajan tai sen aluetoimistojen välillä. Sopimusvaltion velvollisuutena on huolehtia siitä, että järjestön tarkastaja ja päämaja tai aluetoimisto voivat vapaasti olla virallisissa asioissa yhteydessä toisiinsa tarkastuksen aikana. IAEA:lla on oikeus sopimusvaltiota kuultuaan käyttää kansainvälisiä suoria yhteydenpitojärjestelmiä, esimerkiksi satelliittijärjestelmiä. Suomessa estettä tähän ei ole. IAEA voi tällä tavalla lähettää myös mittaus- tai muilla laitteilla hankittua tietoa tarkastettavasta kohteesta, mutta sen on aina asianmukaisella tavalla otettava huomioon luottamuksellisten tai muuten arkaluontoisten tietojen suojelemisen tarve.

Luottamuksellisten tietojen suojeleminen

15 artikla. Artiklassa määrätään IAEA:n velvollisuudesta taata luottamuksellisten tietojen suojeleminen. IAEA:lta edellytetään, että sillä on järjestelmä, jolla se pystyy tehokkaasti suojelemaan tietoonsa tulleita teknisiä, taloudellisia ja teollisuussalaisuuksia sekä muita luottamuksellisia tietoja. Tämän järjestelmän tulee sisältää määräyksiä tietojen käsittelyn yleisistä periaatteista ja käytännön toteutuksesta, IAEA:n henkilöstön salassapitovelvollisuutta koskevista työehdoista sekä menettelyistä, joita sovelletaan, jos tiedetään tai epäillään, että luottamuksellisia tietoja ei ole käsitelty asianmukaisesti. IAEA:n hallintoneuvosto hyväksyy ja tarkistaa säännöllisin väliajoin järjestelmän.

Liitteet

16 artikla. Liitteet ovat erottamaton osa pöytäkirjaa. I ja II liitettä, jotka täsmentävät, mitkä toiminnat ja tuotteet (laitteet ja aineet) kuuluvat lisäpöytäkirjan soveltamisen piiriin, voidaan muuttaa hallintoneuvoston päätöksellä sen nimeämän asiantuntijaryhmän lausunnon perusteella. III liitteessä täsmennetään, miten yhteisö ja sopimusvaltiot panevat pöytäkirjan määräyksiä täytäntöön.

Voimaantulo

17 artikla. Lisäpöytäkirja tulee voimaan sinä päivänä kun IAEA vastaanottaa yhteisöltä ja sopimusvaltioilta kirjallisen ilmoituksen siitä, että voimaantuloa niitten osalta koskevat vaatimukset täyttyvät. Osapuolena oleva valtio voi ilmoittaa soveltavansa lisäpöytäkirjaa väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa, mutta soveltaminen ei käytännössä tule kysymykseen.

Määritelmät

18 artikla sisältää määritelmät, jotka on käsitelty edellä asianomaisten artiklojen yhteydessä.

I liite sisältää luettelon pöytäkirjan 2 artiklan a kohdan iv alakohdassa tarkoitetuista toimista, joiden laajuudesta sopimusvaltion on toimitettava kuvaus IAEA:lle. Luettelossa on aineita ja laitteita, joiden valmistuksesta ja kokoonpanosta on ilmoitettava IAEA:lle.

II liite sisältää luettelon erityisistä laitteista ja aineista, joiden viennistä EU:n ulkopuolelle ja IAEA:n erikseen pyytäessä myös tuonnista EU:n ulkopuolelta on ilmoitettava IAEA:lle 2 artiklan a kohdan ix alakohdan mukaisesti.

III liite sisältää täsmennyksiä, joita sovelletaan vain yhteisössä ja sen jäsenvaltioissa. Euratom ja IAEA tekevät yhteistyötä helpottaakseen pöytäkirjan määräysten toimeenpanoa ja pyrkivät välttämään tarpeetonta päällekkäisyyttä. III liitteen perusteella yhteisö toimittaa tietoja myös jäsenvaltioiden välisistä ydinaineiden ja malmien siirroista. Vastaavasti sopimusvaltiot toimittavat tietoja II liitteessä mainittujen laitteiden ja aineiden siirroista EU:n jäsenvaltiosta toiseen.

III liitteessä on myös määräyksiä, jotka koskevat yhteisön yhteisen tutkimuskeskuksen valvontaa sekä IAEA:n ja yhteisön välisen yhdyskomitean laajentamista siten, että sopimusvaltioiden edustajat voivat osallistua sen työhön.

Lopuksi liitteessä todetaan, että kukin sopimusvaltio voi antaa yhteisön toimeenpantavaksi tietyt lisäpöytäkirjan määräykset ilmoittamalla siitä pöytäkirjan muille sopimuspuolille erillisellä kirjeellä. Tällöin yhteisö toimittaa sopimusvaltion puolesta tietyt tiedot IAEA:lle. Tämä ei kuitenkaan vapauta sopimusvaltiota vastuustaan. Suomen tarkoituksena ei ole tässä vaiheessa siirtää mitään toimia yhteisölle. III liite ei edellytä lainsäädännön muutoksia.

1.2. Laki ydinenergialain muuttamisesta

2 § Lain soveltamisala. Pykälän 1 momentin 4 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään aineiden valmistus sekä laitteiden ja laitteistojen valmistus ja kokoaminen, joista lisäpöytäkirjaan mukaan on ilmoitettava IAEA:lle. Samalla ehdotetaan, että kohta selvyyden vuoksi jaetaan kolmeen osaan siten, että aineita, laitteita ja laitteistoja sekä tietoaineistoja koskevat asiat ovat omana alakohtanaan. Laitteistoihin on tarkoitus asetuksella lisätä kaksi uutta kohtaa.

Momentin 6 kohdassa ydinenergialain soveltamisalaan ehdotetaan otettavaksi lisäpöytäkirjassa tarkoitettu ydinpolttoainekiertoon liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta, jossa ei käytetä ydinaineita. Kuten lisäpöytäkirjassa laissakin soveltamisalan ulkopuolelle olisi rajattu teoreettinen tutkimus ja tieteellinen perustutkimus. Lisäpöytäkirjan määritelmään perustuen asetuksella säädettäisiin tarkemmin, minkälainen ydinpolttoainekiertoon liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta kuuluu lain piiriin. Momentin 5 kohtaan tehtäisiin uudesta 6 kohdasta aiheutuva tekninen tarkistus.

8 § Velvollisuus hakea lupa. Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luvanvaraisuudesta vapaaksi 2 §:ssä tarkoitettu tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä edellytetään luvan hakemisen sijasta vuosittain ilmoitusta Säteilyturvakeskukselle. Ilmoituksen sisällöstä ja ajankohdasta säädettäisiin asetuksella.

63 § Valvontaoikeudet. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa ehdotetaan, että Säteilyturvakeskuksen tarkastus- ja pääsyoikeudet laajennetaan koskemaan myös 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lisäpöytäkirja edellyttää tarkastusoikeutta tällaisiin paikkoihin. Mahdollisina toimenpiteinä lisäpöytäkirjassa mainitaan näköhavainnoinnin lisäksi ympäristönäytteiden otto, säteilyn havaitsemiseen ja mittaamiseen tarkoitettujen laitteiden käyttö sekä mahdollisesti erikseen sovittavien muiden menetelmien käyttö.

Momentin 7 kohdassa ehdotetaan Säteilyturvakeskuksen tarkastusoikeuksia laajennettavaksi ydinmateriaalivalvontaa varten myös sellaisiin paikkoihin, joissa on käytetty ydinaineita, malmeja tai malmirikasteita, mutta joissa toiminta on päättynyt. Lisäpöytäkirja edellyttää tarkastusoikeutta sekä suljettuihin laitoksiin, joista ydinaine on siirretty pois, että käytöstä poistettuihin laitoksiin, joissa toiminta ei enää ole mahdollista, ja vastaavasti myös laitoksen ulkopuolisiin paikkoihin.

Momentin 8 kohdassa ehdotetaan Säteilyturvakeskukselle annettavaksi lisäpöytäkirjan edellyttämä oikeus ottaa ympäristönäytteitä ja käyttää säteilyn havaitsemiseen tai mittaamiseen tarkoitettuja laitteita ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista valvontaa varten myös sellaisissa paikoissa, joissa ei ole ydinenergialain soveltamisalaan liittyvää toimintaa. Lisäpöytäkirja (5 b, 5 c ja 9 artikla) ei aseta Suomelle ehdottomia velvoitteita hankkia IAEA:n tarkastajille pääsyä edellä mainittuihin paikkoihin, minkä vuoksi pääsyoikeudet ja samalla tarkastusoikeudet eivät kohdistu perustuslain suojaamaan kotirauhan piirin. Momentin 5 ja 6 kohtaan tehtäisiin uudesta 7 ja 8 kohdasta aiheutuvat tekniset tarkistukset.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että IAEA:n tarkastajien pääsyoikeuksia laajennetaan vastaavasti kuin Säteilyturvakeskuksen pääsyoikeuksia 1 momentissa.

68 § Virka-apu ja takavarikko. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi 2 §:n mukaiset uudet toiminnot: aineiden valmistus, laitteiden ja laitteistojen valmistus ja kokoaminen.

73 § Menettämisseuraamus. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan samoin lisättäväksi uudet toiminnot, valmistus ja kokoaminen.

76 § Luvanvaraisuudesta vapautetun ilmoitusvelvollisuus ja ilman lupaa tapahtuva ydinenergian käyttö. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luvanhaltijan velvollisuudet ja viranomaisten valvonta- ja pakkokeinot koskevat myös erityistä polttoainekiertoon liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jota laissa ei ole säädetty luvanvaraiseksi.

Voimaantulosäännökset. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samaan aikaan kuin lisäpöytäkirja.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Tarkemmat säännökset annetaan ydinenergia-asetuksen muutoksella. Siinä määritellään polttoainekiertoon liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä määritellään Säteilyturvakeskukselle toimitettavan ilmoituksen yksityiskohdat.

3. Voimaantulo

Lisäpöytäkirja tulee voimaan sinä päivänä, jolloin IAEA on vastaanottanut Euratomilta ja sopimusvaltioilta kirjalliset ilmoitukset siitä, että voimaantuloa koskevat vaatimukset täyttyvät. Tarkoituksena on, että Suomi, kaikki EU:n muut ydinaseettomat jäsenvaltiot ja Euratom ilmoittavat hyväksymisestään IAEA:lle huhtikuussa 2000. Myös EU:n ydinasevaltioiden Ranskan ja Yhdistyneen Kuningaskunnan tarkoituksena on saattaa omat lisäpöytäkirjansa voimaan samanaikaisesti. Tämän vuoksi hallituksen esitys olisi käsiteltävä kiireellisenä. Mikäli Suomen hyväksyminen viivästyisi, se viivästyttäisi lisäpöytäkirjan voimaantuloa myös muiden ydinaseettomien EU-maiden osalta.

Tarkoituksena on, että sopimuksesta julkaistaisiin sopimussarjassa lisäpöytäkirja sekä sen I ja III liite. II liitteen osalta tarkoituksena on julkaista ilmoitus, jonka mukaan se on nähtävissä ja saatavissa kauppa- ja teollisuusministeriössä, joka myös antaa siitä tietoja suomen ja ruotsin kielellä.

4. Säätämisjärjestys

Ydinenergialain 63 §:ään ja lisäpöytäkirjan 4―7 ja 9 artiklaan sisältyy täydentäviä tarkastuskäyntejä säänteleviä määräyksiä, jotka vakiintuneen valtiosopimuskäytännön mukaan ovat ristiriidassa valtion täysivaltaisuutta koskevien hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa, minkä vuoksi lakiehdotukset olisi käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentin mukaisessa niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Täydentäviä tarkastuskäyntejä koskevissa sopimusmääräyksissä annetaan IAEA:n tarkastajille aikaisempaa laajempi oikeus liikkua tarkastuksen kohteena olevilla laitosalueilla, oikeus päästä lisäpöytäkirjan 2 artiklan a kohdan v―viii alakohdissa tarkoitettuihin paikkoihin sekä käytöstä poistettuihin laitoksiin tai laitoksen ulkopuolisiin paikkoihin, joissa ydinainetta on aikaisemmin käytetty, samoin kuin kerätä tarkastuksen toimittamiseksi tarvittavia tietoja ja erilaisia sopimuksen sallimia näytteitä sekä käyttää sinettejä tai muita teknisiä laitteita. Ympäristönäytteiden keräämistä varten tarkastajille on pyrittävä järjestämään pyynnöstä pääsy myös muualle.

5. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Esitykseen sisältyvä ydinenergialain muutosehdotus mahdollistaa sen, että Suomi voi hyväksyä IAEA:n, Euratomin ja EU:n ydinaseettomien jäsenvaltioiden valvontasopimuksen lisäpöytäkirjan. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 19/1995 vp) pitänyt tärkeänä, että asiasisältöisiä voimaansaattamislakeja käytettäessä myös sopimuksen hyväksymisestä päätetään nimenomaisesti eduskunnassa. Tämän kantansa valiokunta on vahvistanut vuonna 1998 antamassaan lausunnossa (PeVL 4/1998 vp).

Edellä esitetyn perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Itävallan tasavallan, Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan, Euroopan atomienergiayhteisön ja IAEA:n välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska lisäpöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki Itävallan tasavallan, Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan, Euroopan atomienergiayhteisön ja IAEA:n välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Wienissä 22 päivänä syyskuuta 1998 allekirjoitettu Itävallan tasavallan, Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan, Euroopan atomienergiayhteisön ja IAEA:n sopimukseen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.


2 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.


2.

Laki Ydinenergialain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla:

muutetaan 11 päivänä joulukuuta annetun ydinenergialain (990/1987) 2 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohta, 63 §:n 1 momentin 1, 5 ja 6 kohta ja 2 momentti, 68 §:n 2 momentin 4 kohta, 73 §:n 2 momentin 4 kohta ja 76 §:n 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 68 §:n 2 momentin 4 kohta laissa 1271/1988, sekä

lisätään 2 §:n 1 momenttiin uusi 6 kohta, 8 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, ja 63 §:n 1 momenttiin uusi 7 ja 8 kohta seuraavasti:

2 §
Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan:

4) jäljempänä 3 momentissa mainituissa tapauksissa siinä tarkoitettujen:

a) aineiden hallussapitoon, valmistukseen, luovutukseen, vientiin ja tuontiin;

b) laitteiden ja laitteistojen hallussapitoon, valmistukseen, kokoamiseen, luovutukseen, vientiin ja tuontiin; sekä

c) ydinenergia-alan tietoaineiston hallussapitoon, luovutukseen, vientiin ja tuontiin;

5) asetuksella säädettävissä tapauksissa, muualla kuin Suomessa toteutettavan, 1―4 kohdassa tarkoitettua toimintaa koskevan yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen vieraan valtion, ulkomaalaisen tai ulkomaisen yhteisön kanssa, jos sopimuksella on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta tai siihen kohdistuu Suomen tekemien ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusten velvoitteita; sekä

6) asetuksella säädettävissä tapauksissa ydinpolttoainekiertoon liittyvään tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jossa ei käytetä ydinaineita, mutta jolla on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta tai johon kohdistuu Suomen tekemien ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusten velvoitteita, ei kuitenkaan teoreettiseen tutkimukseen eikä tieteelliseen perustutkimukseen.



8 §
Velvollisuus hakea lupa

Lupaa ei kuitenkaan tarvita 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Luvan hakemisen sijasta toiminnanharjoittajan on vuosittain tehtävä säteilyturvakeskukselle asetuksella tarkemmin säädettävä ilmoitus.



63 §

Valvontaoikeudet Säteilyturvakeskuksella on tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä sekä Suomea velvoittavissa ydinenergia-alan kansainvälisissä sopimuksissa edellytettyä valvontaa varten oikeus:

1) tarkastaa ja tarkkailla 2 §:n 1 momentin 1―4 ja 6 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja tässä tarkoituksessa päästä sinne, missä sellaista toimintaa harjoitetaan, samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita;


5) velvoittaa se, joka harjoittaa 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa, antamaan vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit samoin kuin muut tarvittavat tiedot ja ilmoitukset ja pitämään vahvistettujen kaavojen mukaista materiaalikirjanpitoa ja käyttökirjanpitoa, sekä tarkastaa nämä kirjanpidot;

6) antaa kiinteistöä koskevia turvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä toimenpidekieltoja, milloin kiinteistöllä on 3 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tiloja;

7) päästä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista valvontaa varten sinne, missä on harjoitettu sellaista 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa, jossa on käytetty ydinaineita, malmeja tai malmirikasteita, samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita; sekä

8) ottaa ympäristönäytteitä ja käyttää säteilyn havaitsemiseen ja mittaamiseen tarkoitettuja laitteita ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista valvontaa varten, jotta voidaan varmistua siitä, että 2 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ei harjoiteta luvattomasti ja että annetut tiedot pitävät paikkansa. Tässä tarkoitettua oikeutta ei kuitenkaan ole kotirauhan suojaamassa paikassa.


Edellä 1 momentin 1, 2, 5, 7 ja 8 kohdassa säädetty koskee myös Suomea velvoittavissa ydinenergia-alan kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetun valvonnan edellyttämässä laajuudessa sellaisia Suomen hallituksen hyväksymiä henkilöitä, jotka säteilyturvakeskuksen edustajan läsnäollessa suorittavat edellä tarkoitetuissa sopimuksissa tarkoitettua valvontaa.



68 §
Virka-apu ja takavarikko

Asianomaisella poliisiviranomaisella on valta kauppa- ja teollisuusministeriön tai säteilyturvakeskuksen pyynnöstä toimittaa kotietsintä tai henkilöntarkastus tässä laissa tarkoitetun, vastoin tämän lain säännöksiä.



4) hallussapidetyn, valmistetun, kootun, luovutetun, maahantuodun tai maasta vietäväksi yritetyn aineen, laitteen, laitteiston tai ydinenergia-alan tietoaineiston löytämiseksi sekä valta määrätä sellainen ydinlaitos taikka kulkuväline, jossa se on, samoin kuin edellä tarkoitettu malmi, malmirikaste, ydinaine, ydinjäte, aine, laite, laitteisto tai tietoaineisto pantavaksi takavarikkoon. Takavarikko on voimassa, kunnes 73 §:n nojalla vireille pantu takavarikoidun omaisuuden menettämistä koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai tuomioistuin taikka asianomainen poliisiviranomainen virka-apua pyytäneen viranomaisen esityksestä toisin määrää.



73 §
Menettämisseuraamus

Tämän lain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetun rikoksen johdosta voidaan vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä:


4) hallussapidetty, valmistettu, koottu, luovutettu, maahan tuotu tai maasta viety aine, laite, laitteisto tai ydinenergia-alan tietoaineisto tai sen arvo tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi.



76 §
Luvanvaraisuudesta vapautetun ilmoitusvelvollisuus ja ilman lupaa tapahtuva ydinenergian käyttö

Mitä tässä laissa säädetään luvanhaltijan velvollisuuksista ja viranomaisen valvonta- ja pakkokeinoista luvanhaltijaan nähden, sovelletaan myös siihen, joka toimii vastoin 8 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa tai harjoittaa 2 § 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2000

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Paavo Lipponen