Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettua lakia siten, että siinä otetaan huomioon 22 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan unionin neuvoston asetus kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta ja samana päivänä hyväksytty neuvoston yhteinen toiminta tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta.

Uudistetun yhteisölainsäädännön edellyttämällä tavalla ehdotetaan kansallista kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmää muutettavaksi siten, että se kattaisi myös sellaiset valvonnanalaisten tuotteiden luetteloon kuulumattomat tuotteet, jotka toimitetaan sotilaalliseen loppukäyttöön Yhdistyneiden Kansakuntien (YK), Euroopan unionin (EU) tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) aseidenvientikiellon alaisiin maihin. Toisaalta yhteisötoimitusten ja kauttakuljetusten luvanvaraisuutta ehdotetaan vähennettäväksi ja vientilupien hallinnointia helpotettavaksi uudella Euroopan yhteisön yleislisenssillä. Yhteisölainsäädännön oikeusperustan muuttumisen vuoksi ehdotetaan poistettavaksi päällekkäinen sääntely kansallisesta lainsäädännöstä. Samoin ehdotetaan tehtäväksi teknisiä, terminologiaan liittyviä muutoksia.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin hakemuksiin ehdotetaan sovellettavaksi vireilletulohetkellä voimassa olleita säännöksiä.

Vientivalvonnalla tarkoitetaan yleensä asesulku ja muin poliittisin perustein tapahtuvaa strategisten tuotteiden eli tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa. Kaksikäyttötuotteet ovat tyypillisesti sellaisia tuotteita, joita voidaan käyttää sekä sotilas- että siviilitarkoituksiin ja jotka liittyvät yleensä joukkotuhoaseiden, ohjusjärjestelmien tai tavanomaisten aseiden valmistukseen tai käyttöön. Valvonnanalaisten tuotteiden luet-telot ja lupamenettelyjen suuntaviivat valmistellaan kansainvälisissä vientivalvontajärjestelyissä, joita ovat tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestely (Wassenaarin järjestely), kemiallisten ja biologisten tuotteiden vientivalvontajärjestely (Australian ryhmä), ohjusteknologian valvontajärjestely (MTCR) sekä ydinalan valvontajärjestely (NSG).

Nykyinen Euroopan unionin kaksikäyttötuotteiden valvontajärjestelmä perustuu kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän käyttöönottamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 3381/94 ja neuvoston päätökseen 94/942/YUTP. Näistä ensin mainittu sääntelee lähinnä lupia ja hallinnollista yhteistyötä ja jälkimmäinen valvonnanalaisia tuotteita. Neuvoston asetus on annettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nykyisen 133 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nykyisen 13 artiklan nojalla. Uuden asetuksen voimaan tullessa oikeusperustaksi tulee ainoastaan 133 artikla. Valvontajärjestelmää täydentävä yhteinen toiminta tulee perustumaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklaan.

Hyväksyessään lainsäädännön, jota alettiin soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 1995, neuvosto ja komissio sopivat neuvoston pöytäkirjaan liitetyssä lausumassa, että valvontajärjestelmää olisi tarkasteltava uudelleen myöhemmin ja että nykyistä järjestelmää olisi pidettävä siirtymäaikaa koskevana.

Uusi neuvoston asetus kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EY) N:o 1334/2000 ja yhteinen toiminta tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP) parantavat yhteisön nykyistä valvontajärjestelmää vähentämällä yhteisötoimitusten luvanvaraisuutta, yksinkertaistamalla vientilupamenettelyjä yhteisön yleisluvan avulla, asettamalla aineettoman teknologian siirron sähköisin välinein valvonnan alaiseksi ja laajentamalla valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontamahdollisuuksia viennissä YK:n, EU:n tai ETYJ:n aseidenvientipakotteiden alaisiin maihin.

Eräin osin neuvoston asetuksessa ja yhteisessä toiminnassa joko edellytetään täydentävien kansallisten säännösten antamista jäsenvaltioissa tai tehdään niiden antaminen mahdolliseksi. Sen johdosta tarvitaan edelleenkin kansallinen vientivalvontalaki. Toisaalta, neuvoston asetuksen oikeusperustan muuttaminen yksinomaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 133 artiklaan perustuvaksi edellyttää, että kansallisesta lainsäädännöstä poistetaan yhteisösäännösten kanssa päällekkäinen sääntely.

EU:n nykyinen valvontajärjestelmä otettiin huomioon, kun hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (HE 69/1996 vp). Neuvoston asetuksesta poiketen kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996), jäljempänä vientivalvontalaki, kaksikäyttötuote määriteltiin laajasti siten, että varsinaisten tuotteiden lisäksi sillä tarkoitetaan myös palveluja ja muita hyödykkeitä, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tarkoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan lain soveltamisalaan tulivat kuulumaan näin ollen esimerkiksi tietokoneohjelmat, koulutus ja rahoituspalvelut, joilla voi olla merkitystä sotilaallisille ohjelmille. Näkyvän teknologian lisäksi myös aineeton tai näkymätön (intangible) siirto, esimerkiksi puhelimitse tai sähköisesti tietokoneella, on valvonnan alaista.

Ohjelmistojen ja teknologian siirto sähköisillä viestimillä, telekopiolaitteella tai puhelimella sisällytetään yhteisön valvontajärjestelmään neuvoston asetuksella vasta nyt, joten sen johdosta ei tarvitse muuttaa vientivalvontalain mukaista kaksikäyttötuotteen määritelmää.

Nykyisen kaksikäyttötuotteen määritelmän voidaan katsoa kattavan myöskin neuvoston yhteiseen toimintaan (2000/401/YUTP) sisältyvän teknisen avun, jolla tarkoitetaan kaikkea teknistä tukea mukaan lukien suullisessa muodossa annettu tuki, joka liittyy korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, kokoamiseen, testaamiseen, kunnossapitoon tai muuhun tekniseen palveluun, joka voi olla muodoltaan neuvontaa, koulutusta, käytännön tietojen tai taitojen välittämistä tai konsulttipalveluja. Valvontaa voidaan soveltaa nykyisen määritelmän perusteella sekä yhteisen toiminnan 2 artiklassa mainittuihin joukkotuhoaseisiin liittyvään tekniseen apuun että 3 artiklassa tarkoitettuun muuhun sotilaalliseen loppukäyttöön tarkoitettuun tekniseen apuun. Voimassa olevan lain 9 §:n rangaistussäännös kattaa yhteisessä toiminnassa mainitun teknisen avun eikä tältä osin ole tarvetta ryhtyä yhteisen toiminnan 5 artiklassa edellytettyihin erillisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

Sen sijaan voimassa olevaa rangaistussäännöstä muutettaisiin kattamaan viejän laajentunut ilmoitusvelvollisuus voimaan tulevan yhteisölainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Vientivalvontalain 1 §:ssä oleva viittaus EU-säädöksiin muutettaisiin vastaamaan uutta neuvoston asetusta ja yhteistä toimintaa.

Vientivalvontalain 2 §:ssä yhteisötoimituksella tarkoitetaan nykyisen määritelmän mukaan kaksikäyttötuotteen toimittamista toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon silloin, kun kyseessä on neuvoston päätöksen liitteessä IV tai V tarkoitettu tuote ja kauttakuljetuksella kaksikäyttötuotteen kuljettamista Suomen alueen kautta Euroopan yhteisön ulkopuolelle tai, neuvoston asetuksesta poiketen, myöskin neuvoston päätöksen liitteessä IV tai V tarkoitetun tuotteen kuljettamista Suomen alueen kautta toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Uuteen neuvoston asetukseen ei sisälly enää kansallisia poikkeuksia varten tarkoitettua liitettä V, joten sitä koskevat viittaukset poistettaisiin lain 2 §:stä. Samalla ehdotetaan poistettaviksi päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi viennin, yhteisötoimituksen ja kauttakuljetuksen määritelmät sekä viittaukset kauttakuljetukseen lain 1, 3, ja 8 §:ssä.

Vientivalvontalain 3 §:n 1 momentin mukaan kaksikäyttötuotteen vienti, yhteisötoimitus ja kauttakuljetus on sallittu vain kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän luvan (vientilisenssi) perusteella. Neuvoston uudella asetuksella otetaan käyttöön Euroopan yhteisön myöntämä yleinen vientilupa useimmille kaksikäyttötuotteille, joita viedään Australiaan, Kanadaan, Japaniin, Norjaan, Puolaan, Sveitsiin, Tsekin tasavaltaan, Unkariin, Uuteen-Seelantiin ja Yhdysvaltoihin. Siksi lain 3 §:n 1 momenttiin lisättäisiin luvan myöntäjäksi Euroopan unioni. Käytännössä yhteisön yleislupa korvaa kaksikäyttötuotteiden vientilisensioinnista annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (54/1997) 3 §:ään sisältyvän yleislisenssin. Yhteisön yleisluvan tuotekate on nykyistä kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämää yleislisenssiä laajempi erityisesti salausteknologiatuotteiden osalta. Valtioneuvostolla säilyisi oikeus päättää kansallisen yleislisenssin käyttöoikeuden laajentamisesta. Yhdenmukaisuuden vuoksi sana "lisenssi" korvattaisiin sanalla "lupa" lain 3―5 ja 10 §:ssä. Lisäksi lisättäisiin lain 3 §:ssä säädettyihin luvan myöntämisehtoihin uusi kohta, neuvoston asetuksen 8 artiklan d kohtaa vastaavasti. Tämä olisi lähinnä tekninen muutos, sillä vastaavaa lupakriteeriä sovelletaan jo tällä hetkellä.

Vientivalvontalain 4 §:n mukaan valvonnanalaisten tuotteiden luetteloon kuulumattoman tuotteen luvanvaraisuus on rajoittunut ainoastaan 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainittuihin joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin. Voimaan tulevan neuvoston asetuksen mukaisesti 4 §:ään lisättäisiin uusi 2 ja 3 momentti, joissa luvanvaraisuus laajennetaan koskemaan tavanomaisiin aseisiin liittyvä sotilaallinen loppukäyttö silloin, kun ostajamaahan tai määrämaahan kohdistuu YK:n, EU:n tai ETYJ:n aseidenvientikielto. Lain 4 § kattaisi silloin edellä mainitun mukaisesti myöskin yhteisessä toiminnassa mainitun teknisen avun silloin, kun se liittyy 2 artiklassa mainittuihin joukkotuhoasetarkoituksiin tai 3 artiklassa tarkoitettuun muuhun sotilaalliseen loppukäyttöön. Viejän ilmoitusvelvollisuutta laajennettaisiin vastaavalla tavalla muuttamalla 4 §:n 2 momenttia ja siirtämällä se 4 §:n 4 momentiksi. Viejän ilmoitusvelvollisuuden laajentamisen vuoksi muutettaisiin myös lain 9 §:n 2 momentin rangaistussäännöstä.

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Pidemmällä aikavälillä esitys edesauttaa suomalaisten yritysten toimintaedellytysten saattamista samalle tasolle kilpailijamaiden kanssa.

Neuvoston asetuksen valmistelujen yhteydessä informoitiin eduskuntaa valtiopäiväjärjestyksen 54 b §:n nojalla (ulkoasiainvaliokunnan lausunto 17 vp/1998/19.1.99 ja suuren valiokunnan lausunto U 74/1998 vp/19.2.99).

Ehdotetut muutokset perustuvat neuvoston asetukseen ja yhteiseen toimintaan, joita on valmisteltu neuvoston vientivalvontatyöryhmässä kaksi vuotta. Kansalliseen valmisteluun ovat osallistuneet valtioneuvoston asettamassa vientivalvontaneuvottelukunnassa edustettuina olevat kauppa- ja teollisuusministeriön, ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön, liikenneministeriön, tullihallituksen, suojelupoliisin sekä teollisuuden ja työnantajien TT/MET:n edustajat.

Voimaan tulevan neuvoston asetuksen 24 artiklan mukaisesti asetus tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Asetus julkaistiin 30 päivänä kesäkuuta 2000, joten se tulee voimaan 28 päivänä syyskuuta 2000.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin hakemuksiin sovellettaisiin niiden vireilletuloajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Lailla kumottaisiin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettu asetus (645/1996) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä kaksikäyttötuotteiden vientilisensioinnista annettu edellä mainittu kauppa- ja teollisuusministeriön päätös.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: