Esityksellä toteutettaisiin oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvan lainsäädännön muutokset, jotka ovat tarpeen euron käyttöön ottamiseen liittyvien Euroopan unionin neuvoston asetusten perusteella.

Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvia lakeja ehdotetaan muutettaviksi siten, että niissä säädetyt markkamäärät muutetaan euroiksi. Samalla muutettaisiin ehdotettuihin lakeihin sisältyvät markkaa tarkoittavat kielelliset ilmaisut. Euromäärät ehdotetaan pyöristettäviksi tarkoituksenmukaiseksi katsottuun täyteen yhteen, kymmeneen, sataan tai tuhanteen euroon.

Lisäksi ehdotetaan tehtäviksi maksujen suuruutta koskevia tarkistuksia niihin säännöksiin, joissa mainittuihin maksuihin rahan arvon muutos maksujen määrittämisen jälkeen on vaikuttanut siinä määrin huomattavasti, että maksujen ajantasaistaminen on perusteltua.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Suomi on siirtymässä asteittain Euroopan talous- ja rahaliiton yhteiseen valuuttajärjestelmään. Euro otettiin Suomessa käyttöön tilivaluuttana 1 päivänä tammikuuta 1999. Samalla markan lopulliseksi euromuuntokurssiksi vahvistettiin 5,94573 neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2866/98 euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen välisistä muuntokursseista. Euroopan unionin neuvoston euron käyttöönottamiseen liittyviä asetuksia ovat tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännöksistä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1103/97 sekä euron käyttöönotosta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 974/98. Asetukset ovat jäsenmaita suoraan velvoittavaa lainsäädäntöä. Asetusten mukaan euro otetaan yleisesti käyttöön jäsenvaltioiden ainoana käypänä maksuvälineenä kolmen vuoden siirtymäkauden jälkeen 1 päivänä tammikuuta 2002.

Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvassa lainsäädännössä lakitasoisia markkamääriä sisältyy rikosvahinkolakiin (935/1973), saatavien perinnästä annettuun lakiin (513/1999), elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jäänyt esine annettuun lakiin (688/1988), löytötavaralakiin (778/1988), osuuskuntalakiin (247/1954), vakuutussopimuslakiin (543/1994), pysäköintivirhemaksusta annettuun lakiin (248/1970), ylikuormamaksuista annettuun lakiin (240/1982), rikoslakiin (39/1889), rangaistusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin (39/1889), rangaistusmääräysmenettelystä annettuun lakiin (692/1993), tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annettuun lakiin (701/1993), hovioikeuslakiin (56/1994), ulosottomaksuista annettuun lakiin (34/1995) sekä ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annettuun lakiin (414/2000). Lisäksi useissa laeissa, esimerkiksi oikeudenkäymiskaaressa sekä rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983) käytetään ilmaisuja "tietty markkamäärä" tai "markkamäärältään".

Valtaosa markkamääristä ilmaistaan 10, 100, 1 000 tai 10 000 markan tarkkuudella. Yhteisösakon ylin määrä ilmaistaan 1 000 000 markan tarkkuudella. Tasasummilla on pyritty muun muassa lainsäädännön selkeyteen ja havainnollisuuteen.

Oikeudellisesti lainmuutokset eivät ole välttämättömiä euron tullessa käteisenä rahana käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2002. Rahan muuntamisessa ja siinä yhteydessä tehtävissä pyöristyksissä noudatettavat ylikansalliset säännöt on vahvistettu, ja niitä voidaan soveltaa sellaisinaan. Oikeusturvan, lainsäädännön ymmärrettävyyden, informatiivisuuden ja asiakaspalvelun kannalta säädöksissä ei kuitenkaan tulisi esiintyä markkamääriä sen jälkeen, kun eurot ja sentit ovat korvanneet markat ja pennit.

Lakiehdotukset noudattavat pääsääntöisesti niitä periaatteita, jotka valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta on hyväksynyt 11 päivänä tammikuuta 2000 käytettäväksi yleisenä ohjeena muutettaessa markkamääriä euroiksi lainsäädännössä. Tavoitteena on markkaviittausten muuttaminen euroviittauksiksi informatiivisella, mutta mahdollisimman kustannusneutraalilla tavalla. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annettua lakia, elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine annettua lakia sekä rangaistusten täy-täntöönpanosta annettua lakia esitetään kuitenkin tarkistettavaksi rahan arvon muutosta vastaavasti. Löytötavaralakiin sekä hovioikeuslakiin sisältyviä eräitä summia esitetään lisäksi korotettaviksi yksityiskohtaisissa perusteluissa mainituista syistä.

Euromäärät on pyöristetty tarkoituksenmukaiseksi katsottuun täyteen yhteen, kymmeneen, sataan tai tuhanteen euroon. Vastaavat markkamäärät on, kuten edellä on mainittu, ilmaistu voimassa olevassa laissa 10, 100, 1 000, 10 000 tai jopa 1 000 000 markan tarkkuudella. Selkeyden ja havainnollisuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista säilyttää tällaiset euromääräiset viittaukset sentin tarkkuutta yleisemmällä tarkkuustasolla.

Esityksessä ei ole ehdotettu muutettavaksi niitä lakeja, jossa käytetään ilmaisuja kuten "tietty markkamäärä" tai "markkamäärältään" määrittelemättä tarkemmin kyseeseen tulevaa summaa. Edellä sanottuja muutoksia on ehdotettu ainoastaan niihin lakeihin, joihin sisältyvät markkamäärät ehdotetaan muutettaviksi euromääräisiksi. Tällöin on yhdenmukaisuuden vuoksi pidetty tarpeellisena muuttaa myös muut laissa olevat markkaa tarkoittavat kielelliset ilmaisut koskemaan joko euroja ja senttejä tai rahamääriä.

Ehdotetut muutokset ovat pääosin teknisluonteisia, ja ne on tehty mahdollisimman kustannusneutraalisti. Näin ollen esityksellä ei ole olennaisia kustannusvaikutuksia. Ylikuormamaksujen hienoinen laskeminen vähentää hieman valtion tuloja.

Oikeudenkäyntimaksujen tarkistuksista arvioidaan saatavan tuloja lisää valtiolle noin 11 miljoonaa markkaa eli noin 1,8 miljoonaa euroa vuodessa.

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaren hovioikeusmenettelyä koskevien säännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi (HE 83/2001 vp). Esityksessä ehdotetaan muun muassa hovioikeuslain 9 §:n muuttamista kokonaisuudessaan. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Oikeusministeriössä on valmisteilla hallituksen esitys sakon täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksessä tullaan ehdottamaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 6 luvun kumoamista. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

1.1. Rikosvahinkolaki

Rikosvahinkolaissa säädetään rikoksella aiheutetun vahingon korvaamisesta valtion varoista. Väkivaltarikoksen uhriksi joutuneella on lain nojalla lähtökohtaisesti oikeus täyteen korvaukseen valtion varoista, jos hän ei saa korvausta muualta. Korvauksen suorittamista on kuitenkin rahamääräisesti rajoitettu toisaalta siten, että alle 200 markan korvausta ei lainkaan suoriteta, ja toisaalta siten, että suoritettaville korvauksille on säädetty markkamääräiset enimmäismäärät.

Rikosvahinkolaissa säädettyjä korvausten enimmäismääriä tarkistetaan 27 a §:n nojalla kolmivuotiskausittain asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti. Enimmäismääriin on viimeksi tehty inflaatiotarkistus vuoden 2000 alusta, joten seuraavan kerran ylärajoja tarkistetaan vuoden 2003 alusta. Tässä ehdotuksessa inflaatiotarkistuksia ei tehtäisi. Euroiksi muunnetut korvausten enimmäismäärät olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista pyöristää. Pyöristykset voidaan tehdä käytännössä kustannusneutraalisti. Nyt tehtävät pyöristykset otettaisiin huomioon, kun enimmäismääriin seuraavan kerran tehdään inflaatiotarkistus. Näin vähäisetkin pyöristysten vaikutukset jäisivät väliaikaisiksi.

4 §. Pykälän 1 momentin nojalla korvausta rikosvahingosta ei suoriteta, jos korvaus olisi ilmeisesti vähäisempi kuin 200 markkaa eli 33,64 euroa. Korvauksen vähimmäismäärä ehdotetaan pyöristettäväksi 34 euroon, joka vastaa 202,15 markkaa. Pyöristyksellä ei ole käytännön vaikutuksia, vaikka se tehdään etuuden saajan haitaksi ylöspäin. Koska vähimmäismäärää ei ole 30 vuoteen korotettu kertaakaan, vähimmäismäärä on jäänyt niin alhaiseksi, että etuuden saaja ei käytännössä koskaan putoa sen vuoksi rikosvahinkojen korvausjärjestelmän piiristä. Esimerkiksi vuonna 2000 korvausta ei tiettävästi jätetty kertaakaan suorittamatta suoritettavan korvauksen vähäisyyden vuoksi.

5 §. Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla tulojen tai elatuksen vähentymisen perusteella suoritetaan korvausta enintään 680 markkaa eli 114,37 euroa. Korvauksen enimmäismäärä ehdotetaan pyöristettäväksi 115 euroon. Pyöristyksen johdosta etuuden määrä olisi 3,76 markkaa suurempi kuin nykyisin. Muutos olisi käytännössä kustannusneutraali, sillä enimmäismäärän suuruista ansionmenetyskorvausta maksetaan valtiokonttorista saadun tiedon mukaan tällä hetkellä jatkuvasti ainoastaan kolmelle etuuden saajalle.

5 a §. Pykälässä säädetään työntekijälle työkyvyttömyysaikana maksetun palkan korvaamisesta työnantajalle. Korvauksen enimmäismäärä vastaa 5 §:ssä säädettyä määrää ja se ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti 680 markasta 115 euroon.

6 a §. Pykälän 2 momentin mukaan surmansa saaneen läheiselle 1 momentin nojalla suoritettava korvaus ei saa olla 20 000 markkaa eli 3 363,76 euroa suurempi. Enimmäismäärä ehdotetaan pyöristettäväksi 3 364 euroon, joka vastaa 20 001,44 markkaa. Vuonna 2000 pykälän nojalla suoritettiin seitsemän enimmäiskorvausta, joten pyöristyksen kustannusvaikutus on merkityksetön.

7 §. Henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan kertakorvauksen määrä on pykälän mukaan 285 000 markkaa eli 47 933,56 euroa. Summa ehdotetaan pyöristettäväksi 47 934 euroon, joka vastaa 285 002,67 markkaa. Vuonna 2000 korvauksen enimäismäärää sovellettiin vain kahteen etuuden saajaan, joten pyöristyksen kustannusvaikutus on merkityksetön.

10 §. Esinevahingon tai puhtaan varallisuusvahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan korvauksen yläraja on pykälän mukaan 143 000 markkaa, joka vastaa 24 050,87 euroa. Summa ehdotetaan pyöristettäväksi alaspäin 24 050 euroon eli 5,20 markkaa alhaisemmaksi kuin nykyisin. Muun kuin henkilövahingon korvaaminen rikosvahinkolain nojalla on harvinaista, eikä laissa säädettyä korvauksen enimmäismäärää ole sovellettu tiettävästi kertaakaan.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös. Säännöksen 2 momentin mukaan korvausten enimmäismääriä koskevia säännöksiä sovellettaisiin korvausasiaan, joka perustuu 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen tehtyyn rikokseen. Nyt euromääräisiksi muutettavat enimmäiskorvaukset perustuvat vuoden 2000 alusta tehtyyn inflaatiotarkistukseen, jota niin ikään sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen tehtyyn rikokseen perustuviin korvausasioihin. Aikaisemmin tehtyihin rikoksiin perustuvissa korvausasioissa sovellettaisiin jatkossakin markkamääräisiä ylärajoja, vaikka korvaukset suoritetaan vuoden 2002 alusta lukien euromääräisinä.

1.2. Laki saatavien perinnästä

10 §. Perintäkulut. Pykälässä säädetään perintäkulujen korvaamisesta. Velallisen on pykälän 1 momentin mukaan korvattava velkojalle perinnästä syntyvät kohtuulliset kulut. Pykälän 3 momentissa säädetään perintäkulujen enimmäismäärästä silloin, kun toimeksisaaja perii kuluttajasaatavaa tai siihen rinnastettavaa saatavaa, joka voidaan periä suoraan ulosottotoimin. Velalliselta saa tällöin vaatia perintäkuluina enintään 70 markkaa perintäkerralta. Markkamäärä vastaa 11,77 euroa, joka ehdotetaan tarkoituk-senmukaisuussyistä pyöristettäväksi 12 euroon. Mainittua rahamäärää voitaisiin tarkistaa valtioneuvoston asetuksella, milloin talouskehitys tai rahaolojen kehitys antavat siihen aihetta.

1.3. Laki elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine

10 §. Pykälässä säädetään siitä, kenellä on oikeus elinkeinonharjoittajan myymän noudamatta jääneen esineen myyntihintaan. Pykälän 2 momentin nojalla elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä lähetettävä tilaajalle ylijäämä, joka myyntihinnasta elinkeinonharjoittajan saatavan ja myyntikustannusten suorittamisen jälkeen jää. Alle 30 markan ylijäämää ei kuitenkaan tarvitse lähettää. Rahamäärää voidaan 3 momentin nojalla korottaa asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti enintään kolminkertaiseksi.

Laki on säädetty 13 vuotta sitten eikä ylijäämän markkamäärää ole kertaakaan korotettu. Rahanarvon alenemisen ja tilisiirtokustannusten kohoamisen huomioon ottaen tilaajalle lähetettävän ylijäämän vähimmäismäärä ehdotetaan korotettavaksi 8 euroon eli 47,57 markkaan. Rahamäärä olisi sama kuin vakuutussopimuslain 45 §:n 2 momentin nojalla vakuutuksenottajalle palautettavan vakuutusmaksun ehdotettu vähimmäismäärä. Ylijäämän vähimmäismäärä voitaisiin 3 momentin nojalla korottaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti.

Pykälän 2 momentin mukaan ylijäämä voidaan eräissä tapauksissa tallettaa ulosotonhaltijalle. Momentissa ehdotetaan viitattavaksi ulosotonhaltijan asemesta lääninhallitukseen, jolle talletustehtävä ulosotonhaltijoiden lakkauttamisen yhteydessä on siirretty.

Siirtymäsäännöksen mukaan säännöksen soveltamisen kannalta ratkaisevaa on se, koska noutamatta jäänyt esine on myyty. Euromääräistä ylijäämän vähimmäismäärää sovelletaan, kun esine on myyty lain voimaantulon jälkeen.

1.4. Löytötavaralaki

3 §. Vähäarvoinen löytötavara. Pykälän nojalla vähäarvoisena pidetään löytötavaraa, jonka arvo alittaa asetuksella säädetyn markkamäärän ja jolla ei ilmeisesti ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa. Vähäarvoista löytötavaraa koskeva markkamäärä on löytötavara-asetuksen muuttamisesta annetulla asetuksella (521/1996) korotettu 100 markkaan vuonna 1996.

Jos löytötavara on vähäarvoinen, siihen sovelletaan muista löytötavaroista poikkeavia yksinkertaisempia menettelytapoja. Vähäarvoisen löytötavaran löytäjän tarvitsee yleensä ilmoittaa esineen talteen ottamisesta omistajalle vain, jos tämä on tiedossa. Jos omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, löytäjä saa pitää esineen. Käytännössä se, voidaanko löytötavaraa pitää vähäarvoisena, vaikuttaa merkittävästi omistajan mahdollisuuksiin saada kadottamansa esine takaisin. Tämän vuoksi vähäarvoisena pidettävän löytötavaran arvosta on asianmukaista säätää lain tasolla.

Vähäarvoista löytötavaraa koskeva markkamäärä vastaa 16,82 euroa, joka ehdotetaan korotettavaksi 20 euroon. Korotuksessa on huomioitu rahan arvon muutos. Lisäksi summa on korotettu tasalukuun, joka on helppo muistaa. Euromäärää voitaisiin ehdotetun 2 momentin nojalla tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti.

1.5. Osuuskuntalaki

16 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan osuuspääoman vähimmäismäärä on 80 000 euroa ja säästökassatoiminnassa voidaan ottaa vastaan euromääräisiä rahavaroja. Voimassa olevassa laissa edellytetään 500 000 markan eli noin 84 094 euron osuuspääomaa ja sallitaan vain markkamääräisten varojen vastaanottaminen. Osuuspääoman vähimmäismäärän pyöristämistä ehdotetaan sen vuoksi, että voimassa olevan lain vaatimus liittyy läheisesti osakeyhtiölaissa säädettyyn julkisen osakeyhtiön osakepääomavaatimukseen, joka on aiemmin muutettu 500 000 markasta 80 000 euroksi. Ehdotusta vastaava pääomavaatimus on omaksuttu myös oikeusministeriössä vireillä olevassa osuuskuntalain kokonaisuudistuksessa, jota koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa kesällä 2001.

33 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että osuuskunnan vararahaston kartuttamista koskeva vähimmäismäärä muutetaan 2 500 euroksi. Voimassa olevassa laissa säädetään 15 000 markan eli noin 2 522 euron rahastointivaatimuksesta. Rahastointivaatimuksen pyöristämistä ehdotetaan selvyyden vuoksi. Ehdotusta vastaava rahastointivaatimus on omaksuttu myös oikeusministeriössä vireillä olevassa osuuskuntalain kokonaisuudistuksessa, jota koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa kesällä 2001.

1.6. Vakuutussopimuslaki

45 §. Vakuutusmaksu vakuutuksen päätyttyä. Jos vahinko- tai henkilövakuutus päättyy sovittua ajankohtaa aikaisemmin, vakuutuksenantajalla on yleensä oikeus vakuutusmaksuun vain siltä ajalta, jonka sen vastuu on ollut voimassa. Muu osa suoritetusta vakuutusmaksusta on palautettava vakuutuksenottajalle. Pykälän 2 momentin nojalla maksua ei kuitenkaan tarvitse erikseen palauttaa, jos palautettava maksu on vähemmän kuin 50 markkaa.

Vakuutuksenottajalle palautettavan vakuutusmaksun vähimmäismääräksi ehdotetaan 8 euroa eli 47,57 markkaa. Rahamäärä olisi sama kuin elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine annetun lain 10 §:n nojalla tilaajalle lähetettävän ylijäämän ehdotettu vähimmäismäärä. Rahamäärää voitaisiin korottaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti, kuten nykyisinkin.

Siirtymäsäännöksen mukaan palautettavan vakuutusmaksun vähimmäismäärä määräytyy nyt voimassa olevan lain mukaan, jos vakuutus päättyy ennen tämän lain voimaantuloa. Euromääräistä vähimmäismäärää sovelletaan siis vakuutuksiin, jotka päättyvät tämän lain voimaantulon jälkeen.

1.7. Laki pysäköintivirhemaksusta

7 §. Pykälässä säädetään pysäköintivirhemaksun suuruudesta. Pysäköintivirhemaksu olisi ehdotuksen mukaan nykyisen 50 markan sijaan 10 euroa eli 59,46 markkaa. Vastaavasti pysäköintivirhemaksun enimmäismäärä olisi nykyisen 200 markan sijaan 40 euroa eli 237,83 markkaa. Pysäköintivirhemaksun vähimmäis- ja enimmäismääriä on viimeksi korotettu vuonna 1990, jolloin pysäköintivirhemaksun vähimmäismäärä nostettiin 30 markasta 50 markkaan ja enimmäismäärä 100 markasta 200 markkaan. Ehdotetut määrät on asetettu siten, että ne ovat nykyisen kaltaisessa suhteessa toisiinsa eivätkä määrällisesti muutu merkityksellisellä tavalla. Informatiivisuuden vuoksi on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että pysäköintivirhemaksun tarkkuustaso säilyy yleisempänä kuin mikä seuraisi suorasta vahvistetun euromuuntokurssin käyttämisestä.

Euromääräistä pysäköintivirhemaksua sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen määrättäviin virhemaksuihin. Tekohetken lakia sovellettaisiin kuitenkin niihin pysäköintivirhemaksuihin, jotka on määrätty ennen lain voimaantuloa, mutta joita koskeva vastalause tai valitus käsitellään lain voimaantulon jälkeen. Pysäköintivirhemaksun enimmäismäärän korottamisella ei olisi välittömiä käytännön vaikutuksia, koska maksujen korottaminen 40 euroon vaatii erillisen sisäasiainministeriön päätöksen.

1.8. Laki ylikuormamaksusta

5 §. Maksun suuruus. Pykälässä säädetään ylikuormamaksun suuruudesta. Ylikuormamaksun perusmäärä olisi nykyisen 60 markan sijaan kymmenen euroa eli 59,46 euroa kilolta. Jokaiselta 2 000 kiloa ylittävältä sadalta kilolta määrättävän ylikuormamaksun määrä olisi nykyisen 180 markan sijaan 30 euroa eli 178,37 markkaa ja jokaiselta 4 000 kiloa ylittävältä sadalta kilolta nykyisen 240 markan sijaan 40 euroa eli 237,83 markkaa. Määrät on asetettu siten, että ne ovat nykyisen kaltaisessa suhteessa toisiinsa eivätkä määrällisesti muutu merkityksellisellä tavalla. Informatiivisuuden vuoksi on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että ylikuormamaksun tarkkuustaso säilyy yleisempänä kuin mikä seuraisi suorasta vahvistetun euromuuntokurssin käyttämisestä. Voimassa olevassa laissa ylikuormamaksun suuruus on ilmaistu kymmenen markan tarkkuudella.

Ehdotettuja määriä sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen määrättäviin ylikuormamaksuihin siinäkin tapauksessa, että rikkomus on tapahtunut ennen vuodenvaihdetta.

1.9. Rikoslaki

2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

Muuntorangaistus

5 §. Muuntorangaistuksen pituus. Pykälän 2 momentin mukaan markkamääräisenä tuomitun uhkasakon jokaista täyden sadan markan määrää vastaa muuntorangaistusta määrättäessä yhden päivän vankeus. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että määrättäessä muuntorangaistusta maksamattoman uhkasakon johdosta vastaa yhden päivän vankeutta nykyisen sadan markan sijaan 20 euron eli 118,91 markan suuruinen maksamatta oleva määrä. Määrättäessä muuntorangaistusta maksamatta olevan euromäärän perusteella olisi seuraamus hieman voimassa olevien säännösten perusteella määrättävää muuntorangaistusta lievempi. Määrä on kuitenkin asetettu siten, ettei se muutu merkityksellisellä tavalla. Informatiivisuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista, että tarkkuustaso säilyy yleisempänä kuin mikä seuraisi suorasta vahvistetun euromuuntokurssin käyttämisestä. Määriä sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen määrättäviin muuntorangaistuksiin.

Lisäksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvä markkamäärän käsite korvattaisiin euromäärän käsitteellä.

Rikesakko

8 §. Rikesakko. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvä markkamäärän käsite korvattaisiin euromäärän käsitteellä.

Pykälän 2 momentissa säädetään rikesakon enimmäismäärästä. Eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta säädetään rikesakkorikkomuksista annetulla asetuksella (610/1999). Ehdotuksen mukaan rikesakko saisi olla nykyisen 1 000 markan sijaan enintään 200 euroa eli 1 189,15 markkaa. Muutoksella ei olisi välittömiä käytännön vaikutuksia, koska rikesakon enimmäismäärää ei tällä hetkellä sovelleta käytännössä. Voimassa olevan rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen 2 §:n mukaan korkein käytössä oleva rikesakko on 700 markkaa. Eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

9 luku. Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

5 §. Yhteisösakko. Pykälässä säädetään yhteisösakosta. Sen mukaan yhteisösakko tuomitaan määrämarkoin. Lisäksi pykälässä säädetään yhteisösakon alimmasta ja ylimmästä rahamäärästä. Yhteisösakko ei ole rikesakon tavoin markkamäärältään kiinteä seuraamus. Luvun 6 §:ssä säännellään yhteisösakon mittaamisesta niissä rajoissa, jotka on asetettu 5 §:ssä. 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhteisösakko määriteltäisiin markkojen sijasta euroina. Yhteisösakon vähimmäismäärä olisi nykyisen 5 000 markan sijaan 850 euroa eli 5 053,87 markkaa ja enimmäismäärä 5 miljoonan markan sijaan 850 000 euroa eli 5 053 870,50 markkaa. Määrät on asetettu siten, että ne ovat nykyisen kaltaisessa suhteessa toisiinsa eivätkä määrällisesti muutu merkityksellisellä tavalla. Informatiivisuuden johdosta on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että yhteisösakon tarkkuustaso säilyy yleisempänä kuin mikä seuraisi suorasta vahvistetun euromuuntokurssin käyttämisestä.

Määriä sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen tuomittaviin yhteisösakkoihin siinäkin tapauksessa että rikos on tehty ennen vuodenvaihdetta. Ehdotetut euromäärät ovat hieman korkeampia kuin vastaavat markkamäärät. Tämä ei kuitenkaan aiheuta ongelmia lievemmän lain periaatteen kannalta, koska tuomioistuin mittaa yhteisösakon rahamäärän asetettujen rajojen puitteissa. Hienoinen yhteisösakon vähimmäis- ja enimmäismäärän korotus johtuu pyrkimyksestä pyöristää raja-arvot tarkoituksenmukaisiksi katsottaviin arvoihin. Voimassa olevassa laissa yhteisösakon alin määrä on ilmaistu 1 000 markan tarkkuudella ja ylin miljoonan markan tarkkuudella. Muutoksella ei ole tarkoitus ankaroittaa tuomittavia yhteisösakkoja.

Lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvä määrämarkan käsite korvattaisiin määräeuron käsitteellä.

1.10. Laki rangaistusten täytäntöönpanosta

6 luku. Sakosta, sakon muuntorangaistuksesta ja yhteisösakosta

2 §. Pykälän 3 momentissa säädetään liikaa suoritetun sakon palauttamisesta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvä markkamäärän käsite korvataan euromäärän käsitteellä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää, ettei palautusta tai korkoa makseta, jos sen määrä on tiettyä euromäärää pienempi.

3 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvä määrämarkan käsite korvataan määräeuron käsitteellä.

Lisäksi muutettavaksi ehdotetaan täytäntöönpanossa vastaan otettavan pienimmän uhkasakkoa koskevan maksun määrä. Pykälän 2 momentin mukaan sakon täytäntöönpanossa on otettava vastaan sakon osasuoritus, mikäli se on vähintään yhden päiväsakon suuruinen tai määrämarkoin tuomitun uhkasakon osalta vähintään 20 markkaa. Mainittu markkamäärä on korotettu nykyiseen vuonna 1977. Tässä esityksessä ehdotetaan rikoslain 2 a luvun 5 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että euromääräisenä tuomitun uhkasakon jokaista 20 euron määrää vastaa muuntorangaistusta määrättäessä yhden päivän vankeus. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti päiväsakoin vahvistetun sakon osalta pienin vastaan otettava osasuoritus olisi edelleen muuntorangaistusta määrättäessä puolta vankeuspäivää vastaava yhden päiväsakon määrä. Kun lisäksi otetaan huomioon vuodesta 1977 lähtien tapahtunut rahan arvon muutos, uhkasakon osalta pienin vastaan otettava osasuoritus ehdotetaan muutettavaksi kymmeneksi euroksi eli 59,46 markaksi. Pienimmästä sallitusta osasuorituksesta tultaneen luopumaan sakon täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä.

1.11. Laki rangaistusmääräysmenettelystä

1 §. Pykälässä säädetään, minkälaisista rikkomuksista rangaistus voidaan määrätä rangaistusmääräysmenettelyssä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittavan menettämisseuraamuksen enimmäismäärä määriteltäisiin markkojen sijasta euroina. Ehdotuksen mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä voitaisiin määrätä nykyisen 5 000 markan sijaan enintään 1 000 euron eli 5 945,73 markan suuruinen menettämisseuraamus. Menettämisseuraamuksen enimmäismäärä on asetettu niin, ettei se määrällisesti muutu merkityksellisellä tavalla. Informatiivisuuden vuoksi on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittavan menettämisseuraamuksen enimmäismäärän tarkkuustaso säilyy yleisempänä kuin mikä seuraisi suorasta vahvistetun euromuuntokurssin käyttämisestä.

1.12. Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista

3 §. Oikeudenkäyntimaksu. Pykälässä on säädetty varsinaisista oikeudenkäynneistä perittävien maksujen suuruudet. Muutoin maksuista on säädetty asetuksella. Maksujen tason määritys tapahtui lain valmistelussa vuonna 1991. Laki on tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993. Sittemmin lakia on eri syistä muutettu ilman, että maksujen suuruutta olisi tarkistettu. Tämän johdosta maksujen kustannusvastaavuus on alentunut. Oikeudenkäyntimaksujen suuruutta esitetään tarkistettavaksi noin 19 prosenttia, mikä vastaa elinkustannusindeksillä laskettua rahan arvon muutosta. Tämän johdosta pykälässä säädetyt maksut muuttuisivat seuraavasti:

Maaoikeudet on lakkautettu itsenäisinä tuomioistuimina 1 päivänä maaliskuuta 2001. Maaoikeusasiain käsittely tapahtuu kahdeksassa laissa säädetyssä käräjäoikeudessa. Maaoikeusasian käsittelystä perittävälle erikoismaksulle ei ole perusteita. Käräjäoikeudessa käsiteltävästä maaoikeusasiasta maksu tulisi periä kuten riita-asioiden osalta on säädetty. Tämän johdosta erillinen maaoikeudessa perittävää maksua koskeva kohta esitetään poistettavaksi.

11 §. Maksujen tarkistaminen. Pykälässä on säädetty siitä, että lain 3 §:ssä säädettyjen maksujen suuruudet tarkistetaan kolmivuotiskausittain asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti ja että maksujen suuruudet pyöristetään tällöin lähimpään kymmeneen markkaan. Esityksellä ehdotetaan, että maksujen suuruudet tarkistettaisiin kolmivuotiskausittain valtioneuvoston asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. Lisäksi ehdotetaan, että maksujen suuruudet pyöristetään nykyisen kymmenen markan sijaan lähimpään euroon. Oikeudenkäyntimaksut voitaisiin jatkossa vahvistaa yhden euron tarkkuudella. Suurempiin pyöristyksiin esimerkiksi lähimpään täyteen kymmeneen euroon ei ole tarvetta.

1.13. Hovioikeuslaki

9 §. Hovioikeuden kokoonpano eräissä asioissa. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa hovioikeus on päätösvaltainen myös kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluu kaksi jäsentä ja esittelijä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan hovioikeus on päätösvaltainen myös mainitussa kokoonpanossa "jos se, minkä osalta käräjäoikeuden ratkaisu on valittajalle, tai, jos valittajia on useampia, kaikille valittajille yhteensä vastainen, koskee vain rahaa taikka muuta omaisuutta tai etuutta, joka vaikeuksitta on arvioitavissa rahassa, eikä kysymyksessä oleva rahamäärä taikka omaisuuden tai etuuden arvo käräjäoikeuden ratkaisua annettaessa tai julistettaessa ilmeisesti ole ollut enemmän kuin 20 000 markkaa". Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainittu rahamäärä olisi nykyisen 20 000 markan sijaan 5 000 euroa eli noin 29 729 markkaa. Eduskunnan parhaillaan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä (HE 83/2001 vp) ehdotetaan vastaavaa korotusta. Korotuksen tavoitteena on lisätä kevennetyn kokoonpanon käyttömahdollisuuksia. Euromääräistä rajaa sovellettaisiin lain voimaantulosta lukien myös hovioikeuksissa jo vireillä olevissa asioissa.

Pykälän 4 momentin mukaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua markkamäärää muutetaan elinkustannusindeksin muutoksen perusteella lähimpään täyteen tuhanteen markkaan, sen mukaan kuin asianomainen ministeriö vuosittain vahvistaa. Säädöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen täyden tuhannen markan sijaan puhuttaisiin täydestä tuhannesta eurosta. Lisäksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyvät markkamäärän käsitteet korvattaisiin euromäärän käsitteillä.

1.14. Laki ulosottomaksuista

3 §. Maksujen suuruus. Pykälän 1 momentissa säädetään pienimmästä ja suurimmasta taulukkomaksusta ja niihin liittyvistä saamista tai sen osaa koskevista rajoista. Pienin maksu on 40 markkaa, jos peritty saaminen tai sen osa on enintään 400 markkaa, ja suurin maksu 2 000 markkaa, jos peritty saaminen tai sen osa on suurempi kuin 100 000 markkaa. Mainittuja määriä ei ole muutettu ulosottomaksuista annetun lain 1 päivänä maaliskuuta 1995 tapahtuneen voimaantulon jälkeen. Suurinta maksua ja siihen liittyvää rajaa ei sovelleta käytännössä, koska niitä ei ole sisällytetty ulosottomaksuista annetun asetuksen (35/1995) 2 §:ssä tarkemmin säädettyihin taulukkomaksuihin. Mainittujen taulukkomaksujen osalta tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sentin tarkkuutta yleisempää tarkkuustasoa niiden käyttökelpoisuuden varmistamiseksi. Sentin tarkkuudesta poikettaessa muutos on tehtävä kustannusneutraalisti siten, että valtion tulot eivät vähene. Kysymys ei ole yksilölle maksettavaan tai muuhun hänelle kuuluvaan etuuteen puuttumisesta, joka estäisi alarajojen pyöristämisen alaspäin ja taulukkomaksujen pyöristämisen ylöspäin. Pyöristäminen on suhteutettava niiden suuruusluokkaan.

Mainitut seikat huomioon ottaen pienin taulukkomaksu ehdotetaan muutettavaksi nykyisen 40 markan asemesta 7 euroon eli 41,62 markkaan, jos peritty saaminen tai sen osa on nykyisen 400 markan asemesta enintään 67 euroa eli 398,36 markkaa, ja suurin taulukkomaksu nykyisen 2 000 markan asemesta 340 euroon eli 2 021,55 markkaan, jos peritty saaminen tai sen osa on nykyisen 100 000 markan asemesta suurempi kuin 16 800 euroa eli 99 888,26 markkaa. Ehdotettavat maksujen vähäiset korotukset ovat tarkoituksenmukaisuusperusteisia eivätkä kata edes ulosottomaksuista annetun lain voimaantulon jälkeen tapahtunutta rahan arvon muutosta. Ulosottomaksuista annetun asetuksen 2 §:ssä säädetyt muut rajat ja taulukkomaksut on muutettava vastaavasti asetuksen muuttamisen yhteydessä. Uusia taulukkomaksuja sovelletaan, jos maksupäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

1.15. Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta

3 §. Ilmoitettavat tiedot. Ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen ehdokkaan on erikseen ilmoitettava kunkin saamansa yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa vähintään 20 000 markkaa sekä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vähintään 10 000 markkaa. Pohdittaessa näitä markkamääräisiä rajoja kiinnitettiin hallituksen esityksessä (HE 8/2000 vp) huomiota muun muassa siihen, että 20 000 markan raja olisi sama kuin perintö- ja lahjaverolain mukainen lahjaverosta vapaan suorituksen arvo. Kun eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vähäisemmälläkin tuella katsottiin voivan olla jo huomattavaa merkitystä, määrä katsottiin aiheelliseksi näissä vaaleissa puolittaa.

Perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 19 §:n mukainen lahjaverosta vapaan lahjan arvo 20 000 markkaa ehdotetaan pyöristettäväksi 3 400 euroon. Edellä mainitut kysymyksessä olevia arvoja pohdittaessa omaksutut lähtökohdat huomioon ottaen ehdotetaan, että myös ehdokkaan vaalirahoitukseen saadun yksittäisen ulkopuolisen tuen ilmoittamisvelvollisuudelle asetettuja vähimmäismääriä muutettaisiin vastaavasti siten, että nykyisin 20 000 markkaa oleva raja olisi 3 400 euroa eli 20 215,48 markkaa ja nykyisin 10 000 markkaa oleva raja 1 700 euroa eli 10 107,74 markkaa. Arvot pyöristettäisiin siten ylöspäin lähimpään sataan euroon. Pyöristämisen lopputulos olisi valtion ja muun julkisen hallinnon kannalta kustannusneutraali.

Mainittujen neuvoston asetusten mukaan euron käyttöönottamisen kolmen vuoden siirtymäkausi päättyy 1 päivänä tammikuuta 2002. Tämän vuoksi ehdotetaan, että lait tulevat voimaan mainittuna päivänä. Lakien täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin kuitenkin ryhtyä jo ennen kuin lait tulevat voimaan.

Rikosvahinkolain euromääräiset enimmäiskorvaukset perustuvat vuoden 2000 alusta tehtyyn inflaatiotarkastukseen, jota sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen tehtyyn rikokseen perustuviin korvausasioihin. Näin ollen myös euromääräisiä enimmäiskorvauksia sovellettaisiin siirtymäsäännöksen mukaan 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen tehtyyn rikokseen perustuviin korvausasioihin. Aikaisemmin tehtyihin rikoksiin perustuvissa korvausasioissa sovellettaisiin jatkossakin markkamääräisiä enimmäismääriä, vaikka korvaukset suoritetaan vuoden 2002 alusta lukien euromääräisinä.

Siirtyminen euroon on päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) osalta suunniteltu toteutettavaksi siten, että euroissa määrättävä päiväsakko olisi hieman vastaavaa markkamääräistä seuraamusta alhaisempi. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 1 momentissa ilmaistun pääsäännön mukaan rikokseen sovelletaan rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Jos tuomitsemishetkellä on voimassa toinen laki kuin tekohetkellä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Näin ollen päiväsakko määrättäisiin lain voimaantulon jälkeen ehdotettuja euromääriä käyttäen silloinkin, kun teko on tehty ennen lain voimaantuloa. Tämä vastaisi perustuslain 8 §:ää, jonka mukaan rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Hovioikeuden ratkaistavaksi jää, johtaisiko tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla uuden lain soveltamiseen verrattuna olennaisesti ankarampaan lopputulokseen.

Pysäköintivirhemaksusta annetun lain osalta siirtyminen euroon merkitsisi ehdotuksen mukaan sitä, että nykyisen 50 markan sijaan alin pysäköintivirhemaksu olisi kymmenen euroa eli 59,46 markkaa. Muutos merkitsisi tältä osin pysäköintivirhemaksun hienoista ankaroitumista. Euromääräistä pysäköintivirhemaksua sovellettaisiin kaikkiin lain voimaantulon jälkeen määrättäviin virhemaksuihin. Lain voimaantulon jälkeen pysäköintivirhemaksu määrättäisiin euromääräisenä myös muutoksenhakuvaiheessa huolimatta siitä, että teko olisi tehty ennen lain voimaantuloa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset