Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi terveydensuojelulakia (763/1994). Ehdotuksen mukaan laissa tarkoitettuja valvonnan ohjaukseen liittyviä tehtäviä siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen. Tällaisia tehtäviä olisivat esimerkiksi talousveden valvontaan ja jätteiden terveyshaittojen arviointiin liittyvät ohjaus- ja valvontatehtävät.

Lisäksi terveydensuojelulakiin ehdotetaan tehtäväksi uudesta perustuslaista johtuvia pienimuotoisia muutoksia.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Esityksen tarkoituksena on tehostaa terveydensuojelulain valvontaa siirtämällä lain toimeenpano- ja valvontatehtäviä sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen (STTV). Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ohjaisi myös kuntia yhdenmukaisten valvontakäytäntöjen kehittämisessä. Uudistuksella pyrittäisiin lisäksi parantamaan kuntien mahdollisuuksia selvitä muun muassa EU:n edellyttämistä valvontatehtävistä esimerkiksi talousvesien valvonnassa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä säilyisi edelleen terveydensuojelulain valvonnan ylin johto sekä suunnittelu ja norminanto.

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on vuonna 1994 perustettu sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ohjaa ja valvoo nykyisin alkoholilain (1143/1994), tupakkalain (693/1976) ja kemikaalilain (744/1989) noudattamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen perustamisen yhteydessä sille päätettiin antaa edellä mainittujen lakien valtakunnalliset ohjaus- ja valvontatehtävät. Vastaava tehtävänsiirto toteutettiin terveydensuojelulain 8 luvun mukaisessa yleisen elintarvikehygienian valvonnassa, kun alan ohjaus- ja valvontatehtävät annettiin elintarvikeviraston (EV) hoidettavaksi. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla säteilyturvakeskus (STUK) vastaa valtakunnallisista säteilyvalvontatehtävistä säteilylainsäädännön nojalla.

Suuri osa ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvista tai siihen liittyvistä valtakunnallisista ohjaus- ja valvontatehtävistä on täten siirretty ministeriöltä keskusvirastojen hoidettavaksi. Tehtävänsiirtojen ulkopuolelle on kuitenkin toistaiseksi jäänyt geenitekniikkalainsäädännön (377/1995) ja eräät terveydensuojelulainsäädännön mukaiset valtakunnalliset ohjaus- ja valvontatehtävät. Geenitekniikkalain muutos, jolla geenitekniikkalain mukaiset valvontatehtävät siirrettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle on valmisteilla.

Voimassaolevan terveydensuojelulain 4 §:n mukaan terveydensuojelun nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto sekä terveydensuojelun suunnittelu ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa lain nojalla tarvittaessa yleisiä ohjeita terveyshaittojen arvioimiseksi. Terveydensuojelulain 8 luvun yleistä elintarvikehygieniaa koskevien säännösten valvonnan ohjaus ja alaan liittyvä suunnittelu kuuluvat elintarvikevirastolle (terveydensuojelulaki 4 §). Terveydensuojelulain 5 ja 6 §:n mukaan terveydensuojelun valvonnan toimeenpano kuuluu kunnille lääninhallitusten ohjatessa ja valvoessa terveydensuojelua läänin alueella.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohella valtion keskushallinnossa toimii terveydensuojelun valvontaa ja kehittämistä ohjaavana virastona ainoastaan elintarvikevirasto ja sekin ainoastaan terveydensuojelulain 8 luvun tarkoittamissa, elintarvikevalvontaan liittyvissä kysymyksissä.

Terveydensuojelulain 3 luvun ”luvanvarainen toiminta” ns. sijoituslupa on siirretty osaksi ympäristönsuojelulain (86/2000) tarkoittamaa ympäristölupaa. Terveydensuojelulain sijoitusluvan tavoite, terveyshaitan syntymisen ehkäiseminen, on erikseen mainittu ympäristönsuojelulain 3 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on terveydensuojelulain 4 §:n nojalla antaa ohjeita terveyshaittojen arvioimiseksi sekä toimia ympäristönsuojelulain tarkoittamana asiantuntijaviranomaisena.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi on monella tavalla vaikuttanut terveydensuojelun lainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon. Suuri osa terveydensuojelulain säännöksistä perustuu yhteisölainsäädäntöön, kuten esimerkiksi talousveden ja uimavesien valvonta sekä elintarvikehygienia. Eräillä muilla alueilla, esimerkiksi asuntojen terveysvalvonnassa on odotettavissa kansainvälisten normien ja menettelytapojen yhdenmukaistumista lähivuosina. Terveydensuojelun osuus EU:n 6:nnessa ympäristöohjelmassa on aikaisempiin ohjelmiin nähden selvästi korostunut, mikä merkitsee lisääntyviä tehtäviä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriölle.

2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

Terveydensuojelulainsäädännön valvontatehtävien organisointi kuuluu kansalliseen harkintaan, eikä kansainvälisellä kehityksellä ja ulkomaiden lainsäädännöllä ole näin ollen suoraa vaikutusta siihen miten, kyseessä olevien valvontatehtävien organisointi hoidetaan maassamme.

2.3. Nykytilan arviointi

Suuri osa ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvista tai siihen liittyvistä valtakunnallisista ohjaus- ja valvontatehtävistä on siirretty ministeriöltä keskusvirastojen hoidettavaksi. Tehtävänsiirtojen ulkopuolelle on toistaiseksi jäänyt geenitekniikkalainsäädännön ja eräät terveydensuojelulainsäädännön mukaiset valtakunnalliset ohjaus- ja valvontatehtävät.

Ympäristöterveydenhuollon kehittämisen kannalta on tärkeää, että tehtävänsiirtoja jatketaan siten, että muitakin ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisia lainsäädännön ohjaus- ja valvontatehtäviä siirrettäisiin ministeriöstä keskusviraston hoidettavaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tehtävien luonteva sijoituspaikka olisi sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, jolle on jo siirretty vastaavia hallinnollisia ohjaus- ja valvontatehtäviä. Näin sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tehtäväkenttää voitaisiin monipuolistaa ja laajentaa sekä samalla saavuttaa synergiaetuja. Esimerkiksi kemikaalien terveysvaikutusten arvioinnilla on paljon yhteyksiä yleiseen terveyshaittojen arviointiin. Edellä mainituin perustein sosiaali- ja terveysministeriöstä voitaisiin siirtää terveydensuojelulain valtakunnalliset ohjaus- ja valvontatehtävät sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen. Tällaisia olisivat esimerkiksi terveyshaitan arviointiin, jätehuollon terveydellisten kysymysten arviointiin liittyvät ohjaus- ja valvontatehtävät.

Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on ohjata ja johtaa terveydensuojelun valvontaa Suomessa. Läänin alueella valvonnan toimeenpanon seurannasta ja kuntien ohjaamisesta vastaa lääninhallitus. Käytännön valvontatyön toteutus kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja sen alaisena työskenteleville eläinlääkäreille ja terveystarkastajille. Varsinkin terveystarkastajien määrä väheni 1990-luvulla voimakkaasti (30 %) samalla kun valvontatehtävien määrä on lisääntynyt muun muassa asuntojen kosteus- ja mikrobivaurioiden selvitystarpeen vuoksi. Valvontatehtävien vaikeutuminen ja lisääntyminen on johtanut myös tarpeeseen lisätä keskitettyä ohjausta ja neuvontaa valvonnan eri osa-alueilla.

Terveydensuojelulain säätämisen aikaan 1994/1995 valtion sosiaali- ja terveyshallinnon keskusvirastot oli lakkautettu. Tämän johdosta terveydensuojelulakia säädettäessä useat aikaisemmin lääkintöhallitukselle ja sittemmin sosiaali- ja terveyshallitukselle kuuluneet valvonnan johtotehtävät jouduttiin suurilta osin siirtämään sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle. Järjestely ei ole nykyisissä EU-jäsenyyden aikaisissa oloissa tarkoituksenmukainen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee ensisijassa vastata yhteisölainsäädännön ja kotimaisen lainsäädännön valmistelusta sekä ympäristöterveydenhuollon kansainvälisten järjestöjen asioiden ja sopimusten valmistelusta ja voimaansaattamisesta. Täten lainsäädännön toimeenpanon ja valvonnan käytännön johtoa ei ole mahdollista toteuttaa riittävällä tehokkuudella ministeriöstä käsin.

Tehtävien siirtojen jälkeen ministeriöön jäisi vastuu lainsäädännön valmistelusta sekä siihen liittyvästä EY-lainsäädännön valmistelusta, toiminnan yleisestä johtamisesta ja ohjauksesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus vastaisi alan valtakunnallisista valvontatehtävistä sekä lääninhallitusten ja kuntien ohjauksesta.

1.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on tehostaa ympäristöterveydenhuollon valvonnan toimeenpanon ohjausta sekä kuntien mahdollisuuksia suoriutua valvonnan toimeenpanosta nykyistä paremmin. Ehdotuksen tavoitteena on myös parantaa sosiaali- ja terveysministeriön edellytyksiä hoitaa sille kuuluvan ympäristöterveydenhuollon norminannon valmistelua ja yhteisölainsäädännön valmisteluun osallistumista.

1.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksen keskeisenä ehdotuksena on siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tehtäväksi ohjata terveydensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten toimeenpanoa ja ohjausta. Tuotevalvontakeskus voisi antaa myös lain säännösten toimeenpanoa ja valvontaa koskevia ohjeita. Tällä tavoin voidaan lisätä valvonnan yhdenmukaisuutta kunnissa ja lisätä kansalaisten ja toiminnanharjoittajien oikeusturvaa valvontatoimenpiteiden toteuttamisessa.

Esityksessä ehdotetaan myös eräiden nykyisin kunnille kuuluvien valvontatehtävien ohjauksen antamista tuotevalvontakeskuksen hoidettavaksi kuten terveydensuojelulain 25 §:n mukaiset jätteitä koskevat ohjeet. Samalla myös muutettaisiin eräät nykyisessä laissa asetuksella annetut säännökset perustuslain 80 §:ssä edellyttämiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksiksi.

2.1. Taloudelliset vaikutukset

Tehtävänsiirto toteutettaisiin valtion vuoden 2003 talousarvioesityksessä siirtämällä 250 000 euroa ministeriön momentilta 33.53.23 "Terveyden edistäminen ja valvonta" sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen momentille 33.09.21. Määrärahaa voitaisiin käyttää 2 henkilötyövuotta vastaavan henkilöstömäärän palkkaamiseen ja valvonnasta aiheutuvien muiden menojen maksamiseen. Tehtävänsiirrosta ei aiheudu lisäkuluja valtionhallinnolle eikä kunnille.

2.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä lisättäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tehtäviä terveydensuojelulain toimeenpano- ja valvontatehtävillä, jotka siirrettäisiin tuotevalvontakeskukseen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Valvontatehtävien siirto ministeriöstä keskushallinnon valvontayksikölle on nykyisten hallinnon kehittämisperiaatteiden mukainen. Siirron henkilöstövaikutuksena olisi hallinnonalan sisäinen siirto, jolla olisi mahdollista palkata sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen lisähenkilöstöä kahden henkilötyövuoden verran.

2.3. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia, mutta sen tavoitteena on parantaa organisaatiouudistuksen myötä kunnissa toteutettavaa terveydensuojelulain toimeenpanoa ja valvontaa ja täten edistää välillisesti elinympäristön terveellisyyttä.

2.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Esityksellä ei ole vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan.

3.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen kanssa.

3.2. Lausunnot

Esityksestä on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Suomen Kuntaliitolta, elintarvikevirastolta, sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry:ltä, Kuntien terveystarkastajat ry:ltä ja Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistykseltä. Lausunnot on saatu kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, elintarvikevirastolta, sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Kuntien terveystarkastajat ry:ltä, Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry:ltä ja Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistykseltä.

4.1. Riippuvuus muista esityksistä

Esitys ei ole riippuvainen muista hallituksen esityksistä, mutta geenitekniikkalakia koskeva valmisteilla oleva hallituksen esitys täydentää tässä esityksessä ehdotettuja tehtävänsiirtoja sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen.

4.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista

Esityksellä ei ole vaikutuksia kansainvälisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin.

4 §. Valvonnan johto ja ohjaus. Terveydensuojelulain 4 §:n 1 momentissa mainittu terveydensuojelun yleisen suunnittelun ja valvonnan ylin johto ja ohjaus säilyisivät sosiaali- ja terveysministeriöllä.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin maininta sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta, jonka tehtävänä olisi vastata terveydensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten toimeenpanon valvonnasta ja ohjauksesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus vastaisi käytännössä terveydensuojelulain lukujen 4 (Ilmoituksenvarainen toiminta), 5. luku (Talousvesi), 6. luku (Jätteet ja jätevedet), 7. luku (Asunnon ja muun oleskelutilan sekä yleisten alueiden terveydelliset vaatimukset) ja 9. luku (Hautausmaat ja hautaaminen) valvontaa kuuluvasta ohjauksesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen lain toimeenpanoa koskeva ohjaus suuntautuisi erityisesti, yhteistyössä lääninhallitusten kanssa, kunnan terveydensuojeluviranomaisten valvontakäytäntöjen kehittämiseen ja neuvontaan valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi koko maassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus vastaisi myös terveydensuojelulain 13 §:n tarkoittamien ilmoitusmenettelyjen kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön toimenkuvan suuntautuessa entistä enemmän yhteisölainsäädännön valmisteluun, norminantoon ja kansainvälisten, terveydensuojelua koskevien sopimusten ja ohjelmien laadintaan, valvontatoimenpiteiden ohjaus ja kehittäminen kunnan valvontaviranomaisen tueksi on viime vuosina heikentynyt jatkuvasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen kehittäminen sosiaali- ja terveysministeriötä avustavaksi keskusvirastoksi on siten välttämätöntä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen kehittäminen terveydensuojelun keskusvirastoksi parantaa myös Suomen mahdollisuuksia hoitaa sille kuuluvien, EU:lle laadittavien raporttien ynnä muiden sellaisten tehtävien valmistelua. Terveydensuojelulain 8. luvun (Yleinen elintarvikehygienia) valvontatehtävien ohjaus säilyisi edelleen elintarvikevirastolla. Sosiaali- ja terveysministeriöllä säilyisi edelleen, kuten nykyisessäkin laissa terveydensuojelun ylin johto, suunnittelu ja ohjaus.

Voimassaolevan terveydensuojelulain 4 §:n 3 momentissa on säädetty, että sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa yleisiä ohjeita terveyshaittojen arvioimiseksi. Ehdotettu säännös ei sisältäisi erityistä mainintaa valtuudesta antaa asiaa koskevia ohjeita. Perustuslain 68 §:n mukaan ministeriö ja sen alaiset virastot voivat antaa hallinnollisia määräyksiä yleistoimivaltansa nojalla. Näin ollen jatkossa sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarvittaessa yleisiä ohjeita tässä laissa tarkoitettujen terveyshaittojen arviointiperusteista. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus voi puolestaan antaa ohjeita lain säännösten toimeenpanoa ja valvontaa koskevissa asioissa.

7 §. Kunnan terveydensuojeluviranomainen. Terveydensuojelulain 7 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi perustuslain 80 §:n perusteella siten, että säännöksessä viitattaisiin asetuksen antajaan, joka olisi valtioneuvosto. Lisäksi pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi perusluonnehdinnat kunnan terveydensuojeluviranomaisen pätevyydestä. Terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavalla kunnallisella viranhaltijalla olisi oltava soveltuva korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu- tai teknillinen opistotasoinen tutkinto. Terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavan viranhaltijan kelpoisuuden täyttäisi myös henkilö, joka terveydensuojelulain voimaan tullessa hoiti vastaavia terveydenhuoltolain (469/1965) valvontatehtäviä. Asiasisällöltään vastaava säännös on nykyisin terveydensuojeluasetuksen 43 §:ssä.

13 §. Ilmoitusvelvollisuus. Terveydensuojelulain 13 §:n 1 momentin 6 kohta, 3 momentti, 5 momentti ja 6 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että perustuslain 80 §:n perusteella säännöksissä viitattaisiin asetuksen antaviin tahoihin. Perustuslain 80 §:n mukaan ministeriö voi antaa asetuksen teknisluonteisista asioista. Tällaisista seikoista on kyse 1 momentin 6 kohdassa, 3 momentissa ja 6 momentissa, joissa asetuksen antajana olisi mainittu sosiaali- ja terveysministeriö. Näin ollen vain 5 momentissa asetuksen antaja olisi valtioneuvosto, kuten nykyisin.

14 §. Ilmoitus eräissä tapauksissa. Voimassaolevan14 §:n 1 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä matkustaja-aluksessa, lentokoneessa, junassa tai muussa yleisessä kulkuvälineessä olevan elintarvikehuoneiston ilmoituksen tekemisestä. Koska ilmoitus koskee elintarvikehuoneistoa ja sen hygieniaa on perusteltua, että elintarvikevirasto, joka lain 4 §:n nojalla valvoo yleistä elintarvikehygieniaa, velvoittaa toiminnanharjoittajan tekemään kyseessä olevan ilmoituksen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteen ilmoituksen tekemisestä antaa elintarvikevirasto sosiaali- ja terveysministeriön asemesta.

15 §. Ilmoituksen käsittely ja ilmoitusvelvolliselle annettavat määräykset Terveydensuojelulain 15 §:n 3 momentin mukaan päätöksestä ja sen sisällöstä säädetään asetuksella. Perustuslain 80 §:n mukaisesti pykälää ehdotetaan muutettavaksi, että asetuksenantaja olisi valtioneuvosto.

25 §. Jätteitä koskevat yleiset ohjeet. Jätteiden ja jätevesien käsittelystä on usein todettu aiheutuvan, esimerkiksi jätevesilietteiden levityksen seurauksena terveyshaitaksi katsottavaa hajuhaittaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tehtävänä olisi antaa jätteiden ja jätevesien käsittelystä ohjeita terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jotta ohjeet eivät olisi ristiriitaisia ympäristönsuojelun tavoitteiden ja määräysten kanssa, sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tulisi ennen ohjeiden antamista hankkia niistä muiden sellaisten viranomaisten tai tahojen kannanotto, joiden toimintaa tai etua asia erityisesti koskee.

32 §. Asunto, yleisiä alueita ja laitoksia koskevat tarkemmat säännökset ja ohjeet. Terveydensuojelulain 32 § ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä terveydellisin perustein fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnossa ja muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä:

1) lain 28 §:ssä tarkoitettujen alueiden ja laitosten terveydellisistä arviointiperusteista;

2) lain 29 §:ssä mainittujen yleisen uimalan, uimahallin, uimarannan, kylpylän sekä yleisen virkistymis-, kuntoutus-, hieronta- tai muun vastaavan yleisen altaan veden terveydellisistä laatuvaatimuksista ja säännöllisestä valvonnasta; sekä

3) yleisen uimarannan tai uimapaikan veden terveydellisistä ja muista laatuvaatimuksista.

43 §. Asetuksenantovaltuutus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että perustuslain 80 §:n mukaisesti säännöksessä olisi asetuksen antavana tahona mainittu valtioneuvosto.

54 §. Rangaistussäännökset. Terveydensuojelulain 54 §:n 4 momentin 2 kohta ehdotetaan kumottavaksi. Edellä mainittu säännös viittaa terveydensuojelulain 19 ja 23 §:n, jotka ovat kumottuja lailla 120/2001.

56 §. Muutoksenhaku. Terveydensuojelulain 56 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, kunnan terveydensuojeluviranomaisella olisi oikeus hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan terveydensuojeluviranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Muutos ehdotetaan tehtäväksi sen vuoksi, että hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaan viranomainen ei saa valittaa ellei laissa ole näin säädetty tai viranomaisen valitusoikeus on julkisen edun vuoksi tarpeen. Muutosta vastaava menettely on omaksuttu muun muassa ympäristösuojelulain (86/2002) 97 §:ssä.

Lisäksi 56 §:n 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Tässä momentissa säädetään siitä, että uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Tämä säännös on perustauslain 21 §:n vastainen ja se tulee siksi kumota.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivän tammikuuta 2003. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lakiehdotus

Lakiehdotukset