Sisällysluettelo
- YLEISPERUSTELUT
- YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
- Laki kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuk-sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
- Laki kemikaalilain 42 ja 52 §:n muuttamisesta
- Laki rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys Eduskunnalle kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä kemikaalilain 42 ja 52 §:n ja rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta. HE 25/2004
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Rotterdamissa, Alankomaissa syyskuussa 1998 tehdyn yleissopimuksen kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä.
Rotterdamin yleissopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välistä yhteistä vastuuta ja yhteistyötä tiettyjen vaarallisten kemikaalien kansainvälisessä kaupassa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Lisäksi sen tarkoituksena on edistää ympäristön kannalta järkevää kemikaalien käyttöä helpottamalla kemikaalien ominaisuuksia koskevien tietojen vaihtoa. Rotterdamin yleissopimuksen pääperiaatteena on, että kielletyn tai ankarasti säännellyn kemikaalin taikka erittäin vaarallisen torjunta-aineen vienti on mahdollista vain ainetta maahan tuovan sopimuspuolen ennakolta ilmoitetun suostumuksen perusteella. Rotterdamin yleissopimuksessa vahvistetaan menettely, jonka avulla tuojamaat antavat virallisesti luvan tietyn kemikaalin maahantuontiin ja ilmoittavat sitä koskevista päätöksistään. Rotterdamin yleissopimus koskee torjunta-aineita ja teollisuuskemikaaleja, jotka on terveys- tai ympäristösyistä kielletty tai joiden käyttöä on tiukasti säännelty. Lisäksi kehitysmaat ja siirtymätalouden maat voivat ehdottaa, että Rotterdamin yleissopimusta sovelletaan sellaisiin erittäin vaarallisiin torjunta-aineisiin, jotka käyttöolosuhteissa aiheuttavat näiden maiden alueella ongelmia. Erityisesti tavoitteena on suojella kehitysmaiden ihmisten terveyttä ja ympäristöä vaarallisten kemikaalien käytön aiheuttamilta haitoilta.
Euroopan unionissa yleissopimus on toimeenpantu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella vaarallisten kemikaalien tuonnista ja viennistä. Esitykseen sisältyy lakiehdotus Rotterdamin yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lakiehdotukset kemikaalin sekä rikoslain muuttamisesta.
Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin Rotterdamin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.
YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
Kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä koskeva Rotterdamin yleissopimus, koskee ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn (Prior Informed Consent), jäljempänä PIC-menettely, soveltamista tiettyihin kansainvälisen kaupan kohteina oleviin vaarallisiin kemikaaleihin ja torjunta-aineisiin. Yleissopimus hyväksyttiin Rotterdamissa 10 päivänä syyskuuta 1998 pidetyssä diplomaattikonferenssissa. Yleissopimuksen on allekirjoittanut 72 valtiota ja Euroopan yhteisö. Tämän esityksen antamiseen mennessä yleissopimuksen on ratifioinut, hyväksynyt tai siihen on liittynyt Euroopan yhteisö ja 59 valtiota, joista 10 on Euroopan unionin jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Tanska). Yleissopimus tuli voimaan 24 päivänä helmikuuta 2004.
Yleissopimus on tärkeä edistysaskel kehitettäessä tiettyjen vaarallisten kemikaalien ja torjunta-aineiden kansainvälisen kaupan sääntelyä, jonka avulla voidaan suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä mahdollisilta haitoilta sekä edistää näiden aineiden ympäristönäkökohtien kannalta järkevää käyttöä.
Yleissopimuksen pääperiaatteena on, että yleissopimuksen III liitteeseen kuuluvan kielletyn tai ankarasti säännellyn kemikaalin taikka erittäin vaarallisen torjunta-aineen vienti on mahdollista vain ainetta maahan tuovan sopimuspuolen ennakolta ilmoitetun suostumuksen perusteella. Yleissopimuksessa vahvistetaan menettely, jonka avulla tuojamaat antavat virallisesti luvan tietyn kemikaalin maahantuontiin ja ilmoittavat sitä koskevista päätöksistään. Menettelyn avulla on tarkoitus varmistaa, että viejämaat noudattavat näitä päätöksiä. Yleissopimus koskee torjunta-aineita ja teollisuuskemikaaleja, jotka on terveys- tai ympäristösyistä kielletty tai joiden käyttöä on ankarasti säännelty. Lisäksi kehitysmaat ja siirtymätalouden maat voivat ehdottaa, että yleissopimusta sovelletaan sellaisiin erittäin vaarallisiin torjunta-aineisiin, jotka käyttöolosuhteissa aiheuttavat näiden maiden alueella ongelmia. Yleissopimus sisältää määräykset siitä, millä edellytyksillä kemikaalit hyväksytään III liitteeseen ja siten PIC -menettelyn piiriin kuuluvaksi. Lisäksi yleissopimuksessa on määräykset asiantuntija-avun antamisesta.
2. Nykytila
2.1. Kansainvälinen sääntely
Rotterdamin yleissopimus perustuu pääasiassa kansainvälisen kaupan kohteina olevia kemikaaleja koskevien tietojen vaihtoa koskevien Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 1987 hyväksymiin ja vuonna 1989 muuttamiin niin sanottuihin Lontoon suuntaviivoihin sekä torjunta-aineiden jakelua ja käyttöä koskeviin Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 1986 hyväksymiin ja vuonna 1989 muuttamiin kansainvälisiin menettelytapasääntöihin. Näissä asiakirjoissa annettiin suosituksia kemikaalien vientiä koskevasta ilmoitusmenettelystä, eli PIC–menettelystä, ja sitä sovelletaan vapaaehtoisesti yli 160 maassa. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet näiden suositusten mukaisiin toimiin.
Vuonna 1992 pidetyssä Rion ympäristö- ja kehityskonferenssissa sovittiin tavoitteeksi muuntaa vapaaehtoinen PIC -menettely oikeudellisesti sitovaan muotoon. Varsinaiset neuvottelut aloitettiin vuonna 1995, jolloin UNEP ja FAO yhteisesti asettivat kansain-välisen neuvottelukomitean valmistelemaan sopimusta. Neuvotteluiden jälkeen yleis-sopimus avattiin allekirjoitettavaksi 10 päivänä syyskuuta 1998 Rotterdamissa pidetyssä diplomaattikonferenssissa.
Yleissopimus perustuu samanlaiseen lähestymistapaan kuin vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (SopS 45/1992) ja biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja. Baselin sopimus koskee ongelmajätteiden ja Cartagenan pöytäkirja elävien muunneltujen organismien siirtoja. Sopimuksilla säännellään ennakkosuostumusmenettelystä, jonka tarkoituksena on varmistaa se, ettei jätteiden, organismien tai vaarallisten aineiden siirtoihin ryhdytä ennen kuin niihin on saatu sopimusvaltioiden suostumus.
2.2. EY-lainsäädäntö
Edellä kerrottujen Lontoon suuntaviivojen ja FAO:n kansainvälisten menettelytapa-sääntöjen noudattamiseksi Euroopan yhteisössä hyväksyttiin 23 heinäkuuta 1992 neuvoston asetus (ETY) N:o 2455/92 tiettyjen vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista.
Euroopan yhteisö ja sen jäsenmaat osallistuivat Rotterdamin yleissopimusta koskeviin neuvotteluihin. Vuoden 1992 asetus ei kuitenkaan kaikilta osin vastannut yleissopimuksen vaatimuksia. Tämän vuoksi komissio antoi 24 päivänä tammikuuta 2002 ehdotuksen asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista. Ehdotuksen perusteella hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 304/2003 vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista, jäljempänä asetus (EY) N:o 304/2003. Asetus tuli voimaan 7 päivänä maaliskuuta 2003. Asetuksella pannaan täytäntöön Rotterdamin yleissopimus yhteisössä sekä kumotaan neuvoston asetus (ETY) N:o 2455/92. Asetus (EY) N:o 304/2003 on suoraan sovellettavaa oikeutta ja sen voimaantulo edellyttää, että jäsenvaltiot säätävät kansallisesti ainoastaan asetuksen (EY) N:o 304/2003 edellyttämistä toimivaltaisista viranomaisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 304/2003 mukaan jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komission kautta Rotterdamin yleissopimuksen sihteeristölle kemikaalien kansallisista kielloista ja rajoituksista ja täyttää siltä osin yleissopimuksen sopimuspuolille asettamat velvollisuudet.
Uuden asetuksen (EY) N:o 304/2003 määräykset menevät joiltakin osin Rotterdamin yleissopimuksen määräyksiä pidemmälle. Tämä on katsottu tarpeelliseksi, jotta varmistettaisiin, että tuojamaiden ympäristön ja terveyden suojelun taso ei heikkene. Asetuksella (EY) N:o 304/2003 säädetään esimerkiksi, että vienti-ilmoitusmenettelyä ja vientiin tarkoitettujen vaarallisten kemikaalien pakkauksia ja merkintöjä koskevia määräyksiä sovelletaan yhteisöstä kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin riippumatta siitä, ovatko tuontimaat yleissopimuksen sopimuspuolia. Yhteisö ulottaa myös yleissopimuksen tietojenvaihtoa ja teknistä apua koskevat säännökset koskemaan kaikkia maita. Yhteisön vienti-ilmoitusmenettelyä sovelletaan yleissopimuksessa mainittujen kemikaalien lisäksi useisiin sellaisiin kemikaaleihin, jotka on yhteisössä kielletty tai tiukasti säänneltyjä. Edelleen asetuksessa (EY) N:o 304/2003 kielletään kokonaan pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevaan Tukholman yleissopimukseen sisältyvien kemikaalien sekä elohopeaa sisältävien hienosaippuoiden vienti. Asetuksen (EY) N:o 304/2003 mukaan vaaditaan vienti-ilmoitus myös sellaisista esineistä, jotka voivat aiheuttaa riskiä käytettäessä tai käsiteltäessä niitä jätteenä.
Asetuksessa (EY) N:o 304/2003 säädetään myös yleissopimuksen mukaisten väli-aikaisten järjestelyjen täytäntöönpanosta siihen asti, kunnes yleissopimus tulee kansainvälisesti voimaan.
2.3. Suomen lainsäädäntö
Suomessa kemikaalien maahantuonnista ja maastaviennistä säädetään kemikaalilaissa (744/1989). Kemikaalilain 42 §:ssä säädetään kemikaalien maasta luovuttamisen yhteydessä sovellettavasta ilmoitusmenettelystä. Säännöksellä on saatettu voimaan Euroopan yhteisöjen asetus 2455/92/ETY tiettyjen vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista. Yhteisön asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kemikaalien osalta noudatetaan asetuksessa säädettyä menettelyä, jolta osin toimivaltaisena viranomaisena toimii Suomen ympäristökeskus. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien kemikaalien ilmoitusmenettelystä säädetään kemikaalilain 42 §:n 2 momentissa. Tämän mukaan se, joka luovuttaa maasta vietäväksi kemikaalia, jonka käsittelystä on Suomessa luovuttu terveyden tai ympäristön suojelemiseksi, on velvollinen ilmoittamaan kemikaalin viennistä Suomen ympäristökeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös kemikaalia, jonka käsittely on Suomessa kielletty tai sitä on Suomessa tiukasti säännelty. Tällaisia ilmoituksia ei lain voimassaoloaikana ole kuitenkaan tehty. Kemikaalilain 8 §:n mukaan kemikaalien maastavientiä koskevien säännösten noudattamista valvoo myös tullilaitos.
Kemikaalilain 52 § sisältää säännökset kemikaalirikkomuksesta. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö 42 §:n 2 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tai tiettyjen vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2455/92 4 artiklan mukaisen velvollisuuden antaa tietoja tai rikkoo 7 artiklan säännöksiä kemikaalien pakkaamisesta ja merkinnöistä taikka asetuksen 5 artiklassa ja II liitteessä tarkoitetun määrämaan tekemää päätöstä, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kemikaalirikkomuksesta sakkoon. Rikoslain (39/1889) 48 luvussa on mahdollisuus säätää ympäristörikoksista, mutta kemikaalilain osalta tätä ei ole toistaiseksi tehty.
2.4. Suomen ja Euroopan yhteisön jaettu toimivalta
Euroopan yhteisöllä on perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaa tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja täyttää niistä aiheutuvat velvollisuudet, jotka myötävaikuttavat ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen, ihmisten terveyden suojeluun, luonnonvarojen harkittuun ja järkevään käyttöön sekä sellaisten toimenpiteiden edistämiseen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin.
Rotterdamin yleissopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka osalta sopimustoimivalta on sekä yhteisöllä että sen jäsenvaltioilla. Yleissopimuksen määräykset kuuluvat pääasiassa yhteisön toimivaltaan. Sopimus sisältää kuitenkin myös jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, jotka ovat kokonaisuuden kannalta merkitykseltään vähäisiä.
Liittyessään yleissopimukseen yhteisö antoi yleissopimuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoituksen toimivallastaan sopimuksen toimialaan kuuluvissa asioissa. Toimivaltajulistus on liitetty neuvoston päätökseen N:o 2003/106/EY. Jatkossa EY:n on myös ilmoitettava sopimuksen tallettajalle kaikista olennaisista muutoksista, jotka koskevat sen toimivallan laajuutta. Toimivaltaa koskevan ilmoituksen tarkoituksena on tiedottaa sopimuksen muille sopimuspuolille toimivallan jakautumisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimivallan jakoa on käsitelty tarkemmin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä yksityiskohtaisten perusteluiden kohdassa 4.
2.5. Nykytilan arviointi
Rotterdamin yleissopimuksen määräysten toteuttaminen edellyttää ainoastaan vähäisiä muutoksia Suomen lainsäädäntöön, koska yleissopimuksen määräykset on pääosin pantu jo täytäntöön asetuksella (EY) N:o 304/2003. Asetus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Asetus (EY) N:o 304/2003 edellyttää kuitenkin pieniä tarkennuksia kemikaalilain 42 ja 52 §:ään sekä rikoslain 48 luvun 1 §:n 2 ja 3 kohtaan.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 edellyttämien muutosten lisäksi kemikaalilaissa olisi tarpeen säätää toiminnanharjoittajille velvollisuus tehdä ilmoitus sellaisten kemikaalien viennistä, jotka on kielletty tai joiden käyttöä on Suomessa rajoitettu yleissopimuksen tarkoittamalla tavalla, mutta joita ei ole säännelty yhteisölainsäädännöllä eivätkä siten kuulu neuvoston asetuksen soveltamisalaan. Tällaisia kemikaaleja voisivat olla muun muassa eräät torjunta-aineet ja biosidit, joiden käyttöä ja markkinoille tuontia voidaan yhteisölainsäädännön (direktiivit 91/414/ETY ja 98/8/EY) mukaisesti säädellä kansallisesti. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin 42 §:ssä tarkoitettuihin kansallisiin kieltoihin ja rajoituksiin liittyvien vienti-ilmoitusten sisällöstä ja niiden käsittelystä sekä siitä, mitä kemikaaleja kansallinen vienti-ilmoitusmenettely koskee. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös tarkemmin tullilaitoksen tehtävistä. Olisi myös tarpeen tehdä neuvoston asetuksen edellyttämät muutokset rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 kohtaan. Lisäksi tarkistettaisiin rikoslain 48 luvun 1 §:n 2 kohtaa siten, että myös kemikaalilain tai sen nojalla annetun asetuksen vastainen kemikaalin valmistus, luovuttaminen, kuljetus, käyttö, käsittely tai säilyttäminen tulisi rikoksena rangaistavaksi. Näiden muutosten jälkeen Suomen lainsäädäntö vastaisi sisällöltään Rotterdamin yleissopimuksen määräyksiä ja täyttäisi siinä sopimuspuolille asetetut vaatimukset.
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Esityksen tavoitteena on saattaa Rotterdamin yleissopimuksen määräykset voimaan Suomessa niiltä osin kuin määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
Esityksessä ehdotetaan myös, että kemikaalilain 42 § ja 52 §:ään sekä rikoslain 48 luvun 1 §:ään tehtäisiin Rotterdamin yleissopimuksen sekä asetuksen (EY) N:o 304/2003 edellyttämät muutokset. Ympäristön turmelemista koskevan rikoslain 48 luvun 1 §:n 2 kohdassa olevaan tekotapojen luetteloon lisättäisiin kemikaalilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastainen teko.
4. Esityksen vaikutukset
4.1. Taloudelliset, organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Hallituksen esityksellä on valtiontaloudelle vähäisiä taloudellisia vaikutuksia, jotka koostuvat valvontaviranomaisten tehtävien lisääntymisestä. Hallituksen esityksellä ei ole organisaatiovaikutuksia. Rotterdamin yleissopimuksen 4 artikla velvoittaa sopimuspuolet nimeämään kansallisen viranomaisen toteuttamaan yleissopimuksessa edellytetyt hallinnolliset toimet. Suomen ympäristökeskus on säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2455/92 mukaiseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi ja Suomen ympäristökeskus toimisi ehdotuksen mukaan myös uuden asetuksen (EY) N:o 304/2003 mukaisena nimettynä viranomaisena. Kemikaalilain mukaan kemikaalin maahantuontia ja maastavientiä koskevien säännösten noudattamista valvoo tullilaitos. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tullilaitoksen tehtävistä.
Suomessa ei käytettävissä olevien tietojen mukaan valmisteta tai viedä maasta Rotterdamin yleissopimuksessa tarkoitettuja kemikaaleja. Jos toiminnanharjoittaja ryhtyy viemään maasta yleissopimuksessa tarkoitettua kemikaalia, on kemikaalilain mukaan viejän noudatettava laissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Tämä ilmoituksentekovelvollisuus koskee sekä Rotterdamin yleissopimuksessa että asetuksessa (EY) N:o 304/2003 tarkoitettua kiellettyä tai ankarasti säänneltyä kemikaalia taikka kemikaalia, jonka käsittelystä on Suomessa luovuttu terveyden tai ympäristön suojelemiseksi taikka jonka käsittely on kielletty tai sitä on tiukasti säännelty.
4.2. Ympäristövaikutukset
Yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat kemikaalit ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallisia kemikaaleja, joiden rajoitettukin käyttö edellyttää erityistä varovaisuutta ja varotoimien noudattamista. Koska Suomessa ei tällä hetkellä valmisteta yleissopimuksessa tarkoitettuja kemikaaleja vientiä varten, esityksellä ei ole suoria vaikutuksia Suomen ympäristön tilaan. Sen sijaan ilmoitusmenettelyllä pyritään vaikuttamaan ympäristön tilan paranemiseen tai estää ympäristön pilaantumista erityisesti kehitysmaissa.
5. Asian valmistelu
5.1. Rotterdamin yleissopimuksen neuvottelut
Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä ympäristö- ja kehityskonferenssissa sovittiin tavoitteesta laatia olemassa olevien kansainvälisten suositusten pohjalta oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, UNEP, valtuutti hallintoneuvoston kokouksessaan toukokuussa 1995 pääsihteerin yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n pääsihteerin kanssa asettamaan kansainvälisen neuvottelukomitean valmistelemaan oikeudellisesti sitovaa instrumenttia vaarallisten kemikaalien vienti-ilmoitusmenettelystä. Yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi Rotterdamissa pidetyssä diplomaattikonferenssissa 10 päivänä syyskuuta 1998. Samanaikaisesti vahvistettiin myös päätöslauselma, jonka mukaan aiemmat vapaaehtoiset menettelyt sisällytetään väliaikaisiin järjestelyihin, jolloin yleissopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin se tulee kansainvälisesti voimaan. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet siirtymäkauden järjestelyyn.
5.2. Esityksen valmistelu Suomessa
Suomi allekirjoitti Rotterdamin yleissopimuksen 11 päivänä syyskuuta 1998. Ulkoasianministeriö pyysi yleissopimuksen ratifioinnista lausuntoja oikeus-ministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja ympäristöministeriöltä sekä Suomen ympäristökeskukselta, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Teollisuuden- ja työnantajain keskusliitolta, Kemianteollisuus ry:ltä, Kasvinsuojeluteollisuus ry:ltä, Teknisen kaupan liitolta ja Suomen luonnonsuojeluliitolta. Lausuntopyyntöön vastanneet puolsivat yleissopimuksen ratifiointia. Annetuissa lausunnoissa todettiin yleissopimuksen edistävän sopimuspuolten välistä yhteistä vastuuta ja yhteistyötä vaarallisten kemikaalien kansainvälisessä kaupassa sekä edistävän myös ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua.
Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Ålands landskapstyrelseniltä, Suomen ympäristökeskukselta, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuote-valvontakeskukselta, Kemianteollisuus ry:ltä, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitolta, Teknisen kaupan liitolta, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja Natur och Miljö rf:ltä. Lausunnoissa esitetyt kommentit on lähes kokonaisuudessaan otettu huomioon esityksessä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Rotterdamin yleissopimus
1 artikla. Tavoite. Artiklan mukaan yleissopimuksen tavoitteena on edistää sopimuspuolten välistä yhteistä vastuuta ja yhteistyötä tiettyjen vaarallisten kemikaalien kansainvälisessä kaupassa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi mahdollisilta haitoilta. Yleissopimuksen tavoitteena on myös vaikuttaa ympäristönäkökohtien kannalta järkevään kemikaalien käyttöön helpottamalla kemikaalien ominaisuuksia koskevien tietojen vaihtoa, säätämällä kemikaalien tuontiin ja vientiin sovellettavasta päätöksentekomenettelystä sekä ilmoittamalla kyseisistä päätöksistä sopimuspuolille.
Yleissopimuksen tavoite on ilmaistu asetuksen (EY) N:o 304/2003 1 artiklassa. Artiklan mukaan Rotterdamin yleissopimuksen tavoitteisiin päästään helpottamalla kemikaalien ominaisuuksia koskevien tietojen vaihtoa, säätämällä kemikaalien tuontiin ja vientiin sovellettavasta yhteisön päätöksentekomenettelystä sekä ilmoittamalla tuontia ja vientiä koskevista päätöksistä sopimuspuolille ja tarvittaessa myös muille maille. Lisäksi niitä yhteisön säännöksiä, jotka koskevat yhteisössä markkinoille saatettujen, ihmiselle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä, sovelletaan kaikkiin kemikaaleihin silloin, kun niitä viedään EU:n jäsenvaltioista muihin sopimuspuoliin tai muihin maihin, elleivät kyseiset säännökset ole ristiriidassa kyseisten sopimuspuolien tai muiden maiden mahdollisten erityisvaatimusten kanssa.
2 artikla. Määritelmät. Rotterdamin yleissopimuksen 2 artiklan a - i kohdissa määritellään yleissopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset ilmaukset. Artiklan mukaan "kemikaalilla" tarkoitetaan sellaisenaan taikka seoksessa tai valmisteessa olevaa ainetta, joka on joko teollisesti valmistettu tai saatu luonnosta ja jossa ei ole eläviä organismeja. Kemikaaleja ovat torjunta-aineet, mukaan lukien erittäin vaaralliset torjunta-ainevalmisteet, ja teollisuuskemikaalit. "Kielletyllä kemikaalilla" tarkoitetaan kemikaalia, jonka käyttö yhdessä tai useammassa erikseen määritellyssä tarkoituksessa on kielletty ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi. Ilmaisu kattaa myös kemikaalit, joita ei ole hyväksytty lainkaan markkinoille tai jotka teollisuus on poistanut markkinoilta taikka vetänyt pois hyväksyntämenettelystä käsittelyn ollessa kesken syynä ihmisten terveyden tai ympäristön suojeleminen. "Ankarasti säännellyllä kemikaalilla" tarkoitetaan kemikaalia, jonka lähes kaikki käyttö yhdessä tai useammassa tarkoituksessa on kielletty ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi. Tietyt erityiskäyttökohteet voivat kuitenkin olla sallittuja. "Erittäin vaarallinen torjunta-ainevalmiste" tarkoittaa kemikaalia, joka on valmistettu tuholaisten torjuntaa varten ja joka yhden tai useamman altistuksen jälkeen aiheuttaa käyttöolosuhteissa nopeasti havaittavissa olevia vakavia vaikutuksia terveydelle tai ympäristölle. "Suoraan sovellettavalla lainsäädäntötoimella" tarkoitetaan sopimuspuolen toteuttamaa toimenpidettä, joka ei edellytä sopimuspuolelta myöhempää lainsäädäntötoimea ja jonka tarkoituksena on kieltää kemikaalin käyttö tai rajoittaa sitä huomattavasti. Tällä tarkoitetaan siten sääntelytoimea eli oikeudellista säädöstä, jonka tarkoitus on kieltää kemikaali tai säännellä sitä ankarasti. Rotterdamin yleissopimuksessa "tuonnilla" ja "viennillä" tarkoitetaan asiayhteydestä riippuen kemikaalin siirtoa yhdeltä sopimuspuolelta toiselle, lukuun ottamatta pelkkiä kauttakuljetuksia. "sopimuspuoli" tarkoittaa valtiota tai alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, joka on sitoutunut yleissopimukseen ja jonka osalta yleissopimus on voimassa. "Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä" tarkoitetaan tietyn alueen täysivaltaisten valtioiden muodostamaa järjestöä, jolle sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ja joka on sen sisäisten menettelyjen mukaisesti asianmukaisella tavalla valtuutettu allekirjoittamaan, ratifioimaan tai hyväksymään yleissopimuksen taikka liittymään siihen. "Kemikaalien arviointikomitealla" tarkoitetaan 18 artiklan 6 kappaleessa tarkoitettua sopimuspuolten alaista elintä.
Yleissopimuksen määritelmät on toimeenpantu asetuksen (EY) N:o 304/2003 3 artiklassa. Kemikaalin, valmisteen ja torjunta-aineen osalta viitataan voimassa olevaan yhteisölainsäädäntöön. Asetuksen (EY) N:o 304/2003 3 artiklassa määritellään myös kielletty ja ankarasti säännelty kemikaali, erittäin vaarallinen torjunta-ainevalmiste, suoraan sovellettava sääntelytoimi, Rotterdamin yleissopimuksen sopimuspuoli ja kemikaalien arviointikomitea. Asetuksen (EY) N:o 3004/2003 mukaan kielletty ja ankarasti säännelty kemikaali tarkoittaa kemikaalia joka on joko yhteisön tai jäsenvaltion sääntelytoimen nojalla kielletty tai ankarasti säännelty. Viennillä tarkoitetaan perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset täyttävän kemikaalin pysyvää tai väliaikaista vientiä, taikka kemikaalin jälleenvientiä, joka ei täytä edellä esitettyjä edellytyksiä ja johon sovelletaan muuta tullimenettelyä kuin kauttakulkumenettelyä. Tällä tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvällä säädöksellä tarkoitetaan, että kolmansista maista tulevien tuotteiden katsotaan olevan jäsenvaltioissa vapaassa vaihdannassa, jos tuontimuodollisuuksia on noudatettu. Tuonnilla tarkoitetaan sellaisen kemikaalin fyysistä tuontia yhteisön tullialueelle, johon sovelletaan muuta tullimenettelyä kuin kauttakulkumenettelyä. Vastaavasti on määritelty viejä ja tuoja.
Lisäksi asetuksella (EY) N:o 304/2003 on määritelty useita termejä, joita ei ole määritelty Rotterdamin yleissopimuksessa. Tähän on päädytty sen vuoksi, että yhteisön lainsäädäntö menee joiltain osin pidemmälle kuin yleissopimus ja sen vuoksi, että yhteisön lainsäädäntö edellyttää käytettyjen termien tarkkaa määrittelyä. Näillä perusteilla asetuksessa määritellään esine, teollisuuskemikaali, vienti-ilmoitusta edellyttävä kemikaali, PIC -ilmoitusjärjestelmään kuuluva kemikaali, PIC -menettelyä edellyttävä kemikaali, yleissopimus, PIC -menettely, sopimuspuoli, muu maa, sopimuspuolten konferenssi, sihteeristö ja päätöksenteko –ohjeet.
3 artikla. Rotterdamin yleissopimuksen soveltamisala. Artiklassa määritellään yleissopimuksen soveltamisala. Artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimusta sovelletaan kiellettyihin tai ankarasti säänneltyihin kemikaaleihin sekä erittäin vaarallisiin torjunta-ainevalmisteisiin, jotka on määritelty tarkemmin yleissopimuksen 2 artiklassa. Artiklan 2 kappaleen a - h -kohtien mukaan yleissopimusta ei sovelleta huumausaineisiin ja psyykeen vaikuttaviin aineisiin, radioaktiivisiin aineisiin, jätteisiin, kemiallisiin aseisiin, farmaseuttisiin tuotteisiin, mukaan lukien ihmisten ja eläinten lääkkeisiin, elintarvikkeiden lisäaineina käytettäviin kemikaaleihin tai elintarvikkeisiin. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta kemikaaleihin, joita käytetään sellaisina määrinä, jotka eivät todennäköisesti vaikuta ihmisten terveyteen tai ympäristöön, ja jotka on tuotu maahan tutkimusta tai analyysia varten, tai yksityishenkilön henkilökohtaista käyttöä varten, jos tuotu määrä on kohtuullinen kyseisen käytön kannalta.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 2 artiklassa säädetään sen soveltamisalasta. Asetuksen (EY) N:o 304/2003 soveltamisalaan kuuluvat tietyt vaaralliset kemikaalit, joihin sovelletaan Rotterdamin yleissopimukseen sisältyvää PIC-menettelyä, tietyt vaaralliset kemikaalit, jotka ovat kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä tai jäsenvaltiossa ja kaikkien vientiin tarkoitettujen kemikaalien luokitus, pakkaukset ja pakkausmerkinnät.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 soveltamisalan ulkopuolella ovat Rotterdamin yleissopimuksen mukaisesti huumaavat aineet, radioaktiiviset aineet, jätteet, kemialliset aseet, lääkkeet, elintarvikkeiden lisäaineet, elintarvikkeet sekä vähäisissä määrin tutkimus ja analyysikäyttöön tarkoitetut kemikaalit. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 304/2003 soveltamisalan ulkopuolella ovat rehut ja geneettisesti muunnellut organismit. Kuten asetuksen (EY) N:o 304/2003 3 artiklassa on tuonnin ja viennin osalta määritelty, yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella on myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tapahtuva kaupankäynti. Asetuksessa (EY) N:o 304/2003 ei ole sallittu tuontia yksityishenkilön henkilökohtaista käyttöä varten.
4 artikla. Nimetyt kansalliset viranomaiset. Artiklan 1 kappaleen mukaan kunkin sopimuspuolen tulee nimetä vähintään yksi kansallinen viranomainen, joka valtuutetaan toteuttamaan yleissopimuksessa edellytetyt hallinnolliset toimet. Artiklan 2 kappaleessa edellytetään sopimuspuolen pyrkivän varmistamaan sen, että viranomaisten resurssit ovat riittävät toteuttamaan nämä tehtävät tehokkaasti. Lisäksi 3 kappaleessa edellytetään sopimuspuolen ilmoittavan viranomaisten nimet ja osoitteet sihteeristölle viimeistään sinä päivänä, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan. Sihteeristö ilmoittaa viipymättä kaikille sopimuspuolille saamansa tiedot.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 4 artiklan mukaan on kunkin jäsenvaltion nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka suorittaa asetuksessa edellytetyt hallintotoimet. Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2455/92 mukainen toimivaltainen viranomainen on kemikaalilain mukaan Suomen ympäristökeskus, joka jatkaisi myös uuden asetuksen (EY) N:o 304/2003 mukaisena nimettynä viranomaisena.
5 artikla. Kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä kemikaaleja koskevat menettelyt. Sopimuspuolten on ilmoitettava sihteeristölle kaikki suoraan sovellettavat sääntelytoimet, joilla Rotterdamin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva kemikaali on kielletty tai joilla sen käyttöä on ankarasti säännelty. Sen jälkeen kun vähintään kaksi eri sopimuspuolta, jotka kuuluvat vähintään kahteen eri alueeseen, on jättänyt ilmoitukset sihteeristölle, osapuolikokouksen alaisuuteen kuuluva kemikaalien arviointikomitea arvioi tiedot. Mikäli yleissopimuksen mukaiset edellytykset täyttyvät, komitea laatii päätöksenteko-ohjeet ja suosittelee sopimuspuolten konferenssille kemikaalin sisällyttämistä PIC -menettelyyn. Sopimuspuolten konferenssi päättää tämän jälkeen, sisällytetäänkö kemikaali PIC -menettelyyn.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 5 artiklassa säädetään yhteisön osallistumisesta yleissopimukseen. PIC -menettelyyn ja vienti-ilmoitusmenettelyyn liittyvien yleissopimuksen hallinnollisten toimintojen osalta komissio toimii kaikkien nimettyjen kansallisten viranomaisten puolesta yhteisenä nimettynä viranomaisena tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden nimettyjen kansallisten viranomaisten kanssa ja niitä kuullen. Erityisesti komissio on vastuussa yhteisön vienti-ilmoitusten toimittamisesta sopimuspuolille ja muille maille, suoraan sovellettavia yhteisön sääntelytoimia koskevien ilmoitusten jättämisestä sihteeristölle sekä tietojen vastaanottamisesta sihteeristöltä. Komissio myös toimittaa sihteeristölle PIC -menettelyä edellyttäviä kemikaaleja koskevat yhteisön tuontivastineet asetuksen 12 artiklan mukaisesti.
Komissio ilmoittaa neuvoston asetuksen 10 artiklan mukaisesti sihteeristölle kirjallisesti PIC -ilmoitusmenettelyyn kuuluvat kemikaalit. Jos jäsenvaltio toteuttaa yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisen kansallisen sääntelytoimen, jolla kielletään tai tiukasti säännellään kemikaalin käyttöä ja markkinoille tuontia, sen on toimitettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot. Komissio välittää kyseiset tiedot jäsenvaltioille ja sihteeristölle.
6 artikla. Erittäin vaarallisia torjunta-ainevalmisteita koskevat menettelyt. Artikla käsittelee erittäin vaarallisten torjunta-aineiden sisällyttämistä PIC -menettelyyn. Sopimuspuoli, joka on kehitysmaa tai jonka kansantalous on siirtymä-vaiheessa ja jolle erittäin vaarallinen torjunta-ainevalmiste aiheuttaa käyttöolosuhteissa ongelmia, voi ehdottaa sihteeristölle, että kyseinen erittäin vaarallinen torjunta-ainevalmiste lisätään yleissopimuksen III liitteen luetteloon. Sihteeristö todentaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua ehdotuksen vastaanottamisesta, sisältääkö ehdotus sopimuksen edellyttämät tiedot. Jos ehdotuksessa on vaaditut tiedot, sihteeristö toimittaa viipymättä kaikille sopimuspuolille tiivistelmän vastaanotetuista tiedoista. Jos ehdotuksessa ei ole vaadittavia tietoja, sihteeristö ilmoittaa tästä ehdotuksen tehneelle sopimuspuolelle. Sihteeristö toimittaa asianmukaisen ehdotuksen ja asiaa koskevat tiedot kemikaalien arviointikomitealle, joka tarkastaa ehdotuksen ja suosittelee sopimuspuolten konferenssille, onko kyseiseen erittäin vaaralliseen torjunta-ainevalmisteeseen sovellettava ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä ja pitääkö se sisällyttää Rotterdamin yleissopimuksen III liitteen luetteloon.
7 artikla. Kemikaalien lisääminen III liitteessä olevaan luetteloon. Artikla koskee kemikaalien lisäämistä yleissopimuksen III liitteessä olevaan luetteloon ja siten PIC –menettelyn soveltamisalaan kuuluvaksi. Artiklan mukaan kemikaalien arviointikomitea valmistelee luonnoksen päätöksenteko-ohjeeksi kemikaalista, jota se on päättänyt suositella lisättäväksi III liitteen luetteloon. Päätöksenteko-ohjeen tulisi perustua ainakin Rotterdamin yleissopimuksen liitteissä erikseen määrättyihin tietoihin. Lisäksi siinä tulisi olla tiedot kemikaalin käytöstä muissa kuin säännellyissä tarkoituksissa. Artiklan mukaan suositus sekä päätöksenteko-ohjeen luonnos toimitetaan sopimuspuolten konferenssille. Sopimuspuolten konferenssi päättää, sovelletaanko kemikaaliin ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä eli PIC –menettelyä, lisätäänkö se III liitteessä olevaan luetteloon ja hyväksytäänkö päätöksenteko-ohjeen luonnos. Sihteeristö toimittaa tiedon päätöksestä ja siihen liittyvistä tiedoista kaikille sopimus-puolille, jotta sopimuspuolet voivat tehdä päätöksen siitä, sallivatko vai kieltävätkö ne tuonnin ja millä edellytyksillä. Sihteeristö tiedottaa puolivuosittain kaikille sopimus-puolille saaduista vastineista. Niiden sopimuspuolten, joista viedään kyseisiä kemikaaleja, on velvollisuus varmistaa, että niiden vientiyritykset noudattavat tuontipäätöksiä.
8 artikla. Vapaehtoiseen PIC-menettelyyn kuuluvat kemikaalit. Rotterdamin yleissopimuksen 8 artikla sisältää määräykset niistä kemikaaleista, jotka yleissopimuksen allekirjoittamisen ja ensimmäisen sopimuspuolten konferenssin välisenä aikana on sisällytetty vapaaehtoiseen PIC –menettelyyn. Näiden kemikaalien lopullisesta hyväksymisestä yleissopimuksen soveltamisalaan päättää sopimuspuolten konferenssi ensimmäisessä kokouksessaan.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 6 artiklassa säädetään kemikaaleista, joihin sovelletaan vienti-ilmoitusmenettelyä, PIC-ilmoitusmenettelyä tai kansainvälistä PIC -menettelyä. Asetuksen (EY) N:o 304/2003 I liitteessä luetellaan kyseiset kemikaalit. Liite jakautuu kolmeen osaan, joista 1 osassa luetellaan asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut vienti-ilmoitusmenettelyä edellyttävät kemikaalit, 2 osassa asetuksen (EY) N:o 304/2003 10 artiklassa tarkoitetut PIC -ilmoitusmenettelyyn kuuluvat kemikaalit ja 3 osassa asetuksen (EY) N:o 304/2003 12 ja 13 artikloissa tarkoitetut kemikaalit, joihin sovelletaan yleissopimuksessa määrättyä PIC -menettelyä.
9 artikla. Kemikaalien poistaminen III liitteessä olevasta luettelosta. Artiklassa säädetään menettelytavasta, jolla kemikaali voidaan poistaa Rotterdamin yleissopimuksesta ja siten PIC -menettelyn soveltamisalasta. Asian valmistelee kemikaalien arviointikomitea sihteeristön toimittamien tietojen perusteella. Arviointikomitean suositus toimitetaan sopimuspuolten konferenssille ja siihen liitetään tarkistettu luonnos päätöksenteko-ohjeesta sen päätettäväksi. Jos sopimuspuolten konferenssi päättää poistaa kemikaalin III liitteessä olevasta luettelosta ja hyväksyä päätöksenteko-ohjeen, sihteeristö toimittaa viipymättä nämä tiedot kaikille sopimuspuolille.
10 artikla. III liitteessä olevassa luettelossa mainittujen kemikaalien tuontiin liittyvät velvoitteet. Artiklan määräyksillä edistetään tietojenvaihtoa sopimus-puolten kesken. Sopimuspuolilla on velvollisuus toimittaa sihteeristölle vastineet tuontipäätöksistään, jotka koskevat PIC –menettelyyn sisällytettyjä kemikaaleja. Sihteeristö ilmoittaa kyseisistä vastineista muille osapuolille. Näin ollen kaikilla sopimuspuolilla on tiedot muiden sopimuspuolten suhtautumisesta tietyn vaarallisen kemikaalin tuontiin.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 8 artiklassa säädetään menettelystä, jolla sopimuspuolilta ja muilta mailta yhteisöön tuotavista kemikaaleista vastaanotetaan tuonti-ilmoitukset. Jäsenvaltion, johon kemikaali tuodaan, toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan jäljennös ilmoituksesta sekä siihen liittyvät tiedot. Muilla jäsenvaltioilla on oikeus pyynnöstä saada jäljennöksiä. Jos kansalliset viranomaiset vastaanottavat vienti-ilmoituksia suoraan tai välillisesti sopimuspuolien tai muiden maiden viranomaisilta, niiden on toimitettava komissiolle kyseiset ilmoitukset sekä niihin liittyvät tiedot.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 12 artiklassa säädetään kemikaalien tuontiin liittyvistä yleisistä velvoitteista. Komissio tekee kemikaalia koskevan tuontipäätöksen yhteisön puolesta lopullisen tai väliaikaisen tuontivastineen muodossa yhteisön voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Jos kemikaalille vahvistetaan uusia sääntelytoimia yhteisön lainsäädännön perusteella tai niitä muutetaan, komissio tarkistaa tuontipäätöksen ja ilmoittaa päätöksen sihteeristölle. Silloin kun kemikaali on kielletty tai ankarasti säännelty yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä, komissio ottaa asianomaisten jäsenvaltioiden kirjallisesta pyynnöstä huomioon kyseisen tiedon tuontipäätöksessään.
11 artikla. III liitteessä olevassa luettelossa mainittujen kemikaalien vientiin liittyvät velvoitteet. Artikla asettaa velvoitteita niin viejäsopimuspuolille kuin sopimuspuolille yleisemminkin. Viejäsopimuspuolen tulee toimeenpanna asianmukaiset lainsäädännölliset tai hallinnolliset toimenpiteet, jotta kemikaalien viejät noudattavat vastineiden mukaisia päätöksiä. Artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen tulee lisäksi varmistaa, että PIC –kemikaalia ei viedä sellaisen tuojasopimuspuolen alueelle, joka ei poikkeuksellisesti ole pystynyt toimittamaan vastinetta tai joka toimittaa väli-aikaisen vastineen, joka ei sisällä päätöstä. Vienti on kuitenkin mahdollista vastineen tai väliaikaisen päätöksen toimittamatta jättäneen tuojaosapuolen alueelle tietyissä, erikseen määritellyissä tapauksissa. Tuojasopimuspuolen tulee vastata niille esitettyyn vastauspyyntöön 60 päivän kuluessa ja ilmoittaa siitä viipymättä sihteeristölle päätöksestään.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 10 artiklassa säädetään yhteisön osallistumisesta yleissopimuksen mukaisesti kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien ilmoitusjärjestelmään. Asetuksen 13 artiklassa säädetään kemikaalien vientiin liittyvistä velvollisuuksista erityisesti silloin kun on kyse yleissopimuksen tarkoittamista PIC –kemikaaleista taikka kemikaaleista, joihin sovelletaan PIC -ilmoitusmenettelyä.
12 artikla. Vienti-ilmoitus. Artiklan mukaan sopimuspuolen, joka aikoo viedä alueellaan kiellettyä tai ankarasti säänneltyä kemikaalia, on ilmoitettava tuojasopimuspuolelle tuonnista ennen ensimmäistä toimitusta ja vuosittain sen jälkeen (niin sanottu vienti-ilmoitusmenettely) siihen asti kunnes kemikaali otetaan PIC -menettelyyn ja tuojasopimusosapuoli on toimittanut kemikaalin tuontivastineen ja se on jaettu kaikille sopimuspuolille.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 7 artiklassa säädetään menettelystä, jonka mukaan sopimuspuolille ja muille maille toimitetaan yhteisöstä vienti-ilmoitukset.
Kemikaalilain 42 §:ssä velvoitettaisiin kemikaalin maasta viejää tekemään Suomen ympäristökeskukselle ilmoitus kemikaalista, jonka käyttö on kielletty tai sitä on rajoitettu Rotterdamin yleissopimuksen tarkoittamalla tavalla, mutta jota ei ole säädelty yhteisölainsäädännöllä.
13 artikla. Vietävien kemikaalien mukana toimitettavat tiedot. Artiklan mukaan sopimuspuolten konferenssi kannustaa maailman tullijärjestöä laatimaan harmonisoituun järjestelmään perustuvat nimikkeet PIC -kemikaaleille. Kiellettyihin tai ankarasti säänneltyihin kemikaaleihin tulee soveltaa myös niitä vietäessä sellaisia pakkausmerkintävaatimuksia, joilla varmistetaan riittävä tietojen saanti ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvista riskeistä ja vaaroista. Lisäksi artiklan mukaan, kukin sopimuspuoli voi vaatia, että kemikaaleihin, joihin sovelletaan sen alueella ihmisten terveyttä tai ympäristöä koskevia pakkausmerkintävaatimuksia, sovelletaan niitä vietäessä sellaisia pakkausmerkintävaatimuksia, joilla varmistetaan riittävä tietojen saanti ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvista riskeistä ja vaaroista. Lisäksi artiklan mukaan ammattikäyttöön käytettävien kemikaalien osalta kukin viejäsopimuspuolen tulee vaatia, että kansainvälisesti tunnustetussa muodossa annettu viimeisimmät saatavilla olevat tiedot sisältävä käyttöturvallisuustiedote lähetetään kaikille tuojille. Pakkausmerkinnässä ja käyttöturvallisuustiedotteessa olevien tietojen on mahdollisuuksien mukaan oltava yhdellä tai useammalla tuojasopimuspuolen virallisella kielellä.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 16 artiklassa säädetään kemikaalien vientiasiakirjoissa edellytettävistä tiedoista. Artiklan mukaan kaikkiin yhteisöstä vietäviin kemikaaleihin on sovellettava yhteisön merkintämääräyksiä, ellei vastaanottavan maan lainsäädäntö muuta edellytä. Lisäksi kemikaaleista on toimitettava yhteisön lainsäädännön mukaiset käyttöturvallisuustiedotteet.
14 artikla. Tietojen vaihto. Artikla edellyttää, että kukin sopimuspuoli edistää tietojen vaihtoa, joka koskee yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kemikaaleja koskevia tieteellisiä, teknisiä, taloudellisia ja lainsäädännöllisiä tietoja, mukaan lukien toksikologiset, ekotoksikologiset ja turvallisuutta koskevat tiedot. Sopimuspuolten tulee myös edistää sellaisten tietojen toimittamista, jotka koskevat yleissopimuksen tavoitteisiin liittyviä kotimaisia sääntelytoimia. Artiklan mukaan yleissopimuksen nojalla tietoja vaihtavat sopimuspuolet suojelevat kaikkia luottamuksellisia tietoja yhteisesti sovitulla tavalla. Luottamuksellisina tietoina ei kuitenkaan pidetä kemikaalin tunnistetietoja, lainsäädäntötoimia koskevia tietoja, käyttöturvallisuustiedotteiden sisältämiä tietoja tai kemikaalin säilyvyyttä koskevia tietoja. Myöskään tiedot varotoimista, mukaan lukien vaarallisuusluokitus, riskin luonne sekä asiaa koskevat turvallisuusohjeet, ja yhteenveto toksikologisten ja ekotoksikologisten testien tuloksista eivät kuulu luottamuksellisina pidettävien tietojen ryhmään. Lisäksi artiklan mukaan kemikaalien valmistuspäivää ei Rotterdamin yleissopimuksessa yleensä pidetä luottamuksellisena tietona. Artiklan 5 kappaleessa edellytetään, että sopimuspuoli, joka pyytää tietoja PIC -kemikaalien kauttakulusta alueellaan, voi ilmoittaa tarpeistaan sihteeristölle, joka välittää tiedon kaikille sopimuspuolille.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 19 artiklassa säädetään tietojenvaihdosta. Lisäksi artiklassa säädetään yleissopimuksen mukaisesti, mitä tietoja ei pidetä luottamuksellisina rajoittamatta kuitenkaan yhteisölainsäädännössä säädettyä ympäristöä koskevan tiedon saannin vapautta.
15 artikla. Rotterdamin yleissopimuksen täytäntöönpano. Artiklan 1 kappaleen mukaan kunkin sopimuspuolen tulee toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kansallisten infrastruktuuriensa ja instituutioidensa perustamiseksi ja vahvistamiseksi yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten. Esimerkinomaisina yleissopimuksen täytäntöönpanoa tehostavina toimenpiteinä on mainittu kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisten toimenpiteiden antaminen tai muuttaminen sekä kansallisten rekistereiden ja tietokantojen perustaminen, mukaan lukien kemikaalien turvallisuusohjetta koskevat tiedot, teollisuuden kannustaminen kemikaalien turvallisuuden edistämiseksi, ja vapaaehtoisten sopimusten edistäminen. Artiklassa asetetaan sopimuspuolille tavoitteeksi varmistaa, että kemikaalien käsittelyä ja onnettomuuksien hallintaa sekä ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta PIC -kemikaaleja turvallisempia vaihtoehtoja koskevat tiedot ovat asianmukaisesti yleisön saatavilla. Lisäksi artiklassa kehotetaan sopimuspuolten tekemään yhteistyötä suoraan tai soveltuvin osin toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kautta yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi alueittain sekä maailmanlaajuisesti. Lisäksi artiklan mukaan minkään yleissopimuksen määräyksen ei voida tulkita rajoittavan sopimuspuolten oikeutta toteuttaa ihmisten terveyttä ja ympäristöä yleissopimuksen vaatimuksia tiukemmin suojelevia toimenpiteitä, jos tällainen toimenpide noudattaa yleissopimuksen määräyksiä ja se on kansainvälisen oikeuden mukainen.
Asetuksessa (EY) N:o 304/2003 annetaan yleissopimuksen 15 artiklan perusteella joiltain osin tiukempia määräyksiä kuin yleissopimus edellyttää. Muun muassa kemikaaleja sisältävät esineet eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan. EU-asetuksessa säädetään kuitenkin, että kemikaalien vienti-ilmoitusmenettelyä sovelletaan myös sellaisiin kemikaaleja sisältäviin esineisiin, joista voi vapautua päästöjä käytössä tai loppukäsittelyn yhteydessä tai jotka ovat kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä. Lisäksi tiettyjä yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä kemikaaleja ja esineitä ei saisi viedä yhteisöstä lainkaan. Tämä koskee muun muassa elohopeaa sisältäviä hienosaippuoita sekä Tukholman yleissopimuksella säädeltäviä pysyviä orgaanisia yhdisteitä.
16 artikla. Tekninen apu. Artiklan mukaan sopimuspuolten tulee tehdä yhteistyötä erityisesti kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden tarpeet huomioon ottaen teknisen avun tarjoamiseksi näille maille. Teknisen avun antamisen tarkoituksena on edistää kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden kemikaalien hallinnoimiseen tarvittavia infrastruktuurien ja valmiuksien kehittämistä yleissopimuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Lisäksi sopimuspuolten, joiden kemikaalien sääntelyä koskevat ohjelmat ovat edistyneemmällä tasolla, tulee antaa teknistä apua, mukaan lukien koulutusta, muille sopimuspuolille kemikaalien hallinnoimiseen tarvittavien infrastruktuurien ja valmiuksien kehittämiseksi kemikaalien koko elinkaaren hallintaa varten.
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 20 artiklassa säädetään yleissopimuksen mukaisesti teknisen avun antamisesta kehitysmaille ja siirtymätalouden maille.
17 artikla. Määräysten rikkominen. Artiklan mukaan sopimuspuolten konferenssi kehittää ja hyväksyy mahdollisimman pian sellaisia menettelyjä ja hallinnollisia järjestelmiä, joiden avulla voidaan määrittää yleissopimuksen määräysten noudattamatta jättäminen sekä sellaisten sopimuspuolten kohtelu, joiden on todettu rikkovan näitä määräyksiä. Asiaa koskeva valmistelu on meneillään ja niistä on tarkoitus päättää sopimuspuolten konferenssissa.
18 artikla. Sopimuspuolten konferenssi. Artiklan mukaan sopimuksella perustetaan sopimuspuolten konferenssi. Sopimuspuolten konferenssin ensimmäisen kokouksen kutsuvat koolle yhdessä sekä UNEP:n toimitusjohtaja että FAO:n pääjohtaja viimeistään vuoden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta. Tämän jälkeen sopimuspuolten konferenssi pitää varsinaisia kokouksia konferenssin määrittämin säännöllisin väliajoin. Artiklan mukaan ensimmäisessä kokouksessaan sopimuspuolten konferenssi laatii ja hyväksyy yksimielisesti itselleen ja mahdollisille sopimuspuolten konferenssin alaisille elimille työjärjestyksen ja varainhoitoa koskevat säännöt sekä sihteeristön toimintaa ohjaavat varainhoitomääräykset. Artiklassa asetetaan sopimus-puolten konferenssille velvollisuus tarkastella ja arvioida jatkuvasti yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Sopimuspuolten konferenssi toteuttaa Rotterdamin yleissopimuksella sille määrätyt tehtävät. Tätä tarkoitusta varten konferenssi perustaa yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi tarpeellisina pitämänsä elimet. Sopimuspuolten konferenssi myös tekee mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen sekä hallitusten välisten ja valtioista riippumattomien elinten kanssa, ja harkitsee yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia lisätoimia ja toteuttaa ne. Sopimus-puolten konferenssin tulee perustaa ensimmäisessä kokouksessaan kemikaalien arviointikomitea. Kemikaalien arviointikomitean jäsenet nimittää sopimuspuolten konferenssi. Komitean jäseninä on rajoitettu määrä hallitusten nimeämiä kemikaalien hallinnan asiantuntijoita. Komitean jäsenet nimitetään maantieteellisesti oikeudenmukaisen jaon perusteella samalla varmistaen, että sopimuspuolina olevien kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välinen tasapaino toteutuu. Sopimuspuolten konferenssi päättää komitean tehtävistä, organisaatiosta ja toiminnasta. Artiklan mukaan Yhdistyneet Kansakunnat ja sen erityisjärjestöt sekä Kansainvälinen atomienergiajärjestö ja kaikki yleissopimuksen ulkopuoliset valtiot voivat osallistua sopimuspuolten konferenssiin tarkkailijoina. Kaikki sellaiset Rotterdamin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaiset niin valtiolliset kuin valtioista riippumattomatkin kansalliset tai kansainväliset elimet ja virastot, jotka ovat ilmoittaneet sihteeristölle toiveestaan saada osallistua sopimuspuolten konferenssiin tarkkailijoina, voidaan hyväksyä, jollei vähintään kolmasosa läsnä olevista sopimuspuolista tätä vastusta. Tarkkailijoiden hyväksyntään ja osallistumiseen sovelletaan sopimuspuolten konferenssin antamia menettelysääntöjä.
19 artikla. Sihteeristö. Artiklassa määritellään sihteeristön tehtävät. Sihteeristön tehtäviin kuuluvat sopimuspuolten konferenssin ja sen alaisten elinten kokousjärjestelyt sekä palvelujen järjestäminen, samoin kuin tuen antamisen helpottaminen pyynnöstä sopimuspuolille yleissopimuksen täytäntöönpanon osalta, erityisesti kehitysmaille sekä siirtymätalouden maille. Sihteeristö myös huolehtii tarvittavan koordinoinnin varmistamisesta muiden asianosaisten kansainvälisten elinten sihteeristöjen kanssa. Lisäksi sihteeristön tehtäviin kuuluvat muut Rotterdamin yleissopimuksessa sille määrätyt sihteeristötehtävät sekä sopimuspuolten konferenssin mahdollisesti määräämät tehtävät. Artiklan mukaan yleissopimuksessa määrättyjen sihteeristötehtävien toteuttamisesta vastaavat yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman toimitusjohtaja ja Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön pääjohtaja, ellei niiden keskinäisestä sopimuksesta ja sopimuspuolten konferenssin hyväksymistä järjestelyistä muuta johdu.
20 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artikla asettaa sopimuspuolille velvoitteen sopia keskinäiset Rotterdamin yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riitansa neuvottelemalla tai muulla valitsemallaan rauhanomaisella tavalla. Artiklan mukaan yleissopimusta ratifioitaessa, hyväksyttäessä tai siihen liityttäessä taikka milloin tahansa näiden jälkeen sopimuspuoli, joka ei ole alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, voi tallettajalle toimitetulla asiakirjalla ilmoittaa, että yleis-sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevissa riidoissa se tunnustaa joko välimiesmenettelyn tai riidan saattamisen Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi pakolliseksi tai pakollisiksi saman velvoitteen hyväksyneen sopimuspuolen osalta. Artiklan mukaan jos riidan osapuolet eivät ole hyväksyneet samaa menettelyä taikka jos ne eivät ole hyväksyneet mitään näistä menettelyistä ja jos ne eivät ole pystyneet ratkaisemaan riitaansa 12 kuukauden kuluessa siitä, kun toinen osapuolista ilmoitti toiselle niiden välisen riidan syntymisestä, riita on alistettava sovittelukomiteaan riidan osapuolen pyynnöstä. Sovittelukomitea antaa kertomuksen suosituksineen. Sovittelukomiteaa koskevat muut menettelyt mainitaan liitteessä, jonka sopimuspuolten konferenssi hyväksyy viimeistään sopimuspuolten konferenssin toisessa kokouksessa.
21 artikla. Yleissopimuksen muuttaminen. Artiklan mukaan kaikki sopimuspuolet voivat ehdottaa muutoksia yleissopimukseen. yleissopimuksen muutokset hyväksytään sopimuspuolten konferenssin kokouksessa. Sihteeristö toimittaa ehdotetut muutokset sopimuspuolille ja allekirjoittajille sekä antaa ne tiedoksi tallettajalle. Artiklassa edellytetään sopimuspuolten pyrkivän kaikin keinoin sopimaan yleissopimukseen ehdotetuista muutoksista yksimielisesti. Jos kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi on käytetty ja sopuun ei ole päästy, muutos voidaan viimeisenä keinona hyväksyä kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kolmen neljäsosan ääntenenemmistöllä. Artiklan mukaan tallettaja ilmoittaa muutoksesta kaikille sopimuspuolille ratifiointia tai hyväksymistä varten. Artiklassa edellytetään, että muutoksen ratifioinnista tai hyväksymisestä ilmoitetaan tallettajalle kirjallisesti. Tämän mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan sen hyväksyneen sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun vähintään kolme neljäsosaa sopimuspuolista on tallettanut ratifiointia tai hyväksymistä koskevat asiakirjat. Tämän jälkeen muutos tulee voimaan muiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kyseinen sopimuspuoli on tallettanut muutoksen ratifiointia tai hyväksymistä koskevat asiakirjansa.
22 artikla. Liitteiden hyväksyminen ja muuttaminen. Artiklan mukaan yleissopimuksen liitteet ovat erottamaton osa Rotterdamin yleissopimusta ja viittaus yleissopimukseen tarkoittaa samalla viittausta yleissopimuksen liitteisiin, ellei toisin määrätä. Artiklan mukaan liitteissä voidaan määrätään ainoastaan menettelytapaa koskevista, tieteellisistä, teknisistä tai hallinnollisista asioista. Artiklassa määritellään menettely, jota sovelletaan yleissopimuksen lisäliitteiden ehdottamiseen, hyväksymiseen ja voimaantuloon.
23 artikla. Äänestäminen. Artiklan mukaan Rotterdamin yleissopimuksen sopimuspuolilla on lähtökohtaisesti yksi ääni. Artiklassa edellytetään, että alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on toimivaltaansa kuuluvissa asioissa yhtä monta ääntä kuin sopimuspuolina olevien jäsenvaltioidensa lukumäärä. Tällainen järjestö ei saa käyttää äänioikeuttaan, jos joku sen jäsenvaltioista käyttää omaa äänioikeuttaan ja päinvastoin.
24 artikla. Allekirjoitus. Artiklan mukaan Rotterdamin yleissopimus oli avoinna kaikille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille allekirjoittamista varten Rotterdamissa 11 päivänä syyskuuta 1998 ja Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 12 päivästä syyskuuta 1998 10 päivään syyskuuta 1999. Yleissopimuksen on allekirjoittanut 72 valtiota ja Euroopan yhteisö. Suomi allekirjoitti sopimuksen Rotterdamissa 11 päivänä syyskuuta 1998.
25 artikla. Rotterdamin yleissopimuksen ratifiointi ja hyväksyminen sekä siihen liittyminen. Artiklassa todetaan yleissopimuksen edellyttävän valtioiden tai alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen ratifiointia tai hyväksymistä. Valtiot ja alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat liittyä siihen siitä päivästä alkaen, jona yleissopimus ei enää ole avoinna allekirjoittamista varten. Rotterdamin yleissopimuksen ratifiointia ja hyväksymistä sekä siihen liittymistä koskevat asiakirjat talletetaan tallettajan huostaan. Artiklan mukaan kaikki yleissopimuksen velvoitteet sitovat sellaisia alueellisia taloudellisen yhdentymisen järjestöjä, joista tulee yleissopimuksen sopimuspuolia ilman että mikään niiden jäsenvaltioista on yleissopimuksen sopimuspuoli. Sellaisten järjestöjen osalta, joiden yksi tai useampi jäsenvaltio on yleissopimuksen sopimuspuoli, järjestö ja sen jäsenvaltiot päättävät näistä yleissopimuksista johtuvien keskinäisten velvoitteiden hoitamisesta. Tällöin järjestö ja sen jäsenvaltiot eivät saa käyttää yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan rinnakkain. Artikla edellyttää, että alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö ilmoittaa yleissopimuksen ratifiointia tai hyväksymistä taikka siihen liittymistä koskevassa asiakirjassaan toimivaltansa laajuuden yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tällaiset järjestöt ilmoittavat myös tallettajalle, joka puolestaan ilmoittaa sopimuspuolille, toimivaltansa laajuuden merkittävästä muuttumisesta.
Euroopan yhteisö on neuvoston päätöksellä N:o 2003/106/EY 19 päivänä joulukuuta 2002 hyväksynyt Rotterdamin yleissopimuksen yhteisön puolesta. Hyväksymisasiakirjan tallettamisen yhteydessä yhteisö on tallettanut artiklassa edellytetyn toimivaltaa koskevan julistuksen.
26 artikla. Voimaantulo. Artiklan mukaan Rotterdamin yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun viideskymmenes yleissopimuksen ratifiointia tai hyväksymistä taikka siihen liittymistä koskeva asiakirja on talletettu. Artiklan mukaan sellaisten valtioiden ja alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen osalta, jotka ratifioivat tai hyväksyvät yleissopimuksen taikka liittyvät siihen sen jälkeen, kun viideskymmenes yleissopimuksen ratifioimista tai hyväksymistä taikka siihen liittymistä koskeva asiakirja on talletettu, Yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kyseinen sopimuspuoli on tallettanut yleissopimuksen ratifioimista tai hyväksymistä taikka siihen liittymistä koskevat asiakirjansa. Artiklassa todetaan, että edellä tarkoitetuissa asioissa alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettaman asiakirjan ei katsota lisäävän kyseisen järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lukumäärää.
Hallituksen esityksen antamiseen mennessä Rotterdamin yleissopimuksen on ratifioinut, hyväksynyt tai siihen on liittynyt Euroopan yhteisö ja 59 valtiota. Rotterdamin yleissopimus tuli voimaan 24 päivänä helmikuuta 2004.
27 artikla. Varaumat. Yleissopimukseen ei voi tehdä varaumia.
28 artikla. Irtisanominen. Rotterdamin yleissopimuksen 28 artikla koskee yleissopimuksen irtisanomista. Artiklan mukaan sopimuspuoli voi kolme vuotta sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan sen osalta, irtisanoa sen ilmoittamalla tästä kirjallisesti tallettajalle. Artiklan mukaisesti irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut irtisanomista koskevan ilmoituksen, taikka ilmoituksessa mahdollisesti mainittuna myöhempänä ajankohtana.
29 artikla. Tallettaja. Rotterdamin yleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii yleissopimuksen tallettajana.
30 artikla. Alkuperäiset kielitoisinnot. Artiklan mukaan Rotterdamin yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englan-nin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Liitteet. Rotterdamin yleissopimuksen 5 artiklan nojalla annetuissa ilmoituksissa vaadittavista tiedoista säädetään liitteessä I. Arviointiperusteet kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien lisäämiseksi liitteessä III olevaan luetteloon säädetään yleissopimuksen liitteessä II. Kemikaalit, joihin sovelletaan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä (PIC –menettely), luetellaan yleissopimuksen liitteessä III. Erittäin vaarallisten torjunta-ainevalmisteiden lisäämistä liitteessä III olevaan luetteloon koskevista tiedoista ja arviointiperusteista säädetään yleissopimuksen liitteessä IV. Vienti-ilmoituksen tietoja koskevista vaatimuksista säädetään Rotterdamin yleissopimuksen liitteessä V. Liitteiden sisältöä kuvataan tarkemmin yleissopimuksen määräysten yksityiskohtaisissa perusteluissa.
2. Lakiehdotusten perustelut
2.1. Laki kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä koskevan Rotterdamin yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
1 §. Rotterdamin yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakiehdotuksen 1 §:n mukaan lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin Rotterdamin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.
2.2. Kemikaalilaki
Väliotsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin käsiteltävää asiakokonaisuutta.
42 §. Maasta vientiä koskeva ilmoitus. Pykälässä säädettäisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 304/2003 ja Rotterdamin yleissopimuksen toimeenpanosta. Asetuksen (EY) N:o 304/2003 artiklan 3 mukaan määräyksiä ei sovelleta EU:n jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaan kaupankäyntiin. Asetusta sovelletaan myös Euroopan talousalueella. Siten säädettäisiin, että sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueen ulkopuolelle, olisi tehtävä ilmoitus ja meneteltävä muutoin siten kuin siitä säädetään asetuksessa (EY) N:o 304/2003. Suomen ympäristökeskus toimisi asetuksen (EY) N:o 304/2003 4 artiklassa tarkoitettuna nimettynä viranomaisena. Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin kemikaalin maasta viejää tekemään Suomen ympäristökeskukselle ilmoitus kemikaalista, jonka käyttö on kielletty tai sitä on rajoitettu Rotterdamin yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla, mutta jota ei ole säädelty yhteisölainsäädännöllä. Suomen ympäristökeskus toimittaisi ilmoituksen tuontimaan viranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin ilmoituksen sisällöstä ja käsittelystä. Tullilaitoksen tehtävistä säädettäisiin lain 8 §:n nojalla annettavalla asetuksella. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mitä kemikaaleja ilmoitusmenettely koskee. Pykälän otsikko muunnettaisiin vastaamaan nykyistä menettelyä.
52 §. Kemikaalirikkomus. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin Rotterdamin yleissopimuksen ja neuvoston asetuksen täytäntöönpanosta johtuvat välttämättömät muutokset. Kemikaalirikkomukseen syyllistyisi ensinnäkin se, joka laiminlöisi 42 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen. Kemikaalirikkomuksesta rangaistaisiin myös sitä, joka laiminlöisi tai rikkoisi asetuksen (EY ) N:o 304/2003 7, 9, 13, 14, 15 tai 16 artiklassa säädettyjä velvoitteita. Siten kemikaalirikkomuksesta rangaistaisiin myös sitä, joka rikkoo asetuksen (EY) N:o 304/2003 13 artiklassa tarkoitetun määrämaan viranomaisen tekemää päätöstä. Tällaisella päätöksellä tarkoitetaan artiklan 4 kohdan mukaista kemikaalin viejään kohdistuvaa tuontivastineessa ilmoitettua päätöstä.
2.3. Rikoslaki
Asetuksen (EY) N:o 304/2003 18 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 304/2003 säännösten rikkomiseen, ja toteutettava näiden säännösten soveltamisen varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun asetus on annettu, ja ilmoitettava niiden muutokset mahdollisimman pian.
Ympäristörikoksista säädetään rikoslain 48 luvussa. Luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että ympäristön turmelemisesta voitaisiin tuomita myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tuo maahan tai vie maasta vaarallista kemikaalia neuvoston asetuksen vastaisesti. Kyseisessä lainkohdassa on jo aiemmin säädetty rangaistavaksi jätteiden siirtoja sekä otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevien yhteisön asetusten vastainen maahantuonti ja maastavienti. Vaarallisia kemikaaleja koskevan asetuksen (EY) N:o 304/2003 –eräiden yksilöityjen velvoitteiden rikkomisesta tuomittavasta sakkorangaistuksesta säädettäisiin kemikaalilain 52 §:ssä.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan lisäksi tässä yhteydessä täydennettäväksi siten, että säännökseen lisätään kemikaalilain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaiset teot. Lisäys mahdollistaisi sen, että ympäristön turmelemisesta voitaisiin rangaista myös sitä, joka rikkoo kemikaalilainsäädäntöä. Tätä on pidettävä johdonmukaisena, sillä kemikaalilain vastainen menettely on monissa tapauksissa omiaan aiheuttamaan myös ympäristön pilaantumista eikä pelkästään terveyshaittaa, jolloin rangaistuksista säädetään rikoslain 44 luvussa.
3. Voimaantulo
Rotterdamin yleissopimus tuli voimaan 24 päivänä helmikuuta 2004. Rotterdamin yleissopimuksen on allekirjoittanut 72 valtiota ja Euroopan yhteisö. Hallituksen esityksen antamiseen mennessä Rotterdamin yleissopimuksen on ratifioinut, hyväksynyt tai siihen on liittynyt Euroopan yhteisö ja 59 valtiota. Rotterdamin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä Suomen hyväksymiskirjan tallettamisen jälkeen. Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun Rotterdamin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.
Rotterdamin yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 10 kohdassa tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat määräykset. Esitykseen sisältyvän voimaansaattamislakiehdotuksen voimaantulemiselle Ahvenanmaan maakunnassa on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen.
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joista valtiolle aiheutuu välittömiä menoja. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).
Rotterdamin yleissopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Suomi hyväksyy siten yleissopimuksen perustuslain 93 §:n 1 momentin ja 94 §:n mukaisesti siltä osin kuin yleissopimuksen määräykset kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.
Rotterdamin yleissopimuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaisen Euroopan yhteisön ilmoituksen mukaan Euroopan yhteisö ilmoittaa, että sillä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja täyttää niistä aiheutuvat velvollisuudet, jotka myötävaikuttavat seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö, sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Lisäksi Euroopan yhteisö ilmoittaa, että se on jo antanut jäsenvaltioitaan sitovia säädöksiä, mukaan lukien vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 304/2003, jotka kattavat tämän yleissopimuksen pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita, ja se toimittaa kyseisten säädösten luettelon yleissopimuksen pääsihteeristöön ja tarvittaessa pitää sitä ajan tasalla. Euroopan yhteisö vastaa sen yleissopimuksesta johtuvien ja voimassa olevan yhteisön lainsäädännön alaan kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä. Yhteisön toimivallan käyttöä kehitetään sen luonteen vuoksi jatkuvasti.
Merkittävä osa Rotterdamin yleissopimuksen määräyksistä kuuluu yhteisön toimivaltaan. Toimivaltansa puitteissa EY on antanut suoraan sovellettavan asetuksen (EY) N:o 304/2003 yleissopimuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. Asetus (EY) N:o 304/2003 vastaa yleissopimuksen määräyksiä. Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat lähinnä kansallisin säädöksin toimeenpannut kemikaalien kiellot ja rajoitukset sekä niihin liittyvät yleissopimuksen velvoitteet sekä teknisen avun antamista kehitysmaille ja siirtymätalouden maille koskevat yleissopimuksen velvoitteet. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole kuitenkaan selväpiirteinen. Käytännössä toimivallan jakautuminen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä on pyritty määrittelemään jaetun toimivallan sopimuksissa suhteellisen yleisellä tasolla. Myös yleissopimuksen 25 artiklan edellyttämässä yhteisön toimivaltaa koskevassa ilmoituksessa on toimivallan jako määritelty yleisellä tasolla, koska yksityiskohtaisen selvityksen tekeminen asiasta olisi hyvin vaikeaa.
Rotterdamin yleissopimuksen 2 artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta olennaiset määritelmät. Tällainen sopimusmääräys, joka välillisesti vaikuttaa lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluu itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp). Samalla perusteella lainsäädännön alaan kuuluu myös yleissopimuksen 3 artikla. Yleissopimuksen 12 artikla sisältää niin sanotun vienti-ilmoitusmenettelyn. Esitys sisältää ehdotuksen kemikaalilain 42 §:n muuttamiseksi siten, että kemikaalin maasta viejä velvoitetaan tekemään Suomen ympäristökeskukselle ilmoitus kemikaalista, jonka käyttö on kielletty tai sitä on rajoitettu yleissopimuksen tarkoittamalla tavalla, mutta jota ei ole säädelty yhteisölainsäädännöllä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Yleissopimuksen 14 artikla sisältää määräyksiä tietojenvaihdosta. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tietoja julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Julkisuusperiaate sisältyy myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 1 §:ään. Salassa pidettävistä viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:ssä. Määräys kuuluu osittain yhteisön toimivaltaan (asetuksen (EY) N:o 304/2003 19 artikla). Rotterdamin yleissopimuksen 14 artiklassa määrätään asiasta, josta Suomessa säädetään lailla. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.
Rotterdamin yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohta sisältää määräykset sopimuspuolten välisten sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen ratkaisemisesta väli-miesmenettelyssä ja Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Sitovien riitojenratkaisu-menetelmien hyväksyminen ei ole pakollista. Koska Suomi on antanut Kansainvälisen tuomioistuimen osalta yleisen toimivaltajulistuksen, joka ilman erityistä ilmoitusta kattaa myös tästä yleissopimuksesta johtuvien riitaisuuksien ratkaisemisen, määräys ei näiltä osin aseta Suomelle uusia velvoitteita, jotka vaatisivat eduskunnan suostumuksen. Välimiesmenettelyssä voi Suomea sitovalla tavalla tulla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana ei olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa. Suomen ei ole tarkoitus sitoutua välimiesmenettelyn käyttämiseen. Näin ollen yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohta ei sisällä eduskunnan suostumusta edellyttäviä määräyksiä. Jos Suomi haluaisi myöhemmin tunnustaa välimiesoikeuden toimivallan, asialle tulisi pyytää erikseen eduskunnan suostumus.
Rotterdamin yleissopimuksen 22 artikla sisältää määräykset sopimuksen liitteiden muuttamisesta. Sopimuksen III liitteen muutokset sopimuspuolten konferenssi hyväksyy yksimielisesti. Muutos tulee voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta päätöksessä mainittuna päivänä. Kun kansainvälinen sopimus sisältää edellä kuvatunlaisen sopimuksen muutosmekanismin, valtuudet äänestää muutoksen puolesta tulee hankkia tasavallan presidentiltä ennen muutoksen kansainvälistä hyväksymistä. Yleissopimuksen III liitteen sisältämien kemikaaliluetteloiden ei voitane katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan, joten muutosmekanismilla ei vaikuteta Suomessa ylimpien valtioelinten toimivaltaan kansainvälisissä suhteissa, eikä määräys edellytä eduskunnan hyväksymistä eikä ole käsittelyjärjestyksen kannalta ongelmallinen.
Koska Rotterdamin yleissopimuksen määräykset eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa, hallituksen käsityksen mukaan yleissopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva lakiehdotus samoin kuin muutkin esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi Rotterdamissa 10 päivänä syykuuta 1998 tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä siltä osin kuin yleissopimus kuuluu Suomen toimivaltaan.
Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuk-sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Rotterdamissa 10 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä koskevan Rotterdamin yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
3 §
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasa-vallan presidentin asetuksella.
2.
Laki kemikaalilain 42 ja 52 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 14 päivänä elokuuta 1989 annetun kemikaalilain (744/1989) 42 § ja sen edellä oleva väliotsikko ja 52 §:n 1 momentin 3 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 42 § laeissa 1412/1992 ja 220/1995 ja 52 §:n 1 momentin 3 kohta laissa 404/2002, seuraavasti:
Kemikaalin maastavienti
42 §Maastavientiä koskeva ilmoitus
Sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus ja meneteltävä muutoin siten kuin siitä säädetään vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 304/2003.
Suomen ympäristökeskus toimii 1 momentissa mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisena nimettynä kansallisena viranomaisena. Suomen ympäristökeskus toimii lisäksi kansainvälisen kaupan kohteena olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyssä Rotterdamin yleissopimuksessa (SopS / ) tarkoitettuna nimettynä kansallisena viranomaisena, jollei edellä mainitusta asetuksesta muuta johdu.
Sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus Suomen ympäristökeskukselle mainitun yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun asetuksen liitteessä I mainitun kemikaalin viennistä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään mainituista kemikaaleista. Suomen ympäristökeskus välittää ilmoituksen mainitun yleissopimuksen mukaisesti vastaanottajamaan viranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella säädetään lisäksi tarkemmin mainitun yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista seikoista, jotka koskevat ilmoituksen sisältöä, ilmoituksen käsittelyä ja sen johdosta tehtäviä muita toimia.
52 §
Kemikaalirikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
3) laiminlyö 42 §:n 3 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 304/2003 7, 9, 13, 14 ja 16 artiklan mukaisen velvollisuuden antaa tietoja kemikaalin viennistä, 15 artiklan mukaisen kauttakulkua koskevien tietojen luovuttamisen taikka rikkoo 13 artiklassa tarkoitetun vastaanottaja-maan tekemää päätöstä tai 14 artiklan mukaista vientikieltoa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kemikaalirikkomuksesta sakkoon.
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
3.
Laki rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 48 luvun 1 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on laissa 587/2001, seuraavasti:
48 luku
Ympäristörikoksista
1 §Ympäristön turmeleminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,
2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta tai tuotetta taikka käyttää laitetta kemikaalilain taikka sen tai ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetun säännöksen vastaisesti tai otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 vastaisesti taikka jätelain (1072/1993) 60 §:n 1 momentissa mainitun säännöksen tai jätelain nojalla annetun säännöksen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai kiellon vastaisesti taikka laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa taikka
3) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä jätelain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tai jätelain 45 §:n 1 momentissa mainitun jätteensiirto-asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla taikka tuo maahan tai vie maasta ainetta, valmistetta tai tuotetta vastoin ympäristönsuojelulain nojalla annettua asetusta tai vastoin 2 kohdassa mainittua otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua asetusta taikka vastoin vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 304/2003 siten,
että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella
Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ympäristöministeri
Jan-Erik Enestam