Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta. Uusi laki korvaisi vuonna 1953 annetun lain räjähdysvaarallista aineista.

Uusi laki sisältäisi kaikkien vaarallisten kemikaalien, palo- ja räjähdysvaarallisten sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset.

Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta sisältäisi myös räjähteitä sekä niiden valmistusta, maahantuontia, käyttöä, siirtoa, kauppaa, luovuttamista, hallussapitoa, varastointia, säilytystä ja hävittämistä koskevat säännökset. Lisäksi laki sisältäisi vaarallisten kemikaalien käsittelyssä käytettäviä laitteita sekä laitteistojen asennusta ja huoltoa koskevat säännökset.

Pääosa uuden lain säännöksistä ei ole uusia, vaan ne on siirretty ehdotettuun lakiin nykyisin voimassa olevista asetuksista. Näin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyä koskevista velvoitteista säädettäisiin Suomen perustuslain mukaisesti lakitasolla.

Esitykseen sisältyy myös ehdotus laiksi kemikaalilain muuttamisesta. Lailla kemikaalilain muuttamisesta kumottaisiin terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset, jotka sisältyvät uuteen lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta. Esityksessä ehdotetaan myös kemikaalilain 8 §:ää muutettavaksi siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus voisi valvoa kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteita kemikaali-ilmoitusten tarkastamisen ja muun valvonnan yhteydessä.

Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus laiksi rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:n muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on korjata pykälien sanamuoto vastaamaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa käytettyjä käsitteitä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Yhteiskunnassa esiintyviä vaaroja on perinteisesti pyritty hallitsemaan muun muassa lainsäädännössä annetuilla velvoitteilla. Lainsäädännössä toiminnanharjoittajille on annettu sellaisia velvoitteita, joilla yhteiskunnan taholta on pyritty varmistamaan, että vaaroja sisältävä toiminta on turvallista. Vaarallisia aineita koskevan ensimmäisen turvallisuussäädöksen voidaan katsoa annetun vuonna 1776, jolloin annettiin ruudin käsittelyä koskeva varo-ohje. Myös perustuslaissa ihmisten perusoikeuksia koskevassa luvussa todetaan, että jokaisella on oikeus turvallisuuteen.

Teknologian kehityksen seurauksena yhteiskunnassa esiintyvät vaarat ovat muuttuneet. Tuotantoyksiköiden koon kasvaessa ja vaarallisten kemikaalien käytön lisääntyessä myös vaarat ovat kasvaneet. Nämä tekijät on myös pyritty ottamaan huomioon turvallisuuslainsäädäntöä kehitettäessä. Turvallisuuslainsäädännön tiukentamiseen on kuitenkin usein ryhdytty nimenomaan sattuneiden onnettomuuksien vuoksi.

Myös Euroopassa sattuneilla onnettomuuksilla on ollut vaikutusta Euroopan yhteisön lainsäädäntötoimenpiteisiin. Pohjois-Italiassa Sevesossa sattunut myrkyllisen kemikaalin vuoto käynnisti aikanaan vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin, Seveso-direktiivin, valmistelun. Direktiivi uudistettiin täysin neuvoston direktiivillä 96/82/EY, jäljempänä Seveso II-direktiivi. Vuoden 2003 lopussa hyväksyttiin tämän direktiivin ensimmäinen muutos. Muutoksen keskeisinä perusteina olivat viime vuosien aikana Baia Maressa Romaniassa, Enschedessä Alankomaissa ja Toulousessa Ranskassa sattuneet teollisuusonnettomuudet. Nykyisin yhteiskunnassa esiintyvien vaarojen ehkäisemiseen pyritään useasti yhtenäistämällä toimenpiteitä Euroopan unionin alueella ja myös kansainvälisillä sopimuksilla.

Laki räjähdysvaarallisista aineista (263/1953) on ollut keskeinen sellaisten vaarallisten toimintojen sääntelyssä, joista voi aiheutua räjähdysvaara. Lain nojalla on saatettu voimaan toimenpiteitä, joilla kansallisesti on pyritty räjähdysvaarasta aiheutuvien onnettomuuksien ehkäisemiseen. Viime vuosina lain nojalla on saatettu voimaan myös lain soveltamisalaan kuuluvia Euroopan yhteisön direktiivejä ja kansainvälisiä sopimuksia.

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Laki räjähdysvaarallisista aineista

Laki räjähdysvaarallisista aineista tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1954. Lakia on sen voimassaoloaikana muutettu useaan kertaan.

Laki on niin sanottu puitelaki. Lain 1 § sisältää laajan asetuksenantovaltuuden, jossa säädetään myös lain tarkoituksesta. Sen mukaan lain tarkoituksena on yleisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä henkilö- ja omaisuusvahinkojen estäminen.

Lain 1 §:n mukaan yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä henkilö- ja omaisuusvahinkojen estämiseksi voidaan sen lisäksi, mitä elinkeinonharjoittamisesta annetuissa säännöksissä on asiasta säädetty, asetuksella säätää räjähdysaineiden, palavien nesteiden ja kaasujen ynnä muiden niihin verrattavien räjähdysvaarallisten tai itsestään syttyvien aineiden ja tuotteiden sekä räjähdysvaarallisia aineita määrätyissä olosuhteissa muodostavien tuotteiden valmistuksesta, maahantuonnista, hallussapidosta, myynnistä tai muusta luovutuksesta, kuljetuksesta ja käytöstä sekä laadusta.

Lisäksi asetuksella voidaan säätää edellä mainittujen aineiden ja tuotteiden valmistus-, varastointi- ja käyttölaitteista ja niiden maahantuonnista, myynnistä ja muusta luovutuksesta, käytöstä, tarkastamisesta, asentamisesta ja huoltamisesta.

Lain 1 §:n mukaan on räjähdystarvikkeista säädettäessä otettava huomioon myös räjähdystarvikkeista ja niiden valmistuksesta aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen.

Laissa on säädetty, että lain nojalla annetulla asetuksella voidaan edellyttää, että laissa säädeltyä toimintaa saa elinkeinona harjoittaa vain siihen annetulla luvalla ja hyväksytyn johdon vastuulla.

Lain noudattamisen valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle. Lain säännösten noudattamista valvovat turvatekniikan keskus ja ne muut valvontaviranomaiset, joille sanottu tehtävä on asetuksella annettu.

Lain 1 §:n nojalla on annettu useita asetuksia. Asetuksissa on annettu velvoitteita sekä toiminnanharjoittajille että yksityishenkilöille.

Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on annettu asetus (59/1999), joka sisältää keskeiset vaarallisten kemikaalien käsittelyä koskevat säännökset. Öljylämmityslaitteistoista on annettu asetus (1211/1995).

Palavista kaasuista on annettu nestekaasuasetus (711/1993) ja maakaasuasetus (1058/1993). Lisäksi lain nojalla on annettu myös asetus vedyn tai muun palavan kaasun käyttämisestä ilmapallojen täyttökaasuna (109/1973).

Räjähteiden valmistuksesta, varastoinnista ja käsittelystä on säädetty räjähdeasetuksessa (473/1993). Tässä asetuksessa on säädetty myös ilotulitteille ja niiden käytölle asetettavista vaatimuksista. Lisäksi ammoniumnitraatista on annettu erillinen asetus, ammoniumnitraattiasetus (171/1984).

Lain nojalla on saatettu kansallisesti voimaan myös useita tuotteita koskevia Euroopan yhteisön direktiivejä. Tällaisia tuotteita ovat kaasulaitteet, siviiliräjähteet, aerosolit ja räjähdysvaarallisissa ilmaseoksissa käytettäväksi tarkoitetut laitteet ja suojausjärjestelmät. Näitä koskevat asetukset ovat kaasulaiteasetus (1434/1993), asetus räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta (1384/1994), aerosoliasetus (1433/1993) ja asetus räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (917/1996). Myös grillihiilien sytytysnesteistä on annettu asetus (947/1973).

Lain nojalla on annettu myös vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden erityissäännöksiä puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja poliisin osalta seuraavissa asetuksissa: asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista puolustusvoimissa (78/1996), asetus puolustusvoimien räjähteistä (648/1996) sekä asetus rajavartiolaitoksen ja poliisin räjähdysvaarallisista aineista (731/1983).

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain ja työturvallisuuslain (738/2002) nojalla on annettu valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003).

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain ja painelaitelailla (869/1999) kumotun paineastialain (98/1973) nojalla on annettu asetus turvallisuustekniikan neuvottelukunnasta (540/1993). Neuvottelukunta toimii kauppa- ja teollisuusministeriön apuna mainittujen lakien mukaisten teknillistä turvallisuutta koskevien asioiden käsittelyä varten.

Useassa edellä mainitussa asetuksessa on myös annettu kauppa- ja teollisuusministeriölle valtuutus antaa tarkempia säännöksiä asetusten soveltamisesta. Ennen uuden perustuslain voimaantuloa asetuksissa on yleensä annettu säännökset yleisistä turvallisuusvaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä ja niiden nojalla annetuissa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksissä säännökset teknillisistä vaatimuksista. Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut edellä mainittujen asetusten nojalla useita kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksiä, joista keskeisimmät ovat seuraavat: kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla (415/1998), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (918/1996), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös nestekaasuasetuksen soveltamisesta (344/1997), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maakaasuasetuksen soveltamisesta (1059/1993), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista (314/1985) sekä kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980).

Kemikaalilaki

Kemikaalilaki (744/1989) tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1990. Laki on kemikaaleja koskeva yleislaki. Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja. Lisäksi lain eräiden säännösten osalta tarkoituksena on myös palo- ja räjähdysvaaran ehkäiseminen.

Kemikaalilaki sisältää säännökset toiminnanharjoittajien yleisistä velvollisuuksista. Tällaisia ovat huolehtimisvelvollisuus, selvilläolovelvollisuus ja valintavelvollisuus. Velvollisuudet kuvaavat toiminnanharjoittajan vastuuta kemikaaleja käsiteltäessä.

Kemikaalilaissa on uusien aineiden ilmoitusmenettelyä ja biosidivalmisteita koskevat säännökset. Lain nojalla annetussa kemikaaliasetuksessa (675/1993) on säännökset muun muassa vaarallisten kemikaalien ryhmityksestä, luokituksesta, merkitsemisestä, ilmoitettujen aineiden luetteloinnista ja käyttöturvallisuustiedotteesta.

Kemikaalilain 7 luvussa on terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset. Näiden säännösten tarkoituksena on lain yleisen tarkoituksen lisäksi myös kemikaalien aiheuttamien omaisuusvahinkojen ehkäiseminen. Lain 35 §:ssä on säädetty asetuksenantovaltuus koskien terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia.

Kemikaalilain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain perusteella on annettu yhteinen asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Asetus koskee sekä palo- ja räjähdysvaarallisia että terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Tämän vuoksi asetuksesta on muodostunut keskeinen vaarallisten kemikaalien käsittelyä koskeva säädös. Asetuksella on pääosin saatettu kansalliseen lainsäädäntöön myös Seveso II-direktiivin velvoitteet.

Valvonta

Räjähdysvaarallisista aineista annetulla lailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla säädettyjen toimintojen keskeisinä valvontatapoina ovat olleet lupa- ja ilmoitusmenettelyt. Pääsääntöisesti lupaa on vaadittu valvonnan kannalta merkittävimmiltä kohteilta. Ilmoitusmenettelyä on käytetty lupamenettelyä keveämpänä valvontakeinona.

Lupaa edellytetään yleensä haettavaksi ennen rakennustöiden aloittamista. Lupahakemuksen yhteydessä toiminnanharjoittaja antaa riittävät selvitykset aiotusta toiminnasta. Luvan myöntämisen jälkeen valvontaviranomainen tarkastaa tuotantolaitoksen ennen sen käyttöönottoa.

Niissä asetuksissa, joilla on saatettu voimaan Euroopan yhteisön niin sanottuja tuotedirektiivejä, keskeisenä valvontamuotona on viranomaisten suorittama markkinavalvonta.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten valvontaviranomaisina toimivat pääasiassa turvatekniikan keskus ja kunnassa palopäällikkö. Asetuksissa on tarkemmat säännökset näiden viranomaisten tehtävistä ja tehtäväjaosta. Räjähdeasetuksessa on lisäksi säädetty poliisille, tullilaitokselle ja satamaviranomaisille kuuluvista tämän lain valvontatehtävistä. Nestekaasuasetuksessa on säädetty myös merenkulkuhallitukselle kuuluvista valvontatehtävistä.

Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa määriteltyä vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia valvovat yhdessä kunnan palopäällikkö ja kunnan kemikaalivalvontaviranomainen. Palopäällikön tehtävänä on valvoa palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia. Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia. Palopäällikön toimivalta valvonnassa perustuu lakiin räjähdysvaarallisista aineista ja kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen toimivalta kemikaalilakiin. Asetuksessa on lisäksi säännelty näiden viranomaisten yhteistoimintamenettelyistä.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetuissa asetuksissa on suhteellisen yksityiskohtaiset säännökset lupahakemusten käsittelyssä ja tarkastuksissa noudatettavista yhteistoimintamenettelyistä työsuojelu-, ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten kanssa.

Rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §

Rikoslain (39/1889) 44 luvun 11 §:ssä säädetään räjähderikoksen rangaistavuudesta, ja säännöksessä viitataan räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin. Rikoslain 44 luvun 12 §:ssä säädetään varomattoman käsittelyn rangaistavuudesta ja säännöksessä viitataan muun muassa räjähdysvaarallisten aineiden ja tuotteiden sekä vaarallisten kemikaalien varomattomaan käyttöön, käsittelyyn ja säilyttämiseen.

Muu lainsäädäntö

Laki räjähdysvaarallisista aineista koskee sellaisia vaarallisia toimintoja, joissa käsitellään vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä. Näitä kohteita koskevia säännöksiä on useassa muussakin laissa kuin räjähdysvaarallisista aineista annetussa laissa. Näitä säännöksiä sovelletaan räjähdysvaarallisista aineista annetun lain säännösten ohella.

Tällaisia lakeja ovat paitsi kemikaalilaki myös työturvallisuuslaki, pelastuslaki (468/2003), ympäristönsuojelulaki (86/2000), maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta (378/1974), laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994), panostajalaki (219/2000), terveydensuojelulaki (763/1994), sähköturvallisuuslaki (410/1996), painelaitelaki sekä laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004).

Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta tuli voimaan 16 päivänä helmikuuta 2004. Sen 2 §:n nojalla sitä sovelletaan kulutustavaroihin siltä osin kuin niiden aiheuttamien terveys- ja omaisuusvaarojen ehkäisemisestä ei muussa lainsäädännössä ole säännöksiä, joissa on vähintään sama turvallisuustaso.

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskeva lakiehdotus koskee myös kulutustavaroita, esimerkiksi ilotulitteita sekä sellaisia vaarallisten kemikaalien käsittelyssä tarvittavia teknisiä laitteita, vaarallisia kemikaaleja sisältäviä aerosoleja ja palavan nesteen varastointiin tarkoitettuja säiliöitä, jotka on tarkoitettu tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. Lakiehdotuksen nojalla edellytettyä turvallisuustasoa on pidettävä vähintään saman tasoisena kuin mitä kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudessa annetun lain nojalla edellytetään. Siten vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain soveltamisalaan kuuluvat kulutustavarat olisivat lähtökohtaisesti kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelta.

Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 12 §:n mukaan kulutustavaroiden turvallisuutta muun lainsäädännön nojalla valvovan viranomaisen on valvonnassaan noudatettava niitä tämän lain säännöksiä, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia sekä valvontaviranomaisen toimivaltuuksia ja oikeuksia, jollei tarkoitetun muun lainsäädännön nojalla ole mahdollista saavuttaa samaa turvallisuustasoa. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevaan lakiehdotukseen sisältyvät säännökset valvontaviranomaisen toimivaltuuksista ja oikeuksista ovat sisällöllisesti varsin samankaltaisia kuin vastaavat säännökset kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetussa lakiehdotuksessa. Elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia koskevissa säännöksissä on sen sijaan eroja. Siten vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain valvonnassa saattaisivat eräät elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia koskevat kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain säännökset, erityisesti elinkeinonharjoittajalle 4 §:ssä asetettu ilmoitus- ja yhteistyövelvoite sekä 16 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus, tulla sovellettavaksi.

Laki eräiden vakavaa vaaraa aiheuttavien tuotteiden markkinoille saattamisesta, kaupan pitämistä ja käyttöä rajoittavien toimenpiteiden ilmoittamisesta Euroopan yhteisöjen komissiolle (76/2004) tuli voimaan samanaikaisesti kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain kanssa. Se koskee niitä Suomesta Euroopan komissiolle lähetettäviä ilmoituksia, joita yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2001/95/EY) 12 artiklan mukaan on lähetettävä jäsenvaltioista Euroopan komissiolle. Kyseistä 12 artiklassa tarkoitettua RAPEX-ilmoitusta ja vastaavasti mainittua lakia sovelletaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuutta koskevan lain soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin ja räjähteisiin, kun kyse on tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitetusta kuluttajatuotteesta.

2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

Euroopan unionin vaikutukset

Keskeisin lain soveltamisalueen direktiivi on Seveso II-direktiivi. Direktiivi on jatkoa vuonna 1982 tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta annetulle neuvoston direktiiville 82/501/ETY. Seveso II-direktiivi määrittelee palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja, myrkyllisiä kemikaaleja ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja käsitteleville teollisuuslaitoksille direktiivissä annetuista ainemääristä lähtien velvoitteita, joilla pyritään ehkäisemään suuronnettomuuksien syntyminen ja minimoimaan onnettomuuksien seurausvaikutukset laitoksissa ja niiden ulkopuolella. Direktiivin velvoitteiden perusteella edellä tarkoitetut teollisuuslaitokset tekevät toiminnastaan ilmoituksen valvontaviranomaiselle, määrittelevät toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi, laativat turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja toteuttavat sitä käytännössä, laativat sisäisen pelastussuunnitelman onnettomuuksien varalle ja järjestävät harjoituksia suunnitelman toimivuuden varmistamiseksi sekä tiedottavat toiminnastaan ja siitä aiheutuvista vaaroista ympärilleen. Direktiivi edellyttää lisäksi, että valvontaviranomainen tekee laitoksille tarkastuksia, pelastustoimintaan suuronnettomuuksissa varaudutaan laatimalla ulkoinen pelastussuunnitelma sekä että maankäytön suunnittelulla ohjataan vaarallisten laitosten sijoitusta riittävän etäälle asutuksesta ja muusta toiminnasta.

Seveso II-direktiivi on saatettu Suomessa voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999 voimaan tulleilla kemikaalilakiin ja lakiin räjähdysvaarallisista aineista tehdyillä muutoksilla sekä niihin perustuvilla asetustasoisilla säännöksillä vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Ulkoista pelastussuunnitelmaa koskeva velvoite on saatettu voimaan pelastustoimilain (561/1999) nojalla annetulla sisäasiainministeriön määräyksellä varautumisesta kemikaalionnettomuuksiin. Maankäytön suunnittelua koskeva artikla on toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annetuilla säännöksillä. Suomessa direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluu noin 200 teollisuuslaitosta, joihin direktiivin velvoitteita on sovellettu vuodesta 1999 lähtien.

Vuoden 2003 lopussa hyväksytty Seveso II-direktiivin muutos laajentaa direktiivin soveltamisaluetta sisällyttämällä myös kaivostoiminnan sen piiriin sekä muuttamalla ympäristölle vaarallisten kemikaalien, räjähteiden ja ammoniumnitraatin raja-arvoja. Direktiivin velvoitteet pysyvät pääosin nykyisen kaltaisina. Komissio perustelee muutosehdotustaan Romaniassa (Baia Mare, 2000) sattuneen kaivoksen jätealtaan aiheuttaman syanidipäästön, Hollannissa (Enschede, 2000) sattuneen vakavan ilotuliteonnettomuuden sekä Ranskassa (Toulouse, 2001) sattuneen ammoniumnitraattiräjähdyksen kaltaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisemisellä. Muutokset lisäävät direktiivin velvoitteiden piiriin kuuluvien teollisuuslaitosten määrää 50—100 laitoksella Suomessa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 1999/92/EY. Direktiivissä määritellään periaatteet ja toimintatavat, joilla pyritään ennalta ehkäisemään palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien aiheuttamien räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodostuminen ja ilmaseosten syttyminen sekä rajoittamaan räjähdyksen seurauksia niin, että henkilöiden turvallisuus varmistetaan. Vastaavia räjähdysvaarallisia tiloja koskevia säännöksiä on entuudestaan sisältynyt räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annettuihin palavia nesteitä ja kaasuja koskeviin säädöksiin. Direktiivi on saatettu Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta. Asetus annettiin sekä työturvallisuuslain että räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain soveltamisalaa koskee myös useita tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja kaupan esteiden poistamiseen tähtääviä direktiivejä ja niitä vastaavat kansalliset säädökset.

Neuvoston direktiivissä siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta 93/15/ETY on määritelty turvallisuusvaatimukset, jotka siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähteiden tulee täyttää, sekä ne toimenpiteet, joilla räjähteiden vaatimustenmukaisuus on varmistettava ja osoitettava. Direktiivi määrittelee myös menettelytavat, joilla valvotaan Euroopan unionin jäsenmaissa ja jäsenmaiden välillä tapahtuvia räjähteiden siirtoja, jotta räjähteitä ei joutuisi asiattomien käsiin. Direktiivi ei koske sotilasräjähteitä eikä pyroteknisiä välineitä. Direktiivin velvoitteet on saatettu osaksi Suomen lainsäädäntöä räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta annetulla asetuksella ja räjähdeasetuksen muutoksella (1385/1994).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojausjärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 94/9/EY määritellään räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäville laitteille ja suojausjärjestelmille turvallisuusvaatimukset ja vaatimustenmukaisuuden osoittamistavat. Direktiivi on Suomessa saatettu voimaan räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin ja sähköturvallisuuslakiin perustuvilla räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä annetulla asetuksella ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä.

Kaasulaitteiden turvallisuusvaatimuksista on annettu neuvoston direktiivi kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 90/396/ETY. Siinä määritellään markkinoille saatettaville kaasulaitteille vähimmäisvaatimukset ja kuinka kaasulaitteiden vaatimustenmukaisuus on varmistettava ja osoitettava. Kansallisesti direktiivi on saatettu voimaan räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin perustuvalla kaasulaiteasetuksella.

Vaarallisia kemikaaleja sisältävien aerosolien turvallisuusvaatimuksista ja niiden täyttymisen varmistamista on annettu neuvoston direktiivi aerosoleja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 75/324/ETY. Suomi saattoi direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä räjähdysvaarallisista aineista annetun lain ja paineastialain nojalla annetulla aerosoliasetuksella liittyessään Euroopan talousalueeseen.

YK:n alaiset yleissopimukset

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (ECE) yleissopimus teollisuusonnettomuuksien rajojen yli ulottuvista vaikutuksista (SopS 26/2000), jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1999, edellyttää sopijamaiden välisiä vastavuoroisia ilmoitusmenettelyjä ja kuulemismenettelyjen organisointia sellaisia teollisuuslaitoksia koskien, joista saattaa aiheutua valtioiden välisen rajan ylittäviä vaikutuksia mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Ilmoitettavien laitosten kriteerit vastaavat kemikaalien osalta Seveso II-direktiivin kriteereitä. Kysymyksessä olevat sopimusvelvoitteet on Suomessa saatettu voimaan kemikaalilain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetulla asetuksella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Sopimuksen kriteerit täyttäviksi laitoksiksi on Suomessa määritelty neljä teollisuuslaitosta, joista kaksi sijaitsee Ruotsin rajan läheisyydessä ja kaksi Venäjän rajan läheisyydessä.

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yleissopimus muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten (SopS 7/2002) edellyttää, että Suomessa on voimassa sopimuksen mukainen lainsäädäntö. Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 2001 ja se on saatettu voimaan räjähdysvaarallisista aineista annetun lain muutoksella (990/2001) ja sen nojalla annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella merkkiaineen lisäämisestä muovailtaviin räjähteisiin (63/2002). Sopimus ja sen voimaansaattamissäännökset edellyttävät, että tiettyihin räjähteisiin, joita on helposti mahdollista käyttää terroritekoihin, tulee lisätä tiettyjä kemikaaleja, joiden avulla ne voidaan havaita turvatarkastuksissa.

OECD

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD) on sen ympäristödirektoraatin alaisuudessa vuodesta 1988 lähtien toiminut työryhmä, joka on muun muassa pyrkinyt suosituksin yhdenmukaistamaan jäsenmaidensa toimintatapoja vaarallisten kemikaalien käsittely- ja varastointiturvallisuuden parantamiseksi ja pelastusvalmiuksien nostamiseksi. Työn tuloksena OECD julkaisi vuonna 1992 laajan suosituksen ”Guiding Principles for Chemical Accident Prevention, Preparedness and Response”, jossa käsiteltiin turvallisuustyöhön osallistuvien eri osapuolten rooleja ja suositeltavia toimintatapoja onnettomuuksien ehkäisyssä ja niiden seurausten torjunnassa. Työryhmän valmistelutyön tuloksena on OECD:n neuvosto antanut myös kolme kemikaalionnettomuuksien torjuntaan liittyvää päätöstä: neuvoston päätös tietojen vaihdosta onnettomuuksista, joista aiheutuu vaikutuksia rajan yli (C(88)84), neuvoston päätös-suositus tiedonvälittämisestä yleisölle ja yleisön osallistumismahdollisuuksista päätöksentekoon liittyen vaarallisten aineiden onnettomuuksien ehkäisyyn ja torjuntaan (C(88)85) sekä neuvoston suositus saastuttaja-maksaa-periaatteen soveltamisesta onnettomuuksista aiheutuviin saastumisiin (C(89)88). Suosituksella ja OECD:n neuvoston päätöksillä on ollut vaikutusta muun muassa Seveso II-direktiivin ja edellä mainitun ECE:n sopimuksen sisältöön. Guiding Principles-julkaisun uusi, ajantasaistettu versio on laajan ja perusteellisen työryhmätyön tuloksena juuri valmistunut OECD:ssä.

Lainsäädäntö eräissä maissa

Norja. Norjassa on viimeksi kuluneina vuosina uudistettu merkittävästi vaarallisten kemikaalien käsittelyn turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää hallintoa sekä panostettu merkittävästi lainsäädännön toimeenpanoon erityisesti palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien aiheuttamien onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Maa on Euroopan talousalueen jäsenenä saattanut voimaan edellä mainitut Euroopan yhteisön direktiivit.

Norjassa tuli 1 päivänä heinäkuuta 2002 voimaan uusi laki (Lov om vern mot brann, eksplosjon og ulykker med farlig stoff og om brannvesenets redningsoppgaver, Nr 20), joka koskee tulipalojen ja räjähdysten sekä vaarallisten kemikaalien onnettomuuksien ehkäisyä sekä pelastustoimen tehtäviä. Laki kattaa myös vaarallisten aineiden kuljetuksen. Laki korvaa aikaisemmat lakitasoiset säännökset palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittelystä, mutta jättää suuren määrän niiden nojalla annettuja alemmanasteisia säädöksiä edelleen voimaan, siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa uuden lain periaatteiden kanssa.

Uusi laki määrittelee toiminnanharjoittajien velvollisuudet onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä ja niiden seurauksien torjunnassa. Laki koskee sekä vaarallisten kemikaalien käsittelyä että vaarallisiin kemikaaleihin liittyvien tuotteiden markkinoille saattamista. Norjassa on vuodesta 1992 lähtien korostettu toiminnanharjoittajan omaa vastuuta ja toimenpiteitä (ns. internkontroll-menettely) lainsäädännön velvoitteiden täyttämisessä ja sen valvonnassa. Asiaa on käsitelty määräyksessä Forskrift om systematisk helse-, miljö- og sikkerhetsarbeid i virksomheter, jonka nykyversio on vuodelta 1997. Tämä linja jatkuu myös uuden lain toimeenpanossa.

Laissa määritellään myös viranomaisten valvontavastuut ja toimintavaltuudet. Keskeinen valvontavastuu on Norjassa Yhteiskuntaturvallisuuden ja valmiuden virastolla (Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap, DSB). Paikallinen valvonta on määritelty kuntien tehtäväksi ja siitä on käytännössä vastuussa pelastusviranomainen. Kunnat voivat halutessaan yhdistää voimavarojaan ja sopia myös yhteenliittymän yhteisestä pelastusviranomaisesta. DSB koordinoi ja ohjaa kuntien pelastuslaitosten toimintaa myös pelastustoiminnan osalta. DSB toimii säädöksiin perustuen yhteistyössä ympäristönsuojeluviranomaisten ja työsuojeluviranomaisten kanssa. Yhteistyöhön osallistuu Norjassa myös elinkeinoelämän perustama turvallisuustyötä tekevä elin, Naeringlivets sikkerhetsorganisajon.

Uuden lain perusteella voimaan jäävissä alemmanasteisissa määräyksissä määritellään yksityiskohtaisemmat turvallisuusvaatimukset eri toiminnoille ja tuotteille. Määräyksissä edellytetään pääsääntöisesti vastaavia lupa- ja ilmoitusmenettelyjä kuin Suomessakin on käytössä. Määräykset sisältävät myös Seveso II-direktiivin edellyttämiä toimenpiteitä koskevat säännökset.

Ruotsi. Ruotsissa on kemikaalien turvallista käsittelyä koskeva lainsäädäntö hajautettu suureen määrään eri hallinnonalojen säädöksiä ja niitä valvoo suuri joukko viranomaisia keskushallinnon, aluehallinnon sekä paikallishallinnon tasolla.

Seveso II-direktiivin toimeenpanon kannalta keskeiset säännökset sisältyvät 1999 annettuihin lakiin ja asetukseen toimenpiteistä estää vakavat kemikaalionnettomuudet ja rajoittaa niiden seuraukset (Lag 1999:381 om åtgärder för att förebygga och begränsa följderna av allvarliga kemikalieolyckor. Förordning 1999:382 om åtgärder för att förebygga och begränsa följderna av allvarliga kemikalieolyckor). Direktiivi on osaksi saatettu voimaan tekemällä muutoksia työsuojelusäännöksiin, palo- ja räjähdysvaarallisia aineita koskeviin säännöksiin sekä pelastustointa ja ympäristönsuojelua koskeviin säännöksiin.

Direktiivin toimeenpanosäännökset sisältävät direktiivin velvoitteet ja edellyttävät suurimpien laitosten osalta lupakäsittelyä ja pienempien laitosten osalta ilmoitusta viranomaisille. Ympäristönsuojelusäädösten edellyttämät lupamenettelyt sekä palo- ja räjähdysvaarallisia aineita koskevat lupamenettelyt säilyivät uusista toimenpiteistä huolimatta entisen kaltaisina.

Direktiivin toimeenpanosäännöksiä valvoo keskushallintotasolla Pelastusvirasto (Räddningsverket, SRV), Työympäristövirasto (Arbetsmiljöverket, AV) ja Luonnonsuojeluvirasto (Naturvårdsverket, NVV). Operatiivinen valvonta kuuluu eri säädösten valtuuttamana lääninhallituksille, kunnallisille lautakunnille ja alueellisille työsuojeluorganisaatioille (Arbetsmiljöinspektionerna). SRV:n toimialueeseen kuuluvat nykyisin pelastustoimen lainsäädännön sekä palo- ja räjähdysvaarallisia aineita koskevan lainsäädännön toimeenpano.

Direktiivin ulkopuolelle jäävän vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuutta koskevat säännökset sisältyvät palavia nesteitä ja kaasuja sekä räjähteitä koskeviin erityissäädöksiin, jotka ovat paljolti vastaavat kuin Suomessa. Terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden osalta turvallisuussääntely tapahtuu toisaalta ympäristönsuojelulainsäädännön sisältämän ympäristölle vaarallisten toimintojen sääntelyn kautta sekä toisaalta työsuojelulainsäädännön sisältämän työturvallisuussääntelyn kautta. Säädökset ovat kemikaalien käsittelyn turvallisuuden osalta yleisemmällä tasolla kuin esimerkiksi Suomessa. Palo- ja räjähdysvaarallisia aineita koskevat lupa- ja hyväksymismenettelyt ovat varsin samankaltaiset kuin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Keskeiset lupa- ja valvontaviranomaiset ovat räjähteiden osalta SRV ja paikallisella tasolla poliisi. Palavia nesteitä koskien valvonta on paljolti keskitetty kunnan elimille, pääasiassa pelastustoimelle. Terveydelle ja ympäristölle vaarallisten säännösten noudattamisen valvonta kuuluu toisaalta lääninhallituksille ja kunnallisille lautakunnille ja toisaalta alueellisille työsuojeluorganisaatioille.

Yhdistynyt kuningaskunta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Seveso II-direktiivin voimaansaattamiseksi annettu säädös suuronnettomuuden vaaran ehkäisemisestä Control of Major Accident Hazards Regulations (COMAH) tuli voimaan huhtikuussa 1999. Säädöksen toimeenpano ja valvonta on keskitetty Terveys- ja turvallisuusviranomaiselle (Health and Safety Executive, HSE) sekä ympäristönsuojeluun liittyviä asioita koskien ympäristöviranomaisille, jotka ovat Englannin ja Walesin osalta Ympäristövirasto (Environment Agency, EA) ja Skotlannin osalta Skotlannin ympäristönsuojeluvirasto (Scottish Environment Protection Agency, SEPA).

COMAH-säädös kattaa kaikki Seveso II-direktiivin velvoitteet ja ne on sisällytetty säännöksiin niitä millään tavalla muuttamatta. Käytännössä keskeinen rooli säännösten toimeenpanossa on HSE:llä. HSE ja ympäristöviranomaiset käsittelevät kuitenkin yhteistyössä tuotantolaitosten ilmoitukset, toimintaperiaateasiakirjat, turvallisuusselvitykset, pelastussuunnitelmat ja tekevät laitosten tarkastukset yhdessä sekä huolehtivat muista säännösten valvontatehtävistä yhteisvastuullisesti. HSE:n rooliin kuluu ohjata myös kaavoitusviranomaisten maankäytön suunnittelua, kun on kysymys suuronnettomuusvaarallisten laitosten ympäristön kaavoittamisesta.

HSE toimii Yhdistyneessä kuningaskunnassa myös yleisenä työsuojeluviranomaisena. Siinä roolissa se valvoo myös terveydelle vaarallisten ja palo- ja räjähdysvaarallisten aineiden turvallisuussäännösten noudattamista työpaikoilla. Räjähteiden osalta HSE:lle kuuluu kokonaisvastuu Yhdistyneen Kuningaskunnan varsin laajan ja osaksi melko vanhan säädöstön toimeenpanosta ja valvonnasta. HSE myöntää pääosin räjähteiden valmistus- ja varastointiluvat sekä toimii markkinoille laskettavien räjähteiden osalta myös ilmoitettuna laitoksena. Tietyt paikallisen tason räjähdevalvontatehtävät on kuitenkin annettu poliisiviranomaisen tehtäväksi.

2.3. Nykytilan arviointi

Laki räjähdysvaarallisista aineista ja kemikaalilain 7 luvun säännökset ovat muodostaneet keskeisen perustan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuussääntelylle. Näiden säännösten perusteella on annettu useita asetuksia ja asetusten nojalla edelleen ministeriön päätöksiä.

Edellä mainittujen säännösten merkitystä on korostanut edelleen se, että niiden nojalla on Suomessa saatettu voimaan vaarallisista kemikaaleista aiheutuvia suuronnettomuusvaaroja käsittelevä Seveso II-direktiivi. Tämä on merkinnyt valvonnan lisääntymistä erityisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten osalta, koska nämä tuotantolaitokset ovat tulleet turvatekniikan keskuksen tekemien määräaikaistarkastusten piiriin.

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskeviin säännöksiin ja niihin sisältyviin hallintomenettelyihin on toiminnanharjoittajien puolella oltu ilmeisen tyytyväisiä, koska esityksiä säännösten muuttamiseksi ei ole tehty. Tarve lakia alemmanasteisten säännösten uusimiseksi on kuitenkin tiedostettu. Valmistelutyö näiden säännösten uusimiseksi on jo käynnissä muun muassa turvallisuustekniikan neuvottelukunnassa.

Nykyinen räjähdysvaarallisia aineita koskeva lainsäädäntö ei vastaa uuden perustuslain säännöksiä, koska keskeiset velvoitteet sekä toiminnanharjoittajille että yksityishenkilöille on asetettu asetustasolla ja koska asetuksenantovaltuudet laissa on säädetty hyvin yleisesti. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa lainsäädäntöä siten, että se noudattaa perustuslain vaatimuksia. Alemmanasteisten säännösten uusiminen ja niiden antaminen edellyttää laissa tarkkarajaisia, perustuslain mukaisia asetuksenantovaltuuksia.

Turvatekniikan keskus pitää rekisteriä toimialallaan sattuneista onnettomuuksista. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyssä on viime vuosina sattunut noin 200 onnettomuutta vuodessa. Pääosassa onnettomuuksia seuraukset ovat kuitenkin suhteellisen lieviä. Vakavimmissa tapauksissa on vuosittain kuollut keskimäärin 2—5 henkilöä. Kuolemantapaukset ovat sattuneet pääosin nestekaasun pienkäytön, vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja räjähteiden käsittelyn yhteydessä. Ottaen huomioon toiminnan luonteen ja laajuuden turvallisuustaso on tällä alalla ollut kuitenkin suhteellisen hyvä.

Vaarallisten kemikaalien käsittelyn turvallisuutta koskevat säännökset sisältyvät kahteen lakiin, lakiin räjähdysvaarallisista aineista ja kemikaalilakiin. Räjähdysvaarallisista aineista annetussa laissa ovat palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja koskevat säännökset ja kemikaalilaissa terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja koskevat säännökset. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin valmisteltaessa kemikaalilakia 1980-luvun loppupuolella. Tästä ratkaisusta ei ole aiheutunut suuria ongelmia, koska keskeinen asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on annettu kummankin lain nojalla.

Säännösten perustumisesta räjähdysvaarallista aineista annettuun lakiin ja kemikaalilakiin on seurannut se, että vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta on jaettu kahdelle kunnan viranomaiselle, kunnan palopäällikölle ja kemikaalilaissa määritellylle kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle. Kunnan palopäällikkö on toimivaltainen palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien osalta ja kunnan kemikaalivalvontaviranomainen terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien osalta. Asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on tämän vuoksi melko tarkat säännökset näiden viranomaisten yhteistoiminnasta vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonnassa. Vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta on näin ollen jakautunut Suomessa yli 700 valvontayksikölle, mikä on vaikeuttanut myös valvontatoiminnan ohjauksen ja opastuksen sekä myös kunnallisten viranomaisten koulutuksen järjestämistä. Suuressa osassa kuntia valvontakohteiden lukumäärä on varsin vähäinen. Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen valvontaan kuuluvia kohteita saattaa kunnassa vähimmillään olla selvästi alle kymmenen. Tämä on vaikeuttanut kunnissa tämän valvontatoiminnan edellyttämän asiantuntemuksen hankkimista ja ylläpitämistä.

Rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:ssä säädettyjen rikosten tekotapoihin, tunnusmerkistöihin, syyksiluettavuuteen tai rangaistusasteikkoihin ei esitetä varsinaisia sisällöllisiä muutoksia.

3.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Lakiehdotusten päätavoitteena on, että uudet vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettavat säännökset vastaavat perustuslain periaatteita. Tavoitteena on myös, että uudet säännökset sisältävät riittävän tarkkarajaiset asetuksenantovaltuudet, jotta niiden nojalla voidaan antaa tarpeelliset alemmanasteiset säännökset.

Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus tehdä merkittäviä sisällöllisiä säännösmuutoksia. Pääosa uuden lain säännöksistä on jo tällä hetkellä voimassa. Esityksessä nämä säännökset ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevista asetuksista uuteen lakiin.

Samassa yhteydessä on tarkoitus myös selventää uuden lain suhdetta kemikaalilakiin. Ehdotetuissa laeissa on periaatteena se, että vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset keskitetään yhteen lakiin, lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta, jolloin kemikaalilaista kumotaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset. Tämä ratkaisu vähentää tarvetta päällekkäisten säännösten antamiseen. Tämä selventää myös kemikaalilain tarkoitusta ja soveltamisalaa.

Uudistuksen yhteydessä on myös tarve uudistaa vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonnan organisointia kunnassa, koska on käytännössä osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi, että laissa määritelty valvontatehtävä on säädetty kahden eri kunnallisen viranomaisen tehtäväksi. Esityksessä ehdotetaan, että vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta keskitetään pelastusviranomaiselle. Perusteluna tälle ehdotukselle on se, että pelastusviranomaiset osallistuvat muiden tehtäviensä perusteella myös laajamittaisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvontaan turvatekniikan keskuksen apuna. Lisäksi pelastusviranomaiset ovat toimineet valvontaviranomaisina muun muassa räjähteiden, nestekaasun ja öljylämmityslaitosten osalta. Pelastusviranomaisilla on myös ollut merkittävämpi rooli vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonnassa kuin kunnan kemikaalivalvontaviranomaisella. Turvatekniikan keskuksen pitämässä rekisterissä näitä niin sanottua vähäistä toimintaa harjoittavia kohteita on lähes 3000. Näistä kohteista huomattava osa on kuulunut kummankin kunnallisen viranomaisen valvontaan. Ehdotettua ratkaisua edesauttaa myös se, että vuoden 2004 alussa otettiin käyttöön pelastuslain mukainen pelastustoimen alueellinen järjestelmä. Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta toteutettaisiin nimenomaan pelastustoimen alueiden toimesta. Näin ollen vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta voitaisiin keskittää 22 pelastustoimen alueellisen valvontayksikön tehtäväksi. Tämä mahdollistaisi myös alueellisten pelastusviranomaisten opastuksen, ohjauksen sekä koulutuksen järjestämisen valvontatehtäviä vastaavaksi. Turvatekniikan keskus on jo käynnistänyt hankkeen paikallistason viranomaisten koulutuksen, ohjauksen ja opastuksen järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Uudistuksen seurauksena valvonta tehostuisi kunnan tasolla ja sen taso nousisi.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisten tehtävät keskittyisivät tämän jälkeen kemikaalilain mukaisiin valvontatehtäviin. Valtioneuvoston asetuksessa voitaisiin säätää tarkoituksenmukaisista yhteistoimintamenettelyistä alueellisen pelastusviranomaisen ja kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen kesken, jotta varmistetaan, että valvontatoiminnassa on käytettävissä riittävä kemikaalien luokitukseen ja merkintöihin liittyvä asiantuntemus.

Rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:ään ehdotettujen muutosten tavoitteena on varmistaa säännöksissä käytettyjen käsitteiden yhdenmukaisuus vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain kanssa.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta. Lain soveltamisala kattaisi nykyisen räjähdysvaarallisista aineista annetun lain soveltamisalan sekä kemikaalilain 7 luvun terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset.

Pääosa uuden lain säännöksistä perustuisi edellä mainittujen lakien nykyisiin säännöksiin ja niiden nojalla annettuihin voimassa oleviin asetuksiin. Uuden lain 2 luvussa esitetyt turvallisen toiminnan perusperiaatteet on tiivistetty nykyisin voimassa olevista säännöksistä ja niissä on otettu huomioon vaarallisten kemikaalien suuronnettomuusvaarojen ehkäisemistä käsittelevän Seveso II-direktiivin vaatimukset turvallisuusjohtamisjärjestelmille. Lain 9 luvussa on esitetty uutta ilmoitusvelvollisuutta koskien räjähteiden sekä palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käyttöä erikoistehosteena yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa. Samoin 10 luvussa on ehdotettu eräitä uusia velvoitteita ilotulitteiden valmistuksesta tai maahantuonnista vastaavalle toiminnanharjoittajalle.

Ehdotuksessa laiksi kemikaalilain muuttamisesta esitetään kemikaalilaista kumottavaksi terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä koskevat säännökset.

Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta esitetään alueellisten pelastusviranomaisten tehtäväksi. Lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarpeellisista alueellisen pelastusviranomaisen ja kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen yhteistoimintamenettelyistä.

Asetuksenantovaltuudet on lakiehdotuksessa pyritty säätämään riittävän tarkkarajaisesti perustuslain vaatimusten mukaisesti. Asetuksenantovaltuudet on lyhyissä luvuissa koottu luvun loppuun yhteen pykälään. Muissa luvuissa asetuksenantovaltuudet ovat kunkin pykälän viimeisenä momenttina.

Ehdotuksessa laiksi kemikaalilain muuttamisesta 8 §:ään ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus valvoisi käyttöturvallisuustiedotteita koskevien säännösten noudattamista. Kemikaalien rekisteröintivelvollisuus sisältyy kemikaalilain 48 a §:ään. Kemikaalien tiedot rekisteröidään valmistajien, maahantuojien tai muiden jakelijoiden laatimien kemikaali-ilmoitusten perusteella. Kemikaali-ilmoituksen tietosisältö perustuu käyttöturvallisuustiedotteen tietoihin, joita täydennetään tietyillä koodeilla. Kemikaali-ilmoituksen sisältö vastaa siis periaatteessa tarkoin käyttöturvallisuustiedotteen sisältöä, mutta oikeudellisesti ne ovat eri asiakirjoja. Sekä käyttöturvallisuustiedotteita että kemikaalien rekisteröintiä koskevat säädökset on annettu kemikaalilain nojalla. Kemikaalien rekisteröintiä hoiti vuoteen 1998 asti sosiaali- ja terveysministeriö, kunnes rekisteri siirrettiin organisaatiomuutoksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle. Siirron yhteydessä ei tehty muutoksia kemikaalilain valvontaa koskeviin säännöksiin. Voimassa olevat kemikaalilain valvontaa koskevat säädökset ovat epäselvästi muotoiltuja käyttöturvallisuustiedotteiden valvonnan osalta. Tarkoituksenmukaista olisi, että käyttöturvallisuustiedotteita voitaisiin valvoa samassa yhteydessä kemikaali-ilmoitusten tarkastamisen ja muun valvonnan yhteydessä. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on, että käyttöturvallisuustiedotetta koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta huolehtisi vastedes sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus siltä osin kuin valvonta on voimassa olevassa laissa säädetty sosiaali- ja terveysministeriön tehtäväksi. Työsuojelun piirihallinnon valvontatehtävään ehdotetulla muutoksella ei ole vaikutusta.

Laissa rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:n muuttamisesta ehdotetaan säännösten sanamuotojen tarkistamista.

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, koska tässä yhteydessä ei ehdoteta merkittäviä säännösmuutoksia. Pääosa lakiehdotusten säännöksistä on jo nykyisin asianomaisissa asetuksissa.

Ilotulitteiden valmistuksesta tai maahantuonnista vastaaville toiminnanharjoittajille saattaa aiheutua vähäisiä lisäkustannuksia toimintansa nostamisesta lakiehdotuksen uusien vaatimusten mukaiselle tasolle.

Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin viranomaismuutokset merkitsisivät kuntatasolla valvontatoiminnan tehostumista, henkilöresurssien vähenemistä ja näin myös kustannusten vähenemistä. Pääosa pelastusviranomaisille nykyisin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain perusteella kuuluvista tehtävistä säilyisi kuitenkin ennallaan. Muutos koskisi vain vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin tehtävien keskittämistä pelastusviranomaisille. Tämän tehtävän voidaan arvioida vastaavan 10—20 henkilötyövuoden työpanosta. Vastaavasti kunnan kemikaalivalvontaviranomaisten resurssitarve vähenee enemmän kuin edellä mainittu arvio. Tarkkojen arvioiden tekeminen on vaikeaa, koska resurssitarpeet jakautuvat 22 pelastustoimen alueen ja resurssisäästöt usean sadan kunnan kesken. Valvontatoiminnan keskittämisestä alueellisille pelastusviranomaisille seuraisi myös vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin toiminnanharjoittajille ilmoitusten käsittelystä viranomaisille maksettavien maksujen vähenemistä.

4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Lakiehdotuksilla on vaikutuksia viranomaisten toimintaan vain kuntatasolla. Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvontatehtävien keskittäminen pelkästään pelastusviranomaisten tehtäväksi merkitsee kunnan kemikaalivalvontaviranomaisten tehtävien vähenemistä. Valvontakohteiden lukumäärä kunnissa vaihtelee suuresti. Pääosassa kunnista valvontakohteita on kuitenkin käytännössä ollut hyvin vähän, joten muutoksen vaikutus tulee näissä kunnissa jäämään pieneksi. Tehtävien väheneminen kohdistuu periaatteessa kaikkiin kuntiin, joten vaikutusta yksittäisessä kunnassa on edellä mainituista syistä johtuen vaikea arvioida.

4.3. Ympäristövaikutukset

Ehdotetun vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettavan lain eräänä keskeisenä tavoitteena on ympäristövahinkojen ehkäiseminen. Lainsäädännön selkeyttämisellä ja sen valvonnan tehostamisella parannetaan mahdollisuuksia onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi tehtävässä työssä yrityksissä ja hallinnossa. Näin ollen ehdotetulla lailla on myönteisiä ympäristövaikutuksia onnettomuuksien aiheuttamien ympäristöpäästöjen vähenemisen seurauksena.

4.4. Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotuksella ei ole erityisiä vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan. Ehdotetun lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Lain tarkoituksena olisi myös edistää yleistä turvallisuutta. Lain säännöksiä voidaan pitää sukupuolivaikutusten osalta neutraaleina.

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Lakiehdotukset on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä yhteistyössä turvatekniikan keskuksen kanssa. Valmistelun aikana lakiehdotuksia on käsitelty useasti turvallisuustekniikan neuvottelukunnassa ja kemikaalineuvottelukunnassa sekä näiden neuvottelukuntien jaostoissa. Valmistelun eri vaiheissa on lisäksi keskusteltu eri ministeriöiden ja muiden sidosryhmien kanssa ehdotukseen liittyvien lainsäädäntöjen yhteensovittamisesta.

Esitys kemikaalilain 8 §:n muuttamisesta on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Esityksen valmisteluun ovat osallistuneet kemian työsuojeluneuvottelukunta ja kemikaalineuvottelukunta. Valmistelun yhteydessä on neuvoteltu sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen kanssa.

5.2. Kuulemistilaisuus ja lausunnot

Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti laajan kuulemistilaisuuden 3 päivänä lokakuuta 2002. Kuulemistilaisuuteen osallistui noin 50 ministeriöiden, viranomaisten, elinkeinoelämän järjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen edustajia. Kuulemistilaisuudessa esitetyt ehdotukset on pääosin otettu huomioon jatkovalmistelussa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt hallituksen esitysluonnoksesta lausunnot edellä mainituilta tahoilta. Saadut lausunnot on suurelta osin otettu huomioon hallituksen esityksen jatkovalmistelussa. Eräissä lausunnoissa esitettiin lain soveltamisalan laajentamista koskemaan myös tuotantolaitoksen alueen ulkopuolella tapahtuvaa, vaarallisten aineiden kuljetukseen ja kuljetustapahtumaan kiinteästi liittyvää tilapäistä varastointia. Samoin eräissä lausunnoissa esitettiin säiliöitä koskevan määräaikaistarkastusvelvoitteen laajentamista sekä myös vaarallisten kemikaaleihin liittyvien laitteistojen asennuksen ja huoltoon liittyvien säännösten merkittävää muuttamista. Näitä ehdotuksia ei ole tässä hallituksen esityksessä otettu huomioon, vaan on pitäydytty nykyisin voimassa olevien säännösten mukaisissa vaatimuksissa. Edellä mainitut esitykset voidaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi lainsäädäntöä myöhemmin uudistettaessa.

Lakiluonnosta ei ole ilmoitettu Euroopan yhteisöjen komissiolle teknisiä määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun valtioneuvoston päätöksen (802/1999) mukaisesti, koska lakiluonnos ei sisällä sellaisia säännöksiä, joilla olisi uusia oikeudellisia vaikutuksia. Laki on tarkoitus notifioida Euroopan yhteisöjen komissiolle lain antamisen jälkeen, koska sen perusteella saatetaan usean tuotedirektiivin vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön.

1.1. Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta

1 luku. Yleisiä säännöksiä

1 §. Lain tarkoitus. Lain tarkoituksena olisi ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Käytännössä tämä vastaisi kemikaalilain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nykyisiä vastaavia säännöksiä.

Tarkoituksena olisi ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden tavanomaisen käytön ja mahdollisten onnettomuuksien yhteydessä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Henkilövahingoilta suojeltaisiin sekä tuotantolaitoksessa työskenteleviä että tuotantolaitoksen ulkopuolella toimivia ja asuvia ihmisiä. Omaisuusvahingoilta haluttaisiin suojata tuotantolaitoksen ulkopuolisten omaisuutta, joka voisi vaarantua vahinkotapausten yhteydessä.

Lain tarkoituksena olisi lisäksi edistää yleistä turvallisuutta. Yleisen turvallisuuden edistäminen on myös keskeinen nykyisen räjähdysvaarallisista aineista annetun lain tarkoitus. Tässä laissa yleistä turvallisuutta edistävät lähinnä räjähteiden saatavuutta ja käyttöä koskevat säännökset.

2 §. Lain soveltamisala. Lain soveltamisala kattaisi nykyisen räjähdysvaarallisista aineista annetun lain soveltamisalan sekä nykyisin kemikaalilaissa säädellyn terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin.

Lakia sovellettaisiin kaikkien vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, siirtoon ja säilytykseen.

Lakia sovellettaisiin räjähteisiin tuotteena ja laissa säädettäisiin räjähteille asetettavista vaatimuksista. Räjähteet käsittäisivät muun muassa louhintaräjähteet ja ilotulitteet. Lakia sovellettaisiin myös räjähteiden valmistukseen, maahantuontiin, käyttöön, siirtoon, kauppaan, luovutukseen, hallussapitoon, varastointiin, säilytykseen ja hävittämiseen. Laissa säädettäisiin näihin räjähteiden käsittelyvaiheisiin liittyvistä turvallisuusvaatimuksista ja niiden valvontamenettelyistä.

Laki koskisi myös edellä mainituissa vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskevissa toiminnoissa käytettäville laitteille ja laitteistoille asetettavia vaatimuksia sekä niiden varmentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Samoin laissa säädettäisiin edellä mainittujen laitteiden ja laitteistojen asennukseen ja huoltoon liittyvistä vaatimuksista sekä muista vahinkojen estämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Näitä säännöksiä olisivat ehdotetun lain 2 luvussa olevat muun muassa laitteita ja laitteistoja koskevat yleiset vaatimukset sekä 5 ja 6 luvuissa säädetyt yksityiskohtaiset vaatimukset.

Lain soveltamisalaan kuuluisi myös pölyjen aiheuttaman räjähdysvaaran ehkäiseminen vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin sekä räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin yhteydessä. Laissa säädettäisiin pölyjen aiheuttaman räjähdysvaaran ehkäisemiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Myös toimenpiteiden valvonta hoidettaisiin edellä mainituissa tapauksissa tämän lain perusteella. Pölyjen aiheuttaman räjähdysvaaran ehkäisemiseksi tarvittavista toimenpiteistä on säädetty valtioneuvoston asetuksessa räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta, joka on annettu työturvallisuuslain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla sekä asetuksessa räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä.

3 §. Lain soveltaminen puolustusvoimissa. Lain säännökset soveltuvat myös puolustusvoimien toimintaan, jollei tässä laissa erikseen muuta säädetä. Valtioneuvoston asetuksilla annettavat täsmennykset lain säännöksiin eivät kuitenkaan koskisi puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitettuja räjähteitä eivätkä myöskään valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä sotilaallisissa harjoituksissa, harjoitusalueilla ja rauhanturvaoperaatioissa tapahtuvaa vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia, vaan niistä säädettäisiin puolustusministeriön asetuksella.

Puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitetut räjähteet ovat luonteeltaan hyvin eri tyyppisiä kuin muut räjähteet. Eri välineitä ja tarvikelajeja on lukuisia, kuten miinat, kranaatit ja pommit ja räjähteiden määrä on suuri. Niiden turvallinen käsittely vaatii omaa, hyvin yksityiskohtaista sääntelyä. Samalla on mahdollista säätää lakitasoa tarkemmin räjähdysaineiden turvallisesta käsittelystä mahdollisten yhteiskunnallisten häiriötilojen varalta ja puolustusvoimien valmiutta kohotettaessa. Puolustusvoimien sotilaallisella toiminnalla tarkoitettaisiin tässä laissa myös puolustusvoimien rauhanturvaamistoimintaa.

Sääntelyyn tulee erittäin paljon teknisiä yksityiskohtia käsitteleviä säännöksiä, kun esimerkiksi 128 pykälää sisältävä puolustusministeriön räjähdepäätös on saatettava asetustasolle. Tarkoituksenmukaisinta on säätää asiasta puolustusministeriön asetuksella, koska sääntelyssä ei voida katsoa olevan kyse laajakantoisista tai periaatteellisesti tärkeistä asioista, joista tulisi säätää valtioneuvoston asetuksella.

Rajavartiolaitoksella on sille säädettyjen sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvien tehtävien vuoksi hallussaan puolustusvoimien räjähdemateriaalia. Puolustusministeriön asetus koskisi myös näitä räjähteitä.

Puolustusministeriön asetuksella säädettäisiin myös valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä sotilaallisissa harjoituksissa, harjoitusalueilla ja rauhanturvaoperaatioissa tapahtuvasta vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Puolustusministeriön asetuksella määriteltäisiin kohteet, jotka ovat valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettäviä.

Puolustusvoimien toiminnan erityisen luonteen vuoksi ehdotetaan, että kaikki räjähteitä koskevat turvatekniikan keskukselle, pelastusviranomaiselle, poliisille ja muille viranomaisille tässä laissa säädetyt tehtävät hoidetaan edelleen puolustusvoimissa puolustushallinnon sisäisesti. Puolustushallinto valvoisi myös tämän lain säännösten noudattamista puolustusvoimissa.

Tehtävien hoitaminen edellyttää puolustusvoimien erityispiirteiden tuntemista. Räjähdysaineet ovat keskeistä sotamateriaalia ja niihin liittyy huomattava salassapitoelementti. Tehtäviin kuuluisi myös sotilaallisen kokeilutoiminnan, kuten koeammuntatoiminnan, valvominen.

Puolustushallinnon sisäisesti hoidettaisiin myös tehtävät, jotka koskevat rajavartiolaitoksen hallussa olevia sotilaalliseen toimintaan tarkoitettuja puolustusvoimien räjähteitä. Näin hoidettaisiin lisäksi valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettävissä kohteissa ja sotilaallisissa harjoituksissa, harjoitusalueella ja rauhanturvaoperaatioissa tapahtuvaa vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia koskevat turvatekniikan keskukselle, pelastusviranomaisille ja muille viranomaisille tässä laissa säädetyt tehtävät.

Näitä tehtäviä hoitavien olisi toimittava yhteistyössä muiden tässä laissa mainittujen viranomaisten kanssa. Yhteistoiminta järjestettäisiin esimerkiksi yhteistoimintasopimuksin. Tällä varmistettaisiin turvallinen toiminta esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa puolustusvoimien tuotantolaitos ja muu tuotantolaitos sijaitsevat lähekkäin.

4 §. Soveltamisalan rajauksia. Tässä pykälässä säädettäisiin tämän lain soveltamisalan rajauksista verrattuna muun lainsäädännön soveltamisalaan.

Lakia ei ole tarkoitus soveltaa tuotantolaitoksen alueen ulkopuolella tapahtuvaan, vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa tarkoitettuun kuljetukseen eikä kuljetustapahtumaan kiinteästi liittyvään tilapäisen varastointiin. Tämä tarkoittaisi, että tätä lakia ei sovellettaisi esimerkiksi ratapihoilla rautatiesäiliövaunuissa tilapäisesti säilytettäviin vaarallisiin kemikaaleihin tai satamassa tilapäisesti säilytettäviin kemikaaleihin. Näitä tapauksia koskevat säännökset ovat vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain valvontaviranomaiset vastaavat myös edellä mainittujen toimien valvonnasta. Sen sijaan satamissa sijaitsevat, vaarallisten kemikaalien niin sanotut säiliövarastot, kuuluvat tämän lain soveltamisalaan. Samoin lain soveltamisalaan kuuluvat sellaiset tapaukset, joissa tuotantolaitoksen alueen sisäpuolella säilytetään vaarallisia kemikaaleja kuljetussäiliöissä, esimerkiksi rautatiesäiliövaunuissa.

Lakia ei sovellettaisi räjähteiden valmistukseen, käyttöön ja varastointiin kaivoksessa, siltä osin kuin niistä säädetään kaivoslaissa (503/1965).

Lakia ei sovellettaisi myöskään vaarallisten kemikaalien käyttöön ja säilytykseen aluksessa. Tältä osin noudatettaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuja säännöksiä.

Lakia ei sovellettaisi radioaktiivisiin aineisiin eikä radioaktiivisia aineita sisältäviin tuotteisiin. Näiden osalta on voimassa, mitä säteilylaissa (592/1991) säädetään.

Tätä lakia ei sovellettaisi ampuma-aseissa käytettäviin patruunoihin muuten kuin niiden valmistuksen, varastoinnin, säilytyksen ja hävittämisen osalta. Patruunoiden valmistus on lisäksi luvanvaraista ampuma-aselain (1/1998) mukaan. Muilta osin patruunoita koskisi ampuma-aselain patruunoita koskevat säännökset.

5 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Tämän lain säätämisen yhteydessä on tarkoitus myös selventää suhdetta kemikaalilakiin. Kemikaalilaista esitetään kumottavaksi terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset. Vaarallisten kemikaalien muun muassa luokitusta ja merkitsemistä koskevat säännökset jäävät edelleen kemikaalilakiin. Sekä toiminnanharjoittajat että valvontaviranomaiset tarvitsevat näitä kemikaalilaissa säädeltyjä tietoja ehdotetun uuden lain velvoitteiden täyttämisen yhteydessä.

Lisäksi tässä pykälässä on viittaus pelastuslakiin, painelaitelakiin ja sähköturvallisuuslakiin, jotka ovat samanaikaisesti voimassa ehdotetun lain kanssa ja toiminnanharjoittajan tulee ottaa myös niissä säädetyt velvoitteet huomioon.

Pykälän 5 momentissa on myös viittaus työntekijän suojelua ja ympäristönsuojelua koskeviin säännöksiin.

6 §. Määritelmiä. Tähän pykälään on koottu lain keskeisten käsitteiden määritelmät. Määritelmät ovat pääosin jo käytössä nyt voimassa olevissa säännöksissä.

2 luku. Turvallisuusvaatimukset

Yleiset turvallisuusperiaatteet

7 §. Selvilläolovelvollisuus. Jotta vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä käsittelevä toiminnanharjoittaja pystyisi ottamaan toiminnassaan huomioon tämän lain velvoitteet ja niistä johtuvat käytännön toimenpiteet, joita toiminnan turvallisuuden varmistaminen edellyttää, toiminnanharjoittajalla tulisi olla käytettävissään tarvittavat tiedot käsiteltävien vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden vaarallisista ominaisuuksista ja luokituksesta. Tämän pykälän mukaan toiminnanharjoittajan tulisi hankkia valmistamiensa, käsittelemiensä ja varastoimiensa vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden fysikaalisista ja kemiallisista, palo- ja räjähdysvaarallisista sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisista ominaisuuksista ja luokituksesta sellaiset tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa ja jotka ovat riittävät tässä laissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi. Vastaava säännös on kemikaalilain 16 §:ssä.

8 §. Valintavelvollisuus. Vaarallisten kemikaalien käsittelyyn liittyy aina vaaran mahdollisuus. Onnettomuuksien ehkäisemiseksi suunniteltujen toimenpiteiden ja käyttöön otettujen suojausten jälkeenkin jäljelle jää aina jonkin suuruinen onnettomuusriski. Riskin suuruus riippuu muun muassa käsiteltävien kemikaalien ja räjähteiden ominaisuuksista ja valituista käsittelymenetelmistä. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajalle velvollisuus arvioida käyttöön otettavien kemikaalien, räjähteiden ja menetelmien osalta, onko suunniteltu toiminta mahdollista toteuttaa niillä riittävän turvallisesti vai olisiko riskiä kohtuudella mahdollista pienentää valitsemalla olemassa olevista vaihtoehdoista vähiten vaaraa aiheuttava kemikaali, räjähde tai menetelmä. Vastaava säännös on kemikaalilain 16 a §:ssä.

9 §. Huolehtimisvelvollisuus. Lakiin ehdotetaan otettavaksi vastaavat säännökset yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta kuin kemikaalilain 15 §:ssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan yleiseksi velvollisuudeksi huolehtia siitä, että vaarallisen kemikaalin ja räjähteen käsittelystä ei aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja. Henkilövahinkoja ei toiminnasta saisi aiheutua tuotantolaitoksessa työskenteleville eikä laitoksen ulkopuolisille. Tarkoituksena olisi myös ehkäistä omaisuusvahingot tuotantolaitoksen ulkopuolisille. Toiminnanharjoittajan omiin omaisuusvahinkoihin, edellyttäen, että henkilö- ja ympäristövahinkoja ei aiheudu, ei säännöksellä yritettäisi vaikuttaa. Säännös edellyttää toiminnanharjoittajan ryhtyvän vahinkojen ehkäisemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita toiminnan vaarallisuuteen suhteutettu huolellisuus ja varovaisuus edellyttävät.

Pykälän 2 momentin säännös edellyttäisi toiminnanharjoittajan huolehtivan tuotantolaitoksen rakenteiden ja ympäristön puhdistamisesta vaarattomaksi, jos niihin on huolimattoman tai varomattoman käsittelyn, esimerkiksi sattuneen onnettomuuden tai pitkäaikaisen normaalin toiminnan, seurauksena päässyt vaarallista kemikaalia tai räjähdettä siinä määrin, että siitä aiheutuu vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

Toiminnan järjestäminen tuotantolaitoksessa

10 §. Onnettomuuksien ehkäiseminen. Viime vuosiin saakka on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden teollista käsittelyä ja varastointia koskevassa lainsäädännössä keskitytty suurelta osin määrittelemään ne yhteiskunnan vähimmäisturvallisuusvaatimukset, jotka toiminnan on täytettävä, jotta se olisi sallittua. Kysymyksessä olevien laitosten osalta on 1990-luvulta lähtien osin eurooppalaisen kehityksen seurauksena alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että laitoksissa on kokonaisvaltaisesti, järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti otettu huomioon onnettomuuksien ehkäiseminen ja niiden seurausten rajoittaminen laitosten suunnittelussa, johtamisessa ja toimintatavoissa. Tavoitteena on ollut, että näin saadaan aiempaa tehokkaammalla tavalla kunkin laitoksen toimintaan ja siellä esiintyviin tunnistettuihin riskeihin perustuva onnettomuuksien ehkäisytoiminta osaksi laitosten normaalia toimintaa. Näin varmistuu parhaiten, että kussakin tapauksessa tehokkaimmista turvallisuustoimenpiteistä huolehditaan tuotantolaitoksella jatkuvasti. Kaikkein suurimpia onnettomuuspotentiaaleja omaavien tuotantolaitosten osalta tämä on merkinnyt turvallisuusjohtamisjärjestelmän laatimista ja toimintaa sen mukaisesti. Pienempiä laitoksia koskien säännökset ovat edellyttäneet toimintaperiaatteiden ja niiden edellyttämien toimintatapojen määrittelyä toiminnan vaarapotentiaaliin suhteutetulla tasolla. Suuronnettomuusvaarallisten laitosten osalta on myös Euroopan yhteisön Seveso II-direktiivi edellyttänyt tätä vuodesta 1999 lähtien. Suomen lainsäädännössä edellä mainitut säännökset on tähän saakka annettu pääosin asetustason säädöksissä. Jotta alemmanasteisissa säädöksissä voidaan asiaa tarkemmin säännellä, ehdotetaan, että lakitasolla määriteltäisiin ne perusperiaatteet, joista yksityiskohtaisemmat vaatimukset voidaan erityyppisille toiminnoille johtaa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajalle yleisvaatimus ryhtyä kaikkiin toiminnan kannalta relevantteihin toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi.

Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin, että toimenpiteet perustuisivat tuotantolaitoksen vaarojen tunnistamiseen ja niiden tulisi olla suunnitelmallisia ja järjestelmällisiä sekä kattaa koko laitoksen toiminta. Toimenpiteiden pitäisi perustua tuotantolaitoskohtaisesti määriteltyihin turvallisuuspäämääriin ja toimintatapoihin. Toimenpiteiden toteutus ja vaikutus tulisi lisäksi varmistaa jatkuvalla seurannalla ja arvioinnilla sekä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymällä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vastaavia periaatteita sovellettaisiin myös tuotantolaitoksen toiminnassa tehtäviin muutoksiin.

11 §. Organisaatio ja henkilöstö. Turvallisen toiminnan lähtökohtia on, että tuotantolaitoksen tehtävät on selkeästi organisoitu ja henkilöstön koulutuksesta ja opastuksesta on asianmukaisesti huolehdittu. Aiheeseen liittyviä yksittäisiä säännöksiä sisältyy aihealueen asetustasoisiin säädöksiin, mutta lakitasolla asiaa ei ole säännelty. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi pykälä, jossa määritellään perusvaatimukset organisaatiota ja henkilöstöä koskien.

Pykälän 1 momentissa toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi säädettäisiin turvallisuuteen liittyvien johdon ja henkilöstön tehtävien selkeästä organisoinnista huolehtiminen. Johdon ja henkilöstön tehtävät ja vastuualueet tulisi olla selkeästi määritelty organisaation kaikilla tasoilla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajalle velvollisuus huolehtia henkilöstön tarpeellisesta koulutuksesta, opastuksesta ja tehtäviin ohjauksesta. Yksittäisen henkilön koulutustarve riippuu paljolti toiminnan erityispiirteistä ja henkilön tehtävistä. Tuotantolaitoksen turvallinen toiminta kuitenkin edellyttää, että laitoksessa työskentelevät hallitsevat tehtävänsä hyvin sekä ymmärtävät toimintaan liittyvät vaarat ja omien tehtävien merkityksen turvallisen toiminnan kannalta. Lisäksi heidän tulee osata toimia häiriö- ja onnettomuustilanteissa niin, että vahingot rajoittuvat mahdollisimman pieniksi ja että heidän oma turvallisuutensa ei vaarannu. Henkilöstön ammattitaidon varmistaminen edellyttää käytännössä perus- ja alkukoulutuksen lisäksi jatkuvaa suunnitelmallista ylläpitokoulutusta.

Nykyaikaisissa teollisuuslaitoksissa toimii eri tehtävissä yrityksen oman henkilöstön lisäksi muiden yritysten palveluksessa olevia työntekijöitä. Suuntaus on, että yritykset ulkoistavat yhä enemmän toimintojaan ulkopuolisten toimijoiden tehtäväksi. Osa näiden ulkopuolisten yritysten palveluksessa olevista henkilöistä toimii jatkuvasti tuotantolaitoksen alueella. Osa henkilöistä tekee vain lyhyitä vierailuja tuotantolaitokselle. Ulkopuolisten henkilöiden oman turvallisuuden ja laitoksen turvallisen toiminnan kannalta on keskeisen tärkeää, että ulkopuolinen henkilöstö on koulutuksen suhteen samalla tasolla kuin vastaavissa tehtävissä oleva tuotantolaitoksen palveluksessa oleva oma henkilöstö. Nykyinen kehitys tuo mukanaan vaaran, että tuotantolaitoksen ulkopuolisten yritysten palveluksessa olevien henkilöiden koulutuksesta ja ohjauksesta ei huolehdita oikealla tavalla, ellei sitä ole selkeästi vastuutettu yhdelle, kokonaisuuden parhaiten hallitsevalle toimijalle. Tehtävä kuuluu tältäkin osin luontevasti tuotantolaitoksen turvallisesta toiminnasta vastuulliselle toiminnanharjoittajalle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan 3 momentin säännöstä, jossa toiminnanharjoittajan vastuuseen kuluisi myös tuotantolaitoksessa toimivien muiden yritysten työntekijöiden koulutuksen ja opastuksen varmistaminen sekä sen valvonta, että ulkopuoliset työntekijät noudattavat käytännössä saamaansa oppia eli toimivat säännösten ja tuotantolaitoksen toimintatapojen mukaisesti.

12 §. Tuotantolaitoksen käyttö ja kunnossapito. Tuotantolaitoksen turvallisen toiminnan kannalta on tärkeää, että tuotantolaitoksen laitteistoja ja laitteita käytetään turvallisesti ja niistä annettujen käyttöohjeiden mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi huolehtia laitteistojen ja laitteiden turvallisesta ja käyttöohjeiden mukaisesta käytöstä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta huolehtia laitteistojen, laitteiden ja järjestelmien kunnossapidosta ja sen varmistamisesta, että niitä voidaan käyttää turvallisesti ja että ne toimivat oikein.

Pykälän 3 ja 4 momentissa säädettäisiin eräistä tuotantolaitoksen turvalliseen toimintaan tähtäävistä toimenpiteistä, ettei tuotantolaitoksen rakennuksiin ja tuotantotiloihin sijoitettaisi vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä tai niitä sisältäviä laitteistoja ja laitteita tarpeettomasti. Erittäin helposti syttyviä, helposti syttyviä ja räjähtäviä kemikaaleja sekä räjähteitä sisältäviä laitteistoja ja laitteita saisi 3 momentin mukaan sijoittaa rakennukseen vain siinä määrin kuin se on toiminnan järjestämisen kannalta välttämätöntä. Vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä saisi 4 momentin mukaan tuotantotiloissa olla vain sellaisia määriä, jotka ovat toiminnan ja turvallisuuden kannalta perusteltuja.

Tuotantolaitoksen suunnittelu ja rakentaminen

13 §. Laitteistot ja laitteet. Osana vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsittelevien tuotantolaitosten turvallisuuden varmistamista toiminnanharjoittajan tulee huolehtia siitä, että tuotantolaitoksessa käytössä olevat laitteistot ja laitteet on alun perin suunniteltu, rakennettu ja sijoitettu mahdollisimman turvallisiksi ja ne on merkitty asianmukaisesti. Laitteistoja ja laitteita koskevia teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia on palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskien annettu varsin paljon. Säännökset on annettu tähän saakka pääosin ministeriön päätöstasoisilla säädöksillä. Jatkossakin on tarpeen, että tiettyjen vaaralliseen toimintaan liittyvien laitteistojen ja laitteiden vähimmäisvaatimuksista säädetään yksityiskohtaisemmin laissa olevan valtuutuksen nojalla.

14 §. Tuotantolaitoksen alueen suunnittelu. Tässä pykälässä säädettäisiin tuotantolaitoksen suunnittelussa noudatettavista keskeisistä periaatteista. Tarkemmin näiden periaatteiden soveltamisesta erilaisissa tuotantolaitoksissa säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 1 momentin mukaan tuotantolaitoksen alueella olevat laitokset sekä muut rakennukset, kohteet ja toiminnot tulee sijoittaa ja tarvittaessa suojata siten, että onnettomuuksien leviäminen laitoksesta toiseen laitokseen tai muihin tuotantolaitoksen alueella oleviin rakennuksiin tai rakenteisiin voidaan estää ja että onnettomuuksien vaikutukset voidaan rajata mahdollisimman pienelle alueelle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin tarkoitettujen tilojen ja alueiden sijoittamisesta erilleen muissa tehtävissä työskentelevien ihmisten työskentelytiloista. Samoin siinä säädettäisiin erityisvaaraa aiheuttavien yksiköiden tai toimintojen sijoittamisesta erilleen muista toiminnoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuotantolaitoksen alueella olevien laitosten ja toimintojen sijoittamisesta siten, että onnettomuustilanteissa olisi mahdollisuus toteuttaa tarpeelliset torjunta- ja pelastustoimenpiteet. Tämä edellyttäisi, että onnettomuustilanteissa onnettomuusalueilla olevilla on mahdollisuus poistua turvallisesti, torjuntatoimiin osallistuvilla on pääsy onnettomuuskohteisiin ja prosessin turvallinen alasajo tai muun toiminnan alasajo on mahdollinen.

15 §. Rakennukset ja rakenteet. Turvallisen toiminnan edellytyksiä vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsittelevissä tuotantolaitoksissa on myös turvallisuusperiaatteiden noudattaminen rakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa. Kunkin rakennuksen osalta se merkitsee muun muassa sitä, että rakennuksen ulkopuolella tuotantolaitoksen alueella sattuva onnettomuus ei aiheuta vakavien henkilövahinkojen vaaraa rakennuksessa työskenteleville eikä onnettomuuden vaikutukset pääse leviämään rakennuksessa oleviin vaarallisiin kemikaaleihin eikä räjähteisiin tai niiden käsittelylaitteisiin. Rakennukset ja niissä olevat laitteistot tulee lisäksi suunnitella ja rakentaa siten, että laitteistossa sattuvan onnettomuuden seuraukset on mahdollista rajata niin, että rakennuksessa työskentelevät ja rakennuksen ulkopuolella olevat henkilöt välttyvät joutumasta vakavaan vaaraan. Yksityiskohtaisempia vaatimuksia edellä mainittujen periaatteiden huomioon ottamisesta sisältyy nykyisiin palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskeviin turvallisuusmääräyksiin. Ne on yleensä annettu ministeriön päätöksen tasoisella säädöksillä. Lakiin ehdotetaan otettavaksi rakennuksia ja rakenteita koskevat perusvaatimukset, joiden nojalla alemmanasteisissa säädöksissä voitaisiin tarvittaessa edelleenkin antaa yksityiskohtaisia vaatimuksia.

16 §. Asiattomien pääsyn estäminen. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valmistuksen, käsittelyn ja varastoinnin luonteeseen kuuluu, että toiminnanharjoittajan tulee osana turvallisuustoimenpiteitä huolehtia siitä, että tuotantolaitoksen alueelle ei pääse asiattomia. Asiattomien pääsy alueelle aiheuttaisi turvallisuusriskin laitoksen toimintaa ajatellen ja myös kyseessä oleville henkilöille itselleen. Vastaavasti asiattomat eivät saa saada tuotantolaitokselta haltuunsa vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä. Tämän suuntaisia säännöksiä sisältyy jo nykyisiin asetus- ja ministeriön päätöstasoisiin säädöksiin. Ulkoisten uhkien kasvaessa säädösvaatimusten tarve tulee tulevaisuudessa todennäköisesti laajenemaan. Jotta säännökset olisi mahdollista johtaa lakitason vaatimuksista, ehdotetaan perusperiaatteiden kirjaamista lakiin.

Tuotantolaitoksen sijoitus

17 §. Sijoitus rakennetulla alueella. Vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsitteleviin tuotantolaitoksiin liittyy aina potentiaalinen onnettomuuksien mahdollisuus. Riippuen käsiteltävistä kemikaaleista ja räjähteistä ja niiden määristä vakavan onnettomuuden seurausvaikutukset saattavat pahimmillaan ulottua tuotantolaitoksen ulkopuolelle varsin laajalle alueelle. Osana turvallisuuden varmistamisen perusperiaatteita vaaralliset laitokset tulisi sijoittaa riittävän etäälle yhteiskunnan muista toiminnoista siten, ettei tuotantolaitoksen toiminta aiheuta ulkopuolisille henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkojen vaaraa. Vaarallisten vaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon tuotantolaitoksen vakavimmat mahdollisiksi arvioitavat onnettomuudet. Suojaetäisyyksiä koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia sisältyy nykyään palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskeviin alemmanasteisiin säädöksiin. Muiden vaarallisten kemikaalien osalta sijoituksessa huomioonotettavat periaatteet on yleensä määritelty yleisemmässä muodossa asetustasoisissa säädöksissä. Lakiin ehdotetaan otettavaksi sijoitusta koskeva yleisvaatimus, jotta valtioneuvoston asetuksiin voitaisiin tulevaisuudessa johtaa lakitasolta kuhunkin tilanteeseen soveltuvat sijoitusvaatimukset.

18 §. Sijoitus luontokohteiden ja pohjavesialueiden läheisyyteen. Rakennettujen alueiden lisäksi tuotantolaitoksia sijoitettaessa tulisi ottaa huomioon erityisen tärkeät ja herkät luontokohteet sekä tärkeät ja vedenhankinnan kannalta potentiaaliset pohjavesialueet. Tuotantolaitoksessa mahdolliseksi arvioitavat onnettomuudet eivät saisi aiheuttaa ympäristövahinkoja näissä kohteissa eivätkä pilata pohjavesialueen vesiä. Pääsääntöisesti tärkeälle pohjavesialueelle ei tulisi sijoittaa vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsitteleviä tuotantolaitoksia. Jos laitos perustellusta syystä sijoitetaan pohjavesialueelle, tulisi rakenteellisin ja käyttöteknisin erityistoimenpitein varmistaa, ettei laitoksen toiminnasta aiheudu pohjavesien pilaantumisvaaraa. Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä sisältää pykälässä kuvatut vaatimukset, mutta niille ei löydy lakitasoista perustaa. Tästä syystä myös nämä periaatteet ehdotetaan otettavaksi lakiin.

19 §. Ulkopuolisen toiminnan huomioon ottaminen. Valittaessa vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä käsittelevän tuotantolaitoksen sijoituspaikkaa tulisi laitoksesta ulkopuolelle aiheutuvien vaikutusten lisäksi ottaa huomioon laitoksen ulkopuolinen toiminta siinä mielessä, että läheisyydessä oleva toiminta ei saisi luonteeltaan olla sellaista, että se lisäisi onnettomuuden syntymisen riskiä tuotantolaitoksessa. Vastaavasti tulisi ottaa huomioon luonnon olosuhteet.

20 §. Kaavan huomioon ottaminen. Pykälässä todettaisiin, että harkittaessa vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsittelevän tuotantolaitoksen sijoitusta, tulisi ottaa huomioon sijoituspaikan ja sen ympäristön senhetkinen ja tuleva käyttötarkoitus. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta mahdollisesti koskevat muut kaavamääräykset tulisi selvittää ennen sijoituspäätöksen tekoa ja niitä tulisi myös noudattaa.

Täydentävät säännökset

21 §. Turvallisuusvaatimuksia koskeva asetuksenantovaltuus. Lain soveltamisalan piiriin kuuluu hyvin erityyppistä toimintaa. Kemikaalien ominaisuudet ja vaarallisuus ovat hyvin erilaisia. Kemikaaleja käsitellään monenlaisissa käsittelylaitteistoissa hyvin erilaisia määriä. Tästä syystä erilaisten toimintojen riskit ja niiden hallintaan soveltuvat turvallisuustoimenpiteet poikkeavat merkittävästi tapauksesta riippuen. Pykälässä säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset siitä, mitä laissa määritellyt turvallisuusvaatimukset erityyppisissä tapauksissa merkitsisivät käytännössä.

Suomessa on jo voimassa suuri määrä asetustasoisia ja ministeriön päätöstasoisia säännöksiä tässä luvussa tarkoitetuista asioista. Säännökset perustuvat kemikaalilain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain yleisluontoisiin vaatimuksiin. Nämä säännökset on tarkoitus jättää voimaan ehdotetun lain 138 §:n perusteella. Voimassa olevat säännökset ovat sinänsä tässä luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisia, joten ne muodostavat hyvän lähtökohdan tarkempien säännösten edelleen kehittämiselle. Nämä säännökset uusitaan ehdotetun lain nojalla annettavilla valtioneuvoston asetuksilla muutaman vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Uusissa säännöksissä käsitellään erityisesti tuotantolaitoksen sijoitusta ja alueen suunnittelua sekä tuotantolaitoksen käyttöä ja kunnossapitoa koskevia vaatimuksia. Laitteistoja ja laitteita koskevat vaatimukset perustuvat nykyisin pääosin Euroopan yhteisön direktiivien vaatimuksiin.

3 luku. Vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi

Teollinen käsittely ja varastointi

22 §. Toiminnan jaottelu. Vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi jaettaisiin vaarallisen kemikaalin määrän ja vaarallisuuden mukaan laajamittaiseen ja vähäiseen teolliseen käsittelyyn ja varastointiin. Jaottelun mukaisesti määräytyisi tätä toimintaa koskevat hallintomenettelyt ja tämän mukaan määräytyisi myös valvontaviranomainen.

Teollisen käsittelyn ja varastoinnin jaottelua laajamittaiseen tai vähäiseen sekä muita teollista käsittelyä ja varastointia koskevia velvoitteita määritettäessä otettaisiin huomioon kaikki saman toiminnanharjoittajan hallinnassa olevalla tuotantolaitoksella käsiteltävät ja varastoitavat vaaralliset kemikaalit.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin teollisen käsittelyn ja varastoinnin jaottelusta ottaen huomioon asianomaisen Euroopan yhteisön direktiivin voimaansaattamisen edellyttämät vaatimukset.

Nykyisin tästä jaottelusta laajamittaiseen ja vähäiseen toimintaan on säädetty asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista ja sen liitteessä I. Samassa liitteessä on esitetty myös suuronnettomuusvaaran torjuntaa koskevien velvoitteiden määräytymisrajat, jotka perustuvat Seveso II-direktiiviin. Liitteessä on esitetty vähimmäismäärät eri kemikaaleille ja kemikaaliluokille. Vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi voi määräytyä laajamittaiseksi yksittäisen vaarallisen kemikaalin tai samaan kemikaaliluokkaan kuuluvien kemikaalien yhteismäärän perusteella tai terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien tai palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien yhteismäärän perusteella. Tämä asetus on tarkoitus jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

23 §. Luvanvaraisuus. Pykälässä ehdotetaan säilytettäväksi nykyinen valvontajärjestelmä, jonka mukaan vaarallisen kemikaalin laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia saisi harjoittaa vain turvatekniikan keskuksen luvalla. On todettu hyödylliseksi valvontatavaksi, että valvontaviranomainen pääsee ennakolta riittävän varhaisessa vaiheessa tarkastamaan tuotantolaitosta koskevat suunnitelmat.

Hakemuksessa toiminnanharjoittajan olisi esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.

Kuitenkin jos samalla toimipaikalla toimisi useita toiminnanharjoittajia, joista osa harjoittaa laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia ja osa vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia sekä jos toiminnanharjoittajien toiminta muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, turvatekniikan keskus myöntäisi tällaisissa tapauksissa luvat ja tekisi ilmoituksen perusteella tarvittavat päätökset. Tällä varmistettaisiin, että tällaisissa kohteissa yksi valvontaviranomainen vastaisi kohteen valvonnasta.

Merkittävistä muutoksista toiminnanharjoittajan tulisi tehdä ilmoitus tai hakea lupa. Tarkemmin tästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin myös lupamenettelystä, muutostilanteisiin liittyvästä lupa- ja ilmoitusmenettelystä, luvan hakemisesta, ilmoituksen tekemisestä sekä hakemuksessa ja ilmoituksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on annettu yksityiskohtaiset säännökset niistä tiedoista ja selvityksistä, joita toiminnanharjoittajalta edellytetään lupahakemuksen yhteydessä. Nämä säännökset on tarkoitus jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella. Valtioneuvoston asetuksilla voitaisiin tarvittaessa säätää myös luvan hakemisessa noudatettavista määräajoista muun muassa siten, että valvontaviranomaiselle varmistettaisiin mahdollisuus tutustua tuotantolaitosta koskeviin suunnitelmiin jo ennen merkittävien, kuten esimerkiksi tuotantolaitoksen sijoittamista koskevien päätösten tekemistä.

24 §. Ilmoitusvelvollisuus. Vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saisi harjoittaa vain tekemällä siitä ilmoituksen pelastusviranomaiselle. Myös tämä valvontamenettely ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan kuitenkin siten, että vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvontaviranomaisena olisi ainoastaan pelastusviranomainen. Pelastusviranomaisella tarkoitetaan tässä pelastuslaissa tarkoitettua pelastustoimen alueen pelastusviranomaista. Kuitenkin 23 §:n 2 momentin tapauksissa ilmoitus tulisi tehdä turvatekniikan keskukselle.

Ilmoituksessa toiminnanharjoittajan olisi esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.

Merkittävistä muutoksista toiminnanharjoittajan tulisi tehdä ilmoitus. Tarkemmin tästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin myös ilmoitusmenettelystä, ilmoituksen tekemisestä sekä ilmoituksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on annettu yksityiskohtaiset säännökset niistä tiedoista ja selvityksistä, joita toiminnanharjoittajalta edellytetään ilmoituksen yhteydessä. Nämä säännökset on tarkoitus jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

25 §. Luvan myöntäminen ja ilmoituksen käsittely. Pykälän mukaan laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia koskevan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnanharjoittaja on osoittanut, että toiminta täyttää tämän lain 2 luvun mukaiset turvallisuusvaatimukset. Lupa katsotaan selkeästi oikeusharkintaiseksi turvallisuusluvaksi. Jos tuotantolaitos täyttäisi sitä koskevat turvallisuusvaatimukset, ei siltä tämän lain perusteella voisi evätä lupaa. Lupaan voitaisiin kuitenkin liittää tuotantolaitoksen turvallisen toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavia ehtoja.

Vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin tulee luonnollisesti täyttää samat turvallisuusvaatimukset kuin laajamittainen toiminta. Asianomainen valvontaviranomainen voi asettaa vastaavasti ehtoja toiminnalle tehdessään ilmoituksen perusteella asiasta päätöksen.

26 §. Ympäristövaikutusten arviointi. Pykälässä säädetään, että lain 23 §:n mukaista lupaa varten on esitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus, kun on kysymys ympäristönvaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitetusta hankkeesta. Luvassa olisi todettava, miten ympäristövaikutusten arviointiselostus on otettu huomioon.

27 §. Tuotantolaitosten tarkastus. Pykälän mukaan turvatekniikan keskuksen on valvottava laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavan tuotantolaitoksen ja 23 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kohteiden teknisen toteutuksen sekä niiden toimintaperiaatteiden, toimintatapojen ja johtamisjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja toimivuutta. Käytännössä tästä huolehditaan tekemällä tuotantolaitoksiin järjestelmällisiä tarkastuksia määräajoin niiden toiminnan edellyttämässä laajuudessa. Turvatekniikan keskus voi myös hyväksyä muita sellaisia tuotantolaitoksen valvontaan soveltuvia keinoja, joiden avulla se voi varmistua edellä tarkoitettujen asioiden vaatimustenmukaisuudesta ja toimivuudesta. Tämä vastaa nykyisin voimassa olevaa säännöstä. Vastaava velvoite on myös Seveso II-direktiivissä, joka koskee tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotantolaitoksia.

Pelastusviranomaisen olisi myös tarkastettava vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten toimintatavat ja teknisen toteutuksen vaatimustenmukaisuus. Pelastusviranomainen voisi päätöksessään hyväksyä, että tällainen tarkastus voitaisiin korvata 100 §:ssä tarkoitetun tarkastuslaitoksen tarkastuksella.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tarkastusten sisällöstä, määräajoista tai ajankohdista sekä ilmoituksista muille viranomaisille ja tarkastusten muusta käytännön toteutuksesta. Asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on 35—39 ja 42 §:ssä varsin yksityiskohtaiset säännökset tarkastuksien määräajoista, ajankohdista ja sisällöstä sekä niistä laadittavista tarkastuskertomuksista. Säännökset perustuvat osittain Seveso II-direktiivin vaatimuksiin. Nämä säännökset on tarkoitus myös jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

28 §. Sisäinen pelastussuunnitelma. Sisäistä pelastussuunnitelmaa koskeva säännös vastaa nykyisin voimassa olevaa säännöstä. Tämän mukaan tuotantolaitosta koskeva sisäinen pelastussuunnitelma tulee laatia, jos teollinen käsittely ja varastointi on laajamittaista. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin sisäisen pelastussuunnitelman laatimisesta, sisällöstä, uusimisesta, harjoituksista ja suunnitelman toimittamisesta valvontaviranomaiselle.

29 §. Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin vastuuhenkilö. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan olisi nimettävä vastuuhenkilö, jos teollinen käsittely ja varastointi on laajamittaista. Vastuuhenkilön tehtävänä olisi huolehtia siitä, että tuotantolaitoksessa toimitaan vaarallisia kemikaaleja koskevien säännösten ja lupaehtojen sekä laadittujen toimintaperiaatteiden ja suunnitelmien mukaisesti. Vastaava vaatimus on jo nykyisin voimassa olevissa säännöksissä.

Vastuuhenkilön tulisi tuntea tuotantolaitoksen toiminta, sitä koskevat säännökset sekä turvallisen toiminnan edellytykset. Vastuuhenkilön tulisi osoittaa pätevyytensä turvatekniikan keskuksen järjestämässä kokeessa.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin vastuuhenkilön nimeämisestä, tehtävistä, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden osoittamisesta.

30 §. Toimenpiteet vaarallisista kemikaaleista aiheutuvien suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Pykälässä säädetään velvoitteista, jotka aiheutuvat Seveso II-direktiivistä. Tuotantolaitoksessa, jossa vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista voi aiheutua suuronnettomuus, toiminnanharjoittajan on laadittava asiakirja, jossa selostetaan toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Vastaavasti, jos toiminnasta voi aiheutua huomattava suuronnettomuus, toiminnanharjoittajan on laadittava turvallisuusselvitys, jossa toiminnanharjoittaja osoittaa toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi sekä antaa tarvittavat tiedot niiden toteuttamiseksi tarvittavasta organisaatiosta ja turvallisuusjohtamisjärjestelmästä.

Edellä mainittujen velvoitteiden määräytymisperusteet on esitetty Seveso II-direktiivissä ja niistä on tarkoitus säätää 4 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Nykyisin velvoitteiden määräytymisperusteista on säädetty vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa.

Turvatekniikan keskus arvioi turvallisuusselvityksessä esitettyjen toimenpiteiden riittävyyden, jota varten toiminnanharjoittajan on toimitettava turvallisuusselvitys turvatekniikan keskukselle. Tähän turvallisuusselvitykseen sisältyvien asiakirjojen julkisuuden ja salassapidon osalta noudatetaan, mitä siitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

Pykälässä on myös säännös kahden tai useamman toisiaan lähellä sijaitsevan tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajien yhteistoiminnasta suuronnettomuuksien torjumiseksi. Tämä säännös perustuu Seveso II-direktiiviin.

Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden 1—3 momentissa säädetyistä suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin suuronnettomuusvaaran ehkäisemistä koskevien velvoitteiden määräytymisestä sekä tarvittavien toimintaperiaatteiden ja turvallisuusselvitysten sisällöstä, uusimis- ja tarkistusvelvoitteista ja -ajoista sekä velvoitteista toiminnanharjoittajien yhteistoiminnasta suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Nämä velvoitteet perustuvat pääosin Seveso II-direktiiviin.

31 §. Turvallisuusselvityksen esillä pitäminen. Tässä pykälässä säädetään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta asettaa tuotantolaitosta koskeva turvallisuusselvitys ja siihen liittyvä vaarallisten kemikaalien luettelo nähtäväksi. Tämä velvollisuus perustuu Seveso II-direktiiviin. Vastaava säännös on nyt annettu vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa.

Toiminnanharjoittaja voisi turvatekniikan keskuksen suostumuksella rajoittaa turvallisuusselvityksessä yleisölle annettavia tietoja, joita se pitää liike- tai ammattisalaisuutena tai muuten perustellusti luottamuksellisina.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin toiminnanharjoittajan turvallisuusselvityksen esillä pitämistä koskevasta velvollisuudesta ottaen huomioon asianomaisen Euroopan yhteisön direktiivin voimaan saattamisen edellyttämät vaatimukset.

32 §. Turvallisuusselvitystä vaativien kohteiden tiedottamisvelvollisuus. Tässä pykälässä säädetty toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuus perustuu myös Seveso II-direktiiviin.

Turvallisuusselvitystä vaativien kohteiden toiminnanharjoittajan olisi tiedotettava tuotantolaitosta koskevista turvallisuustoimenpiteistä ja onnettomuustapauksissa noudatettavista toimintaohjeista suuronnettomuuden varalta sellaisille henkilöille ja yhteisöille, joihin kyseisessä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voisi vaikuttaa. Tiedotteessa olisi annettava tiedot tuotantolaitoksen toiminnasta, suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista kemikaaleista, suuronnettomuusvaarojen luonteesta sekä väestön varoittamisesta ja käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuudesta ja sen toteuttamisesta sekä annettavien tietojen sisällöstä ottaen huomioon asianomaisen Euroopan yhteisön direktiivin voimaan saattamisen edellyttämät vaatimukset.

Vastaava säännös on nyt annettu vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa. Asetukseen sisältyy edellä mainitun Seveso II-direktiivin mukainen liite, jossa on yksityiskohtainen luettelo suuronnettomuuden varalta yleisölle annettavista tiedoista.

Varastoalue

33 §. Varastoalueen vahvistamista koskeva hakemus. Pykälä sisältää velvoitteen varastoalueen vahvistamiseksi sellaiselle varastoalueelle, jossa toimii kaksi tai useampia vaarallisten kemikaalien laajamittaista varastointia harjoittavia toiminnanharjoittajia. Lisäedellytyksenä on, että varastojen käytössä on yhteisiä laitteistoja, liikennealueita, purkaus- ja lastauslaitureita tai niihin verrattavia järjestelyitä taikka varastojen palontorjunta ja muu onnettomuuksiin varautuminen on osittain tai kokonaan suunniteltu hoidettavaksi yhteisin laitteistoin ja varustein. Varastoalueen vahvistamista haettaisiin turvatekniikan keskukselta. Vastaava säännös on nykyisin asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista.

Varastoalueen vahvistamisella halutaan muun muassa varmistaa, että toiminnanharjoittajat ovat sopineet riittävässä määrin yhteisten laitteistojen kunnossapidosta ja yhteisistä järjestelyistä palontorjunnan ja muun onnettomuuksiin varautumisen osalta. Tähän mennessä tällaiseksi varastoalueeksi on vahvistettu useita kemikaalisatamien varastoalueita.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin varastoalueeksi vahvistamisesta, vahvistamisen hakemisesta, hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä sekä hakemuksen käsittelystä.

34 §. Vahvistamispäätös. Pykälän mukaan varastoalueeksi vahvistamisen edellytyksenä olisi, että hakemuksessa on osoitettu, että varastoalueen laitteistot ja järjestelyt täyttävät tämän lain 2 luvun mukaiset turvallisuusvaatimukset. Vahvistamispäätökseen voidaan liittää varastoalueen turvallisuuden kannalta tarpeelliseksi katsottavia ehtoja.

Vaarallisen kemikaalin säilytystä koskevat säännökset

35 §. Vaarallisten kemikaalien säilytys. Pykälässä säädettäisiin vaarallisten kemikaalien säilytyksen yleisistä vaatimuksista. Yleisperiaatteena olisi, että kemikaalin säilytyksessä tulee noudattaa huolellisuutta ja varovaisuutta. Vaaralliset kemikaalit tulisi lisäksi säilyttää siten, etteivät asiattomat saisi niitä haltuunsa.

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin vaarallisten kemikaalien säilytystä koskevista vaatimuksista.

36 §. Vaarallisten kemikaalien säilytysmäärät ja niiden rajoitukset. Vaarallisten kemikaalien säilytysmäärien ja -paikkojen tulisi olla sellaiset, ettei niistä aiheudu vaaraa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pelastusviranomaisen oikeudesta yksittäistapauksessa rajoittaa vaarallisten kemikaalien säilytysmääriä tai määrätä säilytykselle muita turvallisuuden kannalta tarpeelliseksi katsottuja rajoituksia tai ehtoja. Vastaava rajoitusoikeus pelastusviranomaisilla on nykyisin palavien nesteiden ja kaasujen osalta vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa.

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin vaarallisten kemikaalien säilytysmääriä ja -paikkoja koskevista rajoituksista. Voimassa olevissa säännöksissä on olemassa rajoituksia palavien nesteiden ja kaasujen säilytykselle muun muassa asuin-, toimisto-, majoitus-, päivähoito- ja kokoontumishuoneistossa sekä moottoriajoneuvosuojassa ja myymälähuoneistossa.

Vaarallisen kemikaalin siirto

37 §. Vaarallisten kemikaalien siirtoa koskevat vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin vaarallisten kemikaalien putkistossa tuotantolaitoksen ulkopuolella tapahtuvalle siirrolle asetettavista vaatimuksista. Pääperiaatteena olisi, että siirtoon sovelletaan 2 luvun turvallisuusvaatimuksia.

Putkiston, jossa siirretään vaarallista kemikaalia tuotantolaitoksen ulkopuolella, saisi rakentaa vain turvatekniikan keskuksen antamalla rakentamisluvalla. Luvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että luvussa 2 säädetyt turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Rakentamisluvan osalta noudatettaisiin, mitä 23 ja 25 §:ssä säädetään. Putkistolinjoilla 16 §:n kulunvalvontavaatimukseksi riittäisi nykyiset kartta- ja maastomerkinnät sekä tiedottaminen.

Pykälän vaatimukset koskisivat tällä hetkellä lähinnä maakaasun siirtoa, josta on voimassa vastaavat säännökset maakaasuasetuksessa.

38 §. Putkiston tarkastukset. Toiminnanharjoittajan olisi huolehdittava siitä, että putkisto tarkastetaan ennen käyttöönottoa ja sen jälkeen määräajoin. Tarkastusten määräajoista ja ajankohdista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tarkastukset tekisi 100 §:ssä tarkoitettu tarkastuslaitos. Turvatekniikan keskus voisi hyväksyä myös, että määräaikaistarkastusten sijasta putkiston kuntoa valvottaisiin toiminnanharjoittajan oman tarkastusjärjestelmän mukaisesti. Hyväksymisen edellytyksenä olisi, että tarkastusjärjestelmän noudattaminen varmistaisi vastaavan turvallisuustason kuin määräaikaistarkastukset.

39 §. Putkiston vastuuhenkilö. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan olisi nimettävä tuotantolaitoksen ulkopuolella olevalle vaarallisen kemikaalin putkistolle vastuuhenkilö. Putkiston vastuuhenkilön tehtäviin ja pätevyysvaatimuksiin sovellettaisiin laajamittaisesta teollisesta käsittelystä ja varastoinnista vastaavan vastuuhenkilön vaatimuksia 29 §:n mukaisesti.

40 §. Putkistoja koskeva asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vaarallisen kemikaalin siirtoon tarkoitetulle putkistolle asetettavista vaatimuksista, putkiston rakentamislupamenettelystä, luvan hakemisesta sekä hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Muutoin rakentamisluvan osalta noudatettaisiin, mitä 23 ja 25 §:ssä säädetään vaarallisen kemikaalin laajamittaisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin lupamenettelystä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös putkiston tarkastuksista sekä niiden määräajoista ja ajankohdista sekä vastuuhenkilöistä.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös niistä kohteista, joita ei vaadittaisi tarkastettavaksi. Tällaisia kohteita olisivat esimerkiksi maakaasua käyttävät pien- ja rivitalokohteet, joiden vaatimustenmukaisuus todettaisiin asennusliikkeen kirjallisella vakuutuksella, kuten on käytäntö vastaavissa öljylämmitys- ja nestekaasukohteissa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lisäksi toiminnanharjoittajan omalle tarkastusjärjestelmälle asettavista vaatimuksista ja sitä koskevista hyväksymismenettelyistä.

4 luku. Räjähdysten estäminen ja räjähdyksiltä suojautuminen

41 §. Räjähdysvaaran arviointi. Toiminnanharjoittajan velvollisuus olisi arvioida räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamat vaaratekijät ja räjähdysvaaran aiheuttamat riskit. Arviointi olisi tarkistettava säännöllisesti ja aina, kun tehdään merkittäviä muutoksia.

42 §. Periaatteet räjähdysten estämiseksi ja räjähdyksiltä suojautumiseksi. Pykälässä säädettäisiin periaatteista räjähdysten estämiseksi ja räjähdyksiltä suojautumiseksi. Toiminnanharjoittajan olisi räjähdysten estämiseksi ja räjähdyksiltä suojautumiseksi ryhdyttävä asianmukaisiin teknisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin. Nämä periaatteet perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 1999/92/EY vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi. Direktiivi on saatettu Suomessa voimaan työturvallisuuslain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta.

Näiden periaatteiden mukaisesti ensimmäisenä toimenpiteenä olisi räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodostumisen estäminen. Jos tämä ei toiminnan luonteen vuoksi olisi mahdollista, niin seuraavana toimenpiteenä olisi räjähdyskelpoisten ilmaseosten syttymisen estäminen. Viimeisenä toimenpiteenä olisi räjähdyksen vahingollisten vaikutusten vähentäminen niin, että ihmisten terveys ja turvallisuus varmistetaan.

43 §. Tilojen luokittelu. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta luokitella tilat. Toiminnanharjoittajan olisi luokiteltava tilat, joissa voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, noudatettava luokiteltuja tiloja koskevia vähimmäisvaatimuksia ja merkittävä näiden tilojen sisäänkäynnit.

Pykälän 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on myös luokiteltava tilat, joissa räjähteitä valmistetaan, käsitellään tai varastoidaan. Luokittelu tapahtuu räjähteiden pölyämisen tai haihtumisen aiheuttaman räjähdysvaaran esiintymistiheyden ja keston mukaan.

44 §. Räjähdyssuojausasiakirja. Toiminnanharjoittajan olisi laadittava räjähdyssuojausasiakirja, jossa todetaan räjähdyssuojauksen osalta tehdyt arvioinnit ja niiden tulokset sekä toimenpiteet räjähdyssuojauksen varmistamiseksi. Räjähdyssuojausasiakirja voi olla osana muuta työpaikalla laadittavaa turvallisuusselvitystä tai -suunnitelmaa.

45 §. Räjähdysvaaraa koskeva asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin toiminnanharjoittajalle asetetuista velvollisuuksista, kuten räjähdysvaaran arvioinnista, toimenpiteistä räjähdysten estämiseksi ja räjähdyksiltä suojautumiseksi, räjähdyskelpoisia ilmaseoksia sisältävien tilojen ja räjähdetilojen luokittelusta ja näitä tiloja koskevista vaatimuksista sekä räjähdyssuojausasiakirjan sisällöstä. Pääosin valtioneuvoston asetuksen säännökset perustuisivat asianomaisen Euroopan yhteisön direktiivin vaatimuksiin.

5 luku. Vaarallisiin kemikaaleihin liittyvät tuotteet

46 §. Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävien laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimukset. Tiloissa, joissa voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, on turvallista käsitellä vain sellaisia laitteita, joiden osalta on varmistettu, että laitteista ei voi aiheutua tilassa mahdollisesti esiintyvän räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymistä. Pykälässä esitettäisiin yleiset vaatimukset tällaisille laitteille. Vaatimukset perustuvat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 94/9/EY, joka on saatettu voimaan räjähdysvaarallista aineista annetun lain nojalla annetuilla asetuksella räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä sekä sähköturvallisuuslain ja sähköturvallisuusasetuksen (498/1996) nojalla annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä.

47 §. Kaasulaitteiden vaatimukset. Pykälässä annettaisiin yleiset vaatimukset kaasumaisia polttoaineita – käytännössä neste- tai maakaasua – käyttäville laitteille. Vaatimukset perustuvat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 90/395/ETY, joka on Suomessa saatettu voimaan kaasulaiteasetuksella.

48 §. Aerosolien vaatimukset. Pykälässä annettaisiin yleiset vaatimukset vaarallisia kemikaaleja sisältäville aerosoleille. Vaatimukset perustuvat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 75/324/ETY, joka on Suomessa saatettu voimaan aerosoliasetuksella.

49 §. Vaarallisen kemikaalin säiliöiden vaatimukset. Pykälässä annettaisiin perusvaatimukset säiliöille, jotka on tarkoitettu vaarallisten kemikaalien varastointiin. Säiliöiltä edellytettäisiin tiiveyttä ja lujaa rakennetta sekä sisällön ja käyttöolosuhteiden aiheuttamien rasitusten kestämistä. Käyttöolosuhteista aiheutuvaa rasitusta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon kohtuudella ennakoitavissa olevat olosuhteet ja häiriötilanteet. Säiliöissä, jotka on tarkoitettu vaarallisten kemikaalien varastointiin sellaisissa olosuhteissa, että säiliöön voi muodostua räjähdyskelpoisia seoksia, tulisi rakenteellisilla ratkaisulla varmistaa, että säiliön sisäpuolisesta syttymisestä aiheutuva räjähdyspaineen nousu vaurioittaisi säiliötä suunnitellusti mahdollisimman lievin seurausvaikutuksin.

Palavan nesteen säiliöille on kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä palavista nesteistä annettu yksityiskohtaisia rakennevaatimuksia, jotka perustuvat osaksi kansallisten ja eurooppalaisten standardisointijärjestöjen julkaisemiin standardeihin. Vaatimusten perustaksi on perusvaatimukset tarpeen kirjata myös lakitasolle.

50 §. Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen. Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviä laitteita ja suojausjärjestelmiä sekä kaasulaitteita koskien on asianomaisissa Euroopan yhteisöjen direktiiveissä määritelty vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt, jotka perustuvat erilaisten moduulirakenteisten osoittamismenettelyjen valintaan ja tarkastuslaitosten moduulista riippuen eritasoiseen osallistumiseen osoittamismenettelyyn. Aerosoleja koskeva direktiivi edellyttää, että aerosolipäällysten valmistaja ja täyttäjä huolehtivat tietyin testein aerosolien turvallisuudesta ennen sen markkinoille laskemista. Direktiivien menettelyt on Suomessa sisällytetty kysymyksessä olevien direktiivien asetus- tai ministeriön päätöstasoiseen voimaansaattamislainsäädäntöön.

Palavien nesteiden varastointiin liittyy sellaisia potentiaalisia riskejä, että Suomessakin on jo vuosikymmeniä ollut asetus- ja ministeriön päätöstasoisissa säädöksissä säännöksiä siitä, kuinka palavien nesteiden säiliöiden valmistajien tulee osoittaa säiliöiden rakenteellinen vaatimustenmukaisuus. Vastaavia säännöksiä on lähivuosina todennäköisesti tulossa direktiivitasolle.

Edellä mainittujen säännösten lakitasoiseksi perustaksi ehdotetaan lakiin vaatimusten osoittamista koskevaa pykälää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa valmistettujen, vaarallisen kemikaalin varastointiin tarkoitettujen säiliöiden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sen mukaan vaarallisen kemikaalin varastointiin tarkoitettu säiliö, joka on valmistettu tai saatettu markkinoille toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai valmistettu muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, tulee hakemuksesta katsoa 49 §:ssä tarkoitettujen vaatimusten mukaiseksi, jos vaatimustenmukaisuus on arvioitu 49 §:ssä tarkoitettujen vaatimusten ja 50 §:n 1 momentissa tarkoitettujen menetelmien tai vastaavan laatu- ja turvallisuustason varmistavien vaatimusten ja menetelmien mukaisesti ja tulokset osoittavat säiliön täyttävän sille asetetut vaatimukset sekä jos vaatimustenmukaisuuden arvioinnin on suorittanut tarkastuslaitos, jonka asianomainen Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio on hyväksynyt noudattaen 101 §:ssä säädettyjä vastaavia vaatimuksia. Edellä tarkoitettu hakemus säiliön hyväksymisestä on osoitettava turvatekniikan keskukselle.

51 §. Ohjeet ja merkinnät. Edellisissä pykälissä mainituissa direktiiveissä ja kansallisissa säännöksissä on vaatimusten ja vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyjen lisäksi säännöksiä turvallisen asennuksen ja käytön edellyttämien tietojen ja ohjeiden luovuttamista kyseessä olevien tuotteiden hankkijoille sekä tuotteiden merkitsemistä niin, että niiden vaatimustenmukaisuuden osoittaminen voidaan tuotemerkinnöistä tarkistaa. Alemmanasteisteisten säännösten mahdollistamiseksi ehdotetaan lakiin ohjeita ja merkintöjä käsittelevää pykälää.

52 §. Vaarallisiin kemikaaleihin liittyviä tuotteita koskeva asetuksenantovaltuus. Pykälässä annettaisiin valtuutus säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin luvussa mainittujen tuotteiden turvallisuusvaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta mukaan luettuna tarkastuslaitosten osuus vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa, säiliöiden hyväksymistä koskevasta hakemuksesta sekä merkinnöistä ja ohjeista, joista luvun edeltävissä pykälissä on määritelty perusperiaatteet.

Pykälässä tarkoitetuista tuotteista on voimassa Euroopan yhteisön direktiivejä, jotka on kansallisesti saatettu voimaan räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetuilla asetuksilla. Asetuksissa on säädetty direktiivien mukaisesti tarkemmin näille tuotteille asetetuista turvallisuusvaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta, tarkastuslaitosten tehtävistä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa sekä merkinnöistä. Vaarallisten kemikaalien säiliöistä on annettu kansallisia säännöksiä muun muassa palavien nesteiden säiliöiden osalta räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla. Nämä asetukset on tarkoitus jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

6 luku. Vaarallisiin kemikaaleihin liittyvien laitteistojen asennus ja huolto

53 §. Laitteistojen asennus ja huolto. Pykälässä säädettäisiin yleisestä velvoitteesta vaarallisiin kemikaaleihin liittyvien laitteistojen asennukselle ja huollolle. Vaarallisten kemikaalien valmistus-, siirto-, varastointi- ja käyttölaitteistot tulee asentaa ja huoltaa asiantuntevasti ja huolellisesti siten, että niiden käytöstä ei aiheudu henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahingon vaaraa.

54 §. Maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastus. Pykälässä säädettäisiin velvoite tarkastaa määräajoin tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt. Velvoitteesta huolehtiminen kuuluisi öljysäiliön omistajalle tai haltijalle. Vastaava säännös on jo voimassa öljylämmityslaitteistoista annetussa asetuksessa.

Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaittaisiin öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, olisi korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö olisi heti poistettava käytöstä.

55 §. Asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeiden pätevyys. Maakaasun, nestekaasun, öljylämmityslaitteistojen käyttölaitteita ja muovisia kaasuputkistoja saisi asentaa ja huoltaa sekä edellä 54 §:ssä tarkoitettuja maanalaisia öljysäiliöitä tarkastaa vain turvatekniikan keskuksen hyväksymä asennus-, huolto- ja tarkastusliike. Vastaavat säännökset ovat jo nykyään voimassa räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetuissa asetuksissa.

Asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeiden hyväksymisen edellytyksenä olisi, että niillä on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät. Hyväksytyllä liikkeellä tulisi lisäksi olla palveluksessaan pätevä vastuuhenkilö.

56 §. Asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeen vastuuhenkilö. Asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeen palveluksessa tulisi olla vastuuhenkilö, jonka tehtävänä olisi huolehtia siitä, että liike toimii sitä koskevien säännösten ja valvontaviranomaisten asettamien ehtojen mukaisesti.

Vastuuhenkilöllä tulisi olla harjoitettavaan toimintaan nähden riittävä työkokemus ja koulutus sekä toimintaan liittyvien säännösten tuntemus.

Vastuuhenkilön tulisi osoittaa pätevyytensä turvatekniikan keskuksen tai sen hyväksymän asiantuntevan arviointilaitoksen järjestämässä kokeessa. Hyväksytystä kokeesta asianomaiselle henkilölle annetaan todistus. Edellä mainittuun arviointilaitokseen sovellettaisiin 100 §:n 2—4 momentissa, 101 §:n 1 ja 4 momentissa 103, 121 ja 127 §:ssä sekä 104 §:n nojalla tarkastuslaitokselle säädettyjä vaatimuksia. Arviointilaitokselta ei kuitenkaan edellytettäisi 101 §:n 3 momentissa tarkoitettua ulkopuolista arviointia.

57 §. Laitteistojen asennukseen, huoltoon ja tarkastukseen liittyvä asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastusten määräajoista, säiliöiden luokituksesta ja määräaikaistarkastusten perusteella tehtävistä toimenpiteistä sekä asennus-, huolto- ja tarkastusliikkeiden hyväksymisestä, hyväksymisen hakemisesta ja hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä sekä liikkeille asetettavista vaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös tarkemmin vastuuhenkilön tehtävistä, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden osoittamisesta.

7 luku. Räjähteiden valmistus ja varastointi

Luvanvarainen valmistus ja varastointi

58 §. Räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin luvanvaraisuus. Pykälässä säädettäisiin, että räjähteiden valmistus ja varastointi edellyttää pääsääntöisesti luvan hankkimista turvatekniikan keskukselta. Poikkeuksena tähän olisi 63 §:ssä mainittu ilotulitteiden ja vastaavien pyroteknisten tuotteiden rajoitettu varastointi kaupan yhteydessä. Pienten räjähdemäärien säilytystä koskevista poikkeuksista on säädetty myös 87 §:ssä.

Toiminnanharjoittajan tulisi hakea 1 momentissa tarkoitettua lupaa turvatekniikan keskukselta. Hakemuksessa olisi esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä. Myös toiminnan olennaisiin muutoksiin tulisi hakea lupa samoin perustein kuin varsinaiseen toimintaankin.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteiden valmistusta ja varastointia koskevasta lupamenettelystä toimintaa aloitettaessa ja muutostilanteissa, luvan hakemisesta sekä hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Räjähdeasetuksessa on annettu yksityiskohtaiset säännökset niistä tiedoista ja selvityksistä, joita toiminnanharjoittajalta edellytetään lupahakemuksen yhteydessä. Nämä säännökset on tarkoitus jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

59 §. Räjähteitä koskevan luvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin, että valmistus- ja varastointiluvan edellytyksenä on se, että toiminnanharjoittaja on osoittanut toiminnan täyttävän laissa määritellyt turvallisuusvaatimukset, joista alemmanasteisissa säädöksissä on annettu yksityiskohtaisempia turvallisuusmääräyksiä. Lupapäätöksiin turvatekniikan keskus voisi liittää turvallisuusvaatimusten täyttämisen kannalta perusteltavissa olevia ehtoja.

Säännökset vastaavat nykyistä räjähdeasetuksen sääntelyä.

60 §. Räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin tarkastus. Pykälän mukaan turvatekniikan keskuksen olisi valvottava 58 §:ssä tarkoitettujen räjähteiden valmistusta ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten teknistä toteutusta sekä niiden toimintaperiaatteiden, toimintatapojen ja johtamisjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja toimivuutta. Käytännössä tästä huolehdittaisiin tekemällä tuotantolaitoksiin järjestelmällisiä tarkastuksia määräajoin niiden toiminnan edellyttämässä laajuudessa. Turvatekniikan keskus voisi myös hyväksyä muita sellaisia tuotantolaitoksen valvontaan soveltuvia keinoja, joiden avulla se voi varmistua edellä tarkoitettujen asioiden vaatimustenmukaisuudesta ja toimivuudesta. Velvoite vastaa nykyisin voimassa olevia räjähdeasetuksen säännöksiä. Vastaava velvoite on myös Seveso II-direktiivissä direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotantolaitoksia koskien.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tarkastusten sisällöstä, määräajoista tai ajankohdista sekä niiden käytännön toteutuksesta. Räjähdeasetuksessa on varsin yksityiskohtaiset säännökset tarkastuksien määräajoista ja ajankohdista, sisällöstä sekä niistä laadittavista tarkastuskertomuksista. Säännökset perustuvat osittain Seveso II-direktiivin vaatimuksiin. Nämä säännökset on tarkoitus myös jättää voimaan tämän lain 138 §:n perusteella.

61 §. Räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin vastuuhenkilö. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan olisi nimettävä vastuuhenkilö, jonka tehtävänä olisi huolehtia siitä, että tuotantolaitoksessa toimitaan räjähteitä koskevien säännösten ja lupaehtojen sekä laadittujen toimintaperiaatteiden ja suunnitelmien mukaisesti. Jo nykyisin voimassa olevat säännökset edellyttävät vastaavien vastuuhenkilöiden nimeämistä.

Vastuuhenkilön tulisi tuntea tuotantolaitoksen toiminta, sitä koskevat säännökset ja turvallisen toiminnan edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin vastuuhenkilön nimeämisestä, tehtävistä, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden osoittamisesta.

62 §. Toimenpiteet räjähteistä aiheutuvien suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan tulisi laatia vastaavat asiakirjat myös räjähteitä käsittelevien suuronnettomuusvaarallisten tuotantolaitoksen osalta kuin mitä 30 §:ssä edellytettäisiin vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia harjoittavaa tuotantolaitosta koskien. Vastaavasti toiminnanharjoittajan olisi laadittava sisäinen pelastussuunnitelma 28 §:n mukaisesti.

Turvallisuusselvitystä vaativien kohteiden toiminnanharjoittajien olisi myös huolehdittava turvallisuusselvityksen esillä pitämisestä 31 §:n mukaisesti ja tiedottamisvelvollisuudesta 32 §:n mukaisesti.

Varastointi kaupan yhteydessä

63 §. Pyroteknisten välineiden varastointi kaupan yhteydessä. 58 §:n mukaan myös kaupan yhteydessä tapahtuva räjähteiden varastointi edellyttäisi turvatekniikan keskuksen lupaa. Poikkeuksena luvanvaraisuuteen tässä pykälässä säädettäisiin, että yksityiseen kulutukseen hyväksyttyjen ilotulitteiden ja niihin vaarallisuudeltaan verrattavien pyroteknisten välineiden kaupan varastoinnin osalta tehtäisiin ilmoitus pelastusviranomaiselle. Pelastusviranomainen tekisi asiasta ilmoituksen perusteella päätöksen, jossa voitaisiin asettaa toiminnalle tarpeellisia ehtoja. Säännökset vastaavat voimassa olevan räjähdeasetuksen vaatimuksia. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin muun muassa edellä tarkoitetusta ilmoitusmenettelystä ja siinä noudatettavista määräajoista.

64 §. Pyroteknisten välineiden varastoinnin tarkastus. Pykälä edellyttäisi, että pelastusviranomainen tarkastaisi 63 §:ssä tarkoitettujen varastojen toimintatavat ja teknisen toteutuksen vaatimustenmukaisuuden. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tarkastusten sisällöstä, määräajoista tai ajankohdista sekä tarkastusten muusta käytännön toteutuksesta. Tarkoitus on, että pelastusviranomainen tarkastaisi nämä varastot kerran vuodessa. Ilotulitteiden kauppa on käytännössä keskittynyt joulun ja uudenvuoden väliseen aikaan, joten pelastusviranomaisten tarkastuksetkin ajoittuisivat suurimmaksi osaksi tähän aikaan. Velvoitteet vastaavat jo nyt räjähdekaupan varastoinnille räjähdeasetuksen perusteella asetettuja vaatimuksia.

65 §. Räjähdekaupan vastuuhenkilö. Varastoinnille edellytettäisiin nykysäännösten mukaisesti myös asiantuntevaa vastuuhenkilöä. Vastuuhenkilön tulisi huolehtia siitä, että toiminta tapahtuu säännösten ja pelastusviranomaisten asettamien ehtojen mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vastuuhenkilön tehtävistä, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden osoittamisesta.

66 §. Varastoitavien räjähteiden enimmäismäärät. Kaikkien räjähteiden käsittelyyn liittyy onnettomuusvaara. Räjähdekauppaa harjoittavissa liiketiloissa saattaa olla paikalla suuria määriä ihmisiä. Onnettomuusriskien pitämiseksi mahdollisimman alhaisina räjähdekaupan yhteydessä on jo nykyisissä räjähdeasetukseen perustuvissa säännöksissä rajoitettu myymälätiloissa sallittavien räjähteiden määriä voimakkaasti. Säännösten perustaksi ehdotetaan asiaa koskevaa vaatimusta lakitasolle. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin kaupan yhteydessä varastoitavien räjähteiden enimmäismääristä ja niitä koskevista rajoituksista.

8 luku. Räjähteiden hyväksyminen, maahantuonti ja siirto

Räjähteiden hyväksyminen

67 §. Räjähteitä koskevat yleiset vaatimukset. Pykälässä esitettäisiin yleiset vaatimukset markkinoille saatettaville räjähteille. Vaatimukset perustuvat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 93/15/ETY, joka on saatettu voimaan räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta annetulla asetuksella. Puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitettujen räjähteiden erityisestä luonteesta ja puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä johtuen näiden räjähteiden vaatimukset tulee arvioida muista räjähteistä poiketen. Tällä varmistetaan näidenkin räjähteiden turvallinen käsittely kaikissa käyttöolosuhteissa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteille asetettavista teknisistä vaatimuksista ja räjähteiden luokituksesta.

Asetuksessa räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta on säädetty edellä mainitun direktiivin mukaisesti räjähteille asetettavista teknisistä vaatimuksista. Ehdotetun lain 138 §:n mukaisesti tämä asetus on tarkoitus jättää edelleen voimaan.

68 §. Räjähteiden vaatimustenmukaisuuden osoittaminen ja merkinnät. Pykälässä säädettäisiin markkinoille saatettavien räjähteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja räjähteiden merkinnöistä. Vaatimukset perustuvat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 93/15/ETY.

Euroopan yhteisön direktiivin määräykset tarkastuslaitoksista eivät koske puolustusvoimien toimintaa. Puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitettujen räjähteiden vaatimustenmukaisuus todetaan puolustushallinnon sisäisesti ja menettelystä säädetään tarkemmin puolustusministeriön asetuksella.

Pykälän vaatimukset eivät koskisi pyroteknisiä välineitä, joista on säädetty 69 §:ssä. Pyrotekniset välineet, jotka käytännössä ovat valtaosin ilotulitteita, eivät kuuluu myöskään edellä mainitun direktiivin soveltamisalaan.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta, tarkastuslaitoksen tehtävistä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa ja merkinnöistä.

Asetuksessa räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta on säädetty tarkemmin edellä mainitun direktiivin mukaisesti räjähteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta, tarkastuslaitoksen tehtävistä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa ja merkinnöistä. Ehdotetun lain 138 §:n mukaisesti tämä asetus on tarkoitus jättää edelleen voimaan.

69 §. Pyroteknisten välineiden vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin, että myös pyroteknisten välineiden tulee täyttää 67 §:n yleiset vaatimukset räjähteille. Turvallisen varastoinnin ja käsittelyn kannalta olisi olennaista, että tuotteet on pakattu asianmukaisesti ja niiden käsittelijä saa tuotteiden mukana tarvittavat ohjeet. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää turvallisuuden varmistamiseksi ehtoja ja rajoituksia pyroteknisille välineille ja niiden pakkauksille. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi rajoittaa pyroteknisten välineiden panosten ja räjähdystehon suuruutta. Valtaosiltaan pyrotekniset välineet ovat yksityiseen kulutukseen tarkoitettuja ilotulitteita ja niitä käyttävät ihmiset, joiden asiantuntemus räjähteiden käsittelyssä on varsin rajallinen. Pykälän vaatimuksia vastaavat säännökset sisältyvät tällä hetkellä räjähdeasetukseen ja sen nojalla annettuun kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen.

70 §. Pyroteknisten välineiden hyväksyminen. Räjähteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskeva 68 § ei vastaavan Euroopan yhteisön direktiivin mukaisesti koskisi pyroteknisiä välineitä. Tästä syystä tässä pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta hyväksyttää pyrotekniset välineet turvatekniikan keskuksella ennen niiden luovuttamista kauppaan tai muulla tavalla. Pykälässä määriteltäisiin ne tiedot, jotka hyväksymishakemuksessa tulisi esittää.

Pyroteknisen välineen hyväksyttävyyden arvioinnissa olisi keskeinen osuus asiantuntevan ja luotettavan testauslaitoksen tekemien testausten tuloksilla. Testauslaitoksen tulisi olla mittatekniikan keskuksen tai muun Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion akkreditointielimen asianomaiselle pätevyysalueelle akkreditoima.

Pykälä edellyttäisi hyväksyttyjen välineiden merkitsemistä hyväksymismerkinnällä.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin hakemuksen ja hyväksymismenettelyn yksityiskohdista sekä hyväksymismerkinnästä.

Säännökset vastaavat voimassa olevan räjähdeasetuksen vaatimuksia.

71 §. Pyroteknisten välineiden laadunvalvonta. Valtaosa Suomen markkinoille tulevista ilotulitteista tuodaan Kaukoidästä. Käytäntö on osoittanut, että olisi erittäin tärkeätä varmistaa myös maahantuotavien tuote-erien osalta, ennen kuin ne pääsevät myyntiin, että ne täyttävät tuotenäytteisiin perustuvan hyväksymispäätöksen vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin markkinoille saattajan velvollisuudesta huolehtia tuotteidensa laadunvalvonnasta tältä osin. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin laadunvalvonnan toteutuksesta.

72 §. Räjähdesäännöksiä koskeva rajaus. Mitä 67—71 §:ssä on säädetty räjähteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja hyväksymismenettelystä, ei kuitenkaan koskisi lähetyspistooleissa ja työkaluissa käytettäviä patruunoita, patruunoiden sytytysnalleja eikä valaisu- ja merkinantovälineitä ja vastaavia pyroteknisiä välineitä. Tällaisia välineitä käytetään muun muassa aluksissa ja pelastautumislaitteissa. Lähetyspistoolin patruunoita lukuun ottamatta niiden vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyistä on säädetty muussa lainsäädännössä.

Ehdotetut säännökset pyroteknisistä välineistä (69—71 §) eivät sovellu puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan ja rajavartiolaitoksen käyttöön tarkoitettuihin pyroteknisiin välineisiin. Nämä kuuluisivat laissa tarkoitetun räjähteen määritelmään.

Räjähteiden maahantuonti ja siirto

73 §. Räjähteiden maahantuontilupa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevien asetustasoisten räjähdesäännösten mukaisesti räjähteiden maahantuonnin luvanvaraisuudesta, kun räjähteitä tuodaan Euroopan talousalueen ulkopuolelta.

Lupaa räjähteiden maahantuontiin haettaisiin turvatekniikan keskukselta. Hakemuksessa olisi esitettävä tiedot maahantuotavista räjähteistä, räjähteiden käyttötarkoitus sekä selvitys räjähteiden varastoinnista.

Maahantuoja joutuisi maahantuontiluvan saadakseen osoittamaan, että räjähteen vaatimustenmukaisuus on varmistettu 67—71 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja että maahantuojan käytettävissä olisi turvallisen toiminnan edellyttämä määrä vaatimukset täyttävää varastotilaa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteiden maahantuonnin lupamenettelystä, luvan hakemisesta sekä hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä.

Säännökset vastaavat voimassa olevan räjähdeasetuksen vaatimuksia.

74 §. Räjähteiden siirto. Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 93/15/ETY edellyttää, että räjähteiden siirtoja Euroopan talousalueen jäsenmaiden välillä ja jäsenvaltioiden sisällä valvotaan tietyllä valvontajärjestelmällä. Järjestelmä perustuu siihen, että räjähteitä ei saa lähettää eikä luovuttaa vastaanottajalle, joka ei ole niin sanotulla siirtotodistuksella osoittanut, että on rekisteröitynyt vastaanottajamaan viranomaisille ja on oikeutettu laillisesti hankkimaan räjähteitä. Direktiivin vaatimukset on Suomessa saatettu voimaan räjähdeasetuksella. Valtioneuvosto valtuutettaisiin antamaan asetuksella direktiivin edellyttämät tarkemmat säännökset siirrosta ja siirtotodistuksesta.

75 §. Räjähteiden kauttakuljetus. Pykälässä säädettäisiin räjähteiden kauttakuljetuksesta. Ennen räjähteiden siirtoa räjähteiden siirrolle olisi saatava hyväksyminen myös niiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden toimivaltaisilta viranomaisilta, joiden alueen kautta räjähteitä kuljetetaan.

76 §. Pyrotekniset välineet. Pykälässä säädettäisiin, etteivät edellä olevat 74 ja 75 § koskisi pyroteknisiä välineitä.

Muovailtavat räjähteet

77 §. Muovailtavien räjähteiden merkitseminen. Suomi on liittynyt kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön toimesta valmisteltuun yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemistä tunnistamista varten. Sopimusvelvoitteiden toimeenpanemiseksi lakia räjähdysvaarallisista aineista täydennettiin marraskuussa 2001 lisäämällä uusi pykälä (1 a §) ja antamalla sen perusteella kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä toimeenpanon yksityiskohdista. Vastaavat säännökset esitetään otettavaksi tämän lain pykäläksi. Pykälässä säädetään merkintävelvoitteesta ja sitä koskevista poikkeuksista. Tarkemmat säännökset olisi jatkossa tarkoitus antaa valtioneuvoston asetuksella.

9 luku. Räjähteiden käyttö, luovutus ja säilytys

Räjähteiden käyttöä koskevat velvoitteet

78 §. Räjähteiden käyttö. Pykälässä säädettäisiin räjähteiden käytön yleisperiaatteista. Vastaavat säännökset sisältyvät nykyiseen räjähdeasetukseen.

Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien erityisluonteesta johtuen sotilaalliseen toimintaan tarkoitettuja räjähteitä ei kaikissa tilanteissa, kuten aluevalvontalaissa (755/2000) tarkoitettua alueellisen koskemattomuuden turvaamistehtävää toteutettaessa, voida käyttää 1 momentin edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi puolustusvoimien aluksilla on aluevalvontatehtävän hoitamiseksi välittömästi käyttöön otettavia sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuja räjähteitä. Puolustusministeriön asetuksella ja puolustushallinnon sisäisillä määräyksillä varmistetaan, että räjähteiden käyttö on kaikissa tilanteissa mahdollisimman turvallista.

79 §. Ilmoitus räjäytystyöstä. Pykälässä säädettäisiin räjäytystyötä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta poliisille. Poliisi voisi ilmoituksen perusteella antaa tarvittaessa määräyksiä käytön edellyttämistä varotoimista, määrätä käytölle rajoituksia ja tarvittaessa kieltää käytön, jos siitä aiheutuisi ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen varaa. Vastaavat säännökset sisältyvät tällä hetkellä räjähdeasetukseen.

80 §. Panostajien pätevyys ja järjestysohjeet. Pykälässä viitattaisiin panostajalakiin ja työturvallisuuslakiin, johon perustuu valtioneuvoston päätös räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista (410/1986).

81 §. Ilmoitus räjähteiden tai palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteina. Pykälän mukaan räjähteitä sekä palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja saisi käyttää erikoistehosteena kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitetuissa yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa vain, jos siitä on tehty ilmoitus pelastusviranomaiselle hyvissä ajoin ennen tilaisuuden järjestämistä.

Ilmoituksessa tulisi nimetä vastuuhenkilö, jolla tulisi olla panostajalaissa tarkoitettu panostajan pätevyys.

Vastuuhenkilön tehtävänä olisi huolehtia siitä, että 1 momentissa tarkoitetuissa tilaisuuksissa räjähteitä tai palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja käytetään säännösten mukaisesti ja pelastusviranomaisen asettamien rajoitusten ja ehtojen mukaisesti.

Pelastusviranomainen voisi ilmoituksen perusteella määrätä käytölle tarpeellisia rajoituksia ja ehtoja. Pelastusviranomainen voisi myös kieltää käytön kokonaan, jos siitä voitaisiin katsoa aiheutuvan ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin ilmoitusmenettelystä, ilmoituksessa vaadittavista tiedoista, ilmoituksen tekemisessä noudatettavista määräajoista ja vastuuhenkilön tehtävistä.

Räjähteiden luovutus, hallussapito ja säilytys

82 §. Räjähteiden luovutusrajoitukset. Räjähteiden osalta pääsääntö olisi, että niitä saisi luovuttaa vain pykälässä esitetyille toiminnanharjoittajille ja henkilöille. Näissäkin tapauksissa räjähteitä saisi luovuttaa vain täysi-ikäisille henkilöille ja niitä ei saisi luovuttaa päihtyneille. Näin varmistettaisiin se, että räjähteitä saisivat haltuunsa vain sellaiset henkilöt, joilla on ammattitaidon kautta ja muutoinkin edellytykset räjähteiden turvalliseen käsittelyyn. Säännökset vastaavat voimassa olevia räjähdeasetuksen säännöksiä.

Pykälässä säädettäisiin myös ammoniumnitraatin luovutusrajoituksista. Tarkoitus on säilyttää myös ammoniumnitraatin luovutusrajoitukset vastaavina kuin nykyiset ammoniumnitraattiasetuksessa säädetyt rajoitukset. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteiden ja ammoniumnitraatin luovutusrajoituksista.

83 §. Räjähteiden luovutus yksityiseen kulutukseen. Poikkeuksena 82 §:n pääsäännöstä tiettyjä vähemmän vaarallisia räjähteiksi luokiteltavia tuotteita saisi kuitenkin luovuttaa yksityisille kansalaisille. Tällaisia olisivat yksityiseen kulutukseen hyväksytyt pyrotekniset välineet (pääasiassa ilotulitteita), lähetyspistooleissa ja työkaluissa käytettävät patruunat, valaisu- ja merkinantovälineet ja niihin verrattavat välineet (aluksissa ja veneissä käytettävät pelastautumisvälineet), jotka on hyväksytty asianmukaisesti sekä muut vaarallisuudeltaan vähäiset räjähteet. Nykysäännösten mukaan tällaisia vähemmän vaarallisiksi katsottavia räjähteitä ovat lähetyspistoolien patruunat sekä patruunoiden sytytysnallit ja patruunoiden lataukseen käytettävä ruuti, kun niitä luovutetaan henkilölle, jolla on ampuma-aseen hallussapitolupa.

Yksityiseen kulutukseenkaan luovutettavia räjähteitä ei saisi luovuttaa alle 18–vuotiaalle eikä päihtyneelle henkilölle. Alle 18–vuotiaalle voitaisiin kuitenkin luovuttaa sellaisia pyroteknisiä välineitä, joista aiheutuva vaara on erittäin vähäinen.

Pykälän 3 momentin mukaan ampuma-aseissa ja niiden patruunoissa käytettäviä ruuteja ja sytytysnalleja saisi kuitenkin luovuttaa ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetulle.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin pykälän 1 momentissa 4 kohdassa tarkoitetuista vaarallisuudeltaan vähäisistä räjähteistä sekä 3 momentin perusteella luovutettavien ruudin ja sytytysnallien enimmäismääristä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin myös säätää tarkemmin pykälän 2 momentissa tarkoitetuista pyroteknisistä välineistä, joista aiheutuva vaara on erittäin vähäinen ja joita voitaisiin luovuttaa myös alle 18–vuotiaille henkilöille. Nykysäännösten mukaan tällaisia ovat nallipyssyihin tarkoitetut nallit ja niihin verrattavat pyrotekniset tuotteet.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin kieltää ilotulitteiden myynti tiettynä aikana. Nykysäännösten mukaan ilotulitteiden myynti on joulukuussa sallittu vain joulun ja uudenvuoden välisenä aikana. Tällä säännöksellä on haluttu rauhoittaa Joulun aika ilotulitteiden käytöstä aiheutuvalta häiriöltä. Tämä säännös on tarkoitus jättää voimaan ehdotetun lain 138 §:n perusteella. Muita vastaavia tarpeita kieltää ilotulitteiden myynti jonain muuna aikana ei ole tällä hetkellä tiedossa.

84 §. Räjähteiden hallussapito. Pykälän mukaan räjähteitä saisivat pitää hallussaan ne, joille niitä on sallittua 82 ja 83 §:n mukaan luovuttaa. Pykälä mahdollistaisi sen, että poliisilla olisi mahdollisuus takavarikoida tapaamansa laittomasti hankitut räjähteet. Vastaava säännös sisältyy nykyiseen räjähdeasetukseen. Vastaavasti säädettäisiin myös ammoniumnitraatin hallussapidosta.

85 §. Räjähteiden luovutus poliisille ja rajavartiolaitokselle. Räjähteiden luovutusta ja hallussapitoa koskevia 82—84 §:ää ei sovellettaisi poliisien ja rajavartiolaitoksen toimintaan, koska näissä pykälissä säädetyt menettelyt eivät sovellu näiden käytännön toimintaan.

86 §. Räjähteitä koskeva kirjanpitovelvoite. Pykälässä säädettäisiin räjähdekauppaa harjoittavan liikkeen velvoitteesta pitää kirjaa 82 §:n 1 momentin ja 83 §:n 3 momentissa mainittuihin tarkoituksiin tapahtuvista räjähteiden luovutuksista. Valtioneuvoston asetuksella olisi mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä kirjanpidosta. Kirjanpitovelvoitteesta on tällä hetkellä säädetty räjähdeasetuksessa, jossa on myös tarkempia säännöksiä kirjanpidossa esitettävistä tiedoista.

87 §. Räjähteiden säilytysrajoitukset. Pykälässä säädettäisiin poikkeuksista 58 ja 63 §:n lupa- ja ilmoitusvelvollisuudesta pienten räjähdemäärien säilytystä koskien. Tällainen säilytys olisi mahdollista noudattaen räjähteet ja olosuhteet huomioon ottaen riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. Valtioneuvoston asetuksella olisi mahdollista säätää säilytysmääriä koskevista rajoituksista ja säilytystiloille asetettavista vaatimuksista. Nykyisen räjähdeasetuksen mukaan säilytys ilman varastointilupaa on tietyin rajoituksin ja tietyt vaatimukset täyttäen mahdollista, kun on kysymys ampuma-aseiden patruunoista, niiden latauksessa tarvittavista sytytysnalleista ja ruudista, ilotulitteista ja valaisu- ja merkinantovälineistä. Ampuma-aseiden patruunoiden ja tiettyjen, vähemmän vaarallisten pyroteknisten välineiden varastointi on myös sallittua vähäisinä määrinä kaupan yhteydessä ilman pelastusviranomaiselle tehtävää ilmoitusta. Samoin hyvin pieniä määriä laillisesti hankittuja louhintaräjähteitä saa tietyin vaatimuksin säilyttää ilman viranomaislupaa. Panostajan pätevyyden omaava henkilö saa säilyttää niin sanotun panostajan varaston verran (noin 60 kg) louhintaräjähteitä räjäytystyömaalla ilman lupaa noudattaen kuitenkin räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeiden vaatimuksia. Räjähteiden kuljetuksiin liittyen on mahdollista tietyin rajoituksin ja vaatimuksin säilyttää räjähteitä lyhyen ajan siirtokuormauspaikalla ilman viranomaislupaa siirrettäessä räjähteitä kuljetusvälineestä toiseen.

Räjähteiden hävittämistä koskevat säännökset

88 §. Räjähteiden hävittäminen. Pykälässä säädettäisiin turvallisuuden huomioon ottamisesta räjähteiden hävittämisessä sekä kiellettäisiin pilaantuneiden tai sellaiseksi epäiltyjen räjähteiden käyttö tai luovuttaminen toiselle käytettäväksi. Säännökset vastaisivat nykyisen räjähdeasetuksen säännöksiä.

89 §. Vastuu räjähteiden hävittämisestä. Pykälässä säädettäisiin räjähteen haltijan huolehtimisvelvollisuudesta hallussaan olevien pilaantuneiden räjähteiden hävittämistä koskien. Löytötavarana tai esimerkiksi takavarikoinnin kautta poliisin tai rajavartiolaitoksen haltuun joutuneiden räjähteiden kuljetuksesta, säilytyksestä ja hävittämisestä tulisi niiden itse huolehtia. Puolustusvoimilla olisi kuitenkin velvollisuus huolehtia sotilasräjähteiden kuljetuksesta, säilytyksestä ja hävittämisestä. Säännökset ovat sisällöltään yhteneviä nykyisen räjähdeasetuksen vastaavien säännösten kanssa.

90 §. Räjähteitä hävittävien pätevyys. Pykälässä säädettäisiin räjähteitä hävittävien henkilöiden pätevyysvaatimuksista ja valtioneuvoston tarkempien säännösten antamisvaltuudesta. Nykyisessä räjähdeasetuksessa edellytetään, että räjähteiden hävittämisen muualla kuin räjähdetehtaan alueella saa suorittaa vain henkilö, jolla on panostajan pätevyys tai turvatekniikan keskuksen hyväksymä tehtävään pätevä henkilö. Tarkoituksena on, että puolustusvoimat, rajavartiolaitos ja poliisi huolehtisivat omalta osaltaan räjähteitä hävittävien pätevyydestä. Räjähdetehtaan ulkopuolella räjähteitä hävittäviltä edellytettäisiin panostajan pätevyyttä.

10 luku. Ilotulitteita koskevat erityissäännökset

91 §. Ilotulitteiden käyttö. Pykälässä säädettäisiin ilotulitteiden käytön yleisistä edellytyksistä. Näiden mukaan ilotulitteita olisi käytettävä siten, ettei niiden käytöstä aiheudu henkilö- ja omaisuusvahinkojen vaaraa.

Pääsääntöisesti ilotulitteiden käytöstä olisi etukäteen ilmoitettava pelastusviranomaiselle. Ilmoituksen perusteella pelastusviranomainen voisi tehdä päätöksen, jossa ilotulitteiden käytölle voidaan asettaa ehtoja tai kieltää ilotulitteiden käytön. Ehtoja voitaisiin asettaa muun muassa ilmeisen omaisuusvahinkojen vaaran vuoksi, esimerkiksi tulipalon estämiseksi.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin kuitenkin säätää, että ilotulitteita voidaan tiettynä ajankohtana käyttää ilman pelastusviranomaiselle tehtävää ilmoitusta. Tämän perusteella voitaisiin säätää, ettei käytettäessä ilotulitteita tiettynä ajankohtana Uuden vuoden aikaan tarvitse tehdä edellä mainittua ilmoitusta. Ehdotetut säännökset vastaavat räjähdeasetuksen nykyisiä säännöksiä.

92 §. Paikallisten olosuhteiden huomioonottaminen ilotulitteiden käytössä. Tämä pykälä liittyy kiinteästi edelliseen 91 §:ään, jossa säädetään yleisistä ilotulitteiden käytön edellytyksistä. Tässä pykälässä säädettäisiin, miten paikalliset olosuhteet voidaan ottaa huomioon ilotulitteiden käytöstä säädettäessä.

Tämän mukaan pelastusviranomainen voisi antaa ilotulitteiden käyttöä koskevia paikallisista olosuhteista johtuvia, pelastustoimen aluetta tai se osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Näissä määräyksissä pelastusviranomainen voisi sallia tiettyinä aikoina tai tietyissä paikoissa ilotulitteiden käytön ilman pelastusviranomaiselle tehtävää ilmoitusta. Tämän perusteella pelastusviranomainen voisi määrätä, ettei tiettynä ajankohtana, esimerkiksi syksyllä huvilakauden päättäjäisten aikaan, tarvitse tehdä edellä mainittua ilmoitusta. Vastaavasti pelastusviranomainen voisi kieltää ilotulitteiden käytön sellaisissa paikoissa, joissa ilotulitteiden käytön voidaan katsoa aiheuttavan erityistä vaaraa. Tämän perusteella pelastusviranomainen voisi kieltää ilotulitteiden käytön esimerkiksi vanhalla puutaloalueella. Ehdotetut säännökset vastaavat räjähdeasetuksen nykyisiä säännöksiä poiketen kuitenkin siten, että nykyisten säännösten mukaan vastaavista paikallisista olosuhteista johtuvista lievennyksistä ja rajoituksista päättää kunnanvaltuusto.

93 §. Ilotulitteiden valmistuksen ja maahantuonnin toiminnanharjoittajan velvollisuudet. Pykälässä määriteltäisiin ne vähimmäisvaatimukset, jotka ilotulitteita markkinoille toimittavan toiminnanharjoittajan tulisi täyttää. Jotta toiminnanharjoittajalla olisi edellytykset varmistaa, että kuluttajille myytävät ilotulitteet täyttävät vaatimukset ja että toiminnanharjoittajan omasta toiminnasta ei aiheudu vaaraa, toiminnanharjoittajan palveluksessa tulisi olla pätevä vastuuhenkilö.

Toiminnanharjoittajan käytössä tulisi lisäksi olla toiminnan laajuuden edellyttämä määrä turvallista varastotilaa sekä ilotulitteiden testaamiseen soveltuva turvallinen paikka ja tarvittavat laitteet ja välineet. Toiminnanharjoittajan tulisi lisäksi varautua korvamaan toiminnastaan ja markkinoimistaan tuotteista aiheutuneet vahingot ottamalla vastuuvakuutus, josta olisi mahdollista korvata aiheutuneet vahingot täysimääräisesti. Saatujen kokemusten mukaan ilotulitteita markkinoille toimittavan tulisi varautua pahimmassa tapauksessa korvaamaan suuruusluokaltaan kahden miljoonan euron vahingot.

Ilotulitteiden ominaisuuksista ja toiminnan sesonkiluonteisuudesta johtuen toiminnanharjoittajalla tulisi lisäksi olla tehokas järjestelmä ja tarvittavat välineet tiedottaa erittäin nopeasti tuotevirheistä ja mahdollisista myyntikielloista tuotteitaan välittävälle myyntiketjulle ja niitä hankkineille asiakkaille. Toiminnanharjoittajalla tulisi lisäksi olla valmius huolehtia viallisten ilotulitteiden hävittämisestä. Tilanteen niin edellyttäessä toiminnanharjoittajan tulisi myös toimia viipymättä edellytystensä mukaisesti markkinoimiensa tuotteiden aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi.

Jotta voitaisiin varmistua siitä, että toiminnanharjoittaja täyttää pykälässä määritellyt toimintaedellytykset, toiminnanharjoittajan tulisi ilmoittaa toiminnastaan turvatekniikan keskukselle ja osoittaa ilmoituksen mukana toimittamissaan selvityksissä tämä. Tarvittaessa turvatekniikan keskus voisi asettaa toiminnalle ehtoja, jos se olisi tarpeen vaatimusten täyttämiseksi.

Valtioneuvoston asetuksella olisi valtuudet antaa tarkempia säännöksiä, jotka koskisivat toiminnanharjoittajalle asetettavia vaatimuksia, tiedottamisvelvoitetta ja ilmoitusmenettelyä.

94 §. Ilotulitusnäytöksen järjestäjä. Pykälässä määriteltäisiin ne vähimmäisvaatimukset, jotka ilotulitusnäytöksen järjestäjän tulisi täyttää toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi. Näytöksen järjestäjän palveluksessa tulisi olla pätevä vastuuhenkilö. Lisäksi näytösten järjestäjällä tulisi olla käytettävissään asianmukaiset varastotilat ilotulitteille ja ilotulitteiden ammunnassa tarvittavat laitteet ja varusteet. Näytösten järjestäjän tulisi lisäksi varautua korvamaan toiminnastaan aiheutuneet vahingot ottamalla vastuuvakuutus, josta olisi mahdollista korvata aiheutuneet vahingot täysimääräisesti. Vahinkojen voidaan pahimmassa tapauksessa arvioida nousevan suuruusluokkaan kaksi miljoonaa euroa.

Ilotulitusnäytösten järjestäjän tulisi ennen toimintansa aloittamista tehdä turvatekniikan keskukselle ilmoitus, jossa tulee antaa selvitys vaatimusten täyttämisestä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin ilotulituksen järjestäjälle asetettavista vaatimuksista sekä ilmoitusmenettelystä, ilmoituksen tekemisestä ja ilmoituksessa esitettävistä tiedoista ja selvityksistä.

95 §. Ilotulitteisiin liittyvän toiminnan vastuuhenkilö. Edellä 93 ja 94 §:ssä edellytettiin, että ilotulitteiden valmistuksesta tai maahantuonnista vastaavalla toiminnanharjoittajalla ja ilotulitusnäytöksen järjestäjällä on palveluksessa pätevä vastuuhenkilö. Vastuuhenkilön tehtävänä olisi huolehtia, että ilotulitteiden valmistuksessa, maahantuonnissa, kaupassa ja ilotulitusnäytöksen järjestämisessä toimitaan ilotulitteita koskevien säännösten sekä hyväksymispäätösten ja lupien mukaisesti.

Vastuuhenkilön tulisi tuntea valmistettavat, maahantuotavat tai käytettävät ilotulitteet ja niiden ominaisuudet, ilotulitteita koskevat säännökset sekä turvallisen toiminnan edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vastuuhenkilön tehtävistä, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden osoittamisesta.

96 §. Ilotulitusnäytöksissä käytettävät ilotulitteet. Kuluttajille myytävien ilotulitteiden tulisi olla lain 70 §:n mukaisesti turvatekniikan keskuksen hyväksymiä. Tuotteita hyväksyttäessä lähtökohtana hyväksynnälle on, että tuotteita käyttävät tavalliset kuluttajat, joilta ei voi edellyttää kovin suurta asiantuntemusta ilotulitteiden käsittelyssä. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta käyttää 94 §:n edellytykset täyttäen erityisissä ilotulitusnäytöksissä myös sellaisia ilotulitteita, joita ei ole hyväksytetty kuluttajille markkinoitaviksi.

97 §. Ilmoitus ilotulitusnäytöksestä. Yksittäisistä ilotulitusnäytöksistä tulisi tehdä ilmoitus poliisille ennen näytöksen järjestämistä. Ilmoituksen käsittelyn yhteydessä poliisi voisi asettaa näytöksen järjestämiselle turvallisuuden kannalta tarpeellisia ehtoja ja rajoituksia ja tarvittaessa kieltää näytöksen järjestämisen esitetyllä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin ilmoitusmenettelystä ja poliisin tehtävistä näytösten valvonnassa. Säännökset vastaavat räjähdeasetuksen nykyisiä säännöksiä.

11 luku. Kemikaali- ja räjähdeonnettomuudet

98 §. Ilmoitusvelvollisuus kemikaali- ja räjähdeonnettomuudesta. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa tuotantolaitoksessa sattuneista onnettomuuksista asianomaiselle valvontaviranomaiselle, turvatekniikan keskukselle tai pelastusviranomaiselle. Vastaava velvoite koskisi myös 37 §:ssä tarkoitetun putkiston omistajaa tai haltijaa. Pelastusviranomaisen tulisi ilmoittaa saamistaan onnettomuusilmoituksista myös turvatekniikan keskukselle. Turvatekniikan keskus ylläpitää koko maata koskevia tilastoja sattuneista onnettomuuksista ja julkaisee niitä koskevia yhteenvetoja. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin ilmoituksen sisällöstä. Pykälän säännökset vastaavat voimassa olevia asetustasolla annettuja säännöksiä.

99 §. Kemikaali- ja räjähdeonnettomuuden tutkinta. Pykälässä edellytettäisiin turvatekniikan keskuksen tutkivan valvontaansa kuuluvissa tuotantolaitoksissa tai kemikaalin siirrossa sattuneet vakavat onnettomuudet, kun se on tarpeen syyn selvittämisen ja onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta. Lisäksi turvatekniikan keskus voisi tutkia myös muut toimialallaan sattuneet onnettomuudet, jos se on tarpeen.

Valvontaviranomainen tarvitsee mahdollisimman nopeasti tiedot valvontakohteessa sattuneesta onnettomuudesta voidakseen harkita tarvittavia valvontatoimenpiteitä kohteelle ja sitä millä edellytyksillä toiminta voidaan sallia uudelleen käynnistettäväksi. Tiedot ovat tarpeen myös harkittaessa, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin muiden vastaavien tuotantolaitosten turvallisuuden varmistamiseksi. Valvontaviranomainen tarvitsee tiedot myös viestintätoimenpiteidensä suuntaamisen pohjaksi ja oman toimintansa kehittämistarpeiden harkitsemiseksi.

Pelastusviranomainen voisi tutkia vastaavasti valvontaansa kuuluvissa tuotantolaitoksissa sattuneet onnettomuudet. Turvatekniikan keskus voisi tarvittaessa tutkia myös tällaisessa kohteessa sattuneen onnettomuuden. Tämä voisi tulla kysymykseen, jos tapauksella olisi onnettomuuden vakavuuden tai muun syyn vuoksi yleisempää merkitystä onnettomuuksien ennaltaehkäisemisen kannalta.

Valvontaviranomaisen oman toiminnan asianmukaisuus selvitetään tarvittaessa muiden lainsäädäntöjen perusteella muiden kuin valvontaviranomaisten toimesta. Suuronnettomuuksien ja niiden vaaratilanteiden tutkinnasta on säädetty onnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa (373/1985).

Pykälän säännökset vastaavat voimassa olevia pääosin asetustasolla annettuja säännöksiä.

12 luku. Tarkastuslaitokset

100 §. Tarkastuslaitoksen hyväksyminen. Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyisi lain soveltamisalaan kuuluvan Euroopan yhteisön direktiivissä tarkoitetun tarkastuslaitoksen, niin sanotun ilmoitetun laitoksen, ja huolehtisi niitä koskevasta ilmoitusmenettelystä. Tämä koskisi 46—48 ja 68 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin osallistuvia tarkastuslaitoksia.

Pykälän 2 momentissa tarkoitetut muut tarkastuslaitokset, esimerkiksi käytönaikaisia tarkastuksia tekevät laitokset, hyväksyisi turvatekniikan keskus. Hyväksymisen edellytyksistä säädettäisiin 101 §:ssä. Tarkastuslaitosten hyväksymisestä säädetään nykyisin räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä annetussa asetuksessa, nestekaasuasetuksessa, maakaasuasetuksessa, kaasulaiteasetuksessa ja räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta annetussa asetuksessa.

Pykälän 3 momentin nojalla hyväksymispäätöksessä määriteltäisiin kunkin tarkastuslaitoksen pätevyysalue, esimerkiksi millaisia tuotteita tai kohteita laitos on valtuutettu tarkastamaan ja millaisia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyitä se saa soveltaa. Tarkastuslaitoksen toimialaan ei tarvitse kuulua kaikkia asianomaisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, mutta laitoksen on oltava pätevä ja toimivaltainen huolehtimaan tiettyjen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista kokonaisuudessaan. Päätöksessä vahvistettaisiin myös tarkastuslaitokseen kohdistettavaan valvontaan liittyvät järjestelyt, kuten pätevyyden uudelleen arvioinnin ajankohdat, jotta varmistettaisiin tarkastuslaitoksen täyttävän jatkuvasti sille asetetut vaatimukset. Päätöksessä voitaisiin asettaa muitakin tarkastuslaitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja. Nämä voisivat olla lähinnä viittauksia tarkastuslaitoksiin sovellettaviin säännöksiin ja Euroopan yhteisöjen virallisasiakirjoissa tai ohjeissa vahvistettuihin periaatteisiin, esimerkiksi velvoitteeseen toimia yhteistyössä muiden vastaavaa toimintaa harjoittavien tarkastuslaitosten kanssa. Oikeus tehtävien suorittamiseen voitaisiin antaa määräajaksi, mutta käytännössä näin olisi tarpeen menetellä vain poikkeuksellisesti.

Pykälän 4 momentin mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion hyväksymä tarkastuslaitos vastaisi 1 momentissa tarkoitettua tarkastuslaitosta, jos hyväksymisessä on noudatettu 101 §:ssä säädettyjä vastaavia vaatimuksia.

101 §. Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytykset. Pykälään 1 momenttiin otettaisiin säännökset vaatimuksista, jotka tarkastuslaitoksen tulee täyttää, jotta se voitaisiin hyväksyä 100 §:ssä tarkoitetuksi tarkastuslaitokseksi. Vaatimukset vastaisivat Euroopan yhteisöjen uuden lähestymistavan direktiiveissä ilmoitetuille laitoksille asetettuja vaatimuksia, ja niitä sovellettaisiin myös kansalliseen toimivaltaan kuuluvassa lainsäädännössä. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään nykyisin räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä annetussa asetuksessa, nestekaasuasetuksessa, maakaasuasetuksessa, kaasulaiteasetuksessa ja räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta annetussa asetuksessa.

Tarkastuslaitosten toiminnan luotettavuus edellyttää, että ne ovat tarkastuslaitostehtäviä koskevassa toiminnassaan riippumattomia sekä tehtäviinsä päteviä. Tämän vuoksi tarkastuslaitoksilta vaadittaisiin, että niillä on käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joiden riippumattomuus tarkastuslaitostehtävien osalta on varmistettu, sekä toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät. Lisäksi tarkastuslaitoksilta vaadittaisiin vastuuvakuutusta, jollei asia olisi järjestetty muulla vastaavalla tavalla siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäisiin. Lisäksi 100 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkastuslaitoksen tulisi myös olla Suomessa rekisteröity oikeushenkilö tai tällaisen osa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkastuslaitoksen pätevyyden toteamisesta. Laissa säädettäisiin tarkastuslaitoksen yleiseksi velvollisuudeksi osoittaa ulkopuolisella arvioinnilla täyttävänsä 1 momentissa säädetyt edellytykset.

Tarkastuslaitoksen olisi 4 momentin nojalla ilmoitettava hyväksymisen edellytyksiin vaikuttavista muutoksista kauppa- ja teollisuusministeriölle tai turvatekniikan keskukselle sen mukaan, minkä viranomaisen tehtävänä laitoksen tunnustaminen olisi. Tarkastuslaitoksen olisi täytettävä koko toimintansa ajan sille säädetyt edellytykset, joten tarkoitettujen tietojen saaminen olisi tarpeellista.

102 §. Tarkastuslaitoksen tehtävät. Tarkastuslaitoksen tehtävänä olisi suorittaa 38 §:ssä tarkoitetut putkistojen tarkastukset sekä 46—49 §:ssä ja 68 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen liittyvät tehtävät, joilla varmistetaan, että nämä täyttävät niille tässä laissa säädetyt vaatimukset.

Tarkastuslaitoksen tehtävät liittyisivät räjähdyskelpoisissa ilmaseoksissa esiintyvien laitteiden ja suojausjärjestelmien, kaasulaitteiden, aerosolien ja vaarallisten kemikaalien säiliöiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin. Pääosin vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa sovelletaan vastaavan Euroopan yhteisöjen direktiivin vaatimuksia. Vaarallisten kemikaaleihin liittyvien säiliöiden vaatimustenmukaisuuden arviointi on kuitenkin osittain Euroopan yhteisöjen direktiivien soveltamisalan ulkopuolella.

103 §. Tarkastuslaitostehtävien suorittaminen. Tarkastuslaitoksen toiminnan luotettavuus edellyttää, että laitos suorittaa tehtävät noudattaen hyvää tarkastuskäytäntöä sekä ottaen huomioon kohdetta koskevat säännökset ja suositukset, esimerkiksi viranomaisten suositukset ja soveltuvat standardit. Tämän takia olisi myös tarpeen, että tarkastuslaitos velvoitettaisiin seuraamaan toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä. Lisäksi tarkastuslaitosten tulisi toimia yhteistyössä toimialansa muiden tarkastuslaitosten kanssa, mikä on erityisesti tärkeää toimittaessa Euroopan yhteisöjen direktiivien mukaisissa vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävissä. Muutoin eri Euroopan unionin jäsenmaiden nimeämien tarkastuslaitosten toiminnan yhdenmukaisuus olisi vaikea varmistaa.

Tarkastuslaitoksen vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä ja käytönaikaisia tarkastustehtäviä olisi pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuina julkisina hallintotehtävinä. Tällöin sovellettavaksi tulevat sähköisestä asioinnista hallinnossa annettu laki (13/2003), hallintolaki (434/2003) ja kielilaki (423/2003). Selvyyden vuoksi säädettäisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (621/1999) sovellettavaksi. Rikoslain 40 luvun (604/2002) nojalla tarkastuslaitoksen tehtäviä hoitavat olisivat rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä, sillä näitä henkilöitä olisi pidettävä rikoslain 40:11 tarkoitettuina julkista valtaa käyttävinä henkilöinä.

104 §. Tarkastuslaitoksen hyväksymistä koskeva asetuksenantovaltuus. Hyväksymisestä, lähinnä hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä sekä kauppa- ja teollisuusministeriön ja turvatekniikan keskuksen välisen työnjaon täsmennyksistä, säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Hyväksymisen edellytyksistä ja niiden arvioinnista säädettäisiin myös tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tällä saatettaisiin uuden lähestymistavan direktiiveissä ilmoitetuille laitokselle asetetut vaatimukset yksityiskohtaisesti voimaan. Vastaavia vaatimuksia sovellettaisiin pääsääntöisesti myös kansalliseen toimivaltaan kuuluvia tarkastuslaitostehtäviä hoitaviin laitoksiin. Tarkoituksena olisi edellyttää osoitukseksi vaatimusten täyttämisestä mittatekniikan keskuksen tai muun vastaavan laitoksen lausuntoa. Siten tarkastuslaitoksille asettuja vaatimuksia arvioitaisiin käytännössä soveltuvan eurooppalaiseen standardisarjaan perustuvan kansallisen SFS-EN 45000 tai kansainväliseen standardisarjaan perustuvan SFS-EN ISO 17000 standardin nojalla.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lisäksi tarkemmin tarkastuslaitosten tehtävistä ja niiden suorittamisesta. Kyseessä olisivat lähinnä täsmentävät säännökset laitoksen tehtävien sisällöllisestä suorittamisesta muun muassa liittyen 103 §:n 1 momentin vaatimukseen noudattaa hyvää tarkastuskäytäntöä sekä Euroopan yhteisöjen direktiiveihin sisältyvät tarkemmat kuvaukset tarkastuslaitosten tehtävistä.

13 luku. Kiellot ja rajoitukset

105 §. Toiminnanharjoittajan toimintavelvollisuus. Pykälä vastaisi kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 22 §:ää. Säännöstä ei ole perusteltua rajata koskemaan vain kuluttajia.

Pykälän mukaan turvatekniikan keskus voisi velvoittaa toiminnanharjoittajan toteuttamaan sellaisia korjaus-, oikaisu- ja tiedottamistoimenpiteitä, joiden avulla 5 luvussa tarkoitettuun tuotteeseen tai räjähteeseen liittyvä vaaraa voidaan tehokkaasti torjua tai ehkäistä taikka vaaran suuruutta voidaan olennaisesti vähentää. Turvatekniikan keskus voi samalla asettaa määräajan, jonka kuluessa toiminnanharjoittajan on tällaiset toimenpiteet toteutettava.

Pykälässä mainitut korjaus-, oikaisu- ja tiedottamistoimet voisivat olla usein riittäviä vaaran torjumiseksi niin, että turvatekniikan keskuksen ei olisi tarpeen päättää ankarammista seuraamuksista, esimerkiksi kiellosta.

106 §. Tuotteen tai räjähteen kieltäminen. 5 luvussa tarkoitettuja tuotteita ja räjähteitä koskevasta kiellosta säädetään nykyisin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 4 a §:ssä (1074/1995). Pykälä on keskeinen tuotteiden markkinavalvonnan kannalta. Pykälä vastaisi pääosin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 23 §:ää ja sen 3 momentti 26 §:ää. Pykälää ei ole perusteltua rajata koskemaan vain kuluttajia.

Turvatekniikan keskuksen toimenpiteiden erottaminen tilapäisiin ja muihin toimenpiteisiin ei enää ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, vaan viranomaiselle säädettäisiin velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, kun 5 luvussa tarkoitettu tuote tai räjähde on lain säännösten vastainen taikka saattaa tavanomaisissa ja ennakoitavissa käyttöolosuhteissa vaarantaa ihmisten turvallisuutta tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle.

Pykälän 1 momentissa mainittuja kieltoja ja pyroteknisen välineen hyväksymisen peruuttamista täydentää turvatekniikan keskukselle 2 momentissa annettu oikeus kieltopäätöksen yhteydessä samalla määrätä, että toiminnanharjoittajan on poistettava tehokkaasti ja välittömästi vaaralliset tuotteet ja räjähteet markkinoilta.

Pykälän 1 ja 2 momenttia täydentää 3 momentti, jonka mukaan turvatekniikan keskus voi 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden osoittauduttua riittämättömiksi määrätä toiminnanharjoittajan hallussa olevan tuotteen tai räjähteen hävitettäväksi tai, jollei tätä katsota tarkoituksenmukaiseksi, määrätä muunlaisesta menettelystä.

Valvonnan tehokkuuden kannalta on tarpeen, että turvatekniikan keskus voisi pykälän 4 momentin nojalla ryhtyä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jos markkinoille saattaja ei esitä tuotteen vaatimustenmukaisuutta osoittavia asiakirjoja. Toiminnassaan viranomainen on velvollinen noudattamaan hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimuksia.

Pykälän 5 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi annettava turvatekniikan keskukselle sen määräämässä ajassa selvitys siitä, millä tavoin markkinoilta poistoa koskeva määräys on pantu toimeen. Säännös korostaa toiminnanharjoittajan velvollisuutta toimia yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa. Lisäksi turvatekniikan keskuksen oikeus saada tällainen selvitys helpottaa markkinavalvonnan tehokasta toteuttamista.

107 §. Vahingonvaaran torjumista täydentävät toimenpiteet. Pykälä vastaisi kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 27 §:ää. Säännöstä ei ole perusteltua rajata koskemaan vain kuluttajia.

Pykälän nojalla turvatekniikan keskus voisi velvoittaa toiminnanharjoittajan korjaamaan tai vaihtamaan tuotteen tai räjähteen, johon on kohdistettu 106 §:n mukainen kieltopäätös, taikka edellyttämään kaupan purkamista. Säännöksen tarkoituksena on torjua vahingonvaaraa sekä turvata tuotteen tai räjähteen haltijan oikeudellinen asema.

Pykälän 3 momentin nojalla turvatekniikan keskus voisi painavista syistä antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen, vaikka kieltopäätöstä ei olisikaan ollut mahdollista antaa.

Pykälässä tarkoitettu palautusmenettely ei estä ostajaa käyttämästä hyväkseen niitä oikeuksia, joita hänellä on kauppalain (355/1987) ja kuluttajansuojalain (38/1978) nojalla.

108 §. Toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuus turvatekniikan keskuksen kielloista ja määräyksistä. Pykälä vastaisi kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 30 §:ää. Säännöstä ei ole perusteltua rajata koskemaan vain kuluttajia.

Pykälän nojalla turvatekniikan keskuksella olisi oikeus velvoittaa 106 §:ssä tarkoitetun kieltopäätöksen yhteydessä tai 107 §:ssä tarkoitetun määräyksen yhteydessä toiminnanharjoittajan tiedottamaan sopivalla tavalla tästä kiellosta tai määräyksestä, havaitusta vaarasta ja 107 §:n mukaisista oikeuksista. Tiedottaminen olisi toteutettava turvatekniikan keskuksen määräämällä tavalla ja hyväksymässä laajuudessa sekä sen määräämässä ajassa.

Pykälän 2 momentin mukaan turvatekniikan keskus voisi määrätä tiedottamisesta myös silloin, kun 106 §:ssä tarkoitettua kieltopäätöstä ei voida antaa. Joissakin tilanteissa saattaa tiedottamismääräys olla riittävä, jos esimerkiksi käytännön edellytyksiä palautusmenettelyn järjestämiseen ei ole olemassa.

109 §. Tuotantolaitoksen toiminnan rajoittaminen. Pykälä vastaa räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 4 b §:n säännöstä (58/1999).

110 §. Toimenpiteet kemikaali- tai räjähdeonnettomuuden jälkeen. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaiselle oikeus keskeyttää vakavan onnettomuuden jälkeen tuotantolaitoksen toiminta kokonaan tai osittain siihen saakka kunnes onnettomuuden syy ja toiminnan jatkamisen edellyttämät turvallisuustoimenpiteet on selvitetty. Selvityksiin perustuen valvontaviranomainen voi edellyttää, että tuotantolaitoksen toimintaedellytykset on varmistettava tarkastuksessa tai ottamalla toiminnan jatkaminen uudelleen lupaharkintaan. Onnettomuudesta saatujen tietojen perusteella valvontaviranomaisella olisi mahdollisuus kohdistaa toiminnan uudelleen käynnistämiselle rajoituksia ja ehtoja, joita turvallisuuden varmistaminen edellyttää.

111 §. Ilotulitteiden myynnin kieltäminen. Ilotulitteita myydään käytännössä vain lyhyen aikaa ennen vuoden vaihdetta. Jos pelastusviranomainen tällöin tarkastuksen yhteydessä havaitsee laiminlyöntejä tai puutteita keskeisten säännösten noudattamisessa, on asiaan tarpeen puuttua nopeasti.

112 §. Uuden vastuuhenkilön nimeäminen. Pykälän mukaan turvatekniikan keskus voisi määrätä 29, 39, 56, 61, 65, 81 ja 95 §:ssä tarkoitetun vastuuhenkilön vaihdettavaksi, jos tämä osoittautuu sopimattomaksi tehtäväänsä. Säännös on tarpeen, jotta voitaisiin varmistaa, että vastuuhenkilö kykenee suoriutumaan tehtävistään asianmukaisesti.

113 §. Tarkastuslaitoksen hyväksymisen peruuttaminen. Tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö peruuttaisi 100 §:n nojalla antamansa tarkastuslaitoksen hyväksymispäätöksen. Turvatekniikan keskus toimisi vastaavasti hyväksymiensä tarkastuslaitosten osalta. Peruuttamisen edellytyksenä olisi, ettei laitos enää täyttäisi sille määrättyjen tehtävien osalta 101 §:ssä mainittuja edellytyksiä tai jättäisi noudattamatta hyväksymispäätöksen ehtoja tai muuten olennaisesti toimisi säännösten vastaisesti. Ensi vaiheessa tarkastuslaitokselle olisi asetettava riittävä määräaika epäkohdan korjaamiseksi.

14 luku. Valvonta

114 §. Valvonnan ylin johto ja ohjaus. Ehdotetun lain noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle. Kauppa- ja teollisuusministeriö valvoisi lisäksi hyväksymiään tarkastuslaitoksia. 100 §:n 2 momentissa säädetyssä hyväksymispäätöksessä vahvistettaisiin tarkastuslaitokseen kohdistettavaan valvontaan liittyvät Euroopan yhteisöjen periaatteiden mukaiset järjestelyt.

115 §. Valvontaviranomaiset. Pykälässä säädettäisiin eri valvontaviranomaisille kuuluvista valvontatehtävistä. Turvatekniikan keskukselle lain valvonta kuuluisi siltä osin kuin valvontatehtävää ei ole säädetty muun viranomaisen tehtäväksi. Pelastusviranomaisen ja poliisin valvontaan kuuluvista asioista säädettäisiin 2 ja 3 momentissa. Valvontaviranomaisten tehtävät tämän lain valvonnassa perustuisivat valvontaviranomaisten nykyiseen työnjakoon vastaavien säännösten valvonnassa kuitenkin siten, että nykyiset kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvontatehtävät siirtyisivät pelastusviranomaisen tehtäväksi.

Räjähteiden maahantuontia ja siirtoa koskevien säännösten noudattamista valvoisi turvatekniikan keskuksen lisäksi tulliviranomainen. Räjähteitä koskevasta valvonnasta rajavalvonnan ja -tarkastusten yhteydessä olisi lisäksi voimassa, mitä rajavartiolaitoksesta annetussa laissa (320/1999) säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin valvontaviranomaisten tehtäväjaosta ja yhteistoiminnasta.

116 §. Valvonnan ohjaus ja yhtenäistäminen. Pykälään sisältyisi valvontaviranomaisten toiminnan ohjaamiseksi ja yhtenäistämiseksi tarvittava ohjeiden antamista koskeva valtuutus turvatekniikan keskukselle. Lisäksi turvatekniikan keskus voisi lakiehdotuksen 135 §:n 1 momentin mukaan tarvittaessa antaa lain soveltamista yhtenäistäviä teknisiä ja hallinnollisia ohjeita.

117 §. Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus. Tiedonsaannin varmistamiseksi valvontaviranomaiselle annettaisiin oikeus saada tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeellisia tietoja toiminnanharjoittajilta ja henkilöiltä, joita lain velvoitteet koskevat. Erityisesti markkinavalvonnan yhteydessä voi tulla esiin tarve saada sellaisia tietoja, joiden toimittamiseen ei yleensä ole velvollisuutta.

118 §. Valvontaviranomaisen tarkastusoikeus. Valvontaviranomaiselle olisi valvonnan toteuttamiseksi taattava oikeus päästä valvonnan kannalta keskeisiin paikkoihin. Ehdotusta laadittaessa on kuitenkin otettu huomioon Suomen perustuslain 10 §, jonka mukaan viranomaisen tarkastustoimet voidaan lain nojalla ulottaa kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin rikoksen selvittämiseksi. Sen vuoksi valvontatoimenpiteet voitaisiin ulottaa asumiseen tarkoitettuihin tiloihin vain, jos on syytä epäillä rikoslain 34 luvun 1, 3, 7—9 tai 10 §:ssä taikka 44 luvun 11 tai 12 §:ssä tarkoitettua rikosta.

Jos toiminnasta tai tuotteesta vastaava taho estäisi pääsyn kohteisiin, valvontaviranomainen voisi tarvittaessa saada virka-apua poliisilta ehdotetun lain 122 §:n mukaisesti.

119 §. Näytteensaantioikeus. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeellista taata valvontaviranomaisen mahdollisuudet saada näytteitä tutkittavaksi toiminnanharjoittajilta ja henkilöiltä, joita ehdotetun lain velvoitteet koskevat. Vastaava säännös on painelaitelaissa, sähköturvallisuuslaissa, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetussa laissa ja jalometallituotteista annetussa laissa (1029/2000).

Pykälän 2 momentin mukaan näytteet korvattaisiin vaadittaessa käyvän hinnan mukaan. Tuotteen käyvällä hinnalla tarkoitettaisiin sitä hintaa, jonka käteisasiakas maksaisi tuotteesta. Käypä hinta vaihtelisi sen mukaan, hankitaanko testattava tuote esimerkiksi valmistajalta, tukkumyyjältä vai vähittäismyyjältä.

Jos valvontaviranomainen joutuisi soveltamaan jotain ehdotetun lain 105—107 §:ssä tarkoitettua kieltoa tai vaatimusta, toiminnanharjoittaja voitaisiin velvoittaa pykälän 3 momentin mukaisesti korvaamaan tuotteesta tai räjähteestä maksetun käyvän hinnan lisäksi myös testauksesta ja tutkimuksesta aiheutuneet kustannukset. Toiminnasta viranomaiselle aiheutuneet kustannukset voidaan näin kohdistaa niiden aiheuttajaan.

120 §. Valvontaviranomaisen tiedonsaanti toiselta viranomaiselta. Tiedonsaannin varmistamiseksi valvontaviranomaisille annettaisiin oikeus saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja toisiltaan. Viranomaisille annettaisiin myös oikeus käyttää toistensa hankkimia näytteitä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisten oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Tässä säädettäisiin, kenelle valvontaviranomaiset voisivat tietoja luovuttaa sekä perusteista, jolloin niitä voitaisiin luovuttaa. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 30 §:ssä säädetään salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle.

121 §. Tarkastuslaitoksen tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin tarkastuslaitosten velvollisuudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Pykälässä säädettäisiin, kenelle tarkastuslaitokset voisivat tietoja luovuttaa, sekä perusteista, jolloin niitä voitaisiin luovuttaa.

Pykälässä säädettäisiin myös epäsuorasti tarkastuslaitoksen henkilökunnan salassapitovelvollisuudesta. Tarkastuslaitoksen henkilöstön salassapitovelvollisuuden laadusta ja laajuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22—24 §:ssä.

122 §. Virka-apu. Pykälä antaisi poliisille, tulliviranomaiselle sekä rajavartiolaitokselle toimivaltuudet virka-avun antamiseen lain säännösten noudattamisen valvonnassa. Myös poliisilaissa (493/1995) säädetään poliisin antamasta virka-avusta. Poliisilain mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle apua, jos siitä erikseen säädetään. Edelleen poliisin on annettava virka-apua myös muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Valvontaviranomainen voisi saada virka-apua poliisilta valvontaan kohdistuvien pakkokeinojen käytössä. Tullin tehtävänä olisi antaa virka-apua Euroopan talousalueen ulkopuolelta tapahtuvassa maahantuonnissa.

15 luku. Pakkokeinot ja seuraamukset

123 §. Hallinnolliset pakkokeinot. Pykälä vastaa räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 14 §:ää (1074/1995), mutta siihen on lisätty valvontaviranomaiselle mahdollisuus turvautua tarvittaessa teettämisuhkaan. Vastaava säännös on myös kemikaalilain 51 §:ssä.

124 §. Rangaistuksia koskevat viittaussäännökset. Pykälä sisältäisi viittaussäännökset samaan tapaan kuin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 11 § (417/2002). Rangaistus rikoksista tuomittaisiin rikoslain nojalla. Keskeisiä olisivat räjähderikoksia koskeva 44 luvun 11 § ja varomatonta käsittelyä koskeva 44 luvun 12 §. Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:n muuttamiseksi.

Lisäksi pykälässä viitattaisiin rikoslain 16 luvun 8 §:ään sekä 34 ja 48 lukuun. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn ja varastoinnin valvonta perustuu keskeisesti ilmoitusmenettelyyn, minkä vuoksi viranomaisille annettavien tietojen oikeellisuudella on valvonnan kannalta olennainen merkitys. Tästä syystä pykälässä on tarpeen viitata väärän todistuksen antamista koskevaan rikoslain 16 luvun 8 §:ään.

Rikoslain 34 luvussa säädetään yleisvaarallisista rikoksista. Luvun 1 §:n nojalla tuhotyöstä tuomitaan se, joka räjäyttää jotain siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa tai teosta on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Tuhotyöstä tuomittava enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Myös rikoslain 34 luvun 3 §:n törkeää tuhotyötä ja 8 §:n törkeää yleisvaaran tuottamusta koskevissa säännöksissä on räjähderikossäännöstä ankarampi asteikko. Yleisvaarallisen rikoksen valmistelua koskevan rikoslain 34 luvun 9 §:n mukaan rangaistaan sitä, joka tehdäkseen yleisvaarallisen rikoksen pitää hallussaan pommia, muuta räjähdettä, vaarallista laitetta tai ainetta. Teosta tuomittava enimmäisrangaistus on sama kuin räjähderikoksen asteikko, mutta yleisvaarallisen rikoksen valmistelua koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää kuitenkin myös selvää aikomusta tehdä yleisvaarallinen rikos.

Vaaralliset kemikaalit voivat ympäristöön joutuessaan aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai vaaraa terveydelle, minkä vuoksi sovellettaviksi voivat lisäksi tulla rikoslain 48 luvun ympäristörikossäännökset. Hallituksen esityksessä terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (17/2001 vp) on selvitetty rikoslain 48 luvun ympäristörikosäännösten suhdetta muun muassa rikoslain 34 ja 44 lukuihin.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 11 §:ssä ei ole viittausta rikoslain 34 tai 48 lukuun, mutta selvyyden vuoksi näitä viittaussäännöksiä olisi pidettävä tarpeellisina.

125 §. Räjähdesäännösten rikkominen. Rangaistus rikkomuksista säädetään nykyisin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 12 §:ssä (417/2002) sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyn ja varastoinnin osalta kemikaalilain 52 §:ssä. Vastaavalla tavalla säädettäisiin pykälässä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain vähäisemmistä rikkomisista. Koska ehdotetun lain säännökset ovat huomattavasti yksityiskohtaisempia kuin räjähdysvaarallisista aineita annetun lain säännökset, viitattaisiin pykälässä aiempaa yksityiskohtaisemmin säännöksiin, joiden rikkomisesta voi olla seurauksena sakkorangaistus. Tämä lisäisi myös säännöksen informatiivisuutta. Rangaistus räjähdesäännösten rikkomisesta olisi edelleen sakkoa.

Räjähdesäännösten rikkomisesta tuomittaisiin sakkoon se, joka vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain vastaisesti rikkoo pykälässä yksilöityjä velvollisuuksia. Pykälään on koottu kaikki keskeiset laissa säädetyt velvollisuudet. Rangaistus rikkomuksista olisi toissijainen, ja sitä sovellettaisiin vain, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tällöin kyseeseen tulevat lähinnä 124 §:ssä viitatut rikoslain kohdat.

Pykälän 1 kohdan nojalla rangaistavaa olisi toiminnanharjoittajalle säädettyjen, lähinnä 2 luvussa ja 133 §:ssä mainittujen velvollisuuksien rikkominen. Pykälän 2 kohdan nojalla lupavelvollisuuksien rikkominen, esimerkiksi lupahakemuksen laiminlyönti, olisi rangaistavaa. Vastaavasti 3 kohdan nojalla ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti, esimerkiksi ilmoituksen tekemättä jättäminen olisi rangaistavaa.

Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin onnettomuuksien rajoittamiseen ja ehkäisyyn sekä muihin onnettomuuksiin liittyvien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi pelastussuunnitelman tai turvallisuusselvityksen laatimista koskevien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta.

Pykälän 5 kohdan nojalla säädettäisiin lähinnä 5 luvussa tarkoitettuihin tuotteiden sekä räjähteiden vaatimustenmukaisuutta koskevien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi vaatimustenvastaisten räjähteiden saattaminen markkinoille olisi rangaistavaa.

Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin pyroteknisiin välineisiin sekä ilotulitteisiin ja niiden käyttöön liittyvien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi vaatimusten vastaisten tai ilman viranomaisen hyväksyntää olevien pyroteknisten välineiden pitäminen kaupan taikka ilotulitusnäytöksen järjestäminen ilman turvallisuuden varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä olisi rangaistavaa.

Pykälän 7 kohdassa säädettäisiin räjähteiden maahantuontiin, siirtoon, kauttakuljetukseen, merkitsemiseen, käyttöön, luovutukseen, hallussapitoon, kirjanpitovelvollisuuteen ja hävittämiseen liittyvien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi räjäytystyötä koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti tai räjähteitä koskevien luovutusrajoitusten noudattamatta jättäminen olisi rangaistavaa. Tässä kohdassa säädettäisiin myös ammoniumnitraatin luovutusta ja hallussapitoa koskevien säännösten noudattamatta jättämisen rangaistavuudesta.

Pykälän 8 kohdassa säädettäisiin tarkastus-, asennus- ja huoltotoimintaan liittyvien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi tärkeällä pohjavesialueella sijaitsevan maanalaisen öljysäiliön määräaikaistarkastuksen laiminlyönti olisi rangaistavaa.

Pykälän 9 kohdassa säädettäisiin vastuuhenkilön nimeämisvelvollisuuksien ja vastuuhenkilölle säädettyjen velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi vastuuhenkilön nimeämättä jättäminen laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavassa tuotantolaitoksessa olisi rangaistavaa.

Pykälän 10 kohdassa säädettäisiin kemikaalien ja räjähteiden säilytykseen liittyvien velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi määrällisten tai sijaintia koskevien vaatimusten noudattamatta jättäminen vaarallisten kemikaalien säilytyksessä olisi rangaistavaa.

Pykälän 11 kohdassa säädettäisiin viranomaisen määräämän ehdon, rajoituksen tai kiellon rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi räjähteiden varastointiluvassa määrättyjen ehtojen noudattamatta jättäminen olisi rangaistavaa.

Pykälän 12 kohdassa säädettäisiin valtioneuvoston 83 §:n nojalla antamien kieltojen rikkomisen rangaistavuudesta sekä pelastusviranomainen 92 §:n nojalla antaman ilotulitteiden käyttöä koskevien, paikallisista olosuhteista johtuvien määräysten ja kieltojen rikkomisesta.

Pykälän 13 kohdassa säädettäisiin viranomaisen määräämän kiellon tai velvollisuuden rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi valvontaviranomaisen tuotteisiin tai räjähteisiin valvonnan yhteydessä määräämän kiellon noudattamatta jättäminen olisi rangaistavaa.

Pykälän 14 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamista koskevan velvollisuuden rikkomisen rangaistavuudesta, esimerkiksi kieltäytyminen antamasta valvontaviranomaiselle lain noudattamisen valvontaa varten tarpeellisia tietoja olisi rangaistavaa.

16 luku. Muutoksenhaku

126 §. Muutoksenhaku ministeriön ja valvontaviranomaisen päätöksistä. Pykälässä viitattaisiin hallintopäätöksiä koskevan muutoksenhaun osalta hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Poiketen hallintolainkäyttölaista olisi päätöstä kuitenkin valituksesta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Päätösten tarkoituksena on yleensä viime kädessä vähentää henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja sekä edistää yleistä turvallisuutta. Tästä syystä päätöksiä olisi pääsääntöisesti lainvoimaa vailla olevinakin noudatettava.

127 §. Muutoksenhaku tarkastuslaitoksen päätöksistä. Perustuslain 124 §:ssä mainitun oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että tarkastuslaitoksen päätöksistä voidaan hakea oikaisua. Tarkastuslaitoksen päätösten muutoksenhaku olisi kaksivaiheinen. Ensiksi asianosaisen olisi pyydettävä tarkastuslaitosta oikaisemaan vaatimuksenmukaisuustodistusta tai tarkastustodistusta koskevan päätöksensä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisumenettelyssä saamaansa päätökseen tyytymätön voisi edelleen hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälässä velvoitettaisiin tarkastuslaitoksia liittämään päätöksiinsä oikaisuvaatimusohjeet, mutta muilta osin oikaisumenettely vahvistettaisiin tarkastuslaitoksen hyväksymisen yhteydessä.

17 luku. Erinäisiä säännöksiä

128 §. Poikkeuksia koskeva asetuksenantovaltuus. Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää poikkeuksia tässä laissa säädetyistä lupa-, ilmoitus-, asennus-, huolto- tai tarkastusvelvoitteista. Edellytyksenä näiden poikkeusten myöntämiselle olisi, että tarkoitettu lupa-, ilmoitus-, asennus-, huolto- tai tarkastusvelvoite ei sovellu kyseessä olevaan kohteeseen ottaen huomioon lain tarkoitus ja että kohteen aiheuttama henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahingon vaara on vähäinen.

Voimassa olevien asetusten mukaan muun muassa seuraavat pienimuotoiset toiminnat eivät ole vaatineet viranomaislupaa. Tiettyjen räjähteiden, kuten ampuma-aseiden patruunoiden ja niiden latauksessa tarvittavien räjähteiden, naulainten kaltaisissa työkaluissa käytettävien patruunoiden, ilotulitteiden ja vastaavien pyroteknisten välineiden, pienimuotoinen varastointi (säilytys) on nykysäännöksin tietyt vaatimukset täyttäen mahdollista ilman erityistä viranomaislupaa. Samoin pieniä määriä laillisesti hankittuja louhintaräjähteitä saa tietyin vaatimuksia säilyttää ilman lupaa ja vastaavasti panostajan pätevyyden omaava henkilö saa säilyttää ns. panostajan varaston verran (noin 60 kg) louhintaräjähteitä räjäytystyömaalla ilman lupaa. Räjähteiden kuljetusketjussa saa siirrettäessä räjähteitä kuljetusvälineestä toiseen tietyin rajoituksin ja vaatimuksin säilyttää räjähteitä siirtokuormauspaikalle ilman viranomaislupaa. Samoin vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin ilmoitusvelvollisuudelle on asianomaisessa asetuksessa säädetty alaraja, jota pienemmistä kemikaalimääristä ei edellytetä ilmoitusta. Tästä huolimatta näitä kohteita koskevat asianomaiset turvallisuussäännökset ja asetuksissa on asetettu vaatimuksia ja rajoituksia vaarallisten kemikaalien säilytykselle.

129 §. Onnettomuuksien vaikutukset maan rajojen ulkopuolelle. Pykälässä säädettäisiin maan rajojen ulkopuolelle ulottuvien onnettomuuksien vaikutusten estämistä ja rajoittamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission teollisuusonnettomuuksien rajojen yli ulottuvista vaikutuksista tehdyn yleissopimuksen (SopS 26/2000) velvoitteista. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää yleissopimuksen toimeenpanon edellyttämistä, ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä. Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen 34 §:ssä on säädetty edellä mainitun yleissopimuksen turvatekniikan keskukselle aiheuttamista tehtävistä. Nämä koskevat muun muassa turvatekniikan keskuksen velvollisuutta hoitaa sopimuksen tarkoittamat kuulemismenettelyt naapurimaiden kanssa.

130 §. Rekisterit. Pykälän mukaan turvatekniikan keskus pitäisi rekisteriä tämän lain soveltamisalaan kuuluvista valvontakohteista vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valvontaa ja sen kehittämistä varten. Turvatekniikan keskus on jo tähän mennessä pitänyt ns. luparekisteriä, joka on muodostanut kemikaalilain 58 §:ssä tarkoitetun kemikaalirekisterin osarekisterin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka voidaan tallentaa rekisteriin. Tiedot koskisivat valvontakohteiden nimiä, toiminnan laatua sekä niissä käytettävien kemikaalien ja räjähteiden määriä sekä valvontakohteita koskevia päätöksiä, lupia ja tarkastuksia sekä niissä toimivia vastuuhenkilöitä.

Pelastusviranomaisen velvollisuutena olisi toimittaa turvatekniikan keskukselle tiedot ilmoituksenvaraisista vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin kohteista.

Osa rekisteriin tallennettavista tiedoista olisi salassa pidettäviä liike- ja ammattisalaisuuden perusteella. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi yksittäisten vaarallisten kemikaalien määrät. Rekisteriin tallennettujen tietojen luovuttamisessa noudatettaisiin, mitä siitä säädetään laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja henkilötietolaissa (523/1999).

Tarkemmat säännökset rekisteristä, tietojen toimittamisesta rekisteriin ja rekisterin käytöstä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

131 §. Maksut. Tämän lain nojalla säädetyistä viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja perittävien maksujen suuruudesta olisi voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

Pelastusviranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja perittävien maksujen suuruudesta päättäisi kuitenkin alueen pelastustoimi noudattaen valtion maksuperustelaissa säädettyjä periaatteita.

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saataisiin periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

132 §. Neuvottelukunta. Pykälän mukaan lain säännösten kehittämistä ja seurantaa varten olisi valtioneuvoston asettama neuvottelukunta. Nykyisin vastaavia tehtäviä hoitaa turvallisuustekniikan neuvottelukunta ja osittain myös kemikaalineuvottelukunta. Turvallisuustekniikan neuvottelukunta toimii kauppa- ja teollisuusministeriön apuna räjähdysvaarallisista aineista annetun lain ja painelaitelain mukaisten teknillistä turvallisuutta koskevien asioiden käsittelyä varten. Neuvottelukunnan toiminta perustuu siitä annettuun asetukseen (549/1993). Kemikaalineuvottelukunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön apuna kemikaalilain soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyssä. Kemikaalineuvottelukunnan toiminta perustuu siitä annettuun asetukseen (622/1990).

133 §. Tuotantolaitoksen toiminnan lopettaminen. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan olisi huolehdittava siitä, että toiminnan lopettamisen jälkeen tuotantolaitoksen ja sen käytöstä poistettavan osan rakenteet ja alueet tarvittaessa puhdistetaan ja huolehditaan vaarallisista kemikaaleista ja räjähteistä niin, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi ilmoittaa valvontaviranomaiselle, jos tuotantolaitoksen toiminta lopetetaan tai toiminta keskeytetään vuotta pidemmäksi aikaa.

134 §. Toiminnanharjoittajan muutos. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvoitteesta ilmoittaa valvontaviranomaiselle, jos tuotantolaitos tai jokin sen osa siirtyy uudelle toiminnanharjoittajalle.

135 §. Ohjeet ja luettelo tämän lain alaan kuuluvista standardeista. Turvatekniikan keskus voisi tämän pykälän perusteella antaa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten soveltamista ja valvontaa yhtenäistäviä ohjeita. Tällaiset ohjeet ovat hyödyllisiä sekä toiminnanharjoittajille että valvontaviranomaisille säännösten soveltamisen yhtenäistämiseksi.

Turvatekniikan keskus julkaisisi myös luettelon niistä standardeista, joita noudattaen katsotaan tämän lain nojalla annettujen säännösten vaatimusten täyttyvän.

18 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

136 §. Voimaantulo. Pykälässä 1 momentissa on tavanomainen voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Pykälän 2 momentissa on tavanomainen lain täytäntöönpanoa koskeva säännös.

137 §. Kumoamissäännös. Pykälässä ehdotetaan kumottavaksi laki räjähdysvaarallisista aineista siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Pykälän 2 momenttiin esitetään säännöstä, jonka mukaan muissa laeissa ja niiden nojalla annetuissa säännöksissä viittaukset räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin, koskisi tämän ehdotetun lain voimaantulon jälkeen tätä lakia. Selvityksen mukaan räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin on viitattu järjestyslaissa (612/2003), ampuma-aselaissa (1/1998), poliisilaissa (493/1995), vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa ja jätelaissa (172/1993). Viittaukset on tarkoitus korjata näitä lakeja seuraavan kerran muutettaessa. Säännöstä ehdotetaan epäselvien tulkintatilanteiden välttämiseksi. Välttämättömät muutokset räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annettuihin säädöksiin on kuitenkin tarkoitus tehdä samanaikaisesti ehdotetun lain voimaantulon kanssa, mikä osaltaan vähentää epäselviä tulkintatilanteita.

138 §. Voimaan jäävät säädökset. Pykälässä ehdotetaan, että räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla annetut asetukset sekä niiden nojalla annetut kauppa- ja teollisuusministeriön ja puolustusministeriön päätökset jäisivät edelleen voimaan niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Tarkoitus on, että tässä vaiheessa ei kumota mitään kumottavan lain nojalla annettua asetusta.

139 §. Siirtymäsäännökset. Pykälässä ehdotetaan, että kaikki 138 §:ssä tarkoitettujen säädösten nojalla annetut luvat ja hyväksymiset jäisivät edelleen voimaan, jollei asianomaisessa säädöksessä toisin säädetä. Samoin kaivosten turvallisuusmääräyksistä annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (921/1975) nojalla annetut räjähteiden varastointiluvat jäisivät edelleen voimaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajien olisi tehtävä 93 ja 94 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vaarallisen kemikaalin siirtoon käytettävästä putkistosta olisi ilmoitettava turvatekniikan keskukselle kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, jos sillä ei ole 138 §:ssä mainituissa asetuksissa tarkoitettua lupaa.

Ehdotetun uuden lain voimaan tullessa vireillä oleva, räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla vireille pantu asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain säännösten mukaan.

1.2. Laki kemikaalilain muuttamisesta

Ehdotetussa laissa kemikaalilain muuttamisesta esitetään kumottavaksi seuraavat kemikaalilain säännökset: 4 §:n 2 momentti, 7 §:n 2 momentti, 8 §:n 4 momentti, 13, 13 a, 31—33, 33 a, 35 ja 36 §, 45 §:n 4 momentti, 52 a §:n 2 momentti sekä 54 §. Nämä säännökset koskevat terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia. Ne ehdotetaan siirrettäväksi muuttamattomina tai vähän muutettuina ehdotettuun lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta.

1 §. Lain tarkoitus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi palo- ja räjähdysvaara. Lain tarkoituksena olisi tämän jälkeen ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen lisäksi kemikaalien aiheuttamia palo- ja räjähdysvaaroja.

2 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että käsite ”tekninen ja muu käyttö” korvataan yleisemmällä käsitteellä ”käyttö”.

3 §. Suhde eräisiin säädöksiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa olisi viittaus ehdotettuun uuteen lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta.

5 §. Valvontaviranomaiset keskushallinnossa. Pykälän muutoksella selkiytettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen sekä Suomen ympäristökeskuksen roolia kemikaalilain toimeenpanon ohjauksessa. Muutoksen tarkoituksena on tehostaa lainsäädännön valvontaa kunnissa. Valvonnan tehostaminen on koettu tarpeelliseksi muun muassa kuntien vähäisten kemikaalivalvonnan voimavarojen vuoksi. Vastaavaan ratkaisuun on päädytty myös terveydensuojelulain (763/1994) muutoksessa (1223/2002). Valvontatehtävien siirto keskushallinnon valvontayksikölle on nykyisten hallinnon kehittämisperiaatteiden mukainen. Kemikaalilainsäädännön toimeenpanoa koskeva ohjaus olisi tarkoitus suunnata erityisesti, yhteistyössä lääninhallitusten ja alueellisten ympäristökeskusten kanssa, kunnan kemikaalivalvontaviranomaisten valvontakäytäntöjen kehittämiseen ja neuvontaan valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi koko maassa. Ministeriöiden toimenkuvan suuntautuessa entistä enemmän yhteisölainsäädännön valmisteluun, norminantoon ja kansainvälisten sopimusten ja ohjelmien laadintaan, on valvontatoimenpiteiden ohjaus ja kehittäminen jäänyt ministeriöissä liian vähäiselle huomiolle. Lisäksi kemikaalilain 5 §:n nykyinen sanamuoto, jossa käsitellään vain lain nojalla annettavien säännösten ja määräysten noudattamista koskevaa ylimpää valvontaa, on katsottu valtuuksiltaan riittämättömäksi kuntien ohjauksessa.

8 §. Erityiset valvontaviranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus valvoisi käyttöturvallisuustiedotteita koskevien säännösten noudattamista. Valvonta tapahtuisi pääosin kemikaali-ilmoitusten tarkastamisen yhteydessä. Työsuojeluviranomaiset valvoisivat edelleen työssä käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteita.

52 §. Kemikaalirikkomus. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaukset niihin kemikaalilain pykäliin, jotka tässä esityksessä ehdotetaan kumottavaksi. Vastaavat säännökset otettaisiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain 125 §:ään.

56 §. Täytäntöönpano. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaukset niihin kemikaalilain pykäliin, jotka tässä esityksessä ehdotetaan kumottavaksi.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännöksessä ehdotetaan, että kemikaalilain nojalla annetut teollista käsittelyä ja varastointia koskevat asetukset ja niiden nojalla annetut kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset jäävät voimaan.

Samoin ehdotetaan, että kemikaalilain nojalla annetut ja kemikaalilain 68, 68 a ja 68 b §:ssä tarkoitetut, aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella annetut luvat ja hyväksymiset jäisivät voimaan, jollei laissa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta toisin säädetä.

Lisäksi ehdotetaan, että kemikaalilain muutoksen voimaan tullessa vireillä oleva, kemikaalilain nojalla vireille pantu asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin kemikaalilain säännösten mukaan.

1.3. Laki rikoslain 44 luvun 11 ja 12 §:n muuttamisesta

11 §. Räjähderikos. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin nykyiseen tapaan räjähderikoksesta. Viittaus räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettavaan lakiin. Tosiasiallisesti pykälän soveltamisala laajenee hieman nykyisestä ja vastaavasti rikoslain 44 luvun 1 §:n soveltamisala supistuu, koska kemikaalilaista on tarkoitus kumota terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säännökset, jotka kuuluisivat uuden lain soveltamisalaan.

Pykälän 1 momentin nojalla rangaistavaa olisi, jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettavan lain taikka sen nojalla annetun säännöksen, kiellon tai määräyksen vastaisesti. Valvontaviranomainen voi asettaa kieltoja muun muassa mainitun lain 106, 109 ja 111 §:n nojalla sekä antaa yksittäistapauksia koskevia määräyksiä 105—108 ja 110 §:n nojalla. Pelastusviranomainen voi mainitun lain 36 §:n nojalla antaa yksittäistapauksessa vaarallisten kemikaalien säilytystä koskevia määräyksiä ja 92 §:n nojalla ilotulitteiden käyttöä koskevia, paikallisista olosuhteista johtuvia määräyksiä.

Pykälän 1 momentin nojalla rangaistavaa olisi myös, jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa säädettyä lupa- tai ilmoitusvelvollisuutta taikka lupaa tai ilmoitusta koskevassa päätöksessä asetettu ehtoja, rajoituksia tai kieltoja.

Lupavelvollisuuksista säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuudesta annetun lain 23, 37, 58 ja 73 §:ssä sekä ilmoitusvelvollisuudesta muun muassa mainitun lain 24, 63, 79, 81, 93 ja 97 §:ssä. Lupaa ja ilmoitusta koskevissa päätöksissä asetetuista ehdoista, rajoituksista ja kielloista säädetään muun muassa mainitun lain 25, 34, 59, 63, 79, 81, 91, 93, 94, 97 ja 100 §:ssä.

Rikoksen tekotavat kirjoitettaisiin ottaen huomioon uudessa laissa käytetyt käsitteet. Selvyyden vuoksi vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskevat toimenpiteet erotettaisiin 1 momentissa eri kohtiin. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettavassa laissa säädetään vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Laissa säädetään myös räjähteille asetettavista vaatimuksista ja räjähteiden valmistuksesta. Sen sijaan vaarallisia kemikaaleja koskevat vaatimukset kuuluvat kemikaalilain soveltamisalaan. Tästä syystä 1 momentin 1 ja 2 kohtien tekotavat eroavat toisistaan.

Räjähderikoksen tunnusmerkistö ei edelleenkään edellyttäisi, että teko olisi omiaan aiheuttamaan vaaraa, koska säännösten vastaisen toiminnan vaarallisuus on siinä määrin ilmeistä, ettei erillistä vaarakriteeriä säännöksessä tarvita. Syyksiluettavuusvaatimuksena olisi edelleen tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, ja rangaistusasteikko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Pykälän 2 momentin mukaan räjähderikos voisi tulla kysymykseen myös silloin, kun vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 luvussa tarkoitettuja tuotteita tuodaan maahan, käytetään, myydään tai muuten luovutetaan, asennetaan tai huolletaan mainitun lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti. Kyseisiä tuotteita olisivat räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävät laitteet ja suojausjärjestelmät, kaasulaitteet, aerosolit ja palavan nesteen säiliöt. Ne kuuluvat jo nykyisin räjähderikoksia koskevan säännöksen soveltamisalaan. Nykysäännöstä kuitenkin tarkennettaisiin siten, että rangaistavia olisivat vain teot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai joista on vaaraa toisen omaisuudelle.

Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä 11 §:n 2 momenttia (805/2003). Räjähderikoksena ei edelleenkään pidettäisi räjähteen hallussapitoa, jos hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa räjähteestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.

Räjähderikos olisi toissijainen, jos muualla laissa säädetään ankarampi rangaistus. Säännöksen toissijaisuus voi olla merkityksellinen tarkasteltaessa teon suhdetta lähinnä rikoslain 34 luvussa tarkoitettuihin yleisvaarallisiin rikoksiin tai 48 luvussa tarkoitettuihin ympäristörikoksiin.

12 §. Varomaton käsittely. Pykälään ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia, vaan käytettyjen käsitteiden tarkistamista.

Pykälän johdantolauseesta poistettaisiin viittaus yleiseen tai yksittäistapauksia koskevaan määräykseen, koska se on ongelmallinen perustuslain 8 §:n laillisuusperiaatteen kannalta.

Pykälän 1 kohdan mukaan rangaistusseuraamus varomattomasta käsittelystä olisi nykyiseen tapaan mahdollista käytettäessä, käsiteltäessä tai säilytettäessä ampuma-asetta tai tulta, mutta räjähdysvaarallisten aineiden ja tuotteiden sijasta luettelossa mainittaisiin räjähteet.

Räjähteistä säädettäisiin tarkemmin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuudesta annettavassa laissa. Sen nojalla räjähteillä tarkoitettaisiin räjähdysainetta ja räjähdysainetta sisältävää esinettä tai välinettä sekä muuta ainetta, esinettä tai välinettä, joka on valmistettu tuottamaan räjähdyksen tai pyroteknisen ilmiön.

Pykälän 2 kohdassa viitattaisiin nykyiseen tapaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisiin sekä palo- ja räjähdysvaarallisiin kemikaaleihin tai muihin vastaaviin aineisiin. Lisäksi 2 kohtaa täydennettäisiin viittaamalla vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 luvussa tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka on lueteltu 11 §:n perustelujen yhteydessä.

Siten osa nykyisistä räjähdysvaarallisista aineista ja tuotteista jäisi 1 kohdan soveltamisalaan ja osa siirtyisi 2 kohdan soveltamisalaan. Samalla poistettaisiin 1 ja 2 kohdan päällekkäisyys, sillä palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit ovat räjähdysvaarallisia aineita. Muutoin – esimerkiksi pykälän tunnusmerkistöön, rangaistussäännöksen toissijaisuuteen tai sovellettavaan rangaistusasteikkoon – ei ehdoteta muutoksia. Varomattomana käsittelynä jäisi siten edelleen rangaistavaksi vain muu kuin 11 §:ssä mainittu varomattomuus, esimerkiksi perustasoinen huolimattomuus vaarallisten kemikaalien tai räjähteiden käsittelyssä siten, että teko olisi kuitenkin omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai siitä olisi vaaraa toisen omaisuudelle.

Aikaisempien lakien nojalla annetut asetukset ja niiden nojalla annetut kauppa- ja teollisuusministeriön ja puolustusministeriön päätökset ehdotetaan uuden lain 138 §:ssä jäävän toistaiseksi voimaan. Tähän esitykseen sisältyvien lakien voimaantulon yhteydessä edellä mainittuihin valtioneuvoston asetuksiin on tarkoitus tehdä vain sellaiset muutokset, joilla poistetaan asetuksista tämän uuden lain kanssa ristiriitaiset säännökset.

Tämän lain voimaantulon jälkeen on tarkoitus aloittaa asetustason säännösten uudistamistyö. Tällöin on tarkoitus kumota lain nojalla voimaan jäävät kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset ja säätää niihin sisältyvistä asioista tarvittaessa valtioneuvoston asetuksilla tässä laissa säädettyjen valtuuksien nojalla. Uudistamistyö ajoittuu vuosille 2005—2007.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Lakiehdotusten ei voida katsoa puuttuvan perustuslailla suojattuihin seikkoihin. Hallituksen käsityksen mukaan esitykseen sisältyvät lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset