Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Lailla säädetään työsuojeluviranomaisten valvontaan kuuluvien säännösten noudattamisen valvonnasta ja työnantajan ja työntekijöiden välisestä työsuojelun yhteistoiminnasta työpaikalla. Esityksellä tehostetaan työsuojelun viranomaisvalvontaa. Työsuojelun yhteistoimintaa koskevilla ehdotuksilla pyritään vahvistamaan työntekijöiden osallistumista työsuojeluasioiden käsittelyyn.

Keskeiset työsuojeluviranomaisten valvontaan kuuluvat lait on uusittu muutaman viime vuoden aikana. Samoin yleinen lainsäädäntö on olennaiselta osaltaan uudistettu. Esityksellä uusitaan vuonna 1973 työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettu laki vastaamaan muuttuneita tarpeita ja oikeusturvan vaatimuksia. Valvontamenettelyä koskevia säännöksiä sovelletaan sekä työantajien valvontaan että muiden työsuojeluviranomaisten valvottavina olevien tahojen valvontaan. Yhteistoimintasäännökset koskevat vain työnantajan ja työntekijöiden yhteistoimintaa työpaikalla.

Yleiseltä sisällöltään ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia. Laki ehdotetaan jaettavaksi kolmeen osakokonaisuuteen. Lain ensimmäinen osa sisältäisi yleiset säännökset valvonnan toteuttamisesta, tarkastuskertomuksesta, toimivallan käytöstä, tuotteiden turvallisuuden valvonnasta ja muusta valvontamenettelystä. Lain toinen osa sisältäisi työsuojelun yhteistoiminnan tavoitteet, yhteistoimintamenettelystä sopimisen, yhteistoiminnassa käsiteltävät asiat ja niiden käsittelyn sekä työsuojelupäällikköä, työsuojeluvaltuutettuja ja työsuojelutoimikuntaa koskevat säännökset. Lain kolmas osa sisältäisi voimassa olevaa lakia vastaavat säännökset muutoksenhausta, valvonnan toteuttamiseen liittyvistä ilmoituksista, rangaistusseuraamusten toteuttamisesta, virka-avusta ja lain valvonnasta.

Esitykseen sisältyy 12 muun lain lähinnä säädöstekniset muutokset.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Työsuojeluviranomaisten valvontamenettelyn säätelevä laki on ollut voimassa 1 päivästä tammikuuta 1974. Se määrittelee työsuojeluviranomaisten menettelytavat, toimivallan sekä pakkokeinot työsuojelun valvonnassa. Omana lukunaan siinä ovat säännökset työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnasta työsuojelun edistämiseksi ja kehittämiseksi työpaikalla.

Työsuojeluviranomaisten valvoman lainsäädännön keskeiset lait työsopimuslaki, työaikalaki, laki nuorista työntekijöistä, työterveyshuoltolaki ja työturvallisuuslaki on viime vuosina kokonaan uusittu. Kokonaisarviota työsuojeluviranomaisten valvottavana olevan lainsäädännön muutosten vaikutuksista valvontalainsäädäntöön ei ole tehty kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana. Monia yksittäisiä säännösmuutoksia on tehty.

Vuosille 2003—2004 tehtyyn tulopoliittiseen sopimukseen sisältyi esitys kolmikantaisen toimikunnan asettamisesta valmistelemaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain uudistamista. Hallituksen esityksen valmistelu on tapahtunut sen mukaisesti kolmikantaisena yhteistyönä. Esitetyistä säädöksistä ollaan yksimielisiä.

Ehdotetulla lailla pyritään valvonta- ja oikeuskäytännön kokemukset huomioon ottaen parantamaan viranomaisvalvonnan tehokkuutta. Säännösehdotuksissa on otettu huomioon sekä valvottavana olevassa lainsäädännössä että muussa viranomaisten toimintaa koskevassa lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Työsuojelun yhteistoimintaa koskevilla säännöksillä pyritään siihen, että yhteistoiminta olisi luonteva osa työntekoa ja linjaorganisaation toimintaa. Työsuojelun yhteistoiminta voisi perustua myös sopimukseen.

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

2.1.1. Työsuojelun valvontaa koskevat säännökset ja käytäntö

Taustaa

Työsuojelun valvonnasta annettu laki (131/1973) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974. Se perustui vuonna 1971 valmistuneeseen komiteanmietintöön (1971: B 86). Lailla kumottiin vuoden 1927 ammattientarkastuslaki. Lakia on sen voimassaoloaikana muutettu useaan otteeseen. Vuonna 1988 lain nimeksi tuli laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa, jäljempänä valvontalaki. Se määrittelee viranomaisten tehtävät työsuojelun valvonnassa. Lisäksi laissa käsitellään työpaikan työsuojelun yhteistoimintamenettelyä ja sen perusteita, eräitä ilmoitusvelvollisuuksia sekä muutoksenhakua työsuojeluviranomaisten päätöksiin.

Muutossäännösten kuvaus on täydellisempänä työsuojelun valvontalakitoimikunnan mietinnössä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:19).

Valvontaviranomaiset

Työsuojelun alueellista ohjausta ja tarkastusta varten maa on jaettu työsuojelupiireihin. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan valtioneuvoston asetus työsuojelupiireistä (1035/ 2003), jonka mukaan maa jaetaan kahdeksaan työsuojelupiiriin. Asetuksessa säädetään myös työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen toimipaikat. Työsuojeluhallinnosta annetun lain (16/1993) mukaan työsuojelupiirin työsuojelutoimisto (myöhemmin työsuojelutoimisto) toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisena työsuojelun piiriviranomaisena. Työsuojelutoimiston tehtävänä on toimialueellaan:

1) kehittää työn turvallisuutta ja terveellisyyttä;

2) valvoa tarkastuksia ja tutkimuksia suorittamalla, että työsuojelua koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan, milloin se säädetään työsuojeluhallinnon tehtäväksi;

3) huolehtia työsuojelun suunnittelun ja kehittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä;

4) huolehtia työsuojelun neuvonta-, tiedotus-, tutkimus- ja koulutustoiminnasta;

5) antaa ohjeita, neuvoja ja lausuntoja työsuojelusta annettujen säännösten ja määräysten soveltamisesta;

6) antaa ohjeita, neuvoja ja koulutusta työsuojelukysymyksistä omaa työtään tekeville sekä suunnitella ja kehittää heille tarpeellista työsuojelua;

7) harjoittaa kiinteää yhteistoimintaa työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen kanssa työsuojelun alalla; sekä

8) suorittaa lisäksi ne tehtävät, jotka sen hoidettavaksi erikseen säädetään.

Työsuojelutoimisto toimii hallinnon toimintaperiaatteiden ja voimavarojen sekä ministeriön työsuojelutoimistolle asettamien, ministeriön ja työsuojelutoimiston neuvotteluihin perustuvien tulostavoitteiden mukaisesti. Tulosohjaus on nykyisin keskeinen piirihallinnon ohjaustapa.

Työsuojelupiirien resurssit

Vuonna 2001 työsuojelupiireissä oli 438 henkilöä, joista tarkastustehtäviä teki noin 350 henkilöä. Henkilötyövuosiksi laskettuna ei voimavarojen määrässä ole tapahtunut 1990-luvulla suuria muutoksia. Työsuojelutoimistot tekevät vuosittain 23 000—25 000 työsuojelutarkastusta. Suoria asiakasyhteydenottoja työsuojelupiireihin tulee vuosittain 130 000—140 000. Noin kaksi kolmasosaa asiakasyhteydenotoista koskee työsuhdeasioita ja loput työolosuhteita. Tapaturmia tutkitaan vuosittain 600—700.

Työsuojelupiirien resursseista noin 20 % menee asiakasaloitteisen valvonnan hoitamiseen. Viranomaisaloitteinen toiminta vie noin 60 %:a ja hallinto- ja tukitoiminnot noin 20 %:a resursseista. Työsuojelun valvonnassa on tällä hetkellä noin 220 000 työpaikkaa.

Työsuojelupiirien resursseja on kuvattu tarkemmin työsuojelupiirien resurssityöryhmän muistiossa (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2001:26).

Valvottava lainsäädäntö

Säädöksen tai sen osan kuulumisesta työsuojeluviranomaisen valvontaan säädetään kussakin valvottavassa laissa. Valvottavat säännökset voidaan jaotella työolosuhdelainsäädäntöön, työsuhdelainsäädäntöön, työterveyshuoltolainsäädäntöön ja muuhun lainsäädäntöön. Valvottava lainsäädäntö on laajentunut jatkuvasti. Valvonnasta ja sen kohteista on säännelty yhteensä noin sadassa laissa tai sen nojalla annetussa alemmanasteisessa säädöksessä. Työolosuhteita koskevan lainsäädännön keskeinen laki on työturvallisuuslaki (738/2002). Laki määrittelee vähimmäisvaatimukset työolosuhteille ja hyvälle työturvallisuustoiminnalle työpaikoilla. Työnantajalla on yleinen velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa pyrittävä ylläpitämään ja tehostamaan työturvallisuutta työpaikalla. Nykyisen ja aikaisemmin voimassa olleen työturvallisuuslain (299/1958) nojalla on annettu useita kymmeniä alemmanasteisia säädöksiä.

Työterveyshuoltolaki (1383/2001) säätää työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisällöstä ja toteuttamisesta. Työsopimuslaki (55/2001) säätää työsopimuksen vähimmäisehdoista, muun muassa työsopimuksen tekemisestä, työsuhteen kestosta, työnantajan ja työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista, työsuhteen päättämisperusteista sekä päättämisessä noudatettavista menettelytavoista. Muita keskeisiä lakeja ovat työaikalaki (605/1996), vuosilomalaki (162/2005), laki nuorista työntekijöistä (998/1993), laki lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999), laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) ja yhdenvertaisuuslaki (21/2004). Uudessa ulkomaalaislaissa (301/2004) työsuojeluviranomaisen tehtäväksi säädetään valvoa palkka- ja muiden työehtojen lisäksi ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeutta. Lisäksi työsuojeluviranomaiset valvovat eräitä yksityiseen työvoimapalveluun, tupakkalainsäädäntöön ja ympäristölainsäädäntöön kuuluvia säännöksiä. Tuotteiden valmistajien ja jakelijoiden velvollisuuksien noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle osittain myös muun kuin työpaikalle tapahtuvan luovutuksen osalta. Tästä säädetään eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetussa laissa (1016/2004).

Tarkempi kuvaus valvottavasta lainsäädännöstä sisältyy työsuojelun valvontalakitoimikunnan mietintöön (Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2004:19).

Tarkastuksen toimittajan oikeudet ja velvollisuudet

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajan oikeuksista säädetään valvontalain 4 §:ssä. Ne voidaan jakaa pääsy-, puhuttelu- ja tiedonsaantioikeuksiin. Tarkastuksen toimittajalla on oikeus tehdä tarkastus ilmoittamatta siitä ennakolta. Paikalle saavuttuaan hänen tulee kuitenkin ilmoittaa läsnäolostaan asianosaisille, ellei ilmoituksen tekemättä jättämiseen ole erityistä syytä. Viimeistään ennen työpaikalta poistumista ilmoitus on kuitenkin tehtävä. Tarkastukset on toimitettava siten, että työsuojelun tarkoitus saadaan toteutetuksi aiheuttamatta tarpeetonta häiriötä työpaikan toiminnalle. Työolojen puutteista ja epäkohdista sekä säädösten ja määräysten rikkomisesta tehdyn ilmoituksen tekijän nimi on pidettävä salassa. Tarkastuksen toimittaja ei saa työpaikalla ilmaista, että tarkastus tehdään ilmoituksen johdosta.

Tarkastuksen toimittajan on pidettävä pöytäkirjaa tarkastuksesta. Pöytäkirjasta on viivytyksettä toimitettava jäljennös työnantajalle tai tämän edustajalle sekä työsuojeluvaltuutetulle tai jos sellaista ei ole, muulle työntekijöiden edustajalle, jos tarkastus on antanut aihetta huomautukseen, siinä on annettu ohjeita tai neuvoja tai käyttökielto. Pöytäkirja on lähetettävä asianomaisten pyynnöstä muulloinkin.

Tarkastuspöytäkirjassa annetaan ohjeita havaituista puutteista ja epäkohdista. Pöytäkirjassa kerrotaan lainsäädännön edellyttämä tavoitetila, johon työpaikalla tulee päästä. Pöytäkirjassa voidaan antaa myös ohjeita käyttökelpoisista ratkaisuista sekä ohjeellisia määräaikoja toimenpiteitä varten. Pöytäkirjassa olevat ohjeet eivät sellaisenaan ole työnantajaa oikeudellisesti velvoittavia, eivätkä vielä muodosta valituskelpoista päätöstä. Jos työnantaja ei noudata annettuja ohjeita tarkastuksen toimittaja voi saattaa asian työsuojeluviranomaisen päätettäväksi.

Tarkastuksen toimittaja voi käyttää työsuojelua koskevissa tarkastuksissa apuna asiantuntijaa, josta käytetään nimitystä tutkimuksen toimittaja. Työsuojeluviranomainen antaa tutkimuksen toimittajalle toimivaltuuden kutakin tutkimusta varten erikseen. Tutkimuksella tarkoitetaan työsuojeluviranomaisen hyväksymää toimitusta, jonka avulla selvitetään, onko työsuojelusäännöksiä noudatettu työpaikalla.

Olosuhdevalvonta

Viime vuosina työsuojelutoimistot ovat kohdistaneet toimintaansa henkisen hyvinvoinnin edistämiseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn sekä tapaturmien torjuntaan. Lisäksi valvontaa on suunnattu työolojen ja työsuhdeasioiden vähimmäistasojen valvontaan, työterveyshuollon järjestämisen valvontaan sekä autonkuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvontaan. Osa toiminnasta suuntautuu työpaikoilta tulevan kysynnän mukaan. Piirien valvontatoimet kohdistuvat joko suoraan työoloihin tai työpaikan omiin työsuojelun hallintajärjestelmiin.

Tarkastukset voidaan jakaa viranomaisaloitteisiin ja asiakasaloitteisiin tarkastuksiin. Viranomaisaloitteiset tarkastukset ovat yleensä tietyille toimialoille kohdistuvia tarkastuksia. Asiakasaloitteiset tarkastukset keskittyvät siihen asiaan, josta asiakas on aloitteen tehnyt. Tarkastukset voidaan jakaa myös valvottavan asian mukaan esimerkiksi työolosuhteisiin, työsuhdeasioihin tai tuotevalvontaan. Tarkastuskohteena voi olla koko työpaikka tai vain osa siitä. Tarkastus voi olla yleistarkastuksen luonteinen tai se voi keskittyä vain tiettyyn asiaan esimerkiksi työtapaturmaan, koneturvallisuuteen tai työaikakirjanpitoon. Täten myös tarkastuskokonaisuuden ajallinen kesto vaihtelee suuresti. Seurantatarkastuksella varmistetaan, että ohjeita on noudatettu ja epäkohdat ovat tulleet korjatuksi.

Tarkastukseen kuuluu esivalmistelu, tarkastus ja jatkotoimet. Esivalmisteluun kuuluu yleensä tutustuminen työpaikan ennakkotietoihin, tarvittavaan säännöstöön ja tarkastuksesta ilmoittaminen. Tarkastuksen aiheuttama jatkotoimenpide on vähintään pöytäkirjan tekeminen. Työpaikan työsuojeluun liittyviä asioita voidaan selvittää myös ilman varsinaista työpaikkakäyntiä. Perinteisen tarkastuksen rinnalle on työsuojeluhallinnossa kehitetty myös erilaisia havainnointiin perustuvia menetelmiä, joilla voidaan arvioida työpaikan työturvallisuustasoa.

Työsopimuslain, yleissitovien työehtosopimusten, työaikalain ja vuosilomalain valvonnassa ja muissa työsuhdeasioissa työsuojeluviranomaisen arviot perustuvat pääosin osapuolten kuulemiseen tai asiakirja-aineistoon. Työ- ja palkkatodistuksiin liittyvät erimielisyydet ovat suurin asiaryhmä. Selvityksen perusteella annetaan lausuntoja tai kirjallisia ohjeita. Tarkastukset työsuhdeasioissa kohdistuvat usein pieniin, järjestäytymättömiin työpaikkoihin, joissa työntekijöillä ei ole valittuja edustajia. Työsuhdeasioita tarkastetaan myös viranomaisaloitteisissa tarkastuksissa ja olosuhdevalvonnan ohessa. Muun tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan usein työaika-, vuosiloma- ja palkkakirjanpitoa.

Markkinavalvonta

Suomen liittyminen Euroopan talousalueeseen 1 tammikuuta 1994 on johtanut tuotteiden turvallisuusvalvonnan olennaiseen muuttumiseen. Tuotteiden turvallisuutta voidaan viranomaistoimin valvoa vasta sen jälkeen, kun tuote on jo saatettu markkinoille tai otettu käyttöön (markkinavalvonta). Markkinoilla tarkoitetaan Euroopan talousalueen yhteismarkkinoita. Kunkin jäsenvaltion tulee osaltaan tehokkaasti huolehtia, ettei kansallisilla markkinoilla ole yhteisölainsäädännön vastaisia tuotteita.

Työsuojeluviranomaisten valvonta kohdistuu lähinnä työntekijän turvallisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttaviin tuotteisiin ja niiden valmistajiin, maahantuojiin, myyjiin ja muihin jakelijoihin. Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa ja valvoo työsuojeluun liittyvää markkinavalvontaa ja tekee siihen liittyvät sitovat ratkaisut. Työsuojelutoimistot tarkkailevat tuotteiden turvallisuutta työpaikkatarkastusten yhteydessä, messuilla tai näyttelyissä.

Työsuojelutoimistot tekevät havaitsemastaan säännösten vastaisesta menettelystä tarvittaessa ilmoituksen ministeriölle. Ministeriö voi kieltää puutteellisen tai virheellisen koneen tai henkilönsuojaimen luovuttamisen markkinoille tai käyttöön, kunnes puute on korjattu.

Ministeriö voi myös määrätä, että tuote on poistettava markkinoilta tai käytöstä. Päätöksessään ministeriö voi määrätä tiedottamaan sopivalla tavalla toimenpiteestä ja tuotteen haltijan oikeuksista. Ministeriö voi tehostaa päätöksiään sakon uhalla tai muulla tehosteella.

Työsuojeluhallinnon markkinavalvonnan toimenpiteiden laajuudesta ei ole tarkkaa tilastotietoa. Markkinavalvonta perustuu usein suunnattuihin hankkeisiin, jotka voivat olla myös yhteispohjoismaisia. Varsinaisia päätöksiä on tehty vähän.

Hallinnolliset pakkokeinot

Työsuojeluvalvonnan toteuttamiseksi voidaan markkinavalvonnan lisäksi käyttää pakkokeinoja, jos työpaikan rakennuksissa, laitteissa tai oloissa on säännösten vastaisia puutteita tai työnantaja ei noudata valvontalain säännöksiä. Pakkokeinot liittyvät usein työturvallisuuslain vastaiseen menettelyyn. Lisäksi pakkokeinoja käytetään tarvittaessa asiakirjojen ja tietojen saamisessa sekä työterveyshuollon toteuttamisessa.

Päätöksessä velvoitetaan työnantaja tekemään määräajassa vaaditut toimenpiteet. Päätöksen tehosteena voidaan käyttää sakon uhkaa, teettämisuhkaa, työnteon keskeyttämisuhkaa tai uhkaa laitteen tai työmenetelmän käytön kieltämisestä.

Tarkastuksen toimittaja voi kieltää laitteen tai työmenetelmän käyttämisen tai työnteon jatkamisen, jos havaitusta puutteellisuudesta tai epäkohdasta aiheutuu työntekijälle hengen tai terveyden menettämisen vaara. Jos vaara on välitön, tarkastuksen toimittajan on, mikäli mahdollista asianomaisia kuultuaan, heti annettava kielto. Tarkastuksen toimittajan antamaa kieltoa on noudatettava heti. Kielto toimitetaan viipymättä työsuojelupiirin työsuojelutoimiston ratkaistavaksi. Asia käsitellään kiireellisesti.

Pakkokeinojen käyttö ei estä valvontalain 24 §:n tarkoittaman syyteilmoituksen tekemistä.

Pakkokeinoja on käytetty harkiten. Velvoittavia päätöksiä on tehty 2001—2003 vuosittain 16—32, vahvistettuja kieltopäätöksiä 16—55 ja ilmoituksia syyttäjälle 128—143.

Yleistä työsuojelun yhteistoiminnasta

Työturvallisuuslain 17 §:n mukaan työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Työsopimuslaissa ja työterveyshuoltolaissa on säännökset yhteistoiminnasta. Yhteistoimintaa työpaikalla koskee osaltaan myös laki yhteistoiminnasta yrityksissä (725/1978), laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa (651/1988) sekä laki henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa (725/1990). Kuntien ja seurakuntien työpaikoilla vastaava yhteistoiminta on sopimusperusteista.

Keskeiset työnantajan ja työntekijän yhteistoimintaa koskevat säännökset ovat valvontalain 2 luvussa. Siinä säädetään yhteistoiminnan perusteista, yhteistoimintatyöpaikasta, osapuolten edustajista, edustajien valinnasta, oikeuksista ja velvollisuuksista ja muusta yhteistoimintamenettelystä.

Työnantaja ja työntekijät voivat sopia yhteistoimintatyöpaikasta paikallisesti tai valvontalain 8 §:n mukaisissa sopimuksissa. Jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti yli 10 työntekijää, työntekijöiden on valittava työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Myös tätä pienemmällä työpaikalla voidaan valinta tehdä. Toimihenkilöasemassa olevilla työntekijöillä on halutessaan oikeus valita omat valtuutetut. Työsuojelutoimikunta on lähtökohtaisesti valittava työpaikalla, jossa säännöllisesti työskentelee yli 20 työntekijää. Työnantajaa työsuojelun yhteistoiminnassa edustaa työsuojelupäällikkö.

Työsuojelupäällikkö

Työsuojelupäällikkö edustaa työnantajaa työsuojelun yhteistoimintaorganisaatiossa ja yhteydenpidossa työsuojeluviranomaisiin. Hänen tulee olla työpaikan laajuus ja laatu huomioon ottaen perehtynyt työpaikan työsuojelukysymyksiin.

Työsuojelupäällikön tulee kehittää työnantajan ja työntekijöiden välistä työsuojelun yhteistyötä. Tässä tarkoituksessa työsuojelupäällikön tehtävänä on ensinnäkin ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoimintaorganisaation muodostamiseksi. Hän käy asiaa koskevat neuvottelut työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai heidän edustajiensa kanssa. Työsuojelupäällikön tulee perehtyä työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin työpaikan oloihin ja seurata niiden kehitystä.

Työsuojeluvaltuutettu

Työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä työnantajan kanssa tapahtuvassa työsuojelun yhteistoiminnassa ja suhteessa työsuojeluviranomaisiin. Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut valitaan yksityisaloilla kahdeksi vuodeksi ja julkisilla aloilla yleensä neljäksi vuodeksi kerrallaan. Vaali järjestetään siten, että kaikilla työpaikan työntekijöillä on mahdollisuus ottaa siihen osaa.

Työsuojeluvaltuutettu perehtyy työsuojelua koskeviin säännöksiin, määräyksiin ja ohjeisiin sekä osallistuu työpaikan työsuojelun toimintaohjelman valmisteluun työpaikalla sovittavalla tavalla. Hän osallistuu työsuojelutarkastuksiin ja tutkimuksiin. Hän myös osallistuu työkykyä ylläpitävään toimintaan työpaikalla ja perehtyy työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin työpaikan oloihin tarkkailemalla niitä säännöllisesti. Havaitsemistaan puutteista ja epäkohdista työsuojeluvaltuutettu ilmoittaa ensin työnjohdolle ja työsuojelupäällikölle sekä tarvittaessa työsuojeluviranomaisille. Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus edustamiensa työntekijöiden osalta keskeyttää työ, jos siitä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle. Rakennusalalla työsuojeluvaltuutetut käyttävät varsin usein työn keskeyttämisoikeuttaan. Puutteet korjataan yleensä välittömästi. Työsuojelutoimiston selvitettäväksi nämä tilanteet tulevat erittäin harvoin.

Työsuojeluvaltuutetulla ja valtuutetun tehtäviä hoitavilla varavaltuutetuilla on oikeus saada asianmukaista koulutusta tehtäviensä hoitamiseen. Koulutuksesta ei saa aiheutua heille kustannuksia ja se on järjestettävä työaikana ellei asiasta toisin sovita. Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada vapautusta työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamisen ja asianmukaiseen koulutukseen osallistumisen vuoksi. Hän ei kuitenkaan saa laiminlyödä työstä johtuvia velvollisuuksiaan. Vapautuksen määrään vaikuttavat muun muassa työpaikan työntekijöiden lukumäärä, työpaikan alueellinen laajuus, työskentelypaikkojen lukumäärä ja niissä suoritettavan työn laatu. Työnantajan tulee korvata työsuojeluvaltuutetulle ansionmenetys, joka on johtunut tämän työaikana suorittamien työsuojelua koskevien tehtävien hoitamisesta. Työajan ulkopuolella suoritetuista välttämättömistä tehtävistä, joista työsuojeluvaltuutettu on ilmoittanut työnantajalle tai tämän edustajalle, työnantajan on suoritettava kohtuullinen korvaus.

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada nähtäväkseen työnantajan työsuojelusäännösten mukaan pitämät asiakirjat ja luettelot. Hänellä on myös oikeus tutustua työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin lausuntoihin ja tutkimustuloksiin ja saada mainituista asiakirjoista jäljennöksiä. Työnantaja osoittaa hallinnassaan olevista tiloista korvauksetta paikan tehtävien hoitoon liittyvien asiakirjojen säilyttämistä ja niihin tutustumista varten sekä tehtävien hoidon kannalta tarpeellisia neuvotteluja ja kokouksia varten. Työsuojeluvaltuutettu on vaitiolovelvollinen valtuutetun tehtävissä saamiensa tietojen osalta.

Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on voimassa, mitä luottamusmiehen irtisanomisesta säädetään. Jos työpaikalle on valittu luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa. Työntekijät, joilla ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä, voivat valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun.

Työsuojelutoimikunta

Jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään 20 henkilöä, työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin työsuojelutoimikunnan järjestämiseksi. Jos samalla työpaikalla työskentelee usean työnantajan työntekijöitä, järjestämisvelvollisuus kuuluu sille työnantajalle, joka on pääurakoitsija tai vastaava taikka jonka työntekijämäärä on suurin. Työsuojelutoimikunta voidaan perustaa myös pienempiin työpaikkoihin. Työsuojelusopimuksilla voidaan sopia muusta yhteistoimintamenettelystä.

Työsuojelutoimikunta perustetaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan työnantajan, työntekijöiden ja toimihenkilöiden edustajista. Ellei muuta sovita, toimikunnan jäsenmäärä on neljä, kahdeksan tai kaksitoista riippuen työpaikan laadusta, laajuudesta ja muista olosuhteista. Neljännes jäsenistä edustaa työnantajaa. Yksi työnantajaa edustavista jäsenistä on työsuojelupäällikkö. Muut toimikunnan jäsenet valitaan vaaleilla soveltuvin osin samalla menettelyllä kuin työsuojeluvaltuutettu. Ellei työsuojeluvaltuutettu ole työsuojelutoimikunnan jäsen, hänellä on oikeus osallistua toimikunnan kokoukseen ilman äänivaltaa.

Työsuojelutoimikunnalla on työn turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseen tähtääviä tehtäviä. Se käsittelee työolojen tilaa ja kehitystä sekä tekee kehittämisehdotuksia. Se käsittelee työoloja koskevien työsuojelututkimusten tarvetta, toteuttamista ja seurantaa sekä työpaikan terveellisyyden ja turvallisuuden tarkkailun järjestämistä. Työsuojelutoimikunta käsittelee työsuojelun toimintaohjelmaa ja tiedotusta työpaikalla, sekä tekee esityksiä työsuojeluun liittyvän koulutuksen, työnopastuksen ja perehdyttämisen järjestämiseksi. Työsuojelutoimikunta käsittelee työterveyshuollon toimeenpanoa ja kehittämistä mukaan lukien työkykyä ylläpitävä toiminta. Työsuojelutoimikunnan jäsenet osallistuvat tarvittaessa tarkastukseen tai tutkimukseen.

Työmarkkinajärjestöjen työsuojelun yhteistoimintasopimukset

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on valvontalain 8 §:n mukaan oikeus sopia työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä toisin kuin valvontalaissa on säädetty. Kunnallisella työmarkkinalaitoksella, evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnalla ja valtion asianomaisella viranomaisella on saman laajuinen sopimisoikeus. Työsuojeluvaltuutetun oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista 10 ja 11 §:n säännöksistä ei voida poiketa sopimalla. Työsuojelun yhteistoimintamenettelyä voidaan korvata tai täydentää työpaikkakohtaisesti sopimalla. Työntekijöiden mahdollisuuksien käsitellä työsuojeluasioita tulee olla paikallisissa sopimuksissa vähintään samantasoisia kuin laissa tai sopimuksiin perustuvassa vakiintuneessa käytännössä.

Valtakunnalliset sopimukset koskevat suurinta osaa työntekijöistä. Keskusjärjestösopimusten piirissä työskentelee noin 1,3 miljoonaa työntekijää. Lisäksi on liittokohtaisia sopimuksia. Pienet yritykset jäävät usein sopimusten ulkopuolelle. Suuri osa työpaikoista on yleisten säännösten ja paikallisten sopimusten varassa. Sopimuksilla on usein täsmennetty työsuojelupäällikölle kuuluvia tehtäviä ja sovittu työsuojelutoimikunnan korvaavasta yhteistoimintamuodosta. Työsuojelusopimuksella on sovittu työsuojeluvaltuutetun työstä vapautuksesta, koulutuksesta ja palkkioista. Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa on eräillä aloilla täydennetty ulottamalla se koskemaan myös ehdolle asetettua henkilöä. Yhteistoimintasopimuksilla on usein sovittu työntekijäryhmää edustavasta työsuojeluasiamiehestä. Joillain aloilla on yhteisiä työpaikkoja varten sovittu erityisestä päätyösuojeluvaltuutetusta ja piiri- ja keskustoimikunnasta.

Työnantajan on ilmoitettava työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutettujen ja varavaltuutettujen nimet ja osoitteet asianomaiseen rekisteriin. Työturvallisuuskeskuksen pitämässä työsuojeluhenkilörekisterissä on yli 12 000 työsuojelupäällikköä, 9 000 työsuojeluvaltuutettua ja lähes 10 000 työsuojeluasiamiestä. Rekisterissä on tiedot yli 12 000 työpaikan yhteensä noin 66 000 työsuojeluyhteistoimintaan osallistuvasta henkilöstä.

Ilmoitusvelvollisuudet

Työnantajan tulee viipymättä ilmoittaa työsuojelutoimistolle sellaisesta kuolemaan tai vaikeaan vammaan johtaneesta työtapaturmasta tai työperäisestä ammattitaudista, joka on tapaturmavakuutuslain (608/1948) perusteella tutkittava. Lääkärin tulee tehdä ammattitautilaissa (1343/1988) tarkoitetusta ammattitaudista tai työstä johtuvasta muusta sairaalloisesta tilasta ilmoitus työsuojeluviranomaiselle.

Valvontalaissa säädetään lisäksi eräistä alkamisilmoituksista.

Syyteilmoitus

Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojelua koskevassa laissa tai rikoslain (39/1889) 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, on työsuojeluviranomaisen tehtävä siitä syyteilmoitus viralliselle syyttäjälle. Valvontalain 24 §:n tarkoittama ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä tarkoitettua luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttöä. Sen ilmoittamisesta on säädetty erikseen ulkomaalaislain (301/2004) 86 §:ssä. Siltä osin työsuojeluviranomainen tekee ilmoituksen poliisille. Työsuojelua koskevalla lailla tarkoitetaan lakeja, jotka kuuluvat työsuojeluviranomaisten valvontaan. Näistä keskeisiä ovat työturvallisuuslaki ja sen nojalla annetut säännökset. Rikoslain 47 luvun tässä tarkoitettuja rikoksia ovat työturvallisuusrikos, työaikasuojelurikos, työsyrjintä, kiskonnantapainen työsyrjintä, työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen ja työnvälitysrikos.

Syyteilmoituksesta voidaan luopua, jos yleinen etu ei rikkomuksen vähäisyys ja työpaikan olosuhteet huomioon ottaen vaadi ilmoituksen tekemistä. Syyteilmoituksen tekeminen ei estä hallinnollisten pakotteiden käyttöä. Aikaisemmin voimassa olleen työturvallisuuslain 51 §:ssä oli tästä nimenomainen säännös.

Työsuojeluviranomaisen kuuleminen rikosasiain käsittelyssä

Työsuojeluviranomaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä ja tulla kuulluksi käsiteltäessä esitutkinnassa ja tuomioistuimessa työrikosta koskevaa asiaa. Työsuojeluviranomainen voi oikeudenkäynneissä esittää kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan työsuojelutoimiston lisäksi ministeriötä, silloin kun on kysymys sen toimivaltaan kuuluvasta tuoteturvallisuusasiasta.

Esitutkinnan suorittaa poliisi esitutkintalain (449/1987) mukaan. Kuulemisvelvoitteen voidaan sinänsä katsoa täyttyneen, kun esitutkinta on käynnistynyt työsuojeluviranomaisen aloitteesta. Vakiintuneena tapana on, että työsuojeluviranomainen varaa syyteilmoituksessa tilaisuuden antaa loppulausuntonsa, sen jälkeen kun esitutkinta on valmistunut. Eräät työsuojelutoimistot ovat sopineet syyttäjän kanssa, että lausunto annetaan poliisille, joka lähettää sen esitutkinta-asiakirjojen mukana syyttäjälle.

Työsuojelutoimistoa edustaa oikeudenkäynnissä yleensä lakimies. Asianomaista tarkastajaa voidaan kuulla oikeudessa todistajana tai asiantuntijana. Työsuojeluviranomainen toimii esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä työsuojeluasioiden puolueettomana erikoisasiantuntijana. Siinä asemassa se ei vaadi rangaistusta tai esitä muitakaan vaatimuksia asiassa. Sillä ei myöskään ole itsenäistä muutoksenhakuoikeutta. Työturvallisuuslain 63 §:ssä tarkoitetuissa työturvallisuusrikkomuksissa voidaan rangaistus tuomita rangaistusmääräysmenettelyssä.

Syyteilmoitusten määrä on ollut vuosittain 130—200. Suurin osa on koskenut työturvallisuuslain rikkomista. Vuoden 2001 tuomioistuintilaston mukaan käräjäoikeuksissa tuomittiin 159 rangaistusta työrikoksista, joista 111 oli työturvallisuusrikoksia.

2.1.2. Toimintaympäristön ja työelämän muutokset

Suomen elinkeinorakenne ja ammatit ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Raskas ruumiillinen työ vähenee jatkuvasti. Työntekijäasemassa miespalkansaajista on enää noin puolet ja naispalkansaajista neljännes. Tietotekniikkaa työssään käyttää kolme neljäsosaa palkansaajista. Tähän liittyen myös etätyötä tekevien lukumäärä ja kiinnostus etätyöhön on lisääntynyt.

Työelämälle on nykyään ominaista muuttuvat tehtävät, joustavat työjärjestelyt ja tuotantomallit, matalat organisaatiot ja päätösvallan jakaminen.

Työllisyysaste oli tilastokeskuksen vuoden 2003 työvoimatutkimuksen mukaan 67,3 % (naiset 65,7 % ja miehet 68,9 %). Työllisiä oli 2 365 000, joista palkansaajia 2 061 000 eli 87,1 %. Työttömyysaste oli 9,0 % (miehet 9,2 % ja naiset 8,9 %). Vuonna 2003 palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla 72,2 %, kunnissa 21,4 % ja valtiolla 6,1 %. Ulkomaalaisten määrä Suomessa on lisääntynyt tasaisesti viime vuosina. Vuoden 2003 lopussa Suomessa asui pysyväisluontoisesti 107 000 ulkomaan kansalaista, joista työvoimaan kuului lähes 49 000 henkilöä.

Vuoden 2003 työvoimatutkimuksen mukaan pysyvässä kokoaikaisessa työ- tai virkasuhteissa oli noin 75 %, pysyvissä osa-aikaisissa 8,7 % ja määräaikaisissa 16,3 % palkansaajista. Vuonna 2003 osa-aikatyötä teki 13 % kaikista palkansaajista. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa. Vuokratyö on lisääntynyt.

Ammattitaitoinen työvoima on perusedellytys menestykselliseen toimintaan. Nuorten työntekijöiden määrä on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt. Myös muut työvoimaan kuuluvat ikäluokat pienenevät. Väestön ikääntymisen seurauksena hoitoalan tehtävät tulevat lisääntymään. Muuttuvissa olosuhteissa työsuojelun merkitys kasvaa ja asiantuntemuksen tarve lisääntyy.

Työelämän muutoksia on kuvattu tarkemmin Valtioneuvoston eduskunnalle 25 päivänä toukokuuta 2004 antamassa työelämäselonteossa.

Tapaturmat, ammattitaudit ja vaara- ja haittatekijät

Vähintään kolmen päivän työstä poissaoloon johtaneiden työpaikkatapaturmien määrä on laskenut 1970-luvun puolivälistä lähtien. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt merkittävästi.

Viime vuosina työpaikkatapaturmina on korvattu noin 100 000. Työtapaturmien ja ammattitautien aiheuttaman työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto on pienentynyt. Työtapaturmista johtuneita kuolemantapauksia on ollut 30—40. Ammatti- ja alakohtaiset erot ovat edelleen merkittäviä. Teollisuus- ja rakennustyöntekijän tapaturmariski on noin kymmenkertainen ja kuljetus- ja metsätaloustyöntekijän noin kuusinkertainen hallinnollista tai vastaavaa työtä tekeviin verrattuna. Yhteisenä työpaikkana oleva rakennustyömaa on tapaturmavaarallisin rakennustyömaa. Viime vuosina ovat yhteiset työpaikat eri toimialoilla lisääntyneet. Vuosina 1992—1996 kuolemaan johtaneista tapaturmista 22 % sattui yhteisillä työpaikoilla. Vuosina 1997—2002 vastaava luku oli 44 %.

Väkivaltatapaturmat kohdistuvat etupäässä palvelutyöhön sekä sosiaali- ja terveysalaan. Väkivaltatilanteet työssä ovat lisääntyneet huomattavasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Ammattitautien lukumäärä on kasvanut 1970-luvun alun muutamasta sadasta vuoden 1990 noin 9 000. Vuonna 2002 tilastoitiin noin 4 800 ammattitautia. Ammattitauteja syntyy eniten suuren tapaturmariskin aloilla. Yleisimmät ammattitaudit ovat kemiallisten tekijöiden aiheuttamia ja rasitusvammoja. Melun aiheuttamat ammattitaudit ovat merkittävästi vähentyneet. Työntekijöiden muusta työperäisestä sairastavuudesta ei ole täsmällistä tietoa. Yleisesti arvioidaan, että tuki- ja liikuntaelinsairauksista noin kolmannes olisi työperäisiä. Työvoiman ikääntyminen on työperäisiä sairauksia lisäävä tekijä. Altistuminen fysikaalisille ja kemiallisille tekijöille on vähentynyt viime vuosikymmeninä.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu sekä väkivallan uhka on lisääntynyt. Se kohdistuu 4—6 % työssä käyvistä ja naisiin enemmän kuin miehiin. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vähentynyt selvästi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Mielenterveyteen liittyvät sairaudet ovat ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet merkittävimpänä työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttajana.

Työelämän muutospiirteitä on kuvattu yksityiskohtaisemmin työsuojelun valvontalakitoimikunnan mietinnössä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:19).

2.1.3. Suhde muuhun lainsäädäntöön

Valvontalain nojalla on annettu kolme asetusta. Asetuksella työsuojeluun liittyvien tarkastuslaitosten hyväksymisestä (18/2000) säännellään valvontalain 2 a §:ssä tarkoitetun tarkastuslaitoksen pätevyysvaatimukset ja hyväksymismenettely. Asetus työsuojelun valvonnasta (954/1973) säätelee tarkemmin valvontamenettelyä, erityisesti tarkastusta ja tarkastuspöytäkirjan sisältöä sekä yhteistoimintaa. Asetusta virka- tai työsuhdetta vailla olevien työsuojelun valvonnasta (324/1978) sovelletaan valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön virastossa tai laitoksessa. Vastaavanlaisiin yksityisiin laitoksiin sovelletaan valvontalakia suoraan. Asetuksen perusteella työsuojeluviranomaiset valvovat virka- tai työsopimussuhdetta vailla olevien tekemää työtä kuten vastaavassa palvelussuhteessa olevien työtä. Asetuksessa säädetään myös näiden työntekijöiden työsuojeluyhteistyöstä.

Vuoden 2004 alusta voimaan tullut hallintolaki (434/2003) on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki. Sitä sovelletaan työsuojeluasioihin siltä osin kuin asiasta ei ole valvontalailla säädetty. Lailla säädetään hyvän hallinnon perusteista ja sellaisista hallintoasiassa noudatettavista keskeisistä menettelyllisistä vaatimuksista, jotka olennaisesti vaikuttavat yksityisen asemaan ja oikeussuojaan hallinnollisessa päätöksenteossa. Hallintolain säännökset tulevat työsuojelun valvonnassa sovellettavaksi esimerkiksi asian vireille tulon, käsittelyn ja tiedoksiannon sekä virheen korjaamisen osalta.

Yleiset säännökset valituksesta ja muista hallinto-oikeudellisista oikeusturvakeinoista sekä niiden käsittelyssä noudatettavasta menettelystä sisältyvät hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Sitä sovelletaan muutoksenhakuun työsuojeluasioissa siltä osin kuin asiasta ei ole valvontalaissa säädetty. Sovellettavaksi tulevat säännökset valitusosoituksesta, puhevallan käyttämisestä sekä valituksen tekemisestä ja sen käsittelemisestä. Lisäksi työsuojeluasioissa sovelletaan hallintolainkäyttölain säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta. Valitusoikeutta koskevilta osin hallintolainkäyttölakia sovelletaan työsuojelutoimiston päätöksen osalta. Ministeriön ja hallinto-oikeuden päätöksen osalta asiasta on erityissäännökset valvontalaissa.

Työsuojeluviranomaisten toimintaan sovelletaan lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki. Lailla lisättiin viranomaisten toiminnan avoimuutta, tehostettiin julkisuusperiaatteen toteutumista julkisten tehtävien hoidossa ja parannettiin mahdollisuuksia saada tietoja viranomaisten käsittelyssä olevista asioista.

Julkisuuslakia sovelletaan työsuojeluasioissa siltä osin kuin valvontalailla ei ole asiasta säädetty. Valvontalaissa on omat erityissäännöksensä vaitiolovelvollisuudesta (5 §) ja ilmoituksentekijän suojasta (6 §). Valvontalain mukainen vaitiolovelvollisuus koskee myös työpaikkojen työsuojelun yhteistoimintaan osallistuvia henkilöitä. Vaitiolovelvollisuus ulottuu valvontalain mukaan nimenomaisesti myös yrityksen taloudellista asemaa koskeviin seikkoihin. Valvontalailla on säännelty vaitiolovelvollisuus siitä, että tarkastus perustuu työntekijän valvontaviranomaiselle tekemään ilmoitukseen.

Henkilötietolain (523/1999) tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) tarkoituksena on lisätä asioinnin sujuvuutta ja joutuisuutta sekä tietoturvallisuutta edistämällä sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käyttöä.

Uhkasakon, teettämisuhan ja keskeyttämisuhan käyttöä koskevat keskeisimmät säännökset sisältyvät uhkasakkolakiin (1113/ 1990). Sitä sovelletaan siltä osin kuin valvontalaissa ei ole asiasta säännöksiä. Uhkasakkolaissa on uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevat yhtenäisen sääntelyn kohteeksi soveltuvat menettelyperiaatteet. Lailla säädetään myös teettämisuhasta ja keskeyttämisuhasta. Uhkasakkolain säännökset tulevat työsuojeluasioissa sovellettaviksi lähes sellaisinaan, koska valvontalaissa on erityissäännöksiä lähinnä vain teettämiskustannusten perimisestä, uhkasakon tuomitsemisesta koskevan päätöksen valitusajasta ja uhan kohdistamisesta.

2.2. Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

2.2.1. Yleistä

Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti työsuojeluviranomaisten tehtäviä ja toimivaltuuksia sekä työpaikkojen työsuojeluyhteistoimintaa pohjoismaissa, eräissä EU-maissa ja Yhdysvalloissa. Yhteisölainsäädäntö ei varsinaisesti säädä kansallisesta valvonnasta. EU:n johtavien työsuojelutarkastajien komitea on antanut yleisperiaatteet työsuojeluvalvonnasta, jotka perustuvat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukseen nro 81. Yleissopimus koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa.

2.2.2. Työsuojeluviranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet

Useiden maiden työsuojeluviranomaiset valvovat varsinaisten työturvallisuussäännösten noudattamisen lisäksi samalla tavoin kuin Suomessa muitakin työtä koskevia säännöksiä kuten työaikaa (Ruotsi, Norja, Hollanti, Itävalta, Italia, Sveitsi ja Kreikka) tai tuoteturvallisuutta (esimerkiksi Tanska, Islanti, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Irlanti, Belgia, Kreikka ja Italia).

Työsuojelutarkastajia on Suomessa yksi noin 5 500 työntekijää kohti. Muissa pohjoismaissa on keskimäärin yksi tarkastaja 9 000 työntekijään kohti. Saksassa on yksi tarkastaja 3 500 työntekijää kohti, Ranskassa yksi tarkastaja 11 500, Itävallassa ja Hollannissa 8 000 sekä Yhdysvalloissa noin 42 000 työntekijää kohti. Tarkemmat tiedot työsuojeluresursseista EU-maissa on esitetty työsuojelupiirien resurssityöryhmän muistiossa (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2001:26).

Tarkasteltavissa maissa työnantaja sekä työntekijä tai näiden edustaja osallistuvat yleisesti tarkastuksiin. Tarkastukset painottuvat pohjoismaissa ensisijaisesti työympäristöön ja toissijaisesti työnantajan toimenpiteisiin. Useat muut EU:n jäsenmaat painottavat työnantajan toimenpiteiden valvontaa. Valvonnan lähtökohta on neuvova ja ohjaava toiminta, kuten Suomessakin. Pakkokeinot ja rangaistukset tulevat yleensä käyttöön vasta sen jälkeen, kun ohjeet eivät ole riittäviä asiantilan korjaamiseen. Rangaistukset ovat yleensä sakkoa tai lieviä vankeusrangaistuksia tai molempia. Rangaistukset kohdistuvat yleensä työnantajaan tai tämän vastuulliseen edustajaan. Työnantajan lisäksi rangaistukset voivat eräissä maissa kohdistua myös työntekijöihin (Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti ja Itävalta). Eräissä maissa rangaistukset voivat kohdistua työnjohtajiin, mutteivät varsinaisiin työntekijöihin (Islanti). Belgian, Kreikan, Portugalin ja Sveitsin lakien rangaistussäännökset voivat kohdistua vain työnantajaan.

2.2.3. Työpaikkojen työsuojeluyhteistoiminta

Työsuojeluyhteistoimintaedustajien valinta ja toimintaedellytykset ovat lähtökohdiltaan useissa maissa samanlaisia kuin Suomessa. Useassa EU:n jäsenmaassa työpaikalle on perustettava työsuojelutoimikunta, mikäli työpaikalla on vähintään 50 henkilöä (Ruotsi, Ranska, Hollanti, Kreikka). Saksassa toimikunta on perustettava, jos työpaikalla on vähintään 20 henkilöä. Pienemmissä työpaikoissa on yleensä valittava työsuojeluvaltuutettu. Toimikunnan jäsenillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on eräissä maissa tiukennettu irtisanomissuoja (Islanti, Hollanti), lievennyksiä toiminnan aiheuttamista seuraamuksista (Italia) tai säännöksiä tehtävää varten saatavasta vapaudesta työssä. Esimerkiksi Ranskassa toimikunnan jäsenellä on oikeus käyttää kuukaudessa 20 tuntia työajasta yhteistoimintatehtävien hoitoon.

Useissa maissa työnantaja voi siirtää osallistumisensa työpaikan työsuojeluyhteistoimintaan työnjohdolle tai muulle päteväksi arvioimalleen henkilölle (Islanti, Saksa, Yhdistynyt Kuningaskunta, Itävalta, Italia ja Ranska).

Yhdysvalloissa ei ole säännöksiä työsuojeluyhteistoiminnasta. Myöskään Sveitsissä ei ole varsinaista yhteistoimintamenettelyä. Työntekijöillä tai näiden perustamalla työsuojelutoimikunnalla on Sveitsissä ainoastaan oikeus tulla kuulluiksi työpaikan työsuojelukysymyksissä.

2.2.4. ILO ja EU

Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän, ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) tavoitteena on turvata työntekijöiden suojelua koskevien määräysten noudattaminen säännöllisten työpaikoille kohdistettavien tarkastusten avulla ensisijaisesti teollisilla ja kaupan työpaikoilla. Yleissopimus edellyttää, että säännösten noudattamisen varmistamiseksi on tarkastusjärjestelmä. Yleissopimus koskee työsuojelutarkastuksen organisointia ja tehtäviä, toimivaltuuksia ja toimintaedellytyksiä ja työsuojeluyhteistyötä. Suomi on ratifioinut yleissopimuksen vuonna 1949 (SopS 44/1949). Vastaavat tavoitteet maatalouden työpaikoille on sovittu yleissopimuksessa nro 129, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1974 (SopS 51/1974).

EU:n johtavien työsuojelutarkastajien työsuojeluvalvonnan yleiset periaatteet perustuvat edellä mainittuun yleissopimukseen ja EU:n työsuojelustrategiaan. Periaatteet on uusittu vuonna 2004. Ne koskevat tarkastuksen päämääriä, tarkastustoiminnan viranomaisohjautuvuutta, työsuojelutarkastajien toimivaltuuksia, työsuojelutarkastuksen organisointia ja toimenpiteitä tarkastuksen jälkeen sekä kansallisten tarkastusjärjestelmien arviointia.

Neuvoston direktiivi toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 89/391/ETY, jäljempänä työsuojelun puitedirektiivi, sisältää aineellisten työsuojelusäännösten lisäksi myös vähimmäisvaatimukset työntekijöiden kuulemisesta ja yhteistoiminnasta työpaikalla, jotka on otettu huomioon työturvallisuuslaissa.

3.1. Tavoitteet

Valvontalaki on ollut voimassa vuoden 1974 alusta lukien. Keskeinen osa työsuojeluviranomaisen valvomasta lainsäädännöstä on sen jälkeen uudistettu. Valvottavan lainsäädännön merkittävimpiä kokonaisuudistuksia ovat olleet työsopimuslaki (55/2001), työaikalaki (605/1996), laki nuorista työntekijöistä (998/1993), työterveyshuoltolaki (1383/2001), työturvallisuuslaki (738/ 2002) ja vuosilomalaki (162/2005). Lisäksi työsuojeluviranomaisten valvottavaksi on tullut uudentyyppisiä asioita, kuten esimerkiksi tietosuojaa, lähetettyjä työntekijöitä ja yhdenvertaisuutta koskevia asioita. Valvontalakiin on tehty useita osittaisuudistuksia valvottavan lainsäädännön muutosten yhteydessä. Muutoksia on toteutettu myös Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen ja yhteisöoikeuden perusteella.

Työsuojelun valvontaan liittyvä yleinen lainsäädäntö on myös olennaisilta osin uudistettu. Valvontalaki on tarkoituksenmukaisinta uudistaa kokonaisuudessaan muun lainsäädännön vaatimuksia paremmin vastaavaksi. Tavoitteena on saattaa osin vanhanaikaisena pidettävä säännöstö paremmin nykyisiä käytännön valvontatarpeita vastaavaksi. Ehdotuksen tavoitteena on saattaa sääntely säädöstason ja lainsäädäntövallan osalta Suomen perustuslakia vastaavaksi. Työsuojelun yhteistoimintaa koskevat säännökset siirretään asetuksesta laintasolle.

Lakiehdotuksella on tarkoitus tehostaa ja selkeyttää viranomaistoiminnan etenemistä silloin, kun valvontakohteessa on havaittu valvottavan lainsäädännön vastaisia puutteita. Valvontatoiminnan ennakoitavuus edellyttää, että työsuojeluviranomaisten toimenpiteiden johdonmukainen eteneminen on säädöksistä selvästi todettavissa. Valvonnan vaikuttavuuden parantamiseksi ja valvontakohteiden riittävän oikeusturvan takaamiseksi on tarpeen, että viranomaistoiminta etenee selkeästi sitomattomasta huomautuksesta velvoittavaan päätökseen. Viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet muutetaan paremmin vastaamaan työturvallisuuslain ja muiden lakien tehokkaan valvonnan tarpeita.

Työsuojelun yhteistoimintaa koskevat säännökset ovat lähtökohdiltaan voimassa olevan lain mukaisia. Yhteistoiminnan tavoitteena olisi vaikuttaa työsuojelua koskevaan päätöksentekoon asioista työpaikalla suunniteltaessa, valmisteltaessa ja toteutettaessa. Yhteistoiminnalla pyritään vaikuttamaan työsuojelun tason parantamiseen työpaikalla. Yhteistoiminnallisuuden lisääminen on toteutettavissa korostamalla työsuojeluasioiden kiinteää yhteyttä työpaikan varsinaiseen tuotannolliseen toimintaan. Edustukselliselle työsuojelun yhteistoiminnalle ei ole tarvetta silloin, kun asia on tehokkaammin hoidettavissa suoraan työntekijän ja hänen esimiehensä kesken. Työsuojeluvaltuutetun tehokkaan toiminnan edellytykset tulee turvata aidon yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Toisaalta edustuksellisen yhteistoimintaelimen kuten työsuojelutoimikunnan tulee voida yleensä keskittyä suuria ja laajakantoisia asioita koskevaan yhteistoimintaan. Yhteistoimintaelimen kokoonpanolla turvataan sen päätösten mahdollisimman välitön täytäntöönpanokelpoisuus.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Valvontalaki ehdotetaan kumottavaksi ja säädettäväksi laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Lailla ajanmukaistettaisiin valvontalaki vastaamaan valvontakentän muutoksia ja valvottavan lainsäädännön tarpeita ja oikeusturvan vaatimuksia. Ehdotettu laki sisältäisi keskeiset menettelysäännökset, pakkokeinot ja niihin liittyvät toiminnat sekä yhteistoimintamenettelyn työpaikalla. Ehdotettu nimi vastaisi paremmin lain sisältöä. Uuden perustuslain säännökset on otettu huomioon muun muassa ehdottamalla, että nykyisin asetustasolla säädetyistä lakitasoisista asioista säädettäisiin lailla. Säännösten sisältöön ovat vaikuttaneet myös uusi työturvallisuuslaki, viranomaistoimintaa yleisesti sääntelevä hallintolaki ja julkisuuslaki. Lakiehdotuksen kirjoitustavassa on pyritty selkeämpään ja nykyistä valvonnan toimintaympäristöä paremmin vastaavaan ilmaisuun.

Ehdotettuun hallituksen esitykseen sisältyy 12 muun lain säädöstekniset muutokset.

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Ehdotus laiksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistyöstä pohjautuu voimassa olevaan valvontalakiin ja sen perusteella muodostuneeseen vakiintuneeseen käytäntöön. Näin ollen ehdotuksista ei ole yleisesti erityisiä taloudellisia vaikutuksia. Nimenomainen vähimmäissäännös työsuojeluvaltuutetun työstä vapauttamiselle saattaa vaikuttaa palkkakustannuksiin pienissä työpaikoissa. Suomen Yrittäjät ry:n mukaan kustannusten suuruutta on vaikea arvioida, mutta kustannuksia ehdotus lisää. Toisaalta ehdotettu säännös työsuojeluyhteistyön toteuttamisesta yksittäisissä asioissa ensi sijassa työntekijän ja esimiehen välillä ilman että työsuojeluvaltuutetun osallistuminen on välttämätöntä, voisi vähentää näitä kustannuksia.

Ehdotettujen toimivaltasäännösten muutosten odotetaan johtavan olennaisten vaara- ja haittatekijöiden poistamiseen työpaikalta nykyistä nopeammin. Hallinnollisten pakotteiden kohdentaminen paranee ja tehostuu. Kun puutteellisten työolojen aiheuttamien menetysten arvioidaan olevan 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, on menettelyn tehostamisella suuri merkitys. Tarkan arvion tekeminen kustannusten vähenemisestä ei ole mahdollista.

4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotus ei muuta viranomaisten keskinäisiä toimivaltasuhteita eikä valtion ja kuntien välistä tehtävien jakoa. Työsuojeluviranomaistoimintaan ehdotuksella on tarkoitus olla tehostava vaikutus. Tarkastusten tekemisessä painotetaan niiden vaikuttavuutta. Toimivallan käyttöä kohdennetaan siten, että vähäistä suurempien epäkohtien korjaaminen edellyttää työsuojeluviranomaisilta nykyistä täsmällisempää ja tarkemmin seurattua asioihin puuttumista. Työsuojelua edistävien neuvojen antaminen olisi edelleen mahdollista. Ehdotukseen sisältyy myös vähäinen muutos, joka koskee rikosasian ilmoittamista poliisille aikaisemman syyttäjän asemesta. Lisäksi ehdotuksessa korostetaan työsuojeluviranomaisen puolueettoman asiantuntijan tehtävää rikosasian tuomioistuinkäsittelyssä.

Työsuojeluviranomaisten valvottavaksi säädettyjen lakien ja asetusten määrä on kasvanut jatkuvasti. Ehdotetulla lailla säädetään, miten niiden noudattamista valvotaan. Lisääntyneiden valvontatehtävien takia valtion vuoden 2005 talousarviossa on määrärahat 12 uuden viran perustamiseksi työsuojelun piirihallintoon. Työsuojeluvalvonnan hyvä taso voidaan turvata ehdotetun lain tarkoittamalla tarkastustoiminnan suuntaamisella vaikuttavuustavoitteiden mukaisesti.

4.3. Vaikutukset kansalaisryhmien asemaan

Ehdotetut säännökset vaikuttavat työpaikan osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ehdotukset eivät sellaisenaan muuta merkittävästi kansalaisryhmien asemaa voimassa olevaan valvontalakiin verrattuna. Uudessa 1 päivänä toukokuuta 2004 voimaan tulleessa ulkomaalaislaissa säädetään työsuojeluviranomaisen velvollisuudesta valvoa ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeuden perustetta. Tässä suhteessa tehtiin myös muutokset valvontalakiin, jotka asiallisesti säilyvät lakiesityksessä. Voimassa olevan valvontalain nojalla annetussa asetuksessa virka- tai työsuhdetta vailla olevien työsuojelun valvonnasta säädetään työsuojelun yhteistoiminnasta näiden työsuorittajien kesken. Näitä ovat työturvallisuuslain 4 §:ssä tarkoitetut ammatillisessa koulutuksessa olevat oppilaat, työvoimapoliittisessa tai muussa työharjoittelussa ja kuntoutuksessa työpaikalla olevat, rangaistusta suorittavat, hoito- tai vastaavassa laitoksessa olevat, asevelvolliset ja eräät muut työhön tai työtoimintaan osallistuvat. Nimenomaisia säännöksiä yhteistoimintamenettelystä ei tältä osin enää olisi. Yhteistoiminta voidaan toteuttaa entistä joustavammin ja tarkoituksenmukaisemmin alakohtaisilla hallinnollisilla ohjeilla. Ehdotetut säännökset ovat sukupuolivaikutusten osalta neutraaleja.

Ehdotukset on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön 15 päivänä toukokuuta 2003 asettamassa työsuojelun valvontalakitoimikunnassa. Toimikunnassa oli sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön, oikeusministeriön, valtiovarainministeriön, työsuojelun piirihallinnon, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton, Palvelutyönantajien, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n ja AKAVA:n edustus. Suomen Yrittäjistä ja Kirkon sopimusvaltuuskunnasta oli pysyvä asiantuntija toimikunnassa. Toimikunta on työnsä aikana kuullut asiantuntijoita Turvatekniikan keskuksesta, Kuluttajavirastosta, Työturvallisuuskeskuksesta, Tampereen aluetyöterveyslaitokselta, Teknisen Kaupan Liitosta, Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja Helsingin poliisista.

Työ- ja virkasuhdetta vailla olevien työnsuorittajien työsuojeluyhteistoiminnan järjestämisestä asianomaisella hallinnon alalla on valmistelun yhteydessä kuultu opetusministeriötä, opetushallitusta, sisäasiainministeriötä ja puolustusministeriötä. Tietosuojaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä ehdotuksista on kuultu tietosuojavaltuutettua.

Ehdotuksista järjestettiin laaja kuulemistilaisuus tammikuun 28 päivänä 2005.

Ehdotus on käsitelty ja hyväksytty työturvallisuusäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa.

1.1. Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta

I OSA. Yleiset säännökset ja viranomaistoiminta

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain soveltaminen ja tarkoitus. Lain alkuun ehdotetaan otettavaksi lain soveltamisalan määrittävä säännös. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädettäisiin menettelytavoista, joita työsuojeluviranomainen noudattaa sen valvontaan kuuluvien säännösten valvonnassa. Säädöksen tai sen osan kuulumisesta työsuojeluviranomaisen valvontaan säädetään asianomaisessa valvottavassa laissa. Toimivalta säännösten valvontaan määräytyy valvottavasta laista, mutta menettelytavat perustuvat ehdotettuun lakiin. Lisäksi 1 momentissa mainittaisiin lain koskevan työpaikan työsuojeluyhteistoimintaa. Valvontamenettelyä olisivat myös työsuojeluviranomaiselle valvontaa varten tehtävät ilmoitukset ja työsuojeluviranomaisen osallistuminen rikosasian selvittelyyn.

Työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan oikeudet koskevat yleensä tarkastuksia, joita tehdään työpaikalla. Työpaikalla tarkoitetaan yleisesti paikkaa, jossa tehdään työnantajan johdolla ja valvonnassa työtä. Pykälän 2 momentin mukaan 2 ja 3 luvun säännöksiä työnantajasta ja työpaikasta sovelletaan vastaavasti muuhun työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvaan henkilöön ja kohteeseen. Tietojen saanti ja pääsyoikeudet valvottaviin kohteisiin olisivat soveltuvin osin samat kuin työnantajan osalta ehdotetaan säädettäväksi. Esimerkiksi oikeus saada tietoja ja selvityksiä työnantajalta, soveltuu myös muuhun henkilöön, johon työsuojeluviranomaisen valvottavana olevan lainsäädännön mukaiset velvollisuudet kohdistuvat. Tällaisia ovat esimerkiksi työturvallisuuslain 3, 4 ja 7 §:ssä tarkoitetut henkilöt ja eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetussa laissa (1016/2004) tarkoitetut valmistajat ja luovuttaja sekä kemikaalilaissa (744/1989) tarkoitetut toiminnan harjoittajat.

Myös 3 luvussa ehdotettu toimintaohje, kehotus ja päätösmenettely voitaisiin kohdistaa työnantajan lisäksi myös muuhun henkilöön, johon työsuojeluviranomaisen valvottavaksi säädetyn lainsäädännön velvoitteet kohdistuvat. Menettely vastaa nykyistä valvontalakia. Ehdotetun momentin viittaus ei koske muissa luvuissa ehdotettua menettelyä. Ehdotetun 4 luvun säännökset kohdistuvat muihin kuin työnantajan velvollisuuksiin. Yhteistoimintasäännökset kohdistuvat vain työnantajaan ja työntekijöihin. Muiden säännösten soveltaminen ilmenee suoraan säännöksestä.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi lain soveltamista ohjaava tarkoitussäännös. Lain tarkoituksena olisi varmistaa työsuojelua koskevien säännösten noudattaminen työpaikoilla ja muualla sekä parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työsuojelun viranomaisvalvonnan ja työpaikan työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnan avulla. Lisäksi tarkoituksena olisi varmistaa työssä käytettävien tuotteiden turvallisuus.

2 §. Määritelmät. Määritelmät on pyritty rajaamaan välttämättömään. Pykälässä määriteltäisiin työsuojeluviranomainen, tarkastaja ja tuote, joita käsitteitä käytetään yleisesti ehdotuksessa. Työsuojeluviranomaisella tarkoitettaisiin sosiaali- ja terveysministeriötä ja sen alaisena työsuojelun piiriviranomaisena toimivaa työsuojelupiirin työsuojelutoimistoa. Määritelmä vastaa työsuojelun hallintolain ja valvottavien lakien käsitteitä. Ministeriö toimii ehdotetun lain mukaisena työsuojeluviranomaisena tuotteiden turvallisuuden valvonnassa ja siihen liittyvässä menettelyssä. Muulta osin lain tarkoittamana työsuojeluviranomaisena toimisi työsuojelupiirin työsuojelutoimisto.

Tarkastajalla tarkoitettaisiin työsuojelupiirissä valvonta- ja tarkastustehtävissä toimivaa virkasuhteista henkilöä, jota ei kuitenkaan pidetä työsuojeluviranomaisena. Tuotteen määritelmä on tarpeen erityisesti lakiehdotuksen 4 luvussa säänneltävän markkinavalvonnan kannalta.

Työntekijöitä ja toimihenkilöitä ei ehdotuksessa ole enää tarpeen määritellä. Käsitteet ovat yhteistoiminnan kannalta vakiintuneet. Työntekijäryhmien osallistumisesta ja työsuojeluvaltuutetun edustusoikeuksista säädettäisiin yhteistoimintaa koskevassa 5 luvussa. Muussa kuin 5 luvussa työntekijällä tarkoitetaan yleensä myös työturvallisuuslain 4 §:ssä tarkoitettua työnsuorittajaa tai toimintaan osallistujaa.

2 luku. Työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan toimivaltuudet ja velvollisuudet

3 §. Valvonta. Pykälässä säädettäisiin yleisesti valvonnan toteuttamisesta. Valvonta tarkoittaisi kaikkia työsuojeluviranomaisen tehtäviä, joista tässä laissa ja muussa valvottavana olevassa lainsäädännössä säädetään. Valvonta voi sisältää useita erilaisia toimintatapoja. Tarkoitus on, että tämän ja 4 §:n säännökset mahdollistaisivat valvontatoimenpiteiden monipuolisen käytön. Pykälän mukaan työsuojeluviranomaisen tulisi valvontatehtävässään lisäksi edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa esimerkiksi antamalla ohjeita valvottavan lainsäädännön soveltamisesta ja tuomalla esiin hyviä käytäntöjä yhteistoiminnan järjestämisestä.

Olennainen työpaikkavalvonnan osa olisi edelleen työpaikoilla tehtävät tarkastukset. Lisäksi valvontaan voi sisältyä muita lainsäädännön noudattamisen selvittämisen kannalta tarpeellisia viranomaistehtäviä. Työnantajalta tai muulta tarkastuksen kohteelta voidaan pyytää selvityksiä säännösten noudattamisesta. Viranomainen tai tarkastaja voi saada ennen tarkastuskäyntiä tarvittavaa tietoa työpaikalta, mikä tehostaa tarkastuksen tekemistä. Niin ikään tietoja voitaisiin tarkastuksen jälkeen täydentää. Työpaikkakäynti ei ole välttämätön, jos asian selvittämiseksi tarpeellinen tieto saadaan muulla tavalla. Perinteinen työpaikkatarkastus on kehittymässä yksittäisestä tarkastustapahtumasta viranomaisen ja työpaikan välisen tietojen vaihdon ja vuoropuhelun suuntaan.

Verraten yleisenä kehityssuuntana on ollut työnantajan selonottovelvollisuuksia koskevien säännösten lisääntyminen ja yksityiskohtaisen normiohjauksen väheneminen. Tämä kehityssuunta tekee entistä tärkeämmäksi, että työpaikoille hankitaan asianmukaista tietoa ja että sitä osataan työpaikoilla myös käyttää. Esimerkiksi työturvallisuuslain 10 § 2 momentti koskee velvollisuutta käyttää tarvittaessa ulkopuolista asiantuntemusta. Tietoa on saatavana esimerkiksi Työterveyslaitokselta aluelaitoksineen samoin kuin muilta asiantuntijalaitoksilta. Monessa tapauksessa on tarkoituksenmukaista käyttää alan suunnittelu- ja konsulttipalveluja. Työturvallisuuden ja -terveyden kannalta erityisasema on työterveyshuollolla, jonka järjestämisvelvollisuudesta ja tehtävistä on säädetty lailla. Nämä seikat vaikuttavat myös työsuojelutarkastuksiin.

Valvottavana oleva työpaikka voi olla mikä tahansa pysyvä tai tilapäinen työskentelypaikka, jossa valvottavana olevan lainsäädännön mukaista työtä tehdään. Laissa ei ole tarpeen määritellä työpaikan käsitettä valvonnan kannalta. Yhteistoiminnan kannalta työpaikasta ehdotetaan säännöstä 25 §:ään.

Pykälässä säädettäisiin myös selvyyden vuoksi siitä, että työsuojeluviranomaisten toiminnassa sovelletaan hallintolakia ja lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Siltä osin kuin ehdotetussa laissa ei ole erityissäännöksiä sovelletaan yleisiä hallintosäännöksiä. Työsuojeluviranomaisen muista tehtävistä säädetään erikseen. Työsuojeluhallinnon tehtäviä ja toimintaa säätelee laki ja asetus työsuojeluhallinnosta ja asetus työsuojeluneuvottelukunnasta (199/1993).

4 §. Tiedonsaanti ja tarkastusoikeus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi oikeudesta päästä työpaikkaan tai muuhun tarkastuskohteeseen ja tarkastuksen toteuttamiseksi tarvittavien tietojen saannista. Työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan oikeudet olisivat samat. Käytännön soveltamistilanteesta riippuu, kuka yksittäisessä tilanteessa toimivaltuuksia käyttää. Tarkastaja käyttäisi oikeuksia edelleen lähinnä työpaikoilla ja muualla tehtävien tarkastusten yhteydessä. Säännös soveltuisi myös muuhun valvontaan kuin työpaikalla käynteihin, kuten tietojen ja selvitysten saantiin muilla valvontaan kuuluvilla tavoilla.

Pykäläehdotuksessa on viranomaisen ja tarkastajan oikeudet pyritty kuvaamaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Toisaalta on pyritty siihen, että tietojen saaminen olisi riittävän laajaa ja joustavaa, jotta lain noudattamisen valvonta olisi tehokasta ja tuloksellista. Oikeuksien rajaaminen tyhjentävästi ei ole tarkoituksenmukaista. Työsuojeluviranomaisen valvottava lainsäädäntö muuttuu ja laajenee, jolloin valvonnan tarpeet erilaisten tietojen saamiseen vastaavasti muuttuvat. Työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan on kuitenkin aina noudatettava hallintolaista ilmeneviä hyvän hallinnon periaatteita. Pyydettävien asiakirjojen, tietojen ja muiden selvitysten tulee olla tarpeen valvontatehtävän kannalta ja pyynnön laajuuden oikeassa suhteessa tavoitettavaan päämäärään nähden. Ehdotettu säännös ei aiheuta olennaista sisällöllistä muutosta nykyiseen lakiin perustuviin työsuojelutarkastajan oikeuksiin.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella ja tarkastajalla olisi oikeus päästä paikkaan, jossa tehdään työtä tai jossa perustellusti otaksutaan tehtävän työtä. Lisäksi pääsyoikeus kattaisi työnantajan työntekijöiden käyttöön luovuttamat työsuojeluviranomaisen valvoman lainsäädännön edellyttämät muut tilat. Tällaisia olisivat muun muassa henkilöstötilat tai vastaavat tilat, joita työnantajan on lainsäädännön mukaan järjestettävä. Sen sijaan se ei tarkoita esimerkiksi työpaikan yhteydessä olevia harrastustiloja, vaikka työnantaja olisi sellaisia järjestänyt työntekijöiden käyttöön. Se ei koskisi myöskään työsuhdeasuntoa tai muutakaan työnantajan työntekijälle järjestämää asuntoa. Säännös kattaisi kuitenkin laivatyössä työntekijöille järjestettävät majoitustilat, joista säädetään työturvallisuuslain 48 §:ssä.

Lisäksi viranomaisella ja tarkastajalla olisi oikeus lähinnä markkinavalvonnan toteuttamista varten päästä paikkaan, jossa valmistetaan, säilytetään tai esitellään markkinoille tai käyttöön luovutettavaksi tarkoitettuja tuotteita. Tällainen paikka olisi myös auto, laiva, juna tai muu väline, jossa tuotetta kuljetetaan.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella ja tarkastajalla olisi ensinnäkin oikeus saada työnantajalta nähtäväkseen asiakirjat, joita työnantajan on työsuojeluviranomaisen valvottavaksi säädetyn lainsäädännön mukaan tehtävä kirjallisina tai säilytettävä. Tämä säännös kattaisi asiakirjat, joiden laatimiseen, säilyttämiseen tai hallussa pitämiseen työnantajalla on lainsäädäntöön perustuva velvollisuus. Näitä ovat esimerkiksi työaika- ja vuosilomakirjanpito sekä työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvät asiakirjat, kuten vaarojen arviointi niissä tapauksissa, joissa se on erikseen säädetty kirjallisesti tehtäväksi.

Työsuojeluviranomaisella ja tarkastajalla olisi lisäksi oikeus saada muu selvitys asioista, joita työnantajan on lainsäädännön mukaan tehtävä, säilytettävä tai pidettävä hallussaan muulla tavoin kuin kirjallisesti. Työnantajan velvollisuus on valvottavassa laissa ilmaistu niin, että varsinaisesti kirjaamisvelvoitetta ei ole. Näihin kuuluisi muun muassa selvitys työnantajan hallussa olevan työturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista. Selvitys voitaisiin esittää tarkastajalle tai viranomaiselle muullakin tavoin kuin kirjallisesti.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tarkastajalla olisi oikeus keskustella 1 kohdassa tarkoitetussa paikassa työskentelevän tai muun siellä olevan henkilön kanssa kahden kesken tai todistajien läsnä ollessa ja saada häneltä tehtäväänsä varten tarpeellisia tietoja ja lainsäädännön edellyttämiä asiakirjoja. Tämä oikeus sisältäisi myös oikeuden saada työntekijältä hänen työnteko-oikeuttaan koskevasta asiakirjasta tietoja siten kuin voimassa olevassa valvontalaissa säädetään.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella ja tarkastajalla olisi oikeus saada työnantajalta selostus muistakin kuin 2 kohdan mukaisista lakisääteisistä työn ja työympäristön turvallisuuteen ja terveellisyyteen ja työyhteisön tilaan liittyvistä työnantajan tekemistä selvityksistä. Lisäksi heillä olisi oikeus saada selostus työpaikan rakenteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin ja muihin työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavista olennaisista suunnitelmista. Tämä kattaa esimerkiksi työhuoneistoa tai sellaisen rakentamista koskevan rakennus- tai muutossuunnitelman piirustuksineen sekä selostuksen sovelletusta tai käytäntöön otettavaksi suunnitellusta työ- ja valmistusmenetelmästä.

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella ja tarkastajalla olisi oikeus saada työnantajalta nähtäväkseen työnantajan ja työterveyspalvelujen tuottajan välinen työterveyshuollon järjestämistä koskeva sopimus tai työnantajan laatima kuvaus itse järjestämästään työterveyshuollosta sekä työterveyshuollon toimintasuunnitelma ja työpaikkaselvitys. Jos näiden asiakirjojen perusteella ei voida todeta, että työnantaja on järjestänyt työterveyshuollon lain edellyttämällä tavalla, voidaan pyytää muutakin selvitystä esimerkiksi erityistä toimintakertomusta, jos sellainen on tehty ja on työantajan hallussa. Järjestämisvelvollisuuden toteamiseksi ei ole tarpeen esittää selvitystä KELA:lle tehdystä korvaushakemuksesta eikä työterveyshuollon kustannuksista, joten työnantaja voi jättää esittämättä sopimuksen hintatietoja koskevan osan.

Edelleen oikeuksiin kuuluisi pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan oikeus erikseen suoritettavaa selvitystä tai tutkimusta varten ottaa näyte työpaikalla käytettävästä raaka- ja tarveaineesta sekä näyte työpaikalla valmistetusta tai siellä käytössä olevasta tuotteesta. Tuotteen ottamisesta selvitystä varten tulisi maksaa asianmukainen käyvän hinnan mukainen korvaus. Sama koskisi raaka- ja tarveainetta. Korvausta ei kuitenkaan tarvitse maksaa, jos näytteen arvo on vähäinen. Korvauksen suuruus jäisi yksittäistapauksittain arvioitavaksi.

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan tarkastajalla olisi oikeus ilman etukäteen tehtävää ilmoitusta suorittaa työpaikalla työhygieenisiä mittauksia, jos se on välttämätöntä valvonnan toteuttamiseksi. Kuvaamiseen on oikeus työnantajan luvalla tai kun siihen on valvonnan kannalta perusteltua syytä. Kuvaaminen tarkoittaisi valo- ja videokuvaamista tai muun vastaavan kuva- ja äänitallenteen tekemistä. Valo- ja videokuvat ja muut tallenteet saattavat sisältää liike- ja ammattisalaisuuksia. Näin ollen kuvaamisen edellytyksiä ehdotetaan nykyiseen säännökseen verrattuna tarkennettavaksi.

Pykälän 1 momentin 8 kohtaan ehdotetaan lähtökohdiltaan nykyistä vastaavaa säännöstä, jonka mukaan viranomaisella ja tarkastajalla olisi oikeus saada muutoinkin valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Tietoja voidaan antaa kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti. Tarkastajan pyynnöstä työnantajalla voi olla velvollisuus esittää täyttäneensä lain velvoitteet. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi selvitystä suoritetuista työhygieenisistä mittauksista, jos on aihetta epäillä, että ilman epäpuhtaudet tai muut kemialliset, biologiset tai fysikaaliset tekijät voivat aiheuttaa vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Valvontatehtävän toteuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin se on valvonnan kannalta tarpeellista tässä pykälässä tarkoitetuista asiakirjoista olisi mahdollisuus saada myös jäljennöksiä. Ehdotettuja oikeuksia käytettäessä on noudatettava hallinnon suhteellisuusperiaatetta. Erityisesti se vaikuttaa ehdotetun 8 kohdan soveltamiseen.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen, jäljempänä valvonta-asetus, 8 §:ää vastaavaa säännöstä, jonka mukaan tarkastajan tulee pyynnöstä osoittaa valtuutensa tarkastuksen tekemiseen työsuojeluviranomaisen antamalla asianmukaisella todistuksella.

5 §. Työsuojelutarkastusten tekeminen. Pykälään ehdotetaan lähtökohdiltaan nykyistä vastaavia säännöksiä tarkastuksen toimintaperiaatteista ja suuntaamisesta. Työsuojelutarkastusten tekemisestä huolehtivat työsuojeluviranomaiset hallinnon toimintaperiaatteiden ja ministeriön asettamien tulostavoitteiden mukaisesti. Pitkän aikavälin tavoitteet ja toimintalinjat vahvistetaan ministeriön työsuojelustrategiassa. Strategiset tavoitteet ja niistä johdettavat tulostavoitteet ovat sidoksissa toimintaympäristön muutoksiin ja odotuksiin ja ovat siten muuttuvia. Tästä syystä ehdotetaan säännökseen valvontaa suuntaavia yleisiä tavoitteita. Työsuojelutarkastuksia olisi tehtävä niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan vaikuttavuuden kannalta on tarpeen. Työsuojelutarkastuksen suuntaamista ja sen vaikuttavuutta tulee tavoitteen toteuttamiseksi arvioida.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan työsuojelun valvonta-asetuksen 6 §:ää vastaavaa säännöstä tarkastuksen suuntaamisesta vaarallisille työpaikoille ja sen toteuttamisesta eri vuorokauden aikoina.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan valvonta-asetuksen 7 §:ää vastaavaa säännöstä tarkastuksen tekemisestä työpaikalta tulleen ilmoituksen perusteella. Tarkastus olisi yleensä tehtävä, jos valvottavana olevaa säännöstä epäillään rikotun tai työsuojeluvaltuutettu, työsuojelutoimikunta tai vastaava yhteistoimintaelin sitä pyytää. Tarkastus tai muu selvitys olisi tehtävä viivytyksettä. Viranomainen voi kuitenkin harkita, että muukin toimenpide kuin tarkastus on tilanteessa riittävä.

6 §. Tapaturman tutkimus. Työsuojeluviranomaisen tietoon tulleen kuolemaan tai vaikeanlaatuiseen vammaan johtaneen työtapaturman johdosta olisi tapaturman tutkimus suoritettava kiireellisesti. Tutkimuksessa olisi selvitettävä tapahtumien kulku ja tapaturmaan johtaneet syyt sekä mahdollisuudet estää samankaltaisten tapaturmien toistuminen. Säännös vastaa voimassa olevan asetuksen 7 §:ää.

7 §. Tarkastuksesta ilmoittaminen ja läsnäolo tarkastuksessa. Työsuojelutarkastuksen tavoite toteutuu parhaiten, siten että työpaikalla osataan valmistautua tarkastukseen esimerkiksi hankkimalla esille tarvittavat asiakirjat ja selvitykset sekä huolehtimalla tarvittavien henkilöiden mahdollisuudesta olla saapuvilla. Tästä syystä ehdotetaan säädettäväksi, että tarkastuksesta ja sen ajankohdasta on pääsääntöisesti ilmoitettava ennalta työnantajalle. Tarkastus voidaan tehdä myös ennalta ilmoittamatta. Siitä säädettäisiin 8 §:ssä. Menettely vastaa lähtökohdiltaan nykyistä menettelyä.

Asianomaisen työsuojeluvaltuutetun läsnäolo tarkastuksessa on tarpeellista. Tämän varmistamiseksi työnantajan on mahdollisimman pian asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava tarkastuksesta asianomaisille työsuojeluvaltuutetuille. Työnantajan on mahdollisuuksien mukaan myös huolehdittava, että työsuojeluvaltuutettu on tarkastuksessa läsnä. Jollei valtuutettu kuitenkaan pääse paikalle, tulee työnantajan huolehtia, että varavaltuutetulla on mahdollisuus olla läsnä tarkastuksessa. Työnantajan on kerrottava tarkastajalle valtuutetun poissaolon perusteet. Nämä voivat liittyä esimerkiksi työn järjestelyihin, työaikoihin, vuosilomaan tai sairauslomaan. Lainkohta ei edellytä sairausloman perusteen kertomista tarkastajalle. Työsuojeluvaltuutettujen poissaolo ei estä tarkastuksen tekemistä.

Jos työpaikan työntekijät eivät ole valinneet työsuojeluvaltuutettua, työnantajan on ilmoitettava tarkastuksesta sopivalla tavalla työpaikalla. Sopiva tapa tarkoittaa tapaa, jota työpaikalla muutoinkin vakiintuneesti noudatetaan yhteisessä tiedon välittämisessä työnantajalta työntekijöille.

Tarkastus jakaantuu yleisesti alkukokoukseen, työpaikkakäyntiin ja loppukokoukseen. Tarkastus voi myös suunnatusti koskea esimerkiksi työaikakirjanpitoa. Jotta tarkastuksen pohjaksi ja tarkastuksessa käsittelyyn saataisiin mahdollisimman runsaasti tietoa, ehdotetaan säädettäväksi, että työnantajalla tai tämän edustajalla ja työsuojeluvaltuutetuilla sekä työntekijöillä kohdaltaan on oikeus tarkastuksen aikana esittää käsityksensä ja kysymyksiä sekä saada tietoa tarkastuksesta ja siihen liittyvistä jatkotoimenpiteistä. Jatkotoimenpiteet tarkoittavat tässä selvitystä niistä toimenpiteistä, joihin tarkastaja tai työsuojeluviranomainen asian johdosta saattaa ryhtyä. Niihin kuuluu myös sen selvittäminen, mikä on työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun asema hallintomenettelyssä.

Tarkastaja voi tarvittaessa esittää kutsuttavaksi tarkastukseen muitakin siinä tarpeellisia henkilöitä. Etenkin työterveyshuollon edustajan läsnäolo tarkastuksessa on usein tarpeellista. Tarkastuksiin on luontevaa osallistua tilanteen mukaan myös henkilön, joka huolehtii palontorjuntaan, työntekijöiden evakuointiin ja ensiapuun liittyvistä käytännön tehtävistä sekä sopimusperusteisen työsuojeluasiamiehen. Toisaalta tarkastaja voi myös rajoittaa tarkastukseen osallistujien määrää, jos se on tarkastuksen kannalta tarpeellista.

Tarkastajan olisi myös pyynnöstä keskusteltava edellä mainittujen henkilöiden kanssa kahden kesken työn turvallisuutta tai terveellisyyttä tai muista valvontaa koskevista asioista joko työpaikalla tai tarvittaessa muualla. Tarkastajan oikeudesta omasta aloitteestaan keskustella työntekijän kanssa säädettäisiin 4 §:ssä.

8 §. Tarkastus ennalta ilmoittamatta. Työsuojelutarkastus on joskus tarkastuksen tavoitteen toteutumisen takia tehtävä ennalta ilmoittamatta. Pykälässä ehdotetaan voimassaolevan valvontalain 3 §:n 2 momenttia vastaavasti tällöin noudatettavasta menettelystä. Yllätystarkastukset voivat koskea esimerkiksi työhygieenisiä mittauksia. Käytännössä myös esimerkiksi rakennustyömailla tehdään usein tarkastuksia ennalta ilmoittamatta.

Vaikka tarkastus tehdään ennalta ilmoittamatta, pääsääntö tällöinkin olisi, että tarkastajan olisi työpaikalle saapuessaan mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava asiasta työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle. Ellei työsuojeluvaltuutettua ole, asiasta on ilmoitettava sopivalla tavalla mahdollisuuksien mukaan työpaikalla oleville työntekijöille. Ilmoituksen työsuojeluvaltuutetulle tai työntekijöille tarkastaja käytännössä tekee työnantajan edustajan kanssa sopien, jos tämä on tavoitettavissa. Tarkastus voidaan tarvittaessa suorittaa, vaikka työnantajaa tai työnantajan edustajaa ei tavoiteta tai hän pakoilee tarkastajaa. Myöskään työsuojeluvaltuutetun poissaolo ei ole sellainen menettelyn edellytys, joka estäisi tarkastuksen suorittamisen.

Esimerkiksi ravintolan todellisen melutason selville saamiseksi on mittaus käytännössä aloitettava ennen kuin tarkastaja ilmoittaa läsnäolostaan. Tarkastuksesta mahdollisesti saatu työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun lausunto tulisi olla käytettävissä ennen kuin 11 §:ssä tarkoitettu tarkastuskertomus tehdään.

9 §. Tarkastus kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Työtä voidaan tehdä sellaisessa työntekopaikassa, joka nauttii perustuslain 10 §:ssä tarkoitettua kotirauhan suojaa. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi työtekijän omassa kodissa tai siihen verrattavissa olosuhteissa tehtävä etä- tai muu työ. Kyseessä voi myös olla työnantajan tai tämän asiakkaan kodissa tehtävä työ tai jonkun muun henkilön kodissa tehtävä työ, kuten esimerkiksi erilaiset kotipalvelut tai maatalouslomitus.

Kaikkiin edellä mainittuihin kodissa tehtävän työn muotoihin sovelletaan työturvallisuuslakia siten kuin sen lain 5 §:ssä tarkemmin säädetään. Myös tällaisessa työssä on pystyttävä mahdollisimman laajasti kotirauhan suojan estämättä viranomaistoimin valvomaan säännösten noudattamista. Tätä edellyttää perustuslain 7 §:n mukainen elämän ja henkilökohtaisen turvallisuuden suoja sekä perustuslain 18 §:ssä säädetty julkisen vallan velvollisuus huolehtia työvoiman suojelusta. Näissä säännöksissä ei ole kotityötä koskevaa poikkeusta. Asianomaisen suostumus ei ilman muuta laajenna työsuojeluviranomaisen toimivaltaa ulottaa tarkastusta kotirauhan piiriin. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Tarkastustoimivallan ulottamisen kotirauhan piiriin edellyttää nimenomaista ja soveltamisalaltaan täsmällistä säännöstä. Työn tekemisestä jonkin henkilön asunnossa on nimenomaisesti sovittu osapuolten kesken. Esimerkiksi kotisairaanhoitajan tai maatalouslomittajan työssä tai kodissa tehtävässä korjaus- tai asennustöissä asukas on pyytänyt tai sopinut työnteosta asunnossaan. Kotirauhan suoja on käytännössä tätäkin kautta kaventunut.

Kotirauhan piiriin kuuluu henkilön varsinainen asunto, mutta kotirauhan suoja ulottuu myös muihin asumiseen käytettyihin tiloihin, joten asunnon käsitettä on tulkittava laajasti. Maalaistaloissa ei navetan tai muun talousrakennuksen ainakaan yleisesti voida ajatella olevan kotirauhan piirissä. Työstä ja työolosuhteista saadaan usein valvonnan kannalta riittävästi tietoa ilman asuntoon tehtävää tarkastusta. Tarkastus voitaisiin tehdä, jos se on välttämätöntä työntekijää uhkaavan hengenvaaran tai olennaisen terveyden vaaran tai haitan estämiseksi. Perusteltu syy asuntoon tehtävään tarkastukseen voi perustua esimerkiksi ilmiantoon tai työtapaturmaan. Kuoleman tai vaikeanlaatuiseen vamman johdosta tehtävästä tarkastuksesta säädettäisiin 46 §:ssä.

10 §. Ilmoittajan tietojen salassapito. Pykälässä ehdotetaan voimassa olevan valvontalain 6 §:n mukaisesti ilmoituksentekijän suojasta. Työpaikan puutteellisuudesta tai epäkohdasta tai muusta epäillystä rikkomisesta ilmoittajan henkilöllisyys on pidettävä salassa. Ehdotetun säännöksen tarkoittaman suojan edellytyksenä ei ole, että ilmoittaja osaisi yksilöidä, mitä säännöksiä on ehkä rikottu. Vääräksikin osoittautuneen epäilyn ilmoittajan henkilöllisyys on pidettävä salassa. Salassa pidettäväksi ehdotetut tiedot voitaisiin kuitenkin ilmaista, jos se on valvonnan kannalta tarpeellista ja ilmoittaja antaa siihen suostumuksensa. Suostumuksen täytyy olla tietoisesti annettu, yksilöity ja selkeä. Käytännössä suostumukselta voidaan yleensä edellyttää kirjallista tai muuten todennettavaa muotoa. Ilmoittajan on tiedettävä, että tieto hänen henkilöllisyydestään annetaan työnantajalle. Esimerkiksi työpaikalta ilmoitettuun kiusaamiseen tai muuhun epäasialliseen kohteluun puuttuminen ei ole käytännössä mahdollista, jollei asiassa osallisten henkilöiden nimiä ole mahdollista ilmaista. Erityisen rajalliset viranomaisen mahdollisuudet ovat tällöin, jos ilmoittaja itse on epäasiallisen kohtelun kohteena.

Pykälässä tarkoitettu salassapito koskee vain ilmoituksen tekijää. Sen sijaan esimerkiksi epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuneella ei ole vastaavaa suojaa, jos ilmoituksen tekijä on joku muu henkilö. Hyvään hallintoon kuuluu, että työsuojeluviranomaisen toimenpiteet ovat sellaisia, etteivät ne ainakaan pahenna suojelun kohteen asemaa.

Nykyisen valvontalain 5 §:n mukaisesti tieto olisi mahdollista antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

11 §. Tarkastuskertomus. Voimassa olevan työsuojelun valvonta-asetuksen tarkastuspöytäkirjan pitämistä koskevat säännökset ehdotetaan lakiin. Pykälässä ehdotetaan, että tarkastajan on viipymättä laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus. Tarkastusten kirjaamisessa noudatettaisiin samanlaisia käsitteitä kuin hallintolaissa. Hallintolain 39 §:ssä säädetään tarkastuksista, tarkastuskertomuksen laatimisesta ja tiedoksi annosta. Myös sisällöllisesti ehdotettu säännös tarkastuskertomuksesta vastaa mahdollisimman pitkälle hallintolain vastaavaa säännöstä.

Tarkastuksen kulun kirjaaminen tarkoittaa tarkastuksen kohteen, ajan ja paikan, tarkastuksessa läsnä olleiden ja muiden tarpeellisten yksilöintitietojen kirjaamista. Kirjattavaa tietoa on yleensä myös eriävät käsitykset tarkastuksen kohteena olevista seikoista. Tarkastuskertomuksessa tulisi pyrkiä siihen, että se sisältäisi lähinnä vain tarkastuksen kohteen ja asian jatkokäsittelyn vaatimat olennaiset tiedot.

Selvyyden vuoksi ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi, että tarkastaja voi tarvittaessa tarkastuskertomuksessa tai muutoin antaa suositusluonteisia neuvoja työsuojelun edistämiseksi. Suosituksilla tarkoitettaisiin neuvoja hyvistä toimintatavoista ja käytännöistä tilanteissa, joissa kysymys ei ole lain vähimmäisvaatimukseen pääsemisestä. Työsuojeluhallinnosta annetun lain 2 §:n mukaan neuvojen, ohjeiden ja tiedotuksen antaminen kuuluu yleisesti työsuojeluhallinnon tehtäviin. Neuvontaa ja tiedotusta annetaan työnantajille, työntekijöille ja omaa työtään tekeville. Tässä tarkoitetut suositusluonteiset neuvot on tarkastuskertomuksessa pidettävä selvästi erillään 3 luvussa tarkoitetuista toimivallan käytöstä, joihin ryhdytään silloin kun työpaikan olosuhteet eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia.

Tarkastuskertomus olisi annettava tiedoksi työnantajalle ja asianomaiselle työsuojeluvaltuutetulle. Jos työpaikalla ei ole työsuojeluvaltuutettua, työnantajan olisi sopivalla työpaikalla yleisesti tietojenannossa noudatettavalla tavalla tiedotettava tarkastuskertomuksesta. Yleensä tarkastuskertomus voidaan antaa sellaisenaan työpaikalla nähtäväksi. Työsuojeluviranomaisen tulee huolehtia, ettei tarkastuskertomus sisällä liike- ja ammattisalaisuuksia tai muita tietoja, jotka on pidettävä ulkopuolisilta salassa.

12 §. Asiantuntijan käyttö. Asiantuntijalla tarkoitetaan samaa kuin voimassa olevassa valvontalaissa tutkimuksen toimittajalla. Ulkopuolista asiantuntijaa voidaan tarvita erityisen työpaikalla tai tuotteessa olevan seikan säännösten mukaisuuden selvittämiseksi. Ehdotettu säännös antaa tähän oikeuden ja samalla säätää asiantuntijan toimivallan perusteet. Työsuojeluviranomainen valitsee asiantuntijan ja maksaa siitä aiheutuneet kulut. Asiantuntija voi tilanteesta riippuen olla yksityinen henkilö tai asiantuntijalaitos. Asiantuntija voi yksilöidyn valtakirjan nojalla toimia itsenäisesti tai osallistua tarkastuksiin. Asiantuntijatehtävä voidaan tehdä myös työpaikan ulkopuolella esimerkiksi tutkimuslaitoksessa.

Asiantuntijan esteellisyyteen ja menettelytapoihin sovelletaan hallintolakia. Asiantuntijan tulee näin ollen esimerkiksi olla tehtävässään riippumaton.

3 luku. Työsuojeluviranomaisen toimivallan käyttö

13 §. Toimintaohjeen ja kehotuksen antaminen. Pykälässä säädettäisiin oikeudellisesti sitomattomista toimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä, jos työnantaja ei noudata valvottavassa laissa säädettyjä velvollisuuksia.

Voimassaolevan valvontalain 15 §:n tarkoittamat asianmukaiset ohjeet ehdotetaan jaettaviksi toimintaohjeeseen ja kehotukseen. Tavoitteena on, että valvontatoimenpiteet etenisivät johdonmukaisesti kirjallisesta toimintaohjeesta tai kehotuksesta velvoittavaan päätökseen. Toimintaohjeet on tarkoitettu annetavaksi vähäisen ja yksittäisen puutteellisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Toimintaohjeet eroavat 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuista suositusluontoisista neuvoista siinä, että ne kohdistuvat säännösten vastaisen olotilan korjaamiseen. Toimintaohje soveltuu valvontatoimenpiteeksi kaikkiin valvottaviin säännöksiin.

Toimintaohjetta voimakkaampi, mutta käyttöalaltaan suppeampi valvontatoimenpide olisi kehotus. Kehotus johtaisi aina tarkkaan seurantaan. Jos kehotusta ei noudateta, tarkastaja siirtää asian työsuojelutoimistolle velvoittavan päätöksen tekemistä varten. Toimintaohjeen tai kehotuksen antaminen ei estä ehdotetussa 50 §:ssä tarkoitetun syyteilmoituksen tekemistä.

Kehotuksen suhteesta toimintaohjeeseen ja velvoittavaan päätökseen säädettäisiin 2 momentissa. Kirjallinen kehotus voitaisiin antaa ensinnäkin silloin, kun työnantaja ei noudata toimintaohjetta. Toimintaohjeesta riippumatta kehotus voidaan antaa olennaisista ja työsuojelun kannalta merkittävistä puutteista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä asioista, joista annetaan kehotus ja jotka voivat ilman toimintaohjeen laiminlyöntiä johtaa velvoittavan päätöksen käyttämiseen. Tarkoitus ei ole muuttaa nykyisen valvontalain 15 §:n mukaan muodostunutta käytäntöä, ainoastaan täsmentää sanamuotoa paremmin kuvaamaan vakiintunutta käyttöalaa. Kehotus voitaisiin ilman edeltävää toimintaohjetta antaa lueteltujen asioidenkin kohdalla vain silloin, kun laiminlyönnistä johtuva haitta tai vaara on vähäistä suurempi.

Pykälän 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettaisiin lähinnä työturvallisuuslaissa säädettyjä velvollisuuksia, kuten työsuojelun toimintaohjelmaa, vaarojen arviointia ja selvitystä sekä työstä ja työolosuhteita koskevia säännöksiä. Momentin 2 kohdassa tarkoitettu muu kirjaamisvelvoite on esimerkiksi luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista tai syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä. Momentin 4 kohdassa tarkoitetaan työterveyshuoltolain 2 luvussa työnantajan velvollisuudeksi säädettyjä toimenpiteitä. Momentin 5 kohdassa tarkoitetulla yksityisen työvoimapalvelun valvonnalla viitataan julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 11 luvun 5 §:n 2 momenttiin. Sen mukaan työsuojeluviranomainen valvoo yksityisen työvoimapalvelun tietojenantovelvollisuutta, työnvälityksen maksukieltoa, työnvälityksen tasapuolisuutta ja sitä, ettei nuoria välitetä kiellettyihin töihin. Tämän lain mukaisella velvollisuudella tarkoitetaan ehdotuksessa työsuojeluviranomaisen ulkopuoliselle henkilölle säädettyä velvollisuutta esimerkiksi tietojen antamiseen tai 7 luvussa säädettyjen ilmoitusten tekemiseen. Työsuojelun yhteistoimintaa koskevasta 5 luvun säännöksistä ehdotusta voidaan soveltaa esimerkiksi 41 §:ssä säädettyihin työnantajan velvollisuuksiin. Säännöstä ei voitaisi soveltaa työntekijän velvollisuuksiin. Vaalien järjestämisestä on 30 §:ssä erityissäännös.

Muut työsuojeluviranomaisen valvottavana olevaa lainsäädäntöä koskevat kysymykset ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, ettei niissä esiintyvien erimielisyyksien tai rahasaamisten ratkaiseminen ole mahdollista hallintopäätöksellä, vaan niiden sitova ratkaisu edellyttäisi tuomioistuinkäsittelyä, kuten tähänkin asti. Tällaisia ovat esimerkiksi työsuhteen irtisanomiseen tai purkamiseen liittyvät riita-asiat.

Toimintaohjeita ja kehotuksia annettaessa olisi yksilöitävä havaitut puutteet säännösten noudattamisessa ja sovellettavat säännökset. Kehotusta annettaessa on lisäksi asetettava määräaika, jonka kuluessa työnantajan on suoritettava toimenpiteet, jollei niitä ole mahdollista heti toteuttaa.

14 §. Asian saattaminen työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi. Ehdotuksen tarkoitus on, että kehotus johtaisi olosuhteen korjaamiseen. Jos puutetta ei poisteta tai korjata määräajassa, tarkastajan tulisi viipymättä ilmoittaa asia työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle oikeudellisesti velvoittavan päätöksen tekemistä varten. Tarkastajan olisi nimenomaisesti seurattava, onko työnantaja suorittanut kehotuksen edellyttämät toimenpiteet asetetun määräajan kuluessa. Seuranta voi olla työpaikkakäynti tai muu toimenpide, jolla voidaan havaita vaadittujen toimenpiteiden toteutuminen. Tarkastaja voisi saattaa asian työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi heti edeltävää toimintaohjetta tai kehotusta antamatta, jos säännösten vastaisen tilan korjaaminen tai poistaminen ei siedä viivytystä tai on ilmeistä, ettei työnantaja tule noudattamaan annettavia toimintaohjeita tai kehotusta. Pääsääntöisesti puutteellisuus ja epäkohta pyritään korjaamaan neuvovalla ja ohjaavalla toiminnalla.

15 §. Työsuojeluviranomaisen päätös. Jos kehotusta ei ole noudatettu, työsuojeluviranomainen voi edellä 13 §:n 2 momentissa säädetyissä asioissa päätöksellään velvoittaa työnantajan määräajassa korjaamaan tai poistamaan säännösten vastaisen olotilan. Päätöksentekomenettelystä säädettäisiin muuten hallintolaissa. Tilaisuus tulla kuulluksi varataan päätöksen kohteena olevalle työnantajalle ja muulle, jonka kuulemista edellytetään hallintolain 34 §:ssä. Työsuojeluvaltuutetun kuulemisesta säädettäisiin 17 §:ssä. Määräajan pituus harkittaisiin tapauskohtaisesti ottaen huomioon kehotuksen yhteydessä jo annetun määräajan pituus ja esimerkiksi tavoitetason saavuttamisen vaatima aika. Määräajan tulee kuitenkin aina olla vähintään niin pitkä että toimenpiteet voidaan tosiasiassa tehdä.

Työsuojeluviranomaisen päätös olisi työnantajaa sitova. Päätöksen käyttöalaa ja sen suhdetta kehotukseen on kuvattu edellä 13 §:n kohdalla. Työnantajalla olisi oikeus valittaa päätöksestä siten kuin jäljempänä 6 luvussa ehdotetaan. Työsuojeluviranomainen voisi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon tai teettämis- tai keskeyttämisuhan siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Käytännössä tehosteena käytetään uhkasakkoa. Myös teettämisuhka ja keskeyttämisuhka olisivat voimassa olevan valvontalain mukaisesti edelleen mahdollisia.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan voimassa olevaa valvontalain 20 §:n mukaista säännöstä viranomaisen oikeudesta määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

16 §. Käyttökielto ja väliaikainen käyttökielto. Pykälässä säädettäisiin voimassaolevan valvontalain 16 §:ää vastaavasti käyttökiellosta. Sillä tarkoitetaan koneen, työvälineen tai muun teknisen laitteen käytön tai työmenetelmän tai työnteon jatkamisen kieltämistä. Käyttökielto voitaisiin antaa, jos työpaikalla vallitsevasta työsuojeluviranomaisen valvoman lainsäädännön vastaisesta puutteellisuudesta tai epäkohdasta aiheutuu työntekijälle hengen tai terveyden menettämisen vaara. Käyttökiellon antaa työsuojeluviranomainen päätöksellään. Yksittäisen koneen tai laitteen lisäksi kiellolla voitaisiin rajoittaa työntekoa esimerkiksi tilanteessa, jossa työtilojen hengitysilmassa todetaan olevan terveydelle vaarallisessa määrin kemiallisia tai biologisia tekijöitä. Työsuojeluviranomainen voisi määrätä käyttökiellon tehosteeksi myös uhkasakon tai teettämisuhan.

Nykyistä vastaavasti tarkastaja voisi heti antaa käyttökiellon väliaikaisena, jos hengen tai terveyden menettämisen vaara on välitön. Välitön vaara tarkoittaa yhtäältä konkreettisesti käsillä olevaa suurta ja usein vakavan tapaturman sattumisen tai terveyden menettämisen riskiä. Toisaalta välitön vaara ei tarkoita, että seuraus ilmenisi välittömästi. Seuraus voi ilmetä pitkänkin ajan kuluttua. Esimerkiksi asbestialtistuksesta välittömänä seurauksena, vaikkakin pitkähkön ajan kuluttua, voi seurata vakava sairastuminen.

Väliaikainen käyttökielto annetaan yleensä tarkastuksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Väliaikaista käyttökieltoa olisi noudatettava heti. Tarkastajan on saatettava asia ensitilassa työsuojelutoimiston ratkaistavaksi.

Käyttökieltoa annettaessa on noudatettava asianosaisen kuulemista koskevia säännöksiä. Asia voidaan ratkaista asianosaista kuulematta, jos kuuleminen vaarantaa kiellon toteutuksen tai siihen on muu hallintolain 34 §:stä johtuva syy. Käyttökielto raukeaa itsestään tarvittavien toimenpiteiden tultua suoritetuksi.

17 §. Asian käsittely. Vakiintuneen käytännön mukaisesti ehdotetaan, että työsuojelutoimiston olisi ennen päätöksen tekemistä varattava asianomaiselle työsuojeluvaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi. Säännös on tarpeen senkin vuoksi, ettei valtuutettu ole hallintolaissa tarkoitettu asianosainen. Vallitsevan käytännön mukaisesti myös ehdotetaan, että päätös annettaisiin valtuutetulle maksutta tiedoksi. Kuulemisessa ja päätöksen tiedoksiannossa noudatettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään. Asian nopean käsittelyn tehostamiseksi ehdotetaan, että työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan olisi käsiteltävä 15 ja 16 §:ssä tarkoitettu asia kiireellisesti.

4 luku. Tuotteiden turvallisuuden valvonta

Luvussa säädettäisiin työsuojeluviranomaisen menettelytavoista ja toimivallasta tuotteiden turvallisuuden valvonnassa. Ehdotetut säännökset vastaavat voimassa olevan valvontalain 15 a—15 e §:n säännöksiä, joilla on osaltaan toteutettu EY:n perustamissopimuksesta johtuvat velvoitteet markkinoiden valvonnassa. Jäsenvaltion tulee toteuttaa kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotteet saatetaan markkinoille ja otetaan käyttöön vain, jos ne eivät oikein koottuina, asennettuina ja huollettuina sekä käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettyinä vaaranna ihmisten terveyttä ja turvallisuutta tai muita etuja. Toisaalta jäsenvaltion tulee taata vaatimustenmukaiselle tuotteelle vapaa liikkuvuus. Markkinavalvonta ja tuotteen vaatimuksen vastaisuuden osoittaminen kuuluu asianomaiselle viranomaiselle.

Tuotteella tarkoitetaan ehdotetun 2 §:n määritelmän mukaan konetta, työvälinettä, henkilönsuojainta tai muuta teknistä laitetta tai esinettä sekä kemikaalia sisältävää laitetta. Työsuojeluviranomaiset valvovat tuoteturvallisuutta erityisesti eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain soveltamisalueella. Osittain työsuojeluviranomaisille kuuluu tältä osin myös kemikaalilain valvonta. Pakkokeinojen käyttö ja muut työsuojelutoimiston toimialueen ylittävät viranomaistoimet kuuluvat ministeriölle. Ministeriö toimii työsuojeluviranomaisena ehdotettavassa luvussa.

18 §. Tuotteen luovuttamiskielto. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työsuojelupiirin työsuojelutoimiston tehtävästä tuotteen turvallisuuden valvonnassa. Työsuojeluviranomaisen yleinen toimivalta valvoa tuoteturvallisuutta säädetään valvottavassa laissa niin kuin muunkin valvonnan osalta. Työsuojelupiirin työsuojelutoimiston ja työsuojeluviranomaisena toimivan sosiaali- ja terveysministeriön tehtävän jako tuoteturvallisuuden valvonnassa säädettäisiin tässä luvussa. Työsuojelutoimistot valvovat lähinnä tuotteiden turvallista käyttöä työssä. Työsuojelutoimisto olisi kuitenkin velvollinen muun valvontatoiminnan yhteydessä selvittämään tuotteiden turvallisuusominaisuuksia laajemminkin ja tarvittaessa ilmoittamaan asiasta ministeriölle. Työsuojelupiirin työsuojelutoimiston tulisi selvittää tuotteiden vaatimustenmukaisuus edellä sille ehdotettujen menettelytapojen ja toimivaltuuksien mukaisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Siltä osin kuin vaatimustenmukaisuuden varmistaminen edellyttää työsuojelupiirin työsuojelutoimiston toimivaltaan kuulumattomien viranomaistoimenpiteiden tekemistä jatkotoimenpiteet kuuluvat ministeriölle. Nämä toimenpiteet kohdistuvat useimmiten tuotteen valmistajaan tai markkinoille luovuttajaan.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan voimassa olevan valvontalain mukaisesti, että pakkokeinoja ja muita markkinavalvonnan toimivaltuuksia käyttäisi ministeriö. Ministeriöllä olisi oikeus päätöksellään kieltää tuotteen luovuttaminen markkinoille tai käyttöön, jos tuote ei ole säädettyjen vaatimusten mukainen. Kielto olisi voimassa kunnes tuote on saatettu vaatimuksia vastaavaksi.

Kiellon sijasta ministeriö voisi määrätä rajoituksia tai ehtoja tuotteen luovuttamiselle. Jos on perusteltua syytä epäillä tuotetta vaatimusten vastaiseksi, ministeriö voisi kieltää tuotteen luovutuksen toistaiseksi, kunnes tuotteen vaatimusten mukaisuus on selvitetty. Vaikka tuote on asianmukaisesti saatettu markkinoille tai käyttöön voidaan siihen puuttua, jos se on omiaan vaarantamaan henkilöiden tai omaisuuden turvallisuuden. Tällaisessa tapauksessa ministeriö voisi asettaa edellä tarkoitetun kiellon tai määrätä tuotetta koskevista luovuttamisen ehdoista tai rajoituksista. Vaarallisuutta arvioidaan suhteessa tuotteiden suunniteltuun käyttötarkoitukseen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetutta säännös vastaa voimassa olevan valvontalain 15 §:n 15 b §:ää. Näyttövelvollisuus puutteesta on viranomaisella.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan tarkastajalle voimassa olevan valvontalain 15 a §:ää vastaavaa oikeuta antaa kiireellisissä tapauksissa 2 tai 3 momentissa tarkoitettu kielto väliaikaisena. Tämä oikeus tulisi kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa tuotetta ei ole vielä luovutettu markkinoille tai käyttöön, mutta se käyttöön otettuna aiheuttaisi välitöntä vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Asia on saatettava kiireellisesti työsuojelutoimiston harkintaan. Työsuojelutoimiston on myös kiireellisesti käsiteltävä asia ja siirrettävä tarvittaessa jatkotoimenpiteet ministeriön käsiteltäväksi. Ministeriön on ratkaistava asia kiireellisesti.

19 §. Markkinoilta ja käytöstä poistaminen. Pykälän mukaan ministeriö voisi 18 §:ssä tarkoitetussa päätöksessään velvoittaa tuotteen valmistajan, maahantuojan tai myyjän taikka muun henkilön, joka on luovuttanut tuotteen markkinoille, poistamaan tuote markkinoilta, tai jos tuote on luovutettu käyttöön, ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi käytöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa tuotteen palauttamismahdollisuudesta ilmoittamista julkisissa tiedotusvälineissä tai muulla tilanteeseen sopivalla tavalla ja palautetusta tuotteesta maksetun hinnan palauttamista. Markkinoilta tai käytöstä poistamisesta voi aiheutua kustannuksia sille, johon ministeriön päätöksessä asetettu velvoite on kohdistettu.

20 §. Tiedottaminen ja tehosteet. Lähinnä silloin kun kysymys on sarjavalmisteisesta laajalle levinneestä tuotteesta, jonka kaikkia ostajia ei voida yksilöidä, on tarpeen, että tuotteen puutteista ja korjaustarpeista ilmoitetaan julkisesti. Ministeriöllä olisi oikeus velvoittaa tuotteen valmistajan, maahantuojan tai myyjän taikka muun henkilön, joka on luovuttanut tuotteen markkinoille, tiedottamaan sopivalla tavalla niistä toimenpiteestä, joita ministeriö on edellyttänyt tehtäväksi. Tällöin ilmoitettaisiin myös se, mihin toimiin tuotteen haltijan tulisi ryhtyä asian johdosta ja tuotteen haltijan oikeuksista.

Pykälän 2 momentissa annettaisiin ministeriölle oikeus määrätä 18—20 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä asetetun velvoitteen tehosteeksi uhkasakon tai teettämis- tai keskeyttämisuhan. Menettelyn osalta sovellettaisiin uhkasakkolain säännöksiä.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan yhteisölainsäädäntöön perustuvaa säännöstä valvontatoimenpiteiden ilmoittamisesta komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Säännös vastaa voimassa olevaa asianmukaisiin direktiiveihin perustuvaa käytäntöä. Pykälään ehdotetaan otettavaksi yleinen säännös 18 §:n 2 momentissa tarkoitettuja päätöksiä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Ilmoituksen sisältö täsmentyisi asianomaisen direktiivin ja sen kansallisen täytäntöönpanosäädöksen perusteella.

21 §. Tuotteen tutkiminen ja kustannusten korvaaminen. Pykälässä säädettäisiin viranomaisen oikeudesta ottaa vaatimustenmukaisuuden tutkimista varten näyte markkinoille luovutetusta tuotteesta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Ministeriöllä on oikeus ottaa tuotteesta näyte. Näyte voitaisiin ottaa tuotteen vaatimuksenmukaisuuden selvittämiseksi. Vaatimuksenmukaisuuden selvittämiseen kuuluu myös tuotteen 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun turvallisuuden arviointi. Tuote voidaan myös ostaa tutkimusta varten. Tutkimista varten otetun näytteen osoittautuessa olennaisesti säädettyjen vaatimusten vastaiseksi ei ministeriöllä olisi korvausvelvollisuutta. Korvaamisvelvollisuus sen sijaan olisi tuotteen haltijan niin vaatiessa, jos tuote havaitaan vaatimusten mukaiseksi. Korvaus tulee maksaa näytteen oton aikaisen käyvän hinnan mukaan.

Viranomainen voi joutua hankkimaan kustannuksellaan selvityksen tuotteen mahdollisesta vaatimusten vastaisuudesta käyttämällä apunaan ulkopuolista tutkimus- tai testauslaitosta tai -laboratoriota. Kustannukset jäävät valtion vastattavaksi, jos tuote todetaan vaatimuksia vastaavaksi. Jos tuote todetaan vaatimusten vastaiseksi, voi olla perusteltua, että kustannukset joko kokonaan tai osaksi peritään toiminnan harjoittajalta. Sen vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että jos tuote ei ole sitä koskevien vaatimusten mukainen, ministeriö voi velvoittaa markkinoille luovuttajan korvaamaan valtiolle tuotteen tutkimuksesta tai testauksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Päätöksen mukaiset kustannukset voitaisiin periä velvoitetulta ilman eri tuomiota siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

II OSA. Työsuojelun yhteistoiminta

5 luku. Työsuojelun yhteistoiminta työpaikalla

22 §. Yhteistoiminnan tavoitteet ja toteuttaminen. Pykälässä kuvattaisiin ensiksi lain yleiseen sisältöön liittyvä yhteistoiminnan tavoite. Ohjeellisena sovellettavan lainkohdan mukaan työnantajan ja työntekijöiden välisen yhteistoiminnan tavoitteena olisi edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja tehdä mahdolliseksi työntekijöiden osallistuminen ja vaikuttaminen työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien asioiden käsittelyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Ehdotetut säännökset koskevat vain työ- ja virkasuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelusuhteessa tehtävää työtä. Työturvallisuuslain 4 §:ssä tarkoitettu oppilaan ja opiskelijan työ koulutuksen yhteydessä, työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuvan työ, kuntoutuksessa ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevan työ, rangaistusta suorittavan työ, hoitolaitoksessa pidettävän työ, ase- ja siviilipalveluksessa olevan työ ja sopimuspalokunnan pelastustoimintaan vapaaehtoisesti osallistuvan työ jäävät tässä lain soveltamisen ulkopuolelle tämän luvun osalta.

Asianomainen ministeriö on työ- tai virkasopimussuhdetta vailla olevien työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen (324/1978) perusteella määritellyt yhteistoiminnan menettelytavat ja toimivaltuudet. Puolustusministeriön hallinnon alalla on voimassa päätös varusmiesten, kadettien ja toimiupseerioppilaiden ja eräiden muiden ryhmien työsuojeluvaltuutettujen valinnasta, oikeuksista ja velvollisuuksista ja muusta yhteistoimintamenettelystä. Muilla hallinnonaloilla ei ole enää ollut voimassa erityisiä päätöksiä yhteistoiminnasta. Asetuksella säädetty yhteistoimintamenettely ei ole toiminut eikä sellaisenaan tarkoitetulla tavalla toteutunut. Asetus on menettänyt merkityksensä yhteistoiminnan perustana.

Luvun säännöksiä ei sovellettaisi virka- tai työsopimussuhdetta vailla olevien työnsuorittajien ja työn teettäjän väliseen yhteistoimintaan. Heidän osaltaan riittävät säännökset ovat työturvallisuuslain 17 §:ssä. Mitä työturvallisuuslain 17 §:ssä säädetään työnantajasta ja työntekijästä, sovelletaan vastaavasti edellä mainittuihin osapuoliin. Sen mukaan työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Työnantajan tulee 17 §:n 2 ja 3 momentin mukaan antaa työntekijöille riittävän ajoissa tarpeelliset tiedot työpaikan turvallisuuteen, terveellisyyteen ja muihin työolosuhteisiin vaikuttavista asioista sekä niitä koskevista arvioinneista ja muista selvityksistä ja suunnitelmista. Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että näitä asioita asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsitellään työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken.

Työntekijöiden on osaltaan toimittava yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa tämän lain mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijällä on oikeus tehdä työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä sekä muita 2 momentissa tarkoitettuja asioita koskevia ehdotuksia työnantajalle ja saada niihin palaute.

Työn teettäjän ja toiminnan järjestäjän tulisi yleensä tehdä aloite ja luoda menettelytavat yhteistoiminnan toteuttamiselle. Hallinnonaloittain voidaan antaa tarvittaessa ohjeita yhteistoiminnan toteuttamisesta ilman, että siitä säädettäisiin laissa. Ministeriön tehtäviin liittyvän yleisen toimivallan perusteella voidaan ohjata hallintoa ja antaa riittäviä hallinnon sisäisiä määräyksiä.

23 §. Sopimisoikeus. Ehdotuksen tarkoitus on säilyttää nykyisen lainsäädännön mahdollistama sopiminen työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä laista poikkeavalla tavalla. Nykyistä sopimustilannetta on kuvattu yleisperusteluissa. Voimassaolevan valvontalain 8 §:n 2 momenttia vastaavasti säädettäisiin, että sopimusosapuolia ovat työnantajien ja työntekijöiden valtakunnalliset yhdistykset. Valvontalain 8 §:n 3 momenttia vastaavalla tavalla säädettäisiin muista sopimuksen valtakunnallisista työnantajaosapuolista.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lähtökohdiltaan valvontalain 8 §:n 4 momenttia vastaavaa säännöstä paikallisesta sopimisesta. Työpaikkatasolla sopimuksen tekisivät työnantaja ja työsuojeluvaltuutettu taikka muu henkilöstön valtuuttama edustaja. Ellei edustajaa ole valittu niin työntekijäpuolelta sopimuksen tekisivät suoraan henkilöstö tai henkilöstöryhmä. Työpaikkatason sopimuksella voitaisiin poiketa lain yleisistä yhteistoimintavaatimuksista työpaikan olosuhteisiin paremmin soveltuvalla tavalla. Sopimuksen tulisi turvata työntekijöille vähintään saman tasoiset mahdollisuudet käsitellä yhteistoiminnassa työsuojelua koskevia asioita kuin mitä lain soveltaminen tarjoaisi. Sopimus voitaisiin tehdä olemaan voimassa toistaiseksi. Lakisääteinen irtisanomisaika, josta ei voitaisi sopia toisin, olisi kaksi kuukautta irtisanomisesta. Sopijaosapuolet voivat luonnollisesti muuttaa sopimusta ilman irtisanomista. Sopimus sitoisi kaikkia niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen on katsottava edustavan. Edustus voi perustua henkilön asemaan, käytäntöön tai muuhun valtuutukseen. Pykälässä tarkoitettujen sopimusten keskinäisiin suhteisiin vaikuttavat myös työ- ja virkaehtosopimuksia koskevat lait.

24 §. Sopimisoikeuden rajoitukset ja laajennukset. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä luetellaan ensin ne oikeudet, joita ei voi rajoittaa millään 23 §:n tarkoitetulla sopimuksella. Tällaisia oikeuksia olisivat 32 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin, 36 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun oikeus keskeyttää vaarallinen työ ja 37 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuoja. Lainkohdassa käsitteellä rajoittaa tarkoitetaan sitä, että sopimuksilla ei ole mahdollista kaventaa mainituissa lainkohdissa säädettyjä oikeuksia. Sen sijaan sopimuksilla on mahdollista sopia esimerkiksi lain säännöstä laajemmista tiedonsaantioikeuksista.

Pykälän 1 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan millään 23 §:ssä tarkoitetulla sopimuksella ei voisi poistaa 33 §:ssä tarkoitettua työsuojeluvaltuutetun oikeutta saada koulutusta, 34 §:n 1 ja 3 momenteissa tarkoitettua työsuojeluvaltuutetun oikeutta vapautukseen työtehtävistä eikä 35 §:ssä tarkoitettua oikeutta korvaukseen ansion menetyksestä. Tällä tarkoitetaan, että mainitut lainkohdat turvaavat valtuutetun perusoikeuden koulutukseen, työstä vapauttamiseen ja ansioon. Näitä perusoikeuksia ei lain 23 §:n 1 momentissakaan tarkoitetuilla sopimuksilla voida kokonaan poistaa. Mainituilla sopimuksilla on kuitenkin mahdollista rajoittaa näitä oikeuksia sopimalla esimerkiksi tietyistä edellytyksistä koulutukseen osallistumiksi, kuten eräissä koulutussopimuksissa on tehty. Säännöksellä ei ole tarkoitettu rajoittaa valtakunnallisten työ- tai virkaehtosopimusosapuolten sopimusoikeutta nykytilanteeseen verrattuna.

Pykälän 2 momentissa luetellaan ne oikeudet, joita ei voi rajoittaa 23 §:n 3 momentissa tarkoitetulla työpaikkatason sopimuksella. Tällaisia oikeuksia olisivat 29 §:ssä tarkoitettu työntekijöiden oikeus valita työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut sekä 33 §:n 1 momentissa tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta, 34 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun oikeus vapautukseen työtehtävistä, 35 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun oikeus korvaukseen ansion menetyksestä, 40 §:ssä tarkoitettu työsuojelutoimikunnan jäsenen oikeus vapautukseen työtehtävistään ja korvaukseen ansionmenetyksestä ja 41 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan oikeus toimitilaan. Myös tässä momentissa käsitteellä rajoittaa tarkoitetaan samaan kuin edellä 1 momentin osalta on todettu. Paikallisilla sopimuksilla ei ole siten mahdollista kaventaa mainituissa lainkohdissa säädettyjä oikeuksia.

Luettelot ovat tyhjentäviä. Lainkohdan vastaiset sopimusmääräykset ovat mitättömiä. Tällaisilta osin tulee soveltaa tämän lain asiaa koskevia säännöksiä. Yhteistoiminnan järjestämisestä voidaan aina sopia 23 §:n mukaisesti tavalla, jolla turvataan mainitut oikeudet ja työntekijöille vähintään samantasoiset mahdollisuudet osallistua yhteistoiminnassa työsuojelua koskevien asioiden käsittelyyn. Lakiehdotuksella ei ole tarkoitus muutenkaan vaikuttaa voimassa olevien sopimusten mukaisiin järjestelyihin. Jos esimerkiksi työehtosopimuksessa on viitattu kumottavaksi ehdotetun valvontalain pykälään, ei uuden lain voimaantulo muuta työehtosopimusta vaan se edellyttää sopijapuolten sopimusta.

25 §. Työpaikka. Pykälässä määriteltäisiin työpaikkakäsite yhteistoiminnan kannalta. Työpaikalla tarkoitettaisiin toiminnan luonne ja laajuus sekä toimipisteiden ja toimintayksiköiden työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen yhteistoiminnan kannalta alueellisesti ja toiminnallisesti tarkoituksenmukaista yhden tai useamman toimintayksikön tai toimipisteen muodostamaa kokonaisuutta. Pykälässä mainittaisiin sekä toimintayksikkö että toimipiste yksityisellä ja julkisella sektorilla käytettävien nimitysten mukaisesti. Tarkoitus on, että määritelmä kattaisi laajasti toiminnan luonteeseen liittyviä seikkoja ja että yhteistoiminta voitaisiin järjestää työnantajan ja työntekijöiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Määritelmän pohjalta tehtäisiin kokonaisarvio siitä, miten yhteistoiminnan edellytykset voidaan parhaiten turvata.

Työpaikan käsite tulee esille useassakin kohdassa yhteistoiminnan järjestämistä koskevien säännösten soveltamisessa. Erityisesti tämä vaikuttaa edustukselliseen yhteistoimintaan ja työsuojeluvaltuutettujen valintaan. Tavoitteena on, että lakia sovellettaessa työpaikkakäsite määriteltäisiin siten, että yhteistoiminnan osapuolilla on tosiasialliset mahdollisuudet hoitaa tehtäviään. Määritelmä vaikuttaisi suoraan niihin työpaikkoihin, joissa ei ole tehty ehdotuksen 23 §:n tarkoittamaa sopimusta.

26 §. Yhteistoiminnassa käsiteltävät asiat. Voimassa olevassa laista ei selkeästi ilmene, mitkä asiat kuuluvat yhteistoiminnassa käsiteltäviin. Lähinnä asetustasolla kuvataan työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan tehtävät.

Ehdotus rakentuu kahden keskeisen periaatteen varaan. Ensinnäkin laissa säädettäisiin kaikkein keskeisimmät asiat, jotka kuuluvat yhdessä käsiteltäviin. Toiseksi laissa säädettäisiin, millä tavalla näitä asioita käsitellään. Pykälän 1 momentissa ehdotettu luettelo ei ole tyhjentävä. Toisaalta yhteistoiminnassa käsittelyä edellyttävät vain sellaiset asiat, jotka ovat kyseisellä työpaikalla merkityksellisiä.

Pykälän 1 kohdan mukaan käsiteltäisiin yksittäisten työntekijän turvallisuuteen ja terveyteen välittömästi vaikuttavat asiat ja niitä koskevat muutokset. Muutokset tarkoittaisivat myös muutossuunnitelmia.

Pykälän 2 kohdan mukaan yhteistoiminnassa käsiteltäisiin työpaikan vaarojen ja haittojen selvittämisen periaatteet ja toteuttamistapa sekä selvityksessä ja työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksessä esille tulleet työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen yleisesti vaikuttavat seikat. Vaarojen selvittämisellä ja arvioinnilla tarkoitetaan työturvallisuuslain 10 §:n mukaista toimintaa. Sen mukaan vaarojen ja haittojen selvittämiseen kuuluvat fyysisten vaarojen lisäksi henkinen kuormitus ja työyhteisön tilaan liittyvät kysymykset.

Pykälän 3 kohdan mukaan yhteistoiminnassa käsiteltäviin kuuluisi työkykyä ylläpitävään toimintaan liittyvät ja muut työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavat kehittämistavoitteet ja -ohjelmat. Tämä sisältäisi erilaiset hankkeet ja suunnitelmat, joita työpaikoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään.

Pykälän 4 kohdan mukaan käsiteltäisiin sellaiset työn järjestelyyn ja mitoitukseen ja niiden olennaisiin muutoksiin liittyvät asiat, jotka vaikuttavat työntekijöiden turvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn. Työn järjestelyyn tai työn mitoitukseen liittyviä asioita ei käsitellä työsuojelun yhteistoiminnassa siltä osin, kun ne kuuluvat yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/1978) mukaisessa tai muussa vastaavassa menettelyssä käsiteltäviin asioihin. Työsuojelun yhteistoiminnassa asioita voitaisiin käsitellä siltä osin, kun esimerkiksi työntekijöiden määrän tai organisaation muutoksesta saattaa aiheutua työntekijälle fyysistä tai psyykkistä kuormitusta, joka vaikuttaa hänen terveyteensä ja työkykyynsä.

Yhteistoiminnassa käsiteltäisiin 5 kohdan mukaan esimerkiksi työturvallisuuslaissa tarkoitetun työtekijöille annettavan opetuksen, ohjauksen ja perehdyttämisen tapa sekä seuranta. Työturvallisuuslain 14 §:ssä tarkoitetun opetuksen ja ohjauksen kohderyhmänä ovat kaikki työntekijät, mukaan lukien esimiesasemassa olevat työntekijät.

Pykälän 6 kohdan mukaan yhteistoiminnassa käsiteltäisiin työhön, työympäristöön ja työyhteisön tilaan liittyvät, työn turvallisuutta ja terveellisyyttä kuvaavat tilasto- ja muut seurantatiedot. Nämä kattaisivat myös sattuneet tapaturmat, vaaratilanteet, väkivalta- ja sen uhkatilanteet, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä toimenpiteet vastaavien tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi.

Pykälän 7 kohdan mukaan yhteistoiminnassa käsiteltäisiin myös edellä mainittujen asioiden toteutumisen ja vaikutuksen seuranta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että yhteistoimintaan kuuluvat asiat olisi käsiteltävä niiden valmistelu- ja suunnitteluvaihe sekä toteuttaminen huomioon ottaen yhteistoiminnan tavoitteiden kannalta riittävän ajoissa.

Työsuojelun yhteistoimintamenettelyyn kuuluvista asioista säädetään myös muualla lainsäädännössä. Työsuojelun kannalta tärkeimpiä näistä ovat työterveyshuoltolain 8 § ja työturvallisuuslain 9 §:n työsuojelun toimintaohjelmaa koskeva säännös. Työsuojelun toimintaohjelma kuuluu lisäksi yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaan käsiteltäviin asioihin.

27 §. Yhteistoiminta-asioiden käsittely. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi siitä, missä järjestyksessä 26 §:ssä tarkoitetut yhteistoimintaan kuuluvat asiat käsiteltäisiin työpaikalla.

Yhteistoimintaan 26 §:n 1 kohdan mukaan kuuluvat asiat käsiteltäisiin työnantajan tai tämän edustajana toimivan asianomaisen esimiehen ja työntekijän kesken. Työntekijän pyynnöstä tai muuten tarvittaessa työsuojeluvaltuutetulla olisi oikeus osallistua asian käsittelyyn työntekijän kanssa tai hänen edustajanaan. Tarvetta työsuojeluvaltuutetun osallistumiseen voi tulla myös työnantajan taholta. Toiseksi säädettäisiin, että muut 26 §:n tarkoittamat asiat ja laajakantoiset ja työpaikkaa yleisesti koskevat 26 §:n 1 kohdan tarkoittamat asiat käsiteltäisiin työsuojelutoimikunnassa tai sitä korvaavassa yhteistoimintamenettelyssä. Tässä menettelyssä käsiteltäviksi asioiksi ja muutoinkin yhteistoiminnan kehittämiseksi työsuojelutoimikunnan jäsenillä olisi oikeus tehdä esityksiä. Kaikilla työntekijöillä on työturvallisuuslain 18 §:n 3 momentin mukaan oikeus tehdä työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevia ehdotuksia työnantajalle ja saada niihin palaute.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteistoiminta-asioiden käsittelystä sellaisella työpaikalla, jossa ei ole työsuojelutoimikuntaa. Tällaisella työpaikalla yhteistoiminta-asiat käsitellään ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun kanssa. Jos työpaikalle ei ole valittu työsuojeluvaltuutettua, yhteistoiminta-asiat käsiteltäisiin työnantajan ja työntekijöiden kesken soveltuvin osin siten kuin työturvallisuuslain 17 §:ssä säädetään.

Jos työpaikalle on valittu luottamusmies, yhdysmies tai luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa. Sama henkilö voidaan valita edustamaan työntekijöitä kummassakin tehtävässä. Säännöksen tarkoitus on ohjata menettelyä tähän suuntaan.

28 §. Työnantajaa edustava yhteistoimintahenkilö. Työnantajan on nimettävä tässä luvussa tarkoitettua yhteistoimintaa varten edustaja, jollei hän itse toimi tässä tehtävässä. Yhteistoimintahenkilö olisi nykyistä lakia vastaavasti nimeltään työsuojelupäällikkö. Työsuojelupäällikön tehtävänä olisi avustaa työnantajaa ja esimiehiä työsuojelun asiantuntemuksen hankinnassa sekä yhteistyön järjestämisessä työtekijöihin, työterveyshuoltoon, työsuojeluviranomaisiin ja muihin työsuojelun asiantuntijatahoihin. Hänen tehtävänään olisi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin työnantajan ja työntekijöiden välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi työpaikalla sekä toimia työsuojelua koskevan yhteistoiminnan kehittämiseksi.

Työsuojelupäälliköllä tarkoitetaan työnantajan nimeämää henkilöä, jonka tehtävänä on toimia työnantajan edustajana työsuojeluyhteistoiminnassa työntekijöiden kanssa. Lain tarkoittamalla työsuojelupäälliköllä ei siten tarkoiteta varsinaista työsuojelun erityisasiantuntijaa (safety manager), jollaisia monessa työnantajaorganisaatiossa on. Eri asia on, että joskus yhteistoimintatehtävät on delegoitu tällaiselle asiantuntijahenkilölle. Tavanomaista on myös, että yhteistoimintatehtävät on delegoitu jollekin linjaesimiehenä toimivalle työnantajan edustajalle.

Työsuojelun puitedirektiivin 7 artiklassa on säännöksiä erityisiksi vastuuhenkilöiksi nimettävistä työntekijöistä. Nämä säännökset on Suomessa pantu täytäntöön työturvallisuuslaissa. Vastuuhenkilöillä tarkoitetaan linjajohdon edustajina toimivia esimiehiä, joiden tehtävänä on saamiensa toimivaltuuksien mukaan huolehtia työsuojelusta. Työnantajan on työturvallisuuslain 16 §:n mukaan huolehdittava, että sijaisella on riittävä pätevyys ja sopivuus tehtäväänsä.

Työsuojelun puitedirektiivi ei sen sijaan sisällä säännöksiä työsuojelupäälliköstä eikä siitä siten ole haettavissa johtoa työsuojelupäällikön koulutus- tai pätevyysvaatimuksiin. Direktiivi ei tunne erillistä yhteistoimintatehtäviä hoitavaa työnantajan edustajaa. Puitedirektiivin 12 artiklan 3 kohdan tarkoittamilla työntekijöillä, jotka erityisesti osallistuvat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun, tarkoitetaan puolestaan työsuojeluvaltuutettua ja sellaista varavaltuutettua, joka hoitaa valtuutetun tehtäviä (HE 33/1999 vp).

Ehdotuksen mukaan työsuojelupäällikön tulee olla työpaikan ja työn luonne sekä työpaikan laajuus huomioon ottaen riittävän pätevä ja hänellä on oltava riittävän hyvä perehtyneisyys työsuojelusäännöksiin ja työpaikan olosuhteisiin sekä muutoinkin asianmukaiset edellytykset 26 §:ssä tarkoitettujen asioiden käsittelyyn ja yhteistoiminnan järjestämiseen. Työsuojelupäällikön koulutuksen ja muun perehdytyksen tarve on yksilö- ja työpaikkakohtaista. Perehtyneisyyttä ja pätevyyttä tulee ylläpitää ja tarvittaessa tavoitetason saavuttamiseksi täydentää. Työnantaja on vastuussa työsuojelupäällikön pätevyydestä ja toiminnasta samalla tavalla kuin muiden edustajiensa osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa työnantajan velvollisuutta huolehtia siitä, että työsuojelupäälliköksi nimettävällä henkilöllä on yhteistoiminnan kannalta ehdotetun säännöksen tarkoittama pätevyys ja perehtyneisyys. Jos näin ei ole, työnantajan velvollisuutena on huolehtia työsuojelupäällikön asianmukaisesta perehdyttämisestä tai kouluttamisesta. Perehdyttämisen ja kouluttamisen tulee sisältää työpaikan olosuhteisiin nähden tarpeellista tietoa työsuojelusäännöksistä, ennalta ehkäisevistä toimintamalleista sekä työolosuhteiden arviointiin perustuvasta turvallisuuden hallinnasta.

29 §. Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut. Ehdotettu säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan valvontalain 10 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan asetuksen 22 §:ää vastaavaa säännöstä valtuutetun tehtävien hoidosta silloin, kun hän eroaa tästä tehtävästä tai hänen työnsä päättyy.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan uutta säännöstä valtuutetun tehtävän hoitamisesta tilapäisen esteen aikana. Säännös vastaa vakiintunutta käytäntöä. Jos valtuutettu ei tilapäisesti voisi hoitaa tehtäviään esteen vuoksi, varavaltuutettu huolehtii tällöin välttämättömistä tehtävistä, joita ei voi siirtää odottamaan esteen päättymistä. Tilapäinen este voisi tarkoittaa lyhytaikaistakin poissaoloa esimerkiksi vuosiloman tai työmatkan aikana. Välttämätön tehtävä olisi esimerkiksi poissaolon aikaan sattuva työsuojelutarkastukseen osallistuminen, tapaturman tutkinta, työn keskeytysoikeuden käyttäminen tai muu niihin verrattava syy. Varavaltuutetulla olisi tällöin työsuojeluvaltuutetun oikeuksia vastaava oikeus kyseisten tehtävien edellyttämään tiedon saantiin, ajankäyttöön ja ansionmenetysten korvauksiin sekä vaarallisen työn keskeyttämiseen 36 §:n mukaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan asetuksen 7 §:ää vastaavalla tavalla, missä järjestyksessä varavaltuutetut tulisivat varsinaisen työsuojeluvaltuutetun tilalle. Ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hoitaisi se varavaltuutetuista, joka varavaltuutettujen vaalissa on saanut eniten ääniä. Asiasta voidaan kuitenkin sopia toisin 23 §:n mukaisella tavalla.

30 §. Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen valinta. Pykälään ehdotetaan lähtökohdiltaan voimassa olevan valvonta-asetuksen 18—21 § vastaavia säännöksiä valtuutetun valintaan liittyvästä menettelystä. Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut on valittava työntekijöiden järjestämällä vaalilla, joka voi olla myös sopuvaali. Valinta on järjestettävä niin, että työpaikan kaikki työntekijät voivat osallistua siihen ja että se ei aiheuta tarpeetonta haittaa työpaikan toiminnalle. Valinta voidaan toteuttaa myös esimerkiksi järjestämällä mahdollisuus ennakkoäänestykseen tai postiäänestyksen käytöllä.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan uutta säännöstä työnantajan velvollisuudesta antaa työntekijöille tarpeellista tietoa valtuutetun valinnasta. Isoilla työpaikoilla vaalien järjestäminen on vakiintunutta. Työntekijät ovat tietoisia oikeudestaan valita valtuutettu. Näille työpaikoille tulee vaalia koskevaa tietoa asianomaisista ammattiliitoista ja Työturvallisuuskeskuksesta. Pienillä järjestäytymättömillä työpaikoilla saattaa olla epätietoisuutta työntekijöiden oikeudesta valita valtuutettu. Tällöin työnantajan tulisi tiedottaa työntekijöilleen sopivalla tavalla tästä oikeudesta. Pientyönantajalla ei ole usein itselläänkään riittävää tietoa asiasta. Velvollisuus on heille uusi. Sen takia on tärkeää, että työsuojeluviranomaiset kiinnittävät riittävästi tähän huomiota ohjaus- ja neuvontatoiminnassaan. Nykyistä asetusta vastaavasti työnantajan olisi annettava työntekijöiden käyttöön luettelo työpaikalla työskentelevistä työntekijöistä ja tarvittaessa erikseen toimihenkilöasemassa olevista työntekijöistä, luovutettava maksutta työntekijöiden käyttöön hallinnassaan olevia tiloja vaalin toimittamista varten sekä toimittava muutoinkin siten, että vaaliin osallistuminen on mahdollista.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan asetuksen 21 §:ää vastaavaa säännöstä velvollisuudesta ilmoittaa vaalin tuloksesta kirjallisesti työnantajalle.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi tarkastajan velvollisuudesta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos hän havaitsee epätietoisuutta vaalioikeudesta tai vaalin järjestämisestä. Tarpeellisilla toimenpiteillä tarkoitettaisiin pääsääntöisesti tarkastajan ohjeita. Ohjeita annetaan sekä työnantajalle että työntekijöille.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen vaalin ajankohdasta, vaalikelpoisuudesta, ehdokasasettelusta, äänestysmenettelystä ja muusta vaalin järjestämisestä.

31 §. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät. Ehdotetut säännökset työsuojeluvaltuutetun tehtävistä vastaavat yleisesti voimassa olevan valvontalain ja -asetuksen vastaavia säännöksiä. Pykälässä ehdotetaan, että valtuutetun kuuluu oma-aloitteisesti perehtyä tehtäviinsä kuuluviin asioihin. Sanamuodon muutoksella on tarkoitus korostaa työsuojeluvaltuutetun itsenäistä asemaa valtuutetun tehtäviä hoitaessaan. Toisaalta työsuojeluvaltuutettua koskevat työntekijänä varsinaisesta palvelussuhteesta johtuvat velvoitteet. Työsuojeluvaltuutetun oikeudesta saada vapautusta varsinaisista tehtävistään tässä pykälässä tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten säädetään 34 §:ssä.

32 §. Työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin. Pykälään ehdotetaan lähtökohdiltaan voimassaolevan valvontalain 11 §:n 1 momenttia vastaavia säännöksiä työsuojeluvaltuutetun oikeudesta tiedon saantiin. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan siihen nähden lisäystä valtuutetun oikeudesta tutustua työnantajan hallussa oleviin työympäristön ja työyhteisön tilaan liittyviin turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin tehtävän hoidon kannalta tarpeellisiin asiakirjoihin. Tämä liittyy työturvallisuuslain muuttuneeseen sisältöön. Lisäksi valtuutetulla olisi oikeus muutenkin saada työnantajalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintatehtäviensä hoitamista varten. Pykälän 2 momentti vastaa valvontalain 11 §:n 1 momenttiin työterveyshuoltolain uudistuksen yhteydessä tehtyä lisäystä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtuutetun nykyistä vastaavasta oikeudesta saada jäljennöksiä yhteistoimintatehtävän edellyttämässä laajuudessa.

33 §. Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta. Työnantajan velvollisuus huolehtia työsuojeluvaltuutetun koulutuksesta kattaa kaikki lain mukaan valitut valtuutetut ja heidän estyneenä ollessaan tehtäviä hoitamaan joutuvat varavaltuutetut.Ehdotettu säännös tarkoittaa perussäännöstä siitä, että työsuojeluvaltuutetulla on mahdollisuus saada asianmukaista koulutusta. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa valvontalain 10 a §:ää.

Erityisesti uuden työsuojeluyhteistoimintatehtäviin kouluttamattoman valtuutetun osalta on koulutustarpeet ja -järjestelyt tärkeää käsitellä mahdollisimman pian hänen tultua valituksi tehtäväänsä. Käsittelylle ehdotetaan asetettavaksi kahden kuukauden aikaraja valituksi tulemisesta lukien. Työnantajan velvollisuus olisi huolehtia, että koulutustarve käsitellään määräajassa.

Säännös koskisi myös työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hoitavaa varavaltuutettua. Varavaltuutetun koulutustarpeeseen vaikuttaa se, miten laajasti hän hoitaa tehtävää varsinaisen työsuojeluvaltuutetun esteen aikana.

Koulutus tulisi aloittaa niin pian kuin se on mahdollista toimikauden alkamisesta lukien. Koulutuksen sisältöön ja tarpeeseen vaikuttaa valituksi tulleen työsuojeluvaltuutetun aikaisempi kokemus ja koulutus työsuojeluasioissa. Koulutuksen tulisi sisältää tietoa säännöksistä ja ohjeista sekä muista tehtävien hoitamiseen kuuluvista asioista. Nämä käsittäisivät muun muassa työpaikan oloihin nähden tarpeellista tietoa ennaltaehkäisevistä työsuojelutoimenpiteistä sekä työolojen arviointiin perustuvasta työturvallisuuden hallinnasta. Työsuojeluvaltuutettu voi esittää koulutustarpeen ja -järjestelyjen käsittelemistä toimikunnassa.

Lisäksi säädettäisiin, että kouluttamisen on tapahduttava työaikana, jollei 23 §:n mukaisesti ole toisin sovittu. Koulutuksesta ei saisi aiheutua kustannuksia eikä ansion menetyksiä työsuojeluvaltuutetulle eikä varavaltuutetulle. Työmarkkinajärjestöjen asiamukaisilla sopimuksilla sopima koulutus vastaisi ehdotettuja vaatimuksia.

34 §. Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö. Jotta työsuojeluvaltuutettu voisi hoitaa tästä asemasta aiheutuvat 31 §:n mukaiset yhteistoimintatehtävänsä asianmukaisesti, työnantajan olisi 1 momentin mukaan vapautettava työsuojeluvaltuutettu hänen säännöllisistä työtehtävistään sellaiseksi kohtuulliseksi ajaksi, jonka hän tarvitsee työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista varten. Ainoastaan pätevä syy, esimerkiksi kiireellinen työtehtävä, voisi tilapäisesti olla vapautuksen esteenä. Työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista varten tarvittavaa aikaa määrättäessä olisi otettava huomioon hänen edustamiensa työntekijöiden lukumäärä, työpaikan alueellinen laajuus, työskentelypaikkojen lukumäärä ja niissä suoritettavan työn luonne. Huomioon tulee ottaa myös töiden järjestelystä johtuvat ja muut työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavat sellaiset haitta-, vaara- ja kuormitustekijät, joista säädetään työturvallisuuslaissa.

Pykälän 2 momentti sisältää vähimmäissäännöksen työsuojeluvaltuutetun työstä vapauttamisesta. Sikäli kuin työsuojeluvaltuutetun ajankäytöstä on lain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla sopimuksilla sovittu, noudatetaan näitä sopimuksia ja niiden määräyksiä. Myös jatkossa mainituilla sopimuksilla on mahdollista sopia lainsäännöksestä poiketen. Paikallisella sopimuksella sen sijaan työsuojeluvaltuutetun vähimmäisajankäyttöä ei voida kaventaa. Mahdollista on sopia paikallisestikin työpaikalle paremmin soveltuvasta ajankäyttöjärjestelystä, joka kuitenkin takaa työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamiseksi vähintään lain säännöksen tasoisen mahdollisuuden ajankäyttöön.

Useissa, erityisesti suuremmissa työpaikoissa toimihenkilöasemassa olevat työntekijät ovat valinneet oman työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetut. Ehdotetun 34 §:n 2 momentin säännöstä työsuojeluvaltuutetun vähimmäisajankäytöstä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista laajentaa koskemaan useampia saman työpaikan työsuojeluvaltuutettuja. Sen vuoksi oikeus on rajoitettu koskemaan vain yhtä työsuojeluvaltuutettua kullakin työpaikalla. Säännöksen mukaan oikeus neljän tunnin vähimmäisvapautukseen on sen työntekijöiden tai toimihenkilöasemassa olevien työntekijöiden ryhmän valitsemalla työsuojeluvaltuutetulla, jonka ryhmän työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle työstä aiheutuva haitta tai vaara on suurempi. Perinteisesti työntekijäasemassa olevien on katsottu tässä suhteessa olevan suuremman haitan tai vaaran uhan kohteena. Näin on varsinkin, jos tämän henkilöstöryhmän suuruus on selvästi suurempi kuin toimihenkilöiden. Muissa tilanteissa ratkaisu on tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella. Tällöin huomioon otetaan kummankin henkilöstöryhmän suuruus ja heidän suorittamansa työn luonne.

Pykälän 1 momentissa tarkoitettu vapautus on 3 momentin mukaan otettava työsuojeluvaltuutetun töiden järjestelyssä huomioon hänen säännöllisten työtehtäviensä niin edellyttäessä. Työntekijäasemassa olevan työsuojeluvaltuutetun vapautus säännöllisistä työtehtävistään toteutetaan käytännössä yleensä vapauttamalla työsuojeluvaltuutettu tietyksi määrätyksi ajaksi. Vapautus tarkoittaa tällöin hänen vapauttamistaan työsopimuksensa mukaisesta työntekovelvoitteesta sanotuksi ajaksi. Muita työtehtäviään valtuutettu ei saa laiminlyödä. Erityisesti asiantuntijatehtävissä toimivan toimihenkilöasemassa olevan valtuutetun työtehtävät ovat usein senkaltaisia, että vapautus työstä ei aina toteudu edellä kuvatulla tavalla. Usein tällaisten henkilöiden sitoutuneisuus työhönsä myös vaikeuttaa heidän irtaantumistaan valtuutetun tehtäviin. Tällaisessakin tilanteessa työnantajan on vapautettava työsuojeluvaltuutettu työstä siten että valtuutetun tehtävien hoitaminen on tosiasiallisesti mahdollista. Tämän vuoksi on tärkeää, että työnantaja ja toimihenkilö yhdessä selvittävät ja arvioivat tarpeen ja mahdollisuudet järjestellä valtuutetun varsinaisia työtehtäviä siten, että valtuutetun tehtävien hoitaminen on mahdollista. Tarve tällaisiin järjestelyihin riippuu luonnollisesti vapautuksen tarpeesta ja määrästä.

Työsuojeluvaltuutetun ajankäytöstä on laajasti sovittu työmarkkinajärjestöjen välisissä sopimuksissa.

35 §. Työsuojeluvaltuutetun ansion menetyksen korvaaminen. Ehdotettu säännös vastaa lähtökohdiltaan voimassa olevan valvontalain 11 §:n 3 momenttia. Korvaus laskettaisiin sen mukaan, mitä valtuutettu olisi säännöllisessä työssään ansainnut sinä aikana, jona hän hoiti valtuutetun tehtäviä. Siitä, ettei koulutuksesta saa aiheutua kustannuksia eikä ansion menetystä säädettäisiin 33 §:ssä. Asiasta voidaan sopia työmarkkinajärjestöjen sopimuksin tai työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kesken.

36 §. Työsuojeluvaltuutetun oikeus keskeyttää vaarallinen työ. Pykälä koskisi työsuojeluvaltuutetun oikeutta keskeyttää työntekijän hengelle tai terveydelle välitöntä ja vakavaa vaaraa aiheuttava työ edustamiensa työntekijöiden osalta. Voimassa olevasta säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi työnantajan ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaiselle määrättyään valtuutetun keskeyttämän työn jatkamisesta. Ilmoitusvelvollisuus on katsottu tarpeettomaksi, koska käytännössä tällaisia ilmoituksia ei ole tehty ja koska niin työnantaja kuin valtuutettukin voivat aina tarvittaessa pyytää viranomaiselta tarkastusta työpaikalla. Muilta osin pykälä vastaisi sellaisenaan voimassa olevaa lakia.

37 §. Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuoja. Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomissuojaa koskeva säännös olisi sama kuin voimassa olevassa laissa. Sen mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 7 luvun 10 §:ssä säädetään luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta.

38 §. Työsuojelutoimikunta. Työpaikalla, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää, olisi perustettava työsuojelutoimikunta. Toimikunnassa olisivat edustettuna työnantaja sekä työpaikan työntekijät ja toimihenkilöt. Työsuojelutoimikuntaa koskevaa säännöstä sovellettaisiin, jollei sitä korvaavan yhteistoiminnan järjestämisestä sovita toisin siten kuin 23 §:ssä säädetään.

39 §. Työsuojelutoimikunnan valitseminen ja kokoonpano. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan asetuksen 27 §:ää. Lisäksi ehdotetaan, että asianomaiset työsuojeluvaltuutetut olisivat aina jäseninä työsuojelutoimikunnassa. Näin ollen on työsuojelutoimikunnan koosta ja työsuojeluvaltuutettujen määrästä riippuen mahdollista, että muita työntekijöiden tai toimihenkilöiden edustajia ei valita. Työnantajan puolelta toimikunnassa olisi työnantaja itse tai työnantajan sellainen edustaja, jonka tehtäviin toimikunnassa käsiteltävänä olevien asioiden valmistelu kuuluu. Edustajalla tarkoitettaisiin käytännössä linjaorganisaatiossa olevaa henkilöä, jolla on asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen tarvittava osaaminen ja vaikutusmahdollisuudet. Puheenjohtajana toimii, ellei toimikunnassa toisin sovita, työnantaja tai tämän edustaja. Myös työsuojelupäälliköllä on oikeus osallistua toimikunnan kokouksiin silloinkin kun hän ei ole jäsen.

Työsuojelutoimikunnan työntekijöitä ja toimihenkilöasemassa olevia työntekijöitä edustavat muut jäsenet kuin työsuojeluvaltuutetut ja varajäsenet valittaisiin vaalilla, jonka osalta noudatetaan soveltuvin osin, mitä 30 §:ssä on ehdotettu työsuojeluvaltuutettujen vaalista. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä.

40 §. Työsuojelutoimikunnan jäsenen ajankäyttö ja korvaus. Työsuojelutoimikunnan työntekijöitä edustavien jäsenten oikeudesta saada vapautusta heidän säännöllisistä työtehtävistään välttämättömien työsuojelua koskevien tehtävien suorittamista varten ja oikeudesta saada korvaus mainitunlaisten tehtävien johdosta heille aiheutuneesta ansionmenetyksestä sekä korvausta työajan ulkopuolella suorittamistaan tehtävistä olisi soveltuvin osin voimassa, mitä työsuojeluvaltuutetun vastaavista oikeuksista ehdotetaan.

41 §. Työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan toimitila. Työnantajan olisi pykälän mukaan osoitettava hallinnassaan olevista tiloista korvauksetta paikka työsuojeluvaltuutetulle ja työsuojelutoimikunnalle näiden tehtävien hoitoon liittyvien asiakirjojen säilyttämistä ja niihin tutustumista varten sekä tehtävien hoidon kannalta tarpeellisia kokouksia varten.

Työsuojeluvaltuutetulla olisi myös oikeus käyttää työpaikalla yleisesti käytössä olevia tavanomaisia toimisto- ja viestintävälineitä työsuojeluvaltuutetun tehtävien edellyttämässä laajuudessa siten kuin niiden käytöstä 23 §:n mukaisesti sovitaan. Mainituilla välineillä tarkoitetaan esimerkiksi tietokonetta, telekopiolaitetta ja puhelinta, jotka ovat työpaikalla käytettävissä, mutta työnantajalle ei tällä perusteella synny velvoitetta laitteiden hankintaan.

42 §. Yhteinen työsuojeluvaltuutettu. Ehdotettu pykälä vastaa voimassaolevan valvontalain 10 § 2 momentin säännöstä, jossa säädetään samalla työpaikalla työskenteleville eri työnantajien palveluksessa oleville työntekijöille oikeus valita yhteinen työsuojeluvaltuutettu. Säännöksen perustelujen mukaan on pidetty tarkoituksenmukaisena varata mahdollisuus siihen, että eri työnantajien palveluksessa olevat saman työpaikan työntekijät voivat valita yhteisen työsuojeluvaltuutetun edustamaan heitä lain tarkoittamassa yhteistoiminnassa kaikkien työnantajien kanssa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin sellaisilla työaloilla kuten esimerkiksi rakennus- ja ahtausalalla, joilla työsuhteet ovat usein lyhytaikaisia ja samassa työpaikassa työskentelee usein monien eri työantajien työntekijöitä. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitettu muuttaa nykyistä oikeustilaa.

43 §. Salassapitovelvollisuus. Ehdotetussa pykälässä tarkoitetaan työsuojelun yhteistoimintaan osallistuvien henkilöiden osalta salassapitovelvollisuudella samaa asiaa kuin vaitiolovelvollisuudella voimassa olevan valvontalain 5 §:ssä. Tässä luvussa tarkoitettua yhteistoimintatehtävää voi hoitaa ainakin työsuojeluvaltuutettu, työsuojelupäällikkö ja työsuojelutoimikunnan jäsen. Ehdotetun 23 §:n mukaisella sopimuksella voidaan sopia muistakin yhteistoimintatehtäviä hoitavista henkilöistä. Yhteistoimintatehtäviä voi tilanteen mukaan hoitaa muutkin henkilöt. Säännöksen tavoitteena on, että yhteistoiminnassa voitaisiin käsitellä myös luottamuksellisia asioita. Salassa pidettävien asioiden luetteloon ehdotetaan nykyisestä lisättäväksi yritysturvallisuuteen liittyvillä kysymyksillä ja henkilön yksityisyyteen liittyvillä kysymyksillä. Luettelo ei olisi tyhjentävä. Muut vastaavat luottamukselliset seikat olisivat myös salassapidon piirissä. Säännöksen rikkomisesta ei tässä laissa ehdoteta erityistä rangaistusseuraamusta. Mahdollinen rangaistus tuomittaisiin muun lainsäädännön perusteella niin kuin 51 §:ssä ehdotetaan.

III OSA. Muutoksenhaku, ilmoitusvelvollisuudet, rangaistussäännökset ja erinäiset säännökset

6 luku. Oikeusturvakeinot

44 §. Muutoksenhaku työsuojeluviranomaisen päätöksestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valitusoikeudesta työsuojelupiirin työsuojelutoimiston 15 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen. Päätökseen haetaan muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka alueella työsuojelupiirin työsuojelutoimisto sijaitsee. Hallinto-oikeuksien tuomiopiireistä on säädetty valtioneuvoston päätöksellä hallinto-oikeuksien tuomiopiireistä (490/1999). Muutoksenhakuoikeuden edellytykset ehdotetaan yhdenmukaistaviksi siten, että ne määräytyisivät hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaan. Hallinto-oikeuden päätöksestä saa hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaisesti valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lakiehdotuksen 4 luvussa tarkoitetusta sosiaali- ja terveysministeriön tuoteturvallisuusasiassa antamasta päätöksestä valitettaisiin suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen ei edellyttäisi enää valituslupaa. Hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaan valittaa saa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Voimassa olevan valvontalain 18 §:n 3 momentin mukaisesti ehdotetaan, että valitusasia käsiteltäisiin tuomioistuimessa kiireellisesti.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan työsuojeluvaltuutetulle oikeutta hakea muutosta työsuojelutoimiston päätökseen. Säännöksen tarkoituksena on täsmentää työsuojeluvaltuutetun asemaan perustuva valitusoikeus. Työsuojeluvaltuutetun valitusoikeus koskisi ainoastaan päätöksiä, joilla työsuojelutoimisto on myöntänyt luvan poiketa työntekijän suojaksi säädetystä vaatimuksesta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi työsuojelutoimistolle oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen silloin, kun hallinto-oikeus on muuttanut työsuojelutoimiston päätöstä. Säännöksen tavoitteena on varmistaa työsuojeluviranomaisen valvonnan yhtenäisyys ja oikeusvarmuus.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa valvontalakia vastaavasti muutoksenhakukiellosta väliaikaiseen päätökseen. Tarkastajan antama kehotus, väliaikainen käyttökielto tai muu toimenpide ei ole valituskelpoinen päätös. Oikeusturvan kannalta riittää, että hallinto-oikeuden pelkkään täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen haetaan muutosta pääasian yhteydessä.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan valvontalainlain 18 §:n 4 momenttia vastaavaa viittaussäännöstä.

45 §. Muistutus. Pykälässä säädettäisiin käytännön valvontatoimintaa koskevasta muistutusmenettelystä. Ehdotuksen mukaisen muistutuksen kohteena on työsuojelupiirin työsuojelutoimiston tai sen tarkastajan menettely valvontatoiminnassa. Muistutuksella on tarkoitus saattaa asia määräajassa työsuojelutoimiston uuteen harkintaan. Muistutuksen voisi tehdä työnantaja, asianomainen työntekijä tai työsuojeluvaltuutettu, jonka edustamien henkilöiden oikeudesta tai velvollisuuksista on kysymys. Uuden tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi puutteelliset tai ylimitoitetut tarkastustoimet. Menettely vähentäisi tarvetta hallintokanteluun ja ylimääräiseen muutoksenhakuun. Muistutukseen olisi annettava vastaus mahdollisimman nopeasti asian selvittämisestä. Muistutuksen johdosta tehty ratkaisu ei ole valituskelpoinen päätös.

7 luku. Ilmoitukset työsuojelun valvontaa varten

46 §. Työtapaturmasta ja ammattitaudista ilmoittaminen. Tapaturmavakuutuslain (608/ 1948) 39 § velvoittaa työnantajan tekemään ilmoituksen poliisille sellaisesta kuolemaan tai vaikealaatuiseen vammaan johtaneesta työtapaturmasta, jonka johdosta on tehtävä poliisitutkinta. Ilmoitus koskee myös vastaavia tapaturmanluonteisia ammattitauteja. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan valvontalain 22 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa siitä myös asianomaiselle työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle. Vaikealaatuisina on yleensä pidettävä sellaisia vammoja, jotka suurella todennäköisyydellä jäävät pysyviksi ja vaikeuttavat normaaleja toimintoja.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan valvontalain 22 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa valvontaa varten ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan valvontalainlain 22 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä työsuojelutoimiston velvollisuudesta lähettää tiedot salassapitosäännösten estämättä edelleen työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten. Työterveyslaitoksen oikeudesta henkilötietojen käsittelyyn ja työperäisten sairauksien rekisterin pitämiseen siirrettäisiin työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin (159/1978), johon se ehdotettavaa lakia paremmin sopii. Erityistä säännösviittausta ministeriön oikeudesta saada työsuojelutoimistolta esimerkiksi valvonnan ohjausta ja säännösvalmistelua varten tietoja ammattitaudin tai työperäisten sairauksien epäilyistä ei tarvittaisi. Ministeriön tarvitsemat tiedot eivät sisällä henkilötietoja eikä muitakaan arkaluontoisia tietoja.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan valtioneuvostolle valtuussäännöstä tarkempien säännösten antamisesta. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa esimerkiksi ilmoituksen kaavasta tai sähköisestä lähettämisestä.

47 §. Yhteistoimintahenkilöistä ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan että työnantaja on velvollinen ilmoittamaan työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen sekä työsuojelutoimikunnan tai muun sitä vastaavan elimen jäsenten nimet ja yhteystiedot työsuojeluhenkilörekisteriin. Työsuojeluhenkilörekisteristä säädetään työsuojeluhenkilörekisteristä annetussa laissa (1039/2001). Ilmoitus tehdään Työturvallisuuskeskukselle. Jos työnantaja on ministeriö, valtion virasto, laitos tai liikelaitos, ilmoitus tehdään kuitenkin Valtiokonttorille.

48 §. Erityisestä toiminnasta ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan yksityisille työvoimatoimistoille lähtökohdiltaan voimassa olevan valvontalain 21 a §:n mukaista velvollisuutta ilmoittaa toiminnan aloittamisesta asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Säännös koskisi päätoimialanaan yksityisiä työvoimapalveluja julkisesti tarjoavia. Yksityisillä työvoimapalveluilla tarkoitetaan julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 4 luvun 8 §:n 1 momentissa työvoimaviranomaisesta riippumattomia yksityisen tai oikeushenkilön tarjoamia työnvälityspalveluja ja työvoiman vuokrausta sekä muita työnhakuun liittyviä palveluja. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös ulkomailta toimivia yksityisiä työnvälitystoimistoja. Näin yritysten yhdenvertaisuus lisääntyisi ja ulkomailta toimivien yritysten valvontaa voitaisiin tehostaa. Ilmoituksen laiminlyönnistä säädettäisiin rangaistus 51 §:n 2 momentissa.

Valtioneuvoston päätöksen rakennustyön turvallisuudesta (629/1994) 6 §:ssä säädetään päätoteuttajalle velvollisuus tehdä asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle ennakkoilmoitus työmaasta, sen kestosta ja vastuuhenkilöistä. Vastaava säännös on valtioneuvoston päätöksen asbestityöstä (1380/1994) 7 §:ssä, joka velvoittaa työnantajan ilmoittamaan asbestille altistavan toiminnan ilmoittamisesta. Valtioneuvoston päätöksen työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden vaaralta (1155/1993) 17 §:n mukaan työsuojeluviranomaiselle on ilmoitettava, kun ensimmäistä kertaa käytetään vaarallisia biologisia tekijöitä. Nämä ilmoitusvelvollisuudet perustuvat asianomaiseen neuvoston direktiiviin. Valtioneuvoston päätökset on annettu aikaisemmin voimassa olleen työturvallisuuslain nojalla. Aikaisemmin voimassa olleen laivatyöturvallisuuslain nojalla annetuissa valtioneuvoston päätöksissä asbestityöstä (886/1987) ja työympäristöstä aluksessa (417/1981) on myös toiminnan aloittamiseen liittyviä ilmoituksia. Voimassa olevassa työturvallisuuslaissa ei ole säännöksiä toiminnan aloittamisen ilmoittamisesta. Kun kysymys on työsuojelun valvontamenettelyyn liittyvistä ilmoituksista säännökset sopivat paremmin ehdotettuun lakiin kuin työturvallisuuslakiin. Sen vuoksi ehdotetaan pykälän 2 momenttiin säännöstä alkamisilmoituksesta.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ilmoitettavasta työstä ja toiminnasta. Tarkoitus on, että ilmoitusvelvollisuuden laajuus olisi sitä, mitä edellä mainituissa valtioneuvoston päätöksissä säädetään. Tarvittaessa asetuksella voidaan säätää siitä, milloin ilmoitus on viimeistään tehtävä ja mitä menettelyllisiä tietoja ilmoituksen tulee sisältää. Menettelysäännöksiä voitaisiin antaa myös 1 momentissa säädetystä ilmoituksesta.

8 luku. Ilmoitukset muille viranomaisille ja rangaistussäännökset

49 §. Ilmoitus muille viranomaisille. Työsuojeluviranomainen saattaa saada valvontatehtävässään tietoonsa työpaikalla epäkohdan tai puutteellisuuden, jonka valvonta kuuluu toiselle viranomaiselle.

Pykälään ehdotetaan tiedonkulun varmistamiseksi voimassa olevan työsuojelun valvonta-asetuksen 15 §:n mukaista säännöstä tuoteturvallisuudessa havaitun epäkohdan ilmoittamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on yleensä ympäristönsuojeluviranomainen tai tuotevalvontakeskus.

50 §. Rikosasian ilmoittaminen ja käsittely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lähtökohdiltaan voimassa olevaa valvontalain 24 §:ää vastaavaa säännöstä työsuojeluviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa rikos esitutkintaa varten. Ilmoitus olisi 1 momentin mukaan tehtävä, jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty valvottavana olevassa laissa tai rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko lukuun ottamatta rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä säädettyä luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttöä. Rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädettyjä tekoja ovat lisäksi työturvallisuusrikos, työaikasuojelurikos, työsyrjintä, työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen ja työnvälitysrikos. Työsuojeluviranomaisen valvottavana olevista laeista muun muassa työsopimuslaissa, työaikalaissa, vuosilomalaissa ja työturvallisuuslaissa on rangaistussäännöksiä. Ilmoitus tehtäisiin poliisille. Voimassa olevan säännöksen mukaan ilmoitus tehdään viralliselle syyttäjälle, mutta käytännössä useat työsuojelutoimistot ovat sopineet syyttäjän kanssa, että ilmoitus voidaan tehdä suoraan poliisille.

Ehdotetun pykälän 2 momentti vastaa valvontalain 24 §:n 2 momenttia. Lisäyksenä ehdotetaan syyttäjälle velvollisuutta hankkia työsuojeluviranomaiselta lausunto syyteharkintaa varten. Lausunto olisi hankittava ennen kuin syyttäjä päättää syytteen nostamisesta tai syyttämättäjättämisestä. Vastaava säännös oli kumotun työturvallisuuslain (299/1958) 50 §:ssä. Lausunnon antaminen parantaisi työsuojeluviranomaisen asiantuntemuksen osuutta syyttäjän harkinnassa. Ehdotetun työsuojeluviranomaisen kuulemisen yleisenä tavoitteena on riittävän työsuojeluasiantuntemuksen saaminen menettelyn kaikkiin vaiheisiin. Puheoikeus tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä sisältää mahdollisuuden esittää kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Työsuojeluviranomaisen tulee tuoda puolueettomasti esiin asian tutkintaan sekä työsuojeluun liittyviä näkökohtia sekä syytetyn puolesta että häntä vastaan.

Pykälässä ehdotetun menettelyn ulkopuolelle jää nykyistä valvontalain säännöstä vastaavasti rikoslain 47 luvun 6 a §:n tarkoittama luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö, josta säädetään ulkomaalaislaissa.

51 §. Rangaistussäännökset. Pykälään ehdotetaan lähtökohdiltaan voimassa olevaa valvontalakia vastaavat rangaistussäännökset. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan valvontalain 25 §:n 1 momenttia ja 2 momentti 26 §:n 1 momenttia.

Lakiehdotuksen 48 §:ssä tarkoitetusta työtapaturmasta tai ammattitaudista ilmoittamisen laiminlyönyt toiminnanharjoittaja, työnantaja tai tämän edustaja tuomittaisiin työsuojelurikkomuksesta sakkoon. Vastaavasti rangaistaisiin yksityisen työvoimapalvelun tai muun toiminnan alkamisilmoituksen laiminlyönnistä. Työsuojeluvaltuutetun oikeuksien loukkaamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 4 §:ssä. Ehdotukset vastaavat soveltuvin osin valvontalain 25 §:n 3 momenttia.

9 luku. Erinäiset säännökset

52 §. Virka-apu. Pykälässä säädettäisiin poliisin työsuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta. Virka-apua voitaisiin pyytää kaikkeen ehdotettuun valvontatoimintaan, jos se on valvonnan toteuttamiseksi välttämätöntä. Virka-apumahdollisuus kattaisi myös käytettävän asiantuntijan toiminnan. Virka-apua voitaisiin pyytää myös pakkokeinojen tai käyttökiellon täytäntöön panemiseksi.

53 §. Lain ja muiden tietojen nähtävänä pito. Pykälään ehdotetaan voimassa olevan valvontalain 28 §:ää vastaavaa säännöstä lain ja muiden työsuojelutietojen pitämistä nähtävillä työpaikalla.

54 §. Valvonta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi säännöstä 5 ja 7 luvun säännösten valvonnasta. Säännös koskisi sitä ehdotetun lain menettelyä, jota työsuojeluviranomaisen ulkopuoliset ovat velvolliset noudattamaan.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että työsuojeluviranomaiset valvovat tässä laissa tarkoitettua työsuojelun yhteistoimintaa vain niillä työpaikoilla, joiden osalta yhteistoiminnasta ei ole sovittu 23 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Järjestäytyneellä työpaikalla sopimuksen noudattamisen valvonnassa ja sopimuksesta johtuvien epäselvyyksien ratkaisemisessa noudatetaan osapuolten kesken sovittua tai muulla kuin ehdotetulla lailla säädettyä menettelyä.

55 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Tavoitteena on, että ainakin työsuojeluyhteistoimintaa koskeva 5 luku olisi sovellettavissa valittaessa yhteistoimintahenkilöitä 1 päivänä tammikuuta 2006 alkavaksi toimikaudeksi.

Valvontalaki ehdotetaan kumottavaksi kuitenkin siten, että sen 2 a ja 20 a § jäävät edelleen voimaan, kunnes ne erikseen kumotaan. Samalla jäisi toistaiseksi voimaan työsuojeluun liittyvien tarkastuslaitosten hyväksymisestä annettu asetus (18/2000). Säännökset liittyvät sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä olevaan tarkastuslaitosten hyväksymistä ja pätevyysvaatimuksia koskevaan selvitykseen. Sen sijaan valvontalain voimaan tullessa kumoutuvat sen nojalla annettu asetus työsuojelun valvonnasta ja asetus virka- tai työsopimussuhdetta vailla olevien työsuojelun valvonnasta.

1.2. Laki eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004) 12 §:n 1 momentin mukaan lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset ”siten kuin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/1973) säädetään.” Viittausäännökseen muutettaisiin viittaus ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

1.3. Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain 14 §:n muuttamisesta

Toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (693/1976) 14 §:n 5 momentin mukaan siinä viitattujen säännösten noudattamista työsuojeluviranomaiset valvovat ”siten kuin siitä säädetään työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/1973)”. Viittausäännökseen muutettaisiin viittaus ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

1.4. Laki julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 11 luvun 5 §:n muuttamisesta

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 11 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan ”edellä tarkoitetun tietojenantovelvollisuuden sekä 4 luvun 2 ja 8 §:ssä säädettyjen kieltojen noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset sen mukaan kuin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/1973) säädetään.” Tietojenantovelvollisuudesta säädetään 5 §:n 1 momentissa. Sen mukaan yhteistyön edistämiseksi yksityisten työvoimapalvelujen kanssa työvoimaviranomaisten on yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa seurattava yksityisten työvoimapalvelujen kehitystä. Tässä tarkoituksessa on pyydettävä määrätyin väliajoin palvelujen tarjoajilta tai näitä edustavalta yhteisöltä yksityisiä työvoimapalveluja koskevia tietoja, jotka palveluja tarjoavien on annettava. Lain 4 luvun 2 §:ssä säädetään työnvälityksen maksukielloista ja 8 §:ssä lain soveltamisesta yksityiseen työvoimapalveluun. Sen 2 momentissa säädetään, että yksityisissä työvoimapalveluissa on noudatettava 2 §:ssä tarkoitettua työnvälityksen maksukieltoa ja 2 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua tasapuolisuutta, eikä niissä saa tarjota alaikäistä työvoimaa työhön, johon sen ottaminen nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993)mukaan on kielletty.

Työsuojeluviranomainen ei ole valvonut eikä ole tarkoitettu, että sen pitäisi valvoa työvoimaviranomaisen toimintaa vaan lain soveltamista työvoimaviranomaisesta riippumattomien yksityisten työvoimapalvelujen tarjoajiin. Sen takia ehdotetaan 11 luvun 5 §:n 2 momentin viittaussäännöstä muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin tietojen saannin valvonnan lisäksi pelkästään 4 luvun 8 §:ään, jossa säädetään yksityisestä työvoimapalveluista ja lain soveltamisesta niihin. Säännöksen lakiviittaus muutettaisiin viittaukseksi ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Säännösten valvonnassa tulevat noudatettavaksi soveltuvin osin siinä ehdotetut työsuojeluviranomaisen valvontatoimenpiteet. Lähtökohtana on asianmukaisten toimintaohjeiden antaminen. Tarvittaessa voidaan käyttää ankarampia toimenpiteitä ja syyteilmoituksia.

1.5. Laki tapaturmavakuutuslain 64 d §:n muuttamisesta

Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 64 d §:n 1 momentin 2) kohdan mukaan Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on oikeus antaa Työterveyslaitokselle ”työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa anneannetun lain (131/1973) 22 §:n 2 momentin kolmannessa virkkeessä ”mainitut tiedot työperäisten sairauksien rekisteriä varten. Viittaussäännökseen muutettaisiin viittaus työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain (159/1978) ehdotettuun 2 a §:ään, jossa säädettäisiin näistä tiedoista.

1.6. Laki ulkomaalaislain 86 §:n muuttamisesta

Ulkomaalaislain (301/2004) 86 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluviranomainen valvoo 73 §:n 2 ja 4 momentissa säädettyjen velvollisuuksien noudattamista ”siten kuin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioista annetussa laissa (131/ 1973) säädetään”. Viittaussäännökseen muutettaisiin viittaus ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

1.7. Laki yhdenvertaisuuslain 11 §:n muuttamisesta

Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 11 §:n 1 momentin mukaan lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset ”siten kuin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa säädetään.” Viittaussäännökseen muutettaisiin viittaus ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

1.8. Laki työterveyshuoltolain muuttamisesta

Työterveyshuoltolain (1383/2001) 8 §:n 2 momentin, 18 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 24 §:n 2 ja 3 momentin viittaukset työterveyshuollon sisällön käsittelemisestä työpaikalla, työsuojeluviranomaisen valvonnasta ja tietojen luovuttamisesta valvontaa varten lakiin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa (131/1973) muutettaisiin vastaaviksi viittaukseksi ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistyöstä.

1.9. Laki työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain 2 a §:n muuttamisesta

Työterveyslaitos pitää työperäisten sairauksien rekisteriä. Rekisterin pitäminen ja sen tietosisältö perustuvat työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 22 §:ään. Sen mukaan lääkäri on velvollinen ilmoittamaan työperäisten sairauksien epäilystä työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle, joka lähettää ne edelleen työterveyslaitokselle rekisteriä varten. Rekisterin pitämistä koskeva säännös ehdotetaan siirrettäisiin työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin (159/1978). Rekisterin tietosisältöä esitetään samalla täsmennettäväksi. Rekisterin ylläpitoon ja menettelytapoihin ei tehdä muutoksia. Lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa ammattitaudista tai työstä johtuvasta muusta sairaalloisesta tilasta työsuojeluviranomaiselle ja työsuojeluviranomaisen velvollisuudesta toimittaa tiedot työterveyslaitoksen pitämään työperäisten sairauksien rekisteriin säädettäisiin nykyistä vastaavasti työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta ehdotetun lain 46 §:ssä.

Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain nykyinen 2 a §:ään ehdotetaan säännöstä, jossa olennaisesti työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 22 §:ää vastaavasti säädettäisiin rekisterin tietosisällöstä ja rekisterin pitämisen perusteista. Työterveyslaitos tallentaa työperäisten sairauksien rekisteriin työsuojeluviranomaiselta saamansa tiedot: sairastuneen nimi, henkilötunnus, sukupuoli, ammatti, lisäksi työnantajaa ja työpaikkaa (työnantaja, toimiala, työpaikkakunta) sekä altistumisen laatua ja kestoa (altisteet eli ammattitaudin aiheuttajat, altistumisajat altisteittain) koskevat tiedot sekä tiedot sairauden laadusta, toteamisesta, sen aiheuttamasta haitasta ja vakuutuslaitoksen nimi (diagnoosit, sairastumisikä, sairausloman pituus, sairauden toteamisaika ja -paikka, haitta-aste, vakuutuslaitos) sekä tekninen rekisteröintinumero, rekisteröintivuosi ja rekisteröinnin tietolähde. Tietojen luovutuksesta työsuojeluviranomaiselta säädettäisiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta ehdotetun lain 46 §:ssä. Momenttiin ehdotettu rekisterin tietosisältö vastaa lähtökohtaisesti mainittua säännöstä. Lisäksi se kattaisi tiedot, jotka saadaan muilta kuin työsuojeluviranomaisilta.

Momenttiin ehdotetaan täsmennettäväksi rekisterin tietosisältöä siltä osin kuin tiedot saadaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) 64 d § 1 momentin nojalla ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) 22 § 3 momentin nojalla. Työterveyslaitos saisi työperäisten sairauksien rekisteriin niiden nojalla seuraavat tiedot: sairastuneen nimi, henkilötunnus, sukupuoli, ammatti, lisäksi työnantajaa ja työpaikkaa (työnantaja, toimiala, työpaikkakunta) sekä altistumisen laatua ja kestoa (altisteet eli ammattitaudin aiheuttajat, altistumisajat altisteittain) koskevat tiedot sekä tiedot sairauden laadusta, toteamisesta, sen aiheuttamasta haitasta ja vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä (diagnoosit, sairastumisikä, sairausloman pituus, sairauden toteamisaika ja toteamiskerta, sairauden toteamispaikka, haitta-aste, haittaluokka, vakuutuslaitos, rekisteröintinumero, päätös korvattavuudesta, korvauslaji) ja ammattitaudin aiheuttamasta kuolemasta sekä tekninen rekisteröintinumero, rekisteröintivuosi ja rekisteröinnin tietolähde.

Lisäksi ehdotetaan nykyistä vastaavaa viittausta niihin edellä mainittuihin säännöksiin, joiden perusteella työterveyslaitos on oikeutettu saamaan tietoja työperäisten sairauksien rekisteriä varten.

Ehdotettu työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisteri vastaa entistä paremmin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Euroopan yhteisön työtapaturmien ja ammattitautien kirjaamisen ja ilmoittamisen velvoitteita.

1.10. Laki työturvallisuuslain 51 §:n 2 momentin kumoamisesta

Työturvallisuuslain (738/2002) 51 §:n 1 momentissa säädetään yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuudesta huolehtia työnantajien yhteistoiminnasta siinä säädettyjen asioiden hoidossa. Pykälän 2 momentin mukaan yhteistoiminnan käynnistämisessä 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa säädetään työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 9 §:n 2 momentissa. Viitatussa 9 §:n 2 momentissa säädetään tältä osin, että pääurakoitsijan tai vastaavassa asemassa olevan työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin yhteistyön järjestämiseksi. Vastaavaa säännöstä ei sisälly ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistyöstä. Sen vuoksi ja koska säännös on muutenkin ollut vain informatiivinen ehdotetaan se kumottavaksi.

1.11. Laki rikoslain 47 luvun 6 §:n 2 :n kumoamisesta

Rikoslain (39/1889) 47 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan työnvälitysrikoksesta tuomitaan myös se, joka vastoin työsuojeluviranomaisen kieltoa jatkaa työvoiman vuokrausta ulkomaille tai tätä koskevaa julkista ilmoittelua. Työsuojeluviranomaisen toimivalta kiellon antamiseen perustuu työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) 21 a §:ään. Ehdotettuun lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistyöstä ei toimivaltaa kiellon antamiseen sisälly. Sen vuoksi ehdotetaan, että rikoslain 47 luvun 6 §:n 2 momentti kumotaan.

1.12. Laki työsuojeluhallinnosta annetun lain 3 §:n 3 momentin kumoamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö voi työsuojeluhallinnosta annetun lain (16/1993) 3 §:n 2 momentin nojalla siirtää jonkin työsuojeluviranomaisen yleisesti hoitaman valtakunnallisen toimialan tai tehtävän yhden tai tietyn useamman työsuojelupiirin työsuojelutoimiston valvontaan. Ministeriön päätös on pykälän 3 momentin mukaan julkaistava viipymättä ministeriöiden ja valtion viranomaisten määräyskokoelmista annetun lain (189/2000) 1 §:ssä tarkoitetussa oikeusministeriön ylläpitämässä määräyskokoelmassa siten kuin ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (259/2000) säädetään.

Momentin mukaan päätös olisi julkaistava oikeusministeriön ylläpitämässä määräyskokoelmassa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on kuitenkin oma edellä mainitun lain 1 §:ssä tarkoitettu määräyskokoelma. Tarkoituksenmukaista on, että päätös julkaistaan siinä määräyskokoelmassa ja annetaan vain tiedoksi tietoverkossa, jota oikeusministeriö pitää. Sosiaali- ja terveysministeriön hallintolain 3 §:n 2 momentin nojalla antama päätös on ministeriöiden ja valtion viranomaisten määräyskokoelmasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu yleisesti velvoittava sääntö, joka on ilman nimenomaista säännöstäkin julkaistava ministeriön määräyskokoelmassa ja saatettava edellä mainitulla tavalla tietoverkkoon maksutta yleisön saatavaksi. Päätös koskee työsuojeluviranomaisten lisäksi valvottavia työpaikkoja ja velvoittaa työsuojeluviranomaisen valvomassa lainsäädännössä velvoitettuja henkilöitä. Ministeriön toimivallasta päätöksen antamiseen on tämän vuoksi nimenomaan säädetty lailla. Näin olen työsuojelun hallinnosta annetun lain 3 §:n 3 momentti voidaan tarpeettomana kumota.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Työpaikkavalvonnan keskeinen menetelmä on työpaikoilla tehtävät tarkastukset. Ehdotetulla lailla säädettäisiin tavanomaisten työpaikkatarkastusten lisäksi tarkastuksesta tiloissa, jotka kuuluvat perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun (yksityiselämän suojaan sisältyvän) kotirauhan turvan piiriin. Perustuslain 10 §:n 3 momentin nojalla lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perusoikeuksiin kuuluvat myös perustuslain 7 §:n mukaan jokaisen oikeus elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Lisäksi perustuslain 18 §:n mukaan julkisen vallan on nimenomaisesti huolehdittava työvoiman suojelusta. Näin ollen mainitut perustuslain säännökset oikeuttavat säätämään lailla kotirauhan piiriin kuuluvista välttämättömistä työsuojelun valvontatoimenpiteistä. Myös yleissopimus nro 81 ja työsuojelun puitedirektiivi edellyttävät valvontaa ja viranomaisten toimintavaltuuksia kaikessa työssä ilman kotityötä koskevaa poikkeusta. Koska perustuslain säännökset yhtäältä velvoittavat julkista valtaa huolehtimaan työsuojelusta ja toisaalta kansainväliset sopimukset ja yhteisölainsäädäntö sitä edellyttävät, ehdotettujen säännösten voidaan katsoa olevan välttämättömiä työsuojeluun liittyvän valvonnan toteuttamiseksi ja siten sopusoinnussa perustuslain kanssa.

Työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvaa kotirauhan piiriin kuuluvaa työtä on esimerkiksi työturvallisuuslain 5 §:ssä tarkoitettu työ, jota työntekijä sopimuksen mukaan tekee kotonaan tai muussa valitsemassaan paikassa, työnantajan kodissa taikka työnantajan osoituksesta muun henkilön kodissa tai niihin liittyvissä olosuhteissa. Tarkastustoiminnan ulottamista kotirauhan piiriin ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisella säännöksellä 9 §:ssä. Tarkastus voitaisiin tehdä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, jos on perusteltua syytä epäillä työstä tai työolosuhteista aiheutuu vaaraa työntekijän hengelle tai olennaista haittaa tai vaaraa hänen terveydelleen eikä valvontaa voida toteuttaa riittävästi ilman tarkastusta. Menettelyllä turvattaisiin perustuslain 7 §:n mukainen elämän ja henkilökohtaisen turvallisuuden suoja sekä perustuslain 18 §:ssä säädetty julkisen vallan velvollisuus huolehtia työvoiman suojelusta.

Ehdotettu laki sisältää säännöksiä erinäisistä työsuojeluviranomaisen käytettävissä olevista pakkokeinoista. Perustuslain 80 §:n 2 momentin nojalla muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Työsuojelun hallinnosta annetun lain mukaan työsuojeluhallinnon tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön johdolla huolehtia työsuojelun alueellisesta ohjauksesta ja valvonnasta. Työsuojeluhallinnon tulee yleissopimuksen mukaan suorittaa tarkastustehtäviään riippumattomana hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomista ulkopuolisista vaikutuksista. Tästä on säädetty lain 2 §:n 2 momentissa.

Ehdotetut pakkokeinot sisältyvät nykyiseen valvontalakiin. Käyttökieltoa ja muita hallinnollisia pakotteita on työsuojeluhallinnossa sovellettu vuoden 1974 alusta. Myös tuotteiden turvallisuuden valvonnassa voidaan käyttää hallinnollisia pakkokeinoja, joilla pyritään estämään vaatimusten vastaisten tuotteiden pääseminen ja liikkuminen markkinoilla. Valvontalain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 113/ 1992 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että vaikka pakkokeinoja ei ole määritelty yhteisölainsäädännössä, niiden tulee direktiivien asettaman lähtökohdan mukaan olla niin tehokkaita, että vaatimustenvastaisen tuotteen markkinoille luovuttaminen voidaan tarvittaessa estää. Kansallisella markkinavalvonnalla ja siitä johtuvilla toimenpiteillä on vaikutuksia koko Euroopan talousalueella. Markkinavalvonnan tulee olla kansallisesti koordinoitua, markkinavalvonnan toimenpiteiden ja tulosten avoimia ja siten myös muissa Euroopan talousalueen maissa sovellettavissa. Myös hallintolain 67 §:n mukaan viranomainen voi tehostaa kieltoja ja velvoitteita uhilla ja pakotteilla siten kuin siitä erikseen säädetään.

Esityksen 46 § sisältää nykyisen valvontalain 22 §:n säännökset lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa ammattitaudin ja työperäisen sairauden epäilystä työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle. Työsuojelutoimisto lähettää tiedot edelleen Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten. Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan henkilötietolain (523/ 1999) säännöksiä. Valvontalain säännökset Työterveyslaitoksen oikeudesta pitää työperäisten sairauksien rekisteriä ja käsitellä niitä koskevia henkilötietoja siirrettäisiin työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin, jonne ne paremmin sopivat.

Edellä esitetyn perusteella ehdotusten voidaan katsoa olevan työsuojeluun liittyvän valvonnan kannalta välttämättömiä ja siten sopusoinnussa perustuslain kanssa, minkä vuoksi lakiehdotus voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset