Esityksellä uudistettaisiin eläinten kuljetusta koskeva lainsäädäntö. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eläinten kuljetuksesta, joka koskisi sekä elävien selkärankaisten eläinten että soveltuvin osin myös selkärangattomien eläinten kuljettamista. Nykyinen eläinten kuljetusta koskeva lainsäädäntö korjattaisiin vastaamaan perustuslain vaatimuksia.

Lakiin sisältyisivät eläinten kuljettamista koskevan neuvoston asetuksen ulkopuolelle jäävien kuljetusten osalta perussäännökset kuljetuksen yleisistä edellytyksistä, kuljetusvälineestä, eläinten kuormaamisesta ja kuorman purkamisesta. Näistä vaatimuksista voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Neuvoston asetuksen edellyttämien eläinkuljettajalupien, maantieajoneuvojen ja karja-alusten hyväksymistodistusten sekä kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistusten hakemista, myöntämistä ja peruuttamista koskevia säännöksiä sisältyisi lakiin siinä laajuudessa kuin asetuksen täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi laki sisältäisi säännökset eläinten kuljetuksia valvovista viranomaisista ja valvontatoimenpiteistä.

Eläinsuojelulakiin tehtäisiin ehdotetusta eläinten kuljetusta koskevasta laista johtuvat teknisluontoiset muutokset. Rikoslakiin tehtäisiin muutettavaksi ehdotetusta eläinsuojelulainsäädännöstä johtuvat tarkistukset.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 5 päivänä tammikuuta 2007 samalla kun neuvoston asetusta ryhdytään soveltamaan.

Suomen nykyinen eläinten kuljettamista koskeva lainsäädäntö perustuu pääosin eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana annettuun neuvoston direktiiviin (91/628/ETY). Säädöksissä on otettu huomioon myös eläinten suojelemiseksi kansainvälisten kuljetusten aikana tehty eurooppalainen yleissopimus (SopS 18/1975). Lainsäädäntö sisältää lisäksi kansalliseen harkintaan perustuvia säännöksiä, joiden tarkoituksena on turvata eläinten hyvinvointi kaikissa kuljetuksissa.

Euroopan yhteisössä on 22 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 (jäljempänä eläinkuljetusasetus) eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta. Eläinkuljetusasetus sääntelee merkittävää osaa eläinten kuljetuksista, sillä sitä sovelletaan kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan selkärankaisten eläinten kuljetukseen. Eläinkuljetusasetus ei koske kaupallisen toiminnan ulkopuolelle jääviä eläinkuljetuksia eikä myöskään sellaisia eläinkuljetuksia, joissa sairas tai vahingoittunut eläin viedään eläinlääkärin hoitoon ja sieltä pois. Eläinkuljetusasetuksella on muutettu pysähdyspaikkoja koskevaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1255/97 (jäljempänä tarkastusasema-asetus). Eläinkuljetusasetusta ryhdytään soveltamaan 5 päivänä tammikuuta 2007.

Ehdotetussa laissa eläinten kuljetuksesta säädettäisiin eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääville eläinkuljetuksille asetettavista vaatimuksista. Laissa annettaisiin myös eläinkuljetusasetuksen ja tarkastusasema-asetuksen edellyttämät täydentävät säännökset. Laki koskisi kaikkien eläinkuljetusten valvontaa ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Eläinsuojelulakiin tehtäisiin eläinten kuljetuksesta annettavan lain edellyttämät teknisluontoiset tarkistukset.

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Suomen eläinten kuljetusta koskeva lainsäädäntö on kolmiportainen siten, että eläinsuojelulakiin (247/1996) sisältyvät eläinten kuljettamista koskevat perussäännökset. Näihin säännöksiin sisältyvät asetuksenantovaltuudet, joiden mukaan tarkempia säännöksiä voidaan antaa (valtionneuvoston) asetuksella. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa eläinten kuljetusta koskevia tarkempia säännöksiä. Edellä tarkoitettujen valtuutussäännösten perusteella on annettu asetus eläinten kuljetuksesta (491/1996) ja täsmällisemmät eläinten kuljetukselle asetettavat vaatimukset sisältävä maa- ja metsätalousministeriön päätös (27/EEO/96). Eläinten kuljetuksesta annettu asetus, joka on tällä hetkellä eläinten kuljetusta koskeva keskeinen säädös, sisältää paitsi eläinten kuljetuksia koskevia yleisiä vaatimuksia, myös esimerkiksi kuljetusten henkilöstöä, asiakirjoja ja kuljetusten tarkastamista koskevia säännöksiä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä on tarkennettu eri eläinlajien ja kuljetusmuotojen osalta kuljetusvälineelle, eläinten kuormaamiselle ja kuorman purkamiselle sekä eläinten kuormaustiheydelle asetettavia vaatimuksia.

2.1.1. Eläinsuojelulaki

Nykyinen eläinsuojelulaki on tullut voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996. Laki sisältää keskeiset eläinten pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä koskevat periaatteet. Eläinsuojelulaki on yleislaki, joka koskee kaikkea eläinten pitoa ja kaikkia eläimiä. Lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Eläinten kuljetuksen periaatteet

Eläinten kuljetusta koskeva perussäännös sisältyy lain 29 §:ään, jossa säädetään eläinten kuljetukselle asetettavista yleisistä periaatteista. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan eläimen kuljetus on järjestettävä siten, että sille ei aiheudu kuljetuksesta tarpeetonta kipua tai tuskaa. Eläintä on lisäksi suojeltava kuljetuksessa vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Eläintä ei saa kuljettaa, jos eläin on sellaisessa tilassa, että kuljetuksesta voi aiheutua sille tarpeetonta kipua tai tuskaa. Pykälän 2 momentti sisältää eläinten tarkastamista koskevan asetuksenantovaltuuden silloin, kun Suomea sitova kansainvälinen sopimus tai Euroopan yhteisön oikeusjärjestys sellaista tarkastusta edellyttää. Pykälän 3 momentti sisältää asetuksenantovaltuutuksen tarkempien säännösten antamiseen eläinten kuljetuksista, kuljetusten tarkastuksista ja kuljetuksen mukana seuraavista asiakirjoista ja todistuksista sekä valtuutuksen säätää maa- ja metsätalousministeriön asetuksella niistä tarkemmin.

Lupa eläinten kuljettamiseen ja eläin-kuljettajarekisteri

Lain 30 §:n 1 momentissa säädetään tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuva eläinten kuljettaminen, kuljetusvälineen vuokraaminen tai muu luovuttaminen luvanvaraiseksi. Luvan myöntävä viranomainen on lääninhallitus. Euroopan yhteisön ulkopuoliseen maahan sijoittunut eläinkuljettaja puolestaan antaa kirjallisen sitoumuksen eläinsuojelusäädösten noudattamisesta eläinkuljetuksessa. Pykälän 2 momentin mukaan lupa myönnetään, jos hakijalla on asianmukaiset kuljetusvälineet ja hänellä tai hänen palveluksessaan olevalla on eläinten kuljetukseen ja siihen liittyvään käsittelyyn ja hoitoon tarvittavat tiedot ja taidot. Pykälän 3 momentin mukaan lääninhallitus pitää eläinkuljettajarekisteriä toiminnan harjoittamiseen myöntämistään luvista. Elintarviketurvallisuusvirasto pitää valtakunnallista rekisteriä kaikista luvista sekä kolmansien maiden kuljettajien antamista sitoumuksista. Pykälän 4 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden tarkempien säännösten antamiseen eläinkuljettajarekisteristä, vaadittavista pätevyyksistä, tehtävistä, eläinkuljettajaluvan hakemisesta, myöntämisestä ja peruuttamisesta, vaadittavista sitoumuksista, toiminnan valvonnasta ja eläinkuljettajarekisteristä. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia säännöksiä.

Valvonta, tarkastukset ja viranomais-toimenpiteet

Jos on aihetta epäillä, että eläintä kuljetetaan säädösten vastaisesti, lääninhallituksella, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla ja poliisilla on oikeus suorittaa lain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettu tarkastus. Pykälän 2 momentin mukaan poliisi voi suorittaa tarkastuksen eläinkuljetukseen ilman epäilyäkin. Sama oikeus on tarkastuseläinlääkärillä teurastamon tai teurastuspaikan alueella ja rajaeläinlääkärillä rajanylityspaikan tai maastapoistumispaikan alueella. Pykälän 4 momentin mukaan tarkastuksen suorittajalla on oikeus päästä tilaan, jossa eläin on. Tarkastuksessa voidaan tarkastaa eläin, sen kuljetusväline sekä eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet.

Jos tarkastuksessa havaitaan, että eläinten kuljetusta koskevia säädöksiä on rikottu, valvova viranomainen voi antaa eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetun kiellon jatkaa tai toistaa säädösten vastaista menettelyä tai määrätä asiat saatettaviksi lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Lääninhallitus voi tehostaa kieltoa tai määräystä 43 §:n 1 momentissa tarkoitetulla uhkasakolla tai teettämisuhalla. Jos eläinsuojelulliset syyt edellyttävät, viranomainen voi ryhtyä lain 44 §:n 1 momentin mukaisesti välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläin voidaan esimerkiksi toimittaa teurastettavaksi tai lopettaa. Pykälän 2 momentin mukaan poliisilla ja rajaeläinlääkärillä on lisäksi oikeus määrätä eläimet kuljetettavaksi takaisin lähtöpaikkaan tai muutettavaksi reittisuunnitelmaa siten, että eläinten hyvinvointi turvataan.

Selvitykset ja tutkimukset

Elintarviketurvallisuusvirasto ja lääninhallitus voivat lain 48 §:n 1 momentin mukaan määrätä virkaeläinlääkärit suorittamaan selvityksiä ja tutkimuksia eläinkuljetuksissa. Selvityksen tai tutkimuksen suorittajalla on 2 momentin mukaan oikeus päästä eläintilaan. Pykälän 3 momentissa säädetään, että sama oikeus päästä eläinten kuljetustilaan koskee myös ulkomaisia tarkastajia Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen niin edellyttäessä.

2.1.2. Asetus eläinten kuljetuksesta

Eläinten kuljetuksesta annetussa asetuksessa säädetään elävien selkärankaisten eläimien maantie-, rautatie-, meri- ja ilmakuljetuksesta Suomessa, Suomen ja muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä Suomen ja Euroopan yhteisön ulkopuolisten valtioiden välillä. Asetus on annettu eläinsuojelulain 29 ja 30 §:n nojalla, ja se sisältää valtaosan eläinten kuljetusta koskevan direktiivin vaatimuksista. Asetus sisältää 12 lukua, jotka koskevat eläinten kuljettamista koskevia yleisiä vaatimuksia, kuljetusvälinettä, eläinten kuormaamista ja purkamista ja eläinkuljettajarekisteriä. Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat eläinkuljettajaa ja kuljetuksesta vastaavaa henkilöä, eläinkuljetusta seuraavia asiakirjoja, kuljetusta Euroopan yhteisön ulkopuolisesta valtiosta tai yhteisön ulkopuoliseen valtioon, eräiden kotieläiminä pidettävien eläinlajien matkan kestoaikaa ja pysähdyspaikkoja.

Yleiset säännökset

Eläintä ei saa kuljettaa, jollei se ole matkan edellyttämässä kunnossa ja jollei ole huolehdittu eläimen hoidosta kuljetuksen aikana ja määränpäässä. Sairas tai vahingoittunut eläin ei ole perussäännön mukaan kuljetuskuntoinen ellei kyse ole lievästä sairaudesta tai vähäisestä vahingoittumisesta. Kantavien eläinten kuljettamista on myös rajoitettu. Kuljetuksen mukana on oltava henkilö, jonka vastuulla on eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen. Useimmiten tämä on kuljettaja, joka matkan aikana hoitaa asetuksessa säädetyt tehtävät.

Kuljetusväline

Kuljetusvälineen on oltava eläimelle turvallinen, eikä se saa aiheuttaa eläimelle vammoja tai tarpeetonta kärsimystä. Kuljetusvälineen tulee olla riittävän tilava ja muutoinkin varustukseltaan asianmukainen, jotta olosuhteet voidaan pitää eläimille sopivana kuljetuksen aikana. Eläimet on myös voitava tarkastaa. Olosuhteiden tulee olla sellaiset, että eläimet saavat suojan säätä vastaan eivätkä kärsi kylmyydestä, kuumuudesta, vedosta, liiallisesta kosteudesta, haitallisista kaasuista tai jatkuvasta haitallisesta melusta.

Eläinten kuormaaminen

Eläimiä saa kuormata vain puhtaaseen kuljetusvälineeseen ja eläinten kuormaamiseen ja kuorman purkamiseen tulee olla käytettävissä asianmukaiset välineet ja laitteet. Eläimiä on kohdeltava rauhallisesti, eikä niitä saa tarpeettomasti pelotella eikä kiihdyttää. Eläimet tulee samaan kuljetusvälineeseen kuormattaessa erottaa toisistaan eläinlajeittain sekä perussäännön mukaan myös iän, koon, sukupuolen, keskinäisen vihamielisyyden ja kuljetuskuntoisuuden mukaan. Jos eläin joudutaan kytkemään kuljetuksen ajaksi, eläin ei saa siitä vahingoittua. Jos kuljetusvälineessä kuljetetaan eläinten lisäksi muuta kuormaa, se on sijoitettava ja kiinnitettävä siten, että eläinten vahingoittumisen vaaraa estyy.

Lupa eläinten kuljettamiseen ja eläin-kuljettajarekisteri

Eläinsuojelulain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa eläinten kuljettamiseen, kuljetusvälineen vuokraamiseen tai muuhun luovuttamiseen tulonhankkimistarkoituksessa haetaan lääninhallitukselta. Lupahakemuksessa on ilmoitettava asetuksessa säädetyt tiedot. Euroopan yhteisön ulkopuoliseen valtioon sijoittunut eläinkuljettaja antaa vastaavia asioita koskevan eläinsuojelulain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun sitoumuksen Elintarviketurvallisuusvirastolle. Eläinsuojelulain 30 §:n 3 momentissa tarkoitettuun eläinkuljettajarekisteriin talletetaan tiedot eläinkuljettajasta ja eläinten kuljetuksista vastaavista henkilöistä, tiedot eläinten kuljettamiseen käytettävästä kalustosta sekä eräitä muita tietoja.

Eläinkuljettaja, kuljetuksesta vastaava henkilö ja asiakirjat

Tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuvissa kuljetuksissa eläinkuljettajan on huolehdittava siitä, että eläinten kuljetus ja hoito annetaan vain sellaisen henkilön tehtäväksi, jolla on tehtävään tarvittavat tiedot ja taidot. Eläinkuljettajan tulee huolehtia mahdollisesti tarvittavan reittisuunnitelman laatimisesta sekä siitä, että kuljetuksessa noudatetaan säädettyjä matka-, lepo-, syöttö- ja juottoaikoja. Kuljetuksesta vastaavan henkilön tulee huolehtia siitä, että eläimet kuljetetaan määränpäähän viivytyksettä ja että niitä hoidetaan säädösten mukaisesti.

Kuljetuksen mukana olevista asiakirjoista tulee käydä ilmi eläinten alkuperä ja omistaja tai haltija, kuljetuksen lähtöpaikka ja määränpää, sekä lähtöpäivä ja -aika. Pysähdyspaikkoja koskevista yhteisön vaatimuksista ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä tarkoitetun reittisuunnitelman mukauttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:O 1255/97 (pysähdyspaikka-asetus) liitteen II mukainen reittisuunnitelma on laadittava kotieläiminä pidettävien kavioeläinten, nautojen, lampaiden, vuohien ja sikojen yli kahdeksan tuntia kestäviin kuljetuksiin Suomen ja muiden yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä Suomen ja yhteisön ulkopuolisten valtioiden välillä.

Kuljetus Euroopan yhteisön ulkopuolisesta valtiosta tai ulkopuoliseen valtioon

Tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuva kuljetus yhteisön ulkopuolisesta valtiosta on sallittua vain, jos eläinkuljettaja on antanut kirjallisen sitoumuksen kuljetusta koskevien säädösten noudattamisesta ja tämän lisäksi on laadittu eräiden eläinlajien kuljetuksessa vaadittava reittisuunnitelma. Rajaeläinlääkärin on tarkastettava yhteisön ulkopuolisesta valtiosta tuleva eläinkuljetus ja sitä koskevat asiakirjat. Kuljetettaessa kotieläiminä pidettäviä kavioeläimiä, nautoja, lampaita, vuohia tai sikoja yhteisön ulkopuoliseen valtioon siten, että kuljetus kestää yhteisön alueella yli kahdeksan tuntia, rajanylityspaikan tai maastapoistumispaikan virkaeläinlääkärin on tarkastettava eläimet ja niiden kuljetuskuntoisuus.

Eräiden eläinlajien matkan kestoaika

Tulon hankkimiseksi tapahtuva kotieläiminä pidettävien kavioeläinten, nautojen, lampaiden, vuohien ja sikojen kuljetusmatkan kesto ei pääsääntöisesti saa ylittää kahdeksaa tuntia maantie-, rautatie- tai merikuljetuksissa. Kuljetusaikaa voidaan kuitenkin pidentää, jos kuljetusväline täyttää yli kahdeksan tuntia kestäviin eläinkuljetuksiin käytettäville maantieajoneuvoille asetettavista eläinten suojelua koskevista lisävaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 411/98 liitteessä vahvistetut lisävaatimukset ja eläimet saavat levätä, syödä ja juoda siten kuin asetuksessa säädetään. Maantiekuljetuksessa eläinten pidennetyt enimmäiskuljetusajat vaihtelevat eläinlajista ja eläinten hoitovaiheesta riippuen siten, että esimerkiksi vasikoita saa kuljettaa enintään yhteensä 19 tuntia lepojakso mukaan luettuna ja täysikasvuisia nautoja enintään 29 tuntia lepojakso mukaan luettuna. Matkan enimmäiskeston jälkeen eläimet on purettava kuormasta. Lisäksi ne on juotettava ja ruokittava ja niille on annettava vähintään 24 tunnin lepoaika. Myös meri- ja rautatiekuljetuksissa voidaan erityisvaatimukset täyttävällä kuljetusvälineellä kuljettaa eläimiä pääsääntönä olevaa kahdeksaa tuntia pitempään. Asetus sisältää säännöksiä myös eräiden muiden kotieläinten matkan enimmäiskestoajoista.

Pysähdyspaikat

Pysähdyspaikkojen terveyttä, hygieniaa, rakentamista ja tiloja koskevista vaatimuksista säädetään pysähdyspaikka-asetuksessa. Pysähdyspaikka-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pysähdyspaikan hyväksymisestä huolehtii lääninhallitus ja 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta valvonnasta kunnaneläinlääkäri. Eläinten kuljetuskuntoisuuden ennen matkan jatkamista pysähdyspaikalta tarkastaa kunnaneläinlääkäri tai Elintarviketurvallisuusviraston määräämä eläinlääkäri.

2.1.3. Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinten kuljetukselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä säädetään yksityiskohtaisemmin eläinten kuljettamiselle asetettavista vaatimuksista. Päätös sisältää eri eläinlajeille ja erilaisille kuljetusmuodoille vaatimuksia kuljetusvälineestä, kuljetuksenaikaisista tapahtumista ja tilavaatimuksista. Eläinten kuljetusta koskevan direktiivin mukaiset eläinten kuormaustiheydet sisältyvät päätökseen.

2.2. Euroopan yhteisöä koskeva lainsäädäntö

2.2.1. Nykyiset yhteisön säädökset

Euroopan yhteisössä eläinten kuljetusta sääntelee tällä hetkellä neuvoston direktiivi (91/628/ETY) eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 90/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta. Tätä direktiiviä on muutettu neuvoston direktiivillä (95/29/EY). Lisäksi eläinten kuljetuksia yhteisössä sääntelee neuvoston asetus (EY) N:o 411/98 yli kahdeksan tuntia kestäviin eläinkuljetuksiin käytettäville maantieajoneuvoille asetettavista eläinten suojelua koskevista lisävaatimuksista, neuvoston asetus (EY) N:o 1255/97 pysähdyspaikkoja koskevista yhteisön vaatimuksista ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä tarkoitetun reittisuunnitelman mukauttamisesta sekä neuvoston asetus (EY) N:o 1040/2003 asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta pysähdyspaikkojen käytön osalta.

2.2.2. Eläinkuljetusasetus

Euroopan yhteisössä on 22 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston asetus (eläinkuljetusasetus) (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta. Asetusta ryhdytään soveltamaan 5 päivänä tammikuuta 2007 kuitenkin siten, että kuljettajien pätevyystodistusta koskevaa asetuksen 6 artiklan 5 kohtaa sovelletaan 5 päivästä tammikuuta 2008. Asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Asetus mahdollistaa kuitenkin eräistä sitä koskevista poikkeuksista säätämisen kansallisesti.

Soveltamisala

Asetus koskee selkärankaisten elävien eläinten kuljettamista yhteisön alueella sekä erityistarkastuksia, joita viranomaiset tekevät yhteisön tullialueelle saapuville tai sieltä lähteville kuljetuksille. Soveltamisalaa on rajattu tuottajan omilla kuljetusvälineillä laitumelta toiselle tapahtuvan siirtokuljetuksen sekä alle 50 kilometrin kuljetusten osalta siten, että ainoastaan eläinkuljetuksia koskevia yleisiä edellytyksiä ja viranomaisten tarkastuksia koskevia säännöksiä sovelletaan näihin kuljetuksiin. Lisäksi asetusta sovelletaan vain sellaisiin kuljetuksiin, jotka tapahtuvat kaupallisen toiminnan yhteydessä. Eläinlääkärinavun käyttämiseen liittyvät kuljetukset eläinlääkärin vastaanotolle ja sieltä pois on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle.

Määritelmät

Asetus sisältää joukon määritelmiä asetuksessa käytettävistä termeistä kuten esimerkiksi kuljetusmatkasta, kuljetusvälineestä, kuljetuksesta ja eläinkuljettajasta. Kuljetusmatkalla tarkoitetaan koko kuljetustapahtumaa lähtöpaikasta määräpaikkaan, mukaan lukien eläinten kuormasta purkaminen, sijoittaminen ja kuormaaminen kuljetusmatkan aikana. Kuljetusvälineellä tarkoitetaan eläinten kuljetukseen käytettäviä maantie- tai raideajoneuvoja, aluksia ja ilma-aluksia. Kuljetus tarkoittaa eläinten siirtoa, joka tehdään yhdellä tai useammalla kuljetusvälineellä, ja siihen liittyviä toimenpiteitä, myös kuormaamista, purkamista, siirtämistä ja lepoa, siihen asti kunnes eläimet on purettu kuormasta määräpaikassa. Eläinkuljettaja on määritelty luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, joka kuljettaa eläimiä omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun.

Eläinkuljetuksia koskevat yleiset edellytykset

Eläinten kuljettamisen yleisenä periaatteena on, että eläimille ei saa kuljetuksesta aiheutua vammoja tai tarpeetonta kärsimystä. Kuljetettaviksi otettavien eläinten tulee olla kuljetuskuntoisia ja eläimistä tulee huolehtia kuljetuksen aikana. Kuljetus- ja lastausvälineiden on oltava sellaisia, että vältetään vammat ja kärsimykset ja taataan eläinten turvallisuus. Eläimiä käsittelevillä henkilöillä on oltava tarvittava koulutus ja pätevyys ja eläimet on kuljetettava määräpaikkaansa viipymättä. Eläinten tilan tulee olla pinta-alaltaan ja korkeudeltaan riittävä kuljetettaville eläimille. Kuljetuksen aikana eläinten on saatava eläinlajin ja eläimen koon mukaan asianmukaisesti vettä, ravintoa ja lepoa.

Kuljetusasiakirjat

Kuljetusvälineessä on oltava kuljetuksen aikana asiakirjat, joista selviää eläinten alkuperä ja omistaja, lähtöpaikka, lähtöpäivä ja -aika, määränpää ja matkan arvioitu kesto.

Kuljetusten suunnittelua koskevat velvollisuudet

Kuljetusta suunnittelevan on huolehdittava muun muassa siitä, että eläinten kuljetuksesta tehdään sopimus vain sellaisen toimijan kanssa, jolla on eläinten kuljettamiseen tarvittava lupa. Jäsenvaltioiden välisten sekä kolmansista maista ja kolmansiin maihin tehtävien kotieläiminä pidettävien hevosten, nautojen, lampaiden, vuohien ja sikojen pitkissä kuljetuksissa eläinkuljettajien ja järjestäjien on käytettävä reittisuunnitelmaa lukuun ottamatta rekisteröityjen hevosten kuljetusta.

Eläinkuljettajat

Eläinkuljettajina saavat toimia ainoastaan ne, joilla on siihen asetuksen edellyttämä lupa. Luvista säädetään asetuksen 10 ja 11 artiklassa. Eläinten käsittely saadaan antaa vain sellaiselle henkilökunnalle, jolla on asetuksen edellyttämä koulutus. Kotieläiminä pidettävien hevosten, nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan kuljetukseen tarkoitettua maantieajoneuvoa saa kuljettaa ja eläinten hoitajana toimia vain henkilö, jolla on asetuksessa tarkoitettu pätevyystodistus.

Kuljetusvälineen tarkastus ja hyväksyntä

Pitkiä eläinkuljetuksia maanteitse saa suorittaa vain, jos kuljetusväline on tarkastettu ja hyväksytty 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Myös karja-aluksilta edellytetään tarkastusta ja hyväksymistä.

Keräyskeskukset

Asetus sisältää säännöksiä, jotka koskevat keskuksia, joihin eläimiä kerätään edelleen kuljettamista varten. Suomessa ei ole keräyskeskustoimintaa.

Eläinkuljettajalupa

Toimivaltaisen viranomaisen antama lupa eläinkuljetusten suorittamiseen on joko alle kahdeksan tunnin kuljetuksiin tarkoitettu lupa tai lupa, joka oikeuttaa myös yli kahdeksan tunnin niin sanottuihin pitkiin eläinkuljetuksiin. Asetus sisältää luvan myöntämistä koskevia säännöksiä. Lupa on voimassa enintään viisi vuotta. Kullekin eläinkuljettajaluvalle annetaan tunnistenumero ja toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä myöntämistään luvista kirjaa. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen tulee kirjata pitkiin kuljetuksiin oikeuttavat luvat sähköiseen tietokantaan. Eläinkuljettajan nimen ja lupanumeron on oltava yleisesti saatavilla luvan voimassaolon ajan.

Pitkät eläinkuljetukset

Toimivaltaiselle viranomaiselle on asetettu velvollisuus tehdä tarkastuksia ennen tavallisimpien tuotantoeläinten pitkiä kuljetuksia. Viranomaisten tulee näissä tarkastuksissa muun muassa varmistaa reittisuunnitelman paikkansapitävyys, eläinkuljettajalupa, ajoneuvon hyväksymistodistus ja kuljettajien pätevyystodistus. Myös pitkän eläinkuljetuksen eri vaiheissa viranomaisilla on velvollisuus suorittaa tarkastuksia säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Viranomaisten on varmistettava, että tarkastajat ovat asianmukaisesti koulutettuja ja että heillä on tarvittavat välineet valvontalaitteiden ja paikannusjärjestelmän kirjaamien tietojen tarkistamiseksi.

Koulutus ja pätevyystodistus

Eläinkuljettajille on oltava tarjolla eläinkuljetusasetuksen tarkoittamaa koulutusta. Tavallisimpien tuotantoeläinten kuljettajille annetaan 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu pätevyystodistus, joka on asetuksen liitteessä olevan mallin mukainen.

Maantiekuljetusvälineen hyväksymistodistus

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava pitkiin eläinkuljetuksiin tarkoitettu ajonneuvo. Hyväksymisestä on annettava hyväksymistodistus, joka on asetuksen liitteessä olevan mallin mukainen. Viranomainen rekisteröi hyväksymistodistukset sähköiseen tietokantaan siten, että kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset voivat nopeasti tunnistaa ne. Hyväksymistodistuksia koskevaan artiklaan sisältyy jäsenvaltioille annettu mahdollisuus myöntää poikkeuksia kyseisen artiklan sekä liitteessä olevien tavallisimpien kotieläinten pitkiä kuljetuksia koskevista lisävaatimuksista sekä sikojen jatkuvaa juottoa koskevasta vaatimuksesta silloin, kun ajoneuvoa käytetään enintään 12 tunnin kuljetusmatkoihin ja kyseessä on lopullisen määräpaikan saavuttaminen.

Karja-alusten hyväksymistodistus ja eräät tarkastukset

Jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen antaa asetuksessa olevat vaatimukset täyttävälle karja-alukselle hyväksymistodistuksen, jolle annetaan myös tunnistenumero. Toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus pitää kirjaa hyväksytyistä karja-aluksista. Hyväksymistodistukset on rekisteröitävä sähköiseen tietokantaan.

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava alukset ennen eläinten kuormaamista eläinsuojelullisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi ja valvottava lisäksi ennen kuormaamista tai kuorman purkamista ja sen aikana eläinten kuljetuskuntoisuutta ja eläinten hoitoa ja kohtelua koskevien vaatimusten noudattamista.

Rajatarkastusasemat ja poistumispaikat

Jäsenvaltion viranomaisen on tarkastettava eläinten kuljetuskuntoisuus, kuljetusväline, eläinkuljettajalupa, kuljettajan pätevyystodistus ja muiden kuljetuksen edellytyksenä olevien säännösten noudattaminen, kun eläimet saapuvat poistumispaikkaan tai rajatarkastusasemalle. Jos viranomainen katsoo, että eläimet eivät ole kuljetuskuntoisia, eläimet on purettava kuormasta ja hoidettava asianmukaisesti.

Hätätoimenpiteet, jos kuljettaja ei noudata säännöksiä

Jos toimivaltainen viranomainen huomaa, että säännöksiä ei ole noudatettu, sen on toteutettava tai vaadittava eläimistä vastaavaa henkilöä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Viranomaisen on perittävä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset asianmukaisella tavalla. Toimenpiteitä voivat tapauksesta riippuen olla esimerkiksi kuljettajan vaihtaminen, ajoneuvon tilapäinen korjaaminen, eläinten tai osan eläimistä siirtäminen toiseen kuljetusvälineeseen, eläinten palauttaminen lähtöpaikkaan tai suorinta tietä kuljettaminen määräpaikkaan, eläinten purkaminen kuormasta ja sijoittaminen asianmukaiseen tilaan hoitoa varten ongelman selvittämisen ajaksi. Lisäksi eläimet voidaan lopettaa, jos muuta keinoa ei ole käytettävissä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Viranomainen voi antaa luvan eläinten kuljettamiseksi tapauksessa, jossa edellä mainittuja toimenpiteitä on tehty eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta kuljetus tapahtuu kuitenkin joiltakin osin säännösten vastaisesti. Viranomaisen tekemistä päätöksistä ja niiden perusteista on ilmoitettava viipymättä eläinkuljettajalle sekä eläinkuljettajaluvan antaneelle viranomaiselle.

Rikkomukset ja rikkomuksista ilmoittaminen

Toimivaltaisen viranomaisen toteamista rikkomuksista on välittömästi ilmoitettava sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on antanut eläinkuljettajaluvan tai kuljetusvälinettä koskevan hyväksymistodistuksen. Jos kuljettaja on osallisena rikkomuksessa, ilmoitus on lisäksi tehtävä sille viranomaiselle, joka on antanut kuljettajalle pätevyystodistuksen.

Toimivaltainen viranomainen, joka on saanut ilmoituksen säännösten rikkomisesta, voi tapauksesta riippuen vaatia eläinkuljettajaa korjaamaan epäkohdat ja varmistamaan sen, että ne eivät pääse toistumaan. Viranomainen voi myös edellyttää lisätarkastuksia tai peruuttaa eläinkuljettajaluvan tilapäisesti tai kokonaan; samoin kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen. Kuljettajan tai hoitajan pätevyystodistus voidaan myös peruuttaa tilapäisesti tai kokonaan, jos rikkomus osoittaa, että asianomaisella ei ole riittäviä eläinkuljetuksessa tarvittavia tietoja tai taitoja.

Viranomaistarkastukset

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä eläinten, kuljetusvälineiden ja eläinkuljetuksia koskevien asiakirjojen tarkastuksia, joilla varmistetaan eläinkuljetuksia koskevien säännösten noudattaminen.

Liitteet

Eläinkuljetusasetus sisältää viisi liitettä, joista liite I koskee teknisiä sääntöjä. Se on edelleen jaettu seitsemään lukuun, jotka käsittelevät eläinten kuljetuskuntoisuutta, kuljetusvälineitä, kuljetuskäytäntöjä, karja-aluksia ja kontteja kuljettavia aluksia koskevia lisäsäännöksiä, juotto- ja ruokintavälejä sekä kuljetusmatka-aikoja ja lepojaksoja, kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkiä kuljetuksia koskevia lisäsäännöksiä ja tilaa koskevia vaatimuksia. Liite II käsittelee reittisuunnitelmaa, johon kuuluu viisi eri osaa. Liite III sisältää määrämuotoiset lomakkeet eläinkuljettajaluville, kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistukselle ja pitkään kuljetukseen käytettävän maantiekuljetusvälineen hyväksymistodistukselle. Liitteessä IV on eläinten kuljettajilta ja hoitajilta edellytettävän koulutuksen sisältöä koskevat vaatimukset ja liitteessä V kansainvälisiä sopimuksia koskevia asioita.

2.2.3. Neuvoston asetus (EY) N:o 1255/97 pysähdyspaikkoja koskevista yhteisön vaatimuksista ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä tarkoitetun reittisuunnitelman mukauttamisesta

Pysähdyspaikkoja koskevaa neuvoston asetusta on muutettu pysähdyspaikkojen käytön osalta neuvoston asetuksella (EY) N:o 1040/2003. Sen lisäksi eläinkuljetusasetuksella on muutettu pysähdyspaikkoja koskevaa asetusta. Tämän muutoksen yhteydessä pysähdyspaikat ovat muuttuneet nimeltään tarkastusasemiksi. Lisäksi eläinkuljetusasetuksella on muutettu eräitä tarkastusasemien tarkastuksia, valvontaa ja hyväksymistä koskevia säännöksiä sekä asetuksen liitteen osaa A, joka käsittelee terveyttä ja hygieniaa koskevia toimenpiteitä ja osaa B, joka koskee aseman rakentamista ja sen vaatimia tiloja.

Tavallisimpien tuotantoeläinten kuljetuksen enimmäiskestoajan täytyttyä eläimet on purettava tarkastusasemalle lepoa, syöttämistä ja juottamista varten. Tarkastusasema-asetuksessa vahvistetaan asemiin sovellettavat vaatimukset, joiden tarkoituksena on varmistaa sinne purettujen eläinten kannalta mahdollisimman hyvät olosuhteet eläinten asianmukaista syöttämistä, juottamista ja levon antamista varten. Lisäksi asemalle on asetettu niiden suunnitteluun, rakentamiseen, varusteluun ja käyttöön liittyviä eläinten terveyttä ja hygieniaa koskevia vaatimuksia.

Toimivaltainen viranomainen hyväksyy tarkastusaseman ja antaa sille hyväksymisnumeron. Tarkastusaseman tulee täyttää asetuksessa säädetyt vaatimukset, joiden täyttymisen toimivaltainen viranomainen tarkastaa. Asemalle tehdään vähintään kaksi kertaa vuodessa tarkastus, jolla edellytysten täyttyminen varmistetaan. Tämän lisäksi asema on sellaisen virkaeläinlääkärin valvonnassa, joka huolehtii asetuksen säännösten noudattamisesta. Ennen eläinten kuormaamista matkan jatkamista varten virkaeläinlääkärin tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräämän eläinlääkärin on tarkastettava eläinten kuljetuskuntoisuus.

Myös eläinkuljetusasetuksen pysähdyspaikka-asetukseen tuomaa muutosta ryhdytään soveltamaan 5 päivänä tammikuuta 2007.

2.3. Ulkomaiden lainsäädäntö

Eläinkuljetusasetus tulee voimaan samaan aikaan kaikissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa. Kaikissa jäsenvaltioissa on käynnissä asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien säädösten valmistelu sekä asetuksen ulkopuolelle jääviä eläinkuljetuksia koskevien säädösten valmistelu. Tietoa siitä, millaista lainsäädäntöä eri maissa tulee eläinkuljetuksista olemaan, ei ole vielä yksityiskohtaisesti käytettävissä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, kuljetaanko niitä kaupalliseen toimintaan liittyen vai muista syistä. Tärkeintä eläinten hyvinvoinnin kannalta on, että kuljetusta koskevat keskeiset eläinsuojelulliset periaatteet täyttyvät, eikä eläimille aiheudu kuljetuksesta tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä.

Pohjoismaisella tasolla on käynnissä Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamana työryhmätyö, jonka tarkoituksena on selvitellä asetuksen toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä. Työryhmä pyrkii myös siihen, että asetusta toimeenpantaessa eri pohjoismaissa löydettäisiin samantasoisia tai samantyyppisiä ratkaisuja esille tuleviin käytännön kysymyksiin. Samantyyppisiä ratkaisuja saattaisi löytyä esimerkiksi eläinkuljettajien koulutuksen järjestämisessä. Myös useat yhteisön jäsenvaltiot ovat epävirallisissa yhteyksissä todenneet, että komission tulisi järjestää kokous, jossa eläinkuljetusasetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä kysymyksistä voitaisiin keskustella.

2.4. Nykytilan arviointi

Lainsäädännön sisältö

Suomen voimassa oleva eläinten kuljetusta koskeva lainsäädäntö täyttää sisällöltään eläinten kuljetusta koskevan direktiivin asettamat vaatimukset ja nykyisellä sääntelyllä on voitu turvata eläinten hyvinvointi kuljetusten aikana sekä kuljetusten valvonta. Tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuva eläinten kuljettaminen vastaa tasoltaan hyvin myös yhteisön muiden jäsenvaltioiden vastaavien eläinkuljetusten eläinsuojelullista tasoa. Eläinkuljetusten viranomaisvalvonta toimii asianmukaisesti ja tehokkaasti.

Säädöstaso

Eläinten kuljetusta koskevan lainsäädännön säädöstaso ja sääntelyn täsmällisyys ei vastaa kaikilta osin perustuslain vaatimuksia. Eläinten kuljetusta koskevista vaatimuksista on säädetty eläinsuojelulain 29 ja 30 §:ssä sekä niihin sisältyvien laajojen asetuksenantovaltuuksien nojalla eläinten kuljetuksesta annetulla (valtioneuvoston) asetuksella ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Sääntelyä korjattiin eläinsuojelulain muuttamisesta annetulla lailla (300/2006; HE 203/2005 vp) sisällyttämällä lain 30 §:ään säännökset eläinkuljettajaluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta. Kuitenkin muun muassa eläinkuljettajarekisteriä koskevat säännökset sisältyvät edelleen pääosin edellä mainittuun asetukseen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin tarkoittaman henkilötietojen suojaa koskevan vaatimuksen huomioon ottamiseksi rekisterin tietosisältöä ja tietojen säilytysaikaa sekä tietojen luovuttamista koskevien säännösten tulisi olla lain tasolla. Lain 29 ja 30 §:stä puuttuvat myös valtaosin ne perussäännökset, joita tarkempia säännöksiä asetuksenantovaltuutus koskisi. Valtuutussäännökset eivät tämän vuoksi myöskään täytä niiltä perustuslain 80 §:n 1 momentin edellyttämää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta.

Eläinkuljetusasetus

Eläinkuljetusasetus on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Asetuksella on kumottu eläinten kuljetusta Euroopan yhteisössä koskenut direktiivi, jonka täytäntöönpanoon Suomen eläinkuljetusta koskeva lainsäädäntö on pääosin perustunut. Direktiivi on koskenut eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuvaa eläinten kuljettamista (englanniksi transport of commercial nature). Eläinkuljetusasetusta taas sovelletaan kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan kuljetukseen (englanniksi transport in connection with an economic activity) siten kuin eläinkuljetusasetuksen 1 artiklassa säädetään. Eläinkuljetusasetus voisi kattaa siten esimerkiksi pieneläinhoitoloiden palveluun eräissä tapauksissa sisältyvän eläinten kuljettamisen, eläinhoitolan ja kunnan väliseen löytöeläimiä koskevaan sopimukseen mahdollisesti sisältyvän kuljetuksen ja matkailuyrittämiseen liittyvän rekikoirien kuljettamisen. Lisäksi myös sellainen ravihevosten ammattimaisen valmentamispalvelun tarjoaminen, johon sisältyy hevosten kuljettamista, voisi kuulua eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan piiriin. Nämä kuljetukset eivät pääsääntöisesti ole sisältyneet nykyisen lainsäädännön tulkintakäytännön mukaan tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuvan kuljetuksen käsitteeseen. Eläinkuljetusasetuksen soveltaminen edellyttää täydentävien säännösten antamista muun muassa toimivaltaisista viranomaisista, rangaistuksista ja eräistä lupia ja todistuksia koskevista asetuksen säännöksistä.

Yleiset tavoitteet

Esityksen yleisenä tavoitteena on turvata eläinten hyvinvointi ja taata nykyiseen tapaan hyvä eläinsuojelullinen taso kaikissa eläinkuljetuksissa. Eläimen kannalta ei ole merkitystä sillä, missä tarkoituksessa sitä kuljetetaan, joten kuljetuksen periaatteet ja kuljetukselle asetettavat vaatimukset noudattelevat pitkälti samoja linjoja kaikissa eläinkuljetuksissa. Tarkoituksena on, että myös eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien eläinkuljetusten osalta noudatettaisiin samoja eläinsuojelullisia periaatteita kuin kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvissa kuljetuksissa.

Säädöstason korjaaminen ja sääntelyn toteuttaminen

Eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä eläinkuljetuksia koskevien perussäännösten, perustuslain edellyttämien säännösten sekä eläinkuljetusasetusta täydentävien säännösten sisällyttäminen eläinsuojelulakiin merkitsisi useiden uusien, yksinomaan eläinten kuljetusta koskevien pykälien lisäämistä eläinsuojelulakiin. Eläinsuojelulaki on kuitenkin syytä säilyttää kaikkea eläintenpitoa, eläinten kohtelua ja käsittelyä koskevana yleislakina. Tämä eläinsuojelulain jokaista eläimen omistajaa ja haltijaa koskeva tarkoitus saattaisi hämärtyä, jos lakiin otettaisiin lukuisia yksinomaan eläinten kuljetusta koskevia pykäliä. Tällainen sääntely myös muuttaisi eläinsuojelulain rakennetta ja systematiikkaa tarpeettomasti. Eläinten kuljetus ei ole myöskään toisaalta varsinaista eläintenpitoa. Esimerkiksi tuottajan eläintenpito päättyy, kun eläin kuormataan teurastamolle toimitettavaksi toisen toiminnanharjoittajan (eläinkuljettajan) toimesta.

Edellä olevasta johtuen on pidettävä tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna säätää eläinten kuljetuksesta oma erillinen laki. Eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien kuljetusten osalta lakiin sisällytettäisiin perussäännökset kuljetuksen yleisistä edellytyksistä, kuljetusvälineestä, eläinten kuormaamisesta ja kuorman purkamisesta. Näistä vaatimuksista voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Eläinkuljetusasetuksen edellyttämien eläinkuljettajalupien, maantieajoneuvojen ja karja-alusten hyväksymistodistusten sekä kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistusten hakemista, myöntämistä ja peruuttamista koskevia täydentäviä säännöksiä sisältyisi lakiin siinä laajuudessa kuin asetuksen täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi laki sisältäisi säännökset eläinten kuljetuksia valvovista viranomaisista ja valvontatoimenpiteistä. Eläinsuojelulakiin tehtäisiin teknisluonteiset tarkistukset poistamalla laista eläinten kuljetusta koskevat maininnat, joita vastaavat säännökset sisällytettäisiin puolestaan eläinten kuljetuksesta säädettäväksi ehdotettuun lakiin.

4.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Uuden keskusviranomaisen, Elintarviketurvallisuusviraston perustaminen siirtää 1.5.2006 lukien resursseja eläinten hyvinvointiasioiden käsittelystä maa- ja metsätalousministeriöstä uuteen virastoon eläinten hyvinvointia koskevien tehtävien hoitoa varten eikä resurssien lisäys lakiehdotuksen vuoksi ole tarpeen.

Lääninhallituksissa käsiteltävien eläinkuljettajalupien lukumäärä tulee hiukan kasvamaan eläinkuljetusasetuksen voimaantullessa. Soveltamisalan vähäinen laajentuminen ja selkeytyminen nykyisestään lisää luvan tarvitsevien kuljettajien määrää. Eläinkuljettajalupien määrän arvioidaan kasvavan nykyisestä 440:stä eläinkuljettajaluvasta hieman yli 500:aan lupaan. Pitkiin kuljetuksiin käytettävien ajoneuvojen määrä on 20—25 % koko maantiekalustosta. Näiden ajoneuvojen osalta edellytetään hyväksymistä lääninhallituksissa. Eläinten kuljettaminen tulonhankkimistarkoituksessa on tälläkin hetkellä luvanvaraista toimintaa ja lääninhallitus on lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä tarkastanut kuljetuskaluston asianmukaisuuden. Luvista samoin kuin hyväksymisistä ja kuljettajien pätevyystodistusten laatimisista aiheutuvat kustannukset katetaan lääninhallitusten perimillä käsittelymaksuilla nykyiseen tapaan.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Toimeenpanotehtävien ja operatiivisten toimintojen siirto maa- ja metsätalousministeriöstä uuteen keskushallinnon viranomaiseen Elintarviketurvallisuusvirastoon siirtää myös ministeriön henkilöstöresursseja eläinten hyvinvoinnin osalta eläinten kuljetusta koskevien säädösten täytäntöönpanon ja noudattamisen valvontaan. Samalla kun Elintarviketurvallisuusvirastoon siirtyvälle henkilöstölle tulee uusia, esimerkiksi eläinkuljettajien koulutuksen järjestämiseen liittyviä tehtäviä, lakkaavat henkilöstön säädösvalmisteluun ja kansainväliseen toimintaan liittyvät tehtävät. Lääninhallitukset myöntäisivät nykyiseen tapaan eläinkuljettajaluvat toiminta-alueellaan. Pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantieajoneuvoille tarvittava hyväksymismenettely olisi uusi tosin varsin vähäinen tehtävä lääninhallituksissa. Nykyäänkin kuljetusvälineiden asianmukaisuus ja säädösten täyttyminen on tarkastettu eläinkuljettajaluvan käsittelyn yhteydessä, joten mitään merkittävää muutosta ei tältä osin ole tapahtumassa. Sekä lupakäsittelyjä että hyväksymisiä voidaan lisäksi pitää pitkälti kertaluonteisina eikä niillä ole merkittäviä vaikutuksia lääninhallitusten työhön.

4.3. Elinkeinotoimintaan kohdistuvat vaikutukset

Eläinten kuljettamista kaupallisen toiminnan yhteydessä harjoittavat joutuvat hakemaan luvan lääninhallitukselta toimintaansa varten kuten tälläkin hetkellä. Eläinkuljetusasetuksessa säädetyistä eläinkuljettajaluvista, pitkien kuljetusten maantieajoneuvojen tarvitsemista hyväksymisistä ja kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistuksista lääninhallitus perii maksut valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti. Tästä aiheutuu elinkeinonharjoittajille nykyiseen verrattuna jonkin verran lisäkustannuksia, joita ei kuitenkaan voida pitää merkittävinä itse toimintaan nähden.

Eläinten kuljettamiseen käytettävälle kuljetuskalustolle asetettavat vaatimukset noudattelevat pääosin nykyisiä vaatimuksia. Eläinkuljetusasetus sisältää eräiden eläinlajien pitkiä kuljetuksia koskevan vaatimuksen paikannusjärjestelmästä. Vaatimus koskee asetuksen voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2007 ensimmäistä kertaa käyttöön otettavia maantieajoneuvoja ja vanhempia ajoneuvoja 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen. Valtaosassa pitkiin kuljetuksiin käytettävissä ajoneuvoissa on jo paikannusjärjestelmä, joten vaatimus ei aiheuta juurikaan lisäkustannuksia. Ajoneuvon rakenteeseen kohdistuvia lisäkustannuksia aiheutuu niille pitkiä kuljetuksia suorittaville elinkeinonharjoittajille, joiden maantiekuljetusvälineen vesisäiliöiden kokonaiskapasiteetti on alle 1,5 % hyötykuormasta. Esimerkiksi 10 000 kg:n hyötykuormalle vaaditaan 150 litran vetoinen säiliö. Nykyisellään säiliötilavuudet vaihtelevat 70—100 litraan. Kustannukset eläinkuljetusasetuksen edellyttämän vesisäiliötilavuuden täyttämiseksi eivät ole merkittäviä.

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitysehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia laintasoiset EU:n eläinten kuljettamista koskevan neuvoston asetuksen edellyttämät kansalliset säännökset sekä neuvoston asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä eläinkuljetuksia koskevat vastaavantasoiset säännökset ja ehdotukset muiksi tarpeellisiksi säädöksiksi (Hare) MMM046:00/2005. Työryhmässä olivat maa- ja metsätalousministeriön lisäksi edustettuina sisäasianministeriö, Etelä-Suomen lääninhallitus, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Suomen Eläinlääkäriliitto ry ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry. Työryhmän ehdotus valmistui 4 päivänä toukokuuta 2006 (MMM työryhmämuistio 2006:19).

5.2. Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Esityksestä on pyydetty lausunto 24 eri taholta. Lausunnon ovat antaneet oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Itä-Suomen lääninhallitus, Lapin lääninhallitus, Oulun lääninhallitus, Merenkulkulaitos, Elintarviketurvallisuusvirasto, Poliisikoulu, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, Suomen Hippos ry, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Eläinsuojeluliitto Animalia ry, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ry, Saarioisten Lihanjalostus Oy ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund-SLC r.f.

Valtiovarainministeriöllä, liikenne- ja viestintäministeriöllä, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry:llä eikä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:llä ole ollut huomautettavaa esityksestä.

Yleisesti ehdotettua lakia eläinten kuljetuksesta pidettiin lausunnoissa tarpeellisena, mutta erityisesti lain soveltamisalaan kaivattiin lisää selkeyttä. Oikeusministeriön lausunnossa katsottiin muun muassa, että esitykseen tulee liittää ehdotus rikoslain 17 luvun eräiden säännösten muuttamisesta. Useissa lausunnoissa on esitykseen ehdotettu yksittäisiä muutoksia, jotka koskivat muun muassa ajoneuvojen hyväksymistä sekä poroa ja turkiseläimiä.

Lausuntokierroksen jälkeen esitykseen on lisätty ehdotus laiksi rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta. Lausunnoissa ehdotettuja esityksen yksityiskohtia koskevia huomautuksia on mahdollisuuksien mukaan pyritty ottamaan huomioon.

Lausunnoista on maa- ja metsätalousministeriössä laadittu tiivistelmä.

1.1. Laki eläinten kuljetuksesta

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Lain tarkoituksena olisi elävien eläinten suojelu kuljetuksen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.

2 §. Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin selkärankaisten eläinten kuljetukseen. Lakia sovellettaisiin myös selkärangattomien eläinten, kuten esimerkiksi rapujen ja hummereiden kuljetusten valvontaan ja valvontatoimenpiteisiin sekä näiden eläinten erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla kuljetusvälineisiin, kuljetusolosuhteisiin ja kuljetusten yleisiin edellytyksiin. Tästä olisi säännös 1 momentissa.

Kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuviin eläinten kuljetuksiin sovelletaan eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 (eläinkuljetusasetus). Kaupallisella kuljetuksella ei asetuksen johdanto-osan 12 kohdan mukaan tarkoiteta yksinomaan kuljetuksia, joihin liittyy rahan, tavaroiden tai palvelujen välitöntä vaihdantaa. Kaupallisiksi kuljetuksiksi luetaan erityisesti myös kuljetukset, joihin liittyy tai joiden tavoitteena on välittömästi tai välillisesti taloudellinen voitto. Ehdotettua lakia sovellettaisiin 2 momentin mukaan asetuksen noudattamisen valvontaan ja muuhun sen edellyttämään täytäntöönpanoon.

Eläinkuljetusasetuksella on muutettu neuvoston asetusta (EY) N:o 1255/97 (tarkastusasema-asetus), joka on annettu pysähdyspaikkoja koskevista yhteisön vaatimuksista ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä tarkoitetun reittisuunnitelman mukauttamisesta. Eläinten purkaminen tarkastusasemalle on eräs kuljetuksen vaihe ennen niiden saapumista määräpaikkaan, joten asemat ovat osa eläinten kuljetusta. Suomessa ei ole tällä hetkellä asetuksessa tarkoitettuja tarkastusasemia. Näköpiirissä ei myöskään ole, että tällaisia tulisi ylipäänsä perustettaviksi Suomessa. Tarkastusasema-asetuksen täytäntöön panemiseksi ehdotettua lakia sovellettaisiin myös tarkastusasema-asetuksen valvontaan ja sen edellyttämään täytäntöönpanoon.

Eläinkuljetusasetusta sovelletaan kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan selkärankaisten eläinten kuljettamiseen. Eläinkuljetusasetuksen soveltamisalasta säädetään asetuksen 1 artiklassa. Eläinkuljetusasetuksen 3 artiklassa säädetään eläinkuljetuksen yleisistä edellytyksistä ja eläinkuljetuksessa noudatettavista teknisistä säännöistä asetuksen liitteessä I. Lain soveltamisalan täsmentämiseksi ehdotettuun 3 momenttiin sisältyisi selvyyden vuoksi maininta eläinkuljetusasetuksen soveltamisesta ja sen soveltamisalasta.

Muuhun kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan eläinten kuljetukseen sovellettaisiin kuljetuksen yleisten edellytysten, kuljetusvälinettä koskevien vaatimusten sekä eläinten kuormaamista ja kuorman purkamista koskevien vaatimusten osalta lain ehdotettua 2—4 lukua. Tästä sisältyisi säännös ehdotettuun 4 momenttiin.

3 §. Suhde eräisiin säädöksiin. Ehdotetun pykälän 1 momentti sisältäsi viittauksen eläinsuojelulakiin (247/1996), joka on kaikkea eläinten pitoa koskeva yleislaki. Eläintautilaki (55/1980) koskee eläintautien vastustamista ja ennalta ehkäisemistä. Eläintautilaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään, mitä eläinten kuljetuksessa on noudatettava eläintautien leviämisen estämiseksi. Pykälän 2 momentti sisältäisi tätä koskevan viittauksen eläintautilakiin.

4 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin eräitä keskeisiä ehdotetussa laissa käytettäviä käsitteitä. Pykälän 1 kohdassa kuljetus määriteltäisiin samansisältöisesti kuin eläinkuljetusasetuksen 2 artiklan w kohdassa. Pitkä kuljetus määriteltäisiin 2 kohdassa viittaamalla eläinkuljetusasetuksen 2 artiklan m kohtaan. Myös 3 kohdan kuljetusvälineen määritelmä vastaisi eläinkuljetusasetuksen 2 artiklan n kohtaa. Ehdotettu laki koskisi paitsi eläinkuljetusasetuksen noudattamisen valvontaa, myös eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvia eläinkuljetuksia ja niiden valvontaa. Tämän vuoksi lain valvonnan kannalta keskeisten käsitteiden tulee olla sisällöltään yhdenmukaisia. Pykälän 4 kohta sisältäsi kuljetuspäällyksen määritelmän. Kuljetuspäällystä koskevia säännöksiä sisältyisi vain ehdotetun lain 2—4 lukuun, joita ei sovellettaisi kuljetukseen, jota koskee eläinkuljetusasetus. Eläinkuljetusasetuksessa vastaavantyyppinen kuljetuspäällys on sen 2 artiklan g kohdan mukaan "kontti". Kuljetuspäällykseen noudatettaisiin soveltuvin osin myös kuljetusvälinettä koskevia säännöksiä. Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin eläinkuljettaja viittaamalla eläinkuljetusasetuksen 2 artiklan x kohtaan. Eläimiä kuljettava henkilö olisi pykälän 6 kohdan mukaan henkilö, joka kuljettaa eläintä tai eläimiä muussa kuin eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluvassa kuljetuksessa. Pykälän 7 kohta sisältäisi valvontaviranomaista koskevan määritelmän.

2 luku. Kuljetuksen yleiset edellytykset

Ehdotetun lain 2—4 luvun säännökset koskisivat vain sellaisia eläinkuljetuksia, joihin ei sovelleta eläinkuljetusasetusta. Vastaavia eläinten kuljetusta koskevia vaatimuksia sisältyy eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien kuljetusten osalta asetuksen 3 artiklaan ja liitteeseen I. Eläimen hyvinvoinnin kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, kuljetetaanko eläintä kaupallisessa tai muussa tarkoituksessa. Tämän vuoksi myös muissa eläinten kuljetuksissa noudatettavat kuljetuksen yleiset edellytykset on perusteltua yhdenmukaistaa nykyiseen tapaan kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvien eläinkuljetusten yleisten periaatteiden kanssa. Voimassa olevassa lainsäädännössä nämä periaatteet sisältyvät eläinten kuljetuksesta annettuun asetukseen ja koskevat kaikkia eläimiä ja kaikkia kuljetuksia. Ehdotettujen 2—4 lukujen säännökset noudattelisivat näitä periaatteita. Mitä näissä luvuissa säädetään kuljetusvälineestä, noudatetaan ehdotetun lain 4 §:n 4 kohdan mukaisesti soveltuvin osin myös kuljetuspäällykseen.

5 §. Eläimen kuljetus. Ehdotettu pykälä olisi eläinten kuljettamista koskeva perussäännös. Pykälän mukaan eläimen kuljettaminen olisi sallittua vai sellaisella kuljetusvälineellä ja sellaisissa kuljetusolosuhteissa, että eläimelle ei aiheutuisi kuljetuksesta tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Eläintä olisi myös suojeltava kuljetuksessa vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Pykälä sisältäisi myös kiellon kuljettaa eläintä, jos se ei olisi kuljetuksen edellyttämässä kunnossa.

Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eläimen kuljetuskuntoisuudesta. Eläinkuljetusasetuksen liitteen I luvun I kohtaan 2 sisältyy luettelo sellaisista eläinten loukkaantumisista tai fysiologisista tai patologisista muutoksista, joiden perusteella eläintä ei voida pitää kuljetuskuntoisena. Luvun I kohtaan 3 sisältyy eräitä sairaan tai vahingoittuneen eläimen kuljettamista koskevia poikkeuksia. Tarkoituksena on, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin eläimen kuljetuskuntoisuudesta eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvissa kuljetuksissa vastaavasti kuin eläinkuljetusasetuksessa. Eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kuljetuksissa sovellettaisiin siis kuitenkin eläinkuljetusasetuksen asianomaisia säännöksiä.

6 §. Eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen. Ehdotettu pykälä koskisi eläimen hyvinvoinnista huolehtimista kuljetuksen aikana. Ehdotetun 1 momentin mukaan eläin olisi juotettava ja ruokittava ja sen olisi annettava levätä eläimelle tarpeellisin väliajoin kuljetuksen aikana. Kuljetuksen aikainen juoman, ruuan ja levon tarve on riippuvainen muun muassa kuljetettavasta eläinlajista ja sen iästä, käytettävästä kuljetusvälineestä ja kuljetusolosuhteista sekä matkan kestosta. Vastaavan sisältöinen säännös sisältyy voimassa olevan eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 6 §:ään.

Pykälän 2 momentti sisältäsi säännöksen menettelystä kuljetuksen aikana sairastuneen tai vahingoittuneen eläimen suhteen. Tällainen eläin olisi sairauden tai vamman niin edellyttäessä erotettava muista eläimistä ja sille olisi annettava ensiapua mahdollisimman pian. Eläimelle olisi annettava asianmukaista eläinlääkinnällistä hoitoa. Eläimen tilan niin edellyttäessä eläin olisi lopetettava tai teurastettava tavalla, joka ei aiheuta sille tarpeetonta kärsimystä. Vastaavan sisältöinen säännös sisältyy voimassa olevan eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 7 §:ään.

Ehdotetun 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eläimen hyvinvoinnista huolehtimisesta kuljetuksen aikana.

3 luku. Kuljetusväline

7 §. Yleiset vaatimukset. Ehdotettu pykälä sisältäsi kuljetusvälinettä koskevat yleiset vaatimukset. Vastaavantyyppisiä yleisiä vaatimuksia sisältyy myös voimassa olevan eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 8 §:ään.

Kuljetusvälineen tulee ehdotetun 1 momentin mukaan olla riittävän tilava, eläimelle turvallinen ja sellainen, että eläin ei pääse siitä karkaamaan. Ehdotettu säännös sisältäisi myös kuljetusvälineen tilavuuden määrittelyä koskevan täsmentävän vaatimuksen, jonka mukaisesti kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioon ottaen riittävä lattiapinta-ala ja kuljetusvälineen korkeus niin, että eläimet voivat seistä luonnollisessa asennossa eivätkä ole vaarassa vahingoittua kuljetusvälineen kattoon. Kuljetusvälineessä on myös oltava eläinlaji huomioon ottaen riittävä ilmatila. Ilmatilalla tarkoitetaan eläinten ympärillä ja yläpuolella olevaa vapaata tilaa. Kuljetusvälineen asiamukaisuuteen eläinten tilaa koskevalta osin liittyy myös ehdotetun 14 §:n 1 momentin vaatimus siitä, kuinka eläimet on kuormattava kuljetusvälineeseen.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan kuljetusvälineessä tulisi olla ilmanvaihdon järjestämistä varten riittävä määrä säädettävissä olevia ilmanvaihtoaukkoja, jollei ilmanvaihtoa voitaisi järjestää asianmukaisesti ja luotettavasti muulla tavalla, esimerkiksi koneellisesti. Tarvittaessa, jos kuljetusvälineessä kuljetettaisiin esimerkiksi eri lajeihin kuuluvia eläimiä, kuljetusvälineessä olisi myös oltava tähän tarkoitukseen soveltuvia karsinoita, väliseiniä, aitoja tai puomeja.

Ehdotettu 3 momentti sisältäisi vaatimuksen siitä, että kuljetusvälineessä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa kuljetuksen aikana. Kuljetusvälineen tulisi olla myös sellainen, että se voidaan puhdistaa ja desinfioida.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin ehdotetun 4 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä kuljetusvälineelle asetettavista vaatimuksista.

8 §. Kuljetusvälineen seinät ja lattia. Kuljetusvälineen seinien ja lattian ominaisuuksilla on tärkeä vaikutus kuljetettavien eläinten hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Pykälä sisältäisi tätä koskevia vaatimuksia. Seinien ja lattian tulisi yleisiltä ominaisuuksiltaan olla kuljetettaville eläimille sopivia ja sellaisia, että ne kestävät eläinten painon. Lattian ja seinien tulisi olla sellaisia, että ne eivät voi vahingoittaa eläintä, eikä lattia saisi olla liukas. Lattialla tulisi olla eritteiden imeyttämistä varten kuiviketta, jollei käytettävissä olisi muuta vähintään yhtä tehokasta tapaa, esimerkiksi asianmukaista viemäröintiä, tai jollei eritteitä poisteta muuten säännöllisesti.

9 §. Olosuhteet kuljetusvälineessä. Kun eläimiä kuljetetaan, ne ovat joutuneet jättämään normaalin pitopaikkansa, johon ne ovat tottuneet. Kuljetuksen aikana ne saattavat myös helposti joutua sellaisiin olosuhteisiin, jotka poikkeavat niille totutusta. Ehdotetun 1 ja 2 momentin tarkoituksena on varmistaa, että myös kuljetuksen aikana eläimet olisivat suojassa epäsuotuisilta sääoloilta ja jyrkiltä ilmastonvaihdoksilta. Kuljetusvälineen ilmanvaihdon järjestämisessä tulisi ottaa huomioon kuljetusolosuhteet ja kuljetettava eläinlaji. Kuljetuksen aikana tulisi lisäksi huolehtia siitä, ettei eläin joudu kärsimään sille haitallisista olosuhteista.

Ehdotetun 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eläimen kuljetusolosuhteista. Tarkemmat säännökset voisivat koskea esimerkiksi eri eläinlajien kuljetuksessa noudatettavia lämpötilaa koskevia vaatimuksia.

10 §. Eläimiä osoittava merkintä. Suurikokoisia eläimiä kuljetettaessa pyritään välttämään äkillisiä jarrutuksia ja ajoneuvon äkillistä kiihdyttämistä, jotta kuljetettavat eläimet eivät vahingoittuisi niiden aiheuttamasta liikkeestä tai heilahtelusta. Jotta muut tienkäyttäjät osaisivat asianmukaisella tavalla ottaa eläinkuljetuksen huomioon liikenteessä, tulisi ehdotetun säännöksen mukaan maantiekuljetusvälineessä, jossa kuljetetaan hevosta tai muuta vastaavaa suurikoista eläintä, olla eläimiä ilmaiseva merkintä. Myös kuljetuspäällyksessä, josta ei voida nähdä sen sisältöä, tulisi olla eläimiä osoittava merkintä. Tällöin esimerkiksi liikenneonnettomuuksien yhteydessä pelastushenkilöstö saisi näin tiedon kuljetetuista elävistä eläimistä ja voisi ryhtyä niiden suhteen tarvittaviin toimenpiteisiin. Vastaava säännös sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 11 §:ään.

11 §. Kuljetus henkilöauton tavaratilassa. Selkärankaisen eläimen kuljetus henkilöauton umpinaisessa tavaratilassa on nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 12 §:n mukaan kiellettyä. Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ei edellytä kieltoa selkärangattomien eläinten kuljetuksessa eikä myöskään kalojen, joita kuljetaan vedellä täytetyssä päällyksessä, kuljetuksessa. Myös matelijoita ja sammakkoeläimiä voidaan kuljettaa niiden hyvinvoinnin vaarantumatta umpimallisessa tavaratilassa. Ehdotetussa pykälässä kiellettäisiin eläinten kuljettaminen henkilöauton umpinaisessa tavaratilassa mainittuja eläimiä lukuun ottamatta. Selvyyden vuoksi säännös sisältäisi nykyiseen tapaan määrittelyn siitä minkälaisessa henkilöauton tavaratilassa ja millä edellytyksillä eläimen kuljetus muutoin on sallittua.

4 luku. Kuormaaminen ja kuorman purkaminen

12 §. Kuormaamiseen ja kuorman purkamiseen käytettävät laitteet ja välineet. Pykälä sisältäsi velvoitteen käyttää tarvittaessa eläinten kuormaamiseen ja kuorman purkamiseen siihen sopivia laitteita tai välineitä. Näiden tulisi olla rakenteiltaan sellaisia, etteivät kuormattavat eläimet liukastu tai muutoin vahingoitu. Eläinten putoamisen estämiseksi laitteet ja välineet olisi tarvittaessa varustettava suojakaitein. Vastaavansisältöinen säännös sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 14 §:ään. Ehdotetun 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa asiasta tarkempia säännöksiä.

13 §. Eläinten kohtelu ja käsittely. Ehdotettu pykälä sisältäisi kuormattavien, kuljetettavien ja kuormasta purettavien eläinten kohtelua ja käsittelyä koskevia vaatimuksia. Eläimiä olisi kohdeltava rauhallisesti. Niiden tarpeeton pelottelu tai kiihdyttäminen olisi kiellettyä. Kiellettyä olisi ehdotetun 2 momentin mukaan myös eläinten käsittely siten, että niille aiheutettaisiin tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Säännös sisältäisi tällaista menettelyä koskevan esimerkinomaisen luettelon kielletyistä menettelyistä. Vastaavantyyppinen kohtelua ja käsittelyä koskeva säännös sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 15 §:ään. Myös eläinsuojelulain 3 §:ssä kielletään tarpeettoman kivun, tuskan tai kärsimyksen aiheuttaminen eläimille.

14 §. Eläinten kuormaaminen kuljetusvälineeseen. Pykälä sisältäisi eläinten kuormaamisessa kuljetusvälineeseen huomioon otettavia vaatimuksia. Ehdotetun 1 momentin mukaan eläimet tulee kuormata siten, että ne eivät purista, likaa tai vahingoita toisiaan. Eläimillä tulee olla niiden kokoon, ikään ja kuljetusmatkan kestoon nähden riittävä lattiapinta-ala ja tilaa luonnollisessa asennossa seisomista varten. Eläimet eivät myöskään saa olla vaarassa vahingoittua kuljetusvälineen kattoon kuljetuksen aiheuttamasta liikkeestä tai heilahtelusta. Kuljetettavilla eläimillä on oltava riittävä ilmatila. Tarvittaessa eläimet on suojattava niille tukea antavilla väliseinillä, aidoilla tai puomeilla tai ne on kytkettävä siten, että ne eivät ole vaarassa vahingoittua kuljetuksessa. Vastaavanlaisia vaatimuksia sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 16 §:n 1 momenttiin. Nykyiseen verrattuna eläinten tilaa kuljetusvälineessä koskevia vaatimuksia täsmennettäisiin eläimiä kuljetusvälineeseen kuormattaessa. Muutoin asianmukaistakaan kuljetusvälinettä ei saa kuormata eläinten tilavaatimusten vastaisesti.

Pykälän 2 momentti sisältäisi eläinten erottamista koskevia vaatimuksia kuljettavien eläinten turvallisuuden vuoksi. Jos eri lajeihin kuuluvia eläimiä kuljetetaan samassa kuljetusvälineessä, ne olisi erotettava toisistaan lajeittain. Eläimet olisi erotettava toistaan myös, jos kuljetusvälineessä kuljetetaan eri-ikäisiä, huomattavan erikokoisia tai toisiinsa vihamielisesti suhtautuvia eläimiä taikka sukukypsiä eri sukupuolta olevia eläimiä. Erottamista ei kuitenkaan tarvittaisi, jos eläimet on kasvatettu yhteensopivissa ryhmissä tai jos ne ovat tottuneita toisiinsa taikka jos kyseessä olisivat seuraeläimet, joille erottaminen aiheuttaisi levottomuutta. Naaraseläimiä ei myöskään tarvitsisi erottaa niistä riippuvaisista jälkeläisistä. Vastaavansisältöinen säännös sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 17 §:ään.

Pykälän 3 momentti sisältäisi eläimen kytkemiseen käytettävälle kytkyelle asetettavia vaatimuksia. Kytkemiseen käytettävän köyden tai muun siteen tulisi olla eläimelle turvallinen, sopivan mittainen ja niin vahva, että se ei katkea matkan aikana. Lisäksi säännöksessä kiellettäisiin eläimen kuljettaminen jalat yhteen sidottuina. Vastaavan tyyppinen säännös sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 18 §:ään.

Ehdotetun 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eläinten sijoittelusta kuljetusvälineeseen ja kuljettavien eläinten tilaa koskevista vaatimuksista.

15 §. Kuljetuspäällysten ja muun kuorman sijoittelu ja kiinnittäminen. Pykälä sisältäisi kuljetuspäällysten ja muun kuorman sijoittelua ja kiinnittämistä koskevia vaatimuksia. Jos eläintä kuljetetaan kuljetuspäällyksessä, kuljetuspäällys on kiinnitettävä kuljetusvälineeseen siten, ettei se pääse siirtymään. Kuljetuspäällys on sijoitettava siten, että kaikki eläimet saavat riittävästi ilmaa. Jos kuljetuspäällyksiä sijoitetaan päällekkäin, on lisäksi otettava huomioon, että eläimet eivät pääse likaamaan toisiaan. Kuljetuspäällykset tulee pitää pystyasennossa, eivätkä ne saisi olla alttiina voimakkaalle heilahtelulle, tärähtelylle tai tärinälle. Vastaavia vaatimuksia sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 16 §:ään.

Muun kuorman kuljettaminen samassa kuljetusvälineessä saattaa aiheuttaa kuljettaville eläimille vahingoittumisen vaaran, jollei muuta kuormaa sijoiteta ja kiinnitetä siten, että tämä vaara vältetään. Ehdotettu 2 momentti sisältäisi muun kuorman sijoittamista ja kiinnittämistä koskevan vaatimuksen. Vastaava vaatimus sisältyy nykyisin eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 19 §:ään.

5 luku. Luvat sekä hyväksymis- ja pätevyystodistukset

Luku sisältäisi eräiden eläinkuljetusasetuksen tai tarkastusasema-asetuksen vaatimien lupien ja hyväksymisten edellyttämiä säännöksiä toimivaltaisista viranomaisista. Lisäksi asetusten sisältämää sääntelyä täydennettäisiin eräiltä osin asetusten soveltamisen, toiminnanharjoittajan oikeusturvan ja perustuslain vaatimusten huomioon ottamiseksi.

16 §. Eläinkuljettajaluvan hakeminen. Eläinkuljetusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan eläinkuljettajina saavat toimia vain ne, joille toimivaltainen viranomainen on antanut 10 artiklan 1 kohdan tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdan mukaisen luvan. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan tulee olla sijoittunut siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittuneen hakijan tulee olla edustettuna siinä jäsenvaltiossa, jossa lupaa haetaan.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan lupaa olisi haettava toimivaltaiselta lääninhallitukselta. Lääninhallitus on myös voimassa olevan eläinsuojelulain 30 §:n mukaan eläinkuljettajaluvan myöntävä viranomainen. Toimivaltainen lääninhallitus määräytyisi hakijan kotipaikan tai luvan hakijan tai tämän edustajan sijoittautumispaikan mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lupahakemuksen käsittelemiseksi tarpeellisista tiedoista. Hakijan yksilöimiseksi hakemuksessa olisi ilmoitettava hakijan nimi tai toiminimi, osoite ja kotipaikka sekä muut yhteystiedot. Muilta osin viitattaisiin eläinkuljetusasetuksen edellyttämiin selvityksiin ja asiakirjoihin. Luvan myöntämisen edellytyksenä olevista vaatimuksista säädetään eläinkuljetusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan a—c alakohdassa ja pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Eläinkuljetusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan eräänä luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija tai hänen edustajansa ei ole syyllistynyt yhteisön ja/tai kansallisen eläinsuojelulainsäädännön vakaviin rikkomuksiin hakemuspäivää edeltävänä kolmena vuonna. Käytännössä tämä edellyttää sen selvittämistä, onko hakija tuomittu, ja minkälaiseen rangaistukseen eläinsuojelulainsäädännön rikkomisesta. Lupahakemuksen käsittelyä varten lääninhallituksen tulisi pyytää ennen luvan myöntämistä Oikeusrekisterikeskukselta asianomaista hakijaa koskevat rikosrekisteritiedot eläinsuojelulainsäädännön rikkomisen osalta. Rikosrekisterilain (770/1993, muutettuna 1093/1999) 4 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rikosrekisteristä luovutetaan henkilöä koskevat tiedot Suomen viranomaiselle viranomaisen lupaa tai hyväksyntää koskevassa asiassa, jonka edellytyksenä on henkilön luotettavuus.

17 §. Eläinkuljettajaluvan myöntäminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eläinkuljettajaluvan myöntämisestä viittaamalla myöntämisen edellytyksistä eläinkuljetusasetuksen luvan myöntämistä koskevien vaatimusten täyttymiseen. Luvan myöntäisi lääninhallitus. Luvan myöntäminen, josta sinänsä säädetään jo eläinkuljetusasetuksen 10 ja 11 artiklassa, ei sisältäisi tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Luvanvaraisuutta puolestaan edellyttää eläinkuljetusasetuksen 6 artiklan 1 kohta. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti. Luvanvaraisuudesta on kuitenkin säädettävä lailla, jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Sen lisäksi rajoitusten olennainen sisältö, kuten rajoitusten laajuus ja edellytykset, tulee ilmetä laista. Sääntelyn sisällön kannalta valiokunta on pitänyt tärkeänä, että säännökset luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta on merkitystä muun muassa sillä, missä määrin viranomaisten toimivaltuudet määräytyvät niin sanotun sidotun harkinnan ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti (PeVL 33/2005 vp, PeVL 19/2002 vp, PeVL 16/2001 vp, PeVL 8/2006 vp).

Eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan eläinkuljetusasetuksen rikkomisen seuraamuksena toimivaltainen viranomainen voi eräänä toimenpiteenä peruuttaa tilapäisesti tai kokonaan eläinkuljettajan luvan. Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 48/2005 vp, PeVL 44/2004 vp, PeVL 16/2003 vp, PeVL 8/2006 vp). Rikkomuksen laatua, joka aiheuttaisi luvan peruuttamisen, ei ole eläinkuljetusasetuksessa tarkemmin määritelty, joten peruuttamisen edellytykset jäävät asetuksessa perustuslain 18 §:n 1 momentti huomioon ottaen liian avoimiksi. Ehdotetun säännöksen mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos eläinkuljettaja rikkoisi olennaisella tavalla eläinten kuljetusta koskevaa lainsäädäntöä tai jos toiminta ei enää täyttäisi luvan myöntämisen edellytyksiä, eikä eläinkuljettaja korjaa epäkohtia asetetussa määräajassa. Viranomaistoiminnassa on myös noudatettava niin sanottua suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan moitittavasta toiminnasta koituvan seuraamuksen on oltava oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Tätä koskeva nimenomainen säännös sisältyy nykyisin myös hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

18 §. Muutosten ilmoittaminen. Eläinkuljetusasetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan eläinkuljettajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 10 artiklan 1 kohdassa tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjoja koskevista muutoksista 15 työpäivän kuluessa siitä, kun muutokset ovat tulleet voimaan. Koska kyseessä ovat tiedot, jotka vaikuttavat eläinkuljettajaluvan myöntämiseen, olisi ilmoitus ehdotetun 18 §:n mukaan tehtävä luvan myöntäneelle lääninhallitukselle.

19 §. Maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus. Eläinkuljetusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan pitkiä eläinkuljetuksia maanteitse saa tehdä vain, jos kuljetusväline on tarkastettu ja hyväksytty 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai elin antaa hakemuksesta pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille hyväksymistodistuksen, jos kuljetusväline on muun muassa läpäissyt jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai elimen suorittaman tarkastuksen, jossa sen on todettu olevan asetuksen vaatimusten mukainen tällaisiin kuljetuksiin.

Ehdotetun 1 momentin mukaan eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyväksymistodistusta haettaisiin siltä lääninhallitukselta, joka myöntäisi myös eläinkuljettajaluvan. Asetuksen edellyttämän tarkastuksen kuljetusvälineelle suorittaisi lääninhallitus tai lääninhallituksen määräämä virkaeläinlääkäri. Käytännössä teuraseläinkuljetuksiin käytettäville ajoneuvoille tarkastuksen tekisi nykyiseen tapaan tarkastuseläinlääkäri.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymistodistuksen myöntämisen edellytyksistä viittaamalla eläinkuljetusasetuksessa asetettavien vaatimusten täyttymiseen. Hyväksymistodistuksen myöntäisi lääninhallitus. Hyväksymistodistuksen myöntämisen edellytyksistä säädetään eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa. Eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan eläinkuljetusasetuksen rikkomisen seuraamuksena toimivaltainen viranomainen voi eräänä toimenpiteenä peruuttaa kyseisen kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen. Eläinkuljetusasetuksen soveltaminen ja toiminnanharjoittajan oikeusturva edellyttävät kuljetusvälinettä koskevan hyväksymisen peruuttamisen edellytyksistä säätämistä eläinkuljetusasetusta täsmällisemmin. Hyväksymistodistus voitaisiin ehdotetun säännöksen mukaan peruuttaa, jos kuljetusväline ei enää täyttäisi eläinkuljetusasetuksessa säädettyjä vaatimuksia, eikä hyväksymistodistuksen haltija korjaisi epäkohtia valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Näin ollen toiminnanharjoittajalle varattaisiin mahdollisuus saattaa kuljetusväline lainsäädännön edellyttämään kuntoon ennen kuin sen hyväksymiseen puututtaisiin. Eläinkuljetusasetus edellyttää kuljetusvälineen täyttävän tietyt vaatimukset, joiden kaikkien tarkoituksena on eläinten hyvinvoinnin turvaaminen kuljetuksen aikana. Sen vuoksi puutteen ei tarvitsisi olla olennainen tai merkittävä. Riittäisi, että puute olisi olemassa, mutta toiminnanharjoittaja jättäisi valvontaviranomaisen antamasta korjausmääräyksestä huolimatta puutteen korjaamatta määräajassa. Hyväksymistodistus voitaisiin kuitenkin peruuttaa heti, jos kuljetusvälineessä oleva puute olisi sellainen, että se vaarantaisi välittömästi kuljettavien eläinten hyvinvoinnin. Toiminnanharjoittaja voisi hakea hyväksymistodistusta uudelleen korjattuaan kuljetusvälineessä olevat puutteet lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Ehdotetulla sääntelyllä voitaisiin tehokkaasti varmistaa käytettävien kuljetusvälineiden asianmukaisuus.

20 §. Karja-alusten hyväksymistodistus. Eläinkuljetusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan tiettyjä eläinlajeja saa kuljettaa yli kymmenen meripeninkulman matkan meriteitse yhteisön satamasta vain, jos karja-alus on tarkastettu ja hyväksytty 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Asetuksen 19 artiklassa tarkoitetut karja-alukset ovat sellaisia, joissa eläimet laivalle tuotaessa puretaan kuljetusvälineestä ja sijoitetaan karja-aluksessa oleviin pilttuisiin tai karsinoihin. Suomessa ei ole tällä hetkellä asetuksessa tarkoitettuja karjankuljetusaluksia, jotka edellyttäisivät hyväksymistä. Näköpiirissä ei myöskään ole, että tällaisia tulisi ylipäänsä hyväksyttäviksi Suomessa. Asetuksen täytäntöön panemiseksi on kuitenkin tarpeen säätää asetuksen tarkoittamista toimivaltaisista viranomaisista ja eräistä muista toimintaan liittyvistä seikoista. Hyväksymistodistusta haettaisiin ehdotetun 1 momentin mukaan Merenkulkulaitokselta. Merenkulkulaitos myös suorittaisi eläinkuljetusasetuksen 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tarkastuksen karja-alukselle.

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin hyväksymistodistuksen myöntämisen edellytyksistä viittaamalla eläinkuljetusasetuksessa asetettavien vaatimusten täyttymiseen. Hyväksymistodistuksen myöntäisi Merenkulkulaitos. Hyväksymistodistuksen myöntämisen edellytyksistä säädetään asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a—c alakohdassa. Eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan eläinkuljetusasetuksen rikkomisen seuraamuksena toimivaltainen viranomainen voi eräänä toimenpiteenä peruuttaa kyseisen kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen. Eläinkuljetusasetuksen soveltaminen ja toiminnanharjoittajan oikeusturva edellyttää karja-alusta koskevan hyväksymisen peruuttamisen edellytyksistä säätämistä eläinkuljetusasetusta täsmällisemmin. Hyväksymistodistus voitaisiin ehdotetun säännöksen mukaan peruuttaa, jos alus ei enää täyttäisi eläinkuljetusasetuksessa säädettyjä vaatimuksia, eikä hyväksymistodistuksen haltija korjaisi epäkohtia Merenkulkulaitoksen tai ehdotetussa laissa tarkoitetun valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Näin ollen toiminnanharjoittajalle varattaisiin mahdollisuus saattaa kuljetusväline lainsäädännön edellyttämään kuntoon ennen kuin sen hyväksymiseen puututtaisiin. Eläinkuljetusasetus edellyttää karja-aluksen täyttävän tietyt vaatimukset, joiden kaikkien tarkoituksena on eläinten hyvinvoinnin turvaaminen kuljetuksen aikana. Sen vuoksi puutteen ei tarvitsisi olla olennainen tai merkittävä. Riittäisi, että puute olisi olemassa, mutta toiminnanharjoittaja jättäisi valvontaviranomaisen antamasta korjausmääräyksestä huolimatta puutteen korjaamatta. Hyväksymistodistus voitaisiin kuitenkin peruuttaa heti, jos karja-aluksessa oleva puute olisi sellainen, että se vaarantaisi välittömästi kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin. Hyväksymistodistuksen peruuttaisi sama viranomainen kuin sen myöntäisikin, eli Merenkulkulaitos. Toiminnanharjoittaja voisi hakea hyväksymistodistusta uudelleen korjattuaan kuljetusvälineessä olevat puutteet lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Ehdotetulla sääntelyllä voitaisiin tehokkaasti varmistaa käytettävien kuljetusvälineiden asianmukaisuus.

Elintarviketurvallisuusvirasto pitäisi ehdotetun 36 §:n mukaan eläinkuljetusten valvontaa varten valtakunnallista eläinkuljettajarekisteriä. Rekisteriin merkittäisiin mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan karja-aluksen hyväksymistodistukseen sisältyvät tiedot ja 8 kohdan mukaan hyväksymisen peruuttamista koskevat tiedot. Merenkulkulaitoksen tulisi ehdotetun 20 §:n 3 momentin mukaan toimittaa nämä tiedot Elintarviketurvallisuusvirastolle eläinkuljettajarekisteriin merkitsemistä varten. Eläinkuljettajarekisterin tunnistetietojen yhdenmukaisuuden vuoksi Elintarviketurvallisuusvirasto antaisi kuitenkin hyväksymistodistukselle vaadittavan tunnistenumeron. Käsitellessään karja-aluksen hyväksymistä koskevaa hakemusta Merenkulkulaitos voisi pyytää tunnistenumeroa Elintarviketurvallisuusvirastolta hyväksymistodistukseen merkitsemistä varten ennen todistuksen antamista.

21 §. Maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus. Eläinkuljetusasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan eräiden eläinlajien kuljetukseen tarkoitettua maantieajoneuvoa saa kuljettaa ja eläinten hoitajana tällaisessa ajoneuvossa toimia vain henkilö, jolla on 17 artiklan 2 kohdan mukainen pätevyystodistus. Pätevyystodistuksen myöntämisen edellytyksistä säädetään asetuksen liitteessä IV. Pätevyys osoitettaisiin suorittamalla liitteen 2 kohdassa tarkoitettu koulutus ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä koe. Ehdotetun 24 §:n 2 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen olisi näissä asioissa Elintarviketurvallisuusvirasto.

Ehdotetun 1 momentin mukaan maantieajoneuvon kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistusta haettaisiin sen läänin lääninhallitukselta, jonka alueella on hakijan kotipaikka. Pätevyystodistuksen myöntäisi 2 momentin mukaan lääninhallitus. Lisäksi pykälän 2 momentissa viitattaisiin pätevyystodistuksen myöntämisen osalta eläinkuljetusasetuksen 17 artiklan 2 kohtaan. Eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 5 kohdan mukaan jos kuljettaja tai hoitaja, jolla on 17 artiklan 2 kohdassa säädetty pätevyystodistus, rikkoo tätä asetusta, toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa tilapäisesti tai kokonaan pätevyystodistuksen erityisesti, jos rikkomus osoittaa, ettei kuljettajalla tai hoitajalla ole riittäviä tietoja tai tietämystä tämän asetuksen mukaisista eläinkuljetuksista. Pykälän 2 momentti sisältäsi hyväksymistodistuksen peruuttamisen osalta viittauksen myös eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 5 kohtaan.

22 §. Tarkastusasemat. Pykälässä säädettäisiin tarkastusasema-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tarkastusaseman hyväksyvästä toimivaltaisesta viranomaisesta, tarkastusaseman hyväksymisestä ja hyväksymisen peruuttamisesta. Tarkastusasematoiminnasta säätämisen voidaan katsoa olevan puuttumista perustuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuun elinkeinonharjoittamisen vapauteen. Asiasta säätämisessä on näin ollen otettava huomioon myös perustuslakivaliokunnan asiaa koskeva lausuntokäytäntö, jota on selostettu 17 §:n perustelujen yhteydessä. Suomessa ei ole tällä hetkellä asetuksessa tarkoitettuja tarkastusasemia, jotka edellyttäisivät hyväksymistä. Näköpiirissä ei myöskään ole, että tarkastusasemia tulisi ylipäänsä hyväksyttäviksi Suomessa. Asetuksen täytäntöön panemiseksi on kuitenkin tarpeen säätää asetuksen tarkoittamista toimivaltaisista viranomaisista ja eräistä muista toimintaan liittyvistä seikoista.

Ehdotetun 1 momentin mukaan tarkastusaseman hyväksymistä haettaisiin sen läänin lääninhallitukselta, jonka alueella tarkastusasema sijaitsee. Lääninhallitus olisi ehdotetun 25 §:n 2 momentin mukaan myös muutoin tarkastusasema-asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Tällä hetkellä (pysähdyspaikkoja koskevista) vaatimuksista ja toimivaltaisista viranomaisista on säädetty eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 39 §:ssä.

Ehdotetun 2 momentin mukaan lääninhallitus hyväksyisi tarkastusaseman, jos asema ja sen toiminnalle asetetut vaatimuksen täyttyvät. Hyväksyminen voitaisiin peruuttaa, jos toiminnanharjoittaja rikkoisi olennaisella tavalla tarkastusasema-asetusta tai jos asema tai siellä harjoitettava toiminta ei enää täyttäisi hyväksymisen edellytyksiä, eikä epäkohtia korjattaisi asetetussa määräajassa. Säännökseen sisältyisi lisäksi viittaus tarkastusasema-asetuksen 3 artiklan 4 kohtaan tarkastusaseman käytön keskeyttämisestä. Mainitun säännöksen mukaan jäsenvaltion on vakavissa tapauksissa ja erityisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin liittyvistä syistä keskeytettävä tarkastusaseman käyttö. Käytön keskeyttämisessä ei olisi siis kysymys varsinaisesta hyväksymisen peruuttamisesta, vaan asemalla harjoitettavan toiminnan keskeyttämisestä esimerkiksi eläintautisyistä.

6 luku. Viranomaiset ja niiden tehtävät

Ehdotetussa luvussa säädettäisiin toimivaltaisista viranomaisista ja viranomaisten eläinkuljetuksiin liittyvistä tehtävistä. Elintarviketurvallisuusvirasto on perustettu 1 päivästä toukokuuta 2006 lukien virastosta annetulla lailla (25/2006). Elintarviketurvallisuusviraston perustamisen johdosta tarkistettiin ja yhdenmukaistettiin saamassa yhteydessä maa- ja metsätalousministeriön ja lääninhallitusten tehtäviä valvontaviranomaisena eläinsuojelulaissa ja seitsemässä muussa laissa, jotka sisälsivät toimeenpanotehtäviä (HE 203/2005 vp). Ehdotetut viranomaisten tehtävät vastaisivat eläinsuojelulain muuttamisesta annetussa laissa (300/2006) ministeriölle, Elintarviketurvallisuusvirastolle ja lääninhallitukselle säädettyjä eläinsuojelulakiin liittyviä tehtäviä.

23 §. Maa- ja metsätalousministeriö. Ehdotetun pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriö ohjaisi ja valvoisi ylimpänä viranomaisena eläinkuljetusasetuksen sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 19 §:n 5 kohdan mukaan maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluu eläinten hyvinvointi.

24 §. Elintarviketurvallisuusvirasto. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan elintarviketurvallisuusvirasto ohjaisi ja valvoisi keskushallinnon viranomaisena eläinkuljetusasetuksen sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirastoista annetun lain 1 §:n mukaan viraston toimialaan kuuluu eläinten hyvinvointi.

Ehdotetun 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi eläinkuljetusasetuksen liitteen IV 1 kohdassa tarkoitetun eräiden eläinlajien kuljettajilta ja hoitajilta edellytettävän kokeen ja kokeen järjestäjän. Mainittu asetuksen kohta edellyttää toimivaltaisen viranomaisen määrittelemistä. Yhdenmukaisen käytännön varmistamiseksi eläinkuljetusasetuksen tarkoittamaan koulutukseen liittyvissä asioissa Suomessa toimivalta on tarkoituksenmukaista keskittää Elintarviketurvallisuusvirastoon.

25 §. Lääninhallitus. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan läänihallitus huolehtisi eläinkuljetusasetuksen sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta läänin alueella.

Ehdotetun 2 momentin mukaan lääninhallitus olisi eläinkuljetusasetuksen 20 artiklassa tarkoitettu karja-aluksia tarkastava toimivaltainen viranomainen. Mainittu artikla edellyttää karja-alusten tarkastuksia kuormaamisen ja kuorman purkamisen yhteydessä. Asetuksen 19 artiklassa tarkoitetun karja-aluksen hyväksymistodistuksen antaisi ehdotetun 20 §:n mukaan Merenkulkulaitos, joka myös suorittaisi sitä edeltävän tarkastuksen alukselle. Suomessa ei ole eläinkuljetusasetuksen tarkoittamia karja-aluksia, mutta asetuksen täytäntöönpano edellyttää toimivaltaisista viranomaisista säätämistä. Suomessa ei ole myöskään tarkastusasema-asetuksen tarkoittamia tarkastusasemia. Asetuksen täytäntöön panemiseksi lääninhallitus määritettäisiin tarkastusasema-asetuksessa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Lääninhallituksen läänineläinlääkäri voisi tarvittaessa hoitaa asetuksessa tarkoitetut virkaeläinlääkärin tehtävät.

26 §. Paikalliset viranomaiset. Ehdotetun pykälän mukaan paikallisina viranomaisina toimisivat, kuten nykyisinkin, kunnaneläinlääkäri ja poliisi. Eläinsuojelulain noudattamisen valvonnasta poiketen kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija ei olisi valvontaviranomainen eläinkuljetusten valvonnassa. Eläinten kuljetuksessa on kyse tavanomaisesta eläintenpidosta poikkeavasta toiminnasta, jonka valvonta ei luontevasti liity terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan muuhun toimenkuvaan.

27 §. Tarkastuseläinlääkäri ja rajaeläinlääkäri. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tarkastuseläinlääkäri olisi nykyiseen tapaan valvontaviranomaisena teurastamon tai teurastuspaikan alueella.

Ehdotetun 2 momentin mukaan rajaeläinlääkäri valvoisi nykyiseen tapaan eläinkuljetuksia rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan ja eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella.

7 luku. Valvonta

28 §. Tarkastusoikeus. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta tarkastaa eläinkuljetus. Säännös vastaisi sisällöltään tällä hetkellä eläinsuojelulain 39 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä viranomaisten oikeutta eläinkuljetuksen tarkastamiseen. Valvontaviranomaisilla on oikeus tarkastuksen tekemiseen, jos ilmenee aihetta epäillä, että eläintä kuljetetaan kuljetusta koskevien säädösten vastaisesti. Poliisilla olisi oikeus eläinkuljetuksen tarkastamiseen nykyiseen tapaan myös ilman epäilyä, samoin kuin tarkastuseläinlääkärillä teurastamon tai teurastuspaikan alueella ja rajaeläinlääkärillä rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan ja eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella. Poliisi voisi käyttää tarkastuksessa apunaan virkaeläinlääkäriä. Virkaeläinlääkärin avulla voitaisiin turvata valvontaa varten mahdollisimman laajan eläinkuljetuksiin liittyvän erityisasiantuntemuksen saatavuus esimerkiksi eläinkuljetuksiin kohdistuvien ratsioiden yhteydessä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkastuksen suorittajan oikeudesta päästä tiloihin, joissa eläintä kuljetetaan tai pidetään kuljetuksen aikana, näytteenotto-oikeudesta ja tarkastusoikeudesta. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan eläinsuojelulain 39 §:n 4 momentissa säädettyä eläinsuojeluviranomaisen oikeutta. Tarkastaa voitaisiin myös eläinkuljetusasetuksen edellyttämät asiakirjat. Tällaisia ovat esimerkiksi eläinkuljetusasetuksen 4 artiklassa tarkoitetut asiakirjat, 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläinkuljettajalupa, 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu maantiekuljetusvälineen hyväksymistodistus, 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu karja-aluksen hyväksymistodistus sekä 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu maantieajoneuvon kuljettajan tai hoitajan pätevyystodistus.

Ehdotettuun 2 momenttiin sisältyisi myös säännös tarkastuksen ulottamisesta ajoneuvossa oleviin asumiseen käytettäviin tiloihin. Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti myös ajoneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 17/1998 vp katsonut tällaisten tilojen jäävän kuitenkin perustuslailla suojatun kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle, koska ajoneuvoja käytetään sekä liikkumiseen että asumiseen. Eläinkuljetusten tarkastamiseksi on asiallisesti välttämätöntä päästä ajoneuvoon sisälle. Perustuslakivaliokunta on ajoneuvolakia koskeneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (HE 141/2002 vp - PeVL 40/2002 vp) katsonut ajoneuvon teknisen tienvarsitarkastuksen osalta, että sitä ei tule ulottaa ajoneuvossa oleviin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei se ole tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi välttämätöntä. Tästä on valiokunnan lausunnon mukaan asianmukaista ottaa lakiin säännös. Ehdotettu säännös vastaisi ajoneuvolain (1090/2002) 71 §:n 2 momentin 2 kohtaan sisältyvää säännöstä tarkastuksen ulottamisesta ajoneuvossa oleviin asumiseen käytettäviin tiloihin.

29 §. Erityiset tarkastukset. Ehdotettu säännös vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevan eläinsuojelulain 48 §:n 1 ja 2 momenttia, jonka nojalla Suomessa on toteutettu muun muassa Euroopan yhteisön eri tuotantoeläinten pitoa koskevien direktiivien edellyttämät kyseisten toimintojen säännölliset tarkastukset. Eläinkuljetusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava, että asetuksen vaatimuksia on noudatettu, tekemällä syrjimättömällä tavalla eläinten, kuljetusvälineiden ja niihin liittyvien asiakirjojen tarkastuksia. Tällaisia tarkastuksia on tehtävä riittävälle osuudelle kunakin vuonna kussakin jäsenvaltiossa kuljetettavista eläimistä, ja ne voidaan tehdä samaan aikaan kuin muita tarkoituksia varten tehtävät tarkastukset.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto ja lääninhallitus voisivat määrätä virkaeläinlääkärit suorittamaan eläinkuljetusten tarkastuksia ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai Euroopan yhteisön lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseksi. Käytännössä Euroopan yhteisön edellyttämät tarkastukset tekisivät nykyiseen tapaan pääasiassa tarkastuseläinlääkärit tarkastamalla teuraseläinkuljetuksia teurastamon alueella. Tarvittaessa tarkastuksia tekemään määrättäisiin esimerkiksi läänineläinlääkäreitä. Tällöin tarkastuksen tekemiseen sovellettaisiin ehdotetun lain 28 §:stä ainoastaan sen 2 momenttia. Tarkastukset voisivat näin ollen kohdistua kaikkiin eläinkuljetuksiin ilman epäilyä lainsäädännön rikkomisesta. Käytännössä tien päällä tapahtuvassa valvonnassa tarvittaisiin kuitenkin poliisin virka-apua tarkastettavien ajoneuvojen pysäyttämisessä.

30 §. Tietojenantovelvollisuus. Eläinkuljetusten valvonnan tehokas toteuttaminen edellyttää, että toimija on velvollinen antamaan tarkastuksen suorittajalle valvontaa varten tarvittavat tiedot ja asiakirjat. Tällainen velvollisuus olisi ehdotetun säännöksen mukaan eläimiä kuljettavalla henkilöllä ja eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluvassa kuljetuksessa niillä tahoilla, joilla on eläinkuljetukseen liittyviä tehtäviä. Asiakirjojen esittämistä koskevia velvoitteita sisältyy esimerkiksi eläinkuljetusasetuksen 4 artiklan 2 kohtaan ja 6 artiklan 1 ja 5 kohtaan. Asiakirjan esittämisvelvollisuus koskisi niitä toimijoita, joilla on velvollisuus hankkia, laatia tai pitää hallussaan eläinten kuljetusta varten tarvittava asiakirja.

31 §. Neuvot. Sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole vielä varsinaisesti kysymyksessä eläinkuljetusasetuksen tai ehdotetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkominen, tarkastuksen suorittajan tulisi tarvittaessa antaa neuvoja, joilla edistettäisiin eläimen hyvinvointia eläinten kuljetuksissa ja vaikutettaisiin lievien eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Vastaava neuvontaa koskeva säännös sisältyy eläinsuojelulain 40 §:n 1 momenttiin.

32 §. Euroopan yhteisön tarkastajat. Eläinkuljetusasetuksen 28 artiklan mukaan komission eläinlääkintäasiantuntijat voivat yhdessä kyseisen jäsenvaltion viranomaisen kanssa tehdä asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tarkastuksia jäsenvaltiossa. Yhteisön tarkastajilla olisi samat toiminnanharjoittajaan kohdistuvat tarkastus- ja tiedonsaantioikeudet kuin Suomen valvontaviranomaisillakin. Jos esimerkiksi eläinkuljetusten tarkastamisesta annettaisiin 29 §:ssä tarkoitettu määräys Suomen viranomaisille, määräytyisi myös komission tarkastajien tarkastusoikeus tämän mukaisesti.

33 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten tai yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista.

Viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta muun muassa jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saantiin on laissa nimenomaisesti erikseen säädetty. Valvontaviranomainen voi saada salassa pidettäviä tietoja esimerkiksi eläinkuljetustarkastuksen yhteydessä. Ehdotetun pykälän mukaan siinä mainittuja muutoin salassa pidettäviä tietoja voitaisiin antaa ehdotetun lain noudattamista valvoville viranomaisille lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämistä varten. Tiedot voitaisiin antaa vain sellaisten rikosten selvittämiseksi, joiden selvittämiseksi saadaan pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 1 §:n mukaan toimittaa kotietsintä. Eläinkuljetusasetuksen noudattamista Euroopan unionin jäsenvaltioissa valvoo osaltaan komissio. Tietoja voitaisiin tämän vuoksi luovuttaa myös yhteisön lainsäädännön tai Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen edellyttämille toimielimille ja tarkastajille velvoitteen niin edellyttäessä.

34 §. Virka-apu. Ehdotetun säännöksen mukaan poliisin olisi tarvittaessa annettava valvontaviranomaisille virka-apua eläinkuljetusasetuksen tai tämän lain noudattamisen valvomiseksi. Esimerkiksi eläinkuljetuksen tarkastaminen tien päällä edellyttää poliisin antamaa virka-apua ajoneuvon pysäyttämiseksi. Lisäksi tullilaitos olisi ehdotuksen mukaan nykyiseen tapaan velvollinen antamaan virka-apua rajaneläinlääkärille tämän tehtävien suorittamisessa rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan ja eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella. Uutena virka-apuviranomaisena nykyiseen verrattuna olisi rajavartiolaitos. Rajavartiolaitoksen lisäämisellä viranomaisiin pyrittäisiin turvaamaan tarvittavan virka-avun saatavuus kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

35 §. Tarkastusten suorittaminen. Tarkastukset tulisi ehdotetun pykälän mukaan pyrkiä suorittamaan mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavasti. Vastaava periaate sisältyy myös eläinsuojelulain 49 §:ään. Myös eläinkuljetusasetuksen 22 artiklan mukaan viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen tai saattaakseen mahdollisimman vähiin kuljetuksessa tapahtuvat viivästykset tai eläinten kärsimykset, jos asetuksen säännöksiä ei voida soveltaa odottamattomien olosuhteiden johdosta. Eläinlähetystä ei saa mainitun säännöksen mukaan viivyttää kuljetuksen aikana, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin tai yleisen turvallisuuden takia.

36 §. Eläinkuljettajarekisteri. Pykälässä säädettäisiin eläinkuljetusten valvontaa varten pidettävästä eläinkuljettajarekisteristä. Voimassa olevassa lainsäädännössä direktiivin edellyttämästä eläinkuljettajarekisteristä on säädetty eläinsuojelulain 30 §:ssä ja eläinten kuljetuksesta annetun asetuksen 24 §:ssä. Eläinkuljetusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa eläinkuljettajaluvista niin, että kuljettajat voidaan tunnistaa nopeasti etenkin silloin, kun asetuksen vaatimuksia ei noudateta. Mainitun artiklan 4 kohdan mukaan 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetut luvat (pitkiä eläinkuljetuksia koskevat eläinkuljettajaluvat) on kirjattava sähköiseen tietokantaan. Eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille annetut hyväksymistodistukset sähköiseen tietokantaan niin, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat nopeasti tunnistaa ne etenkin silloin, kun asetuksen vaatimuksia ei noudateta. Asetuksen 19 artiklan 4 kohtaan sisältyy vastaava karja-alusten hyväksymistodistuksen rekisteröimistä koskeva vaatimus. Tietokantaan on sisällytettävä myös eläinkuljettajaluvan tai kuljetusvälineen hyväksymisen peruuttamista koskevat tiedot ja 26 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu eläinkuljettajalle annettu kielto.

Ehdotetun 1 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto pitäisi eläinkuljettajarekisteriä nykyiseen tapaan. Lääninhallitukset päivittäisivät rekisteriä tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Ehdotetun lain 17 §:ssä tarkoitetun eläinkuljettajaluvan samoin kuin 19 §:ssä tarkoitetun maantiekuljetusvälineen hyväksymistodistuksen ja 21 §:n tarkoittaman pätevyystodistuksen myöntäisi lääninhallitus, joka tekisi näitä koskevat merkinnät rekisteriin. Perustuslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvien henkilötietojen suojaa koskevien vaatimusten huomioon ottamiseksi ehdotetaan pykälän otettaviksi rekisterin tietosisältöä ja tietojen säilytysaikaa koskevat säännökset, joista tulee säätää lain tasolla. Rekisteriin merkittäisiin eläinkuljetusten valvonnan kannalta olennaiset eläinten kuljetusta koskevat tiedot. Ehdotetun säännöksen 1—8 kohdassa säädettäisiin rekisterin tietosisällöstä eläinkuljetusasetuksen tarkoittamalla tavalla. Lisäksi rekisteriin merkittäisiin valvontaa varten kaikkia eläinkuljettajalupia koskevat tiedot, 5 kohdassa tarkoitetut pätevyystodistusta koskevat tiedot ja nykyiseen tapaan 6 kohdassa tarkoitetut kaikkien maantiekuljetusvälineiden yksilöintiin tarvittavat tiedot (tyyppi ja rekisteritunnus), joita eläinkuljetusasetus ei edellytä rekisteröitäväksi.

Ehdotetun 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisisi rekisterin tietojen perusteella eläinkuljetusasetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yleisesti saatavilla olevan luettelon eläinkuljettajista. Asetuksen vaatimus koskee pitkiin eläinkuljetuksiin myönnettyjä lupia. Luettelo voitaisiin julkaista esimerkiksi Elintarviketurvallisuusviraston tietoverkossa, johon yleisöllä on vapaa pääsy. Jos luvanhaltijana olisi yksityinen henkilö, luettelossa ei ilman tämän suostumusta saisi olla luvanhaltijan kotiosoitetta tai muita yhteystietoja. Viranomaisen velvollisuudesta tuottaa ja jakaa tietoa muutoin säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:ssä.

Pykälän 3 momentti koskisi eräiden rekisterissä olevien tietojen poistamista koskevia vaatimuksia ja viittauksen henkilörekistereitä ja asiakirjojen julkisuutta koskeviin lakeihin. Kuljettajan tai hoitajan pätevyystodistukseen sisältyvät tiedot poistettaisiin rekisteristä, kun pätevyystodistus lakkaa olemasta voimassa. Eläinkuljettajalupaa koskevat tiedot poistettaisiin rekisteristä viiden vuoden kuluttua siitä, kun lupa lakkaa olemasta voimassa. Valvonnan toteuttamisen kannalta viiden vuoden määräaikaa voidaan pitää riittävänä aikana. Alkuperäiset asiakirjat ovat saatavilla tarvittaessa myös tämän määräajan jälkeen.

Pykälän 4 momentti sisältäisi säännöksen valvontaviranomaisten oikeudesta tiedonsaantiin rekisteristä. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on nimenomaisesti säädetty. Sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaiset voisivat kaikissa tilanteissa käyttää eläinkuljettajarekisteriä valvontaa varten tehokkaasti, säädettäisiin tiedonsaannista julkisuuslain 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille annetut hyväksymistodistukset on rekisteröitävä sähköiseen tietokantaan niin, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnistaa ne nopeasti. Vastaavantyyppinen vaatimus sisältyy karja-alusten osalta 19 artiklan 4 kohtaan. Ehdotettu säännös sisältäisi myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille oikeuden tietojen saamiseen valvontaa varten eläinkuljettajarekisteristä eläinkuljetusasetuksen edellyttämässä laajuudessa.

8 luku. Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset

37 §. Kiellot ja määräykset. Ehdotetun säännöksen mukaan valvontaviranomainen voisi kieltää eläinkuljetusta koskevia säädöksiä rikkovaa eläimiä kuljettavaa henkilöä jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä hänet asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa. Kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinten kuljetusta koskevien säännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen epäkohtien korjaamiseen. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi kuljetusvälineen korjaamista lainsäädännön edellyttämälle tasolle.

Jos eläinsuojelulliset syyt niin vaatisivat, eläimet voitaisiin määrätä palautettavaksi suorinta tietä lähtöpaikkaan tai kuljettavaksi suorinta tietä määräpaikkaan. Vastaavantyyppinen säännös sisältyy eläinkuljetusten osalta voimassa olevan eläinsuojelulain 44 §:n 2 momenttiin. Säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi tapauksessa, jossa eläin tai eläimiä on kuormattu kuljetusvälineeseen liian ahtaasti tai kuljetusolosuhteet ovat muuttuneet siten, että eläinten hyvinvointi voisi muutoin kuljetuksen aikana vaarantua vakavasti. Jos kuljetusvälineessä olisi eläinten hyvinvointia vaarantavia vikoja tai puutteita, kuljetusväline voitaisiin määrätä korjattavaksi tilapäisesti siten, että eläinten välitön vahingoittumisen vaara estyisi. Käytännön eläinsuojeluvalvonnassa valvontaviranomaiset ovat joskus todenneet esimerkiksi kuljetusvälineen lattiassa kulumisen aiheuttamia reikiä tai rakenteiden heikkoutta, joka on vaarantanut kuljetettavan eläimen hyvinvoinnin. Tällaisessa tapauksessa matkan jatkaminen edellyttäisi lattian väliaikaista vahvistamista esimerkiksi vanerilevyillä siten, että eläimen hyvinvointi turvattaisiin, kunnes kuljetusväline voitaisiin asianmukaisesti korjata säädösten edellyttämään kuntoon. Kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös kuljetusvälineen tilapäistä korjaamista koskevasta määräyksestä. Ehdotetun säännöksen mukaan valvontaviranomainen voisi myös lopettaa kuljetettavan eläimen, jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Tällöin esimerkiksi sattuneen liikenneonnettomuuden vuoksi eläimen terveydentila tai elinkelpoisuus olisi niin huono tai eläimen kärsimys niin suurta, että ilman eläinlääketieteellistä koulutustakin oleva henkilö voi todeta eläimen lopettamisen ainoaksi humaaniksi ratkaisuksi. Vastaava periaate kärsivän eläimen lopettamisesta sisältyy eläinsuojelulain 14 §:ään ja metsästyslain (615/1993) 84 §:ään. Muussa tapauksessa valvontaviranomainen määräisi eläimelle hankittavaksi asianmukaista eläinlääketieteellistä hoitoa.

Eläinkuljetusasetuksen 23 artiklassa ja 26 artiklassa säädetään viranomaisten toimenpiteistä tilanteissa, joissa eläinkuljetusasetusta rikotaan. Ehdotettu 2 momentti sisältäisi viittauksen kyseisiin eläinkuljetusasetuksen artikloihin, joita sovellettaisiin puututtaessa eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kuljetuksissa todettuihin puutteisiin tai epäkohtiin. Asetuksen 26 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun eläinkuljettajaluvan ja kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen peruuttamisesta säädetään kuitenkin ehdotetun lain 17, 19 ja 20 §:ssä.

38 § . Uhkasakko ja teettäminen. Lääninhallitus voisi tehostaa ehdotetun lain 37 §:n nojalla annettua määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai uhalla, että tehtäväksi määrätty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Kiellolla tai määräyksellä tarkoitettaisiin tässä myös vastaavia toimenpiteitä, joihin on ryhdytty 37 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Yleiset säännökset hallinnollisesta uhkasakosta ja teettämisuhasta sisältyvät uhkasakkolakiin (1113/1990). Uhkasakkolain 10 §:n mukaan uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi, jos määräystä taikka kieltoa ei ole noudatettu ja jos noudattamatta jättämiseen ei ole pätevää syytä. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakon asettanut viranomainen. Teettämisestä aiheutuneet kustannukset maksetaan valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään.

39 § . Eläinkuljetusrikkomus. Eläinkuljetusasetuksen 25 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Asetuksen liite I sisältää varsin yksityiskohtaisia eläinten kuljetusta koskevia vaatimuksia. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin eläimen kuljetusta koskevien eräiden vaatimusten rikkomisesta rangaistukseksi sakkorangaistus, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tekojen tai laiminlyöntien rangaistavuus edellyttäisi tahallisuutta tai huolimattomuutta. Myös ehdotetun lain noudattamisen tehokkaan toteutumisen varmistamiseksi on tarpeen, että lain keskeisten säännösten rikkominen säädetään rangaistavaksi teoksi. Vastaavantyyppisiä tekojen tai laiminlyöntien kriminalisointeja sisältyy myös eläinsuojelulain eläinsuojelurikkomusta koskevaan 54 §:ään.

Tekoja tai laiminlyöntejä, joilla suoraan vaarannettaisiin kuljetettavien eläinten hyvinvointi tai voitaisiin aiheuttaa niille tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä (1—6 kohta), olisivat ehdotetun lain 5 §:ssä tarkoitetun tai eläinkuljetusasetuksessa tarkoitetun sellaisen eläimen kuljettaminen, joka ei ole kuljetuskuntoinen, eläimen kuljettaminen kuljetusvälineellä, joka ei täytä 7—9 §:ssä tai eläinkuljetusasetuksessa kuljetusvälineelle tai kuljetusolosuhteille asetettuja vaatimuksia, eläimen hyvinvoinnin huolehtimisen laiminlyönti 6 §:n tai eläinkuljetusasetuksessa säädetyn vastaisesti, muun eläimen kuin kalan, matelijan, sammakkoeläimen tai selkärangattoman eläimen kuljettaminen henkilöauton umpinaisessa tavaratilassa 11 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti, eläinten kuormaamista kuljetusvälineeseen 14 §:ssä tai eläinkuljetusasetuksessa koskevien vaatimusten rikkominen, eläinten käsittelystä 13 §:n 2 momentissa säädetyn kiellon tai eläinkuljetusasetuksessa säädetyn eläinten käsittelyä tai velvoitetta koskevan kiellon tai velvoitteen rikkominen.

Tekoja tai laiminlyöntejä, jotka on tarpeen säätää rangaistavaksi eläinten kuljetusta koskevan lainsäädännön noudattamisen tehokkaaksi varmistamiseksi ja täytäntöön panemiseksi, sisältyisivät 7—14 kohtaan. Näistä 7—12 kohta koskisi eläinkuljetusasetuksen tai tarkastusasema-asetuksen edellyttämän luvan, hyväksymis- tai pätevyystodistuksen hakemisen laiminlyöntiä ja ilmoitusvelvollisuuden tai asiakirjojen mukana pitämistä koskevan velvoitteen rikkomista. Vastaavantyyppisiä laiminlyöntejä tai rikkomuksia sisältyy myös eläinsuojelulain eläinsuojelurikkomusta koskevaan 54 §:ään. Pykälän 13 kohta koskisi tiedonantovelvollisuuden tai asiakirjojen esittämisvelvollisuuden rikkomista ja 14 kohta viranomaisen antaman kiellon tai määräyksen rikkomista. Kiellolla tai määräyksellä tarkoitettaisiin myös toimenpidettä, johon viranomainen on ryhtynyt ehdotetun 37 §:n 2 momentin nojalla.

Rikoslain 6 luvun 12 §:n 4 kohdan nojalla tuomioistuin voi jättää seuraamusten kasaantumisen vuoksi rangaistuksen tuomitsematta tai 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan ottaa rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon tekijälle rikoksesta johtuneen tai hänelle tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen. Ehdotetun pykälän 14 kohdassa tarkoitetusta rikkomuksesta voi olla seurauksena myös ehdotetun 38 §:n tarkoittama uhkasakko. Uhkasakot saattavat olla tuntuvia sakkorangaistukseen verrattuna. Seuraamusten kasaantumisen estämiseksi se, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä voitaisiin jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.

40 §. Rangaistuksia koskevat viittaussäännökset. Ehdotettu pykälä sisältäisi viittaussäännöksen eläinsuojelulain ja rikoslain asianomaisiin rangaistussäännöksiin.

9 luku. Erinäiset säännökset

41 §. Eläinkuljetusasetuksen soveltamista koskevat poikkeukset ja eräät sitä täydentävät säännökset. Eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia mainitun artiklan sekä liitteessä I olevan V luvun 1.4 kohdan b alakohdan sekä VI luvun säännöksiin enintään 12 tunnin kuljetusmatkoihin käytettävien maantiekuljetusvälineiden osalta lopullisen määräpaikan saavuttamiseksi. Asetuksen liitteen I luvun V kohdan 1.4 b alakohdan toisen virkkeen mukaan sioilla on oltava kuljetusmatkan aikana koko ajan juomavettä.

Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin pitkiä, mutta enintään 12 tuntia kestäviä kuljetuksia koskeva poikkeus sikojen juomaveden jatkuvaa saatavuutta koskevaa asetuksen vaatimusta ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä syyskuuta ja päättyy 30 päivänä huhtikuuta. Poikkeamisen välttämättömyys perustuu siihen, että talviaikana pakkassäällä juottolaitteiden juottonippoja ei pystytä pitämään kohtuudella sulana siten, että eläimillä voisi olla koko ajan vettä käytettävissään. Eräissä sikojen kuljetusta koskevissa tutkimuksissa on myös todettu, että siat eivät juuri käytä juomismahdollisuutta säännöksen tarkoittamien kuljetusten yhteydessä. Muuna aikana juomavettä tulisi kuitenkin olla tarjolla siten kuin eläinkuljetusasetus edellyttää.

Eläinkuljetusasetuksen 30 artiklan 8 kohdan mukaan siihen asti, kun on annettu niitä lajeja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä, joita ei nimenomaisesti mainita liitteissä, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisia lisäsääntöjä, joita sovelletaan tällaisten lajien kuljetukseen. Suomessa kuljetettavia tällaisia lajeja ovat lähinnä poro ja turkiseläimet. Porojen ja turkiseläinten kuljetusta koskevista eläinlajikohtaisista vaatimuksista on tällä hetkellä säädetty maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä eläinten kuljetukselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (27/EEO/1996). Ehdotetun 2 momentin mukaan ministeriön asetuksella voitaisiin antaa eläinkuljetusasetuksen 30 artiklan 8 kohdan tarkoittamat tarkemmat säännökset kuljetusvälinettä ja kuljetettavien eläinten tilaa koskevista vaatimuksista nykyiseen tapaan.

42 §. Poikkeaminen eläimen kuljetusta koskevista eräistä vaatimuksista. Ehdotetun lain 2—4 luvussa säädettäisiin eläinten kuljetukselle asetettavista vaatimuksista niiden kuljetusten osalta, joita ei koske eläinkuljetusasetus. Ehdotetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan eläintä ei saa kuljettaa, jos eläin on sellaisessa tilassa, että kuljetuksesta voi aiheutua sille tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Sairas tai vahingoittunut eläin ei olisi lähtökohtaisesti kuljetuskuntoinen. Tämä ei kuitenkaan saisi olla esteenä sille, että eläin voidaan tarvittaessa kuljettaa hoitoon.

Kuljetettavan sairaan tai vahingoittuneen eläimen tila saattaa olla sellainen, että sen kuljettaminen asianmukaisella tavalla hoidettavaksi edellyttää poikkeamista ehdotetun lain 2—4 luvussa säädettävistä kuljetusta koskevista vaatimuksista. Eläin voidaan joutua kuljettamaan hoidettavaksi esimerkiksi jalat yhteen sidottuna 14 §:n 3 momentissa säädetyn kiellon vastaisesti, tai kuljetusvälineessä, jossa ei sairaan eläimen liikahtelun estämiseksi olisi asianmukaista noudattaa 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tilavaatimuksia. Ehdotetun 42 §:n nojalla voitaisiin eläimen tilan niin edellyttäessä poiketa tarvittavilta osin ehdotetun lain 2—4 luvun säännöksistä, jos eläin kuljetetaan suoraan eläinlääkärin vastaanotolle tai hoitopaikalle tai sieltä pois ja jos kuljetusta muutoin koskevista vaatimuksista poikkeamista voidaan sairauden tai vamman laatu huomioon ottaen pitää välttämättömänä. Eläimen hengen tai terveyden pelastamiseksi tarpeellinen kuljetus hoitoon olisi siten sallittua, vaikka kuljetus ei täyttäisi kaikkia sille asetettavia vaatimuksia, jos kuljettaminen on kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja kuljetuksesta aiheutuvan vahingon ja haitan laatu ja suuruus, hengen ja terveyden vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Edellytyksenä olisi tällaistenkin kuljetusten osalta, että kuljetus voitaisiin järjestää siten, ettei eläimelle aiheutuisi tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Eläimen kuljetuksen välttämättömyyttä ja kuljetuksen aiheuttamaa kipua, tuskaa tai kärsimystä voidaan käytännössä parhaiten arvioida neuvottelemalla etukäteen tilanteesta sen eläinlääkärin kanssa, jonka hoitoon eläin kuljetetaan.

Eläinkuljetusasetusta ei sovelleta sen 1 artiklan 5 kohdan mukaan eläinkuljetukseen, joka tapahtuu eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti suoraan eläinlääkärin vastaanotolle, hoitopaikalle tai klinikalle tai sieltä pois. Myös tällaisessa, muutoin asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kuljetuksissa tulisivat näin ollen sovellettavaksi lain 2—4 lukujen säännökset, ja niitä koskisi ehdotetun 42 §:n tarkoittama poikkeamismahdollisuus.

43 §. Kustannukset. Ehdotetun lain 37 § sisältää viranomaisen toimivaltaa koskevan säännöksen puuttua säädöstenvastaiseen eläinkuljetukseen. Eläinkuljettaja tai eläimiä kuljettava henkilö olisi 1 momentin mukaan vastuussa toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista. Säännöksessä tarkoitettaisiin kustannuksia, jotka perustuisivat joko 37 §:n 1 momenttiin tai eläinkuljetusasetuksen 23 tai 26 artiklaan.

Ehdotetun 37 §:n tarkoittamiin toimenpiteisiin saattaa liittyä tilanteita, joissa eläinten hyvinvoinnin välittömäksi turvaamiseksi voidaan joutua turvautumaan esimerkiksi ulkopuoliseen toimijaan. Jos eläimet esimerkiksi jouduttaisiin viranomaistoimin siirtämään eläinkuljetusasetuksen 23 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti toiseen, ulkopuolisen henkilön omistamaan kuljetusvälineeseen tai e alakohdan mukaisesti ulkopuolisen omistamiin tiloihin, maksettaisiin nämä kustannukset valtion varoista, ja perittäisiin eläinkuljettajalta tai eläimiä kuljettavalta henkilöltä.

44 §. Perittävät maksut. Ehdotettu säännös sisältäisi viranomaisten suoritteista perittävien maksujen osalta viittauksen valtion maksuperustelakiin (150/1992). Säännöksen tarkoittamia viranomaisen suoritteita olisivat esimerkiksi eläinkuljettajaluvan myöntäminen tai maantiekuljetusvälineen hyväksyminen ja muut vastaavat suoritteet.

45 §. Täytäntöönpano. Ehdotetun säännöksen mukaan tämän lain mukaisessa päätöksessä voitaisiin määrätä, että sitä on noudatettava ennen kuin päätös on saanut lainvoiman, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Säännöstä sovellettaisiin tapauksissa, joissa eläinten kuljetusta koskevat eläinsuojelulliset epäkohdat olivat sellaisia, ettei niiden korjaamisen viivästymistä ja epäkohtien jatkumista mahdollisen valituksen käsittelyn aikana voitaisi pitää eläinsuojelullisesti hyväksyttävinä.

46 §. Muutoksenhaku. Pykälä sisältäisi muutoksenhakua koskevan eläinsuojelulain 51 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen. Lisäksi säännöksessä mainittaisiin Merenkulkulaitos, joka ehdotetun 20 §:n mukaan päättäisi karja-alusten hyväksymistodistuksen myöntämisestä. Hallintolainkäyttölakia (586/1996) sovelletaan, kun hallintoasiassa annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla. Lain 7 §:n mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen. Selvyyden vuoksi pykälään otettaisiin lisäksi säännös siitä, että ehdotetun lain 44 §:ssä tarkoitettua viranomaisen suoritteesta perittävää maksua koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin maksuperustelain mukaista menettelyä.

47 §. Palkkiot. Pykälässä säädettäisiin kunnaneläinlääkärin oikeudesta palkkioon ja kustannusten korvaukseen tehdyn tarkastuksen johdosta vastaavasti kuin eläinsuojelulain 59 §:ssä. Ehdotetun lain 19 §:n 1 momentin mukaan eläinkuljetusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellyttämän tarkastuksen kuljetusvälineelle suorittaisi lääninhallitus tai lääninhallituksen määräämä virkaeläinlääkäri. Jos tarkastuksen suorittaisi kunnaneläinlääkäri, hänellä olisi niin ikään oikeus palkkioon ja kustannusten korvaukseen. Tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset tulisivat tällöin osaksi lääninhallituksen hyväksymisen hakijalta perittävää kuljetusvälineen hyväksymismaksua.

48 §. Vahingonkorvaus. Eläinten kuljetusta koskevien säädösten noudattamisen valvontaa ei ehdotetussa laissa säädettäisi kunnan tehtäväksi, vaan valvonnasta huolehtisi kunnaneläinlääkäri vastaavalla tavalla kuin muunkin eläinsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonnasta. Tämän vuoksi valtio olisi vastaavalla tavalla vastuussa kunnaneläinlääkärin valvontatehtävää hoitaessaan aiheuttamasta vahingosta. Mahdolliset korvaukset maksettaisiin valtion talousarviossa eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista.

Ehdotuksen mukaan valtio vastaisi vahingosta vahingonkorvauslain (412/1974) julkisyhteisöjen korvausvastuuta koskevien säännösten mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan valtion oikeuteen periä maksamaansa vahingonkorvausta vahingon aiheuttajalta noudatettaisiin soveltuvin osin vahingonkorvauslain työntekijän ja virkamiehen korvausvastuuta koskevia säännöksiä. Pykälässä ehdotettu sääntely vastaa eläinsuojelulain 61 §:n mukaista kunnaneläinlääkärin vahingonkorvausvelvollisuutta koskevaa sääntelyä.

49 §. Voimaantulo. Pykälä sisältäisi lain voimaantulosäännöksen.

Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

1.2. Eläinsuojelulaki

2 §. Soveltamisala. Pykälä sisältää säännöksen eläinsuojelulain soveltamisalasta. Eläinsuojelulakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Eläimiä koskevia säännöksiä on eläinsuojelulain lisäksi myös muussa lainsäädännössä. Pykälän 2 momentti sisältää tätä koskevan viittaussäännöksen. Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta, jonka mukaan eläinsuojelulain lisäksi noudatetaan eläinten kuljetuksessa, mitä siitä erikseen säädetään.

29 §. Eläinten kuljetus. Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Eläinten kuljetusta koskeva pykälä eläinsuojelulaissa ehdotetaan tämän vuoksi kumottavaksi.

30 §. Lupa eläinten kuljetukseen ja eläinkuljettajarekisteri. Pykälä sisältää säännökset eläinkuljettajaluvasta ja luvista pidettävästä eläinkuljettajarekisteristä. Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Tämän vuoksi eläinkuljettajalupaa ja eläinkuljettajarekisteriä koskeva pykälä ehdotetaan kumottavaksi eläinsuojelulaista.

39 §. Tarkastus. Voimassa oleva 39 §:n 1 momentin mukaan viranomaisella ja eläinsuojeluvalvojalla on oikeus tehdä tarkastus, jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai kuljetetaan eläinsuojelusäädösten vastaisesti. Pykälän 2 momentti koskee eräiden viranomaisten oikeutta tarkastaa eläinkuljetus ilman säännösten rikkomista koskevaa epäilyä. Pykälän 3 momentti koskee niin ikään viranomaisen ja eläinsuojeluvalvojan oikeutta tarkastaa ilman epäilyä eräitä eläimillä järjestettäviä näytöksiä ja tilaisuuksia sekä 21, 23 ja 24 §:ssä tarkoitettua eläimillä harjoitettavaa toimintaa. Pykälän 4 momentti koskee tarkastuksen tekijän oikeutta päästä tarkastusta varten eläintiloihin ja ottaa korvauksetta tarkastusta varten tarvittavia näytteitä. Tarkastuksessa voidaan tarkastaa eläin, sen pitopaikka ja kuljetusväline sekä eläintä varten tarkoitetut ravinto, juotava, varusteet ja välineet. Pykälän 5 momentti sisältää säännöksen tarkastuksen tekemisestä kotirauhan piirissä.

Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Tämän vuoksi eläinten kuljetusta tai kuljetusvälinettä koskevat maininnat poistettaisiin eläinsuojelutarkastusta koskevasta eläinsuojelulain pykälästä. Tällaisia mainintoja sisältyy pykälän 1, 2 ja 4 momenttiin. Selkeyden vuoksi koko pykälä muutettaisiin siten, että nykyistä 3 momenttia vastaava säännös sisältyisi ehdotetun pykälän 2 momenttiin, 4 momenttia vastaava säännös ehdotettuun 3 momenttiin ja 5 momenttia vastaava säännös ehdotettuun 4 momenttiin.

44 §. Kiireelliset toimenpiteet. Pykälässä säädetään kiireellisistä toimenpiteistä, joihin valvontaviranomainen voi ryhtyä eläinsuojelullisten syiden niin edellyttäessä välittömästi eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännöksen 2 momentin mukaan poliisilla ja rajaeläinlääkärillä on oikeus eläinkuljetusten osalta määrätä eläimet kuljetettavaksi takaisin lähtöpaikkaan tai muutettavaksi kuljetuksen reittisuunnitelmaa siten, että eläinten hyvinvointi turvataan. Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Tämän vuoksi pykälästä kumottaisiin yksinomaan eläinkuljetuksia koskeva 2 momentti.

48 §. Selvitykset ja tutkimukset. Euroopan yhteisön eri tuotantoeläinten pitoa koskevat direktiivit sekä eläinten lopettamisesta ja teurastuksesta annettu direktiivi edellyttävät eri tuotantoeläinten pitoyksiköiden ja teurastamoiden säännöllistä tarkastamista. Lisäksi eläinkuljetusasetuksella kumottu eläinten suojelemisesta kuljetusten aikana annettu direktiivi on edellyttänyt eläinkuljetusten tarkastuksia. Voimassa oleva 48 § koskee näiden Euroopan yhteisön edellyttämien tarkastusten tekemistä. Koska eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki, poistettaisiin pykälän 1 ja 3 momentista eläinten kuljetusta koskevat maininnat. Samalla säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin niin, että Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen sijasta siinä puhuttaisiin Euroopan yhteisön lainsäädännöstä.

49 §. Tarkastusten, selvitysten ja tutkimusten suorittaminen. Voimassa oleva 49 § sisältää tarkastuksen, selvityksen tai tutkimuksen suorittajalle osoitetun säännöksen siitä, että toimenpiteet tulisi pyrkiä suorittamaan mahdollisimman vähän haittaa aiheuttaen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi maininta eläinkuljetuksesta, jonka tarkastusta eläinsuojelulaki ei enää tarkastuksen osalta koskisi. Samalla säännöstä täsmennettäisiin siten, että toimenpiteistä ei saisi aiheutua tarpeetonta haittaa.

54 §. Eläinsuojelurikkomus. Eläinten kuljetuksesta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Säädettävän lain vuoksi eläinsuojelulaista ehdotetaan kumottavaksi yksinomaan eläinten kuljetusta koskeva 29 ja 30 §. Vastaavasti eläinsuojelurikkomusta koskevan 54 §:n 1 momentin 1 kohdasta ja 2 momentin 3 kohdasta poistettaisiin viittaukset kumottaviksi ehdotettuihin lainkohtiin. Eläinten kuljetuksesta säädettäväksi ehdotetun lain 39 §:ssä säädettäisiin sakkouhkaisesta eläinkuljetusrikkomuksesta.

60 §. Korvaukset. Voimassa olevassa 60 §:ssä säädetään eläimen omistaja tai haltijan velvollisuudesta maksaa korvaus eläimen kuljetuskuntoisuuden ja muut eläimen kuljetusedellytykset tarkastaneelle eläinlääkärille. Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi eläinsuojelulain 29 §, johon velvollisuudesta korvauksen maksamiseen viitataan. Tämän vuoksi myös 60 § ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

1.3. Laki rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta

14 §. Eläinsuojelurikos. Eläinsuojelurikosta koskeva 14 § sisältää teon rangaistavuuden osalta viittauksen eläinsuojelulain vastaiseen menettelyyn. Eläinten kuljetuksesta on voimassa olevassa lainsäädännössä säädetty eläinsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Eläinten kuljetusta koskevien säännösten rikkominen voi siten tulla nykyisin rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaisena eläinsuojelurikoksena tai 15 §:n mukaisena lievänä eläinsuojelurikoksena.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eläinten kuljetuksesta. Samalla eläinsuojelulakiin sisältyvät eläinten kuljetusta koskevat säännökset, jotka sisällytettäisiin säädettäväksi ehdotettuun lakiin, poistettaisiin eläinsuojelulaista. Esityksen tarkoituksena on kuitenkin säilyttää eläinten kuljetusta koskevien tekojen rangaistavuus ja rangaistustaso nykyisellään. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja rikossäännösten täsmällisyyden vaatimus edellyttävät tämän vuoksi rikoslain 17 luvun 14 §:n sisältämää viittausta eläinsuojelulakiin muutettavaksi myös viittaukseksi eläinten kuljetusta koskeviin säädöksiin. Eläinten kuljetusta koskevien tekojen rangaistavuuden säilyttämiseksi nykyisellään pykälään ehdotetaan tämän vuoksi lisättäväksi viittaus säädettäväksi ehdotettuun lakiin eläinten kuljetuksesta ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1/2005, joka sääntelee eläinten kuljetusta kaupallisen toiminnan yhteydessä. Eläinten kuljetusta koskevat tekniset säännöt sisältyvät asetuksen liitteeseen I, joka on keskeinen kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eläinkuljetusasetuksen liite I sisältää lukuisia eläinten kohtelua ja käsittelyä koskevia säännöksiä, joiden vastainen menettely saattaisi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön. Esimerkiksi liitteen I luvun I 2 kohdassa säädetään eläimen kuljetuskuntoisuudesta ja 4 kohdassa matkan aikana loukkaantuneen tai sairastuneen eläimen hoidosta. Liitteen luvun III 1.8 kohta sisältää nimenomaisen kiellon käsitellä eläimiä tietyillä kipua tai kärsimystä aiheuttavalla tavalla, ja 1.11 kohta koskee eläinten asianmukaista kytkemistä kuljetuksen aikana. Eläimen ruokkimista ja juottamista koskeva yleissäännös sisältyy kohtaan 2.7., minkä lisäksi liitteeseen sisältyy eri eläinlajeja ja kuljetusmuotoja koskevia erityisvaatimuksia. Paitsi nimenomaisen hoidon laiminlyömisellä eläimelle voidaan aiheuttaa tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä myös esimerkiksi kuljettamalla eläimiä olosuhteissa tai tiloissa, jotka eivät täytä niille asetettuja vaatimuksia.

Eläinten kuljetuksesta säädettäväksi ehdotetun lain keskeisten velvoitteiden sisällöstä ehdotetaan annettavaksi tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Säädettäväksi ehdotetun lain keskeisten säännösten noudattamisvelvollisuus saa siten tarkemman sisältönsä alemmanasteisista normeista, joiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on teon rangaistavuuden kannalta ratkaisevaa. Laillisuusperiaate edellyttää, että alemmanasteisten normien vastaisesta teosta voidaan rangaista vain, jos tästä on laissa maininta. Ehdotettu pykälä kattaisi myös tällaisten säännösten rikkomisen tapauksissa, joissa pykälässä mainitut rangaistavuuden edellytyksen täyttyvät. Samoista syistä säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi myös eläinsuojelulakia koskevan viittauksen osalta siten, rangaistavuus kattaisi myös eläinsuojelulain nojalla annettujen säännösten rikkomisen. Rikoslain 17 luvun 15 §:ää ei ole tarpeen muuttaa, koska se sisältää viittauksen muutettavaksi ehdotettuun 14 §:ään.

23 §. Seuraamuksia koskevia säännöksiä. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan se, joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka muuten vastata niiden hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomuksesta ja jota voidaan pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto on nykyisin mahdollista määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan edellä mainituista rikoksista eläinsuojelulakiin nykyisin sisältyvien eläinten kuljetusta koskevien säännösten rikkomisen vuoksi.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eläinten kuljetuksesta, ja samalla eläinsuojelulaista ehdotetaan poistettavaksi säännökset eläinten kuljetuksesta. Laki eläinten kuljetuksesta sisältäisi eläinkuljetusrikkomusta koskevan säännöksen (39 §). Säännös korvaisi eläinten kuljetusta koskevien säännösten rikkomisten osalta eläinsuojelurikkomusta koskevan eläinsuojelulain 54 §:n. Eläintenpitokiellon määräämismahdollisuus myös eläinten kuljetuksessa tapahtuvien rikkomusten yhteydessä ehdotetaan säilytettäväksi nykyisellään. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi nykyisen eläinsuojelulain 54 §:ää koskevan viittauksen lisäksi myös viittaus eläinten kuljetuksesta säädettäväksi ehdotetun lain 39 §:ään.

Esityksessä ehdotetaan, että eläinten kuljetuksesta annetun lain tai sen nojalla annettujen säännöksen vastainen teko voi tulla rangaistavaksi myös eläinsuojelurikoksena tai lievänä eläinsuojelurikoksena säännösten edellytysten täyttyessä. Koska eläintenpitokieltoa koskevassa säännöksessä viitataan näihin säännöksiin, eläintenpitokielto olisi siten nykyiseen tapaan mahdollista määrätä myös eläinten kuljetuksen aikana näihin rikoksiin syyllistyvälle.

Ehdotettu laki eläinten kuljetuksesta sisältää maa- ja metsätalousministeriölle osoitettuja valtuutussäännöksiä tarkempien säännösten antamiseen ministeriön asetuksella eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuulumattomien kuljetusten osalta seuraavasti:

1) 5 §:n 2 momentin nojalla eläimen kuljetuskuntoisuudesta;

2) 6 §:n 3 momentin nojalla eläimen hyvinvoinnista huolehtimisesta kuljetuksen aikana;

3) 7 §:n 4 momentin nojalla kuljetusvälineelle asetettavista vaatimuksista;

4) 9 §:n 3 momentin nojalla eläimen kuljetusolosuhteista;

5) 12 §:n 2 momentin nojalla kuormaamiseen ja kuorman purkamiseen käytettävistä laitteista ja välineistä; sekä

6) 14 §:n 4 momentin nojalla eläinten kuormaamisesta kuljetusvälineeseen ja kuljetettavien eläinten tilaa koskevista vaatimuksista.

Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa 41 §:n 2 momentin nojalla eläinkuljetusasetuksen 30 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut asetuksen liitteissä mainitsemattomien eläinlajien kuljetusta koskevat asetusta täydentävät säännökset.

Eläinkuljetusasetusta ryhdytään asetuksen 37 artiklan mukaan soveltamaan 5 päivänä tammikuuta 2007. Ehdotettu laki eläinten kuljetuksesta sisältää muun muassa asetuksen täytäntöönpanon ja valvonnan edellyttämiä säännöksiä. Tämän vuoksi lait ehdotetaan tuleviksi voimaan samanaikaisesti kuin eläinkuljetusasetusta ryhdytään soveltamaan, eli 5 päivänä tammikuuta 2007.

1. lakiehdotuksen 17 §:ssä säädettäisiin eläinkuljetusasetuksessa tarkoitetun eläinkuljettajaluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta. Lupa myönnettäisiin, jos hakija täyttäisi toiminnalle asetut vaatimukset. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos toiminnan harjoittaja olennaisella tavalla rikkoisi toimintaa koskevia velvoitteitaan tai jos luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyttyisi, eikä toiminnan harjoittaja korjaisi epäkohtia valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Vastaavalla tavalla säädettäisiin tarkastusasemien osalta lakiehdotuksen 22 §:ssä. Myös ehdotettuun 19, 20 ja 21 §:ään sisältyy eläinkuljetusasetuksen edellyttämiä lupaan verrattavia kuljetusvälineen hyväksymistodistusta ja eläinkuljettajan tai hoitajan pätevyystodistusta koskevia säännöksiä, joita on arvioitava perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta. Myöskään näihin säännöksiin ei sisältyisi viranomaisen tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan hyväksymis- tai pätevyystodistus olisi myönnettävä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Peruuttamisen edellytyksistä olisi niin ikään suhteellisuusperiaatteen mukaiset ja tarkkarajaiset säännökset. Eläinten kuljettaminen tulonhankkimistarkoituksessa edellyttää myös voimassa olevan eläinsuojelulain 30 §:n mukaan lääninhallituksen lupaa. Lupamenettelyllä pyritään ennalta turvaamaan eläinten hyvinvointi toiminnassa, johon helposti liittyy eläinsuojelullisia epäkohtia. Samoin kuljetusvälineiden hyväksymisellä ja eläimiä kuljettavilta tai hoitavilta henkilöiltä edellytettävällä pätevyystodistuksella pyritään eläinten suojelemiseen tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä, mitä voidaan pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä ja tärkeänä yhteiskunnallisena intressinä. Ehdotettu sääntely perustuu myös Suomea sitovaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöön.

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti. Luvanvaraisuudesta on kuitenkin säädettävä lailla, jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Sen lisäksi rajoitusten olennainen sisältö, kuten rajoitusten laajuus ja edellytykset, tulee ilmetä laista. Sääntelyn sisällön kannalta valiokunta on pitänyt tärkeänä, että säännökset luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta on merkitystä muun muassa sillä, missä määrin viranomaisten toimivaltuudet määräytyvät niin sanotun sidotun harkinnan ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti (PeVL 33/2005 vp, PeVL 19/2002 vp, PeVL 16/2001 vp, PeVL 8/2006 vp).

Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 48/2005 vp, PeVL 44/2004 vp, PeVL 16/2003 vp, PeVL 8/2006 vp).

Lakiehdotuksen 28 §:n 2 momenttiin sisältyvä säännös kuljetusvälineen asumiseen käytettävien tilojen tarkastusoikeudesta sivuaa perustuslain 10 §:ssä turvattua kotirauhaa. Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti myös ajoneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 17/1998 vp katsonut tällaisten tilojen jäävän kuitenkin perustuslailla suojatun kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle, koska ajoneuvoja käytetään sekä liikkumiseen että asumiseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 40/2002 vp katsonut, että tarkastusta ei tule ulottaa ajoneuvossa oleviin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei se ole tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi välttämätöntä. Eläinkuljetusten tarkastamiseksi on asiallisesti välttämätöntä päästä ajoneuvoon sisälle. Ehdotettu sääntely vastaa perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitussa lausunnossa edellyttämää sääntelyä.

Lakiehdotuksen 36 §:n mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto pitäisi eläinkuljetusten valvontaa varten valtakunnallista eläinkuljettajarekisteriä, jonka perusteella julkaistaisiin eläinkuljetusasetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu luettelo eläinkuljettajista. Säännös liittyy perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Ehdotettu 36 § sisältäisi henkilötietojen suojaa koskevien vaatimusten huomioon ottamiseksi rekisterin ja luettelon tietosisältöä ja tietojen säilytysaikaa sekä tietojen luovuttamista koskevat laintasoista sääntelyä edellyttävät säännökset.

Lakiehdotuksen 37 §:n mukaan valvontaviranomainen voi lopettaa kuljetettavan eläimen, jos eläin olisi sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Eläimen lopettamista säännöksessä kuvatussa tilanteessa voidaan pitää ehdottoman välttämättömänä toimenpiteenä eläinten suojelemiseksi tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä ja omaisuuden suojan rajoitusta tältä osin välttämättömänä ja perusteltuna.

Lakiehdotukseen sisältyy valtuutussäännöksiä antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä eräistä lakiin sisältyvistä säännöksistä, kuten edellä kohdasta 2. käy ilmi. Perustuslain 80 §:n mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ministeriö voidaan valtuuttaa antamaan asetuksia lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa. Valtuutuksen säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 19/2002 vp, PeVL 40/2002 vp). Lakiehdotuksessa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäviksi ehdotettavat tarkemmat säännökset ovat käytännössä luonteeltaan varsin teknisiä vaatimuksia, joilla ei ole laajaa poliittista tai yhteiskunnallista merkitystä. Tarkempien säännösten tarve johtuu pääasiassa siitä, että toiminnan sääntelyssä voitaisiin ottaa huomioon erilaisten kuljettavien eläinlajien kuljetusta koskevia, eläinten koosta, ominaisuuksista tai erityistarpeista johtuvia vaatimuksia laissa säädettävää yksityiskohtaisemmin. Tämän vuoksi ministeriön asetusta laissa säädettyä tarkempien säännösten antamiseen on pidettävä asianmukaisena säädöstasona.

Hallituksen käsityksen mukaan perustuslain asettamat vaatimukset on lakiehdotuksissa otettu huomioon asianmukaisella tavalla, ja lakiehdotukset voidaan näin ollen käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset