Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sijoituspalveluyrityksistä. Laki korvaisi samannimisen voimassa olevan lain. Samalla tehtäisiin muutoksia arvopaperimarkkinalakiin, kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annettuun lakiin ja sijoitusrahastolakiin sekä tarkistettaisiin useita muita rahoitusmarkkinoiden toimintaa koskevia lakeja. Ehdotetulla lainsäädännöllä pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista.

Uuden sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain soveltamisala olisi voimassa olevaa lakia laajempi. Toimilupaa edellyttävän toiminnan piiriin tulisivat uusina sijoituspalveluina sijoitusneuvonta ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Muita toimi-luvanvaraisia sijoituspalveluja olisivat toimeksiantojen välittäminen, toimeksiantojen toteuttaminen, kaupankäynti omaan lukuun, omaisuudenhoito, liikkeeseenlaskun takaaminen ja liikkeeseenlaskun järjestäminen. Rahoitusvälineen käsitettä ja lain soveltamisalapoikkeuksia täsmennettäisiin. Muutos koskisi lain soveltamista esimerkiksi sijoituspalvelujen tarjoamiseen hyödykejohdannaissopimuksilla. Lisäksi selvennettäisiin tilanteita, joissa sijoituspalveluyritys voi käydä kauppaa johdannaissopimusten kohde-etuuksilla, kuten hyödykkeillä.

Lakiin sijoituspalveluyrityksistä otettaisiin direktiivissä edellytetyt säännökset sijoitus-palveluyrityksen toiminnan järjestämisestä. Sijoituspalveluyrityksen tulisi järjestää toimintansa sen laatu ja laajuus huomioon ottaen luotettavalla tavalla. Laissa säädettäisiin myös sijoituspalveluyrityksen toiminnan ulkoistamisesta ja palveluiden tarjoamisesta sidonnaisasiamiesten välityksellä. Lakiin otettaisiin myös säännökset sijoituspalveluyrityksiltä edellytettävästä vähimmäispääomasta.

Sijoituspalveluja tarjottaessa noudatettavista menettelytavoista asiakassuhteissa ehdotetaan säädettäväksi edelleen arvopaperimarkkinalaissa. Säännöksiä ei enää sovellettaisi toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta rajan yli Suomeen tapahtuvaan sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Säännökset olisivat voimassa olevia yksityiskohtaisempia ja niiden soveltaminen riippuisi asiakkaan luokittelusta. Arvopaperinvälittäjän asiakkaat luokiteltaisiin ammattimaisiksi ja ei-ammattimaisiksi sijoittajiksi sekä eräiltä osin niin sanotuiksi hyväksyttäviksi vastapuoliksi. Arvopaperinvälittäjälle asetettaisiin nykyistä tarkempi selonottovelvollisuus asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja muista asiakkaansuojan kannalta keskeisistä kysymyksistä. Arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuutta tarkennettaisiin ja tälle asetettaisiin velvollisuus toteuttaa rahoitusvälineitä koskevat toimeksiannot asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Laissa säädettäisiin myös eturistiriitatilanteiden ja asiakasvarojen käsittelystä.

Keskeisimmät arvopaperimarkkinalain muutokset koskisivat markkinapaikkojen toimintaa. Arvopaperipörssissä käytävän julkisen kaupankäynnin lisäksi laissa säädettäisiin direktiivin mukaisesta monenkeskisestä kaupankäynnistä. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi luku, jossa olisi säännökset monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä, kaupankäyntiosapuoleksi ottamisesta, arvopaperin ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi, arvopaperin liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuudesta ja kaupankäynnissä noudatettavasta menettelystä. Lakiin otettaisiin myös säännökset osakekaupan toteuttamisesta markkinapaikkojen ulkopuolella arvopaperinvälittäjän järjestämänä sisäisenä toteutuksena.

Uuden sääntelyn myötä arvopaperipörssit ja arvopaperinvälittäjät voisivat aikaisempaa joustavammin perustaa perinteiselle pörssikaupankäynnille vaihtoehtoisia markkinapaikkoja ja kilpailla keskenään. Kilpailun lisääminen voi johtaa kaupankäynnin hajaantumiseen nykyistä useampiin kilpaileviin markkinapaikkoihin, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi aikaisempaa kattavampia säännöksiä arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta raportoida rahoitusvälineillä tekemänsä kaupat Rahoitustarkastukselle. Direktiivillä luodaan Euroopan talousalueen tasolla rahoitusvälineiden kaupankäyntiä koskeva toimivaltaisten viranomaisten tiedonkeruu- ja vaihtojärjestelmä, joka tehostaisi rahoitusmarkkinoiden valvontaa. Samalla lakiin otettaisiin nykyistä kattavammat säännökset osakekaupankäynnin läpinäkyvyydestä.

Säännökset edistäisivät kaupankäyntiä julkisen kaupankäynnin kohteena olevilla arvopapereilla rinnakkaisissa kaupankäyntijärjestelmissä. Julkisen kaupankäynnin kohteena oleva arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi esimerkiksi arvopaperinvälittäjän järjestämässä monenkeskisessä kaupankäynnissä tai Euroopan talousalueella toimiva muu säännelty markkina voisi ottaa sen kaupankäynnin kohteeksi. Arvopaperin liikkeeseenlaskijalla ei olisi oikeutta vastustaa tätä, mutta kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta ei myöskään syntyisi liikkeeseenlaskijalle lisävelvoitteita.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset monenkeskisen kaupankäynnin meklarilistasta, joka olisi tarkoitettu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten markkinapaikaksi helpottamaan niiden pääoman hankintaa.

Arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperipörssin ja laissa kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä tarkoitetun optioyhteisön toiminnan järjestämistä koskevia säännöksiä tarkistettaisiin useilta kohdin. Uudet säännökset olisivat soveltuvin osin yhtenäiset sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevan sääntelyn kanssa.

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa olevia säännöksiä sijoituspalvelujen tarjoamisesta tarkistettaisiin vastaamaan annettavaa lakia sijoituspalveluyrityksistä.

Sijoitusrahastolakia tarkistettaisiin siten, että rahastoyhtiön toimilupaa ja toimintaa koskevia säännöksiä yhdenmukaistettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain kanssa. Sijoituspalveluja tarjoavan rahastoyhtiön toiminnan ulkoistamista koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin sijoituspalveluyrityksiä koskevien vastaavien säännösten kanssa.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin edellyttämiä tarkistuksia rahoitusvakuuslakiin, lakiin arvo-osuusjärjestelmästä, lakiin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa, lakiin ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa, lakiin Rahoitustarkastuksesta, lakiin Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta ja rikoslakiin.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2007.

Rahoitusvälineiden markkinoiden sääntelyn harmonisointi on osa Euroopan unionin Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmassa (Financial Services Action Plan, FSAP) määriteltyä tavoitetta kehittää rahoituspalvelujen sisämarkkinoita. Yksi keskeinen sääntelytoimenpide tavoitteen saavuttamiseksi on rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (jäljempänä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi tai direktiivi). Direktiivin voimaanpanosta johtuvat lainsäädännön muutokset oli hyväksyttävä jäsenvaltioissa viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2007 ja ne on saatettava voimaan jäsenvaltioissa 1 päivänä marraskuuta 2007.

Direktiivillä pyritään luomaan pitkälle harmonisoidut yhteisötason sääntelypuitteet sijoituspalveluyrityksille, sijoituspalveluja tarjoaville luottolaitoksille ja rahastoyhtiöille sekä rahoitusvälineiden markkinapaikoille. Direktiivi korvaa sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/22/ETY (jäljempänä sijoituspalveludirektiivi). Sääntelyn harmonisoinnilla pyritään rajat ylittävän sijoituspalveluiden tarjoamisen ja kaupankäynnin esteiden purkamiseen ja eurooppalaisten arvopaperimarkkinoiden yhtenäistämiseen. Samalla pyritään suojaamaan sijoittajien luottamusta markkinoihin säätämällä yksityiskohtaisesti sijoituspalvelun tarjoajien menettelytapavelvoitteista suhteissa niiden asiakkaisiin.

Direktiivi on niin sanotun Lamfalussy-lainsäädäntöprosessin mukainen direktiivi. Tämä yhteisön rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä viime vuosina käyttöön otettu nelitasoinen lähestymistapa perustuu Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2001 tekemään päätökseen, jossa hyväksyttiin paroni Lamfalussyn johtaman asiantuntijakomitean raportti Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelystä. Uuden lähestymistavan mukaan tasolla 1 säännellään yleisperiaatteista puitedirektiivein tai -asetuksin. Tasolla 2 komissio antaa teknisiä täytäntöönpanosäädöksiä käyttäen apunaan Euroopan arvopaperikomiteaa (ESC) ja kansallisista valvontaviranomaisista koostuvaa arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR). Seuraava taso 3 perustuu kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöhön ja mahdollisiin CESR:n ohjeisiin, suosituksiin ja standardeihin. Tasolla 4 komissio valvoo annettujen yhteisön säännösten noudattamista jäsenvaltioissa.

Merkittävä osa direktiivin täytäntöönpanosäädöksistä annetaan Lamfalussy-prosessin mukaisessa komitologiamenettelyssä. Kaikkiaan 17:ssä direktiivin artiklassa on valtuus tarkentavaan komission täytäntöönpanosääntelyyn. Komission asetus (EY) No 1287/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (jäljempänä komission täytäntöönpanoasetus tai komission asetus) ja komission direktiivi 2006/73/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (jäljempänä komission täytäntöönpanodirektiivi tai komission direktiivi) annettiin 10 päivänä elokuuta 2006.

Komission asetus on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Direktiivi ja komission täytäntöönpanodirektiivi pannaan täytäntöön Suomessa muuttamalla arvopaperimarkkinalainsäädäntöä. Sijoituspalveluyritysten toimintaan keskeisesti vaikuttaviin säännöksiin ehdotetaan niin runsaasti muutoksia, että voimassa oleva sijoituspalveluyrityksistä annettu laki (579/1996) korvattaisiin kokonaan uudella samannimisellä lailla. Myös arvopaperimarkkinalakiin (495/1989) on tehtävä laajoja tarkistuksia.

Direktiivin täytäntöönpano edellyttää lisäksi muutoksia useisiin muihinkin lakeihin. Tällaisia lakeja ovat laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä (772/1988), sijoitusrahastolaki (48/1999), laki luottolaitostoiminnasta (121/2007), laki ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa (580/1996), laki ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa (1608/1993), laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa (225/2004), laki arvo-osuusjärjestelmästä (826/1991), laki Rahoitustarkastuksesta (587/2003), laki Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta (1294/2004), rahoitusvakuuslaki (11/2004), laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista (1084/1999) ja rikoslaki (39/1889).

Lisäksi joudutaan direktiivin täytäntöönpanemiseksi muuttamaan eräitä valtiovarainministeriön asetuksia. Näitä ovat valtiovarainministeriön asetus sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (658/2003), valtiovarainministeriön asetus luottolaitoksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (659/2003), valtiovarainministeriön asetus rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (234/2004) ja valtiovarainministeriön asetus arvopaperin ottamista pörssilistalle koskevista vaatimuksista (840/2006).

Osin direktiivi ja komission direktiivi pannaan täytäntöön myös Rahoitustarkastuksen määräyksillä, jotka valmistellaan Rahoitustarkastuksessa erikseen.

2.1 Laki sijoituspalveluyrityksistä

Perussäännökset sijoituspalveluyrityksistä sisältyvät 26 päivänä heinäkuuta 1996 annettuun lakiin sijoituspalveluyrityksistä (579/1996). Lailla pantiin täytäntöön neuvoston direktiivi sijoituspalvelujen tarjoamisesta arvopaperimarkkinoilla (93/22/ETY), jäljempänä sijoituspalveludirektiivi. Laki koskee sijoituspalvelun ammattimaista tarjoamista varsinaisena elinkeinona ja siinä säädetään toimiluvanvaraisten sijoituspalvelujen lisäksi muun muassa sijoituspalveluyrityksen perustamisesta ja omistamisesta, toiminnasta, tilinpäätöksestä ja tilintarkastuksesta, vakavaraisuudesta ja riskien hallinnasta sekä sijoittajien korvausrahastosta.

Sijoituskohteet

Sijoituspalvelun kohteena voivat lain 2 §:n mukaan olla arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetut arvopaperit sekä kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa tarkoitettujen vakioitujen johdannaissopimusten ohella niihin rinnastettavat johdannaissopimukset sekä muutkin johdannaissopimukset (OTC-johdannaiset).

Sijoituskohteen määritelmä sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa on sijoituspalveludirektiivissä edellytettyä vähimmäissääntelyä laajempi. Esimerkiksi hyödykejohdannaissopimukset eivät kuuluneet sijoituspalveludirektiivin mukaisiin sijoituskohteisiin. Suomessa sijoituskohteen määritelmä kattaa kaikenlaiset johdannaissopimukset kohde-etuudesta riippumatta.

Sijoituskohteelta ei edellytetä, että se on julkisen kaupankäynnin kohteena. Muun sijoituskohteen kuin arvopaperin ei tarvitse olla luovutuskelpoinen.

Sijoituspalvelut

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:ssä on luettelo toimiluvanvaraisista sijoituspalveluista. Sijoituspalveluja ovat arvopaperinvälitys, markkinatakaus, arvopaperikaupinta, emissiontakaaminen, omaisuudenhoito ja emissionjärjestäminen.

Arvopaperinvälityksellä tarkoitetaan omissa nimissä toisen lukuun harjoitettavaa sijoituskohteiden ostoa, myyntiä, vaihtoa ja merkintää sekä sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämistä tai toteuttamista. Siten myös sijoituskohteiden niin sanottu alivälitys kuuluu laissa säädetyn arvopaperinvälityksen piiriin silloin kun alivälittäjä toimii omissa nimissään.

Markkinatakauksella tarkoitetaan sijoituspalvelua, jossa palvelun tarjoaja sitoutuu tekemänsä sopimuksen perusteella antamaan ja julkistamaan jatkuvasti tai pyydettäessä sitovia osto- ja myyntitarjouksia arvopaperipörssissä tai muussa julkisessa kaupankäynnissä sekä tällaisiin tarjouksiin perustuvaa kaupankäyntiä omaan lukuun.

Arvopaperikaupinnassa tarjoudutaan sekä myymään että ostamaan sijoituskohteita omaan lukuun sekä antamaan ja julkistamaan niille sitovia osto- ja myyntitarjouksia. Arvopaperikaupintaa voidaan harjoittaa myös julkisen kaupankäynnin ulkopuolella.

Emissiontakaamisella tarkoitetaan merkintäsitoumuksella arvopaperin liikkeeseenlaskun yhteydessä annettua merkintätakuuta, jossa sitoudutaan vastaamaan siitä, että kaikki liikkeeseen laskettavat arvopaperit tulevat merkityiksi tai että niistä merkitään ainakin määrätty osa.

Omaisuudenhoidolla tarkoitetaan ammattimaista toimeksiantoon perustuvaa sijoituskohteiden hoitamista siten, että omaisuudenhoitaja käy kauppaa tai muuten suorittaa tällaista omaisuutta koskevia toimeksiantoja asiakkaan valtuuttamana tämän lukuun. Omaisuudenhoito edellyttää aina asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välistä toimeksiantosopimusta, jossa määritellään, mitä omaisuudenhoitaja voi tehdä päämiehensä lukuun.

Emissionjärjestämisellä tarkoitetaan asiakassuhteen luomista rahoituksen tarvitsijan ja sijoittajan välillä huolehtimalla sijoituskohteen liikkeeseenlaskusta, välittämällä merkintäsitoumuksia sekä välittämällä liikkeeseen laskettuja sijoituskohteita edelleen.

Poikkeussäännösten vuoksi toimiluvanvaraisena sijoituspalvelun tarjoamisena ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi yksinomaan hyödykkeisiin perustuvien johdannaissopimusten tarjoamista sellaisten yhteisöjen toimesta, jotka harjoittavat tällaisilla johdannaissopimuksilla kauppaa omaan lukuunsa optioyhteisössä tai toisten samanlaisten yhteisöjen kanssa taikka näiden hyödykkeiden tuottajien tai ammattimaisten käyttäjien kanssa, eikä hyödykkeisiin perustuvien johdannaissopimusten tarjoamista yksinomaan muussa kuin sijoitustarkoituksessa. Luvanvaraista sijoituspalvelua ei myöskään ole hyödykejohdannaissopimusten tarjoaminen muille kuin edellä mainituille hyödykejohdannaiskaupankäynnin aktiivisille osapuolille silloin, kun hyödykejohdannaissopimuksia tarjotaan tällaisille muille tahoille muussa kuin sijoitustarkoituksessa.

Toimilupa

Sijoituspalvelua saa tarjota vain lain tarkoittama toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys sekä luottolaitos. Lisäksi rahastoyhtiö, joka on saanut toimiluvan omaisuudenhoidon harjoittamiseen, saa tarjota kyseistä sijoituspalvelua. Ulkomaisten vastaavien yhteisöjen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa säädetään niitä koskevissa asianomaisissa laeissa.

Sijoituspalveluyrityksen toimilupa voidaan myöntää vain suomalaiselle osakeyhtiölle. Toimiluvan myöntämisen edellytyksistä, johon kuuluvat luotettava hallinto ja riittävät taloudelliset toimintaedellytykset, säädetään lain 10 §:ssä. Yhtiön osakkeenomistajien ja hallintoa hoitavien henkilöiden luotettavuudesta, hyvämaineisuudesta, kokemuksesta ja muusta sopivuudesta saadun selvityksen perusteella ja hakijan liiketoiminnan aiottu laajuus huomioon ottaen on voitava varmistua siitä, että yritystä tullaan johtamaan ammatti-taitoisesti sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Yhtiöllä tulee olla pääkonttori Suomessa ja sen tulee täyttää muut sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa asetetut vaatimukset kuten vakavaraisuutta ja riskien hallintaa koskevat vaatimukset. Rahoitustarkastus voi peruuttaa sijoituspalveluyrityksen toimiluvan silloin, kun luvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole olemassa. Yrityksen tulee siten jatkuvasti täyttää toimiluvan myöntämiselle asetetut vaatimukset.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 9 §:n mukaan sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädetään valtiovarainministeriön asetuksella. Sijoituspalveluyrityksen on toimilupaa hakiessaan esitettävä selvitys toiminnalle asetettujen vaatimusten täyttämisestä. Ministeriö on antanut asetuksen sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (658/2003).

Sijoituspalveluyrityksen toimiluvassa on mainittava, mitä sijoituspalveluja yritys saa tarjota. Toimiluvassa on mainittava myös ne laissa tarkoitetut oheispalvelut, joita sijoitus-palveluyritys saa tarjota sijoituspalvelujen lisäksi.

Kotivaltiossaan toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys voi harjoittaa toimintaansa perustamalla tytäryrityksiä tai sivuliikkeitä toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Se voi myös tarjota palveluja rajan yli toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Kotivaltion viranomaisten tehtävänä on huolehtia sijoituspalveluyrityksen valvonnasta.

2.2 Arvopaperimarkkinalaki

Arvopaperimarkkinalaki sisältää säännökset arvopapereiden markkinoinnista, liikkeeseenlaskusta ja tiedonantovelvollisuuksista, julkisesta kaupankäynnistä arvopapereilla ja selvitystoiminnasta. Laissa säädetään lisäksi muun muassa sijoituspalvelun tarjoajien menettelytapavelvollisuuksista sekä markkinoiden väärinkäytöstä, kuten sisäpiirintiedon väärinkäytöstä. Arvopapereiden ohella lakia sovelletaan monilta osin myös johdannais-sopimuksiin.

Julkinen kaupankäynti arvopaperilla

Arvopaperimarkkinalain keskeinen käsite on lain 1 luvun 3 §:ssä määritelty julkinen kaupankäynti. Julkista kaupankäyntiä on kaupankäynti arvopaperipörssin pörssilistalla (julkinen kaupankäynti) tai muu ostajien ja myyjien yhteen saattamiseksi ammattimaisesti järjestetty kaupankäynti, jolle on lain mukaan vahvistettu säännöt (muu julkinen kaupankäynti). Pörssilistalle otettua arvopaperia kutsutaan määritelmässä pörssiarvopaperiksi ja muun julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa arvopaperia markkina-arvopaperiksi.

Lain 3 luvun 1 §:n mukaan ainoastaan arvopaperipörssi saa järjestää julkista kaupan-käyntiä pörssilistalla. Arvopaperimarkkinalain 3 luvun 10 §:n mukaisella valtiovarainministeriön päätöksellä on annettu tarkempia määräyksiä pörssilistalla kaupankäynnin kohteeksi otettaville arvopapereille ja niiden liikkeeseenlaskijoille (valtiovarainministeriön asetus arvopaperin ottamista pörssilistalle koskevista vaatimuksista, 860/2006).

Muuta julkista kaupankäyntiä saavat järjestää arvopaperipörssien ohella myös arvopaperinvälittäjät eli sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset. Tämän kaupankäyntimenettelyn kohteeksi voidaan lain 3 luvun 12 §:n mukaan ottaa arvopaperi, johon todennäköisesti kohdistuu riittävästi kysyntää ja tarjontaa ja jonka hinnanmuodostuksen voidaan arvioida olevan siten luotettavaa. Muun julkisen kaupankäynnin kohteeksi otettavia arvopapereita ja liikkeeseenlaskijoita koskevat vaatimukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samat kuin pörssilistalla.

Suomessa arvopaperimarkkinalain mukainen julkinen kaupankäynti on kokonaisuudessaan keskittynyt Helsingin Pörssiin. Pörssin päälistalla käytävä kaupankäynti on kaupankäyntiä pörssilistalla. Pörssin Pre-listalla sekä ML-markkinalla käytävä kauppa on puolestaan muuta julkista kaupankäyntiä.

Kaupankäynnin ammattimainen järjestäminen

Julkisesta kaupankäynnistä eroava kaupankäynnin muoto on arvopaperimarkkinalain 3 luvun 16 §:n mukainen ammattimaisesti järjestetty kaupankäynti, jota saavat järjestää arvopaperipörssi ja arvopaperinvälittäjät. Tämä kaupankäynnin muoto on säännelty julkista kaupankäyntiä kevyemmin. Säännöksen tavoitteena on ollut mahdollistaa niin sanottujen vaihtoehtoisten kaupankäyntijärjestelmien (englanniksi Alternative Trading System, ATS) perustaminen Suomeen.

Toisin kuin julkisessa kaupankäynnissä, muun ammattimaisen kaupankäynnin kohteeksi voidaan ottaa myös yksityisten osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita. Sen sijaan niin sanotun rinnakkaislistauskiellon vuoksi Suomessa julkisen kaupankäynnin kohteena jo olevia arvopapereita ei voi ottaa muun ammattimaisen kaupankäynnin kohteeksi. Yrityksen liikkeeseen laskemien arvopapereiden liittäminen arvo-osuusjärjestelmään ei myöskään ole välttämätöntä. Kaupankäynnistä ei myöskään aiheudu liikkeeseenlaskijayrityksille velvoitteita. Liikkeeseenlaskijalle ei aseteta lain 2 luvun mukaista säännöllistä eikä jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta, eikä yrityksen myöskään tarvitse ylläpitää lain 5 luvun mukaista sisäpiirirekisteriä. Myöskään julkisia ostotarjouksia koskeva lain 6 luvun sääntely ei koske tätä kaupankäyntimenettelyä.

Kevyemmällä sääntelyllä on pyritty parantamaan pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmahdollisuuksia. Sijoittajansuojan toteutuminen on järjestetty julkisesta kaupankäynnistä huomattavasti poikkeavalla tavalla. Sijoittajansuojan kannalta keskeinen merkitys on kaupankäynnin järjestäjän itsesääntelyyn perustuvilla säännöillä. Toisaalta silloin, kun kaupankäyntiä järjestää arvopaperinvälittäjä, tähän kaupankäyntimenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin arvopaperimarkkinalain 4 luvussa arvopaperinvälittäjälle asetettuja menettelytapasääntöjä. Niiden mukaisesti kaupankäynnin järjestäjän on muun muassa annettava arvopaperista ja sijoituspalvelusta ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon. Käytännössä tämä edellyttäisi ainakin sitä, että kaupankäynnin järjestäjä ilmoittaa, että arvopaperit eivät ole julkisen kaupankäynnin kohteena, niiden liikkeeseenlaskijoita koskevat vaatimukset ovat listayhtiöitä vähäisemmät ja että niihin sisältyy julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita suurempi riski. Lain 4 luvun säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun kaupankäyntiä järjestää arvopaperipörssi.

Ammattimaisesti järjestetyn kaupankäynnin kohteeksi voidaan ottaa myös ulkomaisten liikkeeseenlaskijoiden arvopapereita. Toisin kuin kotimaisten arvopapereiden kohdalla, ammattimaisen kaupankäynnin kohteeksi voidaan ottaa myös sellaisia arvopapereita, jotka on ulkomailla otettu kaupankäynnin kohteeksi sijoituspalveludirektiivin tarkoittamalla säännellyllä markkinalla.

Tällä hetkellä ainoastaan Helsingin Pörssi järjestää 3 luvun 16 §:n mukaista ammattimaisesti järjestettyä kaupankäyntiä Ruotsalaiset osakkeet -listalla, jolla käydään kauppaa Tukholman pörssiin listatuilla osakkeilla.

Kaupankäynnin läpinäkyvyys

Kaupankäynnin läpinäkyvyydellä tarkoitetaan sijoittajien ja muiden markkinaosapuolten oikeutta ja mahdollisuutta saada tietoa osto- ja myyntitarjouksista ja toteutuneista kaupoista. Läpinäkyvyys voidaan jakaa kauppoja edeltävään läpinäkyvyyteen ja kauppojen jälkeiseen läpinäkyvyyteen.

Arvopaperimarkkinalain voimassa olevat säännökset kaupankäynnin läpinäkyvyydestä ovat yleisluontoisia. Lain 3 luvun 4 §:n mukaan arvopaperipörssin säännöissä on oltava määräykset muun muassa siitä, miten, milloin ja missä laajuudessa tarjouksia tai tarjouskehotuksia ja kauppoja koskevat tiedot saatetaan sijoittajien ja kaupankäyntiin osallistuvien arvopaperinvälittäjien ja muiden arvopaperipörssissä toimivien tietoon. Samansisältöistä läpinäkyvyyssääntelyä sovelletaan myös muuhun julkiseen kaupankäyntiin ja ammattimaisesti järjestettyyn kaupankäyntiin.

Menettelytavat

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun säännökset määrittävät ne velvoitteet ja menettelytavat, joita kaikkien Suomessa sijoituspalvelua tarjoavien yritysten on asiakassuhteissaan noudatettava. Säännökset koskevat sijoituspalvelun tarjoamista silloin, kun sijoituspalvelun kohteena on arvopaperi tai johdannaissopimus. Lain 10 luvussa säädetään 4 luvun säännösten soveltamisesta vakioituun optioon ja termiiniin, niihin rinnastettavaan johdannaissopimukseen ja myös sellaiseen johdannaissopimukseen, joka ei ole kaupankäynnin tai selvityksen kohteena optioyhteisössä tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla.

Arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä (4 luvun 1 §). Hyvä tapa arvopaperikaupassa koskee kaikkia arvopaperikaupan osapuolia eli ostajaa, myyjää ja välittäjää. Hyvä tapa sijoituspalvelun tarjoamisessa koskee myös muuta sijoituspalvelua kuin arvopaperinvälitystä sijoituspalveluna tarjoavaa arvopaperinvälittäjää. Arvopaperinvälittäjän on tehtävä sijoituspalvelun tarjoamista koskeva sopimus kirjallisesti, jos sen asiakas on muu kuin ammattimainen sijoittaja (2 §:n 1 momentti). Säännös ei tarkoita, että kaikki arvopaperinvälittäjän ja sen asiakkaan tahdonilmaisut tulisi dokumentoida kirjallisesti. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 56/1998) perustelujen mukaan säännös sallii toimeksiantosuhdetta koskevan kirjallisen puitesopimuksen, jossa määritellään sopimussuhteen pääasiallinen sisältö. Asiakas voi tämän jälkeen antaa yksittäiset toimeksiantonsa sovitulla tavalla, kuten puhelimitse tai muun tietoliikenneyhteyden välityksellä.

Sijoituspalvelun tarjoamista koskevassa sopimuksessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai asiakkaan kannalta sopimatonta ehtoa (2 §:n 2 momentti). Säännöksessä todetaan myös, että jos arvopaperinvälittäjä ilmoittaa pitävänsä asiakasta ammattimaisena sijoittajana tai asiakas itse ilmoittaa olevansa ammattimainen sijoittaja, arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava asiakkaalle, mikä vaikutus ilmoituksella on asiakkaan asemaan.

Arvopaperinvälittäjän on pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa. Sama koskee arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä tarjoavaa arvopaperinvälittäjää, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa (3 a §). Velvoite on olemassa, jollei se asiakkaan sijoituskokemuksen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeeton.

Säännökset arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista koskevat soveltuvin osin myös meklaria ja välittäjän palveluksessa olevaa henkilöä, jonka tehtävänä on julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita koskevien toimeksiantojen käsittely tai näitä arvopapereita koskeva sijoitustutkimus (9 §).

Arvopaperinvälittäjän on hoidettava toimeksiannot huolellisesti asiakkaan eduksi ilman aiheetonta viivytystä. Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon (4 §:n 1 ja 2 momentti).

Arvopaperinvälittäjän on pyrittävä välttämään eturistiriitatilanteita ja niiden syntyessä kohdeltava asiakasta hyvän tavan mukaisesti. Arvopaperinvälittäjän on kohdeltava asiakkaitaan tasapuolisesti. Arvopaperinvälittäjä ei saa antaa toisen asiakkaan, arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai oma etunsa vaikuttaa asiakkaalle antamaansa ohjeeseen tai neuvoon taikka toimeksiannon suorittamistapaan (4 §:n 3 momentti).

Arvopaperinvälittäjän on hoidettava samaa arvopaperia koskevat myynti- ja ostotoimeksiannot niiden saapumisjärjestyksessä, mikäli se on mahdollista ottaen huomioon toimeksiannossa tarkoitettu arvopaperimäärä, asiakkaan määräämät hintarajat tai muut toimeksiannon ehdot (4 §:n 5 momentti).

Rahoitustarkastus on antanut tarkempia ohjeita arvopaperinvälittäjille niistä menettelytavoista, joita sijoituspalvelua tarjottaessa on noudatettava. Rahoitustarkastuksen ohje sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista sisältää muun muassa toimeksiantojen dokumentointia koskevat ohjeet. Rahoitustarkastus on antanut tarkempia ohjeita myös menettelyistä eturistiriitatilanteiden välttämiseksi.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 5 a §:ssä säädetään myös asiakasvarojen säilytyksestä, käsittelystä ja selvityksestä sekä lainaussopimusten ja takaisinostosopimusten tekemisestä. Asiakkaalle kuuluvien arvopaperien omistusoikeuden suojaaminen sisältyy toiminnan vakautta koskeviin vaatimuksiin. Pykälän mukaan asiakkaan varat ja omaisuus on pidettävä kirjanpidossa erillään sijoituspalveluyrityksen omista varoista ja omaisuudesta ja säilytettävä luotettavalla tavalla. Rahoitustarkastus on myös antanut määräyksiä asiakasvarojen käsittelystä.

Kaupparaportointi

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 7 §:ssä säädetään sijoituspalveludirektiivin mukaisesti arvopaperinvälittäjän velvollisuudessa ilmoittaa tekemistään kaupoista arvopapereilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena sijoituspalveludirektiivin mukaisilla säännellyillä markkinoilla. Lain 10 luvun 1 ja 1 a §:ssä viittauksilla säädetään velvollisuudesta ilmoittaa myös kaupoista sellaisilla johdannaissopimuksilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla. Rahoitustarkastus on antanut tarkemmat määräykset kaupparaportointivelvollisuudesta.

Rahoitustarkastuksen voimassa olevien määräysten mukaan kaupat suomalaisilla oman pääoman ehtoisilla arvopapereilla ja johdannaisilla on raportoitava sille pörssille, jossa niillä käydään kauppaa. Kauppoja ei kuitenkaan tarvitse raportoida lainkaan, jos tiedot kaupoista saadaan suoraan esimerkiksi pörssin kaupankäyntijärjestelmästä. Käytännössä pörssin ulkopuolisten osakekauppojen raportointi Helsingin Pörssille on ollut vähäistä, koska varainsiirtoveron vuoksi kaupat tehdään pörssikauppoina. Kaupat vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla, esimerkiksi joukkovelkakirjalainoilla, pitää Rahoitustarkastuksen määräyksen mukaan raportoida puolestaan Suomen Arvopaperikeskukselle. Kauppoja muilla kuin suomalaisilla arvopapereilla ei ole erityisesti raportoitu, vaan arvopaperinvälittäjä on velvollinen pitämään tiedot Rahoitustarkastuksen saatavilla.

Kaupparaportoinnilla on ollut varsin vähän valvonnallista merkitystä Rahoitustarkastukselle. Rahoitustarkastuksen markkinavalvonnassa on keskitytty osakekaupan valvontaan Suomessa ja sen valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot suomalaisten sijoittajien kaupoista on saatu kattavammin ja tehokkaammin suoraan Suomen Arvopaperikeskuksen keskitetystä arvo-osuusjärjestelmästä.

Sisäpiirirekisterit

Arvopaperimarkkinalain 5 lukuun sisältyvät markkinoiden väärinkäyttöä koskevat säännökset. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 3 §:n mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden ja osakkeeseen oikeuttavien arvopapereiden omistus on julkista muun muassa jos niiden omistaja on arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin tai arvopaperivälittäjän hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen tai varajäsen, toimitusjohtaja tai toimitusjohtajan varamies taikka tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisön toimihenkilö, jolla on päävastuu yhtiön tilintarkastuksesta. Omistus on myös julkista, jos arvopaperin omistaja on meklari tai arvopaperivälittäjän palveluksessa oleva henkilö, jonka tehtävänä on edellä mainittuja arvopapereita koskeva sijoitustutkimus, tai muu toimihenkilö, joka asemansa tai tehtäviensä johdosta saa säännöllisesti haltuunsa edellä mainittuja arvopapereita koskevaa sisäpiirintietoa. Omistus on myös julkista, jos arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin tai muuta julkista kaupankäyntiä edellä mainituilla arvopapereilla järjestävän arvopaperinvälittäjän muu toimihenkilö, joka asemansa tai tehtäviensä johdosta saa säännöllisesti haltuunsa tällaisia arvopapereita koskevaa sisäpiirintietoa.

Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 3 §:n 3 momentin 1 kohdassa säädetään ilmoitusvelvollisen lähipiiristä. Lähipiiriin kuuluvat ilmoitusvelvollisen puoliso, vajaavaltainen, jonka edunvalvoja ilmoitusvelvollinen on, sekä ilmoitusvelvollisen sellaiset perheenjäsenet, jotka ovat asuneet samassa taloudessa ilmoitusvelvollisen kanssa vähintään vuoden. Lähipiiriin kuuluvien henkilöiden 3 momentissa mainittujen arvopapereiden omistus on julkista. Momentin 2 kohdassa säädetään niin sanotuista määräysvaltayhteisöistä, joissa ilmoitusvelvollisella tai hänen lähipiiriin kuuluvalla henkilöillä on määräysvalta. Määräysvaltayhteisöjen 3 momentissa mainittujen arvopapereiden omistus on julkista.

Lain 5 luvun 5 §:ssä säädetään arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperivälittäjän luottamus- ja toimihenkilöiden ilmoitusvelvollisuudesta. Tällaisen yhtiön luottamus- ja toimihenkilön on ilmoitettava tehtävään tullessaan neljäntoista päivän kuluessa yhtiölle puolisonsa, vajaavaltainen, jonka edunvalvoja hän on, sekä muu vähintään vuoden samassa taloudessa asunut perheenjäsen sekä määräysvaltayhteisö sekä seitsemän päivän kuluessa tiedoissa tapahtuneet muutokset. Ilmoitukseen on liitettävä tiedot edellä mainittujen tahojen omistuksesta sekä vaikutusvaltayhteisöistä.

Lain 5 luvun 7 §:ssä säädetään sisäpiirin omistusta koskevasta julkisesta rekisteristä (sisäpiirirekisteri). Ilmoitusten vastaanottajien on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät kunkin ilmoitusvelvollisen ilmoittamat tiedot.

2.3 Laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä

Laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä sisältää säännöksiä pörssikaupankäynnin järjestämisestä johdannaissopimuksilla Suomessa. Lisäksi laissa säädetään johdannaiskaupan selvityksestä.

Optiokauppalain käytännön merkitys on tällä hetkellä vähäinen, koska Suomessa ei harjoiteta enää laissa säädettyä toimintaa. Vakioiduilla johdannaissopimuksilla, joiden kohde-etuutena on suomalainen osake, käydään kauppaa lähinnä Tukholman pörssissä ja saksalaisessa johdannaispörssissä, EUREX:ssa.

2.4 Laki arvo-osuusjärjestelmästä

Arvopaperinvälittäjien ja muiden kaupankäyntiosapuolten käytännön kaupankäyntimahdollisuudet riippuvat keskeisesti pääsystä arvopaperikaupan selvitys- ja toimitusjärjestelmiin. Laissa arvo-osuusjärjestelmästä (826/1991) säädetään edellytyksistä, joilla arvopaperinvälittäjille ja muille osapuolille voidaan myöntää tilinhoitajayhteisön oikeudet arvopaperikeskukseen. Tilinhoitajayhteisöillä on oikeus tehdä kirjausmerkintöjä arvo-osuusjärjestelmään kuuluville tileille laissa arvo-osuustileistä (827/1991) tarkemmin säädetyllä tavalla.

2.5 Sijoitusrahastolaki

Sijoitusrahastotoiminnasta ja rahastoyhtiölle sallitusta liiketoiminnasta säädetään sijoitusrahastolaissa. Lailla on saatettu voimaan neuvoston direktiivi arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (85/611/ETY), jäljempänä sijoitusrahastodirektiivi, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Rahastoyhtiön liiketoiminnan ala on rajoitettu sijoitusrahastotoimintaan, jolla tarkoitetaan varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista rahoitusvälineisiin. Tämän lisäksi rahastoyhtiö saa tarjota eräitä sijoitus-palveluyrityksistä annetun lain mukaisia sijoituspalveluja. Rahastoyhtiö saa tarjota ensinnäkin omaisuudenhoitoa, jolla tarkoitetaan sijoituskohteiden hoitamista sellaisen asiakaskohtaisen sopimuksen nojalla, jossa päätösvalta joko kokonaan tai osittain on annettu toimeksisaajalle. Tämän lisäksi se saa tarjota omaisuudenhoitoon liittyvää sijoitus- ja rahoitusneuvontaa sekä sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytyspalveluja.

Rahastoyhtiö määritellään arvopaperimarkkinalaissa arvopaperinvälittäjäksi silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluja. Siten sen tarjotessa omaisuudenhoitoa tai sijoitus- ja rahoitusneuvontaa toimintaa koskevat arvopaperimarkkinalain 4 luvussa säädetyt menettelytapasäännökset.

2.6 Laki luottolaitostoiminnasta

Luottolaitostoiminnasta säädetään laissa luottolaitostoiminnasta, jolla on saatettu voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta ja direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä. Laissa säädetään luottolaitostoiminnalle asetettavista vaatimuksista ja niiden noudattamisen valvonnasta. Lain mukaan talletuspankki ja luottoyhteisö voivat tarjota muun muassa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaisia sijoituspalveluja ja säilytys- ja oheispalveluja, jos tästä on mainittu niiden yhtiöjärjestyksissä tai säännöissä. Laissa säädetään mahdollisuudesta harjoittaa liiketoimintaa asiamiehen välityksellä ja riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvien tehtävien ulkoistamisesta.

2.7 Lait ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön ja luottolaitoksen toiminnasta Suomessa

Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen toiminnasta Suomessa säädetään laissa ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa (580/1996). Sen mukaan ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä sijoituspalvelun ammattimaisesta tarjoamisesta ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista laissa säädetään.

Sijoituspalveluja voivat Suomessa tarjota myös ulkomaiset luotto- ja rahoituslaitokset sekä rahastoyhtiöt. Ensin mainituista säädetään laissa ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa (1608/1993) ja rahastoyhtiöistä laissa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa (225/2004).

2.8 Laki Rahoitustarkastuksesta

Laissa Rahoitustarkastuksesta (587/2003) on yleiset säännökset Rahoitustarkastuksen valvontatoiminnasta ja toimivallasta. Rahoitustarkastuksen tehtävänä on valvoa rahoitus-markkinoilla toimivien toimintaa ja ohjata niitä noudattamaan toiminnassaan hyviä menettelytapoja sekä edistää tietämystä rahoitusmarkkinoista.

Rahoitustarkastus myöntää toimilupia, vahvistaa sääntöjä ja päättää toimilupien peruuttamisesta. Arvopaperipörssin ja optioyhteisön toimiluvan myöntää ja säännöt vahvistaa kuitenkin valtiovarainministeriö. Rahoitustarkastus valvoo, että rahoitusmarkkinoita koskevia säännöksiä ja määräyksiä sekä valvottavien sääntöjä ja toimilupien ehtoja noudatetaan. Rahoitustarkastus valvoo myös rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskua ja kaupankäyntiä sekä selvitys- ja säilytystoimintaa koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Rahoitustarkastus antaa määräyksiä, seuraa ja arvioi valvottavien taloudellista asemaa, johtamis-, valvonta- ja riskienhallintajärjestelmiä, toimintaedellytyksiä sekä toimintaympäristön muutoksia. Rahoitustarkastus edistää myös hyvien menettelytapojen noudattamista ja rahoitusmarkkinoiden tietoaineiston saatavuutta ja osallistuu viran-omaisten kotimaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Rahoitustarkastus voi määrätä hallinnollisia sanktioita, kuten rikemaksun, julkisen huomautuksen ja julkisen varoituksen. Markkinaoikeus voi Rahoitustarkastuksen esityksestä määrätä seuraamusmaksun.

2.9 Laki Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta

Rahoitustarkastuksen toiminnasta aiheutuvat kulut katetaan valvottavilta perittävillä toimenpide- ja valvontamaksuilla. Laissa Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta (1249/2004) säädetään muun muassa siitä, millä yhteisöillä on velvollisuus suorittaa vuosittainen valvontamaksu ja miten maksuperusteet määräytyvät.

2.10 Rikoslain 51 luku

Rikoslain 51 luvussa on säännökset arvopaperimarkkinarikoksista. Luvussa säädetään rangaistavaksi muun muassa julkisen kaupankäynnin tai ammattimaisesti järjestetyn kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvän sisäpiirintiedon väärinkäyttö ja kurssin vääristäminen sekä säädetään tiedottamisrikoksista.

3.1 Direktiivin tavoitteet

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin tavoitteena on Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentäminen poistamalla sijoituspalvelun tarjoamisen esteitä ja yhdenmukaistamalla markkinapaikkoja koskevaa sääntelyä. Direktiivi muuttaa merkittävästi rahoitusvälineiden markkinapaikkojen sääntelyä ja pyrkii edistämään markkinapaikkojen välistä kilpailua. Tavoitteena on sääntelyjärjestelmä, joka mahdollistaa kauppojen toteuttamisen arvo-paperi- ja johdannaispörssien ohella myös muilla markkinapaikoilla ja kokonaan markkinapaikkojen ulkopuolella, esimerkiksi arvopaperinvälittäjien hoitamana kauppojen sisäisenä toteutuksena. Uuden sääntelyn tavoitteena on kilpailun lisäämisen ohella varmistaa markkinoiden luotettava ja tehokas toiminta sekä vahvistaa sijoittajien suojaa uudessa sääntely-ympäristössä.

Direktiivi tehostaa rajat ylittävien sijoituspalvelujen tarjontaa. Tavoitteena on edistää sijoituspalvelujen tarjoamista kaikkialla Euroopan talousalueella kotivaltiossa myönnetyn toimiluvan nojalla. Pitkälle harmonisoidulla asiakassuhteen menettelytapojen sääntelyllä pyritään siihen, että sijoituspalveluyritykset voivat tarjota palveluja samanlaisin ehdoin koko yhteisön alueella ilman jäsenvaltiokohtaisia eroavuuksia. Sääntelyllä pyritään myös lisäämään sijoittajien luottamusta rajat ylittävään toimintaan. Direktiivillä laajennetaan myös sekä sijoituspalvelujen että rahoitusvälineiden piiriä vastaamaan markkinoiden kehitystä.

Direktiivin säännöksiä täydentävät komission täytäntöönpanoasetus ja -direktiivi.

Täytäntöönpanodirektiivillä annetaan tarkentavia säännöksiä sijoituspalveluyritysten menettelytavoista, eri asiakasryhmien huomioon ottamisesta, palvelun soveltuvuudesta asiakkaille ja velvollisuudesta toteuttaa toimeksiannot asiakkaan kannalta parhaalla tavalla. Sijoituspalveluyritysten sisäisestä valvonnasta ja tarkastuksesta, riskien hallinnasta, eturistiriitojen käsittelystä sekä ulkoistamisesta annetaan uutta sääntelyä. Komission täytäntöönpanoasetuksella säädetään muun muassa markkinoiden avoimuudesta, kaupparaportoinnista ja rahoitusvälineen ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle.

3.2 Direktiivin keskeinen sisältö

Direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin sekä säänneltyihin markkinoihin, joita ovat esimerkiksi arvopaperi- ja johdannaispörssit. Direktiiviä sovelletaan myös sellaisiin luottolaitoksiin ja rahastoyhtiöihin, jotka tarjoavat sijoituspalveluja. Direktiivin soveltamisala on pääpiirteissään sama kuin sitä edeltäneen sijoituspalveludirektiivin, mutta sääntely sisältää uusia periaatteita ja sen kohteena on uusia rahoitusvälineitä ja palveluja. Lisäksi sääntely on huomattavasti sijoituspalveludirektiiviä yksityiskohtaisempaa.

Arvopaperi- ja johdannaispörssien ja niissä käytävän kaupan sääntely muuttuu uuden direktiivin myötä merkittävästi. Jäsenvaltiot eivät enää saa soveltaa niin sanottua pörssi-pakkoa eli vaatia arvopaperikauppoja toteutettavaksi pörssissä, vaan sijoituspalveluyrityksille luodaan mahdollisuudet kilpailuun antamalla niille mahdollisuus toteuttaa kauppoja pörssien ulkopuolella vaihtoehtoisissa kaupankäyntijärjestelmissä tai sisäisenä toteutuksena. Toisin kuin sijoituspalveludirektiivissä, direktiivin sääntely koskee arvopapereiden ja arvopaperijohdannaisten lisäksi muun muassa hyödykejohdannaisia.

Direktiivissä säädetään uudesta sijoituspalvelusta, monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitämisestä (MTF, englanniksi Multilateral Trading Facility). Direktiivin myötä sijoituspalveluyritykset ja säännellyt markkinat voivat perustaa uusia monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä. Direktiivissä säädetään varsin joustavista perusteista, joilla rahoitusväline voidaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi. Kauppaa voidaan käydä esimerkiksi pörssissä tai muulla säännellyllä markkinalla jo listatulla rahoitusvälineellä, mutta kaupankäynnin kohteeksi voidaan ottaa myös listaamattomien yritysten liikkeeseen laskemia arvopapereita. Kauppaa voidaan myös käydä erilaisilla johdannaissopimuksilla.

Monenkeskisen kaupankäynnin ohella direktiivissä säädetään uutena sijoituspalveluna sijoitusneuvonnan tarjoamisesta.

Direktiivissä määritellään myös sellainen kauppojen sisäinen toteuttaminen, jossa sijoituspalveluyritys järjestelmällisesti pyrkii toteuttamaan kauppoja säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella asettumalla itse kaupan vastapuoleksi.

Direktiivissä otetaan huomioon kaupankäynnin mahdollinen hajaantuminen useisiin eri markkina- ja toteutuspaikkoihin. Likviditeetin hajaantumisesta osakekaupankäynnille johtuvien haittojen välttämiseksi ja tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luomiseksi direktiivissä asetetaan säännellyille markkinoille, monenkeskisille kaupankäyntijärjestelmille ja kauppojen sisäisille toteuttajille osakekaupankäynnin avoimuutta ja kauppatietojen julkistamista koskevat velvoitteet.

Direktiivillä luodaan myös kattava kaupparaportointijärjestelmä, jolla pyritään mahdollistamaan kaupankäynnin tehokas valvonta koko yhteisön alueella. Tarkempia määräyksiä kaupparaportoinnista annetaan komission täytäntöönpanosäännöksin.

Direktiivin sääntely ei koske kauppojen jälkeistä selvitystä harjoittavia selvitysyhteisöjä, mutta jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus varmistaa, että toisista jäsenvaltioista tulevat sijoituspalveluja tarjoavat yritykset pääsevät kansallisiin selvitysjärjestelmiin yhtäläisin ehdoin. Lisäksi monenkeskisille kaupankäyntijärjestelmille ja säännellyille markkinoille on annettava mahdollisuus valita selvitysyhteisö tai keskusvastapuoli, jossa kaupat selvitetään sekä sijoituspalveluyrityksille yhteisö, jossa kaupat toteutetaan.

Sijoituspalveluyritysten sääntely direktiivissä perustuu yhden toimiluvan periaatteeseen. Kuten sijoituspalveludirektiivissä, yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys saa oikeuden tarjota sijoituspalveluja koko yhteisön alueella. Merkittävä muutos sijoituspalveludirektiiviin verrattuna on se, että sijoituspalveluyrityksen on sovellettava ainoastaan kotivaltionsa menettelytapasääntöjä tarjotessaan sijoituspalveluja asiakkaille muussa Euroopan talousalueen valtiossa.

Aikaisempaan sääntelyyn verrattuna sijoituspalveluyritysten sääntely on yksityiskohtaisempaa. Direktiivillä ja sen nojalla annetuilla komission täytäntöönpanosäännöksillä yhdenmukaistetaan sijoituspalveluyritysten menettelytapavelvoitteet asiakassuhteissa, kuten tiedonantovelvollisuus ja velvollisuus toteuttaa toimeksiannot asiakkaan kannalta edullisimmalla tavalla. Menettelytapasääntöjen soveltaminen riippuu siitä, onko sijoittaja vähittäissijoittaja (ei-ammattimainen sijoittaja), ammattimainen sijoittaja vai hyväksyttävä vastapuoli.

Sijoituspalveluyritysten toimiluvan osalta säädetään toimilupavaatimuksista, pääomavaatimuksista ja toiminnan järjestämisestä mukaan lukien ulkoistamisjärjestelyt, toimiluvan laajuudesta sekä sen myöntämisestä ja peruuttamisesta. Lisäksi säädetään muun muassa tosiasiallisesta liikkeenjohdosta, määräosuuden omistavista osakkeenomistajista ja eturistiriitojen välttämisestä. Direktiivissä säädetään myös niin sanottujen sidonnaisasiamiesten käyttöä koskevista periaatteista. Sidonnaisasiamiesten käytön salliminen riippuu kuitenkin jäsenvaltion harkinnasta.

Direktiivi sisältää säännökset toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Tämä mahdollistaa rajat ylittävän valvontayhteistyön. Yhdentyneiden markkinoiden toiminta edellyttää viranomaisilta entistä tiiviimpää yhteistyötä ja tietojen vaihtoa.

3.3 Sijoituspalvelujen sääntely

Sijoitusneuvonta

Sijoitusneuvonnalla tarkoitetaan joko asiakkaan pyynnöstä tai sijoituspalveluyrityksen aloitteesta tapahtuvaa suosituksen antamista asiakkaalle yhdestä tai useammasta rahoitusvälineeseen liittyvästä liiketoimesta. Sijoitusneuvontaa, kuten muitakin sijoituspalveluja, voi tarjota vain toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys. Sijoitusneuvonnan sääntelyssä on erityisesti otettu huomioon tilanteet, joissa palvelua tarjotaan muille kuin ammattimaisille sijoittajille.

Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen

Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen on sijoituspalvelu, jota koskevien direktiivin säännösten tavoitteena on mahdollistaa säännellyille markkinoille, lähinnä arvopaperipörsseille vaihtoehtoisten, kevyemmin säänneltyjen markkinapaikkojen syntyminen ja kehittyminen. Monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää voi ylläpitää sijoituspalvelu-yrityksen lisäksi säännelty markkina. Uusien markkinapaikkojen yhtenä tarkoituksena on tarjota esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten liikkeeseen laskemille arvopapereille kaupankäyntipaikka, joka antaa näille yrityksille laajemmat mahdollisuudet pääoman hankintaan ja sen myötä toiminnan kehittämiseen ja kasvuun.

Hyödykejohdannaissopimukset

Rahoitusvälineen käsite direktiivissä kattaa myös hyödykejohdannaiset. Tämä merkitsee sijoituspalvelujen sääntelyn ulottamista osin uusille toiminta-alueille. Direktiivin myötä hyödykejohdannaisilla tapahtuvaa sijoituspalvelujen tarjoamista tulisivat koskemaan vastaavat yhteisötason säännökset kuin muita rahoitusvälineitä. Toisaalta direktiiviin sisältyy useita poikkeuksia, joiden seurauksena vain osa niistä yrityksistä, jotka tarjoavat sijoituspalvelua hyödykejohdannaisilla, tarvitsee sijoituspalveluyrityksen toimiluvan.

Menettelytapoja sekä toiminnan järjestämistä koskeva sääntely

Direktiivissä säädetään yksityiskohtaisesti sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisestä ja asiakkaansuojaa koskevista vaatimuksista. Muun muassa sijoituspalveluyrityksen tiedonanto- ja selonottovelvollisuutta sekä toimeksiantojen toteuttamistapaa säännellään nykyistä huomattavasti yksityiskohtaisemmin.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisessä on otettava huomioon sen liiketoiminnan sekä toteutettavien sijoituspalvelujen luonne ja laajuus.

Direktiivissä säädetään muun muassa sijoituspalveluyrityksen sisäisen organisaation järjestämistä, riskienhallintaa, sisäistä valvontaa, sisäistä tarkastusta ja säännösten noudattamisen varmistamista (englanniksi compliance) koskevista vaatimuksista sekä eturistiriitojen tunnistamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Sijoituspalveluyrityksen on huolehdittava palveluihin ja liiketoimiin liittyvien tietojen säilyttämisestä.

Sijoituspalveluyrityksen omistajilta edellytetään sopivuutta ja sen liiketoimintaa tosiasiallisesti johtavilta henkilöiltä riittävää kokemusta ja hyvämaineisuutta sen varmistamiseksi, että sijoituspalveluyritystä johdetaan terveiden ja järkevien liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti.

Jäsenvaltio voi säätää kansallisesti pitemmälle menevistä velvoitteista ja vaatimuksista. Jäsenvaltion on ilmoitettava ja perusteltava mahdolliset lisävaatimukset komissiolle.

Sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen palvelujen tarjoamisessa on noudatettava sen jäsenvaltion menettelytapoja koskevia säännöksiä, jossa sivuliike sijaitsee.

Sidonnaisasiamies

Jäsenvaltiot voivat sallia erityisen sidonnaisasiamiehen käyttämisen. Sijoituspalveluyritys voi nimetä sidonnaisasiamiehen edistämään sen tarjoamien palvelujen myyntiä, hankkimaan asiakkaita, ottamaan vastaan toimeksiantoja asiakkailta ja välittämään niitä, tarjoamaan rahoitusvälineitä sekä antamaan neuvoja kyseisen sijoituspalveluyrityksen tarjoamista rahoitusvälineistä ja -palveluista. Sidonnaisasiamies toimii sijoituspalveluyrityksen vastuulla ja sen lukuun. Sidonnaisasiamies voi toimia vain yhden sijoituspalveluyrityksen lukuun ja tämän sijoituspalveluyrityksen toimiluvan puitteissa. Direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien muiden palvelujen, kuten vakuutuspalvelujen tarjoamista ja välittämistä ei ole direktiivissä rajoitettu. Sidonnaisasiamies voi siten toimia myös esimerkiksi vakuutusyhtiön asiamiehenä tai vakuutusmeklarina.

Sijoituspalveluyritys vastaa sidonnaisasiamiestensä toiminnasta. Sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että sidonnaisasiamiehellä on toimintaan riittävä ammattitaito ja kokemus, ja että sidonnaisasiamies noudattaa sijoituspalvelujen tarjoamisessa sovellettavia menettelytapasäännöksiä. Lisäksi on varmistettava, että sidonnaisasiamies ilmoittaa ennen palvelun tarjoamista asiakkaalle, minkä sijoituspalveluyrityksen lukuun asiamies toimii. Sidonnaisasiamiehistä on pidettävä julkista rekisteriä.

Ulkoistaminen

Direktiivin mukaan sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa toimintojaan. Komission direktiivissä määritellään ulkoistaminen ja ratkaisevan tärkeä operatiivinen toiminto sekä säädetään sijoituspalvelujen ja ratkaisevan tärkeiden operatiivisten toimintojen ulkoistami-sesta. Ulkoistamisella tarkoitetaan sellaista toimintaan liittyvää järjestelyä, jonka perusteella muu palvelun tarjoaja tuottaa sijoituspalveluyritykselle prosessin, palvelun tai toiminnon, jonka sijoituspalveluyritys olisi muuten itse suorittanut.

Sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että ulkoistettua toimintaa hoitavalla on siihen mahdollisesti tarvittava toimilupa. Ulkoistamisesta on sovittava kirjallisesti.

Jäsenvaltion on varmistettava, että sijoituspalveluyritys, joka ulkoistaa toimintojaan, vastaa edelleen kaikista direktiivistä johtuvista velvoitteistaan. Ulkoistaminen ei saa haitata sijoituspalveluyrityksen sisäistä valvontaa, riskien hallintaa tai liiketoiminnan taikka muun merkittävän toiminnon hoitamista. Sijoituspalveluyrityksen on pyynnöstä annettava valvontaviranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot ulkoistetusta toiminnasta.

Direktiivin säännökset ulkoistamisesta koskevat myös luottolaitoksia sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta. Direktiivillä muutetaan myös sijoitusrahastodirektiiviä 85/611/ETY (66 artikla) siten, että säännökset toiminnan järjestämisestä ja ulkoistamisesta ulotetaan koskemaan rahastoyhtiöitä, jotka tarjoavat omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa tai rahasto-osuuksien säilytystä ja hallinnointia.

3.4 Markkinapaikkojen sääntely

Markkinoiden ylläpitäjät ja säännellyt markkinat

Sijoituspalveludirektiivin tavoin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin keskeinen käsite on säännellyn markkinan käsite. Käsite on keskeinen erityisesti siksi, että useiden muiden yhteisötason säädösten soveltaminen rahoitusvälineeseen, sen liikkeeseenlaskijoihin ja muihin tahoihin riippuu siitä, onko rahoitusväline kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla. Näitä säädöksiä ovat muun muassa markkinoiden väärinkäyttö-direktiivi, esitedirektiivi, avoimuusdirektiivi ja julkisia ostotarjouksia koskeva direktiivi. Myös kansainvälisten IFRS -tilinpäätösstandardien soveltaminen on pakollista säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena oleville arvopaperien liikkeeseenlaskijoille.

Sijoituspalveludirektiivin mukaan jäsenvaltioiden viranomaiset voivat harkita, mitkä vaihdantajärjestelmät ne ilmoittavat komission ylläpitämälle säänneltyjen markkinoiden listalle. Uusien kilpailevien markkinapaikkojen perustaminen riippui siten viime kädessä jäsenvaltioiden viranomaisten hyväksymisestä. Jäsenvaltioiden oli myös mahdollista vaatia rahoitusvälineiden kauppojen keskittämistä tiettyyn pörssiin, jolloin kilpailu oli käytännössä mahdotonta.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan jäsenvaltiot eivät voi vaatia rahoitus-välineiden vaihdannan keskittämistä yhteen kansalliseen pörssiin ja siten säännellä markkinapaikkojen lukumäärää, vaan niiden on myönnettävä toimilupa kaikille vaihdantajärjestelmille, jotka noudattavat direktiivissä asetettuja vaatimuksia.

Sääntelyn vapauttamisen vastapainona voidaan pitää sitä, että kansallisesta sääntelystä johtuvia eroja vähennetään. Direktiivillä lähennetään jäsenvaltioiden säänneltyjen markkinoiden, kuten arvopaperi- ja johdannaispörssien toimilupasääntelyä, joskin sääntely perustuu monelta osin minimiharmonisointiin. Direktiivissä säädetään muun muassa säänneltyjen markkinoiden toimiluvasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, johtohenkilöistä ja merkittävää valtaa käyttävistä henkilöistä, toiminnan luotettavasta järjestämisestä, valvonnasta, rahoitusvälineen ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi, rahoitusvälineen poistamisesta markkinoilta, sijoituspalveluyritysten ja muiden kaupankäyntiosapuolten pääsystä säännellyille markkinoille sekä osakekaupankäynnin läpinäkyvyydestä.

Direktiivin lähtökohtiin kuuluu myös se, että säännelty markkina itse päättää, mitä rahoitusvälineitä otetaan kaupankäynnin kohteeksi. Eräitä tarkempia säännöksiä kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta annetaan komission täytäntöönpanoasetuksessa. Uuden sääntelyn myötä kaupankäynnin kohteeksi ottaminen ei voi perustua esimerkiksi viranomaisen harkintaan tai muun vastaavan kansallisesti säännellyn elimen päätökseen.

Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä

Direktiivissä säädetään uudesta sijoituspalvelusta, monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpidosta. Monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien sääntelyllä luodaan yhteisötason sääntelyjärjestelmä erityisesti sijoituspalveluyritysten ylläpitämille, säänneltyjen markkinoiden kanssa kilpaileville kaupankäyntijärjestelmille. Näiden vaihtoehtoisten kaupankäyntijärjestelmien sääntely yhteisön oikeudessa on ollut epäselvää, ja direktiivillä pyritään siihen, että ne edustaisivat samankaltaista järjestäytyneen kaupankäynnin muotoa kuin säännellyt markkinat.

Monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää koskeva sääntely on direktiivissä monelta osin puitesääntelyä. Kaupankäyntimenettelyn määritelmä on laadittu samanlaiseksi säännellyn markkinan kanssa. Keskeinen velvoite on laatia kaupankäynnille julkiset säännöt, joiden mukaan kaupankäynti voidaan järjestää luotettavalla tavalla. Direktiivin mukaan kaupankäyntimenettelylle on luotava avoimet ja ehdottomat säännöt ja menettelyt puolueetonta ja asianmukaista kaupankäyntiä varten sekä sijoittajansuojaa vahvistavat objektiiviset perusteet toimeksiantojen tehokasta toteuttamista varten.

Kaupankäynnin järjestäjän on varmistettava sijoittajien tiedonsaanti kaupankäynnin kohteena olevista rahoitusvälineistä. Säännöissä on myös määrättävä, kuinka kaupankäyntiosapuoleksi pääsee. Kaupankäyntiosapuolia koskevat säännökset ovat samat kuin säänneltyjen markkinoiden osalta. Direktiivissä asetetaan myös kaupankäynnin järjestäjälle velvollisuus valvoa kaupankäyntiä ja estää markkinoiden väärinkäyttöä.

Toisin kuin säänneltyjen markkinoiden osalta, monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin otettaville rahoitusvälineille ei ole asetettu laadullisia vähimmäisvaatimuksia. Kaupankäynnin kohteeksi ottaminen riippuu ainoastaan kaupankäynnin järjestäjän harkinnasta. Kaupankäynnin kohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi säännellyillä markkinoilla jo kaupankäynnin kohteena olevia rahoitusvälineitä ja myös listaamattomien yritysten liikkeeseen laskemia arvopapereita. Jos arvopaperi on jo kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla, ei liikkeeseenlaskijalle voida asettaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä uusia velvoitteita, ellei liikkeeseenlaskija niihin itse sitoudu. Toisaalta on huomattava, ettei liikkeeseenlaskija voi myöskään estää kaupankäyntiä säännellyn markkinan ulkopuolella monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä.

Direktiivissä säädetään myös kaupankäynnin läpinäkyvyydestä eli transparenssista silloin, kun monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä käydään kauppaa sellaisilla osakkeilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla. Lisäksi direktiivissä on eräitä säännöksiä kauppojen selvityksestä.

Kun monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ylläpitää sijoituspalveluyritys, soveltuvat direktiivin sijoituspalvelujen tarjoamista koskevat säännökset myös tähän sijoituspalveluun. Siten esimerkiksi kaupankäynnin järjestäjä saa yhden toimiluvan perusteella tarjota palvelua koko yhteisön alueella.

Sääntelyn erityispiirteisiin kuuluu, että myös säännellyt markkinat ja sellaisten markkinoiden ylläpitäjät voivat ylläpitää monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää edellyttäen, että ne noudattavat soveltuvin osin sijoituspalveluyrityksiä koskevia direktiivin velvoitteita. Siten esimerkiksi arvopaperipörssit voivat direktiivin mukaisesti ottaa kaupankäynnin kohteeksi toisella säännellyllä markkinalla olevia arvopapereita tai järjestää kaupankäyntiä listaamattomilla arvopapereilla.

Kauppojen sisäiset toteuttajat

Kauppojen sisäisellä toteuttamisella direktiivissä tarkoitetaan sitä, että sijoituspalveluyritys toteuttaa arvopaperikaupan markkinapaikan ulkopuolella käymällä kauppaa omaan lukuun asettumalla itse ostajan tai myyjän vastapuoleksi. Joissakin maissa sijoituspalveluyritykset pyrkivät kanavoimaan mahdollisimman suuren osan osto- ja myyntitarjouksista tehtäväksi omassa kaupankäyntijärjestelmässään säännellyn markkinan ulkopuolella.

Direktiivissä ja komission täytäntöönpanoasetuksessa säädetään edellytyksistä, joiden mukaan sijoituspalveluyritystä voidaan pitää kauppojen sisäisenä toteuttajana (systematic internaliser). Direktiivissä edellytetään, että sijoituspalveluyritys toteuttaa omaan lukuunsa kauppoja järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella. Tunnusmerkki saattaa täyttyä esimerkiksi silloin, jos sijoituspalveluyritys perustaa erillisen tietoteknisen järjestelmän, joka järjestelmällisesti kanavoi tarjouksia sen omaan järjestelmään. Lisäksi direktiivissä säädetään sisäisen toteuttajan velvollisuuksista silloin, kun kauppaa tehdään komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkemmin määritellyillä likvideillä osakkeilla eivätkä kaupat ole tavanomaista markkinakokoa suurempia.

Edellä mainittujen edellytysten täyttyessä sisäiselle toteuttajalle tulee velvollisuus julkistaa sitovat hintatarjoukset jatkuvasti tavanomaisena kaupankäyntiaikana siten, että ne ovat markkinaosapuolten saatavilla helposti ja kohtuullisin kustannuksin. On kuitenkin huomattava, että kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuudet koskevat vain osakkeita ja vain, jos niillä on likvidit markkinat. Sisäinen toteuttaja ei ole myöskään velvollinen noudattamaan säännöksiä, jos liiketoimia tehdään tiettyä tavanomaista markkinakokoa suuremmilla määrillä. Esimerkiksi Suomessa käytännössä melko harvat osakkeet ovat direktiivin tarkoittamia likvidejä osakkeita. Sellaisten osakkeiden osalta, joilla ei ole likvidejä markkinoita, kauppojen sisäisten toteuttajien on ainoastaan pyynnöstä ilmoitettava hintatarjoukset asiakkailleen.

3.5 Osakekaupankäynnin läpinäkyvyys

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivillä ja komission täytäntöönpanoasetuksella luodaan läpinäkyvyyssääntely sellaisille osakkeille, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Direktiivin tavoitteena on sijoittajien tiedonsaanti tarjouksista ja toteutuneista kaupoista, jotka tapahtuvat säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, kauppojen sisäisten toteuttajien järjestelmissä tai näiden järjestelmien ulkopuolella niin sanottuina ”over the counter” -kauppoina.

Kattava läpinäkyvyyssääntely johtuu siitä, että direktiivin myötä luovutaan keskittämis-periaatteesta ja sallitaan kilpailu kauppojen toteuttamisessa eri markkinapaikkojen ja arvopaperinvälittäjien välillä. Uudessa toimintaympäristössä kaupankäynti saattaa hajautua eri kaupankäyntijärjestelmiin. Direktiivin läpinäkyvyyssääntelyllä pyritään vähentämään hajautumisesta aiheutuvia haittoja markkinoiden likviditeetille ja luomaan edellytykset toistensa kanssa kilpaileville markkinoille, joiden hintainformaatiota sijoittajat ja arvopaperinvälittäjät pystyvät vertaamaan.

Direktiivin pääsääntönä on, että tarjouksia ja toteutuneita kauppoja koskevat hinnat, määrät ja ajankohdat annetaan markkinoiden saataville mahdollisimman reaaliaikaisesti ja kohtuullisin kustannuksin. Direktiivissä mahdollistetaan poikkeaminen julkistamisesta ja julkistamisen lykkääminen tiettyjen kauppatyyppien ja kokojen osalta.

Kauppoja edeltävän läpinäkyvyyden osalta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat vapauttaa markkinapaikkojen ylläpitäjät velvollisuudesta julkistaa tiedot markkinamallin, toimeksiannon tyypin tai suuruuden perusteella. Sääntelyn taustalla on se, että erilaiset markkinamallit edellyttävät luonteensa vuoksi erityyppistä julkisuutta.

Lisäksi vapautus voidaan antaa erityisesti suurien kauppaerien osalta. Tämän osalta direktiivissä on jouduttu tasapainottamaan sääntelyä läpinäkyvyyden ja likviditeetin luomisen välillä. Erityisesti suurissa kaupoissa sijoituspalveluyritysten halu käydä kauppaa omalla riskillään voi vähentyä liian läpinäkyvyyden vuoksi, jota muut markkinaosapuolet voisivat käyttää hyväksi.

Samat periaatteet pätevät lähtökohtaisesti markkinapaikkoja ylläpitävien sijoituspalveluyritysten velvoitteeseen julkistaa kauppojen jälkeiset tiedot. Toteutuneista kaupoista on julkistettava hinnat, määrät ja ajankohdat. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan julkistamisen lykkäämiseen erityisesti tavanomaista suurempien kauppojen osalta.

Direktiivin sääntely koskee ainoastaan osakkeita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa avoimuusvaatimuksia myös muihin rahoitusvälineisiin kuin osakkeisiin.

3.6 Kaupparaportointi

Direktiivissä ja komission täytäntöönpanoasetuksessa säädetään huomattavasti sijoituspalveludirektiiviä yksityiskohtaisemmin sijoituspalveluyritysten kaupparaportointivelvollisuudesta. Lisäksi niissä on kokonaan uusia yksityiskohtaisia säännöksiä toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta toimittaa toisilleen säännöllisesti kaupparaportointitietoja. Koska pyrkimyksenä on ollut maksimiharmonisointi, komission asetus jättää erittäin vähän kansallista harkintavaltaa sääntelyn sisällön osalta. Eräiden kaupparaportoinnin sisältöpoikkeusten ohella direktiivi sallii jäsenvaltioiden kuitenkin ulottaa kaupparaportointivelvollisuuden myös muihin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin rahoitusvälineisiin.

3.7 Muut direktiivimääräykset

Direktiivissä säädetään direktiivin 93/6/ETY muuttamisesta sijoituspalveluyritysten pääomavaatimusten osalta. Siinä eräät sijoituspalveluyritykset on vapautettu tietyistä omien varojen riittävyydestä direktiivissä 93/6/ETY asetetuista velvoitteista. Näiltä sijoituspalveluyrityksiltä vaadittaisiin joko tietyn suuruista vähimmäispääomaa tai vastuuvakuutusta taikka näiden yhdistelmää ottaen huomioon vakuutusedustuksesta annetun direktiivin 2002/92/EY määräykset.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että viranomainen pystyy valvomaan sijoituspalveluyritysten toimintaa varmistaakseen, että ne toimivat rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti sekä tavalla, joka edistää markkinoiden eheyttä, rajoittamatta sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärin-käyttö) annetun direktiivin 2003/6/EY säännösten täytäntöönpanoon liittyvien vastuiden kohdentamista. Direktiivin mukaan säännellyn markkinan järjestelmiä käyttäen harjoitettuun liiketoimintaan sovelletaan säännellyn markkinan kotijäsenvaltion julkisoikeudellisia säännöksiä, rajoittamatta direktiivin 2003/6/EY asiaa koskevien säännösten soveltamista.

Asiakkaan lukuun toteutettavien liiketoimien osalta olisi säilytettävä yksityiskohtaiset tiedot asiakkaan henkilöllisyydestä ja tiedot, jotka vaaditaan rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun direktiivin 91/308/ETY nojalla. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

Direktiivissä säädetään myös suhteista tilintarkastajiin, lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä annetun direktiivin 84/253/ETY mukaisesti.

Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista.

Esityksen tavoitteena on yhtäältä tehostaa kilpailua sijoituspalvelumarkkinoilla luomalla palveluntarjoajille nykyistä tasapuolisemmat toimintaedellytykset sekä toisaalta lisätä sijoittajien suojaa parantamalla arvopapereilla käytävän kaupan läpinäkyvyyttä, täsmentämällä tietoja, joita palvelujentarjoajien on annettava sijoittajille ja kehittämällä sijoitus-palvelujen tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja. Esityksellä pyritään myös kehittämään Suomen arvopaperimarkkinoiden markkinapaikkarakennetta uudistamalla monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien sääntelyä. Tämä parantaisi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia hankkia oman pääoman ehtoista rahoitusta. Lisäksi tavoitteena on tehostaa Euroopan talousalueella kansallisten rajojen yli harjoitettua sijoituspalvelujen tarjontaa.

Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä voi tarjota vaihtoehtoisen markkinapaikan säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleville arvopapereille, säänneltyjä markkinoita kevyemmin säännellyn markkinapaikan arvopaperipörssin ulkopuolisille liikkeeseenlaskijoille, ja kaupankäyntipaikan säännellyillä markkinoilla listaamattomille arvopapereille. Esityksellä pyritään siten lisäämään sijoittajansuojaa luomalla läpinäkyvät puitteet myös listaamattomien yritysten arvopapereiden vaihdannalle. Kokonaisuutena ehdotusten tavoitteena on edistää sekä yrittäjyyden toimintaympäristöä että välillisesti talouskasvua, investointeja ja työllisyyttä.

5.1 Muutettavat säännökset

Direktiivin täytäntöönpanemiseksi on tarpeen uudistaa voimassa oleva laki sijoituspalveluyrityksistä kokonaan ja tehdä laajoja muutoksia arvopaperimarkkinalakiin. Lisäksi on muutettava useita muita lakeja. Näitä lakeja ovat laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä, sijoitusrahastolaki, laki luottolaitostoiminnasta, laki ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa, laki ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa, laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa, laki arvo-osuusjärjestelmästä, laki Rahoitustarkastuksesta, laki Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta, rahoitusvakuuslaki, laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista ja rikoslaki.

Keskeisimmät lainsäädäntöön tehtävät muutokset liittyvät markkinapaikkojen ja sijoituspalvelutoiminnan sääntelyyn. Pörssissä käytävän julkisen kaupankäynnin lisäksi arvopaperimarkkinalaissa olisi säädettävä direktiivin mukaisesta monenkeskisestä kaupankäynnistä. Monenkeskisen kaupankäynnin mahdollistamiseksi Suomessa lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi 3 a luku, jossa olisi säännökset monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä, kaupankäyntiosapuoleksi ottamisesta, arvopaperin ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi, arvopaperin liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuudesta ja kaupankäynnissä noudatettavasta menettelystä. Direktiivin säännökset säännellystä markkinasta, kauppojen sisäisestä toteuttamisesta, kaupankäynnin läpinäkyvyydestä, sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista ja kauppojen selvittämisestä edellyttävät lukuisia muutoksia myös lain muihin säännöksiin.

Uudella sijoituspalveluyrityksistä annettavalla lailla tarkistettaisiin sijoituspalveluyrityksiä ja niiden toimintaa koskevia säännöksiä vastaamaan direktiivin vaatimuksia. Merkittävimmät muutokset voimassa olevaan sääntelyyn koskevat laissa tarkoitettujen toimiluvanvaraisten sijoituspalvelujen piirin täydentämistä kattamaan myös sijoitusneuvonnan ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisen, sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia ja toiminnan ulkoistamisen edellytyksiä sekä sidonnaisasiamiesten käyttöä. Lisäksi sijoituspalveluyritysten pääomavaatimuksiin on tehtävä direktiivin vaatimia täsmennyksiä.

5.2 Sijoituspalvelut

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sijoituspalveluyrityksistä. Laki korvaisi samannimisen voimassa olevan lain. Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin säännökset edellyttävät siinä määrin laajoja ja lukuisia muutoksia sijoituspalveluyrityksiä koskevaan sääntelyyn, että direktiivin täytäntöönpaneminen voimassaolevaan lakiin tehtävillä muutoksilla ei ole lainsäädännön selkeystavoitteen kannalta perusteltua. Vaikka lukuisia voimassa olevia säännöksiä ei tarvitse tässä yhteydessä muuttaa asiasisällöltään, niihin kohdistuu kuitenkin merkittävää teknisluonteista muutostarvetta muun muassa säännöksiin sisältyvien lakiviittausten tarkistustarpeiden vuoksi.

Ehdotuksen mukaan lain soveltamisalaa täsmennettäisiin vastaamaan direktiiviä. Merkittävimmät muutokset verrattuna voimassa olevaan lakiin liittyvät uusiin sijoituspalveluihin ja rahoitusvälineen käsitteeseen. Uusina sijoituspalveluina tulisivat sääntelyn piiriin sijoitusneuvonta ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Rahoitusvälineen käsite saatettaisiin vastaamaan direktiiviä. Direktiivin mukaisesti rahoitusvälineitä olisivat myös johdannaissopimukset, joiden kohde-etuutena on hyödyke.

Lakiehdotukseen sisältyy voimassa olevaan lakiin nähden uutta sääntelyä myös sijoitus-palveluyrityksen toiminnan järjestämisestä kuten toiminnan ulkoistamisesta, sidonnaisasiamiehestä, sijoituspalveluyrityksessä vaikuttavassa asemassa olevien henkilökohtaisista liiketoimista sekä liiketoimista ja palveluista.

Lain soveltamisala

Ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä sovellettaisiin sijoituspalvelun tarjoamiseen liiketoimintana. Sijoituspalveluyritys on direktiivin mukaisesti oikeushenkilö, jonka tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana on sijoituspalvelun (englanniksi investment service) ammattimainen tarjoaminen kolmansille osapuolille tai sijoitustoiminnan (englanniksi investment activity) ammattimainen harjoittaminen. Laissa käsite sijoituspalvelu kattaisi myös direktiivissä tarkoitetun sijoitustoiminnan harjoittamisen. Ehdotus vastaisi voimassa olevan lakia, jonka mukaan laki koskee sijoituspalvelun ammattimaista tarjoamista varsinaisena elinkeinotoimintana.

Lain soveltamisalan poikkeukset saatettaisiin vastaamaan direktiivin 2 artiklan poikkeuksia. Muun muassa omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä sekä hyödyke- ja hyödykejohdannaismarkkinoilla toimivia yhteisöjä koskevat poikkeukset vastaisivat siten direktiiviä. Lakiin ei sisältyisi sijoitusneuvontaa ja toimeksiantojen välittämistä koskevaa direktiivin 3 artiklan mukaista valinnaista poikkeusta.

Sijoitusneuvonta

Sijoitusneuvonnan harjoittaminen ei edellytä Suomessa toimilupaa eikä toimintaa ole muutenkaan säännelty. Lakiehdotuksen mukaan sijoitusneuvonta olisi sijoituspalvelu, jota voisi tarjota vain siihen toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys. Kaikilta sijoituspalveluyrityksiltä edellytettäisiin laissa osakeyhtiömuotoa ja tästä syystä luonnollinen henkilö ei voisi toimia sijoitusneuvojana laissa tarkoitetulla tavalla. Luonnollinen henkilö voisi kuitenkin toimia sijoituspalveluyrityksen asiamiehenä sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla ja siinä ominaisuudessa antaa sijoituspalveluihin liittyvää neuvontaa.

Sijoitusneuvonnan tarjoamiselta edellytettäisiin menettelytapasäännösten noudattamista niin kuin muultakin sijoituspalvelujen tarjoamiselta. Koska sijoitusneuvontaa tarjottaisiin sijoituspalveluna myös muille kuin ammattimaisille sijoittajille, toiminnassa korostuu vaatimus riittävän sijoittajansuojan toteutumisesta. Ehdotuksen mukaan sijoitusneuvojan olisi selvitettävä etukäteen asiakkaan sijoituskokemus, sijoitustavoitteet ja eräät muut seikat, jotta asiakkaalle voidaan antaa nimenomaan tälle sopiva neuvo.

Sijoitusneuvonta määriteltäisiin yksilöllisen suosituksen antamiseksi asiakkaalle yksittäistä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi. Yleinen neuvo tai yleisölle suunnattu sijoitussuositus ei olisi sijoitusneuvontaa. Jos sijoitusneuvontaa annetaan satunnaisesti muun laissa säännellyn toiminnan yhteydessä, kyseessä ei ole laissa tarkoitettu sijoitusneuvonta.

Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen

Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen olisi sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen, arvopaperipörssin tai optioyhteisön ylläpitämä sijoituspalvelu, josta säädettäisiin tarkemmin arvopaperimarkkinalaissa. Monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä voitaisiin käydä kauppaa arvopapereiden lisäksi myös johdannaissopimuksilla. Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpito edellyttäisi toimilupaa ja toiminta tulisi Rahoitustarkastuksen valvonnan piiriin. Samalla kumottaisiin arvopaperimarkkinalain 3 luvun 16 §:n säännökset muusta ammattimaisesta kaupankäynnistä arvopapereilla.

Kaupankäynti omaan lukuun

Lisäksi lakiin otettaisiin uutena sijoituspalveluna direktiivin mukaisesti kaupankäynti omaan lukuun. Se sisältyi myös sijoituspalveludirektiiviin, mutta Suomessa sijoituspalveludirektiivi on pantu täytäntöön määrittelemällä luvanvaraiseksi vain markkinatakaus ja arvopaperikaupinta. Kaupankäynti omaan lukuun olisi ymmärrettävä huomattavasti laajemmin kuin markkinatakaus ja arvopaperikaupinta siinä mielessä, että sillä tarkoitettaisiin kaikkea sellaista omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa sijoituspalveluyritys ostaa tai myy rahoitusvälineitä omaan lukuun, lukuun ottamatta pelkkää sijoituspalveluyrityksen omien varojen passiivista sijoittamista. Sijoituspalveluyritys, joka käy kauppaa omaan lukuun, tarvitsee siihen erikseen toimiluvan.

Kaupankäynnin omaan lukuun määrittelystä luvanvaraiseksi sijoituspalveluksi ei kuitenkaan ehdotukseen mukaan seuraisi, että esimerkiksi pelkät niin sanotut sijoitusyhtiöt tulisivat sääntelyn piiriin. Lakiin otettaisiin direktiivin mukainen soveltamisalapoikkeus, jonka mukaan lakia sovelletaan pelkästään omaan lukuun kauppaa käyvään yritykseen vain, jos yritys harjoittaa voimassa olevassa laissa luvanvaraiseksi määritellyn markkina-takauksen tai arvopaperikaupinnan tapaista toimintaa. Näin ollen muutos vaikuttaisi käytännössä vain yrityksiin, jotka tarjoavat myös muita luvanvaraisia sijoituspalveluja.

Hyödykekaupankäynti oheispalveluna

Sijoituspalveludirektiivistä poiketen rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan yhden toimiluvan piiriin oheispalveluna tulee myös palvelujen tarjoaminen ja toiminta sellaisilla johdannaisten kohde-etuuksilla, jotka eivät ole rahoitusvälineitä, jos palvelujen tarjoaminen tai toiminta liittyy sijoituspalvelujen tai muiden oheispalvelujen tarjoamiseen. Tämän mukaisesti sijoituspalveluyrityksille sallituksi oheispalveluksi lakiin otettaisiin palvelujen tarjonta sellaisilla johdannaissopimusten kohde-etuuksilla, jotka eivät ole rahoitusvälineitä silloin, kun toiminta liittyy johdannaissopimuksilla harjoitettavaan toimintaan. Tällä tavoin selkeytettäisiin voimassa olevan lain tulkinnanvaraista tilannetta, saako sijoituspalveluyritys esimerkiksi käydä omaan lukuunsa kauppaa hyödykkeillä tai päästöoikeuksilla.

Rahoitusväline

Rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin laissa arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua arvopaperia ja erilaisia johdannaissopimuksia. Johdannaissopimusten kohde-etuutena voisi olla arvopaperi, toinen johdannaissopimus, rahoitusmarkkinoihin liittyvä indeksi tai muu tunnusluku taikka hyödyke. Myös luottoriskin siirtoon tarkoitettu johdannaissopimus, hinnanerosopimus tai muu johdannaissopimus, joka liittyy omaisuuteen, oikeuksiin, velvollisuuksiin, indekseihin tai muihin tunnuslukuihin, olisi rahoitusväline. Euroopan yhteisöjen komission asetuksessa säädetään tarkemmin eräistä johdannaisrahoitusvälineiden olennaisista piirteistä.

Direktiivin mukaisesti sijoituspalvelun kohteita, rahoitusvälineitä, olisivat myös hyödykejohdannaissopimukset.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen

Lakiin sijoituspalveluyrityksistä otettaisiin direktiivin edellyttämät säännökset sijoitus-palveluyrityksen toiminnan järjestämisestä.

Lakiin otettaisiin yleissäännös toiminnan järjestämisestä. Sen mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi järjestettävä toimintansa sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen luotettavalla tavalla. Sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet toimintaan liittyvien riskien hallinnan, sisäisen valvonnan toimivuuden ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.

Laissa säädettäisiin sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta ja sen edellytyksistä. Sijoituspalveluyritys voisi nimetä sidonnaisasia-miehen, joka toimii yksinomaan sen lukuun ja vastuulla.

Sijoituspalveluyrityksen olisi säilytettävä tiedot asiakkaiden toimeksiannoista, rahoitusvälineitä koskevista liiketoimista ja muista asiakkaalle tarjoamistaan palveluista vähintään viiden vuoden ajan. Asiakkaiden toimeksiantoja koskevat puhelut olisi tallennettava ja tallenteet säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan.

Sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sellaisten henkilökohtaisten liiketoimien estämiseksi, joihin liittyy mahdollinen eturistiriita tai sisäpiirintiedon väärinkäytön mahdollisuus.

Samassa yhteydessä ehdotetaan tarkistettavaksi sisäpiirirekisterejä koskevia säännöksiä. Samalla, kun henkilökohtaisia liiketoimia koskevista sisäisistä ohjeista itsesääntelyn sijaan säädetään laissa, sisäisten ohjeiden henkilöpiiriä laajennetaan. Yhteisön lainsäädäntö ei edellytä arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden henkilökohtaisten liiketoimien julkistamista, vaan tältä osin ilmoitusvelvollisuus perustuu kansalliseen tarkoitusmukaisuusharkintaan. Arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden sisäpiirisäännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi lähemmäksi eurooppalaista käytäntöä rajoittamalla arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän palveluksessa olevien henkilöiden lähipiiriin kuuluvan ilmoitusvelvollisuutta.

Menettelytavat asiakassuhteissa

Sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista ehdotetaan säädettäväksi arvopaperimarkkinalaissa. Ammattimaisesta asiakkaasta ja hyväksyttävästä vastapuolesta ehdotetaan otettavaksi lakiin direktiivin mukaiset määritelmät. Direktiivin mukaisesti lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännös, jonka mukaan arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava asiakkaalle tämän luokittelemisesta ammattimaiseksi tai ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi taikka hyväksyttäväksi vastapuoleksi. Sijoituspalveluyrityksen olisi selvitettävä luokittamisen vaikutus asiakkaan asemaan. Lakiin ehdotetaan myös säännöstä, joka mahdollistaisi asiakkaan luokittelun muuttamisen tämän pyynnöstä.

Lakiin ehdotetaan nykyistä tarkempia säännöksiä sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista. Esimerkiksi tietojen pyytämisestä asiakkaasta säädettäisiin direktiivin mukaisesti nykyistä tarkemmin. Muun muassa sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa tarjoavan olisi ennen sijoituspalvelun tarjoamista hankittava riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta, sijoitustuntemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jotta palvelun tarjoaja voi suositella asiakkaalle sopivia rahoitusvälineitä tai palveluja.

Arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuutta ehdotetaan tarkennettavaksi direktiivin mukaisesti. Asiakkaalle olisi ilmoitettava rahoitusvälineisiin liittyvistä riskeistä, kuluista ja palkkioista. Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös erityinen säännös arvopaperinvälittäjän raportointivelvollisuudesta asiakkaille.

Toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi direktiivin mukaisesti. Asiakkaan toimeksianto olisi hoidettava siten, että saavutetaan asiakkaalle paras mahdollinen tulos.

Pääomavaatimukset

Lakiin sijoituspalveluyrityksistä otettaisiin säännökset sijoituspalveluyritykseltä vaadittavasta vähimmäispääomasta. Pääomavaatimus riippuisi sijoituspalveluyrityksen harjoittamasta toiminnasta. Pääomavaatimus olisi 730 000 euroa, jollei laissa toisin säädetä.

Sellaisella sijoituspalveluyrityksellä, joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitus-neuvontaa tai toimeksiantojen välittämistä ja jolla ei ole hallussaan asiakasvaroja, olisi direktiivin mukaisesti oltava vähintään 50 000 euron suuruinen osakepääoma tai vastuuvakuutus, jonka määrän olisi oltava vähintään 1 000 000 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1 500 000 euroa, taikka näiden yhdistelmä siten, että se kattaisi edellytetyn vastuun. Jos tällainen sijoituspalveluyritys toimisi myös vakuutusmeklarina, sillä olisi kuitenkin oltava vakuutusedustuksesta annetussa laissa säädetyn lisäksi vähintään 25 000 euron osakepääoma tai vastuuvakuutus 500 000 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 750 000 euroa, taikka näiden yhdistelmä edellä edellytetyn mukaisesti.

Sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna toimeksiantojen toteuttamista, omaisuudenhoitoa tai liikkeeseenlaskun järjestämistä sekä sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen välittämistä ja jolla on asiakasvaroja hallussaan, osakepääoman olisi oltava vähintään 125 000 euroa.

Sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalvelua yksinomaan hyödyke-markkinoihin liittyvillä johdannaissopimuksilla, osakepääoman olisi oltava vähintään 125 000 euroa. Säännös perustuisi kansalliseen harkintaan.

Ulkoistaminen

Luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden toiminnan ulkoistamista koskevat säännökset ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä.

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa ja sijoitusrahastolaissa säädetään liiketoiminnan harjoittamisesta asiamiehen välityksellä sekä riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvien tehtävien siirtämisestä sellaisen yrityksen hoidettavaksi, joka ei kuulu kyseisen yrityksen kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankkien yhteenliittymään. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät muihin hallinnollisiin tehtäviin liittyvien palvelujen hankkiminen ulkopuolisilta yrityksiltä sekä yrityksen asiakkailleen edelleen välittämien palvelujen hankinta muilta yrityksiltä, esimerkiksi asiakkaiden omaisuudenhoidossa tarvittavien palvelujen ostaminen muilta yrityksiltä (HE 33/2002 vp). Toimintojen ulkoistamisesta yrityksen konsolidointiryhmään tai osuuspankkien yhteenliittymään kuulumattomalle yritykselle on ilmoitettava Rahoitustarkastukselle.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä ja komission direktiivissä ei tehdä eroa sen suhteen, kuuluuko ulkopuolinen palveluntarjoaja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmään vai ei.

Sijoituspalveluyrityksistä annettavassa laissa ehdotetaan säädettäväksi toiminnan ulkoistamisesta rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä vastaavasti. Direktiivin voimaan saattaminen edellyttää myös luottolaitostoiminnasta annetun lain ja sijoitusrahastolain tarkistamista luottolaitoksen ja rahastoyhtiön sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta.

Sijoituspalveluyrityksistä annettavaan lakiin sisällytettäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä vastaava ulkoistamisen määritelmä ja säädettäisiin sijoituspalvelun ja sen toiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta ja ulkoistamisen edellytyksistä. Sijoituspalvelun tarjoaminen asiamiehen välityksellä olisi edelleen mahdollista. Ehdotuksen mukaan riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvät tehtävät luokiteltaisiin yrityksen toiminnan kannalta merkittäviksi toiminnoiksi. Ehdotetut säännökset ulkoistamisesta koskisivat myös yrityksen konsolidointiryhmään tai osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä, mikä tarkoittaisi muutosta voimassa oleviin säännöksiin. Voimassa olevasta laista poiketen liiketoiminnan tai muun merkittävän toiminnon ulkoistamisesta olisi tehtävä kirjallinen sopimus palvelun tarjoajan kanssa. Toimiluvanvaraista toimintaa voisi ulkoistaa vain sellaiselle ulkopuoliselle toimijalle, jolla on kyseiseen toimintaan tarvittava toimilupa. Toiminnan ulkoistamisesta olisi ilmoitettava etukäteen Rahoitustarkastukselle.

Edellä mainittu sääntely saatettaisiin voimaan luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden osalta siltä osin kuin ne tarjoavat sijoituspalveluja.

Luottolaitosten tarjoamien muiden palveluiden kuin sijoituspalvelujen osalta on tarpeen säilyttää nykyinen joustava sääntely, joka mahdollistaa kaikkien pankkipalvelujen tarjoamisen asiamiesten välityksellä. Tämä on perusteltua erityisesti välttämättömien vähittäispankkipalvelujen saatavuuden turvaamiseksi haja-asutusalueilla, jossa pankit voivat käyttää esimerkiksi kauppaliikkeitä asia-miehinä. Lakiin luottolaitostoiminnasta lisättäisiin säännös ulkoistamisesta sekä säädettäisiin liiketoiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta pääosin yhtenevästi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain kanssa.

Rahastoyhtiöiden harjoittaman sijoitusrahastolain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan osalta säilytettäisiin nykyinen sääntely ulkoistamisesta. Sääntelyn yhden-mukaisuuden vuoksi myös sijoitusrahastolakiin lisättäisiin säännös ulkoistamisesta ja muutettaisiin lakia siten, että säännökset liiketoiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta vastaisivat sijoituspalveluyrityksistä annettavaa lakia ja luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ehdotettuja muutoksia.

5.3 Markkinapaikkojen sääntely

Julkinen kaupankäynti arvopapereilla

Säännökset julkisesta kaupankäynnistä sisältyvät arvopaperimarkkinalain 3 lukuun. Luku ehdotetaan uudistettavaksi kokonaan. Rakenteellisesti merkittävin muutos olisi, että julkisen kaupankäynnin jaosta kaupankäyntiin pörssilistalla ja muuhun julkiseen kaupankäyntiin luovuttaisiin. Ehdotuksen mukaan käsite julkinen kaupankäynti vastaisi direktiivin tarkoittamaa säänneltyä markkinaa, siltä osin kuin kauppaa käydään arvopapereilla ja sitä ylläpitäisi arvopaperipörssitoimintaan toimiluvan saanut suomalainen osakeyhtiö.

Laissa säädettäisiin arvopaperipörssin mahdollisuudesta pitää arvopapereiden ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY (listalleottodirektiivi) mukaista virallista listaa. Virallisesta listasta käytettäisiin nimitystä pörssilista. Arvopaperin pörssilistalle ottamiseen ja poistamaan sovellettaisiin samoja listalleottodirektiivin edellyttämiä säännöksiä kuin voimassa olevassa sääntelyssä sovelletaan kaupankäyntiin pörssilistalla. Käytännössä merkittävin muutos voimassa olevaan sääntelyyn olisi, että toisin kuin pörssilistan kohdalla, arvopaperipörssi voisi itse päättää säännöissään, pitääkö se pörssilistaa julkisen kaupankäynnin kohteena olevista arvopapereista.

Direktiivin täytäntöönpanemiseksi arvopaperimarkkinalain 3 lukuun ehdotetaan otettavaksi voimassa olevaa lakia täsmällisempiä vaatimuksia arvopaperipörssin toiminnalle. Uusi sääntely koskisi arvopaperipörssin taloudellisia toimintaedellytyksiä, johtamista, sidonnaisuuksia, riskienhallintaa ja sisäistä valvontaa, markkinavalvontaa, eturistiriitoja ja toiminnan ulkoistamista. Lisäksi eräät arvopaperipörssin toiminnalliset vaatimukset ulotettaisiin koskemaan myös yhteisöä, jolla on määräysvalta arvopaperipörssissä. Lisäksi arvopaperimarkkinalakiin otettaisiin direktiivin edellyttämät säännökset julkisessa kaupankäynnissä tehtyjen arvopaperikauppojen selvityksestä.

Arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa tietoja julkisessa kaupankäynnissä tehdyistä osakekaupoista on yksityiskohtaiset määräykset komission täytäntöönpanoasetuksessa. Asetus on voimassa ilman kansallista täytäntöönpanoa. Tästä syystä lain 3 lukuun on tarpeen ottaa säännökset ainoastaan julkisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta muilla arvopapereilla käytävässä kaupassa.

Arvopaperimarkkinalain 3 luvun säännöksiin pörssivälittäjistä ja muista julkisen kaupankäynnin osapuolista tehtäisiin direktiivin edellyttämiä täsmennyksiä. Ne koskisivat lähinnä edellytyksiä, joilla muu kuin arvopaperinvälittäjä voidaan ottaa julkisen kaupan-käynnin osapuoleksi.

Arvopaperimarkkinalain 3 luvun säännökset julkisen kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta tarkistettaisiin direktiivin ja sen täytäntöönpanoasetuksen mukaisiksi. Lisäksi säännöksiä arvopaperin julkisen kaupankäynnin lopettamisesta ehdotetaan lievennettäväksi kansallisten tavoitteiden mukaisesti.

Keskeinen muutos nykyiseen kaupankäynnin sääntelyyn olisi, että myös julkisen kaupankäynnin tai sitä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa vastaavan kaupan-käynnin kohteeksi otettu arvopaperi voitaisiin ottaa julkisen kaupankäynnin kohteeksi ilman arvopaperin liikkeeseenlaskijan hyväksyntää. Liikkeeseenlaskijalla ei olisi oikeutta kieltää kaupankäyntiä. Toisaalta tällaiselle yritykselle ei myöskään johtuisi uusia tiedon-anto- tai muita velvoitteita kaupankäynnin järjestäjää taikka muuta tahoa kohtaan.

Direktiivin edellyttämällä tavalla arvopaperimarkkinalain 3 lukuun otettaisiin myös säännökset niin sanotusta notifikaatiomenettelystä silloin, kun arvopaperipörssi tarjoaa mahdollisuutta osallistua julkiseen kaupankäyntiin rajan yli toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Samalla ehdotetaan säädettäväksi luvanvaraiseksi Euroopan talousalueen ulkopuolisille pörsseille oikeus tarjota suomalaisille arvopaperinvälittäjille ja muille henkilöille suoraa mahdollisuutta osallistua kaupankäyntiin. Tällä tavalla puutteellinen voimassa oleva sääntely saatettaisiin vastaamaan Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien sijoituspalvelun tarjoajien sääntelyä.

Monenkeskinen kaupankäynti arvopapereilla

Arvopaperimarkkinalakiin ehdotetaan otettavaksi uusi 3 a luku, joka koskisi uutta järjestäytyneen arvopaperikaupankäynnin muotoa, monenkeskistä kaupankäyntiä. Luvun säännöksillä saatettaisiin voimaan direktiivin monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä koskeva sääntely. Samalla lakiin sisältyvät kaupankäynnin ammattimaista järjestämistä koskevat säännökset kumottaisiin.

Oikeus monenkeskisen kaupankäynnin järjestämiseen olisi arvopaperinvälittäjillä, arvopaperipörsseillä ja optioyhteisöillä. Arvopaperinvälittäjän järjestämä monenkeskinen kaupankäynti olisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain mukaan sijoituspalvelu ja kaupankäynnin järjestämiseen olisi haettava toimilupa Rahoitustarkastukselta. Muiden sijoituspalvelujen tarjoamisesta monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen poikkeaisi kuitenkin siinä suhteessa, ettei kaupankäynnin järjestäjän ja kaupankäyntiosapuolten välisissä oikeussuhteissa sovellettaisi arvopaperimarkkinalain 4 luvun menettelytapasäännöksiä. Ehdotuksen mukaan arvopaperipörssit ja optioyhteisöt eivät tarvitse erillistä toimilupaa monenkeskisen kaupankäynnin järjestämiseen.

Lakiin ehdotetut säännökset vastaisivat käytännössä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaista vähimmäissääntelyä. Kaupankäynnin järjestäjän olisi laadittava kaupankäyntimenettelyä koskevat julkiset säännöt ja järjestettävä kaupankäyntimenettelyn valvonta luotettavalla tavalla.

Monenkeskisen kaupankäynnin kohteeksi voitaisiin ottaa hyvin erityyppisiä arvopapereita. Monenkeskistä kaupankäyntiä voitaisiin järjestää myös johdannaissopimuksilla. Kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevat vaatimukset olisivat direktiivin mukaisella tavalla julkista kaupankäyntiä vähäisemmät ja kaupankäynnin aloittaminen riippuisi ensisijaisesti kaupankäynnin järjestäjän harkinnasta.

Kaupankäynnin kohteeksi voitaisiin myös ottaa niin sanottujen listaamattomien liikkeeseenlaskijoiden arvopapereita, joita voisivat olla esimerkiksi yksityisten osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat arvopaperit.

Meklarilista

Direktiivin vähimmäissääntelyn lisäksi arvopaperimarkkinalain 3 a lukuun ehdotetaan otettavaksi säännökset erityisestä meklarilistasta, jota monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi pitää tietyistä arvopapereista. Tälle listalle voitaisiin ottaa arvopapereita, joiden liikkeeseenlaskijat nimenomaisesti hakevat arvopaperinsa kaupankäynnin kohteeksi ja sitoutuvat noudattamaan kaupankäynnin järjestäjän laatimia sääntöjä. Myös meklarilistalle otetuilla arvopapereilla käytävä kauppa olisi monenkeskistä kaupankäyntiä ja siten myös kaupankäyntiä direktiivin tarkoittamassa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä.

Meklarilistalla voitaisiin käydä kauppaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten liikkeeseen laskemilla arvopapereilla. Listalle voitaisiin ottaa myös yksityisten osakeyhtiöiden arvopapereita. Viime vuosina useat eurooppalaiset pörssit ovat perustaneet tällaisia julkista kaupankäyntiä kevyemmin säänneltyjä markkinapaikkoja. Näitä markkinapaikkoja ovat esimerkiksi Lontoon pörssin Alternative Investment Market (AIM), Euronextin Alternext -markkina ja Deutsche Börsen ylläpitämä Entry Standard. Pohjoismaissa Kööpenhaminan ja Tukholman pörsseihin on myös perustettu uusi First North -markkina. Tällaisia markkinapaikkoja koskeville sääntelypuitteille on olemassa tarve myös Suomessa.

Kansainvälisesti on yleistä, että tällaisilla markkinapaikoilla toimii usein markkinapaikan nimeämiä sijoituspalveluyrityksiä ja luottolaitoksia niin kutsuttuina kaupankäyntiavustajina (”nominated advisor” tai ”sponsor”), jotka avustavat liikkeeseenlaskijaa sekä listautumisen yhteydessä että myöhemmin kun kaupankäynti arvopaperilla on aloitettu. Niiden tehtävänä on muun muassa avustaa liikkeeseenlaskijaa täyttämään laista ja markkinapaikan säännöistä johtuvia velvoitteita.

Meklarilistan sääntely eroaisi julkisesta kaupankäynnistä erityisesti siinä suhteessa, että kaupankäynti perustuisi monilta osin kaupankäynnin järjestäjän laatimiin sääntöihin, ja lainsäädännön tasolla säädettäisiin ainoastaan markkinoiden luotettavaa toimintaa ja sijoittajan suojaa koskevista ydinperiaatteista.

Ehdotuksen mukaan arvopaperi voitaisiin ottaa meklarilistalle, jos liikkeeseenlaskija tekee kirjallisen sopimuksen kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta. Nimenomaista sopimusta edellytettäisiin, koska meklarilistalle otetun arvopaperin liikkeeseenlaskija velvoittautuisi tällä tavoin noudattamaan kaupankäynnin järjestäjän laatimia sääntöjä. Arvopaperia ei voitaisi ottaa meklarilistalle ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta.

Arvopaperi voitaisiin ottaa meklarilistalle, jos arvopaperista olisi julkisesti saatavilla tietoa, jonka perusteella kaupankäynti voitaisiin järjestää luotettavasti.

Kaupankäynti olisi julkista kaupankäyntiä kevyemmin säänneltyä. Lain tasolla säädettäisiin liikkeeseenlaskijan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta, jonka mukaan liikkeeseenlaskijan olisi julkistettava sellaiset arvopaperia ja liikkeeseenlaskijaa koskevat tiedot, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Sen sijaan säännöllisestä tiedonantovelvollisuudesta voitaisiin määrätä kaupankäynnin järjestäjän säännöissä. Liikkeeseenlaskijan ei tarvitsisi myöskään noudattaa kansainvälisiä IFRS -tilinpäätösstandardeja ja siten tilinpäätös voitaisiin laatia kansallisten säännösten mukaisesti, jollei kaupankäynnin säännöissä toisin määrättäisi.

Markkinoiden väärinkäyttö olisi julkisen kaupankäynnin tapaan kielletty, mutta velvoitetta sisäpiirirekisterien ylläpitoon ei asetettaisi. Lukuun otettaisiin myös säännös, jonka mukaan julkisen ostotarjouksen tekijän olisi kohdeltava sijoittajia tasapuolisesti. Lisäksi lain 6 luvun säännöksiä tarjousvastikkeen määrittämisestä sovellettaisiin soveltuvin osin meklarilistalla. Sitä vastoin muilta osin 6 lukua ei sovellettaisi.

Kauppojen sisäinen toteuttaminen

Kauppojen sisäisestä toteuttamisesta ehdotetaan otettavaksi määritelmä arvopaperimarkkinalain 1 lukuun. Lisäksi lain 4 lukuun otettaisiin säännökset, joissa viitataan myös komission täytäntöönpanoasetukseen.

5.4 Kaupparaportointi

Direktiivin 25 artiklan täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset säännökset ehdotetaan otettavaksi arvopaperimarkkinalain 4 luvun 18 §:ään. Käytännön soveltamisen kannalta tarpeelliset tarkemmat säännökset kaupparaportoinnista sisältyvät kuitenkin komission täytäntöönpanoasetukseen.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 18 §:ssä delegoitaisiin Rahoitustarkastukselle myös määräyksenantovaltaa kaupparaportoinnin tietosisällön kansallisten optioiden osalta. Lisäksi siinä delegoitaisiin Rahoitustarkastukselle määräyksenantovalta ulottaa samanlainen kaupparaportointivelvollisuus muihin rahoitusvälineisiin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettuihin rahoitusvälineisiin. On vaikea ennakoida, missä laajuudessa muilla kuin julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetuilla arvopapereilla tullaan käymään kauppaa esimerkiksi monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi on mahdollista, että kaupparaportointia tarvitaan, kun pyritään valvomaan markkinoiden väärinkäyttöä sellaisilla markkinoiden väärinkäyttödirektiivissä tarkoitetuilla rahoitusvälineillä, esimerkiksi arvopapereilla, joiden arvo riippuu julkisen kaupankäynnin kohteena olevista arvopapereista, vaikka arvopaperi itse ei olisi julkisen kaupankäynnin kohteena.

Rahoitustarkastuksen velvollisuuksista suhteessa muihin valvontaviranomaisiin säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa. Tämän vuoksi niistä ei otettaisi lakiin tarkempia säännöksiä.

5.5 Kauppojen selvitys ja oikeus valita selvitysjärjestelmä

Lain selvitystoimintaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös sellaisille Euroopan talousalueelta tuleville arvopaperinvälittäjille, joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa, asetetaan samat oikeudet päästä selvitysosapuoliksi selvitysyhteisöihin kuin suomalaisille arvopaperinvälittäjille. Saadakseen selvitysosapuolen oikeudet arvopaperinvälittäjän olisi täytettävä laissa ja selvitysyhteisön säännöissä asetetut vaatimukset.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset myös arvopaperipörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän oikeudesta valita selvitysyhteisö tai käyttää vastaavaa ulkomaista selvitys- tai keskusvastapuolijärjestelmää.

5.6 Muut lakiehdotukset

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa olevia säännöksiä sijoituspalvelujen tarjoamisesta tarkistettaisiin vastaamaan annettavaa lakia sijoituspalveluyrityksistä.

Sijoitusrahastolakiin ehdotetaan tehtäväksi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin edellyttämät muutokset sekä eräitä tarkistuksia sisäpiiri-ilmoituksia koskeviin säännöksiin.

Rahastoyhtiön ja säilytysyhtiön toimilupaa ja niiden toimintaa koskevia säännöksiä yhdenmukaistettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain vastaavien säännösten kanssa. Muutokset perustuvat osin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivillä muutettuun sijoitusrahastodirektiiviin, jonka mukaan rahastoyhtiöt voivat harjoittaa omaisuudenhoitoa ja tarjota sijoitusneuvontaa edellyttäen, että rahastoyhtiöihin sovelletaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin säännöksiä toiminnan perustamispääomasta, toiminnan järjestämisestä ja menettelytavoista.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin edellyttämiä tarkistuksia rahoitusvakuuslakiin, lakiin arvo-osuusjärjestelmästä, lakiin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa, lakiin ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa, lakiin Rahoitustarkastuksesta, lakiin Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta ja rikoslakiin.

6.1 Taloudelliset vaikutukset

Markkinapaikat

Säännellyt markkinat

Ehdotettujen säännösten vaikutukset säänneltyjen markkinoiden eli käytännössä Helsingin Pörssin toimintaan ovat sellaisinaan suhteellisen vähäiset, sillä pörssitoiminta on jo nyt kattavasti säänneltyä. Ehdotetut muutokset eivät merkitse periaatteellisesti merkittäviä tarkistuksia voimassa olevaan oikeustilaan.

Monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien perustaminen voi heikentää säänneltyjen markkinoiden ylläpitäjien suhteellista kilpailuasemaa. Monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien vaikutuksia arvopaperipörssin tuleviin liiketoimintaedellytyksiin Suomessa on kuitenkin vaikeaa tässä vaiheessa arvioida, sillä vaikutukset riippuvat sekä mahdollisista uusista palveluntarjoajista että arvopapereiden liikkeeseenlaskijoista ja sijoittajista. On myös mahdollista, että säännellyn markkinan ylläpitäjä perustaa itse monenkeskisen kaupankäyntipaikan säännellyn markkinan rinnalle ja voi näin hyödyntää jo olemassa olevia kaupankäyntijärjestelmiä koskevia teknisiä ratkaisuja ilman huomattavan suuria kertaluonteisia investointeja.

Monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät

Esityksen keskeinen vaikutus markkinapaikkoihin ja niillä tapahtuvaan kaupankäyntiin tulee mahdollisuudesta edelleen perustaa myös arvopaperipörssejä kevyemmin säänneltyjä monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä.

Suomessa on viime vuosina hakeutunut uusia yhtiöitä julkisen kaupankäynnin kohteeksi varsin vähän. Listautumisen vähäisyys on osoittanut yritysten arvioivan tarkasti listautumisen hyötyjä ja haittoja. Kehitykseen on vaikuttanut erityisesti yritysten toistaiseksi vahvana pysynyt kannattavuus. Yritysten kasvanut oman pääoman tarve onkin voitu aikaisempaa suuremmalta osin tyydyttää tulorahoituksella. Listautumista rahoituksen hankkimiseksi on vähentänyt lisäksi edullisen velkarahoituksen helppo saatavuus. Listautumiseen on vaikuttanut myös julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden hallinnollisia kustannuksia lisännyt sääntely. Lisäksi listautumattomien yhtiöiden omistus on yleensä varsin keskittynyttä, ja listattujen yhtiöiden osinkojen verotus on tavallisesti kireämpää kuin listaamattomien. Omistajilla on siten kannustin tarkastella listautumista myös oman verotuksensa näkökulmasta.

Osakesijoitusten lisääntyminen sekä suoraan että erityisesti sijoitusrahastojen kautta edellyttäisi osakkeiden tarjonnan lisäämistä, jotta kysynnän kasvu ei heijastuisi liiallisesti hintoihin. Myös arvopaperimarkkinoiden toimivuuden edellytyksenä on listattujen yhtiöiden riittävä määrä, jotta sijoitusten tehokkaalla kohdentamisella voidaan vähentää sijoituksiin liittyvää riskiä. Monenkeskisen kaupankäyntimenettelyn sääntelymuutosten yhtenä tavoitteena onkin edistää pienten ja keskisuurten yritysten listautumismahdollisuuksia. Markkinapaikka voisi tukea myös pääomasijoitustoimintaa tarjoamalla pääomasijoittajalle keinon irtautua sijoituksestaan. Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän varainsiirtoverovapaus tulee siten todennäköisesti lisäämään arvopapereilla käytävän kaupankäynnin kokonaisvolyymia, sillä kaupankäynnin kohteeksi tulee yritysten liikkeeseen laskemia tällä hetkellä noteeraamattomia arvopapereita. Yleisellä tasolla tarkasteltuna monenkeskisillä kaupankäyntijärjestelmillä voi tosin olla myös likviditeetin hajautumisen johdosta oma heikentävä vaikutuksensa markkinoiden tehokkuudelle.

Vaikka Helsingin Pörssiin ei ole viime vuosina ollut merkittävää uusien yritysten listautumishalukkuutta, monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin riittänee potentiaalisia yhtiöitä, jotka ovat valmiita listautumaan. Listautumista edistäisi se, että listautumisen kustannukset ja myös markkinapaikan ylläpidosta johtuvat vuosittaiset kustannukset ovat pienemmät kuin säänneltyjen markkinoiden vastaavat. Onkin mahdollista, että Suomeen perustetaan monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä. Markkinoiden pienuudesta johtuen suurelle määrälle monenkeskisiä kaupankäyntipaikkoja ei ole kuitenkaan taloudellisia toimintaedellytyksiä.

Helsingin Pörssin kaupankäyntilistoilla on yli 30 osakesarjalla markkinatakaus. Asianomaisilla yhtiöillä on siten säänneltyjen markkinoiden kattavien tiedonantovelvollisuuksien täyttämisestä koituvien kulujen lisäksi sopimuskohtainen suoritevelvollisuus markkinatakaajalleen. Keskeiset syyt markkinatakauksen hankinnalle ovat osakkeen likviditeetin ylläpito ja vaihdon lisääminen. Markkinatakauksesta huolimatta näitä osakkeita koskeva osakevaihto on volyymitasolla mitattuna kuitenkin yleisesti ottaen jäänyt vähäiseksi. Onkin mahdollista, että jotkin säännellyille markkinoille arvopaperinsa kaupankäynnin kohteeksi hakeneista liikkeeseenlaskijoista hakeutuvat kaupankäynnin kohteeksi monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä.

Määrällisen arvion esittäminen monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien perustamisen ja ylläpidon kustannuksista on erittäin hankalaa, koska arviot riippuvat monesta tekijästä, kuten kauppapaikkojen sijainnista, lukumäärästä ja toimintatavasta sekä kaupankäynnin järjestäjien tietojärjestelmien kustannuksista.

Selvitystoiminta

Arvopaperipörssi voisi esityksen mukaan käyttää arvopaperikauppojen selvityksessä muutakin selvitysyhteisöä kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua selvitysyhteisöä tai arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettua arvopaperikeskusta. Käytännössä pörssin valintamahdollisuudet kohdistuvat Suomen Arvopaperikeskus Oy:tä vastaaviin yhteisöihin Euroopan talousalueella.

Selvitystoiminnan säilyttämistä arvopaperikeskuksessa puoltaa tällä hetkellä olemassa oleva toimiva infrastruktuuri sekä selvitystä ja arvoperisäilytystä koskevat operatiiviset synergiaedut. Kansainvälisissä vertailuissa ja tutkimuksissa on yleisemminkin todettu, että kansallinen arvopapereiden selvitys on ollut tähän asti sijoittajille huomattavasti edullisempaa kuin rajan yli tapahtuvien kauppojen selvitys. Tältä osin tilanne muistuttaa pankkien maksupalvelujen hinnoittelua. Mikäli arvopaperimarkkinoiden yhdentymistä halutaan edistää, joudutaan siksi ottamaan huomioon myös hinnoitteluerot. Selvitystoiminnassa on merkittävistä mittakaavaeduista johtuen saavutettavissa tehokkuushyötyjä toimintojen konsolidoinnilla. Jos hinnoittelu kuvaa edes suuntaa-antavasti selvityksen tehokkuutta, on oletettavaa, että järjestelmät konsolidoituvat edelleen, kustannukset alenevat ja kansallinen arvo-osuusmuotoisten arvopaperien selvitys tulee olemaan osa suurempaa kokonaisuutta.

Sijoituspalveluja tarjoavat yritykset

Esitys lisää sijoittajansuojaan liittyviä sijoituspalveluja tarjoavien sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden velvoitteita. Tämä merkitsee toimijoille sääntelyn noudattamisesta johtuvaa kasvavaa työmäärää ja edellyttää aikaisempaa huolellisempaa toimintaa. Sijoituspalveluja tarjoaville yrityksille asetetaan ehdotuksessa merkittäviä menettelytapoja ja toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia.

Sijoituspalveluja tarjoaville yrityksille esityksestä aiheutuvat kustannukset johtuvat ennen kaikkea asiakassuhteita koskevista menettelytapavelvoitteista, kuten kasvavista tiedonantovaatimuksista ja velvoitteesta toteuttaa toimeksiannot asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Raportointivaatimukset edellyttävät erityisesti alkuvaiheessa huomattavia kertaluonteisia investointeja sekä merkitsevät sen jälkeen jatkuvia tietojärjestelmien ylläpitokustannuksia. Vaikutuksissa tietojärjestelmiin on kuitenkin merkittäviä välittäjäkohtaisia eroja. Määrällisiä arvioita tiedonantovelvollisuuksien täyttämisestä yrityksille aiheutuvista kustannuksista on siksi vaikea arvioida kattavasti. Rahoitustarkastukselle toimitettavia arvopaperikauppatietoja koskevan kaupparaportointijärjestelmän perustamisen kustannuksia on myös hankala arvioida tarkasti. Erään rahoitusalan atk-järjestelmiä kehittävän yrityksen esittämän varsin alustavan ja karkean arvion mukaan järjestelmien perustamis- ja muutoskustannukset sekä koulutustarpeet voisivat aiheuttaa noin 50—60 milj. euron menot Suomessa toimiville pankeille ja sijoituspalveluyrityksille. Toimijat eivät ole itse esittäneet omia arvioita kustannuksistaan. Kustannusten määrään vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat myös jo olemassa olevien tietojärjestelmien ominaisuudet sekä mahdollisuudet ulottaa näiden järjestelmien käyttö yrityksen tarjoamiin eri sijoituspalveluihin.

Sijoituspalveluja tarjoavien yritysten kilpailu asiakkaista on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Tämän seurauksena yritysten palkkiorakenteet ovat tulleet aikaisempaa läpinäkyvimmiksi. Kilpailun lisääntymisen seurauksena palkkiorakenteilla on edelleen kannustin kehittyä sijoittajien kannalta edullisemmiksi, sillä esityksen voi olettaa lisäävän sijoittajien aktiviteettia markkinoilla. Koska palkkioilla on kannattavan liiketoiminnan määrittävät rajat, on oletettavaa, että raja-arvoja lähestyttäessä kilpailun lisääntyminen parantaa palkkiorakenteiden vertailtavuutta. Tosin on myös mahdollista, että sijoituspalveluja tarjoavien yrityksen palveluvalikoimista poistuvat jotkin tietyt läpinäkyvyysvaatimusten vuoksi hankalimmiksi osoittautuvat palvelut. Mikäli markkinat ovat kilpailulliset, avoimemman hinnoittelun kustannukset kantavat silti etupäässä yritykset itse, sillä kaikkia lisäkustannuksia ei voida siirtää hintoihin. Sijoittajia voi ilmeisestikin pitää uudistuksen merkittävimpinä hyötyjinä.

Sijoituspalveluja tarjoavien yrityksen olisi säilytettävä tiedot asiakkaiden toimeksiannoista, rahoitusvälineitä koskevista liiketoimista ja muista asiakkaalle tarjoamistaan palveluista vähintään viiden vuoden ajan. Asiakkaiden toimeksiantoja koskevat puhelut olisi tallennettava ja tallenteet säilytettävä kahden vuoden ajan. Velvoitteet korostuvat erityisesti pienempien yritysten kohdalla. Lisätyön tarve merkitsee kustannusten kasvua, todennäköisesti ei kuitenkaan kovin merkittävällä tavalla, sillä toimeksiantojen säilyttäminen ja puhelujen tallentaminen on jo nyt suhteellisen kattavasti noudatettu käytäntö pankeissa ja sijoituspalveluyrityksissä.

Ehdotuksen mukaan sijoitusneuvontaa voisi tarjota vain toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys. Toimiluvan edellytyksinä ovat täten muun muassa luotettava hallinto, taloudelliset toimintaedellytykset sekä hyväksyttävät menettelytavat. Sijoitusneuvonnan sääntelyssä otettaisiin huomioon erityisesti ne tilanteet, joissa sijoituspalvelua tarjotaan muille kuin ammattimaisille sijoittajille. Sijoitusneuvojan edellytetäänkin selvittävän etukäteen asiakkaan sijoituskokemuksen ja sijoitustavoitteet. Yksittäisten itsenäisten sijoitusneuvojien osalta esitys tulee merkitsemään velvollisuuksien huomattavaa kasvua. Sijoitusneuvonnalle asetettavien vaatimusten myötä toiminnan luotettavuus paranee. Toisaalta uudet vaatimukset voivat johtaa myös siihen, että itsenäisille sijoitusneuvojille ei jää merkittävästi toimintaedellytyksiä, koska sama toiminto voidaan toteuttaa todennäköisesti tehokkaammin muun sijoituspalvelutoiminnan ohessa muitakin sijoituspalveluja tarjoavissa sijoituspalveluyrityksissä. Pienten sijoitusneuvojien kynnykseksi jatkaa toimintaansa voi myös nousta toimilupaan liitetty vakavaraisuusvaatimus.

Hyödykejohdannaisten välittäjät

Suomessa tietyt yritykset ovat pitkään välittäneet hyödykejohdannaisia asiakkailleen. Toiminta ei ole edellyttänyt toimilupaa. Johdannaiskauppa on perustunut sekä yritysten varsinaiseen liiketoimintaan että asiakkaan riskienhallintaan tai sijoitustoimintaan. Tämä on ollut liiketoiminnallisesti ja markkinoiden kannalta perusteltua, sillä kaikkien yritysten ei ole järkevää käydä kauppaa hyödykejohdannaispörsseissä.

Esityksen mukaan hyödykejohdannaisten välittäjiltä edellytettäisiin sijoituspalveluyrityksen toimilupa silloin, kun toiminnan ei voida katsoa kuuluvan yrityksen pääasialliseen liiketoimintaan.

Niille yrityksille, jotka ovat voineet toimia ilman toimilupaa, uudistus merkitsee lisäkustannuksia, sillä sääntely edellyttää mahdollisesti merkittäviä muutoksia toiminnoissa ja niiden organisoinnissa.

Arvopapereiden liikkeeseenlaskijat

Kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai kun arvopaperi haetaan julkisen kaupankäynnin kohteeksi, on voimassa olevien säännösten mukaan laadittava tarjousesite tai listalleottoesite. Tällä pyritään siihen, että sijoittaja voi tehdä perustellun arvion liikkeeseenlaskijasta ja arvopaperista. Jos arvopaperilla käydään kauppaa julkisessa kaupankäynnissä, on noudatettava arvopaperimarkkinalain säännöksiä säännöllisestä ja jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta sekä liputusvelvollisuudesta.

Yhtiölle säädetty tiedonantovelvollisuus on keskeinen sijoittajansuojan ja markkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta. Toisaalta se aiheuttaa liikkeeseenlaskijayhtiöille huomattavia kustannuksia. Pienessä yrityksessä tarjousesitteen laatiminen, neljännesvuosi- ja vuosikatsausten laatiminen, sisäpiirirekisteristä huolehtiminen, liputusilmoitusten tekeminen ja jatkuvan tiedonantovelvollisuuden noudattaminen saattavat vaatia yrityksen toimintaan suhteutettuna merkittäviä resursseja. Velvoitteet voivat käytännössä jopa estää pieniä yrityksiä hakeutumasta kaupankäynnin kohteiksi.

Julkisen kaupankäynnin kohteena olevat arvopaperit ja niiden liikkeeseenlaskijat ovat jo nyt kattavan sääntelyn kohteena. Sijoittajat voivat saada tiedot liikkeeseenlaskijasta ja arvopaperista suoraan niiltä markkinoilta, joille arvopaperi on listattu. Esityksellä ei ole käytännössä vaikutuksia julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin tai tällaisen kaupankäynnin kohteeksi hakeutuviin yhtiöihin.

Esitys vaikuttaa lähinnä niihin liikkeeseenlaskijoihin, joiden arvopaperit otetaan kaupankäynnin kohteiksi monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä. Lähtökohtana on, että säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena jo olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijalle ei aseteta uusia velvoitteita monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää kohtaan. Oma-aloitteisesti monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään kaupankäynnin kohteeksi hakeutunutta yhtiötä tulisivat sen sijaan koskemaan tämän markkinapaikan tiedonantovelvollisuudet.

Monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteeksi haettua arvopaperia koskevat tiedonantovelvollisuudet olisivat säännellyllä markkinalla sovellettavia vaatimuksia kevyemmät. Monenkeskiseen kaupankäyntiin listautumisesta yritykselle koituvien toimintatapojen muutosten ja välittömien kustannusten suuruutta on vaikea arvioida, mutta kustannusvaikutuksiltaan monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään kaupankäynnin kohteeksi listautuneiden yhtiöiden tiedonantovelvoitteet ovat merkittävästi pienemmät kuin säännellyillä markkinoilla. Listautumista hakevan yrityksen ei tarvitsisi muuttaa yhtiömuotoaan julkiseksi osakeyhtiöksi eikä noudattaa kansainvälisiä IFRS-tilinpäätösstandardeja, ellei kaupankäynnin säännöissä toisin määrättäisi. Yrityksen sisäiset kirjanpito-, hallinto- ja tilintarkastuskulut voisivatkin olla vuosittain arviolta 100 000—200 000 euroa pienemmät kuin säännellyllä markkinalla listatulla osakeyhtiöllä. Arvopapereiden liittäminen arvo-osuusjärjestelmään ei olisi kaupankäynnin kohteeksi ottamisen ehto, joskin arvo-osuusjärjestelmään liittyminen olisi omistuksen luotettavuuden lisäksi todennäköisesti taloudellisestikin perusteltua.

Yhtiön tiedonantovelvollisuus monenkeskisen kaupankäynnin meklarilistalle poikkeaisi julkisesta kaupankäynnistä, sillä sovellettavaksi tulisi ainoastaan jatkuva tiedonantovelvollisuus. Liikkeeseenlaskijan olisi aina ilman aiheetonta viivytystä julkistettava ja toimitettava kaupankäynnin järjestäjälle tiedoksi kaikki sellaiset liikkeeseenlaskijaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Jatkuva tiedonantovelvollisuus saattaa sinänsä olla yritykselle raskas ja kustannuksia aiheuttava menettely, mutta on perusteltavissa sijoittajansuojan kannalta. Listattavilta yrityksiltä voidaan lisäksi edellyttää, että niiden raportointijärjestelmät ovat riittävän hyvät vaatimuksen täyttämiseksi. Kaupankäynnin järjestäjä voisi kuitenkin, yritysten ongelmia vähentääkseen, säännöissään määrätä, mitä tietoja liikkeeseenlaskijan olisi julkistettava.

Markkinoiden väärinkäyttö, kuten sisäpiirintiedon väärinkäyttö ja arvopaperin kurssin vääristäminen, olisi kiellettyä myös monenkeskisessä kaupankäynnissä. Tähän kaupankäyntimenettelyyn ei kuitenkaan sisältyisi yrityksille velvollisuutta sisäpiirirekisterien ylläpitoon.

Vaikutukset valtiontalouteen

Suomessa kaupankäynti arvopapereilla on keskittynyt Helsingin Pörssiin. Keskittymistä on tukenut ennen kaikkea julkisen kaupankäynnin verokohtelu, sillä pörssin järjestämässä julkisessa kaupankäynnissä toteutetut kaupat on vapautettu varainsiirtoverosta. Sitä vastoin arvopaperinvälittäjien ylläpitämää julkista kaupankäyntiä sekä arvopaperinvälittäjien ja arvopaperipörssin ylläpitämää muuta ammattimaisesti järjestettyä kaupankäyntiä suomalaisilla arvopapereilla koskee 1,6 prosentin varainsiirtovero. Voimassa olevat varainsiirtoveroa koskevat säännökset ovat käytännössä estäneet vaihtoehtoisten kaupankäyntijärjestelmien syntymisen Suomeen.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaisten monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien perustamiselle asetetut tavoitteet eivät toteudu, jos monenkeskisessä kaupankäynnissä vaihdannan kohteena olevien arvopaperien verokohtelu poikkeaa olennaisesti säännellyllä markkinalla sovellettavasta. Pörssikauppaa nyt koskeva varainsiirtoverovapaus olisikin ulotettava koskemaan monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin otettujen yhtiöiden arvopapereita. Varainsiirtoverovapaus tulisi näin koskemaan kaupankäyntiä sekä säännellyllä markkinalla että monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä listattujen yhtiöiden arvopapereilla riippumatta siitä, missä kauppa toteutetaan. Varainsiirtoverolakiin tarvittavista muutoksista on tarkoitus valmistella eduskunnalle erillinen esitys siten, että verosäännösten muutokset voivat tulla voimaan arvopaperimarkkinalain muutosten kanssa.

Varainsiirtoverolakiin ehdotettavien muutosten vaikutus verokertymään riippuu kaupankäynnin määrästä monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä eikä muodostune kovin merkittäväksi.

6.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotus vaikuttaa laajalti Rahoitustarkastuksen toimintaan. Rahoitustarkastukselle tulee ensinnäkin joukko uusia valvottavia sijoitusneuvonnan alalta. Lisäksi arvopaperikaupan varainsiirtoverokohtelun muutoksen vuoksi on mahdollisia, että Rahoitustarkastuksen valvontaan tulee kokonaan uusia suomalaisia markkinapaikkoja ja niillä kaupankäynnin kohteena olevia liikkeeseenlaskijoita. Tämän ohella uusia valvottavia tulee mahdollisesti hyödykejohdannaistoimialalta, mikä edellyttää uudenlaista osaamista valvontaviranomaiselta. Uudet valvottavat lisäävät Rahoitustarkastuksen työmäärää.

Ehdotuksessa esitetään delegoitavaksi laajasti sääntelyvaltaa Rahoitustarkastukselle. Tämän alemmanasteisen sääntelyn asianmukainen ylläpito tulee jatkossa edellyttämään Rahoitustarkastukselta jonkin verran lisäresursseja. Ehdotetusta lainsäädännöstä aiheutuu luonnollisesti kertaluonteisesti huomattava alemmanasteisen sääntelyn muutostarve.

Uuden sijoituspalvelutoimintaa koskevan lainsäädännön käytännön toimeenpano edellyttää kertaluonteisesti joukon muutoksia Rahoitustarkastuksen valvontamenetelmiin ja tietojärjestelmiin. Tältä osin lisäresurssitarpeet eivät ole kuitenkaan merkittäviä, lukuun ottamatta kaupparaportointia. Kaupparaportoinnin järjestäminen edellyttää Rahoitustarkastukselta kokonaan uutta tietojärjestelmää, jonka kustannukset, kun otetaan huomioon myös unionitason tietojen kerääminen, ovat näillä näkymin toista miljoonaa euroa. Toisaalta kaupparaportointi on omiaan parantamaan Rahoitustarkastuksen edellytyksiä valvoa rahoitusvälineiden kauppaa, erityisesti jos kaupankäynti laajemmassa määrin siirtyy säänneltyjen markkinoiden ulkopuolelle.

Kaupparaportointijärjestelmän ylläpidon ohella sääntelymuutokset aiheuttavat Rahoitustarkastukselle eräitä kokonaan uusia jatkuvia tehtäviä, jotka edellyttävät lisäresursseja. Tästä esimerkkinä on osakekaupankäynnin läpinäkyvyyttä varten tarpeellisista laskelmista huolehtiminen ja laskelmatietojen julkistaminen.

6.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys vaikuttaa lyhyellä aikavälillä välillisesti työllisyyteen lisäävästi, joskin lähinnä erityisosaamisalueisiin painottuen. Esityksen työllisyysvaikutukset liittyvät ennen kaikkea tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon, jolloin myös työllisyysvaikutuksissa painottuvat näiden alojen palveluja tarjoavien yritysten mahdollisuudet työllistää uutta henkilöstöä. Esitys vaikuttaa myös jossain määrin sijoituspalveluyritysten työllisyyteen. Sijoituspalveluyhtiöiden osalta työllisyysvaikutus ja sen suuntaus riippuu suurelta osin erityisesti monenkeskisten kaupankäyntipaikkojen perustamisesta ja toiminnasta. Esityksen kokonaistaloudellisten työllisyysvaikutusten voidaan kaiken kaikkiaan silti olettaa olevan vähäiset.

Esityksellä ei ole edellä kuvattujen vaikutusten lisäksi muita vaikutuksia ympäristöön, ihmisten elinoloihin, eri ihmisryhmien asemaan, aluekehitykseen, tasa-arvoon tai muihin vastaaviin yhteiskunnallisiin tai sosiaalisiin tekijöihin.

Valtiovarainministeriö asetti 29 päivänä lokakuuta 2004 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta sekä kyseisen direktiivin perusteella komission antamien säännösten täytäntöön panemiseksi tarvittavasta lainsäädännöstä. Työryhmään kutsuttiin jäseniksi asiantuntijoita oikeusministeriöstä, Suomen Pankista, Rahoitustarkastuksesta, Helsingin Pörssi Oy:stä, Suomen pankkiyhdistys ry:stä ja Arvopaperinvälittäjien yhdistys ry:stä.

Esitys perustuu mainitun työryhmän ehdotukseen. Ehdotuksesta pyydettiin lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Suomen Pankilta, Rahoitustarkastukselta, Kuluttajavirastolta, Kilpailuvirastolta, Vakuutusvalvontavirastolta, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:ltä, OMX Exchanges Oy:ltä, Keskuskauppakamarilta, KHT-yhdistys ry:ltä, Arvopaperilautakunnalta, Arvopaperinvälittäjien yhdistys ry:ltä, Energiateollisuus ry:ltä, Osakesäästäjien keskusliitto ry:ltä, Suomen Asianajajaliitto ry:ltä, Suomen Pankkiyhdistys ry:ltä, Suomen Pääomasijoitusyhdistys ry:ltä, Suomen sijoitusanalyytikot ry:ltä, Suomen Sijoitusrahastoyhdistys ry:ltä, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ry:ltä ja Työeläkevakuuttajat TELA ry:ltä.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pääsääntöisesti pyritty ottamaan huomioon. Merkittävimmät muutokset työryhmän ehdotuksiin koskevat arvopaperimarkkinalakiin ehdotettua monenkeskisen kaupankäynnin sääntelyä. Tämän kaupankäyntimenettelyn sääntelyä meklarilistan kohdalta on kevennetty erityisesti jatkuvan tiedonantovelvollisuuden ja niin sanotun liputusvelvollisuuden osalta.

Direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon liittyy keskeisesti kysymys varainsiirtovero-lain (931/1996) 15 §:n soveltamisalasta. Pykälän mukaan veroa ei ole suoritettava myytäessä tai vaihdettaessa pörssiarvopapereita tai markkina-arvopapereita arvopaperipörssissä arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa julkisessa kaupassa. Lakia on tarkoitus ehdottaa muutettavaksi siten, että julkisen kaupankäynnin tai sitä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtioissa vastaavan kaupankäynnin kohteeksi otetun arvopaperin luovutus olisi varainsiirtoverosta vapaa riippumatta siitä toteutetaanko kauppa direktiivin tarkoittamalla säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai arvopaperinvälittäjän sisäisenä toteutuksena. Myös kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella tehtävät niin sanotut over-the-counter -kaupat yllä mainituilla arvopapereilla olisivat verosta vapaita edellyttäen, että kauppa toteutetaan arvopaperinvälittäjän välityksellä. Jos verokohtelua koskevia säännöksiä ei muutettaisi, direktiivin täytäntöönpanossa keskeistä pyrkimystä lisätä kilpailua eri kaupankäyntitapojen välillä ei saavutettaisi.

Varainsiirtoverolakia olisi lisäksi muutettava siten, että kaupankäynti monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä muilla kuin julkisen kaupankäynnin kohteena olevilla arvopapereilla olisi verosta vapaa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Tällaisen kaupankäyntimenettelyn kohteeksi voitaisiin ottaa myös yksityisten osakeyhtiöiden liikkeeseenlaskemia arvopapereita.

Direktiivin voimaanpano edellyttää myös elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) tarkistamista arvopaperilainausta koskevien säännösten osalta. Lain vaatimukset lainaussopimusten ehtojen ennakkohyväksynnästä ovat ristiriidassa komission direktiivin kanssa ja vaatimus sopimusten selvittämisestä suomalaisessa selvitysyhteisössä on direktiivin vastainen.

Varainsiirtoverolakiin ja lakiin elinkeinotulon verottamisesta liittyvät muutokset on tarkoitus valmistella erikseen siten, että ne voisivat tulla voimaan samanaikaisesti arvopaperimarkkinalain muutosten kanssa.

1.1 Laki sijoituspalveluyrityksistä

1 luku Yleiset säännökset

Luvun säännökset rajaavat lain soveltamisalan. Lukuun on soveltamisalaa koskevien säännösten lisäksi otettu valvontaa koskeva yleissäännös ja lain soveltamiseen liittyvät määritelmät.

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin sijoituspalvelun tarjoamiseen liiketoimintana. Liiketoiminnalta edellytettäisiin muun muassa suunnitelmallisuutta, säännöllisyyttä ja jatkuvuutta. Säännös ei asiallisesti poikkeaisi voimassa olevan lain 1 §:n säännöksestä, jonka mukaan laki koskee sijoituspalvelun ammattimaista tarjoamista varsinaisena elinkeinotoimintana.

Säännös vastaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana on sijoituspalvelun ammattimainen tarjoaminen kolmansille osapuolille tai sijoitustoiminnan ammattimainen harjoittaminen. Lakiin sisältyvä käsite sijoituspalvelu kattaisi myös direktiivissä tarkoitetun sijoitustoiminnan harjoittamisen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalaa koskevista rajoituksista. Momentin mukaan liiketoiminnan harjoittaja, joka ei harjoittaisi muuta sijoituspalvelua kuin lain 5 §:n 3 kohdassa tarkoitettua kaupankäyntiä rahoitusvälineillä omaan lukuun, kuuluisi lain soveltamisalaan vain, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä sijoituspalveluna säännelty kaupankäynti omaan lukuun kattaa huomattavasti laajemman toiminnan kuin voimassa olevan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996, jäljempänä voimassa oleva laki) tarkoittama markkinatakaus ja arvopaperikaupinta. Tarkoituksena on saattaa sääntelyn ja toimiluvan piiriin kaikki sellainen omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti, jolla voi olla merkitystä paitsi markkinoiden vakauden, myös sijoittajien suojan kannalta. Toisaalta ei ole perusteltua edellyttää toimilupaa sellaisilta toimijoilta, jotka harjoittavat ainoastaan tavanomaista oman arvopaperisalkun hoitamista, vaikka ne kävisivätkin kauppaa omaan lukuun.

Momentin 1 kohdan mukaan sellaiset liiketoiminnan harjoittajat, jotka eivät samalla tarjoa muita sijoituspalveluja, tarvitsisivat toimiluvan omaan lukuun tapahtuvaan kaupan-käyntiin, jos ne aktiivisesti tarjoutuvat itse asettamiensa hintojen pohjalta käymään kauppaa muiden tahojen kanssa ja kaupankäynti tapahtuu jatkuvasti omaan lukuun. Luvanvaraista toimintaa olisi esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetussa julkisessa kaupankäynnissä tai monenkeskisessä kaupankäynnissä tai vastaavilla ulkomaisilla markkinapaikoilla tapahtuva markkinatakaus. Toiminta voisi kuitenkin tapahtua myös markkinapaikkojen ulkopuolella, eli niin sanotulla OTC-markkinalla. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohtaa.

Momentin 2 kohdan mukaan soveltamisalarajoituksen ulkopuolelle jäisi myös edellä todettujen järjestäytyneiden, laissa säänneltyjen markkinapaikkojen ulkopuolella suunnitelmallisesti, toistuvasti ja järjestelmällisesti omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti, jossa käytetään erityistä järjestelmää tai muuta menettelyä, jonka tarkoituksena on saada muut markkinaosapuolet käymään kauppaa liiketoiminnan harjoittajan kanssa. Järjestäytyneillä, laissa säännellyillä markkinapaikoilla tarkoitetaan arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua julkista kaupankäyntiä ja monenkeskistä kaupankäyntiä, kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa, jäljempänä optiokauppalaki, tarkoitettua optioyhteisöä sekä niitä muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa vastaavaa kaupankäyntiä. Järjestelmälle tai muulle menettelylle ei olisi asetettu teknisiä tai muita vastaavia vaatimuksia, vaan kohdassa tarkoitettu kaupankäynti voisi tapahtua esimerkiksi puhelimen välityksellä. Kohdassa tarkoitettua omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä olisi muun muassa arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kauppojen sisäinen toteuttaminen, jossa olisi kuitenkin samalla kysymys myös 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta toimeksiantojen toteuttamisesta. Kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuuksista säädettäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaisesti arvopaperimarkkinalain 4 luvun 10 §:ssä. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin eräistä muista rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin perustuvista poikkeuksista lain soveltamisalaan. Momentin 1—3 kohtiin sisältyvät poikkeukset vastaavat voimassa olevan lain 1 §:ssä ja 3 §:n 3 momentissa säädettyjä soveltamisalaa koskevia poikkeuksia.

Lakia ei sovellettaisi palvelun tarjoamiseen yksinomaan samaan konserniin kuuluvalle kirjanpitovelvolliselle momentin 1 kohdan mukaan. Tämä vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin säännöstä. Laki ei siten koskisi yritystä, joka tarjoaa sijoituspalvelua ainoastaan tytäryritykselleen, emoyritykselleen tai muille sen kanssa samaan konserniin kuuluville yrityksille. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

Momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovellettaisi toimintaan, jota harjoitetaan satunnaisesti muun liike- tai ammattitoiminnan ohessa noudattaen pääasiallista toimintaa koskevaa lainsäädäntöä tai muita säännöksiä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 3 §:n 3 momenttia. Tällaista toimintaa voivat harjoittaa esimerkiksi asianajotoimistot ja tilintarkastusyhteisöt. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi momentin 3 kohdan mukaan toiminta, jota harjoitetaan liike- tai ammattitoimintana yksinomaan arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla arvopapereilla, kuten asunto-osakeyhtiöiden ja kiinteistöyhtiöiden osakkeilla. Säännös vastaa voimassa olevan lain 3 §:n 3 momenttia.

Momentin 4 kohdan mukaan lakia ei sovellettaisi pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana tapahtuvaan kaupankäyntiin omaan lukuun rahoitusvälineillä. Asiaa arvioitaisiin konsernitasolla. Poikkeus ei kuitenkaan tulisi sovellettavaksi, jos yrityksen tai sen konsernin pääasiallinen liiketoimintana olisi sijoituspalvelujen tarjoaminen tai luottolaitostoiminta.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi myös hyödykejohdannaissopimuksiin tai 4 §:n 8 kohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin liittyvä sijoituspalvelun tarjoaminen yrityksen pääasiallisen liiketoiminnan asiakkaille, jos kysymys on yrityksen pääasiallisen liiketoiminnan oheistoiminnasta. Liiketoiminnan pääasiallisuutta arvioitaisiin konsernitasolla. Poikkeus ei tulisi sovellettavaksi, jos yrityksen tai sen konsernin pääasiallinen liiketoimintana olisi sijoituspalvelujen tarjoaminen tai luottolaitostoiminta. Säännöksessä asiakkuudella tarkoitettaisiin pääasialliseen liiketoimintaan liittyvää aktiivista ja tosiasiallista asiakassuhdetta. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan i alakohtaa.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi 5 kohdan mukaan myös pääasiallisena liiketoimintana harjoitettu kaupankäynti omaan lukuun hyödykkeillä tai hyödykejohdannaissopimuksilla. Poikkeusta ei kuitenkaan sovellettaisi, jos yritys kuuluu konserniin, jonka pääasiallisena liiketoimintana on sijoituspalvelujen tarjoaminen tai luottolaitostoiminta. Ehdotettu säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohtaa.

Momentin 6 kohdan mukaan lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi lain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetuilla johdannaissopimuksilla sekä niiden kohde-etuuksilla omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti yksinomaan johdannaismarkkinoilla tehtyjen sijoitusten suojaamiseksi. Lisäksi edellytettäisiin, että kaupankäynnillä on selvitysosapuolten takaus siitä, että nämä vastaavat tehtyjen sopimusten selvittämisestä.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi momentin 7 kohdan mukaan myös momentin 6 kohdassa tarkoitettujen toimeksiantojen toteuttaminen siinä tarkoitettujen markkinoiden muiden markkinaosapuolten lukuun tai rahoitusvälineitä koskevien tarjousten tai tarjous-kehotusten antamiseen kyseisillä markkinoilla. Lisäksi edellytettäisiin, että toiminnalla on selvitysosapuolten takaus siitä, että nämä vastaavat tehtyjen sopimusten selvittämisestä. Momentin 6 ja 7 kohdassa tarkoitettu sääntely koskee käytännössä eräiden muiden jäsenvaltioiden markkinapaikoilla toimivia erikoistuneita kaupankäynnin osapuolia. Momentin 6 ja 7 kohdan poikkeukset vastaavat direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin poikkeuksista, jotka vastaavat eräitä voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentissa säädettyjä poikkeuksia. Sijoituspalvelun tarjoamisesta ainoastaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmien hallinnoimiseksi säädetään henkilöstörahastolaissa (814/1989). Direktiivissä vastaava säännös on 2 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa. Poikkeus ei kuitenkaan koskisi muita kuin henkilöstörahastolain mukaisia osallistumisjärjestelmiä ja olisi sen vuoksi soveltamisalaltaan direktiiviä rajatumpi vastaten kuitenkin voimassa olevaa lakia. Momentin mukaan lakia ei myöskään sovellettaisi sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun sijoitusrahastotoimintaan. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan h alakohtaa.

Pykälän 5 momentin mukaan laki ei koskisi Valtiokonttoria, Euroopan keskuspankkia, Suomen Pankkia eikä muita kansallisia keskuspankkeja. Voimassa olevan lain 1 §:n 4 momentissa säädetään vastaavasta Valtiokonttoria ja Suomen Pankkia koskevasta poikkeuksesta. Ehdotettu säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

Pykälän 6 momentin mukaan laki ei koskisi vakuutusyhtiöitä, joista säädetään vakuutus-yhtiölaissa (1062/1979), työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettuja työeläkevakuutusyhtiöitä, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettuja vakuutusyhtiöitä, vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettuja vakuutusyhdistyksiä, eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitettuja eläkesäätiöitä eikä vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitettuja eläkekassoja. Lain ulkopuolelle jäisivät eläkerahastot ja eläkerahastojen perustamat yhdistykset, joiden ainoana tarkoituksena on hoitaa jäseninään olevien eläkerahastojen varoja. Säännös vastaa direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a, h ja m alakohtaa.

2 §. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi, komission asetus ja komission direktiivi. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt käsitteet rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi, komission asetus ja komission direktiivi.

3 §. Sijoituspalveluyritys. Pykälässä määriteltäisiin sijoituspalveluyritys. Voimassa olevan lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sijoituspalvelua saa tarjota sijoittajien korvausrahastoon kuuluva sijoituspalvelun tarjoamista varten toimiluvan saanut suomalainen osakeyhtiö. Pykälän mukaan sijoituspalveluyrityksellä tarkoitettaisiin suomalaista osakeyhtiötä ja eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitettua eurooppayhtiötä, jolla on laissa tarkoitettu sijoituspalveluyrityksen toimilupa.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi edellyttää, että sijoituspalveluyrityksen toiminnasta, hallinnosta ja sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista säädetään Suomessa huomattavasti nykyistä seikkaperäisemmin. Tämän vuoksi on perusteltua, että toimintaa harjoitetaan sellaisessa yhteisömuodossa, joka mahdollisimman hyvin turvaa toiminnan luotettavuuden ja sen valvonnan edellytykset. Toimiluvanvaraista sijoituspalvelutoimintaa tulisikin olla mahdollista harjoittaa vain osakeyhtiömuodossa. Vastaava edellytys sisältyy myös voimassa olevaan lakiin. Sijoituspalveluyrityksen osakeyhtiömuotoa koskeva vaatimus vahvistaa osaltaan sijoittajien suojaa, toiminnan vakautta ja jatkuvuutta.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä sijoituspalveluyrityksen määritelmä on 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa. Osakeyhtiömuotoa koskevalla edellytyksellä on otettu huomioon myös mainitun alakohdan toisen kappaleen a alakohdan vaatimus, jonka mu-kaan sijoituspalveluyrityksen oikeudellisen aseman on oltava sellainen, että varmistetaan kolmansien osapuolten eduille oikeushenkilön tarjoamaa suojaa vastaava suoja.

4 §. Rahoitusväline. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin rahoitusväline vastaavalla tavalla kuin se määritellään rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa viitatussa direktiivin I liitteen C osan luettelossa. Rahoitusvälineen määritelmällä korvattaisiin voimassa olevan lain 2 §:ssä oleva sijoituskohteen määritelmä. Rahoitusvälineitä olisivat arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetut arvopaperit, optiokauppalain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetut johdannaissopimukset, direktiivissä mainitut muut johdannaissopimukset sekä eräät muut sopimukset.

Momentin 1 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja vaihdantakelpoisia arvopapereita, joita ovat muun muassa osakkeet ja muut osuudet yhteisön pääomaan, joukkovelkakirjalainan osuudet ja niihin rinnastuvat osuudet velallisen sitoumuksesta, kuten valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, sijoitustodistukset ja yritystodistukset, joilla tavallisesti käydään kauppaa rahamarkkinoilla, sekä sijoitusrahastojen rahasto-osuudet. Kohdan tarkoittamia rahoitusvälineitä olisivat myös ulkomaisten yhteisöjen liikkeeseen laskemat vastaavankaltaiset arvopaperit sekä sellaiset rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut ulkomaiset rahamarkkinavälineet ja yhteissijoitusyritysten osuudet, jotka eivät ole osan 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita. Ehdotettu säännös vastaa direktiivin I liitteen C osan 1—3 kohtia.

Momentin 2 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin johdannaissopimusta, jonka kohde-etuutena on arvopaperi, valuutta, korko, tuotto, toinen johdannaissopimus, rahoitusmarkkinoihin liittyvä indeksi tai muu tunnusluku, ja joka voidaan toteuttaa luovuttamalla kohde-etuus tai tilittämällä sen nettoarvo. Tässä kohdassa tarkoitettuja johdannaissopimuksia olisivat muun muassa erilaiset optiot, termiinit ja muut futuurit sekä koron-, valuutan- ja osakkeenvaihtosopimukset, eli niin sanotut swap-sopimukset. Ehdotettu säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 4 kohtaa.

Momentin 3 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin sellaista optiota, termiiniä tai muuta johdannaissopimusta, kuten swap-sopimusta, jonka kohde-etuutena on hyödyke ja joka on toteutettava nettoarvon tilityksellä tai joka voidaan toteuttaa nettoarvon tilityksellä jonkun osapuolen niin halutessa. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 5 kohtaa. Direktiivissä tarkoitettu hyödyke määritellään komission täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa.

Momentin 4 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin sellaista optiota, termiiniä tai muuta johdannaissopimusta, kuten swap-sopimusta, jonka kohde-etuutena on hyödyke ja joka voidaan toteuttaa kohde-etuus luovuttaen, kun sillä käydään kauppaa optiokauppalaissa tarkoitetussa optioyhteisössä tai arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäynnissä tai niitä muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa vastaavalla säännellyllä tai monenkeskisellä markkinalla. Ehdotettu säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 6 kohtaa.

Momentin 5 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin muuta kuin 4 kohdassa tarkoitettua johdannaissopimusta, jonka kohde-etuutena on hyödyke ja joka voidaan toteuttaa kohde-etuus luovuttaen. Kohdassa tarkoitettaisiin johdannaissopimuksia, joita käytetään sijoitus- tai suojaustarkoituksessa, mutta ei direktiivin tarkoittamalla tavalla kaupallisiin tarkoituksiin. Lisäksi edellytettäisiin, että tällainen johdannais-sopimus olisi muiden johdannaissopimusten kaltainen. Arvioinnissa otettaisiin huomioon muun muassa se, selvitetäänkö johdannaissopimus tunnustettujen selvityslaitosten kautta ja onko se säännöllisen vakuuslaskennan kohteena. Johdannaissopimuksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi erilaisia optioita, termiinejä ja muita johdannaissopimuksia, kuten swap-sopimuksia. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 7 kohtaa. Komission asetuksen 38 artiklassa täsmennetään sitä, milloin johdannaissopimusta voidaan pitää mainitussa kohdassa tarkoitettuna rahoitusvälineenä.

Momentin 6 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin luottoriskin siirtoon tarkoitettuja johdannaissopimuksia. Säännös vastaa direktiivin I liitteen C osan 8 kohtaa.

Momentin 7 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin hinnanerosopimuksia. Säännös vastaa direktiivin I liitteen C osan 9 kohtaa.

Momentin 8 kohdan mukainen rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin johdannaissopimusta, joka liittyy ilmastonvaihteluihin, kuljetusmaksuihin, päästökiintiöihin tai inflaatioasteisiin tai muihin virallisiin taloustilastoihin ja joka on toteutettava nettoarvon tilityksellä tai joka voidaan toteuttaa nettoarvon tilityksellä jonkun osapuolen niin halutessa. Kohdan tarkoittama rahoitusväline olisi myös muu johdannaissopimus, joka liittyy omaisuuteen, oikeuksiin, velvollisuuksiin, indekseihin ja muihin kuin edellä mainittuihin tunnuslukuihin. Lisäksi edellytettäisiin, että johdannaissopimus olisi muiden johdannaissopimusten kaltainen. Arvioinnissa otettaisiin huomioon muun muassa se, käydäänkö johdannaissopimuksella kauppaa säännellyllä markkinalla vai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä sekä se, selvitetäänkö johdannaissopimus tunnustettujen selvityslaitosten kautta tai onko se säännöllisen vakuuslaskennan kohteena. Johdannaissopimuksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi erilaisia optioita, termiinejä ja muita johdannaissopimuksia, kuten swap-sopimuksia. Säännös vastaa direktiivin I liitteen C osan 10 kohtaa. Komission asetuksen 39 artiklassa säädetään mainitun kohdan soveltamisalaan kuuluvista johdannaissopimuksista.

Pykälän 2 momentti olisi informatiivinen säännös, jossa todettaisiin, että komission asetuksessa säädetään 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden ominais-piirteistä ja 8 kohdan soveltamisalaan kuuluvista johdannaissopimuksista.

5 §. Sijoituspalvelut. Pykälään ehdotetaan otettavaksi tyhjentävä luettelo laissa tarkoite-tuista sijoituspalveluista. Siinä mainittaisiin kahdeksan eri sijoituspalvelua, joista voi-massa olevaan lakiin nähden uusina sijoituspalveluina sääntelyn piiriin tulisivat rahoitus-välineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määritelty sijoitus-neuvonta ja 15 alakohdassa määritelty monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Pykälän luettelo vastaa direktiivin I liitteen A osan luetteloa sijoituspalveluista.

Pykälän 1 kohdan mukaan rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen olisi sijoituspalvelua. Voimassa olevassa laissa oleva arvopaperinvälityksen määritelmä ehdotetaan direktiivin jaottelua noudattaen jaettavaksi kahteen osaan - toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen sekä niiden toteuttamiseen. Kohdassa 1 tarkoitettua luvanvaraista palvelua olisi toiminta, jossa sijoituspalveluyritys ottaa asiakkailtaan vastaan yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevia osto-, myynti- tai merkintätoimeksiantoja ja välittää ne eteenpäin jollekin toiselle taholle, kuten pörssivälittäjälle, toteuttamista tai edelleen välittämistä varten. Perinteisesti sijoituspalveluyritykset ovat toimineet usein sekä toimeksiantojen vastaanottajina ja välittäjinä että toimeksiantojen toteuttajina. Markkinoiden kehittymisen ja kansainvälistymisen myötä on kuitenkin yleistynyt menettely, jossa toimeksiannon toteuttamiseen voi liittyä useamman toimijan muodostama ketju toimeksiannon vastaanottajasta kaupan lopulliseen toteuttajaan. Niin sanottu emissionmyynti, jossa sijoituspalveluyritys ottaa esimerkiksi osakeannin yhteydessä vastaan merkintöjä asiakkailtaan tai yleisöltä ja välittää ne eteenpäin osakeannin järjestävälle sijoituspalveluyritykselle tai luottolaitokselle, olisi tässä kohdassa tarkoitettua toimeksiantojen välittämistä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin johdanto-osan 20. perustelukappaleessa todetaan myös, että toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä on myös kahden tai useamman sijoittajan saattaminen yhteen niin, että näiden välillä on mahdollista toteuttaa liiketoimi. Tällöin voi lisäksi olla kyse myös pykälän 2 kohdassa tarkoitetusta toimeksiantojen toteuttamisesta asiakkaan lukuun, mikä riippuu kuitenkin sijoituspalveluyrityksen toimenpiteistä liiketoimen toteuttamisessa. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen A osan luettelon 1 kohtaa.

Pykälän 2 kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaan lukuun eli yhden tai useamman rahoitusvälineen osto, myynti taikka muu hankinta tai luovutus asiakkaan lukuun. Kohta sisältäisi aiemman arvopaperinvälityksen määritelmän toisen osan, toimeksiantojen toteuttamisen. Luvanvaraista toimintaa olisi siten eri muodoissa tapahtuva rahoitusvälineitä koskevien asiakkaan toimeksiantojen toteuttaminen riippumatta siitä, miten toteuttaminen käytännössä tapahtuisi. Olennaista toteuttamisessa on, että siinä syntyy rahoitusvälinettä koskeva oikeustoimi kuten kauppa tai vaihto. Esimerkiksi toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun arvopaperipörssin julkisessa tarjouskirjassa tapahtuvassa kaupankäynnissä siten, että sijoituspalveluyritys tulee itse velvoitetuksi syntyneen kaupan osapuolena komissiokaupan periaatteiden mukaisesti, olisi tässä kohdassa tarkoitettua toimeksiantojen toteuttamista. Kohdan soveltamisessa ei olisi kuitenkaan merkitystä sillä, onko kyse komissiokaupasta vai ei. Toimeksianto voidaan myös toteuttaa esimerkiksi siten, että sijoituspalveluyritys tulee itse asiakkaan kaupan vastapuoleksi, jolloin sijoituspalveluyritys tarvitsee lisäksi toimiluvan pykälän 3 kohdassa tarkoitettuun omaan lukuun tapahtuvaan kaupankäyntiin. Myös sijoituspalveluyrityksen asiakkaan lukuun harjoittamassa arvopaperien lainaustoiminnassa olisi yleensä kyse kohdassa tarkoitetusta toimeksiantojen toteuttamisesta. Jos sijoituspalveluyritys olisi itse lainaussopimusten vastapuolena, voisi lisäksi olla kyse pykälän 3 kohdassa tarkoitetusta kaupankäynnistä omaan lukuun. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 5 alakohtaa ja direktiivin I liitteen A osan luettelon 2 kohtaa.

Pykälän 3 kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi kaupankäynti rahoitusvälineillä omaan lukuun. Tämä sijoituspalvelun muoto sisältäisi voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun markkinatakauksen ja momentin 3 kohdassa tarkoitetun arvopaperi-kaupinnan. Ehdotettu palvelu olisi kuitenkin huomattavasti nykyistä laajempi, koska sillä tarkoitettaisiin kaikkea sellaista omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa sijoituspalveluyritys ostaa tai myy rahoitusvälineitä omaan sijoitussalkkuunsa. Se kattaisi myös esimerkiksi tilanteen, jossa sijoituspalveluyritys ostaa rahoitusvälineitä omaan salkkuunsa väliaikaisesti käyttääkseen niitä myöhemmin asiakkaiden toimeksiantojen toteuttamisessa. Säännös ei kuitenkaan koskisi esimerkiksi tilannetta, jossa rahoitusvälineitä, kuten rahasto-osuuksia, hankitaan vain pitkäaikaisiksi sijoituksiksi ja jossa kaupankäynti on siten hyvin passiivista. Säännös koskisi vain lain tarkoittaman sijoituspalveluyrityksen toimintaa. Ehdotetun 1 §:n 2 momentin perusteella yritykset, jotka tarjoamatta muita sijoituspalveluja harjoittavat kaupankäyntiä rahoitusvälineillä omaan lukuun, tarvitsevat sijoituspalveluyrityksen toimiluvan vain, jos kaupankäynti täyttää momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan tunnusmerkit. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 6 alakohtaa ja direktiivin I liitteen A osan luettelon 3 kohtaa.

Pykälän 4 kohdan mukaisella omaisuudenhoidolla tarkoitettaisiin rahoitusvälineiden hoitamista asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla siten, että sijoituksia koskeva päätösvalta olisi annettu joko kokonaan tai osittain toimeksiannon saajalle, omaisuudenhoitajalle. Säännös vastaisi keskeisiltä osin voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Omaisuudenhoito edellyttäisi aina asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välistä omaisuudenhoitosopimusta. Omaisuudenhoidon kohteena olevista sijoituksista vähintään yhden pitää direktiivin mukaan olla rahoitusväline. Tämä tarkoittaa, että omaisuudenhoidon kohteena olevien sijoitusten joukossa voi olla myös muuta omaisuutta kuin rahoitusvälineitä, kuten kiinteistöjä sekä arvometalleja ja muita hyödykkeitä. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 9 alakohtaa ja direktiivin I liitteen A osan luettelon 4 kohtaa.

Pykälän 5 kohtaan otettaisiin uutena sijoituspalvelun muotona sijoitusneuvonta. Sijoitusneuvonnalla tarkoitettaisiin asiakkaan pyynnöstä tai sijoituspalveluyrityksen aloitteesta tapahtuvaa yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi. Komission täytäntöönpanodirektiivin 52 artiklassa määritellään tarkemmin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa olevaan sijoitusneuvonnan määritelmään sisältyvä yksilöllinen suositus. Artiklan mukaan yksilöllisellä suosituksella tarkoitetaan suositusta, joka annetaan henkilölle tämän toimiessa sijoittajana tai mahdollisena sijoittajana tai tällaisen sijoittajan asiamiehenä. Artiklan mukaan suositus on esitettävä kyseiselle henkilölle soveltuvana tai sen on oltava sellainen, että siinä on otettu huomioon hänen yksilölliset olosuhteensa. Siinä on suositeltava tietyn rahoitusvälineen ostamista, myymistä, merkitsemistä, vaihtamista, lunastamista, hallussapitoa tai tällaiseen rahoitusvälineeseen liittyvän merkintäsitoumuksen antamista, taikka tietyn rahoitusvälineeseen perustuvan osto-, myynti-, merkitsemis-, vaihtamis- tai lunastusoikeuden käyttämistä tai käyttämättä jättämistä. Artiklan mukaan suositus ei ole yksilöllinen, jos se on annettu vain jakelukanavien kautta tai yleisöä varten.

Suosituksen olisi siten oltava tietylle henkilölle kohdistettu ja sisällettävä suositus tiettyä, yhtä tai useampaa, rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi. Säännöksen sanamuodolla tarkennettaisiin rajaa yleisluonteisen ja kohdassa tarkoitetun yksilöllisen suosituksen välillä. Esimerkiksi suositus hankkia tiettyä rahoitusvälinetyyppiä, kuten tietyn toimialan osakkeita tai joukkovelkakirjoja, ei olisi kohdassa tarkoitettua sijoitusneuvontaa, jos samalla ei suositeltaisi esimerkiksi tietyn liikkeeseenlaskijan osakkeen hankkimista. Kyse ei olisi kohdassa tarkoitetusta yksilöllisestä suosituksesta silloin, jos suositus julkaistaan ainoastaan jakelukanavien kautta tai yleisölle esimerkiksi sanomalehdissä, aikakauslehdissä tai muissa julkaisuissa. Myöskään internetin, television tai radion välityksellä julkistettavat suositukset eivät olisi tässä kohdassa tarkoitettua sijoitusneuvontaa.

Muun kuin laissa tarkoitetun liiketoiminnan ohessa tarjottu sijoitusneuvonta, josta ei peritä erillistä maksua, ei olisi laissa tarkoitettua sijoitusneuvontaa. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaan tällainen toiminta ei kuulu direktiivin soveltamisalaan edellyttäen, että neuvonnasta ei peritä erillistä maksua. Poikkeuksen soveltamisen edellytyksenä olisi kuitenkin käytännössä, että sijoitusneuvonnan antaminen on selvästi varsinaisen liiketoiminnan, kuten esimerkiksi veroneuvonnan, oheistoimintaa.

Kohdassa tarkoitetusta sijoitusneuvonnasta ei olisi kysymys silloin, jos sijoitusneuvon kohteena olisi muu kuin rahoitusväline, kuten sijoitussidonnainen henkivakuutus, joita myytäessä tai välitettäessä vakuutusyhtiötä edustava vakuutusasiamies ja asiakasta edustava vakuutusmeklari ovat velvollisia noudattamaan vakuutussopimuslain (543/1994) ja vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) säännöksiä.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohtaa ja direktiivin I liitteen A osan luettelon 5 kohtaa sekä komission täytäntöönpanodirektiivin 52 artiklaa.

Pykälän 6 kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi liikkeeseenlaskun takaaminen. Tällä tarkoitettaisiin rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun tai myynnin järjestämistä antamalla siihen liittyvä merkintä- tai ostositoumus. Säännös vastaa voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Merkintäsitoumuksesta on kyse esimerkiksi silloin, kun arvopaperien liikkeeseen laskun yhteydessä sijoituspalveluyritys antaa liikkeeseenlaskijalle sitoumuksen siitä, että kaikki liikkeeseen laskettavat arvopaperit tulevat merkityiksi. Tämä voi tapahtua joko niin, että sijoituspalveluyritys merkitsee liikkeeseen laskettavat arvopaperit itse ja sen jälkeen myy niitä eteenpäin sijoittajille, tai niin, että sijoituspalveluyritys merkitsee arvopaperit siinä tapauksessa, että sijoittajat eivät ole merkinneet kaikkia liikkeeseen laskettuja arvopapereita. Ostositoumuksen antamisessa on kyse arvopaperin myyjälle annettavasta sitoumuksesta ostaa myynnin kohteena olevat arvopaperit. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen A osan luettelon 6 kohtaa.

Pykälän 7 kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi liikkeeseenlaskun järjestäminen eli rahoitusvälineen liikkeeseen laskemisen tai myynnin järjestäminen ilman merkintä- tai ostositoumusta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin 6 kohtaa kuitenkin niin, että niin kutsuttu emissionmyynti olisi tämän jälkeen pykälän 1 kohdassa tarkoitettua toimeksiantojen välittämistä. Liikkeeseenlaskun järjestämisessä on kyse arvopaperin liikkeeseenlaskijalle tai arvopaperien myyjälle tarjottavasta palvelusta, kuten 6 kohdassa tarkoitetussa liikkeeseenlaskun takaamisessakin. Erona olisi kuitenkin, että liikkeeseenlaskun järjestämisessä sijoituspalveluyritys ei antaisi liikkeeseenlaskijalle tai arvopaperien myyjälle 6 kohdassa tarkoitettua sitoumusta. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen A osan luettelon 7 kohtaa.

Pykälän 8 kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen A osan 8 kohtaa. Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän määritelmä sisältyy rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohtaan. Monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän, Suomessa arvopaperipörssin tai optioyhteisön, ylläpitämää monenkeskistä järjestelmää, joka kyseisessä järjestelmässä ja ehdottomien sääntöjen mukaan kokoaa yhteen rahoitusvälineitä koskevat useiden kolmansien osapuolten osto- ja myynti-intressit siten, että tuloksena on sitova rahoitusvälineitä koskeva kauppa. Lakiin ehdotetun 14 §:n mukaan arvopaperipörssi ja optioyhteisö voisivat järjestää monenkeskistä kaupankäyntiä ilman sijoituspalveluyrityksen toimilupaa.

Monenkeskisen kaupankäynnin määritelmä ehdotetaan otettavaksi arvopaperimarkkina-lain 1 luvun 3 a §:ään ja itse kaupankäyntiä koskevat säännökset samaan lakiin sen uudeksi 3 a luvuksi. Lain 10 luvun viittaussäännösten nojalla säännöksiä sovelletaan lisäksi soveltuvin osin monenkeskisen kaupankäynnin järjestämiseen johdannaissopimuksilla.

6 §. Luottolaitos ja rahoituslaitos. Ehdotettu luottolaitoksen määritelmä vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 1 momenttia. Luottolaitoksella tarkoitettaisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 §:n mukaista talletuspankkia ja luottoyhteisöä. Maksuliikeyhteisö ei olisi ehdotetussa sijoituspalveluyrityksistä annettavassa laissa tarkoitettu luottolaitos. Talletuspankki on määritelty luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 §:ssä ja luottoyhteisö sen 11 §:ssä.

Ehdotettu rahoituslaitoksen määritelmä vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 2 momenttia. Rahoituslaitos on määritelty luottolaitostoiminnasta annetun lain 13 §:ssä.

7 §. Konserni, emoyritys ja tytäryritys. Säännöksen mukaan konsernilla, emoyrityksellä ja tytäryrityksellä tarkoitetaan kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettua konsernia, emoyritystä ja tytäryritystä. Vastaava määritelmä on voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentissa. Sitä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että konserneja, emoyrityksiä ja tytäryrityksiä olisivat myös niihin rinnastettavat ulkomaiset konsernit, emoyritykset ja tytäryritykset.

8 §. Palveluyritys. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 5 momenttia. Säännöksen mukaan palveluyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka pääasiallisena toimintanaan tuottaa sijoituspalveluyritykselle kiinteistöihin tai tietojenkäsittelyyn liittyviä tai muita vastaavia sijoituspalveluyrityksen pääasialliseen liiketoimintaan liittyviä palveluja.

9 §. Omistusyhteisö. Säännöksen 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 3 momenttia, jonka mukaan omistusyhteisöllä tarkoitetaan rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, ja jonka tytäryrityksistä ainakin yksi on sijoituspalveluyritys.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 6 momenttia. Vastaava säännös omistusyhteisöstä on luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 §:ssä.

10 §. Konsolidointiryhmä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 6 §:ää. Vastaava säännös on luottolaitostoiminnasta annetun lain 16 §:ssä.

11 §. Ulkoistaminen. Pykälässä määriteltäisiin ulkoistaminen. Ulkoistamisella tarkoitettaisiin sijoituspalveluyrityksen toimintaan liittyvää järjestelyä, jonka perusteella muu palvelun tarjoaja tuottaa sijoituspalveluyritykselle toiminnon tai palvelun, jonka sijoituspalveluyritys olisi ilman mainittua järjestelyä muuten itse suorittanut.

Ehdotus vastaa komission direktiivin 2 artiklan 6 kohdan määritelmää ulkoistamisesta. Määritelmä liittyy rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 5 kohdan säännökseen ratkaisevan tärkeiden operatiivisten toimintojen antamisesta kolmannen osapuolen suoritettavaksi ja sen toteuttamisesta. Komission direktiivin 14 artiklan mukaan sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa ratkaisevan tärkeiden operatiivisten toimintojen lisäksi sijoituspalveluja.

Voimassa olevaan lakiin ei sisälly määritelmää ulkoistamisesta. Lain 16 b §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen mahdollisuudesta harjoittaa liiketoimintaa asiamiehen välityksellä ja 29 §:n 2 momentissa mahdollisuudesta siirtää riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvä tehtävä sellaisen yrityksen hoidettavaksi, joka ei kuulu sijoituspalveluyrityksen kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun yhteenliittymään. Lain esitöiden (HE 33/2002 vp) mukaan käsitteellä asiamiehen käyttö viitataan ulkoistamiseen, jossa sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaan kuuluvien sopimusten tekeminen on annettu toisen yrityksen hoidettavaksi. Käsitteellä muu ulkoistaminen viitataan sellaisten toimintojen ulkoistamiseen, jolla sijoituspalveluyritys ostaa toiselta yritykseltä tarvitsemiaan palvelujen tuotantoon tai yrityksen hallintoon liittyviä palveluja. Muulla ulkoistamisella tarkoitetaan myös riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan kannalta merkittävien tehtävien siirtämistä toisen yrityksen hoidettavaksi.

Voimassa olevaa oikeustilaa vastaavasti kaikenlainen ulkoistaminen olisi edelleen sallittua sopimusvapauteen perustuen. Sijoituspalvelun tai muun merkittävän toiminnon ulkoistamisen vaatimuksista ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi tarkemmin lain 29—31 §:ssä.

Määritelmässä ei mainittaisi ulkoistamisen tapaa. Se kattaisi asiallisesti voimassa olevan lain mahdollistamat ulkoistamistavat kuitenkin niin, että 32 §:ssä säädettäisiin erikseen rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaisesti sidonnaisasiamiehen käyttämisestä tiettyjen palvelujen hoitamisessa.

Ulkoistamisesta ei olisi kysymys tilanteessa, jossa sijoituspalveluyritys ei voisi itse tuottaa palvelua asiakkaalle. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sijoituspalveluyrityksen asiakas hankkii ulkomaisia rahoitusvälineitä, on sijoituspalveluyrityksen käytännössä käytettävä ulkomaista palvelun tarjoajaa rahoitusvälineiden säilyttämisessä. Tällöin kysymys ei olisi pykälässä tarkoitetusta ulkoistamisesta.

12 §. Valvonta. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 8 §:ää. Rahoitustarkastus valvoisi sijoituspalveluyrityksistä annetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Jatkuvaa valvontaa koskevasta yleisestä velvollisuudesta säädetään direktiivin 17 artiklassa.

2 luku Oikeus tarjota sijoituspalvelua

13 §. Sijoituspalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 9 §:n 1 momenttia. Sijoituspalveluyritys määritellään 3 §:ssä ja tässä pykälässä todettaisiin vaatimus toimiluvasta. Toimilupa edellyttää kuulumista sijoittajien korvausrahastoon, jos sijoituspalveluyritys tarjoaa sellaista sijoituspalvelua, jonka harjoittaminen lakiehdotuksen 47 §:n mukaan edellyttää jäsenyyttä korvausrahastossa. Voimassa olevan 4 §:n 1 momentin mukaan oikeus sijoituspalvelujen tarjoamiseen on vain sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä ja sijoituspalvelua tarjoavilla luottolaitoksilla ja rahastoyhtiöillä, jotka ovat liittyneet sijoittajien korvausrahaston jäseneksi. Perustettavalla uudella yrityksellä on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin liittyäkseen korvausrahaston jäseneksi, ennen kuin se voi saada toimiluvan. Säännös vastaa direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklaa.

14 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen muun luvan nojalla. Pykälässä säädettäisiin suomalaisen luottolaitoksen ja rahastoyhtiön oikeudesta tarjota sijoituspalveluja. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalvelua saisi tarjota luottolaitos luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisesti ja sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toimiluvan saanut rahastoyhtiö. Sijoituspalvelun tarjoamisen edellytyksenä olisi, lakiehdotuksen 47 §:ssä mainituin poikkeuksin, kuuluminen korvausrahastoon. Luottolaitoksen osalta tämä edellyttäisi, että se harjoittaa 47 §:ssä tarkoitetun sijoituspalvelun tarjoamista. Omaisuudenhoitoa tarjoavan rahastoyhtiön olisi 47 §:n nojalla kuuluttava aina korvausrahastoon.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaisesta poikkeuksesta, jonka mukaan säännellyn markkinan ylläpitäjä saa järjestää monenkeskistä kaupankäyntiä ilman sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Kansallisen sääntelyrakenteen vuoksi momentissa viitattaisiin nimenomaisesti arvopaperipörssiin ja optioyhteisöön.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 §:n 2 momenttia, joka koskee ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen luottolaitoksen ja rahoituslaitoksen sekä ulkomaisen rahastoyhtiön oikeutta tarjota sijoituspalveluja Suomessa sitä koskevan lain-säädännön mukaisesti.

15 §. Oheispalvelut. Pykälässä säädettäisiin oheispalveluista, joita sijoituspalveluyritys saisi toimilupansa mukaisesti tarjota tarjoamiensa sijoituspalvelujen lisäksi. Pykälä vastaa eräin muutoksin voimassa olevan lain 16 §:ää. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan oheispalveluja ovat direktiivin I liitteen B osassa luetellut palvelut. Oheispalvelut jaettaisiin pykälän 1 momentin 1—7 kohdissa direktiivin mukaisesti seitsemään ryhmään. Momentin 8 kohta johtuu kansallisista tarpeista.

Momentin 1 kohdan mukaan oheispalvelua olisi rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten kassanhallinta ja vakuushallinta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 §:n 1 momentin 5 kohtaa.

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen oikeudesta myöntää asiakkaille sijoituspalveluun liittyviä luottoja ja muuta rahoitusta. Luoton tai muun rahoituksen myöntäminen voi olla tarpeellista ja perusteltua esimerkiksi sijoituspalveluyrityksen välittämien tai toteuttamien rahoitusvälineillä tapahtuvien liiketoimien rahoittamiseksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 16 §:n 1 momentin 1 kohtaa.

Momentin 3 kohdan mukaan oheispalvelua olisi yrityksille annettava neuvonta pääoma-rakenteesta, toimintastrategiasta sekä muista näihin liittyvistä kysymyksistä sekä yritysten sulautumista ja yritysostoja koskeva neuvonta ja niitä koskevat palvelut. Tällaista toimintaa olisivat muun muassa sijoituspalveluyritysten tarjoamat erilaiset ’corporate finance’ -palvelut. Säännös vastaa voimassa olevan lain 16 §:n 1 momentin 2 kohtaa.

Momentin 4 kohdassa säädettäisiin sijoituspalvelujen tarjoamiseen liittyvästä valuuttapalvelusta. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevan lain 16 §:n 1 momentin 6 kohtaa.

Momentin 5 kohdan mukaan oheispalvelua olisi sijoitustutkimusten ja rahoitusanalyysien tai muiden vastaavien rahoitusvälineillä käytävään kauppaan liittyvien yleisten suositusten tuottaminen ja levittäminen. Voimassa olevan lain 16 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys saa tarjota oheispalveluna sijoituskohteita koskevaa sijoitus- ja rahoitusneuvontaa. Ehdotettu säännös poikkeaisi voimassa olevasta säännöksestä siten, että siinä tarkoitettu oheispalvelu rajoittuisi rahoitusvälineillä käytävään kauppaan liittyvien yleisten suositusten antamiseen. Yksilöllisen suosituksen antaminen asiakkaalle rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi olisi lain 5 §:n 5 kohdan mukaista sijoituspalvelua.

Momentin 6 kohdan mukaan oheispalvelua olisi rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun takaamiseen tai järjestämiseen liittyvien palvelujen tarjoaminen. Vastaava säännös on voi-massa olevan 16 §:n 1 momentin 3 kohdassa.

Momentin 7 kohdan mukaan oheispalvelua olisi 5 §:ssä tarkoitettuja sijoituspalveluja ja momentissa tarkoitettuja oheispalveluja vastaavien palvelujen tarjoaminen sellaisilla johdannaissopimusten kohde-etuuksilla, jotka eivät ole rahoitusvälineitä, kuten hyödykkeillä. Oheispalvelun pitäisi kuitenkin liittyä johdannaissopimuksilla harjoitettavaan sijoituspalvelujen tai oheispalvelujen tarjoamiseen. Oheispalvelun pitäisi liittyä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin I liitteen C osan 5—7 ja 10 kohdissa lueteltujen johdannaissopimusten kohde-etuuksiin. Lain 4 §:n 3—5 kohdissa mainitut optiot, termiinit ja muut johdannaissopimukset, joiden kohde-etuus on hyödyke, vastaavat direktiivin liitteen kohdissa 5—7 tarkoitettuja johdannaissopimuksia ja lain 4 §:n 8 kohdassa tarkoitetut johdannaissopimukset kohdassa 10 tarkoitettuja johdannaissopimuksia.

Momentin 8 kohdan mukaan oheispalvelua olisi myös muun 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan verrattavan tai siihen läheisesti liittyvän toiminnan harjoittaminen. Säännös vastaa voimassa olevan lain 16 §:n 2 momentin 7 kohtaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muusta kuin rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin perustuvasta oheispalvelusta. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sijoituspalveluyritys, jonka toimilupaan sisältyy oikeus tarjota toimeksiannon välittämistä tai toteuttamista, omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa, voisi tarjota myös muuta sijoituskohdetta kuin rahoitusvälinettä koskevaa toimiluvan mukaista palvelua, sekä tätä sijoituskohdetta koskevaa sijoitus- ja rahoitusneuvontaa. Asiakkaan sijoitussalkussa voi olla esimerkiksi sijoitussidonnaisia vakuutuksia tai kiinteistöjä osana sijoituspalveluyrityksen hoidossa olevaa varallisuutta. Sijoitussidonnaisten vakuutusten osalta neuvonta voi koskea tietojen antamista siten kuin vakuutusedustuksesta annetun lain 1 §:n 3 momentissa säädetään.

Sijoituspalveluyritys ei voi sijoituspalveluyrityksen toimiluvalla tarjota vakuutuksiin liittyviä palveluja. Estettä ei olisi kuitenkaan sille, että sijoituspalveluyritys myös toimii vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettuna vakuutusmeklarina taikka asiamiehenä.

Pykälän 3 momentti olisi luonteeltaan informatiivinen. Voimassa olevassa laissa vastaava säännös on 16 §:n 2 momentissa. Lainkohdasta ilmenisi sijoituspalveluyritykselle muun lainsäädännön nojalla sallittu toiminta. Sijoituspalveluyritys voi toimia tilinhoitajayhteisönä tai tilinhoitajayhteisön asiamiehenä arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain mukaan. Arvopaperimarkkinalaissa säädetään sijoituspalveluyrityksen oikeudesta toimia selvitysosapuolena ja sijoitusrahastolaissa oikeudesta hoitaa säilytysyhteisön tehtäviä.

16 §. Toiminimi. Pykälään ehdotetaan voimassa olevan lain 7 §:ää vastaavaa säännöstä muutettuna siten, että säännöksessä mainittu arvopaperinvälittäjän nimitys korvattaisiin nimityksellä pankkiiriliike. Tarkoituksena olisi varmistaa, että sijoitusneuvonnan sääntelyn myötä ei käytettäisi harhaanjohtavasti nimitystä pankkiiriliike siten, että se viittaisi sijoituspalveluyrityksen toimintaan. Säännös vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 §:ää.

3 luku Toimiluvan myöntäminen ja peruuttaminen

17 §. Toimilupahakemus. Säännöksen 1 momentin mukaan Rahoitustarkastus myöntäisi hakemuksesta toimiluvan sijoituspalvelun tarjoamiseen. Hakemukseen liitettävistä selvityksistä säädettäisiin valtiovarainministeriön asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi pyydettävä hakemuksesta lausunto sijoittajien korvausrahastolta ennen asian ratkaisemista. Ehdotetut säännökset vastaavat voimassa olevan lain 9 §:ää ja 10 §:n 4 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lausuntomenettelystä silloin, kun toimilupaa hakeva yhteisö on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen tai vakuutusyhtiön tytäryritys tai tällaisen yrityksen tai yhtiön emoyrityksen tytäryritys. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 §:n 5 momenttia.

18 §. Toimilupapäätös. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 10 §:n 3 momenttia ja 11 §:ää vastaavalla tavalla toimilupahakemuksen käsittelystä ja toimiluvan ehdoista.

Pykälän 1 momentin mukaan toimilupahakemus olisi ratkaistava kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on ollut puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Hakija voisi tehdä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen, jos päätöstä ei olisi annettu säädetyssä määräajassa. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 7 artiklan 3 kohtaa. Momentissa säädettäisiin lisäksi voimassa olevaa lakia vastaavasti vaatimuksesta tehdä toimilupaa koskeva päätös 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan toimiluvassa olisi mainittava ne sijoituspalvelut, joita sijoituspalveluyrityksellä on oikeus tarjota sekä lisäksi ne lain 15 §:ssä tarkoitetut oheispalvelut, joita sijoituspalveluyrityksellä on oikeus tarjota sijoituspalvelun lisäksi. Toimilupaa ei voitaisi myöntää ainoastaan oheispalvelujen tarjoamista varten. Säännös vastaa direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa. Jos sijoituspalveluyritys tarjoaa satunnaisesti sijoitus- tai oheispalvelua, joka ei sisälly sen toimilupaan, se ei rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin johdanto-osan 19. perustelukappaleen mukaan lähtökohtaisesti edellytä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan täydentämistä.

Pykälän 3 momentti, jonka mukaan Rahoitustarkastuksella olisi oikeus toimiluvan hakijaa kuultuaan asettaa toimilupaan sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja, vastaa voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia.

19 §. Toimiluvan edellytykset. Toimilupa olisi pykälän 1 momentin mukaan myönnettävä, jos saadun selvityksen perusteella voidaan varmistua siitä, että hakija täyttää toimiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentissa. Hakijan olisi täytettävä pykälän 2 momentissa sekä lain 4 ja 5 luvuissa sijoituspalvelun tarjoamiselle asetetut yleiset ja taloudelliset edellytykset. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Direktiivin 16 artiklassa edellytetään toimivaltaisen viranomaisen valvovan, että sijoituspalveluyritys täyttää jatkuvasti toimiluvan myöntämistä koskevat edellytykset ja ilmoittaa tälle kaikista toimiluvan edellytysten olennaisista muutoksista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen perustajien ja omistajien luotettavuutta koskevasta vaatimuksesta. Vaatimus ulotettaisiin voimassa olevasta 10 §:n 1 momentista poiketen koskemaan myös sijoituspalveluyrityksen perustajia. Tarkoituksena on varmistua siitä, että omistus ei vaaranna sijoituspalveluyrityksen varovaisten ja terveiden liiketoimintaperiaatteiden mukaista toimintaa. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, joka koskee osakkeenomistajia.

Pykälän 3 momentin mukaan henkilöä ei pidettäisi luotettavana, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden arviota edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton perustamaan tai omistamaan sijoituspalveluyritystä, taikka jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton perustamaan tai omistamaan sijoituspalveluyritystä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 12 b §:n 2 momentin säännöstä johdon luotettavuudesta. Tästä poiketen momentissa säädettäisiin, ettei henkilöä myöskään pidettäisi luotettavana, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton perustamaan tai omistamaan sijoituspalveluyritystä. Tällaista sopimattomuutta voisi osoittaa esimerkiksi lainvoimaa vailla oleva tuomio edellä tarkoitetusta rikoksesta. Käytännössä voi kulua useita vuosia, ennen kuin on olemassa lainvoimainen tuomio esimerkiksi talousrikoksesta, joka voi olla esteenä toimiluvan myöntämiselle.

Aikaisempaa toimintaa koskevassa luotettavuusarvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös se, että henkilö on lainvoimaisesti tuomittu vankeusrangaistukseen rikoksesta yli viisi vuotta sitten, jos rikos osoittaa henkilön ilmeistä sopimattomuutta sijoituspalveluyrityksen perustamiseen tai omistamiseen.

Rikosrekisterilain (770/1993) 4 a §:n nojalla Rahoitustarkastukselle voidaan luovuttaa rikosrekisteristä tietoja henkilön luotettavuuden selvittämiseksi. Lisäksi Rahoitustarkastuksella on Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 §:n 7 momentin mukaan oikeus saada sakkorekisteristä tietoja, jotka ovat tarpeen valvottavan, omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämiseksi.

Aikaisemmalla toiminnalla muutoin osoitettu ilmeinen sopimattomuus ei edellyttäisi, että henkilö on tuomittu rikoksesta rangaistukseen. Hänet on voitu myös määrätä liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) mukaiseen liiketoimintakieltoon. Kieltoon ovat saattaneet johtaa esimerkiksi verovelvollisuuteen tai kirjanpitoon liittyvät laiminlyönnit. Liiketoimintakieltoon määrääminen ei edellytä, että laiminlyönnistä on tuomittu rangaistus. Jos kielto on edelleen voimassa, ei sijoituspalveluyrityksen perustamiseen tai omistamiseen voida ryhtyä. Päättynyt liiketoimintakielto olisi otettava huomioon luotettavuuden arvioinnissa.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 10 §:n 1 momenttia, jonka mukaan toimilupa voitaisiin myöntää myös perustettavalle sijoituspalveluyritykselle ennen sen rekisteröimistä.

20 §. Toimilupa eurooppayhtiölle. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 10 §:n 7 momenttia.

21 §. Toimiluvan rekisteröinti. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 10 a §:ää.

22 §. Sijoituspalvelurekisteri. Pykälän mukaan Rahoitustarkastuksen olisi pidettävä sijoituspalveluyrityksistä rekisteriä, joka sisältää tiedot niistä palveluista, joiden tarjoamiseen sijoituspalveluyrityksellä on toimilupa. Rekisteri olisi yleisön saatavilla. Säännös vastaa direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa.

23 §. Toiminnan aloittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 10 §:n 6 momenttia ja direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa. Säännöksen mukaan sijoituspalveluyritys voisi aloittaa toimintansa, kun toimilupa on myönnetty. Jos toimilupa olisi myönnetty perustettavalle yritykselle, se voisi aloittaa toimintansa, kun yritys on rekisteröity.

24 §. Toimiluvan peruuttaminen. Pykälän 1 momentin 1—4 kohdat vastaisivat voimassa olevan lain 12 §:n 1 momentin 1—4 kohtia. Voimassa olevan 12 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan toimilupa voidaan myös peruuttaa, jos toimilupaa haettaessa on annettu harhaanjohtavia tietoja. Momentin 5 kohdan mukaan toimilupa voitaisiin peruuttaa, jos toimilupaa haettaessa on annettu olennaisesti harhaanjohtavia tietoja sääntelyn ja valvonnan kannalta merkityksellisistä seikoista. Säännös vastaa direktiivin 8 artiklaa.

Toimiluvan peruuttaminen pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla voisi perustua lähinnä sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta keskeisten lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka toimiluvan ehtojen olennaiseen rikkomiseen. Tällaisia säännöksiä olisivat erityisesti laki sijoituspalveluyrityksistä, arvopaperimarkkinalaki, laki luottolaitostoiminnasta, laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä, laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä sekä rikoslaki. Toimiluvan peruuttaminen edellyttäisi käytännössä jonkin aikaa kestänyttä useasti tapahtunutta säännösten, määräysten tai toimiluvan ehtojen vastaista menettelyä. Vähäinenkin rikkominen, jos se on jatkuvasti toistuvaa tai järjestelmällistä, voidaan katsoa kokonaisuutena tarkastellen olennaiseksi, jolloin se muodostaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun toimiluvan peruuttamisperusteen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin määräajasta, joka edeltäisi toimiluvan peruuttamista ja jonka kuluessa asianomaisella sijoituspalveluyrityksellä olisi mahdollisuus oikaista menettelynsä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten, määräysten ja ehtojen mukaiseksi. Momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi asetettava sijoitus-palveluyritykselle 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa määräaika puutteellisuuksien korjaamiseksi. Toimiluvan peruuttaminen tulisi kyseeseen vasta, jos vaadittua korjausta toimintaan tai sen harjoittamisen edellytyksiin ei tämän määräajan kuluessa ole tehty.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus voisi sijoituspalveluyrityksen hakemuksesta peruuttaa sijoituspalveluyrityksen toimiluvan, jos sijoituspalveluyritys on itse päättänyt lopettaa luvanvaraisen toiminnan harjoittamisen. Toimiluvan peruuttaminen voisi kohdistua sijoituspalveluyrityksen toimintaan kokonaisuudessaan tai johonkin taikka joihinkin toimiluvassa mainittuihin sijoituspalveluihin, joiden tarjoamisesta yritys haluaa luopua.

Rahoitustarkastus voisi 4 momentin mukaan antaa toiminnan lopettamisen yhteydessä hakijalle tarkempia määräyksiä siitä, miten toiminta on lopetettava. Rahoitustarkastuksen määräykset voisivat koskea esimerkiksi sijoituspalveluyrityksen hallussa olevien asiakasvarojen käsittelyä tai muita seikkoja, joilla on vaikutusta asiakkaiden asemaan.

Pykälän 5 ja 6 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 12 §:n 5 ja 6 momenttia.

25 §. Toiminnan rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta rajoittaa sijoituspalveluyrityksen toimiluvan mukaista toimintaa. Pykälän 1 momentin mukaan Rahoitustarkastus voisi määräajaksi rajoittaa toimiluvan alaista toimintaa, jos se olisi tarpeen arvopaperimarkkinoiden vakauden tai sijoittajien aseman turvaamiseksi. Jos tilanne ei olisi korjautunut toiminnan määräaikaisen rajoittamisen kautta, rajoituksista voitaisiin tehdä pysyviä määräajan kuluttua umpeen. Säännös vastaisi soveltuvin osin voimassa olevan lain 12 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 12 §:n 6 momenttia.

4 luku Sijoituspalveluyrityksen toiminta

26 §. Omien osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen ja debentuurien hankintaa koskevat rajoitukset. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 16 a §:ää. Pykälässä oleva viittaus arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettuihin avopapereihin tarkistettaisiin vastaamaan muutettavaa pykälää.

27 §. Sijoituspalveluyrityksen sidonnaisuus.Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen ja muun henkilön välillä oleva merkittävä sidonnaisuus ei saisi estää sijoituspalveluyrityksen tehokasta valvontaa. Momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä. Direktiivissä vastaava säännös on 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 6 a §:ää. Pykälässä oleva viittaus lakiin luottolaitostoiminnasta muutettaisiin vastaamaan uutta luottolaitostoiminnasta annettua lakia. Merkittävällä sidonnaisuudella tarkoitettaisiin, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 37 §:n 2—4 momentissa säädetään.

Pykälän 3 momentin mukaan sidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista olisi ilmoitettava välittömästi Rahoitustarkastukselle. Säännös vastaa direktiivin 10 artiklan 5 kohtaa.

28 §. Toimipaikka ja pääkonttori. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi oltava vähintään yksi kiinteä toimipaikka. Sijoituspalveluyritys voisi harjoittaa toimintaansa lisäksi muissa toimipaikoissa. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 16 b §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen pääkonttorin olisi oltava Suomessa. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentissa. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että sijoituspalveluyrityksen päätoimipaikan on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka.

29 §. Sijoituspalvelun tai muun merkittävän toiminnon ulkoistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta. Edellytyksenä olisi, ettei ulkoistaminen haittaa sijoituspalveluyrityksen riskien hallintaa, sisäistä valvontaa tai sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan taikka sen toiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon hoitamista. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 5 kohtaa. Sen mukaan sijoituspalveluyrityksen on, antaessaan kolmannen osapuolen suoritettavaksi ratkaisevan tärkeitä operatiivisia toimintoja, varmistettava, että se toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet aiheettoman lisäriskin välttämiseksi. Ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka heikentää olennaisesti yrityksen sisäisen valvonnan laatua ja valvojan mahdollisuuksia valvoa, että yritys täyttää kaikki velvoitteensa.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävä toiminto. Käsite vastaisi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä tarkoitettua ratkaisevan tärkeää toimintoa. Toimintoa olisi pidettävä toiminnan kannalta merkittävänä, jos virhe tai puute sen suorittamisessa voisi olennaisesti haitata sijoituspalveluyrityksen toimintaa koskevien säännösten tai määräysten taikka toimiluvan ehtojen noudattamista, sijoituspalveluyrityksen taloudellista asemaa tai sijoituspalvelun tarjoamisen jatkuvuutta. Säännös vastaa komission direktiivin 13 artiklan 1 kohtaa. Merkittävinä toimintoina voidaan pitää ainakin sijoituspalveluyrityksen riskienhallintaan ja sisäiseen valvontaan liittyviä toimintoja. Oleellista on, että sijoituspalveluyritys täyttämällä jatkuvasti toimilupansa mukaiset edellytykset ja velvoitteet ja muutoinkin noudattamalla sijoitus-palveluyritystä koskevia säännöksiä ja määräyksiä pyrkii varmistamaan toimintansa jatkuvuuden ja vakauden.

Komission direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa luetellaan toiminnot, joita ei ole pidettävä ratkaisevan tärkeinä toimintoina. Artiklan mukaan ratkaisevan tärkeinä ei pidetä neuvontapalvelujen ja muiden sellaisten palvelujen tarjoamista sijoituspalveluyritykselle, jotka eivät ole osa sijoituspalveluyrityksen sijoitustoimintaa, oikeudellisten neuvojen tarjoamista sijoituspalveluyritykselle, henkilöstön kouluttamista, laskutuspalveluja ja henkilöstön tai toimitilojen turvallisuuspalveluja sekä standardoituja palveluja, kuten markkina- ja hintatietopalveluja. Nämä toiminnot eivät olisi myöskään 2 momentissa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittäviä toimintoja. Käytännössä kysymys siitä, milloin kyseessä on toiminnan kannalta merkittävä toiminto, olisi

arvioitava 2 momentissa mainittujen edellytysten perusteella.

Voimassa olevan lain 16 b §:n ja 29 §:n mukaan sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa liiketoiminnan eli palvelujen tarjonnan sekä riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvän tehtävän. Näiden säännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävät muut hallinnolliset tehtävät, kuten henkilöstö- ja materiaalihallinto, käyttöomaisuuden ylläpitoon ja markkinointiin liittyvien palvelujen hankkiminen ulkopuolisilta yrityksiltä sekä yrityksen asiakkailleen edelleen välittämien palvelujen hankinta muilta yrityksiltä, esimerkiksi asiakkaiden omaisuudenhoidossa tarvittavien palvelujen ostaminen muilta yrityksiltä (HE 33/2002 vp). Ehdotus toimintojen ulkoistamisesta vastaisi pääosiltaan voimassa olevaa lakia, mutta kattaisi sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävän muunkin toiminnon kuin riskienhallintaan tai muuhun sisäiseen valvontaan liittyvän tehtävän.

Sijoituspalveluyrityksen on jatkuvasti täytettävä toimiluvan edellytykset. Jos sijoituspalveluyritys ulkoistaa huomattavan osan sijoituspalvelujen tarjoamisesta tai sen kannalta merkittävistä toiminnoista, saatetaan joutua arvioimaan sitä, täyttyvätkö sijoituspalveluyrityksen toimilupaedellytykset edelleen. Sijoituspalveluyritys ei saisi ulkoistaa toimintojaan siinä määrin muille, että sen asema itsenäisenä sijoituspalveluja tarjoavana yhtiönä voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan sijoituspalvelun tai merkittävän muun toiminnon ulkoistamisesta olisi sovittava kirjallisesti. Sopimuksesta tulisi käydä ilmi toimeksiannon sisältö ja sopimuksen voimassaoloaika. Sopimukseen olisi selkeästi kirjattava osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Säännös vastaa komission direktiivin 14 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen Rahoitustarkastukselle, jos se aikoo toimiluvan myöntämisen jälkeen ulkoistaa sijoituspalvelun tarjoamisen tai toimintansa kannalta merkittävän muun toiminnon. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat direktiivin16 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista toimiluvan myöntämistä koskevista olennaisista muutoksista. Komission direktiivin johdanto-osan 20. perustelukappaleen mukaan sijoituspalvelujen tai ratkaisevan tärkeiden operatiivisten toimintojen ulkoistaminen voidaan katsoa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä koskevien edellytysten olennaiseksi muutokseksi. Jos tällaiset ulkoistamisjärjestelyt on tarkoitus ottaa käyttöön sen jälkeen kun sijoituspalveluyritykselle on myönnetty toimilupa direktiivin säännösten mukaisesti, järjestelyistä on ilmoitettava etukäteen toimivaltaiselle viranomaiselle. Sijoituspalveluyrityksen ja ulkoistettua toimintaa hoitavan välisessä sopimussuhteessa tapahtuvista merkittävistä muutoksista olisi ilmoitettava Rahoitustarkastukselle. Rahoitustarkastus antaisi tarvittavat tarkemmat määräykset ilmoituksen sisällöstä.

30 §. Ulkoistamisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta toimia huolellisesti ulkoistaessaan sijoituspalvelun tai toimintansa kannalta merkittävän muun toiminnon. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja komission direktiivin 14 artiklaa, jossa säädetään ulkoistamisen edellytyksistä. Artiklan 1 kohdan mukaan sijoituspalveluyritykset vastaavat ulkoistaessaan ratkaisevan tärkeitä toimintoja tai sijoituspalveluja edelleen täysimääräisesti kaikista rahoitusvälineiden markkinat -direktiivistä johtuvista velvoitteistaan. Artiklan 2 kohdan mukaan sijoituspalveluyritysten on noudatettava asianmukaista huolellisuutta ja varovaisuutta, kun ne aloittavat ulkoistamisjärjestelyt tai hoitavat niitä palveluntarjoajan kanssa. Sijoituspalveluyrityksen on noudatettava asianmukaista huolellisuutta ja varovaisuutta kaikissa ulkoistamisen vaiheissa alkaen siitä, kun sijoituspalveluyrityksessä tehdään päätös ryhtymisestä ulkoistamisjärjestelyihin. Jos ulkoistaminen koskee toimiluvanvaraista toimintaa, ulkoistettua toimintaa hoitavalla tulee olla tähän tarvittava toimilupa.

Komission direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa säädetään toimenpiteistä, joita sijoituspalveluyrityksen on toteutettava ulkoistamisessa. Sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että ulkoistettua toimintaa hoitavalla on tarvittava osaaminen, voimavarat ja lain edellyttämät luvat harjoittaa ulkoistettua toimintaa luotettavasti ja ammattitaitoisesti. Sijoituspalveluyrityksen on pystyttävä arvioimaan palveluntarjoajan suoritustasoa. On varmistuttava siitä, että palveluntarjoaja valvoo toimintojen suorittamista asianmukaisesti ja hallitsee ulkoistamiseen liittyviä riskejä. Sijoituspalveluyrityksen on tarvittaessa voitava lopettaa ulkoistamisjärjestely siten, että siitä ei aiheudu haittaa asiakkaille tarjottavien palvelujen jatkuvuudelle ja laadulle.

Pykälän 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että se saa ulkoistettua toimintaa hoitavalta jatkuvasti sijoituspalveluyrityksen viranomaisvalvonnan, riskien hallinnan ja sisäisen valvonnan edellyttämät tarpeelliset tiedot ja että sillä on oikeus luovuttaa tiedot edelleen Rahoitustarkastukselle. Sijoituspalveluyrityksen olisi varmistuttava siitä, että palveluntarjoaja toimii yhteistyössä valvovien viranomaisten kanssa. Sijoituspalveluyrityksellä, sen tilintarkastajilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus käyttää ulkoistettuihin toimintoihin liittyviä tietoja. Säännös vastaa voimassa olevan lain 16 b §:n 2 momenttia, jossa sijoituspalveluyritykselle säädetään vastaava velvollisuus silloin, kun sijoituspalveluyritys on antanut liiketoimintaansa asiamiehen hoidettavaksi. Säännös vastaa komission direktiivin 14 artiklan 2 kohdan i alakohtaa ja 5 kohtaa.

Sijoituspalveluyritys on yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden mukaan velvollinen korvaamaan vahingon, joka sijoituspalveluyrityksen sopimuspuolelle aiheutuu asiamiehen virheestä tai laiminlyönnistä (HE 33/2002 vp). Ehdotetuilla säännöksillä ei tarkoiteta muutettavaksi tätä oikeustilaa.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin 14 artiklan edellyttämät tarkemmat määräykset ulkoistamisen edellytyksistä.

31 §. Omaisuudenhoidon ulkoistaminen Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjotun omaisuudenhoitopalvelun ulkoistamisesta muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitsevalle palveluntarjoajalle. Sijoituspalveluyrityksen olisi varmistettava, että tällaisella palveluntarjoajalla on kotivaltiossaan toiminnan edellyttämä toimilupa tai se on kotivaltiossaan rekisteröity kyseisen palvelun tarjoamista varten ja että se on kotivaltionsa vakavaraisuusvalvonnan alainen. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen olisi varmistuttava, että Rahoitustarkastuksella on kyseisen valtion Rahoitustarkastusta vastaavan viranomaisen kanssa valvontayhteistyötä koskeva sopimus.

Sijoituspalveluyrityksen olisi kuitenkin mahdollista 2 momentin mukaan ulkoistaa sijoituspalvelu 1 momentissa tarkoitetulle palvelun tarjoajalle siinä säädetyistä vaatimuksista riippumatta, jos sijoituspalveluyritys ilmoittaa ulkoistamisesta etukäteen Rahoitustarkastukselle eikä Rahoitustarkastus vastusta järjestelyä kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Säännös vastaa komission direktiivin 15 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus pitäisi luetteloa sellaisista 1 momentissa tarkoitettujen valtioiden Rahoitustarkastusta vastaavista valvontaviranomaisista, joiden kanssa sillä on 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu yhteistyösopimus. Momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi julkaistava 2 momentissa tarkoitetun ulkoistamisen osalta soveltamansa toimintaperiaatteet. Viimeksi mainittu säännös perustuu komission direktiivin 15 artiklan 3 kohtaan, jossa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen julkaisee periaatteet artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ulkoistamisesta kolmannessa maassa sijaitsevalle palveluntarjoajalle.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 2 kohtaa ja 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja komission direktiivin 15 artiklaa.

32 §. Sidonnaisasiamies. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen mahdollisuudesta tarjota tiettyjä palveluja erityisen sidonnaisasiamiehen välityksellä. Sidonnaisasiamies toimisi sijoituspalveluyrityksen lukuun, sen vastuulla ja toimiluvan puitteissa. Sidonnaisasiamies voisi toimia vain yhden sijoituspalveluyrityksen lukuun tai yhden sijoituspalveluja tarjoavan luottolaitoksen lukuun. Sidonnaisasiamies ei tarvitsisi erillistä toimilupaa. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 25 alakohtaa ja 23 artiklan 2 kohtaa. Direktiivin mukaan sidonnaisasiamiehellä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii vain yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen lukuun ja sen täydellä ja ehdottomalla vastuulla. Direktiivin 23 artiklan 2 kohdan mukaan, jos sijoituspalveluyritys päättää nimetä sidonnaisasiamiehiä, se on yksin vastuussa asiamiehensä toiminnasta. Artiklassa edellytetään sijoituspalveluyritysten valvovan asiamiestensä toimintaa varmistuakseen siitä, että asiamiehet toimivat säännösten mukaisesti. Koska asiamies toimii sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla, on sijoituspalveluyrityksen oman edun mukaista valvoa asiamiehensä toimintaa. Sijoituspalveluyritys vastaisi asiamiehen toimista ja laiminlyönneistä tämän toimiessa sijoituspalveluyrityksen lukuun. Sidonnaisasiamies tulisi merkitä sijoituspalveluyrityksen pitämään rekisteriin ennen kuin se alkaa toimia sijoituspalveluyrityksen lukuun.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palveluista, joita sidonnaisasiamies voisi hoitaa sijoituspalveluyrityksen lukuun. Sidonnaisasiamies voisi momentin 1 kohdan mukaan vastaanottaa ja välittää sijoitus- ja oheispalveluihin tai rahoitusvälineisiin liittyviä asiakkaiden ohjeita ja toimeksiantoja, 2 kohdan mukaan välittää rahoitusvälineitä asiakkaille, 3 kohdan mukaan antaa sijoituspalveluyrityksen tarjoamia sijoitus- ja oheispalveluja tai rahoitusvälineitä koskevaa neuvontaa asiakkaille, sekä 4 kohdan mukaan markkinoida sijoituspalveluyrityksen tarjoamia sijoitus- ja oheispalveluja asiakkaille. Ehdotettu säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 25 alakohtaa ja 23 artiklan 1 kohtaa. Direktiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleessa todetaan, että direktiivi ei saisi vaikuttaa sidonnaisasiamiesten oikeuteen harjoittaa muiden direktiivien piiriin kuuluvaa toimintaa tai siihen liittyvää toimintaa, joka koskee rahoituspalveluja tai -tuotteita, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi todetaan, että tämä koskee myös toimintaa saman finanssiryhmän lukuun. Vaikka sidonnaisasiamies voikin toimia ainoastaan yhden sijoituspalveluyrityksen lukuun, asiamiehellä

ei ole estettä toimia sen ohella esimerkiksi vakuutusmeklarina tai -asiamiehenä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksista, kun se valitsee asiamiehiä. Sijoituspalveluyrityksen olisi käytettävissä olevin keinoin varmistuttava siitä, että sidonnaisasiamies on hyvämaineinen ja että tällä on toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä ammattitaito sidonnaisasiamiehenä toimimiseen. Sijoituspalveluyrityksen olisi varmistettava, ettei sidonnaisasiamiestä ole määrätty liiketoimintakieltoon ja, jos kyseessä on luonnollinen henkilö, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Sidonnaisasiamiehellä pitäisi olla ammatillisten taitojen lisäksi myös riittävät yleiset ja taloudelliset tiedot pystyäkseen antamaan kaikki ehdotettua palvelua koskevat tarkat tiedot asiakkaalle. Koska sidonnaisasiamies toimii sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla, sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että sidonnaisasiamies ilmoittaa jo ottaessaan yhteyttä asiakkaaseen toimivansa sidonnaisasiamiehenä edustamansa sijoituspalveluyrityksen lukuun. Sidonnaisasiamiehen olisi tässä yhteydessä ilmoitettava myös edustamansa sijoituspalveluyrityksen nimi. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sidonnaisasiamiehen oikeudesta käsitellä asiakkaan rahavaroja tai rahoitusvälineitä sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla. Vastaava säännös on direktiivin 23 artiklan 2 kohdassa. Asiamiehellä olisi tämä oikeus myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jos kyseinen valtio sallii sidonnaisasiamiestä vastaavan asiamiehen käsitellä asiakkaan rahavaroja tai rahoitusvälineitä.

Pykälän 5 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi pidettävä julkista rekisteriä sidonnaisasiamiehistään. Jokaisella olisi oikeus saada tieto sidonnaisasiamiehestä. Rekisteriin merkittäisiin luonnollisesta henkilöstä täydellinen nimi, asuinpaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan ja oikeushenkilöstä nimi, yritys- tai yhteisötunnus, kotipaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan. Sijoitus-palveluyrityksen olisi säännöllisesti päivitettävä rekisterinsä. Sijoituspalveluyritykset kuuluvat Rahoitustarkastuksen valvottaviin, joten rekisterinpito olisi Rahoitustarkastuksen valvonnan alaista. Rekisteriä koskeva säännös on direktiivin 23 artiklan 3 kohdassa. Momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava sidonnaisasiamiehensä Rahoitustarkastukselle.

Pykälän 6 momentin mukaan sidonnaisasiamies olisi merkittävä Rahoitustarkastuksen pitämään rekisteriin, jos sidonnaisasiamies on sijoittautunut sellaiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, jossa sijoituspalveluyritys ei saa käyttää sidonnaisasiamiestä vastaavaa asiamiestä. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 23 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

33 §. Toiminnan järjestäminen. Voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen toimiluvan yhtenä edellytyksenä on luotettava hallinto. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta järjestää toimintansa luotettavalla tavalla ottaen huomioon sen liiketoiminnan laatu ja laajuus. Sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet erityisesti toimintaansa liittyvien riskien hallinnan, sisäisen valvonnan toimivuuden ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi kaikissa tilanteissa.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnasta mahdollisessa eturistiriitatilanteessa säädetään tällä hetkellä arvopaperimarkkinalaissa. Näitä tilanteita koskeva sääntely ehdotetaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivistä johtuvin täsmennyksin edelleen säilytettäväksi mainitussa laissa. Pykälässä viitattaisiin eturistiriitatilanteen sääntelyn osalta arvopaperimarkkinalakiin, jossa säädetyt vaatimukset sijoituspalveluyrityksen olisi myös täytettävä.

Pykälä vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklaa, jossa säädetään sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista. Artiklan 2 kohdassa säädetään sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta luoda asianmukaiset toimintaperi-aatteet ja menettelyt, joilla pyritään varmistamaan, että yritys ja sen johto, työntekijät ja sidonnaisasiamiehet noudattavat direktiivin mukaisia velvollisuuksia. Artiklan 4 kohdassa säädetään velvollisuudesta toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet sijoituspalvelujen tarjoamisen jatkuvuuden ja säännönmukaisuuden turvaamiseksi. Artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava moitteettomat hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, toimivat sisäisen valvonnan järjestelmät, tehokkaat riskinarviointimenettelyt sekä tehokkaat valvonta- ja turvajärjestelyt tietojenkäsittelyjärjestelmille.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisessä olisi ehdotuksen mukaan otettava huomioon sen liiketoiminnan laatu ja laajuus. Sijoituspalveluyritysten välillä voi olla huomattavia eroja muun muassa niiden koon, rakenteen ja liiketoiminnan luonteen osalta. Sijoituspalveluyrityksen voimavarojen, järjestelmien ja menettelyjen tulisi olla oikeassa suhteessa yrityksen liiketoiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Sijoitus-palveluyrityksen johto vastaisi siitä, että sen järjestelmät, menettelyt ja toimintaohjeet ovat jatkuvasti riittävät ja asianmukaiset suhteessa harjoitettuun toimintaan.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevan komission direktiivin 6 artiklassa säädetään tarkemmin sijoituspalveluyritystä koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta. Sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että sillä on sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen asianmukaiset toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla tunnistetaan riski siitä, että se ei pysty noudattamaan velvollisuuksiaan. Suomessa sijoituspalveluyrityksenä voi toimia ainoastaan osakeyhtiö, joten sitä koskevat osakeyhtiölain (624/2006) säännökset yhtiön hallinnosta ja sen päätöksenteosta. Ehdotettu pykälä sisältäisi vaatimuksen siitä, että yhtiön johto valvoo sijoituspalveluyritykselle säädettyjen velvollisuuksien noudattamista. Valvonta edellyttäisi asianmukaisen sisäisen ohjeistuksen laatimista ja tehokkaiden toiminta- ja hallintorutiinien luomista ja hyödyntämistä. Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen luotettavalla tavalla edellyttäisi, että yrityksen on toteutettava sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuulliset toimenpiteet erityisesti sen toimintaan liittyvien riskien hallinnan, sisäisen valvonnan toimivuuden ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi kaikissa tilanteissa.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava tehokkaat riskinarviointimenettelyt. Säännöksen täytäntöönpanosta annetun komission direktiivin 7 artiklassa säädetään riskienhallinnasta. Sijoituspalveluyrityksellä tulee olla sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen asianmukaiset riskienhallintaperiaatteet ja -menettelyt yrityksen toimintaan, menettelyihin ja järjestelmiin liittyvien riskien tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi. Sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan laatu ja laajuus saattavat edellyttää, että sijoituspalveluyrityksen riskienhallinta on järjestettävä riippumattoman riskienhallintatoiminnon tehtäväksi.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 5 kohdan mukaan sijoituspalvelu-yrityksellä on oltava toimiva sisäinen valvonta. Sijoituspalveluyritykseltä edellytettäisiin kohtuullisia toimenpiteitä sisäisen valvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan laatu ja laajuus saattavat edellyttää, että sen on järjestettävä itsenäinen sisäisen tarkastuksen toiminto, joka on riippumaton sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnasta ja muista toiminnoista. Ehdotus vastaa edellä mainitun artiklan täytäntöönpanosta annetun komission direktiivin 8 artiklaa.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 4 kohdan mukaan sijoituspalvelu-yrityksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sijoituspalvelujen tarjoamisen jatkuvuuden ja säännönmukaisuuden turvaamiseksi. Komission direktiivin 5 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät ja menettelyt riittävän tietoturvan varmistamiseksi (2 kohta) sekä liiketoiminnan jatkuvuutta koskeva asianmukaiset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan keskeisten tietojen ja toimintojen säilyminen ja sijoituspalvelujen tarjoamisen jatkaminen toimintahäiriöiden yhteydessä (3 kohta). Ehdotus vastaa näitä säännöksiä.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen luotettavasti sisältäisi vaatimuksen sen toimintaa koskevien asiakasvalitusten asianmukaisen käsittelyn järjestämisestä. Tällä tarkoitetaan komission direktiivin 10 artiklan mukaan sitä, että muiden kuin ammattimaisten asiakkaiden valitukset olisi käsiteltävä asianmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Lisäksi olisi säilytettävä tiedot kaikista asiakasvalituksista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Tietoja olisi säilytettävä vähintään viisi vuotta, mikä vastaa lakiehdotuksen 36 §:n mukaista tietojen säilyttämisen vähimmäisaikaa.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanosta annetussa komission direktiivissä 13 artiklan osalta säädetään toiminnan järjestämistä koskevista yleisistä vaatimuksista (5 artikla), säännösten noudattamisen valvonnasta (6 artikla), riskienhallinnasta (7 artikla), sisäisestä tarkastuksesta (8 artikla), ylimmän johdon vastuusta (9 artikla) ja asiakasvalitusten käsittelystä (10 artikla). Lakiehdotuksen 35 §:n mukaan Rahoitustarkastus antaisi näiden säännösten täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

34 §. Henkilökohtaiset liiketoimet. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi riittävin toimenpitein pyrittävä estämään sijoituspalveluyrityksessä vaikuttavassa asemassa olevan ryhtyminen henkilökohtaisiin liiketoimiin, jos siitä voi aiheutua eturistiriita sellaisen liiketoimen tai palvelun kanssa, johon hän osallistuu asemansa vuoksi, ja jos vaikuttavassa asemassa olevalla on käytettävissä sijoituspalveluyrityksen lukuun suorittamansa liiketoimen vuoksi arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettua sisäpiirintietoa tai asiakkaita tai niiden liiketoimia koskevaa luottamuksellista tietoa, ryhtyminen henkilökohtaiseen liiketoimeen, jossa hallussa olevaa luottamuksellista tietoa käytetään hyväksi. Luottamuksellisia tietoja ei saisi käyttää hyväksi hyötymistarkoituksessa itselle tai arvopaperimarkkinalain markkinoiden väärinkäyttöä koskevan 5 luvun 2 tai 12 §:ssä säädetyllä tavalla taikka sijoituspalveluyrityksen rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin ja tähän lakiin perustuvan velvollisuuden vastaisesti. Liiketoimeen ryhtymiseen rinnastetaan luottamuksellisen tiedon sisältävän neuvon tai tiedon antaminen toiselle sellaista liiketointa varten, joka vaikuttavassa asemassa olevan henkilön toteuttamana ei olisi sallittu. Tällä tarkoitetaan muutoin kuin osana työtehtävää tapahtuvaa toisen neuvomista ja ohjaamista liiketoimen toteuttamisessa sekä tiedon antamista toiselle tilanteessa, jossa tiedon antava henkilö tietää tai hänen pitäisi kohtuudella tietää, että toinen henkilö toteuttaa tai todennäköisesti toteuttaa tiedon perusteella liiketoimen taikka neuvoo toista toteuttamaan liiketoimen, joka vaikuttavassa asemassa olevan henkilön toteuttamana ei olisi sallittu. Momentissa tarkoitettuja asiakkaita koskevia luottamuksellisia tietoja olisivat myös asiakkaiden kanssa tai heidän lukuunsa toteutettuja liiketoimia koskevat tiedot sekä toteutusta odottaviin asiakkaiden toimeksiantoihin liittyvät tiedot. Sijoituspalveluyrityksen olisi valvottava momentissa tarkoitettujen järjestelyjen noudattamista.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen on luotava asianmukaiset toimintasuunnitelmat ja menettelyt, jotka riittävät varmistamaan, että yritys ja sen johto, työntekijät ja sidonnaisasiamiehet noudattavat omia henkilökohtaisia liiketoimiaan koskevia asianmukaisia sääntöjä. Säännöksen täytäntöönpanosta annetussa komission direktiivin 11 artiklassa määritellään henkilökohtaisen liiketoimen käsite ja sen 12 artiklassa säädetään järjestelyistä, jotka sijoituspalvelu-yrityksen on otettava käyttöön estääkseen relevanttia (tässä esityksessä vaikuttavassa asemassa olevaa) henkilöä, jolla on artiklassa mainittuja luottamuksellisia tietoja, toteuttamasta siinä tarkoitettua henkilökohtaista liiketointa. Sijoituspalveluyrityksellä on oltava riittävät järjestelyt, joilla estetään edellä tarkoitettua henkilöä toteuttamasta liiketointa, jota hän ei saa toteuttaa direktiivin 2003/6/EY (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/6/EY sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista) nojalla tai johon liittyy luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö tai asiaton julkistaminen tai joka on ristiriidassa jonkin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivistä johtuvan sijoituspalveluyrityksen velvoitteen kanssa. Artiklassa mainituin järjestelyin on voitava estää relevanttia henkilöä myös neuvomasta muutoin kuin osana työtehtäväänsä toista henkilöä liiketoimen toteuttamisessa, joka relevantin henkilön toteuttamana olisi kielletty tai joka kuuluisi komission direktiivin 25 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan tai 47 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Lisäksi mainituilla järjestelyillä on voitava estää relevanttia henkilöä antamasta tietoja tai mielipidettä toiselle henkilölle, jonka hän tietää tai on kohtuullista odottaa hänen tietävän, että tämä toinen henkilö toteuttaa tai todennäköisesti toteuttaa tiedon perusteella edellä tarkoitetun liiketoimen tai neuvoo toista toteuttamaan tällaisen liiketoimen. Komission direktiivin 25 artikla koskee toiminnan järjestämistä koskevia lisävaatimuksia, kun sijoituspalveluyritys laatii ja levittää sijoitustutkimuksia. Artiklan 2 kohdan mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelyt, joilla varmistetaan, että kohdassa tarkemmin määrätyissä tilanteissa rahoitusanalyytikot ja muut relevantit henkilöt eivät toteuta henkilökohtaisia liiketoimia tai käy kauppaa toisen henkilön tai sijoituspalveluyrityksen lukuun sellaisilla rahoitusvälineillä, joihin sijoitustutkimus liittyy (a kohta) ja että edellä mainitut henkilöt, jotka osallistuvat sijoitustutkimusten laatimiseen, eivät kohdassa tarkemmin määrätyissä tilanteissa toteuta henkilökohtaisia liiketoimia sellaisilla rahoitusvälineillä, joihin sijoitustutkimus liittyy (b kohta). Komission direktiivin 47 artiklan 2 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys ei saa käyttää väärin tietoja, jotka liittyvät toteutusta odottaviin asiakkaiden toimeksiantoihin. Sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen vaikuttavassa asemassa olevia henkilöitä käyttämästä väärin tällaisia tietoja.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin sijoituspalveluyrityksessä vaikuttavassa asemassa oleva. Määritelmä vastaa komission direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa olevaa relevantin henkilön määritelmää ja kattaa myös artiklan 4 kohdassa mainitun rahoitusanalyytikon.

Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin henkilökohtaisen liiketoimen käsite. Henkilökohtaisella liiketoimella tarkoitetaan komission direktiivin 11 artiklan mukaisesti vaikuttavassa asemassa olevan kaupankäyntiä tai hänen lukuunsa tapahtuvaa kaupankäyntiä rahoitusvälineellä, jos henkilö toimii asemansa, toimensa tai tehtävänsä ulkopuolella, tai kaupankäynti tapahtuu vaikuttavassa asemassa olevan henkilön, hänen perheenjäsenensä tai hänen kanssaan muussa läheisessä suhteessa olevan lukuun, taikka sellaisen henkilön lukuun, jonka kaupankäynnin tuloksesta vaikuttavassa asemassa oleva saa muuta olennaista etua kuin kaupan toteuttamisesta saatavan maksun tai palkkion.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 2 kohtaa ja komission direktiivin 11 ja 12 artiklaa.

35 §. Tarkemmat määräykset toiminnan järjestämisestä. Pykälän mukaan Rahoitus-tarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 33 §:ssä tarkoitetusta toiminnan järjestämisestä ja 34 §:ssä tarkoitetuista henkilökohtaisista liiketoimista.

Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin II luvun toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia koskevan 1 jakson 5—10 artiklan ja 12 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset. Määräykset koskisivat toiminnan järjestämistä koskevia yleisiä vaatimuksia (5 artikla), säännösten noudattamisen valvontaa (6 artikla), riskienhallintaa (7 artikla), sisäistä tarkastusta (8 artikla), ylimmän johdon vastuuta (9 artikla) asiakasvalitusten käsittelyä (10 artikla), henkilökohtaisia liiketoimia koskevia järjestelyjä (12 artikla) ja toiminnan järjestämistä koskevia lisävaatimuksia, kun sijoituspalveluyritys laatii ja levittää sijoitustutkimuksia (25 artikla).

36 §. Liiketoimista ja palveluista säilytettävät tiedot. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi säilytettävä tiedot asiakkaan antamista rahoitusvälinettä koskevista toimeksiannoista, omaan tai asiakkaan lukuun suorittamistaan rahoitusvälineisiin liittyvistä liiketoimista ja muista asiakkaalle tarjoamista sijoituspalveluista. Tietojen avulla sijoituspalveluyritys voisi osoittaa, että se on täyttänyt toimeksiantoon liittyvät velvollisuutensa suhteessa asiakkaaseen. Tietoja olisi säilytettävä vähintään viisi vuotta. Sijoitus- tai oheispalvelusta tehty sopimus tai muut palvelun tarjoamista koskevat ehdot olisi säilytettävä vähintään asiakassuhteen keston ajan.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 6 kohdan mukaan sijoituspalvelu-yrityksen on huolehdittava siitä, että sen suorittamista palveluista ja liiketoimista pidetään kirjaa riittävällä tavalla, jotta toimivaltainen viranomainen voi valvoa direktiivissä säädettyjen vaatimusten noudattamista ja erityisesti varmistaa, että sijoituspalveluyritys on täyttänyt kaikki velvollisuutensa suhteessa asiakkaisiinsa. Tämän artiklakohdan täytäntöönpanosta annetun komission direktiivin 51 artiklan mukaan rahoitusvälineiden markkinat direktiivin ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden nojalla vaaditut tiedot on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan (1 kohdan ensimmäinen alakohta). Lisäksi tiedot, jotka koskevat palvelusopimukseen perustuvia sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan oikeuksia ja velvoitteita tai ehtoja, on säilytettävä vähintään asiakassuhteen keston ajan (1 kohdan toinen alakohta).

Pykälän 2 momentti olisi informatiivinen ja siinä viitattaisiin komission asetukseen, jonka 7 ja 8 artikla koskevat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanoa. Asetuksen 7 artiklassa säädetään asiakkaan toimeksiannoista ja omaisuudenhoitoon sisältyvistä kaupankäyntipäätöksistä ja 8 artiklassa toimeksiannon toteuttamisen jälkeen liiketoimista kirjattavista tiedoista. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi tarkemmat määräykset vähimmäistiedoista, jotka sijoituspalveluyrityksen on säilytettävä ja tietojen säilyttämistavasta. Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin 8 jakson tietojen säilyttämistä koskevan 51 artiklan 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset.

37 §. Puhelun tallentaminen. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi asiakkaan toimeksiannon todentamiseksi tallennettava rahoitusvälinettä koskevaan toimeksiantoon liittyvät puhelut niihin liittymiin ja niistä liittymistä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi asiakkaiden toimeksiantojen vastaanottamiseen. Sijoituspalveluyrityksen olisi tallennettava puhelu, jossa asiakas antaa rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon ja tietoja toimeksiantoa varten. Puhelujen tallentaminen on tärkeää sekä sijoituspalveluyritykselle että asiakkaalle, jotta tarvittaessa voidaan jälkikäteen todentaa toimeksiannon sisältö. Puhelujen tallentaminen olisi tärkeää myös arvopaperimarkkinalain 4 luvun menettelytapoja koskevien ja 5 luvun markkinoiden väärinkäyttöä koskevien säännösten viranomaisvalvonnan kannalta.

Pykälän 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen velvollisuutena olisi huolehtia siitä, että asiakkaalla on tieto puhelun tallentamisesta. Ehdotettu säännös parantaisi asiakkaan mahdollisuuksia selvittää puhelimitse tapahtunutta toimeksiantoa, josta muutoin olisi vaikea saada esimerkiksi reklamaatiotilanteessa tarvittavia todisteita.

Momentissa säädettäisiin puhelutallenteiden säilytysajasta. Puhelutallenteita olisi säilytettävä vähintään kaksi vuotta ja enintään niin kauan kuin toimeksiantoon liittyvien oikeuksien tai velvollisuuksien toteuttamiseksi on tarpeen. Puhelutallenteisiin, jotka muodostavat henkilötietolaissa tarkoitetun henkilörekisterin, sovelletaan muutoin henkilötietolakia (523/1999).

Komission direktiivin 51 artiklan 4 kohdan mukaan tietojen säilyttämistä koskevat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä komission direktiivin mukaiset velvoitteet eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta asettaa sijoituspalveluyrityksille velvoitteita, jotka koskevat asiakkaiden toimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista.

38 §. Asiakasvarojen säilyttäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 52 §:n 1 momenttia siten, että siinä mainittujen asiakkaan varojen sijasta pykälässä säädettäisiin asiakkaan rahavarojen ja muun omaisuuden säilyttämisestä. Asiakkaan rahavarojen ja muun omaisuuden säilyttämisestä olisi voimassa, mitä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 14 §:ssä säädetään. Voimassa olevassa 52 §:n 2 momentissa säädetty vaatimus varojen erillään pitämisestä sisältyisi edellä mainittuun arvopaperimarkkinalain säännökseen. Ehdotus ei merkitsisi asiallista muutosta sijoituspalveluyrityksen velvollisuuteen asiakasvarojen erillään pitämisestä.

39 §. Määräysvallan hankkiminen Euroopan talousalueen ulkopuolisessa yrityksessä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 15 b §:ää.

40 §. Ulkomaisen konsolidointiryhmän valvonta.Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 10 §:n 2 momenttia.

41 §. Osakkeiden ja osuuksien hankinnasta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 14 §:ää vastaavasti sijoituspalveluyrityksen ja omistusyhteisön omistusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan Rahoitus-tarkastukselle olisi tehtävä ilmoitus omistusosuuden hankinnasta, jos hankittava osuus olisi nykyisen viiden prosentin sijasta vähintään 10 prosenttia sijoituspalveluyrityksen tai omistusyhteisön osake- tai osuuspääomasta tai jos se tuottaisi vähintään 10 prosenttia sen osakkeiden tai osuuksien äänivallasta.

Jos osuutta lisättäisiin siten, että se kasvaisi vähintään 20, 33 tai 50 prosenttiin osake- tai osuuspääomasta tai tuottaisi vähintään samansuuruisen äänioikeuden taikka jos sijoituspalveluyrityksestä tai omistusyhteisöstä tulisi hankkivan yhteisön tytäryritys, hankinnasta olisi 2 momentin mukaan niin ikään ilmoitettava Rahoitustarkastukselle.

Pykälän 3—7 momentit vastaisivat voimassa olevan lain 14 §:n 3—7 momentteja. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 10 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

42 §. Hankinnan vastustaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 15 §:n 1 momenttia. Sen mukaan Rahoitustarkastus voisi kolmen kuukauden kuluessa 41 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen saatuaan kieltää osuuden hankinnan, jos omistaja ei olisi luotettava siten kuin 19 §:ssä säädetään. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 10 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan Rahoitustarkastus voisi kieltää osakkeen- tai osuudenomistajan hankkimia osakkeita tai osuuksia koskevan saannon merkitsemisen osake- ja osakasluetteloon, jos osuuden hankinta jätetään ilmoittamatta tai jos osuus on hankittu Rahoitustarkastuksen kiellosta huolimatta. Jos Rahoitustarkastus osuuden hankinnan jälkeen havaitsee osuuden omistuksen vakavasti vaarantavan sijoituspalveluyrityksen tai sen konsolidointiryhmän varovaisten ja terveiden liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan, Rahoitustarkastus voisi kieltää osuuden omistajalta oikeuden äänivallan käyttöön sijoituspalveluyrityksessä enintään vuodeksi kerrallaan.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan lain 15 §:n 3 momenttia.

43 §. Sijoituspalveluyrityksen ja omistusyhteisön johtaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti eräin tarkistuksin voimassa olevan lain 12 b §:n 1 momenttia. Säännöksessä ehdotetaan luotettavuutta koskevan vaatimuksen ulottamista hallituksen ja toimitusjohtajan ohella myös muuhun ylimpään johtoon. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaa tosiasiassa johtavien henkilöiden on oltava riittävän hyvämaineisia ja riittävän kokeneita, jotta voidaan varmistaa, että sijoituspalveluyritystä johdetaan terveiden ja järkevien liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti. Direktiivin mukaan ylimmällä johdolla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tosiasiassa johtavat sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaa. Muuhun ylimpään johtoon kuuluisi esimerkiksi henkilö, joka johtaa itsenäisesti sijoituspalveluyrityksen kannalta merkittävää toimintoa, kuten keskeistä liiketoiminta-aluetta.

Momentin mukaan yrityksen johdon tulisi johtaa sijoituspalveluyritystä ammattitaitoisesti sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Johtamiseen sisältyisi velvollisuus varmistua siitä, että noudatetaan toimintaa koskevia lakeja, säännöksiä ja määräyksiä, toimiluvan ehtoja ja yrityksen sisäisiä ohjeita ja toimintatapoja.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 12 b §:n 2 momenttia muutettuna siten, että myös muu 1 momentissa tarkoitettu ylin johto kuuluisi sen soveltamisalaan. Pykälässä säädettäisiin luotettavuuden vaatimuksesta yhdenmukaisesti ehdotetun 19 §:n kanssa.

Pykälän 3—5 momentit vastaisivat voimassa olevan lain 12 b §:n 3—5 momentteja muutettuina siten, että säännökset koskisivat myös muuta ylintä johtoa.

44 §. Sijoituspalveluyrityksen ja vakuutusyhtiön johdon erillisyys. Pykälä vastaisi voi-massa olevan lain 12 a §:ää.

5 luku Sijoituspalvelun tarjoamisen taloudelliset edellytykset

45 §. Vähimmäispääoma. Pykälässä säädettäisiin perustettavan sijoituspalveluyrityksen vähimmäispääomasta pääosin voimassa olevan lain 13 §:ää vastaavasti. Vähimmäispääomaa koskevat vaatimukset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä antaman direktiivin 2006/49/EY 5 ja 7—9 artiklan vaatimuksiin.

Pykälän 1 momentin yleissäännöksen mukaan sijoituspalveluyrityksen osakepääoman olisi oltava vähintään 730 000 euroa.

Pykälän 2 momentin mukaan sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoitus-palveluna vain toimeksiantojen välittämistä tai niiden toteuttamista, omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa tai liikkeeseenlaskun järjestämistä ja pitää hallussaan asiakasvaroja, osakepääoman olisi oltava vähintään 125 000 euroa.

Pykälän 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalvelua yksinomaan hyödykemarkkinoihin liittyvillä 4 §:n 3—5 kohdissa tarkoitetuilla johdannaissopimuksilla, 7 kohdassa tarkoitetuilla hinnanerosopimuksilla tai 8 kohdassa tarkoitetuilla johdannaissopimuksilla, osakepääoman olisi oltava vähintään 125 000 euroa. Vaatimus olisi yhdenmukainen toimeksiantojen välittämistä ja toteuttamista harjoittavaa sijoituspalveluyritystä koskevan pääomavaatimuksen kanssa. Säännös perustuisi kansalliseen harkintaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa ainoastaan sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen välittämistä ja jolla ei ole hallussaan asiakasvaroja, perustamispääomaa koskevasta vaatimuksesta. Tällaisella sijoituspalveluyritykseltä tulisi olla toiminnan aloittamishetkellä vähintään 50 000 euron osakepääoma tai kaikissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa voimassa oleva vastuuvakuutus niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista sijoituspalveluyritys olisi ehdotetun lain mukaan vastuussa. Vakuutuksen määrän olisi oltava vähintään 1 000 000 euroa vahinkoa kohti ja yhteensä 1 500 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti. Vaihtoehtoisesti sijoituspalveluyrityksellä voisi olla osakepääoman ja vastuuvakuutuksen yhdistelmä siten, että osakepääoma ja vakuutus yhdessä kattaisivat momentin 1 ja 2 kohdassa edellytetyn vastuun tason.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin 4 momentissa tarkoitettua palvelua tarjoavan sellaisen sijoituspalveluyrityksen vähimmäispääomavaatimuksesta, joka toimii myös vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettuna vakuutusmeklarina. Vakuutusmeklarina yrityksen on noudatettava edellä mainittua lakia ja sillä tulee myös olla ehdotetun lain mukainen vastuuvakuutus.

Pykälän 6 momentti olisi informatiivinen. Sen mukaan tilinhoitajayhteisönä tai tilinhoitajayhteisön asiamiehenä toimivan sijoituspalveluyrityksen oman pääoman määrästä säädetään arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa, selvitysosapuolena toimivan sijoituspalveluyrityksen osakepääoman määrästä arvopaperimarkkinalaissa ja säilytysyhteisönä toimivan sijoituspalveluyrityksen osakepääoman määrästä sijoitusrahastolaissa.

Pykälän 7 momentti vastaisi voimassa olevan lain 13 §:n 4 momenttia.

46 §. Taloudellisen aseman valvonta. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksiin sovellettaisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksiä, lukuun ottamatta siinä mainittuja poikkeuksia. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 31 §:ää.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin säännöksiä ei sovellettaisi 45 §:n 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuun sijoituspalveluyritykseen.

Pykälän 3 momentin mukaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 72 §:ää konsolidoidun taloudellisen aseman valvonnasta ei sovellettaisi sijoituspalveluyritykseen, jonka emoyritys on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys ja edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella.

6 luku Sijoittajien korvausrahasto

47 §. Korvausrahaston jäsenyys. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 32 §:n 1 momenttia. Momentin mukaan suojattavia saamisia olisivat voimassa olevassa pykälässä mainittujen käteisvarojen ja sijoituskohteiden sijasta sijoittajien rahavarat ja rahoitusvälineet. Muutos johtuu direktiivissä käytetystä terminologiasta. Rahavaroilla tarkoitettaisiin asiakasvaroja, joita ei ole sijoitettu rahoitusvälineisiin.

Momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen ei tarvitsisi kuulua korvausrahastoon, jos se tarjoaa sijoituspalveluna yksinomaan toimeksiantojen välittämistä tai sijoitusneuvontaa tai monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä, eikä sillä ole hallussaan tai hallinnoitavana asiakasvaroja. Ehdotus on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY sijoittajien korvausjärjestelmistä (korvausrahastodirektiivi) mukainen. Korvausrahastodirektiivi edellyttää sellaisen järjestelmän luomista, jolla katetaan saatavat, jotka aiheutuvat siitä, että sijoituspalveluyritys ei pysty maksamaan sijoittajille takaisin varoja, jotka se on sijoittajille velkaa tai jotka kuuluvat sijoittajille ja joita säilytetään niiden lukuun sijoitustoimien yhteydessä, taikka palauttamaan sijoittajille niille kuuluvia ja niiden lukuun sijoitustoimien yhteydessä säilytettäviä, hallinnoitavia tai hoidettavia rahoitusmarkkinavälineitä (2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta).

Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 32 §:n 2 ja 3 momenttia.

48 §. Korvausrahaston säännöt. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 35 §:ää.

49 §. Korvausrahaston hallinto. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 34 §:ää.

50 §. Korvausrahaston kannatusmaksu. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 36 §:ää siten tarkistettuna, että 3 momenttiin lisättäisiin viittaus osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annettuun lakiin (1504/2001).

51 §. Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön sivuliikkeen sekä ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttorin kannatusmaksu. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 37 §:ää.

52 §. Suojan piiriin kuuluvat. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 38 §:n 1 momenttia. Momentin mukaan suojan piiriin kuuluvalla sijoittajalla tarkoitettaisiin sijoittajaa, jolle on tarjottu sijoituspalvelua tai 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua säilytys- tai hoitopalvelua. Voimassa olevan lain mukaan suojan piiriin kuuluu myös sijoittaja, jolta sijoituspalveluyritys on sijoituspalvelun yhteydessä vastaanottanut 16 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja takaisinmaksettavia varoja. Koska ehdotetun 15 §:n mukaan sijoituspalveluyritys ei enää saisi vastaanottaa takaisinmaksettavia varoja tilille, tällaisen sijoittajan korvausrahastosuojasta säätäminen ei ole enää tarpeen. Nykyisen oikeuden takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen katsotaan olevan vastoin komission direktiivin 18 artiklaa, jossa säädetään sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta tallettaa saamansa asiakasvarat viipymättä tilille keskuspankkiin, direktiivin 2000/12/EY mukaiseen toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen, kolmannessa maassa toimiluvan saaneeseen pankkiin tai hyväksyttyyn rahamarkkinarahastoon.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 38 §:n 2 momenttia.

53 §. Korvausrahaston maksuvelvollisuuden alkaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 39 §:ää. Säännöksen 1 momentissa ei kuitenkaan ole enää tarpeen säätää voi-massa olevan lain 16 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun palvelun yhteydessä olevista varoista.

54 §. Korvattavat saamiset. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 40 §:ää.

55 §. Korvauksen maksaminen muusta rahastosta. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 33 §:ää.

56 §. Sijoittajien saamisten maksaminen. Pykälän 1—4 momentit vastaisivat voimassa olevan lain 42 §:n 1—4 momentteja siten muutettuna, että 1 momentissa ei enää säädettäisi sijoituspalveluyritysten yhteisvastuusta. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi lain 60 §:ssä.

Pykälän 5 momentissa oleva viittaus rikoslakiin muutettaisiin koskemaan muuttunutta rikoslakia.

57 §. Korvausrahaston takautumisoikeus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 41 §:ää.

58 §. Maksuvelvollisuuden alkamisesta ilmoittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 43 §:ää.

59 §. Sijoituspalveluyrityksen tiedottamisvelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 46 §:n 2—4 momentteja.

60 §. Korvausrahaston jäsenten yhteisvastuu. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 42 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

61 §. Korvausrahaston pääoma. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 44 §:n 1 momenttia.

62 §. Korvausrahaston varojen sijoittaminen ja maksuvalmius. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 44 §:n 2—4 momentteja.

63 §. Toimiluvan peruuttaminen ja sijoittajien saamiset. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 12 §:n 4 momenttia.

64 §. Korvausrahastosta erottaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 45 §:ää.

65 §. Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku. Pykälä vastaisi eräin tarkistuksin voimassa olevan lain 47 §:ää. Oikaisuvaatimuksesta annettuun Rahoitustarkastuksen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen.

66 §. Markkinointirajoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 46 §:n 1 momenttia.

7 luku Salassapito ja asiakkaan tunnistaminen

67 §. Salassapitovelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 48 §:n 1 ja 6 momenttia.

68 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin salassa pidettävistä tiedoista ja niiden luovuttamisesta. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 48 §:n 2—4 ja 7 momenttia.

69 §. Asiakkaan tunnistaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 49 §:ää.

8 luku Tilinpäätös ja tilintarkastus

70 §. Tilinpäätös, toimintakertomus ja osavuosikatsaus. Pykälän mukaan sijoituspalveluyrityksen tilinpäätökseen, toimintakertomukseen, osavuosikatsaukseen ja vuosikatsaukseen sovellettaisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain 146—157 §:n säännöksiä. Pykälä vastaisi eräin tarkistuksin voimassa olevan lain 21 §:n 1 ja 2 momenttia.

71 §. Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 26 §:ää. Momentissa olevat lakiviittaukset tarkistettaisiin koskemaan tilintarkastuslakia (459/2007) ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 158—160 §:ää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilintarkastajan velvollisuudesta antaa vähintään kerran vuodessa lausunto asiakasvarojen säilyttämiselle laissa ja arvopaperimarkkinalain 14 ja 15 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymisestä. Lausunto pitäisi toimittaa Rahoitustarkastukselle tiedoksi. Säännös vastaa komission direktiivin 20 artiklaa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että ulkoiset tilintarkastajat raportoivat vähintään vuosittain yrityksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohdan ja komission direktiivin asiakasvarojen suojaamista koskevan 3 jakson mukaisten järjestelyjen riittävyydestä.

9 luku Sivuliikkeen perustaminen ja palvelun tarjoaminen toiseen valtioon

72 §. Sivuliikkeen perustaminen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 17 §:n 1 momenttia siten tarkistettuna, että Rahoitustarkastukselle tehtävään ilmoitukseen liitettävät tiedot muutettaisiin vastaamaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tietoja. Momentti vastaa direktiivin 32 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoitus- ja oheispalveluja jäsenvaltioiden alueella sivuliikkeen perustamalla edellyttäen, että sivuliikkeen tarjoamat palvelut kuuluvat sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltiossa saaman toimiluvan piiriin.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 2 momenttia siten tarkistettuna, että Rahoitustarkastuksen olisi jätettävä ilmoitus tekemättä, jos se havaitsee, ettei sivuliikkeen perustaminen sen suunniteltu toiminta sekä sijoituspalveluyrityksen taloudellinen tilanne ja hallinto huomioon ottaen täytä sivuliikkeen perustamiselle asetettuja edellytyksiä. Säännös vastaa direktiivin 32 artiklan 3 ja 4 kohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin sijoituspalveluyritys voisi perustaa sivuliikkeen ja aloittaa liiketoiminnan toisessa jäsenvaltiossa. Tämä voisi tapahtua sen jälkeen, kun vastaanottavan jäsenvaltion Rahoitustarkastusta vastaavalta valvontaviranomaiselta on saatu ilmoitus asiasta tai, jos ilmoitusta ei ole saatu, kahden kuukauden kuluttua siitä, kun Rahoitustarkastus teki 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Momentti vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 6 kohtaa.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia.

Jos sijoituspalveluyritys käyttää toiseen Euroopan talousalueeseen kuin sen kotivaltioon sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä, tällainen sidonnaisasiamies rinnastettaisiin pykälän 5 momentin mukaan sivuliikkeeseen ja tähän sovellettaisiin soveltuvin osin 9 luvun sivuliikettä koskevia säännöksiä. Momentti vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 2 kohtaa.

73 §. Sivuliikkeen perustaminen valtioon, joka ei kuulu Euroopan talousalueeseen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 18 §:ää siten muutettuna, että 1 momentin mukaan lupahakemuksesta ei tarvitsisi enää pyytää Suomen Pankin lausuntoa. Rahoitustarkastuksen oikeus asettaa lupaan ehtoja kytkettäisiin toimintaa koskeviin, valvonnan kannalta välttämättömiin rajoituksiin ja ehtoihin.

74 §. Sivuliikkeen asiakkaiden saamisten turvaaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 19 a §:ää.

75 §. Sivuliikkeen lakkauttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 19 §:ää.

76 §. Palvelujen tarjoaminen toiseen valtioon. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 20 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti koskisi voimassa olevaa 20 §:n 2 momenttia vastaavasti vain Euroopan talousalueella tapahtuvaa palvelujen tarjontaa. Momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka aikoisi tarjota 5 §:n 1—7 kohdissa tarkoitettuja sijoituspalveluja tai sijoituspalveluja ja 15 §:n 1 momentin 1—7 kohdissa tarkoitettuja oheispalveluja Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion alueella, olisi ilmoitettava etukäteen Rahoitustarkastukselle, missä valtiossa ja miten se aikoo tarjota palveluja ja aikooko se käyttää sidonnaisasiamiehiä kyseisessä valtiossa. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa säädettäisiin 3 momentissa. Oheispalveluilla tarkoitettaisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan sallittuja oheispalveluja. Oheispalveluja saisi tarjota vain sijoituspalvelun yhteydessä.

Momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta toimittaa sijoituspalveluyrityksen ilmoitus kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta vastaanottavan valtion Rahoitustarkastusta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Sijoituspalveluyritys voisi aloittaa ilmoittamiensa palvelujen tarjoamisen kyseisessä valtiossa sen jälkeen, kun Rahoitustarkastus on tehnyt edellä mainitun ilmoituksen. Tätä ilmoitusmenettelyä olisi noudatettava myös silloin, kun sijoituspalveluyritys aikoo muuttaa toisessa Euroopan talousalueen valtiossa tarjoamiensa palvelujen valikoimaa. Momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi vastaanottavan valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä ilmoitettava tälle kohtuullisessa ajassa ne sidonnaisasiamiehet, joita sijoituspalveluyritys aikoo käyttää palvelujen tarjoamiseen kyseisessä valtiossa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 5 §:n 8 kohdassa tarkoitetun monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Sijoituspalveluyrityksen, joka aikoo tarjota toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneelle sijoituspalveluyritykselle, luottolaitokselle tai muulle henkilölle suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä kaupankäynnissä, olisi ilmoitettava tästä hyvissä ajoin etukäteen Rahoitustarkastukselle. Ilmoituksesta olisi käytävä ilmi tarkemmat tiedot siitä, missä ja miten mahdollisuutta käydä kauppaa aiotaan tarjota. Rahoitustarkastuksen on kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava saamansa tiedot sen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion Rahoitustarkastusta vastaavalle valvontaviranomaiselle, johon sijoittautuneelle sijoituspalveluyritykselle, luottolaitokselle tai muulle henkilölle sijoituspalveluyritys aikoo tarjota suoraa mahdollisuutta käydä kauppaa. Rahoitustarkastuksen olisi Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion Rahoitustarkastusta vastaavan valvontaviranomaisen pyynnöstä ilmoitettava viranomaiselle, mille siihen valtioon sijoittautuneelle sijoituspalveluyritykselle, luottolaitokselle tai muulle henkilölle sijoituspalveluyritys on myöntänyt kaupankäyntiosapuolen oikeudet.

Jos 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa Rahoitustarkastukselle toimitetuissa tiedoissa tapahtuu muutos, sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava siitä kirjallisesti Rahoitustarkastukselle. Ilmoitus olisi tehtävä viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista. Rahoitustarkastuksen olisi tehtävä muutoksesta ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Pykälän 2—4 momentit vastaavat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 31 artiklaa.

77 §. Kotipaikan siirto Euroopan talousalueeseen kuuluvaan toiseen valtioon. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 20 a §:ää.

78 §. Osallistuminen ulkomaisen eurooppayhtiön perustamiseen sulautumalla. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 20 b §:ää.

79 §. Korvausrahastoselvitys. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 20 c §:ää.

10 luku Vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset

80 §. Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 51 §:ää.

81 §. Sijoituspalvelurikos. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 53 §:ää. Voimassa olevasta pykälästä poiketen se, joka käyttäisi 16 §:n vastaisesti toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan sanaa pankkiiri tai pankkiiriliike, olisi tuomittava pykälässä tarkoitettuun rangaistukseen.

82 §. Sijoituspalvelurikkomus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 54 §:ää.

83 §. Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 55 §:ää.

84 §. Sijoituspalveluyrityksen omien osakkeiden hankinnan rahoittamista koskevien säännösten rikkominen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 56 b §:ää.

85 §. Sijoituspalveluyrityksen osakkeiden tai osuuksien hankintaa koskevien säännösten rikkominen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 56 c §:ää.

86 §. Sijoituspalveluyrityksen kirjanpitorikkomus.Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 56 a §:ää.

11 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

87 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantuloajankohdasta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2007. Lailla kumottaisiin voimassa oleva laki sijoituspalveluyrityksistä, jäljempänä vanha laki, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Jollei uudesta laista muuta johtuisi, sitä sovellettaisiin 2 momentin mukaan myös ennen sen voimaantuloa toimiluvan saaneeseen sijoituspalveluyritykseen.

Pykälän 3 momentin mukaan muuhun lainsäädäntöön jäävät viittaukset vanhaan lakiin koskisivat lain voimaantulon jälkeen uuden lain vastaavia säännöksiä.

Pykälän 4 ja 5 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain muuttamisesta annetun lain (135/2007) voimaantulosäännösten soveltamisesta uudessa laissa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin.

Pykälän 6 momentin mukaan lain voimaantullessa ratkaisematta olevan hakemuksen käsittelyyn sovellettaisiin uutta lakia.

Pykälän 7 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

88 §. Sijoituspalveluyrityksen toimilupa. Pykälään sisältyy toimilupaa koskeva siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen, jolla on vanhan lain nojalla myönnetty toimilupa, on haettava Rahoitustarkastukselta toimiluvan vahvistamista kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Sijoituspalveluyritys voi jatkaa vanhan lain nojalla myönnetyn toimilupansa mukaista vanhan lain 3 §:ssä tarkoitettujen sijoituspalvelujen ja vanhan lain 16 §:ssä tarkoitettujen oheispalvelujen tarjoamista siihen saakka, kun toimiluvan vahvistamista koskeva päätös on tehty.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä sellaisen toiminnan osalta, jota ehdotetaan luvanvaraiseksi sijoituspalveluksi uudessa laissa. Tällainen toiminta olisi joko lopetettava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta tai sille olisi haettava toimilupa. Momentti koskisi muuta henkilöä kuin 1 momentissa tarkoitettua yritystä, jolla uuden lain voimaantullessa ei ole vanhan lain mukaista toimilupaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain voimaan tullessa ratkaisematta olevien hakemusten käsittelystä jo ennen lain voimaantuloa.

89 §. Asiakastilit. Pykälässä säädettäisiin asiakasvarojen vastaanottamisen lopettamisesta ja varojen palauttamisesta. Sijoituspalveluyritys ei enää saisi ottaa vastaan asiakkaalta takaisinmaksettavia varoja, koska tätä ei ehdoteta sijoituspalveluyritykselle sallituksi oheispalveluksi. Ehdotettu muutos perustuu komission antaman täytäntöönpanodirektiivin säännöksiin asiakasvarojen säilyttämisestä ja tallettamisesta.

90 §. Sijoituspalveluyrityksen vähimmäispääoma. Pykälä sisältäisi sijoituspalveluyritysten vähimmäispääomaa koskevan siirtymäsäännöksen.

91 §. Sijoittajien korvausrahaston säännöt. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jolla korvausrahaston säännöt saatettaisiin vastaamaan uutta lakia.

1.2 Laki arvopaperimarkkinalain muuttamisesta

1 luku Yleisiä säännöksiä

1 §. Lain soveltamisalaa koskevan säännöksen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että se kattaa myös monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisen.

Pykälän 5, 6 ja 8 momentissa oleviin säännösviittauksiin tehtäisiin luvun 4 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuvat tarkistukset.

Pykälän 7 momentissa oleviin säännösviittauksiin tehtäisiin lain 4 lukuun ehdotetuista muutoksista johtuvat tarkistukset.

Pykälään lisättäisiin ulkomaisiin sijoituspalvelujen tarjoajiin sovellettaviin lakeihin viittaava 11 momentti. Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen toiminnasta Suomessa säädetään laissa ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa. Lain mukaan ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä sijoituspalvelun ammattimaisesta tarjoamisesta ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista laissa säädetään. Tähän lakiin sekä lakiin ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa ja lakiin ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa ehdotetaan esityksessä tehtäväksi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät muutokset.

Pykälän 11 momentin mukaan arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun ulkomaiseen arvopaperinvälittäjään sovellettavista lain säännöksistä säädetään ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa annetussa laissa, ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annetussa laissa ja ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa.

Säännös olisi informatiivinen ja koskisi ulkomaista sijoituspalveluyritystä, ulkomaista luotto- ja rahoituslaitosta, joka toimilupansa mukaan tarjoaa sijoituspalveluja, sekä sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa harjoittava ulkomaista rahastoyhtiötä.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan sijoituspalveluyritys ja luottolaitos, joka toimilupansa mukaan tarjoaa sijoituspalveluja, voivat kotivaltionsa toimivaltaisen viranomaisen myöntämän toimiluvan nojalla tarjota vapaasti sijoituspalveluja ja niiden yhteydessä oheispalveluja Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion alueella edellyttäen, että palvelut kuuluvat sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen toimiluvan piiriin (31 artiklan 1 kohta). Tällainen sijoituspalveluyritys ja luottolaitos kuuluvat niille toimiluvan myöntäneen valtion toimivaltaisen viranomaisen valvontaan. Sijoituspalveluyritys ja luottolaitos voivat tarjota toisen jäsenvaltion alueella sijoitus- ja oheispalveluja myös perustamalla sivuliikkeen edellyttäen, että sivuliikkeen tarjoamat palvelut kuuluvat asianomaisen sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen kotivaltiossa saaman toimiluvan piiriin (32 artiklan 1 kohta). Sen valtion viranomainen, jossa sivuliike sijaitsee, vastaa siitä, että sivuliikkeen tarjoamat palvelut ovat direktiivin 19, 21, 22, 25, 27 ja 28 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien mukaiset (32 artiklan 7 kohta). Ulkomainen arvopaperinvälittäjä, joka tarjoaa sijoitus- ja oheispalveluja sivuliikkeen välityksellä Suomessa, kuuluu mainituissa artikloissa tarkoitetun toiminnan osalta Rahoitustarkastuksen valvontaan. Mainitut direktiivin artiklat ehdotetaan pantavaksi täytäntöön lain 1 ja 4 lukuun otettavin säännöksin ja lailla sijoituspalveluyrityksistä.

3 §. Säännöksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisen kaupankäynnin määritelmää. Muutoksella saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan mukainen säännellyn markkinan käsite.

Voimassa oleva määritelmä perustuu jakoon kaupankäyntiin pörssilistalla ja muuhun julkiseen kaupankäyntiin. Esityksen mukaan markkinapaikkoja koskevan sääntelyn rakenne muutettaisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaiseksi. Direktiivi jakaa markkinapaikat kahteen tyyppiin, säänneltyihin markkinoihin ja monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin. Direktiivin säänneltyjä markkinoita koskeva sääntely kohdistuu ensisijaisesti eurooppalaisiin arvopaperi- ja johdannaispörsseihin ja muihin niihin verrattaviin markkinapaikkoihin.

Säännellyn markkinan käsite on Euroopan yhteisön sääntelyssä keskeinen. Monien muiden uusien Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman mukaisten rahoitusmarkkinadirektiivien, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö), direktiivin 2003/71/EY arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta, direktiivin 2004/25/EY julkisista ostotarjouksista sekä direktiivin 2004/109/EY säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta, soveltaminen riippuu merkittävästi siitä, onko rahoitusväline otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Lisäksi yhteisön IFRS-sääntelyä (englanniksi International Financial Reporting Standards) sovellettaessa on merkitystä sillä, onko yhtiön arvopapereita kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla.

Ehdotuksen mukaan julkisen kaupankäynnin määritelmä ei enää olisi kiinteästi sidoksissa viralliseen pörssilistaan, jota koskeva yhteisötason sääntely on peräisin vuodelta 1979 ja sittemmin valtaosin korvattu Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman mukaisilla direktiiveillä. Lisäksi pörssilistaa koskevat säännökset määrittävät eräät listaustehtävät viranomaistoiminnaksi ja niiden taustalla on oletus arvopaperipörssistä kansallisena suljettuna ja voittoa tavoittelemattomana jäsenten omistamana yhteisönä. Tällainen sääntely soveltuu varsin huonosti nykyiseen eurooppalaiseen markkinapaikkarakenteeseen, jossa pörssit ja muut vastaavat kaupankäyntijärjestelmät ovat yksityisessä omistuksessa olevia osakeyhtiömuotoisia ja voittoa tavoittelevia sekä monesti itsekin listautuneita toimijoita.

Direktiivin johdanto-osan 6 perustelukappaleessa esitetyn mukaisesti kaupankäynnin järjestämisen tapa on jätetty joustavaksi ja riippumattomaksi valitusta kaupankäyntijärjestelmän toimintaa koskevasta tekniikasta. Julkisen kaupankäynnin järjestäjän ei tarvitse ylläpitää teknistä järjestelmää osto- ja myynti-intressien yhteen saattamiseksi. Kaupankäynti voi olla täysin sähköistä tai sitä voidaan myös järjestää arvopaperinvälittäjien fyysistä läsnäoloa vaativalla markkinapaikalla. Keskeistä on, että julkiselle kaupankäynnille on laadittu säännöt, joissa määrätään muun muassa jäsenyyteen, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen, kaupankäyntiin ja raportointiin liittyvistä oikeuksista ja velvoitteista.

Säännöksessä sanamuoto "saatetaan yhteen ostajien ja myyjien osto- ja myyntitarjouksia" ilmaisee direktiivin tavoitteen, jonka mukaan kaupankäynnin järjestäjä on varsinaisista kaupan osapuolista erillinen toimija. Säänneltynä markkinana tai monenkeskisenä kaupankäyntijärjestelmänä ei direktiivin mukaan pidetä sellaista kaupankäyntiä, jossa kaupankäynnin järjestäjä tai jokin muu taho tulee jokaiseen kauppaan vastapuoleksi. Sen sijaan kaupankäynnin järjestäjä voi toimia riskittömänä keskusvastapuolena kaupan selvityksessä. Mitään vähimmäismäärää ostajia ja myyjiä määritelmä ei kuitenkaan edellytä.

Ostajien ja myyjien tarjouksilla tarkoitetaan säännöksessä tavanomaiseen tapaan sitovia tarjouksia. Tarjouskehotuksilla tarkoitetaan direktiivin mukaisesti kaikkia muita sitomattomia tahdonilmaisuja. Määritelmä sisältää siten myös kaupankäyntimenettelyt, joissa tahdonilmaisun antajalta edellytetään erikseen vielä esimerkiksi tahdonilmaisun perusteella vastapuolen tekemän tarjouksen hyväksymistä. Edellytyksenä kuitenkin on, että kaupankäyntimenettelyssä ostajat ja myyjät saatetaan yhteen niin, että tuloksena on sitova kauppa kaupankäynnin sääntöjen mukaisesti. Sellaiset järjestelyt, joissa vain julkaistaan tarjouksia tai tarjouskehotuksia ja joissa ostaja ja myyjä sopivat sitovasta kaupassa menettelyissä, joita julkaisumenettelyn säännöt eivät kata, eivät täytä määritelmää. Tällä on tarkoitus erottaa määritelmän mukaiset kaupankäyntimuodot passiivisista ilmoitustauluista ja muista pelkistä tarjousten ilmoitusjärjestelyistä. Samasta syystä määritelmän ulkopuolelle jäävät myös niin sanotut pelkät tarjousten välitysjärjestelmät (englanniksi order routing).

On huomattava, että määritelmä ei edellytä julkiselta kaupankäynniltä itsenäistä hinnan-muodostusta. Myös sellainen kaupankäyntimenettely, jossa kaupat toteutetaan esimerkiksi muulla markkinapaikalla toteutuneilla hinnoilla, täyttää määritelmän. Julkisen kaupankäynnin avoimuudesta säädetään erikseen. Määritelmän mukaista kaupankäyntiä ei tarvitse järjestää jatkuvana kaupankäyntinä. Menettely, jossa esimerkiksi kerran päivässä järjestetään huutokauppa, täyttää määritelmän.

3 a §. Säännös olisi uusi ja sisältäisi monenkeskisen kaupankäynnin määritelmän. Pykälän 1 momentilla saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdan monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän määritelmä arvopapereiden osalta. Monenkeskinen kaupankäynti olisi julkisesta kaupankäynnistä eroava arvopapereiden kaupankäynnin muoto. Toisin kuin julkista kaupankäyntiä, monenkeskistä kaupankäyntiä saisivat arvopaperipörssin lisäksi järjestää arvopaperinvälittäjät.

Edellä luvun 3 §:n perusteluissa julkisen kaupankäynnin teknisestä järjestämistavasta todettu koskisi myös monenkeskistä kaupankäyntiä. Direktiivissä säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäynnin määritelmät on laadittu pitkälti yhdenmukaisiksi. Tosin monenkeskisen kaupankäynnin määritelmässä ei edellytetä toiminnan säännöllisyyttä.

Monenkeskistä kaupankäyntiä koskeva sääntely merkitsee muutosta arvopaperimarkkinalain markkinapaikkasääntelyyn. Muutoksen myötä julkiselle kaupankäynnille voisi paremmin edellytyksin syntyä vaihtoehtoisia kaupankäynnin muotoja, kun arvopaperinvälittäjät voisivat perustaa kilpailevia markkinapaikkoja. Myös arvopaperipörssit voisivat nykyistä joustavammin ottaa kaupankäynnin kohteeksi uusia arvopapereita.

Kaupankäynnin kohteeksi voitaisiin ottaa hyvin erityyppisiä arvopapereita. Monenkeskisessä kaupankäynnissä voitaisiin käydä kauppaa esimerkiksi sellaisilla arvopapereilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena julkisessa kaupankäynnissä tai muulla direktiivin tarkoittamalla säännellyllä markkinalla. Arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi myös ilman liikkeeseenlaskijan hyväksyntää, mutta tällöin kaupankäynnin järjestäjä ei saisi asettaa liikkeeseenlaskijalle velvoitteita monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää kohtaan. Kauppaa voitaisiin käydä myös sellaisten liikkeeseenlaskijoiden arvopapereilla, jotka eivät aikaisemmin ole olleet järjestäytyneen kaupankäynnin kohteena. Tällaisia liikkeeseenlaskijoita voisivat olla esimerkiksi pienet ja keskisuuret yksityiset osakeyhtiöt.

4 §. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan sisältyvä arvopaperipörssin määritelmä muutettaisiin vastaamaan luvun 3 §:n uutta julkisen kaupankäynnin määritelmää. Momentin 2 kohdassa määriteltäisiin sijoituspalvelu ja 3 kohdassa oheispalvelu viittaamalla sijoituspalveluyrityksistä annettavaan lakiin.

Momentin 4 kohdassa olevaan arvopaperinvälittäjän määritelmään sisältyvät säännösviittaukset tarkistettaisiin koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä ja lakia luottolaitostoiminnasta. Ulkomaista arvopaperinvälittäjää koskevista säännöksistä otettaisiin maininta 1 §:n 11 momenttiin.

Pörssivälittäjän määritelmää kohdassa 5 muutettaisiin vastaamaan lain 3 lukuun ehdotettuja muutoksia. Kohdan 6 meklarin määritelmä vastaisi voimassa olevaa oikeutta.

Kohdassa 7 määriteltäisiin meklarilista, jota monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi pitää tietyistä arvopapereista. Meklarilistasta ja sille otettavista arvopapereista säädettäisiin erikseen ehdotetussa uudessa 3 a luvussa.

Pykälän uuteen 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmä. Määritelmä olisi direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa säädetyn kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmän mukainen. Määritelmässä viitattaisiin lisäksi komission täytäntöönpanoasetukseen, jonka 21 artiklassa säädetään tarkemmin perusteista, joilla arvopaperinvälittäjän toimintaa pidetään määritelmän mukaisesti suunnitelmallisena, toistuvana ja järjestelmällisenä. Komission asetuksen 21 artiklassa säädetään määritelmän lisäksi menettelystä, jota arvopaperinvälittäjän on noudatettava silloin, kun se lakkaa toimimasta sisäisenä toteuttajana, sekä viranomaisen velvollisuudesta varmistua, että sisäisistä toteuttajista osakkeilla julkistetaan lista siten kuin siitä asetuksessa säädetään.

Pykälän 4 momentissa oleva ammattimaisen asiakkaan määritelmä vastaisi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä olevaa ammattimaisen asiakkaan määritelmää. Ammattimaisella asiakkaalla tarkoitetaan asiakasta, jolla on riittävästi kokemusta, tietämystä ja asiantuntemusta itsenäisten sijoituspäätösten tekemiseen ja niistä aiheutuvien riskien asianmukaiseen arviointiin.

Momentin 1—5 kohdassa tarkoitetut yhteisöt olisivat jo lain nojalla ammattimaisia asiakkaita. Ammattimaisia asiakkaita olisivat 1 kohdan mukaan yhteisöt, joilla on oltava toimilupa tai joiden toimintaa rahoitusmarkkinoilla koskee lakiin perustuva sääntely. Momentin 1 kohdan a—g alakohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut yhteisöt vastaavat pääosin voimassa olevan lain 1 luvun 4 §:n 4 momentin 1—6 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä.

Momentin 1 kohdan h alakohdan mukaan ammattimaisia asiakkaita olisivat ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 §:n 3 momentin 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut yhteisöt, i alakohdan mukaan yritykset, jotka omaan lukuunsa ostavat ja myyvät yksinomaan hyödykkeitä ja johdannaissopimuksia, joiden kohde-etuus on hyödyke, ja j alakohdan mukaan muut yhteisösijoittajat. Viimeksi mainittuja muita yhteisösijoittajia olisivat muun muassa erilaiset erityisrahoitusyhtiöt, joihin ei sovelleta luottolaitostoiminnasta annettua lakia, kuten valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain (443/1998) mukainen valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj ja Teollisen yhteistyön rahasto Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetun lain (291/1979) mukainen kehitysrahoitusyhtiö Teollisen yhteistyön rahasto Oy (FINNFUND). Säännös kattaisi myös edellä mainittuja oikeushenkilöitä vastaavat ulkomaiset oikeushenkilöt, jotka voivat olla Euroopan talousalueeseen kuulu-vasta valtiosta tai muusta kolmannesta valtiosta.

Momentin 1 kohdan g alakohdan mukaan eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitetut eläkesäätiöt ja vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetut eläkekassat olisivat ammattimaisia asiakkaita. Eläkesäätiölaissa tarkoitetut eläkesäätiöt ja vakuutuskassalaissa tarkoitetut eläkekassat ovat voineet saada voimassa olevan 4 §:n 4 momentin 8 ja 9 kohdan nojalla ammattimaisen sijoittajan aseman. Eläkekassojen ja -säätiöiden on katsottu muodostavan kooltaan ja arvopaperimarkkinoiden tuntemukseltaan varsin heterogeenisen ryhmän, minkä vuoksi niitä ei ole pidetty ammattimaisina sijoittajina suoraan lain nojalla. Lakiin perustuvan toiminnan ja niiden sijoitustoiminnan huomioon ottaen ne ovat kuitenkin rinnastettavissa työeläkevakuutusyhtiöihin.

Momentin 2 kohdan mukaan siinä mainitut kokovaatimukset täyttävät suuret yritykset olisivat ammattimaisia asiakkaita. Momentin 3 kohdan mukaan voimassa olevassa lainsäädännössä mainittujen julkisyhteisöjen lisäksi myös suomalainen kunta ja kuntayhtymä sekä ulkomaisen valtion alueelliset hallintoyksiköt olisivat ammattimaisia asiakkaita.

Momentin 5 kohdassa tarkoitettuja yhteisösijoittajia olisivat muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimiluvan nojalla toimintaa harjoittavat tai säännellyt yhteisösijoittajat. Näitä olisivat muun muassa osakeyhtiöt, jotka pääasiallisena toimintanaan harjoittavat rahoitusvälineisiin sijoittamista ja jotka eivät ole 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä.

Momentin 6 kohdassa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän mahdollisuudesta kohdella muuta kuin 1—5 kohdassa tarkoitettua asiakasta tämän pyynnöstä ammattimaisena asiakkaana edellyttäen, että säännöksessä mainitut perusteet täyttyvät ja noudatetaan 4 a §:n 5 momentissa säädettyä menettelyä. Pyynnön johdosta arvopaperinvälittäjän olisi riittävän laajasti arvioitava asiakkaan asiantuntemusta, kokemusta ja tietämystä suunniteltujen liiketoimien tai palvelujen osalta voidakseen varmistua, että asiakkaalla on valmiudet tehdä itsenäisiä sijoituspäätöksiä ja ymmärtää niihin liittyvät riskit. Arvioinnissa vähintään kahden seuraavista kolmesta edellytyksestä tulee täyttyä. Edellytyksenä olisi, että asiakas on toteuttanut huomattavan suuria liiketoimia kyseisillä markkinoilla keskimäärin kymmenen kertaa neljännesvuodessa viimeksi kuluneen neljän vuosineljänneksen aikana, asiakkaan sijoitussalkun arvo on yli 500 000 euroa tai asiakas työskentelee tai on työskennellyt rahoitusalalla ammattimaisesti vähintään vuoden tehtävässä, joka edellyttää tietämystä suunnitelluista liiketoimista ja palveluista. Jos arvopaperinvälittäjä arvioinnin perusteella voi katsoa, että asiakkaalla on valmiudet tehdä itsenäisesti sijoituspäätöksiä ja tämä ymmärtää niihin liittyvät riskit, se voi kohdella asiakasta ammattimaisena asiakkaana.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin II liitteen I kohdan ensimmäisen alakohdan 1—4 kohtaa ja II kohdan 1 kohtaa.

Pykälän 5 momentti olisi uusi ja sisältäisi ei-ammattimaisen asiakkaan määritelmän. Tällaisella asiakkaalla tarkoitettaisiin muuta kuin pykälän 4 momentissa määriteltyä ammattimaista asiakasta.

Voimassa olevassa 5 momentissa oleva kokeneen sijoittajan määritelmä tarkistettaisiin 1, 3, 5 ja 6 kohdan osalta vastaamaan 4 momenttiin ehdotettuja muutoksia. Tarkistukset eivät tarkoita asiallista muutosta määritelmään, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/71/EY arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta, jäljempänä esitedirektiivi. Momentti siirtyisi samalla pykälän 6 momentiksi ja sitä seuraavat momentit 7—11 momenteiksi. Momenteissa 7 ja 8 olevat säännösviittaukset tarkistetaan.

Pykälän 10 momentin säännöstä kotivaltion valinnasta tarkennettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan i alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Tämä direktiivi on pantu täytäntöön 15 päivänä helmikuuta 2007 voimaan tulleella lailla arvopaperimarkkinalain muuttamisesta (152/2007). Momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että kotivaltion valinta rajoitettaisiin koskemaan Euroopan talousalueeseen kuuluvia valtioita, joissa liikkeeseenlaskijan arvopaperit on otettu julkisen kaupankäynnin tai sitä Euroopan talousalueella vastaavan kaupankäynnin kohteeksi tai jossa on liikkeeseenlaskijan yhtiöoikeudellinen kotipaikka. Rajauksella tarkennettaisiin kotivaltion valintaa koskevia edellytyksiä.

Asiakkaan luokittelu ja asiakkaan asemasta sopiminen

4 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle tämän luokittelusta ammattimaiseksi asiakkaaksi tai ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi. Tämä on tarpeen sijoittajansuojaa turvaavien menettelytapasäännösten ja sijoittajan korvausrahastosuojan kohdentamiseksi oikeaan sijoittajaryhmään kuuluvalle asiakkaalle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle, että tällä on oikeus pyytää asiakasluokittelun muuttamista. Arvopaperinvälittäjän olisi myös selvitettävä asiakkaalle, mikä vaikutus luokittelun muuttamisella on asiakkaan asemaan. Nämä tiedot olisi annettava asiakkaalle pysyvällä tavalla. Pysyvällä tavalla tarkoitetaan tapaa, jonka avulla asiakas voi säilyttää hänelle henkilökohtaisesti osoitetut tiedot sekä tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina tai siten, että asiakkaalle henkilökohtaisesti osoitetut tiedot ovat saatavissa arvopaperinvälittäjän sivuilla sähköisessä tietoverkossa asianmukaisen ajan. Jos tiedot annetaan asiakkaalle muulla pysyvällä tavalla kuin kirjallisesti edellytyksenä olisi, että tietojen antaminen kyseisellä muulla tavalla on asianmukaista arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välisen liiketoimen toteuttamisen yhteydessä ja asiakas on kirjallisen tavan sijasta valinnut tietojen toimittamisen muulla pysyvällä tavalla.

Tietojen antaminen sähköisessä tietoverkossa olisi asianmukaista arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välisen liiketoimen toteuttamisen yhteydessä, jos asiakkaalla on säännöllinen pääsy tietoverkkoon ja asiakas on osoittanut tämän esimerkiksi antamalla sähköpostiosoitteensa liiketoiminnan toteuttamista varten. Tietojen olisi oltava asiakaan saatavilla asianmukaisen ajan, toisin sanoen jatkuvasti niin pitkän ajan, kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan niihin tutustumiseen.

Ehdotus vastaa komission direktiivin 2 artiklan 2 kohtaa, 3 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 28 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain nojalla ammattimaisena pidettävän asiakkaan mahdollisuudesta tulla kohdelluksi ei-ammattimaisena asiakkaana. Momentin mukaan arvopaperinvälittäjä voisi kohdella 4 §:n 4 momentin 1—5 kohdan nojalla ammattimaisena pidettävää asiakasta tämän pyynnöstä ei-ammattimaisena asiakkaana. Asiakkaan vastuulla olisi pyytää ei-ammattimaisen asiakkaan kohtelua, jos asiakas katsoo, ettei sillä ole riittävää kokemusta ja tietämystä arvioida tai hallita palveluun tai liiketoimeen liittyviä riskejä. Asiakkaan kohtelusta ei-ammattimaisena asiakkaana olisi sovittava kirjallisesti. Sopimuksesta olisi käytävä ilmi, sovelletaanko sitä yhteen tai useampaan palveluun tai liiketoimeen taikka yhteen tai useaan erityyppiseen arvopaperiin tai liiketoimeen.

Pykälän 4 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi ilmoitettava 1 luvun 4 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle yritykselle ennen palvelun tarjoamista, että sitä kohdellaan saatavilla olevien tietojen perusteella ammattimaisena asiakkaana, jos tämän kanssa ei toisin sovita. Asiakkaalle olisi myös ilmoitettava, että se voi pyytää tällaista sopimusta varmistaakseen kattavamman sijoittajansuojan.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin II liitteen I kohdan toista, kolmatta ja neljättä alakohtaa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin menettelystä tilanteessa, jossa ei-ammattimainen asiakas haluaa itseään kohdeltavan 4 §:n 4 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna ammattimaisena asiakkaana joko yleisesti tai tietyn sijoituspalvelun tai liiketoimen tai liiketoimi- tai arvopaperityypin osalta. Asiakkaan olisi kirjallisesti pyydettävä arvopaperinvälittäjältä ammattimaisen asiakkaan kohtelua. Ennen kuin arvopaperinvälittäjä voi hyväksyä pyynnön, sen on toteutettava kaikki kohtuullisina pidettävät toimenpiteet varmistaakseen, että asiakas täyttää 4 §:n 4 momentin 6 kohdassa asetetut vaatimukset. Arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava asiakkaalle, ettei tämä ammattimaisena asiakkaana kuulu 4 luvussa tarkoitettujen menettelytapasäännösten suojan ja sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetun sijoittajien korvausrahastosuojan piiriin. Asiakkaan olisi puolestaan ilmoitettava arvopaperinvälittäjälle, että tämä on tietoinen menettelytapasäännösten suojan ja korvausrahastosuojan menettämisestä. Ilmoitukset on tehtävä kirjallisesti.

Asiakkaalla, joka on pyytänyt itseään kohdeltavan ammattimaisena asiakkaana, olisi oikeus peruuttaa pyyntönsä. Peruuttamisessa tulisi noudattaa soveltuvin osin vastaavaa menettelyä kuin ammattimaisen asiakkaan aseman saamisessa.

Pykälän 6 momentin mukaan arvopaperinvälittäjällä olisi oltava sisäiset ohjeet asiakkaiden luokittelusta ja siinä noudatettavasta menettelystä. Ammattimaisten asiakkaiden vastuulla olisi ilmoittaa arvopaperinvälittäjälle muutoksista, jotka voivat vaikuttaa niiden luokitukseen. Jos arvopaperinvälittäjä saa tietää, ettei asiakas enää täytä alkuperäisiä edellytyksiä, joihin ammattimaisen asiakkaan luokittelu on perustunut, sen olisi toteutettava tarpeelliset toimet.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin II liitteen II kohdan 2 kohtaa.

Liiketoimet hyväksyttävän vastapuolen kanssa

4 b §. Pykälässä säädettäisiin arvopaperinvälittäjän liiketoimista hyväksyttävän vastapuolen kanssa ja määriteltäisiin hyväksyttävä vastapuoli. Pykälän 1 momentin mukaan arvopaperinvälittäjä, joka harjoittaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettua toimeksiantojen välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista tai kaupankäyntiä omaan lukuun, voisi toteuttaa liiketoimia hyväksyttävän vastapuolen kanssa ilman että liiketoimiin olisi sovellettava 4 luvun 2 ja 3—6 §:ssä säädettyjä sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia velvollisuuksia. Vaikka arvopaperinvälittäjä voisi suorittaa kyseisiä liiketoimia mainittuja velvollisuuksia noudattamatta, sen olisi suoritettava liiketoimi hyväksyttävän vastapuolen kanssa kuitenkin rehellisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan etujen mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin hyväksyttävä vastapuoli. Hyväksyttäviä vastapuolia olisivat 4 §:n 4 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut ammattimaiset asiakkaat. Hyväksyttävä vastapuoli olisi myös 4 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettu yritys, joka on antanut suostumuksensa siihen, että sitä kohdellaan hyväksyttävänä vastapuolena. Kyseinen asiakas voisi antaa suostumuksensa yleissuostumuksena tai erikseen kunkin liiketoimen osalta. Hyväksyttävä vastapuoli olisi myös 4 §:n 4 momentin 6 kohdassa tarkoitettu ammattimaisena asiakkaana kohdeltava yritys, joka on pyytänyt, että sitä kohdellaan hyväksyttävänä vastapuolena. Viimeksi mainittua yritystä olisi pidettävä hyväksyttävänä vastapuolena kuitenkin vain sellaisissa palveluissa ja liiketoimissa, joiden osalta sitä voidaan pitää ammattimaisena asiakkaana.

Pykälän 3 momentin mukaan asiakkaalla, joka luokitellaan hyväksyttäväksi vastapuoleksi 2 momentin 1 kohdan nojalla, olisi kuitenkin oikeus pyytää 1 momentissa mainittujen säännösten soveltamista sen kanssa tehtäviin liiketoimiin joko yleisesti tai tietyn liiketoimen osalta. Kyseisiä asiakkaita ovat 4 §:n 4 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut ammattimaiset asiakkaat. Jos arvopaperinvälittäjä suostuu asiakkaan pyyntöön, sen olisi kohdeltava asiakasta ammattimaisena asiakkaana. Jos tällainen asiakas lisäksi pyytää, että sitä kohdellaan ei-ammattimaisena asiakkaana, olisi pyynnön käsittelyyn sovellettava 4 a §:n 3 momentissa säädettyä menettelyä.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 24 artiklan 1—3 kohtaa ja komission direktiivin 28 artiklan 1 kohtaa ja 50 artiklaa.

Kokeneita sijoittajia koskeva rekisteri

4 c §. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 1 luvun 4 a §:ää.

2 luku Arvopaperien markkinointi, liikkeeseenlasku ja tiedonantovelvollisuus

4 e §. Pykälän 1 momentissa säädetty julkistamisvaatimus korvattaisiin vaatimuksella esitteen ja sen täydennysten antamisesta yleisön saataville. Voimassa oleva säännös perustuu esitedirektiivin 2003/71/EY 17 artiklaan, joka koskee esitteiden yhteisönlaajuista hyväksyntää, ja 19 artiklan 3 kohtaan, joka koskee esitteen laatimiskieltä.

Esitedirektiivissä säädetään julkistamisesta, jolla tarkoitetaan liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla ottamista hakevan osapuolen velvollisuutta toimittaa hyväksytty esite kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja esitteen asettamista yleisön saataville mahdollisimman nopeasti tai artiklassa säädetyssä ajassa (14 artiklan 1 kohta). Tätä vastaavasta esitteen toimittamisvelvollisuudesta Rahoitustarkastukselle säädetään 2 luvun 4 §:n 7 momentissa.

Liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva ei ole velvollinen toimittamaan esitettä Rahoitustarkastukselle esitedirektiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla silloin, kun esite on hyväksytty muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Esitedirektiivin 14 artiklan 1 kohta huomioon ottaen momentissa edellytetty julkistaminen voidaan tulkita vaatimukseksi esitteen toimittamisesta Rahoitustarkastukselle silloin, kun esite on hyväksytty muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, mikä on vastoin esitedirektiiviä. Tämän vuoksi momenttia selvyyden vuoksi tarkistettaisiin siten, että julkistamisen sijasta siinä säädettäisiin esitteen ja sen täydennysten antamisesta yleisön saataville.

6 §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että tilinpäätös ja toimintakertomus sekä tilintarkastuskertomus edellytetään julkistettavaksi aina välittömästi, jos tilintarkastaja antaa muun kuin tilintarkastuslain (459/2007) 15 §:n 3 momentissa tarkoitetun vakiomuotoisen lausunnon tai esittää suorittamansa tilintarkastuksen perusteella tilintarkastuslain 15 §:n 4 momentissa tarkoitetun huomautuksen. Voimassa olevaan momenttiin sisältyvä luettelo tilanteista, joissa julkistaminen on tehtävä välittömästi, poistettaisiin ja korvattaisiin yleissäännöksellä. Tarkistus johtuu uudesta tilintarkastuslaista.

3 luku Julkinen kaupankäynti

1 §. Arvopaperipörssitoiminnan luvanvaraisuus.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssitoiminnan luvanvaraisuudesta. Säännös vastaisi voimassa olevan 3 luvun 1 §:ää. Arvopaperipörssitoiminnan toimiluvanvaraisuus perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 36 artiklaan, jonka 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä säännellyn markkinan toimilupa vain niille järjestelmille, jotka noudattavat direktiivin säännöksiä.

2 §. Toiminimi.Pykälässä säädettäisiin muita yhteisöjä kuin arvopaperipörssiä koskevasta kiellosta käyttää arvopaperipörssin toiminimeä. Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 2 a §:ää.

3 §. Toimiluvan myöntäminen.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin toimiluvan myöntämisestä. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 1 a §:ää. Säännökset toimilupahakemuksen sisällöstä annettaisiin kuitenkin valtiovarainministeriön asetuksella vastaavalla tavalla kuin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kohdalla. Pykälällä ja sen nojalla annettavalla asetuksella pantaisiin samalla täytäntöön rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 36 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta.

Pykälän 2 momentti korvaisi voimassa olevassa 3 luvun 2 §:n ensimmäisessä virkkeessä säädetyt arvopaperipörssin yleiset toimilupaedellytykset. Säännöksessä ei lueteltaisi tyhjentävästi kaikkia toimilupaan ja arvopaperipörssin sääntöihin liittyviä vaatimuksia, vaan niistä säädettäisiin tarkemmin muualla 3 luvussa. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 36 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

Säännöksen 3 ja 4 momentti sisältäisivät samanlaiset säännökset arvopaperipörssin perustaja- ja omistajakontrollista kuin ehdotetaan otettavaksi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 19 §:ään.

Pykälän 5 ja 6 momentti vastaisivat 3 luvun voimassa olevan 2 §:n 2 ja 3 momenttia.

Säännöksen 7 momentin mukaan valtiovarainministeriöllä olisi valtuudet asettaa toimilupaan arvopaperipörssin liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Ministeriöllä on vastaava valtuus myös voimassa olevan 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan, mutta siinä ministeriön päätösvaltaa ei ole rajoitettu vain valvonnan kannalta välttämättömiin rajoituksiin ja ehtoihin.

Pykälän 8 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jona arvopaperipörssi voi aloittaa toimintansa. Momentilla muutettaisiin toimilupasääntely tältä osin luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevaa sääntelyä vastaavaksi.

4 §. Toimiluvan myöntäminen eurooppayhtiölle. Pykälä vastaisi voimassa olevan 3 luvun 2 §:n 4 momenttia.

5 §. Toimiluvan ilmoittaminen rekisteröitäväksi. Säännös olisi laissa uusi, ja sillä yhdenmukaistettaisiin arvopaperipörssin toimiluvan rekisteröintiä koskevat säännökset vastaamaan säännöksiä muiden toimilupien rekisteröinnistä. Ehdotus perustuu kaupparekisterilain (129/1979)18 b §:n säännökseen.

6 §. Osakkeiden hankinnasta ilmoittaminen.Säännös vastaisi voimassa olevan 3 luvun 2 d §:ää. Pykälän 1 momentissa säädetty ilmoitusvelvollisuuden alaraja muutettaisiin kuitenkin yhdenmukaiseksi luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevan vastaavan sääntelyn kanssa korottamalla se yhteen kymmenesosaan yhdestä kahdeskymmenesosasta. Pykälällä saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 38 artiklan 2 kohdan säännökset niin sanotusta omistajakontrollista niin, että sääntely olisi yhdenmukainen sen kanssa, mitä direktiivin 10 artiklan mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 41 §:ssä.

7 §. Hankinnan vastustaminen.Pykälä vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 2 e §:ää. Säännös tarkistettaisiin kuitenkin sanamuodoltaan yhdenmukaiseksi sijoituspalveluyritysten omistajakontrollissa sovellettavien säännösten kanssa. Pykälällä saatettaisiin voimaan samalla direktiivin 38 artiklan 1 ja 3 kohdat kuitenkin niin, että sääntely olisi yhdenmukaista sen kanssa, mitä sijoitus-palveluyrityksistä ehdotetaan direktiivin 10 artiklan mukaisesti säädettäväksi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 42 §:ssä.

8 §. Arvopaperipörssin sidonnaisuus. Säännöksellä yhdenmukaistettaisiin arvopaperipörssin merkittäviä sidonnaisuuksia koskeva sääntely muiden rahoitusmarkkinoilla toimiluvanvaraista toimintaa harjoittavien yritysten kanssa. Voimassa olevassa laissa ei ole lainkaan arvopaperipörssin merkittäviä sidonnaisuuksia koskevia säännöksiä.

9 §. Kotipaikan siirto Euroopan talousalueella.Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 7 §:ää.

10 §. Sulautuminen Euroopan talousalueella.Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 7 a §:ää.

11 §. Toimiluvan peruuttaminen.Pykälän 1 momentti vastaisi, momentin 5 kohtaan tehtyä tarkennusta lukuun ottamatta, voimassa olevaa 3 luvun 2 c §:n 1 momenttia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 36 artiklan 5 kohta.

Pykälän 2 momentin säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 2 c §:n 2 momenttia. Siihen lisättäisiin kuitenkin valtiovarainministeriölle velvollisuus antaa arvopaperipörssille mahdollisuus korjata puutteet toiminnassa ennen peruutuspäätöksen tekemistä. Lisäksi momentista poistettaisiin perustuslain 21 §:n kannalta ongelmallisena voimassa olevaan lakiin sisältyvä mahdollisuus siihen, että ministeriö voisi kiireellisyyden vuoksi tehdä päätöksen toimiluvan peruuttamisesta kuulematta arvopaperipörssiä.

Pykälän 3 momentti sisältäisi säännöksen arvopaperipörssin toimiluvan peruuttamisesta tilanteessa, jossa arvopaperipörssi on päättänyt lopettaa pörssitoiminnan harjoittamisen.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriön oikeudesta antaa määräyksiä siitä, miten toiminnan lopettamisen 1 momentin nojalla tulisi tapahtua. Pykälän 5 momentin mukaan valtiovarainministeriön olisi ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta rekisteriviranomaiselle.

12 §. Arvopaperipörssitoiminnan keskeyttäminen.Pykälässä säädettäisiin valtiovarainministeriön oikeudesta keskeyttää arvopaperipörssin toiminta. Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 5 §:ää. Sen 2 momenttia, jossa säädetään arvopaperipörssin oikeudesta itse keskeyttää toimintansa enintään viikon ajaksi, ei kuitenkaan tarpeettomana enää otettaisi uuteen lakiin. Tilanteista, joissa arvopaperipörssin olisi oma-aloitteisesti keskeytettävä pörssissä tapahtuva kaupankäynti, otettaisiin tarvittavat määräykset arvopaperipörssin sääntöihin.

Valtiovarainministeriön päätöstä toiminnan keskeyttämisestä ei enää voitaisi tehdä olemaan voimassa toistaiseksi. Voimassa oleva arvopaperimarkkinalain säännös on perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta tältä osin ongelmallinen. Tästä syystä valtiovarainministeriön päätöksessä olisi asetettava keskeytykselle määräaika. Säännöstä on näin rajattunakin pidettävä arvopaperipörssin valvonnan kannalta riittävänä.

Rahoitustarkastuksen valtuudesta määrätä kaupankäynnin keskeyttämisestä yksittäisellä arvopaperilla säädettäisiin 7 luvun 1 a §:ssä

13 §. Arvopaperipörssin toiminta. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 3 §:ää. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kuitenkin kaupankäyntimuotojen uudistamisesta johtuva tekninen muutos. Lisäksi siihen otettaisiin täydennys, jonka mukaan arvopaperipörssi voisi harjoittaa julkiseen ja monenkeskiseen kaupankäyntiin, arvopaperien vaihdantaan ja säilytykseen liittyviin tietojenkäsittelypalveluihin tai arvopaperi- ja rahoitusmarkkinoiden kehittämiseen liittyviin koulutus- ja tiedotuspalveluihin läheisesti liittyvää toimintaa. Arvopaperipörssi voisi esimerkiksi tarjota jäsenilleen palveluja arvopaperipörssin ulkopuolisten osakekauppatietojen julkistamiseksi, mutta ei esimerkiksi luvanvaraisia sijoituspalveluja.

14 §. Arvopaperipörssin säännöt.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin säännöistä. Lähtökohtana olisi voimassa oleva 3 luvun 4 §, mutta säännöstä muutettaisiin vastaamaan luvun uutta rakennetta ja rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä.

Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset arvopaperipörssin viranomaisvahvisteisten sääntöjen vähimmäissisällöstä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 39 artiklan 1 kohdan d alakohta. Valtiovarainministeriön vahvistamissa säännöissä voisi kuitenkin olla muitakin määräyksiä, jotka eivät välittömästi liity julkiseen kaupankäyntiin.

Momentin 1 kohdan mukaan säännöissä olisi oltava tarkemmat määräykset siitä, miten julkinen kaupankäynti arvopaperipörssissä tapahtuu. Kysymys on esimerkiksi sellaisista kaupankäyntimenettelyä koskevista perusratkaisuista kuin käydäänkö markkinapaikalla kauppaa sitovilla tarjouksilla vai tarjouskehotuksilla, käydäänkö kauppaa jatkuvasti vai määräajoin järjestettävissä huutokaupoissa ja voiko julkisessa kaupankäynnissä lisäksi toteuttaa myös niin sanottuja sopimuskauppoja (englanniksi negotiated transactions). Kohta edellyttäisi sääntöihin kirjattavaksi vain kaupankäynnin pääpiirteet. Yksityiskohtaisemmat määräykset kaupankäynnistä pörssi voisi antaa alemmanasteisissa säännöissä ja ohjeissa, jotka eivät luonnollisesti voisi olla ristiriidassa pykälässä tarkoitettujen sääntöjen kanssa. Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Voimassa olevassa laissa edellytetty sääntöihin otettava maininta siitä, milloin kaupankäynti tapahtuu, on kuitenkin poistettu liian yksityiskohtaisena.

Momentin 2 kohdan mukaan säännöissä olisi oltava määräykset siitä, miten ja millä perusteilla arvopaperi otetaan julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Tällä saatettaisiin voi-maan direktiivin 40 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta. Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Lisäksi säännöissä olisi oltava tarkemmat määräykset siitä, miten ja millä perusteilla kaupankäynti arvopaperilla voidaan keskeyttää tai lopettaa.

Momentin 3 kohta vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohtaa, kuitenkin niin, että säännös koskisi vain arvopaperien liikkeeseenlaskijoita.

Momentin 4 kohdan mukaan säännöissä olisi oltava määräykset siitä, miten ja millä perusteilla pörssivälittäjän ja muun arvopaperipörssissä toimivan oikeudet myönnetään ja peruutetaan. Kohdalla saatettaisiin voimaan direktiivin 42 artiklan 1 kohta.

Momentin 5 kohta vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohtaa, kuitenkin niin, että säännös koskisi vain pörssivälittäjiä ja muita arvopaperipörssissä toimivia. Säännöksellä saatettaisiin voimaan direktiivin 42 artiklan 2 kohta.

Momentin 6 kohta vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 1 momentin 6 kohtaa.

Momentin 7 kohdassa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta ottaa sääntöihin määräyksiä sellaisista kurinpitoseuraamuksista, joita voitaisiin määrätä sääntöjen rikkomisesta. Säännös korvaisi voimassa olevan 3 luvun 4 §:n 1 momentin 7 kohdan, jonka mukaan sääntöihin on otettava määräykset siitä, miten arvopaperipörssille lain mukaan kuuluvat valvontatehtävät toteutetaan. Ei ole tarkoituksenmukaista, että sääntöihin otettaisiin määräyksiä vain pörssiin itseensä kohdistuvista valvontatehtävistä. Arvopaperi-pörssin valvontatehtävästä säädettäisiin erikseen luvun 22 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan arvopaperipörssin säännöt vahvistaisi, voimassa olevaa lakia vastaavasti, valtiovarainministeriö. Säännöt olisi vahvistettava, jos ne ovat arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiset ja jos saadun selvityksen perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että ne turvaavat luotettavan ja tasapuolisen julkisen kaupankäynnin. Vahvistamispäätös ei siten perustuisi tarkoituksenmukaisuusharkintaan, vaan olisi sidottua oikeusharkintaa. Muuten sääntely vastaisi voimassa olevaa 3 luvun 4 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentin säännökset hakemuksen käsittelystä vastaisivat voimassa olevia 3 luvun 4 §:n 2 momenttiin asiasta otettuja säännöksiä.

Pykälän 4 momentin säännös vastaisi voimassa olevan 3 luvun 4 §:n 3 momenttia. Säännös valtiovarainministeriön toimivallasta puuttua jälkeenpäin sääntöjen sisältöön on kuitenkin tarkistettu vastaamaan pykälän 2 momentin sanamuotoa.

15 §. Taloudelliset toimintaedellytykset. Säännöksen 1 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä arvopaperipörssiltä vaadittavista riittävistä taloudellisista toimintaedellytyksistä. Momentilla saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 39 artiklan f alakohta.

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin uusi säännös arvopaperipörssin osakepääomalta edellytettävästä 730 000 euron vähimmäismäärästä. Määrä olisi direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdenmukainen monenkeskistä kaupankäyntiä järjestävältä sijoituspalveluyritykseltä edellytettävän vähimmäisosakepääoman kanssa.

16 §. Arvopaperipörssin johtaminen.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin johtamisesta. Arvopaperipörssin johdolta säännöksen mukaan edellytettävät vaatimukset olisivat yhdenmukaiset sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten johdolta edellytettävien vastaavien vaatimusten kanssa. Pykälän 1—4 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 37 artikla.

Pykälän 5 momentin mukaan säännöksiä sovellettaisiin myös sellaiseen yhteisöön, jonka määräysvallassa arvopaperipörssi on. Sääntely on tarpeen arvopaperipörssitoiminnan luotettavuuden varmistamiseksi, koska tällainen yhteisö voi tosiasiassa ohjata arvopaperipörssin toimintaa.

17 §. Arvopaperipörssin toiminnan järjestäminen.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin toiminnan luotettavasta järjestämisestä samaan tapaan kuin ehdotetussa sijoituspalveluyrityksistä annettavassa laissa sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisestä. Pykälällä saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 39 artiklan a, b ja c alakohdat. Lisäksi direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvopaperipörssin, joka järjestää monenkeskistä kaupankäyntiä, on täytettävä direktiivin 13 artiklan nojalla sijoituspalveluyrityksille asetetut vaatimukset.

Säännöksen 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus oikeutettaisiin antamaan tarkempia määräyksiä arvopaperipörssin toiminnan luotettavasta järjestämisestä. Määräyksenanto-valtuutta ei voida sijoituspalveluyrityksiä koskevan vastaavan valtuuden tapaan perustaa suoraan direktiivin täytäntöönpanodirektiiviin, mutta käytännössä kysymys olisi samankaltaisesta teknisluonteisesta ja vähämerkityksellisestä sääntelystä. Rahoitustarkastuksen antamien määräysten olisikin säännöksen mukaan soveltuvin osin vastattava sijoituspalveluyrityksiä koskevia vastaavia määräyksiä.

18 §. Henkilökohtaiset liiketoimet.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssille samanlainen velvollisuus toteuttaa riittävät toimenpiteet arvopaperipörssissä vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden henkilökohtaisten liiketoimien varalta kuin sijoituspalveluyritysten osalta säädettäisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 34 §:n 1 momentissa.

Säännöksen 3 momentissa Rahoitustarkastus oikeutettaisiin antamaan tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista henkilökohtaisista liiketoimista. Määräyksenantovaltuutta ei voida sijoituspalveluyrityksiä koskevan vastaavan valtuuden tapaan perustaa suoraan direktiivin täytäntöönpanodirektiiviin, mutta käytännössä kysymys olisi samankaltaisesta teknisluonteisesta ja vähämerkityksellisestä sääntelystä. Rahoitustarkastuksen määräysten olisikin soveltuvin osin vastattava sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain nojalla sijoituspalveluyrityksille annettavia vastaavia määräyksiä.

19 §. Velvollisuus toimittaa jäljennöksiä eräistä asiakirjoista.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin ja määräysvallan arvopaperipörssistä omaavan yhteisön velvollisuudesta toimittaa Rahoitustarkastukselle jäljennökset tilinpäätösasiakirjoista, tilintarkastuskertomuksista ja arvopaperipörssin yhtiökokousten pöytäkirjoista. Velvollisuudesta toimittaa asiakirjoja valvontaviranomaiselle on perustuslakivaliokunnan mukaan säädettävä lailla (PeVL 67/2002 vp). Tarkemmat määräykset jäljennösten toimittamisesta Rahoitustarkastus voisi antaa Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla.

20 §. Kaupankäynnin julkisuus.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa tietoja julkisesta kaupankäynnistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa yleisölle tietoja tarjouksista tai tarjouskehotuksista ja kaupoista asianomaisessa arvopaperipörssissä julkisen kaupankäynnin kohteena olevilla muilla arvopapereilla kuin osakkeilla. Säännös korvaisi voimassa olevan 3 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen arvopaperipörssin velvollisuuden ottaa pörssin sääntöihin määräyksiä kaupankäynnin julkisuudesta. Tietojen julkistamisvelvollisuus koskisi vain niitä tarjouksia tai tarjouskehotuksia, jotka pörssivälittäjät tai muut arvopaperipörssissä toimivat ovat tehneet asianomaisen pörssin julkisen kaupankäynnin piirissä. Samalla tavalla velvollisuus julkistaa tietoja kaupoista koskisi vain asianomaisen arvopaperipörssin julkisessa kaupankäynnissä toteutettuja kauppoja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa tietoja osto- ja myyntitarjouksista tai tarjouskehotuksista osakkeilla, jotka ovat julkisen kaupankäynnin kohteena asianomaisessa pörssissä, eli kaupankäynnin niin sanotusta kauppaa edeltävästä läpinäkyvyydestä (pre-trade transparency). Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 44 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta. Momenttiin ei ole otettu nimenomaisia säännöksiä julkistettavista tiedoista, julkistamisen ajankohdasta eikä tavasta, koska niistä säädetään tarkemmin komission asetuksessa. Siihen ei ole myöskään otettu direktiivin 44 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan säännöstä, jonka mukaan säännelty markkina voi kohtuullisin kustannuksin ja syrjimättömällä tavalla antaa tietojen julkistamiseen käyttämänsä järjestelyt myös kauppojen sisäisten toteuttajien saataville. Tämä mahdollisuus käy ainakin osin välillisesti ilmi myös komission asetuksen 30 artiklasta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksista 2 momentissa tarkoitettuun kaupankäyntiä edeltävään läpinäkyvyyteen. Säännös perustuu direktiivin 44 artiklan 2 kohtaan. Valtuutta myöntää poikkeuksia ei kuitenkaan osoitettaisi toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin mukaisesti vaan poikkeuksista säädettäisiin lailla. Säännöksessä viitattaisiin komission asetukseen, jonka 18 ja 20 artiklassa säädetään tarkemmin poikkeusten edellytyksistä eli siitä, millaisia markkinamalleja ja tarjoustyyppejä poikkeus koskee (18 artikla) ja minkä kokoisia tarjouksia ei tarvitse julkistaa (20 artikla). Arvopaperipörssi voisi kuitenkin päättää noudattaa ylläpitämässään julkisessa kaupankäynnissä komission asetusta laajempia julkistamisvaatimuksia.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa mahdollisimman reaaliaikaisesti tietoja toteutuneista osakekaupoista eli kaupankäynnin niin sanotusta kaupan jälkeisestä läpinäkyvyydestä (post-trade transparency). Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta. Säännökseen ei ole otettu kohdan mukaisia säännöksiä julkistettavista tiedoista, julkistamisen ajankohdasta eikä tavasta, koska niistä säädetään komission asetuksessa. Siihen ei myöskään ole otettu direktiivin 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan säännöstä, jonka mukaan säännelty markkina voi kohtuullisin kustannuksin ja syrjimättömällä tavalla antaa tietojen julkistamiseen käyttämänsä järjestelyt myös sijoituspalveluyritysten saataville, jotta ne voisivat julkistaa tietoja osakekaupoista säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella. Tämä mahdollisuus käy ainakin osin välillisesti ilmi myös komission asetuksen 30 artiklasta.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeus 4 momenttiin sisältyvästä arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa tiedot kaupoista mahdollisimman reaaliaikaisesti. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 45 artiklan 2 kohdan kaksi ensimmäistä virkettä, mutta niistä poiketen valtuutta myöntää poikkeus ei osoitettaisi toimivaltaiselle viranomaiselle vaan asiasta säädettäisiin lailla. Samalla viitattaisiin komission asetukseen, jossa säädetään tarkemmin, kuinka viiveiden pituudet määräytyvät kullekin osakkeelle kaupan koon perusteella, sekä muista lykkäämisen edellytyksistä. Arvopaperipörssi voisi luonnollisesti päättää noudattaa tiukempia vaatimuksia ylläpitämässään julkisessa kaupankäynnissä.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin vielä, että ennen kuin arvopaperipörssi voi päättää käyttää 5 momentissa tarkoitettua poikkeusmahdollisuutta, sen on saatava valtiovarain-ministeriön lupa järjestelyille, joilla tietojen julkistamisen lykkääminen mahdollistetaan. Järjestelyt voivat arvopaperipörssin sääntöjen ohella kohdistua esimerkiksi tietojärjestelmiin. Järjestelyistä olisi tiedotettava yleisölle. Säännökset perustuvat direktiivin 45 artiklan 2 kohdan kolmanteen virkkeeseen.

21 §. Kauppojen selvitys.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 39 artiklan e alakohdan mukaisesti arvopaperipörssin velvollisuudesta järjestää julkisessa kaupankäynnissä tehtyjen kauppojen selvitys. Säännöksessä edellytetyllä asianmukaisella järjestämisellä tarkoitetaan esimerkiksi tietoteknisiä ja muita järjestelyjä, joilla direktiivin tarkoittamalla tavalla varmistetaan, että julkisessa kaupankäynnissä syntyneet velvoitteet määritetään ja toteutetaan oikea-aikaisesti. Arvopaperipörssillä voi olla tässä tarkoitettuja järjestelyjä useiden selvitysyhteisöjen tai selvitys- ja talletuslaitosten kanssa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden mukaisesti arvopaperipörssi voisi arvopaperikaupoista johtuvien velvoitteiden määrittämiseksi ja toteuttamiseksi käyttää myös muuta selvitys- tai talletuslaitosta kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua selvitysyhteisöä. Lainkohdasta johtuisi, että arvopaperipörssi voisi selvittää kaikki kaupat tai osan niistä muussa kuin arvopaperimarkkinalain tarkoittamassa selvitysyhteisössä. Suomessa toimii tällä hetkellä ainoastaan yksi selvitysyhteisö, Suomen Arvopaperikeskus Oy, joten arvopaperipörssin valintamahdollisuudet kohdistuvat käytännössä vastaavantyyppisiin ulkomaisiin yhteisöihin. Muun kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun selvitysyhteisön käyttämisen edellytyksenä olisi, että arvopaperipörssin ja selvitys- ja talletuslaitosten välillä on sellaiset yhteistoimintajärjestelyt, kuten tehokkaat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet, joiden käyttö ei vaaranna julkisen kaupankäynnin luotettavuutta.

Ehdotettu säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 46 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa kieltää säänneltyä markkinaa käyttämästä myös muuta kuin kotimaista selvitysyhteisöä, keskusvastapuolta tai selvitysjärjestelmää.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta ilmoittaa Rahoitustarkastukselle ja Suomen Pankille muutoksista 1 momentissa tarkoitetuissa järjestelyissä. Ilmoitus on tarpeen 4 momentissa säädetyn kieltovaltuuden vuoksi.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin direktiivin 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ala-kohdan mukaisesti, että Rahoitustarkastus voisi kieltää järjestelyn ulkomaisen selvitysyhteisön kanssa vain, jos se todennäköisesti vaarantaisi julkisen kaupankäynnin luotettavuuden.

22 §. Arvopaperipörssin valvontatehtävät.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa 3 luvun 6 §:n 1 kohtaa vastaavalla tavalla arvopaperipörssille kuuluvista arvopaperipörssitoiminnan valvontatehtävistä. Viittaus arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä arvopaperipörssin sääntöjen noudattamisen valvontaan viittaisi varsinaisen kaupan-käynnin valvonnan lisäksi liikkeeseenlaskijoiden valvontaan, esimerkiksi liikkeeseenlaskijoiden tiedonantovelvollisuuksien valvontaan ensi- ja jälkimarkkinoilla.

Säännöksen 1 momentilla saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 43 artiklan 1 kohdan säännökset varsinaisen kaupankäynnin valvonnasta. Lisäksi saatettaisiin voimaan 40 artiklan 4 kohdan säännökset kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta säännellylle markkinalle ja direktiivin 40 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiset säännökset liikkeeseenlaskijoiden tiedonantovelvollisuuden valvonnasta.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 6 §:n 3 kohtaa. Säännös perustuu direktiivin 43 artiklan 2 kohtaan. Artiklan edellyttämä pörssin velvollisuus avustaa väärinkäytösten tutkinnassa toteutuisi sitä kautta, että Rahoitustarkastuksella on oikeus saada arvopaperipörssiltä esimerkiksi kaikki markkinavalvonnan kannalta tarpeelliset tiedot.

23 §. Kaupankäynnin keskeyttäminen.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta keskeyttää kaupankäynti arvopaperilla. Kysymys olisi poikkeuksellisesta, esimerkiksi kaupankäynnin lopettamista edeltävästä pitempiaikaisesta keskeyttämisestä. Tästä syystä säännökseen ei ole otettu 3 luvun 6 §:n 5 kohtaan nyt sisältyvää mahdollisuutta keskeyttää kaupankäynti pelkästään arvopaperin hinnanmuodostukseen vaikuttavan seikan vuoksi. Lyhytaikaisista kaupankäyntitauoista ei säädettäisi lain tasolla, vaan niistä voitaisiin ottaa määräyksiä arvopaperipörssin sääntöihin. Pykälän 1 momentti vastaisi muuten asiallisesti voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuuksista julkistaa keskeyttämispäätös ja ilmoittaa siitä Rahoitustarkastukselle.

Lainsäädännön selkeyden vuoksi pykälän 3 momentissa viitattaisiin lain 7 luvun 1 a §:ään sisältyvään säännökseen Rahoitustarkastuksen oikeudesta keskeyttää julkinen kaupankäynti arvopaperilla.

Säännöksillä pantaisiin täytäntöön kaupankäynnin keskeyttämisen osalta direktiivin 41 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

24 §. Arvopaperipörssitoiminnan ulkoistaminen.Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin toiminnan ulkoistamisesta. Sääntely vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 12, 29 ja 30 §:ään otettavaksi ehdotettuja säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toiminnan ulkoistamisesta. Arvopaperipörssi ei voisi kuitenkaan ulkoistaa ydintoimintoaan, julkisen kaupankäynnin järjestämistä.

Rahoitustarkastus voisi antaa tarkempia määräyksiä arvopaperipörssin toiminnan ulkoistamisesta. Tavoitteena on, että ulkoistamista koskeva sääntely olisi rahoitusmarkkinoilla toimivien palveluntarjoajien osalta mahdollisimman yhdenmukainen. Rahoitustarkastuksen määräystenantovaltuutta ei voida arvopaperipörssin osalta kuitenkaan kytkeä suoraan direktiivin täytäntöönpanodirektiiviin samalla tavalla kuin sijoituspalveluyritysten kohdalla. Käytännössä kysymys olisi kuitenkin samanlaisesta teknisestä ja vähämerkityksellisestä sääntelystä. Rahoitustarkastuksen määräysten olisikin soveltuvin osin vastattava sijoituspalveluyrityksille ulkoistamisesta annettavia määräyksiä.

25 §. Pörssivälittäjä ja muu arvopaperipörssissä toimiva.Pykälään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset oikeudesta osallistua julkiseen kaupankäyntiin. Säännös vastaa pitkälti voimassa olevan 3 luvun 6 a §:ää. Osallistumista koskevista tarkemmista edellytyksistä päättäisi arvopaperipörssi. Määräykset edellytyksistä olisi sisällytettävä pörssin viranomaisvahvisteisiin sääntöihin.

Mainitun 6 a §:n 1 momentin mukaan arvopaperipörssin on myönnettävä pörssivälittäjän oikeudet hakijalle, joka täyttää laissa ja arvopaperipörssin säännöissä asetetut vaatimukset ja jolla on kiinteä toimipaikka Suomessa. Pykälän 1 momentilla laajennettaisiin pörssivälittäjien oikeuksien saamiseen mahdollisten välittäjien piiri koskemaan myös sellaiset Euroopan talousalueella toimiluvan saaneet arvopaperinvälittäjät, joilla ei ole sivuliikettä Suomessa. Säännös olisi direktiivin 33 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti pörssiä velvoittava.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kotipaikan omaavan muun henkilön kuin arvopaperinvälittäjän mahdollisuudesta osallistua julkiseen kaupankäyntiin. Osallistumisoikeuden myöntäminen olisi harkinnanvaraista ja arvopaperipörssi voisi siten esimerkiksi säännöissään määrätä, ottaako se muita kuin arvopaperinvälittäjiä jäseniksi. Voimassa olevasta laista poiketen muu arvopaperipörssissä toimiva voisi olla myös luonnollinen henkilö. Lisäksi momentissa säädettäisiin tarkemmin, millä edellytyksillä muille henkilöille kuin arvopaperinvälittäjille voidaan myöntää muun arvopaperipörssissä toimivan oikeudet. Säännös vastaa direktiivin 42 artiklan 3 kohtaa.

Pykälän 3 momentti sisältäisi nyt arvopaperimarkkinalain 3 luvun 6 a §:n 2 momenttiin sisältyvää säännöstä vastaavan säännöksen välittäjän tai muun arvopaperipörssissä toimivan oikeuksien myöntämisestä Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta tulevalle arvopaperinvälittäjälle. Momentti kattaa myös sellaiset arvopaperinvälittäjät, joilla ei ole sivuliikettä Suomessa. Säännöksen piiriin otettaisiin myös sellaiset muut henkilöt kuin arvopaperinvälittäjät, joilla ei ole kotipaikkaa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Säännöksen 4 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 6 a §:n 3 momenttia.

Pykälän 5 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohtaan sisältyvää säännöstä pörssivälittäjän ja muun arvopaperipörssissä toimivan oikeuksien myöntämisestä ja peruuttamisesta ilmoittamisesta Rahoitustarkastukselle. Ilmoitusvelvollisuuden vuoksi ei ole tarpeellista ottaa lakiin säännöstä toimittaa direktiivin 42 artiklan 7 kohdan edellyttämällä tavalla Rahoitustarkastukselle säännöllisesti luettelo pörssivälittäjistä ja muista kaupankäynnin osapuolista.

26 §. Pörssivälittäjän ja muun arvopaperipörssissä toimivan oikeus valita selvitysyhteisö. Pykälässä säädettäisiin pörssivälittäjän ja muuan arvopaperipörssissä toimivan oikeudesta käyttää kauppojen toteutusvaiheessa myös muuta kuin arvopaperipörssin valitsemaa selvitysyhteisöä. Lainkohdasta johtuisi, että pörssivälittäjän tai muun arvopaperi-pörssissä toimivan ei olisi välttämättä oltava selvitysosapuolena siinä selvitysyhteisössä, jonka kanssa arvopaperipörssillä on rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin tarkoittamat järjestelyt. Edellytyksenä oikeuden käyttämiselle olisi, että valittujen järjestelmien yhteistoiminta on siten järjestetty, että julkisen kaupankäynnin luotettavuus ei vaarannu. Lainkohta perustuisi direktiivin 34 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltion on velvoitettava säännelty markkina tarjoamaan jäsenille ja markkinaosapuolille oikeus nimetä selvitysjärjestelmä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pörssivälittäjien ja muiden arvopaperipörssissä toimivien velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen aikomuksestaan käyttää kauppojen toteutukseen muita kuin pykälän 1 momentin mukaisia järjestelyjä. Ilmoitusvelvollisuus perustuu pykälän 3 momentissa ehdotettuun Rahoitustarkastuksen kielto-oikeuteen.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus voisi kieltää muun kuin 1 momentin mukaisten järjestelyjen käytön vain, jos se todennäköisesti vaarantaa julkisen kaupankäynnin luotettavuuden. Kieltovaltuus perustuu direktiivin 34 artiklan 2 kohtaan.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 34 artiklan 3 kohdan mukaan sijoituspalvelu-yrityksille myönnetty valintaoikeus ei rajoita keskusvastapuolijärjestelmien tai arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien ylläpitäjien oikeutta kieltäytyä kaupallisten syiden vuoksi antamasta pyydettyjä palveluita käyttöön. Direktiivin soveltamisala ei koske selvitysyhteisöjä, joten tätä direktiivin kohtaa ei ole tarpeen erikseen ottaa lakiin.

27 §. Arvopaperin ottaminen julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Pykälässä säädettäisiin vähimmäisvaatimuksista, joilla arvopaperi voidaan ottaa julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Arvopaperin ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssin pörssilistalle säädettäisiin lain 3 luvun 30 §:ssä. Julkisen kaupankäynnin kohteeksi ottamisessa noudatettavista vaatimuksista määrättäisiin tarkemmin arvopaperipörssin säännöissä.

Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 10 §:n 1 momenttia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 40 artiklan 1 kohdan toinen alakohta. Lisäksi momentissa viitattaisiin selvyyden vuoksi komission asetukseen, jossa säädetään tarkemmin edellytyksistä, joilla arvopaperi voidaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin oikeudesta ottaa julkisen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperi ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta. Säännös perustuu direktiivin 40 artiklan 5 kohtaan. Lisäksi momentissa säädettäisiin direktiivin mukaisesti, ettei tässä tapauksessa arvopaperin liikkeeseenlaskijalle voida asettaa tiedonantovelvollisuuksia julkisen kaupankäynnin säännöissä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta ilmoittaa arvopaperin liikkeeseenlaskijalle kaupankäynnin aloittamisesta, jos arvopaperi otetaan kaupankäynnin kohteeksi ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta. Vastaava, voimassa olevan lain mukaan muuta julkista kaupankäyntiä koskeva säännös sisältyy nyt 3 luvun 12 §:n 2 momenttiin. Ehdotettuun momenttiin ei ole kuitenkaan otettu voimassa olevaan säännökseen sisältyvää ilmoittamiselle asetettua 30 päivän minimiaikaa. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 40 artiklan 5 kohdan vaatimus.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan 3 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohtaa siltä osin kuin siinä säädetään arvopaperin ottamisesta julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Säännös on tarpeellinen myös esimerkiksi sen vuoksi, että Rahoitustarkastus voi pitää yllä kaupparaportointia varten tarvittavia tietoja. Arvopaperipörssille säädettäisiin myös velvollisuus ilmoittaa Rahoitustarkastukselle arvionsa osakkeen kaupankäynnistä ja markkina-arvosta silloin, kun osake otetaan ensimmäisen kerran säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueella. Tällä tavoin Rahoitustarkastus voisi varmistua arvioitujen tietojen julkistamisesta direktiivin täytäntöönpanoasetuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Samassa asetuksen kohdassa säädetään tarkemmin myös momentissa tarkoitettujen arvioiden tekemisestä.

28 §. Arvopaperin julkisen kaupankäynnin lopettaminen. Pykälässä säädettäisiin arvopaperilla käytävän julkisen kaupankäynnin lopettamisesta. Säännös vastaisi osaksi voimassa olevan 3 luvun 11 §:n 3 momentissa säädettyjä vaatimuksia. Merkittävin muutos olisi, että vaatimusta siitä, että ”tavanomainen ja säännöllinen kaupankäynti arvopaperilla ei ole enää mahdollista” ei enää otettaisi säännökseen. Lisäksi säännöksen sana ”olennainen” korvattaisiin lievemmällä ilmaisulla ”merkittävä”.

Muutoksen taustalla on se, että oikeuskäytännössä viralliselta pörssilistalta poistamisen vaatimuksia on sovellettu erittäin tiukasti. Tämän vuoksi kaupankäynnin kohteena on ollut eräiden liikkeeseenlaskijoiden arvopapereita, jotka eivät ole pitkään aikaan täyttäneet julkisen kaupankäynnin kohteena olevalle arvopaperille tai sen liikkeeseenlaskijalle asetettavia vaatimuksia, esimerkiksi liikkeeseenlaskijan pysyvästi heikosta taloudellisesta tilanteesta johtuen. Muutoksella pyritään siihen, että kaupankäynnin lopettaminen olisi mahdollista sellaisissa tilanteissa, joissa arvopaperille tai sen liikkeeseenlaskijalle yleisesti lainsäädännössä tai pörssin säännöissä asetetut vaatimukset eivät enää täyty.

Julkisen kaupankäynnin lopettaminen olisi edelleenkin poikkeuksellinen toimenpide, sillä jälkimarkkinoiden puuttuminen johtaa useissa tapauksissa sijoittajan aseman heikentymiseen. Näin ollen sen arvioinnissa, aiheutuuko kaupankäynnin lopettamisesta merkittävästi haittaa sijoittajille, voitaisiin ottaa huomioon muun muassa se, otetaanko arvopaperi kaupankäynnin kohteeksi esimerkiksi monenkeskisessä kaupankäynnissä. Osana kokonaisarviota voitaisiin myös ottaa huomioon esimerkiksi se, onko liikkeeseenlaskijan yhtiökokous tehnyt päätöksen hakea julkisen kaupankäynnin lopettamista.

Pykälän 1 momentti perustuisi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 41 artiklan 1 kohtaan, jossa säädetään kaupankäynnin lopettamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia täydentäen julkisen kaupankäynnin lopettamisesta myös liikkeeseenlaskijan hakemuksesta. Kaupankäynti voitaisiin lopettaa, vaikka arvopaperi tai sen liikkeeseenlaskija täyttäisi edelleen arvopaperipörssin sääntöjen vaatimukset. Edellytyksenä kuitenkin olisi, ettei julkisen kaupankäynnin lopettamisesta aiheudu merkittävää haittaa sijoittajille tai, niin kuin direktiivi edellyttää, arvopaperimarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Lähtökohtana olisi, että pörssi arvioi objektiivisesti kaupankäynnin lopettamiselle asetettujen edellytysten olemassa oloa ja tekee lopettamispäätöksen niiden täyttyessä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin arvopaperipörssin velvollisuudesta julkistaa päätös kaupankäynnin lopettamisesta ja ilmoittaa siitä Rahoitustarkastukselle. Rahoitustarkastuksella olisi velvollisuus ilmoittaa lopettamisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden Rahoitustarkastusta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. Lainkohta perustuisi direktiivin 41 artiklan 1 kohdan toisen alakohtaan.

Säännöksen 4 momentissa viitattaisiin siihen, että 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeudella on myös oikeus kieltää julkinen kaupankäynti yksittäisellä arvopaperilla.

29 §. Pörssilista. Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin mahdollisuudesta pitää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta mukaista virallista listaa. Toisin kuin voimassa oleva laki, säännös ei edellyttäisi arvopaperipörssiä pitämään direktiivissä tarkoitettua virallista listaa, vaan asia olisi pörssin omassa harkinnassa. Pörssilista ei olisi voimassa olevassa laissa tarkoitetulla tavalla erillinen julkisen kaupankäynnin muoto, vaan ainoastaan lista sellaisista julkisen kaupankäynnin kohteeksi otettavista ja otetuista arvopapereista, joihin sovelletaan direktiivin 2001/34/EY mukaisia erityisiä listalleotto- ja listaltapoistamisvaatimuksia. Arvopaperipörssin, joka pitää pörssilistaa, olisi otettava asiaa koskevat tarvittavat määräykset pörssin sääntöihin.

30 §. Arvopaperin ottaminen pörssilistalle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pörssilistalle ottamisen vähimmäisvaatimuksista viittaamalla ensinnäkin julkisen kaupankäynnin kohteeksi ottamisen edellytyksiin 3 luvun 27 §:n 1 momentissa. Lisäksi säädettäisiin, että kaupankäynnissä pörssilistalla noudatettaisiin direktiivin 2001/34/EY täytäntöön panemisesta annettua valtiovarainministeriön asetusta. Tämän asetuksen vaatimukset ovat tiukemmat kuin komission täytäntöönpanoasetuksen säännökset kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta säännellyillä markkinoilla. Keskeinen ero on myös se, että pörssilistalle arvopaperi voidaan ottaa vain liikkeeseenlaskijan hakemuksesta. Sääntely vastaisi tältä osin nykyistä pörssilistaa koskevaa sääntelyä kuitenkin niin, että siihen ei enää sisältyisi vaatimusta arvopaperin vapaasta luovutettavuudesta.

Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan 3 luvun 10 §:n 3—5 momenttia vastaavasti eräistä erityisistä vaatimuksista, joita sovellettaisiin vain pörssilistalle ottamiseen. Pykälän 4 momentin säännös eroaisi kuitenkin voimassa olevasta sääntelystä siinä suhteessa, että velvollisuus hakea samaan liikkeeseenlaskuun kuuluvat arvopaperit yhtä aikaa pörssilistalle laajenisi joukkovelkakirjoista myös muihin arvopapereihin, jotka eivät ole oman pääoman ehtoisia.

Pykälän 5—7 momentissa säädettäisiin listalleottoa koskevan hakemuksen hylkäämisestä, hakemuksen käsittelyajasta ja liikkeeseenlaskijan valitusoikeudesta. Sääntely vastaisi asiallisesti voimassa olevan 3 luvun 11 §:n 1—2 ja 4 momenttia.

31 §. Arvopaperin poistaminen pörssilistalta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 3 luvun 28 §:n säännöksiä julkisen kaupankäynnin lopettamisesta sovellettaisiin myös arvopaperin poistamiseen pörssilistalta. Nimenomainen säännös asiasta on tarpeellinen sen vuoksi, että arvopaperipörssi saattaa järjestää julkista kaupankäyntiä vain pörssilistalle otetuilla arvopapereilla. Toisaalta, jos arvopaperipörssi järjestää julkista kaupankäyntiä myös muilla arvopapereilla ja pörssilistalta poistettava arvopaperi säilyisi tästä syystä edelleen julkisen kaupankäynnin kohteena, voidaan tämä seikka ottaa huomioon arvioitaessa, onko listalta poistamisen estäviä seikkoja mahdollisesti olemassa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liikkeeseenlaskijan oikeudesta valittaa Rahoitustarkastukselle arvopaperipörssin päätöksestä poistaa arvopaperi listalta. Valitusoikeus olisi myös sijoittajien etujen valvomiseksi toimivalla rekisteröidyllä yhdistyksellä ja sijoittajalla, joka omistaa kyseisiä arvopapereita tai niihin oikeuttavia arvopapereita. Asiallisesti säännös vastaisi voimassa olevan 3 luvun 11 §:n 4 momentin säännöstä.

32 §. Kaupankäyntikalenteri.Pykälään sisältyvä säännös Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta julkistaa kalenteri arvopaperipörssin kaupankäyntipäivistä vastaisi voimassa olevan lain 3 luvun 15 a §:ää.

33 §. Ilmoitukset muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Säännös vastaisi voimassa olevan 3 luvun 15 §:ää. Säännökseen ei kuitenkaan sisältyisi vaatimusta siitä, että ilmoittamista luetteloon pyydettäisiin valtiovarainministeriöltä erikseen sääntöjen vahvistamista koskevassa hakemuksessa. Tämä vaatimus ei ole rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukainen. Sanamuotoa on muutenkin tarkistettu vastaamaan paremmin direktiivin vaatimuksia. Pykälällä saatettaisiin voimaan direktiivin 47 artikla.

34 §. Arvopaperipörssin toiminta toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Pykälässä säädettäisiin arvopaperipörssin toiminnasta toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Suoran kaupankäyntimahdollisuuden tarjoamisella tarkoitettaisiin sellaisia teknisiä kaupankäyntijärjestelyjä, jotka mahdollistavat suoran etäjäsenyyden arvopaperipörssissä. Arvopaperipörssin olisi tehtävä tästä hyvissä ajoin ilmoitus Rahoitustarkastukselle. Ilmoitusvelvollisuus sisältäisi velvollisuuden ilmoittaa valtio, jossa mahdollisuutta tarjotaan, sekä kuvaus teknisistä ja muista järjestelyistä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta ilmoittaa saamansa tiedot sen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion Rahoitustarkastusta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, johon sijoittautuneille arvopaperinvälittäjille tai muille henkilöille arvopaperipörssi aikoo tarjota suoraa kaupankäyntimahdollisuutta. Pykälän 1 ja 2 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 42 artiklan 6 kohdan toinen alakohta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta ilmoittaa toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta olevan Rahoitustarkastusta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, mille arvopaperinvälittäjälle tai muulle henkilölle arvopaperipörssi on myöntänyt pörssivälittäjän tai muun arvopaperipörssissä toimivan oikeudet. Pykälän 3 momentilla saatettaisiin voimaan direktiivin 42 artiklan 6 kohdan kolmas alakohta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vielä, että 1—3 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös arvopaperipörssin järjestämään monenkeskiseen kaupankäyntiin. Euroopan talousalueen osalta säännös perustuu direktiivin 31 artiklan 6 kohtaan.

35 §. Ulkomaisen arvopaperipörssin toiminta Suomessa. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen arvopaperipörssin toiminnasta Suomessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 42 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen säännellyn markkinan oikeudesta tarjota Suomessa sijaitseville arvopaperinvälittäjille ja muille henkilöille suora mahdollisuus osallistua kaupankäyntiin.

Pykälän 2 momentin säännös ei perustuisi suoranaisesti direktiiviin. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin johdonmukaista säätää myös Euroopan talousalueen ulkopuolisista valtioista tulevien arvopaperipörssien oikeudesta tarjota suoraa mahdollisuutta osallistua kaupankäyntiin Suomesta käsin. Toiminta olisi luvanvaraista samalla tavalla kuin sijoitus-palveluiden tarjoaminen Suomeen Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös ulkomaisen arvopaperipörssin järjestämään monenkeskiseen kaupankäyntiin. Euroopan talousalueen osalta säännös perustuu direktiivin 31 artiklan 6 kohtaan.

36 §. Julkisen kaupankäynnin markkinointi.Pykälässä kiellettäisiin julkisen kaupankäynnin markkinointi antamalla totuuden-vastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 3 luvun 17 §:ää.

3 a luku Monenkeskinen kaupankäynti

1 §. Kaupankäynnin järjestäjä.Pykälässä säädettäisiin, että vain arvopaperipörssi, optiokauppalaissa tarkoitettu optioyhteisö ja muu arvopaperinvälittäjä kuin sijoitusrahastolain 2 §:ssä tarkoitettu rahastoyhtiö tai ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu ulkomainen rahastoyhtiö saavat järjestää monenkeskistä kaupankäyntiä.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan sijoituspalveluyritykset ja markkinoiden ylläpitäjät saavat ylläpitää monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää. Sijoituspalveluyritysten ylläpitäessä kaupankäyntijärjestelmää kyseessä on rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin liitteen I A osan 8 kohdan mukainen toiminta, jonka tarjoaminen edellyttää 5 artiklan 1 kohdan mukaan lupaa toimivaltaiselta viranomaiselta. Ehdotetussa sijoituspalveluyrityksistä annettavassa laissa säädettäisiin siitä, että monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen olisi toimilupaa edellyttävä sijoituspalvelu.

Lainkohdalla saatettaisiin voimaan direktiivin 5 artiklan 2 kohta, jonka mukaan markkinoiden ylläpitäjät voivat myös ylläpitää monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää edellyttäen, että ne noudattavat direktiivin II osaston 1 luvun säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisedellytyksistä ja -menettelystä, lukuun ottamatta 11 artiklan säännöksiä jäsenyydestä sijoittajien korvausrahastossa ja 15 artiklan säännöksiä suhteista kolmansiin maihin.

Direktiivin 5 artiklan 2 kohta ehdotetaan saatettavaksi voimaan siten, että arvopaperi-pörssin ja optioyhteisön toimilupavaatimukset yhdenmukaistetaan direktiivin edellyttämiltä osin sijoituspalveluyritysten kanssa lakiehdotuksen 3 luvun perusteluissa kuvatulla tavalla. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa se, että arvopaperipörssi voisi toimiluvallaan järjestää myös monenkeskistä kaupankäyntiä. Samalla on pyritty siihen, että lain-säädäntö ei tarpeettomasti nosta arvopaperipörssin tai optioyhteisön kynnystä perustaa vaihtoehtoisia markkinapaikkoja julkisen kaupankäynnin rinnalle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erillisestä meklarilistasta, jota monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi pitää tietyistä arvopapereista. Meklarilistaa koskeva sääntely ei perustuisi rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin, vaan meklarilistalle asetetut lisävaatimukset perustuvat kansalliseen harkintaan. Meklarilistalla tapahtuva kaupankäynti olisi kuitenkin kaupankäyntiä direktiivin tarkoittamassa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä.

Arvopaperi voitaisiin ottaa meklarilistalle ainoastaan liikkeeseenlaskijan omasta hakemuksesta. Arvopaperin ottamisesta meklarilistalle johtuisi liikkeeseenlaskijalle velvollisuus julkistaa markkinapaikalla tietoja, jotka ovat omiaan vaikuttamaan arvopaperin arvoon tai hintaan, ja noudattaa muutoinkin markkinapaikan säännöissä asetettuja velvoitteita.

Lainkohdan tavoitteena on erityisesti mahdollistaa rahoituksen hankkimista pääoma-markkinoilta sellaisille pienille ja keskisuurille yrityksille, joille listautuminen julkiseen kaupankäyntiin ja siitä johtuvat velvoitteet ovat liian raskaita täytettäväksi. Viime vuosina useilla keskeisillä arvopaperimarkkinoilla on perustettu vastaavia kansallisesti säänneltyjä markkinoita, joilla kynnys listautumiseen on julkista kaupankäyntiä alhaisempi. Tällaisen markkinapaikan sääntelylle on myös Suomessa selvä tarve, sillä kynnys julkiseen kaupankäyntiin listautumiselle on noussut viime vuosina johtuen muun muassa kattavasta Euroopan unionin sääntelystä.

2 §. Kaupankäynnin säännöt.Pykälän 1 momentin mukaan monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän olisi laadittava ja pidettävä yleisön saatavilla kaupankäyntiä koskevat säännöt. Lain tasolla säädettäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 14 artiklan mukaisesti ainoastaan sääntöjen sisällön vähimmäisvaatimuksista. Kaupankäynnin järjestäjä voisi asettaa säännöissään lakia tiukempia velvoitteita.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan säännöissä olisi oltava määräykset siitä, miten ja millä perusteilla arvopaperi otetaan kaupankäynnin kohteeksi. Lainkohta perustuu direktiivin 14 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, jonka mukaan kaupankäynnin järjestäjän on luotava avoimet säännöt perusteista, joiden mukaan järjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevat rahoitusvälineet määritellään.

Kohdan 2 mukaan kaupankäynnin järjestäjän olisi säännöissään mainittava, miten kaupankäynti tapahtuu. Kohta perustuu direktiivin 14 artiklan 1 kohtaan, jossa edellytetään, että säännöissä on vahvistettava objektiiviset perusteet toimeksiantojen tehokasta toteutusta varten.

Kohdan 3 mukaan säännöissä olisi määrättävä, miten ja millä perusteilla kaupankäyntiosapuolen oikeudet myönnetään ja peruutetaan. Lainkohta perustuu direktiivin 14 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjien on laadittava objektiivisiin perusteisiin perustuvat avoimet säännöt, jotka koskevat pääsyä niiden järjestelmiin. Sääntöjen olisi täytettävä 42 artiklan 3 kohdan vaatimukset. Näistä vaatimuksista säädettäisiin erikseen luvun 4 §:ssä.

Kohdan 4 mukaan olisi mainittava, mitä oikeuksia ja velvoitteita kaupankäyntiosapuolille asetetaan. Erityisesti velvoitteiden osalta on asianmukaista antaa määräyksiä mahdollisten kaupankäyntiin liittyvien sopimusrikkomusten seuraamuksista ja esimerkiksi kurinpitomaksuista, jotka voivat olla tarpeen kaupankäynnin luotettavan valvonnan järjestämiseksi.

Kohdan 5 mukaan säännöissä olisi määrättävä, miten kaupoista syntyneet maksu- ja toimitusvelvoitteet selvitetään ja toteutetaan. Lainkohta perustuu direktiivin 14 artiklan 5 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, jossa edellytetään kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän tiedottavan järjestelmän käyttäjille selvitystä koskevista velvollisuuksista.

Pykälän 2 momentin mukaan kaupankäynnin järjestäjän olisi toimitettava kaupankäynnin säännöt ja niiden muutokset Rahoitustarkastukselle ennen niiden voimaantuloa. Toisin kuin julkisen kaupankäynnin osalta, kaupankäynnin järjestäjän ei tarvitsisi vahvistuttaa sääntöjään valtiovarainministeriössä, mutta velvollisuus toimittaa säännöt ja niiden muutokset toimintaa valvovalle viranomaiselle vahvistaisi osaltaan kaupankäynnin luotettavuutta ja mahdollistaisi kaupankäynnin sääntöjen valvonnan. Lisäksi on huomattava, että sijoituspalveluyrityksen järjestäessä kaupankäyntiä toiminta on sijoituspalvelun tarjoamista, jolloin toimiluvan myöntävä Rahoitustarkastus tarkistaa sääntöjen sisällön ennen toimiluvan myöntämistä.

3 §. Kaupankäynnin järjestäjän tiedonantovelvollisuus.Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kaupankäynnin järjestäjän tiedonantovelvollisuudesta kaupankäyntiosapuolille. Koska monenkeskisessä kaupankäynnissä voidaan käydä kauppaa hyvin erityyppisillä arvopapereilla, olisi kaupankäynnin järjestäjän annettava kaupankäyntiosapuolille riittävästi tietoa, minkälaisesta arvopaperista on kysymys, tai muuten varmistuttava tietojen saannista. Säännöksen tavoitteena on, että kaupankäyntiosapuolet voivat muodostaa perustellun arvion arvopaperista. Järjestäjän tiedonantovelvollisuuden tason arvioinnissa olisi otettava huomioon kaupankäyntiosapuolten ammattitaito ja kaupankäynnin kohteena olevat arvopaperit. Silloin kun kaupankäyntiosapuolet ovat ammattimaisia toimijoita, voi tiedonantovelvollisuus olla varsin yleisluontoinen. Jos arvopaperi on kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla, voi olla riittävää viitata esimerkiksi siihen, missä arvopaperia koskevat tiedot ovat julkisesti saatavilla.

Ehdotettu lainkohta perustuu direktiivin 14 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan on edellytettävä, että kaupankäynnin järjestäjät tarjoavat riittävästi julkisesti saatavaa tietoa tai ovat muuten vakuuttuneita tiedonsaatavuudesta rahoitusvälineestä. Järjestelmän käyttäjien on pystyttävä muodostamaan arvio sijoituksesta ottaen huomioon sekä käyttäjien että kaupankäynnin kohteena olevien rahoitusvälineiden luonne.

4 §. Kaupankäyntiosapuoleksi ottaminen.Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi monenkeskisen kaupankäynnin kaupankäyntiosapuoleksi ottamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan kaupankäynnin järjestäjän olisi myönnettävä kaupankäyntiosapuolen oikeudet kaikille sellaisille suomalaisille arvopaperinvälittäjille tai vastaavan toimiluvan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa saaneille arvopaperinvälittäjille, jotka täyttävät laissa ja kaupankäynnin järjestäjän säännöissä asetetut vaatimukset. Kaupankäynnin järjestäjä voisi asettaa säännöissään oikeuksien myöntämiselle vähimmäisvaatimuksia, mutta lainkohdan kannalta keskeistä olisi, että näitä vaatimuksia sovelletaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikkiin Euroopan talousalueelta tuleviin arvopaperinvälittäjiin. Momentti kattaa myös sellaiset arvopaperinvälittäjät, joilla ei ole sivuliikettä Suomessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden mukaan myös muulle kaupankäyntiin soveltuvalle henkilölle, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, voitaisiin myöntää kaupankäyntioikeudet lainkohdassa määritellyin edellytyksin. Tällaisia muita henkilöitä voisivat olla esimerkiksi niin sanotut institutionaaliset sijoittajat, kuten vakuutusyhtiöt sekä sijoitus- ja eläkerahastot. Jotkin vaihtoehtoiset kaupankäyntijärjestelmät ovat tarjonneet myös yksityishenkilöille suoraa kaupankäyntimahdollisuutta. Lain tasolla tätä mahdollisuutta ei rajoitettaisi. Kaupankäynnin järjestäjän olisi kuitenkin tässä tapauksessa huolehdittava riittävästä sijoittajansuojasta tiedottamalla kaupankäyntimenettelyn erityispiirteistä ja siihen liittyvistä riskeistä, jotka voivat poiketa julkisesta kaupankäynnistä. Toisin kuin 1 momentin osalta, kaupankäynnin järjestäjä voisi harkita, hyväksyykö se tällaisia toimijoita kaupankäyntiosapuoliksi. Pykälän 1 ja 2 momentti perustuvat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 14 artiklan 4 kohtaan, jossa viitataan 42 artiklan 3 kohdassa määriteltyihin, säänneltyjen markkinoiden kaupankäyntiosapuolia koskeviin vaatimuksiin.

Sellaisten ulkomaisten arvopaperinvälittäjien ja muiden henkilöiden, joiden kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella, oikeudesta päästä kaupankäyntiosapuoleksi säädettäisiin pykälän 3 ja 4 momentissa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sellaiselle Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevalle arvopaperinvälittäjälle, jolle on jo myönnetty pörssivälittäjän oikeudet 3 luvun 25 §:n 3 momentin mukaisesti, voitaisiin myöntää ilman erillistä ehtojen vahvistusta oikeus toimia myös monenkeskisessä kaupankäynnissä kaupankäyntiosapuolena. Tällöin samoja valtiovarainministeriön määräämiä ehtoja sovellettaisiin myös kyseisen arvopaperinvälittäjän toimiessa monenkeskisessä kaupankäynnissä kaupankäyntiosapuolena.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sellaisista tilanteista, joissa Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleva arvopaperinvälittäjä tai muu henkilö, kuten institutionaalinen sijoittaja, hakee kaupankäyntiosapuolen oikeuksia monenkeskiseen kaupankäyntiin. Tällaiselle toimijalle voitaisiin myöntää kaupankäyntiosapuolen oikeudet valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Momentti kattaa myös sellaiset arvopaperinvälittäjät, joilla ei ole sivuliikettä Suomessa.

Momentissa tarkoitetut valtiovarainministeriön määräämät ehdot liittyvät yksittäistapaukselliseen harkintaan. Ehdoilla tarkoitetaan mahdollisuutta asettaa yksittäistapauksessa monenkeskisen kaupankäynnin osapuoleksi hyväksymiselle ehtoja, jotka ovat välttämättömiä toiminnan luotettavuuden, valvonnan ja sijoittajan suojan kannalta. Valtiovarainministeriö määräisi ehdot monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän hakemuksesta.

Kaupankäyntiosapuolen oikeuksien peruuttamisesta säädettäisiin pykälän 5 momentissa. Lainkohta olisi samansisältöinen kuin vastaava säännös julkisen kaupankäynnin osalta.

5 §. Arvopaperin ottaminen kaupankäynnin kohteeksi.Pykälässä säädettäisiin arvopaperin kaupankäynnin kohteeksi ottamisen edellytyksistä. Arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi, jos sitä koskevien tietojen saatavuus voidaan turvata 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä asetetut vaatimukset kaupankäynnin kohteeksi ottamiselle ovat käytännössä vähäiset ja yleisten edellytysten täyttyessä kaupankäynnin järjestäjä itse päättää, millä arvopapereilla kauppaa järjestetään. Kaupankäynnin kohteeksi voitaisiin ottaa esimerkiksi julkisen kaupankäynnin kohteena tai muulla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita. Kauppaa voitaisiin käydä myös niin sanotuilla listaamattomilla arvopapereilla, joita voisivat olla myös yksityisten osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat arvopaperit.

Pykälän 2 momentin mukaan arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi liikkeeseenlaskijan hakemuksesta tai ilman tämän suostumusta taikka jopa tämän nimenomaisen tahdon vastaisesti. Ilman suostumusta kaupankäynnin kohteeksi otettavan arvopaperin osalta laista ei kuitenkaan johtuisi liikkeeseenlaskijalle tiedonanto- tai muita velvoitteita monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää eikä muutakaan tahoa kohtaan. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, ettei liikkeeseenlaskijalle tällaisessa tapauksessa saa asettaa tiedonantovelvollisuuksia myöskään monenkeskisen kaupankäynnin säännöissä.

6 §. Kaupankäynnin julkisuus.Pykälässä säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta julkistaa tietoja monenkeskisestä kaupankäynnistä vastaavalla tavalla kuin 3 luvun 20 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi julkisen kaupankäynnin osalta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta julkistaa tietoja tarjouksista tai tarjouskehotuksista ja kaupoista asian-omaisen kaupankäynnin kohteena olevilla muilla arvopapereilla kuin sellaisilla osakkeilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena myös säännellyillä markkinoilla. Tietojen julkistamisvelvollisuus koskisi vain tarjouksia tai tarjouskehotuksia, joita monenkeskisen kaupankäynnin osapuolet ovat tehneet asianomaisen kaupankäynnin piirissä. Samalla tavalla velvollisuus julkistaa tietoja kaupoista koskisi vain asianomaisessa kaupankäynnissä toteutettuja kauppoja. Sääntely vastaisi julkisen kaupankäynnin sääntelyä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta julkistaa tietoja osto- ja myyntitarjouksista tai tarjouskehotuksista osakkeilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena myös jollakin säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueella, eli kaupankäynnin niin sanotusta kauppaa edeltävästä läpinäkyvyydestä. Sääntely vastaisi julkisen kaupankäynnin sääntelyä. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 29 artiklan 1 kohta. Momenttiin ei ole otettu direktiivin kohdan mukaisia säännöksiä julkistettavista tiedoista, julkistamisen ajankohdasta eikä tavasta, koska niistä säädetään tarkemmin komission asetuksessa samalla tavalla kuin säänneltyjen markkinoiden kohdalla.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksista 2 momentista tarkoitettuun kaupankäyntiä edeltävään läpinäkyvyyteen. Säännös perustuu direktiivin 29 artiklan 2 kohtaan. Valtuutta myöntää poikkeuksia ei kuitenkaan osoitettaisi toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin mukaisesti, vaan poikkeuksista säädettäisiin lailla. Säännöksessä viitattaisiin komission täytäntöönpanoasetukseen, jonka 18 ja 20 artiklassa säädetään tarkemmin poikkeusten edellytyksistä eli siitä, millaisia markkinamalleja ja tarjoustyyppejä poikkeus koskee ja minkä kokoisia tarjouksia ei tarvitse julkistaa. Samalla tavalla kuin arvopaperipörssi, monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi kuitenkin päättää noudattaa ylläpitämässään kaupankäynnissä komission asetusta laajempia julkistamisvaatimuksia.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta julkistaa mahdollisimman ajantasaisia tietoja toteutuneista osakekaupoista, eli kaupankäynnin niin sanotusta kaupan jälkeisestä läpinäkyvyydestä. Myös tämä säännös vastaa julkisen kaupankäynnin sääntelyä. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 30 artiklan 1 kohdan kaksi ensimmäistä virkettä. Säännökseen ei ole otettu direktiivin kohdan mukaisia säännöksiä julkistettavista tiedoista, julkistamisen ajankohdasta eikä tavasta, koska niistä säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa. Siihen ei ole myöskään otettu direktiivin 30 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen säännöstä, jonka mukaan julkistamisvelvollisuus ei koske kauppoja, jotka julkistetaan säänneltyjen markkinoiden järjestelmissä.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeus 4 momenttiin sisältyvästä velvollisuudesta julkistaa tiedot kaupoista mahdollisimman ajantasaisesti. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 30 artiklan 2 kohdan kaksi ensimmäistä virkettä, mutta niistä poiketen valtuutta myöntää poikkeus ei osoitettaisi toimivaltaiselle viranomaiselle, vaan asiasta säädettäisiin lailla. Samalla viitattaisiin komission asetukseen, jossa säädetään tarkemmin, kuinka kullekin osakkeelle määräytyvät viiveiden pituudet kaupan koon perusteella, sekä muista lykkäämisen edellytyksistä.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin vielä, että ennen kuin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voi päättää käyttää 5 momentissa tarkoitettua poikkeusmahdollisuutta, sen on saatava Rahoitustarkastuksen lupa järjestelyille, joilla tietojen julkistamista lykätään. Järjestelyt voivat kaupankäynnin sääntöjen ohella kohdistua esimerkiksi tietojärjestelmiin. Järjestelyistä olisi tiedotettava yleisölle. Säännökset perustuvat direktiivin 30 artiklan 2 kohdan kolmanteen virkkeeseen.

7 §. Kauppojen selvitys.Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta järjestää kauppojen selvitys ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän oikeudesta valita selvitysyhteisö. Lainkohta olisi samansisältöinen kuin vastaava julkista kaupankäyntiä koskeva säännös 3 luvun 21 §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta järjestää kaupoista johtuvien velvoitteiden määrittäminen ja toteuttaminen asianmukaisesti. Monenkeskisessä kaupankäynnissä voidaan käydä kauppaa hyvin erityyppisillä arvopapereilla, joten järjestelyiden asiamukaisuuden harkinta on tapauskohtaista. Laista ei johtuisi velvoitetta liittää kaupankäynnin kohteeksi otettavia arvopapereita arvo-osuusjärjestelmään ja kauppojen selvitys voitaisiin toteuttaa muualla kuin laissa tarkoitetussa selvitysyhteisössä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden mukaisesti monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi arvopaperikaupoista johtuvien velvoitteiden määrittämiseksi ja toteuttamiseksi käyttää muuta selvitys- tai talletuslaitosta kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua selvitysyhteisöä. Lainkohdasta johtuisi, että monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voisi selvittää kaikki kaupat tai osan niistä muualla kuin Suomessa. Samoin kuin julkisen kaupankäynnin osalta, muun selvitys- ja talletuslaitoksen käyttämisen edellytyksenä olisi, että kaupankäynnin järjestäjän ja selvitys- ja talletuslaitosten välillä on sellaiset yhteistoimintajärjestelyt, kuten tehokkaat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet, joiden käyttö ei vaaranna monenkeskisen kaupankäynnin luotettavuutta.

Ehdotettu säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 35 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa kieltää monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää käyttämästä myös muuta kuin kotimaista selvitysyhteisöä, keskusvastapuolta tai selvitysjärjestelmää.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa Rahoitustarkastukselle ja Suomen Pankille muutoksista 1 momentissa tarkoitetuissa järjestelyissä. Ilmoitus on tarpeen 4 momenttiin sisältyvän Rahoitustarkastuksen kieltovaltuuden takia.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin direktiivin 35 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ala-kohdan mukaisesti, että Rahoitustarkastus voisi kieltää järjestelyt ulkomaisen selvitysyhteisön kanssa vain, jos se todennäköisesti vaarantaisi monenkeskisen kaupankäynnin luotettavuuden.

8 §. Kaupankäynnin järjestäjän valvontatehtävät.Pykälässä säädettäisiin kaupankäynnin järjestäjän valvontatehtävistä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 26 artiklan mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvoitteesta huolehtia kaupankäyntimenettelyn markkinavalvonnasta.

Pykälän 2 momentin mukaan kaupankäynnin järjestäjällä olisi velvollisuus ilmoittaa Rahoitustarkastukselle, jos sääntöjä rikotaan merkittävästi tai kaupankäyntiin liittyy poikkeavia piirteitä, joihin voi liittyä markkinoiden väärinkäyttöä, kuten kurssin vääristämistä tai sisäpiirintiedon hyväksikäyttöä. Sääntöjen rikkomisen osalta ilmoitusvelvollisuus ei koskisi sellaisia vähämerkityksellisiä sääntörikkomuksia, jotka oikaistaan välittömästi ja asiaintila muutoinkin korjaantuu kaupankäynnin järjestäjän harjoittaman tavanomaisen markkinavalvonnan keinoin.

9 §. Kaupankäynnin keskeyttäminen ja lopettaminen. Pykälässä säädettäisiin kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti. Lainkohta perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 14 artiklan 7 kohtaan.

Pykälän 1 momentin mukaan kaupankäynti olisi keskeytettävä tai lopetettava, kun se on tarpeen kaupankäynnistä annettujen säännösten tai määräysten, kaupankäynnin sääntöjen tai hyvän tavan vastaisen menettelyn vuoksi. Kaupankäynnin keskeyttäminen tulisi erottaa lyhytaikaisista kaupankäyntitauoista. Tällaisista lyhytaikaisista tauoista voitaisiin kuitenkin ottaa määräyksiä kaupankäyntimenettelyn sääntöihin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta välittömästi julkistaa päätös kaupankäynnin keskeyttämisestä tai lopettamisesta ja sen ilmoittamisesta Rahoitustarkastukselle. Tieto keskeyttämisestä tai lopettamisesta voitaisiin julkistaa esimerkiksi julkaisemalla tieto kaupankäynnin järjestäjän kaupankäyntijärjestelmässä, Internet-verkkosivulla tai lehdistötiedotteella. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin ehdotetun 7 luvun 1 a §:n mukaiseen Rahoitustarkastukselle annettavaan oikeuteen määrätä kaupankäynnin keskeyttämisestä ja luvun 2 §:n mukaiseen markkinaoikeuden valtuuteen määrätä kaupankäynnin lopettamisesta.

10 §. Kaupankäynnin markkinointi. Pykälässä säädettäisiin kaupankäynnin markkinoinnista. Kaupankäyntiä ei saisi markkinoida antamalla totuudenvastaisia tai muuten harhaanjohtavia tietoja. Markkinoinnissa ei saisi myöskään käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin sopimatonta menettelyä. Kaupankäyntiä markkinoitaessa oli tehtävä erityisesti selväksi, että kysymyksessä ei ole julkinen kaupankäynti. Varsinkin silloin, kun monenkeskisen kaupankäynnin kohteeksi otetaan niin sanottuja listaamattomia arvopapereita, olisi korostettava, etteivät nämä arvopaperit välttämättä täytä samoja vaatimuksia kuin julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetut arvopaperit.

11 §. Meklarilistan säännöt. Pykälässä säädettäisiin meklarilistan säännöistä. Kaupankäynnin järjestäjä voisi ylläpitää erillistä meklarilistaa tietyistä arvopapereista, joiden liikkeeseenlaskijat ovat sitoutuneet noudattamaan tälle listalle pääsyyn ja sillä oloon liittyviä velvoitteita. Pykälässä säädettäisiin lisävaatimuksista, jotka kaupankäynnin järjestäjän olisi otettava sääntöihin.

Pykälän 1 kohdan mukaisesti säännöissä olisi määrättävä, millaisia vaatimuksia, oikeuksia ja velvollisuuksia arvopapereiden liikkeeseenlaskijoille ja niiden hallinnolle arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamiseksi tai sääntöihin perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi tai muuten asetetaan. Tältä osin kaupankäynnin järjestäjän olisi määriteltävä säännöissään tietyt laatuvaatimukset, jotka kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopapereiden ja niiden liikkeeseenlaskijoiden olisi vähintään täytettävä.

Pykälän 2 kohdan mukaan säännöissä olisi määrättävä, miten ja missä menettelyssä arvopapereita ja niiden liikkeeseenlaskijoita koskevat tiedot julkistetaan. Meklarilistan osalta lähtökohtana olisi, että lain tasolla säädettäisiin ainoastaan liikkeeseenlaskijoita koskevasta jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta. Asiasta säädettäisiin luvun 13 §:ssä. Sitä vastoin säännöllisen tiedonantovelvollisuuden, kuten osavuosikatsausten laatimisen ja muun vastaavan tiedottamisen tarkempi sääntely, jäisi määrättäväksi kaupankäynnin järjestäjän säännöissä. Kaupankäynnin järjestäjä voisi esimerkiksi määrätä säännöissään, että tietyiltä osin liikkeeseenlaskijoiden tiedottamiseen sovelletaan 2 luvun säännöksiä säännöllisestä tiedonantovelvollisuudesta. Tällaisessa tapauksessa kysymys olisi kuitenkin sopimusoikeudellisesta järjestelystä, eikä säännöllisen tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta tässä tapauksessa johtuisi esimerkiksi rikosoikeudellista vastuuta. Kaupankäynnin järjestäjän olisi säännöissään kuitenkin määrättävä sääntöjen rikkomisesta seuraavista kurinpitomaksuista tai muista sopimusrikkomuksen seuraamuksista.

Pykälän 3 kohdan mukaan säännöissä olisi määrättävä, miten niin sanottu yhtiöesite laaditaan ja julkistetaan tilanteissa, joissa lain 2 luvusta ei johdu määrämuotoisen esitteen julkistamisvelvoitetta. Tällaisia tilanteita olisivat lähinnä ne, joissa arvopaperi haetaan kaupankäynnin kohteeksi ilman, että sitä samalla tarjotaan lain tarkoittamalla tavalla yleisölle.

Pykälän 4 kohdan mukaan säännöissä olisi määrättävä, mitä seuraamuksia meklarilistan sääntöjen rikkomisesta voi liikkeeseenlaskijoille ja kaupankäyntiosapuolille seurata.

12 §. Arvopaperin ottaminen meklarilistalle. Pykälässä säädettäisiin arvopaperin ottamisesta meklarilistalle. Pykälän 1 momentin mukaan arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi ainoastaan liikkeeseenlaskijan nimenomaisesta hakemuksesta. Kaupankäynnin kohteeksi ottaminen edellyttäisi, että arvopaperista ja sen liikkeeseenlaskijasta on saatavissa riittävästi tietoa, jonka perusteella kaupankäynti voidaan järjestää luotettavasti.

Meklarilistalle kaupankäynnin kohteeksi ottamisen vaatimukset olisivat julkista kaupankäyntiä kevyemmät. Kaupankäynnin kohteeksi voitaisiin esimerkiksi ottaa yksityisten osakeyhtiöiden arvopapereita. Arvopapereita ei tarvitsisi myöskään lain velvoittamana liittää arvo-osuusjärjestelmään. Luvun 13 §:stä ja meklarilistan säännöistä kuitenkin johtuisi, että arvopaperin liikkeeseenlaskijalla olisi sijoittajia kohtaan jatkuva tiedonantovelvollisuus, jonka mukaan liikkeeseenlaskijan on julkistettava markkinoille jatkuvasti sellaiset liikkeeseenlaskijaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan sen arvopaperin arvoon. Tästä ja luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan sääntövaatimuksesta seuraisi käytännössä, että ainoastaan sellaisten yritysten, jotka voivat nämä tiedot luotettavasti julkistaa, arvopaperi voitaisiin ottaa kaupankäynnin kohteeksi. Ennen arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi kaupankäynnin järjestäjän olisi tämän vuoksi varmistuttava, että esimerkiksi yrityksen talousseuranta- ja raportointijärjestelmät ovat luotettavat, jotta arvopaperin arvoon vaikuttava tieto voidaan saattaa luotettavasti sijoittajien ja markkinapaikan tietoon. Lisäksi 11 §:stä seuraisi, että kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä arvopaperista ja sen liikkeeseenlaskijasta olisi laadittava ja julkistettava niin sanottu yhtiöesite, jos arvopapereista ei tarvitse julkistaa lain 2 luvussa tarkoitettua esitettä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liikkeeseenlaskijan velvollisuudesta tehdä kirjallinen sopimus kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta kaupankäynnin järjestäjän kanssa. Sopimuksessa olisi sitouduttava noudattamaan kaupankäyntimenettelyn sääntöjä.

13 §. Arvopaperin arvoon vaikuttavat tiedot.Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi monenkeskisen kaupankäynnin meklarilistalle otetun arvopaperin liikkeeseenlaskijan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta. Liikkeeseenlaskija olisi velvollinen ilman aiheetonta viivytystä julkistamaan kaikki sellaiset liikkeeseenlaskijaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan kyseisen arvopaperin arvoon. Vaikka monenkeskinen kaupankäynti meklarilistalla on ensisijaisesti tarkoitettu perustumaan kaupankäynnin järjestäjän itsesääntelyyn, laintasoiseen vähimmäissääntelyyn perustuvaa jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta voidaan pitää perusteltuna erityisesti arvopaperimarkkinoiden luotettavan toiminnan ja sijoittajansuojan kannalta. Koska meklarilistalle otettua arvopaperia koskevan sisäpiirintiedon väärinkäytön kieltoa sovellettaisiin kaupankäyntiin meklarilistalle otetulla arvopaperilla, myös oikeusvarmuuteen liittyvät seikat puoltavat lain tasolla asetettua jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta. Säännöksen tulkinnassa olisi otettava huomioon se, että meklarilistalla kaupankäynnin kohteena olevat yhtiöt tulisivat monissa tapauksissa poikkeamaan esimerkiksi kooltaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevista yhtiöistä. Säännöksen mukaista tiedonantovelvollisuutta tulisi siksi lähtökohtaisesti arvioida 2 luvun 7 §:n tiedonantovelvollisuutta lievemmin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että meklarilistan säännöissä on määrättävä tarkemmin siitä, mitä tietoja arvopaperin liikkeeseenlaskijan on 1 momentin nojalla julkistettava. Momentin mukaan säännöissä olisi myös otettava huomioon kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien, niiden liikkeeseenlaskijoiden ja arvopapereilla käytävän kaupan erityispiirteet sekä kaupankäyntiin osallistuvat sijoittajat. Kaupankäynnin järjestäjän tulisikin säännöissään pyrkiä täsmentämään 1 momentissa säädetyn jatkuvan tiedonantovelvollisuuden sisältöä esimerkiksi erilaisin esimerkein. Säännöissä voitaisiin myös ottaa huomioon muun muassa arvopaperien liikkeeseenlaskijoiden erityispiirteet, kuten kaupankäynnin kohteena olevien liikkeeseenlaskijoiden pieni koko tai esimerkiksi se, että kaupankäyntimahdollisuutta tarjotaan vain ammattimaisille asiakkaille tai muille ammattimaisille sijoittajille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain 2 luvun 7 §:n 4 momenttia vastaavasti, että tiedonantovelvollisuus ei koskisi eräitä julkisyhteisöjä.

14 §. Julkinen ostotarjous. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että monenkeskisen kaupankäynnin meklarilistalla sovellettaisiin julkisia ostotarjouksia koskevia ydinperiaatteita. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin julkista kaupankäyntiä vastaavasti tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. Tehtäessä julkinen ostotarjous meklarilistalle otetuista osakkeista tai niihin oikeuttavista arvopapereista sanottujen arvopaperien haltijoita on kohdeltava tasapuolisesti eikä osakkeenomistajia tai muita arvopaperien haltijoita saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Momentin sisältö vastaisi lain 6 luvun 2 §:ssä säädettyä.

Pykälän 2 momentissa asetettaisiin ostotarjouksen tekijälle yleinen tarjousta koskeva tiedonantovelvollisuus. Toisin kuin lain 6 luvussa, joka koskee vain julkista kaupankäyntiä, ostotarjouksen tekijältä ei vaadittaisi määrämuotoisen tarjousasiakirjan laatimista eikä Rahoitustarkastuksen hyväksyntää sen julkistamiselle. Koska meklarilistalle otettavien arvopaperin liikkeeseenlaskijat ja näistä arvopapereista tehtävät ostotarjoukset ovat todennäköisesti huomattavasti pienempiä kuin liikkeeseenlaskijat ja vastaavat tarjoukset julkisessa kaupankäynnissä, olisi lain 6 luvun säännösten soveltaminen kokonaisuudessaan liian raskas tälle markkinalle. Siksi tarjous olisi vapaamuotoinen ja sen riittävyyden arviointi tehtäisiin tapauskohtaisesti. Tiedot olisi kuitenkin aina annettava hyvää arvopaperimarkkinatapaa noudattaen selkeästi ja yksiselitteisessä muodossa siten, että arvopaperin haltijat voivat sen perusteella tehdä perustellun arvion ostotarjouksesta.

Pykälän 3 momentin mukaan ostotarjouksen tekijän olisi julkistettava tarjouksensa ja toimitettava se tiedoksi arvopapereiden haltijoille, kaupankäynnin järjestäjälle ja Rahoitustarkastukselle. Tarjous olisi toimitettava Rahoitustarkastukselle ainoastaan tiedoksi ja valvontaa varten, mutta sen toimittamiseen ei liittyisi muodollista hyväksymismenettelyä. Lisäksi vaadittaisiin, että tarjouksen tekijällä on taloudelliset edellytykset tarjouksen tekemiseen.

Pykälän 4 momentin mukaan ostotarjoukseen sovelletaan soveltuvin osin mitä 6 luvun 12 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään tarjousvastikkeen määrittämisestä ja 6 luvun 13 §:ssä hankinnoista tarjousaikana ja sen jälkeen. Tarjousvastiketta koskevalla sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan tasapuolisen kohtelun vaatimuksen toteutuminen.

4 luku Arvopaperikauppa ja sijoituspalvelun tarjoaminen

1 §. Hyvä tapa arvopaperikaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritys toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaidensa etujen mukaisesti tarjotessaan näille sijoituspalvelua ja tarvittaessa oheispalvelua ja noudattaa erityisesti direktiivin 19 artiklan 2—8 kohdassa määritettyjä periaatteita (19 artikla 1 kohta). Kaiken tiedon, mainonta mukaan lukien, jonka sijoituspalveluyritys osoittaa asiakkaalle, on oltava asiallista, selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Mainonnan on oltava tunnistettavissa mainonnaksi (19 artikla 2 kohta).

Voimassa olevan 4 luvun 1 §:ssä säädetään, ettei arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. Ehdotettu pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa pykälää täydennettynä siten, ettei myöskään sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetun oheispalvelun tarjoamisessa saisi käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. Arvopaperien kaupassa velvollisuus noudattaa hyvää tapaa koskisi edelleen kaikkia arvopaperikaupan osapuolia eli myyjiä, ostajia ja arvopaperinvälittäjiä. Velvollisuus koskisi myös julkisen ostotarjouksen tekijää.

Hyvän tavan noudattamisen katsotaan sisältävän vaatimuksen siitä, että sijoitus- ja oheispalvelun tarjoamisessa on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan etujen mukaisesti. Hyvään tapaan kuuluu asianmukaisen tiedon antaminen asiakkaalle ajoissa siten, että tällä on riittävästi aikaa tiedon lukemiseen ja ymmärtämiseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Momentissa säädettäisiin lisäksi, ettei arvopaperikaupassa ja sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoamisessa saa käyttää muuten sopimatonta menettelyä.

Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon antaminen sijoitus- ja oheispalvelun markkinoinnissa. Pykälän 1 ja 2 momentin vaatimukset olisivat yhdenmukaiset 2 luvun 1 §:ssä säädettyjen vaatimusten kanssa, jotka koskevat arvopaperien markkinoinnissa noudatettavaa menettelyä. Kyseiseen pykälään on sisällytetty sopimattomuuskriteeri, jotta eri lakien, kuten kuluttajansuojalain (38/1978) ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/1978), vaatimukset hyvän tavan mukaiselle menettelylle pysyisivät oikeuskäytännössä yhtenäisinä (HE 157/1988 vp, LaVL 2/1988vp, PaVM n:o 1/1989 vp).

Pykälän 2 momentissa säädettävä markkinoinnin harhaanjohtavuuskielto edellyttää, että asiakkaille sijoitus- ja oheispalvelusta annettavat tiedot ovat asiallisia ja selkeitä. Markkinoinnista olisi myös käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus. Vastaavat vaatimukset sisältyvät myös voimassa olevaan kuluttajansuojalakiin ja lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Säännös edellyttäisi, että arvopaperinvälittäjän markkinointiaineiston vastaanottaja voi tarvittaessa selvittää, minkä yrityksen markkinointiaineistosta on kyse. Arvopaperinvälittäjän virallisen toiminimen ilmeneminen esimerkiksi mainoksista ei olisi kuitenkaan aina välttämätöntä, vaan joissakin tapauksissa arvopaperinvälittäjän tunnistamiseksi olisi riittävää, että asiakas saa tietoonsa konsernin, johon palvelun tarjoaja kuuluu. Tarkoituksena olisi, että velvollisuus yksilöidä arvopaperinvälittäjä riippuisi siitä, minkälaisesta markkinointiaineistosta olisi kyse. Esimerkiksi sijoituspalveluja kuvaavassa seikkaperäisessä esitteessä pitäisi mainita elinkeinonharjoittajan virallinen nimi, kun taas mielikuvamainonnan kaltaisessa lehti- tai muussa mainoksessa riittävää olisi niin sanotun brandi -nimen ilmoittaminen.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä kolmannelle annettavista ja tältä saatavista maksuista ja muista eduista sekä asiakkaalle annettavia tietoja koskevista vaatimuksista. Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin III luvun kannustimia koskevan 1 jakson 26 artiklan sekä asiakkaille annettavia tietoja koskevan 2 jakson 27 artiklan ja 29 artiklan 7 ja 8 kohdan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 19 artiklan mukaan artiklassa määrätyt velvollisuudet eivät koske sijoituspalvelua, kun sitä tarjotaan osana rahoitustuotetta, johon jo sovelletaan muita luottolaitoksiin ja kulutusluottoihin liittyviä yhteisölainsäädännön säännöksiä tai yhteisiä eurooppalaisia normeja asiakkaiden riskien arvioinnin tai tietoja koskevien vaatimusten osalta (19 artikla 9 kohta). Artiklassa tarkoitettu palvelu voi Suomessa kuulua luottolaitostoiminnasta annetun lain tai kuluttajansuojalain kulutusluottoja koskevan 7 luvun alaan. Jos palvelu esimerkiksi käsittää luoton tarjoamisen, joka kuuluu luottolaitostoiminnasta annetun lain tai kuluttajasuojalain 7 luvun soveltamisalaan, palveluun sovelletaan näiden lakien säännöksiä asiakkaiden riskien arvioinnista ja tietovaatimuksista.

Pykälä vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 19 artiklan 1, 2 ja 9 kohtaa sekä komission direktiivin 26 ja 27 artiklaa ja 29 artiklan 7 ja 8 kohtaa.

2 §. Sopimus sijoituspalvelusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan 4 luvun 2 §:ää vastaavasti sijoituspalvelun tarjoamista koskevan sopimuksen tekemisestä kirjallisesti siten, että siitä käyvät ilmi osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ja muut tarjottuun palveluun liittyvät sopimuksen ehdot. Sopimuksen ehdot voisivat sisältyä sopimukseen liitettäviin vakioehtoihin. Merkintäpaikkana toimimisessa merkintälomakkeen allekirjoittaminen täyttäisi pykälän vaatimuksen sopimuksesta.

Sopimuksen muotovaatimukseen sovelletaan lakia tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002). Tämän lain 12 §:n mukaan silloin, kun sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla. Sopimuksen allekirjoittamiseen sovelletaan, mitä sähköisistä allekirjoituksista erikseen säädetään. Informatiivisuuden vuoksi pykälässä olisi viittaus tähän lainkohtaan.

Momentin mukaan vaatimus kirjallisen sopimuksen tekemisestä ei kuitenkaan koskisi arvopaperinvälittäjää, joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitusneuvontaa tai joka tarjoaa sijoituspalvelua ammattimaiselle asiakkaalle. Säännös vastaa komission direktiivin 39 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että muita sijoituspalveluja kuin sijoitusneuvontaa ensimmäisen kerran direktiivin soveltamispäivän jälkeen uudelle ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjoava sijoituspalveluyritys tekee asiakkaan kanssa kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla sopimuksen, jossa määritetään sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet.

Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin hyvän tavan vastaisen tai asiakkaan kannalta kohtuuttoman ehdon käyttäminen sopimuksessa. Säännös vastaa voimassa olevan 4 luvun 2 §:n 2 momentin säännöstä.

Pykälä vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 19 artiklan 1 ja 7 kohtaa ja komission direktiivin 39 artiklaa.

3 §. Asiakasta koskevat tiedot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asiakkaalta hankittavista tiedoista silloin, kun arvopaperinvälittäjä tarjoaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa. Arvopaperinvälittäjän olisi ennen palvelun tarjoamista hankittava riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Tietojen hankkiminen on tarpeen, jotta arvopaperinvälittäjä voisi arvioida sijoituspalvelun tai arvopaperin soveltuvuutta asiakkaalle. Lain 10 lukuun otettavien viittaussäännösten johdosta momentissa säädetty velvollisuus koskisi myös johdannaissopimusten soveltuvuuden arviointia asiakkaalle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka arvopaperinvälittäjän on pyydettävä asiakkaalta silloin, kun arvopaperinvälittäjä tarjoaa asiakkaalle muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua sijoituspalvelua. Arvopaperinvälittäjän olisi pyydettävä ennen palvelun tarjoamista asiakkaalta tiedot tämän kyseistä arvopaperia tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko sijoituspalvelu tai arvopaperi asiakkaalle soveltuva. Jos arvopaperinvälittäjä saamansa tiedon perusteella katsoo, ettei arvopaperi tai sijoituspalvelu ole asiakkaalle soveltuva, sen olisi ilmoitettava tästä asiakkaalle. Ilmoitus voitaisiin tehdä vakiomuotoisena.

Jos asiakas kieltäytyy antamasta 2 momentissa tarkoitettuja tietoja tai jos hän ei anna riittäviä tietoja sijoituskokemuksestaan tai -tietämyksestään, arvopaperinvälittäjän olisi annettava asiakkaalle ilmoitus siitä, ettei se tässä tapauksessa voi arvioida arvopaperin tai palvelun soveltuvuutta asiakkaalle. Tämä ilmoitus voitaisiin tehdä vakiomuotoisena.

Lain 10 lukuun otettavien viittaussäännösten johdosta 2 momentissa säädetty velvollisuus koskisi myös johdannaissopimusten soveltuvuuden arviointia asiakkaalle.

Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa säädettyä menettelyä tietojen hankkimisesta ja soveltuvuuden arvioinnista ei tarvitsisi noudattaa, jos on kysymys asiakkaan aloitteesta tarjottavasta palvelusta, joka koostuu pelkästään asiakkaan toimeksiantojen toteuttamisesta tai niiden välittämisestä ja edellyttäen, että palvelut liittyvät niin sanottuihin yksinkertaisiin arvopapereihin. Momentin mukaan yksinkertaisia arvopapereita olisivat julkisen kaupankäynnin tai monenkeskisen kaupankäynnin kohteena tai niitä muussa valtiossa vastaavan kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet (1 kohta), rahamarkkinavälineet (2 kohta), joukkovelkakirjat ja muut vastaavat velkainstrumentit, joihin ei sisälly johdannaissopimuksen ominaisuutta (3 kohta), sijoitusrahastodirektiivin mukaiset rahasto-osuudet tai yhteissijoitusyritysten osuudet (4 kohta) ja muut yksinkertaiset arvopaperit, joista säädetään komission direktiivin 38 artiklassa (5 kohta). Edellytyksenä olisi lisäksi, että arvopaperinvälittäjä on ilmoittanut asiakkaalle, ettei se palvelua tarjotessaan ole velvollinen arvioimaan tarjotun palvelun tai arvopaperin soveltuvuutta asiakkaan kannalta. Tämä ilmoitus voitaisiin antaa asiakkaalle vakiomuotoisena.

Momentin 5 kohdassa tarkoitettuja muita yksinkertaisia arvopapereita ovat komission direktiivin 38 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävät arvopaperit. Artiklan mukaan arvopaperi katsotaan yksinkertaiseksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a) se ei kuulu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdan tai liitteessä I olevan C osan 4—10 kohdan soveltamisalaan;

b) tarjolla on toistuvia tilaisuuksia sen luovuttamiseen, lunastamiseen tai muunlaiseen rahaksi muuttamiseen hintoihin, jotka ovat julkisesti markkinatoimijoiden saatavilla ja jotka ovat joko markkinahintoja tai liikkeeseenlaskijasta riippumattomien arvonmääritysjärjestelmien saataville asettamia tai vahvistamia hintoja;

c) siihen ei liity minkäänlaista asiakkaalle aiheutuvaa tosiasiallista tai mahdollista maksuvelvoitetta, joka ylittäisi rahoitusvälineen hankintakustannukset;

d) sen ominaispiirteistä on julkisesti saatavilla riittävän kattavaa tietoa, ja kyseiset tiedot ovat todennäköisesti helposti ymmärrettävissä niin, että keskimääräinen ei-ammattimainen asiakas voi tehdä perustellun päätöksen siitä, toteuttaako hän kyseiseen rahoitusvälineeseen liittyvän liiketoimen.

Pykälän 3 momentin mukaan sijoitusrahastodirektiivin mukaiset rahasto-osuudet olisivat yksinkertaisia arvopapereita. Sijoitusrahastolain 12 luvussa tarkoitetun erikoissijoitusrahaston osuudet saattavat täyttää edellä mainitun artiklan edellytykset, jolloin myös niitä voitaisiin pitää yksinkertaisina arvopapereina.

Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa tapahtuvaa kaupankäyntiä pidetään julkista kaupankäyntiä vastaavana, jos se täyttää rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin III osaston säänneltyjä markkinoita vastaavat vaatimukset. Direktiivin mukaan komissio julkaisee listan tällaisista markkinapaikoista.

Pykälän 4 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset asiakkaalta pyydettävistä tiedoista ja tietojen pyytämisessä noudatettavista menettelytavoista. Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin III luvun soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointia koskevan 3 jakson 35—37 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 19 artiklan 4—6 kohtaa ja komission direktiivin 35—38 artiklaa.

4 §. Arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuus. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan asiakkaille on toimitettava ymmärrettävässä muodossa asianmukaista tietoa sijoituspalveluyrityksestä ja sen tarjoamista palveluista, rahoitusvälineistä ja ehdotetuista sijoitusstrategioista, toimeksiantojen toteuttamispaikoista sekä kuluista ja liitännäisistä veloituksista, jotta asiakkaat voivat kohtuullisesti ymmärtää tarjottavan sijoituspalvelun ja tietyn arvopaperityypin ominaispiirteet ja siihen sisältyvät riskit voidakseen tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä (19 artiklan 3 kohta). Arvopaperinvälittäjän on myös raportoitava asiakkaalleen riittävästi tälle tarjoamistaan palveluista (19 artiklan 8 kohta).

Pykälän 1—5 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta ei-ammattimaiselle asiakkaalle ennen sijoituspalvelua koskevan sopimuksen tekemistä tai sijoituspalvelun antamista sekä 6 momentissa annettua palvelua koskevasta arvopaperinvälittäjän raportointivelvollisuudesta. Pykälän 7 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen, jonka mukaan arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta antaa tietoja ammattimaiselle asiakkaalle määrättäisiin momentin nojalla annettavissa Rahoitustarkastuksen määräyksissä.

Lain 10 lukuun otettavien viittaussäännösten johdosta pykälä koskisi myös johdannaissopimuksia ja tietoja niistä kuten niiden luonteesta ja riskeistä annettavia tietoja.

Pykälän 1 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä tiedoksi sopimuksen ehdot ja riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja sijoituspalvelusta. Tiedot olisi annettava siten hyvissä ajoin, että asiakkaalla on kohtuullisesti aikaa perehtyä tietoihin ja ymmärtää tarjottavan sijoituspalvelun ominaispiirteet.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka ei-ammattimaiselle asiakkaalle on toimitettava hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista. Asiakkaalle olisi annettava tiedot arvopaperinvälittäjästä ja arvopaperinvälittäjän tarjoamista palveluista, palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä, sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä, toimeksiantojen toteuttamispaikoista, asiakasvarojen säilyttämisestä ja sijoituspalveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle 2 momentissa tarkoitettujen tietojen olennaisista muutoksista.

Pykälän 4 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi annettava 1—3 momentissa tarkoitetut tiedot asiakkaalle pysyvällä tavalla siten kuin 1 luvun 4 a §:n 2 momentissa säädetään. Vaihtoehtoisesti tiedot voitaisiin antaa asiakkaalle tämän suostumuksella sähköisesti arvopaperinvälittäjän verkkosivuilla ilman, että tiedot on osoitettava asiakkaalle henkilökohtaisesti, jos tietojen antaminen tällä tavalla on asianmukaista arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välisen liiketoimen toteuttamisen yhteydessä ja tiedot olisivat asiakkaan saatavilla asianmukaisen ajan. Arvopaperinvälittäjän olisi ilmoitettava asiakkaalleen sähköisesti verkkosivujen osoite ja tietojen sijainti kyseisillä sivuilla. Tietojen tulisi olla ajan tasalla ja niiden olisi oltava asiakkaan saatavilla jatkuvasti niin pitkän ajan kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan niihin tutustumiseen.

Tietojen antaminen 4 momentissa tarkoitetulla tavalla verkkosivuilla olisi asianmukaista arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välisen liiketoimen toteuttamisen yhteydessä, jos asiakkaalla on säännöllinen pääsy Internetiin ja asiakas on tämän osoittanut esimerkiksi antamalla sähköpostiosoitteensa liiketoiminnan toteuttamista varten.

Pykälän 5 momentti koskisi tietojen antamista ei-ammattimaiselle asiakkaalle silloin, kun sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskeva sopimus tehdään asiakkaan pyynnöstä etäviestintä käyttäen. Etäviestimellä tarkoitetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 6 a luvun 4 §:ssä tarkoitettua etäviestintä. Jos 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ei voitaisi antaa 4 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen sopimuksen tekemistä, momentissa edellytetyt tiedot olisi annettava viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Jos 2 momentissa tarkoitettuja tietoja ei voitaisi antaa ennen palvelun antamista, momentissa edellytetyt tiedot olisi annettava viipymättä sen jälkeen, kun palvelun antaminen on aloitettu.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta antaa ei-ammattimaiselle asiakkaalle riittävät tiedot tälle annetusta palvelusta, kuten tiedot asiakkaan lukuun suoritetuista liiketoimista ja palveluista ja niiden kustannuksista sekä arvopaperinvälittäjän hallussa olevista asiakkaan rahavaroista ja muusta omaisuudesta.

Pykälän 7 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset ei-ammattimaisille asiakkaalle annettavista tiedoista ja tietojen antamisessa noudatettavista menettelytavoista sekä arvopaperivälittäjän velvollisuudesta antaa tietoja ammattimaiselle asiakkaalle. Määräykset tietojen antamisesta ei-ammattimaiselle asiakkaalle koskisivat komission direktiivin III luvun 2 jaksossa tarkoitettuja asiakkaille arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista annettavia tietoja (30 artikla), rahoitusvälineistä annettavia tietoja (31 artikla), asiakkaan rahoitusvälineiden ja varojen säilyttämisestä annettavia tietoja (32 artikla), tietoja kuluista ja liitännäisistä maksuista (33 artikla) ja direktiivin 85/611/ETY mukaisesti laadittuja tietoja (34 artikla). Määräykset koskisivat myös komission direktiivin III luvun asiakasraportointia käsittelevässä 4 jaksossa tarkoitettua muiden kuin omaisuudenhoitoon liittyvien toimeksiantojen toteuttamiseen liittyvää raportointivelvollisuutta (40 artikla), omaisuudenhoitoon liittyvää raportointivelvollisuutta (41 artikla), ei-ammattimaisia asiakkaita koskevaa erityistä raportointivelvollisuutta (42 artikla) ja asiakkaan rahoitusvälineitä tai varojen säilyttämistä koskevaa raportointivelvollisuutta (43 artikla). Määräykset velvollisuudesta antaa tietoja ammattimaiselle asiakkaalle koskisivat komission direktiivin 29 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 31 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 32 artiklan 5 ja 6 kohdassa edellytettyjä tietoja. Komission direktiivin säännökset ammattimaiselle asiakkaalle annettavista tiedoista ovat luonteeltaan melko teknisluonteisia.

Ehdotus vastaa direktiivin 19 artiklan 3 ja 8 kohtaa ja komission direktiivin 29 artiklan 1 6 kohtaa sekä 30—34 ja 40—43 artiklaa.

5 §. Toimeksiannon huolellinen toteuttaminen. Pykälässä säädettäisiin arvopaperivälittäjän velvollisuudesta toteuttaa asiakkaan toimeksiannot huolellisesti. Pykälää sovellettaisiin arvopaperinvälittäjään, joka tarjoaa sijoituspalveluna toimeksiantojen toteuttamista. Komission direktiivin johdanto-osan 69. perustelukappaleen mukaa toimeksiantojen toteuttamisena voidaan myös pitää omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä arvopaperinvälittäjän asiakkaan kanssa. Pykälä perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 21 artiklaan.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet, joilla saavutetaan asiakkaalle paras mahdollinen tulos ottaen huomioon toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset seikat. Näitä ovat arvopaperin tai muun rahoitusvälineen hinta, toimeksiannon toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset, toimeksiannon toteutumisen nopeus ja toimeksiannon toteutumisen ja selvityksen todennäköisyys, toimeksiannon koko ja luonne sekä muut toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset seikat (21 artiklan 1 kohta). Arvopaperinvälittäjän olisi kuitenkin noudatettava asiakkaan antamia ohjeita, jos asiakas on antanut erityisiä ohjeita toimeksiannon toteuttamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjällä olisi oltava toimeksiantojen toteuttamista koskevat toimintaperiaatteet menettelytavoista (englanniksi order execution policy), jotka sisältävät tiedot niistä kaupankäyntipaikoista, joissa arvopaperinvälittäjä toteuttaa toimeksiantoja sekä kaupankäyntipaikan valintaan vaikuttaneet tekijät. Tiedot olisi esitettävä kunkin arvopaperi- tai muun rahoitusvälinetyypin osalta. Toimintaperiaatteiden tulisi sisältää ne kaupankäyntipaikat, joissa arvopaperinvälittäjän on mahdollista saavuttaa asiakkaiden toimeksiantojen toteuttamisen kannalta säännönmukaisesti paras mahdollinen tulos (21 artiklan 2 ja 3 kohta).

Momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi seurattava toimintaperiaatteidensa asianmukaisuutta. Arvopaperinvälittäjän olisi muun muassa säännöllisesti arvioitava, sisältävätkö sen toimintaperiaatteet ne kaupankäyntipaikat, joissa arvopaperinvälittäjän on mahdollista saavuttaa asiakkaiden kannalta säännönmukaisesti paras mahdollinen tulos (21 artiklan 4 kohta).

Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi annettava asiakkaalle riittävät tiedot toimintaperiaatteistaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista. Asiakkaalle olisi annettava etukäteen tilaisuus hyväksyä toimeksiantonsa hoitamisessa noudatettava menettelytapa. Silloin, kun toimintaperiaatteet ovat olleet saatavilla ennen sijoituspalvelun tarjoamista, asiakkaan voidaan katsoa hyväksyneen toimeksiannon hoitamista koskevan menettelytavan. Asiakkaan olisi pyynnöstä saatava arvopaperinvälittäjältä jälkikäteen tiedot siitä, että arvopaperinvälittäjä on toteuttanut asiakkaan toimeksiannon toimintaperiaatteidensa mukaisesti (21 artiklan 5 kohta).

Momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi ilmoitettava toimintaperiaatteidensa olennaisista muutoksista asiakkailleen (21 artiklan 4 kohta).

Pykälän 4 momentin mukaan, jos toimeksianto voidaan toimintaperiaatteiden mukaan toteuttaa julkisen kaupankäynnin tai monenkeskisen kaupankäynnin tai niitä muussa valtiossa vastaavan kaupankäynnin ulkopuolella, olisi siihen saatava asiakkaan nimenomainen suostumus. Asiakkaan suostumus voi olla joko yleinen tai asiakas voi antaa sen kutakin liiketointa varten erikseen (21 artiklan 3 kohta).

Pykälän 5 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset toimeksiannon toteuttamisessa noudatettavasta menettelystä. Lisäksi rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset siitä, miten omaisuudenhoitoa tai toimeksiantojen välittämistä sijoituspalveluna tarjoavan arvopaperinvälittäjän on toimittava asiakkaiden toimeksiantoja hoitaessaan. Komission direktiivin 45 artiklassa säädetään toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisesta kyseisten sijoituspalvelujen osalta.

Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin III luvun 5 jakson toimeksiantojen huolellista toteuttamista koskevat tarkemmat määräykset. Määräykset koskisivat toimeksiantojen toteuttamista koskevia kriteerejä (44 artikla), sijoituspalveluyrityksen velvoitetta toimia asiakkaan etujen mukaisesti sen tarjotessa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa tai toimeksiantojen välittämistä (45 artikla) sekä toimeksiantojen toteuttamisperiaatteita (46 artikla).

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 19 artiklan 1 kohtaa ja 21 artiklaa sekä komission direktiivin 44—46 artiklaa.

6 §. Toimeksiantojen käsittely. Pykälän 1 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna toimeksiantojen toteuttamista, olisi hoidettava asiakkaiden toimeksiannot ilman aiheetonta viivytystä. Arvopaperinvälittäjä ei saisi myöskään antaa tosien asiakkaan edun tai oman etunsa vaikuttaa asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta toteuttaa asiakkaiden toimeksiannot niiden saapumisjärjestyksessä, jos se on mahdollista ottaen huomioon toimeksiannon koko, asiakkaan määräämät hintarajat tai muut toimeksiannon ehdot sekä se, miten toimeksianto on annettu.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission antaman direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset toimeksiantojen hoitamisessa noudatettavasta menettelystä. Momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission antaman direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset myös siitä, miten omaisuudenhoitoa tai toimeksiantojen välittämistä sijoituspalveluna tarjoavan arvopaperinvälittäjän on toimittava asiakkaiden toimeksiantoja hoitaessaan. Komission direktiivin 47—49 artiklassa säädetään toimeksiantojen käsittelystä kyseisten sijoituspalvelujen osalta.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 22 artiklan 1 kohtaa ja komission direktiivin 47—49 artiklaa.

7 §. Asiakkaan toimeksiannon saaminen toiselta arvopaperinvälittäjältä. Pykälässä säädettäisiin toimeksiannon vastaanottamisesta toiselta arvopaperinvälittäjältä. Toimeksiannon välittänyt arvopaperinvälittäjä vastaisi muun muassa 4 luvun 4 §:ssä tarkoitettujen asiakasta koskevien tietojen hankkimisesta ja asiakkaalle antamistaan suosituksista.

Toimeksiannon vastaanottava arvopaperinvälittäjä voisi toimia toimeksiannon välittäneeltä arvopaperinvälittäjältä saamiensa asiakasta koskevien tietojen ja toimeksiantoa koskevien ohjeiden mukaisesti ilman, että sillä olisi esimerkiksi selonottovelvollisuutta asiakasta koskevien tietojen osalta. Toimeksiannon vastaanottava arvopaperinvälittäjä vastaisi kuitenkin toimeksiannon toteuttamisesta 4 luvussa asetettujen velvollisuuksien, kuten luvun 5 §:n vaatimusten mukaisesti.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 20 artiklaa.

8 §. Rajahintatoimeksiantojen julkistamisvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 22 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta julkistaa asiakkaan rajahintatoimeksianto, jos arvopaperinvälittäjä ei voi markkinaolosuhteiden vuoksi toteuttaa sitä välittömästi (englanniksi client limit order display rule). Samalla siihen sisällytettäisiin soveltuvin osin direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 16 alakohdan mukainen rajahintatoimeksiannon määritelmä.

Velvollisuus julkistaa asiakkaan rajahintatoimeksianto koskee direktiivin mukaisesti vain säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita. Lisäksi momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin direktiivin mukaisesti, ettei julkistamisvelvollisuutta ole, jos asiakas antaa arvopaperinvälittäjälle tästä nimenomaan poikkeavan ohjeen.

Pykälän 2 momentti perustuu direktiivin 22 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että sijoituspalveluyritykset täyttävät rajahintatoimeksiannon julkistamisvelvollisuuden, jos ne välittävät toimeksiannon säännellylle markkinalle tai monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään. Välittäjän katsotaan täyttäneen velvoitteensa 1 momentin tarkoittamalla tavalla ainakin silloin, kun rajahintatoimeksianto välitetään markkinapaikan tarjouskirjassa julkistettavaksi. Tästä säädetään tarkemmin komission täytäntöönpanoasetuksen 31 ja 32 artiklassa. Lisäksi säädetään tarkemmin, millä muulla tavalla arvopaperinvälittäjä voi täyttää 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden. Lainsäädäntökokonaisuuden selkeyden vuoksi momentissa viitattaisiin myös tältä osin komission asetukseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin suuria toimeksiantoja koskevasta poikkeuksesta arvopaperinvälittäjän julkistamisvelvollisuuteen. Direktiivin 22 artiklan 2 kohdan kolmannessa virkkeessä edellytetään jäsenvaltioiden säätävän, että toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan poiketa velvollisuudesta julkistaa rajahintatoimeksianto, jos se on kooltaan suuri markkinalla tavanomaiseen verrattuna. Tästä poikkeuksesta säädettäisiin suoraan laissa. Lisäksi momentissa selvyyden vuoksi viitattaisiin siihen, että komission asetuksessa säädetään tarkemmin, kuinka kunkin osakkeen normaaliin markkinakokoon verrattuna suuren toimeksiannon vähimmäiskoko määräytyy.

9 §. Liiketoimet julkisessa kaupankäynnissä ja monenkeskisessä kaupankäynnissä. Pykälässä säädettäisiin siitä, ettei pörssivälittäjien ja muiden arvopaperipörssissä toimivien välisiin liiketoimiin sovelleta luvun 1 §:n 2 ja 3 momentin, 2—6 §:n eikä 8 §:n menettelytapasäännöksiä silloin, kun liiketoimi toteutetaan julkisessa kaupankäynnissä. Säännös perustuu direktiivin 42 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan direktiivin 19, 21 ja 22 artiklan mukaisia velvoitteita ei sovelleta säännellyillä markkinoilla toteuttaviin liiketoimiin.

Pykälän 2 momentti sisältäisi 1 momenttia vastaavan säännöksen monenkeskisen kaupankäynnin osalta. Se perustuu direktiivin 14 artiklan 3 kohtaan. Sanamuoto poikkeaisi 1 momentista siksi, että monenkeskistä kaupankäyntiä voi järjestää myös arvopaperinvälittäjä, joka voi myös käydä kauppaa järjestämässään monenkeskisessä kaupankäynnissä.

10 §. Kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin kauppojen sisäisten toteuttajien velvollisuuksista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa ennakkoon Rahoitustarkastukselle, kun se aikoo aloittaa tai lopettaa toiminnan kauppojen sisäisenä toteuttajana. Ilmoitusvelvollisuus on tarpeen, jotta Rahoitustarkastus voisi täyttää komission asetuksen 21 artiklan 4 kohdassa säädetyn velvollisuuden varmistua, että suomalaisista sisäisistä toteuttajista pidetään julkista luetteloa. Ilmoitusvelvollisuus koskee vain sellaisia sisäisiä toteuttajia, jotka käyvät kauppaa sellaisilla osakkeilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena direktiivin mukaisilla säännellyillä markkinoilla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi erikseen pykälän muiden säännösten soveltamisalasta. Toisin kuin 1 momentin ilmoitusvelvollisuus, nämä säännökset soveltuvat direktiivin 27 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti vain sellaisiin sisäisiin toteuttajiin, jotka toteuttavat toimeksiantoja osakkeilla, joilla on likvidit markkinat. Lisäksi artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti säännökset koskevat vain sellaisia liiketoimia, jotka ovat kooltaan enintään osakkeen tavanomaisen markkinakoon suuruisia.

Komission täytäntöönpanoasetuksessa säädetään tarkemmin, kuinka määritellään osakkeet, joilla on likvidit markkinat, ja kuinka niille määritellään tavanomainen markkinakoko. Lisäksi asetuksessa säädetään näiden tietojen julkistamisesta. Komission asetuksen 22 artiklan 1—3 kohdassa kuitenkin jätetään kansallista harkintavaltaa sen suhteen, mitä perusteita osakkeen markkinan likvidiyden määräytymisessä kansallisesti käytetään. Koska perusteiden valinta on jäsenvaltion vapaassa harkinnassa, pykälän 3 momentissa osoitettaisiin valtuutus päättää valinnasta valtiovarainministeriölle. Kysymyksessä on poliittisluonteinen päätös, eikä kysymys ole vähämerkityksellisestä teknisestä erityisasiantuntemusta vaativasta täytäntöönpanosääntelystä, joka sellaisena voitaisiin antaa Rahoitustarkastukselle.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sisäisen toteuttajan velvollisuudesta julkistaa sitovia tarjouksia osakkeelle. Momentilla pantaisiin täytäntöön soveltuvin osin direktiivin 27 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta. Sisäinen toteuttaja voisi päättää, julkistaako se erikokoisia tarjouksia vai vain yhden tarjouksen. Tarjouksen ei tarvitse olla niin sanottu kaksipuolinen tarjous vaan pelkkä osto- tai myyntitarjous on riittävä. Tarjousten pitää hinnaltaan vastata osakkeen markkinatilannetta. Kooltaan tarjous voi olla enintään osakkeen tavanomaisen markkinakoon suuruinen. Erikseen ei pantaisi täytäntöön direktiivin 27 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäistä virkettä ja saman kohdan toista alakohtaa, jotka koskevat sitä, milloin ja miten tarjous pitää julkistaa. Näistä seikoista säädetään myös komission asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklassa ja 32 artiklassa. Lisäksi asetuksen 24 artiklassa säädetään tarkemmin momentissa tarkoitetusta tarjouksen markkinahintaisuudesta ja sisäisen toteuttajan velvollisuudesta säilyttää tiedot tarjouksistaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lisäksi sisäisen toteuttajan oikeudesta milloin tahansa päivittää tarjouksensa ja poikkeuksellisessa markkinatilanteessa myös perua tarjouksensa. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön direktiivin 27 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi direktiivin mukainen pääsääntö, jonka mukaan sisäinen toteuttaja on velvollinen toteuttamaan asiakkailta saamansa toimeksiannot julkistamansa tarjouksen mukaisesti. Näin ollen sisäinen toteuttaja ei saa esimerkiksi harkinnanvaraisesti antaa jollekin asiakkaalleen julkistamaansa tarjousta parempaa hintaa. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön sekä direktiivin 27 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta että sen neljännen alakohdan ensimmäinen virke. Pykälän seuraavissa momenteissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksista tähän pääsääntöön. Momentissa ei viitattaisi erikseen direktiivin 21 artiklan mukaisiin menettelytapasäännöksiin (best execution), koska ne soveltuvat ilman eri säännöstä myös sisäisiin toteuttajiin.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin 27 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan toisen virkkeen mukaisesti poikkeuksesta sisäisen toteuttajan 5 momentin mukaiseen velvollisuuteen toteuttaa toimeksiannot tarjouksen mukaisella hinnalla. Ammattimaisen asiakkaan toimeksianto voitaisiin toteuttaa tarjoushintaa parempaan hintaan momentissa säädettävin edellytyksin. Komission asetuksen 26 artiklassa säädetään, että asiakkaan toimeksiantoa on pidettävä momentissa tarkoitetulla tavalla suurempana kuin yksityissijoittajan tavanomaista toimeksiantoa, jos se on määrältään yli 7 500 euroa.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin kahdesta muusta poikkeuksesta, jotka soveltuvat niin ikään vain ammattimaisten asiakkaiden toimeksiantoihin. Sillä pantaisiin täytäntöön direktiivin 27 artiklan 3 kohdan viides alakohta. Samalla informatiivisuuden vuoksi viitattaisiin komission asetukseen, jossa säädetään tarkemmin näistä poikkeuksista.

Pykälän 8 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 27 artiklan 6 kohdan ensimmäinen virke. Momentin säännökset soveltuvat tilanteessa, jossa asiakkaan toimeksianto on kooltaan suurempi kuin sisäisen toteuttajan ainoa tarjous tai, jos sisäinen toteuttaja on julkistanut useita tarjouksia, suurempi kuin sisäisen toteuttajan suurin tarjous.

Pykälän 9 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, kuinka sisäisen toteuttajan on toteutettava toimeksianto silloin, kun se on julkistanut erikokoisia tarjouksia ja asiakkaan toimeksianto on kooltaan tarjousten välissä. Momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 27 artiklan 6 kohdan toinen virke kuitenkin niin, ettei siinä erikseen viitata direktiivin 22 artiklan mukaisiin menettelytapasäännöksiin. Arvopaperimarkkinalain 4 luvun säännökset asiakkaiden toimeksiantojen käsittelystä soveltuvat luonnollisesti myös sisäisiin toteuttajiin.

Pykälän 10 momentissa säädettäisiin sisäisen toteuttajan oikeudesta päättää, mille asiakkaille se myöntää pääsyn tarjouksiinsa. Sanamuoto vastaisi direktiivin 27 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virkkeen tulkinnanvaraista englanninkielistä sanamuotoa ”give access”. Tämän liiketoiminnallisen päätöksen olisi oltava direktiivin kohdan mukaisesti selkeä ja tasapuolinen. Direktiivin johdanto-osan 50. perustelukappaleessa täsmennetään, että päätös voidaan tehdä sen suhteen, annetaanko pääsy tarjouksiin ammattimaisille asiakkaille vai ei-ammattimaisille asiakkaille, mutta asiakasluokan sisällä asiakkaita ei saisi syrjiä. Lisäksi momentissa säädettäisiin sisäisen toteuttajan oikeudesta kieltäytyä taloudellisilla perusteilla asiakassuhteesta tai sen jatkamisesta. Esimerkkejä sellaisista taloudellisista perusteista direktiivin 27 artiklan 5 kohdan mukaan ovat asiakkaasta aiheutuva luotto-, vastapuoli- ja selvitysriski.

Pykälän 11 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sisäisen toteuttajan oikeudesta rajoittaa liiketoimien lukumäärää riskinhallintamielessä. Momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 27 artiklan 6 kohta, mutta kohdan viittausta direktiivin 22 artiklan mukaisiin menettelytapasäännöksiin ei sisällytettäisi erikseen tähän momenttiin.

Direktiivin 27 artiklan 4 kohdan säännöksiä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta tarkistaa eräiden artiklan mukaisten säännösten noudattaminen ei ole tarpeellista panna erikseen täytäntöön. Lain 7 luvun 1 §:n nojalla Rahoitustarkastuksen tehtävänä on valvoa arvopaperimarkkinalain noudattamista yleensä.

11 §. Arvopaperinvälittäjän velvollisuus julkistaa tietoja osakekaupoista. Pykälään ehdotetaan otettavaksi direktiivin 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen säännös arvopaperinvälittäjien velvollisuudesta julkistaa tietoja osakekaupoista silloin, kun kaupat tehdään markkinapaikan ulkopuolella. Tämä velvollisuus koskee vain kauppoja osakkeilla, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla. Säännöksessä on kysymys, samalla tavalla kuin julkisen kaupankäynnin ja monenkeskisen kaupankäynnin kohdalla, niin sanotusta kaupan jälkeisestä läpinäkyvyydestä.

Pykälän 2 momentissa viitataan informatiivisuuden vuoksi komission täytäntöönpanoasetukseen, jossa säädetään 1 momentin velvollisuuden tarkemmasta sisällöstä. Luettelon 1 kohta viittaa asetuksen 27 artiklan 1—3 kohtaan, joissa säädetään tarkemmin julkistettavista tiedoista. Luettelon 2 kohta viittaa asetuksen 29 artiklan, jossa täsmennetään, missä ajassa tiedot kaupasta on viimeistään julkistettava eri tilanteissa. Luettelon 3 kohta viittaa asetuksen 30 artiklaan, jossa säädetään tarkemmin eri tavoista, joilla tiedot voidaan julkistaa. Luettelon 4 kohta viittaa asetuksen 32 artiklan edellytyksiin, jotka arvopaperinvälittäjän järjestelyn on täytettävä. Niihin sisältyy myös direktiivin 28 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen vaatimus siitä, että tietojen on oltava helposti ja kohtuullisin kustannuksin muiden markkinaosapuolten saatavilla. Luettelon 5 kohta viittaa asetuksen 27 artiklan 4 kohtaan, missä säädetään menettelystä, jossa sekä ostajana että myyjänä tai niiden lukuun toimivat eri arvopaperinvälittäjät.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 1 momentin reaaliaikaiseen julkistamisvelvollisuuteen. Samalla tavalla kuin julkisen kaupankäynnin ja monenkeskisen kaupankäynnin kohdalla, lykkäämismahdollisuus koskisi vain kauppoja, jotka ovat kooltaan suuria kunkin osakkeen tavanomaiseen kaupankäyntiin verrattuna. Tämä kokoedellytys täsmennetään komission täytäntöönpanoasetuksessa, johon momentissa informatiivisuuden vuoksi viitattaisiin.

12 §. Eturistiriitatilanteiden hallinta. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan arvopaperinvälittäjän on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet havaitakseen eturistiriidat, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti sen asiakkaiden etuihin ja joita voi syntyä sijoitus- tai oheispalvelujen tarjoamisen yhteydessä (13 artiklan 3 kohta, 18 artiklan 1 kohta). Eturistiriitatilanteita voi syntyä esimerkiksi arvopaperinvälittäjän ja sen asiakkaan tai arvopaperinvälittäjän henkilökunnan ja sen asiakkaan välillä tai arvopaperinvälittäjän eri asiakkaiden välillä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet eturistiriitatilanteiden tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Arvopaperinvälittäjän olisi eturistiriitatilanteen syntyessä kohdeltava asiakastaan hyvän tavan mukaisesti. Eturistiriitojen tunnistaminen ja ehkäiseminen edellyttäisi muun muassa tehokkaita ja riittäviä organisatorisia ja hallinnollisia toimenpiteitä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle eturistiriidasta, jos 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät olisi riittäviä ehkäisemään sen syntymistä. Arvopaperinvälittäjä ei voisi suorittaa liiketointa asiakkaan lukuun ennen kuin asiakkaalle on annettu riittävä tiedot eturistiriidan luonteesta tai sen syistä. Tiedot eturistiriidasta olisi annettava asiakkaalle 1 luvun 4 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla.

Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperinvälittäjällä tulisi olla toimintaperiaatteet eturistiriitojen tunnistamisessa ja ehkäisemisessä noudatettavista menettelytavoista. Toimintaperiaatteiden on oltava kirjalliset.

Pykälän 4 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 3 momentissa tarkoitetuista menettelytavoista. Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin II luvun 4 jakson eturistiriitatilanteita koskevat tarkemmat määräykset. Määräykset koskisivat eturistiriitatilanteiden määrittelyä (21 artikla), eturistiriitatilanteita koskevia toimintaperiaatteita (22 artikla), eturistiriitatilanteen aiheuttavista sijoituspalveluista ylläpidettäviä tietoja (23 artikla) sekä sijoitustutkimusten laatimiseen ja levittämiseen liittyviä eturistiriitatilanteita ja niiden ehkäisemisessä noudatettavia toimintatapoja (24 ja 25 artikla).

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 3 kohtaa, 18 artiklaa ja komission direktiivin 21—25 artiklaa.

13 §. Arvopapereita koskevien tutkimustietojen ja sijoitussuositusten esittäminen. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan 4 luvun 4 §:n 4 momenttia ja pykälän 2 ja 3 momentti voimassa olevan 4 luvun 10 §:ää.

14 §. Asiakasvarojen säilyttäminen. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan 4 luvun 5 a §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Asiakkaan rahavarojen ja muun omaisuuden (asiakasvarat) säilytys, käsittely ja selvitys olisi järjestettävä luotettavalla tavalla. Asiakasvarojen säilytys, käsittely ja selvitys olisi myös järjestettävä niin, ettei ole vaaraa varojen sekoittumisesta arvopaperinvälittäjän omiin tai välittäjän toisen asiakkaan rahavaroihin tai muuhun omaisuuteen. Säännöstä sovellettaisiin kaikkeen arvopaperinvälittäjän harjoittamaan toimintaan. Säännös koskisi myös muuta arvopaperinvälittäjän hallussa olevaa asiakkaan omaisuutta kuin rahavaroja ja arvopapereita. Esimerkiksi arvopaperinvälittäjällä, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, voi olla hallussaan asiakkaan rahavarojen ja arvopapereiden lisäksi muutakin asiakkaan omaisuutta. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi sijoitettava asiakkaan rahavarat viipymättä tilille keskuspankkiin, talletuspankkiin tai muussa valtiossa toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen, jolla on oikeus talletusten vastaanottamiseen, taikka hyväksyttyyn rahamarkkinarahastoon. Hyväksytyllä rahamarkkinarahastolla tarkoitetaan komission direktiivin 18 artiklan 2 kohdassa määriteltyä sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävää tai muuta valvonnan kohteena olevaa rahastoa, joka täyttää kohdassa säädetyt vaatimukset. Komission direktiivin mukaan asiakkaalla on oikeus vastustaa rahavarojensa säilyttämistä hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa (18 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta). Momentin mukaan arvopaperinvälittäjä voisi sijoittaa asiakkaan rahavarat hyväksyttyyn rahamarkkinarahastoon vain, jos asiakas ei ole sitä kieltänyt.

Momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi noudatettava riittävää huolellisuutta talletuspankin, ulkomaisen luottolaitoksen ja hyväksytyn rahamarkkinarahaston valitsemisessa. Arvopaperinvälittäjän olisi säännöllisesti seurattava edellä tarkoitetun säilyttäjän toiminnan asianmukaisuutta. Arvopaperinvälittäjän olisi riittävästi varmistettava, että keskuspankissa, talletuspankissa, ulkomaisessa luottolaitoksessa tai hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa säilytetyt asiakkaan rahavarat säilytetään erillään arvopaperinvälittäjän rahavaroista. Tämä edellyttäisi erityisesti sitä, että asiakkaiden rahavarat säilytetään eri tilillä kuin arvopaperinvälittäjälle kuuluvat rahavarat, kuten niin sanotulla asiakasvarojen tilillä. Komission direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa on kuitenkin otettu huomioon, että asiakkaan rahavarojen säilyttäminen erillisellä tilillä ei ole kansainvälisessä sijoittamisessa aina mahdollista. Tältä osin Rahoitustarkastus voisi antaa 5 momentin nojalla täydentäviä määräyksiä. Momentin ehdotus vastaa komission direktiivin 16 artiklan 1 kohdan e kohtaa ja 18 artiklaa.

Säännös kattaa voimassa olevaan lakiin sisältyvän vaatimuksen muun arvopaperinvälittäjän kuin talletuspankin velvollisuudesta pitää asiakkaan rahavarat myös kirjanpidossa erillään välittäjän omista varoista ja omaisuudesta. Tätä kirjanpitolakiin ja vakiintuneeseen käytäntöön perustuvaa vaatimusta ei tarkoiteta muutettavaksi.

Momentin mukaan arvopaperinvälittäjä, joka on talletuspankki, saisi kuitenkin sijoittaa asiakkaan rahavarat saman talletuspankin tilille, jolloin tähän ei sovellettaisi momentin vaatimuksia. Ehdotus vastaa komission direktiivin 18 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.

Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperinvälittäjä voisi säilyttää asiakkaan arvopapereita ulkopuolisen säilyttäjän hallussa. Oikeus ulkopuolisen säilyttäjän käyttämiseen on asiakassopimukseen sisältyvä keskeinen ehto, joka vakiintuneen käytännön mukaan kirjataan ei-ammattimaisten asiakkaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Sopimuksessa olisi myös luontevaa ottaa huomioon komission direktiivin 32 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset, kuten ei-ammattimaiselle asiakkaalle annettavat tiedot ulkopuolisen säilyttäjän käyttämiseen liittyvistä vastuukysymyksistä. Arvopaperinvälittäjän olisi momentin mukaan noudatettava riittävää huolellisuutta ulkopuolisen säilyttäjän valitsemisessa. Sen olisi säännöllisesti myös seurattava säilyttäjän toiminnan asianmukaisuutta.

Momentin mukaan asiakkaan arvopaperit voitaisiin säilyttää vain Rahoitustarkastuksen tai sitä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen valvottavana olevan yhteisön hallussa, jos se on mahdollista. Komission direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava että, jos arvopapereiden säilyttäminen toisen henkilön lukuun on erityisen sääntelyn ja valvonnan kohteena lainkäyttöalueella, jolla arvopaperinvälittäjän asiakkaan arvopapereiden säilyttämispaikaksi ehdottama ulkopuolinen säilyttäjä (kolmas osapuoli) sijaitsee, arvopaperinvälittäjä ei saa säilyttää kyseisiä arvopapereita tällaisella lainkäyttöalueella sellaisen ulkopuolisen säilyttäjän hallussa, joka ei ole tällaisen sääntelyn ja valvonnan kohteena (17 artiklan 2 kohta). Momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi riittävästi varmistuttava siitä, että asiakkaan arvopaperit, joita säilytetään ulkopuolisen säilyttäjän hallussa, voidaan erottaa arvopaperinvälittäjän ja säilyttäjän omaisuudesta. Arvopaperinvälittäjän olisi varmistuttava, että ulkopuolisen säilyttäjän hallussa säilytetyt asiakkaan arvopaperit voidaan erottaa arvopaperinvälittäjälle tai kyseiselle säilyttäjälle kuuluvista arvopapereista siten, että ne on kirjattu ulkopuolisen säilyttäjän järjestelmissä eri säilytystileille. Komission direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa on kuitenkin otettu huomioon, että asiakkaan arvopaperien säilyttäminen erillisellä säilytystilillä ei ole kansainvälisessä sijoittamisessa aina mahdollista, miltä osin Rahoitustarkastus voisi antaa 4 momentin nojalla täydentäviä määräyksiä. Momentin ehdotus vastaa komission direktiivin 16 artiklan 1 kohdan d kohtaa ja 17 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

Komission direktiivissä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä asiakkaan arvopapereita voidaan säilyttää ulkopuolisen säilyttäjän hallussa muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jossa ei säännellä arvopapereiden säilyttämistä toisen henkilön lukuun (17 artiklan 3 kohta). Näistä melko teknisluonteisista vaatimuksista ehdotetaan määrättäväksi 4 momentin nojalla annettavissa Rahoitustarkastuksen määräyksissä.

Lain 10 lukuun otettavien viittaussäännösten johdosta 3 momentin säännökset koskisivat soveltuvin osin myös asiakkaan tekemien tai asiakkaan lukuun tehtyjen johdannaissopimusten säilyttämistä.

Pykälän 4 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset asiakasvarojen säilyttämisestä.

Rahoitustarkastus antaisi komission direktiivin II luvun 3 jaksossa tarkoitettujen asiakasvarojen säilyttämistä koskevat tarkemmat määräykset. Määräykset koskisivat asiakkaan rahoitusvälineiden ja varojen säilyttämistä (16—18 artikla).

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohtaa ja komission direktiivin 16—18 artiklaa.

15 §. Asiakkaan arvopaperien panttaaminen tai luovuttaminen. Pykälän 1 momentin mukaan arvopaperinvälittäjä ei saisi omaan eikä toisen asiakkaan lukuun pantata tai luovuttaa toiselle asiakkaalle kuuluvaa arvopaperia ilman kyseisen asiakkaan etukäteen antamaa erillistä nimenomaista suostumusta. Momentin mukaan asiakkaan suostumuksen olisi sisällettävä ehdot, joilla arvopaperinvälittäjä voi omaan tai toisen asiakkaan lukuun pantata tai luovuttaa asiakkaalle kuuluvia arvopapereita. Arvopaperien panttaaminen tai luovuttaminen olisi sallittua vain näiden ehtojen määräämissä rajoissa. Jos toimenpide koskee ei-ammattimaisen asiakkaan arvopapereita, asiakkaan suostumus olisi saatava kirjallisesti. Jos sopimus sijoituspalvelusta on tehty 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla sähköisesti, asiakas voisi antaa suostumuksensa vastaavassa muodossa.

Momentissa mainituin edellytyksin arvopaperinvälittäjä voisi tehdä komission direktiivissä tarkoitettuja (2 artikla 8 kohta) ja komission asetuksessa määriteltyjä (2 artikla 10 kohta) arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia omaan tai toisen asiakkaan lukuun. Komission asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. Sen mukaan arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella tarkoitetaan osakkeiden lainaksi ottamista tai lainaksi antamista tai muiden rahoitusvälineiden lainaksiottamista tai -antamista, takaisinostosopimuksia ja käänteisiä takaisinostosopimuksia sekä buy-sell ja sell-buy back -sopimuksia. Ehdotuksen mukaan Rahoitustarkastus ei enää hyväksyisi lainaus- tai takaisinostosopimuksen ehtoja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei arvopaperinvälittäjä saa omaan tai toisen asiakkaan lukuun pantata tai luovuttaa asiakkaalle kuuluvia ulkopuolisen säilyttäjän pitämällä yhteistilillä (englanniksi omnibus account) säilytettäviä arvopapereita. Tämä olisi kuitenkin mahdollista, jos asiakas, jonka arvopapereita panttaus tai luovuttaminen koskee, ja jokainen asiakas, jonka arvopapereita säilytetään yhteistilillä, on antanut siihen 1 momentissa tarkoitetun suostumuksensa. Momentin mukaan arvopaperinvälittäjä saisi luovuttaa ja pantata yhteistilillä olevia arvopapereita myös silloin, kun sillä on käytössään riittävät järjestelmät ja valvontamenetelmät sen varmistamiseksi, että toimenpide kohdistuu vain sellaisen asiakkaan arvopapereihin, joka on antanut toimenpiteeseen 1 momentissa tarkoitetun suostumuksen.

Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän olisi säilytettävä riittävä tiedot 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä. Ehdotus vastaa komission direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa. Sen mukaan mahdolliset tappiot on voitava kohdentaa asianmukaisesti, minkä vuoksi arvopaperinvälittäjän säilyttämiin tietoihin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot asiakkaasta, jonka ohjeiden mukaan rahoitusvälineitä on käytetty, ja tiedot käytettyjen rahoitusvälineiden määrästä kutakin suostumuksen antanutta asiakasta kohden.

Pykälän 4 momentin mukaan arvopaperinvälittäjä saisi kuitenkin sen estämättä, mitä pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään, pantata tai luovuttaa sellaisen asiakkaalta pantiksi saamansa arvopaperin, josta pantinsaaja saa määrätä rahoitusvakuuslain mukaan. Säännös vastaa voimassa olevaan 4 luvun 5 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä ja ulotettaisiin koskemaan myös 2 momentissa tarkoitettuja tilanteita. Momentin mukaan arvopaperinvälittäjä saisi lisäksi pykälän 1 ja 2 momentin estämättä luovuttaa asiakkaalleen kuuluvan arvopaperin pantiksi selvitysyhteisölle tai selvitysosapuolelle arvopaperia koskevasta kaupasta johtuvan asiakkaan velvoitteen täyttämisen vakuudeksi. Säännös vastaa voimassa olevan 4 luvun 5 a §:n 2 momenttia.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 7 kohtaa, komission direktiivin 2 artiklan 8 kohtaa ja 19 artiklaa.

16 §. Markkinoiden väärinkäyttöön liittyvä ilmoitusvelvollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan 4 luvun 5 b §:ää.

17 §. Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan 4 luvun 5 c §:ää.

18 §. Kaupparaportointi. Pykälässä säädettäisiin arvopaperinvälittäjien kaupparaportointivelvollisuudesta. Säännöksillä pannaan täytäntöön direktiivin 25 artiklan 3—5 kohdan säännökset arvopaperinvälittäjien velvollisuudesta raportoida toimivaltaiselle viranomaiselle toteuttamistaan arvopaperikaupoista. Direktiivin 25 artiklan täytäntöön panemiseksi tarpeelliset säännökset arvopaperinvälittäjien velvollisuudesta raportoida myös liiketoimia säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevilla johdannaissopimuksilla sisällytettäisiin puolestaan viittauksina lain 10 lukuun.

Pykälän 1 momentin mukaan suomalainen arvopaperinvälittäjä ja ulkomaisen arvopaperinvälittäjän Suomessa sijaitseva sivuliike olisi velvollinen raportoimaan kaikki julkisen kaupankäynnin kohteina olevilla arvopapereilla toteuttamansa liiketoimet Rahoitustarkastukselle viipymättä ja viimeistään seuraavana pankkipäivänä. Sama velvollisuus koskisi momentin toisen virkkeen mukaan kauppoja arvopapereilla, jotka ovat julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäyntimenettelyn kohteina toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Pykälän 2 momentissa selvennettäisiin, että pykälän 1 momentin mukainen raportointivelvollisuus ei koske kuitenkaan suomalaisen arvopaperinvälittäjän sellaisia kauppoja, jotka se toteuttaa muualla kuin Suomessa. Direktiivin 32 artiklan 7 kohdan mukaan sivuliikkeeseen sovelletaan isäntävaltion kaupparaportointisäännöksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 25 artiklan 5 kohdan mukaisesti eri raportointitavoista. Ensinnäkin arvopaperinvälittäjä voi itse raportoida liiketoimet suoraan Rahoitustarkastukselle (1 kohta). Toiseksi välittäjä voi ulkoistaa raportoinnin kolmannelle (2 kohta), joka toimii silloin arvopaperinvälittäjän puolesta. Tässä tilanteessa vastuu raportoinnista säilyy arvopaperinvälittäjällä. Liiketoimet voisi kuitenkin arvopaperinvälittäjän sijasta raportoida myös esimerkiksi markkinapaikka (3 kohta), jolla liiketoimi toteutettiin. Lisäksi direktiivin 5 kohdan mukaisesti liiketoimen voisi arvopaperinvälittäjän sijasta raportoida myös toimivaltaisen viranomaisen erikseen hyväksymä muu kauppojen täsmäytys- tai ilmoitusjärjestelmä (4 kohta).

Pykälän 4 momentissa informatiivisuuden vuoksi todettaisiin, että kaupparaportointisäännösten käytännön soveltamisen kannalta tarpeelliset säännökset sisältyvät jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaan komission asetukseen. Komission asetuksessa määritellään ensinnäkin tarkemmin ne liiketoimet, joita kaupparaportointivelvollisuus koskee. Se sisältää myös yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, mitä tietoja kaupparaportin pitää sisältää ja kuinka ne pitää raportissa esittää. Lisäksi asetuksessa säädetään teknisiä vaatimuksia raportointijärjestelmille ja siitä, millä edellytyksillä toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettu täsmäytys- tai ilmoitusjärjestelmä.

Pykälän 5 momentti sisältäisi määräyksenantovaltuuksia Rahoitustarkastukselle. Ensinnäkin Rahoitustarkastus voisi sen nojalla antaa tarkempia määräyksiä kaupparaportin sisällöstä. Komission asetuksen 12 artiklan 3 ja 4 kohta sallivat eräitä rajoitettuja kansallisia laajennuksia kaupparaportoinnin sisältöön. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi edellyttää raporttiin valvonnan kannalta tarpeellisia lisäkenttiä, jos ne johtuvat rahoitusvälineen tai kaupankäynnin sellaisista erityisominaisuuksista, joita komission asetuksen tietokentät eivät kata. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltio voi lisäksi edellyttää kaupparaporttiin myös kentän, joka identifioi arvopaperinvälittäjän asiakkaan. Lisäksi Rahoitustarkastus voisi antaa puhtaasti teknisiä määräyksiä kaupparaportointitietojen esitystavasta ja raporttien toimitustavasta.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta raportoida liiketoimet muilla kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevilla arvopapereilla. Direktiivin johdanto-osan 45. perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioille on nimenomaan sallittua ulottaa kaupparaportointivelvollisuus myös muihin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin rahoitusvälineisiin.

Kansallinen raportointivelvollisuus koskisi ensinnäkin automaattisesti myös sellaisia muita arvopapereita, joiden arvo on sidoksissa 1 momentissa tarkoitettuun arvopaperiin. Tältä osin raportointivelvollisuuden perusteena on se, että markkinoiden väärinkäyttö -direktiivin 9 artiklan toisen kohdan mukaan eräitä säännöksiä markkinoiden väärinkäytöstä sovelletaan myös muihin sellaisiin rahoitusvälineisiin, joiden arvo on sidoksissa säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin rahoitusvälineisiin. Kattava kaupankäynnin valvonta edellyttää siksi myös samanlaista raportointivelvollisuutta.

Toiseksi kansallinen raportointivelvollisuus koskisi momentin mukaan myös muita arvopapereita, jos niiden kaupankäynnin laatuun ja laajuuteen nähden arvopaperimarkkinoiden tehokas valvonta edellyttää sitä. Koska on erittäin vaikea ennakoida, millä muilla arvopapereilla kuin julkisen kaupankäynnin kohteena olevilla arvopapereilla aletaan käydä kauppaa esimerkiksi monenkeskisessä kaupankäynnissä ja missä laajuudessa kauppaa käytäisiin, ei laissa voida säätää kaupparaportointivelvollisuuden soveltamisalasta tyhjentävästi. Lisäksi tässä suhteessa markkinarakenteessa voi tapahtua niin nopeita muutoksia, ettei niihin ehditä lainsäädännöllä reagoida. Toisaalta raportointivelvollisuuden ulottaminen lailla kaikkiin esimerkiksi monenkeskisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin on epätarkoituksenmukaista. Soveltamisalan yksityiskohtien päättäminen jätettäisiin siksi valvontaviranomaiselle niin, että se voisi määrätä, millä perusteilla arvioidaan sitä, edellyttääkö tehokas valvonta raportointia. Määräyksenantovallan käytössä Rahoitustarkastuksen olisi kiinnitettävä huomiota siihen, mikä on kaupankäynnin laatu ja laajuus huomioon ottaen tehokas tapa järjestää kaupankäynnin valvonta.

Pykälän 7 momentissa selvyyden vuoksi säädettäisiin vielä, että Rahoitustarkastus voi erikseen pyytää muuta arvopaperinvälittäjää kuin liiketoimen toteuttanutta arvopaperinvälittäjää täydentämään kaupparaportointitietoja. Täydennysvelvollisuus voisi koskea esimerkiksi loppuasiakkaan yksilöintitietoa silloin kun toimeksiannon liiketoimen toteuttaneelle arvopaperinvälittäjälle on välittänyt toinen arvopaperinvälittäjä. Säännös ei sinänsä sisältäisi mitään uutta velvollisuutta arvopaperinvälittäjille, koska samanlainen tietojenantovelvollisuus arvopaperinvälittäjillä on Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 §:n 2 momentin yleissäännöksen nojalla. Säännös otettaisiin tähän lainkohtaan erikseen siksi, että kaupparaportointisääntelystä saadaan selkeämpi kokonaisuus. Samalla siinä valtuutettaisiin Rahoitustarkastus antamaan tarkempia määräyksiä täydennyksen esitysmuodosta ja toimitustavasta. Tämä määräyksenantovaltuus koskisi vain teknisiä kysymyksiä, ja se on tarpeen kaupparaportointijärjestelmän teknisen toiminnan turvaamiseksi.

Pykälän 8 momentissa viitattaisiin informatiivisuuden vuoksi vielä komission täytäntöönpanoasetukseen. Momentissa tarkoitetuista viranomaisten välisistä velvoitteista säädetään jäsenvaltioissa suoraan sovellettavassa komission asetuksessa. Näin ollen sääntelyä ei ole tarpeellista käsitellä tämän yksityiskohtaisemmin kansallisessa lainsäädännössä.

4 a luku Selvitystoiminta

5 §. Pykälän 1 momentin 1 ja 4 kohtaan tehtäisiin arvopaperimarkkinalakiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tekniset tarkistukset. Momentin 1 kohtaa muutettaisiin myös siten, että lainaus- ja takaisinostoso-pimuksien selvitystoiminnan sijasta säilytysyhteisö saisi harjoittaa komission asetuksen 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettujen arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien selvitystoimintaa.

6 §. Lakiehdotuksen mukaan arvopaperipörssiä ja optioyhteisöä koskevat vaikutusvaltarajoitukset kumottaisiin. Tästä syystä säännöksen 3 momentti olisi tarpeettomana kumottava.

8 §. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että selvitysyhteisö on velvollinen myöntämään selvitysosapuolen oikeuden samalla tavalla Euroopan talousalueelta tulevalle arvopaperinvälittäjälle kuin suomalaiselle arvopaperinvälittäjälle riippumatta siitä, onko välittäjällä kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 34 artiklan 1 kohta. Lisäksi momentin säädösviittauksiin tehtäisiin teknisluonteisia muutoksia.

Pykälän 5 momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan ehdotetun 4 luvun säännöksiä. Pykälän 6 momentissa oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain säännöstä.

10 §. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lain 4 luvusta johtuvat muutokset säännösviittauksiin.

5 luku Markkinoiden väärinkäyttöä koskevat säännökset

1 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sisäpiirintiedon määritelmä laajennettaisiin kattamaan monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvä tieto. Muutos ei perustuisi rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin eikä muutenkaan EY-säännöksiin, mutta markkinoiden luotettavan toiminnan kannalta sisäpiirisääntely on perusteltua ulottaa myös monenkeskiseen kaupankäyntiin.

2 §. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvä sisäpiirintiedon käytön kielto.

Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että käytäessä kauppaa monenkeskisessä kaupankäynnissä sellaisilla arvopapereilla, jotka eivät ole kaupankäynnin kohteena julkisessa kaupankäynnissä tai millään muullakaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin tarkoittamalla säännellyllä markkinalla eikä monenkeskisen kaupankäynnin meklarilistalla, sisäpiirintiedon käytön nimenomainen kielto rajoittuisi itse kaupankäyntimenettelyn piirissä tehtyihin hankintoihin tai luovutuksiin.

Säännös olisi sisällöltään samanlainen kuin voimassa oleva 3 luvun 16 §:n mukaista kaupankäyntimenettelyä koskeva säännös. Momentissa tarkoitettuja tilanteita olisivat esimerkiksi sellaiset, jossa niin sanottu listaamaton arvopaperi on otettu kaupankäyntimenettelyn kohteeksi ilman liikkeeseenlaskijan hakemusta tai hyväksyntää. Tällaisilla liikkeeseenlaskijoilla ei olisi tiedonantovelvollisuutta kaupankäynnin järjestäjää kohtaan. Jos julkistamattoman tiedon käyttö olisi kokonaisuudessaan kiellettyä, yrityksen johto ja muu lähipiiri ei voisi käytännössä lainkaan käydä arvopaperilla kauppaa ilman laajamittaista tietojen julkistamista. Tällainen tilanne aiheuttaisi käytännössä useita epäselvyyksiä esimerkiksi pienten ja keskisuurten listaamattomien yritysten yritysjärjestelytilanteissa.

Omistuksen julkisuus ja ilmoitettavat tiedot

3 §. Pykälän edellä oleva väliotsikko ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa oleva säännös ehdotetaan jaettavaksi kahteen pykälään. Ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön johtoon kuuluvien ja tilintarkastajien sekä heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden arvopaperien omistuksen julkisuudesta. Ehdotetussa 5 §:ssä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän johtoon kuuluvien ja eräiden muiden henkilöiden sekä heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden arvopaperien omistuksen julkisuudesta. Ehdotettu 3 § vastaisi asiallisesti voimassa olevan 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa sekä 3 momenttia.

4 §. Pykälän edellä oleva väliotsikko ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 1 momentin johdantokappaleen sanamuotoa tarkennettaisiin siten, että julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseen laskeneeseen yhtiöön 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevan arvopaperien omistajan (ilmoitusvelvollinen) olisi annettava tietoja yhtiölle. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan 3 §:ään ehdotettua muutosta. Pykälän 1—4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia korjauksia.

5 §. Pykälässä säädettäisiin arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän johtoon kuuluvien ja eräiden muiden henkilöiden sekä heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden arvopaperien omistuksen julkisuudesta. Säännös vastaisi pääasiassa voimassa olevaa 3 §:ää kuitenkin siten, että ilmoitusvelvollisten joukkoa ehdotetaan supistettavaksi.

Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti eräin muutoksin voimassa olevan 3 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohtaa ja 3 momenttia. Voimassa olevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että omistuksen julkisuus ei koskisi puolisoa, vähintään yhden vuoden samassa taloudessa asunutta perheenjäsentä eikä näiden määräysvaltayhteisöjä. Ei myöskään ole perusteltua, että omistuksen julkisuus koskee määräysvaltayhteisöjä, jotka henkilöllä on yhdessä perheenjäsenen tai toisen kyseessä olevan pykälässä tarkoitetun henkilön tai tämän perheenjäsenen kanssa. Omistuksen julkisuus rajoitettaisiin koskemaan vain yhteisöjä ja säätiöitä, jossa ilmoitusvelvollisella on suoraan tai välillisesti määräysvalta.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa 3 §:n 2 momenttia, jota ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että luottolaitoksen hallintoneuvoston jäsenen ja varajäsenen, hallituksen varajäsenen sekä tilintarkastajan, varatilintarkastajan ja sellaisen tilintarkastusyhteisön toimihenkilön, joka on päävastuussa luottolaitoksen tilintarkastuksesta, omistus on julkista vain, jos hän saa säännöllisesti haltuunsa tällaisia arvopapereita koskevaa sisäpiirintietoa.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan 3 §:n 4 momenttia.

5 a §. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin tiedoista, jotka arvopaperikeskukseen tai arvopaperipörssiin 5 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevan sekä arvopaperinvälittäjään 5 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevan arvopaperin omistajan on ilmoitettava. Pykälä vastaisi sisällöltään pääasiassa voimassa olevaa 5 §:ää. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitusvelvollisen vaikutusvaltayhteisöjen ilmoitusvelvollisuus poistettaisiin. Vaikutusvaltayhteisöjen ilmoittaminen palvelee ensisijaisesti valvonnallisia tarpeita. Ilmoitusvelvollisille vaikutusvaltayhteisöjen ilmoittaminen on hallinnollisesti raskas menettely. Valvonnan toteuttamiseksi tieto voidaan saada muista rekistereistä. Pykälään ehdotetaan myös tehtäväksi 5 §:ään ehdotetuista muutoksista aiheutuvat säännösviittauksia koskevat muutokset.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista, jotka ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava tehtävään tullessaan ja 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista, jotka ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava tehtävässä ollessaan.

Pykälän 3 momentissa voimassa olevaa lakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, ettei 1 momentissa tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön tytäryrityksiä tarvitse ilmoittaa. Ilmoitusvelvollisuus ei myöskään koske asunto-osakeyhtiöitä, kiinteistöosakeyhtiöitä eikä aatteellisia tai taloudellisia yhdistyksiä, jos nämä yhteisöt eivät käy säännöllisesti kauppaa arvopapereilla.

Ehdotetun pykälän 4 momentissa voimassa olevaa lakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ilmoitusvelvollisen on sisällytettävä ilmoitukseen asianomaisen henkilön tai yhteisön taikka säätiön yksilöimiseksi tarvittavat tiedot sekä arvopapereita koskevat tiedot.

6 §. Pykälässä oleva viittaus 5 §:ään muutettaisiin koskemaan ehdotettua uutta 5a §:ää.

7 §. Pykälässä säädettäisiin sisäpiirin omistusta koskevasta julkisesta rekisteristä. Voi-massa olevaan pykälään ehdotetaan tehtäväksi 5 §:ään ehdotetuista muutoksista aiheutuvat säännösviittauksia koskevat muutokset. Voimassa olevan pykälän 1 momentti jaettaisiin kahdeksi momentiksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön sisäpiirin omistusta koskevasta julkisesta rekisteristä. Säännös vastaa julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön osalta voimassa olevaa 7 §:ää. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän sisäpiirin omistusta koskevasta julkisesta rekisteristä.

Pykälän 3—5 momentit vastaavat voimassa olevan säännöksen 2—4 momenttia.

12 §. Pykälässä ulotettaisiin kurssin vääristämisen kielto myös monenkeskiseen kaupankäyntiin.

Pykälään tehtäisiin myös lain muiden muutosten ja sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain edellyttämät tarkistukset.

7 luku Arvopaperimarkkinoiden valvonta

1 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, ettei Rahoitustarkastuksen valvontatehtävä ulottuisi enää julkisen kaupankäynnin ja monenkeskisen kaupankäynnin sopimusehtojen noudattamiseen. Ei voida pitää asianmukaisena, että viranomainen valvoisi puhtaasti kaupallisten sopimusten noudattamista. Tämän jälkeen Rahoitustarkastuksen valvontavelvollisuus käsittäisi arvopaperimarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä mainitun lain nojalla vahvistettujen sääntöjen noudattamisen valvonnan.

1 a §. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin eräitä teknisiä tarkistuksia. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rahoitustarkastus voisi määrätä kaupankäynnin keskeytettäväksi julkisen kaupankäynnin ohella myös monenkeskisessä kaupankäynnissä. Muutoksella pantaisiin täytäntöön direktiivin 14 artiklan 7 kohta ja 50 artiklan 2 kohdan j alakohta.

2 §. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että säännöksen mukainen valtuus kieltää kaupankäynnin järjestäminen yksittäisellä arvopaperilla koskisi myös monenkeskistä kaupankäyntiä. Kielloista päättäisi, samoin kuin voimassa olevan lain mukaan, markkinaoikeus. Direktiivin 50 artiklan 2 kohdan k alakohta edellyttää tämän laajennuksen kieltovaltuuteen.

Pykälän 4 momenttiin sisältyvä säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan lain 3 lukuun ehdotettuja muutoksia.

2 a §. Uudella säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke.

8 luku Rangaistussäännökset

2 §. Pykälä sisältää rangaistussäännöksen luvattoman kaupankäyntimenettelyn järjestämisestä. Julkisen kaupankäynnin osalta säännös vastaisi voimassa olevaa lakia ja se ulotettaisiin koskemaan myös luvatonta monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä.

3 §. Pykälässä saatettaisiin rangaistavaksi julkisen tai monenkeskisen kaupankäynnin markkinointi, jossa annetaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja tai käytetään muuten hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Julkisen kaupankäynnin osalta säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.

10 luku Erinäisiä säännöksiä

1 §. Pykälään sisältyviin säännösviittauksiin tehtäisiin tarkistuksia, jotka johtuvat lain 4 ja 5 lukuun ehdotetuista muutoksista. Direktiivin sijoituspalvelun tarjoamista koskevat menettelytapasäännökset soveltuvat kaikkiin rahoitusvälineisiin, joita ovat myös lain 10 luvussa säännellyt johdannaissopimukset. Lakiehdotuksen 4 luvun yksityiskohtaisissa perusteluissa arvopaperikaupasta ja sijoituspalvelun tarjoamisesta todettu soveltuu siten myös johdannaisten tarjoamiseen sijoituspalveluna.

Käytännössä merkittävin muutos liittyisi johdannaiskauppojen raportointiin, joka nyt perustuu voimassa olevan lain 4 luvun 7 §:ään. Direktiivin 25 artiklassa luodaan kattava kaupparaportointijärjestelmä, joka koskee kaikkia rahoitusvälineitä mukaan lukien johdannaiset, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi direktiivin tarkoittamalla säännellyllä markkinalla. Kaupparaportoinnin tarkempi sääntely perustuisi komission antamaan täytäntöönpanoasetukseen, johon viitataan lain 4 luvun 18 §:ssä.

Pykälän 2 ja 3 momentin säännösviittauksiin tehtäisiin tarkistuksia. Muilta osin pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia.

1 a §. Pykälään sisältyviä säännösviittauksia tarkistettaisiin vastaavalla tavalla kuin luvun 1 §:ssä. Muilta osin sääntely vastaisi voimassa olevaan lakia. Kaupparaportointivelvollisuus koskisi kuitenkin vain sellaisia johdannaissopimuksia, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

1 b §. Pykälään tehtäisiin lain muiden lukujen muutosten edellyttämät säännösviittauksia koskevat tarkistukset. Lisäksi 1 momenttia tarkistettaisiin niin, että siitä poistettaisiin nykyisen säännöksen sanat "tai selvityksen". Tällä muutoksella täsmennettäisiin sitä, että pykälässä säädetään arvopaperimarkkinalain soveltamisesta vain sellaisiin muihin johdannaissopimuksiin, jotka eivät ole kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla. Sillä, millä tavalla johdannaiskauppa selvitetään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

1 c §. Säännös olisi uusi ja se korvaisi pykälään nyt sisältyvät vanhentuneet säännökset euron käyttöönotosta. Samalla kumottaisiin tarpeettomana säännöstä edeltävä väliotsikko.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi monenkeskisestä kaupankäynnistä luvun 1 b §:ssä tarkoitetuilla johdannaissopimuksilla. Direktiivin mukaan monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävä sijoituspalveluyritys tai luottolaitos voi järjestää kaupankäyntijärjestelmässään kaupankäyntiä kaikilla rahoitusvälineillä johdannaissopimukset mukaan lukien.

Mainitussa 1 b §:ssä säädetään, mitä arvopaperimarkkinalain säännöksiä sovelletaan kaupankäyntiin ja sijoituspalvelun tarjoamiseen säännöksessä tarkoitetuilla johdannaissopimuksilla. Esimerkiksi rahoitusmarkkina- ja verolainsäädännön kannalta on kuitenkin huomattava, ettei monenkeskisen kaupankäynnin kohteena oleva johdannaissopimus, vaikka sen ehdot olisi vakioitu kaupankäynnin säännöissä, olisi kuitenkaan muualla lainsäädännössä tarkoitettu optiokauppalain mukainen vakioitu johdannaissopimus tai siihen rinnastettava ulkomainen johdannaissopimus.

Lakiin ei ehdoteta otettavaksi erillisiä säännöksiä monenkeskisestä kaupankäynnistä johdannaissopimuksilla, vaan ainoastaan viitattaisiin arvopapereiden monenkeskistä kaupankäyntiä koskeviin säännöksiin lain 3 a luvussa. Ne soveltuisivat soveltuvin osin myös monenkeskisen kaupankäynnin järjestämiseen johdannaissopimuksilla. Monenkeskiseen kaupankäyntiin johdannaissopimuksilla ei kuitenkaan sovellettaisi 3 a luvun säännöksiä meklarilistasta.

Voimaantulo

Voimaantulosäännös. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan ennen lain voi-maantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Voimaantulosäännöksen 3 momentissa säädettäisiin arvopaperivälittäjällä lain voimaantullessa olevien asiakkaiden luokittelusta. Arvopaperinvälittäjän olisi luokiteltava nämä asiakkaansa uusien säännösten mukaan ja ilmoitettava jokaiselle asiakkaalle viipymättä tämän luokittelusta ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi, ammattimaiseksi asiakkaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi. Arvopaperivälittäjän olisi ilmoitettava asiakkaalle 1 luvun 4 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla myös tämän oikeudesta pyytää asiakasluokittelun muuttamista sekä esitettävä selvitys siitä, mikä vaikutus luokittelun muuttamisella on asiakkaan asemaan. Arvopaperinvälittäjä voisi kuitenkin säilyttää arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 4 momenttiin perustuvan ammattimaisen asiakkaan luokittelun entisellään, jos arvopaperinvälittäjä on luokitellut asiakkaansa momentissa säädetyllä tavalla tehdyn arvioinnin perusteella. Arvopaperinvälittäjän olisi ilmoitettava asiakkaalle tämän luokittelun säilyttämisestä entisellään. Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat direktiivin 71 artiklan 6 kohtaa.

Arvopaperipörssin ja selvitysyhteisön olisi tehtävä 4 momentin mukaan sääntöjensä täydentämistä ehdotetun lain mukaiseksi koskeva hakemus neljän kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Arvopaperipörssin, joka lain voimaan tullessa järjestää voimassa olleen 3 luvun 12 §:n mukaista muuta julkista kaupankäyntiä olisi 5 momentin mukaan saatettava kaupankäyntimenettelyn säännöt 3 luvun 14 §:n mukaisiksi neljän kuukauden kuluessa lain voimaantulosta tai lopetettava kaupankäyntimenettelyn järjestäminen.

Arvopaperivälittäjän, joka lain voimaan tullessa järjestää voimassa olleen 3 luvun 12 §:n mukaista muuta julkista kaupankäyntiä, olisi 6 momentin mukaan lopetettava kaupankäyntimenettelyn järjestäminen kuuden kuukauden kuluessa lain voi-maantulosta.

Arvopaperipörssin, joka lain voimaan tullessa harjoittaa voimassa olleen 3 luvun 16 §:n mukaista kaupankäynnin ammattimaista järjestämistä, olisi 7 momentin mukaan saatettava säännöt lain vaatimusten mukaisiksi tai lopetettava kaupankäynnin järjestäminen kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Arvopaperivälittäjän, joka lain voimaan tullessa harjoittaa voimassa olleen 3 luvun 16 §:n mukaista kaupankäynnin ammattimaista järjestämistä, olisi 8 momentin mukaan haettava toiminnalle sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain mukainen sijoituspalveluyrityksen toimilupa ja saatettava säännöt lain vaatimusten mukaisiksi taikka lopetettava kaupankäynnin järjestäminen kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen kaupankäynnin järjestäjän, joka lain voimaan tullessa järjestää 3 luvun 35 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu kaupankäyntiä, olisi 9 momentin mukaan haettava toimintaa varten tässä laissa edellytetty lupa valtiovarainministeriöltä kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Arvopaperinvälittäjän, joka lain voimaan tullessa toimii 4 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna kauppojen sisäisenä toteuttajana, olisi 10 momentin mukaan ilmoitettava kirjallisesti Rahoitustarkastukselle toiminnan jatkamisesta yhden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Arvopaperinvälittäjän ei tarvitsisi 11 momentin mukaan noudattaa lain voimaan tullessa olevaan asiakkaaseen lain 4 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä arvopaperin, johdannaissopimuksen tai sijoituspalvelun asianmukaisuuden arvioinnista siltä osin, kun asiakkaalle tarjotut sijoituspalvelut sekä arvopaperit ja johdannaissopimukset, joihin asiakas on sijoittanut, pysyvät ennallaan lain voimaantulon jälkeen.

Arvopaperipörssi velvoitettaisiin 12 momentin mukaan toimittamaan Rahoitustarkastukselle laskelmia osakekaupankäynnistä 1 päivään maaliskuuta 2009 saakka. Laskelmat ovat välttämättömiä osakekaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevan sääntelyn toimeenpanon kannalta. Komission asetuksen 33 artiklan 1 momentissa säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta varmistua, että laskelmat laaditaan ja julkistetaan asetuksen mukaisesti. Laskelmat perustetaan kuitenkin vasta 1 päivästä maaliskuuta 2009 lukien viranomaisen saamiin kaupparaportointitietoihin. Ennen sitä laskelmat perustetaan asetuksen 33 artiklan 6 kohdan siirtymäsäännöksen mukaisesti säännellyn markkinan kaupankäyntitietoihin.

Arvopaperikeskuksen, arvopaperipörssin ja arvopaperinvälittäjän voimassa olleen 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettujen johtoon kuuluvien ja eräiden muiden henkilöiden omistuksen julkisuutta koskevaa ilmoitusvelvollisuutta lähipiiriin kuuluvien henkilöiden osalta ehdotetaan muutettavaksi. Julkisen sisäpiirirekisterin pitäjille on varattava kohtuullinen aika päivittää olemassa olevat sisäpiirirekisterit ehdotettujen muutosten mukaisiksi. Tämän johdosta 13 momentissa ehdotetaan, että 5 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sisäpiirirekisterien tiedot olisi saatettava lain mukaisiksi kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

1.3 Laki kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain muuttamista

1 luku Yleisiä säännöksiä

3 §. Optioyhteisö. Pykälän 3 momenttiin sisältyvää säännöstä siitä, että optiopörssitoimintaa harjoittava optioyhteisö voi selvittää optiokaupat itse, ehdotetaan direktiivin 39 artiklan e kohdan mukaisesti tarkistettavaksi velvoittavaan muotoon. Lisäksi momenttiin lisättäisiin direktiivin 46 artiklan 1 kohdan edellyttämä maininta optiopörssitoimintaa harjoittavalle suomalaiselle optioyhteisölle annettavasta mahdollisuudesta käyttää suomalaisen optioyhteisön ohella optiokauppojen selvittämiseen myös optioyhteisöön rinnastettavaa ulkomaista optioyhteisöä eli selvitysyhteisöä.

Säännökseen lisättäväksi ehdotetuilla 4 ja 5 momenteilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimukset.

4 §. Markkinaosapuolet. Voimassa olevan säännöksen 2 ja 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Ensin mainittu momentti sisältää markkinatakaajan määritelmän, joka, samoin kuin markkinatakaajaa koskeva muukin sääntely laissa, on vanhentunut eikä sovi yhteen ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 5 §:ään sisältyvän sijoituspalvelun määritelmän kanssa. Pykälän 3 momentissa oleva meklarin määritelmä kumottaisiin tarpeettomana.

2 luku Optioyhteisö ja markkinaosapuolet

1 §. Luvanvaraisuus. Pykälän 1 momenttiin sisältyvä maininta toimiluvan myöntävästä asianomaisesta ministeriöstä muutettaisiin nykyisen lainkirjoitustavan mukaisesti valtio-varainministeriöksi.

Rahoitustarkastuksen valvontatehtävää koskeva pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Optioyhteisön ja siinä toimivien valvonnasta säädetään lain 4 luvun 1 §:ssä ja Rahoitustarkastuksesta annetussa laissa. Pykälän otsikko ehdotetaan samalla muutettavaksi vastaamaan säännöksen suppeampaa sisältöä.

1 a §. Toimiluvan hakeminen. Pykälän 5 momenttiin sisältyvä maininta valtiovarainministeriön päätöksestä muutettaisiin perustuslain vaatimusten mukaisesti valtiovarainministeriön asetukseksi.

2 §. Toimiluvan myöntämien. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että optioyhteisön toimilupa voitaisiin myöntää vain sellaiselle suomalaiselle osakeyhtiölle, jonka pääkonttori on Suomessa. Säännöksestä myös poistettaisiin maininta valtiovarainministeriön mahdollisuudesta ottaa yleinen etu huomioon toimilupaharkinnassa. Muutokset vastaavat arvopaperipörssin toimilupaa koskevaan arvopaperimarkkinalain 3 luvun 3 §:ään ehdotettuja tarkistuksia.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta optioyhteisöltä edellytettävän osakepääoman vähimmäismäärästä. Tämä edellytys on yhdenmukainen arvopaperimarkkinalain 3 luvun 15 §:ssä säädetyn arvopaperipörssin pääomavaatimuksen kanssa. Pääomavaatimus soveltuu kuitenkin pelkästään optiopörssitoimintaa harjoittavaan optioyhteisöön, sillä saman momentin mukaan selvitystoimintaa varten optioyhteisöllä olisi, voimassa olevan säännöksen mukaisesti, edelleenkin oltava kahden miljoonan euron vähimmäisosakepääoma.

3 a §. Ääni- ja vaikutusvallasta ilmoittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuuden raja nostettaisiin arvopaperimarkkinalain 3 luvun 6 §:ään ehdotettua arvopaperipörssiä koskevaa muutosta vastaavasti yhdestä kahdeskymmenesosasta yhteen kymmenesosaan. Tästä johtuva muutos ilmoitusrajoihin tehtäisiin myös pykälän 2 momenttiin.

4 §. Optioyhteisön toiminta. Pykälän 1 momentin viimeiseen virkkeeseen lisättäisiin direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukainen viittaus siihen, että myös optioyhteisö voi järjestää monenkeskistä kaupankäyntiä. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä säädettäisiin tarkemmin arvopaperimarkkinalaissa.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta markkinatakaajasta lain 1 luvun 4 §:n 2 momentin kumoamisen vuoksi.

6 §. Optioyhteisön säännöt. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi vaatimus siitä, että säännöissä on määrättävä optioyhteisön valvontatehtävästä. Samanlaista muutosta ehdotetaan arvopaperipörssin sääntöjä koskeviin vaatimuksiin arvopaperimarkkinalain 3 luvun 14 §:ään. Kumottava vaatimus korvattaisiin vaatimuksella ottaa sääntöihin määräyksiä sääntöjen rikkomisesta seuraavasta kurinpitomenettelystä ja seuraamusten määräämisestä. Säännöksen sanamuotoa yhdenmukaistettaisiin muutoinkin arvopaperipörssin sääntöjä koskevan sääntelyn kanssa.

7 §. Vaikutusvaltarajoitus. Säännökset vaikutusvaltarajoituksista ehdotetaan vanhentuneina kumottavaksi samalla tavalla kuin vastaavat arvopaperipörssiä koskevat säännökset on ehdotettu kumottavaksi arvopaperimarkkinalaista.

8 §. Optioyhteisön tehtävät. Pykälän 4 kohdasta poistettaisiin viittaukset markkinatakaajaan ja meklariin lain 1 luvun 4 §:n 2 ja 3 momentin kumoamisen vuoksi.

9 §. Optiopörssitoimintaa koskevat säännökset. Voimassa olevan pykälän sisältämät säännökset optioyhteisön tilintarkastajista ovat vanhentuneita ja ne ehdotetaan kumottavaksi. Pykälään ehdotetaan niiden sijaan otettavaksi viittaukset niihin arvopaperipörssin sidonnaisuuksia, johtamista, riskien hallintaa ja sisäistä valvontaa, eturistiriitoja sekä toiminnan ulkoistamista koskeviin säännöksiin arvopaperimarkkinalain 3 luvussa, jotka soveltuvat sellaisinaan myös optioyhteisöön. Näillä viittaussäännöksillä pantaisiin täytäntöön optioyhteisön kohdalla direktiivin 39 artiklan a—c kohdan vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka johtuvat optioyhteisölle annetusta mahdollisuudesta järjestää myös monenkeskistä kaupankäyntiä. Säännökset soveltuvat vain sellaiseen optioyhteisöön, joka harjoittaa optiopörssitoimintaa. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen uutta sisältöä.

10 §. Välittäjä ja muu optioyhteisössä toimiva. Pykälä sisältää säännökset välittäjän ja muun optioyhteisössä toimivan oikeuksien myöntämisestä. Voimassa oleva säännös ehdotetaan kirjoitettavaksi kokonaan uudelleen siten, että sen sisältö vastaisi asiallisesti ehdotettua arvopaperimarkkinalain 3 luvun 25 §:n säännöstä pörssivälittäjistä ja muista arvopaperipörssissä toimivista. Samalla pantaisiin optioyhteisön kohdalla täytäntöön direktiivin 33 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 42 artiklan 3 kohta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan säännöksen muutettua sisältöä.

11 §. Välittäjän ja markkinatakaajan riippumattomuus. Pykälä ehdotetaan vanhentuneena kumottavaksi samalla tavalla kuin vastaavat arvopaperipörssissä käytävää julkista kaupankäyntiä koskevat arvopaperimarkkinalain säännökset.

12 §. Meklari. Pykälä, joka sisältää säännökset meklarin oikeuksien myöntämisestä ja peruuttamisesta sekä meklarin käyttämisestä edustajana optioyhteisössä, ehdotetaan vanhentuneena kumottavaksi.

13 §. Ulkomainen optioyhteisö. Voimassa olevan säännöksen mukaan optioyhteisö saa Rahoitustarkastuksen määräämin ehdoin myöntää ulkomaiselle optioyhteisölle oikeuden käydä kauppaa vakioiduilla optioilla ja termiineillä ja jättää niitä selvitettäväksi. Rahoitustarkastus korvattaisiin valtiovarainministeriöllä, jotta sääntely olisi tältä osin yhdenmukainen lain 2 luvun 10 §:n sääntelyn kanssa.

3 luku Optioyhteisön toiminta

2 §. Kohde-etuudet ja tunnusluvut. Direktiivin 40 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Samalla nykyinen 4 momentti siirtyisi 5 momentiksi. Uudessa momentissa viitattaisiin sääntelyn informatiivisuuden vuoksi siihen, että vähimmäisvaatimuksista säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettaville optiolle ja termiineille säädetään jäsenvaltioissa suoraan sovellettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa.

3 §. Kaupankäynnin keskeyttäminen. Pykälän uudessa 5 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta keskeyttää kaupankäynti optiolla ja termiinillä. Säännös perustuu direktiivin 50 artiklan 2 kohdan j alakohtaan ja vastaa ehdotettua arvopaperimarkkinalain 7 luvun 1 a §:n säännöstä arvopaperikaupan keskeyttämisestä. Toisin kuin arvopaperikaupankäynnin kohdalla, direktiivin 50 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitettu kaupankäynnin lopettaminen optioyhteisössä ei edellytä uusia säännöksiä. Kauppaa voidaan käydä vain optioyhteisön sääntöjen mukaisilla johdannaistuotteilla ja valtiovarainministeriö voi lopettaa kaupankäynnin johdannaistuotteella vaatimalla muutoksia optioyhteisön sääntöihin 2 luvun 6 §:n nojalla.

Pykälän uudella 6 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 41 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke siltä osin kuin kysymys on johdannaiskaupankäynnin keskeyttämisestä Rahoitustarkastuksen päätöksellä.

5 §. Optiokauppojen selvitys. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus markkinatakaajaan lain 1 luvun 4 §:n 2 momentin kumoamisen vuoksi.

6 §. Vakuudet. Pykälästä poistettaisiin viittaukset markkinatakaajaan lain 1 luvun 4 §:n 2 momentin kumoamisen vuoksi.

10 §. Lisävakuudet. Pykälässä mainittu pankkitarkastusvirasto muutettaisiin Rahoitustarkastukseksi.

15 §. Vakuuksien tarkastus. Pykälä, jonka mukaan optioyhteisön ja välittäjän on pankkitarkastusviraston ohjeiden mukaisesti valvottava, että vaadittavat vakuudet on asetettu, kumottaisiin vanhentuneena.

4 luku Johdannaismarkkinoiden valvonta

1 §. Valvonta. Pykälää muutettaisiin siten, että sen 1—3 momentin säännökset optioyhteisön toiminnan ja optioyhteisössä toimivien valvonnasta korvattaisiin vastaavanlaisella säännöksellä kuin arvopaperimarkkinalakiin ehdotettu 7 luvun 1 §. Pykälän 4 momentti, josta siten tulisi säännöksen 2 momentti, ei sisällöltään muuttuisi.

2 §. Valvonnan edellyttämät tietojärjestelmät. Pykälä ehdotetaan tarpeettoman yksityiskohtaisena kumottavaksi. Säännöksessä tarkoitetuista arvopaperinvälittäjien tietojenkäsittelyn järjestämistä koskevista vaatimuksista asetetaan vaatimuksia arvopaperinvälittäjien toimintaa koskevissa säännöksissä muualla lainsäädännössä.

5 luku Erinäiset säännökset

7 a §. Optioyhteisön toiminta toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Pykälä olisi uusi ja sen 1 ja 2 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 42 artiklan 6 kohdan toinen alakohta siltä osin kun kysymys on suomalaisesta säännellystä markkinasta, jolla käydään kauppaa johdannaissopimuksilla. Pykälän 1 momentissa suoralla mahdollisuudella tarkoitetaan lähinnä sellaisia direktiivin 42 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja teknisiä järjestelyjä, jotka mahdollistavat suoran etäjäsenyyden optioyhteisössä. Ilmoitusvelvollisuus sisältää velvollisuuden ilmoittaa valtio, jossa mahdollisuutta tarjotaan, sekä kuvauksen muun muassa siellä toteutettavista teknisistä järjestelyistä.

Pykälän 3 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 42 artiklan 6 kohdan kolmas ala-kohta.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä säädettyä menettelyä olisi noudatettava myös silloin, kun optioyhteisö järjestää arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntiä ja mahdollisuutta osallistua siihen tarjotaan Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 31 artiklan 6 kohta optioyhteisön osalta.

7 b §. Ulkomaisen optioyhteisön toiminta Suomessa. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin ulkomaisen optioyhteisön toiminnasta Suomessa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi direktiivin 42 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti säännös Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen säännellyn markkinan oikeudesta tarjota Suomessa sijaitseville arvopaperinvälittäjille ja muille yhteisöille suora mahdollisuus osallistua johdannaiskaupankäyntiin.

Pykälän 2 momentin säännös ei perustu suoranaisesti direktiiviin, mutta on johdon-mukaista säätää myös muualla kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivien johdannaispörssien oikeudesta tarjota suoraa mahdollisuutta osallistua kaupan-käyntiin Suomesta. Toiminta olisi luvanvaraista samalla tavalla kuin sijoituspalvelujen tarjoaminen Suomeen Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta. Lupaviranomainen olisi valtiovarainministeriö kuten suomalaisen optioyhteisönkin kohdalla. Sääntely vastaisi muualla kuin Euroopan talousalueella toimivien arvopaperipörssien sääntelyä arvopaperimarkkinalain 3 luvun 34 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että ilmoitus- tai lupamenettelyä sovelletaan ulkomaiseen johdannaispörssiin, jos se tarjoaa Suomeen monenkeskistä kaupankäyntiä vastaavaa kaupankäyntiä. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 31 artiklan 5 kohta siltä osin kuin kysymys on säänneltyjen markkinoiden ylläpitäjän järjestämästä monenkeskisestä kaupankäynnistä.

7 c §. Ilmoitukset muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Pykälä olisi uusi ja vastaisi arvo-paperimarkkinalain 3 luvun 33 §:ää. Pykälä on tarpeen direktiivin 47 artiklan täytäntöönpanemiseksi.

8 §. Muutoksenhaku. Pykälän 2 momentin lakiviittaus tarkistettaisiin koskemaan voimassa olevaa Rahoitustarkastuksesta annettua lakia.

8 a §. Euron käyttöönotto optioyhteisön toiminnassa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi vanhentuneena.

Voimaantulosäännös. Muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen optioyhteisöä vastaavan kaupankäynnin järjestäjän, joka lain voimaan tullessa järjestää lain 5 luvun 7 b §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua kaupankäyntiä, olisi voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan haettava toimintaa varten lain edellyttämä lupa valtiovarainministeriöltä kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

1.4 Laki rahoitusvakuuslain 3 §:n muuttamisesta

3 §. Määritelmiä. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa olevat säännösviittaukset luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin tarkistettaisiin ja 4 kohtaan tehtäisiin optiokauppalain 1 luvun 4 §:n 2 momentin kumoamisesta johtuva muutos.

1.5 Laki arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain 7 §:n muuttamisesta

7 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että arvopaperikeskuksen olisi myönnettävä 1 momentissa säädetyin edellytyksin tilinhoitajayhteisön oikeudet muusta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta tulevalle sellaiselle arvopaperinvälittäjälle, jonka toimilupa vastaa Suomessa annettua toimilupaa.

Lainkohdalla saatettaisiin voimaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 34 artiklan 1 kohta.

Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että siinä viitattaisiin soveltuvin osin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 19 §:n 2 ja 3 momenttiin, jossa säädettäisiin toimiluvan myöntämisen edellytyksistä ja henkilön luotettavuuden arvioinnista.

1.6 Laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan sisältyvä säännösviittaus tarkistettaisiin koskemaan vastaavaa säännöstä sijoituspalveluyrityksistä annettavassa laissa.

1.7 Laki sijoitusrahastolain muuttamisesta

1 §. Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa sijoittajaa on pidettävä ammattimaisena. Sijoittajaryhmät ovat samat kuin arvopaperimarkkinalaissa. Momentin 1 ja 2 kohtaan tehtäisiin arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 4 momenttiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tarkistukset. Momentin 3 kohta säilytettäisiin ennallaan.

Pykälän 3 momenttiin sisältyvä lakiviittaus tarkistettaisiin koskemaan sijoituspalveluyrityksistä annettavaa lakia.

2 §. Pykälän rahoitusvälinettä koskevassa 12 kohdassa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin koskemaan ehdotettua sijoituspalveluyrityksistä annettavaa lakia.

4 b §. Pykälä olisi uusi ja vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 12 §:ää.

5 §. Pykälän 2 momenttiin sisältyvät säännösviittaukset muutettaisiin koskemaan vastaavia sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain säännöksiä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan rahastoyhtiö voisi tarjota sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 5 §:n 4 kohdassa tarkoitettua omaisuudenhoitoa. Sääntely vastaisi voimassa olevaa lakia.

Momentin 2 kohdan mukaan rahastoyhtiö voisi tarjota sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettua sijoitusneuvontaa. Säännös vastaisi pääasiallisesti voimassa olevaa lakia.

Momentin 2 kohdassa tarkoitetusta sijoitusneuvonnasta olisi erotettava rahastoyhtiön omia sijoitusrahastoja koskeva tavanomainen markkinointi, tuoteneuvonta, suositukset ja esittely. Tämä toiminta kuuluu sijoitusrahastolain soveltamisalaan.

Momentin 3 kohdan mukaan rahastoyhtiö voisi tarjota sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytys- ja hoitopalveluja. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, joka koskee 2 momentissa tarkoitettua toimintaa harjoittavia rahastoyhtiöitä. Säännöksellä saatettaisiin sijoitusrahastolain sijoituspalvelujen tarjoamista koskeva sääntely vastaamaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivillä muutettua sijoitusrahastodirektiivin 5 artiklan 4 kohtaa (66 artikla). Sen mukaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 2 artiklan 2 kohtaa sekä 12, 13 ja 19 artiklaa sovelletaan artiklan 3 kohdassa mainittuihin rahastoyhtiöiden tarjoamiin palveluihin.

Rahastoyhtiöön, joka harjoittaa 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, sovellettaisiin, mitä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 29—31 §:ssä säädetään sijoituspalvelujen tai muun merkittävän toiminnon ulkoistamisesta, 33—38 §:ssä toiminnan yleisestä järjestämisestä ja 71 §:n 2 momentissa tilintarkastajan Rahoitustarkastukselle toimitettavasta lausunnosta. Lisäksi rahastoyhtiöön sovellettaisiin, mitä arvopaperimarkkinalaissa säädetään arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista.

5 e §. Pykälää muutettaisiin siten, että hallituksen jäsentä ja varajäsentä sekä toimitusjohtajaa ja tämän sijaista koskevat vaatimukset ulotettaisiin koskemaan myös rahastoyhtiön muuta ylimpään johtoon kuuluvaa henkilöä. Pykälän 2 momentissa olevaa luotettavuusvaatimusta muutettaisiin siten, ettei henkilöä myöskään pidettäisi luotettavana, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton momentissa tarkoitettuun tehtävään. Säännös olisi yhdenmukainen ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 43 §:n kanssa.

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että muu ylimpään johtoon kuuluva kuuluisi sen soveltamisalaan.

5 f §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olevasta rahastoyhtiön perustajan ja osakkeenomistajan luotettavuusvaatimuksesta. Tarkoituksena on varmistua, ettei omistus vaaranna rahastoyhtiön terveiden ja varovaisten liiketapaperiaatteiden mukaista toimintaa. Säännös vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 19 §:n 2 ja 3 momenttia.

6 §. Pykälän 5 momenttiin sisältyvä säännösviittaus tarkistettaisiin koskemaan sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 46 §:n 1 momenttia.

9 d §. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin lain 5 e §:ään.

9 e §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin säilytysyhteisön toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olevasta rahastoyhtiön perustajan ja osakkeenomistajan luottavuusvaatimuksesta. Säännös vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 19 §:n 1—3 momenttia ja rahastoyhtiötä koskevaa 5 f §:ää.

11 §. Pykälän 1 momenttiin sisältyvät säännösviittaukset tarkistettaisiin koskemaan sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 3 §:n ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 §:n säännöksiä.

16 §. Pykälään sisältyvät säännösviittaukset tarkistettaisiin koskemaan sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 41 ja 42 §:n säännöksiä.

26 a §. Voimassa olevaa lakia vastaavasti pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiöllä tulisi olla vähintään yksi kiinteä toimipakka Suomessa. Rahastoyhtiö voisi harjoittaa toimintaansa lisäksi sivuliikkeissä ja muissa toimipaikoissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voi-massa olevaa lakia vastaavasti mahdollisuudesta harjoittaa liiketoimintaa asiamiehen välityksellä. Momentin mukaan rahastoyhtiö voisi muutenkin ulkoistaa liiketoiminansa kannalta merkittäviä toimintojaan, jos se ei haittaa rahastoyhtiön riskien hallintaa, sisäistä valvontaa tai muuten merkittävästi rahastoyhtiön liiketoiminnan hoitamista.

Voimassa olevasta sääntelystä poiketen laissa määriteltäisiin rahastoyhtiön liiketoiminnan kannalta merkittävä toiminto. Toiminto olisi 3 momentin mukaan rahastoyhtiön liiketoiminnan kannalta merkittävä, jos virhe tai puute sen suorittamisessa voi haitata olennaisesti rahastoyhtiön toimintaa koskevien lakien tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka rahastoyhtiön toimiluvan ehtojen noudattamista, rahastoyhtiön taloudellista asemaa tai liiketoiminnan jatkuvuutta. Säännös vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 29 §:n 2 momenttia.

Pykälän 4 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi tehtävä merkittävän toiminnon ulkoistamisesta kirjallinen sopimus, josta käy ilmi toimeksiannon sisältö ja sopimuksen voimassaoloaika.

Pykälän 5 momentin mukaan rahastoyhtiön, joka toimiluvan myöntämisen jälkeen aikoo ulkoistaa liiketoimintaansa asiamiehelle tai liiketoimintansa kannalta merkittävän toiminnon muulle taholle, on ilmoitettava ulkoistamisesta etukäteen Rahoitustarkastukselle. Ilmoitusvelvollisuuden kytkeminen rahastoyhtiön liiketoiminnan kannalta merkittäviin toimintoihin on linjassa rahastoyhtiöllä sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta olevan ilmoitusvelvollisuuden kanssa. Ulkoistamista koskevan ilmoitusvelvollisuuden perusteiden on tarkoituksenmukaista olla yhtenevät riippumatta siitä, minkä toiminnon ulkoistamisesta on kyse. Rahastoyhtiön ja ulkoistettua toimintaa hoitavan välisessä sopimussuhteessa tapahtuvista merkittävistä muutoksista olisi ilmoitettava Rahoitustarkastukselle. Voi-massa olevaa lakia vastaavasti Rahoitustarkastus antaisi tarvittavat tarkemmat määräykset ilmoituksen sisällöstä.

Pykälän 6 momentin mukaan ilmoitusta Rahoitustarkastukselle ei olisi kuitenkaan tehtävä, jos asiamies tai ulkoistettua toimintaa hoitava kuuluvat rahastoyhtiön kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankkien yhteenliittymään.

Pykälän 7 momentti vastaisi pääosin voi-massa olevan lain 26 a §:n 2 momenttia. Rahastoyhtiön olisi huolehdittava siitä, että se saa ulkoistettua toimintaa hoitavalta jatkuvasti luottolaitoksen viranomaisvalvonnan, riskien hallinnan ja sisäisen valvonnan edellyttämät tarpeelliset tiedot sekä siitä, että sillä on oikeus luovuttaa tiedot edelleen Rahoitus-tarkastukselle.

Pykälän 8 momentin mukaan rahastoyhtiön harjoittamien sijoituspalvelujen ulkoistamiseen sovellettaisiin 1—7 momentista poiketen, mitä sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 29—31 §:ssä säädetään.

29 c §. Pykälän sisältyvä säännösviittaus tarkistettaisiin koskemaan sijoitus-palveluyrityksistä annettavan lain 79 §:n säännöstä.

30 a §. Pykälän 2 momentin mukaan rahastoyhtiön riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvien tehtävien siirtämiseen sellaisen yrityksen hoidettavaksi, joka ei kuulu rahastoyhtiön kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun yhteenliittymään, sovellettaisiin, mitä 26 a §:ssä säädetään.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia muuten mutta Rahoitustarkastuksen valtuutta antaa määräyksiä muutettaisiin 26 a §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavasti. Momentista poistettaisiin valtuus antaa määräyksiä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä ja tehtävistä, joita voidaan pitää vähäisinä.

69 §. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin vastaamaan arvopaperimarkkinalain 3 lukuun ehdotettuja muutoksia ja lain uutta 3 a lukua. Lainkohdan mukaan rahastoyhtiö voisi sijoittaa sellaisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, jotka ovat arvopaperimarkkinalain tarkoittaman julkisen kaupankäynnin kohteena tai sitä vastaavan kaupankäynnin kohteena toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Tällä viitattaisiin direktiivin mukaiseen säänneltyyn markkinaan. Lisäksi sijoitusrahaston varoja voitaisiin sijoittaa arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, joilla käydään kauppaa muulla säännellyllä säännöllisesti toimivalla, tunnustetulla ja yleisölle avoimella markkinapaikalla. Tällaisia markkinapaikkoja voisivat olla sellaiset kolmansissa maissa sijaitsevat markkinapaikat ja Euroopan talousalueella sijaitsevat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaiset monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät, jotka täyttävät lainkohdassa asetetut vaatimukset. Monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien osalta harkinta olisi tapauskohtaista. Tällaiselta markkinapaikalta edellytettäisiin ainakin sitä, että kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden liikkeeseenlaskijat ovat markkinapaikan itsesääntelyn kohteena ja kaupankäyntimenettely on yleisölle avoin. Lisäksi edellytettäisiin, että markkinapaikalla käydään säännöllisesti kauppaa siten, että markkina on sijoitusrahastotoiminnan kannalta riittävän likvidi.

72 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi. Momentin mukaan rahastoyhtiö voi sijoittaa hallinnoimansa sijoitusrahaston varoja sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitussyritysten osuuksiin. Tämän lisäksi rahastoyhtiö voisi sijoittaa varoja muiden kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitussyritysten osuuksiin vain, jos niiden tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen 69, 71 tai 71 a §:ssä taikka tässä pykälässä tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen. Varoja voitaisiin sijoittaa 80 §:ssä tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 19 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.

80 §. Pykälä koskee johdannaissopimuksia, joihin sijoitusrahaston varoja saa sijoittaa. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi. Momentin johdantokappaleessa mainitut vastaavat käteisellä selvitettävät rahoitusvälineet muutettaisiin muotoon vastaavat käteisellä selvitettävät sopimukset. Momentin 1 kohdassa säädetään sallittujen johdannaissopimusten kohde-etuuksista. Kohdassa ehdotetaan lueteltavaksi sallitut kohde-etuudet, joita ovat 69, 71, 71 a tai 72 §:ssä tarkoitettu rahoitusväline, johdannaissopimus, jonka kohde-etuus on pykälässä mainittu rahoitusväline tai kohde-etuus, rahoitusindeksi, korko, valuuttakurssi taikka valuutta, joka vastaa sijoitusrahaston sijoitustoiminnalle sen säännöissä asetettuja tavoitteita. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 19 artiklan 1 kohdan g alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa.

99 §. Pykälä sisältää säännökset sisäpiiriin kuuluvien ilmoitusvelvollisuudesta. Säännöksen 1 momenttiin perustuva voimassa oleva ilmoitusvelvollisuus on tarpeettoman laaja. Velvollisuutta ei ole perusteltua ulottaa säilytysyhteisön palveluksessa oleviin ja yhteisön hallintoelimiin kuuluviin, tilintarkastajiin, näiden puolisoihin tai muihin perheenjäseniin taikka säännöksessä tarkoitettuun näiden henkilöiden muuhun lähipiiriin. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin ilmoitusvelvollisten piirin rajaamiseksi tarvittavat tarkistukset.

Ilmoitusvelvollisuuden sisältöä koskevan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitus on tehtävä myös ilmoitusvelvollisen huomattavassa vaikutusvallassa olevasta yhteisöstä ja säätiöstä. Säännös ehdotetaan tarpeettoman kattavana kumottavaksi.

Pykälän 2 momentin 3 kohtaan ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi Suomessa julkisen kaupan-käynnin kohteena oleviin osakkeisiin ja arvopapereihin.

Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin 1 ja 2 momenttiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tarkistukset.

144 §. Pykälän 4 momenttiin sisältyvä säännösviittaus tarkistettaisiin koskemaan ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 69 §:n säännöstä.

Voimaantulosäännös. Ilmoitusvelvollisia, joiden rahasto-osuuksien omistus on julkista, koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi. Sisäpiirirekisterin pitäjille on varattava kohtuullinen aika päivittää olemassa olevat sisäpiirirekisterit ehdotettujen muutosten mukaisiksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että 100 §:ssä tarkoitetun sisäpiirirekisterin tiedot olisi saatettava lain mukaisiksi kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

1.8 Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta

2 §. Muu luottolaitostoimintaa koskeva lainsäädäntö. Pykälän 3 momentissa oleva lakiviittaus muutettaisiin koskemaan sijoitus-palveluyrityksistä annettavaa lakia.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan luottolaitoksen harjoittamaan sijoituspalvelujen tarjontaan liittyvien toimintojen ulkoistamiseen ja sidonnaisasiamiehen käyttöön sovellettaisiin, mitä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 29—31 §:ssä sekä 32 §:n 1—3, 5 ja 6 momentissa säädetään. Momentin mukaan luottolaitokseen sovellettaisiin lisäksi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 33—38 §:ssä säädettyjä vaatimuksia sijoituspalvelujen tarjonnan muusta järjestämisestä sekä arvopaperimarkkinalain säännöksiä arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista.

Ehdotus vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä ja toista luetelmakohtaa. Artikla koskee direktiivin soveltamisalaa ja sen 2 kohdassa säädetään direktiivin soveltamisesta sellaisiin luottolaitoksiin, joille on myönnetty toimilupa direktiivin 2000/12/EY mukaan. Viimeksi mainitun direktiivin on korvannut luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY.

16 a §. Ulkoistaminen. Pykälä olisi uusi ja vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 12 §:ää.

20 §. Luottolaitoksen yksinoikeutta takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomana säännös sijoituspalveluyrityksen oikeudesta ottaa vastaan yleisöltä takaisinmaksettavia varoja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) mukaisesti. Sijoituspalveluyritys ei voisi enää ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaan harjoittaa tällaista toimintaa.

24 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 2 ja 3 momentti olisivat uusia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luottolaitoksen perustajien ja omistajien luotettavuus-vaatimuksesta yhtenevästi sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 19 §:n 2 momentin kanssa. Tarkoituksena on varmistua siitä, että omistus ei vaaranna luottolaitoksen terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaista liiketoimintaa. Momentti olisi linjassa 42 §:n 1 momentin kanssa, joka koskee osakkeiden ja osuuksien hankinnasta ilmoittamista Rahoitustarkastukselle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdotetun 40 §:n 2 momentin kanssa sekä sijoitus-palveluyrityksistä annettavan lain 19 §:n 3 momentin kanssa yhtenevästi siitä, milloin luottolaitoksen perustajaa tai omistajaa ei pidettäisi luotettavana.

30 §. Talletuspankille sallittu liiketoiminta. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin muutettaisiin koskemaan ehdotettua uutta lakia.

31 §. Luottoyhteisölle sallittu liiketoiminta. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin muutettaisiin koskemaan ehdotettua uutta lakia.

36 §. Toimipaikat. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan säännöksen sisältöä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 36 §:n 1 momenttia. Asiamiehen käyttämistä koskevat voimassa olevaan lakiin sisältyvät säännökset otettaisiin lakiin lisättäviin uuteen 36 a ja 36 b §:ään.

36 a §. Asiamiehen käyttäminen ja muu merkittävän toiminnon ulkoistaminen. Pykälän 1 momentin mukaan luottolaitos voi harjoittaa liiketoimintaa asiamiehen välityksellä tai muuten ulkoistaa liiketoimintansa kannalta merkittäviä toimintojaan, jos se ei haittaa luottolaitoksen riskien hallintaa, sisäistä valvontaa eikä muuten merkittävästi luottolaitoksen liiketoiminnan hoitamista.

Voimassa olevasta sääntelystä poiketen laissa määriteltäisiin luottolaitoksen liiketoiminnan kannalta merkittävä toiminto. Pykälän 2 momentin mukaan toiminto on luottolaitoksen liiketoiminnan kannalta merkittävä, jos virhe tai puute sen suorittamisessa voi haitata olennaisesti luottolaitoksen toimintaa koskevien lakien tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka luottolaitoksen toimiluvan ehtojen noudattamista, luottolaitoksen taloudellista asemaa tai liiketoiminnan jatkuvuutta. Säännös vastaa sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 29 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentin mukaan luottolaitoksen olisi tehtävä merkittävän toiminnon ulkoistamisesta kirjallinen sopimus, josta käy ilmi toimeksiannon sisältö ja sopimuksen voimassaoloaika.

Pykälän 4 momentin mukaan luottolaitoksen, joka toimiluvan myöntämisen jälkeen aikoo ulkoistaa liiketoimintaansa asiamiehelle tai liiketoimintansa kannalta merkittävän toiminnon muulle taholle, on ilmoitettava ulkoistamisesta etukäteen Rahoitustarkastukselle. Ilmoitusvelvollisuuden kytkeminen luottolaitoksen liiketoiminnan kannalta merkittäviin toimintoihin on linjassa luottolaitoksella sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta olevan ilmoitusvelvollisuuden kanssa. Ulkoistamista koskevan ilmoitusvelvollisuuden perusteiden on tarkoituksenmukaista olla yhtenevät riippumatta siitä, minkä toiminnon ulkoistamisesta on kyse. Luottolaitoksen ja ulkoistettua toimintaa hoitavan välisessä sopimussuhteessa tapahtuvista merkittävistä muutoksista olisi ilmoitettava Rahoitustarkastukselle. Voimassa olevaa lakia vastaavasti Rahoitustarkastus antaisi tarvittavat tarkemmat määräykset ilmoituksen sisällöstä.

Pykälän 5 momentin mukaan ilmoitusta Rahoitustarkastukselle ei olisi kuitenkaan tehtävä, jos asiamies tai ulkoistettua toimintaa hoitava kuuluvat luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankkien yhteenliittymään.

Pykälän 6 momentin mukaan luottolaitoksen harjoittamien sijoituspalvelujen ulkoistamiseen sovellettaisiin 1—4 momentista poiketen, mitä sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 29—31 §:ssä sekä 32 §:n 1—3, 5 ja 6 momentissa säädetään.

36 b §. Ulkoistamisen edellytykset. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 36 §:n 3 momenttia. Luottolaitoksen olisi huolehdittava siitä, että se saa ulkoistettua toimintaa hoitavalta jatkuvasti luottolaitoksen viranomaisvalvonnan, riskien hallinnan ja sisäisen valvonnan edellyttämät tarpeelliset tiedot sekä siitä, että sillä on oikeus luovuttaa tiedot edelleen Rahoitustarkastukselle ja lisäksi säästöpankkitarkastukselle, jos luottolaitos on säästöpankkitarkastuksen valvonnassa, tai osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisölle jos luottolaitos on keskusyhteisön valvonnassa.

40 §. Luottolaitoksen ja omistusyhteisön johtaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä muutettuna siten, että hallituksen jäsenen ja varajäsenen sekä toimitusjohtajan ja tämän sijaisen lisäksi luottolaitoksen muu ylimpään johtoon kuuluva henkilö kuuluisi sen soveltamisalaan. Säännös olisi yhdenmukainen ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 43 §:n kanssa.

Pykälän 2 momentin säännös henkilön luotettavuudesta vastaisi voimassa olevaa säännöstä muutettuna siten, ettei henkilöä myöskään pidettäisi luotettavana, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton edellä tarkoitettuun tehtävään. Muuta sopimattomuutta voisi osoittaa esimerkiksi lainvoimaa vailla oleva tuomio momentissa tarkoitetusta rikoksesta. Käytännössä voi kulua useita vuosia, ennen kuin on olemassa lainvoimainen tuomio esimerkiksi talousrikoksesta, joka voi olla esteenä toimiluvan myöntämiselle.

Aikaisempaa toimintaa koskevassa luotettavuusarvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös se, että henkilö on lainvoimaisesti tuomittu vankeusrangaistukseen rikoksesta yli viisi vuotta sitten, jos rikos osoittaa henkilön ilmeistä sopimattomuutta luottolaitoksen hallituksen jäseneksi tai varajäseneksi taikka toimitusjohtajaksi tai toimitusjohtajan sijaiseksi.

Rikosrekisterilain 4 a §:n nojalla Rahoitustarkastukselle voidaan luovuttaa rikosrekisteristä tietoja henkilön luotettavuuden selvittämiseksi. Lisäksi Rahoitustarkastuksella on Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 §:n 7 momentin mukaan oikeus saada sakkorekisteristä tietoja, jotka ovat tarpeen valvottavan, omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämiseksi.

Aikaisemmalla toiminnalla muutoin osoitettu ilmeinen sopimattomuus ei edellyttäisi, että henkilö on tuomittu rikoksesta rangaistukseen. Hänet on voitu myös määrätä liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) mukaiseen liiketoimintakieltoon. Kieltoon ovat saattaneet johtaa esimerkiksi verovelvollisuuteen tai kirjanpitoon liittyvät laiminlyönnit. Liiketoimintakieltoon määrääminen ei edellytä, että laiminlyönnistä on tuomittu rangaistus. Jos kielto on edelleen voimassa, ei momentissa tarkoitettuun tehtävään voida ryhtyä. Päättynyt liiketoimintakielto olisi otettava huomioon luotettavuuden arvioinnissa.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä muutettuna siten, että muu ylimpään johtoon kuuluva kuuluisi sen soveltamisalaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin luottolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä koskevista muutoksista viipymättä Rahoitustarkastukselle.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin pykälän 1—4 momentin soveltamisesta omistusyhteisöön. Säännös vastaa voimassa olevaa 4 momenttia muuten mutta sen soveltamisala laajenisi omistusyhteisön muuhun ylimpään johtoon kuuluvaan henkilöön.

49 §. Yleissäännös riskienhallinnasta. Pykälän 2 momentissa olevaa säännösviittausta tarkistettaisiin. Luottolaitoksen riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen valvontaan liittyvien tehtävien siirtämiseen sellaisen yrityksen hoidettaviksi, joka ei kuulu luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään tai osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun yhteenliittymään, sovellettaisiin, mitä 36 a ja 36 b §:ssä säädetään.

105 §. Korvattavat saamiset. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin muutettaisiin koskemaan ehdotettua uutta lakia.

160 §. Rahoitustarkastuksen velvollisuus määrätä tilintarkastaja sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan sijoituspalveluja tarjoavan luottolaitoksen tilintarkastajan tulisi antaa ja toimittaa Rahoitustarkastukselle vähintään kerran vuodessa lausunto siitä, vastaavatko luottolaitoksen asiakasvarojen säilyttämistä koskevat järjestelyt arvopaperimarkkinalain 4 luvun 14 ja 15 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Lausunto olisi toimitettava Rahoitustarkastukselle tiedoksi. Vastaava velvollisuus koskee sijoituspalveluyrityksen tilintarkastajaa ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 71 §:n 2 momentin mukaan. Viimeksi mainittu säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohtaa ja komission direktiivin 20 artiklaa. Ehdotettu momentti vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa.

161 §. Sivuliikkeen perustaminen ETA-valtioon. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin vaatimus sijoituspalveluja tarjoavan luottolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa Rahoitustarkastukselle sen aikoessa perustaa sivuliikkeen muuhun Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, miten sen muualla kuin Suomessa olevan sivuliikkeen asiakkaana olevien sijoittajien saamiset on turvattu. Sijoituspalveluyrityksellä on vastaava ilmoitusvelvollisuus ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 74 §:n mukaan. Säännös perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston sijoittajien korvausjärjestelmistä annettuun direktiiviin 97/9/EY. Sen mukaan sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan myös sijoituspalveluja tarjoavaa luottolaitosta (1 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta). Direktiivin mukaan jäsenvaltioissa perustetut korvausjärjestelmät kattavat myös sijoituspalveluyritysten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivuliikkeiden sijoittajat. Säännöksen tarkoitus on varmistaa, että Rahoitustarkastus ja korvausrahasto tietävät, miten muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa olevien sijoituspalvelua tarjoavan luottolaitosten sivuliikkeiden sijoittajien saamiset korvataan ja mikä on korvausrahaston vastuu. Vastaava ilmoitusvelvollisuus säädetään talletussuojan osalta lain 95 §:n 2 momentissa.

164 §. Palveluiden tarjoaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 76 §:n 3 ja 4 momenttia sovellettaisiin sijoituspalveluja tarjoavaan luottolaitokseen, joka aikoo tarjota toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneelle sijoituspalveluyritykselle, luottolaitokselle tai muulle henkilölle suoran mahdollisuuden käydä kauppaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:n 8 kohdassa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäynnissä. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 1 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ja 31 artiklan 5 ja 6 kohtaa.

1.9 Laki ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain muuttamisesta

1 §. Soveltamisala. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan laki koskee ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeutta tarjota ammattimaisesti sijoituspalvelua Suomessa. Momentti muutettaisiin koskemaan liiketoimintana harjoitettavaa sijoituspalvelujen tarjoamista. Säännös vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annettavaan lakiin otettavaa soveltamisalasäännöstä, jonka mukaan laki koskee liiketoimintaa, jossa tarjotaan sijoituspalvelua.

Pykälän voimassa oleva 2 momentti, jossa säädetään ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen sovellettavista säännöksistä, koskee sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta että sen ulkopuolisesta valtiosta olevaa ulkomaista sijoituspalveluyritystä. Tässä muodossa oleva säännös ei ole enää tarpeen eikä sitä enää otettaisi uuteen lakiin. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi sääntelee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen sijoituspalveluyrityksen oikeutta tarjota sijoituspalveluja toisessa jäsenvaltiossa. Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneisiin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavista säännöksistä ehdotetaan säädettäväksi erikseen lain 2 ja 3 luvussa.

2 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa oleva viittaus direktiiviin 93/22/ETY poistettaisiin direktiivin tultua kumotuksi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivillä. Pykälän 1 ja 2 kohdassa olevat säännösviittaukset muutettaisiin koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä.

Pykälään lisättäisiin oheispalvelun ja ulkomaisen sidonnaisasiamiehen määritelmät. Oheispalvelu määriteltäisiin pykälän 3 kohdassa ja ulkomainen sidonnaisasiamies 4 kohdassa, jolloin nykyiset 3 ja 4 kohdat siirtyisivät 5 ja 6 kohdaksi. Oheispalvelulla tarkoitettaisiin ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 15 §:n 1 momentin 1—7 kohdissa tarkoitettuja palveluja. Ulkomaisella sidonnaisasiamiehellä tarkoitettaisiin ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 32 §:ssä tarkoitettua sidon-naisasiamiestä vastaavaa ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sidonnaisasiamiestä. Ulkomaisena sidonnaisasiamiehenä toimiva voisi olla ulkomainen tai suomalainen luon-nollinen henkilö tai oikeushenkilö.

Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin sijoittautumisoikeus. Sillä tarkoitettaisiin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeutta perustaa Suomeen kiinteä toimipaikka, josta se voi tarjota sen toimilupaan sisältyvää sijoituspalvelua. Määritelmä vastaa asiallisesti voimassa olevaan 3 kohtaan sisältyvää sijoittautumisoikeuden määritelmää. Sivuliikkeellä tarkoitettaisiin muuta liiketoimipaikkaa kuin päätoimipaikkaa. Sivuliike ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan osa sellaista sijoituspalveluyritystä, joka on saanut toimiluvan muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Tällainen sivuliike voisi Suomessa tarjota niitä sijoitus- ja oheispalveluja, joiden harjoittamiseen sijoituspalveluyritys on saanut toimiluvan kotijäsenvaltiossa. Jos ulkomaisella sijoituspalveluyrityksellä on Suomessa useita toimipaikkoja, pidetään niitä kuitenkin yhtenä sivuliikkeenä. Säännös perustuu direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohtaan.

Pykälän 6 kohta sisältäisi edustuston määritelmän, joka vastaisi nyt 4 kohtaan sisältyvää määritelmää.

3 §. Valvonta. Pykälässä oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan lakia Rahoitustarkastuksesta (587/2003).

4 §. Sivuliikkeen aloittaminen . Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälää. Pykälän 1 momentissa säädetään sivuliikkeen perustamista koskevasta menettelystä. Säännös muutettaisiin vastaamaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 4 kohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan sivuliike voitaisiin perustaa ja sen toiminta aloittaa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Rahoitustarkastus sai 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Säännös perustuu rajoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 6 kohtaan.

4 a §. Sivuliikkeen lisäsuoja ja suojan täydentäminen. Pykälän 3 momentin säännösviittaus muutettaisiin koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä.

4 c §. Sivuliikkeen toiminta . Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen, jolla on Suomessa sivuliike, sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta sovellettavista säännöksistä. Tällaiseen sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin tämän lain säännösten lisäksi, mitä arvopaperimarkkinalaissa säädetään arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista sijoituspalvelujen tarjoamisessa. Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 7, 12, 14 ja 15 § eivät kuitenkaan koskisi ulkomaista sijoituspalveluyritystä. Lisäksi tällaiseen sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 36 §:n säännöksiä liiketoimista säilytettävistä tiedoista ja 37 §:n säännöksiä puhelujen tallentamisesta. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa 7 kohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan ulkomainen sijoituspalveluyritys saisi tarjota oheispalveluja ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisen yhteydessä. Säännös perustuu rahoitus-välineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sidonnaisasiamiehen rinnastamisesta sivuliikkeeseen silloin, kun ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sidonnaisasiamies sijoittautuu Suomeen. Säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 32 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan.

5 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälää. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaisella sijoituspalveluyrityksellä, joka on saanut 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun toimiluvan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, on oikeus tarjota sijoituspalvelua Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että ulkomainen sijoituspalveluyritys saa tarjota oheispalveluja ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisen yhteydessä. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 31 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 2 momentti vastaisi pääosiltaan voimassa olevaa momenttia. Siihen lisättäisiin säännös, jonka mukaan Rahoitustarkastuksen olisi saatava Rahoitustarkastusta vas-taavalta ulkomaiselta valvontaviranomaiselta tiedot siitä, aiotaanko palveluja tarjota sidonnaisasiamiehen välityksellä. Sijoituspalveluyrityksellä olisi oikeus aloittaa palvelun tarjoaminen Suomessa Rahoitustarkastuksen saatua momentissa edellytetyt tiedot.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta pyytää Rahoitustarkastusta vastaavalta ulkomaiselta toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta tietoja sidonnaisasiamiehen käytöstä. Rahoitustarkastuksella olisi myös oikeus, mutta ei velvollisuutta, julkistaa sidonnaisasiamiehen henkilöllisyys.

Pykälän 2 ja 3 momentti perustuvat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 31 artiklan 2 ja 3 kohtaan. Artiklan 2 kohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka aikoo tarjota sijoituspalveluja toisen jäsenvaltion alueella, on ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille se jäsenvaltio, jossa se aikoo toimia, ja ne sijoitus- ja oheispalvelut, joita se aikoo tarjota. Lisäksi on ilmoitettava, aikooko sijoituspalveluyritys käyttää sidonnaisasiamiehiä sen valtion alueella, jossa palveluja aiotaan tarjota. Jos sijoituspalveluyritys aikoo käyttää sidonnaisasiamiehiä, sijoituspalveluyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on kohtuullisessa ajassa sen valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä, jonka alueella palveluja aiotaan tarjota, ilmoitettava tämän valtion alueella käytettävien sidonnaisasiamiesten henkilöllisyys. Viimeksi mainittu valvontaviranomainen voi julkistaa nämä tiedot. Sijoituspalveluyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tiedot kuukauden kuluessa niiden saamisesta sen valtion valvontaviranomaiselle, jossa palveluja aiotaan tarjota. Sijoituspalveluyritys voi aloittaa ilmoittamiensa palvelujen tarjoamisen sen jälkeen, kun tiedot on toimitettu viimeksi mainitulle valvontaviranomaiselle.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota Suomeen sijoittuneille sijoituspalveluyrityksille, luottolaitoksille ja muille henki-löille mahdollisuus käydä kauppaa sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntiä vastaavassa järjestelmässä. Ennen kuin sijoitus-palveluyritys voisi aloittaa toiminnan harjoittamisen, Rahoitustarkastuksen on saatava sijoituspalveluyritykselle toimiluvan myöntäneen valtion Rahoitustarkastusta vastaavalta valvontaviranomaiselta tiedot toiminnan aloittamisesta ja siitä, missä ja miten mahdollisuutta käydä kauppaa aiotaan tarjota. Momentissa säädettäisiin myös Ra-hoitustarkastuksen oikeudesta pyytää edellä tarkoitetulta valvontaviranomaiselta tiedot sijoituspalveluyrityksistä, luottolaitoksista ja muista henkilöistä, joille ulkomainen si-joituspalveluyritys on myöntänyt kaupankäyntiosapuolen oikeudet. Säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 31 artiklan 5 ja 6 kohtaan.

6 §. Sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen toiminnan rajoittaminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälää. Pykälä koskisi ulkomaista sijoituspalveluyritystä, joka tarjoaa sijoituspalveluja Suomessa sivuliikkeen välityksellä. Pykälässä säädettäisiin menettelystä silloin, kun ulkomainen sijoituspalveluyritys rikkoo tätä lakia tai 4 c §:n 1 momentissa mainittuja säännöksiä. Pykälän 1 momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi kehotettava sijoituspalveluyritystä lopettamaan lainvastainen toiminta. Jos sijoituspalveluyritys ei noudata tätä kehotusta, Rahoitustarkastuksen olisi 2 momentin mukaan ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että sijoituspalveluyritys lopettaa lainvastaisen toiminnan. Rahoitustarkastuksen olisi ilmoitettava 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä sijoituspalveluyritykselle toimiluvan myöntäneen valtion Rahoitustarkastusta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Rahoitustarkastuksen ilmoitusvelvollisuudesta säädetään Rahoitustarkastuksesta annetun lain 30 §:ssä.

Pykälän 3 momentin mukaan Rahoitustarkastuksella olisi oikeus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet lainvastaisen toiminnan jatkamisen estämiseksi, jos ulkomainen sijoitus-palveluyritys 2 momentissa säädetyistä toimenpiteistä huolimatta jatkaa lainvastaista toimintaa. Rahoitustarkastuksella olisi tarvittaessa oikeus kieltää palvelujen tarjoaminen. Momentin mukaan Rahoitustarkastuksen olisi ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ilmoitettava sijoituspalveluyrityksen lainvastaisen toiminnan jatkumisesta sijoituspalveluyritykselle toimiluvan myöntäneen valtion Rahoitustarkastusta vastaavalle valvontaviranomaiselle.

Pykälän 4 momentti koskisi tilannetta, jossa Suomeen sijoittunut ulkomainen sijoituspalveluyritys rikkoo muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä. Rahoitustarkastuksen olisi meneteltävä tällaisessa tapauksessa soveltuvin osin siten kuin 6 a §:ssä säädetään.

Pykälä vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 62 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

6 a §. Sijoituspalvelujen tarjoamisen rajoittaminen . Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta puuttua sellaiseen ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen toimintaan, joka ei ole sen valvottava. Rahoitustarkastuksen valvottavia koskevista valtuuksista säädetään laissa Rahoitustarkastuksesta. Pykälä koskee 5 §:ssä tarkoitettua sijoituspalveluyritystä, jonka toiminta on sijoituspalveluyritystä velvoittavien säännösten tai määräysten vastaista.

Pykälän 1 momentin mukaan Rahoitustarkastuksella olisi velvollisuus ilmoittaa ulkomaiselle valvontaviranomaiselle sijoituspalveluyrityksen sellaisesta toiminnasta, joka on sijoituspalveluyritystä velvoittavien säännösten tai määräysten vastaista. Rahoitustarkastuksen olisi tehtävä ilmoitus, jos se perustellusta syystä katsoo toiminnan olevan vastoin säännöksiä tai määräyksiä. Rahoitustarkastuksella ei tällaisissa tapauksissa olisi oikeutta antaa kehotusta lainvastaisen toiminnan lopettamiseksi, vaan tarvittavista toimenpiteistä vastaisi ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen kotivaltion toimivaltainen Rahoitustarkastusta vastaava viranomainen. Säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 62 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin sijoituspalveluyritystä koskevien säännösten tai määräysten vastaisen toiminnan jatkamisen estämiseksi sellaisissa tilanteissa, joissa ulkomaisen Rahoitustarkastusta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja sijoituspalveluyrityksen toiminta edelleen vaarantaa sijoittajan suojaa ja haittaa markkinoiden luotettavaa toimintaa. Toimenpiteiden tulisi olla oikeassa suhteessa rikkomuksen laatuun ja laajuuteen. Rahoitustarkastuksen olisi ensin kehotettava ulkomaista sijoituspalveluyritystä lopettamaan lainvastainen toiminta. Tarvittaessa Rahoitustarkastus voisi estää uusien liiketoimien aloittamisen. Tällainen kielto olisi aina viimesijainen keino, jollei tilanteen kiireellisyydestä poikkeuksellisesti muuta johdu. Säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 62 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta ilmoittaa ulkomaiselle valvontaviranomaiselle 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä ennen niihin ryhtymistä. Toimenpiteisiin ryhtymisestä olisi viipymättä ilmoitettava myös Euroopan yhteisöjen komissiolle. Säännös perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 62 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan.

7 §. Sivuliikkeen toimilupa . Pykälän 1 momentissa oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin voimassa olevan lain 1 §:n 2 momenttia vastaavasti pykälässä tarkoitettuun sijoituspalveluyritykseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Säännöksellä ei muutettaisi voimassa olevaa oikeustilaa. Ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain toiminnan järjestämiseen liittyviä säännöksiä, kuten 33—37 §:ää, sekä arvopaperimarkkinalain arvopaperinvälittäjän velvollisuuksia koskevia säännöksiä.

12 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen tytäryritystä tai sivuliikettä perustamatta. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin 7 §:n 2 momenttia vastaavasti ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä.

16 §. Vaitiolovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä.

1.10 Laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Soveltamisala. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneeseen rahastoyhtiöön sovellettavista säännöksistä. Sääntely olisi yhdenmukainen ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annettuun lakiin ehdotetun sääntelyn kanssa.

Pykälän 4 momentissa oleva säännösviittaus muutetaan koskemaan ehdotettua lakia sijoituspalveluyrityksistä.

1.11 Laki ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain muuttamisesta

6 d §. Sijoituspalvelujen tarjoaminen. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneeseen ulkomaiseen luotto- ja rahoituslaitokseen sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta sovellettavista säännöksistä.

Pykälän 1 momentti koskisi luotto- ja rahoituslaitosta, jolla on sivuliike Suomessa. Tällaiseen luotto- ja rahoituslaitokseen sovellettaisiin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua arvopaperinvälittäjää koskevia arvopaperimarkkinalain säännöksiä lukuun ottamatta lain 4 luvun 7, 12, 14 ja 15 §:ää. Lisäksi sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 36 ja 37 §:ää sekä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 4 c §:n 2 momenttia oheispalvelun tarjoamisesta. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 13 artiklan 9 kohtaa ja 32 artiklan 1 ja 7 kohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan ulkomaiseen luotto- ja rahoituslaitokseen sovellettaisiin, mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa annetussa laissa säädetään ulkomaisen sidonnaisasiamiehen käyttämisestä.

Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaiseen luotto- ja rahoituslaitokseen, joka tarjoaa Suomeen sijoittuneille osapuolille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa sijoitus-palveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntiä vastaavassa järjestelmässä, sovellettaisiin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa annetun lain 5 §:n 4 ja 5 momenttia. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 31 artiklan 5 ja 6 kohtaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen sivuliikkeen toiminnan rajoittamiseen ja sijoituspalvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamiseen sovellettaisiin, mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa annetun lain 6 ja 6 a §:ssä säädetään. Säännös vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 62 artiklaa.

8 a §. Sijoituspalvelujen tarjoaminen. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneeseen ulkomaiseen luottolaitokseen sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta sovellettavasta lainsäädännöstä. Pykälän mukaan ulkomaista luottolaitosta, jolla on Suomessa sivuliike ja joka tarjoaa Suomessa sijoituspalveluja, koskee lisäksi, mitä sijoituspalvelun tarjoamisesta liiketoimintana ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista laissa säädetään. Ulkomaiseen luottolaitokseen sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain toiminnan järjestämiseen liittyviä säännöksiä, kuten 33—37 §:ää, sekä arvopaperimarkkinalain arvopaperinvälittäjän velvollisuuksia koskevia säännöksiä.

1.12 Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta

3 §. Tehtävä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 56 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä ja avustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Viranomaisten on erityisesti vaihdettava tietoja ja harjoitettava yhteistyötä tutkinta- ja valvontatoiminnassa. Yhteistyön ja erityisesti tietojen vaihdon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi jäsenvaltion on nimettävä yksi ainoa toimivaltainen viranomainen direktiivissä tarkoitetuksi yhteistyöviranomaiseksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jolla tehtävä annetaan Suomessa Rahoitustarkastukselle.

5 §. Valvottavat. Pykälän 3 kohtaan sisältyvä maininta ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttorista (sivuliikkeestä) tarkennettaisiin koskemaan myös rahoituslaitoksen sivuliikettä. Pykälän 5 kohtaan sisältyvä viittaus sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin muutettaisiin koskemaan ehdotettua uutta lakia.

6 §. Muu rahoitusmarkkinoilla toimiva. Pykälään tehtäisiin ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain ja ehdotettujen arvopaperimarkkinalain muutosten edellyttämät tarkistukset.

Pykälä on ollut viime vuosina useiden täydennysten ja tarkistusten kohteena ja se ehdotetaan samalla selkeyden vuoksi kirjoitettavaksi kokonaan uudelleen.

15 §. Tarkastus- ja tietojensaantioikeudet. Sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 32 §:n mukaan sijoituspalveluyritys voisi harjoittaa toimintaansa sen lukuun ja vastuulla toimivan sidonnaisasiamiehen välityksellä. Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 §:n 5 momenttiin otettaisiin täydennys, jonka mukaan Rahoitustarkastuksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot myös sidonnaisasiamiehen toimipaikassa.

15 a §. Markkinoiden väärinkäyttöön liittyvä erityinen tietojensaantioikeus. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin ehdotettujen arvopaperimarkkinalain muutosten edellyttämät teknisluonteiset tarkistukset. Säännöksen 3 momentti säilyisi ennallaan.

15 b §. Kutsuminen kuultavaksi. Lain 15 a §:n mukaan Rahoitustarkastuksella on markkinoiden väärinkäyttöä koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvottavilta, muilta rahoitusmarkkinoilla toimivilta ja säännöksessä mainituilta muilta henkilöiltä tietoja, asiakirjoja ja tallenteita. Lain 15 b §:n mukaan rahoitustarkastuksella on myös oikeus tarvittaessa kutsua 15 a §:ssä tarkoitettu henkilö kuultavaksi. Pykälää muutettaisiin niin, että Rahoitustarkastus voisi kutsua henkilön kuultavaksi myös muissa tapauksissa kuin markkinoiden väärinkäyttöön liittyvissä valvontatilanteissa. Rahoitustarkastuksen valtuuksien laajentaminen tältä osin perustuu direktiivin 50 artiklan 2 kohdan b alakohtaan. Pykälän otsikko muutettaisiin samalla sen uutta laajempaa sisältöä vastaavaksi.

23 §. Sijoituspalvelun tarjoamisen rajoittaminen. Säännöksen 1 momenttiin sisältyvä viittaus sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin tarkistettaisiin koskemaan vastaavaa lainkohtaa ehdotetussa uudessa laissa.

Voimassa olevan säännöksen mukaan Rahoitustarkastus voi säännöksessä mainituin edellytyksin kieltää sijoituspalveluyritystä vastaanottamasta sijoituspalvelun yhteydessä asiakkaalta takaisinmaksettavia varoja tilille. Tämä valtuus ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi, sillä uuden sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain mukaan tällaisten varojen vastaanottaminen ei olisi enää sijoituspalveluyritykselle sallittua.

24 b §. Rikemaksu. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan sisältyvät viittaukset arvopaperimarkkinalakiin tarkistettaisiin koskemaan ehdotettuja uusia säännöksiä.

25 §. Julkinen huomautus. Pykälä sisältää säännökset Rahoitustarkastuksen oikeudesta antaa julkinen huomautus säännöksiä tai määräyksiä taikka toimilupansa ehtoja rikkovalle valvottavalle, muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle ja moitittavaan menettelyyn syyllistyneelle muullekin säännöksessä tarkoitetulle henkilölle. Julkinen huomautus on voimassa olevan säännöksen nojalla mahdollista antaa viimeksi mainitulle, jos tämä rikkoo muulla kuin rikoslain 51 luvussa säädetyllä tavalla arvopaperimarkkinalain tai sen nojalla annettuja markkinoiden väärinkäyttöä koskevia säännöksiä, säännöksiä julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa tai sen kohteeksi haettua arvopaperia koskevasta julkisesta ostotarjouksesta, tiedonanto- tai tarjousvelvollisuudesta taikka Euroopan yhteisöjen komission asetuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä antaman direktiivin 2003/71/EY (esitedirektiivi) täytäntöönpanosta. Tämä Rahoitustarkastuksen sanktiovaltuus ulotettaisiin koskemaan säännöksessä tarkoitetun muun henkilön menettelyä myös silloin kun se kohdistuu monenkeskisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin.

Pykälä ehdotetaan samalla selkeyden vuoksi kirjoitetavaksi kokonaan uudelleen.

26 a §. Seuraamusmaksu. Lain 26 a § sisältää säännökset Rahoitustarkastuksen oikeudesta määrätä valtiolle suoritettava seuraamusmaksu valvottavalle, muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle ja muullekin säännöksessä tarkoitetulle henkilölle. Seuraamusmaksu voidaan säännöksen 2 momentin mukaan määrätä viimeksi mainitulle vastaavissa tilanteissa kuin julkinen huomautus lain 25 §:n nojalla. Tähän säännökseen ehdotettua muutosta vastaavasti Rahoitustarkastuksen oikeus seuraamusmaksun määräämiseen ulotettaisiin koskemaan säännöksessä tarkoitetun muun henkilön moitittavaa menettelyä myös silloin, kun se kohdistuu monenkeskisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin.

Momentti ehdotetaan samalla kirjoitettavaksi selkeämmin luettelomuotoon ja jaettavaksi kahdeksi eri momentiksi.

27 §. Valvontayhteistyö. Voimassa olevan säännöksen mukaan Rahoitustarkastuksen on toimittava yhteistyössä luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön Euroopan talousalueeseen kuuluvan kotivaltion valvontaviranomaisen kanssa sellaisten markkinariskien valvonnassa, jotka ovat syntyneet Suomen rahoitusmarkkinoilla suorite-tuista toimista. Pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että Rahoitus-tarkastuksen yhteistyövelvoite ulotettaisiin myös kaikkeen Euroopan talousalueen rahoitusvalvontaviranomaisten harjoittamaan valvontaan. Direktiivin 56 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään aina, kun se on niiden tehtävien suorittamiseksi tarpeen, käyttäen kaikkia direktiivissä tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä valtuuksiaan. Direktiivin säännöksen mukaisesti yhteistyö olisi laajennettava kaikkeen toimintaan, ei vain voimassa olevassa säännöksessä mainittuun markkinariskien valvontaan.

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi muotoon Valvontayhteistyö, mikä vastaa paremmin säännöksen uutta sisältöä.

28 §. Isäntävaltion lainsäädännön noudattamisen valvonta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä tarkoitetut Rahoitustarkastuksen valvontatoimet voisivat kohdistua kaikkiin Euroopan talousalueella toimiviin suomalaisiin valvottaviin ja muihin rahoitusmarkkinoilla toimiviin. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavasti muotoon Isäntävaltion lainsäädännön noudattamisen valvonta.

Säännöksen soveltamisalan laajentaminen merkitsisi sitä, että Rahoitustarkastuksen valvonta voisi kohdistua muun ohella myös suomalaisen säännellyn markkinan eli arvopaperipörssin ja optioyhteisön mahdolliseen ulkomaiseen toimintaan direktiivin 62 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan edellyttämällä tavalla. Alakohdassa tarkoitettu monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä olisi säännöksessä tarkoitetun valvonnan piirissä direktiivin edellyttämällä tavalla jo sitä kautta, että monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen olisi ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain mukaan sijoituspalvelua ja tällaisen palvelun tarjoaja sijoituspalveluyritys.

29 §. Suomeen sijoittuneen ulkomaisen valvottavan tarkastaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valvontaviranomaisen oikeus suorittaa säännöksessä tarkoitettu valvottavansa tarkastus Suomessa ulotettaisiin koskemaan kaikkia valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia. Vastaavasti Rahoitustarkastuksen oikeus suorittaa Suomeen Euroopan talousalueelta sijoittuneen ulkomaisen valvottavan tarkastus asianomaisen ulkomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä laajenisi säännöksen 2 momentin mukaan kaikkiin valvottaviin ja muihin rahoitusmarkkinoilla toimiviin. Säännös laajenisi koskemaan myös Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä tehtävää kyseisestä valtiosta Suomeen sijoittuneen valvottavan ja muun rahoitusmarkkinoilla toimivan tarkastusta. Muutokset perustuvat direktiivin 57 ja 63 artiklaan.

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi säännöksen uutta sisältöä vastaavasti muotoon Suomeen sijoittautuneen ulkomaisen valvottavan tarkastaminen.

30 §. Ulkomaiseen valvottavaan kohdistuvista toimenpiteistä ilmoittaminen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainittu Rahoitustarkastuksen ilmoitusvelvollisuus Euroopan talousalueen valvontaviranomaiselle laajennettaisiin koskemaan kaikkia valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavasti muotoon Ulkomaiseen valvottavaan kohdistuvasta toimenpiteestä ilmoittaminen.

30 a §. Markkinoiden väärinkäyttöön liittyvä erityinen yhteistyö. Pykälä olisi uusi. Siinä ehdotetaan säädettäväksi Rahoitustarkastuksen velvollisuudesta ilmoittaa tietoonsa tullut markkinoiden väärinkäyttöä koskeva seikka tai epäilys muulle Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valvontaviranomaiselle, jonka alueella kysymyksessä oleva toiminta on tapahtunut. Rahoitustarkastuksen olisi myös suoritettava Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä markkinoiden väärinkäyttöön liittyvä tutkimus.

Säännös perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista annetun direktiivin 2003/6/EY (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohtaan.

31 a §. Valvontayhteistyöstä kieltäytyminen. Pykälä olisi uusi. Sinä säädettäisiin Rahoitustarkastuksen oikeudesta kieltäytyä valvontayhteistyöstä Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion valvontaviranomaisen kanssa. Rahoitustarkastus voisi kieltäytyä yhteistyöstä vain tietyissä, säännöksessä rajatuissa tilanteissa. Kieltäytymisperusteena voisi ensinnäkin olla se, että yhteistyö vaarantaisi Suomen itsemääräämisoikeutta, turvallisuutta tai yleistä järjestystä. Rahoitustarkastus voisi kieltäytyä yhteistyöstä myös, jos yhteistyöpyyntö koskisi henkilöä, jota koskeva yhteistyöpyynnön tarkoittamaa asiaa koskeva oikeudenkäynti on vireillä Suomessa. Kolmantena perusteena kieltäytymiselle olisi Suomessa annettu lainvoimainen päätös, joka koskisi yhteistyöpyynnön kohteena olevaa henkilöä ja tekoa. Rahoitustarkastuksen olisi ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteesta pyynnön esittäneelle viranomaiselle.

Säännös perustuu direktiivin 59 artiklaan.

1.13 Laki Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta annetun lain muuttamisesta

1 §. Soveltamisala . Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukaan arvopaperi on mahdollista ottaa julkisen kaupankäynnin kohteeksi myös ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa tarkistettaisiin siten, että velvollisuus suorittaa valvontamaksu ei koskisi tällaisen arvopaperin liikkeeseenlaskijaa.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa ehdotetaan maksuvelvolliseksi säädettäväksi myös sellainen arvopaperin liikkeeseenlaskija, jonka arvopaperilla käydään kauppaa arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäynnissä meklarilistalla. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän ohella nämä liikkeeseenlaskijat on perusteltua velvoittaa suorittamaan valvontamaksu samaan tapaan kuin julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien liikkeeseenlaskijat. Molempiin kaupankäyntitapoihin sovelletaan arvopaperimarkkinalain asianomaisia säännöksiä tiedonantovelvollisuudesta ja julkisesta ostotarjouksesta. Monenkeskiseen kaupankäyntiin meklarilistalla sovelletaan myös arvopaperimarkkinalain ja rikoslain säännöksiä markkinoiden väärinkäytöstä.

2 §. Valvontamaksu. Pykälän 4 momenttia tarkistettaisiin siten, että momentissa tarkoitetulla omien varojen vähimmäismäärällä tarkoitettaisiin yksiselitteisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain 55 §:n 1 momentissa tarkoitettua koko omien varojen vähimmäismäärää.

5 §. Sijoituspalveluyrityksen valvontamaksu. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi eräitä sijoituspalveluyrityksiä koskeva poikkeus säännökseen sisältyvästä valvontamaksun laskentatavasta. Poikkeusta sovellettaisiin sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joiden perustamispääoma- ja vakavaraisuusvaatimukset poikkeavat sijoituspalveluyrityksiä yleisesti koskevasta sääntelystä siten, että valvontamaksua ei voida perustaa pääomavaatimukseen. Tällaisia sijoituspalveluyrityksiä olisivat yritykset, jotka tarjoavat vain sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen välittämistä eivätkä pidä hallussaan asiakkaiden varoja, jotka toimivat myös vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettuina vakuutusmeklareina tai jotka tarjoavat sijoituspalveluja ainoastaan sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 4 §:n 3—5, 7 ja 8 kohdassa tarkoitetuilla hyödykejohdannaisilla ja eräillä muilla erityisillä johdannaissopimuksilla kuten päästöoikeus- ja sääjohdannaisilla.

6 §. Rahastoyhtiön valvontamaksu. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta rahastoyhtiön tarjoamasta sijoitusneuvonnasta. Samalla säännökseen sisältyvät lakiviittaukset tarkistettaisiin koskemaan sijoitusrahastolain asianomaisia säännöksiä.

7 §. Muun perusmaksua maksavan valvontamaksu. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 10 a ja 10 b kohdat. Niissä säädettäisiin valvontamaksun perusmaksusta liikkeeseenlaskijalle, jonka arvopapereita on kaupankäynnin kohteena monenkeskisessä kaupankäynnissä meklarilistalla. Toisin kuin julkisen kaupankäynnin kohdalla, perusmaksu olisi sama riippumatta siitä, onko liikkeeseenlaskija velvollinen suorittamaan valvontamaksua muulla perusteella. Julkisen kaupankäynnin osalta perusmaksuihin vaikuttavat Rahoitustarkastuksen IFRS-valvonnan kustannukset. Ainoastaan monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskija ei ole Rahoitustarkastuksen IFRS-valvonnan piirissä. Monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijalta perittävä perusmaksu olisi tästä ja monenkeskiseen kaupankäyntiin kohdistuvasta julkiseen kaupankäyntiin liittyvää valvontaa muutenkin suppeammasta Rahoitustarkastuksen valvontavelvollisuudesta johtuen merkittävästä alempi kuin vastaava maksu julkisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin kohdalla.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin selventävä säännös siitä, että liikkeeseenlaskija, jonka arvopaperi on sekä julkisen kaupankäynnin kohteena että monenkeskisen kaupankäynnin kohteena meklarilistalla, suorittaisi perusmaksun vain yhdellä perusteella. Tämä on tarpeen sen vuoksi, että meklarilistalle voidaan ottaa myös julkisen kaupankäynnin kohteena jo olevia arvopapereita.

1.14 Laki rikoslain 51 luvun muuttamisesta

Arvopaperimarkkinarikoksista

1 §. Sisäpiirintiedon väärinkäyttö. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus arvopaperimarkkinalain 3 luvun 16 §:n mukaiseen kaupankäyntimenettelyyn poistettaisiin ja tilalle otettaisiin viittaus arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuun monenkeskiseen kaupankäyntiin.

3 §. Kurssin vääristäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin 1 §:ää.

7 §. Rajoitussäännös. Pykälän 1 momentti kumottaisiin. Momentin kumoaminen johtuisi arvopaperimarkkinalain 3 luvun muuta julkista kaupankäyntiä koskevan sääntelyn kumoamisesta.

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi ja sen nojalla annettu komission direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että niiden noudattamista edellyttäviä lakeja ja lain nojalla annettavia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2007 alkaen. Tämän vuoksi lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mainittuna päivänä. Samasta ajankohdasta alkaen sovelletaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin nojalla annettua komission asetusta lukuun ottamatta kahta artiklaa, joita sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2007 alkaen.

3.1 Rahoitustarkastuksen norminanto

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi ja komission täytäntöönpanodirektiivi sisältävät merkittävässä määrin sääntelyä, jota ei yksityiskohtaisuutensa tai teknisen luonteensa vuoksi ole tarkoituksenmukaista saattaa voimaan lailla. Esitykseen sisältyy tästä syystä lukuisia ehdotuksia säännöksiksi, jotka merkitsevät Rahoitustarkastukselle annettavaa valtaa antaa tarkempia määräyksiä esityksessä ehdotettujen lakien täytäntöönpanosta. Säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain lainsäädäntövallan siirtämistä koskevan 80 §:n kannalta.

Ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain mukaan Rahoitustarkastus antaisi tarkemmat määräykset sijoituspalveluyrityksen toiminnan ulkoistamisen edellytyksistä (30 §), toiminnan järjestämisestä ja sijoituspalveluyrityksessä vaikuttavassa asemassa olevien henkilökohtaisista liiketoimista (35 §), asiakkaan toimeksiantoja, asiakkaan lukuun suoritettuja liiketoimia ja muita asiakkaalle tarjoamiaan palveluja koskevien tietojen säilyttämisestä (36 §) sekä asiakkaan tunnistamisessa noudatettavista menettelytavoista (69 §).

Arvopaperimarkkinalain muuttamista koskevan lakiehdotuksen mukaan Rahoitustarkastus voisi antaa tarkempia määräyksiä arvopaperipörssin toiminnan luotettavasta järjestämisestä (3 luvun 17 §), pörssissä vaikuttavassa asemassa olevien henkilökohtaisista liiketoimista (3 luvun 18 §) ja arvopaperipörssin toiminnan ulkoistamisesta (3 luvun 24 §). Lakiehdotuksen mukaan Rahoitustarkastus antaisi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin nojalla annetun komission täytäntöönpanodirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä kolmannelle annettavista tai tältä saatavista maksuista ja muista eduista sekä asiakkaalle annettavia tietoja koskevista vaatimuksista (4 luvun 1 §), asiakasta koskevien tietojen pyytämisestä (4 luvun 3 §), asiakkaille annettavista tiedoista arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta (4 luvun 4 §), toimeksiantojen toteuttamisessa noudatettavasta menettelystä (4 luvun 5 §), toimeksiantojen käsittelystä (4 luvun 6 §), arvopaperinvälittäjän menettelytavoista eturistiriitojen ehkäisemisessä (4 luvun 12 §) ja asiakasvarojen säilyttämisestä (4 luvun 14 §) Rahoitustarkastus voisi antaa tarkempia määräyksiä markkinoiden väärinkäyttöä koskevien ilmoitusten sisällöstä ja tekotavasta (4 luvun 16 §) sekä rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen sallimissa rajoissa määräyksiä kaupparaportoinnin tietosisällöstä, esitysmuodosta ja toimitustavasta (4 luvun 18 §).

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan myös muu viranomainen kuin ministeriö voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Lisäksi edellytetään, että tällainen valtuutus on soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Rahoitustarkastus on perustuslaissa tarkoitettu muu viranomainen, jolle voidaan lailla osoittaa toimivaltaa oikeussäännösten antamiseen edellyttäen, että perustuslain 80 §:ssä asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät. Perustuslakivaliokunta on käytännössä pitänyt mahdollisena ehdotetun kaltaisten norminantovaltuuksien antamista Rahoitustarkastukselle (PeVL 52/2001 vp, PeVL 24 ja 67/2002 vp, PeVL 16/2003 vp ja PeVL 4/2005 vp).

Ehdotettu Rahoitustarkastuksen toimivalta määräysten antamiseen on tarpeellinen, jotta Suomessa voitaisiin panna asianmukaisesti täytäntöön rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin ja sen nojalla annetun komission täytäntöönpanodirektiivin sellaiset säännökset, jotka edellyttävät Suomessa kansallisia sääntelytoimia, mutta jotka ovat sisällöltään sellaisia, että niistä ei ole tarpeen säätää lailla tai asetuksella. Säänneltävään toimintaan liittyy myös runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, että normiantovaltuuden uskominen nimenomaan toimintaa valvovalle asiantuntijaviranomaiselle on tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Näin ollen ehdotetulle sääntelylle on sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä.

Ehdotetut norminantovaltuudet ovat joko teknisluonteisia yksityiskohtia koskevia tai luonteeltaan täytäntöönpanosäännöksiä. Norminanto on pääosin sidottu komission rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin mukaiseen norminantoon. Komission norminanto on direktiivissä rajattu koskemaan vain direktiivissä erikseen määriteltyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Ehdotettu määräyksenantovalta on myös kohteensa osalta täsmällisesti rajattu, sillä Rahoitustarkastuksen määräykset kohdistuisivat sellaisiin yhteisöihin, jotka viranomaisen myöntämän toimiluvan nojalla harjoittavat sijoituspalvelutoimintaa.

Valtuudet ovat lain säännöksin riittävän tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn kohteena olevan toiminnan luonne ja erityispiirteet. Perustuslakivaliokunta on myös vakiintuneesti katsonut, että valtuutusten täsmentämiseksi on valtiosäännön kannalta riittävää esimerkiksi sitoa niiden käyttäminen laissa siihen, mikä on tarpeen direktiiveissä tai muissa unionin säännöksissä asetettujen vaatimusten täyttämiseksi (esim. PeVL 12 ja 13/1996 vp sekä PeVL 17/2003 vp).

Ehdotuksessa tarkoitettu määräystenantovalta rajautuu myös tyypillisesti sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on käytännössä korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa (esim. PeVL 52/2001 vp sekä PeVL 24 ja 19/2002 vp).

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotetut määräyksenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset.

3.2 Toimiluvat ja omistajaa koskevat vaatimukset

Toimiluvat

Ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 13 §:n mukaan sijoituspalvelua saa tarjota vain laissa tarkoitetun toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys. Lakiehdotuksen 5 §:n säännös, jonka mukaan sijoituspalvelujen alaa laajennettaisiin koskemaan myös sijoitusneuvonta (5 §:n 5 kohta) ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen (5 §:n 8 kohta), merkitsevät nykyisen toimilupajärjestelmän laajentamista. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain 18 §:n mukaisena pääsääntönä, josta kuitenkin on mahdollista eräin edellytyksin poiketa tämäntapaisen luvanvaraisuuden muodossa (ks. esim. PeVL 19 ja 24/2002 vp, PeVL 67/2002 vp sekä PeVL 16/2003 vp).

Luvanvaraisen sijoituspalvelutoiminnan laajentaminen perustuu Euroopan unionin sääntelyyn, jonka lähtökohtana on yhtäältä sijoittajansuojan parantaminen ja toisaalta – monenkeskistä kaupankäyntiä koskevan sääntelyn osalta – myös tarve kehittää arvopaperikaupan vaihdantajärjestelmiä kaupankäynnin kustannustehokkuutta parantavalla tavalla. Sijoituspalvelutoiminnan viranomaisvalvonta ja sen perustana oleva toimilupasääntely ovat tästä syystä tarpeellisia ja toiminnan yleistä luvanvaraisuutta puoltavat rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamista ja asiakkaansuojaa koskevat perusteet. Myös luvanvaraisuutta koskevia laajennuksia on pidettävä tästä näkökulmasta hyväksyttävinä. Lupaharkinta on myös ehdotettu 19 §:n säännös huomioon ottaen sidottua harkintaa: lupa on myönnettävä jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Ehdotettu toimilupasääntelyn laajennus ei siten ole merkityksellinen perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan kohdistuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Valiokunta on sen vuoksi katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 67/2002 vp ja PeVL 16/2003 vp). Lakiehdotusten toimiluvan peruuttamista koskevat säännökset (sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 24 § ja arvopaperimarkkinalain 3 luvun 11 §) vastaavat sisällöltään voimassa olevaa sääntelyä ja perustuslakivaliokunnan käytännössä asetettuja vaatimuksia.

Laadullinen omistajakontrolli

Ehdotettu sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 42 §:n 1 momentti koskee Rahoitustarkastuksen oikeutta kieltää tietynlainen osuuden hankinta sijoituspalveluyrityksestä (niin sanottu laadullinen omistajakontrolli). Pykälän 2 momentin mukaan Rahoitustarkastus voisi kieltää saantoa koskevan luettelomerkinnän tekemisen ja osuuden omistajalta määräajaksi oikeuden äänivallan käyttöön sijoituspalveluyrityksessä. Ehdotettu sääntely on merkityksellinen perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta. Kysymyksessä on omistajan määräysvallan rajoittaminen.

Omaisuuden suojan kannalta merkityksellisiä ovat vastaavasti ehdotukset arvopaperimarkkinalain 3 luvun 6 §:ksi (arvopaperipörssin omistajakontrolli) ja 3 luvun 7 §:ksi (arvopaperipörssin osakeosuuden hankinnan vastustaminen) sekä sijoituspalveluyrityksistä annettavaan lakiin ehdotettu 39 §, jonka mukaan Rahoitustarkastus voisi kieltää tietyin edellytyksin määräysvallan hankkimisen Euroopan talousalueen ulkopuolisessa yrityksessä.

Ehdotetut säännökset vastaavat sisällöltään voimassa olevia luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja arvopaperipörssin omistajakontrollia koskevia säännöksiä. Rahoitusmarkkinoilla toimivien yhteisöjen omistajakontrollia koskevat säännökset ovat olleet eri yhteyksissä perustuslakivaliokunnan tarkasteltavina (esim. PeVL 52/2001 vp) eikä valiokunta ole pitänyt niitä perustuslain kannalta ongelmallisina.

Toimintarajoitukset

Ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 25 §:n mukaan Rahoitustarkastus voisi rajoittaa määräajaksi sijoituspalveluyrityksen toimiluvan mukaista toimintaa. Tämä olisi mahdollista, jos toiminnassa olisi todettu taitamattomuutta tai varomattomuutta ja olisi ilmeistä, että toiminnan jatkaminen olisi omiaan vakavasti vahingoittamaan arvopaperimarkkinoiden vakautta tai sijoittajien asemaa. Jos asiantilaa ei saataisi korjatuksi määräajassa, Rahoitustarkastus voisi muuttaa toimiluvan ehtoja toiminnan pysyväksi rajoittamiseksi.

Näille elinkeinovapauteen puuttuville toimenpiteille on painavat ja erityisesti sijoittajien oikeuksien turvaamisen näkökulmasta perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Toimintarajoituksen määräaikaisuus ja sen edellytysten täsmällisyys ovat merkityksellisiä suhteellisuusvaatimuksen toteutumisen kannalta. Rahoitustarkastuksella olisi oikeus muuttaa pysyvästi toimiluvan ehtoja vain, jos markkinoiden vakautta tai sijoittajien asemaa vaarantavaa toimintaa ei korjattaisi määräajassa.

Säännös vastaa voimassa olevaa lakia ja on ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana (PeVL 67/2002 vp) eikä ole ongelmallinen perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.

3.3 Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 68 § sisältää säännöksen sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta antaa viranomaisille sekä oikeudesta luovuttaa samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvalle yritykselle, julkisen kaupankäynnin järjestäjälle ja optioyhteisölle lain mukaan muuten salassa pidettäviä asiakastietoja.

Säännös vastaa voimassa olevia sijoituspalveluyrityksistä annetun lain säännöksiä. Säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellinen on ehdotettu säännöksen 4 momentti, joka koskee oikeutta antaa tietoja julkisen kaupankäynnin järjestäjälle, optioyhteisölle tai vastaavalle Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivalle yhteisölle. Edellytyksenä tietojen luovuttamiselle tällaisille yksityisille tahoille olisi, että tiedot ovat välttämättömiä niille säädetyn valvontatehtävän turvaamiseksi. Säännös on tältä osin ollut perustuslakivaliokunnan tarkasteltavana (PeVL 4/2005 vp) eikä sitä voida pitää soveltamisalaltaan näin rajoitettuna ongelmallisena perustuslaissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta.

3.4 Eturistiriitojen ilmoittaminen ja kurssin vääristämisen määritelmä

Arvopaperinvälittäjään ja muuhun henkilöön, joka ammatti- tai liiketoimintanaan tuottaa tai levittää julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita tai niiden liikkeeseenlaskijoita koskevaa tutkimustietoa taikka tuottaa tai levittää muita sijoittajille tai yleisölle tarkoitettuja sijoitussuosituksia, kohdistuisi ehdotetun arvopaperimarkkinalain 4 luvun 13 §:n mukaan velvollisuus ilmoittaa arvopapereihin mahdollisesti liittyvät etunsa ja ristiriidat. Velvollisuus ei kuitenkaan koskisi sananvapaudesta joukkoviestinnässä annetussa laissa (460/2003) tarkoitetun yleisön saataville toimitetun viestin sellaista laatijaa, joka on sitoutunut noudattamaan julkaisu- ja ohjelmatoiminnassa viestejä laativia henkilöitä ammatillisesti edustavan järjestön ammattikuntaa varten tai julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan laatimia sääntöjä. Vastaavasti väärien tai harhaanjohtavien tietojenlevittämistä ei lain 5 luvun 12 §:n mukaan pidettäisi kurssin vääristämisenä, jos viestin laatijaa sitoisivat mainitut säännöt. Kurssin vääristämisen määritelmä kuitenkin täyttyisi, jos viestin laatija saisi itselleen erityistä etua tai hyötyä tiedon julkaisemisesta tai levittämisestä.

Sääntely on merkityksellistä perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta on arvioinut voimassa olevia vastaavia säännöksiä säätämisjärjestyksen kannalta hallituksen esityksestä 137/2004 antamassaan lausunnossa (PeVL 4/2005 vp) ja katsonut, että ne ovat sinänsä hyväksyttäviä, riittävän tarkkarajaisia ja oikeasuhtaisia sananvapauden rajoituksia. Samalla valiokunta kuitenkin katsoi, että kurssin vääristämistä koskevaan säännöksen olisi paikallaan tehdä erityisen edun tai hyödyn edellytystä koskeva selventävä tarkennus, mikä onkin otettu säännöksen lopullisessa sanamuodossa huomioon.

Säännökset ovat siten perustuslakivaliokunnan aikaisemman kannan mukaiset ja syntyneet valiokunnan myötävaikutuksella eikä niitä voida pitää perustuslain kannalta ongelmallisina.

3.5 Toimeksiantopuhelun tallentaminen

Ehdotetun sijoituspalveluyrityksistä annettavan lain 37 §:n mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi toimeksiannon todentamiseksi tallennettava toimeksiantoon liittyvät puhelut. Sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että asiakkaalla on tieto puhelun tallentamisesta ja tallentamisen tarkoituksesta. Tallenteita ei saisi käyttää muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen.

Säännös on merkityksellinen perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Perustuslakien perusoikeussäännösten kokonaisuudistusta koskeneen hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan säännös turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Tämä merkitsee suojaa muun muassa puhelujen kuuntelemista tai nauhoittamista vastaan. Hallituksen esityksen mukaan säännös ei kuitenkaan pyri järjestämään viestinnän osapuolten keskinäisiä suhteita tai heidän käyttäytymistään. Siten kysymys viestinnän osapuolten oikeudesta julkistaa luottamukselliseksi tarkoitettu viesti jää ratkaistavaksi muulla perusteella.

Toimeksiantoa koskevan puhelun tallentaminen on tärkeää sekä sijoituspalveluyritykselle että asiakkaalle, jotta tarvittaessa jälkikäteen voidaan todentaa toimeksiannon sisältö. Säännös parantaisi asiakkaan mahdollisuuksia selvittää puhelimitse tapahtunutta toimeksiantoa, josta voi muuten olla vaikea saada todisteita. Toimeksiannon oikealla todentamisella voi kiistatapauksessa olla huomattavakin taloudellinen merkitys. Säännökselle on siten olemassa sekä asiakkaan että sijoituspalveluyrityksen kannalta painava tarve ja siihen liittyvää perusoikeuden rajoitusta on tästä näkökulmasta pidettävä hyväksyttävänä.

Säännöksen mukaan tallentaminen voisi koskea vain toimeksiantoon liittyviä puheluja. Tallentamisesta ja sen tarkoituksesta ilmoitettaisiin etukäteen asiakkaalle eikä tallenteita saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin toimeksiannon todentamiseen. Rajoitus olisi näin ollen tarkkarajainen, täsmällisesti määritelty ja sen olennainen sisältö ilmenisi laista. Rajoitus on myös suhteellisuusvaatimuksen mukainen, sillä vastaavaa mahdollisuutta osapuolten oikeusturvan parantamiseen ei ole saavutettavissa muilla keinoilla. Säännös ei siten ole ongelmallinen perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta.

Edellä olevan perusteella lakiehdotukset voitaisiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset