Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi jätelakia ja rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää. Jätelain muutoksella annettaisiin jätteiden siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006 täydentävät jätteiden siirtojen rajoituksia, toimivaltaisia viranomaisia ja rangaistuksia koskevat säännökset. Rikoslain muutosesitys sisältää jätteiden siirtoa koskevaan asetukseen ja tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o

842/2006 liittyvät rangaistussäännökset.

Esityksessä on otettu huomioon perustuslain säännökset ja jätteiden siirtoja koskevia nykyisiä alemmanasteisia säännöksiä sisällytettäisiin jätelakiin.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samana päivänä kuin jätteen siirroista annettua asetusta aletaan soveltaa eli 12 päivänä heinäkuuta 2007.

1.1 Nykyinen ja uusi jätteensiirtoasetus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 jätteiden siirrosta, jäljempänä jätteensiirtoasetus, annettiin 14 päivänä kesäkuuta 2006 ja sitä sovelletaan 12 päivästä heinäkuuta 2007. Se korvaa nykyisin voimassaolevan jätteensiirtoasetuksen eli Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93. Nykyinen ja uusi jätteensiirtoasetus ovat perusperiaatteiltaan varsin samanlaisia, mutta uudessa jätteensiirtoasetuksessa on jätteiden siirtoja koskevia menettelyjä ja niiden edellytyksiä uudistettu ja selkeytetty.

Jätteensiirtoasetus koskee kaikenlaisten jätteiden siirtoja yhteisössä ja tuontia yhteisöön tai vientiä yhteisöstä. Jätteensiirtoasetus koskee myös jätteiden siirtoja poikkeustilanteissa, kuten kriisi- tai sotatilanne. Jätteensiirtoasetus koskee myös maan sisäisiä jätteiden siirtoja, mutta jäsenmaa voi päättää jätteensiirtoasetuksen mukaisesti itse, miten kotimaisia jätteiden siirtoja säännellään.

Jätteiden siirtojen valvontajärjestelmän keskeinen väline on jätesiirroista lähtömaan, vastaanottavan maan ja kauttakulkumaan toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävät ilmoitukset ja viranomaisten suostumukset. Jätteiden siirtojen tulee täyttää jätteensiirtoasetuksen säännökset ja toimivaltainen viranomainen voi asetuksen mukaisesti rajoittaa tai kieltää siirtoja. Säännösten vastainen jätteen siirto on joko saatava säännösten mukaiseksi tai palautettava lähtömaahan.

Jätteensiirtoasetuksella pyritään suojelemaan ympäristöä ja terveyttä siirtojen haitallisilta vaikutuksilta. Vaarallisten jätteiden vienti yhteisöstä sekä hyödynnettäväksi että käsiteltäväksi muualle kuin EU-tai OECD-maihin tai Liechtensteiniin on kielletty. Jätteensiirtoasetuksella pyritään turvaamaan, että jäsenmaassa on riittävästi jätteenkäsittelykapasiteettia ei-hyödynnettäville jätteille jätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ( 2006(/12/EY) omavaraisuusperiaatteen mukaisesti ja että yhteisön asettamat jätteiden hyödyntämistavoitteet voidaan jäsenmaassa saavuttaa.

Jätteensiirtoasetuksen säännökset vaihtelevat sen mukaan siirretäänkö jäte hyödynnettäväksi vai käsiteltäväksi, lopullisesti vai väliaikaisesti hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi, kuinka haitallista jäte on ja mihin jäte siirretään. Hyödynnettävät haitattomat jätteet eli niin kutsutut vihreän jäteluettelon jätteet eivät kuulu ilmoitusmenettelyn piiriin.

Jätteensiirtoasetuksilla on saatettu yhteisössä voimaan Baselin yleissopimus vaarallisten jätteiden maan rajojen ylittävistä siirroista ja käsittelyn valvonnasta (SopS 45/1992), jäljempänä Baselin yleissopimus ja OECD:n neuvoston päätös hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta C(2001)107 (lopullinen), jäljempänä OECD-päätös. Euroopan talousalueesta annetun sopimuksen nojalla jätteensiirtoasetusta on noudatettu myös ETA-maissa. Pääosa Baselin yleissopimuksen velvoitteista ja kaikki OECD-päätöksen velvoitteet on sisällytetty jätteensiirtoasetukseen. Baselin yleissopimuksen määräykset on hyväksytty lailla vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (361/1992). Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta annetulla asetuksella (88/1995) on yleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa säädetty Suomen ympäristökeskus ja samassa artiklassa tarkoitetuksi yhteysyksiköksi ympäristöministeriö. Tällä esityksellä ei muutettaisi näitä säädöksiä.

Jätteensiirtoasetus velvoittaa jäsenvaltioita säätämään tai päättämään tietyistä seikoista kansallisesti. Tällaisia asioita ovat 50 artiklan mukaiset seuraamukset, 53 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja 54 artiklan mukainen yhteyshenkilö.

Jätteensiirtoasetuksen perusteella jäsenmaa voi antaa kansallisia säännöksiä tietyistä seikoista. Tällaisia ovat

1) jätteensiirtoasetuksen 4 artiklan 5 kohdan 2 alakohdan oikeus huolehtia rahoitusvakuutta koskevista velvoitteista myöhemmin kuin ilmoituksen teon yhteydessä,

2) 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen mahdollisuus rajoittaa jätteiden siirtoja käsiteltäväksi jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY mukaisesti läheisyys-, hyödyntämisen ensisijaisuus- ja omavaraisuusperiaatteiden soveltamiseksi kansallisella tasolla,

3) 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen oikeus rajoittaa siirtoja käsiteltäväksi tai 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen oikeus rajoittaa siirtoja hyödynnettäväksi ympäristönsuojeluun, yleiseen järjestykseen tai terveyden suojeluun liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

4) 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen oikeus rajoittaa siirtoja käsiteltäväksi tai 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen oikeus rajoittaa siirtoja hyödynnettäväksi, jos ilmoituksen tekijän tai vastaanottajan on todettu syyllistyneen laittomaan jätteiden siirtoon tai muuhun laittomaan ympäristönsuojeluun liittyvään toimintaan,

5) 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen oikeus rajoittaa jätteiden siirtoja käsiteltäväksi, jos jäsenmaa on käyttänyt Baselin yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaista oikeuttaan kieltää vaarallisten tai kyseisen yleissopimuksen liitteessä II lueteltujen jätteiden tuontia,

6) 11 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukainen oikeus rajoittaa jätteiden siirtoja käsiteltäväksi omavaraisuus-, läheisyys- ja hyödyntämisen ensisijaisuusperiaatteiden mukaisesti ja jätesuunnitelman mukaisesti,

7) 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen oikeus rajoittaa suunniteltua siirtoa tai jätteen hyödyntämistä, koska ne eivät olisi lähtömaan jätteen hyödyntämiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisia,

8) 12 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukainen oikeus rajoittaa jätteiden siirtoja hyödynnettäväksi jos kyseistä jätettä ei käsitellä jätteistä annetun direktiivin 2006/12 /EY 7 artiklan mukaisesti laadittuja jätehuoltosuunnitelmia noudattaen siten, että varmistetaan yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen oikeudellisesti sitovien hyödyntämis- tai kierrätysvelvoitteiden täyttäminen,

9) 18 artiklan 3 kohdan mukainen jäsenvaltion oikeus pyytää hyödynnettävien haitattomien jätteiden nk. eli vihreiden jätteiden siirroista tietoja tarkastuksia, täytäntöönpanoa, suunnittelua ja tilastointia varten,

10) 28 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus käsitellä sellaista jätettä kansallisen lainsäädännön mukaan, joiden luokittelusta lähtömaan ja vastaanottomaan toimivaltaiset ovat erimielisiä,

11) 33 artiklan mukaiset jäsenvaltion sisäiset jätteiden siirrot,

12) 36 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen mahdollisuus jäsenvaltion säätää ympäristönsuojeluperusteella, että kyseisen artiklan vientikielto koskee sellaista jätettä, jota se muutoin ei koskisi tai että vientikielto ei koske sellaista jätettä, jota se muutoin koskisi, sekä

13) 55 artiklan mukainen oikeus nimetä tullitoimipaikat, joiden kautta yhteisöön tulevat tai yhteisöstä lähtevät jätteiden siirrot tulee hoitaa.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat 30 artiklan mukaan maantieteellisen tai väestöllisen erityisolosuhteiden vaatimissa poikkeustapauksissa tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, joilla helpotetaan tiettyjä rajajätevirtoja koskevia ilmoitus menettelyjä silloin, kun on kyse rajat ylittävistä siirroista kyseisen jäsenvaltion välisellä raja-alueella.

Jätteensiirtoasetuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksessa tehdä kahdenvälisiä sopimuksia ja järjestelyjä tiettyjen jätteiden käsittelemiseksi, muiden kuin Baselin yleissopimuksen osapuolina olevan maan kanssa tai kriisi- tai sotatilanteessa olevan alueen jäte-huollosta, jos kyseisen jätteen huolto ei tapahdu lähtömaassa ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla.

1.2 Jätteistä annetun direktiivin toimeenpano

Jätteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY säädetään yhteisön jätepolitiikan perusteista. Merkityksellisiä jätteiden siirtojen kannalta ovat erityisesti direktiivin omavaraisuuden, läheisyyden ja hyödyntämisen ensisijaisuuden periaatteet. Direktiivin 5 artiklassa säädetään, että jätteenkäsittelylaitosten verkoston on oltava sellainen, että yhteisö tulee kokonaisuu-dessaan omavaraiseksi jätteenkäsittelyssä ja jäsenvaltion pääsevät kukin erikseen lähemmäksi tätä tavoitetta. Näitä periaatteita toteutetaan jäsenmaissa sekä lainsäädännön että kansallisten jätesuunnitelmien avulla. Jätelakiin (1072/1993) on otettu jätteiden käsittelyn omavaraisuus- ja läheisyysperiaate ja valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymässä valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on näitä periaatteita täsmennetty. Mainittujen periaatteiden mukaisesti ehdotetaan eräitä kansainvälisiä jätesiirtoja edelleen rajoitettavaksi kuten nykyisinkin.

1.3 Jätteiden siirtoja koskevat säännökset ja ehdotetut jätelain muutokset

Jätelaissa jätteen Suomessa tapahtuvaan siirtoon liittyviä säännöksiä ovat erityisesti 6 §:n jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset velvollisuudet, 15 §, joka säätelee jätteen luovuttamista ja vastaanottajan velvollisuuksia, sekä 49 §, jonka mukaan muun muassa jätteen ammattimaisesta keräämisestä ja kuljettamisesta on tehtävä ilmoitus jätetiedostoon. Jäteasetuksen (1390/1993) 2 luvun jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset laatuvaatimukset koskevat myös jätteiden kotimaisia siirtoja. Jäteasetuksen 11 a – 11 j §: ssa ja jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevasta valtakunnallisen jätesuunnitelman osasta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (495/1998) on tarkempia säännöksiä jätteiden kansainvälisistä siirroista. Valtioneuvoston päätös ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (659/1996) koskee myös jätteiden kotimaisia siirtoja.

Ehdotetuista muutoksista osa on jätelain aiempien viittaussäännösten uusimista, kuten jätelain 45 §:n yleisviittaus jätteensiirtoasetukseen ja 60 §:n jäterikkomusta koskeva viittaus. Lisäksi täsmennettäisiin viranomaisten tehtäviä. Laissa säädettäisiin myös eräistä asioista, jotka koskevat mm. siirtojen rajoittamista ja joista aiemmin on säädetty jäteasetuksessa ja edellä mainitussa jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevassa valtioneuvoston päätöksessä.

Suomen ympäristökeskus säilyisi jätteensiirtoasetuksen toimivaltaisena viranomaisena, joka myöntää luvan jätteen siirtoon ja tarvittaessa antaisi lisämääräyksiä tai määräisi jätteen palauttamisesta. Suomen ympäristökeskus toimisi myös jätteensiirtoasetuksen mukaisena yhteyshenkilönä, joka on vastuussa henkilöiden ja yritysten tiedusteluihin vastaamisesta ja neuvonnasta. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin tulisi avustaa muiden valtioiden toimivaltaisia viranomaisia jätteen kansainvälisen siirron valvonnassa. Tullilaitoksen tehtävät eivät käytännössä muuttuisi, mutta tehtäviä täsmennettäisiin laissa. Tullin rooli on keskeinen rajoilla tapahtuvassa jätteiden siirtojen valvonnassa.

Valtakunnallinen jätesuunnitelma on muutoin ei-sitova, mutta jätelain 40 §:n 3 momentin mukaan jätteen siirtoja koskevan valtakunnallisen jätesuunnitelman osan ympäristöministeriö voi määrätä sitovasti noudatettavaksi. Valtaosa sen nojalla annetun valtioneuvoston päätöksen säännöksistä on tullut tarpeettomiksi uuden jätteensiirto-asetuksen myötä. Sen vuoksi esitetään, että valtioneuvoston päätös kumottaisiin ja sen tarpeelliset säännökset, jotka koskevat käsiteltävien jätteiden siirtojen rajoituksia, sisällytettäisiin jätelakiin.

Jäteasetuksen säännös, jonka mukaan Suomen ympäristökeskus voisi kieltää jätteensiirtoasetuksen mukaisesti jätteen siirron, jos ilmoituksen tekijä tai jätteen vastaanottaja on aiemmin syyllistynyt tahalliseen tai törkeästä huolimattomuudesta tehtyyn laittomaan siirtoon tai muuhun ympäristönsuojeluun liittyvään laittomaan toimintaan sisällytettäisiin jätelakiin. Jätteensiirtoasetuksessa asiasta säädetään 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa. Jätelakiin sisällytettäisiin myös jäteasetuksen säännös, jonka nojalla Suomen ympäristökeskus voisi jätteen haltijan selvityksen nojalla päättää, että jätteensiirtoasetuksen 36 artiklan vientikielto ei koske tiettyä jätettä, jolla ei ole jätteensiirtoasetuksessa tarkoitettua haitallista ominaisuutta. Vastaavasti Suomen ympäristökeskus voisi edelleen päättää, että jäte, joka ei sisälly haitallisten jätteiden luetteloon, kuuluu vientikiellon piiriin, jos sillä on jokin jätteensiirtoasetuksessa tarkoitettu haitallinen ominaisuus.

1.4 Rikoslain 48 luvun 1 §

Jätteensiirtoasetuksen 50 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän jätteensiirtoasetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista. Rikoslain 48 luvun 1 §:ssä on viittaus nykyisin voimassaolevaan jätteensiirtoasetukseen (ETY) N:o 259/93. Viittaus ehdotetaan muutettavaksi uuteen jätteensiirtoasetukseen (EY) N:o 1013/2006. Viittaus olisi luonteeltaan yleinen, koska jätteensiirto-asetuksen laajuuden ja yksityiskohtaisuuden vuoksi yksilöidymmästä tunnusmerkistökuvauksesta tulisi laaja. Jätteensiirtoasetuksen 2 artiklan 35 kohdassa määritellään laiton siirto. Jätteensiirtoasetuksen vastaisista toimista voi aiheutua ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Tällaisia tekoja tai laiminlyöntejä voisivat olla vaarallisen jätteen hylkääminen tai epäasianmukainen varastointi, sijoittaminen maanpäälle tai veteen taikka polttaminen. Vähäisemmästä jätteensiirtoasetuksen rikkomisesta, myös olennaisesta menettelyä koskevien säännösten rikkomisesta säädettäisiin jätelaissa.

Fluoratut kasvihuonekaasut, jäljempänä F-kaasut, aiheuttavat ilmastonmuutosta, minkä vuoksi tiettyjen F-kaasujen päästöjä valvotaan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjalla (SopS 13/2005). F-kaasuilla tarkoitetaan fluorihiilivetyjä, perfluorihiilivetyjä ja rikkiheksafluoridia. Fluorihiilivetyjä eli HFC-yhdisteitä käytetään pääasiassa kylmäaineina, puhdistusliuottimina ja saumaeristeiden ponneaineina. Perfluorihiilivetyjä eli PFC-yhdisteitä käytetään puolijohteiden valmistuksessa ja puhdistusliuottimina. Rikkiheksafluoridia eli SF6-yhdistettä käytetään puolestaan suurjännitekytkintälaitteissa sekä magnesiumin painevalussa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (EY) N:o 842/2006, jäljempänä F-kaasuasetus, annettiin 17 päivänä toukokuuta 2006 ja se tuli voimaan 4 päivänä heinäkuuta 2006. Asetusta aletaan soveltaa asteittain 4 päivänä heinäkuuta 2006 ja 4 päivänä heinäkuuta 2007.

Asetuksessa säädetään laitteiden tarkastusvelvoitteesta, F-kaasujen talteenottovelvoitteesta niiden asianmukaisen kierrätyksen, regeneroinnin tai hävittämisen varmistamiseksi, henkilöstön vähimmäispätevyysvaatimuksista, tietojen ilmoittamisvelvollisuudesta, laitteiden ja tuotteiden merkintävaatimuksista, markkinoille saattamisesta sekä F-kaasujen käyttökiellosta eräissä teollisuusprosesseissa ja käyttökohteissa, esimerkiksi autojen renkaissa ja jalkineissa. F-kaasuasetuksen 13 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän F-kaasuasetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista.

F-kaasuasetuksen vastaisilla teoilla tai laiminlyönneillä voidaan aiheuttaa ympäristönsuojelun kannalta vakavia seurauksia, sillä asetuksella säännellyt fluoratut kasvihuonekaasut ovat ilmastonmuutosta edistävinä ympäristölle erityisen haitallisia kaasuja. Rikoslain 48 luvun 1 §:n mukaan rangaistavia tekoja voisivat olla F-kaasuasetuksen käyttökieltojen rikkominen tai F-kaasujen vuotojen ehkäisemisen laiminlyöminen aineen käytön tai talteenoton yhteydessä. Rikoslain 48 luvun 1 §:ää on sen vuoksi tarpeen muuttaa siten, että ympäristön turmelemisrikoksen tunnusmerkistön voisi täyttää myös F-kaasuasetuksen säännösten vastainen toiminta, josta seuraamuksena voisi olla myös vankeusrangaistus. F-kaasuasetuksen vastaiset teot olisivat silloin rangaistavuuden suhteen samassa asemassa kuin muut kemikaalilain tai ympäristönsuojelulain taikka EY:n asetusten haitallisia aineita koskevien säännösten vastaiset teot. Muista F-kaasuasetuksen rikkomuksista säädettäisiin ympäristönsuojelulaissa (86/2000).

F-kaasuja koskeva rikoslain muutos on yhdistetty jätteiden siirtoja koskevaan rikoslain muutokseen säädösteknisistä syistä jotta vältytään saman säännöksen muuttamisesta lyhyin väliajoin.

Tällä esityksellä ei ole merkittäviä lisävaikutuksia siihen verrattuna, mitä uudesta jätteensiirtoasetuksesta muutoinkin johtuu. Uuden jätteensiirtoasetuksen säännökset jossain määrin lisäävät yritystoiminnan kustannuksia ja rajoittavat jätteiden siirtoja. Ehdotetut jätelain muutokset perustuvat pääosin aiemmin voimassaoleviin jätesiirtoja koskeviin säännöksiin ja koskevat käsiteltäviä jätteitä. Nykytilanteeseen verrattuna kansallisten rajoitusten ala supistuu. Suomen ja muiden jäsenmaiden jätesuunnitelmista saattaa myös seurata rajoituksia sekä jätteiden maahantuontiin että jätteiden maastavientiin. Suomessa uudistetaan valtakunnallista jätesuunnitelmaa parhaillaan ja siinä yhteydessä on mahdollista arvioida uudelleen myös jätteiden siirtoja koskevia rajoituksia.

Hallituksen esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä ja Suomen ympäristökeskuk-

sessa. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, Suomen ympäristökeskukselta, Tullihallitukselta ja Elinkeinoelämän keskusliitolta. Lausunnot on otettu huomioon esitystä laadittaessa

Rikoslain muutosesitys sisältää myös tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 842/2006 edellytetyt

rangaistussäännökset. Hallituksen esitys muista F-kaasuasetuksen voimaantulon edellyttämistä muutoksista on tarkoitus antaa syksyllä eduskunnalle. Rangaistussäännökset perustuvat pääasiassa F-kaasuasetuksen aineellisiin säännöksiin.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laeiksi kemikaalilain sekä rikoslain 44 luvun 1 §:n ja 48 luvun 1 §:n muuttamisesta (HE 3/2007), joka on tarpeen ottaa huomioon tämän esityksen käsittelyssä.

1.1 Jätelaki

3 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin uudeksi 13 kohdaksi lisättäisiin jätteen kansainvälisen siirron määritelmä. Määritelmä olisi tarpeen sen vuoksi, että jätteensiirtoasetuksen 2 artiklan 34 kohdassa on määritelty jätteen siirto, mutta ei kansainvälistä siirtoa. Kansainvälinen siirto olisi jätteen siirto Suomesta unionin jäsenvaltioon ja jäsenvaltiosta Suomeen vienti Suomesta unioniin kuulumattomaan maahan tai sellaisesta maasta Suomeen, sekä jätteen siirto unioniin kuulumattomasta maasta toiseen Suomen alueen kautta. Momentin 11 ja 12 kohtiin tehtäisiin 13 kohdan lisäämisestä johtuvat kirjoitustekniset muutokset.

36 §. Valtakunnalliset viranomaiset Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin uuden jätteensiirtoasetuksen mukaisesti. Suomen ympäristökeskus toimisi edelleen jätteensiirtoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, kuten nykyisinkin. Vastaava säännös sisältyy nykyisin lain 45 §:n 2 momenttiin. Suomen ympäristökeskus jatkaisi myös jätteensiirtoasetuksen mukaisena yhteyshenkilönä, jota koskevaa säännöstä ei aiemmin ole ollut laissa. Suomen ympäristökeskuksen tehtäväksi annettaisiin myös toimia yhteis-työssä toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteensiirtoasetuksen 50 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Jätteensiirtoasetuksen 53 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä asetuksen täytäntöönpanosta vastaava yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen.

39 §. Muut viranomaiset Tullitoimipaikoilla on keskeinen merkitys valvottaessa kansainvälisiä jätesiirtoja, koska ne ovat useissa tapauksissa ainoa kenttävalvontaviranomainen. Tullin tehtävänä olisi tarvittaessa pysäyttää siirto, joka ei täytä jätteensiirtoasetuksen tai tämän lain vaatimuksia ja ilmoittaa asiasta Suomen ympäristökeskukselle, joka päättäisi jatkotoimista ilman viivytystä.

40 §. Valtakunnallinen ja alueellinen jätesuunnitelma Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska sen sisältämä valtuus ei täytä perustuslain vaatimuksia ja tarvittavat säännökset on tarkoitus sisällyttää lakiin.

45 §. Jätteen siirto Pykälän 1 momentissa viitattaisiin uuteen jätteensiirtoasetukseen. Jätteen siirroista yksinomaan jäsenvaltion sisällä säädetään jätteensiirtoasetuksen 33 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on luotava asianmukainen jätteiden siirtojen valvonta– ja tarkastusjärjestelmä, jota sovelletaan yksinomaan niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella. Yksinomaan Suomen alueella tapahtuvaan jätteensiirtoon sovellettaisiin jätelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin, koska 2 momentin mukainen Suomen ympäristökeskuksen valvontavelvollisuus mainittaisiin 36 §:n 2 momentissa ja 3 momenttia ei ole tarpeen sisällyttää lakiin.

46 §. Jätteen siirto käsiteltäväksi toiseen maahan Vastaava säännös sisältyy nykyisin jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevasta valtakunnallisen jätesuunnitelman osasta annetun valtioneuvoston päätöksen 4 §:ään. Mainitun 4 §:n 5-kohta jätettäisiin kuitenkin pois, koska raja-alueita koskevasta yhteistyöstä säädettäisiin uudessa 48 a §:ssä. Tarkoituksena on turvata jätteiden käsittelyn omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteiden noudattaminen Suomessa jätedirektiivin 5 artiklan mukaisesti. Jätteensiirtoasetuksessa asiasta säädetään 11 artiklan 1 kohdan a- ja g-kohdissa.

47 §. Jätteen siirto käsiteltäväksi Suomeen Säännös sisältyy pääosin nykyisin 46 §:ssä mainitun valtioneuvoston päätöksen 6 §:ään. Käsittelyn olisi kuitenkin tapahduttava vuoden kuluessa jätteen vastaanotosta, eikä 180 vuorokauden kuluessa, kuten nykyisin. Myös tämän säännöksen tarkoituksena on turvata jätteiden käsittelyn omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteiden noudattaminen Suomessa jätedirektiivin 5 artiklan mukaisesti. Jätteensiirtoasetuksessa asiasta säädetään 11 artiklan 1 kohdan a- ja g-kohdissa. Suluissa olevat koodit viittaavat seuraaviin jäteasetuksen liitteessä 6 tarkoitettuihin käsittelypaikkoihin tai -toimintoihin:

1) sijoittaminen maahan tai maan päälle (D 1) tai erityisesti suunnitellulle kaatopaikalle (D 5) taikka poltettavaksi (D 10),

2) biologinen käsittely (D 8) tai fysikaalis-kemiallinen käsittely (D 9) varten, ja

3) maaperäkäsittely (D 2), syväinjektoiminen (D 3), allastaminen (D 4), päästäminen vesistöön (D 6) tai mereen (D 7), polttaminen merellä (D 11) tai pysyvä varastoiminen (D 12).

48 §. Siirron kieltäminen aiemman laittoman siirron vuoksi Vastaava säännös sisältyy nykyisin jäteasetuksen 11d §:ään. Säännös siirrettäisiin jäteasetuksesta lakiin, koska se koskee yksilön oikeuksia. Säännöstä muutettaisiin jätteensiirtoasetuksen 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti siten, että edellytyksenä jätteen kansainvälisen siirron kieltämiselle olisi se, että aiempi laiton siirto on todettu tuomiolla tai päätöksellä. Päätöksellä tarkoitettaisiin toimivaltaisen viranomaisen valituskelpoista lainvoimaista päätöstä. Jätteensiirtoasetuksen 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voisi edellä kuvatuissa tapauksissa esittää perustellun vastalauseen eli kieltää siirron.

48 a §. Jätteen siirto raja-alueella Jätteensiirtoasetuksen 30 artiklan mukaisin edellytyksin jäsenmaat voivat tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, joilla helpotetaan tiettyjä jätevirtoja koskevia menettelyjä raja-alueilla. Pykälässä viitattaisiin näihin sopimuksiin. Tarkoituksena on neuvotella sopimukset Ruotsin ja Norjan kanssa lähinnä yhdyskuntajätteiden huollon yhteistyöhön liittyvistä yksinkertaistetuista menettelyistä.

48 b §. Jätteensiirtoasetuksen vientikiellon soveltaminen poikkeustapauksessa Vastaava jäteasetuksen 11 j § siirrettäisiin jätelakiin. Säännökseen tehtäisiin uudesta jätteensiirtoasetuksen 36 artiklan 3 ja 4 kohdasta johtuva muutos viitattavaan artiklaan ja korvattaisiin uuden jätteensiirtoasetuksen mukaisesti jätteen haltija termillä ilmoituksen tekijä ja tuontimaa vastaavasti termillä vastaanottomaa. Suomen ympäristökeskus voisi päättää, että jätteiden jätteensiirtoasetuksen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielto viedä jätettä maahan joka ei sovella OECD:n päätöstä hyödynnettävien jätteiden siirrosta ei koskisi jätettä, josta ilmoituksen tekijä voi osoittaa, ettei jätteessä ole säännöksessä tarkoitettuja haitallisia ominaisuuksia tai vastaavasti, että vientikielto koskee jätettä, joka vaikka kyseinen jätelaji on ei-vaarallisten jätteiden luettelossa, kuitenkin omaa sellaisia ominaisuuksia, että jäte on luokiteltava vaaralliseksi.

48 c §. Jätteensiirtoasetuksen 18 artiklan mukaisen jätteen kansainvälinen siirto Jätteensiirtoasetuksen 18 artikla koskee käytännössä ei-vaarallista jätettä, joka siirretään hyödynnettäväksi sekä niiden seoksia (jätteensiirtoasetuksen liitteet III , IIIA ja IIIB). Tällaisten jätteiden siirroissa ei ole kirjallista ilmoitus- ja hyväksymismenettelyä, vaan jätteiden mukana on pidettävä siirtoasiakirja ja siirron järjestävän henkilön ja vastaanottajan välillä tulee olla sopimus jätteen hyödyntämisestä. Jätteensiirtoasetuksen 18 artikla oikeuttaa jäsenvaltiot kansallisessa lainsäädännössä säätämään tietojen toimittamisesta tarkastuksia, täytäntöönpanoa, suunnittelua ja tilastointia varten. Säännöksen perusteella Suomen ympäristökeskus voisi pyytää jätteen kansainvälisestä siirrosta vastaavalta tai sellaisen jätteen kuljettajalta jätteensiirtoasetuksen liitteen VII mukaisia tietoja tarkastuksia ja täytäntöönpanoa varten.

60 §. Jäterikkomus Jäterikkomuksen tunnusmerkistö vastaisi rikoslain 48 luvun 1 §:ää kutienkin siten, että tunnusmerkistössä ei edellytettäisi rikoslaissa mainittuja seuraamuksia. Rangaistavaa olisi jätteen tuominen maahan, vieminen maasta tai siirtäminen Suomen alueen kautta tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai jätteensiirtoasetuksen vastaisesti. Jätteensiirtoasetuksen 50 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä jätteensiirtoasetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan käytännössä. Seuraamusten on artiklan mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varottavia. Seuraamuksista jätteensiirtoasetuksen rikkomisesta säädettäisiin myös rikoslain 48 luvun 1 §:ssä.

74 §. Tarkemmat säännökset Säännöksen 9 kohdasta poistettaisiin viittaus säätää asetuksella jätteen kansainvälisen siirron hy-väksymisestä, koska, tarvittavat jäteasetuksen säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi lakiin. Säännöksessä tarkoitetun asetuksen antaisi valtioneuvosto.

1.2 Rikoslain 48 luvun 1 §

Pykälään lisättäisiin viittaukset EY:n jätteensiirtoasetukseen ja EY:n F-kaasuasetukseen. Jätteen siirrossa rangaistavaa olisi jätteen tuominen maahan, vieminen maasta tai siirtäminen Suomen alueen kautta jätelain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai jätelain 45 §:n 1 momentissa mainitun jätteensiirtoasetuksen vastaisesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Vastaavasti rangaistavaa olisi F-kaasuasetuksen vastaisesti esimerkiksi rikkoa F-kaasuasetuksen käyttökieltoja tai laiminlyödä F-kaasujen vuotojen ehkäiseminen aineen käytön tai talteenoton yhteydessä.

Laki jätelain muuttamisesta on ehdotetaan tulemaan voimaan samaan aikaan kun jätteensiirtoasetuksen voimaantulon siirtymäaika päättyy eli 12 päivänä heinäkuuta 2007. Jätteen siirtoon, jonka Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt tai josta sille on ilmoitettu ennen tämän lain voimaantuloa ja joista vastaanottomaan toimivaltainen viranomainen on antanut vastaanottovahvistuksen, sovellettaisiin kuitenkin ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain toimeenpanoa edellyttämiin toimenpiteisiin.

Laki rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta ehdotetaan myös tulemaan voimaan 12 päivänä heinäkuuta 2007.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset