Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki syyttäjälaitoksesta.

Lakiin koottaisiin tällä hetkellä useaan eri lakiin sisältyvät säännökset syyttäjälaitoksen hallinnosta ja organisaatiosta sekä syyttäjistä ja syyttäjäntoiminnasta.

Laissa määriteltäisiin syyttäjän tehtävät, toimivalta, tiedonsaantioikeus, esteellisyys, varallaolo ja asiamiehenä toimiminen. Laissa säädettäisiin myös syyttäjälaitoksen organisaatiosta eli Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja syyttäjänvirastoista sekä virastojen tehtävistä ja hallinnosta. Säännökset vastaisivat pääosin nykyisiä.

Keskeisin sisällöllinen muutos olisi kihlakunnansyyttäjän ja apulaissyyttäjän toimivallan laajentaminen koko maahan. Muilta osin esityksessä tehtäisiin voimassa oleviin säännöksiin lähinnä teknisiä muutoksia.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2011.

1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Syyttäjiä koskevan lainsäädännön taustaa

Syyttäjälaitoksesta säädetään perustuslain 104 §:ssä, jonka mukaan syyttäjälaitosta johtaa valtakunnansyyttäjä. Muuten syyttäjälaitoksesta säädetään tarkemmin lailla. Keskeiset syyttäjälaitosta koskevat säädökset ovat laki yleisistä syyttäjistä (199/1997) ja laki kihlakunnansyyttäjästä (195/1996). Lakien nojalla on annettu asetus valtakunnansyyttäjänvirastosta (209/1997), valtioneuvoston asetus syyttäjänvirastosta (88/2007), valtioneuvoston asetus syyttäjänvirastojen toimialueista ja päätoimipaikoista (89/2007) ja oikeusministeriön asetus syyttäjänvirastojen palvelutoimistoista (91/2007). Syyttäjäntoimesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annetussa laissa (872/1977).

Ennen nykyisen lainsäädännön voimaantuloa ylimpänä syyttäjänä toimi valtioneuvoston oikeuskansleri. Syyttäjälaitoksen väliportaana toimivat lääninsyyttäjät, jotka valvoivat ja ohjasivat paikallistason syyttäjien toimintaa. Paikallistason syyttäjistä osa oli oikeusministeriön alaisia kaupunginviskaaleja ja osa sisäasiainministeriön alaisia nimismiehiä tai apulaisnimismiehiä.

Yleisistä syyttäjistä annetulla lailla ja kihlakunnansyyttäjästä annetulla lailla perustettiin uusi kihlakuntajakoon perustunut syyttäjäorganisaatio, jonka keskusvirastoksi perustettiin Valtakunnansyyttäjänvirasto. Paikallistason muodostivat kihlakunnansyyttäjänvirastot ja kihlakunnanvirastojen syyttäjänosastot. Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle. Paikallistason syyttäjiksi tulivat kihlakunnansyyttäjät. Syyttäjälaitos siirtyi kokonaisuudessaan oikeusministeriön hallinnonalalle.

Syyttäjät

Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään yleisistä syyttäjistä, joita ovat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä ja paikallissyyttäjinä kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjä. Yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Syyttäjällä on kokonaisvastuu rikosasian asianmukaisesta selvittämisestä ja käsittelystä esitutkinnasta lainvoimaiseen tuomioon ja joissain tilanteissa täytäntöönpanoon saakka.

Valtakunnansyyttäjällä, apulaisvaltakunnansyyttäjällä ja valtionsyyttäjällä on toimivalta hoitaa syyttäjäntehtäviä koko maassa. Kihlakunnansyyttäjän toimivalta rajoittuu kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 6 §:n mukaan syyttäjänviraston alueella olevien käräjäoikeuksien alueeseen. Apulaissyyttäjän toimivaltaa on rajoitettu lisäksi vain yksinkertaisempiin rikosasioihin.

Syyteasioita hoitaessaan syyttäjät ovat yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan itsenäisiä ja riippumattomia. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjät ovat syyteasioissa suoraan valtakunnansyyttäjän alaisia. Ainoastaan valtakunnansyyttäjällä on toimivalta puuttua syyttäjän rikosasiassa tekemiin ratkaisuihin tai määrätä syyttäjä nostamaan syyte.

Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään myös syyttäjän esteellisyydestä ja tiedonsaantioikeudesta.

Syyttäjälaitoksen organisaatio

Syyttäjälaitoksen keskusvirastona toimii yleisistä syyttäjistä annetun lain 5 §:n mukaan Valtakunnansyyttäjänvirasto. Valtakunnansyyttäjä johtaa Valtakunnansyyttäjänvirastoa. Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on yleisistä syyttäjistä annetun lain 4 §:n mukaan 1) syyttäjäntoimen yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta, 2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen, 3) rikoslain (39/1889) 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen sekä 4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa.

Valtakunnansyyttäjän apuna ja sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee yleisistä syyttäjistä annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on myös valtionsyyttäjiä, joiden tehtävänä on ensisijaisesti huolehtia syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtionsyyttäjien kelpoisuudesta ja nimittämisestä.

Syyttäjälaitoksen alueellisen organisaation muodostavat syyttäjänvirastot, joita on vuoden 2011 alussa 13. Nykyinen organisaatiorakenne muodostettiin vuonna 2006, jolloin kihlakuntien syyttäjävirastoista ja kihlakunnanvirastojen syyttäjäosastoista muodostettiin nykyiset syyttäjänvirastot. Syyttäjänvirastoista säädetään kihlakunnansyyttäjästä annetussa laissa. Lain 5 §:n mukaan syyttäjänvirasto voi koostua yhdestä tai useammasta kihlakunnasta ja sillä voi olla palvelutoimistoja. Valtioneuvoston asetuksella on säädetty tarkemmin syyttäjänvirastojen alueista. Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjänvirasto, jonka päällikkönä toimii johtava maakunnansyyttäjä. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastoa ja syyttäjiä koskevat säännökset vastaavat sisällöltään muita syyttäjänvirastoja ja syyttäjiä koskevia säännöksiä.

Syyttäjänvirastojen tehtävänä on hoitaa syyttäjäntehtävät toimialueellaan. Kihlakunnansyyttäjät toimivat syyttäjänvirastoissa. Kihlakunnansyyttäjän kelpoisuudesta ja nimittämisestä säädetään kihlakunnansyyttäjästä annetussa laissa.

Muu syyttäjiä koskeva lainsäädäntö

Syyttäjän tehtävien hoitamisesta on säännöksiä myös oikeudenkäyntiä koskevassa lainsäädännössä. Erityisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997) on keskeisiä säännöksiä syyttäjän velvollisuuksista rikosprosessissa. Samoin rangaistusmääräysmenettelystä annetussa laissa (692/1993) ja rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983) on säännöksiä syyttäjän tehtävistä näissä menettelyissä. Eduskunta on vastikään hyväksynyt lain sakon ja rikesakon määräämisestä (754/2010), joka korvaa mainitut lait.

Myös esitutkintalaissa (449/1987), pakkokeinolaissa (450/1987) ja eräissä kansainväliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alueella liittyvissä laeissa säädetään syyttäjän rikosprosessiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan hallituksen esitys esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

Edellä mainittujen säädösten ohella yli kahdessasadassa muussa laissa on syyttäjiä koskevia säännöksiä. Erikseen on säädetty muun muassa syyttäjän tiedonsaantioikeudesta tai tiedonluovutusvelvollisuudesta, syyteoikeuden rajoituksista ja syyttäjän rikosprosessin ulkopuolisista tehtävistä. Enin osa säädöksistä koskee syyttäjien tiedonsaantioikeutta. Noin sadassa säännöksessä säädetään syyttäjälle oikeus saada muilta viranomaisilta tai toimijoilta tietoja rikosasian selvittämiseksi.

Toinen suurempi asiaryhmä ovat syyteoikeuden käyttämistä koskevat rajoitukset. Useassa laissa syytteen nostamisen edellytyksenä on esimerkiksi jonkin viranomaisen tai asianomistajan tekemä rikosilmoitus.

1.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Ruotsi

Ruotsissa syyttäjäntoimi kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle ja sitä ohjaa ja johtaa valtakunnansyyttäjä. Hänen apunaan ohjaustehtävässä toimii valtakunnansyyttäjäntoimisto.

Ruotsissa perustettiin kolme vuotta sitten koko maahan yksi syyttäjäviranomainen. Syyttäjäviranomaiseen kuuluu valtakunnansyyttäjäntoimiston lisäksi 32 yleistä syyttäjäkamaria ja kolme kansainvälistä syyttäjäkamaria, jotka käsittelevät valtakunnanrajat ylittävää rikollisuutta. Lisäksi on perustettu kolme kehityskeskusta, jotka vastaavat kehitystoiminnasta sekä oikeuskäytännön seuraamisesta kukin omalla rikollisuuden osa-alueellaan. Valtakunnallisina yksikköinä toimivat poliisiasioita käsittelevä yksikkö, korruptioyksikkö ja turvallisuusasioiden syyttäjäyksikkö.

Ruotsissa syyttäjiä ovat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, ylisyyttäjä, apulaisylisyyttäjä, päällikkösyyttäjä, apulaispäällikkösyyttäjä, ja kamarisyyttäjä. Lisäksi on apulaissyyttäjiä. Syyttäjillä on toimivalta koko maassa. Yleiset syyttäjät toimivat syyttäjinä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, mutta korkeimmassa oikeudessa syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Hallitus nimittää valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän, ylisyyttäjän ja apulaisylisyyttäjän. Muut syyttäjät nimittää syyttäjäviranomainen.

Norja

Norjassa syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Valtakunnansyyttäjä ohjaa ja johtaa syyttäjien toimintaa.

Syyttäjälaitokseen kuuluu Valtakunnansyyttäjänvirasto, kymmenen alueellista valtionsyyttäjänvirastoa, kansallinen valtionsyyttäjänvirasto erityisiä asioita varten sekä 27 poliisipiiriä. Valtakunnansyyttäjä johtaa syyttäjien toimintaa myös poliisipiireissä. Resurssiohjauksesta ja hallinnosta valtionsyyttäjänvirastoissa vastaa Valtakunnansyyttäjänvirasto, mutta poliisipiireissä vastuu kuuluu poliisihallitukselle.

Tanska

Tanskassa syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä.

Syyttäjälaitokseen kuuluu kuusi alueellista valtionsyyttäjävirastoa, valtionsyyttäjävirasto erityisiä talousrikosasioita varten, valtionsyyttäjänvirasto kansainvälisiä asioita varten sekä 12 poliisipiiriä. Färsaarten ja Grönlannin poliisipäälliköt toimivat myös syyttäjänviranomaisina.

Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä korkeimmassa oikeudessa. Valtionsyyttäjät toimivat syyttäjinä hovioikeudessa ja poliisijohtajat toimivat syyttäjinä käräjäoikeudessa.

1.3 Nykytilan arviointi

Yleisistä syyttäjistä annettu laki ja kihlakunnansyyttäjästä annettu laki on säädetty ennen perustuslain voimaantuloa. Lait eivät enää kaikilta osin vastaa perustuslain asettamia vaatimuksia. Perustuslain 104 §:ssä edellytetään, että syyttäjälaitoksesta säädetään lailla. Lailla säätämisvelvoitteen sisältöä täsmennetään perustuslain 119 §:ssä, jonka mukaan julkista valtaa käyttävän valtionhallinnon toimielimen yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Yleisinä perusteina perustuslain esitöissä pidetään yksikön nimeä, toimialaa, pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltaa. Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain esitöissä myös virkamiesten oikeusaseman perusteet on katsottu sellaiseksi asiaksi, joka edellyttää lakitasoista sääntelyä.

Voimassa olevissa laeissa näistä asioista säädetään vaihtelevasti laissa ja asetuksessa ja joiltain osin säännökset puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi syyttäjien oikeudesta toimia asiamiehenä oikeudenkäynnissä säädetään tällä hetkellä asetustasolla. Erityisesti syyttäjäntoimintaa koskevista asioista olisi perusteltua säätää laissa.

Syyttäjälaitosta koskevien lakien asetuksenantovaltuudet ovat hyvin avoimet eivätkä vastaa nykyisin asetuksenantovaltuussäännöksille asetettuja vaatimuksia. Esimerkiksi Valtakunnansyyttäjänvirastoa koskevat säännökset ovat lähes kokonaan asetustasolla. Tämän lisäksi säännökset virastojen tehtävistä puuttuvat kokonaan.

Perustuslainmukaisuuteen liittyvien ongelmien lisäksi säädökset ovat monin osin sekavat ja päällekkäiset, koska sääntelyä on useassa eri laissa ja asetuksessa. Nykyinen rakenne on sekava ja säännökset vaikeasti löydettävissä. Lainsäädäntö on annettu pääosiltaan runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin syyttäjälaitoksen organisaatiota uudistettiin muun muassa perustamalla keskushallintoviranomaiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto. Säännöksiä on tämän jälkeen muutettu useita kertoja, viimeksi laajimmin syyttäjälaitoksen viimeisimpään organisaatiouudistukseen liittyen toukokuun alussa 2007.

Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastosta on säädetty erillinen laki, joka vastaa sisällöltään pääosin muita syyttäjänvirastoja koskevia säännöksiä. Ainut merkittävä ero on, että Ahvenanmaan maakunnassa syyttäjänviraston nimi on maakunnansyyttäjänvirasto ja siellä toimivien syyttäjien nimikkeet ovat johtava maakunnansyyttäjä ja maakunnansyyttäjä. Muilta osin laki sisältää lähinnä viittauksia muita syyttäjiä koskevaan lainsäädäntöön. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista syyttäjiä koskevan lainsäädännön yhtenäisyyden näkökulmasta.

Valmisteltaessa vuoden 2007 organisaatiouudistusta havaittiin, että syyttäjälaitoksen organisaatiota ja hallintoa koskevissa säännöksissä olisi selkeyttämisen ohella paljon muitakin muutostarpeita kuin mitä uudistuksen toteuttaminen välttämättä edellytti ja mitä tuossa yhteydessä oli aikataulusyistä mahdollista toteuttaa. Tämän vuoksi pidettiin aiheellisena organisaatiouudistuksen toteuttamisen jälkeen käydä koko lainsäädäntö läpi tavoitteena arvioida lainsäädännön sisältöä sekä uutta organisaatiota koskevin säädösmuutosten toimivuutta erikseen asetettavassa työryhmässä.

Uusi organisaatio on ollut toiminnassa nyt muutaman vuoden ja on aiheellista arvioida, miten hyvin keväällä 2007 voimaan tulleet säännökset vastaavat uuden organisaation toiminnallisia tarpeita.

Syyttäjälaitoksen toiminnassa on tapahtunut organisaatiouudistuksen ohella runsaasti myös muita muutoksia, jotka nekin tulee ottaa huomioon hallintosäännöksiä uudistettaessa. Tämä koskee paitsi varsinaiseen syyttäjäntoimintaan liittyviä hallintolakiin sisällytettäviä määrittelyjä, myös muun muassa joitakin toimivaltakysymyksiä. Päätöksenteko esimerkiksi eräissä henkilökuntaa koskevissa asioissa on tällä hetkellä varsin korkealla tasolla ja tavoitteena on ollut arvioida mahdollisuuksia siirtää toimivaltaa hallinnossa alaspäin.

Voimassaoleva lainsäädäntö rajoittaa kihlakunnansyyttäjän syytetoimivallan alueellisesti syyttäjänviraston alueella toimivien käräjäoikeuksien toimialueeseen. Tämä on käytännössä jäykistänyt syyttämistoiminnan kehittämistä. Alueellisesti rajattu toimivalta monimutkaistaa aluerajat ylittävien juttukokonaisuuksien hoitamista eikä myöskään anna mahdollisuuksia kehittää valtakunnallisia toimintoja tai syyttäjien erikoistumista parhaalla mahdollisella tavalla.

Syyttäjiä koskevat säännökset muualla lainsäädännössä ovat myös syntyneet eri aikoina. Vanhimpia syyttäjiinkin liittyviä lakeja ovat esimerkiksi avioliittolaki (234/1929) ja säätiölaki (109/1930). Laeissa käytetyt käsitteet eivät ole kaikilta osin yhdenmukaisia. Etenkin syyttäjiin viittaaminen vaihtelee. Laeissa käytetään vaihtelevasti nimityksiä virallinen syyttäjä, syyttäjä, yleinen syyttäjä tai syyttäjäviranomainen.

Osa syyttäjiä koskevista säännöksistä on vanhentuneita tai niissä syyttäjälle säädetyt velvollisuudet eivät varsinaisesti liity syyttäjän tehtäviin rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisessa. Esimerkiksi avioliittolain 27 §:ssä säädetään syyttäjän velvollisuudesta hakea aviopuolisoiden tuomitsemista avioeroon eräissä tilanteissa.

Voimassa olevat säännökset edellyttävätkin paitsi säännösten perustuslainmukaisuuden tarkastelua myös lainsäädännön rakenteen selkeyttämistä ja sisällöllisten muutostarpeiden arviointia.

2.1 Esityksen tavoitteet

Esityksellä uudistetaan syyttäjälaitoksen hallintoa koskeva lainsäädäntö. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on, että säädökset vastaisivat perustuslain asettamia vaatimuksia. Samalla sääntelyä selkeytettäisiin siten, että useissa eri säädöksissä olevat säännökset koottaisiin yhteen aikaisempaa selkeämmäksi ja käsitteistöltään yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Tavoitteena on myös uudistaa lainsäädäntöä sisällöllisesti siten, että uusi laki mahdollistaa syyttäjäntoiminnan kehittämisen tulevaisuudessa.

Lisäksi toteutettaisiin kihlakuntajärjestelmästä luopumisesta aiheutuvat muutokset. Keväällä 2007 syyttäjälaitoksessa toteutetussa organisaatiossa irtauduttiin kihlakuntajärjestelmästä, vaikkakin kihlakuntajako on edelleen virastojaon perustana. Myös muilla hallinnonaloilla luovuttiin kihlakunnanvirastojärjestelmästä vuoden 2008 alussa.

2.2 Keskeiset ehdotukset

Lain rakenne

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki syyttäjälaitoksesta. Lakiin koottaisiin tällä hetkellä useaan eri lakiin sisältyvät säännökset syyttäjälaitoksen hallinnosta ja organisaatiosta. Lait yhdistettäisiin yhdeksi uudeksi laiksi. Laki sisältäisi yleiset säännökset syyttäjistä ja syyttäjäntoiminnasta. Laissa määriteltäisiin syyttäjän tehtävät, toimivalta, tiedonsaantioikeus, esteellisyys, varallaolo ja asiamiehenä toimiminen. Laissa säädettäisiin myös syyttäjälaitoksen organisaatiosta eli Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja syyttäjänvirastoista. Pääosin säännökset vastaisivat nykyisiä, mutta laki muodostaisi nykyistä yhtenäisemmän kokonaisuuden, joka täyttäisi myös perustuslain asettamat vaatimukset. Asialliset muutokset koskisivat joitakin lain yksityiskohtia.

Organisaatio

Laissa täsmennettäisiin tehtävänjakoa Valtakunnansyyttäjänviraston ja valtakunnansyyttäjän välillä. Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä olisivat syyttäjälaitoksen ohjaukseen liittyvät hallinnolliset asiat, kun taas yksinomaan valtakunnansyyttäjän tehtäviksi kuuluisivat syytetoimintaan ja ylimpänä syyttäjänä toimimiseen liittyvät tehtävät. Valtakunnansyyttäjälle nykyisin kuuluvasta määräystenantovaltuudesta luovuttaisiin, koska se on perustuslain 80 §:n vaatimusten kannalta liian avoin. Valtakunnansyyttäjä ei myöskään ole käytännössä antanut oikeussääntöinä pidettäviä määräyksiä, vaan ohjaus on ollut ohjeluontoista. Valtakunnansyyttäjä voisi edelleen antaa syytetoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta koskevia yleisiä ohjeita, joten sääntelyn muutos ei merkitsisi muutosta nykyiseen käytäntöön.

Myös Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta ehdotetaan säädettäväksi syyttäjälaitosta koskevassa laissa. Tästä otettaisiin erillinen säännös uuteen lakiin. Syyttäjänviraston nimi olisi edelleen maakunnansyyttäjänvirasto ja syyttäjien virkanimikkeet olisivat johtava maakunnansyyttäjä ja maakunnansyyttäjä. Ehdotus selkeyttäisi lainsäädäntöä, eikä muuttaisi maakunnansyyttäjänviraston tai syyttäjien asemaa syyttäjälaitoksen organisaatiossa nykyisestä.

Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa käytetystä jaottelusta yleisiin syyttäjiin ja erityissyyttäjiin luovuttaisiin. Yleisistä syyttäjistä käytettäisiin jatkossa nimitystä syyttäjät, mikä vastaisi myös perustuslaissa syyttäjistä käytettyä käsitettä. Käsitettä erityissyyttäjä käytettäisiin edelleen eduskunnan oikeusasiamiehestä ja valtioneuvoston oikeuskanslerista, koska heillä on perustuslain nojalla oikeus käyttää syyteoikeutta tietyissä asioissa.

Paikallissyyttäjien toimivalta

Kihlakunnansyyttäjien ja apulaissyyttäjien toimivalta ehdotetaan laajennettavaksi koko maahan. Nykyisin valtakunnansyyttäjällä, apulaisvaltakunnansyyttäjällä ja valtionsyyttäjillä on toimivalta koko maassa, mutta paikallissyyttäjien toimivalta on rajoitettu syyttäjänviraston alueella toimivien käräjäoikeuksien tuomiopiiriin.

Toimivallan laajentamisella tehostettaisiin laajojen rikosasioiden käsittelyä, koska syyttäjä olisi lain nojalla toimivaltainen käsittelemään samaan kokonaisuuteen liittyvät rikosasiat riippumatta siitä, missä päin Suomea ne ovat tapahtuneet. Alueellisesti rajoitettu toimivalta on hankaloittanut niin esitutkintayhteistyötä kuin syyttäjän toimintaa prosessin muissakin vaiheissa. Valtakunnallinen toimivalta edistäisi juttujen keskittämistä jo esitutkintavaiheessa ja nopeuttaisi rikosprosessia.

Eräissä esityksen valmistelun aikana saaduissa lausunnoissa on todettu, että nykyiset virastojen laajat toimialueet ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädetyt rikosasioiden käsittelypaikkaa koskevat säännökset antavat jo nyt joustavat mahdollisuudet rikosasioiden käsittelyn järjestämiseen. Käytännössä kihlakunnansyyttäjien toimivaltaa ei kuitenkaan ole aina pystytty toteuttamaan pelkästään oikeuspaikkasäännösten nojalla. Valtakunnallinen toimivalta tehostaisi tältäkin osin syyttäjäntoiminnan järjestämistä vaativissa rikosasioissa.

Lisäksi pienempien syyttäjänvirastojen alueella ei välttämättä ole riittävästi esimerkiksi talousrikosjuttuja, jolloin alueellisesti rajattu toimivalta estää syyttäjien erikoistumisen tähän juttutyyppiin. Koko maan kattava toimivalta parantaisi myös henkilöstön mahdollisuuksia erikoistua, koska esimerkiksi talousrikossyyttäjän toimivalta ei olisi sidottu yksittäisen viraston toimialueeseen, vaan hän voisi saada hoitaakseen talousrikosasioita laajemmalta alueelta. Syyttäjillä olisi näin kaikissa virastoissa nykyistä tasapuolisemmat mahdollisuudet palkkaukselliseen kehitykseen, jonka tiettyihin asiaryhmiin erikoistuminen mahdollistaa.

Nykyisin syyttäjille on tarvittaessa annettu toimivalta käsitellä laajaa juttukokonaisuutta valtakunnansyyttäjän antamalla erityisellä syyttäjänmääräyksellä. Valtakunnansyyttäjän syyttäjänmääräyksiä on annettu vuosittain 100—200. Syyttäjänmääräysmenettely on hallinnollisesti tarpeettoman byrokraattinen. Menettely on ongelmallinen myös siksi, että syyttäjän toimivalta ei perustu suoraan lakiin, vaan ylemmän syyttäjän antamaan määräykseen. On selkeämpää, että syyttäjän toimivalta perustuu kaikissa tilanteissa suoraan lakiin.

Käsitellessään hallituksen esitystä laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun lain ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:n muuttamisesta (HE 84/2006 vp.) lakivaliokunta katsoi, ettei silloin ollut edellytyksiä laajentaa syyttäjien toimivaltaa koko maahan rangaistusmääräysmenettelyasioiden tai kirjallisessa menettelyssä käsiteltävien asioiden osalta (LaVM 19/2006 vp.). Valiokunta piti ehdotettuja säännöksiä liian avoimina muun muassa sen osalta, kuinka juttujen tasaamisesta syyttäjänvirastojen välillä päätettäisiin.

Tuolloin oli tarkoitus luoda koko maan kattava järjestelmä mainittujen summaaristen rikosasioiden käsittelyä varten. Tämä olisi merkinnyt poikkeamista syyttäjänvirastojen toimialuejaosta tiettyjen asiaryhmien osalta ja edellyttänyt lakivaliokunnan tarkoittamaa tarkempaa sääntelyä siitä, kuinka juttujen käsittelystä päätettäisiin.

Nyt ehdotettu säännös valtakunnallisesta toimivallasta ei aiheuttaisi muutoksia syyttäjänvirastojen toimialuejakoon. Kukin syyttäjänvirasto vastaisi virastonsa alueella tapahtuneiden rikosasioiden käsittelystä kuten nykyisinkin. Kuitenkin yksittäisten asioiden käsittelystä voitaisiin virastojen ja syyttäjien kesken sopia tarkoituksenmukaisella tavalla. Käytännössä tällaisia asioita olisivat laajat rikoskokonaisuudet tai saman vastaajan eri puolilla maata tekemät rikokset. Kysymys olisi tilanteista, joissa asian käsittelyn keskittäminen yhdelle syyttäjälle on tarkoituksenmukaista.

Apulaissyyttäjän toimivalta on kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 §:ssä rajoitettu vain yksinkertaisiin rikosasioihin. Tästä osin tulkinnanvaraisesta toimivaltasäännöksestä luovuttaisiin, ja apulaissyyttäjät toimisivat jatkossa samalla toimivallalla kuin muutkin syyttäjät heidän käsiteltävikseen annetuissa asioissa. Apulaissyyttäjinä toimivat ovat suorittaneet ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon, heillä on usein kokemusta esitutkinta- tai tuomioistuintehtävistä ja he ovat pääsääntöisesti suorittaneet tuomioistuinharjoittelun. Näistä syistä ei ole tarpeen asettaa heidän syytetoimivallalleen erityisiä rajoituksia laissa. Jaettaessa rikosasioita apulaissyyttäjille virastoissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon harjoittelun vaihe ja asian vaativuus.

Rikosasian vaatima asiantuntemus, laajuus tai turvallisuusseikat edellyttävät joskus useamman syyttäjän työpanosta. Käytännössä joihinkin asioihin onkin määrätty useampia syyttäjiä. Tällä hetkellä lainsäädännössä ei ole säännöksiä asiasta. Ehdotetussa laissa säädettäisiin mahdollisuudesta määrätä useampi syyttäjä käsittelemään samaa asiaa.

Syyttäjän esteellisyys

Yleisistä syyttäjistä annettua lakia valmisteltaessa harkittiin syyttäjän esteellisyyden rinnastamista tuomarin esteellisyyteen. Tuolloin tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset olivat kuitenkin vielä vanhanaikaiset ja puutteelliset, ja siksi päädyttiin säätämään syyttäjien esteellisyydestä erikseen hallintolainsäädäntöä vastaavasti. Lakivaliokunta totesi silloisesta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LAVM 20/1996 vp.), että jatkossa olisi harkittava syyttäjän ja tuomarin esteellisyyssäännösten yhdenmukaistamista ja syyttäjän esteellisyyttä koskevan pykälän korvaamista viittauksin tuomarin esteellisyyteen. Käsitellessään hallituksen esitystä tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 78/2000 vp.) lakivaliokunta piti kuitenkin perusteltuna ratkaisua, ettei syyttäjän ja tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä rinnasteta toisiinsa, koska syyttäjän ja tuomarin asema rikosprosessissa poikkeaa toisistaan.

Tätä esitystä valmisteltaessa on myös arvioitu kysymystä syyttäjän esteellisyydestä. Syyttäjän ja tuomarin tehtävät ja asema rikosprosessissa poikkeavat toisistaan muun muassa siinä, että syyttäjä toimii asiassa vastaajan vastapuolena, kun taas tuomari on puolueeton ja riippumaton suhteessa osapuoliin. Esityksessä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena muuttaa syyttäjän esteellisyyttä koskevia säännöksiä nykyisestä. Tätä tukee myös se, että käytännössä syyttäjän esteellisyyttä koskevat kysymykset on pystytty ongelmitta ratkaisemaan voimassaolevien säännösten ja ohjeistuksen nojalla.

Muut keskeiset muutokset

Syyttäjän mahdollisuudesta toimia asiamiehenä tai avustajana säädettäisiin laissa. Nykyisin asiasta on säädetty asetustasolla syyttäjänvirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä. Asiamiehenä toimimisen edellytykset rinnastettaisiin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:ssä säädettyihin perusteisiin. Syyttäjää koskisivat sekä kaikkia virkamiehiä koskeva rajoitus siitä, että asiamiehenä ei saa toimia, jos se on virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaista, että yleisen tuomioistuimen lainoppineelle jäsenelle asetetut lisärajoitukset. Syyttäjät eivät siten voisi toimia asiamiehenä muuten kuin lähiomaistensa asioissa kuten tuomaritkin.

Esityksessä tehtäisiin eräitä täsmennyksiä muualle lainsäädäntöön. Pääsääntöisesti nämä koskisivat syyttäjistä käytettävää käsitteistöä. Tärkein tällainen muutos olisi, että useassa laissa syyttäjistä käytetty käsite virallinen syyttäjä muutettaisiin pelkäksi syyttäjäksi. Sana virallinen on tarpeeton ja jossain määrin harhaanjohtava, koska käsitettä ei käytetä johdonmukaisesti kaikkialla lainsäädännössä.

Lisäksi päätösvaltaa eräissä asioissa, kuten syyttäjiä koskevien vahingonkorvausasioiden käsittelyssä, siirrettäisiin oikeusministeriöltä Valtakunnansyyttäjänvirastolle.

Esityksellä ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia syyttäjälaitoksen organisaatioon.

Uudistettu lainsäädäntö selkeyttäisi syyttäjien ja syyttäjänvirastojen asemaa ja toimintaa, mikä parantaisi niin syyttäjälaitoksen kanssa asioivien kansalaisten kuin syyttäjälaitoksen virkamiestenkin oikeusturvaa.

Joillakin esityksen yksittäisillä säännöksillä on vaikutusta syyttäjälaitoksen toimintaan. Kihlakunnansyyttäjien toimivallan laajentaminen koko maahan parantaisi syyttäjäntehtävien hoitamisedellytyksiä useamman syyttäjänviraston alueelle ulottuvissa juttukokonaisuuksissa ja vähentäisi jonkin verran työtä, koska erillisiä syyttäjänmääräyksiä ei enää tarvittaisi.

Esitys perustuu oikeusministeriön asettaman työryhmän ehdotukseen (Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset, oikeusministeriön työryhmämietinnöt 2008:12). Työryhmän ehdotus on ollut lausuntokierroksella.

Lausunnoissa lainsäädännön kokonaisuudistusta pidettiin tarpeellisena ja kannatettavana. Yksittäisistä säännöksistä keskeisimmät huomiot kohdistuivat syyttäjien toimivaltaan.

Muutamassa lausunnossa katsottiin, että apulaissyyttäjän toimivaltaa olisi edelleen syytä rajoittaa eikä sen olisi tarpeen olla koko maan laajuinen. Kihlakunnansyyttäjien toimivallan laajentamista koko maahan kritisoitiin siksi, että jo nykyinen toimivalta on erittäin laaja eikä nykytilanteessa ole sellaisia ongelmia, jotka edellyttäisivät valtakunnallista toimivaltaa. Lausunnoissa pelättiin myös, että toimivallan laajentaminen vaikeuttaisi alueellisten syyttäjänvirastojen johtamista ja voisi aiheuttaa toimivaltaepäselvyyksiä. Lausunnoissa viitattiin myös lakivaliokunnan mietintöön 19/2006 vp. hallituksen esityksestä laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun lain ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:n muuttamisesta (HE 84/2006 vp.), jossa valiokunta katsoi, ettei silloin ollut perusteita laajentaa syyttäjien toimivaltaa nykyisestä.

Työryhmän mietinnössä ehdotettiin, että syyttäjän esteellisyydestä säädettäisiin pääosin viittaamalla tuomarin esteellisyyttä koskeviin säännöksiin. Useissa lausunnoissa viittaustekniikkaa ei pidetty onnistuneena.

Mietinnössä ehdotettiin myös, että kihlakunnansyyttäjän nimike muutettaisiin aluesyyttäjäksi, koska syyttäjälaitos on irtautunut kihlakuntajärjestelmästä ja nimike kihlakunnansyyttäjä on näin ollen vanhentunut. Lausunnoissa esitettiin myös vaihtoehtoja syyttäjän virkanimikkeeksi eikä nimikettä aluesyyttäjä pidetty onnistuneena.

Luonnoksesta hallituksen esitykseksi on syksyllä 2010 pyydetty lausunnot Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, valtiovarainministeriöltä, Valtakunnansyyttäjänvirastolta, syyttäjänvirastoilta ja henkilöstöjärjestöiltä.

Näissäkin lausunnoissa keskeiset havainnot kohdistuivat syyttäjän valtakunnalliseen toimivaltaan ja virkanimikkeeseen. Monissa lausunnoissa ratkaisuja pidettiin hyvinä mutta monissa niitä myös kritisoitiin.

Ahvenanmaan maakuntahallitus totesi lausunnossaan, että se pitää ensisijaisena Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastoa koskevan erillislain säilyttämistä, mutta jos Ahvenanmaata koskevat säännökset liitetään ehdotettuun lakiin syyttäjälaitoksesta, tulisi säännöksistä käydä selvästi ilmi, että viraston toimialueena on Ahvenanmaan maakunta ja sen päätoimipaikkana on Maarianhamina.

Lausuntopalautteen perusteella esitystä on muutettu siten, että paikallissyyttäjien virkanimikkeenä säilyisi edelleen kihlakunnansyyttäjä, eikä työryhmän ehdottamaa aluesyyttäjää otettaisi käyttöön.

Lausunnoissa esitettyjä kannanottoja syyttäjän toimivallasta on käsitelty tarkemmin edellä yleisperusteluissa.

Hallitus on antanut esityksen poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224 /2010 vp.). Esityksessä ehdotetaan yleisistä syyttäjistä annetun lain muuttamista siten, että siihen lisättäisiin säännös syyttäjän vaitiolo-oikeudesta ja velvollisuudesta. Tässä esityksessä ehdotetaan, että yleisistä syyttäjistä annettu laki kumottaisiin, joten kyseinen säännös tulisi siirtää ehdotettuun lakiin syyttäjälaitoksesta eduskuntakäsittelyn aikana.

Syyttäjän oikeudesta toimia kaupanvahvistajana säädetään kaupanvahvistajista annetussa laissa (573/2009). Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys laeiksi kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain muuttamisesta ja kaupanvahvistajasta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta, jossa ehdotetaan tämän oikeuden poistamista. Kyseinen esitys perustuu tältä osin tavoitteeseen poistaa lainsäädännössä syyttäjälle asetettuja rikosprosessin ulkopuolisia tehtäviä.

Hallituksen esityksessä poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ehdotetussa poliisilain 7 luvun 4 §:ssä käytetään käsitettä virallinen syyttäjä. Samoin hallituksen esityksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi (HE 222/2010 vp) ehdotetun esitutkintalain 2 luvun 1, 2, 4 ja 7 §:ssä, 3 luvun 4, 7 ja 10 §:ssä, 4 luvun 8 §:ssä, 7 luvun 17 §:ssä, 10 luvun 3 §:ssä ja 11 luvun 5 §:ssä sekä ehdotetun pakkokeinolain 2 luvun 9 §:ssä, 6 luvun 2 §:ssä, 7 luvun 11, 17 ja 24 §:ssä käytetään käsitettä virallinen syyttäjä. Kuten edellä tämän esityksen perusteluissa todetaan, syyttäjistä on jatkossa tarkoitus käyttää lainsäädännössä ainoastaan käsitettä syyttäjä, joten ehdotettuja poliisilakia, esitutkintalakia ja pakkokeinolakia olisi perusteltua täsmentää näiltä osin. Hallituksen esityksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi ehdotetaan muutettavaksi myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momenttia ja sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 17 §:ää. Myös näissä säännöksissä käytetään käsitettä virallinen syyttäjä.

Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan hallituksen esitys laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 98/2010 vp.), jossa muun muassa ehdotetaan muutettavaksi tässäkin esityksessä muutettavaksi ehdotettua henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 19 §:ää. Asia tulisi ottaa huomioon tämän esityksen käsittelyssä.

Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan hallituksen esitys laiksi rikoslain 21 luvun 16 §:n muuttamisesta (HE 78/2010 vp.). Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi samaa säännöstä kielellisesti.

1.1 Laki syyttäjälaitoksesta

1 luku. Yleiset säännökset

Lain 1 luvussa olisivat koko syyttäjälaitosta koskevat yleiset säännökset muun muassa syyttäjälaitoksen organisaatiosta ja tehtävistä sekä syyttäjistä ja heidän tehtävistään. Syyttäjälaitoksen organisaatioon kuuluisivat Valtakunnansyyttäjänvirasto keskushallintoviranomaisena sekä alueelliset syyttäjänvirastot. Ylimpänä syyttäjänä ja kaikkien syyttäjien esimiehenä toimisi nykyiseen tapaan valtakunnansyyttäjä.

1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin syyttäjälaitoksen hallintoon. Laissa olisi säännökset syyttäjälaitoksen organisaatiosta ja Valtakunnansyyttäjänviraston, syyttäjänvirastojen ja yksittäisten syyttäjien tehtävistä. Samoin laissa säädettäisiin päätöksenteosta virastoissa ja virkamiesten toimivaltasuhteista.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin muihin säännöksiin, jotka koskevat syyttäjäntoimintaa. Tällaisia säännöksiä liittyy erityisesti rikosprosessia koskevaan sääntelyyn.

2 §. Syyttäjälaitoksen organisaatio. Syyttäjälaitoksen organisaatio muodostuisi kuten nykyisinkin Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja alueellisista syyttäjänvirastoista sekä Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastosta. Valtakunnansyyttäjänvirasto toimisi hallinnollisena keskusvirastona ja syyttäjänvirastot vastaisivat syyttäjäntehtävien hoitamisesta omilla toimialueillaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän asemasta ylimpänä syyttäjänä. Valtakunnansyyttäjä olisi kuten nykyisinkin kaikkien syyttäjien esimies syyteasioissa. Säännöksellä tuotaisiin esiin syyttäjälaitoksen kaksijakoinen rakenne syyteasioihin ja hallintoon. Syyteasioissa valtakunnansyyttäjällä olisi nykyiseen tapaan 2 luvun 4 §:n mukainen toimivalta puuttua yksittäisen syyttäjän ratkaisuihin.

Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

3 §. Syyttäjälaitoksen tehtävä. Pykälässä säädettäisiin syyttäjälaitoksen tehtävästä. Aiemmin syyttäjälaitoksen tehtävää ei ole määritelty laissa, vaan tehtävät on määritelty ainoastaan yksittäiselle syyttäjälle.

Yksittäisessä rikosasiassa syyttäjäntehtävistä vastaavat yksittäiset syyttäjät, mutta kokonaisvastuu syyttäjäntoiminnan järjestämisestä kuuluisi syyttäjälaitokselle. Syyttäjälaitoksen tulisi tarjota syyttäjille edellytykset varsinaisten syytetehtävien hoitamista varten. Tähän kuuluisi muun muassa rikosilmiöihin varautuminen, tarvittavan koulutuksen järjestäminen henkilöstölle ja kansainvälisestä yhteistyöstä huolehtiminen. Käytännössä vastuu syyttäjälaitoksen toimintaedellytysten turvaamisesta kuuluu pääosin Valtakunnansyyttäjänvirastolle ja osittain alueellisille syyttäjänvirastoille. Näiden tehtävistä säädettäisiin tarkemmin 2 ja 3 luvussa.

4 §. Syyttäjät. Pykälässä lueteltaisiin syyttäjinä toimivat virkamiehet. Syyttäjiä olisivat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä, johtava kihlakunnansyyttäjä, kihlakunnansyyttäjä ja apulaissyyttäjä sekä Ahvenanmaalla toimivat johtava maakunnansyyttäjä ja maakunnansyyttäjä. Aiemmasta poiketen myös apulaissyyttäjä olisi itsenäinen syyttäjä ja hänellä olisi sama toimivalta kuin muillakin syyttäjillä. Näin myös apulaissyyttäjä voisi hoitaa itsenäisesti hänen tehtäväkseen annetut rikosasiat, mutta apulaissyyttäjän työn harjoitteluluonne otettaisiin huomioon jaettaessa hänelle tehtäviä.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin syyttäjäntehtäviin Eurojustissa. Suomen kansallisen jäsenen asemasta Eurojustissa säädetään Eurojustia koskevan päätöksen eräiden määräysten täytäntöönpanosta annetussa laissa (742/2010), joka tulee voimaan 4 päivänä kesäkuuta 2011. Lain mukaan Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa toimii määräaikaisena valtionsyyttäjänä.

5 §. Erityissyyttäjät. Pykälässä säädettäisiin erityissyyttäjinä toimivista valtioneuvoston oikeuskanslerista ja eduskunnan oikeusasiamiehestä, joilla on oikeus nostaa syyte perustuslain 110 §:n nojalla. Perustuslain 110 §:n mukaan heillä on syyteoikeus tuomarin virkarikosasioissa ja laillisuusvalvontaan kuuluvissa asioissa.

6 §. Syyttäjän tehtävät. Pykälässä säädettäisiin syyttäjälle kuuluvista tehtävistä. Säännös vastaisi pääosin yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:ssä syyttäjälle säädettyjä tehtäviä.

Syyttäjän keskeisimpänä tehtävänä olisi huolehtia siitä, että hänen käsiteltävänään olevassa asiassa rikosoikeudellinen vastuu toteutuu asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Tehtävän hoitamisessa tulisi toimia tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti.

Rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen jakautuu kahteen osa-alueeseen. Ensinnäkin syyttäjä tekee syyteharkinnan eli päättää, onko syytettä lainkaan nostettava. Tähän liittyy syyttäjän velvollisuus tehdä jo esitutkintavaiheessa yhteistyötä poliisin kanssa ja tarvittaessa päättää tiettyjen pakkokeinojen käytössä. Syyttäjän on huolehdittava siitä, että esitutkinnassa kerätty aineisto on riittävä syyteharkinnan pohjaksi ja että esitutkinnassa on otettu huomioon sekä epäillyn syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat tosiseikat. Syyteharkinnassa syyttäjän on arvioitava, täyttääkö tutkittava teko jonkin rikoksen tunnusmerkistön ja onko epäillyn syyllisyydestä tähän tekoon riittävä näyttö. Toiseksi syyttäjä ajaa syytettä oikeudenkäynnissä nostettuaan syytteen.

Näiden tehtävien lisäksi syyttäjälle säädetään useissa laeissa erilaisia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyviä velvollisuuksia. Syyttäjällä on velvollisuuksia muun muassa rangaistusmääräysasioiden käsittelyssä, sakon muuntorangaistusasioiden käsittelyssä ja eräissä kansainvälisissä rikosoikeuteen liittyvissä asioissa.

Näiden tehtävien lisäksi syyttäjällä on tehtäviä rikosprosessin ulkopuolella. Syyttäjä käyttää valtion puhevaltaa esimerkiksi eräissä immateriaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiinkin viittaus syyttäjälle muualla lainsäädännössä säädettyihin tehtäviin. Näitä ei kuitenkaan lueteltaisi säännöksessä yksityiskohtaisesti.

7 §. Syyttäjän toimivalta. Pykälässä säädettäisiin syyttäjän toimivallasta. Syyttäjä vastaisi itsenäisesti ja riippumattomasti hänelle määrättyjen rikosasioiden käsittelystä. Syyttäjä tekisi lain nojalla hänen päätösvaltaansa kuuluvat ratkaisut itsenäisesti ja riippumattomasti. Tällaisia päätöksiä olisivat paitsi syyteharkintaan liittyvät ratkaisut myös muut päätökset, joihin syyttäjällä on toimivalta esitutkinnassa tai rikosprosessissa. Nykysääntelystä poiketen säännöksessä mainittaisiin myös syyttäjän riippumattomuus. Nykyisin ainoastaan valtakunnansyyttäjän riippumattomuudesta säädetään lain tasolla yleisistä syyttäjistä annetun lain 3 §:ssä, vaikka syyttäjien riippumattomuus koskee kaikkia syyttäjiä.

Pykälän 2 momentin mukaan kaikilla syyttäjillä olisi toimivalta hoitaa syyttäjäntehtäviä koko maassa.

Valtakunnansyyttäjällä, apulaisvaltakunnansyyttäjällä ja valtionsyyttäjällä on jo nykyisin koko maan laajuinen toimivalta, mutta kihlakunnansyyttäjän ja apulaissyyttäjän toimivalta on rajattu asioihin, joissa syyttäjänviraston alueella olevat käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia. Ehdotettu säännös laajentaisi siten myös syyttäjänvirastoissa toimivien syyttäjien toimivallan koko maahan.

Käytännössä syyttäjät hoitaisivat edelleen syyttäjänviraston toimialueelle rajoittuvia asioita, mutta laajempi toimivalta mahdollistaisi joustavampia järjestelyjä sellaisissa tilanteissa, joissa syyttäjän käsiteltävänä oleva rikosasia ulottuisi useamman syyttäjänviraston alueelle. Nykyisin tällaisen asian hoitaminen edellyttää valtakunnansyyttäjän antamaa syyttäjänmääräystä. Erityis- ja avainsyyttäjät hoitavat myös erikoistumisalueensa rikosasioita syyttäjänviraston toimialueen ulkopuolella. Näissäkään tilanteissa ei enää tarvittaisi valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, vaan erikois- ja avainsyyttäjät voisivat hoitaa tällaisia asioita laissa säädetyn toimivallan nojalla.

Pykälän 3 momentiksi siirrettäisiin nykyisin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 19 §:ssä oleva säännös syyttäjän oikeudesta siirtää asia toisen syyttäjän käsiteltäväksi. Säännöksen mukaan käräjäoikeudessa syytettä ajanut syyttäjä voisi antaa asian käsittelyn toisen syyttäjän tehtäväksi, jos tämä antaa siihen suostumuksensa. Säännös koskee syyttäjien keskinäistä tehtävänjakoa ja siksi se siirrettäisiin syyttäjälaitosta koskevaan lakiin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, kuinka menetellään, jos samaa asiaa hoitamaan määrätään useampia syyttäjiä. Samaan asiaan olisi mahdollista määrätä monta syyttäjää, mutta samalla tulisi määrätä heidän keskinäisestä vastuunjaostaan. Näin ei tulisi epäselvyyttä siitä, kuka syyttäjistä vastaa asiasta ja miltä osin. Käytännössä esimerkiksi laajoissa tai vaativissa asioissa voisi olla tarvetta määrätä useampi syyttäjä käsittelemään samaa asiaa. Vastuunjako voisi olla esimerkiksi sellainen, että yksi syyttäjistä vastaa asiasta ja muut toimivat avustajina tai sellainen, että jokainen syyttäjä vastaa jostakin asian osakokonaisuudesta. Päätöksen useamman syyttäjän määräämisestä voisivat tehdä valtakunnansyyttäjä ja johtava kihlakunnansyyttäjä silloin, kun kyseessä olisivat hänen virastossaan toimivat syyttäjät.

2 luku. Valtakunnansyyttäjänvirasto

Lain 2 luvussa säädettäisiin yksityiskohtaisemmin Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatiosta ja tehtävistä, virkamiehistä sekä asioiden ratkaisemisesta. Lisäksi luvussa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtionsyyttäjien tehtävistä syyteasioissa.

8 §. Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatio. Pykälässä säädettäisiin valtakunnansyyttäjänviraston organisaation perusteista. Valtakunnansyyttäjä johtaisi virastoa ja apulaisvaltakunnansyyttäjä toimisi hänen apunaan ja sijaisenaan.

Pykälän 2 momentin mukaan tarkemmat säännökset Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatiosta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

9 §. Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Valtakunnansyyttäjänvirastolle kuuluvista tehtävistä. Nykyisin laissa ei ole säännöstä viraston tehtävistä. Säännöksellä Valtakunnansyyttäjänvirastolle määriteltäisiin yleensä keskusvirastoille kuuluvia hallintotehtäviä.

Viraston tehtävänä olisi ensinnäkin ohjata ja kehittää syyttäjälaitosta. Tähän kuuluisi vastuu syyttäjäntehtävien hoitamisen edellyttämien puitteiden luomisesta. Toiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi syyttäjälaitoksen toiminnan tuloksellisuudesta. Kolmanneksi Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi syyttäjälaitoksen toiminnan laillisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Valtakunnansyyttäjänvirastolle kuuluisivat myös koko syyttäjälaitosta koskevat yleiseen hallintoon, viestintään ja koulutukseen liittyvät tehtävät sekä kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä huolehtiminen.

Osa näistä tehtävistä on nykyisin säädetty valtakunnansyyttäjän tehtäviksi, mutta käytännössä ne ovat suurelta osin koko viraston hoitamia. Koska valtakunnansyyttäjä toimisi viraston päällikkönä, hänellä olisi edelleen viime kädessä päätösvalta kaikissa virastossa käsiteltävissä asioissa.

10 §. Valtakunnansyyttäjän tehtävät ylimpänä syyttäjänä. Pykälässä säädettäisiin niistä tehtävistä, jotka valtakunnansyyttäjällä on nimenomaan ylimpänä syyttäjänä. Kyseessä olisivat sellaiset tehtävät, jotka liittyvät syytetoimintaan ja valtakunnansyyttäjän asemaan syyttäjien esimiehenä. Valtakunnansyyttäjän tehtävistä Valtakunnansyyttäjänviraston päällikkönä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella ehdotetun lain 32 §:n 1 momentin nojalla.

Kuten nykyisinkin valtakunnansyyttäjän tehtävänä olisi käsitellä hänen tehtäväkseen säädetyt tai hänen itse käsiteltäväkseen ottamansa rikosasiat. Valtakunnansyyttäjä päättäisi edelleen myös syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen. Lisäksi valtakunnansyyttäjän tulisi huolehtia muista hänen tehtäväkseen säädetyistä asioista kuten rikoslain 1 luvussa tarkoitettujen syytemääräysten antamisesta. Valtakunnansyyttäjän tehtävänä olisi edistää syyttäjäntoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta. Pääasiassa tämä tapahtuisi kuten nykyisinkin siten, että valtakunnansyyttäjä antaisi syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä ohjeita. Ohjeet voisivat koskea esimerkiksi esitutkintaa, syyteharkintaa tai seuraamusharkintaa.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjälle kuuluvista erityistoimivaltuuksista. Valtakunnansyyttäjän toimivallasta syyteasioissa säädetään lain 6 §:ssä. Perinteisesti valtakunnansyyttäjällä on ollut ainoana oikeus puuttua muiden alaistensa syyttäjien ratkaisuihin, vaikka nämä ovatkin itsenäisiä ja riippumattomia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiinkin tästä toimivallasta vastaavasti kuin voimassaolevassa yleisistä syyttäjistä annetun lain 10 §:ssä. Valtakunnansyyttäjä voisi siten edelleen ottaa ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan rikosasian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä taikka tekemään syyteharkinnan asiassa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän oikeudesta antaa henkilölle erityiset syyttäjänvaltuudet tiettyä tehtävää varten. Säännös vastaisi nykyistä lainsäädäntöä. Valtakunnansyyttäjä voisi antaa tietylle kihlakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimukset täyttävälle henkilölle määräajaksi syyttäjän toimivaltuudet. Toimivaltuudet voitaisiin antaa vain yksittäistä tehtävää varten. Tällainen olisi esimerkiksi toimiminen syyttäjänä yksittäisessä rikosasiassa. Syyttäjänvaltuudet saaneeseen henkilöön sovellettaisiin syyttäjää koskevia säännöksiä.

11 §. Apulaisvaltakunnansyyttäjä. Pykälässä säädettäisiin apulaisvaltakunnansyyttäjästä vastaavasti kuin yleisistä syyttäjistä annetun lain 6 §:ssä nykyisin. Apulaisvaltakunnansyyttäjällä olisi toimivalta ratkaista hänelle kuuluvat asiat samoilla toimivaltuuksilla kuin valtakunnansyyttäjäkin. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä määrättäisiin tarkemmin tehtävienjaosta valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välillä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtävästä toimia valtakunnansyyttäjän sijaisena säädettäisiin 8 §:ssä.

12 §. Valtionsyyttäjät. Pykälässä säädettäisiin valtionsyyttäjien asemasta. Valtionsyyttäjät toimisivat Valtakunnansyyttäjänvirastossa kuten nykyisinkin. Syyteasioissa valtionsyyttäjien tehtävänä olisi hoitaa yhteiskunnan kannalta merkittävimpiä ja vaativimpia rikosasioita. Tällaisia syyteasioita voisivat olla esimerkiksi laillisuusvalvojien nostamat rikossyytteet. Valtionsyyttäjien hallinnollisista tehtävistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella lain 32 §:n 1 momentin nojalla.

13 §. Kelpoisuusvaatimukset. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevaa yleisistä syyttäjistä annetun lain 13 §:ää. Koska aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto on muuttunut oikeustieteen maisterin tutkinnoksi, muutettaisiin kelpoisuuteen vaadittavan tutkinnon nimike. Myös aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto antaisi edelleen kelpoisuuden syyttäjäntehtäviin. Sen sijaan uusi oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto eli kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ei antaisi kelpoisuutta syyttäjän tehtäviin, koska se ei vastaa sisällöltään perinteistä oikeustieteen ylempää korkeakoulututkintoa.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksena on ollut hyvä perehtyneisyys syyttäjän- tai tuomarintoimeen ja hallintotehtäviin. Tätä muotoilua nykyaikaistettaisiin siten, että kelpoisuusvaatimuksena olisi tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus. Tällä tarkoitettaisiin kuten nykyisinkin kokemusta oikeushallinnon tehtävistä kuten syyttäjäntoimesta tai tuomarintoimesta. Samoin kokemus hallintotehtävistä kuuluisi tällaiseen monipuoliseen kokemukseen.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksia täydennettäisiin lisäksi vaatimuksella käytännössä osoitetusta johtamistaidosta ja —kokemuksesta. Kelpoisuusvaatimukset vastaisivat näin yleensä keskusviraston johtotehtävissä edellytettyä kelpoisuutta.

Valtionsyyttäjän kelpoisuusvaatimuksena olisi oikeustieteen maisterin tutkinto tai aikaisempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto. Sen sijaan nykyisin kelpoisuusvaatimuksena oleva tehtävän hoitamisen vaatima taito poistettaisiin, koska tällaisten sisällöllisesti avointen kelpoisuusvaatimusten säätämisestä on tarkoituksenmukaista luopua. Käytännössä tehtävän hoitamisen vaatimaa taitoa arvioidaan joka tapauksessa nimittämismenettelyssä eikä sen tarvitse olla nimenomaisesti säädetty kelpoisuusvaatimukseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan muiden Valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten kelpoisuudesta voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Tämä koskisi muita kuin syyttäjän tehtävissä toimivia virkamiehiä.

14 §. Nimittäminen. Pykälä vastaisi voimassaolevaa yleisistä syyttäjistä annetun lain 14 §:ää. Valtakunnansyyttäjän nimittämisestä säädetään perustuslain 104 §:ssä, jonka mukaan valtakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti. Apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittäisi tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Valtionsyyttäjät puolestaan nimittäisi valtioneuvosto Valtakunnansyyttäjänviraston esityksestä. Muiden Valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten nimittämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

15 §. Asioiden ratkaiseminen. Pykälässä säädettäisiin hallinnollisten asioiden ratkaisemisesta virastossa. Säännös ei koskisi syytetoimintaa koskevien asioiden ratkaisemista. Lähtökohtaisesti valtakunnansyyttäjä ratkaisisi virastossa käsiteltävät asiat. Vastaavaa toimivaltaa käyttäisi myös apulaisvaltakunnansyyttäjä. Työjärjestyksessä voitaisiin määrätä jokin asia myös muun virkamiehen ratkaistavaksi lukuun ottamatta sellaisia asioita, jotka on laissa säädetty valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi. Yksittäisissä asioissa valtakunnansyyttäjä voisi aina pidättää itselleen päätösvallan, vaikka ratkaisuvalta olisikin määrätty muulle virkamiehelle.

16 §. Työjärjestys. Pykälässä säädettäisiin Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksestä, jonka valtakunnansyyttäjä vahvistaisi. Työjärjestyksessä voisi olla määräyksiä viraston sisäisestä organisaatiosta, henkilöstöstä, virkamiesten tehtävistä ja sijaisuuksista, syyteasioiden jakamisesta syyttäjille sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta virastossa.

3 luku. Syyttäjänvirastot

Lain 3 luvussa säädettäisiin syyttäjänvirastojen organisaatiosta ja tehtävistä, virkamiehistä sekä asioiden ratkaisemisesta.

17 §. Syyttäjänviraston organisaatio. Pykälässä säädettäisiin syyttäjänvirastojen organisaatiosta. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 5 §:n 1 momenttia.

Pykälän 1 momentin mukaan syyttäjänviraston toimialueen muodostaisi yksi tai useampi kunta. Syyttäjänvirastoilla olisi päätoimipaikka, jonka lisäksi sillä voisi olla palvelutoimistoja kuten nykyisinkin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että syyttäjänvirastoa johtaa johtava kihlakunnansyyttäjä. Virastossa olisi myös vähintään yksi apulaispäällikkö, joka toimisi johtavan kihlakunnansyyttäjän apuna. Johtavan kihlakunnansyyttäjän tehtävistä viraston päällikkönä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa ehdotetun lain 32 §:n 1 momentin nojalla.

Pykälän 3 momentin mukaan syyttäjänvirastojen toimialueista ja päätoimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ja palvelutoimistoista oikeusministeriön asetuksella.

18 §. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirasto. Pykälässä säädettäisiin syyttäjäntoimen järjestämisestä Ahvenanmaan maakunnassa. Kuten nykyisinkin siellä toimisi maakunnansyyttäjänvirasto. Maakunnansyyttäjänviraston toimialue olisi Ahvenanmaan maakunta ja sen päätoimipaikkana olisi Maarianhamina.

Virastoa johtaisi johtava maakunnansyyttäjä. Virastossa olisi yksi tai useampia maakunnansyyttäjiä.

Maakunnansyyttäjänvirastoon sovellettaisiin muuten, mitä syyttäjänvirastoista säädetään. Koska maakunnansyyttäjänviraston toimialue ja päätoimipaikka määriteltäisiin laissa, 17 §:n 1 ja 3 momentti eivät kuitenkaan soveltuisi maakunnansyyttäjänvirastoon. Johtavaan maakunnansyyttäjään ja maakunnansyyttäjään sovellettaisiin, mitä johtavasta kihlakunnansyyttäjästä ja kihlakunnansyyttäjästä säädetään laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Sääntely vastaisi sisällöltään nykyistä oikeustilaa.

Pykälässä viitattaisiin lisäksi Ahvenanmaan itsehallintolain säännöksiin maakunnan virastoissa käytettävästä kielestä ja henkilöstön kielitaidosta. Itsehallintolain 42 §:n 1 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus Ahvenanmaan maakunnassa valtion palveluksessa olevilta vaadittavasta kielitaidosta (1218/2007). Asetuksessa määritellään tarkemmin kielitaitovaatimukset Ahvenanmaalla.

19 §. Syyttäjänviraston tehtävät. Pykälän mukaan syyttäjänvirasto vastaisi omalla toimialueellaan pääosin samoista tehtävistä, joista Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi koko syyttäjälaitoksen osalta. Syyttäjänviraston tehtävänä olisi siten kehittää syyttäjäntoimintaa ja vastata syyttäjäntoiminnan tuloksellisuudesta alueellaan. Syyttäjänviraston tehtävänä olisi myös valvoa virastossa toimivien syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä huolehtia alueen viranomaisyhteistyöstä esimerkiksi paikallispoliisin kanssa.

20 §. Kihlakunnansyyttäjä ja apulaissyyttäjä. Pykälässä säädettäisiin kihlakunnansyyttäjistä ja apulaissyyttäjistä, jotka toimivat syyttäjänvirastossa. Apulaissyyttäjät olisivat määräaikaisessa virkasuhteessa, jonka aikana heidät koulutettaisiin syyttäjäntehtäviin kuten nykyisinkin.

Kihlakunnansyyttäjät ja apulaissyyttäjät hoitaisivat lain 6 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä syyttäjänvirastossa. Tämä tarkoittaisi pääasiassa syyttäjänviraston toimialueella tapahtuneiden rikosasioiden käsittelyä. Kihlakunnansyyttäjien ja apulaissyyttäjien hallinnollisista tehtävistä voitaisiin säätää ehdotetun lain 32 §:n 1 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

21 §. Kelpoisuusvaatimukset. Pykälässä säädettäisiin syyttäjänvirastossa toimivien syyttäjien kelpoisuudesta. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 3 §:ää. Edellä 12 §:ssä esitetyllä tavalla kelpoisuusvaatimuksena olevan ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon nimike muutettaisiin oikeustieteen maisteriksi. Johtavan kihlakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksia täydennettäisiin käytännössä osoitetulla johtamistaidolla. Valtionsyyttäjiä vastaavasti kihlakunnansyyttäjänkin kelpoisuusvaatimuksista poistettaisiin tehtävän hoitamisen vaatima taito.

Pykälässä säädettäisiin myös mahdollisuudesta säätää muiden syyttäjäviraston virkamiesten kelpoisuudesta valtioneuvoston asetuksella.

22 §. Nimittäminen. Pykälässä säädettäisiin johtavan kihlakunnansyyttäjän ja kihlakunnansyyttäjän nimittämisestä. Säännös vastaisi nykyistä kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 4 §:ää. Johtavan kihlakunnansyyttäjän ja kihlakunnansyyttäjän nimittäisi kuten nykyisinkin Valtakunnansyyttäjänvirasto. Apulaissyyttäjän nimittäisi syyttäjänvirasto.

23 §. Asioiden ratkaiseminen syyttäjänvirastossa. Pykälässä säädettäisiin hallinnollisten asioiden ratkaisemisesta syyttäjänvirastossa. Säännös vastaisi 14 §:ää asioiden ratkaisemisesta Valtakunnansyyttäjänvirastossa.

24 §. Työjärjestys. Pykälässä säädettäisiin syyttäjänviraston työjärjestyksestä. Säännös vastaisi 15 §:ää Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksestä.

4 luku. Erinäisiä säännöksiä

Lain 4 luvussa säädettäisiin eräistä syyttäjien asemaan vaikuttavista seikoista, jotka edellyttävät sääntelyä lain tasolla.

25 §. Tiedonsaanti. Pykälässä säädettäisiin syyttäjän tiedonsaantioikeudesta. Syyttäjällä olisi laaja tiedonsaantioikeus eri viranomaisten rekistereistä virkatehtäviensä hoitamiseksi. Säännös vastaisi nykyistä yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:ää. Syyttäjällä olisi lähtökohtaisesti oikeus saada viranomaisilta tietoa virkatehtäviensä hoitamiseksi salassapitosäännösten estämättä. Tiedonsaantiin olisi oikeus myös yritys- tai vakuutussalaisuuden estämättä kuten nykyisinkin. Yli sadassa laissa säädetään tarkemmin syyttäjän tiedonsaantioikeudesta.

26 §. Esteellisyys. Syyttäjän esteellisyyttä koskeva säännös vastaisi voimassaolevaa sääntelyä. Syyttäjä olisi siten esteellinen, jos hänen lähisukulaisensa on asianosainen, asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen, hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa, hän on palvelussuhteessa tai toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa tai hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Lisäksi syyttäjä on esteellinen, jos jokin muu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

27 §. Varallaolo. Pykälässä säädettäisiin syyttäjien varallaolon järjestämisestä. Nykyisin säännökset varallaolosta ovat asetustasoisia. Koska varallaolo vaikuttaa virkamiesten oikeusasemaan, säädettäisiin siitä laissa. Valtakunnansyyttäjä päättäisi varallaolon järjestämisestä tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi alueittain tai asiaryhmittäin. Myös syyttäjänviraston päällikkö voisi päättää syyttäjien varallaolon järjestämisestä sen turvaamiseksi, että syyttäjä olisi tavoitettavissa tämän päätösvaltaan kuuluvien kiireellisten asioiden ratkaisemiseksi.

28 §. Asiamiehenä ja avustajana toimiminen. Pykälän mukaan syyttäjän oikeuteen toimia asiamiehenä sovellettaisiin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:ää. Syyttäjä ei voisi toimia asiamiehenä tai avustajana oikeudenkäynnissä, jos se olisi vastoin hänen virkavelvollisuuttaan. Lisäksi syyttäjä voisi toimia avustajana tai asiamiehenä vain läheistensä asioissa kuten tuomarikin.

Pykälän 2 momentissa olisi viittaussäännös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:ään, jossa säädetään syyttäjän velvollisuudesta ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaadetta rikosasian yhteydessä.

29 §. Virkasyytteen oikeuspaikka. Pykälässä säädettäisiin syyttäjiä koskevien virkasyytteiden käsittelyn oikeuspaikasta. Säännös vastaisi voimassaolevia oikeuspaikkasäännöksiä.

30 §. Viran siirtäminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, että virkojen siirtämisestä syyttäjävirastojen välillä päättäisi Valtakunnansyyttäjänvirasto. Säännös merkitsisi poikkeusta valtion virkamieslain (750/1994) 5 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan ministeriö päättää virkojen siirtämisestä hallinnonalan virastojen välillä.

31 §. Syyttäjälaitosta koskevien vahingonkorvausasioiden käsittely. Pykälässä säädettäisiin siitä, että Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi syyttäjälaitokseen kohdistuvien vahingonkorvausasioiden käsittelystä. Säännös muuttaisi nykyisen käytännön, jonka mukaan oikeusministeriö on käsitellyt syyttäjäntoimintaa koskevat vahingonkorvausasiat.

32 §. Tarkemmat säännökset. Pykälässä säädettäisiin asetuksenantovaltuus sellaisista asioista, joista ei ole muualla laissa säädetty erikseen. Pykälän 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävistä Valtakunnansyyttäjänviraston päällikkönä ja johtavan kihlakunnansyyttäjän tehtävistä syyttäjänviraston päällikkönä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Samoin muista syyttäjien hallinnollisista tehtävistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Tällä tarkoitettaisiin syyttäjälle kuuluvia muita kuin syytetoimintaan liittyviä tehtäviä. Asetuksella voitaisiin säätää esimerkiksi syyttäjän hallinnollisista tehtävistä virastossa tai syyttäjien nimittämisestä erikois- tai avainsyyttäjätehtäviin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta. Momentin nojalla voitaisiin asetuksella säätää muun muassa syyttäjien virkamerkistä.

33 §. Viittaussäännös. Pykälässä säädettäisiin siitä, että muualla lainsäädännössä virallista syyttäjää ja yleistä syyttäjää koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös syyttäjään.

5 luku. Voimaantulo

34 §. Voimaantulo. Laki tulisi voimaan vuoden 2011 aikana.

Pykälän 2 momentin nojalla lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä ennen lain voimaantuloa.

Lailla kumottaisiin yleisistä syyttäjistä annettu laki, kihlakunnansyyttäjästä annettu laki ja Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annettu laki.

1.2 Oikeudenkäymiskaari

11 luvun 3 §, 17 luvun 19, 23 ja 32 §, 21 luvun 19 §, 24 luvun 18 §, 25 luvun 3 ja 7 § ja 26 luvun 1 a ja 18 §. Säännöksistä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

25 luvun 19 §. Säännös siirrettäisiin syyttäjälaitoksesta annettavaan lakiin ja kumottaisiin oikeudenkäymiskaaresta.

1.3 Rikoslaki

1 luvun 12 §, 8 luvun 5 §, 9 luvun 1 § ja 7 §, 17 luvun, 25 §, 18 luvun 1 §, 20, luvun 11 ja 12 §, 21 luvun 16 §, 24 luvun 12 §, 25 luvun 9 §, 28 luvun 15 §, 30 luvun 12 §, 32 luvun 13 §, 35 luvun 6 §, 36 luvun 8 §, 38 luvun 10 §, 39 luvun 9 §, 48 a luvun 5 § ja 49 luvun 6 §. Säännöksistä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.4 Säätiölaki

14 §. Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.5 Laki asianajajista

11 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.6 Laki eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille

1 § Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sanat virallinen ja virallisen.

1.7 Toiminimilaki

22 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.8 Sotilasoikeudenkäyntilaki

4 §. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös syyttäjien koko maahan ulottuvasta toimivallasta, koska syyttäjien toimivalta käsittäisi jatkossa koko maan syyttäjälaitoksesta annetun lain nojalla.

23 §. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.9 Sotilaskurinpitolaki

19 §. Pykälän 1 momentin 6 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.10 Laki liiketoimintakiellosta

19 §. Asian käsittely. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.11 Haastemieslaki

6 §. Muut tiedoksiantoon oikeutetut. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.12 Puolustustilalaki

8 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.13 Käräjäoikeuslaki

6 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistattavaksi sana virallinen.

1.14 Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista

6 §. Maksuttomat suoritteet. Pykälän 1 momentin 6 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.15 Rikosrekisterilaki

4 §. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.16 Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa

20 §. Todisteiden vastaanottaminen ja asianosaisten kuuleminen yleisessä alioikeudessa. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.17 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa

1 luvun 2 §:ää edeltävä väliotsikko, 2—8 §, 10—13 ja 15—16 §, 2 luvun 1 a §, 3 luvun 9 §, 4 luvun 8 §, 5 a luvun 1 §, 8 luvun 4 §:ää edeltävä väliotsikko, 13 §, 9 luvun 8, 9—10 §. Säännöksistä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.18 Laki holhoustoimesta

94 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.19 Henkilötietolaki

41 §. Tietosuojavaltuutetun kuuleminen. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.20 Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

6 §. Viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tuleminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

24 §. Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat. Pykälän 1 momentin 3 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sanat viralliselle ja virallinen.

1.21 Laki valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä

11 §. Oikeudenkäynti. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.22 Oikeusapulaki

17 §. Yksityisen avustajan palkkio ja kulukorvaus. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

18 §. Palkkioiden ja korvausten määrääminen. Pykälän 5 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.23 Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta

16 §. Tiedon saannin estoa koskeva määräys. Pykälän 1, 3 ja 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen. Samalla 4 momentin viittaus muutettaisiin koskemaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua, koska se on korvannut lain hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa (307/1986).

1.24 Laki sakon täytäntöönpanosta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momentin 5 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

25 §. Haastaminen muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

28 §. Muuntorangaistusvaatimuksesta luopuminen. Pykälän 1—3 momenteista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen ja 4 momentista ehdotetaan korvattavaksi ilmaisu ylemmällä syyttäjällä ilmaisulla valtakunnansyyttäjällä.

30 §. Asian käsittely tuomioistuimessa. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

30 a §. Ulosottomieheltä hankittava selvitys. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

33 §. Tuomioistuimen ratkaisun oikaiseminen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.25 Laki sananvapauden käyttämisestä

18 §. Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys. Pykälän 1 ja 3—5 momenteista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen, sekä 4 momentista sana virallisella.

1.26 Laki edunvalvontavaltuutuksesta

48 §. Rangaistussäännökset. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.27 Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä

8 §. Valtion puhevallan käyttäminen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.28 Laki Eurojustia koskevan päätöksen eräiden määräysten täytäntöönpanosta

3 §. Kansallisen jäsenen toimivalta. Pykälän 1 momentissa viitataan yleisistä syyttäjistä annetun lain 7 §:ssä säädettyyn valtionsyyttäjän toimivaltaan. Viittaus muutettaisiin syyttäjälaitoksesta annetun lain 7 §:ään, jossa säädetään syyttäjän toimivallasta.

1.29 Laki sakon ja rikesakon määräämisestä

2—4, 6, 8, 13, 19, 24—31 §. Pykälistä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen. Laki tulisi voimaan samana päivänä kuin laki sakon ja rikesakon määräämisestä annettu lakikin.

1.30 Laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta

9 §. Tarkastusmaksun suhde rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.31 Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

19 §. Tietojen luovuttaminen muille viranomaisille. Pykälän 1 momentin 9 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana yleisille ja viittaussäännös yleisistä syyttäjistä annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin.

1.32 Laki panttilainalaitoksista

39 §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.33 Valtion virkamieslaki

7 §. Pykälän 1 momentin 7 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.34 Sijoitusrahastolaki

148 §. Pykälän 1 ja 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen. Sana rahoitustarkastus muutettaisiin sanaksi Finanssivalvonta, koska rahoitustarkastus ja Vakuutusvalvontavirasto ovat yhdistyneet Finanssivalvonnaksi.

1.35 Laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin

37 §. Syyteoikeus. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.36 Kalastuslaki

112 §. Syyteoikeus. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.37 Metsästyslaki

82 §. Syyteoikeus. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.38 Laki metsänviljelyaineiston kaupasta

31 §. Rangaistussäännös ja syyteoikeus. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.39 Laki alusturvallisuuden valvonnasta

15 §. Syytteeseen ilmoittaminen. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

1.40 Laki alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta

10 §. Koetusajan keskeytyminen. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.41 Laki työriitojen sovittelusta

17 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.42 Patenttilaki

57 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

62 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.43 Laki patenttiasiamiehistä

3 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.44 Laki kotitaloustyöntekijän työsuhteesta

33 §. Rangaistussäännökset. Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.45 Kuluttajansuojalaki

11 luvun 5 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.46 Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa

11 §. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.47 Opintovapaalaki

14 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.48 Ydinenergialaki

74 §. Syytteeseenpano. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.49 Laki hyödyllisyysmallioikeudesta

39 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

40 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.50 Siviilipalveluslaki

78 §. Rikosilmoitus. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

86 §. Oikeudenkäynti sekä tuomioistuimen ja syyttäjän tiedonantovelvollisuus. Pykälän otsikosta ja pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.51 Laki lasten päivähoidosta

30 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.52 Tupakkalaki

17 §. Pykälän 2 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi sana viralliselle.

31 b §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.53 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta

14 §. Rangaistussäännökset. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.54 Säteilylaki

64 §. Syytteeseenpano. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.55 Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä

76 §. Vakuutustoiminnan luvaton harjoittaminen. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen. Samalla sana Vakuutusvalvontavirasto muutetaan sanaksi Finanssivalvonta.

1.56 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

29 §. Rangaistusvastuu. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.57 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojelutoiminnasta

50 §. Rikosasiasta ilmoittaminen ja ilmoituksen käsittely. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana virallisen.

1.58 Merimieseläkelaki

212 §. Finanssivalvonnan oikeus rangaistusvaatimuksen ajamiseen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

1.59 Maastoliikennelaki

27 §. Syyteoikeus. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi sana virallinen.

Lain nojalla annettaisiin valtioneuvoston asetus syyttäjälaitoksesta. Asetuksessa säädettäisiin sellaisista virastojen organisaatioon ja virkamiesten tehtäviin liittyvistä seikoista, jotka eivät edellytä laintasoista sääntelyä.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 aikana.

Perustuslain 104 §:ssä edellytetään, että syyttäjälaitoksesta säädetään lailla. Lailla säätämisvelvoitteen sisältöä täsmennetään perustuslain 119 §:ssä, jonka mukaan julkista valtaa käyttävän valtionhallinnon toimielimen yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Perustuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista on säädettävä lailla. Tämä koskee myös virkamiesten oikeusaseman perusteita. Perustuslakivaliokunnan mukaan julkista valtaa käyttävien aseman ja velvollisuuksien tulee määräytyä lain mukaan.

Ehdotetulla sääntelyllä toteutettaisiin perustuslaissa asetetut vaatimukset julkista valtaa käyttävää organisaatiota koskevalle sääntelylle. Sääntely tulisi kaikilta osin perustuslain edellyttämälle säädöstasolle ja selkeyttäisi näin syyttäjien oikeusasemaa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

              

                Lakiehdotukset