Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia. Lain tarkoituksena on panna täytäntöön kuljetettavista painelaitteista annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi sekä siihen liittyvä vaarallisten aineiden sisämaakuljetuksista annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin muuttamisesta annettu komission direktiivi.

Kuljetettavien painelaitteiden valmistajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jälleenmyyjää, omistajaa ja käyttäjää koskevia velvoitteita täydennettäisiin. Lisäksi kuljetettavien painelaitteiden turvallisuuden varmistamiseksi käytettäviä suojamenettelyitä muutettaisiin.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden arviointeja suorittavien tarkastuslaitosten tunnustamisen edellytyksiä ja muita tarkastuslaitosta koskevia säännöksiä muutettaisiin. Kuljetettavien painelaitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointeja suorittavien tarkastuslaitosten tulisi osoittaa tarkastuslaitoksia koskevien edellytysten täyttäminen akkreditoinnilla.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki (719/1994), jäljempänä VAK-laki, tuli voimaan vuonna 1994. Lakia on tämän jälkeen muutettu useita kertoja. Laissa säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä, rautatiellä ja muussa raideliikenteessä, ilma-aluksessa sekä kappaletavarana aluksessa. Lakia sovelletaan myös vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettäviin pakkauksiin ja säiliöihin. Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vahinkoa ja vaaraa, jota vaarallisten aineiden kuljetus saattaa aiheuttaa ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle. Laissa ovat perussäännökset vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävistä pakkauksista ja säiliöistä sekä niitä markkinoille saattavien velvollisuuksista, pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden arviointeja suorittavista tarkastuslaitoksista.

Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevaa lakia täydentävät kuljetusmuotokohtaiset ja eräät muut valtioneuvoston sekä liikenne- ja viestintäministeriön asetukset sekä Liikenteen turvallisuusviraston määräykset.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävistä pakkauksista ja säiliöistä sekä tarkastuslaitoksista ja niiden tehtävistä säädetään VAK-lakia tarkemmin vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten, säiliöiden ja irtotavarakonttien vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (302/2001), jäljempänä tarkastuslaitosasetus. Kuljetettavien painelaitteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja uudelleenarvioinnista säädetään kuljetettavista painelaitteista annetussa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa (393/2001), jäljempänä LVM-asetus kuljetettavista painelaitteista, ja lisäksi on kuljetettavista painelaitteista ja vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävistä paineella tyhjennettävistä tai täytettävistä säiliöistä annettu liikenneministeriön asetus (579/2000), jäljempänä LVM-asetus paineella tyhjennettävistä tai täytettävistä säiliöistä. Pakkausten ja säiliöiden teknisiä vaatimuksia koskevat säännökset ja määräykset ovat liikenne- ja viestintäministeriön asetuksissa sekä Liikenteen turvallisuusviraston määräyksissä.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 13 b §:n mukaan kuljetettavan painelaitteen markkinoillesaattajan on voitava osoittaa, että painelaite sekä sen suunnittelu ja valmistus täyttävät säädetyt vaatimukset. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo kaikkien kuljetettavien pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuutta. VAK-lain 16 ja 16 a §:ssä säädetään valvontaviranomaisen valvontakeinoista, kuten tarkastus-, tiedonsaanti- ja tutkimuskeinoista. Lain 16 a §:ssä säädetään toimenpiteistä, joihin valvontaviranomainen voi ryhtyä, jos se havaitsee, että kuljetettava painelaite voi aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle tai turvallisuudelle. Viranomainen voi muun ohessa kieltää tällaisen painelaitteen valmistuksen ja kaupan pitämisen. Jos kuljetettavaan painelaitteeseen on perusteettomasti kiinnitetty vaatimustenmukaisuusmerkintä eikä laitetta saateta vaatimustenmukaiseksi, valvontaviranomainen voi ryhtyä laissa säädettyihin toimenpiteisiin. Viranomainen voi esimerkiksi kieltää painelaitteen valmistuksen ja kaupan pitämisen.

VAK-lain 13 c §:ssä tarkoitetuilla tarkastuslaitoksilla on oikeus suorittaa vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen edellytettäviä tehtäviä, jolla varmistetaan, että pakkaus ja säiliö täyttävät säädetyt ja määrätyt vaatimukset. Kuljetettaville painelaitteille edellytetään vaatimustenmukaisuuden arviointeja ja uudelleenarviointeja sen mukaan, onko kyse uudesta vai vanhasta laitteesta. Lisäksi niille suoritetaan määräaikais- ja muita tarkastuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriö on tunnustanut kaksi ilmoitettua laitosta ja yhden hyväksytyn laitoksen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on puolestaan tunnustanut 15 tarkastuslaitosta. Tunnustamiset ovat määräaikaisia.

VAK-lain 13 e §:ssä säädetään tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytyksistä. Pääsääntöisesti tarkastuslaitoksen on oltava toiminnallisesti, kaupallisesti ja taloudellisesti riippumaton. Sillä on oltava tehtävien suorittamiseen tarvittava riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö sekä asianmukaiset toimitilat. Liikenne- ja viestintäministeriön, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sekä Säteilyturvakeskuksen on kunkin valvottava niitä tarkastuslaitoksia, jotka ne ovat tunnustaneet. Liikenne- ja viestintäministeriölle kuuluva valvonta tapahtuu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston avustuksella.

VAK-lain 13 f §:ssä säädetään tarkastuslaitostehtävien suorittamisesta. Tarkastuslaitostehtävissä on kyse julkisista hallintotehtävistä, joten näitä tehtäviä suoritettaessa on sovellettava hyvää hallintoa turvaavia säännöksiä kuten eräin poikkeuksin hallintolakia (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) ja kielilakia (423/2003). Tarkastuslaitoksella on velvollisuus tarjota tarkastuslaitospalveluja tasapuolisesti toimialansa rajoissa kaikille palveluja tarvitseville. Tarkastuslaitostehtävät suoritetaan rikosoikeudellisella virkavastuulla, mistä on säännös VAK-laissa.

1.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomainen ja EU:n lainsäädäntö

Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat Euroopan unionin säännökset sekä kansainväliset sopimukset ja suositukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Talous- ja Sosiaalineuvoston mallisääntöihin. Kansainvälisissä kuljetusmuotokohtaisissa sopimuksissa ja suosituksissa sekä Euroopan unionin lainsäädännössä on otettu huomioon eri kuljetusmuodoista johtuvat erot.

Vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat kansainväliset sopimukset

Vaarallisten aineiden kansainvälisiä tiekuljetuksia koskee vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista vuonna 1957 tehty eurooppalainen sopimus (SopS 23/1979), jäljempänä ADR-sopimus. Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) (SopS 52/2006) liite C sisältää vaarallisten aineiden kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevat yksityiskohtaiset ja laajat määräykset, jäljempänä RID-määräykset. Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus, jäljempänä SOLAS-yleissopimus, tuli Suomessa voimaan vuonna 1981 (SopS 11/1981). Kansainvälisen merenkulkujärjestön vaarallisten aineiden kansainvälinen merenkulkualan kuljetussäännöstö, IMDG-säännöstö, otettiin vuoden 2004 alusta osaksi SOLAS-yleissopimusta. IMDG-säännöstö sisältää määräyksiä pakattujen vaarallisten aineiden kansainvälisestä kuljetuksesta aluksessa. Vaarallisten aineiden ilmakuljetuksia koskevat säännökset perustuvat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/1949) nojalla julkaisemiin teknisiin määräyksiin (ICAO-TI).

Vaarallisten aineiden sisämaan- ja ilmakuljetukset Euroopan unionissa

Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskee vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/68/EY), jäljempänä VAK-direktiivi. Direktiivi on luonteeltaan puitteellinen, ja sillä on saatettu vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskevat kansainväliset sopimukset osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä. Direktiivin liitteessä I on viittaus ADR-sopimukseen ja liitteessä II rautatiekuljetuksia koskeviin RID-määräyksiin. VAK-direktiiviä on viimeksi muutettu komission direktiivillä 2010/61/EU.

VAK-direktiivin tarkoituksena on varmistaa vaarallisten aineiden tie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuus EU:n alueella.

Vaarallisten aineiden kaupallisessa ilmakuljetuksessa kuljetuksen suorittajaa koskevat teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liite III, jäljempänä EU-OPS.

Kuljetettavia painelaitteita koskeva uusi direktiivi

Parlamentti ja neuvosto ovat antaneet kesällä 2010 direktiivin kuljetettavista painelaitteista sekä neuvoston direktiivien 76/767/ETY, 84/525/ETY, 84/526/ETY, 84/527/ETY ja 1999/36/EY kumoamisesta (2010/35/EU), jäljempänä kuljetettavista painelaitteista annettu direktiivi. Direktiivi sisältää yksityiskohtaiset säännökset kuljetettavista painelaitteista. Säännöksillä varmistetaan painelaitteiden turvallisuus ja vapaa liikkuminen unionin alueella. Direktiiviä ei sovelleta Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välillä käytettäviin kuljetettaviin painelaitteisiin.

Direktiivissä saatetaan kuljetettavia painelaiteita koskevat säännökset ajan tasalle siten, että niissä huomioidaan kansainvälisissä vaarallisten aineiden sisämaakuljetuksia koskevissa määräyksissä tehdyt tarkastuslaitoksia ja vaatimustenmukaisuutta koskevat uudistukset sekä Euroopan yhteismarkkinoita koskevat säännökset.

Kuljetettavat painelaitteet, jotka täyttävät VAK-direktiivin tekniset vaatimukset ja joiden vaatimustenmukaisuus on arvioitu huomioiden kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin ja VAK-direktiivin vaatimukset, voidaan ottaa Euroopan talousalueella markkinoille ja kuljettaa. Vaatimustenmukaisuus osoitetaan edelleen pii-merkinnällä. Tällaiset kuljetettavat painelaitteet hyväksytään Euroopan talousalueella vastavuoroisesti, joten erillisiä kansallisia hyväksyntöjä ei tarvita. Tuotteita on valvottava markkinavalvonnan keinoin.

Direktiivissä määritellään talouden eri toimijoiden velvollisuudet. Talouden toimijat ovat ketjun eri vaiheissa vastuussa siitä, että kuljetettavat painelaitteet täyttävät niille asetetut turvallisuus- ja muut markkinoille saattamista koskevat vaatimukset.

Kuljetettaville painelaitteille on tehtävä VAK-direktiivin liitteiden ja kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin mukaiset määräaikais- ja erillistarkastukset sen varmistamiseksi, että painelaitteet täyttävät jatkuvasti turvallisuusvaatimukset.

VAK-direktiivin ja kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin mukaisissa vaatimustenmukaisuuden arvioinneissa edellytetään tarkastuslaitoksia, joiden on täytettävä yksityiskohtaiset edellytykset. Jäsenvaltion on ilmoitettava tällaiset tarkastuslaitokset komissiolle. Ilmoittamisesta vastaava viranomainen on vastuussa ilmoitetun laitoksen valvonnasta riippumatta siitä, missä laitos harjoittaa toimintaansa.

Jäsenvaltioiden on saatettava kuljetettavista painelaitteista annettu direktiivi voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011. Direktiivillä kumotaan nykyisin voimassa oleva kuljetettavia painelaitteita koskeva direktiivi.

3 §. Määritelmät. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin kolme uutta määritelmää ja yhtä määritelmää muutettaisiin.

Momentin 10 kohtaan otettaisiin määritelmä kuljetettavista painelaitteista annetusta direktiivistä. Määritelmässä viitattaisiin kyseiseen direktiiviin. Nykyisin 10 kohdassa oleva kuljetettavan painelaitteen määritelmä otettaisiin 11 kohtaan. Kuljetettavan painelaiteen määritelmässä viitattaisiin kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin vastaavaan määritelmään.

Kuljetettavista painelaitteista annetussa direktiivissä asetetaan erilaisille toimijoille velvoitteita, joten pykälän 1 momentin 12 kohtaan otettaisiin määritelmä talouden toimijasta. Talouden toimijoita olisivat kuljetettavista painelaitteista annetussa direktiivissä tarkoitetut kuljetettavan painelaitteen valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja, jälleenmyyjä, omistaja ja käyttäjä.

Momentin 13 kohdassa määriteltäisiin EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetus viittaamalla tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annettuun parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 765/2008, jäljempänä EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetus.

13 b §. Talouden toimijan velvollisuudet. Pykälä koskee vain kuljetettavia painelaitteita, koska pykälän soveltamista ei ole valtioneuvoston asetuksella laajennettu koskemaan muita kuin kuljetettavia painelaitteita.

Pykälän otsikko muutettaisiin vastamaan paremmin pykälän sisältöä. Otsikossa ei enää puhuttaisi pakkauksen ja säiliön markkinoillesaattajan velvollisuuksista, vaan talouden toimijan velvollisuuksista, mikä viittaisi kuljetettaviin painelaitteisiin. Talouden toimija määriteltäisiin 3 §:n 1 momentin 12 kohdassa.

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että kuljetettavan painelaitteen markkinoillesaattajan olisi nykyisen osoittamisen sijasta varmistettava, että painelaite sekä sen suunnittelu ja valmistus täyttävät säädetyt ja määrätyt vaatimukset. Lisäksi jatkossa markkinoillesaattajan olisi myös varmistettava, että painelaitetta koskevien asiakirjojen ylläpito- ja tallennusjärjestelmä täyttävät vaatimukset.

Pykälän 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin. Sen mukaan myös sen, joka toimittaa kuljetettavan painelaitteen saataville jakelua tai käyttöä varten, olisi varmistettava säännösten ja määräystenmukaisuus.

Pykälään otettaisiin uusi 3 momentti. Lain 3 §:n 1 momentin 12 kohdassa määriteltäväksi ehdotettuun talouden toimijaan sovellettaisiin, mitä kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin 2 ja 5 luvussa säädetään talouden toimijan velvollisuuksista. Direktiivin 2 luvussa säädetään selkeästi eri talouden toimijoiden velvollisuuksista. Lisäksi 5 luvussa on joitakin velvollisuuksia. Direktiivissä tarkoitetut omistajan velvollisuudet eivät kuitenkaan koskisi sitä, joka aikoo käyttää tai käyttää kuljetettavaa painelaitetta henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa taikka vapaa-ajan- tai urheilutoiminnassaan. Tällainen kuljetettava painelaite on tyypillisesti nestekaasupullo, joka on hankittu vähittäismyynnistä. Tämä lievennys ei luonnollisestikaan koskisi kuljetettavan painelaitteen täyttämistä, kuljetukseen liittyvää tilapäistä säilytystä, tyhjentämistä tai uudelleen täyttämistä suorittavia yrityksiä.

Valtuussäännöksiä sisältävät nykyiset 3 ja 4 momentit muutettaisiin ja yhdistettäisiin 4 momentiksi. Momentissa olisi valtuussäännökset asetuksen antamiseen valtioneuvostolle sekä liikenne- ja viestintäministeriölle. Nykyinen 3 momentti siirtyisi asiallisesti lähes sellaisenaan 4 momenttiin. Valtioneuvoston asetuksessa ei kuitenkaan enää olisi kyse tarkemmista säännöksistä. Nykyisessä 4 momentissa olevaa valtuussäännöstä supistettaisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää 1 ja 2 momentissa olevat velvollisuudet sovellettaviksi vain alus- ja ilmakuljetuksiin tarkoitettuihin kuljetettaviin painelaitteisiin, mutta ei enää muihin pakkauksiin ja säiliöihin.

13 c §. Tarkastuslaitokset ja niiden tehtävät. Pykälän 1 momentin rakennetta selkeytettäisiin niin, että tarkastuslaitoksen tehtävät lueteltaisiin ja täsmennettäisiin niin, että tarkastuslaitos voisi suorittaa myös paineastioiden määräaikaistarkastukseen liittyvien laatujärjestelmien arvioinnit ja hyväksynnät sekä niihin liittyvän valvonnan.

Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin valtuussäännös säätää valtioneuvoston asetuksella tarkastuslaitosten yhteistyöstä. Tämän valtuussäännöksen nojalla säädettäisiin kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin 20 artiklan 4 kohdan ja 29 artiklan mukaisesta ilmoitetun laitoksen yhteistyöstä. Direktiivin mukaan ilmoitetun laitoksen on osallistuttava asiaankuuluviin standardointitoimiin ja ilmoitettujen laitosten koordinointiryhmän toimiin tai sen on varmistettava, että sen avainhenkilöstö saa koordinaatiotyöstä tiedon. Ilmoitetun laitoksen on sovellettava ohjeena koordinaatiotyön tuloksia.

13 d §. Tarkastuslaitosten tunnustaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Nykyisin momentissa säädetään siitä, mitkä viranomaiset voivat tunnustaa pykälässä tarkoitettuja tarkastuslaitoksia ja tarkastuslaitosasetuksessa säädetään tarkemmin pykälässä mainittujen viranomaisten tehtävänjaosta. Jatkossa tehtävänjaosta säädettäisiin tässä momentissa.

Nykyisin liikenne- ja viestintäministeriö tunnustaa sellaiset tarkastuslaitokset, jotka ilmoitetaan Euroopan komissiolle (ilmoitetut laitokset ja hyväksytyt laitokset). Jatkossa ministeriö ei enää tunnustaisi mitään tarkastuslaitoksia. Ministeriön tunnustamistehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sekä Säteilyturvallisuuskeskuksen tunnustamistehtävät säilyisivät nykyisellään.

Tunnustamisen määräaikaisuutta koskeva säännös poistettaisiin momentista, mutta lain 13 g §:n 1 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan tarkastuslaitoksen tunnustaneen viranomaisen olisi valvonnassaan vähintään viiden vuoden väliajoin tarkastettava, että tarkastuslaitos täyttää tarkastuslaitoksen tunnustamiselle säädetyt edellytykset.

Lakiin otettaisiin voimaantulosäännös, jonka mukaan 1 momentti tulisi voimaan vuoden 2012 alusta, joten ministeriön suorittamat tunnustamistehtävät siirtyisivät Liikenteen turvallisuusvirastolle vasta vuoden 2012 alusta.

13 e §. Tarkastuslaitosten tunnustamisen edellytykset. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että tarkastuslaitoksen olisi täytettävä standardin SFS-EN-ISO/IEC 17020:2004 tai sitä uudemmassa standardissa asetetut edellytykset. Tarkastuslaitoksen riippumattomuuteen, sen henkilöstön pätevyyteen ja sen eräisiin muihin vaatimuksiin sovellettaisiin standardin vaatimuksia. Lisäksi pykälän 1 momentissa olisi standardia täsmentävä luettelo tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytyksistä. Tämän momentin edellytykset koskisivat kaikkia tarkastuslaitostyyppejä VAK-tarkastuslaitokset ja VAK-määräaikaistarkastusten laitokset mukaan lukien.

Tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytykset perustuvat ADR-sopimuksen liitteen A ja RID-määräysten liitteen kohdan 1.8.6.8 sekä kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin 20 artiklan vaatimuksiin.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin akkreditointivaatimus tarkastuslaitoksille, jotka suorittavat kuljetettavien painelaitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointeja, uudelleenarviointeja tai tarkastuksia. Näiden tarkastuslaitosten tulisi olla Mittatekniikan keskuksen akkreditointiyksikön akkreditoimia 1 momentissa mainitun standardin mukaiseksi A tai B tyypin tarkastuslaitokseksi.

Akkreditointivaatimus perustuu ADR-sopimuksen liitteen A ja RID-määräysten liitteen kohdan 1.8.6.8 sekä kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin 21 artiklan 2 kohdan d alakohtaan.

Pykälän 4 momenttiin otettaisiin valtuussäännös säätää valtioneuvoston asetuksella muiden kuin kuljetettaviin painelaitteisiin liittyvien tarkastuslaitosten tunnustamisen edellytysten täyttämisen osoittamisesta, kuljetettaviin painelaitteisiin liittyvien tarkastuslaitosten tarkastuslaitostoiminnasta ennen tarkastuslaitoksen akkreditointia ja tarkastuslaitoksen tunnustamisen hakemisesta. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytyksistä.

13 f §. Tarkastuslaitostehtävien suorittaminen. Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Tarkastuslaitostehtäviä suorittavien henkilöiden virkavastuusta säädettäisiin uudessa 23 c §:ssä.

13 g §. Tarkastuslaitoksen valvonta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Lakiehdotuksen 13 d §:n 1 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö ei enää tunnustaisi tarkastuslaitoksia, joten momentista poistettaisiin maininta siitä, että ministeriön valvonta tapahtuu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston avustuksella. Jatkossa Liikenteen turvallisuusvirasto valvoisi aikaisemmin liikenne- ja viestintäministeriön tunnustamia tarkastuslaitoksia ja itse tunnustamiaan tarkastuslaitoksia. Liikenteen turvallisuusvirasto suorittaisi tarvittavan valvonnan itse ilman Turvallisuus- ja kemikaaliviraston apua. Lakiehdotuksen 13 d §:n mukaan tarkastuslaitoksen tunnustaminen ei enää olisi määräaikainen. Tämän vuoksi momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan tarkastuslaitoksen tunnustavan viranomaisen olisi vähintään viiden vuoden väliajoin tarkastettava, että tarkastuslaitos täyttää laitoksen tunnustamiselle säädetyt edellytykset.

16 a §. Pakkausten ja säiliöiden viranomaisvalvonta. Pykälässä säädetään pakkausten ja säiliöiden valvontaviranomaisesta ja toimenpiteistä, joihin viranomainen voi ryhtyä, jos kuljetettava painelaite on vaarallinen taikka se ei täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia. Pykälän 1 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo kaikkia vaarallisten aineiden kuljetetukseen tarkoitettuja pakkauksia ja säiliöitä, kuljetettavat painelaitteet mukaan lukien. Säännöstä täsmennettäisiin muuttamatta säännöksen asiallista sisältöä.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä otettaisiin huomioon kuljetettavista painelatteista annetun direktiivin 30 artiklan 1 kohta lukuun ottamatta kohdan 3 alakohtaa, josta säädettäisiin 5 momentissa. Jos Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on ryhtynyt EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen 20 artiklan mukaisiin toimiin tai sillä on syytä uskoa, että kuljetettava painelaite aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle tai turvallisuudelle taikka omaisuudelle, viraston olisi suoritettava kyseistä kuljetettavaa painelaitetta koskeva arviointi. Jos painelaite ei täyttäisi säädettyjä ja määrättyjä vaatimuksia, viraston olisi vaadittava kyseistä talouden toimijaa toteuttamaan kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet painelaitteen saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi, poistamiseksi markkinoilta tai palauttamisen järjestämiseksi. Korjaaviin toimenpiteisiin sovellettaisiin EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen 21 artiklaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kuljetettavista painelatteista annetun direktiivin 30 artiklan 4, 7 ja 8 kohdassa sekä 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista asioista. Jos asianomainen talouden toimija ei toteuttaisi 2 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston olisi ryhdyttävä ensin väliaikaisiin toimenpiteisiin ja tarvittaessa jatkotoimenpiteisiin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kuljetettavista painelatteista annetun direktiivin 32 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista asioista. Kyse olisi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimenpiteistä, joissa kuljetettavasta painelaitteesta on vaaraa ihmisen terveydelle, turvallisuudelle tai omaisuudelle, vaikka painelaite on säännösten ja määräysten mukainen.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston velvollisuudeksi tehdä kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin 30—32 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset Euroopan komissiolle, muille Euroopan talousalueeseen kuuluville valtioille ja asianomaiselle laitokselle. Näistä ilmoituksista on säännöksiä direktiivin 30 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdassa, 31 artiklan 2 kohdassa sekä 32 artiklan 3 kohdassa.

16 b §. Kuljetettavan painelaitteen muodollinen vaatimustenvastaisuus. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin kuljetettavista painelaitteista annettua direktiiviä. Pykälässä säädettäisiin kuljetettavista painelatteista annetun direktiivin 33 artiklassa tarkoitetuista asioista. Pääasiassa kyseeseen voisi tulla tilanne, jossa painelaitteeseen on kiinnitetty perusteettomasti vaatimustenmukaisuusmerkintä tai painelaitteen teknisiä asiakirjoja ei ole saatavilla. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston olisi tällöin ryhdyttävä toimenpiteisiin.

23 c §. Virkavastuu. Lakiin otettaisiin uusi pykälä 13 c §:ssä tarkoitettuja tarkastuslaitostehtäviä suorittavien henkilöiden virkavastuusta. Tarkastuslaitostehtävissä on kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetuista julkisista hallintotehtävistä, jotka suoritetaan virkavastuulla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rikosoikeudellisesta virkavastuusta, josta nykyisin säädetään 13 f §:n 3 momentissa.

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin viittaus vahingonkorvauslakiin (412/1974). Tarkastuslaitostehtäviin kuuluvasta vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin vahingonkorvauslaissa.

Voimaatulo ja siirtymäsäännökset. Jäsenvaltioiden on pantava kuljetettavista painelaitteista annettu direktiivi täytäntöön viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 1 momentin mukaan lain 13 d §:n 1 momentti ja 13 g §:n 1 momentti tulisivat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Näin Liikenteen turvallisuusvirastolle siirrettäväksi ehdotetut tehtävät siirtyisivät virastolle vuoden 2012 alusta, joten liikenne- ja viestintäministeriö tunnustaisi ilmoitetut laitokset vuoden 2011 loppuun asti.

Ehdotetun 2 momentin mukaan nykyiset tarkastuslaitokset voisivat jatkaa toimintaansa sellaisinaan tarkastuslaitoksen tunnustamista koskevassa päätöksessä määrätyn ajan. Kuljetettavia painelaitteita koskevia tarkastuslaitostehtäviä suorittavia tarkastuslaitoksia varten 3—5 momentissa olisi omat siirtymäsäännöksensä.

Ehdotettu 3 momentin siirtymäsäännös koskisi sellaisia nykyisiä ilmoitettuja ja hyväksyttyjä laitoksia, joita ei ole akkreditoitu suorittamaan kuljetettavien painelaitteiden tarkastuslaitostehtäviä. Tällaiset tarkastuslaitokset voisivat jatkaa toimintaansa sellaisinaan vuoden 2011 loppuun asti. Niiden olisi kuitenkin ilmoitettava liikenne- ja viestintäministeriölle, jos ne jatkavat toimintaansa tämän lain tultua voimaan. Liikenne- ja viestintäministeriö ilmoittaisi nämä laitokset Euroopan komissiolle, mikä pätevöittäisi kyseiset tarkastuslaitokset vuoden 2011 loppuun asti. Tarkastuslaitoksen ilmoituksesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Ehdotettu 4 momentin siirtymäsäännös koskisi sellaisia ilmoitettuja ja hyväksyttyjä laitoksia, joka on akkreditoitu ennen EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen voimaantuloa eli viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 suorittamaan kuljetettavien painelaitteiden tarkastuslaitostehtäviä. Tällaiset tarkastuslaitokset voisivat jatkaa toimintaansa vuoden 2014 loppuun asti. Edellytyksenä luonnollisesti olisi, että akkreditointi on voimassa vuoden 2014 loppuun. Edellä 3 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus koskisi myös näitä laitoksia. Lisäksi laitoksen olisi toimitettava liikenne- ja viestintäministeriölle akkreditointipäätös.

Ehdotettu 5 momentin siirtymäsäännös koskisi sellaisia ilmoitettuja ja hyväksyttyjä laitoksia, jotka on akkreditoitu vuoden 2010 tai 2011 aikana, mutta kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa suorittamaan kuljetettavien painelaitteiden tarkastuslaitostehtäviä. Tällaiset tarkastuslaitokset voisivat jatkaa toimintaansa sellaisenaan edellyttäen, että akkreditoinnissa on sovellettu EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetusta. Edellä 3 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus koskisi myös näitä laitoksia. Lisäksi laitoksen olisi toimitettava liikenne- ja viestintäministeriölle akkreditointipäätös.

Ehdotettuun 6 momenttiin otettaisiin jo olemassa olevia pakkauksia ja säiliöitä koskeva siirtymäsäännös. Pakkaukset ja säiliöt käsittäisivät myös kuljetettavat painelaitteet. Käytössä olevien kaasupullojen, joiden vaatimustenmukaisuutta ei ole uudelleenarvioitu, määräaikaistarkastusten suorittaminen olisi tarkoitus pitää nykyisenkaltaisena. Tyypillisesti tällaisia olisivat nestekaasupullot, joiden määrän arvioidaan olevan noin 2 miljoonaa kappaletta.

Esityksellä ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia tai muitakaan vaikutuksia.

Liikenteen turvallisuusvirastolle siirrettävien tehtävien, jotka liittyvät ilmoitettujen ja hyväksyttyjen laitosten tunnustamiseen ja valvontaan, voidaan katsoa olevan vähäisiä. Tehtävistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset olisivat myös vähäisiä.

Ehdotettujen tarkastuslaitosten akkreditointivaatimusten voidaan arvioida nostavan kuljetettaviin painelaitteisiin liittyvien tarkastuslaitostehtävien kustannuksia. Vaikutukset eivät kuitenkaan olisi merkittäviä.

Esityksellä voidaan katsoa olevan myönteinen vaikutus turvallisuuteen ympäristöturvallisuus mukaan lukien, koska kuljetettaviin painelaitteisiin liittyviä tarkastuslaitostehtäviä suorittavat tarkastuslaitokset olisivat jatkossa akkreditoituja.

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Esitystä on käsitelty valtioneuvoston asettamassa vaarallisten aineiden kuljetusasioiden neuvottelukunnassa.

Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Liikennevirastolta, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta, Säteilyturvakeskukselta, Liikkuvalta poliisilta, Rajavartiolaitokselta, Tullihallitukselta, Öljyalan Keskusliitto ry:ltä, Kemianteollisuus ry:ltä, Suomen Huolintaliikkeiden Liitto ry:ltä, Mittatekniikan keskukselta, tarkastuslaitoksilta ja Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry:ltä sekä useilta muilta vaarallisten aineiden kuljetusten sidosryhmiltä.

Saaduissa lausunnoissa on tehty eräitä lakiehdotusta ja sen perusteluita koskevia muutosehdotuksia, jotka on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011, jolloin kuljetettavista painelaitteista annettu direktiivi on viimeistään pantava täytäntöön. Lain 13 d §:n 1 momentti ja 13 g §:n 1 momentti ehdotetaan kuitenkin tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

Lakiin siirrettäisiin pääosin tarkastuslaitosten tunnustamisen edellytykset, joista nykyisin säädetään tarkastuslaitosasetuksessa.

Tarkoituksena on kumota nykyinen tarkastuslaitosasetus ja antaa uusi valtioneuvoston asetus tarkastuslaitoksista. Uuteen asetukseen tulisi voimassa olevasta tarkastuslaitosasetuksesta yksityiskohtaiset säännökset tarkastuslaitosten tehtävistä, tarkastuslaitosten tunnustamisen hakemisesta, tarkastuslaitostehtävien suorittamisesta ja vaatimustenmukaisuusmerkinnästä.

Lisäksi tarkoitus on kumota nykyinen LVM-asetus kuljetettavista painelaitteista ja LVM-asetus paineella tyhjennettävistä tai täytettävistä säiliöistä. Tarkoitus olisi antaa uusi LVM-asetus kuljetettavista painelaitteista, jossa olisi keskeiset säännökset kuljetettavien painelaitteiden uudelleenarvioinnista, niiden lisälaitteista ja värikoodeista sekä kuljetettavien painelaitteiden tyyppihyväksyntään liittyvien asiakirjojen säilyttämisestä.

Lakiin ehdotetun 13 b §:n 4 momentissa annettaisiin valtuussäännös valtioneuvostolle säätää vaatimustenmukaisuusmerkinnästä ja muusta vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta sekä säätää pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetut velvollisuudet sovellettaviksi myös alus- ja ilmakuljetuksissa. Säännökset ovat jo pitkälti voimassa tarkastuslaitosasetuksessa ja ne on tarkoitus säilyttää uudessa annettavassa tarkastuslaitosasetuksessa siten täydennettynä, että lain tarkoittamaa talouden toimijaa koskevat 13 b §:n 1 ja 2 momentin velvollisuudet koskisivat myös alus- ja ilmakuljetuksia. Lakiin ehdotetun 13 b §:n 4 momentissa annettaisiin liikenne- ja viestintäministeriölle nykyisenkaltaiset valtuudet säätää vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen tarvittavista asiakirjoista ja niiden säilyttämisestä.

Lakiin ehdotetun 13 c §:n 2 momentin nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää nykyisten valtuussäännösten mukaisesti tarkastuslaitosten tehtävistä ja liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella tarkastuslaitosten tehtävissä noudatettavista menettelyistä ja paineastioiden määräaikaistarkastukseen liittyvästä laatujärjestelmän arvioinnista ja hyväksynnästä sekä niihin kuuluvasta valvonnasta. Lakiin on ehdotettu täsmennystä säätää myös tarkastuslaitosten yhteistyöstä, josta on tarkoitus säätää uudessa tarkastuslaitosasetuksessa.

Lain 13 e §:n 4 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle valtuudet säätää muiden kuin kuljetettaviin painelaitteisiin liittyviä tarkastuslaitostehtäviä suorittavien tarkastuslaitosten tunnustamisen täyttämisen osoittamisesta ja kuljetettaviin painelaitteisiin liittyvänä ennen akkreditointia suoritettavasta tarkastuslaitostoiminnasta ja tunnustamisen hakemisesta. Näistä on tarkoitus säätää uudessa tarkastuslaitosasetuksessa. Lisäksi pykälän 4 momentti sisältäisi nykykäytännön mukaisesti valtuuden antaa tarkempia säännöksiä tarkastuslaitosten tunnustamisen edellytyksistä.

7.1 Johdanto

Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetusten antamisesta. Lakiehdotuksen mukaan valtioneuvoston sekä liikenne- ja viestintäministeriön asetusten antamista koskevia valtuussäännöksiä muutettaisiin. Lisäksi laissa olevia vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi edellytettäviä tarkastuslaitostehtäviä suorittavia tarkastuslaitoksia koskevia säännöksiä muutettaisiin. Tarkastuslaitostehtävissä on kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetuista julkisista hallintotehtävistä (ks. PeVL 43/2000 vp).

7.2 Norminantovaltuudet

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Valtuuden säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (PeVL 16/2002 vp, s. 2 ja 3, PeVL 19/2002 vp s. 5 ja PeVL 17/2010 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on myös korostanut, että perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset rajoittavat suoraan valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä (PeVL 1/2004 vp, s. 2).

Lakiehdotuksen 13 b §:n 4 momentissa olevaa asetuksen antamista koskevaa valtuussäännöstä muutettaisiin siten, että kyse ei enää olisi tarkemmista säännöksistä, mikä johtuu pykälän 1 momenttiin ehdotetusta muutoksesta. Lakiehdotuksen 13 c §:n 2 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle uusi valtuus säätää tarkastuslaitosten yhteistyöstä. Kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin mukaan tarkastuslaitoksilta edellytettäisiin yhteistyötä, mistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Nykyisin lain 13 e §:n 2 momentissa ja lakiehdotuksen 4 momentissa olevaa valtuussäännöstä tarkennettaisiin ja siihen lisättäisiin valtuus valtioneuvostolle säätää ennen akkreditointia suoritettavasta tarkastuslaitostoiminnasta. Kuljetettavista painelaitteista annetun direktiivin mukaan tarkastuslaitostoiminta voitaisiin eräissä tapauksissa aloittaa ennen tarkastuslaitoksen akkreditointia. Lakiehdotuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 3 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä. Valtuussäännös olisi uusi.

Liikenne- ja viestintäministeriölle annettavat valtuudet asetusten antamiseen vastaisivat pääosin nykyisin voimassa olevia valtuussäännöksiä.

7.3 Julkiset hallintotehtävät

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Säännöksessä korostetaan julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että henkilöiden valvonta on asianmukaisesti järjestetty.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt julkisen hallintotehtävän antamista viranomaiselle useissa lausunnoissaan (ks. esim. PeVL 43/2000vp, PeVL 67/2002 vp ja PeVL 47/2005).

Lakiehdotuksessa esitetään muutettaviksi lain 13 c, 13 d, 13 e, 13 f ja 13 g §:ää sekä lisättäväksi lakiin uusi 23 c §. Näissä pykälissä säädetään tarkastuslaitoksia koskevista asioista. Tarkastuslaitoksen tehtäviä täsmennettäisiin vähäisessä määrin ottamalla huomioon kuljetettavista painelaitteista annettu direktiivi ja VAK-direktiivi. Samasta syystä tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytyksiä muutettaisiin jonkin verran. Tarkastuslaitoksen tulisi jatkossa täyttää muun ohessa erityyppisten tarkastuslaitosten toiminnalle standardissa SFS-EN ISO/IEC 17020:2004 asetetut edellytykset. Lisäksi kuljetettaviin painelaitteisiin liittyviä tarkastuslaitostehtäviä suorittavien tarkastuslaitosten tulisi olla akkreditoituja. Uudessa 23 c §:ssä säädettäisiin tarkastuslaitosten virkavastuusta.

7.4 Säätämisjärjestyksen arviointia

Ehdotetut valtuussäännöksiä koskevat muutokset ovat vähäisiä ja niissä on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan norminantovaltuuksia koskeva tulkintakäytäntö, joten valtuudet eivät ole ristiriidassa perustuslain 80 §:n kanssa.

Tarkastuslaitoksia koskevat säännösmuutokset varmistaisivat käytännössä nykyistä jossain määrin paremmin hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutumisen tarkastuslaitostehtävissä, koska tarkastuslaitoksen tunnustamisen edellytykset tulisivat vaativimmiksi. Lisäksi virkavastuuta koskevaan pykälään otettaisiin rikosoikeudellisen virkavastuun lisäksi uusi säännös tarkastuslaitostehtäviä suorittavien vahingonkorvausvastuusta.

Edellä kerrotun perusteella lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus