Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia ja sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.

Rikoslain menettämisseuraamuksia koskevaa lukua muutettaisiin siten, että jos rikoshyöty on tuomittu valtiolle ja tuomio on pantu täytäntöön, hyötyä vastaavan tuomioistuimen vahvistaman vahingonkorvauksen suorittamista valtion varoista haettaisiin Oikeusrekisterikeskukselta tuomioistuimessa nostettavan kanteen asemesta. Asiaa koskevaa momenttia täydennettäisiin säännöksillä niitä tilanteita varten, että hakemuksia on useita.

Rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevan luvun sääntelyä tuomioistuimen antamasta määräyksestä vaarallisen eläimen tappamisesta täydennettäisiin siten, että määräys voitaisiin panna heti täytäntöön, jollei tuomioistuin toisin määräisi. Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäisiin säännös siitä, että määräyksen panee täytäntöön poliisi eläinlääkärin avustuksella.

Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset tuomioistuimen sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain nojalla antaman määräyksen lainvastaisen verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä täytäntöönpanosta. Määräyksen panisi täytäntöön ulosottomies.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2013.

Rikoslain (39/1889) 10 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan rikoksen tuottama hyöty tuomitaan valtiolle, jollei hyötyä vastaavaa vahingonkorvausta ole suoritettu taikka tuomittu asianomistajalle viimeistään silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu.

Luvun 11 §:n 2 momentin mukaan tällainen yksityisoikeudellinen saatava voidaan tyydyttää valtion varoista siltä osin kuin hyötykonfiskaatio on pantu täytäntöön. Rikoksella loukatun on ensiksi saatava yksityisoikeudellisen vaatimuksen hyväksyvä tuomio, jonka jälkeen hän voi nostaa kanteen valtiota vastaan ja vaatia suoritusta valtion varoista.

Edellä mainittua menettelyä ehdotetaan kevennettäväksi niin, että kanteen nostamisen asemesta suoritusta vaadittaisiin ensisijaisesti valtion varoista Oikeusrekisterikeskukselle tehdyllä kirjallisella hakemuksella ja, jos hakija olisi Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen tyytymätön, vasta tämän jälkeen kanteella. Lisäksi momenttia täydennettäisiin niiden tapausten varalta, joissa hakijoita on useita. Pääsäännön mukaan samaan rikokseen perustuvat hakemukset olisi käsiteltävä ja ratkaistava yhdessä. Jollei kaikkia vaatimuksia voitaisi tyydyttää, maksu suoritetaan saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa. Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen tyytymätön voisi nostaa valtiota vastaan kanteen käräjäoikeudessa. Samaan perusteeseen perustuvat kanteet tulisi käsitellä yhdessä.

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 52 §:n mukaan sakkorekisterin sisältämät tiedot poistetaan vuoden kuluttua siitä, kun niitä koskevan tässä laissa tarkoitetun seuraamuksen täytäntöönpano on päättynyt. Rikokseen ja rikosoikeudelliseen seuraamukseen liittyvät tiedot on kuitenkin säilytettävä kolme vuotta niiden perustana olevan lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen viranomaisratkaisun julistamis- tai antamispäivästä.

Edellä rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu vaatimus saada vahingonkorvaus suoritettua täytäntöönpannusta menettämisseuraamuksesta tulee esitetyksi vasta sitten, kun vahingonkorvauksesta on erillisessä siviiliprosessissa annettu tuomio. Tällöin menettämisseuraamus on jo käsitelty aiemmin rikosprosessuaalisessa järjestyksessä ja se on useimmiten ehditty panna täytäntöön. Riita-asian käsittely voi kestää useamman vuoden, jos asiassa haetaan muutosta. Siksi voi usein käydä niin, että menettämisseuraamusta koskevat tiedot on jo jouduttu poistamaan sakkorekisteristä.

Tietojen säilyttämistä koskevat määräajat ovat muutoinkin osoittautuneet liian lyhyiksi. Esimerkiksi tuomionpurku on mahdollista syytetyn eduksi ilman määräaikoja. Kun korkein oikeus purkaa sakon määränneen tuomion pitkän ajan kuluttua sen lainvoimaiseksi tulosta, sakkorekisterissä ei ole enää tietoja, joiden avulla voitaisiin sakkorahat palauttaa. Oikeusrekisterikeskus on tällaisissa tapauksissa joutunut selvittämään, onko ulosottoviranomaisten tai muiden viranomaisten rekistereissä tietoja, joiden avulla rahat voitaisiin palauttaa.

Tietojen säilyttämisajan pidentäminen voi myös olla maksuvelvollisen etujen mukaista. Esimerkiksi kun maksuvelvollinen ottaa yhteyttä luottorekisterin pitäjään maksuhäiriömerkinnän poistamiseksi, hänen saattaa olla luottotietolain (527/2007) 18 §:n mukaisesti tarpeen esittää selvitystä siitä, että hän on maksanut sen saatavan, jonka vuoksi merkintä on tullut. Jos saatavaa koskevat tiedot on poistettu, maksuvelvolliselle voidaan antaa ainoastaan todistus siitä, ettei saatavia ole perinnässä. Sitä vastoin ei ole enää mahdollista antaa selvitystä siitä, onko saatava maksettu vai onko se lakannut muusta syystä kuten vanhentumisen vuoksi.

Tietojen poistamisesta nykyisin säädetyssä ajassa seuraa siis merkittäviä käytännöllisiä hankaluuksia joissain tapauksissa. Säilyttämismääräaikaa on siksi tarpeen pidentää. Sopivaksi ajaksi säilyttää tiedot sakkorekisterissä voidaan katsoa viisi vuotta täytäntöönpanon päättymisestä. Määräaika ei ole kohtuuttoman pitkä, mutta yleensä kuitenkin riittävä, jotta edellä kuvatun kaltaisia tapauksia varten tarvittavat tiedot ovat saatavilla sakkorekisteristä.

Määräajan pidentäminen vaikuttaisi käytännössä vain täytäntöönpanoviranomaisten toimintaan. Tietojen luovuttamista muille taholle koskevaa aikaa sakon täytäntöönpanosta annetun lain 50 §:n 2 momentissa ei ehdoteta muutettavaksi. Tietoja voitaisiin edelleen luovuttaa kolmen vuoden ajan tuomion lainvoimaiseksi tulosta tai muun vastaavan ratkaisun antamisesta. Siten ei olisi enää tarpeen säätää sakon täytäntöönpanosta annetun lain 52 §:ssä kahdesta eri poistamisajasta.

Rikoslain 44 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kanteluratkaisun Dnro 4225/4/10 johdosta edellyttänyt valtioneuvostolta kiireellisiä toimenpiteitä lainsäädännön täsmentämiseksi siitä, mikä viranomainen vastaa tuomioistuimen rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentin nojalla antaman vaarallisen eläimen lopettamista koskevan määräyksen täytäntöönpanosta.

Apulaisoikeusasiamies on todennut, että täytäntöönpanosta on huolehtinut poliisi nojautuen poliisilain (493/1995) 25 §:ään. Pykälän mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Vastaava säännös on vuoden 2014 alusta voimaan tulevan poliisilain (872/2011) 2 luvun 16 §:ssä.

Toisaalta on katsottu, että mainittu poliisilain säännös on tarkoitettu kiiretilanteita varten ja se liittyy poliisin tehtävään huolehtia yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta. Säännös ei siten ole tarkoitettu tuomion täytäntöönpanoa koskevaksi toimivaltaperusteeksi. Poliisi tosin sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti huolehtii omaisuuteen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Ongelmaksi on kuitenkin katsottu, ettei lopetettavaksi määrättyjä elämiä ole tuomittu menetetyksi.

Apulaisoikeusasiamies on esittänyt käsityksenään, että eläimen lopettamismääräyksen täytäntöönpanossa poliisin läsnäolo on lähes välttämätöntä. Toisaalta on otettava huomioon myös eläinsuojelulliset näkökohdat. Siksi ensisijaisesti eläinlääkärin tulisi huolehtia lopettamisesta.

Tappamismääräystä voidaan luonnehtia erityislaatuiseksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi, jota ei voida suoraan rinnastaa menettämisseuraamukseen, mutta jolla on yhteisiä piirteitä menettämisseuraamuksen kanssa. Molemmat ovat luonteeltaan turvaamistoimia, joilla pyritään uusien rikosten ehkäisemiseen. Molemmat myös tosiasiassa tarkoittavat omaisuuden menettämistä. Tämän vuoksi täytäntöönpanoa koskevat säännökset on perusteltua ottaa sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jota voidaan pitää rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa koskevana yleislakina, lukuun ottamatta vapauteen kohdistuvia seuraamuksia.

Edellä mainitun johdosta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan poliisi panee täytäntöön rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen tappamismääräyksen. Ehdotuksen mukaan poliisin on pyydettävä eläinsuojelulain (247/1996) 36 §:ssä tarkoitetulta eläinlääkäriltä virka-apua eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanemiseksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta painavasta syystä muuta johdu. Täytäntöönpanossa noudatettaisiin lisäksi soveltuvin osin, mitä säädetään omaisuutta koskevan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Oikeusrekisterikeskus hakisi täytäntöönpanoa poliisilta.

Rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa ei säädetä määräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta. Säännöstä on perusteltua täydentää siten, että määräystä noudatetaan muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 22 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettämisvaatimuksen käsittelystä säädetään.

Käytännössä on ilmennyt epäselvyyttä siitä, mikä viranomainen on vastuussa verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta. Toimivaltaiseksi on tulkittu yhtäältä ulosottokaaren (705/2007) 1 luvussa tarkoitetut ulosottoviranomaiset tai toisaalta poliisi, kun sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaan menettämisseuraamukset panee täytäntöön saatavia eli arvokonfiskaatioita lukuun ottamatta poliisi. Tosin rikoslain 10 luvun 7 §:ssä ulosottomiehelle on säädetty eräitä menettämisseuraamuksiin liittyviä tehtäviä. Pykälä koskee tapausta, jossa tuomioistuin on tuominnut esineen tai omaisuutta menetetyksi ja määrännyt, että menettämisseuraamus raukeaa, jos esineeseen tai omaisuuteen tehdään tuomiossa mainitut muutokset tai muuten menetellään niin, ettei menettämisseuraamukselle enää ole tarvetta. Muutosten tai toimenpiteiden hyväksymisestä päättää ulosottomies.

Lainsäädäntöä on aiheellista täsmentää täytäntöönpanosta huolehtivan viranomaisen suhteen. Koska verkkoviestin poistamis- ja hävittämisen kaltaisia tehtäviä voi tulla täytäntöönpantavaksi riita-asiassa annetun tuomion perusteella ja koska ulosottokaaressa toisin kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa on kattavat säännökset tekemisvelvoitteen täytäntöönpanosta, on tarkoituksenmukaista, että täytäntöönpano kuuluisi ulosottoviranomaisille. Koska poistamismääräys on kuitenkin luonteeltaan rikosoikeudellinen seuraamus, sen täytäntöönpanosta on perusteltua säätää sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä, jonka mukaan ulosottomies panee täytäntöön verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen ulosottokaaressa säädetyssä järjestyksessä. Täytäntöönpanoa hakisi Oikeusrekisterikeskus.

Menettelyn keventäminen ehdotetun RL 10 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti siten, että asian käsittelisi ensiksi hakemuksen perusteella Oikeusrekisterikeskus eikä asiaa käsiteltäisi suoraan kanteen perusteella tuomioistuimessa, ei juuri vaikuttaisi Oikeusrekisterikeskuksen tai tuomioistuinten työmäärään, koska tällaisia asioita, joissa vahingonkorvaus suoritetaan valtion varoista täytäntöön pannusta hyötykonfiskaatiosta, on erittäin vähän. Jos asiamäärä kasvaa, Oikeusrekisterikeskuksen työmäärä pysyisi ilmeisesti ennallaan, mutta tuomioistuinten työtä säästyisi. Uudistus vähentäisi vahingonkorvausta hakevalle aiheutuvaa vaivaa ja kustannuksia.

Eläimen tappamismääräyksen sekä verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen osalta ehdotukset ovat tarkoitetut selventämään, mikä viranomainen vastaa täytäntöönpanosta. Tilastotietoja tällaisten määräysten lukumäärästä ei ole, mutta arviolta kumpiakin määräyksiä annetaan vuosittain alle kymmenen. Määräysten vähäisen määrän vuoksi ja siksi, että osaa määräyksistä noudatetaan vapaaehtoisesti eikä pakkotäytäntöönpanoon ole tarvetta, esityksellä ei olisi mainittavia vaikutuksia.

Oikeusministeriö asetti 10.10.2011 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää syytteestä sopimisen mahdollista käyttöönottoa sekä syyttämättäjättämisjärjestelmän kehittämistä yleisesti ja erityisesti lainsäädännön täydentämistä säännöksillä syyttämättäjättämispäätösten perustelemisesta, sekä tehdä mainituista kysymyksistä tarpeellisiksi katsomansa säännösehdotukset.

Työryhmän tehtäväksi ohjattiin lisäksi laatia säännösehdotukset, joilla kevennettäisiin menettelyä ja täydennettäisiin sääntelyä siitä, miten vahingonkorvaukseen oikeutettu voi hakea saatavansa valtiolta täytäntöönpannusta samaan tekoon perustuvasta rikoksen tuottamaa hyötyä koskevasta menettämisseuraamuksesta.

Työryhmä antoi mietintönsä 8.5.2012 (Syyteneuvottelu ja syyttämättä jättäminen, oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 26/2012). Mietintöön sisältyivät ehdotukset edellisessä kappaleessa tarkoitetusta kysymyksistä, jotka vastaavat 1. lakiehdotuksessa tarkoitettuja rikoslain 10 luvun muutosesityksiä.

Mietinnöstä annetuista lausunnoista on julkaistu tiivistelmä (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 58/2012). Lausunnoissa puollettiin mainittuja ehdotuksia.

Muilta osin esitykset on laadittu virkatyönä oikeusministeriössä. Valmistelun aikana on kuultu sisäasianministeriötä, maa- ja metsätalousministeriötä, Oikeusrekisterikeskusta, Poliisihallitusta, Valtakunnanvoudinvirastoa ja Viestintävirastoa.

1.1 Rikoslaki

10 luku Menettämisseuraamuksista

10 §. Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos tekijä jätetään seuraamusluonteisesti rangaistukseen tuomitsematta. Kohdassa oleva viittaus seuraamusluonteista tuomitsematta jättämistä koskevaan yleissäännökseen oikaistaisiin koskemaan voimassa olevaa yleissäännöstä rikoslain 6 luvun 12 §:ssä.

11 §. Erinäisiä säännöksiä. Luvun 2 §:n 3 momentin mukaan rikoksen tuottamaa hyötyä ei tuomita valtiolle menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu tai tuomitaan rikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos kuitenkaan tällaista yksityisoikeudellista vaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, rikoshyöty tuomitaan menetetyksi.

Käsillä olevan pykälän 2 momentin mukaan edellä mainittu yksityisoikeudellinen saatava voidaan kuitenkin tyydyttää valtion varoista siltä osin kuin hyötykonfiskaatio on pantu täytäntöön. Rikoksella loukatun on ensiksi saatava yksityisoikeudellisen vaatimuksen hyväksyvä tuomio, jonka jälkeen hän voi nostaa kanteen valtiota vastaan ja vaatia suoritusta valtion varoista. Valtiota edustaa Oikeusrekisterikeskus.

Edellä mainittua menettelyä ehdotetaan kevennettäväksi niin, että kanteen nostamisen asemesta suoritusta vaadittaisiin ensisijaisesti valtion varoista Oikeusrekisterikeskukselle tehdyllä kirjallisella hakemuksella ja vasta toissijaisesti kanteella. Sääntely vastaisi tältä osin sakon täytäntöönpanosta annetun lain 45 §:ssä omaksuttua mallia.

Oikeusrekisterikeskus ratkaisisi hakemuksen perusteella, onko vaatimus oikeutettu. Tähän kuuluisi ensinnäkin se, ettei hakija ole saanut suoritusta muualta. Lisäksi olisi verrattava, vastaako tuomittu vahingonkorvaus tai edunpalautus tuomittua menettämisseuraamusta ja perustuvatko ne samaan tekoon. Vielä olisi tarkistettava, että tuomittu vahingonkorvaus tai edunpalautus olisi aiheellinen sekä perusteiltaan että määrältään, koska riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomio voidaan perustaa esimerkiksi myöntämiseen, jolloin tuomioistuin ei enemmälti tutki vaatimuksen perusteita tai määrää.

Jos Oikeusrekisterikeskus katsoo vaatimuksen perustelluksi, se määräisi vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen maksettavaksi hakijalle valtion varoista. Oikeusrekisterikeskus voisi myös käyttää saatavan kuittaukseen, jos sakon täytäntöönpanosta annetun lain 23 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät.

Jos hakija olisi tyytymätön Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen, hän voisi ajaa kannetta kotipaikkansa käräjäoikeudessa tai Helsingin käräjäoikeudessa. Kanne olisi nostettava kuukauden kuluessa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan edelleen täydennettäväksi sääntelyllä niitä tapauksia varten, kun samaan tekoon perustuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia on useita, eikä niitä kaikkia voida tyydyttää täytäntöönpannusta konfiskaatiosta.

Samaan tekoon perustuvat hakemukset olisi ratkaistava samalla kertaa, jollei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa hakijoille. Tällaista haittaa voisi aiheutua lähinnä silloin, kun tiedetään samaa tekoa koskevia oikeudenkäyntejä olevan vireillä vielä tuomioistuimissa tai vireillepanoa odottamassa, mutta niistä ratkaisujen saaminen tulee kestämään kauan. Pääsäännöstä poikkeamisesta tulisi kuitenkin olla erittäin painavat perusteet, koska yksityisoikeudellisten saatavien tyydyttämisessä on pyrittävä mahdollisimman pitkälle hakijoiden tasapuoliseen kohteluun.

Jos täytäntöönpantu menettämisseuraamus ei riittäisi kattamaan kaikkia yksityisoikeudellisia saatavia, maksu suoritetaan saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa. Sääntely vastaisi tältä osin velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 2 §:ssä omaksuttua pääsääntöä. Lisäksi noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä konkurssilain (120/2004) 17 ja 18 luvussa säädetään. Näitä säännöksiä olisivat etenkin jako-osuuden maksamista ja lopputilityksen oikaisemista sekä jälkiselvitystä koskevat säännökset.

Hakemusten käsittelyn keskittämisen lisäksi on aiheellista keskittää myös samaan rikokseen perustuvien kanteiden käsittely. Jos Oikeusrekisterikeskus on käsitellyt useita samaan rikokseen perustuvia hakemuksia, joiden jälkeen on nostettu kaksi tai useampia kannetta, kanteet käsiteltäisiin siinä käräjäoikeudessa, jossa ensimmäinen kanne on tullut vireille. Jos kanteita on tullut vireille yhdessä tai useammassa muussa käräjäoikeudessa, kanteet olisi viran puolesta siirrettävä ensiksi mainittuun käräjäoikeuteen. Tällaisen käräjäoikeuden olisi tarvittaessa tiedusteltava Oikeusrekisterikeskukselta, onko se ratkaissut muita samaan tekoon perustuvia hakemuksia. Vastaajana oikeudenkäynnissä olisi valtio, jota edustaisi Oikeusrekisterikeskus.

Rikoslain 32 luvun 12 §:n (laissa 187/2012) mukaan rahanpesun kohteena olleeseen omaisuuteen sovellettaisiin soveltuvin osin, mitä rikoshyödystä säädetään. Käsillä oleva momentti voi siis tulla sovellettavaksi silloin, kun rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menettämisseuraamus on pantu täytäntöön ja siitä vaaditaan korvattavaksi rikoksen johdosta tuomittua vahingonkorvausta.

44 luku Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista

15 §. Eläimen vartioimatta jättäminen. Pykälän 1 momentin se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Esitöiden mukaan harkinnassa on kiinnitettävä huomiota paitsi eläimen ominaisuuksiin myös sen valvonnan järjestämiseen (HE 17/2001 vp).

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi sääntelyä eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta. Määräystä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Rikoslain 17 luvun 23 a §:n mukaan eläimiin kohdistuva eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus voidaan panna heti täytäntöön, jollei tuomioistuin toisin määrää. Käsillä olevassa tapauksessa tällainen sääntely on myös tarpeen, koska eläimen vaarallisuuteen perustuva nopea täytäntöönpano ehkäisee vahinkojen syntymistä. Tällaisen eläimen valvonnan järjestäminen esimerkiksi odotettaessa määräyksen lainvoimaisuutta voisi olla ongelmallista, koska täytäntöönpanoviranomaisilla ei useinkaan ole mahdollisuuksia järjestää eläimen vaarallisuuden huomioon ottavaa valvontaa. Tällaisesta todennäköisesti aiheutuisi myös huomattavia kustannuksia. Nopeaa täytäntöönpanokelpoisuutta puoltaa myös se, että määräys perustuu myös osaltaan myös eläimen asianmukaisen valvomisen laiminlyöntiin.

Toisaalta tuomioistuin voisi päättää, ettei tappamismääräys ole heti täytäntöönpanokelpoinen. Vastaavasti kuin mainitun rikoslain 17 luvun 23 a §:n perusteluissa on todettu, täytäntöönpanokelpoisuuden lykkääminen voisi olla tarpeen, jos välittömästä täytäntöönpanosta uhkaisi aiheutua jollekulle peruuttamatonta ja varteenotettavaa vahinkoa, eikä määräyksen tarkoituskaan vaatisi välitöntä täytäntöönpanoa (HE 97/2010 vp s. 31).

1.2 Laki sakon täytäntöönpanosta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin sääntelyn johdonmukaisuuden ja havainnollisuuden vuoksi uusi 3 a ja 3 b kohta. Lain soveltamisalaan kuuluisivat 3 a kohdan mukaan rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläimen tappamismääräys sekä 3 b kohdan mukaan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräys.

2 §. Seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuus. Pykälän 5 momentissa säädetään eläimen valtiolle tuomitsemista menetettäväksi tarkoittavan päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta.

Momenttiin ensinnäkin lisättäisiin viittaussäännös, jonka mukaan eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa. Säännöstä ehdotetaan 1. lakiehdotuksen mukaisesti täydennettäväksi siten, että määräys olisi heti täytäntöönpanokelpoinen, jollei tuomioistuin toisin määrää.

Toiseksi momenttiin otettaisiin uusi määräys siitä, että verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta noudatetaan, mitä pykälän 1 momentissa säädetään menettämisseuraamuksen määräävän ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta. Viittaussäännöksestä seuraisi, että määräys on täytäntöönpantavissa, kun se on tullut lainvoimaiseksi tai kun se on pantavissa täytäntöön kuin lainvoimainen tuomio. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 22 §:n mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty.

45 a §. Eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpano. Yleisperusteluissa esitetyn mukaisesti lakiin otettaisiin uusi pykälä eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanosta. Pykälän 1 momentin mukaan määräyksen panisi täytäntöön poliisilaitos.

Pykälän 2 momentin mukaan poliisin tulisi pääsäännön mukaan pyytää eläinsuojelulain (247/1996) 36 §:ssä tarkoitetulta eläinlääkäriltä virka-apua eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanemiseksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu. Eläinsuojelullisista syistä lähtökohtana olisi, että eläinlääkäri lopettaisi eläimen. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos asiaa on pidettävä kiireellisenä. Esimerkiksi jos eläimen valvontaa ei voitaisi asianmukaisesti järjestää eikä virka-apua ole riittävän nopeasti saatavilla, poliisi voisi huolehtia lopettamisesta. Vastaavasti voitaisiin menetellä, jos eläin on niin kaltoin kohdeltu, ettei sen hengissä pitämistä tulisi enää pitkittää.

Pykälän 3 momentin mukaan täytäntöönpanossa noudatettaisiin lisäksi soveltuvin osin, mitä tässä laissa säädetään omaisuutta koskevan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta.

Määräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ehdotetaan säädettäväksi käsillä olevan lain 2 §:n 5 momentissa. Täytäntöönpanosta huolehtisi ja valtion puhevaltaa käyttäisi 3 §:n yleissäännöksen mukaisesti Oikeusrekisterikeskus.

Täytäntöönpanoa hakisi lain 41 §:n mukaisesti oikeusrekisterikeskus siltä poliisilaitokselta, jonka hallussa tai toimialueella eläin on. Sakon täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (789/2002) 20 §:ään otettaisiin täsmentävät säännökset täytäntöönpanon hakemisesta. Oikeusrekisterikeskuksen tulisi myös ilmoittaa hakemuksessa, jos sillä on tietoja omaisuuden eli tässä tapauksessa määräyksessä tarkoitetun eläimen sijaintipaikassa.

Sovellettavaksi tulisi myös 45 §, jossa säädetään muun ohessa mahdollisuus saada korvausta, jos lainvoimaa vailla oleva päätös on pantu täytäntöön, mutta muutoksenhakuaste kumoaa alemman tuomioistuimen päätöksen.

45 b §. Verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpano. Yleisperusteluissa esitetyistä syistä esitetään säädettäväksi, että verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen panee täytäntöön ulosottomies ulosottokaaressa säädetyssä järjestyksessä.

Käytännössä kysymys on tekemisvelvoitteen täytäntöönpanosta, josta säädetään ulosottokaaren 7 luvun 12—15 §:ssä. Noudatettavaksi tulisivat myös mainitun lain 1, 3 ja 9—11 luvut soveltuvin osin.

Määräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ehdotetaan säädettäväksi käsillä olevan lain 2 §:n 5 momentissa. Täytäntöönpanosta huolehtisi ja valtion puhevaltaa käyttäisi 3 §:n yleissäännöksen mukaisesti Oikeusrekisterikeskus. Sakon täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (789/2002) 20 §:ään otettaisiin tarkentava säännös siitä, että Oikeusrekisterikeskus hakee täytäntöönpanoa ulosottokaaren 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetulta viranomaiselta.

52 §. Tietojen poistaminen sakkorekisteristä. Yleisperusteluissa esitetyn mukaisesti ehdotetaan pykälää muutettavaksi niin, että sakkorekisterin sisältämät tiedot poistetaan viiden vuoden kuluttua siitä, kun niitä koskevan tässä laissa tarkoitetun seuraamuksen täytäntöönpano on päättynyt.

Käytännön tarpeiden vuoksi säännökset on syytä saattaa voimaan joutuisasti. Siksi lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2013. Säännöksiä täytäntöönpanosta sovellettaisiin jo ennen lain voimaantuloa annettuihin ratkaisuihin. Rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentin muutos tulisi sovellettavaksi kaikissa niissä asioissa, jotka tulevat vireille lain voimaantulon jälkeen tai joissa oikeudenkäynti on tällöin vireillä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset