Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi kemikaalilaki. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia, terveydenhuoltolakia, terveydensuojelulakia sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia.

Uusi kemikaalilaki olisi pääosin niin sanottu valvontalaki, sillä toiminnanharjoittajan velvoitteista säädetään suurelta osin Euroopan unionin asetuksilla. Uudella kemikaalilailla säädettäisiin valvontaviranomaisista ja näiden tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista.

Lailla keskitettäisiin kemikaalien markkinavalvontatehtävät Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Työsuojeluviranomaisen tehtävät painottuisivat kemikaalin käytön olosuhteita ja työnantajan velvoitteita koskevaan valvontaan. Työsuojeluviranomainen voisi kuitenkin antaa markkinavalvonnassa tilapäisen kiellon. Kunnilta poistettaisiin nykyiset markkinavalvontatehtävät siirtämällä kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävät Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoisivat kemikaalin käytön olosuhteita. Suomen ympäristökeskus valvoisi eräiden EU-asetusten sekä kansainvälisten sopimusten noudattamista. Tulli valvoisi maahantuonnin ja maastaviennin edellytysten täyttymistä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus valvoisi hyvän laboratoriokäytännön noudattamista.

Valvontatehtävien lisäksi kemikaalilakiin sisällytettäisiin tarvittavat aineelliset säännökset toiminnanharjoittajan velvollisuuksista, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekistereistä, kemikaalien vähittäismyynnistä, käyttöturvallisuustiedotteen kielivaatimuksista, markkinoinnista, biosidivalmisteiden kansallisesta hyväksynnästä sekä salassapidosta. Lisäksi lailla säädettäisiin valvontaviranomaisten hallinnollisista keinoista, muista viranomaistehtävistä sekä toiminnanharjoittajan velvoitteiden rikkomisesta seuraavista rangaistuksista.

Lailla annettaisiin myös biosideja ja vaarallisten kemikaalien vientiä ja tuontia koskevien uusien EU-asetusten edellyttämät kansalliset säännökset.

Biosideja koskevan uuden EU-asetuksen johdosta esityksessä ehdotetaan rikoslain terveysrikosta ja ympäristön turmelemista koskevia säännöksiä muutettavaksi. Ympäristön turmelemista koskevaa säännöstä muutettaisiin myös kemikaalien vientiä ja tuontia koskevan EU-asetuksen johdosta. Lisäksi rikoslain terveysrikosta ja ympäristön turmelemista koskeviin säännöksiin lisättäisiin viittaus lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin.

Terveydenhuoltolain ympäristöterveydenhuoltoa koskevasta säännöksestä poistettaisiin viittaus kemikaalilakiin.

Terveydensuojelulakiin lisättäisiin viittaus biosideja koskevaan uuteen EU-asetukseen.

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain muutoksella tarkennettaisiin teknisten laitteiden turvallisuuden valvontaa koskevia säännöksiä.

Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioehdotukseen.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013 samaan aikaan kun EU:n uutta biosideja koskevaa asetusta aletaan soveltaa.

Suomen kemikaalilainsäädäntö on vuodesta 1989 perustunut Euroopan unionin kemikaaleja koskevaan sääntelyyn. EU:ssa kemikaalilainsäädäntö on aiemmin annettu direktiiveinä, joiden täytäntöönpanosta säädetään kansallisesti kemikaalilaissa (744/1989) ja sen nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Nyt EU-tason sääntely on muuttunut asetuspohjaiseksi, eli EU-asetuksilla säädetään suoraan toiminnanharjoittajia velvoittavat säännökset eikä niitä täytäntöönpanna enää erikseen kansalliseen lainsäädäntöön. Kansallisesti säädetään kuitenkin mahdolliset poikkeukset EU-asetusten noudattamisesta, kansallisten viranomaisten tehtävät asetusten valvonnassa ja muussa toimeenpanossa sekä EU-asetusten mukaisten toiminnanharjoittajan velvoitteiden rikkomisesta seuraavat rangaistukset. Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön eli uusien EU-asetusten kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään kemikaalilaissa. EU:ssa on myös annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008 tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta, jäljempänä asetus akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta (ns. AMS- tai NLF-asetus). Asetus akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta koskee markkinavalvontaa koskevien säännösten osalta myös kemikaalivalvontaa. Asetuksen kanssa samaan aikaan annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta.

Kemikaalilain soveltamisalaan kuuluvat seuraavat Euroopan unionin kemikaaliasetukset:

1) kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus,

2) aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus,

3) biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, jäljempänä biosidiasetus,

4) pesuaineista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2004, jäljempänä pesuaineasetus,

5) vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 649/2012, jäljempänä PIC-asetus,

6) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, jäljempänä POP-asetus,

7) metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeayhdisteiden ja seosten viennin kieltämisestä sekä metallisen elohopean turvallisesta varastoinnista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1102/2008, jäljempänä elohopean vientikieltoasetus.

Uudessa kemikaalilaissa säädettäisiin edellä mainitun Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön kansallisesta täytäntöönpanosta sekä eräistä kansallisista velvoitteista, joita toiminnanharjoittajien olisi noudatettava Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön lisäksi tai joissa poiketaan Euroopan unionin kemikaalilainsäädännöstä.

EU:n REACH- ja CLP-asetusten mukainen kemikaalin määritelmä kattaa käytännössä kaikki kemikaalit, joita ei ole erikseen suljettu pois asetusten soveltamisalasta (kuten radioaktiiviset aineet, joista on omaa erillissääntelyä). Kun kemikaali täyttää EU-asetusten mukaiset edellytykset, sen markkinoille saattamista voidaan rajoittaa ainoastaan käyttämällä asetuksissa säädettyjä niin sanottuja suojalausekkeita ja niiden mukaisia EU-menettelyjä. Suojalausekkeiden käyttämiseksi kemikaalilakiin esitetään mahdollisuus rajoittaa myös EU-sääntelyn mukaisia kemikaaleja.

EU:ssa nykyisin voimassa oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY biosidituotteiden markkinoille saattamisesta, jäljempänä biosididirektiivi, korvautuu lähivuosina EU:n uudella biosidiasetuksella. Biosidiasetusta aletaan EU:ssa soveltaa 1 päivänä syyskuuta 2013. Biosidiasetusta sovellettaisiin asteittain tämän hetkisen arvion mukaan vuoteen 2025 mennessä asetuksen siirtymäaikasäännösten mukaisesti. Uusi kemikaalilaki tulisi voimaan samana päivänä kuin EU:n biosidiasetusta aletaan soveltaa, koska kemikaalilaissa säädettäisiin myös EU:n biosidiasetuksen valvonnasta ja rangaistuksista. Kemikaalilakiin sisällytettäisiin EU:n biosidiasetuksen siirtymäajan ajaksi nykyisin voimassa olevat kansalliset säännökset. Biosididirektiivin mukaisissa menettelyissä eli tällä lailla kumottavan vuoden 1989 kemikaalilain 25 §:n nojalla vireille tulleiden hakemusten käsittelyyn sovelletaan edelleen siirtymäaikana kansallisia säännöksiä, joilla on täytäntöönpantu biosididirektiivi. Vielä voimassa olevan biosididirektiivin ja kemikaalilain muutoksen (1198/1999) siirtymäsäännöksen 2 momentin nojalla sekä muiden kansallisten säännösten mukaisten hakemusten käsittelystä säädettäisiin kemikaalilain siirtymäsäännöksissä.

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

EU:n kemikaalilainsäädäntö

Suomessa noudatettava kemikaalilainsäädäntö perustuu Euroopan unionin kemikaaleja koskeviin säädöksiin, joiden täytäntöönpanosta säädetään kemikaalilaissa. EU:ssa kemikaalisäädökset on aiemmin annettu direktiiveinä, joiden täytäntöönpanosta säädetään kemikaalilaissa ja sen nojalla. Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö on kuitenkin muuttunut tai muuttumassa asetuspohjaiseksi, jolloin kansalliseen sääntelyn varaan jää lähinnä viranomaisten tehtäviä koskevia säännöksiä. Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön lisäksi Suomessa säädetään kansallisesti kemikaalituoterekisteriin tehtävistä ilmoituksista ja vähittäismyyntiä koskevista rajoituksista sekä eräiden biosidivalmisteiden hyväksymisestä. EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa ja kemikaaleja valmistavien, markkinoille saattavien ja käyttävien toiminnanharjoittajien velvoitteet perustuvat pääosin suoraan EU-asetuksiin.

Kemikaalilakia on muutettu uusien EU-asetusten johdosta useaan kertaan, ja yhteensä lakia on sen antamisen jälkeen muutettu jo yli 40 kertaa.

REACH-asetus

REACH-asetus on Euroopan parlamentin ja neuvoston antama asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista. Asetus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2007. Lyhenne REACH tulee sanoista Registration, Evaluation, Authorisation and restriction of CHemicals. REACH-asetuksella korvataan noin 40 eri säädöstä ja se on suoraan sovellettavaa, EU:n jäsenmaita ja toiminnanharjoittajia sitovaa lainsäädäntöä.

Tärkeimpänä tavoitteena asetuksella on varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso, tehostaa EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä, edistää vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä aineiden vaarojen arvioimiseksi sekä taata tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Keinoina tavoitteiden toteuttamisessa ovat aineiden rekisteröinti Euroopan kemikaalivirastolle (Helsingissä sijaitseva European Chemicals Agency, ECHA), tiettyjen aineiden arviointi, vaarallisimpien aineiden lupamenettely sekä kemikaalien valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset. Järjestelmä perustuu aineiden ja kemikaaliseosten sisältämien aineiden sekä tietyissä tapauksissa myös esineissä olevien aineiden riskinhallintaan. Asetus sisältää myös käyttöturvallisuustiedotetta, toimitusketjussa tiedottamista ja riskinhallintaohjeita koskevia säännöksiä. REACH-asetuksessa markkinoille saattamisella tarkoitetaan kaikkea toimittamista tai tarjoamista kolmannelle osapuolelle joko maksua vastaan tai maksutta. Määritelmä eroaa esimerkiksi biosidiasetuksen markkinoille saattamisen määritelmästä.

CLP-asetus

CLP-asetus on Euroopan parlamentin ja neuvoston antama asetus (EY) N:o 1272/2008 kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta. Lyhenne CLP tulee sanoista Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures. Asetus tuli voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009. CLP-asetusta aletaan soveltaa vaiheittain 1 päivään kesäkuuta 2015 mennessä. Siirtymäaikojen jälkeen CLP-asetus korvaa EU:n aiemmat kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat direktiivit.

CLP-asetuksella pannaan EU:ssa täytäntöön maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä GHS (Globally Harmonised System of classification and labelling of chemicals), joka on hyväksytty YK:n alaisuudessa. Järjestelmän tavoitteena on, että kemikaalien luokituksessa ja merkinnöissä käytettäisiin samoja periaatteita koko maailmassa, sekä vaarallisten aineiden kuljetuksessa että kemikaalien käytössä, jolloin kemikaaliturvallisuus paranee ja kemikaalikauppa yli rajojen helpottuu. CLP-asetuksessa on huomioitu sekä GHS-järjestelmän keskeiset osat että joitakin EU:n väistyvän kemikaalien luokitusta merkintöjä ja pakkaamista koskevan lainsäädännön osia, joita ei YK:ssa ole yhdenmukaistettu. CLP-asetuksen markkinoille saattamista koskeva määritelmä on sama kuin REACH-asetuksessa.

Biosididirektiivi

Biosidivalmisteiden eli eliöntorjunta-aineiden markkinoille saattamisesta säädetään biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/8/EY, jäljempänä biosididirektiivi.

Biosidivalmiste on yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävä kemiallinen tai biologinen valmiste, joka on tarkoitettu tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai rajoittamaan muulla tavoin niiden esiintymistä. Tehoaine voi olla kemiallinen aine tai pieneliö.

Biosidivalmisteet jaetaan 23 eri valmisteryhmään käyttötarkoituksensa mukaan. Biosideja ovat esimerkiksi desinfiointiaineet, tuholaistorjunta-aineet, teollisuudessa käytettävät säilytys- ja suoja-aineet sekä alusten kiinnittymisenestoaineet.

Markkinoille saattaminen tarkoittaa tuotteen myyntiä, maahantuontia ja varastointia, lukuun ottamatta tullin alueella tapahtuvaa varastointia ennen hävittämistä tai vientiä EU-alueen ulkopuolelle.

Biosidiasetus

Biosididirektiivi kumotaan EU:n uudella biosidiasetuksella (EU) N:o 528/2012. Asetus on tullut voimaan 17 päivänä heinäkuuta 2012 ja sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2013 alkaen. Biosidiasetuksen soveltamisalaan liittyvistä muutoksista aiempaan direktiiviin verrattuna merkittävä on sen laajentaminen biosidivalmisteita sisältävien esineiden markkinoille saattamiseen sekä säännökset näitä koskeviksi merkintävaatimuksiksi. Merkintöjen avulla on tarkoitus informoida kuluttajia siitä, että esine on käsitelty biosidivalmisteella sekä tuottaa tietoa valvonnan tarpeisiin. Merkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan sekä EU:ssa valmistettaviin että EU:n ulkopuolelta tuotaviin esineisiin.

Biosidiasetuksessa käytetään termiä ”asettaminen saataville markkinoilla”, joka noudattaa akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta annetun asetuksen määritelmää. Termillä tarkoitetaan biosidivalmisteen tai käsitellyn esineen toimittamista liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta.

Markkinoille saattaminen tarkoittaa biosidiasetuksessa tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla.

Asetuksessa säädetään myös yhdenmukaistetuista menettelyistä biosidivalmisteiden hyväksymistä varten. Lupien vastavuoroista tunnustamista eri jäsenmaiden välillä koskevat säännökset on muotoiltu uudelleen ja niitä on selkeytetty. Tämä koskee erityisesti jäsenvaltioiden välisten taikka jäsenvaltioiden ja hakijoiden välisten kiistojen ratkaisua.

Jäsenvaltioiden myöntämien lupien lisäksi valmisteet voidaan hyväksyä myös unionin tasolla. Tämä keskitetty hyväksymisjärjestelmä on uutta. Sitä sovelletaan aluksi valmisteisiin, jotka sisältävät uusia tehoaineita, sekä tiettyihin valmisteryhmiin. Myöhemmin soveltamisalaa laajennetaan vaiheittain kattamaan suurempi joukko valmisteryhmiä. Uusia tehoaineita sisältävien valmisteiden keskitetyn hyväksymisen odotetaan edistävän alan tutkimusta ja innovaatioita. Uutta yksinkertaistettua lupamenettelyä sovelletaan biosidivalmisteeseen, jos siihen sisältyvä tehoaine tai sisältyvät tehoaineet on lueteltu asetuksen liitteessä I, valmiste ei sisällä huolta aiheuttavia aineita eikä sen käsittely tai käyttö edellytä henkilönsuojainten käyttöä. Hyväksymismenettelyihin liittyviä teknisiä, tieteellisiä ja hallinnollisia tehtäviä hoitaa ja koordinoi Euroopan kemikaalivirasto, mutta varsinaisen arviointityön tekevät edelleen jäsenmaiden toimivaltaiset viranomaiset. Tätä varten asetuksessa annetaan tarvittavat menettelyä ja kemikaaliviraston organisaatiota koskevat säännökset. Lisäksi kemikaalivirasto huolehtii organisointiin liittyvistä ja teknisistä tehtävistä arvioitaessa hakemuksia, jotka koskevat tehoaineiden hyväksymistä. Kemikaaliviraston yhteyteen perustetaan biosidivalmistekomitea, joka huolehtii tietyistä kemikaalivirastolle asetuksen nojalla annetuista tehtävistä.

Biosidiasetuksen ohella sovelletaan siirtymäaikana vanhan, nyt annettavalla lailla kumottavan vuoden 1989 kemikaalilain mukaisia kansallisia menettelyjä. Asetuksen siirtymäaikana komissio jatkaa markkinoilla olevien tehoaineiden riskinarviointia työohjelman mukaisesti. Sitä mukaa kun kukin yksittäinen tehoaine on arvioitu ja lisätty komission hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon, sovelletaan tehoaineen hyväksymismenettelyihin asteittain biosidiasetusta. Arviointiohjelma päättynee arviolta vuoteen 2025 mennessä, jolloin biosidiasetusta aletaan soveltaa täysimääräisesti.

Pesuaineasetus

Pesuaineista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2004 sisältää säännökset pesuaineiden sisältämien pinta-aktiivisten aineiden biohajoavuudesta ja näihin aineisiin sovellettavista rajoituksista ja kielloista, pesuaineiden pakkausmerkinnöistä sekä tiedoista, jotka valmistajien on pidettävä viranomaisten ja lääkintähenkilöstön saatavilla. Asetuksen tavoitteena on turvata pesuaineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla ja samalla varmistaa ympäristönsuojelun ja ihmisen terveyden suojelun korkea taso. EU:n pesuaineasetuksella kumottiin aiemmin annetut direktiivit 73/404/ETY ja 73/405/ETY, joilla rajoitettiin hitaasti biohajoavia aineita sisältävien pesuaineiden markkinoille saattamista ja käyttöä.

PIC-asetus

Suomi ja EU allekirjoittivat vuonna 1998 kansainvälisen niin sanotun Rotterdamin yleissopimuksen niin sanotusta PIC-menettelystä (Prior Informed Consent, eli tietoon perustuva ennakkosuostumus). Tämä tarkoittaa, että Rotterdamin sopimuksen osapuolet sitoutuvat siihen, että sopimuksen piiriin kuuluvia kemikaaleja ei viedä maihin, jotka ovat kieltäneet tuonnin. Osapuolet sitoutuvat myös siihen, että ne ilmoittavat kohdemaahan kansallisesti kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien viennistä.

Yleissopimuksen toimeenpanosta EU:n alueella säädetään vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston antamalla asetuksella (EU) N:o 649/2012 eli PIC-asetuksella, jota sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2014 lähtien. Asetuksen liitteessä I on lueteltu tällä hetkellä menettelyn piirissä olevat kemikaalit. Uusi PIC-asetus korvaa aikaisemman vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 689/2008, jota sovelletaan 28 päivään helmikuuta 2014 saakka.

EU:n PIC-asetus koskee muitakin kemikaaleja kuin yleissopimus vaatii. Lisäksi EU soveltaa PIC-menettelyä vientiin myös sellaisiin maihin, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia.

EU-asetuksen liitteessä 1 kemikaalit on jaettu kolmeen ryhmään. Ryhmän 1 kemikaaleista toiminnanharjoittajan pitää tehdä vienti-ilmoitus. Ryhmien 2 ja 3 kemikaalien viennissä noudatetaan lisäksi PIC-menettelyä, mikä tarkoittaa sitä, että vienti on sallittu ainoastaan, jos vastaanottajamaa on suostunut tuontiin.

Vienti-ilmoitus on tehtävä myös tietyistä kasvinsuojeluaineista, jotka ovat kiellettyjä tai joiden käyttöä on ankarasti rajoitettu Suomessa kansallisilla päätöksillä. Luettelo näistä kemikaaleista on tiettyjen vaarallisten kemikaalien maastavientiä koskevasta ilmoituksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (15/2005).

POP-asetus

Pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 850/2004 eli POP-asetuksella pyritään tiettyjen pysyvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseen, minimoimiseen ja lopulta poistamiseen. POP-asetuksella on EU:ssa pantu täytäntöön Tukholman yleissopimus ja YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) kaukokulkeutumissopimuksen pysyvistä orgaanisista yhdisteistä tehty pöytäkirja. Pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä tarkoitetaan aineita, jotka ovat ympäristössä hyvin pysyviä, elollisiin organismeihin kertyviä, myrkyllisiä sekä kaukokulkeutuvia eli sellaisia, että ne voivat siirtyä tuhansia kilometrejä valmistus- ja käyttöpaikaltaan. Näistä osaa on käytetty teollisuuskemikaalina, kuten PCB-yhdisteet, tai käytetään edelleen kehitysmaissa torjunta-aineena, kuten malariasääsken torjuntaan tarkoitettu DDT. Säädös koskee käyttöprosesseissa syntyneitä ja vapautuneita kemikaaleja, kuten dioksiineja ja furaaneja, joita syntyy Suomessa erityisesti energiantuotannossa hiilen poltosta ja eräissä teollisissa prosesseissa. Lisäksi dioksiineja vapautuu meriveteen sedimenteistä, joihin niitä on kertynyt aiemmin toiminnassa olleiden teollisuuslaitosten prosesseista.

Jäsenvaltioissa on ensisijaisesti harkittava vaihtoehtoisia prosesseja, tekniikoita tai käytäntöjä, joilla saavutetaan sama hyöty, mutta joissa ei muodostu tai joista ei pääse ympäristöön edellä tarkoitettuja pysyviä orgaanisia yhdisteitä. Asetus ei kuitenkaan rajoita soveltamasta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettua neuvoston direktiiviä 96/61/EY, joka on pantu täytäntöön Suomessa ympäristönsuojelulailla (86/2000).

Elohopean vientikieltoasetus

Elohopean vientikieltoasetuksen (EY) N:o 1102/2008 tavoite on vähentää ihmisten ja ympäristön riskiä altistua elohopealle vähentämällä elohopean tarjontaa maailmanmarkkinoilla. Elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille, ekosysteemeille sekä luonnonvaraisille eläimille ja kasveille. Tavoitteiden toteuttamiseksi elohopean vientikieltoasetuksessa säädetään metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeaa sisältävien yhdisteiden ja seosten vientikielto unionista sen ulkopuolelle sekä katsotaan jätteeksi olemassa olevissa käyttökohteissa käytön loputtua jäljellä oleva metallinen elohopea ja säädetään sen turvallisesta sijoittamisesta. Asetus on osa elohopean haittoja vähentäviä kansainvälisiä toimia.

Asetus akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta

Asetuksella akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta (EY) N:o 765/2008 on vahvistettu yleiset puitteet EU-maissa tehtävälle markkinavalvonnalle. Markkinavalvonnan lisäksi asetuksella säädetään akkreditoinnista, kolmansista maista tuotavien tuotteiden valvonnasta ja CE-merkinnästä. Asetuksen tarkoituksena on täydentää ja tehostaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. CE-merkintärikkomuksista annetulla lailla (187/2010) on kansallisesti täytäntöönpantu akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevassa asetuksessa edellytetyt rangaistussäännökset. Yksityiskohtaisemmat säännökset markkinavalvonnasta sisältyvät EU-asetuksiin, sektoridirektiiveihin ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuun kansalliseen lainsäädäntöön. Asetuksella akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta on säädetty ensimmäistä kertaa unionin tasolla akkreditoinnista ja markkinavalvonnan vähimmäisvaatimuksista jäsenmaissa. Kemikaalilainsäädäntöön sovelletaan akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta annettua asetusta markkinavalvontaa koskevien säännösten osalta, mutta ei akkreditointia ja CE-merkintää koskevien säännösten osalta.

Kemikaalilain valvontaviranomaiset

Kemikaalilainsäädännön valvonnasta on säädetty kemikaalilaissa. Kemikaalilakia ja sen soveltamisalaan kuuluvia EU-säädöksiä (REACH-asetus, CLP-asetus, pesuaineasetus, PIC- ja POP-asetukset, biosididirektiivi, elohopean vientikieltoasetus) valvoo tai valvontaa ohjaa nykyisin 7 viranomaista, kukin omalla toimialallaan.

Markkinavalvonta

Kemikaalilain mukaista markkinavalvontaa suorittavat nykyisen kemikaalilain mukaisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, aluehallintoviraston työsuojeluvastuualue ja kunnan kemikaalivalvontaviranomainen. Valvonta kohdistuu kemikaalien markkinoille saattajiin ja toimittajiin sekä näiden varastoissa oleviin kemikaaleihin.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo valmistettavia ja markkinoille saatettavia kemikaaleja ja kemikaaleja sisältäviä esineitä ja biosidivalmisteita koskevien velvoitteiden noudattamista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myös ohjaa valtakunnallisesti kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen sekä aluehallintovirastojen valvontaa, lukuun ottamatta aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen valtakunnallista ohjausta. Aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue puolestaan ohjaa ja valvoo kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tekemää valvontaa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto laatii lain valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja kuntien kemikaalivalvontaviranomaisten toimien yhteensovittamiseksi valtakunnallisen kemikaalilain valvontaohjelman. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä kemikaalilain valvontasuunnitelma (kunnan valvontasuunnitelma) siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja, palo- ja räjähdysvaaroja sekä ympäristöhaittoja ehkäisevää. Aluehallintovirasto arvioi kuntien valvontasuunnitelmat sekä niiden toteutumista. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen toimintaa kemikaalilain säännösten noudattamisen valvonnassa, kun on kyse kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta.

Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitavan vastuualueen tehtäviin kuuluu markkinavalvonnan osalta erityisesti valvoa REACH-asetuksen II osastossa tarkoitettujen rekisteröinti- ja ilmoitusvelvoitteiden ja IV osastossa tarkoitettujen tiedottamista koskevien velvoitteiden sekä 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamista. Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue valvoo lisäksi työssä käytettävien ja valmistettavien kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevien säännösten noudattamista sekä kemikaaleista tehtävien ilmoitusten toimittamista.

Ellei laissa toisin säädetä työsuojeluviranomaisen ja kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävänä on lisäksi valvoa, että biosidivalmisteiden markkinoille luovuttaminen ja käyttö on kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säädösten mukaista.

Suomen ympäristökeskus valvoo EU:n PIC-asetuksen ja Rotterdamin yleissopimuksen noudattamista, kun kemikaaleja viedään Suomesta.

Kemikaalilain valvontaviranomaiset valvovat lisäksi EU:n pesuaineasetuksen ja POP-asetuksen noudattamista kukin toimialallaan.

Tullivalvonta

Tulli on akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta annetussa asetuksessa mainittu ulkorajavalvontaviranomainen, joka yhteistyössä markkinavalvontaviranomaisten kanssa tekee unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksia.

Tulli on kemikaalilain valvontaviranomainen. Tulli valvoo kemikaalien Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön mukaisia maahantuonnin, maastaviennin ja kauttakulun edellytyksiä. Tullilla on mahdollisuus toimia sekä oma-aloitteisesti että muun markkinavalvontaviranomaisen yhteydenoton perusteella. Tullin tehtävänä on myös valvoa lakisääteisiä vienti-, tuonti- ja kauttakulkurajoituksia, joissa Tulli on määrätty valvontaviranomaiseksi. Yksi tällainen rajoitus on elohopean vientikieltoasetus. Tulli valvoo myös, että eräitä REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja kieltoja ja rajoituksia on noudatettu tuotaessa aineita ja niitä sisältäviä valmisteita ja esineitä Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen.

Olosuhdevalvonta

Kemikaalilain mukaista olosuhdevalvontaa, eli kemikaalin käyttöön ja säilyttämiseen liittyvien olosuhteiden turvallisuutta koskevien säännösten valvontaa suorittavat työsuojelun näkökulmasta aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, ja ympäristönsuojelun näkökulmasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue valvoo kemikaalin työssä käyttämisestä aiheutuvan terveyshaitan sekä palo- ja räjähdysvaaran ehkäisemistä ja torjumista koskevien säännösten noudattamista. Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä suorittava vastuualue valvoo olosuhdevalvonnan osalta erityisesti REACH-asetuksen V osastossa tarkoitettujen jatkokäyttäjän velvoitteiden, VII osastossa tarkoitettujen luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevien velvoitteiden sekä 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo lain nojalla kemikaaleista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta annettujen säännösten noudattamista kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo aineen käytölle esitettyjä käyttöolosuhteita ja turvallisuustoimenpiteitä koskevan REACH-asetuksen 37 artiklan, luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevan VII osaston ja aineen rajoituksia koskevan 67 artiklan säännösten noudattamista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo REACH-asetuksen noudattamista kemikaalien ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan yhteydessä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallasta tässä tehtävässä säädetään ympäristönsuojelulain 13 luvussa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea, valvoo kemikaalien testauksessa noudatettavan hyvän laboratoriokäytännön toteutumista.

Toimivaltaiset viranomaiset

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on EU:n REACH- ja CLP-asetusten, biosididirektiivin sekä pesuaineasetuksen mukainen toimivaltainen viranomainen.

Suomen ympäristökeskus toimii EU:n PIC- ja POP-asetusten toimivaltaisena viranomaisena ja valvoo osaltaan näiden noudattamista.

Neuvontapalvelu

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa EU:n REACH- ja CLP-asetusten edellyttämän neuvonnan järjestämisestä. REACH- ja CLP-asetusten neuvontapalvelu auttaa toiminnanharjoittajia löytämään ja ymmärtämään REACH- ja CLP-asetuksen mukaiset velvoitteensa, muttei sellaisenaan pyri ratkaisemaan yrityskohtaisia ongelmia. REACH-asetuksesta kysytyt kysymykset koskevat muun muassa soveltamisalaa ja poikkeuksia, maahantuontia ja valmistusta, ainoaa edustajaa, esirekisteröintiä, rekisteröintiä, kemikaaliturvallisuusraporttia, käyttöturvallisuustiedotetta ja altistumisskenaariota, jatkokäyttäjiä, aineita esineissä sekä lupamenettelyä. CLP-asetuksesta kysytyt kysymykset koskevat muun muassa asetuksen soveltamisalaa ja poikkeuksia, toimijoiden velvollisuuksia, luokitusta, merkintöjä sekä luokitusten ja merkintöjen luetteloa.

Ympäristövaliokunnan kannanotto

Eduskunta otti vastauksessaan REACH-asetuksen täytäntöönpanoa varten annettuun hallituksen esitykseen laiksi kemikaalilain muuttamisesta (HE 50/2008) vp kantaa kemikaalilain valvonnan hajanaisuuteen. Ote YmV mietinnöstä 4/2008 vp:

”Valiokunta toteaa edellä esitettyyn viitaten, että valvontajärjestelmä on monimutkainen ja voi johtaa epäselvyyksiin siitä, mille viranomaiselle valvontavastuu tai -oikeus kulloinkin kuuluu. Valvonnan hajanaisuus on tullut esille myös lakiehdotuksen valmistelussa, mutta tässä vaiheessa on pidetty tarkoituksenmukaisimpana saattaa REACH-asetuksen välttämättä edellyttämät täytäntöönpanotoimet vain mahdollisimman pian voimaan. Alue- ja paikallishallinnon uudistushankkeen yhteydessä on tarkoitus arvioida toimintoja ja tehostaa hallinnon tuottavuutta. Kemikaaliasioiden hallinnon asianmukaisen järjestämisen ja kehittämisen vaihtoehdoista on selvitys parhaillaan käynnissä. Valiokunta pitää edellä esitetyn perusteella välttämättömänä, että valvontajärjestelmän toimivuutta ja selkeyttämismahdollisuuksia arvioidaan uudelleen heti, kun se on toiminnallisesti mahdollista. Samassa yhteydessä on tarpeen selvittää mahdollisuutta yhdistää säännöksiä ympäristölupamenettelyyn, mikä saattaa vähentää erillisvalvonnan tarvetta.”

Kemikaalilain yleiset velvollisuudet

Kemikaalilaissa on neljä yleistä velvollisuutta; huolehtimisvelvollisuus, selvilläolovelvollisuus ja valintavelvollisuus, sekä päällystä ja tiedonantovelvollisuutta koskeva pykälä. Yleiset velvollisuudet on sisällytetty myös lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käytön turvallisuudesta (390/2005), jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki ja osittain ympäristönsuojelulakiin. Nykyisen kemikaalilain yleisiä velvollisuuksia koskevat säännökset on valmisteltu aikana ennen Suomen EU-jäsenyyttä ja ennen ympäristönsuojelulain säätämistä.

Huolehtimisvelvollisuus

Nykyisen kemikaalilain 15 §:ssä säädetyllä huolehtimisvelvollisuudella on alun perin tarkoitettu toiminnanharjoittajan velvoitetta perehtyä käytössä olevan kemikaalin ominaisuuksiin ja turvalliseen käsittelyyn ja tähän liittyvään ohjeistukseen. Yleistä ympäristön puhdistusvelvoitetta on alkuperäisessä hallituksen esityksessä kemikaalilaiksi (HE 93/1988 vp) perusteltu sillä, että ympäristönsuojelulainsäädännöstä kyseinen velvollisuus silloin puuttui. Nykyisin kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin sääntely sisältyy kemikaaliturvallisuuslakiin, ja käyttöturvallisuustiedotetta koskeva sääntely REACH-asetukseen. Myös työsuojelulainsäädännössä on tältä osin aiempaa tarkempaa sääntelyä.

Selvilläolovelvollisuus

Nykyisen kemikaalilain 16 §:ssä säädetty selvilläolovelvollisuus viittaa erityisesti kemikaalin luokitukseen ja merkintöihin tarvittavien ominaisuustietojen hankintaan. Näistä on annettu tarkempaa sääntelyä, kuten kemikaaliasetuksen (675/1993) 6 § ja kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (807/2001). Luokitus- ja merkintäsääntely korvautuu kokonaan EU:n CLP-asetuksella sen siirtymäajan päättyessä 1 päivänä kesäkuuta 2015.

Valintavelvollisuus

Nykyisen kemikaalilain 16 a §:ssä säädetystä valintavelvollisuudesta ei ole tarkempaa alempiasteista sääntelyä. Valintavelvollisuuden mukaan toiminnanharjoittajan on silloin, kuin se on kohtuudella mahdollista, valittava käytettävissä olevista vaihtoehdoista se kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa. Velvoitteen soveltamisessa otetaan huomioon riskinarvioinnin ohella taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet valita tarjolla olevista vaihtoehdoista sopivin. Valintavelvollisuus on ohjeelliseksi tarkoitettu säännös, jonka noudattamatta jättämiseen ei liity sanktiouhkaa. Valintavelvollisuuden noudattaminen jää toiminnanharjoittajan harkinnan ja toiminnan varaan, koska kemikaalin markkinoille saattajilla tai muilla tahoilla ei yleensä ole riittävästi tietoja käyttötilanteesta ja käytettävissä olevista vaihtoehdoista niiden soveltuvuuden arvioimiseksi. Valintavelvollisuus sisältyy YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin vuonna 1992 hyväksymän toimintaohjelman (niin sanottu Agenda 21) periaatteisiin.

Päällys ja tiedonantovelvollisuus

Nykyisen kemikaalilain 17 §:ssä säädetty päällystä ja tiedonantovelvollisuutta koskeva säännös on annettu vaarallisten kemikaalien merkintöjä ja pakkaamista koskevien säännösten johdosta. Päällystä ja tiedonantovelvollisuutta koskevilla säännöksillä on täytäntöönpantu aiempaa direktiivipohjaista EU:n kemikaalilainsäädäntöä, mikä on vaatinut kansallisen täytäntöönpanon. Siirryttäessä direktiiveistä EU-asetuksiin tilanne muuttuu, koska CLP-asetukseen sisältyy siirtymäajan jälkeen merkintöjä ja pakkaamista koskevat säännökset, ja REACH-asetukseen toiminnanharjoittajan tiedonantovelvoitteet (käyttöturvallisuustiedote ja tietojen toimittaminen toimitusketjussa).

2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Muiden maiden lainsäädäntö

Ruotsi

Viranomaisvalvonnan rakenne. Ruotsissa kemikaaleja ja niiden valvontaa koskeva sääntely sisältyy ympäristökaaren (Miljöbalken 808:1998) 14 ja 26 lukuun sekä niiden nojalla annettuihin asetuksiin. Ruotsissa kemikaalien valvonnasta vastaavat useat eri viranomaiset keskus-, alue- sekä paikallishallinnon tasolla kemikaalin käyttötarkoituksesta riippuen. Päävastuu kemikaalien käytön valvonnasta on keskitetty ympäristöministeriön (Miljödepartementet) ohjauksessa olevaan keskushallinnon kemikaalivalvontavirastoon (Kemikalieinspektionen, KEMI). KEMI valvoo, että kemikaalituotteiden maahantuojat, valmistajat, jakelijat ja muut toiminnanharjoittajat noudattavat kemikaaleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä ja on myös toimivaltainen viranomainen suorittamaan tarkastuksia. KEMI tukee lääninhallituksia ja kunnallisia ympäristön- ja terveydensuojelulautakuntia niille kuuluvassa kemikaalivalvonnassa. Lisäksi KEMI tekee yhteistyötä muiden valvontaviranomaisten ja erityisesti luonnonsuojeluviraston (Naturvårdsverket, NVV) kanssa koskien kemikaalien käyttöä. Elinkeinoministeriön (Näringsdepartementet) ohjauksessa toimiva työympäristövirasto (Arbetsmiljöverket, AV) valvoo kemikaalien käyttöä työpaikoilla ja suorittaa valvonnassaan tarkastuksia työpaikoilla. Lääninhallitusten tehtävä kemikaalivalvonnassa on valvoa kemikaalien käyttöä toiminnassa, joka edellyttää ympäristölupaa ja valvoa kemikaalituotteiden käyttöä ja ohjata kuntia kemikaalien valvonnassa. Kunnalliset ympäristön- ja terveydensuojelulautakunnat valvovat paikallisesti, että kemikaalien jälleenmyyjät, käyttäjät, valmistajat ja maahantuojat noudattavat säännöksiä. Lautakunnilla on myös toimivalta suorittaa tarkastuksia valvonnassaan. Ruotsissa kemikaalivalvonnan suurimpana ongelmana pidetään valvonnan päällekkäisyyttä ja epämääräisyyttä ja tätä ongelmaa pyritään ratkaisemaan selkeyttämällä valvontaa muuttamalla ympäristökaaren 26 lukua valvonnasta.

Hallinnolliset pakkokeinot. Ruotsissa valvontaviranomaisilla on mahdollisuus antaa kieltopäätöksiä ja rajoitusmääräyksiä elinkeinonharjoittajille. Valvontaviranomaisilla on toimivalta eri lakien nojalla kieltää päätöksillään kemikaalia sisältävän tuotteen luovuttaminen markkinoille ja määrätä tuotteen palautusmenettelystä sekä määrätä tiedottamaan kemikaalien aiheuttamasta vaarasta ja tekemään kemikaali vaarattomaksi. Viranomaiset voivat antaa määräyksiä ja kieltopäätöksiä myös kiireellisinä, jotta terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vakavia haittoja voidaan ehkäistä. Ruotsin kemikaalisääntely ei sisällä säännöksiä viranomaisten mahdollisuuksista määrätä uhkasakkoa. Viranomaisilla on mahdollisuus määrätä teettämisuhka ja sakko kieltopäätösten ja määräysten tehostamiseksi.

Ruotsissa valvontaviranomaisilla on ympäristökaaren 26 luvun 2 §:n nojalla velvollisuus ilmoittaa lain rikkomuksista poliisille tai syyttäjäviranomaiselle, jos epäillään rikosta.

Biosidivalmisteiden käyttäjiltä vaadittava pätevyys. Ruotsissa ammattikäyttöön tarkoitettujen tuholaisten torjuntaan käytettävien valmisteiden käytön edellytyksenä on viranomaisen järjestämän nelipäiväisen kurssin ja työharjoittelujakson suorittaminen. Lisäksi vaarallisimpia kaasutettavia aineita käyttävien pitää suorittaa erillinen kaasuttajakurssi ja käytännön harjoitukset. Molemmat kurssit järjestää Socialstyrelsen ja pätevyystodistukset ovat voimassa viisi vuotta.

Tanska

Viranomaisvalvonnan rakenne. Tanskassa kemikaaleista ja niiden valvonnasta säännellään kemikaalilaissa (BekendtgØrelse af lov om kemiske stoffer og produkter 878:2010) ja sen nojalla annetuissa asetuksissa. Tanskassa kemikaalien valvonta on, kuten Ruotsissa, pääasiassa keskitetty yhteen valvontaviranomaiseen eli kemikaalivalvontavirastoon (Kemikalieinspektionen). Kemikaalivalvontavirasto on osa Tanskan ympäristöministeriön (MiljØministeriet) ympäristöhallinnon yksikköä (MiljØstyrelsen, MST). Kemikaalivalvontavirastolla on toimivalta suorittaa tarkastuksia ja sen tehtäviin kuuluu kemikaalien maahantuojien, valmistajien, jakelijoiden ja muiden, jotka ovat vastuussa kemikaalien saattamisesta markkinoille, ohjaaminen ja valvominen. Kemikaalivalvontavirasto ohjaa ja valvoo kuntien toimintaa kemikaalien valvonnassa. Työministeriön (Beskæftigelsesministeriet) ohjauksessa toimiva työvalvontavirasto (Arbejdstilsynet) valvoo säännösten ja määräysten noudattamista työpaikoilla ja alueelliset työvalvontavirastot suorittavat tarkastuksia työpaikoilla. Työvalvontavirasto on yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa kemikaalilainsäädännön toimeenpanossa ja se tekee myös yhteistyötä paikallisella tasolla kuntien ja muiden valvontaviranomaisten kanssa kemikaalivalvonnassa. Paikallistasolla kunnanhallitus (Kommunalbestyrelsen) ja mahdollisesti muut toimivaltaiset viranomaiset valvovat kemikaalilainsäädännön ja määräysten noudattamista. Kunnanhallituksella on toimivalta suorittaa tarkastuksia.

Hallinnolliset pakkokeinot. Myös Tanskassa kemikaalien valvontaviranomaisilla on valtuudet kieltää ja rajoittaa toimijoita kemikaalituotteiden käytössä ja markkinoille luovuttamisessa ja päättää kemikaalin palautusmenettelystä. Lisäksi valvontaviranomainen voi määrätä kemikaalien aiheuttamasta vaarasta tiedottamisesta ja vaarattomaksi tekemisestä sekä väliaikaisista toimenpiteistä. Kieltojen ja rajoitusten tehosteeksi viranomaiselle ei ole lain nojalla annettu mahdollisuutta määrätä uhkasakkoa mutta teettämisuhka on yksi viranomaisten käytössä oleva hallinnollinen pakkokeino.

Biosidivalmisteiden käyttäjiltä vaadittava pätevyys. Kaikkienammatikseen jyrsijöiden torjuntaa tekevien henkilöiden on suoritettava By- og Landskabsstyrelsenin järjestämä neljän päivän kurssi. Lisäksi vaarallisimpia kaasutettavia tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja aineita käyttävien pitää suorittaa erillinen kaasuttajakurssi ja käytännön harjoitukset. Kaasuttajatutkinto suoritetaan Ruotsissa.

Norja

Viranomaisvalvonnan rakenne. Norjassa kemikaaleista säännellään ympäristönsuojelulaissa (Lov om vern mot forurensninger og om avfall 6:1981) ja laissa tulipalojen, räjähdysten ja vaarallisten aineiden aiheuttamien onnettomuuksien ehkäisemisestä sekä pelastustoimen tehtävistä (Lov om vern mot brann, eksplosjon og ulykker med farlig stoff og om brannvesenets redningsoppgaver 20:2002). Norjan kemikaalien käytön valvonta toimii periaatteessa samalla tavalla kun Suomessa eli valvonnasta vastaavat useat eri viranomaiset. Norjassa on suunniteltu valvonnan keskittämistä tulevaisuudessa yhteen viranomaiseen, jotta kemikaalien valvonnasta tulisi yhtenäisempää ja yhdenmukaisempaa. Pyrkimyksenä on valvontaviranomaisten tiivis yhteistyö kemikaalien käytön valvonnassa, jotta kemikaaleja koskevan sääntelyn noudattamista pystyttäisiin valvomaan ja kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Myös tarkastusten suorittamisessa pyrittäisiin tekemään yhteistyötä. Norjassa keskushallinnon tasolla kemikaalivalvontaviranomaisina toimivat työvalvontavirasto (Arbeidstilsynet, AT), Öljynvalvontavirasto (Petroleumstilsynet, Ptil), ilmasto- ja saastuttamisvirasto (Klima- og forurensningsdirektoratet, Klif) sekä yhteiskuntaturvallisuuden ja valmiuden virasto (Directoratet for samfunnssikkerhet og beredskap, DSB). Näistä päävastuu on ilmasto- ja saastuttamisvirastolla Klif ja työvalvontavirastolla (AT). Klif on ympäristöministeriön ohjaukseen kuuluva keskusvirasto, joka on vastuussa kemikaalilainsäädännön valvonnasta ja ohjauksesta. Klif ohjaa ja valvoo läänien ympäristösuojeluyksiköitä ja sillä on toimivalta tehdä tarkastuksia. AT toimii työministeriön (Arbeidsdepartementet) ohjauksessa ja se koordinoi terveyteen, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvää kemikaalisäännösten toimeenpanoa ja valvoo säännösten noudattamista työpaikoilla. AT:n alueelliset valvontavirastot (regionale arbeidstilsyn) suorittavat tarkastuksia työpaikoilla. Myös muilla keskushallinnon valvontaviranomaisilla on toimivalta tehdä tarkastuksia omalla valvonta-alueellaan. Alueellisella tasolla läänin (fylkeskommune) maaherra (fylkesmannen) on vastuussa kemikaaleja koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnasta. Maaherralla on toimivalta suorittaa tarkastuksia ja alueelliselta tasolta ohjataan kuntia kemikaalien valvonnan toteuttamisessa. Myös kunnat suorittavat tarkastuksia valvoessaan säännösten ja määräysten noudattamista.

Hallinnolliset pakkokeinot. Norjassa valvontaviranomaisten mahdollisuuksia antaa kielto- ja rajoituspäätöksiä sekä käyttää muita hallinnollisia pakkokeinoja ei määritellä yksityiskohtaisesti kemikaaleja sääntelevässä ympäristönsuojelulaissa. Ympäristönsuojelulaki kieltää saastuttamisen yleisellä tasolla ja velvoittaa saastuttajia toimimaan lain mukaisesti. Valvontaviranomaisilla on silti mahdollisuus muiden lakien ja asetusten nojalla kieltää ja rajoittaa toiminnanharjoittajaa kemikaalien maahantuonnissa, myynnissä ja muussa käyttämisessä sekä käyttää muita hallinnollisia pakkokeinoja, jotta päätöksiä ja määräyksiä noudatettaisiin. Viranomaisilla on myös mahdollisuus määrätä uhkasakko päätösten tehostamiseksi.

Biosidivalmisteiden käyttäjiltä vaadittava pätevyys. Ammatikseen tuholaistorjuntaa tekevien henkilöiden on suoritettava Folkehelseinstitutetin järjestämä kahden viikon kurssi. Lisäksi vaarallisimpia kaasutettavia aineita käyttävien pitää suorittaa erillinen kaasuttajakurssi ja käytännön harjoitukset. Kaasuttajatutkinto suoritetaan Ruotsissa.

EU:n lainsäädäntö ja Euroopan kemikaalivirasto

Kemikaalilainsäädäntö on EU:ssa harmonisoitua lainsäädäntöä, jota on tarkoitus noudattaa kaikissa EU-maissa samalla tavalla. Muualla tässä esityksessä on kuvattu Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä tarkemmin.

Euroopan kemikaalivirasto on perustettu REACH-asetuksella asetuksen teknisten, tieteellisten ja hallinnollisten näkökohtien huomioimiseksi ja joissain tapauksissa täytäntöönpanemiseksi sekä näiden toimien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi EU-tasolla. Euroopan kemikaalivirasto antaa tieteellistä ja teknistä neuvontaa sekä toiminnanharjoittajille että viranomaisille REACH- ja CLP-asetusten soveltamisesta. Euroopan kemikaalivirastossa on tällä hetkellä noin 500 työntekijää, ja EU:n uuden biosidiasetuksen toimeenpanon myötä määrä kasvaa lähivuosina vielä noin sadalla henkilöllä. Euroopan kemikaalivirastossa on kolme komiteaa; riskinarviointikomitea, sosioekonomisen analyysin komitea ja jäsenmaiden komitea sekä valvontafoorumi. Virastolla on myös valituslautakunta ja hallintoneuvosto. Valituslautakuntaa lukuun ottamatta näissä kaikissa toimielimissä on nimettynä vähintään yksi jäsen Suomesta.

Euroopan kemikaaliviraston komiteat ja valvontafoorumi työskentelevät REACH- ja CLP-asetuksen mukaisissa tehtävissä, ja tulevaisuudessa myös PIC-asetuksessa ja biosidiasetuksessa säädetyllä tavalla. REACH-asetuksella on säädetty komiteoiden ja valvontafoorumi perustamisesta, tehtävistä ja toimivallasta. EU:n CLP-asetuksella ja biosidiasetuksella tehtäviä on täydennetty ja lisätty. Komiteat ja valvontafoorumi ovat osa Euroopan kemikaaliviraston toimintaa, jossa suomalainen jäsen on sidottu REACH-asetuksessa ja komiteoiden työjärjestyksissä säänneltyihin toimintatapoihin. Komiteoiden ja valvontafoorumin jäsenet antavat ilmoituksen etunäkökohdistaan, joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan. Riskinarviointikomitean, sosioekonomisen arvioinnin komitean ja valvontafoorumin osalta REACH-asetus erikseen kieltää jäsenmaata antamasta näiden komiteoiden jäsenille tai tieteellisille tai teknisille neuvonantajille ja asiantuntijoille ohjeita, jotka ovat ristiriidassa näiden henkilöiden tehtävien kanssa tai kemikaaliviraston tehtävien, vastuualueiden tai riippumattomuuden kanssa. Sen sijaan jäsenvaltion on asetuksen mukaan tuettava komiteoiden ja valvontafoorumin jäseniä käytettävissään olevilla tieteellisillä ja teknisillä resursseilla. Lisäksi kunkin jäsenmaan toimivaltaisten viranomaisten on autettava komiteoita ja valvontafoorumia sekä niiden työryhmiä.

Komiteoiden ja valvontafoorumin osalta todetaan REACH-asetuksen artikloissa 85.5 ja 86.2, että komiteaan ja valvontafoorumiin nimitettyjen jäsenten on huolehdittava siitä, että kemikaaliviraston ja valvontafoorumin tehtävät ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toiminta koordinoidaan asianmukaisesti.

Suomessa Euroopan kemikaaliviraston komiteatyöhön nimetyt henkilöt ovat nykyisin kaikki Turvallisuus- ja kemikaaliviraston virkamiehiä. Hallintoneuvostossa on jäsenenä ministeriön (ympäristöministeriö tai sosiaali- ja terveysministeriö) edustaja.

REACH- ja CLP-asetuksen sekä PIC-asetuksen liitteitä muutetaan komitologiamenettelyssä, jossa REACH-asetuksella perustettu niin sanottu REACH-komitea käsittelee komission ehdotukset liitteiden muutoksiksi. REACH-komiteassa puheenjohtajana toimii komission edustaja, ja jäsenmaat tuovat esiin omat näkemyksensä. REACH-komiteassa voidaan tuoda esille poliittisesti Suomen kannalta tärkeitä asioita EU-lainsäädännön soveltamisessa. REACH-komiteaan myös siirretään eräitä Euroopan kemikaaliviraston komiteoiden käsittelyssä ratkaisemattomaksi jääviä asioita, kuten asiakirja-arvioinnin perusteella tehtävä päätös tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden komitea ei pääse yksimielisyyteen. REACH-komitean kokouksiin osallistuu pääsääntöisesti sosiaali- ja terveysministeriön tai ympäristöministeriön edustaja.

Kemikaalineuvottelukunta

Kemikaalineuvottelukunta on sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimiva neuvottelukunta, joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1970 lähtien, aiemmin nimellä myrkkyasiain neuvottelukunta. Kemikaalineuvottelukunnassa ovat edustettuina kaikki kemikaalivalvonnan kannalta keskeiset viranomaiset sekä kaupan, teollisuuden, työntekijöiden, tutkimuslaitosten ja eräiden kansalaisjärjestöjen edustajat. Kemikaalineuvottelukunnassa ja sen kolmessa jaostossa käsitellään Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön kehittämiseen ja toimeenpanoon liittyviä asioita sekä jaetaan tietoa muista ajankohtaisista, kemikaaliriskien hallintaa koskevista asioista. Neuvottelukunta myös ylläpitää verkkosivuja, joilla on ajantasaiset tiedot Suomessa voimassa olevista kemikaaleja (tuotteina) koskevista säädöksistä sekä Euroopan unionin kemikaalisäädöksistä. Verkkosivuilta on myös saatavilla kemikaalineuvottelukunnan julkaisemaa tiedotus- ja koulutusmateriaalia.

2.3 Nykytilan arviointi

Toiminnanharjoittajia koskevat velvoitteet

Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön uudistuessa on tarpeen pohtia kansallisen kemikaalilain säännösten tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus kokonaan uudelleen. Toiminnanharjoittajia koskevat velvoitteet tulevat lähes kokonaan suoraan sovellettavista EU-asetuksista. EU:n kemikaalisääntely on erittäin vaativa kokonaisuus, joka edellyttää erityisesti kemikaaleja markkinoille saattavilta yrityksiltä huomattavan panostuksen lainsäädännön velvoitteiden omaksumiseen ja noudattamiseen. REACH-asetuksen rekisteröintivelvoite koskee erityisesti kemiallisia aineita valmistavia ja EU-alueelle maahantuovia yrityksiä. REACH-asetuksen rajoitus- ja lupamenettelyt koskevat mitä tahansa toiminnanharjoittajaa, joka valmistaa, käyttää tai saattaa markkinoille mainittujen menettelyjen kohteena olevia aineita. Myös CLP-asetuksen luokitus-, merkintä- ja pakkaamisvelvoitteet koskevat kaikkia toiminnanharjoittajia, jotka saattavat markkinoille vaaralliseksi luokiteltavia kemikaaleja. Mikäli kemikaali täyttää kyseisten EU-säädösten mukaiset velvoitteet, sen markkinoille saattamista ei EU-asetusten vapaan liikkuvuuden säännösten mukaisesti saa kansallisesti kieltää tai rajoittaa. Asetuksissa on kuitenkin suojalausekkeet, joiden nojalla jäsenvaltio voi väliaikaisesti antaa kansallisia kieltoja tai rajoituksia, mikäli katsoo kemikaalin aiheuttavan riskiä terveydelle tai ympäristölle, vaikka se täyttäisikin EU-sääntelyn velvoitteet. Tällöin jäsenvaltion on toimittava asetuksissa säädetyllä tavalla ja ilmoitettava komissiolle suojalausekkeen käytöstä. Komissio voi hyväksyä tai hylätä jäsenvaltion antaman kiellon tai rajoituksen. Hyväksyessään jäsenvaltion väliaikaisen toimenpiteen, komissio samalla asettaa kyseiselle jäsenvaltiolle määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltion on tehtävä EU-asetukseen perusteltu muutosehdotus, mikäli kemikaalin aiheuttaman riskinhallinnan katsotaan edellyttävän toimia EU:n laajuisesti.

Kokonaisuudessaan Euroopan unionin kemikaalisääntely on hyvin laajaa ja kattavaa, ja sen tarkoituksena on terveyden ja ympäristön suojelu sekä kemikaalien vapaa liikkuvuus EU-alueella. Pääosin EU-asetuksilla harmonisoidun EU-sääntelyn suoran sovellettavuuden ja vapaan liikkuvuuden periaatteen vuoksi ei voida säännellä kansallisesti harmonisoituihin EU-asetuksiin nähden ”ylimääräisiä” säännöksiä. Työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelemiseksi voidaan kuitenkin antaa kansallisia säännöksiä REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Uuden kemikaalilain soveltamisala tulisi siksi rajata vain EU:n kemikaalisääntelyn kansalliseen toimeenpanoon ja niihin kansallisiin lisävelvoitteisiin, joiden katsotaan olevan Suomessa välttämättömiä. Mikäli havaitaan puutteita kemikaalilainsäädännön tuomassa suojelun tasossa, tulisi myös suomalaisten pyrkiä vaikuttamaan ensisijaisesti EU-lainsäädännön kehittämiseen. EU:n POP-asetus, PIC-asetus ja elohopean vientikieltoasetus on annettu EU:n perustamissopimuksen ympäristönsuojelua koskevan artiklan nojalla, jolloin jäsenmailla on mahdollisuus säätää vähimmäisvaatimuksia tiukempia säädöksiä.

Kansallinen, osittain EU-asetusten lisäksi sovellettava kemikaaleja koskeva velvoite on nykyisin velvollisuus toimittaa Suomessa markkinoille tai käyttöön saatettavia vaarallisia kemikaaleja koskevat tiedot Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kemikaalituoterekisteriin (niin sanottu kemikaali-ilmoitus). Velvoite perustuu osittain EU:n CLP-asetuksen säännökseen seoksen koostumustietojen ilmoittamisesta, mutta kansallisesti tiedot edellytetään myös aineista. Velvoite koskee toiminnanharjoittajaa, joka vastaa vaarallisen kemikaalin tai vaarallista ainetta sisältävän seoksen ensimmäisestä markkinoille tai käyttöön saattamisesta Suomessa. Tiedot perustuvat käyttöturvallisuustiedotteeseen, joka toiminnanharjoittajan on kyseisistä kemikaaleista joka tapauksessa tehtävä REACH-asetuksen 31 artiklan mukaisesti. Lisäksi toimitetaan tiedot kemikaalin vuosittaisesta valmistus- ja maahantuontimäärästä. Tämä velvoite on tarpeen säilyttää EU-sääntelyn lisänä, jotta Suomen markkinoilla ja Suomessa käytössä olevien vaarallisten kemikaalien tiedot ovat viranomaisten käytössä. Nykyisen kemikaalilain nojalla on myös tehtävä varoitusmerkinnät sekä markkinoille (esimerkiksi myyntiä varten) että käyttöön (esimerkiksi yrityksen sisällä valmistetun kemikaalin käyttö edelleen toisen kemikaalin valmistusta varten) saatettavaan kemikaaliin. EU:n uudessa CLP-asetuksessa säädetään pelkästään markkinoille saatettavien vaarallisten kemikaalien merkinnöistä.

Kemikaalilain yleisten velvollisuuksien merkitys ei enää EU-asetusten aikana ole sama kuin aikaisemmin ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Yleisten velvoitteiden kirjaaminen velvoittavina EU-sääntelyn toimeenpanoa koskevaan kansalliseen lakiin voisi sekoittaa lain soveltamisalan suhdetta muihin kemikaaleja koskeviin säädöksiin.

Metanoli aiheuttaa Suomessa edelleen useita, joinakin vuosina jopa useita kymmeniä kuolemaan johtavia myrkytystapauksia, kun metanolipitoisia lasinpesunesteitä juodaan alkoholin korvikkeena. Suomessa on pyritty ehkäisemään näitä myrkytyksiä vuonna 2011 voimaan tulleella vaatimuksella myrkyllisten kemikaalien säilyttämisestä lukitussa tilassa vähittäismyynnissä. On kuitenkin tarpeen edelleen kehittää sääntelyä siten, että metanolimyrkytykset saataisiin Suomessa loppumaan. EU:n komissio on kuitenkin lausunnossaan edellyttänyt, ettei vähittäismyynnistä voi säätää siltä osin, kuin aineelle on jo annettu REACH-asetuksen liitteen XVII mukainen rajoitus.

Kemikaalilain mukainen valvonta

Uusien EU-asetusten tullessa kokonaan sovellettaviksi on kemikaalilainsäädännön valvontaan alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Puutteellisen valvonnan on pelätty synnyttävän harmaita kemikaalimarkkinoita, joilla uuden ja vaativan EU-sääntelyn velvoitteita ei edes yritetä noudattaa. Tehokkaan valvonnan avulla voidaan edistää uuden lainsäädännön velvoitteiden tuntemusta ja noudattamista, ja sitä kautta terveyden ja ympäristön suojelun tason parantumista.

Nykyisen kemikaalilain mukaisesti valvonta on hajautettu monelle eri taholle, ja valvontatehtävät ovat osittain päällekkäiset. Kunnissa kemikaalivalvontaviranomaisen tehtäviä hoitavalla henkilöllä on käytännössä useita muitakin tehtäviä kuin pelkkää kemikaalivalvontaa. Helsingissä on maan parhaat kunnallisen kemikaalivalvonnan resurssit, mutta siitä huolimatta Helsingin kaupunginhallitus on vuonna 2011 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen, että ministeriö selvittäisi mahdollisuuksia siirtää kunnallinen kemikaalien markkinavalvonta kunnilta valtion viranomaiselle.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella on erittäin laaja toimialue. Työsuojeluviranomaisen vastuulla on Suomessa laajin tehtäväkokonaisuus kemikaalivalvonnassa, koska työsuojeluviranomainen vastaa sekä markkinavalvonnasta että olosuhdevalvonnasta. Käytännössä muutamaa erillistä valvontahanketta lukuun ottamatta aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet tekevät kemikaalilain mukaista markkinavalvontaa lähinnä muun työsuojeluvalvonnan yhteydessä.

Valvontaviranomaisia on paljon ja toimivaltojen rajat ovat osin epäselvät. Ottaen huomioon EU:n uuden kemikaalilainsäädännön huomattavan haastavuuden erityisesti kemikaalien markkinoille saattamista koskevien velvoitteiden osalta, on erittäin hankalaa toimia tehokkaasti valvonnassa, ellei valvontatyötä tekevällä henkilöllä ole mahdollisuutta perehtyä asiaan täysipäiväisesti ja seurata EU:n kemikaalilainsäädännön kehittymistä ja eri säännösten tarkoituksesta tehtyjä tulkintoja päätoimisesti.

Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä maahantuonnilla tarkoitetaan Euroopan unionin ulkopuolelta tapahtuvaa tavaroiden tuontia EU-alueelle. Kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011), joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012, tullille säädetään mahdollisuus valvoa Euroopan unionin jäsenmaista tulevia kulutustavaroita tietyin edellytyksin. Nykyisessä kemikaalilaissa tullille ei ole säädetty vastaavaa toimivaltaa sisämarkkinoiden valvomiseksi kulutustavaroiden kemiallisten ominaisuuksien osalta.

3.1 Tavoitteet

Tavoitteena on, että uusi kemikaalilaki sisältäisi yksiselitteiset ja selkeät säännökset lain soveltamisalasta, eri viranomaisten tehtävistä, hallinnollisista keinoista, rangaistuksista sekä perustuslain edellyttämistä laintasoisista aineellisista säännöksistä sekä asetuksenantovaltuuksista.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Kemikaalilain valmistelussa on valvonnan osalta selvitetty mahdollisuudet siirtää markkinavalvontaa koskevat tehtävät kunnalta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Toinen vaihtoehto olisi ollut säilyttää valvonta kunnallisena, ja kehittää keskusviranomaisen ohjaus- ja valvontatehtävää vielä nykyistä ohjaavammaksi ja käytännönläheisemmäksi. Tällöin kunnallista valvontaa olisi voitu toteuttaa hankeluonteisena, eli keskusviranomaisen aloitteesta ja aluehallintoviraston ohjauksessa tehtävinä yksittäisinä hankkeina. Tätä ei kuitenkaan ole nähty tarkoituksenmukaiseksi, koska on resurssien käytön kannalta tehokkaampaa keskittää keskusviranomaisen resurssit suoraan itse valvontatehtävään kuin valvonnan hallinnointiin.

Kemikaalilain soveltamisalan osalta on käsitelty sitä, tulisiko kemikaalilain olla hyvin laaja ja kattaa kaikki kemikaaleihin liittyvät tilanteet ja ongelmat, tai tulisiko sen olla tarkkarajainen ja soveltamisalaltaan selkeä. Erityisesti kemikaalilain ja kuluttajaturvallisuuslain välistä suhdetta on tarkasteltu siltä osin, tulisiko kuluttajatuotteisiin sisältyviä kemikaaliasioita sisällyttää kemikaalilain soveltamisalaan. Tällöin olisi tullut kyseeseen lähinnä kuluttajaturvallisuuslaissa jo säänneltyjen, kuluttajatuotteita koskevien tiedotus- ja riskienhallintamenettelyjen kirjaaminen sellaisenaan kuluttajaturvallisuuslain lisäksi päällekkäisenä sääntelynä myös kemikaalilakiin. Sekä kuluttajaturvallisuuslain että kemikaalilain säännösten valvonnasta vastaa markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Esityksessä ehdotetaan, että kemikaalilain soveltamisala rajataan Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön kansalliseen täytäntöönpanoon ja eräisiin kansallisiin lisävelvoitteisiin. Siltä osin kuin kemikaalilainsäädäntö ei sisällä säännöksiä, sovellettaisiin mitä kuluttajaturvallisuuden osalta kuluttajaturvallisuuslaissa, työsuojelun osalta työturvallisuuslaissa (738/2002) ja ympäristönsuojelun osalta ympäristönsuojelulaissa sekä muualla lainsäädännössä säädetään. Tällä katsotaan saavutettavan sekä lainsäädännöllinen selkeys että riittävä turvallisuustaso. Soveltamisalaa koskevaa rajausta on käsitelty myös tämän esityksen 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Biosidisääntelyn osalta on käsitelty vaihtoehtoisena mallina myös biosididirektiivin ja biosidiasetuksen kansallisen täytäntöönpanon säätämistä erillisessä laissa biosidivalmisteista. Tällöin olisi kuitenkin säädetty kemikaalilain kanssa päällekkäistä sääntelyä valvonnan, viranomaisten keinojen ja velvollisuuksien sekä biosidivalmisteiden etikettien kielivaatimusten ja toimintaa ohjaavien yleisten periaatteiden osalta. Biosidisääntely on täten tarkoituksenmukaista säilyttää osana kemikaalilakia.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Kemikaalilaki

Kemikaalilain soveltamisala rajattaisiin koskemaan laissa määritellyn Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön kansallista täytäntöönpanoa sekä kansallisia kemikaaliriskien hallinnan edellyttämiä velvoitteita.

Uudella kemikaalilailla säädettäisiin erityisesti Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanosta Suomessa. Kemikaalilain soveltamisalaan kuuluisivat seuraavat EU-säädökset: REACH-asetus, CLP-asetus, biosidiasetus ja biosididirektiivi, pesuaineasetus, PIC-asetus, POP-asetus sekä elohopean vientikieltoasetus. Lailla säädettäisiin valvontaviranomaisten tehtävistä mainittujen säädösten valvonnassa.

Lisäksi lailla säädettäisiin mainittujen EU-säädösten toimivaltaisista viranomaisista, REACH-, CLP- ja biosidiasetuksen neuvontapalvelusta, eräiden biosidivalmisteiden käyttäjiltä edellytettävistä toiminnanharjoittajan pätevyysvaatimuksista, asiakirjojen toimittamisesta biosidivalmisteesta, käyttöturvallisuustiedotteen kielivaatimuksista sekä markkinoinnista. Lisäksi lain siirtymäsäännöksissä säädettäisiin eräistä vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY, jäljempänä seosdirektiivin, mukaisista velvoitteista, joita voidaan soveltaa siihen asti, kunnes CLP-asetusta aletaan täysimääräisesti soveltaa 1 päivänä kesäkuuta 2015.

Luvussa 5 käsiteltäisiin kansallisia menettelyitä, joita sovelletaan biosidiasetuksen siirtymäaikana. Sekä biosididirektiivi että biosidiasetus antavat jäsenmaille mahdollisuuden jatkaa ennen biosididirektiivin soveltamista voimassa olleita kansallisia hyväksymismenettelyjään. Suomessa tällaisia menettelyjä on säädetty suojauskemikaaleille (puunsuoja-aineet, limantorjuntakemikaalit), kiinnittymisenesto- eli antifouling-aineille ja biosidisille torjunta-aineille (jyrsijämyrkyt, eräät hyönteismyrkyt ja karkotteet). Menettelyjä voidaan jatkaa niiden valmisteiden osalta, jotka sisältävät vain niin sanottuja vanhoja tehoaineita, kahden vuoden ajan kyseisen biosidivalmisteen sisältämän viimeisen hyväksyttävän tehoaineen hyväksymispäivästä. Biosidiasetuksen mukaan siirtymäaika kestää 14 päivään toukokuuta 2014 saakka, mutta sitä voidaan tarvittaessa jatkaa. Tämän hetkisen arvion mukaan siirtymäaikaa tultaneen jatkamaan jopa vuoteen 2025 saakka, jotta niin sanottujen vanhojen tehoaineiden arviointiohjelma saadaan valmiiksi. Tässä luvussa olisi lisäksi tarpeen määritellä erikseen biosidivalmiste, koska kansallisia hyväksymismenettelyjä sovelletaan vain osaan biosidivalmisteita. Luku 5 voidaan kokonaisuudessaan kumota siirtymäajan päätyttyä.

Luvussa 6 säädettäisiin biosidiasetuksen soveltamisen lisäksi kansallisista velvoitteista, joita sovellettaisiin biosidiasetuksen toimeenpanoon, luvussa 5 tarkoitettuihin kansallisiin menettelyihin ja siirtymäsäännöksen tarkoittamiin menettelyihin.

Lailla säädettäisiin kemikaalihaittojen ehkäisemiseksi myös Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekistereistä, toiminnanharjoittajan toimintaa ohjaavista yleisistä periaatteista, kemikaalitietojen toimittamisesta, sekä vähittäismyyntiä koskevista olosuhdevaatimuksista.

Uuteen kemikaalilakiin ei enää nykyisestä laista poiketen esitettäisi yleisiä velvollisuuksia vahvasti velvoittavina säännöksinä, vaan yleisinä, toimintaa ohjaavina ja huolehtimista, selvilläoloa ja vähemmän vaarallisen kemikaalin valintaa koskevina periaatteina. Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä annetaan kemikaalien valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännökset. Kansallisesti EU-sääntelystä voitaisiin poiketa käyttämällä EU-asetusten suojalausekkeita, mikäli kansallisesti todettaisiin kemikaalin aiheuttavan sellaista riskiä, jota ei voida hyväksyä, vaikka tuote olisi laillisesti saatettu EU:n markkinoille. Kumottavan vuoden 1989 kemikaalilain selvilläolovelvollisuutta sekä päällystä ja tiedonantovelvollisuutta koskevien pykälien nojalla annetut alemmanasteiset säädökset jäisivät ehdotettavan uuden kemikaalilain siirtymäsäännösten nojalla kuitenkin voimaan CLP-asetuksen siirtymäajanloppuun asti, eli 1 päivään kesäkuuta 2015 saakka.

Kemikaalilain mukainen markkinavalvonta keskitettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Uusi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on vahva organisaatio, jolla on osaamista huolehtia koko maan kattavalla tasolla kemikaalien markkinavalvontaa koskevista asioista. Suuri osa kemikaaleista tulee markkinoille isojen toimijoiden, keskusliikkeiden tai maahantuojien kautta, ja siten yhdessä paikassa valmistajan tai maahantuojan luona suoritettu valvontatoimenpide auttaa poistamaan koko maan markkinoilta lainsäädännön vastaisia kemikaaleja. Valvonnan keskittäminen tehostaa säännöstenvastaisuuksiin puuttumista yhtenäisellä tavalla ja yhdellä kertaa koko maan kattavasti.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tekemän valvonnan tehokkuuden ja tasapuolisuuden kasvattaminen edellyttäisi merkittävää lisäpanostusta keskushallintotasolta tulevaan ohjaukseen ja valvontahankkeiden organisointiin. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käyttää keskushallinnon voimavaroja valvonnan hallinnointiin, vaan resurssit tulisi kohdentaa itse valvontaan. Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävä tulisi siksi poistaa kokonaan ja siirtää Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Samalla poistuisi tarve ylläpitää aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella kemikaalivalvonnan osaamista. Uuteen kemikaalilakiin ei siten esitetä enää tehtäviä kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle. Muutos tarkoittaa samalla sitä, että terveydenhuoltolain 21 §:stä poistetaan viittaus kemikaalilakiin, ja ympäristöterveydenhuollon yhteisestä valtakunnallisesta valvontaohjelmasta poistetaan kemikaalilakia koskeva osuus.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tehtävistä työntekijän suojeluun liittyvä olosuhdevalvonta on ratkaisevan tärkeässä roolissa kemikaaleista aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, eikä tätä tehtävää nykyisten organisaatioiden puitteissa voi hoitaa muu taho kuin aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Sen sijaan EU:n uuden kemikaalilainsäädännön mukainen markkinavalvonta ja siihen liittyvien päätösten tekeminen edellyttävät onnistuakseen päätoimista, vain kemikaalien markkinavalvontaan keskittyvää toimijaa. Siksi aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen valvontatehtävä tulisi kohdentaa vain kemikaalien käytön olosuhteita ja kemikaaleista aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemistä koskevien työnantajan velvoitteiden noudattamiseen. Mikäli työsuojelutarkastaja havaitsisi selkeitä rikkomuksia markkinavalvonta-asioissa, olisi niistä mahdollista tehdä ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, joka ryhtyisi toimiin puutteiden tai laiminlyöntien korjaamiseksi. Työsuojelutarkastajalla olisi kuitenkin mahdollisuus kieltää tuotteiden markkinoille saattaminen väliaikaisesti.

ELY-keskusten ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tehtäviä tarkennettaisiin siten, että niistä säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin. Tehtävä säilyisi nykyisenkaltaisena, kemikaalien käyttöön ja käytön olosuhteisiin ympäristönsuojelun näkökulmasta keskittyvänä valvontana.

Tulli valvoisi EU:n ulkopuolelta tulevia kemikaaleja tai kemikaaleja sisältäviä esineitä taikka biosidivalmisteita. Lisäksi Tulli valvoisi EU:n sisämarkkinoiden osalta maahantuonnin yhteydessä niitä kemikaaleja taikka kemikaaleja sisältäviä esineitä, joiden maahantuontia on rajoitettu tai maahantuonti on kielletty REACH-asetuksen liitteen XVII nojalla sekä tämän lain ja biosidiasetuksen mukaisten biosidivalmisteen hyväksymistä ja käsiteltyjen materiaalien tuontia koskevien velvoitteiden noudattamista.

Suomen ympäristökeskus valvoisi edelleen POP-asetuksen, PIC-asetuksen ja Rotterdamin yleissopimuksen velvoitteiden noudattamista, ellei valvontatehtävää laissa erikseen säädetä muiden valvontaviranomaisten tehtäväksi.

Lisäksi lailla säädettäisiin viranomaisten kielto- ja rajoitusmenettelyistä, valvontakeinoista, muutoksenhausta, salassapitosäännöksistä, rangaistuksista sekä lain siirtymäsäännöksistä. Siirtymäsäännös on tarpeen eräiden EU:n kemikaalilainsäädännön ja kansallisten menettelyiden rinnakkaisen toimeenpanon ajan.

Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioehdotukseen. Vuoden 2014 alusta Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon esitetään lisäresursseja uudessa kemikaalilaissa säädettyjen valvontatehtävien toimeenpanoon.

Uuden kemikaalilain on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan kuin EU:n uutta biosidiasetusta aletaan soveltaa, 1 päivänä syyskuuta 2013.

Laki rikoslain 44 luvun 1 §:n ja 48 luvun 1 §:n muuttamisesta

Esitysehdotuksella ehdotetaan rikoslain 44 ja 48 luvun terveys- ja ympäristörikosten tunnusmerkistöjä koskeviin säännöksiin sisällytettäväksi viittaukset uuteen EU:n biosidiasetukseen ja PIC-asetukseen sekä kemikaaliturvallisuuslakiin.

Laki terveydenhuoltolain 21 §:n muuttamisesta

Terveydenhuoltolakia esitetään muutettavaksi siten, että ympäristöterveydenhuoltoa koskevasta 21 §:stä poistettaisiin viite kemikaalilakiin. Muutoksen myötä kemikaalien markkinavalvonta ei enää kuuluisi kunnan ympäristöterveydenhuollon tehtäviin eikä kunta enää tuottaisi vastaavia palveluita.

Laki terveydensuojelulain 3 ja 21 §:n muuttamisesta

Terveydensuojelulakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että terveydensuojelulain (763/1994) 21 §:n 2 momenttiin lisättäisiin viittaus talousveden desinfiointiaineiden hyväksymiseen EU:n biosidiasetuksen mukaisesti.

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 4 luvun muuttamisesta

Lakia työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta esitetään muutettavaksi työsuojeluviranomaiselle kuuluvien markkinavalvontatehtävien osalta. Ehdotetun kemikaalilain mukaan sosiaali- ja terveysministeriön markkinavalvontatehtävät siirtyvät kemikaalien osalta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäväksi. Ministeriön toimivaltaan jäisi voimassa olevan lain 2 §:ssä tarkoitetun tuotteen turvallisuuden valvonnassa vain kone, työväline, henkilönsuojain tai muu tekninen laite. Työsuojelutarkastajalle jäisi teknisen laitteen lisäksi ehdotetun kemikaalilain 10 §:n mukaan oikeus kieltää myös kemikaalin tai kemikaalia sisältävän laitteen tai esineen edelleen luovutus. Lopullisen päätöksen tältä osin tekisi ministeriön sijasta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Menettely vastaa muutoin nykyistä menettelyä. Tästä ehdotetaan säädettäväksi lain 18 §:n 5 momentissa. Työsuojeluviranomaisen muusta velvollisuudesta ilmoittaa valvontaviranomaiselle tuotteen turvallisuudessa havaitsemastaan epäkohdasta tai puutteellisuudesta säädetään voimassa olevan lain 49 §:ssä.

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Kemikaalien markkinavalvonta esitetään keskitettäväksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Valvontaa varten tarvittaisiin lisää resursseja, koska Turvallisuus- ja kemikaaliviraston olisi kyettävä hoitamaan kemikaalivalvontaa koko Suomen alueella. Nykyisin näitä tehtäviä hoidetaan osittain myös aluehallinnossa ja kunnissa.

Siirrettäviin tehtäviin nykyisin käytettävät resurssit

Tarkkaa arviota kuntien kemikaalivalvontaan käyttämistä resursseista on vaikea tehdä. Aluehallintovirastoilta saatujen tietojen mukaan vuonna 2010 kunnat käyttivät markkinavalvontaan ainakin viisi henkilötyövuotta (5 htv). Tämä arvio voi olla alimitoitettu, koska kaikkia hajanaisia tehtäviä ei välttämättä ole raportoitu. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston arvion mukaan kuntien kemikaalivalvontaviranomaisten lukumäärästä sekä toisaalta koulutukseen osallistuvien kuntaviranomaisten määrästä voidaan kemikaalien markkinavalvonnassa arvioida olevan kunnissa käytössä vähintään 10 henkilötyövuotta (10 htv). Ympäristöterveydenhuollon viranomaistietojärjestelmästä saadaan kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtäviin käytettävän resurssin kokonaismääräksi arvio 12,25 henkilötyövuotta (12,25 htv). Suomen Kuntaliiton tekemän julkaisun Ympäristöterveydenhuollon kustannukset ja maksullisuus (2012) mukaan kunnissa käytetään kemikaalilain mukaiseen markkinavalvontaan arviolta 1–2 miljoonaa euroa vuodessa.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella tehtävään markkinavalvontaan käytetään Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston arvion mukaan 0,5–1 henkilötyövuotta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa käytetään nykyisin kemikaalilain mukaisiin markkinavalvontatehtäviin noin neljä henkilötyövuotta (4 htv). REACH- ja CLP-asetusten mukaisen neuvontapalvelun ylläpitoon käytetään noin kolme henkilötyövuotta (3 htv). Jos kaikki markkinavalvontaa koskevat tehtävät keskitetään tämän esityksen mukaisesti kunnalta ja aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon, virasto tarvitsisi työhön lisää henkilöresursseja.

Siirron aiheuttamat lisäresurssitarpeet ja perustelut

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tarvittaisiin viraston oman arvion mukaan viiden henkilötyövuoden (5 htv) lisäresurssi kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselta siirrettävien, ja kolmen henkilötyövuoden (3 htv) lisäresurssi aluehallintovirastolta siirrettävien tehtävien hoitamiseen. Lisäksi EU:n uusi biosidiasetus aiheuttaa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston arvion mukaan kahden henkilötyövuoden (2 htv) lisäresurssitarpeen (neuvontapalvelu + esineiden sisällyttäminen säädöksen piiriin ja tästä aiheutuva soveltamisalan laajennus). Turvallisuus- ja kemikaaliviraston oman arvion mukaan lisäresurssitarve on siten yhteensä 10 henkilötyövuotta.

Ottaen huomioon valtiontalouden säästötavoitteet, hallitus esittää Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle yhteensä 5 henkilötyövuoden lisäystä. Kunnissa siirtyvään tehtävään käytettävänä henkilötyövuosimääränä käytetään kuntien ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston työmäärän arvioiden keskiarvoa 7,5 henkilötyövuotta. Siirto aiheuttaisi vaikutuksia vuoden 2014 budjettiin ja valtiontalouden kehyksiin.

Riittävien resurssien turvaaminen kemikaalilainsäädännön valvontaan ja muuhun toimeenpanoon on erittäin tärkeää terveyden ja ympäristön suojelun kannalta. EU:ssa on voimassa kokonaan uusi kemikaalilainsäädäntö, jolla pyritään ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaan tasoon, ja samalla edistämään eurooppalaista kilpailukykyä ja innovaatioita. Kokonaan uudistuneen lainsäädännön velvoitteet aiheuttavat yrityksille merkittävää hallinnollista taakkaa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston järjestämä maksuton neuvontapalvelu sekä toimiva viranomaisvalvonta ovat avainasemassa, kun valtion käytössä olevin keinoin varmistetaan lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen.

Kemikaalivalvonta on nykyisin lähtökohtaisesti aliresursoitua, eikä valvontaa voida tehdä tehokkaasti. Keskittämällä valvontatehtävä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon valvonnan tehokkuutta voidaan tehostaa ja edistää merkittävästi jo 5 henkilötyövuoden lisäyksellä. Koska kemikaalilainsäädäntö on teknisesti monimutkaista ja muuttuu jatkuvasti, voidaan kokopäivätoimisesti kemikaalilainsäädäntöön ja sen valvontaan keskittyvän viranhaltijan työpanoksen arvioida olevan suurempi kuin sellaisen viranhaltijan, jonka tehtäviin kuuluu useiden muidenkin lakien valvontaa.

Biosidiasetuksen mukaisiin kokonaan uusiin tehtäviin eli neuvontapalvelun järjestämiseen ja ylläpitoon, ja biosidivalmisteilla käsiteltyjen esineiden valvontaan tarvittaisiin lisäresursseja yhteensä kahden henkilötyövuoden (2 htv) verran. Nykyisessä taloustilanteessa lisäresursseja ei voida esittää, mutta asiaa on tarkasteltava uudestaan kun biosidiasetuksen soveltaminen on alkanut. Suomessa valtaosa biosidivalmisteita markkinoivista toiminnanharjoittajista on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille hyväksymisvelvoitteet ovat uusia. Näiden yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi maksuton neuvontapalvelu katsotaan välttämättömäksi. Biosideilla käsiteltyjen esineiden valvonta on kokonaan uusi ja erityisen haasteellinen tehtävä, johon liittyvän työn käynnistäminen ja tehokas toteutus edellyttäisi lisäresursseja. Kumottavan vuoden 1989 kemikaalilain mukaiset menettelyt jatkuvat vielä vähintään kymmenen vuoden ajan, joten niistä vapautuvat henkilöresurssit eivät ratkaise biosidiasetuksen toimeenpanosta aiheutuvaa henkilöresurssitarvetta.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen valvontatehtävä esitetään kohdennettavaksi vain kemikaalien käytön olosuhteita ja työnantajan velvoitteita kemikaaleista aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi koskevien velvoitteiden noudattamiseen. Työsuojelun vastuualueen markkinavalvontatehtävä esitetään siirrettäväksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Työsuojelutarkastajalla säilyisi kuitenkin mahdollisuus kieltää työsuojelun valvontalain nojalla merkittävän riskin aiheuttavien tuotteiden markkinoille saattaminen väliaikaisesti. Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tehtäviin kuuluu nykyisin valvoa sekä kemikaalien markkinoille saattamista että kemikaalien käyttöä. Kemikaalien markkinoille saattamisen valvontaan käytettävä resurssi on työsuojelun vastuualueella ollut noin 0,5—1 henkilötyövuotta. Säännösten selkeyttäminen ja tarpeettoman päällekkäisen toimivallan poistaminen uudesta kemikaalilaista voi kuitenkin käytännössä lisätä työsuojeluviranomaisen osallistumista kemikaaliturvallisuuden kokonaisvalvontaan, ja siten jopa lisätä henkilöresurssien tarvetta.

Siirrettäviksi esitettävät resurssit momenteittain: kuntien valtionosuusmomentilta 28.90.30 siirrettäisiin 375 000 euroa työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimintamenoihin (mom. 32.40.05). Lisäksi määrärahaa siirrettäisiin aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueilta (mom. 33.70.01) 40 000 euroa.

Tullille on uudella kemikaalilailla toimeenpantavissa EU-asetuksissa säädetty useita uusia vastuita. Kemikaalilailla toimeenpantava biosidiasetus edellyttää, että kulutustavaroissa ei saa käyttää sellaisia biosideja, joita ei ole hyväksytty EU:ssa. Valvonta siis kiristyy kulutustavaroiden sisältämien biosidien osalta. Tämä lisää Tullin valvontatehtäviä, sillä myös Tulli on kulutustavaroiden turvallisuuden valvonnassa valvontaviranomainen. Lisäksi kemikaalilailla säädetään Tullille velvoitteita biosidien lisäksi muun muassa muiden kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden sisämarkkinavalvonnassa. Myös biosidien kansallisten hyväksymisten valvonta tulee lisäämään Tullin tehtäviä.

Tullin lisääntyneet velvollisuudet kemikaalien valvonnassa edellyttävät riittäviä resursseja sekä tietojenvaihdon että valvonnan toteuttamiseksi ja tiiviin yhteistyön luomiseksi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ja muiden kemikaalilain valvontaviranomaisten kesken. Riittävät resurssit ovat tehokkaan valvonnan edellytys, jotta kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden vapaata liikkuvuutta ei estettäisi tarpeettomasti. Uusien tehtävien hoitaminen edellyttää lisäresursointia, joka mahdollistaa Tullin tehtävien asiamukaisen hoitamisen.

Kuntataloudelliset vaikutukset

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtäviin käytetään koko maassa arviolta 5—10 henkilötyövuotta. Ehdotettavaan uuteen kemikaalilakiin ei enää sisällytettäisi kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävää lainkaan, vaan kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen nykyiset tehtävät siirrettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Siirto toteutettaisiin siirtämällä kuntien valtionosuuksista 375 000 euroa Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Samalla poistuisi tarve ylläpitää kuntia ohjaavan aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella kemikaalivalvonnan osaamista. Tämä säästyvä, vaikkakin melko pieni resurssi voitaisiin käyttää kuntalaisten terveyttä paremmin palvelevien valvontatehtävien ohjaamiseen.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

REACH-asetuksen 121 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on asetettava asetuksen toimivaltaisten viranomaisten käyttöön riittävät resurssit, jotta nämä voivat niiden ja muiden käytettävissä olevien resurssien avulla suorittaa REACH-asetuksen mukaiset tehtävänsä oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Tehtävien suorittaminen edellyttää toimivaltaisten viranomaisten lisäresursointia asetuksen toimeenpanon edetessä. Kaikkien jäsenmaiden on sitouduttava työhön ja varattava riittävät resurssit, jotta REACH-asetuksen tavoite terveyden ja ympäristönsuojelun korkeasta tasosta, kemikaalien turvallisesta käsittelystä ja kemikaalien vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella voidaan käytännössä saavuttaa.

Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanon onnistumisen edellytyksenä on myös se, että jäsenvaltiot huolehtivat velvoitteiden noudattamisen valvonnasta. Kemikaalien valmistajien ja maahantuojien toimintaan kohdistuvaan valvontaan liittyy kansallisten intressien (kemikaaleista kuluttajille ja työntekijöille aiheutuvien terveyshaittojen sekä ympäristöhaittojen ehkäiseminen Suomessa) lisäksi velvoite huolehtia omalta osaltamme, että EU:n sisämarkkinoille ei pääse vaatimusten vastaisia kemikaaleja sen seurauksena, että Suomessa toiminnanharjoittajien toimintaa ei valvota riittävän tehokkaasti.

Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamisen valvonta Suomessa ja sen johdosta tehtävät päätökset voivat heijastua myös EU:n sisämarkkinoilla ja estää kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden vapaan liikkumisen. Valvontapäätökset on tehtävä siten, että ne rajoittavat kemikaalien tai niitä sisältävien esineiden vapaata liikkuvuutta vain silloin, kun viranomaiset ovat todenneet, että lainsäädäntöä ei ole noudatettu. Kemikaalilain vastaisen toiminnan lopettamiseksi käytettyjen keinojen tulee olla oikeasuhteisia, tehokkaita ja varoittavia havaittuun laiminlyöntiin tai rikkomukseen nähden.

Valvontaviranomaisten määrän vähentäminen keskittämällä markkinavalvontatehtävien hoitaminen Turvallisuus- ja kemikaalivirastoiin selkeyttäisi kemikaalivalvontaa nykytilanteesta. Nykyisten valvontaviranomaisten määrä vähenee, kun kunnilta poistuu kemikaalien markkinavalvontatehtävät. Tällöin myös aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen kuntien ohjausvastuu poistuisi kemikaalilain osalta.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tehtävä kemikaalivalvonnassa keskittyisi jatkossa kemikaalien käytön olosuhteiden valvontaan työpaikoilla työssä, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuetta ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto.

4.3 Terveys- ja ympäristövaikutukset

Valvonnan selkeys ja tehokkuus ovat yritysten toiminnan lisäksi avainasemassa Euroopan unionin uuden kemikaalilainsäädännön toimeenpanossa. Tehokas, osaava ja ennakoiva valvonta edistää uuden lainsäädännön tavoitteiden, eli terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason varmistamista.

4.4 Vaikutukset yrityksiin

Euroopan unionin uuden kemikaalilainsäädännön noudattaminen on yrityksille haasteellista ja edellyttää panostusta ja perehtymistä muuttuneen lainsäädännön vaatimuksiin. Lainsäädännön toimeenpanon valvonta on avainasemassa arvioitaessa toimeenpanon ja uuden EU-sääntelyn tavoitteiden toteutumista. Viranomaisten valvontaroolien ja tehtävien selkeytyessä toiminnanharjoittajilla on paremmat mahdollisuudet selvittää valvontaan ja lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä asioita viranomaisen kanssa.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tekemä valvonta on ollut maksullista. Markkinavalvonnan siirtyessä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle markkinavalvonnasta tulee toiminnanharjoittajille maksutonta.

Kansallisten, Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön lisäksi noudatettavien lisävelvoitteiden kirjaaminen kemikaalilakiin mahdollisimman yksiselitteisesti edistää näiden velvoitteiden noudattamista.

Biosidiasetus velvoittaa jäsenmaita perimään kustannuksia vastaavat maksut biosiditehoaineiden ja -valmisteiden arviointi- ja hyväksymismenettelyistä. Vastaava vaatimus on ollut jo biosididirektiivissä. Suomessa maksuista säädetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella Turvallisuus ja kemikaaliviraston maksullisista suoritteista. Biosidiasetuksen mukaisesti myös Euroopan kemikaalivirasto ECHA perii maksut omista suoritteistaan. Tämä nostaa yritykselle arviointi- ja hakumenettelyistä aiheutuvia kustannuksia merkittävästi.

Eräiden biosidivalmisteiden käyttöä koskeva koulutus ja tutkinto (pätevyysvaatimus) olisivat uusia vaatimuksia, josta aiheutuu yrityksille kustannuksia. Ne aiheutuisivat noin viikon mittaiseen vapaaehtoiseen koulutukseen osallistumisesta, pakolliseen tutkintoon osallistumisesta, rekisteröintimaksuista sekä työajan menetyksestä. Kurssi nykymuodossaan maksaa noin 500 euroa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekisteröintimaksut vastaavissa kylmäalan ilmoituksissa ovat 70—190 euroa. Ammattimaista tuholaistorjuntaa tekee Suomessa arviolta 40—50 yritystä. Suurin osa yrityksistä on pieniä, muutaman työntekijän yrityksiä.

Erityistutkinnon suorittaminen tiettyjen valmisteiden käytön edellytyksenä on jo osa nykyistä kemikaalilainsäädäntöä. Erityistutkintoa edellyttäviä biosidivalmisteita käyttäisi Suomessa arviolta alle 20 henkilöä. Erityistutkinnon edellyttämä koulutusta ei Suomessa toistaiseksi järjestetä, vaan valmisteiden käytön edellytyksenä on kyseisen biosidivalmisteen valmistajan tai muun Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymän tahon järjestämään koulutukseen osallistuminen ja sen suorittaminen hyväksytysti.

Tuholaistorjujan pätevyyden osoittamisesta ja yritysten rekisteröinnistä olisi hyötyä yrityksille. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden auditointien yhteydessä tuholaistorjuntayritykset tarvitsisivat sertifikaatteja siitä, että ne ovat hyväksyttyjä ammattilaisia. Tällä hetkellä tuollaisia sertifikaatteja ei voida antaa, koska yritykset eivät ole viranomaisen kontrollissa.

5.1 Kemikaalilain kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä

Esitystä on valmisteltu työryhmässä, jossa on ollut edustettuna sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, aluehallintovirastot, aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualue, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä tullilaitos.

Työryhmän työstä on tiedotettu kemikaalineuvottelukunnassa ja työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa. Kunnille työstä on tiedotettu aluehallintovirastojen kautta.

5.2 Sidosryhmäkysely

Hankkeen taustaksi on vuodenvaihteessa 2010—2011 toteutettu sidosryhmäkysely, jolla on kartoitettu kemikaalivalvonnan eri toimijoiden näkemyksiä valvonnan toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Kyselyn perusteella sekä viranomaisten että yritysten näkökulmasta kemikaalivalvontaa tulisi keskittää nykyisestä monille eri tahoille hajautetusta viranomaismallista, ja valvontaviranomaisten roolien ja keskinäisen koordinoinnin tulisi olla selvempää. Valvonnan tulisi olla tehokasta, keskitettyä sekä osaavaa. Yritysten näkökulmasta valvonnan toimivuus olisi tarpeen, jotta Suomeen ei uuden haastavan kemikaalilainsäädännön noudattamisesta aiheutuvien vaikeuksien vuoksi syntyisi harmaita kemikaalimarkkinoita, joilla lainsäädännön velvoitteita ei edes yritetä noudattaa.

5.3 Lausunnot

Lausunnot on pyydetty seuraavilta tahoilta: sosiaali- ja terveysministeriö/työsuojeluviranomainen, työ- ja elinkeinoministeriö, puolustusministeriö, oikeusministeriö, ulkoasiainministeriö, sisäasiainministeriö, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen ympäristökeskus, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Elintarviketurvallisuusvirasto, Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Tullihallitus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Opetushallitus, Liikenteen turvallisuusvirasto, Kuluttajavirasto, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Helsingin kaupunki, Mikkelin kaupunki, Kuopion kaupunki, Tampereen kaupunki, Vantaan kaupunki, Turun kaupunki, Oulun kaupunki, Haapaveden kaupunki/ Ympäristöpalvelut Helmi, Pihtiputaan ja Viitasaaren yhteiset kuntapalvelut/Wiitaunioni, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Valtion työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Elinkeinoelämän keskusliitto, Kemianteollisuus ry., Suomen Yrittäjät ry, Öljyalan Keskusliitto, Kaupan Liitto, Päivittäistavarakauppa ry PTY, Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistys ry., Maaseudun työnantajaliitto, Suomen Apteekkariliitto, TEAM Teollisuusalojen Ammattiliitto ry, Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry, Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry, Kasvinsuojeluseuran asunto- ja elintarvikehygienian jaosto sekä Koulutuskeskus Salpaus.

Lausunnonantajat, jotka ovat ottaneet kantaa kemikaalien markkinavalvontatehtävien keskittämiseen Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon, ovat kannattaneet keskittämistä. Monet lausunnonantajat ovat kuitenkin esittäneet huolensa siitä, kuinka virastolle turvataan riittävät resurssit koko maan kattavaan, osaavaan ja vaikuttavaan valvontaan. Useat tahot ovat myös ottaneet kantaa työ- ja elinkeinoministeriön edustajan työryhmän työhön jättämään eriävään mielipiteeseen kemikaalilain soveltamisalan suhteesta kuluttajaturvallisuuslakiin. Edustaja katsoi, että lain soveltamisalaa tulisi muuttaa toisenlaiseksi. Muu työryhmä katsoi yksimielisesti, että lainsäädännöllinen selkeys ja riittävä turvallisuustaso saavutetaan nimenomaan esitysluonnoksessa esitetyllä tavalla. Esitysluonnoksessa olevaa lähestymistapaa tukevat, ja samalla työ- ja elinkeinoministeriön eriävää mielipidettä vastustavat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Teknologiateollisuus ry ja Öljy- ja kaasualan keskusliitto. Kemianteollisuus ry vastustaa jyrkästi eriävässä mielipiteessä työ- ja elinkeinoministeriön ehdotusta, koska se muuttaisi sekä kemikaalilain että kulutustarvikkeiden valvonnan soveltamisalat erilaisiksi kuin muissa EU:n jäsenmaissa. Järjestön mukaan kuluttajaturvallisuuden taso laskisi, kun nykyisin kuluttajaturvallisuuslaissa säädettyjen haitan ja vaaran kriteerien soveltaminen jäisi epäselväksi. Työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa edustajansa jättämää eriävää mielipidettä.

Liikenne- ja viestintäministeriö ja Liikenteen turvallisuusvirasto kiinnittävät huomiota siihen, että lain valvonnassa saatujen tietojen luovuttaminen tulisi sallia Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi kaikille muillekin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 6 §:ssä tarkoitetuille valvontaviranomaisille. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että kemikaalien vähittäismyyntiä koskevassa pykälässä myynti rajattaisiin vain apteekeille myös sellaisten kemikaalien osalta, joita voidaan käyttää laittomana kasvunedistäjänä eläintuotannossa. Lisäksi ministeriö esittää, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen rooli eräiden biosidivalmisteiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvien jäämien enimmäismäärien arvioinnissa huomioitaisiin annettavassa valtioneuvoston asetuksessa.

Oikeusministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota markkinoinnin käsitteeseen, joka sisältää mainostamisen. Ministeriö esittää tarkennuksia muun muassa viranomaisrekistereitä, muutoksenhakua ja rangaistussäännöksiä koskeviin pykäliin ja niiden perusteluihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää, että käsitteet koulutuksen järjestäjä ja tutkinnon järjestäjä korvataan muilla käsitteillä, koska nämä käsitteet ovat ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa jo määriteltyjä käsitteitä. Näin erotettaisiin selkeästi, etteivät tuholaistorjujan koulutus ja tutkinto ole opetushallinnon alaisia. OKM huomauttaa, että tutkinto voisi olla ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu näyttötutkinto. Puolustusministeriö esittää kemikaalilakiin kokonaan uutta lukua Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön soveltaminen puolustushallinnossa. Lukuun siirrettäisiin nykyisen maanpuolustusta koskevista poikkeuksista kemikaalilainsäädännön soveltamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen (996/2010) sisältö, ja kyseinen asetus kumottaisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö yhtyy ministeriönsä edustajan työryhmäraporttiin esittämään eriävään mielipiteeseen kemikaalilain soveltamisalasta ja katsoo, että kemikaalilain soveltamisalan tulisi olla EU-sääntelyä laajempi. Ministeriö esittää lakiesityksen taloudellisia vaikutuksia koskevia perusteluja täydennettäväksi ja toteaa, että jollei riittäviä lisäresursseja kyetä turvaamaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, tulee pidättäytyä antamasta virastolle uusia tehtäviä. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö esittää yksityiskohtaisiin perusteluihin lisättäväksi, että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla olisi toimivalta ohjeiden antamiseen omalla toimialallaan. Työsuojeluhallinnolla ei ole huomauttamista säädöksiin sinänsä. Työsuojeluhallinto toteaa, että säädösten muotoilussa ja HE:n perusteluissa tulee ottaa huomioon muut lausunnot.

Ympäristöministeriö toteaa, että se pitää toiminnanharjoittajille asetettujen yleisten velvollisuuksien sisältöä tärkeänä. Ministeriö tukee ratkaisua keskittää kemikaalien markkinavalvonta Tukesille ja pitää tärkeänä, että resurssit tehtävään sekä biosidiasetuksesta aiheutuvien uusien tehtävien hoitoon turvataan. Valtiovarainministeriö pitää myönteisenä esityksen tavoitetta selkeyttää lain soveltamisalaa ja eri viranomaisten valvontaan liittyviä tehtäviä ja toteaa, että muutokset sallivat valvontaa suorittavien viranomaisten resurssien paremman kohdentamisen sekä valvontaa tekevien virkamiesten osaamisen kehittämisen. Ministeriö esittää tarkennettavaksi, kuinka kunnissa ja aluehallinnossa hoidettavien tehtävien lakkauttaminen tulisi vaikuttamaan kuntien valtionosuuksiin ja kuinka tämä vastaavasti otettaisiin huomioon Turvallisuus- ja kemikaaliviraston resursseissa. Lisäksi ministeriö kiinnittää huomiota Tullille biosidiasetuksesta aiheutuvien uusien tehtävien resurssivaikutusten arviointitarpeeseen esityksen perusteluissa.

Tullihallitus toteaa, että virka-apua ei voi antaa, ellei viranomaisella ole toimivaltaa nimenomaisessa valvontatilanteessa, ja siksi viranomaisten keskinäiset vastuut tulisi rajata säätämällä ensisijaisesta ja toissijaisesta vastuusta kussakin tehtävässä. Tullihallitus kiinnittää biosidien osalta huomiota käsitteiden ”asettaminen saataville markkinoilla” ja ”markkinoille saattaminen” käyttöön. Käsitteiden käytön tulee olla vastata biosidiasetusta. Tullin valvontatehtävän kannalta tulee selvittää, onko tarkoitus valvoa vain liiketoiminnan yhteydessä tapahtuvaa markkinoille saattamista vai kohdistuuko valvonta myös yksityishenkilöihin.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toteaa, että lakiesitys selkeyttää viranomaisten työnjakoa ja toimivaltuuksia. Tehtävien keskittäminen tehostaa viranomaistoimintaa, parantaa toiminnan vaikuttavuutta, vähentää tehtävistä aiheutuvia kustannuksia ja on asiakkaiden kannalta selkeämpi. Virasto pitää välttämättömänä, että uusien tehtävien hoitamiseen tarvittavat talous- ja henkilöresurssit varmistetaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto toteaa, että lainsäädännöllinen selkeys saavutetaan rajaamalla kemikaalilain soveltamisala EU:n kemikaalilainsäädäntöön ja eräisiin kansallisiin lisävelvoitteisiin, ja kuluttajaturvallisuuslain, työturvallisuuslain ja ympäristönsuojelulain soveltamiseen muilta osin.

Suomen ympäristökeskus esittää tarkennuksia PIC- ja POP-asetusta koskeviin perusteluihin ja toteaa, ettei keskus enää kannata esitetyssä ympäristönsuojelulain muutoksessa olevaa otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan valvontatehtävän siirtoa Suomen ympäristökeskuksesta Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto esittää lausunnossaan esityksen perusteluja täydennettäväksi lakimuutoksen vaikutuksilla ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman laatimiseen.

Aluehallintovirastojen Peruspalvelut, luvat ja oikeusturva -vastuualueiden lausunnoissa tuodaan esille tuki kemikaalien markkinavalvontatehtävien poistamiseen kunnilta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto korostaa tuholaistorjuntaan liittyvien tutkintojen tarpeellisuutta. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esittää lausunnossaan niin sanotun tuote-VOC-asetuksen (837/2005) valvonnan siirtämistä ympäristöviranomaisilta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ja pitää lakiin esitettyjä yleisiä periaatteita ja luokittelemattoman kemikaalin pakkausvaatimusta ympäristövalvonnan kannalta tarpeellisina. Keskus esittää lisäksi lain salassapitosäännösten tarkistamista siten, että toiminnanharjoittajan kemikaaleja koskeva ympäristötieto ei olisi salassa pidettävää.

Suomen Kuntaliitto ry:n mielestä esitys yksinkertaistaa moniportaista valvontaa ja hallintoa sekä parantaa valvontaviranomaisten asiantuntemusta. Liiton mielestä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kemikaalivalvonnan kehittämiseksi ja varmistamiseksi tulisi syventää viranomaisten yhteistyötä. Lisäksi tulisi lisätä mahdollisuutta käyttää eri virastojen asiantuntijoita valvontatehtävissä.

Helsingin kaupunki toteaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle esitetty valvontatehtävä on vastaava kuin mitä kemikaaliturvallisuuslaissa on annettu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Tästä mahdollisesti aiheutuvien ristiriitaisuuksien estämiseksi olisi tarpeen antaa yksityiskohtainen valvontaohje kemikaalilain mukaiseen valvontaan. Kaupunki huomauttaa, ettei esityksen voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä ole mainintaa, miten vireillä olevien valvonta-asioiden kanssa menetellään uuden lain tullessa voimaan. Helsingin kaupunki toteaa, että kemikaalilain soveltamisalan selkeys edistää lain käyttöä kemikaaleista aiheutuvien haittojen ehkäisemisessä ja valvonnassa. Oulun kaupunki kannattaa kemikaalilain markkinavalvonnan siirtämistä pois kunnilta, mutta muistuttaa, että kemikaalien valmistusta ja maahantuontia sekä markkinointia harjoitetaan koko maassa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tulee huolehtia myös Pohjois-Suomen markkinavalvonnasta. Turun kaupunki toteaa, että kunnan tekemässä valvonnassa merkittävä osa työpanoksesta kuluu lainsäädäntöön perehtymiseen ja lainsäädännön muutosten seurantaan. Turun kaupunki myös toteaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävää koskeva kohta lakitekstissä on lainkäyttäjälle vaikeasti avautuva. Vantaan kaupunki kannattaa biosidivalmisteiden käyttöön liittyvää koulutusta ja tutkintoa, mikä parantaa nykyistä tilannetta mm. asuinhuoneistojen tuholaistorjunnan kannalta. Kaupunki huomauttaa, että nykyisen valvontasuunnitelman mukaisten tavoitteiden perusteella esityksessä esitettyjä valvonnan lisähenkilötarpeita voidaan pitää alimitoitettuina.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa, että kemikaalilainsäädännön uudistuksen yhteydessä tulisi taata sektoritutkimuslaitosten tiedon saanti tarvittaessa myös luottamuksellisiksi luokitelluista tiedoista asiantuntijatoimintaan viranomaisten kanssa. Työterveyslaitos pitää tärkeänä, että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ja työsuojeluviranomaiselle taataan riittävät resurssit, ja huolehditaan työsuojeluviranomaisen kemikaalilain vaatimuksiin liittyvästä osaamisesta.

Ammattiliitto PRO toteaa, että lainsäädännön selkeyttäminen on tärkeä tavoite ja esittää, että sekä käyttöturvallisuustiedote että myös kemikaalin käsittelyn varsinaiset työohjeet edellytettäisiin toimitettavaksi käyttäjälle suomeksi ja ruotsiksi. Liitto pitää myös tärkeänä, että viranomaiset tiedottavat lakimuutoksista näkyvästi ja että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle taataan riittävät osaamis- ja valvontaresurssit. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK korostaa riittävän osaamisen merkitystä työsuojeluviranomaisen tekemässä valvonnassa ja toteaa, että työsuojeluviranomaisen olosuhdevalvonnassaan havaitsemia muita valvonnan kannalta tärkeitä seikkoja ja niihin puuttumista varten on tärkeää olla käytettävissä selkeä ohjeistus. TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry toteaa lausunnossaan, että työsuojelun valvontaviranomaiset muodostavat kattavan verkoston, joka tavoittaa eri yritykset. Liitto pitää tärkeänä, että vaikka työsuojeluviranomaisen tehtäviin ei enää kuulu markkinavalvontavastuuta, on mahdollista toimia, jos työsuojelutarkastuksella havaitaan puutteita tuotteissa. TEAM myös korostaa lausunnossaan selkeän ohjeistuksen tarvetta valvonnassa, jotta valvonta on kattavaa. TEAM edellyttää työsuojelun valvontaviranomaisten niin määrällisten kuin laadullistenkin resurssien kehittämistä. Liitto tähdentää, että valvontaa ei voi toteuttaa etätyönä vaan tarvitaan kohteessa tapahtuvaa fyysistä tarkastustoimintaa. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK viittaa lausunnossaan Ammattiliitto PRO:lta saamaansa lausumaan.

Kaupan Liitto pitää hyvänä kemikaalivalvontatehtävien keskittämistä, ja esittää, että yritysten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi lisäksi PIC- ja POP-asetusten valvonta siirretään Suomen ympäristökeskuksesta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Tätä siirtoa tukevat myös Teknisen Kaupan ja Palveluiden Yhdistys ry sekä Päivittäistavarakauppa ry PTY, jotka esittävät, että käyttöturvallisuustiedotteen kielivaatimusta koskeva pykälä on epäselvä, ja että on tärkeää, että Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on mahdollisuus antaa poikkeuksia myrkyllisten kemikaalien ja metanoliseosten vähittäismyyntikiellosta. Teknisen Kaupan ja Palveluiden Yhdistys ry huomauttaa myös, ettei perusteluiden taloudellisia vaikutuksia koskevassa osiossa ole viitattu muihin kuin biosidien käyttäjätutkinnosta aiheutuviin kustannuksiin, jotka ovat vähäisiä verrattuina muihin yrityksille biosidimenettelyistä aiheutuviin kustannuksiin. Lisäksi yhdistys toteaa, ettei voida puhua tuholaistorjujan tutkinnosta, jos sen sisältöä ei ole erikseen määritelty.

Apteekkariliitto pitää tärkeänä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle esitettyä mahdollisuutta myöntää poikkeuksia kemikaalien luovuttamiseen vähittäismyynnistä, koska tässä vaiheessa on vaikea hahmottaa, mihin myrkyllisten kemikaalien vähittäismyynnin rajaaminen apteekkeihin käytännössä vaikuttaa. Kemianteollisuus ry pitää ehdotuksen tavoitteita hyvinä ja kannatettavina, mutta esittää, että PIC- ja POP-asetusten valvontaa koskevat asiat siirrettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Tätä ehdottavat myös Teknologiateollisuus ry, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Metsäteollisuus ry. Kemianteollisuus ry esittää, että olosuhdevalvontaa koskevat säännökset voitaisiin kokonaisuudessaan siirtää pois kemikaalilaista, ja toteaa toimintaa ohjaavia periaatteita sekä luokittelemattoman kemikaalin pakkaamista koskevien pykälien olevan epäselviä. Kemianteollisuus ry toteaa, että koska mahdollisia tuholaistorjujan koulutuksen tai tutkinnon järjestäviä tahoja ei Suomessa juuri ole, lakiin tulisi lisätä poikkeusjärjestelyjen mahdollisuus, jos tällaisia tahoja ei jatkossakaan olisi. Koulutettavia henkilöitä ja tutkinnon suorittaja on Suomessa vähän, joten Kemianteollisuus ry epäilee, ettei koulutuksen järjestäminen olisi taloudellisesti järkevää. Kemianteollisuus ry myös viittaa, että Norja ja Tanska järjestävät koulutuksen Ruotsissa. Lisäksi Kemianteollisuus ry pitää luokittelemattoman kemikaalin pakkaamisvaatimusta kohtuuttomana ja tarpeettomana. Elinkeinoelämän keskusliitto ja Teknologiateollisuus ry viittaavat lausunnoissaan Kemianteollisuus ry:n lausuntoihin ja korostavat erityisesti luokittelemattoman kemikaalin pakkaamisvaatimuksen kohtuuttomuutta käytännössä. Myös Metsäteollisuus ry toteaa, että luokittelemattoman kemikaalin pakkaamista koskeva pykälä johtaisi erikoisiin tilanteisiin sen ehdottomuuden ja tulkinnanvaraisuuden takia, ja heikentäisi kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. Öljy- ja kaasualan keskusliitto toteaa lausunnossaan, että se on pitkään suhtautunut kriittisesti metanolipitoisten tuulilasinpesunesteiden vähittäismyyntiin huoltoasemilta, eikä sillä ole huomautettavaa esitettyyn metanolin rajoittamista koskevaan pykäläehdotukseen. Liitto myös toteaa, että kemikaalien vähittäismyyntiasetuksen (573/2011) säännöksiä pakkaamattoman kemikaalin luovuttamisesta ei tule tiukentaa.

Lausunnoissa esitetyt huomiot on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esityksen viimeistelyssä.

Lisäksi esitysehdotus on käsitelty kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 13 päivänä marraskuuta 2012.

Ympäristöministeriössä on valmisteilla ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus. Uudistuksessa on tarkoitus määritellä toiminnanharjoittajan yleiset velvollisuudet. Korkein hallinto-oikeus on tapauskäytännössään perustellut päätöstään viittaamalla kemikaalilain toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin. Ehdotettavan kemikaalilain 19 §:n mukaan toiminnassa, jossa käytetään kemikaaleja, olisi otettava huomioon eräitä huolehtimisperiaatteita, joiden tarkoituksena olisi ehkäistä kemikaalien aiheuttamia vaaroja ja haittoja. Kun nämä velvollisuudet määritellään ympäristönsuojelulakiin sen kokonaisuudistustyössä, tulisi siinä yhteydessä selvittää, tarvitaanko vastaavia määrityksiä enää ehdotettavassa kemikaalilaissa.

1.1 Kemikaalilaki

1 luku Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Kemikaalilain tarkoituksena olisi terveyden ja ympäristön suojelu kemikaalien aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta. Keinoina suojelussa olisivat soveltamisalaa koskevassa 6 §:ssä tarkoitetuissa säädöksissä määritellyt toiminnanharjoittajan oikeudet ja velvoitteet, joiden valvonnasta säädettäisiin ehdotettavassa uudessa kemikaalilaissa.

2 §. Lain soveltamisala. Kaikki materiaalit, esineet, seokset (valmisteet) ja kemialliset tekijät koostuvat erilaisista kemikaaleista. Osa kemikaaleista on ihmisten tarkoituksella valmistamia, ja osa on luonnosta peräisin olevia tai erilaisten prosessien ja reaktioiden tuloksena syntyviä. Koska koko maailma koostuu kemikaaleista, on kemikaalilaissa oltava selkeä soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Kemikaaleja koskevaa sääntelyä on jossain muodossa lähes kaikilla hallinnonaloilla.

Ehdotettavan pykälän 1 momentissa kemikaalilain soveltamisala rajattaisiin koskemaan 6 §:ssä määritellyn Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön kansallista täytäntöönpanoa sekä kemikaalilaissa nimenomaisesti säädettyjä, toiminnanharjoittajaa ja viranomaista koskevia kansallisia velvoitteita. Lain soveltamisala olisi siten yksiselitteinen ja tarkkarajainen, ja laki olisi soveltamisalansa puitteissa kemikaaleja koskeva erityislaki. Suomessa on voimassa pääosin EU-asetuksiin perustuva Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö.

Lisäksi kemikaalilaissa säädettäisiin eräistä toiminnanharjoittajaa koskevista kansallisista velvoitteista, joita olisivat kemikaali-ilmoituksia, markkinointia ja kemikaalitietojen kielivaatimuksia sekä vähittäismyyntiä koskevat säännökset, kansalliset EU:n biosidiasetuksen siirtymäaikana sovellettavat säännökset sekä eräisiin biosidivalmisteiden käytön edellyttämiin tutkintoihin liittyvät säännökset. Lain soveltamisalaan kuuluisi markkinavalvonnan osalta myös EU:n akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta annettu asetus, siltä osin kuin Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä ei ole samaa asiaa koskevia, tarkempia säännöksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan myös sellaisiin biosidivalmisteisiin, joiden teho perustuu pieneliöön.

3 §. Lain soveltaminen puolustushallinnossa.Pykälässä säädettäisiin kemikaalilain soveltamisesta puolustushallinnossa sekä vapautuksista REACH- ja CLP-asetuksen noudattamisesta erityisissä tapauksissa tiettyjen aineiden tai seosten osalta puolustushallinnossa. Pykälä perustuisi periaatteeseen, jonka mukaan maanpuolustuksen kannalta välttämättömissä yksittäistapauksissa voidaan poiketa REACH- ja CLP-asetusten ja kemikaalilain säännöksistä, mutta tällöin velvoitettaisiin puolustushallinto huolehtimaan poikettavia säännöksiä vastaavista velvoitteista itse siten kuin pykälän nojalla annettavissa asetuksissa säädettäisiin.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin EU:n CLP- ja REACH-asetusten noudattamiseen kohdistuvista poikkeamista puolustushallinnossa. REACH-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja CLP-asetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat sallia vapautuksia asetuksen noudattamisesta, jos se on tarpeen maanpuolustuksen vuoksi. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset näitä poikkeuksia koskevista menettelyistä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan poikkeus liittyisi aineen tai seoksen valmistajalta vaadittaviin tietoihin, joita on toimitettava käyttäjälle. Puolustusvoimien käyttöön tulevien aineiden ja seosten ominaisuuksia ja näihin liittyviä tietoja ei ole kaikilta osin saatavana riittävän kattavasti liikesalaisuuden taikka toimittajavaltion salassapitosäädösten johdosta. Ainetta tai seosta käsitteleville henkilöille olisi kuitenkin annettava tarvittavat turvallisuusohjeet aineen tai seoksen käyttöön liittyvistä suojaustoimenpiteistä. Momentin 2 kohdan mukaan asetuksessa säädettäisiin vapautuksista REACH-asetuksen VII osaston edellyttämästä lupamenettelystä puolustushallinnon itse käyttämien tai puolustushallinnon tilauksesta käytettävien aineiden tai seosten osalta. Momentin 3 kohdan mukaan asetuksessa säädettäisiin vapautuksesta aineiden ja seosten merkinnöistä sekä ilmoitusten tekemisestä silloin, kun aineet tai seokset on tarkoitettu puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvoimilla on varastoissa merkittäviä määriä aineita ja seoksia, jotka olisi luokiteltava ja merkittävä samoin kuin niistä olisi tehtävä asetuksen mukaiset ilmoitukset. Varastoissa olevia aineita ei olisi tarpeen merkitä ja luokitella CLP-asetuksen uusien velvoitteiden mukaisesti. Näistä aineista ja seoksista olisi kuitenkin annettava tarpeelliset turvallisuustiedot aineen tai seoksen käyttäjälle. Näihin aineisiin ja seoksiin sisältyy myös salassa pidettävää tietoa, jota ei voida luovuttaa ulkopuolisille tahoille. Momentin 4 kohdan mukaan voitaisiin poiketa tietojen toimittamisesta kemikaalilain 2 luvun mukaisille valvontaviranomaisille siltä osin, kun kyseiset tiedot eivät ole salassa pidettäviä julkisuuslain taikka kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain (588/2004) nojalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan edellytykset salassapidolle täyttyvät tai asiakirjat ovat salassa pidettäviä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain perusteella. Lisäksi momentissa säädettäisiin muista edellytyksistä, joissa 2 momentissa tarkoitetuista säännöksistä olisi syytä poiketa maanpuolustuksen takia. Momentissa kuvatut tilanteet tulisivat poikkeuksien soveltamisalaan.

Lisäksi 4 momentissa säädettäisiin yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, kun kemikaalilakia tai Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä sovellettaisiin. Puolustushallinnon rakennuslaitos muun muassa hoitaa kemikaalivarastoja sekä muita toimitiloja, joissa poikkeussääntelyn tarkoittamia kemikaaleja käsitellään.

4 §. Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamista koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston toimivallasta säätää poikkeuksia REACH-asetuksen rajoituksista sen mukaan, kuin REACH-asetuksen liitteen XVII kussakin kohdassa erikseen kansalliseen sääntelyyn on jätetty harkintavaltaa. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tällöin säätää poikkeuksia REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja vaarallisia aineita, seoksia ja esineitä koskevien rajoitusten noudattamisesta sekä antaa tällöin kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tarpeellisia säännöksiä. Näillä säännöksillä varmistettaisiin, että REACH-asetuksen tavoite terveyden ja ympäristön suojelemisen korkeasta tasosta täyttyy.

5 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Muu kuin tässä laissa tarkoitettu, kemikaaliturvallisuuteen liittyvä sääntely sisältyisi muun muassa ympäristönsuojelun osalta ympäristönsuojelulakiin (86/2000), työsuojelun osalta työturvallisuuslakiin (738/2002), onnettomuuksien ehkäisyn osalta kemikaaliturvallisuuslakiin ja kuluttajan terveyden ja omaisuuden suojelun osalta kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011) sekä terveydensuojelulakiin (763/1994). Mikäli kemikaalin katsottaisiin aiheuttavan riskiä, jota ei voida hyväksyä, vaikka se täyttää kemikaalilain ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön vaatimukset, kemikaalilaissa säädettyjä viranomaiskeinoja voitaisiin tarvittaessa soveltaa EU:n kemikaaliasetuksissa tarkoitettujen suojalausekkeiden mukaisesti, jos ei muulla lainsäädännöllä katsota voitavan puuttua asiaan.

Ehdotettavan pykälän 1 momentissa kemikaaleja koskevista muista laeista pykälässä mainittaisiin sellaiset, joiden soveltamisalan kanssa kemikaalilakia voidaan usein tarkastella rinnakkain. Kosmetiikkaa, kasvinsuojeluaineita, jätteitä, radioaktiivisia aineita, lääkkeitä ja eläinlääkkeitä, elintarvikkeita, terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita sekä vaarallisten aineiden kuljetuksia säännellään muissa laeissa ja EU-asetuksissa, ja näiden suhde kemikaalilakiin määräytyy kunkin kemikaalilain soveltamisalaan kuuluvan EU:n kemikaaliasetuksen soveltamisalaa koskevassa artiklassa. Joitakin Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön velvoitteita sovelletaan edellä mainittuihin kemikaaliryhmiin, ja joitakin ei. Tästä soveltamisesta säädetään 6 §:ssä tarkoitetussa Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä. Esimerkiksi ainoastaan kasvinsuojeluainekäyttöön hyväksytyt tehoaineet katsotaan rekisteröidyksi REACH-asetuksen 15 artiklan mukaisesti, mutta niille edellytetään REACH-asetuksen mukainen käyttöturvallisuustiedote ja CLP-asetuksen mukainen luokitus ja merkinnät.

Ehdotettavan pykälän 2 momentissa viitataan kuluttajaturvallisuuslakiin. Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) sisältää kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuuteen liittyviä säännöksiä. Nykyisen, esitetyllä lailla kumottavan vuoden 1989 kemikaalilain suhde kuluttajaturvallisuuslakia edeltäneeseen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettuun lakiin (75/2004) on ollut osin epäselvä. Uudessa kuluttajaturvallisuuslaissa säädetään, että ”Terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden, tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen taikka harhaanjohtavan ulkomuotonsa vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle.” (10 §). Vaarallisesta kulutustavarasta on ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, joka toimii kuluttajaturvallisuuslain valvontaviranomaisena. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi myös kemikaalilain valvontaviranomainen. Sillä on siten laaja toimivalta puuttua vaaraa aiheuttavien tuotteiden markkinointiin, mikäli riski arvioidaan sellaiseksi että se edellyttää viranomaisen puuttumista asiaan. Kemikaalilakia sovellettaisiin edellä kuvatusti Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön toimeenpanoon ja nimettyihin kansallisiin velvoitteisiin, ja kuluttajaturvallisuuslakia tarvittaessa tilanteisiin, joissa kemikaalilaissa tai Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä ei ole soveltuvia säännöksiä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto soveltaa valvonnassaan molempia lakeja. EU-tasolla REACH-asetuksen ja tuoteturvallisuusdirektiivin välistä suhdetta on tarkasteltu komission selvityksessä, joka liittyy REACH-asetuksen arviointiin. Komission teettämässä selvityksessä on todettu, että tuoteturvallisuusdirektiiviä ei sovelleta silloin, kun REACH-asetuksessa säännellään kyseisestä asiasta tarkemmin (kuten esimerkiksi syöpää aiheuttavien aineiden rajoitus kuluttajakemikaaleissa tai menettelyohjeet aineiden riskien arviointiin), mutta kyseisen direktiivin vaarallisten tuotteiden rajoittamista ja siihen liittyviä menettelyjä koskevia 5—18 artiklaa sovelletaan edelleen myös REACHin kattamiin aineisiin, seoksiin ja esineisiin, koska REACH-asetus ei sisällä vastaavia säännöksiä.

Kemikaalilain mukaiseen valvontaan sovelletaan lisäksi muun muassa hallintolakia (434/2003) ja lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki sekä kielilakia (423/2003). EU:n POP-asetuksen ja elohopean vientikieltoasetuksen valvontaan sovelletaan POP-yhdisteiden päästöjen ja jätteiden osalta ympäristönsuojelulakia sekä elohopean osalta jäte- ja ympäristönsuojelulakeja.

6 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisalan kannalta olennainen Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö. Tähän sisältyisivät ehdotettavan pykälän 1 kohdan a—g kohdissa tarkoitetut EU:n kemikaaliasetukset: REACH-asetus, CLP-asetus, biosidiasetus, pesuaineasetus, PIC-asetus, POP-asetus sekä elohopean vientikieltoasetus. EU:n kemikaalidirektiivit eivät sisältyisi termiin Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö, koska niiden toimeenpanoa varten kemikaalilaki itsessään sisältää siirtymäaikana sovellettavat säännökset. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa kemikaalin ja esineen määritelmien osalta lakiin otettaisiin viittaus REACH-asetuksen ja CLP-asetuksen mukaisiin määritelmiin, koska nämä kattavat kaikki kemikaalit ja kemikaalilain soveltamiseen liittyvät esineet. Ehdotettavan pykälän 4 kohdassa käsitellyllä esineellä tarkoitettaisiin kuitenkin biosidiasetuksessa määriteltyä biosidivalmisteella käsiteltyä esinettä. CLP-asetuksella muutettiin aiemmin käytössä ollut ”valmiste”-termi uudeksi ”seos”-termiksi. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 5 kohdassa vaarallisella kemikaalilla tarkoitettaisiin CLP-asetuksen, tai siirtymäaikana voimassa olevan kemikaalien luokituksista ja merkinnöistä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti vaaralliseksi luokiteltuja kemikaaleja sekä kemikaaleja, joista edellytetään REACH-asetuksen 31 artiklan mukaisesti käyttöturvallisuustiedote. Vaarallinen kemikaali olisi siten selvästi yksilöity määritelmä. Vaikka kemikaali ei täyttäisi vaarallisen kemikaalin kriteerejä, se saattaa kuitenkin aiheuttaa haittaa terveydelle tai ympäristölle. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 6 kohdassa Biosidivalmisteella tarkoitettaisiin biosidiasetuksen mukaista biosidivalmistetta. Lisäksi erillinen biosidivalmisteen määritelmä on tarpeen EU:n biosidiasetuksen siirtymäajan aikana. Tämä kansallisten biosidisäännösten mukainen määritelmä olisi säädetty erikseen luvussa 5. Ehdotettavan pykälän 1 momentin 7 kohdassa toiminnanharjoittajalla tarkoitettaisiin toimijaa, joka toimittaa tai käyttää kemikaaleja tässä laissa tai Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä tarkoitetulla tavalla. Yksittäinen kuluttaja ei kuitenkaan olisi toiminnanharjoittaja, vaikka kemikaaleja käyttääkin.

2 luku Valvontaviranomaiset ja niiden tehtävät

7 §. Ministeriöt. Kemikaalilaki kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Koska kemikaalilaki sisältää sekä terveyden että ympäristön suojelemista koskevaa sääntelyä, on lain valvonnan ylin johto ja ohjaus tarkoituksenmukaista säätää sekä sosiaali- ja terveysministeriön että ympäristöministeriön vastuulle. Ministeriöistä sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi laissa mainituista tehtävistä kemikaaleista terveydelle aiheutuvien ja fysikaalisten vaarojen osalta, ja ympäristöministeriö ympäristövaarojen osalta. Lailla kumottavaksi esitettävään vuoden 1989 kemikaalilakiin nähden ministeriöiden välinen toimivalta säilyisi ennallaan. Ministeriöiden uudeksi tehtäväksi lisättäisiin myös lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.

8 §. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Pykälässä säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle laaja toimivalta valvoa kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä EU:n kemikaaliasetusten noudattamista. Edellä mainittuun valvonnan laajaan toimivaltaan sisältyy oikeus valvoa kemikaalilain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamista kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden sekä biosidivalmisteiden ja niillä käsiteltyjen esineiden osalta, ellei tehtävää laissa ole säädetty toisen viranomaisen tehtäväksi. Edellisen lisäksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle kuuluisi siirtymäkauden ajan kemikaalilain 5 luvussa tarkoitettujen biosidivalmisteiden valvonta. Uutena tehtävänä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tulisi POP-asetuksen 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamista koskeva valvonta.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäviin kuuluisi lain kansallisten velvoitteiden valvonnassa erityisesti kemikaalilain 22 §:n mukaisten kemikaali-ilmoitusten valvonta ja lain 25 §:n vähittäismyyntiä koskevien velvoitteiden valvonta. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimivalta kemikaalien valvonnan osalta olisi ensisijainen, mikä tarkoittaa sitä, että kemikaalilaissa tarkoitetusta valvonnasta vastaa aina Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, jollei kemikaalilaissa tehtävää ole säädetty toisen viranomaisen tehtäväksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle olisi uudessa kemikaalilaissa keskitetty kemikaalien markkinavalvontatehtävät. Kemikaalien valvontatehtäviä ei kuitenkaan ole rajattu puhtaasti markkinavalvontaan siitä syystä, että markkina- ja olosuhdevalvonnan rajamaastossa voi olla niin sanottua harmaata aluetta, jolloin tehtävien kirjaaminen lakiin rajatusti aiheuttaisi sen, että millään viranomaisella ei olisi toimivaltaa asiassa. Tästä syystä lakiin on kirjattu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät laajasti kattamaan POP-asetusta lukuun ottamatta pykälässä mainitut EU-asetukset kokonaisuudessaan, jolloin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tarvittaessa puuttua tapauksiin, joihin muilla viranomaisilla ei ole toimivaltaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hoitaisi sellaisia tehtäviä, joiden osalta muulle viranomaiselle on laissa säädetty toimivalta. Nyt kumottavaksi ehdotettavan vuoden 1989 kemikaalilain nojalla kemikaalien markkinavalvontatehtäviä hoitivat myös työsuojeluviranomaiset ja kunnat.

9 §. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus valvoisi edelleen kansainvälisten Tukholman ja Rotterdamin yleissopimusten sekä niiden täytäntöönpanemiseksi annettujen EU-asetusten toimeenpanoa siltä osin kuin valvontaa ei ole säädetty muille viranomaisille. Rotterdamin yleissopimuksen ja PIC-asetuksen valvontaan osallistuu myös Tulli, ja POP-asetuksen valvontaan myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Tulli, ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Suomen ympäristökeskus tekee toimivaltaisena viranomaisena yhteistyötä valvovien viranomaisten kanssa.

10 §. Työsuojeluviranomainen. Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin siitä, miltä osin kemikaalilain noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisten toimivaltaan. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin työsuojeluviranomaisen toimivallan rajat yhteneväksi työturvallisuuslain soveltamisen kanssa. Kemikaalilain tarkoittaman toiminnanharjoittajan olisi siten noudatettava kemikaalilakia ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä huolehtiessaan työnantajana työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveellisyydestä työssä työturvallisuuslain soveltamisalalla. Työsuojeluviranomaisen valvonta ei koskisi sotilaallisia harjoituksia eikä muuta toimintaa, johon ei sovelleta työturvallisuuslakia. Työnantaja on velvollinen huolehtimaan kemikaalilainsäädännön noudattamisesta johtamassaan ja valvomassaan työssä. Kemikaalilain velvollisuudet koskevat työnantajan lisäksi myös muuta työn teettäjää tai toiminnan järjestäjää, jonka alaisessa tai johtamassa työssä tai toiminnassa on noudatettava työturvallisuuslakia. Työturvallisuuslain tarkoittaman huolehtimisvelvollisuuden rajoissa kemikaalilainsäädännön toimeenpanosta ovat velvolliset huolehtimaan myös muut työturvallisuuslain tarkoittamat toiminnanharjoittajat, esimerkiksi yhteisellä työpaikalla toimivat työnantajat ja itsenäiset työnsuorittajat. Kemikaalilainsäädännön toimeenpano tapahtuisi ikään kuin osana työturvallisuuslakia työturvallisuuslain yleisiä periaatteita ja valvontamenettelyä noudattaen.

Ehdotetussa 6 §:ssä määritellyssä Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä on selvästi myös työnantajan huolehtimisvelvollisuuteen kuuluvia velvoitteita REACH-asetuksessa, CLP-asetuksessa ja biosidiasetuksessa. REACH-asetuksen velvollisuudet koskevat suurelta osalta valmistajia ja maahantuojia. Työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu jatko- tai loppukäyttäjänä toimivan työnantajan velvollisuuksiin huolehtia käytön turvallisuudesta. Johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) vuoden 2008 muistion mukaan täytäntöönpanon valvonnan kannalta oleelliset käyttöön liittyvät REACH-asetuksen artiklat ovat 14(6), 37(5), 56(1) ja 56(2), 60(10) ja 67(1). Rekisteröintivelvollisuudesta huolehtiminen ei sellaisenaan ainakaan yleisesti kuulu työnantajan tehtäviin. Työsuojeluviranomainen voi työnantajavelvollisuuksien noudattamista valvoessaan huomata puutteita myös valmistamista ja markkinoille saattamista koskevissa velvollisuuksissa kuten esimerkiksi aineen rekisteröinnissä, joista työsuojeluviranomainen on velvollinen ilmoittamaan asianomaiselle valvontaviranomaiselle. Muita suoraan työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvia voisivat olla osaltaan ainakin REACH-asetuksen 17 ja 18 artiklan käytön olosuhdevaatimukset, 34 artiklan tiedottamisvelvollisuus, 35 artiklan vaatimukset työntekijöiden oikeudesta saada tietoja, aineista ja välineistä, joita he työssään käyttävät. Myös 37 (4 ja 5), 38 artikla, 56 ja 66 artiklat voivat tulla sovellettavaksi työnantajan tai muun työolosuhteiden turvallisuudesta vastuussa olevan toiminnassa. Vastaavasti työsuojeluviranomainen valvoisi CLP-asetuksen ja biosidiasetuksen noudattamista siltä osin kuin ne koskevat suoraan tai välillisesti työntekijän terveyttä tai turvallisuutta työpaikalla. Työsuojeluviranomaiselle ei siten enää kuuluisi kemikaalilainsäädännön säännösten noudattamisen valvonta muulta osin kuin työnantajan ja vastaavan loppukäyttäjän velvollisuuksien osalta.

Ehdotettavan pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi, että työsuojeluviranomainen olisi kuitenkin velvollinen ilmoittamaan muulle valvontaviranomaiselle oman valvontansa yhteydessä havaitsemastaan kemikaalilainsäädännön rikkomisesta. Jos rikkomus koskee kemikaalien markkinoille tai käyttöön saattamista, tarkastaja voisi kieltää sen siksi, kunnes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on ratkaissut asian.

Ehdotettu 3 momentti sisältäisi viittaussäännökset työsuojeluviranomaisen valvontamenettelyä koskeviin säännöksiin. Asian siirtämiseen Turvallisuus- ja kemikaalivirastoille ja muuhun työsuojeluviranomaisen valvontaan sovelletaan lakia työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön kemikaalien markkinavalvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuun lakiin tehtäisiin tätä vastaavat muutokset. Momentissa ehdotetaan, että työsuojeluviranomaisen valvonnassa olisi lisäksi sovellettava, mitä tiedonsaannista toisilta viranomaisilta sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ehdotetussa 52 §:ssä säädetään.

11 §. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoisivat kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa kemikaaleista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta annettujen säännösten noudattamista. Valvontatehtävä kohdistuisi toiminnanharjoittajan velvoitteeseen huolehtia ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta kemikaalin käytössä ja varastoinnissa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontatehtävät olisivat sen omalla toimialalla vastaavat kuin ELY-keskuksen. Toimivalta määräytyisi ympäristönsuojelulain mukaisesti.

Ympäristönsuojeluviranomaisten kemikaalilain mukaiseen valvontaan kuuluisi edelleen REACH-asetuksen aineiden käyttöä koskevien säännösten noudattaminen silloin, kun on kyse ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja torjumisesta. Käytöllä tarkoitetaan REACH-asetuksen 3 artiklan 24 kohdan mukaan prosessointia, formulointia, kulutusta, varastointia, säilytystä, käsittelyä, täyttämistä pakkauksiin, siirtoa pakkauksesta toiseen, sekoittamista, esineen tuotantoa tai mitä tahansa muuta käyttämistä. Valvonta koskisi aineen käytölle määriteltyjen käyttöolosuhteiden ja turvallisuustoimenpiteiden (14.6, 37.5 ja 37.6 artikla) noudattamista, luvanvaraisten aineiden käyttöä (VII osasto) ja aineiden käytön rajoituksia (67 artikla). Tätä valvontaa täydentäisi POP-yhdisteiden käyttöä koskevien säännösten valvonta. Valvontatehtäviin kuuluisi myös tässä laissa tarkoitetun biosidivalmisteen hyväksymispäätöksen mukaisen käytön valvonta ja biosidiasetuksen mukaisen biosidivalmisteen käyttöä koskevien säännösten valvonta. Valvonta toteutettaisiin ympäristönsuojelulain laitosvalvonnan yhteydessä. Valvontaa toteutettaisiin tekemällä tarkastuksia kemikaaleja valmistavien, varastoivien ja käyttävien toiminnanharjoittajien tiloihin.

Ehdotettavan pykälän 2 momentin mukaan ELY-keskuksen tehtävänä olisi ohjata kunnan ympäristönsuojeluviranomaista kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisen ja torjumisen valvonnassa.

12 §. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtäväksi laissa säädettäisiin hyvää laboratoriokäytäntöä koskeva valvonta, vastaavasti kuin nykyisessäkin kemikaalilaissa.

13 §. Tulli. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Tullille säädettäisiin nykyistä kemikaalilakia vastaavasti laaja toimivalta valvoa 6 §:ssä tarkoitetun Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön sekä tämän lain biosidivalmisteita koskevien säännösten noudattamista kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden maahantuonnin, maastaviennin sekä kauttakulun yhteydessä. Tullin toimivalta koskisi kaikkea maahantuontia, maastavientiä ja kauttakulkua sen mukaisesti, mitä kussakin EU-asetuksessa niistä säädetään.

Pykälän 2 momentissa edellä tarkoitettua laajaa yleistoimivaltaa on tarkennettu luettelemalla niitä tällä lailla täytäntöönpantavia asetuksia, joissa valvontaa voidaan tehdä EU:n ulkorajavalvonnan yhteydessä. Edellä 1 momentissa tullille on jo annettu laaja toimivalta, joten pykälän 2 momentin luettelo on lisätty mukaan selventämään, mitä eri asetuksissa säädetään kemikaalien tai kemikaalia sisältävien esineiden maahantuonnista Euroopan unionin ulkopuolelta sekä viennistä ja kauttakuljetuksesta.

Luettelo ei ole tyhjentävä vaan on mahdollista, että on muitakin sellaisia kemikaaleja koskevia säännöksiä, joissa Tullilla on valvontatehtäviä.

Pykälän 2 momentissa edellä 1 momentissa tarkoitettua yleistoimivaltaa käytettäessä tulliviranomaisen tehtävänä on nimenomaan sen selvittäminen, että Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä säädetyt maahantuonnin, maastaviennin ja kauttakuljetuksen edellytykset ovat kunnossa. Näiden edellytysten arvioimiseksi Tullilla on oikeus saada tullilain (1466/1994) 14 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot sen selvittämiseksi, että edellytykset maahantuontiin, maastavientiin sekä kauttakulkuun täyttyvät. Lisäksi tullilain 19 §:n mukaisesti tulliviranomaisella on oikeus saada virka-apua toiselta viranomaiselta tullilaitokselle kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Tämä tarkoittaa Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamisen valvonnassa sitä, että maahantuonnin ja maastaviennin edellytysten valvonnassa Tulli muun muassa selvittää tietoja, jotka ovat lueteltu momentin 1—7 kohdassa. Näissä kohdissa on lueteltu keskeisimmät Euroopan unionin kemikaalilainsäädännössä säädetyt maahantuonnin ja maastaviennin edellytykset, joita Tulli valvoisi.

Tullin ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyöstä on säädetty akkdreditoinnista ja markkinavalvonnasta annetussa asetuksessa. Tullin suorittamassa kemikaalivalvonnassa Tulli noudattaa mainitun akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen toimintamalleja.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan tullin tehtävänä olisi tarvittaessa selvittää, onko REACH-asetuksen II osastossa tarkoitetut rekisteröinnit ja ilmoitukset tehty tuotaessa aineita ja niitä sisältäviä valmisteita ja esineitä Euroopan unionin ulkopuolelta. Yleinen rekisteröintivelvollisuus ja tietovaatimukset REACH-asetuksen II osaston 1 luvun 5 artiklan mukaan koskee aineita sellaisenaan, seoksia ja esineitä, joita ei siten saa valmistaa yhteisössä tai saattaa markkinoille, jollei niitä ole rekisteröity REACH-asetuksen II osaston asiaa koskevien säännösten mukaisesti kun rekisteröintiä edellytetään tai REACH-asetuksen II osaston 1 luvun 6, 7, 21 ja 23 artikloista muuta johdu. Tulliviranomainen voi tarvittaessa tarkistaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta, että rekisteröinti on kunnossa. Mikäli selviää, ettei vaadittavaa rekisteröintiä ole toimitettu Euroopan kemikaalivirastolle, olisi Tullilla toimivalta puuttua asiaan, estää matkan jatkuminen ja siirtää asia Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, jolla on mahdollisuus kieltää tuotteen saattaminen markkinoille.

Momentin 2 kohdan mukaan Tulli voisi tarvittaessa selvittää, että REACH-asetuksen VII osastossa tarkoitettu lupa on annettu tuotaessa luvanvaraisia aineita ja niitä sisältäviä seoksia. REACH-asetuksen VII osaston 56 artiklan 1 kohdan mukaan valmistaja, maahantuoja tai jatkokäyttäjä ei saa saattaa markkinoille käyttöön eikä itse käyttää ainetta, joka sisältyy REACH-asetuksen liitteeseen XIV, ellei REACH-asetuksen VII osaston 56 artiklan 1 kohdan a—c kohdista ja 2 ja 3 kohdista muuta johdu. Tulliviranomainen voi tarvittaessa pyytää virka-apua Turvallisuus- ja kemikaalivirastoilta sen selvittämiseksi, tulisiko maahantuojalla olla lupa ja onko lupa olemassa. Mikäli tarvittavaa lupaa ei ole olisi Tullilla toimivalta puuttua maahantuontiin, estää matkan jatkuminen ja siirtää asia Turvallisuus- ja kemikaalivirastoille, jolla on mahdollisuus kieltää tuotteen saattaminen markkinoille.

Momentin 3 kohdan mukaan Tulli voisi tarvittaessa pysäyttää kuljetuksen ja tarkistaa, että REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia noudatetaan tuotaessa aineita ja niitä sisältäviä seoksia ja esineitä maahan. REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetulla markkinoille saattamisella tarkoitetaan REACH-asetuksen I osaston 2 luvun 3 artiklan 12 kohdan mukaisen määritelmän mukaan maahantuontia. Tulli valvoo ulkorajalla maahantuonnin osalta täten 67 artiklan mukaisesti kieltoja ja rajoituksia, jotka on lueteltu REACH-asetuksen liitteessä XVII.

Momentin 4 kohdan mukaan Tulli valvoisi, että POP-asetuksessa tarkoitettuja kieltoja ja rajoituksia noudatetaan tuotaessa asetuksen liitteissä I ja II tarkoitettuja aineita. Momentin 5 kohdan mukaan Tulli valvoisi, että PIC-asetuksen liitteessä I tarkoitettujen kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden tuontia ja vientiä koskevia velvoitteita sekä liitteessä V tarkoitettujen kemikaalien ja esineiden vientikieltoa noudatetaan. Momentin 6 kohdan mukaan Tulli valvoisi elohopean vientikieltoasetuksen mukaisen vientikiellon noudattamista. Momentin 7 kohdan mukaan Tulli valvoisi, että biosidiasetuksen velvoitteita biosidivalmisteen hyväksymisestä ja käsiteltyjen esineiden tuonnista noudatetaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Tullille toimivalta valvoa myös Euroopan unionin jäsenmaista tuotavia kemikaaleja ja kemikaaleja sisältäviä esineitä siltä osin, kun on kysymys REACH-asetuksen liitteessä XVII säädettyjen, kemikaalien valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevien rajoitusten noudattamisesta sekä biosidiasetuksen ja tämän lain mukaisten biosidivalmisteen hyväksymistä ja käsiteltyjen esineiden tuontia koskevien velvoitteiden noudattamisesta. REACH-asetuksen liitteessä XVII on säädetty yli 60 nimikettä, joita koskee liitteessä kullekin nimikkeelle yksityiskohtaisesti määritelty rajoitus tai kielto. Tullin valvontatehtävä kohdistuisi käytännössä erityisesti yleiseen kulutukseen tarkoitettujen tuotteiden rajoitusten valvontaan. Tällaisia ovat esimerkiksi nikkelirajoitus koruissa ja muissa ihon kanssa kosketuksiin tulevissa esineissä, ftalaattirajoitus lastenhoitotarvikkeissa ja leluissa sekä atsovärien rajoitus tekstiileissä. Tulli voisi myös puuttua erityistä riskiä aiheuttavien, REACH-asetuksen liitteessä XVII rajoitettujen kemikaalien tuontiin muista EU-maista sekä esimerkiksi EU-laajuisten valvontahankkeiden tuloksena löytyvien, EU-maissa markkinoilla olevien, mutta REACH-asetuksen liitteen XVII vastaisten tuotteiden tuontiin EU:n sisämarkkinoilta. Lisäksi Tulli valvoisi biosidiasetuksen mukaisten biosidivalmisteen hyväksymistä ja käsiteltyjen esineiden tuontia koskevien velvoitteiden noudattamista sisämarkkinoilla.

Tullivalvonnan kohdistaminen vaatii EU:n sisäliikenteessä tarkastuskynnyksen edellyttämän perusteen, jotta tulli voi puuttua henkilöiden ja tavaroiden vapaaseen liikkumiseen EU:ssa. Tarkastuksen suorittaminen EU:n sisäliikenteessä tämän perusteella vaatii laadukasta ennakkotiedon saantia ja analysointia. Tästä johtuen tullivalvontatoimenpiteisiin ryhtymisen tulee aina perustua tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Tarkastustoimenpiteiden toteuttamiset sisärajoilla ovat mahdollisia, kun kyseisessä yksittäistapauksessa kokonaisharkinnan jälkeen on epäiltävissä kieltoa tai rajoitusta koskevan säännöksen vastaisuutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä erityisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirastoin kanssa, sillä REACH-asetuksen liitteessä XVII säädettyjen nimikkeiden valvonta vaatii erityistä asiaosaamista, jota tullilla välttämättä ei jokaisen nimikkeen kohdalta ole. Tapauksissa, missä toisella kemikaalivalvontaviranomaisella on tietoa mahdollisesta aineesta tai seoksesta, joka on matkalla mahdollisesti Suomeen sisärajojen kautta, on tullilla toimivaltuudet pysäyttää ja suorittaa tarvittavat tarkastustoimenpiteet toisen viranomaisen pyynnöstä. Mikäli tarkastustoimenpide tai esimerkiksi laboratorionäytteen ottaminen vaatii erityisasiantuntemusta, on tullilla mahdollisuus saada virka-apua toiselta viranomaiselta tullilaitokselle kuuluvan virkatehtävän suorittamiseksi.

Pykälän 4 momentin mukaan Tulli soveltaisi valvonnassaan tullilakia, ellei tässä laissa toisin säädetä.

14 §. Puolustusvoimat. Ehdotetun pykälän mukaan lakia lähtökohtaisesti sovellettaisiin puolustushallinnon toimintaan. Laissa Turvallisuus- ja kemikaalivirastoille ja muille valvontaviranomaisille säädetyt valvontaan liittyvät tehtävät hoidettaisiin kuitenkin puolustusvoimien sisäisesti sotilaallisessa toiminnassa ja sen harjoittelussa, kriisinhallintatehtävissä sekä maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa. Pykälässä säädettäisiin puolustusministeriölle valtuus antaa asetuksella tarkempia säännöksiä momentissa tarkoitetun valvonnan järjestämisestä.

Puolustusvoimien ulkopuolisten tahojen pääsyoikeutta on yleisesti rajoitettu puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 14 ja 15 §:n nojalla puolustusvoimien kohteisiin. Ulkopuolisilla ei ole pääsyoikeutta kohteisiin, joissa harjoitetaan sotilaallista toimintaa, salassa pidettäviin kohteisiin eikä kriisinhallintakohteisiin. Puolustusvoimilla on omaa erityistä osaamista kemiallisten riskien tutkimisessa ja hallinnassa, jota ei ole saatavana siviilipuolelta. Yksityiskohtaisista valvontamenettelyistä ja lain soveltamisesta sotilaallisessa toiminnassa sekä sen harjoittelussa, kriisinhallintatehtävissä ja maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa säädettäisiin puolustusministeriön asetuksella. Puolustushallinnon rakennuslaitoksen hallinnassa olevat maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävät kohteet kuuluisivat tämän lain soveltamisalaan. Menettely vastaisi nykyisiä säädöksiä. Pykälässä säädettäisiin puolustusvoimien valtuudesta valvoa kemikaalilain noudattamista rajatuissa tilanteissa. Puolustushallinnon erivapaudet liittyisivät sotilaalliseen toimintaan tai sen harjoitteluun, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin kohteisiin sekä kriisinhallintatehtäviin.

3 luku Muut viranomaistehtävät

15 §. Toimivaltaiset viranomaiset. EU:n kemikaaliasetuksissa edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät kunkin asetuksen mukaisen toimivaltaisen viranomaisen. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on huolehtia kussakin asetuksessa erikseen toimivaltaiselle viranomaiselle annetuista tehtävistä. Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle esitetään tehtäväksi huolehtia REACH-asetuksen 121 artiklassa, CLP-asetuksen 43 artiklassa, biosidiasetuksen 81 artiklassa ja pesuaineasetuksen 8 artiklassa tarkoitetuista toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä. Lisäksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi kemikaalilain siirtymäsäännöksen mukaisesti biosidiasetuksen siirtymäaikana biosididirektiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Menettely vastaa kumottavan kemikaalilain mukaista sääntelyä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi myös CLP-asetuksen 45 artiklassa tarkoitettuna nimettynä elimenä.

Suomen ympäristökeskus toimisi POP-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena sekä PIC-asetuksen 4 artiklan mukaisena nimettynä kansallisena viranomaisena. Suomen ympäristökeskus toimisi lisäksi kansainvälisen kaupan kohteena olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyssä Rotterdamin yleissopimuksessa tarkoitettuna nimettynä kansallisena viranomaisena. Menettely vastaa kumottavan kemikaalilain mukaista sääntelyä.

16 §. Kansallinen neuvontapalvelu. Pykälässä säädettäisiin REACH-, CLP- ja biosidiasetuksissa säädetyn kansallisen neuvontapalvelun järjestämisestä valmistajille, maahantuojille, jatkokäyttäjille ja muille asianosaisille niistä tehtävistä ja velvollisuuksista, joita kullekin on määritelty mainittujen asetusten mukaan. Neuvontapalvelun järjestämisestä Suomessa vastaisi tämän pykälän mukaisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

17 §. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekisterit. Ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston pitämistä rekistereistä, joihin kerätään tietoja kemikaalilain mukaan tehtävistä ilmoituksista, biosidivalmisteiden hyväksymispäätöksistä sekä biosidivalmisteisiin liittyvän pätevyyden ja erityistutkinnon suorittaneista henkilöistä ja rekisteröidyistä biosidivalmisteilla tuholaistorjuntaa tekevistä yrityksistä.

Ehdotettavan pykälän 2 momentissa lueteltaisiin viraston tämän lain mukaiset rekisterit ja se, mitä tietoja niihin kerätään. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan esitettävän lain 22 §:n mukaisesti kerättäviä tietoja eli kemikaali-ilmoituksia ja näistä kemikaaleista kerättäviä käyttö- ja myyntimäärätietoja. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan EU:n CLP-asetuksen 45 artiklassa jäsenmaissa kerättäväksi edellytettyjä, seoksen koostumusta koskevia tietoja. Momentin 3 kohdassa tarkoitettu rekisteri sisältää nykyisin suojauskemikaalirekisterin, joka sisältää luettelon 26 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista valmisteista, antifouling-ainerekisterin, joka sisältää luettelon 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa, ja biosidisten torjunta-aineiden rekisterin, joka sisältää tiedot 26 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista valmisteista ja biosididirektiivin mukaisten menettelyjen mukaisesti Suomessa hyväksytyistä valmisteista. Ehdotettu biosidirekisteri sisältäisi edellä mainittujen lisäksi tiedot biosidiasetuksen mukaisesti Suomessa hyväksytyistä valmisteista. Momentin 4 kohdassa tarkoitettu tutkinto- ja yritysrekisteri sisältäisi tiedot pätevyytensä osoittaneista ja erityistutkinnon suorittaneista henkilöistä sekä rekisteröidyistä tuholaistorjuntayrityksistä ja niiden vastuuhenkilöistä.

Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin rekistereissä olevien tietojen antamisesta ja antamistavoista sekä kiellosta antaa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rekisterin tietoja. Rekisteriin tallennettujen tietojen salassapitoon ja luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia (523/1999). Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle CLP-asetuksen 45 artiklan mukaisesti nimettynä elimenä annettaisiin edellä mainitusta kiellosta huolimatta oikeus välittää 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rekisterin salassa pidettävät tiedot seoksen koostumuksesta Myrkytystietokeskukselle myrkytysten hoito-ohjeiden antamista varten. Näiden tietojen luovuttamisesta säädetään CLP-asetuksen 45 artiklassa.

Ehdotetun pykälän 4 momentissa säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston oikeudesta tallentaa myös muita kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista koskevan valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja. Merkintä on poistettava rekisteristä rekisteröidyn henkilön sitä pyytäessä taikka todistuksen tultua peruutetuksi. Rekisteriin tallennettujen tietojen salassapitoon ja luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia.

Ehdotetun pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtioneuvoston oikeudesta antaa rekistereistä ja niiden käytöstä tarkempia säännöksiä. Nykyisin rekisteriä koskevia säännöksiä sisältyy kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta annettuun sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen (553/2008).

18 §. Kemikaalineuvottelukunta. Kemikaalineuvottelukunta olisi sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimiva neuvottelukunta, joka seuraa ja edistää viranomaisten, keskeisten järjestöjen ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä kemikaaliriskien hallinnassa. Neuvottelukunta tukisi ministeriöitä lainsäädäntövalmisteluun liittyvässä sidosryhmäyhteistyössä ja voisi tehdä esityksiä ja aloitteita kemikaaleja koskevan lainsäädännön sekä kemikaaleja koskevan tutkimus-, koulutus- ja tiedotustoiminnan kehittämiseksi sekä hoitaa muita sosiaali- ja terveysministeriön tai ympäristöministeriön sille antamia valmistelutehtäviä. Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöön liittyy lukuisia hallinnollisia menettelyjä, joita käsitellään Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) komiteoissa, komission komitologiakomiteassa ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kokouksissa. Kemikaalineuvottelukunnan puitteissa voitaisiin edistää Suomen osallistumista EU-lainsäädännön valmisteluun ja välittää lainsäädännön toimeenpanoa, ohjeistusta, valvontaa sekä kehittämistä koskevaa ajankohtaista tietoa. Kemikaalineuvottelukunta toimisi myös valmistelutukena vaativan ja laajakantoisen EU-asetuksiin pohjautuvan kemikaalilainsäädännön taustojen ja vaikutusten selvittämisessä. Suomessa on toiminut kemikaalineuvottelukunta yhtäjaksoisesti vuodesta 1970 lähtien, aiemmin nimellä myrkkyasiain neuvottelukunta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä.

4 luku Toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet ja toiminnanharjoittajan velvollisuudet

19 §. Toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet. Pykälään koottaisiin toimintaan kohdistuvia huolehtimisperiaatteita, joiden tarkoituksena olisi ehkäistä kemikaalien aiheuttamia vaaroja ja haittoja. Yleiset periaatteet ohjaisivat ennen kaikkea toiminnanharjoittajia toimimaan tämän lain tavoitteen mukaisesti. Säännöksen yleispiirteisyydestä johtuen se ei sellaisenaan riittäisi perusteeksi rangaistuksen määräämiselle. Viranomaisvalvonnassa yleisiä periaatteita voisi soveltaa vain yhdessä yksityiskohtaisten aineellisten säännösten kanssa. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin periaatteellisella tasolla, että toiminnassa on oltava riittävät tiedot kemikaalin terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä kemikaalin myyntiä koskevista edellytyksistä (kohta 1). Lainsäädännön velvoitteisiin sisältyy erilaisia myyntiä koskevia edellytyksiä, kuten tiettyjen kemikaalien myynnin rajoittaminen vain ammattikäyttöön, tiettyjen kemikaalipakkausten mukaan sisällytettävät suojakäsineet, kemikaalin vähittäismyyntiä koskevat rajoitukset ja kaikkien kemikaalin toimittajien vastuu vaarallisen kemikaalin varoitusetiketin oikeellisuudesta. Lisäksi tulisi noudattaa riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta kemikaalin määrä ja vaarallisuus huomioon ottaen (kohta 2), sekä valita, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, käyttöön olemassa olevista kemikaaleista tai menetelmistä se, josta aiheutuu vähiten vaaraa (kohta 3). Pykälän 1 kohdan mukaiset riittävät tiedot kemikaalista ovat välttämättömiä, jotta toiminnassa pystytään soveltamaan kohtia 2 ja 3.

20 §. Kemikaalia koskevien tietojen kielivaatimus. Ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että biosidivalmisteen, kasvinsuojeluaineen ja vaarallisen kemikaalin merkinnät on tehtävä suomeksi ja ruotsiksi. CLP-asetus ja biosidiasetus antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää merkintöjen kielivaatimuksista kansallisesti. Suomessa on tarpeen varmistaa, että etiketissä olevien merkintöjen teksti on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi. CLP-asetuksen liitteessä VI on annettu EU-tasolla yhdenmukaistetut luokitukset ja merkinnät tietyille aineille. CLP-asetus sisältää kyseisten varoitusetikettiin merkittävien aineiden nimet vain englanniksi. Jotta kaikki toimijat käyttäisivät samasta aineesta samaa kemiallista nimeä, on tarpeen antaa kansallisesti asetus, jossa nimet ovat saatavissa suomeksi ja ruotsiksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käyttöturvallisuustiedotteen kielivaatimuksesta Suomessa. REACH-asetuksen 31 artikla antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säännellä käyttöturvallisuustiedotteen kielivaatimuksista kansallisesti. Toiminnanharjoittajalla tulisi pykälän mukaan olla valmius käyttöturvallisuustiedotteen toimittamiseen sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta vastaanottaja voisi halutessaan valita, että vain toinen kieliversio riittää.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle mahdollisuus pyytää biosidivalmisteen luvan hakijalta tietoja toimitettavaksi suomeksi tai ruotsiksi sen mukaan kuin EU:n biosidiasetuksen artikloissa erikseen säädetään kansallisesti mahdolliseksi.

21 §. Kemikaalien markkinointi. Pykälään ehdotetulla kemikaalien markkinointia koskevalla säännöksellä yhdenmukaistettaisiin eri kemikaalien mainontaa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalaissa (38/1978) markkinoinnin käsite on hyvin laaja. Markkinoinnilla tarkoitetaan mainontaa ja muunlaista myynninedistämistä eli se pitää sisällään kaiken kulutushyödykkeitä ja elinkeinonharjoittajia koskevan tiedottamisen kuluttajille. Myös yksittäisessä kaupantekotilaisuudessa myyjän antamat tiedot ovat kuluttajansuojalaissa tarkoitettua markkinointia, samoin kuin kulutushyödykkeen pakkaustekstit ja käyttöohjeetkin. Elinkeinonharjoittajan lopullinen tarkoitus on vaikuttaa kuluttajan päätöksiin ja toimintaan. Voimassa olevassa kemikaalilaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä mainonnan rajoitukset koskevat biosideja lukuun ottamatta vain pakkausten etikettejä. Voimassa oleva asetus biosidivalmisteista (466/2000) kieltää seoksen esittelyn biosidien mainonnassa harhaanjohtavasti sen ihmiseen tai ympäristöön kohdistuvien riskien osalta. Myös EU:n biosidiasetuksessa on vastaava rajoitus mainonnan osalta, samoin kuin EU:n kasvinsuojeluaineasetuksessa (EY) N:o 1107/2009. Kemikaalin mainontaa etämyynnin yhteydessä on säännelty CLP-asetuksen 48 artiklassa. Pykälässä kiellettäisiin käytettävän kemikaaleja koskevissa mainoksissa ja markkinoinnissa ilmaisuja, jotka ovat harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia ihmisen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien osalta. Pykälän säännöstä sovellettaisiin sen lisäksi, mitä EU:n kemikaalilainsäädännössä säädetään markkinoinnista, merkinnöistä ja pakkaamisesta. Mainonnassa ja markkinoinnissa kiellettyjä ilmaisuja ovat "ei-myrkyllinen", "ei-haitallinen", "ympäristöystävällinen", "ekologinen" tai muu vastaava väite, joka tarkoittaa, että kemikaali ei ole vaarallinen. Oleellinen osa markkinointia ovat kemikaalipakkauksen päällysmerkinnät, joita koskisivat myös edellä mainitut ilmaisukiellot. Kemikaalien markkinoinnin valvonta kuuluisi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin luvussa 5 tarkoitettujen biosidivalmisteiden markkinoinnista. Biosidiasetuksen säännökset vastaavat biosididirektiivin nojalla annettuja markkinointisäännöksiä, joita on sovellettu kansallisesti hyväksyttyihin biosidivalmisteisiin biosididiretiivin voimaantulosta alkaen.

22 §. Tietojen toimittaminen kemikaalista. Ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvoitteesta toimittaa tietoja vaarallisista kemikaaleista Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Kemikaalitietojen toimittaminen on nykyisinkin voimassa oleva kansallinen menettely, jolla kerätään tietoja markkinoille saatetuista kemikaaleista. Kemikaalitiedot annetaan toiminnanharjoittajan tekemällä niin sanotulla kemikaali-ilmoituksella. Toiminnanharjoittajalla tässä tapauksessa tarkoitetaan kemikaalin valmistajaa, maahantuojaa, jatkokäyttäjää tai muuta sellaista toimijaa, joka ensimmäistä kertaa saattaa kemikaalin markkinoille tai käyttöön Suomessa omana tuotteena. Velvoite koskee 6 §:ssä olevan vaarallisen kemikaalin määritelmän mukaisesti niitä kemikaaleja (sekä aineita että seoksia), joista on tehtävä REACH-asetuksen 31 artiklan mukaisesti käyttöturvallisuustiedote, eli jotka on luokiteltu vaaralliseksi tai sisältävät vaarallista ainetta 31 artiklassa säädetyllä tavalla. Velvoite koskee myös biosideja ja kasvinsuojeluaineita. Kemikaali-ilmoitus on tehtävä sekä ammatti- että kuluttajakäyttöön toimitettavasta kemikaalista, vaikka REACH-asetuksen 31 artiklan mukaisesti kuluttajakäyttöön toimitettavan kemikaalin osalta käyttöturvallisuustiedotetta ei tietyin edellytyksin tarvitse toimittaa. Kemikaalitietoja käytetään viranomaistoiminnassa kuten kemikaalivalvonnassa ja tilastoinnissa. Kemikaalitietoja käytetään myös äkillisten myrkytysten hoito-ohjeiden antamiseen, ennaltaehkäisevien ohjeiden antamiseen sekä ammattitautien ja tapaturmien selvittämiseen.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle markkinoille ja käyttöön saattamiensa kemikaalien ja biosidivalmisteiden määristä. Ilmoitettuja tietoja käytetään viranomaistoiminnassa eivätkä ne ole julkisia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta antaa asetuksella 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta tarkempia säännöksiä. Nykyisin on voimassa kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (553/2008) ja kemikaalien määrätietojen toimittamisesta annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1155/2011), jotka jäisivät edelleen voimaan uuden lain tultua voimaan. Luvussa 5 tarkoitettujen biosidivalmisteiden myyntimäärätietoja on kerätty kaikista ennakkohyväksyttävistä biosidivalmisteista vuodesta 1994 alkaen ja tätä käytäntöä on tarpeen jatkaa. Biosidiasetuksen mukaisesti hyväksytyille valmisteille vastaava säännös sisältyy biosidiasetuksen 68 artiklaan.

23 §. Maastavientiä koskeva ilmoitus. Suomi ja EU allekirjoittivat vuonna 1998 kansainvälisen Rotterdamin yleissopimuksen ns. PIC-menettelystä (Prior Informed Consent, suomennettuna tietoon perustuva ennakkosuostumus). Tämä tarkoittaa, että Rotterdamin sopimuksen osapuolet sitoutuvat siihen, että sopimuksen piiriin kuuluvia kemikaaleja ei viedä maihin, jotka ovat kieltäneet tuonnin. Osapuolet sitoutuvat myös siihen, että ne ilmoittavat kohdemaahan kansallisesti kiellettyjen tai ankarasti säädeltyjen kemikaalien viennistä. Yleissopimuksen toimeenpanosta EU:n alueella säädetään vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 649/2012 (PIC-asetus), jota sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2014 lähtien. Asetus korvaa kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 689/2008, jota sovelletaan 28 päivään helmikuuta 2014 saakka. EU:n PIC-asetus sisältää muitakin kemikaaleja kuin mitä yleissopimus sisältää. Lisäksi EU soveltaa PIC-menettelyä myös vientiin maihin, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia. EU-asetus sisältää myös luettelon kemikaaleista, joiden vienti on kielletty. EU-asetuksen liitteessä 1 kemikaalit on jaettu kolmeen ryhmään: ryhmän 1 kemikaaleista toiminnanharjoittajan pitää tehdä vienti-ilmoitus, ryhmien 2 ja 3 kemikaalien viennissä noudatetaan lisäksi PIC-menettelyä. Tämä tarkoittaa, että vienti on sallittu ainoastaan jos vastaanottajamaa on suostunut tuontiin.

Vienti-ilmoitus on tehtävä myös tietyistä torjunta-aineista, jotka ovat kiellettyjä tai joiden käyttöä on ankarasti rajoitettu Suomen kansallisilla päätöksillä. Luettelo näistä kemikaaleista on tiettyjen vaarallisten kemikaalien maastavientiä koskevasta ilmoituksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (15/2005). Säännös vastaa voimassa olevan kemikaalilain 42 §:n sisältöä. Vientimaan viranomainen voi kuitenkin komissiota kuultuaan ja tietyin ehdoin, tapauskohtaisesti päättää, että vienti voidaan toteuttaa, jos vastaanottajamaan suostumusta koskevaan pyyntöön ei ole saatu vastinetta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitetuista kemikaaleista, niiden valvonnasta sekä vientiä koskevan ilmoituksen sisällöstä, käsittelystä, ajoituksesta ja voimassaolosta.

24 §. Testauslaboratoriot. Kemikaalien turvallisuustutkimuksia koskevista vaatimuksista säädetään muun muassa REACH-asetuksessa, CLP-asetuksessa, biosidiasetuksessa sekä testimenetelmien vahvistamisesta REACH-asetuksen nojalla annetussa Komission asetuksessa (EY) N:o 440/2008. Näissä asetuksissa säädetään, milloin tutkimuksen tekemän laboratorion on noudatettava hyvää laboratoriokäytäntöä (Good Laboratory Practice, GLP). Hyvän laboratoriokäytännön periaatteista on sovittu OECD:ssa ja säännökset sisältyvät pykälässä mainittuun, hyvän laboratoriokäytännön periaatteiden noudattamista kemiallisten aineiden kokeissa ja periaatteiden noudattamisen todentamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/10/EY. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtävänä olisi valvoa, että kyseiset laboratoriot noudattavat mainitun direktiivin periaatteita. Koska vastaavasta toimivallasta säädetään Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen osalta lääkkeisiin liittyen jo lääkelaissa (395/1987), viitattaisiin keskuksen toimivallan osalta lääkelakiin.

25 §. Kemikaalin vähittäismyynnin rajoittaminen ja tietojenantovelvollisuus. Pykälän 1 momentin mukaan kemikaalia ei saa luovuttaa vähittäismyynnistä, jos on ilmeistä, että kemikaalista voi aiheutua erityistä vaaraa terveydelle. Tästä asiasta on nykyisin säädetty tarkemmin kemikaalien vähittäismyynnistä annetussa asetuksessa (573/2011). Erityinen vaara voisi aiheutua esimerkiksi silloin, kun on ilmeistä että kemikaalia aiotaan käyttää väärin. Pykälän 2 momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vähittäismyynnin olosuhteista ja ikärajoista, siltä osin kuin ainetta ei ole mainittu REACH-asetuksen rajoitusliitteessä XVII.

Ehdotettavan pykälän 3 momentin mukaan lain 25 §:ää ei sovellettaisi ihmisille tai eläimille tarkoitettuihin lääkevalmisteisiin, ampumatarvikkeisiin, kemikaaliturvallisuuslaissa tarkoitettuihin räjähteisiin eikä huumausainelaissa (373/2008) tarkoitettuihin huumausaineisiin, koska näiden myyntiä koskee kunkin sektorin oma lainsäädäntö.

Ehdotettavan pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vaarallisen kemikaalin lisäksi myös muun terveydelle haittaa aiheuttavan kemikaalin vähittäismyynnin edellytyksistä. Tällaisella terveydelle haittaa aiheuttavalla kemikaalilla tarkoitetaan vähittäismyynnissä olevia kemikaaleja, joita voidaan käyttää esimerkiksi imppaukseen tai muuten väärin, ja jotka aiheuttavat terveydelle haittaa, vaikka niitä ei ole varsinaisesti luokiteltu vaaralliseksi aineeksi. Lisäksi asetuksella säädettäisiin terveydelle vaarallisen kemikaalin vastaanottajan velvollisuudesta antaa tarvittavat tiedot luovuttajalle kemikaalin vastaanottajasta, käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta apteekkimyynnissä.

5 luku Biosidivalmisteiden hyväksyminen

Luvussa 5 säädettäisiin biosidiasetuksen siirtymäaikana sovellettavista kansallisista biosidivalmisteiden hyväksymismenettelyistä. Kumottavaan lakiin verrattuna pykäliin tehtäisiin tarvittavat korjaukset ja asetuksenantovaltuuksia täsmennettäisiin. Samalla luovuttaisiin suojauskemikaalien ilmoitusmenettelystä (kumottavan kemikaalilain siirtymäsäännös). Pykälien sisältö vastaa nykyisiä säännöksiä.

26 §. Biosidivalmiste. Ehdotetussa pykälän 1 momentissa määriteltäisiin luvussa 5 tarkoitettu biosidivalmiste. Määritelmä poikkeaa biosidiasetuksen mukaisesta määritelmästä ja sitä sovellettaisiin biosidiasetuksen siirtymäkauden aikana. Luvussa 5 biosidivalmisteilla tarkoitettaisiin niitä valmisteita, joille on ollut olemassa kansallinen hyväksymismenettely biosididirektiivin siirtymäaikana tai ennen sitä. Pykälän 1 momentin 1—3 kohdan mukaan tällaisia valmisteita ovat suojauskemikaalit (puunsuoja-aineet, massa- ja paperiteollisuudessa käytettävät limantorjuntakemikaalit), alusten pohjissa ja kalankasvatuksessa käytettävät kiinnittymisenesto- eli antifouling-aineet ja biosidiset torjunta-aineet (jyrsijämyrkyt, eräät hyönteismyrkyt ja karkotteet).

Näiden biosidivalmisteiden hyväksyntään sovelletaan myös 6 lukua.

27 §. Hyväksyttämisvelvollisuus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin biosidivalmisteen hyväksyttämisvelvollisuudesta biosidiasetuksen siirtymäajan aikana. Edellä 26 §:ssä tarkoitettua biosidivalmistetta ei saisi luovuttaa markkinoille eikä käyttää ilman valmisteen ennakkohyväksyntää. Pykälässä säädettäisiin myös hyväksymisestä päättävästä viranomaisesta, joka olisi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

28 §. Hyväksymisen hakeminen. Ehdotetussa pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyväksymisen hakijasta, 2 momentissa siitä mihin saakka hakemuksia luvun 5 mukaisesti voitaisiin tehdä sekä 3 momentissa hakemuksen sisällöstä yleisesti. Pykälän 3 momentin mukaan hakemuksesta ja hakemukseen liitettävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin ympäristöministeriön asetuksella. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

29 §. Hyväksymisen edellytykset. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin biosidivalmisteen yleisistä hyväksymisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan biosidiasetuksen mukaisesti kansallisia hyväksymismenettelyjä saa siirtymäaikana soveltaa valmisteisiin, jotka sisältävät vain sellaisia tehoaineita, jotka on arvioitu tai ovat arvioitavana biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 1451/2007 mukaisessa vanhojen tehoaineiden arviointiohjelmassa. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan biosidivalmiste ja sillä käsitellyt tuotteet eivät saisi hyväksymisen ehtojen mukaisesti käytettyinä aiheuttaa ilmeistä haittaa terveydelle tai ympäristölle. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan valmisteen tulisi olla lisäksi riittävän tehokas ja käyttötarkoitukseensa muutoinkin sopiva. Valmisteen sopivuudella käyttötarkoitukseensa tarkoitettaisiin muun muassa sitä, että valmiste ei saa aiheuttaa kohde-eliöissä vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä, kuten liiallista resistenssiä tai tarpeetonta kärsimystä ja kipua. Valmisteen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien tulisi olla sellaisia, että valmiste soveltuu asianmukaiseen käyttöön, varastointiin ja kuljetukseen. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan käytettävissä olisi oltava asianmukaiset analyysimenetelmät.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin kiellosta hyväksyä tiettyjä terveydelle vaaralliseksi luokiteltuja valmisteita yleiseen kulutukseen. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

30 §. Hyväksymispäätös. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan hyväksyminen voitaisiin antaa määräajaksi, joka olisi korkeintaan 10 vuotta. Hyväksyminen uudistettaisiin hakemuksesta, jos hyväksymisen edellytykset edelleen täyttyvät. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston olisi vahvistettava hyväksymispäätöksen yhteydessä valmisteen käyttötarkoitus ja käyttöohje. Hyväksymispäätöksessä voitaisiin määrätä valmisteen luovuttamisen tai käytön rajoittamisesta vain tietylle käyttäjäkunnalle tai ehdotetun lain 38 §:ssä tarkoitetun tutkinnon tai lain 41 §:ssä tarkoitetun erityistutkinnon suorittaneille henkilöille. Säännös mahdollistaisi tarvittaessa esimerkiksi valmisteen käytön rajoittamisen vain ammattimaiseen käyttöön. Hyväksymispäätökseen voitaisiin liittää myös valmisteen käyttöä, myyntipäällysmerkintöjä, toimitettavia lisätietoja ja muita hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi tarpeellisia ehtoja. Jos hakemuksen yhteydessä toimitettuun käyttöturvallisuustiedotteeseen aiheutuu muutoksia hyväksymispäätöksestä, tulisi hyväksymisen haltijan toimittaa päätöksen mukaiseksi ajantasaistettu versio Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Näin voitaisiin varmistua, että tarpeelliset tiedot (muun muassa luokitus, hyväksytty käyttötarkoitus ja käytön ehdot) välittyvät toimitusketjussa. Luvussa 5 tarkoitettujen biosidivalmisteiden merkintöihin sovelletaan nykyisin biosididirektiivin ja valtioneuvoston asetuksen 422/2000 vaatimuksia soveltuvin osin. Biosidivalmisteen myyntipäällyksen on kemikaalilainsäädännön mukaisten normaalien merkintöjen lisäksi merkittävä seuraavat tiedot: biosidivalmisteen valmistajan tai maahantuojan nimi, osoite ja puhelinnumero, tehoaineiden nimet ja pitoisuudet, käyttötarkoitus ja rekisteröintinumero. Lisäksi päällyksessä tulee tarvittaessa olla maininta erillisestä käyttöohjeesta. Vähittäismyyntiä varten luovutettavan biosidivalmisteen päällyksessä tulee lisäksi esittää myös kemikaalin käyttöohjeet. Ehdotetun pykälän mukaisesti jatkettaisiin nykyistä käytäntöä.

Ehdotetun pykälän 3 momentissa olisi hyväksymispäätöstä ja siihen liitettäviä ehtoja koskeva valtioneuvoston asetuksenantovaltuus.

31 §. Hyväksymisen peruuttaminen tai muuttaminen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädetyin ehdoin peruutettava hyväksyminen väliaikaisesti tai kokonaan 1—3 kohdassa tarkoitetuilla perusteilla. Hyväksyminen olisi peruutettava, jos päätöksenteon jälkeen osoittautuisi, ettei biosidivalmiste täyttäisikään hyväksymisen edellytyksiä esimerkiksi sen vuoksi, että valmiste ei käytössä olisi riittävän tehokas. Päätöksen ehtojen olennaisesta rikkomisesta samoin kuin väärien tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta seuraisi myös hyväksymisen peruuttaminen. Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymispäätöksen ehtojen muuttamisesta. Biosidivalmisteen käytön ehtoja olisi muutettava, jos se uuden tietämyksen perusteella arvioitaisiin tarpeelliseksi tieteellisistä tai teknisistä syistä taikka terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että myös hakijalla olisi oikeus hakea hyväksymisen peruuttamista tai sen ehtojen muuttamista. Ehdotetun pykälän 4 momentissa olisi hyväksymisen peruuttamista tai muuttamista koskeva valtioneuvoston asetuksenantovaltuus. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

32 §. Uudet tiedot. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin hyväksymistä hakeneelle velvollisuus toimittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle kaikki valmisteen hyväksymiseen mahdollisesti vaikuttavat uudet tiedot, joista hänen voidaan kohtuudella olettaa olevan selvillä ja jotka saattavat vaikuttaa hyväksymisen voimassaolon jatkamiseen. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

33 §. Tietojen käyttö toisen hakemuksen käsittelyssä. Nykyisen suojauskemikaaleja ja biosidisia torjunta-aineita koskevan käytännön mukaan hakijan tai hänen päämiehensä omistamat tutkimusaineistot katsotaan yksityiseksi omaisuudeksi eikä niiden käyttö toisen hakijan hyväksi ole mahdollista ilman aineiston omistajan kirjallista suostumusta. Tämä aineiston nauttima suoja on päättymätön. Päättymätön tietosuoja ei ole biosidiasetuksen eikä REACH-asetuksen periaatteiden mukaista. Pykälässä säädettäisiin lain mukaisesti kansallisia hyväksymismenettelyjä varten toimitetuille tiedoille suoja-aika, joka päättyisi samaan aikaan kun samojen tietojen suoja-aika päättyisi biosidiasetuksen 60 tai 95 artiklan mukaisesti.

34 §. Koetoiminta. Pykälässä säädettäisiin koetoiminnasta luvussa 5 tarkoitetuilla biosidivalmisteilla, joita ei ole hyväksytty 30 pykälän mukaisesti, ja niiden sisältämillä tehoaineilla. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tällaisilla valmisteilla ja tehoaineilla tehtävistä tutkimus- ja kehittämiskokeista olisi pidettävä kirjaa ja tiedot olisi pyydettäessä toimitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Tuotannollisesta kokeesta olisi ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan koe, josta voisi aiheutua päästöjä ympäristöön, edellyttäisi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvan ennen kokeen aloittamista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi asettaa kokeen suorittamiselle ehtoja tai kieltää kokeen kokonaan, jos se olisi tarpeen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset lupa- ja ilmoitusmenettelyyn liittyvistä aikarajoista ja tietovaatimuksista, jotka koskevat koesuunnitelmaa, valmisteen ominaisuuksia, sen ympäristö- ja terveysvaikutuksia, kokeessa käyttäviä valmistemääriä sekä turvallisen käytön edellyttämiä ohjeita.

35 §. Biosidivalmisteen käyttö. Pykälässä säädettäisiin yleisellä tasolla biosidivalmisteen käytöstä. Sallittua olisi vain käyttöohjeiden mukainen ja muutoinkin asianmukainen käyttö. Siihen kuuluu paitsi hyväksymispäätöksen ehtojen noudattaminen, myös fysikaalisten, biologisten, kemiallisten tai tarvittaessa muiden menetelmien järkevä yhdistäminen siten, että biosidivalmisteiden käyttö voidaan rajoittaa tarvittavaan vähimmäismäärään. Pykälässä viitataan lisäksi yleisesti muuhun biosidivalmisteiden käyttöä sääntelevään lainsäädäntöön. Biosidivalmisteiden käyttöä säännellään muun muassa metsästyslailla (615/1993), kalastuslailla (286/1982), työturvallisuuslailla ja terveydensuojelulailla sekä niiden nojalla annetuilla säännöksillä. Pykälän sisältö vastaisi nykyisiä säännöksiä.

6 luku Eräitä biosidivalmisteita koskevia säännöksiä

Luvussa 6 säädettäisiin menettelyistä, joita sovellettaisiin sekä biosidiasetuksen että luvussa 5 tarkoitettujen kansallisten hyväksymismenettelyiden ja siirtymäsäännöksen mukaisten menettelyiden toimeenpanossa. Vuonna 2005 perustettu vapaaehtoinen tuholaistorjujan näyttötutkintomenettely ei ole toiminut tarkoitetulla tavalla. Näyttötutkinnon on suorittanut vain pieni määrä henkilöitä, eikä näyttötutkinto ole pystynyt takaamaan riittävää ammattitaitoa. Näin ollen katsotaan tarpeelliseksi säätää asiasta laissa, vastaavasti kuten kasvinsuojeluaineille on jo aiemmin tehty. Lisäksi ehdotetaan tuholaistorjuntayritysten rekisteröitymisvelvollisuutta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ja pätevän vastuuhenkilön nimeämistä yritykseen. Vastaava menettely on käytössä kylmäalalla. Säännökset olisivat samalla ensimmäinen vaihe kohti biosideillekin myöhemmin tulevaa kestävän käytön sääntelyä.

36 §. Näytteiden toimittaminen. Biosidiasetuksen 69 artiklan mukaan jäsenmaa voisi pyytää näytteitä ja malleja esimerkiksi ohjelehtisistä ja mainoksista. Ehdotetussa pykälässä tämä määriteltäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäväksi.

37 §. Tuholaistorjuntaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden käyttöä koskeva koulutus. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisesti määriteltäisiin vastaavasti kuten kasvinsuojeluainelaissa tuholaistorjujan koulutus tuholaistorjuntaan tarkoitettujen valmisteiden asianmukaisen ja turvallisen käytön varmistamiseksi. Tuholaistorjujalla tarkoitettaisiin ammatikseen jyrsijöitä, hyönteisiä ja muita vastaavia haittaeläimiä torjuvia henkilöitä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyisi hakemuksesta koulutuksen toteuttajan.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa määriteltäisiin yleispiirteisesti koulutuksessa annettavan opetuksen sisältö. Opetusta olisi annettava 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen tavoitteen varmentamiseksi biosidivalmisteiden asianmukaisesta ja turvallisesta käytöstä, tuholaisten esiintymisen ehkäisemisestä sekä biosidivalmisteiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta. Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin koulutuksen toteuttajalle asetettavista edellytyksistä sekä hyväksymisen voimassaolosta. Pykälän 4 momentissa määriteltäisiin kouluttajan pätevyys ja annettaisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle oikeus peruuttaa hyväksyminen, mikäli vaaditut edellytykset eivät enää täyttyisi, eikä puutetta kohtuullisessa määräajassa saada korjattua. Lisäksi tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetusta koulutuksen toteuttajasta ja koulutusohjelman yksityiskohtaisen sisällön määrittelemisestä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän säännökset olisivat vastaavat kuin kasvinsuojeluainelaissa.

38 §. Tuholaistorjuntaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden käyttöä koskeva tutkinto. Pykälässä määriteltäisiin minkä valmisteiden käytön Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi valmisteita hyväksyessään rajoittaa vain ammattimaisten tuholaistorjujien käyttöön. Tällaisia valmisteita olisivat tuholaistorjuntaan tarkoitetut biosidivalmisteet biosidiasetuksen mukaisissa valmisteryhmissä 14 (jyrsijämyrkyt), 18 (hyönteis- yms. myrkyt) ja 8 (puunsuoja-aineet), jotka voivat aiheuttaa merkittävää ympäristö- ja/tai terveysriskiä, jolleivät niiden käyttäjät osaa käyttää asianmukaisia riskinvähennysmenetelmiä. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi jyrsijämyrkkyinä käytettävät niin sanotut toisen sukupolven antikoagulantit, joiden riskinarvio on osoittanut, että niiden käytöstä aiheutuu ympäristöriskiä. Ne on kuitenkin unionin tason riskinarvioinnin yhteydessä päätetty hyväksyä, koska jyrsijämyrkkyjen käyttö on välttämätöntä kansanterveydellisistä syistä. Kyseisten tehoaineiden hyväksymisen yhteydessä on sovittu, että jäsenmaiden on toteutettava tarpeellisia riskinhallintamenetelmiä, kuten valmisteiden hyväksyminen vain koulutettujen ammattilaisten käyttöön. Tällaisia merkittävää ympäristö- ja/tai terveysriskiä mahdollisesti aiheuttavia tehoaineita sisältävän biosidivalmisteen hyväksymispäätöksen yhteydessä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi päättää, että valmistetta saisi käyttää vain tuholaisten torjuntaan pätevyytensä osoittanut henkilö. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin ammattimaisen tuholaistorjujan pätevyyttä osoittavasta tutkinnosta.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa tarkoitettu tutkinto olisi pakollinen 1 momentissa tarkoitettuja valmisteita käyttäville henkilöille. Tutkinnon suorittamisen edellytyksenä ei olisi 37 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen osallistuminen, jos vastaavat tiedot on hankittu muulla tavoin. Tutkinto olisi voimassa viisi vuotta. Määräaikaisuus olisi perusteltua, koska tuholaistorjunta-aineet ja muut torjuntamenetelmät kehittyvät. Tutkinnon sisällöstä ja suorittamisesta voitaisiin antaa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Pykälän säännökset olisivat vastaavat kuin kasvinsuojeluainelaissa.

39 §. Tutkinnon vastaanottaja. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyisi hakemuksesta tutkinnon vastaanottajan. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyisi viiden vuoden määräajaksi tutkinnon vastaanottajan. Pykälässä määriteltäisiin tutkinnon vastaanottajan pätevyys. Tutkinnon vastaanottajalla tai tämän palveluksessa olevalla on oltava hyvä perehtyneisyys ja riittävä käytännön kokemus tuholaistorjuntaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle annettaisiin oikeus peruuttaa hyväksyminen, mikäli hyväksymisen edellytykset lakkaavat, tai tutkinnon järjestämisessä havaitaan olennaisia puutteellisuuksia eikä puutetta kohtuullisessa määräajassa saada korjattua.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan tutkinnon vastaanottajaan ja hänen palveluksessaan olevaan sovellettaisiin heidän suorittaessaan tämän lain mukaisia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksi. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan tarkemmat säännökset tutkinnon vastaanottamisesta ja asiakirjojen säilyttämisestä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.

Ehdotetun pykälän säännökset olisivat vastaavat kuin kasvinsuojeluainelaissa.

40 §. Pätevyyden todentaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin henkilön pätevyyden todentamisesta. Jotta henkilö voisi käyttää 38 §:n 1 momentissa tarkoitettuja valmisteita, hänen olisi toimitettava tarpeelliset henkilö- ja yhteystiedot ja 38 §:n mukainen pätevyystodistus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Henkilöt merkittäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylläpitämään 17 §:n mukaiseen tutkinto- ja yritysrekisteriin. Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle annettaisiin valtuus poistaa henkilö rekisteristä, jos osoittautuisi esimerkiksi todennettujen asiakasvalitusten kautta, ettei henkilö toimi tai osaa toimia pätevyysvaatimusten edellyttämällä tavalla. Ennen rekisteristä poistamista henkilölle olisi annettava kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa hän voisi esimerkiksi suorittaa tutkinnon uudelleen. Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan valtioneuvostolle valtuutusta antaa tarvittaessa rekisteröinnin peruuttamisen edellytyksistä tarkempia säännöksiä asetuksella.

41 §. Erityistutkinto. Säännös olisi nykyisen kemikaalilain 28 ja biosidivalmisteista annetun valtioneuvoston (466/2000) 24 §:ää tarkentava säännös. Tietyt biosidivalmisteet ovat käyttäjälle ja/tai ympäristölle erityisen vaarallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi kaasutettavat tuholaisten torjuntaan tarkoitetut valmisteet, jotka ovat akuutisti erittäin myrkyllisiä ja aiheuttavat välittömän hengenvaaran käyttäjälle ja sivullisille, ellei niitä osata käyttää oikein. Esimerkki muista mahdollisesti eritystutkintoa edellyttävistä valmisteista on sairaalatarvikkeiden desinfiointiin tarkoitettu terveydelle erittäin vaarallinen etyleenioksidivalmiste. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tällaisen biosidivalmisteen hyväksymispäätöksen yhteydessä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi päättää, että valmistetta saisi käyttää vain erityistutkinnon suorittanut henkilö. Tuholaistorjuntaan tarkoitettujen aineiden osalta eritystutkintoon osallistumisen edellytys olisi 38 §:ssä tarkoitetunpätevyyden osoittaminen. Tällä järjestelmällä taattaisiin se, että erityistutkinnon suorittajilla olisi yleinen pätevyys ammattimaiseen tuholaistorjuntaan.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan erityistutkintoa varten annettavaan koulutukseen olisi sisällyttävä riittävästi opetusta ainakin erityistutkintoa edellyttävien valmisteiden asianmukaisesta ja turvallisesta käsittelystä ja käytöstä sekä valmisteiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta. Pykälän 3 momentin mukaan tutkinnon järjestäjän olisi annettava tutkinnosta todistus ja se olisi voimassa viisi vuotta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi antaa tarkempia säännöksiä tutkintovaatimuksista.

42 §. Erityistutkinnon järjestäminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan erityistutkinnon järjestäisi ja siitä antaisi todistuksen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymä riittävän asiantunteva toimija. Riittävän asiantuntevaksi toimijaksi voitaisiin katsoa biosidivalmisteen valmistaja tai maahantuoja taikka alan oppilaitos, jolla on riittävä asiantuntemus ja tarvittavat edellytykset opettaa kaasutuksen käytännön toteutusta ja siihen liittyvää riskinhallintaa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tekisi päätöksen hyväksymisestä perustuen kyseisen toimijan hakemukseen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hoitaa vastaavaa menettelyä kylmälaitealan koulutuksen järjestämisessä. Koska erityistutkintoa edellyttävien valmisteiden tarve ja käyttö on Suomessa hyvin vähäistä ja alalla työskentelee vähän henkilöitä, maahantuojan järjestämä koulutus soveltuu alalle edellyttäen, että se täyttää edellä mainitut vaatimukset. Nykyisen tiedon mukaan Suomessa ei ole toimijoita, jotka voisivat järjestää koulutusta, vaan kaasutettavia valmisteita käyttävät henkilöt kouluttaa valmisteen valmistaja ulkomailla. Ruotsin viranomaisen antama todistus kaasuttajakurssin suorittamisesta hyväksyttäisiin erityistutkinnoksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyisi hakemuksesta viiden vuoden määräajaksi tutkinnon järjestäjän ja sisällön. Pykälässä määriteltäisiin tutkinnon järjestäjän pätevyys. Järjestäjällä tai tämän palveluksessa olevalla on oltava hyvä perehtyneisyys erityistutkinnon aihepiiriin ja riittävää kokemusta siitä. Hyväksyminen olisi voimassa viisi vuotta. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle annettaisiin oikeus peruuttaa hyväksyminen, mikäli hyväksymisen edellytykset lakkaavat tai tutkinnon järjestämisessä havaitaan olennaisia puutteellisuuksia eikä puutetta kohtuullisessa määräajassa saada korjattua. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi peruuttaa antamansa hyväksynnän järjestää erityistutkintoja, jos kokeiden järjestäjä ei enää toimisi alalla tai muusta syystä ei enää täyttäisi hyväksymisen edellytyksiä. Hyväksymisen edellytykset eivät enää täyttyisi, jos kokeiden järjestäjällä ei olisi esimerkiksi enää pätevää henkilöstöä tai tarvittavia laitteita ja välineitä järjestää erityistutkintoa. Pykälän 2 momentin mukaan tutkinnon järjestämistä ja suorittamista koskevat asiakirjat olisi säilytettävä vähintään viisi vuotta tutkinnon järjestämisestä, ja ne olisi vaadittaessa esitettävä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan tutkinnon järjestäjään ja hänen palveluksessaan olevaan sovellettaisiin heidän suorittaessaan tämän lain mukaisia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä erityistutkinnon järjestämisestä.

43 §. Erityistutkinnon todentaminen. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi henkilön erityistutkinnon todentamisesta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Henkilön olisi toimitettava todistus erityistutkinnon suorittamisesta ja tarpeelliset henkilö- ja yhteystiedot Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Henkilöt merkittäisiin rekisteriin. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle annettaisiin valtuus poistaa henkilö rekisteristä, jos osoittautuu esimerkiksi todennettujen asiakasvalitusten kautta, ettei henkilö toimi tai osaa toimia erityistutkinnon edellyttämällä ammattitaidolla ja aiheuttaa siten varaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Ennen rekisteristä poistamista henkilölle olisi annettava kohtuullinen määräaika jonka kuluessa hän voisi esimerkiksi suorittaa tutkinnon uudelleen. Ehdotetun pykälän 3 momenttiin esitetään valtuutusta antaa tarvittaessa rekisteröinnin peruuttamisesta tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella.

44 §. Ilmoitus ammattimaisesta tuholaistorjunnasta ja vastuuhenkilöiltä vaadittava pätevyys. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin biosidivalmisteita ammattimaisesti käyttävien tuholaistorjuntayritysten rekisteröitymisvaatimus. Kunkin tällaista toimintaa harjoittavan yrityksen päätoimisessa palveluksessa tulisi olla henkilö, jolla on 37 §:n mukainen koulutus tai vastaava ammattitaito ja jonka tulisi olla osoittanut pätevyytensä 38 §:n mukaisesti. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitäisi rekisteriä toiminnanharjoittajista. Tällaisella rekisteröintivaatimuksella voitaisiin ratkaista useita asioita: mahdolliset rangaistukset epäpätevästä toiminnasta voitaisiin antaa toiminnanharjoittajalle, ei yksittäiselle henkilölle. Lisäksi saataisiin tuholaistorjuntayritykset kartoitettua ja taattaisiin niiden ammattitaito. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaisi pyynnöstä toiminnanharjoittajalle todistuksen yrityksen rekisteröinnistä tuholaistorjuntayritykseksi. Vaatimus olisi kokonaan uusi ja se vastaisi kylmäalan säännöksiä.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan ilmoituksesta olisi käytävä ilmi toiminnanharjoittajan nimi ja yhteystiedot sekä tiedot vastuuhenkilöstä ja hänen pätevyydestään. Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi tehtävä 1 momentissa tarkoitettu uusi ilmoitus viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vastuuhenkilö on vaihtunut. Toiminnan lopettamisesta olisi ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

7 luku Valvonta

45 §. Vakavaa haittaa tai vaaraa aiheuttavan kemikaalin kieltäminen tai rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin toimivallasta, jolla valtioneuvosto voisi, niiltä osin kuin kemikaalia ei rajoiteta REACH-asetuksessa, kieltää kemikaalin tai kemikaalia sisältävän esineen valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille saattamisen ja muun luovuttamisen, maastaviennin, käytön tai muun näihin rinnastettavan kemikaalin käsittelyn sekä määrätä toimintaa koskevista rajoituksista ja ehdoista. Valtuus olisi tarkoitettu tilanteisiin, joissa lainsäädännön vaatimukset täyttävän kemikaalin tai esineen voidaan katsoa aiheuttavan vakavaa haittaa tai vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia tilanteita ei käytännössä todennäköisesti tule usein, mutta laissa on oltava valtuus kieltoa varten. Euroopan unionin kemikaaliasetuksissa on niin sanottu suojalauseke, jonka nojalla jäsenvaltio voi tilapäisesti kieltää alueellaan EU-lainsäädännön vaatimukset täyttävän kemikaalin tai kemikaalia sisältävän esineen valmistuksen tai markkinoille saattamisen, mikäli se katsoo tuotteesta aiheutuvan vaaraa. Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle, ja käynnistettävä kussakin EU-asetuksessa erikseen säädetyt hallinnolliset menettelyt asian saattamiseksi ratkaistavaksi EU-tasolla. Pykälän 2 momentin mukaista toimivaltaa käytettäisiin siten niissä tapauksissa, joissa on tarpeen soveltaa EU-asetuksen mukaista suojalauseketta (esimerkiksi REACH-asetuksen 129 artikla, biosidiasetuksen 88 artikla tai pesuaineasetuksen 15 artikla). Tällöin noudatetaan kyseisessä EU-asetuksessa säädettyä menettelyä. Eräiden muiden EU-maiden tekemiin kansallisiin kemikaalikohtaisiin rajoitusehdotuksiin Euroopan komissio on suhtautunut kriittisesti, koska EU-sääntely on kemikaalien osalta harmonisoivaa, sisämarkkinoiden vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävää lainsäädäntöä. Pykälän mukaista toimivaltaa voitaisiin käyttää myös sellaisissa tapauksissa, joissa EU-sääntely ei sisällä yhdenmukaistettuja säännöksiä, tai joiden osalta jäsenmailla on oikeus antaa kansallisia säännöksiä esimerkiksi terveyden- tai ympäristönsuojelusyistä.

Vakavaa haittaa tai vaaraa aiheuttava kemikaali voi olla luokiteltu vaaralliseksi tai se voi olla kemikaali, jonka tietty nimenomainen käyttö aiheuttaa vakavan haitan tai vaaran vaikka luokitus ei tätä ottaisi huomioon.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi tilapäisesti määrätä tarvittavista kielloista ja rajoituksista, jos haitan torjuminen edellyttäisi pikaisia toimenpiteitä, minkä jälkeen asia tulisi alistaa valtioneuvoston päätettäväksi.

46 §. Valvontaviranomaisen kiellot ja määräykset. Pykälässä säädettäisiin kemikaalilaissa mainittujen valvontaviranomaisten toimivaltuuksista puuttua valvonnallisin keinoin sellaiseen toiminnanharjoittajan toimintaan, jossa ei noudateta kemikaalilain tai Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön säännöksiä. Pykälän ensimmäisessä momentissa annettaisiin asianomaiselle valvontaviranomaiselle oikeus kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä toiminnanharjoittaja muutoin täyttämään laissa säädetyt velvoitteet. Kielto-oikeus määräytyisi kussakin tapauksessa yleisen tehtävä- ja toimivaltajaon mukaisesti. Jos 1 momentissa mainitun kiellon tai määräyksen antaa muu viranomainen kuin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, niin kiellon ja määräyksen antava viranomainen soveltaa menettelyssään oman toimialansa säädöksiä eli 10 § mukaisesti työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojelutoiminnasta annettua lakia, 11 § mukaisesti ympäristönsuojelulakia, ja 13 §:n mukaisesti tullilakia, ellei kemikaalilaissa toisin säädetä.

Pykälän 2 momentissa kemikaalien ja kemikaalia sisältävien esineiden markkinavalvontaan liittyvät toimenpiteet määriteltäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäväksi. Muut kemikaalilaissa tarkoitetut valvontaviranomaiset eivät voi käyttää 2 momentissa mainittuja keinoja puuttuessaan säännösten vastaiseen toimintaan, vaan heidän tulee siirtää asia näiden toimenpiteiden osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Pykälän 3 momentin säännöksellä säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tai sen tarkastajan oikeudesta määrätä 2 momentissa tarkoitettu kielto väliaikaisena, jos kemikaali tai kemikaalia sisältävä esine voi aiheuttaa vakavaa vaaraa terveydelle ja ympäristölle, eikä vaaraa muilla tavoin voida estää. Tällainen kielto tulisi kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa on olemassa olevaa tietoa tai voimakas epäily kemikaalin tai esineessä olevan kemikaalin vaarallisuudesta (vakava). Väliaikainen kielto annettaisiin asian selvittämisen ajaksi ja olisi voimassa, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti. Tarkastajan antaessa kiellon, asia tulee saattaa välittömästi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tietoon. Tarkastajalla tarkoitetaan tässä viraston henkilöstöön kuuluvaa, jolle virasto on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

Puuttuessaan hallinnollisin keinoin POP-asetuksen noudattamatta jättämiseen Tukesin tulisi toimia riittävässä yhteistyössä lain 13 §:ssä tarkoitetun POP-asetuksen toimivaltaisen viranomaisen, Suomen ympäristökeskuksen, kanssa.

Pykälän 1 ja 2 momenttia sovellettaisiin myös EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen 20 ja 21 artiklan toimeenpanoon.

Työsuojeluviranomaisen ja työsuojelutarkastajan antamista kielloista ja rajoituksista on voimassa, mitä ehdotetussa 10 §:ssä säädetään.

47 §. Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Ehdotetussa pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaiselle oikeus tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuja pakkokeinoja koskevassa asiassa sovellettaisiin yleislakia, toisin sanoen sitä, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Esimerkiksi valvontaviranomainen, joka on asettanut uhkasakon, määräisi sen myös maksuun pantavaksi.

48 §. Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamisen valvontaa ja sen ohjausta varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta tai muulta henkilöltä. Tiedonsaantioikeus koskisi myös salassa pidettäviä tietoja. Tiedonsaantioikeus henkilötiedoista olisi muita tietoja suppeampi ja koskisi ainoastaan välttämättömiä henkilötietoja. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus tehdä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamisen valvomiseksi tarvittavia tarkastuksia muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Kotirauhan piiriin kuuluvat varsinaiset asuintilat suljettaisiin säännöksellä nimenomaisesti tarkastusoikeuden ulkopuolelle.

49 §. Näytteensaanti- ja tutkimusoikeus. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisella on oikeus saada toiminnanharjoittajalta kemikaalista tai kemikaalia sisältävästä esineestä korvauksetta määrältään kohtuullinen ja tutkimusten suorittamiseksi tarpeellinen näyte, jollei viranomainen muutoin saa käyttöönsä kemikaalia koskevia tietoja. REACH-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat sen 1 artiklan mukaan aineet sellaisenaan, seoksissa tai esineissä. Kun tällöin tutkitaan kemikaalia, sen lainmukaisuutta tai sen koostumusta, toiminnanharjoittajan on suoritettava tutkimuksista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Näytteensaanti- ja tutkimusoikeuden peruste koskisi nimenomaisesti tämän lain sekä Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien säännösten noudattamisen selvittämistä. Kustannusten perimistä toiminnanharjoittajalta voidaan perustella sillä, että toiminnanharjoittajalla tulee olla kemikaalilain ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön mukaisesti tiedot kemikaalien lainmukaisuudesta, koostumuksesta ja ominaisuuksista.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tarpeettomien tutkimusten välttämiseksi ennen tutkimusten aloittamista on toiminnanharjoittajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi aiotusta tutkimuksesta. Mikäli viranomaiselle tällöin toimitettaisiin riittävät tiedot kemikaalista, sen lainmukaisuudesta, koostumuksesta ja ominaisuuksista eikä olisi aihetta epäillä tietojen paikkansapitävyyttä, niitä koskevien tutkimusten aloittaminen ja kustannusten periminen ei olisi enää perusteltua. Tutkimustulokset olisi annettava tiedoksi toiminnanharjoittajalle, ellei julkisuuslaissa, REACH-asetuksessa tai biosidiasetuksessa säädetystä salassapidosta muuta johdu. Viranomaisen tiedoksiantovelvollisuus koskisi vain sitä toiminnanharjoittajaa, jolta näyte on otettu. Viranomaisen tiedoksiantovelvollisuutta ei olisi tarkoituksenmukaista ulottaa laajemmalle kemikaalin tai sitä sisältävän esineen toimitusketjuun. Siltä osin kuin valvontaviranomainen teetättää omalla kustannuksellaan tässä pykälässä tarkoitettuja tutkimuksia, ei tiedoksiantovelvollisuutta sovellettaisi.

50 §. Asiantuntijan käyttäminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi tässä laissa tarkoitettua valvontaa toteuttaessaan käyttää apunaan asiantuntijaa valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä. Ulkopuolisen asiantuntijan olisi oltava pätevä, millä tarkoitetaan sitä, että hänellä tulee olla tarkastusten, tutkimusten ja selvitysten tekemiseen tarvittava asiantuntemus. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava pätevyytensä ja käyttämiensä tarkastus- ja tutkimusmenetelmien luotettavuus palveluja tilaavalle viranomaiselle. Valvontaa koskevasta päätöksenteosta vastaisi aina valvontaviranomainen. Ulkopuolista asiantuntijaa voidaan tarvita erityisen toimipaikalla tai tuotteessa olevan seikan säännösten mukaisuuden selvittämiseksi. Asiantuntija ei toimisi itsenäisesti vaan suorittasi valvontaan liittyviä avustavia tehtäviä valvontaviranomaisen apuna. Valvontaviranomaisella olisi täysi vastuu asiassa, vaikka hän käyttäisikin apunaan asiantuntijaa. Valvontaviranomainen valitsee asiantuntijan, arvioi tämän pätevyyden ja maksaa asiantuntijan käytöstä aiheutuneet kulut. Asiantuntija voisi olla esimerkiksi toinen valvontaviranomainen, asiantuntijalaitos tai yksittäinen, asiaan perehtynyt henkilö. Asiantuntijatehtävä voitaisiin suorittaa myös tarkastuskohteen ulkopuolella esimerkiksi tutkimuslaitoksessa tai viranomaisen hankkimana laboratoriopalveluna jonkin kemikaalin ominaisuuden tai koostumuksen selvittämiseksi. Asiantuntija voisi olla myös esimerkiksi Suomessa virkamiesvaihdossa oleva toisen EU-maan valvontaviranomaisen edustaja. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijaan sovellettaisiin hänen suorittaessaan valvontatoimintaan liittyviä avustavia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta sekä yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia säännöksiä. Lisäksi ilman nimenomaista lainsäännöstäkin asiantuntijan esteellisyyteen ja menettelytapoihin sovellettaisiin julkisuuslakia, hallintolakia ja kielilakia. Asiantuntijan tulee näin ollen esimerkiksi olla tehtävässään riippumaton.

51 §. Kansainvälinen tiedonvaihto. Useisiin EU-asetuksiin sisältyy velvoite toimittaa komissiolle, Euroopan kemikaalivirastolle tai muille unionin jäsenmaille tietoja kemikaaleista ja kemikaalivalvonnasta. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi pykälä, jossa valvontaviranomaiselle annettaisiin oikeus toimittaa Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön sekä Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten edellyttämiä tietoja asetusten ja sopimusten edellyttämille ulkomaisille toimielimille, kansainvälisille järjestöille ja valtioille. Luovutettaessa henkilötietoja ulkomaille on noudatettava, mitä henkilötietolaissa ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa säädetään.

52 §. Oikeus saada tietoja toisilta viranomaisilta ja salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tämän lain valvontaviranomaisilla olisi oikeus saada valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja toisiltaan ja käyttää toistensa hankkimia näytteitä tarpeellisiin tutkimuksiin valvontaa ja sen ohjausta varten.

Viranomaisten välinen tiedonsaantioikeus koskisi myös salassa pidettäviä tietoja. Henkilötietojen osalta tietojensaantioikeus koskisi vain välttämättömiä tietoja.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan julkisuuslaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain noudattamista valvottaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa pykälässä mainituille kansallisille viranomaisille, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle, Elintarviketurvallisuusvirastolle ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain valvontaviranomaisille, näiden suorittamia laissa säädettyjä valvontatehtäviä varten sekä Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön valvontaa varten muiden EU-maiden valvontaviranomaisille. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle voisi syntyä tiedon tarve lääkinnällisten laitteiden valvonnassa, Elintarviketurvallisuusvirastolle kasvinsuojeluaineita koskevassa valvonnassa ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain valvontaviranomaisille vaarallisten aineiden kuljetusten valvonnassa.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan salassapitosäännösten estämättä saisi tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja luovuttaa syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi.

53 §. Virka-apu. Virka-avulla tarkoitetaan viranomaisen toiselle viranomaiselle tai yksityiselle taholle antamaa apua, jossa viranomainen käyttää toimivaltuuksiaan mahdollistaakseen toisen viranomaisen valvontatehtävän toteuttamisen.

Ehdotetun pykälän mukaan poliisi olisi velvollinen antamaan virka-apua muille viranomaisille tässä laissa tarkoitettujen valvontaviranomaisten tehtävien suorittamiseksi. Maahantuontiin ja -vientiin sekä kauttakuljetukseen liittyvissä asioissa Tulli puolestaan olisi velvollinen antamaan virka-apua muille viranomaisille näiden valvontatehtävien suorittamiseksi. Poliisilta virka-apua pyydettäisiin tarvittaessa esimerkiksi valvontatarkastusten toteuttamisen varmistamiseksi tai että poliisia pyydetään varmistamaan, että jotain valvontaviranomaisen antamaa määräystä noudatetaan. Tullille säädetään lain 13 §:ssä valvontaviranomaisen rooli kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden maahantuontiin, maastavientiin sekä kauttakulkuun. Maahantuonnilla, maastaviennillä ja kauttakululla tarkoitetaan EU:n ulkopuolelta tulevaa tuontia tai EU:sta tapahtuvaa vientiä tai kauttakulkua EU:n kautta. Mainittujen Tullin valvontatehtävien lisäksi kemikaalilaissa tarkoitettu valvontaviranomainen voisi tarvittaessa pyytää Tullilta virka-apua 13 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valvontatehtävässä, joka tapahtuu Euroopan unionin sisämarkkinoilla, kun siinä edellytetään kemikaalien pysäyttämistä Suomen rajalla. Sisämarkkinavalvontaa voitaisiin tehdä esimerkiksi kun Suomeen tiedetään olevan tulossa säännösten vastaisia kemikaaleja muualta EU-alueelta.

54 §. Maksut. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan viranomaisten tämän lain mukaisten suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruudesta säädetään valtion maksuperustelaissa ja sen nojalla.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan maksu saadaan jättää kokonaan tai osittain perimättä, jos maksu olisi kemikaalin vähäisen käytön takia tai muusta syystä kohtuuton.

8 luku Muutoksenhaku ja tietojen salassapito

55 §. Muutoksenhaku. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Ehdotetun pykälän 2 momentissa rajoitettaisiin 1 momentissa tarkoitetun hallintolainkäyttölain mukaisen valitusoikeuden käyttöä. Momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston määräämästä 45 §:n 3 momentissa tai 46 §:n 3 momentissa tarkoitetusta väliaikaisesta kiellosta tai rajoituksesta ei saisi hakea muutosta valittamalla.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Momentin mukaan muutoksenhaussa noudatettaisiin, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään. ELY-keskusten ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksestä voidaan ympäristönsuojelulain mukaan hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Tällöin momentissa ehdotettu muutoksenhakutie ELY-keskusten ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksestä ei poikkeaisi muutoin näiden viranomaisten antamien päätösten muutoksenhakutiestä. Yhdenmukaista menettelyä ehdotetaan tarkoituksenmukaisuussyistä. Viranomainen antaa hallintolaissa tarkoitetun valitusosoituksen antamastaan päätöksestä, joten on tarkoituksenmukaista, että valitusmenettelyitä mainittujen viranomaisten päätöksistä ei ole enempää kuin yksi. Yhtenäinen menettely keventää viranomaisten hallinnollista taakkaa ja on omiaan rationalisoimaan hallintoa.

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan lain 31 §:n, 46 §:n tai PIC-asetuksen nojalla tehtävässä päätöksessä voitaisiin määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

56 §. Vaatimus liike- ja ammattisalaisuuden suojaamiseksi. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin kemikaalia koskevan ilmoituksen, niin sanotun kemikaali-ilmoituksen, tekijän mahdollisuudesta esittää vaatimus siitä, mitkä tiedot tulisi pitää liike- tai ammattisalaisuutena salassa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta tehdä ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, jos hakija tai ilmoituksen tekijä saattaa itse julkiseksi aikaisemmin salassa pidettyjä tietoja.

57 §. Kemikaalia koskevan liike- ja ammattisalaisuuden rajaus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin nykyistä lakia vastaavasti, mitä tietoja ei kemikaalia koskevan ilmoituksen tekijän 56 §:ssä tarkoitetusta vaatimuksesta riippumatta ole pidettävä liike- tai ammattisalaisuutena. Pykälän 1 momentin tietoja ei tule asettaa saataville yleisen tietoverkon avulla, jos Euroopan kemikaalivirasto on rajoittanut tietojen saatavuutta sen mukaan, mitä REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdassa säädetään. Kyseisen REACH-asetuksen artiklan mukaisesti Euroopan kemikaalivirasto voi hyväksyä perustelut sille, miksi tällainen julkaiseminen voisi haitata rekisteröijän tai jonkin toisen asianomaisen kaupallisia etuja, ja pykälässä säädettäisiin vastaava luottamuksellisuuden suoja myös kansallisen toiminnan osalta.

58 §. Biosidivalmistetta koskevan liike- ja ammattisalaisuuden rajaus. Pykälän mukaista liike- ja ammattisalaisuuden rajausta sovellettaisiin luvussa 5 tarkoitettuihin biosidivalmisteisiin. Pykälässä säädettäisiin, mitkä biosidivalmisteita koskevat tiedot eivät missään tapauksessa voisi olla salassapidettäviä. Säännös vastaa biosididirektiivin 19 artiklan 3 kohdan määräyksiä.

9 luku Rangaistu ssäännökset

59 §. Kemikaalirikkomus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rangaistaviksi kemikaalirikkomuksena eräiden tämän lain joko EU-asetusten kansallista täytäntöönpanoa edellyttäneiden kansallisten tai puhtaasti kansallisten säännösten, joita ei ole ylikansallisessa komission ja EU:n jäsenmaiden viranomaisten välisessä tietojenvaihtomenettelyssä hyväksytty EU-oikeuden mukaisiksi sekä lain soveltamisalaan kuuluvien REACH-asetuksen, CLP-asetuksen, biosidiasetuksen, PIC-asetuksen, POP-asetuksen, pesuaineasetuksen ja elohopean vientikieltoasetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai noudattamatta jättämisestä. Suurin osa ehdotettujen tekojen tunnusmerkistöistä koskee mainituissa EU-asetuksissa säädettyjä toiminnanharjoittajan velvoitteita. Rangaistusuhan EU-oikeuden vastaisista teoista on oltava riittävän tehokas ja sen tulee vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, mutta sen on oltava myös oikeasuhtainen teon vakavuuteen nähden. Kemikaalirikkomuksesta voitaisiin tuomita sakkorangaistukseen.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi 20 ja 21 §:ssä tarkoitettujen kielivaatimusta koskevien velvoitteiden ja markkinointia koskevan kiellon laiminlyönti, ja 2 kohdassa 22 §:ssä tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuutta koskevan velvoitteen laiminlyönti. Sellaisen toiminnanharjoittajan, joka vastaa REACH-asetuksen 31 artiklassa tarkoitetun kemikaalin saattamisesta markkinoille tai käyttöön Suomessa, on tehtävä 22 §:n mukainen kemikaali-ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tiedot markkinoille tai käyttöön saattamiensa kemikaalien määristä. Momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena 23 §:n 2 momentissa tarkoitetun maahanvienti-ilmoituksen laiminlyönti. Maahanvienti-ilmoitus edellytetään tehtäväksi vaarallisten kemikaalien ja torjunta-aineiden maastavientiä koskevan Rotterdamin yleissopimuksen nojalla. Suomen ympäristökeskus on maastavienti-ilmoitusten toimivaltainen viranomainen. Kyseessä on niin sanottu ennakkosuostumuksen menettely. Momentin 4 kohdassa ehdotetaan rangaistavaksi lain 27 §:ssä tarkoitetun hyväksymisen hakemisen tai 34 §:ssä tarkoitetun luvan hakemisen tai ilmoituksen tekemisen laiminlyönti. Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi lain 35 §:ssä tarkoitettu biosidivalmisteiden käyttöohjeiden vastainen käyttö. Biosidivalmisteiden hyväksymisen yhteydessä vahvistettavien käyttöohjeiden noudattaminen on edellytys valmisteen turvalliselle käytölle terveyden- ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Momentin 6 kohdassa ehdotetaan rangaistavaksi 36 §:ssä tarkoitettujen näytteiden toimittamisen laiminlyönti. Biosidiasetuksen mukaan näytteitä pakkauksista, merkinnöistä ja ohjelehtisistä voidaan pyytää luvanhaltijoilta, jotta voidaan varmistua niiden asianmukaisuudesta. Momentin 7 kohdan mukaan säädettäisiin rangaistavaksi 40, 43 ja 44 §:ssä säädettyjen toiminnanharjoittajan velvollisuuksien laiminlyönti säädettäisiin rangaistavaksi. Rangaistavaksi ehdotettavat teot rinnastuvat ympäristönsuojelulain rangaistussäännöksessä rangaistaviksi säädettyihin ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä tai viranomaisen määräyksen rikkomista koskeviin tekoihin. Ehdotetussa momentissa rangaistukset on numeroitu kemikaalilain pykäläviittausten mukaisessa nousevassa järjestyksessä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi REACH-asetuksen tiettyjen velvoitteiden rikkominen rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena. Nämä velvoitteet ovat 5—7, 9, 11 ja 17—19 artiklan mukaiset rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet Euroopan kemikaalivirastolle, 14 artiklan rikkomisen lisäksi 37—39 artiklan mukaiset kemikaalien turvallisuusarviointi-, raportointi-, soveltamis- ja tiedottamisvelvollisuudet, 22, 24, 40, 41, 46 sekä 66 artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuus Euroopan kemikaalivirastolle. Yksittäiset REACH-asetuksen artiklat, joiden rikkominen ehdotetun pykälän mukaan säädettäisiin rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena, ovat 31 artiklan velvollisuus, joka koskee käyttöturvallisuustiedotetta ja siltä edellytettävien tietojen toimittamista vastaanottajalle, 32 artiklan mukaista ainetta tai seosta koskeva tiedottamisvelvollisuus, 33 ja 34 artiklan tiedottamisvelvollisuus, 35 artiklan mukainen työnantajan tiedonantovelvollisuus, 36 artiklan mukainen velvollisuus säilyttää tietoja tai toimittaa niitä toimivaltaiselle viranomaiselle tai Euroopan kemikaalivirastolle, 49 artiklassa tarkoitettujen lisätietojen toimittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle, 56 artiklan mukainen markkinoille saattamista tai käyttöä koskeva kielto ilman Euroopan kemikaaliviraston kyseiselle aineelle myöntämää nimenomaista lupaa, 65 artiklan mukaisen lupanumeron merkintöihin lisäämisen velvollisuus taikka 67 artiklan mukaisen ainetta sellaisenaan, seoksessa tai esineessä koskevan liitteessä XVII säädetyn rajoituksen noudattamatta jättäminen. Ehdotetussa momentissa rangaistukset on numeroitu REACH-asetukseen artiklaviittausten mukaisessa nousevassa järjestyksessä. Ehdotetun pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena CLP-asetuksen 4 artiklassa sekä II—IV osastossa tarkoitettuja luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevien velvoitteiden, 40 artiklassa tarkoitettujen ainetta koskevien tietojen ilmoittamisvelvollisuuden Euroopan kemikaalivirastolle sekä 49 artiklassa tarkoitettua velvollisuutta säilyttää tietoja tai toimittaa niitä toimivaltaiselle viranomaiselle, valvontaviranomaiselle tai Euroopan kemikaalivirastolle, rikkominen. Ehdotetussa momentissa rangaistukset on numeroitu CLP-asetukseen artiklaviittausten mukaisessa nousevassa järjestyksessä.

Ehdotetun pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi biosidiasetuksen tiettyjen velvoitteiden rikkominen rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena. Nämä velvoitteet ovat 17 tai 27 artiklan mukaiset lupa- tai ilmoitusvelvollisuudet ja 89, 93, 94 sekä 95 artiklan säännökset biosidivalmisteiden markkinoilla saataville asettamisesta tai käytön lopettamisesta, 17 artiklan mukainen velvollisuus käyttää biosidivalmistetta lupaehtojen sekä pakkaus- ja merkintävaatimusten mukaisesti, 47 ja 56 artiklan mukaiset kirjanpito- tai ilmoittamisvelvollisuudet, 58 artiklan mukaiset biosidivalmisteilla käsiteltyjen esineiden markkinoille saattamiseen, merkitsemiseen tai tietojen toimittamiseen liittyvät velvollisuudet, 65 ja 68 artiklan mukaiset kirjanpito- tai raportointivelvollisuudet, 69 artiklan mukaiset luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat velvoitteet sekä 72 artiklan mukaiset mainontaa koskevat velvoitteet.

Ehdotetun pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi kemikaalirikkomuksena eräiden muiden kuin edellä mainittujen EU-asetusten rikkominen tai laiminlyönti. Nämä EU-asetukset ovat pesuaineasetus, PIC-asetus, POP-asetus sekä elohopean vientikieltoasetus. Kemikaalirikkomuksena voitaisiin tuomita rangaistukseen pesuaineasetuksen 3, 4 tai 4 a artiklan säännösten, pesuaineiden ja niiden sisältämien pinta-aktiivisten aineiden markkinoille saattamisen tai 7 artiklan mukaisen rikkominen, testausvaatimuksen taikka 9 artiklan mukaisen tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyöminen, PIC-asetuksen 8, 10, 14 ja 17 artiklan mukaisen velvollisuuden antaa tietoja kemikaalin viennistä tai 16 artiklan mukaisen kauttakulkua koskevien tietojen luovuttamisen rikkominen, 14 artiklassa tarkoitetun vastaanottajamaan tekemän päätöksen tai 15 artiklan mukaisen vientikiellon rikkominen, 19 artiklan mukaisen viitenumeron merkitsemättä jättäminen, POP-asetuksen 3 artiklassa tarkoitetun kiellon ja rajoituksen rikkominen taikka 5 artiklan varastoa koskevien määräysten noudattamisen laiminlyöminen sekä elohopean vientikieltoasetuksen 1 artiklan mukaisen kemikaalien vientikiellon rikkominen tai 5 artiklan mukaisen kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyöminen.

Pykälän 6 momentin mukaan sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä, jolloin asetettu uhkasakko voidaan täytäntöönpanna eli hakea maksuun, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta. Momentti mahdollistaisi niin sanotun kaksoisrangaistuksen kiellon periaatteen toimeenpanon.

Kansallisten ja EU-asetuksessa säädettyjen toiminnanharjoittajan velvoitteiden laiminlyönti- tai rikkomustapaukset hoidettaisiin ensisijaisesti kemikaalilain 46 §:n, jossa säädetään valvontaviranomaisen asettamista kielloista ja määräyksistä sekä 47 §:n, jossa säädetään uhkasakosta, teettämis- ja keskeyttämisuhasta, nojalla. Kriminalisointia käytettäisiin vasta, jos mainittujen pykälien mukaiset kiellot ja rajoitukset, joita voidaan tehostaa 47 §:n mukaisilla pakkokeinoilla, osoittautuisivat tehottomiksi. EU-asetusten velvoitteiden rikkomisesta aiheutuvien rangaistusten tulisi olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia teon vakavuuteen nähden.

Kemikaalilain mukaisia rangaistussäännöksiä ei ole juurikaan käytetty, joten niiden merkitys on lähinnä ennalta ehkäisevä.

60 §. Viittaus rikoslakiin. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan rangaistus vastoin tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä terveysrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:ssä.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1—4 §:ssä.

10 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

61 §. Voimaantulo. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013 samaan aikaan, kun EU:n uutta biosidiasetusta aletaan soveltaa. Lain 9, 13, 15, 23, 46, 55 ja 59 §, jotka koskevat PIC-asetuksen täytäntöönpanoa, tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä maaliskuuta 2014.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan vuoden 1989 kemikaalilain 5 a §:n 2 momenttia, 42 §:n 1 ja 2 momenttia, 45 §:n 2 ja 3 momenttia, 52 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 56 §:ää sovellettaisiin kuitenkin 28 päivään helmikuuta 2014, jolloin PIC-asetus tulee voimaan. Mainitun lain 17 ja 59 d §:ää sovellettaisiin CLP-asetuksen siirtymäajan loppuun 31 päivään toukokuuta 2015. Nämä pykälät on annettu seosdirektiivin täytäntöönpanemiseksi, ja niiden nojalla on annettu alemmanasteisia säädöksiä. Seosdirektiivi kumoutuu CLP-asetuksella 1 päivänä kesäkuuta 2015. Lisäksi kemikaalilain 27 §:n 2 momenttia sovellettaisiin 31 päivään joulukuuta 2015 saakka, johon mennessä viimeisetkin biosididirektiivin nojalla annetut tehoaineiden hyväksymisdirektiivit on toimeenpantava.

62 §. Vuoden 1989 kemikaalilain nojalla annetut asetukset. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan vuoden 1989 kemikaalilain nojalla annetut seuraavat asetukset jäisivät voimaan:

1) kemikaaliasetus (675/1993)

2) valtioneuvoston asetus maanpuolustusta koskevista poikkeuksista kemikaalilainsäädännön soveltamisessa (996/2010)

3) valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009)

4) asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999)

5) valtioneuvoston päätös otsonikerrosta heikentävistä aineista (262/1998)

6) sosiaali- ja terveysministeriön asetus CLP-asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista (5/2010)

7) sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta (553/2008),

8) sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisiksi luokiteltujen kemikaalien määrätietojen toimittamisesta (1155/2011)

9) asetus kemikaalineuvottelukunnasta (622/1990)

10) asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista puolustusvoimissa (78/1996)

11) asetus kemikaalilain valvontaviranomaisista puolustusvoimissa (469/1992),

12 valtioneuvoston asetus biosidivalmisteista (466/2000),

13) sosiaali- ja terveysministeriön asetus biosidivalmisteiden pakkaamisesta ja merkinnöistä (422/2000),

14) ympäristöministeriön asetus biosidivalmisteita ja niiden tehoaineita koskevista hakemuksista ja ilmoituksista (467/2000), ja

15) ympäristöministeriön asetus biosidivalmisteen hyväksymisen tai rekisteröinnin hakemisesta, markkinoilta poistamisesta ja erityisehdoista (20/2008).

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan vuoden 1989 kemikaalilain nojalla annetut seuraavat asetukset jäisivät kuitenkin voimaan 31 päivään toukokuuta 2015 saakka:

1) sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisen kemikaalin päällyksen turvasulkimesta ja näkövammaisille tarkoitetusta vaaratunnuksesta (414/2011)

2) sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä (807/2001).

Näitä säännöksiä sovellettaisiin CLP-asetuksen siirtymäajan loppuun 1 päivään kesäkuuta 2015.

63 §. Siirtymäsäännökset. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat käsiteltäisiin lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaisesti, jollei biosidiasetuksen 91 artiklasta muuta johdu.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tämän lain 38 §:ssä tarkoitettuja valmisteita käyttävien henkilöiden olisi todennettava pätevyytensä mainitun lainkohdan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Lain 44 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee myös jo alalla toimivia yrityksiä, joiden on tehtävä ilmoitukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Tuholaistorjujan pätevyys sekä pätevyyden osoittaminen, erityistutkinnon suorittaminen ja tuholaistorjuntayritysten rekisteröityminen olisivat kokonaan uusia vaatimuksia, joille olisi annettava riittävän pitkä siirtymäaika. Siirtymäaika tarvittaisiin, jotta koulutuksen ja tutkinnon järjestäjät, niiden suorittajat ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ehtisivät sopeuttaa toimintansa lain edellyttämiin uusiin velvoitteisiin.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa tehdyt biosidivalmisteiden hyväksyntää koskevat päätökset olisivat voimassa päätöksessä määritellyn ajan, jollei biosidiasetuksesta muuta johdu.

1.2 Laki rikoslain 44 luvun 1 §:n ja 48 luvun 1 §:n muuttamisesta

44 luku Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista

1 §. Terveysrikos. Terveysrikoksen tunnusmerkistöön lisättäisiin pykälän 1 momentin 3 kohdassa viittaus uuteen biosidiasetukseen ja 6 kohdassa viittaus kemikaaliturvallisuuslakiin. Viittaus biosidiasetukseen mahdollistaisi törkeiden tekojen rangaistavuuden kemikaalilain sijasta rikoslailla. Tällöin sakkorangaistuksen ohella olisi mahdollisuus tuomita myös vapausrangaistus.

48 luku Ympäristörikoksista

1 §. Ympäristön turmeleminen. Ympäristön turmelemista koskevan rikoksen tunnusmerkistöön lisättäisiin pykälän 1 momentin 2 kohdassa viite kemikaaliturvallisuuslakiin ja biosidiasetukseen, ja pykälän 1 momentin 3 kohdassa PIC-asetukseen. Biosidiasetusta ja PIC-asetusta koskevat viittaukset mahdollistaisivat törkeiden tekojen rangaistavuuden kemikaalilain sijasta rikoslailla. Tällöin sakkorangaistuksen ohella olisi mahdollisuus tuomita myös vapausrangaistus.

Tämä laki tulisi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.

1.3 Laki terveydenhuoltolain 21 §:n muuttamisesta

21 §. Ympäristöterveydenhuolto. Terveydenhuoltolakia esitetään muutettavaksi siten, että ympäristöterveydenhuoltoa koskevasta 21 §:stä poistettaisiin viite kemikaalilakiin. Muutoksen myötä kemikaalien markkinavalvonta ei enää kuuluisi kunnan ympäristöterveydenhuollon tehtäviin eikä kunta enää tuottaisi vastaavia palveluita. Lisäksi 21 §:ssä muutetaan nykyinen viittaus kumottuun kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettuun laki (75/2004) viittaukseksi uuteen kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011).

Tämä laki tulisi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.

1.4 Laki terveydensuojelulain 3 ja 21 §:n muuttamisesta

3 §. Suhde eräisiin säädöksiin. Pykälässä muutettaisiin viittaus kemikaalilakiin (744/1989) viittaukseksi tässä esityksessä ehdotettuun uuteen kemikaalilakiin.

21 §. Talousvettä koskevat säädökset. Pykälässä säädetään nykyisin, että talousveden desinfiointiaineiden hyväksymisestä säädetään kemikaalilaissa (744/1989). Pykälää esitetään täydennettäväksi siten, että kemikaalilain lisäksi viitattaisiin desinfiointiaineiden hyväksymiseen EU:n biosidiasetuksen mukaisesti.

Tämä laki tulisi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.

1.5 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 4 luvun muuttamisesta

Lain 4 luvun otsikko esitetään muutettavaksi siten, että se vastaa luvun sisältöä. Otsikko olisi Teknisten laitteiden turvallisuuden valvonta.

18 §. Teknisen laitteen luovuttamiskielto. Pykälän otsikossa tuote korvattaisiin käsitteellä tekninen laite. Pykälän 1 momentti koskisi konetta, työvälinettä, henkilönsuojainta tai muuta teknistä laitetta.

19 §. Teknisen laitteen markkinoilta ja käytöstä poistaminen. Pykälän otsikkoon lisättäisiin käsite tekninen laite ja pykälässä tuote korvattaisiin käsitteellä tekninen laite.

19 a §. Teknisen laitteen hävittäminen. Pykälän otsikossa ja pykälässä tuote korvattaisiin käsitteellä tekninen laite.

20 §. Tiedottaminen ja tehosteet. Pykälässä tuote korvattaisiin käsitteellä tekninen laite.

21 §. Teknisen laitteen tutkiminen ja kustannusten korvaaminen. Pykälän otsikossa ja pykälässä tuote korvattaisiin käsitteellä tekninen laite.

Tämä laki tulisi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.

Valtioneuvoston asetuksenantovaltuudet

Ehdotettavassa kemikaalilaissa esitetään annettavaksi 3 §:n 1 ja 2 momentissa asetuksenantovaltuudet säätää maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia koskevista kansallisista menettelyistä tämän lain, REACH-asetuksen ja CLP-asetuksen velvoitteiden noudattamisesta. REACH-asetuksen 2 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltio voi sallia vapautuksen REACH-asetuksen noudattamisesta tietyissä erityisissä tapauksissa. CLP-asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa on tätä koskeva vastaava poikkeamismahdollisuus. Käytännössä tällainen poikkeus voisi tulla kysymykseen, jos kemikaalilain, REACH-asetuksen tai CLP-asetuksen noudattaminen ei maanpuolustuksen luonteen, tarkoituksen tai erityistehtävien vuoksi olisi mahdollista, tai jos maan keskeisten turvallisuusetujen vuoksi olisi pidettävä tavanomaista tiukemmin salassa tietoja, jotka kemikaalilain, REACH-asetuksen tai CLP-asetuksen mukaan on toimitettava esimerkiksi Euroopan kemikaalivirastolle. Poikkeusten välttämättömyys tarkoittaa sitä, että poikkeusten tulisi koskea vain niitä toimintoja ja niitä aineita, seoksia tai esineitä, joilla on merkitystä maanpuolustuksen kannalta. Poikkeusta säädettäessä olisi varmistettava puolustushallinnon oma valvonta sekä huolehdittava riskinhallintakeinoista, joilla poikkeusten haitalliset terveys- ja ympäristövaikutukset pyrittäisiin minimoimaan. Edellä todetun perusteella valtioneuvoston asetuksenantovaltuus kansallisista menettelyistä, joilla voitaisiin poiketa REACH- tai CLP-asetuksen säännöksistä, ehdotetaan rajattavaksi seuraaviin tilanteisiin: 1) tiedottaminen toimitusketjussa sekä jatkokäyttäjän velvollisuudet; 2) REACH-asetuksen mukaiset lupamenettelyt; 3) CLP-asetuksen mukaiset luokitukset, merkinnät ja ilmoitukset; sekä 4) tietojen luovuttaminen valvontaviranomaiselle.

Ehdotettavan kemikaalilain 4 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää poikkeuksia REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja vaarallisia aineita, seoksia ja esineitä koskevien rajoitusten noudattamisesta sen mukaan kuin REACH-asetuksen XVII liitteessä säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tarpeellisia säännöksiä liitteessä mainittujen kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Ehdotettavassa kemikaalilaissa esitetään annettavaksi asetuksenantovaltuudet valtioneuvostolle lain 17 §:n 5 momentissa, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitetuista Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekistereistä, sekä lain 18 §:ssä, jonka mukaan kemikaalineuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Ehdotettavan kemikaalilain 23 §:n 1 momentin mukaan sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus ja meneteltävä muutoin siten kuin siitä säädetään PIC-asetuksessa. Lainkohdan 2 momentin mukaan sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus Suomen ympäristökeskukselle Rotterdamin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun asetuksen liitteessä I mainitun kemikaalin viennistä. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset mainituista kemikaaleista sekä muista Rotterdamin yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista seikoista, jotka koskevat ilmoituksen sisältöä, käsittelyä ja sen johdosta tehtäviä muita toimia. Ehdotettavan lain 25 §:ssä valtioneuvostolle annettaisiin valtuus antaa tarkempia säännöksiä terveydelle vaarallisen tai muutoin terveydelle haittaa aiheuttavan kemikaalin vähittäismyynnin edellytyksistä.

Ehdotettavan kemikaalilain 5 luvussa säädetään kansallisista biosidien hyväksymismenettelyistä. Lain 30 §:n 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä hyväksymispäätöksestä ja siihen liitettävistä ehdoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Lain 31 §:n 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä hyväksymisen peruuttamisesta ja sen ehdoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Ehdotettavan kemikaalilain 6 luvussa säädetään kansallista täytäntöönpanoa edellyttävistä biosidiasetuksen menettelyistä. Lain 37 §:n 5 momentissa säädettäisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus antaa tuholaistorjuntaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden käyttöä koskevan koulutuksen toteuttajasta, koulutuksen järjestämisestä ja sen sisällöstä sekä asiakirjojen säilyttämisestä tarkempia säännöksiä. Lain 38 §:n 4 momentissa säädettäisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä tuholaistorjuntaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden käyttöä koskevan tutkinnon sisällöstä ja suorittamisesta. Lain 39 §:n 4 momentissa säädettäisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuutus antaa tarkemmat säännökset 38 §:ssä tarkoitetun tutkinnon vastaanottamisesta ja asiakirjojen säilyttämisestä.

Lain 40 §:n 3 momentissa säädettäisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä tuholaistorjuntaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden käyttöä koskevan tutkinnon suorittaneen henkilön pätevyyden rekisteröinnin peruuttamisesta. Lain 41 §:n 4 momentin mukaan erityistä vaaraa aiheuttavien biosidivalmisteita koskevan erityistutkinnon tutkintovaatimuksista, 42 §:n 4 momentin mukaan erityistutkinnon järjestämisestä ja 43 §:n 3 momentin mukaan rekisteröinnin peruuttamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Toimivaltaisten ministeriöiden asetuksenantovaltuudet

Ehdotettavassa kemikaalilaissa esitetään annettavaksi asetuksenantovaltuudet puolustusministeriölle lain 14 §:ssä. Lainkohdan mukaan puolustusvoimat valvoo tämän lain ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamista puolustusvoimien sotilaallisessa toiminnassa tai sen harjoittelussa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä kriisinhallintatehtävissä. Tarkemmat säännökset valvonnasta annettaisiin puolustusministeriön asetuksella.

Ehdotettavan kemikaalilain 20 §:n 1 momentissa esitetään sosiaali- ja terveysministeriön annettavaksi asetuksenantovaltuus CLP-asetuksen liitteessä VI mainittujen aineiden nimistä.

Ehdotettavan kemikaalilain 22 §:ssä säädetään tietojen toimittamisesta kemikaalista. Lainkohdan 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kemikaali-ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Lainkohdan 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan tulee lisäksi ilmoittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tiedot markkinoille tai käyttöön saattamiensa kemikaalien määristä. Mainittujen 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta annetaan tarkemmat säännökset sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Ehdotettavan kemikaalilain 5 luvussa säädetään kansallisista biosidien hyväksymismenettelyistä. Lain 28 §:n 3 momentissa biosidivalmisteen hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on esitettävä hyväksymisen edellytysten arviointia varten tarvittavat tiedot valmisteen terveys- ja ympäristövaikutuksista, tehokkuudesta ja muista ominaisuuksista. Tarkemmat säännökset hakemuksesta ja siihen liitettävistä tiedoista annetaan ympäristöministeriön asetuksella. Lain 34 §:n 3 momentin mukaan tarkemmat säännökset koemenettelyä koskevaan lupa- ja ilmoitusmenettelyyn liittyvistä aikarajoista sekä tietovaatimuksista ja aikarajoista, jotka koskevat koesuunnitelmaa, valmisteen ominaisuuksia, sen ympäristö- ja terveysvaikutuksia, kokeessa käytettäviä valmistemääriä sekä turvallisen käytön edellyttämiä ohjeita, voidaan antaa ympäristöministeriön asetuksella.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla olisi toimivalta ohjeiden antamiseen omalla toimialallaan ilman erityistä laissa olevaa valtuutusta (PeVL 6/2003 vp, 20/2004 vp ja 30/2005 vp).

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013 samaan aikaan kun EU:n uutta biosidiasetusta aletaan soveltaa.

Uuden kemikaalilain 8 §:n sekä muiden jäljempänä säädettävien vastaavien pykälien mukaista tarkastusoikeutta on tarkasteltava perustuslain 10 §:ssä turvatun kotirauhan kannalta. Kemikaalilain 6 §:n 7 kohdassa olevan toiminnanharjoittajan määritelmän perusteella kyse on lähinnä ammatti- ja elinkeinotoiminnasta, minkä johdosta tarkastukset kohdistuvat käytännössä ammatti- ja elinkeinotoimintaan käytettäviin tiloihin.

Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvia toiminnanharjoittajan tiloja ei käytetä pysyvään asumistarkoitukseen. Koska kuitenkin on ajateltavissa, että tila, jossa ammattia tai elinkeinoa harjoitetaan, sijaitsee asuintilojen yhteydessä, perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaisesti on perusteltua, että lainkohdassa nimenomaisesti suljettaisiin perustuslaillisen kotirauhan piiriin kuuluvat asuintilat tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaisesti perustuslaillinen "kotirauhan piiriin kuuluva tila" tarkoittaa "pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyä tilaa". Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että sääntely on täsmällistä ja että asumiseen tarkoitetut tilat suljetaan nimenomaisesti tarkastusten ulkopuolelle (esim. PeVL 18/2006 vp, PeVL 36/2004 vp). Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti "kaikenlaiseen pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat" (PeVL 16/2004 vp). Kemikaalilain 48 §:n 2 momentissa säädetään valvontaviranomaisten oikeudesta tehdä tarkastuksia muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Sääntelyllä suljetaan tarkkarajaisesti ja täsmällisesti kotirauhan piiriin kuuluvat asuintilat tarkastusoikeuden ulkopuolelle, joten sääntely ei täten muodostuisi kotirauhan suojan kannalta ongelmalliseksi.

Perustuslain 10 §:n yksityisyyden suojan kannalta on tarkasteltava myös viranomaisten tiedonsaantioikeutta. Kemikaalilain 25 §:n 3 momentissa säädettäisiin tarkkarajaisesti ja täsmällisesti terveydelle vaarallisen kemikaalin vastaanottajan velvollisuudesta antaa apteekkimyynnissä tarvittavat tiedot luovuttajalle kemikaalin vastaanottajasta, käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Tietojen antaminen olisi välttämätöntä kansalaisten terveyden edistämiseksi ja terveysriskin minimoimiseksi. Lisäksi säännöksestä käy selkeästi ilmi, mitä tietoja ja missä tarkoituksessa voidaan luovuttaa samoin kuin tietoihin oikeutettujen piiri. (PeVL 60/2010 vp) Henkilötietojen luovutusta koskeva sääntely ei tältä osin olisi kansalaisten yksityiselämän suojan kannalta ongelmallinen. Kemikaalilain 52 §:n 1 momentissa tarkennetaan valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeutta ”salassapitosäännösten estämättä”. Kemikaalilaissa useat säännökset perustuvat periaatteelle, että vaihdettavien tietojen tulee olla tarpeellisia. Henkilötiedoista tiedonsaanti rajoittuu välttämättömiin tietoihin. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä henkilötietojen luovutuksen edellytykseksi on 52 §:n kaltaisissa väljissä sääntely-yhteyksissä muodostunut se, että tietojen tulee olla jossakin tarkoituksessa välttämättömiä (esim. PeVL 17/2007 vp).

Uuden kemikaalilain kemikaalin markkinointia koskeva 21 § on merkityksellinen perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden kannalta. Sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös markkinoinnin ml. mainonnan, ja niihin voidaan kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista. Toisaalta myös markkinointia ml. mainontaa koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Ehdotetun rajoituksen taustalla ovat kemikaalien markkinointiin liittyvät kuluttajansuojelulliset ja väestön terveyden edistämiseen tähtäävät perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Säännökset eivät estä markkinointia sinänsä, vaan korostavat elinkeinotoiminnan erityisluonne huomioon ottaen perustellusti oikeiden ja riittävien tietojen antamista kemikaalin toimitusketjussa. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta tärkeää on, että lakiehdotuksen 21§:n nojalla sellainen totuudenvastainen tai harhaanjohtava markkinointi kemikaaleja koskevista riskeistä, mistä voisi aiheutua terveys- tai ympäristöhaittaa, voisi johtaa hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön (PeVL 19/2002 vp, PeVL 37/2005 vp, PeVL 54/2006 vp, PeVL 15/2010 vp.).

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Uuden kemikaalilain 25 §:ssä ehdotettua terveyshaittaa aiheuttavien kemikaalien vähittäismyynnin rajoittamista on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, erityisesti sääntelyn hyväksyttävyyden ja suhteellisuuden kannalta. Rajoituksen tai kiellon edellytyksenä on, ettei terveysvaaraa voida estää elinkeinovapauteen lievemmin puuttuvilla muilla keinoilla. (PeVL 37/2005 vp). Elinkeinonharjoittamisen vapaudesta säädetään perustuslain 18 §:ssä. Terveydelle haittaa aiheuttavalla kemikaalilla tarkoitetaan mainitussa säännöksessä vähittäismyynnissä olevia kemikaaleja, joita voidaan käyttää esimerkiksi imppaukseen tai muuten väärin, ja jotka aiheuttavat terveydelle haittaa, vaikka niitä ei ole varsinaisesti luokiteltu vaaralliseksi aineeksi. Lisäksi Suomessa tapahtuu vuosittain noin 15—40 kuolemantapausta, jotka johtuvat lähinnä metanolipitoisten tuulilasinpesunesteiden juomisesta alkoholin korvikkeena. Kemikaalien vähittäismyyntiin kohdistuvalla olosuhderajauksella pyrittäisiin ehkäisemään näitä myrkytyksiä sekä ennaltaehkäisemään muiden myrkyllisten kemikaalien vähittäismyyntiä ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja. Väestön terveyden edistämisen ja terveysvaarojen ennalta ehkäisyn näkökulmasta rajoituksella on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet, sillä terveysvaaraa ei ole mahdollista estää elinkeinovapauteen lievemmin puuttuvilla muilla keinoilla.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Ehdotetun kemikaalilain 50 § on merkityksellinen hallintotehtävän antamista yksityiselle koskevan perustuslain 124 §:n kannalta.

Ehdotetun kemikaalilain 50 §:n mukaan valvontaviranomainen voisi käyttää apunaan ulkopuolista asiantuntijaa valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen tarkastustehtävässä voi joissakin tapauksissa olla esimerkiksi valvonnan kohteina oleviin seikkoihin liittyvien ammatillisten ja teknisten erityispiirteiden vuoksi tarkoituksenmukaista. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovellettaisiin ilman nimenomaista mainintaakin hallinnon yleislakeja (muun muassa hallintolaki, kielilaki ja julkisuuslaki) ja tarkastaja toimisi virkavastuulla. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen ei täten olisi ongelmallista perustuslain 124 §:n näkökulmasta. (PeVL 42/2005 vp).

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset