Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia.

Lakiin lisättäisiin säännökset ajoneuvojen VAK-katsastuksia suorittavien ja VAK-hyväksyntöjä myöntävien henkilöiden erikoiskoulutusta antavalta jatkokouluttajalta edellytettävästä jatkokoulutusluvasta ja sen valvonnasta. Jatkokoulutusluvan myöntäisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Lakiin lisättäisiin säännökset jatkokoulutusluvan saamisen edellytyksistä sekä luvan hakemisesta ja myöntämisestä. Sääntely vastaisi sisällöltään pitkälti uuden ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain vastaavaa sääntelyä. Lisäksi lain erikoiskoulutusta koskevia valtuutussäännöksiä täydennettäisiin ja täsmennettäisiin sekä lakiin tehtäisiin eräitä teknisiä tarkistuksia ja täsmennyksiä.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat säännökset ja määräykset perustuvat Suomessa kansainvälisiin sopimuksiin sekä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Tiekuljetuksia koskee vaarallisten tavaroiden tiekuljetuksista vuonna 1957 tehty eurooppalainen sopimus (SopS 23/1979), jäljempänä ADR-sopimus. Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 52/2006, COTIF-yleissopimus) liitteessä C määrätään puolestaan vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksista (jäljempänä RID-määräykset). Tie- ja rautatiemääräyksiä pyritään harmonisoimaan yhteisissä ADR/RID-kokouksissa.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään laissa vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994, jäljempänä VAK-laki), joka tuli voimaan 2 päivänä elokuuta 1994. Lakia on muutettu sen voimaantulon jälkeen useaan kertaan.

VAK-laissa säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä, rautatiellä ja muussa raideliikenteessä, ilma-aluksessa sekä kappaletavarana aluksessa. Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vahinkoa ja vaaraa, jota vaarallisten aineiden kuljetus aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Laki sisältää säännökset muun muassa vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien eri kuljetusosapuolten velvollisuuksista, toimivaltaisista viranomaisista ja niiden keskeisimmistä tehtävistä sekä kuljetusta koskevista kielloista ja valvonnasta.

VAK-lain 7 a – c §:ssä säädetään vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävää ajoneuvoa koskevista vaatimuksista sekä VAK-katsastuksesta ja VAK-hyväksynnästä. VAK-lain 7 a §:n mukaan vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävän ajoneuvon on oltava rakenteeltaan, teknisiltä ominaisuuksiltaan ja varusteiltaan soveltuva erityisesti vaarallisten aineiden kuljetukseen. Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävä säiliöajoneuvo ja räjähteiden kuljetuksessa käytettävä ajoneuvo on hyväksyttävä vaarallisten aineiden kuljetukseen (VAK-hyväksyntä) ja tämän jälkeen katsastettava vuosittain (VAK-katsastus), jos ajoneuvossa kuljetetaan vähäistä suurempia määriä vaarallisia aineita. VAK-katsastuksia suorittaa Liikenteen turvallisuusviraston VAK-lain 7 b §:n nojalla valtuuttama katsastustoimipaikka ja VAK-hyväksyntöjä myöntää Liikenteen turvallisuusviraston valtuuttama katsastustoimipaikka ja ajoneuvon yksittäishyväksynnän myöntäjä.

VAK-lain 7 c §:n mukaan ajoneuvojen VAK-hyväksynnän myöntävältä ja VAK-katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytetään lisäkoulutuksena VAK-hyväksyntöjen myöntämiseen ja VAK-katsastusten suorittamiseen tarvittavaa erikoiskoulutusta. Tarkemmin koulutuksesta säädetään VAK-lain kyseisen pykälän nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa ajoneuvojen VAK-hyväksyntöjä myöntävien ja VAK-katsastuksia suorittavien henkilöiden erikoiskoulutuksesta (444/2014). Oikeudesta erikoiskoulutuksen antamiseen on aikaisemmin säädetty katsastuslupalaissa (1099/1998). Ajoneuvojen katsastus- ja yksittäishyväksyntätehtävien järjestämistä koskevan lainsäädäntö on kuitenkin hiljattain uudistettu lailla ajoneuvojen katsastustoiminnasta (957/2013), jäljempänä katsastustoimintalaki ja lailla ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä (958/2013), jäljempänä yksittäishyväksyntälaki. Ensin mainittu laki tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2014 ja jäljempänä mainittu laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Uudessa lainsäädännössä ei enää aikaisemmasta poiketen säädetä luvasta antaa VAK-katsastuksia suorittavilta ja VAK-hyväksyntöjä myöntäviltä henkilöiltä edellytettävää erikoiskoulutusta. Tämän vuoksi asiaa koskevat säännökset on tarpeen ottaa VAK-lakiin. Luvan jatkokoulutuksen antamiseen myöntäisi Liikenteen turvallisuusvirasto kuten tähänkin mennessä. Tällä hetkellä lupa jatkokoulutuksen antamiseen on myönnetty kolmelle taholle.

Lisäksi VAK-laissa käytettyä terminologiaa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi vastaamaan uudessa katsastus- ja yksittäishyväksyntälainsäädännössä käytettyä terminologiaa. VAK-lakiin ehdotetaan myös tehtäviksi eräitä teknisiä täsmennyksiä ja tarkennuksia, jotka seuraavat osittain Euroopan unionin lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten muutoksista.

7 c §. VAK-hyväksyntöjä myöntävän ja VAK-katsastuksia suorittavan henkilön pätevyysvaatimukset. Pykälän 1 momentin terminologiaa ehdotetaan muutettavaksi uuden katsastustoimintalain ja 1 päivänä tammikuuta 2015 voimaan tulevan yksittäishyväksyntälain mukaiseksi. Siten lisäkoulutus korvattaisiin termillä jatkokoulutus ja katsastuksia suorittava henkilö termillä katsastaja katsastustoimintalain mukaisesti ja yksittäishyväksyntöjä myöntävä henkilö korvattaisiin termillä yksittäishyväksyjä yksittäishyväksyntälain mukaisesti.

Pykälän 2 momentin valtuutussäännöksiä ehdotetaan täsmennettäviksi. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää VAK-hyväksynnän myöntävältä ja VAK-katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytettävästä erikoiskoulutuksesta, pääsyvaatimuksista erikoiskoulutukseen, erikoiskoulutukseen liittyvistä kokeista ja niistä annettavasta todistuksesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi puolestaan antaa tarkempia määräyksiä VAK-hyväksynnän myöntävältä ja VAK-katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytettävään erikoiskoulutukseen liittyvien kokeiden arvostelu- ja hyväksymisperusteista sekä muista erikoiskoulutuksen teknisistä yksityiskohdista.

Lisäksi ehdotetaan, että puolustusvoimien autontarkastajan käsite korvattaisiin uuden katsastustoimintalain mukaisesti ajoneuvotarkastajan käsitteellä. Puolustusvoimien ajoneuvotarkastajalta edellytettävästä erikoiskoulutuksesta säädetään pykälän nojalla tarkemmin puolustusministeriön asetuksella.

7 d §. Lupa jatkokoulutuksen antamiseen VAK-hyväksyntöjä myöntäville ja VAK-katsastuksia suorittaville henkilöille. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä erikoiskoulutusta antavalta koulutuksen antajalta edellytettävästä koulutusluvasta. Sääntely vastaisi sisällöltään pitkälti uuden katsastustoimilain sääntelyä jatkokoulutusluvasta.

Pykälän 1 momentin mukaan VAK-hyväksyntöjä myöntävien ja VAK-katsastuksia suorittavien henkilöiden jatkokoulutusta antavalla taholla olisi oltava Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä lupa jatkokoulutuksen antamiseen. Lupa jatkokoulutuksen antamiseen voitaisiin antaa paitsi yhteisölle, myös esimerkiksi luonnolliselle henkilölle. Nykykäytäntöä vastaavasti puolustusvoimien ajoneuvotarkastajilta edellytettävää erikoiskoulutusta antaisi kuitenkin puolustusvoimat itse, eikä se pykälän 3 momentin nojalla tarvitsisi Liikenteen turvallisuusviraston lupaa koulutuksen antamiseen.

Liikenteen turvallisuusvirasto voisi myös tarvittaessa antaa erikoiskoulutusta pykälän 2 momentin nojalla.

Pykälän 4 momentin mukaan jatkokoulutuslupa myönnettäisiin, jos hakijalla on käytettävissään riittävä ja hyväksyntätoimintaan sekä VAK-hyväksyntöihin ja VAK-katsastuksiin perehtynyt ammattitaitoinen opetushenkilöstö. Lisäksi edellytettäisiin, että hakija täyttää katsastustoimintalaissa säädetyt yleiset edellytykset jatkokoulutusluvan myöntämiselle. Näistä edellytyksistä säädetään mainitun lain 30 §:ssä. Hakijalla tulisi näin ollen olla oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa, eikä hän saa olla konkurssissa. Jos hakijana on luonnollinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen, eikä hänen toimintakelpoisuuttaan saa olla rajoitettu. Lisäksi edellytetään, että hakijalla on palveluksessaan täysi-ikäinen ja asiantunteva koulutustoiminnasta vastaava henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asiantuntevana koulutustoiminnasta vastaavana henkilönä pidettäisiin henkilöä, joka on perehtynyt koulutusluvan laajuutta vastaavasti katsastus- ja hyväksyntätoimintaan koskeviin säännöksiin. Vastuuhenkilöltä edellytettäisiin lisäksi kokemusta koulutus- ja opetustoiminnasta. Hakijalla tulisi myös olla käytettävissään riittävät ja tarkoitukseen soveltuvat toimitilat sekä tarvittava opetusmateriaali ja – välineet. Lisäksi edellytettäisiin yksityiskohtaista koulutusohjelmaa, josta käyvät ilmi opetettavat asiat, aikataulut ja suunnitellut opetusmenetelmät.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin jatkokoulutusluvan hakemisesta. Jatkokoulutuslupaa koskevaan hakemuksen olisi liitettävä katsastustoimintalain 31 §:ssä säädetyt tiedot ja selvitykset sekä tieto koulutustoiminnasta vastaavan henkilön hyväksyntätoimintaan liittyvästä koulutuksesta ja kokemuksesta. Katsastustoimintalain 31 §:ssä edellytetään, että hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, missä laajuudessa koulutusoikeutta haetaan, tieto koulutustoiminnasta vastaavasta henkilöstä sekä hänen katsastustoimintaan liittyvästä koulutuksestaan ja kokemuksestaan, selvitys pääasiallisen opetushenkilöstön ammattitaidosta sekä selvitys opetusmateriaaleista. Lisäksi hakemukseen olisi liitettävä katsastustoimintalain mukaisesti selvitys koulutuksen sisällöstä, josta käyvät ilmi opettavat asiat ja niiden aikataulut sekä opetusmenetelmät. Hakemukseen olisi myös liitettävä arvio siitä, milloin koulutustoiminta on tarkoitus käynnistää ja tiedot paikoista, joissa koulutusta pääasiassa annetaan, sekä selvitys vaadittavan käytännön harjoittelun mahdollisuuksista ja kirjallisten kokeiden käytännön järjestelyistä. Myös muilta osin jatkokoulutusluvan hakemiseen sovellettaisiin katsastustoimintalain säännöksiä. Hakemus olisi siten tehtävä kirjallisesti Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin jatkokoulutusluvan myöntämisestä katsastustoimintalakia vastaavasti. Näin ollen Liikenteen turvallisuusviraston tulisi myöntää jatkokoulutuslupa hakijalle, joka täyttää edellä kuvatut edellytykset ja esittää yllä mainitut selvitykset.

Pykälän 7 momentin mukaan jatkokoulutusluvan peruuttamiseen, jatkokoulutukseen liittyviin kokeisiin ja niitä koskevien asiakirjojen säilyttämiseen, jatkokoulutuksen antamisessa noudatettavaan tasapuolisuuteen, poikkeamiseen hallintolain esteellisyysvaatimuksista jatkokoulutuksessa sekä jatkokoulutusluvan haltijaan kohdistuvaan valvontaan sovellettaisiin, mitä katsastustoimintalaissa säädetään. Momentin nojalla tulisi sovellettavaksi ensinnäkin katsastustoimilain 33 §:n jatkokoulutukseen liittyviä kokeita ja niitä koskevien asiakirjojen säilyttämistä koskevat säännökset. Mainitun pykälän mukaan koulutuksen antaja järjestäisi VAK-hyväksyntöjä myöntävältä ja VAK-katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytettävän erikoiskoulutuksen kokeet. Hänen tulisi säilyttää koeasiakirjat viisi vuotta ja tiedot kokeiden tuloksista kymmenen vuotta. Koulutusluvan haltija olisi katsastustoimintalain 34 §:n nojalla velvollinen tarjoamaan järjestämäänsä jatkokoulutusta tasapuolisesti kaikille koulutuksen pääsyvaatimukset täyttäville henkilöille ja koulutukseen hakeutuvalla olisi oikeus saada koulutusta omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi.

Momentin nojalla sovellettavaksi tulisi myös katsastustoimintalain 35 §, jonka mukaan jatkokoulutusluvan haltijan palveluksessa olevaan ei koulutustoiminnassa sovellettaisi hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Kyseessä olevan kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Ehdotetun poikkeuksen tarkoituksena on nykykäytäntöä vastaavasti mahdollistaa koulutusluvan haltijan kouluttajien toiminen silloin, kun toiminta kohdistuu oman työnantajan palveluksessa olevaan henkilöstöön, esimerkiksi kokeiden valvonnassa ja tarkastamisessa.

Katsastustoimintalain 6 luku sisältää valvontaa koskevan sääntelyn. Myös kyseisen luvun koulutusluvan haltijan valvontaa koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi sellaiseen koulutusluvan haltijaan, jolla on oikeus antaa VAK-hyväksyntöjä myöntäviltä ja VAK-katsastuksia suorittavilta henkilöiltä edellytettävää erikoiskoulutusta. Siten Liikenteen turvallisuusviraston tulisi katsastustoimintalain 37 §:n 2 momentin mukaisesti tarkastaa viiden vuoden välein, että koulutusluvan haltija edelleen täyttää luvan myöntämisen edellytykset. Tämä on tarpeen, koska ehdotetun sääntelyn mukaan koulutusluvat annettaisiin jatkossa toistaiseksi voimassa olevina, eikä enää määräaikaisina kuten aikaisemmin.

Ehdotetun 7 momentin nojalla koulutusluvan haltijan olisi myös katsastustoimintalain 38 §:n 2 momentin mukaisesti annattava pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä Liikenteen turvallisuusvirastolle säännösten noudattamisen valvontaa varten tarvittavat tiedot mukaan lukien tiedot koulutusta antavista henkilöistä ja annetusta koulutuksesta. Hänen olisi myös ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle viipymättä toiminnasta vastaavien henkilöiden vaihdoksista sekä muista toimintaa koskevista merkittävistä muutoksista. Lisäksi ehdotetaan, että Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi oikeus katsastustoimintalain 39 §:n mukaisesti tehdä valvontatehtävien hoitamiseksi tarvittavia tarkastuksia paikoissa, joissa harjoitetaan koulutusluvassa tarkoitettua toimintaa. Sääntely vastaa pääosin aikaisempaa sääntelyä.

Liikenteen turvallisuusvirasto voisi tehdä tarkastuksen suorittamisesta sopimuksen yksityisen palvelun tuottajan kanssa katsastustoimilain 40 §:ssä tarkemmin säännellyllä tavalla.

Puheena olevan momentin nojalla VAK-hyväksyntöjä myöntävän ja VAK-katsastuksia suorittavan henkilön erikoiskoulusta koskevan jatkokoulutusluvan peruuttamiseen sovellettaisiin myös katsastustoimintalain 47 §:n säännöksiä koulutusluvan peruuttamisesta. Liikenteen turvallisuusviraston olisi siten peruutettava jatkokoulutuslupa VAK-hyväksyntöjä ja VAK-katsastuksia myöntävien henkilöiden erikoiskoulutuksen antamiseen määräajaksi tai kokonaan, jos jatkokoulutusluvan haltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi peruuttaa jatkokoulutusluvan määräajaksi tai kokonaan myös, jos koulutuksessa ei ole noudatettu koulutusta koskevia säännöksiä tai koulutusta ei ole hoidettu luvan mukaisesti tai muutoin asiallisesti. Jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta, Liikenteen turvallisuusviraston olisi kuitenkin annettava jatkokoulutusluvan haltijalle luvan peruuttamisen sijaan huomautus tai tarvittaessa kirjallinen varoitus.

Ennen koulutusluvan peruuttamista taikka huomautuksen tai varoituksen antamista luvanhaltijalle olisi varattava kohtuullinen aika korjata ilmennyt puute tai laiminlyönti. Edellytyksenä tällöin olisi, että kyseinen puute tai laiminlyönti on sellainen, että se olisi korjattavissa.

13 c §. Tarkastuslaitokset ja niiden tehtävät. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi kansainväliseen ADR-sopimuksen ja RID-määräyksien vuoden 2015 muutosten huomioon ottamiseksi. Kyseessä olevia muutoksia voidaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen ja ne tulevat kansainvälisesti velvoittaviksi 1 päivänä heinäkuuta 2015. Voimassa olevan lain mukaan alihankinnan suorittavan tahon, jonka akkreditointi ei sisälly tarkastuslaitoksen akkreditointiin, akkreditoinnin tulee olla standardin SFS-EN ISO/IEC 17020 mukainen. Ehdotetun muutoksen mukaan tällaisessa tapauksessa akkreditointi voi olla myös standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukainen. Tällöin tarkastuslaitoksen on kuitenkin lisäksi todettava tahon olevan riippumaton ja puolueeton testauslaboratorio, jotta se voi suorittaa akkreditoinnin mukaista testausta.

Standardi SFS-EN ISO/IEC 17025 esittää akkreditointivaatimukset testaus- ja kalibrointilaboratorioille ja sen vaatimukset poikkeavat hieman standardin SFS-EN ISO/IEC 17020 vaatimuksista. Ehdotetun muutoksen myötä standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukaisesti tunnustettua testaus- tai kalibrointilaboratoriota voidaan käyttää mm. alihankkijana, jos tarkastuslaitoksella itsellään ei ole testaukseen tarvittavaa laitteistoa. Alihankintaa voidaan tarkastustoiminnassa käyttää esimerkiksi jonkin yksittäisen testin tai testauksen osan suorittamiseen ja tämä muutos antaa mahdollisuuden laajemmin käyttää asianmukaisesti hyväksyttyjä testauslaboratorioita, joilla ei välttämättä oman toiminnan vaatimuksena ole täyttää standardin SFS-EN ISO/IEC 17020 vaatimuksia. Aiemmin tällaisen alihankkijana toimivan tarkastuslaitoksenkin on ollut oltava akkreditoitu standardin SFS-EN ISO/IEC 17020 mukaisesti ja tämä on saattanut hankaloittaa joidenkin testausten suorittamista alihankintana.

Momenttiin lisättäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle valtuus antaa tarkempia määräyksiä testausta ja kalibrointilaboratorioiden pätevyyttä koskeva standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 soveltamisesta Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ja Euroopan unionin säädösten mukaisesti. Tarkoitus on, että Liikenteen turvallisuusvirasto määrää valtuuden nojalla muun muassa standardista sovellettavasta versiosta.

13 d §. Tarkastuslaitosten tunnustaminen. Pykälän 2 momentin viittaus 13 c §:n 1 momenttiin päivitettäisiin viittaukseksi 13 c §:n 2 momenttiin.

13 f §. Tarkastuslaitostehtävien suorittaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa viittaus 13 e §:n 1 momentin 1 kohtaan päivitettäisiin viittaukseksi 13 e §:n 1 momentin 3 kohtaan ja pykälän 1 momentissa viittaus 13 c §:n 1 ja 2 momenttiin päivitettäisiin viittaukseksi 13 c §:n 2 ja 3 momenttiin.

20 §. Oikaisun hakeminen. Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin siten, että myös jatkokoulutusluvan haltijan koulutusasiassa antamaan päätökseen voisi hakea oikaisua Liikenteen turvallisuusvirastolta. Puolustusvoimat ei tarvitse lupaa erikoiskoulutuksen antamiseen ajoneuvotarkastajilleen, minkä vuoksi se ei olisi kyseessä olevassa momentissa tarkoitettu jatkokoulutusluvan haltija. Sääntely vastaa katsastustoimintalain vastaavaa sääntelyä. Liikenteen turvallisuusviraston oikaisuvaatimuksesta antamaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

23 c §. Virkavastuu. Pykälään lisättäisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskeva sääntely koskien VAK-hyväksynnän myöntävältä ja VAK-katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytettävää erikoiskoulutusta antavaa henkilöä sekä koulutustoiminnasta vastaavaa henkilöä. Kyseisiin henkilöihin sovellettaisiin jatkokoulutukseen liittyvissä tehtävissä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Säännös vastaisi katsastustoimintalain sääntelyä tältä osin. Edellä mainitut henkilöt eivät saisi oikeudettomasti käyttää asemaansa omaksi tai jonkun muun hyödyksi tai paljastaa tehtävää hoitaessaan saamiaan tietoja. Rangaistavaa olisi siten esimerkiksi edun vaatiminen tai hyväksyminen velvollisuuksien täyttämisestä tai niiden suorittaminen siinä tarkoituksessa.

Lisäksi pykälän 1 momentin viittaus 13 c §:n 1 momenttiin päivitettäisiin viittaukseksi 13 c §:n 2 momenttiin.

23 d §. Ympäristövahingon korjaaminen. Ehdotuksella palautettaisiin VAK-lakiin aikaisemmin lain 4 §:n 5 momentissa (388/2009) ollut säännös. Kyseinen säännös kumottiin lain muutoksella 956/2013, kun pykälästä poistettiin eräitä informatiivisia, muuhun lainsäädäntöön viittaavia säännöksiä. Kumotulla 5 momentilla oli pantu osaltaan kansallisesti toimeen ympäristövahinkojen ehkäisemistä ja korjaamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY eli niin sanotun ympäristövastuudirektiivin säännöksiä, joten sillä oli myös aineellista merkitystä.

Asiasta ehdotetaan nyt säädettävän lain 8 luvussa. Lukuun lisättäisiin uusi 23 d § ympäristövahingon korjaamisesta. Säännöksen mukaan vaarallisen aineen kuljetuksesta aiheutuneen vesistön merkittävän pilaantumisen tai luonnonsuojelulain (1096/1996) 5 a §:ssä tarkoitetun luontovahingon korjaamiseen sovelletaan, mitä uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 176 §:n 2 momentissa säädetään. Säännöksellä pantaisiin kuljetustoiminnan osalta täytäntöön ympäristövastuudirektiivin 3 artiklan 1. kohdan a) alakohta sekä liitteen III kohta 8. Säännös vastaisi asiallisesti pääosin sisällöltään kumottua 4 §:n 5 momenttia. Uuden ympäristönsuojelulain pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevan 14 luvun 137 §:ään lisättiin viittaus ympäristövahinkojen korjaamista koskevaan sääntelyyn ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon turvaamiseksi. Vastaavasti ehdotettaisiin, että uusi 23 d § kattaisi myös pohjaveden merkittävän pilaantumisen.

Ympäristönsuojelulain 137 §:n mukaan valtion valvontaviranomaisen on määrättävä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta. Jos pohjavesi on merkittävästi pilaantunut, viranomaisen on määrättävä puhdistamisesta vastuussa oleva ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuihin korjaaviin toimiin. Vastaavasti ympäristönsuojelulain 176 §:n 2 momentin mukaan, jos vesistön merkittävä pilaantuminen tai luontovahinko on aiheutunut onnettomuuden tai muun ennakoimattoman syyn seurauksena, on valtion valvontaviranomaisen määrättävä vahingon aiheuttanut toiminnanharjoittaja eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. Ehdotettu viittaus ympäristönsuojelulain 137 §:ään ja 176 §:n 2 momenttiin olisi tarpeen niiden tilanteiden varalta, että säännöksessä tarkoitettu merkittävä vahinko aiheutuisi vaarallisten aineiden kuljetuksesta. Säännöksellä varmistettaisiin, että ympäristönsuojelulain mukaisella valtion valvontaviranomaisella eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on toimivalta antaa näissä tilanteissa määräys ryhtymisestä eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin.

Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia tai hallinnollisia vaikutuksia.

Ehdotetut jatkokoulutuslupaa koskevat säännökset vastaisivat asiallisesti pääosin aikaisempaa sääntelyä sekä uutta katsastustoimintalakia ja yksittäishyväksyntälakia.

VAK-lain 13 c §:ään ehdotetun muutoksen mukaan tarkastuslaitokselle alihankinnan suorittavan tahon, jonka akkreditointi ei sisälly tarkastuslaitoksen akkreditointiin, akkreditointi voi olla standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukainen. Muutos mahdollistaisi sen, että tarkastuslaitos voisi jatkossa käyttää alihankkijana myös asianmukaisesti hyväksyttyä testauslaboratoriota. Tämä lisäisi huomattavasti niiden tahojen määrää, joilla tarkastuslaitos voisi teettää testauksia alihankintana.

Lisäksi esityksellä tehtäisiin lakiin lähinnä teknisluonteisia täsmennyksiä ja muutoksia.

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa.

Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot sisäministeriöltä, puolustusministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Liikennevirastolta, Opetushallitukselta, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta, Säteilyturvakeskukselta, Öljyalan keskusliitolta, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:ltä, Suomen Kuljetus- ja Logistiikka SKAL ry:ltä, Suomen Huolintaliikkeiden Liitto ry:ltä, Kemianteollisuus ry:ltä, Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistykseltä, Yleinen Teollisuusliitto ry:ltä, Yksityisten Katsastustoimipaikkojen Liitto ry:ltä, A-Katsastus Oy:ltä, K1-Katsastajilta, Autoalan Keskusliitto ry:ltä, Autoalan ja Korjaamoiden Liitto ry:ltä, Autokatsastajat AK ry:ltä, Katsastusinsinöörit ry:ltä, Moottoriajoneuvojen Katsastusmiehet ry:ltä, AELilta sekä Suomen Autoteknillinen Liitto ry:ltä.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus