Esityksessä ehdotetaan, että siinä muutettaviksi esitetyissä laeissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavia koskevia vaitiolosäännöksiä muutetaan. Ehdotuksen mukaan viranomaisille ja muille toimijoille säädettäisiin oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä. Ilmoittamisoikeus olisi silloin, kun sanottuja tehtäviä hoitava on tehtävässään saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.

Viime vuosien aikana Suomessa on tapahtunut useita perhe- ja lapsensurmia. Tilanteeseen on haluttu puuttua muun muassa asettamalla sisäministeriön johdolla toiminut työryhmä selvittämään perhe- ja lapsensurmien ennalta estämistä ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Työryhmä luovutti raporttinsa (sisäministeriön julkaisu 1/2014) tammikuussa 2014, minkä jälkeen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti, että oma-aloitteista ilmoittamisoikeutta varten valmistellaan eri viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tarvittavat muutosehdotukset.

Perhe- ja lapsensurmia selvitettäessä havaittiin yhdeksi ongelmaksi se, että viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa on puutteita. Vaikeuksia aiheuttaa erityisesti viranomaisten tiedonvaihtoa koskevien säännösten keskinäiset suhteet. Näitä keskinäisiä suhteita koskevia tulkinnanvaraisuuksia tulisi vähentää erityisesti säätämällä eri viranomaisia koskevissa säädöksissä heidän oikeudestaan oma-aloitteisesti ilmoittaa poliisille sellaisista havainnoista, joiden perusteella on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Ehdotettu oikeus olisi tärkeä siksi, että yhteiskunnassa viranomaisten tulee tarvittaessa voida oma-aloitteisesti puuttua yksittäisiin henkeen ja vakaviin terveyteen kohdistuviin uhkaepäilyihin salassapitosäännösten estämättä.

Oma-aloitteinen ilmoittamisoikeus tulisi sallia kaikille edellä mainituissa laeissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaville. Perhe- ja lapsensurmien ja perheväkivallan ehkäisyn ja estämisen kannalta ne viranomaistahot ja muut toimijat ovat niitä, jotka kohtaavat kriisiytyneitä perheitä ja voivat vaikuttaa perheen tilanteeseen toimivaltansa mukaisesti. Perheen asioita käsittelevät ja perheen tilanteesta tietoja saavat sosiaalihuolto-, terveydenhuolto- ja kouluviranomaiset, sekä muut toimijat kuten, nuorisotoimi ja poliisi. Myös hätäkeskukset voivat olla akuutissa tilanteessa perhesurman estämisen kannalta merkittävässä asemassa.

Nykyisin voimassa olevien säännösten mukaan viranomaisten välinen tietojen vaihtaminen edellyttää pääsääntöisesti tietoja tarvitsevan viranomaisen esittämää pyyntöä, eivätkä viranomaiset ja muut toimijat lähtökohtaisesti voi luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. Tietojen luovuttaminen siten, että tiedon antaminen perustuu toisen viranomaisen pyyntöön, on koettu ongelmalliseksi väkivallan ehkäisyssä ja ennalta estämisessä. Yleinen ongelma on se, ettei poliisi tiedä toisella toimijalla olevista tiedoista, eikä tämän vuoksi osaa pyytää tietoja toiselta viranomaiselta. Pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että vakava väkivallanteko ehtii tapahtua, ennen kuin poliisi saa mitään tietoa. Väkivaltatilanteiden estämiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi olisikin välttämätöntä, että yhteiskunnassa viranomaisten tulee tarvittaessa voida oma-aloitteisesti puuttua yksittäisiin henkeen ja terveyteen kohdistuviin uhkaepäilyihin salassapitosäännösten estämättä.

Poliisilla on poliisilain mukaan tarvittaessa laajasti mahdollisuus saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja poliisin tehtävän suorittamiseksi tai toisen viranomaisen tehtävää varten. Käytännössä poliisin tiedonsaannin laajuutta rajoittavatkin muut säädökset. Erityisesti epäselvyyttä käytännön soveltajan kannalta on aiheuttanut poliisilain suhde muihin erityislakeihin, esimerkiksi poliisin tiedonsaantioikeus rikoksen estämistilanteissa. Oikeuskäytäntö ei ole selventänyt eri säännösten suhdetta riittävästi. Vakavien väkivalta - uhkatilanteiden estämistä varten tulisi nykyistä sääntelyä selkeyttää siten, että poliisilta ei jää saamatta salassapitosäännösten takia välttämättömiä tietoja vakavan henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten.

Suomessa ei ole yleistä rikoksen ilmoitusvelvollisuutta poliisille, mutta hankkeilla olevan törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen (rikoslain 15:10) on kriminalisoitu. Viranomaisten salassapitovelvollisuuden ja rikoslain 15 luvun 10 § välinen suhde on katsottu tulkinnanvaraiseksi. Virkamiehen oikeusturvan kannalta ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että viranomaisen ilmoittaminen törkeästä hankkeilla olevasta rikoksesta poliisille perusteltaisiin rikoslain kriminalisoinnilla tai poikkeustilanteisiin tarkoitettuun jälkikäteisen rangaistusvastuusta vapauttavaan sääntelyn eli pakkotila-arvioinnin kautta. Tähän liittyy myös ne vakavat väkivallan uhkatilanteet, jossa viranomaiselle syntyy vakava huoli tilanteesta, mutta ne eivät vielä synnyttäisi rikoslain tunnusmerkistöstä johdettavaa ilmoitusvelvollisuutta tai tiedon oma-aloitteinen luovuttaminen ei olisi muutoin mahdollista. Monien hallinnonalakohtaisten salassapitosäännösten vuoksi lainsäädäntö koetaan laajaksi ja monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Tulkinnanvaraisuus ja epävarmuus lain soveltamisesta voivat aiheuttaa sen, että tärkeätkin tiedot jätetään varmuuden vuoksi antamatta. Tulkinnanvaraisuuksien ja epäselvyyksien poistamiseksi lainsäädäntöä tulisikin kehittää siten, että viranomaisille ja muille niihin rinnastettavilla toimijoille olisi selkeästi säädetty oikeus ilmoittaa salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot poliisille, jos viranomaisella on tehtävässään saadun tiedon perusteella syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Perhe- ja lapsensurmia sekä perheväkivaltaa yleensäkin voidaan pitää merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana. Vuosien 2009—2011 aikana henkirikoksen uhrina kuoli 13 lasta tai nuorta. Kymmenen heistä kuoli vanhempansa surmaamana (onnettomuustutkintakeskus, tutkintaselostus Y2012-S1). Suomessa vuonna 2012 tehdyssä sisäasiainministeriön julkaisemassa perhe- ja lapsensurmien taustojen selvityksessä olivat mukana kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin kohdistuneet surmat vuosilta 1.1.2003—31.1.2012, joissa tekijänä oli lapsen vanhempi. Tapaukset oli jaettu kolmeen pääluokkaan: perhesurmat (7), vastasyntyneen oman lapsen surmat (12) ja muut oman lapsen surmat (16). Surmia oli kaikkiaan 35, joissa kuoli yhteensä 55 ihmistä: 48 surmaajan lasta ja seitsemän puolisoa.

Onnettomuustutkintakeskuksen selvityksen mukaan perhesurmien ja vanhempien tekemien lastensurmien taustalla olevat syyt jakautuivat pääsääntöisesti mielenterveysongelmiin, lapsen pahoinpitelyyn ja kaltoinkohteluun, parisuhdeväkivaltaan ja parisuhteen ongelmiin sekä elämänhallinnan ongelmiin (esimerkiksi päihteet, sosiaalisen tuen puute, taloudelliset vaikeudet). Oman lapsen surmaajat poikkesivat tyypillisistä henkirikoksen tekijöistä. Tekijä ei yleensä ollut tekohetkellä humalassa eikä päihteiden väärinkäyttäjä. Oman lapsensa surmanneilla ei myöskään useimmiten ole aikaisempia poliisin tietoon tulleita väkivaltarikoksia, ja hän oli useammin työssä kuin työtön. Perhesurmien taustalla oli usein taloudellisia vaikeuksia, parisuhteen ongelmia ja eroaikeita. Tekijöistä monet kärsivät mielenterveysongelmista, hiukan yli puolet heistä oli käyttänyt mielenterveyspalveluita tekoa edeltäneen vuoden aikana. Mielenterveysongelmia löytyi usein myös muiden lapsensurmien taustalta. Perheiden ongelmat koskivat sekä vanhempien henkilökohtaista elämää että esimerkiksi lasten kasvatusta. Oman lapsensa surmanneilla oli usein ollut kontakteja esimerkiksi sosiaalitoimeen. Perheiden ongelmat olivat olleet viranomaisten tiedossa, mutta niiden todellista syytä tai vakavuutta ei ehkä tiedetty. Perhe ei mahdollisesti ottanut tarjottua apua vastaan. Perhesurmissa ilmeni muita useammin aiempaa väkivaltaisuutta tai väkivallalla uhkailua, joko itseä tai läheisiä kohtaan. Perhe- ja lapsensurmat liittyivät selvityksen mukaan parisuhteen ongelmiin, erotilanteeseen liittyviin kriiseihin sekä vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmiin (onnettomuustutkintakeskus, tutkintaselostus Y2012-S1).

Lapsiuhritutkimuksen mukaan 9.-luokkalaisista lapsista 21 % oli kokenut lievää fyysistä väkivaltaa (kuritusväkivalta) vanhempien taholta ja 3 % oli kokenut vakavaa fyysistä väkivaltaa vanhempien taholta. 6.-luokkalaisten osalta vastaavat prosentuaaliset osuudet olivat 11 % (kuritusväkivalta) ja 1 % (vakava fyysinen väkivalta). Iso osa lapsista ei ollut kertonut väkivaltakokemuksistaan kenellekään, mutta jos kokemuksista oli kerrottu jollekin, niin yleisemmin oli kerrottu opettajalle (Lapsiuhritutkimus 2014, ennakkotieto). Kansallisen uhritutkimuksen mukaan 6,8 % 15—74-vuotiaista naisista on joutunut väkivallan kohteeksi kotonaan viimeisen vuoden aikana. (Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2013)

Esityksen tavoitteena on lisätä viranomaisten mahdollisuuksia ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa parantamalla viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä tietojenvaihtoa. Viranomaisten ja muiden niihin rinnastettavien palvelutuottajien oma-aloitteiselle tietojenvaihdolla vahvistetaan ja tehostetaan perheväkivallan ehkäisemiseksi sekä perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi tehtävää poikkihallinollista yhteistyötä.

Esityksessä ehdotetaan eri viranomaisten vaitioloa koskevien säännösten muuttamista siten, että viranomaisille ja muille toimijoille annettaisiin salassapitovelvollisuuden estämättä oma-aloitteinen oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot. Ilmoittamisoikeus olisi silloin, kun viranomainen, viranomaisen palveluksessa oleva tai viranomaisen tehtäviin osallistuva on hänelle kuuluvia tehtäviä hoitaessaan saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

4.1 Taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksellä selkeytettäisiin käytännön soveltamistilanteissa viranomaisten ja muiden niihin rinnastettavien palveluntuottajien tiedonvaihtoon liittyviä säännöksiä. Esityksen mukaisesti säännöksiä selkeyttämällä ja yhdenmukaistamalla olisi mahdollista luoda uusia perhesurmien ja perheväkivallan ennalta ehkäiseviä hallinnollisia rakenteita ja parantaa poikkihallinnollista menettelyä. Esityksellä tehostettaisiin moniammatillista perheväkivaltaa ehkäisevää toimintaa.

Esitys lisäisi jonkin verran poliisille ilmoitettavien väkivaltarikosten määrää. Kattavia tilastoja asiasta ei ole olemassa, mutta lapsiuhritutkimuksen ja kansallisen uhritutkimuksen tietojen perusteella voidaan arvioida, että poliisille tulisi muutamia satoja ilmoituksia muilta viranomaisilta. Ehdotetut muutokset eivät edellyttäisi lisäresursseja poliisille vaan muutokset olisi toteutettavissa käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.

4.2 Vaikutukset kansalaisen asemaan

Ehdotuksella parannettaisiin niiden perheiden asemaa, joissa esiintyy perheväkivaltaa. Ehdotukset osaltaan tehostaisivat perheväkivallasta kärsivän henkilön ja koko perheen saattamista viranomaisten tukitoimien piiriin. Tämä osaltaan vähentäisi perheväkivallasta aiheutuvia haittoja.

Esitystä on aloitettu valmistelemaan sisäministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia selvitys perhe- ja lapsensurmien ehkäisemiseksi ja estämiseksi viranomaisten välistä tiedonvaihtoa säätelevistä lainsäädännöstä ja mahdollisista ongelmista, erityisesti viranomaisyhteistyössä. Valmistelun aikana kuultiin asiantuntijoita eri viranomaisista ja muista toimijoista. Kuultavina olivat edustajat Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta, sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, Auroran sairaalasta, Kotkan kaupungista, Turun kaupungista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Päijät-Hämeen poliisilaitokselta, Suomen Kuntaliitosta sekä Pääkaupungin turvakodista. Työryhmä teki selvityksen: Perhe- ja lapsisurmien ehkäisy ja estäminen ja viranomaisten välinen tiedonvaihto.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän toimeksiannosta sisäministeriö asetti viranomaisten oma-aloitteisen ilmoittamisoikeuden toteuttamista valmistelevan suunnitteluryhmän. Suunnitteluryhmä selvitti säännösten muutostarpeet ja teki tarvittavat muutosesitykset hallituksen esityksen muotoon.

1.1 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

18 §. Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan suostumuksesta riippumatta eräissä muissa tilanteissa. Voimassa olevan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 18 §:ssä säädetään salassa pidettävien tietojen antamisesta asiakkaan suostumuksesta riippumatta. Pykälän 3 momentissa säädetään oikeudesta antaa oma-aloitteisesti salassa pidettäviä tietoja rikostutkintaa varten. Säännöksen mukaan tietojen antaminen on mahdollista jo tapahtuneen rikoksen esitutkintaa varten.

Pykälän 3 momenttia esitetään täydennettäväksi siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä sosiaalihuollon järjestäjällä ja toteuttajalla olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta annetun lain sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 18 §:n 3 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Sosiaalihuollon järjestäjälle ja toteuttajalle saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.2 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

13 §. Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito. Voimassa olevan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13 §:ssä säädetään potilasasiakirjoihin liittyvien tietojen salassapitämisestä ja niiden antamisesta. Säännöksen lähtökohtana on se, että potilastietoja annetaan potilaan suostumuksella. Säännös ei nykyisellään mahdollista potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen antamista oma-aloitteisesti poliisille.

Pykälää esitetään täydennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin uusi 4 momentti. Esitetyn muutoksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tai muulla terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevällä taikka sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös potilaan asemasta ja oikeudesta annetun lain sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 4 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Terveydenhuollon ammattihenkilölle tai muulle terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevälle taikka sen tehtäviä suorittavalle henkilölle saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

Nykyinen 4 momentti ehdotetaan siirrettäväksi sellaisenaan pykälän 5 momentiksi, nykyinen 5 momentti 6 momentti ja nykyinen 6 momentti 7 momentiksi.

1.3 Perusopetuslaki

40 §. Henkilötietojen salassapito ja käsittely. Voimassa olevan perusopetuslain 40 §:n 1 ja 2 momentin mukaan opetuksen järjestämisestä vastaavien toimielinten jäsenet, 37 §:ssä tarkoitetut henkilöt, kouluterveydenhuollon edustajat, koulukuraattorit, koulupsykologit ja opetusharjoittelua suorittavat eivät saa sivullisille ilmaista, mitä he ovat tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää oppilaiden tai tässä laissa tarkoitetun henkilöstön taikka heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta. Sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, on oppilaan oppilashuoltotyöhön osallistuvilla oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä oppilaan opettajalle, rehtorille ja tämän lain mukaisesta opetuksesta ja toiminnasta vastaavalle viranomaiselle oppilaan opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot.

Pykälää täydennettäväksi siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä perusopetuslaissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös perusopetuslain sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi perusopetuslain 40 §:n 3 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Perusopetuslaissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.4 Laki taiteen perusopetuksesta

9 a §. Oma-aloitteinen ilmoitusoikeus. Voimassa oleva laki taiteen perusopetuksesta ei sisällä salassapitoa koskevia säännöksiä. Lakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi 9 a §, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi taiteen perusopetuksesta annetun lain 9 a § mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.5 Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

23 §. Oikeus poiketa salassapitovelvoitteista. Voimassa olevan oppilas- ja opiskelijahuoltolain 23 §:n 1—3 momentin mukaan opiskeluhuoltoa koskevista salassapitovelvoitteista voidaan poiketa siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 7 luvussa säädetään, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Opiskelijan yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseen ja toteuttamiseen osallistuvilla on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä opiskeluhuollosta vastaavalle viranomaiselle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi. Jos opiskelija siirtyy toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen, aikaisemman koulutuksen järjestäjän on pyydettävä opiskelijan taikka, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumus siihen, että uudelle koulutuksen järjestäjälle voidaan siirtää opiskeluhuollon asiakasrekisteristä sellaiset salassa pidettävät tiedot, jotka ovat tarpeellisia opiskeluhuollon jatkuvuuden kannalta.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 23 §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 4 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolain 23 §:n 4 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.6 Laki vapaasta sivistystyöstä

21 a §. Tietojensaantioikeus. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 21 a §:n mukaan oppilaitoksen ylläpitäjällä on tehtäviään hoitaessaan oikeus saada valtion ja kunnan viranomaiselta koulutuksen suunnittelussa ja järjestämisessä tarvittavat välttämättömät tilastotiedot ja muut vastaavat tiedot. Oppilaitoksen ylläpitäjän tulee pyynnöstä toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille niiden määräämät koulutuksen arvioinnissa, kehittämisessä, tilastoinnissa ja seurannassa tarvittavat välttämättömät tiedot. Laki ei sisällä salassa pitoa koskevia säännöksiä.

Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 21 a §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 3 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi vapaasta sivistystyöstä annetun lain 21 a §:n 3 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.7 Laki ammatillisesta koulutuksesta

43 §. Julkisuus ja tietojensaantioikeus. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 43 §:ssä on säännökset arkaluonteisten tietojen käsittelystä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 43 §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 5 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 43 §:n 5 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 16 §:ssä olevan viittaussäännöksen nojalla ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin lisättävä säännös tulisi sovellettavaksi myös ammatillisessa aikuiskoulutuksessa.

1.8 Lukiolaki

32 §. Salassapito. Lukiolain (629/1998) 32 §:n 1 ja 2 momentin mukaan koulutuksen järjestämisestä vastaavien toimielinten jäsenet, 30 §:ssä tarkoitetut henkilöt ja opetusharjoittelua suorittavat eivät saa luvattomasti sivullisille ilmaista, mitä he ovat koulutukseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää opiskelijoiden ja tässä laissa tarkoitetun henkilöstön sekä heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta. Edellä 1 momentissa tarkoitetut henkilöt sekä kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaavat henkilöt saavat sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, antaa toisilleen sekä koulutuksesta vastaaville viranomaisille opiskelun asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot.

Lukiolain 32 §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 3 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi lukiolain 32 §:n 3 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.9 Yliopistolaki

90 a §. Tietojensaantioikeus. Yliopistolain (558/2009) 90 a §:n 1 momentissa säädetään tietojensaantioikeudesta. Yliopistolain 90 a §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 2 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi yliopistolain 90 a §:n 2 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.10 Ammattikorkeakoululaki

65 §. Tietojensaantioikeus. Ammattikorkeakoululain (932/2014) 65 §:ssä (tulee voimaan 1.1.2015) säädetään tietojensaantioikeudesta. Ammattikorkeakoululain 65 §:ään ehdotetaan säädettäväksi uusi 4 momentti, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi ammattikorkeakoululain 65 §:n 4 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.11 Nuorisolaki (kokonaisuudistus vuoden 2014—2015 aikana)

7 e §. Oma-aloitteinen ilmoitusoikeus. Nuorisolain (72/2006) 7 §:ssä säädetään kuntien tehtäviin kuuluvasta nuorisotyöstä ja – politiikasta. Kuntien tehtäviin kuuluvat esimerkiksi nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut sekä nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö. Nuorisotyössä kohdataan nuoria päivittäin ja säännöllisesti sekä toimitaan yhdessä nuorten kanssa. Nuorisotyön työntekijän ja nuoren yhteistoiminta perustuu välittömään kanssakäymiseen, jossa saattaa tulla esiin asioita, jotka sisältävät tietoa henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta.

On perusteltua, että nuorisolakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi 7 e §, jolla lakia täydennettäisiin siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös tältä osin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi nuorisolain 7 e § mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.12 Pelastuslaki

86 §. Vaitiolovelvollisuus. Voimassa olevan pelastuslain (379/2011) 86 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen palveluksessa oleva tai pelastustoimintaan osallistuva sekä pelastuslain 107 §:ssä tarkoitettu tutkintalautakunnan jäsen ja asiantuntija eivät saa pelastustoimeen kuulumattomalla tavalla käyttää hyödykseen eivätkä luvatta ilmaista muille tässä tehtävässään tietoon saamaansa seikkaa, jos siitä on laissa säädetty salassapitovelvollisuus taikka jos se koskee yksityistä liike- tai ammattisalaisuutta, taloudellista asemaa, henkilökohtaisia olosuhteita tai terveydentilaa. Pykälän 2 momentissa todetaan, että vaitiolovelvollisuus ei estä ilmaisemasta sellaista tietoa, jonka ilmaiseminen on yksittäistapauksessa tarpeen hengen tai terveyden suojaamiseksi tai huomattavan ympäristö- tai omaisuusvahingon välttämiseksi.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä 86 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöllä olisi myös oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö pelastuslain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös pelastuslain yleisluontoista sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi pelastuslain 86 §:n 2 momentti mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Pelastustoimeen palveluksessa olevalla ja pelastustoimintaan osallistuvalle sekä pelastuslain mukaisen tutkijalautakunnan työhön osallistuvalla saattaa tehtäviensä hoitamisen kautta tulla tietoja, jotka saattavat eräissä tapauksissa olla tarpeellisia edellä tarkoitetun uhka-arvion tekemistä varten. Pelastustoimen palveluksessa olevilla ja pelastustoimintaan osallistuvilla tarkoitetaan tässä yhteydessä pelastuslain 26 §:ssä tarkoitettujen pelastusviranomaisten ohella pelastuslain 25 §:n mukaisten pelastuslaitosten kaikkea henkilöstöä sekä mainitun pykälän mukaisiin sopimuspalokuntiin ja säännöksessä tarkoitettuihin vastaaviin yhteisöihin kuuluvia pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

1.13 Laki hätäkeskustoiminnasta

20 §. Tietojen luovuttaminen. Hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010) 20 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta hätäkeskusjärjestelmään talletetuista tiedoista. Pykälän 1—4 momentit käsittelevät tietojen luovuttamista hätäkeskustoimintaa valvoville viranomaisille ja tietojen luovuttamista hätäkeskustoimintaan osallistuvien viranomaisten kesken. Lain 20 §:n 5 momentin mukaan salassapitovelvollisuuden estämättä voidaan luovuttaa tieto, jonka ilmaiseminen on yksittäistapauksessa tarpeen hengen tai terveyden suojaamiseksi tai huomattavan ympäristö- tai omaisuusvahingon välttämiseksi.

Hätäkeskustoiminnasta annetun lain 20 §:n 5 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että salassapitovelvollisuuden estämättä olisi oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö hätäkeskustoiminnasta annetun lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on myös hätäkeskustoiminnasta annetun lain 20 §:n yleisluontoista 5 momentin sääntelyä tarkoituksenmukaista täydentää muiden hallinnonalojen lainsäädännön uudistamista vastaavalla tavalla. Ehdotettu uusi sääntely mahdollistaisi hengen ja terveyden suojaamiseen liittyvän tiedon antamisen oma-aloitteisesti jo uhka-arvion tekemistä varten. Esitys vastaisi asiasisällöltään muiden viranomaisten vaitiolovelvollisuutta koskeviin säännöksiin tehtävää lisäystä.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.

Ehdotetuilla muutoksilla on vaikutuksia perusoikeuksiin. Muutoksilla pyritään turvaamaan perustuslain 7 §:n toteutumista, jossa säädetään jokaisen oikeudesta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Perustuslain 7 §:n turvaamisella tässä yhteydessä on vaikutus myös perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyyn pyrkimykseen turvata lapsen hyvinvointi. Ehdotetut muutokset merkitsisivät toisaalta julkisen vallan aiempaa suurempaa oikeutta puuttua perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan.

Oikeus ilmoittaa salassapitovelvollisuuden estämättä välttämättömiä tietoja poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten perustuisi epäilyyn siitä, että joku on vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tällaisella oikeudella pyrittäisiin paitsi turvaamaan perustuslain 7 §:ssä säädettyjen oikeushyvien toteutuminen, myös toteuttamaan yleistä perustuslain 22 §:n mukaista julkisen vallan velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perhesurmissa ja perheväkivallassa kyse on ensisijaisesti yksityisten välisestä suhteesta, jossa yksilön perus- ja ihmisoikeutta loukkaa hänen perheenjäsenensä. Pyrkimys tällaisen väkivallan ehkäisyyn ja estämiseen ehdotetulla tavalla merkitsee perustuslain 10 §:n rajoitusta.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvalla salassapitovelvollisuudella suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (PeVL 62/2010 vp, s. 3–4; PeVL 42/2010 vp, s. 3).

Valiokunta on lisäksi tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä arvioidessaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tietojensaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Tällöin tietojensaanti- ja luovuttamismahdollisuus on voinut liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 12/2014 vp, s. 3; PeVL 10/2014 vp, s. 6). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 59/2010 vp, s. 4).

Ehdotettuja muutoksia voidaan hallituksen käsityksen mukaan pitää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset täyttävinä. Perustuslain 10 §:n rajoittaminen perustuisi lakiin ja rajoitusta voidaan pitää sääntelyn sisältö ja tarkoitus huomioon ottaen täsmällisenä ja tarkkarajaisena, kun otetaan huomioon lisäksi se, että perustuslain 7 §:ssä säädettyjen oikeushyvien turvaamiseen tällaisessa asiayhteydessä ei päästä vähemmän puuttuvin keinoin (suhteellisuusvaatimus).

Esityksen taustalla on painava yhteiskunnallinen tarve torjua väkivaltaa, jonka perusteella perustuslain 10 §:n rajoittamista voidaan pitää hyväksyttävänä. Ehdotetut muutokset eivät hallituksen käsityksen mukaan perusoikeuksien välinen punnintatilanne huomioon ottaen myöskään kajoa perustuslain 10 §:n ydinalueeseen sillä tavoin, että kyseinen perusoikeus tulisi merkityksettömäksi. Esityksellä ei myöskään ole tarkoitus muuttaa yksilön oikeusturvaa, eikä ehdotettua voida pitää Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisena.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset