Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kaivoslakia. Muutoksia ehdotetaan kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-alaan ja kullanhuuhdontaluvan voimassaoloaikaan. Täytäntöönpanomääräystä koskeva sääntely ulotettaisiin koskemaan kullanhuuhdontaluvan myöntämistä koskevaa päätöstä.

Esityksen tavoitteena on mahdollistaa tehokas kullanhuuhdonta sekä kullanhuuhdontakohteen täysimääräinen hyödynnettävyys sekä lisätä edellytyksiä luonnonvarojen kestävämpään hyödyntämiseen. Tavoitteena on luoda kullanhuuhdonnalle tarvittavat ja asianmukaiset edellytykset toiminnan jatkumiselle pitkällä aikavälillä. Esitettyjen muutosten avulla lisättäisiin kullanhuuhdonnan ennakoitavuutta ja turvattaisiin kullanhuuhdontakulttuurin säilyminen.

Kaivosviranomaiselle annettaisiin nykyistä laajemmat valtuudet määrätä kullanhuuhdonta-alueen pinta-alasta sekä luvan voimassaolosta kun kyseessä on kullanhuuhdontaluvan jatkamista koskeva päätös. Lisäksi kaivosviranomaisella olisi mahdollisuus harkintansa mukaan myöntää toiminnanharjoittajalle oikeus aloittaa kullanhuuhdontatoimenpiteet kyseessä olevaa lupapäätöstä koskevasta muutoksenhausta huolimatta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016.

Kaivoslaissa (621/2011) kullanhuuhdonta on eriytetty omaksi lupakokonaisuudekseen. Valtion omistamalla maalla maaperässä esiintyvän kullan talteen ottaminen ja hyödyntäminen huuhtomalla sekä siihen liittyvä tutkimustyö perustuvat kaivosviranomaisen myöntämään kullanhuuhdontalupaan. Kullanhuuhdontaa harjoitetaan myös kaivospiireissä, jotka ovat erillisen sääntelyn alaisia. Kullanhuuhdonta on keskittynyt pääasiassa Lemmenjoen sekä Ivalojoen ja sen sivuhaarojen alueille. Esimerkiksi Lemmenjoella kullanhuuhdontaa harjoitetaan alueella, joka vuonna 1971 liitettiin osaksi kansallispuistoa, ja liitoksen yhteydessä mahdollisuus kullanhuuhdonnan jatkumiseen varmistettiin.

Kullanhuuhdontalupa myönnetään aluksi neljäksi vuodeksi, jonka jälkeen sen voimassaoloa on mahdollista jatkaa säädettyjen edellytysten täyttyessä enintään kolme vuotta kerrallaan. Luvan enimmäisvoimassaoloaikaa ei rajoiteta. Tällä pyritään keskittämään perinteinen kullanhuuhdonta tietyille alueille, mikä on perusteltua alueiden muita käyttötavoitteita ja -tarkoituksia ajatellen.

Kullanhuuhdontaan oikeuttavien lupien kokonaismäärä on laskenut yli 400:sta noin 250:een viimeisen 15 vuoden aikana. Kaivoslailla ei ole ollut olennaista vaikutusta tähän kehitykseen ja sen nopeuteen. Samaan aikaan kullanhuuhdonta-alueiden kokonaispinta-ala on puolittunut reilusta 2000 hehtaarista reiluun 1000 hehtaariin. Nykyisessä kaivoslaissa kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-ala on viisi hehtaaria. Enimmäispinta-alaa pienennettiin kaivoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä seitsemästä hehtaarista ja asiaa perusteltiin muun muassa luvan lyhyehköllä voimassaoloajalla. Kullanhuuhdonta-alueen keskimääräinen pinta-ala on nykyisin 3,8 hehtaaria.

Kaivoslain mukaisen lupapäätöksen lainvoimaisuus on keskeinen edellytys toiminnan aloittamiselle. Kullanhuuhdontaluvan mukainen toiminta on mahdollista aloittaa vasta, kun lupa on lainvoimainen ja lupapäätöksessä määrätty vakuus on asetettu. Jos kyseiset toimenpiteet edellyttävät muun lainsäädännön mukaista lupaa, toimenpiteen saa aloittaa vasta, kun kyseinen lupapäätös on lainvoimainen. Kullanhuuhdonnan jatkoluvan osalta on nykyisin mahdollista hakea täytäntöönpanoa muutoksenhausta huolimatta. Tämä kaivoslain muutos astui voimaan 1.7.2014.

Kullanhuuhdonta on toimintana maa-aineksen siirtämistä. Toimintaa harjoitetaan niin perinteisenä lapiokaivuna kuin koneellisena kullanhuuhdontana. Maaperässä esiintyvän kullan hajanaisuuden sekä toiminnassa siirrettävien, verrattain vähäisten maa-ainesmäärien vuoksi ovat toiminnan pitkäjänteisyys ja pysyvyys kullanhuuhdonnalle ominaisia piirteitä. Toiminnan pitkäjänteisyyden ja pysyvyyden edellytyksenä on toisaalta riittävä kullanhuuhdontaluvan voimassaoloaika ja toisaalta kullanhuuhdonta-alueen koko, joiden on oltava toisiinsa nähden riittävässä suhteessa.

Esityksessä ehdotetaan kullanhuuhdontaluvan voimassaoloajan jatkamista merkittävästi. Tästä seuraa, että lain 23 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-ala nostetaan viidestä hehtaarista seitsemään hehtaariin. Muutoksella pyritään kohentamaan edellä viitattua kullanhuuhdontaluvan voimassaoloajan ja kullanhuuhdonta-alueen välistä suhdetta, jotta kullanhuuhdonnan pitkäjänteisyys ja toiminnan ennakoitavuus pyritään turvaamaan.

Rakentaminen kullanhuuhdonta-alueelle on tietyin edellytyksin mahdollista. Ehdotetun pinta-alamuutoksen myötä toiminnanharjoittajan on mahdollista ennakoida kullanhuuhdontalupaa haettaessa entistä paremmin kullanhuuhdonta-alueelle sijoittuvan rakennelman sijainti siten, että rakennelma ei sijoittuisi alueella kohtaan, jossa hakija otaksuu maaperässä esiintyvän kultaa. Muutos mahdollistaisi entistä tehokkaamman kullanhuuhdonnan ja kullanhuuhdonta-alueen täysimääräisen hyödynnettävyyden.

Kaivosviranomaisella olisi muutoksen jälkeen edelleenkin harkintavalta myönnettävän kullanhuuhdonta-alueen pinta-alan osalta, jos kullanhuuhdonta-alueen pinta-ala ei vastaisi suunnitellun toiminnan tarkoitusta tai jos olisi muuten ilmeistä, että haetun kullanhuuhdonta-alueen pinta-ala olisi tarpeettoman suuri.

Voimassa olevan enimmäispinta-alasääntelyn takia eräissä tapauksissa kullanhuuhtojat ovat olleet pakotettuja hakemaan rinnakkaisia, toisiinsa rajautuvia kullanhuuhdontalupia. Tämä voi johtua maantieteellisten esteiden lisäksi maaperässä esiintyvän kullan esiintymismuodosta tai muusta kullanhuuhdonta-alueen käytöstä, esimerkkinä kaivoslain nojalla kullanhuuhdonta-alueen rakennettu rakennus tai rakennelma. Edellä tarkoitettuja rinnakkaisia hakemuksia ei voi nykyisen kaivoslain mukaisesti ratkaista samalla lupapäätöksellä, mistä johtuen viranomaisiin ja lausuviin tahoihin kohdistuu kyseisissä tapauksissa moninkertainen hallinnollinen taakka, toiminnanharjoittajaan kohdistuu lisäksi moninkertainen taloudellinen rasite lupamaksujen myötä. Ehdotetulla muutoksella olisi hallinnollista taakkaa keventävä vaikutus niin kaivosviranomaisen kuin lausuvien tahojen osalta. Lisäksi muutoksella voidaan katsoa olevan taloudellista taakkaa keventävä vaikutus toiminnanharjoittajien osalta. Ehdotettu muutos selkeyttäisi myös toiminnan valvontaa, kun rinnakkaisten lupien sijaan luvan mukainen toiminta perustuisi yhteen lupaan. Yksittäisen kullanhuuhdonta-alueen pinta-alan laajentaminen ei muutoksesta huolimatta olisi käytännössä toteutettavissa, jos kullanhuuhdonta-alue rajautuu toisten luvan haltijoiden kullanhuuhdonta-alueisiin.

Kullanhuuhdonta-alueen nykyistä suurempi enimmäispinta-ala vähentäisi rinnakkaisten kullanhuuhdontalupien tarvetta, kun kumotun lain nojalla, kullanhuuhdontatoiminnalle myönnetyt kaivospiirit lakkaavat voimassa olevan kaivoslain mukaisen siirtymäajan jälkeen vuonna 2020, jonka jälkeen edellä mainittujen kaivospiirien haltijat ovat voimassa olevan kaivoslain nojalla etuoikeutettuja hakemaan kaivospiirien alueille kullanhuuhdontalupia.

Lain 65 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa voisi jatkaa enintään kymmenen vuotta kerrallaan nykyisen kolmen vuoden sijasta. Voimassaoloon liittyvään lupaharkintaan ei ehdoteta muilta osin muutosta, siten voimassaolon jatkamisen edellytykset ja lupaviranomaisen harkintavalta voimassaolon määräämiseksi pysyisivät ennallaan.

Luvan raukeamista, muuttamista ja peruuttamista koskevaan sääntelyyn ei ehdoteta muutosta. Siten haittaa kärsivä asianosainen tai kaivosviranomainen voisi edelleen panna vireille luvan raukeamista koskevan asian, mikäli toiminta on ollut keskeytyneenä luvanhaltijasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Lisäksi kaivosviranomaisen olisi edelleenkin omasta aloitteestaan taikka asianomaisen toimialallaan yleistä etua valvovan viranomaisen tai haittaa kärsivän asianosaisen hakemuksesta muutettava kullanhuuhdontalupaa, jos toiminnasta aiheutuu kaivoslaissa kielletty seuraus tai jos toiminnasta aiheutuvat haitalliset vaikutukset poikkeavat olennaisesti siitä, mitä lupaharkinnassa on arvioitu.

Nykyistä pidempi lupasykli edellyttäisi kaivosviranomaiselta lupaharkinnan yhteydessä toiminnan ympäristövaikutusten arviointia selvästi nykyistä pidemmällä aikajänteellä. Pidempi lupasykli ei muuttaisi toiminnan vuotuista volyymiä, eikä sitä kautta automaattisesti lisäisi toiminnan ympäristövaikutuksia määrällisesti, laadullisesti tai alueellisesti. Kaivosviranomaisen tulisi lupaehdoissa huomioida pidemmän lupasyklin tuomat määräystarpeet unohtamatta sitä, että vuotuinen raportointi- ja valvontavelvoite pysyvät ennallaan.

Muutoksella pyritään niin viranomaisten kuin toiminnanharjoittajien hallinnollisen taakan keventämiseen muutoksesta seuraavan lupahakemusten tarpeen vähentyessä. Muutos lisäisi kaivosviranomaisen valvontavastuuta, mutta mahdollistaisi samalla valvonnan lisäresursoinnin lupakäsittelyn resurssitarpeen vähentyessä.

Kaivoslain mukaisen kullanhuuhdonnan jatkoluvan lupasyklin pidentäminen yhtenäiseksi toimintaan mahdollisesti tarvittavan ympäristöluvan lupasyklin kanssa voisi osaltaan helpottaa myös ympäristöviranomaisen ja kaivosviranomaisen valvontatyön synkronointia ja tehostaa viranomaistoimintaa ja yhteistyötä.

Lisäksi muutoksella pyritään turvaamaan perinteisen kullanhuuhdontakulttuurin säilyminen Suomessa, ottaen huomioon toiminnan pitkäjänteisyys ja alueellinen pysyvyys. Muutos keventäisi toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa taloudellista rasitetta.

Lain 169 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös kullanhuuhdontalupaa koskeva päätös olisi täytäntöön pantavissa muutoksenhausta huolimatta.

Kaivoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä asianosaisten vaikuttamismahdollisuuksia lisättiin. Kullanhuuhdonnan osalta muutoksen myötä yhä useampaan kullanhuuhdontalupapäätökseen haetaan muutosta. Lupapäätöksen muutoksenhakuun liittyvä asian käsittely hallintotuomioistuimissa voi kestää useita vuosia, ja toiminta voi olla kokonaan keskeytyneenä usean vuoden ajan. Tällä voi olla merkittäviä taloudellisia seurauksia toimijoille, jotka pääsääntöisesti ovat yksityishenkilöitä tai pienyrittäjiä. Tämän seurauksen vaikutuksia on pyritty lieventämään. Kaivosviranomainen voi hakijan pyynnöstä malminetsinnän tai kullanhuuhdonnan jatkamista koskevassa taikka kaivoslupaa tai kaivosturvallisuuslupaa koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan muutoksenhausta huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen. Pyynnölle tulee esittää perusteltu syy.

Maantieteellisesti kullanhuuhdonta sijoittuu pääsääntöisesti alueelle, jolla kullanhuuhdontaa on jo aikaisemmin harjoitettu. Mahdollinen kullanhuuhdontaan valmisteleva työ tai vähäinen kullanhuuhdonta eivät edellä mainitusta johtuen aiheuta korjaamattomia vaikutuksia ympäristöön alueella, mutta nopeuttavat valituksen alaisen luvan mukaisen toiminnan aloittamista, mikäli lupapäätöstä ei muutoksenhakuviranomaisen päätöksellä muuteta tai palauteta kaivosviranomaiselle. Toisaalta mikäli muutoksenhakuviranomainen muuttaisi tai palauttaisi kaivosviranomaiselle kyseessä olevan lupapäätöksen, ei kullanhuuhdontaan valmistelevan työn tai vähäisen kullanhuuhdonnan katsottaisi aiheuttavan korjaamattomia vaikutuksia ympäristöön siinä määrin, ettei vaikutuksia pystyisi ennallistamaan tarvittaessa. Tämä koskee erityisesti kullanhuuhdontalupahakemuksia, joissa käytännössä jatketaan alueella jo aloitettua kullanhuuhdontaa, mutta kullanhuuhdontaluvan käsittävään kullanhuuhdonta-alueeseen esitetään muutosta.

Jotta henkilöt voisivat muutoksenhausta huolimatta suorittaa valmistelevia toimenpiteitä tai vähäistä kullanhuuhdontaa kullanhuuhdonta-alueella, on kaivosviranomaisella oltava mahdollisuus määrätä luvan täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta.

Täytäntöönpanomääräystä ei lähtökohtaisesti voisi antaa alueelle, jolla kaivosviranomaisen tietojen mukaan ei olisi aikaisemmin ollut kullanhuuhdontatoimintaa. Kaivosviranomaisen tulisi harkita erityisen tarkasti määräyksen perustelut silloin, kun hakemusta koskeva alue ei sijaitse voimassaolevien kullanhuuhdontalupien välittömässä läheisyydessä. Käytännössä täytäntöönpanomääräys täysin uudelle maantieteelliselle alueelle vaatisi erityisen painavia perusteluja, joiden perusteella voidaan todeta määräyksen antamista koskevien edellytysten olemassa olo.

Täytäntöönpanomääräystä ei muutoksen myötä olisi tarkoitettu käytettäväksi automaattisesti jokaisessa lupapäätöksessä, vaan määräyksen antamista olisi edelleen harkittava tapauskohtaisesti. Täytäntöönpanomääräys ei automaattisesti tarkoittaisi oikeutta aloittaa kullanhuuhdontaluvan mukaista toimintaa alueella, vaan luvassa annettavalla määräyksellä voitaisiin sallia muun muassa valmistelevien töiden aloittaminen, kuten työkalujen ja muiden välineiden vieminen alueelle, tai vähäinen kullanhuuhdonta. Kaivosviranomaisen olisi kaikissa tapauksissa erikseen arvioitava mahdollisen täytäntöönpanomääräyksen mukaisten toimenpiteiden vaikutukset alueen ympäristöön ja erityisesti huomioitava täytäntöönpanomääräystä annettaessa, että päätös ei saa tehdä muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Ehdotetut muutokset mahdollistaisivat kullanhuuhdontatoiminnan sujuvamman jatkuvuuden samalla kun perinteisen kullanhuuhdontakulttuurin hallinnollinen taakka kevenisi sekä viranomaisten että toimijoiden osalta. Hallinnollista taakkaa keventävillä muutoksilla olisi myönteisiä taloudellisia vaikutuksia toimijoille. Muutokset eivät heikentäisi asianosaisten oikeuksia.

Toisaalta esitetyillä muutoksilla saattaisi olla myös toimijoiden taloudellista taakkaa lisäävä vaikutus, sillä esitetyt muutokset ja muutosten vaikutukset tulee huomioida kaivoslain mukaisia vakuuksia määrättäessä.

Kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-alaa koskevalla muutoksella olisi keventävä vaikutus kaivosviranomaisen sekä lausujaviranomaisten hallinnolliseen taakkaan tapauksissa, joissa kullanhuuhtojan ei olisi tarpeen hakea rinnakkaista lupaa alueen koon takia. Muutoksella ei olisi merkittävää vaikutusta alueen muihin elinkeinoihin tai alueiden käyttöön, enimmäispinta-alan muutoksen ollessa verrattain maltillinen ja huomioiden sen, että kullanhuuhdontaan käytettävä kokonaispinta-ala on koko 2000-luvun ajan pienentynyt. Tämän lakimuutoksen ei arvioida muuttavan kokonaispinta-alan kehityskulkua. Vaikutusten arvioinnissa on lisäksi otettu huomioon kumotun kaivoslain mukainen kullanhuuhdontaan tarkoitetun valtausalueen enimmäiskoko, seitsemän hehtaaria, jolla ei nykyisen tiedon mukaan ollut nykytilaan verrattuna merkittävämpää vaikutusta alueen elinkeinoihin tai alueen muuhun käyttöön.

Kullanhuuhdontaan käytettävä kokonaispinta-ala on pitkällä aikavälillä pienentynyt eikä nykyiselle kehityssuunnalle ole odotettavissa muutosta. Voimassaolevien kullanhuuhdontalupien keskipinta-ala, tällä hetkellä 3,8 hehtaaria, on pitkällä aikavälillä pysynyt jatkuvasti lain mahdollistamaa enimmäispinta-alaa pienempänä. Käytäntönä ei siten ole hakea tai myöntää lain mahdollistamaa enimmäispinta-alaa vastaavia kullanhuuhdontalupia. Ehdotetulla muutoksella ei siten voida katsoa olevan merkittävää vaikutusta alueen ympäristöön tai saamelaisten oikeuteen alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. On syytä huomioida, että ehdotetun muutoksen jälkeenkin kaivosviranomainen toteuttaa jokaisen kullanhuuhdontaluvan osalta voimassa olevan kaivoslain mukaista lupaharkintaa, jolla yleiset ja yksityiset edut turvataan ja luvan myöntämisen esteet saamelaisten kotiseutualueella, koltta-alueella ja erityisellä poronhoitoalueella arvioidaan asianmukaisesti.

Kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskevan päätöksen voimassaolon enimmäisaikaan esitetyllä muutoksella olisi hallinnollista ja taloudellista taakkaa keventävä vaikutus. Lupamenettelyn syklisyyden harventaminen keventäisi kaivosviranomaisen, lausuvien viranomaisten ja muutoksenhakuviranomaisten hallinnollista taakkaa käsiteltävien lupahakemusten kokonaismäärän vähentyessä. Lisäksi muutos keventäisi toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa taloudellista ja hallinnollista taakkaa.

Kullanhuuhdontaluvan määräaikaisuuteen ei esitetä muutosta; luvan voimassaolo aika olisi muutoksen jälkeen edelleen neljä vuotta. Kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksiin ei myöskään esitetä muutosta, mistä johtuen voimassaolon jatkamista koskevassa lupaharkinnassa arvioitaisiin edelleen muun muassa kullanhuuhtojan toiminnan lain- ja lupaehtojenmukaisuus sekä toiminnasta aiheutuva haitta yleiselle ja yksityiselle edulle. Ehdotettu muutos edellyttäisi kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskevaan hakemukseen liitettäväksi nykyistä kattavampia selvityksiä toiminnan vaikutuksista, jotta kaivosviranomainen voisi arvioida toiminnan vaikutukset koko lupa-ajalta. Vaikutukset vaihtelevat merkittävästi muun muassa riippuen kullanhuuhdonnassa käytettävistä menetelmistä.

Muutoksen myötä kullanhuuhdontaan liittyvään lupaprosessiin sisältyvien vaikutusarviointien ja toiminnanaikaisen valvonnan merkitys korostuisi. Toimintaa valvotaan kaivosviranomaisen, metsähallituksen sekä ympäristöviranomaisen toimesta. Hallinnollisena menettelynä valvonta on kevyempää kuin lupamenettely, niin kaivosviranomaiselle kuin muille viranomaisille. Valvonnan avulla pystytään varmistamaan muun muassa lupa-alueen kunto ja että se jatkuvasti täyttää turvallisuuden vaatimukset eikä haitallisia ympäristövaikutuksia aiheudu.

Kaivoslain mukainen kullanhuuhdonta-alue kohdistuu aina valtion omistamalle alueelle. Koska täytäntöönpanomääräyksen antaminen olisi käytännössä mahdollista vain alueelle, jossa kullanhuuhdontaa tiedetään aikaisemmin harjoitetun, eikä määräystä voida luonnontilaiselle alueelle myöntää, ei ehdotetulla muutoksella olisi vaikutusta ympäristöön tai yksityisiin etuihin eikä päätöksen täytäntöönpano tekisi muutoksenhakua hyödyttömäksi. Täytäntöönpanomääräys mahdollistaisi ensi sijassa kullanhuuhdontaa valmistelevat toimet, ja mahdollistaisi esimerkiksi kullanhuuhdontavälineistön ja -tarvikkeiden kuljettamisen kullanhuuhdonnasta luovuttavalta alueelta uudelle lupa-alueelle ja vähentäisi näin maastoliikennettä. Vähäinen lapiokaivu olisi mahdollista toimeenpanomääräyksen puitteissa alueilla, joilla aiemminkin on tehty maastoa muokkaavia toimenpiteitä. Toimeenpanomääräystä ei lähtökohtaisesti tulisi myöntää koneelliseen kullankaivuun, sillä lyhytaikaisenkin toiminnan vaikutukset ovat merkittävät. Täysin neitseellisillä alueilla ei lakimuutosten jälkeenkään olisi mahdollista tehdä toimenpiteitä ennen luvan lainvoimaisuutta. Kullanhuuhdontaluvan toimeenpanomääräyksessä tulisi tarvittaessa velvoittaa luvan haltija ennakkoneuvotteluun alueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen kanssa, toimeenpanomääräyksen mahdollistamien toimien ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Tämä velvoite olisi erityisesti tarpeen luonnonsuojelualueilla.

Kaivosviranomainen määrää kaivoslain nojalla toimeenpanomääräyksessä erillisen vakuuden niiden edunmenetysten ja kustannusten korvaamiseksi, jotka muutoksenhaun alaisen päätöksen kumoaminen tai lupamääräysten muuttaminen voi aiheuttaa.

Kaivoslakiin sisältyy nykyisin 15 (kpl) saamelaisten oikeuksiin liittyvää säännöstä. Muun muassa kaivoslain 50 §:n mukaan kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria. Kaivoslain sisältämiin saamelaisten oikeuksiin liittyviin säännöksiin ei ehdoteta muutoksia vaan saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset pysyvät tältä osin ennallaan. Ehdotuksella ei siten ole tarkoitus puuttua saamelaisten oikeuksiin liittyviin kaivoslain eikä saamelaiskäräjistä annetun lain säännöksiin. Näin ollen muun muassa saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ään sisältyvä neuvotteluvelvoite sekä sitä täydentävä kaivoslain 38 §:n mukainen selvitysvelvollisuus velvoittaisi lupaviranomaista edelleen edellä mainittujen säännösten tarkoittamissa asioissa saamelaisten kotiseutualueella.

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä ja siitä on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta:

- Oikeusministeriö

- Ympäristöministeriö

- Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes

- Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

- Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

- Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

- Metsähallitus

- Sallan kunta

- Sodankylän kunta

- Inarin kunta

- Saamelaiskäräjät

- Kolttien kyläkokous

- Paliskuntain yhdistys ry (Sallivaaran, Hammastunturin, Muotkatunturin, Inarin ja Lapin paliskunnat)

- Lapin kullankaivajain liitto ry

Asian valmisteluun liittyen on pidetty yksi saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ssä tarkoitettu neuvottelu 9.2.2016.

Saaduissa lausunnoissa korostettiin valvonnan merkitystä ja lupaharkintaan sisältyvän vaikutusten arvioinnin keskeistä roolia. Lisäksi muistutettiin lakimuutosten huomioinnista kaivoslain mukaista vakuutta määritettäessä. Saadut lausunnot on huomioitu jatkovalmistelussa.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016.