Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa rikosasioiden käsittelyä koskevan uudistuksen voimaanpanosta. Sillä saatettaisiin voimaan rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyt korvaava sakon ja rikesakon määräämisestä vuonna 2010 annetussa laissa säädetty menettely. Lisäksi lailla pantaisiin voimaan eräät muut uudistukseen liittyvät lait, joiden mukaan niiden voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

Osaa uudistukseen liittyvistä laeista ei myöhempien lainsäädäntömuutosten vuoksi pantaisi voimaan, vaan ne kumottaisiin uudistukseen liittyvän lainsäädännön tarkistamiseksi annettavilla laeilla. Osasta kumottavista laeista annettaisiin uudet asiallisesti samansisältöiset ehdotukset.

Voimaanpanolaki ja muut ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä joulukuuta 2016.

Vuonna 2010 annetuilla laeilla (754—777/2010) on uudistettu tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa rikosasioiden summaarista käsittelyä koskeva lainsäädäntö (HE 94/2009 vp – PeVL 7/2010 vp – LaVM 9/2010 vp). Rangaistusmääräysmenettelystä annettu laki (692/1993) ja rikesakkomenettelystä annettu laki (66/1983) korvataan sakon ja rikesakon määräämisestä annetulla lailla (754/2010; jäljempänä myös sakkomenettelylaki).

Rangaistusmääräys korvautuu enintään 20 päiväsakon rangaistukseen johtavissa tapauksissa poliisimiehen, tullimiehen tai rajavartiomiehen antamalla sakkomääräyksellä, jos kysymyksessä on liikenteeseen liittyvä rikkomus tai näpistys. Muut rikkomukset ja yli 20 päiväsakolla rangaistava rikkomus ratkaistaan syyttäjän antamalla rangaistusmääräyksellä, jota edeltää valvontaa suorittavan virkamiehen antama vaatimus. Sakkomääräyksellä muutoin ratkaistava asia menee virallisen syyttäjän ratkaistavaksi, jos rikkomuksesta epäilty on pyytänyt päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen tarkistamista.

Rikesakkomääräyksen voi nykyisin toimivaltaisten valvontaa suorittavien virkamiesten lisäksi antaa eräissä tapauksissa virallinen syyttäjä. Myös tuomioistuin voi tuomita rikesakon rikkomuksesta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. Rikesakkoonkin voidaan liittää enintään 1 000 euron suuruinen menettämisseuraamus.

Asian käsitteleminen ja ratkaiseminen edellyttävät asianomistajan ja rikkomuksesta epäillyn suostumuksen. Jos epäilty ei anna suostumusta, hänelle kuitenkin annetaan tiedoksi sakkoa tai rikesakkoa koskeva rangaistusvaatimus. Suostumus voidaan siinä tapauksessa antaa vielä erikseen maksamalla sakko tai rikesakko 30 päivän määräajassa. Jos suostumusta ei anneta silloinkaan, asian käsittelyä jatketaan tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä.

Suostumukseen perustuvan järjestelmän ulkopuolelle jäävät automaattisessa liikennevalvonnassa havaituista liikennerikkomuksista määrätyt rikesakot, joita voitaisiin edelleenkin vastustaa.

Sakkomääräykseen, rikesakkomääräykseen ja rangaistusmääräykseen saa hakea muutosta varsinaisin ja ylimääräisin muutoksenhakukeinoin.

Rikoslakia (39/1889) muutetaan siten, että rikesakosta voidaan määrätä yhteinen rangaistus toisen rikesakon taikka sakkorangaistuksen tai määräaikaisen vankeusrangaistuksen kanssa (laki 755/2010). Sakkoa ja rikesakkoa koskevia vanhentumissäännöksiä on yhdenmukaistettu yleiseen vanhentumissääntelyyn sijoitettavissa säännöksissä.

Rikesakkorikkomuksista on annettu laki (756/2010), joka korvasi rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen (610/1999) ja jota on jo ennen sen voimaantuloa muutettu kolmesti, laeilla 393/2011, 783/2013 ja 432/2014. Koska rikesakkojen rahamäärät ovat muuttuneet, laki ehdotetaan korvattavaksi samannimisellä lailla, jossa otetaan huomioon mainittujen muutoslakien sisältö. Muutoslait kumoutuvat annettaessa uusi laki. Rikkomuksista voitaisiin jatkossa määrätä rangaistukseksi ainoastaan rikesakko.

Lisäksi eräisiin lakeihin oli tarpeen säätää lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Muutoslait ovat:

– sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (757/2010),

– oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n muuttamisesta annettu laki (758/2010),

– oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n muuttamisesta annettu laki (759/2010),

– esitutkintalain 14 ja 44 §:n muuttamisesta annettu laki (760/2010),

– yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (761/2010),

– kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 §:n muuttamisesta annettu laki (762/2010),

– tullilain 46 ja 47 §:n muuttamisesta annettu laki (763/2010),

– rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki (764/2010),

– Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta annettu laki (765/2010),

– sotilasoikeudenkäyntilain 15 §:n muuttamisesta annettu laki (766/2010),

– tieliikennelain 103 §:n muuttamisesta annettu laki (767/2010),

– ajoneuvolain 96 §:n muuttamisesta annettu laki (768/2010),

– kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain 32 §:n muuttamisesta annettu laki (769/2010),

– vesiliikennelain 24 §:n muuttamisesta annettu laki (770/2010),

– vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 26 §:n muuttamisesta annettu laki (771/2010),

– jätelain 62 §:n muuttamisesta annettu laki (772/2010),

– laki kalastuslain muuttamisesta (773/2010),

– järjestyslain muuttamisesta annettu laki (774/2010),

– pysäköintivirhemaksusta annetun lain 1 ja 16 §:n muuttamisesta annettu laki (775/2010),

– tekijänoikeuslain 58 §:n muuttamisesta annettu laki (776/2010) ja

– käräjäoikeuslain 17 §:n muuttamisesta annettu laki (777/2010).

Mainittujen, uudistukseen liittyvien lakien mukaan niiden voimaantulosta säädetään erikseen lailla. Esityksessä ehdotetaankin säädettäväksi voimaanpanolaki. Muuttuneesta lainsäädännöstä kuitenkin seuraa, että vain osa uudistukseen liittyvistä laeista voidaan panna voimaan sellaisinaan. Nämä ovat:

– sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (757/2010),

– oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n muuttamisesta annettu laki (759/2010),

– Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta annettu laki (765/2010),

– sotilasoikeudenkäyntilain 15 §:n muuttamisesta annettu laki (766/2010),

– järjestyslain muuttamisesta annettu laki (774/2010), ja

– tekijänoikeuslain 58 §:n muuttamisesta annettu laki (776/2010).

Seuraavat lait ovat kumoutuneet, koska niillä on muutettu lakeja, jotka sittemmin on kumottu:

– esitutkintalain 14 ja 44 §:n muuttamisesta annettu laki (760/2010),

– tullilain 46 ja 47 §:n muuttamisesta annettu laki (763/2010),

– yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (761/2010),

– kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 §:n muuttamisesta annettu laki (762/2010),

– vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 26 §:n muuttamisesta annettu laki (771/2010),

– jätelain 62 §:n muuttamisesta annettu laki (772/2010),

– kalastuslain muuttamisesta annettu laki (773/2010),

– pysäköintivirhemaksusta annetun lain 1 ja 16 §:n muuttamisesta annettu laki (775/2010).

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n muuttamisesta annetun lain (758/2010) on puolestaan katsottava kumoutuneen muutettaessa 17 luku kokonaan 1 päivänä tammikuuta 2016 voimaan tulleella lailla 732/2015, vaikka viimeksi mainitun johtolauseessa ei kyseiseen muutoslakiin viitatakaan.

Osa laeista on tarpeen kumota myöhempien lainmuutosten vuoksi tai muusta syystä ja antaa uudet lakiehdotukset, jotta tarkoitetut lainmuutokset saadaan voimaan.

Alla luetellut lait puolestaan kumottaisiin nimenomaisesti. Vaikka lähtökohtaisesti ei ole lakiteknisesti korrektia kumota kokonaisia säädöksiä muutossäädöksillä, tässä esityksessä on esityksen poikkeuksellisen luonteen sekä lakiehdotusten ja kumottavien lakien kiinteän asiayhteyden vuoksi lakiteknisesti tarkoituksenmukaista ehdottaa meneteltäväksi juuri niin. Ehdotetuissa muutoslaeissa muutokset kohdistuvat lainkohtiin sellaisina kuin ne ovat esitystä annettaessa voimassa, eivätkä lainkohtiin sellaisina kuin ne jäävät voimaan saattamatta. Voimaan saattamattomia lainkohtia sisältävät muutoslait kumottaisiin ehdotettujen muutoslakien voimaantulosäännöksiin otettavin kumoamissäännöksin. Johtolauseella ei voida sekä kumota että muuttaa samaa lainkohtaa, vaikka lainkohdan sanamuodot olisivat eri laeista.

Lakeja, jotka kumottaisiin muutoslain voimaantulosäännöksellä, ovat:

– rikoslain muuttamisesta annettu laki (755/2010),

– rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki (764/2010),

– tieliikennelain 103 §:n muuttamisesta annettu laki (767/2010),

– ajoneuvolain 96 §:n muuttamisesta annettu laki (768/2010),

– kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain 32 §:n muuttamisesta annettu laki (769/2010),

– vesiliikennelain 24 §:n muuttamisesta annettu laki (770/2010) ja

– käräjäoikeuslain 17 §:n muuttamisesta annettu laki (777/2010).

Lisäksi muuttuneen lainsäädännön vuoksi on tarpeen muuttaa myös eräitä muita kuin edellä mainittuja lakeja. Nämä ovat:

– esitutkintalaki (805/2011),

– rikostorjunnasta Tullissa annettu laki (623/2015),

– vesikulkuneuvorekisteristä annettu laki (424/2014),

– jätelaki (646/2011),

– kalastuslaki (379/2015),

– ajokorttilaki (386/2011),

– taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annettu laki (695/2009),

– kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annettu laki (273/2007),

– alkoholilaki (1143/1994),

– nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annettu laki (633/2010) ja

– siviilipalveluslaki (1446/2007).

Koska kaikkia edellä lueteltuja lakeja ei siis voida panna voimaan, on tarpeen muutamin poikkeuksin antaa uudet lakiehdotukset, joissa esitetään vastaavia muutoksia kuin ensiksi mainituissa laeissa (3.—16. lakiehdotus).

Lisäksi uuden tuomioistuimen ulkopuolisen rikosasioiden menettelyn käyttöönottaminen vaatii eräiden muiden, pääosin suhteellisen uusien lakien muuttamista (17.—22. lakiehdotus).

Uudistukseen liittyy eräitä lakeja, joita ei panna erikseen voimaan, koska nämä lait tulevat voimaantulosäännöstensä mukaan voimaan samana päivänä kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki. Nämä lait ovat:

– sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta annetut lait (467/2011, 821/2014 ja 670/2015),

– kirkkolain 25 luvun 2 §, sellaisena kuin se on laissa 1008/2012,

– rikosuhrimaksusta annettu laki (669/2015),

– sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta annettu laki (671/2015),

– velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 6 §:n muuttamisesta annettu laki (672/2015).

Myös sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta annettu laki (730/2015) ja rikoslain 2 a luvun muuttamisesta annettu laki (731/2015) olisivat tulleet voimaan mainitulla tavalla ilman erillistä voimaansaattamista. Nämä kaksi lakia on kuitenkin kumottu lailla 1695/2015.

Uudistuksen vaikutuksia on käsitelty uudistuksesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 94/2009 vp, s. 24—26).

Sakkomenettely otettaisiin valmisteilla olevaan syyttäjälaitosta ja yleisiä tuomioistuimia koskevaan AIPA–tietojärjestelmään sen ensimmäisessä, ns. 0-vaiheessa. Kuten mainitussa hallituksen esityksessä on todettu, paperilomakkeista aiheutuu kertaluonteinen kulu.

AIPA-hankkeessa on otettu huomioon uusi menettely. Hankkeelle on rahoitus varattu eikä sakkomenettelyn voimaansaattamisesta aiheudu lisäkuluja. Myös paperilomakkeisiin on varattu määräraha (yhteistyöpöytäkirja VM-OM). Lain voimaanpanosta on edellä mainitussa hallituksen esityksessä arvioitu seuraavan neljän syyttäjätyövuoden säästö vuosittain (neljän palkkaluokan S11 syyttäjän palkkakulut ovat noin 263 000 euroa vuodessa sivukuluineen). Säästö auttaa vähäisessä määrin syyttäjälaitosta sopeutumaan jo tehtyihin säästöpäätöksiin.

Toisin kuin edellä mainitussa hallituksen esityksessä todetaan, tietojärjestelmämuutokset tehtäisiin Poliisiasian tietojärjestelmään (PATJA). Tästä seuraa vuodelle 2016 kertaluonteinen kulu 380 000 euroa, joka rahoitetaan poliisin toimintamenomomentille myönnetyistä määrärahoista. PATJA tullaan korvaamaan uudella poliisiasioiden tietojärjestelmällä (VITJA), johon otetaan myös sakkomenettelyä koskevat sovellukset. VITJA-hanketta varten on rahoitus varattu poliisin toimintamenomomentille. PATJAan tehtyjä muutoksia voidaan jossain määrin hyödyntää uudessa tietojärjestelmässä. Vuodelle 2016 tulee koulutuksesta sisäministeriön hallinnonalalle myös kertaluonteinen kulu 860 000 euroa, mikä on huomioitu kuluvan vuoden poliisin toimintamenoissa. Lain voimaantulon aiheuttamien välttämättömien toimien poliisin v. 2016 kustannukset ovat yhteensä 1 240 000 euroa, jotka siis rahoitetaan poliisin toimintamenomomentilta 26.10.01.

Esitys edellyttää suostumuksen antamista asian käsittelyyn sakkomenettelyssä. On vaikea arvioida kuinka usein suostumus jatkossa jäisi antamatta. Esimerkiksi vuonna 2006 käyttöön otettiin suostumukseen perustuva kirjallinen menettely käräjäoikeudessa. Sen kokemusten valossa ei ole aihetta olettaa, että suostumuksia jäisi nyt voimaantulevassa sakkomenettelyssä merkittäviä määriä antamatta (de Godzinsky, Kirjallinen menettely rikosasiassa, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedoksiantoja 102, Helsinki 2010).

Esitys edellyttää suostumuksen antamista asian käsittelyyn sakkomenettelyssä. Uudistus voidaan toteuttaa nykyisten määrärahojen puitteissa, vaikka sisäministeriön arvioiden mukaan uuteen menettelyyn siirtymisestä seuraa vuodesta 2017 alkaen sen hallinnonalalle vuosittain vähäisiä lisäkustannuksia, jotka koostuvat uuden menettelyn käyttämiseen liittyvästä suostumuksen selvittämisestä kussakin tapauksessa ja siitä, että sisäministeriön arvioiden mukaan tuomioistuimen ulkopuolisen menettelyn asemesta tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä käsiteltäisiin 12 000 asiaa enemmän kuin nykyisin, kun epäilty ei antaisi suostumusta. Asia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä, jos rikkomuksesta epäilty tunnustaa teon ja hyväksyy siitä määrättävän seuraamuksen sekä luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen tämän lain mukaisessa menettelyssä (epäillyn suostumus). Suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä epäillylle on selostettava suostumuksen merkitys. On kuitenkin vaikea arvioida kuinka usein suostumus jatkossa jäisi antamatta. Asia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä, jos rikkomuksesta epäilty tunnustaa teon ja hyväksyy siitä määrättävän seuraamuksen sekä luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen tämän lain mukaisessa menettelyssä (epäillyn suostumus). Suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä epäillylle on selostettava suostumuksen merkitys.

Niin oikeusministeriön kuin sisäministeriön hallinnonalalla sakkomenettelyn voimaansaattamista koskevat uudistukset toteutetaan siis valtion talousarvion 2016 ja julkisen talouden suunnitelman vuosille 2017–2020 määrärahojen puitteissa.

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman mukaan vuoden 2018 aikana rangaistusmääräysten käyttöalaa laajennetaan, josta seuraa säästöjä. Rangaistusmääräysten käyttöalan laajentamista koskeva lainsäädäntö valmistellaan erikseen ja samassa yhteydessä pyritään tehostamaan sakkomenettelyyn liittyviä prosesseja, jotta sakkomenettelyn aiheuttamia lisäkustannuksia poliisille pystytään vähentämään. Rangaistusmääräysten käyttöalan laajentamisesta aiheutuvat säästöt on jo otettu huomioon poliisin, tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen määrärahoissa julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2017–2020.

Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä. Luonnoksesta hallituksen esitykseksi on pyydetty lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, sisäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä, jotka antoivat lausunnon. Lisäksi lausunnon antoivat Liikenteen turvallisuusvirasto, Poliisihallitus ja Valtakunnansyyttäjänvirasto.

Maa- ja metsätalousministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä ei ollut huomautettavaa asiasisällöstä.

Liikenne- ja viestintäministeriö ei puoltanut sellaisenaan luonnoksessa esitettyä uutta ajoneuvolain 96 §:n 5 momenttia, jossa olisi säädetty rangaistuksen ja veronkorotuksen suhteesta. Myös valtiovarainministeriö ja Liikenteen turvallisuusvirasto esittivät toisenlaista muotoilua sekä usean muun lain muuttamista. Koska asia vaatii lisäselvityksiä, säännöstä ei ole otettu hallituksen esitykseen.

Liikenne- ja viestintäministeriö piti tarpeellisena selventää ja täydentää ehdotettua ajokorttilain muutosta mukana pidettävistä moottoripyörän asiakirjoista. Nämä huomautukset on otettu esityksessä huomioon.

Liikenne- ja viestintäministeriö esitti useiden muutosten tekemistä rikesakkorikkomuksista esitettävään lakiin. Koska nämä kysymykset vaativat lisäselvitystä ja koska parhaillaan on vireillä tieliikennelainsäädännön uudistaminen, muutosten toteuttaminen ei ole tässä vaiheessa perusteltua.

Sisäministeriö katsoi, että asianomistajan suostumuksen tarpeellisuus sakkomenettelyn edellytyksenä tulee arvioida uudelleen.

Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan lain 3 §:n 2 momentin soveltamisalaan tulee lisätä ajokorttirikkomus ja ajoneuvoverorikkomus sakkomääräyksellä ratkaistaviksi asioiksi. Asianomistajan tulee suostumuksensa peruuttaessa ilmoittaa perintätunnus, jotta peruutus voidaan kohdistaa oikeaan asiaan (5 §). Lisäksi viraston mielestä päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen uudelleen tutkinta pitää siirtää syyttäjältä poliisille (mm. 2 §:n 2 kohta).

Myös sisäministeriö ja Poliisihallitus esittävät ajokorttilain lisäämistä lain 3 §:n 2 momentin soveltamisalaan.

Koska hallituksen esitys koskee tuomioistuinten ulkopuolista rikosasioiden käsittelyä koskevan uudistuksen voimaanpanoa, tässä yhteydessä ei arvioida uudelleen aiemmin omaksuttuja lainsäädäntöratkaisuja. Siksi esitykseen on otettu 3 §:n 2 momenttiin lisäys ajokorttirikkomuksista, koska se on yhdenmukainen momentissa säädetyn kanssa siitä, että poliisin sakkomääräyksellä voitaisiin ratkaista liikenteeseen liittyviä rikkomuksia. Aiemmin ajokorttisäännökset olivat pääosin tieliikennelaissa ja ajokorttiasetuksessa (845/1990). Samaten on aiheellista käytännön syistä lisätä 5 §:ään vaatimus perintätunnuksen ilmoittamisesta suostumusta peruutettaessa.

Sisäministeriö, Liikenteen turvallisuusvirasto ja Poliisihallitus esittävät, että ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain (541/2003) 11 §:n 1 momentin 5 kohtaa muutettaisiin siten, että Liikenteen turvallisuusvirasto saa poliisilta tiedot moottorikäyttöistä tai hinattavaa ajoneuvoa kuljetettaessa tehdyistä rikoksista ja niistä seuranneista rangaistuksista ja muista seuraamuksista. Muutos on kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa tehdä samalla, kun mainittua laki muutenkin tarkistetaan.

Poliisihallitus ehdottaa sakkomenettelylain 22 §:n täydentämistä niin, että kameravalvontaan perustuvan rikesakon vastustamista tarkoittava määräaika olisi palautettavissa määräajoista riippumatta, jos henkilöä on kohdeltu toisena henkilönä tai väärällä nimellä. Poliisihallitus viittaa tilanteisiin, joissa auton omistaja on maksanut rikesakon tietäen, että rikkomukseen syyllistyi hänen lapsensa. Tällaista säännöstä ei kuitenkaan ehdoteta otettavaksi lakiin, koska sen soveltuminen esimerkkitapaukseen on epäselvää eikä muutoinkaan tässä yhteydessä asiaa ole riittävästi selvitetty.

Hallituksen esityksessä laeiksi rikoslain 2 a ja 9 luvun muuttamisesta sekä pysäköinninvalvonnasta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (HE 1/2016 vp) ehdotetaan muun ohessa, että suurin rikesakko olisi jatkossa 200 euron asemesta 400 euroa (1. lakiehdotus, rikoslain 2 a luvun 8 §). Jos esitys hyväksytään, tarkoituksena on liitteenä olevasta asetusluonnoksesta tarkemmin ilmenevin tavoin korottaa rikesakkojen rahamääriä noin neljänneksellä. Tästä seuraisi tarve tarkistaa vastaavasti tämän hallituksen esityksen mukaisen rikesakkorikkomuksista annettavan lain (4. lakiehdotus) rikesakkojen rahamääriä asetuksen mukaisiksi.

Lisäksi olisi muutettava rahamääriä ehdotetuissa rikoslain 7 luvun 3 a §:n 1 momentissa ja 3 b §:n 1 momentissa. On myös sovitettava yhteen hallituksen esityksiin sisältyvät ehdotukset rikoslain 2 a luvun 2 ja 8 §:n muuttamisista.

Esityksen 16. lakiehdotuksessa esitetään muutettavaksi käräjäoikeuslain 17 §:ää, jossa säädetään käräjänotaarin toimivallasta. Parhaillaan eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä tuomioistuinlaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 7/2016 vp). Esityksen mukaan käräjäoikeuslaki kumottaisiin (1. lakiehdotus) ja käräjänotaarin toimivallasta säädettäisiin tuomioistuinharjoittelusta annettavassa laissa (2. lakiehdotus). Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017. Jos eduskunta hyväksyy ehdotetut lait, tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 15 §:ään tulee tehdä vastaavat muutokset kuin tämän esityksen 16. lakiehdotuksessa.

1.1 Laki tuomioistuinten ulkopuolista rikosasioiden käsittelyä koskevan uudistuksen voimaanpanosta

1 §. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitkä uudistukseen liittyvät lait säädetään tuleviksi voimaan. Nämä lait ovat:

– sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki (754/2010),

– sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (757/2010),

– oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n muuttamisesta annettu laki (759/2010),

– Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta annettu laki (765/2010),

– sotilasoikeudenkäyntilain 15 §:n muuttamisesta annettu laki (756/2010),

– järjestyslain muuttamisesta annettu laki (774/2010) ja

– tekijänoikeuslain 58 §:n muuttamisesta annettu laki (776/2010).

2 §. Pykälässä olisi voimaantulosäännös.

1.2 Laki sakon ja rikesakon määräämisestä

3 §. Toimivaltaiset virkamiehet ja sakkomääräyksen soveltamisala. Pykälän 2 momentissa säädetään mm. niistä rikkomuksista, joista poliisi voi antaa sakkomääräyksen. Nämä rikkomukset yhtä lukuun ottamatta liittyvät liikenteeseen. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a kohta, jonka mukaan sakkomääräys voitaisiin antaa ajoneuvokorttilain rikkomisesta. Käytännössä sakko voitaisiin määrätä lain 93 §:ssä säädetystä ajokorttirikkomuksesta ja 94 §:ssä säädetystä luvattoman kuljettajaopetustoiminnan harjoittamisesta.

5 §. Asianomistajan suostumus. Pykälän 2 momentissa säädetään asianomistajan suostumuksen peruuttamisesta. Pykälään lisättäisiin säännös siitä, että asianomistajan on suostumuksen peruuttamisen yhteydessä ilmoitettava asian perintätunnus. Säännös on tarpeen, jotta peruutuksen vastaanottava viranomainen pystyy ohjaamaan sen oikeassa asiassa huomioon otettavaksi.

8 §. Sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen ja rikesakkomääräyksen sisältö. Pykälän 1 momentin mukaan tarkoitettu vaatimus tai määräys voidaan allekirjoittaa sähköisesti. Säännöstä selvennettäisiin siten, että momentin mukaan vaatimus tai määräys voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Vastaavaa ilmaisua käytetään rikesakkomenettelystä annetun lain 13 c §:ssä eikä tarkoitus ole muuttaa lainsäädäntöä tältä osin (HE 94/2009 vp, s. 36). Sähköisellä allekirjoituksella on oma merkityssisältönsä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (617/2009), jota ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoiteta.

27 §. Teon uudelleenarviointi. Pykälän otsikko ja 1 momentti muutettaisiin. Momentin mukaan on annettava uusi vaatimus ja aikaisempi vaatimus on peruutettava, jos syyttäjä katsoo, että rangaistusmääräys on annettava ankarampaan sakkorangaistukseen tai rikesakkoon johtavana kuin sakkovaatimuksessa tai rangaistusvaatimuksessa on ilmoitettu.

Sakkorangaistuksen ja rikesakon asemesta pykälässä säädettäisiin yleisesti seuraamuksen ankaroittamisesta. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan epäillyn tulee hyväksyä seuraamus, joka käsittää rangaistuksen lisäksi myös rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luettavan menettämisseuraamuksen tai rikosuhrimaksun. Pykälän otsikossa mainittaisiin teon lisäksi seuraamus.

1.3 Rikoslaki

On tarpeen antaa eräitä muutoslakiin 755/2010 sisältyneitä säännöksiä muutettuina sekä tehdä eräitä muita muutoksia. Mainittu muutoslaki kumottaisiin.

2 a luku Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

2, 3 ja 8 §. Pykälät muutettaisiin samalla tavalla kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 51). Kuitenkin 8 §:n 1 momenttia täsmennettäisiin viittaamalla rikesakkorikkomuksista annettavaan lakiin.

6 §. Sakon tai sen osan muuntamatta jättäminen. Pykälän 3 momentti muutettaisiin vastaavasti kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 51).

Pykälän 4 momentin mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettua sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Tällaista sakkoa ei muunneta vankeudeksi silloinkaan, kun tuomioistuin on tuominnut sen rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä.

Koska rangaistusmääräysmenettely korvautuisi uudella menettelyllä, momenttia muutettaisiin niin, että sen mukaan sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyssä menettelyssä annettua sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Tällaista sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi silloinkaan, kun tuomioistuin on tuominnut sen muutoksenhakuasteena.

9—11 §. Pykälät kumottaisiin vastaavasti kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 51—52).

6 luku Rangaistuksen määräämisestä

13 §. Vapaudenmenetysajan vähentäminen. Pykälää muutettaisiin samalla tavalla kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 52).

7 luku Yhteisestä rangaistuksesta

1 §. Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen. Pykälää muutettaisiin samalla tavalla kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 52).

3 a §. Sakko ja rikesakko. Pykälä vastaisi pääosin laissa 755/2010 olevaa säännöstä (ks. HE 94/2009 vp, s. 52–53). Pykälässä olisi tähän verrattuna kuitenkin kaksi muutosta.

Mainitun pykälän mukaan jos kahdesta tai useammasta rikoksesta olisi tuomittava samalla kertaa sakkorangaistus ja rikesakko, rangaistukseksi tuomitaan sakkorangaistus tai yhteinen sakkorangaistus 20 eurolla korotettuna. Sakkorangaistusta ei kuitenkaan koroteta, jos rikesakko määrättäisiin jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle.

Kuten jäljempänä 4. lakiehdotuksen perusteluista ilmenee, rikesakkojen rahamääriä on korotettu. Lievin muu kuin jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle määrättävä rikesakko on 40 euroa. Siksi momentissa säädettäisiin 20 euron korotuksen asemesta 40 euron korotuksesta.

Momentin viimeistä virkettä on pidetty tulkinnanvaraisena. Siksi virkettä muutettaisiin niin, että sen mukaan jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle tuomittavaa rikesakkoa ei oteta huomioon korotusta määrättäessä. Sakkorangaistuksen korottaminen voisi siis perustua ainoastaan johonkin muuhun kuin rikesakkorikkomuksista annettavan lain 2 tai 3 §:ssä tarkoitettuun rikkomukseen.

3 b §. Rikesakko. Lain 755/2010 mukaan jos kahdesta tai useammasta rikoksesta olisi tuomittava samalla kertaa rikesakko, rangaistukseksi tuomitaan yksi rikesakko. Tuolloin rikesakko määrätään 20 eurolla korotettuna siitä rikkomuksesta, josta on säädetty ankarin rikesakko. Jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle tuomittavaa rikesakkoa ei kuitenkaan määrätä korotettuna.

Pykälä vastaisi mainittua lakia, mutta vastaavasti kuin 3 a §:n osalta on tehty, ehdotetaan korotuksen määräksi 40 euroa.

8 luku Vanhentumisesta

Luvun 1, 3, 6, 13 ja 18 §:ää ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 53—55).

10 luku Menettämisseuraamuksista

9 §. Menettämisseuraamusasian käsittely. Pykälän 3 momentissa säädetään menettämisvaatimuksen esittäjästä. Momenttia muutettaisiin niin, että rangaistusmääräysmenettelyn asemesta viitattaisiin sakon ja rikesakon määräämisestä annettuun lakiin.

15 luku Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan

13 §. Rajoitussäännös. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevia säännöksiä ei sovelleta rikosasiassa kuultavaan todistajaan, jolle on annettu rangaistusmääräys tai rikesakko teosta, jota syyte koskee tai jolla on välitön yhteys syytteessä tarkoitettuun tekoon.

Mainittua 3 kohtaa muutettaisiin niin, että siinä mainittaisiin rangaistusmääräyksen ja rikesakon asemesta sakkomääräys, rangaistusmääräys ja rikesakkomääräys.

41 luku Aserikoksista

8 §. Rikesakko. Pykälää muutettaisiin samalla tavalla kuin laissa 755/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 55).

1.4 Laki rikesakkorikkomuksista

Laissa säädetään rikesakko ainoaksi rangaistukseksi laissa mainituista rikoksista. Voimassa olevan lain mukaan rikesakko voidaan määrätä rangaistukseksi rikoslain 2 a luvun 9 §:ssä säädetyistä rikoksista. Rikesakon euromääristä säädetään mainitun pykälän nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa.

Rikesakkorikkomuksista annetun lain säätämisen jälkeen rikesakkojen rahamäärät on kaksinkertaistettu rikesakkorikkomuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1081/2015). Koska laissa säädetään rahamääristä kahta lukuun ottamatta kaikissa pykälissä, on perusteltua säätää uusi samanniminen laki, jossa rikesakkojen rahamäärät ovat samat kuin mainitussa asetuksessa.

Rikesakkorikkomuksista annetun lain muuttamisesta on annettu lait 393/2011, 783/2013 ja 432/2014, jotka voimaantulosäännöstensä mukaan tulevat voimaan samana päivänä kuin rikesakkorikkomuksista annettu laki. Kun rikesakkorikkomuksista annettu laki kumotaan, mainittuja muutoslakeja ei kumota erikseen, vaan ne kumoutuvat. Ehdotetussa uudessa laissa rikesakkorikkomuksista on otettu huomioon muutoslait. Lain 4 § on samassa muodossa kuin laissa 393/2011, lain 10 §:n 2 momentti vastaa lakia 783/2013 sekä lain 12 §:n 2 momentti lakia 432/2014 lukuun ottamatta lainkohdissa olevia rahamääriä.

Lain 3 §:ään otettaisiin uusi 2 momentti, joka vastaisi rikesakkorikkomuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momenttia jalankulkua avustavan tai korvaavan liikkumisvälineen rikesakolla rangaistavasta käytöstä.

Lain 10 §:n 1 momenttia ehdotetaan selkeytettäväksi niin, että siitä ilmenee nimenomaisesti säännöksen koskevan myös liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon käyttämistä. Lisäksi ehdotetussa 13 §:ssä on otettu huomioon, että kalastuslaki on korvattu uudella samannimisellä lailla. Vastaavasti koska jätelaki (1072/1993) on korvattu uudella samannimisellä lailla (646/2011), muutettaisiin 16 §:ää.

Tässä laissa ei säädettäisi rikosnimikkeistä, vaan ne määräytyisivät niiden lakien mukaan, joihin tämän lain eri kohdissa viitattaisiin tarkemman tunnusmerkistön osalta. Siten esimerkiksi tämän lain 1 ja 2 §:n nojalla rikesakko määrättäisiin tieliikennerikkomuksesta, 3 §:n nojalla tieliikennerikkomuksesta tai ajoneuvorikkomuksesta, 12 §:n nojalla vesiliikennerikkomuksesta tai vesikulkuneuvorekisteririkkomuksesta, 13 §:n nojalla kalastusrikkomuksesta, 14 §:n nojalla järjestysrikkomuksesta, 15 §:n nojalla toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta taikka toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle, 16 §:n nojalla jätelain rikkomisesta ja 17 §:n nojalla alkoholirikkomuksesta.

1.5 Oikeudenkäymiskaari

Kuten yleisperusteluissa on esitetty, oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n muuttamisesta annetun lain (758/2010) on katsottava kumoutuneen, kun luku on uudistettu kokonaan lailla 732/2015. Oikeudenkäymiskaaren 17 lukua on kuitenkin vielä tässä yhteydessä tarkistettava.

17 luku Todistelusta

29 §. Pykälässä säädetään siitä, että eräitä säännöksiä ei sovelleta todistajaan, joka on saanut rangaistusmääräyksen tai rikesakon teosta, josta nostettua syytettä tuomioistuimessa käsitellään, tai syytteessä tarkoitettuun tekoon välittömästi liittyvästä teosta. Pykälää muutettaisiin niin, että siinä mainittaisiin rangaistusmääräyksen ja rikesakkomääräyksen lisäksi sakkomääräys.

44 §. Pykälään tehtäisiin vastaavanlainen muutos kuin 29 §:ään. Tällaisen määräyksen saanut todistaja ei anna vakuutusta.

1.6 Esitutkintalaki

Esitutkintalain 14 ja 44 §:n muuttamisesta annetulla lailla (760/2010) muutetaan vuonna 1987 säädettyä esitutkintalakia (449/1987), joka on korvattu uudella esitutkintalailla (805/2011). Muutoslaki edellä mainituin tavoin kumoutuu. Vuoden 2011 esitutkintalakiin on kuitenkin tehtävä eräitä muutoksia voimaanpantavan lainsäädännön vuoksi.

2 luku Esitutkintaan osalliset

4 §. Erityiset tutkintajärjestelyt. Edellä mainitun kumotun esitutkintalain 14 §:n mukaan syyttäjä toimi tutkinnanjohtajana poliisimiehen epäiltyä rikosta koskevassa esitutkinnassa, lukuun ottamatta rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita. Asiasta säädetään vastaavasti käsillä olevan pykälän 1 momentissa. Lisäksi 3 momentin mukaan poliisimiehen tekemä rikos voidaan pääsäännöstä poiketen tutkia hänen toimipaikkansa poliisiyksikössä, jos kysymys on rikesakkoasiasta tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävästä asiasta.

Pykälää muutettaisiin siten, että rikesakkoasian ja rangaistusmääräysmenettelyn asemesta viitattaisiin sakon ja rikesakon määräämisestä annettuun lakiin.

3 luku Esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset

14 §. Suppean esitutkinnan edellytykset. Edellä mainitun vanhan esitutkintalain 44 §:n mukaan suppea esitutkinta voitiin toimittaa poliisimiehen epäillystä rikoksista vain rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävässä asiassa.

Vastaava säännös on käsillä olevan pykälän 2 momentissa, jossa rikesakkoasian ja rangaistusmääräysmenettelyn asemesta viitattaisiin sakon ja rikesakon määräämisestä annettuun lakiin.

5 luku Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyö

1 §. Ilmoitus syytt äjälle. Pykälän mukaan esitutkintaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava syyttäjälle asiasta, jossa rikoksesta epäiltynä on poliisimies, jollei asiaa käsitellä rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana.

Pykälää muutettaisiin niin, ettei ilmoitusvelvollisuutta ole, jos asia käsitellään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyssä menettelyssä.

10 luku Esitutkinnan päättäminen

2 §. Esitutkinnan päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan esitutkinnan valmistuttua asia on toimitettava syyttäjälle syyteharkintaa taikka rangaistusmääräyksen tai rikesakkomääräyksen antamista varten. Virkkeen loppuosa muutettaisiin niin, että rangaistusmääräystä tai rikesakkomääräystä ei enää mainittaisi. Asia toimitettaisiin syyttäjälle syyteharkintaa taikka sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa tarkoitetun määräyksen tai vaatimuksen antamista varten.

1.7 Laki rikostorjunnasta Tullissa

Edellä mainitun mukaisesti tullilain 46 ja 47 §:n muuttamisesta annettua lakia (763/2010) ei pantaisi voimaan, koska mainitut pykälät on kumottu ja otettu vastaavat säännökset uuteen rikostorjunnasta Tullissa annettuun lakiin (623/2015).

2 luku Tullin toimivaltuudet tullirikostorjunnassa

7 §. Rangaistusvaatimuksen antaminen ja rikesakon määrääminen. Pykälässä säädetään tullimiehen toimivallasta antaa rikesakkomääräys tai rangaistusmääräysmenettelyssä käytettävä rangaistusvaatimus.

Pykälää muutettaisiin niin, että siinä säädettäisiin tullimiehen oikeudesta antaa sakkomääräys, rikesakkomääräys, sakkovaatimus ja rangaistusvaatimus siten kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetään. Lisäksi pykälän otsikkoa tarkistettaisiin tämän mukaisesti.

8 §. Haastaminen ja muu tiedoksianto. Pykälän 4 momentissa säädetään siitä, että rajatulliyhteistyöstä Suomen ja Ruotsin välillä tehdyssä sopimuksessa (SopS 2/1963) ja Suomen ja Norjan välisestä rajatulliyhteistyöstä tehdyssä sopimuksessa (SopS 37/1969) tarkoitettu virkamies, joka suorittaa tullitoimenpiteitä Suomen valtion lukuun, voi tullirikosasiassa antaa tiedoksi haasteen ja 7 §:ssä tarkoitetun rangaistusvaatimuksen ja rikesakon sopimuksissa tarkoitetulla valvontavyöhykkeellä. Tullirikosasiaa koskeva rangaistusvaatimus ja rikesakko voidaan valvontavyöhykkeellä antaa ilman valtakunnansyyttäjän määräystä myös muulle kuin Suomen kansalaiselle.

Momenttia muutettaisiin niin, että rangaistusvaatimuksen ja rikesakon tiedoksiantamisen asemesta mainitulla virkamiehellä olisi oikeus antaa tiedoksi sakkomääräys, rikesakkomääräys, sakkovaatimus tai rangaistusvaatimus. Tällainen määräys tai vaatimus voitaisiin antaa ilman valtakunnansyyttäjän syyttäjän määräystä myös muulle kuin Suomen kansalaiselle.

Lisäksi momenttiin tehtäisiin pieni kielellinen täsmennys.

1.8 Rajavartiolaki

47 §. Sakkovaatimus, sakkomääräys, rikesakkomääräys ja rangaistusvaatimus. Rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta annettua lakia (764/2010) ei pantaisi voimaan, vaan se kumottaisiin, koska pykälä on muutettu lailla 1150/2010. Muutettuun pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin lailla 764/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 63—64).

1.9 Tieliikennelaki

103 §. Liikennerikkomus. Pykälän 2 momentin mukaan rikesakosta eräiden liikennerikkomusten ainoana rangaistuksena säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa. Koska mainittu laki kumottaisiin ja annettaisiin uusi samanniminen laki, momentissa oleva säädösnumero tulee muuttaa vastaamaan uutta lakia.

1.10 Ajoneuvolaki

96 §. Ajoneuvorikkomus. Ajoneuvolain 96 §:n muuttamisesta annettu laki (768/2010) kumottaisiin, koska pykälää on muutettu lailla 1042/2014. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin vastaavat muutokset kuin laissa 768/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 65—66) ottaen huomioon lailla 1042/2014 tehdyt muutokset ja että siinä viitattaisiin kumottavan rikesakkorikkomuksista annetun lain asemesta uuteen samannimiseen lakiin rikesakkorikkomukset yksilöiden.

1.11 Laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä

Kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain 32 §:n muuttamisesta annettua lakia (769/2010) ei pantaisi voimaan, vaan se kumottaisiin, koska pykälää on muutettu lailla 1283/2011. Sitä vastoin pykälä esitetään muutettavaksi, jotta laissa 769/2010 tarkoitettu muutos saataisiin asianmukaisesti voimaan (ks. HE 94/2009 vp, s. 66).

32 §. Rangaistussäännökset. Pykälää koskevassa muutoslaissa 769/2010 on uusi momentti, jossa viitataan rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin. Koska mainittu laki korvataan uudella samannimisellä lailla, viittausta on oikaistava ja muutoslaki 769/2010 ehdotetaan kumottavaksi voimaantulosäännöksellä. Koska käsillä olevaa pykälää on myös muutettu kahteen otteeseen mainitun muutoslain antamisen jälkeen (lait 1283/2011 ja 262/2013), ehdotetaan selvyyden vuoksi pykälän säätämistä asiallisesti muilta kuin viittaussäännöstä koskevalta osin muuttamattomana uudelleen.

1.12 Vesiliikennelaki

24 §. Rangaistukset. Pykälän 3 momenttiin otettaisiin vastaavalla tavalla viittaus rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin kuin muutoslailla 770/2010. Muutoslaki on kumottava, koska rikesakkorikkomuksista annettu laki kumottaisiin ja säädettäisiin uusi laki. Siksi viittauksessa tulee olla uuden lain säädösnumero.

1.13 Laki vesikulkuneuvorekisteristä

Muutoslaki 771/2010 koskee vesikulkuneuvorekisteristä annettua lakia (976/2006). Tämä muutoslaki on kumoutunut, koska mainittu laki on korvattu uudella vesikulkuneuvorekisteristä annetulla lailla (424/2014).

39 §. Vesikulkuneuvon rekisteröintirikkomus. Pykälässä säädetään sakkorangaistus eräistä rekisteröintiä koskevista laiminlyönneistä. Lisäksi siinä on viittaus rikoslain 2 a luvun rikesakkosääntelyyn.

Pykälä on muutettu kokonaisuudessaan lailla 433/2014. Muutetussa muodossa pykälässä säädetään sakkorangaistus eräistä rikoksista, mutta samalla myös viitataan rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin. Kuitenkin rikesakko on jatkossa eräiden rikkomusten ainoa seuraamus. Säännöksen voimaantulo on sidottu rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin, mutta asianmukainen säädösnumero puuttuu. Vastaavalla tavalla lailla 433/2014 on muutettu lain 40 §:ää, joka koskee eräitä käyttökieltojen rikkomisia.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä viitattaisiin rikesakkorikkomuksista annetun lain säännöksiin rekisteröintiä ja käyttöä koskevien säännösten rikkomisesta. Lisäksi molempien rikkomustyyppien rikosnimikkeeksi muutettaisiin vesikulkuneuvorekisteririkkomus.

40 §. Käyttökieltorikkomus. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana 39 §:n perusteluissa mainituista syistä.

1.14 Jätelaki

147 §. Rangaistussäännökset. Jätelain 62 §:ää on muutettu lailla 772/2010 lisäämällä roskaamiskiellon rikkomisesta viittaus rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin. Muutoslaissa tarkoitettu jätelaki on korvattu uudella samannimisellä lailla, joten muutoslaki on kumoutunut.

Uuden jätelain 147 §:n 3 momentin mukaan rikesakosta säädetään erikseen. Momenttia muutettaisiin niin, että sen mukaan rikesakosta ainoana rangaistuksena 72 §:ssä säädetystä roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa.

1.15 Kalastuslaki

118 §. Kalastusrikkomus. Kalastuslain muuttamisesta annettu laki (773/2010) on kumoutunut, koska sillä muutettiin uudella kalastuslailla kumottua lakia. Uuteen kalastuslakiin esitetään tehtäväksi vastaavat muutokset.

Kalastamisesta suorittamatta kalastonhoitomaksua tai sitä koskevan todistuksen esittämisen laiminlyönnistä säädetään pykälän 1 momentin 7 kohdassa seuraamukseksi sakkorangaistus. Koska jatkossa rikesakko olisi ainoa seuraamus tällaisesta teosta, kohta kumottaisiin. Pykälän 2 momenttiin otettaisiin viittaussäännös, jonka mukaan rikesakosta tällaisen teon ainoana seuraamuksena säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa.

119 §. Menettämisseuraamus. Pykälän mukaan menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos joku on syyllistynyt 118 §:n 1 momentin 7 kohdassa mainittuun tekoon, josta hänelle määrätään seuraamukseksi rikesakko.

Säännös perustuu siihen, että rikesakon määräämisen yhteydessä ei voimassa olevan oikeuden mukaan voida määrätä menettämisseuraamusta. Kuitenkin kun sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki tulee voimaan, ei sen 1 §:n mukaan ole enää estettä määrätä rikesakon ohella menettämisseuraamusta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

1.16 Käräjäoikeuslaki

17 §. Käräjäoikeuslain 17 §:n muuttamisesta annettu laki (777/2010) kumottaisiin, koska pykälää on muutettu lailla 608/2011. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin laissa 777/2010 (ks. HE 94/2009 vp, s. 68). Selvyyden vuoksi pykälä muutettaisiin kokonaan.

1.17 Ajokorttilaki

Ajokorttilainsäädännön uudistamisen yhteydessä muutettiin rikesakkorikkomuksista annetun lain 4 § (laki 393/2011). Pykälässä säädetään rikesakko rangaistukseksi eräiden moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljetettaessa mukana pidettäviä asiakirjoja koskevien säännösten rikkomisesta. Pykälän 4 kohdan mukaan rikesakolla rangaistaan ajokorttilain (386/2011) 32 §:ssä tarkoitettujen asiakirjojen mukana pitämisen laiminlyönti. Ajokorttilain 93 §:n 2 kohdan mukaan mainitusta laiminlyönnistä voidaan tuomita sakkorangaistus. Kohdassa luetellaan ne asiakirjat, jotka on pidettävä ajon aikana mukana.

Koska rikesakko olisi ainoa rangaistus rikesakkorikkomuksista annetussa laissa tarkoitetusta rikkomuksista, mainittua 93 §:ää muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin 2 kohta. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa viitattaisiin näiden rikkomusten osalta rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin.

Lisäksi muutettaisiin ajokorttilain 32 §:ää, jossa säädetään asiakirjojen mukanapitämisvelvollisuudesta. Pykälään otettaisiin nykyisin 93 §:n 2 momentissa oleva luettelo niistä asiakirjoista, joiden on oltava ajon aikana mukana. Lisäksi 32 §:ssä mainittaisiin moottoripyörän harjoituslupa ja muussa EU- tai ETA-valtiossa kuin Suomessa annettu mopon ajolupa. Pykälän otsikkoa mukana pitämisestä ja esittämisvelvollisuudesta täydennettäisiin lisäämällä siinä mainitun ajokortin ja muun luvan ohelle todistus, jolla tarkoitetaan kuljettajantutkintotodistusta. Otsikossa kytkettäisiin velvollisuus myös mukana pitämiseen.

1.18 Laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä

Rikesakkorikkomuksista annetun lain 4 §:ään on lisätty lailla 393/2011 rikesakkorikkomukseksi velvollisuus pitää mukana taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 23 §:ssä tarkoitettu asiakirja (taksinkuljettajan ajolupa). Mainitun lain 35 §:n mukaan velvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita myös sakkorangaistus.

Vastaavasti kuin edellisessä lakiehdotuksessa asiakirjan mukanapitämisvelvollisuuden rikkomisesta olisi seuraamuksena vain rikesakko. Siksi mainittua 35 §:ää muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin viittaus 23 §:ään asiakirjan mukanapitämisvelvollisuuden osalta. Lisäksi säännöksen kirjoitustapaa tarkistettaisiin ottaen huomioon, että käsillä olevassa laissa ei säädetä henkilön kuljettamisesta. Lain 36 §:ään sisältyy viittaukset muualla laissa oleviin rangaistussäännöksiin. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, johon otettaisiin viittaus rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin taksinkuljettajan ajoluvan mukana pitämisen laiminlyömisen rangaistavuudesta.

1.19 Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien pätevyydestä

Edellisen lakiehdotuksen perusteluissa mainitulla lailla 393/2011 rikesakkorikkomuksista annetun lain 4 §:ään on lisätty rikesakkorikkomuksiin kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 17 §:n 2 momentin vastainen menettely (ammattipätevyyden osoittavan asiakirjan mukana pitämisen laiminlyönti). Tällaisesta menettelystä voidaan mainitun lain 24 §:n mukaan voidaan tuomita sakko.

Yhdenmukaisesti edellisen lakiehdotuksen kanssa 24 §:ää muutettaisiin niin, ettei sakkorangaistusta voitaisi määrätä mukanapitämisvelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi lain 24 a §:ään, johon sisältyvät viittaukset muualla laissa oleviin rangaistussäännöksiin, lisättäisiin uusi 3 momentti. Momentissa viitattaisiin rikesakkorikkomuksista annettuun lakiin ammattipätevyyden osoittavan asiakirjan mukanapitämisvelvollisuuden rikkomisesta.

1.20 Alkoholilaki

Alkoholilain 50 a §:ssä on rangaistussäännös. Pykälän 4 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa säädetään sakolla rangaistaviksi eräät rikkomukset (alkoholijuoman nauttiminen julkisella paikalla lain tai poliisin kiellon vastaisesti sekä laillisen alkoholijuoman hallussapito ilman vaadittavaa ikää), joista voidaan määrätä myös rikesakko, kuten pykälän 7 momentin viittauksesta rikoslakiin ilmenee. Näistä alkoholirikkomuksista säädettäisiin jatkossa rikesakkorikkomuksista annetun lain 17 §:ssä.

Mainittua 50 a §:n 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä poistettaisiin ne tekomuodot, joista voidaan määrätä rikesakko. Rikesakko olisi uudistuksessa omaksutun periaatteen mukaisesti ainoa seuraamus. Lisäksi 6 momenttiin tehtäisiin 4 momentin muuttamisen johdosta tekninen tarkistus ja 7 momentin viittaus muutettaisiin koskemaan rikesakkorikkomuksista annettua lakia. Selvyyden vuoksi pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan.

1.21 Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä

3 §. Esitutkintaviranomaisen ilmoitus nuoren rikoksesta. Pykälän 1 momentissa säädetään esitutkintaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa nuorta koskevan esitutkinnan valmistumisesta eräille muille viranomaisille. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä muun muassa silloin, kun asiassa käytetään rangaistusmääräys- tai rikesakkomenettelyä. Koska mainitut menettelyt korvataan sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyllä menettelyllä, lainkohtaa muutettaisiin viittaamaan tähän menettelyyn.

1.22 Siviilipalveluslaki

Siviilipalveluslain (1446/2007) 80 §:ssä säädetään muun ohessa, että eräät tässä laissa rangaistaviksi säädetyt teot voidaan käsitellä oikeudenkäynnin lisäksi rangaistusmääräysmenettelyssä. Koska tämä menettely korvataan sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyllä menettelyllä, muutettaisiin 80 §:ää vastaavasti. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, että rangaistusmääräysmenettelyn asemesta mainittaisiin rikosasian käsittelyä koskevat säännökset.

Kuten edellä on todettu, uudistetun tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa rikosasioiden summaarista käsittelyä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta säädetään erikseen. Hallituksen esityksessä on todettu, että voimaanpanosta säätäminen riippuu siitä, milloin tietojärjestelmät ovat valmiit ja toimintavarmat (HE 94/2009 vp, s. 24—25 ja 68).

Voimaanpanolain (1. lakiehdotus) on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä joulukuuta 2016. Muut lait tulisivat voimaan samana päivänä.

Sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa on siirtymäsäännös (ks. HE 94/2009 vp, s. 50—51). Muissa laeissa ei ole siirtymäsäännöksiä. Rikoslain muuttamisesta annetun lain ja rikesakkorikkomuksista annetun lain soveltamisessa on kuitenkin otettava huomioon rikoslain ajallista soveltamista koskeva rikoslain 3 luvun 2 §. Pääsäännön mukaan rikokseen sovelletaan tekohetken lakia. Jos kuitenkin tuomiohetken laki on lievempi, sovelletaan sitä.