Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä. Samalla nykyinen samanniminen laki kumottaisiin. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sijoituspalvelulakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia ja joukkorahoituslakia. Lisäksi useaan muuhun lakiin tehtäisiin lähinnä lakiteknisiä muutoksia.

Ehdotetuilla laeilla pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi sekä toteutettaisiin tarvittavat toimenpiteet Euroopan unionin rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen säännösten noudattamiseksi. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäisiin tarpeelliset muutokset Euroopan unionin viitearvoasetuksen säännösten noudattamiseksi.

Sijoituspalvelulakiin lisättäisiin direktiivin edellyttämät säännökset lain soveltamisalasta ja sitä koskevista poikkeuksista sekä toimiluvan myöntämistä ja toiminnan harjoittamista koskevista edellytyksistä, kuten uudet säännökset algoritmisesta kaupankäynnistä, sijoituspalveluyritysten tuotehyväksyntämenettelystä ja kannustimista. Asiakasvarojen säilyttämistä koskevaan lukuun ehdotetaan tehtäväksi direktiivin edellyttämiä täsmennyksiä, joilla vahvistettaisiin sijoittajansuojaa suhteessa sijoituspalveluyritykseen.

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavassa uudessa laissa säädettäisiin direktiivin edellyttämällä tavalla kaupankäyntijärjestelmien ylläpitäjistä, uudesta organisoidusta kaupankäyntijärjestelmästä ja pk-yritysten kasvumarkkinasta, kuten myös positiolimiiteistä, hyödykejohdannaispositioiden hoidon valvontatoimenpiteistä ja raportoinnista sekä raportointipalveluista ja niiden tarjoajista.

Rahoitusvälineiden markkinat -asetus sisältää säännöksiä kauppapaikkojen avoimuudesta, OTC-kaupankäyntiä harjoittavien kauppojen sisäisten toteuttajien ja sijoituspalveluyritysten avoimuudesta, liiketoimista ilmoitettavista tiedoista, johdannaisista, syrjimättömästä pääsystä rahoitusvälineiden määritysjärjestelmiin, tuotteita koskevista interventiotoimien ja positioiden valvontatoimenpiteistä sekä kolmansien maiden yritysten vastaavuuspäätöksen nojalla sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta harjoittamasta palveluntarjonnasta ja toiminnasta.

Asetus on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa sääntelyä, jonka vuoksi nykyisiä lähinnä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin sisältyviä säännöksiä on tietyiltä osin kumottava. Tällaisia kumottavia säännöksiä sisältyy erityisesti rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevaan osaan.

Joukkorahoituslakia ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä direktiivin mukainen toimilupavaatimus sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjälle. Kyseiseen toimintaan sovellettavia menettelytapasäännöksiä täsmennettäisiin direktiivin edellyttämällä tavalla.

Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavaan uuteen lakiin sekä sijoituspalvelulakiin lisättäisiin direktiivissä edellytetyt säännökset hallinnollisista seuraamuksista. Finanssivalvonnan käytössä olevan seuraamusmaksun enimmäismääriä korotetaan huomattavasti nykyisestä. Seuraamusmaksun enimmäismäärä voisi olla oikeushenkilöille 10 prosenttia konsernin kokonaisliikevaihdosta sekä luonnollisille henkilöille viisi miljoonaa euroa.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 3 päivänä tammikuuta 2018.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 15 päivänä toukokuuta 2014 asetuksen (EU) N:o 600/2014 rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (jäljempänä MIFIR tai MIFIR-asetus) ja direktiivin 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (jäljempänä MIFID II tai direktiivi).

Kyseisillä säädöksillä kumottiin aiempi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista (jäljempänä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi tai MIFID I), joka saatettiin kansallisesti voimaan vuonna 2007. MIFID I:llä luotiin sääntelykehys pankkien ja sijoituspalveluyritysten rahoitusvälineiden markkinoilla tarjoamille sijoituspalveluille sekä markkinoiden ylläpitäjien toiminnalle säännellyillä markkinoilla. MIFID I uudisti merkittävästi sijoituspalvelujen tarjoamista ja pörssikaupankäyntiä tullessaan voimaan vuonna 2007. Tärkeimpänä MIFID I:n tavoitteena oli edistää EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä, kilpailukykyä ja tehokkuutta. Käytännössä sillä poistettiin jäsenvaltioiden mahdollisuus vaatia, että kaiken rahoitusvälineillä tapahtuvan kaupankäynnin on tapahduttava erityisissä pörsseissä, ja mahdollistettiin Euroopan laajuinen kilpailu perinteisten pörssien ja vaihtoehtoisten kauppapaikkojen välillä. Lisäksi siinä annettiin luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille aiempaa vapaampi oikeus tarjota sijoituspalveluja kaikkialla EU:ssa, kunhan ne noudattavat toiminnan järjestämistä ja ilmoitusten antamista koskevia harmonisoituja vaatimuksia sekä kattavia sääntöjä sijoittajansuojan varmistamiseksi.

Vaikka MIFID I vauhdittikin sijoituspalveluihin ja markkinapaikkoihin kohdistuvaa kilpailua, kasvatti sijoittajien valinnanvaraa sekä alensi sijoittajilta veloitettavia hintoja, lisääntyneen kilpailun edut eivät kuitenkaan jakautuneet EU:n komission mukaan tasaisesti kaikille markkinaosapuolille eivätkä ne aina välittyneet loppusijoittajalle asti. Sääntelyn katsottiin myös jääneen jälkeen rahoitusalan teknologisesta kehityksestä. Lisäksi vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi paljasti kaupankäynnin sääntelyssä heikkouksia. Aiemmat olettamukset siitä, että kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, valvontaa ja sijoittajansuojaa voitaisiin säännellä kevyemmin, osoittautuivat vääriksi. Rahoitusvälineiden innovointi sekä tästä seuraava rahoitusvälineiden monimutkaistuminen korostivat sijoittajansuojan vahvistamisen merkitystä sääntelyä tarkistamalla. MIFID I:n tarkistaminen katsottiin sen vuoksi olevan erottamaton osa uudistuksia, joilla pyrittiin luomaan finanssikriisin jälkeen turvallisempi, vakaampi, avoimempi ja vastuullisempi rahoitusjärjestelmä, joka toimii talouselämän ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Pian MIFID I:n voimaantulon jälkeen EU:n komissio aloittikin direktiivin uudelleenarvioinnin, jonka tuloksena komissio antoi 20 päivänä lokakuuta 2011 laajan ehdotuksen (KOM(2011) 656 ja 652 lopullinen) MIFID I:n muuttamisesta. MIFID I:tä tarkistamalla pyrittiin komission mukaan vähentämään jäsenmaiden harkintavaltaa unionin rahoituspalveluja koskevan sääntelyn suhteen (eng. single rule book), jotta voidaan auttaa tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa jäsenvaltioille ja markkinaosapuolille. Lisäksi haluttiin saattaa kaikki järjestäytynyt kaupankäynti osakkeilla, joukkovelkakirjoilla ja vakioimattomilla johdannaisilla sekä kaupankäynti vakioiduilla johdannaisilla säännellyille markkinapaikoille ulottamalla sääntely kattamaan myös uudentyyppiset järjestäytyneet kaupankäyntijärjestelmät (eng. organised trading facility). Ehdotuksella pyrittiin lisäksi muun muassa parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia päästä pääomamarkkinoille, ottamaan käyttöön uusia suojatoimia algoritmista kaupankäyntitoimintaa varten, lisäämään avoimuutta rahoitusmarkkinoilla muun muassa saattamalla nimettömänä käytävää kauppaa (eng. dark pools) sääntelyn piirin, lujittamaan valvontaviranomaisten toimivaltaa, parantamaan hyödykejohdannaismarkkinoiden valvontaa ja läpinäkyvyyttä sekä vahvistamaan sijoittajansuojaa muun muassa tiukentamalla monimutkaisten sijoitustuotteiden tarjoamista koskevia vaatimuksia. Lisäksi ehdotuksella haluttiin luoda yhdenmukainen kehys kolmansiin maihin sijoittautuneiden sijoituspalveluyritysten ja sijoituspalveluita tarjoavien luottolaitosten pääsylle EU:n markkinoille.

MIFID II ja MIFIR annettiin markkinarakenteisiin pääasiassa keskittyvänä asetuksena (MIFIR) sekä menettelytapoihin pääasiassa keskittyvänä direktiivinä (MIFID II). Lainsäädäntömuutokseen sisältyy niin merkittäviä uudistuksia markkinarakenteisiin ja sijoituspalveluyritysten toimintaan, että on perusteltua puhua kokonaisuudistuksesta. Nämä kaksi säädöstä yhdessä muodostavat oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään sijoituspalveluyrityksiä, sijoituspalveluita tarjoavia luottolaitoksia, kauppapaikkoja, raportointipalvelujen tarjoajia sekä kolmansien maiden yrityksiä, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoimintaa unionissa. Säädösten tavoitteena on lisätä kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja luotettavuutta kaikkien rahoitusvälineiden osalta. Tavoitteena on saattaa mahdollisimman suuri osa kaupasta järjestäytyneille markkinapaikoille OTC-kaupankäynnin sijaan.

MIFIR-asetuksessa asetetut vaatimukset liittyvät erityisesti yhtenäisiin kaupankäyntivaatimuksiin johdannaisilla organisoiduissa kauppapaikoissa, selvitysjärjestelmien syrjimätöntä käyttöä haittaavien esteiden poistamiseen ja eri markkinatoimijoiden avoimuusvaatimuksien lisäämiseen. Kauppapaikkoja olisi vaadittava tarjoamaan pääsy, mukaan lukien tiedonsaanti, avoimin ja syrjimättömin perustein keskusvastapuolille, jotka ovat halukkaat selvittämään kauppapaikassa toteutettuja liiketoimia. MIFID II:n myötä muutetaan sijoituspalvelujen tarjoamista koskevia erityisvaatimuksia, kauppapaikkojen toiminnan järjestämiseen liittyviä vaatimuksia ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia.

MIFID II oli alun perin tarkoitus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 3 päivä heinäkuuta 2016 mennessä. MIFID:n ja MIFIR:n oli tarkoitus tiettyjä siirtymäsäännöksiä lukuun ottamatta tulla sovellettavaksi 3 päivänä tammikuuta 2017.

MIFID II:n ja MIFIR:n noudattamisen ja soveltamisen edellyttämä tiedonkeruun infrastruktuurin täytäntöönpano kuitenkin viivästyi. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi ehtineet kerätä kauppapaikoilta 3 päivään tammikuuta 2017 mennessä MIFID II:n säännösten edellyttämää tietoa kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteena olevista rahoitusvälineistä. Lisäksi komission delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelu oli odotettua hitaampaa. Näistä syistä koko lainsäädäntökehyksen soveltamista oli tarve lykätä myöhemmäksi. Säännösten soveltamisajankohdan lykkäyksen tarkoitus oli antaa toimivaltaisille viranomaisille ja markkinaosapuolille riittävä aika panna täytäntöön MIFID II:n nojalla annettavat kansalliset säännökset ja erityisesti MIFID II:n nojalla annettava huomattava määrä komission täytäntöönpanosäädöksiä.

Euroopan komissio julkaisi 10 päivänä helmikuuta 2016 ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU (niin sanottu MIFID II) muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta (jäljempänä muutosdirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014 (niin sanottu MIFIR), markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta (jäljempänä muutosasetus).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1034 rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033 rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta hyväksyttiin 23 päivänä kesäkuuta 2016 ja ne tulivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta.

Kyseisellä muutosdirektiivillä lykättiin MIFID II:n kansallisen täytäntöönpanon määräaikaa yhdellä vuodella myöhemmäksi, joka on nykyisin 3 päivänä heinäkuuta 2017. Samalla lykättiin direktiivin nojalla annetun kansallisen sääntelyn soveltamisajankohtaa yhdellä vuodella eteenpäin, pääsääntöisesti 3 päivänä tammikuuta 2018 alkavaksi. Vastaavasti muutosasetuksella MIFIR:n soveltamisajankohtaa lykättiin yhdellä vuodella eteenpäin, 3 päivänä tammikuuta 2018 alkavaksi.

Lisäksi muutosasetuksella lykättiin tiettyjä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen sekä EU:n arvopaperikeskusasetuksen voimaantulo-, soveltamis- ja siirtymäsäännöksiä sekä niihin liittyviä MIFIR:n säännöksiä. Markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa viitataan esimerkiksi tiettyihin käsitteisiin ja määritelmiin, jotka otetaan käyttöön vasta MIFID II:ssa, kuten organisoidut kaupankäyntijärjestelmät (OTF), pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) kasvumarkkinat sekä päästöoikeudet tai niihin perustuvat huutokauppatuotteet. Markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa säädetään, että sen säännöksiä ei sovelleta näihin käsitteisiin ja määritelmiin ennen MIFID II:n soveltamisen aloittamista. Sen vuoksi markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa oli tarve selventää, että niitä säännöksiä, joissa viitataan OTF-järjestelmiin, pk-yritysten kasvumarkkinoihin, päästöoikeuksiin ja niihin perustuviin huutokauppatuotteisiin, sovelletaan vasta sen jälkeen, kun uuden MIFID II:n soveltaminen on aloitettu. Vastaavasti monet määritelmät ja käsitteet EU:n arvopaperikeskusasetuksessa perustuvat MIFID II:een.

Eduskuntaa on informoitu komission MIFID II ja MIFIR -ehdotuksista perustuslain 96 §:n 2 momentin perusteella valtioneuvoston kirjelmällä (U 63/2011 vp) sekä komission muutosasetus- ja muutosdirektiiviehdotuksista valtioneuvoston E-kirjelmällä 22 päivänä maaliskuuta 2016 (VM2016-00166).

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 8 päivänä kesäkuuta.2016 asetuksen (EU) 2016/1011 rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (jäljempänä viitearvoasetus). Asetusta on pääosiltaan sovellettava 1 päivästä tammikuuta.2018 alkaen. Asetuksen kriittisiä vertailuarvoja koskevia säännöksiä (20, 21 ja 23 artikla) on sovellettu jo 30 päivästä kesäkuuta 2016 alkaen.

Monien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten hinnoittelu on riippuvainen vertailuarvon (tai viitearvon) tarkkuudesta ja eheydestä. Esimerkiksi viitekorkojen vertailuarvojen, kuten LIBOR- ja EURIBOR-viitekorkojen manipulointitapaukset sekä väitteet energian, öljyn ja valuuttojen vertailuarvojen manipuloinnista ovat osoittaneet, että vertailuarvot voivat olla alttiita manipulaatiolle. Tämä johtuu vertailuarvojen määritysprosesseihin liittyvistä ominaispiirteistä, kuten vertailuarvoprosessiin liittyvistä eturistiriidoista ja siinä käytettävästä harkintavallasta sekä näihin liittyvästä päätöksenteon, ohjauksen ja valvonnan puutteista.

Puutteet ja epäilyt vertailuarvoina käytettävien indeksien tarkkuudessa ja eheydessä ovat heikentäneet markkinoiden luottamusta, aiheuttaneet menetyksiä kuluttajille ja sijoittajille sekä vääristäneet reaalitaloutta. Viitekorkojen manipuloinnin seurauksena esimerkiksi pankkien asiakkaiden on arvioitu maksaneen luotoistaan miljardeja euroja liikaa. Useat pankit ovat jo maksaneet miljardien eurojen korvauksia manipuloinnin vuoksi.

Kyseisten kaltaisten manipulointiriskien ehkäisemiseksi viitearvoasetuksella pyritään varmistamaan vertailuarvojen määritysprosessin tarkkuus, selkeys ja eheys. Asetuksella pyritään parantamaan viitearvon määritysprosessin laatua, lisäämään viitearvojen luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä, parantamaan niiden valvontaa sekä lisäämään viitearvojen käyttöön liittyvää sijoittajan- ja asiakkaansuojaa. Asetuksessa säädetään rahoitusvälineisiin ja rahoitussopimuksiin liitettyjen viitearvojen hallinnointia sekä viitearvojen käyttämistä asunto- ja kulutusluotoissa koskevista vaatimuksista, viitearvon hallinnointia koskevasta toimiluvasta sekä asetuksen rikkomisesta määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista.

Eduskuntaa on informoitu komission viitearvoasetusta koskevasta ehdotuksesta perustuslain 96 §:n 2 momentin perusteella valtioneuvoston kirjelmällä (U 80/2013 vp) 21 päivänä marraskuuta 2013.

2.1 Voimassa oleva lainsäädäntö

2.1.1 Sijoituspalvelulaki

Perussäännökset sijoituspalveluyrityksistä sisältyvät 14 päivänä joulukuuta 2012 annettuun sijoituspalvelulakiin (747/2012). Sijoituspalvelulakia sovelletaan liiketoimintaan, jossa tarjotaan sijoituspalvelua. Lailla kumottiin arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä aiempi sijoituspalveluyrityksistä annettu laki (922/2007) sekä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annettu laki (580/1996). Nyttemmin kumotulla sijoituspalveluyrityksistä annetulla lailla pantiin aikanaan täytäntöön MIFID I. MIFID I:n täytäntöönpano edellytti lisäksi muutoksia useisiin muihin lakeihin.

Soveltamisala

Sijoituspalvelulain soveltamisalasta ja sitä koskevista poikkeuksista säädetään lain 1 luvussa. Luku sisältää myös lain soveltamisalan kannalta olennaiset säännökset rahoitusvälineen määritelmästä ja toimiluvanvaraisista sijoituspalveluista. Samoin lukuun sisältyvät säännökset ammattimaisen ja ei-ammattimaisen asiakkaan määritelmistä. Lain 1 luvun säännökset vastaavat MIFID I:n nojalla vuonna 2007 täytäntöön pantuja säännöksiä. Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksessa kyseisten säännösten sisältöön ei muutamia täsmennyksiä lukuun ottamatta tehty merkittäviä muutoksia.

Sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan suomalaista osakeyhtiötä tai eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitettua eurooppayhtiötä, jolla on sijoituspalvelulain mukainen toimilupa tarjota sijoituspalvelua. Laissa käytetty rahoitusvälineen määritelmä vastaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin liitteessä I olevassa C osassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä. Sijoituspalvelulla tarkoitetaan direktiivin liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettuja sijoituspalveluja siten, että sijoituspalvelulla tarkoitetaan luettelosta poiketen myös arvopaperitileistä annetussa laissa (750/2012) tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä sekä toimimista arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain mukaisena tilinhoitajana muutoin kuin omaan lukuun (rahoitusvälineiden säilyttäminen).

Toimilupa

Sijoituspalvelulain 2 ja 3 luvussa säädetään oikeudesta tarjota sijoituspalvelua sekä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta sekä merkittävien omistajien luotettavuudesta. Sijoituspalvelua saa tarjota vain sijoituspalvelulaissa tarkoitetun toimiluvan saanut yritys sekä ulkomainen yritys, jolla on lain 4 tai 5 luvun mukainen lupa tai oikeus sijoituspalvelujen tarjoamiseen Suomessa. Edellä mainitun sääntelyn estämättä sijoituspalvelua saa sijoituspalvelulain mukaan tarjota suomalainen ja ulkomainen luottolaitos siten kuin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetään ja suomalainen rahastoyhtiö ja ulkomainen ETA-rahastoyhtiö siten kuin sijoitusrahastolaissa säädetään sekä suomalainen ja ulkomainen vaihtoehtorahastojen hoitaja siten kuin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetään. Lisäksi monenkeskistä kaupankäyntiä saa järjestää kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettu pörssi.

Edellä mainitun toimilupasääntelyn estämättä joukkorahoituslaissa (734/2016) tarkoitettu joukkorahoituksen välittäjä, joka on rekisteröity Finanssivalvonnan ylläpitämään joukkorahoituksen välittäjien rekisteriin, saa tarjota toimeksiantojen välitystä ja vastaanottamista sijoituspalvelulain 1 luvun 10 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla rahoitusvälineillä sekä laina- ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvää sijoitusneuvontaa siten kuin joukkorahoituslaissa säädetään.

Sijoituspalveluyritys saa myönnetyn toimiluvan mukaisesti sijoituspalvelun lisäksi tarjota oheispalveluna palveluja, jotka vastaavat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin liitteessä I olevassa B osassa tarkoitettuja oheispalveluja. Sääntely vastaa direktiiviä muuten mutta luettelon 1 kohdassa tarkoitetun rahoitusvälineiden säilyttämisen ja hoidon sijasta sijoituspalveluyritys saa oheispalveluna tarjota muuta kuin sijoituspalveluna tarjottavaa rahoitusvälineiden säilyttämistä.

Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta toimiluvan sijoituspalveluyritykselle. Toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädetään valtiovarainministeriön asetuksella (234/2014). Toimilupa on myönnettävä, jos saadun selvityksen perusteella voidaan varmistua, että sijoituspalveluyrityksen merkittävät omistajat ovat luotettavia ja sijoituspalveluyritys täyttää talouden vakaudelle ja toiminnalle laissa säädetyt vaatimukset.

Toimintaedellytykset ja toiminnan järjestäminen

Sijoituspalvelulain 6 luvussa säädetään sijoituspalvelun tarjoamisen taloudellisista toimintaedellytyksistä sekä talouden vakauden valvonnasta. Sijoituspalveluyrityksen osakepääoman on oltava pääsääntöisesti vähintään 730 000 euroa. Sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna vain toimeksiantojen välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista, omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa tai liikkeeseenlaskun järjestämistä, osakepääoman on oltava vähintään 125 000 euroa.

Sijoituspalveluyrityksen taloudellisiin toimintaedellytyksiin, taloudellisen aseman valvontaan sekä niitä koskevien poikkeuslupien antamiseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 9—11 lukua. Jos sijoituspalveluyritykseen sovelletaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annettua lakia (1194/2014), siihen sovelletaan lisäksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 a lukua.

Sijoituspalvelulain 7 lukuun sisältyvät sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset. Sijoituspalveluyrityksellä on oltava toimintaansa varten vähintään yksi kiinteä toimipaikka ja sen pääkonttorin on oltava Suomessa. Sijoituspalveluyrityksen toiminta on järjestettävä sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen luotettavalla tavalla. Sijoituspalveluyrityksen on asianmukaisin toimin varmistettava toimintaansa liittyvien riskien hallinta, sisäisen valvontansa toimivuus ja toimintansa jatkuvuus kaikissa tilanteissa. Sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetään hallinto- ja ohjausjärjestelmistä ja palkitsemisesta.

Sijoituspalveluyrityksen on riittävin toimenpitein pyrittävä estämään vaikuttavassa asemassa olevan ryhtyminen henkilökohtaisiin liiketoimiin, jos siitä voi aiheutua eturistiriita sellaisen liiketoimen tai palvelun kanssa, johon hän osallistuu asemansa vuoksi, jos hänellä on markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa tarkoitettua sisäpiirintietoa taikka jos hänellä on sijoituspalveluyrityksen asiakkaita tai niiden liiketoimia koskevaa luottamuksellista tietoa.

Sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa sijoituspalvelun tarjoamisen tai toimintansa kannalta merkittävän muun toiminnon, jos ulkoistaminen ei haittaa sijoituspalveluyrityksen riskien hallintaa, sisäistä valvontaa eikä sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan taikka toiminnan kannalta merkittävän muun toiminnon hoitamista. Sijoituspalveluyrityksen on toimittava huolellisesti, kun se ulkoistaa sijoituspalvelun tarjoamisen tai toimintansa kannalta merkittävän muun toiminnon. Jos sijoituspalveluyritys ulkoistaa toimiluvanvaraista toimintaa, ulkoistettua toimintaa hoitavalla on oltava tähän tarvittava toimilupa.

Sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankinnasta on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos osakkeiden ostajan omistusosuus hankinnan johdosta ylittää kymmenen prosenttia sijoituspalveluyrityksen osakepääomasta tai, jos omistus vastaa vähintään 10:tä prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänivallasta, tai jos omistus muutoin oikeuttaa käyttämään edellä mainittuun omistukseen rinnastettavaa tai muutoin merkittävää vaikutusvaltaa sijoituspalveluyrityksen hallinnossa. Ilmoitus on tehtävä, jos omistus ylittää pykälässä mainitun muun korkeamman omistusrajan. Vastaavasti ilmoitus on tehtävä omistusosuuden laskiessa pykälässä mainitun omistusrajan alapuolelle.

Sijoituspalveluyritys voi käyttää sidonnaisasiamiestä palvelujensa tarjoamisessa. Sidonnaisasiamies toimii sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla. Sidonnaisasiamies voi toimia vain yhden sijoituspalveluyrityksen lukuun.

Sijoituspalveluyrityksen tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Sen on myös toteutettava kohtuulliset toimenpiteet eturistiriitatilanteiden tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Sijoituspalveluyritys on ilmoitusvelvollinen, mikäli se aikoo hankkia määräysvallan kolmannessa maassa toimivassa yrityksessä. Sijoituspalveluyrityksen sisäpiiriläisellä on ilmoitusvelvollisuus säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden omistuksesta.

Sijoituspalvelulain 8 luvussa säädetään tilinpäätöksestä ja tilintarkastuksesta.

Asiakasvarojen säilyttäminen ja muu käsittely

Sijoituspalvelulain 9 luvussa säädetään sijoituspalveluyrityksen asiakasvarojen säilyttämisestä sekä niiden muusta käsittelystä. Sijoituspalveluyrityksen on järjestettävä sen hallintaan luovutettujen asiakkaan rahoitusvälineiden ja rahavarojen (asiakasvarat) säilyttäminen ja käsittely luotettavalla tavalla. Toiminnassa on erityisesti huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyrityksen varat pidetään selkeästi erillään asiakasvaroista ja että kunkin asiakkaan asiakasvarat ovat riittävästi eriteltyinä muiden asiakkaiden varoista. Jos sijoituspalveluyritys säilyttää säilytysketjussa asiakkaan omistamia rahoitusvälineitä, on sijoituspalveluyrityksen noudatettava riittävää huolellisuutta alisäilyttäjän valitsemisessa.

Lisäksi laissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä sijoituspalveluyritys voi pantata tai luovuttaa asiakkaan omistaman rahoitusvälineen. Sijoituspalveluyritys ei saa ilman asiakkaan etukäteen antamaa erillistä nimenomaista suostumusta pantata tai luovuttaa asiakkaalle kuuluvaa rahoitusvälinettä omaan eikä toisen asiakkaan lukuun. Suostumuksen tulee sisältää rahoitusvälineiden panttaamista tai muuta luovuttamista koskevat ehdot. Ei-ammattimaisen asiakkaan suostumus on annettava kirjallisesti.

Menettelytavat asiakassuhteessa ja korvausrahasto

Sijoituspalvelulain 10 luvussa säädetään asiakassuhteessa noudatettavista menettelytavoista. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle tämän luokittelusta ei-ammattimaiseksi tai ammattimaiseksi asiakkaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi ja noudatettava sijoituspalvelun tarjoamisessa ja markkinoinnissa laissa säädettyjä yleisiä periaatteita kuten velvollisuutta toimia palvelun tarjoamisessa rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan eduksi. Sijoituspalvelun tarjoamisesta on tehtävä sopimus, josta ilmenevät sopimuksen ehdot. Sijoituspalveluyrityksen on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista laissa säädetyt tiedot asiakkaasta ja annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle palvelua koskevan sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot sijoituspalveluyrityksestä ja tarjottavasta palvelusta hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä. Sijoituspalveluyrityksen on huolehdittava toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisesta, liiketoimista ja palveluista säilytettävistä tiedoista ja asiakasvalitusten käsittelystä. Sijoituspalveluyrityksen on säilytettävä tiedot asiakkaiden antamista toimeksiannoista viiden vuoden ajan ja sen on tallennettava asiakaspuhelut. Sijoituspalveluyritys voi tehdä liiketoimia myös hyväksyttävän vastapuolen kanssa. Sillä on oltava tehokkaat menettelytavat asiakasvalitusten käsittelyyn.

Sijoituspalvelulain 11 luvussa säädetään sijoittajien korvausrahastosta. Sijoittajien rahavarojen ja rahoitusvälineiden turvaamiseksi sijoituspalveluyrityksen on kuuluttava korvausrahastoon. Vaatimus jäsenyydestä ei koske sijoituspalveluyritystä, joka tarjoaa sijoituspalveluna yksinomaan toimeksiantojen välittämistä tai sijoitusneuvontaa tai monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä ja jolla ei ole hallussaan tai hallinnoitavana asiakasvaroja. Suojan piiriin kuuluu sijoittaja, jolle sijoituspalveluyritys on tarjonnut sijoituspalvelua. Suojan piiriin eivät kuulu ammattimaisten asiakkaiden saamiset eivätkä sellaisen sijoittajan saamiset, joka on aiheuttanut sijoituspalveluyrityksen taloudelliset vaikeudet, hyötynyt niistä tai vaikeuttanut niitä.

Sijoituspalvelulain 12 luvussa säädetään salassapidosta ja asiakkaan tuntemisesta. Sijoituspalveluyrityksen ja sen konsolidointiryhmään kuuluvan rahoituslaitoksen on tunnettava asiakkaansa. Sijoituspalveluyrityksen ja sen konsolidointiryhmään kuuluvan rahoituslaitoksen on tunnistettava asiakkaan tosiasiallinen edunsaaja ja se, joka toimii asiakkaan lukuun, sekä lisäksi tarvittaessa todennettava näiden henkilöllisyys. Sijoituspalveluyrityksellä ja sen konsolidointiryhmään kuuluvalla rahoituslaitoksella on siten oltava riittävät riskienhallintajärjestelmät, joilla ne voivat arvioida asiakkaista toiminnalleen aiheutuvia riskejä. Asiakkaan tuntemisesta säädetään lisäksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017).

Sivuliikkeen perustamista ja palvelujen tarjoamista ulkomaille koskevat säännökset sisältyvät sijoituspalvelulain 13 lukuun. Ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi perustaa sivuliikkeen Suomeen ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen ilmoitettua sivuliikkeen perustamisesta Finanssivalvonnalle. Ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi tarjota sijoituspalvelua Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen, joka aikoo Suomessa tarjota sijoituspalveluja, on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle. Jos kolmannen maan sijoituspalveluyritys aikoo tarjota sijoituspalvelua Suomessa perustamatta sivuliikettä tai tytäryritystä, sijoituspalveluyrityksen on haettava myös siihen lupa Finanssivalvonnalta.

Sijoituspalvelulain 13 a luvussa säädetään selvitystilasta ja konkurssista. Lain 14 luvussa säädetään ulkomaisia sijoituspalveluyrityksiä koskevista erityissäännöksistä.

Sijoituspalvelulain 15 luvun säännösten nojalla sijoituspalveluyritykselle voidaan määrätä Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetty hallinnollinen seuraamus sijoituspalvelulaissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyönnistä tai rikkomisesta. Lisäksi lain 16 luvussa säädetään sijoituspalveluyrityksen sekä sen hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan ja osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä erinäisistä rangaistussäännöksistä. Lain 16 a luvussa säädetään tietyistä Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista.

2.1.2 Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä

MIFID I:n täytäntöönpano Suomessa vuonna 2007 edellytti muutoksia myös arvopaperimarkkinalain arvopaperipörssin toimintaa koskevaan sääntelyyn sekä uutta sääntelyä monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä. Arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä rahoitusvälineiden markkinapaikkoja koskevan sääntelyrakenteen selkeyttämiseksi kaupankäynnin järjestämistä koskevista säännöksistä ehdotettiin säädettäviksi arvopaperimarkkinalain sekä silloisen kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) sijaan erikseen omassa laissa. Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä (748/2012) annettiin 14 päivänä joulukuuta 2012.

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 lukuun sisältyvät säännökset lain soveltamisalasta. Lakia sovelletaan kaupankäynnin järjestämiseen 1 luvun 2 §:ssä määritellyillä rahoitusvälineillä ja rahoitusvälineiden kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamiseen. Kaupankäynnin järjestämisellä tarkoitetaan lain II osan mukaisia markkinapaikkoja, joita ovat lain 2 luvun mukainen pörssin harjoittama pörssitoiminta, lain 4 luvussa tarkoitettu monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä lain 5 luvussa tarkoitettu kauppojen sisäinen toteuttaminen. Lain 1 luvussa säädetään lisäksi lain soveltamisen kannalta keskeisistä määritelmistä, kuten säännellystä markkinasta, monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä ja kauppojen sisäisestä toteuttajasta. Rahoitusvälineen määritelmän osalta laissa viitataan sijoituspalvelulain mukaiseen rahoitusvälineen määritelmään.

Pörssitoiminta

Lain 2 luvussa säädetään pörssitoiminnasta eli säännellyn markkinan ylläpitämisestä Suomessa sekä toiminnan luvanvaraisuudesta. Pörssitoiminnan harjoittaminen edellyttää valtiovarainministeriön myöntämää toimilupaa. Toimilupa pörssitoiminnan harjoittamiseen voidaan myöntää suomalaiselle osakeyhtiölle tai toisessa ETA-valtiossa vastaavan luvan saaneelle eurooppayhtiöasetuksessa (EY) N:o 2157/2001 tarkoitetulle eurooppayhtiölle, joka aikoo siirtää kotipaikkansa Suomeen. Valtiovarainministeriön on myönnettävä toimilupa, jos se voi saadun selvityksen perusteella varmistua siitä, että hakija ja sen suunnittelema toiminta täyttävät laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä pörssitoiminnan harjoittamiselle säädetyt ja määrätyt vaatimukset, pörssin omistajat ovat luotettavia ja pörssin omistus ei vaaranna pörssin varovaisten ja terveiden liiketoimintaperiaatteiden mukaista liiketoimintaa. Pörssille pörssitoiminnan harjoittamisen lisäksi sallitusta muusta toiminnasta säädetään lain 2 luvun 16 §:ssä. Sallittuun muuhun toimintaan kuuluu muun muassa monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen.

Pörssillä on oltava pörssitoiminnan laajuuteen ja laatuun nähden riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Pörssin osakepääoman on oltava vähintään 730 000 euroa. Pörssin toiminta on järjestettävä sen liiketoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen luotettavalla tavalla, minkä lisäksi pörssin on varmistettava toimintaansa liittyvien riskien hallinta, sisäisen valvontansa toimivuus ja toimintansa jatkuvuus kaikissa tilanteissa.

Pörssin osakkeiden hankinnasta on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos osakkeiden ostajan omistusosuus hankinnan johdosta olisi vähintään kymmenen prosenttia pörssin osakepääomasta tai jos omistus vastaisi vähintään 10 prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka jos omistus muutoin oikeuttaa käyttämään edellä mainittuun omistukseen rinnastettavaa tai muutoin merkittävää vaikutusta pörssin hallinnossa. Ilmoitus on tehtävä, jos omistus ylittää pykälässä mainitun muun korkeamman omistusrajan. Vastaavasti ilmoitus on tehtävä omistusosuuden laskiessa pykälässä mainitun omistusrajan alapuolelle.

Pörssillä on velvollisuus laatia pörssitoimintaa koskevat säännöt, joiden vähimmäissisältö määritellään lain 2 luvun 23 §:ssä. Pörssin sääntöjen on sisällettävä määräykset muun muassa siitä, miten kaupankäynti tapahtuu ja miten rahoitusväline otetaan kaupankäynnin kohteeksi. Pörssin sääntöjen ja niiden muutokset vahvistaa hakemuksesta valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriön on vahvistettava pörssin säännöt, jos ne ovat lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiset ja jos saadun selvityksen perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että ne turvaavat luotettavan ja tasapuolisen kaupankäynnin.

Lain 2 luvun 25—29 §:ään sisältyvät säännökset rahoitusvälineen kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta sekä kaupankäynnistä poistamisesta. Lisäksi niissä säädetään pörssilistan pitämisestä sekä arvopaperin ottamisesta pörssilistalle ja pörssilistalta poistamisesta. Säännellylle markkinalle kaupankäynnin kohteeksi ottaminen edellyttää muun muassa sitä, että arvopaperiin todennäköisesti kohdistuu riittävästi kysyntää ja tarjontaa ja sen hinnanmuodostuksen voidaan siten arvioida olevan luetettavaa. Pörssi voi päättää kaupankäynnin rahoitusvälineellä, jos rahoitusväline tai arvopaperin liikkeeseenlaskija ei enää täytä pörssin sääntöjen vaatimuksia eikä kaupankäynnin lopettaminen rahoitusvälineellä aiheuta merkittävää haittaa sijoittajille tai rahoitusmarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle.

Lain 2 luvun 30—34 §:ään sisältyvät säännökset kaupankäyntiosapuolien oikeuksista sekä kaupankäynnin keskeyttämisestä, rajoittamisesta ja kieltämisestä. Lisäksi niihin sisältyvät säännökset pörssin velvollisuudesta järjestää asianmukaisesti säännellyllä markkinalla tehtyjen kauppojen selvitys sekä kaupankäyntiosapuolen oikeudesta valita selvitysyhteisö. Pörssin on myönnettävä kaupankäyntiosapuolen oikeudet suomalaiselle sijoituspalvelun tarjoajalle ja muussa ETA-valtiossa vastaavan toimiluvan saaneelle sijoituspalvelun tarjoajalle, joka täyttää laissa ja pörssin säännöissä asetetut vaatimukset. Muulle henkilölle, jolla on kotipaikka ETA-valtiossa, on myönnettävä kaupankäyntiosapuolen oikeudet, jos henkilö täyttää pörssin säännöissä asetetut vaatimukset sekä 2 luvun 30 §:ssä asetetut vaatimukset henkilön luotettavuudesta, toiminnan järjestämisestä sekä riittävistä taloudellisista ja muista edellytyksistä. Lisäksi pörssi saa myöntää kaupankäyntiosapuolen oikeudet myös muulle kuin edellä tarkoitetulle ulkomaiselle sijoituspalvelun tarjoajalle tai muulle henkilölle, jos hakija täyttää laissa, Finanssivalvonnan määräyksissä ja pörssin säännöissä asetetut vaatimukset.

Pörssin on keskeytettävä kaupankäynti rahoitusvälineellä, jos se on tarpeen pörssitoiminnasta annettujen säännösten ja määräysten, pörssin sääntöjen tai hyvän tavan vastaisen menettelyn vuoksi. Pörssin on välittömästi julkistettava kaupankäynnin keskeytyspäätös sekä ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle tai sähköön tai maakaasuun perustuvan johdannaissopimuksen kaupankäynnin osalta Energiavirastolle. Lisäksi Finanssivalvonnalla on tietyin edellytyksin oikeus ja velvollisuus määrätä pörssi keskeyttämään kaupankäynti rahoitusvälineellä sekä velvollisuus ilmoittaa kaupankäynnin keskeyttämisestä ETA-valtioiden Finanssivalvontaa vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

Ulkomaisen pörssin toiminta Suomessa

Lain 3 luvussa säädetään toisen ETA-valtion ja kolmannen maan pörssin toiminnasta Suomessa. Ennen kuin toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saanut pörssiä vastaava markkinoiden ylläpitäjä voi tarjota Suomeen sijoittuneelle sijoituspalvelun tarjoajalle tai muulle henkilölle suoran mahdollisuuden käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, toimiluvan myöntäneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä ilmoitus Finanssivalvonnalle. Kolmannen maan pörssin osalta toiminta edellyttää valtiovarainministeriön myöntämää lupaa lain 3 luvun 2—5 §:n mukaisesti.

Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä

Lain 4 luvussa säädetään monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmää sekä monenkeskisen kaupan-käynnin järjestäjää koskevista vaatimuksista. Myös monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on laadittava ja pidettävä yleisön saatavilla säännöt, joiden vähimmäissisältö määritellään lain 4 luvun 2 §:ssä.

Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on annettava kaupankäynnin kohteena olevasta rahoitusvälineestä riittävästi tietoa tai muutoin varmistettava tiedon saatavuus, jotta kaupankäyntiosapuolet voivat tehdä perustellun arvion rahoitusvälineestä. Rahoitusvälineen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi edellyttää, että rahoitusvälinettä koskevien tietojen saatavuus voidaan turvata edellä kuvatulla tavalla.

Lain 4 luvun 5 §:ssä säädetään kaupankäyntiosapuoleksi ottamisesta. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on myönnettävä kaupankäyntiosapuolen oikeudet suomalaiselle sijoituspalvelun tarjoajalle ja muussa ETA-valtiossa vastaavan toimiluvan saaneelle sijoituspalvelun tarjoajalle, joka täyttää laissa ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän säännöissä asetetut vaatimukset. Muulle henkilölle, jolla on kotipaikka ETA-valtiossa, on myönnettävä kaupankäyntiosapuolen oikeudet, jos henkilö täyttää monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän säännöissä asetetut vaatimukset sekä kyseisessä pykälässä asetetut vaatimukset henkilön luotettavuudesta, toiminnan järjestämisestä sekä riittävistä taloudellisista ja muista edellytyksistä. Lisäksi monenkeskisen kaupankäynninjärjestäjä saa myöntää kaupankäyntiosapuolen oikeuden myös muulle kuin edellä tarkoitetulle ulkomaiselle sijoituspalvelun tarjoajalle ja muulle henkilölle, jolle on myönnetty kaupankäyntiosapuolen oikeudet 2 luvun 30 §:n 3 momentin mukaisesti, jos hakija täyttää Finanssivalvonnan määräyksissä ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän säännöissä asetetut vaatimukset.

Lisäksi lain 4 luvussa säädetään muun muassa monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän kauppojen selvitykseen liittyvistä velvollisuuksista sekä monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta keskeyttää kaupankäynti rahoitusvälineellä ja kaupankäynnin lopettamisesta. Lisäksi siinä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää järjestämästä kaupankäyntiä rahoitusvälineellä sekä kaupankäynnin järjestäjän valvontatehtävistä.

Kauppojen sisäinen toteuttaminen

Lain 5 lukuun sisältyvät säännökset kauppojen sisäisestä toteuttamisesta. Kauppojen sisäisellä toteuttajalla tarkoitetaan laissa sijoituspalvelun tarjoajaa, joka suunnitelmallisesti, toistuvasti ja järjestelmällisesti toteuttaa asiakkaiden toimeksiantoja säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ulkopuolella tulemalla kaupassa itse asiakkaan vastapuoleksi. Toiminta edellyttää ilmoitusta Finanssivalvonnalle.

Lain 5 luvussa säädetään sisäisen toteuttajan velvollisuudesta julkistaa osakkeelle kulloistakin markkinatilannetta vastaavia sitovia osto- tai myyntitarjouksia, asiakkaan toimeksiantojen toteuttamiseen liittyvistä sisäisen toteuttajan velvollisuuksista sekä sisäisen toteuttajan asiakassuhteista. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan lain 5 luvun 2 §:n nojalla sellaisiin kauppojen sisäisiin toteuttajiin, jotka toteuttavat toimeksiantoja sellaisilla osakkeilla, joilla on likvidit markkinat. Lisäksi säännökset koskevat vain sellaisia liiketoimia, jotka ovat kooltaan enintään osakkeen tavanomaisen markkinakoon suuruisia. Finanssivalvonnalla on oikeus määrätä kaupankäynnin keskeyttämisestä ja kieltämisestä lain 5 luvun 6 §:n mukaisesti.

Läpinäkyvyysvaatimukset

Lain III osaan sisältyvät säännökset rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksista. Lain 6 luvussa säädetään pörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta julkistaa tietoja ja puolestaan lain 7 lukuun säädetään tietojen julkistamisvelvollisuudesta sijoituspalvelun tarjoajien osalta.

Pörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on julkistettava yleisölle tietoja ylläpitämänsä kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden osto- ja myyntitarjouksista sekä tarjouskehotuksista. Julkistamisvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos kaupankäynnin markkinamalli, tarjoustyyppi tai tarjouksen koko täyttää julkistamisvelvollisuudesta poikkeamisen edellytykset.

Pörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on julkistettava yleisölle mahdollisimman ajantasaisia tietoja ylläpitämänsä kaupankäynnin kohteena olevilla osakkeilla tehdyistä kaupoista. Pörssi ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä voivat kuitenkin päättää, että tiedot osakkeen tavanomaiseen kaupankäyntiin verrattuna kooltaan suurista kaupoista voidaan julkistaa myöhemmin.

Kauppojen sisäisen toteuttajan ja sijoituspalveluyrityksen velvollisuudet koskevat säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita, mutta pörssillä ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjällä on velvollisuus julkistaa myös muita rahoitusvälineitä koskevia kauppatietoja siinä laajuudessa kuin se rahoitusvälineiden kaupankäynnin laatuun ja laajuuteen nähden on tarpeen luotettavan ja tasapuolisen kaupankäynnin turvaamiseksi.

Sijoituspalvelun tarjoajan, joka toteuttaa säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ulkopuolella omaan tai asiakkaan lukuun kauppoja sellaisilla osakkeilla, jotka ovat säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena, on julkistettava yleisölle mahdollisimman reaaliaikaisesti tietoja kaupoista.

Lain 8 luvussa säädetään valvonnasta ja salassapitovelvollisuudesta ja lain 9 luvussa muutoksenhausta.

Lain 10 luvun säännösten nojalla toimijalle voidaan määrätä Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetty hallinnollinen seuraamus kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyönnistä tai rikkomisesta. Lisäksi lain 11 luvussa säädetään vahingonkorvaus- ja rangaistussäännöksistä.

2.1.3 Laki Finanssivalvonnasta

Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) säädetään Finanssivalvonnan tehtävistä, hallinnosta ja valvontavaltuuksista. Lain mukaan Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa finanssimarkkinoilla toimivien toimintaa niin kuin kyseisessä laissa ja muualla laissa säädetään. Tehtäviensä toteuttamiseksi Finanssivalvonta muun muassa myöntää finanssimarkkinoilla toimiville toimilupia sekä valvoo, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat niihin sovellettavia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä ja että rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskua ja niillä tapahtuvaa kaupankäyntiä koskevia säännöksiä noudatetaan. Laissa säädetään myös hallinnollisista seuraamuksista, joita ovat rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraamusmaksu. Lisäksi laissa säädetään ulkomaisten valvottavien ja niiden Suomessa olevien sivuliikkeiden valvonnasta ja yhteistyöstä ulkomaan valvontaviranomaisten kanssa sekä Finanssivalvonnan toimimisesta eri EU-säädöksissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

2.1.4 Joukkorahoituslaki

Joukkorahoituslaissa (734/2016) säädetään vastikkeellisen laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimisesta, tarjoamisesta ja ammattimaisesta välittämisestä elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi. Lain 1 luvun yleisiin säännöksiin kuuluvat soveltamisalan lisäksi lain soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät, kuten laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen, joukkorahoituksen välittäjän ja joukkorahoituksen saajan määritelmät. Lainamuotoisella joukkorahoituksella tarkoitetaan laissa vastiketta vastaan harjoitettavaa luoton hankkimista, tarjoamista tai luotonvälitystä, jossa velkasuhde syntyy joukkorahoituksen saajan ja joukkorahoituksen välittäjän asiakkaan välille. Sijoitusmuotoisella joukkorahoituksella puolestaan tarkoitetaan laissa oman tai vieraan pääoman ehtoista sijoitusta, rahoitusvälinettä tai muuta kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua arvopaperia koskevassa merkintä- tai sijoitussopimuksessa taikka niihin rinnastettavassa sopimuksessa määritellyn suuruisen omistus- tai velkaosuuden taikka muun vastikkeellisen osuuden hankkimiseksi, tarjoamiseksi tai välittämiseksi joukkorahoituksen saajasta.

Lain 2 luvussa säädetään oikeudesta välittää joukkorahoitusta. Kyseisessä luvussa säädetään joukkorahoitusta välittävien elinkeinonharjoittajien rekisteröitymisvelvollisuudesta Finanssivalvonnan ylläpitämään joukkorahoituksen välittäjien rekisteriin. Lisäksi lukuun sisältyvät säännökset rekisteri-ilmoituksen sisällöstä, rekisteriin merkittävistä tiedoista, rekisteröinnin edellytyksistä, ylimmän johdon luotettavuutta ja rahoitusmarkkinoiden toiminnan tuntemusta koskevista vaatimuksista sekä rekisteristä poistamisesta. Lain 3 lukuun sisältyvät asiakkaansuojaa koskevat säännökset. Kyseisessä luvussa säädetään joukkorahoituksen välittäjän menettelytavoista ja velvollisuuksista sijoittajaa kohtaan, tiedonantovelvollisuudesta sekä asiakkaan tuntemisesta. Lain 4 lukuun sisältyvät valvontaa ja seuraamuksia koskevat säännökset. Lain 5 luvussa säädetään erinäisistä säännöksistä, kuten rekisterin tietojen saatavilla pitämisestä, hyvästä joukkorahoitustavasta ja itsesääntelystä sekä salassapitovelvollisuudesta.

2.1.5 Laki luottolaitostoiminnasta

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014, jäljempänä luottolaitoslaki) säädetään oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä tällaiselle toiminnalle asetettavista vaatimuksista ja niiden noudattamisen valvonnasta. Lisäksi luottolaitoslaissa säädetään oikeudesta harjoittaa muuta liiketoimintaa, jossa yleisöltä hankitaan takaisinmaksettavia varoja. Luottolaitoslain säätämisellä saatettiin kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (jäljempänä luottolaitosdirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (jäljempänä EU:n vakavaraisuusasetus).

Luottolaitoslain I osassa säädetään oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa. Luottolaitoslain 1 luvun 2 §:n mukaan sijoituspalvelulain soveltamisesta sijoituspalveluja tarjoavaan luottolaitokseen säädetään sijoituspalvelulain 1 luvun 4 §:ssä sekä luottolaitoksen velvollisuudesta kuulua sijoittajien korvausrahastoon säädetään sijoituspalvelulaissa. Ulkomaisen luottolaitoksen osalta vastaavat säännökset ovat lain 18 luvun 1—3 §:ssä. Lisäksi talletuspankin ja luottoyhteisön yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä on lain 5 luvun 1 ja 2 §:n nojalla mainittava, tarjoavatko ne sijoituspalvelulaissa tarkoitettuja sijoituspalveluja.

Luottolaitoslain II osaan sisältyvät säännökset luottolaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmistä (7 luku). Kyseisessä luvussa säädetään muun muassa luottolaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevista yleisistä vaatimuksista sekä luottolaitoksen hallituksen kokoonpanoa ja työskentelyä koskevista vaatimuksista. Lisäksi siinä asetetaan vaatimuksia luottolaitoksen johdon luotettavuudelle ja pätevyydelle sekä riittävälle ajankäytölle. Luottolaitoslain 8 luvussa säädetään luottolaitoksen palkitsemisesta sekä sen palkitsemisjärjestelmiä koskevista vaatimuksista. Sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:n 2 momentin viittaussäännöksen nojalla sijoituspalveluyritykseen sovelletaan luottolaitoslain 7 ja 8 luvun säädöksiä kyseisessä momentissa säädetyin edellytyksin.

Luottolaitoslain taloudellista asemaa koskevaan III osaan sisältyvät säännökset luottolaitoksen riskien hallinnasta, konsolidointiryhmän sisäisestä rahoitustuesta sekä taloudellista asemaa koskevista vaatimuksista. Lisäksi kyseisessä osiossa säädetään luottolaitoksen taloudellisen aseman valvonnasta, tilinpäätöksestä sekä vakuusrahastosuojasta. Lain 12 luvun 15 §:n mukaan sijoituspalveluja tarjoavan luottolaitoksen tilintarkastajan tulee toimittaa Finanssivalvonnalle kultakin kalenterivuodelta lausunto siitä, vastaavatko luottolaitoksen asiakasvarojen säilyttämistä koskevat järjestelyt sijoituspalvelulain 9 luvun 1—4 §:n ja mainitun lain 9 luvun 5 §:n nojalla annettujen määräysten mukaisia vaatimuksia. Luottolaitoslain 9—11 lukua sovelletaan myös sijoituspalveluyrityksen taloudellisiin toimintaedellytyksiin, taloudellisen aseman valvontaan sekä niitä koskevien poikkeuslupien antamiseen sijoituspalvelulain 6 luvun 2 §:ssä säädetyin edellytyksin. Myös tilinpäätöksen ja tilintarkastuksen osalta sijoituspalvelulaissa viitataan pitkälti luottolaitoslain 12 luvun säännöksiin.

Luottolaitoslain IV osassa säädetään asiakkaansuojasta ja menettelytavoista asiakasliiketoiminnassa, V osassa ulkomaisen luottolaitoksen toiminnasta Suomessa ja VI osassa seuraamuksista.

2.1.6 Arvopaperimarkkinalaki

Arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) säädetään arvopaperien yleiseen liikkeeseen saattamisesta, tiedonantovelvollisuudesta arvopaperimarkkinoilla, julkisista ostotarjouksista sekä arvopaperimarkkinoiden väärinkäytön estämisestä ja valvonnasta.

Arvopaperimarkkinalain I osa sisältää yleiset säännöt sekä lain soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. Lain II osassa säädetään esitevelvollisuudesta, esitteen sisältövaatimuksista sekä Finanssivalvonnan toimivallasta ja menettelystä esitteen hyväksymisessä. Lain III osaan sisältyvät tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset, kuten säännökset säännöllisestä tiedonantovelvollisuudesta sekä muista tiedonanto- ja erityisistä velvollisuuksista. Lisäksi kyseisessä osassa säädetään huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittamisesta sekä säänneltyjen tietojen julkistamisesta ja saatavilla pidosta. Lain IV osassa säädetään julkisesta ostotarjouksesta ja tarjousvelvollisuudesta. Lain V osaan sisältyvät markkinoiden väärinkäyttöä koskevat säännökset. Lain VI osaan sisältyvät säännökset hallinnollisista seuraamuksista, vahingonkorvauksesta, valvontavaltuuksista sekä muutoksenhausta ja rangaistuksista.

Suurin osa arvopaperimarkkinalain V osaan sisältyneistä markkinoiden väärinkäyttöä koskevista säännöksistä kumottiin vuonna 2016 markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (EU) N:o 596/2014 täytäntöönpanon yhteydessä lailla arvopaperimarkkinalain muuttamisesta (519/2016). Voimaan jääneet kansalliset säännökset koottiin yhteen lain 12 lukuun. Samassa yhteydessä kumottiin myös suurin osa jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta koskevista säännöksistä lain 6 luvusta. Jatkuvan tiedonantovelvollisuuden osalta voimassa olevassa laissa viitattaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 17 artiklassa säädettyyn sisäpiirintiedon julkistamiseen.

Lain 12 luvussa säädetään MIFID I -direktiiviin perustuvasta kaupparaportointivelvollisuudesta. Suomalaisen sijoituspalvelun tarjoajan ja ulkomaisen sijoituspalvelun tarjoajan Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen on raportoitava Finanssivalvonnalle kaikki säännellyllä markkinalla tai Suomessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteina olevilla rahoitusvälineillä sekä rahoitusvälineillä, joiden arvo riippuu tällaisesta rahoitusvälineestä, toteuttamansa liiketoimet viipymättä ja viimeistään seuraavana pankkipäivänä riippumatta siitä, missä liiketoimi toteutettiin.

2.1.7 Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetussa laissa säädetään luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen varautumisesta kriisinratkaisuun, taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen laitoksen asettamisesta kriisihallintoon, käytettävistä kriisinratkaisutoimenpiteistä ja toiminnan uudelleenjärjestämisestä, rahoitusvakausviranomaisen toimivallasta, osakkeenomistajia ja velkojia koskevista suojatoimista, ryhmäkriisinratkaisusta ja kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyn tunnustamisesta. Lisäksi laissa säädetään valtioneuvoston oikeudesta rajoittaa Suomen rahoitusmarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoilla toimivien toimintaa määräajaksi.

2.2 Euroopan unionin lainsäädäntö

Johdanto

MIFID I uudisti merkittävästi sijoituspalvelujen tarjoamista ja pörssikaupankäyntiä tullessaan voimaan vuonna 2007. Pian direktiivin voimaantulon jälkeen EU:n komissio aloitti direktiivin uudelleenarvioinnin, jonka tuloksena komissio antoi laajan ehdotuksen MIFID I:n muuttamisesta syksyllä 2011. Ehdotukset annettiin markkinarakenteisiin pääasiassa keskittyvänä asetuksena (MIFIR) sekä menettelytapoihin pääasiassa keskittyvänä direktiivinä (MIFID II). Lainsäädäntömuutokseen sisältyy niin merkittäviä uudistuksia markkinarakenteisiin ja sijoituspalveluyritysten toimintaan, että on perusteltua puhua kokonaisuudistuksesta. Nämä kaksi säädöstä yhdessä muodostavat oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään sijoituspalveluyrityksiä, sijoituspalveluita tarjoavia luottolaitoksia, kauppapaikkoja, raportointipalvelujen tarjoajia sekä kolmansien maiden yrityksiä, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoimintaa unionissa. Säädösten tavoitteena on lisätä kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja luotettavuutta kaikkien rahoitusvälineiden osalta. Tavoitteena on saattaa mahdollisimman suuri osa kaupasta järjestäytyneille markkinapaikoille OTC-kaupankäynnin sijaan. MIFIR-asetuksessa asetetut vaatimukset liittyvät erityisesti yhtenäisiin kaupankäyntivaatimuksiin johdannaisilla organisoiduissa kauppapaikoissa, selvitysjärjestelmien syrjimätöntä käyttöä haittaavien esteiden poistamiseen ja eri markkinatoimijoiden avoimuusvaatimuksien lisäämiseen. Kauppapaikkoja olisi vaadittava tarjoamaan pääsy, mukaan lukien tiedonsaanti, avoimin ja syrjimättömin perustein keskusvastapuolille, jotka ovat halukkaat selvittämään kauppapaikassa toteutettuja liiketoimia. MIFID II:n myötä muutetaan sijoituspalvelujen tarjoamista koskevia erityisvaatimuksia, kauppapaikkojen toiminnan järjestämiseen liittyviä vaatimuksia ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia.

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät MIFID II:n ja MIFIR:n 15 päivänä toukokuuta 2014 ja ne tulivat voimaan 20 päivänä kesäkuuta 2014. MIFID II oli alun perin tarkoitus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 3 päivään heinäkuuta 2016 mennessä. MIFID II:n ja MIFIR:n oli tarkoitus tiettyjä siirtymäsäännöksiä lukuun ottamatta tulla sovellettavaksi 3 päivänä tammikuuta 2017.

MIFID II:n ja MIFIR:n noudattamisen ja soveltamisen edellyttämä tiedonkeruun infrastruktuurin täytäntöönpano kuitenkin viivästyi. ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi ehtineet kerätä kauppapaikoilta 3 päivään tammikuuta 2017 mennessä MIFID II:n säännösten edellyttämää tietoa kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteena olevista rahoitusvälineistä. Lisäksi komission delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelu oli odotettua hitaampaa.

Näistä syistä koko lainsäädäntökehyksen soveltamista oli tarve lykätä myöhemmäksi. Säännösten soveltamisajankohdan lykkäyksen tarkoitus oli antaa toimivaltaisille viranomaisille ja markkinaosapuolille riittävä aika panna täytäntöön MIFID II:n nojalla annettavat kansalliset säännökset ja erityisesti MIFID II:n nojalla annettava huomattava määrä komission täytäntöönpanosäädöksiä.

Euroopan komissio julkaisi 10 päivänä helmikuuta 2016 ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU (niin sanottu MIFID II) muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014 (niin sanottu MIFIR), markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1034 rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033 rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta hyväksyttiin 23 päivänä kesäkuuta 2016 ja ne tulivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta.

Kyseisellä muutosdirektiivillä lykättiin MIFID II:n kansallisen täytäntöönpanon määräaikaa yhdellä vuodella myöhemmäksi, joka on nykyisin 3 päivänä heinäkuuta 2017. Samalla lykättiin direktiivin nojalla annetun kansallisen sääntelyn soveltamisajankohtaa yhdellä vuodella eteenpäin, pääsääntöisesti 3 päivänä tammikuuta 2018 alkavaksi. Vastaavasti muutosasetuksella MIFIR:n soveltamisajankohtaa lykättiin yhdellä vuodella eteenpäin, 3 päivänä tammikuuta 2018 alkavaksi.

Lisäksi muutosasetuksella lykättiin tiettyjä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen sekä EU:n arvopaperikeskusasetuksen voimaantulo-, soveltamis- ja siirtymäsäännöksiä sekä niihin liittyviä MIFIR:n säännöksiä.

Markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa viitataan esimerkiksi tiettyihin käsitteisiin ja määritelmiin, jotka otetaan käyttöön vasta MIFID II:ssa, kuten organisoidut kaupankäyntijärjestelmät (OTF), pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) kasvumarkkinat sekä päästöoikeudet tai niihin perustuvat huutokauppatuotteet. Markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa säädetään, että sen säännöksiä ei sovelleta näihin käsitteisiin ja määritelmiin ennen MIFID II:n soveltamisen aloittamista. Sen vuoksi oli tarve selventää markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa, että säännöksiä, joissa viitataan OTF-järjestelmiin, pk-yritysten kasvumarkkinoihin, päästöoikeuksiin ja niihin perustuviin huutokauppatuotteisiin, sovelletaan vasta sen jälkeen, kun uuden MIFID II:n soveltaminen on aloitettu.

Vastaavasti monet määritelmät ja käsitteet EU:n arvopaperikeskusasetuksessa perustuvat MIFID II:een. Lykkäämisellä oli vaikutuksia toimituskuria koskevien sääntöjen soveltamiseen monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin, jotka hakevat rekisteröintiä pk-yritysten kasvumarkkinoina MIFID II:n mukaisesti. Nämä säännöt mahdollistavat erityisesti sen, että monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät, jotka täyttävät MIFID II:n mukaiset pk-yritysten kasvumarkkinoiden edellytykset, soveltavat pidempää jatkoaikaa kauppojen selvittämiselle, kun niiden rekisteröinti pk-yritysten kasvumarkkinana MIFID II:n mukaan on edelleen meneillään. Oikeusvarmuuden takaamiseksi aikaisemman soveltamisen aloittamispäivän ja uuden soveltamisen aloittamispäivän välisenä aikana oli selvennettävä, että väliaikana sovelletaan MIFID I:n säännöksiä.

MIFID II ja MIFIR

Soveltamisala

MIFID II -direktiivin 1 artikla sisältää säännökset direktiivin soveltamisalasta. Direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, sijoituspalveluita tarjoaviin luottolaitoksiin, markkinoiden ylläpitäjiin, raportointipalvelujen tarjoajiin ja kolmansien maiden yrityksiin, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoimintaa unionissa sinne perustetun sivuliikkeen välityksellä. Direktiivissä säännellään sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntämistä ja toiminnan harjoittamista koskevista edellytyksistä, kolmansien maiden yritysten sivuliikkeen välityksellä harjoittamasta sijoituspalvelujen tarjoamisesta ja sijoitustoiminnasta, säänneltyjen markkinoiden ja raportointipalveluiden tarjoajien toimiluvan myöntämisestä ja toiminnasta, positiolimiiteistä ja hyödykejohdannaispositioiden raportoinnista sekä toimivaltaisten viranomaisten valvonnasta, yhteistyöstä ja seuraamuksista.

Artiklassa on myös säännökset muun muassa siitä, mitä direktiivin säännöksiä sovelletaan sijoituspalveluja tarjoaviin luottolaitoksiin. Edelleen artiklan mukaan sijoituspalveluyritykseen ja luottolaitokseen, joka myy strukturoituja talletuksia tai tarjoaa niihin liittyvää sijoitusneuvontaa, sovelletaan näiden toimintojen osalta direktiivin tiettyjä säännöksiä. Direktiivin 91 artiklassa asetetaan myös tiettyjä asiakkaansuojavaatimuksia vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden myynnin osalta. Kyseiset säännökset koskevat yleisiä periaatteita, asiakkaille annettavaa tietoa ja eturistiriitoja.

Direktiivin 2 artikla sisältää poikkeussäännöksiä direktiivin soveltamisalasta. Artiklassa on lueteltu osin aiempaa direktiiviä vastaavasti säännöksiä eri henkilöistä ja niiden toiminnoista, joihin direktiivin säännöksiä ei sovelleta. Aiemmasta direktiivistä poiketen uudet poikkeussäännökset omaan lukuun tapahtuvasta kaupankäynnistä eivät enää koske yleisesti kaikilla rahoitusvälineillä käytävää kauppaa. Direktiivi sisältää erillisen poikkeussäännöksen hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla omaan lukuun kauppaa käyvien henkilöiden osalta, kuten myös oman poikkeussäännöksen muilla kuin edellä mainituilla rahoitusvälineillä kauppaa käyvien henkilöiden osalta. Kyseiset uudet poikkeussäännökset ovat soveltamisalaltaan aiempaa suppeampia ja asettavat lisäksi aiempaa useampia edellytyksiä niiden soveltamiselle. Direktiivin tavoitteena on kaventaa poikkeussäännösten soveltamisalaa muun muassa siten, että jatkossa yhä harvempi pääasiallisena liiketoimintanaan muuta kuin sijoituspalvelujen tarjoamista, pankkitoimintaa tai hyödykejohdannaisiin liittyvää markkinatakausta harjoittava yhtiö jäisi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Poikkeussäännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että liiketoiminnan harjoittaja pääasiallisen liiketoimintansa oheistoimintana joko käy kauppaa hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla omaan lukuunsa tai tarjoaa kyseisiä rahoitusvälineitä koskevia sijoituspalveluja. Sellaisten finanssialan ulkopuolisten yritysten, joiden kaupankäynti rahoitusvälineillä on suhteettoman suurta verrattuna pääasialliseen liiketoimintaan tehtyjen sijoitusten arvoon, on sen sijaan jatkossa kuuluttava direktiivin soveltamisalaan. Säännöksen tavoitteena on turvata säännösten yhdenmukainen soveltaminen eri toimijoihin. Komission teknisissä standardeissa tullaan myös asettamaan edellytykset sille, että kyseinen toiminta tapahtuu ryhmätasolla pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana. On kuitenkin huomattava, että poikkeussäännösten soveltumisesta riippumatta direktiivin positiolimiittejä ja hyödykejohdannaispositioita koskevia säännöksiä on aina sovellettava.

Direktiivin 3 artikla sisältää myös MIFID I:een verrattuna uudet yksityiskohtaisemmat ja rajoittavammat säännökset valinnaisista poikkeuksista. Kyseiset säännökset mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta direktiiviä tiettyihin henkilöihin edellyttäen, että nämä henkilöt ovat saaneet toimiluvan ja että näiden henkilöiden toimintaa säännellään kansallisella tasolla. Kyseisten kansallisten vaatimusten on kuitenkin vähintään vastattava tiettyjä direktiivin vaatimuksia liittyen toimiluvan myöntämiseen, jatkuvaan valvontaan, menettelytapasääntelyyn sekä toiminnan järjestämistä koskeviin vaatimuksiin. Sijoittajansuojan vahvistamiseksi kyseisen poikkeussäännöksen soveltamisalaa ja edellytyksiä on näin merkittävästi rajoitettu suhteessa MIFID I:een, joka ei sisältänyt toimilupavaatimuksia, eikä yksityiskohtaisia menettelytapa- ja toiminnan järjestämisvaatimuksia. Direktiivin (johdantolause 29 ja 42) mukaan on syytä erityisesti vaatia jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettäviin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä ja menettelytapavelvoitteita.

Kyseisten henkilöiden on myös kuuluttava hyväksyttyyn sijoittajien korvausrahastoon tai niillä on vaihtoehtoisesti oltava vastaavan asiakkaansuojan varmistava ammatillinen vastuuvakuutus. Edellytyksenä valinnaisen poikkeussäännöksen soveltamiselle on myös se, että henkilö ei saa pitää hallussaan asiakasvaroja tai asiakkaiden arvopapereita. Kyseisten henkilöiden saama toimilupa olisi kansallinen, eikä se oikeuttaisi tarjoamaan palveluita muihin jäsenvaltioihin.

Direktiivi asettaa myös kriteerit sille, millaiseen toimintaan valinnaista poikkeussäännöstä voidaan soveltaa. Poikkeussäännöksen alaista toimintaa voi ensinnäkin olla vain tiettyihin rahoitusvälineisiin kohdistuva toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen tai niihin liittyvä sijoitusneuvonta. Direktiivi asettaa myös rajoituksia toimeksiantojen välittämiselle siten, että toimeksiantoja voidaan välittää ainoastaan säännöksessä tarkoitetuille toimiluvallisille rahoitusmarkkinatoimijoille. Toiseksi valinnaista poikkeussäännöstä voidaan soveltaa tiettyyn energia-alan yhtiöiden toimintaan, jossa tarjotaan hyödykkeisiin, päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja ainoana tarkoituksena suojata asiakkaiden kaupalliset riskit. Kyseisten asiakkaiden on myös täytettävä tietyt direktiivissä säännellyt ehdot.

Direktiivin 4 artikla sisältää määritelmäsäännökset. Direktiivin liitteen I A osa sisältää luettelon sijoituspalveluista ja -toiminnoista sekä liitteen B osa luettelon oheispalveluista. Organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpito on uusi direktiivin mukainen sijoituspalvelu. Liitteen I C osa sisältää luettelon rahoitusvälineistä. Rahoitusvälineiden luettelo vastaa pääosin aiemman direktiivin luetteloa. Aiemmasta direktiivistä poiketen päästöoikeudet määritellään C osan 11 kohdassa direktiivin ja asetuksen soveltamisalaan kuuluviksi rahoitusvälineiksi. Lisäksi tiettyjä rahoitusvälineiksi määriteltäviä hyödykejohdannaissopimuksia (direktiivin liite I C osa kohdat 6, 7 ja 10) tullaan vielä tarkemmin määrittelemään komission delegoiduissa säädöksissä. Liitteen I D osa sisältää uuden luettelon raportointipalveluista. Direktiivin liite II sisältää luettelon ammattimaisista asiakkaista. Luettelo vastaa pääosin aiempaa direktiiviä.

MIFIR-asetuksen 1 artikla sisältää säännökset asetuksen kohteesta ja soveltamisalasta. Asetusta sovelletaan kauppatietojen julkistamiseen, liiketoimista toimivaltaisille viranomaisille annettaviin ilmoituksiin, kaupankäyntiin johdannaisilla organisoiduissa kauppapaikoissa, syrjimättömään pääsyyn määrityspalveluihin ja kaupankäyntiin viitearvoilla, viranomaisten valtuuksiin tuoteintervention ja positioiden hallinnan osalta sekä kolmansien maiden yritysten sijoituspalveluiden tarjoamiseen ja sijoitustoimintaan. MIFIR:n 2 artikla sisältää määritelmäsäännökset. Määritelmäsäännöksissä on lukuisia ristiviittauksia direktiivin määritelmäsäännöksiin.

Sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä koskevat edellytykset ja menettelyt

Direktiivin 5—20 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä koskevista vaatimuksista. Artikloissa 5—8 säädetään sijoituspalvelujen tarjoamisen ja sijoitustoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuudesta, toimiluvan laajuudesta, toimiluvan myöntämisessä ja toimilupahakemuksen hylkäämisessä noudatettavista menettelyistä sekä toimiluvan peruuttamisesta. Artiklan 5 mukaan jäsenvaltion on myönnettävä markkinoiden ylläpitäjälle toimilupa ylläpitää myös organisoitua kaupankäyntijärjestelmää edellyttäen, että etukäteen tarkistetaan, että se noudattaa direktiivin 1 luvun vaatimuksia. Säännökset vastaavat muutoin MIFID I -direktiiviä.

Direktiivin 9 artikla on muutettu koskemaan ylintä hallintoelintä, kun säännös MIFID I:ssä koskee tosiasiallista liikkeenjohtoa. MIFID II:n määritelmän mukaan ylimmällä hallintoelimellä tarkoitetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti nimettyä elintä, jolla on toimivalta vahvistaa yhteisön strategia, tavoitteet ja yleinen johtaminen, joka valvoo ja seuraa johdon päätöksentekoa ja johon kuuluu yhteisön liiketoimintaa tosiasiallisesti johtavia henkilöitä. Artiklan mukaan toimilupaviranomaisen on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ja niiden ylimmät hallintoelimet täyttävät luottolaitosdirektiivin 88 artiklan ja 91 artiklan vaatimukset (1 kohta). Luottolaitosdirektiivin 88 artikla koskee ohjaus- ja hallintojärjestelmiä ja 91 artikla ylintä hallintoelintä. ESMA ja Euroopan pankkiviranomainen (EBA) antavat yhdessä 91 artiklan 12 kohdassa lueteltuja seikkoja koskevat ohjeet. Artiklan uusien säännösten mukaan toimivaltainen viranomainen voi antaa toimilupaa myöntäessään ylimmän hallintoelimen jäsenille luvan hoitaa lisäksi yhtä liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävää luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 3 kohdan mukaisesti sallittujen tehtävien ohella. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ESMA:lle säännöllisesti tällaisista luvista (2 kohta).

Artiklan uusien säännösten mukaan ylimmän hallintoelimen on määriteltävä ohjaus- ja hallintojärjestelmät, joilla varmistetaan sijoituspalveluyrityksen tehokas ja vakaa hoito tavalla, joka edistää markkinoiden eheyttä ja asiakkaiden etuja, ja valvottava näiden järjestelmien täytäntöönpanoa (3 kohta). Artiklassa säädetään ylimmän hallintoelimen jäsenille asetettavista pätevyysvaatimuksista ja tehtävien hoitamiselle asetettavista vaatimuksista MIFID I -direktiiviä tarkemmin. Uusien säännösten mukaan jäsenvaltion on edellytettävä, että sijoituspalveluyritys ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki ylimmän hallintoelimen jäsenet ja jäsenten vaihdokset sekä antaa kaikki tarpeelliset tiedot sen arvioimiseksi, täyttääkö yritys 1, 2 ja 3 kohdan vaatimukset (5 kohta).

Direktiivin 10 artiklassa säädetään osakkeenomistajista ja jäsenistä, joilla on huomattavia omistusosuuksia sijoituspalveluyrityksessä ja 11 artiklassa hankintojen ilmoittamisesta. Säännökset vastaavat asiallisesti MIFID I:n 10 artiklaa. Direktiivissä käytetty huomattava omistusosuus käsite vastaa asiallisesti MIFID I:ssä käytettyä määräosuus käsitettä.

Artiklassa 12 säädetään arviointijaksosta, jonka kuluessa toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava omistusosuuden hankintaa koskeva arviointi, sekä menettelystä, jota on noudatettava, jos viranomainen arvioinnin suoritettuaan päättää vastustaa ehdotettua hankintaa. ESMA:lle säädetään valtuus laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaan on sisällytettävä ilmoitukseensa sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisista lomakkeista malleista ja menettelyistä toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemismenettelyä varten. Artikla vastaa asiallisesti MIFID I:n 10 a artiklaa.

Artiklassa 13 säädetään hankkijaehdokkaan sopivuuden ja ehdotetun hankinnan taloudellisen järkevyyden arvioinnissa huomioon otettavista perusteista ja komission valtuudesta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan artiklassa säädettyjä perusteita. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Artikla vastaa asiallisesti MIFID I:n 10 b artiklaa.

Artiklassa 14 säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta varmistua, että sijoituspalveluyrityksen toimilupaa hakeva yhteisö täyttää direktiivin 97/9/EY (korvausrahastodirektiivi) mukaiset velvoitteensa toimiluvan myöntämisajankohtana. Artikla vastaa MIFID I:n 11 artiklaa. Artiklaan lisätyn uuden säännöksen mukaan edellä mainittu velvoite on täytettävä strukturoitujen talletusten osalta, jos strukturoidun talletuksen liikkeeseen laskenut luottolaitos on direktiivin 2014/49/EU nojalla tunnustetun talletusten vakuusjärjestelmän jäsen.

Artiklassa 15 säädetään, ettei toimivaltainen viranomainen saa myöntää toimilupaa, jos sijoituspalveluyrityksellä ei ole asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimusten mukaista kyseisen sijoituspalvelun tai -toiminnan edellyttämää riittävää perustamispääomaa.

Direktiivin 16 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista sekä algoritmista kaupankäyntiä koskevien 17 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta. Artikla vastaa pääosin MIFID I:n 13 artiklaa. Artiklan 3 kohtaan on lisätty uudet säännökset rahoitusvälineitä koskevan tuotehyväksyntämenettelyn käyttöön ottamisesta. Sijoituspalveluyrityksen, joka valmistaa rahoitusvälineitä asiakkaille myytäväksi, on käytettävä prosessia, jossa kukin rahoitusväline ja rahoitusvälineiden merkittävät mukautukset hyväksytään ennen rahoitusvälineen markkinointia tai jakelua asiakkaille. Rahoitusvälineitä valmistavan sijoituspalveluyrityksen on asetettava jakelijoiden saataville kaikki asianmukaiset tiedot rahoitusvälineestä ja tuotteiden hyväksymistä koskevasta menettelystä, mukaan lukien tieto rahoitusvälineen yksilöidystä kohdemarkkinasta. Jos sijoituspalveluyritys tarjoaa tai suosittelee rahoitusvälineitä, joita se ei itse valmista, sillä on oltava käytössään asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla voidaan saada edellä tarkoitetut tiedot ja käsitys kunkin rahoitusvälineen ominaispiirteistä ja tarkoitetusta kohdemarkkinasta. Artiklan 5 kohta sisältää uuden säännöksen, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava käytössään vakaat turvajärjestelmät, joiden avulla voidaan varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja todentaminen, minimoida tiedon turmeltumisen ja luvattoman käytön riski ja estää tietojen vuotaminen, ja jotka turvaavat tiedon luottamuksellisuuden kaikissa vaiheissa. Edellä sanottu ei saa rajoittaa toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta vaatia viestien käyttöoikeutta MIFID II:n ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 mukaisesti.

Artiklan 7 kohdassa on uudet säännökset, joissa säädetään sellaisia puhelinkeskusteluja ja sähköisiä viestejä koskevien tallenteiden säilyttämisestä, jotka liittyvät toteutettuihin liiketoimiin käytäessä kauppaa omaan lukuun ja asiakastoimeksiantoja koskevien palvelujen tarjoamiseen asiakastoimeksiantojen vastaanottamisen, välittämisen ja toteuttamisen yhteydessä.

Artiklan 8 ja 9 kohdissa säädetään MIFID I -direktiiviä vastaavasti sijoituspalveluyrityksen hallussa olevien asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisesta. Artiklaan lisätyn uuden 10 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys ei saa tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä yksityisasiakkaiden kanssa asiakkaiden nykyisten tai tulevien, tosiasiallisten tai ehdollisten taikka mahdollisten velvoitteiden turvaamiseksi tai kattamiseksi. Artiklassa säädetään jäsenvaltion mahdollisuudesta poikkeustapauksissa asettaa sijoituspalveluyrityksille asiakkaan varojen suojaamista koskevia vaatimuksia 8, 9 ja 10 kohdissa ja 12 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi. Tämän kohdan mukaisesti asetetut vaatimukset on ilmoitettava komissiolle. Artiklassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla määritetään artiklan 2—10 kohdassa vahvistetut toiminnan järjestämistä koskevat käytännön vaatimukset (12 kohta).

Direktiivin 21 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä koskevien edellytysten säännöllisestä tarkastelusta. Toimivaltaisella viranomaisella on oltava tarkoituksenmukaiset menetelmät sen valvomiseksi, että sijoituspalveluyritykset täyttävät jatkuvasti toimiluvan myöntämisen edellytykset. Säännökset vastaavat MIFID I:n 16 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Artiklassa 22 säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta jatkuvasti valvoa sijoituspalveluyritysten toimintaa. Säännös vastaa MIFID I:n 17 artiklan 1 kohtaa.

Algoritminen kaupankäynti

Kaupankäyntiteknologian käyttö on kehittynyt merkittävästi viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Monet markkinaosapuolet käyttävät nykyisin algoritmista kaupankäyntiä, jossa tietokonealgoritmi määrittää automaattisesti toimeksiannon osatekijöitä niin, että ihmisen työpanosta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan. Helsingin pörssissä toteutetuista kaupoista huomattava osa perustuu nykyisin myös algoritmiseen kaupankäyntiin. Huippunopea algoritminen kaupankäynti (high frequency algorithmic trading technique) on algoritmisen kaupankäynnin alalaji, jossa kaupankäyntijärjestelmä analysoi markkinatietoa tai -signaaleja nopeasti ja sitten lähettää tai päivittää suuria määriä toimeksiantoja erittäin lyhyessä ajassa kyseisen analyysin perusteella. Kyseiselle kaupankäyntimenetelmälle ovat ominaisia muun muassa infrastruktuuri, jolla pyritään minimoimaan kaupankäyntiin liittyvät viiveet, erilaiset konesalipalvelut, huippunopea suora sähköinen markkinoillepääsy sekä se, että ihminen ei osallistu lainkaan yksittäisiin liiketoimiin tai toimeksiantoihin. Huippunopeaa tietokoneistettua kaupankäyntiä helpottaa se, että markkinaosapuolten järjestelmät ovat fyysisesti lähellä kauppapaikan järjestelmää. Tämän vuoksi on tarpeen edellyttää, että kauppapaikat tarjoavat tällaisia konesalipalveluja syrjimättömästi, tasapuolisesti ja avoimesti. Kyseinen uusi kaupankäyntiteknologia on yleisesti hyödyttänyt markkinoita ja markkinaosapuolia, koska markkinoiden likviditeetti on lisääntynyt, kurssierot ovat kaventuneet, lyhyen aikavälin volatiliteetti on vähentynyt ja asiakkaiden toimeksiannot on voitu toteuttaa paremmin. Toisaalta kaupankäyntiteknologia aiheuttaa myös potentiaalisia riskejä, joita ovat lisääntynyt riski kauppapaikkojen järjestelmien ylikuormittumisesta toimeksiantojen suuren määrän vuoksi sekä riskit algoritmisen kaupankäynnin synnyttämistä päällekkäisistä tai virheellisistä toimeksiannoista tai muista toimintahäiriöistä, jotka saattavat johtaa markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaan toimintaan.

Algoritmisesta kaupankäynnistä aiheutuvien riskien vuoksi MIFID II:n 17 ja 48 artikla sisältävät täysin uudet säännökset algoritmiselle kaupankäynnille asetettavista vaatimuksista. Teknologian kasvaneen käytön potentiaalisia riskejä on pyritty direktiivissä lieventämään yhdistämällä toimenpiteitä ja erityisiä riskienhallintamenetelmiä, jotka kohdistetaan sekä algoritmista kaupankäyntiä tai huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää käyttäviin yrityksiin että niihin, jotka tarjoavat suoran sähköisen markkinoillepääsyn. Lisäksi direktiivissä kohdistetaan vaatimuksia kauppapaikkojen ylläpitäjiin.

MIFID II:n 17 artiklan mukaisesti algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava käytössään sen harjoittamaan liiketoimintaan soveltuvat tehokkaat järjestelmät ja riskienhallintamenetelmät, joiden avulla voidaan varmistaa sen kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokyky ja riittävä kapasiteetti sekä asianmukaiset kaupankäynnin raja-arvot ja limiitit. Kyseisten järjestelmien tavoitteena on myös estää virheellisten toimeksiantojen lähettäminen tai järjestelmien muu toiminta, joka voi aiheuttaa tai lisätä markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Tavoitteena on myös estää markkinoiden väärinkäyttö. Sijoituspalveluyritysten on varmistettava, että sen järjestelmät ovat kaikilta osin testattuja ja että niitä valvotaan asianmukaisesti.

Algoritmista kaupankäyntiä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltionsa sekä sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä.

Direktiivi asettaa sijoituspalveluyritykselle myös velvollisuuden toimittaa kotivaltionsa valvontaviranomaiselle sen pyynnöstä joko säännöllisesti tai tapauskohtaisesti kuvauksen algoritmisten kaupankäyntistrategioidensa luonteesta, kuten myös yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäyntiparametreista tai limiiteistä sekä tiedot järjestelmän riskienhallinnan varmistavista menetelmistä ja sen testaamisesta. Valvontaviranomaisella on oikeus koska tahansa vaatia sijoituspalveluyritykseltä lisätietoja sen käyttämästä algoritmisesta kaupankäynnistä ja siihen käytettävistä järjestelmistä.

Direktiivi asettaa myös tiettyjä lisävaatimuksia huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää soveltaville sijoituspalveluyrityksille. Näiden on esimerkiksi tallennettava hyväksytyssä muodossa kaikkien kauppapaikoissa tekemiensä toimeksiantojen tarkka ja aikasekvensoitu kirjanpito ja annettava se pyynnöstä Finanssivalvonnalle. Lisäksi kaikilla huippunopeaa algoritmista kauppaa käyvillä yrityksillä on oltava toimilupa.

Algoritmista kaupankäyntiä markkinatakausstrategian toteuttamiseksi harjoittavan sijoituspalveluyrityksen on toteutettava tällaista markkinatakausta keskeytymättä tietyn osan kauppapaikan kaupankäyntiajasta poikkeustapauksia lukuun ottamatta siten, että kyseiselle kauppapaikalle tarjotaan likviditeettiä säännöllisesti ja ennakoitavasti. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen on tehtävä kauppapaikan kanssa kirjallinen sopimus, jossa on määritettävä sijoituspalveluyrityksen velvoitteet.

Sijoituspalveluyrityksille, jotka tarjoavat asiakkailleen suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, on asetettu direktiivissä velvollisuus arvioida ja valvoa kyseistä palvelua käyttäviä asiakkaitaan. Sijoituspalveluyritys vastaa siitä, että kyseistä palvelua käyttävät asiakkaat noudattavat direktiivin vaatimuksia ja kauppapaikan sääntöjä. Sijoituspalveluyrityksen on seurattava liiketoimia havaitakseen kyseisten sääntöjen rikkomiset, tavanomaisesta poikkeavan kaupankäynnin tai mahdollisen markkinoiden väärinkäytön, joista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että yrityksen ja asiakkaan välillä on sitova kirjallinen sopimus palvelun tarjoamiseen liittyvistä keskeisistä oikeuksista ja velvoitteista. Sijoituspalveluyrityksellä on myös säilyttävä vastuu asiakkaidensa sen järjestelmiä tai kaupankäyntikoodeja käyttäen toteuttamasta kaupankäynnistä. Suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan tarjoavan sijoituspalveluyrityksen on myös ilmoitettava tästä kotijäsenvaltionsa ja sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, johon sijoituspalveluyritys tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä.

MIFID II:n 48 artikla sisältää myös säännellylle markkinalle asetettavia vaatimuksia algoritmisen kaupankäynnin huomioimiseksi. Direktiivin mukaan säännellyllä markkinalla on muun muassa oltava tehokkaat järjestelmät ja menettelyt sen varmistamiseksi, että algoritmiset kaupankäyntijärjestelmät eivät voi aiheuttaa tavanomaisesta poikkeavaa kaupankäyntiä ja että sellaista voidaan hallita. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat myös sallia, että säännelty markkina vahvistaa korkeampia palkkioita huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää soveltaville osapuolille tai sellaisille osapuolille, joilla on suuri peruutettujen toimeksiantojen osuus. Säännellyn markkinan on myös kyettävä sen jäsenten tai osapuolten tunnusmerkintöjen avulla tunnistamaan algoritmisella kaupankäynnillä toteutetut toimeksiannot, toimeksiantojen luomiseen käytetyt algoritmit sekä kyseiset toimeksiannot käynnistäneet henkilöt. Toimivaltaisten viranomaisten on myös pyynnöstä saatava kyseiset tiedot.

ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritetään algoritmiseen kaupankäyntiin liittyvät toiminnan järjestämistä koskevat yksityiskohtaisemmat vaatimukset.

Monenkeskiset järjestelmät ja kauppapaikat

MIFID II:ssa säädetään säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän (MTF) lisäksi uudesta kauppapaikasta, josta käytetään direktiivissä käsitettä organisoitu kaupankäyntijärjestelmä (eng. organised trading facility, OTF). Säännellystä markkinasta sekä monenkeskisestä ja organisoidusta kaupankäyntijärjestelmästä käytetään direktiivissä lisäksi yhteistä käsitettä ”kauppapaikka”.

Organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä tarkoitetaan direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 23 alakohdan mukaan monenkeskistä järjestelmää, joka ei ole säännelty markkina eikä monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä ja jossa useiden kolmansien osapuolten joukkovelkakirjoja, strukturoituja rahoitustuotteita, päästöoikeuksia tai johdannaisia koskevat osto- ja myynti-intressit voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa siten, että tuloksena on sopimus direktiivin II osaston mukaisesti. Organisoitua kaupankäyntijärjestelmää voivat ylläpitää samat toimijat, jotka voivat saada luvan myös monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitämiseen eli sijoituspalveluyritykset sekä säännellyn markkinan ylläpitämiseen luvan saaneet yritykset.

Direktiivin 18 artiklassa säädetään kaupankäyntimenettelystä ja liiketoimien loppuunsaattamisesta monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä ja organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Artiklan mukaan monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävien sijoituspalveluyritysten ja markkinoiden ylläpitäjien on 16 artiklassa säädettyjen toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten täyttämisen lisäksi otettava käyttöön avoimet säännöt ja menettelyt tasapuolista ja asianmukaista kaupankäyntiä varten sekä vahvistettava objektiiviset perusteet toimeksiantojen tehokasta toteuttamista varten. Niillä on oltava järjestelyt, joilla varmistetaan järjestelmän moitteeton tekninen toimivuus järjestelmän toimintahäiriöihin liittyvien riskien hallitsemiseksi. Artikla vastaa osittain MIFID I:n 14 artiklaa mutta sisältää uudet yksityiskohtaiset säännökset toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista. Sen lisäksi aiemmin monenkeskistä järjestelmää koskeneet säännökset laajennetaan koskemaan jatkossa myös organisoitua kaupankäyntijärjestelmää.

Direktiivin 19 artiklassa säädetään monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää koskevista erityisvaatimuksista. Artiklassa kielletään muun muassa monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ylläpitäviä sijoituspalveluyrityksiä tai markkinoiden ylläpitäjiä toteuttamasta asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaan tai harjoittamasta päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä.

Direktiivin 20 artiklassa säädetään organisoitua kaupankäyntijärjestelmää koskevista erityisvaatimuksista. Organisoitu kaupankäyntijärjestelmän ylläpitoa ja kauppojen sisäistä toteutusta ei saa harjoittaa saman oikeussubjektin sisällä, minkä lisäksi organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjällä ei saa olla kauppojen sisäiseen toteuttajaan sellaista yhteyttä, joka mahdollistaisi niiden toimeksiantojen tai hintatarjousten vuorovaikutuksen. Organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä ei myöskään saa olla toiseen organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sellaista yhteyttä, joka mahdollistaisi eri organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien toimeksiantojen vuorovaikutuksen.

Myös organisoidun kaupankäyntijärjestelmän osalta direktiivissä kielletään asiakastoimeksiantojen toteuttaminen omaa pääomaa vastaan. Direktiivissä sallitaan organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän harjoittaa joukkovelkakirjalainojen, strukturoitujen rahoitustuotteiden ja tiettyjen johdannaisten päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä silloin, kun asiakas on antanut suostumuksensa prosessiin. Jäsenvaltiot voivat sallia organisoitujen kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän harjoittavan omaan lukuunsa muuta kuin päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä ainoastaan sellaisten valtion velkainstrumenttien osalta, joille ei ole likvidejä markkinoita.

Direktiivissä edellytetään, että toimeksiannot toteutetaan organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä harkinnanvaraisesti. Organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävällä sijoituspalveluyrityksellä tai markkinoiden ylläpitäjällä on harkintavaltaa vain direktiivin 20 artiklan 6 kohdassa luetelluissa tilanteissa. Harkintavaltaa on silloin, kun se päättää antaa tai peruuttaa toimeksiannon ylläpitämässään organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä tai kun se päättää olla täsmäyttämättä tiettyä asiakastoimeksiantoa muiden järjestelmässä tiettynä ajankohtana olevien toimeksiantojen kanssa edellyttäen, että se noudattaa asiakkaalta saamiaan nimenomaisia ohjeita ja täyttää 27 artiklan mukaiset velvoitteensa toteuttaa toimeksiannot asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin. Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että joko toimilupaa haettaessa tai tapauskohtaisesti annetaan yksityiskohtainen selvitys siitä, miksi järjestelmä ei vastaa säänneltyä markkinaa, monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai kauppojen sisäistä toteuttajaa.

Direktiivin 31 artiklassa säädetään monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän sääntöjen sekä muiden oikeudellisten velvoitteiden noudattamisen valvonnasta. Monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävien sijoituspalveluyrityksen ja markkinoiden ylläpitäjien on muun muassa seurattava lähetettyjä toimeksiantoja sekä järjestelmiä käyttäen toteutettuja liiketoimia havaitakseen järjestelmän sääntöjen rikkomisen, tavanomaisesta poikkeavan kaupankäynnin, menettelyn, johon saattaa liittyä markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa kiellettyä toimintaa tai rahoitusvälineeseen liittyviä järjestelmän toimintahäiriöitä. Komission delegoiduissa säädöksissä määritellään tilanteet, joista tulee ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kyseisen artiklan 2 kohdan nojalla.

Direktiivin 32 artiklassa säädetään rahoitusvälineellä monenkeskisessä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä käytävän kaupan keskeyttämisen ja lopettamisen edellytyksistä sekä siinä noudatettavasta menettelystä. Kaupan keskeyttämistä ja lopettamista koskevat säännökset vastaavat sitä, mitä direktiivin 50 artiklassa on säädetty rahoitusvälineillä käytävän kaupan keskeyttämisestä ja lopettamisesta säännellyn markkinan osalta.

Toiminnan harjoittaminen ja menettelytapavaatimukset asiakkaiden suhteen sekä sijoittajansuojan varmistaminen

Eturistiriitojen välttämistä koskevia velvollisuuksia direktiivin 23 artiklassa on tarkennettu mainitsemalla artiklassa kannustimien vastaanottaminen kolmansilta osapuolilta sekä muut sijoituspalveluyrityksen omista palkkio- tai kannustinrakenteista aiheutuvat eturistiriidat. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksia tiedottaa eturistiriidoista asiakkaille on täsmennetty. Tietojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta asiakas voi tehdä sen johdosta palvelua koskevan perustellun päätöksen. Komission delegoiduissa säädöksissä määritellään eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi ja ilmoittamiseksi sijoituspalveluyrityksiltä edellytettävät toimenpiteet. Lisäksi delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan sellaisten eturistiriitojen määrittämistä koskevat perusteet, jotka saattavat vahingoittaa sijoituspalveluyrityksen asiakkaiden etuja.

Direktiivin 24—31 artiklaan sisältyvät sijoittajan suojan varmistamista koskevat säännökset.

Direktiivin 24 artikla sisältää yleiset periaatteet sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista sekä asiakkaille annettavien tietojen sisällöstä. Vaatimukset asiakkaille annettavien tietojen sisällöstä kasvavat MIFID I:n 19 artiklaan verrattuna. MIFID II:n 24 artikla sisältää myös uuden riippumattoman sijoitusneuvonnan käsitteen. Sijoituspalveluyrityksen on hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tarjoamista ilmoitettava asiakkaalle, tarjotaanko sijoitusneuvontaa riippumattomasti vai ei. Mikäli sijoitusneuvontaa tarjotaan riippumattomasti, sijoituspalveluyrityksen on arvioitava riittävä valikoima rahoitusvälineitä. Rahoitusvälineet eivät myöskään saa rajoittua sellaisiin rahoitusvälineisiin, jotka on laskenut liikkeeseen tai tarjonnut sijoituspalveluyritys itse tai sellainen yhteisöjen, joilla on läheinen sidos tai muu läheinen oikeudellinen tai taloudellinen suhde sijoituspalveluyritykseen.

Direktiivin 24 artiklassa muutetaan myös sijoituspalveluyrityksen kolmansilta osapuolilta vastaanottamia kannustimia koskevaa sääntelyä. Uutena säännöksenä direktiivissä kielletään riippumatonta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa tarjoavaa sijoituspalveluyritystä vastaanottamasta ja pitämästä itsellään välityspalkkiota, provisiota tai muuta rahallisia tai ei-rahallista etua, joka kolmas osapuoli tai kolmannen osapuolen lukuun toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa ja jotka liittyvät kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaille. Rajoituksen ulkopuolelle jäävät vähäiset ei-rahalliset edut, jotka ovat omiaan parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja jotka ovat laajuudeltaan ja luonteeltaan sellaisia, ettei niiden voida katsoa haittaavan sijoituspalveluyrityksen velvoitetta toimia asiakkaan edun mukaisesti (7 kohdan b alakohta ja 8 kohta).

Sijoituspalveluyrityksen sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä mille tahansa osapuolelle asiakasta tai asiakkaan lukuun toimivaa henkilöä lukuun ottamatta maksama tai tarjoama taikka vastaavasti osapuolelta saatu välityspalkkio, provisio tai ei-rahallinen etu, ei ole sallittu, paitsi jos maksu tai etu on tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjotun palvelun laatua, eikä maksu tai etu haittaa sijoituspalveluyrityksen velvollisuutta toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti. Asiakkaalle on tällöin annettava kattavat tiedot maksun tai edun olemassaolosta sekä niistä mekanismeista, joilla maksu tai etu siirretään asiakkaalle (9 kohta). Lisäksi direktiivissä kielletään sijoituspalveluyritystä palkitsemasta tai arvioimasta henkilöstöään tavalla, joka on ristiriidassa asiakkaiden edun mukaisesti toimimista koskevan velvoitteen kanssa (10 kohta).

Jos sijoituspalvelua tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia taikka ehtona samalle sopimukselle tai paketille, direktiivissä edellytetään sijoituspalveluyrityksen ilmoittavan asiakkaalle siitä, voidaanko eri osatekijät ostaa erikseen. Sijoituspalveluyrityksen on lisäksi selvitettävä erikseen kunkin osatekijän kulut ja veloitukset. ESMA laatii yhteistyössä EBA:n ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa ohjeet ristiinmyyntikäytäntöjen arvioinnista ja valvonnasta (11 kohta).

Komissiolla on valtuus hyväksyä delegoituja säännöksiä, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritykset noudattavat artiklassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen sijoitus- ja oheispalveluja. Direktiivin 24 artiklan 12 kohdassa annetaan lisäksi optio jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa ja direktiivissä tarkemmin säädetyin edellytyksin asettaa sijoituspalveluyrityksille lisävaatimuksia kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluvien seikkojen osalta. Tällaisten vaatimusten on oltava objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhteisia, minkä lisäksi niissä on otettava huomioon jäsenvaltion markkinarakenteen kannalta erityisen tärkeät sijoittajansuojaa tai markkinoiden eheyttä koskevat erityisriskit.

Direktiivin 25 artiklassa säädetään soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnista sekä tietojen antamisesta asiakkaalle. MIFID I:n 19 artiklaan verrattuna artiklassa säädetään uutena vaatimuksena sijoituspalveluyrityksen velvollisuuden varmistua siitä, että sijoitusneuvontaa taikka tietoa rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista asiakkaille antavilla henkilöillä on tarvittava tietämys ja pätevyys. Tietämys ja pätevyys on myös toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä osoitettava. Aiempaan direktiiviin verrattuna direktiivissä on lisäksi täsmennetty asiakkaille tarjottavien tuotteiden ja palveluiden soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointia sekä soveltuvuutta koskevan lausunnon toimittamista koskevia säännöksiä. Soveltuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon myös asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvä tappionsietokyky sekä sijoitustavoitteisiin liittyvä riskiraja, jotta sijoituspalveluyritys voi suositella asiakkaalle tämän tappionsietokyvyn ja riskirajan mukaisia tuotteita ja palveluja (2 kohta). Niputettujen palveluiden tai tuotteiden kohdalla direktiivi sisältää uuden vaatimuksen varmistua siitä, että koko niputettu paketti on asiakkaalle soveltuva (3 kohta). Komissiolla on valtuus hyväksyä delegoituja säännöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyrityksen noudattavat kyseisen artiklan 2—6 kohdissa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen sijoitus- ja oheispalveluja.

Direktiivin 26 artiklassa säädetään MIFID I:n 20 artiklaa vastaavasti palvelujen tarjoamisesta toisen sijoituspalveluyrityksen välityksellä.

Direktiivin 27 artiklassa säädetään velvollisuudesta toteuttaa toimeksiannot asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin (niin sanottu best execution -velvollisuus). MIFID I:n 21 artiklaan verrattuna uutta säännöksessä on se, että säännöksessä luetellaan yksityiskohtaisemmin tekijät, joiden perusteella asiakkaan kannalta paras mahdollinen tulos määräytyy. Sijoituspalveluyritystä myös kielletään vastaanottamasta asiakastoimeksiantojen reitittämisestä tiettyyn kauppa- tai toteuttamispaikkaan sellaista palkkiota, alennusta tai ei-rahallista etua, joka on direktiivissä tarkemmin säädettyjen eturistiriitoja ja kannustimia koskevien vaatimusten vastainen (2 kohta). Uutta säännöksessä on lisäksi se, että toimeksiantojen toteuttamispaikkojen olisi annettava maksutta yleisön käyttöön liiketoimien toteuttamisen laadusta kyseisellä toteuttamispaikalla mukaan lukien toteuttamisen hinnasta, nopeudesta ja todennäköisyydestä (3 kohta).

Toimeksiantojen toteuttamisperiaatteista asiakkaille annettavia tietoja koskevia vaatimuksia on täsmennetty velvoittamalla sijoituspalveluyritys selittämään selkeästi, riittävän yksityiskohtaisesti ja asiakkaiden kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla, miten sijoituspalveluyritys toteuttaa toimeksiannot asiakkaalle (5 kohta). Lisäksi uutta on se, että sijoituspalveluyrityksen on vuosittain julkaistava tiivistetysti tiedot viidestä kaupankäyntivolyymilla mitattuna tärkeimmästä toteuttamispaikasta kunkin rahoitusvälineluokan osalta (6 kohta).

Komissiolla on valtuus hyväksyä delegoituja säädöksiä direktiivin 27 artiklan 9 kohdassa luetelluista seikoista, kuten muun muassa niiden eri tekijöiden suhteellisen merkityksen arvioimisesta, jotka voidaan ottaa huomioon parhaan mahdollisen tuloksen määrittämiseksi. Lisäksi ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritellään liiketoimien toteutuksen laatua koskevien tietojen täsmällinen sisältö, muoto ja jaksottaisuus sekä sijoituspalveluyrityksen tärkeimmistä toteuttamispaikoista julkaisemien tietojen sisältö ja muoto.

Direktiivin 28 artiklassa säädetään asiakastoimeksiantojen käsittelyä koskevista säännöistä. Artikla vastaa asiallisesti MIFID I:n 22 artiklaa.

Direktiivin 29 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen velvoitteista niiden nimetessä sidonnaisasiamiehiä. Direktiivin myötä sidonnaisasiamiehiä koskeva sääntely tulee jatkossa sovellettavaksi kaikissa jäsenvaltioissa, sillä aiemmassa direktiivissä sidonnaisasiamiesten käytön salliminen oli jäsenvaltioiden harkinnassa. Direktiivi edellyttää jäsenvaltioiden sallivan sen, että sijoituspalveluyritykset voivat nimetä sidonnaisasiamiehiä edistämään sijoituspalveluyrityksen tarjoamien palvelujen myyntiä, hankkimaan asiakkaita, ottamaan vastaan toimeksiantoja asiakkailta ja välittämään niitä, tarjoamaan rahoitusvälineitä sekä tarjoamaan neuvoja kyseisen sijoituspalveluyrityksen tarjoamista rahoitusvälineistä ja -palveluista. Sijoituspalveluyritykselle asetettavat velvoitteet sidonnaisasiamiesten nimeämisen suhteen vastaavat pitkälti MIFID I:n 23 artiklassa asetettuja vaatimuksia. Direktiivissä sallitaan kuitenkin jäsenvaltioiden antavan artiklan säännöksiä tiukempia säännöksiä tai säätävän muista vaatimuksista lainkäyttöalueellaan rekisteröidyille sidonnaisasiamiehille (6 kohta). Sidonnaisasiamiehet on rekisteröitävä sen jäsenvaltion julkiseen rekisteriin, johon kyseiset sidonnaisasiamiehet ovat sijoittautuneet.

Direktiivin 30 artiklaan sisältyvät säännökset hyväksyttävien vastapuolten kanssa toteutettavista liiketoimista. MIFID I:n 24 artiklaan nähden artiklassa asetetaan uutena vaatimuksena sijoituspalveluyritykselle velvollisuus toimia suhteissaan hyväksyttäviin vastapuoliin rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen on viestittävä hyväksyttävien vastapuolten kanssa tasapuolisella, selkeällä ja harhaanjohtamattomalla tavalla. Aiempaan direktiiviin verrattuna direktiivissä on myös supistettu niiden säännösten luetteloa, joita ei tarvitse noudattaa hyväksyttävien vastapuolten kanssa toteutettavissa liiketoimissa. Komissiolla on valtuus antaa delegoituja säädöksiä menettelyistä, joilla haetaan hyväksyttävän vastapuolen asemaa ja joilla aiottu vastapuoli voi antaa nimenomaisen vahvistuksen hyväksyttävän vastapuolen aseman hyväksymistä. Delegoiduissa säädöksissä määritellään myös ennalta vahvistetut vaatimukset, joiden perusteella yritystä voidaan pitää hyväksyttävänä vastapuolena.

Pk-yritysten kasvumarkkinat

Direktiivin 33 artikla sisältää uudet säännökset pk-yritysten kasvumarkkinoista (eng. SME growth markets). Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) tarkoitetaan direktiiviä sovellettaessa sellaisia yrityksiä, joiden keskimääräinen markkina-arvo oli alle 200 miljoonaa euroa kolmen edellisen kalenterivuoden lopun hintatarjousten perusteella.

Artiklassa asetetaan edellytykset, joiden täyttyessä monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjä voi hakea kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän rekisteröintiä pk-yritysten kasvumarkkinana. Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että vähintään 50 prosentin liikkeeseenlaskijoista, joiden rahoitusvälineillä käydään kauppaa pk-yritysten kasvumarkkinoilla, on oltava pk-yrityksiä. Lisäksi pk-yrityksen kasvumarkkinaksi hakeutuvan monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän on täytettävä myös muut kyseisen artiklan 3 kohdassa luetellut vaatimukset, jotka koskevat muun muassa sen järjestelmiä ja valvontamenetelmiä sekä kaupankäynnin kohteeksi otettavista rahoitusvälineistä julkaistavia tietoja. Pk-yritysten kasvumarkkinoita koskevat vaatimukset täsmennetään komission hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä.

Toimivaltainen viranomainen voi poistaa monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän pk-yritysten kasvumarkkinoiden rekisteristä, jos markkinaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys tai markkinoiden ylläpitäjä hakee sen poistamista tai jos pk-yrityksen kasvumarkkinaa koskevat edellytykset eivät enää täyty. Rekisteröinnistä tai rekisteristä poistamisesta on ilmoitettava ESMA:lle.

Sijoituspalveluyrityksen oikeudet

Direktiivin 34 artiklaan sisältyvät säännökset sijoituspalvelujen tarjoamisen ja sijoitustoiminnan harjoittamisen vapaudesta toisen jäsenvaltion alueella. Artikla vastaa asiallisesti MIFID I:n 31 artiklaa, mutta monet artiklan säännökset on ulotettu koskemaan jatkossa monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi myös organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä ylläpitäviä sijoituspalveluyrityksiä ja markkinoiden ylläpitäjiä.

Direktiivin 35 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamista koskevasta ilmoitusmenettelystä sekä tiedoista, jotka sivuliikkeen perustamista suunnittelevan sijoituspalveluyrityksen tulee toimittaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Sivuliikkeen perustamisen lisäksi artiklassa säädetään myös tilanteesta, jossa sijoituspalveluyritys tai luottolaitos haluaa käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä. Isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonta- ja tutkintavastuulla olevista direktiivin velvoitteista säädetään 35 artiklan 8 kohdassa.

Direktiivin 36 artiklan säännökset koskevat pääsyä säännellyille markkinoille ja vastaavat asiallisesti MIFID I:n 33 artiklan säännöksiä. Artiklassa 37 säädetään toisista jäsenvaltioista tulevien sijoituspalveluyritysten pääsystä jäsenvaltion alueella toimiviin keskusvastapuoli- ja selvitysjärjestelmiin sekä oikeudesta nimetä selvitysjärjestelmä. Artiklassa 38 säädetään monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen oikeudesta käyttää toisessa jäsenvaltiossa toimivaa keskusvastapuolta, selvitysyhteisöä ja selvitysjärjestelmää. Artiklaan on lisätty viittaus OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annettun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (jäljempänä EMIR-asetus) säännöksiin. Muilta osin kyseinen artikla ei ole muuttunut MIFID I -direktiiviin verrattuna.

Kolmansien maiden yritysten tarjoamat sijoituspalvelut ja harjoittama toiminta

Palvelujen tarjoaminen tai toiminnan harjoittaminen perustamalla sivuliike

MIFID I -direktiivissä on säännökset jäsenvaltioiden suhteista kolmansiin maihin. MIFID II sisältää uudet säännökset kolmannen maan yrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoiminataa jäsenvaltiossa. Artiklan 39 mukaan jäsenvaltio voi edellyttää, että kolmannen maan yritys, joka aikoo tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota mahdollisia oheispalveluja jäsenvaltiossa yksityisasiakkaille tai liitteessä II olevassa II osassa tarkoitetuille sellaisille asiakkaille, joita voidaan pyynnöstä kohdella ammattimaisina sijoittajina, perustaa sivuliikkeen kyseiseen jäsenvaltioon. Jos jäsenvaltio edellyttää sivuliikkeen perustamista, sivuliikkeen on hankittava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteen toimilupa. Direktiivissä säädetään toimiluvan myöntämisen edellytyksistä ja tiedoista, jotka sivuliikkeen toimilupaa hakevan kolmannen maan yrityksen on annettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle (40 ja 41 artikla).

Direktiivin 41 artiklan mukaan kolmannen maan yrityksen sivuliike on sille toimiluvan myöntäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnan alainen. Artiklassa säädetään MIFID II:n ja MIFIR:n säännöksistä, joiden mukaisia velvoitteita toimiluvan saaneen sivuliikkeen on noudatettava. Artiklan 42 mukaan, jos kolmannen maan yritys tarjoaa sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa 39 artiklassa tarkoitetulle asiakkaalle tämän asiakkaan omasta yksinomaisesta aloitteesta, 39 artiklan mukaista toimilupavaatimusta ei sovelleta kyseisen palvelun tarjoamiseen tai toiminnan harjoittamiseen kyseiselle henkilölle eikä kyseisen palvelun tarjoamiseen tai toiminnan harjoittamiseen nimenomaisesti liittyvään suhteeseen. Artiklassa 43 säädetään toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta peruuttaa kolmannen maan yritykselle myönnetty toimilupa ja perumiseen oikeuttavista perusteista.

Kolmansien maiden yritysten vastaavuuspäätöksen nojalla sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta harjoittama palvelutarjonta ja toiminta

MIFIR:n 46—49 artiklassa säädetään kolmansien maiden yritysten vastaavuuspäätöksen nojalla sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta harjoittamasta palvelujen tarjonnasta ja toiminnasta.

Asetuksen 46 artiklan mukaan kolmannen maan yritys voi tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja, jotka on suunnattu mihin tahansa unioniin sijoittautuneille hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille sivuliikettä perustamatta edellyttäen, että Euroopan ESMA on rekisteröinyt yrityksen kolmansien maiden yrityksistä pitämäänsä rekisteriin. ESMA rekisteröi kolmannen maan yrityksen, joka on hakenut lupaa tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa kaikkialla unionissa edellyttäen, että artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä muun ohella on, että komissio on hyväksynyt kolmatta maata koskevan vastaavuuspäätöksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Artiklan 47 mukaan komissio voi tehdä kolmatta maata koskevan päätöksen, jossa todetaan, että kyseisen kolmannen maan lainsäädäntö- ja valvontajärjestelyillä varmistetaan, että maassa toimiluvan saaneet yritykset noudattavat oikeudellisesti sitovia liiketoiminta- ja vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat vaikutukseltaan tässä asetuksessa, luottolaitosdirektiivissä ja MIFID II:ssa sekä tämän asetuksen ja mainittujen direktiivien nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanotoimenpiteissä vahvistettuja vaatimuksia, ja että kyseisen kolmannen maan lainsäädäntökehys tarjoaa tehokkaan vastaavan järjestelmän sellaisten sijoituspalveluyritysten tunnustamiseksi, jotka ovat saaneet toimiluvan kolmannen maan oikeusjärjestyksen nojalla (kohta 1).

Kolmannen maan yrityksen on toimitettava hakemuksensa ESMA:lle sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt 47 artiklassa tarkoitetun vastaavuuspäätöksen. ESMA antaa hakemuksen jättäneelle kolmannen maan yritykselle 180 työpäivän kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä perustellun kirjallisen selvityksen siitä, onko rekisteröinti myönnetty vai evätty.

Jos komissio ei ole tehnyt 47 artiklassa tarkoitettua vastaavuuspäätöstä tai jos sen hyväksymä päätös ei ole enää voimassa, jäsenvaltio voi antaa kolmannen maan yrityksille omalla alueellaan luvan sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille kansallisten järjestelmiensä mukaisesti.

Palveluja tarjoavien kolmansien maiden yritysten on ilmoitettava unioniin sijoittautuneille asiakkaille ennen sijoituspalveluiden tarjoamista, että niillä ei ole lupa tarjota palveluja muille asiakkaille kuin hyväksyttäville vastapuolille ja ammattimaisille asiakkaille, ja että niitä ei valvota unionissa.

ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi niiden tietojen määrittämiseksi, jotka hakemuksen esittävän kolmannen maan yrityksen on annettava ESMA:lle rekisteröintihakemuksessaan (46 artikla kohta 7).

Artiklassa 47 säädetään komission kolmatta maat koskevasta vastaavuuspäätöksestä ja edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta kolmannen maan vakavaraisuuden ja liiketoiminnan menettelytapojen valvontakehystä voidaan pitää vaikutukseltaan vastaavana (1 kohta). Artiklassa säädetään yhteistyöjärjestelyistä, joita ESMA perustaa niiden kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden lainsäädäntö- ja valvontakehykset on tunnustettu tosiasiassa vastaaviksi 1 kohdan mukaisesti.

Artiklan mukaan kolmannen maan yritys, joka on sijoittautunut maahan, jonka lainsäädäntö- ja valvontakehys on tunnustettu tosiasiassa vastaavaksi 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja joka on saanut sivuliikkeen toimiluvan MIFID II:n 39 artiklan mukaisesti, voi tarjota toimilupansa mukaisia palveluja ja toimintoja hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille unionin muissa jäsenvaltioissa sivuliikettä perustamatta. Tätä tarkoitusta varten sen on noudatettava MIFID II:n 34 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia, jotka koskevat rajat ylittävää sijoituspalvelujen tarjontaa ja sijoitustoiminnan harjoittamista.

Artiklassa 48 säädetään ESMA:n tehtävästä pitää rekisteriä sellaisista kolmansien maiden yrityksistä, joiden sallitaan tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa unionissa. Rekisteri on asetettava julkisesti saataville ESMA:n verkkosivustolla, ja siinä on oltava tiedot palveluista tai toiminnoista, joita kolmansien maiden yritykset saavat tarjota ja harjoittaa, sekä toimivaltaisesta viranomaisesta, joka vastaa kyseisten yritysten valvonnasta kolmannessa maassa. Artiklassa 49 säädetään ESMA:n oikeudesta peruuttaa kolmannen maan yrityksen rekisteröinti ja peruuttamisen edellytyksistä.

Artiklassa 54 olevan siirtymäsäännöksen mukaan kolmansien maiden yritykset voivat jatkaa palvelujen tarjoamista ja toiminnan harjoittamista jäsenvaltioissa kansallisten järjestelmien mukaisesti kolmen vuoden ajan siitä, kun komissio on hyväksynyt kolmatta maata koskevan vastaavuuspäätöksen.

Säännellyt markkinat

Direktiivin 44—47 artiklassa säädetään säänneltyjen markkinoiden ylläpitäjän toimilupaa, toimintaedellytyksiä, hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sekä toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista. Pääosa vaatimuksista vastaa aiemmassa direktiivissä asetettuja vaatimuksia.

Direktiivin 45 artiklassa säädetään markkinoiden ylläpitäjän ylintä hallintoelintä koskevista vaatimuksista. Artiklassa asetetaan aiempaa tarkempia vaatimuksia ylimmän hallintoelimen jäsenen tietämykselle ja pätevyydelle. Lisäksi artiklassa säädetään ylimmän hallintoelimen jäsenen ajankäyttöä koskevista vaatimuksista sekä rajoitetaan jäsenen samanaikaisesti hoitamien muiden johtotehtävien enimmäismäärää. Muita johtotehtäviä arvioitaessa on otettava huomioon ylimmän hallintoelimen jäsenen yksilölliset olosuhteet sekä markkinoiden ylläpitäjän toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. ESMA antaa ohjeet direktiivin 45 artiklan 9 kohdassa luetelluista seikoista, kuten ylimmän hallintoelimen riittävästä tietämyksestä ja pätevyydestä sekä ajasta, jonka ylimmän hallintoelimen jäsen tarvitsee tehtäviensä hoitamiseen.

Direktiivin 45 artiklan 4 kohdassa säädetään markkinoiden ylläpitäjän velvollisuudesta perustaa nimityskomitea sekä nimityskomitealle asetettavista tehtävistä. Kyseistä kohtaa sovelletaan vain sellaisiin markkinoiden ylläpitäjiin, jotka kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi ovat merkittäviä. Nimityskomitean tehtävänä on muun muassa suositella ylimmälle hallintoelimelle tai yhtiökokoukselle hyväksyttäväksi ehdokkaita, kun ylimmässä hallintoelimessä olevia paikkoja täytetään. Nimityskomitean on myös säännöllisesti arvioitava ylimmän hallintoelimen kokoonpanoa ja tehtävien hoitoa sekä sen jäsenten tietämystä ja pätevyyttä. Lisäksi artiklassa säädetään markkinoiden ylläpitäjän hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevista vaatimuksista.

Direktiivin 46 artiklassa säädetään sellaisia henkilöitä koskevista vaatimuksista, jotka huomattavasti vaikuttavat säännellyn markkinan johtamiseen. Artiklassa 47 säädetään säännellyn markkinan toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista. Kyseisessä artiklassa asetetaan markkinoiden ylläpitäjille uusi kielto toteuttaa asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaan tai harjoittaa päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä millään ylläpitämällään säännellyllä markkinalla (2 kohta).

Direktiivin 48 artikla sisältää uudet vaatimukset järjestelmien häiriönsietokyvyn, kauppojen hintavaihtelurajojen sekä sähköisen kaupankäynnin suhteen. Vaikka artiklassa mainitaan pelkästään säännelty markkina, artiklan vaatimuksia sovelletaan 18 artiklan 5 kohdan nojalla myös monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmiä ylläpitäviin sijoituspalveluyrityksiin ja markkinoiden ylläpitäjiin. Direktiivin 48 artiklassa edellytetään säännellyllä markkinalla olevan käytössään tehokkaat menettelyt ja järjestelmät, joiden avulla voidaan varmistaa kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokyky sekä riittävä kapasiteetti. Lisäksi direktiivissä edellytetään, että asianmukainen kaupankäynti voidaan varmistaa myös markkinoiden vakavissa stressiolosuhteissa, kaupankäyntijärjestelmät ovat testattuja ja niissä esiintyvien häiriöiden varalta on käytössä liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat järjestelyt (1 kohta). Säännellyllä markkinalla on oltava kirjallinen sopimus markkinatakaustrategiaa säännellyllä markkinalla toteuttavien sijoituspalveluyritysten kanssa, minkä lisäksi sen on varmistettava riittävän monen sijoituspalveluyrityksen osallistuminen sopimukseen. Sopimuksessa on täsmennettävä muun muassa likviditeetin tarjoamiseen liittyvät sijoituspalveluyrityksen velvoitteet sekä mahdolliset alennukset ja muut kannustimet, joita sijoituspalveluyritykselle annetaan likviditeetin tarjoamisesta (2 ja 3 kohta).

Säännellyllä markkinalla on oltava käytössään järjestelmät sellaisten tarjousten hylkäämiseksi, jotka ylittävät ennalta määritetyt volyymit ja hintojen raja-arvot tai ovat selvästi virheellisiä (4 kohta). Lisäksi säännellyllä markkinalla on oltava valmiudet väliaikaisesti pysäyttää tai rajoittaa kaupankäynti, jos jossakin rahoitusvälineessä tapahtuu lyhyessä ajassa merkittävä hinnanmuutos. Säännellyn markkinan on poikkeuksellisissa tapauksissa kyettävä myös peruuttamaan, muuttamaan tai korjaamaan liiketoimi (5 kohta). Säännellyn markkinan on pyynnöstä annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön tiedot tarjouskirjastaan tai pääsy tarjouskirjaansa, jotta toimivaltainen viranomainen voi valvoa kaupankäyntiä (11 kohta).

Direktiivin 48 artiklassa säädetään myös säännellyn markkinan konesalipalveluja koskevien sääntöjen sekä sen palkkiorakenteiden avoimuus-, tasapuolisuus- ja syrjimättömyysvaatimuksista (8 kohta). Palkkiorakenteet eivät myöskään saa luoda kannustimia tavanomaisesta poikkeavaan kaupankäyntiin tai markkinoiden väärinkäyttöön. Jäsenvaltiot voivat sallia, että säännelty markkina vahvistaa korkeamman palkkion myöhemmin peruutetun toimeksiannon tekemisestä ja vahvistaa korkeamman palkkion sellaisille osapuolille, joilla peruutettujen toimeksiantojen osuus on suuri toteutettuihin toimeksiantoihin verrattuna (9 kohta).

ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa yksilöidään muun muassa kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokykyä ja riittävää kapasiteettia sekä konesalipalvelujen, palkkiorakenteiden ja markkinatakausjärjestelmien tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat vaatimukset.

Direktiivin 49 artiklassa säädetään hinnanmuutosvälejä koskevista uusista vaatimuksista. Säännel-lyn markkinan on otettava käyttöön hinnanmuutosvälijärjestelyt direktiivissä ja ESMA:n laatimissa teknisissä sääntelystandardeissa yksilöityjä rahoitusvälineitä varten. Kyseisissä järjestelyissä hinnanmuutosväli on mukautettava asianmukaisesti rahoitusvälineittäin ja kalibroitava rahoitusvälineen likviditeettiprofiiliin eri markkinoilla sekä osto- ja myyntitarjousten erojen keskiarvoon. Komissiolla on valtuus hyväksyä ESMA:n luonnostelemat tekniset sääntelystandardit, joissa määritellään pienimmät mahdolliset hinnanmuutosvälit ja hinnanmuutosjärjestelyt tietyille artiklassa luetelluille rahoitusvälineille.

Kaikkien kauppapaikkojen ja niiden jäsenten on direktiivin 50 artiklan mukaan synkronoitava liiketoimintakellot, joita käyttämällä ne tallentavat raportoitavien tapahtumien päiväyksen ja kellonajan. Kellojen synkronoinnin tarkkuustaso määritellään ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa.

Artiklassa 51 säädetään asiallisesti MIFID I:n 40 artiklaa vastaavasti vaatimuksista, jotka koskevat rahoitusvälineiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi. Komissiolla on valtuus hyväksyä ESMA:n luonnostelemat tekniset sääntelystandardit kyseisen artiklan 6 kohdassa luetelluista seikoissa. Teknisissä sääntelystandardeissa määritellään muun muassa eri rahoitusvälineiden ominaispiirteet, jotka säännellyn markkinan on otettava huomioon arvioidessaan sitä, onko rahoitusväline laskettu liikkeeseen kaupankäynnin kohteeksi ottamiselle asetettujen vaatimusten mukaisesti.

Direktiivin 52 artikla sisältää säännökset rahoitusvälineillä säännellyllä markkinoilla käytävän kaupan keskeyttämisestä ja lopettamisesta. MIFID I:n artiklan 41 artiklaan nähden kaupankäynnin keskeyttämistä ja lopettamista koskevat velvoitteet kasvavat. Uutta säännöksessä on muun muassa se, että keskeyttäessään tai lopettaessaan kaupankäynnin rahoitusvälineillä markkinoiden ylläpitäjän on keskeytettävä tai lopetettava kaupankäynti myös tietyillä rahoitusvälineisiin liittyvissä johdannaisilla silloin, kun tämä on tarpeen rahoitusvälineellä käytävän kaupan keskeyttämisen tai lopettamisen tavoitteiden tukemiseksi. Sen varmistamiseksi, että edellä mainittua velvoitetta sovelletaan oikeasuhtaisesti, komissiolla on valtuus hyväksyä ESMA:n luonnostelemat tekniset sääntelystandardit, joissa määritellään ne tapaukset, joissa johdannaisen ja rahoitusvälineen välillä on tällainen direktiivissä tarkoitettu yhteys. Toimivaltaisen viranomaisen on direktiivissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa vaadittava myös muita lainkäyttövaltaansa kuuluvia ja asianomaisella rahoitusvälineellä tai johdannaisella kauppaa käyviä säänneltyjä markkinoita, monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä sekä organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä keskeyttämään tai lopettamaan kaupankäynti, paitsi jos siitä voisi aiheutua merkittävää haittaa sijoittajien eduille tai markkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Komission on valtuus antaa delegoituja säädöksiä sekä tekniset täytäntöönpanostardardit artiklan 3 ja 4 kohdassa luetelluista seikoista.

Direktiivin 53 artiklaan sisältyvät säännökset pääsystä säännellyllä markkinalle. Artikla vastaa asiallisesti MIFID I:n 42 artiklaa.

Artiklassa 54 säädetään säännellyn markkinan ja muiden oikeudellisten velvoitteiden noudattamisen valvonnasta. Aiempaan direktiivin verrattuna säännellyn markkinan valvontatehtäviä on täsmennetty velvoittamalla säännellyn markkinan ylläpitäjät ilmoittamaan välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle niiden sääntöjen merkittävästi rikkomisesta, tavanomaisesta poikkeavasta kaupankäynnistä, menettelystä, johon saattaa liittyä markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa kiellettyä toimintaa tai rahoitusvälineeseen liittyvistä järjestelmän toimintahäiriöistä. Toimivaltaisen viranomaisen on puolestaan toimitettava markkinoiden ylläpitäjän ilmoittamat tiedot ESMA:lle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Ilmoitusvaatimusta koskevat tilanteet määritellään tarkemmin komission delegoiduilla säädöksillä.

Artiklaan 55 sisältyvät keskusvastapuoli- ja selvitysjärjestelmiä koskevat säännökset, joihin on lisätty viittaus EMIR-asetuksen säännöksiin. Muilta osin artikla vastaa MIFID I:n 46 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

Artiklassa 56 säädetään jäsenvaltion velvollisuudesta laatia luettelo säännellyistä markkinoista, joiden kotijäsenvaltio se on. Luettelo on toimitettava muille jäsenvaltioille sekä ESMA:lle, joka ylläpitää ajantasaista luetteloa verkkosivustollaan.

Läpinäkyvyysvaatimukset

Finanssikriisi toi esiin heikkouksia finanssimarkkinoiden avoimuudessa ja tilanteen parantamiseksi rahoitusvälineiden markkinoilla toteutettavien liiketoimien avoimuutta on vahvistettu merkittävällä tavalla MIFIR-asetuksen myötä. Yhtenäisten säännösten tavoitteena on läpinäkyvyysvaatimuksien yhtenäinen soveltaminen, vahvistaa luottamusta markkinoiden avoimuuteen EU:n alueella, vähentää sääntelyn monimutkaisuutta ja sen noudattamisesta sijoituspalveluyrityksille ja etenkin rajojen yli toimiville rahoituslaitoksille aiheutuvia kustannuksia sekä edistää kilpailun vääristymien poistamista.

Sen varmistamiseksi, että kaupankäynti tapahtuisi enemmän säännellyissä kauppapaikoissa eikä niiden ulkopuolella, on MIFIR:ssä säännökset sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivelvollisuudesta. Kaupankäyntivelvollisuus tarkoittaa sitä, että sijoituspalveluyritysten on toteutettava kaikki kaupat, myös omaan lukuun ja asiakastoimeksiantojen johdosta toteutettavat kaupat, säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, kauppojen sisäisen toteuttajan välityksellä tai vastaavassa kolmannen maan kauppapaikassa. Lisäksi asetuksessa säädetään muun muassa hintatarjouksista sekä asiakastoimeksiantojen toteuttamisesta. Asetuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole edellyttää kauppaa edeltävien läpinäkyvyysvaatimusten soveltamista liiketoimiin, jotka toteutetaan OTC-kauppoina, paitsi kun ne toteuttaa kauppojen sisäinen toteuttaja.

Yksityiskohtainen EU-sääntely tarkoittaa, että kansallinen liikkumavara lainsäädännössä on rahoitusvälineiden läpinäkyvyysvaatimusten osalta MIFIR:n ja sen nojalla annettujen säännöksien ja standardien voimaantulon jälkeen vähäinen.

Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksista ja kaupparaportoinnista säädetään MIFIR:n II—IV osastoissa. Oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden läpinäkyvyysvaatimukset koskevat osakkeita, talletustodistuksia sekä pörssilistattuja rahastoja, todistuksia ja muita samankaltaisia rahoitusvälineitä. Vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevia läpinäkyvyysvaatimuksia sovelletaan joukkovelkakirjalainoihin, strukturoituihin rahoitustuotteisiin, päästöoikeuksiin sekä johdannaisiin. Asetuksen II osasto koskee kauppapaikkojen avoimuutta, III osasto kauppojen sisäisten toteuttajien ja OTC-kaupankäyntiä harjoittavien sijoituspalveluyritysten avoimuutta ja IV osasto koskee liiketoimista ilmoitettavia tietoja valvojalle sekä tietojen säilyttämistä.

Asetuksen 3 artiklassa säädetään kauppapaikkojen kauppaa edeltävistä avoimuusvaatimuksista oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on julkistettava järjestelmissään vallitsevat osto- ja myyntihinnat sekä kyseisillä hinnoilla ilmenevä kaupankäyntihalukkuus rahoitusvälineille, joilla käydään kauppaa kauppapaikassa. Vaatimusta on sovellettava myös toteutuskelpoisiin kiinnostuksen ilmauksiin. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on asetettava nämä tiedot jatkuvasti yleisön saataville tavanomaisena kaupankäyntiaikana.

Artiklassa 4 säädetään perusteista, joilla julkistamisvelvollisuudesta voi vapautua. Vapautumisperusteena voi olla esimerkiksi rahoitusvälineen puutteellinen likviditeetti tai toimeksianto, joka on suuri tavanomaiseen markkinakokoon verrattuna. Kauppapaikkojen kaupanjälkeisistä avoimuusvaatimuksista säädetään 6 artiklassa. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on julkistettava toteutettujen liiketoimien hinta, volyymi ja ajankohta sellaisten oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta, joilla käydään kauppaa kauppapaikassa. Tiedot on julkistettava niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista. Artiklassa 7 säädetyllä tavalla toimivaltaisten viranomaisten on voitava antaa kauppapaikoille ja sijoituspalveluyrityksille lupa lykätä liiketoimia koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkistamista liiketoimien tyypin tai koon perusteella. Vaikka vapautukset kauppaa edeltävistä läpinäkyvyysvaatimuksista myöntää kansallinen viranomainen, koordinoi ESMA niiden käyttöä, jottei yksittäinen jäsenvaltio myöntäisi niitä kohtuuttomasti.

Muiden kuin oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kauppaa edeltävistä avoimuusvaatimuksista säädetään asetuksen 8 artiklassa. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on julkistettava järjestelmissään vallitsevat osto- ja myyntihinnat sekä kyseisillä hinnoilla ilmenevä kaupankäyntihalukkuus joukkovelkakirjoille, strukturoiduille rahoitustuotteille, päästöoikeuksille ja johdannaisille, joilla käydään kauppaa kauppapaikassa. Vaatimusta on sovellettava myös toteutuskelpoisiin kiinnostuksen ilmauksiin. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on asetettava tiedot jatkuvasti yleisön saataville tavanomaisena kaupankäyntiaikana.

Oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä vastaavalla tavalla toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa kauppapaikat ja sijoituspalveluyritykset velvollisuudesta julkistaa kauppaa edeltävät tiedot 9 artiklassa säädetyllä tavalla. Tiedot on asetettava soveltuvin sähköisin välinein jatkuvasti yleisön saataville tavanomaisena kaupankäyntiaikana. Näin varmistetaan, että tiedot annetaan kohtuullisin kaupallisin ehdoin ja syrjimättömästi.

Asetuksen 10 artiklassa säädetään vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kaupan jälkeisistä avoimuusvaatimuksista. Kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten on julkistettava toteutettujen liiketoimien hinta, volyymi ja ajankohta niin reaaliaikaisesti kuin se teknisesti on mahdollista. Tietojen julkistamisen lykkäämistä voidaan hakea 11 artiklassa säädetyillä perusteilla. Perusteet liittyvät erityisesti rahoitusvälineen likviditeettiin tai toimeksiannon poikkeuksellisen suureen kokoon.

MIFIR sisältää lukuisia vaatimuksia OTC-kaupankäyntiä harjoittaville kauppojen sisäisille toteuttajille. Asetuksen 14 artiklan mukaisesti kauppojen sisäisten toteuttajien on julkistettava kaupankäynnin kohteena olevia oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevat sitovat hintatarjoukset, joille on likvidit markkinat. Velvollisuudesta julkistaa vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevia hintatarjouksia säädetään 18 artiklassa. Kauppojen sisäisten toteuttajien on artiklan 15 mukaisella tavalla julkistettava hintatarjouksensa tavanomaisena kaupankäyntiaikana säännöllisesti ja jatkuvasti. Artiklassa 16 säädetään asiakkaan pääsyoikeudesta hintatarjouksia koskeviin tietoihin. Rahoitusvälineiden kauppojen jälkeisistä läpinäkyvyysvaatimuksista säädetään oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta 20 artiklassa ja vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta 21 artiklassa.

Kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmä laajenee siten koskemaan myös muita kuin oman pääoman ehtoisia instrumentteja. Uudessa määritelmässä kauppojen sisäiseksi toteuttajaksi lasketaan sijoituspalveluyritys, joka suunnitelmallisesti, säännöllisesti, järjestelmällisesti ja merkittävässä määrin käy kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakkaiden toimeksiantoja säänneltyjen markkinoiden taikka monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tai organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ulkopuolella ylläpitämättä monenkeskistä järjestelmää.

Sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivelvollisuudesta säädetään 23 artiklassa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että kaupat, jotka se toteuttaa kaupankäynnin kohteena olevilla osakkeilla, toteutetaan tapauksen mukaan säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai kauppojen sisäisen toteuttajan välityksellä. Kaupankäyntivelvollisuutta ei kuitenkaan ole, paitsi jos kauppojen ominaispiirteisiin sisältyy, että ne toteutetaan ad hoc -pohjalta satunnaisesti, epäsäännöllisesti ja harvoin tai ne toteutetaan hyväksyttyjen ja/tai ammattimaisten vastapuolten kesken, eivätkä ne vaikuta hinnanmuodostusprosessiin.

MIFIR sisältää lisäksi säännökset kauppapaikkojen ja sijoituspalveluyritysten velvollisuudesta säilyttää liiketoimia koskevia tietoja. Tietoja on säilytettävä artiklassa 25 säädetyllä tavalla vähintään viisi vuotta.

Kaupparaportointia koskevat säännökset ovat jatkossa asetuksen 26 artiklassa. Sijoituspalveluyritysten, jotka toteuttavat liiketoimia rahoitusvälineillä, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle täydelliset ja täsmälliset yksityiskohtaiset tiedot tällaisista liiketoimista mahdollisimman nopeasti ja viimeistään seuraavan työpäivän aikana.

Sellaisenaan sovellettavien asetuksen säännösten lisäksi asetuksessa on valtuuksia komissiolle antaa delegoituja säännöksiä sekä teknisiä sääntelystandardeja, jotka on rahoitusvälineiden läpinäkyvyysvaatimuksien osalta annettu niin ikään asetuksina. Läpinäkyvyysvaatimuksia täydentää komissio delegoitu asetus (EU) 2017/587 rahoitusvälineiden markkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, jotka koskevat kauppapaikoille ja sijoituspalveluyrityksille osakkeiden, talletustodistusten, pörssilistattujen rahastojen, todistusten ja muiden rahoitusvälineiden osalta asetettavia avoimuusvaatimuksia sekä velvoitteita toteuttaa liiketoimia tietyillä osakkeilla kauppapaikassa tai kauppojen sisäisen toteuttajan välityksellä. Lisäksi komissio on antanut delegoidun asetuksen (EU) 2017/583 rahoitusvälineiden markkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 täydentämisestä kauppapaikoille ja sijoituspalveluyrityksille joukkovelkakirjalainojen, strukturoitujen rahoitustuotteiden, päästöoikeuksien ja johdannaisten osalta asetettavia avoimuusvaatimuksia koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla.

Raportointipalvelut

Direktiivin V osaston 59—66 artikloissa on MIFID I -direktiiviin verrattuna uudet säännökset raportointipalveluista ja raportointipalvelujen tarjoamisen luvanvaraisuudesta. Jäsenvaltion on edellytettävä, että liitteessä I olevassa D osassa mainittujen raportointipalvelujen tarjoaminen säännöllisenä ammatti- tai liiketoimintana vaatii ennakolta annettavaa toimilupaa. Raportointipalveluja ovat hyväksytyn julkistamisjärjestelyn ylläpito, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen ylläpito ja hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän ylläpito. Direktiivin 4 artiklassa määritellään hyväksytty julkistamisjärjestely, konsolidoitujen kauppatietojen tarjoaja ja hyväksytty ilmoitusjärjestelmä.

Raportointipalvelujen tarjoajan toimiluvan myöntää direktiivin 67 artiklan mukaisesti nimetty kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Edellä mainitusta poiketen jäsenvaltion on annettava kauppapaikkaa ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän ylläpitää raportointipalveluja edellyttäen, että tarkistetaan etukäteen, että ne noudattavat direktiiviä. Raportointipalvelu on sisällytettävä niiden toimilupaan. Jäsenvaltion on rekisteröitävä raportointipalvelujen tarjoajat ja ilmoitettava jokaisesta ESMA:lle, joka laatii luettelon unionissa olevista raportointipalvelujen tarjoajista. Raportointipalvelujen tarjoajan on kuuluttava toimivavaltaisen viranomaisen valvontaan (59 artikla).

Raportointipalvelujen tarjoajan toimiluvassa on määriteltävä raportointipalvelu, jonka tarjoamiseen palvelun tarjoajalla on lupa. Jos palvelun tarjoaja haluaa laajentaa liiketoimintansa muihin raportointipalveluihin, sen on haettava toimiluvan laajentamista. Toimilupa on voimassa koko unionissa (60 artikla).

Artiklassa 61 säädetään toimivaltaiselle viranomaiselle annettavista tiedoista sekä toimiluvan myöntämisessä ja epäämisessä noudatettavista menettelyistä. Artiklassa säädetään ESMA:lle annetusta valtuudesta laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään toimilupahakemukseen sisällytettävät tiedot ja ylintä hallintoelintä koskeviin ilmoituksiin sisällytettävät tiedot, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen määrittämiseksi tietojen toimittamista varten.

Artiklassa 62 säädetään toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta peruuttaa raportointipalvelujen tarjoajalle myönnetty toimilupa ja sen edellytyksistä. Artiklassa 63 säädetään raportointipalvelujen tarjoajan ylintä hallintoelintä koskevista vaatimuksista. Ylimmän hallintoelimen jäsenten on oltava aina riittävän hyvämaineisia, heillä on oltava riittävä tietämys, taidot ja kokemus ja heidän on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Ylimmän hallintoelimen on määriteltävä ohjaus- ja hallintojärjestelmät, joilla varmistetaan organisaation tehokas ja vakaa hoito. ESMA laatii ohjeet raportointipalvelujen tarjoajan ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuuden arvioinnista. Lisäksi artiklassa säädetään palvelujen tarjoajan tulevaa liiketoimintaa tosiasiallisesti johtavia henkilöitä koskevista vaatimuksista.

Raportointipalvelun tarjoajan toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset

Direktiivin 64—66 artiklassa säädetään hyväksyttyjä julkistamisjärjestelyjä, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajia ja hyväksyttyjä ilmoitusjärjestelmiä koskevista edellytyksistä ja toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista.

Direktiivin 64 artiklan mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn ylläpitäjällä on oltava käytössään riittävät toimintaperiaatteet ja järjestelyt MIFIR:n 20 ja 21 artiklassa vaadittujen tietojen julkistamiseksi niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Tiedot on annettava käyttöön maksutta 15 minuuttia sen jälkeen, kun hyväksytty julkistamisjärjestely on julkistanut ne. Kotijäsenvaltion on edellytettävä, että hyväksytty julkistamisjärjestely pystyy tehokkaasti ja johdonmukaisesti levittämään tällaiset tiedot siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti, syrjimättömästi ja sellaisessa muodossa, että ne voidaan konsolidoida muista lähteistä saataviin vastaaviin tietoihin.

Artiklassa säädetään ESMA:n valtuudesta laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään yhteiset muodot, tietoja koskevat vaatimukset ja tekniset järjestelyt, joiden avulla tiedot voidaan konsolidoida muiden tietojen kanssa sekä valtuudesta teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään muun muassa millä tavoin hyväksytty julkistamisjärjestely voi noudattaa artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta. Artiklassa säädetään komissiolle valtuus antaa delegoituja säädöksiä, joissa selvennetään, mitä tarkoitetaan kohtuullisilla kaupallisilla ehdoilla tietojen julkistamiseksi artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla on oltava käytössään riittävät toimintaperiaatteet ja järjestelyt, joiden avulla MIFIR:n 6 ja 20 artiklan mukaisesti julkistetut tiedot voidaan kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi sekä asettaa yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. ESMA:lla on valtuus laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi artiklassa säädetyistä eräistä vaatimuksista. Komissiolla on valtuus antaa delegoituja säädöksiä, joilla selvennetään kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kohtuulliset kaupalliset ehdot tietovirtojen asettamiseksi saataville (65 artikla).

Hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla on oltava käytössään riittävät toimintaperiaatteet ja järjestelyt asetuksen MIFIR:n 26 artiklassa vaadittujen tietojen ilmoittamiseksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään liiketoimen toteuttamispäivää seuraavan työpäivän aikana. Nämä tiedot on ilmoitettava edellä mainitun asetuksen 26 artiklan vaatimusten mukaisesti. Artiklassa säädetään ESMA:lle annetusta valtuudesta laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi artiklassa säädetyistä eräistä vaatimuksista (66 artikla).

Positiolimiitit ja positioiden raportointi

Direktiivin IV osasto sisältää MIFID I -direktiiviin verrattuna uudet säännökset positiolimiiteistä ja hyödykejohdannaispositioiden hoidon valvontatoimenpiteistä sekä raportoinnista.

Direktiivin 57 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava positiolimiitit kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena oleville hyödykejohdannaisille ja taloudelliselta arvoltaan vastaaville OTC-sopimuksille. ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritellään laskentamenetelmä, jota toimivaltaiset viranomaiset soveltavat vahvistaessaan positiolimiitit. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asetettavana olevat positiolimiitit ESMA:lle (5 kohta) sekä noudatettava yhtenäisen positiolimiitin asettamista koskevaa menettelyä, mikäli samalla hyödykejohdannaisella käydyn kaupan volyymi on merkittävä useamman lainkäyttöalueen kauppapaikalla (6 kohta)

Direktiivin 57 artiklan 8—10 kohdassa säädetään kauppapaikkaa ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän, jonka kauppapaikalla käydään kauppaa hyödykejohdannaisilla, velvollisuudesta suorittaa positioiden hoidon valvontatoimenpiteitä sekä näitä valvontatoimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Valvontatoimenpiteisiin on kuuluttava muun muassa kauppapaikan valtuus valvoa henkilöiden avoinna olevien sopimusten positioita sekä tarvittaessa toteuttaa toimia position sulkemiseksi tai pienentämiseksi. Komissio hyväksyy ESMA:n luonnostelemat tekniset sääntelystandardit artiklan 12 kohdassa luetelluista seikoista.

Direktiivin 58 artiklassa säädetään kauppapaikkaa ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän velvollisuudesta julkistaa viikoittainen ilmoitus kyseisen artiklan 4 kohdan mukaisesti eri luokkiin kuuluvien henkilöiden kokonaispositioista. Kokonaispositio on julkaistava sellaisten eri hyödykejohdannaisten taikka päästöoikeuksien tai niiden johdannaisten osalta, joilla käydään kauppaa niiden kauppapaikoissa, silloin kun sekä henkilöiden määrä että heidän avoimet positiot ylittävät komission delegoiduissa säädöksissä määritellyt vähimmäiskynnysarvot. Lisäksi toimivaltaiselle viranomaiselle on annettava vähintään päivittäin täydellinen erittely positioista, joita kullakin henkilöllä on kyseisessä kauppapaikassa.

Direktiivin 58 artiklassa säädetään lisäksi hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla kauppapaikan ulkopuolella kauppaa käyvien sijoituspalveluyritysten velvollisuudesta toimittaa kauppapaikan toimivaltaiselle viranomaiselle päivittäin erittely omista ja asiakkaiden positioista (2 kohta). Lisäksi artiklassa säädetään kauppapaikkojen jäsenten, osapuolien ja asiakkaiden velvollisuudesta ilmoittaa kauppapaikkaa ylläpitävälle sijoituspalveluyritykselle tai markkinoiden ylläpitäjälle vähintään päivittäin yksityiskohtaiset tiedot omista ja asiakkaiden positioista (3 kohta). Komissio hyväksyy ESMA:n luonnostelemat tekniset täytäntöönpanostandardit artiklan 5 kohdassa ja 7 kohdassa luetelluista seikoista.

Johdannaiset

MIFID II -direktiivin ja MIFIR-asetuksen johdannaisia koskevat säännökset liittyvät G20-maiden vuonna 2009 tekemän sopimuksen sitoumuksiin vakioiduilla OTC-johdannaissopimuksilla käytävän kaupan siirtämisestä tarvittaessa pörsseihin tai sähköisiin kauppapaikkoihin. Johdannaisia koskevat suoraan sovellettavat säännökset sisältyvät MIFIR:n V osastoon.

Asetuksen 28 artiklassa velvoitetaan artiklassa määritellyt vastapuolet toteuttamaan tietyillä johdannaisilla toteutettavat liiketoimet yksinomaan säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä taikka eräissä kolmansien maiden kauppapaikoissa. Artiklan mukaista kaupankäyntivelvollisuutta sovelletaan tiettyjen EMIR-asetuksessa määriteltyjen finanssialan vastapuolten ja EMIR-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävien finanssialan ulkopuolisten vastapuolten kanssa toteutettaviin liiketoimiin. Artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi edellytyksistä, joiden täyttyessä kaupankäyntivelvollisuutta sovelletaan myös eräiden kolmansien maiden rahoituslaitosten ja yhteisöjen kanssa toteutettaviin liiketoimiin.

MIFIR:n 28 artiklan mukainen kaupankäyntivelvollisuus koskee niitä johdannaisia, jotka kuuluvat 32 artiklassa säädetyn kaupankäyntivelvollisuusmenettelyn piiriin ja jotka mainitaan 34 artiklassa tarkoitetussa ESMA:n ylläpitämässä rekisterissä. MIFIR:n mukaisella kaupankäyntivelvollisuudella on yhteys EMIR-asetuksen mukaiseen määritysvelvollisuuteen. MIFIR:n 32 artiklassa säädetään, että kun johdannaislaji on ilmoitettu kuuluvan EMIR-asetuksen määritysvelvollisuuden piiriin, ESMA:n on määriteltävä teknisissä sääntelystandardeissa, millä niistä johdannaislajeista tai niiden alaryhmistä on käytävä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmässä taikka vastaavissa kolmansien maiden kauppapaikoissa sekä mistä alkaen kaupankäyntivelvollisuus tulee voimaan. Komissiolla on valtuus hyväksyä ESMA:n luonnostelemat tekniset sääntelystandardit. Jotta kaupankäyntivelvollisuus tulisi voimaan, kyseinen johdannaislaji tai sen alaryhmä on otettava kaupankäynnin kohteeksi tai sillä on käytävä kauppaa vähintään yhdessä edellä luetelluista kauppapaikoista. Lisäksi sen on oltava kolmansien osapuolien riittävän osto- ja myyntihalukkuuden kohteena, jotta se katsotaan riittävän likvidiksi kaupankäyntiin vain kyseisissä kauppapaikoissa.

Asetuksen 29 artiklassa säädetään sellaisten johdannaisten määritysvelvollisuudesta, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla, sekä määritettäväksi hyväksymisen määräajoista. Artiklassa 30 säädetään pörssilistattuja johdannaisia koskevista epäsuorista määritysmenettelyistä. Artiklaan 31 sisältyvät sijoitussalkkujen tiivistämistä koskevat säännökset ja artiklaan 33 menettelyt päällekkäisten tai ristiriitaisten vaatimusten välttämiseksi.

Syrjimätön pääsy rahoitusvälineiden määritysjärjestelmiin

MIFIR-asetuksen VI osastoon sisältyvät säännökset syrjimättömästä pääsystä rahoitusvälineiden määritysjärjestelmiin.

Asetuksen 35 artikla koskee syrjimätöntä pääsyä keskusvastapuoleen. Artiklassa säädetään keskusvastapuolen velvollisuudesta suostua hyväksymään tiettyjen rahoitusvälineiden määritys syrjimättömästi ja avoimesti riippumatta siitä, missä kauppapaikassa liiketoimi toteutetaan. Artiklassa 36 säädetään vastaavasti kauppapaikan velvollisuudesta antaa kauppatietoja syrjimättömästi ja avoimesti minkä tahansa keskusvastapuolen pyynnöstä, jolle on myönnetty toimilupa tai joka on tunnustettu EMIR-asetuksella ja joka on halukas määrittämään rahoitusvälineillä kyseisessä kauppapaikassa toteutettuja toimia. Artiklassa 37 säädetään keskusvastapuolien ja kauppapaikkojen syrjimättömästä pääsystä viitearvoihin kaupankäyntiä ja määrittämistä varten, jos rahoitusvälineen arvo lasketaan viitearvoa käyttäen. Lisäksi artiklassa säädetään viitearvon omistavan henkilön velvollisuudesta myöntää käyttöoikeus. Artiklaan 38 sisältyvät säännökset kolmannen maan keskusvastapuolien ja kauppapaikkojen pääsyoikeuksista.

Tuoteinterventiovaltuudet

MIFIR:n 39—43 artikla sisältää myös viranomaisille annettavia toimivaltasäännöksiä tuotteita koskevista interventiotoimista. Säännökset ovat uusia. Asetuksen mukaisesti ESMA:lla olisi tietyin edellytyksin toimivalta väliaikaisesti kieltää tai rajoittaa rahoitusvälineiden markkinointi, jakelu, myynti taikka tietyntyyppinen finanssialan toiminta tai käytäntö unionissa. Kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi ensinnäkin sitä, että ne olisivat tarpeen joko merkittävän sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi tai finanssi- tai hyödykemarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen taikka finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvan uhan torjumiseksi unionissa. Toiseksi kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi sitä, että uhkaa ei torjuta muulla kyseiseen rahoitusvälineeseen tai toimintaan sovellettavalla EU-sääntelyllä. Kolmanneksi kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi joko sitä, etteivät kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olisi toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi tai että toteutetut toimenpiteet eivät olisi olleet riittäviä. ESMA:n tulisi lisäksi ilmoittaa toimistaan toimivaltaiselle viranomaiselle ennen toimiin ryhtymistä. Myös EBA:lla on vastaavanlaiset valtuudet toteuttaa väliaikaisia interventiotoimia strukturoitujen talletusten osalta.

Asetuksen mukaan myös kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi tietyin edellytyksin oikeus asettaa kielto tai rajoitus jäsenvaltiossa tai jäsenvaltiosta käsin tapahtuvalle rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinoinnille, jakelulle tai myynnille taikka tietyntyyppiselle finanssialan toiminnalle tai käytännölle. Toisin kuin ESMA ja EBA, kansallinen viranomainen voisi asettaa toimintojen harjoittamiselle pysyvän kiellon tai rajoituksen. Toimivaltaisella kansallisella viranomaisella olisi myös velvollisuus toimittaa tieto kieltoa tai rajoitusta koskevasta päätöksestään vähintään kuukautta ennen sen voimaantuloa muille toimivaltaisille viranomaisille ja ESMA:lle. Kiireellisissä poikkeustapauksissa kansallinen toimivaltainen viranomainen voisi tietyin edellytyksin toteuttaa myös tilapäisiä toimia. Tällöinkin sen olisi ilmoitettava toimesta toimivaltaisille viranomaisille sekä ESMA:lle tai EBA:lle 24 tuntia ennen toimenpiteen suunniteltua voimaantuloa. Kansallisilla viranomaisilla, kuten myös ESMA:lla ja EBA:lla, olisi mahdollisuus asettaa kielto tai rajoitus myös jo ennen rahoitusvälineen tai strukturoidun talletuksen markkinointia, jakelua tai myyntiä asiakkaille.

Komissiolla on valtuus antaa delegoituja säädöksiä perusteista ja seikoista, joita viranomaisten on otettava huomioon tuoteinterventiotoimien edellytyksiä arvioidessaan. Asetuksen mukaan ESMA ja EBA koordinoivat kansallisten viranomaisten toimenpiteitä ja erityisesti varmistavat sen, että toimivaltaisen viranomaisen toteuttama toimi on perusteltu ja oikeasuhteinen ja että toimivaltaiset viranomaiset noudattavat tarvittaessa johdonmukaista lähestymistapaa. ESMA ja EBA antavat myös lausunnon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suunnitteleman kiellon tai rajoituksen perusteluista ja oikeasuhtaisuudesta.

Viranomaisvaltuudet ja seuraamukset

MIFID II:n 67—88 artikla (VI osasto) sisältää säännökset toimivaltaisista viranomaisista, niiden valtuuksista ja yhteistyöstä, seuraamuksista sekä oikeussuojamenettelyistä.

Direktiivin 69 artiklan mukaan toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki valvontavaltuudet, mukaan lukien tutkintavaltuudet ja valtuudet määrätä korjaustoimenpiteitä, joita ne tarvitsevat direktiivin ja MIFIR:n mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Toimivaltaiselle viranomaiselle olisi annettava tietyt 69 artiklan 2 kohdassa luetellut vähimmäisvaltuudet. Pääosa direktiivissä ehdotetuista valtuuksista on samoja, kuin jo MIFID I:ssä. Täysin uusia valtuuksia ovat hyödykejohdannaispositioiden valvontaa koskevat valtuudet sekä tuoteinterventiovaltuudet.

Jäsenvaltioiden on direktiivin 70 artiklan mukaisesti säädettävä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista, joita sovelletaan yleisesti asetuksen tai direktiivin nojalla implementoitujen säännösten rikkomiseen. Jäsenvaltioiden vahvistamien hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, seuraamuksen tai toimenpiteen soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista sekä keskeisiä seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia ja hallinnollisten seuraamusten suuruutta.

Direktiivin 70 artiklan 2 kohta on uusi. Sen mukaan direktiivin tai asetuksen velvoitteiden soveltuessa sijoituspalveluyrityksiin, markkinoiden ylläpitäjiin tai muihin säännöksessä lueteltuihin oikeushenkilöihin hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä tulee voida soveltaa kyseisten oikeushenkilöiden ylimmän hallintoelimen jäseniin ja keneen tahansa muuhun luonnolliseen tai oikeushenkilöön, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla ovat vastuussa rikkomuksesta.

Direktiivin 70 artiklan 3—6 kohdassa luetellaan lisäksi aiemmasta poiketen ne nimenomaiset tilanteet, joiden rikkomisen osalta viranomaisella on oltava oikeus määrätä ja suorittaa direktiivin mukaiset hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet. Näitä ovat esimerkiksi julkinen ilmoitus, erilaiset kiellot ja taloudelliset hallinnolliset seuraamusmaksut. Täysin uusia seuraamuksia ovat muun muassa sijoituspalveluyrityksen johdolle asetettava kielto toimia sijoituspalveluyrityksen johtotehtävissä sekä taloudelliset hallinnolliset seuraamukset. Oikeushenkilöiden taloudellisten seuraamusten enimmäismäärän tulee olla joko vähintään viisi miljoonaa euroa tai 10 prosenttia oikeushenkilön edellisen vuoden kokonaisliikevaihdosta. Luonnollisille henkilöille määrättävien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten enimmäismäärän tulee olla viisi miljoonaa euroa. Jos rikkomuksesta saatu taloudellinen hyöty voidaan määrittää, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksen enimmäistaso on vähintään kyseisen hyödyn määrä kaksinkertaisena.

Direktiivin 71 artikla sisältää täysin uudet säännökset päätösten julkistamisesta. Hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet on pääsääntöisesti julkistettava. Direktiivin mukaan ESMA:lle tulee myös toimittaa tietoja määrätyistä seuraamuksista ja toimenpiteistä. ESMA julkaisee tiedot vuosikertomuksessaan. Direktiivin 72 artikla sisältää uudet säännökset valvonta- ja seuraamusvaltuuksien eri käyttötavoista sekä seuraamusten määräämisen yhteydessä huomioon otettavista seikoista.

Direktiivin 73 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit, joilla voidaan ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen säännösten ja direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Direktiivissä säädetään järjestelmälle asetettavista vähimmäisvaatimuksista. Lisäksi toimijoilla tulisi olla käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomuksista sisäisesti erityisen riippumattoman ja itsenäisen kanavan kautta. Kyseiset säännökset ovat uusia.

Direktiivin 74 artikla sisältää aiempaa vastaavan säännöksen muutoksenhakuoikeudesta. Direktiivin 75 artikla sisältää osin uuden säännöksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa tehokkaiden ja toimivien tuomioistuinten ulkopuolisten valitus- ja oikeussuojamenettelyjen käyttöönotto sijoituspalveluyritysten tarjoamia sijoitus- ja oheispalveluita koskevien kuluttajariitojen käsittelemiseksi. Uutta MIFID I:een verrattuna on se, että sijoituspalveluyritysten on liityttävä yhteen tai useampaan kyseisiä valitus- ja oikeussuojamenettelyjä toteuttavaan elimeen. Edelleen kyseisten elinten tulisi tehdä aktiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien elinten kanssa rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi.

Direktiivin 79—88 artikla sisältäät myös osin uusia säännöksiä kansallisten valvontaviranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä ja yhteistyöstä ESMA:n ja muiden viranomaisten kanssa, kuten myös yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa.

AIFMD-direktiivin muutokset

MIFID II:n 92 artiklalla muutetaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (jäljempänä AIFMD) 33 artiklaa edellytyksistä, jotka koskevat muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden vaihtoehtorahastojen hoitoa. AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten myötä unioniin sijoittautunut vaihtoehtorahastojen hoitaja voi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden vaihtoehtorahastojen hoitamisen lisäksi tarjota jatkossa myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja toisessa jäsenvaltiossa joko suoraan tai sivuliikkeen välityksellä. Näillä palveluilla tarkoitetaan 6 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista sijoitussalkkujen hoitoa sekä b alakohdan mukaisia liitännäispalveluja, kuten sijoitusneuvontaa, yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien säilytystä hallinnointia sekä rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä. Direktiivissä edellytetään, että hoitajalla tulee tällöin olla toimilupa tarjota kyseisentyyppisiä palveluja. Hoitajan on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot jäsenvaltioista, joissa se aikoo hoitaa rahastoa tai tarjota edellä mainittuja palveluja sekä aiotut palvelut ja rahastot kattava toimintaohjelma.

AIFMD:n 33 artiklaan tehtyjen muutosten seurauksena myös kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan r alakohdan mukaista vaihtoehtorahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion määritelmää on täydennetty siten, että se pitää sisällään myös jäsenvaltion, jossa vaihtoehtorahastojen hoitaja tarjoaa 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja.

Viitearvoasetus

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 8 päivänä kesäkuuta 2016 asetuksen (EU) 2016/1011 rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (viitearvoasetus). Asetusta on pääosiltaan sovellettava 1 päivästä 2018 alkaen. Asetuksen kriittisiä vertailuarvoja koskevia säännöksiä (20, 21 ja 23 artikla) on sovellettu jo 30.6.2016 alkaen.

Soveltamisala ja määritelmät

Asetuksen 1—3 artiklassa säädetään asetuksen kohteesta, soveltamisalasta ja määritelmistä. Asetuksen 1 artiklan mukaan asetuksella säädetään kehyksestä, jolla varmistetaan rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävien tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamiseen käytettävien indeksien tarkkuus ja koskemattomuus unionissa. Tarkoituksena on edistää sisä-markkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja.

Asetusta sovelletaan 2 artiklan 1 kohdan mukaan vertailuarvojen tarjontaan, niiden syöttötietojen toimittamiseen ja käyttöön unionissa. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaan asetusta ei sovelleta keskuspankkeihin eikä viranomaisiin, kun ne toimittavat tietoja vertailuarvoja varten tai tarjoavat vertailuarvoja tai kun niillä on määräysvaltaa vertailuarvojen tarjontaan yhteiskuntapoliittisiin tarkoituksiin, mukaan luettuna työllisyyden, taloudellisen toiminnan ja inflaation mittaaminen. Asetusta ei myöskään sovelleta keskusvastapuoliin, kun ne tarjoavat viitehintoja tai selvityshintoja, joita käytetään keskusvastapuoliriskin hallintaan ja selvityksiin, MIFID II:n liitteessä I olevassa C osassa lueteltujen rahoitusvälineiden yksittäisten viitehintojen tarjoamiseen eikä tiedotusvälineisiin, kun niillä ei ole määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan (2 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta).

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan f ja h alakohdan mukaan asetuksen soveltamisalan piiriin ei kuulu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vain julkistaessaan tai asettaessaan julkisesti saataville omat vaihtuvat tai kiinteät lainakorkonsa, kuten ei myöskään indeksin tarjoaja tarjoamansa indeksin osalta, jos kyseinen indeksintarjoaja ei tiennyt eikä kohtuudella olisi voinut tietää, että indeksiä käytetään tuotonmääritykseen. Edelleen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jää hyödykkeiden vertailuarvo, joka perustuu tietolähteiden, joiden enemmistö on valvonnan ulkopuolisia yhteisöjä, toimittamiin tietoihin. Lisäksi, jotta hyödykkeiden vertailuarvoa ei sovelleta, vaaditaan samalla, että hyödykkeen vertailuarvoon tulisi viitata rahoitusvälineissä, joista on jätetty hakemus ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi tai jolla käydään kauppaa ainoastaan yhdellä kauppapaikalla sekä rahoitusvälineet, jossa vertailuarvoon viitataan, voisivat olla kokonaisnimellisarvoltaan enintään 100 miljoonaa euroa.

Asetuksen 3 artikla sisältää asetuksessa käytetyt määritelmät.

Hallinnoijien hallinto ja valvonta

Asetuksen 4 artiklassa säädetään hallinnoijan hallintojärjestelyistä sekä eturistiriitoihin liittyvistä menettelyistä. Hallinnoija on määritelty asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa ja sillä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on määräysvaltaa vertailuarvon tarjontaan.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan hallinnoijalla tulee olla käytössä vakaat hallintojärjestelyt, mukaan lukien selvä organisaatiorakenne, jossa määritellään vertailuarvon tarjontaan osallistuvien toimijoiden tehtävät ja vastuualueet yksityiskohtaisesti ja avoimesti. Hallinnoijan tulee lisäksi toteuttaa asianmukaiset toimet tunnistaakseen, ehkäistäkseen tai hallitakseen eturistiriidat sekä varmistettava, että vertailuarvot määritetään riippumattomasti ja rehellisesti.

Hallinnoijan on pidettävä vertailuarvonnan tarjonta operatiivisesti erillään sellaisesta liiketoiminnasta, joka voi aiheuttaa eturistiriidan (4 artiklan 2 kohta). Mikäli hallinnoijassa muodostuu eturisti-riita, jota ei voida riittävästi vähentää, voi toimivaltainen viranomainen vaatia hallinnoijaa perusta-maan riippumattoman valvontatoiminnon. Jos eturistiriitoja ei kuitenkaan pystytä hallitsemaan riittävästi, voi toimivaltainen viranomainen vaatia lakkauttamaan eturistiriitoja aiheuttavat toiminnot tai kokonaan lopettamaan vertailuarvon tarjonta. Hallinnoijan on ilmoitettava olemassa olevat ja mahdolliset eturistiriidat vertailuarvon käyttäjille, toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarvittaessa tietolähteille (4 artiklan 3, 4 ja 5 kohta).

Asetuksen 4 artiklan 6 kohdan mukaan hallinnoijalla on oltava asianmukaiset menettelyt eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, ilmoittamiseksi, hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Myös hallinnoijan työntekijöiden ja muiden luonnollisten henkilöiden, joiden palvelut ovat hallinnoijien käytettävissä tai määräysvallassa ja jotka osallistuvat suoraan vertailuarvon tarjontaan, osalta hallinnoijan on varmistuttava tietyistä seikoista (esimerkiksi riittävästä asiantuntemuksesta ja riippumattomuudesta) eturistiriidat välttääkseen. Tämän varmistamiseksi hallinnoijalla on oltava erityiset sisäiset tarkastusmenettelyt (4 artiklan 7 ja 8 kohta).

Asetuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että hallinnoijalla on oltava pysyvä ja tehokas valvontatoiminto, jolla varmistetaan kaikkien vertailuarvojen tarjonnan näkökohtien valvonta. Valvontatoimintoa koskevat menetelmät on asetettava toimivaltaisten viranomaisten saataville.

Valvontatoiminnolle kuuluvat jotkin tai kaikki asetuksessa luetelluista vastuista, joita hallinnoijan on mukautettava vertailuarvon monimutkaisuuden, käytön ja haavoittuvuuden perusteella. Valvontatoiminnon on toimittava rehellisesti ja se on järjestettävä erillisen lautakunnan tai muun asianmukaisen hallintojärjestelyn toimesta (5 artiklan 3 ja 4 kohta).

Asetuksen 6 artiklan 1—5 kohdassa määrätään valvontakehyksestä, jolla varmistetaan vertailuarvon asetuksen mukainen tarjonta ja julkistaminen tai saataville antaminen. Valvontakehyksen on oltava oikeassa suhteessa tunnistettujen eturistiriitojen suuruuteen, vertailuarvon tarjontaan liittyvän harkinnanvaraisuuden laajuuteen ja vertailuarvon syöttötietojen luonteeseen. Valvontakehyksen tulee sisältää operatiivisen riskin hallinta, riittävät ja tehokkaat liiketoiminnan jatkuvuus- ja palautumis-suunnitelmat sekä varamenettelyt sovellettavaksi tilanteessa, jossa vertailuarvon tarjousmenettely keskeytyy. Lisäksi valvontakehyksen tulee olla dokumentoitu, sitä on arvioitava ja tarvittaessa päivitettävä sekä se on annettava toimivaltaisen viranomaisen saataville ja pyynnöstä käyttäjille.

Asetuksen 7 artiklassa säädetään vastuuvelvollisuuskehyksestä. Artiklan 1 kohdan mukaan hallinnoijalla on oltava käytössä vastuuvelvollisuuskehys, joka kattaa tietojen säilyttämisen, auditoinnin ja arvioinnin sekä valitusprosessin ja joka antaa todisteita asetuksen vaatimusten noudattamisesta. Hallinnoijan nimeämän sisäisen toiminnon tehtävänä on arvioida, missä määrin hallinnoija noudattaa vertailuarvon menetelmiä ja asetusta sekä raportoida siitä (7 artiklan 2 kohta). Kriittisten vertailuarvojen osalta hallinnoijan on kuitenkin nimettävä riippumaton ulkoinen auditoija arvioimaan edellä mainitut seikat sekä raportoimaan niistä (7 artiklan 3 kohta).

Toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hallinnoijan on toimitettava viranomaiselle tiedot 7 artiklan 2 kohdan mukaisista arvioinneista ja tarkastuksista. Artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista hallinnoijan on julkistettava tiedot toimivaltaisen viranomaisen tai kenen tahansa vertailuarvon käyttäjän pyynnöstä (7 artikla 4 kohta).

Asetuksen 8 artiklassa luetellaan tiedot, joista hallinnoijan on pidettävä kirjaa (8 artiklan 1 kohdan a—h alakohdat). Hallinnoijan on säilytettävä artiklassa tarkoitetut tiedot lähtökohtaisesti vähintään viiden vuoden ajan, lukuun ottamatta tallennettuja puhelinkeskusteluja ja sähköistä viestintää, joihin liittyvät tiedot on pyynnöstä toimitettava viestinnässä osallisina oleville henkilöille ja säilytettävä kolmen vuoden ajan.

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään hallinnoijan velvollisuudesta julkaista kirjalliset menettelyt, joita sovelletaan valitusten vastaanottoon, tutkimiseen ja säilyttämiseen. Mainitun artiklan 2 kohdassa täsmennetään sitä, mitä valitusten käsittelyjärjestelmällä varmistetaan.

Asetuksen 10 artiklassa säädetään hallinnoijien ulkoistamistoimista. Vertailuarvon tarjonnan toimintojen ulkoistamista ei saa järjestää siten, että olennaisesti heikennetään hallinnoijan päätösvaltaa vertailuarvon tarjonnassa tai toimivaltaisen viranomaisen valmiutta valvoa vertailuarvoa (10 artiklan 1 kohta). Huolimatta siitä, että hallinnoija ulkoistaa palveluntarjoajalle vertailuarvon tarjonnan toimintoja tai merkittäviä palveluja tai tehtäviä, hallinnoija on edelleen täysin vastuussa asetuksen mukaisista hallinnoijan velvollisuuksista. Artiklan 3 kohdassa on määritelty edellytykset, joiden täyttymisestä hallinnoijan on ulkoistamisen yhteydessä varmistuttava.

Syöttötiedot, menetelmät ja rikkomuksista ilmoittaminen

Syöttötiedot määritellään asetuksen 3 artiklassa ja niillä tarkoitetaan tietoja erilaisista arvoista, joita hallinnoija käyttää vertailuarvon määrittämiseen. Asetuksen 11 artiklassa säädetään tarkemmin syöttötietoja koskevista vaatimuksista sekä hallinnoijan velvollisuuksista syöttötietojen valvontaan ja käyttämiseen liittyen.

Asetuksen 12 artiklassa kuvataan millaisia menetelmiä hallinnoijan tulee käyttää vertailuarvon määrittämisessä. Menetelmien on oltava muun muassa luotettavia, tarkkoja ja todennettavia. Vertailuarvon hallinnoijan on huomioitava ja määritettävä menetelmiä kehittäessään tietyt seikat, kuten markkinoiden koko ja eri syöttötietotyyppien ensisijaisuusjärjestys. Sellaisia tilanteita varten, joissa syöttötietojen määrä tai laatu alittaa vertailuarvon tarkalle määrittämiselle välttämättömän vaatimustason, hallinnoijalla on oltava käytössä selvät julkistetut järjestelyt tilanteiden yksilöimiseksi ja sen esittämiseksi, voidaanko vertailuarvo näissä olosuhteissa laskea, ja jos voidaan, niin miten (12 artiklan 3 kohta).

Hallinnoijan on kehitettävä, käytettävä ja hallinnoitava vertailuarvotietoja ja menetelmiä avoimesti (13 artikla). Tähän liittyen hallinnoijan tulee julkistaa tai asettaa saataville tietyt menetelmiä koskevat tiedot (13 artiklan 1 ja 2 kohdat), jotka on tarkemmin yksilöity komission teknisissä sääntely-standardeissa.

Hallinnoijan tulee asetuksen 14 artiklan mukaisesti perustaa riittävät järjestelmät ja tehokas valvonta, joilla varmistetaan syöttötietojen koskemattomuus, jotta hallinnoija voi tunnistaa kaikenlaisen toiminnan, johon voi liittyä vertailuarvon manipulointi tai manipulointiyritys. Hallinnoijan on seurattava syöttötietoja ja tietolähteitä ilmoittaakseen toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisista manipulointi- tai manipulointiyritysepäilyistä. Lisäksi hallinnoijilla on oltava käytössään menettelyt, jotka koskevat niiden johtajia, työntekijöitä ja muita luonnollisia henkilöitä, joiden palvelut on asetettu hallinnoijien käyttöön tai valvontaan, ja joilla raportoidaan sisäisesti tämän asetuksen rikkomisista (14 artiklan 3 kohta).

Käytännesäännöt ja tietolähteitä koskevat vaatimukset

Asetuksen 15 artiklassa säädetään, että silloin kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saatuihin tietoihin, sen hallinnoijan on laadittava jokaista vertailuarvoa varten käytännesäännöt. Säännöissä määritellään tietolähteiden vastuualueet suhteessa syöttötietojen tarjontaan sekä varmistetaan, että käytännesäännöt täyttävät lainsäädännön asettamat vaatimukset. Lisäksi hallinnoijan on varmistettava jatkuvasti, ainakin vuosittain, sekä käytännesääntöihin tehtävien muutosten yhteydessä, että tietolähteet noudattavat käytännesääntöjä.

Artiklan 2 kohdassa on määritelty seikat, jotka ainakin tulee sisällyttää käytännesääntöihin. Tällaisia ovat muun muassa syöttötietojen selvä kuvaus, syöttötietoja toimittavien henkilöiden henkilöllisyys sekä järjestelmät ja valvonta, jotka tietolähde on velvollinen ottamaan käyttöönsä. Hallinnoija voi laatia yhteiset käytännesäännöt kullekin tarjoamalleen vertailuarvoryhmälle (15 artiklan 3 kohta).

Mikäli toimivaltainen viranomainen havaitsee, että käytännesäännöt eivät joltain osin täytä asetuksen vaatimuksia, sen on ilmoitettava asiasta kyseiselle hallinnoijalle, jonka on mukautettava käytännesääntöjään 30 päivän kuluessa saamastaan ilmoituksesta (15 artiklan 4 kohta).

Asetuksen 16 artiklassa säädetään velvoitteista, jotka koskevat valvotun tietolähteen hallintoa ja valvontaa. Tietolähteen on muun muassa varmistettava, että syöttötietojen tarjonta ja harkintavallan käyttö on riippumatonta. Valvotulla tietolähteellä on oltava artiklan 2 kohdassa tarkemmin määritellyt tehokkaat järjestelmät ja valvontakehys, joilla varmistetaan hallinnoijalle toimitettavien syöttö-tietojen koskemattomuus ja luotettavuus.

Artiklan 3 kohdassa todetaan, että mikäli syöttötiedot perustuvat asiantuntemukseen perustuvaan päättelyyn, tulee tietolähteellä olla järjestelmien ja valvonnan lisäksi käytänteet, jotka ohjaavat päättelyn ja harkintavallan käyttöä. Valvottujen tietolähteiden on säilytettävä tiedot tällaisen päättelyn tai harkintavallan käytön perusteista, mikäli se on oikeasuhteista huomioon ottaen vertailuarvon ja sen syöttötietojen luonne. Valvotun tietolähteen tulee toimia yhteistyössä hallinnoijan ja toimivaltaisen viranomaisen kanssa vertailuarvon tarjonnan auditoinnin ja valvonnan suhteen (16 artiklan 4 kohta).

Säänneltyihin tietoihin perustuvat vertailuarvot

Säänneltyihin tietoihin perustuvalla vertailuarvolla tarkoitetaan vertailuarvoa, joka määritetään laskentakaavaa soveltamalla syöttötiedoista, jotka on toimitettu kokonaan ja suoraan asetuksessa tarkemmin määritellyistä paikoista, tai sijoitusrahastojen varojen nettoarvoista (3 artiklan 24 kohta). Asetuksen 17 artiklassa määritellään ne asetuksen säädökset, joita ei sovelleta säänneltyihin tietoihin perustuvien vertailuarvojen tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten.

Korkokantojen vertailuarvot

Asetuksen 18 artiklassa säädetään, että korkokantojen vertailuarvojen tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten sovelletaan asetuksen 4—16 artiklaan sisältyvien erityisten vaatimusten lisäksi tai sijasta asetuksen liitteessä I vahvistettuja vaatimuksia.

Hyödykkeiden vertailuarvot

Asetuksen 19 artiklassa säädetään, että hyödykkeiden vertailuarvojen tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten sovelletaan asetuksen 4—9 ja 11—16 artiklaan sisältyvien erityisten vaatimusten sijasta asetuksen liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia, ellei kyseessä oleva vertailuarvo ole säänneltyihin tietoihin perustuva vertailuarvo tai perustu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö on valvottuja yhteisöjä. Lisäksi hyödykkeiden vertailuarvojen tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten ei sovelleta asetuksen 24, 25 ja 26 artiklaa.

Kriittiset vertailuarvot

Asetuksen määritelmän mukaisesti kriittisellä vertailuarvolla tarkoitetaan vertailuarvoa, joka ei perustu säänneltyihin tietoihin ja joka täyttää jonkin 20 artiklan 1 kohdassa säädetystä edellytyksestä ja joka on sisällytetty komission laatimaan luetteloon (3 artikla 25 kohta). Asetuksen 20 artiklassa säädetään, että komissio hyväksyy vähintään kahden vuoden välein luettelon unionissa sijaitsevien hallinnoijien tarjoamista vertailuarvoista, jotka ovat kriittisiä vertailuarvoja. Artiklan 1 kohdan a—c alakohdissa määritetään perusteet, joiden täyttyessä vertailuarvoa pidetään kriittisenä vertailuarvona.

Mikäli jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että sen valvonnassa oleva hallinnoija tarjoaa vertailuarvoa, joka olisi tunnustettava kriittiseksi, se ilmoittaa tästä ESMA:lle (20 artiklan 2 kohta). Ilmoituksessaan viranomaisen on arvioitava, että olisiko sellaisen vertailuarvon tai sen tarjonnan lakkaamisella, joka perustuu syöttötietoihin tai tietolähdepaneeliin, jotka eivät enää edusta kohteena olevaa markkina- tai taloustilannetta, kielteinen vaikutus markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen sen jäsenvaltioissa (20 artiklan 3 kohta). ESMA antaa oman lausuntonsa jäsenvaltion viranomaisen arviosta ja toimittaa nämä molemmat komissiolle, joka hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä artiklan 1 kohdan mukaisesti (20 artiklan 4—5 kohdat).

15 päivän kuluessa siitä, kun komission päätös kriittisen vertailuarvon sisällyttämisestä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun listaan on tullut voimaan, tuon kriittisen vertailuarvon hallinnoijan on toimitettava käytännesäännöt toimivaltaiselle viranomaiselle niiden arvioimiseksi (15 artiklan 5 kohta).

Asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään toimenpiteistä, joita kriittisen vertailuarvon hallinnoijan on tehtävä lopettaessaan kriittisen vertailuarvon tarjonnan tuottamisen. Vastaavasti artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa määritellään toimivaltaisen viranomaisen velvoitteet ja valtuudet, kun kriittisen vertailuarvon hallinnoija informoi viranomaista lopettamisaikeistaan tai kriittisen vertailuarvon hallinnoijan toiminta on lakkautettava maksukyvyttömyysmenettelyn vuoksi.

Asetuksen 22 artiklassa säädetään, että kun hallinnoija tarjoaa kriittistä vertailuarvoa, sen on toteutettava asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vertailuarvon käyttöoikeuksia ja vertailuarvoon liittyviä tietoja tarjotaan kaikille käyttäjille oikeudenmukaisin, kohtuullisin, avoimin ja syrjimättömin perustein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin kilpailulainsäädännön soveltamista.

Asetuksen 23 artiklaa, jossa säädetään kriittistä vertailuarvoa koskevien tietojen toimittamisesta tietolähteiltä hallinnoijille, hallinnoijilta viranomaisille ja viranomaisten kesken, sovelletaan ainoastaan kriittisiin vertailuarvoihin, jotka perustuvat sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö on valvottuja yhteisöjä.

Kriittisen vertailuarvon hallinnoijan on toimitettava joka toinen vuosi toimivaltaiselle viranomaiselleen arvio kunkin tarjoamansa kriittisen vertailuarvon kyvystä mitata kohteena olevaa markkina- tai taloustilannetta (23 artiklan 2 kohta). Jos kriittisen vertailuarvon valvottu tietolähde aikoo lakata toimittamasta syöttötietoja, sen on viivytyksettä ilmoitettava siitä vertailuarvon hallinnoijalle, jonka on viipymättä ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselleen. Lisäksi vertailuarvon hallinnoijan on 14 päivän kuluessa saamastaan tiedosta toimitettava viranomaiselle arvio siitä, miten syöttö-tietojen saamisen lakkaaminen vaikuttaa vertailuarvon kykyyn mitata kohteena olevaa markkina- tai taloustilannetta. Toimivaltaisen viranomaisen on puolestaan arvion pohjalta ilmoitettava asiasta ESMA:lle ja mahdollisesti perustetulle kollegiolle sekä tehtävä oma arvionsa asiasta. (23 artiklan 3—4 kohdat)

Hallinnoijan toimivaltaisella viranomaisella on 23 artiklan 5—7 kohdissa määritellyt valtuudet tietyin edellytyksin muun muassa velvoittaa tietolähteet jatkamaan syöttötietojen toimittamista, vaatia hallinnoijaa muuttamaan kriittisen vertailuarvon menetelmiä, käytännesääntöjä tai muita sääntöjä sekä valita yhdessä hallinnoijan kanssa ne valvotut yhteisöt, joiden tulee toimittaa syöttötietoja. Tässä yhteydessä valvotun tietolähteen toimivaltaisen viranomaisen ja hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä (23 artiklan 8 kohta). Lisäksi artiklassa määritellyn ajanjakson päättyessä hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava toimenpiteiden tarpeellisuutta ja peruttava ne, mikäli 23 artiklan 9 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät.

Mikäli kriittisen vertailuarvon tarjoaminen on lopetettava, sen kunkin valvotun tietolähteen on jatkettava syöttötietojen toimittamista toimivaltaisen viranomaisen määrittämän ajanjakson ajan (23 artiklan 10 kohta). Hallinnoijan velvollisuutena on ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kohtuullisessa ajassa, mikäli jokin tietolähteistä rikkoo viranomaisen artiklan 6 kohdassa edellyttämiä velvoitteita (23 artiklan 11 kohta). Jos vertailuarvo tunnustetaan kriittiseksi asetuksen 20 artiklan 2—5 kohdissa säädetyn menettelyn mukaisesti, hallinnoijan toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet vaatia syöttötietoja 23 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti vain sen jäsenvaltiossa sijaitsevilta valvotuilta tietolähteiltä.

Merkittävät vertailuarvot

Asetuksen 24 artiklassa määritellään merkittävä vertailuarvo. Vertailuarvo, joka ei täytä jotakin 20 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kriittistä vertailuarvoa koskevista ehdoista, on kuitenkin merkittävä, jos sitä käytetään suoraan tai välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä viitteenä sellaisissa rahoitus-välineissä tai rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa, joiden kokonaisarvo on vähintään 50 miljardia euroa vertailuarvon kaikkien maturiteettien tai erääntymisaikojen perusteella kuuden kuukauden jaksolla, jos tämä on sovellettavissa. Vertailuarvo on merkittävä myös silloin, jos sillä on korkeintaan hyvin vähän markkinaperusteisia korvaavia vertailuarvoja ja jos vertailuarvon tarjonta lakkaa tai sitä tarjotaan epäluotettavien tai markkina- tai taloustilannetta vajavaisesti kuvaavien syöttötietojen perusteella, mikä aiheuttaisi merkittävän markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien tai yritysten rahoitukseen kohdistuvan kielteisen vaikutuksen vähintään yhdessä jäsenvaltiossa.

Komission tulee suorittaa tarkistus koskien kynnysarvon määrittämisessä käytettävää laskentamenetelmää sekä lähellä kynnysarvoa olevien vertailuarvojen luokituksen asianmukaisuutta vähintään kahden vuoden välein 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen (24 artiklan 2 kohta). Hallinnoijan on ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselleen, kun sen merkittävä vertailuarvo laskee alle kynnysarvon (24 artiklan 3 kohta).

Asetuksen 25 artiklan mukaan vertailuarvon hallinnoija voi jättää soveltamatta tiettyjä artiklan 1 kohdassa tarkemmin määritettyjä säädöksiä katsoessaan, että niiden soveltaminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon vertailuarvon luonne tai vaikutus tai hallinnoijan koko. Hallinnoijan tulee ilmoittaa soveltamattajättämispäätöksestään välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot, joita viranomainen voi pyytää täydentämään (25 artiklan 2 ja 6 kohta). Lisäksi, mikäli hallinnoija ei täytä edellä tarkoitettujen tiettyjen säädösten vaatimuksia, sen on julkistettava ajan tasalla pidettävä vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa hallinnoijan tulee selventää, miksi sen on asianmukaista olla noudattamatta kyseisiä säännöksiä (25 artiklan 7 kohta). Toimivaltaisella viranomaisella on kuitenkin valtuudet velvoittaa hallinnoija soveltamaan mainittuja säännöksiä harkintansa perusteella ja tiedotettava soveltamista koskevasta päätöksestä hallinnoijalle artiklassa tarkemmin määritellyssä aikataulussa (25 artiklan 3—4 ja 6 kohta).

Artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti valvontavaltuuksiaan käyttäessään tarkistettava antamansa arvion ajantasaisuus (pätevyys).

Muut kuin merkittävät vertailuarvot

Hallinnoija voi jättää soveltamatta asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä säädöksiä muun kuin merkittävän vertailuarvonsa osalta. Niin tehdessään hallinnoijan tulee julkaista ja toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ajan tasalla pidettävä vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa se selvittää päätöksensä asianmukaisuuden (26 artiklan 3 kohta). Mikäli hallinnoijan muu kuin merkittävä vertailuarvo ylittää 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitun kynnysarvon, hallinnoijan on ilmoitettava asiasta välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselleen ja ryhdyttävä noudattamaan merkittäviin vertailuarvoihin sovellettavia vaatimuksia kolmen kuukauden kuluessa (26 artiklan 2 kohta). Toimivaltainen viranomainen arvioi hallinnoijan toimittaman vaatimustenmukaisuusvaatimuksen, ja viranomainen voi pyytää hallinnoijalta lisätietoja sekä vaatia muutoksia asetuksen noudattamiseksi (26 artikla 4 kohta).

Säänneltyihin tietoihin perustuvien vertailuarvojen (17 artikla) tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten sovelletaan tarvittaessa 24 ja 25 tai 26 artiklaa niiden säänneltyihin tietoihin perustuvien vertailuarvojen osalta, joita käytetään suoraan tai välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä viitteenä sellaisissa rahoitusvälineissä tai rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa, joiden kokonaisarvo on enintään 500 miljardia euroa vertailuarvon kaikkien maturiteettien tai erääntymisaikojen perusteella, jos tämä on sovellettavissa (17 artiklan 2 kohta).

Asetuksen 24, 25 ja 26 artikloita ei sovelleta korkokantojen vertailuarvojen (18 artikla) eikä hyödykkeiden vertailuarvojen (19 artikla) tarjontaan ja tietojen toimittamiseen niitä varten (18 artiklan 2 kohta, 19 artiklan 2 kohta).

Avoimuus ja kuluttajansuoja

Asetuksen 27 artiklassa säädetään, että kahden viikon kuluessa hallinnoijan merkitsemisestä arvo-paperimarkkinaviranomaisen ylläpitämään rekisteriin hallinnoijan on julkistettava vertailuarvoselvitys tasapuolisen ja helpon saatavuuden takaavin keinoin kustakin vertailuarvosta tai tarvittaessa vertailuarvoryhmästä, joita voidaan käyttää unionissa asetuksen 29 artiklan mukaisesti. Samoin on toimittava myös, jos hallinnoija alkaa tuottaa uutta vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää. Hallinnoijan on tarvittaessa päivitettävä vertailuarvoselvitystä, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein.

Artiklassa täsmennetään vertailuarvoselvityksen sisältöä ja määritellään ne seikat, joita selvityksen tulee vähintään sisältää.

Hallinnoijan on julkistettava yhdessä vertailuarvoselvityksen kanssa niitä toimia koskeva menettely, joita hallinnoija toteuttaa sellaisen vertailuarvon muuttuessa tai lakatessa, jota voidaan käyttää unionissa asetuksen 29 artiklan mukaisesti. Tarvittaessa voidaan laatia myös vertailuarvoryhmiä varten menettely, jota on päivitettävä ja joka on julkistettava olennaisten muutosten yhteydessä.

Muiden kuin edellisessä kappaleessa (29 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettujen valvottujen yhteisöjen, jotka eivät ole hallinnoijia ja jotka käyttävät vertailuarvoa, on kuvattava kirjallisesti toimet, joita ne toteuttavat, jos kyseinen vertailuarvo muuttuu olennaisesti tai sen tarjoaminen lakkaa. Suunnitelmia tulee päivittää. Mikäli se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, suunnitelmissa on nimettävä vähintään yksi vaihtoehtoinen vertailuarvo, johon voitaisiin viitata lakkautettujen vertailuarvojen korvaamiseksi, ja perusteltava kyseisten vertailuarvojen sopivuus vaihtoehdoksi. Valvotun yhteisön on viitattava kyseisiin suunnitelmiin ja niiden mahdollisiin päivityksiin sopimussuhteessa asiakkaisiin sekä toimitettava ne pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle. (29 artiklan 2 kohta)

Asetuksen 29 artiklan mukaan valvottu yhteisö saa käyttää unionissa vertailuarvoa tai vertailuarvojen yhdistelmää, jos vertailuarvo tai vertailuarvon hallinnoija on merkitty arvopaperiviranomaisen rekisteriin. Mikäli direktiivin 2003/71/EY tai direktiivin 2009/65/EY mukaisesti julkaistava esite koskee sijoitustuotteita, joissa viitataan vertailuarvoon, on liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai henkilön, joka on jättänyt hakemuksen ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, varmistettava, että esite sisältää selkeästi tiedon siitä, että vertailuarvoa tarjoava hallinnoija on merkitty ESMA:n rekisteriin.

Asetuksen 30 artiklassa säädetään, että kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoamaa vertailuarvoa tai vertailuarvojen yhdistelmää voidaan käyttää unionissa 29 artiklan mukaisesti, kun vertailuarvo ja hallinnoija merkitään ESMA:n rekisteriin. Rekisteriin merkinnän edellytykset on määritelty tarkemmin artiklassa. Lisäksi 29 artiklassa säädetään komission valtuuksista antaa täytäntöönpanopäätöksiä koskien kolmansissa maissa rekisteröityjä hallinnoijia, vertailuarvoja ja vertailuarvoryhmiä.

Perusteet ja edellytykset, joilla ESMA voi poistaa kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan rekisteröinnin rekisteristään, on määritelty asetuksen 31 artiklassa.

Asetuksen 32 artiklassa on säädökset siitä, millä perusteella unionissa sijaitsevat valvotut yhteisöt voivat käyttää kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoamia vertailuarvoja ennen kuin komissio on antanut kyseistä kolmatta maata tai siellä toimivaa hallinnoijaa koskevan hyväksyvän täytäntöönpanosäädöksen. Kolmannessa maassa toimivan hallinnoijan on hankittava viitejäsenvaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta ennakolta annettava tunnustus siten kuin 32 artiklassa säädetään. Tunnustuksen saadakseen kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan on täytettävä tietyt edellytykset (32 artikla 2 kohta).

Kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan viitejäsenvaltio määräytyy artiklassa tarkemmin määritellyllä tavalla. Lähtökohtaisesti viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee hallinnoijan kanssa samaan konserniin kuuluva valvottu yhteisö. Mikäli hallinnoijan kanssa samaan konserniin kuuluu useampi unionissa sijaitseva valvottu yhteisö, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee eniten valvottuja yhteisöjä tai toissijaisesti jäsenvaltio, jossa vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten tai sijoitusrahastojen arvo on suurin. Edelleen, mikäli edellä mainittuja kohtia ei sovelleta, on artiklassa säädökset viitejäsenvaltion määräytymisestä. (32 artikla 4 kohta)

Viitejäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava ESMA:lle, mikäli kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoama vertailuarvo on 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla merkittävä tai 26 artiklassa tarkoitetulla tavalla muu kuin merkittävä. ESMA tekee viime kädessä päätöksen tunnustuksen myöntämisestä tai perumisesta. (32 artiklan 5—8 kohta)

Asetuksen 33 artiklassa säädetään, että hallinnoija, joka sijaitsee unionissa ja jolle on myönnetty toimilupa tai joka on rekisteröity asetuksen 34 artiklan mukaisesti, tai muu unionissa sijaitseva valvottu yhteisö voi pyytää toimivaltaista viranomaistaan hyväksymään kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän unionissa käytettäviksi. Kyseisellä hallinnoijalla tai muulla valvotulla yhteisöllä tulee olla selkeästi määritelty rooli kolmannessa maassa sijaitsevaa hallinnoijaa koskevassa valvonta- tai vastuuvelvollisuuskehyksessä ja sen tulee pystyä tehokkaasti seuraamaan vertailuarvon tarjontaa. Lisäksi artiklassa on määritelty muita edellytyksiä, jotka tulee täyttää hyväksynnän saamiseksi.

Hallinnoijan tai muun valvotun yhteisön tulee toimittaa kaikki tarpeellinen tieto toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on määritellyn ajan kuluessa tehtävä päätös ja ilmoitettava hyväksytystä päätöksestä arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Hyväksyttyä vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää pidetään hyväksynnän myöntävän hallinnoijan tai muun valvotun yhteisön tarjoamana. Hallinnoija tai muu valvottu yhteisö lisäksi vastaa täysimääräisesti vertailuarvosta tai vertailuarvoryhmästä sekä siitä, että asetuksen mukaiset velvoitteet täytetään. Toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet vaatia hyväksynnän myöntävää hallinnoijaa tai muuta valvottua yhteisöä lakkauttamaan hyväksyntä, mikäli säädetyt edellytykset eivät enää täyty. (33 artiklan 2—6 kohta)

Hallinnoijan toimilupa ja rekisteröinti

Hallinnoijan toimiluvasta ja rekisteröinnistä säädetään asetuksen 34 artiklassa. Hallinnoijaksi aikovan, unionissa toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, on esitettävä hakemus sijainti-jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle saadakseen toimiluvan tai rekisteröinnin. Toimiluvan saaneen tai rekisteröidyn hallinnoijan on aina täytettävä asetuksessa esitetyt edellytykset ja ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista niiden olennaisista muutoksista (34 artiklan 2 kohta).

Asetuksessa on määritelty, että hakemus toimiluvan tai rekisteröinnin saamiseksi on jätettävä 30 työpäivän kuluessa siitä, kun valvottu yhteisö on sopinut hakijan tarjoaman indeksin käyttämisestä viitteenä rahoitusvälineessä, rahoitussopimuksessa tai sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamisessa (34 artiklan 3 kohta). Hakijan tulee toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki päätöksentekoon tarvittavat tiedot ja toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tietojen riittävyys 15 työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta (34 artikla 4 ja 5 kohta). Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä toimilupaa koskeva päätös neljän kuukauden kuluessa ja rekisteröintiä koskeva päätös 45 päivän kuluessa tarvittavat tiedot sisältävän rekisteröintihakemuksen vastaanottamisesta (34 artikla 6 kohta). Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle myönteisistä päätöksistä viiden päivän kuluessa (artikla 34 kohta 7).

Toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet peruuttaa tai keskeyttää hallinnoijan toimilupa tai rekisteröinti artiklan 35 mukaisesti. Tämä on mahdollista muun muassa silloin, kun hallinnoija nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai rekisteröinnistä tai ei ole tarjonnut vertailuarvoja 12 edellisen kuukauden aikana tai kun hallinnoija on rikkonut vakavasti tai toistuvasti asetuksen säännöksiä. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava peruutus- tai keskeyttämispäätöksestään arvopaperi-markkinaviranomaiselle viiden työpäivän kuluessa päätöksen tekemisestä ESMA:n ylläpitämän rekisterin päivittämiseksi (35 artiklan 2 kohta).

Artiklan 3 kohdassa on säädetty menettelystä tilanteessa, jossa vertailuarvon lakkaaminen johtaisi ylivoimaiseen esteeseen, estäisi vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen ehtojen tai sijoitusrahaston sääntöjen soveltamisen taikka muutoin tietyin edellytyksin rikkoisi niitä.

ESMA:lle on säädetty asetuksen 36 artiklassa velvollisuus perustaa ja ylläpitää julkista rekisteriä. Rekisteri sisältää 34 artiklan nojalla toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen hallinnoijien henkilöllisyydet ja näiden valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen sekä 30 artiklan mukaisten kolmannessa maassa sijaitsevien hallinnoijien henkilöllisyydet, vertailuarvojen luettelon ja näiden valvonnasta vastaavat kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset. Lisäksi rekisteriin kirjataan 32 artiklassa tarkoitettujen tunnustuksen saaneiden hallinnoijien henkilöllisyydet, vertailuarvojen luettelon ja tarvittaessa näiden valvonnasta vastaavat kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset sekä 33 artiklan mukaiset vertailuarvot, näiden vertailuarvojen hallinnoijien henkilöllisyydet ja hyväksynnän myöntävien hallinnoijien tai valvottujen yhteisöjen henkilöllisyydet. Rekisteri on julkinen ja sitä päivitetään tarvittaessa viipymättä.

Valvontayhteistyö

Toimivaltainen viranomainen voi tietyin edellytyksin siirtää asetuksen nojalla sille kuuluvia tehtäviä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä ESMA:lle artiklan 37 nojalla.

Toimivaltainen viranomainen saa luovuttaa toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta saamiaan tietoja vain kyseisen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella kirjallisella suostumuksella tai oikeudenkäyntiä varten (38 artikla).

Asetuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voi pyytää toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta apua, joka koskee paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on tehtävä yhteistyötä siinä määrin kuin on mahdollista ja asianmukaista. Pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava pyynnöstä ESMA:lle, joka rajat ylittävissä tilanteissa voi pyynnöstä huolehtia paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen koordinoinnista.

Jos toimivaltainen viranomainen saa toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta pyynnön paikalla suoritettavasta tarkastuksesta tai tutkimuksesta, se voi menetellä kolmella tavalla. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi tehdä tarkastuksen tai tutkimuksen itse, antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua siihen tai nimittää auditoijat tai asiantuntijat avustamaan tai tekemään tarkastuksen tai tutkimuksen. (30 artiklan 3 kohta)

Toimivaltaiset viranomaiset

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä hallinnoijia ja valvottuja yhteisöjä koskevien tehtävien hoitamiseksi toimivaltainen viranomainen, ja ilmoitettava siitä komissiolle ja ESMA:lle (40 artikla 1 kohta). Mikäli jäsenvaltio nimeää useampia toimivaltaisia viranomaisia, on niiden tehtävät oltava tarkoin eritelty ja lisäksi yhden viranomaisen vastuulla on oltava koordinointi komission, ESMA:n ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa (40 artiklan 2 kohta). ESMA pitää julkista luetteloa toimivaltaisista viranomaisista (40 artiklan 3 kohta).

Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista on säädetty asetuksen 41 artiklassa. Artiklassa on lisäksi säädetty miten valtuuksia tulee käyttää ja että jäsenvaltioiden tulee varmistaa toimivaltaisille viranomaisille tehtäviensä hoitamiseksi vaadittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet.

Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

Asetuksen 42 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä ainakin kyseisen artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen rikkomisten osalta, rajoittamatta kuitenkaan toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltiot voivat päättää, etteivät ne vahvista hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä, jos kyseisiin rikkomisiin sovelletaan kansallisen lain-säädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle ja ESMA:lle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2018 ja näitä tahoja on tiedotettava viipymättä kaikista kyseisten sääntöjen muutoksista (42 artiklan 3 kohta).

Asetuksen 42 artiklan 2 kohdassa on erikseen säädetty niistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, joita toimivaltaisella viranomaisella on vähintään oltava kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus määrätä tai toteuttaa. Kyseisessä kohdassa säädetään muun muassa vaatimuksesta hallinnollisista taloudellisista seuraamuksista, joiden on oltava vähintään kolme kertaa niin suuret kuin rikkomisen johdosta saadut voitot tai vältetyt tappiot (h kohta). Lisäksi 42 artiklan 2 kohdassa määritellään luonnollisille henkilöille määrättävien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten enimmäismäärä, jonka tulee olla rikkomuksesta riippuen 500 000 euroa tai 100 000 euroa (g kohta). Oikeushenkilöiden taloudellisten enimmäismäärän tulee olla rikkomuksen perusteella joko vähintään 1 000 000 euroa tai 10 prosenttia sen ylimmän hallintoelimen hyväksymän uusimman tilinpäätöksen mukaisesta yhteenlasketusta vuotuisesta liikevaihdosta taikka vähintään 250 000 euroa tai 2 prosenttia sen ylimmän hallintoelimen hyväksymän uusimman tilinpäätöksen mukaisesta yhteenlasketusta vuotuisesta liikevaihdosta (h kohta).

Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että toimivaltaisella viranomaisella on myös muita valtuuksia ja että toimivaltaisella viranomaiselle on oikeus määrätä korkeampia taloudellisia seuraamuksia kuin ne, joita asetuksessa on ehdotettu vähimmäisseuraamuksina (42 artiklan 4 kohta). Hallinnollisten seuraamusten muotoa ja tasoa määritettäessä toimivaltaisten viranomaisten edellytetään ottavan huomioon vähintään 43 artiklassa luetellut merkitykselliset seikat, kuten esimerkiksi rikkomisen vakavuus ja kesto sekä vertailuarvon kriittisyys rahoitusvakauden ja reaalitalouden kannalta.

Asetuksen 44 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistuttava, että rikosoikeudellisia seuraamuksia määrättäessä toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet olla yhteydessä oikeus-viranomaisiin saadakseen yksityiskohtaisia tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista ja menettelyistä, jotka on käynnistetty mahdollisista rikkomisista. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille ja ESMA:lle asetuksessa säädetyn yhteistyövelvoitteen nojalla.

Jokaista hallinnollista seuraamusta tai toimenpidettä koskeva päätös on asetuksen 45 artiklan mukaan julkaistava toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla, jollei kyseisen artiklan 2 kohdasta muuta johdu. Lisäksi vuosittain ESMA:lle on toimitettava yhdistetyt tiedot kaikista 42 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä.

Kollegiot

Asetuksen 46 artikla sisältää säännökset toimivaltaisen viranomaisen perustamasta kollegioista tiettyjen kriittisten vertailuarvioiden osalta. Kollegioon kuuluvat hallinnoijan toimivaltainen viran-omainen, ESMA ja valvottujen tietolähteiden toimivaltaiset viranomaiset. Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on myös tietyin edellytyksin oikeus kollegion jäsenyyteen. Asetuksessa on säännöksiä kollegion yhteistyöstä ja päätöksentekoprosessista.

Yhteistyö arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa ja salassapitovelvollisuus

Asetuksen 47 artikla sisältää säännökset yhteistyöstä ESMA:n kanssa. Salassapitovelvollisuudesta säädetään asetuksen 48 artiklassa.

Siirretty säädösvalta sekä siirtymä- ja loppusäännökset

Asetuksen 49 artikla sisältää useita valtuuksia komissiolle delegoitujen säädösten antamiseksi. Asetuksen 50 artiklassa säädetään komiteamenettelystä. Siirtymäsäännöksistä säädetään asetuksen 51 artiklassa. Siirtymäsäännösten mukaan indeksintarjoajan on haettava asetuksen 34 artiklan mukaista toimilupaa tai rekisteröintiä viimeistään 1 päivänä tammikuuta2020. Esitteiden ja avaintietoasiakirjojen päivittämisen määräajasta säädetään asetuksen 52 artiklassa, ESMA:n arvioinneista 53 artiklassa, asetuksen uudelleentarkastelusta 54 artiklassa sekä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisiin ilmoituksiin sisällytettävistä viittauksista 55 artiklassa. Asetuksen 56 artiklassa säädetään markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 19 artiklan muuttamisesta, jota on sovellettu jo 3 päivästä heinäkuuta 2016 lähtien. Asetuksen 57 artikla sisältää säännökset direktiivin 2008/48/EY ja direktiivin 2014/17/EU muuttamiseksi. Kyseiset muutossäännökset koskevat kulutusluottosopimuksessa ja asuntoluottosopimuksessa annettavia tietoja käytettyihin vertailuarvoihin liittyen.

Asetuksen liitteet

Asetuksen liite I sisältää säännökset korkokannan vertailuarvoista sekä liite II hyödykkeiden vertailuarvoista.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat keväällä 2016 asetuksen (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus. Yleinen tietosuoja-asetus tulee jäsenvaltiossa suoraan sovellettavaksi 25.5.2018. Asetus korvaa vuoden 1995 henkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sen kansalliseksi täytäntöön panemiseksi annetun henkilötietolain (523/1999) säännökset niiltä osin kuin henkilötietojen käsittely kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

Yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle henkilötietojen käsittelyssä sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta. Yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun henkilötietojen käsittelyyn sekä henkilötietojen sellaiseen muuhun kuin automatisoituun käsittelyyn, joka muodostaa tai jonka on tarkoitus muodostaa rekisterin osa (2 artiklan 1 kohta). Yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalasta on poissuljettu toimivaltaisten viranomaisten suorittama henkilötietojen käsittely rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ennalta ehkäisyä varten (2 artiklan 2 kohdan d alakohta). Kun toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilötietoja edellä lueteltuja tarkoituksia varten, asetuksen sijaan sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta ehkäisemistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2009/977/YOS kumoamisesta, jäljempänä tietosuojadirektiivi. Tietosuojadirektiivi on pantava kansallisesti täytäntöön 6.5.2018 mennessä.

Oikeusministeriö asetti helmikuussa 2016 täytäntöönpanotyöryhmän, jäljempänä TATTI-työryhmä, selvittämään yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämien kansallisten lainsäädäntötoimenpiteiden tarvetta sekä valmistelemaan kyseisen asetuksen edellyttämiä muutoksia henkilötietojen käsittelystä annettuun yleiseen kansalliseen lainsäädäntöön ja koordinoimaan erityislainsäädännön tarkistamiseksi tarpeellista valmistelutyötä (OM 1/41/2016; OM006:00/2016). Myös tietosuojadirektiivin täytäntöönpanon osalta on asetettu työryhmä valmistelemaan ehdotusta tarpeelliseksi yleiseksi lainsäädännöksi (OM 21/41/2016). Lisäksi TATTI-työryhmän työhön liittyen valtioneuvoston kanslian rahoittamassa yleisen tietosuoja-asetuksen kansallista toimenpanoa selvittäneessä hankkeessa IPR University Centerin, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet voimassa olevan erityislainsäädännön suhdetta yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiseen oikeusperustaan. Selvityksessä havaittiin säännösten oikeusperustan olevan suurimmaksi osaksi yhteensopivia yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, mutta ministeriöiden olisi kuitenkin raportissa esitettyjen kommenttien pohjalta aiheellista tarkistaa oman hallinnonalansa säännökset henkilötietojen käsittelyn osalta. (Olli Pitkänen (toim.): Tietosuojasäädösten muutostarve. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 41/2017, s. 11—13).

Vaikka tähän esitykseen sisältyvien lakiehdotusten voidaan katsoa olevan suurimmaksi osaksi yhteensopivia yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, on mahdollista, että henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä joudutaan tietyiltä osin vielä muuttamaan yleisen tietosuoja-asetuksen johdosta. Erityisesti on syytä tarkistaa, ettei säännöksiin sisälly muita kuin yleisen tietosuoja-asetuksen sallimia tarkennuksia asetuksen säännöksiin. Samoin myös mahdolliset rekisteröidyn henkilötietolain mukaisten oikeuksien rajoitukset tulee arvioida suhteessa yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä asetuksessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien rajoittamiselle. Mahdollisia muutostarpeita on kuitenkin tarkoituksenmukaista tarkastella laajempana kokonaisuutena vasta MIFID II:n ja MIFIR:n täytäntöönpanon jälkeen. Perusteellisemman ennakollisen varautumisen tässä yhteydessä estää se, että yleinen tietosuoja-asetus tulee sovellettavaksi vasta MIFID II:n ja MIFIR:n jälkeen ja samoja säännöksiä joudutaan muuttamaan jo MIFID II:n ja MIFIR:n täytäntöönpanon johdosta. Sen vuoksi esityksessä ei vielä ehdota muutoksia voimassa olevaan rahoitusmarkkinasääntelyyn yleisen tietosuoja-asetuksen johdosta.

2.3 Nykytilan arviointi

2.3.1 Yleistä

Direktiivin täytäntöön panemiseksi on tarpeen tehdä muutoksia voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin, Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, joukkorahoituslakiin sekä useisiin muihin lakeihin. Samoin asetus edellyttää, että useita kansalliseen lainsäädäntöön nykyisin sisältyviä säännöksiä kumotaan. Esimerkiksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin sisältyvät säännökset rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyydestä on kumottava. Jatkossa kyseiset säännökset perustuvat suoraan sovellettavaan asetukseen.

Direktiivin täytäntöönpanossa ehdotetaan säädettävän direktiivin mukaisista velvollisuuksista ilman, että annetaan direktiiviin perustumatonta kansallista lisäsääntelyä. Finanssivalvonnan mukaan Suomen markkinoilla ei ole nykykäytännön perusteella havaittu puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista esimerkiksi sijoittajansuojan vuoksi. Poikkeuksen tästä muodostavat kuitenkin nykyiseen kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät säännökset markkinaosapuolten julkisista sisäpiirirekistereistä, jotka ehdotetaan pidettävän voimassa. Asiakasvarojen säilyttäminen muodostaa toisen sääntelyalueen, jossa direktiivi mahdollistaa kansallisen lisäsääntelyn antamisen. Asiakasvaroja koskevaa kansallista lisäsääntelyä ei kuitenkaan ehdoteta annettavaksi.

Direktiivi ja asetus sisältävät useita täytäntöönpanovaltuuksia komissiolle yksityiskohtaisempien teknisten standardien ja delegoitujen säädösten antamiseksi. Tämän seurauksena kansallisille sääntelyratkaisuille jää hyvin vähän tilaa. Tätä korostaa se, että kyseiset II-tason säädökset on annettu lähes poikkeuksetta suoraan sovellettavina asetuksina. Edelleen kansallista liikkumatilaa vähentää ESMA:n antama laaja ohjeistus kyseisten säännösten tarkemmasta tulkinnasta. ESMA:n tavoitteena on jatkossa pyrkiä yhä tiiviimpään ohjeistuksen ja valvontatoimenpiteiden yhdenmukaistamiseen eri jäsenvaltioissa. Tästäkin syystä direktiivin kanssa yhtenäisen tekstin käyttäminen säädösten täytäntöönpanossa on selkeää, vähentää tulkinnanvaraisuuksia ja helpottaa toimintaa jäsenvaltioiden rajojen yli.

Huomattavan laaja ja yksityiskohtainen eurooppalainen alemman tason sääntely ja ohjeistus, kuten myös tuleva tulkintakäytäntö yhtäältä edellyttää, että kansallisten lakiehdotusten yksityiskohtaisissa perusteluissa ei luoda mahdollisia tulkintaristiriitoja eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn välillä.

2.3.2 Sijoituspalvelulaki

Direktiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää, että tiettyjä lain 1 luvun säännöksiä lain soveltamisalasta ja sen poikkeuksista muutetaan direktiivin säännöksiä vastaaviksi. Erityisesti direktiivin uudet poikkeussäännökset ovat soveltamisalaltaan aiempaa suppeampia ja asettavat lisäksi aiempaa useampia edellytyksiä niiden soveltamiselle. Lisäksi rahoitusvälineen määritelmää koskevaa säännöstä on täsmennettävä muun muassa lisäämällä määritelmäluetteloon päästöoikeudet.

Direktiivin 3 artiklan valinnaiset poikkeussäännökset ehdotetaan otettavaksi kansallisesti täysimääräisinä käyttöön. Säännökset mahdollistaisivat sen, että säännöksessä tarkoitettuihin henkilöihin sovellettaisiin säädetyin edellytyksin vain tiettyjä lain säännöksiä. Ehdotuksen tarkoitus on edistää pienempien toimijoiden, mukaan lukien yksityisten elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Ehdotetut säännökset tarjoaisivat matalan toimialalle tulon kynnyksen ja olisivat omiaan lisäämään kilpailua rahoitusmarkkinoilla. Riittävän sijoittajansuojan turvaamiseksi kyseisiin henkilöihin ehdotetaan kuitenkin direktiivin edellyttämällä tavalla sovellettaviksi sijoituspalvelulain keskeisimpiä säännöksiä toimiluvan myöntämisestä, menettelytavoista sekä toiminnan järjestämisestä. Kyseisiltä henkilöiltä olisi myös kielletty pitää hallussaan asiakasvaroja.

Sijoitustoiminnan harjoittaminen

Voimassa olevassa sijoituspalvelulaissa on pantu täytäntöön MIFID I -direktiivi, jossa sijoituspalvelulla ja -toiminnalla tarkoitetaan direktiivin liitteessä I olevassa A osassa lueteltuja palveluja ja toimintaa. Sijoituspalvelulakia sovelletaan liiketoimintaan, jossa tarjotaan sijoituspalvelua. Laissa ei ole säännöksiä sijoitustoiminnan harjoittamisesta. Lain 1 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään soveltamisalaa koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan sellainen liiketoiminnan harjoittaja, joka käy kauppaa omaan lukuun rahoitusvälineillä ja joka ei harjoita muuta sijoituspalvelua, kuuluu lain soveltamisalaan vain, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Säännös vastaa MIFID I -direktiivissä säädettyä soveltamisalapoikkeusta (2 artiklan 1 kohdan d alakohta) sekä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 §:n 1 ja 2 momenttia. Viimeksi mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 43/2007 vp) yleisperustelujen mukaan lakiin otetaan direktiivin mukainen soveltamisalapoikkeus, jonka mukaan lakia sovelletaan pelkästään omaan lukuun kauppaa käyvään yritykseen vain, jos yritys harjoittaa voimassa olevassa laissa luvanvaraiseksi määritellyn markkinatakauksen tai arvopaperikaupinnan tapaista toimintaa. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lakiin sisältyvä sijoituspalvelun käsite kattaa myös direktiivissä tarkoitetun sijoitustoiminnan harjoittamisen.

MIFID II:ssa määritellään sijoituspalvelut ja -toiminta MIFID I -direktiiviä vastaavasti muuten mutta sijoituspalveluihin on lisätty uutena sijoituspalveluna organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpito.

MIFID II:n 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään soveltamisalaa koskevasta poikkeuksesta, jota on muutettu MIFID I -direktiiviin verrattuna. MIFID II -direktiiviä ei sovelleta sellaisiin henkilöihin, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla ja jotka eivät tarjoa muita sijoituspalveluja tai harjoita muuta sijoitustoimintaa muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla paitsi, jos nämä henkilöt

a) ovat markkinatakaajia;

b) ovat säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän jäseniä tai osapuolia tai käyttävät suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, lukuun ottamatta finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, jotka toteuttavat kauppapaikassa liiketoimia, jotka vähentävät suoraan näiden finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen tai niiden ryhmien liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan liittyviä riskejä objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla;

c) soveltavat huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää; tai

d) käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja.

Direktiivin johdanto-osan mukaan henkilöiden, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakkaiden toimeksiantoja tai jotka soveltavat huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää, olisi kuuluttava direktiivin soveltamisalaan eikä heihin olisi sovellettava mitään poikkeuksia (23. perustelukappale).

Direktiivissä ei ole määritelty sijoituspalvelujen tarjoamisen ja sijoitustoiminnan käsitteitä. Direktiivissä on useita artikloja, joissa mainitaan molemmat toiminnot, ja artikloja, joissa mainitaan vain sijoituspalvelujen tarjoaminen. Sijoituspalvelu termi ilmaisee kuitenkin sen, että palvelun tarjoajan vastapuolena on asiakas. Direktiivissä määritellään asiakas, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoitus- tai oheispalveluja. Asiakas liittyy aina palvelujen tarjoamiseen. Sijoitustoiminta termi viittaa sitä vastoin yrityksen omaan toimintaan. Esimerkiksi direktiivin 16 artiklan 7 kohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen kirjanpidon on sisällettävä tallenteet puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä, jotka liittyvät toteutettuihin liiketoimiin omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin ja asiakastoimeksiantojen vastaanottamista, välittämistä ja toteuttamista koskevien asiakastoimeksiantojen toteuttamisen yhteydessä (ensimmäinen alakohta). Direktiivin johdanto-osan mukaan tällaisilla tallenteilla olisi varmistettava, että on todisteita, joilla näytetään toteen asiakkaiden antamien toimeksiantojen ehdot ja se, vastaavatko sijoituspalveluyrityksen toteuttamat liiketoimet asiakkaan toimeksiantoa, ja havaitaan markkinoiden väärinkäytön kannalta mahdollisesti merkityksellinen toiminta myös yritysten toimiessa omaan lukuunsa (57. perustelukappale).

Direktiivin 16 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua toimintaa koskevista vaatimuksista säädetään lisäksi komission delegoidussa asetuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamista koskevien edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta. Asetuksessa säädetään muun muassa liiketoimia ja toimeksiantojen käsittelyä koskevasta kirjanpidosta ja puhelinkeskustelujen ja sähköisten viestien tallennuksesta.

MIFID II:n 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkennetaan nykyiseen verrattuna ehtoja, joiden täyttyessä henkilön harjoittama kaupankäynti omaan lukuun kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Sijoituspalvelulain 1 §:n 2 momentissa oleva soveltamisalaa koskeva poikkeus olisi muutettava vastaamaan MIFID II -direktiiviä. Direktiivissä on useita sijoitustoiminnan harjoittamiseen sovellettavia säännöksiä. Sijoituspalvelulaista tulisi ilmetä sijoituspalveluyritystä koskevat velvollisuudet, jotka liittyvät liiketoimiin sen käydessä kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja. Lakiin on tarpeen sisällyttää sijoitustoiminnan harjoittamiseen liittyvät velvollisuudet direktiiviä vastaavasti. Näistä syistä ei ole tarvetta muuttaa sijoittajan suojaa koskevia menettelytapasäännöksiä, joissa on kysymys sijoituspalvelun tarjoamisesta asiakkaalle.

Rahoitusvälineiden säilyttäminen oheispalveluna

Sijoituspalvelulaissa säädetään sijoituspalveluna tarjottavasta rahoitusvälineiden säilyttämisestä ja oheispalveluna tarjottavasta muusta kuin 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa tarkoitetusta rahoitusvälineiden säilyttämisestä. Voimassa olevassa laissa sijoituspalveluna tarjottavalla rahoitusvälineiden säilyttämisellä tarkoitetaan arvopaperitileistä annetussa laissa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä sekä toimimista arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain mukaisena tilinhoitajana muutoin kuin omaan lukuun. MIFID I:n mukaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten kassanhallinta tai vakuushallinta on direktiivin liitteessä I olevassa B osassa tarkoitettua oheispalvelua.

Sijoituspalvelulain säätämisen yhteydessä toteutettiin säilytystoiminnan muuttaminen oheispalvelusta pääsääntöisesti luvanvaraiseksi sijoituspalveluksi. Kyseinen muutos on sijoituspalvelulain esitöiden (HE 32/2012 vp) mukaan yksi esityksen keskeisistä muutoksista. Perusteluissa todetaan, että muutoksella on tarkoitus edistää asiakkaansuojaa tehostamalla rahoitusvälineiden säilytyspalvelujen tarjontaan liittyvää sääntelyä ja sen valvontaa. Perustelujen mukaan ehdotettu muutos pääosin vastaa komission 20 päivänä lokakuuta 2011 antamaa ehdotusta, KOM(2011) 656 lopullinen, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta. Komission ehdotuksessa asiakkaiden lukuun tapahtuva rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito luokiteltaisiin oheispalvelun asemesta sijoituspalveluksi. Tämä ennakoitu muutos ei toteutunut MIFID II:ssa, jonka mukaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaan lukuun on direktiivin liitteessä I olevan B osan 1 kohdassa tarkoitettua oheispalvelua.

Viimeksi mainittu kohta on muutettu MIFID II:n antamisen jälkeen arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta 23 päivänä heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 antamisen yhteydessä. MIFID II:n mukaan oheispalvelua on rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten kassan tai vakuuksien hallinta mutta pois lukien asetuksen (EU) N:o 909/2014 liitteessä olevan A jakson 2 kohdassa tarkoitettu arvopaperitilien ylläpito ylimmällä tasolla ”keskitetty tilinhoitopalvelu”.

Sijoituspalvelulakia tulisi muuttaa siten, ettei siinä enää säädetä sijoituspalveluna tarjottavasta rahoitusvälineiden säilyttämisestä. MIFID II:ssa tarkoitettu oheispalveluna tarjottava rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaan lukuun tulisi säätää sijoituspalvelulaissa oheispalveluna tarjottavaksi palveluksi, jota sijoituspalveluyritys saa tarjota myönnetyn toimiluvan mukaisesti sijoituspalvelun lisäksi.

Arvopaperitileistä annetussa laissa määritellään säilyttäminen, jolla tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa arvopaperien hallintaa asiakkaan lukuun, kun arvopaperit yksilöidään sopimuksessa niiden lajin ja määrän perusteella. Lain mukaan säilyttäjänä voi toimia se, joka harjoittaa säilyttämistä sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n taikka 2 §:n 1 tai 4 momentin mukaisesti. Säilyttäminen on sallittua sijoituspalvelulain mukaisen toimiluvan omaavalle sijoituspalveluyritykselle ja ulkomaiselle yritykselle, jolla on sijoituspalvelulain 4 tai 5 luvun mukainen lupa tai oikeus sijoituspalvelujen tarjoamiseen Suomessa sekä muun luvan nojalla sijoituspalvelun tarjoamiseen oikeutetulle luottolaitokselle ja rahastoyhtiölle. Pykälää koskevien esitöiden (HE 32/2012 vp) mukaan on tärkeää, että asiakkaita suojataan säätämällä toimintaa ja sen harjoittajia koskevista vaatimuksista.

Sijoituspalvelulakiin ehdotetun muutoksen vuoksi on tarpeen tarkistaa arvopaperitileistä annetussa laissa säädettyä säilyttäjän käsitettä. Lain esitöiden perusteella on tärkeää, että säilyttämistä harjoittavan yrityksen toiminta on säänneltyä. Arvopaperitileistä annetun lain mukaisena säilyttäjänä voi toimia sijoituspalveluyritys ja ulkomainen yritys, jolla on sijoituspalvelulain 4 tai 5 luvun mukainen lupa tai oikeus sijoituspalvelujen tarjoamiseen Suomessa sekä muun luvan nojalla suomalainen ja ulkomainen luottolaitos ja suomalainen tai ulkomainen rahastoyhtiö. Kohdassa ei vaadita, että kyseisillä yrityksillä on toimiluvassa oikeus nimenomaan rahoitusvälineiden säilyttämiseen. Arvopaperitileistä annetussa laissa oleva säilyttäjän määritelmä olisi tarkistettava siten, että säilyttäjällä tarkoitetaan sellaista nykyisen määritelmän mukaista yritystä, joka saa myönnetyn toimiluvan mukaan harjoittaa sijoituspalvelulaissa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaan lukuun. Koska sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY mukainen rahastoyhtiö saa direktiivin mukaan tarjota ainoastaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksien säilytystä ja hallinnointia, säilyttäjänä saisi toimia vain sellainen rahastoyhtiö, jolla on toimilupa kyseiseen toimintaan. Sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentin 3 kohta on tarpeen muuttaa vastaaman sijoitusrahastodirektiiviä. Rahastoyhtiö voi tarjota ainoastaan sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytys- ja hoitopalveluja siten kuin siitä säädetään sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:n 7 kohdassa. Säilyttäjänä voisi edelleen toimia vain säännelty yritys. Voidaan katsoa, että arvopaperitileistä annetussa laissa tarkoitettu säilyttäminen ei ole ristiriidassa MIFID II:ssa tarkoitetun oheispalveluihin luokitellun rahoitusvälineiden säilyttämisen kanssa.

Arvopaperitileistä annetun lain mukaan säilyttäjänä voi toimia edellä mainittujen toimijoiden lisäksi se, joka harjoittaa säilyttämistä arvo-osuustileistä annetun lain 5 a §:ssä tarkoitettuna omaisuudenhoitotilin tilinhaltijana. Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperikeskus voi hyväksyä tilinhaltijaksi luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen, jolla on oikeus tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä sijoituspalveluna. Lainkohta on tarpeen muuttaa vastaamaan MIFID II -direktiiviä siten, että tilinhaltijaksi voidaan hyväksyä luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, jolla on oikeus tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaiden lukuun myös oheispalveluna.

Sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemuksessa annettavat tiedot

Sijoituspalvelulaissa säädetään sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (3 luvun 1 §). Lain mukaan tarkempia säännöksiä hakemukseen liitettävistä selvityksistä voidaan antaa valtiovarainministeriön asetuksella. Valtiovarainministeriö on antanut säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä 20 päivänä maaliskuuta 2014 annetulla valtiovarainministeriön asetuksella (234/2014).

MIFID II:n 7 artiklassa säädetään asiallisesti MIFID I -direktiiviä vastaavasti sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisessä ja hakemusten hylkäämisessä noudatettavasta menettelystä. Artiklassa on MIFID I:stä poiketen velvoittava säännös, jonka mukaan ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi artiklassa mainituista toimiluvan hakemisessa annettavista tiedoista sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisista lomakkeista ja menettelyistä tietojen toimittamista varten.

Komissio on antanut 7 artiklan nojalla delegoidun asetuksen sijoituspalveluyritysten toimilupakäsittelyyn liittyvien tietojen ja vaatimusten osalta. Asetuksessa on yksityiskohtaiset säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen sisällytettävistä tiedoista. Lisäksi asetuksessa säädetään sellaisia sijoituspalveluyrityksiä koskevista vaatimuksista, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, ja sellaisia osakkeenomistajia koskevista vaatimuksista, joilla on huomattava omistusosuus sijoituspalveluyrityksessä, sekä seikoista, jotka voivat estää tehokkaan valvonnan.

Sijoituspalvelulain 3 luvussa olevia säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä on tarpeen tarkistaa MIFID II:n säännöksiä vastaaviksi ottaen huomioon edellä mainittuun suoraan sovellettavaan komission delegoituun asetukseen sisältyvät säännökset.

Sijoituspalveluyrityksen osakkeenomistajan luotettavuus

MIFID II:n mukaan toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää sijoituspalveluyrityksen toimilupaa ennen kuin sille on ilmoitettu sellaisten suoraan tai välillisesti osakkeenomistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimet, joilla on huomattavia omistusosuuksia ja näiden osuuksien määrät. Toimilupaviranomaisen on voitava varmistua niiden osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta, joilla on huomattavia omistusosuuksia, kun otetaan huomioon tarve varmistaa sijoituspalveluyrityksen järkevä ja vakaa hoito. MIFID II:n 4 artiklassa määritelty huomattava omistusosuus vastaa MIFID I:ssä olevaa direktiivin antamisen jälkeen muutettua määräosuuden määritelmää.

Sijoituspalvelulain 3 luvun 4 §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen merkittävien omistajien luotettavuudesta. Pykälän mukaan sen, joka suoraan tai välillisesti omistaa vähintään kymmenen prosenttia sijoituspalveluyrityksen osakepääomasta tai osuuden, joka tuottaa vähintään kymmenen prosenttia sen osakkeiden tuottamasta äänivallasta, on oltava luotettava. MIFID II:ssa huomattavalla omistusosuudella tarkoitetaan suoraa tai välillistä omistusosuutta sijoituspalveluyrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY 9 ja 10 artiklan mukaisesti, kun otetaan huomioon mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa vahvistetut osuuksien yhteen laskemista koskevat ehdot, tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti sen sijoituspalveluyrityksen johtamiseen, jossa omistusosuus on. Määritelmässä viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/109/EY säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta. Sijoituspalvelulain 3 luvun 4 §:ssä oleva merkittävän omistajan määrittely ei täysin vastaa MIFID II:ssa olevaa huomattavan omistusosuuden määritelmää. Lakiin tulisi lisätä kyseinen määritelmä ja tarkistaa 3 luvun 4 § vastaamaan direktiiviä.

Omistusosuuden hankkiminen sijoituspalveluyrityksestä

Sijoituspalvelulaissa säädetään sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää omistusosuuden hankinta säädetään sijoituspalvelulaissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Sijoituspalvelulain mukaan osakkein hankintaa ja luovutusta koskeviin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella (7 luvun 14 §:n 7 momentti). Voimassa oleva sääntely vastaa MIFID I -direktiiviä.

MIFID II:n säännökset ehdotettujen hankintojen ilmoittamisesta ja arvioinnista vastaavat asiallisesti MIFID I -direktiiviä. MIFID II:n 13 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltion on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan omistusosuuden hankintaa koskevan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Direktiivissä säädetään myös, että ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaiden on sisällytettävä ilmoitukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta artiklan 2 kohdan soveltamista (12 artiklan 8 kohta). Viimeksi mainitussa kohdassa säädetään toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta pyytää arviointijakson aikana lisätietoja, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi. Vastaava valtuus ESMA:lle sisältyy MIFID I -direktiiviin.

Edellä mainittuja teknisiä sääntelystandardeja ei vielä tätä esitystä annettaessa ole laadittu. Tämän vuoksi on katsottava, ettei sijoituspalvelulaissa olevaa valtuutusta säätää valtioneuvoston asetuksella hankintailmoituksiin liitettävistä tiedoista ole tarvetta muuttaa tässä vaiheessa.

Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen käsite ja kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Voimassa olevassa sijoituspalvelulaissa määritellään ulkomainen sijoituspalveluyritys, jolla tarkoitetaan liiketoimintana sijoituspalveluja tarjoavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on saanut 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaavan toimiluvan muussa valtiossa kuin Suomessa. Ulkomaisia sijoituspalveluyrityksiä ovat nykyisen lain mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys ja kolmannen maan sijoituspalveluyritys. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan ulkomaista sijoituspalveluyritystä, jolla on kolmannen maan valvontaviranomaisen myöntämä toimilupa sijoituspalvelun tarjoamiseen. Määritelmän piiriin katsotaan kuuluvan toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, jolla on toimiluvassa oikeus sijoituspalvelujen tarjoamiseen.

MIFID II:ssa määritellään kolmannen maan yritys, jolla tarkoitetaan yritystä, joka olisi sijoituspalveluja tarjoava tai sijoitustoimintaa harjoittava luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, jos sen päätoimipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionin alueella. Direktiivissä säädetään jäsenvaltion mahdollisuudesta edellyttää, että kolmannen maan yritys perustaa jäsenvaltioon sivuliikkeen, jos se aikoo tarjota kyseisen jäsenvaltion alueella sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota mahdollisia oheispalveluja yksityisasiakkaille tai direktiivin liitteessä II olevassa II osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille. Suoraan sovellettavassa MIFIR asetuksessa säädetään kolmannen maan yrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja ja harjoittaa sijoitustoimintaa, joka on suunnattu unioniin sijoittautuneille hyväksyttäville vastapuolille ja direktiivin liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille.

Edellä mainittu MIFID II -direktiivin sääntely olisi pantava täytäntöön sijoituspalvelulaissa. Lain 5 luvun säännökset kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta olisi muutettava vastaamaan MIFID II -direktiiviä. Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen käsite on käytössä useissa lain pykälissä. Määritelmä on tarpeen tarkistaa siten, että sillä tarkoitetaan toisesta ETA-valtiosta olevaa sijoituspalveluyritystä ja toisesta ETA-valtiosta olevaa sellaista luottolaitosta, jonka toimilupaan sisältyy oikeus tarjota sijoituspalveluja sekä kolmannen maan yritystä. Näin muutettuna määritelmä vastaisi asiallisesti nykyistä määritelmää.

Hallinto- ja ohjausjärjestelmät

Sijoituspalveluyrityksen hallinnon ja ohjauksen osalta sijoituspalvelulaissa on viitattu luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 ja 8 luvun säännöksiin. Direktiivissä edellytetään, että sijoituspalveluyritykset ja niiden ylimmät hallintoelimet täyttävät luottolaitosdirektiivin 88 ja 91 artiklan vaatimukset, jotka on saatettu kansallisesti voimaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun säännöksillä. MIFID II -direktiiviin sisältyy kuitenkin luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun vaatimuksiin nähden sellaisia sijoituspalveluyrityksen ylintä hallintoelintä ja sen määrittelemiä hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät nimenomaan sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaan. Sijoituspalveluyrityksen tehokkaan ja vakaan hoidon tulee esimerkiksi tapahtua tavalla, joka edistää sijoituspalveluyrityksen asiakkaiden etuja ja markkinoiden eheyttä. Tämän vuoksi sijoituspalvelulakiin on tarpeen lisätä uusi 6 b luku, johon sisältyisi uudet säännökset sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtävistä ja hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevista vaatimuksista siltä osin kuin niistä ei säädetä luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 ja 8 luvussa.

Tuotehallintamenettely

Lain 7 lukuun sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisestä olisi lisättävä täysin uudet säännökset rahoitusvälineitä suunnittelevien ja kehittävien sekä niitä jakelevien sijoituspalveluyritysten velvollisuuksista ylläpitää tuotteiden sisäistä hyväksymismenettelyä. Kyseisen menettelyn tarkoituksena on varmistaa rahoitusvälineen yhteensopivuus aiotulle asiakaskohderyhmälle. Tarkempia säännöksiä tuotevalvontavaatimuksista on annettu lisäksi komission delegoidussa direktiivissä. Kyseisen direktiivin yksityiskohtaiset säännökset ehdotetaan saatettaviksi pääosin voimaan Finanssivalvonnan määräyksin.

Ammatillinen pätevyys

MIFID II:n 25 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset varmistavat ja osoittavat toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä, että luonnollisilla henkilöillä, jotka antavat sijoitusneuvontaa tai tietoa rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista asiakkaille sijoituspalveluyrityksen lukuun, on tarvittava tietämys ja pätevyys 24 artiklan ja tämän artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on julkaistava tällaisen tietämyksen ja pätevyyden arvioimiseksi käytetyt perusteet.

Komission direktiivi sisältää myös vastaavantyyppiset säännökset rahoitusvälineitä valmistaville ja niitä jakaville sijoituspalveluyrityksille asetettavista asiantuntemusvaatimuksista. Komissio direktiivin 9 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että rahoitusvälineiden valmistukseen osallistuvalla henkilöstöllä on asiantuntemus, joka tarvitaan niiden rahoitusvälineiden ominaisuuksien ja riskien ymmärtämiseksi, joita kyseiset yritykset aikovat valmistaa. Kyseisen direktiivin 10 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vastaavasti vaadittava sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että asianomaisella henkilöstöllä on asiantuntemus, jonka se tarvitsee ymmärtääkseen niiden tuotteiden ominaisuudet ja riskit, joita yritys aikoo tarjota tai suosittaa, sekä tarjottavien palvelujen ominaisuudet ja riskit ja yksilöidyn kohdemarkkinan tarpeet, ominaisuudet ja tavoitteet.

Nykyisin voimassa oleva sijoituspalvelulaki ei sisällä säännöksiä henkilöstön pätevyysvaatimuksista. MIFID II:n ja komission direktiivin kyseiset säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi lakiin. MIFID II:n säännös edellyttää, että sijoituspalveluyritys varmistaa henkilöiden tarvittavan ammattipätevyyden. Säännöksessä tarkoitetun tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden sisällöstä ei direktiivin tavoin ehdoteta laissa säädettävän tarkemmin. Sijoituspalveluyrityksen on itse määriteltävä kunkin säännöksessä tarkoitetun henkilön työtehtävien edellyttämät pätevyysvaatimukset. Säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä sitä, että sijoituspalveluyrityksen olisi esimerkiksi annettava todistus henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Sijoituspalveluyritysten ollessa itse vastuussa oman henkilöstön ammattipätevyydestä, ei kyseisiltä henkilöiltä ole perusteltua edellyttää erityisen lakiin perustuvan ammattitutkinnon suorittamista. Lain voimaantulon jälkeen ja sen soveltamisesta saatujen kokemusten myötä voidaan myöhemmin arvioida, olisiko esimerkiksi erityisen lakiin perustuvan tutkintovaatimusten edellyttäminen tarpeellista. Vielä ei esimerkiksi ole tiedossa se, tullaanko Suomessa jatkossa harjoittamaan MIFID II:n erityisesti sääntelemää riippumatonta sijoitusneuvontaa. Myöhemmin suoritettavassa arvioinnissa voidaan hyödyntää myös muissa jäsenvaltioissa käytössä olevia ammattipätevyysvaatimuksia ja niistä saatuja kokemuksia.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen mahdollisesti suoritettavassa arvioinnissa olisi samoin syytä huomioida muissa finanssimarkkinoita koskevissa säännöksissä olevat ammattipätevyysvelvoitteet. Lakiin perustuva ammattipätevyyttä osoittava tutkinto on jo nykyisin käytössä esimerkiksi vakuutusmeklareiden osalta. Vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) 12 §:n mukaan vakuutusmeklariksi rekisteröityvällä luonnollisella henkilöllä on oltava vakuutusmeklaritutkinnolla osoitettu ammattipätevyys. Vakuutusedustuksesta annetun lain 14 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asettamasta vakuutusedustuslautakunnasta, jonka tehtävänä on järjestää kyseisiä vakuutusmeklaritutkintoja. Pätevyyden osoittaminen tutkinnolla on katsottu tarpeelliseksi, jotta itsenäisesti ja vakuutusyhtiöistä riippumattomasti vakuutusedustusta harjoittavien vakuutusmeklareiden toiminnan asianmukaisuus ja laadukkuus on voitu varmistaa. Kyseinen tutkintovaatimus on kansallinen, eikä sitä ole nimenomaisesti edellytetty aiemmin voimassa olleessa vakuutusedustusdirektiivissä (2002/92/EY), kuten ei myöskään uudessa vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä (EU 2016/97). Viimeksi mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia, että koulutus ja kehittämisvaatimusten täyttäminen osoitetaan hankkimalla todistus. Kyseisen direktiivin 10 artiklassa sekä liitteessä I asetetaan MIFID II:n 25 artiklan 1 kohtaa pidemmälle meneviä ammatillisia vaatimuksia.

Sen sijaan vakuutusedustusta vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla harjoittavalle asiamiehelle ei vakuutusedustuksesta annetussa laissa ole asetettu erityistä tutkintovaatimusta. Lain 12 § kuitenkin edellyttää asiamieheltä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävää ammattipätevyyttä. Asiamiehen on tunnettava erityisesti edustamansa vakuutusyhtiön vakuutustuotteet ja vakuutusedustuksen harjoittamisen kannalta tarpeellinen lainsäädäntö sekä hyvä vakuutustapa. Asiamiehen on myös hallittava toiminnan harjoittamisen edellyttämät käytännön toimet. Koska asiamies toimii vakuutuksenantajan vastuulla, on katsottu luontevaksi, että vakuutuksenantaja kouluttaa asiamiehensä tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa. Tästä johtuen asiamiehiltä ei ole edellytetty nimenomaisen tutkinnon suorittamista. Finanssivalvonta on edellyttänyt vakuutusyhtiöiltä todistusta asiamiehelle annetusta koulutuksesta ennen asiamieheksi rekisteröintiä (Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän loppuraportti, Sosiaali- ja terveysministeriö 31 päivänä maaliskuuta 2017).

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen voi näin ollen olla syytä selvittää ja arvioida tarkemmin sitä, tulisiko myös sijoituspalvelulaissa asettaa esimerkiksi vakuutusedustuslaissa asetettuja nimenomaisia ammattitutkintovaatimuksia vastaavia pätevyysvaatimuksia. Toisaalta tavoitteena tulisi olla ammattipätevyysvaatimusten yhdenmukaisuus riippumatta siitä, tarjoaako palvelua sijoituspalveluyritys vai vakuutusasiamies.

Algoritminen kaupankäynti

Lakiin (uusi 7 a luku) olisi lisättävä MIFID II:n 17 artiklan sisältämät uudet säännökset algoritmiselle kaupankäynnille asetettavista vaatimuksista sekä suorasta sähköisestä markkinoillepääsystä.

Asiakasvarojen säilyttäminen

MIFID II -direktiivin 16 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisestä ja artiklan 8—11 kohdissa asiakasvarojen säilyttämisestä. Kohdan 8 ja 9 vaatimukset velvollisuudesta pitää asiakasvarat erillään ja suojaamisesta sisältyivät jo MIFID I -direktiiviin. Sijoituspalveluyrityksen, jolla on hallussaan asiakkaille kuuluvia rahoitusvälineitä, on riittävin järjestelyin suojattava asiakkaiden omistusoikeudet erityisesti sijoituspalveluyrityksen maksukyvyttömyyden varalta ja estettävä asiakkaiden rahoitusvälineiden käyttö yrityksen omaan lukuun muutoin kuin asiakkaan nimenomaisella suostumuksella. Sijoituspalveluyrityksen, jolla on hallussaan asiakkaille kuuluvia varoja, on riittävin järjestelyin suojattava asiakkaiden oikeudet ja luottolaitoksia lukuun ottamatta estettävä asiakkaiden varojen käyttö yrityksen omaan lukuun.

Artiklan 10 kohta on sen sijaan kokonaan uusi ja sillä kielletään omistusoikeuden siirtävät järjestelyt ei-ammattimaisten asiakkaiden kanssa. Sijoituspalveluyritys ei saa tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä yksityisasiakkaiden kanssa asiakkaiden nykyisten tai tulevien, tosiasiallisten tai ehdollisten taikka mahdollisten velvoitteiden turvaamiseksi tai kattamiseksi. Artikla mahdollistaa kuitenkin kansallisen lisäsääntelyn antamisen asiakasvarojen turvaamiseksi, jos ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhteisia kyseisen jäsenvaltion markkinarakenteen kannalta.

Komissiolle on siirretty valta antaa delegoituja säännöksiä toiminnan järjestämistä koskevista käytännön vaatimuksista ja komission delegoidun direktiivin (EU) 2017/593 II luku sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä asiakkaan rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisesta.

Asiakasvarojen säilyttämistä koskevaan 9 lukuun olisi lisättävä direktiivin edellyttämiä täsmennyksiä, joilla vahvistettaisiin sijoittajansuojaa suhteessa sijoituspalveluyritykseen. Komission delegoituun direktiiviin sisältyvät tarkemmat säännökset asiakkaan rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisesta saatettaisiin osin voimaan Finanssivalvonnan määräyksin.

Menettelytapavaatimukset, sijoitusneuvonta ja kannustimet

Lain 10 lukua asiakassuhteissa noudatettavista menettelytavoista olisi muutettava vastaamaan direktiivin säännöksiä sijoittajansuojasta. Erityisesti kannustimia koskeva sääntely olisi osin uutta. Komission delegoituun direktiiviin sisältyvät tarkemmat säännökset kannustimista ehdotetaan saatettaviksi pääosin voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Direktiivin täytäntöönpanossa ehdotetaan säädettävän direktiivin mukaisista velvollisuuksista ilman, että annetaan direktiiviin perustumatonta kansallista lisäsääntelyä. Finanssivalvonnan mukaan Suomen markkinoilla ei ole nykykäytännön perusteella havaittu puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista esimerkiksi sijoittajansuojan vuoksi.

Tilannetta on kuitenkin hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava esimerkiksi sijoitusneuvontaan ja kannustimiin liittyvien menettelytapojen ja niitä koskevan sääntelyn riittävyyden osalta. Useassa EU jäsenvaltiossa on jo nykyisin voimassa direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia säännöksiä kannustimien osalta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Hollannissa on jo käytössä niin sanottu täysi kannustinkielto myös muiden sijoituspalveluiden kuin riippumattoman sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon osalta. Vielä ei ole tietoa siitä, mitkä EU jäsenvaltiot säätävät MIFID II:n täytäntöönpanon seurauksena direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia säännöksiä kannustimien osalta.

Esimerkiksi Ruotsissa on kuitenkin jo pohdittu direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävien kansallisten säännösten säätämistä. Ruotsin hallituksen näkemyksen mukaan sijoitusneuvontaan liittyy selvä riski siitä, että asiakkaan tarpeen ja intressien sijasta sijoituspalveluyrityksen omat intressit määrittävät sen, millaisia sijoitustuotteita sijoituspalveluyritys suosittelee asiakkaalle. Monilla asiakkailla on suuri luottamus sijoitusneuvojaa kohtaan, minkä lisäksi asiakkaat olettavat, että sijoitusneuvojan suosittelemat tuotteet ovat asiakkaalle sopivimmat. Hallitus toteaa ehdotuksessaan, että Ruotsissa on erityinen tarve sijoitusneuvonnalle, sillä kotitalouksien varoista suuri osa on sellaisissa säästökohteissa, joissa sijoitusneuvonta on tavanomaista, kuten esimerkiksi osakkeissa ja rahastoissa. Tästä syystä hallitus katsoo erityisen tärkeäksi sen, että asiakkaat saavat mahdollisuuden tehdä tietoisia valintoja ja että intressikonfliktien riski pienenee. Ruotsin Finanssivalvonnan (Finansinspektionen) mukaan viranomaiset ovat havainneet ongelmia, jotka liittyvät sijoitusneuvojan saamien provisioiden synnyttämiin intressikonflikteihin. Finanssivalvonta huomauttaa, että sijoituspalveluyrityksillä on usein houkutus suositella omia tuotteitaan muiden tuotteiden sijasta, sillä yrityksen omille tuotteille saadaan usein parempi marginaali. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan pankkien määräävä asema sijoitusneuvontamarkkinoilla voidaan haastaa ainoastaan silloin, kun itsenäiset toimijat alkavat tarjota tosiasiallisesti riippumatonta sijoitusneuvontaa. Regeringens proposition 2016/17:162, Nya regler om marknader för finansiella instrument (MiFID II och MiFIR), s. 433—434.

Ruotsin hallitus on päätynyt ehdottamaan lisävaatimuksia MIFID II:n riippumatonta sijoitusneuvontaa koskeviin vaatimuksiin direktiivin 24 artiklan 12 kohdan perusteella. Hallitus ehdottaa, että silloin kun sijoituspalveluyritys on ilmoittanut asiakkaalle tarjoavansa neuvontaa riippumattomasti, yrityksen arvioitavana oleva valikoima eri rahoitusvälineistä ei saisi sisältää sellaisia rahoitusvälineitä, jotka yritys on itse laskenut liikkeeseen (utge), kehittänyt (utfärda) tai tarjonnut (tillhandahålla). Lisäksi kiellon piiriin kuuluisivat sellaisen yhtiön rahoitusvälineet, joihin sijoituspalveluyrityksellä on läheinen sidos tai joihin sillä on sellainen oikeudellinen tai taloudellinen liityntä, joka saattaa vaarantaa riippumattoman sijoitusneuvonnan edellytykset. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 435—436.

Perusteluina Ruotsin hallitus katsoo Ruotsin Finanssivalvonnan tavoin, että sijoituspalveluyrityksellä on houkutus suositella asiakkaalle omia tuotteitaan tilanteessa, jossa yritys sekä tarjoaa neuvontaa että omia tuotteitaan. Jos sijoituspalveluyritys tässä tilanteessa saa ilmaista asiakkaalle antavansa neuvontaa riippumattomasti, asiakas saattaa saada sellaisen käsityksen, ettei yrityksellä ole mitään omaa intressiä suosittelemiinsa tuotteisiin liittyen. Hallituksen näkemyksen mukaan ehdotus edistäisi myös kilpailua sijoitusneuvontamarkkinoilla, sillä itsenäinen sijoitusneuvoja voisi saada näkyvämmän roolin tahona, joka toimii ainoastaan asiakkaan intressissä ja auttaa asiakasta löytämään sellaisia sijoitustuotteita, jotka parhaiten palvelevat asiakkaan toiveita ja tarpeita. Tällä hetkellä Ruotsin markkinoilla ei suuressa mittakaavassa esiinny sellaisia toimijoita, jotka tarjoavat täysin riippumatonta sijoitusneuvontaa. Hallituksen näkemyksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole riittävä perustelu sille, ettei olisi aihetta asettaa kieltoa omien tuotteiden neuvonnasta. Yksi syy tosiasiallisesti riippumatonta sijoitusneuvontaa tarjoavien yritysten puuttumiselle saattaa olla se, ettei yrityksillä ole kilpailullisia etuja tarjota sitä, sillä sijoituspalveluyrityksiä ei ole kielletty käyttämästä riippumattoman sijoitusneuvonnan termiä silloin, kun toimintaan liittyy intressikonflikteja. Rajoittavampi sääntely saattaisi myötävaikuttaa tosiasiallisesti riippumattoman sijoitusneuvonnan markkinoiden kasvuun. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 434—435.

Samoin kannustimiin liittyvien menettelytapojen osalta Ruotsin Finanssivalvonta on havainnut ongelmia, erityisesti liittyen sellaisiin provisioihin, jotka maksetaan samalla, kun asiakas tekee merkinnän. Tällöin sijoitusneuvontaa tarjoavalle sijoituspalveluyritykselle muodostuu houkutus suositella, että asiakas vaihtaa sijoituskohteita usein, sillä sijoituspalveluyritys saa uuden provision. Ruotsin Finanssivalvonta on lisäksi havainnut, että merkittävä osa sijoituspalveluyritysten sijoitustuotteista saamista kokonaisprovisioista muodostuu tällaisten tuotteiden myynnistä. Ruotsin Kuluttajajärjestön (Sveriges Konsumenter) näkemyksen mukaan ei olisi riittävää nojautua pelkästään MIFID II:n vaatimuksiin, jos tarkoituksena on sijoittajansuojan vahvistamisen. Heidän näkemyksen mukaan direktiivin edellytykset sille, milloin palkkio on sallittu, ovat aivan liian lieviä, jolloin toimijan on ne helppo täyttää. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 440.

Ruotsin hallitus on yhtä mieltä Ruotsin Finanssivalvonnan havaitsemien ongelmien olemassaolosta. Hallitus on kuitenkin päätynyt ehdottamaan MIFID II:n kannustimia koskevien säännösten implementoimista direktiivin säännösten mukaisesti, ilman kansallista lisäsääntelyä. Ruotsin hallitus katsoo kuitenkin, että uuden sääntelyn myötä Ruotsin Finanssivalvonnan ja Kuluttajajärjestön huomioimat ongelmat tulevat vähenemään voimakkaasti. Vaikkei sijoituspalveluyritys tarjoaisikaan riippumatonta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa, direktiivissä rajoitetaan sijoituspalveluyrityksen mahdollisuuksia vastaanottaa ja pitää itsellään kolmansien osapuolien maksamia palkkioita. Hallitus katsoo, että direktiivin vaatimus siitä, että maksu ei saa haitata sijoituspalveluyrityksen velvollisuutta toimia asiakkaiden etujen mukaisesti, rajaa pois kaikki sellaiset palkkiot, jotka tyyppinsä tai luonteensa vuoksi luovat sijoituspalveluyritykselle houkutuksen olla ottamatta asiakkaan etua huomioon. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 440—441.

Ruotsin hallitus lisäksi toteaa, että direktiiviä ankarammat vaatimukset saattaisivat muuttaa sijoituspalvelujen ja tuotteiden jakelua Ruotsissa. Hallituksen näkemyksen mukaan pidemmälle menevä kielto kolmansilta osapuolilta saatujen ja niille maksettujen palkkioiden suhteen saattaisi ensinnäkin suosia sellaisia yrityksiä, joilla on oma jakelukanava. Yritykset, jotka eivät itse hoida tuotteiden jakelua, ovat riippuvaisia siitä, että joku toinen taho hoitaa sen, ja tämä yleensä tapahtuu palkkiota vastaan. On myös olemassa riski siitä, että pienet toimijat saattaisivat poistua markkinoilta. Lisäksi tilanteeseen puuttuva sääntely saattaisi aiheuttaa sen, että niiden asiakkaiden lukumäärä, joille tarjotaan sijoitusneuvontaa, saattaisi tämän johdosta pienentyä. Hallituksen esityksessä viitataan Isossa-Britanniassa kannustinkiellosta aiheutuneisiin seurauksiin. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 429.

Ruotsin hallituksen näkemyksen mukaan ennen kuin asetetaan direktiiviin nähden lisävaatimuksia kolmansien osapuolien palkkioille, olisi tärkeää arvioida, kuinka suuri ongelma kolmansien osapuolien palkkiot ovat Ruotsissa. Hallitus katsoo, että ensimmäisessä vaiheessa olisi syytä säätää intressikonflikteista ja kolmansien osapuolien palkkioista direktiivin vaatimusten mukaisesti. Kun uutta sääntelyä on sovellettu jonkin aikaa, olisi syytä arvioida, millaisia vaikutuksia uudella sääntelyllä on ollut (toinen vaihe). Jos uudesta sääntelystä huolimatta markkinoilla havaitaan ongelmia, lainsäätäjän tulisi arvioida, millaiset lisätoimenpiteet olisivat tarpeen ongelman ratkaisemiseksi. Regeringens proposition 2016/17:162, s. 429—431.

Seuraamukset

Direktiivin 70 artiklan edellyttämät hallinnolliset seuraamusäännökset ehdotetaan sisällytettävän sijoituspalvelulain 15 lukuun. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäisiin direktiivin edellyttämät muutokset seuraamusmaksun enimmäismääristä. Direktiivin edellyttämiä seuraamusmaksun korkeampia enimmäismääriä ehdotetaan sovellettaviksi vain direktiivin täytäntöönpanoon perustuviin rikkomuksiin.

Lain 16 luvun 1 §:ään sisältyviä vahingonkorvaussäännöksiä on täsmennettävä uusien EU-säännösten vuoksi. Säännösten soveltamisalaa tulee laajentaa niin, että korvausvelvollisuus koskisi eräiltä osin myös MIFIR:n sekä MIFIR:n ja MIFID II:n perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastaista menettelyä.

Merkittävä osa direktiivissä säädetyistä hallinnollisten seuraamusten soveltamisalaan kuuluvista teoista ja laiminlyönneistä on sellaisia, joita sijoituspalvelulain annetun lain nykyiset rangaistussäännökset eivät koske. Osa kyseisistä kriminalisoinneista kuitenkin kohdistuu samoihin rikkomuksiin kuin mistä direktiivi edellyttää säädettävän hallinnollisia seuraamuksia. Tältä osin sijoituspalvelulain rangaistussäännökset olisi mahdollista dekriminalisoida ja säätää vastaavat rikkomukset hallinnollisten seuraamusten soveltamisalaan. Toisaalta kriminalisoinnit voitaisiin näiltä osin jättää myös voimaan ja korvata niillä ainakin osin direktiivissä säädettyjen hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpano, koska direktiivi tämän sallii. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat jättää säätämättä hallinnollisista seuraamuksista niiden säännösten rikkomisen osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta.

Ehdotuksessa on päädytty kyseiseen jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja nykyiset kriminalisoinnit ehdotetaan pidettävän voimassa. Ehdotus vastaa tältä osin jo aiempien EU-säännösten täytäntöönpanossa omaksuttua linjaa (HE 39/2014 vp ja HE 28/2016 vp).

Nykyisen sijoituspalvelulain 16 luvun 2 § sijoituspalvelurikoksena rangaistavista teoista ehdotetaan näin säilytettävän sisällöltään ennallaan. Vastaavasti lain nykyinen 3 §:n rangaistussäännös salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sekä 4 § laittomasta varojen jakamisesta ehdotetaan pidettävän voimassa. Kyseisten tekojen moitittavuuden vuoksi ne ehdotetaan säilytettävän kriminalisoituina. Kaikki nykyisten rangaistussäännösten teot ja laiminlyönnit voivat kohdistua useisiin eri henkilöihin ja aiheuttaa laajamittaista taloudellista vahinkoa. Ne ovat myös omiaan huomattavasti heikentämään luottamusta sijoituspalveluyritysten ja arvopaperimarkkinoiden toimintaan. Rangaistavien tekojen rikosoikeudellista luonnetta voidaan puoltaa lisäksi sillä, että niissä ei pääsääntöisesti rajoiteta tekijöinä kysymykseen tulevien henkilöiden piiriä. Tekoon voivat syyllistyä ketkä tahansa henkilöt, eivätkä pelkästään Finanssivalvonnan valvottavat tai muut finanssimarkkinoilla toimivat, joihin kohdistuvat Finanssivalvonnan toimivaltuudet ovat yleisesti laajemmat. Kyseisten tekojen säilyessä kriminalisoituina, voisivat myös poliisiviranomaiset tarvittaessa riittävän tehokkaasti selvittää kyseisiä rikoksia.

Sijoituspalvelulain 16 luvun 4 §:n nykyinen rangaistussäännös sijoituspalveluyrityksen varojen jakamista koskevien säännösten rikkomisesta perustuu luottolaitosdirektiivin 67 artiklan 1 kohdan n alakohtaan sekä kyseisen direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä suoritettuun kansalliseen harkintaan.

Sijoituspalvelurikoksena säädettyjen tekojen osalta ehdotetaan, että luonnolliselle henkilölle määrättävän rikosoikeudellisen seuraamuksen lisäksi oikeushenkilölle voitaisiin määrätä samasta teosta myös hallinnollinen seuraamusmaksu siltä osin kuin kyseiset teot sisältyvät myös seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan. Tätä perustellaan sillä, että direktiivi edellyttää seuraamusten säätämistä sekä oikeushenkilöille että luonnollisille henkilöille.

Ehdotuksessa on rikosoikeudellisten rangaistussäännösten osalta edelleen poikettu rikosoikeuden kokonaisuudistuksen yhteydessä noudatetusta keskittämisperiaatteesta, joka edellyttää vankeusuhkaisten rikosten siirtämistä rikoslakiin. Kyseisten rangaistussäännösten sisällyttämistä sijoituspalvelulakiin on säännösten luonteen ja kohderyhmän vuoksi pidetty tarkoituksenmukaisempana.

Rangaistussäännösten soveltamisalaa ei ole tarve laajentaa nykyisestä.

2.3.3 Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä

MIFID II:ssa eritellään tarkemmin kuin MIFID I:ssä erilaiset kauppapaikat. MIFID I:ssä määriteltiin säännelty markkinapaikka ja monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä. MIFID II:ssa määritellään viimeksi mainittujen lisäksi organisoitu kaupankäyntijärjestelmä ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän erityinen muoto eli pk-yritysten kasvumarkkina. Näiden lisäksi MIFID II:ssa määritellään myös kauppojen sisäinen toteuttaminen ja päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti.

Uutena velvoitteena MIFID II:ssa säädetään säännellyn markkinan johdon ajankäytöstä. MIFID II:ssa on haluttu varmistaa, että säännellyn markkinan hallituksen jäsenet ja johto käyttävät riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Myös säännellyn markkinan johdon osaamiselle asetetaan entistä tarkempia vaatimuksia ja toisaalta sukupuolten välistä tasa-arvoa edellytetään kehitettävän. MIFID II tarjoaa mahdollisuuden velvoittaa kansallisesti merkittävän säännellyn markkinan ottamaan käyttöön nimitysvaliokunnan, jonka jäsenet eivät saa kuulua pörssin toimivaan johtoon.

MIFID II:ssa edellytetään, samoin kuin MIFID I:ssä, kauppapaikan pitäjän ottavan kaupankäyntiin ja kauppapaikalle pääsyyn käyttöön syrjimättömät ja avoimet säännöt. Sääntövaatimus ulottuu nyt myös MIFID II:ssa uutena säädettävään organisoidun kaupankäynnin järjestämiseen. Sijoituspalveluyritys voi järjestää organisoitua kaupankäyntiä vain joukkovelkakirjalainoilla, strukturoiduilla rahoitustuotteilla, päästöoikeuksilla tai johdannaisilla. Organisoituun kaupankäyntiin kohdistuu myös kielto toteuttaa kauppoja omaan tai samaan konserniin kuuluvan yhteisön lukuun ja rajoitus toteuttaa päämiesten toimeksiantoja vastaan täsmäytettyjä kauppoja sekä säädös itsenäisen markkinatakaajan käyttämisestä.

MIFID II:ssa määritellään likvidit markkinat. Määritelmää on täydennetty MIFIR:ssä. Esimerkiksi joukkovelkakirjat listataan Suomessa säännellylle markkinalle usein näkyvyyden saamiseksi liikkeeseenlaskijayhtiölle. Kauppoja ei kuitenkaan tehdä kaupankäyntijärjestelmässä vaan kaupat tehdään OTC-kauppana säännellyn markkinan ulkopuolella. Tällöin likviditeetin turvaamiseksi tehtävän markkinatakaustoiminnan merkitys korostuu. Suomessa toimii ainoastaan muutama pankki, joka harjoittaa ammattimaista markkinatakaustoimintaa suomalaisten yritysten liikkeeseenlaskemille joukkolainoille. Vastaavasti markkinoilla on hyvin pieni määrä ammattimaisia loppusijoittajia ja emissioiden koko on tavallisesti pieni. Tästä johtuen kaupankäynti paikallisella joukkolainamarkkinalla on satunnaista ja markkinaa kokonaisuudessaan voidaan pitää epälikvidinä. Paikallisten erityispiirteiden vuoksi suomalainen ja laajemmin pohjoismainen markkina eroaa laajemmista eurooppalaisista markkinoista. Keskeinen erottava tekijä on ennen kaikkea se, että isompien liikkeeseenlaskijoiden joukkolainoilla voi olla useita kymmeniä aktiivisia markkinatakaajia, jolloin markkinan likviditeetti on olennaisesti parempi.

MIFID II:ssa on lisätty kaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevia säädöksiä. Sijoituspalveluyritykselle on säädetty velvollisuus julkistaa rajahintatoimeksiantonsa, ellei asiakas nimenomaisesti toisin ohjeista. Erityisiä säädöksiä on annettu hyödykejohdannaisten ja päästöoikeuksien ja niiden kokonaispositioiden julkistamisesta.

Raportointipalvelut

MIFID II:ssa säädetään oikeudesta tarjota raportointipalveluja ja raportointipalvelujen tarjoajan toiminnan järjestämisestä. MIFID I:ssä ei ole vastaavia säännöksiä. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä raportointipalvelujen tarjoamisesta. MIFID II:n mukaan raportointipalvelujen tarjoaminen edellyttää toimintaa varten etukäteen annettua toimilupaa, joka on voimassa koko unionissa. Tästä toimilupavaatimuksesta poiketen raportointipalveluja saa tarjota kauppapaikkaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys tai markkinoiden ylläpitäjä. MIFID II:ssa kauppapaikalla tarkoitetaan säänneltyä markkinaa, monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Direktiivin täytäntöön panemiseksi olisi säädettävä raportointipalvelujen tarjoamisen luvanvaraisuudesta ja palvelujen tarjoajan toiminnan järjestämisestä sekä kauppapaikkaa ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen ja markkinoiden ylläpitäjän oikeudesta tarjota raportointipalveluja.

Seuraamukset

Direktiivin 70 artiklan edellyttämät hallinnolliset seuraamusäännökset ehdotetaan sisällytettävän kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 12 lukuun. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäisiin direktiivin edellyttämät muutokset seuraamusmaksun enimmäismääristä. Direktiivin edellyttämiä seuraamusmaksun korkeampia enimmäismääriä ehdotetaan sovellettaviksi vain direktiivin täytäntöönpanoon perustuviin rikkomuksiin.

Lain 13 lukuun sisältyviä vahingonkorvaussäännöksiä on täsmennettävä uusien EU-säännösten vuoksi. Säännösten soveltamisalaa tulee laajentaa niin, että korvausvelvollisuus koskisi eräiltä osin myös MIFIR:n sekä MIFIR:n ja MIFID II:n perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastaista menettelyä.

Edellä sijoituspalvelulain seuraamussäännösten yhteydessä esitetyin tavoin ehdotuksessa on päädytty pitämään lain nykyiset kriminalisoinnit voimassa, eikä säätämään niiden sijasta direktiivissä säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia. Rangaistussäännösten sisällyttämistä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin rikoslain sijasta on säännösten luonteen ja kohderyhmän vuoksi pidetty edelleen tarkoituksenmukaisempana.

Rangaistussäännösten soveltamisalaa ehdotetaan lisäksi laajennettavaksi nykyisestä kriminalisoimalla myös direktiiviin perustuvien uusien organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen ilman asianmukaista toimilupaa.

Ehdotetut uudet kriminalisoinnit perustuvat asetuksen 70 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat hallinnollisten seuraamusten sijaan säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista. Rangaistussäännös perustuu näin kansalliseen harkintaan. Kyse ei olisi direktiivin vähimmäisvelvoitteiden ylittävästä kansallisesta lisäsääntelystä, vaan hallinnollisten seuraamusten sijaan säädettävistä rikosoikeudellisista rangaistussäännöksistä.

Rangaistussäännöksen soveltamisalan laajentamista voidaan pitää tarpeellisena siksi, että ehdotettuja kriminalisointeja vastaavat laiminlyönnit ovat jo nykyisin laissa kriminalisoitu. Kriminalisoitavaksi ehdotettujen laiminlyöntien ja tekojen moitittavuutta ei voida pitää jo nykyisin kriminalisoitujen tekojen ja laiminlyöntien moitittavuutta vähäisempänä.

Kaikki nykyisten, kuten myös ehdotettujen rangaistussäännösten teot ja laiminlyönnit voivat kohdistua useisiin eri henkilöihin ja aiheuttaa laajamittaista taloudellista vahinkoa. Ne ovat myös omiaan huomattavasti heikentämään luottamusta sijoituspalveluyritysten, kaupankäyntijärjestelmien ylläpitäjien ja arvopaperimarkkinoiden toimintaan. Rangaistavien tekojen rikosoikeudellista luonnetta voidaan puoltaa lisäksi sillä, että niissä ei pääsääntöisesti rajoiteta tekijöinä kysymykseen tulevien henkilöiden piiriä. Tekoon voivat syyllistyä ketkä tahansa henkilöt, eivätkä pelkästään Finanssivalvonnan valvottavat tai muut finanssimarkkinoilla toimivat, joihin kohdistuvat Finanssivalvonnan toimivaltuudet ovat yleisesti laajemmat. Kyseisten tekojen säilyessä kriminalisoituina, voisivat myös poliisiviranomaiset tarvittaessa riittävän tehokkaasti selvittää kyseisiä rikoksia.

Luvattomana kaupankäynnin järjestämisenä ja raportointipalvelun tarjoamisena säädettyjen tekojen osalta ehdotetaan, että luonnolliselle henkilölle määrättävän rikosoikeudellisen seuraamuksen lisäksi oikeushenkilölle voitaisiin määrätä samasta teosta myös hallinnollinen seuraamusmaksu siltä osin kuin kyseiset teot sisältyvät myös seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan. Tätä perustellaan sillä, että direktiivi edellyttää seuraamusten säätämistä sekä oikeushenkilöille että luonnollisille henkilöille.

Ehdotus vastaisi muissa finanssimarkkinoita koskevissa sektorisäännöksessä jo aiemmin omaksuttua linjaa, jonka mukaan toimilupaa koskevien säännösten rikkominen on kriminalisoitu. Kyseisestä sääntelysystematiikasta ei myöskään ole poikettu muiden rahoitusmarkkinoita koskevien EU-säädösten täytäntöönpanossa. Esimerkiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 luvun 2 §:ssä ja arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:ssä kyseistä vastaavaa rikosoikeus-optiota on jo hyödynnetty.

Kriminalisointiperiaatteiden mukaisesti kyseistä rangaistussäännöstä ei ole tarkoitus soveltaa tilanteissa, joissa kyse olisi vähäisestä teosta. Rikosoikeudellisen ultima ratio -periaatteen mukaisesti rikosoikeudellista rangaistussäännöstä tulisi soveltaa vasta viimesijaisena keinona silloin, kun esimerkiksi hallinnollista seuraamusta ei voitaisi pitää riittävänä keinona. Säännöksessä tarkoitettu ankarampi rangaistussäännös voisi olla esimerkiksi rikoslaissa rangaistavaksi säädetty petos ja törkeä petos. Ne bis in idem -periaate on myös huomioitu Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 4 momentissa sekä 42 §:n 3 ja 4 momentissa, eikä tekijälle olisi mahdollista määrätä sekä hallinnollista että rikosoikeudellista seuraamusta.

2.3.4 Laki Finanssivalvonnasta

Direktiivin ja asetuksen täytäntöönpano edellyttää, että Finanssivalvonnasta annettuun lakiin lisättäisiin säännös Finanssivalvonnan toimimisesta MIFID II:ssa ja MIFIR:ssä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

Tuoteinterventiovaltuudet

Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää ja rajoittaa Suomessa tai Suomesta käsin tapahtuva rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinointi, jakelu tai myynti taikka tietyntyyppinen finanssialan toiminta tai käytäntö säädetään MIFIR-asetuksen 42 artiklassa. Tällöin Finanssivalvonnan toimivaltuuksien käyttö perustuu suoraan MIFIR-asetuksessa säädettyihin tuoteinterventiotoimenpiteisiin. Tällaisissa tilanteissa Finanssivalvonnan ei myöskään olisi pyydettävä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä lain 47 §:ssä tarkoitettua kuluttaja-asiamiehen lausuntoa.

Kansallisen lainsäädännön, kuten esimerkiksi Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:n ja useiden finanssimarkkinoiden sektorisäännösten jo nykyisin sisältämien toimeenpanokieltojen ja kieltopäätösten määrääminen edellyttää, että on toimittu kyseisten lakien säännösten vastaisesti. Sen sijaan MIFIR:ssä tarkoitetun kiellon tai rajoituksen asettamisen edellytykset on määritelty MIFIR:n 42 artiklan 2 kohdassa. Kyseiset kansallisiin säännöksiin sisältyvät kieltopäätösvaltuudet eivät ole ristiriidassa MIFIR:iin perustuvien tuoteinterventiovaltuuksien kanssa. Kyseiset valtuudet ovat rinnakkaisia ja niiden voidaan katsoa täydentävän toisiaan.

MIFIR:n 42 artiklan mukaan kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tietyin edellytyksin oikeus asettaa kielto tai rajoitus jäsenvaltiossa tai jäsenvaltiosta käsin tapahtuvalle rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinoinnille, jakelulle tai myynnille taikka tietyntyyppiselle finanssialan toiminnalle tai käytännölle. Kansallinen viranomainen voisi asettaa toimintojen harjoittamiselle pysyvän kiellon tai rajoituksen. Toimivaltaisella kansallisella viranomaisella olisi myös muun muassa velvollisuus toimittaa tieto kieltoa tai rajoitusta koskevasta päätöksestään vähintään kuukautta ennen sen voimaantuloa muille toimivaltaisille viranomaisille ja ESMA:lle. Kiireellisissä poikkeustapauksissa kansallinen toimivaltainen viranomainen voisi tietyin edellytyksin toteuttaa myös tilapäisiä toimia. Tällöinkin sen olisi ilmoitettava toimesta toimivaltaisille viranomaisille sekä ESMA:lle tai EBA:lle 24 tuntia ennen toimenpiteen suunniteltua voimaantuloa. Kielto tai rajoitus olisi mahdollista asettaa varotoimenpiteenä myös jo ennen rahoitusvälineen tai strukturoidun talletuksen markkinointia, jakelua tai myyntiä asiakkaille.

MIFIR:n 40 ja 41 artikla sisältävät ESMA:n ja EBA:n valtuudet toteuttaa väliaikaisia interventiotoimia. Niillä olisi tietyin edellytyksin toimivalta väliaikaisesti kieltää tai rajoittaa joko rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinointi, jakelu, myynti taikka tietyntyyppinen finanssialan toiminta tai käytäntö unionissa. Kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi sitä, että ne olisivat tarpeen joko merkittävän sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi tai finanssi- tai hyödykemarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen taikka finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvan uhan torjumiseksi unionissa. Toiseksi kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi sitä, että uhkaa ei torjuta muulla kyseiseen rahoitusvälineeseen tai toimintaan sovellettavalla EU-sääntelyllä. Kyseisten interventiotoimien käyttö edellyttäisi myös joko sitä, etteivät kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olisi toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi tai, että toteutetut toimenpiteet eivät olisi olleet riittäviä. ESMA:n tulisi lisäksi ilmoittaa toimistaan toimivaltaiselle viranomaiselle ennen toimiin ryhtymistä.

Valvonta- ja tutkintavaltuudet

Direktiivin 69 artikla edellyttää säädettävän vähintään direktiivissä luetelluista valtuuksista. Direktiivin 72 artiklan mukaan kyseisiä valtuuksia voidaan kuitenkin käyttää kansallisten oikeudellisten kehysten mukaisesti eri tavoin. Toimivaltainen viranomainen voi käyttää valtuuksiaan: a) suoraan; b) yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa; c) omalla vastuullaan antamalla valtuudet yhteisöille, joille tehtävät on siirretty 67 artiklan 2 kohdan nojalla; tai d) saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan viranomaisilla on oltava valtuus saada tutustua mihin tahansa asiakirjaan ja tietoon sen muodosta riippumatta ja saada tai ottaa jäljennös siitä. Kyseinen valtuus sisältyy lain nykyiseen 21 §:ään, kuten myös 24 §:ään.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus vaatia tai pyytää tietojen toimittamista kaikilta henkilöiltä ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi. Kyseinen oikeus saada tietoja säännöksessä tarkoitetuilta kaikilta henkilöiltä sisältyy jo lain nykyiseen 21 §:ään. Artiklassa tarkoitettu oikeus kutsua henkilö kuultavaksi sisältyy puolestaan nykyisen lain 22 §:ään. Direktiivin ei voida katsoa edellyttävän sitä, että kyseisillä henkilöillä olisi velvollisuus saapua viranomaisen kuultavaksi.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ja tutkimuksia. Kyseinen valtuus sisältyy jo nykyisen lain 24 §:ään.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus pyytää sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten tai muun säännöksessä tarkoitetun yhteisön hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista, sähköisestä viestinnästä tai muusta tietoliikenteestä. Lain 18 ja 24 §:ään sisältyy jo nykyisin kyseiset valtuudet. Tarpeellisilla selvityksillä, asiakirjoilla ja muilla tallenteilla tarkoitetaan esimerkiksi pöytäkirjoja, kirjanpitoaineistoa, toimeksiantoja, puhelinnauhoitteita, sähköisen viestinnän tallenteita, muita tietoliikennetietoja ja tietojärjestelmiä (HE 319/1992 vp, s. 18, HE 175/2002 vp, s. 51 ja HE 3/2016 s. 61 vp).

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus vaatia varojen jäädyttämistä tai takavarikoimista taikka molempia. Lain 35 a § sisältää jo nykyisin valtuuden turvaamistoimen hakemiseksi käräjäoikeudelta.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus asettaa väliaikainen ammattitoimintakielto. Lain nykyinen 27 ja 28 § sisältävät valtuudet rajoittaa toimiluvan mukaista toimintaa sekä johdon toimintaa. Lisäksi lain 71 §:n mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus luovuttaa tietoja syyttäjäviranomaiselle liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) mukaisen liiketoimintakiellon määräämiseksi.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus pyytää toimiluvan saaneiden sijoituspalveluyritysten, säänneltyjen markkinoiden ja raportointipalveluiden tarjoajien tilintarkastajia toimittamaan tietoja. Lain nykyinen 19 § sisältää kyseisen valtuuden.

Finanssivalvonnalla on myös oikeus saattaa asioita rikostutkinnan kohteeksi direktiivin 69 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaisesti ilman, että siitä laissa nimenomaisesti säädetään. Finanssivalvonnalla on myös velvollisuus lain 3 c §:n mukaisesti ilmoittaa viipymättä viranomaisille, jos se havaitsee tai epäilee, että finanssipalveluja tai finanssijärjestelmää käytetään tai aiotaan käyttää talousrikollisuuden tarkoituksiin.

Nykyisen lain 34 §:ään sisältyy direktiivin 69 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettu valtuus tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittamiin tarkastuksiin tai tutkimuksiin.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan j, o ja p alakohdassa tarkoitetut valtuudet hyödykejohdannaispositioiden valvontaan liittyen ovat uusia ja edellyttävät kansallista täytäntöönpanoa lakiin. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ehdotetaan uutta 37 c §:ää hyödykejohdannaispositioiden valvonnasta. Lisäksi hyödykejohdannaispositioiden valvonnasta ehdotetaan säänneltävän kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 10 luvun 3 §:ssä.

Lain nykyinen 27, 33 ja 33 a § sekä sijoituspalvelulain 16 a luku sisältävät jo nykyisin direktiivin 69 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdassa tarkoitetut toimeenpano- ja kieltovaltuudet.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan m ja n alakohdan valtuudet kaupankäynnin keskeyttämisestä ja lopettamisesta sisältyvät kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin.

Finanssivalvonnalla on jo ilman nimenomaista säännöstäkin oikeus antaa direktiivin 69 artiklan 2 kohdan q alakohdassa tarkoitettuja julkisia tiedonantoja.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan r alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus pyytää kansallisen lainsäädännön sallimissa puitteissa teleoperaattorin hallussa olevia tietoliikennetietoja, jos voidaan perustellusti epäillä rikkomista ja jos tällaiset tiedot voivat olla merkityksellisiä direktiivin tai MIFIR:n rikkomista koskevan tutkinnan kannalta. Vastaava tutkintasäännös sisältyy useisiin muihinkin EU:n rahoituspalveluita koskeviin direktiiveihin ja asetuksiin. Suomessa perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevien säännösten vuoksi Finanssivalvonnalle ei ole kyseistä valtuutta aiemmin annettu. Suomessa oikeus saada televalvontatietoja on pakkokeinolaissa (806/2011) säädetyin edellytyksin ainoastaan poliisilla, joka voi törkeissä sisäpiirintiedon väärinkäyttöepäilyissä tai markkinoiden vääristämisepäilyissä saada tuomioistuimelta luvan televalvontatietoihin. Käytännössä kyseistä valtuutta voidaan käyttää nykyisin vain siten, että poliisi käynnistää asiassa esitutkinnan ja pyytää luvan tuomioistuimelta televalvontatietojen saamiseksi. Finanssivalvonnan nykyisten pakkokeinovaltuuksien riittävyyttä on EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 65/2016 vp. s. 36—37) katsottu olevan tarve arvioida myöhemmin erillisessä jatkovalmistelussa. Jatkovalmistelun yhteydessä voidaan arvioida myös se, voisivatko kyseiset televalvontatiedot olla merkityksellisiä MIFID II:n tai MIFIR:in rikkomista koskevan tutkinnan kannalta. Jatkovalmisteluun ei vielä ole ollut resursseja ryhtyä.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan s alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus keskeyttää rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinointi tai myynti, jos MIFIR:n 40, 41 tai 42 artiklassa säädetyt ehdot täyttyvät. Finanssivalvonnan ollessa MIFID:ssä ja MIFIR:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, voisi se suoraan käyttää MIFIR:n kyseisiä tuoteinterventiovaltuuksia. Lisäksi direktiivin 69 artiklan 2 kohdan t alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus keskeyttää rahoitusvälineiden tai strukturoitujen talletusten markkinointi tai myynti, jos sijoituspalveluyritys ei ole kehittänyt tai soveltanut tehokasta tuotteiden hyväksymistä koskevaa menettelyä tai ei ole muuten noudattanut direktiivin 16 artiklan 3 kohtaa. Kyseiset valtuudet sisältyvät jo nykyisen lain 33 §:ään sekä siinä nimenomaisesti viitattujen eri sektorisäännösten sisältämiin kieltovaltuuksiin.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan u alakohdan mukaan viranomaisella on oltava valtuus vaatia luonnollisen henkilön erottamista sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän ylimmästä hallintoelimestä. Kyseinen valtuus sisältyy jo nykyisen lain 28 §:n 1 momentissa säädettyyn toimilupavalvottavan johdon toiminnan rajoittamista koskevaan yleiseen valtuussäännökseen.

Sijoituspalvelulain 16 luvun 1 § sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 11 luvun 1 § sisältävät jo nykyisin direktiivin 69 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut järjestelmät korvauksen maksamiseksi taloudellisista tappioista tai muista vahingoista. Kyseisiin sektorisäännöksiin on kuitenkin lisättävä korvausperusteeksi MIFID II:n nojalla annettujen komission asetusten ja päätösten rikkominen sekä MIFIR:n rikkominen.

Hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet

Hallinnollisia seuraamuksia koskeva direktiivin sääntely on MIFID I:een verrattuna suurelta osin uutta. Direktiivin 70 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollista toimenpiteistä ainakin kyseisen artiklan 3—5 kohdassa lueteltujen rikkomisten osalta, rajoittamatta kuitenkaan rikosoikeudellisia seuraamuksia ja toimivaltaisen viranomaisen valvontavaltuuksia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti päättää, etteivät ne säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä, jos kyseisiin rikkomisiin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Direktiivin 70 artiklan 6 kohta sisältää luettelon niistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, jotka toimivaltaisella viranomaisella on vähintään oltava valtuudet määrätä tai toteuttaa. Säännöksen a alakohdan valtuus julkisesta varoituksesta sisältyy jo lain nykyiseen 39 §:ään. Artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettu valtuus kieltomääräyksen antamiseen sisältyy jo nykyisen lain 33 §:ään sekä sijoituspalvelulain 16 a lukuun. Säännöksen c alakohdan mukainen valtuus laitoksen toimiluvan peruuttamisesta tai sen voimassaolon keskeyttämisestä sisältyy jo nykyisin tietyiltä osin lain 26 ja 27 §:iin. Raportointipalveluiden tarjoamiseen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitämiseen liittyvästä toimiluvasta ehdotetaan säädettävän kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa. Säännöksen d alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen kieltomääräyksen sijoituspalveluyrityksen johtotehtävissä toimimiselle voidaan katsoa sisältyvän jo lain nykyisen 28 §:n 1 momenttiin. Kielto toimia 28 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa johtotehtävissä voidaan määrätä henkilölle 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Toimimisen vastoin sijoituspalvelulain, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain tai MIFIR:n säännöksiä voidaan katsoa täyttävän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset. Säännöksen d alakohta edellyttää lisäksi valtuutta määrätä pysyvä kielto sijoituspalveluyrityksen johtotehtävissä toimimiselle toistuvien vakavien rikkomisten tapauksissa. Kyseinen valtuus ehdotetaan lisättävän lain 28 §:n nykyiseen 4 momenttiin, jossa jo säädetään sijoituspalveluita tarjoavaa toimilupavalvottavaa koskevasta pysyvästä toimintakiellosta.

Säännöksen e alakohta edellyttää valtuutta määrätä sijoituspalveluyritykselle määräaikainen kielto olla säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien jäsen tai osapuoli tai organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien asiakas. Lain 3 lukuun ehdotetaan tämän vuoksi uutta 28 b §:ää kyseisestä määräaikaisesta kiellosta.

Direktiivin 70 artiklan 6 kohdan f—h alakohdassa on säädetty niistä hallinnollisista taloudellisista enimmäisseuraamuksista, jotka toimivaltaisella viranomaisella on vähintään oltava kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus määrätä tai toteuttaa. Finanssivalvonnalle ehdotetaan Finanssivalvonnasta annetun lain 41 a §:ssä valtuutta määrätä direktiivin mukaisia taloudellisia hallinnollisia seuraamuksia sekä tiettyjen MIFID II:n nojalla täytäntöönpantujen kansallisten säännösten että MIFIR:n tiettyjen säännösten rikkomisesta. Kansallisesti ei ehdoteta säädettävän direktiiviä korkeammista hallinnollisten seuraamusmaksujen enimmäismääristä. Seuraamusmaksun enimmäismäärä voitaisiin kuitenkin direktiivin edellyttämällä tavalla ylittää niissä tilanteissa, joissa rikkomuksella saavutettu määritettävissä oleva hyöty tai vältetty tappio olisi kyseisiä enimmäismääriä suurempi. Näissä tilanteissa seuraamusmaksun enimmäismäärä voisi olla kaksi kertaa niin suuri kuin rikkomisella saatu hyöty.

Direktiivin 71 artiklassa säädetään hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevan päätösten julkaisemisesta. Kyseinen säännös ei edellytä muutoksia kansalliseen sääntelyyn, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 43 §:n säännökset hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistamisesta vastaavat jo nykyisin direktiivin kyseisen artiklan säännöksiä. Direktiivin 71 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan artiklassa tarkoitettua julkistamisvelvollisuutta ei tule soveltaa päätöksiin, joissa määrätään luonteeltaan tutkinnallisista toimenpiteistä. Kyseinen kohta ei myöskään edellytä täytäntöönpanoa, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 43 §:n 4 momentin mukaan säännöksessä tarkoitetun päätöksen julkistamisvelvollisuus kohdistuu ainoastaan siinä erikseen lueteltuihin valvonnallisiin toimenpiteisiin, eikä esimerkiksi Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetyistä tutkinnallisista toimenpiteistä tehtyihin päätöksiin. Finanssivalvonta tekee käytännössä myös harvoin varsinaisia hallintopäätöksiä tutkinnallisista toimenpiteistä.

Direktiivin 72 artikla sisältää säännökset valvontavaltuuksien käytöstä ja seuraamusten määräämisestä. Artiklan 2 kohta ei edellytä tehtävän muutoksia, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 41 § sisältää jo nykyisin direktiivin säännöksiä vastaavat seikat, jotka on otettava huomioon seuraamusmaksua määrätessä. Artiklan 1 kohta ei edellytä erillistä kansallista täytäntöönpanoa.

Direktiivin 70 artikla asettaa jäsenvaltioille velvoitteen varmistaa, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä direktiivissä määriteltyjä hallinnollisia seuraamuksia. Direktiivin 72 artikla kuitenkin sallii sen, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät hallinnollisten seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia kansallisten oikeudellisten kehysten mukaisesti joko suoraan tai esimerkiksi saattamalla asian toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Nykyisen lain 41 §:n mukaan Finanssivalvonta määrää seuraamusmaksun, jos se on suuruudeltaan enintään miljoona euroa. Muussa tapauksessa seuraamusmaksun määrää Finanssivalvonnan esityksestä markkinaoikeus. Esityksen valmistelussa on päädytty siihen, että jatkossa Finanssivalvonta ei tekisi enää esitystä yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksun määräämisestä markkinaoikeuteen vaan määräisi kaikki seuraamusmaksut itse.

Seuraamusmaksun määrääminen suoraan valvontaviranomaisen toimesta tehostaisi seuraamusten määräämistä sekä vastaisi paremmin kansainvälistä käytäntöä. Nykyisin vain muutamassa jäsenvaltiossa oikeus taloudellisen seuraamuksen määräämiseen on jollakin muulla taholla, kuin rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisella itsellään. Näissäkin jäsenvaltioissa seuraamusmaksun määrää joko valvontaviranomaisen yhteyteen perustettu erillinen sanktiokomitea tai ministeriö tai keskuspankki. Yhdessäkään jäsenvaltiossa seuraamusten määräämisoikeus ei kuulu tuomioistuimelle (HE 39/2014 vp s. 27).

Markkinoiden tehokkaan toiminnan voidaan myös katsoa edellyttävän sanktiojärjestelmän kykyä reagoida kielteisiin menettelytapoihin mahdollisimman nopeasti. Sanktioiden välittömyys kuuluu läheisesti yhteen sanktiovarmuuden kanssa. Prosessin nopeutuminen olisi myös omiaan vähentämään kaikkien osapuolten kustannuksia.

Seuraamusmaksujen määräämistä Finanssivalvontaan voidaan pitää perusteltuna myös siksi, että tällöin korkein hallinto-oikeus ei olisi ensimmäisenä muutoksenhakuasteena isommissakaan seuraamusmaksuissa. Seuraamusmaksuprosessin riippumattomuutta ja puolueettomuutta turvaa se, että seuraamusmaksun määräämiseen mahdollisesti johtava tutkinta ja asian valmistelu on Finanssivalvonnassa organisatorisesti eriytetty seuraamusmaksun määräämisestä vastuullisesta tahosta. Seuraamusmaksusta päätöksen tekee Finanssivalvonnan johtokunta, jossa on jäseninä myös muita henkilöitä, kuin Finanssivalvonnan virkamiehiä. Johtokunnan jäsenillä on oltava hyvä perehtyneisyys finanssimarkkinoiden toimintaan. Seuraamusmaksuprosessiin sovelletaan myös sekä Finanssivalvonnasta annetussa laissa että hallintolaissa säädettyjä osapuolten oikeusturvaa koskevia säännöksiä. Seuraamusten laatu ja suuruus on määritelty varsin seikkaperäisesti Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvussa. Lain 41:ssä on myös määritelty ne tekijät, jotka seuraamusmaksun määrän kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon. Finanssivalvonta on myös julkistanut oman ohjeen seuraamus- ja rikemaksujen suuruuteen vaikuttavista tekijöistä, jotka se ottaa huomioon seuraamusten mitoittamisessa.

Rikkomuksista ilmoittaminen

Direktiivin 73 artiklassa säädetään säännösten rikkomisesta ilmoittamisesta. Säännöksen 1 kohta kohdistuu toimivaltaisiin viranomaisiin, joiden on luotava tehokkaat järjestelmät MIFIR:n ja MIFID II:n tosiasiallisesta tai mahdollisesta rikkomisesta ilmoittamiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle. Direktiivin kyseiset säännökset eivät edellytä muutoksia kansalliseen sääntelyyn, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 71 a §:n säännökset rikkomuksista ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle vastaavat jo nykyisin asetuksen kyseisiä säännöksiä.

Direktiivin 73 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että säännöksessä tarkoitetuilla rahoitusmarkkinatoimijoilla on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista yhtiöiden sisäisesti. Useiden muiden finanssimarkkinoita koskevien EU-säädösten täytäntöönpanon seurauksena finanssimarkkinoilla toimivilla yhtiöillä on jo käytössä laajalti yhtiöiden sisäisiä väärinkäytösepäilyjä koskevia ilmiantokanavia. Tällaisia yhtiöiden omalle henkilöstölle tarkoitettuja yhtiön sisäisiä ilmiantojärjestelmiä on jo käytössä pakottaviin EU-säännöksiin perustuen sijoituspalveluyrityksillä, luottolaitoksilla, rahastoyhtiöillä, vaihtoehtorahastojen hoitajilla, vakuutusyhtiöillä ja pörssiyhtiöillä. Kyseinen velvoite ehdotetaan tässä esityksessä ulotettavaksi myös raportointipalveluiden tarjoajiin sekä markkinoiden ylläpitäjiin ja kaupankäynnin järjestäjiin.

Oikeussuojakeinot

Direktiivin 74 artikla sisältää MIFID I:tä vastaavat säännökset muutoksenhakuoikeudesta. Säännös ei edellytä täytäntöönpanoa. Artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla Finanssivalvonnan päätöksistä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen. Artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa kyseen ollessa kuluttajansuojalain vastaisesta menettelystä, voi kuluttaja-asiamies saattaa kyseisen asian vireille markkinaoikeudessa.

Direktiivin 75 artiklassa säädetään kuluttajien valitusten käsittelystä tuomioistuinten ulkopuolella. Direktiivin mukaan sääntely koskee nimenomaan sijoitus- ja oheispalveluja koskevia kuluttajariitoja. Voimassa olevan sijoituspalvelulain säännös ei-ammattimaisesta asiakkaasta kattaa kuluttajat, joten tältä osin ei ole tarvetta muuttaa voimassa olevaa säännöstä. Suomessa on implementoitu direktiivi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (2013/11/EU, jäljempänä ADR-direktiivi) lailla muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (1696/2015). Suomessa ADR-direktiivin mukaiseksi vaihtoehtoiseksi riitojenratkaisuelimeksi on nimetty FINE. ADR-direktiivin antamisen yhteydessä on annettu asetus (EU) N:o 524/2013 (jäljempänä ODR-asetus) kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta. ODR-asetuksella edistetään rajojen yli tapahtuvaa kuluttajariitojen ratkaisua ja siihen kytkeytyy EU-laajuinen yhteistoimintaverkosto, finanssipalvelujen osalta erityisesti FIN-NET yhteistoimintaverkosto. Sijoituspalvelulain asiakasvalitusten käsittelyä koskevaan pykälään on kuitenkin tarve lisätä Finanssivalvonnalle direktiivin 75 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvollisuus informoida ESMA:a pykälässä tarkoitetusta toimielimestä.

Salassapitosäännökset ja viranomaisyhteistyö

Direktiivin 76 ja 78 artiklassa säädetyistä salassapitovelvollisuuksista ja tietosuojasta säädetään jo nykyisin julkisuuslaissa, henkilötietolaissa, Finanssivalvonnasta annetussa laissa sekä eri sektorisäädöksissä.

Direktiivin 77 artiklan säännökset suhteista tilintarkastajiin sisältyvät jo nykyisin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ään.

Direktiivin 79—82 artiklan säännökset valvontaviranomaisten yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä sovittelusta sisältyvät pääosin jo nykyisen lain 50, 50 b, 52, 56, 60, 67 ja 71 §:ään. Lain nykyiseen 20 a §:ään on kuitenkin direktiivin 79 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa säädettyjen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi tarve lisätä säännös, jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada momentissa tarkoitettujen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi välttämättömiä tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta koskien sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rangaistussäännösten esitutkintaa ja oikeudenkäyntimenettelyä.

Lisäksi direktiivin 79 artiklan 5 kohdassa säädetystä toimivaltaisen viranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta liittyen positiolimiitteihin ehdotetaan säädettävän kaupankäynnistä rahoitusvälineissä annetussa laissa. Direktiivin 79 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädetyt yhteistyövelvoitteet edellyttävät myös, että niistä nimenomaisesti säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa.

Direktiivin 84—88 artiklan säännökset toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kuulemisesta toimiluvan myöntämisen yhteydessä sekä vastaanottavien jäsenvaltioiden valtuuksista ja varotoimenpiteistä sekä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta ESMA:n ja kolmansien maiden kanssa sisältyvät jo nykyisen sijoituspalvelulain 3 luvun 1 §:ään, sekä Finanssivalvonnasta annetun lain 52, 54, 60, 61 ja 71 §:ään. Lain 61 §:n 7 momenttia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi direktiivin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti niin, että se sisältäisi säännellyn markkinan ohella myös monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän.

Viitearvoasetus

Viitearvoasetusta on sovellettava sellaisenaan, eivätkä sen voimaantulosäännökset sisällä jäsenvaltioille nimenomaista velvoitetta toteuttaa toimenpiteitä joidenkin tiettyjen artiklojen noudattamiseksi. Asetuksen muutamassa artiklassa on kuitenkin säädetty jäsenvaltioille velvoite toteuttaa kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Finanssivalvonnasta annetun lain 50 k §:n mukaan Finanssivalvonta toimii viitearvoasetuksen 40 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Kyseinen säännös on pantu täytäntöön jo aiemmin, jotta Finanssivalvonta voi tarvittaessa osallistua asetuksen kriittisiä vertailuarvoja koskevan kollegion toimintaan. Asetuksen kriittisiä vertailuarvoja ja niiden valvontakollegioita koskevia säännöksiä on sovellettu jo 30 päivästä kesäkuuta 2016 alkaen.

Asetuksen 41 artiklan säännökset toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista eivät pääsääntöisesti edellytä kansallista täytäntöönpanoa. Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luku sisältää jo nykyisin pääosin asetuksen edellyttämät valtuudet. Lisäksi osa Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista perustuisi asetuksen valvonnan osalta suoraan asetukseen, kuten esimerkiksi toimiluvan ja rekisteröinnin peruuttamiseen liittyvät valtuudet. Lain 4 ja 5 §:ään ehdotetaan kuitenkin lisättävän uusia kohtia, joissa määriteltäisiin viitearvoasetuksessa tarkoitetut muut kuin toimilupavalvottavat sekä muut finanssimarkkinoilla toimivat. Lain 21 §:ää Finanssivalvonnan tietojensaantioikeudesta ehdotetaan myös täsmennettävän niin, että se koskisi viitearvoasetuksen valvontaa. Lain 28 §:ää johdon toiminnan rajoittamisesta täydennettäisiin viitearvoasetuksen edellyttämällä tavalla. Lain 40, 41 ja 41 a §:ään tulee lisätä asetuksen 42 artiklassa määritellyt seuraamussäännökset.

2.3.5 Joukkorahoituslaki

Direktiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää, että tiettyjä lain säännöksiä muutetaan direktiivin säännöksiä vastaaviksi. Joukkorahoituslakia laadittaessa jo tiedostettiin, että MIFID II:n täytäntöönpanon yhteydessä tiettyjä lain säännöksiä joudutaan jo sangen lyhyen ajan kuluttua mahdollisesti muuttamaan ja yhteen sovittamaan MIFID II:n asettamien vaatimusten kanssa (HE 46/2016 vp s. 72 ja 73). Erityisesti direktiivin 3 artiklan uudet poikkeussäännökset asettavat MIFID I:n aiempaa vastaavaa poikkeussäännöstä tiukemmat edellytykset kyseisten säännösten soveltamiselle.

MIFID II:n 3 artiklan uudet poikkeussäännökset mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta direktiiviä tiettyihin henkilöihin edellyttäen, että nämä henkilöt ovat saaneet toimiluvan ja että näiden henkilöiden toimintaa säännellään direktiivin edellyttämällä tavalla kansallisesti. Kyseisten kansallisten vaatimusten on kuitenkin vähintään vastattava tiettyjä direktiivin vaatimuksia liittyen toimiluvan myöntämiseen, jatkuvaan valvontaan, menettelytapasääntelyyn sekä toiminnan järjestämistä koskeviin vaatimuksiin. Sijoittajansuojan vahvistamiseksi kyseisen poikkeussäännöksen soveltamisalaa ja edellytyksiä on näin merkittävästi rajoitettu suhteessa MIFID I:een, joka ei sisältänyt toimilupavaatimuksia, eikä yksityiskohtaisia menettelytapa- ja toiminnan järjestämisvaatimuksia. Direktiivin (johdantolause 29 ja 42) mukaan on syytä erityisesti vaatia jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettäviin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä ja menettelytapavelvoitteita.

Direktiivi säätää myös siitä, millaiseen toimintaan valinnaista poikkeussäännöstä voidaan soveltaa. Joukkorahoituslain soveltamisen näkökulmasta relevantti on direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohta, minkä mukaan poikkeussäännöksen alaista toimintaa voi olla säännöksessä tarkoitettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja yhteissijoitusyritysten osuuksiin kohdistuva toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen tai niihin liittyvä sijoitusneuvonta. Direktiivi asettaa myös rajoituksia toimeksiantojen välittämiselle siten, että toimeksiantoja voidaan välittää ainoastaan säännöksessä tarkoitetuille toimiluvallisille rahoitusmarkkinatoimijoille.

Kyseisten henkilöiden on myös kuuluttava hyväksyttyyn sijoittajien korvausrahastoon tai niillä on vaihtoehtoisesti oltava vastaavan asiakkaansuojan varmistava ammatillinen vastuuvakuutus. Edellytyksenä valinnaisen poikkeussäännöksen soveltamiselle on myös se, että henkilö ei saa pitää hallussaan asiakasvaroja tai asiakkaiden arvopapereita. Kyseisten henkilöiden saama toimilupa olisi kansallinen, eikä se oikeuttaisi tarjoamaan palveluita muihin jäsenvaltioihin.

MIFID II:n 3 artiklan kansallinen täytäntöönpano näin edellyttää, että tiettyjä lain soveltamisala-,rekisteröitymis- ja asiakkaansuojasäännöksiä muutetaan direktiivin säännöksiä vastaaviksi. Direktiivin edellyttämät toimilupa-, menettelytapa- ja toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset on ulotettava sovellettavaksi sellaiseen laissa tarkoitettuun joukkorahoituksen välitykseen, jossa on kyse MIFID II:n 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta siirtokelpoisiin arvopapereihin ja yhteissijoitusyritysten osuuksiin kohdistuvasta toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä. Nykyisen lain edellyttämää rekisteröitymisvaatimusta ei myöskään voida pitää kyseisten toimijoiden osalta riittävänä, vaan niiltä on edellytettävä direktiivin sanamuodon ja tavoitteiden mukaisesti toimilupaa. Muille toimijoille rekisteröitymisen ehdotetaan jatkossakin olevan riittävää.

MIFID II:n 3 artikla jättää kansalliseen harkintaan sen, mitä muita vaatimuksia toiminnalle asetetaan. Hallitusohjelman mukaisesti esityksessä ei ehdoteta direktiivin vähimmäisvaatimuksia ylittävää kansallista lisäsääntelyä. Poikkeuksena tästä on kuitenkin jo nykylakiin sisältyvät velvollisuudet asiakasvalitusten käsittelystä ja asianmukaisuusarvioinnin suorittamisesta tilanteissa, joissa sijoitus ylittää 2000 euroa. Ehdotuksen tarkoituksena ei näin ole heikentää sijoittajansuojaa suhteessa voimassa olevaan joukkorahoituslakiin. Asianmukaisuusarviota voidaan pitää perusteltuna erityisesti joukkorahoituskohteiden riskipitoisuudella, jälkimarkkinoiden rajallisuudella ja ei-ammattimaisen sijoittajan korostuneella suojan tarpeella. Asianmukaisuusarvion merkitystä ei voida pitää myöskään vähäisempänä alle 2000 euroa sijoittavan ei-ammattimaisen sijoittajan kannalta. Vaikka 2000 euron raja näin heikentääkin pienimpien sijoittajien suojaa, ei ehdotuksessa ole päädytty esittämään nykyistä lakia tiukempaa sääntelyä. Ehdotettu asianmukaisuusarviointisääntely on siten kevyempi verrattuna täyden sijoituspalveluyrityksen toimiluvan nojalla toimiviin. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata joukkorahoitusmarkkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien muiden kansallisten säännösten antamista. Tilannetta on hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava myös muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti säädettävien säännösten ja niiden soveltamiskäytännöstä saatujen kokemusten perusteella. Vielä ei ole tietoa siitä, missä määrin EU jäsenvaltiot tulevat säätämään MIFID II:n täytäntöönpanon seurauksena direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia kansallisia säännöksiä kyseisen poikkeussäännöksen osalta esimerkiksi joukkorahoituksen osalta.

Markkinaosapuolten oikeusvarmuuden sekä säännösten soveltamisen ennakoitavuuden vuoksi joukkorahoituslain ja sijoituspalvelulain soveltamisaloja ja niiden rajapintoja on myös tarpeen selkeyttää. Lain soveltajalle on oltavaa selkeää se, että kyseen olleessa rahoitusvälineellä tapahtuvasta sijoituspalvelun tarjoamisesta, tulevat sovellettavaksi MIFID II:een perustuvien sijoituspalvelulain säännökset. Joukkorahoitustoiminta voi sijoittua myös MIFID II:n 3 artiklan mukaiseen poikkeusalaan, sikäli kun toiminnassa on kyse ainoastaan siirtokelpoisiin arvopapereihin tai yhteissijoitusyritysten osuuksiin kohdistuvasta toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä. Joukkorahoituslain soveltamisalasäännösten selkeyttämisellä pyritään välttämään lain säännösten ristiriitaisuus EU-sääntelyyn perustuvien sijoituspalvelulain säännösten kanssa. Lisäksi erityisesti sijoittajansuojaa koskevan sääntelyn tulisi eduskunnan talousvaliokunnan useaan otteeseen korostamalla tavalla olla mahdollisimman johdonmukaista ja yhdensuuntaista riippumatta siitä, mikä taho rahoitustuotetta tai -palvelua tarjoaa (esimerkiksi TaVM 15/2016 vp s. 3 ja TaVL 41/2017 vp s. 8).

Kansalliseen harkintaan jää sitä vastoin täysin se, millaista sääntelyä lainamuotoiseen joukkorahoitukseen sovelletaan. Kyseisessä toiminnassa ei ole kyse MIFID II:n sääntelemästä sijoituspalveluiden tarjoamisesta rahoitusvälineillä. Tämän vuoksi lain lainamuotoista joukkorahoitusta koskeviin säännöksiin ei ole tarvetta esittää muita kuin teknisiä, lähinnä lain muihin säännöksiin ehdotettavista säännöksistä johtuvia muutoksia. Sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen tarjotessa lainamuotoiseksi joukkorahoitukseksi katsottavaa toimeksiantojen vastaanottamista ja välitystä muulla kuin rahoitusvälineillä voidaan myös kyseiseen menettelyyn soveltaa joukkorahoituslain vaatimuksia.

Ehdotettu säädösten täytäntöönpanomalli sekä MIFID II:n 3 artiklan täytäntöönpano ottaisi näin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti huomioon pienimuotoisen sijoituspalvelun tarjoamisen, eikä kansallisesti ehdoteta hallitusohjelman mukaisesti säädettävän minkäänlaisia lisävelvoitteita. Ehdotus on omiaan edistämään rahoitusmarkkinatoimijoiden monipuolistumista sekä sijoitusympäristön kehittämistä. Ehdotus turvaa myös joukkorahoituslain säilymisen mahdollisimman joustavana, sillä kyse olisi jatkossa puhtaasti kansallisesta sääntelystä lukuun ottamatta pakottavaan EU-sääntelyyn (MIFID II) perustuvia säännöksiä. Ehdotus on näin linjassa myös kilpailukyvyn aliministerityöryhmän linjauksen kanssa rahoitusmarkkinoiden monipuolistamistavoitteen ja sääntelyn joustavuustavoitteen kanssa. Ehdotuksella ei myöskään muuteta joukkorahoituksen saajan tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä. Joukkorahoituksen saaja voi edelleen hyödyntää esimerkiksi joukkorahoituslain sallimaa, arvopaperimarkkinalaissa säädettyä korkeampaa, esiterajaa huolimatta siitä, minkä toimijan kautta joukkorahoitus hankitaan.

2.3.6 Rikoslaki

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16 päivänä huhtikuuta 2014 asetuksen (EU) N:o 596/2014 markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta. Asetuksella vahvistettiin sisäpiirikauppoja, sisäpiirin-tiedon laitonta ilmaisemista ja markkinoiden manipulointia koskeva yhtenäinen sääntelykehitys sekä toimenpiteet markkinoiden väärinkäytön estämiseksi.

Asetuksen kanssa rinnakkain Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16 päivänä huhtikuuta 2014 direktiivin 2014/57/EU markkinoiden väärinkäytöstä määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi). Direktiivin kriminalisointien sisältö määrittyy osin markkinoiden väärinkäyttöasetuksen määritelmien kautta. Kyseisen direktiivin säännökset saatettiin voimaan rikoslakiin tehtävin muutoksin yhdessä asetuksen täytäntöönpanoa edellyttävien toimenpiteiden kanssa (HE 65/2016 vp.).

Markkinoiden väärinkäyttöasetus sisältää useita viittauksia MIFID II:een ja MIFIR:iin. Markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 39 artiklan 4 kohdan 2 alakohdan mukaan tilanteissa, joissa asetuksen säännöksissä viitataan organisoituihin kaupankäyntijärjestelmiin, pk-yritysten kasvumarkkinoihin, päästöoikeuksiin tai niihin perustuviin huutokauppatuotteisiin, näitä säännöksiä ei sovelleta organisoituihin kaupankäyntijärjestelmiin, pk-yritysten kasvumarkkinoihin, päästöoikeuksiin tai niihin perustuviin huutokauppatuotteisiin ennen MIFID II ja MIFIR:n soveltamista 3 päivää tammikuuta 2017. MIFID II:n ja MIFIR:n soveltamista kuitenkin siirrettiin myöhemmin vuodella. Hyväksytyn muutosasetuksen (Asetus (EU) 2016/1033, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016) 2 artiklaan sisältyi muutos markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 39 artiklan 4 kohdan muuttamiseksi, niin että asetuksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä olisi sovellettava vasta 3 päivä tammikuuta 2018.

Edellä mainitusta syystä, ei kyseisiä markkinoiden väärinkäyttöasetuksen ja sitä vastaavien markkinoiden väärinkäyttödirektiivin säännöksiä saatettu vielä voimaan rikoslain 51 luvun muuttamisen (HE 65/2016 vp.) yhteydessä. Rikoslain 51 luvun 6 §:n määritelmäsäännöksiin ei markkinoiden väärinkäyttödirektiiviä täytäntöön pantaessa lisätty organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ja päästöoikeutta koskevia määritelmiä. Luvun 6 a §:ään ei myöskään tuolloin lisätty markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista soveltamisalasäännöstä organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevasta rahoitusvälineestä. Vastaavasta syystä pykälään ei lisätty direktiivin 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalasäännöstä liittyen komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukaiseen päästöoikeuksien tai muiden niihin perustuvien huutokauppatuotteiden huutokauppaan (HE 65/2016 vp. s. 49 ja 50).

Kyseiset markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 39 artiklan 4 kohdan ja markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 ja 2 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät säännökset ehdotetaan nyt lisättävän rikoslain 51 luvun 6 §:n määritelmiin sekä 6 a §:n soveltamisalasäännöksiin.

2.3.7 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia muutettiin jo vuonna 2016 lailla 739/2016 MIFID II:n 92 artiklan osittaisen ennakollisen kansallinen täytäntöönpanon varmistamiseksi (HE 46/2016 vp.). Tässä yhteydessä muun muassa lain 19 luvun 6 §:ssä ollut maininta Finanssivalvonnan luvasta poistettiin tiettyjen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan Suomessa tarjoamien sijoitus- ja liitännäispalvelujen osalta. Muutos vastasi ESMA:n antamaa tiedonantoa Questions and Answers. Application of the AIFMD (päivitys 9.1.2015/ESMA/2015/11), jossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan vilpittömän yhteistyön periaatteeseen vedoten kehotettiin jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia soveltamaan MIFID II:n 92 artiklaa jo ennen sen alkuperäistä täytäntöönpano päivämäärää. Koska MIFID II:n 92 artiklan täytäntöönpanon myötä AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdan mukaisten palvelujen rajat ylittävään tarjoamiseen ETA-alueella sovelletaan vastaavaa notifikaatiomenettelyä kuin toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahaston hoitamiseen, AIFML:n 19 ja 21 lukuun olisi tarpeen tehdä tämän notifikaatiomenettelyn laajentamista koskevat sisällölliset muutokset AIFMD:n 33 artiklan muutosten mukaisesti.

3.1 Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on toteuttaa kansallisessa lainsäädännössä tarvittavat toimenpiteet Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman direktiivin (MIFID II) saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä asetuksen (MIFIR) soveltamiseksi 3 päivänä tammikuuta 2018 alkaen.

Säädösten tavoitteena on vähentää jäsenmaiden harkintavaltaa unionin rahoituspalveluja koskevan sääntelyn suhteen (eng. single rule book), tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi jäsenvaltioille ja markkinaosapuolille. Säädösten tavoitteena on lisätä kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja luotettavuutta kaikkien rahoitusvälineiden osalta. Tavoitteena on myös saattaa mahdollisimman suuri osa kaupasta järjestäytyneille markkinapaikoille OTC-kaupankäynnin sijaan.

Säädösehdotuksilla pyritään lisäksi parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia päästä pääomamarkkinoille, ottamaan käyttöön uusia suojatoimia algoritmista kaupankäyntitoimintaa varten, lisäämään avoimuutta rahoitusmarkkinoilla muun muassa saattamalla nimettömänä käytävää kauppaa (eng. dark pools) sääntelyn piirin, lujittamaan valvontaviranomaisten toimivaltaa, parantamaan hyödykejohdannaismarkkinoiden valvontaa ja läpinäkyvyyttä sekä vahvistamaan sijoittajansuojaa muun muassa tiukentamalla monimutkaisten sijoitustuotteiden tarjoamista ja sijoitusneuvontaa koskevia vaatimuksia. Lisäksi ehdotuksella halutaan luoda yhdenmukainen kehys kolmansiin maihin sijoittautuneiden sijoituspalveluyritysten ja markkinoiden ylläpitäjien pääsylle EU:n markkinoille.

Direktiivin säännökset pyritään panemaan täytäntöön direktiivin mukaisina. Tarkoituksena on välttää kansallisia tulkinnanvaraisuuksia ja mahdollisia ristiriitoja komission ja ESMA:n antaman huomattavan laajan ja yksityiskohtaisen alemmanasteisen sääntelyn ja ohjeistuksen kanssa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, direktiivin täytäntöönpanon tavoitteena on säätää direktiivin mukaisista velvollisuuksista ilman, että annetaan direktiiviin perustumatonta kansallista lisäsääntelyä.

Esityksen tavoitteena on lisäksi toteuttaa Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ehdotetuilla säännöksillä tarvittavat toimenpiteet Euroopan unionin viitearvoasetuksen säännösten noudattamiseksi.

3.2 Keskeiset ehdotukset

3.2.1 Sijoituspalvelulaki

Soveltamisala

Esitys sisältää uusia velvollisuuksia sellaisille sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille, jotka myyvät strukturoituja talletuksia tai tarjoavat niihin liittyvää sijoitusneuvontaa. Laki sisältäisi myös erillisen poikkeussäännöksen hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla omaan lukuun kauppaa käyvien henkilöiden osalta, kuten myös oman poikkeussäännöksen muilla kuin edellä mainituilla rahoitusvälineillä kauppaa käyvien henkilöiden osalta. Kyseiset uudet poikkeussäännökset ovat soveltamisalaltaan aiempaa suppeampia ja asettavat lisäksi aiempaa useampia edellytyksiä niiden soveltamiselle. Ehdotusten seurauksena poikkeussäännösten soveltamisala kapenisi muun muassa siten, että jatkossa yhä harvempi pääasiallisena liiketoimintanaan muuta kuin sijoituspalvelujen tarjoamista, pankkitoimintaa tai hyödykejohdannaisiin liittyvää markkinatakausta harjoittava yhtiö jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Lain 1 lukuun lisättäisiin myös uudet osittaispoikkeussäännökset lain soveltamisesta. Säännökset mahdollistaisivat sen, että tiettyihin säännöksessä tarkoitettuihin energia-alan toimijoihin sekä henkilöihin, jotka tarjoavat ainoastaan tietyillä rahoitusvälineillä tapahtuvaa toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä tai sijoitusneuvontaa, sovellettaisiin vain tiettyjä lain säännöksiä.

Laissa täsmennettäisiin rahoitusvälineen määritelmää muun muassa lisäämällä määritelmäluetteloon päästöoikeudet.

Kolmannen maan yrityksen tarjoamat sijoituspalvelut ja harjoittama toiminta

MIFID II:n soveltamisalaan on lisätty kolmansien maiden yritykset, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoiminta unionissa sinne perustetun sivuliikkeen välityksellä.

Sijoituspalvelulaissa nykyisin olevat kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen määritelmä ja 5 luvun säännökset kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta Suomeen ovat kansallista sääntelyä. Niiden mukaan toimiluvan saaneella yrityksellä ei ole palvelujen tarjoamisen vapautta muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa. Edellä mainitut säännökset ehdotetaan korvattavaksi MIFID II -direktiiviä vastaavilla säännöksillä. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi direktiiviä vastaava kolmannen maan yrityksen määritelmä. Lain 5 luku ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisällytetään direktiivin II osaston IV lukua vastaavat säännökset kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta Suomeen. Ehdotuksen mukaan kolmannen maan yrityksen olisi perustettava sivuliike Suomeen, jos se aikoo tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja sijoituspalvelulain 1 luvun 23 §:n 2 momentissa tarkoitetulle sellaiselle asiakkaalle, joka on pyytänyt tulla kohdelluksi ammattimaisena asiakkaana tai 3 momentissa tarkoitetulle ei-ammattimaiselle asiakkaalle. Ehdotetulla sääntelyllä turvataan edellä mainittujen asiakkaiden asianmukaisen suojelun taso. Sääntely vastaisi MIFID II:n 39 artiklaa.

MIFIR -asetuksen mukaan sellainen kolmannen maan yritys, jonka lainsäädäntö- ja valvontakehys on tunnustettu vastaavaksi MIFIR:n 47 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten kanssa ja joka on saanut toimiluvan MIFID II:n 39 artiklan mukaisesti, voi tarjota toimilupansa mukaisia palveluja ja toimintoja hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille unionin muissa jäsenvaltioissa sivuliikettä perustamatta.

Hallinto- ja ohjausjärjestelmät

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 b luku sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Ehdotetussa luvussa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevista yleisistä vaatimuksista, joiden osalta viitattaisiin tiettyihin luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksiin. Lisäksi ehdotetussa luvussa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtävistä sekä sijoituspalveluyrityksen toimintaa tosiasiallisesti johtavien henkilöiden vähimmäismäärästä. Ehdotettuun lukuun sisältyisivät myös säännökset sijoituspalveluyrityksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksista, jotka vastaisivat luottolaitostoiminnasta annetussa laissa asetettuja vaatimuksia.

Algoritminen kaupankäynti

Lain 7 a luku sisältää uudet säännökset algoritmiselle kaupankäynnille asetettavista vaatimuksista. Ehdotettujen säännösten mukaan algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava käytössään sen harjoittamaan liiketoimintaan soveltuvat tehokkaat järjestelmät ja riskienhallintamenetelmät. Niiden avulla voidaan varmistaa kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokyky ja riittävä kapasiteetti sekä asianmukaiset kaupankäynnin raja-arvot ja limiitit sekä estää virheellisten toimeksiantojen lähettäminen tai järjestelmien muu toiminta, joka voi aiheuttaa tai lisätä markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Kyseisten järjestelmien ja riskienhallintamenetelmien tavoitteena on myös estää markkinoiden väärinkäyttö. Sijoituspalveluyritysten on varmistettava, että sen järjestelmät ovat kaikilta osin testattuja ja että niitä valvotaan asianmukaisesti.

Algoritmista kaupankäyntiä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltionsa sekä sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä.

Ehdotettujen säännösten mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi velvollisuus antaa Finanssivalvonnalle sen pyytäessä kuvaus algoritmisten kaupankäyntistrategioiden luonteesta, kuten myös yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäyntiparametreista tai -limiiteistä, riskienhallinnan varmistavista menetelmistä sekä järjestelmien testausta koskevat tiedot. Valvontaviranomaisella olisi oikeus koska tahansa vaatia sijoituspalveluyritykseltä lisätietoja sen käyttämästä algoritmisesta kaupankäynnistä. Huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää soveltavan sijoituspalveluyrityksen olisi lisäksi tallennettava hyväksytyssä muodossa kaikkien kauppapaikoissa tekemiensä toimeksiantojen tarkka ja aikasekvensoitu kirjanpito ja annettava se pyynnöstä Finanssivalvonnalle.

Esityksen mukaan algoritmista kaupankäyntiä markkinatakausstrategian toteuttamiseksi harjoittavan sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava tällaista markkinatakausta keskeytymättä tietyn osan kauppapaikan kaupankäyntiajasta poikkeustapauksia lukuun ottamatta siten, että kyseiselle kauppapaikalle tarjotaan likviditeettiä säännöllisesti ja ennakoitavasti.

Sijoituspalveluyrityksillä, jotka tarjoavat suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, olisi velvollisuus huolehtia siitä, että ne voivat arvioida ja valvoa kyseistä palvelua käyttäviä asiakkaita. Sijoituspalveluyritys vastaisi siitä, että kyseistä palvelua käyttävät asiakkaat noudattavat lain vaatimuksia ja kauppapaikan sääntöjä.

Algoritmista kaupankäyntiä koskevia uusia vaatimuksia ehdotetaan asetettavaksi myös säännellylle markkinalle kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa.

Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen ja menettelytapavelvoitteet

Lain 7 lukuun sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämisestä ehdotetaan lisättäviksi uudet säännökset koskien rahoitusvälineitä suunnittelevien ja kehittävien sekä niitä jakelevien sijoituspalveluyritysten velvollisuuksista ylläpitää tuotteiden sisäistä hyväksymismenettelyä. Kyseisen tuotehallintamenettelyn tarkoitus on varmistaa rahoitusvälineen yhteensopivuus aiotulle asiakaskohderyhmälle. Tarkempia säännöksiä rahoitusvälineiden kehittäjän ja jakelijan velvollisuuksista ehdotetaan saatettaviksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Lisäksi ehdotuksessa kiristetään lain nykyisiä eturistiriitatilanteiden hallintaa koskevia säännöksiä.

Lukuun ehdotetaan myös lisättävän uusi vaatimus sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta varmistaa, että asiakkaille sijoitusneuvontaa tai muuta tietoa antavilla henkilöillä on palveluiden ja tietojen antamiseen tarvittava tietämys ja pätevyys.

Lain 10 lukua asiakassuhteissa noudatettavista menettelytavoista ehdotetaan muutettavaksi erityisesti kannustimia koskevan sääntelyn osalta. Täysin uusia säännöksiä olisivat riippumattomalle sijoitusneuvonnalle ja omaisuudenhoidolle asetettavat vaatimukset kannustimien kielletystä käytöstä. Tarkemmat säännökset kannustimista ehdotetaan saatettaviksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Lisäksi laissa ehdotetaan säänneltävän nykyistä tarkemmin asiakkaille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnista. Execution only -palveluun ja siten asianmukaisuusarvioinnin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yksinkertaisten rahoitusvälineiden ja sijoitustuotteiden ryhmää ehdotetaan laissa supistettavaksi nykyisestä. Asiakkaille annettavista tiedoista ja sijoitusneuvonnasta ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaa sääntelyä tarkemmin ja laajemmin myös ei-ammattimaisiin asiakkaisiin. Laissa ehdotetaan myös kiellettävän sijoituspalveluyrityksen sellaiset henkilöstön palkitsemis- tai arviointijärjestelyt, jotka voisivat kannustaa suosittelemaan ei-ammattimaisille asiakkaille muita kuin näille parhaiten sopivia rahoitusvälineitä. Laissa säänneltäisiin myös nykyistä tarkemmin toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisvelvollisuudesta (best execution -velvollisuudesta). Sijoituspalvelun tarjoajalla olisi myös nykyistä laajemmat velvollisuudet tallentaa asiakastoimeksiantojen toteutukseen liittyvät sähköiset viestit ja puhelinkeskustelut.

Asiakasvarojen säilyttäminen ja muu käsittely

Sijoituspalvelulain 9 lukuun ehdotetaan tehtävän pääosin teknisluonteisia MIFID II -direktiivin edellyttämiä muutoksia. Sijoituspalveluyritykselle ehdotetaan kuitenkin lisättävän velvollisuus harkita asiakkaan rahavarojen hajauttamista, jos asiakkaan rahavarat sijoitetaan muualle kuin tilille keskuspankkiin. Sijoituspalveluyritykset eivät kuitenkaan käytä Suomen Pankkia asiakkaan rahavarojen säilyttämiseen, vaikkei Suomen Pankista annetussa laissa olekaan säännöksiä, jotka estäisivät asiakasvarojen vastaanottamisen. Hajauttamisvelvollisuudella edistetään sijoittajansuojaa, kun sijoituspalveluyritys ei olisi altis vain yhden rahavarojen säilyttämiseen valitun tahon mahdolliselle maksukyvyttömyystilanteelle.

Sijoituspalveluyritys voisi kuitenkin säilyttää korkeintaan 20 prosenttia hallussaan olevista rahavaroista samaan konserniin kuuluvissa yhteisössä. Velvollisuudesta säilyttää asiakkaan rahavaroja samaan konserniin kuuluvassa yhteisössä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos sijoituspalveluyritys pystyy osoittamaan, ettei vaatimus ole oikeassa suhteessa sen harjoittaman toiminnan luonteeseen tai laajuuteen nähden tai jos säilytettävien rahavarojen määrä on pieni. Vaatimuksesta poikkeamisella ei kuitenkaan saa olla asiakkaansuojaa heikentäviä vaikutuksia. Sijoituspalveluyrityksen olisi arvioitava säännöllisesti hajauttamisvaatimuksesta poikkeamisen perusteiden täyttymistä ja osoitettava Finanssivalvonnalle arvionsa perusteet.

Erilaisten oikeustoimien kirjo on suuri ja rahoitusmarkkinoiden kaltaisella nopeasti kehittyvällä alueella myös jossain määrin vaikeasti ennakoitavissa. Asiakkaan rahoitusvälineeseen kohdistuvia oikeuksia voidaan luovuttaa, kumota tai rasittaa. Voimassa olevan lain ilmaisu asiakkaan rahoitusvälineen panttaamisesta tai luovuttamisesta on tarpeettoman suppea, jonka vuoksi pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi asiakkaan rahoitusvälineestä tai asiakasvaroihin kohdistuvista oikeuksista määräämiseksi. Säännökseen ehdotetaan lisättävän muu oikeudellinen määrääminen panttauksen tai luovuttamisen lisäksi.

Keskeinen ehdotus asiakasvarojen säilyttämisestä koskevassa sääntelyssä olisi kokonaan uusi säännös omistusoikeuden siirtävistä rahoitusvakuusjärjestelyistä. Omistusoikeuden siirtävä rahoitusvakuusjärjestely poikkeaa merkittävällä tavalla esimerkiksi panttauksesta, jossa omistusoikeus säilyy vakuudenantajalla. Omistusoikeuden siirtävä vakuus heikentää siten asiakkaansuojaa, jolloin sijoituspalveluyrityksen velvollisuutena olisi esityksen mukaan tarjota asiakkaalleen ensisijaisesti muita vakuusvaihtoehtoja. MIFID II:n 16 artiklan 10 kohdan säännös kieltää omistusoikeuden siirtävien rahoitusvakuusjärjestelyjen tekemisen ei-ammattimaisten sijoittajien kanssa. Omistusoikeuden siirtäviin järjestelyihin voi siten ryhtyä ainoastaan ammattimaisen asiakkaan kanssa.

Lisäksi 9 luvussa ehdotetaan säädettävän sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuudesta Finanssivalvonnalle ja muille viranomaisille muun muassa asiakkaan lukuun säilytettävistä asiakasvaroista, asiakkaiden rahavarojen ulkopuolisesta säilyttäjästä, säilyttämiseen käytettävistä tileistä ja säilyttämiseksi tehdyistä sopimuksista sekä mahdollisista ulkoistetuista palveluista sekä ulkoistetun palvelun tarjoajasta.

Kaupparaportointi

Voimassa olevan arvopaperimarkkinalain 12 luvun kaupparaportointia koskevat säännökset ehdotetaan kumottaviksi. Kaupparaportoinnista säädetään jatkossa MIFIR:ssä, johon ehdotetaan informatiivisesti viitattavaksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan lain 7 luvun 1 §:ssä.

Seuraamukset

Direktiivin edellyttämät hallinnolliset seuraamusäännökset ehdotetaan sisällytettävän lain 15 lukuun.

Nykyisen sijoituspalvelulain säännös sijoituspalvelurikoksena rangaistavista teoista ehdotetaan säilytettävän sisällöltään ennallaan. Vastaavasti lain nykyinen rangaistussäännös salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sekä laittomasta varojen jakamisesta ehdotetaan pidettävän voimassa. Kyseisten tekojen moitittavuuden vuoksi ne ehdotetaan säilytettävän kriminalisoituina.

3.2.2 Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä

Nykyinen kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella samannimisellä lailla.

Pörssin toiminta

Voimassa olevan lain 2 lukuun sisältyvät säännökset pörssitoiminnasta ryhmiteltäisiin uudessa laissa kahteen eri lukuun. Luvussa 2 säädettäisiin säännellyn markkinan ylläpitäjän eli pörssin toimilupaa ja hallintoa koskevista vaatimuksista. Kyseisessä luvussa ehdotetaan säädettävän direktiivin mukaisesti nykyistä laajemmista ja yksityiskohtaisemmista pörssin johdon kokoonpanoa ja ajankäyttöä sekä pörssin hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevista vaatimuksista.

Lain 3 luvussa säädettäisiin säännellyn markkinan toiminnan järjestämisestä. Toiminnan järjestämistä koskevia säännöksiä täsmennettäisiin monilta osin vastaamaan direktiiviä. Pörssin olisi osana valvontatehtäväänsä huolehdittava siitä, että se ilmoittaa Finanssivalvonnalle tavanomaisesta poikkeavasta kaupankäynnistä ja menettelystä, joka on vastoin lakia tai pörssin sääntöjä taikka, jossa on kyse rahoitusvälineeseen liittyvästä järjestelmän toimintahäiriöstä tai joka voi olla vastoin markkinoiden väärinkäyttö -asetuksen säännöksiä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava tiedot edelleen muille Finanssivalvontaa vastaaville viranomaisille.

Pörssin tilintarkastusta koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että tilintarkastajan olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos hän havaitsee päätöksen tai seikan, joka voi olennaisesti rikkoa lakia, pörssin toimiluvan edellytyksiä tai vaikuttaa sen toiminnan jatkuvuuteen taikka johtaa ehdolliseen tai kielteiseen lausuntoon tilintarkastuskertomuksessa.

Lukuun lisättäisiin uusi pykälä rikkomuksista ilmoittamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan pörssillä olisi oltava menettelytavat, joita noudattamalla sen palveluksessa olevat voisivat ilmoittaa sisäisesti riippumattoman kanavan kautta finanssimarkkinoita koskevien säännösten ja määräysten epäillystä rikkomisesta.

Rahoitusvälineellä käytävän kaupankäynnin lopettamista koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin siten, että laissa lueteltaisiin ne tilanteet, jolloin Finanssivalvonnan on edellytettävä toista Suomessa toimivaa markkinapaikkaa ja kauppojen sisäistä toteuttajaa lopettamaan kaupankäynti samalla rahoitusvälineellä.

Luvussa säädettäisiin markkinatakausta koskevasta kirjallisesta sopimuksesta pörssin ja kaupankäyntiosapuolen välillä. Säännös olisi uusi. Sopimuksessa olisi sovittava ainakin sitovista hintatarjouksista, likviditeetin tarjoamisesta ja muista pörssin järjestelmään osallistumiseen liittyvistä velvoitteista sekä hinnanalennuksesta tai muista kannustimista likviditeetin tarjoamiseksi, ja muista pörssin järjestelmään osallistumiseen liittyvistä oikeuksista.

Osana pörssin toiminnan järjestämistä 3 lukuun ehdotetaan lisättäväksi algoritmista kaupankäyntiä koskeva säännös. Pörssi edellytettäisiin huolehtimaan siitä, että sillä on käytössään tehokkaat järjestelmät ja sisäiset menettelytavat, joilla varmistetaan, että pörssin kaupankäyntiosapuolet testaavat algoritmista kaupankäyntiä ja joilla ehkäistään ja hallinnoidaan algoritmisten kaupankäyntijärjestelmien aiheuttamaa poikkeavaa kaupankäyntiä.

Pörssi voisi sallia, että kaupankäyntiosapuolena oleva sijoituspalveluyritys tai luottolaitos tarjoaa suoran sähköisen pääsyn asiakkaalle. Pörssin olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että asiakkaisiin, joilla on suora sähköinen pääsy sen järjestelmiin, sovelletaan asianmukaisia vaatimuksia.

Laissa säädettäisiin myös hinnanmuutosväleistä ja liiketoimintakellojen yhdenmukaistamisesta.

Pörssin olisi varauduttava järjestelmin ja sisäisin menettelytavoin siihen, että kaupankäynnin merkittävät toimintahäiriöt voidaan välttää. Pörssin olisi laadittava suunnitelma kaupankäynnin lyhytaikaisesta keskeyttämisestä.

Kaupankäynnin keskeyttämistä koskevaa säännöstä täsmennettäisiin. Finanssivalvonnan olisi pyydettävä muuta Suomessa toimivaa markkinapaikkaa ja kauppojen sisäistä toteuttajaa lopettamaan kaupankäynti samalla rahoitusvälineellä, jos kaupankäynnin lopettamisen syynä on epäily markkinoiden väärinkäytöstä, ostotarjous tai liikkeeseenlaskijasta tai rahoitusvälineestä ei ole julkistettu sisäpiirintietoa markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisesti.

Lakiin lisättäisiin uusi säännös pörssin perimistä maksuista. Maksujen olisi oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä ja pörssin olisi huolehdittava siitä, että tiedot maksujen määräytymisperusteista ovat julkisesti saatavilla. Laissa säädettäisiin erikseen, milloin pörssi voi periä korkeampia maksuja.

Monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäminen

Voimassa olevan lain monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä koskevat säännökset täydentyisivät organisoidun kaupankäynnin järjestämisen säännöksillä. Direktiivin mukaisesti säänneltäisiin kumpaakin yhteisesti koskevista velvoitteista sekä näiden lisäksi erityisesti kumpaankin erikseen kohdistetuista velvoitteista. Monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjällä on velvollisuus laatia avoimet ja syrjimättömät säännöt kaupankäyntiosapuoleksi tai järjestelmään pääsyksi sekä kauppojen toteuttamiseen järjestelmässä. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän osalta sääntöjen vaatimukset rinnastuvat säännellyn markkinan sääntöihin.

Pk-yritysten kasvumarkkinat

Ehdotettuun 6 lukuun sisältyisivät uudet pk-yritysten kasvumarkkinoita koskevat säännökset. Kyseisessä luvussa säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän oikeudesta pyytää Finanssivalvonnalta monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän rekisteröimistä direktiivin tarkoittamaksi pk-yritysten kasvumarkkinaksi sekä pk-yrityksen kasvumarkkinaa koskevista vaatimuksista.

Läpinäkyvyysvaatimukset

Voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevat säännökset kumoutuvat MIFIR-asetuksen tultua sovellettavaksi 3 päivä tammikuuta 2018 lukien. Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksista säädetään MIFIR:n II—IV osastoissa, jolloin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 5—7 luvut ehdotetaan kumottavaksi lukuun ottamatta muutamaa pykälää, joiden kohdalla kansallista sääntelyä on vielä mahdollista antaa.

Lain 7 luvussa ehdotetaan säädettävän kauppojen sisäisen toteuttajan ilmoitusvelvollisuudesta sekä Finanssivalvonnan oikeudesta määrätä kauppojen sisäisen toteuttajan keskeyttämään sisäisen toteuttamisen rahoitusvälineellä enintään kymmeneksi perättäiseksi pankkipäiväksi kerrallaan. Lisäksi Finanssivalvonnalle ehdotetaan oikeutta kieltää kauppojen sisäistä toteuttajaa järjestämästä sisäistä toteuttamista rahoitusvälineellä, jos kaupankäynnissä tai rahoitusvälinettä koskevassa tiedonantovelvollisuudessa toimitaan olennaisesti vastoin lakia tai jos kieltämiseen on muu erityisen painava syy.

Lisäksi lain 7 lukuun ehdotetaan säännöksiä, joiden nojalla kauppapaikkojen on julkistettava yleisölle viikoittain tiedot ylläpitämänsä kaupankäynnin kohteena olevien hyödykejohdannaisten positioista ja päästöoikeuksien positioista tai niiden johdannaisten kaupankäynnistä. Hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla kauppapaikan ulkopuolella kauppaa käyvän sijoituspalveluyrityksen olisi toimitettava Finanssivalvonnalle tai kyseisen rahoitusvälineen osalta toimivaltaiselle viranomaiselle päivittäin tiedot johdannaispositioistaan.

Raportointipalvelut

MIFID II:n soveltamisalaan on lisätty raportointipalvelujen tarjoajat. Direktiivin V osaston raportointipalveluja koskevat säännökset ehdotetaan pantavaksi täytäntöön kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi raportointipalvelua ja raportointipalvelun tarjoajaa, hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajaa, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajaa ja hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajaa koskevat määritelmät sekä ulkomaista ETA-raportointipalvelun tarjoajaa koskeva määritelmä.

Lain 8 luvussa ehdotetaan pantavaksi täytäntöön direktiivin V osaston säännökset raportointipalvelujen tarjoajien toimilupamenettelystä. Laissa säädettäisiin raportointipalvelujen tarjoamisen luvanvaraisuudesta, toimilupamenettelystä, toimiluvan peruuttamisesta ja raportointipalvelujen tarjoajan johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksista. Lisäksi laissa säädettäisiin oikeudesta tarjota raportointipalveluja muun luvan nojalla.

Lain 9 luvussa ehdotetaan pantavaksi täytäntöön direktiivin V osaston säännökset hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan ja hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista.

Hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voi julkistaa MIFIR:n 20 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot niin reaaliaikaisesti kuin se olisi teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Tiedot olisi annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja tietojen olisi oltava yhdisteltävissä toisilta tarjoajilta saataviin, vastaaviin tietoihin. Toimijalla olisi oltava hallintojärjestelyt eturistiriitatilanteiden välttämiseksi asiakkaidensa kanssa sekä käytössään järjestelmät, joiden avulla voidaan varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen ja luvaton käyttö sekä estää tietojen vuotaminen ennen julkistamista.

Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi ehdotetun säännöksen mukaan järjestettävä toimintansa siten, että se voi kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi MIFIR:n 6 ja 20 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä asettaa ne yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen. Tiedot on annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Eturistiristiriitoja ja turvajärjestelyjä koskevat säännökset vastaisivat hyväksytylle julkistamisjärjestelyn tarjoajalle ehdotettuja säännöksiä.

Ehdotettujen säännösten mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että kaupparaportointitiedot voidaan ilmoittaa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään liiketoimen toteuttamispäivää seuraavan työpäivän aikana Finanssivalvonnalle. Palvelun tarjoajalla olisi lisäksi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi tehokkaasti tarkistaa liiketoimia koskevien ilmoitusten täydellisyyden sekä mahdolliset puutteet tai ilmeiset virheet. Eturistiristiriitoja ja turvajärjestelyjä koskevat säännökset vastaisivat hyväksytylle julkistamisjärjestelyn tarjoajalle ehdotettuja säännöksiä.

Rikkomisista ilmoittamista koskeva direktiivin 73 artiklan 2 kohdan mukainen velvoite ehdotetaan ulotettavan myös raportointipalveluiden tarjoajiin sekä markkinoiden ylläpitäjiin ja kaupankäynnin järjestäjiin.

Seuraamukset

Direktiivin edellyttämät hallinnolliset seuraamussäännökset ehdotetaan sisällytettävän lain 12 lukuun.

Nykyisen lain 11 luvun 2 §:n rangaistussäännöksen kriminalisoinnit luvattoman kaupankäynnin järjestämisestä rahoitusvälineillä ehdotetaan pidettävän voimassa. Nykyisen rangaistussäännöksen kriminalisointeja vastaavasti pykälässä ehdotetaan lisäksi kriminalisoitavaksi organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen ilman asianmukaista toimilupaa. Vastaavasti lain nykyinen rangaistussäännös salassapitovelvollisuuden rikkomisesta ehdotetaan pidettävän voimassa. Kyseisten tekojen moitittavuuden vuoksi ne ehdotetaan säilytettävän kriminalisoituina.

3.2.3 Laki Finanssivalvonnasta

Valvontavaltuudet ja seuraamukset

Finanssivalvonta toimisi MIFID II:ssa ja MIFIR:ssa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Finanssivalvonta valvoisi MIFIR:n säännösten noudattamista ja käyttäisi siinä määriteltyjä toimivaltaisen viranomaisen valtuuksia. Finanssivalvonta muun muassa valvoisi MIFIR:n 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti Suomessa tai Suomesta käsin markkinoitavien, jaeltavien tai myytävien rahoitusvälineiden ja strukturoitujen talletusten markkinointia. Finanssivalvonta voisi myös käyttää MIFIR:n 42 artiklassa määriteltyjä tuoteinterventiotoimia.

Finanssivalvonnasta annetun lain 37 d §:ssä ehdotetaan direktiivin 69 artiklan 2 kohdan j, o ja p alakohtaan perustuen säädettävän Finanssivalvonnan valtuudesta hyödykejohdannaispositioiden valvontaan. Lisäksi hyödykejohdannaispositioiden valvonnasta ehdotetaan säänneltävän kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 10 luvun 3 §:ssä.

Direktiivin edellyttämät hallinnolliset seuraamusäännökset ehdotetaan sisällytettävän sijoituspalvelulain 15 lukuun ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 12 lukuun. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäisiin direktiivin edellyttämät muutokset seuraamusmaksun enimmäismääristä. Direktiivin edellyttämiä seuraamusmaksun korkeampia enimmäismääriä ehdotetaan sovellettaviksi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vain direktiivin täytäntöönpanoon perustuviin rikkomuksiin.

Finanssivalvonta ei tekisi enää esitystä yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksun määräämisestä markkinaoikeuteen vaan määräisi kaikki seuraamusmaksut itse.

Lisäksi muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätöksistä yhtenäistettäisiin siten, että valitustuomioistuimena toimisi myös hallinnollisia seuraamuksia koskevissa asioissa Helsingin hallinto-oikeus.

Lisäksi lakiin ehdotetaan uusia säännöksiä yhteisen seuraamusmaksun määräämisestä sekä hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä yritysjärjestelytilanteessa.

Lain 28 §:ään lisätään uusi valtuus määrätä pysyvä toimintakielto sijoituspalveluyrityksen johtotehtävissä toimimiselle toistuvien vakavien rikkomisten tapauksissa. Lisäksi lakiin lisätään uusi 28 b § valtuudesta määrätä sijoituspalveluyritykselle määräaikainen kielto olla säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien jäsen tai osapuoli tai organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien asiakas.

Lakiin sisältyviä säännöksiä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta Energiaviraston kanssa sekä Finanssivalvonnan omistajavalvontaan ja toimeenpanokieltoon liittyviä toimivaltuuksia ehdotetaan täsmennettävän nykyisestä. Lakiin lisättäisiin myös viitearvoasetuksen edellyttämät toimivalta- ja seuraamussäännökset.

3.2.4 Joukkorahoituslaki

Joukkorahoituslain soveltamisala- rekisteröitymis- ja asiakkaansuojasäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne vastaavat MIFID II:n 3 artiklan edellyttämiä säännöksiä. Direktiivin edellyttämät toimilupa-, menettelytapa- ja toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset ehdotetaan ulotettavan sovellettavaksi sellaiseen laissa tarkoitettuun joukkorahoituksen välitykseen, jossa on kyse MIFID II:n 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta siirtokelpoisiin arvopapereihin ja yhteissijoitusyritysten osuuksiin kohdistuvasta toimeksiantojen vastaanottamisesta ja välittämisestä. Nykyisen lain edellyttämä rekisteröitymisvaatimus ehdotetaan kyseisten toimijoiden osalta muutettavaksi direktiivin mukaisesti toimilupavaatimukseksi. Hallitusohjelman mukaisesti esityksessä ei ehdoteta direktiivin vähimmäisvaatimuksia ylittävää kansallista lisäsääntelyä.

Lainamuotoiseen joukkorahoitukseen sekä muilla kuin rahoitusvälineillä (siirtokelvottomat arvopaperit) tapahtuvaan sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen ehdotetaan edelleen soveltuviksi joukkorahoituslain kevyemmän sääntelyregiimin ilman, että kyseisessä toiminnassa olisi tarve noudattaa MIFID II:n 3 artiklaan perustuvia sijoituspalvelulain säännöksiä. Tältäkään osin esityksessä ei ehdoteta direktiiviin perustumatonta kansallista lisäsääntelyä.

Lisäksi joukkorahoituslain soveltamisalasäännöksiä ehdotetaan selkeytettävän. Tällä pyritään välttämään lain säännösten ristiriitaisuus EU-sääntelyyn perustuvien sijoituspalvelulain säännösten kanssa.

3.2.5 Rikoslaki

Rikoslain arvopaperimarkkinarikoksia koskevaan 51 lukuun ehdotetaan tehtävän MIFID II:n ja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 39 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanon sekä markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 ja 2 artiklan edellyttämät muutokset. Luvun 6 §:ään lisättäisiin organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ja päästöoikeuden määritelmät. Luvun 6 a §:n soveltamisalasäännöksen muuttamisella laajennettaisiin kriminalisointien soveltamisala myös sellaiseen rahoitusvälineeseen, jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Muutoksen seurauksena kriminalisoinnit koskisivat myös sellaista rahoitusvälinettä, jonka arvo määräytyy tällaisen rahoitusvälineen perusteella sekä rahoitusvälineeseen, joka vaikuttaa tällaisen rahoitusvälineen arvoon.

Lisäksi kriminalisoinnit ulotettaisiin myös komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukaiseen päästöoikeuksien tai muiden niihin perustuvien huutokauppatuotteiden huutokauppaan huutokauppapaikassa, jolle on annettu säännellyn markkinan toimilupa, myös silloin, kun huutokauppatuotteet eivät ole rahoitusvälineitä.

3.2.6 Laki luottolaitostoiminnasta

Lain 5 lukuun ehdotetaan uusia säännöksiä talletuspankeille ja luottoyhteisöille sallitusta liiketoiminnasta. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että luottolaitos olisi velvollinen ilmoittamaan Finanssivalvonnalle hallituksen päätöksen sijoituspalveluiden tai oheispalveluiden tarjoamisen aloittamisesta palvelukohtaisesti sekä samalla antamaan selvityksen siitä, miten kyseisiin palveluihin liittyvistä toiminnan järjestämis- ja menettelytapavaatimuksista sekä asiakkaansuojasta huolehditaan.

Ehdotuksen tarkoitus on mahdollistaa se, että Finanssivalvonta olisi jatkuvasti tietoinen siitä, mitä sijoitus- ja oheispalveluita suomalaiset luottolaitokset kulloinkin tarjoavat. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan luottolaitokset universaalin pankkitoimiluvan nojalla voivat tarjota kaikkia luottolaitostoiminnasta annetussa laissa mainittuja palveluja ilman, että ne ovat Finanssivalvonnan tiedossa, ei ole tehokasta Finanssivalvonnan valvontatoiminnan kannalta. Nykyiseen puutteeseen ovat kiinnittäneet huomiota myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja ESMA. Tältä osin luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset ovat eriarvoisessa asemassa, kun sijoituspalveluyritysten edellytykset toiminnan harjoittamiseen käydään läpi palvelukohtaisesti toimilupamenettelyssä. Tulevaisuudessa, kun Finanssivalvonnalla ja muilla eurooppalaisilla arvopaperimarkkinavalvojilla on yhtäläiset tuoteinterventiovaltuudet, markkinan tehokkaan seuraamisen kannalta on olennaista, että Finanssivalvonnalla on jatkuvasti tieto siitä, mikä sen valvottavista tarjoaa mitäkin sijoitus- tai oheispalvelua. Tiedoilla on merkitystä myös sijoittajien korvausrahaston jäsenyysedellytysten ja kannatusmaksun määräytymisen valvonnassa.

Finanssivalvonnan sekä ESMA:n julkisen rekisterin tietojen ajantasaisuuden varmistaminen edellyttävät, että luottolaitos ilmoittaa Finanssivalvonnalle myös kunkin sijoitus- ja oheispalvelun tarjoamisen lopettamisesta. Ilmoituksen tulisi sisältää ote hallituksen päätöksestä ja selvitys siitä, miten palvelun alasajo on tarkoitus toteuttaa asianmukaisesti asiakkaansuojasta huolehtien. Vastaavaa menettelyä selvityksistä noudatetaan sijoituspalveluyrityksen toimiluvan peruuttamisessa.

Lain 12 lukuun ehdotetaan lisättäväksi tarpeelliset säännökset kansainvälisten tilinpäätösstandardien standardin Rahoitusinstrumentit (IFRS 9) käyttöönoton johdosta. Uusi standardi, joka korvaa teknisesti aiemman IAS 39 standardin, käsittelee rahoitusvarojen luokittelua, arvostamista ja esittämistä tilinpäätöksessä mukaan lukien arvostamisessa arvonalentumisten osalta. Jaksotetun hankintamenon rahoitusinstrumenttien arvonalentumisiin tulee uusi malli, jonka mukaan tulee ottaa huomioon myös tulevaisuudessa ilmenevät tapahtumat. Lisäksi lukuun tehdään arvopaperimarkkinalainsäädännön muutoksia vastaavat tarpeelliset muutokset toimintakertomusta koskevaan säännökseen sekä osavuosikatsausta koskevaan säännökseen, joka korvattaisiin puolivuosikatsausta koskevalla velvollisuudella. Viimeksi mainitut muutokset perustuvat kirjanpitolain muutosten ja toisaalta avoimuusdirektiivin muutosten ottamiseksi huomioon luottolaitoksia koskevassa sääntelyssä.

Muilta osin lakiin ehdotettavat muutokset olisivat luonteeltaan lähinnä teknisiä.

3.2.7 Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta

Arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 6 luvussa ehdotetaan pantavaksi täytäntöön eduskunnan edellyttämä listaamattomia yhtiöitä koskeva lainsäädäntömuutos. Eduskunnan vastauksessa EV 44/2017 vp hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2016 vp) eduskunta edellytti hallituksen ryhtyvän viipymättä valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kielletään suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään. Eduskunnan vastauksen johdosta lakiin ehdotetaan uutta säännöstä, jossa kiellettäisiin yhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään, jos osakkeilla ei käydä kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla kauppapaikalla. Muilta osin lakiin ehdotettavat muutokset olisivat luonteeltaan lähinnä teknisiä.

3.2.8 Muut esitykseen sisältyvät lait

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 19 luvun säännöksiä vaihtoehtorahastojen hoitajien ETA-valtiot kattavasta rajat ylittävästä toiminnasta ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä säädettäisiin myös oikeudesta tarjota omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja MIFID II:n 92 artiklan mukaisesti.

Finanssivalvonnan valvontamaksuista annettuun lakiin lisättäisiin velvollisuus valvontamaksun suorittamisesta Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 32 kohdassa tarkoitetulle vertailuarvon hallinnoijalle sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulle raportointipalvelujen tarjoajalle.

Kuluttajansuojalain (38/1978) kuluttajaluottoja koskevaan 7 lukuun ja asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja koskevaan 7 a lukuun lisättäisiin viitearvoasetuksen 57 ja 58 artiklan asettamat tietojenantovelvoitteet kyseisissä kuluttajaluottosopimuksissa viitattujen ja käytettyjen vertailuarvojen osalta.

Edellä mainittujen lakiehdotusten lisäksi myös muuhun lainsäädäntöön vaaditaan suuri määrä teknisluonteisia muutoksia pääasiassa sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain viittausten osalta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös seuraavia lakeja:

- arvopaperimarkkinalaki

- sijoitusrahastolaki

- laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista

- rahoitusvakuuslaki

- laki arvo-osuustileistä

- laki arvopaperitileistä

- laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta

- laki rahoitusvakausviranomaisesta

- laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta

- maksupalvelulaki

- maksulaitoslaki

- laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

- kiinteistörahastolaki

- laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä

- tilintarkastuslaki

- laki verotusmenettelystä

- laki holhoustoimesta

- laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa

- laki talletuspankkien yhteenliittymästä

3.3 Toteuttamisvaihtoehdot ja kansallinen lisäsääntely

3.3.1 Asiakasvarojen säilyttäminen

MIFID II -direktiivin 16 artiklan 11 kohta mahdollistaa kansallisen lisäsääntelyn antamisen. Kansallisten lisävaatimusten vaatimusten on oltava objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhteisia, ja niissä on otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion markkinarakenteen kannalta erityisen tärkeät sijoittajansuojaa tai markkinoiden eheyttä koskevat erityisriskit, kun sijoituspalveluyritykset suojaavat asiakkaan varoja.

Esityksessä ehdotetaan, että sijoituspalveluyrityksen velvollisuus antaa asiakkaalleen tietoja asiakasvarojen säilyttämisestä pidetään voimassa. Ehdotettu säännös vastaa voimassaolevan 10 luvun 5 §:n 5 kohtaa ja sen säilyttäminen on perusteltua sijoittajansuojan toteutumisen näkökulmasta.

Asiakasvaroihin liittyy toinen lisäsääntelymahdollisuus. Luonnollinen henkilö voi omasta pyynnöstään, lain 1 luvun 23 §:ssä säädetyllä tavalla, tulla luokitelluksi ammattimaiseksi asiakkaaksi tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Omistusoikeuden siirtoon perustuvista vakuuksista säädetään rahoitusvakuuslaissa (11/2004). Rahoitusvakuuslakia ei kuitenkaan sovelleta luonnollisen henkilöön. Voimassa oleva rahoitusvakuuslaki ei estä tekemästä vakuusjärjestelyjä lain soveltamisalan ulkopuolella. Rahoitusvakuuslain soveltamisalan ulkopuolella tehtyjen järjestelyjen oikeusvaikutukset ratkeavat nimenomaisten lainsäännösten puuttuessa yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden nojalla. Tämä tarkoittaa siten sitä, että järjestelyn oikeudelliseen pätevyyteen tai sivullissitovuuteen voi sisältyä epävarmuutta.

Tämä tarkoittaisi sitä, että tilanteessa, jossa luonnollinen henkilö olisi ammattimainen asiakas, ei hänen antamaansa vakuuteen sovelleta rahoitusvakuuslain säännöksiä. Myöskään sijoituspalvelulain asiakasvarojen suojaamista koskevat säännökset eivät tulisi sovellettaviksi, sillä kyse on saatavasta eikä asiakasvaroista.

Sijoittajansuojan nimenomaiseksi vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei luonnollinen henkilö olisi omistusoikeuden siirtävän järjestelyn oikeudellisen sitovuuden kannalta rahoitusvakuuslain soveltamisalaan kuuluvaa yhteisösijoittajaa huonommassa asemassa, voitaisiin kansallista lisäsääntelyä kuitenkin antaa. Esimerkkinä voisi tulla kyseeseen sääntely, jossa sijoituspalvelulain ja rahoitusvakuuslain soveltaminen sidottaisiin näiltä osin yhteen. Tällöin omistusoikeuden siirtävät järjestelyt olisivat kiellettyjä myös ammattimaisten asiakkaiden osalta tilanteessa.

Lausuntokierroksella ollut hallituksen esitys sisälsi ylläkuvatun sijoittajansuojaa vahvistavan ehdotuksen, jossa omasta pyynnöstään ammattimaiseksi asiakkaaksi luokitellun luonnollisen henkilön omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt olisi estetty. Lausunnonantajat pitivät sijoittajansuojan vahvistamiseksi ehdotettua lisäsääntelyä kuitenkin tarpeettomana ja heidän liiketoimintamahdollisuuksiaan rajoittavana ennen kaikkea rajat ylittävissä ra-hoitusvakuusjärjestelyissä. Lausuntopalautteen johdosta kansallista, direktiivin sallimaa lisäsääntelyä päädyttiin siten olla antamatta.

3.3.2 Julkiset sisäpiirirekisterit

Tausta

Tiettyjen markkinaosapuolten, kuten sijoituspalveluyritysten, rahastoyhtiöiden, pörssin ja arvopaperikeskuksen sisäpiiriläisten omistusten julkisuutta lisättiin vuonna 1996 säätämällä kyseisiä osapuolia koskeva velvollisuus ylläpitää julkisia sisäpiirirekistereitä. Tämä johtui osin siitä, että samassa yhteydessä sijoituspalveluyritysten palveluksessa olevia sisäpiiriläisiä koskeneesta kaupankäyntirajoituksesta luovuttiin. Kyseinen laissa säädetty kaupankäyntirajoitus kielsi sisäpiiriläisten vastakkaissuuntaiset kaupat kuuden kuukauden pituisena ajanjaksona (niin sanottu lyhyen kaupan kielto). Nykyisin kyseinen lyhyen kaupan kielto sisältyy itsesääntelyyn (Finanssialan Keskusliiton sijoituspalvelua tarjoavien jäsenyhteisöjen kaupankäyntiohje). Kiellon pituus on yksi kuukausi.

Omistuksen julkisuuden lisäämistä perusteltiin sisäpiirikaupankäynnin valvonnan vaikeudella ja sisäpiirikauppojen ehkäisyllä. Sääntelyn tavoitteena oli edistää markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta sisäpiiriläisten ja heidän lähipiirinsä kaupankäynnin julkisuudella.

Julkisuus toteutettiin käytännössä siten, että sisäpiirirekisteriä ylläpitävät yhteisöt pitävät rekisterin tiedot yleisön nähtävillä joko omassa toimipaikassaan tai arvopaperikeskuksessa (Euroclear Finland Oy). Jokaisella on oikeus vaivattomasti tutustua rekistereihin ja saada niistä kulujen korvaamista vastaan otteita ja jäljennöksiä.

Kansallisen sääntelyn suhde MIFID II:n henkilökohtaisia liiketoimia koskevaan sääntelyyn

Kyseisiä markkinaosapuolia koskeva velvoite julkisen sisäpiirirekisterin ylläpitoon on kansallista sääntelyä, eikä se perustu EU-sääntelyyn. MIFID II ei myöskään sisällä säännöksiä julkisesta sisäpiirirekisteristä. MIFID II asettaa sen sijaan sijoituspalveluyrityksille velvollisuuden estää vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden ryhtymisen henkilökohtaisiin liiketoimiin (arvopaperikaupat omaan ja lähipiirin lukuun), jos siitä voi aiheutua eturistiriita tai, jos kyseisellä henkilöllä on sisäpiirintietoa taikka muuta luottamuksellista tietoa. Sijoituspalveluyrityksen on myös säilytettävä tiedot kyseisten henkilöiden toteuttamista henkilökohtaisista liiketoimista. MIFID II:n nojalla annettu komission delegoitu asetus sisältää MIFID I:tä vastaavat säännökset henkilökohtaisista liiketoimista.

Vastaavista henkilökohtaisia liiketoimia koskevista velvollisuuksista säädetään myös UCITS IV -direktiivissä sekä AIFM-direktiivissä, jotka on kansallisesti toimeen pantu sijoitusrahastolakiin ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Henkilökohtaisia liiketoimia koskevat velvollisuudet on Suomessa implementoitu kuitenkin kyseisten direktiivien velvoitteita laajemmin, sillä ne koskevat sijoituspalveluyritysten ohella myös pörssiä sekä arvopaperikeskusta.

Henkilökohtaisia liiketoimia koskevat säännökset ovat joiltain osin päällekkäisiä julkista sisäpiirirekisteriä koskevien säännösten kanssa. Molempiin sisältyy rekisterinpito- ja tietojen säilyttämisvelvoite. Henkilökohtaisia liiketoimia koskeva sääntely kohdistuu sijoituspalvelulaissa määriteltyihin vaikuttavassa asemassa oleviin henkilöihin, joka on henkilöulottuvuudeltaan laajempi kuin sisäpiiriläisen määritelmä. Vaikuttavassa asemassa oleviin henkilöihin kuuluvat esimerkiksi kaikki sijoituspalveluita tarjoavat henkilöt. Henkilökohtaisia liiketoimia koskeva sääntely soveltuu myös laajempaan joukkoon rahoitusvälineitä kuin sisäpiirirekisterivelvollisuus. Merkittävimpänä erona on kuitenkin se, että henkilökohtaisia liiketoimia koskevat tiedot eivät ole julkisia.

Komission tulkinta

MIFID I:n implementoinnin yhteydessä komissio antoi Suomelle tulkinnan, jonka mukaan julkisen sisäpiirirekisterin säännöksiä ei voida ulottaa ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin (ml. sivuliikkeet), koska se ei perustu direktiiviin. Komissio kuitenkin hyväksyi sen, että sääntely kohdistetaan kotimaisiin toimijoihin Suomen esittämin perusteluin. Suomi perusteli kansallista sääntelyään muun muassa sillä, että pörssiyhtiöiden ohella sijoituspalveluyritysten sisäpiiriin kuuluvien henkilöiden omistuksen julkisuudella on Suomessa pitkä perinne. Sääntelyn säilyttämistä MIFID I:n implementoinnin yhteydessä puollettiin myös Suomessa vallitsevalla yleisellä laajalla julkisuusperiaatteella, jonka mukaan kaiken omistuksen on oltava julkista.

Suomalainen sääntely on tästä syystä ollut tiukempaa kotimaisille sijoituspalveluyrityksille kuin ulkomaisille toimijoille. Kotimainen lisäsääntely on aiheuttanut toimijoille kustannustaakkaa ja hallinnollista rasitetta, jota ulkomaisilla kilpailijoilla ei ole.

MIFID II -sääntely vastaa tältä osin aiempaa MIFID I -sääntelyä. MIFID II:n 16 artiklan 11 kohdan 5 alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat edelleen pitää voimassa lisävaatimuksia, edellyttäen että niistä on ilmoitettu komissiolle direktiivin 2006/73/EY 4 artiklan mukaisesti ennen 2 päivänä heinäkuuta 2014 ja että kyseisessä artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Suomi on tehnyt kyseisen ilmoituksen komissiolle 4 päivänä joulukuuta 2007. Kyseisessä artiklassa tarkoitettujen edellytysten (vaatimusten oikeasuhteisuus ja merkittävyys Suomen markkinarakenteen kannalta) voidaan Suomen komissiolle tekemässä ilmoituksessa kerrotuin tavoin katsoa edelleen täyttyvän.

Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksessa (AMLKU) työryhmä ehdotti jo vuonna 2011, että kyseisiä markkinaosapuolia koskeva julkisen sisäpiirirekisterin ylläpitovelvollisuus kumottaisiin. Työryhmän ehdotus ei kuitenkaan lopulta toteutunut. Tähän vaikutti hallitusohjelman kirjaus, missä pidettiin tärkeänä arvopaperimarkkinoiden omistuksen julkisuuden ja läpinäkyvyyden säilyttämistä vähintään nykytasolla. AMLKU:n yhteydessä markkinaosapuolille säädettiin lisäksi uusi vuosi-ilmoitusvelvollisuus sisäpiirirekisterisääntelyn säilyttämisen arviointia varten. Säännösten mukaan markkinaosapuolten oli toimitettava vuosittain Finanssivalvonnalle selvitys sisäpiirirekisterin ylläpidon järjestämisestä, sisäpiiriläisten ilmoitusvelvollisuuden valvonnasta ja siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty, jos annettuja säännöksiä, määräyksiä tai ohjeita ei ole noudatettu. Tarkoituksena oli yhtäältä tehostaa sisäpiirirekisterin valvontaa ja toisaalta saada selvitystä sisäpiirirekisterin toiminnasta ja käyttötarpeesta. Vastaava vuosi-ilmoitusvelvollisuus kohdistui henkilökohtaisten liiketoimien valvontaa koskeviin säännöksiin. Sisäpiirirekisteriä koskevat säännökset oli tarkoitus ottaa uudelleen arvioinnin kohteeksi MIFID II:n implementoinnin yhteydessä. Tätä varten Finanssivalvonta velvoitettiin kokoamaan saamistaan selvityksistä yhteenveto.

Johtopäätökset

Esityksessä ehdotetaan, että markkinaosapuolten on nykyistä sääntelyä vastaten ylläpidettävä sisäpiiriläisten ilmoitusvelvollisuuteen perustuvia julkisia sisäpiirirekistereitä. Sisäpiirirekisterien säilyttämistä puoltavat useat seikat. Ensinnäkin julkiset sisäpiirirekisterit ja niihin kohdistettava laajan yleisön valvonta ovat omiaan ehkäisemään sisäpiirintiedon väärinkäyttöä. Sisäpiiriläisten ja heidän lähipiirinsä omistuksen ja kaupankäynnin läpinäkyvyyden edistäminen parantavat laajan yleisön markkinoita kohtaan tuntemaa luottamusta. Sisäpiirin ja heidän lähipiirinsä omistuksen ja kaupankäynnin julkisuutta turvaavat julkiset sisäpiirirekisterit korvasivat aikanaan sisäpiiriläisille laissa säädetyn kaupankäyntirajoituksen.

Kyse on myös Suomessa jo pitkään - noin 20 vuotta - voimassa olleesta sääntelystä, jonka noudattamiseen markkinaosapuolet ovat tottuneet. Sisäpiirirekistereitä koskevasta sääntelystä ei myöskään aiheudu markkinaosapuolille merkittävää hallinnollista lisätaakkaa, koska osin vastaavan tyyppisiä velvoitteita on joka tapauksessa noudatettava henkilökohtaisia liiketoimia koskevan sääntelyn osalta.

Lisäksi ehdotusta puoltaa sääntelyn yhdenmukaisuus työeläkevakuutusyhtiöitä, KEVA:a ja Valtion Eläkerahastoa koskevan vastaavan sisäpiirisääntelyn kanssa. Kyseisille yhtiöille ja niiden sisäpiiriläisille säädettiin markkinaosapuolia vastaava sisäpiirirekisteri- ja sisäpiiri-ilmoitusvelvollisuus vuonna 2015. Uudistus katsottiin tarpeelliseksi muun muassa työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan avoimuuden ja läpinäkyvyyden toteuttamiseksi sekä markkinoiden puolueettomuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi. Kyseisillä yhtiöillä on muiden markkinaosapuolten tavoin mahdollisuus saada haltuunsa markkinoita koskevaa sisäpiirintietoa osana säännönmukaista toimintaansa. Sisäpiirintiedon väärinkäytön ennaltaehkäisyn ja markkinoiden sisäpiiriläisten kaupankäynnin läpinäkyvyyden kannalta ei voida tehdä merkittävää eroa kyseisten tahojen kesken.

Sääntelyä ehdotetaan kuitenkin hallitusohjelman kirjausten mukaisesti nettomääräisesti vähennettävän, sillä sisäpiirirekistereitä ja henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan kumottaviksi. Kyseiset säännökset ovat kansallisia ja ne säädettiin väliaikaisessa tarkoituksessa sisäpiirirekisterivelvoitteiden säilyttämisen arviointia varten. Säännöksille ei enää ole tarvetta. Säännösten kumoaminen vähentäisi markkinaosapuolten hallinnollista taakkaa ja vapauttaisi Finanssivalvonnan resursseja tarkoituksenmukaisempaan markkinavalvontaan. Pörssiltä ja arvopaperikeskukselta ehdotetaan lisäksi poistettavaksi velvollisuus noudattaa henkilökohtaisten liiketoimien valvontaa koskevaa sääntelyä, siltä osin kun kyse ei ole EU:n arvopaperikeskusasetuksen 73 artiklaan perustuvasta sijoituspalvelun tarjoamisesta taikka MIFID:n 18 artiklan 1 kohdan velvollisuudesta monenkeskisen kaupankäynnin tai organisoidun kaupankäynnin järjestäjälle. Kyse on muilta osin kansallisesta sääntelystä ja lisäksi se on osin päällekkäistä julkisia sisäpiirirekistereitä koskevan sääntelyn kanssa.

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esitetyillä säännöksillä on suoria kustannusvaikutuksia sijoituspalveluyrityksille, sijoituspalveluita tarjoaville luottolaitoksille ja joillekin muille rahoitusmarkkinatoimijoille sekä epäsuoria vaikutuksia niiden asiakkaille, kuten kotitalouksille ja yrityksille.

4.1.1 Vaikutukset yrityksiin rahoitusmarkkinoilla

Esityksen sisältäessä rahoitusmarkkinoihin kohdistuvia säännöksiä sen merkittävimmät yritysvaikutukset keskittyvät rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Esityksellä voi olla epäsuoria vaikutuksia yrityksiin, jotka toimivat edellä mainittujen rahoitusmarkkinatoimijoiden asiakkaina.

Kauppapaikat ja niiden ylläpitäjät

Kauppapaikoiksi luetaan säännelty markkina, monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä ja organisoitu kaupankäyntijärjestelmä. Suomessa sijaitsee yksi säännelty markkina Helsingin Pörssi ja yksi monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä Nasdaq Helsinki First North. Kummankin edellä mainitun markkinan ylläpitäjänä toimii Nasdaq Helsinki Oy. Organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien määrää ei tiedetä, koska ne tulevat ensimmäistä kertaa sääntelyn piiriin. Suomessa kauppapaikkojen ja niiden ylläpitäjien osalta vaikutukset keskittyvät pitkälti Nasdaq Helsinki Oy:öön.

Organisoidut kaupankäyntijärjestelmät koostuvat lähinnä niin kutsutuista Broker Crossing Systems -järjestelmistä ja elektronisista alustoista, joita Euroopan komissio arvioi vaikutusarvioissaan European Commission, 2011. Impact Assessment. Directive and Regulation on Markets in Financial instruments. Saatavilla: http://ec.europa.eu/internal_market/securities/docs/isd/mifid/SEC_2011_1226_en.pdf olevan parikymmentä Euroopassa, ja joista ainakin yhdeksällä harjoitetaan niin kutsuttua pimeää vaihdantaa eli toimeksiantojen ei-julkista täsmäyttämistä yhteensä noin 220 miljardin euron arvosta, joka vastaa arviolta seitsemää prosenttia kaikesta ETA-alueella tapahtuvasta vaihdannasta. Suomessa sijaitsevista organisoiduista kaupankäyntijärjestelmistä ei ole tietoa.

Ehdotetut säännökset parantavat oman pääoman ehtoisten kauppapaikkojen avoimuutta. Kaupankäynnin avoimuus lisääntyy myös, kun ehdotetut säännökset ohjaavat johdannais-, joukkovelkakirja-, strukturoitujen talletusten ja päästöoikeuksien kauppaa kauppapaikoilla käytäväksi. Kauppapaikkojen ja niiden ylläpitäjien on jatkossa lisättävä raportointiaan viranomaisille ja niiden on harjoitettava tehostetumpaa sisäistä valvontaa. Uudistus parantaa markkinoiden luotettavuutta etenkin niiden rahoitusvälineiden kohdalla, joilla käydään kauppaa usealla eri kauppapaikalla. Muutosten seurauksena kauppapaikkojen ylläpitäjille tulee aiheutumaan järjestelmien päivittämisestä mittavia kustannuksia. Suomessa toimiva Nasdaq Helsinki Oy on osa suurempaa kansainvälistä Nasdaq-konsernia. Täten voidaan olettaa, että ainakin osa direktiivistä ja asetuksesta aiheutuvista ratkaisuista ja toteutuksista tehdään konsernitasolla, jolloin yhtiö saa skaalaetuja ja kustannukset jakautuvat konsernin sisällä eri jäsenmaissa toimiviin yhtiöihin.

Konsolidoidut kauppatiedot -järjestelmän perustamisella voidaan parantaa kauppapaikkojen kilpailun edellytyksiä, koska asiakkaan näkökulmasta se tulee helpottamaan eri kauppapaikkojen vertailua. Säännellyn markkinan ja monenkeskisen markkinapaikan säännösten vahvemmalla yhtenäistämisellä vähennetään kauppapaikkojen lainsäädännöstä aiheutuvia erilaisia piirteitä ja näin tuetaan kauppapaikkojen välistä tervettä kilpailua.

Kauppojen sisäiset toteuttajat ja kauppapaikoilla toimivat välittäjät

Teoriassa kauppojen sisäiset toteuttajat ja kauppapaikoilla toimivat välittäjät hyötyvät markkinoiden läpinäkymättömyydestä, koska silloin ne altistuvat vähemmän hintakilpailulle ja tällöin he voivat tienata ylisuuria tuottoja asiakkailtaan. Ehdotettujen uusien ja tiukentuneiden läpinäkyvyysvaatimusten odotetaankin laskevan kauppojen sisäisten toteuttajien ja kauppapaikoilla toimivien välittäjien tuottoja.

Läpinäkyvyyden lisäämisen, esimerkiksi osakekauppojen julkistamisviiveen laskun, myötä laskevan kauppojen sisäisten toteuttajien ja kauppapaikoilla toimivien välittäjien halukkuus tarjota markkinoille likviditeettiä eli toimia markkinatakaajina pienenevät, koska niiden on vaikeampi realisoida yhtä korkeita tuottoja kuin ennen ja neutralisoida positioitaan suurien kauppojen jälkeen. Toisaalta läpinäkyvyys voi ainakin teoriassa parantaa kauppojen sisäisten toteuttajien ja kauppapaikoilla toimivien välittäjien kykyä jakaa riskejä, mikä alentaa positioiden neutralisointiin liittyviä kustannuksia.

Markkinatakaajilla on suuri merkitys etenkin pienten joukkovelkakirjamarkkinoiden jälki-markkinoiden likviditeetin turvaamisella. Markkinatakaajat parantavat myös ensimarkkinoiden toimintaa, koska sijoittajat tietävät, että he voivat halutessaan myydä arvopaperit eteenpäin. Markkinatakaaja tarvitsee kuitenkin aikaa myydäkseen takaamansa arvopaperit eteenpäin tai suojatakseen positionsa johdannaisilla. Riskit markkinatakaajalle ovat myös suhteessa suuremmat pienillä markkinoilla kuin suurilla, sillä pienillä markkinoilla on helpompaa päätellä, mitä positioita kullakin toimijalla on.

Sijoituspalveluyritykset ja sijoituspalveluita tarjoavat luottolaitokset

Huhtikuussa 2017 Finanssivalvonnan valvottavat -luettelon mukaan Suomessa on perustettuna 62 sijoituspalveluyritystä, joista 55 tarjoavat sijoitusneuvontaa ja 41 tarjoavat omaisuudenhoitopalveluita. Näiden lisäksi Suomessa sijaitsee kolme ETA-valtion sijoituspalveluyritysten sivuliikettä. Lisäksi sijoituspalveluita voivat tarjota luottolaitokset. Suomessa on perustettuna 232 luottolaitosta. Näiden lisäksi Suomessa sijaitsee 32 ETA-valtioiden luottolaitosten sivuliikettä.

Sijoituspalveluyrityksille ja sijoituspalveluita tarjoaville luottolaitoksille esitetään kannustin-, raportointi-, valvonta- ja tuotehallintamenettelytapamuutoksia, jotka parantaisivat sijoittajansuojaa. Esimerkiksi kannustinkiellon käyttöönotto riippumattomassa sijoitusneuvonnassa ja salkunhoidossa auttaa vähentämään eturistiriitoja, mutta samalla edellyttää niitä tarjoavia sijoituspalveluyrityksiä muuttamaan liiketoimintamallejaan. Myös ehdotetut tuotehallintamenettelyvaatimukset ovat omiaan lisäämään kustannuksia sijoituspalveluiden tarjoajille, joilla ei ole vielä vastaavia menettelytapoja toiminnassa. Lisäksi ehdotettujen säännösten mukaan sijoituspalveluyrityksen on pidettävä huolta, että sen sijoitusneuvontaa tai sen oheispalveluita tarjoavalla henkilökunnalla on tarvittava tietämys ja pätevyys tehtävien laatuun ja laajuuteen nähden. Velvoitteiden määrän kasvattaminen aiheuttaa sijoituspalveluita tarjoaville yrityksille merkittäviä kustannuksia. Toisaalta ehdotettujen säännösten parantaessa sijoituspalveluita asiakkaan näkökulmasta sijoituspalveluiden kysyntä voi kasvaa.

Ehdotetut säännökset sisältävät myös tiukennuksia asiakasvarojen säilyttämiseen. Ehdotettujen säännösten myötä sijoituspalveluyritys saisi säilyttää samaan konserniin kuuluvassa yhteisössä korkeintaan 20 prosenttia asiakasvaroista. Tämä voi sijoituspalveluita tarjoavalle toimijalle aiheuttaa kustannuksia asiakasvarojen säilyttämisestä, jos esimerkiksi ennen kaikki asiakasvarat on säilytetty konsernin sisällä. Ehdotetuista säännöksestä voidaan kuitenkin poiketa, jos se on valvontaviranomaisen mielestä perusteltua ottaen huomioon toiminnan luonne, laatu ja laajuus.

Uutena sääntelyn alle tulevat algoritmista kaupankäyntiä harjoittavat sijoituspalveluyritykset, joista osa harjoittaa huippunopeaa automaattista kaupankäyntiä (high frequency trading). Huippunopea automaattinen kaupankäynti vastaa komission vaikutusarvioinnin mukaan EU:ssa noin 20—40 prosenttia kaikesta vaihdannan arvosta. Huippunopeaa automaattista kaupankäyntiä harjoittavien yritysten toimintaa tullaan esitetyissä säännöksissä rajoittamaan. Tarvetta säännellä huippunopeaa automaattista kaupankäyntiä johtuu 6 päivänä heinäkuuta 2010 tapahtuneesta pörssiromahduksesta (The Flash Crash), jossa markkinoita manipulointiin huippunopean automaattisen kaupankäynnin avulla.

Ehdotettujen säännösten mukaan markkinatakausstrategiaa noudattavien huippunopeaa au-tomaattista kaupankäyntiä harjoittavien yritysten on kirjallisesti sitouduttava strategiaansa ja siihen, etteivät ne vetäydy äkillisesti epälikvideiltä markkinoilta. Toiminnan formalisointi ja sen luonteen ilmoittaminen viranomaisille aiheuttavat huippunopeaa automaattista kaupankäyntiä harjoittaville yrityksille lähinnä vaihtoehtoiskustannuksia, mutta samalla rahoitusjärjestelmän systeemistä riskiä voidaan paremmin hallita.

Vaikutukset joukkorahoituksen välittäjille

Vuonna 2016 Suomen joukkorahoitussektori oli arviolta reilut 150 miljoonaa euroa. Sektori voi todellisuudessa olla jonkin verran suurempi, koska luvut perustuvat valtiovarainministeriön joulukuussa 2016 teettämään kyselyyn, johon kaikki toimijat eivät ole ehkä vastanneet. Suomessa on vajaa 20 joukkorahoituksen välittäjää, joista jo muutamalla on sijoituspalveluyrityksen toimilupa.

Taulukko: Myönnetty joukkorahoitus Suomessa vuonna 2016 (miljoonaa euroa)

Lähde: valtiovarainministeriön tekemä kysely (joulukuu 2016)

Joukkorahoitusta sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen toimiluvan nojalla tarjoaa Suomessa tällä hetkellä vain muutama toimija, eikä ehdotuksilla ole arvioitu olevan näihin vaikutusta. Rekisteröintiä on Finanssivalvonnalta hakenut noin kymmenen joukkorahoituksen välittäjää joukkorahoituslain tultua voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016. Näistä suurin osa tarjoaa lainamuotoista joukkorahoitusta. Finanssivalvonta myönsi ensimmäisen rekisteröinnin joukkorahoituksen välittäjälle syyskuussa 2017. Lainamuotoisen joukkorahoituksen järjestämiseen ei ehdotuksessa esitetä muutoksia, eikä lain muillakaan muutosehdotuksilla ole arvioitu olevan vaikutusta kyseisiin toimijoihin.

Joukkorahoituslakiin ehdotetuilla muutoksilla MIFID II:n 3 artiklan täytäntöön panemiseksi ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Lain nykyiset rekisteröintivaatimukset ja asiakkaansuojavaatimukset vastaavat jo osin ehdotettuja säännöksiä. Direktiivin mukainen toimilupavelvoite sekä aikaisempaa laajemmat menettelytapavelvoitteet kuitenkin jossain määrin lisäävät kustannuksia sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjille, joilla ei ole vielä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Valtiovarainministeriön teettämän kyselyn mukaan 90 prosenttia sijoitusmuotoisesta joukkorahoituksen pääomasta on sijoituspalveluyrityksen toimiluvan omaavan joukkorahoituksen välittäjän tarjoamaa.

Muutama rekisteröintiä hakenut sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjä joutuu lakiehdotusten voimaantultua hakemaan toiminnalleen toimilupaa, mikäli haluaa tarjota sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välitystä. Näiden toimijoiden pitäisi maksaa rekisteröintivaatimuksen muuttuessa toimiluvaksi toimilupapäätöksestä 5 300 euroa Finanssivalvonnalle. Lisäksi näille toimijoille muutokset tarkoittaisivat myös joukkorahoituksen välittäjän Finanssivalvonnan valvontamaksun muuttuvan 2140 eurosta 1070 euroon, jonka lisäksi maksettavaksi tulisi 0,10 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Yrityksen liikevaihdon pitäisi olla 1 070 000 euroa, että uusi valvontamaksu vastaisi joukkorahoituksen välittäjän valvontamaksua.

Syyskuuhun 2017 mennessä yksi joukkorahoitustoimija on saanut Finanssivalvonnalta rekisteröinnin. Kuitenkaan ei ole tarkkaa tietoa, onko jokainen rekisteröinnin tarvitseva joukkorahoituksen välittäjä hakenut edes rekisteröintiä. Täten ehdotukset ovat omiaan vähentämään väärinkäytösriskejä, tehostamaan joukkorahoituksen välittäjien valvontaa, parantamaan sijoittajansuojaa, lisäämään toiminnan läpinäkyvyyttä ja siten edistämään joukkorahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja kilpailukykyä. Luotettava joukkorahoitusmarkkina on omiaan edistämään myös ulkomaisten sijoitusten ohjautumista suomalaisille joukkorahoitusmarkkinoille ja näin edistämään kotimaisen pk-sektorin kustannustehokasta rahoituksensaantia.

Esityksessä ehdotettu säädösten täytäntöönpanomalli sekä MIFID II:n 3 artiklan täytäntöönpano ottaisi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti huomioon pienimuotoisen sijoituspalvelun tarjoamisen, eikä kansallisesti ehdoteta hallitusohjelman mukaisesti säädettävän direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittäviä lisävelvoitteita. Ehdotus on omiaan edistämään rahoitusmarkkinatoimijoiden monipuolistumista sekä sijoitusympäristön kehittämistä. Ehdotus turvaa myös joukkorahoituslain säilymisen mahdollisimman joustavana, sillä kyse olisi jatkossakin kansallisesta sääntelystä, lukuun ottamatta pakottavaan EU-sääntelyyn (MIFID II) perustuvia säännöksiä.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata joukkorahoitusmarkkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella sekä muiden jäsenvaltioiden säädösympäristöstä saatujen kokemusten perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista.

Sijoittajat

Ehdotetut säännökset pyrkivät kokonaisuudessaan parantamaan markkinoiden tehokkuutta ohjaamalla joukkovelkakirjalainat ja tietyt johdannaiset OTC-markkinoilta kauppapaikoille, tekemällä sopimuskauppaa näkyväksi ja tehostamalla transaktioiden läpinäkyvyyttä.

Kotimaisiin osakkeisiin sijoittaa noin 840 000 sijoittajaa, joista suurin osa ovat kotitalouksia, joukkovelkakirjalainoihin 25 000 ja johdannaisiin 10 000 sijoittajaa. Kotimaiset toimijat omistavat noin puolet liikkeeseen lasketuista osakkeista ja noin neljä viidesosaa joukkovelkakirjoista. Osakkeenomistajien luvut perustuvat Euroclear Finlandin tammikuun 2017 tietoihin. Joukkovelkakirjojen ja johdannaisten luvut perustuvat seuraavaan kyselytutkimukseen: Keloharju ja Lehtinen, 2015. Shareownership in Finland 2015. Saatavilla: http://finance.aalto.fi/en/midcom-serveattachmentguid-1e523e092369ef823e011e5acad6f9ed43a030c030c/shareownership_2015_r6_nointernetappendix.pdf

Sijoittajat hyötyvät kasvaneesta ehdotettujen säännösten lisäämästä läpinäkyvyydestä, sillä he pystyvät tarkemmin vertailemaan eri arvopaperien hintoja, arvioimaan kauppapaikkoihin siirtymättömien OTC-tuotteiden käypää arvoa ja esimerkiksi epälikvidien joukkovelkakirjalainojen käypää arvoa. Myynti- ja ostohinnan välin asettaman kitkan pienenemisen myötä kaupankäyntimäärät voivat kasvaa, mikä lisää markkinoiden likviditeettiä. Lisäksi transaktioiden läpinäkyvyyden tehostaminen laskemalla osakekauppojen julkistamisviiveen yhteen minuuttiin parantaa osakkeiden listahintojen hinnanmuodostusmekanismia. Tällä on merkitystä varsinkin reaaliaikaista kauppaa tekeville sijoittajille.

Euroopan laajuisten konsolidoitujen kauppatietojen järjestelmän perustaminen vastaa sijoittajien edullisen markkinatiedon tarpeeseen. Eurooppalaiset sijoittajat joutuvat tällä hetkellä laskennallisesti maksamaan kymmenkertaisen summan USA:han nähden päästäkseen käsiksi vastaaviin konsolidoituihin kauppatietoihin. Järjestelmän käyttöönotto helpottaa sijoittajien ja liikkeeseenlaskijoiden Euroopan eri kauppapaikkojen vertailua, jolloin niiden välinen kilpailu lisääntyy johtaen sijoittajien arvopaperien liikkeeseenlaskukustannusten alenemiseen. Ehdotettujen säännösten mahdollistama kauppapaikkojen vertailu voisi edistää Euroopan sisämarkkinoilla rajat ylittävien sijoituksia.

Ehdotettujen säännösten vaikutukset ammattimaisten sijoittajien kaupankäyntikustannuksiin eivät ole selkeitä. Kaupankäyntikustannukset saattavat hieman nousta kauppaa edeltävien läpinäkyvyysvaatimusten edellyttäessä osalta rahoitusinstrumenteista entistä laajempaa hintojen julkisuutta, jolloin välittäjät mahdollisesti asettavat marginaalinsa luokassaan huonoimman asiakkaan mukaan. Vapautusten ulkopuolella ammattimaisten sijoittajien on jatkossa vaikeampi olla osallisena sopimus- tai täsmäytyskaupassa, joka on mahdollistanut näkyvää kauppaa edullisemman kaupankäynnin. Julkisissa pörsseissä tarjouskirjan läpinäkyvyyden lisääminen tulee edelleen kasvattamaan ammattimaisten sijoittajien transaktiomenoja, koska suuren toimeksiannon kirjaaminen vaikuttaa markkinahintoihin ennen kaupan toteuttamista. Näin ollen markkinahinnat ehtivät kääntyä ammattimaisten sijoittajien positioita vastaan. Vapautusten käyttöä rajataan jatkossa volyymin ylärajaa koskevalla mekanismilla (double volume cap mechanism), mikä koskettaa nimenomaan vapautuksista hyötyviä ammattimaisia sijoittajia. Toisaalta parantunut läpinäkyvyys lisää ammattimaisten sijoittajien tietoutta hinnoista ja näin parantaa heidän neuvotteluasemaansa suhteessa välittäjiin, mikä voi osaltaan pienentää kaupankäyntikustannuksia.

Esitys parantaa monilta osin ei-ammattimaisten sijoittajien asemaa. Ei-ammattimaisten sijoittajien mahdollisuudet käydä sopimuskauppaa ovat olleet rajalliset. Julkistettujen kauppahintojen kattavuuden lisääminen parantaa ei-ammattimaisen sijoittajan tiedonsaantimahdollisuuksia sijoitusmarkkinoista ja vähentää tarvetta investoida kalliisiin erillisiin tietojärjestelmiin markkinan seuraamiseksi. Konsolidoitujen kauppatietojen tarjoaminen ilmaiseksi 15 minuutin viiveellä on merkittävä parannus tässä suhteessa. Tämän takia sijoittajapohja voi monipuolistua arvopapereissa, joista piensijoittajille ei ole aikaisemmin ollut tietoa.

Kustannusvaikutukset rahoitusmarkkinoille

Kustannusvaikutuksia on vaikeaa arvioida tarkkaan. Monet direktiivin ja asetuksen artiklojen tarkat määräykset on jätetty myöhemmin annettaviin komission delegoituihin säädöksiin, joiden tarkkoja säännöksiä ja niiden vaikutuksia ei tiedetä tai pystytä arvioimaan vielä. Direktiivi ja asetus kuitenkin sisältävät säännösten suuret linjat, joten jonkinlaisia arvioita pystytään esittämään.

Komissio arvioi vaikutusarviossaan, että direktiivistä ja asetuksesta aiheutuvat toimeenpanokustannukset EU:n rahoitustoimialalle olisivat 512—732 miljoonaa euroa ja vuosittaiset säädösten noudattamiskustannukset 312—586 miljoonaa euroa. Komission vaikutusten arvioiden euromääräiset luvut ovat vuodelta 2009. Jos euromääräiset luvut päivitetään vuoden 2016 lopun hintatasolle, vastaavat luvut ovat 586—812 miljoonaa euroa ja 346—650 miljoonaa euroa. Komissio on laskenut, että toimeenpanokustannukset ovat 0,1 prosentista 0,15 prosenttiin ja vuosittaiset noudattamiskustannukset 0,06 prosentista 0,12 prosenttiin toimijoiden käyttö-kustannuksista. Komission kustannusarviot sisältävät myös hallinnollisen taakan kustannukset. Hallinnollisen taakan osuus toimeenpanokustannuksista on noin puolet ja vuosittaisista noudattamiskustannuksista vajaa kolmas osa. Kustannusarvioissaan komissio on käyttänyt standardikustannusmallia (the Standard Costs Model) arvioidessaan toimialalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Komission vaikutusarvioiden laskelmien avulla voidaan jyvittää suomalaiselle rahoitustoimialalle aiheutuvia kustannuksia. Jos tutkitaan Suomen rahoitusalalle aiheutuvia kustannuksia soveltamalla komission arvioimia prosenttilukuja käyttökustannuksiin vuoden 2016 toimialan tilinpäätöksiin, suomalaiselle rahoitustoimialalle aiheutuisi arviolta toimeenpanokustannuksiksi 4,9—7,3 miljoonaa euroa ja vuosittaisiksi noudattamiskustannuksiksi 2,9—5,8 miljoonaa euroa.

Toinen tapa arvioida kustannuksia on jyvittää komission arviot toimialan yritysten määrän mukaan, koska jokainen soveltamisalaan kuuluva toimija joutuu muuttamaan toimintojaan ehdotettujen säännösten mukaisiksi. Komission vaikutusten arvioiden mukaan Suomessa sijaitsee noin neljä prosenttia kaikista EU:n luottolaitoksista ja sijoituspalveluyrityksistä, jolloin neljä prosenttia komission vaikutusarvioiden kustannuksista vuoden 2016 lopun hinnoilla on toimeenpanokustannuksiksi noin 22—31 miljoonaa euroa ja vuosittaisiksi noudattamiskustannuksiksi 13—25 miljoonaa euroa. Komission vaikutusarviossa jokainen jäsenosuuspankki on laskettu yksilönä, joiden monet toiminnot ovat kuitenkin yhdistettynä keskusyhteisön kautta. Jos jäsenosuuspankit käsitellään yhtenä toimijana, niin tällöin Suomessa sijaitsevien pankkien ja sijoituspalveluyritysten osuus EU:sta on noin kaksi prosenttia. Tällöin vastaavat arviot toimeenpanokustannuksiksi on 12—17 miljoonaa euroa ja vuosittaisiksi noudattamiskustannuksiksi 7—14 miljoonaa euroa.

Lopullinen vaihteluväli toimeenpanokustannuksille arviolta on 4,9—31 miljoonaa euroa ja noudattamiskustannuksille 2,9—25 miljoonaa euroa.

Vaikutukset muihin yrityksiin

Ehdotetuilla säännöksillä ei ole suoria vaikutuksia muiden sektorien yrityksiin, mutta välillisiä vaikutuksia ehdotetuilla säännöksillä saattaa olla. Yritykset tarvitsevat usein liiketoimintaansa rahoitusta joko luottolaitoksista pankkilainoina tai rahoitusmarkkinoilta eri rahoitusinstrumenttien kautta. Näin rahoitusmarkkinasektorin lainsäädäntömuutoksilla voi olla myös vaikutusta muilla sektoreilla toimiviin yrityksiin. Ehdotetut säännökset tulevat parantamaan yritysten sijoittajansuojaa ja monipuolistavat yritysrahoituksen saatavuutta, mutta voivat nostaa yritysrahoituksen hintaa lyhyellä aikavälillä ehdotettujen säännösten kasvattaessa rahoitusmarkkinatoimijoiden kustannuksia. Jos ehdotetut säännökset kannustavat sijoittajia sijoittamaan enemmän rahoitusmarkkinoille, tämä toisaalta voi kasvattaa yrityksiin ohjautuvaa rahoitusta, mikä taas voi laskea yritysrahoituksen hintaa. Tarkkaa arviota, miten ehdotetut säännökset vaikuttavat koko tai yksittäisiin yrityssektoreihin pitkällä aika välillä on vaikeaa antaa, koska vaikutukset riippuvat pitkälti markkinoiden reagoimisesta ehdotettuihin säännöksiin.

Useat yritykset toimivat arvopaperien liikkeeseenlaskijoina rahoitusmarkkinoilla. Ehdotettujen säännösten avulla kauppapaikkojen vertailumahdollisuus paranee liikkeeseenlaskijalle. Joukkolainamarkkinoiden hinnoittelun läpinäkyvyyden lisääntyminen ehdotettujen säännösten myötä auttaa myös yrityksiä, kun ne arvioivat sopivaa hintaa joukkolainansa liikkeeseenlaskulle.

Ehdotetuissa säännöksissä pk-yritysten rahoitusta ja kasvua pyritään edistämään kehittämällä ehdotettuja pk-yritysten kasvumarkkinoita. EU:n jäsenmaiden pk-yritysten kasvumarkkinoilla yritykset saisivat toimia kevennetyn menettelyn piirissä. Pk-yritysten kasvumarkkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa pk-yritysten arvopaperien vaihdanta yli kasvumarkkinarajojen, mikä monipuolistaisi rahoituspohjaa. Verkoston tuoman näkyvyyden ja likviditeetin kehittymisen myötä pk-yritykset voisivat esiintyä sijoittajille houkuttelevampina sijoituskohteina. Ehdotettujen säännösten vaikutus riippuu kuitenkin siitä, missä laajuudessa markkinapaikkatoimijat haluavat tavoitella rekisteröintiä.

4.1.2 Vaikutukset kotitalouksiin

Kotitaloudet toimivat markkinoilla ei-ammattimaisina sijoittajina sekä sijoituspalveluita tarjoavien toimijoiden asiakkaina. Säännösehdotuksilla ei ole muita merkittäviä suoria vaikutuksia kotitalouksiin ja muihin piensijoittajiin kuin ne mitkä nimettiin aiemmassa sijoittajia käsittelevässä osiossa. Ehdotetut säännökset tulevat näkymään parhaiten kotitalouksille sijoittajansuojan kasvuna ja rahoitusmarkkinoiden väärinkäytösten pienenemisenä.

Suurin osa kotitalouksista hoitaa varojensa sijoittamisen luottolaitoskonsernien tai yhteenliittymien kautta, jota ei tule koskemaan kannustinkielto, sillä niiden tarjoama sijoitusneuvonta ei ole riippumatonta. Täten esitetyn kannustinkiellon vaikutus keskimääräiseen kotitalouteen on pieni.

Soveltamisalaan kuuluvat sijoituspalveluita tarjoavat toimijat maksattavat todennäköisesti sääntelystä aiheutuvat kustannuksensa loppuasiakkaalla, mikä voi näkyä sijoituspalveluita käyttäville kotitalouksille jonkinlaisena asiakasmaksujen nousuna lyhyellä aikavälillä. Vaikka asiakasmaksut voivat nousta, kotitaloudet saavat kuitenkin entistä parempaa sekä turvallisempaa sijoitusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa. Pitkällä aikavälillä toimijoiden välinen kilpailu voi kuitenkin laskea loppuasiakkaalta perittäviä asiakasmaksuja.

4.1.3 Vaikutukset julkiseen talouteen

Esityksellä ei ole vaikutuksia valtion talousarvioon.

4.1.4 Vaikutukset kansantalouteen ja kokonaistaloudellinen selvitys vaikutuksista

Markkinoiden toimivuus riippuu sijoittajien, sijoituskohteiden ja rahoituksen välittäjien yhteistoiminnasta. Sijoittajien, mukaan lukien kotitalouksien ja muiden piensijoittajien, kokiessa markkinat epäluotettaviksi he eivät sijoita varojaan. Toisaalta markkinat, jotka eivät houkuttele sijoittajia sijoittamaan varojaan, eivät myöskään houkuttele yrityksiä hankkimaan rahoitusta markkinoilta. Markkinoiden kutistuessa rahoituksen välittämistä tarjoavat palvelut taas saattavat lähteä markkinoilta, koska ei ole enää kannattavaa tarjota rahoituksen välittämiseen liittyviä palveluita. Ehdotetut säännökset kasvattavat rahoitustoimijoiden kustannuksia, mutta kasvattavat sijoittajansuojaa ja parantavat muun muassa sijoittajien tiedonsaantia. Arviolta rahoitusmarkkinasektorille aiheutuvat toimeenpanokustannukset ovat 4,9—31 miljoonaa euroa ja vuosittaiset noudattamiskustannukset 2,9—25 miljoonaa euroa. Vaikka ehdotetut säännökset saattavat hetkellisesti kasvattaa markkinoiden tehottomuutta ja aiheuttaa kustannuksia toimijoille, pitkällä aikavälillä ne kasvattavat sijoittajien ja rahoituksen hakijoiden luottamusta markkinoihin. Ilman sijoittajien tarjoamaa rahoitusta markkinat eivät voi kasvaa ja ilman yritysten rahoitusta kansantalouden kokonaishyöty ei kasva.

Lakiesityksen toimialalle ehdottamien säännösten kustannusvaikutukset ovat konkreettisia, kun taas lakiesityksen hyödyt eivät konkretisoidu niin hyvin niiden jakaantuessa suuremmalle määrälle toimijoita ja osan hyödyistä jäädessä hyvin abstraktille tasolle. Lisäksi sijoittajansuojan sekä sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon paranemisesta on vaikeaa määritellä numeraalista euromääräistä hyötyä suomalaisille sijoittajille. Esimerkiksi maaliskuussa 2017 valvontaviranomainen antoi neljälle sijoituspalveluita tarjoavalle toimijalle julkiset varoitukset ja seuraamusmaksut sijoitusneuvontaan liittyvän lainsäädännön rikkomisesta.

Lisäksi rahoitusmarkkinoiden sääntelyn lisäämisen tarkoituksena on turvata asiakkaan asemaa ja vähentää rahoitusmarkkinariskien toteutumista reaalitalouden ongelmiksi yhtymäpintojen kautta. Viimeksi tämä rahoitusmarkkinariski konkretisoitui finanssikriisin yhteydessä, jolla oli vaikutusta myös suomalaisiin sijoittajiin ja kotitalouksiin. Finanssikriisin vaikutukset suomalaisiin sijoittajiin konkretisoituivat esimerkiksi joidenkin pieniriskisenä markkinoitujen strukturoitujen joukkolainojen muuttuessa arvottomiksi finanssikriisin aiheuttamien konkurssien myötä, jolloin noin 1500 asiakasta kärsivät 140 miljoonan euron tappiot. Helsingin Sanomat. ”Nordea hävisi riidan Mermaid-sijoituksesta”, 28.12.2009, Saatavissa: http://www.hs.fi/talous/art-2000004701664.html

Verrattuna siihen, että ehdotettujen säännösten soveltamisalaan kuuluville tahoille aiheutuvat kustannukset muodostuvat varmasti, säännösten mahdollistamat hyödyt toteutuvat vain silloin, jos säännöksiä noudatetaan ja niitä valvotaan tehokkaasti valvontaviranomaisen toimesta. Toisaalta ehdotettujen säännösten laiminlyönneistä ja rikkomuksista aiheutuvat seuraamusmaksujen kasvattaminen on omiaan lisäämään ehdotetun lainsäädännön noudattamista ja täten hyötyjen toteutumista.

Sijoittajansuojan ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden sekä markkinahäiriöiden että väärin-käytösten ehkäisemisen takia voidaan nähdä, että kansantalouden kokonaishyödyn takia toimialalle aiheutuvat kustannukset ovat hyväksyttävissä.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Suomessa rahoitusmarkkinatoimijoiden valvojana toimii Finanssivalvonta. Esitetyt säädökset tulevat lisäämään Finanssivalvonnan tehtäviä noin neljän henkilötyövuoden verran. Esimerkiksi esitetyt säännökset tuovat Finanssivalvonnan alle uusia luvanvaraisia toimijoita sekä uutta valvottavaa toimintaa ja toimintamalleja kaupankäynnin osalta. Lisäksi uudet ehdotetut sekä tuotevalvontaa että tuoteinterventioita koskevat sääntelyt ja tiiviimpi raportointi ESMA:lle tulevat lisäämään valvovan viranomaisen resurssitarpeita. Edellisten lisäksi ehdotetut säännökset sisältävät soveltuvuusarviointia koskevan sääntelyn tarkentumista sekä uusia vaatimuksia sijoituspalveluita tarjoaville toimijoille henkilöstön osaamisesta ja koulutuksesta, millä on myös vaikutusta Finanssivalvonnan toimintaan valvovana viranomaisena.

Lakiesityksen muutosehdotuksen, jonka mukaan Finanssivalvonta itse määräisi myös yli miljoonan euron seuraamusmaksut markkinaoikeuden sijaan, ei pitäisi lisätä Finanssivalvonnan työmäärää, koska yli miljoonan euron seuraamusmaksuja ei ole määrätty annettaviksi viimeisen kahdeksan vuoden aikana yhtään kappaletta.

Lakiesitys sisältää ehdotuksen, jonka mukaan Finanssivalvonnan päätösten valitustuomioistuimena toimisi Helsingin hallinto-oikeus markkinaoikeuden sijaan. Esitetty ehdotus tulee siirtämään markkinaoikeuden työmäärää Helsingin hallinto-oikeuteen. Kuitenkin vuosittaisten valitusten määrän ollessa pieni, ei työmäärän siirron arvioida olevan merkittävä. Helsingin hallinto-oikeudessa voi kuitenkin olla tarvetta ehdotetun muutoksen johdosta hankkia erityisosaamista rahoitusmarkkinoiden osalta.

4.3 Ympäristövaikutukset

Direktiivin soveltamisalan laajentamisella päästökaupan jälkimarkkinoiden spot-kauppaan on epäsuoria ympäristövaikutuksia. Päästökaupan ensi- ja jälkimarkkinoiden sääntelyn johdonmukaisuus ehkäisee vilpillisiä menettelyjä, jolloin markkinoiden luotettavuus paranee. Päästökaupan tarkoituksenmukainen toimivuus luo edellytykset päästöoikeuksien tehokkaalle allokaatiolle.

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotetuilla säännöksillä on myönteistä vaikutusta sijoittajien ja kuluttajien sijoittajansuojaan ja tällä tavoin myönteistä vaikutusta luottamuksen kasvuun rahoitusmarkkinoita kohtaan. Sijoitusvarallisuuden kasvaessa myös yrityksiin voi ohjautua lisää rahoitusta, mikä kasvattaa yrityksiä ja luo työpaikkoja.

Jatkossa työntekijöiden, jotka tarjoavat sijoitusneuvontaa tai myyvät sijoitustuotteita asiakkaille, tietämys ja pätevyys tehtävien laatuun ja laajuuteen nähden täytyy olla ehdotettujen säännösten mukainen. Tämä voi tarkoittaa sijoituspalveluyrityksissä ja luottolaitoksissa henkilökunnan lisäkouluttamista, jos henkilökunnan osaaminen ei täytä uusia vaatimuksia.

Soveltamisalaan kuuluville toimijoille ehdotetut raportointi-, valvonta- ja muut menettelytapalisäykset tulevat helpottamaan väärinkäytösten havaitsemista sekä toimijan sisällä että valvontaviranomaisen toimesta. Esimerkiksi kauppatietojen viranomaisraportoinnilla pyritään lisäämään markkinoiden luotettavuutta. Laaja raportointivelvollisuus mahdollistaa jatkossa myös sellaisten rahoitusvälineiden kaupankäynnin järjestelmällisemmän valvonnan, joka aikaisemmin on ollut sopimuskauppana vaikeasti seurattavissa ja siten systeemiriskin kokonaisvalvonnan kannalta haasteellinen. Konsolidoitujen kauppatietojen kerääminen helpottaa viranomaisia havaitsemaan myös kauppapaikkojen rajat ylittäviä väärinkäytöksiä.

Ehdotettujen säännösten koskiessa pitkälti vain rahoitusmarkkinoita säännöksillä ei pitäisi olla muita merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten vaikutuksia lapsiin tai kansalaisten yhdenvertaisuuteen.

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Työ- ja elinkeinoministeriölle, Finanssivalvonnalle, Finanssiala ry:lle (jäljempänä FA), OP Ryhmälle, Suomen Vakuutusmeklariliitto ry:lle, Energiateollisuus ry:lle sekä Energiavirastolle varattiin mahdollisuus kommentoida valmisteilla ollutta esitysluonnosta tietyiltä osilta.

Hallituksen esitysluonnoksesta järjestettiin 28.4.2017 - 9.6.2017 laaja julkinen lausuntokierros. Lausuntopyyntö lähetettiin yhteensä 66 viranomaiselle ja yhteisölle, minkä lisäksi esitysluonnos on ollut nähtävissä valtiovarainministeriön internetsivuilla. Lausuntopyyntöön vastasi yhteensä 41 viranomaista tai yhteisöä, joista 35 antoi lausunnon.

Lausunnon antoivat oikeusministeriö, sisäministeriön poliisiosasto, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Finanssivalvonta, Suomen Pankki, korkein hallinto-oikeus, markkinaoikeus, Valtakunnansyyttäjänvirasto, keskusrikospoliisi, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Energiavirasto, tietosuojavaltuutetun toimisto, Patentti- ja rekisterihallitus, Keskuskauppakamari, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry (jäljempänä EK), Finanssiala ry, FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry (jäljempänä Kuluttajaliitto), OP Ryhmä, Säästöpankkiliitto osk, Nasdaq Helsinki Oy (jäljempänä Pörssi), Euroclear Finland Oy, Kuntarahoitus Oyj, Finnish Business Angel Network ry (jäljempänä FiBAN), Finanssitaito Oy, Front Capital Oy ja Front Varainhoito Oy (yhteinen lausunto, jäljempänä Front Capital), Invesdor Oy, Osakesäästäjien Keskusliitto ry, Sijoittajien korvausrahasto, Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä Asianajajaliitto), Suomen Pörssisäätiö (jäljempänä Pörssisäätiö), Suomen Yrittäjät ry, STTK ry ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry.

Lisäksi yhdeksän tahoa, Aki Kallio, Ammattiliitto Pro Oy, Energiateollisuus ry, Evervest Oy, Joukkorahoitusyhdistys ry, Lago Kapital Oy, Lakiasiaintoimisto JLM Immonen Oy, Osuuskunta Ehta Raha ja Privanet Securities Oy (jäljempänä Privanet) toimittivat lausunnon oma-aloitteisesti.

Saaduista lausunnoista koottu lausuntoyhteenveto julkaistaan valtiovarainministeriön internetsivuilla.

Lausuntokierroksen lisäksi valtiovarainministeriö järjesti esitykseen sisältyvistä joukkorahoituslain muutosehdotuksista laajan julkisen kuulemistilaisuuden 29 päivänä toukokuuta 2017. Tilaisuuteen ilmoittautui paikalle 51 henkilöä.

Lausuntokierroksella eräät lausunnonantajat (oikeusministeriö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kuluttajaliitto ja Osakesäästäjien keskusliitto) ehdottivat riippumattoman sijoitusneuvonnan tarjoamisen edellytysten tiukentamista ehdotetusta. Tämän vuoksi valtiovarainministeriö kuuli vielä eräitä keskeisimpiä sidosryhmiä kohdennetusti 20.6.—15.8.2017.

Lisäksi eräitä keskeisimpiä sidosryhmiä ja viranomaisia kuultiin vielä kohdennetusti 10.7.—8.8.2017 esitykseen sisältyvien 5.—27. lakiehdotusten osalta, sillä kyseiset lakiehdotukset eivät keskeneräisyytensä vuoksi sisältyneet lausuntokierroksella olleeseen hallituksen esitysluonnokseen.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Yleistä

Osa lausunnonantajista toivoi tiettyjen lain säännösten ja käsitteiden tarkempaa määrittelyä sekä säännösten perusteluissa annettavia tarkempia tulkintaohjeita säännösten soveltamisesta. Kyseistä lausuntopalautetta ei kaikilta osin ole voitu ottaa huomioon. Tämä johtuu ensinnäkin siitä lähtökohdasta, että direktiivin täytäntöönpanossa ehdotetaan säädettävän direktiivin mukaisista velvollisuuksista ilman, että annetaan direktiiviin perustumatonta kansallista lisäsääntelyä. Säännöksiä on näin tulkittava direktiivin sanamuodon ja tavoitteiden mukaisesti. Huomion arvoista on myös se, että direktiivi ja asetus sisältävät huomattavan määrän täytäntöönpanovaltuuksia komissiolle yksityiskohtaisempien teknisten standardien ja delegoitujen säädösten antamiseksi. Tämän seurauksena kansallisille sääntelyratkaisuille ja -tulkinnoille jää poikkeuksellisen vähän tilaa. Tätä korostaa se, että kyseiset II-tason säädökset on annettu lähes poikkeuksetta suoraan sovellettavina asetuksina. Edelleen kansallista liikkumatilaa vähentää ESMA:n antama laaja ohjeistus kyseisten säännösten tarkemmasta tulkinnasta. ESMA:n tavoitteena on jatkossa pyrkiä yhä tiiviimpään ohjeistuksen ja valvontatoimenpiteiden yhdenmukaistamiseen eri jäsenvaltioissa. Tästäkin syystä direktiivin kanssa mahdollisimman yhtenäisen tekstin käyttäminen säännösten täytäntöönpanossa on selkeää, vähentää tulkinnanvaraisuuksia ja helpottaa toimintaa jäsenvaltioiden rajojen yli. Huomattavan laaja ja yksityiskohtainen eurooppalainen alemman tason sääntely ja ohjeistus, kuten myös tuleva tulkintakäytäntö yhtäältä edellyttää, että kansallisten lakiehdotusten yksityiskohtaisissa perusteluissa ei luoda mahdollisia tulkintaristiriitoja eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn välillä.

Sijoituspalvelulaki

Riippumattoman sijoitusneuvonnan kansallinen lisäsääntely

Oikeusministeriö kannatti riippumattoman sijoitusneuvonnan edellytysten tiukentamista ehdotetusta. Oikeusministeriön mukaan toisin kuin esimerkiksi Alankomaissa, Ruotsissa ja UK:ssa Suomessa ei lakiehdotuksen 10 lukuun sisältyvien säännösten osalta ehdoteta direktiiviä pidemmälle meneviä säännöksiä. Perusteluna tälle ratkaisulle tuodaan esiin se, että Finanssivalvonnan mukaan Suomen markkinoilla ei ole nykykäytännön perusteella havaittu puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimusten ylittävien kansallisten säännösten antamista. Oikeusministeriö katsoo, että riippumattoman sijoitusneuvonnan osalta ehdotetusta lähtökohdasta tulee kuitenkin poiketa. Esityksen 1. lakiehdotuksen 10 luvun 6 §:n 4 momentin mukaan ”riippumatonta sijoitusneuvontaa” tarjoava toimija saisi tarjota ja arvioida osana valikoimaa myös rahoitusvälineitä, joita on laskenut liikkeelle tai tarjoaa toimija itse tai siihen läheisessä suhteessa oleva. Termiä ”riippumaton neuvonta” on harhaanjohtavaa käyttää silloin, kun toimija tosiasiassa edistää omien tuotteidensa tai palveluidensa myyntiä. Oikeusministeriö katsoo, että sääntelyä tulisi jatkovalmistelussa tältä osin kiristää Ruotsissa ehdotetun mukaisesti siten, että riippumatonta neuvontaa tarjoava yritys ei saisi tarjota ja arvioida edellä tarkoitettuja rahoitusvälineitä. Näin ennaltaehkäistäisiin ongelmien syntymistä. Ratkaisu olisi myös linjassa muita rahoituspalveluja, kuten asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja koskevan sääntelyn kanssa (ks. asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä annetun lain (852/2016) 4 §).

Osakesäästäjien Keskusliitto vaati, että sijoitusneuvoja-tittelin käyttö tulee sallia vain ja ainoastaan aidosti riippumattomille sijoitusneuvojille. Jonkin tai joidenkin yksittäisten sijoituspalveluja tarjoavien yhtiöiden sijoitustuotteita tarjoavilta myyjiltä pitää evätä oikeus käyttää kyseistä nimikettä. Nykyinen sijoitusneuvoja-nimikkeen käyttö antaa väärän mielikuvan siitä, kenen etu ensisijaisesti tulee huomioiduksi.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään kannattanut riippumatonta sijoitusneuvontaa koskevaa sääntelyä luonnoksessa ehdotetussa muodossa niiltä osin kuin sallittaisiin se, että toimija voi tarjota ”riippumatonta sijoitusneuvontaa” silloin kun toiminta ei tosiasiassa ole riippumatonta. Termiä ”riippumaton neuvonta” on harhaanjohtavaa käyttää silloin, kun toimija tosiasiassa edistää omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä. Ehdotuksen mukaan ”riippumatonta sijoitusneuvontaa” tarjoava toimija saisi tarjota ja arvioida osana valikoimaa myös rahoitusvälineitä, joita on laskenut liikkeelle tai tarjoaa toimija itse tai siihen läheisessä suhteessa oleva. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kuluttajansuojasääntelyssä on yleisesti pidetty tärkeänä ja huolehdittu eri toimialoja koskevassa lainsäädännössä siitä, että eri toimijoiden roolit pidetään mahdollisimman selkeinä. Esimerkiksi kuluttajaluottosääntelyssä ja kuluttajilla tarjottavia vakuutuksia koskevassa sääntelyssä nämä kysymykset ovat olleet kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä esillä myös kuluneen kahden vuoden aikana. Kuluttajanäkökohdista tärkeänä on pidetty muun muassa sitä, että neuvontaa ja myynninedistämistä ei sekoiteta toisiinsa. Kuluttajan tulee saada muun muassa käytetyn terminologian perusteella helposti selkeä kuva toimijoiden roolista. Lainsäädännössä ei tule legitimoida harhaanjohtavien termien käyttämistä kuluttajille tarjottavien hyödykkeiden yhteydessä. Sijoitusneuvonnan osalta terminologia on kuitenkin jo vanhastaan hieman poikennut muista toimialoista. ”Riippumaton neuvonta” termin suhteen edellytyksiä on kuitenkin Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan syytä tiukentaa vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa ehdotetaan.

Kuluttajaliitto esitti myös, että Suomessakin pohdittaisiin Ruotsin tavoin direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävien sijoitusneuvontaa koskevien kansallisten säännösten säätämistä jo laadittaessa lopullista hallituksen esitystä. Pohdinta pitäisi tehdä kuitenkin viimeistään samassa yhteydessä, kun jatkovalmistelussa harkitaan asiakkaansuojan valvontatehtävän sisältöä.

Pörssisäätiö kannatti jokaista edellä mainittua oikeusministeriön, Kilpailu- ja kuluttajaviraston, Osakesäästäjien Keskusliiton ja Kuluttajaliiton esitystä.

Finanssivalvonta ei sen sijaan kannattanut direktiiviä tiukempaa sääntelyä. Finanssivalvonnan mukaan on toki kiistatonta, että poistamalla mahdollisuus tarjota omia tai lähipiirin tuotteita riippumattomassa sijoitusneuvonnassa, tietty eturistiriita asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä eliminoituu asiakkaan eduksi. MIFID II pyrkii riippumattoman sijoitusneuvonnan määritelmän kautta niin 1- kuin 2-tasolla kuitenkin suitsimaan epätoivottavaa käyttäytymistä ja siten edistämään asiakkaan etua palveluntarjonnassa. 1-tason direktiivi ja 2-tason asetus eivät aseta estettä sille, että riippumattomassa sijoitusneuvonnassa mukana olisi kolmannen tuotteiden lisäksi myös omia ja lähipiirin tuotteita, mutta edellyttää perustelemaan ja seurannan keinoin varmistamaan neuvonnan riippumattomuuden tässä tilanteessa. Finanssivalvonta katsoo, että ennen kuin ryhdytään tiukennuksiin, olisi hyvä ensin saada kokemuksia MIFID II:n tasoisesta sääntelystä käytännössä. Mikäli ylilyöntejä esiintyisi, sääntelyn tiukentamista tulisi silloin tarkastella uudelleen. Suomessa ei ole tällä hetkellä MIFID II:n määritelmän mukaisia sijoitusneuvojia. Siten Finanssivalvonnalla ei ole kokemuksia juuri tästä toimintamallista.

Finanssivalvonta näkee myös mahdollisia myönteisiä vaikutuksia sillä, että myös sellaiset toimijat, joilla on tarjolla omia tai lähipiirin tuotteita, voivat tarjota riippumatonta sijoitusneuvontaa. Finanssivalvonta pitää mahdollisena, että riippumattoman sijoitusneuvonnan markkina ei muotoudu tai kasva riittäväksi, jos toimintamallista tehdään kovin rajoitettu. Mikäli tällaista palvelua tarjoaa vain muutama hyvin pieni palveluntarjoaja, sinänsä asiakkaan edun mukainen palvelumalli saattaa jäädä koko markkinan näkökulmasta muutamien paikallisten kriittisten ja muutoinkin sijoitustoiminnasta jo merkittävästi perillä olevien asiakkaiden yksinoikeudeksi. Jotta palvelumalli tulisi laajemman asiakaskunnan ja vähemmän sijoitusosaamista omaavan piirin tietoon, sitä tulisi tarjota sellaisessa laajuudessa, jota pienet toimijat eivät välttämättä pysty toteuttamaan resurssi- ja myös maantieteellisessä mielessä.

Finanssivalvonnan mukaan ensin tulisi selvittää direktiivin mallin toimivuus, että riippumattoman sijoitusneuvonnan tarjoamismahdollisuus tulisi säilyttää myös sellaisilla toimijoilla, jotka tällä hetkellä ja näillä näkymin myös tulevaisuudessa tarjoavat sijoitusneuvontaa epäitsenäisesti pääasiassa omilla ja lähipiirin tuotteilla. 2-tason asetuksesta ilmenee, että samainen palveluntarjoaja voisi tarjota sekä itsenäistä että epäitsenäistä sijoitusneuvontaa. Sama henkilö kyseisessä yrityksessä ei kuitenkaan voisi tarjota molempia. Finanssivalvonnan mukaan markkinamallimme on se, että toiminnan volyymit ovat pankkikonserneissa ja ne tulevat varmasti tarjoamaan myös jatkossa epäitsenäistä sijoitusneuvontaa. Niiden laaja palveluverkosto ja asiakaskunta huomioiden, jos joku niistä päätyisi tarjoamaan rinnalla myös itsenäistä sijoitusneuvontaa, mallilla voisi olla paremmat edellytykset tulla eläväksi palveluksi ja laajemman yleisön saataville. Sitä, ryhtyykö kukaan niistä tällaista palvelua tarjoamaan, on vaikea ennustaa.

Finanssivalvonnan mukaan huomiota on vielä kiinnitettävä siihen, että tiukennettu malli koskisi vain suomalaisia sijoituspalvelun tarjoajia. Koska tiukennus ei ulotu rajan yli -toimintaan, ulkomaiset sijoituspalvelun tarjoajat voisivat tarjota riippumatonta sijoitusneuvontaa rajan yli siten, että se sisältäisi myös omia ja lähipiirin tuotteita.

FA ei myöskään kannattanut riippumattoman sijoitusneuvonnan edellytysten kiristämistä kansallisesti siitä tasosta, minkä direktiivi asettaa. FA piti erittäin hyvänä esitysluonnoksen lähtökohtaa, jonka mukaan Suomessa otetaan käyttöön direktiivin asettamat velvoitteet, eikä esitetä pidemmälle meneviä kansallisia ratkaisuja. Direktiivin kanssa yhtenäisen tekstin käyttäminen on selkeää, vähentää tulkinnanvaraisuuksia ja helpottaa toimintaa jäsenvaltioiden rajojen yli.

FA ei pitänyt perusteltuna asettaa tiukempia kansallisia säännöksiä, jollei ole esitetty selkeitä ongelmia palveluiden tarjonnassa, asiakkaansuojassa tai markkinoiden toiminnassa muutoin. FA:n mukaan myöskään Finanssivalvonta ei ole tuonut esiin lausunnossaan neuvon riippumattomuuteen liittyviä ongelmia Suomessa, eikä ole esittänyt direktiiviä tiukempaa sääntelyä. Esityksessä tulisikin selvittää ja analysoida markkinoiden toimintaa ja mahdollisia sijoitusneuvonnan antamiseen liittyviä ongelmia silloin, jos kansallista sääntelyä esitetään tiukennettavaksi.

FA:n mukaan MIFID II -sääntelykokonaisuus lisää huomattavasti sijoitusneuvonnan tarjoamiseen liittyviä velvoitteita. Tällaisia ovat muun muassa delegoidusta asetuksesta tulevat velvoitteet riippumattoman sijoitusneuvonnan antamiseen. Artikla 53 sisältää muun muassa säännökset siitä, milloin riippumattoman sijoitusneuvonnan kohteena on riittävän laaja määrä ja valikoima markkinoilla olevia rahoitusvälineitä, miten palvelun ja valikoimassa olevien tuotteiden asianmukaisuus- ja soveltuvuusarviointi tehdään, miten asiakkaalle tulee selkeästi kertoa, onko palvelu riippumatonta vai ei, sekä organisaatioita ja sisäistä kontrollia koskevista vaatimuksista. Näiden mukaan riippumatonta sijoitusneuvontaa koskeva palvelu ja siihen sisältyvät tuotteet on erotettava organisaatiossa erilleen, eikä sama henkilö voi tarjota riippumatonta ja muuta sijoitusneuvontaa. Lisäksi direktiivin mukaan riippumattoman sijoitusneuvon tarjoaja ei ottaa vastaan palkkiota kolmannelta taholta eturistiriitojen välttämiseksi.

FA:n mielestä kyseiset nykyistä sääntelyä yksityiskohtaisemmat edellytykset riittävät turvaamaan asiakkaansuojan toteutumisen riippumattoman sijoitusneuvonnan tarjonnassa.

OP Ryhmä ei myöskään kannattanut implementoimista vastoin direktiivin alkuperäistä tarkoitusta. Direktiivin tavoitteena on luoda EU-tasolle yhtenäiset sääntelypuitteet ja yhtenäinen sääntökirja. Täysharmonisointiluonteensa vuoksi MIFID II eroaa perustavanlaatuisella tavalla oikeusministeriön viittaamasta asuntoluottodirektiivistä, joka perustuu kevyeen minimiharmonisaatioon. OP Ryhmän mukaan direktiivin ylittävä kansallinen ylisääntely vaiheessa, jolloin määräaika direktiivin voimaansaattamiselle on jo kulunut umpeen, saattaisi osaltaan viivyttää kansallista voimaansaattamista. OP Ryhmä piti myös epätodennäköisenä liiketoimintamallia, jossa omia tuotteitaan aktiivisesti jakeleva sijoituspalveluyritys pyrkisi määrittelemään sijoitusneuvonnan riippumattomaksi. Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä ei hallitusohjelman yleisen ja tässä esityksessä omaksutun linjauksen mukaisesti ole päädytty ehdottamaan direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävää kansallista lisäsääntelyä. Tätä voidaan pitää perusteltuna myös siksi, ettei Finanssivalvonnan mukaan Suomen markkinoilla ole nykykäytännön perusteella havaittu puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista esimerkiksi sijoittajansuojan vuoksi. Ennen kansalliseen lisäsääntelyyn ryhtymistä on tarpeellista saada kokemuksia nyt ehdotettavan sääntelyn toimivuudesta käytännössä. Tilannetta on näin hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava sijoitusneuvontaan liittyvien menettelytapojen ja niitä koskevan sääntelyn riittävyyden osalta. Tällöin on myös arvioitava Suomessa säädetyn sääntelyn suhdetta muissa jäsenvaltioissa MIFID II:n täytäntöönpanon yhteydessä omaksuttuihin ratkaisuihin.

Sijoituspalvelulain osittaispoikkeussäännöksen sijoittajansuojaa koskevat säännökset

Usea lausunnonantaja vastusti MIFID II:n 3 artiklan käyttöönottoa esitetyssä laajuudessa siksi, että ehdotus ei sisällä riittäviä sijoittajansuojasäännöksiä erityisesti ammattitaitovaatimusten, kannustinsääntelyn ja asianmukaisuusarvion tekemisen osalta (Oikeusministeriö, Finanssivalvonta, FA, OP Ryhmä, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Pörssisäätiö).

Finanssivalvonnan mukaan ehdotuksen mukainen kevyempi sääntelykehikko tarkoittaisi sitä, että MIFID II:n 3 artiklan mukaisilta toimijoilta ei edellytettäisi osaamis- ja kokemusvaatimuksia, joita on EU:ssa muutoin nähty tarpeen nostaa nykytasosta. Toimijoihin ei myöskään sovellettaisi kannustimia koskevia säännöksiä, joiden tehtävänä on estää palveluntarjoajan ja asiakkaan välille väistämättä syntyviä eturistiriitoja. Asianmukaisuusarviota, joka on keskeinen monimutkaisten tuotteiden osalta, ei edellytettäisi, vaikka samanaikaisesti muiden palveluntarjoajien osalta yksinkertaisen tuotteen määritelmää ja mahdollisuutta tarjota execution only -palvelua kavennetaan. Toimijoiden ei myöskään tarvitsisi luoda tuotehallintamenettelyä, jota pidetään MIFID:n sijoittajansuojasääntelyn selkärankana. Asiakkaita ei tarvitsisi luokitella ei-ammattimaisiin, ammattimaisiin ja hyväksyttäviin vastapuoliin. Siten sellaisessa tilanteessa, jossa menettelytapasäännökset tulisivat sovellettavaksi, jäisi epäselväksi, mitä sääntelykehikkoa tulee noudattaa.

Finanssivalvonta on kuluneen kevään aikana antanut merkittäviä hallinnollisia sanktioita liittyen juuri niihin sijoitusneuvonnan ja toimeksiantojen välityksen osa-alueisiin, joiden osalta sijoittajansuojasta nyt ehdotettaisiin luovuttavan eräiden uusien toimijoiden eduksi. Finanssivalvonta on tarkastustoimintansa yhteydessä tehnyt havaintoja vakavista puutteista muun muassa selonottovelvollisuuden toteuttamisessa, kun palvelua on tarjottu monimutkaisilla tuotteilla ikäihmisille. MIFID II:n 3 artiklan mukainen toimija voisi tarjota juuri tällaisia tuotteita asiakkailleen. Hallinnollisia sanktioita on määrätty vakiintuneille toimijoille, joille sääntelyn olisi tullut olla selvää ja joilla on ollut vuosien kokemus kyseisten palvelujen tarjoamisesta sekä laajasti koulutettu henkilökunta. Nyt ehdotettava sääntely toisi toimialalle uusia toimijoita, joilta ei edellytettäisi samaa osaamis- ja kokemustasoa kuin täyden toimiluvan haltijoilta. Myös osa sijoittajansuojaksi säädetystä keskeisestä menettelytapa- ja toiminnan järjestämissääntelystä jätettäisiin velvoitteiden ulkopuolelle samanaikaisesti, kun täyden toimiluvan omaavien toimijoiden osalta vastaavia säännöksiä kiristetään. Tilannetta on siksi vaikea nähdä ongelmattomana myöskään kilpailuneutraliteetin kannalta.

Finanssivalvonta ei näe mitään syytä uuden toimijakategorian käyttöönottamiselle ehdotetussa laajuudessa yksinomaan kilpailun edistämiseksi. Säännöksiä, joiden soveltamisesta ehdotetaan luovuttavaksi, ei ole riittävästi luonnoksessa analysoitu ja argumentoitu siten, että kilpailun edistämisellä mahdollisesti saavutettavat edut olisivat olennaisesti merkittävämmät kuin ne haitat, joita sijoittajansuojan keskeisimmistä säännöksistä luopuminen aiheuttaisi.

Finanssivalvonta kiinnitti huomion myös siihen, että rahoitusvälineillä tapahtuvan joukkorahoituksen välittäjän velvoitteet eivät voi olla vähäisemmät kuin, mitä muilla kuin rahoitusvälineillä tapahtuvan joukkorahoituksen välittäjän velvoitteet ovat. Rahoitusvälineillä tapahtuvan joukkorahoituksen välittäjältä tulisi siksi aina edellyttää asianmukaisuusarvion tekemistä.

Finanssialaei myöskään nähnyt perusteltuna, että sijoittajansuojaa koskevat edellytykset, ml. ammattitaitovaatimukset, kannustinsääntely ja asianmukaisuusarvion tekeminen eivät koskisi näitä toimijoita. Nämä ovat keskeisiä asiakkaansuojaan liittyviä vaatimuksia ottaen huomioon, että näille toimijoille annettaisiin mahdollisuus mm. sijoitusneuvonnan tarjoamiseen. Täyden toimiluvan toimijoiden kohdalla uusi sääntely puolestaan korostaa näitä velvoitteita ja kiristää niiden tasoa.

OP Ryhmäpiti sijoittajansuojan ja tasapuolisten kilpailuolosuhteiden näkökulmasta erittäin ongelmallisena hyvin ohuesti säännellyn sijoitusneuvonnan käyttöönottoa. Maahan syntyisi kahdentasoiset sääntelystandardit sijoitusneuvonnalle.

Pörssisäätiö piti kyseistä kevyempää mallia mahdollisesti tarpeettomana. Pörssisäätiön mielestä on tärkeää, että MIFID:n perusperiaatteita noudatetaan myös mahdollisessa kevyemmässä mallissa. Näitä perusperiaatteita ovat esimerkiksi sijoitusneuvojien pätevyysvaatimus ja kannustinkielto, jotka vähintään tulisi lisätä joukkorahoituslain vaatimuksiin.

Kilpailu- ja kuluttajavirastokatsoi, että ehdotettua joukkorahoituslain 10 §:ää tulisi tarkastaa jatkovalmistelussa rahoitusvälineillä tapahtuvan sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen osalta. Asianmukaisuusarviointia koskevat joukkorahoituksen välittäjän velvollisuudet eivät saa supistua suhteessa nykyisin voimassa olevaan säännökseen. Muussa tapauksessa ehdotetusta sääntelystä seuraisi, että sijoittajansuoja heikkenee suhteessa vastikään voimaan tulleeseen sääntelyyn (TaVM 15/2016 vp, s. 11). Joukkorahoituslain 10 §:n 3 momentin 5 kohdassa tulisi viitata myös sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n 2 momenttiin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK katsoi, että ehdotettua tiukempi sääntely voisi vahvistaa rahoitusvakautta ja parantaa sijoittajansuojaa. Tiukempaa sääntelyä tulisi harkita, jos sen kustannukset jäävät hyötyjä pienemmiksi.

Oikeusministeriönmukaan tarkoituksena ei liene ollut heikentää sijoittajansuojaa suhteessa voimassa olevaan lakiin (TaVM 15/2016 vp, s. 11).

Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä ei tämän esityksen ja hallitusohjelman yleisen linjauksen mukaisesti ole päädytty ehdottamaan direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävää kansallista lisäsääntelyä myöskään kyseisen osittaispoikkeussäännöksen osalta. Lakiehdotuksilla ei kuitenkaan ole tarkoitus heikentää sijoittajansuojaa suhteessa vastikään voimaan tulleeseen joukkorahoitussääntelyyn. Tämän vuoksi esityksen jatkovalmistelun yhteydessä 1. lakiehdotuksen ja 4. lakiehdotuksen sisältämiä asianmukaisuusarviointia koskevia säännöksiä on voimassa olevaa joukkorahoituslakia vastaavasti täsmennetty siten, että asianmukaisuusarviointivelvollisuus kohdistuisi sijoituksiin, jotka ylittävät 2 000 euroa.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava kyseisen uuden poikkeussääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien muiden kansallisten säännösten antamista. Tilannetta on hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava myös muissa jäsenvaltioissa omaksuttujen sääntelyratkaisujen ja niiden soveltamiskäytännöstä saatujen kokemusten perusteella. Vielä ei ole tietoa siitä, missä määrin EU jäsenvaltiot tulevat säätämään MIFID II:n täytäntöönpanon seurauksena direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia kansallisia säännöksiä kyseisen poikkeussäännöksen osalta.

Asiakasvarasääntely

Ne lausunnonantajat, jotka ottivat kantaa asiakasvarojen säilyttämistä koskeviin ehdotuksiin, suhtautuivat Finanssivalvontaa ja oikeusministeriötä lukuun ottamatta kielteisesti ehdotettuun lisäsääntelyyn koskien omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä. Ehdotuksen mukaan omasta pyynnöstään ammattimaiseksi asiakkaaksi luokitellun luonnollisen henkilön sijoittajansuojaa olisi vahvistettu estämällä omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt. Lausunnonantajat pitivät sijoittajansuojan vahvistamiseksi ehdotettua lisäsääntelyä tarpeettomana ja heidän liiketoimintamahdollisuuksiaan rajoittavana ennen kaikkea rajat ylittävissä rahoitusvakuusjärjestelyissä.

Lausuntopalautteen johdosta 1. lakiehdotusta on esityksen jatkovalmistelun yhteydessä muutettu siten, että omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyt ovat kiellettyjä ainoastaan ei-ammattimaisten asiakkaiden kanssa.

Sijoittajien korvausrahastosääntely

Osa lausunnonantajista nosti lausunnoissaan esiin tarpeen muuttaa voimassa olevan sijoituspalvelulain 11 lukua korvausrahaston kannatusmaksujen perusteiden osalta (EK,Evervest, Invesdor ja FiBAN) ja muistuttivat eduskunnan joukkorahoituslain antamisen yhteydessä antamasta ponnesta, jonka mukaan sijoittajien korvausrahastosääntelyä koskeva sääntely tulee saattaa vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön tarpeita.

Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä kyseistä muutosta ei ole tehty. Sijoittajien korvausrahastosääntelyn uudistamistyö on kuitenkin jo käynnistetty valtiovarainministeriössä. Aikataulupaineista johtuen kyseisen sääntelyn muuttaminen ei ole ollut mahdollista MIFID II:n täytäntöönpanon yhteydessä.

Sijoittajien korvausrahasto kiinnitti lausunnossaan huomiota strukturoitua talletusta koskevaan määritelmään. Määritelmästä olisi mahdollista johtaa tulkinta, joka edellyttäisi liikkeeseenlaskijan liittymään talletussuojarahaston lisäksi myös sijoittajien korvausrahastoon. Lausuntopalaute on pyritty huomioimaan ja vastaavasti on muutettu 1. lakiehdotuksen ehdotettua 11 luvun 1 §:n muotoilua siten, että strukturoitujen talletusten osalta korvausrahastoa vastaava vaatimus täyttyy jo sillä, että sen liikkeeseen laskenut luottolaitos on talletussuojarahaston jäsen.

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettu laki

Lausuntopalautteen johdosta 2. lakiehdotusta on muutettu siten, että pörssiä ei ole Suomessa nimetty suoraan lain nojalla direktiivin tarkoittamalla tavalla sellaiseksi merkittäväksi toimijaksi, jolle olisi asetettava sen johdon nimittämiseen ja ajankäyttöön liittyviä erityisiä vaatimuksia laissa. Tältä osin Suomessa ei poikettaisi muissa Pohjoismaissa esillä olleista linjauksista. Finanssivalvonta esitti lausuntopalautteessaan 2. lakiehdotuksen lukujaon muuttamista vastaamaan enemmän voimassa olevan lain lukujakoa. Lausuntopalautteen johdosta on muutettu 2. lakiehdotuksen 2 luvun otsikointia vastaamaan tarkemmin luvun sisältöä. Lain 3 luvusta on siirretty 2 lukuun pörssin kotipaikan siirtoa Euroopan talousalueella ja pörssin osallistumista sulautumiseen ja jakautumiseen Euroopan talousalueella koskevat pykälät.

Finanssivalvonta esitti myös lausuntopalautteessaan, että pörssin toimilupa tulisi siirtää Finanssivalvonnan päätettäväksi. Voimassa olevan sääntelyn mukaan pörssin toimiluvasta päättää valtiovarainministeriö kuultuaan asiassa Finanssivalvontaa. Lakiehdotuksessa toimiluvan käsittely on säilytetty nykyisellään asian kansantaloudellisen merkittävyyden johdosta.

Vastaavasti Pörssi esitti lausunnossaan, että pörssin sääntöjen hyväksymismenettelystä tulisi luopua tai vähintään siirtää sääntökäsittely Finanssivalvonnan päätettäväksi. Perusteluissaan Pörssi esitti, että pörssin sääntökäsittely on joustavammin järjestetty myös muissa Pohjoismaissa. Sääntökäsittelyn osalta lakiehdotuksessa on säilytetty vastaavasti kuin toimiluvan osalta päätösmenettely ja asian päätösvalta valtiovarainministeriössä.

Lausuntopalautteen johdosta 2.lakiehdotukseen on muutoin lähtökohtaisesti huomioitu Pörssin ja Finanssivalvonnan tekniset kommentit.

Julkiset sisäpiirirekisterit

Osa lausunnonantajista (FA, OP Ryhmä, EK, Kuntarahoitus ja Lakiasiaintoimisto JLM Immonen Oy) ehdotti nykysääntelyyn sisältyvien sisäpiiriläisten ilmoitusvelvollisuuden ja siihen perustuvan sisäpiirirekisterin ylläpitovelvollisuuden kumoamista joko kokonaisuudessaan tai osin. Ehdotuksia sisäpiirirekisterien ylläpitoon liittyvien vuosi-ilmoitusvelvollisuuksien kumoamisesta joko kannatettiin tai siitä ei lausuttu.

OP Ryhmä ymmärsi julkisen sisäpiirirekisterisääntelyn taustalla olevat rahoitusmarkkinapoliittiset tavoitteet, mutta kiinnitti samalla huomiota suomalaisten pankkien ja ulkomaisten pankkien eriarvoiseen kohteluun. FA:n mukaan esitys sisältää kansallista ylisääntelyä sisäpiirikaupankäynnin ja henkilökohtaisten liiketoimien päällekkäisen sääntelyn osalta. Päällekkäiset järjestelmät aiheuttavat toimijoille niiden hyödyt huomattavasti ylittävää haittaa. Koska sisäpiirirekisterisäännöksiä ei sovelleta sivuliikkeisiin, jäisivät ne sovellettavaksi vain harvalukuiseen ja pääosin kooltaan pieniin toimijoihin aiheuttaen toimijoille kustannuksia ja epätasaista kilpailuympäristöä ilman vastaavia hyötyjä. Koska sivuliikkeiden markkinaosuus on kasvanut merkittävästi ja merkittäväksi, kansallisen sääntelyn alkuperäinen tavoite ei enää toteudu. Kuntarahoituksen mukaan säännökset soveltuvat myös sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joiden liiketoimintamalliin ei kuulu minkäänlainen toiminta sellaisilla osakkeilla, joilla käydään kauppaa kauppapaikalla Suomessa tai joiden arvo määräytyy tällaisten osakkeiden perusteella.

Sisäpiirirekistereitä koskeviin lakiehdotuksiin ei esityksen jatkovalmistelun yhteydessä esityksessä jo esitetyin perustein ole katsottu olevan tarvetta tehdä muutoksia.

Joukkorahoituslaki

Toimilupavaatimus

Suurin osa lausujista joko nimenomaisesti kannatti ehdotusta sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjän rekisteröintivaatimuksen muuttamista toimilupavaatimukseksi (OP Ryhmä, Finanssivalvonta, FA, FiBAN, Invesdor ja Pörssisäätiö) tai ei siitä lausunut.

Osa lausunnonantajista sen sijaan vastusti tai kyseenalaisti ehdotuksen (Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät, Privanet, Aki Kallio, Asianajajaliitto, Joukkorahoitusyhdistys)

Hallituksen esitysluonnoksessa esitetyin perustein nykyisen lain edellyttämää rekisteröitymisvaatimusta ei voida pitää kyseisten toimijoiden osalta riittävänä, vaan niiltä on edellytettävä direktiivin sanamuodon (authorised) ja tavoitteiden (at least analogous) mukaisesti toimilupaa. Joukkorahoituslakiin ehdotetuissa säännöksissä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa viitattujen direktiivin säännösten asettamat vähimmäisvaatimukset toimilupamenettelylle ja jatkuvalle valvonnalle. Muille toimijoille rekisteröitymisen ehdotetaan jatkossakin olevan riittävää.

Nykyisen joukkorahoituslain rekisteröitymisvaatimuksia ei sisällöltään voida pitää direktiivissä asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavina. Direktiivin edellyttämät toimilupavaatimukset ovat huomattavasti laajemmat, kuin joukkorahoituslain nykyisen rekisteröintimenettelyn asettamat vaatimukset. Direktiiviin perustuvien ehdotettujen toimilupavaatimusten kutsumista kansallisesti rekisteröintivaatimuksiksi voitaisiin pitää keinotekoisena ja markkinoita harhaanjohtavana järjestelynä. Toimijoiden olisi joka tapauksessa noudatettava Finanssivalvonnan normaalia toimilupamenettelyä. Olisi myös epätarkoituksenmukaista sekä osapuolten kustannuksia ja hallinnollista taakkaa lisäävää säätää Finanssivalvonnan toimilupamenettelyä ja sitä tavoitteiltaan vähintään vastaavaa erillistä, hyvin laajaa ja yksityiskohtaista sääntely- ja valvontakehikkoa yksinomaan sijoitusmuotoista joukkorahoitusta välittäville.

Joukkorahoituslain esitöissä (HE 46/2016 vp s. 135) viitattu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö ei myöskään tässä asiayhteydessä ole relevantti. Viitatussa perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä kyse on ollut rekisteröintivelvollisuuden valtiosääntöoikeudellisesta tarkastelemisesta perustuslaissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta, jossa kyse on ollut elinkeinovapauden rajoittamista tarkoitettavan sääntelyn täsmällisyydelle asetettavista vaatimuksista. Tässä hallituksen esityksessä on kyse MIFID:n toimeenpanosta sijoittajansuojan vahvistamiseksi. Direktiivin (johdantolause 42) mukaan on syytä erityisesti vaatia jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettäviin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä.

On myös huomattava, että EU-sääntelyssä rekisteröintiä ja toimilupaa edellyttävistä toiminnoista säädetään tyypillisesti erikseen. Esimerkiksi maksupalveludirektiivi ja EU:n viitearvoasetus, kuten myös AIFMD-direktiivi säätävät nimenomaisesti erikseen toimilupa ja rekisteröintivelvoitteista.

Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä esityksessä ehdotettuun toimilupavaatimukseen ei lausuntojen perusteella ehdoteta tehtävän muutoksia.

Joukkorahoituslain ja muun lainsäädännön soveltamisalojen selkeyttäminen

Osa lausunnonantajista kannatti ehdotusta joukkorahoituslain ja sijoituspalvelulain välisen nykyisen epäselvän suhteen selkeyttämisestä ja toteutustapaa pidettiin joko kokonaisuudessaan tai pääosin onnistuneena (oikeusministeriö, Finanssivalvonta, FA, OP Ryhmä ja Invesdor). Oikeusvarmuuden merkitystä kaikille osapuolille korostettiin. Osa lausunnonantajista toivoi, että joukkorahoituslain suhdetta muuhun arvopaperimarkkinalainsäädäntöön vielä enemmän selkeytettäisiin (FA, EK, Pörssisäätiö, OP Ryhmä ja Finanssitaito).

Osa lausunnonantajista vastusti joukkorahoituslain muutosehdotuksia direktiiviin perustumattomina, tarpeettomina, ennenaikaisina, tarkoitushakuisena, kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kehityksen kannalta haitallisina, hallitusohjelman vastaisena sekä vaikutusarvioiden osalta ja muutoinkin puutteellisesti valmisteltuna (Aki Kallio, Privanet, Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät ja Joukkorahoitusyhdistys).

Saadun lausuntopalautteen johdosta 4. lakiehdotuksen perusteluja on esityksen jatkovalmistelun yhteydessä edelleen pyritty selkeyttämään. Joukkorahoituslain tarkoituksena ei ole kansallisesti sivuuttaa MIFID II:n velvoitteita, joita kaikkien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten sekä muiden toimilupansa puitteissa sijoituspalveluja rahoitusvälineillä tarjoavien toimijoiden tulee noudattaa. Joukkorahoituksen välittäjään kussakin yksittäistapauksessa sovellettavat sijoituspalvelulain säännökset ratkeaisivat sen mukaan, millaisesta sijoituspalvelusta (liiketoimintamallista) olisi kulloinkin kyse. Esimerkiksi kyseen ollessa sijoitusneuvonnasta tai liikkeeseenlaskun järjestämisestä soveltuisivat joukkorahoituksen välittäjään sijoituspalvelulain kyseistä toimintaa koskevat säännökset. Osa lausunnonantajista (FA, OP Ryhmä ja EK) piti voimassa olevan joukkorahoituslain suhdetta myös arvopaperimarkkinalakiin epäselvänä ja toivoi sääntelyn selkiyttämistä myös tältä osin. Joukkorahoituslain nykyisiin soveltamisalasäännöksiin suhteessa arvopaperimarkkinalakiin ei esityksen jatkovalmistelun yhteydessä ole ehdotettu muutoksia. Säännökset eivät suoraan liity MIFID II:n nojalla täytäntöön pantaviin säännöksiin.

Yksittäisiä huomioita joukkorahoituslain muutosehdotuksiin

Joukkorahoitusyhdistyksen näkemyksen mukaan valtiovarainministeriön tulkinta direktiivin pakollisista vaikutuksista joukkorahoituslakiin on virheellinen. Ehdotettu lakimuutos toisi tullessaan myös kokonaan uuden väliportaan osatoimiluvan kautta. Tämä uusi väliporras on tarpeeton ja luo Euroopan monimutkaisimman ja vaikeaselkoisimman lainsäädännöllisen joukkorahoitusta koskevan kehikon. Uusi tulkintalinja vaikuttaa myös olevan ristiriidassa komission pääomamarkkinaunionin puolivälitarkastelua koskevan tiedonannon kanssa. EK on myös kiinnittänyt huomiota komission pääomamarkkinaunionia koskevaan väliraporttiin.

Kyseisen lausuntopalautteen johdosta esitykseen ei jatkovalmistelussa ole tehty muutoksia. Ehdotettu lakimuutos ei tuo tullessaan väitetyllä tavalla kokonaan uutta ja tarpeetonta väliporrasta osatoimiluvan kautta. Sijoituspalvelulakiin ehdotetun osittaispoikkeussäännöksen (1 luvun 3 §) tarkoitus on päinvastoin mahdollistaa täyden toimiluvan toimijoita kevyempi sääntely-ympäristö sellaisille toimijoille, jotka haluavat kyseistä osittaispoikkeussäännöstä (rajoitettua toimilupaa) hyödyntää. Esimerkkinä tästä voivat olla joukkorahoituksen välittäjät. Ehdotus ei myöskään ole lausunnossa väitetyllä tavalla ristiriidassa komission pääomamarkkinaunionin puolivälitarkastelua koskevan tiedonannon kanssa. Kyseisessä komission raportissa komissio toteaa, että se tulee arvioimaan finanssiteknologiaan liittyen EU-laajuisen toimiluvan ja rajan yli tarjoamisen sääntelykehikkoa. Komission arvioinnin kohteena tulisi siten olemaan esimerkiksi sähköisten alustapalvelujen tarjoamiseen liittyvän sääntelyn tarve, kuten toimilupavaatimukset ja rajan yli tarjoamisen salliminen. Finanssiteknologian hyödyntäminen ei kuitenkaan tarkoita sektorikohtaisen sääntelyn sivuuttamista. Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä on kyse MIFID II:n täytäntöönpanosta, jonka määräaika on jo umpeutunut.

Suomen Yrittäjien mukaan esitysluonnos näyttäisi johtavan tilanteeseen, jossa toimijan, joka tarjoaa sekä laina- että sijoitusmuotoista joukkorahoitusta, pitää sekä rekisteröityä että hakea toimilupaa Finanssivalvonnalta. Tällainen päällekkäinen hallinnollinen taakka on tarpeeton ja tulee toteutuessaan rajusti leikkaamaan joukkorahoituksen välitystä.

Esityksen jatkovalmistelussa 4. lakiehdotuksen perusteluja on tältä osin selkeytetty niin, että rekisteröitymisvelvollisuus koskee vain muita kuin toimiluvallisia joukkorahoituksen välittäjiä.

Asianajajaliiton mukaan ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta on ongelmallista, jos toimijoille asetetaan uusia vaatimuksia välittömästi ilman, että vaatimusten asettaminen on sääntelyn näkökulmasta yksiselitteisen ehdotonta. Asianajajaliitto toteaa myös yleisenä kommenttina, että joukkorahoitusta tarjoavien toimijoiden näkökulmasta on ongelmallista, että toimintaedellytyksiä koskeva muutos tehdään hetkellä, jolloin moni joukkorahoituksen tarjoaja on vasta rekisteröitymässä.

Kyseisen lausuntopalautteen johdosta esitykseen ei jatkovalmistelussa ole tehty muutoksia. Joukkorahoituslakiin ehdotetaan tehtävän ainoastaan direktiivin edellyttämät välttämättömät muutokset. Näitä ovat toimilupavaatimus sekä joukkorahoituksen välittäjään direktiivin 3 artiklan nojalla sovellettavat sijoituspalvelulain säännökset. Joukkorahoituslakiin MIFID II:n seurauksena tehtävät muutostarpeet on jo osin ennakoitu nykyistä joukkorahoituslakia valmisteltaessa (HE 46/2016).

FA:n mukaan virheellisten tulkintojen välttämiseksi olisi erityisesti tarpeen selventää sitä, mitä sääntelyä sovelletaan sijoituspalveluita tarjoavaan luottolaitokseen, joka välittää sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineillä. Olisi lisäksi toivottavaa, että hallituksen esityksessä käsiteltäisiin lakia kaupankäynnistä rahoitusvälineillä ja kyseisen lain soveltuvuutta sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen rahoitusvälineillä.

Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä oikeustilan selkiyttämiseksi joukkorahoituslain soveltamisalaan on lisätty informatiiviset viittaukset muuhun sovellettavaan lainsäädäntöön, kuten sijoituspalvelun tarjoamiseen rahoitusvälineillä ja kaupankäynnin järjestämiseen rahoitusvälineillä. Joukkorahoituslakiin on kansallisesti säännellyn lainamuotoisen joukkorahoituksen välittämisen lisäksi kirjoitettu informatiiviset säännösviittaukset niihin sijoituspalvelulain säännöksiin, jotka mahdollistavat kevyemmin säännellyn sijoituspalvelujen tarjoamisen rahoitusvälineillä. Nämä kevennetyt säännökset tulevat sovellettavaksi vain sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan osapoikkeussäännöksen perusteella toimiluvan saaneisiin palvelun tarjoajiin. Sellaiseen sijoituspalveluyritykseen, luottolaitokseen tai vaihtoehtorahastojen hoitajaan, joka toimii muun kuin sijoituspalvelulain kyseisen osittaispoikkeuksen nojalla, sovelletaan soveltuvia sijoituspalvelulain säännöksiä täysimääräisesti.

Front Capitalin mukaan lain joukkorahoituksen määritelmää tulisi täsmentää suhteessa hiljattain uudistettuun määritelmään vertaislainavälityksestä. Front Capital kiinnittää huomiota siihen, että vertaislainavälitystä ei ole aikaisemmin joukkorahoitusta koskevassa sääntelyssä ja esitöissä käsitelty lainkaan joukkorahoituksena. Lakiin tulisi lisätä maininta siitä, ettei lain säännöksiä sovelleta vertaislainavälitykseen.

Kyseisen lausuntopalautteen vuoksi esitykseen ei ole tarvetta tehdä muutoksia, koska joukkorahoituslain soveltamisalasäännöksen mukaan lakia ei sovelleta sellaiseen lainamuotoiseen joukkorahoitukseen, jossa velallisena on kuluttaja.

FiBAN toteaa, että on epäloogista, että joukkorahoituslaissa on 5 miljoonan euron esiteraja ja arvopaperimarkkinalaissa 2,5 miljoonan esiteraja. Sääntely olisi tältä osin syytä johdonmukaistaa, jottei se tulevaisuudessa aiheuta määrittelyongelmia. FiBAN myös tuo esiin, että joukkolainojen kohtalo, johon esitysluonnoksessa ei puututa, on hieman epäselvä.

Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY) kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1129/2017 (EU:n esiteasetus) täytäntöönpanon yhteydessä tullaan esiterajaan esittämään muutoksia. Samassa yhteydessä voidaan arvioida yhtenäistämistarpeita kokonaisuudessaan.

Vaikutusarviot joukkorahoituslain osalta

Eräät lausunnonantajat ovat pitäneet joukkorahoituslain vaikutusarvioita ja toimijoiden mahdollisuutta esittää niistä näkemyksiä suppeina (Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät, Privanet, Aki Kallio, Joukkorahoitusyhdistys).

Esitystä valmisteltaessa joukkorahoituslain muutosehdotuksista järjestettiin erityisesti eri markkinaosapuolten näkemysten saamiseksi laaja julkinen kuulemistilaisuus valtiovarainministeriössä 29 päivänä toukokuuta 2017. Kuulemistilaisuudesta ja sitä seuranneesta laajasta lausuntokierroksesta huolimatta valtiovarainministeriö ei ole saanut kyseisiltä sidosryhmiltä konkreettisia, kohdennettuja ja perusteltuja näkemyksiä esitysluonnoksessa esitettyjen vaikutusarvioiden kehittämiseksi.

Jatkovalmistelun tarve erityisesti joukkorahoituslain osalta

Hallituksen esitysluonnosta pidettiin kokonaisuutena pääsääntöisesti hyvin valmisteltuna ja siinä omaksuttua minimi-implementoinnin linjaa tervetulleena (OP Ryhmä, FA, EK, Energiateollisuus ja Pörssisäätiö). Osa lausunnonantajista (Finanssivalvonta, FA ja EK) piti ensisijaisen tärkeänä, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle siten, että lait voitaisiin vahvistaa hyvissä ajoin ennen EU-sääntelyn soveltamisen alkamista 3 päivänä tammikuuta 2018.

Valmistelua pitivät puutteellisena erityisesti joukkorahoituslain osalta Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät, Privanet, Aki Kallio ja Joukkorahoitusyhdistys. Kyseiset lausunnonantajat pitivät tärkeänä joukkorahoituslain muutosehdotusten siirtämistä jatkovalmisteluun.

Esityksen jatkovalmistelun yhteydessä joukkorahoituslain muutosehdotusten irrottamista erilliseen jatkovalmisteluun ei ole pidetty tarpeellisena. On syytä korostaa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon edellyttävän joukkorahoituslakiin ehdotettuja muutoksia säädetyssä määräajassa. Direktiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaika päättyi 3 päivänä heinäkuuta 2017. Kyseisiä säännöksiä on sovellettava 3 päivästä tammikuuta 2018 alkaen. Asian siirtäminen jatkovalmisteluun loisi todellisen riskin komission rikkomusmenettelystä ja EU:n tuomioistuimen Suomen valtiolle määräämistä merkittävistä taloudellisista seuraamuksista EU-oikeuden rikkomisen seurauksena (SEUT 260 artiklan 3 kohta). Komission 19 päivänä tammikuuta 2017 julkaisemassa tiedonannossa ”EU:n lainsäädäntö - parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” komissio on esittänyt ryhtyvänsä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen tehostamiseen. Aihe on yksi Jean-Claude Junckerin johtaman komission poliittisista painopisteistä. Tiedonannossa esitettyjen toimenpiteiden seurauksena jäsenvaltiot voivat joutua EU-oikeuden rikkomista koskevaan menettelyyn nykyistä nopeammin, jonka lisäksi todennäköisyys joutua maksamaan täytäntöönpanoviivästysten seurauksena taloudellisia sanktioita kasvaa. Suomen osalta kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäissumma on tällä hetkellä 1 528 000 euroa, mutta hyvitys saattaa olla huomattavasti suurempikin riippuen muun muassa rikkomuksen kestosta ja kyseessä olevan direktiivin merkittävyydestä yksityisten henkilöiden oikeuksien kannalta (E-kirje 20/2017 vp).

Komission rikkomusmenettelyn ohella direktiivin puutteellinen tai viivästynyt täytäntöönpano luo riskin Suomen valtiolle syntyvästä vahingonkorvausvastuusta. Yksityinen oikeussubjekti voi nostaa jäsenvaltiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jos hän katsoo, että jäsenvaltion EU-oikeuden vastaisesta toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa. MIFID II:n kansallinen täytäntöönpano on jo tällä hetkellä ulkoasiainministeriön seurantalistalla.

Täytäntöönpanon puutteellisuus tai sen myöhästyminen aiheuttaa myös huomattavaa oikeudellista epävarmuutta. Merkittäviä oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja riskejä aiheutuu niin eri markkinaosapuolille ja sijoittajille kuin myös viranomaisille. Rahoitusmarkkinoiden toimintaympäristön kansainvälisyyden vuoksi suomalaisen sääntelyn puutteelliseen sisältöön ja sen valvontaan liittyvillä epävarmuustekijöillä voi olla myös huomattavia kielteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Muutoksenhaku

Osa lausunnonantajista otti kantaa ehdotettuun muutokseen yksinkertaistaa Finanssivalvonnan päätösten muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Oikeusministeriö, korkein hallinto-oikeus ja Finanssivalvonta pitivät tarpeellisena säätää muutoksenhakutuomioistuimen tehtävä erikseen nimetylle hallinto-oikeudelle. Lisäksi oikeusministeriö ja korkein hallinto-oikeus esittivät, että esitykseen lisätään valituslupaa koskeva säännös.

Lausuntopalautteen johdosta 3. lakiehdotusta on esityksen jatkovalmistelun yhteydessä muutettu siten, että muutoksenhaku Finanssivalvonnan tekemiin päätöksiin keskitettäisiin Helsingin hallinto-oikeuteen ja valituksen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellyttäisi valituslupaa.

Eduskunnan ponsi (EV 44/2017 vp)

Esitys sisältää MIFID II -direktiiviin sisältymättömän ehdotuksen, jolla laitetaan täytäntöön eduskunnan edellyttämä lainsäädäntömuutos koskien listaamattomia yhtiöitä (eduskunnan vastaus EV 44/2017 vp hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2016 vp)). Ponnen mukaan eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy viipymättä valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kielletään suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään.

EK toi pontta koskevassa lausunnossaan esiin ehdotuksen kielteiset vaikutukset yhtiöiden rahoituksen saamiselle sekä yhtiöiden tosiasialliselle mahdollisuudelle valita ulkomainen arvopaperikeskus. Lausunnonantajan mukaan esitys rajoittaa elinkeinon vapautta ja on ongelmallinen EU-oikeuden kannalta. Suomen pääomasijoitusyhdistys ry totesi omassa lausunnossaan ehdotuksen aiheuttavan kielteisiä vaikutuksia listautumista harkitseville yhtiölle. FA yhtyi EK:n lausuntoon.

EK:n ja Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n lausunnoissaan kuvaamat riskit voivat olla mahdollisia, mutta eduskunnan yksiselitteisen ponnen vuoksi esityksen jatkovalmistelussa muutosehdotuksiin ei ole ryhdytty.

Samaan aikaan tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on valtiovarainministeriössä valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maksulaitoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kyseisellä hallituksen esityksellä pannan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/1001/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (jäljempänä toinen maksupalveludirektiivi), II osasto sekä vähäisessä määrin IV ja VI osaston säännöksiä. Kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maksulaitoslakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia sekä Finanssivalvonnan valvontamaksuista annettua lakia osittain samoilta osin kuin mitä tässä esityksessä on ehdotettu, minkä vuoksi ehdotukset olisi tarvittaessa sovitettava yhteen.

Toisen maksupalveludirektiivin täytäntöönpanoa muilta osin koskeva erillinen hallituksen esitys esitellään oikeusministeriöstä. Kyseisessä hallituksen esityksessä muutettaneen maksupalvelulakia osittain samoilta osin kuin tämän esityksen 19. lakiehdotuksessa, minkä vuoksi ehdotukset on tarpeen sovittaa yhteen, jos lakiehdotuksia käsitellään eduskunnassa samanaikaisesti.

Samaan aikaan tämän esityksen kanssa eduskunnassa on lisäksi käsiteltävänä valtiovarainministeriössä valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annettua lakia osittain samoilta osin kuin tämän esityksen 16. lakiehdotuksessa, minkä vuoksi ehdotukset olisi sovitettava yhteen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi vakuutusten tarjoamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin (EU) 2016/97 täytäntöönpanemiseksi.

1.1 Sijoituspalvelulaki

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET JA OIKEUS TARJOTA SIJOITUSPALVELUA

1 luku Yleiset säännökset

Lain 1 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan.

1 §. Soveltamisala. Voimassa olevan 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan liiketoimintaan, jossa tarjotaan sijoituspalvelua. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta sijoitustoiminnan harjoittamisesta MIFID II -direktiiviä vastaavasti. Nykyinen 1 momentti vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 §:n 1 momenttia. Soveltamisalasäännös pohjautuu sijoituspalveluyrityksistä annetun lain säätämisen yhteydessä omaksuttuun ja lain esitöihin (HE 43/2007 vp) kirjattuun tulkintaan, jonka mukaan sijoituspalvelun käsite kattaa myös MIFID I -direktiivissä tarkoitetun sijoitustoiminnan harjoittamisen.

MIFID II:n mukaan sijoituspalvelulla ja -toiminnalla tarkoitetaan sen liitteessä I olevassa A osassa lueteltuja palveluja ja toimintaa, jotka liittyvät liitteen C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin. Liitteen A osan 3 kohdassa mainitaan kaupankäynti omaan lukuun, joka voidaan katsoa otsikossa tarkoitetuksi sijoitustoiminnan harjoittamiseksi. Voimassa olevassa sijoituspalvelulaissa kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan kaupankäyntiä rahoitusvälineillä omaan lukuun, joka vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:ssä määriteltyä vastaavaa palvelua. Viimeksi mainitun lain esitöiden mukaan (HE 43/2007 vp) kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan ”kaikkea sellaista omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa sijoituspalveluyritys ostaa tai myy rahoitusvälineitä omaan salkkuunsa”.

MIFID II:n mukaan kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan omaa pääomaa vastaan tapahtuvaa kaupankäyntiä, jonka tuloksena on yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien liiketoimien toteuttaminen. Direktiivissä on useita säännöksiä, joissa säädetyt velvoitteet liittyvät asiakastoimeksiantojen toteuttamisen yhteydessä toteutettavaan omaan lukuun tapahtuvaan kaupankäyntiin. Lain oikean soveltamisen varmistamiseksi ehdotetaan, että sijoitustoiminnan harjoittaminen kirjataan nykyistä selkeämmin lakiin direktiiviä vastaavasti.

Pykälässä ei enää ehdoteta säädettäväksi nykyisen 2 momentin tavoin omaan lukuun kauppaa käyvää liiketoiminnan harjoittajaa koskevasta poikkeussäännöksestä. Säännöksen nykyistä 2 momenttia osin vastaavasta uudesta poikkeussäännöksestä ehdotetaan säädettäväksi direktiivin logiikan mukaisesti muiden lain soveltamisalaa koskevien poikkeussäännösten yhteydessä lain 1 luvun 2 §:ssä ja sen 1 momentin 3 kohdassa.

Vakuutusten tarjoamisesta säädetään erikseen.

2 §. Poikkeukset lain soveltamisalasta. Ehdotetun 2 §:n 1 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä pykälää. Momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa vastaavaksi niin, että poikkeuksen edellytyksenä ei enää olisi liike- tai ammattitoiminnan sääntely nimenomaisesti laissa. Poikkeussäännöksen soveltamiseksi ehdotetaan riittävän sen, että toimintaa harjoitetaan satunnaisesti muun laissa, hallinnollisissa määräyksissä tai ammattikunnan eettisissä säännöissä erikseen säännellyn liike- tai ammattitoiminnan ohessa.

Ehdotettu uusi 3 kohta vastaisi osin nykyisin voimassa olevaa 1 §:n 2 momenttia. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Ehdotettu uusi poikkeussäännös muuttaisi nykyisin voimassa olevaa 1 §:n 2 momentin poikkeussäännöstä ensinnäkin siten, että se ei enää koskisi yleisesti kaikilla rahoitusvälineillä käytävää kauppaa omaan lukuun. Uusi säännös olisi soveltamisalaltaan suppeampi, sillä se koskisi ainoastaan muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla käytävää kauppaa omaan lukuun. Säännöksen mukaan kyseisillä muilla rahoitusvälineillä ei saisi tarjota muita sijoituspalveluja. Sijoituspalvelut ehdotetaan määriteltäviksi luvun 15 §:ssä ja kyseinen säännös kattaa myös direktiivin liitteen I A osassa tarkoitetun sijoitustoiminnan. Vastaavantyyppisestä poikkeussäännöksestä koskien kaupankäyntiä omaan lukuun hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla ehdotetaan säädettäväksi direktiivin mukaisesti erikseen momentin 4 kohdassa.

Ehdotettu säännös asettaisi lisäksi aiempaa useampia edellytyksiä poikkeussäännöksen soveltamiselle. Nykyisen säännöksen tavoin poikkeussäännös ei olisi ehdotetun a alakohdan mukaan sovellettavissa markkinatakaajiin. Toiseksi poikkeussäännös ei soveltuisi ehdotetun b alakohdan mukaan sellaisiin tilanteisiin, joissa toimija olisi säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän jäsen tai osapuoli taikka käyttäisi suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, lukuun ottamatta finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, jotka toteuttavat kauppapaikassa liiketoimia, jotka vähentävät suoraan näiden finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen tai niiden konsernien liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan liittyviä riskejä objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla. Kolmanneksi poikkeussäännös ei ehdotetun c alakohdan mukaan soveltuisi henkilöihin, jotka soveltavat huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Neljänneksi poikkeussäännös ei ehdotetun d alakohdan mukaan soveltuisi silloin, jos henkilö käy kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja. Kolme viimeksi mainittua poikkeussäännöksen soveltamisen edellytystä olisivat uusia.

Ehdotettu uusi 4 kohta supistaa ja täsmentää nykyisin voimassa olevaa 2 §:n 1 momentin 3 kohdan poikkeussäännöstä. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohtaan. Säännöksen tavoitteena on kaventaa poikkeussäännöksen soveltamisalaa siten, että jatkossa yhä harvempi pääasiallisena liiketoimintanaan muuta kuin sijoituspalvelujen tarjoamista, pankkitoimintaa tai hyödykejohdannaisiin liittyvää markkinatakausta harjoittava yhtiö jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sellaisten finanssialan ulkopuolisten yritysten, joiden kaupankäynti rahoitusvälineillä on suhteettoman suurta verrattuna pääasialliseen liiketoimintaan tehtyjen sijoitusten arvoon, olisi jatkossa kuuluttava lain soveltamisalaan. Säännöksen tavoitteena on ehkäistä markkinoiden väärinkäyttöä, järjestelmäriskin toteutumista ja kilpailun vääristymistä sekä turvata säännösten yhdenmukainen soveltaminen eri toimijoihin. Komission asetuksessa tullaan myös asettamaan edellytykset sille, että kyseinen toiminta tapahtuu ryhmätasolla pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana. Edellytyksenä poikkeussäännöksen soveltamiselle on myös se, ettei liiketoiminnan harjoittaja sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Kyseistä poikkeussäännöstä soveltavien yhtiöiden olisi lisäksi vuosittain ilmoitettava Finanssivalvonnalle, että ne soveltavat kyseistä poikkeussäännöstä. Liiketoiminnan harjoittajien olisi myös Finanssivalvonnan pyynnöstä perusteltava se, että kyse on oheistoiminnasta.

Nykyisen lain 2 §:n 1 momentin 4, 5 ja 6 kohtia vastaavia poikkeussäännöksiä ei ehdoteta sisällytettäviksi lakiin. Nykyisen säännöksen 4 kohta perustuu MIFID I -direktiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohtaan, jota vastaavaa säännöstä ei enää ole MIFID II -direktiivissä. Lain soveltamisalaan liittyvistä poikkeuksista koskien omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä hyödykkeillä ja hyödykejohdannaisilla ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti lain uudessa 4 kohdassa. MIFID II -direktiivi ei myöskään sisällä MIFID I -direktiivin 2 artiklan 1 kohdan l alakohtaan perustuneita ja nykyisen lain 5 ja 6 kohtiin sisältyviä poikkeussäännöksiä. Ehdotettu 5 kohta olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohtaan. Direktiivin säännös vastaa jo aiemmin voimassa olleen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohtaa, mutta sitä ei ole aiemmin sisällytetty lain poikkeussäännöksiin. Lain selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi kyseinen poikkeussäännös ehdotetaan sisällytettäväksi muiden poikkeussäännösten tavoin lain 2 §:ään.

Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentin 3 kohdan a—d alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli toiminnanharjoittajaan sovelletaan 1 momentin 4 kohtaan tai 3 momentin 3 tai 5 kohtaan perustuvaa poikkeusta lain soveltamisalasta. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan toiseen kappaleeseen, jonka mukaan kyseiset poikkeussäännöksen soveltamisen edellytykset eivät tule sovellettaviksi niissä tilanteissa, joissa henkilöön sovelletaan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a, i tai j alakohdassa säädettyä poikkeusta. Direktiivin johdantokappaleessa (22) lisäksi selvennetään, että direktiivin eri poikkeussäännöksiä sovelletaan kumulatiivisesti. Esimerkiksi ehdotetun 1 momentin 3 kohdan poikkeussäännöstä omaan lukuun käytävästä kaupankäynnistä muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla voidaan soveltaa yhdessä ehdotetun 4 kohdan poikkeussäännöksen kanssa. Poikkeussäännösten keskinäistä suhdetta ja soveltamisalaa täsmennetään komission asetuksissa.

Ehdotetussa 3 momentissa lueteltaisiin nykyisen 2 momentin tavoin ne tahot, joihin lakia ei sovelleta. Momentin ehdotettu 1 kohta vastaisi pääosin lain nykyistä säännöstä mutta sitä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan h alakohdan säännöstä. Momentin 2—5 kohta vastaisi nykyistä pykälää siten, että momentin kohdat 3—6 vastasivat ehdotettuja kohtia 2—5.Ehdotettu 6 kohta päästökauppalain 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuista toiminnanharjoittajista ja päästöoikeuksilla kauppaa käyvistä olisi sen sijaan uusi. Poikkeussäännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi kuitenkin se, että kyseiset henkilöt eivät sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan e alakohtaan.

Sähkömarkkinalaissa (588/2013) tarkoitettuja kantaverkonhaltijoita ja maakaasumarkkinalaissa (587/2017) tarkoitettuja siirtoverkonhaltioita koskeva momentin 7 kohta olisi myös uusi. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan n alakohtaan, joka koskee direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja siirtoverkonhaltijoita. Ehdotetun 4 momentin mukaan poikkeusta olisi sovellettava 3 momentin 7 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittaviin henkilöihin ainoastaan siltä osin kuin ne harjoittavat hyödykejohdannaisiin liittyvää sijoitustoimintaa tai tarjoavat niihin liittyviä sijoituspalveluja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi. Poikkeusta ei kuitenkaan sovellettaisi jälkimarkkinoiden toimintaan, mukaan lukien kauppapaikkaan jälkimarkkinoilla käytävää finanssisiirto-oikeuksien kauppaa varten.

Ehdotettu 5 momentti vastaisi voimassa olevan 2 §:n 3 momenttia.

3 §. Osittaiset poikkeukset lain soveltamisesta. Ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa tarkoitetuista valinnaisista poikkeussäännöksistä. Säännökset mahdollistaisivat sen, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovellettaisiin momenteissa säädetyin edellytyksin vain tiettyjä lain säännöksiä. Ehdotuksen tarkoitus on edistää myös pienempien toimijoiden, mukaan lukien yksityisten elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Pykälä tarjoaisi matalan toimialalle tulon kynnyksen ja olisi omiaan lisäämään kilpailua rahoitusmarkkinoilla.

Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisiin henkilöihin sovellettavien kansallisten vaatimusten on vähintään vastattava tiettyjä direktiivin vaatimuksia liittyen toimiluvan myöntämiseen, jatkuvaan valvontaan, menettelytapasääntelyyn sekä toiminnan järjestämistä koskeviin vaatimuksiin. Sijoittajansuojan vahvistamiseksi poikkeussäännöksen soveltamisalaa ja edellytyksiä on näin merkittävästi rajoitettu suhteessa MIFID I -direktiiviin, joka ei sisältänyt toimilupavaatimuksia eikä yksityiskohtaisia menettelytapa- ja toiminnan järjestämisvaatimuksia. Direktiivin (johdantolause 29 ja 42) mukaan on syytä vaatia jäsenvaltioita soveltamaan kyseisiin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä ja menettelytapavelvoitteita.

Pykälän 1 momentin 1 kohta mahdollistaisi kevyemmän sääntely-ympäristön sellaisille toimijoille, jotka ainoastaan vastaanottavat ja välittävät säännöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä tai tarjoavat niihin liittyvää sijoitusneuvontaa. Lisäedellytyksenä olisi se, että toimeksiantoja voitaisiin välittää ainoastaan säännöksessä tarkoitetuille toimiluvallisille rahoitusmarkkinatoimijoille. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaan. Lain 2 luvun 1 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi säännöstä, jonka mukaan tässä säännöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä sekä sijoitusneuvontaa saisi tarjota myös tässä laissa tarkoitetun toimiluvan saanut elinkeinonharjoittaja. Säännös mahdollistaisi näin direktiivin 3 artiklan mukaisesti esimerkiksi sen, että myös luonnollinen henkilö voisi harjoittaa säännöksessä tarkoitettua sijoitusneuvontaa elinkeinotoimintanaan.

Joukkorahoituslaissa säädetään erikseen sen soveltamisalaan kuuluvasta vastikkeellisen laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimisesta, tarjoamisesta ja ammattimaisesta välittämisestä elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi. Sellaiseen toimintaan, jossa on kyse sijoituspalveluiden tarjoamisesta rahoitusvälineillä, sovelletaan kuitenkin sijoituspalvelulain säännöksiä. Osittainen poikkeussäännös mahdollistaisi kuitenkin sen, että joukkorahoituksen välittäjään voidaan soveltaa momentissa säädetyin edellytyksin vain tiettyjä lain säännöksiä. Säännös tarjoaisi edelleen matalamman toimialalle tulon kynnyksen verrattuna täyden toimiluvan toimijoihin. Täyden toimiluvan toimijoiden tulee noudattaa sijoituspalvelulain säädöksiä täysimääräisesti myös joukkorahoituksen välittämisessä.

Pykälän 1 momentin 2 kohta mahdollistaisi kevyemmän sääntelyn tietyille energia-alan yhtiöille niiden tarjotessa yksinomaan hyödykkeisiin, päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja tarkoituksenaan suojata asiakkainaan olevien paikallisten sähköalan yritysten tai maakaasualan yritysten kaupalliset riskit. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Pykälän 1 momentin 3 kohta mahdollistaisi 2 kohtaa vastaavan kevyemmän sääntelyn toimijoille niiden tarjotessa yksinomaan päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja tarkoituksenaan suojata asiakkainaan olevien päästöoikeusdirektiivissä tarkoitettujen toiminnanharjoittajien kaupalliset riskit. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaan.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ne lain säännökset, joita kyseisen poikkeussäännöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden olisi kuitenkin noudatettava. Säännös perustuu direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan. Kyseisiin henkilöihin ei asiakasvalitusten käsittelyä ja asianmukaisuusarviota koskevaa säännöstä lukuun ottamatta ehdoteta kansallisesti sovellettavaksi direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittäviä lain vaatimuksia. Asianmukaisuusarvio on keskeinen sijoittajansuojaelementti. Ehdotus vastaa tältä osin joukkorahoituslain ehdotettua 10 §:ää.

Kyseisiin henkilöihin ehdotetaan lisäksi sovellettavaksi sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia, 16 luvun vahingonkorvaus- ja rangaistussäännöksiä sekä 16 a luvun säännöksiä valvontavaltuuksista. Kyseisiin toimijoihin on perusteltua soveltaa samoja seuraamus- ja rangaistussäännöksiä kuin muihinkin sijoituspalvelulaissa tarkoitettuihin toimijoihin. Kyseisten lukujen säännösten soveltamisala rajautuisi luonnollisesti vain niiden lain säännösten rikkomiseen ja laiminlyöntiin, joita kyseisten henkilöiden on lain 3 §:n perusteella noudatettava.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on syytä tiiviisti seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista. Tällöin arvioinnin kohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi se, tulisiko myös ehdotettuja lain 7 luvun 2 §:n 6 momentin säännöksiä henkilöiden ammattipätevyysvaatimuksista tai lain 10 luvun 6 §:n säännöksiä kannustimista kokonaisuudessaan soveltaa kyseisiin henkilöihin. Vastaavasti voidaan arvioida sitä, tulisiko lain ehdotettuja 10 luvun 4 §:n asianmukaisuusarviointia koskevia säännöksiä soveltaa nyt ehdotettua laajemmin kyseisiin henkilöihin. Tilannetta on hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava myös muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti säädettävien säännösten ja niiden soveltamiskäytännöstä saatujen kokemusten perusteella. Vielä ei ole tietoa siitä, missä määrin EU jäsenvaltiot säätävät MIFID II:n täytäntöönpanon seurauksena direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia säännöksiä kyseisen poikkeussäännöksen osalta.

Pykälän 3 momentissa kiellettäisiin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti asiakasvarojen hallussa pito. Lisäksi momentissa ehdotettaisiin direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen velvoitetta ottaa itselleen Finanssivalvonnan riittäväksi arvioima ammatillinen vastuuvakuutus. Kyseisille henkilöille ei sen sijaan ehdoteta asetettavaksi pääomavaatimuksia. Ehdotus perustuu tältäkin osin direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan direktiivin 15 artiklan säännöksiä perustamispääomasta ei sovelleta kyseisen poikkeussäännöksen nojalla toimiviin. Koska kyseisillä toimijoilla ei saisi olla hallussaan asiakasvaroja, ei niiden edellytetä myöskään kuuluvan sijoittajien korvausrahastoon.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädettäväksi siitä, että 1 momentissa tarkoitettuja palveluja tarjoava ei toimisi yleisen MIFID II:n toimiluvan nojalla, eikä niillä näin olisi niin sanottua EU-passia. Tämän vuoksi ehdotuksessa säädetään, että kyseisiä palveluja saisi tarjota Suomesta ETA-alueelle vain silloin, jos sitä ei olisi toisessa ETA-valtiossa kielletty tai rajoitettu. Kolmansista maista säädettäisiin erikseen.

Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin pykälässä tarkoitetulle palveluntarjoajalle erityinen tiedonantovelvollisuus sen toimintaan sovellettavan sääntelyn rajallisuudesta. Säännöksen tarkoituksena on turvata se, että asiakas saa tiedon siitä, että palvelun tarjoajan ei ole noudatettava kaikkia lain asiakkaan suojaksi säädettyjä vaatimuksia.

4 §. Luottolaitokseen, rahastoyhtiöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavat säännökset. Luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaan luottolaitoksilla, sijoitusrahastolain mukaan rahastoyhtiöillä ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaan vaihtoehtorahastojen hoitajilla on tietyin rajoituksin oikeus tarjota sijoituspalvelua. Voimassa olevan 1 luvun 4 §:ssä säädetään niistä sijoituspalvelulain säännöksistä, joita sovelletaan edellä mainittuihin toimijoihin. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luottolaitokseen sovellettavista säännöksistä. Voimassa olevaan pykälään verrattuna momentissa mainitut säännökset tarkistetaan vastaamaan MIFID II:n 1 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään luottolaitosdirektiivin 2013/36/EU mukaisesti toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin sovellettavista säännöksistä siltä osin kuin ne tarjoavat yhtä tai useampaa sijoituspalvelua tai harjoittavat sijoitustoimintaa. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä edellä mainittua artiklaa vastaavista sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksistä sekä arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain säännöksestä, joita sovelletaan luottolaitoksen harjoittamaan sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen sekä oheispalvelujen tarjoamiseen. Lisäksi ehdotetaan, että sijoituspalvelurikosta koskeva sijoituspalvelulain 16 luvun 2 § sisällytetään sovellettaviin säännöksiin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä vastaavasti rahastoyhtiöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavista säännöksistä. Momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan ehdotetun lain vastaavia säännöksiä. Sovellettaviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi sijoituspalvelulain 16 luvun 2 ja 3 §.

Ehdotettu 3 momentti vastaa nykyisen pykälän 3 momenttia.

5 §. Ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovellettavat säännökset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen välityksellä Suomessa toimivaan ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovellettavista säännöksistä. MIFID II:n 35 artiklan mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että yritykset voivat tarjota sijoituspalveluja ja/tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja niiden alueella MIFID II:n ja luottolaitosdirektiivin mukaisesti käyttämällä sijoittautumisoikeutta joko siten, että ne perustavat sivuliikkeen, tai siten, että ne käyttävät muuhun jäsenvaltioon kuin kotijäsenvaltioonsa sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä. Edellytyksenä on, että sivuliikkeen tarjoamat palvelut ja sen harjoittama toiminta kuuluvat sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen kotijäsenvaltiossaan saaman toimiluvan piiriin.

Edellä mainitun 35 artiklan 8 kohdassa säädetään niistä MIFID II:n ja MIFIR:n artikloista, joissa säädettyjä velvoitteita sivuliikkeen välityksellä harjoitettavassa toiminnassa on noudatettava ja joiden valvonta kuuluu sen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, Suomessa Finanssivalvonnalle, jossa sivuliike sijaitsee.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä sijoituspalvelulain säännöksistä, joita sovelletaan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeuteen tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja sivuliikkeen välityksellä Suomessa ja tällaiselle toiminnalle asetettavista vaatimuksista. Pykälän 2 momentissa säädetään vastaavasti säännöksistä, joita sovelletaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen edellä mainittua toimintaa vastaavaan toimintaan sivuliikkeen välityksellä Suomessa ja tälle toiminnalle asetettavista vaatimuksista. Ehdotus vastaa MIFID II:n 35 artiklan 8 kohtaa.

Pykälän 3 momentti olisi nykyisestä poiketen informatiivinen säännös. Sen mukaan 4 luvun 2 §:n 7 momentissa säädetään sellaisesta ulkomaisesta ETA-sijoituspalveluyrityksestä ja ulkomaisesta ETA-luottolaitoksesta, joka tarjoaa Suomeen sijoittuneille osapuolille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Pykälän 4 momentissa todetaan lain 4 luvun 2 §:n säännösten soveltamisesta sellaiseen ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa Suomessa sivuliikettä perustamatta. Säännös on luonteeltaan informatiivinen.

Pykälän 5 momentissa todettaisiin, että MIFIR-asetuksen 14—26 artiklassa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettua sivuliikkeen välityksellä harjoitettua toimintaa. Finanssivalvonta vastaa näiden artiklojen noudattamisen valvonnasta silloin, kun ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen tai ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike sijaitsee Suomessa. Säännös on luonteeltaan informatiivinen.

6 §. Ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön ja ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavat säännökset. Ehdotettu 6 § vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 6 §:ää. Pykälän 1 momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan ehdotetun lain vastaavia säännöksiä. Sovellettaviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi sijoituspalvelulain 7 a luvun 5 § sekä 16 luvun 2 §. Pykälässä tarkoitettujen säännösten soveltaminen ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliikkeeseen ei perustu MIFID II:een, eikä kyseisiä rahastoja koskeviin direktiiveihin. Riittävän sijoittajansuojan ja kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi kyseisiä säännöksiä ehdotetaan kuitenkin sovellettavaksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliikkeeseen, koska ne soveltuvin osin vastaavat ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen luvun 5 §:n nojalla sovellettavia säännöksiä.

7 §. Kolmannen maan yritykseen sovellettavat säännökset. Laissa ehdotetaan säädettäväksi uusi kolmannen maan yrityksen käsite ja tällaisen yrityksen oikeudesta toimia sivuliikkeen välityksellä Suomessa. Uusi käsite korvaa lain nykyiset kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen ja kolmannen maan luottolaitoksen käsitteet. MIFID II:n 41 artiklan 2 kohdassa säädetään niistä MIFID II:n ja MIFIR:n artikloista, joihin sisältyviä velvoitteita kolmannen maan yrityksen on noudatettava ETA-valtiossa, jossa se tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjoaa oheispalveluja. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen välityksellä Suomessa toimivaan kolmannen maan yritykseen sovellettavista edellä mainittua artiklaa vastaavista sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksistä sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 6 §:n säännöksestä. Momentissa todettaisiin informatiivisuuden vuoksi, että kolmannen maan yrityksen toimintaan sovellettavista vaatimuksista säädetään lisäksi MIFIR:n 3—26 artiklassa.

Pykälän 2 momentti olisi informatiivinen ja siinä todettaisiin, että kolmannen maan yrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa Suomessa vastaavuuspäätöksen nojalla sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta säädetään MIFIR:n 46—49 artiklassa.

8 §. Strukturoitujen talletusten myyntiin ja niitä koskevaan sijoitusneuvontaan sovellettavat säännökset. Ehdotettu 8 § säännösten soveltamisesta strukturoitujen talletusten myyntiin ja niitä koskevaan sijoitusneuvontaan olisi uusi. Säännöksen 1 momentin mukaan sijoituspalveluyritykseen ja luottolaitokseen, joka myy strukturoituja talletuksia tai tarjoaa niihin liittyvää sijoitusneuvontaa Suomessa, sovellettaisiin näiden toimintojen osalta lain mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan.

Ehdotetun 2 momentin mukaan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ja ulkomaisen ETA-luottolaitoksen Suomessa sijaitsevaan sivuliikkeeseen, joka myy strukturoituja talletuksia tai tarjoaa niihin liittyvää sijoitusneuvontaa Suomessa, sovelletaan näiden toimintojen osalta lain mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 35 artiklan 8 kohtaan.

Ehdotetussa 3 momentissa lueteltaisiin ne lain säännökset, joita sovellettaisiin kolmannen maan yrityksen sivuliikkeeseen. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan sekä 41 artiklan 2 kohtaan.

9 §. Algoritmiseen kaupankäyntiin sovellettavat säännökset. Ehdotettu 9 § säännösten soveltamisesta algoritmiseen kaupankäyntiin olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 5 kohtaan. Säännöksen mukaan lain algoritmista kaupankäyntiä koskevat 7 a luvun säännökset tulisivat sovellettaviksi myös sellaisiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiosapuoliin, joilta ei pykälässä viitattujen säännösten perusteella muutoin edellytettäisi toimilupaa.

10 §. Positiolimiittien ja hyödykejohdannaispositioiden valvontaan ja raportointiin sovellettavat säännökset. Ehdotettu 10 § säännösten soveltamisesta positiolimiittien ja hyödykejohdannaispositioiden valvontaan ja raportointiin olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 6 kohtaan. Säännöksen mukaan lain positiolimiittisäännökset tulisivat sovellettaviksi myös sellaisiin toimijoihin, jotka eivät muutoin kuuluisi lain soveltamisalaan 2 §:n poikkeussäännösten perusteella.

11 §. Euroopan unionin lainsäädäntö, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ja Euroopan pankkiviranomainen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1, 2, 7, 8 ja 11 kohta olisivat uusia. Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi. Pykälän 2 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetus. Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin EU:n arvopaperikeskusasetus ja 8 kohdassa EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetus. Pykälän 11 kohdassa määriteltäisiin komission delegoitu direktiivi.

12 §. Euroopan unionin tekniset standardit ja delegoidut asetukset. Pykälässä säädettäisiin informaatiosyistä voimassa olevaa 1 luvun 7 §:ää vastaavasti Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuista teknisistä standardeista sekä delegoiduista asetuksista, joissa on sijoituspalveluyrityksiä koskevia säännöksiä pykälässä mainittujen säädösten lisäksi.

13 §. Sijoituspalveluyritys, ulkomainen sijoituspalveluyritys, ETA-valtio, kolmas maa, ulkomainen ETA-valvontaviranomainen, kolmannen maan valvontaviranomainen, ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys, ulkomainen ETA-luottolaitos, kolmannen maan yritys ja sivuliike. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan 1 luvun 9 §:ää muutettuna siten, että nykyisen 1 momentin 2, 8 ja 9 kohdat muutetaan ja momenttiin lisätään uusi ulkomaista ETA-luottolaitosta koskeva määritelmä. Momentin 2 kohdassa oleva ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen määritelmä muutetaan siten, että sillä tarkoitetaan ulkomaista ETA-sijoituspalveluyritystä, ulkomaista ETA-luottolaitosta ja kolmannen maan yritystä. Momentin 8 kohdassa, jossa nykyisin määritellään kolmannen maan sijoituspalveluyritys, ehdotetaan määriteltäväksi ulkomainen ETA-luottolaitos. Momentin 9 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi kolmannen maan yritys. Määritelmä on uusi ja korvaa nykyisen 8 kohdan määritelmän. Kolmannen maan yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka olisi sijoituspalveluja tarjoava tai sijoitustoimintaa harjoittava luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi Euroopan talousalueella. Ehdotus vastaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 57 alakohtaa. Momentin 10 kohta, jossa ehdotetaan määriteltäväksi sivuliike, vastaa täsmennettynä momentin nykyistä 9 kohtaa.

14 §. Rahoitusväline. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahoitusvälineen määritelmästä. Säännös perustuu direktiivin liitteen I C osaan. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 1 luvun 10 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta sen 3, 5 ja 9 kohtaa. Pykälän 4 ja 6 kohtaan tehtäisiin lähinnä teknisiä täsmennyksiä, jotta ne vastaisivat selkeämmin direktiivin säännöksiä.

Pykälän 3 kohta vastaisi voimassa olevaa 10 §:n 1 momentin 3 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen optio, termiini tai muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on päästöoikeus. Pykälän 5 kohta vastaisi voimassa olevaa 10 §:n 1 momentin 5 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen optio tai muu johdannaissopimus, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä lukuun ottamatta tukkutason energiatuotetta, jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä, ja joka on toteutettava kohde-etuus luovuttaen.

Pykälän 9 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 luvun 10 §:n 1 momentin 9 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline ei olisi enää sellainen optio, termiini tai muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on päästöoikeus. Kohdan mukaan siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena ovat edellä tässä pykälässä mainitsemattomat varat, oikeudet, velvollisuudet, indeksit ja muut tunnusluvut ja joka on muiden johdannaissopimusten kaltainen, kun otetaan huomioon ainakin se, käydäänkö sillä kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Pykälän uuden 10 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin myös päästöoikeutta, joka on tunnustettu kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (päästökauppajärjestelmä) vaatimuksia vastaavaksi sekä vastavuoroisesti yhteisön järjestelmän ja muiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välillä.

15 §. Sijoituspalvelut tai sijoitustoiminta. Pykälässä säädettäisiin tässä laissa tarkoitetuista sijoituspalveluista. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan 1 luvun 11 §:ää. Pykälän 3 kohtaan tehtäisiin teknisiä täsmennyksiä, jotta se paremmin vastaisi direktiivin säännöksiä. Pykälän 9 kohta olisi kuitenkin uusi voimassa olevaan lakiin verrattuna. Kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi organisoidun kaupankäynnin järjestäminen. Tällä tarkoitetaan joukkovelkakirjojen, strukturoitujen rahoitustuotteiden, päästöoikeuksien tai johdannaissopimusten kaupankäynnin järjestämistä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Pykälän 1—9 kohta vastaa rahoitusvälineiden markkinat direktiivin liitteen I A osan 1—9 kohtaa.

Voimassa olevan pykälän 9 kohta ehdotetaan kumottavaksi. Kyseinen rahoitusvälineiden säilyttämistä koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi lain 2 luvun 3 §:n 1 momentin uudessa 7 kohdassa tarkoitetuksi oheispalveluksi. Säännös perustuu direktiivin liitteen I B osan 1 kohtaan.

Arvopapereiden säilyttämistä säännellään arvopaperitileistä annetussa laissa. Lain 1 luvun 2 §:n mukaan säilyttäjänä voi toimia esimerkiksi sijoituspalvelulain mukaan toimiluvan saanut yritys sekä ulkomaalainen yritys, jolla on oikeus tarjota sijoituspalveluja Suomeen. Ehdotetulla säännöksellä ei siten tosiasiallisesti muuteta oikeustilaa, sillä jatkossakin arvopaperitililaissa tarkoitettua säilytystä voisi tarjota vain toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys sekä arvopaperitililaissa yksilöidyt muut yhteisöt.

16 §. Luottolaitos ja rahoituslaitos. Ehdotettu 16 § vastaisi voimassa olevan lain 1 luvun 12 §:ää.

17 §. Johto ja toimiva johto. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi laissa käytetyt käsitteet johto ja toimiva johto. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin johto, jolla tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksen hallitusta ja, jos edellä mainitulla yrityksellä on hallintoneuvosto, hallintoneuvostoa sekä toimitusjohtajaa ja kaikkia toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia, jotka ovat sijoituspalveluyrityksen ylimmissä johtotehtävissä tai tosiasiallisesti johtavat yrityksen toimintaa. Säännös on kansallinen.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin toimiva johto, jolla tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksentoimitusjohtajaa ja kaikkia toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia, jotka ovat sijoituspalveluyrityksen ylimmissä johtotehtävissä tai tosiasiallisesti johtavat yrityksen toimintaa. Ehdotus vastaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohtaa.

18—22 §. Ehdotetut pykälät vastaisivat nykyisen lain 1 luvun 13—17 §:ää. 19 ja 20 §:ään on lisätty tarkentavat viittaukset EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan alakohtiin. Määritelmät ovat yhdenmukaiset luottolaitoslain määritelmien kanssa. 22 §:n ruotsinkielisessä versiossa ehdotetaan käytettäväksi direktiiviä vastaavasti ilmaisua utkontraktering voimassa olevan 1 luvun 17 §:n ilmaisun utläggning på entreprenad sijaan.

23 §. Asiakas, ammattimainen ja ei-ammattimainen asiakas. Pykälän otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi asiakas-termillä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaan lain 1 luvun 18 §:ää vastaavasti ammattimaisen ja ei-ammattimaisen asiakkaan määritelmistä. Sijoituspalveluyritys on velvollinen luokittelemaan asiakkaansa. Tietyissä kohdin direktiivi antaa suojaa myös mahdollisille eli potentiaalisille asiakkaille. Direktiivin liitteen II säännökset ammattimaisista asiakkaista vastaavat asiallisesti MIFID I -direktiivin säännöksiä. Liitteeseen on tehty ainoastaan muutama täsmennys. Ensinnäkin liitteen osan I kolmannen kohdan kirjoitusasua on täsmennetty ilman sisällöllistä muutosta. Toiseksi liitteen osan II.1 ensimmäistä alakohtaa on täsmennetty mainitsemalla esimerkinomaisesti myös paikallisviranomaisten ja kuntien kuuluvan lähtökohtaisesti ei-ammattimaisiksi asiakkaina kohdeltaviksi asiakkaiksi. Kolmanneksi liitteen osaan II.1 on lisätty kokonaan uusi kuudes alakohtaa, jossa annetaan jäsenvaltiolle optio säätää kansallisesti edellä tarkoitettujen kuntien ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksen ja tietämyksen arvioimisen tunnistamisperusteista.

Kyseiset liitteen täsmennykset eivät edellytä muutoksia voimassa olevaan pykälään. Säännökseen ei myöskään ehdoteta sisällytettäviksi direktiivin liitteen II osan II.1 kuudennessa kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion harkinnassa olevia tunnistamisperusteita kuntien ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksen ja tietämyksen arvioimisen osalta. Pykälän nykyiseen 1 momentin 1 kohdan e alakohtaan ehdotetaan lisättäväksi ulkomainen arvopaperikeskus ja nykyistä h alakohtaa ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin suoraan EU:n vakavaraisuusasetukseen, jossa on määritelty liitteen vastaavassa h kohdassa tarkoitetut paikalliset yritykset (locals).

Pykälän ehdotettu 4 momentti olisi uusi vastaten direktiivin asiakkaan määritelmä. Lisäys on johdonmukainen siihen nähden, että lain tasolla jaotellaan ehdotuksessa sijoituspalvelun tarjoaminen asiakkaille ja sijoituspalveluyrityksen oma liiketoiminta.

24 §. Hyväksyttävä vastapuoli. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin nykyisen lain 1 luvun 19 §:ää mutta sitä on tarkennettu vastaamaan paremmin direktiivin 30 artiklaa.

25 §. Algoritminen kaupankäynti ja suora sähköinen markkinoillepääsy. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 25 § algoritmisen kaupankäynnin ja suoran sähköisen markkinoillepääsyn määritelmistä. Säännökset perustuvat direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 39—41 luetelmakohtaan. Komission delegoidun asetuksen (2017/565) artikloissa 18—20 täsmennetään määritelmiä edelleen.

Pykälän 1 momentin mukaan algoritmisella kaupankäynnillä tarkoitettaisiin rahoitusvälineillä tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa tietokonealgoritmi määrittää automaattisesti toimeksiantojen yksittäiset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi toimeksiannon käynnistäminen, ajoitus, hinta, määrä tai toimeksiantojen hoito niiden jättämisen jälkeen siten, että ihmisen työpanosta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan. Algoritmisen kaupankäynnin määritelmään eivät kuuluisi järjestelmät, joita käytetään ainoastaan toimeksiantojen reitittämiseen yhteen tai useampaan kauppapaikkaan, sellaiseen toimeksiantojen käsittelyyn, johon ei sisälly kaupankäynnin parametrien määritystä, toimeksiantojen vahvistamiseen tai kaupan jälkeiseen toteutettujen liiketoimien käsittelyyn.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin huippunopea algoritminen kaupankäynti. Pykälän 3 momentti sisältäisi suoran sähköisen markkinoillepääsyn määritelmän. Suoralla sähköisellä markkinoillepääsyllä tarkoitettaisiin direktiivin mukaisesti järjestelyä, jossa kauppapaikan jäsen tai osapuoli taikka asiakas antaa henkilölle luvan käyttää sen kaupankäyntikoodia niin, että henkilö voi välittää rahoitusvälineeseen liittyviä toimeksiantoja sähköisesti suoraan kauppapaikkaan. Tällaisesta järjestelystä olisi kyse myös sekä sellaisissa tilanteissa, joissa kyseinen henkilö käyttäisi jäsenen tai osapuolen taikka asiakkaan infrastruktuuria tai jäsenen tai osapuolen taikka asiakkaan käyttöön antamaa yhteysjärjestelmää toimeksiantojen välittämiseksi (suora pääsy markkinoille), että niissä tilanteissa, joissa henkilö ei käyttäisi tällaista infrastruktuuria (tuettu pääsy).

26 §. Muut määritelmät. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi strukturoitu talletus, talletustodistus, pörssilistattu rahasto, todistus, strukturoitu rahoitustuote, johdannaissopimus, hyödykejohdannainen, tukkutason energiatuote, ristiinmyyntikäytäntö, markkinatakaaja, toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun, päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti, kauppojen sisäinen toteuttaja, huomattava omistusosuus ja merkittävä sidos. Määritelmät ovat uusia verrattuna voimassa olevaan lakiin. Määritelmät perustuvat direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 5, 7, 20, 31, 35, 38, 42, 43, 45—50 ja 58 alakohtaan. Osa kyseisistä määritelmistä sisältyy myös MIFIR-asetuksen määritelmiin, joissa pääasiassa viitataan direktiivissä säädettyihin vastaaviin käsitteisiin.

27 §. Valvonta. Pykälä vastaisi nykyisen lain 1 luvun 20 §:ää.

2 luku Oikeus tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa

Luvun otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan sijoitustoiminnan harjoittaminen. Ehdotus vastaa direktiivin 1 artiklassa säädettyä direktiivin soveltamisalaa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluja ja -toimintaa.

1 §. Sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi luvun otsikkoa vastaavasti. Pykälän 1 momentti vastaisi pykälän otsikon mukaista täsmennystä lukuun ottamatta pykälän nykyistä 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Säännöksellä pantaisiin osin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 6 kohta, jonka tarkoitus on mahdollistaa toimiluvan myöntäminen säännöksessä tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä turvata elinkeinonharjoittajan ammattitaitoinen ja vakaa hoito sekä asiakkaiden etu. Ehdotetun säännöksen soveltamisala olisi kuitenkin rajattu siten, että se kohdistuisi ainoastaan 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamisen ja välittämisen sekä sijoitusneuvonnan harjoittamiseen. Säännös mahdollistaisi näin direktiivin 3 artiklan mukaisesti esimerkiksi sen, että myös luonnollinen henkilö voisi harjoittaa säännöksessä tarkoitettua sijoitusneuvontaa elinkeinotoimintanaan.

Kyseisen toiminnan asianmukaisen harjoittamisen varmistamiseksi elinkeinonharjoittajien olisi noudatettava muun muassa lain 3 luvun säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta ja merkittävien omistajien luotettavuudesta sekä lain 6 b luvun säännöksiä hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Komissio on lisäksi antanut tarkempia säännöksiä kyseisten säännösten soveltamisesta. Finanssivalvonnan on näin toimilupaa myöntäessään varmistuttava siitä, että kyseinen elinkeinonharjoittaja täyttää lain 1 luvun 3 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen säännösten ja niiden nojalla annettujen komission asetusten vaatimukset. Ehdotuksessa ei tältäkään osin esitetä kansallista, direktiiviin perustumatonta lisäsääntelyä.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät lisätoimenpiteisiin ryhtymistä, esimerkiksi elinkeinonharjoittajan luotettavan toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten antamiseksi.

2 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen tai sijoitustoiminnan harjoittaminen muun luvan nojalla. Pykälän otsikko ja pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä mainitaan sijoitustoiminnan harjoittaminen 1 §:ää vastaavasti. Pykälän 1 momentti vastaa muutoin nykyisen 2 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettu pörssi saa järjestää monenkeskisen kaupankäynnin lisäksi organisoitua kaupankäyntiä. Momentti vastaisi direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan markkinoiden ylläpitäjä, joka tarjoaa sijoituspalveluja, kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Direktiivin mukaan markkinoiden ylläpitäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka ylläpitää säännellyn markkinan liiketoimintaa ja joka voi olla säännelty markkina itse (4 artiklan 1 kohdan 18 alakohta). Markkinoiden ylläpitäjä voi olla myös organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjä (18 artiklan 1 kohta). Ehdotuksen mukaan säänneltyä markkinaa ylläpitävä pörssi saa järjestää organisoitua kaupankäyntiä. Pykälän 5 momentti joukkorahoituksen välittäjän toimintaa koskien ehdotetaan kumottavaksi oikeustilan selkiyttämiseksi. MIFID II:n 3 artiklan täytäntöönpanosta seuraa, että sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen edellyttää asianmukaista sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen tai vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupaa.

3 §. Oheispalvelut ja oikeus tarjota raportointipalveluja. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan oikeus tarjota raportointipalveluja, joista ehdotetaan säädettäväksi pykälän uudessa 2 momentissa. Pykälän 1 momentin 1—4 ja 6 kohta vastaisivat nykyisen pykälän vastaavia kohtia. Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan korjattavaksi vastaamaan direktiivin sanamuotoa. Direktiivin suomennos on poikennut englanninkielisen direktiivin sisällöstä virheellisesti.

Pykälän 1 momentin 7 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan lain 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa säädetään sijoituspalveluna tarjottavasta rahoitusvälineiden säilyttämisestä ja voimassa olevan 3 §:n 7 kohdassa oheispalveluna tarjottavasta muusta kuin 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa tarkoitetusta rahoitusvälineiden säilyttämisestä. Ehdotuksen mukaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ei olisi enää nykyisen lain mukaista sijoituspalveluna tarjottavaa palvelua vaan yksinomaan oheispalveluna tarjottavaa palvelua. Ehdotetun 7 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys saa, myönnetyn toimiluvan mukaisesti, sijoituspalvelun lisäksi oheispalveluna tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaan lukuun, johon kuuluvat säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten rahavarojen tai vakuuksien hallinta pois lukien EU:n arvopaperikeskusasetuksen liitteessä olevan A jakson 2 kohdassa tarkoitettu arvopaperitilien ylläpito ylimmällä tasolla (keskitetty tilinhoitopalvelu). Säännös vastaa MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 3 kohtaa ja direktiivin liitteessä I olevassa B osassa olevaa 1 kohtaa. Lain nykyinen 7 kohta muun kuin rahoitusvälineen säilyttämistä koskevasta oheispalvelusta siirtyisi 8 kohdaksi ja nykyinen 8 kohta muun momentissa tarkoitettuun toimintaan verrattavan tai siihen läheisesti liittyvän toiminnan harjoittamisesta siirtyisi 9 kohdaksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädetään sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, oikeudesta tarjota kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 19 kohdassa tarkoitettuja raportointipalveluja. Ehdotus vastaa MIFID II:n 59 artiklan 2 kohtaa.

3 a §. Muiden sijoituskohteiden kuin rahoitusvälineiden tarjoaminen . Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään informatiivinen viittaus joukkorahoituslakiin. Toimiluvallisen sijoituspalvelun tarjoajan välittäessä joukkorahoitusta muulla kuin rahoitusvälineellä, sovelletaan toimintaan joukkorahoituslakia.

3 luku Sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntäminen ja peruuttaminen sekä merkittävien omistajien luotettavuus

1 §. Toimilupahakemus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyisen lain 3 luvun 1 §:n 1 momenttia siten täydennettynä, että toimilupa myönnettäisiin sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Ehdotus vastaa MIFID II:n 5 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Siinä säädettäisiin toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista ja selvityksistä MIFID II:n 7 artiklan 2 kohtaa vastaavasti. Direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetään ESMA:lle valtuus laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään muun muassa toimivaltaiselle viranomaiselle artiklan 2 kohdan mukaisesti annettavat tiedot mukaan lukien toimintaohjelma, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa vahvistetaan vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamista varten. Komissio on antanut MIFID II -direktiiviä täydentävän suoraan sovellettavan delegoidun asetuksen, joka koskee sijoituspalveluyritysten toimilupakäsittelyyn liittyviä tietoja ja vaatimuksia. Uusi sääntely korvaa nykyisen pykälän 2 momentin säännökset ja pykälän 3 momentin nojalla annetun valtiovarainministeriön asetuksen (234/2014) säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi määräystenantovaltuudesta Finanssivalvonnalle, joka voisi antaa määräyksiä toimilupahakemuksen ratkaisemista varten tarvittavista asiakirjoista ja selvityksistä, jollei 1 luvun 12 §:ssä tarkoitetuista säädöksistä muuta johdu. Edellä mainittu komission delegoitu asetus kuuluu tässä tarkoitettuihin säädöksiin.

Pykälän 4 momentti vastaisi nykyisen pykälän 4 momenttia täydennettynä siten, että jos toimilupaa hakeva yhteisö on toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen markkinoiden ylläpitäjän tytäryritys, hakemuksesta on pyydettävä ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen lausunto. Momentti vastaa MIFID II:n 84 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Artiklan mukaan ESMA laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi muiden toimivaltaisten viranomaisten kuulemista varten ennen toimiluvan myöntämistä.

2 §. Toimilupapäätös. Pykälän 2 momentti ehdotetaan täydennettäväksi siten, että toimiluvassa on mainittava sijoituspalvelujen lisäksi sijoitustoiminta, jota sijoituspalveluyrityksellä on oikeus harjoittaa.

3 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan lakiin ehdotettuja muutoksia. Toimilupa myönnetään, jos sijoituspalveluyrityksen merkittävät omistajat ovat luotettavia ja sijoituspalveluyritys täyttää talouden vakaudelle 6 luvussa, hallinto- ja ohjausjärjestelmille 6 b luvussa ja toiminnalle 7 luvun 1, 2, 4—9, 11—14 ja 16 §:ssä, 9 luvun 1—5, 10 ja 11 §:ssä ja 10 luvussa sekä asiakkaan tuntemiselle 12 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetyt vaatimukset. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa säädetyistä vaatimuksista, jotka sijoituspalveluyrityksen on lisäksi täytettävä, jos se aikoo harjoittaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, sekä 7 a luvussa säädetyistä vaatimuksista, jotka sijoituspalveluyrityksen on lisäksi täytettävä, jos se harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä tai tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä.

Pykälän 2 momentti vastaa nykyisen 3 luvun 3 §:n 2 momenttia.

4 §. Sijoituspalveluyrityksen merkittävien omistajien luotettavuus. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan sen, jolla on huomattava omistusosuus sijoituspalveluyrityksessä, on oltava luotettava. Huomattavalla omistusosuudella tarkoitetaan 1 luvun 26 §:n 14 kohdassa tarkoitettua huomattavaa omistusosuutta. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan omistusosuuden laskemisessa on noudatettava mitä 6 a luvun 1 §:n 3 momentissa säädetään. Säännös vastaa MIFID II:n 10 artiklan 2 kohtaa.

8 §. Toiminnan aloittaminen ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta muutoksista ilmoittamisesta. Pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle kaikista toimiluvan myöntämistä koskevien edellytysten olennaisista muutoksista. Ehdotus vastaa MIFID II:n 21 artiklan 2 kohtaa.

4 luku Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen sekä ulkomaisen ETA-luottolaitoksen palvelujen tarjoaminen Suomeen

Luvun otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen palvelujen tarjoaminen Suomeen.

1 §. Sivuliikkeen aloittaminen tai sidonnaisasiamiehen käyttäminen. Pykälä ehdotetaan kokonaisuudessaan muutettavaksi vastaamaan MIFID II -direktiiviä. Pykälässä säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin sidonnaisasiamiehen käyttämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi tarjota Suomessa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja perustamalla sivuliikkeen Suomeen tai käyttämällä Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä. Edellytyksenä on, että ETA-sijoituspalveluyrityksen tarjoamat palvelut ja sen harjoittama toiminta kuuluvat yrityksen kotijäsenvaltiossa saaman toimiluvan piiriin.

Pykälän 2 momentin mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys saisi perustaa sivuliikkeen Suomeen tai aloittaa sidonnaisasiamiehen käyttämisen yrityksen kotijäsenvaltion ETA-valvontaviranomaisen ilmoitettua sivuliikkeen perustamisesta tai sidonnaisasiamiehen käyttämisestä Finanssivalvonnalle. Momentissa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka edellä mainitussa ilmoituksessa on oltava.

Pykälän 3 momentissa säädetään sivuliikkeen perustamisen ja sen toiminnan aloittamisen ajankohdasta. Säännös vastaa nykyistä 4 luvun 1 §:n 3 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan sidonnaisasiamiehen toiminnan aloittamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä momentissa sivuliikkeen toiminnan aloittamisesta säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovelletaan, mitä pykälän 1 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjoa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja Suomessa sivuliikkeen välityksellä tai käyttämällä Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä, sekä mitä 2 momentissa säädetään sidonnaisasiamiehen käyttämistä koskevasta ilmoituksesta. Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä tarkoitetaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 16 luvussa tarkoitettua sivuliikettä.

Pykälän 5 momentissa säädetään 4 momentissa tarkoitetun sidonnaisasiamiehen käyttämisen aloittamisesta sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on saanut 2 momentissa tarkoitetut tiedot sisältävän ilmoituksen ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotijäsenvaltion ETA-valvontaviranomaiselta. Sidonnaisasiamiehen käyttämisen saisi aloittaa Finanssivalvonnan päättämänä ajankohtana, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta sai 2 momentissa tarkoitetut sidonnaisasiamiestä koskevat tiedot.

Pykälän 6 momentissa säädetään muutoksen toteuttamisesta, jos 3 ja 4 momentin mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 35 artiklaa ja 1 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 35 artiklan 2, 4, 7 ja 10 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi 35 artiklan 3, 4, 7 ja 10 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten.

2 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa oleva pykälä sisältää säännökset siitä, millä edellytyksillä ulkomaisella ETA-sijoituspalveluyrityksellä on oikeus alkaa tarjota sijoituspalvelua rajan yli Suomeen eli toimia Suomessa perustamatta tänne sivuliikettä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä tai MIFID II -direktiivissä ei määritellä sitä, milloin kysymyksessä on ilmoitusmenettelyä edellyttävä rajat ylittävä toiminta. Tätä ei myöskään ehdoteta määriteltäväksi laissa, vaan asia tulisi ratkaista tapauksittain muun muassa ottamalla huomioon EU:n perussopimuksen määräykset ja niiden tulkinta.

Voimassa olevan lain esitöiden (HE 32/2012 vp) mukaan pykälässä on kysymys palvelun tarjoamisesta rajan yli Suomessa, mikä edellyttää ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen Suomeen kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada aikaan sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskeva sopimus Suomessa asuvan henkilön kanssa tai esimerkiksi suomalaisen yrityksen kanssa. Mahdolliset toimenpiteet voivat muodostua esimerkiksi sähköpostitse toteutettavista markkinointikampanjoista.

Voimassa olevassa pykälässä tarkoitetusta rajat ylittävästä toiminnasta ei ole kysymys silloin, kun Suomessa asuva henkilö omasta aloitteestaan matkustaa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotivaltioon ostaakseen sieltä sijoituspalvelun tai oheispalvelun. Myöskään se seikka, että Suomessa asuva henkilö omasta aloitteestaan ostaa internetin välityksellä tai puhelimitse sijoituspalvelun tai oheispalvelun ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotivaltiosta, ei merkitse sijoituspalvelun tarjoamista rajan yli Suomeen tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla. Jos kuitenkin henkilön yhteydenottoa on edeltänyt ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen tarjous tai pyyntö yhteydenottoon, kysymyksessä on pykälässä tarkoitettu sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Tällainen toiminta edellyttää pykälän mukaisen ilmoitusmenettelyn noudattamista.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä säädetään myös ulkomaisen ETA-luottolaitoksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tarjottavien palvelujen ja sijoitustoiminnan harjoittamisen tulee kuulua ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ja ulkomaisen ETA-luottolaitoksen toimiluvan piiriin.

Pykälän 2 momentti vastaa nykyistä 4 luvun 2 §:n 2 momenttia.

Voimassa olevassa 3 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelujen tarjoamisen aloittamisen ajankohdasta. Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi tietoja, jotka Finanssivalvonnan on saatava ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta ennen kuin ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi aloittaa sijoituspalvelujen tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen ja oheispalvelujen tarjoamisen Suomessa. Finanssivalvonnan on saatava tiedot siitä, jos yritys aikoo käyttää kotijäsenvaltioonsa sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä ja mahdollisten sidonnaisasiamiesten nimet.

Voimassa olevassa 4 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeudesta käyttää sijoituspalvelujen tarjoamisessa sidonnaisasiamiestä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään sellaisen ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen palvelujen tarjoamisen tai toiminnan harjoittamisen aloittamisen ajankohdasta, joka aikoo käyttää kotivaltioonsa sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä sijoituspalvelujen tarjoamisessa tai sijoitustoiminnan harjoittamisessa Suomessa. Palvelujen tarjoamisen tai toiminnan harjoittamisen saisi aloittaa, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta niiden sidonnaisasiamiesten nimet, joita yritys aikoo käyttää Suomessa, edellyttäen, että toimija on jo edellä tai samaan aikaan notifioinut muutoin palvelujen tarjoamisen. Momentissa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta julkaista nämä tiedot.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin 4 momentin säännösten soveltamisesta ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka aikoo harjoittaa 1 momentissa tarkoitettua toimintaa Suomessa käyttämällä kotijäsenvaltioonsa sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä.

Pykälän 6 momentissa säädetään muutoksen toteuttamisen ajankohdasta, jos 3 ja 4 momentin mukaisesti ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutos.

Pykälän 7 momentti vastaa nykyistä 4 luvun 2 §:n 5 momenttia siten muutettuna, että ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen lisäksi ulkomainen ETA-luottolaitos voi tarjota Suomeen sijoittautuneille sijoituspalveluyrityksille, luottolaitoksille tai muille henkilöille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta tiedot toiminnan aloittamisesta ja siitä, missä ja miten mahdollisuutta käydä kauppaa aiotaan tarjota.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 34 artiklaa ja 1 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 34 artiklan 2, 4, 5 ja 7 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi 34 artiklan 3, 4, 5 ja 7 kohdassa tarkoitettua tietojen toimittamista varten.

5 luku Kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Lain 5 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa olevassa 5 luvussa säädetään kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta Suomeen. Ehdotuksen mukaan laissa ei enää säädetä kolmannen maan sijoituspalveluyrityksestä. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi MIFID II -direktiiviä vastaava uusi kolmannen maan yritystä koskeva määritelmä. Luku ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa MIFID II -direktiivin 39—43 artiklaa, joissa säädetään kolmannen maan yrityksen palvelujen tarjoamisesta tai toiminnan harjoittamisesta perustamalla sivuliike.

1 §. Sivuliikkeen perustamisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kolmannen maan yrityksen velvollisuudesta perustaa sivuliike Suomeen, jos yritys aikoo tarjota Suomessa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja 1 luvun 23 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille asiakkaille. Edellä mainitussa 3 momentissa tarkoitetaan asiakasta, jota sijoituspalveluyritys voi kohdella ammattimaisena asiakkaana tämän omasta pyynnöstä, ja joka täyttää kyseisessä kohdassa säädetyt muut vaatimukset, sekä 4 momentissa ei-ammattimaista asiakasta. Kolmannen maan yrityksen on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle.

Pykälän 2 momentissa säädetään toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Edellytyksenä on, että palvelujen tarjoaminen ja toiminnan harjoittaminen, jota varten kolmannen maan yritys hakee toimilupaa, on toimiluvan varaista ja valvonnan alaista siinä kolmannessa maassa, johon yritys on sijoittautunut, ja että lupaa hakevalla yrityksellä on kolmannessa maassa asianmukainen toimilupa. Momentin mukaan Finanssivalvonnalla ja kolmannen maan toimivaltaisella viranomaisella on oltava yhteistyöjärjestelyt, jossa sovitaan viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, sekä Suomen ja kolmannen maan välillä sopimus, joka vasta OECD:n malliverosopimuksen 26 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia. Lisäksi säädetään sivuliikkeen alkupääomaa ja sivuliikkeen johtoa koskevista vaatimuksista sekä yrityksen velvollisuudesta kuulua sijoittajien korvausjärjestelmistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/9/EY säädettyä korvausjärjestelmää vastaavaan järjestelmään taikka sivuliikkeen velvollisuudesta kuulua sijoittajien korvausrahastoon.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 39 artiklaa.

2 §. Sivuliikkeen toimilupahakemuksessa ilmoitettavat tiedot. Pykälän 1 momentissa säädetään kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Momentin 6 kohdan mukaan toimilupahakemuksessa on oltava selvitys kolmannen maan sijoittajien korvausjärjestelmän tarjoamasta suojasta tai siitä, että kolmannen maan yritys on hakenut sivuliikkeen jäsenyyttä sijoittajien korvausrahastossa. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että toimilupahakemuksesta on pyydettävä lausunto sijoittajien korvausrahastolta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtiovarainministeriölle annettavasta valtuudesta antaa asetuksella tarkemmat säännökset toimilupahakemuksessa ilmoitettavista yhteystiedoista sekä hakemukseen liitettävistä selvityksistä.

3 §. Sivuliikkeen toimiluvan myöntäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Edellytyksenä on, että sivuliike täyttää sen toiminnalla 1 luvun 7 §:n 1 momentissa sekä 13 §:n 2, 9 ja 10 kohdassa säädetyt vaatimukset sekä tämän luvun 1 §:ssä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi toimilupaa myöntäessään päättää sivuliikkeen jäsenyydestä sijoittajien korvausrahastossa. Ennen mahdollista päätöstä Finanssivalvonnan olisi arvioitava kolmannen maan yrityksen kotivaltion sijoittajien korvausjärjestelmän suojan vastaavuutta sijoittajien korvausrahaston tarjoaman suojan tasoon ja laajuuteen. Momentti vastaa nykyisen 5 luvun 2 §:n 2 momenttia. Momentti vastaa MIFID II:n 39 artiklan 2 kohdan f alakohtaa ja 41 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

Pykälän 3 momentin mukaan toimilupapäätökseen sovelletaan, mitä 3 luvun 2 §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemuksen käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä toimiluvan hakijan valitusoikeudesta, jos toimilupapäätöstä ei ole tehty säädetyssä määräajassa. Momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi kymmenen työpäivän kuluessa toimilupahakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle 3 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä määräajasta ja valitusmahdollisuudesta. Momentti vastaa voimassa olevan 5 luvun 2 §:n 3 momenttia.

Pykälän 4 momentin mukaan toimilupa oikeuttaa harjoittamaan toimintaa yhdessä tai useammassa toimipaikassa. Momentti vastaa voimassa olevan 5 luvun 2 §:n 4 momenttia.

4 §. Poikkeus sivuliikkeen toimilupavaatimuksesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen toimilupavaatimusta koskevasta poikkeuksesta. Jos kolmannen maan yritys tarjoaa sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa tietyllä rahoitusvälineellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle asiakkaalle tämän omasta yksinomaisesta aloitteesta, edellä mainitussa momentissa säädettyä vaatimusta sivuliikkeen perustamisesta ei sovelleta kyseisen asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan palvelun tarjoamiseen tai toiminnan harjoittamiseen liittyvään suhteeseen. Lisäksi pykälässä säädetään kiellosta, jonka mukaan kolmannen maan yritys ei saa markkinoida edellä tarkoitetulle asiakkaalle muutoin kuin sivuliikkeen välityksellä muita uusia sijoitustuotteita tai sijoituspalvelun lajeja.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 42 artiklaa.

5 §. Sivuliikkeen toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kolmannen maan yrityksen toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 26 ja 27 §:n säännöksiin toimiluvan peruuttamisesta ja toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittamisesta. Lisäksi Finanssivalvonnan olisi viipymättä peruutettava sivuliikkeen toimilupa, kun kolmannen maan yrityksen kotivaltion viranomainen on peruuttanut yrityksen toimiluvan. Pykälä vastaisi toimenpiteiden osalta voimassa olevan 5 luvun 3 §:ää.

6 §. Sivuliikkeen toiminnan lopettaminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan 5 luvun 4 §:ää, jossa säädetään kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Voimassa olevan pykälän esitöiden mukaan pykälä vastaa luottolaitoslain säännöksiä kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Säännösten ottaminen sijoituspalvelulakiin on katsottu tarpeelliseksi asiakkaiden suojan ja valvonnan järjestämisen vuoksi (HE 32/2012 vp). MIFID II -direktiivissä ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä tilanteessa, jossa kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toimilupa peruutetaan.

Pykälässä säädettäisiin kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Sen 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä 4 §:n 1 momenttia vastaavasti sivuliikkeen toiminnan välittömästä lopettamisesta sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on peruuttanut toimiluvan, sekä valvonnan jatkamisesta siihen saakka, kun velvoitteet asiakkaille on täytetty.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä 4 §:n 2 momenttia vastaavasti siitä, että sivuliikkeen toiminnan lopettamisen jälkeen sivuliikkeen on viivytyksettä ilmoitettava asiakkaille, miten sivuliikkeen velvoitteet asiakkaille täytetään. Momentissa säädetään Finanssivalvonnan valtuudesta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tästä menettelystä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 4 §:n 3 momenttia vastaavasti siitä, että 1 ja 2 momentissa säädettyjä periaatteita sovelletaan myös silloin, kun Finanssivalvonta rajoittaa sivuliikkeen toimintaa.

7 §. Kolmannen maan yrityksen palvelujen tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälä olisi luonteeltaan informatiivinen. Sen 1 momentissa viitattaisiin EU:n rahoitusvälineiden markkinat asetuksen 46 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmannen maan yritys saa sivuliikettä perustamatta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja unioniin sijoittautuneille hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin 1 momentissa mainitun asetuksen 47 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä sellainen kolmannen maan yritys, joka on saanut sivuliikkeen toimiluvan MIFID II:n 39 artiklan mukaisesti, saa tarjota toimilupansa mukaisia palveluja ja toimintoja hyväksyttäville vastapuolille ja 1 momentissa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille unionin muissa jäsenvaltioissa sivuliikettä perustamatta.

II OSA TOIMINTAEDELLYTYKSET, HALLINTO JA OHJAUS SEKÄ TOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN

Lukua edeltävää II osan otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siihen lisätään hallintoa ja ohjausta koskeva maininta II osaan ehdotetun uuden 6 b luvun johdosta.

6 luku Sijoituspalvelun tarjoamisen taloudelliset toimintaedellytykset ja talouden vakauden valvonta

1 §. Vähimmäispääoma. Pykälässä säädetään perustettavan sijoituspalveluyrityksen vähimmäispääomasta. Voimassa olevassa pykälässä säädetyt vaatimukset perustuvat MIFID I:n 12 artiklaan ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY 5 ja 7—9 artiklaan. Viimeksi mainittu direktiivi on kumottu vuonna 2013 annetulla luottolaitosdirektiivillä. Pykälässä ehdotetut vähimmäispääomavaatimukset perustuvat MIFID II:n 15 artiklaan, EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 51 kohtaan ja luottolaitosdirektiivin 28—31 artiklaan.

MIFID II:n mukaan sijoituspalveluyrityksen toimilupaa ei saa myöntää, jos yrityksellä ei ole EU:n vakavaraisuusasetuksen vaatimusten mukaista kyseisen sijoituspalvelun tai -toiminnan edellyttämää riittävää perustamispääomaa. EU:n vakavaraisuusasetuksessa määritellään sijoituspalveluyritys, jolla tarkoitetaan MIFID I:ssä määriteltyä henkilöä, jota koskevat mainitussa direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdan mukaan sellaisia yrityksiä, joilla ei ole toimilupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan B osan 1 alakohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaiden lukuun ja jotka tarjoavat ainoastaan yhtä tai useampaa mainitun direktiivin liitteessä I olevan A osan 1, 2, 4 ja 5 alakohdassa lueteltua sijoituspalvelua tai -toimintaa ja joilla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja joilla sen vuoksi voi olla velkaa kyseisille asiakkaille. Kohdassa tarkoitettu yritys voi sijoituspalveluna tarjota ainoastaan yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista asiakkaiden lukuun, omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa. EU:n vakavaraisuusasetusta ei sovelleta viimeksi mainittuun sijoituspalveluyritykseen, mutta sovelletaan asetuksessa tarkemmin säädetyn mukaisesti muita sijoituspalveluja tarjoaviin sijoituspalveluyrityksiin. EU:n vakavaraisuusasetuksen sijoituspalveluyrityksiin soveltuvia säädöksiä ovat muun muassa 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohta, 95 artiklan 2 kohta ja 97 artikla. EU:n vakavaraisuusasetuksessa perustamispääomalla tarkoitetaan omien varojen määrää ja tyyppejä, jotka vahvistetaan sijoituspalveluyritysten osalta luottolaitosdirektiivin IV osastossa. Luottolaitosdirektiivissä sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä.

MIFID I -direktiivi on kumottu MIFID II -direktiivillä, jonka mukaan viittauksia direktiiviin 2004/39/EY pidetään viittauksina MIFID II -direktiiviin tai MIFIR-asetukseen (94 artikla).

Vähimmäispääomaa koskeva pykälä ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan luottolaitosdirektiiviä. Pykälän 1 momentin yleissäännöksen mukaan sijoituspalveluyrityksen osakepääoman on oltava nykyistä vastaavasti vähintään 730 000 euroa, jollei pykälässä jäljempänä toisin säädetä. Momentissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen toimilupa on rajoittamaton. Momentissa säädettäisiin nykyisestä poiketen myös vaatimuksesta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen perustamispääoman tulee muodostua yhdestä tai useammasta EU:n vakavaraisuusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa tarkoitetusta erästä. Luottolaitosdirektiivissä säädetty sijoituspalveluyrityksen määritelmä ei kata ehdotetussa 5 momentissa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä, minkä vuoksi pääomaeriä koskevaa vaatimusta ei sovellettaisi tällaiseen sijoituspalveluyritykseen. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 28 artiklaa.

Pykälän 2 momentin sanamuoto ehdotetaan tarkistettavaksi. Nykyisen 2 momentin mukaan sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna vain toimeksiantojen välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista, omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa tai liikkeeseenlaskun järjestämistä, osakepääoman on oltava vähintään 125 000 euroa. Lain esitöiden mukaan (HE 43/2007 vp, HE 32/2012 vp) momentissa tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, joka pitää hallussaan asiakasvaroja. Myös sijoitusneuvonnan tarjoaminen ja liikkeeseenlaskun järjestäminen edellyttävät momentissa säädettyä vähimmäispääomaa, jos sijoituspalveluyrityksellä on hallussaan asiakasvaroja. Nykyisen 2 momentin sanamuodon perusteella voidaan tulkita, ettei säännös koske sellaista sijoituspalveluyritystä, joka harjoittaa kaupankäyntiä omaan lukuun tai liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä. Momentti ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä säädettyä pääomavaatimusta sovelletaan sellaiseen sijoituspalveluyritykseen, joka ei käy kauppaa omaan lukuunsa tai harjoita liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä mutta jolla on lupa pitää hallussaan asiakasvaroja. Momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys saisi tarjota kaikkia muita sijoituspalveluja kuin siinä nimenomaisesti mainittuja sellaisia palveluja, joiden harjoittaminen edellyttää 1 momentin mukaista vähimmäispääomaa. Sanamuodon muutoksella ei tarkoiteta muutettavaksi säännöstä asiallisesti. Lupa pitää asiakasvaroja hallussa on keskeinen tekijä, jonka vuoksi sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin momentissa säädettyä pääomavaatimusta. Ehdotuksella on tarkoitus selventää, että kaupankäynnin järjestämistä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen pääomavaatimus määräytyy pykälän 1 momentin mukaan. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 28 artiklan 2 kohtaa ja 29 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 3 momentti vastaa nykyisen pykälän 3 momenttia säännösviittauksen osalta tarkistettuna. Säännös perustuu kansalliseen harkintaan.

Pykälän 4 momentti on uusi verrattuna nykyiseen 6 luvun 1 §:ään. Momentin mukaan sellaisen 2 momentissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen, joka ei käy kauppaa omaan lukuunsa tai harjoita liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä ja jolla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakasvaroja, osakepääoman on oltava vähintään 50 000 euroa. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 29 artiklan 3 kohtaa.

Pykälän 5 momentti vastaa osittain nykyistä 4 momenttia. Nykyinen momentti koskee sellaista sijoituspalveluyritystä, joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä ja jolla ei ole hallussaan asiakasvaroja. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä vastaavista pääomavaatimuksista, jotka koskevat sellaista sijoituspalveluyritystä, jolla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakasvaroja eikä lupaa oheispalveluna tarjota 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaan lukuun ja joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitusneuvontaa, toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista tai omaisuudenhoitoa. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 31 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 6 momentti vastaa nykyisen pykälän 5 momenttia ja luottolaitosdirektiivin 31 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 7 momentti vastaa nykyisen pykälän 6 momenttia.

2 §. Talouden vakaus ja sen valvonta. Pykälän 2 momentissa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotetun 1 §:n 5 ja 6 momenttia. Pykälään on lisätty viittaus EU:n vakavaraisuusasetukseen sen estämiseksi, että säännös olisi ristiriidassa asetuksen velvoittavan säännöksen kanssa. Pykälän 4 momentissa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotetun 1 luvun 15 §:n 1, 2, 4, 5 tai 7 kohtaa.

6 a luku Huomattavan omistusosuuden hankinta ja luovutus

Sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ja hankintaa koskevasta rajoituksesta säädetään voimassa olevan lain 7 luvun 14 ja 15 §:ssä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a luku, johon sisällytetään pääosin edellä mainittuja säännöksiä vastaavat säännökset huomattavan omistusosuuden hankintaa ja luovutusta koskevista ilmoituksista.

1 §. Huomattavan omistusosuuden hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Lain 1 luvun 26 §:ssä ehdotetaan otettavaksi käyttöön MIFID II -direktiiviä vastaava huomattavan omistusosuuden käsite. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle, jos henkilö aikoo hankkia huomattavan omistusosuuden sijoituspalveluyrityksestä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisuudesta myös silloin, kun 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan suoraan tai välillisesti lisätä siten, että omistusosuus osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia tai sijoituspalveluyrityksestä tulisi hankkijan tytäryritys.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 7 luvun 14 §:n 3 momenttia vastaavasti säännöksistä ja periaatteista, joita sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetun omistusosuuden laskennassa. Momentissa nykyisin oleva säännösviittaus arvopaperimarkkinalain 9 luvun 4—7 §:ään tarkistetaan vastaamaan arvopaperimarkkinalain muuttamisesta annetulla lailla (1278/2015) muutettuja 9 luvun säännöksiä. Edellä mainitulla lailla on pantu täytäntöön säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (avoimuusdirektiivi), arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission direktiivin 2007/14/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/50/EU (muutosdirektiivi).

Pykälän 4—7 momentti vastaavat nykyisen 7 luvun 14 §:n 4—7 momenttia. Pykälän 1—5 momentti vastaavat MIFID II:n 11 artiklaa.

Pykälän 6 momentissa säädetään tiedoista, jotka omistusosuuden hankintaa koskevaan ilmoitukseen on liitettävä. Pykälän 7 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 6 ja 7 momentti vastaavat MIFID II:n 13 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltion on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan omitusosuuden hankintaa koskevan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa.

MIFID II:n mukaan ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaan on sisällytettävä ilmoitukseensa (12 artiklan 8 kohta). Näitä luonnoksia ei ole laadittu, minkä vuoksi pykälän 6 ja 7 momentin sääntely on edelleen tarpeen.

2 §. Huomattavan omistusosuuden hankintaa koskeva rajoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä 7 luvun 15 §:n 1 momenttia vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 1 §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta viittaamalla Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a ja 32 b §:ään. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 7 luvun 15 §:n 2 momenttia.

6 b luku Hallinto- ja ohjausjärjestelmät

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 b luku sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Tarkoituksena on ryhmitellä direktiivin hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sekä toiminnan järjestämistä koskevat säännökset havainnollisemmin asiakokonaisuuksittain eri lukuihin. Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämistä koskevat säännökset sisältyisivät edelleen 7 lukuun.

1 §. Sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevat yleiset vaatimukset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallintoon ja ohjaukseen sovellettavista yleisistä vaatimuksista. Pykälä perustuu MIFID II:n 9 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sijoituspalveluyritys ja sen ylin hallintoelin täyttävät luottolaitosdirektiivin 88 ja 91 artiklan vaatimukset. Kyseiset luottolaitosdirektiivin artiklat on pantu täytäntöön luottolaitoslain 7 luvun 1—5 §:ssä. Lisäksi sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:n 2 momentti on muutettu sijoituspalvelulain muuttamisesta annetulla lailla (623/2014) siten, että sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä luottolaitoslain 7 ja 8 luvussa säädetään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin pääosin nykyistä 7 luvun 8 §:n 2 momenttia vastaavasti luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 1—3 ja 5—7 §:n ja 8 luvun säännösten soveltamisesta sijoituspalveluyrityksiin. Siinä ei viitattaisi enää luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 §:ään, joka koskee luottolaitoksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksia. Vastaavista vaatimuksista sijoituspalveluyrityksen johdon osalta säädettäisiin ehdotetun 6 b luvun 4 §:ssä.

Pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi nykyistä 7 luvun 8 §:n 3 momenttia vastaavasti rikkomuksista ilmoittamista koskevan luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 6 §:n soveltamisesta Suomessa sijoituspalvelua tarjoavaan ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeeseen. Kyseinen säännös ei perustu direktiiviin. Rikkomuksista ilmoittamista koskeva sääntely kuuluu sijoituspalveluyrityksen kotivaltion toimivaltaan.

MIFID II:n mukaan ESMA ja EBA antavat yhdessä luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 12 kohdassa lueteltuja seikkoja koskevat ohjeet (9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta). Ohjeissa täsmennetään muun muassa sitä, mikä on ylimmän hallintoelimen jäsenen tehtäviensä hoitamiseen tarvitsema riittävä aika ja mitä ovat ylimmän hallintoelimen riittävä tietämys, taidot ja kokemus. Ohjeissa myös täsmennetään ylimmän hallintoelimen jäsenen rehellisyyttä, lahjomattomuutta ja riippumattomuutta sekä ylimmän hallintoelimen monimuotoisuutta koskevia vaatimuksia.

2 §. Sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtävät. Ehdotettu pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen velvollisuudesta määritellä hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan sijoituspalveluyrityksen hoitaminen tehokkaasti ja vakaasti. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. Kyseinen artiklakohta poikkeaa luottolaitosdirektiivin 88 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta siten, että siinä edellytetään sijoituspalveluyrityksen tehokkaan ja vakaan hoidon tapahtuvan nimenomaan tavalla, joka edistää sijoituspalveluyrityksen asiakkaiden etuja ja markkinoiden eheyttä. (eng. integrity of the market). Englanninkielinen termi sisältää useita merkityksiä, kuten rehellisyys ja lahjomattomuus. Kansallisessa sääntelyssä on tavanomaisesti käytetty markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, jonka taustalla on luottamus siihen, että markkinaosapuolet toimivat rehellisesti ja tasapuolisesti sekä noudattavat niille asetettuja sääntöjä.

Pykälän 2 momentti perustuu MIFID II:n 9 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan. Säännöksessä täsmennettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtäviä erityisesti sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan näkökulmasta. Hallituksen olisi määriteltävä ja hyväksyttävä momentin 1 kohdan mukaan sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen tarvittava organisaatio ja siihen sisältyvät asiat ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus, 2 kohdan mukaan asiakkaille tarjottaviin palveluihin ja tuotteisiin sekä harjoitettuun toimintaan sovellettavat toimintaperiaatteet ja 3 kohdan mukaan sijoituspalvelujen tarjoamiseen osallistuvien henkilöiden palkitsemisjärjestelmä, jonka tulee kannustaa vastuulliseen liiketoimintaan, asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun ja eturistiriitojen välttämiseen suhteessa asiakkaisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen velvollisuudesta arvioida säännöllisesti palvelujen tarjoamista ja sijoitustoiminnan harjoittamista koskevien strategisten tavoitteiden riittävyyttä ja noudattamista, hallinto- ja ohjausjärjestelmien tehokkuutta ja palvelujen tarjoamisessa asiakkaille sovellettavia toimintaperiaatteita sekä velvollisuudesta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 3 kohdan kolmanteen alakohtaan.

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin direktiivin 9 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti hallituksen jäsenen tiedonsaantioikeudesta tehtäviensä täyttämiseksi.

3 §. Sijoituspalveluyrityksen toimintaa tosiasiallisesti johtavien henkilöiden vähimmäismäärä. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin direktiivin 9 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sijoituspalveluyrityksen toimintaa tosiasiallisesti johtavien henkilöiden vähimmäismäärästä.

4 §. Sijoituspalveluyrityksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Ehdotettu säännös sisältäisi sijoituspalveluyrityksen johdolta edellytettävät henkilökohtaiset luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 4 kohtaan ja vastaa asiasisällöltään nykyisen lain 7 luvun 16 §:ää. Vastaavat vaatimukset johdon luotettavuudelle ja pätevyydelle on asetettu myös luottolaitoslain 7 luvun 4 §:ssä. Ehdotetusta säännöksestä olisi kuitenkin poistettu nykyisen lain 7 luvun 16 §:n 1 momentin ensimmäinen virke sijoituspalveluyrityksen hallituksen jäsenen ja toimivaan johtoon kuuluvaan velvollisuudesta johtaa sijoituspalveluyritystä ammattitaitoisesti sekä terveiden ja huolellisten liiketapaperiaatteiden mukaisesti. Luottolaitoslain 7 ja 8 luvun vaatimukset sisältävät jo kyseisen velvollisuuden asettaessaan vaatimuksia johdolle ja koko hallinto- ja ohjausjärjestelmälle. Ehdotetun 6 b luvun 1 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaan sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin luottolaitoslain kyseisiä säännöksiä, joten varovaiset liiketapaperiaatteet tulisivat otetuksi huomioon.

7 luku Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen

Lain 7 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Luvussa ei nykyisen lain tapaan ehdoteta säänneltäväksi omaisuudenhoidon ulkoistamisesta kolmanteen maahan (6 §), sijoituspalveluyrityksen hallinnosta ja ohjauksesta (8 §), henkilökohtaisista liiketoimista (11 §), osakkeiden hankinnasta ja luovutuksesta (14—15 §), sijoituspalveluyrityksen ja omistusyhteisön johtamisesta (16 §) sekä kolmannen maan ja ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeestä (21—22 §). Kyseisistä asioista ehdotetaan pääosin säänneltäviksi lain muissa luvuissa. Useista ehdotetuista säännöksistä säädetään lisäksi tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565.

1 §. Toimipaikka ja pääkonttori. Pykälä vastaisi nykyistä 7 luvun 1 §:ää.

2 §. Toiminnan luotettava järjestäminen. Pykälän 1—5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 7 luvun nykyistä 8 §:n 1 momenttia tarkemmin MIFID II:n 16 artiklan 2 kohdan, 4 kohdan sekä 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisista toiminnan järjestämiseen liittyvistä vaatimuksista. MIFID II:n kyseiset säännökset vastaavat MIFID I:n säännöksiä, lukuun ottamatta 16 artiklan 5 kohdan kolmatta alakohtaa sijoituspalveluyrityksen käytössä olevista vakaista turvajärjestelmistä, josta ehdotetaan säädettäväksi pykälän 5 momentissa. Direktiivin 16 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja tallenteiden säilyttämisvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi lain 10 luvun 11 ja 12 §:ssä.

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan MIFID II:n 25 artiklan 1 kohtaan perustuen säädettäväksi sijoituspalveluja antavan henkilön pätevyysvaatimuksista. Säännöksessä asetettaisiin sijoituspalveluyritykselle direktiivin mukainen velvollisuus varmistaa, että säännöksessä tarkoitetulla henkilöllä on palvelujen antamiseen tarvittava tietämys ja pätevyys. Kyseinen vaatimus edellyttää, että sijoituspalveluyrityksellä on menettelytavat, joiden avulla käytännössä varmistetaan ja valvotaan vaadittavien ammattipätevyysvaatimusten asianmukainen ja jatkuva toteutuminen. Direktiivin tavoitteiden mukaisesti (johdantolause 79) sijoituspalveluyrityksen olisi annettava henkilöstölleen riittävästi aikaa ja resursseja hankkia tällaiset tiedot ja taidot sekä soveltaa niitä palvelujen tarjoamiseen asiakkaille. Säännöksessä tarkoitetun tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden sisällöstä ei kuitenkaan ehdoteta laissa säädettäväksi tarkemmin. Sijoituspalveluyrityksen on itse määriteltävä kunkin säännöksessä tarkoitetun henkilön työtehtävien edellyttämät pätevyysvaatimukset. Ammattipätevyysvaatimukset on suhteutettava tarjottaviin tuotteisiin ja palveluihin sekä kunkin henkilön koulutukseen, tehtävien laatuun ja laajuuteen nähden. Sijoituspalveluyrityksen on kyettävä osoittamaan henkilön riittävä pätevyys. Säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä sitä, että sijoituspalveluyrityksen olisi esimerkiksi annettava todistus henkilön ammatillisesta pätevyydestä.

ESMA on lisäksi antanut ohjeen, jossa täsmennetään säännöksessä edellytetyn tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteita. Finanssivalvonta on ilmoittanut noudattavansa ESMA:n ohjetta. ESMA:n ohje velvoittaa Finanssivalvontaa myös julkistamaan ESMA:n ohjeen vaatimukset täyttävät tai sen mukaiset tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteet. Kyseiset ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia ja toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa kansallisesti ESMA:n ohjetta tiukempia vaatimuksia.

Lakiin ehdotettavan hyvin yleisluonteisen pätevyysvaatimuksen vuoksi on tarkoituksenmukaista antaa Finanssivalvonnalle valtuus tarkempien määräysten antamiseen. Finanssivalvonnalle ehdotetaan luvun 16 §:ssä määräystenantovaltuutta, jonka perusteella se voi antaa tarkempia määräyksiä tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden arvioinnissa huomioitavista seikoista, kuten esimerkiksi tarjottavien rahoitusvälineiden, sijoitustuotteiden ja sijoituspalvelujen sekä tarpeellisen lainsäädännön tuntemuksesta, kuten myös arviointiperusteena käytettävästä käytännön kokemuksesta. Määräyksen valmistelun yhteydessä Finanssivalvonnan on otettava huomioon ESMA:n ohjeet tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteista. Määräyksen antamisella pantaisiin myös täytäntöön direktiivin 25 artiklan 1 kohdan toinen virke, jonka mukaan jäsenvaltion on julkaistava tietämyksen ja pätevyyden arvioimiseksi käytetyt perusteet.

Kyse ei olisi kansallisesta lisäsääntelystä, sillä direktiivin yleisluonteinen säännös jättää vaadittavan tietämyksen ja pätevyyden sisällön ja sen arviointiperusteiden määrittelyn kansalliseen harkintaan. ESMA:n ohjeessa on ainoastaan täsmennetty pätevyyden arvioinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia. Finanssivalvonnan määräyksissä velvoitetta voidaan tarkentaa esimerkiksi kuhunkin eri tehtävään tai palveluun liittyen. Tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden tarkempaa määrittelyä puoltaa myös säännöksen ohjausvaikutukseen, sen soveltamisen ennakoitavuuteen sekä osapuolten oikeusvarmuuteen liittyvät näkökohdat. Kyseisen sijoituspalveluyritykselle asetetun velvollisuuden rikkomisesta voi myös aiheutua huomattavia taloudellisia seuraamuksia.

3 §. Omien osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen ja debentuurien hankintaa koskevat rajoitukset. Pykälä vastaisi nykyistä 7 luvun 3 §:ää.

4 §. Sijoituspalveluyrityksen sidonnaisuus. Pykälään sisältynyt merkittävän sidoksen määritelmä esitetään siirrettäväksi 1 luvun 26 §:n määritelmiin kohdaksi 15. Määritelmä vastaa MIFID II:n 4 artiklan 1 kohdan 35 alakohtaa. Pykälästä esitetään poistettavaksi voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentin viittaus EU:n vakavaraisuusasetuksen määritelmään. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 7 luvun 2 §:ää.

5 §. Ratkaisevan tärkeän operatiivisen toiminnon ulkoistaminen. Voimassa olevan 7 luvun 4 §:ssä säädetään sijoituspalvelun tai muun merkittävän toiminnon ulkoistamisesta. Nykyisiin säännöksiin verrattuna sääntelyä ulkoistamisesta ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että se vastaa MIFID II -direktiiviä ottaen huomioon myös säännökset ulkoistamisesta, jotka sisältyvät direktiivin nojalla annettuun suoraan sovellettavaan komission delegoituun asetukseen (EU) 2017/565 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden kanssa, jäljempänä komission asetus.

Komission asetuksessa säädetään ratkaisevan tärkeiden ja tärkeiden operatiivisten toimintojen laajuudesta (30 artikla), näiden toimintojen ulkoistamisen ehdoista (31 artikla) sekä kolmansiin maihin sijoittautuneista palveluntarjoajista (32 artikla). Asetuksessa määritellään ulkoistaminen ja ratkaisevan tärkeä tai tärkeä operatiivinen toiminto. Tämän määrittelyn vuoksi pykälässä ei enää säädettäisi nykyisen 7 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävästä toiminnasta. Pykälässä ehdotetaan käytettäväksi direktiiviä ja komission asetusta vastaavasti ilmaisua ratkaisevan tärkeä toiminto.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen kannalta ratkaisevan tärkeän operatiivisen toiminnon. Edellytyksenä on, että sijoituspalveluyritys toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet aiheettoman operatiivisen lisäriskin välttämiseksi. Momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti, ettei ulkoistaminen saa heikentää olennaisesti yrityksen sisäisen valvonnan laatua eikä haitata sijoituspalveluyrityksen toiminnan viranomaisvalvontaa. Säännös vastaa MIFID II:n 16 artiklan 5 kohtaa. Komission asetuksessa säädetään vastuusta, joka sijoituspalveluyrityksellä on ulkoistamisesta riippumatta sille kuuluvien velvoitteiden noudattamisesta, sekä ehdoista, jotka sen on täytettävä. Pykälässä ei tämän vuoksi enää säädettäisi siitä, että sijoituspalveluyritys vastaa tästä laista johtuvien velvoitteidensa täyttämisestä ulkoistamisesta huolimatta.

Komission asetuksessa säädetään sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan oikeuksista ja velvoitteista, jotka on vahvistettava kirjallisella sopimuksella. Pykälässä ei tämän vuoksi enää säädettäisi nykyisen 3 momentin mukaisesti velvollisuudesta tehdä kirjallinen sopimus sijoituspalvelun tai sijoitustoiminnan kannalta merkittävän operatiivisen toiminnon ulkoistamisesta.

Pykälän nykyisessä 4 momentissa säädetään lievennyksestä, jonka mukaan toimiluvan myöntämisen jälkeen tapahtuvasta merkittävän toiminnon ulkoistamisesta ei tarvitse ilmoittaa etukäteen Finanssivalvonnalle, jos ulkoistetun toiminnan harjoittaja kuuluu samaan konsolidointiryhmään kuin sijoituspalveluyritys. Lievennys perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin 14 artiklan 4 kohtaan (HE 32/2012 vp). Viimeksi mainittua artiklaa vastaava säännös sisältyy komission asetuksen 31 artiklan 4 kohtaan, minkä vuoksi pykälään ei ole enää tarpeen sisällyttää nykyistä 4 momenttia vastaavaa säännöstä.

Pykälän 2 momentti vastaa nykyisen 4 §:n 5 momenttia.

6 §. Sidonnaisasiamies. Direktiivin 29 artiklassa tarkennetaan sijoituspalveluyritysten velvoitteita niiden nimetessä sidonnaisasiamiehiä. Artiklan 1 kohta vastaa pääosin pykälän 1 ja 2 momentin sisältöä, joihin ei esitetä olennaisia muutoksia. Pykälän 1 momenttiin on kuitenkin lisätty direktiivin mukainen sidonnaisasiamiehen velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle asemansa ja edustamansa sijoituspalveluyrityksen nimi. Pykälän 3 momentin säännöstä sidonnaisasiamiehen ammattitaidosta ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa esitettyjä vaatimuksia. Sidonnaisasiamiehen työntekijällä on samat tietämys- ja pätevyysvaatimukset kuin sijoituspalveluyrityksessä. Samaan momenttiin ehdotetaan lisättäväksi artiklan 4 kohdan 1 alakohdan mukaisesti, että sijoituspalveluyritysten on huolehdittava siitä, että sidonnaisasiamiehen muu toiminta ei haittaa sidonnaisasiamiehen toimintaa sijoituspalveluyrityksen lukuun ja että sidonnaisasiamies on rekisteröity sidonnaisasiamiesrekisteriin. Sijoituspalveluyritys on yksin ja varauksetta vastuussa sidonnaisasiamiestensä toimista tai laiminlyönneistä näiden toimiessa sijoituspalveluyrityksen lukuun. Sidonnaisasiamiehen on ilmoitettava asemansa ja edustamansa sijoituspalveluyrityksen nimi ottaessaan yhteyttä asiakkaaseen tai ennen kaupankäyntiä tämän kanssa.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asiakkaan asiakasvarojen hallussapidosta, mikä vastaa artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännöstä, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden alueella rekisteröidyt sidonnaisasiamiehet voivat pitää hallussaan asiakkaiden varoja ja rahoitusvälineitä sen sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla, jonka puolesta toimivat. Pykälän 5 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi direktiivin kieliasua vastaavaksi käyttämällä termiä asiakasvarojen hallussapito.

Pykälän 5 momentissa säädetään sidonnaisasiamiehistä pidettävästä julkisesta rekisteristä. Säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin vastaamaan artiklan 3 kohdan vaatimuksia. Sijoituspalveluyritykset voivat artiklan 5 kohdan mukaan nimetä vain sellaisia sidonnaisasiamiehiä, jotka on kirjattu direktiivin 3 kohdassa tarkoitettuun julkiseen rekisteriin. Rekisteriin merkitsemisen edellytyksiä säännellään nykyistä tarkemmin, minkä vuoksi on tarpeen säätää rekisterin ylläpito Finanssivalvonnan tehtäväksi. Rekisteriin voidaan kirjata vain sellaisia sidonnaisasiamiehiä, jotka sijoituspalveluyritys on sijoituspalveluyrityksen perustellun arvion mukaan todennut riittävän hyvämaineisiksi ja joilla on asianmukainen yleinen, taloudellinen ja ammatillinen tietämys ja pätevyys, jotta nämä pystyvät tarjoamaan sijoitus- tai oheispalveluja ja antamaan asiakkaalle kaikki ehdotettua palvelua koskevat tiedot.

Pykälän 5 momentissa säädetyn rekisteröinnin tavoitteena on osaltaan varmistaa, että rekisteriin merkityt sidonnaisasiamiehet jatkuvasti täyttävät pykälän 3 momentissa säädetyt edellytykset sidonnaisasiamiehenä toimimiselle. Julkisen rekisterin perusteella sekä asiakkaat että toimivaltaiset viranomaiset voivat paremmin valvoa sidonnaisasiamiesten toimintaa. ESMA julkaisee verkkosivustollaan viitteet tai linkit jäsenvaltioiden julkisiin rekistereihin. Sääntelyn tarkoituksena on näin edistää myös rajojen yli tarjottavia sijoituspalveluja.

Nykyisen säännöksen tavoin 5 momentissa säädettäisiin rekisteriin merkittävistä tiedoista sekä niiden säilyttämisestä. Direktiivin 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti rekisteriin sisältyvien tietojen on oltava julkisesti saatavilla. Ottaen huomioon rekisterin yleisluonteinen tietosisältö ja sen tarkoitus suojata myös yksittäisiä asiakkaita sekä direktiivin selkeä velvoite kaikkien rekisteriin merkittyjen tietojen julkisesta saatavilla pidosta, ei säännöksessä ole tarvetta rajata tietohakujen mahdollisuutta vain yksittäisiin hakuihin. Momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan (PeVL 2/2017 vp) ja hallintovaliokunnan (HaVM 8/2017 vp) kantojen mukaisesti siitä, että rekisterin sisältämät henkilötiedot voidaan asettaa saataville yleisen tietoverkon kautta taikka luovuttaa tulosteena, teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.

7 §. Rahoitusvälineiden kehittäjän ja jakelijan velvollisuudet. Ehdotetussa uudessa pykälässä säädettäisiin direktiivin 16 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti rahoitusvälineitä kehittävien (valmistavien) sekä niitä jakelevien sijoituspalveluyritysten velvollisuuksista. Tarkempia säännöksiä artiklassa säädetyistä tuotevalvontavaatimuksista on annettu lisäksi komission delegoidussa direktiivissä. Kyseisen direktiivin 9—10 artiklan sisältämät yksityiskohtaiset säännökset ehdotetaan saatettaviksi pääosin voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisesti lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän vuoksi tietyistä komission direktiivissä säädetyistä perusasioista ehdotetaan kuitenkin niiden merkittävyyden vuoksi säädettäväksi lain 7 §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahoitusvälineiden kehittäjän eli valmistajan velvollisuudesta ylläpitää sisäistä hyväksymismenettelyä, tuotehallintamenettelyä, jolla se voisi varmistaa kunkin kehittämänsä rahoitusvälineen yhteensopivuuden aiotulle asiakaskohderyhmälle. Tuotteen valmistajaa koskevia vaatimuksia sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksiin, jotka luovat, kehittävät, laskevat liikkeeseen tai suunnittelevat rahoitusvälineitä. Lain 1 luvun 8 §:n soveltamisalasäännöksen mukaisesti hyväksymismenettelyn tulee kohdistua rahoitusvälineiden ohella strukturoituihin talletuksiin. Tuotevalvontasääntöjä olisi sovellettava kaikkiin ensi- ja jälkimarkkinoilla myytäviin tuotteisiin. Tuotevalvontasääntöjä voitaisiin kuitenkin soveltaa suhteellisesti sen mukaan, kuinka monimutkaisesta tuotteesta on kyse ja missä määrin julkista tietoa on saatavilla, ottaen huomioon tuotteen, sijoituspalvelun ja asiakaskohderyhmän luonne. Vastaavasti yksinkertaisempien ja yleisempien tuotteiden asiakaskohderyhmät voitaisiin määrittää vähemmän tarkasti.

Tuotehallintamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kehitettävä tuote on yhteensopiva aiotulle asiakaskunnalle ja että kaikki asiakaskohderyhmän kannalta merkitykselliset riskit tulevat arvioiduiksi. Rahoitusvälineen riskit ja tuotteen yhteensopivuus kyseiselle asiakaskunnalle olisi arvioitava ennen kuin rahoitusvälineen markkinointi tai jakelu aloitetaan asiakkaille. Menettelyssä olisi myös komission direktiivin 9 artiklan 9 kohdan mukaisesti täsmennettävä se asiakaskohderyhmä, jolle kyseinen rahoitusväline ei ole sopiva sekä varmistettava komission direktiivin 9 artiklan 12 kohdan mukaisesti kulurakenteen arviointi. Komission direktiivissä säädetyistä muista yksityiskohtaisemmista vaatimuksista säädettäisiin Finanssivalvonnan määräyksin.

Ehdotetun 2 momentin mukaan rahoitusvälineitä kehittävän sijoituspalveluyrityksen olisi asetettava rahoitusvälineen jakelijoiden eli sitä tarjoavien tai suosittelevien sijoituspalveluyritysten saataville kaikki asianmukaiset tiedot rahoitusvälineestä ja tuotteiden hyväksymistä koskevasta menettelystä, mukaan lukien tieto kunkin rahoitusvälineen asiakaskohderyhmästä. Säännös perustuu direktiivin 16 artiklan 3 momentin 5 kohtaan. Momentissa ehdotetaan lisäksi MIFID II:n 24 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa edellytetyn tavoin asetettavaksi sijoituspalveluyritykselle vaatimus varmistua siitä, että rahoitusvälinettä myös käytännössä jaetaan yksilöidylle asiakaskohderyhmälle.

Pykälän 3 ja 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös jakelijan eli tuotetta tarjoavan tai suosittelevan sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksista. Sijoituspalveluyrityksen osallistuessa sekä tuotteiden kehittämiseen että niiden jakeluun, tulisi sovellettavaksi sekä tuotteen valmistajia että jakelijoita koskevat vaatimukset. Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi velvollisuus arvioida säännöllisesti tarjoamiensa tai markkinoimiensa rahoitusvälineiden yhteensopivuutta asiakaskohderyhmälle, rahoitusvälineeseen mahdollisesti kohdistuvaa riskiä ja sitä, onko rahoitusväline edelleen yksilöidyn asiakaskohderyhmän tarpeiden sekä aiemmin hyväksytyn jakelustrategian mukainen. Kyseinen arviointivelvollisuus koskee sekä rahoitusvälineen kehittäjää että jakelijaa. Jakelijana toimivan sijoituspalveluyrityksen olisi 4 momentin mukaan myös varmistettava, että se on saanut kaikki tarvittavat tiedot rahoitusvälineestä, sen tuotehyväksymismenettelystä ja tarkoitetusta asiakaskohderyhmästä. Jakelijalla olisi komission direktiivin 10 artiklan 2 kohtaan perustuen myös itsenäinen velvollisuus tehdä asiakaskohderyhmän arviointi. Lisäksi jakelijan olisi komission direktiivin 10 artiklan 9 mukaisesti annettava kehittäjälle tietoa rahoitusvälineen myynnistä, jotta kehittäjä voisi säännöllisesti arvioida asiakaskohderyhmän yhteensopivuutta. Muilta osin komission direktiivin 10 artiklassa säädetyistä jakelijoita koskevista tuotehallintavaatimuksista ehdotetaan säädettäviksi Finanssivalvonnan määräyksin.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan komission direktiivin 9 artiklan 5 kohdan ja 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti velvollisuutta varmistaa tuotteiden kehittämiseen ja tarjoamiseen sekä palveluiden tarjoamiseen osallistuvan henkilöstön tarvittava asiantuntemus. Finanssivalvonnalle ehdotetaan myös luvun 16 §:ssä määräystenantovaltuutta momentissa tarkoitetun tarvittavan asiantuntemuksen arviointiperusteista ja sisällöstä.

Ehdotetun 6 momentin mukaan rahoitusvälineen jakelijan on varmistettava, että rahoitusvälinettä tarjotaan tai suositellaan asiakkaalle vain silloin, jos se on asiakkaan edun mukaista. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan.

8 §. Varautumisvelvollisuus. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin nykyistä 7 luvun 9 §:ää. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kuitenkin tekninen muutos, rahoitusvälineiden säilyttämisen muuttuessa esityksen mukaisesti sijoituspalvelusta oheispalveluksi.

9 §. Eturistiriitatilanteiden hallinta. Ehdotettu pykälä vastaa pääosiltaan nykyistä 7 luvun 10 §:ää. Säännös perustuu MIFID II:n 16 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sekä 23 artiklaan, jotka eivät ole merkittävästi muuttuneet suhteessa MIFID I:n vastaavaan säännökseen. Uutta on se, että MIFID II:n 23 artiklan 1 kohdan sanamuotoa on eräiltä osin täsmennetty ja siinä myös nimenomaisesti mainitaan kannustin- ja palkkiorakenteista aiheutuvat eturistiriitatilanteet. Säännöksen tulkinnassa on syytä korostaa jo aiemmin vakiintunutta lähtökohtaa, jonka mukaan eturistiriitojen välttäminen on aina ensisijainen toimenpide, johon tulisi pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tiedonantovelvollisuus asiakkaalle on vasta viimesijainen keino, johon on turvauduttava tilanteissa, joissa eturistiriidan olemassaoloa ei voida estää.

Pykälän 1 momentti vastaisi sen sanamuodon täsmennystä lukuun ottamatta nykyistä. MIFID II:n 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen eturistiriitatilanteiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan jo nykyisen säännöksen soveltamisalaan. Säännöksen tulkinnassa tulee kuitenkin jatkossa korostetusti huomioida MIFID II:n sanamuodon ja tavoitteen mukaisesti erilaisista kannustinrakenteista mahdollisesti aiheutuvat eturistiriitatilanteet. MIFID II:n 23 artiklan 3 kohta on uusi, jonka vuoksi pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että eturistiriidasta asiakkaalle annettavien tietojen on oltava myös riittävän yksityiskohtaisia. Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä ja perustuisi MIFID II:n 16 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

10—13 §. Pykälät vastaisivat nykyisen lain 7 luvun 12, 13, 17 ja 18 §:ää.

14 §. Sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisteri. Ehdotettu pykälä sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisteristä vastaa pääosin nykyistä 7 luvun 19 §:ää. Pykälässä ei kuitenkaan enää ehdotettaisi nykyisen 4 momentin tavoin säädettäväksi sijoituspalveluyrityksen vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.

15 §. Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen varautumisvelvollisuus. Ehdotettu pykälä vastaa nykyistä 7 luvun 20 §:ää.

16 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan Finanssivalvonnalle määräystenantovaltuutta komission delegoidun direktiivin 9—10 artiklan edellyttämien tarkempien määräysten antamiseksi 7 §:ssä tarkoitetuista rahoitusvälineiden kehittäjän ja jakelijan velvollisuuksista. Kyseisillä määräyksillä voitaisiin yksityiskohtaisemmin panna täytäntöön kaikki sellaiset delegoidussa direktiivissä säädetyt rahoitusvälineitä kehittävien ja niitä tarjoavien sijoituspalveluyritysten käytännön tuotehallintavaatimukset, joita ei ole sisällytetty lain säännöksiin. Ehdotetun 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi antaa tarkempia määräyksiä 2 §:n 6 momentissa ja 7 §:n 5 momentissa tarkoitetun tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden sekä asiantuntemuksen arviointiperusteista ja sisällöstä, 13 §:ssä tarkoitetun sisäpiiri-ilmoituksen sisällöstä ja tekotavasta sekä 14 §:ssä tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisterin sisällöstä ja tietojen merkintätavasta.

7 a luku Algoritminen kaupankäynti ja suora sähköinen markkinoillepääsy

Lakiin ehdotetaan uutta 7 a lukua algoritmisesta kaupankäynnistä ja suorasta sähköisestä markkinoillepääsystä.

1 §. Algoritminen kaupankäynti. Lukuun ehdotetaan 1 §:ää algoritmisesta kaupankäynnistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalle sijoituspalveluyritykselle asetettavasta vaatimuksesta ottaa käyttöön tehokkaat järjestelmät ja riskienhallintamenetelmät, joiden avulla voitaisiin muun muassa varmistaa kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokyky ja riittävä kapasiteetti sekä estää järjestelmien sellainen toiminta, joka voisi aiheuttaa markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa tai markkinoiden väärinkäyttöä. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi lisäksi oltava käytössään tehokkaat liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat järjestelyt, joiden avulla voidaan korjata sen kaupankäyntijärjestelmissä esiintyvät häiriöt. Sijoituspalveluyrityksen olisi lisäksi varmistettava, että sen järjestelmät ovat kaikilta osin testattuja ja että niitä valvotaan. Ehdotetut 1 ja 2 momentti perustuvat direktiivin 17 artiklan 1 kohtaan.

Pykälään ehdotetun 3 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä Suomessa tai ETA-valtiossa harjoittavan sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava tästä Finanssivalvonnalle sekä sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä. Suomalaisen sijoituspalveluyrityksen olisi siten ilmoitettava harjoittamastaan algoritmisesta kaupankäynnistään sekä Finanssivalvonnalle että sen kauppapaikan toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toimintaa harjoitetaan. Ehdotettu 3 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

Pykälään ehdotetun 4 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi säilytettävä ja toimitettava Finanssivalvonnan pyynnöstä kuvaus sen algoritmisten kaupankäyntistrategioiden luonteesta, yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäynnin parametreista tai limiiteistä, tiedot keskeisistä vaatimustenmukaisuuden ja riskienhallinnan varmistavista menetelmistä, joita se käyttää varmistaakseen 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisen, sekä sen järjestelmien testausta koskevat tiedot. Ehdotettu 4 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan toiseen ja neljänteen alakohtaan. Direktiivin kyseisen säännöksen toisen alakohdan mukaan kotijäsenvaltion valvontaviranomainen voi pyytää sijoituspalveluyritystä toimittamaan säännöllisesti tai tapauskohtaisesti kuvauksen sen algoritmisten kaupankäyntistrategioiden luonteesta, yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäynnin parametreista tai limiiteistä, tiedot keskeisistä vaatimustenmukaisuuden ja riskienhallinnan varmistavista menetelmistä, joita se käyttää varmistaakseen 17 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen, sekä sen järjestelmien testausta koskevat tiedot. Direktiivin mukaan viranomainen voi lisäksi milloin tahansa pyytää sijoituspalveluyritykseltä lisätietoja algoritmisesta kaupankäynnistä ja siihen käytettävistä järjestelmistä. Direktiivin kyseisen säännöksen neljännen alakohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen on huolehdittava siitä, että tässä kohdassa tarkoitetuista seikoista on olemassa kirjanpitoa, ja varmistettava, että kyseinen kirjanpito on riittävää, jotta sen toimivaltainen viranomainen voi valvoa tämän direktiivin vaatimusten noudattamista.

Pykälään ehdotetun 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi sen kauppapaikan ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen pyynnöstä, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä, toimitettava ilman aiheetonta viivytystä edellä 4 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka se algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalta sijoituspalveluyritykseltä on saanut. Ehdotettu säännös perustuu 17 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan.

Pykälään ehdotetun 6 momentin mukaan huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää soveltavan sijoituspalveluyrityksen olisi tallennettava hyväksytyssä muodossa kaikkien kauppapaikoissa tekemiensä toimeksiantojen, mukaan lukien peruutetut toimeksiannot, toteutetut toimeksiannot ja hintatarjoukset, tarkka ja aikasekvensoitu kirjanpito ja annettava se pyynnöstä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu 17 artiklan 2 kohdan viidenteen alakohtaan. ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin momentissa tarkoitetun hyväksytyn tallennusmuodon sisältö ja esitystapa sekä ajanjakso, jolta sijoituspalveluyrityksellä on oltava tällainen kirjanpito.

2 §. Algoritminen kaupankäynti ja markkinatakaus. Lukuun ehdotetaan 2 §:ää algoritmisesta kaupankäynnistä ja markkinatakauksesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä markkinatakausstrategian toteuttamiseksi harjoittavan sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava tällaista markkinatakausta keskeytymättä tietyn osan kauppapaikan kaupankäyntiajasta poikkeustapauksia lukuun ottamatta siten, että kyseiselle kauppapaikalle tarjotaan likviditeettiä säännöllisesti ja ennakoitavasti. Lisäksi tällaisen sijoituspalveluyrityksen olisi tehtävä kauppapaikan kanssa sitova kirjallinen sopimus markkinatakauksesta, jossa määritettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvoitteet. Sijoituspalveluyrityksen olisi myös ehdotuksen mukaan otettava käyttöön tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät sen varmistamiseksi, että se aina täyttäisi kyseisen sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Ehdotettu 2 §:n 1 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 3 kohtaan.

ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin 1 momentissa tarkoitetut tilanteet, joissa sijoituspalveluyritys on velvollinen tekemään säännöksessä tarkoitetun markkinatakaussopimuksen, sekä tällaisten sopimusten sisältö, mukaan lukien säännöksessä tarkoitettu osuus kauppapaikan kaupankäyntiajasta. Lisäksi kyseisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin tilanteet, joita pidetään momentissa tarkoitettuina poikkeustapauksina, mukaan lukien äärimmäisen vaihtelevat olosuhteet, poliittiset ja makrotaloudelliset kysymykset, järjestelmää koskevat ja operatiiviset seikat sekä olosuhteet, jotka heikentävät sijoituspalveluyrityksen kykyä ylläpitää 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja järkeviä riskienhallintakäytäntöjä.

Ehdotetussa 2 momentissa määriteltäisiin se, milloin algoritmista kaupankäyntiä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen katsottaisiin toteuttavan edellä 1 momentissa tarkoitettua markkinatakausstrategiaa. Ehdotettu 2 §:n 2 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 4 kohtaan.

3 §. Suora sähköinen markkinoillepääsy. Lukuun ehdotetaan 3 §:ää suorasta sähköisestä markkinoillepääsystä. Pykälä perustuu direktiivin 17 artiklan 5 kohtaan. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, olisi oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät, joiden avulla se voisi varmistua säännöksessä tarkoitetuista seikoista. Tällaisia olisivat muun muassa kyseistä palvelua käyttävien asiakkaiden sopivuuden arviointi ja sen estäminen, että ennalta asetetut kaupankäynnin ja luottojen raja-arvot ylitettäisiin. Kyseisellä sijoituspalveluyrityksellä olisi myös ehdotuksen mukaan velvollisuus seurata kyseistä palvelua käyttävien asiakkaiden toteuttamaa kaupankäyntiä ja pyrkiä estämään kaupankäynti, joka voisi aiheuttaa riskejä sijoituspalveluyritykselle itselleen tai joka voisi aiheuttaa tai lisätä markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa taikka olla markkinoiden väärinkäyttöasetuksen tai kauppapaikan sääntöjen vastaista.

Ehdotetun 2 momentin mukaan sijoituspalveluyritys, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä, vastaisi myös siitä, että kyseistä palvelua käyttävät asiakkaat noudattavat tämän lain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksiä sekä kauppapaikan sääntöjä. Kyseisillä lain säännöksillä tarkoitettaisiin direktiivin 17 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti niitä säännöksiä, jotka perustuvat direktiivin täytäntöönpanoon. Sijoituspalveluyrityksen olisi seurattava liiketoimia havaitakseen kyseisten sääntöjen rikkomiset, tavanomaisesta poikkeavan kaupankäynnin tai mahdollisen markkinoiden väärinkäytön, joista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Sijoituspalveluyrityksen olisi varmistettava, että yrityksen ja asiakkaan välillä on sitova kirjallinen sopimus palvelun tarjoamiseen liittyvistä keskeisistä oikeuksista ja velvoitteista ja että sopimuksen nojalla sijoituspalveluyrityksellä säilyisi tämän lain mukainen vastuu.

Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, olisi ilmoitettava tästä Finanssivalvonnalle ja sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, johon sijoituspalveluyritys tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä.

Ehdotetun 4 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi toimitettava Finanssivalvonnan pyynnöstä kuvaus edellä 1 momentissa tarkoitetuista järjestelmistä ja valvontamenetelmistä sekä todisteet niiden käytöstä.

Ehdotetun 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi sen kauppapaikan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jonka osalta sijoituspalveluyritys tarjoaisi suoraa sähköistä markkinoillepääsyä, toimitettava ilman aiheetonta viivytystä edellä 4 momentissa tarkoitetut tiedot.

Ehdotetun 6 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että tässä pykälässä tarkoitetuista seikoista on olemassa kirjanpitoa, ja varmistettava, että kyseinen kirjanpito on riittävää säännösten noudattamisen valvomiseksi.

4 §. Keskusvastapuolen määritysosapuolena toimiva sijoituspalveluyritys. Säännös olisi kokonaisuudessaan uusi ja se koskisi sellaisia sijoituspalveluyrityksiä, jotka toimivat EMIR-asetuksessa tarkoitettuna määritysosapuolena omille asiakkailleen. Määritysosapuoli on yritys, joka toimii EMIR-asetuksessa tarkoitetussa keskusvastapuolessa ja vastaa osallistumisestaan johtuvien taloudellisten velvoitteiden täyttämisestä. Asiakas puolestaan on yritys, jolla on keskusvastapuolen määritysosapuolen kanssa sopimussuhde, joka mahdollistaa kyseisen yrityksen transaktioiden määrityksen keskusvastapuolessa. Säännöksellä laitettaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 17 artiklan 6 kohta.

Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin, että EMIR-asetuksessa tarkoitetulla määritysosapuolella olisi oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät sen varmistamiseksi, että määrityspalveluja tarjotaan ainoastaan sopiville ja selkeät perusteet täyttäville asiakkaille ja että kyseisiin asiakkaisiin sovelletaan asianmukaisia vaatimuksia sijoituspalveluyritykseen ja markkinoihin kohdistuvien riskien vähentämiseksi. Määritysosapuolen olisi tunnettava asiakkaansa ja sen liiketoiminnan sen verran hyvin, jotta odottamattomia ongelmia sen määrityksissä ei pääsisi syntymään. Erityisvaatimukset niille määritysosapuolille, jotka ovat mukana algoritmikaupankäynnin määrityksessä johtuvat MIFID II -direktiivin tavoitteista ehkäistä automatisoidun kaupankäynnin aiheuttamaa mahdollista häiriötä toimijoille ja markkinalle koko ketjun alusta loppuun saakka. Keskusvastapuolen määritysosapuolien vastuu kauppojen toimituksista ja maksuista edellyttää, että nämä kontrolloivat riskiään tarvittavin tavoin, mikä puolestaan suojaa keskusvastapuolta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että määritysosapuolen ja sen asiakkaan olisi laadittava sitova kirjallinen sopimus palvelun tarjoamiseen liittyvistä keskeisistä oikeuksista ja velvoitteista.

5 §. Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ilmoitusvelvollisuus. Lukuun ehdotetaan 5 §:ää ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän ehdotetun 1 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä Suomessa harjoittavan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.

Ehdotetun 2 momentin mukaan suoraa sähköistä markkinoillepääsyä pörssiin tarjoavan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen olisi myös ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmanteen alakohtaan.

6 §. Säännösten soveltaminen säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien kaupankäyntiosapuoliin. Lukuun ehdotetaan 6 §:ää algoritmista kaupankäyntiä koskevien luvun säännösten soveltamisesta tiettyihin säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien kaupankäyntiosapuoliin. Ehdotetun pykälän mukaan luvun säännöksiä sovellettaisiin sijoituspalveluyritysten lisäksi myös sellaisiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiosapuoliin, joilta ei sijoituspalvelulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 3 momentin 2, 4 ja 6 kohdan nojalla edellytetä tämän lain mukaista toimilupaa. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 5 kohtaan.

8 luku Tilinpäätös ja tilintarkastus

2 §. Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa informatiivisesti viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ään, missä jo nykyisin direktiivin 77 artiklaa vastaavasti säädetään toimilupavalvottavan tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.

9 luku Asiakasvarojen säilyttäminen ja muu käsittely

1 §. Asiakasvarojen säilyttäminen. Säännös vastaa voimassa olevan lain 9 luvun 1 §:ää sekä MIFID II:n 16 artiklan 8 ja 9 kohdan säännöksiä asiakasvarojen säilyttämisestä. Rahoitusvälineiden säilyttämisestä säädetään lisäksi arvopaperitileistä annetussa laissa. Asiakasvaroja halutaan erityisesti suojata sijoituspalveluyrityksen maksukyvyttömyyden varalta ja estää asiakasvarojen käyttö sijoituspalveluyrityksen omaan tai sijoituspalveluyrityksen toisen asiakkaan lukuun.

2 §. Asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ulkopuolisen säilyttäjän hallussa. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan lain 9 luvun 2 §:ää sekä komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä 3 kohdan säännöksiä asiakasvarojen säilyttämisestä ulkopuolisen säilyttäjän hallussa.

Pykälän 1 momentin säännökseen ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi ulkopuolisen säilyttäjän määritelmä. Ulkopuolisella säilyttäjällä tarkoitettaisiin sijoituspalveluyrityksen kanssa sopimussuhteessa olevaa yhteisöä, joka säilyttää sijoituspalveluyrityksen asiakkaan rahoitusvälineitä sijoituspalveluyrityksen lukuun. Kyseessä on rahoitusvälineiden moniportainen säilyttäminen, jonka soveltuminen suomalaisten sijoittajien omistamien suomalaisten liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin osakkeisiin ei ole jatkossakaan sallittua muun lainsäädännön johdosta. Muulla lainsäädännöllä tarkoitetaan arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettua lakia sekä lakia arvo-osuustileistä. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka nojalla sijoituspalveluyrityksen olisi säännöllisesti arvioitava sitä, täyttääkö ulkopuolinen säilyttäjä asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttämistä koskevat edellytykset.

Säännöksen yhdenmukaisen kieliasun aikaansaamiseksi 2 momentin ilmaisu yhteisö ehdotetaan korvattavaksi ilmaisulla ulkopuolinen säilyttäjä. Ehdotetulla 2 momentilla laitettaisiin kansallisesti täytäntöön komission delegoidun direktiivin 3 artiklan 3 kohta. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen olisi lähtökohtaisesti säilytettävä asiakkaan rahoitusvälineitä sellaisen ulkopuolisen säilyttäjän hallussa, joka on joko Finanssivalvonnan tai muun viranomaisen valvonnan kohteena. Vaatimuksesta voitaisiin poiketa ainoastaan silloin, jos rahoitusvälineen tai siihen liittyvän palvelun luonne edellyttää säilyttämistä sellaisessa kolmannessa maassa, jossa rahoitusvälineen säilyttämisestä ei ole säädetä laissa tai jos ammattimainen asiakas sitä nimenomaisesti kirjallisesti pyytäisi.

Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi ulkopuolisen säilyttäjän kanssa tekemässään sopimuksessa varmistuttava, että asiakasvarojen omistusoikeus on selvä myös ulkopuolisen säilyttäjän maksukyvyttömyystilanteessa.

3 §. Asiakkaan rahavarojen säilyttäminen. Säännöksen otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä. Voimassa olevan lain ilmaisu sijoittaminen on saattanut tarpeettomalla tavalla ohjata lainsoveltajan käsitystä asiakkaan rahavarojen varsinaisen sijoittamisen sallittavuudesta, mikä ei ole ollut voimassa olevan säännöksen tarkoitus. Lisäksi 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi EKP:n asetukseen tulleiden lukuisten muutosten johdosta. Pykälän 1 momentti vastaisi muutettuna voimassa olevan lain 9 luvun 3 §:n 1 momenttia sekä komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtia. Komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että sijoituspalveluyritysten on saatava asiakkailtaan nimenomainen suostumus, mikäli rahavaroja säilytetään pykälässä tarkoitetussa rahamarkkinarahastossa.

Pykälän 2 momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 2 momenttia ja komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa. Ehdotettua 2 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla sijoituspalveluyrityksen olisi säännöllisesti arvioitava asiakkaiden rahavarojen säilyttämiseen liittyvien vaatimusten täyttymistä. Voimassa olevan säännöksen 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi 1 §:n 2 momentin kanssa päällekkäisenä säännöksenä. Momentin poistaminen ei vaikuttaisi velvollisuuteen pitää asiakasvarat erillään.

Pykälän uusi 3 momentti olisi sisällöltään uusi ja se vastaisi komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa. Sijoituspalveluyritys voisi säilyttää korkeintaan 20 prosenttia hallussaan olevista rahavaroista samaan konserniin kuuluvissa yhteisössä. Jos sijoituspalveluyritys pystyisi osoittamaan, ettei vaatimus ole oikeassa suhteessa sen harjoittaman toiminnan luonteeseen tai laajuuteen nähden tai jos säilytettävien rahavarojen määrä on pieni, voitaisiin vaatimuksesta poiketa. Vaatimuksesta poikkeamisella ei kuitenkaan saa olla asiakkaansuojaa heikentäviä vaikutuksia. Sijoituspalveluyrityksen olisi arvioitava säännöllisesti hajauttamisvaatimuksesta poikkeamisen perusteiden täyttymistä ja osoitettava Finanssivalvonnalle arvionsa perusteet.

Säännöksen 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 momenttia sekä komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa.

4 §. Asiakkaan rahoitusvälineistä tai asiakasvaroihin kohdistuvista oikeuksista määrääminen. Ehdotetulla säännöksellä pannaan kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 16 artiklan 8 kohta sekä komission delegoidun direktiivin 5 artikla.

Säännöksen otsikkoa ja aineellista sisältöä ehdotetaan laajennettavaksi nykyisesti vastaamaan paremmin direktiivin kieliasua sekä tarkoitusta vahvistaa sijoittajansuojaa. Erilaisten oikeustoimien kirjo on suuri ja rahoitusmarkkinoiden kaltaisella nopeasti kehittyvällä alueella myös jossain määrin vaikeasti ennakoitavissa. Vaihdannan kannalta juuri omistusoikeuden luovutus dispositio- eli määräämistoimena on keskeisessä asemassa. Asiakkaan rahoitusvälineeseen kohdistuvia oikeuksia voidaan luovuttaa, kumota tai rasittaa. Voimassa olevan lain ilmaisu asiakkaan rahoitusvälineen panttaamisesta tai luovuttamisesta on tarpeettoman suppea, jonka vuoksi pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi asiakkaan rahoitusvälineestä tai asiakasvaroihin kohdistuvista oikeuksista määräämiseksi. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi muu oikeudellinen määrääminen panttauksen tai luovuttamisen lisäksi. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi komission delegoidun direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa vastaavalla tavalla kielto määrätä asiakkaan rahoitusvälineestä ilman asiakkaan suostumusta kolmannen lukuun. Lisäksi kirjallinen suostumus vaadittaisiin kirjallisesti myös ammattimaiselta asiakkaalta.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä ja sillä pannaan kansallisesti täytäntöön komission delegoidun direktiivin 5 artiklan 2 kohta.

Pykälän 3 momentti olisi uusi ja se vastaisi komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 4 kohdan 1 alakohtaa. Ehdotetun säännöksen mukaan sellaiset asiakasvaroihin kohdistuvat vakuus-, pantti- tai kuittausoikeudet, jotka antavat kolmannelle oikeuden määrätä asiakasvaroista ja jotka eivät liity asiakkaaseen tai asiakkaalle tarjottuihin sijoituspalveluihin olisivat sallittuja ainoastaan, jos niistä säädetään laissa sellaisessa kolmannessa maassa, jossa asiakasvaroja säilytetään.

Säännöksen 4 momentti vastaa muuten voimassa olevan lain 4 momenttia, mutta viittaukset selvitysyhteisöön ja ulkomaiseen selvitysyhteisöön ehdotetaan korvattaviksi viittauksella arvopaperikeskukseen. Muutoksen syynä on selvitysyhteisö-käsitteen kumoaminen kansallisesta lainsäädännöstä lailla arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta

Pykälän 5 momenttia ehdotetaan selkeytettäväksi lisäämällä 1 momenttia vastaavalla tavalla muu oikeudellinen määrääminen.

Voimassa olevan säännöksen 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä sijoituksenpalveluyrityksen on säilytettävä rahoitusvälineitä koskevat toimeksiantotiedot viiden vuoden ajan ehdotetun 10 luvun 11 §:n nojalla.

4 a §. Omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt. Ehdotettu pykälä olisi uusi.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että sijoituspalveluyrityksen olisi varmistuttava, että omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä käytetään ainoastaan tilanteissa, joissa niiden käyttö on perusteltua tai joissa mikään muu asiakkaan tarjoama vakuus sovellu sijoituspalveluyritykseen kohdistuvan velvoitteen täyttämiseen. Perusteena rajoitukselle on omistusoikeuden siirtävä rahoitusvakuusjärjestelyn asiakkaansuojaa heikentävä vaikutus. Säännöksellä varmistettaisiin siten, että asiakkaan sijoituspalveluyritykseen kohdistuvan velvoitteen ja omistusoikeuden siirtävän vakuuden välillä on riittävä yhteys. Tämän lisäksi siirrettävien asiakasvarojen määrä ei saa olla rajoittamaton tai huomattavasti suurempi kuin asiakkaan velvoite sijoituspalveluyritystä kohtaan. Harkittaessa sitä, otetaanko omistusoikeuden siirtävän vakuusjärjestelyn piiriin kaikki vai vain osa asiakkaan varoista tai rahoitusvälineistä, ei arvioinnissa saisi ottaa huomioon asiakkaan muita velvollisuuksia sijoituspalveluyritystä kohtaan. Muilla velvollisuuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä asiakkaan mahdollisia muita velvoitteita kuin kyseiseen sijoituspalveluun kohdistuvia velvoitteita, kuten esimerkiksi asunto- tai kulutusluottoja, jotka voivat tulla kyseeseen silloin, kun luottolaitos tarjoaa sijoituspalvelua. Säännöksellä varmistetaan siten, että asiakkaan velvoite sijoituspalveluyritystä kohtaan kytkeytyy nimenomaan rahoitusvälineestä aiheutuvaan velvoitteeseen. Säännös vastaa komission delegoidun direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohtia.

Ehdotetun säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole rajoittaa esimerkiksi rahoitusmarkkinoilla tyypillisesti käytettävien johdannaiskauppojen vakuuksien käyttöä, vaan kiinnittää sijoituspalveluyrityksen huomiota siihen, ettei asiakkaalta mahdollisesti vaadittava ylivakuus saa olla keinotekoisen suuri.

Pykälän 2 momentti vastaa komission delegoidun direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa ja sen mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi kerrottava ammattimaisille asiakkailleen ja hyväksyttäville vastapuolille omistusoikeuden siirtäviin järjestelyihin liittyvistä riskeistä sekä vaikutuksista asiakkaansuojaan.

Ehdotetulla 3 momentilla pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 16 artiklan 10 kohdan säännös, jonka mukaan sijoituspalveluyritys ei saisi tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä ei-ammattimaisten sijoittajien kanssa. Ehdotuksen mukaan sijoituspalveluyritys saisi tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä ainoastaan ammattimaisten asiakkaiden kanssa.

Luonnollinen henkilö voi kuitenkin omasta pyynnöstään, lain 1 luvun 23 §:ssä säädetyllä tavalla, tulla luokitelluksi ammattimaiseksi asiakkaaksi tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Luonnollinen henkilö, joka on luokiteltu ammattimaiseksi sijoittajaksi, on omistusoikeuden siirtävään rahoitusvakuusjärjestelyyn ryhtyessään yhteisösijoittajaa heikommassa asemassa sijoittajansuojaa ajatellen.

Omistusoikeuden siirtoon perustuvista vakuuksista säädetään rahoitusvakuuslaissa. Rahoitusvakuuslakia ei kuitenkaan sovelleta luonnollisen henkilöön. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanteessa, jossa luonnollinen henkilö haluaisi tulla luokitelluksi ammattimaiseksi asiakkaaksi, hänen antamaansa vakuuteen ei sovelleta rahoitusvakuuslain säännöksiä.

Voimassa oleva rahoitusvakuuslaki ei estä tekemästä vakuusjärjestelyjä lain soveltamisalan ulkopuolella. Rahoitusvakuuslain soveltamisalan ulkopuolella tehtyjen järjestelyjen oikeusvaikutukset ratkeavat nimenomaisten lainsäännösten puuttuessa yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden nojalla. Tämä tarkoittaa siten sitä, että tällaisen järjestelyn oikeudelliseen pätevyyteen tai sivullissitovuuteen voi sisältyä epävarmuutta. Myöskään sijoituspalvelulain asiakasvarojen suojaamista koskevat säännökset eivät tulisi sovellettaviksi, sillä kyse on saatavasta eikä asiakasvaroista. Sijoituspalveluyrityksen maksukyvyttömyystilanteessa sijoittaja on lisäksi heikommassa asemassa, sillä hän ei saisi erotettua varojaan asiakasvarojen erotteluvelvollisuuden perusteella, vaan olisi tavallisen etuoikeudettoman velkojan asemassa.

5 §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Voimassa olevaa lakia vastaavasti Finanssivalvonta antaa komission delegoidun direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat määräykset asiakasvarojen säilyttämisessä ja muussa käsittelyssä noudatettavista menettelytavoista siltä osin, kun säännös ei sisälly lakiin. Finanssivalvonnan määräykset soveltuvat pääosin lainsäädäntöä paremmin delegoidun direktiivin sisältämän teknisen ja yksityiskohtaisen sääntelyn täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi Finanssivalvonnalle ehdotetaan valtuutta antaa tarkempia määräyksiä asiakasvarojen tarkemmasta sisällöstä.

6 §. Tilintarkastajan lausunto. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 9 luvun 6 §:ää ja sillä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 8 artikla ulkoisten tilintarkastajien raportointivelvollisuudesta. Voimassa olevan lain säännöstä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että velvollisuus toimittaa tiedot sijoituspalveluyrityksen asiakasvarojen säilyttämistä ja käsittelyä koskevien järjestelyjen toteutumisesta olisi sijoituksenpalveluyrityksen tilintarkastajalla. Ehdotettu säännös vastaisi luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 5 §:ää ja sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain (1183/2009) 6 §:n 6 momenttia. Vaikka tilintarkastajat eivät ole Finanssivalvonnan valvottavia, säädetään tilintarkastuslain (1141/2015) 9 luvun 2 §:ssä Tilintarkastusvalvonnan ja Finanssivalvonnan yhteistyöstä.

Lisäksi voimassa olevan säännös velvollisuudesta toimittaa tilintarkastajan lausunto kultakin kalenterivuodelta ehdotetaan muutettavaksi velvollisuudeksi toimittaa lausunto vähintään kerran vuodessa. Tällöin tilintarkastajalla olisi velvollisuus tarpeen vaatiessa arvioida sääntelyn noudattamista myös muulloin kuin kerran vuodessa.

9 §. Asiakasvarojen säilyttämistä ja muuta käsittelyä sekä asiamiehen asettamista koskevien säännösten soveltaminen kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeeseen. Pykälä kumotaan tarpeettomana.

10 §. Sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuus asiakasvarojen säilyttämisestä ja muusta käsittelystä. Ehdotettu säännös olisi uusi. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 5 kohta. Sijoituspalveluyrityksellä olisi velvollisuus antaa tietoja Finanssivalvonnalle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, konkurssipesän pesänhoitajalle, saneerausmenettelyn selvittäjälle, ulosottoviranomaiselle ja Rahoitusvakausvirastolle. Viranomaisille olisi toimitettava asiakasvarojen yksilöintitiedot, tiedot asiakasvarojen säilyttämiseksi tehdyistä sopimuksista sekä tiedot ulkopuolisista säilyttäjistä tai ulkoistetun palvelujen hoitajasta.

Sijoituspalveluyrityksen olisi lisäksi toimitettava tiedot niistä henkilöistä, jotka vastaavat asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvistä menettelyistä sekä sopimuksista, joiden avulla asiakasvarojen omistusoikeus voidaan määrittää. Komission delegoidussa direktiivissä tarkoitetulla tavalla omistusoikeus on ymmärrettävä laajasti. Omistusoikeudella tarkoitetaan tässä pykälässä siten esimerkiksi rahavarojen osalta saamisoikeutta sekä rahoitusvälineiden osalta arvopaperitileistä annetussa laissa tarkoitettua tilioikeutta.

11 §. Asiakasvarojen suojaamista koskevat ohjaus- ja hallintojärjestelmät. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja se perustuisi komission delegoidun direktiivin 7 artiklan 1 alakohtaan. Sijoituspalveluyrityksen olisi nimettävä henkilö, jolla on riittävät taidot ja valtuudet, vastaamaan asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta. Sijoituspalveluyritysten arvioidessa sitä, onko pykälässä tarkoitetun henkilön tehtävä kokopäiväinen tai voiko sama henkilö kattaa samassa yhtiörakenteessa useamman yhtiön, olisi otettava huomioon asiakkaansuojan tärkeys ja sääntelyn tarkoitus. Säännös on tarkoitettu joustavaksi, jotta erityyppisten sijoituspalveluyritysten toiminnan monimuotoisuutta voitaisiin ottaa huomioon myös suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.

Finanssivalvonnan 5 §:ssä säädetty määräystenantovaltuus kohdistuisi osaltaan myös komission direktiivin 7 artiklan täytäntöönpanon edellyttämien tarkempien määräysten antamiseen. Finanssivalvonta voisi määräyksessään täsmentää sitä, millaisia kriteerejä sijoituspalveluyrityksen olisi huomioitava arvioidessaan sitä onko tehtävä kokopäiväinen tai voiko samalla henkilöllä olla vastuullaan suurempia kokonaisuuksia.

Finanssivalvonnan määräyksissä voitaisiin myös huomioida säännökselle direktiivissä (johdantolause 5) asetetut tavoitteet.

III OSA MENETTELYTAVAT JA KORVAUSRAHASTO

10 luku Menettelytavat asiakassuhteessa

Lain 10 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Luvussa ei nykyisen lain tapaan ehdoteta säänneltäväksi säännösten soveltamisesta ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin (14 §). Useista ehdotetuista säännöksistä säädetään lisäksi tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565.

1 §. Asiakkaan luokittelu ja asiakkaan asemasta sopiminen. Luvun 1 § vastaisi pääosin nykyistä 10 luvun 1 §:ää. Asiakkaan luokittelusta säädetään tarkemmin komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565.

2 §. Yleiset periaatteet sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ja markkinoinnissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi direktiivin 24 artiklan 3 kohdan mukainen velvoite siitä, että kaiken sijoituspalveluyrityksen antaman tiedon on oltava tasapuolista ja selkeää. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen 4 momentin säännösten tavoin sijoitus- ja oheispalvelun markkinoinnista.

Direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädetystä tuotehallintamenettelystä sekä kehittäjänä ja jakelijana toimivan sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksista säädetään laajemmin direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa. Kyseiset säännökset ehdotetaan pantaviksi täytäntöön 7 lukuun ehdotetussa 7 §:ssä.

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentin säännökset liittyvät kannustinjärjestelyihin, joista ehdotetaan säänneltäväksi erikseen uudessa 6 §:ssä.

Pykälän 3 momentiksi tulisi nykyinen 5 momentti, jossa viitataan sijoittajien korvausrahastosuojaan liittyen lain 11 luvun 25 §:ään.

3 §. Sopimus sijoituspalvelusta. Direktiivin artiklan 25 kohdassa 5 todetaan, että sijoituspalveluyrityksen on luotava arkisto, joka sisältää asiakkaan ja sijoituspalveluyrityksen välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle tarjoamien palvelujen ehdot. Sopimusosapuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin. Säännöksen velvoitteet käyvät ilmi voimassa olevan 10 luvun 3 §:n 1 momentista, jota kuitenkin tarkennettaisiin vastaamaan direktiiviä ja komission delegoitua asetusta (EU) 2017/565 siten, että sopimus on tehtävä kaikkien asiakkaiden kanssa mukaan lukien ammattimaiset asiakkaat ja kaikista sijoituspalveluista paitsi kertaluonteisesta sijoitusneuvonnasta ellei asiakkaalle tarjota soveltuvuuden säännöllistä arviointia. Asiakassopimusten tekemisestä on säädetty lisäksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 58 artiklassa. Ennen sijoituspalvelun tarjoamista asiakkaalle annettavien tietojen sisällöstä ja pysyvällä tavalla antamisesta on lisäksi säädetty 5, 6 ja 7 §:ssä.

4 §. Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointi. Direktiivin 25 artiklassa säännellään nykyistä tarkemmin asiakkaille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnista. Pykälän otsikkoa on muutettu voimassa olevan 10 luvun 4 §:n otsikosta informatiivisemmaksi. Pykälän 1 momenttiin on lisätty direktiivin mukaisesti riskiraja korostamaan asiakkaan riskinottohalukkuutta suhteessa asiakkaan tappionsietokykyyn. Direktiivin perusteluosan kohdassa 81 selvitetään ristiinmyyntikäytäntöjä, joista voi olla asiakkaalle etuja, mutta myös tilanteita, joissa asiakkaan etua ei oteta riittävästi huomioon. Ristiinmyyntikäytännöistä mainitaan esimerkkeinä sitominen, jossa vähintään kaksi rahoituspalvelua myydään yhdistelmänä siten, että ainakin yksi on sellainen, jota ei ole saatavilla erikseen. Niputuskäytännöstä esimerkkinä mainitaan yhden tai useamman rahoituspalvelun myymistä yhdistelmänä, joista kunkin voi ostaa myös erikseen. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 42 alakohdassa on määritelty ristiinmyyntikäytäntö sijoituspalvelun tarjoamiseksi yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona saman sopimuksen tai paketin osalta.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin artiklan 2 ja 3 kohdassa olevat nykyistä sääntelyä tarkentavat säännökset, joiden mukaan soveltuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvä tappionsietokyky ja sijoitustavoitteeseen liittyvä riskiraja. Lisäksi on varmistettava, että jos sijoitusneuvonnan yhteydessä suositellaan palvelujen tai tuotteiden yhdistelmää, koko yhdistelmä on asiakkaalle soveltuva. Yhdistelmäpalveluilla tarkoitetaan direktiivin 24 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja niputettuja palveluja tai tuotteiden pakettia. Yhdistelmäpalvelun arvioinnissa on huomioitava koko tuote- tai palveluyhdistelmän soveltuvuus asiakkaalle.

Pykälän 2 momentista on poistettu rahoitusvälineiden säilyttäminen, joka ehdotuksen mukaan ei ole enää sijoituspalvelu. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin artiklan 3 kohdan mukaisesti muiden sijoituspalvelujen kuin sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon osalta asiakkaalta pyydettävistä tiedoista ja niiden perusteella tehtävästä asianmukaisuuden arvioinnista. Kun suunnitellaan palvelujen tai tuotteiden yhdistelmää, on arvioitava onko koko yhdistelmä asiakkaan kannalta asianmukainen. Sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta, jos se katsoo saamiensa tietojen perusteella, ettei tuote tai palvelu ole asiakkaalle asianmukainen. Jos asiakas ei anna tarvittavia tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan, sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta siitä, että sijoituspalveluyrityksellä ei ole mahdollisuutta määrittää, onko suunniteltu palvelu tai tuote asiakkaalle soveltuva. Varoitus voidaan kaikissa mainituissa tilanteissa esittää myös vakiomuodossa.

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännökset koskien kauppapaikkoja, vaihtoehtorahastoja, komission asetuksen (EU) N:o 583/2010 36 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja strukturoituja yhteissijoitusyrityksiä sekä strukturoituja talletuksia. Jos sijoituspalvelu koostuu yksinomaan asiakkaan toimeksiantojen toteuttamisesta tai vastaanottamisesta ja välittämisestä oheispalveluin tai ilman niitä, lukuun ottamatta direktiivin liitteessä I olevan B osan 2 kohdassa täsmennettyä luoton- tai lainanantoa, joka ei sisällä asiakkaiden nykyisiä lainojen luottorajoja, käyttötilejä ja tilinylitysoikeuksia, sijoituspalvelua voi tarjota ilman asiakkaan sijoitustietämyksen ja kokemuksen asianmukaisuuden arviointia, mikäli kaikki 3 momentissa luetellut edellytykset täyttyvät. Edellytykset luetellaan 25 artiklan 4 kohdassa ja ne liittyvät a alakohdan i—vi alakohdissa lueteltuihin rahoitusvälineisiin. Luettelo vastaa pääosin voimassa olevassa 4 §:ssä olevaa rahoitusvälineluetteloa. Direktiivissä on tarkennettu yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin luokiteltavia rahastoja, joihin kuuluu lähtökohtaisesti sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten osakkeet tai osuudet lukuun ottamatta strukturoituja yhteissijoitusyritysten osakkeita tai osuuksia. Strukturoitu yhteissijoitusyritys on määritelty asetuksessa (EU) N:o 583/2010 36 artiklan 1 kohdassa. Luettelokohdan 4 sääntelyn ulkopuolelle jäävät direktiivin 4 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaan strukturoidut sijoitusrahastot ja yhteissijoitusyritykset. Luettelokohdan 1 ulkopuolelle on suljettu sellaiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeet tai osuudet, jotka eivät ole sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä.

MIFID II:n 25 artiklan 4 kohdan a alakohdan toisen alakohdan mukaisesti säänneltyä markkinaa vastaavana kolmannen maan markkinana pidetään niitä kolmansien maiden markkinoita, joiden osalta komissio on tehnyt jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä vastaavuuspäätöksen MIFID II:n muutosdirektiivin 89 a artiklan 2 kohdassa viitatun asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan mukaisesti.

Pykälään lisättäisiin myös uusi 4 momentti, jossa edellytettäisiin, että sijoituspalveluyrityksen tulee täyttää direktiivin 25 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti 3 momentissa tarkoitettua execution only -palvelua tarjotessaan eturistiriitojen käsittelyä koskevat velvoitteensa.

5 §. Sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuus. Direktiivin 24 artiklassa säädetään asiakkaille annettavista tiedoista voimassa olevaa sääntelyä tarkemmin. Pykälän 1 ja 2 momentin säännös vastaa direktiivin 24 artiklan 4 kohtaa. Voimassa olevan lain 10 luvun 5 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1—4 ja 6 kohdassa on sisällöltään osin vastaavia säännöksiä.

Ehdotettu 1 momentin 4 kohta vastaisi voimassa olevan lain 2 momentin 5 kohtaa ja sillä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 4 artiklan a kohdan 3 alakohta. Viittaus arvopaperitililain ja arvo-osuustilain soveltamiseen olisi puolestaan kansallinen, mutta luonteeltaan informatiivinen.

Uutta ehdotetussa pykälässä olisi se, että tiedonantovelvollisuus kohdistuu kaikkiin sijoituspalveluyrityksen asiakkaisiin, eikä vain ei-ammattimaisiin kuten lain nykyisessä 5 §:ssä. Ehdotetussa 1 ja 2 momentissa on myös tarkennettu annettavien tietojen sisältöä. Ehdotetun 1 momentin mukaan asiakkaalle on esimerkiksi ilmoitettava se, onko annettava neuvonta riippumatonta vai ei. Sijoitusneuvonnan ollessa ei-riippumatonta on tämä selkeästi ja ymmärrettävästi asiakkaalle ilmoitettava. Ilman tällaista ilmoitusta asiakkaalle voisi muutoin syntyä käsitys, ettei yrityksellä ole omaa intressiä suosittelemiinsa tuotteisiin liittyen. Tällöin asiakkaalle on myös selkeästi ilmoitettava, että sijoitusneuvonta ei perustu laajaan analyysiin eri rahoitusvälineistä, vaan rajoittuu sijoituspalveluyrityksen omiin tuotteisiin tai sellaisiin, joihin sijoituspalveluyrityksellä on läheinen sidos.

Pykälän 3 momentin säännös vastaa direktiivin 24 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaisesti säädettäisiin, että edellä tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat voivat kohtuullisesti ymmärtää sekä tarjottavan sijoituspalvelun että tietyn rahoitusvälineen luonteen ja niihin sisältyvät riskit. Säännöksen tarkoituksena on antaa asiakkaalle riittävät tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Tiedot voidaan esittää vakiomuodossa.

Pykälän 4 momentti vastaa direktiivin 24 artiklan 6 kohtaa, jonka mukaan edellä asetetut velvoitteet eivät koske tilanteita, joissa sijoituspalvelu tarjotaan osana rahoitustuotetta, johon jo sovelletaan muita luottolaitoksiin ja kulutusluottoihin liittyvää tiedonantovelvollisuussääntelyä.

Pykälän 5 momentin säännökset koskisivat ristiinmyyntiä artiklan 11 kohtaa vastaavasti. Jos sijoituspalvelu tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona samalle sopimukselle tai paketille, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle voidaanko eri osatekijät ostaa erikseen. Sijoituspalveluyrityksen on selvitettävä erikseen kunkin osatekijän kulut ja veloitukset. Jos tällaisesta yksityisasiakkaalle tarjottavasta sopimuksesta tai paketista aiheutuvat riskit todennäköisesti poikkeavat yksittäisten palvelujen tai tuotteiden riskeistä, sijoituspalveluyrityksen on annettava selkeä kuvaus siitä, miten nämä osatekijät vaikuttavat kokonaisuuden riskiin. Direktiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 81 todetaan, että ristiinmyyntikäytännöt ovat yleinen strategia vähittäisrahoituspalvelujen tarjoajien keskuudessa. Nämä käytännöt voivat tarjota etuja ei-ammattimaisille asiakkaille, mutta niissä voi olla kyse myös toimista, joissa ei riittävästi oteta huomioon asiakkaan etua. Esimerkiksi niin kutsuttu sitominen, jossa vähintään kaksi rahoituspalvelua myydään yhdessä paketissa ja ainakin yksi näistä palveluista ei ole saatavissa erikseen, voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kielteisesti asiakkaan mahdollisuuksiin tehdä tietoisia valintoja.

6 §. Kannustimet. Uudeksi 6 §:ksi ehdotetaan säännöksiä palkkioista ja kannustimista direktiivin 24 artiklan kohtien 7—10 mukaisesti. Komission delegoidun direktiivin IV luvussa on lisäksi annettu tarkempia säännöksiä kannustimista. Kyseiset direktiivin velvoitteet ehdotetaan pääosin saatettaviksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin lisäämällä pykälään tätä koskeva määräystenantovaltuus Finanssivalvonnalle. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisesti lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän vuoksi tietyistä komission direktiivissä säädetyistä perusasioista ehdotetaan niiden merkittävyyden vuoksi säädettäviksi lain 6 §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oheispalveluja ja kaikkia muita sijoituspalveluja kuin omaisuudenhoitoa ja riippumatonta sijoitusneuvontaa koskien palkkioiden ja kannustimien maksamisesta tai vastaanottamisesta. Säännös on nykyistä tiukempi, kun kannustimeksi voidaan katsoa myös ei-rahallinen etu. Sallittuja olisivat kuitenkin sellaiset maksut ja edut, jotka ovat tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja jotka eivät haittaa sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksia toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti. Säännös vastaa 24 artiklan 9 kohdan 1 alakohtaa.

Pykälän ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin komission direktiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä 1 momentissa tarkoitetun välityspalkkion, provision tai ei-rahallisen edun on tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua. Finanssivalvonta voisi sille luvun 16 §:ssä ehdotetun määräystenantovaltuuden perusteella antaa tarkemmat määräykset momentissa säädetyistä edellytyksistä sille, että säännöksessä tarkoitettu maksu tai etu on tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja, että se on asiakkaan etujen mukaista. Määräystenantovaltuus kohdistuisi näin myös tarkempien määräysten antamiseen komission direktiivin 2 kohdassa tarkoitetun lisäpalvelun tai korkeatasoisemman palvelun tarjoamisen perusteista, direktiivin 2 a alakohdan sisältämä ei-tyhjentävä luettelo huomioiden. Määräyksissä voitaisiin tarkoituksenmukaisemmin huomioida myös Suomen markkinoiden rakenne ja sen palveluntarjonnan erityispiirteet.

Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin sijoituspalveluyritys kertomaan asiakkaalle 1 momentissa tarkoitetuista kannustimista etu- ja jälkikäteen 24 artiklan 9 kohdan 2 alakohdan sekä komission direktiivin 11 artiklan 5 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Muilta osin komission direktiivin 11 artiklan 5 kohta ehdotetaan saatettavaksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Ehdotetun momentin mukaan asiakkaalle olisi myös ilmoitettava miten sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä vastaanotettu välityspalkkio, provisio tai rahallinen tai ei-rahallinen etu siirretään asiakkaalle. Tämä velvoite koskee luonnollisesti vain niitä tilanteita, joissa etu siirretään asiakkaalle.

Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan 1 momentin säännöksiä ei sovelleta tiettyihin sijoituspalvelujen tarjoamisessa tarpeellisiin maksuihin tai etuihin. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 9 kohdan 3 alakohtaan.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan säännöstä riippumattoman sijoitusneuvonnan tarjoamisen edellytyksenä olevasta sijoituspalveluyrityksen velvollisuutta arvioida riittävä valikoima markkinoilla saatavilla olevia rahoitusvälineitä. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 7 kohdan a alakohtaan. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565 annetaan tarkemmat säännökset perusteista, jotka koskevat kyseisten rahoitusvälineiden valikoiman arviointia.

Palkkioiden ja muiden säännöksessä tarkoitettujen etujen vastaanottamisesta omaisuudenhoitopalvelun ja riippumattoman sijoitusneuvonnan yhteydessä säädettäisiin pykälän 6 momentissa. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön 24 artiklan 7 kohdan b alakohdan säännös kannustinkiellosta riippumattoman sijoitusneuvonnan osalta sekä 8 kohdan säännös kannustinkiellosta omaisuudenhoidon osalta. Omaisuudenhoitopalvelun ja riippumattoman sijoitusneuvonnan yhteydessä sijoituspalveluyritys ei saisi vastaanottaa ja pitää itsellään palkkioita, provisioita tai muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja muilta kuin asiakkaaltaan tai tämän edustajalta. Lisäksi momentissa säädettäisiin vastaanotetun välityspalkkion, provision ja muun rahallisen edun palauttamisesta ja sen kertomisesta asiakkaalle komission direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Ehdotetussa 7 momentissa säädettäisiin direktiivin 24 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 8 kohdan mukaisesti sellaisista vähäisistä ei-rahallisista eduista, jotka eivät kuuluisi 6 momentissa säädetyn kannustinkiellon soveltamisalaan. Kyseisistä eduista olisi kuitenkin aina selkeästi ilmoitettava asiakkaalle.

Pykälän 8 momentiksi tulisi 24 artiklan 10 kohdan säännös henkilöstön palkitsemisjärjestelyistä. Sijoituspalveluyrityksellä ei saisi olla sellaisia henkilöstön palkitsemis- tai arviointijärjestelyjä, jotka voisivat kannustaa suosittelemaan ei-ammattimaisille asiakkaille muita kuin asiakkaille parhaiten sopivia rahoitusvälineitä.

7 §. Tietojen antaminen asiakkaille. Direktiivin 25 artiklan 6 kohdassa säännellään tietojen antamisesta asiakkaalle pysyvällä välineellä sekä erityisesti sijoitusneuvontaan ja omaisuudenhoitoon liittyvistä tiedonantovelvoitteista. Kyseisistä erityistilanteisiin liittyvistä tietojen antamisesta ehdotetaan säädettävän luvun 7 §:ssä, joka osin vastaisi nykyisen lain 5 §:ää.

Pykälän 1 momentissa velvoitetaan sijoituspalveluyritystä antamaan tiedot pysyvällä tavalla rahoitusvälineen monimutkaisuus ja palvelun luonne huomioiden artiklan 6 kohdan mukaisesti. Yleisemmin asiasta on säännelty voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säänneltäisiin artiklan saman 6 kohdan mukaisesti sijoitusneuvontaan liittyvän soveltuvuuslausunnon toimittamisesta asiakkaalle.

Pykälän 3 momentissa säänneltäisiin etäviestimen käytöstä, josta on yleisemmin maininta voimassa olevan lain 5 §:n 5 momentissa.

Omaisuudenhoitoon liittyvästä soveltuvuuden arvioinnista ehdotetaan säännöstä 4 momenttiin vastaten artiklan 6 kohtaa.

Pykälän 5 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentin 5 kohdan säännöksen asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvästä tietojen antamisesta.

Pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi erikseen pykälän nykyisten 8 ja 9 momentin säädösten mukaisesta velvollisuudesta tarjota sijoitusrahastoja tai vaihtoehtorahastoja koskevia tietoja. Tiedonantovelvollisuudesta on säädetty niiden osalta sijoitusrahastolaissa sekä paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevassa asetuksessa.

Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 10 momenttia.

8 §. Toimeksiannon huolellinen toteuttaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 6 §:n 1 momenttia, mutta sitä tarkennettaisiin vastaamaan direktiivin 27 artiklan 1 kohtaa, jossa todetaan tekijät, jotka on huomioitava toimeksiannon toteuttamisessa asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin. Paras mahdollinen tulos ei-ammattimaiselle asiakkaalle määräytyy kokonaisarvioinnin perusteella, joka muodostuu rahoitusvälineen hinnasta ja toimeksiannon toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista, joiden on sisällettävä kaikki suoraan toimeksiannon toteuttamisesta asiakkaalle aiheutuvat kulut, mukaan lukien toteuttamispaikan maksut, määritys- ja toimitusmaksut sekä kaikki muut toimeksiannon toteuttamiseen osallistuville kolmansille osapuolille suoritettavat maksut. Kun useampi kuin yksi paikka kilpailee rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon toteuttamisesta, on arvioitava ja verrattava tuloksia, jotka saavutettaisiin toteuttamalla toimeksianto kussakin sellaisessa sijoituspalveluyrityksen toimeksiantojen toteuttamisperiaatteiden mukaisessa toteuttamispaikassa, joka pystyy toteuttamaan kyseisen toimeksiannon. Arvioinnissa on otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen omat provisiot ja kulut, jotka se veloittaa toimeksiannon toteuttamisesta kussakin näistä toteuttamispaikoista.

Uudeksi pykälän 2 momentiksi otettaisiin direktiivin 27 artiklan 2 kohdan säännös kannustimista ja eturistiriidoista. Sijoituspalveluyritys ei saa vastaanottaa asiakastoimeksiantojen reitittämisestä tiettyyn kauppapaikkaan tai toteuttamispaikkaan sellaista palkkiota, alennusta tai ei-rahallista etua, joka on tässä laissa säädettyjen eturistiriitoja ja kannustimia koskevien vaatimusten vastainen.

Pykälän 3 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 2 momentin säännös toimeksiantojen toteuttamisperiaatteista, joka vastaa direktiivin 27 artiklan 4 kohtaa. Toimeksiantojen toteuttamisperiaatteisiin on sisällyttävä kunkin rahoitusvälinelajin osalta tiedot niistä paikoista, joissa sijoituspalveluyritys toteuttaa asiakastoimeksiantonsa, sekä toteuttamispaikan valintaan vaikuttavista tekijöistä. Niissä on mainittava ainakin ne paikat, joissa sijoituspalveluyrityksen on mahdollista päästä asiakastoimeksiantojen toteuttamisen kannalta jatkuvasti parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Pykälän 4 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 3 momentti, jota täydennettäisiin direktiivin 27 artiklan 5 kohdan säännöksillä. Sijoituspalveluyrityksen on annettava asiakkailleen asianmukaiset tiedot niiden toimeksiantojen toteuttamisperiaatteista. Näissä tiedoissa on selitettävä selkeästi, riittävän yksityiskohtaisesti ja asiakkaiden kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla, miten sijoituspalveluyritys toteuttaa toimeksiannot asiakkaalle. Säännöstä täydennettäisiin vaatimuksella hankkia asiakkaalta etukäteen suostumus toimeksiantojen toteuttamisperiaatteelle artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Pykälän 5 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 4 momentti, jota täydennettäisiin direktiivin 27 artiklan 5 kohdassa säädetyn mukaisesti. Sijoituspalveluyrityksen on hankittava asiakkailtaan etukäteen nimenomainen suostumus toimeksiantojen toteuttamiselle kauppapaikan ulkopuolella. Sijoituspalveluyritykset voivat hankkia kyseisen suostumuksen joko yleisenä suostumuksena tai erikseen kutakin liiketoimea varten.

Uudeksi 6 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 6 kohdan säännös tärkeimpien toteuttamispaikkojen julkistamisesta. Asiakastoimeksiantoja toteuttavien sijoituspalveluyritysten on laadittava tiivistetyssä muodossa ja julkaistava vuosittain kunkin rahoitusvälineen osalta viisi kaupankäyntivolyymillä mitattuna tärkeintä toteuttamispaikkaa, jossa ne toteuttivat asiakkaiden toimeksiantoja edellisenä vuonna, sekä tiedot toteutuksen laadusta. Säännöksellä halutaan varmistaa, että asiakkaat voivat seurata toimeksiantojen toteuttamista eri kauppapaikoilla.

Pykälän uudeksi 7 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 7 kohdan säännös, jossa velvoitetaan sijoituspalveluyrityksiä seuraamaan ja säännöllisesti arvioimaan toimintaperiaatteittensa toteutumista. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkailleen toimintaperiaatteisiinsa tehtävistä olennaisista muutoksista.

Pykälän uudeksi 8 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 8 kohdan säännös, jossa velvoitetaan sijoituspalveluyritys osoittamaan asiakkaille näiden pyynnöstä, että ne ovat toteuttaneet toimeksiannot toteuttamisperiaatteiden mukaisesti.

9 §. Toimeksiantojen käsittely. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 7 §:ää. Pykälän 2 momenttia esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin direktiivin 28 artiklan 1 kohdan säännöstä. Pykälän 3 momentissa viitataan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 7 luvun 4 §:ään, jonka säännös vastaa direktiivin 28 artiklan 2 kohtaa.

10 §. Asiakkaan toimeksiannon saaminen toiselta sijoituspalveluyritykseltä. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 8 §:ää. Pykälän 1 momenttia esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin direktiivin 26 artiklaa koskien palvelujen tarjoamista toisen sijoituspalveluyrityksen välityksellä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 26 artiklan toisen kappaleen mukaisesti sijoituspalveluyrityksen oikeudesta luottaa toisen sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle antamien suositusten soveltuvuuteen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 26 artiklan kolmannen kappaleen mukaisesti, että sijoituspalveluyritys vastaa kuitenkin itsenäisesti toimeksiannon toteutukseen liittyvien säädösten noudattamisesta silloinkin kun se vastaanottaa toimeksiannon toiselta sijoituspalveluyritykseltä.

11 §. Liiketoimista ja palveluista säilytettävät tiedot. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 9 §:ää. Pykälää esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin MIFID II:n 16 artiklan 6 kohtaa ja 7 kohdan 9 kappaleessa säädettyä säilytysvelvollisuutta. Pykälän 2 momentti poistettaisiin vanhentuneena.

12 §. Puhelujen ja sähköisten viestien tallentaminen. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevassa 10 luvun 10 §:ssä säädetään puhelujen tallentamisesta. Lain esitöiden mukaan pykälä vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 37 §:ää (HE 32/2012 vp). Sääntely perustuu viimeksi mainitussa laissa tarkoitetun rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanosta annetun komission direktiivin 51 artiklan 4 kohtaan. Sen mukaan tietojen säilyttämistä koskevat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä komission direktiivin mukaiset velvoitteet eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta asettaa sijoituspalveluyrityksille velvoitteita, jotka koskevat asiakastoimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista.

MIFID II:n 16 artiklan 7 kohdassa säädetään puhelinkeskustelujen ja sähköisten viestien tallentamisesta yksityiskohtaisemmin kuin voimassa olevassa laissa. Direktiivin johdanto-osan 57. perustelukappaleen mukaan tallenteilla pyritään varmistamaan, että on olemassa todisteita, joilla näytetään toteen asiakkaiden antamien toimeksiantojen ehdot ja se, vastaavatko sijoituspalveluyrityksen toteuttamat liiketoimet asiakkaan toimeksiantoa. Tavoitteena on myös havaita markkinoiden väärinkäytön kannalta mahdollisesti merkityksellinen toiminta, myös yritysten toimiessa omaan lukuunsa. Tallenteet ovat siksi tarpeen kaikista keskusteluista, joihin yrityksen edustajat osallistuvat käydessään tai aikoessaan käydä kauppaa omaan lukuunsa. Kun asiakas tekee toimeksiannon muulla tavoin kuin puhelimitse, toimeksianto olisi toimitettava pysyvällä välineellä, kuten postitse, sähköpostiviestillä tai kokouksissa tehtyjä asiakkaan toimeksiantoja koskevilla asiakirjoilla. Asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen keskustelujen sisältö voitaisiin tallentaa pöytäkirjaa tai kirjallisia muistiinpanoja käyttäen. Tällaisten toimeksiantojen olisi katsottava vastaavan puhelimitse vastaanotettuja toimeksiantoja. Kun asiakkaan kanssa kasvokkain käydyistä keskusteluista pidetään pöytäkirjaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sovelletaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että asiakas ei jää häviölle sen vuoksi, että osapuolten välinen keskustelu on kirjattu epätarkasti pöytäkirjaan.

Perustelukappaleen 57 mukaan oikeusvarmuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista ulottaa tallennusvelvoite kaikkiin yrityksen toimittamiin laitteisiin tai laitteisiin, joita sijoituspalveluyrityksellä on lupa käyttää. Sijoituspalveluyrityksen olisi kohtuullisin toimenpitein varmistettava, että liiketoimiin ei käytetä yksityiskäytössä olevia laitteita, joiden käyttämisestä sijoituspalveluyritys ei pysty pitämään kirjaa tai joita se ei pysty jäljentämään. Edelleen todetaan, että tallenteiden olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla niiden toteuttaessa valvontatehtäväänsä ja suorittaessaan tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o 600/2014, asetuksen (EU) N:o 596/2014 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/57/EU mukaisia lainvalvontatoimia, joilla pyritään auttamaan toimivaltaisia viranomaisia havaitsemaan toimintaa, joka ei ole sijoituspalveluyritysten toimintaa sääntelevän oikeudellisen kehyksen mukaista. Näistä syistä direktiivissä on tarkoituksenmukaista vahvistaa periaatteet yleiselle järjestelmälle, joka koskee asiakkaiden toimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta säilyttää tallenteet liiketoimia koskevista puheluista ja sähköisistä viesteistä. Velvollisuus koskee ainakin sellaisia keskusteluja ja viestejä, jotka liittyvät liiketoimiin, jotka on toteutettu sijoituspalveluyrityksen käydessä kauppaa omaan lukuun ja asiakkaan toimeksiannon perusteella toimeksiantojen vastaanottamiseen, välittämiseen ja toteuttamiseen liittyvän palvelun tarjoamisen yhteydessä. Tallenteet puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä olisi säilytettävä myös silloin, kun käydään kauppaa omaan lukuun tai tarjotaan palveluja asiakkaiden toimeksiantojen vastaanottamisen, välittämisen ja toteuttamisen yhteydessä, vaikka keskustelut ja viestit eivät johtaisi liiketoimien toteuttamiseen tai toimeksiantoja koskevien palvelujen tarjoamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta toteuttaa kaikki kohtuulliset toimenpiteet pitääkseen kirjaa 1 momentissa tarkoitetuista puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä, jotka on lähetetty tai vastaanotettu laitteilla, jotka sijoituspalveluyritys on toimittanut työntekijälle tai toimeksisaajalle tai joiden käyttöön työntekijällä tai toimeksisaajalla on sijoituspalveluyrityksen hyväksyntä tai lupa. Sijoituspalveluyrityksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet varmistuakseen siitä, että sen työntekijät ja toimeksisaajat eivät käytä sellaisia yksityiskäytössä olevia laitteita, joita sijoituspalveluyritys ei pysty valvomaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa uusille ja nykyisille asiakkaille, että sijoituspalveluyrityksen ja sen asiakkaiden välinen puhelinviestintä ja keskustelut, jotka voivat johtaa liiketoimiin, tallennetaan. Tällainen ilmoitus voidaan tehdä kerran, ennen sijoituspalvelujen tarjoamista asiakkaille. Momentin mukaan sijoituspalveluyritys ei saa tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa puhelimitse asiakkaille, joille ei ole etukäteen ilmoitettu puhelinviestinnän tai keskustelujen tallentamisesta, jos sijoituspalvelut ja sijoitustoiminta liittyvät asiakastoimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että asiakkaat voivat antaa toimeksiantoja myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja kanavia käyttäen edellyttäen, että ne toimitetaan sijoituspalveluyritykselle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi postitse, faksilla, sähköpostiviestillä tai kokouksissa tehdyillä asiakastoimeksiantoa koskevilla kirjauksilla annettuja toimeksiantoja. Lisäksi momentissa säädettäisiin asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen asiaa koskevien keskustelujen sisällön tallentamisesta. Säännöksen mukaan asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen keskustelujen sisältö on riittävän tarkasti ja kattavasti kirjattava tai muutoin tallennettava. Velvoitteen tarkoituksena on turvata se, että sijoituspalveluyritys kykenee tarvittaessa jälkikäteen osoittamaan asiakaspalvelutilanteessa käydyn keskustelun sisällön riittävän tarkasti. Säännöksen tavoitteena on direktiivin mukaisesti (johdantolause 57) varmistaa se, että asiakas ei jää häviölle sen vuoksi, että osapuolten välinen keskustelu on kirjattu epätarkasti. Velvollisuus kohdistuu pykälässä säädetyn mukaisesti kaikkiin sellaisiin keskusteluihin, joiden on tarkoitus johtaa asiakastoimeksiantoja koskevien palveluiden tarjoamiseen asiakastoimeksiantojen vastaanottamisen, välittämisen ja toteuttamisen yhteydessä riippumatta siitä, johtavatko keskustelut lopulta asiakastoimeksiantoja koskevien palveluiden tarjoamiseen. Momentissa säädetyn mukaisesti vastaanotettujen toimeksiantojen katsotaan vastaavan puhelimitse vastaanotettuja toimeksiantoja.

Pykälän 5 momentin mukaan tallenteet on toimitettava asiakkaalle pyynnöstä ja säilytettävä viiden vuoden ajan ja toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä enintään seitsemän vuoden ajan.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 16 artiklan 7 kohtaa.

Pykälässä voidaan luonnollisten henkilöiden osalta katsoa olevan kyse myös henkilötietojen keräämisestä, informoinnista ja oikeudesta tarkastaa omat tiedot. Tällä hetkellä näistä asioista säädetään henkilötietolaissa, joka on toissijaisesti sovellettava laki, mutta 25.5.2018 tilanne muuttuu. Tällöin aletaan soveltaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, joka on jatkossa huomioitava ehdotetun pykälän säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa. On myös mahdollista, että nyt ehdotetun 12 §:n säännöksiä joudutaan myöhemmin joiltain osin tarkentamaan, jotta ne ovat luonnollisen henkilön oikeuksien osalta yhteensopivia kyseisen asetuksen kanssa.

13 §. Liiketoimet hyväksyttävän vastapuolen kanssa. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 11 §:ää. Direktiivin 30 artiklassa säännellään hyväksyttävien vastapuolten kanssa toteutettavista liiketoimista. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa on suurin osa artiklan 1 kohdan säännöksiä. Momenttia täydennettäisiin tasapuolisuusvaatimuksella direktiivin mukaisesti. Lisäksi momentissa poissuljettavien säännösten soveltamisalaa supistettaisiin direktiivin säännöstä vastaavasti.

Pykälän 2 momentin säännös vastaa pääosin direktiivin 30 artiklan 2 ja 3 kohtaa. Momenttiin lisättäisiin kuitenkin direktiivin 30 artiklan 3 kohdan säännös, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on saatava säännöksessä tarkoitetulta hyväksyttävältä vastapuolelta nimenomainen vahvistus siitä, että tämä hyväksyy hyväksyttävän vastapuolen asemansa.

14 §. Liiketoimet säännellyllä markkinalla ja monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä. Ehdotus perustuu MIFID II:n 53 artiklan 4 kohtaan ja vastaa pykäläviittauksen täsmennystä lukuun ottamatta voimassa olevan lain 10 luvun 12 §:ää.

15 §. Asiakasvalitusten käsittely. Ehdotettu 15 § asiakasvalitusten käsittelystä vastaisi pääosin nykyistä 10 luvun 13 §:ää. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetystä sijoituspalveluyrityksen sisäisiä asiakasvalituksia koskevista menettelytavoista säädetään komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565, minkä vuoksi kyseisistä sisäisistä menettelytavoista ei enää ehdoteta säädettäväksi ehdotetussa 15 §:ssä. MIFID II:n 75 artiklassa säädetään kuluttajien valitusten käsittelystä tuomioistuinten ulkopuolella. Direktiivin mukaan sääntely koskee nimenomaan kuluttajia ja sijoitus- ja oheispalveluja koskevia kuluttajariitoja. Voimassa olevan sijoituspalvelulain säännös ei-ammattimaisesta asiakkaasta kattaa kuluttajat, joten tältä osin ei ole tarvetta muuttaa voimassa olevaa säännöstä.

Suomessa on implementoitu direktiivi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (2013/11/EU, ADR-direktiivi) lailla muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. Suomessa ADR-direktiivin mukaiseksi vaihtoehtoiseksi riitojenratkaisuelimeksi on nimetty Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE. ADR-direktiivin antamisen yhteydessä on annettu asetus (EU) N:o 524/2013 (ODR-asetus) kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta. ODR-asetuksella edistetään rajojen yli tapahtuvaa kuluttajariitojen ratkaisua ja siihen kytkeytyy EU-laajuinen yhteistoimintaverkosto, finanssipalvelujen osalta erityisesti FIN-NET yhteistoimintaverkosto.

Pykälän ehdotettu 1 momentti vastaisi nykyisen 13 §:n 2 momenttia ja ehdotettu 2 momentti vastaisi nykyisen 13 §:n 3 momenttia. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan Finanssivalvonnalle direktiivin 75 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvollisuutta informoida ESMA:a pykälässä tarkoitetusta toimielimestä.

16 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälässä ehdotetaan Finanssivalvonnalle määräystenantovaltuutta komission delegoidun direktiivin edellyttämien tarkempien määräysten antamiseksi luvun 6 §:n osalta. Momentin 1 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä saatujen tai maksettujen maksujen tai etujen tarkoituksesta parantaa asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja niiden asiakkaan etujen mukaisuudesta. Määräystenantovaltuus kohdistuisi siten komission direktiivin 11 artiklan 2—4 kohdassa tarkoitettujen säännösten täytäntöönpanoon. Momentin 2 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 3 ja 6 momentissa säädettyjä edellytyksiä asiakkaalle annettavista tiedoista kaikista saaduista tai maksetuista maksuista tai eduista ja niiden palauttamisesta asiakkaalle. Määräystenantovaltuus kohdistuisi tältä osin komission direktiivin 11 artiklan 5 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin. Momentin 3 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 7 momentissa tarkoitettuja vähäisiä ei-rahallisia etuja, joista on säädetty tarkemmin komission direktiivin 12 artiklan 3 kohdassa. Momentin 4 kohdan mukaan määräystenantovaltuus kohdistuisi 6 §:ssä säädetyistä kannustimista annettaviin tarkempiin määräyksiin sijoitustutkimuksiin liittyen. Määräystenantovaltuus kohdistuisi tältä osin komission direktiivin 13 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin tutkimuksiin liittyvistä kannustimista.

11 luku Sijoittajien korvausrahasto

1 §. Korvausrahaston jäsenyys. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Uudeksi 2 momentiksi tulisi direktiivin 14 artiklan toinen kohta, jonka mukaan ensimmäisessä kohdassa säädetty velvoite täyttyy strukturoitujen talletusten osalta, jos strukturoidun talletuksen liikkeeseen laskenut luottolaitos on direktiivin 2014/49/EU nojalla tunnustetun talletusten vakuusjärjestelmän jäsen. Luottolaitoksen velvollisuus liittyä sijoittajien korvausrahastoon syntyy ainoastaan sen tarjotessa sijoituspalveluja. Vastaava soveltuu myös sijoituspalveluyritykseen sen tarjotessa strukturoituja talletuksia, joiden liikkeeseenlaskija on luottolaitos.

Pykälän 3 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 2 momentin säännös.

12 luku Salassapito ja asiakkaan tunteminen

2 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin viittaus organisoidun kaupankäynnin järjestäjästä. Lisäksi kyseistä momenttia täsmennettäisiin niin, että säännöksessä tarkoitettuja tietoja voisi antaa pörssille ja muille säännöksessä tarkoitetuille kauppapaikoille myös niille säädetyn tietojen säilytysvelvollisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi MIFIR:n 25 artikla asettaa kauppapaikan ylläpitäjälle säännöksessä tarkoitetun tietojen säilytysvelvollisuuden.

13 luku Sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen ulkomaille

1 §. Sivuliikkeen perustaminen toiseen ETA-valtioon tai sidonnaisasiamiehen käyttäminen. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Otsikkoon lisättäisiin maininta sidonnaisasiamiehen käyttämisestä. Pykälän 1 momentti muutettaisiin vastaamaan MIFID II -direktiivin 35 artiklaa siten, että ilmoitusvelvollisuus koskee myös aikomusta käyttää muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä sijoituspalvelujen tarjoamisessa tai sijoitustoiminnan harjoittamisessa ja oheispalvelujen tarjoamisessa kyseisessä ETA-valtiossa. Momentin 1 kohtaan lisättäisiin velvollisuus ilmoittaa se ETA-valtio, jonka alueelle sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä sijoituspalveluyritys aikoo käyttää ja johon se ei ole perustanut sivuliikettä. Momentin 2 kohta vastaisi momentin nykyistä 2 kohtaa. Momentin 3 kohtaan lisättäisiin velvollisuus ilmoittaa sidonnaisasiamiehen nimi. Momentin 4 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoituksen tulee sisältää kuvaus sidonnaisasiamiehen organisaatiorakenteesta ja sidonnaisasiamiehen suunnitellusta käytöstä, jos sijoituspalveluyritys ei perusta sivuliikettä. Momentin 5 kohta muutettaisiin siten, että ilmoituksen tulee sisältää sivuliikkeen ja sidonnaisasiamiehen osoitetiedot. Momenttiin lisättäisiin uusi 6 kohta, joka vastaisi momentin nykyistä 5 kohtaa täydennettynä siten, että ilmoituksen tulee sisältää sivuliikkeen tai sidonnaisasiamiehen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet.

Pykälän 2 momentin sanamuoto tarkistettaisiin vastaamaan MIFID II:n 35 artiklan 3 ja 4 kohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyisen lisäksi toiminnan aloittamisen ajankohdasta. Säännös vastaa MIFID II:n 35 artiklan 6 kohtaa.

Pykälän 4 ja 5 momentti vastaavat voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momenttia.

6 §. Palvelujen tarjoaminen toiseen ETA-valtioon. Voimassa olevassa pykälässä säädetään palvelujen tarjoamisesta ulkomaille. Pykälä ja sen otsikko muutetaan koskemaan palvelujen tarjoamista toiseen ETA-valtioon. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos se aikoo tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa ja tarjota oheispalveluja muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sivuliikettä perustamatta. Momentissa säädettäisiin ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista. Jos sijoituspalveluyritys aikoo käyttää kyseisessä ETA-valtiossa Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä, ilmoituksen tulee sisältää sidonnaisasiamiesten nimet.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset perusilmoitusmenettelyn lisäksi ilmoitusmenettelystä silloin, kun sijoituspalveluyritys aikoo käyttää 1 momentissa tarkoitetussa ETA-valtiossa Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava käyttävien sidonnaisasiamiesten nimet vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle.

Pykälän 3 momentti sisältäisi säännökset 1 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevien muutosten ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan velvollisuudesta ryhtyä 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Pykälän 4 momentti sisältäisi säännökset ilmoituksen tekemisestä silloin, kun sijoituspalveluyritys aikoo tarjota muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneille sijoituspalveluyrityksille, luottolaitoksille tai muille henkilöille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Momentti vastaisi nykyistä 6 §:n 3 momenttia täydennettynä siten, että siihen on sisällytetty säännös kaupankäynnin tarjoamisesta myös organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Pykälän 5 momentti sisältäisi säännökset 4 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevien muutosten ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa näistä muutoksista ulkomaiselle ETA-valvontaviranomaiselle.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 34 artiklaa.

6 a §. Palvelujen tarjoaminen kolmanteen maahan. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a §, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos se aikoo aloittaa MIFID II:n liitteen I mukaisten sijoituspalvelujen tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen ja oheispalvelujen tarjoamisen kolmannessa maassa perustamatta sivuliikettä. Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot valtiosta, jossa palveluja aiotaan tarjota, tiedot tarjottavista palveluista tai harjoitettavasta toiminnasta, sekä miten toiminta on tarkoitus järjestää. Ilmoitus olisi tehtävä myös, jos tiedot muuttuvat. Ehdotus vastaa nykyisen 13 luvun 6 §:n 1 momenttia palvelujen tarjoamisesta ulkomaille.

14 luku Ulkomaisia sijoituspalveluyrityksiä koskevat erityissäännökset

3 §. Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen ja sen sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentin viittaussäännöksiin tehtäisiin tekniset muutokset lain muihin kohtiin ehdotettavien muutosten vuoksi.

15 luku Hallinnolliset seuraamukset

Lain 15 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan.

1 §. Rikemaksu. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan tarkistettaviksi lain muuttuneita pykäläkohtia vastaaviksi.

2 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentti vastaa osin pykälän nykyistä 1 momenttia. Momentissa lueteltaisiin edelleen ne säännökset, joiden rikkomisesta annettavat seuraamukset perustuvat nykyisen lain tavoin kansalliseen harkintaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omistajavalvontaa koskevia sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemisestä ja selvittämisestä annetun lain säännöksiä lukuun ottamatta pykälän nykyisen 2 momentin tavoin luottolaitosdirektiiviin perustuvista seuraamussäännöksistä. Laissa rahanpesun ja terrorismin ehkäisemisestä säädetään nykyisin kyseisen lain säännösten rikkomisesta. Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat säännöksen voimassaolevia momentteja. Niiden sisältämiin pykäläviittauksiin tehtäisiin ainoastaan teknisiä täsmennyksiä laissa ehdotettuihin uusiin säännöskohtiin. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin nykyisen säännöksen 5 momenttia vastaavasti EU:n vakavaraisuusasetuksen säännösten rikkomisesta.

Pykälän 6—7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksun soveltamisesta MIFID II:een perustuvien säädösten osalta. Ehdotettu 6 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan direktiivin nojalla säädetyt kansalliset säännökset, kun taas 7 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat MIFIR:n säännökset. Kyseisiin tekoihin ja laiminlyönteihin tulisi sovellettavaksi direktiiviin perustuvat ankarammat seuraamusmaksun enimmäismäärät. Säännös perustuu direktiivin 70 artiklan 3 ja 4 kohtaan, lukuun ottamatta ehdotetun 6 momentin 9 kohtaa, joka perustuisi kansalliseen harkintaan. Kyseistä rikkomusten ilmoittamista koskevan säännöksen 1 momentin rikkomiseen ehdotetaan sovellettavaksi ankarampaa seuraamusmaksua direktiiviin perustuvien rikkomusten tavoin. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena siksi, että kyseinen säännös on väärinkäytösten ennaltaehkäisyn, niiden paljastumisen ja rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta erittäin keskeinen. Vastaava ratkaisu omaksuttiin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 39/2014 vp), jossa luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalvelulakiin lisätyn vastaavan säännöksen rikkomiseen sovelletaan vastaavan suuruista seuraamusmaksusäännöstä.

Pykälän 8 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä olisivat tämän pykälän 1, 2 ja 5-7 momentissa säädetyn lisäksi myös kyseisissä momenteissa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännökset. MIFID II:n ja MIFIR:n perusteella annettujen ja niitä tarkentavien komission asetusten ja päätösten säännösten lisääminen säännökseen on tarpeen, koska kyseinen direktiivi ja asetus sisältää useita valtuuksia komissiolle antaa asetusta tarkentavaa sääntelyä. Kyse on lähinnä selventävästä ja täsmentävästä sääntelystä, koska lain tai MIFIR:n säännöksen rikkomisena on jo lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että rikotaan kyseisten säädösten perusteella annettua tarkempaa määräystä tai säännöstä. Komission kyseisiä 2 tason asetuksia ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista momentissa luetella, koska niitä on useita kymmeniä.

Pykälän 9 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.

Pykälässä ei enää säädettäisi pykälän nykyisen 7 momentin tavoin johdon henkilökohtaisesta vastuusta. Vastaava säännös sisältyy jo nykyisin Finanssivalvonnasta annettuun lakiin.

3 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten vuoksi. Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä 15 luvun 3 §:ää.

16 luku Vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset

1 §. Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälään 1—3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi korvausperusteeksi myös EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen sekä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin ja EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastainen menettely. Pykälän 2—4 momentin säännösviittauksia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi vastaamaan lain ehdotettuja uusia säännöskohtia. Pykälän 5 momentti vastaisi nykyistä 5 momenttia.

3 §. Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan siten, että poistettaisiin viittaus jo aiemmin kumottuun lain 7 luvun 8 a §:ää.

Voimaantulo

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun MIFIR:iä on ryhdyttävä soveltamaan. Lakiin ehdotetaan lisäksi siirtymäsäännöksiä.

Säännöksen 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä, jolla tämän lain voimaan tullessa sisältyy toimilupaan oikeus tarjota muutettavan lain 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä koskevaa sijoituspalvelua säilyisi oikeus tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna oheispalveluna. Finanssivalvonnan olisi tehtävä tästä oikeudesta merkintä 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun sijoituspalvelurekisteriin kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Finanssivalvonnan on varattava sijoituspalveluyritykselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen merkinnän tekemistä.

Säännöksen 3 momentin siirtymäsäännöksen perusteella elinkeinonharjoittaja, joka tulisi lain soveltamisalaan kohdistuvien 1 luvun 2 §:n ja 3 §:n poikkeussäännösten perusteella kuulumaan 2 luvun 1 §:n toimilupavelvollisuuden piiriin, voisi kuitenkin jatkaa toimintaa keskeytyksettä toimilupakäsittelyn kestäessä, ellei toimintaa päätettäisi lopettaa.

Säännöksen 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi hakemuksesta myöntää poikkeuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 4 artiklassa tarkoitetun määritysvelvollisuuden ja 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskienvähentämistekniikoita koskevan velvollisuuden noudattamisesta sijoituspalveluyritykselle, joka olisi saanut sijoituspalvelulain mukaisen toimiluvan sen jälkeen, kun nyt ehdotetut lait olisivat tulleet voimaan. Säännös perustuu MIFID II -direktiivin 95 artiklaan. Mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan poikkeusmahdollisuus koskisi nimenomaisesti MIFID II -direktiivin liitteen I kohdassa C6 tarkoitettuja energiajohdannaisia ja niiden sopimusosapuolena olevaa sellaista yhteisöä, jolle haettaisiin tai myönnettäisiin sijoituspalvelulain mukainen toimilupa ensimmäistä kertaa 4 päivänä tammikuuta 2018 tai sen jälkeen. Pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi harkintansa mukaan myöntää poikkeuksia pykälässä tarkoitetuille yhteisöille 3 päivänä tammikuuta 2021 asti. Finanssivalvonnan olisi myös ilmoitettava pykälän nojalla myönnetyistä poikkeusluvista ESMA:lle viivytyksettä. Direktiivin 95 artiklassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksen päivämääriä siirrettiin MIFID II:n muutosdirektiivillä alkuperäistä säädettyä myöhemmäksi.

Säännöksen 5 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei voimassa olevan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle tarvitse toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan kumottavaksi.

1.2 Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku Soveltamisala ja määritelmät

1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Pykälän 1—2 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 1 luvun 1 §:n säännöstä. Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että lain 8 ja 9 lukua sovelletaan laissa tarkoitettuun raportointipalvelun tarjoajaan mukaan lukien pörssi. Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen MIFIR:iin. MIFIR:n voimaan tultua kaupankäynnin järjestämistä rahoitusvälineillä ja rahoitusvälineiden kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamista koskevien säännösten ohella kaupankäynnistä ja kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamisesta säädetään mainitussa asetuksessa. Asetus korvaa siten joiltain osin voimassa olevan lain säännökset. MIFIR on sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta, joten voimassa olevaan lakiin on tarpeellista tehdä asianmukaiset viittaussäännökset, silloin kun asiasta säädetään lain sijaan asetuksessa.

2 §. Määritelmät. Määritelmät perustuvat direktiivin 4 artiklan alakohtiin. Määritelmät vastaavat asiasisällöltään voimassa olevaa sääntelyä lukuun ottamatta alla selostettuja. Määritelmiin ehdotetaan tehtäväksi direktiivin vaatimia lisäyksiä ja muutoksia.

Uusia direktiivin mukaisia määritelmiä 1 momentissa olisivat: pk-yritysten kasvumarkkina 9 kohdassa (4 artiklan 12 alakohta), pk-yritys 10 kohdassa (13 alakohta), monenkeskisen järjestelmän yleismääritelmä 4 kohdassa (18 alakohta), organisoitu kaupankäyntijärjestelmä 11 kohdassa (23 alakohta), kauppapaikka 13 kohdassa (24 alakohta), algoritminen kaupankäynti 17 kohdassa (39 alakohta) ja päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti 18 kohdassa (38 alakohta) sekä johdon ja toimivan johdon määritelmät 31 ja 32 kohdassa.

Kohdassa 11 määriteltäisiin organisoitu kaupankäyntijärjestelmä (eng. organised trading facility, OTF), jota voivat ylläpitää 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut sijoituspalveluna samat toimijat. Toimilupaedellytyksistä ja toiminnan järjestämistä koskevaista vaatimuksista säädetään sijoituspalvelulaissa ja tämän lain 5 luvussa. Ne perustuvat direktiivin II osastoon. Organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä on syntynyt monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien rinnalle tietyntyyppisten rahoitusvälineiden sääntelemättömiksi kauppapaikoiksi. Direktiivin perustelujen 9 kohdan mukaisesti direktiivillä pyritään poistamaan kauppapaikkojen väliltä perusteettomia sääntelyeroja. Kaupankäynnin kohteena organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä saa olla vain joukkovelkakirjalainoja, strukturoituja rahoitustuotteita, päästöoikeuksia tai johdannaisia. Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä, organisoitu kaupankäyntijärjestelmä ja pörssi ovat tämän pykälän uuden 4 kohdan mukaan niin sanottuja monenkeskisiä järjestelmiä. vastakohtana kauppojen sisäiselle toteuttamiselle, joka ei ole kauppapaikka. Kauppojen sisäistä toteuttaminen on erityinen sijoituspalvelun muoto, josta säädettäisiin tämän lain 5 luvussa. Pykälän 13 kohdassa määriteltäisiin kauppapaikka, joita ovat säännelty markkina, monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä tai organisoitu kaupankäyntijärjestelmä. Kauppapaikkoja koskee eräiltä osin samantyyppinen sääntely.

Kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmää ehdotetaan muutettavaksi 1 momentin 16 kohdassa direktiivin 4 artiklan 20 kohdan mukaisesti.

Pykälän 1 momentin 17 kohdassa määriteltäisiin algoritminen kaupankäynti, jolla tarkoitetaan tietokonealgoritmiä hyödyntävää rahoitusvälineillä tapahtuvaa kaupankäyntiä. Tällaisessa kaupankäynnissä esimerkiksi toimeksiannon käynnistäminen, ajoitus, hinta ja määrä sekä toimeksiantojen hoito niiden jättämisen jälkeen järjestetään siten, että ihmisen työpanosta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan. Algoritmiseen kaupankäyntiin eivät kuulu järjestelmät, joita käytetään ainoastaan:

1) toimeksiantojen reitittämiseen yhteen tai useampaan kauppapaikkaan,

2) toimeksiantojen käsittelyyn, johon ei sisälly kaupankäynnin osatekijöiden määritystä,

3) toimeksiantojen vahvistamiseen tai

4) kaupan jälkeiseen toteutettujen liiketoimien käsittelyyn.

Pykälän 1 momentin 18 kohdassa määriteltäisiin päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti. Sillä tarkoitetaan sellaista liiketoimea, jossa kaupan mahdollistava taho toimii liiketoimen ostajan ja myyjän välillä siten, ettei kaupan mahdollistavaan tahoon kohdistu markkinariskiä liiketoimen toteutuksen missään vaiheessa.

Pykälän 1 momentin 19—24 kohdass a määriteltäisiin uudet käsitteet raportointipalvelu, raportointipalvelun tarjoaja, hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoaja, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoaja, hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoaja ja ulkomainen ETA-raportointipalvelun tarjoaja. Raportointipalvelun tarjoajan tulisi olla oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiö. Säännös on uusi ja se vastaa MIFID II:n 4 artiklan 1 kohdan 52—54 ja 63 alakohtaa ja liitteen I D osaa. Ulkomaisen ETA-raportointipalvelun tarjoajan määritelmä perustuu direktiivin 60 artiklan 2 kohtaan.

Pykälän 1 momentin 27—29 kohtaan lisättäisiin sijoituspalvelulain määritelmiä vastaavasti ETA-sijoituspalveluyrityksen, ETA-luottolaitoksen ja kolmannen maan yrityksen määritelmät. 31 ja 32 kohtaan lisättäisiin uudet johdon ja toimivan johdon määritelmät, jotka ovat samat kuin voimassa olevan sijoituspalvelulain 1 luvun 12 a §:ssä. Määritelmät ovat tarpeen hallinto- ja ohjausjärjestelmää sekä toiminnan järjestämissä koskevissa säännöksissä. 33 ja 34 kohdassa määriteltäisiin MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 ja 25 alakohtien mukaisesti rajahintatoimeksianto ja likvidit markkinat.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 momentin 16 kohtaan liittyvä kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmän MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdan toisen alakohdan tarkennus kaupankäynnin arvioimiseksi.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 momentin 17 kohtaan liittyen algoritmiseen kaupankäyntiin liittyvä direktiivin määritelmän tarkennus.

3 §. Pörssiin sovellettava muu lainsäädäntö. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 3 §:n 1 momenttia.

4 §. Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, mihin Euroopan unionin säädöksiin laissa viitataan. Pykälä sisältäisi myös kyseisistä säädöksistä laissa käytetyt määritelmät. Pykälä vastaisi pitkälti voimassa olevan lain 1 luvun 4 §:n säännöstä, mutta pykälän 1 ja 2 kohta muutettaisiin vastaamaan muuttuneita EU-säädöksiä. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 6 kohta, jossa määriteltäisiin EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetus.

5 §. Monenkeskisen järjestelmän ylläpitäjän ja kauppojen sisäisen toteuttajan noudatettavat säännökset. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 1 artiklan 7 kohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan kaikissa monenkeskisissä järjestelmissä olisi noudatettava jotakin direktiivin säännöskokonaisuutta: joko II osastoa, joka koskee monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä (MTF) ja organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä (OTF) taikka III osastoa, joka koskee säänneltyä markkinaa. Kauppojen sisäisessä toteuttamisessa, joka ei kuulu monenkeskisiin järjestelmiin, olisi noudatettava rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osastoa.

Säännöksen 2 momentissa olisi erityissäännös niistä kaupoista, joita ei toteuteta missään monenkeskisessä tai kauppojen sisäisen toteuttajan järjestelmässä. Niissä on noudatettava EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osaston säännöksiä tietyiltä osilta.

II OSA RAHOITUSVÄLINEIDEN MARKKINAPAIKAT

2 luku Säännellyn markkinan ylläpitäminen

1 §. Säännellyn markkinan ylläpitämisen luvanvaraisuus ja muu sallittu toiminta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 1 §:n 1 momenttia vastaavasti säännellyn markkinan ylläpitämisen luvanvaraisuudesta. Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 16 §:ää vastaavasti muusta pörssille sallitusta toiminnasta. Pörssin harjoittaessa muuta pykälässä viitattua toimintaa, sen tulee asianmukaisesti noudattaa kyseistä toimintaa koskevaa tässä laissa säädettyä erityistä sääntelyä. Pykälän 2 momentti päivitettäisiin kuitenkin MIFID II:n uusilla kaupankäyntijärjestelmillä ja raportointipalveluilla. Ehdotetut 3 ja 4 momentti vastaavat voimassa olevan lain 2 luvun 16 §:n 2 ja 3 momentteja.

2 §. Pörssin kotipaikka. Pykälässä säädettäisiin, että säänneltyä markkinaa ylläpitävän pörssin kotipaikan on sijaittava Suomessa. Toisin kuin mitä voimassa olevan lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään, pörssin pääkonttorin ei tarvitsisi sijaita Suomessa, mutta sen yhtiöoikeudellisen kotipaikan olisi edelleen oltava Suomessa.

3 §. Toiminimi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:ää vastaavasti muita yhteisöjä kuin pörssiä koskevasta kiellosta käyttää toiminimessään tai muutoin toimintaansa kuvaamaan sanaa tai yhdysosaa arvopaperipörssi tai johdannaispörssi.

4 §. Toimilupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 3 §:ää vastaavasti pörssin toimilupahakemuksesta sekä siihen liitettävistä selvityksistä.

5 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin toimiluvan myöntämisen edellytyksistä pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:ää vastaavasti täydennettynä pörssin johtoa koskevilla tarkennetuilla vaatimuksilla lisättynä MIFID II:n 45 artiklan 7 kohdan mukaisilla lisäedellytyksillä.

6 §. Pörssin merkittävien omistajien luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 5 §:ää vastaavasti pörssin merkittävien omistajien luotettavuudesta sekä luotettavuuden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. Säännös perustuu direktiivin 46 artiklan 1 kohtaan, jossa edellytetään, että henkilöiden, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa säännellyn markkinan johtamiseen, on oltava tehtävään soveltuvia.

7 §. Toimilupapäätös ja pörssin toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 6 §:ää vastaavasti toimilupapäätöksen antamisesta ja pörssin toiminnan aloittamisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, joka vastaisi sisällöltään sijoituspalvelulain 3 luvun 1 §:n 4 momenttia toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen yhtiön toimilupahakemuksesta. Säännöksellä laitettaisiin täytäntöön MIFID II:n 84 artiklan 2 kohta markkinoiden ylläpitäjän osalta.

8 §. Toimilupa eurooppayhtiölle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 7 §:ää vastaavasti toimiluvan myöntämisestä eurooppayhtiölle.

9 §. Toimiluvan rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa toimilupa rekisteröitäväksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 8 §:ää.

10 §. Taloudelliset toimintaedellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 9 §:ää vastaavasti pörssin taloudellisista toimintaedellytyksistä.

11 §. Osakkeiden hankinnasta ilmoittaminen. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 10 §:ää ja perustuu MIFID II:n 46 artiklaan 2 kohtaa.

12 §. Osakkeiden hankinnan kieltäminen. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 11 §:ssä tarkoitetun osuuden hankinta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 11 §:ää ja perustuu direktiivin 46 artiklan 3 kohtaan.

13 §. Pörssin sidonnaisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 12 §:ää vastaavasti pörssin sidonnaisuudesta.

14 §. Toimiluvan peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 13 §:ää vastaavasti pörssin toimiluvan peruuttamisesta ja viitattaisiin MIFID II -direktiivin 44 artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaisesti EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetukseen sekä sen perusteella annettuihin säännöksiin.

15 §. Valtiovarainministeriön oikeus keskeyttää pörssin toiminta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 14 §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön oikeudesta keskeyttää pörssin toiminta huomioiden terminologiamuutos siten, että pörssi toimiluvan haltijana ja säännelty markkina luvanvaraisena toimintana olisi määritelty erikseen. Toimilupaviranomaisena valtiovarainministeriö voisi keskeyttää toisen tai molempien toiminnan pykälässä mainituin edellytyksin, jotka eivät muuttuisi aiemmasta säännöksestä.

16 §. Pörssin johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Pykälä sisältäisi pörssin hallituksen jäseneltä ja toimivalta johdolta edellytettävät henkilökohtaiset luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 45 artiklaan, joka on muuttunut merkittävästi MIFID I -direktiivistä. Johdolle asetetut vaatimukset ovat artiklassa nykyistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat, minkä lisäksi ne muistuttavat luottolaitosten johtoa koskevaa sääntelyä.

Pykälän 1—3 momentti eivät muuttuisi merkittävästi asiasisällöltään voimassaolevan lain 2 luvun 15 §:stä. Momentteja päivitettäisiin kuitenkin vastaamaan sijoituspalvelulain sääntelyä. Lisäksi, pörssin johdon osaamista koskeva virke siirretään uuteen 18 §:ään. Pykälän 4 momentissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta Finanssivalvonnalle laajennettaisiin direktiivin 45 artiklan 8 kohdan mukaisesti siten, että Finanssivalvonnalle olisi ilmoitettava kaikenlainen pörssin johtoa koskeva tieto, joka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, täyttääkö johto 16—18 §:n vaatimukset. Pykälän 5 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.

17 §. Pörssin johdon ajankäyttö. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 45 artiklaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti hallintoelimen jäsenen ajankäyttöä koskevasta vaatimuksesta. Muiden johtotehtävien pitäminen samaan aikaan olisi sallittua vain pykälässä säädetyssä laajuudessa. Muita tehtäviä arvioitaessa olisi otettava huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet sekä pörssin toiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus.

18 §. Pörssin johdon kokoonpanoa ja työskentelyä koskevat vaatimukset. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 45 artiklan 1—3 kohtaan ja osittain 4 kohdan 2 a alakohtaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin artiklan 1 kohdan mukainen yleinen periaate pörssin johdolle asetettavasta riittävästä ja monipuolisesta osaamisvaatimuksesta. Artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan hallituksen kokoonpanon on edustettava kokonaisuudessaan riittävän laaja-alaista kokemusta. Pörssin velvollisuudesta rekrytoida hallituksen jäseniä monipuolisesti säädetään myös direktiivin 45 artiklan 5 kohdassa. Lisäksi momentissa säädettäisiin nimenomaisesti pörssin toimialaa koskevasta osaamisvaatimuksesta artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, joka vastaa nykyisen 15 §:n 1 momentin viimeistä virkettä. Kyseisessä momentissa säädettäisiin myös hallituksen jäsenten perehdytysvelvollisuudesta artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 45 artiklan 2 a alakohdan mukaisesti hallituksen velvollisuudesta hyväksyä pörssille hallituksen monimuotoisuutta koskevat toimintaperiaatteet.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 45 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti hallituksen jäseneltä vaadittavasta riippumattomasta ja itsenäiseen ajatteluun pyrkivästä työskentelytavasta, jolla pyritään varmistamaan se, että hallitus valvoo toimivaa johtoa tehokkaasti. Lisäksi momentissa säädettäisiin artiklan 4 kohdan 3 alakohdan mukaisesti pyrkimyksestä estää hallituksen yksittäisen jäsenen haitallinen dominanssi hallitustyössä. Samaan asiaan liittyy myös pykälän 6 momenttiin lisättävä säännös hallituksen jäsenen riittävästä tiedonsaantioikeudesta, joka koskee tehtävän hoitamiseksi tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja. Kyseinen säännös perustuu 45 artiklan 6 kohdan kolmanteen alakohtaan. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin artiklan 6 kohdan mukaisesti hallituksen velvollisuudesta hyväksyä pörssille hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joiden noudattamista hallituksen olisi 5 momentin mukaan valvottava.

19 §. Tilintarkastus ja velvollisuus toimittaa jäljennöksiä eräistä asiakirjoista. Pykälän 1—3 momentissa säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 22 §:ää vastaavasti pörssin tilintarkastajista sekä pörssin velvollisuudesta toimittaa Finanssivalvonnalle eräitä asiakirjoja. Pykälään lisättäisiin direktiivin vaatimusten mukaisesti uusi 4 momentti, jossa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n soveltumiseen myös pörssin Ehdotettu lisäys perustuu MIFID II:n 77 artiklaan.

20 §. Pörssin kotipaikan siirto Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 35 §:ää vastaavasti pörssin kotipaikan siirrosta Euroopan talousalueella.

21 §. Pörssin osallistuminen sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 36 §:ää vastaavasti pörssin kotipaikan osallistumisesta sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella.

3 luku Säännellyn markkinan toiminnan järjestäminen

1 §. Säännellyn markkinan toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 17 §:n 1 momenttia vastaavasti säännellyn markkinan toiminnan järjestämisestä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pörssin velvollisuudesta huolehtia toimintaperiaatteissaan riskien hallitsemisesta ja kyvystä tunnistaa ja hallita markkinan toiminnassa esiin tulevat eturistiriitatilanteet. Lisäksi momentissa säädettäisiin vaatimuksesta ylläpitää avoimet ja syrjimättömät menettelyt asianmukaisen ja hyvän kauppatavan mukaisen kaupankäynnin mahdollistamiseksi sekä puolueettomat perusteet toimeksiantojen tehokkaaksi toteuttamiseksi. Kyseinen momentti vastaa MIFID II:n 47 artiklan 1 kohdan a ja d alakohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pörssin kaupankäyntijärjestelmän häiriönsietokyvystä MIFID II:n 47 artiklan 1 kohdan c ja 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Pörssin tulisi käyttää järjestelmiä ja menettelytapoja, joilla varmistetaan kaupankäyntijärjestelmän kyky sietää häiriöitä, riittävä toimintakapasiteetti myös ruuhkatilanteiden varalta ja kaupankäynnin jatkuvuus markkinoiden häiriötilanteessa. Pörssin olisi testattava kaupankäyntijärjestelmää säännöllisesti ja myös muilla järjestelyillä varauduttava asianmukaisesti palvelujen jatkuvuuden turvaamiseen. Vaikka säännös olisi uusi, pörssin nykyiset toimintaperiaatteet vastaavat jo nykyisellään ehdotusta.

Pykälän 4 ja 5 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 17 §:n 3 ja 4 momenttia vastaavasti julkisuus- ja kielilakien soveltamisesta pörssiin ja sen omistusyhteisöön.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin MIFID II:n 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti että markkinoiden ylläpitäjä ei saa toteuttaa asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaa tai harjoittaa päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä.

2 §. Pörssin valvontatehtävä. Pykälässä säädettäisiin lähtökohtaisesti voimassa olevan lain 2 luvun 18 §:ää vastaavasti pörssin valvontatehtävistä tarkennettuna vastaamaan MIFID II:n 54 artiklaa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetukseen. Pykälän 2 ja 3 momentissa pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 54 artiklan 2 kohta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että pörssin olisi tehtävä ilmoitus 1 momentissa tarkoitettujen säännösten tai pörssin sääntöjen taikka EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen rikkomisesta ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä on tarkemmin säädetty komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565 82 artiklassa. Lisäksi pörssin olisi ilmoitettava tavanomaisesta poikkeavasta kaupankäynnistä ja rahoitusvälineeseen liittyvästä järjestelmän toimintahäiriöstä. Pörssin olisi huolehdittava siitä, että sillä on asianmukaiset resurssit valvontatehtävän suorittamiseen.

Finanssivalvonnan olisi 3 momentin mukaisesti toimitettava tieto pörssin tekemästä ilmoituksesta tietyissä tilanteissa myös toiselle ETA-valtion viranomaiselle ja ESMA:lle. Jos ilmoitus koskee epäilyä EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen rikkomisesta, Finanssivalvonnan olisi tehtävä ilmoitus vain, jos Finanssivalvonnan arvion mukaan väärinkäytös on ilmeinen.

3 §. Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 73 artiklan 2 kohtaan. Rikkomuksista ilmoittamista koskevan pykälän ehdotetut säännökset vastaavat jo aiemmin luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin sisällytettyjä (HE 39/2014 vp ja HE 65/2016 vp) säännöksiä rikkomusten sisäisestä ilmoittamisesta luottolaitoksissa ja sijoituspalveluyrityksissä.

Ehdotetun 1 momentin mukaan pörssillä on oltava menettelytavat, joita noudattamalla pörssin palveluksessa olevat voivat ilmoittaa pörssin sisällä riippumattoman kanavan kautta finanssimarkkinoita koskevien säännösten epäillystä rikkomisesta. Vaikka direktiivin artikla kohdistuu vain direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten ja MIFIR:n säännösten vastaisiin epäiltyihin rikkomuksiin, ehdotettu säännös mahdollistaisi epäiltyjen rikkomusten raportoinnin laajemminkin, sillä se koskisi yleisesti finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä. Useat muutkin EU säännökset, kuten esimerkiksi markkinoiden väärinkäyttöasetus, sisältää vastaavan säännöksen. Rikkomusten raportointimahdollisuutta ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa ainoastaan esimerkiksi sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksiä koskeviin epäiltyihin rikkomuksiin.

Ilmoitukset tulisi voida tehdä erityisen riippumattoman kanavan kautta. Ilmoitusten vastaanottajatahoina voisi siten olla epäilystä ja ilmoituksen kohteena olevasta henkilöstä riippuen esimerkiksi esimies, sisäinen tarkastus, säännösten noudattamisen valvontatoiminnosta vastaava henkilö, lakiasiainosasto, toimiva johto tai hallituksen tarkastusvaliokunta. Vastaanottajia voisi olla asioiden riippumattoman tutkinnan ja järjestelmän joustavuuden varmistamiseksi vaihtoehtoisesti useampia. Säännöksessä ei yksilöitäisi tai rajoitettaisi ilmoitusten teossa käytettäviä raportointikanavia. Rikkomuksista ilmoittaminen voitaisiin tarvittaessa järjestää myös Pörssin ulkopuolisen palveluntarjoajan kautta.

Järjestelmän toimivuus edellyttää, että menettelytavoista on selkeät ohjeet ja että järjestelmä on helposti käytettävä. Pörssin ohjeissa voidaan käsitellä muun muassa ilmoittajan ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia, ilmoitusten sisältöä, ilmoitusten käsittelyssä ja tutkinnassa noudatettavia menettelyjä ja mahdollisia muita toimenpiteitä. Pörssin on myös varmistettava rikkomusepäilyistä ilmoittavien henkilöiden suojelu ja taattava se, että he eivät ilmoitusten vuoksi joudu syrjinnän tai muun epäasiallisen toiminnan kohteeksi.

Järjestelmän ylläpito asettaisi pörssille velvollisuuden noudattaa henkilötietojen käsittelyssä myös henkilötietolakia (523/1999). Pörssi olisi henkilötietolaissa tarkoitettu rekisterinpitäjä. Rekisteriin talletettaisiin pörssin palveluksessa olevien tai muiden henkilöiden ilmoittamia tietoja epäillyistä rikkomuksista liittyen finanssimarkkinoita koskeviin säännöksiin tai määräyksiin. Kyseisiä tietoja voitaisiin käyttää pörssin suorittamiin sisäisiin selvityksiin mahdollisista väärinkäytöksistä. Tarvittaessa kyseisiä tietoja voitaisiin hyödyntää myös luovuttamalla niitä viranomaisille, kuten Finanssivalvonnalle tai poliisille, niiden laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Henkilötietolain mukaisesti rekisteriin talletettaisiin vain väärinkäytösepäilyjen selvittämiseksi tarpeellista tietoa. Tietojen oikeellisuus olisi pyrittävä varmistamaan tietoja käytettäessä.

Ilmoituksen tekijällä ei tarvitsisi olla erityistä näyttöä rikkomusepäilyn tueksi, vaan perusteltu epäily riittäisi. Sen sijaan vahingoittamistarkoituksessa tehtyihin selkeästi perusteettomiin ilmoituksiin työnantaja voisi puuttua esimerkiksi työturvallisuuslain 18 §:n ja 28 §:n tarkoittamana häirintänä ja epäasiallisena kohteluna työpaikalla. Ääritapauksissa sovellettavaksi voisi tulla myös esimerkiksi rikoslain 24 luvun 9 §:n säännös kunnianloukkauksesta. Tällaisissa tapauksissa raportoijan henkilöllisyys voitaisiin myös tarvittaessa selvittää, mikäli on käytössä anonyymi ilmoitusjärjestelmä.

Säännöksessä ei asetettaisi työnantajalle erityistä velvollisuutta raportoida epäillyistä tai havaituista sääntörikkomuksista toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Pörssillä on kuitenkin muista lain säännöksistä johtuvia velvollisuuksia tiettyjen rikkomusten tai niiden epäilyjen raportoimiseksi Finanssivalvonnalle. Pörssillä on esimerkiksi velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle välittömästi tietyistä lain 3 luvun 28 §:n pörssin valvontatehtävää koskevassa säännöksessä tarkoitetuista menettelyistä.

Pörssin olisi 2 momentin mukaan säilytettävä edellä 1 momentissa tarkoitetut tarpeelliset tiedot. Tiedot olisi poistettava viiden vuoden kuluttua ilmoituksen tekemisestä, jollei tietojen edelleen säilyttäminen olisi tarpeen rikostutkinnan, vireillä olevan oikeudenkäynnin, viranomaistutkinnan taikka ilmoituksen tekijän tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksien turvaamiseksi. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus olisi tutkittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tietojen säilyttämisen tarpeellisuuden tarkistamisesta. Tarkistamisesta olisi tehtävä merkintä. Vääriksi tai tarpeettomiksi osoittautuneet tiedot olisi kuitenkin henkilötietolain mukaisesti poistettava rekisteristä mahdollisimman nopeasti.

Sen lisäksi, mitä henkilötietolaissa säädetään, ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksen kohteena olevalla rekisteröidyllä henkilöllä ei olisi tarkastusoikeutta 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin, jos tietojen antaminen voisi haitata epäiltyjen rikkomisten selvittämistä. Tarkastusoikeuden rajaaminen on perusteltua siksi, että tarkastusoikeus voisi henkilötietolain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Rekisteröidyn tarkastusoikeus voisi kuitenkin lisäksi haitata rikosoikeudellisiin rangaistuksiin rinnastettavien finanssimarkkinoita koskevien väärinkäytösten ehkäisemistä tai selvittämistä. Tästä syystä pelkkää henkilötietolain 27 §:ssä määriteltyä yleistä tarkastusoikeuden rajoitusta ei voida pitää riittävänä.

Finanssivalvonta voisi ehdotetun 4 momentin mukaan antaa tarkempia määräyksiä edellä 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisestä ja niiden käsittelystä pörssissä.

4 §. Pörssin toiminnan ulkoistaminen. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 19 §:ää vastaavasti pörssin toiminnan ulkoistamisesta. Säännöksen 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanoasetukseen. Viittaus ehdotetaan korvattavaksi MIFIR-asetuksella ja sen nojalla annetuilla komission asetuksilla. MIFID II:ssa on yksityiskohtaisemmin säännelty monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestämisestä kuin aiemmin MIFID I:ssä. Sääntely tulee sovellettavaksi myös pörssiin, sen toimiessa mainitun kaupankäynnin järjestäjänä. Esimerkiksi toiminnan ulkoistamisesta on säädetty MIFID II:n 16 artiklan 5 kohdassa kuten myös MIFIR-asetuksessa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/584 kauppapaikkojen toiminnan järjestämisestä.

5 §. Ulkoistamisesta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 20 §:ää vastaavasti velvollisuudesta ilmoittaa ulkoistamisesta.

6 §. Säännellyn markkinan sääntöjen vähimmäissisältö. Pykälässä säädettäisiin säännellyn markkinan sääntöjä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Pykälä vastaa huomattavin osin voimassa olevan lain 2 luvun 23 §:ää. Pykälän 1 momentin 4 kohdan olisi katsottava kattavan myös kaupankäyntiosapuolen oikeuden päästä pörssin kaupankäyntijärjestelmään. MIFID II:n 53 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupankäyntiosapuolella on oikeus päästä järjestelmään suoraan tai etäältä. Kun valtiovarainministeriö vahvistaa pörssin säännöt, on riittävää, että pörssin säännöt mahdollistavat kaupankäyntiosapuolen oikeuden päästä pörssin järjestelmään suoraan tai etäältä. Kaupankäyntiosapuolen, mukaan lukien etävälittäjän oikeuksista säädettäisiin tämän luvun 15 §:ssä ja pörssin toiminnasta toisessa ETA-valtiossa 34 §:ssä.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 10 kohta niistä vaatimuksista, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät toteutuneiden kauppojen määritykseen ja toteutukseen. Kauppojen selvityksestä säädettäisiin erikseen tämän luvun 24 §:ssä. Kohta perustuu MIFID II:n 53 artiklan 2 kohdan e alakohtaan.

7 §. Pörssin sääntöjen vahvistaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 24 §:ää vastaavasti pörssin sääntöjen vahvistamisesta.

8 §. Rahoitusvälineen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 25 §:ää ja perustuisi direktiivin 51 artiklaan.

9 §. Arvopaperin ottaminen pörssilistalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 28 §:ää vastaavasti arvopaperin ottamisesta pörssilistalle.

10 §. Pörssilistan pitäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 27 §:ää vastaavasti pörssin mahdollisuudesta pitää pörssilistadirektiivin 2001/34/EY mukaista pörssilistaa.

11 §. Kaupankäynnin keskeyttäminen tai lopettaminen. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 52 artiklan mukaisesti pörssin toimivaltuuksista keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti. Pörssillä olisi oikeus keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti rahoitusvälineellä ja niihin kytketyillä johdannaisilla artiklassa kuvatuin edellytyksin, jotka vastaavat voimassa olevaa lakia. Sääntelyn selkeyttämiseksi sekä kaupankäynnin keskeyttämisestä että lopettamisesta säädetään samassa pykälässä. Nykyisessä 2 luvun 31 §:ssä säädetään pelkästään pörssin oikeudesta yksinomaan keskeyttää kaupankäynti. Säädös vastaa muutoin asiasisällöltään voimassa olevaa sääntelyä.

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan m ja n alakohdan mukaisista Finanssivalvonnan toimivaltuuksista keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti säädettäisiin erikseen 3 luvun 12 §:ssä.

Pykälän 1—3 momentti perustuvat direktiivin 52 artiklan 1 kohtaan, joka ei ole MIFID I -direktiivistä asiasisällöltään muuttunut.

Pykälän 4 momentissa pantaisiin täytäntöön MIFID II:n uusi 52 artiklan 2 kohdan 1 alakohta. Siinä säädetään pörssin velvollisuudesta keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti MIFID II:n liitteen 1 C osan 4—10 kohdassa tarkoitetulla johdannaisella (siirtokelpoiset arvopaperit), jos lopettaminen on tarpeen niiden tavoitteiden tukemiseksi, joiden johdosta kaupankäynti on päätetty keskeyttää tai lopettaa johdannaisen kohde-etuutena olevalla rahoitusvälineellä. Voimassa olevan 31 §:n 2 momentti sähkö- ja maakaasujohdannaisista siirrettäisiin tähän momenttiin.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin MIFID II:n uuden 52 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti edellytyksistä, joilla Finanssivalvonnan on edellytettävä mahdollista toista Suomessa toimivaa markkinapaikkaa tai kauppojen sisäistä toteuttajaa lopettamaan kaupankäynti samalla rahoitusvälineellä ja siihen kytketyillä johdannaisilla, joilla kaupankäynti on lopetettu pykälän 1 momentin perusteella.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin pörssin mahdollisuudesta pyytää Finanssivalvontaa vahvistamaan kaupankäynnin keskeytys- tai kieltämispäätös. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 4 momenttia.

Pykälän 7 momentti vastaisi muuten voimassa olevan lain 2 luvun 26 §:n 4 momenttia, mutta sana arvopaperi korvattaisiin sanalla rahoitusväline.

Pykälän 8 momentti pörssin velvollisuudesta julkistaa keskeytys- ja lopettamispäätökset vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 26 §:n 3 momenttia ja 31 §:n 3 momenttia eräin teknisin muutoksin.

Vastaava sääntely koskee direktiivin 32 artiklan mukaan monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ja eräiltä osin kauppojen sisäisiä toteuttajia. Sääntely pantaisiin täytäntöön viittaussäännöksillä 5 luvun 11 §:ssä ja 7 luvun 3 §:ssä.

12 §. Finanssivalvonnan toimivaltuudet keskeyttää, lopettaa tai kieltää kaupankäynti rahoitusvälineillä. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan toimivaltuuksista. Pykälän asiasisältö vastaa pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 31 ja 32 §:ää. Kuten nykyisin, Finanssivalvonta voisi päättää pykälässä mainittujen edellytysten täyttyessä keskeyttää, lopettaa tai kieltää kaupankäynti rahoitusvälineellä, jolla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla. Toimivaltuus koskisi myös muita kauppapaikkoja ja 7 luvun 3 §:n mukaan myös kaupan sisäistä toteuttajaa.

Pykälän 1 momentti perustuu direktiivin 69 artiklan 2 kohdan m ja n alakohtiin, jotka eivät ole muuttuneet verrattuna MIFID I -direktiiviin. Direktiivi ei rajaa valvontaviranomaisen toimivaltaa vain yhteen rahoitusvälineeseen kerrallaan. Momenttia täsmennettäisiin kuitenkin niin, että Finanssivalvonnan määräys voi kohdistua joko yhteen tai useisiin rahoitusvälineisiin tai koko kauppapaikan kaupankäyntiin. Momenttiin lisätään myös viittaus markkinoiden väärinkäyttöasetukseen, joka edellyttää Finanssivalvonnan tällaisen valtuuden olemassaoloa. Finanssivalvonta voi joutua käyttämään nykyistä laajempaa useita rahoitusvälineitä koskevaa toimivaltuutta tilanteessa, jossa säännösten ja määräysten rikkominen taikka erityisen painava syy, kuten merkittävä ja poikkeuksellinen markkinahäiriö voisi vaarantaa ei vain yhden, vaan useiden tai kaikkien rahoitusvälineiden asianmukaista ja tasapuolista kaupankäyntiä. Koska tässä momentissa säädettävä valtuus on nykyistä laajempi, voimassa olevaan 31 §:n 6 momenttiin sisältyvä säännös, joka perustuu avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) 24 artiklaa ja esitedirektiivin (2003/71/EY) 21 artiklaan on tarpeeton. Nämä valtuudet on rajattu direktiivien sallimiin vähimmäismääriin, enintään 10 pankkipäiväksi.

13 §. Finanssivalvonnan tehtävät ja ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan tehtävistä määrättäessä kaupankäynnin keskeyttämisestä, lopettamisesta tai kieltämisestä. Pykälässä yhdistettäisiin voimassa olevassa laissa erillisinä pykälinä säädetyt Finanssivalvonnan tehtävät ja ilmoitusvelvollisuus. Sääntely perustuu direktiivin 52 artiklaan ja sitä päivitettäisiin vastaaman direktiivin muuttunutta sääntelyä. Finanssivalvonnan julkistamis- ja ilmoitusvelvollisuudesta säädetään voimassa olevan lain 2 luvun 31 ja 32 §:ssä.

Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja perustuisi direktiivin 52 artiklan 2 kohdan 3 ja 4 alakohtaan.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 7 momentissa säädettyä notifiointimenettelyä ja perustuisi 52 artiklan 2 kohdan 1, 3 ja 4 alakohtaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa keskeytyspäätöksestä myös Energiavirastolle hyödyke- tai päästöoikeuksiin liittyen.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 8 momenttia ja perustuisi direktiivin 52 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan.

14 §. Arvopaperin poistaminen pörssilistalta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 29 §:ää vastaavasti arvopaperin poistamisesta pörssilistalta.

15 §. Kaupankäyntiosapuolen oikeudet. Pykälä vastaisi suurelta osin voimassa olevan lain 2 luvun 30 §:ää. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 53 artiklan mukaisesti pääsystä säännellylle markkinalle.

Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin pörssille velvollisuus toimittaa Finanssivalvonnalle vuosittain tiedot kaupankäyntiosapuolistaan. Säännös on MIFID II:n 53 artiklan 7 kohdan mukainen kuitenkin siten täsmällisempi kuin voimassaolevan lain 2 luvun 30 §:n 5 momentti, että ilmoitusvelvollisuus olisi vuosittainen.

16 §. Kaupankäynnin rajoittaminen. Pykälä sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 a §:ää vastaavan luonteeltaan selventävän viittauksen lyhyeksimyyntiasetuksen 23 artiklaan.

17 §. Sopimus markkinatakauksesta. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin pörssin ja markkinatakausstrategiaa toteuttavan kaupankäyntiosapuolen välisestä sopimuksesta, joka koskee markkinatakausta. Markkinatakauksella tarkoitetaan toimintaa, jossa sijoituspalveluyritys tai muu kaupankäyntiosapuoli tarjoutuu käymään kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa omaa pääomaansa vastaan itse määrittämiinsä hinnoin. Markkinatakauksen tarkoituksena on turvata markkinan säännöllinen likviditeetti. Markkinatakaussopimuksen sisällöstä ja velvollisuudesta tehdä markkinatakaussopimus on lisäksi säädetty komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/578.

Pykälän 1 momentin mukaan pörssin ja sijoituspalveluyrityksen olisi sovittava markkinatakauksesta kirjallisesti. Pörssin olisi huolehdittava omissa järjestelmissään siitä, että riittävän moni sijoituspalveluyritys voi tulla sopimusosapuoleksi. Sopimuksen tarkoituksena on turvata sitovat hintatarjoukset kilpailukykyisin hinnoin.

Sopimuksen sisällölle asetettavista vähimmäisvaatimuksista säädettäisiin 2 momentissa.

Pörssin olisi valvottava, että sijoituspalveluyritykset noudattavat sopimusta. Pörssin olisi lisäksi toimitettava tieto sopimuksen sisällöstä ja tarvittavat muut tiedot 4 momentin mukaan Finanssivalvonnalle ilman aiheetonta viivytystä tämän valvontatehtävän toteuttamiseksi.

Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 48 artiklan 2 ja 3 kohta.

18 §. Algoritminen kaupankäynti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin algoritmisen kaupankäynnin rajoittamisesta MIFID II:n 48 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan mukaisesti. Algoritminen kaupankäynti määriteltäisiin 1 luvun 2 §:ssä. Pörssiltä edellytettäisiin asianmukaisia järjestelmiä ja sisäisiä menettelytapoja algoritmisesta kaupankäynnistä aiheutuvien riskien hallitsemiseksi. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi järjestelmät, joilla rajoitetaan toteuttamattomien toimeksiantojen suhteellista osuutta liiketoimista, jotka kaupankäyntiosapuoli voi kirjata järjestelmään ja joilla hidastetaan toimeksiantojen toteutumista ja joilla rajoitetaan ja valvotaan markkinalla sallittavaa pienintä mahdollista hinnanmuutosväliä. Pörssin tulee edellyttää, että sen jäsenet tai osapuolet huolehtivat algoritmien asianmukaisesta testauksesta ja sen tulee tarjota testiympäristö testauksen helpottamiseksi.

Konesalipalveluja koskevien sääntöjen yleisistä periaatteista säädettäisiin 2 momentissa.

Pykälän 3 momentin mukaan pörssin olisi voitava tunnistaa algoritmisen kaupankäyntiin liittyvät toimeksiannot, ne käynnistäneet henkilöt ja niiden luomiseen käytetyt algoritmit sekä toimitettava ne Finanssivalvonnalle pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä.

19 §. Suora sähköinen pääsy markkinapaikalle. Pörssillä olisi ehdotetun uuden säännöksen nojalla oikeus sallia suora sähköinen pääsy sen kaupankäyntijärjestelmään sen kaupankäyntiosapuolena olevan luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle, jonka on arvioitu olevan sopiva. Suoralla sähköisellä pääsyllä tarkoitetaan 1 momentissa järjestelyä, jossa kaupankäyntiosapuoli antaa asiakkaalle luvan käyttää sen kaupankäyntikoodia siten, että asiakas voi välittää rahoitusvälineeseen liittyviä toimeksiantoja sähköisesti suoraan kauppapaikkaan. Suora sähköinen pääsy kattaa myös järjestelyt, joissa henkilö käyttää kaupankäyntiosapuolen taikka asiakkaan infrastruktuuria tai kaupankäyntiosapuolen taikka asiakkaan käyttöön antamaa yhteysjärjestelmää toimeksiantojen välittämiseksi, sekä järjestelyt, joissa henkilö ei käytä tällaista infrastruktuuria.

Pykälän 2 momentti koskisi suoraa sähköistä pääsyä käyttäville asiakkaille asetettavia vaatimuksia, jotka voivat sisältää esimerkiksi teknisiä tai toimintaan liittyviä edellytyksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kaupankäyntiosapuolen vastuusta sen asiakkaan tekemistä toimeksiannoista ja kaupankäynnistä suoraa sähköistä järjestelmää käyttäen.

Pörssin olisi 4 momentin mukaan varauduttava asianmukaisesti siihen, että se pystyy erottamaan ja tarvittaessa lopettamaan suoraa sähköistä pääsyä käyttävän asiakkaan toimeksiannot ja kaupankäynnin sen kaupankäyntiosapuolen toimeksiannoista ja kaupankäynnistä. Näihin sisäisiin menettelytapoihin kuuluisivat myös riskienhallinnan edellytysten asettaminen. Pörssin tulisi varautua myös siihen, että se keskeyttää tai lopettaa kaupankäyntiosapuolen mahdollisuudet tarjota suoraa sähköistä pääsyä, jos kaupankäyntiosapuoli tai asiakas rikkoo tässä pykälässä asetettuja vaatimuksia.

Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 48 artiklan 7 kohta.

20 §. Hinnanmuutosvälit. Pörssin olisi pidettävä järjestelyjä eri rahoitusvälineiden hinnanmuutosvälien järjestämiseksi MIFID II:n 49 artiklan mukaisesti. Tällaisia rahoitusvälineitä ovat esimerkiksi osakkeet, talletustodistukset, listatut rahastot ja todistukset. Järjestelyssä olisi otettava huomioon rahoitusvälineen likviditeettiluonne eri markkinoilla ja osto- ja myyntitarjousten erojen keskiarvo sekä mukautettava hinnanmuutosväli asianmukaisesti rahoitusvälineittäin. ESMA voi laatia teknisiä sääntelystandardeja muun muassa pienimmistä mahdollisista hinnanmuutosväleistä ja -järjestelyistä tietyille rahoitusvälineille.

21 §. Liiketoimintakellojen yhdenmukaistaminen. Pykälässä säädettäisiin MIFID II -direktiivin 50 artiklan mukaisesti pörssin ja sen kaupankäyntiosapuolten velvollisuudesta yhdenmukaistaa liiketoimintakellot.

ESMA antaa teknisen sääntelystandardin yhdenmukaistamisen tarkkuustasosta.

22 §. Varautuminen kaupankäynnin lyhytaikaiseen keskeyttämiseen. Pykälässä säädettäisiin pörssille uusi velvollisuus varautua kaupankäynnin keskeyttämiseen tietyin menetelmin MIFID II -direktiivin 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti. MIFID I -direktiiviin verrattuna 48 artikla on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pörssin edellytyksistä pysäyttää tai rajoittaa kaupankäynti, kun se on tarpeen yksittäisessä rahoitusvälineessä ilmenneiden hinnanmuodostuksen muutosten vuoksi säännellyllä markkinalla tai siihen liittyvällä markkinalla taikka poikkeuksellisesti kaupankäynnin lisäksi minkä tahansa liiketoimen perumiseksi, muuttamiseksi tai korjaamiseksi.

Pörssin olisi laadittava kirjallinen suunnitelma, jossa yksilöitäisiin kaupankäynnin keskeyttämisen 2 momentissa tarkoitetut arvioinnin osa-alueet. Jos kaupankäynti keskeytetään likvidillä rahoitusvälineellä toisella säännellyllä markkinalla, pörssillä tulisi olla sisäiset mekanismit sen varmistamiseksi, että tieto voidaan toimittaa Finanssivalvonnalle. Toimivaltaiset viranomaiset arvioivat keskenään, onko kaupankäynnin keskeyttäminen perusteltua myös muissa kauppapaikoissa siihen asti, kun kaupankäyntiä jatketaan alkuperäisellä markkinapaikalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pörssin velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle järjestelmä ja menettelyt, joilla pörssi ilmoittaa kaupankäynnin keskeyttämisestä Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta toimittaisi tiedot edelleen ESMA:lle.

23 §. Varautuminen tarjousten hylkäämiseen. Pykälä koskisi pörssin velvollisuutta huolehtia, että sillä on asianmukaiset järjestelmät ja menettelytavat hylätä tarjoukset. Säännös vastaa MIFID II:n 48 artiklan 4 kohtaa.

24 §. Kauppojen selvitys. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 33 §:ää vastaavasti kauppojen selvitykseen liittyvistä pörssin velvollisuuksista. Säännöksen 1 momentti vastaisi MIFID II:n 37 artiklan 1 kohtaa. Säännöksen 3 momentti vastaisi MIFID II -direktiivin 55 artiklan 2 kohtaa. Ehdotetun säännöksen nojalla Finanssivalvonta voisi kieltää pörssiä käyttämästä kauppojen selvityksessä muussa ETA-valtiossa sijaitsevaa keskusvastapuolta tai arvopaperikeskusta, jos sen käyttäminen todennäköisesti vaarantaa kaupankäynnin luotettavuuden tai rahoitusmarkkinoiden vakauden. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan pörssin velvollisuudesta käyttää keskusvastapuolta sen yllä pitämällä säännellyllä markkinalla tehtyjen johdannaiskauppojen selvitykseen säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 29 artiklassa.

25 §. Kaupankäyntiosapuolen oikeus valita arvopaperikeskus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 34 §:ää vastaavasti kaupankäyntiosapuolen oikeudesta valita käyttämänsä arvopaperikeskus kauppojen selvittämiseksi. Säännös vastaa MIFID II:n 37 artiklan 2 kohtaa.

26 §. Positiolimiitit ja positioiden hoidon valvonta. Pykälä on uusi ja se perustuu MIFID II -direktiiviin 57 artiklan 8—10 kohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan pörssillä olisi oltava sellaiset asianmukaiset kaupankäyntijärjestelmät ja muut menettelyt, joka mahdollistaisivat hyödykejohdannaisilla tapahtuvan kaupankäynnin valvonnan sekä rajoittamisen. Asianmukaisena järjestelmänä pidettäisiin mainitun artiklakohdan mukaisesti sellaisia tietojärjestelmiä ja muita menetelmiä, joiden avulla pörssi voisi vähintään valvoa kaupankäyntiosapuolten avoimia positioita sekä tarvittaessa rajoittaa niitä, ja joiden avulla sillä olisi saatavillaan riittävät tiedot vähintään hyödykejohdannaisilla kauppaa käyvistä osapuolista, näiden tarkoitusperistä, tosiasiallisista edunsaajista ja asiakkaista sekä kohde-etuuksista ja kaupankäyntimääristä. MIFID II -direktiivin 57 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja valvonnan olisi perustuttava avoimiin ja yhdenmukaisiin eli syrjimättömiin perusteisiin ottaen huomioon markkinaolosuhteet sekä muut osapuolet.

Ehdotetun 2 momentin mukaan, joka perustuu direktiivin 57 artiklan 8 kohdan a—d alakohtiin, pörssi voisi vaatia kaupankäyntiosapuolta vähentämään positioitaan joko tilapäisesti tai pysyvästi sekä edellyttää myymään rahoitusvälineitä etukäteen sovitun menettelyn mukaisesti, jolloin myös kauppahinta sekä myytävä määrä olisivat päätettävissä etukäteen. Pörssillä olisi oikeus vaatia toimenpiteeseen ryhtymistä myös yksipuolisesti, eikä säännöksen soveltaminen edellyttäisi asianosaisen suostumusta tai hyväksyntää. Pykälän 3 momentin mukaan pörssillä olisikin myös nimenomainen oikeus toteuttaa 2 momentissa tarkoitetut positioita vähentävät toimenpiteet osapuolen kieltäytyessä sen lukuun. Kyseinen momentti perustuu 57 artiklan 8 kohdan c alakohtaan. Pykälän 4 momentin mukaan pörssin olisi toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitettuja järjestelmiä ja järjestelyitä koskevat tiedot. Ehdotus perustuu 57 artiklan 10 kohtaan.

27 §. Tarjouskirjan tietojen toimittaminen Finanssivalvonnalle. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 48 artiklan 11 kohdan mukaiseen pörssin velvollisuuteen toimittaa tarjouskirjan tiedot Finanssivalvonnalle.

28 §. Kaupankäyntimaksut. Pykälä koskisi pörssin perimille maksuille asetettavia vaatimuksia MIFID II -direktiivin 48 artiklan 9 kohtaa vastaavasti. Maksuilla tarkoitettaisiin kauppojen toteutuspalkkioita, oheispalkkioita ja mahdollisia alennuksia. Pörssin olisi 1 momentin mukaan huolehdittava siitä, että maksujen määräytymisperusteet ovat julkisesti saatavilla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin pörssi voisi periä korkeampia maksuja ilman, että se katsottaisiin syrjiväksi tai epätasapuoliseksi menettelyksi. Momentin 3 kohdassa viitattu huippunopea algoritminen kaupankäynti on algoritmisen kaupankäynnin yksi alalaji. Huippunopeassa algoritmisessa kaupankäynnissä kaupankäyntijärjestelmä analysoi markkinatietoa tai -signaaleja nopeasti ja lähettää tai päivittää suuria määriä toimeksiantoja erittäin lyhyessä ajassa kyseisen analyysin perusteella.

Alennusten myöntämisestä säädettäisiin 3 momentissa.

Pykälän 4 momentin mukaan maksut eivät saisi luoda kannustimia toimeksiantojen toteuttamiseen siten, että se lisää poikkeavaa kaupankäyntiä tai markkinoiden väärinkäyttöä.

29 §. Velvollisuus tehdä sisäpiiri-ilmoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 41 §:ää.

30 §. Sisäpiiri-ilmoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 42 §:ää.

31 §. Pörssin sisäpiirirekisteri. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 43 §:ää. Ehdotetussa 31 §:ssä ei enää säädettäisi nykyisen 43 §:n 4 momentissa säädetystä vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta

32 §. Pörssin toiminta toisessa ETA-valtiossa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 37 §:ää vastaavasti pörssin toiminnasta toisessa ETA-valtioissa sekä sitä koskevista ilmoituksista. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus organisoituun kaupankäyntiin.

33 §. Ilmoitukset muille ETA-valtioille ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 38 §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön velvollisuudesta ylläpitää luetteloa säännellyistä markkinoista sekä velvollisuudesta antaa luettelo tiedoksi muille ETA-valtioille ja komissiolle.

34 §. Markkinointi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 39 §:ää vastaavasti säännellyn markkinan markkinoinnista.

35 §. Kaupankäyntikalenteri. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 40 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta julkaista kalenteri pörssin ylläpitämän säännellyn markkinan kaupankäyntipäivistä.

36 §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Pykälä vastaa vain osin voimassa olevan lain 2 luvun 44 §:ää. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi edelleen antaa tarkempia määräyksiä sisäpiiri-ilmoitusten ja sisäpiirirekisterien osalta sekä kaupankäyntiosapuolen oikeuksien myöntämisestä.

4 luku Ulkomaisen pörssin toiminta Suomessa

1 §. Toisen ETA-valtion pörssi. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 3 luvun 1 §:ää vastaavasti ETA-valtioissa toimiluvan saaneen pörssiä vastaavan markkinoiden ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuudesta sillä muutoksella, että pykälän 2 momenttiin täydennettäisiin viittaus organisoituun kaupankäyntijärjestelmään.

2 §. Kolmannen maan pörssi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 2 §:ää vastaavasti kolmannessa maassa toimiluvan saaneen pörssiä vastaavan markkinoiden ylläpitäjän toiminnasta Suomessa.

3 §. Kolmannen maan pörssin lupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 3 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssin lupahakemuksesta sekä siihen liitettävistä selvityksistä.

4 §. Luvan myöntäminen kolmannen maan pörssille. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssille luvan myöntämistä koskevista edellytyksistä.

5 §. Luvan peruuttaminen sekä toiminnan keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 5 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssille myönnetyn luvan peruuttamisesta sekä sen Suomessa harjoittaman toiminnan keskeyttämisestä.

6 §. Kaupankäynnin järjestäjä, joka ylläpitää monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaavaa kaupankäyntiä kolmannessa maassa. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 3 luvun 6 §:ää vastaavasti 2—5 §:n soveltamisesta myös kaupankäynnin järjestäjään, joka ylläpitäjää monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaavaa kaupankäyntiä kolmannessa maassa. Uutta säännöksessä on sen soveltuminen myös organisoituun kaupankäyntijärjestelmään.

5 luku Monenkeskiseen ja organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat vaatimukset

Monenkeskiseen ja organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat yleiset vaatimukset

1 §. Oikeus ylläpitää monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 4 luvun 1 §:ää täydentäen myös organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavista vaatimuksista. Useimmat direktiivin säännökset soveltuvat sekä säänneltyyn markkinaan, monenkeskiseen että organisoituun kaupankäyntijärjestelmään identtisinä. Pykälän 2 ja 4 momenttiin lisättäisiin päivitetty viittauskokonaisuus säänneltyä markkinaa koskevaan 2 ja 3 luvun sääntelyyn. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin vain monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjään soveltuviin lisävaatimuuksiin. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivin uusi sääntely, joka koskee säännellyn markkinan lisäksi muitakin kauppapaikkoja. Samalla pyritään selkeyttämään 5 lukua. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjään soveltuvista sijoituspalvelulain säännöksistä. Säännöksiä sovellettaisiin vastaavasti myös pörssiin sen ylläpitäessä monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 4 luvun 1 §:n 3 momenttia vastaavasti kiellosta menetellä hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti.

2 §. Monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän säännöt. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 2 §:ää täydennettynä organisoitua kaupankäyntiä koskevilla säännöillä.

3 §. Kaupankäynnin järjestäjän tiedonantovelvollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 3 §:ää.

4 §. Eturistiriitojen hallinta ja järjestelmien luotettavuus. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 18 artiklan 4 kohtaa vastaavasti eturistiriitojen mahdollisten haittavaikutusten havaitsemisesta ja hallitsemisesta. MIFID I -direktiiviin verrattuna säännös on uusi. Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjällä olisi oltava järjestelmät ja menettelytavat, joilla tunnistaa ja hallita mahdollisia eturistiriitatilanteita, jotka voivat aiheuttaa haittaa kaupankäyntijärjestelmälle. Niihin kuuluisivat artiklakohdan mukaisesti suhteet ylläpitäjänä toimivan yrityksen, organisoidun kaupankäyntijärjestelmän, kaupankäyntiosapuolten, asiakkaiden ja käyttäjien välillä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti edellytettävistä järjestelmien häiriönsietokyvystä ja sen varmistamisesta.

5 §. Rahoitusvälineen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 4 §:ää.

6 §. Kaupankäyntiosapuoleksi ottaminen. Säännös on identtinen säänneltyä markkinaa koskevan sääntelyn kanssa.

7 §. Kaupankäyntijärjestelmän moitteettoman ja jatkuvan toimivuuden varmistaminen. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 18 artiklan 1 kohtaan. MIFID I -direktiiviin verrattuna monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjälle asetettaisiin uusi velvollisuus huolehtia sitä, että järjestelmän jatkuvuus ja toiminnan moitteettomuus varmistetaan.

8 §. Kauppojen selvitys. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 38 artiklan 1 kohta, joka ei muilta osin ole muuttunut MIFID I -direktiiviin verrattuna. Pykälän 1 momenttiin on lisäksi implementoitu MIFID II:n 18 artiklan 6 kohta, joka täsmentää kaupankäynnin järjestäjän velvoitteita ja tiedottamista. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 6 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka nojalla monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on ilmoitettava kauppojen selvitystä koskevissa järjestelyissä tapahtuvista muutoksista hyvissä ajoin etukäteen valtiovarainministeriölle, Suomen Pankille ja Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta voisi kieltää monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää käyttämästä kauppojen selvityksessä muussa ETA-valtiossa sijaitsevaa keskusvastapuolta, muuta selvitysyhteisöä ja arvopaperikeskusta, jos sen käyttäminen todennäköisesti vaarantaa kaupankäynnin luotettavuuden tai rahoitusmarkkinoiden vakauden. Rajoitusperusteena voisi tulla kyseeseen esimerkiksi se, ettei toisella järjestelmällä voitaisi turvata liiketoimien tehokasta ja turvallista toteuttamista. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 38 artiklan 2 kohta.

9 §. Kaupankäyntiosapuolten vähimmäismäärä. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 18 artiklan 7 kohtaan. MIFID I -direktiiviin verrattuna säännös kaupankäyntiosapuolten vähimmäislukumäärästä on uusi. Säännös pyrkii antamaan perustakeet siitä, että hinnanmuodostus kaupankäynnissä muodostuisi asianmukaisesti.

10 §. Positiolimiitit ja hyödykejohdannaispositioiden hoidon valvonta. Säännös perustuu direktiivin 57 artiklan 8—10 alakohtaan ja on MIFID I -direktiiviin verrattuna on uusi. Ehdotetun pykälän mukaan monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjään sovellettaisiin, mitä ehdotetun lain 3 luvun 26 §:ssä säädettäisiin pörssin vastaavista järjestelmistä ja oikeuksista.

11§. Kaupankäynnin keskeyttäminen lopettaminen ja kieltäminen. Pykälä vastaa nykyisen lain 4 luvun 7 §:ää. Pykälässä viitattua 3 luvun 11 §:ää on täydennettynä momentilla, jossa säädettäisiin kaupankäynnin lopettamisesta rahoitusvälineeseen liittyvällä johdannaissopimuksella. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön uusi, MIFID II -direktiivin 32 artiklan 2 kohta. Sääntely vastaa säännellyllä markkinalla noudatettavia säännöksiä 3 luvun 11—13 §:ssä, jotka perustuvat direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan. Säännös soveltuu myös organisoituun kaupankäyntiin.

12 §. Kaupankäynnin rajoittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 7 a §:ää.

13 §. Kaupankäynnin järjestäjän valvontatehtävät. Säännös perustuu direktiivin 31 artiklaan. Artiklan mukaiset kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudet laajenisivat koskemaan myös organisoidun kaupankäynnin ylläpitäjiä. Ylläpitäjän velvollisuudet olisivat MIFID I:een verrattuna jonkin verran yksityiskohtaisemmat, mutta eivät olennaisesti muuttaisi nykyistä sääntelyä. Pykälä vastaa pitkälti voimassa olevan lain 4 luvun 9 §:ää jäljempänä luetelluin muutoksin. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävien valvontaresurssien vaatimus sekä vaatimus kauppatoimeksiantojen seuraamisesta, jotta ylläpitäjä voi havaita mahdolliset sääntöjen ja määräysten rikkomiset sekä epäasianmukaisen toiminnan kaupankäynnissä. Artiklakohdassa viitataan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen EU N:o 596/2014 rikkomiseen sekä systeemisten häiriöiden estämiseen.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin direktiivin 31 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan mukaiseksi. MIFID I -direktiiviin verrattuna artiklakohdassa olevat kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuudet valvontaviranomaiselle ovat tiukemmat: ilmoitukset momentissa kuvatuista menettelyistä on tehtävä valvontaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä. Ilmoitus on tehtävä myös menettelyistä, joiden voidaan epäillä olevan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen vastaisia tai aiheuttavan kyseisiä rahoitusvälineitä koskevia markkinahäiriöitä. Artiklan 4 kohtaan sisältyy komissiolle delegoitu säädösvaltuus määritellä tarkemmin se, millaisissa olosuhteissa kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuus toimivaltaiselle viranomaiselle syntyy. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä on lisäksi säädetty komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 81 artiklassa.

Pykälän 3 momentti on uusi ja perustuu direktiivin 31 artiklan 2 kohdan 2 ja 3 alakohtiin. Direktiivin artiklakohdat ovat kokonaan uusia. Momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta ESMA:lle ja muiden ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille. Artiklakohdan 3 alakohdan mukaisesti ilmoitusvelvollisuus olisi kuitenkin rajattu menettelyistä, joihin viranomainen epäilee voivan liittyä MIFIR:n vastaista toimintaa. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava niistä muille viranomaisille vain, jos Finanssivalvonnan käsityksen mukaan markkinoiden väärinkäyttöasetusta on rikottu.

Direktiivin 31 artiklan 3 kohta vastaa MIFID I:n 26 artiklan 2 kohtaa. Sen mukaan kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän on toimitettava artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ilmoituksiin liittyvät tiedot ”ilman aiheetonta viivytystä” Finanssivalvonnalle. Artiklakohta ei edellytä täytäntöönpanoa, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 18 §:ssä säädetyt valvottavien velvollisuudet täyttävät kyseisen artiklakohdan vaatimukset.

14 §. Ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle. Säännös perustuu direktiivin 18 artiklan 10 kohtaan, joka on MIFID I -direktiiviin verrattuna uusi. Säännöstä sovellettaisiin sekä monenkeskisen että organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjään. Direktiivin 18 artiklan 10 kohdassa on esimerkkejä valvontaviranomaiselle raportoitavista tiedoista, jotka koskevat monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää, etuyhteyksiä ja osapuolia. Säännöksessä tarkoitettuja tietoja ei olisi automaattisesti raportoitava ESMA:lle, toisin kuin 9 §:n 3 momentin mukaiset tiedot, jotka perustuvat direktiivin 31 artiklaan, vaan tiedot olisi toimitettava ESMA:lle ainoastaan tämän pyynnöstä.

15 §. Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Säännös olisi uusi ja perustuisi direktiivin 18 artiklan 10 kohtaan. Artiklan 11 kohdan perustella komissio antaa teknisen sääntelystandardin siitä, miten ja mitä tietoja on toimitettava.

16 §. Toiminnan keskeyttäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 10 §:ää laajennettuna koskemaan myös organisoidun kaupankäynnin järjestäjän toiminnan keskeyttämistä.

17 §. Markkinointi. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 11 §:ää täydennettynä viittauksella organisoituun kaupankäyntijärjestelmään.

18 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 12 §:ää.

Monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat erityiset vaatimukset

19 §. Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 1 ja 2 kohdat ja niiden tarkemmat säännökset koskien monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä. MIFID II:ssa on säädetty yksityiskohtaisemmin monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä kuin MIFID I:ssä.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän käyttöön ottamien sääntöjen osalta samoin kuin MIFID I:ssa säännellyn markkinan sääntöjä vastaaviin vaatimuksiin.

20 §. Toiminnan luotettavuus. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 3 ja 4 kohtien säännökset. Pykälässä säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta valvoa ja pyrkiä hallitsemaan kaupankäyntiin liittyviä riskejä sekä edistää kauppojen selvitystä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti monenkeskisen kaupankäynnin osapuolten keskinäisiin liiketoimiin sovellettavista säännöksistä.

21 §. Asiakastoimeksiannot. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 5 kohdan säännökset. Pykälässä säädettäisiin kiellosta toteuttaa asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaan tai harjoittaa päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä.

Organisoitua kaupankäyntijärjestelmää koskevat erityiset vaatimukset

Säännökset ovat uusia. MIFID I:ssä ei säädetty lainkaan organisoiduista kaupankäyntijärjestelmistä.

22 §. Kielto toteuttaa kauppoja omaan lukuun tai samaan konserniin kuuluvan yhteisön lukuun. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 1—3 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin organisoidun kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta estää kauppojen toteuttaminen ylläpitäjän itsensä tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan tahon kanssa, ellei siihen ole saatu asiakkaan suostumusta.

23 §. Päämiesten toimeksiantoja vastaan täsmäytetty kauppojen sallimista koskeva rajoitus. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 2 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin täsmäytettyjen kauppojen sallimisen erityisehdoista.

24 §. Organisoidun kaupankäynnin ja kaupan sisäisen toteuttamisen erillisyys. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 4 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin kiellosta, että sama oikeushenkilö ei voi toimia sekä organisoidun kaupankäynnin järjestäjänä että kaupan sisäisenä toteuttajana.

25 §. Itsenäisen markkinatakaaja käyttäminen. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 5 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin markkinatakaajan käyttämisen edellytyksistä organisoidussa kaupankäynnissä.

26 §. Toimeksiantojen toteuttamisen harkinnanvaraisuus. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 6 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa organisoidun kaupankäynnin järjestäjä voi käyttää harkintaa kauppojen toteuttamisessa.

27 §. Ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 7 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin organisoidun kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta esittää ja perustella Finanssivalvonnalle, miten kaupankäynti järjestetään.

28 §. Sijoituspalvelulain asiakkaansuojasäännösten soveltaminen organisoituun kaupankäyntiin. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 27 artiklan 7 kohdan viimeistä lausetta vastaavasti asiakkaansuojan toteutumisedellytyksestä.

6 luku Pk-yritysten kasvumarkkina

1 §. Pk-yritysten kasvumarkkinan rekisteröinti. Säännös perustuu MIFID II:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtiin. Pykälässä säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän oikeudesta pyytää Finanssivalvontaa rekisteröimään kauppapaikka erityiseksi pk-yritysten kasvumarkkinaksi.

2 §. Pk-yritysten kasvumarkkinaa koskevat vaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 3 kohdan a—g alakohtiin ja 33 artiklan 4 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin direktiivin mukaisesti niistä edellytyksistä, jotka tällaisen erityisen pk-yritysten kasvumarkkinan tulee täyttää. Vaatimuksina mainitaan muun muassa kauppapaikalla noteerattujen liikkeeseenlaskijoiden kokovaatimukset, liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuus ja julkistamisvelvollisuus sekä tilinpäätöksen julkistamisvelvollisuus. Direktiivin artiklan 8 kohdan mukaan komissio voi täsmentää delegoiduin säädöksin tässä pykälässä säädettyjä, artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia.

3 §. Finanssivalvonnan velvollisuus perua pk-yritysten kasvumarkkinan rekisteröinti. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 5 kohtaan ja sen a—b alakohtiin. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta perua rekisteröinti, mikäli rekisteröinnin edellytykset eivät enää täyty.

4 §. Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 6 kohtaan.

5 §. Kaupankäynti muulla pk-yritysten kasvumarkkinalla. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 7 ja 8 kohtiin ja on säänneltyä markkinaa koskevan 3 luvun 8 §:ää ja monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää koskevaa 5 luvun 5 §:n 4 momenttia vastaava.

III OSA KAUPANKÄYNNIN LÄPINÄKYVYYS JA RAPORTOINTIPALVELUT

7 luku Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimukset

Suurin osa voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevista säännöksistä on kumottava MIFIR-asetuksen tultua sovellettavaksi. Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksista säädetään MIFIR-asetuksen II—IV osastoissa, jolloin voimassa olevan lain 5—7 luvut kumoutuvat lähes kokonaan lukuun ottamatta muutamaa pykälää, joiden kohdalla kansallista sääntelyä on vielä mahdollista antaa. Asetuksen II osasto koskee kauppapaikkojen avoimuutta, III osasto kauppojen sisäisten toteuttajien ja OTC-kaupankäyntiä harjoittavien sijoituspalveluyritysten avoimuutta ja IV osasto koskee liiketoimista ilmoitettavia tietoja valvojalle sekä tietojen säilyttämistä. Jäljelle jäävät kansalliset säännökset on siten koottu yhteen uuteen 7 lukuun.

1 §. EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetus. Ehdotetun säännöksen mukaan 7 luvun säännösten ohella rahoitusvälineiden läpinäkyvyysvaatimuksista sekä ja toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta myöntää vapautuksia ja lykkäyksiä säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen II—IV osastoissa.

2 §. Kauppojen sisäisen toteuttajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin säännöksen aineellista sisältöä. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassaolevaa lakia. Säännös kauppojen sisäisen toteuttajan ilmoitusvelvollisuudesta vastaisi voimassa olevan lain 5 luvun 1 §:ää sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 15 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan sekä 18 artiklan 4 kohdan säännöksiä kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuudesta ilmoittaa toiminnastaan valvovalle viranomaiselle. Säännöksen 2 momentti olisi uusi ja sen nojalla myös sijoituspalveluyrityksen ulkomaisella ETA-sivuliikkeellä, joka harjoittaa Suomessa kauppojen sisäistä toteuttamista, olisi toimintaa koskeva ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle.

3 §. Kauppojen sisäisen toteuttamisen keskeyttäminen ja kieltäminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavksin vastaamaan paremmin säännöksen aineellista sisältöä. Pykälän 1—3 momentin säännökset kaupankäynnin keskeyttämisestä vastaisivat voimassa olevan lain 5 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentteja, mutta säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan MIFID II -direktiivin 52 artiklan sanamuotoa eli osake korvattaisiin rahoitusvälineellä.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin 3 luvun 26 §:n 6 momenttia vastaavasti kaupankäynnin lopettamisesta ja 3 luvun 31 §:n 11 momenttia vastaavasti rahoitusvälineeseen liittyvällä johdannaissopimuksella. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 52 artiklan 2 kohta myös kauppojen sisäisten toteuttajien osalta.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi luonteeltaan informatiivinen 5 momentti, jossa viitattaisiin EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osastoon.

4 §. Rajahintatoimeksiantojen julkistamisvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 7 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentteja sekä MIFID II -direktiivin 28 artiklan 1 ja 2 kohtia. Lisäksi voimassa olevan pykälän säännös säännellystä markkinasta ja monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä korvattaisiin kauppapaikalla. Pykälän 3 momentti ehdotetaan sen sijaan muutettavaksi, sillä 28 artiklaan sisältyy komissiolle annettu valta antaa delegoituja säännöksiä asiakastoimeksiantojen ja rajahintatoimeksiantojen ehdoista ja luonteesta. Voimassa oleva 3 momentti korvattaisiin säännöksellä, jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus myöntää lupa poiketa velvoitteesta julkistaa rajahintatoimeksianto silloin, kun se on kooltaan suuri EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 4 artiklan mukaisesti määritettyyn markkinakokoon verrattuna. Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 momenttia sekä MIFID II -direktiivin 53 artiklan 4 kohtaa ja 19 artiklan 4 kohtaa.

5 §. Kauppapaikan toimeksiannon toteutus. Ehdotettu säännös olisi kokonaisuudessaan uusi. Säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 27 artiklan 3 kohtaa. Pykälän 1 momentin mukaan kauppapaikoilla ja kauppojen sisäisellä toteuttajalla olisi velvollisuus asettaa EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 23 ja 28 artiklassa tarkoitettujen kaupankäyntivelvollisuuden piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden osalta vähintään vuosittain maksutta yleisön käyttöön tiedot liiketoimien toteuttamisen laadusta kyseisessä kauppapaikassa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaava velvollisuus muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen rahoitusvälineiden osalta liiketoimen toteuttamispaikalle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle, missä toimeksianto toteutettiin sen jälkeen, kun toimeksianto on toteutettu. Säännönmukaisesti annettaviin tietoihin olisi sisällyttävä yksityiskohtaiset tiedot toteuttamisen hinnasta, kustannuksista, nopeudesta ja todennäköisyydestä yksittäisten rahoitusvälineiden osalta.

6 §. Hyödykejohdannaisia ja päästökauppaoikeuksia koskevat tiedot. Säännös olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 58 artikla. Ehdotetun 1 ja 2 momentin mukaan markkinapaikan olisi viikoittain julkistettava tietoja yleisölle sekä toimitettavat vastaavat tiedot Finanssivalvonnalle ja ESMA:lle edellyttäen, että komission delegoidussa asetuksessa säädetty raja-arvo ylittyy. Ehdotettu 1 momentti vastaisi 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja ehdotettu 2 momentti 58 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa. Ehdotetun uuden 6 luvun 8 §:n mukaan Finanssivalvonta antaisi tarkemmat määräykset siitä, mitä momentissa mainituilla tiedoilla tarkoitetaan sekä tietojen antamisesta muuten.

Pykälän 3 momentin mukaan kauppapaikan olisi toimitettava Finanssivalvonnalle täydellinen erittely henkilöiden positioista kauppapaikassa. Tiedot olisi direktiivin 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ulotettava koskemaan kaupankäyntiosapuolten lisäksi näiden asiakkaita sekä näiden mahdollisia loppuasiakkaita.

Ehdotetussa 4 momentissa pantaisiin täytäntöön direktiivin 58 artiklan 3 kohta ja ehdotetussa 5 momentissa artiklan 2 kohta.

7 §. Osapuolten luokittelu. Säännös olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 58 artiklan 4 kohta. Säännös on tarpeen, jotta kauppapaikka voisi käytännössä toteuttaa uudet ehdotettavat raportointivaatimukset siinä laajuudessa ja tarkkuudessa kuin on edellytetty. Jaottelemalla hyödykejohdannaisten, päästöoikeuksien ja näiden johdannaisten positionhaltijat eri luokkiin voivat kauppapaikat jäsennellä itse keräämäänsä tietoa paremmin. Jaottelu tulisi suorittaa positionhaltijan pääasiallisen liiketoiminnan mukaan esimerkiksi sillä olevan toimiluvan perusteella. Ehdotetun pykälän 3 kohdan mukaisesti luokiteltaisiin muina rahoituslaitoksina, kuten direktiivissä 2009/138/EY määriteltyinä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksinä ja direktiivissä 2003/41/EY määriteltyinä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavina laitoksina, toimivat yhteisöt. Pykälän 5 kohdan mukaisesti luokiteltaisiin ne, joilla olisi positioita ainoastaan päästöoikeuksissa tai näiden johdannaisissa.

8 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi antaa tarkempia määräyksiä luvun 2 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä sekä 6 §:ssä tarkoitettujen tietojen laadusta, laajuudesta ja julkistamistavasta sekä saatavilla pidosta. Säännös olisi tarpeen riittävän yksityiskohtaisuuden sekä ESMA:n asiaa koskevan mahdollisen ohjeistuksen huomioon ottamiseksi.

8 luku Oikeus tarjota raportointipalveluja

Lain 8 luvussa säädettäisiin raportointipalvelujen tarjoamisen luvanvaraisuudesta, raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan myöntämisen edellytyksistä ja toimiluvan peruuttamisesta. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 59—63 artiklat.

1 §. Raportointipalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vaatimus raportointipalvelun tarjoajan toimiluvasta. Raportointipalvelua saisi tarjota vain tässä luvussa tarkoitetun toimiluvan saanut yritys. Raportointipalvelun tarjoajan tulisi olla 1 luvun 2 §:ssä ehdotetun raportointipalvelun tarjoajan määritelmän mukaisesti oikeudelliselta muodoltaan suomalainen osakeyhtiö tai eurooppayhtiölaissa tarkoitettu eurooppayhtiö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että raportointipalveluja saa tarjota myös 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu ulkomainen ETA-raportointipalvelun tarjoaja. MIFID II:n 60 artiklan 2 kohdan mukaan raportointipalvelujen tarjoajan toimilupa on voimassa koko unionissa.

Ehdotus vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 60 artiklan 2 kohtaa.

2 §. Raportointipalvelun tarjoaminen muun toimiluvan nojalla. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan raportointipalveluja saa tarjota myös pörssi sekä kauppapaikkaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys siten, kuin sijoituspalvelulaissa säädetään. Sijoituspalvelulakiin ehdotetun säännöksen mukaan sellainen sijoituspalveluyritys, joka harjoittaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, saa lisäksi tarjota kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuja raportointipalveluja. Säännös soveltuisi myös sellaiseen luottolaitokseen, joka tarjoaa sijoituspalvelua. Momentissa säädettäisiin toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista, jotka palvelun tarjoajan on täytettävä.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan Finanssivalvonnan on varmistettava ennen 1 momentissa tarkoitetun toiminnan aloittamista, että palvelun tarjoaja täyttää palvelun tarjoamiselle säädetyt vaatimukset. Oikeus raportointipalvelun tarjoamiseen on sisällytettävä palvelun tarjoajan toimilupaan.

3 §. Toimilupahakemus. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta myöntäisi toimiluvan raportointipalvelun tarjoamiseen. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista ja selvityksistä, jotka on liitettävä toimilupahakemukseen. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 1 kohtaa ja 61 artiklan 2 kohtaa.

Raportointipalvelun tarjoajan toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista säädetään lisäksi komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/571 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä raportointipalvelujen tarjoajiin sovellettavilla toimiluvan myöntämistä, toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia sekä liiketoimien julkistamista koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla.

4 §. Toimilupapäätös. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että raportointipalvelun tarjoajan toimilupaa koskevan päätöksen tekemiseen ja sitä koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan mitä sijoituspalveluyrityksen toimilupapäätöksestä säädetään sijoituspalvelulain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan toimiluvassa on mainittava ne raportointipalvelut, joita palvelun tarjoajalla on lupa tarjota, sekä säännökset Finanssivalvonnan toimivallasta muuttaa toimilupaa raportointipalvelun tarjoajan hakemuksesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan toimivallasta asettaa raportointipalvelun tarjoamista koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 60 artiklan 1 kohtaa ja 61 artiklan 3 kohtaa.

5 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan myöntämisestä ja toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Ehdotus vastaa MIFID II -direktiivin 61 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan toimilupa raportointipalvelun tarjoamiseen voitaisiin myöntää myös perustettavalle yhtiölle ennen sen rekisteröimistä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 3 §:n 2 momenttia.

6 §. Raportointipalvelun tarjoajan merkittävien omistajien luotettavuus. Sijoituspalveluyrityksiä koskevan lainsäädännön sekä Finanssivalvonnan keskeisiä tavoitteita on ylläpitää asiakkaiden ja yleisön luottamusta finanssimarkkinoiden toimintaan. Luottamusta ylläpitävää sääntelyä ovat sijoituspalvelulain 3 luvun 4 §:ssä olevat säännökset sijoituspalveluyrityksen merkittävien omistajien luotettavuudesta. Edellä mainitun luottamuksen ylläpitämiseksi ehdotetaan säädettäväksi, että omistajien luotettavuutta koskeva vaatimus ulotetaan koskemaan myös raportointipalvelujen tarjoajan omistajia. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan merkittävien omistajien luotettavuudesta.

7 §. Olennaisista muutoksista ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle sen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista ennen muutosten täytäntöönpanoa. Muutos olisi olennainen, jos se koskee toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai, jos sillä on vaikutusta Finanssivalvonnan mahdollisuuksiin valvoa toimintaa.

8 §. Toimilupa eurooppayhtiölle. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalvelulain 3 luvun 5 §:ää vastaavasti toimiluvan myöntämisestä eurooppayhtiölle.

9 §. Toimiluvan rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan rekisteröinnistä kaupparekisteriin ja toimiluvan ilmoittamisesta ESMA:lle. Pykälä vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 6 §:ää ja MIFID II -direktiivin 59 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa. MIFID II:n mukaan ESMA laatii luettelon unionissa olevista raportointipalvelun tarjoajista. Luettelo sisältää tiedot niistä palveluista, joiden tarjoamiseen raportointipalvelun tarjoajalla on toimilupa. ESMA julkistaa luettelon internetsivuillaan.

10 §. Raportointipalvelurekisteri. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan olisi pidettävä sijoituspalvelulain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettua sijoituspalvelurekisteriä vastaavaa rekisteriä raportointipalvelun tarjoajista. Finanssivalvonnan olisi huolehdittava rekisterin pitämisestä yleisön saatavilla ja sen ajan tasalla pitämisestä. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

11 §. Toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalvelulain 3 luvun 8 §:ää vastaavasti raportointipalvelun tarjoajan toiminnan aloittamisesta välittömästi sen jälkeen, kun toimilupa on myönnetty ja yritys rekisteröity.

12 §. Toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälä sisältäisi säännökset raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain säännöksiin toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Ehdotus vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 9 §:ää ja MIFID II -direktiivin 62 artiklaa. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttaminen rekisteröitäväksi sekä tiedoksi ESMA:lle.

13 §. Vähimmäispääoma. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan raportointipalvelun tarjoajalla tulisi olla toiminnan aloittamishetkellä vähintään 50 000 euron osakepääoma tai vaihtoehtoisesti 2 kohdan mukainen kaikissa ETA-valtioissa voimassa oleva vastuuvakuutus niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista raportointipalvelun tarjoaja on tämän lain mukaan vastuussa. Kohdassa säädettäisiin vakuutuksen määrää koskevista vähimmäisvaatimuksista. Momentin 3 kohdan mukaan raportointipalvelun tarjoajalla voisi vaihtoehtoisesti olla osakepääoman ja vastuuvakuutuksen yhdistelmä siten, että osakepääoma ja vakuutus yhdessä kattaisivat momentin 1 ja 2 kohdassa edellytetyn vastuun tason. Direktiivissä ei säädetä raportointipalvelun tarjoajan taloudellisista toimintaedellytyksistä. Ehdotus vastaa sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 5 momentissa säädettyä sijoituspalveluyrityksen pääomavaatimusta. Ehdotusta voidaan pitää kohtuullisena raportointipalvelun tarjoajan toiminnan laatu huomioon ottaen.

Pykälän 2 momentin mukaan osakepääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 7 momenttia.

14 §. Raportointipalvelun tarjoajan ja sen omistusyhteisön johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi raportointipalvelun tarjoajan johtoon kuuluvan henkilön luotettavuusvaatimuksesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan omistajien luotettavuutta koskevien 6 §:n 2 ja 3 momentin säännösten soveltamisesta johtoon kuuluvaan henkilöön.

Pykälän 3 momentissa olisi säännökset johdolta vaadittavasta osaamisesta ja kokemuksesta sekä hallitukselta kokonaisuutena vaadittavasta raportointipalvelun tarjoajan liiketoimintaa koskevasta tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta.

Pykälän 4 momentin mukaan raportointipalvelun tarjoajan hallituksen jäsenen katsotaan täyttävän 1 momentissa säädetyt vaatimukset, jos pörssi haluaa tarjota raportointipalvelua ja kyseinen henkilö on myös pörssin hallituksen jäsen, joka täyttää 2 luvun 16 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä ja heille asetettuja vaatimuksia koskevista muutoksista. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin pykälän soveltamisesta myös raportointipalvelun tarjoajan omistusyhteisöön.

Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sijoituspalvelulain 6 b luvun 4 §:n 1—3 momenttia. Ehdotus vastaa MIFID II:n 63 artiklaa.

15 §. Raportointipalvelun tarjoajan hallituksen kokoonpanoa ja työskentelyä koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa koskevasta riittävän ajankäytön vaatimuksesta tehtäviin kuuluvien velvollisuuksien hoitamisessa. Pykälän 2 momentti koskisi hallituksen jäsenen velvollisuutta toimia tehtävässään riippumattomasti siten, että hallitus voi kyseenalaistaa toimivan johdon päätökset sekä valvoa sen päätöksentekoa.

Pykälän 3 momentissa olisi säännökset hallituksen velvollisuudesta hyväksyä yritykselle hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan yrityksen tehokas ja vakaa hoito tavalla, joka edistää finanssimarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta ja asiakkaiden etuja. Momentin mukaan hallituksen on valvottava järjestelmien noudattamista.

Ehdotus vastaa MIFID II:n 63 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ja artiklan 4 kohtaa.

MIFID II:n 63 artiklan 2 kohdan mukaan ESMA laatii ohjeita ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuuden arvioinnista ottaen huomioon heidän eri asemansa ja tehtävänsä sekä tarpeen välttää eturistiriitoja ylimmän hallintoelimen ja hyväksytyn julkistamisjärjestelyn, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan ja hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän käyttäjien välillä.

16 §. Raportointipalvelun tarjoajan sidonnaisuus. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset siitä, ettei raportointipalvelun tarjoajan ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkittävä sidos saa estää raportointipalvelun tarjoajan tehokasta valvontaa.

Pykälän 2 momentin mukaan sidonnaisuutta koskevissa tiedoissa toimiluvan myöntämisen jälkeen tapahtuneet muutokset on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin merkittävän sidoksen käsitteestä, jolla tarkoitetaan sijoituspalvelulain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua merkittävää sidosta. Merkittävä sidoksen käsite määritellään sijoituspalvelulain 1 luvun 26 §:n 15 kohdassa.

Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sijoituspalvelulain 7 luvun 4 §:ää.

17 §. Tilintarkastus. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelujen tarjoajan tilintarkastuksesta ja tilintarkastajista sekä erityisen tarkastuksen ja tarkastajan määräämisestä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 8 luvun 2 §:ää. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n soveltamisesta myös raportointipalvelujen tarjoajan tilintarkastajiin

9 luku Raportointipalvelun tarjoajan toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset

1 §. Hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan toiminnan järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi julkistaa EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 20 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot niin reaaliaikaisesti kuin se olisi teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen. Tiedot on annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja tietojen olisi oltava yhdisteltävissä toisilta tarjoajilta saataviin, vastaaviin tietoihin. Momentti vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 1 kohtaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan olisi vähintään julkaistava. Julkistettavia tietoja olisivat muun muassa liiketoimen volyymi ja toteuttamisajankohta. Lisäksi tarvittavia tunnisteita olisi julkistettava rahoitusvälineestä, kauppapaikoista ja kauppojen sisäisestä toteuttajasta. Hyväksyttyjen julkistamisjärjestelyiden käyttöönoton olisi parannettava organisoidun kaupankäyntijärjestelmän yhteydessä julkaistavia avoimuusvaatimusten mukaisia kauppaa koskevia tietoja ja merkittävästi autettava varmistamaan, että tällaiset tiedot julkaistaan tavalla, joka helpottaa niiden konsolidointia kauppapaikkojen julkistamiin tietoihin. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 2 kohtaa.

Ehdotetun 3 momentin mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi tehokkaasti tarkistaa kaupankäynti-ilmoitusten täydellisyyden, havaita mahdolliset puutteet tai ilmeiset virheet sekä pyytää uudelleenlähettämistä virheellisten ilmoitusten tapauksessa. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 5 kohtaa.

2 §. Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voisi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen asiakkaidensa kanssa. Jos hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoaja olisi sijoituspalveluyritys tai säännellyn markkinoiden ylläpitäjänä toimiva pörssi, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään kaupankäyntitietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 3 kohtaa.

3 §. Turvajärjestelmät hyväksytyssä julkistamisjärjestelyssä. Pykälän mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voitaisiin varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen ja luvaton käyttö sekä estää tietojen vuotaminen ennen julkistamista. Hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät resurssit ja varajärjestelyt, joilla se voi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 4 kohtaa.

4 §. Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan toiminnan järjestäminen. Ehdotetut säännökset konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajasta olisivat kokonaisuudessaan uusia. Säännöksillä laitettaisiin kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 65 artikla. MIFID II -direktiivi sallii useiden kauppapaikkojen välisen kilpailun, joten on välttämätöntä ottaa mahdollisimman pian käyttöön tehokkaat ja kattavat konsolidoidut kaupankäyntitiedot. Edellyttämällä, että kaikki konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajat konsolidoivat kaikista hyväksytyistä julkistamisjärjestelyistä ja kauppapaikoista saadut tiedot, varmistetaan, että kilpailu toteutuu asiakkaille tarjottavien palvelujen laadun eikä niinkään tietojen laajuuden perusteella.

Ehdotetun 1 momentin mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 6 ja 20 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä asettaa ne yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Momentissa tarkoitettaisiin oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevien tietojen keräämistä ja julkistamista sekä ennen kauppoja että kauppojen jälkeen. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Lisäksi tiedot olisi annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 1 kohtaa. Kaupallisen ratkaisun käyttöönotto konsolidoitujen kaupankäyntitietojen keräämiselle oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta edistäisi yhtenäisempien markkinoiden luomista ja helpottaisi sitä, että markkinaosapuolet saavat kokonaiskäsityksen saatavilla olevista avoimuusvaatimusten mukaisista kauppaa koskevista tiedoista.

Pykälän 2 momentin mukaan sellaisen konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan, joka julkaisisi oman pääomanehtoisia rahoitusvälineitä koskevia tietoja, olisi julkaistava muun muassa liiketoimen volyymi ja toteuttamisajankohta. Lisäksi tarvittavia tunnisteita olisi julkistettava rahoitusvälineestä, kauppapaikoista ja kauppojen sisäisestä toteuttajasta. Jos julkistamiseen soveltuisi joku EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen mukainen vapautus tietojen julkistamisvelvollisuudesta, tulisi tämä tieto julkaista. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 1 kohtaa.

Ehdotetun 3 momentin mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 10 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä asettaa ne yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin olisi teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Momentissa tarkoitettaisiin vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevien tietojen keräämistä ja julkistamista sekä ennen kauppoja että kauppojen jälkeen. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Lisäksi tiedot olisi annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi. Tietojen olisi myös oltava yhteensopivia ja sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että sellaisen konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan, joka julkaisisi vieraan pääomanehtoisia rahoitusvälineitä koskevia tietoja, olisi noudatettava pykälän 2 momentin säännöksiä. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi koottava tiedot säännellyiltä markkinoilta, monenkeskisistä kaupankäyntijärjestelmistä, organisoidulta kauppapaikalta sekä hyväksyttyjen julkistamisjärjestelyjen tarjoajilta. Tiedot olisi koottava rahoitusvälineistä, jotka määritellään 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa.

5 §. Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen. Jos markkinoiden ylläpitäjä tai hyväksytyn julkistamisjärjestelyjen tarjoaja tarjoaa myös konsolidoituja kaupankäyntitietoja, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään tietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 4 kohtaa.

6 §. Turvajärjestelmät konsolidoiduissa kaupankäyntitiedoissa. Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voidaan varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen sekä luvaton käyttö. Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät varajärjestelyt, joilla se voisi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 5 kohtaa.

7 §. Hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan toiminnan järjestäminen. Ehdotetut säännökset hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajaa koskevista vaatimuksista olisivat kokonaisuudessaan uusia. Säännöksillä laitettaisiin kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 66 artikla. Ilmoitusjärjestelmää käytetään kaupparaportointitietojen välittämiseen valvojalle. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että MIFIR:n 26 artiklassa tarkoitetut kaupparaportointitiedot voitaisiin ilmoittaa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään liiketoimen toteuttamispäivää seuraavan työpäivän aikana. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 1 kohtaa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi tehokkaasti tarkistaa liiketoimia koskevien ilmoitusten täydellisyyden, todeta sijoituspalveluyrityksen aiheuttamat puutteet tai ilmeiset virheet, ilmoittaa virheen tai puutteen ilmetessä sitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot sijoituspalveluyritykselle sekä pyytää uudelleen lähettämistä virheellisten ilmoitusten tapauksessa. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 4 kohtaa.

Hyväksytyllä ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi lisäksi oltava ehdotetun 3 momentin mukaan käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi havaita ja korjata itse aiheuttamansa virheet tai puutteet ja joiden avulla se voi lähettää Finanssivalvonnalle paikkansapitävät ja täydelliset ilmoitukset liiketoimista. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 4 kohtaa.

8 §. Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voisi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen asiakkaidensa kanssa. Jos hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoaja olisi sijoituspalveluyritys tai markkinoiden ylläpitäjä, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään kauppatietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 2 kohtaa.

9 §. Turvajärjestelmät hyväksytyssä ilmoitusjärjestelyssä. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voitaisiin varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja todentaminen ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen ja luvaton käyttö sekä estää tietojen vuotaminen tai tiedon luottamuksellisuuden vaarantuminen kaikissa vaiheissa. Hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät resurssit ja varajärjestelyt, joilla se voisi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 3 kohtaa.

10 §. Rikkomuksista ilmoittaminen. Säännös on uusi ja perustuu direktiivin 73 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan raportointipalvelun tarjoajalla on oltava käytössään asianmukaiset menettelytavat työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa sisäisesti säännösrikkomuksista tai niitä koskevista epäilyistä. Säännöksessä ehdotetaan viitattavaksi pörssiä koskevaan vastaavaan säännökseen niin, että raportointipalvelun tarjoajaan sovellettaisiin mitä lain 3 luvun 3 §:ssä säädetään pörssin osalta rikkomuksista ilmoittamisesta.

IV OSA ERINÄISET SÄÄNNÖKSET

10 luku Valvonta, salassapitovelvollisuus ja erityiset toimivaltuudet

Luvun otsikkoa tarkennettaisiin voimassa olevan lain 8 lukuun verrattuna lisäämällä maininta toimivaltuuksista uutta 3 ja 4 §:ää vastaavasti kuvaamaan luvun sisältöä tarkemmin.

Luvussa ei enää ehdoteta säänneltäväksi nykyisen 8 luvun 2 §:n mukaisesti hyödykejohdannaismarkkinoiden valvonnasta, sillä siitä ja Finanssivalvonnan yhteistyöstä Energiaviraston kanssa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnasta annetun lain uudessa 3 e §:ssä.

1 §. Valvonta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 8 luvun 1 §:ää. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan valvontatehtävästä.

2 §. Salassapitovevollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 8 luvun 3 §:ää. Pykälässä säädettäisiin lain mukaisten tehtävien hoitamisessa noudatettavasta salassapitovelvollisuudesta.

3 §. Hyödykejohdannaisia koskevat erityiset toimivaltuudet. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 57 artikla. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi asetettava positiolimiitit eli määrälliset raja-arvot koskemaan hyödykejohdannaisilla käytävää kauppaa Suomessa. Raja-arvojen noudattamisvelvollisuus koskisi kaikkia mainituilla instrumenteilla kauppaa käyviä henkilöitä. Mainitut raja-arvot olisi asetettava kullekin kaupankäynnin kohteena olevalle hyödykejohdannaissopimukselle erikseen, kun instrumentilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä taikka näiden ulkopuolella niin sanotulla kahdenvälisellä OTC-markkinalla. Raja-arvojen noudattamisvelvollisuus koskisi niin ikään sellaisia rahoitusvälineitä, jotka taloudelliselta kannalta vastaisivat säännöksessä mainittuja hyödykejohdannaisia. Finanssivalvonta voisi vaatia noudattamaan raja-arvoa, vaatia vähentämään omistuksia tai positioita ja kieltämään omistukset tai positiot kokonaan kyseisessä rahoitusvälineessä raja-arvojen noudattamiseksi. Säännös vastaisi tältä osin MIFID II -direktiivin 69 artiklan 2 kohdan o ja p alakohtia. Finanssivalvonnasta annetun lain 37 d §:ssä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi hyödykejohdannaispositioiden valvontaan liittyvästä valtuudesta.

Pykälän 2 momentin mukaan raja-arvo asetettaisiin direktiivin 57 artiklan 4 kohdan mukaisesti jokaiselle hyödykejohdannaispositiolle erikseen siten, että kuhunkin raja-arvoon laskettaisiin mukaan niillä kauppaa käyvän luonnollisen tai oikeushenkilön kaikki kaupankäyntipositiot. Raja-arvon täyttymisessä otettaisiin huomioon kaikki samaan yritysryhmään kuuluvien henkilöiden ja yritysten positiot mainituissa rahoitusvälineissä. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/591 annetaan raja-arvojen soveltamisalasta, määräytymisen perusteista sekä laskentamenetelmistä tarkempaa sääntelyä. Finanssivalvonnan olisi myös säännöllisesti arvioitava asettamiaan raja-arvoja sekä tarvittaessa asettaa uusi markkinakehityksen huomioon ottava raja-arvo. Tällaisessa uudelleenarvioinnissa Finanssivalvonnan tulisi ottaa huomioon Euroopan arvopaperiviranomaisen asianomainen ohjeistus sekä tekniset sääntelystandardit.

Pykälän 3 momentin mukaan hyödykejohdannaisten kaupankäynnille asetettavat pykälän säännökset positiolimiiteistä eivät kuitenkaan koskisi finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä edellyttäen, että hyödykejohdannaispositio olisi otettu tarkoituksena suojautua normaaliin liiketoimintaan kohdistuvilta riskeiltä, eikä siten spekulaatiotarkoituksessa. Pykälässä tarkoitettujen raja-arvojen ei siten olisi tarkoitus koskea sellaisia järjestelyjä, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen finanssialan ulkopuolisen yhteisön kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä. Säännös perustuu direktiivin 57 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan.

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava ESMA:lle sen tarkemmin määräämällä tavalla pykälän nojalla asetettavat positiolimiitit ja niiden muutokset. Ilmoitus olisi tehtävä myös muille toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 79 artiklan 5 kohtaa vastaavasti ja siitä ilmenevässä laajuudessa, mikäli Finanssivalvonta käyttäisi pykälän 1 momentista ilmeneviä valtuuksia. Direktiivin 57 artiklan 5 kohdan mukaisesti Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa ESMA:lle etukäteen aikoessaan asettaa pykälässä tarkoitetun raja-arvon. Mainitussa artiklakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ESMA antaa kahden kuukauden kuuluessa siitä tiedon saatuaan kantansa aiottuun raja-arvoon sekä mahdollisesti edellytetyt muutokset siihen. Finanssivalvonnan tulisi noudattaa tällaista ohjeistusta, ellei Finanssivalvonta katsoisi muutosten olevan perusteettomia tai muuten tarpeettomia. Näissä tapauksissa Finanssivalvonnan tulisi artiklan mukaisesti ilmoittaa perusteltu näkemyksensä poikkeamisen tueksi, jos se aikoisi olla noudattamatta ESMA:n kantaa.

Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi määrättävä niin sanottu yhteinen raja-arvo sellaisille hyödykejohdannaisille, joilla käytäisiin kauppaa useammassa kuin yhdessä maassa sijaitsevassa kauppapaikassa silloin, kun kaupankäynnin volyymi Suomessa olisi arvoltaan suurin. Momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi tällöin kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia ennen päätöksen tekemistä ja toimittava muutoinkin direktiivin 57 artiklan 6 kohdan mukaisesti yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Pykälän 6 momentin mukaan ESMA ratkaisee 5 momentissa tarkoitetun yhteisen positiolimiitin asettamisesta johtuvan erimielisyyden toimivaltaisten viranomaisten välillä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan mukaisten valtuuksiensa mukaisesti.

4 §. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen erityiset toimivaltuudet. Ehdotetun pykälän mukaan ESMA:n oikeudesta johdannaisia ja erityisesti hyödykejohdannaisia koskeviin tietoihin ja näitä koskevista valtuuksia asettaa rajoituksia niille säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 45 artiklassa. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen viittaussäännös.

11 luku Muutoksenhaku

1 §. Muutoksenhaku valtiovarainministeriön päätökseen. Pykälä vastaa teknisiä viittauksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 9 luvun 1 §:ää. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta valtiovarainministeriön päätökseen.

2 §. Muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätökseen. Pykälä vastaa teknisiä viittauksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 9 luvun 2 §:ää. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Finanssivalvonnan päätökseen.

12 luku Hallinnolliset seuraamukset

1 §. Rikemaksu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain nykyisen lain10 luvun 1 §:n säännöksen tavoin kansallisen rikemaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvista säännöksistä. Suuri osa momentin nykyisistä säännöksistä ehdotetaan siirrettäväksi direktiivin täytäntöönpanon edellyttämällä tavalla seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluviksi. Momentin viittaussäännöksiä ehdotetaan myös tarkistettavaksi lain muuttuneita pykäläkohtia vastaaviksi. Ehdotettu 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä momenttia.

2 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen lain 10 luvun 2 §:n säännöksen tavoin kansalliseen harkintaan perustuvista seuraamusmaksusäännöksistä. Ehdotus lain 3 luvun 36 §:n ja 5 luvun 17 §:n sisältämien säännöksien säännellyn markkinan sekä monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän kielletyn markkinoinnin ulottamisesta seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan olisi uusi.

Pykälän 2—3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksun soveltamisesta MIFID II:een perustuvien säädösten osalta. Ehdotettu 2 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan direktiivin nojalla säädetyt kansalliset säännökset, kun taas 3 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat MIFIR:n säännökset. Kyseisiin tekoihin ja laiminlyönteihin tulisi sovellettavaksi direktiiviin perustuvat ankarammat seuraamusmaksun enimmäismäärät. Ehdotetut seuraamusmaksusäännökset perustuvat direktiivin 70 artiklaan, lukuun ottamatta lain 3 luvun 3 §:n 1 momentin, 5 luvun 1 §:n 4 momentin ja 9 luvun 10 §:n rikkomusten ilmoittamista koskevien säännösten ulottamista seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan. Kyseisiin rikkomusten ilmoittamista koskevien säännösten rikkomiseen ehdotetaan sovellettavaksi ankarampaa seuraamusmaksua direktiiviin perustuvien rikkomusten tavoin. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena siksi, että kyseinen säännös on väärinkäytösten ennaltaehkäisyn, niiden paljastumisen ja rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta erittäin keskeinen. Vastaava ratkaisu omaksuttiin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 39/2014 vp), jossa luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalvelulakiin lisätyn vastaavan säännöksen rikkomiseen sovelletaan vastaavan suuruista seuraamusmaksusäännöstä.

Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä olisivat pykälän 1—3 momentissa säädetyn lisäksi myös kyseisissä momenteissa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännökset. MIFID II:n ja MIFIR:n perusteella annettujen ja niitä tarkentavien komission asetusten ja päätösten säännösten lisääminen säännökseen on tarpeen, koska kyseinen direktiivi ja asetus sisältävät useita valtuuksia komissiolle antaa asetusta tarkentavaa sääntelyä. Kyse on lähinnä selventävästä ja täsmentävästä sääntelystä, koska lain tai MIFIR:n säännöksen rikkomisena on jo lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että rikotaan kyseisten säädösten perusteella annettua tarkempaa määräystä tai säännöstä. Komission kyseisiä asetuksia ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista momentissa luetella, koska niitä on useita kymmeniä.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.

3 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Ehdotettu pykälä vastaa markkinaoikeuteen viittaamista lukuun ottamatta voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:ää.

13 luku Vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset

1 §. Vahingonkorvaus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi korvausperusteeksi myös EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen sekä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin ja EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastainen menettely.

2 §. Luvaton kaupankäynnin järjestäminen rahoitusvälineillä, organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen rahoitusvälineillä. Voimassa olevan lain rangaistussäännös kaupankäynnin luvattomasta järjestämisestä ehdotetaan pidettäväksi voimassa uudessa laissa. Nykyisiä kriminalisointeja vastaavasti pykälässä ehdotetaan kriminalisoitavaksi myös organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen ilman asianmukaista toimilupaa. Rangaistussäännöksen otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti.

Yksilön vastuu kyseisen laiminlyönnin osalta olisi siten lähtökohtaisesti rikosoikeudellista ja direktiivin mukaisia hallinnollisia seuraamuksia voitaisiin pääsääntöisesti soveltaa kyseisiin oikeushenkilöihin.

3 §. Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä vastaa sisällöltään nykyistä säännöstä. Lain muuttuneen sisällön vuoksi pykäläviittausta ehdotetaan ainoastaan muutettavaksi vastaamaan sisällöllisesti nykyistä viittausta.

14 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

1 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti MIFIR:n soveltamisen alkamisen kanssa 3 päivänä tammikuuta 2018.

2 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1—3 momentissa ehdotetaan siirtymäsäännöksiä pörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän sääntöjen laatimiselle ja vahvistamiselle. Lisäksi 4 momentissa ehdotetaan kuuden kuukauden siirtymäaikaa lain 8 ja 9 luvuissa tarkoitettujen raportointipalvelujen tarjoajille. Siirtymäaika soveltuisi sekä kokonaan uuden toimijan velvollisuuteen hakea toimilupaa että toimijaan, joka ei tarvitsisi raportointipalvelujen tarjoamiseen erillistä toimilupaa, mutta jonka olisi kuitenkin saatettava toimintansa vastaamaan lain vaatimuksia. Esimerkkinä toimijasta, joka ei tarvitse erillistä toimilupaa raportointipalvelujen tarjoamiseen, on pörssi. Ehdotetun 5 momentin mukaan lain 9 luvun 4:ssä tarkoitetun konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan on noudatettava kyseisen pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia 3 päivä syyskuuta 2019 alkaen. Ehdotus perustuu direktiivin 93 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan, jossa säädettyjä määräaikoja on MIFID II:n muutosdirektiivillä siirretty alkuperäisestä myöhemmäksi. Ehdotetussa 6 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei kumottavan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle tarvitse toimittaa enää vuoden 2017 osalta. Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavassa uudessa laissa ei ehdoteta säädettäväksi vastaavista vuosi-ilmoitusvelvollisuuksista.

1.3 Laki Finanssivalvonnasta

3 e §. Yhteistyö Energiaviraston kanssa. Lakiin ehdotetaan uutta 3 e §:ää Energiaviraston kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Pykälän 1 momentti olisi uusi ja perustuisi MIFID II:n 79 artiklan 6 kohtaan. Ehdotettu 2 momentti vastaisi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain nykyistä 8 luvun 2 §:n 2 momenttia. Kyseisestä Energiaviraston kuulemisvelvollisuudesta, kuten myös muusta yhteistyöstä Energiaviraston kanssa, ehdotetaan näin jatkossa säädettäväksi uudessa 3 e §:ssä.

4 §. Valvottavat. Pykälän 2 momentin 6 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettu raportointipalvelun tarjoaja. Ehdotus vastaa direktiivin 59 artiklan 4 kohtaa. Pykälän 4 momentin 9 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos kyseiseen momenttiin lisättävän uuden 10 kohdan johdosta. Ehdotettu uusi 10 kohta kattaisi ne vertailuarvojen hallinnoijat, joiden on haettava toimilupaa Finanssivalvonnalta viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Jos hallinnoija tarjoaa tai aikoo tarjota ainoastaan indeksejä, jotka luokitellaan asetuksen mukaan muiksi kuin merkittäviksi vertailuarvoiksi, ei toimilupaa edellytetä, mutta hallinnoijan on rekisteröidyttävä Finanssivalvontaan 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Tällainen toimija olisi ehdotetun 5 §:n 32 kohdassa tarkoitettu muu finanssimarkkinoilla toimiva.

Sellaisten vertailuarvojen hallinnoijien, jotka ovat viitearvoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa tarkoitettuja valvottuja yhteisöjä, kuten luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä tai pörssejä, ei tarvitse hakea toimilupaa, mutta niiden on rekisteröidyttävä Finanssivalvontaan asetuksen 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Jos yhteisön tarjoama indeksi on kuitenkin asetuksessa tarkoitettu kriittinen vertailuarvo, on yhteisön haettava toimilupaa Finanssivalvonnalta.

5 §. Muut finanssimarkkinoilla toimivat. Pykälän 3, 6 ja 10 kohtaa ehdotetaan teknisesti täsmennettäväksi muita muutettavaksi ehdotettuja säännöksiä vastaaviksi. Pykälän 31 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos pykälään lisättävän uuden 32 kohdan johdosta. Pykälään ehdotetussa uudessa 32 kohdassa määriteltäisiin ne viitearvoasetuksessa tarkoitetut vertailuarvon hallinnoijat, jotka Finanssivalvonta rekisteröi viitearvoasetuksen 34 artiklan mukaisesti. Ehdotetun uuden 33 kohdan määrittelyn tarkoitus on turvata se, että Finanssivalvonta voi käyttää asetuksen edellyttämiä valvonta-, tutkinta- ja seuraamusvaltuuksiaan sen valvottavien ohella kaikkiin niihin henkilöihin, jotka ovat velvollisia asetusta noudattamaan.

6 §. Muut määritelmät. Pykälän 12, 18 ja 19 kohtaan ehdotetaan teknisiä muutoksia siten, että viittaukset sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin päivitettäisiin vastaamaan lakien muuttunutta pykälänumerointia.

20 a §. Oikeus saada tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada momentissa tarkoitettujen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi välttämättömiä tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta koskien sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rangaistussäännösten esitutkintaa ja oikeudenkäyntimenettelyä. Tietojensaantioikeudesta säädettäisiin MIFID II:n 79 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa säädettyjen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi.

21 §. Markkinoiden väärinkäyttöön ja viitearvoasetuksen valvontaan liittyvä erityinen tietojensaantioikeus. Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta viitearvoasetuksen valvonnasta. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin viitearvoasetuksen 41 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu valvontavaltuus. Lisäksi pykälän uudessa 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asetuksen 41 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta tietojensaantivaltuudesta.

24 §. Tarkastusoikeus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

28 §. Johdon toiminnan rajoittaminen. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 70 artiklan 6 kohdan d alakohtaan perustuen niin, että Finanssivalvonta voisi pysyvästi kieltää henkilöä toimimasta sijoituspalveluita tarjoavassa toimilupavalvottavassa 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä myös silloin, jos tämä on toistuvasti ja vakavasti rikkonut sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 6 tai 7 momentissa mainittuja säännöksiä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 6 momentti johdon toiminnan määräaikaisesta rajoittamisesta viitearvoasetuksen 42 artiklan 2 kohdan e alakohtaan perustuen.

28 b §. Määräaikainen kielto toimia kaupankäyntiosapuolena tai asiakkaana. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää sijoituspalveluita tarjoavalle toimilupavalvottavalle ja sivuliikkeelle asetettavasta määräaikaisesta kiellosta. Ehdotus perustuu direktiivin 70 artiklan 6 kohdan e alakohtaan.

31 §. Tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin 3 kohdan viittausta tilintarkastuslakiin ehdotetaan korjattavaksi teknisesti niin, että siinä viitattaisiin 3 luvun 5 §:n 4 momentin sijasta 5 momenttiin. Säännöksen nykyinen viittaus on jäänyt aiemman tilintarkastuslain muutoksen yhteydessä korjaamatta.

32 a §. Omistusosuuden hankinnan kieltäminen. Pykälän 1 ja 2 momentin säännösviittauksia sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan muutettavaksi ehdotettuja kyseisten lakien kohtia. Lisäksi 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan direktiivin 13 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella lisättäväksi edellytys yrityksen tai yhteisön vakavaraisuuden vaarantumisesta hankinnan johdosta.

32 b §. Omistusosuuden hankinnan arvioinnissa noudatettava menettely. Pykälän otsikkoa ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan direktiivin 13 artiklaa sekä luottolaitosdirektiivin 22 artiklaa. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan myös tarkennettavaksi direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohtaa, kuten myös luottolaitosdirektiivin 22 artiklan 5 ja 6 kohtaa, vastaavaksi. Samoin pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi direktiivin 11 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, kuten myös luottolaitosdirektiivin 24 artiklan 2 kohtaa, vastaavaksi.

32 c §. Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdan säännösviittauksia sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan muutettavaksi ehdotettuja kyseisten lakien kohtia.

33 §. Toimeenpanokielto ja oikaisukehotus. Pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaan. Kyse olisi kuitenkin lähes yksinomaan lakiteknisistä selvennyksistä, joilla parannettaisiin säännöksen ymmärrettävyyttä. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentti jaettaisiin kolmeksi momentiksi, jolloin voimassa olevan lain 3 momentti siirtyisi samalla 4 momentiksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan yksittäisen päätöksen täytäntöönpanon tai toimenpiteen, jota ei ole vielä toteutettu, kieltämisestä etukäteen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa päätös on jo pantu täytäntöön tai toimenpide on jo toteutettu. Finanssivalvonta voisi tällöin säännöksessä mainituin edellytyksin velvoittaa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan ryhtymään toimenpiteisiin päätöksen täytäntöönpanon tai toteutetun toimenpiteen peruuttamiseksi tai oikaisun aikaansaamiseksi.

Pykälän 3 momentti koskisi jatkuvan luonteista säännöstenvastaista menettelyä. Finanssivalvonta voisi tällöin säännöksessä mainituin edellytyksin velvoittaa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan lopettamaan toiminnassaan soveltamansa menettelyn ja kieltää menettelyn uudistamisen. Finanssivalvonnan olisi varattava valvottavalle tai muulle finanssimarkkinoilla toimivalle kohtuullinen määräaika menettelyn korjaamiseksi, jollei se vaaranna vakavasti finanssimarkkinoiden valvonnalle 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumista.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 3 momenttia.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan edellä pykälässä tarkoitettu kielto tai oikaisukehotus voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Säännös vastaisi muun muassa kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun 16 §:ssä ja eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (853/2016) 17 §:ssä säädettyä.

Pykälään ei enää nykyisen säännöksen 4 momentin tavoin ehdoteta sisällytettäviksi informatiivisia viittaussäännöksiä Finanssivalvonnan muissa säädöksissä oleviin kielto-oikeuksiin. Pykälässä ei enää ole tarpeen pyrkiä luettelemaan tyhjentävästi eri laeissa ja EU-asetuksissa Finanssivalvonnalle säädettyjä erilaisia kielto- ja oikaisupäätöksiä koskevia toimivaltuussäännöksiä. Kyseiset valtuussäännökset muuttuvat jatkuvasti, eivätkä viittaussäännökset nykymuodossaankaan ole kaikilta osin kattavia.

Jos muualla laissa tai EU-asetuksessa Finanssivalvonnalle on säädetty erityisiä toimivaltuuksia lainvastaisen toiminnan tai menettelyn kieltämisestä tai oikaisemisesta, sovellettaisiin niitä ensisijaisesti 33 §:n sijaan. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin sisältyvän yleisen toimeenpanokieltosäännöksen ohella kansalliseen sektorilainsäädäntöön sisältyy jo nykyisin useita muitakin vastaavantyyppisiä kieltovaltuuksia. Sijoituspalvelulain 16 luvun 1 §:n ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 22 luvun 1 §:n mukaan Finanssivalvonta voi kieltää sitä, joka toimii kyseisen lain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta kyseisen lain vastaista menettelyä sekä samalla velvoittaa tämän peruuttamaan, muuttamaan tai oikaisemaan menettelyn, jos sitä on pidettävä tarpeellisena finanssimarkkinoiden valvonnalle säädettyjen tavoitteiden toteutumiseksi. Vastaavasti arvopaperimarkkinalain 17 luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta voi kieltää sitä, joka toimii arvopaperien ja muiden rahoitusvälineiden tarjoamisessa, markkinoinnissa ja vaihdannassa tai arvopapereita ja muita rahoitusvälineitä koskevaa tiedonantovelvollisuutta täytettäessä arvopaperimarkkinoilla kyseisen lain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta kyseisen lain vastaista menettelyä. Finanssivalvonta voi samalla velvoittaa menettelyn muutettavaksi tai oikaistavaksi, jos sitä on pidettävä tarpeellisena sijoittajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi.

33 a §. Uhkasakko. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 33 §:ään ehdotetun uuden 5 momentin johdosta lisäys, jonka mukaan uhkasakko voitaisiin, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.

37 d §. Hyödykejohdannaispositioiden valvonta. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää hyödykejohdannaissopimusten ja -positioiden valvontaan liittyen. Ehdotus perustuu direktiivin 69 artiklan 2 kohdan alakohtaan j, o ja p. Hyödykejohdannaisia koskevista erityisistä toimivaltuuksista ehdotetaan säänneltäviksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 10 luvun 3 §:ssä. Hyödykejohdannaisia ja päästöoikeuksia koskevien positioiden julkistamisesta sekä kyseisten tietojen toimittamisesta viranomaisille ehdotetaan lisäksi säänneltäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 7 luvun 6 §:ssä.

ESMA:n oikeudesta saada hyödykejohdannaisia koskevia tietoja sekä toimivallasta asettaa rajoitteita niiden kaupankäynnille, säädetään MIFIR:n 45 artiklassa. ESMA:n on tarkoitus koordinoida toimenpiteitä, joita kansalliset toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kansallisten positionhallintavaltuuksien perusteella. ESMA:n positionhallintavaltuuksien käyttö edellyttäisi ensinnäkin sitä, että se olisi tarpeen joko finanssi- tai hyödykemarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen taikka finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvan uhan torjumiseksi unionissa. Toiseksi kyseisten valtuuksien käyttö edellyttäisi sitä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi tai, että toteutetut toimenpiteet eivät olisi olleet riittäviä.

38 §. Rikemaksu. Pykälän 1 momentin 2 kohdan sisältämää viittausta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä ehdotettuun uuteen lakiin ehdotetaan päivitettäväksi.

40 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 1 ja 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentin sisältämää viittausta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä ehdotettuun uuteen lakiin ehdotetaan päivitettäväksi. Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan uutta 6 kohtaa viitearvoasetuksen 42 artiklan 1 kohtaan perustuen. Kyseisessä kohdassa lueteltaisiin seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat viitearvoasetuksen säännösten rikkomiset.

Lisäksi pykälään ehdotetaan uutta 5 momenttia viitearvoasetuksen 42 artiklan kohdan b alakohtaan perustuen. Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin myös itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että itsekriminointisuoja voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen.

41 §. Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälään 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Finanssivalvonta määräisi jatkossa kaikki seuraamusmaksut. Voimassa oleva lain mukaan markkinaoikeus määrää yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksut Finanssivalvonnan esityksestä.

Sääntely poikkeaa uudesta rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetusta laista (444/2017), jonka mukaan kyseisessä laissa tarkoitettu toimivaltainen valvontaviranomainen määrää aina itse lain 8 luvun 3 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun. Valvontaviranomaisia ovat muun muassa Finanssivalvonta, Poliisihallitus ja aluehallintovirasto. Lain 8 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonnan luotto- tai rahoituslaitokselle määräämä seuraamusmaksu saa olla enintään joko kymmenen prosenttia luotto- tai rahoituslaitoksen tekoa tai laiminlyöntiä edeltävän vuoden liikevaihdosta tai viisi miljoonaa euroa, sen mukaan kumpi on suurempi. Jos luotto- tai rahoituslaitos on osa konsernia, liikevaihdolla tarkoitetaan konsernin ylimmän emoyrityksen konsernitilinpäätöksen mukaista liikevaihtoa. Seuraamusmaksun määräämistä koskevasta päätöksestä voidaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 9 luvun 4 §:n mukaan valittaa hallinto-oikeudelle. Sen sijaan Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:n mukaan muutoksenhakutuomioistuimena Finanssivalvonnan kyseisen nojalla määräämien hallinnollisten seuraamusten osalta toimii markkinaoikeus. Lain seuraamusmaksun määräämistä koskeva menettely ja hallinnollisia seuraamuksia koskeva valitusreitti ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain kanssa.

Korkein hallinto-oikeus on toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista, että korkein hallinto-oikeus toimii ensimmäisenä muutoksenhakutuomioistuimena markkinaoikeuden määräämissä seuraamusmaksuja koskevissa valituksissa vaan korkeimman hallinto-oikeuden tulisi lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa (lausunnot 10.6.2011 - H85/11; 18.11.2011 - H85/11; 14.8.2014 - H241/14). Lisäksi korkein hallinto-oikeus ei ole pitänyt perusteltuna, että markkinaoikeudelle osoitetaan ratkaistavaksi hallinnollisia seuraamuksia koskevia hakemus- tai valitusasioita, jotka eivät liity muutoin markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluviin oikeudenaloihin.

Tästä syystä 1 momenttia muutettaisiin siten, että päätöksen seuraamusmaksun määräämisestä tekisi Finanssivalvonta. Finanssivalvonnan päätöksestä saisi ehdotetun 73 §:n mukaan hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta.

Lain muuttaminen on tarpeen muun muassa siksi, että jos Finanssivalvonta epäilisi valvottavansa rikkoneen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain säännöksiä vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti, mikä on seuraamusmaksun määräämisen edellytys, on todennäköistä, että Finanssivalvonnan tulee tällöin arvioida myös sitä, onko valvottavan hallinto- ja ohjausjärjestelmät järjestetty lain edellyttämällä luotettavalla tavalla. Esimerkiksi hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevan luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 1 §:n rikkominen on säädetty mainitun lain 20 luvun 1 §:ssä seuraamusmaksun alaiseksi. Voimassa oleva laki johtaa tällaisessa tilanteessa siihen, että samassa asiassa, mutta kahden eri lain nojalla annetusta Finanssivalvonnan seuraamusmaksupäätöksestä tulisi valittaa eri valitustuomioistuimiin, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

Markkinaoikeus ei ole voimassa olevan lain mukaan toimivaltainen viranomainen määräämään Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:ssä tarkoitettua rikemaksua tai antamaan 39 §:ssä tarkoitettua julkista varoitusta, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on Finanssivalvonta. Tämä tarkoittaa, että toimivaltaisia viranomaisia voi olla samassa asiassa kaksi. Tilanteessa, jossa Finanssivalvonta esittäisi markkinaoikeudelle yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksun määräämistä asiassa, jossa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan epäillään rikkoneen myös rikemaksun tai julkisen varoituksen soveltamisalaan kuuluvaa säännöstä, olisivat sekä markkinaoikeus että Finanssivalvonta toimivaltaisia viranomaisia. Muutos on lisäksi tarpeen myös ehdotetun yhteistä hallinnollista seuraamusta koskevan 41 b §:n johdosta.

Ehdotettuun muutoksen liittyy myös ehdotus lain 43 §:n 1 momentin muuttamiseksi ja lain 43 b ja 44 §:n kumoamiseksi sekä ehdotus lain 73 §:n muuttamiseksi niin, että kaikista Finanssivalvonnan määräämistä hallinnollisista seuraamuksista tehtäisiin valitus Helsingin hallinto-oikeudelle.

Yleisenä oikeusministeriön hallinnonalan tavoitteena on hallinto-oikeuksien kehittäminen mahdollisimman tasavahvoina yleisinä ensi asteen muutoksenhakutuomioistuimina, missä yhteydessä lähtökohtana tulisi olla asioiden hajauttaminen kaikkiin hallinto-oikeuksiin. Hallituksen esitysluonnoksesta toimitetuissa lausunnoissa oikeusministeriö, korkein hallinto-oikeus ja Finanssivalvonta katsovat, että rahoitusmarkkinoihin liittyy useita sellaisia erityisasiantuntemusta vaativia seikkoja, jotka puoltaisivat voimassa olevan muutoksenhakujärjestelmän ylläpitämistä ja muutoksenhaun keskittämistä. Lisäksi lausunnoissa kiinnitetään huomiota valitusasioiden oletettavan vähäiseen lukumäärään, mikä puoltaa muutoksenhaun keskittämistä yhteen hallinto-oikeuteen. Oikeusministeriön ja Finanssivalvonnan lausunnoissa nostettiin esiin Helsingin hallinto-oikeus ja korkeimman hallinto-oikeuden lausunnossa esimerkinomaisesti Hämeenlinnan hallinto-oikeus.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin niin, että seuraamusmaksun kokonaisarvioinnissa olisi otettava huomioon myös sekä menettelyyn sisältyvät muut että aiemmat finanssimarkkinoita koskeviin säännöksiin kohdistuneet rikkomukset. Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijälle määrättäisiin seuraamusmaksu, tulisi seuraamusmaksun määrän kokonaisarvioinnissa huomioida myös se, että tekijä on rikkonut myös julkisen varoituksen tai rikemaksun soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä, kuten myös henkilölle mahdollisesti jo aiemmin määrätty seuraamus finanssimarkkinoita koskevien säännösten rikkomisesta. Yhteisen rikemaksun ja seuraamusmaksun määräämisestä ehdotetaan säädettäväksi erikseen lain uudessa 41 b §:ssä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin viitearvoasetuksen 43 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa huomioitava kriteeri viitearvoasetuksen rikkomisen vaikutuksesta reaalitalouteen.

41 a §. Seuraamusmaksun enimmäismäärä eräissä tapauksissa. Pykälässä säädetään eri EU:n sektorisäädösten edellyttämistä taloudellisten seuraamusten enimmäismääristä ja laskentatavoista. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin tiettyjen UCITS V:een perustuvien sijoitusrahastolain rikkomusten lisäksi sijoituspalvelulain sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain tietyistä MIFID II:een perustuvien säännösten rikkomisesta määrättävistä seuraamusmaksujen enimmäismääristä.

Pykälään ehdotetaan uutta 9 ja 10 momenttia, joissa säädettäisiin viitearvoasetuksen 42 artiklan 2 kohdan g ja h alakohtaan perustuvista seuraamusmaksun enimmäismääristä. Pykälän nykyinen 9 momentti siirtyisi 11 momentiksi ja 10 momentti 12 momentiksi. Pykälän ehdotetun 11 momentin mukaan edellä 6—10 momentissa säädetyn estämättä seuraamusmaksu saisi kuitenkin olla enintään kolme kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyödyn suuruus on määriteltävissä.

41 b §. Yhteinen seuraamusmaksu. Lakiin ehdotetaan uutta säännöstä yhteisen seuraamusmaksun määräämisestä. Säännöksen 1 momentti mahdollistaisi sen, että Finanssivalvonta voisi samalla päätöksellä määrätä henkilölle yhteisen seuraamusmaksun kaikista sellaisista teoista ja laiminlyönneistä, joilla tämä on rikkonut lain 38 §:n, 40 §:n ja 41 a §:n rike- ja seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä.

Yhteinen seuraamusmaksu saisi ehdotetun 2 momentin mukaan olla enintään rike- tai seuraamusmaksujen yhteenlasketun enimmäismäärän suuruinen. Mikäli menettelyllä olisi lisäksi rikottu myös muita kuin kyseisiin lain rike- tai seuraamusmaksusäännösten soveltamisalaan kuuluvia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä, voitaisiin se ottaa huomioon lain 41 §:n 2 momentin mukaisesti seuraamusmaksun määräämisen kokonaisarvioinnissa.

41 c §. Hallinnollisen seuraamuksen määrääminen yritysjärjestelytilanteessa. Lakiin lisättäisiin selventävä säännös erilaisten yritysjärjestelytilanteiden, kuten liiketoiminnan kaupan tai sulautumisen vaikutuksesta hallinnollisen seuraamukseen määräämiseen. Ehdotetun pykälän mukaan rikemaksu, julkinen varoitus tai seuraamusmaksu voidaan määrätä myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. Ehdotus vastaa läheisesti kilpailulain (948/2011) 12 §:ssä säädettyä.

42 a §. Hallinnollisten seuraamusten määräämisoikeuden vanhentuminen. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus markkinaoikeuteen 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä.

43 §. Hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus markkinaoikeuden määräämään seuraamusmaksuun 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä.

43 a §. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano ja palauttaminen. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että rikemaksun ja seuraamusmaksun perimiseen sovellettaisiin sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Muutos vastaa uuden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 8 luvun 9 §:n 1 ja 2 momenttia. Momentista poistettaisiin asetuksenantovaltuus, jolloin valtuuden nojalla annettu valtioneuvoston asetus rikemaksusta ja seuraamusmaksusta finanssimarkkinoilla (1018/2012) kumoutuisi lain voimaantullessa.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 2/2017 vp, s. 6) esittänyt vastaavan säännöksen poistamista ehdotuksesta rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettavaksi laiksi. Perustuslakivaliokunta on perustellut näkemystään sillä, että säännöksen voi ymmärtää viittaavan siihen, että samasta teosta olisi mahdollista aikaisemmin määrätyn rike- tai seuraamusmaksun estämättä aloittaa rikosprosessi tai jatkaa jo aloitettua rikosprosessia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tällainen tulkinta ei olisi sopusoinnussa oikeus- ja lainsäädäntökäytännön kanssa.

43 b §. Asian käsittely markkinaoikeudessa. Pykälä kumottaisiin 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä.

44 §. Velvollisuus saapua markkinaoikeuden istuntoon ja esittää asiakirjoja. Pykälä kumottaisiin 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä.

50 §. Yleinen yhteistyövelvoite. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän otsikko koskisi vain pykälän 1 momentissa säädettyä yleistä yhteistyövelvoitetta. Pykälän nykyisen 2 momentin sisältämästä MIFID I:ssä tarkoitetusta yhteysviranomaisesta ehdotettaisiin jatkossa säädettäväksi ehdotetun 50 n §:n 2 momentissa. Kyseisessä momentissa viitattaisiin MIFID I:n sijaan MIFID II:een.

50 n §. Toiminta rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää, jonka 1 momentin ensimmäisen lauseen mukaan Finanssivalvonta toimisi MIFID II:n 67 artiklassa ja MIFIR:ssä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Ehdotettu säännös on tarpeen siksi, että viranomaisvaltuuksia koskevien EU-säännösten on katsottu edellyttävän kansallista täytäntöönpanoa. MIFIR sisältää useita toimivaltaiselle viranomaiselle annettuja valtuuksia ja velvollisuuksia, eikä niitä ole tarkoituksenmukaista luetella tyhjentävästi. Finanssivalvonta esimerkiksi valvoisi MIFIR 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti Suomessa tai Suomesta käsin markkinoitavien, jaeltavien tai myytävien rahoitusvälineiden ja strukturoitujen talletusten markkinointia. Finanssivalvonta voisi myös käyttää MIFIR:n 42 artiklassa määriteltyjä tuoteinterventiotoimia.

Ehdotetun säännöksen toisen lauseen mukaan valtiovarainministeriö toimisi MIFID II:n 44 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Lisäys on tarpeen sen vuoksi, että valtiovarainministeriö toimii pörssin toimilupaviranomaisena.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi MIFID II 79 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitetusta yhteysviranomaisesta.

53 §. Valvontayhteistyöstä kieltäytyminen. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kieltäytymisperusteena valvontayhteistyölle olisi Suomessa vireillä oleva asiaa koskeva oikeudenkäynti tai hallinnollinen menettely. Ehdotetun muutoksen seurauksena esimerkiksi vireillä olevat hallinnolliset seuraamusprosessit voisivat myös toimia kieltäytymisperusteena.

61 §. Ulkomaiseen ETA-sivuliikkeeseen ja muuhun ulkomaiseen ETA-valvottavaan ja toisen ETA-valtion valvonnassa olevaan säänneltyyn markkinaan kohdistuvasta toimenpiteestä ilmoittaminen sekä ulkomaisen ETA-sivuliikkeen ja muun ulkomaisen ETA-valvottavan toiminnan rajoittaminen ja kieltäminen. Pykälän 7 momenttia ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti niin, että sen soveltamisalaan sisältyisi myös monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaava markkinoiden ylläpitäjä.

62 §. Toimiluvan myöntämiseen ja perumiseen sekä omistajavalvontaan liittyvä tietojenvaihto. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

71 §. Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja. Pykälän nykyistä 11 a kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se kattaisi kaikki Energiaviraston tehtävät. Lisäksi pykälään ehdotetaan uutta 11 e kohtaa, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen direktiivin 79 artiklan 7 kohdan edellyttämällä tavalla maatalousalan viranomaisille.

73 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että myös Finanssivalvonnan lain 4 luvun nojalla määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin haettaisiin jatkossa muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Ehdotus vastaisi uutta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 9 luvun 4 §:ää, jonka mukaan Finanssivalvonnan mainitun lain nojalla määräämästä seuraamusmaksusta valitetaan hallinto-oikeuteen. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettua lakia yhtenäistettäisiin ehdotetun 73 §:n muutoksen kanssa siten, että lain 9 luvun 4 §:ssä viitattaisiin Finanssivalvonnan tekemien päätösten muutoksenhaun osalta Helsingin hallinto-oikeuteen.

Hallintolainkäytössä on kaksiasteinen yleisten hallintotuomioistuinten järjestelmä, jossa ensimmäisenä oikeusasteena ovat alueelliset hallinto-oikeudet ja ylimpänä oikeusasteena on korkein hallinto-oikeus. Alueellisia hallinto-oikeuksia on Suomessa kuusi ja lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallintotuomioistuimensa. Helsingin hallinto-oikeuteen keskittyy erityisesti välillistä verotusta koskevat asiat, jotka muodostavat merkittävän osan käsiteltävistä valituksista. Erityistuomioistuimina hallintolainkäytön alalla toimivat lähinnä vakuutusoikeus ja markkinaoikeus.

Markkinaoikeudessa käsitellään hallintolainkäytön menettelyssä kilpailu- ja hankinta-asiat, joissa muutosta haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asioiden käsittelyssä markkinaoikeudessa noudatetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia, hallintolainkäyttölakia sekä oikeudenkäymiskaarta. Muutosta markkinaoikeuden päätökseen haetaan valitusluvalla korkeimmalta oikeudelta.

Muutoksenhaun keskittäminen joissakin asiaryhmissä, kuten muutoksenhaussa Finanssivalvonnan päätöksiin, yhteen tai muutamaan alueelliseen hallintotuomioistuimeen tuo järjestelmään erityistuomioistuinten piirteitä ja asiantuntemuksen keskittymistä. Oikeusministeriön asettaman työryhmän (Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken. Hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintö, 78/2010) mukaan asioiden keskittämistä yhteen tai muutamaan alueelliseen tuomioistuimeen voidaan perustella lähinnä asioissa, joiden ratkaisemisessa tarvitaan muutakin kuin oikeudellista asiantuntemusta eikä tätä erityisasiantuntemusta voida käytännössä turvata useissa tai kaikissa hallinto-oikeuksissa. Tällöin on kuitenkin syytä selvittää ensin, voidaanko tarvittava asiantuntemus turvata esimerkiksi koulutuksen tai asiantuntijoiden kuulemisen avulla.

Rahoitusmarkkinoihin liittyy useita sellaisia erityisasiantuntemusta vaativia seikkoja, jotka puoltaisivat voimassa olevan muutoksenhakujärjestelmän ylläpitämistä ja muutoksenhaun keskittämistä Helsingin hallinto-oikeuteen. Kun 41 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonta tekisi päätöksen kaikkien hallinnollisten seuraamusten määräämisestä itse, muutoksenhaku markkinaoikeuteen ei ole enää perusteltua. Ensimmäinen muutoksenhakutuomioistuin kaikkiin Finanssivalvonnan tekemiin päätöksiin olisi 1 momentin mukaan Helsingin hallinto-oikeus hallintotuomioistuinten tehtävien jakoon sovellettavien yleisten periaatteiden mukaisesti.

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin tarpeettomina. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin valitusluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden olisi myönnettävä valituslupa, jos hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi merkittävät hallinnolliset rahamääräiset seuraamukset ja toimiluvan peruminen ovat sellaisia yksilön oikeuksiin merkittävästi puuttuvia hallintotoimia, joissa valitusluvan myöntämisen edellytykset voisivat täyttyä.

Uuden 2 momentin johdosta voimassa olevan pykälän 4 momentti kumottaisiin ja myös Finanssivalvonnan muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi sidottu tuomioistuimen myöntämään valituslupaan.

Ehdotetut 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan 73 §:n 5 ja 6 momenttia.

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti MIFIR:n soveltamisen alkamisen kanssa 3 päivänä tammikuuta 2018.

Laissa säädettäisiin muutoksenhakua koskevasta siirtymäsäännöksestä. Ehdotetun 1 momentin mukaan valitukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä, sekä tällaisen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säädöksiä. Ehdotetun 2 momentin mukaan tekoon tai laiminlyöntiin, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovellettaisiin teon tai laiminlyönnin aikana voimassa olleita säännöksiä.

1.4 Joukkorahoituslaki

1 luku Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Nykyisen säännöksen perustelut (HE 46/2016 vp. s. 102) joukkorahoituslain ja muun lainsäädännön keskinäisestä normihierarkiasta ovat ongelmallisia siksi, että kansallinen joukkorahoituslaki ei voi ohittaa pakottavaan EU-sääntelyyn perustuvan sijoituspalvelulain tai muun lain soveltamista. Nykyisen lain esitöissä esitetyt perustelut eivät myöskään kaikilta osin vastaa lain lopullista sisältöä lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä lakiin tehtyjen lukuisten muutosten vuoksi. Tämän vuoksi pykälän soveltamisalasäännöksiä on tarpeen muuttaa.

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälän 2 momenttiin täsmennettäisiin ne säännökset, joita ei sovelleta toimiluvallisiin joukkorahoituksen välittäjiin. Momentissa ei erikseen säädettäisi sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun henkilöön sovellettavista säädöksistä, koska lain 9 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty erikseen kyseisiin henkilöihin sovellettavista säädöksistä. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimiluvalliseen joukkorahoituksen välittäjään sovellettavista lain säännöksistä laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittämisessä muilla kuin rahoitusvälineillä. Kyseisessä joukkorahoituksen välittämisessä olisi siten noudatettava ainoastaan lain 10 §:n 1, 5 ja 6 momentissa tarkoitettuja säännöksiä. Kyseisten säännösten rikkomiseen sovellettaisiin myös lain 15 §:ssä säädettyjä kansallisia seuraamussäännöksiä. Pykälän 4 momentti vastaisi nykyistä 3 momenttia. Pykälän 5 momentti vastaisi pääosin nykyistä 5 momenttia. Momenttia täsmennettäisiin kuitenkin viittaamalla ainoastaan sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen, koska arvopaperimarkkinalaki ei sovellu lainamuotoiseen, muulla kuin rahoitusvälineellä tapahtuvaan joukkorahoituksen välitykseen. Pykälän 6 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia. Pykälän uudessa 7 momentissa ehdotetaan informatiivisesti viitattavaksi sijoituspalvelulain soveltamiseen tilanteessa, jossa tarjotaan sijoituspalveluja rahoitusvälineellä. Pykälän 8 momentti olisi uusi ja se sisältäisi informatiivisen viittauksen lakiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä. Pykälän 9 momentti olisi myös uusi ja sisältäisi informatiivisen viittauksen maksupalvelulakiin ja maksulaitoslakiin. Maksujen välitys ja asiakasvarojen vastaanotto saattaa edellyttää toimilupaa tai rekisteröitynyttä maksulaitosta.

2 §. Määritelmät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessa. Ehdotettu 1 ja 2 kohta vastaisivat nykyistä 1 ja 2 kohtaa. Pykälän 3 kohta ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä määriteltäisiin rekisteröity joukkorahoituksen välittäjä. Erotukseksi toimiluvallisesta joukkorahoituksen välittäjästä rekisteröidyllä joukkorahoituksen välittäjällä tarkoitettaisiin elinkeinonharjoittajaa, joka ei ole luottolaitos, maksulaitos, sijoituspalveluyritys tai sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, eikä vaihtoehtorahastojen hoitaja ja joka ammattimaisesti välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Pykälän 4 kohdaksi ehdotetaan toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän määritelmää. Tällä tarkoitettaisiin sijoituspalveluyritystä, luottolaitosta, maksulaitosta ja sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä. Viimeksi mainittu henkilö voi olla joko sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla toimiluvan saanut yritys tai 2 momentin nojalla toimiluvan saanut elinkeinonharjoittaja. Pykälän nykyinen 4—11 kohta siirtyisivät 5—12 kohdaksi.

2 luku Oikeus välittää joukkorahoitusta

3 §. Rekisteröitymisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä ensinnäkin täsmennettäisiin rekisteröitymisvelvollisuuden koskevan muita kuin toimiluvallisia joukkorahoituksen välittäjiä. Toiseksi momentissa täsmennettäisiin oikeuden koskevan vain muilla kuin rahoitusvälineillä tapahtuvaa joukkorahoituksen välitystä. Täsmennys on tarpeen siksi, että rahoitusvälineillä tapahtuvaa joukkorahoitusta on oikeus välittää ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetuilla toimiluvan saaneilla yrityksillä ja elinkeinonharjoittajilla.

9 §. Toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän oikeus välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikossa täsmennettäisiin pykälän koskevan toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän oikeutta välittää joukkorahoitusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimiluvallisen rahoitusmarkkinatoimijan oikeudesta välittää laina- ja sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Toimiluvallinen joukkorahoituksen välittäjä voi viitata sijoituspalveluyritykseen, luottolaitokseen, vaihtoehtorahastojen hoitajaan tai arvopaperikeskukseen.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi MIFID II:n 3 artiklan mukaisesti sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden (rajoitettu sijoituspalveluyrityksen toimilupa) oikeudesta tarjota sellaista joukkorahoituksen välitystä, jossa ainoastaan vastaanotetaan tai välitetään säädöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä koskevia toimeksiantoja. Pykälässä ei enää ehdoteta säädettäväksi nykyisen 3 momentin tavoin välittäjän velvollisuudesta välittää saamansa toimeksiannot toimiluvalliselle rahoitusmarkkinatoimijalle, sillä siitä säädetään jo ehdotetussa 2 momentissa viitatussa sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentissa. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimijan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle joukkorahoituksen välityksen aloittamisesta ja lopettamisesta. Pykälän ehdotettu 4 ja 5 momentti vastaavat sisällöltään pykälän nykyistä 4 ja 5 momenttia.

3 luku Asiakkaansuoja

10 §. Joukkorahoituksen välittäjän menettelytavat sekä velvollisuudet sijoittajaa kohtaan. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen joukkorahoituksen välittämiseen sovellettavista sijoituspalvelulain säännöksistä. Joukkorahoituksen välittäjään kussakin yksittäistapauksessa sovellettavat sijoituspalvelulain säännökset ratkeaisivat sen mukaan millaisesta sijoituspalvelusta olisi kulloinkin kyse. Kyseisessä toiminnassa olisi myös noudatettava esimerkiksi sijoituspalvelulain 7, 9 ja 10 luvun säännöksiä toiminnan järjestämisestä, asiakasvarojen käsittelystä sekä asiakassuhteessa noudatettavista menettelytavoista kokonaisuudessaan.

Ehdotetussa uudessa 3 momentissa säänneltäisiin niistä sijoituspalvelulain nimenomaisista säännöksistä, joita MIFID II:n 3 artiklan perusteella sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun henkilön on myös joukkorahoituksen välittämisessä noudatettava. Momentissa luetellut sijoituspalvelulain säännökset vastaavat asiakasvalitusten käsittelyä ja asianmukaisuusarviota koskevaa säännöstä lukuun ottamatta MIFID II:n 3 artiklan 2 kohdan a—c alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä. Lisäksi kyseisiin henkilöihin ehdotetaan sovellettaviksi sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia, 16 luvun vahingonkorvaus- ja rangaistussäännöksiä sekä 16 a luvun säännöksiä valvontavaltuuksista. Kyseisiin toimijoihin on perusteltua soveltaa samoja seuraamus- ja rangaistussäännöksiä, kuin muihinkin sijoituspalvelulaissa tarkoitettuihin toimijoihin.

Ehdotuksen tarkoituksena ei myöskään ole heikentää sijoittajansuojaa suhteessa voimassaolevaan joukkorahoituslakiin, johon asiakasvalitusten käsittely ja asianmukaisuusarviota koskevat vaatimukset jo sisältyvät. Tästä syystä säännöksessä ehdotetaan säilytettäväksi lain nykyinen asianmukaisuusarvioon sovellettava 2 000 euron raja-arvo. Näin ollen asianmukaisuusarvion taso poikkeaa täyden toimiluvan toimijan noudatettavasta asianmukaisuusarvion tasosta, jossa kyseistä 2 000 euron raja-arvoa ei sovelleta. Pykälän 4 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin 3 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovellettavasta sijoituspalvelulain kiellosta pitää hallussaan asiakasvaroja sekä velvollisuudesta ottaa ammatillinen vastuuvakuutus. Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan nykyistä 2 momenttia kuitenkin täsmennettynä koskemaan vain rekisteröitynyttä joukkorahoituksen välittäjää. Pykälän 6 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin voimassa olevan lain 10 §:n 3 momentissa säädettyä osin vastaten rekisteröidyn joukkorahoituksen välittäjän asiakasvarojen hallinnoinnista. Pykälän ehdotettu 7 momentti vastaisi pykälän nykyistä 4 momenttia.

4 luku Valvonta ja seuraamukset

15 §. Rikemaksu ja seuraamusmaksu. Pykälän ehdotettua 2 momenttia muutettaisiin täsmentämällä pykäläviittauksia muita lakiehdotuksia vastaavasti. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun soveltamisesta myös 2 momentissa tarkoitettuja säännöksiä koskeviin tarkempiin säännöksiin ja määräyksiin. Tällaisia olisivat Finanssivalvonnan kyseisten säännösten nojalla antamat määräykset sekä valtiovarainministeriön lain 21 §:n nojalla antaman asetuksen säännökset.

MIFID II:n 3 artiklan mukaisiin sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin toimijoihin ehdotetaan sen sijaan sovellettaviksi lain ehdotetun 10 §:n 3 momentin 5 kohdan viittaussäännöksen mukaisesti sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia.

1.5 Laki luottolaitostoiminnasta

1 luku Yleiset säännökset

2 §. Muu luottolaitostoimintaa koskeva lainsäädäntö. Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan sijoituspalvelulain 1 luvun 1 §:ään ehdotettua vastaavasti lisättäväksi nimenomainen maininta sijoitustoiminnan harjoittamisesta. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti. Kyse olisi informatiivisesta viittaussäännöksestä sijoituspalvelulain 1 luvun 8 §:n 1 momenttiin, jota sovellettaisiin myös strukturoituja talletuksia myyvään ja niitä koskevaa sijoitusneuvontaa tarjoavaan luottolaitokseen. Ehdotettu säännös perustuu MIFID II -direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan.

3 luku Oikeus omistaa luottolaitoksen osakkeita tai osuuksia

1 §. Osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

5 luku Liiketoimintaa koskevat yleiset edellytykset

1 §. Talletuspankille sallittu liiketoiminta. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että pankki olisi velvollinen ilmoittamaan Finanssivalvonnalle hallituksen päätöksen sijoituspalveluiden tai oheispalveluiden tarjoamisen aloittamisesta palvelukohtaisesti sekä samalla antamaan selvityksen siitä, miten kyseisiin palveluihin liittyvistä toiminnan järjestämis- ja menettelytapavaatimuksista sekä asiakkaansuojasta huolehditaan. MIFID II:n 1 artiklan 3 kohdan mukaan direktiivin 9 artiklan 3 kohdan vaatimuksia ylimmän hallintoelimen määrittelemistä ohjaus- ja hallintojärjestelmistä sovelletaan myös sijoituspalveluja tarjoaviin luottolaitoksiin.

Ehdotuksen tarkoitus on mahdollistaa se, että Finanssivalvonta olisi jatkuvasti tietoinen siitä, mitä sijoitus- ja oheispalveluita suomalaiset luottolaitokset kulloinkin tarjoavat. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan luottolaitokset universaalin pankkitoimiluvan nojalla voivat tarjota kaikkia luottolaitostoiminnasta annetussa laissa mainittuja palveluja ilman, että ne ovat Finanssivalvonnan tiedossa, ei ole tehokasta Finanssivalvonnan valvontatoiminnan kannalta. Nykyiseen puutteeseen ovat kiinnittäneet huomiota myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja ESMA. Nykykäytäntö tarkoittaa sitä, että Finanssivalvonnan on jatkuvasti tehtävä kyselyjä luottolaitoksille pysyäkseen tarjottavista palveluista ajan tasalla. Luottolaitos on myös voinut käynnistää uuden sijoituspalvelun tarjoamisen ilman, että Finanssivalvonta on voinut varmistua siitä, että se on huolehtinut toiminnan järjestämistä ja menettelytapoja koskevista velvoitteistaan asianmukaisesti. Tältä osin luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset ovat eriarvoisessa asemassa, kun sijoituspalveluyritysten edellytykset toiminnan harjoittamiseen käydään läpi palvelukohtaisesti toimilupamenettelyssä. Tulevaisuudessa, kun Finanssivalvonnalla ja muilla eurooppalaisilla arvopaperimarkkinavalvojilla on yhtäläiset tuoteinterventiovaltuudet, markkinan tehokkaan seuraamisen kannalta on olennaista, että Finanssivalvonnalla on jatkuvasti tieto siitä, mikä sen valvottavista tarjoaa mitäkin sijoitus- tai oheispalvelua. Tiedoilla on merkitystä myös sijoittajien korvausrahaston jäsenyysedellytysten ja kannatusmaksun määräytymisen valvonnassa.

Finanssivalvonnan sekä ESMA:n julkisen rekisterin tietojen ajantasaisuuden varmistaminen edellyttävät, että luottolaitos ilmoittaa Finanssivalvonnalle myös kunkin sijoitus- ja oheispalvelun tarjoamisen lopettamisesta. Ilmoituksen tulisi sisältää ote hallituksen päätöksestä ja selvitys siitä, miten palvelun alasajo on tarkoitus toteuttaa asianmukaisesti asiakkaansuojasta huolehtien. Vastaavaa menettelyä selvityksistä noudatetaan sijoituspalveluyrityksen toimiluvan peruuttamisessa.

2 §. Luottoyhteisölle sallittu liiketoiminta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan edellä 1 §:n 3 momenttiin ehdotettua vastaavaa muutosta säännöksessä tarkoitettujen palveluiden tarjoamisen aloittamista ja lopettamista koskevasta ilmoituksesta Finanssivalvonnalle.

6 §. Omien ja konserniyritysten osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen ja debentuurien hankinnan rahoittaminen ja pantiksi ottaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

8 luku Palkitseminen

12 §. Muuttuvien palkkioiden maksaminen muuna kuin rahana ja odotusajan asettaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

9 luku Riskien hallinta

5 §. Tarkastusvaliokunta. Pykälän sisältämää kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännellyn markkinan määritelmäsäännöstä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta ehdotettua säännöskohtaa.

12 luku Tilinpäätös, puolivuosikatsaus ja tilintarkastus

Luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi luvun 12 §:ää vastaavasti siten, että siinä käytetään sanaa puolivuosikatsaus voimassa olevan lain osavuosikatsauksen sijaan.

5 §. Toimintakertomus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan arvopaperimarkkinalain 7 luvun 6 §:ää sen lailla 1445/2016 muutetussa muodossaan, jolla tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältö eriytettiin toisistaan. Arvopaperimarkkinalain mainittu säännös perustuu avoimuusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Avoimuusdirektiivin säännös on niin ikään yhdenmukainen tilipäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan kanssa. Luottolaitoslain toimintakertomusta koskeva säännös on perusteltua muuttaa yhdenmukaiseksi arvopaperimarkkinalainsäädännön kanssa kirjanpitovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi sekä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Lainkohdassa mainituista tärkeistä seikoista, joista selostus on annettava, säädetään tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksessa luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen tilinpäätöksestä.

6 §. Rahoitusvälineen kirjaaminen, arvostaminen ja esittäminen sekä käyvän arvon rahasto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi kansainvälisen tilinpäätösstandardin rahoitusinstrumentit (IFRS 9) käyttöönoton johdosta. Mainittu standardi tulee sovellettavaksi pääosin 1 päivänä tammikuuta 2018 eli sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2018 tilikauteen. Uusi standardi, joka korvaa teknisesti aiemman IAS 39 standardin, käsittelee rahoitusvarojen luokittelua, arvostamista ja esittämistä tilinpäätöksessä, mukaan lukien arvostamisen osalta arvonalentumiset. Jaksotetun hankintamenon rahoitusinstrumenttien arvonalentumisiin tulee uuden standardin soveltamisesta johtuva malli, jonka mukaan tulee ottaa huomioon myös tulevaisuudessa ilmenevät tapahtumat. Jatkossa arvonalentumiset tehtäisiin esimerkiksi yrityslainaportfolioihin perustuen odotettavissa oleviin luottotappioihin. Kirjanpitovelvolliset arvioisivat jaksotettuun hankintamenoon arvotetun rahoitusvaran odotetun luottotappion ja se merkittäisiin tuloslaskelmassa kuluksi, millä olisi näin ollen myös kirjanpitovelvollisen tulosta alentava vaikutus. Uudistus koskisi kaikkia luottolaitosten lainaportfolioita käytännössä. Lisäksi uutta arvonalentumismallia tulisi soveltaa tiettyihin tavanomaisiin velkainstrumenttisijoituksiin, vaikka ne arvostettaisiin taseessa käypään arvoon käyvän arvon rahaston kautta. Momenttiin ehdotettu muutos on luonteeltaan tekninen. Nyt ehdotettu muotoilu täsmentäisi vaatimukset kattamaan selkeämmin kaikki IFRS 9:n vaatimukset. Nykyisen momentin muotoilu viittaa vain johdannaissopimusten ja muiden rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamiseen ja niiden osalta kansainvälisten tilinpäätösstandardien noudattamiseen. Muilla standardeilla (muut kuin aikaisemmin IAS 39 tai 1.1.2018 lähtien IFRS 9) tarkoitetaan IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen ja IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot. Käytännössä nykyisenkin standardin voimassaoloaikana on noudatettu Finanssivalvonnan määräyksillä ja ohjeilla pankkien erillistilinpäätöksissä rahoitusinstrumenttistandardin (IAS 39) kaikkia luokitteluun ja arvostamiseen liittyviä vaatimuksia. Muiden omaisuuserien ja velkojen kuin rahoitusinstrumenttien osalta noudatetaan kansallista joko kirjanpitolain tai luottolaitoslain mukaista tilinpäätösääntelyä.

Myös pykälän 2 momenttia muutettaisiin IFRS 9 -standardin johdosta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa käyvän arvon rahastoon merkittäisiin muutokset rahoitusvälineiden käyvässä arvossa ottaen huomioon niin sanotusta rahoitusvelan luottoriskistä johtuvat muutokset silloin, kun IFRS standardi sitä edellyttää. Säännös perustuisi IFRS 9 standardin kohtaan 5.7.1 (c) ja 5.7.7. Käytännössä ehdotetun säännöksen tultua voimaan oman luottoriskin muutos luottolaitoksen liikkeeseen laskemista joukkolainoista, jotka kirjataan niin sanotun käyvän arvon option mukaisesti käypään arvoon, tulisi luottolaitoksen tuloksen sijasta kirjata omaan pääomaan käyvän arvon rahastoon. Mikäli näin ei toimittaisi, olisi mahdollista, että oman luottoriskin kasvaminen voitaisiin epäasianmukaisesti kirjata tulosta parantavasti ja jakaa jakokelpoisina varoina osinkoina.

12 §. Puolivuosikatsaus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi arvopaperimarkkinalain vastaavia muutoksia vastaavasti. Arvopaperimarkkinasääntelyn nojalla laaditaan nykyisin vain niin sanottu puolivuosikatsaus aiemman osavuosikatsauksen asemasta niin kuin arvopaperimarkkinalain 7 luvun 10 §:ssä säädetään. Nyt ehdotetun muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa säätelyä eri kirjanpitovelvollisten välillä ja siten jatkossa talletuspankit voisivat laatia pykälässä tarkoitetun puolivuosikatsauksen. Muutos ei estäisi tekemästä taloudellista katsausta edelleen myös kolmelta ja yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta.

15 §. Finanssivalvonnan velvollisuus määrätä tilintarkastaja sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sijoituspalvelulain 9 luvun 6 §:ään ehdotettua muutosta. Säännös perustuu MIFID II:n perusteella annetun komission delegoidun direktiivin 8 artiklaan.

15 luku Menettelytavat asiakasliiketoiminnassa

14 §. Salassapitovelvollisuus. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaus monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjästä. Lisäksi kyseistä momenttia täsmennettäisiin niin, että säännöksessä tarkoitettuja tietoja voisi antaa pörssille ja muille säännöksessä tarkoitetuille kauppapaikoille myös niille säädetyn tietojen säilytysvelvollisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi MIFIR:n 25 artikla asettaa kauppapaikan ylläpitäjälle säännöksessä tarkoitetun tietojen säilytysvelvollisuuden.

18 luku Ulkomaisia luottolaitoksia koskevat erityissäännökset

1 §. Ulkomaiseen ETA-luottolaitoksen sijoituspalveluiden tarjoaminen. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi sijoituspalvelulakiin ehdotettujen muutosten vuoksi.

2 §. Kolmannen maan luottolaitoksen sijoituspalveluiden tarjoaminen. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi sijoituspalvelulakiin ehdotettujen muutosten vuoksi.

20 luku Hallinnolliset seuraamukset

2 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen, julkistaminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

Voimaantulo

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Säännökseen ehdotetaan myös siirtymäsäännöstä. Säännöksen 2 momentin mukaan luottolaitoksen olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle ne sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitetut sijoituspalvelut ja sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetut oheispalvelut, joita se tarjoaa tämän lain tullessa voimaan. Tarkoituksena on kirjata lähtökohdaksi nykytilanne. Luottolaitosten ei tulisi ilmoittaa varmuuden vuoksi sellaisia palveluja, joita ne eivät lain voimaantulohetkellä tarjoa. Ilmoituksen tekeminen lain voimaantulon yhteydessä saa aikaan olettaman, että luottolaitoksella on käytössään asianmukaiset kyseiseen palveluun liittyvät toiminnanjärjestämis- ja menettelytapakäytänteet sekä osaava, kokenut ja riittävä henkilöstö sanottua palveluntarjontaa varten. Luottolaitoksen hallituksen hyväksymä ilmoitus on tehtävä viimeistään 29 päivänä kesäkuuta 2018 ja sen on pidettävä sisällään lain voimaantulohetkellä tarjottavat sijoitus- ja oheispalvelut.

Luottolaitoksen olisi toimitettava 5 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys Finanssivalvonnalle vasta lain voimaantulon jälkeen aloitetuista palveluista.

1.6 Arvopaperimarkkinalaki

1 luku Yleiset säännökset

5 §. Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälän 1 momentin 5 kohdan viittaus ehdotetaan päivitettäväksi siten, että se kohdistuisi MIFID I:n sijaan MIFID II:een. Lisäksi säännöksen 6 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi MIFIR:iin. Nykyisen säännöksen 6 kohdan viittauksesta esiteasetukseen ehdotetaan säädettäväksi sisällöltään vastaavasti uudessa 7 kohdassa. Nykyisen 7 kohdan viittaus rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanoasetukseen ehdotetaan kumottavaksi.

2 luku Määritelmät

2 §. Rahoitusväline. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus sijoituspalvelulain rahoitusvälineen määritelmään tarkistetaan vastaamaan sijoituspalvelulakiin tehtävää muutosehdotusta.

5 §. Säännelty markkina ja säännellyn markkinan ylläpitäjä. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain sijaan viitattaisiin 2. lakiehdotuksen vastaaviin määritelmiin.

6 §. Pörssi. Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain kyseistä määritelmää.

9 §. Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain sijaan viitattaisiin 2. lakiehdotuksen vastaaviin määritelmiin.

10 §. Sijoituspalvelun tarjoaja. Pykälän 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin päivitettäisiin viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan lakiin.

3 luku Soveltamisala ja määritelmät

5 §. Kokenut sijoittaja. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

8 luku Muita tiedonanto- ja erityisiä velvollisuuksia

8 §. Liikkeeseenlaskijan oikeus saada tietoja osakkaistaan. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettuun lakiin päivitettäisiin viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan lakiin.

9 luku Huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittaminen

8 §. Poikkeukset ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 3 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi maininta takaisinosto-ohjelmien toteuttamiseksi hankituista omistus- tai ääniosuuksista. Kyseinen poistettavaksi ehdotettu kriteeri ei perustu avoimuusdirektiiviin, sillä sen 9 artiklan 6 a kohdassa säädetään vain stabilointia koskevasta poikkeuksesta. Lisäksi viittaus komission takaisinostoasetuksesta ehdotetaan päivitettäväksi markkinoiden väärinkäyttöasetukseen.

12 luku Markkinoiden väärinkäyttö

2 §. Kaupparaportointi. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Kaupparaportoinnista säädetään MIFIR:n 26 artiklassa. Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain 7 luvun 1 §:ään ehdotetaan informatiivista viittaussäännöstä MIFIR:n kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksiin, joka pitää sisällään myös MIFIR:n 26 artiklassa säädetyn velvollisuuden kauppojen raportoimiseksi viranomaiselle.

6 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuutta ehdotetaan supistettavaksi nykyisestä niin, ettei se enää sisältäisi valtuutta tarkempien määräysten antamiseksi kaupparaportoinnista. Komission asetuksessa säädetään siitä tarkemmin.

15 luku Hallinnolliset seuraamukset

3 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

1.7 Rikoslaki

51 luku Arvopaperimarkkinarikoksista

6 §. Määritelmät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Suurin osa ehdotetuista määritelmistä vastaa kuitenkin sisällöltään pykälän nykyisiä määritelmiä. Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä 1 kohtaa. Säännöksen 2 kohdan viittausta rahoitusvälineen määritelmästä muutettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotettua sijoituspalvelulain määritelmäsäännöstä. Sijoituspalvelulain 1 luvun 14 §:n määritelmää rahoitusvälineestä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se pitäisi MIFID II:n liitteen I C osan mukaisesti sisällään myös säännöksessä tarkoitetun päästöoikeuden sekä johdannaissopimuksen, jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä, lukuun ottamatta säännöksessä tarkoitettua tukkutason energiatuotetta.

Säännöksen 3 kohta vastaisi nykyistä 3 kohtaa. Säännöksen 4 ja 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi viittaamalla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain määritelmäsäännöksiin säännellystä markkinasta ja monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä. Säännöksen uudessa 6 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain määritelmäsäännökseen organisoidusta kaupankäyntijärjestelmästä. Säännöksen 7—11 kohta vastaisi nykyisen säännöksen 6—10 kohtaa. Säännöksen 12 kohtaa muutettaisiin sisällöllisesti niin, että kauppapaikan määritelmä pitäisi sisällään myös kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan lain uuden organisoidun kaupankäyntijärjestelmän. Säännöksen 13 ja 14 kohta vastaisi nykyistä 12 ja 13 kohtaa. Säännöksen uudessa 15 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi sijoituspalvelulain sisältämään päästöoikeuden määritelmään.

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.

6 a §. Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin uusi 3 kohta vastaten markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista soveltamisalasäännöstä organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevasta rahoitusvälineestä. Lisäksi kyseiseen momenttiin lisättäisiin markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen uusi 4 kohta rahoitusvälineestä, joka on komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukainen päästöoikeus ja jolla käydään huutokauppaa huutopaikkakaupassa, jolle on annettu säännellyn markkinan toimilupa.

Lisäksi pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalasäännöksen edellyttämällä tavalla säädettäväksi siitä, että rahoitusvälineeseen rinnastetaan komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukaiseen päästöoikeuteen perustuva huutokauppatuote. Luvun nykyisen 6 §:n 2 momentin, 6 a §:n 2 momentin, kuten myös 6 a §:n 4 momentin soveltamisala on sidottu rahoitusvälineeseen. Soveltamisalasäännös on näin tarpeen, jotta voidaan turvata direktiivin tavoite ulottaa rangaistussäännösten soveltamisala myös sellaisiin päästöoikeuksiin perustuvien huutokauppatuotteiden huutokauppaan, jotka eivät ole MIFID II:n liitteen I C osassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä, mutta joilla käydään kauppaa 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa huutokauppapaikassa. Pykälän nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät uudeksi 4 ja 5 momentiksi.

1.8 Laki Finanssivalvonnan valvontamaksuista

1 §. Maksuvelvollinen. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi uusi maksuvelvollinen, Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 32 kohdassa tarkoitettu vertailuarvon hallinnoija. Tämän johdosta pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 23 kohta. Säännöksen 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta, jossa viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen. Lisäksi 22 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos uuden 23 kohdan johdosta.

4 §. Suhteellinen valvontamaksu. Pykälän 1 momentin taulukkoon ehdotetaan teknisiä korjauksia.

5 §. Suhteellista valvontamaksua maksavan perusmaksu. Säännökseen 1 momentin taulukkoon ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen tarjotessa raportointipalveluja olisi 4 §:ssä suhteellisen valvontamaksun lisäksi maksettava tässä pykälässä tarkoitettua perusmaksua. Säännös soveltuisi siten esimerkiksi sijoituspalveluyrityksiin, jotka tarjoaisivat sijoituspalvelujen lisäksi raportointipalveluja.

6 §. Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun raportointipalvelun tarjoajan maksuperusteeksi perusmaksua. Raportointipalvelujen tarjoajalta edellytetään kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettua toimilupaa. Palveluntarjoajia olisivat esimerkiksi erilaiset IT-palveluntarjoat. Ehdotettu perusmaksu vastaa pörssin ja arvopaperikeskuksen omistusyhteisön sekä markkinarakennetoimija-asetuksessa tarkoitetun vastapuolen perusmaksua.

Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi perusmaksu Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 32 kohdassa tarkoitetulle vertailuarvon hallinnoijalle. Kyseiset vertailuarvon hallinnoijat Finanssivalvonta on rekisteröitynyt viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella. Viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella rekisteröityneen vertailuarvon hallinnoijan ollessa valvottu yhteisö, määräytyisi sen maksuvelvollisuus 4 §:n perusteella.

Lisäksi momenttiin ehdotetaan teknisiä muutoksia, joilla korjattaisiin taulukon tietoja ja viittaukset voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi 2. lakiehdotukseen tai EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetukseen.

1.9 Sijoitusrahastolaki

2 §. Pykälän 1 momentin 12, 14, 21 ja 22 kohtaan ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia ja viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

5 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

8 b §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat nykyisen lain 8 b §:n 1 ja 2 momenttia. Pykälässä ei enää ehdotettaisi nykyisen 3 momentin tavoin säädettäväksi rahastoyhtiön vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. Ehdotettu 3 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia sillä muutoksella, että momenttiin sisältynyt Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus poistettaisiin tarpeettomana vuosi-ilmoitusvelvollisuuden poistumisen johdosta.

8 c §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

57 b §. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

101 a §. Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä sisäpiirirekisterejä ja henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettaviksi.

101 b §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana viittaus sisäpiirirekisterin vuosi-ilmoituksia koskeviin säännöksiin 101 a §:n 4 momentin kumoamisen johdosta.

144 c §. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaista henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevaa vuosi-ilmoitusta Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi.

1.10 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

2 luku Määritelmät

4 §. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin liittyvät määritelmät. Pykälän 19 kohdan vaihtoehtorahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion määritelmää täydennettäisiin vastaamaan MIFID II:n 92 artiklassa tehtyä lisäystä AIFMD:n 4 artiklan 1 kohdan r alakohtaan sekä ryhmiteltäisiin lakiteknisistä syistä uudelleen. Muutoksen myötä vaihtoehtorahastojen hoitajan vastaanottavalla jäsenvaltiolla tarkoitettaisiin lisäksi ETA-valtiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa ETA-valtioon sijoittautunut vaihtoehtorahastojen hoitaja tarjoaa AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja. Näistä direktiivin tarkoittamista palveluista säädetään 3 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 3 §:ssä.

5 §. EU-sääntelyyn liittyvät määritelmät. Pykälän 2 momentin 10 kohdan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin määritelmä ehdotetaan päivitettäväksi siten, että siinä viitattaisiin MIFID I:n sijaan MIFID II:een.

6 §. Rahoitusmarkkinalainsäädäntöön liittyvät määritelmät. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että Suomeen sijoittautuneen ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sidonnaisasiamiehen osalta viittaus voimassa olevan sijoituspalvelulain 4 luvun 2 §:ään muutettaisiin viittaukseksi saman luvun 1 §:ään kyseisiin pykäliin ehdotettujen muutosten johdosta. Sijoituspalvelulain 4 luvun 2 § koskisi jatkossa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltioon sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä ja 1 § Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä.

7 §. Muut määritelmät. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.

3 luku Vaihtoehtorahastojen hoitajana toimiminen

2 §. Muut sallitut palvelut. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

3 §. Liitännäispalvelut. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

6 luku Toimintaedellytykset

2 §. Vähimmäispääoma. Pykälän 6 momentista ehdotetaan korjattavaksi virheellinen lakiviittaus sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 2 momenttiin. Oikea viittaus liittyy sijoituspalvelulain 6 luvun 2 §:n 1 momenttiin. Kyseisellä viittauksella ulotetaan sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta vaihtoehtorahastojen hoitajia koskemaan vastaava sääntely kuin sijoitusrahastojen osalta on säädetty rahastoyhtiöitä koskien. Sijoituspalvelulain 6 luvun 2 §:n 1 momentissa on MIFID II päivityksen yhteydessä huomioitu pääomavaatimusten laskennassa, onko palvelun tarjoajalla lupa pitää asiakasvaroja hallussa vai ei sekä asiasta annettu delegoitu sääntely.

7 luku Toiminnan järjestäminen

5 §. Asiakkaansuoja sijoituspalveluissa. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

8 §. Henkilökohtaiset liiketoimet. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi.

12 luku Osuuksien tarjoaminen

8 §. Asiakkaan tunteminen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.

13 luku Markkinointi ei-ammattimaiselle asiakkaalle

2 §. Toimilupaedellytys. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.

14 luku Lupa toimia säilytysyhteisönä

1 §. Säilytysyhteisö. Pykälän 1 momentin 2 kohta ehdotetaan jaettavaksi lakiteknisistä syistä kahdeksi erilliseksi kohdaksi siten, että momenttiin lisättäisiin uusi 2 a kohta. Ehdotetussa 2 kohdassa säädettäisiin sijoituspalvelulain mukaisen sijoituspalveluyrityksen edellytyksistä toimia vaihtoehtorahaston säilytysyhteisönä ja uudessa 2 a kohdassa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen vastaavista edellytyksistä. Lisäksi säännösten sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan AIFMD:n 21 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuotoa ja viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

19 luku ETA-valtiot

1 §. Oikeus hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa ja tarjota sijoituspalvelua toisessa ETA-valtiossa. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta oikeudesta tarjota sijoituspalvelua toisessa ETA-valtiossa. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että siinä säädettäisiin toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahaston hoitamisen lisäksi Suomessa toimiluvan saaneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota toisessa ETA-valtiossa 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista omaisuudenhoitopalvelua ja 3 §:n mukaisia liitännäispalveluja. Kyseisten palvelujen tarjoamisen edellytyksenä olisi, että ne kuuluisivat vaihtoehtorahastojen hoitajan toimiluvan piiriin. Palveluja voisi tarjota joko suoraan tai perustamalla sivuliikkeen toiseen ETA-valtioon. Ehdotus vastaa MIFID II:n 92 artiklan 2 kohdassa tehtyjä muutoksia AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtaan.

AIFMD:n 33 artiklassa säädetään toimiluvan saaneen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn mukaisesti. Edellä kuvattua vaihtoehtorahastojen hoitajan mahdollisuutta harjoittaa toimintaa toisessa ETA-valtiossa on MIFID II:n 92 artiklalla tehtyjen AIFMD:n muutosten myötä laajennettu koskemaan myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista toisessa ETA-valtiossa. Näitä direktiivin tarkoittamia palveluja ovat sijoitussalkkujen hoito sekä liitännäispalveluiksi määritellyt sijoitusneuvonta, yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien säilytys ja hallinnointi sekä rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen. AIFMD:n 6 artiklan 4 kohta on pantu täytäntöön 3 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 3 §:ssä. Sijoitussalkkujen hoidolla tarkoitetaan Suomessa sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 4 kohdassa säänneltyä omaisuudenhoitoa ja liitännäispalveluilla sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 1 ja 5 kohdassa ja 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja palveluja (HE 94/2013 vp, s. 117).

AIFMD:ssä omaksutun käytännön mukaisesti suomalaisen vaihtoehtorahastojen hoitajan tulisi tehdä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus Finanssivalvonnalle, kun se aikoo hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa tai tarjota omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja toisessa ETA-valtiossa. Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot ETA-valtioista, joissa se aikoo hoitaa vaihtoehtorahastoa tai tarjota omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja, sekä aiotut palvelut ja vaihtoehtorahastot kattava toimintaohjelma. Toimintaohjelmassa mainittaviin palveluihin kuuluisivat omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen lisäksi myös muut toiminnot, joita vaihtoehtorahastojen hoitaja suorittaa vaihtoehtorahaston hoidon yhteydessä. Tällaisiksi toiminnoiksi on voimassa olevan pykälän esitöiden mukaan katsottu esimerkiksi hallintotehtävät, rahastonhoitoon liittyvät kirjanpitopalvelut, asiakastiedustelut, arvonmääritys ja hinnoittelu, säännösten noudattamisen seuranta, osuudenhaltija- ja osakkeenomistajarekisterin ylläpito, markkinointi sekä vaihtoehtorahastojen varoihin liittyvä toiminta (HE 94/2013 vp, s. 168).

Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 2 momenttia. Pykälän 1 momenttiin ehdotettujen muutosten myötä 2 momentin mukainen velvollisuus antaa lisätietoja, jos toimintaa harjoitetaan ETA-valtiossa sivuliikkeen kautta, koskisi jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamista.

Pykälän 3 momentin mukaisesti ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoidon tai omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen voisi aloittaa heti, kun vaihtoehtorahastojen hoitaja on saanut Finanssivalvonnan ilmoituksen.

Pykälän 4 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 4 momenttia.

2 §. ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeus hoitaa vaihtoehtorahastoa ja tarjota sijoituspalvelua Suomessa. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin vaihtoehtorahaston hoitamisen lisäksi ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista omaisuudenhoitopalvelua ja 3 §:n mukaisia liitännäispalveluja Suomessa. Ehdotus perustuu MIFID II:n 92 artiklan 2 kohdassa tehtyihin muutoksiin AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtaan.

MIFID II:n johdanto-osassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat antaa vaihtoehtorahastojen hoitajille toimiluvan tarjota vaihtoehtorahastojen hoidon lisäksi tiettyjä sijoituspalveluja, joiden tarjoamista sääntelevät vaatimukset on yhdenmukaistettu unionissa. Jotta poistettaisiin esteet näiden sijoituspalvelujen tarjoamiselta yli rajojen ja varmistettaisiin samoja sijoituspalveluja tarjoavien yhteisöjen tasapuoliset toimintaedellytykset, kyseisten palvelujen tarjoamiseen toimiluvan saaneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien olisi voitava tarjota niitä yli rajojen asianmukaisten ilmoitusvaatimusten mukaisesti kotijäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten antaman toimiluvan nojalla (161. ja 162. perustelukappale). Lisäksi AIFMD:n 33 artiklan 5 kohdassa kielletään toisia ETA-valtioita asettamasta kyseisille vaihtoehtorahastojen hoitajille direktiiviin soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyviä lisävaatimuksia. Täten pykälässä AIFMD:n mukaisen toimiluvan muussa ETA-valtiossa saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja rinnastettaisiin Suomessa toimiluvan saaneisiin jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen osalta. AIFMD:n 33 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus tarjota 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja toisessa ETA-valtioissa edellyttää kuitenkin sitä, että ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltiossa myönnetty toimilupa kattaa kyseisentyyppisten palvelujen tarjoamisen. ETA-vaihtoehtorahastojen hoitaja voisi siten AIFMD:n 33 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä noudattamalla tarjota Suomessa joko kaikkia toimilupansa piiriin kuuluvia 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja tai vain osaa niistä, mutta ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan toiminta Suomessa ei voisi olla sen kotijäsenvaltiossa myönnettyä toimilupaa laajempaa.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että vaihtoehtorahastojen hoitaja saa aloittaa omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen Suomessa saatuaan sitä koskevan ilmoituksen kotijäsenvaltionsa ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta. Momentti perustuu AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdan viimeiseen kappaleeseen, jota ei ole muutettu MIFID II:ssa. Säännöksen sanamuodon on kuitenkin katsottava pitävän sisällään jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta.

5 §. Toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeus markkinoida vaihtoehtorahastoa Suomessa. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

6 §. Sijoituspalvelun tarjoaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi MIFID II:n 92 artiklan täytäntöönpanon sekä tämän luvun 2 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta. Kumottavaksi ehdotettu pykälä on ollut kansallista sääntelyä, joka on sallinut ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjota sijoituspalvelua Suomessa AIFMD:n alkuperäisiä vähimmäisvaatimuksia laajemmin Finanssivalvonnan myöntämällä luvalla (HE 94/2013 vp, s. 170). EU:ssa ei ole aiemmin otettu käyttöön harmonisoitua toimintatapaa vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoamien sijoituspalvelujen osalta. Tilanne on kuitenkin MIFID II:n 92 artiklan myötä muuttunut, sillä AIFMD:n 33 artiklan mukainen ilmoitusmenettely on ulotettu koskemaan vaihtoehtorahastojen hoitamisen lisäksi myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista. Jatkossa ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa säädettäisiin tämän pykälän sijaan saman luvun 2 §:ssä.

7 §. Asetuksenantovaltuus. Pykälässä oleva maininta mahdollisuudesta antaa valtiovarainministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun Finanssivalvonnan luvan edellytyksistä ehdotetaan poistettavaksi 6 §:n kumoamisen johdosta.

21 luku Finanssivalvontaa koskevat säännökset

3 §. Vaihtoehtorahastojen hoitaminen ja sijoituspalvelun tarjoaminen ETA-valtiossa. Pykälän otsikko ja 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta sijoituspalvelun tarjoamisesta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin 19 luvun 1 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että se sisältäisi myös vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoamat omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelut. Nykyisen 1 momentin mukaiset Finanssivalvonnan toimenpiteet perustuvat AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdassa säädettyihin vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen velvollisuuksiin. AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdan mukaan valvontaviranomainen saa toimittaa asiakirjat toiselle valvontaviranomaiselle vain, jos vaihtoehtorahastojen hoitaja noudattaa ja aikoo noudattaa kyseistä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtorahastoa ja jos se muuten noudattaa kyseistä direktiiviä. AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta Finanssivalvonnan varmistumisvelvollisuuden on katsottava koskevan jatkossa myös sitä, että vaihtoehtorahastojen hoitaja noudattaa tätä lakia tarjotessaan omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja. Finanssivalvonnan olisi lisäksi varmistettava, että omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoaminen kuuluu vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupaan, jos Finanssivalvonnan saama 19 luvun 1 §:n mukainen ilmoitus koskee näitä palveluja.

6 §. Hoitoa, sijoituspalvelun tarjoamista tai markkinointia koskevien tietojen muuttuminen. Pykälän otsikko ja 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta sijoituspalvelun tarjoamista koskevista tiedoista. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin 19 luvun 1 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että Finanssivalvonnan olisi tarvittaessa kiellettävä myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoaminen ETA-valtiossa siinä tapauksessa, että kyseisessä momentissa säädetyt kriteerit täyttyisivät. Säännös perustuu AIFMD:n 33 artiklan 6 kohdassa säädettyihin vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen velvollisuuksiin, joita ei ole MIFID II:ssa muutettu. Näiden velvollisuuksien on kuitenkin katsottava koskevan myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista 33 artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta.

22 luku Seuraamukset, muutoksenhaku ja rikkomuksista ilmoittaminen

3 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaista henkilökohtaisten liiketoimien vuosi-ilmoitusta Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseinen vuosi-ilmoitusvelvollisuus ehdotetaan poistettavaksi.

1.11 Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta

1 luku Yleiset säännökset

3 §. Määritelmät. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

2 luku Arvopaperikeskuksen toimilupa, omistajat, hallinto ja toiminta sekä keskusvastapuoli

16 §. Henkilökohtaiset liiketoimet. Ehdotettu säädös perustuu EU:n arvopaperikeskuksen 73 artiklaan ja muilta osin voimassa oleva säädös ehdotetaan kumottavaksi, sillä kyse on MIFID:iin perustumattomasta kansallisesta lisäsääntelystä. MIFID II:n nojalla annettu komission delegoitu asetus sisältää MIFID I:tä vastaavat säännökset henkilökohtaisista liiketoimista.

19 §. Arvopaperikeskuksen sisäpiirirekisteri. Säännöksen 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä sisäpiirirekistereitä ja henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan kumottavaksi.

21 §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet. Säännöksen 2 momentista ehdotetaan poistettaviksi tarpeettomina viittaukset henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterin vuosi-ilmoituksia koskeviin säännöksiin sekä viittaukset sijoituspalvelulain vastaaviin määräyksenantovaltuuksiin.

3 luku Selvitysosapuoli ja tilinhoitaja

1 §. Selvitysosapuolen oikeuksien myöntäminen. Säännöksen 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus valtiovarainministeriön asetukseen. Komissio on antanut MIFID II -direktiiviä täydentävän suoraan sovellettavan delegoidun asetuksen, joka koskee sijoituspalveluyritysten toimilupakäsittelyyn liittyviä tietoja ja vaatimuksia. Uusi sääntely korvaa valtiovarainministeriön asetuksen (234/2014) säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä, joten viittaus asetukseen ei ole enää tarpeellinen.

5 §. Arvopaperikeskuksen ja selvitysosapuolen panttioikeus. Säännöksen 4 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain kauppapaikkaa koskevasta muutoksesta. Lisäksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tarkka lakiviittaus uuteen kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin.

6 §. Tilinhoitajan oikeuksien myöntäminen. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain uudesta säädöskokoelmanumerosta.

11 §. Sijoituspalvelutoiminnan menettelytapasäännösten soveltaminen selvitysosapuoleen ja tilinhoitajaan. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan teknisiä muutoksia, jotka johtuvat sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

6 luku Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osakkeet ja osuudet

8 §. Yhtiöt, joiden osakkeella ei käydä kauppaa kauppapaikalla. Ehdotettu säännös olisi uusi. Säännöksen taustalla on eduskunnan vastaus EV 44/2017 vp hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2016 vp), jossa eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy viipymättä valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kielletään suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään.

Yhtiöiden oikeudesta valita mikä tahansa EU-alueella toimiva arvopaperikeskus säädetään arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 909/2014, jäljempänä EU:n arvopaperikeskusasetus. Valintaoikeus koskee EU:n arvopaperikeskusasetuksen 49 artiklan mukaan kuitenkin ainoastaan yhtiöitä, joiden liikkeeseen laskemilla arvopapereilla käydään kauppaa kauppapaikoilla.

Suomessa toimivan arvopaperikeskuksen ylläpitämään arvo-osuusjärjestelmään on mahdollista liittää myös sellaisia arvo-osuuksia, joilla ei käydä kauppaa kauppapaikoilla. Tällöin kielto kohdistuisi eduskunnan edellyttämällä tavalla ainoastaan ns. listaamattomiin yhtiöihin, joiden osakkeet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään Suomessa. Jos yhtiön osakkeella ei käydä kauppaa kauppapaikoilla, ei osakkeita ole arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 5 luvun 2 §:n mukaan pakko liittää arvo-osuusjärjestelmään.

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain kauppapaikkaa koskeva määritelmäsäännös sisältää säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi organisoidun kaupankäyntijärjestelmän määritelmän. Säännös vastaa MIFID II -direktiivin määritelmää. Organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä käydään kauppaa vieraan pääoman ehtoisilla rahoitusvälineillä, kuten esimerkiksi joukkovelkakirjalainoilla. Liikkeeseenlaskijan valintaoikeutta koskevan EU:n arvopaperikeskusasetuksen 49 artiklan sanamuodossa puhutaan säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi kauppapaikasta. Eduskunnan ponnen nimenomaiseksi täytäntöönpanemiseksi säännöksessä on noudatettu asetuksen sanamuotoa, vaikkei organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä voida käydä kauppaa osakkeilla.

8 luku Erinäiset säännökset

1 §. Salassapitovelvollisuus. Säännöksen 3 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi.

1.12 Laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista

1 §. Soveltamisala. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

1.13 Rahoitusvakuuslaki

3 §. Määritelmiä. Säännöksen 2 momentin 3 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

1.14 Laki arvo-osuustileistä

5 a §. Säännöksen 3 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista täsmennystä.

1.15 Laki arvopaperitileistä

1 §. Soveltamisala. Säännöksen 2 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.

2 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan muutosta, joka johtuu säilytyspalvelun muuttumisesta sijoituspalvelusta oheispalveluksi. Keskeistä on, kuten lain alkuperäisissä esitöissä (HE 32/2012 vp s. 254) todetaan, että laissa tarkoitetut säilyttäjät ovat riittävän julkisen valvonnan alaisia. Ehdotettu säilyttäjän määritelmä vastaisi asiallisesti mahdollisimman paljon nykyistä.

Säännös kattaisi jatkossakin sijoituspalveluyritykset ja muut sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa sekä 2 §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetut yritykset, jos ne harjoittavat säilyttämistä laissa sallittuna oheis- tai liitännäispalveluna. Sijoituspalvelun tarjoajille ja sijoitustoiminnan harjoittajille sallituista oheis- ja liitännäispalveluista säädetään sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:n lisäksi mainitun lain 4 ja 5 luvussa sekä luottolaitoksia, sijoitusrahastoja ja vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevassa lainsäädännössä, jossa viitataan sijoituspalvelulakiin. Arvopaperikeskukselle oheispalveluna sallitusta säilyttämisestä säädetään EU:n arvopaperikeskusasetuksessa. Nykyiseen tapaan säilyttäjänä pidettäisiin myös arvo-osuustileistä annetussa laissa tarkoitettua omaisuudenhoitotilin tilinhaltijaa silloinkin, kun kyse ei ole mistään edellä tarkoitetusta yrityksestä.

1.16 Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta

1 luku Yleiset säännökset

3 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 18 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

6 §. Lain tavoitteet ja yleiset soveltamisperiaatteet. Pykälän 3 momentin 6 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

7 luku Kriisinratkaisuvälineitä koskevat yleiset periaatteet

6 §. Omistajavalvontaa koskevien säännösten soveltaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

12 luku Viraston toimivaltuudet

2 §. Liitännäisvaltuudet. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

18 luku Hallinnolliset seuraamukset

2 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

1.17 Laki rahoitusvakausviranomaisesta

7 luku Erinäiset säännökset

10 §. Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.

1.18 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta

2 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

3 §. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymä. Pykälän 3 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevan sijoituspalvelulain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun merkittävän sidoksen määritelmään muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

1.19 Maksupalvelulaki

3 §. Soveltamisalaan kuulumattomat maksutapahtumat. Pykälän 4 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

1.20 Maksulaitoslaki

3 §. Soveltamisalaan kuulumattomat maksutapahtumat. Pykälän 4 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

1.21 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

1 luku Yleiset säännökset

2 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin 16 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.

4 §. Määritelmät. Pykälän 16 kohdan a alakohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

9 luku Erinäiset säännökset

4 §. Muutoksenhaku. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa viitattaisiin muutoksenhaun osalta Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:ään. Esityksen 3. lakiehdotuksen mukaisesti muutoksenhaku Finanssivalvonnan tekemiin päätöksiin keskitettäisiin Helsingin hallinto-oikeudelle. Muutosta Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Finanssivalvonnan valtuudet rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevassa laissa ovat hyvin samankaltaiset kuin Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Kun muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätöksistä on pidetty perusteltuna keskittää asiantuntemuksen ja osaamisen varmistamiseksi yhteen hallinto-oikeuteen, samaa periaatetta noudatettaisiin myös muutoksenhakuun rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain nojalla tehtäviin Finanssivalvonnan päätöksiin.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti muiden säädösmuutosten kanssa 3 päivänä tammikuuta 2018.

Siirtymäsäännös. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka nojalla missä tahansa hallinto-oikeudessa vireillä oleva muutoksenhakuasia Finanssivalvonnan tämän lain nojalla tekemään päätökseen ratkaistaan voimassa olevan lain nojalla eikä asiaa siirretä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Jos muutoksenhakuaika ei ole umpeutunut, noudatetaan myös voimassa olevaa lakia.

1.22 Kiinteistörahastolaki

3 §. Muut määritelmät. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

19 §. Arvopaperimarkkinalakin soveltaminen. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaaviin säännöksiin.

1.23 Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä

6 §. Säästövarojen sijoittaminen. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi 2. lakiehdotukseen ja sen vastaaviin säännöksiin.

1.24 Tilintarkastuslaki

1 luku Yleiset säännökset

2 §. Määritelmät. Pykälän 8 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

6 luku Hyväksyminen ja rekisteröinti

9 §. Tilintarkastajarekisteri. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun pörssiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.

9 luku Tietojen luovuttaminen ja viranomaisyhteistyö

3 §. Kansainvälinen valvontayhteistyö. Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.

1.25 Laki verotusmenettelystä

15 §. Tulotietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia. Viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen ja viittaus voimassa olevassa sijoituspalvelulaissa tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.

17 §. Muita tietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälän 12 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitusvelvollisuus koskisi säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi myös arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavassa uudessa laissa tarkoitetussa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

1.26 Laki holhoustoimesta

34 §. Pykälän 1 momentin 13 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. Lisäksi viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.

1.27 Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa

1 luku Yleiset säännökset

2 §. Kilpailu- ja valvonta-asiat. Pykälän 1 momentin 7 kohta ehdotetaan kumottavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta. Markkinaoikeuden kilpailu- ja valvonta-asioina käsittelemiin asioihin eivät siten enää kuuluisi Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetyt asiat.

1.28 Kuluttajansuojalaki

7 luku Kuluttajaluotot

9 §. Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti viitearvoasetuksen 57 artiklan täytäntöön panemiseksi. Momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava erillisellä asiakirjalla. Niitä ei siis saa sisällyttää ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomakkeeseen. Estettä ei ole kuitenkaan sille, että asiakirja liitetään mainittuun lomakkeeseen.

7 a luku Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot

4 §. Yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti viitearvoasetuksen 58 artiklan täytäntöön panemiseksi. Momentissa tarkoitetut tiedot olisi pidettävä kuluttajien yleisesti saatavilla paperilla tai sähköisesti osana yleistietoja, jotka luotonantajan ja luotonvälittäjän on annettava tarjoamistaan luotoista.

1.29 Laki talletuspankkien yhteenliittymästä

9 §. Tilinpäätös ja tilintarkastus. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi nyt ehdotetun luottolaitoslain 12 luvun 12 §:ää vastaavasti. Ehdotuksen mukaan keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten ja niiden tytäryritysten olisi laadittava yhdistelty puolivuosikatsaus niin kuin pykälän 2 momentissa ja nyt muutettavassa luottolaitoslain 12 luvun 12 §:ssä säädettäisiin.

Hallituksen esityksen kohteena oleva lainsäädäntö on pääosiltaan säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (katso esimerkiksi HE 32/2012 ja PeVL 17/2012 vp.). Finanssivalvonnasta annettu laki on useaan otteeseen ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Lakiehdotuksiin sisältyvät Finanssivalvonnalle annettavat toimi- ja seuraamusvaltuudet eivät ole sisällöltään tai luonteeltaan merkittävästi uudentyyppisiä.

Valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellistä on, että ehdotuksessa on lähes yksinomaan kyse Euroopan unionin lainsäädännön implementoinnista. Implementoinnin kohteena oleva direktiivi (MIFID II) sisältää lisäksi verraten vähän kansallista liikkumavaraa, jota käytettäessä on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla (esimerkiksi PeVL 44/2016 vp ja PeVL 2/2017 vp). Liikkumavaraa rajoittaa erityisesti direktiivin nojalla annettu ja sitä tarkentava poikkeuksellisen laaja ja yksityiskohtainen komission sääntely. Komission hyväksymät tekniset standardit sekä sen antamat delegoidut säädökset ovat myös yhtä poikkeusta lukuun ottamatta suoraan sovellettavia asetuksia. ESMA antaa lisäksi runsaasti ohjeistusta direktiivissä säädettyjen velvoitteiden täsmentämiseksi ja noudattamiseksi.

Direktiivi sallii vain muutamissa kohdin, poikkeustapauksiin perustuen, mahdollisuuden jäsenvaltioille asettaa sijoituspalveluyrityksille direktiivin säännökset ylittäviä kansallisia lisävaatimuksia. Tällaiset lisävaatimukset on ilmoitettava komissiolle, joka antaa lausunnon niiden oikeasuhteisuudesta ja perusteluista. Jäsenvaltioilla on lisäksi joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa mahdollisuus pitää voimassa sellaisia kansallisia lisävaatimuksia, jotka on ilmoitettu komissiolle jo aiemmin.

Lakiehdotuksessa edellä mainittua kansallista liikkumavaraa on käytetty vain muutamassa kohdin. Direktiivin 24 artiklan 12 kohdan viidenteen alakohtaan perustuen esityksen 1. lakiehdotuksen 7 luvun 12—14 §:ssä sekä 2. lakiehdotuksen 3 luvun 29—31 §:ssä ehdotetaan kyseisille markkinaosapuolille velvollisuutta tehdä nykyistä sääntelyä vastaten sisäpiiri-ilmoitus ja ylläpitää sisäpiirirekistereitä.

2.1 Omaisuudensuoja, sopimusvapaus ja elinkeinovapaus

Esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan Finanssivalvonta asettaa määrälliset raja-arvot (positiolimiitit) hyödykejohdannaisille, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä tai tällaisia hyödykejohdannaisia taloudelliselta kannalta vastaaville johdannaisille ja voi vaatia Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua valvottavaa, 5 §:ssä tarkoitettua muuta finanssimarkkinoilla toimivaa ja muuta henkilöä noudattamaan raja-arvoa, vähentämään omistustaan tai positioitaan pykälässä tarkoitetuissa rahoitusvälineissä sekä kieltämään näiden hankkimisen. Lisäksi 3. lakiehdotuksen 37 d §:ssä ehdotetaan Finanssivalvonnalle kyseisten hyödykejohdannaispositioiden valvontaan liittyvää valtuutta. Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonta voisi velvoittaa säännöksessä tarkoitettua henkilöä toteuttamaan toimenpiteitä position tai vastuun koon pienentämiseksi tai rajoittaa henkilön mahdollisuutta tehdä hyödykejohdannaissopimuksia. Säännökset perustuvat direktiivin 57 artiklaan sekä 69 artiklan 2 kohdan o ja p alakohtaan.

Esitykseen sisältyvän 3. lakiehdotuksen 28 b §:n mukaan Finanssivalvonta voi myös määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi, kieltää sijoituspalveluita tarjoavaa toimilupavalvottavaa ja sivuliikettä toimimasta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuna kaupankäyntiosapuolena tai organisoidun kaupankäyntijärjestelmän asiakkaana, jos tämä on rikkonut sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 6 tai 7 momentissa mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 70 artiklan 6 kohdan e alakohtaan.

Edellä Finanssivalvonnalle ehdotetut uudet toimivaltuudet ovat merkityksellisiä sekä perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan että perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden ja ammatin harjoittamisen vapauden rajoituksina. Kyseiset valtuudet perustuvat kuitenkin direktiiviin, eivätkä ne myöskään merkittävällä tavalla poikkea Finanssivalvonnalla lain mukaan jo nykyisin olevista valvonta- ja toimivaltuuksista, kuten esimerkiksi Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:ssä säädetystä toimeenpanokiellosta.

Esityksen 3. lakiehdotuksen 28 §:n 4 momentin mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus pysyvästi kieltää henkilöä toimimasta sijoituspalveluita tarjoavassa toimilupavalvottavassa kyseisen säännöksen 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä, jos tämä on toistuvasti ja vakavasti rikkonut sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 6 tai 7 momentissa mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 70 artiklan 6 kohdan d alakohtaan. Lisäksi kyseisen lakiehdotuksen 28 §:n uuden 6 momentin mukaan Finanssivalvonta voi määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi, kieltää henkilöä toimimasta viitearvoasetuksessa tarkoitetun hallinnoijan tai valvotun tietolähteen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena taikka muuna ylimpään johtoon kuuluvana, jos tämä on rikkonut tai laiminlyönyt viitearvoasetuksen 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä. Säännös perustuu viitearvoasetuksen 42 artiklan 2 kohdan e alakohtaan.

Edellä tarkoitetut ehdotetut toimivaltuudet eivät ole luonteeltaan uusia, eivätkä poikkea Finanssivalvonnalle kyseisessä pykälässä jo nykyisin säädetyistä toimivaltuuksista. Kielto voi koskea vain tietyissä yhtiön johtotehtävissä toimimista ja se voidaan määrätä vain momentissa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Perustusvaliokunta ei ole pitänyt edellä käsitellyn kaltaisia toimivaltuuksia valtiosäännön kannalta ongelmallisina (esimerkiksi PeVL 28/2008 vp ja PeVL 67/2002 vp).

Ehdotettujen säännösten tarkoitus on osaltaan suojata markkinoilla toimivien sijoittajien ja muiden markkinaosapuolten etua sekä varallisuusoikeudellisia perusoikeuksia. Säännösten tarkoitus on samalla suojata yleistä luottamusta arvopaperimarkkinoiden tehokkaaseen ja puolueettomaan toimintaan. Säännösten suojelutarkoitus on näin merkityksellistä myös perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaisen omaisuudensuojan turvaamisen kannalta. Ehdotettujen säännösten perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyyttä voidaan perustella myös suomalaisten arvopaperimarkkinoiden toimivuuden turvaamiseen liittyvillä yhteiskunnallisilla syillä. Perustuslain 18 §:ssä tarkoitetun perusoikeuden rajoitukselle on siten laissa hyväksyttävät perusteet.

Esitykseen sisältyy myös muutamia uusia, EU-säännöksiin perustuvia toimilupavelvoitteita. Esityksen 2. lakiehdotuksen 8 luvun 1 §:n mukaan raportointipalvelun tarjoajana saa toimia vain kyseisessä luvussa tarkoitetun toimiluvan saanut yritys sekä ulkomainen ETA-raportointipalvelun tarjoaja. Ehdotus perustuu MIFID II:n 59 artiklaan. Esityksen 3. lakiehdotuksen 4 §:n 4 momentin 10 kohdan mukaan muulla valvottavalla tarkoitettaisiin sellaista vertailuarvon hallinnoijaa, joka ei ole 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimilupavalvottava, jolle Finanssivalvonta on myöntänyt toimiluvan rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 (viitearvoasetus) 34 artiklan perusteella. Esityksen 4. lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin mukaan joukkorahoituksen välitystä sijoituspalvelulain 1 luvun 14 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla rahoitusvälineillä voivat tarjota myös sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n nojalla toimiluvan saaneet sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt, jotka sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan vastaanottavat ja välittävät edellä mainittuja rahoitusvälineitä. Ehdotus perustuu MIFID II:n 3 artiklan 1 kohtaan.

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla ja elinkeinolla. Rahoitusmarkkinalainsäädäntö sisältää merkittäviä lakiin perustuvia rajoituksia elinkeinovapauteen. Lainsäädännön tarkoituksena on suojata finanssialan yritysten asiakkaiden etuja sekä turvata rahoitusvakaus ja yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan. Lainsäädäntö edellyttää, että finanssipalveluja tarjoavat yritykset ja finanssipalvelujen perusjärjestelmiä ylläpitävät tahot hankkivat etukäteen luvan toiminnan harjoittamiseen. Näin voidaan varmistua siitä, että yrityksellä on jo alusta alkaen riittävät edellytykset lain vaatimukset täyttävään toimintaan. Lisäksi on tärkeää, että yritysten toimintaa sääntelevä lainsäädäntö ja julkinen valvonta turvaavat edellä mainittujen yleisten tavoitteiden saavuttamista.

Edellä mainitut toimilupaa koskevat säännökset ovat välttämättömiä paitsi edellä mainittujen rahoitusmarkkinalainsäädännön yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi myös MIFID II:ssa ja viitearvoasetuksessa asetettujen vaatimusten johdosta. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä. Elinkeinotoiminnan luvanvaraistamista on pidetty poikkeuksellisesti mahdollisena tärkeiden ja vahvojen yhteiskunnallisten etujen sitä puoltaessa (esimerkiksi PeVL 15/2008, PeVL 9/2005 ja PeVL 45/2001). Nyt ehdotetulle toimilupasääntelylle on olemassa tärkeät ja vahvat yhteiskunnalliset syyt, kuten edellä on todettu. Ehdotettu sääntely myös täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Ehdotetut elinkeinovapauden rajoitukset ovat muun muassa täsmällisiä ja tarkkarajaisia.

2.2 Hallinnolliset seuraamukset

Esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 15 luvun 2 §:ssä ja 2. lakiehdotuksen 12 luvun 2 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksusta. Finanssivalvonta voi ehdotuksen mukaan määrätä kyseisiä seuraamusmaksuja seuraamukseksi laissa tai MIFIR:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta tai laiminlyönnistä.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset maksut eivät ole perustuslain 81 §:n mielessä sen paremmin veroja kuin maksujakaan vaan lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2/II). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2—3). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II ja PeVL 74/2002 vp, s. 5/I). Lisäksi säännösten tulee täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (katso esimerkiksi PeVL 28/2014 vp, PeVL 15/2014 vp).

Lakiehdotuksiin sisältyvät säännökset hallinnollisesta seuraamusmaksusta vastaavat myös luonteeltaan ja sisällöltään voimassa olevaan lainsäädäntöön jo sisältyviä säännöksiä, jotka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (esimerkiksi PeVL 55/2005 vp, PeVL 32/2005 vp ja PeVL 17/2012 vp).

Esityksen 1. lakiehdotuksen 15 luvun 2 §:n 9 momentissa sekä 2. lakiehdotuksen 12 luvun 2 §:n 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Arvopaperimarkkinoiden rikosoikeudellisiin ja hallinnollisiin seuraamussäännöksiin liittyen itsekriminointisuojaa on käsitelty hiljattain myös eduskunnan lakivaliokunnassa (LaVL 8/2016 vp. 6—7). Itsekriminointisuojan osalta lakivaliokunta totesi, että sen keskeisenä sisältönä on oikeus olla rikosasiassa todistamatta itseään vastaan ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden toteamiseen. Suoja kuuluu perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin (PeVL 39/2014 vp, s. 4/I ja HE 309/1993 vp, s. 74/II). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä itsekriminointisuojan on katsottu kuuluvan EIOS 6 artiklan 1 kohdassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ydinalueelle (esim. Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta, 17.12.1996).

Itsekriminointisuoja on otettava huomioon sekä hallinnollisten sanktioiden määräämistä koskevassa menettelyssä että rikosprosessissa. Lakivaliokunta katsoi, että ei ole kuitenkaan tarpeen säätää erillisiä säännöksiä, jotka koskisivat itsekriminointisuojaa juuri arvopaperimarkkinarikoksissa. Itsekriminointisuojan vastaisesti hankittuja todisteita koskevasta hyödyntämiskiellosta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentissa. Jos tiedot on annettu rikosprosessiin rinnastettavassa menettelyssä, on itsekriminointisuojaa noudatettava vastaavasti kuin rikosasian oikeudenkäynnissä (HE 46/2014 vp, s. 90).

Lakivaliokunta kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että myöskään esimerkiksi rikoslain 29 luvun 11 ja 12 § eivät sisällä säännöksiä itsekriminointisuojasta, vaan ainoastaan kaksoisrangaistavuuden kiellosta. Edellä todetun perusteella lakivaliokunta katsoi, että hallituksen esityksessä ehdotettu sääntely on asianmukainen.

Edellä esitetyin perustein ehdotettua sääntelyä voidaan pitää perustuslain mukaisena.

2.3 Finanssivalvonnan norminantovaltuudet

Esityksessä ehdotetaan pääosin kumottavan Finanssivalvonnan nykyisiä määräystenantovaltuuksia. Tämä johtuu direktiivin nojalla annetusta ja sitä tarkentavasta poikkeuksellisen laajasta ja yksityiskohtaisesta komission sääntelystä. Komission hyväksymät tekniset standardit sekä sen antamat delegoidut säädökset ovat lähes yksinomaan suoraan sovellettavia asetuksia. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan Finanssivalvonnalle vain muutamia uusia määräystenantovaltuuksia.

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan myös muu kuin pykälän 1 momentissa tarkoitettu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisiin valtuutuksiin sisältyy asetuksenantovaltuuksiin verrattuna yleistä tarkkarajaisuutta koskeva pidemmälle menevä vaatimus, jonka mukaan valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa. Tällaisen valtuuden tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 7 luvun 16 §:n 1 momentissa ja 10 luvun 16 §:ssä ehdotetaan Finanssivalvonnalle valtuutta antaa tarkempia määräyksiä komission delegoidun direktiivin täytäntöönpanon edellyttämien tarkempien määräysten antamiseksi säännöksissä yksilöityjen säännösten osalta. Kyseisillä määräyksillä voitaisiin yksityiskohtaisemmin panna täytäntöön komission delegoidun direktiivin käytännön vaatimukset. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisesti lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän vuoksi tietyistä komission direktiivissä säädetyistä perusasioista ehdotetaan niiden merkittävyyden vuoksi säädettäväksi laissa. Ehdotetun 7 luvun 16 §:n 2 momentti sisältää valtuuden antaa tarkempia määräyksiä momentissa tarkoitettujen säännösten tarkemmasta sisällöstä. Tältä osin norminantovaltuudessa on kyse lähinnä teknisluonteisten ja yksityiskohtaisten määräysten antamisesta.

Esityksen 2. lakiehdotuksen 3 luvun 36 §, 5 luvun 18 § ja 7 luvun 8 § sisältävät myös Finanssivalvonnalle annettavan määräystenantovaltuuden. Ehdotetut määräystenantovaltuudet vastaavat osin jo voimassa olevan lain sisältämiä määräystenantovaltuuksia. Joiltain osin tarkennetut uudet määräystenantovaltuudet ovat tarpeen direktiivin 53 artiklan ja 58 artiklan yksityiskohtaisten velvoitteiden riittävän tarkan täytäntöönpanon turvaamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt useassa yhteydessä mahdollisena tällaisen määräystenantovallan osoittamista Finanssivalvonnalle tai sen edeltäjille (esimerkiksi PeVL 28/2008vp, PeVL 17/2004 vp ja PeVL 67/2002 vp). Säänneltävään toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita on pidettävä perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettuina sääntelyn kohteeseen liittyvinä erityisinä syinä. Valtuudet ovat lain säännöksin riittävän tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn kohteena olevan toiminnan luonne ja erityispiirteet. Perustuslakivaliokunta on myös vakiintuneesti katsonut, että valtuutusten täsmentämiseksi on valtiosäännön kannalta riittävää esimerkiksi sitoa niiden käyttäminen laissa siihen, mikä on tarpeen direktiiveissä tai muissa unionin säännöksissä asetettujen vaatimusten täyttämiseksi (esimerkiksi PeVL 12 ja 13/1996 vp sekä PeVL 17/2003 vp, s. 3). Finanssivalvonnan norminantoa rajoittaa lisäksi itsessään perustuslain 80 §:n 2 momentti (PeVL 24/2002 vp, s. 3/II).

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotettu määräystenantovaltuus täyttää perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset.

2.4 Oikeusturva

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Esityksen 3. lakiehdotuksessa ehdotetaan, että Finanssivalvonta voi määrätä jatkossa kaikki seuraamusmaksut. Voimassa olevassa laissa markkinaoikeus määrää yli miljoonan euron ylittävät seuraamusmaksut Finanssivalvonnan esityksestä.

Seuraamusmaksun määrääminen suoraan valvontaviranomaisen toimesta tehostaisi ja nopeuttaisi seuraamusten määräämistä sekä vastaisi paremmin kansainvälistä käytäntöä. Nykyisin vain muutamassa jäsenvaltiossa oikeus taloudellisen seuraamuksen määräämiseen on jollakin muulla taholla, kuin rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisella itsellään. Näissäkin jäsenvaltioissa seuraamusmaksun määrää joko valvontaviranomaisen yhteyteen perustettu erillinen sanktiokomitea tai ministeriö tai keskuspankki. Yhdessäkään jäsenvaltiossa seuraamusten määräämisoikeus ei kuulu tuomioistuimelle (HE 39/2014 vp s. 27).

Markkinoiden tehokkaan toiminnan voidaan myös katsoa edellyttävän seuraamusjärjestelmän kykyä reagoida kielteisiin menettelytapoihin mahdollisimman nopeasti. Sanktioiden välittömyys kuuluu läheisesti yhteen sanktiovarmuuden kanssa. Prosessin nopeutuminen olisi myös omiaan vähentämään kaikkien osapuolten kustannuksia.

Seuraamusmaksujen määräämistä suoraan Finanssivalvonnan toimesta voidaan pitää perusteltuna myös siksi, että tällöin korkein hallinto-oikeus ei olisi ensimmäisenä muutoksenhakuasteena isommissakaan seuraamusmaksuissa. Seuraamusmaksuprosessin riippumattomuutta ja puolueettomuutta turvaa se, että seuraamusmaksun määräämiseen mahdollisesti johtava tutkinta ja asian valmistelu on Finanssivalvonnassa organisatorisesti eriytetty seuraamusmaksun määräämisestä vastuullisesta tahosta. Seuraamusmaksusta päätöksen tekee Finanssivalvonnan johtokunta, jossa on jäseninä myös muita henkilöitä, kuin Finanssivalvonnan virkamiehiä. Johtokunnan jäsenillä on oltava hyvä perehtyneisyys finanssimarkkinoiden toimintaan. Seuraamusmaksuprosessiin sovelletaan myös sekä Finanssivalvonnasta annetussa laissa että hallintolaissa säädettyjä osapuolten oikeusturvaa koskevia säännöksiä. Seuraamusten laatu ja suuruus on määritelty varsin seikkaperäisesti Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvussa. Lain 41 §:ssä on myös määritelty ne tekijät, jotka seuraamusmaksun määrän kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon. Finanssivalvonta on lisäksi julkistanut oman ohjeen seuraamus- ja rikemaksujen suuruuteen vaikuttavista tekijöistä, jotka se ottaa huomioon seuraamusten mitoittamisessa.

Samalla 3. lakiehdotuksessa muutoksenhakua ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että ensisijaisena muutoksenhakutuomioistuimena Finanssivalvonnan päätöksiin olisi Helsingin hallinto-oikeus. Voimassa olevassa laissa muutoksenhaku ensimmäisenä muutoksenhakutuomioistuimena on säädetty Helsingin hallinto-oikeudelle, markkinaoikeudelle ja korkeimman hallinto-oikeudelle. Lisäksi 3. lakiehdotukseen ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka nojalla Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Oikeusministeriö on esitystä koskevassa lausunnossaan puoltanut valituslupaan perustuvan sääntelyvaihtoehdon lisäämistä 3. lakiehdotuksen 73 §:ään. Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt aikaisemmassa tulkintakäytännössään valituslupajärjestelmää sinänsä perustuslain 21 §:n vastaisena. Toisaalta valiokunta on aiemmin huomauttanut sen olevan hallintolainkäytössä poikkeuksellinen järjestely ja tähdentänyt, että valituslupajärjestelmän laajentamiseen uusiin asiaryhmiin tulee suhtautua pidättyvästi (esimerkiksi PeVL 57/2010 vp, PeVL 48/2010 vp, PeVL 35/2009 vp, PeVL 33/2008 vp, PeVL 33/2006 vp, PeVL 4/2005 vp ja PeVL 23/1998 vp). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin myöhemmin (PeVL 55/2014 vp) pitänyt tärkeänä, että oikaisuvaatimusjärjestelmän ja valituslupajärjestelmän johdonmukaista kehittämistä ja laajentamista jatketaan. Tässä yhteydessä on perustuslakivaliokunnan mukaan myös syytä arvioida, onko tulevaisuudessa hallintolainkäyttölakia syytä muuttaa siten, että valituslupasääntely olisi pääsääntö, jolloin poikkeuksista siihen säädettäisiin erikseen.

Hallinto-oikeudellista muutoksenhakujärjestelmää on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä arvioida kokonaisuutena, josta valitusmahdollisuus korkeimpaan hallinto-oikeuteen muodostaa yhden osan (PeVL 32/2012 vp). Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota hallintoasioiden käsittelyssä ja muutoksenhakujärjestelmässä tapahtuneeseen kehitykseen. Yhä useammassa asiaryhmässä on nykyisin käytössä oikaisuvaatimusmenettely, jonka asemaa oikeussuojakeinona on vahvistettu muun muassa lisäämällä sitä koskevat yleissäännökset hallintolain 7 a lukuun. Oikaisuvaatimusmenettelyä voidaan pitää tavallaan muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena, vaikka kysymys ei olekaan tuomioistuimessa tapahtuvasta lainkäytöstä, minkä vuoksi se ei voi täyttää perustuslain 21 §:n 1 momentin vaatimusta siitä, että jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että alueellisten hallinto-oikeuksien asema on vahvistunut sekä lainsäädännöllisten toimenpiteiden että näiden tuomioistuinten asiantuntemuksen ja tehtävien lisääntymisen seurauksena. Yhä suurempi osa — nykyisin jopa noin puolet — korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista asioista kuuluu ryhmiin, joissa muutoksenhaku edellyttää valituslupaa. Valiokunta on kehottanut valtioneuvostoa arvioimaan mahdollisuutta edelleen kehittää korkeimman hallinto-oikeuden roolia hallintolainkäyttöä ylimmän asteen linjaratkaisuin ohjaavan tuomioistuimen suuntaan. Tällaiselle kehitykselle ei valiokunnan mielestä ole ollut estettä perustuslain ylimpien tuomioistuinten tehtäviä koskevan 99 §:n tai oikeusturvan takaavan 21 §:n sen paremmin kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimustenkaan näkökulmasta (PeVL 32/2012 vp.).

Perustuslakivaliokunnan uudemman tulkintakäytännön (PeVL 32/2012 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 55/2014 vp) mukaan tarkasteltaessa valituslupajärjestelmää ja sen laajentamista perustuslain 21 §:n kannalta on keskeistä varmistua siitä, että muutoksenhakujärjestelmä kokonaisuutena turvaa sekä oikeusturvan saatavuuden ja riittävyyden että asian käsittelyn niin joutuisasti kuin se on oikeusturvavaatimuksen valossa mahdollista. Valiokunnan mukaan järjestelmän soveltamisen tulisi kaikissa asiaryhmissä perustua yhtenäiseen ja johdonmukaiseen arvioon perustellun oikeussuojan tarpeesta. Tällöin on tarkasteltava etenkin sitä, turvaavatko korkeinta hallinto-oikeutta edeltävät muutoksenhakujärjestelyt kyseisessä asiaryhmässä asian laadun ja merkittävyyden edellyttämät oikeusturvatakeet. Valiokunta on antanut merkitystä myös sille, riittääkö korkeimman hallinto-oikeuden velvollisuus tai mahdollisuus valitusluvan myöntämiseen laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä turvaamaan oikeusturvan saatavuuden kyseisessä asiaryhmässä. Myönteisissä tapauksissa valituslupajärjestelmän soveltaminen on valiokunnan mielestä perustuslain 21 §:n valossa yleensä perusteltua.

Lausunnossaan PeVL 55/2014 vp perustuslakivaliokunta on arvioinut hallinnollisia seuraamuksia suhteessa niiden merkittävyyteen tai asian laatuun. Kokonaisarvioinnissa voidaan tällöin valiokunnan mukaan oikaisuvaatimusmenettelyn puuttumisesta huolimatta päätyä valituslupamenettelyyn ottaen huomioon esimerkiksi seuraamuksen vähäisyys ja oikeuskysymysten yksinkertaisuus sekä ne perusteet, joiden vuoksi korkeimman hallinto-oikeuden on hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentin mukaan myönnettävä valituslupa.

Finanssivalvonnan tekemät päätökset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ne voivat kohdistua esimerkiksi oikeuteen harjoittaa tiettyä toimiluvanvaraista tai luvanvaraista toimintaa, toimilupavalvottavan johdon toiminnan rajoittamiseen tai hallinnollisiin seuraamuksiin. Tapauskohtaisesti Finanssivalvonnan päätökset voivat olla oikeudellisesti yksinkertaisia tai taloudellisesti vähämerkityksellisiä, mutta luokittelua on vaikeaa tehdä asiaryhmittäin. Esityksen 3. lakiehdotuksessa ehdotettu valituslupamenettelyn muutos koskisi kaikkia Finanssivalvonnan päätöksiä mukaan luettuna hallinnollisia seuraamuksia koskevat päätökset. Esimerkiksi Finanssivalvonnan määräämät hallinnolliset rahamääräiset seuraamukset voivat vaihdella suuruudeltaan merkittävästi ja ne voivat kohdistua luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin.

Esityksen 3. lakiehdotukseen ehdotetun valituslupajärjestelmän muutoksen sekä ehdotetun muutoksenhakujärjestelmän kokonaisuutena voidaan katsoa turvaavan oikeusturvan saatavuuden ja riittävyyden , ensinnäkin siksi, että Finanssivalvonnan päätöksen voisi hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta ennen korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitettua muutoksenhakua. Hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettujen perusteiden täyttyessä korkeimman hallinto-oikeuden olisi myönnettävä valituslupa. Ehdotetun muutoksenhakujärjestelmän kokonaisarvioinnissa voidaan huomioida myös se, että Finanssivalvonnan oikeus määrätä kaikki seuraamusmaksut itse, olisi omiaan edistämään asian viivytyksetöntä käsittelyä perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla. Finanssivalvonnassa käyttöön otetut organisatoriset järjestelyt hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen mahdollisesti johtavan tutkinnan eriyttämisestä seuraamusmaksujen määräämisestä vastuullisesta tahosta turvaavat myös osaltaan henkilöiden oikeusturvaa.

Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 2/2017 vp) on myös juuri hiljattain säädetty uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (444/2017). Kyseisen lain 9 luvun 4 §:ssä säädetään tämän esityksen 3. lakiehdotusta vastaavasta muutoksenhakusäännöksestä, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei kuitenkaan nimenomaisesti käsitelty lain kyseistä muutoksenhakusäännöstä. Näin siitä huolimatta, että kyseisen lain rikkomisesta määrättävät hallinnolliset seuraamukset vastaavat enimmäismäärältään tässä esityksessä ehdotettuja.

Lakivaliokunnan samasta hallituksen esityksestä (HE 228/2016 vp) antamassa lausunnossa (LaVL 3/2017 vp) valituslupa-asiasta kuitenkin nimenomaisesti lausuttiin. Lakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että hallinto-oikeuksien yleisen kehittämislinjan mukaista on, että muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen koskee pääsääntöisesti valituslupajärjestelmä. Näin korkeimman hallinto-oikeuden asemaa ylimpänä tuomioistuimena voidaan kehittää oikeuskäytäntöä ohjaavan tuomioistuimen suuntaan. Edellä todetun vuoksi ja saamaansa selvitystä arvioituaan lakivaliokunta katsoi, että oikeusturvan näkökulmasta kyseisen esityksen 1. lakiehdotuksessa tarkoitettujen valvontaviranomaisten päätöksiä koskevien valitusten osalta yksi suora muutoksenhakuaste on riittävä. Valiokunnan näkemyksen mukaan oikeuskäytäntöä on mahdollista kehittää asianmukaisesti myös hallinto-oikeuksien tasolla ja valituslupajärjestelmää soveltaen. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta esitti, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 9 luvun 4 §:n 1 momenttia täydennetään niin, että hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Edellä esitetyin perustein ehdotettua muutoksenhakusääntelyä voidaan kokonaisuutena pitää perustuslain mukaisena.

Hallitus katsoo, että ehdotetut lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Lait ehdotetaan tulevan voimaan 3 päivänä tammikuuta 2018. Lait ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun MIFIR:iä on ryhdyttävä soveltamaan.

Esityksen 1.—3., 5., 9.—11., 21. ja 27. lakiehdotuksiin sisältyy siirtymäsäännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa annettuihin Finanssivalvonnan päätöksiin ja markkinaoikeudessa vireillä oleviin muutoksenhakuasioihin ja valitusoikeuteen korkeimpaan hallinto-oikeuteen sovellettaisiin voimassa olevan FivaL 73 §:ää.