Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eläkesäätiöistä ja eläkekassoista, laki lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista sekä uusi vakuutuskassalaki. Voimassa oleva eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki sekä laki maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa kumottaisiin. Lisäksi tehtäisiin tarvittavat muutokset työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ja työntekijän eläkelakiin. Ehdotuksella ei ole vaikutusta eläkkeisiin tai muihin etuuksiin.

Ehdotuksen tavoitteena on voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia rakenteellisesti selkeämpi sääntely, jossa erilaista sosiaalista vakuutustoimintaa harjoittaviin laitoksiin sovellettavat säännökset erotettaisiin toisistaan. Ehdotetun lain voimaantulon jälkeen perustettava eläkesäätiö ja -kassa, joka harjoittaa lakisääteistä eläkevakuuttamista, ei saisi harjoittaa lisäeläkevakuuttamista. Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annettua lakia sovellettaisiin eläkesäätiöön ja eläkekassaan, joka harjoittaa työntekijän eläkelaissa tarkoitettua vakuutustoimintaa sekä eläkekassaan, joka harjoittaa yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua vakuutustoimintaan. Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annettua lakia sovellettaisiin vapaaehtoiseen lakisääteistä eläketurvaa täydentävään eläkevakuutustoimintaan. Vakuutuskassalakia sovellettaisiin sairausvakuutuslain mukaista toimintaa harjoittaviin työpaikkakassoihin ja sairauskassoihin, jotka harjoittavat lakisääteistä turvaa täydentävää vakuutustoimintaa, sekä hautaus- ja eroavustuskassoihin. Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annettu laki olisi yleislaki, jota monin osin sovellettaisiin lisäeläkesäätiöihin ja -kassoihin sekä vakuutuskassoihin. Lisäeläkesäätiöistä ja -kassoista annetussa laissa sekä vakuutuskassalaissa annettaisiin eläkesäätiö- ja eläkekassalakia täydentävät säännökset.

Ehdotuksen tavoitteena on, että eläkesäätiöt ja -kassat säilyvät toimivina ja omat erityispiirteensä omaavina vaihtoehtoina työnantajalle järjestää työntekijöilleen lakisääteinen eläketurva ja vapaaehtoinen lisäeläketurva. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen perustamista ja toiminnan jatkamista edistettäisiin mahdollistamalla nykyistä pienempien laitosten toiminta. Vakuutuskannan siirtoa työeläkevakuutusyhtiöstä lakisääteistä toimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön ja -kassaan helpotettaisiin muuttamalla siirrettävän kannan kokoa ja vastaanottavan laitoksen vakavaraisuuspääoman täydentämistä koskevia vaatimuksia. Työeläkeyhtiöstä vastaanottavalle eläkelaitokselle siirtyvä vakavaraisuuspääoma laskettaisiin käyttämällä työeläkelaitosten keskimääräistä vakavaraisuusastetta.

Eläkesäätiön ja eläkekassan selvitystilaa ja konkurssia koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin. Työntekijän eläkelain säännöstä eläkelaitosten oikeudesta sopia varojen käytöstä selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkelaitoksen vakuutuskannan luovuttamiseksi täsmennettäisiin.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2022 alussa.

1.1 Lakisääteisen työeläkejärjestelmän toimeenpano

Yksityisen alan lakisääteisen työeläketurvan toimeenpano on hajautettu. Työnantajan on työntekijän eläkelain (395/2006) mukaan järjestettävä eläketurva työeläkevakuutusyhtiössä (työeläkeyhtiö) taikka eläkesäätiössä tai eläkekassassa. Yrittäjän on yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan järjestettävä eläketurva työeläkeyhtiössä tai eläkekassassa. Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien eläketurvan toimeenpanosta huolehtii maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) nojalla Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja merimiesten eläketurvasta merimieseläkelain (1290/2006) nojalla Merimieseläkekassa. Hajautetun järjestelmän etuna on työeläkevarojen hoitamiseen liittyvien riskien hajautuminen usean toimijan kautta. Hajautetulla toimeenpanolla tavoitellaan työeläkejärjestelmän sijoitusriskin ja osittain myös vakuutusriskien hajauttamista. Hajautetun järjestelmän ominaispiirteisiin kuuluu se, että työnantajalla on vaihtoehtoisia tapoja eläketurvan järjestämiseksi. Työeläkejärjestelmän syntyessä hajautuksen nähtiin turvaavan myös vakuutettujen etujen toteutumista keskitettyä mallia paremmin.

Eläkesäätiölle ja eläkekassalle on tyypillistä, että työnantaja tai yrittäjä voi omilla päätöksillään vaikuttaa laissa säädetyissä rajoissa vakuutusmaksuihin, laitoksen hallintokuluihin ja sijoitustoiminnan tuottoihin. Tämän vastapainona eläkesäätiössä ja eläkekassassa työnantaja kantaa huomattavaa taloudellista vastuuta laitoksen toiminnasta. Eläkesäätiöiden ja -kassojen asemaa työeläkejärjestelmän toimeenpanijoina on tarkasteltava sekä vakuutettujen etujen turvaamisen että työeläkejärjestelmän kannalta. Vakuutetut edut eivät ole riippuvaisia siitä, minkä järjestämistavan työnantaja tai yrittäjä on valinnut. Viime kädessä vakuutetut edut turvaa työeläkelaitosten yhteisvastuu konkurssiin asetetun eläkelaitoksen velvoitteista. Hajautetussa eläkejärjestelmässä työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat ovat kilpailevia tapoja järjestää eläketurva. Työeläkejärjestelmässä kilpailu toteutuu pääosin työeläkeyhtiöiden välisen kilpailun kautta yhtiöiden kehittäessä palvelujaan ja pyrkiessä parempiin sijoitustuottoihin. Hajautetulla järjestelmällä on vaikutusta myös kotimaisiin pääomamarkkinoihin. Työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat hallinnoivat merkittävää varallisuutta ja vaikuttavat toiminnallaan suomalaisten pääomamarkkinoiden toimintaan. Kotimaisen sijoittajakentän monimuotoisuus on omiaan edistämään toimivia pääomamarkkinoita Suomessa.

Työeläkejärjestelmän hajautetun toimeenpanon kannalta on tärkeää, että eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toiminta poikkeaa työeläkeyhtiöiden toiminnasta. Eläkesäätiössä ja eläkekassassa vakuuttamisvelvollinen työnantaja on osakas, joka omilla päätöksillään vaikuttaa välittömästi vakuutusmaksutasoon toisin kuin työeläkeyhtiön asiakkaana. Toisaalta työnantaja vastaa eläkesäätiön ja eläkekassan sitoumuksista toisin kuin ulkoistaessaan eläketurvan järjestämiseen liittyvät riskit työeläkeyhtiöön ottamalla työeläkevakuutuksen. Eläkesäätiö- ja eläkekassatoiminta poikkeaa olennaisesti työeläkeyhtiön toiminnasta joustavuutensa vuoksi. Jos eläkesäätiö tai -kassa on riittävän vakavarainen, työnantaja voi säädellä vakuutusmaksutasoaan esimerkiksi sopeutuakseen taantumaan tai rahoittaakseen investointeja. Työnantaja voi myös päättää säätiön tai kassan omaisuuden sijoittamisesta ja tätä kautta vaikuttaa sijoituksista saataviin tuottoihin. Työnantaja tekee laitoksen hallintoa koskevia päätöksiä ja vaikuttaa laitoksen hallintokuluihin.

Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen ominaispiirteiden eroja suhteessa työeläkeyhtiöihin voi arvioida paitsi yksittäisen työnantajan kannalta myös työeläkejärjestelmän näkökulmasta. Työeläkejärjestelmän kannalta työeläkevarojen turvaaminen ja työeläkevarojen säilyminen järjestelmän piirissä on keskeistä. Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toiminta rajoittuu niiden laissa säädettyyn toimintapiiriin, joka käsittää osakkaana olevan työnantajan tai tietyn konsernin työntekijät ja johdon taikka tiettyyn ammattialaan kuuluvat yrittäjät tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet. Eläkesäätiön tai vakuutuskassan voivat lisäksi perustaa työnantajat, joilla on sellainen taloudellinen ja toiminnallinen yhteys, että säätiö- tai kassatoiminnan harjoittaminen ryhmän keskuudessa on perusteltua. Eläkesäätiö tai eläkekassa syntyy Finanssivalvonnan rekisteröinnillä. Finanssivalvonnan on rekisteröitävä eläkesäätiö tai eläkekassa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Eläkesäätiön tai eläkekassan perustaminen ei edellytä valtioneuvoston toimilupaa eikä niiden perustamiselle voida asettaa ehtoja kuten työeläkeyhtiön perustamiselle. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toimintaan sovelletaan suurelta osin samoja säännöksiä kuin työeläkeyhtiöihin tai sovellettavat säännökset rinnastuvat toisiinsa vähäisin laitostyyppien ominaispiirteistä johtuvin eroin. Lakia eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta sovelletaan sekä työeläkeyhtiöihin että eläkesäätiöihin ja -kassoihin. Myös riskienhallintaa ja sisäistä valvontaa koskevat säännökset vastaavat pitkälti toisiaan.

1.2 Lisäeläkevakuutustoiminta

Lakisääteisen eläkevakuutustoiminnan lisäksi eläkesäätiöt ja -kassat harjoittavat lakisääteistä eläketurvaa täydentävää vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista. Myös lisäeläkesäätiöiden ja -kassojen toiminta rajoittuu laissa säädettyyn toimintapiiriin. Ennen lakisääteistä työeläketurvaa koskevan lainsäädännön säätämistä eläkesäätiöt ja eläkekassat harjoittivat vapaaehtoista eläkevakuutustoimintaa. Lisäeläkevakuutustoiminta voi olla etuusperusteista tai maksuperusteista. Etuusperusteinen lisäeläketurva määräytyy työnantajan lisäeläkelupauksen mukaisesti. Maksuperusteinen lisäeläketurva määräytyy vakuutusmaksuista ja niiden sijoittamisesta kertyneen säästön perusteella kun säästöstä on ensin vähennetty kulut vakuutuksen hoitamisesta. Lisäeläkevakuutusten osalta eläkesäätiöt ja -kassat tarjoavat osakkailleen mahdollisuuden järjestää työntekijöille ja johdolle osin saman tyyppistä vakuutusturvaa kuin ostamalla ryhmäeläkevakuutuksen henkivakuutusyhtiöstä.

Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen harjoittama lisäeläkevakuutustoiminta kuuluu ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2341/2016/EU soveltamisalaan. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen lisäeläkevakuutustoimintaa koskeva sääntely on osin kansallista ja osin edellä mainittuun direktiiviin pohjautuvaa. Eläkesäätiöt ja -kassat voivat harjoittaa myös rajat ylittävää lisäeläketoimintaa hoitamalla toisen ETA-valtion alueella sijaitsevan yrityksen tai itsenäisen ammatinharjoittajan lisäeläkkeitä ja muita etuuksia. Lisäksi ne voivat tietyin edellytyksin siirtää lisäeläkejärjestelyn toisessa ETA-valtiossa toimivaan ammatilliseen lisäeläkelaitokseen sekä vastaanottaa lisäeläkejärjestelyn toisessa ETA-valtiossa rekisteröidyltä ammatilliselta lisäeläkelaitokselta.

1.3 Sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassatoiminta

Eläkevakuutustoiminnan lisäksi vakuutuskassat harjoittavat sairaus-, hautausavustus- ja eroavustustoimintaa tarjoamalla etuuksia vakuutetuille. Osassa kassoja etuuksiin ovat oikeutettuja myös perheenjäsenet. Sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassatoimintaa voi harjoittaa laissa säädetyssä rajatussa toimintapiirissä, joka pääsääntöisesti käsittää yhden työnantajan tai konsernin työntekijät taikka tietyn toimialan. Eläkekassa ei voi harjoittaa sairausvakuutuslain mukaista toimintaa. Sairauskassat jaetaan työpaikkakassoihin ja täydennyskassoihin. Työpaikkakassat harjoittavat lakisääteistä sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista toimintaa ja vastaavat Kansaneläkelaitoksen lisäksi sairausvakuutuslain toimeenpanosta. Ennen työpaikkakassan toiminnan aloittamista järjestelylle on saatava Kansaneläkelaitoksen suostumus. Työpaikkakassojen toiminnan rahoittaa Kansaneläkelaitos suorittamalla ennakkoja sairausvakuutusrahastosta. Täydennyskassat tarjoavat vakuutetuille sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia täydentävää lisäturvaa. Etuudet määritellään täydennyskassan säännöissä. Tyypillisiä etuuksia ovat esimerkiksi lääkärinpalkkioiden, lääkkeiden, hammashoidon tai silmälasien korvaaminen. Työnantaja kustantaa pääosin täydennyskassan etuudet niin kuin kassan säännöissä määrätään. Myös täydennyskassassa vakuutetut suorittavat yleensä vakuutusmaksua.

Hautaus- ja eroavustuskassat harjoittavat usein kumpaakin toimintaa. Eroavustuksella tarkoitetaan työsuhteen päättyessä maksettavaa avustusta. Eroavustuksia myöntävät kassat toimivat rahastointiperiaatteella. Hautaus- ja eroavustuskassojen toiminta poikkeaa eläkekassojen toiminnasta siinä, että niissä ei yleensä ole vakuutusmaksuja maksavia osakkaita, vaan ne saavat rahoituksensa vakuutetuilta. Hautaus- ja eroavustuskassoihin sovellettava lainsäädäntö on kansallista.

1.4 Yleistä eläkesäätiö ja vakuutuskassa lainsäädännöstä

Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen määrä on jo pitkään vähentynyt, mikä on lisännyt tarvetta tarkastella eläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä ja lainsäädännön vaikutusta niihin. Eduskunta on lausumassaan (EV 34/2006) edellyttänyt, että hallitus valmistelee viipymättä vakuutettujen ja työnantajien oikeudet ja velvollisuudet turvaavan, toimivan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen eläkerahastolainsäädännön kokonaisuudistuksen. Eduskunta on myös lausumassaan (EV 8/2009) edellyttänyt, että hallitus välittömästi valmistelee eläkerahastoja koskevan kokonaisuudistuksen, joka sisältää uudet lisäeläkejärjestelyt ja joka turvaa vakuutettujen ja työnantajien oikeudet ja velvollisuudet sekä eläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytykset tarkoituksenmukaisella tavalla. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toimintaedellytysten tarkastelu on tarpeellista, koska eläkesäätiöt ja -kassat ovat osa työeläkejärjestelmän hajautettua toimeenpanoa.

Työnantajan halukkuuteen perustaa eläkesäätiö tai eläkekassa taikka liittyä niihin osakkaaksi vaikuttavat lainsäädännön lisäksi myös monet muut tekijät kuten työelämän muutokset, yritysten toiminnan ja omistuksen kansainvälistyminen ja keskittyminen ydinliiketoimintaan. Myös yritysjärjestelyt voivat lisätä eläkesäätiöiden ja -kassojen purkamista, jos kaikki järjestelyn osapuolet eivät ole osakkaana säätiössä tai kassassa. Keskeinen kysymys on, onko markkinoilla tulevaisuudessa eläkesäätiöille ja -kassoille asiantuntevaa palvelutarjontaa, josta voi tarvittaessa ostaa eläkkeiden laskenta-, hallinto- ja kirjanpitopalveluita sekä vakuutusmatemaattisia ja lainopillisia palveluita. Tällä hetkellä markkinoilla on vain kaksi eläkesäätiöiden ja -kassojen palveluun erikoistunutta yritystä. Eläkesäätiöiden ja -kassojen lukumäärän jatkuvasti vähentyessä palveluyhtiöiden tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Tämä heikentää omalta osaltaan hajautettua työeläkejärjestelmää.

Eläkesäätiöiden toimintaa säädellään eläkesäätiölailla (1774/1995) ja vakuutuskassojen toimintaa säännellään vakuutuskassalailla (1164/1992). Lisäksi toimintaa säännellään maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetulla lailla (173/2009). Näiden lakien perusteella on annettu useita asetuksia ja Finanssivalvonnan määräyksiä. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vapaaehtoinen lisäeläketoiminta kuuluu ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2341/2016/EU soveltamisalaan. Direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön muuttamalla eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen lisäeläketoiminnan harjoittaminen kuuluu myös jäsenvaltioiden välisen työntekijöiden liikkuvuuden edistämistä lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä parantamalla koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/50/EU soveltamisalaan ja se pantu kansallisesti täytäntöön lailla työntekijöiden ja ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksista (214/2018).

Vakuutuskassa-asetuksessa (1665/1992) on tarkempia säännöksiä muun muassa vakuutuskassan perustamisesta, valvonnasta ja rekisteröinnistä, vakuutuskassalautakunnasta ja vakuutuskassojen yhdistyksestä. Lisäksi työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkekassojen toimintaan sovelletaan eläkekassan laskuperusteista yhteisesti kustannettavien kulujen jakamista varten annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (748/2019). Eläkekassojen toimintaan sovelletaan eläkekassan erinäisistä säännöksistä annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (1353/2006), joka sisältää säännöksiä kassan osastojen varojen erillään pitämisestä, varojen palauttamisesta osakkaalle sekä tilintarkastuskertomuksesta. Eläkesäätiöiden toimintaan sovelletaan eläkesäätiön erinäisistä säännöksistä annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (1352/2006), joka sisältää säännöksiä muun muassa säätiön osastojen varojen erillään pitämisestä sekä varojen palauttamisesta työnantajalle. Lisäksi työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden toimintaan sovelletaan eläkesäätiön eläkevastuun laskuperusteista annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (747/2019) ja eläkesäätiön lainanotosta annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (416/2006).

Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toimintaan sovelletaan vakuutuskassan ja eläkesäätiön tilinpäätöksestä annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (1336/2002).

Eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki ovat pääosin yhtiöoikeudellisia lakeja, joissa säännellään eläkesäätiön ja vakuutuskassan perustamista, toimintaa ja purkamista. Lakisääteisen vakuutusturvan sisältöä koskevaa sääntelyä niihin ei sisälly, vaan niistä säädetään työntekijän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa. Koska vakuutussopimuslakia ei sovelleta eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen antamiin vapaaehtoisiin lisäeläkkeisiin, mainitut lait sisältävät kuitenkin myös vakuutettujen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä. Lisäeläkkeet eivät perustu vakuutetun ja lisäeläkelaitoksen välillä tehtävään sopimukseen eikä kyseessä siten ole vakuutussopimus. Vakuutettu ei etuusperusteisessa järjestelyssä maksa vakuutusmaksuja eläkesäätiölle vaan niistä vastaa eläkesäätiössä osakkaana oleva työnantaja. Eläkekassassa työnantajan ohella myös vakuutetut maksavat usein etuusperusteisen järjestelyn vakuutusmaksuja. Vakuutetun ja eläkelaitoksen lisäeläkkeitä koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista on eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain lisäksi määräyksiä lisäeläkelaitoksen säännöissä, joihin työnantaja on laitoksen osakkaana sitoutunut. Työntekijän vakuutettuna oleminen perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen työsopimukseen, josta sovitaan yksilöllisesti tai kollektiivisesti.

Eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki ovat suurelta osin sisällöltään yhdenmukaisia. Sääntely on lähes yhdenmukaista tilintarkastusta, tilinpäätöstä, vastuuvelkaa, vakavaraisuuspääomaa, valvontaa ja rekisteröintiä, sulautumista ja jakautumista, vakuutuskannan luovutusta sekä vahingonkorvausta koskevien lukujen osalta. Sääntely eroaa eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen laitosmuotojen ominaispiirteiden osalta toimintapiiriä, hallintoa, vakuutusmaksun määräytymistä ja osakkaiden vastuuta koskevan sääntelyn osalta.

Voimassa oleva eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki ovat myös olleet lukuisten osittaisuudistusten kohteena, mikä on heikentänyt lakien ymmärrettävyyttä ja selkeyttä. Ne ovat myös säädöstekniikaltaan vanhentuneita. Pykälissä on lukuisia momentteja eikä pykäliä ole otsikoitu, mikä tekee laeista eräiltä osin erittäin vaikealukuisia. Lakien vaikeaselkoisuutta lisää se, että eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia sovelletaan sekä lakisääteisen että vapaaehtoisen vakuutustoiminnan harjoittamiseen. Vakuutuskassalakia sovelletaan lisäksi myös sairauskassa-, hautaus- ja eroavustustoimintaan. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on säännöksiä, joita sovelletaan sekä lakisääteiseen että vapaaehtoiseen vakuuttamiseen taikka vain lakisääteiseen tai vapaaehtoiseen toimintaan. Säännösten soveltamisalaa ei ole aina ilmaistu riittävän selkeästi ja soveltamisalaltaan toisistaan eroavat säännökset on ryhmitelty toistensa lomaan ilman selkeää erottelevaa rakennetta. Säännökset ovat myös yhteisöoikeudellisesti puutteellisia, erityisesti selvitystilan ja konkurssin osalta, mikä on aiheuttanut vaikeuksia lain käytännön soveltamisessa. Eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia ei ole uudistettu osakeyhtiölain vuonna 2006 voimaan tulleen kokonaisuudistuksen jälkeen eikä niissä ole huomioitu vuoden 2008 vakuutusyhtiölain kokonaisuudistusta.

Suomen lakisääteistä työeläkejärjestelmää toimeenpaneviin työeläkeyhtiöihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/138/EY vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta eli niin sanottua Solvenssi II -direktiiviä. Suomen liittyessä Euroopan yhteisöön liittymissopimukseen kirjattiin, ettei Suomen työeläkejärjestelmään sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä henkivakuutuksesta 2002/83/EY. Kirjaus sisältyy myös Solvenssi II -direktiivin 9 artiklan 3 alakohtaan. Myös työntekijän eläkelain ja yrittäjän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja eläkekassojen sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja Merimieseläkekassan sääntely on kansallista mukaan lukien vakavaraisuussääntely, hallintojärjestelmän sääntely ja riskienhallinta. Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittaviin eläkesäätiöihin tai eläkekassoihin taikka tällaista toimintaa harjoittavaan osastoon ei sovelleta ammatillisten lisäeläkelaitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2341/2016/EU, jota ei sovelleta laitoksiin, jotka hallinnoivat yhteisön tasolla yhteen sovitettuja sosiaaliturvajärjestelmiä.

1.5 Laki maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa

Laki maksuperusteisista eläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa tuli voimaan vuonna 2009. Tarkoituksena oli saattaa eläkesäätiöt ja eläkekassat kilpailullisesti yhdenvertaiseen asemaan henkivakuutusyhtiöiden ja ulkomaisten toimijoiden kanssa. Lailla mahdollistettiin kollektiivisten etuusperusteisten lisäeläkkeiden ohella kollektiiviset maksuperusteiset lisäeläkkeet. Etuusperusteisessa järjestelyssä lisäeläke määräytyy työnantajan eläkelupauksen mukaisesti. Lisäeläkekassassa työnantaja vastaa pääosin etuusperusteisten lisäeläkkeiden rahoituksesta ja lisäeläkesäätiössä työnantaja vastaa täysin etuusperusteisten järjestelyjen rahoituksesta. Maksuperusteisessa järjestelyssä eläke määräytyy suoritettujen vakuutusmaksujen ja maksun sijoittamisesta saatujen nettotuottojen perusteella vähennettynä kertyneiden varojen hoitokuluilla. Työnantajalla ei ole riskiä eläkelupauksen täyttämisestä, koska etuus määräytyy kertyneiden varojen perusteella. Uutta oli myös se, että eläkesäätiön maksuperusteissa järjestelyssä vakuutettu voi työnantajan lisäksi suorittaa vakuutusmaksuja.

Maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan lisäksi, mitä vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta säädetään eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa. Eduskunta lisäsi hallituksen esitykseen useita tiedonantosäännöksiä, koska se katsoi, että ne olivat esityksessä riittämättömiä. Maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetussa laissa on säännös vakuutetulle lisäeläkejärjestelyyn liityttäessä annettavista tiedoista, tiedoista vakuutussuhteen aikana sekä vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen annettavista tiedoista. Maksuperusteista toimintaa harjoittavalla eläkesäätiöllä ja eläkekassalla on vastuu vakuutetulle annetuista virheellisistä tai puutteellisista tiedoista. Lakiin lisättiin myös säännös lisäeläkettä koskevassa päätöksessä annettavista oikeusturvakeinoja koskevista tiedoista sekä säännökset kanneajasta ja oikeuspaikasta.

Maksuperusteisen lisäeläketoiminnan mahdollistaminen säätämällä asiaa koskeva laki ei ole johtanut maksuperusteisen toiminnan laajamittaiseen harjoittamiseen. Maksuperusteisen lisäeläketoiminnan vähäiseen harjoittamiseen vaikuttavat todennäköisesti monet tekijät kuten talouden suhdannevaihtelut, sijoitusmarkkinoiden viimeaikaiset heilahtelut ja näiden vaikutus sijoitussidonnaisen säästämisen suosioon. Lisäksi maksuperusteisten eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vähäiseen perustamiseen vaikuttavat samat tekijät kuin muiden eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamiseen. Työnantajat keskittyvät ydinliiketoimintaan. Tämä kehityssuunta ei edistä uusien maksuperusteisten lisäeläkelaitosten perustamista. Työnantaja voi myös järjestää henkilöstölle tarjottavat lisäedut ottamalla ryhmäeläkevakuutuksen henkivakuutusyhtiöistä. Henkivakuutusyhtiöillä on myös hyvät markkinointikanavat, mikä on omiaan myös edistämään lisäetujen ulkoistamista yhtiöiden hoidettavaksi. Maksuperusteiset lisäeläkejärjestelyt kilpailevat lähinnä henkilöstörahastojen ja vapaaehtoisten ryhmäeläkevakuutusten kanssa. Kilpailevien säästämis- ja sijoittamismuotojen kysyntä ei myöskään ole ollut kovin laajaa.

1.6 Eläkesäätiö- ja vakuutuskassatoiminta sekä toimintapiiri

Eläkesäätiölakia sovelletaan työnantajan perustamaan eläkesäätiöön, joka vakuutustoimintaa liikemäisesti harjoittamatta myöntää toimintapiiriinsä kuuluville henkilöille ja näiden edunsaajille eläkkeitä ja niihin verrattavia muita etuuksia, jotka kuuluvat sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan piiriin. Ei-liikemäisyydellä tarkoitetaan sitä, että toiminta ei saa olla vakuutusliikkeen harjoittamista, jossa keskeistä on muun muassa uusien asiakkaiden hankinta ja uusien vakuutustuotteiden markkinoille tuominen. Kiellon tarkoituksena on tehdä ero eläkesäätiön harjoittaman sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan ja vakuutusyhtiön harjoittaman liiketoiminnan välillä. Sen sijaan sijoitustuottojen tavoittelu ja kustannustehokkuus on osa myös eläkesäätiöiden toimintaa, kun säätiön saamat sijoitustuotot ja kustannussäästöt vaikuttavat osakkaana olevan työnantajan vakuutusmaksujen määrään.

Eläkesäätiön toiminta tapahtuu aina rajatussa toimintapiirissä. Toimintapiirin sääntelyn tarkoituksena on erottaa eläkesäätiötoiminta markkinoilla toimivista työeläkeyhtiöistä ja lisäeläkesäätiötoiminta henkivakuutusyhtiöistä. Eläkesäätiötoiminta on aina sidoksissa siinä osakkaana olevaan työnantajaan siten, että vain säätiössä osakkaana oleva työnantaja voi vakuuttaa säätiössä työntekijänsä. Työnantaja voi valita, miten se hoitaa lakisääteisen työeläketurvaa järjestämistä koskevan velvoitteensa Työnantaja voi vakuuttaa työntekijänsä työeläkeyhtiössä tai työnantaja voi perustaa eläkesäätiön. Kolmas vaihtoehtoa on perustaa eläkekassa yksin tai yhdessä toisten työnantajien kanssa tai liittyä myöhemmin jo olemassa olevan eläkekassaan osakkaaksi.

Koska eläkesäätiö perustetaan hoitamaan sen säännöissä erikseen mainitun työnantajan tai samaan konserniin kuuluvien työnantajien vakuutustarpeita, ei sen siten ole tarpeen markkinoida etuuksiaan tai kilpailla eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvista työntekijöistä muiden eläkesäätiöiden, eläkekassojen tai vakuutusyhtiöiden kanssa. Eläkesäätiön toiminta rinnastuu tältä osin niin sanottuihin kytkös- (captive-) vakuutusyhtiöihin, joilla tarkoitetaan vain tietyn yrityksen tai konsernin vakuutusten hoitamista varten perustettua vakuutusyhtiötä. Eläkesäätiössä osakkaana oleva työnantaja voi vapaammin säädellä vakuutusmaksun tasoaan kuin työeläkeyhtiön asiakkaana, mutta toisaalta osakkaalla on rajoittamaton vastuu eläkelaitoksen velvoitteista. Jos eläkesäätiön toimintapiiriä ei rajoitettaisi, eläkesäätiössä osakkaana olevalla työnantajalla olisi rajoittamaton vastuu konserniin kuulumattoman työnantajan velvoitteista tai sellaisen työnantajan velvoitteista, joiden välillä ei ole toiminnallista ja taloudellista yhteyttä. Koska työeläkejärjestelmässä laitokset vastaavat yhteisesti konkurssiin menneen laitoksen vastuista, järjestelmän turvaavuus on keskeistä niin vakuutetuille, työnantajille kuin eläkelaitoksillekin.

Eläkesäätiön voi perustaa työnantaja. Työnantaja voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Työnantajan on oltava oikeushenkilö, jolla on kotipaikka ETA-valtiossa tai luonnollinen henkilö, joka on ETA-valtion kansalainen ja jolla on asuinpaikka ETA-valtiossa. Finanssivalvonnan luvalla muukin oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö voi perustaa eläkesäätiön. Työnantajan on harjoitettava Suomessa sitä toimintaa, jonka piirissä toimivien henkilöiden eläketurvan järjestämistä varten eläkesäätiö perustetaan, jollei kyseessä ole ETA-lisäeläkesäätiö.

Eläkesäätiön voi perustaa myös työnantaja yhdessä muiden työnantajien kanssa, jolloin sitä kutsutaan yhteiseläkesäätiöksi. Yhteiseläkesäätiön voivat perustaa osakeyhtiölaissa tarkoitettuun suomalaiseen konserniin kuuluvat työnantajat yhdessä tai työnantaja ja sen määräysvallassa olevat työnantajat taikka työnantaja yhdessä perustamansa eläkesäätiön kanssa. Lisäksi yhteiseläkesäätiön voivat perustaa työnantajat, joilla on yhteinen omistaja, joka omistaa vähintään puolet kustakin työnantajayhteisöstä tai omistajalla on niissä vastaava määräämisvalta taikka työnantajat, joilla on taloudellinen ja toiminnallinen yhteys keskenään. Eläkesäätiölain 13 luvussa on erityissäännökset, joita yhteiseläkesäätiöihin sovelletaan lain muiden säännösten lisäksi. Lukuun sisältyvät muun muassa säännökset yhteiseläkesäätiön perustamisesta, kirjanpidossa noudatettavasta tasaavasta ja työnantajakohtaisesta järjestelmästä sekä ylikatteen siirtämisestä.

Lakisääteistä toimintaa harjoittavan eläkesäätiön toimintapiiriin voivat kuulua henkilöt, jotka työnantajan on vakuutettava työntekijän eläkelain nojalla eli yksityisellä alalla työskentelevät henkilöt, jotka ovat työnantajaan työ-, tai muussa palvelussuhteessa tai kuuluvat sen johtoon. Toimintapiiriin voivat kuulua myös lähetetyt työntekijät, jotka työskentelevät työnantajan tai työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, sisar-, tytär tai osakkuusyrityksen palveluksessa taikka muussa yrityksessä, jossa työnantajalla on määräämisvalta, olematta sinä aikana työsuhteessa lähettävään työnantajaan sekä eläkesäätiön eläkkeensaajat.

Eläkesäätiö voi harjoittaa vain työntekijän eläkelaissa tarkoitettua vakuutustoimintaa (B-eläkesäätiö) tai vain vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista (A-eläkesäätiö) taikka rajat ylittävää lisäeläketoimintaa (ETA-eläkesäätiö). Samassa eläkesäätiössä (AB-eläkesäätiö) voidaan harjoittaa sekä lakisääteistä työeläkevakuuttamista (B-osasto) että lisäeläkevakuuttamista (A-osasto), jos toiminnot on eriytetty omiksi osastoikseen. AB-eläkesäätiön osastojen varat ja mahdolliset velat sekä tuotot ja kulut on pidettävä erillään. Jos A- tai B-osaston varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä kattavan eläkevastuun määrän ja varojen kokonaisuudessaan pysyvästi ylittävän kyseisen osaston eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat (ylikate) saadaan siirtää toisen osaston eläkevastuun katteeksi. Siirto B-osastolta edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta. Siirrettäessä varoja B-osastolta edellytetään, että osastolle jää siirron jälkeen vakavaraisuuspääomaa vähintään vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä. A-eläkesäätiön toimintapiiriin on kuuluttava vähintään 30 henkilöä ja B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston toimintapiiriin vähintään 300 henkilöä. Eläkesäätiön sääntöjen nojalla myös eläkkeensaajat voidaan laskea mukaan toimintapiiriin kuuluvina henkilöinä. Toimintansa aloittaneen säätiön toimintapiiriin tulee kuulua edellä mainittu määrä henkilöitä perustamista seuraavan toisen kalenterivuoden päättyessä. Vaatimusta vähintään kolmestakymmenestä vakuutetusta lisäeläketoimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä ei sovelleta säätiöön, joka on rekisteröity ennen 1 päivää tammikuuta 1996 ja joka jatkaa vakuutustoimintaa aiemmin harjoitetussa laajuudessa. Vaatimusta kolmestasadasta henkilöstä ei sovelleta lakisääteistä vakuuttamista harjoittavaan eläkesäätiöön, joka on rekisteröity ennen 1 päivää heinäkuuta 1976.

Vakuutuskassalakia sovelletaan vakuutuslaitokseen, joka vakuutustoimintaa liikemäisesti harjoittamatta myöntää toimintapiirissään eläkkeitä ja muita niihin verrattavia etuuksia taikka korvausta kuoleman, sairauden, vian tai vamman johdosta tai korvausta sairauden tai työkyvyttömyyden estämiseksi, hautausavustusta tai muita etuuksia, joiden voidaan katsoa kuuluvan sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan piiriin. Ei-liikemäisyydellä tarkoitetaan samaa kuin edellä eläkesäätiöiden osalta. Vakuutuskassa voi harjoittaa työntekijän eläkelain, yrittäjän eläkelain tai sairausvakuutuslain mukaista lakisääteistä vakuutustoimintaa. Sama vakuutuskassa ei saa harjoittaa sairausvakuutuslain mukaista toimintaa ja eläkevakuutustoimintaa. Lisäksi vakuutuskassat voivat harjoittaa vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista tai vapaaehtoista vakuuttamista sairauden varalle. Vakuutuskassa ei saa harjoittaa muuta kuin edellä tarkoitettua toimintaa. Vakuutuskassan toimintapiirin sääntelyn ja toiminnan ei-liikemäisyyden perusteet ovat vastaavat kuin eläkesäätiöillä.

Vakuutuskassan voi perustaa yksi tai useampi perustaja. Perustajan tulee olla Suomen tai muun ETA-valtion kansalainen taikka yhteisö tai säätiö, jolla on kotipaikka Suomessa tai ETA-valtiossa. Vakuutuskassan toimintapiirillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka voivat olla kassassa vakuutettuina. Vakuutuskassan jäsenellä tarkoitetaan kassassa vakuutettua henkilöä, jolla on äänioikeus kassankokouksessa. Jos kassa harjoittaa lakisääteistä toimintaa tai myöntää työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeitä, kassassa tulee olla vähintään 300 jäsentä. Vain muuta kuin lakisääteistä toimintaa harjoittavassa kassassa tulee olla vähintään 100 jäsentä. Toimintapiiriin voivat kuulua myös vakuutettujen perheenjäsenet sekä eläkkeensaajat ja heidän perheenjäsenensä. Säännöstä vakuutuskassan jäsenmäärästä ei sovelleta kassaan, joka on rekisteröity ennen 1 päivää tammikuuta 1993 ja joka jatkaa toimintaa aiemmin harjoitetussa laajuudessa.

Vakuutuskassan toimintapiirin voi muodostaa yhden työnantajan työntekijät, osakeyhtiölaissa tarkoitetun samaan konserniin kuuluvien työnantajien työntekijät taikka kahden tai useamman työnantajan työntekijät, jos vakuutuskassatoiminnan harjoittaminen tämän ryhmän keskuudessa on perusteltua työnantajien taloudellisen tai toiminnallisen yhteyden, toimialan samankaltaisuuden taikka muun seikan vuoksi. Toimialan samankaltaisuuden perusteella vakuutuskassan perustaminen olisi mahdollista esimerkiksi pankkiryhmittymän keskuuteen, johon kuuluu useita itsenäisiä pankkityönantajia, vaikka nämä eivät muodosta taloudellista eikä hallinnollista kokonaisuutta. Vakuutuskassan toimintapiirin voi myös muodostaa henkilöryhmä, joka on määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella, jos vakuutuskassatoiminnan harjoittaminen tämän ryhmän keskuudessa on perusteltua. Esimerkiksi yrittäjän eläkelain mukaista vakuuttamista harjoittavan kassan toimintapiiri on yleisesti määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen perusteella.

Vakuutuskassa voi harjoittaa vain työntekijän eläkelaissa tai yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua vakuutustoimintaa (eläkekassa) tai vain vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista (lisäeläkekassa) taikka rajat ylittävää lisäeläketoimintaa (ETA-lisäeläkekassa). Samassa eläkekassassa voidaan harjoittaa sekä lakisääteistä työeläkevakuuttamista että lisäeläkevakuuttamista, jos toiminnot on eriytetty omiksi osastoikseen. Eläkekassan eri osastojen varat ja mahdolliset velat sekä tuotot ja kulut on pidettävä erillään. Jos osaston varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä kattavan eläkevastuun määrän ja varojen kokonaisuudessaan pysyvästi ylittävän kyseisen osaston vastuuvelan ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat (ylikate) saadaan siirtää toisen osaston vastuuvelan katteeksi. Siirto lakisääteistä toimintaa harjoittavasta osastosta edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta. Lisäksi edellytyksenä on, että lakisääteistä työeläketoimintaa harjoittavalle osastolle jää siirron jälkeen vakavaraisuuspääomaa vähintään vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä.

Vakuutuskassalakia sovelletaan myös kassaan, jonka pääasiallisena tarkoituksena on myöntää korvausta sairauden johdosta (sairauskassa). Sairauskassassa voidaan harjoittaa sekä sairausvakuutuslain mukaista toimintaa että vapaaehtoisia lisäetuja myöntävää vakuutustoimintaa. Sairausvakuutuslain mukaista toimintaa joko yksinomaan tai muun toiminnan ohessa harjoittavaa sairauskassaa sanotaan sairausvakuutuslaissa työpaikkakassaksi. Yksinomaan lisäetuuksia myöntävää sairauskassaa sanotaan vakiintuneen käytännön mukaisesti täydennyskassaksi. Sama vakuutuskassa ei saa harjoittaa sairausvakuutuslain mukaista toimintaa ja eläkevakuutustoimintaa.

Sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset määräytyvät sairausvakuutuslain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Sairauskassan lisäetuudet määräytyvät kunkin kassan sääntöjen mukaan. Eri kassojen lisäetuuskorvauksissa on tästä syystä huomattavia eroja. Lisäetuuksina voidaan maksaa lakisääteisiin etuuksiin liittyviä omavastuuosuuksia sekä myös etuuksia, joita esimerkiksi sairausvakuutuslain nojalla ei yleensä suoriteta lainkaan kuten sairaaloitten hoitopäivämaksuja, silmälaseja, hammashoitoa ja hautausavustuksia. Kassat voivat lisäksi maksaa lakisääteisiä päivä- ja äitiysrahoja täydentäviä lisäpäivärahoja.

Hautaus- ja eroavustuskassoissa korvaukseen oikeuttavana vakuutustapahtumana pidetään jäsenen eläkkeelle siirtymistä tai kuolemaa. Kassojen sääntöjen mukaan myös tietyn iän saavuttaneella jäsenellä voi olla oikeus sääntöjen mukaiseen etuuteen. Eroavustuksen edellytyksenä on yleensä tietyn vähimmäisajan kestänyt jäsenyys kassassa. Hautausavustuksella tarkoitetaan ennalta määrätyn suuruista korvausta, jonka tarkoituksena on kattaa hautauksesta aiheutuvat kustannukset. Avustus voi olla suurempikin kuin tosiasialliset kustannukset, mutta erotuksena henkivakuutuksesta se ei kuitenkaan saa olla suhteettoman suuri kustannuksiin nähden. Käsitteellisesti hautausavustus tulee pitää erillään vakuutusyhtiöiden harjoittamasta henkivakuutustoiminnasta.

Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa asetetaan säätiön ja kassan kokoa koskevia vaatimuksia säätelemällä toiminnan kohteena olevien vakuutettujen vähimmäismäärää säätiötä ja kassaa perustettaessa ja toimintaa harjoitettaessa. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan säätiö tai kassa on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos vakuutettujen lukumäärä on alittanut laissa säädetyn vähimmäismäärän kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden päättyessä eikä voida pitää todennäköisenä, että määrä neljän seuraavan kuukauden aikana nousee säädettyyn vähimmäismäärään.

Koska eläkesäätiöt hoitavat vain yhden tai muutaman samaan konserniin kuuluvan työnantajan työeläkevakuutuksia, ne ovat kooltaan pieniä verrattuna työeläkevakuutusyhtiöihin. Myös eläkekassat ovat kooltaan melko pieniä. Uusien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamista edistäisi, jos nykyistä pienempien säätiöiden ja kassojen perustaminen olisi mahdollista alentamalla vakuutettujen vähimmäismäärää koskevia vaatimuksia. Vastaavasti jo toiminnassa olevan säätiön tai kassan purkamista edellyttävää vakuutettujen lukumäärää laskemalla edistettäisiin jo toiminnassa olevien säätiöiden ja kassojen toiminnan jatkamista. Vaikka hyvin pienten säätiöiden ja kassojen perustaminen, voi toiminnan kustannustehokkuuden kannalta olla epätarkoituksenmukaista, niiden perustaminen voisi jäädä laitoksen liikekulut maksavan työnantajan päätösvaltaan. Edellytyksenä on, että pienten laitosten toiminta ei vaaranna vakuutettuja etuja tai työnantajien asemaa. Laitoksen vakuutettujen vähimmäismäärää on edelleen tarpeen säännellä, jotta erityisesti työkyvyttömyysriskin toteutuessa eläkesäätiöllä tai eläkekassalla on riittävästi vakavaraisuuspääomaa. Tämä on perusteltua myös työeläkejärjestelmän konkurssiyhteisvastuun kannalta, koska eläkelaitoksen konkurssissa muut eläkelaitokset vastaavat konkurssissa olevan laitoksen velvoitteista.

Eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamis- ja toimintaedellytyksiä arvioitaessa tulee ottaa huomioon vakuutus- ja sijoitusriskin hallinta sekä liikekulut. Liikekuluilla tarkoitetaan laitoksen hallinnosta aiheutuvia juoksevia kuluja, joiden pysyminen kohtuullisella tasolla vaikuttaa osaltaan eläkesäätiö tai -kassa vaihtoehdon kannattavuuteen verrattuna asiakkuuteen työeläkeyhtiössä tai henkivakuutusyhtiössä. Kun eläkelaitokset ovat usein pieniä, hallintopalvelujen ostaminen laitoksen ulkopuolelta on tarpeen asiantuntemuksen hankkimiseksi ja liikekulujen karsimiseksi. Jotta eläkesäätiöille ja -kassoille hallintopalveluja tarjoavien yhtiöiden toiminta olisi kannattavaa, niillä tulisi olla asiakkaana riittävä määrä eläkelaitoksia. Eläkesäätiöiden ja -kassojen lukumäärän vähentyminen vaikuttaa myös niitä palvelevien yhtiöiden toimintaedellytyksiin.

Vaatimus vähintään kolmestasadasta vakuutetusta tuli voimaan vuonna 1976 työntekijäin eläkelakiin otetuilla säännöksillä. Kun vastaava säännös vakuutettujen vähimmäismäärästä harjoitettaessa lakisääteistä eläkevakuuttamista otettiin voimassa olevaan eläkesäätiölakiin vuonna 1997 ja vakuutuskassalakiin vuonna 1993, vaatimusta perusteltiin turvaavuusnäkökohdilla vakuutustoiminnan satunnaisia heilahteluja vastaan ja sillä, että eläkeasioiden hoidon edellyttämä tekninen sujuvuus ja asiantuntemus vaatisivat pieniltä laitoksilta suuria taloudellisia uhrauksia toiminnan laajuuteen suhteutettuna. Säädettäessä voimassa olevaa vaatimusta vakuutettujen vähimmäismäärästä eläkesäätiöillä ja -kassoilla ei toisin kuin nykyisin ollut vakavaraisuussäännöksiä turvaamassa toimintaa sitä koskevilta riskeiltä. Vakavaraisuussäännökset lakisääteistä toimintaa harjoittaville eläkesäätiöille ja eläkekassoille tulivat voimaan vuonna 1998. Vakavaraisuussäännöksiä on uudistettu vuoden 2017 alusta voimaan tulleella lailla eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta (315/2015). Vakavaraisuuslaskennassa otetaan entistä tarkemmin huomioon kaikki eläkelaitoksen toiminnan kannalta olennaiset sijoitusriskit ja vakuutusriskit. Edellä mainituista syistä johtuen eläkelaitoksen koon vähimmäisvaatimukset ovat edelleen tarpeen, mutta niitä voidaan jonkin verran alentaa nykyisestä.

Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toimintapiirien sääntely on osittain päällekkäistä. Sekä eläkesäätiö että vakuutuskassa voidaan perustaa, jos työnantajilla on taloudellinen ja toiminnallinen yhteys keskenään. Taloudellinen ja toiminnallinen yhteys pitää sisällään myös kirjanpitolaissa tarkoitetun konsernin, mutta on tätä laajempi käsite. Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen hallintomallit poikkeavat kuitenkin merkittävästi toisistaan osakkaana olevan työnantajan määräysvallan osalta. Toisin kuin vakuutuskassassa eläkesäätiössä osakkaana olevilla työnantajilla on aina määräysvalta, miksi eläkesäätiö laitosmuotona olisi perusteltu vain konserniyhtiöille.

1.7 Hallinto

Eläkesäätiön toimielimet ovat hallitus ja säätiön asiamies. Eläkesäätiöllä voi myös olla hallintoneuvosto. Eläkesäätiössä ylintä päätösvaltaa käyttää hallitus, sillä eläkesäätiössä ei ole yhtiökokousta tai siihen verrattavaa toimielintä. Asiamies hoitaa säätiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Hallituksessa tulee olla vähintään viisi jäsentä ja vähintään viisi varajäsentä. Hallituksessa on sekä osakkaana olevan työnantajan edustajia että toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden edustajia. Hallituksen jäsenet ja varajäsenet valitaan niin sanotulla pariteettiperiaatteella, jolla tarkoitetaan sitä, että työnantaja ja toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsevat edustajansa toisistaan riippumatta. Lisäksi osakkaiden äänimäärä kassankokouksessa tai edustajistossa voi olla enintään yhtä suuri kuin kokouksessa edustettuina olevien vakuutettujen äänimäärä. Toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsevat keskuudestaan hallitukseen vähintään kaksi jäsentä ja näille vähintään kaksi varajäsentä.

Vakuutuskassan toimielimet ovat kassankokous, hallitus ja kassan toimitusjohtaja. Kassankokouksen sijaan vakuutuskassalla voi olla edustajisto, johon sovelletaan, mitä kassankokouksesta säädetään. Vakuutuskassassa ylintä päätösvaltaa käyttää kassankokous. Kassankokouksessa osakkailla ei saa olla suurempaa äänimäärää kuin kokouksessa edustettuina olevien jäsenten äänimäärä yhteensä. Vakuutuskassan hallituksessa tulee olla vähintään kolme jäsentä ja siinä voi olla enintään yhtä monta varajäsentä kuin varsinaista jäsentä. Hallituksen valitsee kassankokous. Kassan säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että osakkailla on oikeus valita enintään puolet hallituksen jäsenistä. Toimitusjohtaja hoitaa kassan juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

1.8 Tilinpäätös ja tilintarkastus

Eläkesäätiöt ja vakuutuskassat ovat toiminnassaan kirjanpitovelvollisia. Kirjanpitolakia (1336/1997) ja kirjanpitoasetusta (1339/1997) sovelletaan Suomessa yleissäädöksinä vakuutustoimialan yrityksiin. Kirjanpitolakia täydentäviä, vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia säännöksiä on eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa. Nämä lait sisältävät myös säännöksiä siitä, miten kirjanpitolain säännöksiä on sovellettava eläkelaitoksiin ja mitä kirjanpitolain säännöksiä ei sovelleta vakuutustoiminnan erityisluonteen johdosta. Lain soveltamista tarkentavat ja sitä täydentävät säännökset annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla.

Eläkesäätiöitä ja vakuutuskassoja ei tilintarkastusdirektiivin nojalla tarvitse määritellä yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi eli niin sanotuiksi PIE-yhteisöiksi (engl. Public Interest Entity), vaikka lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavat eläkesäätiöt ja -kassat ovat yleisen edun kannalta tärkeitä toimijoita. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on lakisääteistä toimintaa harjoittavien laitosten osalta rajoitettu tilintarkastajan toimikausien enimmäismäärää vastaavasti kuin tilintarkastuslaissa on rajoitettu toimikausia yleisen edun kannalta merkittävissä yhteisöissä.

Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädetään tilintarkastusvelvollisuudesta sekä tilintarkastajan kelpoisuudelle, riippumattomuudelle ja esteellisyydelle asetettavista erityisistä vaatimuksista. Lisäksi tilintarkastuslaissa (1141/2015) on yleiset säännökset tilintarkastajan kelpoisuudesta, riippumattomuudesta ja esteellisyydestä. Siltä osin kuin eläkesäätiö- ja vakuutuskassalaeissa säädetään tilintarkastuslaista poikkeavasti, noudatetaan eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakia.

1.9 Vakavaraisuussääntely

Lakisääteistä työeläkevakuuttamista harjoittavan työeläkeyhtiön, eläkesäätiön ja eläkekassan vakavaraisuudelle asetettavista vaatimuksista säädetään eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa (315/2015). Lisäksi eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on vakavaraisuussäännöksiä, jotka liittyvät näiden laitostyyppien ominaispiirteisiin. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on säännökset vakavaraisuusrajasta, vähimmäispääomavaatimuksesta, lisämaksuvelvollisuuteen perustuvan erän lukemisesta vakavaraisuuspääomaan, lisävakuutusvastuun kartuttamisesta ja purkamisesta, vakavaraisuuspääoman ylitteen palauttamisesta osakkaille sekä tervehdyttämis- ja rahoitussuunnitelmasta.

Vakavaraisuudella tarkoitetaan säätiön tai kassan kykyä selviytyä sen toimintaa uhkaavista erilaisista riskeistä. Vakavaraisuutta mitataan vakavaraisuuspääomalla ja se mitoitetaan vakavaraisuusrajan avulla. Vakavaraisuuspääomalla tarkoitetaan määrää, jolla eläkesäätiön tai eläkekassan varat ylittävät sen velat ja muut näihin rinnastettavat sitoumukset. Vakavaraisuuspääoman tarkoituksena on toimia sijoitustoiminnan ja säätiön tai kassan toimintaan liittyvien muiden riskien puskurina. Vakavaraisuusraja määritetään riskiteoreettisesti vastaamaan yhden vuoden vakavaraisuuspääoman tarvetta. Vakavaraisuuspääomaa kartutetaan sijoitustoiminnan tuotoilla, jotka ylittävät eläkevastuun laskennassa käytettävän tuottovaatimuksen. Ylite ohjataan lisävakuutusvastuuseen. Jos vakavaraisuuspääoma ylittää sille säädetyn ylärajan kahtena peräkkäisenä vuotena, eläkelaitoksen täytyy purkaa vakavaraisuuttaan maksunalennuksin.

1.10 Vakuutusmaksut lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Lakisääteistä vakuutustoimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä työnantaja voi toisin kuin työeläkeyhtiön asiakkaana säädellä eläkevakuutusmaksujen määrää. Eläkesäätiölaissa työnantajan eläkesäätiöille suorittamista vakuutusmaksuista käytetään nimitystä kannatusmaksu. Eläkesäätiö tarjoaa työnantajalle joustavan eläkevakuuttamisen muodon, jossa kannatusmaksun määrä voi vaihdella esimerkiksi yleisen taloustilanteen tai työnantajan liiketoiminnan rahoitustarpeiden mukaan. Vakuutettujen etujen turvaamiseksi ja työnantajan maksurasituksen tasaamiseksi laissa on säädetty kannatusmaksun vähimmäistasosta ja vakavaraisuuspääoman sallituista vaihteluväleistä. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella eläkesäätiöiden eläkevastuun laskuperusteet työntekijän eläkelain 166 §:n nojalla. Eläkesäätiöt tekevät yleensä tilinpäätöksessä nollatuloksen eli eivät osoita voittoa tai tappiota.

Eläkesäätiölain mukaan lakisääteistä toimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä osakkaana olevan työnantajan on maksettava vähintään kolmannesvuosittain kannatusmaksuja tai asetettava eläkevastuun katteeksi vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi vähintään siten, että ne yhdessä muiden tuottojen kanssa riittävät kattamaan eläkkeistä aiheutuneet suoritukset, eläkesäätiön muut kulut sekä eläkevastuun vuotuisen muutoksen. Eläkesäätiön työnantajalta perimän maksun tasoon vaikuttavat erityisesti sijoitustoiminnan tuotot, säätiön hoitokulut sekä vakuutuskannan rakenne. Työnantaja kantaa riskin eläkesäätiön varojen riittävyydestä, jolloin kannatusmaksu voi myös työnantajasta riippumattomista syistä vaihdella vuosittain. Sijoitustoiminnan tuotot ja esimerkiksi työkyvyttömyystapauksista aiheutuvat eläkemenot voivat vaikuttaa olennaisesti työnantajan kannatusmaksujen määrään. Työnantaja vastaa omilla varoillaan siitä, että eläkesäätiön vakavaraisuus säilyy laissa säädetyllä tasolla.

Lakisääteistä toimintaa harjoittava eläkesäätiö voi muuttamalla kannatusmaksun tasoa kartuttaa tai purkaa niin sanottua lisävakuutusvastuuta, joka luetaan eläkesäätiön vakavaraisuuspääomaan. Lisävakuutusvastuuseen siirretään ensin sijoitustoiminnan tulos ja tehdään mahdollinen ylikatteen siirto osastojen välillä. Lisävakuutusvastuuta voidaan kartuttaa kannatusmaksuilla vakavaraisuusrajan enimmäismäärään saakka. Lisävakuutusvastuuta voidaan purkaa kannatusmaksujen alentamisella siten, että vakavaraisuuspääoma on purkamisen jälkeen vähintään 1,3 -kertainen vakavaraisuusrajaan nähden. Tämän jälkeen vakavaraisuuspääomaa voidaan purkaa vastaavassa määrin kuin työeläkeyhtiöt voivat antaa vakuutusmaksujen alennuksia sijoitustoimintansa tuloksen perusteella. Jos eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin vakavaraisuusraja, lisävakuutusvastuuta on pääsääntöisesti kartutettava kannatusmaksuilla. Vaihtoehtoisesti eläkelaitos voi vaihtaa sijoituksensa aikaisempaa riskittömämpiin kohteisiin, mikä alentaa vastaavasti vakavaraisuusrajaa. Vakavaraisuusraja on sitä suurempi, mitä riskillisempiä sijoituksia eläkelaitoksella on.

Lakisääteistä toimintaa harjoittavan eläkekassan vakuutusmaksun ja vastuuvelan laskuperusteille on haettava työntekijän eläkelain 166 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. Vakuutusmaksuja tai niitä koskevia perusteita laadittaessa on ensisijaisesti otettava huomioon vakuutettujen etuuksien turvaaminen. Eläkekassan vahvistetut vakuutusmaksun laskuperusteet vastaavat nykyisin eläkesäätiölaissa säädettyä kannatusmaksua. Kassan osakkaat maksavat tilikauden aikana työeläkevakuutusmaksun ennakoita, joiden määrä täsmäytetään tilikauden päättyessä ja osakkaan on maksettava tilinpäätöksen perusteella laskettu lopullinen vakuutusmaksu. Tällöin osakkaan vakuutusmaksun määräytyminen vastaa maksun määräytymistä eläkesäätiössä. Eläkekassat tekevät yleensä tilinpäätöksessä nollatuloksen eli eivät osoita voittoa tai tappiota. Eläkekassa rinnastuu vastuukysymysten osalta osittain sellaiseen keskinäiseen vakuutusyhtiöön tai -yhdistykseen, jonka yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaan vakuutuksenottajat ovat yhtiön vakavaraisuusaseman sitä edellyttäessä velvollisia maksamaan yhtiölle lisävakuutusmaksua.

Eläkekassa voi myös hakea vahvistusta vakuutusmaksun laskuperusteille, joiden mukaan tilikauden aikana peritään lopulliset vakuutusmaksut ja tilikauden päättyessä mahdollisen vastuuvajauksen peittämiseksi käytetään puskurirahastoja tai ylijäämällä täydennetään puskurirahastoja. Jos nämä eivät riitä, eläkekassa on asetettava selvitystilaan. Tällöin kassan toiminta muistuttaa lähinnä työeläkevakuutusyhtiön toimintaa. Eläkekassan osakkaan vastuu kassan sitoumuksista on rajoitetumpi kuin eläkesäätiön osakkaan vastuu. Eläkekassan osakas voi erota kassasta ja jättää näin päättyneet työnantajakohtaiset vakuutukset kassaan. Tältä osin eläkekassan osakkaan asema rinnastuu työeläkeyhtiön asiakkuuteen. Rajatun toimintapiirin ja toiminnan ei-liikemäisyyden lisäksi osakkaiden laajempi vastuu erottaa kassan yhteisömuotona vakuutusyhtiöstä. Eläkekassassa osakkaiden mahdollisuudet vaikuttaa kassan päätöksentekoon saattavat olla rajoitetummat kuin eläkesäätiössä, jos kassan toimintapiirinä on esimerkiksi tietty toimiala eivätkä osakkaat kuulu samaan konserniin.

Vakuutuskassalain mukaan lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkekassan vakavaraisuuden ylläpitoon tarkoitettua lisävakuutusvastuuta voidaan käyttää vastuuvelan laskuperusteiden muuttamisesta syntyneen tappion sekä muun tappion peittämiseen ja vakuutusmaksujen alentamiseen siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö määrää. Tällaista määräystä ei ole kuitenkaan annettu. Vastaavasti kuin eläkesäätiö, myös lakisääteistä vakuuttamista harjoittava eläkekassa voi alentaa sijoitusomaisuutensa riskillisyyttä, eläkekassan vakavaraisuusrajan alentamiseksi.

1.11 Vakuutusmaksut vapaaehtoisessa lisäeläkevakuutuksessa

Vapaaehtoista etuusperusteista lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkesäätiön osakkaana olevan työnantajan on eläkesäätiölain mukaan suoritettava kannatusmaksuja tai asetettava hyväksyttävä vakuus vastuuvajauksen täyttämiseksi vuosittain vähintään siten, että ne yhdessä eläkesäätiön muiden varojen kanssa riittävät kattamaan eläkevastuun. Työnantaja vastaa viime kädessä omilla varoillaan antamansa eläkelupauksen täyttämisestä, jos eläkesäätiön varat eivät riitä lisäeläkkeiden suorittamiseen. Työnantajan vastuu pohjautuu annettuun eläkelupaukseen, joka voi olla esimerkiksi osa työntekijän työsopimusta tai työehtosopimusta.

Vakuutuskassalain mukaan lisäeläketoiminnan vakuutusmaksut on määrättävä kassan säännöissä. Lisäeläkekassan osakkaalla voi edellä tarkoitettujen vakuutusmaksujen suorittamisen lisäksi olla niin sanottu lisämaksuvelvollisuus. Jos vakuutuskassan tilinpäätös osoittaa alijäämää, eikä sitä saada katetuksi kassan rahastoja käyttämällä, niille, jotka ovat tilikauden aikana olleet velvollisia suorittamaan maksuja kassalle, on viipymättä määrättävä lisämaksu, jos kassan säännöissä on tätä koskeva määräys. Lisämaksun enimmäismäärästä säädetään vakuutuskassalaissa, joten kassan osakkailla ei ole vastaavaa rajoittamatonta vastuuta kassan sitoumuksista kuin eläkesäätiön osakkailla on säätiön sitoumuksista.

1.12 Vakuutuskannan luovutus lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittava eläkesäätiö ja -kassa voi luovuttaa koko vakuutuskantansa taikka osakaskohtaisen vakuutuskannan tai sen osan toiselle lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavalle eläkesäätiölle tai -kassalle taikka työeläkeyhtiölle. Työeläkeyhtiö voi työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (työeläkeyhtiölaki) säädetyin edellytyksin luovuttaa työnantajakohtaisen vakuutuskannan eläkesäätiölle tai -kassalle. Mitä laissa säädetään vakuutuskannan luovuttamisesta, sovelletaan myös osakaskohtaisen vakuutuskannan tai sen osan luovuttamiseen.

Vakuutuskannan luovutus perustuu vapaaehtoisuuteen, joten kyse on eläkelaitosten välisestä sopimusperusteisesta menettelystä. Luovutus edellyttää Finanssivalvonnan hyväksyntää, joka varmistaa, että luovutus ei loukkaa vakuutettuja etuja eikä vaaranna vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Lisäksi edellytyksenä kannan luovutukselle eläkesäätiöön ja -kassaan on, että työnantaja, jonka vakuutuksiin liittyvää kantaa luovutetaan täyttää vastaanottavan säätiön tai kassan toimintapiiriä koskevat vaatimukset. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan vakuutuskanta tai sen osa voidaan luovuttaa vain, jos saman kannan edellisestä luovutuksesta on kulunut vähintään viisi vuotta.

Pääsääntö on, että yhdestä työeläkelaitoksesta siirtyy yksi työnantaja, jolla on vähintään 300 työntekijää. Tämä säännös koskee vakuutuskannan luovutusta eläkekassasta eläkesäätiöön sekä kannan luovutusta työeläkeyhtiöstä. Lisäksi yhdestä työeläkeyhtiöstä voi siirtyä useita työnantajia, joilla tulee yhteensä olla vähintään 300 työntekijää. Vakuutuskannan luovuttaminen työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön, jossa on osakkaina useita työnantajia edellyttää, että kussakin työnantajakohtaisessa vakuutuskannassa on vähintään 50 työntekijää. Työnantaja, jonka vakuutuskanta luovutetaan, on velvollinen korvaamaan työeläkeyhtiölle luovutuksesta aiheutuvat kohtuulliset hallinnolliset kustannukset. Luovuttavassa työeläkeyhtiössä kannan luovutuksesta päättää joko yhtiön hallitus tai jos luovutettava kanta on yli 10 prosenttia eläkeyhtiön vastuuvelasta yhtiökokous.

Vakuutuskannan luovutus eläkekassasta eläkesäätiöön sekä kannan luovutus työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön ja eläkekassaan säädettiin mahdolliseksi vuonna 2003 voimaantulleilla muutoksilla eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin sekä lakiin työeläkevakuutusyhtiöistä. Samassa yhteydessä luovutukselle edellä mainittujen yhteisömuotojen välillä säädettiin useita luovutettavan vakuutuskannan kokoa koskevia määrällisiä rajoituksia sekä aiemmin luovutetun vakuutuskannan uudelleenluovuttamista koskeva aikaraja. Rajoitukset eivät koske luovutuksia eläkesäätiöstä tai vakuutuskannan luovutusta eläkekassojen välillä. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä työeläkeyhtiö voi työnantajan pyynnöstä luovuttaa työnantajakohtaisen vakuutuskannan. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kantaa ei saa luovuttaa, jos laissa säädetyt edellytykset eivät täyty, vaikka tätä perusperiaatetta ei laissa nimenomaisesti todeta.

Uusi eläkesäätiö tai eläkekassa voidaan perustaa luovuttamalla vakuutuskanta työeläkeyhtiöstä perustettavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Kanta voidaan luovuttaa myös jo toimivaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Keskeinen kysymys uudistettaessa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia on, millaisilla ehdoilla työeläkeyhtiö voi vakuutuskantaa luovuttaa. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti, että vakuutuskannan luovutukselle säädettyjen rajoitusten toimivuutta seurataan. Valiokunta totesi, että järjestelmää tulee mahdollisesti joustavoittaa, jos eri eläkelaitostyyppien toiminta- ja kilpailuedellytykset, sitä vaativat. Useita kannan luovutukselle asetettavia rajoituksia perusteltiin sillä, että luovutus uuteen perustettavaan eläkesäätiöön tai -kassaan säädettiin mahdolliseksi. Vakuutuskannan luovutus työeläkeyhtiöstä perustettavaan säätiöön tai kassaan ajateltiin muodostuvan pääsäännöksi, jolloin luovutus rajattiin koskemaan työnantajia, jotka voisivat perustaa uuden säätiön tai kassan. Rajoitusten tarkoituksena oli turvata perustettavan säätiön tai kassan elinkelpoisuus. Jotta mahdollisimman yhdenmukaiset periaatteet toteutuisivat eläkelaitosten välillä, myös olemassa olevia säännöksiä tarkistettiin vakuutuskannan luovutuksen osalta eläkekassasta tai eläkesäätiöstä.

Työnantajakohtaiseen vakuutuskantaan katsotaan kuuluvan työnantajan voimassa oleva vakuutus ja sitä välittömästi edeltäneet saman työnantajan teknisestä syystä työeläkeyhtiössä päätetyt vakuutukset sekä työnantajaan sulautuneen toisen työnantajan vakuutus, joka on ollut sulautumishetkellä voimassa ja joka on päätetty sulautumisen vuoksi. Vaikka laissa säädetään vakuutuskannan luovutuksen edellytyksistä, työnantajalla ei ole oikeutta työeläkevakuutusyhtiön nettovarallisuuteen eikä sillä siten ole oikeutta vaatia kannanluovutusta, vaan luovutusta vaatii työeläkevakuutusyhtiön suostumuksen.

Työeläkeyhtiössä varat rahastoidaan työnantajakohtaisesti vain laskennallisesti, eikä työnantajalla ole oikeutta työnantajakohtaisiin päättyneisiin tai voimassa oleviin vakuutuksiin liittyviin työeläkevakuutusyhtiön omistamiin varoihin. Työeläkeyhtiön varat vastaavat yhtiön koko vastuuvelkaa, vaikka vastuuvelan laskenta perustuu yleisiin kuolevuusennusteisiin ja työntekijäkohtaiseen vastuuseen, josta työnantajakohtainen vastuu on johdettavissa. Työnantajan työeläkeyhtiön kanssa tekemään vakuutussopimukseen eivät sisälly työeläkeyhtiölle sopimussuhteen seurauksena syntynyt vastuuvelka, sen katteena olevat varat tai niitä vastaava vakavaraisuuspääoma. Työeläkeyhtiön työnantajan kanssa tekemä sopimus rinnastuu tältä osin vakuutuksenottajan esimerkiksi vahinkovakuutusyhtiön kanssa tekemään sopimukseen tai sellaiseen sopimukseen henkivakuutusyhtiön kanssa, johon ei sisälly säästöosuutta.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva eikä se rakennu työnantajakohtaisiin työnantajan omistamiin rahasto-osuuksiin vaan jakojärjestelmään ja eläkelaitosten omistamiin eläkevaroihin. Lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan suurelta osin jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Vakuutuskannan siirron yhteydessä siirtyy siten vain eläkevastuun rahastoitu osuus ja vastuusta muu osuus katetaan jakojärjestelmästä. Käsitteenä työnantajakohtainen vakuutuskanta on tekninen termi, jota työeläkeyhtiö käyttää työnantajakohtaisen vastuun laskennassa ja työnantajakohtaisten vakuutusten hallinnoinnissa. Työnantajalla ei ole omistusoikeutta työeläkeyhtiön työnantajakohtaista vakuutuskantaa vastaaviin varoihin. Kun työnantaja irtisanoo vakuutuksensa ja tekee uuden vakuutussopimuksen toisen työeläkeyhtiön kanssa, työnantajan mukana ei siirry rahastoituja varoja tai vakavaraisuuspääomaa. Lailla säädetty mahdollisuus siirtää työnantajan voimassa olevaan vakuutukseen liittyvä vastuuvelka ja sitä vastaavat varat sekä vakavaraisuuspääomaa eläkesäätiöön tai -kassaan, jossa työnantaja on osakkaana, on työeläkejärjestelmämme ja vakuutustoiminnan perusperiaatteiden kannalta poikkeuksellinen järjestely. Varojen siirtyminen vakuutuksenottajan mukana toiseen yhtiöön on yleensä mahdollista vain, jos varat ovat osa vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välillä tehtävää vakuutussopimusta eli kyse on henkivakuutusyhtiön vakuutuksenottajakohtaisista säästämis- ja sijoitustuotteista.

Luovutettaessa työeläkeyhtiöstä työnantajakohtainen vakuutuskanta tai eläkesäätiöstä tai -kassasta osakaskohtainen vakuutuskanta sovelletaan viiden vuoden aikarajaa. Kannan luovutuksen edellytyksenä on, että saman vakuutuskannan edellisestä luovuttamisesta on kulunut vähintään viisi vuotta. Tarkoituksena on taata toiminnan pitkäjänteisyys ja eläkesäätiön tai -kassan perustaminen vakaan harkinnan pohjalta. Vakuutuskannan luovutuksesta syntyy myös työeläkejärjestelmälle kuluja, joiden syntymistä säädetty vähimmäisaika ehkäisee. Vaikka työnantajan on korvattava työeläkeyhtiölle kannan luovutuksesta aiheutuvat kohtuulliset kulut, kannan luovutuksesta aiheutuu kuluja myös muille toimijoille kuten Eläketurvakeskukselle ja Finanssivalvonnalle. Nämä kustannukset katetaan osittain erillisillä palvelumaksuilla ja osittain yhteisillä työeläkemaksuun sisältyvillä lakisääteisillä maksunosilla.

Tietyissä tilanteissa ehdoton viiden vuoden aikaraja on kuitenkin liian joustamaton. Liiketoimintajärjestelyt voivat johtaa siihen, että osakkaana oleva työnantaja jakautuu tai sulautuu tai omistus- ja määräysvalta osakkaana olevassa työnantajassa vaihtuu. Tällaisessa tilanteessa myös eläketurva saattaa olla tarkoituksenmukaista järjestää uudella tavalla. Finanssivalvonnan suostumuksella kannan luovutus voisi olla mahdollinen, vaikka saman kannan tai sen osan edellisestä luovutuksesta olisi kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Edellisestä kannan luovutuksesta olisi kuitenkin tullut kulua vähintään kolme vuotta, koska tämä aika on tarpeen eläkejärjestelmän kustannustenjakoon liittyvän työntekijän eläkelain 183 §:n mukaisen tasausvastuun selvittelyn johdosta.

Vakuutuskannan luovutusta työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön ja eläkekassaan olisi mahdollista edistää poistamalla kannan kokoa koskevia vaatimuksia. Luovutettaessa kanta perustettavaan laitokseen kannan kokoa koskevia vaatimuksia olisi mahdollista alentaa ja jo toimivaan laitoksen luovutettavan kannan kokoa koskevat vaatimukset olisi mahdollista kokonaan poistaa. Perustettavaan laitokseen luovutettavan kannan kokoa koskisivat samat vaatimukset kuin perustettaessa uusi laitos ilman kannan luovutusta. Hyvin pieniä laitoksia ei edelleenkään ole tarkoituksenmukaista perustaa, koska niissä tavanomaista suuremman riskin toteutuminen voi aiheuttaa osakkaana oleville työnantajille suuren maksurasituksen. Jos seurauksena olisi eläkelaitoksen ajautuminen konkurssiin, laitoksessa vakuutetut edut siirtyisivät työeläkejärjestelmän yhteisvastuun kautta koko järjestelmän kannettavaksi. Luovutettaessa vakuutuskanta jo toimivaan laitoksen kannan kokoa ei ole tarpeen säännellä vastaanottavan laitoksen elinkelpoisuuden turvaamiseksi. Toimivan laitoksen elinkelpoisuutta säännellään vakuutettujen määrää ja vakavaraisuutta koskevien vaatimusten avulla.

1.13 Siirtyvä vakavaraisuuspääoma lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Eläkesäätiölaissa, vakuutuskassalaissa ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa on säännökset vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvästä vakavaraisuuspääomasta. Säännökset ovat sisällöltään yhteneväiset. Jotta vakuutuskannan vastaanottava eläkelaitos pystyy toimimaan siten, että se täyttää työeläkelaitoksia koskevan lainsäädännön sille asettamat vaatimukset, sen vakavaraisuuspääoman tulee olla riittävä. Toisaalta luovuttavan eläkelaitoksen vakuutuksenottajien ja vakuutettujen asema ei saa heikentyä luovutustoimenpiteen takia. Myöskään vakuutustoiminnan terve kehitys ei saisi vaarantua.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan luovuttavasta työeläkelaitoksesta tulee siirtää vakavaraisuuspääomaa vähintään määrä, jolla mahdollistetaan vastaanottavassa eläkelaitoksessa sijoitusjakautuma, joka vastaa työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitusjakaumien keskimääräistä riskillisyyttä. Määrästä säädetään työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 29 e §:ssä tarkoitetulla tavalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Ministeriö vahvistaa tätä tarkoitusta varten kiinteän prosenttimäärän, jonka mukainen osuus vakavaraisuuslaskennassa käytettävästä vastuuvelasta siirtyy. Prosenttimäärä lasketaan siten, että se vastaa työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten vakavaraisuusrajan ja sen laskennassa käytettävien sijoitusten suhteen mediaania kaksinkertaisena. Asetus annetaan neljä kertaa vuodessa. Siirtyvä vakavaraisuuspääoma määräytyy vakuutuskannan siirtoa koskevan sopimuksen tekohetkellä voimassa olevan prosenttiosuuden mukaan. Vakuutuskanta tulee luovuttaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sopimuksentekohetkestä.

Työeläkelaitos ei voi kuitenkaan luovuttaa vakavaraisuuspääomaa enempää kuin laitoksen oma vakavaraisuus sallii heikentämättä laitokseen jäävien vakuutuksenottajien asemaa. Näin ollen luovuttava eläkelaitos luovuttaa enintään luovutettavaa vakuutuskantaa vastaavan osuuden vakavaraisuuspääomastaan. Jos siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä jää asetuksella määrätty prosenttiosuutta alhaisemmaksi, työnantajan, jonka vakuutuksiin liittyvää vastuuta siirretään, on täydennettävä vastaanottavalle eläkelaitokselle siirtyvää pääomaa asetuksella määräytyvälle tasolle.

Pääsääntöisesti vakavaraisuuspääomaa vastaava omaisuus siirretään rahana. Jos vastuunsiirron yhteydessä sovitaan muunlaisesta omaisuudensiirrosta, ja sovitun siirtyvän omaisuuden perusteella laskettu vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä ylittää asetuksella määräytyvän määrän, luovuttavasta eläkelaitoksesta siirretään asetuksen mukainen määrä ja osakas, joka vakuutuksiin liittyvää vastuuta siirretään, täydentää siirtyvää pääomaa niin, että se vastaa siirtyvän omaisuuden perusteella laskettua vakavaraisuusrajan kaksinkertaista määrää.

Uusi eläkesäätiö tai -kassa voidaan perustaa aloittamalla eläkevakuuttaminen ilman vastuiden siirtoa taikka siirtämällä olemassa oleva työnantajakohtainen vakuutuskanta tai sen osa työeläkeyhtiöstä tai vakuutustoimintaa jo harjoittavasta eläkesäätiöstä tai -kassasta. Kannan siirron avulla voidaan myös parantaa jo olemassa olevan eläkesäätiön tai -kassan toimintaedellytyksiä. Voimassa olevan lainsäädännön vaikutuksia arvioitaessa kannan luovutuksen yhteydessä siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä on keskeinen kysymys. Kun työnantaja harkitsee oman eläkesäätiön tai -kassan perustamista tai sen toiminnan jatkamista, harkinnassa huomioidaan vaikutukset välillisiin työvoimakustannuksiin eli työeläkevakuutusmaksuihin. Jos eläkelaitoksen vakavaraisuus jää alhaiselle tasolle, sen on saavuttaakseen vastuuvelan laskennassa käytettävän sijoitettavan pääoman tuottovaatimuksen saatava sijoituksilleen markkinoilta eläkelaitosten yleisesti saavuttamaan tuottoa parempi tuotto tai täydennettävä laitoksen vakavaraisuutta työnantajan omista varoista esimerkiksi vakuutusmaksun korotuksilla. Eläkelaitosten vastuuvelan tuottovaatimus lasketaan eläkelaitosten painotettujen vakavaraisuuksien ja tuottojen perusteella.

Siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrällä on vaikutusta eläkesäätiön tai eläkekassan työnantajalle aiheuttamiin kustannuksiin ainakin lyhyellä aikavälillä, sillä mitä suurempi on eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuuspääoma sitä todennäköisemmin laitos voi muokata sijoitusjakaumansa sellaiseksi, että laitos saavuttaa vastuuvelalle asetettavan tuottovaatimuksen. Eläkesäätiön tai -kassan perustamisen tulisi olla hanke, jonka hyötyjä ja haittoja arvioidaan pitkällä aikavälillä. Koko eläkejärjestelmän edun mukaista voi olla säätiöiden ja kassojen perustaminen myös lyhyen aikavälin mahdollisten sijoitustuottojen ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi, jos tähän tarvittavat varat tulevat osakkaana olevilta työnantajilta. Jos taas varat saadaan osittain siirtyvänä vakavaraisuuspääoma muilta eläkelaitoksilta, käytännössä lähinnä työeläkeyhtiöiltä, on kysymystä arvioita myös luovuttavan eläkelaitoksen ja koko eläkejärjestelmän kannalta. Kun yksityisen alan työeläkejärjestelmässä varat ovat yksityisten oikeushenkilöiden hoidossa, tällä tavoitellaan kilpailua ja tehokkuutta. Kilpailun kannalta olisi ongelmallista, jos hyvin sijoitustoiminnassaan menestyneen työeläkelaitoksen olisi luovutettava toiminnasta saamansa tuotto kannan siirron mukana.

Siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrää arvioitaessa on huolehdittava siitä, että varoja ei siirry työeläkejärjestelmän ulkopuolelle. Eläkelaitoksen vastaanottaman vakuutuskannan mukana siirtyvän vakavaraisuuspääoman tulee määräytyä samalla tavoin kuin eläkelaitoksen luovuttaessa vakuutuskannan esimerkiksi säätiön tai kassan purkautuessa. Vakuutuskantaa vastaanotettaessa siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrän nostamisen tekee erityisen ongelmalliseksi, että eläkesäätiön tai -kassan luovuttaessa vakuutuskannan selvitystilassa sääntely ei ole symmetristä vakuutuskannan vastaanottamisessa saatavan vakavaraisuuspääoman kanssa. Jos selvitystilassa olevassa säätiössä tai kassassa on vakavaraisuutta vakavaraisuusrajaa vastaava määrä tai sitä vähemmän, vakuutuskanta luovutetaan siirtämällä vain vakavaraisuusrajaa vastaava määrä, vaikka kantaa aiemmin vastaanotettaessa olisi säätiöön tai kassaan siirtynyt pääomaa vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä.

Voimassa olevan lainsäädännön epäkohtana on esitetty, että se johtaa vastaanottavan eläkesäätiön tai eläkekassan kannalta liian alhaiseen siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrään, joka myös pohjautuu liian vanhoihin tietoihin eläkelaitosten vakavaraisuudesta. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan siirtyvä vakavaraisuuspääoma määräytyy sen prosenttiosuuden perusteella, joka on voimassa, kun sopimus vakuutuskannan siirrosta tehdään. Prosenttimäärä julkaistaan neljä kertaa vuodessa, joten riippuen sopimuksentekohetkestä tiedot ovat 3—6 kuukautta vanhoja. Vakuutuskanta on siirrettävä kuuden kuukauden sisällä sopimuksen tekemisestä, joten kannan luovutushetkellä siirtyvä vakavaraisuuspääoma pohjautuu 6—12 kuukautta vanhoihin tietoihin. Nykymallissa siirtyvä vakavaraisuuspääoma voi jäädä alhaisemmaksi kuin toimivien eläkelaitosten vakavaraisuusaste. Jos työeläkelaitosten vakavaraisuusaste on siirtohetkellä korkeampi kuin voimassa oleva asetuksen mukainen siirtyvä vakavaraisuuspääoma, vakuutuskantaa vastaanottava eläkesäätiö tai -kassa saa työeläkelaitosten todellista vakavaraisuusasteen mediaania vähemmän vakavaraisuuspääomaa. Toisaalta jos edellä tarkoitetussa tilanteessa eläkesäätiö tai -kassa luovuttaa vakuutuskantansa työeläkeyhtiölle, kannan mukana siirtyy yhtiölle vähemmän vakavaraisuuspääomaa kuin, mikä vastaisi työeläkelaitosten mediaania.

Voimassa olevan lainsäädännön puutteena on myös esitetty, että vastaanottavan eläkelaitoksen osakkaiden velvollisuus täydentää vakavaraisuuspääomaa, jos siirtyvä vakavaraisuuspääoma jää asetuksella säädettävää määrää alhaisemmaksi, nostaa tarpeettomasti kynnystä kannan siirroille. Täydentämisvaateen poistamista voidaan perustella sillä, että toimivan eläkesäätiön tai -kassan osalta tällaista täydentämisvelvoitetta ei ole, vaan vakavaraisuuspääoma voi vaihdella sallituissa rajoissa. Vasta, jos laitoksen vakavaraisuuspääoma jää vakavaraisuusrajan alapuolelle, osakkailla on pääoman täydentämisvelvollisuus.

1.14 Vakuutuskannan luovutus lisäeläkevakuutuksessa

Vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista harjoittava eläkesäätiö tai -kassa voi luovuttaa vakuutuskantansa tai sen osan toiselle lisäeläkevakuuttamista harjoittavalle eläkesäätiölle, -kassalle tai henkivakuutusyhtiölle. Edellytyksenä luovutettaessa kanta eläkesäätiölle tai -kassalle on, että työnantaja, jonka vastuisiin liittyvä vakuutuskanta luovutetaan täyttää vastaanottavan eläkesäätiön tai -kassan toimintapiiriä koskevat vaatimukset. Lisäksi vakuutuskannan siirtäminen edellyttää Finanssivalvonnan lupaa.

Lisäeläkesäätiöillä ja -kassoilla ei ole lakisääteistä toimintaa harjoittavien laitosten tapaan vastuuvelan ylittävää vakavaraisuuspääomaa ja koska kyseessä on vapaaehtoinen lisäeläkevakuuttaminen, vakuutuskannan siirron yhteydessä luovutettavien varojen määrää ei säännellä. Niin luovuttavan kuin vastaanottavan säätiön ja kassan tulee täyttää vastuuvelan kattamista koskevat säännökset.

1.15 Sulautuminen ja jakautuminen

Eläkesäätiö voi sulautua toiseen eläkesäätiöön ja vakuutuskassa toiseen vakuutuskassaan Finanssivalvonnan suostumuksella siten, että sulautuvan säätiön tai vakuutuskassan koko vakuutustoiminta siirtyy ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle laitokselle. Eläkesäätiön sulautumisesta ja jakautumisesta säädetään eläkesäätiölain 11 luvussa yhdessä vakuutustoiminnan luovuttamisen kanssa. Vastaavasti vakuutuskassan sulautumisesta ja jakautumisesta säädetään vakuutuskassalain 12 luvussa yhdessä vastuun siirtämisen kanssa. Mitä eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa säädetään sulautumisesta, on soveltuvin osin noudatettava myös laitoksen jakautuessa. Sääntelytekniikka on vaikeaselkoinen, koska säännösten soveltamisala ei käy selkeästi ilmi. Sulautumiseen ja jakautumiseen sovellettava menettely poikkeaa muusta yhteisöoikeudellisesta sääntelystä, koska säännöksiä ei ole uudistettu vuoden 2003 jälkeen. Osakeyhtiölain voimaantulo vuonna 2006 uudisti yhteisöoikeudellista sääntelyä ja sitä sovelletaan myös vakuutusyhtiöiden toimintaan. Vaikka eläkesäätiöt ja vakuutuskassat poikkeavat yhteisömuotona osakeyhtiöistä, on periaatteiltaan ja menettelyltään yhtenäinen yhteisömuotojen sääntely perusteltua oikeusjärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi. Eläkesäätiön ja vakuutuskassan sulautuminen ja jakautuminen on voimassa olevassa lainsäädännössä säännelty puutteellisesti. Sääntelyä on tarpeen epäselvyyksien välttämiseksi täsmentää. Säännökset noudattavat soveltuvin osin vakuutusyhtiölain vastaavia säännöksiä.

1.16 Selvitystila ja konkurssi

Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan säätiö tai kassa on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos laissa säädetyn määräajan jälkeen toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden tai jäsenten määrä ei täytä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia taikka säätiön tai kassan vakavaraisuuspääoma alittaa laissa säädetyt vaatimukset. Lähtökohtana on, että selvitystilassa tai konkurssissa olevan säätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden, kassan jäsenten sekä eläkkeensaajien vastaiset lakisääteiset eläkkeet on turvattava.

Sekä eläkesäätiölaissa että vakuutuskassalaissa on säännös vakuutettujen ja edunsaajien etuoikeudesta säätiön tai kassan omaisuuteen. Vakuutetuilla ja edunsaajilla on osuudestaan vastuuvelkaan yhteisesti samanlainen etuoikeus kuin säätiön tai kassan omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla sekä eläkelaitoksen selvitystilassa että konkurssissa. Voimassa olevan sääntelyn lähtökohtana on turvata lakisääteiset etuudet luovuttamalla kanta työeläkeyhtiöön tai toiseen eläkesäätiöön tai -kassaan sopimuspohjaisen menettelyn kautta.

Työntekijän eläkelain 181 §:n mukaan, jos eläkelaitoksen tai Merimieseläkekassan konkurssin vuoksi eläke jää kokonaan tai osittain turvaamatta, eläkelaitoksen vastaavat niistä yhteisesti eläkelaitoksessa tai Merimieseläkekassassa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Lakisääteiset vakuutetut edut turvataan yhteisvastuun kautta eläkejärjestelmän varoilla myös eläkesäätiön, eläkekassan tai työeläkeyhtiön konkurssissa. Yhteisvastuu on kuitenkin viimesijainen keino vakuutettujen etujen turvaksi eikä vähennä säätiössä tai kassassa osakkaana olevan työnantajan vastuuta eläketurvan toteutumisesta.

Menettely lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkekassan ja eläkesäätiön konkurssissa on voimassa olevassa lainsäädännössä puutteellisesti säädelty. Myöskään konkurssilaki (120/2004) yleislakina ei anna vastauksia lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkelaitosten konkurssiin liittyviin erityiskysymyksiin. Konkurssilain soveltaminen erityisesti varojen jaon osalta ei ole lakisääteisessä eläkejärjestelmässä mahdollista. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain selvitystilaa ja konkurssia koskeva sääntely on monin osin puutteellista ja tulkinnanvaraista. Erityisesti eläkekassan osakkaan vastuuseen liittyvät seikat on säännelty puutteellisesti, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä ja on johtanut myös oikeudenkäynteihin. Eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole selkeästi säännelty sitä, onko osakkailla velvollisuus maksaa vakuutusmaksuja selvitystilaan tai konkurssiin asettamisen jälkeen. Tulkinnanvaraista on erityisesti se, onko eläkekassan osakkailla vakuutusmaksun suorittamisvelvollisuutta, kuinka vakuutusmaksun suuruus tulisi määritellä sekä milloin mahdollinen maksu tulisi suorittaa. Tulkintaongelmia aiheuttaa myös se, että laista ei käy selkeästi ilmi, mitkä säännökset soveltuvat lakisääteiseen vakuuttamiseen ja mitkä vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan.

Voimassa olevan vakuutuskassalain sääntelyn osalta on myös epäselvää, missä määrin vastuu selvitystilaan asetetun eläkekassan velvoitteista koskee kassasta ennen selvitystilan alkamista eronneita osakkaita. Sääntelyä tulisi laintasolla selkeyttää siten, että osakas on velvollinen suorittamaan kassalle vakuutusmaksut, joiden peruste on syntynyt ennen osakkaan eroamisajankohtaa. Eläkekassan taloudellisen tilanteen heikentyminen on johtanut kassan osakkaiden eroamiseen kassasta, mikä on aiheuttanut kassan sitoumuksia koskevan vastuun jakautumisen entistä pienemmän osakasjoukon kesken. Eläkkeensaajien aseman turvaamisesta selvitysmenettelyn aikana on säännös eläkesäätiölaissa, joka velvoittaa maksamaan selvitystilan aikana tai sitä ennen erääntyneet eläkkeet ja muut etuudet, jollei sopimusta vakuutuskannan luovuttamisesta ole tehty. Eläkesäätiölain mukaan jos selvitystilassa olevalle B-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön B-osastolle jää varoja sen jälkeen, kun vakuutustoiminta on luovutettu, velat suoritettu ja kaikki muutkin sitoumukset täytetty, voidaan erotusta vastaavat varat palauttaa työnantajalle. Vakuutuskassalain mukaan selvitystilassa tai konkurssin aikana vakuutuskassa ei saa ottaa uusia jäseniä eikä periä kassalla suoritettavia maksuja eikä myöskään suorittaa muita etuuksia, jos ne ovat erääntyneet maksettaviksi selvitys- tai konkurssitilan alkamispäivänä tai sen jälkeen.

Voimassa olevan sääntelyn lähtökohtana on turvata lakisääteiset etuudet luovuttamalla kanta työeläkeyhtiöön tai toiseen eläkesäätiöön tai -kassaan sopimuspohjaisen menettelyn kautta. Käytännössä vakuutuskannan luovuttamista koskevan sopimuksen syntyminen on ollut ongelmallista, sillä kannan vastaanottaminen ei välttämättä ole vastaanottavalla eläkelaitokselle edullista, jos vastaanottavan laitoksen vakavaraisuusaste laskee. Laissa on säännökset vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä siirrettävästä vakavaraisuuspääomasta, joka voi jäädä alhaiseksi vastaten luovuttavan laitoksen vakavaraisuusrajaa. Selkeää säännöstä ei ole myöskään siitä, onko osakkaiden täydennettävä selvitystilassa olevan säätiön tai kassan vakavaraisuuspääomaa, jos pääoma jää alle kannan luovutuksen edellyttämän vakavaraisuusrajan. Yksityisen alan eläkelaitokset voivat keskinäisin sopimuksin edistää vakuutuskannan luovuttamista toimivaan eläkelaitokseen. Tätä koskevaa sääntelyä työntekijän eläkelaissa on tarpeellista täsmentää.

Eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakeja uudistettaessa voimassa olevien säännösten epäselvyys tulisi pyrkiä poistamaan. Tavoitteena ei ole voimassa olevan oikeustilan muuttaminen, vaan tilanteen selkeyttäminen erityisesti niiden kysymysten osalta, jotka ovat eläkelaitosten selvitystilassa johtaneet oikeusprosesseihin. Erityisesti osakkaiden vastuun määräytyminen ja vastuun määräytymisen erot eläkesäätiön ja eläkekassan osakkaiden välillä tulisi pyrkiä selkeyttämään. Eläkesäätiössä osakkaat vastaavat omalla omaisuudellaan säätiön velvoitteista kunnes vakuutuskanta on luovutettu, kun taas eläkekassan osakkaan vastuu on laskettava selvitystilaan asettamishetken tietojen pohjalta. Sekä eläkesäätiössä että eläkekassassa osakas voi joutua suorittamaan maksuja selvitystilassa olevalle laitokselle. Jos vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin vakavaraisuusraja, pääomaa on kartutettava vakuutusmaksuilla tai muulla tavoin. Myös selvitystilassa olevan eläkelaitoksen osakkaat voivat joutua vakuutusmaksuja suorittamalla täydentämään vakavaraisuuspääomaa vakavaraisuusrajaan saakka. Lisäksi lailla tulisi säätää eläkekassasta ennen kassan selvitystilaan asettamista eronneen osakkaan vastuusta kassaa kohtaan, jotta kassan osakkaiden eroaminen vastuun välttämiseksi estettäisiin. Lailla tulisi määritellä myös kassasta eronneen osakkaan vastuun kesto eli se, kuinka kauan eronnut osakas on vastuussa kassan velvoitteista ja miten eronneen osakkaan vastuu määräytyy.

Eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa harjoitetaan lakisääteisen eläkevakuuttamisen lisäksi myös kollektiivista vapaaehtoista lisäeläketoimintaa. Eläkesäätiön tai eläkekassan selvitystilassa tai konkurssissa lakisääteiseen eläkevakuutustoimintaan sovelletaan erilaisia periaatteita kuin vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. Jos selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkesäätiön tai eläkekassa vapaehtoisen lisäeläkkeen vakuutuskantaa ei saada siirretyksi toiseen vapaaehtoista lisäeläketoimintaa harjoittavaan vakuutuslaitokseen, lisäeläkelaitoksen jäljellä olevat varat jaetaan lopulta vakuutuksenottajille. Lakisääteisessä eläkevakuutustoiminnassa eläkesäätiön tai eläkekassan varoja ei eläkelaitoksen selvitystilan tai konkurssin johdosta jaeta vakuutetuille. Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan eläkesäätiön tai eläkekassan selvitystilassa tai konkurssissa on tavoitteena vapaaehtoisin sopimuksin siirtää vakuutuskanta toimivaan eläkelaitokseen.

1.17 Valvonta ja rekisteröinti

Eläkesäätiöitä ja vakuutuskassoja valvoo Finanssivalvonta. Finanssivalvonta valvoo, että eläkesäätiöt ja -kassat noudattavat niiden toiminnasta annettuja säännöksiä sekä säännösten nojalla annettuja Finanssivalvonnan määräyksiä. Finanssivalvonnan tehtävistä ja toimivallasta säädetään osin eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa sekä osin Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008). Finanssivalvonnasta annetussa laissa on yleiset säännökset valvojan valvontavaltuuksista kuten oikeudesta saada valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, tarkastusoikeudesta sekä valvojan käytettävissä olevista hallinnollisista seuraamuksista. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on toimialakohtaiset erityissäännökset Finanssivalvonnan tehtävistä ja toimivallasta. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain nojalla Finanssivalvonta rekisteröi eläkesäätiöt ja vakuutuskassat niitä perustettaessa, vahvistaa eläkesäätiöiden ja -kassojen säännöt, tekee päätöksiä poikkeuksista noudattaa tiettyjä säännöksiä sekä tekee päätöksiä laissa luvanvaraisiksi säädetyistä toimenpiteistä.

Finanssivalvonta pitää eläkesäätiörekisteriä ja vakuutuskassarekisteriä. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että Finanssivalvonta on vahvistanut eläkesäätiön tai vakuutuskassan säännöt. Finanssivalvonnan on vahvistettava eläkesäätiön säännöt, jos ne ovat lainmukaiset ja rekisteröitävä eläkesäätiö, jos rekisteri-ilmoitus täyttää laissa sille asetetut vaatimukset. Finanssivalvonnan on vahvistettava vakuutuskassan säännöt, jos ne ovat lainmukaiset eikä aiotun vakuutustoiminnan katsota vaarantavan alan tervettä kehitystä. Eläkesäätiön perustamiseen liittyvä harkinta on laillisuusharkintaa. Finanssivalvonta ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan arvioi eläkesäätiötä rekisteröidessään toiminnan aloittamisen taloudellisia edellytyksiä, johdon kelpoisuutta tai vaikutuksia vakuutustoiminnan terveeseen kehitykseen kuten työeläkeyhtiötä tai vakuutusyhtiötä perustettaessa. Koska eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toiminta poikkeaa vakuutusyhtiöiden ja työeläkeyhtiöiden toiminnasta, rekisteröinnille ei ole tarpeen asettaa toimiluvan myöntämistä vastaavia vaatimuksia. Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toiminta rajoittuu laissa säädettyyn toimintapiiriin. Lisäksi eläkesäätiöissä ja vakuutuskassassa osakkaana oleva työnantaja vastaa omalla omaisuudellaan laitoksen velvoitteista. Vakuutuskassassa osakkaan vastuu on kuitenkin rajoitettu. Kun osakkaiden taloudellinen tilanne voi vaikuttaa välittömästi eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen vakavaraisuuteen, on tarpeen, että osakkaat säätiötä tai kassaa perustaessaan huolellisesti arvioivat toiminnan edellytyksiä. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan perustamisesta on tehtävä perustamiskirja, joka sisältää toimintasuunnitelman. Finanssivalvonta arvioi vakuutuskassaa perustettaessa, ettei aiottu vakuutustoiminta vaaranna alan tervettä kehitystä. Vastaava säännös on työeläkejärjestelmän ja erityisesti työeläkelaitosten yhteisvastuun näkökulmasta perusteltu myös eläkesäätiötä perustettaessa.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä muun muassa eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen sijoitus-, riskienhallinta- ja tervehdyttämissuunnitelmasta, lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmasta sekä säätiön tai kassan omaisuuden lukemisesta vastuuvelan katteeseen. Eläkesäätiön ja vakuutuskassan sulautuminen, jakautuminen ja vakuutuskannan luovuttaminen edellyttää Finanssivalvonnan lupaa.

1.18 Riskienhallinta ja sisäinen valvonta

Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavalla eläkesäätiöllä ja eläkekassalla tulee olla riski- ja vakavaraisuusarvio. Eläkesäätiön tai eläkekassan hallituksen tehtävänä on huolehtia, että eläkesäätiöllä tai eläkekassalla on strategisen päätöksenteon ja riskienhallinnan osana riski- ja vakavaraisuusarvio. Oleellisten riskien vaikutus eläkesäätiön tai -kassan toimintaan tulee arvioida. Lisäksi tulee arvioida toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia arvioinnissa esiin nousseiden riskien hallitsemiseksi. Lakisääteistä toimintaa harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan hallituksen on huolehdittava, että eläkelaitoksella on sen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta. Finanssivalvonta on lisäksi antanut määräyksiä sisäisen valvonnan järjestämisestä ja riskien hallinnasta.

Lisäeläkesäätiöllä ja -kassalla tulee olla riskienhallintatoiminto ja riskienhallintajärjestelmä sekä sisäisen tarkastuksen toiminto.

1.19 Vahingonkorvaus

Eläkesäätiölaissa säädetään säätiön hallituksen, hallintoneuvoston jäsenen sekä asiamiehen vahingonkorvausvastuusta eläkesäätiötä kohtaa. Vakuutuskassalaissa säädetään kassan perustajan, hallituksen jäsenen ja hallintoneuvoston jäsenen sekä toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta kassaa kohtaan. Lisäksi eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on säännökset edellä mainittujen henkilöiden vahingonkorvausvastuusta muuta henkilöä kuin eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa kohtaan. Eläkesäätiön ja vakuutuskassan johdolla on yleinen tuottamusvastuu säätiölle tai kassalle aiheuttamastaan vahingosta eli johtoon kuuluva henkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti säätiölle tai kassalle aiheuttanut. Sen sijaan vahingonkorvausvastuu muuta tahoa kuin eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa kohtaan edellyttää, että vahinko on aiheutettu eläkesäätiölakia tai vakuutuskassalakia, eläkesäätiön tai vakuutuskassan sääntöjä taikka asianomaisen ministeriön tai Finanssivalvonnan määräyksiä rikkomalla.

Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan johtoon kuuluvan henkilön vahingonkorvausvastuuta voidaan sovitella vain, jos hänen syykseen jää lievä huolimattomuus. Sääntely on muussa yhteisöoikeudessa noudattavaa vahingonkorvausvastuun sääntelyä ankarampaa ja sääntelyn oikeasuhtaisuutta on tarpeen arvioida uudelleen.

1.20 Lisäeläkelaitoksen vastuuvelan kate

Eläkesäätiölain 7 luvussa ja vakuutuskassalain 6 luvussa säädetään lisäeläkkeiden vastuuvelan kattamisesta. Aiemmin voimassa olleet kateasetukset (1137/1998 ja 1138/1998) siirrettiin vuonna 2006 eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin ilman sisällöllisiä uudistuksia. IORP-II -direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä vuonna 2018 katesäännöksiä uudistettiin tietyiltä osin. Eläkesäätiö ja vakuutuskassalain mukaan vastuuvelka on pääsääntöisesti katettava täysmääräisesti, mutta vastuuvelan ylittäviä varoja eli vakavaraisuuspääomaa ei laitoksilta edellytetä. Vaikka eläkesäätiöillä ja eläkekassoilla ei ole vakavaraisuuspääomaa, käytännössä laitokset varautuvat vastuiden kasvuun laskuperusteiden ja indeksikorotusvastuun kautta, joka on vastuuvelan erä. Jos laitos itse, eikä osakkaana oleva työnantaja, takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, laitoksella tulee jatkuvasti olla vakavaraisuuspääomaa.

Voimassa olevat säännökset koskevat katekelpoisia omaisuuslajeja ja katekelpoisten omaisuuslajien hajauttamista, valuuttariskin hallintaa sekä sijoitusten maantieteellistä jakaumaa. Säännösten tarkoituksena on varmistaa katevarojen sijoittaminen turvaavasti ja tuottavasti välttäen liiallisia riskejä ja riskikeskittymiä. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain katesäännökset vastaavat pääosin toisiaan. Eläkesäätiö voi kuitenkin sijoittaa 25 prosenttia katevaroistaan vapaammin kuin eläkekassa, jonka tulee sijoittaa kaikki katevaransa säännöksissä yksityiskohtaisesti määriteltyihin omaisuuseriin.

Vastuuvelan katteena oleva omaisuus tulee sijoittaa pääasiassa joukkovelkakirjoihin ja muihin raha- ja pääomamarkkinavälineisiin, velkasitoumuksiin, osakkeisiin ja sijoitusrahastoihin. Varojen tulee pääosin sijaita ETA-valtioiden alueella. OECD-valtiot rinnastetaan ETA-valtioihin. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi osakkeiden osalta sitä, että enintään 70 prosenttia vastuuvelan katteena olevista varoista voidaan sijoittaa osakkeisiin yhteisössä, jolla on kotipaikka ETA- tai OECD-valtiossa ja jonka osakkailla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla ETA-valtiossa. Vastuuvelan koko määrän katteena saa olla esimerkiksi velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtio, Ahvenenmaa tai yhteisö, jonka jäsenistä ainakin yksi on ETA-valtio taikka velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa toimiluvan saanut talletuspankki tai vakuutusyhtiö.

Katekelpoisia ovat sijoitusrahastot, jotka sijoittavat varansa tiettyihin laissa säädettyihin omaisuuslajeihin kuten ETA-valtion tai talletuspankin velkakirjoihin taikka osakkeisiin yhteisöissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa ja jonka osakkeilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla ETA-valtiossa.

Enintään 30 prosenttia vastuuvelan katteena olevista varoista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä tai sellaisia varoja, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta. Johdannaisia voidaan käyttää, jos ne pienentävät sijoitusriskiä ja mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon. Mahdollisuutta sijoittaa sijoitus- ja vaihtoehtorahastoihin nykyistä laajemmin on mahdollista lisätä vaarantamatta vakuutettuja etuja, kun mahdollistetaan sijoitukset sellaisiin rahastoihin, jotka sijoittavat varansa pääasiassa vastaaviin kohteisiin kuin, mihin lisäeläkelaitokset voivat myös suoraan sijoittaa katevarojaan. Kuten esimerkiksi sijoitusrahastoihin, jotka sijoittavat varansa pääasiassa säännellyllä markkinalla kaupan käynnin kohteena oleviin osakkeisiin.

Maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan kattamiseen sovelletaan sen lisäksi, mitä eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädetään maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä annetun lain erityisiä katesäännöksiä, jos sijoituskohteiden valinnasta päättää eläkesäätiön hallitus ja asiamies tai eläkekassan hallitus ja toimitusjohtaja. ja. Koska lisäeläkesäätiöiltä ja lisäeläkekassoilta ei lainsäädännössä edellytetä vastuun ylittävää vakavaraisuuspääomaa, tulee niillä jatkossakin olla riskin hajauttamiseksi melko yksityiskohtaiset katesäännökset.

1.21 Lisäeläkkeistä annettavat tiedot, etuuden hakeminen ja maksaminen

Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on lisäeläketoimintaan sovellettavia säännöksiä toimintapiiriin kuuluville henkilöille, kassan jäsenille ja vapaakirjan saaneille annettavista tiedoista, etuuksien hakemisesta ja maksamisesta sekä etuuden saamiseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännökset ovat pääosin sisällöltään yhteneväiset. Tiedonantosäännökset on lisätty eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin pantaessa täytäntöön ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä 2016/2341/EU. Direktiivin edellyttämä tietojen antamista koskeva sääntely on hyvin laajaa ja se tuli kansallisesti voimaan 1.1.2019.

Lisäeläkkeiden osalta on eräitä oikeussuojakysymyksiä, jotka olisi tarpeellista korjata. Vakuutetun asema on ongelmallinen koska eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole säännöksiä lisäeläkettä koskevassa päätöksessä oikeusturvakeinoista annettavista tiedoista eikä kanneajasta. Vaikka kyse on etuusperusteisissa lisäeläkejärjestelmissä vapaaehtoisesta etuudesta, jonka työnantaja kokonaan rahoittaa, vakuutetulla voi olla oikeussuojan tarve. Erimielisyyttä voi olla esimerkiksi siitä, onko eläkkeen määrää laskettaessa noudatettu eläkesäätiön tai -kassan sääntöjä taikka onko vakuutettu saanut laissa säädetyt tiedot. Eläkesäätiön tai vakuutuskassan antama päätös voidaan riita-asiana saattaa käräjäoikeuden tai mahdollisesti vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen ratkaistavaksi, mutta vakuutettujen tiedonsaannin turvaamiseksi uusi säännös olisi tarpeellinen.

1.22 Lisäeläkelaitoksen rajat ylittävä toiminta ja rajat ylittävät siirrot

ETA-lisäeläkesäätiö ja ETA-lisäeläkekassa voi harjoittaa rajat ylittävää toimintaa ja toimia lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävässä siirrossa vastaanottavana tai luovuttavana laitoksena. Rajat ylittävällä toiminnalla tarkoitetaan sellaisen lisäeläketoiminnan harjoittamista, jossa lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan muun ETA-valtion sosiaali- ja työoikeutta ja tietojen antamista vakuutetuille koskevia vaatimuksia kuin toimintaa harjoittavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion sääntelyä. Rajat ylittävää toimintaa ja rajat ylittäviä siirtoja koskevat pykälät säädettiin ns. IORP II- direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä ja ne tulivat voimaan 1.1.2019. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on yhteneväiset säännökset rajat ylittävästä toiminnasta ja rajat ylittävistä siirroista.

1.23 Direktiivi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta

Euroopan parlamentin ja neuvoston ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä 2016/2341/EU (IORP II -direktiivi) sovelletaan Suomessa eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. IORP II -direktiivintarkoituksena oli luoda rahoituspalveluiden todelliset sisämarkkinat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten osalta.

IORP II -direktiivi sääntelee lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten hallintoa ja riskien hallintaa sekä niiden rajat ylittävää toimintaa ja rajat ylittäviä siirtoja. Lisäksi direktiivissä otettiin käyttöön niin sanottu eläke-etuusote vakuutettujen lisäeläkeoikeuksia koskevan tiedonsaannin parantamiseksi.

1.24 Käytäntö

Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen osuus lakisääteistä työeläketoimintaa harjoittavien eläkelaitosten, työeläkeyhtiöt mukaan lukien, vastuuvelasta oli vuonna 2019 noin 4,6 prosenttia. Lakisääteistä vakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vakavaraisuuspääoma prosentteina vastuuvelasta eli vakavaraisuusaste oli vuona 2019 141,2 prosenttia, kun työeläkeyhtiöiden vakavaraisuusaste oli vastaavana ajankohtana 127,7. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vakavaraisuusaste on vakiintuneesti ollut työeläkeyhtiöiden vakavaraisuusastetta korkeampi. Alla aikasarja työeläkevakuutusyhtiöiden sekä lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen vastuuvelan ja vakavaraisuuden kehityksestä.

Finanssivalvonnan rekisterissä oli vuoden 2020 syksyllä 17 lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaa eläkesäätiötä tai -kassaa taikka edellä tarkoitettua toimintaa harjoittavaa eläkesäätiön tai -kassan osastoa. Lukuun sisältyy myös yksi konkurssitilassa oleva eläkekassa. Rekisteröidyt työntekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavat eläkesäätiöt ja eläkekassat tai edellä mainittua toimintaa harjoittavat eläkesäätiöiden tai -kassojen osastot eivät ole suljettuja eli niissä voidaan vakuuttaa uusia henkilöitä. Finanssivalvonnan rekisterissä oli vuoden 2020 syksyllä 27 vain lisäeläketoimintaa harjoittavaa eläkesäätiöitä ja -kassaa, joista kaksi on selvitystilassa. Lisäeläketoimintaa harjoittavat eläkesäätiöt ja -kassat ovat pääosin suljettuja. Uusia henkilöitä voidaan vakuuttaa kolmessa etuusperusteisessa lisäeläkelaitoksessa ja yhdessä maksuperusteisesti toimivassa lisäeläkelaitoksessa. Suomessa ei ole yhtään rajat ylittävää toimintaa harjoittavaa ETA-lisäeläkesäätiötä tai -kassaa.

Lähde Finanssivalvonta

Rekisterissä olevissa lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavissa eläkesäätiöissä ja -kassoissa oli vuonna 2019 yhteensä 35 571 vakuutettua ja 38 162 eläkkeensaajaa. Suurimassa lakisääteistä toimintaa harjoittavassa eläkekassassa oli vuonna 2019 vakuutettuja 7 203 ja eläkkeensaajia 4 976 ja vastaavasti pienimmässä eläkesäätiössä 84 vakuutettua ja 136 eläkkeensaajaa. Alle 300 vakuutettua oli viidessä säätiössä tai kassassa ja alle 150 vakuutettua yhdessä eläkesäätiössä.

Vapaaehtoista lisäeläketoimintaa harjoittavissa lisäeläkesäätiöissä ja -kassoissa oli vuonna 2019 yhteensä 7 820 vakuutettua, 7 995 vapaakirjan saanutta ja 46 037 eläkkeensaajaa. Suurimmassa lisäeläkesäätiössä oli vuonna 2019 yhteensä noin 16 633 vakuutettua, vapaakirjan saanutta sekä eläkkeensaajaan ja vastaavasti pienimmässä 1 eläkkeensaaja. Alle 30 vakuutettua ja eläkkeensaajaa oli seitsemässätoista lisäeläkesäätiössä ja yli 30, mutta alle 100 vakuutettua ja eläkkeensaajaa oli seitsemässä lisäeläke- tai -kassassa.

Lähde Finanssivalvonta

Lisäeläkesäätiöiden ja lisäeläkekassojen vastuuvelka vapaaehtoisen ryhmäeläkevakuuttamisen kokonaisvastuuvelasta vuonna 2019 on noin 32 prosenttia.

Lähde Finanssivalvonta

Sairauskassoissa oli vuonna 2018 yhteensä noin 137 000 vakuutettua, joista vakuutettuja sairausvakuutuslain mukaista toimintaa harjoittavissa työpaikkakassoissa oli valtaosa eli noin 104 670 vakuutettua. Työpaikkakassoja vuonna 2019 oli 56 ja täydennyskassoja oli 65. Hautaus- ja eroavustuskassoja oli kaksi ja niissä oli yhteensä vuonna 2019 vakuutettuja ja vapaakirjan saaneita noin 8 846. Alla Finanssivalvonnan tuottamia taulukoita.

Lähde Finanssivalvonta

2.1 Esityksen yleiset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on edistää eläkesäätiöiden ja eläkekassojen perustamista ja toimintaedellytyksiä osana työeläkejärjestelmän hajautettua toimeenpanoa. Uusia eläkesäätiöitä ja eläkekassoja ei ole viime vuosikymmeninä juurikaan perustettu ja lisäeläkevakuutustoiminnan osalta useimmat säätiöt ja kassat ovat suljettuja eli ne eivät enää vakuuta uusia henkilöitä. Eläkesäätiöiden ja kassojen toimintaedellytysten tarkastelu ei saa johtaa vakuutettujen etujen vaarantumiseen tai kilpailuneutraliteetin eli tasapuolisten kilpailuedellytysten heikkenemiseen suhteessa työeläkeyhtiöihin. Toisaalta eläkelaitosmuotojen väliset erot ovat eri eläkelaitosmuotojen olemassaolon syy, joten niihin sovellettavan lainsäädännön erot ovat tästä näkökulmasta perusteltuja. Lisäksi kilpailu työeläkejärjestelmässä toteutuu osittain eri eläkelaitosmuotojen omaispiirteiden kautta, minkä vuoksi eläkesäätiöiden ja -kassojen on jatkossakin oltava työeläkeyhtiössä vakuuttamisesta selkeästi poikkeava vaihtoehto työnantajalle.

Esityksen keinona on eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain kokonaisuudistus, jonka tuloksena on rakenteeltaan voimassa olevia lakeja kattavampi, selkeämpi ja ajantasaisempi lainsäädäntö. Eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa ei ole säännelty monia toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä, joita ei ole tarkoituksenmukaista jättää tahdonvaltaisen sääntelyn eli säätiöiden ja kassojen sääntöjen varaan. Tahdonvaltaisuus sopii huonosti lakisääteisen työeläketoiminnan harjoittamiseen, sillä kyse on yleisen edun kannalta yhteisistä työeläkejärjestelmän varoista. Käytännössä etenkin selvitystilaa koskevan sääntelyn puutteet, ovat aiheuttaneet epäselvyyksiä lakia soveltaville tahoilla.

Tavoitteena on yhteisöoikeudellisesti yhteneväinen sääntely, jossa on huomioitu eläkesäätiöiden ja -kassojen ominaispiirteet. Eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia uudistetaan voimassa olevan osakeyhtiölain, vakuutusyhtiölain ja työeläkevakuutusyhtiölain pohjalta siltä osin kuin kyse ei ole eläkesäätiö- ja eläkekassa toiminnan luonteen edellyttämästä erityissääntelystä. Yhteisöoikeudellisesti johdonmukainen sääntely helpottaa lain soveltamista, joka on niin osakkaina olevien työnantajien, vakuutettujen kuin valvojan edun mukaista. Sääntelyä ehdotetaan myös kevennettäväksi poistamalla eräitä yksityiskohtaisia säännöksiä, joista osa voidaan tarvittaessa antaa alemman asteisilla säännöksillä sekä toisaalta poistamalla yleislakien, erityisesti hallintolain, kanssa päällekkäistä tai ristiriitaista sääntelyä.

Valmistelun aikana on myös ollut esillä kokonaan uuden toimialakohtaisen eläkekassamallin kehittäminen. On esitetty, että pienelle eläkekassan osakkaana olevalle työnantajalle, joka ei ole kiinteästi mukana kassan päätöksenteossa, nykyinen vastuu eläkekassan velvoitteista on raskas. Uudessa mallissa osakkaan vastuu eläkekassan velvoitteista olisi rajoitetumpi kuin voimassa olevassa vakuutuskassalaissa siten, että osakkaan vastuuta sijoitustoiminnan tuloksesta rajoitettaisiin. Vastaavasti mahdollisuudet siirtää vakavaraisuuspääomaa eläkekassasta osakkaille vakuutusmaksua alentamalla olisivat myös voimassa olevaa vakuutuskassalakia rajoitetummat. Työryhmän toimeksiannon laajuus ja asetettu määräaika eivät kuitenkaan mahdollistaneet ryhtyä uuden eläkekassamallin valmistelun edellyttämään laajamittaiseen selvitystyöhön.

Lisäeläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä parannettaisiin erityisesti uudistamalla vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijoittamista koskevat säännökset. Tavoitteena on mahdollistaa aikaisempaa paremmat sijoitustuotot sallimalla erilaisten sijoitustuotteiden, kuten sijoitus- ja vaihtoehtorahastojen käyttäminen, aikaisempaa laajemmin sekä laajentamalla mahdollisuuksia sijoittaa ETA- ja OECD-valtioiden ulkopuolelle. Sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassojen asemaa edistetään säätämällä niiden toimintaan sovellettava aikaisempaa selkeämpi erillislaki.

2.2 Laki eläkesäätiöistä ja eläkekassoista, laki lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista sekä vakuutuskassalaki

Lakien rakennetta selkeytetään säätämällä lakisääteisen eläkevakuutustoiminnan harjoittamisesta omassa yleislaissaan, eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa, ja lisäeläketoiminnan harjoittamisesta erillislaissa, lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalaissa. Myös sairaus- ja hautaus- ja eroavustuskassoja koskeva sääntely eriytettäisiin omaksi erillislaikseen, vakuutuskassalaiksi. Voimassa oleva eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki sekä laki maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa kumottaisiin. Osa nyt asetuksissa olevista säännöksistä siirrettäisiin uusiin lakeihin.

Eläkesäätiölain- ja eläkekassalain säännöksiä on täydennetty laitosten sulautumisen, jakautumisen, selvitystilan ja konkurssin osalta. Toisaalta monia säännöksiä on poistettu tarpeettomina tai liian yksityiskohtaisina. Usein menettelyllisistä seikoista säädetään hallintolaissa ja muissa yleislaeissa. Yksityiskohtainen sääntely voidaan tarvittaessa antaa alempiasteisena sääntelynä kuten Finanssivalvonnan määräyksinä.

Ehdotuksessa pyritään noudattamaan voimassaolevan yhteisöoikeudellisen sääntelyn rakennetta ja yleisiä periaatteita, ellei eläkesäätiöiden ja eläkekassojen tai vakuutuskassojen ominaispiirteiden vuoksi näistä ole perusteltua poiketa. Ehdotuksessa on huomioitu voimassa oleva vakuutusyhtiölaki, laki työeläkevakuutusyhtiöistä sekä osakeyhtiölaki. Vaikka eläkesäätiöt ja vakuutuskassat poikkeavat yhteisömuotona osakeyhtiöstä, on yhteisöoikeuden johdonmukaisuuden vuoksi perusteltua uudistaa myös eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiä vastaamaan voimassa olevaa osakeyhtiölakia ja vakuutusyhtiölakia, ellei säätiöiden ja kassojen erityispiirteistä muuta johdu.

Lain luettavuuden parantamiseksi lain lukujen ja pykälien järjestys on pyritty samaan mahdollisimman pitkälle eläkelaitoksen perustamiselle ja toiminnalle tyypillistä aikajärjestystä vastaavaksi. Lisäksi pykäliin on lisätty otsikot ja liian pitkiä pykäliä on jaettu useammiksi pykäliksi. Lainsäädännön selkeyttä on pyritty lisäämään myös siten, että lain eri luvut muodostaisivat yhtenäisen kokonaisuuden.

2.3 Eläkesäätiö-, eläkekassa- ja vakuutuskassatoiminta sekä toimintapiiri

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiö voisi ehdotetun lain voimaantulon jälkeen harjoittaa vain lakisääteistä työntekijäneläkelain mukaista toimintaa ja eläkekassa edellä mainitun lisäksi lakisääteistä yrittäjän eläkelain mukaista toimintaa. Lisäeläketoimintaa ei olisi mahdollista harjoittaa samassa eläkelaitoksessa kuin lakisääteistä vakuuttamista. Lisäeläketoimintaa harjoitettaisiin lisäeläkesäätiöissä ja lisäeläkekassoissa. Sairaus-, hautaus- ja eroavustustoimintaa harjoitettaisiin vakuutuskassoissa. Ehdotuksen tarkoituksena on erottaa vielä nykyistä selkeämmin toisistaan lakisääteisen toiminnan ja vapaaehtoisen toiminnan harjoittaminen, joka kuuluu ammatillisten lisäeläkelaitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi tarkoituksena on selkeyttää sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoihin sovellettavaa sääntelyä.

Uutta lainsäädäntöä lakisääteisen ja vapaaehtoisen vakuutustoiminnan harjoittamisesta eri laitoksissa sovellettaisiin uusien lakien voimaantulon jälkeen rekisteröitäviin eläkelaitoksiin. Nykyisen lainsäädännön voimassa ollessa rekisteröidyt sekä lakisääteistä että vapaaehtoista eläkevakuuttamista harjoittavat laitokset, niin sanotut AB-eläkesäätiöt ja AB -eläkekassat, voivat jatkaa toimintaansa. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiä eri osastojen varojen erillään pitämisestä ja ylikatteen siirtämisestä osastojen välillä sovellettaisiin myös uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Ennen ehdotetun lainsäädännön voimaantuloa rekisteröity AB-eläkesäätiö voi ehdotetun lain voimaantulon jälkeen sulautua toiseen ennen ehdotetun lain voimaantuloa rekisteröityyn AB-eläkesäätiöön. Vastaavasti ennen ehdotetun lain voimaantuloa rekisteröity AB-eläkekassa voisi ehdotetun lain voimaantulon jälkeen sulautua toiseen ennen ehdotetun lain voimaantuloa rekisteröityyn AB-eläkekassaan. Myös kannansiirrot ennen ehdotetun lain voimaantuloa rekisteröityjen AB-eläkelaitosten välillä olisivat mahdollisia. AB-eläkesäätiö tai AB-eläkekassa ei kuitenkaan voisi jakautua siten, että jakautumisen jälkeen uusien säätiöiden tai kassojen joukossa olisi edelleen AB-eläkesäätiö tai AB-eläkekassa. AB-eläkesäätiöön voi liittyä uusia osakkaita, jos uusi osakas kuuluu eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa säädettävään toimintapiiriin eli osakas kuuluu samaan konserniin säätiön muiden osakkaiden kanssa. Tällaisen uuden osakkaan työnantajakohtainen vakuutuskanta olisi siirrettävissä AB-eläkesäätiöön. Myös AB-eläkekassaan on mahdollista siirtää eläkesäätiö- ja eläkekassalain voimaantulon jälkeen vakuutuskanta ja sinne voidaan ottaa uusia osakkaita.

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön toimintapiiri vastaisi pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Uutta olisi, että eläkesäätiön, jossa on useita osakkaita, toimintapiiri vastaisi kirjanpitolaissa tarkoitettua konsernia. Tämä kaventaisi hieman toimintapiiriä voimassa olevaan eläkesäätiölakiin verrattuna, jonka mukaan työnantajat, jotka eivät muodosta konsernia, mutta joilla on taloudellinen ja toiminnallinen yhteys keskenään voivat muodostaa eläkesäätiön. Ehdotuksen mukaan työnantajat, jotka taloudellisen ja toiminnallisen yhteyden perusteella katsovat eläkevakuutustoiminnan harjoittamisen yhdessä tarkoituksenmukaiseksi, voisivat edelleen perustaa eläkekassan.

Ehdotuksen tarkoituksena on nykyistä selvemmin erottaa eläkesäätiötoiminnan ja eläkekassatoiminnan harjoittaminen toisistaan ja vahvistaa näiden laitosmuotojen ominaispiirteitä. Kun eläkesäätiön osakkaina olisivat jatkossa samaan konserniin kuuluvat työnantajat, eläkesäätiön hallintoa ja muuta toimintaa koskevassa sääntelyssä voidaan ottaa lähtökohdaksi osakkaiden etujen yhteneväisyys. Sen sijaan eläkekassan hallinnon sääntelyssä tulee huomioida osakkaiden mahdolliset eturistiriidat. Eläkekassan ja lisäeläkekassan toimintapiirit vastaisivat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ehdotuksen mukaisen vakuutuskassan toimintapiiri vastaisi voimassa olevan vakuutuskassalain toimintapiiriä.

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiössä ja eläkekassassa tulee olla vähintään 150 vakuutettua. Ehdotuksen tarkoituksena on edistää eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamista mahdollistamalla aikaisempaa pienempien laitosten perustaminen. Tarkoituksena on myös vähentää toiminnassa olevien eläkesäätiöiden ja -kassojen purkamista vakuutettujen lukumäärän vähenemisen vuoksi. Vakavaraisuussääntelyn muuttumisen johdosta sijoitusriskiä hallitaan jatkossa entistä paremmin. Vakuutusriskin hallitsemiseksi vakuutettujen määrää tulee kuitenkin edelleen säännellä. Eläkesäätiön ja eläkekassan merkittävin vakuutusriski on vakuutetun työkyvyttömyys. Työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvat kustannukset tulevat täysimääräisesti osakkaina olevien työnantajien kannettavaksi joko korkeampina vakuutusmaksuina tai riskipuskurina olevan vakavaraisuuspääoman alentumisen kautta. Erityisesti pitkään toimineille eläkesäätiölle ja -kassoille on usein karttunut sijoitusomaisuutta, jolloin vakavaraisuuspääoma riittävää kattamaan pääosin työkyvyttömyydestä aiheutuvat kustannukset. Jotta vaikutus työnantajan vakuutusmaksuun ei vaarantaisi työnantajan taloudellista kantokykyä, riittäväksi vakuutettujen lukumääräksi on arvioitu olevan sataviisikymmentä.

2.4 Hallinto

Lakisääteistä ja vapaaehtoista vakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan sekä vakuutuskassan hallinto vastaisi pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Eläkesäätiöissä ei enää voisi olla hallintoneuvostoa, koska tätä on pidetty tarpeettomana säätiössä, jonka toimintapiiri muodostuu yhdestä työnantajasta tai konsernista. Eläkesäätiöillä ja -kassoilla voisi edelleen olla hallintoneuvosto, jos sillä oli hallintoneuvosto ennen uuden lain voimaantuloa. Lisäksi eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain nimityksiä yhdenmukaistettaisiin siten, että eläkesäätiön asiamiestä nimitettäisiin toimitusjohtajaksi.

Ehdotuksen mukaan lakisääteistä vakuuttamista harjoittavan eläkelaitoksen hallituksen jäsenellä ja varajäsenellä tulisi olla hyvä työeläkevakuutustoiminnan tuntemus ja hallituksessa tulisi olla myös hyvä sijoitustoiminnan asiantuntemus. Kun hallitus vastaa eläkelaitoksen toiminnasta, on tarpeellista, että sen jäsenillä on riittävää osaamista laitoksen keskeisistä toiminnoista. Eläkesäätiön hallituksen varajäsenten lukumäärää ehdotetaan laskettavaksi viidestä kahteen hallinnon keventämiseksi. Samalla eläkekassan hallituksen jäsenten lukumäärä ehdotetaan nostettavaksi kolmesta neljään, koska pariteettiperiaatteen noudattaminen on käytännössä vaatinut neljää jäsentä. Lisäksi myös eläkekassan hallituksella tulisi olla vähintään kaksi varajäsentä.

Hallintoa koskevia säännöksiä ajantasaistettaisiin vastaamaan niitä osakeyhtiölain säännöksiä, joita sovelletaan myös työeläkeyhtiöihin. Eläkekassan kassankokousta koskevaa sääntelyä uudistettaisiin myös vastaamaan soveltuvin osin osakeyhtiölain säännöksiä. Lakisääteistä toimintaa harjoittavan eläkekassan kassankokouksen määräenemmistöllä tehtävien päätösten määrää vähennettäisiin päätöksenteon edistämiseksi. Määräenemmistö päätökset eivät ole tarpeen vakuutettujen etujen turvaamiseksi lakisääteisen järjestelmän, jossa vakuutetut edut määräytyvät lainsäädännön mukaan ja jossa työnantaja pääosin vastaa etujen rahoittamisesta lakisääteisin vakuutusmaksuin. Eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa säädettäisiin oikeudellisen epävarmuuden poistamiseksi edustajan kelpoisuudesta. Lisäksi aiemmin Finanssivalvonnan määräyksillä annetun säännökset riskienhallinnasta ja sisäisestä valvonnasta nostettaisiin laintasolle, mikä vastaisi työeläkeyhtiöihin ja vakuutusyhtiöihin sovellettavia säännöksiä.

2.5 Tilinpäätös ja tilintarkastus

Tilinpäätöksen ja tilintarkastuksen sääntely vastaisi eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain voimassa olevia säännöksiä.

2.6 Vakavaraisuussääntely

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavilla eläkesäätiöillä ja -kassoilla tulee olla vakavaraisuuspääomaa, jonka vähimmäis- ja enimmäismäärä on säännelty. Ehdotus eläkesäätiö- ja eläkekassalain vakavaraisuutta koskeviksi säännöksiksi vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vakavaraisuutta säännellään lailla eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta, mitä sovelletaan myös työeläkeyhtiöihin. Eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa on säätiöiden ja kassojen erityispiirteisiin liittyvät vakavaraisuussäännökset kuten säännökset lisävakuutusvastuusta, vakavaraisuuspääoman ylitteen palauttamisesta osakkaille sekä osakaan lisämaksuvelvollisuudesta.

2.7 Vakuutusmaksut lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Ehdotus vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja eläkekassojen osakkaana olevan työnantajan mahdollisuus säädellä vakuutusmaksun tasoa joustavasti on näiden eläkelaitosmuotojen ominaispiirre ja olennainen ero verrattuna vakuuttamiseen työeläkeyhtiössä. Sääntelyn säilyttäminen nykyisenä on perusteltua.

2.8 Vakuutusmaksut vapaaehtoisessa lisäeläkevakuutuksessa

Ehdotus vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia.

2.9 Vakuutuskannan luovutus lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Vakuutuskannan luovutusta koskevia säännöksiä ehdotetaan uudistettavaksi. Työeläkevakuutusyhtiölakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutuskannan luovutusta koskevia rajoituksia muutettaisiin tai ne poistettaisiin kokonaan luovutettaessa kanta työeläkeyhtiöstä toiminnassa olevaan, lakisääteistä vakuuttamista harjoittavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Työeläkevakuutusyhtiölaissa säädetään luovutettavaan vakuutuskantaa sisältyvien vakuutusten vähimmäismäärästä sekä asetetaan kannan peräkkäisille luovutuksille viiden vuoden aikaraja.

Ehdotuksen mukaan luovutettaessa kanta toiminnassa olevaan säätiöön tai kassaan luovutettavaan kantaan sisältyvien vakuutettujen lukumäärää ei säänneltäisi. Lisäksi ehdotetaan, että luovutettaessa vakuutuskanta perustettavaan eläkesäätiön tai -kassaan kannassa tulee olla vähintään sama määrä vakuutettuja kuin mitä ehdotetaan laitoksen perustamisen edellyttämäksi vähimmäismääräksi. Ehdotuksen mukaan luovutettaessa vakuutuskanta perustettavaan laitokseen yhdestä tai useammasta työeläkeyhtiöstä tulee kannassa olla yhteensä vähintään sama määrä vakuutettuja kuin mitä ehdotetaan laitoksen perustamisen edellyttämäksi vähimmäismääräksi. Tarkoituksena on turvata perustettavan laitoksen elinkelpoisuus. Ehdotus vastaa tältä osin nykytilaa. Uutta olisi se, että vakuutettujen määrää koskeva vaatimus laskisi vastaavasti kuin vakuutettujen määrää koskevaa vaatimusta ehdotetaan alennettavaksi laitosta perustettaessa. Uutta olisi myös se, että vaadittu määrä vakuutettuja voidaan kerätä useasta työeläkeyhtiöstä, kun vakuutettujen määrää koskeva vaatimus on nykyisin työeläkeyhtiökohtainen. Ehdotuksen tarkoituksena on edistää uusien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamista sekä vähentää toiminnassa olevien laitosten purkamista vakuutettujen lukumäärän jäädessä laissa säädettyä vähimmäismäärää alhaisemmaksi. Uuden eläkesäätiö tai -kassan perustaminen siirtämällä kanta työeläkeyhtiöstä on vaihtoehto sille, että säätiö tai kassa perustetaan ilman vanhaa vakuutuskantaa. Jos eläkelaitos perustetaan ilman vanhaa vakuutuskantaa, työnantajan on sijoitettava enemmän omia varojaan säätiöön tai kassaan vastuuvelan tuottovaatimuksen saavuttamiseksi tai maksettava korkeampia vakuutusmaksuja.

Lisäksi ehdotetaan, että Finanssivalvonnan suostumuksella saman vakuutuskannan tai sen osan edellisestä luovutuksesta voisi viiden vuoden vähimmäisajan sijaan olla kulunut vähintään kolme vuotta. Kolmen vuoden vähimmäisaikaa olisi mahdollista soveltaa, jos säätiössä tai kassassa osakkaana oleva työnantaja sulautuu tai jakautuu taikka määräysvalta osakkaana olevassa työnantajassa vaihtuu. Kolmen vuoden vähimmäisaika tarvitaan eläkkeiden kustannusten jakoon liittyvistä käytännön syistä. Ehdotuksen tarkoituksena on luoda joustava sääntely, jossa voidaan huomioida nykyistä paremmin työnantajan toiminnassa tapahtuneet muutokset. Pääsääntönä säilyisi nykyinen viiden vuoden vähimmäisaika luovutusten välillä.

Ehdotus ei muuttaisi voimassa olevan lainsäädännön mukaista työeläkeyhtiön oikeutta kieltäytyä kannan luovutuksesta.

2.10 Siirtyvä vakavaraisuuspääoma lakisääteisessä eläkevakuutuksessa

Ehdotuksen mukaan vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvän vakavaraisuuspääoman sääntely vastaisi pääpiirteissään voimassa olevaa sääntelyä. Siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrittämiseksi käytettävää laskennallista mallia ehdotetaan kuitenkin uudistettavaksi. Ehdotuksen mukaan siirtyvä vakavaraisuuspääoma määräytyisi kuten nykyisin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vahvistamana kiinteänä prosenttiosuutena luovuttavan eläkelaitoksen vastuuvelasta. Uutta olisi, että prosenttiosuus laskettaisiin työeläkelaitosten vakavaraisuusrajojen mediaanin sijaan työeläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella. Työeläkelaitosten vakavaraisuusastetta laskettaessa eläkesäätiöiden ja eläkekassojen vakavaraisuuspääomasta vähennetään työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä. Työeläkelaitosten keskimääräinen vakavaraisuus määrättäisiin vastaavasti kuin täydennyskerrointa laskettaessa. Eläkelaitosten keskimääräiseen vakavaraisuuteen perustuva siirtyvä vakavaraisuuspääoma mahdollistaisi nykymallia paremmin uuden eläkelaitoksen vastuuvelan tuotto-odotuksen saavuttamisen, mikä ainakin välillisesti alentaisi työnantajan vakuutusmaksuja. Historiatietojen valossa siirtyminen ehdotettuun malliin nostaisi hieman siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrää.

Lisäksi ehdotetaan, että työnantajan velvollisuudesta täydentää vastaanottavan eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuuspääomaa omista varoistaan luovuttaisiin siirrettäessä kantaa työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön tai -kassaan. Voimassa olevan lain mukaan työnantajan on täydennettävä vastaanottavan eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuutta, jos luovuttavasta eläkelaitoksesta siirtyy asetuksella säädettyä prosenttiosuutta alhaisempi määrä tai luovutettavan omaisuuden riskillisyys edellyttää asetuksella säädettyä määrää korkeampaa vakavaraisuutta. Tarkoituksena on edistää työnantajan mahdollisuutta siirtää kanta luovuttavan työeläkelaitoksen vakavaraisuusasteesta riippumatta. Täydentämisvelvoitteesta luopuminen edistäisi työnantajan mahdollisuuksia kannan siirtoihin kuitenkaan vaarantamatta vakuutettuja etuja. Vastaanottavan ja luovuttavan eläkelaitoksen vakavaraisuutta koskevat vaatimukset ovat voimassa vakuutuskannan siirroista riippumatta.

Kun eläkesäätiö tai -kassa luovuttaa vakuutuskannan tai sen osan työeläkeyhtiölle, työnantajan tulisi edelleen täydentää siirtyvää vakavaraisuuspääomaa asetuksella säädetylle tasolle, jos luovuttavan säätiön tai kassan vakavaraisuusaste olisi asetuksella säädettyä tasoa alhaisempi. Täydentämisvelvollisuus on perusteltu, koska eläkesäätiössä tai -kassassa työnantaja voi omilla päätöksillään laissa säädetyissä rajoissa vaikuttaa laitoksen vakavaraisuusasteeseen. Täydentämisvelvollisuus on tarpeellinen, jotta työeläkevaroja ei siirry työeläkejärjestelmän ulkopuolelle. Täydentämisvelvoite myös lieventää tai estää vastaanottavan eläkelaitoksen vakavaraisuusasteen laskun, kun siirtyvä vakavaraisuuspääoma ei ole merkittävästi alhaisempi kuin vastaanottavan työeläkeyhtiön vakavaraisuusaste. Vastaanottavan työeläkeyhtiön vakuutuksenottajien yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että yhtiön vakavaraisuus ei merkittävästi laske vakuutuskannan vastaanottamisen johdosta.

Siirtyvän vakavaraisuuspääoman täydentämisvelvollisuutta ei olisi, kun vakuutuskanta siirrettäisiin eläkesäätiöstä tai -kassasta toiseen lakisääteistä toimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Jos kysymyksessä on siirto eläkesäätiöiden välillä, osakas, jonka kantaa siirretään, siirtyy yhdessä vakuutuskannan kanssa uudeksi osakkaaksi vastaanottavaan säätiöön. Näin on käytännössä myös siirrettäessä kanta eläkekassojen välillä. Siirtyvän vakavavaraisuuspääoman täydentäminen ei olisi perusteltua myöskään sen vuoksi, että eläkesäätiössä ja -kassassa osakkaat voivat laissa säädetyissä rajoissa palauttaa vakavaraisuutta takaisin osakkaille.

Ehdotetulla muutoksella ei olisi vaikutusta vakuutuskannan luovuttamiseen eläkelaitoksen lakisääteisessä selvitystilassa. Kuten nykyisin, jos laitoksen vakavaraisuusaste on alle vakavaraisuusrajan, osakkaiden olisi täydennettävä vakavaraisuuspääomaa vastaamaan vakavaraisuusrajaa.

2.11 Vakuutuskannan luovutus lisäeläkevakuutuksessa

Ehdotuksessa vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan vakuutuskannan luovutusta koskevat yleiset periaatteet vastaavat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kannanluovutuksessa sovellettavaa menettelyä ehdotetaan kuitenkin uudistettavaksi vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiöiden kannanluovutuksessa käytettävää menettelyä.

2.12 Sulautuminen ja jakautuminen

Ehdotuksessa eläkesäätiön ja -kassan sulautumista koskevat yleiset periaatteet vastaavat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Voimassa olevassa laissa säätiöiden ja kassojen sulautumista ja jakautumista koskeva menettely on puutteellisesi säännelty. Säännöksiä ehdotetaan uudistettavaksi vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiöiden sulautumisessa ja jakautumisessa käytettävää menettelyä.

2.13 Selvitystila ja konkurssi

Ehdotuksessa uudistettaisiin lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen selvitystilaan ja konkurssiin sovellettavia säännöksiä, jotka ovat voimassa olevassa lainsäädännössä osin puutteelliset. Tavoitteena on nopeuttaa selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkesäätiön tai eläkekassan vakuutuskannan luovutusta toimivaan eläkesäätiöön, eläkekassaan tai työeläkeyhtiöön. Tämän jälkeen vakuutuskannan luovuttanut eläkesäätiö tai -kassa voidaan purkaa ja selvitystila- tai konkurssimenettely saattaa loppuun. Tavoitteena on lisäksi poistaa lainsäädännön tulkinnanvaraisuudesta aiheutuvia ongelmia ja siten ehkäistä epäselvän lainsäädännön aiheuttamia oikeudenkäyntejä. Konkurssimenettelyn selkeyttämisen kautta voidaan myös vähentää työntekijän eläkelaissa säädetyn konkurssiyhteisvastuun kautta koko eläkejärjestelmälle mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia.

Eläkesäätiön ja -kassan osakkaan vastuuta koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin. Voimassa olevan oikeustilan kirjaamiseksi selkeästi lakiin eläkesäätiö ja eläkekassalaissa säädettäisiin siitä, että selvitystilassa tai konkurssissa oleva eläkelaitos suorittaa erääntyvät eläkkeet ja muut etuudet sekä tekee eläkepäätökset. Maksussa olevat eläkkeet ja etuudet rahoitetaan eläkesäätiön ja -kassan konkurssissa edellä mainittujen laitosten varoista. Vasta viime kädessä varojen loputtua lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön tai -kassan konkurssissa eläkkeet ja muut etuudet turvataan eläkelaitosten yhteisvastuun kautta.

Lisäksi selkeytetään sääntelyä selvitystilan tai konkurssin aikana harjoitettavan sijoitustoiminnan osalta. Lähtökohtana on, että lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan sijoitusomaisuutta ei muuteta kokonaan käteisiksi varoiksi tai muiksi likvideiksi varoiksi, vaan sijoitustoiminta jatkuu kuitenkin liiallista riskinottoa välttäen. Tämä olisi koko eläkejärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaista, jotta sijoitustuottoja ei tarpeettomasti menetettäisi.

Ehdotuksessa täsmennetään osakkaan vastuun katkeamishetki ja vakuutusmaksun määräytymisperusteet eläkesäätiön ja -kassan lakisääteisessä selvitystilassa ja konkurssissa. Selvitystilaan asettamishetken mukaan lasketaan eläkekassan vastuuvelka, vakavaraisuuspääoma ja vakavaraisuusraja. Eläkekassan osakkaan on maksettava kassalle vakuutusmaksuja, jos selvitystilaan asettamishetkellä kassan vakavaraisuus on pienempi kuin vakavaraisuusraja. Osakkaiden vastuuseen ei vaikuta kassan omaisuuden arvon nousu tai lasku selvitystilaan asettamisen jälkeen. Eläkekassan osakkaan vastuu määräytyy myös konkurssissa, sitä edeltävän selvitystilaan asettamishetken mukaisesti. Jos eläkekassa ei ole selvitystilassa konkurssiin asettamishetkellä, osakkaan vastuu määräytyy kuten selvitystilaan asetettaessa, mutta vastuun määrä lasketaan konkurssiin asettamishetkellä. Eläkesäätiön osakkaan vastuu säätiötä kohtaan lakkaa, kun säätiö on purettu. Eläkesäätiön osakkaan vastuun määrässä otetaan huomioon eläkesäätiön omaisuuden arvon muutokset selvitystilaan asettamisen jälkeen. Lähtökohtana on kuten voimassa olevassa lainsäädännössä, että eläkesäätiössä ja eläkekassassa osakkaan vastuut poikkeavat toisistaan. Eläkesäätiön osakas vastaa viime kädessä omalla omaisuudellaan eläkesäätiön velvoitteista kun taas eläkekassassa osakkaan vastuulla on yläraja.

Lakisääteitä vakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön tai -kassan selvitysmiehen tai konkurssipesän hoitajan on pyrittävä saamaan aikaan laitoksen vakuutuskannan luovutusta koskeva sopimus. Kun vakuutuskanta on luovutettu toiseen lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavaan eläkesäätiöön, eläkekassan tai työeläkeyhtiöön, selvitystilassa tai konkurssissa oleva eläkesäätiö tai -kassa voidaan purkaa. Jos vakuutuskantaa ei saada luovutetuksi, selvitystila tai konkurssi pitkittyy, mistä aiheutuu sijoitustuottojen menetyksiä ja ylimääräisiä kustannuksia. Lopulta konkurssiyhteisvastuun toteutuessa nämä menetetyt tuotot ja aiheutuneet kustannukset tuleva koko yksityisen eläkejärjestelmän kannettaviksi.

Vakuutuskannan luovutus on osoittautunut käytännössä vaikeaksi toteuttaa sillä kannan vastaanottaminen ei aina ole vastaanottavan eläkelaitoksen tai työeläkeyhtiön kannalta edullista. Vastaanottavaa eläkelaitosta tai työeläkeyhtiötä voi kiinnostaa vain vakuutuskannan tietyn osan vastaanottaminen tai vastaanottavalla eläkelaitokselle tai työeläkeyhtiölle siirtyvää vakavaraisuuspääomaa tulisi nostaa, jotta kannan vastaanottaminen olisi perusteltua. Vakuutuskantojen siirron edistämiseksi säädettäisiin, että luovuttavan eläkekassan ollessa lakisääteisessä selvitystilassa tai konkurssissa vaatimusta työnantajakohtaisen vakuutuskannan tai koko vakuutuskannan luovuttamisesta ei sovellettaisi. Tällöin vakuutuskanta voidaan osittaa ja luovuttaa muutoinkin kuin työnantajakohtaisissa osissa. Lisäksi säädettäisiin siitä, että vakuutuskantaa luovutettaessa oikeusprosessin kohteena olevat luovuttavan eläkesäätiön tai -kassan varat kuten esimerkiksi riidanalaiset saatavat voidaan tarvittaessa erottaa vakuutuskantaa vastaavista varoista ja jättää selvitystilassa tai konkurssissa olevaan eläkelaitokseen.

Mahdollisuuksia vakuutuskannan vastaanottamiseen rajoittaa myös eläkesäätiön ja eläkekassan toimintapiiriä koskeva sääntely. Eläkesäätiöön ja eläkekassaan voidaan siirtää vain sellainen työnantajakohtainen vakuutuskanta, jossa työnantaja täyttää eläkesäätiön tai -kassan toimintapiiriä koskevat edellytykset. Kun eläkekassaan siirretään selvitystilassa tai konkurssissa olevasta toisesta eläkekassasta vakuutuskantaa, edellä mainittu rajoitus ei ole tarpeellinen.

Eläkekassasta voidaan selvitystilassa luovuttaa vain päättynyt vakuutuskanta. Eläkekassassa vakuuttanut työnantaja ei siirry päättyneen vakuutuskannan mukana osakkaaksi vastaanottavaan eläkelaitokseen. Tämän vuoksi vastaanottavana eläkelaitoksena voi olla lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittava eläkekassa ilman toimintapiirin asettamia rajoitteita tai työeläkevakuutusyhtiö. Vakuutuskannan luovuttaminen edellyttää aina Finanssivalvonnan suostumusta. Finanssivalvonnan on annettava suostumuksensa, jos luovutus ei vaaranna vakuutettuja etuja eikä luovutuksen voida katsoa vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Vakuutustoiminnan terve kehitys voisi vaarantua luovutettaessa päättynyt vakuutuskanta eläkekassaan, jos päättyneen vakuutuskannan koko ei ole kohtuullisessa suhteessa vastaanottavan eläkekassan maksutuloon ja osakkaiden riskinkantokykyyn. Toisaalta ehdotuksen mukaan eläkesäätiö voisi jatkossakin vastaanottaa vain työnantajakohtaisen vakuutuskannan, mikäli vakuuttava työnantaja täyttää vastaanottavan eläkesäätiön toimintapiiriä koskevat vaatimukset ja siirtyy vastaanottavaan eläkesäätiöön osakkaaksi. Tämä on perusteltua, jotta eläkesäätiössä suhde osakkaiden ja eläkevastuun välillä säilyy eläkesäätiön tarkoituksen ja luonteen mukaisena.

Vakuutuskantaa luovutettaessa vastaanottavalle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai työeläkeyhtiölle on säännösten mukaan siirrettävä vähintään vakavaraisuusrajaa vastaava määrä vakavaraisuuspääomaa. Jos vakavaraisuuspääoma ylittää vakavaraisuusrajan, vakavaraisuuspääoma siirretään kokonaisuudessaan enintään kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa prosenttiosuutta käyttäen laskettu määrä. Ehdotuksen mukaan selvitystilassa ja konkurssissa eläkesäätiön osakkaan tulisi täydentää vakavaraisuuspääomaa, jos kantaa luovutettaessa vakavaraisuutta on vähemmän kuin vakavaraisuusraja. Eläkekassan osakkaan vastuu määräytyisi jo konkurssiin asetettaessa tai asetettaessa kassa jo aiemmin selvitystilaan. Selvitystilaan asettamispäivälle tai konkurssiin asettamispäivälle laskettaisiin eläkekassan vastuuvelka, vakavaraisuuspääoma ja vakavaraisuusraja. Jos eläkekassassa on selvitystilaan asettamishetkellä vakavaraisuuspääomaa alle vakavaraisuusrajan, eläkekassan osakkaiden tulisi täydentää vakavaraisuuspääomaa vastaamaan tätä vakavaraisuusrajaa. Jos selvitystilassa olevan eläkekassan vakavaraisuuspääoma kasvaisi sijoitusten arvonkehityksen myötä, eläkekassan osakkaat eivät saisi hyötyä arvonnoususta, mutta he eivät myöskään vastaisi omalla omaisuudellaan selvitystilan aikana tapahtuvasta vakavaraisuuspääoman laskemisesta alle vakavaraisuusrajan.

Vaikka selvitystilassa tai konkurssissa olevassa eläkesäätiössä tai eläkekassassa olisi vakavaraisuuspääomaa vakavaraisuusrajaa vastaava määrä, vakuutuskannan vastaanottaminen yleensä alentaa vastaanottavan eläkesäätiön, eläkekassan tai työeläkeyhtiön vakavaraisuusasemaa. Siksi esitetään, että yksityisen alan eläkelaitokset voisivat sopia selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkesäätiön tai eläkekassan vakuutuskantaa vastaavina varoina luovutettavan omaisuuden täydentämisestä tasolle, joka tekee kannan vastaanottamisesta perusteltua. Säännöstä sovellettaisiin myös sellaisen eläkesäätiön tai eläkekassan vakuutuskannan luovutukseen, joka on asetettu selvitystilaan ja konkurssiin ennen nyt ehdotettavan säännöksen voimaantuloa. Tarkoituksena on välttää selvitystilan tai konkurssin pitkittyminen ja siitä koko eläkejärjestelmälle aiheutuvia kustannuksia.

Lisäksi selkiytettäisiin vakuutuskassasta eronneen osakkaan vastuun sääntelyä selvitystilaan asetetun kassan velvoitteista. Ehdotuksen mukaan vakuutuskassasta sen tilikauden aikana, jolloin kassa on asetettu selvitystilaan, eronnut osakas on velvollinen suorittamaan kassalle vakuutusmaksuja, joiden peruste on syntynyt ennen osakkaan eroamisajankohtaa. Eronnut osakas voi joutua maksamaan kassalle vakuutusmaksuja, jos osakkaiden lopullinen vakuutusmaksun määrä täsmäytetään tilikauden jälkeen. Eläkekassat ovat yleensä hakeneet laskuperusteet, joiden mukaan lopullinen vakuutusmaksu lasketaan vasta kalenterivuoden päätyttyä ja tilikauden aikana kerätään vakuutusmaksuja ennakkomaksuina. Eronneen osakkaan vakuutusmaksu määräytyy osakkaiden kassalle tilikauden aikana maksamien palkkasummien mukaisessa suhteessa. Jos eläkekassa asetetaan selvitystilaan tilikauden aikana, ehdotuksen mukaan tulisi selvitystilaan asettamispäivälle laskea osakkaan vakuutusmaksu vastaavalla tavalla kuin se muutoin laskettaisiin kalenterivuoden päätyessä. Jos kassan vakavaraisuusaste jää sen jälkeen, kun osakkaiden lopulliset vakuutusmaksut on maksettu alle vakavaraisuusrajan, osakkaiden on vakuutusmaksun suorittamisen lisäksi maksettava kassalle lisämaksuja. Lisämaksu määräytyisi myös kulumassa olevan tilikauden aikana suoritettujen palkkasummien mukaisessa suhteessa.

2.14 Valvonta ja rekisteröinti

Finanssivalvonnan tehtävät ja toimivalta pysyisivät ehdotuksen mukaan pääsääntöisesti ennallaan. Ehdotuksen mukaisilla yhteisöoikeudellista sääntelyä koskevilla uudistuksilla kuten sulautumista, jakautumista ja selvitystilaa koskevien menettelyjen uudistamisella olisi vähäisiä vaikutuksia Finanssivalvonnan tehtäviin.

Finanssivalvonnalle eläkesäätiötä ja vakuutuskassaa rekisteröitäessä tehtävään hakemukseen sääntöjen vahvistamiseksi olisi liitettävä laitoksen toimintasuunnitelma, osakasluettelo ja selvitys hallituksen jäsenten sekä toimitusjohtajan kelpoisuudesta. Lisäksi ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö säätäisi asetuksella tarkemmin toimintasuunnitelman sisällöstä. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on vahvistaa uusien laitosten elinkelpoisuutta toiminnan huolellisen suunnittelun avulla. Eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen perustaminen ei ehdotuksen mukaan jatkossakaan edellyttäisi vastaavaa toimilupaa kuin vakuutusyhtiön ja työeläkeyhtiön perustaminen. Toimilupamenettely ei ole tarpeellinen eläkesäätiöiden ja vakuutuskassojen toiminnan luonne huomioon ottaen.

2.15 Riskienhallinta ja sisäinen valvonta

Ehdotuksen mukaan riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan sääntelyä laintasolla lisättäisiin. Finanssivalvonta on antanut riskienhallinnasta ja sisäisestä valvonnasta tarkempia määräyksiä, jotka nyt nostettaisiin osittain lain tasolle. Ehdotuksen mukaan riskienhallintajärjestelmän tulee kattaa erityisesti riskit, jotka liittyvät eläkevastuuseen ja sen kattamiseen, vakavaraisuuden kehitykseen, sijoitustoimintaan sekä operatiiviseen toimintaan. Eläkelaitoksella tulee olla riskienvalvontatoiminto, joka on riippumaton riskiä ottavasta toiminnosta. Riskienhallintatoiminto voisi olla yhteinen osakkaana olevan työnantajan kanssa tai tarvittava asiantuntemus olisi mahdollista ostaa eläkelaitoksen ulkopuolelta. Siitä riippumatta, miten riskienhallinta on organisoitu, eläkelaitoksen hallituksen vastuulla olisi, että riskienhallinta täyttäisi sille laissa asetetut vaatimukset. Kuten nykyisinkin eläkesäätiöllä ja eläkekassalla tulee lisäksi olla riski- ja vakavaraisuusarvio.

Sisäisen valvonnan osalta ehdotetaan, että laissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin sisäisen valvonnan osa-alueista. Sisäisellä valvonnalla pyritään kaikkialla organisaatiossa varmistamaan toiminnon tehokkuus, tuloksellisuus, raportoinnin luotettavuus sekä lakien, määräysten, laitoksen sääntöjen ja toimintaperiaatteiden noudattaminen. Sisäinen valvonta koskee myös eläkelaitoksen ulkoistamia toimintoja, koska vastuu ulkoistetuista toiminnoista on eläkelaitoksella. Sisäinen valvonta koostuisi ohjeista ja menettelytavoista organisaation eri tasoilla ja toiminnoissa. Sisäinen valvonta voisi olla yhteinen osakkaana olevan työnantajan kanssa tai se olisi mahdollista ulkoistaa. Silloinkin, kun sisäinen valvonta on ulkoistettu, eläkelaitoksen hallitus vastaa sisäistä valvontaa koskevan sääntelyn noudattamisesta.

2.16 Vahingonkorvaus

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuu säilyisi pääsääntöisesti ennallaan. Johtohenkilön vahingonkorvausvastuun sääntelyä muutettaisiin kuitenkin siten, että sääntely vastaisi vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain sääntelyä. Ehdotuksen mukaan hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuuta voidaan sovitella siten kuin vahingonkorvauslaissa säädetään. Sovittelun edellytyksenä ei olisi kuten voimassa olevassa laissa, että johtohenkilön syyksi jää vain lievä huolimattomuus. Lisäksi säädettäisiin osakeyhtiölakiin ja vakuutusyhtiölakiin rinnastuvalla tavalla eläkekassan osakkaan ja kassankokouksen puheenjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Eläkesäätiölain ja eläkekassalain vahingonkorvaussäännöksiä sovellettaisiin myös lisäeläkesäätiöihin ja -kassoihin sekä ehdotuksen mukaisiin vakuutuskassoihin.

2.17 Lisäeläkelaitoksen vastuuvelan kate

Lisäeläkesäätiöiden ja -kassojen vastuuvelan katesäännöksiä uudistettaisiin. Erityisesti uudistettaisiin sijoitusrahasto- ja vaihtoehtorahasto-osuuksia koskeva sääntely. Sijoitusrahasto- ja vaihtoehtorahasto-osuudet luettaisiin nykyistä useammin katekelpoisiin omaisuuslajeihin.

Toisin kuin vakuutusyhtiöillä lisäeläkelaitosten vastuuvelan katteen sijoittaminen olisi ehdotuksen mukaan edelleen yksityiskohtaisesti säännelty. Sääntely on tarpeellinen vakuutettujen etujen suojaamiseksi sillä lisäeläkelaitoksilla ei ole toisin kuin vakuutusyhtiöillä vastuuvelan ylittävää vakavaraisuuspääomaa turvaamassa vakuutettuja etuja mahdollisten sijoitustappioiden taikka vakuutus- tai operatiivisten riskien toteutumisen varalta.

2.18 Lisäeläkkeistä annettavat tiedot, etuuden hakeminen ja maksaminen

Lisäeläkkeistä vakuutetuille ja eläkkeensaajille annettavien tietojen sääntelyä vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.

Etuusperusteisen lisäeläkejärjestelyn vakuutetun asemaa ehdotetaan parannettavaksi. Tavoitteena on parantaa vakuutetun oikeutta lisäeläkkeen takautuvaan suorittamiseen, jos vakuutettu ei ole ollut tietoinen oikeudestaan lisäeläkkeeseen. Siksi ehdotetaan, että vakuutetulla olisi oikeus saada lisäeläkettä kymmeneltä hakemusta edeltäneeltä vuodelta. Vakuutetun olisi kuitenkin haettava lisäeläkettä vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta eli siitä, kun hänen eläkelaitoksen sääntöjen mukainen eläkeikänsä on alkanut. Lisäeläkettä olisi haettava viimeistään, kun kymmenen vuotta on kulunut eläkelaitoksen sääntöjen mukaisesta eläkkeelle jäämisajankohdasta.

2.19 Lisäeläkelaitoksen rajat ylittävä toiminta ja rajat ylittävät siirrot

Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia.

Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä parannetaan sallimalla nykyistä pienempien säätiöiden ja kassojen toiminta. Voimassa olevassa laissa on edellytetty vähintään kolmeasataa vakuutettua, mikä on johtanut toiminnassa olevien säätiöiden ja kassojen purkamiseen ja toisaalta estänyt joidenkin perustamisen. Valmistelun aikana Eläketurvakeskus on arvioinut matemaattisen mallin avulla, mikä olisi riittävä vakuutettujen vähimmäismäärä, jotta laitos kykenee kantamaan toimintaan liittyvät riskit. Näistä riskeistä keskeisin työnantajan maksukyvyn kannalta on työtekijän työkyvyttömyysriski. Eläkelaitoksen kyky kantaa toimintaan liittyvät riskit on tärkeä myös lakisääteisen eläkevakuuttamisen yhteisvastuun kannalta sillä, viime kädessä konkurssiin ajautuneet laitoksen vastuut rahoitetaan muilta kerättävillä työeläkemaksuilla.

Eläketurvakeskus tarkasteli kolmea 100 henkilön suuruista todellista vakuutuskantaa työkyvyttömyysriskin näkökulmasta. Vakuutuskantoja simuloitiin 10 000 kertaa keskimääräisen ikäkohtaisen työkyvyttömyysriskin mukaan olettaen, että alkavan työkyvyttömyyseläkkeen suuruus on 50 prosenttia henkilön palkasta. Tarkastelun johtopäätöksenä saatiin, että äärimmäisessä tapauksessa 100 henkilön vakuutuskannan työkyvyttömyyskustannukset nousevat kohtuuttomiksi. Noin 10 prosentin työkyvyttömyyskustannus suhteessa palkkasummaan on mahdollinen 100—200 henkilön vakuutuskannoissa. Tällä perusteella lakisäätiestä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön tai -kassan vähimmäiskooksi ehdotetaan 150 vakuutettua. Toinen tapa lisätä pienten eläkelaitosten kykyä vastata taloudellisista riskeistä olisi vaatia niiltä muilta suurempaa vakavaraisuutta ja varautumista vahinkoliikkeen heilahteluun. Tämä edellyttäisi osakkaana olevilta työnantajilta nykyistä suurempia työeläkevakuutusmaksuja, mikä ei olisi omiaan edistämään uusien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamista tai nykyisten toiminnan jatkamista.

Lisäksi ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää eläkesäätiöitä ja -kassoja koskevaa lainsäädäntöä ottaen huomioon sääntelyn soveltamisessa havaitut puutteet ja ristiriitaisuudet sekä lainsäädännön ymmärrettävyyttä heikentävät tekniset puutteet. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain selkeyttämiselle on olemassa selvä tarve. Lait ovat olleet lukuisien osittaisuudistusten kohteena, mikä on heikentänyt niiden rakennetta. Esimerkiksi säännösten soveltaminen lakisääteiseen ja vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan ei ole aina vaikeuksista hahmotettavissa. Uudistuksessa sääntelyn määrä ei lisäänny, sillä säädettävät kolme uutta lakia kumoavat nyt voimassa olevat lait; eläkesäätiölain, vakuutuskassalain ja lain maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiössä ja eläkekassoissa. Tärkeä lainsäädäntötekninen uudistus on lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa sääntelevien pykälien erottaminen omaksi laikseen ja lisäeläketoiminnan sääntelyn omaksi laikseen. Ehdotus parantaa eläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä välillisesti nykyistä selkeämmän lainsäädännön kautta. Selkeä ja ajantasainen lainsäädäntö on myös yleisen edun kannalta tärkeä. Voimassa olevan lainsäädännön tulkinnanvaraisuus on aiheuttanut vaikeuksia ja oikeudenkäyntejä erityisesti selvitystilaan liittyvien vastuiden osalta.

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lain tasolla lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan sääntelyä nostamalla Finanssivalvonnan määräyksiä osin eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin. Tavoitteena on riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan keinoin havaita riittävän aikaisin toteutumassa olevat riskit ja ryhtyä tämän johdosta tarvittaviin toimenpiteisiin. Tämän arvioidaan vahvistavan eläkesäätiön ja -kassan hallituksen työvälineitä riskien hallitsemiseksi ja siten mahdollisesti myös vähentävän eläkesäätiöiden ja -kassojen joutumista taloudellisiin vaikeuksiin ja selvitystilaan.

Esityksessä esitetään täsmennettäväksi lakisääteistä toimintaa harjoittavan eläkesäätiön ja eläkekassan selvitystila ja -konkurssimenettelyä. Osakkaana olevan työnantajan vastuun määräytymistä eläkesäätiötä ja eläkekassaa kohtaan täsmennettäisiin ja vakuutuskannan luovutusta edistäviä säännöksiä lisättäisiin lakiin. Säännökset vähentävät epäselvästä lainsäädännöstä johtuvia oikeudenkäyntejä sekä nopeuttavat vakuutuskannan luovutusta ja sen jälkeen tapahtuvaa eläkesäätiön tai -kassan purkamista. Ehdotus parantaa eläkekassojen toiminnan vakautta, kun laissa säädettäisiin selkeästi siitä, että myös osakkaat, jotka ovat eronneet eläkekassasta sen tilikauden aikana, jolloin eläkekassa on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin, ovat edelleen taloudellisessa vastuussa kassaa kohtaan. Tämä parantaa yhdenvertaisuutta eläkekassassa tiettynä tilikautena vakuuttaneiden osakkaiden kesken.

Sisällölliset uudistukset keskittyvät pääosin lakisääteistä eläketoimintaa sääntelevään eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin. Kokonaisuutena ehdotetut uudet säännökset eivät lisää eläkelaitoksille aiheutuvaa hallinollista taakkaa.

3.1 Vaikutukset lisäeläkesäätiöihin ja lisäeläkekassoihin

Edellytykset harjoittaa lakisääteistä eläketurvaa täydentävää lisäeläkesäätiö ja -kassa toimintaa paranevat. Lisäeläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä parannettaisiin muuttamalla vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijoittamiseen sovellettavia säännöksiä, mikä mahdollistaa sijoittamisen nykyistä laajemmin erityisesti sijoitusrahastoihin. Voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia selkeämpi, ajantasaisempia ja kattavampi lainsäädäntö parantaa lisäeläketoimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamis- sekä toimintaedellytyksiä, kun lainsäädännön toiminnalle asettamat vaatimukset ovat helpommin ymmärrettäviä.

3.2 Vaikutukset sairaus-, hautaus- ja eroavustukassoihin

Edellytykset harjoittaa sairauskassa-, hautaus- ja eroavustuskassatoimintaa paranevat selkeämmän lainsäädännön myötä. Uusi vakuutuskassalaki sääntelisi vain edellä mainittua toimintaa eikä enää sisältäisi säännöksiä myös eläkekassa toiminnalle. Lisäksi vakuutuskassojen katevarojen sijoitusmahdollisuuksien sääntelyn uudistaminen sääntelyä yksinkertaistamalla ja rajoituksia vähentämällä parantaa pienten vakuutuskassojen mahdollisuutta saada sijoitustuloja. Ehdotus tukee vakuutuskassojen perustamisedellytyksiä ja toiminnan jatkamista.

3.3 Vaikutukset työnantajiin

Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen osuus lakisääteistä eläketoimintaa harjoittavien laitosten, työeläkelaitoksen mukaan lukien, vastuuvelasta on noin viisi prosenttia. Eläkesäätiöiden ja -kassojen laskennallinen osuus työeläkevaroista ei ole suuri, mutta lainsäädännön on mahdollistettava näiden laitostyyppien olemassaolo tärkeänä osana hajautettua työeläkejärjestelmää. Esityksen tavoitteena on varmistaa, että eläkesäätiöt ja -kassat säilyvät toimivina ja omat erityispiirteensä säilyttävinä vaihtoehtoina työnantajille järjestää niiden kautta työntekijöilleen lakisääteinen eläketurva.

Eläkesäätiöille ja eläkekassojen ominaispiirteenä on, että osakkaana oleva työnantaja voi omilla päätöksillään vaikuttaa laissa säädetyissä rajoissa vakuutusmaksuihin, laitoksen hallintokuluihin ja sijoitustoiminnan tuottoihin. Toisaalta työnantaja kantaa osakkaana taloudellista vastuuta laitoksen toiminnasta toisin kuin työeläkeyhtiön asiakkaana. Juuri edellä mainitut laitostyyppien erot tarjoavat työnantajalle valinnanmahdollisuuden, miten järjestää työntekijöiden eläketurva. Tässä ehdotuksessa laitostyyppien erot on säilytetty siten, että säätiötä ja kassoja ei ole kehitetty työeläkeyhtiöiden kaltaisiksi. Toisaalta eläkesäätiöihin ja eläkekassoihin työnantajan kannalta sisältyvä joustavuus on säilytetty. Tämä merkitsee samalla myös sitä, että vakavaraisuuspääoman siirroille eri laitostyyppien välillä säädetään eläkevarojen säilymiseksi järjestelmän piirissä tarpeellisia rajoituksia.

Työnantajan halukkuuteen perustaa oma eläkesäätiö tai -kassa taikka liittyä sellaiseen osakkaaksi vaikuttavat lainsäädännön lisäksi monet muut seikat kuten työelämän muutokset, yritysten toiminnan ja omistuksen kansainvälistyminen ja keskittyminen ydinliiketoimintaan. Siksi on vaikeata ennustaa, lisääntyykö uusien säätiöiden ja kassojen perustaminen ehdotettujen lainsäädännön muutosten seurauksena. Uusien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustaminen on kuitenkin viime kädessä riippuvainen työnantajien harkinnasta.

Valmistelun aikana on arvioitu numeerisesti ehdotusten mahdollistamia vaikutuksia. Alla esitetyn taulukon tietojen perusteella voidaan arvioida, kuinka moni työnantaja, jolle eläkesäätiön tai eläkekassan perustaminen ei aiemmin ole ollut mahdollista, voisi tällaisen perustaa ehdotetun eläkelaitoksen perustamista koskevan vakuutettujen lukumäärärajoituksen voimaantultua. Tällaisia työnantajia olisivat ne, joissa työntekijöitä on vähintään 150 ja enintään 299. Niitä on vuoden 2018 tilastojen perusteella 535 kappaletta. Taulukon tietojen perusteella voimassa olevan lainsäädännön mukaan eläkesäätiön tai eläkekassan perustamismahdollisuus olisi 537:lla työnantajalla. Työnantajien määrä siis kaksinkertaistuisi. Taulukosta ilmenee myös, että suurin osa suomalaisista työnantajista on pieniä yrityksiä, joissa on alle 150:tä työntekijää. Tällainen työnantaja voi kuitenkin konserniin kuuluessaan liittyä konsernin eläkesäätiöön, jos säätiössä on yhteensä vähintään 150 vakuutettua. Vaatimus 150:stä työntekijästä koskee myös eläkekassaa, jossa voi olla useita työnantajia.

Alla oleva taulukko on laadittu Tilastokeskuksen vuotta 2018 koskevista tiedoista.

Valmistelun aikana on esitetty, että uusi lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittava säätiö tai kassa perustetaan vain harvoin ilman työeläkevakuutusyhtiöstä siirrettävää vakuutuskantaa. Tämä johtuu siitä, että vastuuvelan katteelle laskennallisesti asetettava tuottotavoite on vaikeampi saavuttaa ilman riittävää alkupääomaa. Lyhyellä aikavälillä kannanluovutuksen yhteydessä työeläkevakuutusyhtiöistä siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrällä on vaikutusta siihen, onko oman eläkesäätiön tai -kassan perustaminen työnantajalle taloudellisesti perusteltu vaihtoehto vai onko työeläkeyhtiössä vakuuttaminen työnantajalle edullisempaa. Lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamis- ja toimintaedellytyksiä parannettaisiin muuttamalla vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvän vakavaraisuuspääoman määräytymistä. Käytettävän prosentin laskentaa muutettaisiin. Uutta olisi, että prosenttiosuus laskettaisiin työeläkelaitosten vakavaraisuusrajojen mediaanin sijaan työeläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella, mikä mahdollistaisi nykymallia paremmin uuden eläkelaitoksen vastuuvelan tuotto-odotuksen saavuttamisen. Myös työnantajan velvollisuudesta täydentää siirtyvää vakavaraisuuspääomaa omista varoistaan luovuttaisiin, jos vastaanottava eläkesäätiö tai -kassa täyttää vakavaraisuusvaatimukset. Ehdotus siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrittämiseksi käytettävän prosenttiosuuden laskentamallin muuttamisesta työeläkelaitosten mediaanin sijaan laitosten keskimääräiseen vakavaraisuuteen perustuvaksi nostaa historiatietojen valossa hieman siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrää. Alla Eläketurvakeskuksen aikasarja, jossa verrataan nykyisen laskentamallin ja ehdotetun mallin perusteella laskettua siirtyvän vakavaraisuuden prosenttiosuutta.

Lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamis- ja toimintaedellytyksiä parannettaisiin myös poistamalla vakuutuskannan luovutukseen liittyviä rajoituksia erityisesti luovutettaessa kantaa työeläkevakuutusyhtiöstä lakisääteistä vakuuttamista harjoittavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Luovutettaessa kantaa perustettavaan eläkesäätiöön tai -kassaan tulisi luovutettavassa kannassa olla vakuutettuja eläkesäätiön tai -kassan vähimmäiskokoa vastaava määrä. Tämä määrä vakuutettuja olisi toisin kuin nykyisin mahdollista koota myös useammasta työeläkeyhtiöstä. Luovutettaessa kantaa jo toimivaan eläkesäätiöön tai -kassaan luovutettavan kannan kokoa koskevia vaatimuksia ei olisi.

3.4 Vaikutukset työeläkeyhtiöihin

Ehdotukseen sisältyy myös säännöksiä, joilla uudistetaan osin siirtyvän vakavaraisuuspääoman laskenta siirrettäessä työnantajakohtaista vakuutuskantaa työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön tai -kassaan. Ehdotettavan laskentamallin arvioidaan nostavan hieman työeläkeyhtiöstä luovutettavan vakavaraisuuspääoman määrää. Lisäksi ehdotetaan työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia muutettavaksi siten, että luovutettavaan kantaan vähintään sisältyvien vakuutettujen lukumäärää ei enää säänneltäisi tai vaatimusta vakuutettujen määrästä alennettaisiin nykyisestä. Uutta eläkesäätiötä tai -kassaa perustettaessa laissa edellytetty määrä vakuutettuja olisi ehdotuksen mukaan mahdollista kerätä useasta eri työeläkeyhtiöstä siirrettävästä vakuutuskannasta. Edellä mainittujen ehdotusten arvioidaan jonkin verran lisäävän vakuutuskantojen luovutuksia työeläkeyhtiöstä lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittaviin eläkesäätiöihin ja -kassoihin. Ehdotuksella ei arvioida olevan vaikutusta työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuteen sillä, vaikka työeläkeyhtiöstä vakuutuskannan siirrossa luovutettavan vakavaraisuuspääoman arvioidaan hieman nousevan, siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä nousee vastaavasti luovutettaessa vakuutuskanta eläkesäätiöstä tai -kassasta työeläkeyhtiöön.

Ehdotuksen mukaan työeläkeyhtiöllä ei jatkossakaan olisi velvollisuutta suostua vakuutuskannan siirtoon. Työeläkeyhtiön kannalta luovutuksessa on kyse liiketoimintaan vaikuttavasta ratkaisusta, jossa luovutetaan osa yhtiön omaisuudesta. Työeläkeyhtiön vastuuvelkaa vastaavat varat ovat toisaalta yksityisoikeudellista yhtiön omaisuutta ja toisaalta työeläkejärjestelmän varoja, joita työeläkeyhtiö hallinnoi. Koska kyseessä on yksityisoikeudellinen työeläkeyhtiön omaisuus, vakuutuskannan luovutus pohjautuu vapaaehtoiseen sopimiseen kuten yritysjärjestelyissä yleensä. Yritysjärjestelyistä kuten esimerkiksi sulautumisesta, jakautumisesta tai vakuutuskannan siirrosta eivät päätä vakuutuksenottajat vaan kukin yritysjärjestelyyn osallistuva vakuutusyritys. Työeläkeyhtiöille asetettava velvollisuus luovuttaa työnantajakohtainen vakuutuskanta olisi ongelmallinen omaisuuden perustuslainsuojan ja sopimusoikeuden yleisten periaatteiden kannalta.

3.5 Vaikutukset työntekijöihin ja kotitalouksiin

Ehdotuksella ei ole välittömiä vaikutuksia työntekijöiden tai kotitalouksien asemaan. Esityksen tavoitteena on edistää sitä, että eläkesäätiöt ja -kassat säilyvät työnantajalle vaihtoehtona järjestää lakisääteinen eläketurva muualla kuin työeläkeyhtiössä. Vakuutetun työntekijän oikeudelliseen asemaan tai työntekijöiden etujen turvaan sillä, onko työntekijä vakuutettuna eläkesäätiössä, -kassassa tai työeläkeyhtiössä ei ole vaikutusta. Työntekijät maksavat lakisääteiseen eläkeikään asti työntekijältä perittävää työeläkemaksua, jonka suuruus ei riipu siitä, missä eläkelaitoksessa työntekijä on vakuutettuna. Kun työntekijä saavuttaa eläkeiän, eläkepäätöksen antaa se eläkelaitos, jossa työntekijä on viimeksi ollut vakuutettuna ennen eläkkeelle jäämistään. Tämä eläkelaitos myös maksaa eläkkeen ja vastaa päätöstä koskeviin tiedusteluihin. Maksussa oleva eläke kuitenkin rahoitetaan kaikkien niiden eläkelaitosten toimesta, joissa työntekijä on työuransa aikana ollut vakuutettuna. Viime kädessä eläkelaitoksen joutuessa konkurssiin tämän eläkelaitoksen osuus eläkkeistä vakuutetaan työeläkelaitosten kustannusten jaon kautta työeläkelaitosten yhteisvastuusta. Ehdotukseen ei sisälly säännöksiä, joilla muutettaisiin edellä selostettua vakuutetun työntekijän asemaa.

Esitykseen sisältyy ehdotus aiempaa pienempien eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamisen mahdollistamisesta. Esitystä valmisteltaessa on matemaattisen laskelman avulla arvioitu, mikä on sellainen vakuutettavien työntekijöiden vähimmäismäärä, jossa eläkesäätiön tai -kassan riskinkantokyky ei vaarannu. Eläkesäätiön tai -kassan merkittävin vakuutettuihin työntekijöihin liittyvä riski on työkyvyttömyysriski. Eläkesäätiössä tai -kassassa työntekijöiden palkkasumman on oltava riittävän suuri, jotta merkittävän työkyvyttömyystapauksen sattuessa vaikutus osakkaana olevan työnantajan vakuutusmaksuun ei olisi merkittävä. Nyt ehdotettava eläkesäätiön tai -kassan vähimmäiskoko on siis arvioitu riittävän suureksi kantamaan työkyvyttömyysriskin. Työntekijöiden työeläkemaksun suuruuteen työkyvyttömyysriskin toteutumisella ei kuitenkaan ole vaikutusta sillä, työntekijän työeläkemaksun suuruus ei ole riippuvainen eläkesäätiön tai -kassan taloudellisesta asemasta. Työnantaja kantaa riskin eläkesäätiön tai -kassan varojen riittävyydestä. Eläkkeiden ja muiden etuuksien maksaminen on myös viime kädessä turvattu yksityisen alan eläkelaitosten yhteisvastuun kautta.

Ehdotukseen sisältyy myös eläkesäätiössä tai -kassassa osakkaana olevan työnantajan vakavaraisuuspääoman täydentämisen poisto tietyissä vakuutuskannan siirtoon liittyvissä tilanteissa. Ehdotukselle ei ole vaikutuksia vakuutettujen työntekijöiden asemaan tai työntekijöiden etujen turvaan. Ehdotuksen mukaan, kun työeläkeyhtiöstä siirretään työnantajakohtainen vakuutuskanta eläkesäätiöön tai -kassaan, työnantajan ei enää tarvitsisi täydentää vastaanottavan eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuuspääomaa. Täydentämistä on käytetty silloin, kun siirtyvän vakuutuskannan mukana luovutettava vakavaraisuuspääoma jää tiettyä laissa säädettyä tasoa alhaisemmaksi, mikä saattaisi alentaa vastaanottavan eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuusastetta. Vaikka täydentäminen ei enää olisi lakisääteistä, vakuutetut edut eivät vaarannu. Eläkesäätiön tai -kassan ominaispiirteisiin kuuluu, että vakavaraisuusaste vaihtelee vastuuvelan katteen arvon muutosten ja kateomaisuuden tuoton vaihteluiden johdosta. Laissa säädetään vakavaraisuuspääoman sallitusta vaihteluvälistä. Jos vakavaraisuusaste alenee laissa säädettyä tasoa alhaisemmaksi, osakkaana olevien työnantajien on tarvittaessa täydennettävä vakavaraisuuspääomaa. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.

Selvitystilan ja konkurssin osalta esitetään eläkkeensaajien maksussa olevien eläkkeiden suorittamista selkeyttävää säännöstä, joka vahvistaa nykyisen oikeustilan. Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön ja -kassan selvitystilan ja konkurssin osalta ehdotetaan nimenomaista säännöstä, jonka mukaan eläkkeet ja muut etuudet maksetaan eläkesäätiön tai -kassan varoista myös näiden selvitystilan tai konkurssin aikana samoin periaattein kuin ennen selvitystilaa tai konkurssia. Eläkesäätiön tai -kassan, joka on työntekijän eläkelaissa tarkoitettu yksityisten alojen ratkaiseva eläkelaitos tai viimeinen eläkelaitos, on maksettava eläkkeet oikea-aikaisesti työntekijän eläkelain mukaisesti. Eläkesäätiön ja -kassan tehtävänä on myös edelleen antaa eläkepäätöksiä samoin edellytyksin kuin ennen selvitystilaa tai konkurssia. Eläkkeiden turvaaminen eläkelaitosten yhteisvastuun kautta on viimesijainen toimenpide.

Ehdotuksen lähtökohtana on työnantajan valinnan mahdollisuuksien edistämisen lisäksi vakuutettujen etujen turvaaminen. Työntekijöiden kannalta keskeistä on eläkevaroista huolehtiminen ja sen varmistaminen, että eläkevaroja ei päädy eläkejärjestelmän ulkopuolelle. Ehdotus on tästä näkökulmasta tarkasteltuna tasapainoinen kokonaisuus.

Vaikka lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä vakuutetut edut eivät ole riippuvaisia siitä, minkä tavan järjestää eläkevakuutusturva työnantaja on valinnut, eläkejärjestelmän on oltava kantavalla taloudellisella pohjalla. Vakuutetut edut turvaa viime kädessä työeläkelaitosten yhteisvastuu, mikä merkitsee kustannusten jakautumista koko järjestelmän kannettavaksi. Toimiva ja tehokas työeläkelainsäädännön toimeenpano turvaa myös vakuutettuja etuja ja on omiaan edistämään riittävää ja kestävää eläketurvan tasoa. Eläkesäätiöiden ja -kassojen perustamis- ja toimintaedellytysten parantaminen tavalla, joka edistää hajautetun eläkejärjestelmän toimintaa on myös työntekijöiden etu.

Lisäeläkesäätiöissä ja -kassoissa vakuutettujen työntekijöiden asemaa parannettaisiin täsmentämällä tiedonantosäännöksiä sekä mahdollistamalla lisäeläkkeen hakemisen takautuvasti aiempaa pidemmältä ajalta. Sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassojen osalta ehdotuksella ei ole välittömiä vaikutuksia vakuutettujen työntekijöiden asemaan.

3.6 Vaikutukset julkiseen talouteen

Esityksellä ei ole vaikutuksia julkiseen talouteen. Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavat eläkesäätiöt ja -kassat vakuuttavat sellaista yksityisellä alalla tehtävää työtä, mitä tarkoitetaan työntekijän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa. Eläkesäätiöiden, -kassojen ja työeläkeyhtiöiden varat ovat niiden yksityisoikeudellista omaisuutta, joista maksetaan vakuutettujen eläkkeet ja muut etuudet. Näin on myös edellä mainittujen eläkelaitosten mahdollisessa konkurssissa, sillä viime kädessä eläkkeet on turvattu eläkelaitosten yhteisvastuun kautta.

Lisäeläketoimintaa harjoittavat eläkesäätiöt ja -kassat, sairauskassat sekä hautaus-ja eroavustuskassat rahoittavat toimintansa osakkaana olevien työnantajien vakuutusmaksuilla, sijoitustuotoilla ja vakuutettujen vakuutusmaksuilla. Poikkeuksena ovat sairausvakuutuslain mukaista toimintaa harjoittavat työpaikkakassat, jotka saavat rahoituksensa Kansaneläkelaitokselta. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksen menot rahoitetaan palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksuilla, työnantajien sairausvakuutusmaksulla sekä valtion osuudella. Vaikka työpaikkakassojen rahoitus on osittain julkista, esityksellä ei ole työpaikkakassatoiminnan pienimuotoisuuden vuoksi vaikutuksia julkiseen talouteen.

3.7 Vaikutukset kansantalouteen

Ehdotus parantaa lakisääteisen eläketurvan toimeenpanoa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen toimintaedellytyksiä ja vahvistaa sitä kautta hajautettua työeläkejärjestelmää Hajautettu työeläkejärjestelmä on keskeinen osa suomalaista eläkejärjestelmää, jossa hajautus nähdään muun muassa keinona eläkevaroihin liittyvien riskien pienentämiseksi sekä työnantajan valinnanvapauden turvaamiseksi. Hajautettu eläkejärjestelmä tuo myös jonkin verran kilpailua lakisääteisen eläketurvan toimeenpanoon, mikä on omiaan edistämään tuottavuutta ja tehokkuutta. Eläkejärjestelmän tuottavuus ja tehokkuus voi kasvaa myös eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnan kautta, sillä työnantaja voi osakkaana vaikuttaa sijoitustoimintaan ja hallintokuluihin.

Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen selvitystila- ja konkurssisääntelyn täsmentämisen yhtenä tavoitteena on edistää selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkesäätiön tai- kassan vakuutuskannan luovutusta. Lakisääteistä toimintaa harjoittava eläkesäätiö tai -kassa voidaan purkaa vasta vakuutuskannan luovutuksen jälkeen. Jos kantaa ei saada luovutetuksi kohtuullisessa ajassa, tästä aiheutuu koko yksityisen alan eläkejärjestelmälle ylimääräisiä kustannuksia menetettyjen sijoitustuottojen muodossa. Kustannuksia aiheutuu myös selvitystilassa olevan eläkesäätiön tai -kassan hallinnon jatkumisesta. Vakuutuskannan nopea luovuttaminen edistäisi koko yksityisen alan eläkejärjestelmän tehokkuutta.

Eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnalla on niiden harjoittaman vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijoittamisen kautta vaikutusta myös pääomamarkkinoihin. Suomen pääomasijoitusyhdistys ry näkee eläkesäätiöt ja -kassat sijoittajakunnan monimuotoisuutta lisäävänä tekijänä. Siten eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnalla ja toimintaedellytyksillä voi olla myös eläkejärjestelmän ulkopuolisia vaikutuksia. Eläkesäätiöt ja -kassat voivat työeläkeyhtiötä pienempinä sijoittajina ja hallinnoltaan kevyimpinä organisaatioina olla halukkaampia sijoittamaan myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mikä voi parantaa näiden yritysten rahoituksen saatavuutta. Pääomamarkkinat ja kasvu -työryhmän raportin mukaan vuodelta 2013 kotimaahan osan eläkevaroistaan sijoittavat institutionaaliset sijoittajat lisäävät markkinoiden likviditeettiä ja tasaavat markkinoiden syklisyyttä. Pääomamarkkinat toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niillä on erikokoisia toimijoita, joilla on sijoitustoiminnassaan erilaisia näkemyksiä ja riskiprofiileja. Eläkesäätiöiden ja -kassojen riittävällä määrällä on siis vaikutusta myös kotimaisiin pääomamarkkinoihin. Tästä näkökulmasta arvioituna uudistuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia myös pääomamarkkinoihin. Työeläkejärjestelmää ei kuitenkaan voida ensisijaisesti kehittää pääomamarkkinoiden, vaan eläkejärjestelmän omien tavoitteiden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että muutosta, joka on ristiriidassa työeläkejärjestelmän tavoitteiden kanssa, ei voida toteuttaa silloinkaan, kun se mahdollisesti edistäisi pääomamarkkinoiden toimintaa.

3.8 Vaikutukset viranomaisten ja eläketurvakeskuksen toimintaan

Ehdotuksella on vähäisiä vaikutuksia viranomaisten väliseen tehtäväjakoon. Eräitä nykyisin sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvia tehtäviä, jotka ovat luonteeltaan teknisiä, ehdotetaan siirrettäväksi Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet säilyisivät muutoin pääasiassa ennallaan. Eläketurvakeskukselle puolestaan säädettäisiin tehtäväksi antaa neljä kertaa vuodessa sosiaali- ja terveysministeriölle tiedot, joita tarvitaan asetuksen antamiseksi kulloinkin voimassa olevan siirtyvän vakavaraisuusprosentin määräämiseksi. Ehdotus ei lisää viranomaisten tehtäviä, sillä aiemmin asetuksen antamiseksi tarvittavat tiedot antoi Finanssivalvonta. Jatkossa tiedot antaisi Eläketurvakeskus, jolla täydennyskertoimeen liittyvien tehtävien vuoksi muutoinkin on asetuksen antamiseksi tarvittavat tiedot.

3.9 Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole ympäristövaikutuksia. Eläkesäätiöt- ja eläkekassat, lisäeläkesäätiöt ja -kassat sekä vakuutuskassat voivat vaikuttaa ympäristöön ja ilmastonmuutokseen pääasiassa katevarojensa sijoituskohteiden kautta. Tässä esityksessä ei ole ehdotuksia, jotka liittyvät sijoitusten ympäristövaikutuksiin. Lisäeläkesäätiöiden ja -kassojen osalta IORP II -direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä on joulukuussa 2018 tullut voimaan uutta ympäristövaikutuksiin kytkeytyvää sääntelyä ja vielä on liian aikaista arvioida tämän sääntelyn mahdollisia muutostarpeita. Euroopan unionissa on lisäksi tällä hetkellä valmisteilla useita kestävään kehitykseen ja sijoittamiseen liittyviä uudistushankkeita.

3.10 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksellä ei ole muita yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Valmistelun aikana selvitettiin laskelmien avulla vaihtoehtoisia lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön tai -kassan vähimmäiskokoa. Valmistelun aikana selvitettiin myös useita vaihtoehtoisia malleja siirtää vakuutuskantaa työeläkeyhtiöstä lakisääteistä toimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Yhtenä vaihtoehtona oli niin sanottujen päättyneiden vakuutusten siirtäminen. Päättyneillä vakuutuksilla tarkoitetaan sellaista työeläkeyhtiössä olevaa vakuutuskantaa, jossa vakuuttavan työnantajan asiakassuhde työeläkeyhtiöön on päättynyt. Työeläkeyhtiöön jää vakuutussopimussuhteen päättyessä vakuutettu eläkevastuu ja sitä vastaavat varat. Päättyneitä vakuutuksia siirrettäessä siirrettäisiin vakuutettu eläkevastuu ja sitä vastaavat varat. Lisäksi valmistelun aikana selvitettiin kolmea mallia määrittää työeläkeyhtiöstä siirtyvän vakuutuskannan mukana siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä.

4.1 Eläkelaitoksen vähimmäiskokoa koskeva vaihtoehtoinen malli

Valmistelun aikana on myös arvioitu vaihtoehtoista mallia eläkelaitoksen vähimmäiskoolle. Tässä mallissa eläkelaitoksessa tulisi olla joko 150 vakuutettua tai vähintään 100 vakuutettua, joiden vuotuinen palkkasumma vastaisi kuuttamiljoonaa euroa. Edellä mainittu palkkasumma vastaa 100 palkansaajan keskimääräistä vuosiansiota vuoden 2012 tasoon laskettuna ja palkkasumma sidottaisiin Tilastokeskuksen julkaisemaan ansiotasoindeksiin. Vähimmäiskoon tulee olla riittävä, jotta laitos ja sen osakkaana olevat työnantajat kykenisivät kantamaan työkyvyttömyysriskin. Arvion mukaan yrityksessä, jossa on 100 työntekijää, on keskimäärin 0,5 työkyvyttömyystapausta vuosittain. Sen kertaluonteinen kustannusvaikutus suhteessa vuosittaiseen palkkasummaan olisi keskimäärin laskettuna 1—2 prosenttia. Jos työkyvyttömyysriski toteutuu keskimääräistä suurempana esimerkiksi siten, että kaksi korkeampipalkkaista henkilöä tulisi työkyvyttömäksi samana vuonna, niin työkyvyttömyystapausten kustannusvaikutus voisi usein nousta noin 10 prosenttiin palkkasummasta. Jos toteutunut työkyvyttömyysriski olisi vielä edellistä esimerkkiä suurempi, niin kustannusvaikutus nousisi hyvin korkeaksi.

Eläkelaitoksessa osakkaana oleva työnantaja kantaa vastuun työkyvyttömyystapausten mahdollisesti aiheuttamasta lisäkustannuksesta, jos eläkelaitoksen vakavaraisuuspuskuri ei riitä kattamaan työkyvyttömyyskustannuksia. Hyvin pienten säätiöiden tai kassojen perustaminen ei edelleenkään olisi tarkoituksenmukaista, koska niiden edellytykset pitkäjänteiseen toimintaan voivat olla heikot. Eläkesäätiön ja -kassan toiminta edellyttää osakkaana olevalta työnantajalta sitoutumista pitkäjänteiseen toimintaan, työeläketoiminnan tuntemusta ja taloudellisten resurssien osoittamista laitokselle. Hyvin pienten säätiöiden tai kassojen perustaminen lisäisi näiden riskiä joutua selvitystilaan ja olisi myös epätarkoituksenmukaista työeläkelaitosten konkurssiyhteisvastuun kannalta. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän toimeenpanon hajautuminen hyvin pieniin yksiköihin lisäisi myös järjestelmän hallinnointikuluja.

4.2 Päättyneiden vakuutusten siirtoa koskeva vaihtoehtoinen malli

Valmistelun aikana on esitetty myös jo päättyneiden vakuutusten siirtoa, jotta vakuutuskantaa työeläkeyhtiöstä luovutettaessa eläkesäätiöön tai -kassaan siirtyisi nykyistä enemmän rahastoituja varoja ja vakavaraisuuspääomaa. Päättyneiden vakuutusten siirto parantaisi niiden eläkesäätiöiden ja eläkekassojen asemaa, joilla on ollut vakuutuksia useissa työeläkeyhtiöissä. Päättyneiden vakuutusten siirto alentaisi yleensä sellaisen työnantajan eläkesäätiölle tai -kassalle suorittamia vakuutusmaksuja, jolla on ollut vakuutuksia useissa työeläkeyhtiöissä. Jos uusi eläkesäätiö tai -kassa perustetaan ilman vanhaa vakuutuskantaa, laitoksen vakuutuskannan rakenne poikkeaa keskimääräisestä. Laitoksen toiminnan alkuvaiheessa vastuuvelka kasvaa voimakkaasti, jolloin myös vastaavasti kasvaa vakavaraisuuspääoman tarve. Jos uuteen eläkelaitokseen siirtyy myös vanhaa vakuutuskantaa, vastuuvelkaa purkautuu vähitellen kantaan sisältyvien eläkkeensaajien osalta. Mitä enemmän eläkesäätiössä tai -kassassa on sijoitettavaa omaisuutta, sitä suuremmat ovat yleensä myös sijoitustuotot. Sijoitustuotot vaikuttavat työnantajan vakuutusmaksutasoa alentavasti.

Työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovutuksen laajentaminen päättyneisiin vakuutuksiin muuttaisi olennaisesti työeläkejärjestelmämme rakennetta, joka perustuu eläkelaitoskohtaiseen eikä työnantajakohtaiseen rahastointiin. Työnantajan ottaessa vakuutuksen työeläkeyhtiöstä työnantaja siirtää vakuutussopimuksella vastuun eläketurvan toteutumisesta työeläkeyhtiölle työnantajan maksamia työeläkemaksuja vastaan. Näistä työeläkemaksuista kertyneet varat ovat työeläkeyhtiön omaisuutta, johon työnantajalla vakuutuksenottajana ei ole oikeutta. Vakuutuskannan luovutuksen laajentaminen päättyneisiin vakuutuksiin olisi ongelmallista myös eläkelaitosmuotojen erilaisten ominaisnaispiirteiden vuoksi. Rajoituksia siirtää vakuutuskantaa eri eläkelaitosmuotojen välillä on perusteltu laitosmuotojen erilaisilla turvaavuusvaatimuksilla. Vaikka eläkesäätiöihin, eläkekassoihin ja työeläkeyhtiöihin sovelletaan nykyisin yhteneväisiä vakavaraisuusvaatimuksia, laitosmuotojen välillä on myös merkittäviä eroja. Keskeiset eroavaisuudet koskevat työnantajan mahdollisuutta käyttää vakavaraisuuspääomaa vakuutusmaksujen alentamiseksi sekä mahdollisuutta tulouttaa tietty osa laitoksen vakavaraisuutta työnantajalle laissa säädetyn vakavaraisuustason ylittyessä. Eläkesäätiöihin ja eläkekassoihin laitosmuotona liittyvä joustavuus on keskeinen tekijä, joka työnantajan kannalta erottaa ne laitosmuotona työeläkeyhtiöstä.

Eläkesäätiö- ja eläkekassatoiminnan joustavuus eli työnantajan mahdollisuus laskea laitoksen vakavaraisuuspääomaa ja säädellä vakuutusmaksutasoaan on päättyneiden vakuutusten siirtomahdollisuutta arvioitaessa huomioon otettava seikka. Eläkesäätiö ja eläkekassa voi purkaa vakavaraisuuspääomaa työnantajan vakuutusmaksujen alentamiseen siten, että vakavaraisuuspääoma on purkamisen jälkeen vähintään 1,3 -kertainen vakavaraisuusrajaan nähden. Jos vakavaraisuuspääoma on tätä alhaisempi, mutta vähintään vakavaraisuusrajan suuruinen, vakavaraisuuspääomaa voidaan purkaa siten kuin työeläkeyhtiöt voivat antaa vakuutusmaksujen alennuksia sijoitustoimintansa tuloksen perusteella. Koska eläkesäätiössä tai -kassassa osakkaana olevalla työnantajalla on laitoksen vakavaraisuuden vaarannuttua lisämaksuvelvollisuus, vakavaraisuuspääomaa voidaan siirtää joustavasti lain säätämissä rajoissa työnantajalle vakuutusmaksun alennuksina. Samalla tähän sisältyy mahdollisuus eläkevarojen päätymisestä eläkejärjestelmän ulkopuolelle, jos työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin. Päättyneiden vakuutusten siirron salliminen lisäisi riskiä työeläkevarojen poistumisesta eläkejärjestelmän piiristä.

Työnantajan taloudellisilla vaikeuksilla voi olla työnantajan ollessa eläkesäätiön tai -kassan osakas suurempi euromääräinen vaikutus työeläkevaroihin kuin, jos työnantaja olisi ottanut vakuutuksen työeläkeyhtiöstä. Eläkesäätiön ja -kassan ja osakkaana olevan työnantajan ja eläkesäätiön tai -kassan taloudellinen tilanne on kytköksissä toisiinsa. Työnantajan heikko taloudellinen tilanne voi vaikuttaa säätiön tai kassan vakavaraisuuteen ja päinvastoin. Työeläkeyhtiön asiakkaana olevan työnantajan konkurssissa voi jäädä saamatta työeläkemaksuja. Jos konkurssiin asetettu työnantaja on osakkaana eläkesäätiössä tai -kassassa, työeläkemaksujen lisäksi voi jäädä saamatta eläkesäätiön tai -kassan vakavaraisuuspääoman täydentämiseksi vakavaraisuusrajalle tarvittavat varat. Selvitystilassa olevan eläkesäätiön tai -kassan vakuutuskanta tulee luovuttaa toiseen eläkelaitokseen ja samalla tulee siirtää vastaanottavalle eläkelaitokselle vähintään vakavaraisuusrajaa vastaava määrä vakavaraisuuspääomaa. Vakavaraisuusraja on huomattavasti työeläkelaitosten vakavaraisuusasetetta alhaisempi. Vakuutuskannan luovuttaminen siirtämällä vakavaraisuuspääomaa vakavaraisuusrajaa vastaava määrä johtaa vastaanottavan laitoksen vakavaraisuusasteen laskemiseen.

Päättyneiden vakuutusten siirtoon liittyisi myös useita käytännöllisiä ongelmia. Jos mahdollisuus luovuttaa työeläkeyhtiön varoja laajennettaisiin päättyneisiin vakuutuksiin, kyseessä olisi merkittävä muutos nykytilaan. Usein olisi vaikea määritellä, mitkä päättyneet vakuutukset kuuluisivat työnantajakohtaiseen vakuutuskantaan, koska työnantajayrityksissä tapahtuu erilaisia yhtiöoikeudellisia ja liiketoiminnallisia järjestelyjä. Voimassa olevan sääntelyn mukainen saman työnantajan voimassa olevaa vakuutusta välittömästi edeltäneen teknisestä syystä päättyneen vakuutuksen siirtäminen on myös aiheuttanut joitakin tulkintaongelmia työnantajayrityksen sulautuessa ja jakautuessa. Teknisistä syistä päättyneillä vakuutuksilla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan vakuutuksen käytännön hoidon helpottamiseksi tehtyä vakuutuksen päättämistä ja uuden aloittamista esimerkiksi helpottamaan työnantajan eläkevakuutuskustannusten seurantaa henkilöpiireittäin. Hallituksen esityksen perusteluissa ei oteta kantaa siihen, onko työnantajayrityksen oikeushenkilöllisyyden muuttumisesta esim. jakautumisesta johtuva vakuutuksen päättyminen laissa tarkoitettu tekninen syy. Jos vakuutusten siirto laajennettaisiin päättyneisiin vakuutuksiin, tulisi ensin määritellä, mikä vaikutus työnantajayrityksen yritysjärjestelyillä on työnantajakohtaisen vakuutuskannan laajuuteen. Lain selkeyttämisestä riippumatta käytännössä olisi työlästä selvittää työnantajayritykseen aiemmin kohdistuneet yritysjärjestelyt työnantajakohtaisen vakuutuskannan selvittämiseksi.

Edellä selostetuista syistä ehdotukseen ei sisälly mallia päättyneiden vakuutusten siirtämisestä.

4.3 Siirtyvää vakavaraisuuspääomaa koskevat vaihtoehtoiset mallit

Valmistelun aikana on arvioitu useita vaihtoehtoisia malleja siirtyvän vakavaraisuuspääoman määräytymiselle. Valmistelun aikana on tuotu esille, että siirtyvän vakavaraisuuspääoman tulisi vastata luovutettavan kannan osuutta luovuttavan työeläkeyhtiön vakavaraisuudesta. Malliin liittyisi ongelmia, joita nykymallissa ei ole. Tässä vaihtoehtoisessa mallissa kannansiirtoon vaikuttaisi luovuttavan yhtiön vakavaraisuuspääoman taso, joten yhtiöstä, jonka vakavaraisuusaste on työeläkelaitosten mediaania korkeampi, vakuutuskantaa olisi nykyistä kannattavampaa siirtää. Yhtiöstä, jonka vakavaraisuustaso on mediaania alhaisempi, vakuutuskanta olisi yhtä edullista siirtää kuin nykyisin, koska yhtiöstä luovutetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan enintään luovutettavaa vakuutuskantaa vastaava osuus vakavaraisuuspääomasta. Malli saattaisi kannustaa nykymallia enemmän useisiin kannansiirtoihin lyhyellä aikavälillä, jossa kanta siirrettäisiin työeläkeyhtiöstä siirtyvän vakavaraisuuspääoman ollessa korkea. Malli saattaisi kannustaa siirtämään vakuutuskantoja erityisesti niistä työeläkeyhtiöistä, joiden vakavaraisuusaste on esimerkiksi sijoitustoiminnan onnistumisen vuoksi korkea. Purettaessa eläkesäätiö tai -kassa vakuutuskanta luovutetaan työeläkeyhtiölle taikka toiselle eläkesäätiölle tai -kassalle ja samalla ehdotetussa mallissa siirrettäisiin vakavaraisuuspääomaa määrä, joka vastaisi vakuutuskantaa vastaanotettaessa saatua määrää. Malli olisi hallinnollisesti työläs ja lisäisi viranomaisten työmäärää.

Toisena vaihtoehtoisena mallina siirtyvän vakavaraisuuspääoman laskennassa käytettävien työeläkelaitosten vakavaraisuustietojen viiveen poistamiseksi, on esitetty mallia, jossa siirtyvä vakavaraisuuspääoma laskettaisiin kannansiirtohetken tietojen pohjalta jälkikäteen. Kantaa luovutettaessa siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä perustuisi arvioon, joka täsmäytettäisiin jälkikäteen. Mallin etuna olisi, että kannan vastaanottava eläkelaitos pääsee viiveen poistuttua tasavertaisempaan asemaan muiden eläkelaitosten kanssa. Mallin haittana olisi, ettei siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä ole tiedossa kannansiirtoa koskevan sopimuksen tekohetkellä vaan vasta kolme kuukautta kannansiirron jälkeen. Nykyisin asetuksella säädetty siirtyvän vakavaraisuuspääoman prosenttiosuus on tiedossa sopimusta tehtäessä, mutta siirtyvän vakavaraisuuspääoman lopullinen määrä määräytyy kannanluovutushetkellä. Vaihtoehtoisessa mallissa olisi kuitenkin edelleen ollut täsmäytyksestä johtuva viive ja siihen liittyvä epävarmuus vakuutuskantaa luovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen tehdessä luovutussopimusta. Tästä aiheutuva riski jäisi eläkelaitoksessa osakkaana olevan työnantajan kannettavaksi. Tällä mallilla ei siis voida poistaa riittävän hyvin viiveeseen liittyviä ongelmia, joten siihen siirtyminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Sosiaali- ja terveysministeriössä aloitettiin hankkeen valmistelu laatimalla vuonna 2013 arviomuistio uudistustarpeista ja mahdollisista uudistusvaihtoehdoista. Arviomuistio lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa 2013. Lausuntokierroksella saadun palautteen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö päätti toukokuussa 2013 perustaa työryhmän eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain uudistamiseksi ja kehittämiseksi. Työryhmän tehtävänä oli koota yhteen eläkesäätiöitä ja eläkekassoja koskeva työeläkelainsäädäntö. Tehtävänä oli myös varmistaa, että eläkesäätiöt ja -kassat säilyvät toimivana ja omat erityispiirteensä säilyttävinä vaihtoehtoina työnantajille järjestää niiden kautta työntekijöilleen lakisääteinen työeläketurva ja vapaaehtoinen lisäeläketurva. Tavoitteena oli lisäksi selkeyttää eläkesäätiöitä ja eläkekassoja koskevaa lainsäädäntöä ottaen huomioon lainsäädännön soveltamisessa havaitut puutteet ja ristiriitaisuudet. Työryhmän puheenjohtaja oli sosiaali- ja terveysministeriöstä ja jäseninä olivat työmarkkinajärjestöt eli Elinkeinoelämän keskusliitto EK sekä Akava, SAK ja STTK, Eläkesäätiöyhdistys ESY ry, Työeläkevakuuttajat Tela ry ja Finanssialan Keskusliitto ry. Työryhmällä oli pysyviä asiantuntijoita sosiaali- ja terveysministeriöstä, Eläkesäätiöyhdistys ry:stä, Eläketurvakeskuksesta ja Finanssivalvonnasta. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa, joka oli kirjoitettu hallituksen esityksen muotoon, sosiaali- ja terveysministeriölle tammikuussa 2016. Raporttiin liittyi eriävä mielipide ja täydentäviä lausumia.

Loppuraportti lähetettiin lausuntokierrokselle, joka päättyi huhtikuussa 2016. Lausunnon antoivat työryhmässä edustettuina olleiden organisaatioiden ja pysyvien asiantuntijoiden lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, oikeusministeriö, Kansaneläkelaitos, Vakuutuskassat ry, Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Suomen Yrittäjät, Suomen Pääomasijoitusyhdistys ry, eläkesäätiöiden ja -kassojen palveluyhtiöt Porasto Oy sekä Innova Palvelut Oy ja Eläkekassa Viabekin selvitysmies asianajaja Kari Huttunen. Lisäksi lausunnon antoivat Apteekkien Eläkekassa, Suomen Jääkiekkoilijat ry ja Suomen Huippu-Urheilijoiden Unioni ry antoivat yhteisen lausunnon, Eläkekassa Verso sekä OP Eläkekassa, joka antoi yhteisen lausunnon OP Ryhmän kanssa.

Suurin osa lausunnonantajista piti työryhmän ehdotusta eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain kokonaisuudistukseksi yleisesti tärkeänä ja tarpeellisena. Työryhmän lakiteknisiä ehdotuksia eläkesäätiölain, vakuutuskassalain ja maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain kumoamiseksi kolmella uudella lailla kannatettiin. Pääosaa työryhmän sisällöllisistä ehdotuksia myös joko kannatetaan tai niihin ei oteta nimenomaisesti kantaa. Ehdotukseen vakuutuskannan siirron sääntelystä siirrettäessä kanta työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön tai -kassaan liittyy eriäviä näkemyksiä. Osa lausunnonantajista katsoo, että työryhmän ehdotukset ovat liian pitkälle meneviä ja osa katsoo, että tarvitaan pidemmälle meneviä toimenpiteitä erityisesti niin sanottujen päättyneiden vakuutusten osalta.

Lausuntokierroksen johdosta hallituksen esitykseen ei tehty merkittäviä sisällöllisiä muutoksia verrattuna työryhmän loppuraporttiin. Lainsäädännön arviointineuvosto antoi esitysluonnoksesta lausunnon maaliskuussa 2017. Arviointineuvosto katsoi, että keskeisessä tavoitteessa lainsäädännön selkeyttämiseksi on edetty, mutta piti esityksen vaikutusarviointia puutteellisena. Arviointineuvosto katsoi, että asianmukaiset vaikutusarviot on lisättävä esitykseen ennen kuin se annetaan eduskunnan käsiteltäväksi. Tämä johti hallituksen esityksen antamisajankohdan siirtymiseen. Esitystä on täydennetty lausunnon johdosta monin osin samalla huomioiden lakisääteisen työeläkejärjestelmän toimintaperiaatteiden esitykselle asettamat lähtökohdat. Hallituksen esityksen antaminen siirtyi edelleen IORP II-direktiivin kansallisen täytäntöönpanon johdosta, mikä tehtiin voimassa olevaan eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin. Tähän hallituksen esitykseen IORP II-direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä annetut säännökset on siirretty pääosin sellaisenaan.

Ehdotuksen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin on lausuntokierroksen jälkeen lisätty uusi luku, joka sääntelee konkurssimenettelyä. Työryhmän esitysluonnoksen valmistumisen jälkeen on käynyt ilmeiseksi, että voimassa olevaa eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain konkurssisääntelyä tulee täsmentää käytännössä ilmenneiden laintulkintaongelmien vuoksi. Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain konkurssia koskeva luku on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti hallituksen esitysluonnoksen johdosta kuulemistilaisuuden tammikuussa 2020. Kuulemistilaisuuteen osallistuivat Akava ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Liikennepalvelualojen eläkekassa Viabekin konkurssitilassa julkisselvittäjä asianajaja Arto Kukkonen, Eläkesäätiöyhdistys ESY ry, Eläketurvakeskus, Finanssiala ry, Finanssivalvonta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, konkurssiasiamies, Mandatum Life Palvelut Oy, Porasto Oy, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Yrittäjät, STTK ry, työ- ja elinkeinoministeriö, Työeläkevakuuttajat TELA ry ja Vakuutus- ja rahoitusneuvonta. ESY ry pitää tärkeänä kokonaisuudistuksen voimaan saattamista mahdollisimman nopeasti. Finanssivalvonta kannattaa uudistuksen tavoitteita, mutta katsoo, että osa ehdotuksista ei edistä niitä. Finanssivalvonta katsoo lisäksi, että uudistusta tulee kehittää edelleen, vaikka se tarkoittaisi voimaantulon lykkääntymistä. Viabekin julkisselvittäjä Kukkonen, Finanssiala ja konkurssiasiamies katsoivat, että konkurssia koskevat säännökset selkeyttävät monin osin nykytilaa. Konkurssia koskevaa sääntelyä tulisi kuitenkin edelleen kehittää. Lisäksi kuulemistilaisuuteen osallistuneet antoivat lakiteknisiä kommentteja.

Ehdotus on viimeistelty virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.1 Laki Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista

1 luku Lain soveltaminen sekä eläkesäätiön ja eläkekassan toiminnan keskeiset periaatteet

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin työntekijän eläkelaissa tarkoitettua lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön sekä työntekijän eläkelaissa että yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkekassaan. Eläkekassa voisi harjoittaa myös joko työntekijän eläkelaissa tarkoitettua toimintaa tai yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua toimintaa. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 1 §:ää ja vakuutuskassalain 1 ja 2 §:ää. Erona nykytilaan lisäeläketoimintaa harjoittavista eläkesäätiöistä ja vakuutuskassoista sekä sairaus-, hautaus- ja avustuskassoista ehdotetaan säädettäväksi erillisissä laeissa. Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annettava laki olisi toissijainen suhteessa työntekijän eläkelakiin ja yrittäjän eläkelakiin. Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annettavaa lakia sovellettaisiin vain silloin, kun työntekijän eläkelaissa tai yrittäjän eläkelaissa ei toisin säädetä.

2 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdan mukaan eläkelaitoksella tarkoitetaan 1 §:n mukaista toimintaa harjoittavaa eläkesäätiötä ja eläkekassaa. Määritelmä on tarpeen, koska useimmat säännökset koskevat sekä eläkesäätiöitä että eläkekassoja.

Pykälän 2 kohdassa määritellään osakas. Nykyisen vakuutuskassalain 3 §:n 5 kohdan mukaan osakkaalla tarkoitetaan jatkuvan kannatusmaksun maksajaa. Uudessa laissa termistä kannatusmaksu ehdottaan luovuttavaksi ja käytettävän sen sijaan termiä vakuutusmaksu, jota käytetään yleisesti myös lakisääteisissä vakuutuslajeissa. Pykälän 2 kohdan mukaan osakkaalla tarkoitettaisiin työnantajaa tai yrittäjää, joka on velvollinen maksamaan vakuutusmaksua.

Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin ETA-valtio vastaavasti kuin voimassa olevan eläkesäätiölain 2 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja vakuutuskassalain 3 §:n 7 kohdassa. Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin työeläkevakuutusyhtiö viittaamalla sitä koskevaan lakiin. Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin konserni, jolla tarkoitettaisiin tässä laissa samaan kuin kirjanpitolaissa.

3 §. Toimintapiiri. Pykälän 1 momentti vastaa pääosin eläkesäätiölain 1 ja 115 §:ää yhteiseläkesäätiön perustajasta. Ehdotetussa laissa yhteiseläkesäätiöstä käsitteenä luovuttaisiin ja eläkesäätiön toimintapiiriä ehdotetaan hieman kavennettavaksi. Eläkesäätiön toimintapiiri tulisi 1 momentin mukaan määritellä säätiön säännöissä siten, että säätiön osakkaana voi olla työnantaja tai työnantaja yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, jotka kuuluvat samaan kirjanpitolaissa tarkoitettuun konserniin. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa toimintapiiri ei voisi perustua vain toiminnalliseen ja taloudelliseen yhteyteen toimintaa harjoittavien työnantajien kesken vaan edellytyksenä olisi kiinteämpi yhteys eli konserni. Koska säätiön osakkaana olevat työnantajat vastaavat viime kädessä omalla omaisuudellaan säätiön velvoitteista, osakkaiden kuuluminen samaan konserniin on perusteltua. Lisäksi säätiö itse voi kuulua omaan toimintapiiriinsä osakkaana. Tämä merkitsee sitä, että eläkesäätiössä voidaan vakuuttaa myös säätiön työntekijät.

Eläkekassan toimintapiiri vastaisi pääosin vakuutuskassalain lakisääteistä toimintaa harjoittavan kassan toimintapiirin sääntelyä eli vakuutuskassalain 4 §:ää. Eläkekassan säännöissä tulee 2 momentin mukaan määritellä toimintapiiri siten, että kassan osakkaana tulee olla useita työnantajia tai yrittäjiä. Toisin kuin voimassa olevassa vakuutuskassalaissa eläkekassaa ei ehdotuksen mukaan voisi enää perustaa vain yksi työnantaja. Tällainen yhden työnantajan eläkekassa ei ole tarkoituksenmukainen laitosmuoto, koska osakkaana olevan työnantajan vastuu kassaa kohtaan on rajoitettua toisin kuin eläkesäätiössä. Kassan osakkaita voivat olla työnantajat, joilla on taloudellinen tai toiminnallinen yhteys keskenään, tai työnantajat, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen taikka, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden. Toiminnallinen ja taloudellinen yhteys on käsitteenä laajempi kuin kirjanpitolaissa tarkoitettu konserni, joten toiminnallinen ja taloudellinen yhteys käsittää myös konsernin. Kassan toimintapiirin voivat muodostaa myös yrittäjät, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen. Yrittäjällä tarkoitetaan yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua yrittäjää, mikä myös osaltaan rajaa eläkekassan toimintapiiriä. Voimassa olevan vakuutuskassalain mukaan myös yrittäjät, jotka kuuluvat samaan rekisteröityyn yhdistykseen voivat muodostaa kassan toimintapiirin. Koska toimintapiiri olisi tällöin vapaasti määriteltävissä yhdistyksen välityksellä, ei tällaista toimintapiiriä ole ehdotuksessa pidetty tarkoituksenmukaisena.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkekassatoiminnan harjoittamisen usean työnantajan tai usean yrittäjän kesken tulee olla tarkoituksenmukaista. Eläkelaitoksen toimintapiiri voi myös olla pykälän 1 ja 2 momentissa määriteltyä suppeampi.

4 §. Toiminnan tarkoitus. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 1 §:ää ja 4 §:n 1 momenttia sekä vakuutuskassalain 1 §:ää siltä osin kuin siinä säädetään eläkekassatoiminnasta ja vakuutuskassalain 7 §:n 1 momenttia. Eläkelaitoksen tehtävänä olisi 1 momentin mukaan muutoin kuin liikemäisesti harjoittaa sosiaaliturvaan kuuluvaa lakisääteistä eläkevakuutusliikettä hoitamalla 1 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaisen lakisääteisen eläketurvan toimeenpanoa. Sillä, että toimintaa tulisi harjoittaa muutoin kuin liikemäisesti tarkoitettaisiin samaan kuin voimassa olevassa laissa. Toiminta ei siten saisi edelleenkään olla vakuutusliikkeen harjoittamista, jossa keskeistä on muun muassa voiton tavoittelu sekä avoin asiakaspiiri ja sitä kautta uusien asiakkaiden hankinta. Koska eläkelaitoksen tehtävänä on lakisääteisen eläketurvan toimeenpano, se ei saa 2 momentin mukaan harjoittaa muuta kuin tätä toimintaa. Lisäksi momentissa todettaisiin työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 2 §:n mukaisesti, että eläkelaitoksen tulee hoitaa laitokselle lakisääteiden eläketurvan toimeenpanoa varten kertyviä varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkelaitos saa harjoittaa toimintaa vain toimintapiirissään. Koska eläkelaitoksen toiminta tapahtuu rajatussa toimintapiirissä, sillä ei yleensä ole tarvetta markkinoida palvelujaan ja kilpailla osakkaista muiden eläkelaitosten kanssa. Kiellon tarkoituksen on tehdä ero tässä laissa tarkoitetun eläkelaitoksen ja työeläkevakuutusyhtiön harjoittaman toiminnan välillä.

5 §. Oikeushenkilöllisyys ja osakkaiden vastuu. Säännös vastaa nykyistä oikeustilaa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole säännöksiä, jotka nimenomaisesti kuvaisivat osakkaiden asemaan sovellettavia yleisiä periaatteita. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain yleisiä periaatteita. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitos on perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä ja lakkaa, kun laitos on purettu. Vastaava periaate on todettu muun muassa osakeyhtiölaissa ja vakuutusyhtiölaissa, jota sovelletaan myös työeläkeyhtiöihin.

Vaikka eläkesäätiö ja eläkekassa on osakkaistaan erillinen oikeushenkilö, osakkaat ovat vastuussa eläkelaitoksen varojen riittävyydestä. Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön osakkaat ovat vastuussa säätiötä kohtaan sen varojen riittävyydestä säätiön vastuuvelan ja muiden velkojen sekä vakavaraisuusvaateen kattamiseen siten kuin tässä laissa säädetään ja säätiön säännöissä määrätään. Osakkaat ovat vastuussa laissa täsmentyvällä tavalla siitä, että säätiö täyttää sille säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Eläkesäätiön osakkaan vastuu säätiötä kohtaan on rajatonta eli osakas vastaa viime kädessä koko omaisuudellaan säätiön vastuista. Vastuuta ei ole kuitenkaan suoraan suhteessa kolmanteen osapuoleen. Osakkaan vastuu toteutuu osakkaan maksaessa säätiölle vakuutusmaksuja, joiden määrä voi nousta, jos säätiön vakavaraisuus tai muut velvoitteet sitä edellyttävät. Toisin kuin työeläkevakuutusyhtiön asiakkaana säätiön osakkaana olevan työnantajan työeläkevakuutusmaksun määrä ei ole etukäteen lopullisesti tiedossa. Vastuu on myös luonteeltaan solidaarista eli osakas vastaa laissa säädetyissä tapauksissa myös maksukyvyttömän osakkaan velvoitteista säätiötä kohtaan. Eläkesäätiön selvitystilan aikana osakkaat vastaavat vakuutuskannan luovutushetkeen saakka laissa säädetyn vakavaraisuusrajan täyttymisestä ja siitä, että vakuutuskantaa luovutettaessa kantaa vastaavina varoina siirtyy vähintään vakavaraisuusrajaa vastaava määrä eläkesäätiön omaisuutta. Eläkesäätiön osakkaan lopullinen maksuvelvollisuuden määrä määräytyy vasta vakuutuskannan luovutushetkellä. Toisaalta osakkaat saavat myös hyödykseen omaisuuden mahdollisen arvonnousun selvitystilan aikana siten, että arvonnousu otetaan huomioon laskettaessa osakkaiden maksuvelvollisuuden määrä vakuutuskantaa luovutettaessa. Jos vakuutuskantaa luovutettaessa säätiöllä on varoja enemmän kuin vakavaraisuusrajaa vastaava määrä, myös vakavaraisuusrajan ylittävä osa luovutetaan kannan vastaanottajalle, enintään kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa prosenttiosuutta käyttäen laskettu määrä. Pykälän 3 momentissa säädetään eläkekassan osakkaan vastuusta, joka poikkeaa eläkesäätiön osakkaan vastuusta. Eläkekassan osakkaiden vastuuta on laissa osittain rajattu. Eläkekassan osakkaan hakevat etukäteen vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamat vakuutusmaksun laskuperusteet, joiden mukaa työeläkemaksu voidaan joko määrätä etukäteen kiinteänä tai täsmäyttää jälkikäteen. Eläkekassan selvitystilassa osakkaan vastuu kassan vakavaraisuusrajan täyttymisestä määräytyisi ehdotuksen mukaan selvitystilaan asettamishetkellä eikä kuten eläkesäätiössä vakuutuskannan luovutushetkellä. Eläkekassan osakkaat eivät hyötyisi mahdollisesta kassan omaisuuden arvonnoususta selvitystilan aikana, mutta heidän maksuvelvollisuutensa määrä ei myöskään voisi selvitystilan aikana enää kasvaa. Myös eläkekassan osakkaiden vastuu on luonteeltaan solidaarista. Velvollisuutta suorittaa kassalle selvitystilassa lisämaksua sovelletaan myös osakkaaseen, joka on eronnut tai erotettu kassasta sen tilikauden aikana, jolloin kassa asetettiin selvitystilaan.

6 §. Eläkelaitoksesta eroaminen ja erottaminen. Pykälä on uusi, mutta vastaa sisällöltään voimassa olevaa oikeustilaa. Uudessa laissa todettaisiin nimenomaisesti eläkesäätiötoiminnan ja eläkekassatoiminnan peruspiirteet ja erot näiden laitosmuotojen välillä. Eläkesäätiö eroaa eläkekassasta olennaisesti siinä, että eläkesäätiön osakas ei voi erota säätiöstä ja jättää osakaskohtaista vakuutuskantaa säätiöön. Eläkesäätiön luonteeseen kuuluu, että osakas vastaa säätiön velvoitteista viime kädessä kaikella omaisuudellaan toisin kuin kassassa. Siksi osakas voi erota vasta, kun eroavan osakkaan osakaskohtainen vakuutuskanta on siirretty toiseen eläkelaitokseen. Pykälä vastaa eläkesäätiöiden osalta eläkesäätiölain 125 §:n 1 momenttia. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa Finanssivalvonta ei voisi myöntää poikkeuslupaa osakkaan jatkamisesta eläkelaitoksen osakkaana, jos osakas on lopettanut sen toimintansa, jonka piirissä säätiössä vakuutetut työntekijät työskentelevät. Eläkekassa rinnastuu taas osakkaan eroamisen ja vakuutuskannan siirron osalta lähinnä vakuutusyhtiön asiakkuuteen eli kassan osakas voi erota ja jättää osakaskohtaisen vakuutuskannan eläkekassaan.

7 §. Yhdenvertaisuus. Pykälässä säädettäisiin osakkaiden ja vakuutettujen yhdenvertaisuudesta vastaavasti kuin osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ssä. Säännöksessä kielletään epäoikeutetun edun antaminen osakkaalle, vakuutetulle tai muulle henkilölle eläkelaitoksen, toisen vakuutetun tai toisen osakkaan kustannuksella. Säännös koskee kassankokousta, edustajistoa, hallitusta, toimitusjohtajaa tai 4 luvun 17 §:ssä tarkoitettua muuta edustajaa. Säännöksellä kielletään kaikenlaisen epäoikeutetun taloudellisen edun antaminen. Epäoikeutetun edun antaminen muulle henkilölle voi tarkoittaa muun muassa eläkelaitoksen toiminnan vastaisia suorituksia osakkaan lähipiirille tai lahjoituksia. Arvioitaessa päätöksen tai toimen asianmukaisuutta tulisi huomioida, mitä lain 3 §:ssä säädetään toimintapiiristä ja 4 §:ssä eläkelaitoksen toiminnan tarkoituksesta.

8 §. Tahdonvaltaisuus. Pykälä on uusi. Eläkesäätiö- ja eläkekassalain tahdonvaltaisuudesta säädettäisiin vastaavasti kuin vakuutusyhtiölain 1 luvun 24 §:ssä, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin. Vaikka kyse on lakisääteisen eläkevakuuttamisen toimeenpanosta, osakkaat voivat sääntöjen avulla päättää eläkelaitoksen toiminnasta. Sääntöihin ei voida ottaa lain tai hyvän tavan vastaista määräystä. Kun kyse on pitkältä lailla säädellystä lakisääteisestä vakuutustoiminnasta, alue, joka jää osakkaiden tahdonvaltaisuuden alaan, on rajoitettu.

2 luku Perustaminen ja osakkaat

Lain 2 luku sisältää eläkesäätiön ja eläkekassan perustamista ja osakkuutta koskevat säännökset. Nykyisin perustamista koskevat säännökset ovat vakuutuskassalain 2 luvussa ja eläkesäätiön osalta eläkesäätiölain 2 luvussa. Luvussa säädetään perustamisen lisäksi myös esimerkiksi eläkelaitoksen säännöistä, vähimmäiskoosta ja toimista rekisteröimättömän eläkelaitoksen kanssa.

Voimassa oleviin vakuutuskassalakiin ja eläkesäätiölakiin nähden sisällöllisiä muutoksia ehdotetaan muun muassa eläkelaitoksen vakuutettujen vähimmäismäärää koskeviin säännöksiin. Vakuutettujen vähimmäismäärää ehdotetaan alennettavaksi voimassa oleviin lakeihin verrattuna. Osakeyhtiölain perustamista koskevien säännösten mukaisesti nykyinen perustamiskirja korvattaisiin perustamissopimuksella. Kaikki eläkekassan perustajat allekirjoittaisivat perustamissopimuksen, joten erillistä perustamiskokousta ei enää tarvita. Aiemmat säännökset eläkesäätiön ja vakuutuskassan takuupääomasta ja pohjarahastosta ehdotetaan korvattavaksi perustamispääomaa koskevilla säännöksillä.

Perustamista koskevat säännökset ehdotetaan uudistettavaksi lainsäädäntöteknisesti säännösten ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Lainsäädäntöteknisten uudistusten lisäksi säännöksiin ehdotetaan myös joitakin sisällöllisiä muutoksia, joissa huomioitaisiin vakuutuskassalain ja eläkesäätiölain säätämisen jälkeen tapahtuneet muutokset eläkelaitosten toimintaympäristössä ja yhtiöoikeudessa. Lisäksi vakuutuskassalain ja eläkesäätiölain säätämisen jälkeen valvovaksi viranomaiseksi on sosiaali- ja terveysministeriön sijaan tullut Finanssivalvonta, jonka oikeudellinen asema lupa- ja rekisteriviranomaisena otetaan huomioon.

Perustamista koskevat säännökset on pyritty laatimaan yhdenmukaisiksi vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain perustamista koskevien säännösten kanssa, siltä osin kuin se on mahdollista ottaen huomioon eläkesäätiöiden ja eläkekassojen erityispiirteet. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen perustaminen tapahtuisi kuten nykyisin eikä eläkesäätiön ja eläkekassan perustamista koskeviin pääperiaatteisiin esitetä muutoksia. Työnantajat ja eläkekassojen osalta myös yrittäjät voisivat perustaa eläkelaitoksen samanlaisten yhteenliittymien ja hallinnollisten tai taloudellisten kokonaisuuksien perusteella kuin nykyisinkin. Laissa ei kuitenkaan usean työnantajan perustamaa eläkesäätiötä kutsuttaisi enää yhteiseläkesäätiöksi.

1 §. Eläkelaitoksen perustaja. Pykälässä säädetään niistä tahoista, jotka voivat perustaa eläkesäätiön tai eläkekassan. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön voi perustaa työnantaja tai 1 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut työnantajat yhdessä. Momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 7 ja 115 §:ää.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkekassan voivat perustaa 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut työnantajat taikka siinä tarkoitetut yrittäjät yhdessä.

2 §. Perustajan kelpoisuus. Pykälä sisältää yleisen yhteisöoikeudellisen periaatteen, jonka mukaan vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla perustajana. Säännös vastaa vakuutuskassalain 10 §:n 2 momenttia ja eläkesäätiölain 7 §:n 4 momenttia.

3 §. Perustajan kotipaikka. Eläkelaitoksen perustajalla tulee olla kotipaikka ETA-valtiossa. Pykälä vastaa sisällöllisesti eläkesäätiölain 7 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 10 §:n 1 momenttia.

4 §. Eläkelaitoksen vähimmäiskoko. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan eläkelaitoksessa on oltava vähintään 300 jäsentä. Perustettavan eläkelaitoksen vähimmäiskokoa ehdotetaan laskettavaksi 150 vakuutettuun. Vakuutetulla tarkoitetaan eläkesäätiöissä tai eläkekassassa työntekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain nojalla vakuutettua henkilöä, josta säätiön tai kassan osakas maksaa vakuutusmaksua.

5 §. Perustamissopimus. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty eläkesäätiölain 8 §:ssä ja vakuutuskassalain 11 §:n 1 momentissa, 2 momentin 1 kohdassa ja 3 momentin 1 kohdassa. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perustamissopimuksesta, joka korvaa nykyisen perustamiskirjan. Perustamissopimus on laadittava kirjallisesti. Muotovaatimuksella taataan se, että Finanssivalvonta voi arvioida eläkelaitoksen rekisteröinnin perusteena olevia seikkoja. Koska erillistä perustamiskokousta ei pidetä, edellytetään että kaikki perustaja-työnantajat ovat perustamisesta yksimielisiä. Perustamissopimus on myös päivättävä. Jos perustajat allekirjoittavat sopimuksen eri aikoina, sopimuksen päivämäärä tarkoittaa viimeisen allekirjoituksen päivämäärää.

Pykälän 2 momentissa säädetään perustamissopimuksen vähimmäissisällöstä. Tämän lisäksi perustamissopimuksessa voidaan sopia muistakin asioista. Jos sopimus ei täytä 2 momentissa mainittuja vähimmäisvaatimuksia, eläkelaitoksen rekisteröiminen estyy. Perustamissopimukseen on sisällytettävä toimintasuunnitelma perustettavaksi aiotusta eläkelaitoksen toiminnasta ja ehdotus eläkelaitoksen säännöiksi. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan on mainittava perustajien nimet, henkilötunnus taikka yritys- ja yhteisötunnus, kotipaikka ja postiosoite.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan perustamissopimukseen on tarvittaessa otettava maininta eläkelaitokselle tulevasta perustamispääoman määrästä. Perustamispääoma tulee esittää perustamissopimuksessa rahamääräisenä. Nykyisenkaltaista sääntelyä apporttiomaisuudesta ei perustamisvaiheessa tarvita, koska vakuutuskannan siirroissa siirretään vastuuvelan ja vastuuvelkaa vastaavien varojen osuus vakavaraisuuspääomasta. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan eläkelaitoksen hallituksen jäsenet tulee olla mainittuna perustamissopimuksessa. Lisäksi 4 kohdan mukaan perustamissopimuksessa on tarvittaessa mainittava myös eläkelaitoksen toimitusjohtaja ja tilintarkastajat.

Pykälän 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin toimintasuunnitelman sisällöstä.

6 §. Osakasluettelo. Pykälässä säädetään uutena osakasluettelosta, joka vastaa osittain osakeyhtiölain 3 luvun 15 §:ssä säädettyä. Eläkelaitoksen tulee pitää osakkaista luetteloa, jossa on oltava osakkaan nimi ja yhteisötunnus. Osakasluettelo tulisi laatia heti eläkelaitoksen perustamisen jälkeen.

Pykälän 2 momentissa säädetään eläkelaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle viipymättä osakasluettelon muutoksista. Finanssivalvonta arvioi, että eläkelaitoksen osakkaiden muuttuminen täyttää eläkelaitoksen toimintapiirille laissa asetetut vaatimukset ja että toimintapiiri vastaa myös eläkelaitoksen sääntöjä. Jos eläkekassassa on useita osakkaita, toimintapiiriä koskevan sääntelyn mukaan edellytyksenä on, että toiminnan harjoittaminen yhdessä on tarkoituksenmukaista.

7 §. Toiminimi. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen toiminimestä. Pykälä vastaisi voimassa olevan eläkesäätiölain 12 §:ää ja vakuutuskassalain 14 §:ää. Tarkennuksena aiempaan nähden eläkelaitoksen toiminimi ei saisi olla yleisen järjestyksen vastainen.

8 §. Säännöt. Perustettavalla eläkelaitoksella on oltava säännöt. Pykälässä säädetään sääntöjen vähimmäissisällöstä. Tämän lisäksi niihin voidaan ottaa määräyksiä muistakin asioista. Vastaavan kaltainen luettelo on nykyisin vakuutuskassalain 12 §:ssä ja eläkesäätiölain 9 §:ssä.

Pykälän 1 momentti sisältää luettelon asioista, jotka on mainittava joko eläkekassan tai eläkesäätiön tai molempien eläkelaitosten säännöissä. Pykälän 1 momentin 1—3 kohdan säännösten tarkoituksena on yksilöidä eläkelaitos. Pykälän 1 momentin 4—5 kohtien tarkoituksena on määritellä eläkelaitoksen toimintapiiri ja vakuutetut. Toimintapiiri tulee säännöissä kuvata siten, että Finanssivalvonta voi arvioida, täyttääkö toimintapiiri sille laissa säädetyt edellytykset. Osakkaita ei säännöissä ole tarpeen luetella, koska sääntöjen lisäksi laitoksella tulee olla osakasluettelo. Vakuutettuina voi olla esimerkiksi jokin tietty henkilöstöryhmä. Vaikka kyse on lakisääteisen eläkevakuutustoiminnan harjoittamisesta, laitoksessa vakuutetut on tarpeellista määritellä säännöissä. Työnantaja voi vakuuttaa eläkesäätiössä tai -kassassa vain osan henkilöstään ja osan esimerkiksi työeläkeyhtiössä.

Kohdat 6—9 koskevat sääntöihin otettavia hallituksen jäseniä, heille maksettavia korvauksia, ja tilintarkastajia koskevia tietoja.

Kohdan 10 mukaan eläkelaitoksen on määrättävä säännöissä, miten vastuu maksukyvyttömän osakkaan vakavaraisuuspääomaa kokevista velvoitteista jakautuu osakkaiden kesken.

Kohdan 11 mukaan säännöissä on määrättävä osakaskohtaista vakuutuskantaa siirrettäessä 12 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa vakavaraisuuspääoman täydentämiseksi osakkaalta perittävän maksun perusteet.

Momentin 12 kohdan mukaan säännöissä on määrättävä selvitystilassa vakavaraisuuspääoman täydentämiseksi perittävän maksun määräytymisen perusteista.

Momentin 13 kohdan mukaan säännöissä tulee ilmoittaa, miten eläkelaitoksen vastuut ja varat jakautuvat osakkaiden kesken eläkelaitoksen purkautuessa. Tarkennuksena nykytilaan säännöissä olisi määriteltävä myös vastuiden jakaantumisesta.

Säännöissä ei enää erikseen täytyisi ilmoittaa eläkelaitoksen myöntämiin etuuksiin liittyviä seikkoja, koska lakisääteistä eläketoimintaa harjoittavan eläkelaitoksen etuudet määräytyvät suoraan työntekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa säädetään niistä asioista, joista eläkekassan säännöissä tulee määrätä 1 momentissa säädetyn lisäksi. Pykälän 2 momentin 1—2 kohdan mukaan eläkekassan säännöissä on määriteltävä kutsutapa kassankokoukseen sekä, miten osakkaiden äänimäärät kassankokouksessa jakautuvat. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan, jos eläkekassalla on edustajista, säännöissä on ilmoitettava edustajiston jäsenten määrä, toimikausi, valitsemistapa sekä edustajiston jäsenille suoritettavan palkkion peruste. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkekassassa on määriteltävä, miten osakkaiden osuus 8 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta ylikatteesta lasketaan. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan säännöissä on ilmoitettava, miten osakaskohtainen vakuutusmaksu määräytyy. Momentin 6 kohdan mukaan säännöissä on määrättävä, miten osakas eroaa ja millä perusteella osakas voidaan erottaa eläkekassasta.

Pykälän 3 momentissa säädetään niistä asioista, joista eläkesäätiön säännöissä tulee määrätä 1 momentissa säädetyn lisäksi. Eläkesäätiön säännöissä on momentin 1 kohdan mukaan määrättävä hallituksen jäsenten valitsemistavasta. Momentin 2 kohdan mukaan säännöissä tulee myös määrätä, miten osakaskohtaiset vakuutusmaksut määrätään, jos eläkesäätiön kirjanpidossa noudatetaan tasaavaa kirjanpitojärjestelmää. Momentin 3 kohdan mukaan säännöissä on kerrottava, miten osakkaiden osuus ylikatteesta lasketaan tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä.

9 §. Sääntöjen vahvistaminen. Pykälä vastaa pääasiallisesti eläkesäätiölain 10 §:ää ja 11 §:n 1 ja 6 momenttia sekä vakuutuskassalain 13 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitoksen säännöille ja niiden muutoksille on haettava Finanssivalvonnan vahvistus ja hakemukseen on liitettävä perustamissopimus, osakasluettelo ja selvitys hallituksen jäsenten ja mahdollisesti jo valitun toimitusjohtajan kelpoisuudesta. Koska perustamissopimuksen osana tulee 5 §:n mukaan olla toimintasuunnitelma, Finanssivalvonnalle toimitetaan sääntöjen vahvistamista koskevan hakemuksen yhteydessä myös toimintasuunnitelma. Edellä mainitut tiedot ovat tarpeen, jotta Finanssivalvonta voi arvioida, täyttääkö laitos toiminnalle laissa asetetut vaatimukset.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan on vahvistettava eläkesäätiön säännöt, jos ne ovat lain mukaiset. Momentti vastaa eläkesäätiölain 10 §:ää. Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan on vahvistettava eläkekassan säännöt, jos säännöt ovat lainmukaiset eikä aiotun toiminnan katsota vaarantavan alan tervettä kehitystä. Eläkekassan sääntöjä vahvistaessaan Finanssivalvonta arvioi kassan kykyä suoriutua velvoitteistaan. Terveeseen kassatoimintaan kuuluu etenkin se, että eläkekassalla on jo toiminnan alkaessa riittävät edellytykset menestykselliseen toimintaan ja että vakuutetut voivat luottaa kassan kykyyn suorittaa sääntöjen mukaiset etuudet. Eläkekassan toimintapiiri voi olla laajempi kuin eläkesäätiön toimintapiiri ja toiminnan laajuus voi lähestyä työeläkevakuutusyhtiön toimintaa. Eläkekassan osakkaan vastuu kassan velvoitteista on rajatumpi kuin eläkesäätiön osakkaan vastuu, jolloin eläkekassalla tulee olla riittävät edellytykset pitkäaikaiseen toimintaan.

10 §. Rekisteröiminen. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty vakuutuskassalain 20 §:ssä ja eläkesäätiölain 13 §:n 1—2 momentissa. Erona voimassa olevaan eläkesäätiölakiin tilintarkastajan todistuksen sijaan tulisi toimittaa hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että eläkelaitoksen perustamisessa on noudatettu lain säännöksiä.

11 §. Rekisteröimisen oikeusvaikutukset. Pykälän mukaan eläkekassa tai eläkesäätiö syntyy, kun se merkitään Finanssivalvonnan ylläpitämään eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin. Pääsääntöisesti ennen rekisteröimistä eläkelaitos ei voi hankkia oikeuksia tai tehdä sitoumuksia. Rekisteröinnillä eläkelaitokselle siirtyy ne velvoitteet, jotka ovat aiheutuneet enintään vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista tehdyistä toimista. Pykälä vastaa asiallisesti nykyisiä vakuutuskassalain 24 §:n 1 momenttia ja eläkesäätiölain 16 §:n 1 momenttia.

12 §. Toiminta ennen rekisteröintiä. Pykälän vastaa asiallisesti vakuutuskassalain 24 §:n 1 ja 2 momenttia ja eläkesäätiölain 16 §:n 1 ja 2 momenttia. Lähtökohtana on, että eläkelaitosta ei ole olemassa itsenäisenä oikeushenkilönä ennen rekisteröintiä. Pykälän 2 momentin mukaan ennen eläkelaitoksen rekisteröimistä eläkelaitoksen puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimesta päättäneet ja siihen osallistuneet yhteisvastuullisesti. Ennen eläkelaitoksen rekisteröintiä, eläkelaitoksen toimilla on oikeusvaikutuksia perustamistointen johdosta. Sen vuoksi 3 momentissa säädetään, että tänä aikana hallitus ja toimitusjohtaja voivat käyttää puhevaltaa perustamista koskevissa asioissa. Tämä on toimitusjohtajan osalta uusi säännös. Vastuu näistä toimista siirtyy kuitenkin eläkelaitokselle rekisteröimisen jälkeen.

13 §. Oikeustoimet rekisteröimättömän eläkelaitoksen kanssa. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 24 § 3 momenttia ja eläkesäätiölain 16 §:n 3 momenttia.

14 §. Perustamisen raukeaminen. Pykälän 1 momentti vastaa vakuutuskassalain 20 §:n 1 momenttia ja eläkesäätiölain 13 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädetään perustamisen raukeamisen oikeusvaikutuksista. Jos perustaminen raukeaa, eläkelaitoksen hallitus ja toimitusjohtaja vastaavat jäljellä olevan perustamispääoman ja sille saadun tuoton palauttamisesta osakkaille. Perustamispääomasta tulevat vähennettäväksi eläkelaitoksen puolesta ennen sen rekisteröintiä syntyneet tavanomaiset kulut. Tämä vastaa osakeyhtiölain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa säädettyä. Momentti vastaa muutoin vakuutuskassalain 21 §:ää ja eläkesäätiölain 14 §:ää.

15 §. Sääntöjen muuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta vastaavasti kuin eläkesäätiölain 11 §:n 1 momentissa. Pykälän 2 momentissa säädetään eläkekassan sääntöjen muuttamisesta osittain voimassa olevaa vakuutuskassalakia poikkeavasti. Toisin kuin voimassa olevassa laissa välittömästi osakkaan oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva sääntömuutos voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä kassankokouksessa, mutta osakkaista vähintään kahden kolmasosan tulee hyväksyä muutos. Edellytyksenä ei enää olisi, että myös vakuutetuista kaksi kolmannesta hyväksyy välittömästi osakkaan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan sääntömuutoksen.

3 luku Eläkekassan kassankokous ja edustajisto

Luvussa säädettäisiin voimassa olevan vakuutuskassalain 4 luvun tapaan kassankokouksesta ja edustajistosta sekä voimassa olevan vakuutusyhtiölain 27 luvun tapaan päätöksen moittimisesta. Ehdotettujen säännösten sisältö vastaa pääasiallisesti voimassa olevaa vakuutuskassalakia. Ehdotetuissa muutoksissa on otettu huomioon vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain uudistuksessa tehdyt menettelylliset yhtiökokousta koskevat muutokset. Vastaavia muutoksia ehdotetaan myös soveltuvin osin kassankokouksen sääntelyyn. Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on helpottaa ja selkeyttää lain luettavuutta. Ehdotukseen otettuja uusia säännöksiä ovat läsnäolo-oikeutta (7 §), kokouskutsun sisältöä (14 §) ja kyselyoikeutta (20 §) koskevat säännökset. Voimassa olevasta laista poiketen määräenemmistöpäätöstä koskevaa säännöstä ei ole ehdotuksessa. Vakuutettujen etujen turvaaminen ei edellytä määräenemmistöpäätöksiä, kun kyse on lakisääteisestä eläkevakuuttamisesta, jossa työnantaja vastaa pääosin vakuutusmaksujen suorittamisesta ja jossa etuuden määräytyvät lainsäädännössä. Määräenemmistöpäätösten poistamisen tarkoituksena on päätöksenteon sujuvuuden edistäminen.

1 §. Kassankokous ja edustajisto. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eläkekassassa ylintä päätösvaltaa käyttää kassankokous. Lisäksi pykälässä säädetään siitä, että kassankokous voi lähtökohtaisesti päättää vain sille tässä laissa säädetyistä asioista. Vastaavaa osakeyhtiölain säännöstä sovelletaan myös vakuutusyhtiön ja työeläkevakuutusyhtiön yhtiökokoukseen. Vastaavaa nimenomaista säännöstä ei ole voimassaolevassa vakuutuskassalaissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kassan säännöissä voidaan määrätä, että päätösvaltaa kassankokouksen sijaan käyttävät osakkaiden ja vakuutettujen keskuudestaan valitsemat edustajat. Voimassa olevan vakuutuskassalain 40 §:n 1 momentin mukaan kassankokous järjestetään, mutta kokouksessa päätösvaltaa käyttää edustajisto.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että kassankokousta koskevia säännöksiä sovelletaan myös edustajistoon, jos sellainen on kassan sääntöjen mukaan olemassa ja valittu. Vastaavasti vakuutettujen ja osakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia kassankokouksessa koskevia säännöksiä sovellettaisiin edustajiston jäseniin. Säännöksessä kuitenkin varataan mahdollisuus säätää kassankokouksen ja edustajiston eroista.

2 §. Edustajiston valinta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edustajiston jäsenten lukumäärästä ja edustajiston jäsenten toimikaudesta. Pykälän 1 momentin mukaan edustajistoon tulisi kuulua vähintään kuusi jäsentä. Voimassa olevassa laissa on edellytetty kymmentä edustajaa, mikä ei ole tarkoituksenmukaista etenkään pienten eläkekassojen kohdalla. Tämän vuoksi jäsenten vähimmäismäärä ehdotetaan alennettavaksi kuuteen jäseneen. Voimassa olevan vakuutuskassalain 40 §:n 2 momentin tapaan ehdotuksen mukaan edustajiston toimikausi olisi enintään neljä vuotta kerrallaan. Kuten voimassa olevassa vakuutuskassalaissa edustajiston jäsenten valitsemistavasta ja osakkaan äänimäärästä edustajistossa määrättäisiin kassan säännöissä. Tämä mahdollistaa nykyisten edustajistoa koskevien käytäntöjen jatkumisen esimerkiksi siten, että kustakin konserniin kuuluvasta yrityksestä valitaan edustajistoon yksi vakuutettujen edustaja.

Pykälän 2 momentin mukaan henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä edustajiston että hallituksen jäsen, koska edustajiston tehtäviin kuuluu hallituksen valvominen. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä.

3 §. Varsinainen kassankokous. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin varsinainen kassankokous on pidettävä ja mitä asioita kassankokouksessa on käsiteltävä. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 25 §:n 2 momentissa, 44 §:ssä ja 56 §:ssä.

4 §. Ylimääräinen kassankokous. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin eläkekassan ylimääräinen kassankokous on pidettävä. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 45 §:ssä sillä erotuksella, että voimassa olevassa laissa ei nimenomaisesti mainita, että ylimääräinen kassankokous on pidettävä sääntöjen niin määrätessä.

5 §. Oikeus saada asia käsiteltäväksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan vakuutuskassalain 46 §:n mukaisesti siitä, että vakuutetulla ja osakkaalla on oikeus saada haluamansa asia kassankokouksen tai edustajiston käsiteltäväksi.

6 §. Osallistumisoikeus ja ilmoittautuminen. Jokaisella vakuutetulla ja osakkaalla on oikeus osallistua ja käyttää puhevaltaa kassankokouksessa. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevaa vakuutuskassalain 39 §:n 2 momenttia. Osallistumisen edellytyksenä on, osakas tai vakuutettu on esittänyt osallistumisoikeudestaan luotettavan selvityksen. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 5 luvun 2 §:n nojalla osakeyhtiölain 5 luvun 6 §:n ensimmäistä virkettä.

Säännöissä osakkaan tai vakuutetun kassankokoukseen osallistumisen edellytykseksi voidaan asettaa ilmoittautuminen vakuutuskassalle viimeistään tiettynä päivänä, joka voi olla aikaisintaan kymmenen päivää ennen kokousta. Viimeinen ilmoittautumispäivä on mainittava kokouskutsussa. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 5 luvun 2 §:n nojalla osakeyhtiölain 5 luvun 7 §:n 1 momenttia.

7 §. Läsnäolo-oikeus. Pykälässä säädettäisiin hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan läsnäolo-oikeudesta eläkekassan kassankokouksessa tai edustajiston kokouksessa. Vastaavaa nimenomaista säännöstä ei ole voimassa olevassa vakuutuskassalaissa, mutta se vastaa työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 10 §:ssä säädettyä. Ehdotus vastaa sisällöltään myös vakuutusyhtiölain 5 luvun 2 §:n nojalla osakeyhtiölain 5 luvun 10 §:ää. Pykälän lähtökohtana on, että hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja voivat olla läsnä kassankokouksessa, mikäli kassankokous tai edustajisto eivät toisin päätä. Lähinnä vakuutettujen ja osakkaiden kyselyoikeuden toteutumisen varmistamiseksi säädetään, että kassankokous voi päättää mainittujen henkilöiden osallistumisesta toisin vain yksittäistapauksessa. Eläkekassan säännöissä ei siten voida etukäteen estää hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan osallistumista kassankokoukseen. Lisäksi kassankokous voi sallia myös muiden henkilöiden läsnäolon kassankokouksessa.

8 §. Asiamies ja avustaja. Pykälän 1 momentin mukaan osakas tai vakuutettu saa käyttää oikeuttaan kassankokouksessa asiamiehen välityksellä. Jäsenen oikeus käyttää asiamiestä on ehdoton, toisin sanoen kassan säännöissä ei enää voitaisi kieltää jäseneltä oikeutta asiamiehen käyttöön. Voimassa olevan vakuutuskassalain 41 §:n 2 momentista poiketen ehdotuksessa ei säädettäisi asiamiehen valintaa koskevaa laadullista rajoitusta eli asiamies voisi ehdotuksen mukaan olla muukin henkilö kuin kassan toinen jäsen. Lisäksi säädettäisiin, että osakkaalla tai vakuutetulla tai asiamiehellä saa olla kokouksessa avustaja. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöstä asiasta, mutta avustajan käyttö on ollut sallittua. Ehdotuksessa asiasta säädetään nimenomaisesti, koska ilman säännöstä avustajalla ei ole pääsyä henkilöpiiriltään suljettuun kassankokoukseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asiamiehen edustamien vakuutettujen tai osakkaiden määrällisestä rajoituksesta ja edustamiskelpoisuuden menettelyllisistä vaatimuksista. Säännöksen nojalla asiamies voi edustaa enintään säännöissä määrättyä osakkaiden tai vakuutettujen määrää. Asiamiehen on esittävä päivätty ja yksilöity valtakirja tai hänen on muutoin luettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan osakasta tai vakuutettua. Valtuutus koskee yhtä kokousta, jollei valtuutuksesta muuta ilmene. Voimassa olevasta käytännöstä poiketen ehdotuksen mukaan olisi mahdollista valtuuttaa asiamies osallistumaan useaan kassankokoukseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kiellosta, jonka mukaan edustajiston jäsen voi käyttää oikeuttaan vain henkilökohtaisesti. Edustajiston jäsen saa käyttää avustajaa vain, jos säännöissä niin määrätään tai edustajiston kokous niin päättää.

Ehdotuksen 1 ja 2 momentit yhdessä vastaavat sisällöltään myös vakuutusyhtiölain 5 luvun 2 §:n nojalla osakeyhtiölain 5 luvun 8 §:n 1 ja 2 momenttia. Ehdotuksen 3 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 41 §:n 4 momentin toista virkettä sekä osuuskuntalain 5 luvun 41 §:n 1 momenttia.

9 §. Osallistumistapa. Pykälä on uusi. Ehdotuksen mukaan vakuutuskassan säännöissä voidaan määrätä etäosallistumisesta kassankokoukseen. Uusi säännös on perusteltu lisäys lakiin, koska tekniset apuvälineet ovat nykyään yleistyneet ja ne ovat laajalti hyväksytty keino osallistua kokoukseen. Kassankokoukseen voitaisiin osallistua postin, tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla. Tekninen apuväline voi olla muun muassa reaaliaikainen kuva- tai ääniyhteys. Vakuutuskassa voi esimerkiksi sallia äänten antamisen ennen kassankokousta. Säännös mahdollistaa myös esimerkiksi edustajiston kokouksen järjestämisen kokonaan tietoliikenneyhteyksien kautta ilman, että edustajiston jäsenet ovat läsnä samassa kokouspaikassa. Erilaisia kokousosallistumisen muotoja käytettäessä otetaan huomioon yleiset yhtiö- ja velvoiteoikeudelliset säännökset ja periaatteet. Ehdotus vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:n 2 momenttia.

10 §. Kokouspaikka. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan kassankokouksen kokouspaikasta vastaavasti kuin vakuutuskassalain 42 §:ssä. Vakuutuskassan säännöissä voitaisiin kassankokouksen pitopaikaksi määrätä myös jokin muu kokouspaikka. Voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla menettely tulisi erityisesti kyseeseen tilanteissa, joissa vakuutuskassan jäsenistö jakaantuu selkeästi eri paikkakunnille esimerkiksi tuotantolaitosten sijainnin vuoksi. Erittäin painavasta syystä ja Finanssivalvonnan suostumuksella kassankokous voidaan pitää muualla kuin säännöissä määrätyssä paikassa. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa kassan toimintapiirissä olevan työnantajan toiminta kassan säännöissä mainitussa kunnassa on loppunut eikä näillä paikkakunnilla enää ole kassan jäseniä.

11 §. Kokouksen koolle kutsuminen. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 47 §:ää. Ehdotuksessa ei kuitenkaan säädetä hallintoneuvostosta eikä sen koollekutsumisoikeudesta. Ehdotuksen 2 momentin osalta Finanssivalvonta voi havaita itse tai hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan, tilintarkastajan, vakuutetun, osakkaan tai edustajiston jäsenen ilmoituksesta, että kassankokousta ei ole kutsuttu. Mainittujen toimijoiden koollekutsumista koskevasta hakemuksesta ei kuitenkaan säädettäisi enää laissa, mutta ehdotuksen nojalla estettä tällaisen hakemuksen tekemiselle ei ole.

12 §. Kokouksen kutsuaika. Kutsu kassankokoukseen tulisi 1 momentin mukaan toimittaa aikaisintaan neljä viikkoa ja viimeistään viikkoa ennen kokousta tai 6 §:n mukaista viimeistä ilmoittautumispäivää. Pykälän 1 momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 48 §:ssä ja ylimääräisen kassankokouksen osalta 45 §:n 4 momentissa.

Pykälän 2 momentissa on lain luettavuuden helpottamiseksi lueteltu ne lainkohdat, joissa on kokouskutsuaikaa koskevia erityisiä säännöksiä.

13 §. Kokousasiakirjojen nähtävänä pitäminen. Pykälässä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin kokouksessa käsiteltävien päätösasiakirjojen nähtävänä pitämisestä vähintään viikon ajan ennen kassankokousta. Tilinpäätöksen lisäksi toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus on pidettävä nähtävillä, jos niitä käsitellään kassankokouksessa. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä eläkekassan toimistossa tai internetsivuilla sekä asetettava nähtäväksi kassankokouksessa. Jos asiakirjoja ei voida tallentaa ja tulostaa eläkelaitoksen internetsivuilta, ne on viipymättä lähetettävä tiedoksi niitä pyytävälle vakuutetulle ja osakkaalle. Pykälä vastaa sisällöltään, mitä asiasta on säädetty osakeyhtiölain 5 luvun 21 §:n 1 momentissa. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa tilinpäätösasiakirjojen nähtävänä pitämisestä ja jäljennösten lähettämisestä on säädetty 48 §:n 3 ja 4 momentissa.

14 §. Kokouskutsun sisältö. Pykälässä säädettäisiin kokouskutsun sisältöä koskevista yleisistä ja erityisistä määräyksistä. Pykälän 1 momentti vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan vakuutuskassalain 48 §:n 2 momentissa. Voimassa olevassa laissa ei ole kuitenkaan nimenomaisesti säädetty, että kokouskutsussa olisi mainittava kokousaika ja -paikka. Näin on kuitenkin käytännössä menetelty, joten ehdotus vastaa tältäkin osin nykyistä käytäntöä ja vakuutusyhtiölain 5 luvun 14 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa on lain luettavuuden ja selkeyden parantamiseksi lueteltu ne lainkohdat, joissa on kokouskutsun sisältöä koskevia erityisiä säännöksiä. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 8 momentissa sulautumisen ja vakuutuskannan luovuttamisen osalta ja muutoin, mitä asiasta on säädetty vakuutusyhtiölain 5 luvun 14 §:ssä, 21 luvun 9 §:ssä ja 23 luvun 3 §:ssä, joita sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

15 §. Päätöksenteko. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteosta eläkekassan kassankokouksessa. Pykälän 1 ja 3 momentit vastaavat, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 49 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisen tarkastuksen määräämisestä. Säännös on osittain uusi. Voimassa olevan vakuutuskassalain 69 §:n mukaan erityisen tarkastuksen toimittamista koskeva ehdotus on tehtävä varsinaisessa kassankokouksessa tai siinä kassankokouksessa, jossa asia kokouskutsun mukaisesti on käsiteltävä. Ehdotuksen mukaan varsinaisessa kassankokouksessa voidaan päättää erityisestä tarkastuksesta, vaikka siitä ei olisikaan mainittu kokouskutsussa.

Pykälä vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 5 luvun 6 §:n nojalla myös osakeyhtiölain 5 luvun 11 §:ää.

16 §. Äänimäärä. Säännös vastaa vakuutuskassalain 41 §:ää äänimäärän sääntelyn osalta.

17 §. Puheenjohtaja ja pöytäkirja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kassankokous ja edustajiston kokous valitsevat puheenjohtajan. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 50 §:n 1 momentissa sillä poikkeuksella, ettei nykyisen lain sanamuoto edellytä puheenjohtajan valitsemista kassankokouksen keskuudesta. Näin on kuitenkin käytännössä menetelty.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin pöytäkirjan laatimisesta ja nähtävillä pitämisestä. Momentti vastaa sisällöltään, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 50 §:n 2 momentissa.

18 §. Ääniluettelo. Pykälässä säädettäisiin kassankokouksen puheenjohtajan velvollisuudesta huolehtia, että läsnä olevat osakkaat, vakuutetut, asiamiehet ja avustajat luetteloidaan. Luetteloon merkitään lisäksi vakuutettujen ja osakkaiden äänimäärät. Ääniluettelo on pidettävä nähtävänä kassankokouksessa sekä otettava tai liitettävä pöytäkirjaan. Pykälä vastaa sisällöltään, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 50 §:n 2 momentissa.

19 §. Enemmistöpäätös. Pykälässä säädettäisiin eläkekassan kassankokouksen päätöksen edellyttämästä enemmistöstä. Jos kassankokouksessa on eri mielipiteitä, se mielipide voittaa, jonka kannalla on enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Vaaditaan siis ehdoton eli yksinkertainen enemmistö. Tästä pääsäännöstä on poikkeuksena vaalit, joissa riittää suhteellinen enemmistö eli valituksi tulee se, joka saa eniten ääniä suhteessa muihin ehdokkaisiin. Mikäli äänestys tuottaa tasatuloksen, ratkaistaan vaali arvalla, kun taas muissa asioissa kassankokouksen kannanotto ratkeaa puheenjohtajan edustaman mielipiteen mukaan. Voimassa olevan vakuutuskassalain tapaan kassan säännöissä voidaan määrätä, että päätöksen tekemiseksi vaaditaan tietty määräenemmistö.

Nykyisessä vakuutuskassalaissa säädetään myös tilanteista, joissa päätösvalta tietyssä asiassa kuuluu vain osalle jäseniä ja osakkaita. Ehdotetussa laissa ei ole sellaisia päätöksiä, joissa päätösvalta kuuluisi vain osalle vakuutettuja ja osakkaita, ja tästä syystä kyseinen virke on jätetty pois ehdotetusta laista. Pykälä vastaa muuten sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 51 §:ää.

20 §. Kyselyoikeus. Kyselyoikeudella on merkitystä eläkekassan kassankokouksen ja edustajiston tiedonsaantioikeuden kannalta. Pykälässä säädettäisiin kassankokouksessa vakuutetun tai osakkaan oikeudesta esittää eläkekassan hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle kysymyksiä kassankokouksessa sekä näiden velvollisuudesta vastata kysymyksiin. Vastaavia säännöksiä ei sisälly voimassa olevaan vakuutuskassalakiin. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 5 luvun 25 §:ää, jota sovelletaan vakuutusyhtiölain 5 luvun 11 §:n nojalla myös vakuutusyhtiöihin ja työeläkevakuutusyhtiöihin.

Pykälän 1 momentin mukaan kyselyoikeutta käytetään kassankokouksessa. Kysymykset voivat voimassa olevan osakeyhtiölain tapaan koskea seikkoja, joilla voi olla vaikutusta kokouksessa käsiteltävän asian arviointiin. Tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä voidaan esittää yleisemminkin yhtiön taloudellista asemaa koskevia kysymyksiä. Säännöksen tarkoituksena on sallia verrattain laaja kyselyoikeuden käyttö. Voimassa olevan osakeyhtiölain tapaan säädettäisiin, ettei tietoja saa antaa, jos antaminen tuottaisi yhtiölle olennaista haittaa. Vähäisen haitan aiheutuminen ei siten ole peruste kieltäytyä vastaamasta kysymykseen.

Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteesta, jossa kysymykseen ei voida vastata käsillä olevan tiedon perusteella. Tällöin vastaus on annettava kirjallisesti kahden viikon kuluessa. Säännös vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan osakeyhtiölain 5 luvun 25 §:n 2 momenttia. Pyyntö vastauksen saamiseksi on tehtävä kassankokouksessa tai kohtuullisessa ajassa sen jälkeen.

21 §. Muotovaatimusten sivuuttaminen. Pykälässä säädettäisiin muotovaatimusten sivuuttamisen vaikutuksista kassankokouksen päätöksentekoon. Pykälän 1 momentin mukaan kassankokous voi tehdä päätöksen asiassa, jossa ei ole noudatettu tämän lain säännöksiä menettelytavoista tai kokouskutsua säännöksiä vain jos ne vakuutetut ja osakkaat, joita laiminlyönti koskee, antavat tähän suostumuksensa. Suostumus voidaan antaa ennen kokousta, kokouksen aikana tai sen jälkeen.

Pykälän 2 momentin mukaan kassankokous ja edustajiston kokous on laillinen kokouskutsusta riippumatta, jos kaikki edustajat ovat kokouksessa saapuvilla.

22 §. Jatkokokous. Pykälässä säädettäisiin yleisestä mahdollisuudesta päättää asian käsittelyn siirtämisestä jatkokokoukseen. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa mahdollisuus päättää käsittelyn siirtämisestä on koskenut vain tuloslaskelman ja taseen vahvistamista, toimenpiteitä vahvistetun taseen yli- tai alijäämän johdosta sekä vastuuvapauden myöntämistä. Ehdotuksen mukaan kassankokous voi päättää minkä tahansa asian käsittelyn siirrosta jatkokokoukseen. Lisäksi eräiden tilinpäätösasioiden käsittely tulisi siirtää erityiseen jatkokokoukseen edellyttäen, että vähintään puolet kassankokouksessa tai edustajiston kokouksessa läsnä olevista vaativat asian siirtämistä. Jatkokokous olisi pidettävä vähintään kuukauden ja enintään kahden kuukauden kuluttua varsinaisen kassankokouksen pitämisestä. Edellä sanottu huomioiden pykälä vastaa sisällöltään, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 44 §:n 3 ja 4 momentissa.

23 §. Kutsu jatkokokoukseen. Pykälässä säädetään jatkokokouksen kutsua koskevista menettelyllisistä vaatimuksista. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 48 §:n 1 momentin säännöksiä.

24 §. Esteellisyys. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 43 §:n 1 momenttia.

25 §. Kokouksen päätöksen moittiminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yleisesti tilanteista, joissa eläkekassan osakas tai vakuutettu voi moittia kassankokouksen päätöstä kassaa vastaan ajettavalla kanteella. Moittimisella tarkoitetaan kanteella toteutettavaa päätöksen pätemättömyyden voimaansaattamista. Lisäksi pykälässä säädettäisiin määräaika moitekanteen nostamiselle.

Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että kassankokouksen päätöstä voidaan moittia, jos asian käsittelyssä ei ole noudatettu menettelyä koskevia tämän lain säännöksiä. Ehdotetussa kohdassa tuodaan esiin se voimassa olevan oikeuden vakiintunut tulkinta, että menettelyvirhe on moiteperuste vain, jos sillä on voinut olla asiallista merkitystä. Kohta vastaa asiallisesti nykyisen vakuutusyhtiölain 27 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaa sekä, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin, sekä vakuutuskassalain 55 §:ää.

Momentin 2 kohdan mukaan päätös olisi pätemätön, jos se muuten on tämän lain tai eläkekassan sääntöjen määräysten tai vakuutusta varten vahvistettujen perusteiden vastainen. Säännös vastaa nykyisen vakuutusyhtiölain 27 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin, sekä vakuutuskassalain 55 §:ää.

Kassankokouksen päätöksen virheellisyys on yleensä moitteenvaraista. Tällöin päätöstä olisi moitittava tietyssä määräajassa sillä uhalla, että päätös muutoin tulee päteväksi. Kanne olisi pykälän 2 momentin mukaan nostettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Tuomioistuimella olisi oikeus harkita, voidaanko päätöstä moittia vielä tämän määräajan päätyttyä. Tuomioistuimen harkintavalta koskisi ainoastaan osakkaan kanneoikeutta. Jollei kassankokouksen päätöstä moitita edellä mainituissa määräajoissa, päätöstä olisi yleensä pidettävä pätevänä alusta alkaen. Ehdotettu määräaika vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 55 §:n mukaista määräaikaa. Määräaika sulautumista ja jakautumista koskevalle kanteelle vastaa nykyisen vakuutusyhtiölain 27 luvun 4 §:n 4 momenttia.

26 §. Kokouksen päätöstä koskeva tuomio. Pykälässä säädettäisiin moitekanteen johdosta annettavasta tuomiosta ja sen oikeusvaikutuksista. Pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevan vakuutuskassalain 55 §:n 4 ja 5 momenttia sekä vakuutusyhtiölain 27 luvun 3 §:ää.

27 §. Kokouksen päätöksen mitättömyys. Pykälässä säädetään eläkekassan kassankokouksen päätöksen mitättömyydestä. Mitättömällä päätöksellä tarkoitetaan niitä päätöksiä, joita rasittaa 22 §:n 1 momentin mukainen pätemättömyysperuste ja joiden virheellisyys lisäksi on siten erityisen vakavaa, ettei pätemättömyysperusteeseen voida edellyttää vedottavan määräajassa. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 53 §:n 3 momenttia ja vakuutusyhtiölain 27 luvun 4 §:ää. Ehdotuksessa soveltamisalaa on pykälän 1 momentin 3 kohdassa laajennettu koskemaan myös vakuutettuja. Lisäksi pykälässä säädetään nimenomaisesti sulautumis- tai jakautumispäätöksen kanteen nostamisen määräajasta. Kannetta ei voida nostaa, kun yli kuusi kuukautta on kulunut sulautumisen tai jakautumisen rekisteröimisestä.

4 luku Hallinto

Luvussa säädettäisiin voimassa olevan eläkesäätiölain 3 luvun ja vakuutuskassalain 3 luvun tapaan hallituksesta, toimitusjohtajasta sekä eläkesäätiön ja eläkekassan edustamisesta.

Lain selkeyden lisäämiseksi säännökset esitettäisiin toimielinkohtaisesti. Nykytilasta poiketen toimielinten tehtävistä, menettelytavoista ja valinnasta säädettäisiin omissa pykälissään. Ehdotettujen säännösten sisältö vastaa pääasiallisesti voimassa olevia lakeja.

1 §. Johto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eläkesäätiön ja eläkekassan toimielimistä. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevaa eläkesäätiölain 17 §:n 1 momenttia ja 18 §:ää sekä vakuutuskassalain 25 §:n 1 momenttia ja 26 §:ää. Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta vakuutuskassalaista kuitenkin siten, että eläkekassalla ei enää olisi hallintoneuvostoa. Yhdellä toiminnassa olevalla eläkekassalla on hallintoneuvosto, jonka toiminta voisi jatkua voimaanpanosäännöksen nojalla.

Aiemmin eläkesäätiölaissa käytettiin toimitusjohtajan sijaan termiä asiamies, koska katsottiin, ettei toimitusjohtaja-nimike sovellu eläkesäätiötoiminnan luonteeseen. Asiamiestä koskeva säännös on kuitenkin vastannut asiallisesti vakuutuskassalain toimitusjohtajaa koskevaa säännöstä. Jatkossa laissa käytettäisiin toimitusjohtaja-nimikettä sekä eläkekassan että eläkesäätiön osalta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta eläkesäätiölain 18 §:stä tältä osin.

Pykälän 2 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin eläkesäätiön ja eläkekassan hallituksen ja toimitusjohtajan johtamistavasta. Momentissa asetettaisiin hallitukselle ja toimitusjohtajalle yleinen huolellisuusvelvollisuus työeläkevakuutusyhtiöihin sovellettavaa vakuutusyhtiölain 1 luvun 23 §:ää vastaavasti. Muilta osin säännös eläkelaitoksen johtamistavasta vastaisi työeläkevakuutusyhtiölain 4 luvun 9 a §:n 2 momenttia sekä vakuutusyhtiölain 6 luvun 2 §:n 2 momenttia. Säännöksen mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan olisi johdettava eläkesäätiötä ja eläkekassaa ammattitaitoisesti sekä terveiden ja varovaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Lisäksi momentissa säädettäisiin johdon velvollisuudesta johtaa eläkesäätiötä ja eläkekassaa luotettava hallintoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Luotettavaan hallintoa koskeva periaate on joustava normi, jonka sisältöä ei voida tyhjentävästi määritellä. Luotettavaa hallintoa koskevat vaatimukset kehittyvät toimintaympäristön muuttuessa ja siihen vaikuttavat muun muassa valvojan määräykset sekä elinkeinoelämän itsesäätelyelinten suositukset.

2 §. Hallituksen yleiset tehtävät. Pykälässä säädettäisiin hallituksen tehtävistä ja toimivallasta pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 25 §:ää ja vakuutuskassalain 33 §:ä vastaavasti. Pykälän 1 momentin mukaan hallitus huolehtii eläkelaitoksen hallinnosta sekä sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallituksen tehtävän määrittely vastaisi osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:ää, mitä sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin ja työeläkevakuutusyhtiöihin. Hallituksen tehtäviä ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista määritellä tarkasti. Käsitys hallituksen tehtävistä saattaa lisäksi muuttua ajan kuluessa, mikä puoltaa yleisluontoista määritelmää.

Pykälän 2 momentin mukaan hallitukseen vastuulle kuuluisi eläkelaitoksen kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukainen järjestäminen.

3 §. Hallituksen päätöksenteko. Pykälä sisältää hallituksen päätöksentekoa ja päätösvaltaisuutta koskevat säännökset. Asiasisällöltään pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa eläkesäätiölain 23 §:ää ja vakuutuskassalain 31 §:ää. Säännösten esittämisjärjestystä ja sanamuotoa muutettaisiin kuitenkin vastaamaan osakeyhtiölain 6 luvun 3 §:ää. Uutta olisi pykälän 2 momentin sääntely pöytäkirjan laatimisesta silloin, kun päätös tehdään pitämättä kokousta. Ehdotus vastaa tältä osin osakeyhtiölain 6 luvun 3 §:ää. On suositeltavaa, että kaikki hallituksen jäsenet, jotka ovat osallistuneet päätöksentekoon kokousta pitämättä, allekirjoittavat näin tehdyt päätökset.

Muuta yhteisölainsäädäntöä vastaavalla tavalla ehdotukseen ei sisälly yksityiskohtaisia säännöksiä hallituksen kokouksen koollekutsumisesta. Laissa olevat pakottavat säännökset saattaisivat kiireellisessä tapauksessa estää tärkeän kokouksen pitämisen. Kutsuaikojen tulee kuitenkin olla kohtuullisia ja kokoukset tulee pyrkiä järjestämään siten, että mahdollisimman moni hallituksen jäsen voi niihin osallistua. Eläkelaitoksen sääntöihin voitaisiin ottaa määräyksiä kokouksen koollekutsumisesta.

4 §. Hallituksen jäsenen esteellisyys. Pykälässä säädettäisiin hallituksen jäsenen esteellisyydestä. Säännös koskisi myös muita henkilöitä, joilla on tämän luvun 17 tai 18 §:n mukainen nimenkirjoitusoikeus. Pykälän pääasiallinen sisältö vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 24 §:ää ja vakuutuskassalain 32 §:ää, mutta sen sanamuotoa täsmennettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin vastaamaan osakeyhtiölain esteellisyyssäännöstä. Esteellisyys ei edellytä selvitystä tosiasiallisen eturistiriidan olemassaolosta, vaan riittävää on, että ristiriita todetaan mahdolliseksi. Hallituksen jäsen on itse ensisijaisesti vastuussa esteellisyyden toteamisesta.

5 §. Hallituksen kokoontuminen. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevaa eläkesäätiölain 21 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 29 §:n 2 momenttia. Uutta olisi pykälän 1 momenttiin lisättävä osakeyhtiölain 6 luvun 5 §:n 1 momenttia vastaava säännös menettelystä tilanteessa, jossa puheenjohtaja ei vaatimuksesta huolimatta kutsu kokousta koolle. Tällaisessa tilanteessa hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja voisi toimittaa kutsun sillä edellytyksellä, että vähintään puolet hallituksen jäsenistä hyväksyy kokouksen koolle kutsumisen. Hallituksen jäsenten hyväksyntä voitaisiin hankkia vapaamuotoisesti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hallituksen oikeudesta päättää muun henkilön läsnäolosta kokouksessa. Vastaavaa säännöstä ei sisälly voimassa oleviin lakeihin. Toimitusjohtajalla olisi 14 §:n perusteella oikeus olla paikalla kokouksessa ja käyttää siellä puhevaltaa voimassa olevia eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia vastaavasti. Muun henkilön läsnäolosta hallituksen kokouksessa voitaisiin määrätä myös eläkelaitoksen säännöissä. Momentti vastaa osakeyhtiölain 6 luvun 5 §:n 2 momenttia.

6 §. Hallituksen kokouksen pöytäkirja. Pykälä vastaavaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 22 §:ään ja vakuutuskassalain 30 §:ään. Ehdotettu säännös eroaa voimassa olevasta vakuutuskassalaista siten, että säännöissä voitaisiin määrätä hallituksen kokouksen pöytäkirjan allekirjoittamisesta. Aiemmin vastaava säännös on sisältynyt ainoastaan eläkesäätiölakiin.

Lisäksi pykälässä säädettäisiin, että tehdyt päätökset ja mahdollisen äänestyksen tulos tulisi merkitä pöytäkirjaan. Osakeyhtiölain 6 luvun 6 §:ää vastaavasti pykälässä asetettaisiin myös velvollisuus numeroida pöytäkirjat juoksevasti ja säilyttää ne luotettavalla tavalla. Vastaavaa säännöstä ei ole aiemmin sisältynyt eläkesäätiö- tai vakuutuskassalakiin.

7 §. Hallituksen jäsenet, varajäsenet ja puheenjohtaja. Ehdotetun säännöksen mukaan eläkesäätiön hallitukseen tulisi kuulua vähintään viisi jäsentä ja vähintään kaksi varajäsentä kuten voimassa olevan eläkesäätiölain 17 §:n mukaan. Eläkesäätiön varajäsenten määrää ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä viidestä varajäsenestä kahteen. Varajäsenten lukumäärän alentaminen on perusteltua toiminnan pienimuotoisuuden vuoksi. Eläkekassan hallituksen jäsenten määrää ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä vakuutuskassalain 25 §:n mukaisesta kolmesta jäsenestä neljään jäseneen. Lisäksi eläkekassan hallituksessa tulisi olla vähintään kaksi varajäsentä, kun nykyisin vakuutuskassalain 25 §:n mukaan varajäseniä ei tarvitse olla.

Ehdotetun 2 momentin mukaan, jos hallitukseen kuuluu enemmän jäseniä kuin mitä 1 momentissa edellytettäisiin työnantajaa ja vakuutettuja edustavien jäsenten suhteen tulisi vastata kohtuullisessa määrin 1 momentissa säädettyä jäsenten vähimmäismäärää koskevaa suhteellista osuutta. Ehdotus vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 17 §:n 4 momenttia.

Ehdotetun 3 momentin mukaan hallituksen puheenjohtajana ei saisi toimia eläkelaitoksen toimitusjohtaja tai vastuullinen matemaatikko. Ehdotus vastaa voimassa olevaa vakuutusyhtiölain 6 luvun 3 §:n 2 momenttia. Ehdotus poikkeaa toimitusjohtajaa koskevan sääntelyn osalta voimassa olevasta eläkesäätiölaista, jonka mukaan asiamies voi toimia hallituksen puheenjohtaja sekä voimassa olevasta vakuutuskassalaista, jonka mukaan toimitusjohtaja voi toimia hallituksen puheenjohtajana, jos vakuutuskassalla on hallintoneuvosto. Muutos on tarpeellinen, koska toimitusjohtaja toimii hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaan.

8 §. Hallituksen jäsenen kelpoisuus. Pykälän 1 momentissa hallituksen jäsenen ja varajäsenen hyvämaineisuus ehdotetaan nykyisen työeläkeyhtiölain 9 e §:n 2 momentin tavoin pidettäväksi yleisenä kelpoisuusvaatimuksena. Hallituksen jäseneltä ehdotetaan lisäksi vaadittavan hyvää työeläkevakuutustoiminnan tuntemusta, mikä arvioitaisiin tapauskohtaisesti. Hallituksessa tulisi olla myös hyvää sijoitustoiminnan asiantuntemusta, sillä sijoitustoiminnan onnistumisella on keskeinen merkitys eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnassa. Nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan hallituksen jäseniltä on edellytetty toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävää vakuutuskassa- tai eläkesäätiötoiminnan tuntemusta. Vaihtoehtoisesti on riittänyt, että hallituksen palveluksessa on riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia.

Pykälän 2 momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 4 momentissa ja vakuutuskassalain 27 §:n 4 momentissa. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voi olla hallituksen jäsen. Hallituksen jäsen ei voi olla oikeushenkilö, mikä vastaa suomalaista yhteisöoikeutta.

Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 27 §:n 1 momenttia. Erona nykytilaan Finanssivalvonta ei voisi myöntää poikkeusta momentin kelpoisuusvaatimukseen.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälän säännöksiä sovelletaan vastaavasti myös hallituksen varajäseneen. Säännös vastaisi voimassa olevaa eläkesäätiölain 17 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 25 §:n 4 momenttia. Pykälän 5 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 5 momentissa ja voimassa olevan vakuutuskassalain 27 §:n 5 momentissa säädettyä.

9 §. Hallituksen jäsenten valinta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutetut valitsisivat eläkelaitoksen hallituksen jäsenistä kaksi kuten nykyisin ja osakkaat valitsisivat muut jäsenet. Vakuutetut voivat valita hallitukseen esimerkiksi eläkkeensaajia. Hallituksen jäsenten tulee kuitenkin aina täyttää säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Voimassa olevan vakuutuskassalain 25 §:n 2 momentin mukaan eläkekassan säännöissä on voitu määrätä, että osakkailla on oikeus valita enintään puolet kassan hallituksen jäsenistä, mikä on edellyttänyt toteutuakseen parillista määrää hallituksen jäseniä. Jos eläkekassan säännöissä ei ole ollut edellä tarkoitettua määräystä, vakuutetut valitsevat nykyisin vakuutuskassalain 25 §:n 2 momentin nojalla kaikki hallituksen jäsenet. Ehdotuksen mukaan eläkekassan vakuutetut valitsisivat puolet hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä, mikä vastaa tilannetta, jossa osakkaat ovat sääntöjen perusteella valinneet puolet hallituksen jäsenistä.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkekassan hallituksen valinta kuuluu kassankokoukselle, ellei päätösvaltaa ole säännöissä siirretty edustajistolle. Osakkaat eivät saa osallistua vakuutettuja edustavien hallituksen jäsenten vaaliin eivätkä vakuutetut saa osallistua osakkaita edustavien hallituksen jäsenten vaaliin. Momentti vastaa asiallisesti, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 25 §:ssä

Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiön hallituksen jäsenten vaalitavasta määrätään eläkesäätiön säännöissä. Tämä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 2 luvun 9 §:n 11 kohtaa.

Perustettaessa eläkelaitosta sen puolesta voivat ennen rekisteröintiä tehdä oikeustoimia ilman henkilökohtaista vastuuta hallitus ja toimitusjohtaja. Siksi on tarpeen säätää siitä, miten tulevien vakuutettujen edustajat valitaan ennen eläkelaitoksen rekisteröintiä. Pykälän 4 momentin mukaan osakkaat valitsevat eläkelaitosta perustettaessa väliaikaisesti hallituksen kaikki jäsenet ja heidän varajäsenensä. Näistä kahden jäsenen ja heidän varajäsentensä on oltava henkilöitä, jotka voivat olla vakuutettuina eläkelaitoksessa sen tultua rekisteröidyksi. Henkilöllä, joka voi olla eläkelaitoksessa vakuutettuna eläkelaitoksen tultua rekisteröidyksi, tarkoitetaan henkilöä, jonka lakisääteinen eläketurva osakkaan on järjestettävä työntekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain mukaisesti ja jonka vakuuttaminen perustettavassa laitoksessa on mahdollista eläkelaitoksen sääntöjen ja tämän lain perusteella. Eläkelaitoksen tultua rekisteröidyksi on eläkelaitoksessa vakuutettuja edustavien hallituksen jäsenten ja heidän varajäsentensä valinta suoritettava viipymättä.

10 §. Hallituksen täydentäminen. Pykälän 1 momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 20 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 3 luvun 28 §:n 2 momentissa.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan velvollisuutena on ryhtyä toimenpiteisiin siinä tapauksessa, ettei eläkelaitoksella ole rekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta. Momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 20 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 3 luvun 28 §:n 3 momentissa.

11 §. Hallituksen toimikausi. Pykälässä säädetään hallituksen toimikaudesta voimassa olevan eläkesäätiölain 17 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 25 §:n 3 momenttia vastaavasti.

12 §. Hallituksen jäsenen eroaminen ja erottaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 20 §:n ja vakuutuskassalain 28 §:n 1 momenttien mukaisesti hallituksen jäsenen eroamisesta ja erottamisesta.

13 §. Toimitusjohtajan yleiset tehtävät. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia vastaavasti hallituksen ja toimitusjohtajan välisestä työnjaosta. Hallitus on eläkelaitoksen ylin toimeenpaneva toimielin. Pykälän 1 momentin mukaisesti toimitusjohtaja puolestaan huolehtisi eläkelaitoksen juoksevasta hallinnosta hallituksen valvonnan alaisena ja tämän antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Juoksevan hallinnon rajat määräytyvät eläkelaitoksen toiminnan laajuuden nojalla. Vastuu kirjanpidon lainmukaisuudesta ja varojen hoidon järjestämisestä on toimitusjohtajalla. Edellä mainittu vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 25 §:n 1—2 momentissa ja vakuutuskassalain 33 §:n 1—2 momentissa. Momenttiin on lisätty säännös, jonka mukaan toimitusjohtajan on annettava hallitukselle ne tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävien suorittamiseksi. Toimitusjohtajan on oma-aloitteisesti annettava tällaiset tiedot hallitukselle. Tarvittaessa hallitus määrittää sen, mitkä tiedot ovat tarpeen sen tehtävien suorittamiselle. Säännös vastaa voimassa olevaa osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:ää, jota sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin ja työeläkevakuutusyhtiöihin.

Pykälän 2 momentin mukaan toimitusjohtaja saa ryhtyä epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain silloin kun hänet on siihen hallituksen toimesta valtuutettu. Momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 25 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 33 §:n 1 momentissa.

14 §. Toimitusjohtajan läsnäolo hallituksen kokouksessa. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 21 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 29 §:n 2 momentissa. Hallitus ei saa evätä toimitusjohtajan läsnäolo-oikeutta niin usein, että läsnäolo-oikeus muuttuu näennäiseksi.

15 §. Toimitusjohtajaan ja hänen sijaiseensa sovellettavat säännökset. Pykälän 1 momentti vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 19 ja 24 §:ssä ja vakuutuskassalain 27 ja 32 §:ssä.

Pykälän 2 momentti olisi uusi säännös, jonka mukaan toimitusjohtajan sijaiseen sovelletaan toimitusjohtajaa koskevia säännöksiä. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 5 pykälän 3 momenttia ja työeläkevakuutusyhtiölain 4 luvun 11 §:n 1 momenttia.

16 §. Toimitusjohtajan valinta, eroaminen ja erottaminen. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 18 §:ää ja vakuutuskassalain 26 §:ää.

Pykälän 2 momentti, jossa säädetään toimitusjohtajan eroamisoikeudesta, olisi uusi. Hallitukselle ilmoittaminen tarkoittaa käytännössä hallituksen puheenjohtajalle tai jäsenelle ilmoittamista. Eroaminen tulee voimaan aikaisintaan, kun siitä on ilmoitettu hallitukselle. Eroilmoituksessa voi olla mainittuna myöhempikin ajankohta. Toimitusjohtajan eroamista ei voida yhtiöoikeudellisin vaikutuksin estää, mutta se voi olla toimi- tai palvelussopimuksen vastaista, ja johtaa sopimusoikeudellisiin seuraamuksiin. Voimassa olevan osakeyhtiölain 6 luvun 20 §:ssä on vastaava säännös, jota sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin ja työeläkevakuutusyhtiöihin.

Pykälän 3 momentti, jossa säädetään toimitusjohtajan erottamisesta, olisi myös uusi. Hallituksella on aina oikeus erottaa toimitusjohtaja tehtävästään. Erottamiselle ei tarvitse antaa mitään erityistä syytä. Yleinen luottamuspula riittää aina yhtiöoikeudelliseksi perusteeksi erottaa toimitusjohtaja. Kuten edellä 2 momentissa on todettu, myös toimitusjohtajan erottamisella voi olla sopimusoikeudellisia seuraamuksia, jos asiasta on määräyksiä toimi- tai palvelussopimuksessa. Voimassa olevan osakeyhtiölain 6 luvun 20 §:ssä on vastaava säännös, jota sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin ja työeläkevakuutusyhtiöihin.

Pykälän 4 momentissa on voimassa olevan eläkesäätiölain 20 §:n 3 momentin ja vakuutuskassalain 28 §:n 3 momentin mukaisesti säädetty Finanssivalvonnan oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin siinä tapauksessa, ettei eläkelaitoksella ole toimitusjohtajaa.

17 §. Edustaminen ja nimen kirjoittaminen. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 26 ja 27 §:ssä ja vakuutuskassalain 34 ja 35 §:ssä.

18 §. Muut edustajat. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 26 §:ssä ja vakuutuskassalain 34 §:ssä.

19 §. Edustamisoikeuden rajoitukset. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 26 §:ssä ja vakuutuskassalain 34 §:ssä. Kyse on edustajan kelpoisuuden rajoittamisesta, jota voidaan rajoittaa vain pykälässä säädetyllä tavalla. Säännöstä ei sovelleta toimivallan rajoituksiin.

20 §. Edustajan toimien sitovuus. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne tilanteet, joissa edustajan tekemä oikeustoimi ei sitoisi eläkelaitosta. Momentin 1 kohdan mukaan oikeustoimi ei sido eläkelaitosta, jos edustaja on toiminut vastoin tässä laissa säädettyä kelpoisuuttaan. Kelpoisuudella tarkoitetaan toimielimen tai toimielimen jäsenen oikeutta asemansa perusteella edustaa eläkelaitosta suhteessa kolmansiin. Kelpoisuus liittyy ulkoisesti havaittaviin seikkoihin. Momentin 2 kohdan mukaan oikeustoimi ei sido, jos edustaja on toiminut vastoin Finanssivalvonnan rekisteriin merkittyä rajoitusta. Tätä pidetään edustajan kelpoisuuden rajoituksena, jolloin eläkelaitos ei tule sidotuksi oikeustoimeen, vaikka vastapuoli olisi vilpittömässä mielessä. Momentin 3 kohdan mukaan oikeustoimi ei sido, jos edustaja on ylittänyt toimivaltansa ja vastapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää tästä. Toimivalta liittyy eläkelaitoksen ja sen edustajan väliseen suhteeseen eikä ole yleensä ulkopuolisen havaittavissa kuten kelpoisuus. Esimerkiksi eläkelaitoksen hallitus on voinut rajoittaa toimitusjohtajan toimivaltaa tälle antamillaan ohjeilla. Edustajan kelpoisuus oikeustoimen tekemiseen määräytyy tämän lain perusteella, kun taas edustajan toimivaltaa voivat rajoittaa myös esteellisyyttä koskevat säännökset. Jos edustaja on ylittänyt toimivaltansa, mutta ei kelpoisuuttaan, oikeustoimi ei sido eläkelaitosta, jos vastapuoli oli vilpittömässä mielessä. Finanssivalvonnan rekisteriin voidaan merkitä toimivallan rajoituksia 18 §:n estämättä.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaa koskevien rajoitusten rekisteröiminen ja kuuluttaminen eivät sellaisenaan riitä osoittamaan sitä, että kolmas henkilö on oikeustointa päättäessään tiennyt rajoituksista. Eläkelaitoksen tulee aina voida osoittaa kolmannen henkilön todella tienneen tällaisesta rajoituksesta, Jos eläkelaitoksen edustaja ylittää toimivaltansa ja kolmas henkilö on vilpittömässä mielessä, tehty oikeustoimi sitoo eläkelaitosta. Eläkelaitoksella voi olla tällaisessa tilanteessa mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta edustajalta, jos toimeen ryhtyminen on aiheuttanut eläkelaitokselle vahinkoa.

Ehdotettu pykälä vastaa osakeyhtiölain 6 luvun 28 §:ää.

21 §. Kieltopanna toimeen pätemätön päätös. Pykälä vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 28 §:ssä ja vakuutuskassalain 36 §:ssä.

22 §. Riskienhallinta. Voimassa olevan eläkesäätiölain 25 §:n 3 momentin ja vakuutuskassalain 33 §:n 3 momentin mukaan hallituksen on huolehdittava, että eläkelaitoksella on sen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä riskienhallintajärjestelmä. Finanssivalvonta on antanut riskienhallinnasta tarkempia määräyksiä. Finanssivalvonnan määräysten mukaan riskienhallintajärjestelmän tulee kattaa erityisesti riskit, jotka liittyvät eläkevastuuseen ja sen kattamiseen, vakavaraisuuden kehitykseen, sijoitustoimintaan sekä operatiiviseen toimintaan. Finanssivalvonnan määräysten mukaan eläkelaitoksella tulee olla riskienvalvontatoiminto, joka on riippumaton riskiä ottavasta toiminnosta. Voimassa oleva sääntely ehdotetaan keskeisiltä osiltaan nostettavaksi laintasolle siten, että eläkesäätiöiden ja -kassojen sääntely vastaisi tältä osin työeläkevakuutusyhtiölain 4 luvun 12 c §:n säännöstä riskienhallinnasta. Riskienhallintatoiminto voisi olla yhteinen osakkaana olevan työnantajan kanssa tai tarvittava asiantuntemus olisi mahdollista ostaa eläkelaitoksen ulkopuolelta. Siitä riippumatta, miten riskienhallinta on organisoitu, eläkelaitoksen hallituksen vastuulla olisi, että riskienhallinta täyttäisi sille laissa asetetut vaatimukset.

23 §. Riski- ja vakavaraisuusarvio. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 25 a §:ää ja vakuutuskassalain 33 a §:ää. Riski- ja vakavaraisuusarviossa tulee ottaa kantaa siihen, miten eläkelaitos varautuu eri tilanteissa ja eri tekijöistä aiheutuviin riskeihin vakavaraisuuspääomalla ja toisaalta tulevaisuudessa perittävillä vakuutusmaksuilla ottaen huomioon osakkaan kyky suoriutua maksuvelvoitteista. Lisäksi tulee arvioida, mitä vaikutuksia riskienhallintamallilla on vakuutusmaksujen kehitykseen.

24 §. Sisäinen valvonta. Voimassa olevan eläkesäätiölain 25 §:n 3 momentin ja vakuutuskassalain 33 §:n 3 momentin mukaan hallituksen on huolehdittava, että eläkelaitoksella on sen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta. Toisin kuin voimassa olevassa laissa pykälässä säädettäisiin sisäisen valvonnan osa-alueista. Finanssivalvonta on antanut sisäisestä valvonnasta tarkempia määräyksiä, jotka vastaavat pääpiirteissään nyt laintasoiseksi ehdotettavaa sääntelyä. Finanssivalvonnan määräysten mukaan sisäisen valvonnan tulee kattaa kaikki eläkelaitoksen toiminnot ja olla oikeassa suhteessa eri toimintojen riskeihin. Sisäiseen valvontaan kuuluu riittävä ja oikea-aikainen raportointi. Pykälä vastaisi tältä osin työeläkevakuutusyhtiölain 4 luvun 12 d §:n säännöstä sisäisestä valvonnasta ja 4 luvun 12 b:n säännöstä työeläkevakuutusyhtiön hallintoon sovellettavasta suhteellisuusperiaatteesta. Sisäisellä valvonnalla pyritään kaikkialla organisaatiossa varmistamaan toiminnon tehokkuus, tuloksellisuus, raportoinnin luotettavuus sekä lakien, määräysten, laitoksen sääntöjen ja toimintaperiaatteiden noudattaminen. Sisäinen valvonta koskee myös eläkelaitoksen ulkoistamia toimintoja, koska vastuu ulkoistetuista toiminnoista on eläkelaitoksella. Sisäinen valvonta koostuisi ohjeista ja menettelytavoista organisaation eri tasoilla ja toiminnoissa. Sisäinen valvonta voisi olla yhteinen osakkaana olevan työnantajan kanssa tai se olisi mahdollista ulkoistaa. Silloinkin, kun sisäinen valvonta on ulkoistettu, eläkelaitoksen hallitus vastaa sisäistä valvontaa koskevan sääntelyn noudattamisesta.

25 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälän 1 momentti vastaisi, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 25 §:n 3 momentissa ja voimassa olevan vakuutuskassalain 33 §:n 3 momentissa. Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan järjestämisestä sekä luotettavaa hallintoa koskevista vaatimuksista.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 5 momentissa ja voimassa olevan vakuutuskassalain 27 §:n 5 momentissa säädettyä. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä hallituksen ja toimitusjohtajan kelpoisuutta koskevasta selvityksestä.

26 §. Vastuullinen vakuutusmatemaatikko. Pykälä vastaa mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 135 §:ssä ja vakuutuskassalain 170 §:ssä. Eläkelaitos voi myös ostaa vastuullisen vakuutusmatemaatikon palvelut laitoksen ulkopuolelta, mutta eläkelaitos on tällöinkin vastuussa vakuutusmatemaattisista toiminnoista.

27 §. Poikkeusoloihin varautuminen. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 4 a §:ää ja vakuutuskassalain 7 a §:ää.

5 luku Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus eläkekassassa

1 §. Sovellettava laki. Pykälä vastaisi eläkesäätiölain 31 §:n 1 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 1 momenttia.

2 §. Tilintarkastajan valinta. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitokselle on valittava vähintään yksi tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja. Varatilintarkastajan valitsemisvelvollisuudesta säädetään uuden tilintarkastuslain 2 luvun 3 §:ssä, jonka nojalla varatilintarkastajaa ei tarvitse valita, jos tilintarkastajaksi valittu on tilintarkastusyhteisö. Momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 31 §:n 4 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 3 momenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan tilintarkastajan valitsee eläkelaitoksen hallitus tai eläkekassan kassankokous. Ehdotus vastaa eläkekassan osalta voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 3 momenttia. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tilintarkastajan valinnan tekevästä toimielimestä ei ole selkeitä säännöksiä.

3 §. Tilintarkastajan riippumattomuus ja esteellisyys. Pykälän 1 momentissa on informatiivinen viittaus tilintarkastuslain 4 luvun 6 ja 7 §:iin, joissa myös säädetään tilintarkastajan riippumattomuudesta ja esteellisyydestä.

Tilintarkastuslain 4 luvun 7 §:ssä, erityisesti 1 momentin 1—3 kohdassa, säädetään siitä, että tilintarkastaja ei ole riippumaton ainakaan, jos 1) tilintarkastaja on yhteisön tai säätiön taikka samaan konserniin kuuluvan yhteisön taikka kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitetun osakkuusyrityksen yhtiömies, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen, toimitusjohtaja tai vastaavassa asemassa oleva, 2) jos tilintarkastajan tehtävänä on yhteisön tai säätiön kirjanpidon tai varojen hoito taikka hoidon valvonta, taikka jos 3) tilintarkastaja on palvelussuhteessa yhteisöön tai säätiöön taikka 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun henkilöön. Lisäksi uuden tilintarkastuslain 4 luvun 7 §:n 4 momentin mukaan, mitä edellä tässä pykälässä säädetään yhteisöstä tai säätiöstä, koskee myös yhteisöjä, jotka ovat sen määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n mukaisesti sekä yhteisöä tai säätiötä, jonka välittömässä määräysvallassa yhteisö on. Siten tilintarkastaja ei saa olla eläkelaitoksen osakkaan tai osakkaan konserniyrityksen palveluksessa.

Pykälän 1 momentissa olisi nimenomaiset erityissäännökset siitä, milloin tilintarkastajaa ei voitaisi pitää riippumattomana ja esteettömänä. Pykälän 1 kohdassa ehdotetaan laajennettavaksi tilintarkastuslain esteellisyyssääntelyä siten, että ehdotuksen mukaan tilintarkastaja ei saa olla tilintarkastuslaissa säädetyn lisäksi muutoinkaan alistus- tai riippuvuussuhteessa eläkelaitoksen osakkaaseen. Riippumattomuutta tarkasteltaisiin samoin myös suhteessa eläkelaitoksen osakkaan hallituksen jäseneen tai siihen, jonka tehtävänä on tämän osakkaan kirjanpidon tai varojen hoito tai hoidon valvonta. Säännöksen alistus- tai riippuvuussuhdetta, jolla tarkoitetaan muodollista tai tosiasiallista direktio-oikeuden alaisena toimimista, ei ole sidottu kirjanpitolain omistuksen määrää, hallituksen tai vastaavan toimielimen enemmistön nimittämistä tai tosiasiallista määräysvaltaa koskeviin vaatimuksiin. Yleensä eläkesäätiön tai vakuutuskassan osakkaan tilintarkastaja ei ole tällaisen direktio-oikeuden alainen, joten osakkaan tilintarkastaja voi lähtökohtaisesti toimia myös eläkesäätiön tai vakuutuskassan tilintarkastajana.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin, ettei tilintarkastajana saisi toimia 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden lähisukulaiset. Kohta sisältää tyhjentävän luettelon sukulaissuhteista, jotka aiheuttavat tilintarkastajan riippumattomuuden vaarantumisen ja esteellisyyden. Säännöksessä säänneltäisiin nimenomaisesti myös lankoussuhteet, jotka aiheuttavat tilintarkastajan esteellisyyden.

Pykälässä ei enää säädettäisi nimenomaisesti siitä, että tilintarkastajana ei saa toimia liiketoimintakieltoon määrätty henkilö. Uuden tilintarkastuslain 2 luvun 1 §:n ja 6 luvun säännösten mukaisesti tämä on tilintarkastajan kelpoisuuden, tilintarkastajaksi hyväksymisen ja tilintarkastajan ammattinimikkeen käyttämisoikeuden yleinen edellytys.

Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 34 §:ää. Vakuutuskassalaki ei sisällä vastaavaa säännöstä.

4 §. Tilintarkastajan toimikausi. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 32 §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 57 §:ää.

5 §. Tilintarkastajan määrääminen. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta määrätä eläkelaitokselle tilintarkastaja tietyissä tilanteissa. Pykälässä Finanssivalvonnan toimivalta on samansisältöinen kuin tilintarkastuslain 2 luvun 8 §:ssä on säädetty Patentti- ja rekisterihallituksen toimivallasta. Finanssivalvonnalla on kuitenkin pykälän mukaan yksinomainen toimivalta, eli Patentti- ja rekisterihallitus ei voi tilintarkastuslain nojalla määrätä tilintarkastajaa eläkesäätiölle tai vakuutuskassalle.

Finanssivalvonnan on määrättävä tilintarkastaja silloin, kun tilintarkastajaa ei ole valittu tämän lain mukaisesti. Tilintarkastaja on määrättävä, jos tilintarkastaja ei täytä laissa säädettyjä tai eläkelaitoksen sääntöjen mukaisia yleisiä tai erityisiä kelpoisuusehtoja tai jos tilintarkastaja on esteellinen. Säännöksessä tarkoitettu esteellisyys voi syntyä tämän luvun 3 §:n tai siinä viitatun tilintarkastuslain 4 luvun 6 tai 7 §:n nojalla.

Pykälän nojalla Finanssivalvonnan on pyydettävä tilintarkastuslautakunnan lausunto riippumattomuutta koskevassa asiassa ennen sen ratkaisemista. Lisäksi Finanssivalvonnan on kuultava eläkelaitoksen hallitusta ennen tilintarkastajan määräämistä. Määräys on väliaikainen, ja se voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Finanssivalvonnan määräys on voimassa vain siihen asti, kun eläkelaitokselle valitaan uusi tilintarkastaja.

Pykälä vastaa eläkesäätiölain 35 §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 61 §:ää.

6 §. Erityinen tarkastus eläkekassassa. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 69 §:ää kuitenkin siten, että erityisen tarkastuksen toimittamista voi vaatia vain osakas.

7 §. Tarkastuslausunto ja kustannukset erityisen tarkastuksen suorittamisesta. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 69 §:n 4 momenttia kuitenkin siten, että lausunto voi kassan toimiston sijaan olla nähtävissä myös kassan internetsivuilla.

8 §. Tilintarkastajan siirtyminen tarkastetun eläkelaitoksen palvelukseen. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 31 §:n 2 momentissa ja voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 2 momentissa.

9 §. Laaduntarkastus. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 31 §:n 2 momentissa ja voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 2 momentissa.

6 luku Tilinpäätös ja toimintakertomus

1 §. Kirjanpitolain soveltaminen. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen kirjanpitoon ja tilinpäätökseen sekä kirjanpitoon sovellettavista kirjanpitolain säännöksistä. Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 37 §:ää ja vakuutuskassalain 70 §:ää.

2 §. Tilikausi. Kirjanpitolaista poiketen pykälässä säädetään, että eläkelaitoksen tilikausi on kalenterivuosi. Säännös vastaa eläkesäätiölain 37 a §:ää ja vakuutuskassalain 71 §:n pääsääntöä.

3 §. Tasaava ja osakaskohtainen kirjanpito eläkesäätiössä. Pykälä vastaa asiallisesti, mitä eläkesäätiölain 117 §:ssä säädetään tasaavasta ja työnantajakohtaisesta järjestelmästä työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä. Terminologisena muutoksena työnantajakohtainen järjestelmä ehdotettaisiin muutettavaksi osakaskohtaiseksi järjestelmäksi.

Pykälän 1 momentin nojalla sallitaan, että eläkesäätiö voi laatia kirjanpitonsa joko tasaavaa tai osakaskohtaista järjestelmää noudattaen. Pykälän 2 ja 3 momentissa annetaan täsmentävät säännökset siitä, mitä tasaavasta ja osakaskohtaisesta kirjanpidosta on ilmettävä. Osakaskohtaisessa järjestelmässä kirjanpidosta on käytävä selville kunkin eläkesäätiöön kuuluvan osakkaan osalta erikseen tuloslaskelmaan ja taseeseen päättyvät erät. Osakkaan eläkesäätiölle antamat varat on katsottava kyseisen osakkaan hyväksi. Tasaavassa järjestelmässä eläkesäätiölle suoritettava vakuutusmaksu puolestaan jaetaan kunkin osakkaan hyväksi eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla. Tasaavassa järjestelmässä osakkaan eläkevastuun katteena on eläkevastuuta vastaava suhteellinen osa eläkesäätiön varoista.

4 §. Toimintakertomus. Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 38 §:ää ja vakuutuskassalain 72 §:ää. Lisäksi tilinpäätökseen sisällytettävistä asiakirjoista ja niiden sisällöstä säädetään kirjanpitolain 3 luvussa. Nimenomaisen säännöksen nojalla eläkekassan toimintakertomuksessa olisi tehtävä eläkekassan ali- tai ylijäämää koskeviksi toimenpiteiksi. Kyse on kirjanpitolain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta muualla lainsäädännössä edellytetystä tiedosta.

5 §. Käyttö- ja sijoitusomaisuus. Pykälässä määriteltäisiin eläkelaitoksen käyttö- ja sijoitusomaisuus. Asiallisesti pykälä vastaa eläkesäätiölain 40 §:ää ja vakuutuskassalain 73 §:ää. Erona nykytilaan 1 momentissa ei enää erikseen mainittaisi, ettei käyttöomaisuus ole 2 momentin mukaista sijoitusomaisuutta. Pykälän 2 momentissa ei myöskään lueteltaisi, että sijoitusomaisuus voi olla arvopapereita, kiinteistöjä tai muuta vastaavaa omaisuutta. Ehdotetut muutokset ovat teknisiä ja vastaavat vakuutusyhtiölain 9 luvun 7 §:ssä käytettyjä sijoitus- ja käyttöomaisuuden määritelmiä.

6 §. Taseeseen merkittävät erät. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 41 §:ää ja vakuutuskassalain 74 a §:ää.

7 §. Sijoitusten arvostusperiaatteet. Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 41 a §:n 1—3 momenttia ja vakuutuskassalain 74 b §:n 1—3 momenttia. Pykälän kirjoitusasua on tarkistettu vastaamaan vakuutusyhtiölain 8 luvun 16 §:ää kuitenkin poiketen siten, että 1 momentissa mainitaan rakennusten lisäksi muut pitkävaikutteisten menot sekä kalusto. Myös pykälän 2 ja 3 momentin sanamuotoa on muutettu vakuutusyhtiölakia vastaavaksi, mutta lain sisältö ei muutu.

8 §. Arvostusperiaatteiden yhdenmukaisuus. Pykälässä säädetään sijoitusten arvostamisesta käypään arvoon hankintamenon sijaan. Pykälä vastaa pääasiassa kirjanpitolain 5 luvun 2 a ja 2 b §:ää sekä eläkesäätiölain 41 a §:n 4—7 momenttia ja vakuutuskassalain 74 b §:n 4—7 momenttia.

Erona nykytilaan luvussa olevat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet ja Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet on siirretty erillisiksi pykäliksi luvun loppuun.

9 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 §:n 1 ja 2 momentin ja vakuutuskassalain 77 §:n 1 ja 2 momentin asetuksenantovaltuuksia. Nykylaista poiketen ne olisi nyt koottu erilliseen pykälään. Kirjanpitolakiuudistuksen ehdotuksen yhteydessä on kumottu eläkesäätiölain 41 a §:n 5 momentissa, sellaisena kuin se on laissa 1323/2004, ja vakuutuskassalain 74 b §:n 5 momentissa, sellaisena kuin se on laissa 1324/2004, tarkoitettu sosiaali- ja terveysministeriön käyvän arvon asetus, jonka sijaan noudatettaisiin kirjanpitolain 5 luvun 2 a ja 2 b §:ää.

10 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 42 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 77 §:n 3 momenttia. Nykylaista poiketen ne olisi nyt koottu erilliseen pykälään. Pykälän 4 kohdan mukaan Finanssivalvonta antaisi tarkempia määräyksiä johdannaissopimusten käsittelystä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. Ehdotettu kohta vastaa vakuutusyhtiölain 8 luvun 29 §:n 1 momentin 4 kohtaa, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

11 §. Poikkeusluvat. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan valtuuksista myöntää poikkeuslupia. Pykälä vastaa pääosin eläkesäätiölain 42 §:n 4 ja 6 momenttia ja vakuutuskassalain 77 §:n 4 ja 6 momenttia. Pykälä on kuitenkin selvyyden vuoksi jaettu 4 kohtaan. Pykälän 2 momentti vastaa vakuutusyhtiölain 8 luvun 30 §:n 2 momenttia. Lisäksi siinä on pyritty tarkentamaan, mistä tämän lain pykälästä on mahdollista myöntää poikkeus. Poikkeus ei saa olla Euroopan unionin tilinpäätöslainsäädännön vastainen. Euroopan unioni käsittää myös aikaisemmin annetut Euroopan yhteisöjen antamat säännökset.

12 §. Kirjanpitolautakunnan lausunto. Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 42 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 77 §:n 5 momenttia. Pykälän kirjoitusasu ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan vakuutusyhtiölain 8 luvun 31 §:ää.

13 §. Tietojen toimittaminen Finanssivalvonnalle. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 65 §:n 1 momenttia ja pykälän 2 momentti vakuutuskassalain 97 §:n 1 momenttia.

7 luku Vastuuvelka, vakuutusmaksut ja vakavaraisuus

Luvussa säädettäisiin voimassa olevan eläkesäätiölain 6 luvun ja vakuutuskassalain 7 luvun tapaan eläkelaitoksen vastuuvelasta, vakuutusmaksuista ja vakavaraisuudesta. Luvun asiasisältö vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä. Terminologian yhtenäistämiseksi eläkesäätiöiden osalta ehdotetaan termin eläkevastuu sijaan käytettäväksi termiä vastuuvelka, joka on käytössä vakuutusyhtiölaissa, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ja vakuutuskassalaissa. Vastaavasti eläkesäätiöissä termin kannatusmaksu sijaan käytettäisiin jatkossa termiä vakuutusmaksu.

Luvun 1 §:ssä määritetään eläkelaitoksen vastuuvelka, 2 §:ssä vastuuvelan osa vakuutusmaksuvastuu, 3 §:ssä vastuuvelan osa korvausvastuu, 4 §:ssä vakuutusmaksut, 5 §:ssä vakavaraisuuspääoma, 6 §:ssä vakavaraisuusraja ja vähimmäispääomavaatimus, 7 §:ssä lisävakuutusvastuu ja vakavaraisuuspääoman enimmäismäärä, 8 §:ssä lisävakuutusvastuun purkaminen, 9 §:ssä vakavaraisuuspääoman ylite ja vakuutusmaksujen alentaminen, 10 §:ssä vakavaraisuuspääoman ylitteen palauttaminen osakkaille, 10 §:ssä osakkaan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä, 12 §:ssä vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän muodostuminen ja 13 §:ssä tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitussuunnitelma.

1 §. Vastuuvelka. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eläkelaitoksen vastuuvelan yleismääritelmä. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa eläkelaitoksen vastuu on määritelty eri tavoin ilmaistuna, mutta ehdotetun pykälän asiasisältö vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 43 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 79 §:n 1 momenteista ilmenevää sääntelyä. Eläkesäätiöiden osalta nykyisen termin eläkevastuu sijaan käytettäisiin jatkossa vakuutusyhtiöiden ja vakuutus- ja eläkekassojen käyttämään termiä vastuuvelka. Eläkesäätiöiden eläkevastuu sisältää sekä vakuutusmaksuvastuun että korvausvastuun, joten eläkevastuun määrään muutoksella ei ole vaikutusta.

2 §. Vakuutusmaksuvastuu. Pykälässä säädettäisiin eläkelaitoksen vastuuvelan osasta vakuutusmaksuvastuu. Pykälän asiasisältö vastaa voimassa olevaa lakia, josta säädetään eläkesäätiölain 43 §:n 2 momentissa ja 79 §:n 2 ja 4 momenteissa. Eläkesäätiöissä ei ole ollut käytössä erillistä vakuutusmaksuvastuun käsitettä, mutta asiallisesti se on sisältynyt eläkesäätiöiden eläkevastuuseen.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vakuutusmaksuvastuun yleinen määritelmä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutusmaksuvastuuseen kuuluvasta lisävakuutusvastuusta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutusmaksuvastuun määrässä huomioitavasta osaketuottosidonnaisesta lisävakuutusvastuusta.

3 §. Korvausvastuu. Pykälässä säädettäisiin eläkelaitoksen vastuuvelan osasta korvausvastuu. Eläkesäätiöissä ei ole ollut käytössä erillistä korvausvastuun käsitettä, mutta asiallisesti se on sisältynyt eläkesäätiöiden eläkevastuuseen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 43 §:n 2 momentin 1) kohtaa ja vakuutuskassalain 79 §:n 3 momenttia.

4 §. Vakuutusmaksut. Pykälässä säädettäisiin vakuutusmaksusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön vakuutusmaksun yleinen määräytyminen. Eläkesäätiölain 45 §:n 1 momentissa vakuutusmaksusta käytetään termiä kannatusmaksu. Terminologian yhtenäistämiseksi ehdotetaan jatkossa eläkesäätiöidenkin osalta käytettäväksi vakuutuslainsäädännössä vakiintuneesti käytettyä termiä vakuutusmaksu. Vakuutusmaksun sääntelystä seuraa, että lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiön tilinpäätös ei voi osoittaa alijäämää. Eläkekassan vakuutusmaksun laskuperusteista säädetään työntekijän eläkelain 166 §:ssä. Eläkekassat hakevat sosiaali- ja terveysministeriöltä vakuutusmaksun laskuperusteet. Myöskään lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan kassan tilinpäätös ei voi osoittaa alijäämää. Jos kassan jäseniltä kerätään tilikauden aikana vakuutusmaksun ennakoita, ne täsmäytetään tilikauden jälkeen vastaamaan lopullista vakuutusmaksun määrää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahana suoritettavasta vakuutusmaksusta. Eläkesäätiölain 45 §:n 3 momentin mukaan kannatusmaksuja on rahana suoritettava vähintään määrä, joka tarvitaan eläkesäätiön maksuvalmiuden ylläpitämiseen. Säännös on perusteltua ulottaa koskemaan myös eläkekassoja.

Pykälän 3 momentti olisi uusi. Sen mukaan Finanssivalvonnan tulee antaa määräys siitä, mitä tarkoitetaan hyväksyttävällä vakuudella.

5 §. Vakavaraisuuspääoma. Pykälässä säädettäisiin eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomasta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 a §:ää ja vakuutuskassalain 83 b §:ää. Pykälän 1 momentissa säädetään, mitä tarkoitetaan eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomalla. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne omaisuuserät, jotka luetaan eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomaan. Pykälän 3 momentissa luetellaan ne omaisuuserät, jotka vähennetään vakavaraisuuspääomasta. Pykälän 4 momentin mukaan eläkelaitoksen tulee jatkuvasti täyttää vakavaraisuusvaatimukset.

6 §. Vakavaraisuusraja ja vähimmäispääomavaatimus. Pykälässä säädettäisiin eläkelaitoksen vakavaraisuusrajasta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 b §:ää ja vakuutuskassalain 83 c §:ää. Pykälän 1 momentti vastaa eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain säännöksiä. Pykälän 2 momentissa säädetään eläkelaitoksen vähimmäispääomavaatimuksesta.

7 §. Lisävakuutusvastuu ja vakavaraisuuspääoman enimmäismäärä. Pykälässä säädettäisiin lisävakuutusvastuusta ja vakavaraisuuspääoman enimmäismäärästä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 c §:n 1 ja 2 momenttia ja vakuutuskassalain 83 d §:n 1 ja 2 momenttia.

8 §. Lisävakuutusvastuun purkaminen. Pykälässä säädettäisiin lisävakuutusvastuun purkamisesta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 c §:n 3—5 momenttia ja vakuutuskassalain 83 d §:n 3—5 momenttia kuitenkin siten, että lisävakuutusvastuuta ei saa purkaa eläkelaitoksen selvitystilassa. Selvitystilassa tavoitteena on vakuutuskannan luovuttaminen ja tämän jälkeen tapahtuva eläkelaitoksen purkaminen. Lähtökohtana vakuutuskantaa luovutettaessa on, että vakavaraisuuspääomaa on luovutettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa prosenttiosuutta käyttäen laskettu määrä. Vakavaraisuutta ei saa purkaa, jotta kannan mukana siirrettävä riittävä vakavaraisuuspääoma ei vaarantuisi. Jos laitoksessa kuitenkin vakavaraisuutta enemmän kuin on sallittu enimmäismäärä, enimmäismäärää ylittävä osa voidaan purkaa tai palauttaa osakkaille siten kuin tässä laissa säädetään.

9 §. Vakavaraisuuspääoman ylite ja vakuutusmaksujen alentaminen. Pykälässä säädettäisiin vakavaraisuuspääoman ylitteestä ja vakuutusmaksujen alentamisesta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 c §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 83 d §:n 6 momenttia.

10 §. Vakavaraisuuspääoman ylitteen palauttaminen osakkaille. Pykälässä säädettäisiin vakavaraisuuspääoman ylitteen palauttamisesta osakkaille. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 45 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 83 a §:n 3 momenttia. Mainituissa lainkohdissa oleva sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuutus varojen huomioimisesta ylitettä arvioitaessa ja varojen arvostamisesta käyvästä arvosta poikkeavasti poistetaan tarpeettomana.

11 §. Osakkaan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä. Pykälässä säädettäisiin osakkaan lisämaksuvelvollisuuteen perustuvasta vakavaraisuuspääomaan luettavasta erästä. Pykälä vasta eläkesäätiölain 48 h §:ää ja vakuutuskassalain 83 u §:ää.

12 §. Vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän muodostuminen. Pykälässä säädettäisiin vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän muodostumisesta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 h §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 83 u §:n 4 momenttia.

13 §. Tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitussuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin eläkelaitoksen tervehdyttämissuunnitelmasta ja rahoitussuunnitelmasta vakavaraisuuspääoman kartuttamiseksi. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 d §:ää ja vakuutuskassalain 83 e §:ää.

8 luku Varat ja sijoittaminen

Luvussa säädetään eläkelaitoksen varojen käytöstä ja sijoittamisesta, lainoja ja takauksia koskevista rajoituksista, sijoittamisen ja omistamisen rajoituksista sekä sijoitussuunnitelmasta ja riksienhallintasuunnitelmasta. Säännökset vastaavat pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiä. Sijoitusten hajauttamisesta on säännöksiä myös eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa (315/2015), jolla työeläkevakuutusyhtiöiden ja eläkesäätiöiden- ja kassojen vakavaraisuusvaatimukset muutettiin aiempaa riskipainotteisiksi. Tällä on vaikutusta myös nyt ehdotetun lain tiettyihin säännöksiin. Eläkelaitoksen omaisuuden sijoittamista koskevia rajoituksia muutetaan, koska voimassa olevan säännöksen kaltainen rajoittaminen ei ole tarpeellista eläkelaitosten vakavaraisuusuudistuksen jälkeen. Eläkesäätiö tai eläkekassa voi voimassa olevan lainsäädännön mukaan enintään osakeyhtiön osakepääomasta enintään 20 prosenttia. Säännöksen tarkoituksena on keskittymäriskin hallinta. Uudessa vakavaraisuussääntelyssä huomioidaan erilaiset riskit ja riskien noustessa vakavaraisuuspääomavaatimus nousee vastaavasti. Ehdotuksen mukaan keskittymäriskin hallitsemiseksi rajoitettaisiin kuitenkin edelleen säätiön tai kassan omaisuuden sijoittamista laitoksessa osakkaana olevaan yritykseen.

1 §. Varojen sijoittaminen. Pykälässä säädetään yleissäännös varojen sijoittamisesta. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 5 §:n 1 momenttia, vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 26 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa sijoitusten hajauttamisen osalta viitataan eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annettuun lakiin 315/2015, joka tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

2 §. Varojen käyttö. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen varojen käytöstä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 4 §:n 2 momenttia, vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin toista virkettä ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 24 §:n 1 momenttia.

3 §. Lainoja ja takausta koskevat rajoitukset. Eläkelaitos ei saa antaa takausta. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen lainoista ja takauksista. Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntö on, kuten nykyisinkin, että eläkelaitos ei saa ottaa lainaa. Voimassaolevan eläkesäätiölain 4 §:n 3 momentin nojalla annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 416/2006 mukaan eläkesäätiöt ja vakuutuskassalain 7 §:n 2 momentin nojalla eläkekassat ovat voineet ottaa lainaa tietyissä tilanteissa. Lainanottoa koskevat säännökset ovat hieman poikenneet toisistaan eläkesäätiöillä ja eläkekassoilla. Jatkossa ehdotetaan, että edellä mainitusta asetuksesta tarvittavat säännökset kirjoitetaan lakiin ja että eläkelaitoksia koskisivat samat lainanottoa koskevat säännökset.

Pykälän 2 momentissa säädetään eläkesäätiön varojen lainaamisesta osakkaalle. Nykyisin eläkesäätiöllä on eläkesäätiölain 5 §:n 1 momentin nojalla oikeus vakuutta vastaan antaa varoja velaksi työnantajalle. Lisäksi laissa on säädetty velan vähimmäiskorosta.

Pykälän 3 momentissa eläkelaitokselta kielletään takauksen antaminen. Säännös vastaa eläkesäätiölain 4 §:n 3 momentin viimeistä virkettä ja vakuutuskassalain 7 §:n 2 momentin viimeistä virkettä.

4 §. Omistusrajoitukset. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen sijoittamiseen ja omistamiseen liittyvistä rajoituksista. Voimassa olevan eläkesäätiölain 4 §:n 4 momentin ja vakuutuskassalain 7 §:n 3 momentin mukaan on säätiö tai kassa saa omistaa enintään 20 % yhtiön osakepääomasta ja kaikkien osakkeiden äänimäärästä. Yhteen tällaiseen yhtiöön tai konserniin on voinut sijoittaa enintään 10 prosenttia säätiön tai kassan omaisuudesta. Finanssivalvonnan luvalla säädetyt rajat on ollut mahdollista ylittää. Ehdotetun pykälän mukaan omistamisen rajoituksia sovellettaisiin jatkossa vain omistuksiin eläkesäätiön tai -kassan osakasyrityksissä. Säädettyä omistamisen rajaa ei olisi mahdollista ylittää Finanssivalvonnan luvalla.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 118 §:ää ja pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 4 §:n 7 momenttia ja vakuutuskassalain 7 § 5 momentin viimeistä virkettä.

5 §. Sijoitussuunnitelma. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen sijoitussuunnitelmasta. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 47 a §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 83 f §:n 1 momenttia lisättynä sillä, mitä sijoitussuunnitelmasta säädetään työeläkevakuutusyhtiöistä annetun 28 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säädetään sijoitussuunnitelman toimittamisesta Finanssivalvonnalle sekä Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudesta. Pykälä vastaa voimassa olevaa sääntelyä.

6 §. Omistajaohjaus. Pykälän mukaan eläkelaitoksella tulee olla omistajaohjauksen periaatteet, jotka on julkistettava internetsivuilla tai pidettävä muutoin maksutta yleisesti saatavilla. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 6 f §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 9 f §:ää.

9 luku Eläkelaitosten valvonta ja eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteri

Luvussa säädetään eläkesäätiöiden ja eläkekassojen valvonnasta sekä eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteristä. Eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toimintaa valvoisi jatkossakin Finanssivalvonta. Keskeisin muutos on, että valvontatehtävää ja valvonnan kohdentumista pyritään kuvaamaan nykyistä lakia selkeämmin. Muutokset vastaavat vakuutusyhtiölaissa säädettyä.

Luvussa säädetään lisäksi Finanssivalvonnan ylläpitämästä eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteristä. Rekisterin pitämisen sekä siihen tehtävien ilmoitusten ja siihen tallennettavien tietojen osalta ehdotus vastaa pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä.

1 §. Eläkelaitosten valvonta. Pykälään ehdotetaan otettavan yleissäännös siitä, mitä Finanssivalvonnan suorittama valvonta on ja mihin se erityisesti kohdistuu. Pykälän ensimmäisen virkkeen mukaan Finanssivalvonta valvoo, että eläkesäätiöt ja eläkekassat noudattavat toiminnassaan lainsäädäntöä ja eläkelaitoksen sääntöjä. Valvonta voi siten kohdistua vakuutustoimintaa koskevan lainsäädännön valvontaan, mutta myös muun muassa hallintolain (434/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) valvontaan. Valvonta on vakavaraisuusvalvonnan lisäksi myös menettelytapavalvontaa, jolla tarkoitetaan muun muassa toimeenpanon valvontaa. Valvonnassa ei kuitenkaan arvioida eläkelaitosten tekemien päätösten oikeellisuutta, vaan se on muutoksenhakuelinten tehtävä.

Voimassa olevissa laeissa ei ole säädetty tarkemmin siitä, mihin valvonta erityisesti kohdistuu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan nyt tarkennettavan asiaa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valvonta kohdistuisi erityisesti eläkelaitoksen vakavaraisuuteen ja hallinnointi- sekä ohjausjärjestelmään.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä siitä, että Finanssivalvonnan on otettava eläkelaitosten valvonnassa huomioon myös kilpailun vaatimukset ja toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Momentti on uusi ja vastaa työeläkevakuutusyhtiön 9 a luvun 28 b §:n 2 ja 3 momenttia.

2 §. Omaisuuden luovutus- ja panttauskielto. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 101 §:n 1 momenttia. Pykälän mukainen omaisuuden luovutus- ja panttauskielto kielto ei kuitenkaan estä eläkelaitosta maksamasta eläkkeitä ja muista etuuksia.

3 §. Rekisterinpito ja rekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta ylläpitää eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriä (rekisteri) ja rekisterin käyttötarkoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriin merkitään voimassa olevan lain mukaisesti eläkelaitoksia koskevat ilmoitukset, sekä viranomaisten päätökset ja tiedoksiannot sen mukaisesti kuin laissa säädetään. Rekisteriin merkitään laitosten valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, joista säädetään tarkemmin tässä luvussa. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevaa eläkesäätiölain 70 §:ää ja vakuutuskassalain 102 §:ää.

Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada rekisterin merkinnöistä momentissa mainittuja tietoja. Tämä vastaa nykyistä asiantilaa, vaikka voimassa olevassa eläkesäätiö- tai vakuutuskassalaissa ei ole asiasta nimenomaista mainintaa. Tietoja voidaan pykälän mukaan luovuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin estämättä sähköisessä muodossa vain silloin, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Muutoin ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteen sijasta luovutetaan tieto henkilön asuinmaasta.

4 §. Perustamisilmoitus. Pykälässä säädetään eläkesäätiön ja eläkekassan perustamisilmoituksen tekemisestä ja sisällöstä. Voimassa olevan lainsäädännön mukainen perussopimus-nimike ehdotetaan muutettavaksi asiaa paremmin kuvaavaksi perustamisilmoitukseksi osakeyhtiölakia vastaavalla tavalla. Pykälän 1 momentissa säädetään perustamisilmoituksen sisällöstä. Momentti vastaa pääosin eläkesäätiölain 71 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 103 §:n 1 momentissa säädettyä.

Rekisteriin merkittäviä luonnollisia henkilöitä koskevista rekisterimerkinnöistä säädetään erikseen pykälän 2 momentissa ja oikeushenkilöitä koskien 3 momentissa.

5 §. Muutosilmoitus ja henkilötietojen poistaminen. Pykälässä säädetään muutosilmoituksesta rekisteriin merkittyjen tietojen muuttuessa vastaavasti kuin eläkesäätiölain 72 §:ssä ja vakuutuskassalain105 §:ssä. Lisäksi pykälässä säädettäisiin henkilötietojen poistamisesta Finanssivalvonnan saaman muutosilmoituksen johdosta.

6 §. Tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädetään tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin tieto pykälässä mainituissa tilanteissa. Tämä on tärkeää eläkelaitoksen sopimuskumppaneiden kannalta, joilla on mahdollisuus helposti tarkastaa rekisteristä eläkelaitoksen tilanne. Pykälän 1—3 kohdat vastaavat sisällöllisesti vakuutuskassalain 106 §:ää ja kaupparekisterilain 19 §:n 1 momenttia. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole ollut vastaavaa säännöstä. On perusteltua, että tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus koskisi mainituissa tilanteissa myös eläkesäätiöitä. Pykälän 4 kohta puolestaan vastaisi voimassa olevaa eläkesäätiölain 76 §:ää ja vakuutuskassalain 108 §:ää.

7 §. Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa eläkelaitokselle, kun jokin 6 §:ssä tarkoitettu tieto merkitään rekisteriin. Ilmoitus on tehtävä viipymättä.

8 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Finanssivalvonnalla on oikeus antaa tarkempia määräyksiä luvussa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisestä, ilmoituksiin liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä rekisterinpitoon liittyvistä teknisistä seikoista. Tämä korostaa sitä, että Finanssivalvonnalla on eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisterin ylläpitäjänä oikeus määrätä rekisterin muodostamisesta, kehittämisestä ja yleensä rekisterin käytännön hoitamisesta. Pykälä vastaa asiasisällöltään eläkesäätiölain 77 §:ää ja vakuutuskassalain 109 §:ää.

10 luku Sulautuminen

Eläkelaitos voi sulautua toiseen eläkelaitokseen siten, että sulautuvan eläkelaitoksen vakuutustoiminta siirtyy ilman selvitysmenettelyä toiselle eläkelaitokselle. Yksi tai useampi eläkelaitosta voi sulautua jo toiminnassa olevaan vastaanottavaan eläkelaitokseen tai vaihtoehtoisesti vähintään kaksi eläkelaitosta voi sulautuessaan muodostaa uuden eläkelaitoksen.

Sulautumista koskevat säännökset uudistettaisiin lainsäädäntöteknisesti niiden ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa sulautumisesta säädetään samassa luvussa jakautumisen sekä vakuutuskannan luovuttamisen ja vastaanottamisen kanssa.

Säännöksiin ehdotetaan myös joitain sisällöllisiä muutoksia. Sulautuminen ei enää edellyttäisi tuomioistuimen lupaa Finanssivalvonnan suostumuksen lisäksi. Tuomioistuinkäsittelylle ei ole tarvetta, koska sulautumisessa on kyse hakemusasiasta, jossa lupa tulisi myöntää laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Sulautumissopimuksen sijaan laissa käytettäisiin sulautumissuunnitelma-käsitettä. Sulautumissuunnitelma kuvaisi asiakirjan sisältöä paremmin, sillä sulautuminen edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta toteutuakseen. Myös sulautumissuunnitelman sisällöstä säädettäisiin jatkossa entistä yksityiskohtaisemmin.

Sulautuminen alkaisi sulautumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Sulautuminen ilmoitettaisiin rekisteröitäväksi eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin samalla, kun sulautumissuunnitelma ilmoitetaan Finanssivalvonnalle rekisteröitäväksi. Tämä olisi tehtävä kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Finanssivalvonta kuuluttaisi sulautumishakemuksesta. Määräaika muistutusten tekemiselle olisi enintään kaksi kuukautta. Eläkelaitoksen olisi myös viimeistään kuukausi ennen kuulutuksessa asetettua määräaikaa ilmoitettava sulautumisaikeista sen tunnetuille velkojille. Sulautumisesta päättäisi vakuutuskassan kassankokous ja eläkesäätiön hallitus. Päätös olisi tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Sulautuminen raukeaa, jos sulautumissuunnitelmaa ei hyväksytä molempien eläkelaitosten päättävissä toimielimissä. Finanssivalvonnan olisi annettava suostumuksensa sulautumiselle, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten olisi tehtävä ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta Finanssivalvonnalle kuuden kuukauden kuluessa suostumuksen myöntämisestä. Ilmoituksen saatuaan Finanssivalvonta rekisteröi sulautumisen. Rekisteröinnin yhteydessä sulautuva eläkelaitos purkautuu ja kombinaatiosulautumisessa vastaanottava eläkelaitos syntyy.

1 §. Sulautumisen yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin sulautumisen edellytyksistä vastaavasti kuin eläkesäätiölain 100 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä ja vakuutuskassalain 132 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Sulautumisen edellytyksenä on, että sulautuva eläkelaitos täyttää 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetut vastaanottavan eläkelaitoksen toimintapiiriä koskevat vaatimukset.

2 §. Sulautumisen toteuttamistavat. Pykälässä säädetään sulautumisen toteuttamistavoista osakeyhtiölain 16 luvun 2 §:n mukaisesti. Absorptiosulautumisessa yksi tai useampi eläkelaitos sulautuu vastaanottavaan eläkelaitokseen. Kombinaatiosulautumisessa puolestaan vähintään kaksi eläkelaitosta muodostaa sulautuessaan uuden eläkelaitoksen. Molemmat sulautumisen toteuttamistavat ovat olleet mahdollisia nykysääntelynkin puitteissa, tosin termejä absorptiosulautuminen ja kombinaatiosulautuminen ei ole kummassakaan laissa käytetty. Absorptiosulautumisesta säädetään vakuutuskassalain 132 §:n 1 momentissa ja eläkesäätiölain 100 §:n 1 momentissa. Kombinaatiosulautumista vastaavasta menettelystä säädetään puolestaan vakuutuskassalain 133 §:ssä ja eläkesäätiölain 101 §:ssä. Selkeyden vuoksi näistä säädettäisiin omassa pykälässään.

3 §. Sulautumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin sulautumissuunnitelmasta eikä sulautumissopimuksesta kuten voimassa olevissa laeissa. Sulautumissuunnitelma kuvaa paremmin asiakirjan luonnetta, sillä sulautuminen edellyttää vielä eläkelaitosten päättävien toimielinten ja Finanssivalvonnan suostumuksen toteutuakseen.

Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin nimenomaisesti, että sulautumissuunnitelma olisi tehtävä kirjallisesti, päivättävä ja allekirjoitettava. Suunnitelman päivääminen olisi tarpeen, sillä suunnitelman allekirjoittamisesta laskettaisiin sulautumisen menettelyllisiä määräaikoja.

Sulautumissuunnitelman sisällöstä säädettäisiin myös nykyistä yksityiskohtaisemmin ehdotetussa 2 momentissa, joka jakautuu 9 alakohtaan. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan sulautumissuunnitelman olisi sisällettävä sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten yksilöintitiedot.

Momentin 2 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää selvitys sulautumisen syistä. Selvityksellä voi olla merkitystä erityisesti velkojien ja muiden sidosryhmien arvioidessa sulautumisen vaikutuksia omaan asemaansa.

Momentin 3 kohdan mukaan absorptiosulautumisen sulautumissuunnitelman tulisi sisältää ehdotus vastaanottavan eläkelaitoksen sääntömuutoksista, mikäli muutoksia on tarpeen tehdä sulautumisen johdosta. Mikäli Finanssivalvonta hyväksyy sulautumisen, se hyväksyy myös samalla sääntömuutokset. Kombinaatiosulautumisessa suunnitelmaan tulisi liittää ehdotus perustettavan eläkelaitoksen säännöistä ja siitä, miten perustettavan eläkelaitoksen toimielinten jäsenet valitaan. Myös absorptiosulautumista koskevaan sulautumissuunnitelmaan voidaan tarpeen mukaan ottaa määräyksiä toimielinten jäsenten valinnasta, vaikkei tätä laissa edellytetäkään.

Momentin 4 kohdan mukaan sulautumissuunnitelmaan tulisi sisältyä selvitys sulautuvan eläkelaitoksen vakuutuskannan sekä muiden varojen ja velkojen siirtymisestä vastaanottavalle eläkelaitokselle.

Momentin 5 kohdan mukaan sulautumissuunnitelmaan tulisi liittää selvitys siitä, että vastaanottava eläkelaitos täyttää tämän lain 7 luvussa ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetussa laissa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset.

Momentin 6 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää selvitys eläkelaitoksen varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, sulautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan eläkelaitoksen taseeseen sekä sulautumiseen sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä.

Momentin 7 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää tieto sulautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta rekisteröintiajankohdasta, joka saa olla enintään 6 kuukauden päässä sulautumissuunnitelman tekemisestä. Arviota tarvitsevat sulautumiseen osallistuvat eläkelaitokset, osakkaat, velkojat ja muut sidosryhmät.

Momentin 8 kohdan mukaan suunnitelmaan tulee liittää selvitys tai ehdotus sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle ja tilintarkastajalle annettavista erityisistä eduista ja oikeuksista.

Momentin 9 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää ehdotus mahdollisiksi muiksi sulautumisen ehdoiksi. Tällaisia muita ehtoja ovat esimerkiksi määräykset työntekijöiden asemasta sulautumisessa ja toiminnan harjoittamisesta sulautumisen aikana. Sulautumisen ehdoksi saatetaan myös asettaa jokin erityinen seikka. Tältä osin kyse on eläkelaitosten välinen sopimus, jota tulee arvioida sopimusoikeudellisista lähtökohdista.

4 §. Finanssivalvonnan suostumus ja sulautumissuunnitelman rekisteröinti. Pykälän 1 momentin mukaan suostumusta sulautumiseen haettaisiin Finanssivalvonnalta, joka myös rekisteröisi sulautumissuunnitelman. Tämä vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Finanssivalvonnan suostumusta tulisi hakea kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman allekirjoittamisesta, kun voimassa olevien lakien mukainen määräaika on 4 kuukautta siitä, kun molemmat eläkelaitokset ovat hyväksyneet sulautumissopimuksen. Määräajan lyhentäminen on perusteltua sulautumisprosessin nopeuttamiseksi. Lyhyempi määräaika myös nopeuttaa eläkelaitosten velkojien ja muiden sidosryhmien tiedonsaantia sulautumisaikeista. Ehdotettu määräaika vastaa vakuutusyhtiölain 19 luvun 5 §:ssä säädettyä määräaikaa.

Pykälän 2 momentin mukaan sulautuminen raukeaa, jos suostumusta ei haeta tai sulautumissuunnitelmaa ei ilmoiteta rekisteröitäväksi säädetyssä ajassa. Jos eläkelaitokset eivät toteuta sulautumista sulautumissuunnitelman mukaisesti, sulautuminen raukeaa ja siitä on tehtävä ilmoitus Finanssivalvonnalle eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin merkittäväksi. Voimassa olevan vakuutuskassalain 135 §:n 6 momentissa ja eläkesäätiölain 102 §:n 8 momentissa on säädetty sulautumisen raukeamisesta vain siinä tapauksessa, että Finanssivalvonnan suostumusta ei haeta määräajassa tai hakemusta ei hyväksytä.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkelaitoksen on toimitettava Finanssivalvonnalle kaikki sulautumissuunnitelmaan 3 §:n mukaan liitettävät asiakirjat. Voimassa olevan sääntelyn mukaan asiakirjat tulee toimittaa tuomioistuimelle, koska sulautuminen edellyttää tuomioistuimen lupaa. Jatkossa Finanssivalvonnan suostumus sulautumiselle riittää, jolloin asiakirjat on vastaavasti toimitettava Finanssivalvonnalle. Toimitettavien asiakirjojen osalta viitattaisiin tämän luvun 3 §:ään, jossa säädetään sulautumissuunnitelman sisällöstä.

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitettuun hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä. Määräyksenantovaltuutus on tarpeen, jotta Finanssivalvonnalla olisi kaikissa tilanteissa riittävä tietopohja sulautumishakemuksen arvioimiseksi.

5 §. Kuulutus velkojille. Pykälässä säädettäisiin sulautumissuunnitelman kuuluttamisesta ja ilmoittamisesta. Siinä määriteltäisiin voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia tarkemmin ne tahot, joilla olisi oikeus tehdä muistutuksia. Muistutuksia voivat tehdä vain velkojat, sillä kuulutuksen tarkoituksena on velkojien aseman suojaaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä velkojista, joilla on oikeus vastustaa sulautumista. Ehdotettu momentti vastaa osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 102 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momenttia sillä erotuksella, että sulautumisen vastustamiselle varatun ajan tulee olla vähintään yksi kuukausi. Voimassa olevissa laeissa säädetään vain kahden kuukauden ylärajasta. Velkojan vastustaessa sulautuminen raukeaa kuukauden kuluttua määräpäivästä. Asian käsittelyä on kuitenkin lykättävä, jos eläkelaitos osoittaa panneensa vireille vahvistuskanteen velkojaa vastaan tai jos eläkelaitos ja velkoja yhdessä pyytävät asian käsittelyn lykkäämistä.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa säädettyä ei sovelleta vakuutettuihin, eläkkeen- tai muun etuudensaajiin eikä edunsaajiin. Koska lakisääteiset etuudet ovat joka tapauksessa turvattuja, vakuutetut edut eivät vaarannu sulautumisessa. Näin ollen ei ole perusteltua, että edellä mainitut henkilöt voisivat vastustaa sulautumista.

6 §. Kuulutuksesta ilmoittaminen ja tiedottaminen. Pykään 1 momentti olisi uusi ja vastaisi, mitä asiasta säädetään vakuutusyhtiölain 16 luvun 7 §:ssä. Ehdotuksen mukaan sulautuvan eläkelaitoksen olisi kuukausi ennen kuulutuksessa asetettua määräpäivää ilmoitettava kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen. Ilmoituksen tarkoituksena on vahvistaa velkojien asemaa. Momenttia ei sovellettaisi vakuutettuihin, vapaakirjan saaneisiin, eläkkeen tai muu etuuden saajaan eikä edunsaajaan, koska heidän asemansa on lakisääteisessä eläkevakuutuksessa turvattu.

Pykälän 2 momentin mukaan sulautuvan eläkelaitoksen on tiedotettava kuulutuksesta sulautuvan eläkelaitoksen ilmoitustaululla tai internetsivulla. Jos sulautuva eläkelaitos on eläkekassa, sen on viipymättä tiedotettava kuulutuksesta osakkaille kassan säännöissä määrätyllä tavalla. Voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n ja vakuutuskassalain 135 §:n mukaan Finanssivalvonnan oli velvoitettava ja ohjeistettava sulautuvaa eläkelaitosta tiedottamaan kuulutuksesta. Asiasta on perusteltua jatkossa säätää lain tasolla kuten muussa yhteisölainsäädännössä.

7 §. Sulautumisesta päättäminen. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 100 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 132 §:n 6 momenttia. Sulautuminen ei kuitenkaan enää edellyttäisi määräenemmistöpäätöstä.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Ehdotuksen mukaan kassankokouksen tai eläkesäätiön hallituksen olisi tehtävä päätös sulautumisesta neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Määräajan tarkoituksena olisi tehostaa sulautumismenettelyä, joka ilman ehdotettua määräaikaa voisi kestää määräämättömän ajan.

Pykälän 3 momentti olisi myös uusi. Siinä säädettäisiin sulautumisen raukeamisesta siinä tapauksessa, että sulautumissuunnitelmaa ei hyväksytä molempien eläkelaitoksen päättävissä toimielimissä. Sulautumissuunnitelman hyväksyntä tai raukeaminen olisi ilmoitettava viipymättä Finanssivalvonnalle. Säännös olisi tarpeen, koska toisin kuin nykyisin Finanssivalvonnan suostumusta haettaisiin ennen sulautumissuunnitelman hyväksymistä.

Pykään 2 ja 3 momentti vastaavat, mitä asiasta säädetään vakuutusyhtiöiden osalta vakuutusyhtiölain 19 luvun 7 §:n 3 momentissa ja osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 3 momentissa ja 12 §:n 2 momentissa.

8 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen sekä uusien tietojen ilmoittaminen. Pykälän 1 momentin 1—3 kohta vastaavat asiallisesti vakuutuskassalain 132 §:n 7 momenttia ja mitä asiasta on säädetty vakuutusyhtiöiden osalta vakuutusyhtiölain 19 luvun 8 §:ssä. Sulautumissopimus korvattaisiin sulautumissuunnitelmalla, koska sulautumissopimusta ei enää tehtäisi. Tilinpäätösasiakirjat olisi jatkossa esitettävä kolmelta viimeiseltä tilikaudelta voimassa olevan lain viimeisen tilikauden sijaan. Muutoksen tarkoituksena on antaa kuva eläkelaitoksen toiminnasta pidemmältä ajalta, jolloin satunnaisilla tekijöillä ei ole niin suurta vaikutusta. Momentin 4 ja 5 kohta olisivat uusia. Niissä edellytetyt tiedot olisivat tarpeen kuvaamaan viimeisen tilikauden päättymisen jälkeen sulautumiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja. Aikaa, jona asiakirjat olisi pidettävä näkyvissä, ehdotetaan pidennettäväksi kahdesta viikosta kuukauteen. Tämä vastaa työeläkevakuutusyhtiöissä noudatettavaa määräaikaa. Pidempi määräaika on perusteltu, jotta laajoihin asiakirjoihin jäisi riittävästi aikaa tutustua. Uutta olisi myös mahdollisuus pitää asiakirjat eläkekassan toimiston sijaan kassan internetsivuilla ja 2 momentti asiakirjojen lähettämisestä. Asiakirjojen nähtävillä pitäminen internetissä on muualla voimassa olevassa lainsäädännössä yleisesti hyväksytty menettely.

Pykälän 3 momentti olisi myös uusi. Ehdotuksen mukaan eläkelaitoksen olisi ilmoitettava muille sulautumiseen osallistuville eläkelaitoksille sen asemaan olennaisesti vaikuttavista seikoista. Ehdotuksen tarkoituksena on turvata sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten asema nykyistä paremmin.

9 §. Kutsu kassankokoukseen. Pykälä on uusi ja sen tarkoituksena on turvata kassankokouksen tiedonsaanti. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole erityssäännöstä sulautumisesta päättävän kassankokouksen koolle kutsumisesta. Kutsu sulautumisesta päättävään kassankokoukseen olisi lähetettävä aiemmin kuin tavalliseen kassankokoukseen. Kutsu on lähetettävä eläkekassan sääntöjen määräämän tavan lisäksi kirjallisesti ja siinä on mainittava nähtävillä pidettävistä asiakirjoista. Ehdotetut muutokset vastaavat osakeyhtiölain 16 luvun 10 §:ssä säädettyä.

10 §. Finanssivalvonnan suostumus ja vastuun siirtyminen. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 4 momenttia. Velkojan vastustaessa sulautumista, sulautuminen estyy, ellei velkoja saa maksua tai turvaavaa vakuutta, mikä vastaan eläkesäätiölain 104 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 137 §:n 3 momenttia kuitenkin niin, että aiemmin kyse oli sulautumisen rekisteröinnistä tuomioistuimessa. Kun sulautumista ei ehdotuksen mukaan enää käsiteltäisi tuomioistuimessa, velkojien aseman turvaaminen olisi edellytys Finanssivalvonnan suostumuksen antamiselle.

Pykälän 2 momentti vastaisi osin voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 3 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan Finanssivalvonta vahvistaa samalla vastaanottava eläkelaitoksen sääntömuutoksen. Momentissa täsmennettäisiin myös, että eläkelaitoksen selvitystila ei estäisi sulautumisen toteuttamista, ellei omaisuutta ole ryhdytty jakamaan 12 luvun 26 §:ssä tai 13 luvun 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Pykälä vastaa vakuutusyhtiölain 19 luvun 13 §:ää, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

Pykälän 3 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 3 momenttia.

11 §. Muutoksenhaku. Pykälä on uusi. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa ei ole erikseen säädetty muutoksenhausta sulautumista koskevaan Finanssivalvonnan tai tuomioistuimen päätökseen. Finanssivalvonnan päätöksestä on voinut valittaa hallintolain ja yleisen alioikeuden päätöksestä oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaisesti. Ehdotetussa pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain muutoksenhakua koskevaan erityissäännökseen, jonka nojalla muutosta haettaisiin valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Tämä vastaisi hallintolainkäyttölain oikeuspaikan valintaa. Ehdotus vastaa vakuutusyhtiölain 19 luvun 11 §:ssä säädettyä.

12 §. Perustamissopimus ja toimielinten jäsenten valinta. Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 101 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 133 §:n 2 momenttia.

13 §. Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta. Pykälä on uusi. Voimassa olevan eläkesäätiölain 105 §:n 1 momentin ja vakuutuskassalain 138 §:n 1 momentin mukaan sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten on tehtävä tuomioistuimen luvasta ilmoitus Finanssivalvonnalle. Sulautuminen katsotaan tapahtuneeksi, kun tuomioistuimen lupa on merkitty eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin. Koska sulautumiselle ei enää haettaisi tuomioistuimen lupaa, Finanssivalvonnalle tehtäisiin jatkossa ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista. Sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että Finanssivalvonta saisi tiedon vastuuvelkaa vastaavia varoja ja vakavaraisuutta sekä sulautumista koskevien menettelysääntöjen noudattamisesta. Pykälän 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että sulautumisessa on noudatettu lain säännöksiä. Pykälän 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä selvitys siitä, että vastaanottava eläkelaitos täyttää 7 luvun ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain vaatimukset. Momentin 3 kohdan mukaan ilmoitukseen tulisi liittää eläkelaitoksen johdon todistus siitä, että ilmoitukset yhtiön tunnetuille velkojille on lähetetty. Lisäksi 4 kohdan mukaan liitteenä olisi toimitettava sulautuvien eläkelaitosten sulautumista koskevat päätökset. Koska määräaika ilmoituksen antamiseen laskettaisiin jatkossa Finanssivalvonnan suostumuksen antamisesta eikä tuomioistuimen luvasta, sulautumismenettely tulee nopeutumaan.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

14 §. Sulautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti eläkesäätiölain 106 §:ää ja vakuutuskassalain 139 §:ää. Lisäksi siinä todettaisiin nykyistä oikeustilaa vastaavasti, että samalla sulautuva eläkelaitos purkautuu ja kombinaatiosulautumisessa vastaanottava eläkelaitos syntyy.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentin mukaan sulautuvan eläkelaitoksen varoja ja velkoja ei saa merkitä vastaanottavan eläkelaitoksen taseeseen korkeammasta arvosta kuin niiden taloudellinen arvo on vastaanottavalle eläkelaitokselle. Sitoumusta työn tai palvelun suorittamiseen ei sulautumisessa saa merkitä taseeseen. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 2 momenttia, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

15 §. Ilmoitus vastuun siirrosta eläkkeen- ja muun etuudensaajalle. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momentissa.

16 §. Lopputilitys. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin lopputilityksestä eli sulautumisen täytäntöönpanon jälkeen laadittavasta tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta.

Pykälän 1 momentin mukaan lopputilityksen laatiminen olisi hallituksen ja toimitusjohtajan vastuulla. Eläkekassassa lopputilitys olisi laadittava siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole vielä esitetty kassankokouksessa. Eläkesäätiössä lopputilitys olisi laadittava siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole laadittu.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkekassan kassankokouksen olisi vahvistettava lopputilitys. Pykälän 3 momentin mukaan lopputilitys olisi toimitettava Finanssivalvonnalle samalla tavalla kuin tilinpäätös.

Ehdotus vastaa asiallisesti osakeyhtiölain 16 luvun 17 §:ää, jota sovelletaan henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden lisäksi myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

17 §. Sulautumisen peruuntuminen. Pykälä olisi uusi. Sen mukaan sulautuminen peruuntuu rekisteröinnistä huolimatta, jos sulautumispäätös julistetaan tuomioistuimen päätöksellä pätemättömäksi. Tällöin sulautuva ja vastaanottava eläkelaitos vastaavat yhteisvastuullisesti sellaisesta vastaanottavan yhtiön velvoitteesta, joka on syntynyt sulautumisen ja tuomion rekisteröinnin välisenä aikana. Pykälä on tarpeen velkojien aseman ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 16 luvun 18 §:ää, jota sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

11 luku Jakautuminen

Eläkelaitos voi jakautua, jos osakkaana oleva työnantaja jakautuu. Jakautumisen edellytyksenä on lisäksi, että jakautuvan osakkaan vastuuvelka ja sitä vastaavat varat siirretään uuteen perustettavaan eläkelaitokseen. Jakautumisessa voidaan siirtää jakautuvan osakkaan koko vastuuvelka tai osa siitä yhteen tai useampaan eläkelaitokseen. Jakautumisessa laitosmuoto ei voi muuttua, joten eläkesäätiö voi jakautua useaksi eläkesäätiöksi ja eläkekassa useaksi eläkekassaksi. Jakautumisessa omaisuus siirtyy kirjanpidossa poistamattomin arvoin toisin kuin vakuutuskannan luovuttamisessa, missä sovelletaan käypiä arvoja.

Jakautumista koskevat säännökset uudistettaisiin lainsäädäntöteknisesti säännösten ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on yksi nimenomaisesti jakautumiseen sovellettava säännös. Muutoin jakautumiseen sovelletaan, mitä sulautumisesta säädetään. Lisäksi säännöksiin ehdotetaan tiettyjä sisällöllisiä muutoksia. Jakautuminen ei enää edellyttäisi Finanssivalvonnan suostumuksen lisäksi tuomioistuimen lupaa. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan jakautumiselle on haettava yleisen alioikeuden lupa. Kun jakautumisessa ei ole kyse riita-asiasta vaan hakemusasiasta, jossa viranomainen käyttää oikeusharkintaa ja jossa lupa tulisi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myöntää, tuomioistuinkäsittelylle ei ole tarvetta. Sääntely vastaisi asiasisällöltään, mitä työeläkevakuutusyhtiöiden jakautumisesta on säädetty.

Jakautumista koskevan menettelyn nopeuttamiseksi perustettava eläkelaitos hakisi rekisteröintiä eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin samalla, kun jakautumissuunnitelma ilmoitetaan Finanssivalvonnalle rekisteröitäväksi. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan vastaanottavan laitoksen perusilmoitus tehdään, kun tuomioistuimen lupa jakautumiselle on saatu. Jakautuminen alkaisi jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta, jonka jälkeen jakautumiselle ja uuden perustettavan eläkelaitoksen säännöille tulisi kuukauden kuluessa hakea Finanssivalvonnan suostumusta. Finanssivalvonta rekisteröisi suunnitelman eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin ja kuuluttaisi jakautumista koskevasta hakemuksesta muistutusten tekemiseksi hakemusta vastaan. Määräaika muistutusten tekemiselle voisi olla enintään kaksi kuukautta. Päätös jakautumissuunnitelman hyväksymisestä tulisi tehdä neljän kuukauden kuluessa suunnitelman rekisteröinnistä kaikissa jakautumiseen osallistuvissa eläkelaitoksissa. Tämän jälkeen Finanssivalvonnan olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä annettava suostumuksensa jakautumiselle. Neljän kuukauden kuluessa suostumuksen myöntämisestä jakautumiseen osallistuvien eläkelaitosten olisi tehtävä Finanssivalvonnalle ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta, jonka jälkeen Finanssivalvonta rekisteröisi jakautumisen. Rekisteröinnin yhteydessä syntyisi vastaanottava eläkelaitos ja jakautumissuunnitelmassa määritetty vakuutustoiminta, joka sisältää siirtyvän vastuuvelan muut velat ja varat siirtyisivät selvitysmenettelyttä vastaanottavalle eläkelaitokselle.

1 §. Jakautumisen yleiset edellytykset. Pykälän 1 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 100 §:n 1 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 132 a §:n 1 momenttia. Pykälän sanamuodon selkeyttämiseksi pykälästä siirrettäisiin jakautumisen edellytyksiin liittyvät kohdat, joista säädettäisiin myöhemmin tässä luvussa. Jos jakautuvassa eläkelaitoksessa olisi useita osakkaita, jakautumisessa voidaan siirtää vain jakautuvan osakkaan vastuuvelka. Tämä vastaa nykyistä oikeustilaa, vaikka voimassa olevassa laissa ei ole asiasta nimenomaista säännöstä. Kuten voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa eläkelaitoksen oikeudellinen muoto ei voisi jakautumisessa muuttua eli esimerkiksi eläkekassan vakuutustoimintaa ei voida jakautumisessa siirtää eläkesäätiöön tai päinvastoin.

2 §. Jakautumisen toteuttamistavat. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 100 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 132 a §:n 2 momenttia, jotka on lainsäädäntöteknisistä syistä yhdistetty siten, että pykälässä säädetään eläkelaitoksen jakautumisesta. Pykälässä säädettäisiin kokonaisjakautumisesta, jossa koko eläkelaitoksen vakuutustoiminta, siirtyy kahdelle tau useammalle eläkelaitokselle ja osittaisjakautumisesta, jossa vakuutustoiminnan osa siirtyy yhdelle tai useammalle eläkelaitokselle. Kokonaisjakautumisen lopputuloksena jakautuva eläkelaitos purkautuu.

Jos jakautuva osakas on osakkaana useassa 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa eläkesäätiössä tai eläkekassassa, kaikki edellä tarkoitetut eläkelaitokset voivat jakautua kokonaan tai osittain. Esimerkiksi jos sama työnantaja olisi osakkaana kahdessa eläkesäätiössä, nämä eläkesäätiöt voisivat jakautua osittaisjakautumisessa yhteen uuteen perustettavaan eläkesäätiöön.

3 §. Jakautumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin jakautumissuunnitelmasta eikä jakautumissopimuksesta kuten voimassa olevan eläkesäätiölain 100, 101 ja 107 §:ssä ja vakuutuskassalain 132 a, 133 ja 140 §:ssä. Jakautumisen täytäntöönpanoon ei olisi mahdollista ryhtyä ennen kuin eläkelaitosten päättävien elimien ja Finanssivalvonnan suostumus olisi saatu. Jakautumissuunnitelma sisältäisi keskeiset tiedot, joita jakautumiseen osallistuvat eläkelaitokset ja Finanssivalvonta päätöksenteossaan tarvitsisivat. Jakautumissuunnitelman sisältö vastaa 10 luvun 3 §:ssä tarkoitetun sulautumissuunnitelman sisältöä.

4 §. Varojen ja velkojen osittamista koskevat periaatteet. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaisi, mitä asiasta säädetään voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 5 momentissa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin myös eläkesäätiöihin, joissa on käytössä tasaava kirjanpitojärjestelmä. Eläkekassoissa on aina tasaava kirjanpitojärjestelmä. Tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä ja eläkekassassa osakkaan kannatusmaksu jaetaan kunkin työnantajan osalta eläkelaitoksen säännöissä määrätyllä tavalla. Työnantajan vastuuvelkaa vastaa vastuunvelan mukainen suhteellinen osuus eläkesäätiön varoista eikä kuten työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä tietyt työnantajakohtaiset varat.

Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 125 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 4 momenttia. Eläkesäätiöiden osalta ei voimassa olevassa laissa ole vastaavaa säännöstä.

5 §. Finanssivalvonnan suostumus ja jakautumissuunnitelman rekisteröinti. Pykälän 1 momentin mukaan suostumusta jakautumiseen haettaisiin kuten voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa Finanssivalvonnalta, joka myös rekisteröisi jakautumissuunnitelman. Toisin kuin nykyisin suostumusta tulisi hakea kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta, kun voimassa olevan sääntelyn mukaan suostumusta on haettava neljän kuukauden kuluessa siitä, kun jakautumiseen osallistuvat eläkelaitokset ovat hyväksyneet jakautumissuunnitelman. Jakautumista koskevan menettelyn nopeuttamiseksi olisi perusteltua, että valvovan viranomaisen suostumusta haettaisiin pian sen jälkeen, kun suunnitelma on hyväksytty. Menettely myös nopeuttaisi jakautuvan eläkelaitoksen velkojien tiedonsaantia jakautumissuunnitelmasta. Ehdotettu sääntely vastaisi, mitä asiasta on säädetty työeläkevakuutusyhtiölaissa. Uutta olisi, että perustettava laitos hakee samanaikaisesti Finanssivalvonnalta laitoksen merkitsemistä rekisteriin.

Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 104 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 137 §:n 1 momentissa. Koska jakautumiselle ei enää haettaisi tuomioistuimen lupaa, momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos korvaamalla tuomioistuin Finanssivalvonnalla.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitettuun hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä. Määräyksenantovaltuutus on tarpeen, jotta Finanssivalvonnalla olisi kaikissa tilanteissa riittävä tietopohja sulautumishakemuksen arvioimiseksi.

6 §. Kuulutus velkojille. Kuten voimassa olevassa laissa jakautumissuunnitelma olisi kuulutettava. Pykälässä määriteltäisiin voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia tarkemmin tahot, joilla olisi oikeus tehdä muistutuksia. Pykälän 1 momentin mukaan voisivat tehdä vain velkojat, sillä kuulutuksen tarkoituksena on velkojien aseman turvaaminen. Toisin kuin voimassa olevassa laissa kuulutuksesta huolehtisi tuomioistuimen sijaan Finanssivalvonta.

Pykälän 2 momentti vastaisi, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momentissa sillä erotuksella, että sulautumisen vastustamiselle varatun ajan tulee olla vähintään yksi kuukausi. Voimassa olevissa laeissa säädetään vain kahden kuukauden ylärajasta.

Pykälän 3 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 104 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 137 §:n 3 momenttia. Koska tuomioistuimen lupaa jakautumiselle ei enää haettaisi, säännöksiin tehtäisiin tästä johtuvat lakitekniset muutokset.

Pykälän 4 momentin mukaan 1—3 momentissa säädettyä ei sovelleta vakuutettuihin, eläkkeen- tai muun etuudensaajiin eikä edunsaajiin. Koska lakisääteiset etuudet ovat joka tapauksessa turvattuja, vakuutetut edut eivät vaarannu jakautumisessa. Näin ollen ei ole perusteltua, että edellä mainitut henkilöt voisivat vastustaa jakautumista.

7 §. Kuulutuksesta ilmoittaminen ja tiedottaminen. Pykään 1 momentti olisi uusi ja vastaisi, mitä asiasta säädetään vakuutusyhtiölain 16 luvun 7 §:ssä. Ilmoituksen tarkoituksena on vahvistaa velkojien asemaa. Pykälän 2 momentin mukaan jakautuvan eläkelaitoksen on tiedotettava kuulutuksesta jakautuvan osakkaan ilmoitustaululla. Jos jakautuva eläkelaitos on eläkekassa, sen on viipymättä tiedotettava kuulutuksesta osakkaille kassan säännöissä määrätyllä tavalla. Voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n ja vakuutuskassalain 135 §:n mukaan Finanssivalvonnan oli velvoitettava ja ohjeistettava jakautuvaa eläkelaitosta tiedottamaan kuulutuksesta. Asiasta on perusteltua jatkossa säätää lain tasolla kuten muussa yhteisölainsäädännössä.

8 §. Jakautumisesta päättäminen. Pykälän 1 momentti vastaisi, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 100 §:n 3 ja 5 momentissa sekä vakuutuskassalain 132 a §:n 5 momentissa ja 132 §:n 6 momentissa. Koska jakautuminen tapahtuu aina perustettavaan eläkelaitokseen, joka syntyy menettelyssä myöhemmin, myös perustettavaa eläkekassaa edustaisi hallitus, sillä kassankokousta ei olisi mahdollista ennen laitoksen rekisteröimistä järjestää. Hallituksen jäsenet ovat tiedossa, sillä heidät on nimettävä jakautumissuunnitelmassa. Perustettavan eläkelaitoksen hallituksen päätöksentekoon ja toimintaan sovellettaisiin tämän lain säännöksiä samalla tavoin kuin jo toimivassa laitoksessa. Hallitus voi käyttää eläkelaitoksen puhevaltaa laitoksen perustamiseen liittyvässä asiassa ilman perustajia koskevaa 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista vastuuta.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentissa ehdotetun määräajan asettamisen tarkoituksena olisi tehostaa jakautumismenettelyä. Myös pykälän 3 momentti olisi uusi. Säännös olisi tarpeellinen, koska toisin kuin nykyisin Finanssivalvonnan suostumusta haettaisiin ennen eläkelaitosten päättävien elinten hyväksyntää.

Pykään 2 ja 3 momentti vastaavat, mitä asiasta säädetään vakuutusyhtiölain 20 luvun 7 §:n 3 momentissa ja osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 3 momentissa ja 12 §:n 2 momentissa.

9 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen sekä uusien tietojen ilmoittaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin, mitä asiasta säädetään voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 7 momentissa. Jakautumissopimus korvattaisiin jakautumissuunnitelmalla. Tilinpäätösasiakirjat tulisi esittää kolmelta viimeiseltä tilikaudelta voimassa olevan lain viimeisen tilikauden sijaan. Tarkoituksena on antaa kuva eläkelaitoksen toiminnasta pidemmältä ajalta, jolloin satunnaisilla tekijöillä ei ole yhtä suurta vaikutusta. Pykälän 1 momentin 4 kohta olisi uusi ja sen tarkoituksena olisi varmistaa tiedonsaanti viimeisen tilinpäätöksen jälkeisistä tapahtumista, joilla voi olla merkitystä jakautumiseen. Aikaa, jona asiakirjat on pidettävä nähtävänä, ehdotetaan pidennettäväksi voimassa olevan lain kahdesta viikosta kuukauteen, mikä vastaisi työeläkevakuutusyhtiöissä noudatettavaa määräaikaa. Pidempi määräaika olisi perusteltu, jotta laajoihin asiakirjoihin tutustumiseen jäisi riittävästi aikaa.

Uutta olisi myös mahdollisuus pitää asiakirjat eläkekassan toimiston sijaan nähtävillä kassan internetsivuilla sekä ehdotettu 2 momentti asiakirjojen lähettämisestä. Pykälän 3 momentti olisi uusi. Momentin tarkoituksena olisi turvata nykyistä paremmin jakautumiseen osallistuvien eläkelaitosten asema esimerkiksi tilanteessa, jossa useamman työnantajan jakautuessa vastuuvelka on tarkoitus siirtää yhteen uuteen perustettavaan eläkelaitokseen.

Ehdotetut muutokset vastaavat vakuutusyhtiölain 20 luvun 8 §:ssä säädettyä.

10 §. Kutsu kassankokoukseen. Pykälä on uusi ja sen tarkoituksena on turvata kassankokouksen tiedonsaanti varsinaista kassankokousta tiukemmin. Voimassa olevassa laissa kutsusta jakautumisesta päättävään kassankokoukseen ei ole erityissäännöksiä. Jakautumissuunnitelma saattaa olla laaja ja monimutkainen asiakirja, joten kutsu jakautumisesta päättävään kassankokoukseen olisi lähetettävä aiemmin kuin tavalliseen kassankokoukseen. Kutsu on lähetettävä eläkekassan sääntöjen määräämän tavan lisäksi kirjallisesti ja siinä on mainittava nähtävillä pidettävistä asiakirjoista. Ehdotetut muutokset vastaavat osakeyhtiölain 16 luvun 10 §:ssä säädettyä.

11 §. Finanssivalvonnan suostumus ja vastuun siirtyminen. Pykälän 1 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 4 momenttia. Velkojan vastustaessa jakautumista jakautuminen estyy, ellei velkoja saa maksua tai turvaavaa vakuutta, mikä vastaa eläkesäätiölain 104 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 137 §:n 3 momenttia kuitenkin niin, että aiemmin kyse oli jakautumisen rekisteröinnistä tuomioistuimessa. Kun jakautumista ei ehdotuksen mukaan enää käsiteltäisi tuomioistuimessa, velkojien aseman turvaaminen olisi edellytys Finanssivalvonnan suostumuksen antamiselle. Pykälän 2 momentin ensimmäinen virke olisi uusi, sillä voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain mukaan vastaanottavan laitoksen perusilmoitus tehdään, kun tuomioistuimen lupa jakautumiseen on saatu. Pykälän 2 momentin toinen virke vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 7 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 5 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 3 momenttia.

12 §. Muutoksenhaku. Pykälä on uusi. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa ei ole erityisesti säädetty muutoksenhausta jakautumista koskevaan Finanssivalvonnan tai tuomioistuimen päätökseen. Finanssivalvonnan päätöksestä on voinut valittaa hallintolain ja yleisen alioikeuden päätöksestä oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla. Finanssivalvonnasta annetussa laissa on muutoksenhakua koskeva erityissäännös, jonka nojalla muutosta haettaisiin valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Säännös vastaisi, mitä vakuutusyhtiölain 20 luvun 11 §:ssä asiasta säädetään.

13 §. Perustamissopimus ja toimielinten jäsenten valinta. Pykälän vastaa asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 101 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 133 §:n 2 momenttia. Hallituksen jäsenet olisi valittu perustamissopimuksessa. Kun eläkelaitos on tullut rekisteröidyksi, valitaan toimitusjohtaja ja edustajisto. Myös hallitukseen on valittava jäsenet 4 luvun 7 §:n 3 ja 5 momentissa säädetyllä tavalla, jotta vakuutetut pääsevät osallistumaan jäsenten valintaan.

14 §. Ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta. Pykälä on uusi. Voimassa olevan eläkesäätiölain 105 §:n 1 momentin ja vakuutuskassalain 138 §:n 1 momentin mukaan jakautumiseen osallistuvien eläkelaitosten on tehtävä tuomioistuimen luvasta ilmoitus Finanssivalvonnalle. Jakautuminen katsotaan tapahtuneeksi, kun tuomioistuimen lupa on merkitty eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin. Koska jakautumiselle ei enää haettaisi tuomioistuimen lupaa, Finanssivalvonnalle tehtäisiin luvan myöntämisen sijaan ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta. Uutta olisi myös ilmoitukseen liitettävien asiakirjojen sääntely. Ilmoitukseen olisi liitettävä asiakirjat, joiden nojalla Finanssivalvonta saisi tiedon vastuuvelkaa vastaavia varoja ja vakavaraisuutta sekä jakautumista koskevien menettelysääntöjen noudattamisesta. Pykälän 2 kohdan tarkoituksena olisi, että tilintarkastaja vahvistaisi vastuuvelkaa vastaavien varojen ja vakavaraisuuspääoman siirtymisen perustettavalla laitokselle. Tilintarkastajan vastuulla ei olisi vastuuvelan laskenta, joka kuuluu laitoksen vakuutusmatemaatikon tehtäviin. Pykälän 3 kohdan mukaan ilmoitukseen tulisi liittää eläkelaitoksen johdon todistus siitä, että ilmoitukset yhtiön tunnetuille velkojille on lähetetty. Lisäksi pykälän 4 kohdan mukaan liitteenä olisi toimitettava jakautuvan eläkelaitoksen jakautumista koskevat päätökset. Myös ilmoituksen tekemistä koskevan määräajan sääntely muuttuisi. Menettely nopeutuisi, kun määräaikaa ei enää laskettaisi tuomioistuimen luvasta vaan Finanssivalvonnan suostumuksen antamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan jakautuminen raukeaa, jos jakautuva laitos asetettaisiin selvitystilaan ennen jakautumisen rekisteröimistä Selvitystilaan asetetun eläkelaitoksen elinkelpoisuus ja mahdollisuus turvata eläkkeet ovat olennaisesti heikentyneet. Perustettavan laitoksen toimintaedellytykset olisivat vastaavalla tavalla vaarantuneet, jos sen toiminta perustuisi selvitystilassa olevasta eläkelaitoksesta siirrettyyn vakuutustoimintaan.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä jakautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

15 §. Jakautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 106 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 139 §:n 2 momentissa. Momentin toinen ja kolmas virke olisivat uusia, mutta vastaisivat nykykäytäntöä. Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 107 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 140 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 107 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 140 §:n 3 momenttia.

16 §. Ilmoitus vastuun siirrosta eläkkeen- ja muun etuudensaajalle. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momentissa.

17 §. Lopputilitys. Pykälä olisi uusi ja vastaisi työeläkevakuutusyhtiöiden jakautumisen sääntelyä. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen purkautuvan eläkelaitoksen toimintaa lopetettaessa.

18 §. Jakautumisen peruuntuminen. Pykälä olisi uusi ja vastaisi työeläkevakuutusyhtiöiden sääntelyä. Pykälä olisi tarpeellinen velkojien aseman ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi.

12 luku Vakuutuskannan luovuttaminen sekä vapaaehtoinen selvitystila ja purkaminen

Luvussa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamisesta ja eläkelaitoksen vapaaehtoisesta selvitystilasta laitoksen purkamiseksi. Eläkelaitos voi luovuttaa koko vakuutuskantansa tai sen osan toiselle eläkelaitokselle tai työeläkevakuutusyhtiölle. Jos eläkelaitos halutaan vapaaehtoisesti purkaa, koko vakuutuskanta on ensin luovutettava toiseen eläkelaitokseen tai työeläkevakuutusyhtiöön. Tämän jälkeen laitos puretaan 12 ja 13 luvussa säädetyllä tavalla. Jos laitos on asetettava selvitystilaan muusta syystä kuin sen luovutettua vapaaehtoisesti koko vakuutuskantansa, laitoksen niin sanotusta pakkoselvitystilasta säädetään 13 luvussa. Pakkoselvitystilassa olevan eläkelaitoksen vakuutuskannan luovutukseen sovellettaisiin 12 luvun säännöksiä soveltuvin osin. Ehdotetussa 12 luvussa luovutettavan vakuutuskannan vähimmäiskokoa pienennettäisiin silloin, kun vakuutuskanta luovutetaan tätä tarkoitusta varten perustetulle eläkelaitokselle. Vakuutuskannan vähimmäiskoko vastaisi ehdotettua perustettavan eläkelaitoksen vähimmäiskokoa. Vähimmäiskokoa pienempien vakuutuskantojen luovuttaminen on mahdollista, jos luovutus tapahtuu jo toiminnassa olevaan eläkelaitokseen. Menettelyllisiä määräaikoja on myös tarkastettu vastaamaan vakuutusyhtiölaissa säädettyä. Muilta osin luvun säännökset vastaavat pääosin sisällöllisesti voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia.

1 §. Soveltamisala. Pykälä on uusi. Pykälässä täsmennetään osaltaan, missä tilanteissa sovellettavaksi tulevat vakuutuskannan luovuttamista sekä vapaaehtoista selvitystilaa ja purkamista koskevat säännökset. Vastaavasti 13 luvussa säädetäisiin, että sen luvun säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan, jos eläkelaitos on pakollisessa selvitystilassa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa tällaista erottelua selvitystilan suhteen ei tehdä.

2 §. Vastaanottava eläkelaitos ja työeläkevakuutusyhtiö. Pykälä vastaisi sisällöltään eläkesäätiölain 100 §:n 1 ja 3 momenttia sekä vakuutuskassalain 132 §:n 1 momenttia ja 9 momentin ensimmäistä virkettä siltä osin, kuin mainitut säännökset koskevat luovutuskelpoista toimijaa ja säännellään vakuutuskannan tai sen osan luovuttamista.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lain säännöksiä vakuutuskannan luovuttamiseen tai vastaanottamiseen liittyvästä päätöksenteosta ja menettelytavoista sovelletaan silloin, kun luovuttavana tai vastaanottavana vakuutuslaitoksena on työeläkevakuutusyhtiö.

3 §. Vastaanottavaa eläkelaitosta koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskanta voidaan luovuttaa vain sellaiselle eläkelaitokselle, jonka osakkaille 1 luvun 3 §:ssä asetetut vaatimukset työnantaja, jonka vakuutuskantaa luovutetaan, täyttää. Säännös vastaa asiallisesti vakuutuskassalain 132 §:n 9 momentissa säädettyä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luovutettavan vakuutuskannan koosta. Voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 9 momentin mukaan vakuutuskantaan liittyvissä vakuutuksissa on oltava yhteensä vähintään 300 vakuutettua. Eläkesäätiölaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Ehdotettavan momentin mukaan luovutettavan vakuutuskannan vähimmäiskoko on 150 vakuutettua. Ehdotettu vähimmäiskoko vastaisi 2 luvun 4 §:ssä säädettyä perustettavan eläkelaitoksen vähimmäiskokoa. Vakuutuskanta voitaisiin luovuttaa yhdestä tai useammasta eläkelaitoksesta. Ehdotettu uusi vaatimus vähimmäiskoosta koskisi vain vakuutuskannan luovutusta uudelle, tätä varten perustetulle eläkelaitokselle. Jo toimivalle laitokselle voisi siten luovuttaa pienempiäkin vakuutuskantoja.

4 §. Luovutuksen aikarajat. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevasta viiden vuoden määräajasta asiallisesti vastaavasti kuin eläkesäätiölain 102 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 132 §:n 9 momentissa. Osakaskohtaista vakuutuskantaa ei ole mahdollista luovuttaa, jos saman vastuun vastaanottamisesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Määräaika on perusteltu, koska vakuutuskannan luovuttamisen tulisi perustua vakaaseen harkintaan. Vakuutuskannan luovutusten pitkäjänteisyyden varmistamiseksi on päädytty viiden vuoden määräaikaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksista viiden vuoden vähimmäisaikaan silloin, kun osakas on erotettu eläkesäätiön sääntöjen nojalla tai osakas on joutunut eroamaan, koska ei enää täytä eläkesäätiöön kuulumisen edellytyksiä. Poikkeus viiden vuoden määräajasta on tarpeen, sillä eläkesäätiöihin ei voi jäädä osakaskohtaista vakuutuskantaa tai päättyneitä vakuutuksia. Momentti vastaisi eläkesäätiölain 102 §:n 1 momentissa asiasta säädettyä.

Vaikka vakuutuskannan luovuttamista koskeva viiden vuoden vähimmäisaika on tärkeä työeläkejärjestelmän vakauden kannalta, siitä on tietyissä tilanteissa perusteltua voida poiketa. Vakuutuskannan luovuttamiset ovat pitkäkestoisia menettelyitä, joten tietyn mittainen määräaika on joka tapauksessa tarpeen. Esimerkiksi eläketurvakeskuksen vuosittain suorittamaan eläkkeiden kustannustenjakoon liittyvät käytännön syyt edellyttävät tietyn pituista määräaikaa. Kustannustenjakoselvittely tehdään pääosin kalenterivuotta seuraavan vuoden lopussa eläkelaitosten ilmoittamien tietojen perusteella. Tasausvastuun osalta selvittelyä tehdään vielä kalenterivuotta seuraavien kahden vuoden aikana. Tästä syystä pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että tietyissä tilanteissa voidaan Finanssivalvonnan suostumuksella soveltaa lyhyempää kolmen vuoden määräaikaa. Momentin 1 kohdan mukaan määräajan lyhentäminen on mahdollista silloin, kun osakas, jonka vakuutuksiin liittyvä vastuu luovutetaan, sulautuu tai jakautuu. Tällöin edellytetään lisäksi, ettei sulautuminen tai jakautuminen ole ollut tiedossa vastaanotettaessa vakuutuskantaa luovuttavaan eläkelaitokseen. Momentin 2 kohdan mukaan määräajan lyhentäminen olisi mahdollista, jos määräysvalta osakkaassa, jonka vakuutuksiin liittyvä vastuu luovutetaan, on muuttunut. Momentin 3 kohdan mukaan suostumus voidaan antaa myös, jos luovuttavan eläkelaitoksen perustamisesta on kulunut yli viisi vuotta ja luovutus koskee eläkelaitoksen koko vakuutuskantaa.

5 §. Suunnitelman vakuutuskannan luovuttamiseksi. Pykälässä säädettäisiin vakuutuskannan luovutusta koskevasta suunnitelmasta vastaavasti kuin vakuutusyhtiölain 21 luvun 2 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan suunnitelman laatimisesta on vastuussa eläkelaitoksen hallitus. Velvollisuus koskee sekä luovuttavaa että vastaanottavaa eläkelaitosta yhdessä. Suunnitelma on päivättävä ja allekirjoitettava.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä. Suunnitelmassa olisi muun muassa liitettävä selvitys vakuutuskannan luovuttamisen syistä, selvitys luovutettavasta vakuutuskannasta ja sitä vastaavina varoina luovutettavasta omaisuudesta, tarvittaessa ehdotus vastaanottavan eläkelaitoksen sääntömuutoksiksi sekä selvitys siitä, että luovuttava ja vastaanottava eläkelaitos täyttävät niille asetetut vakavarisuusvaatimukset luovutuksen jälkeen.

6 §. Finanssivalvonnan suostumuksen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan suostumuksen hakemisesta vakuutuskannan luovuttamiselle sekä kannan luovutusta koskevan suunnitelman rekisteröinnille. Samalla olisi haettava Finanssivalvonnan suostumus mahdolliselle vastaanottavan eläkelaitoksen sääntömuutoksille. Pykälässä säädettäisiin myös määräajan laiminlyönnin oikeusvaikutuksista. Suostumusta olisi haettava kuukauden kuluessa vakuutuskannan luovuttamista koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta, kun nykyisin vastaava määräaika on neljä kuukautta. Ehdotettu kuukauden määräaika vastaa vakuutusyhtiölain 21 luvun 4 §:n mukaista määräaikaa. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan eläkesäätiölain 102 §:n 1 ja 8 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 1 ja 6 momentissa säädettyä.

7 §. Kuulutus velkojille ja tiedottaminen. Pykälässä säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevan hakemuksen kuuluttamisesta vastaavasti kuin eläkesäätiölain 102 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momentissa. Erona nykytilaan hakemusta vastaan tehtäville huomautuksille varattavan ajan tulee olla vähintään yksi kuukausi. Voimassa olevissa laeissa ei ole säädetty vähimmäisajasta.

Pykälän 3 momentin mukaan kuuluttaminen ei ole tarpeen, jos luovutettavasta eläkelaitoksesta siirretään vain yksittäistä vakuutettua, eläkkeensaajaa, muun etuudensaajaa tai edunsaajaa koskeva vakuutus. Säännös vastaa eläkesäätiölain 102 §:n 5 momenttia, ja sen tarkoituksena on keventää menettelyä yksittäisten vakuutusten siirrossa.

8 §. Luovuttamisesta päättäminen. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat sisällöllisesti vakuutuskassalain 132 §:n 6 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi eläkesäätiölain 100 §:n 3 momenttia.

9 §. Kutsu kassankokoukseen. Pykälässä säädettäisiin kokouskutsusta vakuutuskannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta päättävään kassankokoukseen. Pykälä vastaisi vakuutusyhtiölain 21 luvun 9 §:ää. Ehdotuksen mukaan kokouskutsu olisi toimitettava aikaisintaan kahta kuukautta ja viimeistään kuukautta ennen kassankokousta. Voimassa olevan vakuutuskassalain mukaan kutsu on toimitettava aikaisintaan neljä viikkoa ja viimeistään viikkoa ennen kassankokousta. Määräaikojen pidentämisen tarkoituksena on mahdollistaa osakkaiden ja vakuutettujen riittävät tietojensaanti- ja perehtymismahdollisuudet.

10 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä säädettäisiin niistä asiakirjoista, jotka olisi pidettävä nähtävänä ennen vakuutuskannan luovuttamisesta päättävää kassankokousta. Pykälä vastaisi vakuutuskassalain 132 §:n 7 ja 8 momenttia ja vakuutusyhtiölain 21 luvun 10 §:ää. Ehdotuksen mukaan asiakirjojen nähtävillä pitoaika pidennettäisiin kahdesta viikosta kuukauteen.

11 §. Siirtyvä vakavaraisuuspääoma. Pykälässä säädettäisiin vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä siirtyvästä vakavaraisuuspääomasta pääosin sisällöltään vastaavasti kuin eläkesäätiölain 100 §:n 1 momentissa ja 88 §:n 6 momentissa sekä vakuutuskassalain 132 §:n 3 momentissa. Koska menettely siirtyvän vakavaraisuuspääoman laskennassa käytettävän prosenttiosuuden antamisessa muuttuu, pykälään tehdään vastaavat tekniset muutokset. Uutta olisi myös se, että työnantajan velvollisuus täydentää siirtyvää vakavaraisuuspääomaa koskee vain tilanteita, jossa kantaa luovutetaan työeläkevakuutusyhtiöön. Tämä johtuu siitä, että täydentäminen luovutettaessa kantaa toiseen eläkesäätiöön tai -kassaan, johon osakas pääsääntöisesti siirtyy kannan mukana, ei ole tarpeellista.

12 §. Siirtyvän vakavaraisuuspääoman laskeminen ja siirrettävät erät. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vakuutuskannan luovutuksissa noudatettavan siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrän kiinteänä prosenttiosuutena vastuuvelasta. Ehdotus vastaisi sisällöltään eläkesäätiölain 88 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 132 §:n 3 ja 4 momenttia, mutta siihen on tehty prosenttiosuuden antamisessa noudatettavan menettelyn muutoksesta johtuvat tekniset muutokset.

Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että 11 §:n mukaisen vakavaraisuuspääoman tulee muodostua eristä, jotka vastaanottava eläkelaitos voi lukea vakavaraisuuspääomaansa. Momentti vastaisi eläkesäätiölain 88 §:n 7 momenttia ja 132 §:n 3 ja 4 momenttia.

13 §. Siirtyvä omaisuus ja sen arvostaminen. Pykälä vastaisi, mitä asiasta on säädetty eläkesäätiölain 125 §:ssä ja vakuutuskassalain 132 §:n 5 momentissa.

14 §. Osakaskohtaisen vakuutuskannan siirtokulut. Pykälä on uusi. Sen mukaan osakas, jonka osakaskohtaisia vastuita siirretään, on korvattava eläkelaitokselle siirrosta aiheutuvat kulut. Säännös on tarpeen nykytilan selkeyttämiseksi.

15 §. Eläkekassasta luovutettava osakaskohtainen vakuutuskanta. Pykälässä säädettäisiin eläkekassasta luovutettavaan osakaskohtaiseen vastuuseen kuuluvista vakuutuksista vakuutuskassalain 132 §:n 5 momenttia vastaavasti. Asiasta on selvyyden vuoksi tarpeen säätää, koska eläkekassassa voi olla saman osakkaan päättyneitä vakuutuksia. Eläkesäätiössä tämä ei ole mahdollista.

16 §. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 102 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 3 momenttia.

17 §. Vakuutuskannan luovuttamisen raukeaminen. Pykälän mukaan vakuutuskannan luovuttaminen raukeaa, ellei sitä hyväksytä muutoksitta sekä luovuttavassa että vastaanottavassa eläkelaitoksessa tai vastaanottavassa työeläkevakuutusyhtiössä. Vakuutuskannan luovuttamisen hyväksymisestä tai hylkäämisestä eläkelaitoksen päättävissä toimielimissä on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei säädetä tilanteesta, jossa luovuttamista ei hyväksytä. Oikeustilaa on tarpeen selkeyttää. Ehdotettu pykälä vastaa vakuutusyhtiölain 21 luvun 11 §:ää.

18 §. Finanssivalvonnan suostumus ja luovutuksen raukeaminen. Pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi annettava suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen. Pykälän kaikkien edellytysten olisi täytyttävä samanaikaisesti. Uutena edellytyksenä suostumuksen antamiselle olisi se, että Finanssivalvonta on hyväksynyt vastaanottavan eläkelaitoksen sääntöjen muutosehdotuksen. Pykälä vastaa muutoin eläkesäätiölain 102 §:n 6 ja 8 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 4 ja 6 momenttia.

19 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Finanssivalvonnan tekemään vakuutuskannan luovuttamista koskevaan päätökseen vastaavasti kuin vakuutusyhtiölain 21 luvun 13 §:ssä. Muutosta saisivat hakea luovuttava ja vastaanottava eläkelaitos sekä 7 §:ssä tarkoitettu muistutuksentekijä. Muutoin hallinto-oikeuden menettelystä säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996). Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

20 §. Luovuttamisen ajankohta ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 102 §:n 7 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 5 momenttia. Ehdotuksessa on täsmennetty sitä, että varat ja vakuutuskanta siirtyvät samanaikaisesti.

Pykälän 2 momentti on uusi. Sen mukaan Finanssivalvonnan suostumuksella vakuutuskannan siirto voidaan tehdä myöhemminkin kuin kuuden kuukauden sisällä luovutusta koskevan suunnitelman tekemisestä.

21 §. Ilmoitus vastuun luovuttamisesta eläkkeen- ja muun etuudensaajalle. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 102 §:n 3 momentissa ja vakuutuskassalain 135 §:n 2 momentissa säädettyä.

22 §. Koko vakuutuskannan luovuttaneen eläkelaitoksen purkaminen. Ehdotetun pykälän mukaan eläkelaitos, joka on luovuttanut koko vakuutuskantansa, on asetettava selvitystilaan ja purettava. Selvitystilaan asettaminen tapahtuu, siten kuin 13 luvussa säädetään. Edellä 12 luvun 1 §:n 2 momentissa puolestaan on lueteltu ne 13 luvun pykälät, joita sovellettaisiin eläkelaitoksen selvitystilaan asettamiseen ja purkamiseen.

23 §. Selvitystilaan määrääminen ja rekisteristä poistaminen. Pykälän 1 momentin nojalla Finanssivalvonnalla olisi toimivalta määrätä eläkelaitos selvitystilaan tai kutsua koolle vakuutuskassan kassankokous, jos valvoja havaitsee eläkelaitoksen laiminlyöneen 22 §:n mukaisen velvollisuutensa. Tällöin eläkelaitokselle valitaan tai määrätään selvitysmies, ja selvitysmenettely alkaa. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi myös poistaa eläkelaitoksen rekisteristä siinä tilanteessa, että varat eivät riittäisi selvitysmenettelyn kustannusten maksamiseen. Lisäksi tällöin edellytetään, ettei kukaan ilmoita ottavansa kustannuksista vastuuta. Ehdotusta sisällöltään lähellä oleva säännös on eläkesäätiölain 79 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 112 §:n 3 momentissa.

24 §. Julkinen haaste. Sen jälkeen kun selvitysmies on valittu tai määrätty, selvitysmiehen on viipymättä haettava julkinen haaste eläkelaitoksen velkojille. Muutoin haasteesta on voimassa, mitä julkisesta haasteesta annetussa laissa (729/2003) säädetään.

25 §. Vaatimus saatavan välittömäksi maksamiseksi. Ehdotuksen mukaan eläkelaitoksella on oikeus vaatia saatava maksettavaksi osakkaalta välittömästi, jos eläkelaitoksella ei ole riittävästi käteisiä varoja selvitysmenettelystä aiheutuvia juoksevia kuluja varten, mutta sillä on kuitenkin saatava osakkaalta. Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 86 §:ää. Vastaavia säännöksiä ei ole vakuutuskassalaissa, joten pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että irtisanomismahdollisuus koskisi myös eläkekassoja.

26 §. Velkojen maksaminen ja omaisuuden jakaminen. Pykälä perustuu eläkesäätiölain 90 §:n 1 ja 3 momenttiin sekä vakuutuskassalain 120 §:n 1 momenttiin. Ehdotuksessa ei kuitenkaan vakuutuskassalaista poiketen sisälly nimenomaisia säännöksiä takuupääoman maksamisesta.

27 §. Lopputilityksen ja jaon moittiminen. Pykälän mukaan moiteoikeus on laajalla henkilöpiirillä, jolla yleisten siviiliprosessioikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla voi olla asiassa asiavaltuus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi entiset hallituksen jäsenet ja entinen toimitusjohtaja, eläkekassassa kassankokouksen tai edustajiston jäsenet, vakuutetut, eläkkeen- ja muun etuudensaajat ja edunsaajat sekä muut velkojat. Moiteoikeus koskee sekä lopputilitystä että selvitysmiehen tekemää omaisuuden jakamista koskevaa päätöstä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 93 §:ää siltä osin, kuin se koskee lopputilitystä, ja vakuutuskassalain 124 §:ää.

13 luku Lakisääteinen selvitystila

Luku sisältää eläkesäätiön ja eläkekassan lakisääteistä selvitystilaa ja purkamista koskevat säännökset. Selvitystilassa selvitetään eläkelaitoksen varallisuusasema, pyritään luovuttamaan vakuutuskanta ja sitä vastaavat varat sekä pyritään tämän jälkeen muutoinkin purkamaan eläkelaitos. Purkaminen merkitsee eläkelaitoksen toiminnan päättämistä, ja se voi tapahtua selvitystilan lisäksi myös sulautumisen, jakautumisen tai konkurssin seurauksena. Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan eläkesäätiö ja -kassan selvitystila poikkeaa yleisestä yhtiöoikeudesta siten, että laitosta ei voida purkaa jakamalla laitoksen varat vakuutetuille, velkojille ja osakkaille. Laitoksen purkamisen edellytyksenä on, että sen vakuutuskanta on luovutettu toiselle lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavalle eläkelaitokselle. Vakuutuskannan luovutus perustuu vapaaehtoiseen sopimukseen luovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen välillä. Jos kantaa ei saada luovutetuksi, selvityspesä jatkaa toimintaansa hoitamalla laitoksessa olevaa vakuutuskantaa. Selvitystilassa eläkesäätiö tai -kassa saa jatkaa vakuutustoimintaa vain siinä määrin, kun se on välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Selvitystilassa olevassa eläkekassassa ei voida vakuuttaa uusia henkilöitä. Kassan osakkaan tulee tältä osin hoitaa vakuuttamisvelvollisuutensa toisessa eläkelaitoksessa. Eläkesäätiön osalta tilanne on erilainen osakkaan vastatessa säätiön vastuista selvitystilaan tai konkurssiin asettamisen jälkeenkin. Koska selvitystilaan asetetun eläkekassan tai -säätiön toimintaa voi jatkaa vain rajoitetusti, laitoksen taloudellinen tilanne usein heikkenee vähitellen siten, että laitos on asetettava konkurssiin.

Esitykseen sisältyy eräitä olennaisia muutoksia nykytilaan. Myös lakisääteiseen eläkelaitoksen selvitystilaan asettamista koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että säännöksissä otettaisiin huomioon eläkelaitoksen perustamisen edellytyksenä olevat muutetut vähimmäiskoko- ja vakavaraisuusvaatimukset. Samoin esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi säännöksiä, jotka koskevat eläkelaitoksen velvollisuutta suorittaa maksettavaksi erääntynyt eläke tai muu etuus selvitystilan aikana sekä velvollisuutta antaa eläkepäätöksiä. Selvitystilaan asetetun eläkesäätiön ja eläkekassan osakkaiden vastuita koskevia säännöksiä tarkistettaisiin ja selkiytettäisiin. Selvitystilassa olevan eläkekassan vakuutuskannan luovuttamista koskevaa sääntelyä muutettaisiin siten, että kanta voidaan jakaa myös muihin kuin työnantajakohtaisiin osiin. Vakuutuskantaa luovutettaessa vakuutuskantaa vastaavista varoista olisi mahdollista erottaa omaisuus, joka olisi tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa vaatimuksen kohteena. Lisäksi selvitystilaa ja purkamista koskevat säännökset uudistettaisiin lainsäädäntöteknisesti säännösten ymmärrettävyyden parantamiseksi.

1 §. Soveltamisala ja sovellettavat säännökset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, missä tilanteissa luvun säännöksiä sovelletaan. Ehdotetussa säännöksessä on suljettu 13 luvun soveltamisalan ulkopuolelle 12 luvun mukaista koko vakuutuskannan vapaaehtoista luovuttamista koskevat tilanteet eli käytännössä vapaaehtoinen selvitystilasääntely. Ehdotuksen mukaan 13 luvun säännöksiä sovellettaisiin tilanteisiin, joissa eläkelaitos on asetettava selvitystilaan luvun 2 §:n pakottavan säännöksen nojalla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvitysmenettelyn tarkoituksesta ja vaiheista. Pykälä ohjaa selvitysmiestä tämän toimenpiteissä. Pykälän nojalla selvitysmiehen velvollisuutena on ensi vaiheessa selvittää eläkelaitoksen varallisuusasema, jolla viitataan vakuutuskantaan ja sitä vastaaviin varoihin selvitysmenettelyn alkamisen ajankohdassa. Selvitysmiehen on pyrittävä etsimään toimija, jolle eläkelaitoksen vakuutuskanta ja sitä vastaavat varat voidaan luovuttaa, sekä panemaan luovutus täytäntöön. Jäljelle jääneillä ja rahaksi muutetuilla varoilla selvitysmiehen on maksettava velat ja jaettava jäljelle jäänyt omaisuus. Onnistuneen selvitysmenettelyn lopputuloksena on eläkelaitoksen purkaminen.

Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, mitä 12 luvun säännöksiä sovelletaan luovutettaessa vakuutuskanta pakkoselvitystilassa. Vakuutuskannan luovuttamiseen eläkesäätiön ja eläkekassan selvitystilan aikana sovelletaan osittain 12 luvun säännöksiä kannan luovuttamisesta, mikä vastaa periaatteiltaan työeläkeyhtiön selvitystilassa tehtävän kannan luovuttamisen sääntelyä.

2 §. Velvollisuus asettaa eläkelaitos selvitystilaan. Pykälän 1 momentissa säädetään pakottavasti tilanteista, joissa eläkelaitos on asetettava selvitystilaan ja purettava. Pykälän 1 momentin kohdat ovat tyhjentäviä ja toisilleen vaihtoehtoisia. Pykälän 1 momentin 1 kohta koskee tilanteita, jossa eläkelaitoksen vähimmäiskoko ei täytä lain vähimmäisvaatimuksia tai eläkelaitoksen säännöissä asetettuja lakia korkeampia vaatimuksia. Lain 2 luvun 4 §:ssä olevia jäsenmäärää koskevia vaatimuksia ehdotetaan pienennettäväksi nykyisestä. Siten ehdotuksen mukaan eläkelaitosta ei tarvitsisi asettaa selvitystilaan niin nopeasti kuin nykyisin eläkesäätiölain 78 §:n ja vakuutuskassalain 111 §:n nojalla pelkästään henkilömäärään vähentymisen vuoksi. Eläkelaitoksen vakuutettujen lukumäärän pienentymisestä huolimatta eläkelaitoksen toimintaa olisi mahdollista jatkaa, jos vakuutettujen lukumäärää koskevat edellytykset todennäköisesti täyttyisivät seuraavan neljän kuukauden aikana. Niiden eläkelaitosten osalta, jotka on rekisteröity ennen eläkesäätiölain tai voimassa olevan vakuutuskassalain voimaantuloa, on edelleen ehdotetun lain voimaanpanolain nojalla säännöksiä sallituista uudessa laissa edellytettyä alhaisemmista vakuutettujen vähimmäismääristä. Tällainen laitos on asetettava selvitystilaan, jos vakuutettujen vähimmäismäärä alittaa edellä tarkoitetun voimaanpanolaissa säädetyn määrän.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan, että eläkelaitos on asetettava selvitystilaan, jos eläkelaitoksen vakavaraisuuspääoma alittaa 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun vakavaraisuusrajan tai 7 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäispääomavaatimuksen eikä tilannetta ole korjattu 7 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla. Eläkesäätiö- tai kassa olisi asetettava selvitystilaan, jos se ei ole toteuttanut laissa säädetyssä määräajassa vakavaraisuusrajan alittuessa taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaa tai vähimmäispääomavaatimuksen alittuessa lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmaa. Säännös poikkeaa työeläkevakuutusyhtiöihin sovellettavasta säännöksestä, jonka mukaan vasta vähimmäispääomavaatimuksen alittaminen edellyttää selvitystilaan asettamista. Vähimmäispääomavaatimus on kolmasosa vakavaraisuusrajasta. Eläkesäätiö tai eläkekassa tulisi asettaa selvitystilaan jo aiemmin, jos vakavaraisuuspääoma ei nouse vakavaraisuusrajalle tervehdyttämissuunnitelman aikana. Tämä vastaa nykytilaa ja on perusteltua osakkaiden vastuun näkökulmasta. Sovellettavista vakavaraisuusäännöksistä on kerrottu tarkemmin 7 luvun perusteluissa.

Voimassa olevan eläkesäätiölain 78 §:n 1 momentin 3 kohdan ja yhteiseläkesäätiötä koskevan 124 §:n mukaan eläkesäätiö on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos työnantaja lopettaa ja yhteiseläkesäätiön osalta kaikki työnantajat lopettavat sen toimintansa, jonka piirissä eläkesäätiössä vakuutetut henkilöt toimivat. Ehdotuksen pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan eläkelaitos tulee asettaa selvitystilaan, jos eläkelaitoksen kaikki osakkaat lopettavat sen toiminnan, jonka piirissä eläkelaitoksessa vakuutetut henkilöt toimivat. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa osakkaana olevat työnantajat tai yrittäjät lopettavat taloudellisen toiminnan. Mainittu purkuedellytys on aiemmin koskenut vain eläkesäätiötä, mutta nyt ehdotetaan, että se laajennetaan koskemaan myös eläkekassoja.

Eläkekassassa on pidetty periaatteessa mahdollisena tilannetta, jossa osakkaat luopuvat jäsenyydestään eläkekassassa, vaikka osakkaan taloudellinen toiminta muutoin jatkuisi. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole säädetty siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuisi. Sen vuoksi ehdotetaan, että eläkekassa on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos eläkekassassa ei ole osakkaita. Näin voidaan tehdä viime kädessä Finanssivalvonnan määräyksellä. Eläkekassasta eronneet ja erotetut osakkaat vastaavat eronsa jälkeenkin siitä, että kassassa on vähintään vakavaraisuusrajaa vastaava määrä vakavaraisuuspääomaa kannan luovutusta varten. Tätä velvollisuutta sovelletaan 24 §:n mukaan osakkaisiin, jotka ovat eronneet tai tulleet erotetuksi kassasta sen tilikauden aikana, jolloin kassa asetettiin selvitystilaan. Eläkesäätiön osalta vastaavaa säännöstä ei tarvita, koska säätiön osakas voi 1 luvun 6 §:n nojalla erota tai tulla erotetuksi vasta sen jälkeen, kun osakaskohtainen vakuutuskanta on siirretty työeläkeyhtiöön tai toiseen eläkelaitokseen. Kun säätiön koko vakuutuskanta on siirretty, laitos on asetettava selvitystilaan 12 luvun nojalla ja purettava.

Pykälän 1 momentin 5 kohta vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 78 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 111 §:n 4 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta pidentää 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa enintään yhdeksi vuodeksi, sisällöltään vastaten sitä, mitä voimassa olevassa eläkesäätiölain 78 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 111 §:n 2 momentissa on säädetty sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta. Lisäksi Finanssivalvonta voi antaa eläkelaitokselle luvan jatkaa toimintaansa, vaikka osakas lopettaa toimintansa 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Viimeksi mainitussa tilanteessa nykyistä 10 vuoden enimmäispidennystä ehdotetaan kuitenkin lyhennettäväksi viiteen vuoteen kerrallaan, mitä voidaan pitää riittävänä.

3 §. Päätös selvitystilaan asettamisesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, kenellä on toimivalta päättää eläkelaitoksen asettamisesta selvitystilaan. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiössä selvitystilaan asettamisesta päättää hallitus, eläkekassassa kassankokous. Ehdotuksessa kavennetaan nykyisestä muiden toimielinten oikeutta päättää selvitystilaan asettamisesta sääntömääräyksen nojalla. Ehdotuksessa ei myöskään säädetä tiettyjen toimijoiden velvollisuudesta hakea selvitystilaan asettamista Finanssivalvonnalta, jonka toimivallasta määrätä eläkelaitos selvitystilaan muutoin säädetään 6 §:ssä. Muutoin pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 79 §:ää ja 2 momentti vastaa vakuutuskassalain 112 §:ää siltä osin kuin mainituissa pykälissä on säädetty pakollisen selvitystilan päättämisestä.

4 §. Kassankokous selvitystilan aikana. Pykälän mukaan kassankokous säilyttää lähtökohtaisesti asemansa, oikeutensa ja velvollisuutensa eläkekassan toimielimenä selvitystilan aikana. Kassankokoukseen sovelletaan myös selvitystilan aikana yleisiä kassankokousta koskevia säännöksiä. Tätä periaatetta sovelletaan myös edustajistoon, jos eläkekassalla on kassankokouksen sijaan edustajisto. Tässä luvussa on kuitenkin erityissäännös luvun 5 §:ssä ja 15 §:ssä kutsusta kassankokoukseen. Pykälä vastaa asiasisällöltään vakuutuskassalain 114 §:ssä säädettyä.

5 §. Kutsu kassankokoukseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erityissäännöksiä kokouskutsusta selvitystilaan asettamisesta päättävään kassankokoukseen. Asiasta ei ole säännöksiä voimassa olevassa vakuutuskassalaissa. Säännöksiä ei sovelleta eläkesäätiöihin.

Pykälän 1 momentin mukaan hallituksen on kutsuttava kassankokous koolle päättämään eläkekassan asettamisesta selvitystilaan, jos selvitystilaan asettamisen edellytykset täyttyvät. Kassankokouksen koolle kutsuminen on tässä tilanteessa hallituksen velvollisuus. Koolle kutsumisen tulee tapahtua viipymättä. Ehdotus on perusteltu vakuutettujen etujen suojaamiseksi tilanteessa, jossa eläkekassan koko, vakavaraisuus tai toiminta ei täytä laissa säädettyjä vaatimuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan kokouskutsu on, sen lisäksi mitä eläkekassan säännöissä määrätään, lähetettävä kirjallisena jokaiselle osakkaalle. Lisäksi hallituksen on annettava Finanssivalvonnalle tieto kutsusta kassankokoukseen. Pykälä vastaa asiallisesti vakuutusyhtiölain 23 luvun 3 §:n 1 ja 2 momenttia.

6 §. Selvitystilaan määrääminen. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta määrätä eläkelaitos asetettavaksi selvitystilaan, jos eläkesäätiön hallitus tai eläkekassan kassankokous ei sitä ole tehnyt tämän luvun 2 §:n mukaisesti. Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 79 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 112 §:n 3 momenttia lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevissa laeissa toimivalta on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla.

7 §. Selvitystilan alkaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvitystilan alkamisen ratkaisevasta ajankohdasta ja selvitystilassa olevan eläkelaitoksen tilaa kuvaavasta lisäsanasta.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiössä selvitystila alkaa hallituksen päätöksen tekemisen ajankohdasta, eläkekassassa kassankokouksen päätöksen tekemisen ajankohdasta sekä Finanssivalvonnan päättäessä asiasta sen päätöksen tekemisen ajankohdasta. Päätöksen ajankohdalla on muun muassa se oikeusvaikutus, että selvitysmiehestä tulee sillä hetkellä toimivaltainen ja hänen on selvitystoimenpiteitä tehdessään arvioitava eläkelaitoksen vakavaraisuusasemaa edellä mainitulla hetkellä. Momentti vastaa pääosin eläkesäätiölain 79 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 112 §:n 2 momentissa säädettyä.

Pykälän 2 momentissa säädetään eläkelaitoksen velvollisuudesta liittää eläkelaitoksen nimeen sana ”selvitystilassa”, jos eläkelaitos on asetettu selvitystilaan. Lisäsanasta käy ilmi samalla myös eläkelaitoksen muuttunut oikeustila. Momentti vastaa tältä osin voimassa olevaa eläkesäätiölain 99 §:ää ja vakuutuskassalain 131 §:ää. Konkurssissa olevan eläkelaitoksen nimeen ei nykytilanteesta poiketen jatkossa tarvitsisi lisätä sanaa ”konkurssitilassa”.

8 §. Selvitysmiehen valinta ja määrääminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön hallituksen tai eläkekassan kassankokouksen velvollisuuksista, kun se päättää eläkelaitoksen asettamisesta selvitystilaan. Tällöin on valittava yksi tai useampi selvitysmies hallituksen ja toimitusjohtajan tilalle. Tämän lisäksi Finanssivalvonnalla on oikeus määrätä yksi selvitysmies. Hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävät lakkaavat, kun selvitysmies on valittu. Säännös vastaa tältä osin voimassa olevan eläkesäätiölain 80 §:n 1 momentin ensimmäistä ja toista virkettä ja vakuutuskassalain 113 §:n 1 momentin ensimmäistä ja toista virkettä lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevissa laeissa toimivalta määrätä selvitysmies on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännöksen sen tilanteen varalta, että selvitystilassa olevalla eläkelaitoksella ei ole rekisteriin merkittyä toimikelpoista selvitysmiestä. Tällöin Finanssivalvonta määräisi selvitysmiehen. Säännös vastaa eläkesäätiölain 80 §:n 1 momentin kolmatta virkettä lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevassa laissa toimivalta määrätä selvitysmies on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 113 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevissa laeissa toimivalta määrätä selvitysmies on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla sekä sitä, että lakiin ei ehdoteta jatkossa enää otettavaksi säännöksiä väliaikaisesta selvitysmiehestä.

Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 80 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 113 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevissa laeissa toimivalta määrätä selvitysmies on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla.

9 §. Selvitystilan ja selvitysmiehen rekisteröinti. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvitysmiesten velvollisuudesta ilmoittaa selvitystilaan asettamisesta sekä selvitysmiesten valintaa koskevasta päätöksestä Finanssivalvonnalle päätöksen rekisteröimiseksi eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin voimassaolevaa lainsäädäntöä vastaavalla tavalla. Pykälän 1 momentti asiallisesti vastaa eläkesäätiölain 82 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 116 §:n 1 momenttia.

10 §. Selvitysmiehen yleiset tehtävät ja palkkio. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiehet hoitavat eläkelaitoksen asioita selvitystilan aikana. Tältä osin säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 83 §:n 1 momenttia. Momenttiin ehdotetaan vakuutusyhtiölain 23 luvun 8 §:n 1 ja 4 momenttia vastaavasti lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että selvitysmiesten toimikausi jatkuu toistaiseksi. Selvitysmies tulee eläkelaitokseen hallituksen ja toimitusjohtajan sijaan. Hänen tehtävänsä eivät kuitenkaan täysin vastaa hallituksen ja toimitusjohtajan tehtäviä selvitystilan edellyttämien toimenpiteiden johdosta. Eläkelaitoksen selvitystilassa liiketoiminnan jatkaminen on tarpeellista, kunnes yhtiön vakuutuskanta on saatu luovutetuksi toiselle eläkelaitokselle. Selvitysmiehen huolellisuusvelvollisuuden ja toiminnan tarkoituksen mukaisesti toiminnan jatkamisessa on huomioitava vakuutettujen etujen turvaaminen ja muu selvitystilan tarkoituksenmukainen hoitaminen. Ilman nimenomaista säännöstäkin on selvää, että selvitysmiehillä on oikeus käyttää tehtävänsä suorittamisessa asiantuntijoita ja avustajia. Pykälän 1 momentti vastaa myös nykyisen eläkesäätiölain 80 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 113 §:n 3 momenttia. Ehdotuksen mukaan säädettäisiin lisäksi siitä, että selvitystilassa muulle nimetylle henkilölle annetut edustusoikeudet, kuten prokurat, peruutettaisiin suoraan lain nojalla.

Pykälän 2 momentti vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 83 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 117 §:ää.

Pykälän 3 momentissa säädetään selvitysmiehille maksettavasta palkkiosta. Momentti vastaa eläkesäätiölain 80 §:n 4 momenttia ja 95 §:ää palkkion perimisestä eläkelaitoksen Finanssivalvonnalle maksamista kustannuksista. Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavan säätiön tai kassan selvitystilaa ei voi lopettaa ja laitosta purkaa kuten esimerkiksi osakeyhtiö, jos laitoksella ei ole tarpeeksi varoja selvitysmenettelyn kuluja varten. Kyse on lakisääteisestä eläkevakuutuskannasta, joka tulee selvitystilan aikana pyrkiä luovuttamaan toiselle eläkelaitoksella. Siksi selvitysmiehen palkkio on maksettava ennen muita velkoja, ei kuitenkaan ennen esineoikeudella suojattuja velkoja. Säännöstä on vielä täsmennetty siten, että selvitysmiehen palkkio maksetaan Finanssivalvonnan kustannusten korvaamiseksi perittävistä varoista. Finanssivalvonnan kustannusten korvaamiseksi perittävät maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia kuten verojen ja maksujen perimisestä säädetään, mutta edellä mainittu säännös syrjäyttää tämän.

11 §. Selvitystilaa koskevat ilmoitukset. Pykälä on uusi. Säännökset vastaavat pääosin sisällöltään vakuutusyhtiölain 23 luvun 9 §:ssä säädettyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että selvitysmiesten olisi ilmoitettava selvitystilaa koskevasta päätöksestä suomalaisessa virallisessa lehdessä ja annettava tieto ilmoituksesta ainakin yhdessä eläkelaitoksen kotipaikan sanomalehdessä tai eläkelaitoksen internetsivuilla. Lisäksi selvitystilan vaikutuksista eläkkeisiin ja muihin etuuksiin olisi ilmoitettava eläkelaitoksen internetsivuilla ja pyydettäessä annettava siitä tieto asianosaisille. Vaikka lakisääteisen eläketurvan piirissä olevan vakuutetun asema on turvattu, on tärkeää, että vakuutetut saamat tiedon muun muassa tästä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvitysmiesten velvollisuudesta säännöllisesti tiedottaa velkojille selvitysmenettelyn etenemisestä. Kyseessä on lähinnä ilmoitusmenettely selvitystilan eri vaiheista. Finanssivalvonta määrää tiedottamisen tavan.

12 §. Julkinen haaste. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitysmiehen velvollisuudesta hakea julkinen haaste eläkelaitoksen velkojille. Asiasta on säädetty nykyisin eläkesäätiölain 84 §:ssä sekä vakuutuskassalain 119 §:ssä, johon nähden ehdotuksessa on täsmennetty julkisen haasteen hakemisen ajankohtaa viipymättä selvitysmieheksi tulemisen jälkeen.

Pykälän 2 momentin mukaan julkisessa haasteessa on mainittava, että eläkelaitoksessa vakuutettujen, eläkkeen- ja muun etuudensaajien ja edunsaajien saatavia ei tarvitse ilmoittaa saataviaan selvitystilassa eikä niiden 31 §:ssä tarkoitettua etuoikeutta tarvitse vaatia. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että epäselvyyttä ja tietämättömyyttä ei synny, kun asiasta selkeästi ilmoitetaan julkisessa haasteessa. Muutoin julkisesta haasteesta säädetään julkisesta haasteesta annetussa laissa.

13 §. Ilmoitus tunnetuille velkojille. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädetään selvitysmiesten julkista haastetta koskevasta ilmoituksesta eläkelaitoksen tunnetuille velkojille. Ilmoituksessa on mainittava erityisesti noudatettavat määräajat, seuraamukset niiden laiminlyönnistä, se toimielin tai viranomainen, joka on toimivaltainen ottamaan vastaan saatavia koskevat ilmoitukset tai huomautukset sekä se, onko velkojan vaadittava saatavaa, joka on etuoikeutettu tai jonka vakuutena on esinevakuus.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nimenomaisesti, että julkista haastetta koskevaa ilmoitusta ei tarvitse toimittaa vakuutetuille, eläkkeen- ja muun etuudensaajille eikä edunsaajille. Tämä on seurausta siitä, että mainittujen toimijoiden ei tarvitse ilmoittaa saataviaan selvitystilassa eikä vaatia etuoikeutta.

14 §. Saatavien ilmoittaminen. Pykälä on uusi. Pykälään otettaisiin säännös velkojan saatavaa koskevan ilmoituksen tekemisestä. Ehdotuksen mukaan velkojan on ilmoitettava saatavan laji, sen syntymisaika ja määrä. Lisäksi velkojan olisi ilmoitettava, vetoaako hän saatavansa osalta etuoikeuteen, esinevakuuteen tai omistuksenpidätysehtoon sekä se, mitä omaisuutta hänen vakuutensa koskee. Selvitysmiehelle olisi tarvittaessa toimitettava myös jäljennökset mahdollisista todisteena olevista asiakirjoista. Pykälä vastaa vakuutusyhtiölain 23 luvun 12 §:n 2 momenttia.

15 §. Tilinpäätös ja toimintakertomus selvitystilaa edeltävältä ajalta. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 81 §:n 1 ja 2 momenttia ja vakuutuskassalain 115 §:n 1 ja 2 momenttia. Eläkesäätiön ja toimitusjohtajan on laadittava kirjanpito ja tarvittavat tilinpäätökset tavanomaisesti siihen asti, kunnes selvitysmies valitaan tai määrätään. Momentissa säädettäisiin myös hallituksen ja toimitusjohtajan myötävaikutusvelvollisuudesta osakeyhtiölain 20 luvun 11 §:ää vastaavasti. Koska hallitus ja toimitusjohtaja ei selvitystilaan asettamisen jälkeen jatka toimessaan, heidän myötävaikutusvelvollisuudesta säädettäisiin laissa.

Pykälän 2 momentissa säädetään selvitysmiehen velvollisuudesta kutsua eläkekassan kassankokous käsittelemään tehdyt tilinpäätökset ja toimintakertomukset, joita kassankokoukselle ei ole vielä esitelty. Näihin voivat tilanteen mukaan kuulua niin hallituksen ja toimitusjohtajan johdolla tehdyt kuin selvitysmiehen johdolla tehdyt tilinpäätökset ja toimintakertomukset.

16 §. Tilinpäätös, toimintakertomus, tilintarkastus ja erityinen tarkastus. Säännöksiin ei ehdoteta olennaisia sisällöllisiä muutoksia. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 87 §:ää ja vakuutuskassalain 118 §:ää. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin eläkelaitoksen velvollisuudesta antaa jäljennös tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta Finanssivalvonnalle.

Pykälän 2 momentti vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 80 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 113 §:n 4 momenttia. Eläkelaitoksen asettaminen selvitystilaan ei sinänsä vaikuta tilintarkastajien toimikauteen tai sen jatkumiseen. Tällöin tilintarkastuksessa ja erityisessä tarkastuksessa noudatetaan samoja periaatteita kuin toimivassa eläkelaitoksessa. Säännöksessä asetetaan kuitenkin tilintarkastajille velvollisuus lausua tilintarkastuskertomuksessa siitä, onko selvitystilaa tarpeettomasti pitkitetty ja onko selvitysmies muuten toiminut asianmukaisesti.

17 §. Eläkekassan vakuutuskannan luovuttaminen ja vastaanottaminen. Ehdotuksen mukaan selvitysmenettelyssä ensisijaisena pyrkimyksenä on, että eläkelaitoksen vakuutuskanta siirrettäisiin toiseen työeläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkelaitokseen. Selvitysmiehen tulee pyrkiä aikaansaamaan niin pian kuin mahdollista yhden tai useamman eläkekassan, eläkesäätiön tai työeläkevakuutusyhtiön kanssa sopimus eläkelaitoksen vakuutuskannan luovuttamiseksi kokonaan tai osittain. Vakuutuskanta tai sen osa voidaan luovuttaa toiseen eläkekassaan toimintapiiriä koskevan sääntelyn estämättä, koska selvitystilasta olevasta eläkekassasta luovutetaan vain päättyneistä vakuutuskantoja. Eläkekassassa vakuuttanut työnantaja ei siirry päättyneen vakuutuskannan mukana osakkaaksi vastaanottavaan eläkelaitokseen. Selvitystilasta olevasta eläkekassasta voidaan myös luovuttaa vakuutuskannan osa, joka on jaettu muutoin kuin työnantajakohtaisesti. Sen sijaan vastaanottavaan eläkesäätiöön voidaan luovuttaa vain osakaskohtainen vakuutuskanta sillä edellytyksellä, että työnantaja jonka kantaa luovutetaan liittyy vastaanottavaan eläkesäätiöön osakkaaksi. Työnantajan on tällöin täytettävä eläkesäätiön toimintapiiriä koskevat vaatimukset.

18 §. Eläkesäätiön vakuutuskannan luovuttaminen ja vastaanottaminen. Selvitysmiehen tulee pyrkiä saamaan niin pian kuin mahdollista aikaan sopimus vakuutuskannan luovuttamisesta. Eläkesäätiöstä voidaan luovuttaa vain osakaskohtainen vakuutuskanta tai sen osa. Jos osakaskohtainen vakuutuskanta tai sen osa luovutetaan toiseen eläkesäätiöön tai eläkekassaan, luovuttavan työnantajan on liityttävä vastaanottavaan eläkelaitokseen osakkaaksi.

19 §. Omaisuuden erottaminen vakuutuskantaa vastaavista varoista. Pykälän mukaan eläkelaitoksen omaisuus, joka on tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa vaatimuksen kohteena tai jota koskeva tuomioistuimen päätös ei ole lainvoimainen, voidaan erottaa luovutettavaa vakuutuskantaa vastaavista varoista. Jos erottamisen johdosta luovutettavaa vakuutuskantaa vastaavat varat ovat laissa edellytettyä määrää vähäisemmät, luovutettavia varoja voidaan täydentää siten, kuin työntekijän eläkelain 185 §:n 2 momentissa säädetään. Jos eläkelaitoksessa on omaisuutta tuomioistuimen päätösten tultua lainvoimaisiksi, laitoksen varat on käytettävä ensisijaisesti varojen palauttamiseen niille työeläkelaitoksille, jotka ovat täydentäneet vakuutuskantaa vastaavina varoina luovutettavaa omaisuutta.

Lisäksi vakuutuskantaa vastaavista varoista voidaan erottaa kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ja edellä tarkoitetun asian hoitamisesta johtuvat kohtuulliset selvitysmenettelykulut. Oikeudenkäyntikuluilla tarkoitetaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen varautumista siinä tapauksessa, että selvitystilassa oleva eläkelaitos velvoitettaisiin ne korvaamaan. Selvitysmenettelykuluilla tarkoitetaan asian hoitamisesta aiheutuvia ylimääräisiä selvitysmenettelykuluja selvitysmiehen palkkio mukaan lukien. Kaikkien edellä tarkoitettujen kulujen on oltava kohtuullisia ja niiden on johduttava asian hoitamisen edellyttämistä tarpeellisista toimenpiteistä.

20 §. Vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvä omaisuus. Pykälässä säädettäisiin selvitystilamenettelyssä siirrettävästä omaisuudesta. Pykälä sisältää pääsäännön siitä, että siirrettäessä omaisuutta tulee samalla siirtää myös sitä vastaava määrä vastuita. Pykälän mukaan luovutettaessa eläkelaitoksen vakuutuskanta vastaanottavalle eläkelaitokselle selvitystilamenettelyssä, olisi vastaanottavalle eläkelaitokselle siirrettävä omaisuutta siirtyvää vastuuvelkaa ja siihen sisältyvää joko 21 tai 22 §:ssä tarkoitettua siirtyvää vakavaraisuuspääomaa vastaava määrä. Mainitun 21 §:n soveltaminen koskee tilannetta, jossa eläkelaitos on asetettu selvitystilaan vakavaraisuutta tai vähimmäispääomaa koskevien edellytysten heikennyttyä. Puolestaan 22 §:ää sovelletaan kaikissa muissa 2 §:n selvitystilaan asettamisen tilanteissa. Ehdotettavat säännökset vastaavat asiallisesti nykytilaa. Siirrettävä omaisuus arvostetaan käypään arvoon, kuten nykyisinkin. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevaa vakuutuskassalain 132 §:n 5 momentissa säädettyä sekä eläkesäätiölaissa noudatettua periaatetta.

21 §. Siirtyvä vakavaraisuuspääoma vakavaraisuuden vähimmäismäärän alittuessa. Pykälässä säädetään erikseen eläkekassan ja eläkesäätiön osalta siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrästä, jos eläkelaitos on asetettu selvitystilaan jonkin 2 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa mainitun perusteen nojalla. Mainitut perusteet koskevat tilannetta, missä eläkelaitos on asetettu selvitystilaan heikentynyttä vakavaraisuutta tai vähimmäispääomaa johtuvista syistä eikä tilannetta ole korjattu 7 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, missä eläkelaitoksen vakavaraisuuspääoma on vakuutuskannan luovutushetkellä suurempi kuin vakavaraisuusrajaa vastaava määrä.

Pykälä vastaa sisällöllisesti eläkesäätiölain 88 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 132 §:n 2 momenttia, mutta siihen on tehty siirtyvän vakavaraisuuspääoman laskemisessa käytettävän prosentin antamisessa muuttuvan menettelyn johdosta tehdyt vastaavat tekniset muutokset.

22 §. Siirtyvä vakavaraisuuspääoma vakavaraisuuden vähimmäismäärän ylittyessä. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevaa nykytilaa. Pykälässä säädetään siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrästä silloin, kun eläkelaitos on asetettu selvitystilaan muista syistä kuin vakavaraisuuden tai vähimmäispääoman heikentymisen vuoksi. Säännös tulee sovellettavaksi, kun eläkelaitos on asetettu selvitystilaan Finanssivalvonnan päätöksen johdosta tai kun eläkelaitoksen kaikki osakkaat lopettavat sen toimintansa, jonka piirissä eläkelaitoksessa vakuutetut henkilöt toimivat, taikka kun eläkekassassa ei ole osakkaita.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskannan vastaanottajalle on siirrettävä joko 7 luvun 5 §:ssä tarkoitettua vakavaraisuuspääomaa 2 luvun 12 §:n mukaisen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa prosenttiosuutta käyttäen laskettu määrä.

Pykälän 2 momentissa säädetään menettelytavasta silloin, kun luovuttavasta eläkelaitoksesta siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä muodostuisi suuremmaksi kuin luovutettavaa vakuutuskantaa vastaava osuus vakavaraisuuspääomasta. Työnantajan, jonka vakuutuskantaa luovutetaan, on täydennettävä vakavaraisuuspääomaa, jos kanta luovutetaan työeläkevakuutusyhtiöön. Täydentäminen luovutettaessa kanta eläkesäätiöön tai -kassaan ei ole tarkoituksenmukaista, koska säätiössä tai kassassa vakavaraisuuspääomaa purkamalla se voidaan palauttaa takaisin osakkaille.

23 §. Vakuutustoiminnan rajoittaminen. Pykälässä säädetään vakuutustoiminnan jatkamisesta sen jälkeen, kun eläkelaitos on asetettu selvitystilaan. Pykälän 1 momentin mukaan eläkekassan ja eläkesäätiön tulee jatkaa vakuutustoimintaa vakuutuskannan luovuttamiseen saakka vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Vakuutustoiminnan jatkamisella tarkoitetaan muun muassa sitä, että selvitystilan aikana eläkelaitoksella on oikeus tehdä eläkepäätös riippumatta siitä, onko eläkeperuste syntynyt ennen selvitystilan alkamista vai selvitystilan aikana.

Eläkekassan osalta vakuutustoiminnan jatkamista on erikseen rajoitettu 2 ja 3 momentissa. Eläkekassan harjoittama vakuutustoiminta lähtökohtaisesti päättyy selvitystilan alkamiseen. Tämän vuoksi momentissa säädetään eläkekassan osakkaan velvollisuudesta järjestää viipymättä eläketurva vakuutettavalle, jonka vakuuttamista koskeva oikeusperuste syntyy tai on syntynyt eläkekassan selvitystilaan asettamisen jälkeen. Työnantaja oleva osakas ei maksa vakuutusmaksuja kassalle enää selvitystilapäivän jälkeiseltä ajalta työtekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden täyttämiseksi. Eläketurvan järjestäminen viipymättä muualla kuin selvitystilassa olevassa kassassa määrittyy työntekijän tai yrittäjän eläkelain vakuuttamisvelvollisuutta koskevan sääntelyn perusteella. Voimassa olevan työntekijän eläkelain mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijöidensä eläketurva palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkekassa ei saa vakuuttaa uusia henkilöitä selvitystilaan asettamisen jälkeen ellei se ole välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Kassassa olisi mahdollista vakuuttaa uusia henkilöitä lyhyen ajan, kunnes työnantaja on järjestänyt kaikkien kassassa aiemmin vakuutettujen työntekijöiden eläketurvan uudelleen. Tämä kielto ei koske eläkesäätiötä, koska niissä osakkaat vastaavat myös selvitystilan aikana syntyvistä vastuista omilla varoillaan.

24 §. Sijoitustoiminnan harjoittaminen. Pykälä on uusi. Pykälän mukaan selvitystilassa oleva eläkelaitos voi liiallista riskinottoa välttäen jatkaa sijoitustoimintaa siten kuin tämän lain 8 luvussa ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa asiasta säädetään. Säännöksen tarkoituksena on selventää sitä, että selvitystilassakin eläkelaitos tarvitsee sijoitustuottoja, joilla voidaan osaltaan kattaa vastuuvelkaa.

25 §. Vakuutuskannan luovuttaneeseen eläkelaitokseen sovellettavat säännökset. Kun eläkelaitos on luovuttanut koko vakuutuskantansa, se on edelleen oikeushenkilö eli eläkelaitos. Eläkelaitos lakkaa vasta, kun laitos on purettu. Vakuutuskannan luovutuksen vuoksi eläkelaitoksessa ei enää ole riskejä, jotka liittyvät vakavaraisuuspääoman määrään ja vakuutuskantaa vastaavien varojen riittävyyteen. Tämän vuoksi koko vakuutuskantansa luovuttaneeseen eläkelaitokseen ei sovelleta säännöksiä riskienhallinnasta, riski- ja vakavaraisuusarviosta, sisäisestä valvonnasta, vastuullisesta vakuutusmatemaatikosta, poikkeusoloihin varautumisesta. Eläkelaitokseen ei myöskään sovelleta säännöksiä sulautumisesta ja jakautumisesta.

26 §. Eläkepäätökset sekä eläkkeen ja muun etuuden suorittaminen. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen velvollisuudesta antaa myös selvitystilassa eläkepäätös ja suorittaa selvitystilan aikana kaikki ne eläkkeet ja etuudet, jotka ennen selvitystilaa tai selvitystilan aikana erääntyvät maksettaviksi. Merkitystä ei ole sillä, onko etuutta haettu tai päätös sen myöntämisestä annettu ennen tai jälkeen selvitystilan alkamisen. Eläke tai muu etuus on maksettava oikea-aikaisesti siten kuin työntekijän eläkelaissa tai yrittäjän eläkelaissa asiasta säädetään. Koska selvitystilassa oleva eläkelaitos maksaa edelleen eläkkeitä, se osallistuu eläkelaitosten väliseen kustannusten jakoon niin kuin työntekijän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa asiasta säädetään.

27 §. Toimintasuunnitelma. Selvitystilaa koskevasta toimintasuunnitelmasta ei ole ollut aiemmin säännöksiä. Toimintasuunnitelmassa lueteltaisiin kootusti eläkelaitoksen kaikki velat ja ehdotus niiden maksamiseksi selvitystilan aikana. Toimintasuunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle hyväksyttäväksi. Pykälä vastaa osaltaan vakuutusyhtiölain 23 luvun 18 §:ssä säädettyä liiketoiminnan jatkamista koskevaa suunnitelmaa.

28 §. Eläkekassan osakkaan vastuu. Pykälässä säädetään osakkaan velvollisuudesta tarvittaessa täydentää selvitystilaan asetetun eläkekassan vakavaraisuuspääomaa. Vaikka osakas ei voi enää vakuuttaa työntekijöitään selvitystilaan asettamispäivän jälkeiseltä ajalta kassassa, osakkaalle voi vielä syntyä velvollisuus maksaa kassalle vakuutusmaksua vakavaraisuuspääoman täydentämiseksi. Momentin mukaan eläkekassan vastuuvelka, vakavaraisuuspääoma ja vakavaraisuusraja lasketaan selvitystilaan asettamispäivän mukaisesti. Jos vakavaraisuuspääoma alittaa vakavaraisuusrajan, eläkekassan osakkaiden on täydennettävä kassan vakavaraisuuspääomaa maksamalla vakuutusmaksua.

Pykälän 2 momentissa säädetään, miten 1 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksu määritetään osakkaille. Velvollisuutta suorittaa eläkekassalle vakuutusmaksua vakavaraisuuspääoman täydentämiseksi sovelletaan myös osakkaaseen, joka on eronnut tai erotettu kassassa sen tilikauden aikana, jolloin kassa asetettiin selvitystilaan.

Pykälän 3 momentin mukaan selvitysmiehen on määrättävä 1 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksu viipymättä selvitystilaan asettamisen jälkeen. Maksujen määräämistä ei ole tarkoituksenmukaista lykätä, kun kaikki maksun suuruuden selvittämiseksi tarvittavat tiedot ovat selvitystilaan asettamisen jälkeen olemassa. Muutoin vaarana on selvitystilan mahdollisesti pitkittyessä vakuutusmaksusaatavan vanhentuminen. Työntekijän eläkelain 158 §:n mukaan eläkemaksu on määrättävä viiden vuoden kuluessa sääntöjen mukaisesta työeläkemaksun eräpäivästä. Pykälän 3 momentin mukaan selvitystilan asettamisen jälkeen tapahtuvalla eläkekassan varojen arvonmuutoksella ei ole vaikutusta osakkaan maksuvelvollisuuden määrään. Eläkekassan osakkaan vastuun kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä eläkekassan taloudelliselle tilanteelle tapahtuu selvitystilaan asettamispäivän jälkeen. Pykälä vastaa vakuutuskassalain nykyisiä periaatteita osakkaan vastuusta selvitystilassa.

29 §. Eläkesäätiön osakkaan vastuu. Pykälä on uusi. Voimassa olevassa laissa ei ole varsinaisia menettelysäännöksiä asiasta, mutta pykälän sisältö vastaisi nykylain ja oikeuskäytännössä syntyneitä periaatteita eläkesäätiön osakkaan vastuusta. Nykyisin työnantajan vastuun jatkuminen selvitystilan alkamisen jälkeen on johdettu työnantajalle asetetusta vakavaraisuuspääoman täydennysvastuun jatkumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiössä osakkaan vastuu vakuutusmaksuista ei pääty selvitystilaan asettamisessa. Selvitystilaan asettamisen jälkeen tapahtuva eläkesäätiön varojen arvonmuutos huomioidaan laskettaessa osakkaan 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua vakuutusmaksun määrää. Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön osakkaan vastuu eläkesäätiön velvoitteista päättyy vasta, kun vakuutuskanta on luovutettu selvitysmenettelyssä. Lisäksi vastuun päättymiseksi edellytetään, että kaikki muut eläkesäätiön velat on maksettu tai niistä on asetettu hyväksyttävä vakuus ja eläkesäätiö on purkautunut.

30 §. Vaatimus saatavan välittömäksi maksamiseksi. Ehdotuksen mukaan eläkelaitoksella on oikeus vaatia saatava osakkaalta maksettavaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos eläkelaitoksella ei ole riittävästi käteisiä varoja eläkkeitä, muita etuuksia tai selvitysmenettelystä aiheutuvia kuluja varten, mutta sillä on kuitenkin saatava osakkaalta.

Pykälän 2 momentti koskee saatavien irtisanomista muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Tällöin irtisanomisaika on kuusi kuukautta eikä tätä pidempiä sovittuja irtisanomisaikoja noudateta.

Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 86 §:ää. Vastaavia säännöksiä ei ole vakuutuskassalaissa, joten pykälässä ehdotetaan laajennettavaksi irtisanomismahdollisuus myös eläkekassoille.

31 §. Etuoikeutetut velkojat. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset siitä, miten eläkelaitoksessa vakuutetuilla, eläkkeensaajilla ja muiden etuuksien saajilla on osuudestaan vastuuvelkaan keskenään samanlainen etuoikeus eläkelaitoksen omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Pykälän 2 momentin mukaan kyseinen etuoikeus ei kuitenkaan huononna käteispantin tai omaisuuteen vahvistetun kiinnityksen haltijan oikeutta. Pykälä vastaa tältä osin eläkesäätiölain 91 §:ää ja vakuutuskassalain 121 §:ää. Lisäksi momentissa säädettäisiin, ettei etuoikeus estä suorittamasta maksunsaantijärjestyksessä edellä olevia 27 §:n 1—4 kohdassa tarkoitettuja velkoja selvitystilan aikana.

32 §. Velkojen maksaminen ja omaisuuden jakaminen. Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 90 §:n 1 ja 3 momenttia sekä vakuutuskassalain 120 §:n 1 momenttia. Koska vakuutuskassalla ei enää olisi takuupääomaa, sen takaisinmaksamisesta ei olisi tarpeen säätää kuten nykyisin.

33 §. Lopputilitys. Pykälän vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 92 §:ää, vakuutuskassalain 123 §:ää ja vakuutusyhtiölain 23 luvun 23 ja 24 §:ää. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nimenomainen selventävät säännökset, joiden mukaan kertomuksessa on selostettava omaisuuden jaon lisäksi myös vakuutuskannan luovuttamista ja joiden mukaan kertomukseen on liitettävä tilinpäätösasiakirjojen lisäksi toiminta- ja tilintarkastuskertomukset.

34 §. Lopputilityksen ja jaon moittiminen. Pykälän mukaan moiteoikeus on laajalla henkilöpiirillä, jolla yleisten siviiliprosessioikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla voi olla asiassa asiavaltuus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi entiset hallituksen jäsenet ja entinen toimitusjohtaja, eläkekassassa kassankokouksen tai edustajiston jäsenet, vakuutetut, eläkkeen- ja muun etuudensaajat ja edunsaajat sekä muut velkojat. Moiteoikeus koskee sekä lopputilitystä että selvitysmiehen tekemää omaisuuden jakamista koskevaa päätöstä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 93 §:ää siltä osin, kuin voimassa oleva säännös koskee lopputilitystä, ja vakuutuskassalain 124 §:ää.

35 §. Ilmoitus vastuun siirrosta eläkkeen- ja muun etuudensaajalle. Pykälä on uusi. Vastaavasta ilmoituksesta on säädetty aiemmin eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa vakuutuskannan luovutusta koskevassa luvussa. Koska selvitystilassa kyse on myös vakuutuskannan luovuttamisesta, vakuutettujen edun kannalta vastaava ilmoitusta koskeva säännös on tarkoituksenmukainen. Pykälän mukaan eläkelaitoksen, joka on vastaanottanut selvitystilaan asetetun eläkelaitoksen vakuutuskannan, tulee ilmoittaa vastuun siirrosta eläkkeen ja muiden etuuksien saajille. Ilmoittaminen on tehtävä viimeistään vakuutuskannan siirron jälkeen tapahtuvan ensimmäisen etuuksien maksun yhteydessä.

36 §. Purkautuminen ja rekisteristä poistaminen. Pykälä sisältää säännökset eläkelaitoksen purkamisajankohdasta sekä lopputilitykseen liittyvien asiakirjojen säilyttämisestä. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevaa eläkesäätiölain 94 §:ää ja vakuutuskassalain 125 §:ää.

37 §. Toiminta purkautumisen jälkeen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi puretun eläkelaitoksen oikeusasemasta sekä eläkelaitoksen johtohenkilöä mukaan lukien selvitysmiestä, osakasta, eläkekassan kassankokouksen puheenjohtajaa tai tilintarkastajaa vastaan mahdollisesti nostettavasta vahingonkorvauskanteesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, ettei purettu eläkelaitos voi poistamisen jälkeen hankkia oikeuksia tai tehdä sitoumuksia. Momentissa purettua eläkelaitosta käsitellään oikeustoimikelpoisuuden osalta vastaavalla tavalla kuin rekisteröimätöntä eläkelaitosta. Myös eläkelaitoksen puolesta toimivia käsitellään näissä tilanteissa yhdenmukaisesti. Purettu eläkelaitos on kuitenkin muissa tilanteissa eri asemassa kuin perustettava eläkelaitos. Purettu eläkelaitos esimerkiksi omistaa sille kuuluvan omaisuuden, kun taas perustamisvaiheessa eläkelaitoksen lukuun hankittu omaisuus tulee eläkelaitokselle vasta rekisteröinnillä. Puretun eläkelaitoksen selvitysmiehet voivat kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin selvitystoimien aloittamiseksi. Momentissa säädetään myös siitä, että puretun eläkelaitoksen sopimuskumppani voi vetäytyä sopimuksesta, jos hän ei tiennyt eläkelaitoksen purkautumisesta. Sopimuskumppanilla olisi velvollisuus reagoida verrattain nopeasti saatuaan tiedon asiasta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 14 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta oikeudesta vahingonkorvauskanteen nostamiseksi. Siitä huolimatta, että lopputilitys on hyväksytty kassankokouksessa ja eläkekassa on purkautunut, uusi kassankokous voidaan kutsua koolle käsittelemään osakkaiden vaadetta vahingonkorvauskanteen nostamiseksi. Jos selvitysmies ei kutsu kassankokousta koolle, osakkaat voivat vaatia Finanssivalvonnan kutsumaan kassankokouksen koolle eläkekassan kustannuksella. Pykälä vastaa asiallisesti vakuutusyhtiölain 23 luvun 25 §:n 2 ja 3 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi haasteen toimittamisesta purkautuneelle eläkelaitokselle.

38 §. Selvitystilan jatkaminen. Pykälässä säädettäisiin selvitystilan jatkamisesta tietyissä tilanteissa sen jälkeen, kun eläkelaitos on purettu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvityksen jatkamisen perusteista, joita olisivat uusien varojen ilmaantuminen ja kanteen nostaminen eläkelaitosta vastaan. Selvitystilaa voitaisiin jatkaa myös, jos siihen muusta syystä on tarvetta. Nykyisin asiasta säädetään samankaltaisesti eläkesäätiölain 96 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 127 §:n 1 momentissa. Ehdotuksen mukaan kuitenkin selvitystyön jatkaminen kuuluu aikaisemmalle selvitysmiehelle. Tilanteesta, jossa vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan enää ole toimikelpoista selvitysmiestä, Finanssivalvonnan olisi hakemuksesta määrättävä selvitysmies.

Pykälän 2 momentti koskee rekisteristä poistamisen jälkeistä tilannetta, jossa tarvitaan selvitystoimia. Tällöin selvitystilaan määräämistä voisi hakea se, jonka oikeutta asia koskee. Finanssivalvonnan olisi määrättävä eläkelaitos selvitystilaan. Ehdotuksen mukaan selvitysmenettelyn jatkamisen vaihtoehtona Finanssivalvonnalla olisi määrätä varojen käyttämisestä tilanteessa, jossa eläkelaitokselle tulevien varojen määrä on niin vähäinen, ettei selvitystilan jatkaminen ole mielekästä. Tämän vuoksi momentissa säädetään mahdollisuudesta käyttää varoja ilman jatkettua selvitystilaa. Momentti vastaa vakuutuskassalain 127 §:n 2 momenttia ja eläkesäätiölain 96 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevissa laeissa toimivalta on sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ehdotuksessa Finanssivalvonnalla.

Pykälän 3 momentti koskee tilannetta, jossa uusien varojen ilmaantumisesta huolimatta varat eivät riittäisi jatketun selvitystilan kulujen suorittamiseen eikä kukaan ota niitä vastattavakseen. Tällöin selvitystilaa ei jatketa. Momentti vastaa asiallisesti vakuutusyhtiölain 23 luvun 26 §:n 4 momenttia.

39 §. Eläkesäätiön selvitystilan lopettaminen ja vakuutustoiminnan jatkaminen. Säännöstä sovellettaisiin eläkesäätiön selvitystilan lopettamiseen. Vastaavaa säännöstä eläkekassan selvitystilan lopettamisesta ei ehdoteta, koska eläkekassassa osakkaiden vastuu kassan velvoitteista katkeaa 28 §:n mukaisesti selvitystilaan asettamispäivänä. Kassan osakkaiden vastuuseen ei tämän jälkeen vaikuta muun muassa kassan kateomaisuuden arvon kehittyminen. Jos selvitystila olisi mahdollista lopettaa osakkaiden päätöksellä, kassan osakkaat voisivat lisämaksuvelvollisuudesta vapautuakseen päättää lopettaa selvitystilan, jos kassassa on jälleen vakavaraisuusrajaa vastaava määrä katevaroja. Eläkesäätiöiden osalta osakkaan vastuuta ei ole rajoitettu selvitystilassa, jolloin on perusteltua, että osakkaat voivat hyötyä selvitystilan aikana tapahtuvasta kehityksestä ja päättää lopettaa selvitystilan.

Nykyisin eläkesäätiön selvitystilan lopettaminen ja toiminnan jatkaminen on ollut mahdollista ainoastaan silloin, kun selvitystila on aloitettu eläkesäätiön vapaaehtoisella päätöksellä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eläkesäätiön selvitystilan lopettamisesta myös silloin, kun eläkesäätiön taloudellinen asema tai jäsenmäärä tai molemmat paranevat selvitystilan aikana siten, että se täyttää tämän luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimintaedellytykset.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön osakkaat voivat tilintarkastajien lausunnon saatuaan päättää selvitystilan lopettamisesta ja toiminnan jatkamisesta tietyin edellytyksin. Ensimmäisenä edellytyksenä mainitulle päätökselle on se, että eläkesäätiö täyttää jälleen 2 §:n 1 momentin 1—3 kohdassa säädetyt edellytykset toiminnan jatkamiselle. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että osakkaiden päätös selvitystilan lopettamisesta ja toiminnan jatkamisesta on pätevä vain, jos se on tehty yksimielisesti. Säännöissä ei voida määrätä alhaisemmasta vaatimuksesta. Momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 97 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 128 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta sitä, että voimassa olevassa laissa ei säädetä pakkoselvitystilan lopettamisesta. Ehdotus vastaa sisällöltään myös vakuutusyhtiölain 23 luvun 7 §:n 1 momenttia. Voimassa olevasta vakuutusyhtiölainsäädännöstä poiketen ehdotuksessa ei myöskään säädetä kieltoa, jonka mukaan päätöstä ei kuitenkaan saataisi tehdä, jos selvitystilaan on lain mukainen peruste tai jos eläkelaitoksen omaisuutta on jaettu. Ehdotuksen nojalla päätöstä ei voida tehdä, jos selvitystilaan on edelleen lain mukainen peruste. Sen sijaan omaisuuden jaosta huolimatta päätös voitaisiin tehdä silloin, jos lain edellytykset täyttyvät.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön johdon valitsemisesta, kun toimintaa päätetään jatkaa. Momentissa säädettäisiin myös lopputilityksestä, joka selvitysmiesten olisi 29 §:n mukaan annettava. Momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 97 §:n 2 momenttia, vakuutuskassalain 128 §:n 2 momenttia myös vakuutusyhtiölain 23 luvun 7 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta sitä, että ehdotuksessa ei säädetä hallintoneuvoston valitsemisesta. Ehdotuksessa säädettäisiin myös selvyyden vuoksi, että selvitysmiehen tehtävä päättyy, kun hallitus on valittu. Selvitysmiesten on tällöin annettava lopputilitys.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hallituksen velvollisuudesta ilmoittaa viivytyksettä Finanssivalvonnalle selvitystilan lopettamisesta rekisterimerkintää varten. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvollisuus rekisteri-ilmoituksen tekemiseen on muiden vastaavien tilanteiden tapaan eläkelaitoksen vastavalitulla johdolla eikä selvitysmiehellä, toisin kuin nykyisessä eläkesäätiölain 97 §:n 3 momentissa, vakuutuskassalain 128 §:n 3 momentissa ja vakuutusyhtiölain 23 luvun 7 §:n 1 momentissa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan ilmoituksen sisältöä koskevista määräyksenantovaltuuksista.

14 luku Konkurssi

1 §. Konkurssiin luovuttaminen ja edustaminen konkurssin aikana. Pykälän 1 momentin mukaan normaalitilanteessa eläkelaitoksen omaisuus voitaisiin luovuttaa konkurssiin ainoastaan hallituksen päätöksellä ja selvitystilassa olevan eläkelaitoksen omaisuus selvitysmiesten päätöksellä, kuten nykyisinkin. Säännös vastaa tältä osin sisällöllisesti eläkesäätiölain 98 §:n ja vakuutuskassalain 129 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläkelaitoksen edustamisesta konkurssissa. Jos eläkelaitos on luovutettu konkurssiin hallituksen päätöksellä, eläkelaitosta edustavat hallitus ja toimitusjohtaja. Jos eläkelaitos on luovutettu konkurssiin selvitysmiehen päätöksellä, eläkelaitosta edustaa selvitysmies. Konkurssin aikana voidaan valita uusia hallituksen jäseniä tai uusia selvitysmiehiä. Säännös vastaa tältä osin sisällöllisesti eläkesäätiölain 98 §:n ja vakuutuskassalain 129 §:n 1 momentin toista ja kolmatta virkettä.

Pykälän 3 momentin nojalla konkurssissa olevan eläkelaitoksen nimeen on lisättävä ”konkurssitilassa”. Säännöksellä pyritään suojaamaan kolmansien tiedonsaantia eläkelaitoksen oikeudellisesta asemasta. Säännös vastaa sisällöllisesti eläkesäätiölain 99 §:ään ja vakuutuskassalain 131 §:ää.

Pykälän 4 momentissa säädetään, että Finanssivalvonnan esityksestä tuomioistuimen on pesänhoitajia määrätessään määrättävä pesänhoitajaksi yksi Finanssivalvonnan nimeämä henkilö. Säännös vastaa tältä osin sisällöllisesti eläkesäätiölain 98 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 129 §:n 2 momenttia.

2 §. Eläkepäätökset sekä eläkkeen ja muun etuuden suorittaminen. Myös konkurssiin asetetun eläkelaitoksen tulee antaa eläkepäätös ja maksaa erääntyneet eläkkeet sekä muut etuudet. Konkurssissa oleva eläkelaitos osallistuu eläkelaitosten väliseen kustannusten jakoon siten kuin työntekijän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa asiasta säädetään.

Jos eläkekassan varat eivät riitä tässä pykälässä tarkoitettujen eläkkeiden ja etuuksien suorittamiseen sen jälkeen, kun kassan osakkaat ovat suorittaneet koko konkurssiin asettamishetken tai sitä edeltäneen selvitystilaan asettamishetken mukaan lasketun maksuvelvollisuutensa eläkekassalle, tässä pykälässä tarkoitetut eläkkeet ja etuudet rahoitetaan työntekijän eläkelaissa säädetystä eläkelaitosten yhteisvastuusta. Eläkesäätiön osakkaat ovat koko omaisuudellaan vastuussa eläkesäätiön varojen riittävyydestä eläkkeiden ja muiden etuuksien suorittamiseen. Kun eläkesäätiön osakkaiden varat eivät enää riitä edellä tarkoitettujen eläkkeiden ja etuuksien suorittamiseen, ne rahoitetaan työntekijän eläkelaissa säädetystä eläkelaitosten yhteisvastuusta. Eläkkeet ja muut etuudet rahoitetaan yhteisvastuusta myös silloin, jos eläkekassan tai eläkesäätiön osakkaiden maksuvelvollisuus on riitautettu tai maksuja ei muusta syystä saada perityksi, ja eläkkeet ja muut etuudet jäävät tämän vuoksi turvaamatta.

3 §. Etuoikeutetut velkojat. Vakuutetuilla, eläkkeensaajilla, etuudensaajilla ja edunsaajilla on osuudestaan vastuuvelkaan keskenään samanlainen etuoikeus konkurssiin asetetun eläkelaitoksen omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla.

4 §. Vaatimus saatavan välittömäksi maksamiseksi. Jos pesässä ei ole riittävästi varoja konkurssimenettelystä aiheutuvien kustannusten tai eläkkeiden ja muiden etuuksien maksuun, eläkelaitoksen saatava osakkaalta voidaan vaatia heti maksettavaksi, kuitenkin vain siltä osin mitä edellä tarkoitettuihin suorituksiin tarvitaan. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, jos eläkelaitoksen varallisuus koostuu vaikeasti rahaksi muutettavasta omaisuudesta kuten kiinteistöistä. Eläkkeiden ja muiden etuuksien suorittaminen rahoitetaan eläkelaitosten yhteisvastuun kautta vasta sen jälkeen, kun eläkelaitoksen omat varat eivät suorituksiin enää riitä.

5 §. Vakuutustoiminnan rajoittaminen. Konkurssitilassa eläkelaitos jatkaa toimintaansa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Eläkelaitos ei saa konkurssin aikana vakuuttaa uusia henkilöitä. Laitoksen osakkaan tulee viipymättä järjestää eläketurva konkurssiin asettamisen jälkeen tehdystä työstä muussa kuin konkurssiin asetetussa eläkelaitoksessa tai työeläkevakuutusyhtiössä.

6 §. Sijoitustoiminnan harjoittaminen. Eläkelaitos voi selvitys- ja konkurssitilassa jatkaa sijoitustoimintaa siten kuin tässä laissa ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa asiasta säädetään. Konkurssioikeuden periaatetta siitä, että konkurssipesän omaisuus on muutettava rahaksi, ei sovelleta lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavaan eläkelaitokseen. Selvitystilan ja konkurssin aikana eläkelaitoksen on kuitenkin vältettävä liiallista riskinottoa sijoitustoiminnassaan, koska sijoitustoiminnan mahdolliset tappiot voivat merkittävästi lisätä konkurssista myöhemmin eläkejärjestelmälle aiheutuvia kustannuksia. Tarkoituksenmukaiseksi sijoitusjakaumaksi voidaan katsoa vähäriskinen sijoitusomaisuus lisättynä työeläkejärjestelmän kollektiivisen riskinkannon piirissä olevalla 20 prosentin osakepainolla. Työeläkevarojen pitkän aikavälin tuottopotentiaalin tukemiseksi 20 prosenttia osakesijoitusten riskistä on rajattu yksittäisten eläkelaitosten vakavaraisuusvaatimusten ulkopuolelle, jolloin näistä sijoituksista syntyvä riski kannetaan kollektiivisesti koko eläkejärjestelmän toimesta. Yksittäisen eläkelaitoksen kannettavaksi jää riski siitä, miten sen saamat osaketuotot poikkeavat eläkelaitosten keskimääräisestä osaketuotosta. Täten myös konkurssissa olevalle eläkesäätiölle tai eläkekassalle olisi tarkoituksenmukaista sallia kyseinen määrä osakeriskiä, jotta eläkejärjestelmä ei menetä näiden varojen osalta kyseistä tuottopotentiaalia.

7 §. Eläkekassan osakkaan vastuu konkurssin aikana. Jos eläkekassa on sitä konkurssiin asetettaessa selvitystilassa, eläkekassan osakkaiden vastuu kassaa kohtaan on määräytynyt jo aiemmin selvitystilaan asettamishetkellä siten kuin 13 luvun 28 §:ssä säädetään. Jos näin ei ole, eläkekassan osakkaiden vastuu kassaa kohtaan määritetään konkurssiin asettamishetken mukaan noudattaen samoja periaatteita kuin vastuun määrittelyssä selvitystilaan asettamishetkellä. Jos eläkekassan konkurssiin asettamishetkellä sen vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin sen vakavaraisuusraja, eläkekassan osakkaan on maksettava eläkekassalle vakuutusmaksua vakavaraisuuspääoman kartuttamiseksi konkurssiin asettamishetken vakavaraisuusrajaan saakka. Konkurssiin asettamisen jälkeen tapahtuvalla eläkekassan varojen arvonmuutoksella ei ole vaikutusta osakkaan maksuvelvollisuuden määrään. Velvollisuus suorittaa vakuutusmaksu on osakkaalla, joka on eronnut tai erotettu eläkekassasta sen tilikauden aikana, jona kassa on asetettu konkurssiin.

8 §. Eläkesäätiön osakkaan vastuu konkurssin aikana. Eläkesäätiön osakkaan vastuu eläkesäätiötä kohtaan päättyy vasta, kun säätiön on purettu. Osakas on vastuussa vakuutusmaksujen maksamisesta eläkesäätiölle myös konkurssin aikana. Eläkesäätiön varojen arvonmuutos huomioidaan laskettaessa osakkaan 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua vakuutusmaksun määrää myös konkurssin aikana.

9 §. Vakuutuskannan luovuttaminen. Konkurssiin asetetun eläkelaitoksen vakuutuskannan luovuttamiseen sovelletaan osin samaa menettelyä kuin sellaisen eläkelaitoksen kannan luovuttamiseen, joka ei ole konkurssissa. Vakuutuskannan luovuttamiseen sovelletaan muun muassa 12 luvun säännöksiä vakuutuskannan luovutusta koskevasta suunnitelmasta, Finanssivalvonnan suostumuksen hakemisesta ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunnosta. Lisäksi sovelletaan 13 luvun säännöksiä mahdollisuudesta erottaa vakuutuskantaa vastaavina varoina luovutettavasta omaisuudesta tuomioistuimessa oikeudenkäynnin kohteena oleva omaisuus, säännöksiä eläkekassan vakuutuskannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta sekä säännöksiä eläkesäätiön vakuutuskannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta. Sen sijaan luovutettavaa vakavaraisuuspääomaa säännellään konkurssitilanteessa toisin kuin selvitystilassa, koska konkurssiin asetetussa eläkelaitoksessa ei usein ole vakavaraisuusrajaa vastaavaa määrää pääomaa. Kun konkurssiin asetetun eläkelaitoksen vakuutuskanta luovutetaan, vastaanottavalle vakuutuslaitokselle on siirrettävä omaisuutta määrä, joka vastaa luovutettavan vakuutuskannan osuutta luovuttavan eläkelaitoksen vastuuvelan katteesta.

Jos konkurssiin asetetussa eläkekassassa on edellä tarkoitettua määrää enemmän omaisuutta, lisäksi on luovutettava enintään määrä, joka vastaa konkurssiin asettamishetken vakavaraisuusrajaa tai sitä edeltävän selvitystilaan asettamishetken vakavaraisuusrajaa. Luovuttavasta eläkesäätiöstä, joka on asetettu konkurssiin, on siirrettävä vastaanottavalle vakuutuslaitokselle luovutettavaa vakuutuskantaa vastaava osuus siitä vakavaraisuuspääomasta, joka vastaa vakuutuskannan luovutushetken vakavaraisuusrajaa. Jos luovuttavan eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma vakuutuskannan luovutushetkellä alittaa edellä tarkoitettua vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän ja eläkesäätiön kaikki osakkaat on asetettu konkurssiin, vastaanottavalla vakuutuslaitokselle on siirrettävä 1 momentissa tarkoitetun osuuden lisäksi luovutettavaa vakuutuskantaa vastaava osuus siitä vakavaraisuuspääomasta, joka eläkesäätiössä luovutushetkellä on.

10 §. Vakuutuskannan luovuttaneeseen eläkelaitokseen sovellettavat säännökset. Konkurssiin asetettuun eläkelaitokseen, joka on luovuttanut koko vakuutuskantansa ei sovelleta säännöksiä riskienhallinnasta, riski- ja vakavaraisuusarviosta, sisäisestä valvonnasta, vastuullisesta vakuutusmatemaatikosta, poikkeusoloihin varautumisesta. Edellä tarkoitettuun eläkelaitokseen ei myöskään sovelleta säännöksiä sulautumisesta ja jakautumisesta.

11 §. Purkaminen ja rekisteristä poistaminen konkurssin johdosta. Säännös vastaa sisällöllisesti eläkesäätiölain 98 §:n 4 momenttia ja vakuutuskassalain 129 §:n 4 momenttia.

12 §. Konkurssin päättyminen selvitystilaan. Säännös vastaa sisällöllisesti eläkesäätiölain 98 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 129 §:n 5 momenttia.

13 §. Finanssivalvonnan ja konkurssiasiamiehen yhteistyö. Finanssivalvonta valvoo, että konkurssiin asetettu eläkelaitos noudattaa eläkelaitostoimintaan sovellettavaa lainsäädäntöä ja eläkelaitoksen sääntöjä. Konkurssipesien hallintoa valvoo konkurssiasiamies. Eläkelaitoksen konkurssin osalta Finanssivalvonnan ja konkurssiasiamiehen on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään.

15 luku Vahingonkorvausvelvollisuus

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan eläkesäätiölain 12 luvun ja vakuutuskassalain 14 luvun tapaan eläkekassaa ja eläkesäätiötä koskevista vahingonkorvaussäännöksistä. Luvussa säädettäisiin johdon ja osakkaan vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä korvauskanteen nostamisesta, vastuuvapaudesta sekä kanneoikeuden vanhentumisesta. Lähtökohtana on ollut luvun rakenteen ja kirjoittamistavan selkeyttäminen vakuutusyhtiölaissa ja osakeyhtiölaissa voimassaolevia säännöksiä ja periaatteita vastaavalla tavalla.

Eläkelaitoksen johtoa koskevat vahingonkorvaussäännökset säilyvät pääsääntöisesti nykyisen kaltaisina. Laissa ehdotetaan myös säädettävän eläkelaitoksen johtohenkilöitä koskevasta tuottamusolettamasta yhteisölainsäädäntöä vastaavalla tavalla. Nykylaista poiketen lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös myös eläkekassan kassankokouksen puheenjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta vastaavalla tavalla, kuin mitä vakuutusyhtiölaissa on säädetty yhtiökokouksen puheenjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Eläkekassan perustajan vahingonkorvausvelvollisuudesta ei enää jatkossa säädettäisi, vaan perustajaa koskevat vastuut sisältyisivät osakasta koskeviin säännöksiin. Myös voimassa olevassa vakuutuskassalaissa olleet säännökset koskien eläkekassan jäsenen ja nimenkirjoittajan vahingonkorvausvelvollisuutta, ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomina.

Vahingonkorvauksen sovittelua koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia. Nykyisin laissa on ollut vahingonkorvauslain sovittelua ja korvausvastuun jakaantumista koskevia säännöksiä tiukentava säännös, jonka mukaan mainittuja vahingonkorvauslain säännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan, kun hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan syyksi on jäänyt vain lievä huolimattomuus. Tästä ehdotetaan luovuttavan, koska muussakaan yhteisölainsäädännössä ei ole vastaavasta tiukennusta. Lisäksi kanneoikeuden vanhentumista koskevia aikoja ehdotetaan pidennettäväksi 5 vuoteen nykyisten kahden tai kolmen vuoden sijasta vakuutusyhtiö- ja osakeyhtiölakia vastaavalla tavalla.

1 §. Johtohenkilön vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä vastaa sisällöllisesti, mitä vakuutusyhtiön johdon vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään vakuutusyhtiölain 28 luvun 2 §:ssä. Pykälässä tarkoitettu johtoon kuuluva henkilö ratkaistaan viime kädessä sen perusteella, kuka tosiasiassa on valittu hoitamaan kyseistä tehtävää, eikä asiaa koskevien muodollisten seikkojen perusteella. Edustajiston jäsen tai puheenjohtaja ei ole pykälässä tarkoitettu johtohenkilö.

Pykälän 1 momentissa säädetään hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta eläkelaitosta kohtaan. Momentin mukaan johdon on korvattava vahinko, jonka hän on toimessaan ehdotuksen 4 luvun 1 §:ssä säädetyn johdon yleisen huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut eläkelaitokselle. Ehdotuksen 4 luvun 1 §:n mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan on johdettava eläkelaitosta huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Jos johtoon kuuluva rikkoo huolellisuusvelvoitettaan, hän on pykälän mukaan velvollinen korvaamaan eläkelaitokselle aiheuttamansa vahingon.

Pykälän 2 momentin mukaan johtohenkilö on velvollinen korvaamaan 1 momentissa tarkoitetun lisäksi myös vahingon, jonka hän tehtävässään muuten tätä lakia tai eläkelaitoksen sääntöjä rikkomalla on aiheuttanut eläkelaitokselle, osakkaalle tai muulle henkilölle. Pykälässä ei mainita nimenomaisesti tämän lain nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomista vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttävänä tekona, koska ilmaisu lain rikkomisesta pitää sisällään myös sen nojalla annetut säännöt ja määräykset. Näitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetukset ja Finanssivalvonnan määräykset. Myös eläkesäätiölain 109 §:ssä ja vakuutuskassalain 151 §:ssä vahingonkorvausvelvollisuus koskee paitsi lain rikkomista myös lain nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomista. Nykyisin vakuutuskassalaissa on ollut maininta lisäksi vakuutusta varten vahvistetuista perusteista, joka ehdotetaan nyt poistettavaksi. Korvausvastuu edellyttää siis, että vahinko on aiheutettu rikkomalla esimerkiksi muita tämän lain säännöksiä kuin pelkästään 4 luvun 1 §:ssä säädettyä huolellisuusvelvoitetta. Nykyisin laissa mainittu sana tuottamuksellisuus on korvattu samaa tarkoittavalla huolimattomuus-sanalla. Näin on menetelty myös muussa yhteisölainsäädännössä.

Hallintoneuvoston jäsenen vastuusta ei ehdoteta enää säädettävän, koska mainittua hallintoelintä ei enää olisi jatkossa. Voimaanpanolaissa säädettäisiin olemassa olevien hallintoneuvoston jäsenten vastuusta. Eläkelaitoksen hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan korvausvastuu olisi ehdotuksen mukaan yhtä laaja kuin nykyisissä eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa. Sen sijaan edustajiston jäsenen korvausvastuu on voimassa olevan vakuutuskassalain 153 §:n mukaan edellyttänyt tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Tältä osin edustajiston jäsenen vahingonkorvausvastuu tiukentuu.

Voimassa olevassa eläkesäätiölain 109 §:ssä on säännökset, jonka mukaan korvausvastuu on voinut syntyä myös silloin, kun vahinkoa on aiheutettu eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle. Nyt ehdotetaan, että momentissa ei lueteltaisi näin täsmällisesti kyseisiä tahoja, mutta myös näiden henkilöiden voidaan katsoa sisältyvän laissa mainittuun muun henkilön käsitteeseen. Voimassa olevan vakuutuskassalaissa on säädetty erikseen myös perustajan vahingonkorvausvastuusta. Tämä ei olisi enää tarpeellista, koska pykälässä mainittu osakas käsittäisi myös eläkelaitoksen perustamisvaiheessa perustajana olevan työnantajan. Laissa ei olisi enää tarpeen säätää myöskään erikseen nimenkirjoittajan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Nimenkirjoittaja tai muu edustaja vastaa aiheuttamastaan vahingosta niin kuin hänelle 4 luvun 18 §:n mukaan edustamisoikeuden antanut hallitus. Asiasta ehdotetaan säädettävän 4 luvun 18 §:n 2 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nimenomaisesti eläkelaitoksen johtohenkilöä koskevasta tuottamusolettamasta. Jos vahinko on aiheutettu muutoin kuin pelkästään rikkomalla huolellisuusvelvoitetta tai 1 luvussa tarkoitettuja periaatteita, vahinko katsotaan aiheutetun huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita toimineensa huolellisesti. Momenttiin ehdotetaan otettavan säännös tuottamusolettamasta myös silloin, kun osakas on aiheuttanut eläkelaitokselle, osakkaalle tai muulle henkilölle korvaavaa vahinkoa eläkelaitoksen lähipiiriin kuuluvan eduksi oikeustoimella tai muulla siihen rinnastettavalla järjestelyllä. Eläkelaitoksen ja toisen henkilön katsotaan kuuluvan toistensa lähipiiriin silloin, kun toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja toimintaa koskevassa päätöksenteossa. Lähipiiritilanteessa voidaan olettaa, että kysymyksessä on vähintään tuottamuksellinen menettely. Säännöksen soveltaminen ei edellytä näyttöä siitä, että tarkoitus oli tuottaa lähipiirille kuuluvaa etua, vaan riittävää on, että toimi objektiivisesti arvioiden on tapahtunut lähipiirin hyväksi.

2 §. Eläkekassan osakkaan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä vastaisi asiallisesti vakuutuskassalain 153 §:ssä säädettyä. Voimassa olevasta laista poiketen säännöksessä ei enää säädettäisi jäsenen korvausvastuusta eläkekassaa, osakasta tai muuta henkilöä kohtaan. Jäsenellä ei käytännössä ole intressiä vahingoittaa kyseisiä tahoja, joten tällaisen korvausvastuun syntyminen on hyvin epätodennäköistä. Osakkaan vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä ei olisi enää tahallisuus tai törkeä tuottamus, kuten nykyisin, vaan riittävää olisi, että osakas on myötävaikuttamalla tahallaan tai huolimattomuudesta tämän lain tai eläkekassan sääntöjen rikkomiseen aiheuttanut vahingon. Tämä vastaa mitä vakuutusyhtiölain 28 luvun 3 §:ssä ja osakeyhtiölain 22 luvun 2 §:ssä säädetään. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa on säädetty, että korvausvastuu voi syntyä myös vakuutusta varten vahvistettujen perusteiden noudattamatta jättämisestä. Tämä vastuunperuste ehdotetaan poistettavaksi.

3 §. Kassankokouksen puheenjohtajan vahingonkorvausvelvollisuus. Nykyisin voimassa olevassa laissa ei ole erikseen kassankokouksen puheenjohtajaa koskevia vahingonkorvaussäännöksiä. Pykälään ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiölain 28 luvun 4 §:ää ja osakeyhtiölain 22 luvun 3 §:ää vastaavasti, että kassankokouksen puheenjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on tehtävässään tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä, eläkekassan sääntöjä tai Finanssivalvonnan määräyksiä rikkomalla tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut. Vahingon on tullut aiheutua eläkekassalle, osakkaalle tai muulle henkilölle.

4 §. Sovittelu ja korvausvastuun jakaantuminen. Pykälään ehdotetaan nykyisen vakuutuskassalain 154 §:n 1 momentin ja eläkesäätiölain 111 §:n 1 momenttia vastaavaa viittaussäännöstä vahingonkorvauslain (4212/1974) 2 ja 6 luvun sovittelua ja korvausvastuun jakautumista koskeviin säännöksiin. Nykyisin voimassa olevissa laeissa on ollut tiukennus, jonka mukaan vahingonkorvauslain sovittelua koskevia säännöksiä on voitu soveltaa johdon osalta vain silloin, kun kyseessä on ollut lievä huolimattomuus. Tätä edellytystä ei ehdoteta enää otettavan lakiin, koska vastaavaa ei edellytetä muualla yhteisölainsäädännössä.

5 §. Päätös vahingonkorvauskanteen nostamisesta. Pykälä vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 112 §:ää ja vakuutuskassalain 155 §:ää. Pykälän 3 momentissa säädetään päätöksestä nostaa vahingonkorvauskanne edustajiston jäsentä vastaan. Koska edustajiston jäsen ei ole 1 §:ssä tarkoitettu johtohenkilö, edustajiston jäsenen vahingonkorvausvastuu perustuisi vahingonkorvauslakiin. Esimerkiksi luottamusaseman väärinkäyttö voidaan katsoa sellaisen taloudellisen vahingon korvausperusteeksi, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Erona nykytilaan pykälässä ei enää säädettäisi sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta asettaa erityinen asiamies ajamaan kannetta eläkelaitoksen lukuun. Vastaavaa säännöstä ei ole vakuutusyhtiölaissa tai muussa yhteisölainsäädännössä.

6 §. Osakkaiden oikeus ajaa kannetta eläkekassan hyväksi. Pääsääntöisesti eläkekassan mahdollisten vahingonkorvaussaatavien toteuttamisesta päätetään kassankokouksessa tai hallituksessa. Pykälässä säädetään poikkeuksesta, jonka perusteella eläkekassan osakkailla on kuitenkin oikeus ajaa kannetta eläkekassan hyväksi. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 156 §:ssä säädettyä sekä vakuutusyhtiölain 28 luvun 8 §:n 1—3 momenttia.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa edellytetään, että kantajilla on eläkekassassa kanteen vireillepanohetkellä vähintään yksi kymmenesosa osakkaiden äänivallasta. Voimassa olevaan lakiin verrattuna vähemmistövaatimusta ehdotetaan lievennettäväksi nykyisestä vähintään yhdestä kolmasosasta, vähintään yksi kymmenesosaan. Tämä vastaa vakuutusyhtiölain mukaista vähemmistöosakkaiden lukumäärää. Lisäksi ehdotetaan vakuutusyhtiölakia vastaavasti, että osakkaalla on kanneoikeus myös silloin, kun osoitetaan, että vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamatta jättäminen olisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Tällöin kanneoikeus ei riipu 1 kohdassa mainitusta äänivallasta. Voimassa olevan lain mukaan myös vakuutuskassan jäsenillä ja edustajiston jäsenillä on ollut oikeus ajaa kannetta. Tämä ehdotetaan poistettavaksi, koska myöskään työeläkeyhtiössä vakuutetuilla ei ole vastaavaa oikeutta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että eläkekassalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Tästä ei aikaisemmin ole ollut säännöstä. Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 156 §:n 3 momenttia.

7 §. Kanneoikeuden vanhentuminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kaikille luvussa tarkoitetuille kanteille yhteisestä viiden vuoden määräajasta. Määräaikaa ehdotetaan pidennettävän nykyisestä kahdesta tai kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Uusi kanneaika vastaisi vakuutusyhtiölain 28 luvun 9 §:ssä ja osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:ssä säädettyä. Kanneajat lasketaan alkaviksi samoista ajankohdista kuin nykyään. Pykälässä säädettyä kanneaikaa sovelletaan myös tämän luvun 6 §:ssä tarkoitettuihin kanteisiin, joita tämän ohella voi koskea myös 6 §:n 3 momentissa säädetty erityinen kanneaika.

Muutoksena nykytilanteeseen laissa ei enää säädettäisi vakuutuskassalain perustajaa, jäsentä tai nimenkirjoittajaa vastaan nostettavien kanteiden kanneoikeuden vanhentumisesta. Tältä osin asiaa on perusteltu tämän luvun 1 §:n perusteluissa. Uutta olisi säännös koskien tämän luvun 3 §:n mukaista kassankokouksen puheenjohtajaa vastaan nostettavan kanteen vanhentumisaikaa.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 113 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 157 §:n 2 momenttia.

8 §. Pakottavuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vahingonkorvaussäännösten pakottavuudesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, ettei eläkelaitoksen 2 ja 3 §:ssä säädettyä oikeutta vahingonkorvaukseen eräissä tapauksissa voida rajoittaa eläkelaitoksen säännöissä. Momentin 1 kohdan mukaan oikeutta vahingonkorvaukseen ei voida rajoittaa, kun vahinko on aiheutettu rikkomalla tämän lain tai sen nojalla sovellettavia säännöksiä, joista ei voida poiketa eläkelaitoksen sääntöihin otetulla määräyksellä. Momentin 2 kohdan mukaan eläkelaitoksen oikeutta vahingonkorvaukseen ei voida eläkelaitoksen säännöissä rajoittaa, jos vahinko on aiheutettu muuten tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.

Pykälän 2 momentin mukaan vahingonkorvausvastuun rajoittaminen eläkelaitoksen sääntöjä muuttamalla edellyttäisi kaikkien osakkaiden suostumusta. Jos sääntöjä tältä osin muutetaan, vastuunrajoitus tulee voimaan, kun muutos rekisteröidään.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, ettei eläkelaitoksen säännöissä voida rajoittaa osakkaan tai muun henkilön, velkojan, tämän luvun tai tilintarkastuslain mukaista oikeutta vahingonkorvaukseen taikka kanteen ajamiseen. Eläkelaitoksen säännöt olisivat tehottomia siltä osin kuin oikeutta vahingonkorvaukseen tai kanteen nostamiseen on niissä rajoitettu enemmälti kuin mitä tässä pykälässä on sallittu. Pykälä vastaa asiallisesti vakuutusyhtiölain 28 luvun 10 §:ää ja osakeyhtiölain 22 luvun 9§:ää.

16 luku Rangaistussäännökset

Luku sisältää lain rangaistussäännökset. Vakavimmat teot on kriminalisoitu eläkelaitostoiminnan luvattomana harjoittamisena (1 §) ja eläkelaitosrikoksena (2 §), joissa rangaistusasteikko on sakko tai enintään yksi vuotta vankeutta. Lievimmät teot on kriminalisoitu eläkelaitosrikkomuksena (3 §), josta voidaan tuomita vain sakkoon. Lisäksi luku sisältää viittauksena rikoslakiin rangaistusseuraamukset vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta (4 §), jonka rangaistusasteikko määräytyy rikoslain 38 tai 40 luvun mukaan. Edellä mainitun perusteella syyteoikeus tässä luvussa rangaistavaksi säädettyihin tekoihin vanhentuu pääsääntöisesti kahdessa vuodessa rikoksen tekopäivästä. Kaikki luvussa kuvatut teot ovat virallisen syytteen alaisia. Rikosoikeudellisen keskittämisperiaatteen mukaisesti teoista, joista on säädetty vankeusrangaistusuhka, tulisi säätää rikoslaissa. Tästä periaatteesta on mahdollista poiketa erityisestä syystä, jos ehdotetaan matalaa vankeuden enimmäismäärää. Nyt ehdotettu enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, jota voidaan pitää melko alhaisena vankeuden määränä. Rikoslaissa ei ole tällä hetkellä erityisesti vakuutustoimialaa koskevia rangaistussäännöksiä. Esimerkiksi vakuutusyhtiöitä ja työeläkevakuutusyhtiöitä koskevista erityisistä rangaistussäännöksistä säädetään vakuutusyhtiölaissa. Koska kyse on lakisääteisistä eläkevaroista, joita hoitavat yksityisoikeudelliset eläkesäätiöt ja eläkekassat, on yleisen edun kannalta perusteltua, että varojen käyttäminen säännösten vastaiseen tarkoitukseen kriminalisoidaan. Samoin on perusteltua, että valvonnan kannalta tarpeellisten ilmoitusten tekemättä jättäminen Finanssivalvonnalle kriminalisoidaan.

Pääsääntöisesti luvussa kuvatut teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Rangaistavuus ei myöskään koske tilanteita, joissa teko on vähäinen. Teon mahdollinen vähäisyys arvioidaan tapauskohtaisesti. Säännökset koskien eläkelaitosrikosta ja -rikkomusta sekä vaitiolovelvollisuuden rikkomista ovat myös toissijaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä sovelletaan vain, jollei teko samalla täytä sellaisen rikoksen tunnusmerkistöä, josta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus. Laissa säädetty rangaistusuhka koskisi rangaistavaksi säädettyihin tekoihin syyllistyneitä luonnollisia henkilöitä. Rikoslain 9 luvussa säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuu ei voisi tulla sovellettavaksi luvussa säädettyjen tekojen johdosta. Pääsääntöisesti rangaistussäännökset vastaisivat voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädettyä. Voimassa oleviin lakeihin verrattuna pykälien kirjoittamistapaa on täsmennetty, jotta rangaistava teko on määritelty mahdollisimman yksiselitteisesti.

1 §. Eläkelaitostoiminnan luvaton harjoittaminen. Pykälässä luetellut teot olisivat rangaistavia eläkelaitostoiminnan luvattomana harjoittamisena, eli niistä voitaisiin tuomita sakkoa tai enintään yksi vuotta vankeutta. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 129 §:ää ja vakuutuskassalain 162 §:ää, joissa toiminnan harjoittaminen olematta siihen oikeutettu on vastaavasti kriminalisoitu. Ehdotuksessa periaatteena on rikosoikeudellinen tarkkarajaisuus. Ehdotuksessa täsmennetään viittauksin, minkä pykälän vastaista toimintaa rangaistusuhka koskee. Eläkelaitosten toiminnan tarkoitus ja toimintapiiri eli laissa sallitut osakkaat on laissa tarkoin rajattu. Eläkelaitos ei voi harjoittaa toimintaansa vapaasti markkinoilla kuten työeläkevakuutusyhtiö. Toimintaa ei ole sallittua aloittaa ennen rekisteröintiä eikä jatkaa asettamatta laitosta selvitystilaan, jos laissa säädetyt selvitystilaan asettamista edellyttävät kriteerit täyttyvät. Ehdotetun pykälän 1 kohdassa täsmennetyt seikat, milloin toimintaa harjoitetaan ilman siihen olevaa oikeutta, vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain sääntelyä toiminnan tarkoituksesta, toimintapiiristä, toiminnasta ennen rekisteröintiä sekä siitä, milloin laitos on asetettava selvitystilaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 162 §:n 2 kohtaa myös siltä osin, kuin siinä kielletään ottamasta uusia vakuutettuja selvitystilan aikana. Voimassa olevasta laista poiketen maksujen periminen eläkekassaan selvitystilan aikana ei olisi rangaistavaa. Selvitystilan sääntelyä on ajanmukaistettu ja täsmennetty, eikä maksujen periminen selvitystilan aikana ole aina kiellettyä. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:n nojalla annetun toiminnan jatkamiskiellon rikkominen ei olisi kriminalisoitu, vaan siihen sovellettaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain hallinnollisia sanktioita kuten uhkasakkoa. Kriminalisoinnin alaa ei ehdotuksessa laajenneta.

2 §. Eläkelaitosrikos. Pykälässä säädetään teoista, jotka ovat rangaistavia eläkelaitosrikoksena. Rangaistusasteikko eläkelaitosrikoksesta on sakkoa tai vuosi vankeutta. Pykälän 1 ja 3 kohta vastaisivat asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 130 §:ää ja vakuutuskassalain 163 §:ää.

Pykälän 2 kohta olisi uusi. Siinä kriminalisoidaan eläkelaitoksen varojen jakaminen 8 luvun 2 §:n vastaisesti. Rangaistusuhka koskisi siten eläkelaitoksen varojen käyttämistä laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen. Aiemmin eläkelaitoksen varojen jakaminen lain säännösten tai eläkelaitoksen sääntöjen vastaisesti on ollut kriminalisoitua eläkesäätiö- ja vakuutuskassarikkomuksena, jossa rangaistuksena on sakkoa. Työeläkevakuutusyhtiöiden osalta vastaava teko on ollut kriminalisoitu vakuutusyhtiölain 29 luvun 4 §:n perusteella vakuutusyhtiörikoksena, jonka rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Työeläkevakuutusjärjestelmään kuuluvien varojen asiaton jakaminen on yhtä moitittavaa riippumatta siitä, jaetaanko varoja työeläkevakuutusyhtiöstä vai eläkelaitoksesta. Tämän vuoksi on perusteltua, että eläkelaitoksen varojen käyttäminen laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen olisi jatkossa kriminalisoitu eläkelaitosrikoksena. Työeläkevarat, joita eläkesäätiöt ja -kassat hoitavat on kerätty pakottavan työntekijän eläkelain tai yrittäjän eläkelain nojalla ja ne on tarkoitettu lakisääteisen eläketurvan hoitamiseen. Kyseisten varojen käyttäminen muuhun kuin niiden edellä tarkoitettuun yhteiskunnalliseen tarkoitukseen voi aiheuttaa vahinkoa koko eläkejärjestelmälle. Uutta olisi myös pykälän 3 kohta, jossa kriminalisoidaan laitoksen vakavaraisuuspääoman ylitteen jakaminen osakkaille säännösten vastaisella tavalla. Koska säännöksessä pyritään rangaistavan teon kuvaamiseen, edellä mainittu kohta säädetään erikseen, vaikka se asiallisesti sisältyykin jo kohtaan 2. Ehdotettu rangaistusasteikko vastaa osakeyhtiölaissa ja vakuutusyhtiölaissa, jota sovelletaan myös työeläkeyhtiöihin, yhtiön varojen laittomasta jakamisesta säädettyä enintään vuoden vankeusrangaistusta.

3 §. Eläkelaitosrikkomus. Pykälässä lueteltaisiin ne teot, jotka olisivat rangaistavia eläkelaitosrikkomuksena. Eläkelaitosrikkomuksesta voidaan tuomita sakkoa. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 131 §:ää ja vakuutuskassalain 164 §:ää. Sitä kuitenkin täsmennettäisiin pykäläviittauksin ja rangaistavan teon kuvauksin rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

Uutta olisi se, että pykälän 2 momentin 3—9 kohdan mukainen menettely olisi rangaistavaa myös, jos menettely on ollut törkeän tuottamuksellista. Edellä mainituissa kohdissa säädetään rangaistavaksi Finanssivalvonnalle lain mukaan annettavien tietojen ja ilmoitusten tekemättä jättäminen. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on perusteltua säätää rangaistavaksi tahallisuuden lisäksi myös törkeän tuottamuksellisena, sillä on yleisen edun kannalta tärkeää, että valvojalla on käytettävissään ajantasaiset tiedot.

4 §. Viittaus rikoslakiin. Pykälä vastaisi voimassa olevan eläkesäätiölain 132 a §:ää ja vakuutuskassalain 165 a §:ää.

17 luku Erinäisiä säännöksiä

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi eläkelaitoksia koskevista erinäisistä säännöksistä vastaavasti kuin eläkesäätiölain 14 luvussa ja vakuutuskassalain 15 luvussa. Erona nykytilaan rangaistussäännöksistä ehdotetaan säädettäväksi erikseen luvussa 15. Luvussa säädettäisiin toimivaltaisesta tuomioistuimesta riita-asiassa, välimiesmenettelyn käytöstä, haasteen toimittamisesta eläkelaitokselle ja kassankokouksen päätöksen täytäntöönpanokiellosta. Lisäksi luvussa säädettäisiin salassapitovelvollisuudesta ja poikkeuksista siihen. Säännökset pysyvät lähtökohtaisesti voimassa olevia lakeja vastaavina. Luvun rakennetta ja kirjoittamistapaa pyritään kuitenkin selkeyttämään.

1 §. Toimivaltainen tuomioistuin. Pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 126 §:ää ja vakuutuskassalain 158 §:ää. Pykälän viittausta oikeudenkäymiskaareen tarkennettaisiin koskemaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa säädettyä.

2 §. Välimiesmenettely. Pykälän 1 momentissa rajoitettaisiin välimiesmenettelyn käyttö vain 14 luvun mukaisiin riita-asioihin. Välimiesmenettelyssä voitaisiin ratkaista vahingonkorvauskanne eläkelaitoksen ja hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan, tilintarkastajan, vakuutetun tai osakkaan välillä. Välimiesmenettelyn käytöstä tällaisessa asiassa voidaan ottaa määräys eläkelaitoksen sääntöihin, jolloin määräyksellä on sama vaikutus kuin välityssopimuksella. Voimassa olevassa eläkesäätiö- ja vakuutuskassalaissa ei ole rajoitettu välimiesmenettelyn käyttöä. Välimiesmenettely on vaihtoehto tuomioistuinprosessille sellaisissa riitakysymyksissä, joissa sovinto on sallittu. Välitystuomio on täytäntöönpanokelpoinen eikä siihen voi hakea muutosta. Välimiesmenettelylle tunnusomaista on luottamuksellisuus eivätkä välitystuomiot olo julkisia. Välimiesmenettelyn voidaan siten katsoa soveltuvan 14 luvun mukaisiin vahingonkorvauskysymyksiin. Sen sijaan välimiesmenettelyä ei voida pitää sopivana muihin eläkelaitosta koskeviin asioihin, erityisesti jos asia koskee eläkelaitoksen varallisuutta ja siten työeläkejärjestelmään kuuluvia varoja.

Pykälän 2 momentin mukaan välitystuomio olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle, joka merkitsee ratkaisun eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin. Säädös on tarpeen, koska välitystuomiot eivät lähtökohtaisesti ole julkisia.

3 §. Tiedoksiannot eläkelaitokselle. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 127 §:ää ja vakuutuskassalain 159 §:n 1 momenttia. Erona mainittuun vakuutuskassalain pykälään enää ei säädettäisi erikseen haasteen toimittamisesta kassankokouksen valitsemalle asiamiehelle siinä tapauksessa, että vakuutuskassan hallitus tahtoo nostaa kanteen vakuutuskassaa vastaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös tilanteesta, jossa tiedoksianto voidaan tietyin edellytyksin suorittaa luovuttamalla kenelle tahansa eläkelaitoksen palveluksessa olevalle tai eläkelaitoksen rekisteröidyn kotipaikan poliisiviranomaiselle.

4 §. Salassapitovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin salassapitovelvollisuudesta voimassa olevaa eläkesäätiölain 132 §:ää ja vakuutuskassalain 165 §:ää vastaavasti.

5 §. Eläkelaitoksen oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 132 c §:ää ja vakuutuskassalain 165 c §:ää. Pykälään on myös lisätty eläkelaitoksen oikeus luovuttaa sosiaali- ja terveysministeriölle tietoja sen laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

6 §. Sosiaali- ja terveysministeriön oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan eläkesäätiölain 132 b §:ää ja vakuutuskassalain 165 b §:ää.

18 luku Voimaantulo

1 §. Voimaantulo. Tämän lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2022 alussa.

1.2 Laki lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista

1 luku Lain soveltaminen ja toiminnan keskeiset periaatteet

1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Pykälä vastaa lisäeläketoimintaan sovellettavin osin voimassa olevan eläkesäätiölain 1 §:n 1 ja 2 momenttia, vakuutuskassalain 1 §:ää sekä maksuperusteisistä lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain soveltamisalaa. Ehdotettua lakia sovellettaisiin sekä etuus- että maksuperusteisen lisäeläketoiminnan harjoittamiseen Suomessa rekisteröidyssä lisäeläkesäätiössä ja lisäeläkekassassa. Lisäeläkevakuutustoiminnalla tarkoitetaan muuta sosiaalista eläkevakuuttamista kuin lakisääteistä eläkevakuuttamista eli vapaaehtoista sosiaalista eläkevakuuttamista. Sosiaalista eläkevakuuttamista harjoittaa työnantaja suljetussa toimintapiirissä kuten 5 ja 6 §:ssä säädetään, mikä erottaa toiminnan muun muassa henkivakuutusyhtiöiden ryhmäeläkevakuutustoiminnasta. Erona nykytilaan olisi, että lakisääteisen eläkevakuutustoiminnan harjoittamisesta säädettäisiin omassa laissaan eli eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa. Lisäksi sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassatoiminnasta säädettäisiin uudessa vakuutuskassalaissa. Tätä lakia ei sovelleta sosiaaliturvajärjestelmiä hallinnoiviin laitoksiin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 883/2004 (1) ja (EY) N:o 987/2009 (2) soveltamisalaan, laitoksiin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/65/EY (3), 2009/138/EY, 2011/61/EU (4), 2013/36/EU (5) ja 2014/65/EU (6) soveltamisalaan, laitoksiin, jotka toimivat jakoperiaatteella, laitoksiin, joissa rahoittavien yritysten työntekijöillä ei ole laillista oikeutta etuuksiin ja joissa rahoittava yritys voi milloin tahansa lunastaa varat takaisin täyttämättä välttämättä eläke-etuuksien maksamista koskevia velvoitteitaan eikä yrityksiin, jotka muodostavat kirjanpidollisia varauksia maksaakseen työntekijöilleen eläke-etuuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkelaitos ei saa harjoitta muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua toimintaa. Säännös vastaa eläkesäätiölain 4 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 7 §:n 1 momenttia. Vastaava säännös on myös ehdotetussa eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa. Lisäeläketoiminnan harjoittamiselle on ominaista, että toiminta on sidoksissa osakkaana olevaan työnantajaan. Työnantaja vastaa laitoksen sitoumuksista ja omasta eläkelupauksestaan. Tämän ominaispiirteen johdosta toiminta on myös monin osin säännelty vakuutusyhtiöiden toiminnasta poikkeavalla tavalla ja siksi toiminta rajatussa piirissä on perusteltua vakuutettujen etujen turvaamisen ja kilpailuneutraliteetin näkökulmasta.

2 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdan mukaan lisäeläkelaitoksella tarkoitetaan lisäeläkesäätiötä ja lisäeläkekassaa. Lisäeläkelaitoksen käsitettä käytetään pykälissä, jos säännöstä sovelletaan sekä lisäeläkesäätiön että lisäeläkekassaan. Pykälän 2—4 kohdissa määriteltäisiin erilaiset lisäeläkejärjestelyt. Etuusperusteisessa järjestelyssä työnantaja lupaa tietyn lisäeläkkeen tason ja vastaa lupauksen toteutumisesta. Maksuperusteisessa järjestelyssä työnantaja ei lupaa tiettyä lisäeläkkeen tasoa vaan eläke määräytyy suoritettujen vakuutusmaksujen perusteella siten, että eläkkeen määrää korottavat maksujen sijoittamisesta saatava nettotuotot ja vähentävät kertyneiden varojen hoitokulut. Sijoittamisesta saaduilla nettotuotoilla tarkoitetaan sijoituskohteen tuottoja, joista on vähennetty kyseisen sijoitusmuodon kulut. Kertyneiden varojen hoitokuluilla tarkoitetaan muun muassa eläkelaitoksen toiminnasta aiheutuvia kuluja. Sijoitussidonnainen järjestely on maksuperusteisen järjestelyn alalaji, jossa eläkkeen arvo on sidottu tietyn sijoituskohteen arvonkehitykseen. Esimerkiksi tiettyihin rahastoihin sidottu järjestely on sijoitussidonnainen. Maksuperusteinen taas on esimerkiksi järjestely, jossa vakuutusmaksuille luvataan tietty korkotuotto. Pykälän 5 kohdassa määritellään lisäeläkejärjestely kuten voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa. Lisäeläkejärjestely on yleistermi, joka kattaa kaikki vapaaehtoiset lisäeläkejärjestelyt niiden muodosta riippumatta.

Pykälän 5—40 kohdat vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain määritelmiä. Määritelmiin on tehty luettavuuden parantamiseksi joitakin lakiteknisiä muutoksia.

3 §. Lisäeläkelaitoksen toiminnan tarkoitus. Pykälässä säädetään eläkesäätiölain 1 §:n 1 momenttia ja voimassa olevaa vakuutuskassalain 1 §:n 1 momenttia vastaavasti, että lisäeläketoimintaa harjoitetaan muutoin kuin liikemäisesti. Sillä, että toimintaa tulisi harjoittaa muutoin kuin liikemäisesti tarkoitettaisiin samaan kuin voimassa olevassa laissa. Toiminta ei siten saisi edelleenkään olla vakuutusliikkeen harjoittamista, jossa keskeistä on muun muassa voiton tavoittelu sekä avoin asiakaspiiri ja sitä kautta uusien asiakkaiden hankinta. Lisäksi momentissa todettaisiin, että laitoksen tulee hoitaa lisäeläketurvaa varten kertyviä varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla. Vaikka kyse on vapaaehtoisesta lisäeläketoiminnan harjoittamisesta, toiminnan sosiaalivakuutusluonne ja sen harjoittaminen muutoin kuin liikemäisesti korostaa vakuutettujen etujen turvaamista kuten työeläkevakuutusyhtiön toiminnassa. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 6 a §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 9 a §:ää.

4 §. Lisäeläkelaitoksen toiminta ennen rekisteröimistä. Pykälä vastaa asiallisesti vakuutuskassalain 24 §:n 1 ja 2 momenttia ja eläkesäätiölain 16 §:n 1 ja 2 momenttia. Lähtökohtana on, että eläkelaitosta ei ole olemassa itsenäisenä oikeushenkilönä ennen rekisteröintiä. Pykälän mukaan ennen eläkelaitoksen rekisteröimistä eläkelaitoksen puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimesta päättäneet ja siihen osallistuneet yhteisvastuullisesti. Ennen eläkelaitoksen rekisteröintiä, eläkelaitoksen toimilla on oikeusvaikutuksia perustamistointen johdosta. Sen vuoksi 3 momentissa säädetään, että tänä aikana hallitus ja toimitusjohtaja voivat käyttää puhevaltaa perustamista koskevissa asioissa. Tämä on toimitusjohtajan osalta uusi säännös. Vastuu näistä toimista siirtyy kuitenkin eläkelaitokselle rekisteröimisen jälkeen.

5 §. Lisäeläkesäätiön toimintapiiri. Ehdotettu toimintapiiri vastaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 1 ja 115 §:ää. Ehdotetussa laissa yhteiseläkesäätiöstä käsitteenä luovuttaisiin ja eläkesäätiön toimintapiiriä ehdotetaan hieman kavennettavaksi. Eläkesäätiön toimintapiiri tulisi 1 momentin mukaan määritellä säätiön säännöissä siten, että säätiön osakkaana voi olla työnantaja tai työnantaja yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, jotka kuuluvat samaan kirjanpitolaissa tarkoitettuun konserniin. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa toimintapiiri ei voisi perustua vain toiminnalliseen ja taloudelliseen yhteyteen toimintaa harjoittavien työnantajien kesken vaan edellytyksenä olisi kiinteämpi yhteys eli konserni. Koska säätiön osakkaana olevat työnantajat vastaavat viime kädessä omalla omaisuudellaan säätiön velvoitteista, osakkaiden kuuluminen samaan konserniin on perusteltua.

6 §. Lisäeläkekassan toimintapiiri. Ehdotettu toimintapiiri vastaa pääosin voimassa olevan vakuutuskassalain 4 §:ää. Toisin kuin nykyisin eläkekassan toimintapiiri ei voisi muodostua vain yhdestä työnantajasta. Eläkekassan säännöissä tulee 1 momentin mukaan määritellä toimintapiiri siten, että kassan osakkaana tulee olla useita työnantajia tai yrittäjiä. Kassan osakkaita voivat olla työnantajat, joilla on taloudellinen tai toiminnallinen yhteys keskenään, tai työnantajat, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen taikka, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden. Toiminnallinen ja taloudellinen yhteys on käsitteenä laajempi kuin kirjanpitolaissa tarkoitettu konserni, joten toiminnallinen ja taloudellinen yhteys käsittää myös konsernin. Kassan toimintapiirin voivat muodostaa myös yrittäjät, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen. Yrittäjällä tarkoitetaan yrittäjän eläkelaissa tarkoitettua yrittäjää, mikä myös osaltaan rajaa eläkekassan toimintapiiriä.

Pykälän 2 momentin mukaan sellaisia muutoksia henkilöryhmään kuulumiseen tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyteen, joilla on vaikutusta eläkekassan toimintapiiriin, voidaan tehdä vain Finanssivalvonnan suostumuksella. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan vakuutuskassalain 5 ja 13 §:ää. Säännöksen tarkoituksena on säilyttää eläkekassan toimintapiiri rajallisena myös silloin, jos toimintaa harjoitetaan tietyn yhdistyksen tai määritellyn henkilöryhmän keskuudessa.

7 §. Vakuutettavia koskevat rajoitukset. Pykälässä määriteltäisiin, ketä voidaan vakuuttaa lisäeläketoimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä tai eläkekassassa. Säännös vastaa eläkesäätiölain 1 ja 115 §:n sekä voimassa olevan vakuutuskassalain 4 §:n toimintapiirin määrittelyä. Kun toimintapiiri ehdotetussa laissa säädetään määrittelemällä toimintaa harjoittavat osakkaat, on tulkinta epäselvyyksien välttämiseksi, tarpeen määritellä myös vakuutut. Toisin kuin lakisääteisessä eläkevakuutustoiminnassa vakuutettujen piiriä ei määritellä muualla lainsäädännössä. Vakuutetun käsite vastaa sisällöllisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 2 §:n 5 kohdan toimintapiiriin kuuluvan henkilön määritelmää ja 2 a §:ää lähetetyistä työntekijöistä. Lähetettyjä työntekijöitä koskeva sääntely perustuu yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta annettuun neuvoston direktiiviin 98/49/EY. Säännöksen tarkoituksena on selventää, että lisäeläkesäätiössä tai -kassassa osakkaat eivät voi vakuuttaa muita kuin säännöksessä määriteltyjä henkilöitä kuten esimerkiksi työntekijöitään tai johtoon kuuluvia henkilöitä. Vaikka vakuutetun työsuhde tai toiminta johtotehtävissä olisi loppunut, vakuutettu voi jäädä vapaakirjan saaneena edelleen lisäeläkelaitokseen vakuutettuna.

8 §. Oikeushenkilöllisyys ja osakkaiden vastuu. Säännös vastaa nykyistä oikeustilaa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole säännöksiä, jotka nimenomaisesti kuvaisivat osakkaiden asemaan sovellettavia yleisiä periaatteita. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitos on perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Vastaava periaate on todettu muun muassa osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkelaitoksen osakkaat vastaavat eläkelaitoksen vastuuvelan kattamisesta siten kuin tässä laissa säädetään ja laitoksen säännöissä määrätään. Vaikka eläkesäätiö tai eläkekassa on osakkaista erillinen oikeushenkilö, osakkaat ovat vastuussa laissa täsmentyvällä tavalla siitä, että laitos täyttää sille säädetyt vaatimukset. Eläkesäätiön osakkaan vastuu säätiötä kohtaan on rajatonta eli osakas vastaa koko velvoitteistaan säätiötä kohtaan koko omaisuudellaan. Vastuuta ei ole kuitenkaan suoraan suhteessa kolmanteen osapuoleen. Osakkaan vastuu toteutuu osakkaan maksaessa säätiölle maksuja. Vastuu on myös luonteeltaan solidaarista eli osakas vastaa laissa säädetyissä tapauksissa myös maksukyvyttömän osakkaan velvoitteista säätiötä kohtaan.

Eläkekassan osakkaan vastuu vastaa osin säätiön osakkaan vastuuta, mutta eläkekassan osakkaiden vastuuta on kuitenkin laissa rajattu.

9 §. Lisäeläkelaitoksesta eroaminen ja erottaminen. Pykälä on uusi, mutta vastaa sisällöltään voimassa olevaa oikeustilaa. Uudessa laissa todettaisiin nimenomaisesti eläkesäätiötoiminnan ja eläkekassatoiminnan peruspiirteet ja erot näiden laitosmuotojen välillä. Eläkesäätiö eroaa eläkekassasta olennaisesti siinä, että eläkesäätiön osakas ei voi erota säätiöstä ja jättää osakaskohtaista vakuutuskantaa säätiöön. Eläkesäätiön luonteeseen kuuluu, että osakas vastaa velvoitteistaan säätiötä kohtaan viime kädessä kaikella omaisuudellaan toisin kuin kassassa. Siksi osakas voi erota eläkesäätiöstä vasta, kun eroavan osakkaan osakaskohtainen vakuutuskanta on siirretty toiseen eläkelaitokseen. Pykälä vastaa eläkesäätiöiden osalta eläkesäätiölain 125 §:n 1 momenttia. Eläkekassa rinnastuu taas osakkaan eroamisen ja vakuutuskannan siirron osalta lähinnä vakuutusyhtiön asiakkuuteen eli kassan osakas voi erota ja jättää osakaskohtaisen vakuutuskannan eläkekassaan.

10 §. Eläkesäätiöistä -ja eläkekassoista annetun lain soveltaminen. Eläkesäätiö- ja eläkekassalaki on yleislaki, jota sovelletaan soveltuvin osin myös lisäeläkevakuutustoimintaa harjoittaviin laitoksiin. Lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalaissa on säännökset, joita sovelletaan vain lisäeläkevakuuttamiseen. Koska lisäeläkelaitoksilta ei lainsäädännössä edellytetä vakavaraisuuspääomaa, eläkesäätiö- ja eläkekassalain vakavaraisuussäännöksiä ei sovelleta lisäeläkelaitoksiin.

11 §. Säännökset, joita ei sovelleta maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn. Osaa lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain säännöksistä ei sovelleta maksuperusteiseen järjestelyyn. Maksuperusteinen järjestely poikkeaa etuusperusteisesta laitoksen vähimmäiskoon, vastuuvelan määrittelyn ja vastuuvelan kattamista koskevien sekä sijoitusomaisuuden arvostusmenetelmän sääntelyn osalta.

12 §. Säännökset, joita ei sovelleta sijoitussidonnaiseen lisäeläkejärjestelyyn. Sijoitussidonnainen järjestely on maksuperusteisen järjestelyn alalaji, jossa eläkkeen tai muun etuuden arvo on sidottu tietyn sijoituskohteen arvonkehitykseen. Tällaiseen järjestelyn vastuuvelan katteena olevien varojen arvostamiseen tilinpäätöksessä ei sovelleta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 7 §:ää.

13 §. Säännökset, joita ei sovelleta vähemmän kuin 100 tai vähemmän kuin 16 vakuutetun lisäeläkelaitokseen. Tiettyjä säännöksiä ei sovelleta niin sanottuihin pieniin lisäeläkesäätiöihin ja lisäeläkekassoihin, jotta sääntely ei muodostuisi liian raskaaksi suhteessa toiminnan laatuun ja laajuuteen. Säännökset, joita ei sovelleta pieniin lisäeläkelaitoksiin vastaavat asiasisällöltään nykyisin pieniin eläkelaitoksiin soveltamatta jääviä säännöksiä.

14 §. Lisäeläkelaitoksen oikeus valita sovellettava säännöstö. Pykälän mukaan pieni lisäeläkelaitos voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle, että se harjoittaa toimintaa niiden säännösten mukaan, joita sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Tällaisen ilmoituksen voi katsoa tarpeelliseksi esimerkiksi sellainen pieni lisäeläkelaitos, joka aikoo harjoittaa rajat ylittävää toimintaa. Rajat ylittävää toimintaa voi harjoittaa vain laitos, johon sovelletaan vähintään 100 vakuutetun laitoksia koskevia säännöksiä. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 1 b §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 2 b §:ää.

15 §. Lisäeläkelaitoksen velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle vakuutettujen lukumäärän muutoksista. Koska lisäeläkelaitokseen sovellettava säännöstö riippuu laitoksen vakuutettujen lukumäärästä, laitoksella on velvollisuus ilmoittaa vakuutettujen määrää koskevista muutoksista, jos vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään 100:taan tai vähintään kuuteentoista. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 1 b §:ssä ja voimassa olevan vakuutuskassalain 2 b §:ssä säädettyä.

16 §. Ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön sovellettavat säännökset. Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettuun ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön, joka harjoittaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/2341/EU 4 artiklassa tarkoitettua ammatillista lisäeläketoimintaa, sovelletaan tämän lain säännöksiä ulkomaisesta ETA-lisäeläkelaitoksesta. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 1 §:n 7 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 2 §:n 5 momenttia.

17 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 14 ja 15 §:ssä säädettyjen ilmoitusten sisällöstä.

2 luku Perustaminen, osakkaat ja säännöt

1 §. Lisäeläkesäätiön perustaja. Pykälässä viitattaisiin lisäeläkesäätiön perustajien osalta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 1 §:n 1 momenttiin. Viitatussa lainkohdassa mainittujen tahojen lisäksi lisäeläkesäätiön voisivat perustaa vakuutetut työntekijät yhdessä työnantajan kanssa.

2 §. Lisäeläkekassan perustaja. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin lisäeläkekassan perustajan osalta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyyn. Tämän lisäksi lisäeläkekassan voi perustaa henkilöryhmä, joka määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella tai rekisteröity yhdistys. Henkilöryhmään kuuluvat työnantajat tai yrittäjät muodostavat kokonaisuuden esimerkiksi toimialan samankaltaisuuden vuoksi, mutta eivät siis muodosta taloudellista eikä hallinnollista kokonaisuutta. Lisäksi edellytetään, että eläkekassatoiminnan harjoittaminen on henkilöryhmän keskuudessa perusteltua. Se, onko eläkekassatoiminnan harjoittaminen ryhmän keskuudessa perusteltua, ratkaisisi Finanssivalvonta vahvistaessaan eläkekassan säännöt.

Pykälän 2 momentin mukaan maksuperusteista eläketoimintaa harjoittavan eläkekassan voivat lisäksi perustaa vakuutetut työntekijät yhdessä työnantajan kanssa.

3 §. Lisäeläkelaitoksen vähimmäiskoko. Pykälässä säädetään eläkesäätiön ja eläkekassan vakuutettujen vähimmäismäärästä. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiössä tulisi olla vähintään 30 sellaista vakuutettua, joka on lisäeläkelaitoksen osakkaan palveluksessa tai kuuluu osakkaan johtoon taikka on osakkaan lähettämä työntekijä. Mikäli eläkesäätiön säännöissä on erillinen määräys asiasta, lisäeläkelaitoksessa voi myös olla yhteensä vähintään 30 edellä tarkoitettua vakuutettua ja eläkkeensaajaa. Eläkesäätiöstä perustettaessa vakuutettuja tulisi olla vähintään 30 viimeistään perustamista seuraavan toisen kalenterivuoden aikana. Momentti vastaa sisällöllisesti muutoin voimassa olevan eläkesäätiölain 3 §:ssä säädettyä.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkekassassa vakuutettujen vähimmäismäärät olisivat kuten nykyisinkin eläkesäätiötä korkeammat. Eläkekassassa vähimmäisjäsenmäärä olisi 100 vakuutettua tai vähintään 100 vakuutettua ja eläkkeensaajaa, jos eläkekassan säännöissä näin määrätään. Eläkekassan, joka harjoitta työkyvyttömyys- tai perhe-eläketoimintaa, vähimmäiskoko olisi kuitenkin 300 vakuutettua. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 6 §:ssä säädettyä.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi erityisestä syystä myöntää vakuutettujen lukumäärää koskevia poikkeuksia tai pidentää 1 momentin mukaista määräaikaa enintään vuodella. Säännös vastaa eläkesäätiölain 3 §:ää ja vakuutuskassalain 6 §:ää. Koska eläkelaitoksen vähimmäiskoko pysyisi ennallaan, on perusteltua säilyttää myös mahdollisuus myöntää poikkeuksia. Vähimmäiskokoa koskeva poikkeus voi olla tarkoituksenmukainen esimerkiksi silloin, jos eläkesäätiö tai -kassa on vakavarainen tai vakuutuskannan vastaanottaminen on suunnitteilla.

4 §. Säännöt. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen sääntöjen vähimmäissisällöstä. Ehdotetussa 1 momentissa lueteltaisiin ne asiat, joista kaikkien eläkelaitosten on määrättävä säännöissään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutettujen aseman kannalta tärkeiden tietojen mainitsemisesta säännöissä. Tietojen mainitseminen on tarpeellista, koska vakuutetut eivät saa tietoja vakuutussopimusehdoista kuten yleensä vakuutustoiminnassa. Pykälän 3 momentissa lueteltaisiin puolestaan ne asiat, joista on määrättävä eläkekassan säännöissä ja pykälän 4 momentissa ne asiat, joista on määrättävä eläkesäätiön säännöissä. Pykälään ehdotetaan yhdistettäväksi nykyisten eläkesäätiölain 9 §:n, vakuutuskassalain 12 §:n ja maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä annetun lain 7 §:n sääntöjä koskevat säännökset. Nykyisin maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä annetussa laissa on säännelty vain osa pykälässä mainituista kohdista, ja muiden kohtien osalta on viitattu eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiin.

5 §. Sääntöjen vahvistaminen. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen säännöille ja niiden muutoksille on haettava Finanssivalvonnan vahvistus. Finanssivalvonnan on vahvistettava säännöt ja niiden muutokset, jos säännöt ovat lainmukaiset. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 9 ja 10 §:ää sekä voimassa olevan vakuutuskassalain 12 ja 13 §:ää.

6 §. Lisäeläkesäätiön eläkkeiden vähentäminen. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa eläkkeiden vähentämisestä on säädetty 11 §:ssä. Lain luettavuuden parantamiseksi asiasta ehdotetaan jatkossa säädettävän useammassa pykälässä. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin pääosin nykytilaa vastaavalla tavalla eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta ja vapaaehtoisen lisäeläkkeen vähentämistä ja poistamista koskevan päätöksen tekemisestä. Toisin kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa pykälässä määriteltäisiin ne tilanteet, jolloin lisäeläkkeiden vähentäminen tai poistaminen on välttämätöntä viittaamalla tilanteisiin, jossa säätiö tulisi asettaa selvitystilaan säätiön taloudellisen tilanteen vuoksi. Muutoin ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 11 §:n 2—4 momentissa säädettyä.

7 §. Lisäeläkesäätiön etuuksien vähentämisessä noudatettavat yleiset periaatteet. Pykälä vastaisi voimassa olevan eläkesäätiölain 11 §:n 5 momenttia. Eläkesäätiölaissa käytetään pykälässä termiä edunsaaja. Säännöksen perusteluissa sen sijaan käytetään termiä etuuden saaja ja etuuden saajien ryhmiä. Ehdotuksessa pykälässä käytetään eläkesäätiölain perusteluita vastaavia termejä, koska edunsaaja on ehdotuksessa määritelty toisin kuin eläkesäätiölaissa, jossa edunsaajaa ei ollut lainkaan määritelty.

8 §. Lisäeläkesäätiön etuuksien vähentäminen lakisääteisen turvan muutosten johdosta. Pykälän vastaisi voimassa olevan eläkesäätiölain 11 §:n 6 momentissa asiasta säädettyä.

9 §. Lisäeläkekassan etuuksien vähentäminen. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 53 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan sääntömuutosta, joka koskee etuuden pienentämistä, ei saa soveltaa vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen muutoksen voimaantuloa. Esimerkiksi eläkkeensaajien eläkkeitä ei voi vähentää tai pienentää. Pykälässä myös täsmennetään, että tiettyjä eläkkeeseen liittyviä tapahtumia ei pidetä uutena vakuutustapahtumana. Uutena vakuutustapahtumana ei pidetä eläkkeen muuttamista vanhuuseläkkeeksi tai oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.

Pykälän 2 momentti on uusi. Momentissa rajoitetaan mahdollisuutta vähentää tai poistaa vakuutettujen, vapaakirjan saaneet mukaan lukien, eläkkeitä siltä osin kuin ne perustuvat ennen muutosajankohtaan tehtyyn palvelukseen vastaavalla tavalla kuin eläkesäätiöiden osalta 7 §:ssä säädetään. Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 52 §:n 1 momentissa säädettyä.

Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 53 §:n 2 momenttia.

10 §. Lisäeläkelaitoksen keskushallinto. Lisäeläkelaitoksen keskushallinnon on sijaittava Suomessa. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 7 §:n 3 momentissa säädettyä sekä voimassa olevan vakuutuskassalain 10 §:n 2 momenttia.

3 luku Johto ja hallintojärjestelmä

1 §. Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan kelpoisuus. Pykälässä säädetään lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden kelpoisuudesta. Toiminnasta tosiasiallisesti vastaavilla henkilöillä tarkoitetaan hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajaa. Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden yleisenä kelpoisuusvaatimuksena olisi hyvämaineisuus ja sopivuus tehtävään. Lisäeläkelaitoksen hallituksen jäsenillä on yhdessä sekä toimitusjohtajalla yksin oltava riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta lisäeläkelaitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voi olla hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja. Mitä tässä laissa säädetään toiminnasta tosiasiallisesti vastaavista henkilöistä, sovelletaan myös hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen.

Ehdotettu 1 momentti vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 42 e §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 77 e §:n 1 momentissa. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 4 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 27 §:n 4 momenttia.

Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 27 §:n 1 momenttia. Erona nykytilaan Finanssivalvonta ei voisi enää myöntää poikkeusta asuinpaikkaa koskevasta vaatimuksesta.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälän säännöksiä sovelletaan vastaavasti myös hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen. Säännös vastaisi voimassa olevaa eläkesäätiölain 17 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 25 §:n 4 momenttia.

2 §. Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan kelpoisuus pienessä eläkelaitoksessa. Pykälän mukaan pienen lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden on oltava hyvämaineisia. Heillä on oltava sellainen yleinen eläkevakuutustoiminnan tuntemus kuin pienen eläkelaitoksen toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeellista. Jos lisäeläkelaitos harjoittaa etuusperusteista lisäeläkevakuutustoimintaa, hallituksessa on myös oltava hyvä sijoitustoiminnan asiantuntemus. Jos lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavilla henkilöillä ei ole 1 momentissa tarkoitettua eläkevakuutustoiminnan tai sijoitustoiminnan tuntemusta, heidän palveluksessaan on oltava riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voi olla hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja. Mitä pykälässä säädetään toiminnasta tosiasiallisesti vastaavista henkilöistä, sovelletaan myös hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen. Pykälä vastaa, mitä hallituksen jäsenen kelpoisuudesta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 19 §:ssä ja voimassa olevan vakuutuskassalain 27 §:ssä.

3 §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Ehdotettu säännös vastaa, mitä asiasta on säädetty voimassa olevan eläkesäätiölain 42 e §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 77 e §:n 1 momentissa.

4 §. Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan esteellisyys. Pykälässä säädettäisiin hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan esteellisyydestä. Pykälän pääasiallinen sisältö vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölain 24 §:ää ja vakuutuskassalain 32 §:ää, mutta sen sanamuotoa täsmennettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin vastaamaan osakeyhtiölain esteellisyyssäännöstä. Esteellisyys ei edellytä selvitystä tosiasiallisen eturistiriidan olemassaolosta, vaan riittävää on, että ristiriita todetaan mahdolliseksi. Hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja on itse ensisijaisesti vastuussa esteellisyyden toteamisesta.

5 §. Hallintojärjestelmä. Lisäeläkelaitoksella on oltava tiedonvälitysjärjestelmä ja hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa toiminnan vakaan johtamisen. Hallintojärjestelmä on suhteutettava lisäeläkelaitoksen toiminnan asettamiin vaatimuksiin ja sitä on arvioitava säännöllisesti. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 b ja vakuutuskassalain 77 b §:ää.

6 §. Keskeiset toiminnot. Lisäeläkelaitoksella on oltava keskeiset toiminnot. Yksi henkilö tai organisaatioyksikkö voi hoitaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa, ei kuitenkaan sisäisen tarkastuksen toimintoa. Finanssivalvonnan luvalla keskeistä toimintoa voi hoitaa sama henkilö tai organisaatioyksikkö kuin lisäeläkelaitoksessa vakuuttavassa työnantajassa. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 h ja vakuutuskassalain 77 h §:ää.

7 §. Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön ilmoitusvelvollisuus. Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on ilmoitettava olennaiset havainnot ja suositukset toimenpiteiksi omalta vastuualueeltaan lisäeläkelaitoksen hallitukselle. Säännöksen mukaan keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos hän havaitsee säännösten merkittävän rikkomisen eikä lisäeläkelaitoksen hallitus toteuta riittäviä korjaavia toimenpiteitä. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 i ja vakuutuskassalain 77 i §:ää.

8 §. Riskienhallintatoiminto ja riskienhallintajärjestelmä. Lisäeläkelaitoksella on oltava riskienhallintatoiminto ja riskienhallintajärjestelmä. Riskienhallintajärjestelmässä tulee olla menettelyjä riskeistä ilmoittamiseksi lisäeläkelaitoksen hallitukselle. Jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisesti riskit, riskienhallintajärjestelmässä on tarkasteltava näitä riskejä myös vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 j ja vakuutuskassalain 77 j §:ää.

9 §. Sisäisen tarkastuksen toiminto. Lisäeläkelaitoksella on oltava sisäisen tarkastuksen toiminto. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 k ja vakuutuskassalain 77 k §:ää.

10 §. Aktuaaritoiminto. Jos lisäeläkelaitos takaa itse biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, sillä on oltava aktuaaritoiminto. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 l ja vakuutuskassalain 77 l §:ää.

11 §. Riskienarviointi. Lisäeläkelaitoksen on tehtävä riskienarviointi, joka on oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen ja sen toiminnan kokoon. Riskienarviointi on dokumentoitava ja se on tehtävä vähintään kolmen vuoden välein. Lisäeläkelaitoksella on oltava riskien tunnistamis- ja arviointimenetelmiä. Yhteenveto riskienarvioinnista on toimitettava Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 m ja vakuutuskassalain 77 m §:ää.

12 §. Toimintaperiaatteet, sisäisen valvonnan järjestelmä ja varautumissuunnitelma. Lisäeläkelaitoksella on oltava kirjalliset toimintaperiaatteet riskienhallinnalle, sisäiselle tarkastukselle, ulkoistetun toiminnan järjestämiselle ja tarvittaessa aktuaaritoiminnolle. Lisäeläkelaitoksella on oltava sisäisen valvonnan järjestelmä ja varautumissuunnitelma. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 c ja vakuutuskassalain 77 c §:ää.

13 §. Keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden kelpoisuus. Keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sekä niiden henkilöiden, joille on ulkoistettu keskeisiä toimintoja, tulee olla hyvämaineisia ja tehtävään sopivia. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 d ja vakuutuskassalain 77 d §:ää.

14 §. Toiminnan ulkoistaminen. Lisäeläkelaitos voi ulkoistaa toimintaansa palveluyrityksille kirjallisella sopimuksella. Lisäeläkelaitos on vastuussa myös ulkoistetusta toiminnasta. Tehtäviä ei saa ulkoistaa tavalla, joka johtaa hallintojärjestelmän heikkenemiseen, riskin kasvamiseen, Finanssivalvonnan valvontamahdollisuuksien heikkenemiseen tai vakuutetuille sekä edunsaajille tarjottavan palvelun heikkenemiseen. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 p ja vakuutuskassalain 77 p §:ää.

15 §. Ulkoistamisilmoitus. Lisäeläkelaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin etukäteen aikomuksestaan ulkoistaa toimintojaan. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 q ja vakuutuskassalain 77 q §:ää.

16 §. Palkka- ja palkkiopolitiikka. Lisäeläkelaitokselle on oltava palkka- ja palkkiopolitiikka, jota sovelletaan sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaaviin henkilöihin, keskeisten toimintojen suorittajiin ja muihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus lisäeläkelaitoksen riskiprofiiliin. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 g ja vakuutuskassalain 77 g §:ää.

17 §. Selvitys muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaisen kelpoisuudesta. Jos Finanssivalvonta vaatii lisäeläkelaitoksen hallituksen jäseneltä, toimitusjohtajalta tai keskeisiä toimintoja suorittavalta henkilöltä selvityksen hänen kelpoisuudestaan, vastaavat asiakirjat on hyväksyttävä myös muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaiselta. Jos vastaavia asiakirjoja ei ole saatavissa, säännöksessä säädetään muista korvaavista tavoista osoittaa kelpoisuus. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 42 f ja vakuutuskassalain 77 f §:ää.

4 luku Tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastus

1 §. Tasaava tai osakaskohtainen kirjanpito lisäeläkesäätiössä. Pykälä vastaa asiallisesti, mitä eläkesäätiölain 117 §:ssä säädetään tasaavasta ja työnantajakohtaisesta järjestelmästä. Terminologisena muutoksena työnantajakohtainen järjestelmä ehdotettaisiin muutettavaksi osakaskohtaiseksi järjestelmäksi.

Pykälän 1 momentin nojalla lisäeläkesäätiön on laadittava kirjanpitonsa osakaskohtaista järjestelmää noudattaen, ellei Finanssivalvonta ole myöntänyt lupaa tasaavan järjestelmän käyttämiseen. Pykälän 2 ja 3 momentissa annetaan täsmentävät säännökset siitä, mitä tasaavasta ja osakaskohtaisesta kirjanpidosta on ilmettävä. Osakaskohtaisessa järjestelmässä kirjanpidosta on käytävä selville kunkin lisäeläkesäätiöön kuuluvan osakkaan osalta erikseen tuloslaskelmaan ja taseeseen päättyvät erät. Osakkaan lisäeläkesäätiölle antamat varat on katsottava kyseisen osakkaan hyväksi. Tasaavassa järjestelmässä lisäeläkesäätiölle suoritettava vakuutusmaksu puolestaan jaetaan kunkin osakkaan hyväksi lisäeläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla. Tasaavassa järjestelmässä osakkaan vastuuvelan katteena on vastuuvelkaa vastaava suhteellinen osa eläkesäätiön varoista.

2 §. Tilinpäätös ja toimintakertomus. Säännös vastaa eläkesäätiölain 42 n ja vakuutuskassalain 77 n §:ää. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on laadittava vuositilinpäätös ja toimintakertomus, jossa otetaan huomioon jokainen sen hallinnoima lisäeläkejärjestely.

3 §. Taseeseen merkittävät erät. Säännös vastaa eläkesäätiölain 41 ja vakuutuskassalain 74 a §:ää. Pykälässä säädetään siitä, mitkä erät merkitään taseeseen nimellisarvoon sekä vastuuvelan merkitsemisestä taseeseen laskettuna 5 luvussa määritetyllä tavalla.

4 §. Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteen arvostaminen. Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevat sijoitukset esitetään taseessa erikseen arvostettuna käypään arvoon. Käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan. Omaisuuden siirrot sijoitusten ja sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevien sijoitusten välillä tapahtuvat käyvillä arvoilla.

5 §. Tilintarkastajan valinta. Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitokselle on valittava vähintään yksi tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja. Varatilintarkastajan valitsemisvelvollisuudesta säädetään tilintarkastuslaissa. Momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 31 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 56 §:n 3 momenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan tilintarkastajan valitsee lisäeläkesäätiön hallitus tai lisäeläkekassan kassankokous. Ehdotus vastaa lisäeläkekassan osalta voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 3 momenttia. Eläkesäätiölaissa tilintarkastajan valinnan tekevästä toimielimestä ei ole selkeitä säännöksiä.

5 luku Vastuuvelka, vakuutusmaksut ja vakavaraisuus

Luvussa säädettäisiin lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkelaitoksen vastuuvelasta, vakuutusmaksuista ja vakavaraisuuspääomasta. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa on terminologisia eroja, jotka ehdotetussa laissa poistettaisiin. Eläkesäätiölaissa käyttävä termi eläkevastuu korvattaisiin ehdotuksella termillä vastuuvelka, joka vastaa vakuutuskassalaissa ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa käytettävää terminologiaa. Lisäeläketoimintaa harjoittavalla eläkelaitoksella tulee olla vakavaraisuuspääomaa vain, jos laitos itse takaa biometrisen riskin, sijoitusten tuoton tai etuuksien tason. Näin ei tällä hetkellä pääsääntöisesti ole. Etuusperusteisissa eläkejärjestelyissä etuuksien tason takaa pääsääntöisesti työnantaja, joka on antanut lisäeläkelupauksen.

1 §. Vastuuvelka. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen vastuuvelan on vastattava jatkuvasti lisäeläkejärjestelyjen yhteenlaskettuja rahoituksellisia sitoumuksia. Vakuutusmatemaatikon on laskettava vastuuvelka vuosittain. Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 43 §:n 1 ja 3 momenttia ja vakuutuskassalain 79 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 44 §:ssä ja vakuutuskassalain 81 a §:ssä säädettyä. Eläkesäätiölaissa käytetään nykyisin termiä eläkevastuu. Eläkevastuu -termin käytöstä luovutaan ja käytetään yhtenäistä termiä vastuuvelka eläkekassojen ja vakuutusyhtiöiden kanssa.

2 §. Vakuutusmaksuvastuu. Ehdotuksen 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 43 §:n 4 momenttia. Vakuutusmaksuvastuuseen lasketaan myös vapaakirjat. Pykälän 2 momentti vastaisi eläkesäätiölain 43 §:n 2 momentin 4 kohtaa ja vakuutuskassalain 79 §:n 2 momenttia siltä osin kuin siinä säädetään indeksikorotusvastuusta. Pykälän 3 momentti vastaisi maksuperusteisesta lisäeläkejärjestelystä annetun lain 15 §:ää.

3 §. Korvausvastuu. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen korvausvastuun on vastattava sattuneiden vakuutustapahtumien johdosta suoritettavia maksamatta olevia korvaus- ja muita määriä. Lisäeläkekassalla voi olla korvausvastuuseen luettava runsasvahinkoisten vuosien varalta vastuuopillisesti laskettava erä eli niin sanottu tasoitusmäärä. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan vakuutuskassalain 79 §:ssä.

4 §. Vastuuvelan laskuperusteet. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksella on oltava laskuperusteet vastuuvelan määrittelemiselle. Vakuutusmatemaattisten menetelmien on oltava samoja tilikaudesta toiseen ellei muuttamiseen ole perusteltua syytä. Muuttamiseen voi olla perusteltu syy, jos olettamusten perusteena oleva lainsäädäntö, väestörakenne tai taloudellinen tilanne muuttuu. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 44 §:ssä ja vakuutuskassalain 81 a §:n 1 ja 4 momentissa.

5 §. Vastuuvelan laskennassa käytettävä korko. Pykälän mukaan vastuuvelan laskennassa käytettävä korko on valittava varovaisuutta noudattaen. Finanssivalvonta antaa määräyksen koron enimmäismäärästä ja voi hakemuksesta antaa luvun käyttää enimmäiskorkoa korkeampaa korkoa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 44 a §:ää ja vakuutuskassalain 82 a §:ää.

6 §. Maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn laskuperusteet. Pykälä vastaa, mitä maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 14 §:n 2 momentissa säädetään. Maksuperusteisen järjestelyn vapaakirjan laskuperusteista säädettäisiin 7 §:ssä yhdessä muun vapaakirjaa koskevan sääntelyn kanssa.

7 §. Vapaakirjan laskuperusteet. Pykälä vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 14 §:n 2 momentin 2 kohtaa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole nimenomaista säännöstä vapaakirjan laskuperusteista. Koska edellä mainituissa laeissa kuitenkin käytetään vapaakirjan käsitettä, on vapaakirjan määrittämiseksi ollut myös laskuperusteet. Nyt asiasta säädettäisiin selkeyden vuoksi laissa.

8 §. Lisäeläkekassan laskuperusteet. Lisäeläkekassalla on oltava laskuperusteet etuusperusteisen lisäeläkejärjestelyn vakuutusmaksun määräämiseksi. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 78 §:ää.

9 §. Vakuutettujen ja eläkkeensaajien etujen turvaaminen. Laskuperusteet on laadittava vakuutettujen ja eläkkeensaajien edut turvaavalla tavalla. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 44 §:n 1 momentissa ja vakuutuskassalain 81 a §:n 1 momentissa.

10 §. Vakuutustekninen katevajaus. Pykälän mukaan lisäeläkelaitos voi Finanssivalvonnan luvalla merkitä vastuuvajauksen vastaavien puolelle, jos laskuperusteita muutetaan. Edellytyksenä on, että lisäeläkelaitos laatii suunnitelman katevajauksen kuolettamiseksi enintään kymmenen vuoden kuluessa. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 44 b §:ssä ja vakuutuskassalain 81 b §:ää.

11 §. Vakuutusmaksut lisäeläkesäätiössä. Osakkaan on vuosittain suoritettava lisäeläkesäätiölle vakuutusmaksuja tai asetettava vakuus siten, että ne yhdessä muiden varojen ja vakuuksien kanssa kattavat säätiön vastuuvelan. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 45 §:n 2 ja 3 momenttia.

12 §. Varautuminen korvausmenon vaihteluun. Lisäeläkekassan on järjestettävä toimintansa siten, että syntyy turvaava suhde korvausmenojen vaihtelun ja kassan vastuukyvyn välillä. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 9 §:ää.

13 §. Lisäeläkekassan vararahasto. Lisäeläkekassalla on oltava vararahasto. Pykälä vastaa pääosin vakuutuskassalain 75 §:ää. Lakiteknisistä syistä perusteluihin on siirretty periaate, että Finanssivalvonnan ei yleensä tule antaa lupaa alentaa vararahaston määrää pienemmäksi kuin pykälän 1 momentissa tarkoitettu täyden vararahaston määrä.

14 §. Tilinpäätöksen alijäämän kattaminen lisäeläkekassassa. Pykälässä säädetään siitä, miten tilinpäätöksen osoittama alijäämä tulee kattaa. Ensin käytetään ylijäämä edellisiltä tilikausilta, sitten rahastot ja perustamispääoma. Jollei alijäämää saada katetuksi, on niille, jotka tilikauden aikana ovat olleet velvollisia suorittamaan maksuja kassalle, viipymättä määrättävä lisämaksu, jos kassan säännöissä on lisämaksun suorittamiseen velvoittava määräys. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 76 §:ää.

15 §. Pysyvän ylikatteen palauttaminen osakkaille. Pykälä vastaa pääosin eläkesäätiölain 45 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 83 a §:ää. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin laintasolla säädettäväksi eläkesäätiön erinäisistä säännöksistä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2006) 4 §:n 3 momentti. Pykälän 2 momenttia vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa eläkesäätiölaissa. On kuitenkin vakuutettujen edun kannalta perusteltua säätää kielto siirtää vakuutettujen maksamat vakuutusmaksut osakkaalle vastaavasti kuin eläkekassassa. Pykälän 3 momentissa annetaan Finanssivalvonnalle määräyksenantovaltuus varojen arvostamisesta ylikatetta palautettaessa. Asiasta säädetään nykyisin eläkesäätiön erinäisistä säännöksistä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1352/2006) sekä eläkekassan erinäisistä säännöksistä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1353/2006). Kysymys on teknisluonteisesta asiasta, joka kuuluu osana eläkelaitosten turvaavuuden valvontaa Finanssivalvonnalle.

16 §. Maksuosuuksien eriyttäminen maksuperusteisessa lisäeläkejärjestelyssä ja vapaakirja. Pykälän 1 momentti vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 8 §:n 1 momenttia ja toinen momentti vastaa edellä tarkoitetun lain 9 §:n 2 momenttia

17 §. Ylikatteen siirtäminen lisäeläkelaitoksen osastojen välillä. Pykälä vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 6 §:n 3 momenttia.

18 §. Vakavaraisuuspääoma. Pykälässä säädetään lisäeläkelaitoksen omien varojen vähimmäismäärästä, joka laitoksella tulee olla, kun se itse takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason. Ehdotettu pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 e §:ää ja vakuutuskassalain 83 s §:ää.

19 §. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokista 1 ja 2. Pykälässä säädetään siitä, miten edellä mainittu vähimmäismäärä lasketaan. Säännös vastaa vakuutuskassalain 83 v §:n 1—3 momentissa säädettyä ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

20 §. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 3. Pykälässä säädetään siitä, miten edellä mainittu vähimmäismäärä lasketaan. Pykälä vastaavakuutuskassalain 83 ww §:ää ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

21 §. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 5. Pykälässä säädetään siitä, miten edellä mainittu vähimmäismäärä lasketaan. Ehdotettu pykälä vastaa vakuutuskassalain 83 v §:n 5 momenttia ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

22 §. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 6. Pykälässä säädetään siitä, miten edellä mainittu vähimmäismäärä lasketaan. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 83 v §:n 4 momenttia ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

23 §. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä vahinkovakuutusluokista 1 ja 2. Pykälässä säädetään siitä, miten edellä mainittu vähimmäismäärä lasketaan. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 83 x §:ää ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

24 §. Suhdeluvut laskettaessa vakavaraisuuspääoman vähimmäismääriä. Pykälässä säädetään siitä, miten erilaiset suhdeluvut joihin 19—23 §:ssä viitataan, lasketaan. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 83 y §:ää ja eläkesäätiölain 48 e §:n viittausta vakuutuskassalakiin.

25 §. Tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitussuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin niistä toimenpiteistä, joihin eläkelaitoksen olisi ryhdyttävä, jos eläkelaitoksen 19 §:ssä tarkoitettu vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä alittuu. Eläkelaitoksen olisi tällöin viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelman olisi sisällettävä selvitys siitä, miten eläkekassa täyttää omien varojen vähimmäismäärän vuoden kuluessa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 48 g §:ää ja vakuutuskassalain 83 z §:ää.

Ehdotettu 2 momentti olisi uusi. Se vastaisi vakuutusyhtiöihin ja lakisääteiseen eläkevakuuttamiseen eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa sovellettavaa sääntelyä. Jos vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä on alittunut merkittävästi tervehdyttämissuunnitelmalle varattu vuoden aikajakso voi olla liian pitkä, jos vakavaraisuuspääoma jatkuvasti heikkenee.

26 §. Ylikatteen palauttamista koskevat poikkeukset lisäeläkekassassa. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 83 t §:ää.

27 §. Varojen erillisyys. Pykälän 1 momentti vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 6 §:n 1 momenttia ja pykälän 2 momentti edellä mainitun pykälän 2 momenttia.

28 §. Lisäeläkelaitoksen vastuullinen vakuutusmatemaatikko. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 135 §:ssä ja voimassa olevan vakuutuskassalain 170 §:ssä. Eläkelaitos voi myös ostaa vastuullisen vakuutusmatemaatikon palvelut ulkopuolelta, mutta laitos on tällöinkin vastuussa vakuutusmatemaattisista toiminnoista. Kuten voimassa olevassa lainsäädännössä, eläkelaitoksella tulee olla vastuullinen vakuutusmatemaatikko, vaikka laitos hoitaisi vain sijoitussidonnaista eläkejärjestelyä. Esimerkiksi eliniän odotteella voi olla vaikutusta myös sijoitussidonnaiseen eläkejärjestelyyn.

6 luku Varojen sijoittaminen ja vastuuvelan kattaminen

Luvussa säädetään lisäeläkelaitoksen omaisuuden sijoittamiseen sovellettavista yleisistä periaatteista sekä vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijoittamisesta. Omaisuuteen, jonka arvo on sidoksissa lisäeläkelaitoksessa osakkaana olevan työnantajan menestymiseen, saa sijoittaa rajoitetusti keskittymäriskin hallitsemiseksi. Tältä osin ehdotetut säännökset vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiä.

Lisäeläkelaitosten vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijoittamista säänneltäisiin edelleen yksityiskohtaisin säännöksin riskien hajauttamiseksi. Koska lisäeläkelaitoksilla ei ole lakisääteistä vastuuvelan ylittävää vakavaraisuuspääomaa riskipuskurina, yksityiskohtaiset katesäännökset turvaavat vakuutettuja etuja.

Yleiset periaatteet

1 §. Varoja koskevat yleiset periaatteet. Lisäeläkelaitoksen varoja ei saa käyttää sen toiminnalle ilmeisen vieraaseen tarkoitukseen. Säännös vastaa, vastaa eläkesäätiölain 4 §:n 2 momenttia sekä vakuutuskassalain 8 §:n 1 momenttia.

2 §. Lainanottoa ja takausta koskevat rajoitukset. Lisäeläkelaitos voi ottaa vain lyhytaikaisia luottoja maksuvalmiuden ylläpitämiseksi. Lisäeläkelaitos ei saa antaa takausta. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 4 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 7 §:n 2 momentissa säädettyä. Säännöksillä on pantu täytäntöön lisäeläkedirektiivin 18 artiklan 2 kohta.

3 §. Sijoittamista koskevat yleiset periaatteet. Lisäeläkelaitoksen on sijoitettava varansa tuottavasti, turvaavasti ja maksuvalmius varmistaen. Sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai saman yritysryhmään eivät saa synnyttää liiallista riskikeskittymää. Varat on sijoitettava vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Laitos voi ottaa huomioon sijoitusten pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin ja hallintotapaan liittyviin tekijöihin. Finanssivalvonta ei saa asettaa lisäeläkelaitoksen tai sen omaisuudenhoitajan sijoituspäätöksiä koskevaa ennakkohyväksyntävaatimusta tai järjestelmällistä ilmoittamista koskevaa vaatimusta. Säännös vastaa eläkesäätiölain 5 §:n 1 momenttia, 5 b §:n 1 momenttia ja 5 a §:ää sekä vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä, 8 c §:n 1 momenttia ja 8 b §:ää.

4 §. Sijoitussuunnitelma ja sijoituspolitiikka. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksella tulee olla sijoitussuunnitelma ja selvitys sijoituspolitiikan periaatteista, mikä on julkistettava. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 o ja 47 a §:ää sekä vakuutuskassalain 83 § ja 77 o §:ää.

Vastuuvelan kattaminen

5 §. Katettava vastuuvelka. Pykälän mukaan vastuuvelasta katetaan määrä, joka saadaan, kun vastuuvelasta vähennetään jälleenvakuuttajan osuus ja takautumisoikeuteen perustuvat saamiset. Vastuuvelasta voidaan lisäksi vähentää katevajauksen kuolettamatta oleva määrä. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat eläkesäätiölain 46 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 83 §:n 3 momenttia.

6 §. Katevarojen arvostaminen. Pykälän mukaan katevarat arvostetaan käypään arvoon. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 46 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 83 §:n 3 momenttia siltä osin kuin niissä säädetään käyvästä arvosta kuitenkin siten, että sosiaali- ja terveysministeriön määräyksenantovaltuus poiketa tietyin edellytyksin käypään arvoon arvostamisesta nostetaan asetuksentasoiseksi. Asetuksenantovaltuudesta säädettäisiin 24 §:ssä.

7 §. Vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat ja vakuudet. Pykälässä luetellaan omaisuuslajit, joita lisäeläkelaitos voi käyttää vastuuvelkaa kattaessaan. Näitä ovat muun muassa joukkovelkakirjalainat, osakkeet, kiinteistöt ja sijoitusrahastot. Pykälän 1 momentti vastaa pääosin eläkesäätiölain 46 §:n 5 momenttia ja vakuutuskassalain 83 §:n 4 momenttia. Uudessa säännöksessä mainitaan sijoitusvälineinä pääomalainat ja vaihtoehtorahastot, joita ei eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ollut. Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 46 §:n 5 momentin 12 kohtaa. Pykälän 3 momentti vastaa eläkesäätiölain 46 §:n 6 momenttia ja vakuutuskassalain 83 §:n 5 momenttia. Pykälän 4 momentti vastaa eläkesäätiölain 46 §:n 10 momenttia ja vakuutuskassalaissa ei ole ollut vastaavaa säännöstä katteen luetteloinnista.

8 §. Vastuuvelan kattaminen kokonaan velkasitoumuksilla, talletuksilla ja rahasto-osuuksilla. Pykälän mukaan koko vastuuvelka voidaan kattaa velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on muun muassa ETA-valtio, ETA-valtiossa sijaitseva kunta ja talletuksilla. Lisäksi edellytyksenä on, että velallinen tai takaaja kuuluu luottoluokkaan I. Pykälän 2 momentti on uusi. Momentin mukaan koko vastuuvelka voidaan kattaa vain sellaisilla sitoumuksilla, jotka kuuluvat parhaimpaan luottoluokkaan. Jos luottoluokitus on alhaisempi, sovelletaan muita tämän luvun säännöksiä.

9 §. Vastuuvelan kattaminen osaksi velkasitoumuksilla. Pykälän mukaan vastuuvelasta 70 prosenttia voidaan kattaa velkasitoumuksilla, joilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Pykälä vastaa asiasisällöltään eläkesäätiölain 47 c ja vakuutuskassalain 83 i §:ää. Pykälään on tehty eräitä lakiteknisiä muutoksia. Lisäksi talletuspankki ja muu luottolaitos rinnastetaan velkasitoumuksen antajana toisiinsa siten, että niistä säädellään nimenomaisesti tämän luvun 8 §:ssä.

10 §. Vastuuvelan kattaminen osaksi osakkeilla ja niihin rinnastettavalla omaisuudella. Pykälän mukaan 70 prosenttia vastuuvelasta voidaan kattaa tietyt edellytykset täyttävillä osakkeilla. Pykälä vastaa pääosin eläkesäätiölain 47 d ja vakuutuskassalain 83 j §:ää. Ehdotuksessa säännökset vastuuvelan kattamisesta rahasto-osuuksilla on siirretty omaksi 12 § pykäläksi.

11 §. Vastuuvelan kattaminen osaksi saamisilla, rahasto-osuuksilla ja muilla sijoituksilla. Pykälässä tarkoitetuilla varoilla voidaan kattaa enintään 25 prosenttia lisäeläkelaitoksen vastuuvelasta. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, mistä omaisuuseristä edellä mainittu määrä voi koostua.

12 §. Vastuuvelan kattaminen osaksi sijoitusrahasto- ja vaihtoehtorahasto-osuuksilla. Sijoitusrahastot, joihin sovelletaan sijoitusrahastolakia, luetaan niihin omaisuuslajeihin, joihin sijoitusrahasto varansa sijoittaa. Näin menetellään myös vaihtoehtorahastojen osalta. Lisäksi pykälän 4 momentin mukaan yhteen sijoitusrahastoon tai vaihtoehtorahastoon olisi mahdollista sijoittaa enintään 25 prosenttia katevaroista. Edellä tarkoitettu määrä vastaa eläkesäätiölain 47 f §:ssä ja vakuutusyhtiölain 83 l §:ssä säädettyä määrää. Pykälän 5 momentissa säädetään sijoituksista sellaisiin eurooppalaisiin rahastoihin, jotka Euroopan investointipankki on laskenut liikkeelle tai taannut. Momentti vastaa eläkesäätiölain 47 b §:n 1 momentin 6 kohtaa ja vakuutuskassalain 83 h §:n 6 kohtaa.

13 §. Osakkaana olevaan yhteisöön sijoittamista koskevat rajoitukset. Jos lisäeläkelaitos sijoittaa varojaan laitoksessa osakkaana olevaan työnantajaan, sijoitukset on tehtävä varovaisuutta noudattaen. Lisäeläkelaitos voi sijoittaa osakkaana olevaan yhteisöön enintään viisi prosenttia varoistaan ja jos osakas kuuluu konserniin, tähän konserniin kuuluvaan yritykseen enintään kymmenen prosenttia varoistaan. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 46 §:ssä säädettyä ja vakuutuskassalain 83 §:n 2 momentissa säädettyä. Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 5 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 8 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaa eläkesäätiölain 5 §:n 2 momenttia.

14 §. Lisäeläkesäätiön osakkaaseen sidoksissa olevaan omaisuuteen sijoittamista koskevat rajoitukset. Pykälän mukaan lisäeläkesäätiön vastuuvelan katteena olevista varoista voi sijoittaa enintään 25 prosenttia omaisuuteen, joka on sidoksissa lisäeläkelaitoksen osakkaaseen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 47 m §:ää kuitenkin niin, että sen sisältöä on täsmennetty vastaamaan luottotoiminnassa hyväksyttäviä turvaavia vakuuksia.

15 §. Lisäeläkelaitoksen osakkaan toimintaan liittyvään omaisuuteen sijoittamista koskevat rajoitukset. Pykälää sovelletaan sekä lisäeläkesäätiöön että lisäeläkekassaan. Lisäeläkelaitos voi sijoittaa katevaroistaan omaisuuteen, jonka arvo riippuu osakkaan toiminnasta enintään 25 prosenttia. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 47 i §:ää ja vakuutuskassalain 83 o §:ää.

16 §. Säännellyn markkinan ulkopuolelle sijoittamista koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen on sijoitettava varansa pääasiallisesti säännellylle markkinalle. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 5 b §;n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 8 c §:n 2 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan vastuuvelasta enintään 10 prosenttia voidaan sijoittaa sellaisiin osakkeisiin ja muihin sijoitusvälineisiin, joilla on pitkän aikavälin sijoitushorisontti ja joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Pykälän 2 momentti vastaa eläkesäätiölain 47 p §:ää ja vakuutuskassalain 83 m §:ää. Pykälän 3 momentin mukaan edellä mainittuja rajoituksia ei sovelleta, jos sijoitukset koostuvat joukkovelkakirjoista, jotka kuuluvat luottoluokkaan I ja jossa velallisena on valtio, kunta tai muu 8 §:ssä tarkoitettu yhteisö. Pykälän 4 momentin mukaan rajoituksia ei myöskään sovelleta sellaisiin sijoitus- ja vaihtoehtorahastoihin, joiden varoista enintään 30 prosenttia on sijoitettu säännellyn markkinan ulkopuolelle.

17 §. Vakuudettomiin velkasitoumuksiin sijoittamista koskevat rajoitukset. Pykälä vastaa vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 14 §:ää.

18 §. Johdannaissopimusten käyttäminen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 46 b ja vakuutuskassalain 83 §:n 8 momenttia. Lisäeläkelaitos voi käyttää johdannaissopimuksia, jos ne pienentävät sijoitusriskiä tai mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon. Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset johdannaissopimusten käyttämisestä vastuuvelan katteena.

19 §. Sijoitukset yhteen yhteisöön. Pykälä vastaa pääosin vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 17 §:ää, mutta pykälän 6 momentin 1 ja 2 kohdan poikkeuksia sovelletaan vain yhteisöihin, jotka kuuluvat luottoluokkaan I.

20 §. Sijoitukset yhteen konserniin. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 47 j §:ää ja vakuutuskassalain 83 p §:ää.

21 §. Valuuttariski. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 47 n §:ää ja vakuutuskassalain 83 q §:ää, joilla on pantu täytäntöön lisäeläkedirektiivin 18 artiklan 5 kohdan b alakohta.

22 §. Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan kate. Pykälän 1 momenttia vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 17 §:n 2 momenttia ja pääosin vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 22 §:n 2 momenttia. Pykälän 2 momentti vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 17 §:n 3 momenttia. Toisin kuin voimassa olevassa laissa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä momentin soveltaminen ei ole riippuvainen siitä, tekeekö laitoksen hallitus vai vakuutettu sijoituspäätökset.

23 §. Etuus- ja maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn katteen erillisyys. Pykälä vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 18 §:ää.

24 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus. Pykälä vastaa pääosin vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 23 §:ää.

25 §. Varojen sijainti ETA-valtiossa. Pykälän 1 momentti vastaa vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 19 §:n 5 momenttia. Pykälän 2 momentti vastaa vakuutusyhtiölain vanhan 10 luvun 19 §:n 6 momenttia.

26 §. OECD-valtioiden rinnastaminen ETA-valtioihin. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 46 a § ja vakuutuskassalain 83 g §:ää.

Omaisuudenhoito ja varojen säilyttäminen

27 §. Omaisuudenhoitajan nimeäminen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 r ja vakuutuskassalain 77 r §:ää. Lisäeläkelaitoksella on oikeus nimetä omaisuudenhoitajakseen lisäeläkedirektiivissä tarkoitettu lisäeläkelaitos sekä ETA-valtioon sijoittautunut omaisuudenhoitaja, joka on hyväksytty tämän toiminnan harjoittamiseen.

28 §. Säilytysyhteisön nimeäminen. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on nimettävä varojen säilyttämiseen ja valvontaan säilytysyhteisö, jos vakuutetut kantavat koko sijoitusriskin. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 s §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 77 s §:n 1 momenttia.

29 §. Säilytysyhteisön toimintaperiaatteet ja vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädetään säilytysyhteisön riippumattomuudesta. Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitaa, ellei se ole toiminnallisesti erottanut tällaisten tehtävien hoitamista muista tehtävistä. Pykälän 3 momentin mukaan säilytysyhteisö on vahingonkorvausvelvollinen tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttamistaan tappioista lisäeläkelaitokselle, vakuutetuille ja etuudensaajille. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat eläkesäätiölain 42 t ja vakuutuskassalain 77 t §:ää. Pykälän 3 momentti vastaa eläkesäätiölain 42 u ja vakuutuskassalain 77 u §:n 3 momenttia.

30 §. Säilytysyhteisön tehtävät. Jos lisäeläkelaitos nimeää säilytysyhteisön, sen tulee säilyttää kaikkia sellaisia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon tai jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle. Jos lisäeläkejärjestelyn varat ovat muuta omaisuutta kuin rahoitusvälineitä, säilytysyhteisön on todennettava, että lisäeläkelaitos omistaa varat ja sen on pidettävä niistä kirjaa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 u ja vakuutuskassalain 77 u §:ää.

31 §. Valvontaan nimetyn säilytysyhteisön tehtävät. Jos säilytysyhteisö on nimetty varojen valvontaan, sen on toteutettava lisäeläkelaitoksen toimeksiannot, varmistettava maksujen suorittaminen yleisesti käytettävissä olevia määräaikoja noudattaen ja varmistettava tuottojen käyttäminen lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisesti. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 v ja vakuutuskassalain 77 v §:ää.

32 §. Eturistiriitojen ehkäiseminen ja ratkaiseminen lisäeläkelaitoksessa. Lisäeläkelaitoksella, jossa vakuutetut eivät kanna kokonaan sijoitusriskiä on oltava järjestelmä lisäeläkejärjestelyn varoihin liittyvien eturistiriitojen ehkäisyyn ja ratkaisemiseen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 42 s §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 77 s §:n 2 momenttia.

Omistajaohjaus

33 §. Omistajaohjauksen periaatteet. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on laadittava omistajaohjauksen periaatteet, jos laitos sijoittaa säännellyllä markkinalla kaupan käynnin kohteena olevan yhtiön osakkeeseen. Omistajaohjauksen periaatteissa kuvaillaan yleisesti muun muassa omistajaohjauksen liityntäkohtia sijoitusstrategiaan sekä miten tunnistetaan ja ehkäistään vaikuttamiseen liittyviä eturistiriitoja. Säännös vastaa eläkesäätiölain 6 c ja vakuutuskassalain 9 c §:ää.

34 §. Omistajaohjauksen periaatteiden julkistaminen ja vuosittainen selvitys. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on julkistettava omistajanohjauksen periaatteet internetsivuillaan tai pidettävä ne muutoin maksutta yleisesti saatavilla. Julkistettava on myös vuosittainen selvitys periaatteiden toteutumisesta. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 6 d ja vakuutuskassalain 9 d §:ssä.

35 §. Lisäeläkelaitoksen toiminnan yhteensovittaminen omistajaohjauksen periaatteiden kanssa. Jos lisäeläkelaitoksella on omistajaohjauksen periaatteet, laitoksen on julkistettava tiedot siitä, miten oman pääoman ehtoinen sijoittaminen sovitetaan yhteen laitoksen vastuuvelan kanssa sekä miten oman pääoman ehtoinen sijoittaminen vaikuttaa pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä laitoksen saamiin tuottoihin. Pykälässä säädetään myös siitä, mitä tietoja lisäeläkelaitoksen on julkistettava omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tekemästä järjestelystä. Pykälässä tarkoitettujen tietojen on oltava maksutta yleisesti saatavilla lisäeläkelaitoksen internetsivuilla. Pykälä vastaa, mitä asiasta säädetään eläkesäätiölain 6 e ja vakuutuskassalain 9 e §:ssä.

7 luku Lisäeläkejärjestelystä annettavat tiedot

1 §. Mahdollisille vakuutetuille ja automaattisesti liitettäville vakuutetuille annettavat tiedot. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava ennen lisäeläkejärjestelyyn liittymistä mahdollisille vakuutetuille tiettyjä tietoja. Tietoja on annettava muun muassa lisäeläkejärjestelyn keskeisistä ominaisuuksista ja vakuutetun käytettävissä olevista vaihtoehdoista sekä sijoitusten aiemmasta tuotto- ja arvokehityksestä, jos vakuutetut kantavat sijoitusriskit. Vastaavat tiedot on annettava myös vakuutetuille, jotka liitetään automaattisesti järjestelyyn, heti liittämisen jälkeen. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 g §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 g §:ää.

2 §. Lisäeläkejärjestelyyn liityttäessä annettavat tiedot. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle liittymisen jälkeen tiedoksi laitoksen säännöt, joista käy ilmi lisäeläkeoikeuksien laajuus, saamisen edellytykset ja valintamahdollisuudet. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 49 a §:n 1 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 a §:ää.

3 §. Tiedot maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn liityttäessä. Pykälässä säädetään niistä tiedoista, joihin lisäeläkelaitoksen tulee vakuutetulle tietoja antaessaan kiinnittää erityistä huomiota. Näitä ovat muun muassa maksujen määräytymisperusteet ja maksujen laiminlyönnin seuraamukset. Vakuutetulle on myös annettava tiedot sijoitussuunnitelmasta ja sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisista seikoista. Pykälä vastaa pääosin maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain 10 §:ää.

4 §. Lisäeläkkeen eläke-etuusote. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava maksutta vuosittain vakuutetulle lisäeläkejärjestelyn keskeiset tiedot sisältävä asiakirja., joka on otsikoitu lisäeläkkeen eläke-etuusotteeksi. Edellä tarkoitetun otteen tulee sisältää muun muassa tiedot vakuutetulle kertyneistä etuuksista sekä tieto merkittävistä muutoksista edelliseen vuoteen verrattuna. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 f §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 f §:ää.

5 §. Vakuutetulle ja etuudensaajalle annettavat tiedot. Pykälän 1 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle riittävästi tietoja lisäeläkejärjestelyn ehdoista. Erityisesti on annettava muun muassa tiedot lisäeläkejärjestelyn osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista, vakuutettujen kantamista rahoitusriskeistä ja tarjolla olevista vaihtoehdoista lisäeläkkeen ottamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetuille vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan. Pykälän 3 momentin mukaan vakuutetuille on annettava tiedot saatavilla olevista sijoitusvaihtoehdoista. Pykälän 4 momentin mukaan on annettava tieto sääntöihin tehtävistä merkittävistä muutoksista. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 d §:n 1 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 d §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 a §:n 2 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 a §:n 2 momenttia. Pykälän 3 ja 4 momentti vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain 49 d §:n 2 ja 3 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 d §:n 2 ja 3 momenttia.

6 §. Pyynnöstä annettavat tiedot. Pykälän mukaan vakuutetulle on annettava pyynnöstä muun muassa lisäeläkelaitoksen tilinpäätös, toimintakertomus ja sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 49 b §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 e §:ää.

7 §. Eläkkeelle jäädessä annettavat tiedot. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle hänen jäädessä lisäeläkkeelle tiedot niistä lisäeläke-etuuksista ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu. Pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 a §:n 3 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 a §:n 3 momenttia.

8 §. Lisäeläkkeen maksamista koskevat tiedot. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen on annettava vakuutetulle tieto lisäeläkkeen maksamiseksi käytettävissä olevista vaihtoehdoista hyvissä ajoin ennen vakuutetun eläkeikää tai vakuutetun pyynnöstä. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 h §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 h §:ää.

9 §. Lisäeläkelaitoksen antamien tietojen ajantasaisuus, esitystapa ja saatavillaolo. Pykälässä säädetään niistä vaatimuksista, joita lisäeläkelaitoksen antamien tietojen tulee täyttää. Tietojen tulee muun muassa olla ajantasaisia ja ne tulee esittää ymmärrettävästi. Tiedot tulee asettaa vakuutettujen saataville veloituksetta sähköisessä muodossa tai paperikopiona. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 49 c §:ää ja voimassa olevan vakuutuskassalain 84 c §:ää.

10 §. Vakuutetun ilmoitusvelvollisuus. Säännös olisi uusi ja sen tarkoituksena on mahdollistaa eläkelaitokselle vakuutettujen yhteystietojen pitäminen ajantasaisina. Säännös on tarpeellinen, kun eläkelaitokselle ehdotetaan aiempaa laajempaa velvollisuutta saattaa lisäeläkettä koskevia tietoja vakuutetun saataville sähköisessä muodossa tai paperikopiona. Vaikka vakuutettu olisi jättänyt yhteystietonsa ilmoittamatta, siitä ei ole seurauksena esimerkiksi eläkeoikeuden menettäminen. Eläkelaitoksen tulee tällöin pyrkiä selvittämään vakuutetun yhteystiedot 8 §:n perusteluissa kuvatulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan eläkelaitoksen tulee aina antaessaan vakuutetulle tässä luvussa säädettyjä tietoja kertoa edellä tarkoitetusta velvollisuudesta ilmoittaa yhteystiedot.

11 §. Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista. Ehdotettu säännös vastaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä annetun lain 13 §:ää. Säännös rinnastuu vakuutussopimuslain sääntelyyn ryhmävakuutusta koskevan tiedonantovirheen osalta. Vaikka työnantaja vastaisikin maksuperusteisen lisäeläkkeen rahoittamisesta, on perusteltua, että työnantajalle syntyy vastuu vakuutettua kohtaan eläkejärjestelystä annettujen virheellisten tai puutteellisten tietojen nojalla. Esimerkiksi virheellisiin tietoihin perustuva päätös eläkkeelle jäämisestä voi aiheuttaa vakuutetulle taloudellista vahinkoa.

12 §. Edunsaajaan sovellettavat säännökset. Säännös olisi uusi. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädetään vakuutettujen tiedonsaantioikeuksien lisäksi vapaakirjan saaneelle ja eläkkeensaajalle annettavista tiedoista. Ehdotuksen mukaan tiedonantosäännöksiä sovellettaisiin pääosin myös edunsaajiin.

8 luku Etuuden hakeminen ja suorittaminen

Luvussa säädettäisiin eläkkeen ja muun etuuden hakemisesta ja suorittamisesta. Pykälissä käytetään ilmaisua etuus, jolla tarkoitetaan myös eläkkeitä, ellei säännöksessä nimenomaisesti tehdä eroa eläkkeen ja muun etuuden välillä. Luku vastaa asiallisesti pääosin voimassaolevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Eräitä säännöksiä on uudistettu teknisesti vastamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Asiallisia uudistuksia olisivat etuuden maksaminen takautuvasti nykyistä pidemmältä ajalta sekä säännös oikeusturvakeinoista.

1 §. Etuuden hakeminen. Ehdotettu säännös vastaa eläkesäätiölain 50 §:n 1 momenttia ja vakuutuskassalain 88 §:ää.

2 §. Hakemuksen jättämisaika ja etuuden vanhentuminen. Ehdotetun säännöksen mukaan eläkettä olisi haettava vuoden kuluessa siitä, kun vakuutettu on saanut tietää vakuutustapahtumasta. Vakuutustapahtumalla tarkoitettaisiin eläkelaitoksen sääntöjen mukaisen eläkkeeseen tai muuhun etuuteen oikeuttavan tapahtuman sattumista kuten esimerkiksi sääntöjen mukaisen eläkeiän saavuttamista. Vuoden hakuaika alkaisi kulua vasta siitä, kun vakuutettu on saanut tiedon vakuutustapahtumasta. Esimerkiksi vapaakirjan saanut ei välttämättä ole enää tietoinen kuulumisestaan lisäeläkejärjestelyyn, jos lisäeläke on karttunut aikaisemmasta työsuhteesta, jonka päättymisestä on kulunut pitkä aika. Jos vakuutettu tai vapaakirjan saanut on kuollut, edunsaajilla ei aina ole myöskään tietoa lisäeläkkeestä. Ehdotettu säännös on tarpeellinen, jotta oikeutta lisäeläkkeeseen ei menetettäisi sen vuoksi, että oikeudesta ei olla tietoisia eikä sitä siksi osata hakea. Lisäeläkettä olisi joka tapauksessa haettava kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta oikeuden menettämisen uhalla.

3 §. Eläkkeen takautuva suorittaminen. Eläkettä olisi suoritettava takautuvasti eläkkeen hakemisesta enintään kymmenen vuoden ajalta. Säännöksen tarkoituksena on turvata vakuutetun oikeuksia. Vakuutetun olisi oikeuden menettämisen uhalla haettava lisäeläkettä vuoden kuluessa siitä, kun hän on tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta. Eläkettä suoritetaan takautuvasti enintään kymmeneltä vuodelta esimerkiksi tapauksessa, jossa vakuutettu on tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta 9 vuotta tapahtuman jälkeen ja hän hakee lisäeläkettä vuoden kuluttua edellä mainitun tiedon saatuaan.

4 §. Etuuden hakeminen vakuutetun puolesta. Säännös vastaa eläkesäätiölain 51 §:ää kuitenkin siten, että säännökseen on tehty lakiteknisiä muutoksia huomioimalla laki holhoustoimesta (442/1999) ja laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Säännöstä sovelletaan myös eläkekassoihin. Säännös vastaa myös työntekijän eläkelain 103 §:ää.

5 §. Etuudensaajan ilmoitusvelvollisuus. Säännös vastaa eläkesäätiölain 52 §:ää. Vakuutuskassalaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Säännöstä sovellettaisiin myös eläkekassoihin. Säännös vastaa muun muassa työntekijän eläkelain työkyvyttömyyseläkkeensaajaan ja osa-aikaeläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuuteen sovellettavia periaatteita.

6 §. Etuuden maksaminen kertasuorituksena. Säännös vastaa eläkesäätiölain 54 §:ää. Vakuutuskassalaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Säännöstä sovellettaisiin myös eläkekassoihin. Säännöksen euromääriä on tarkistettu ylöspäin laskemalla työeläkeindeksin mukainen korotus eläkesäätiölain voimaan tulosta lukien. Jatkossa euromääriä tarkistettaisiin edellä mainitulla indeksillä vuosittain.

7 §. Etuuden maksaminen ETA-valtioon. Säännös vastaa eläkesäätiölain 61 §:ää ja vakuutuskassalain 90 a §:ää. Säännös on tarpeen sen toteamiseksi, että eläke tai muu etuus täytyy maksaa myös muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen. Asiassa on esiintynyt epäselvyyksiä, koska joitakin lakisääteisiä etuuksia ei voida maksaa Suomen ulkopuolelle. Säännöksessä ei enää nimenomaisesti todeta, että eläkettä ja muuta etuutta voidaan maksaa myös ETA-valtioiden ulkopuolelle. Säännöksellä on pantu täytäntöön yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta annetun direktiivin 98/49/EY artikla 5.

8 §. Etuuden suorituksen viivästyminen. Säännös vastaa eläkesäätiölain 55 §:ää ja vakuutuskassalain 91 §:ää. Säännökseen on tehty lakiteknisiä muutoksia huomioimalla voimassa olevan korkolain (633/1982) säännökset.

9 §. Etuuden alentaminen tai epääminen vakuutetusta johtuvasta syystä. Säännös vastaa eläkesäätiölain 57 ja 58 §:ää ja vakuutuskassalain 84, 85 ja 86 §:ää. Säännökseen on tehty lakiteknisiä muutoksia. Säännöksessä ei enää nimenomaisesti säädetä vakuutetun velvollisuudesta suostua lääkärin määräämään tutkimukseen ja hoitoon. Vakuutetun tulee kuitenkin yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti omilla toimillaan rajoittaa vahinkoa, mikä muun muassa voi tarkoittaa suostumusta lääkärin tutkimukseen ja hoitoon.

10 §. Syyntakeettomuus ja pakkotila. Säännös vastaa eläkesäätiölain 59 §:ää ja vakuutuskassalain 87 §:ää. Säännökseen on kuitenkin tehty joitakin muutoksia ottaen huomioon rikoslain 4 luvun 5 §:n pakkotilaan sovellettavat (39/1889) vastuuvapausperusteet.

11 §. Etuuden takaisinperintä. Säännös vastaa eläkesäätiölain 62 §:ää ja vakuutuskassalain 92 §:ää. Pykälän 2 momentti vastaa ulosottokaaressa säädettyä, koska ulosottokaarta sovelletaan vapaaehtoisiin lisäeläkkeisiin vain tuomioistuimen tuomion perusteella, ehdotettu säännös on tarpeellinen.

12 §. Tieto oikeusturvakeinoista. Säännös olisi uusi. Säännöksen mukaan etuutta koskevassa päätöksessä olisi kerrottava, missä elimessä voidaan tarvittaessa käsitellä vakuutetun ja eläkelaitoksen välinen riita-asia. Lisäksi vakuutetulle tulisi antaa tieto kanneajasta ja siitä, mistä aika lasketaan. Säännös vastaa pääosin vakuutussopimuslain 2 luvun 8 §:ää. Jos riita-asia voidaan tuomioistuimen sijaan käsitellä vaihtoehtoisessa riidanratkaisuelimessä, tulee myös tästä kertoa. Tällä hetkellä lisäeläkkeitä koskevia riita-asioita voidaan käsitellä Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa (FINE) sekä neuvonnan yhteydessä toimivassa Vakuutuslautakunnassa. Sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta että Vakuutuslautakunta antavat ratkaisusuosituksia. Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan ja Vakuutuslautakunnan toimivalta käsitellä lisäeläkkeitä ja muita vastaavia etuuksia koskevia riitoja perustuu vapaaehtoisiin sopimuspohjaisiin järjestelyihin. Lisäeläkkeitä ja muita vastaavia etuuksia käsitteleviä lakisääteisiä tuomioistuimen ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä ei nykyisin ole. Ehdotetun säännöksen mukaista velvollisuutta mainita tuomioistuimen ulkopuolinen riidanratkaisuelin etuuspäätöksessä ei ole, jos voimassa ei ole myöskään sopimuspohjaista järjestelyä riidanratkaisuelimen käyttämisestä.

13 §. Kanneaika ja oikeuspaikka. Säännös olisi uusi. Kolmen vuoden kanneaika vastaisi vakuutussopimuslain 74 §:ssä säädettyä kanneaikaa. Pykälän toinen momentti vastaa oikeudenkäymiskaaren kuluttajariita-asioihin sovellettavaa oikeuspaikkasäännöstä eli oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun 5 §:ää.

14 §. Eläkkeen- ja muun etuudensaajaan sekä edunsaajaan sovellettavat säännökset. Säännös on osittain uusi ja se on tarpeen säännösten soveltamisalan täsmentämiseksi.

9 luku Sulautuminen

Sulautumista koskevia säännöksiä uudistettaisiin vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiölaissa ja osakeyhtiölaissa säädettyä menettelyä. Samalla säännöksiä täydennettäisiin säätämällä sulautumissuunnitelmasta. Voimassa olevan eläkesäätiölain 108 §:ää vastaavaa säännöstä eläkesäätiön täysin omistaman osakeyhtiön sulautumisesta eläkesäätiöön ei tarpeettomana ja voimassa olevan yhteisöoikeuden periaatteiden vastaisena sisältyisi lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalakiin. Tarvetta tällaiseen sulautumiseen pienentää se, ettei eläkesäätiössä voida rajoituksetta käyttää vastuuvelan kattamiseen varoja, jotka ovat sidoksissa osakkaaseen keskittymäriskin pienentämiseksi.

1 §. Toimintapiiriä koskevat sulautumisen edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiö voi sulautua toiseen eläkesäätiöön ja vastaavasti eläkekassa voi sulautua toiseen eläkekassaan. Sulautuminen edellyttää kuitenkin, että sulautuvan eläkelaitoksen osakkaat täyttävät vastaanottavan eläkelaitoksen toimintapiiriä koskevan vaatimukset.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että sulautuvan eläkelaitoksen vakuutustoiminta siirtyy selvitysmenettelyttä vastaanottavalle eläkelaitokselle. Pykälä vastaisi sisällöllisesti eläkesäätiölain 100 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä ja vakuutuskassalain 132 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä sillä erotuksella, ettei sulautuvan ja vastaanottavan eläkelaitoksen toimintapiiristä ole aiemmin nimenomaisesti säädetty laissa.

2 §. Sulautumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin sulautumissuunnitelmasta eikä sulautumissopimuksesta kuten voimassa olevissa laeissa. Sulautumissuunnitelma kuvaa paremmin asiakirjan luonnetta, sillä sulautuminen edellyttää vielä eläkelaitosten päättävien toimielinten ja Finanssivalvonnan suostumuksen toteutuakseen.

Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin nimenomaisesti, että sulautumissuunnitelma olisi tehtävä kirjallisesti, päivättävä ja allekirjoitettava. Suunnitelman päivääminen olisi tarpeen, sillä suunnitelman allekirjoittamisesta laskettaisiin sulautumisen menettelyllisiä määräaikoja.

Sulautumissuunnitelman sisällöstä säädettäisiin myös nykyistä yksityiskohtaisemmin ehdotetussa 2 momentissa, joka jakautuu 8 alakohtaan. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan sulautumissuunnitelman olisi sisällettävä sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten yksilöintitiedot.

Momentin 2 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää selvitys sulautumisen syistä. Selvityksellä voi olla merkitystä erityisesti velkojien ja muiden sidosryhmien arvioidessa sulautumisen vaikutuksia omaan asemaansa.

Momentin 3 kohdan mukaan absorptiosulautumisen sulautumissuunnitelman tulisi sisältää ehdotus vastaanottavan eläkelaitoksen sääntömuutoksista, mikäli muutoksia on tarpeen tehdä sulautumisen johdosta. Mikäli Finanssivalvonta hyväksyy sulautumisen, se hyväksyy myös samalla sääntömuutokset. Kombinaatiosulautumisessa suunnitelmaan tulisi liittää ehdotus perustettavan eläkelaitoksen säännöistä ja siitä, miten perustettavan eläkelaitoksen toimielinten jäsenet valitaan. Myös absorptiosulautumista koskevaan sulautumissuunnitelmaan voidaan tarpeen mukaan ottaa määräyksiä toimielinten jäsenten valinnasta, vaikkei tätä laissa edellytetäkään.

Momentin 4 kohdan mukaan sulautumissuunnitelmaan tulisi sisältyä selvitys sulautuvan eläkelaitoksen vastuuvelan sekä muiden varojen ja velkojen siirtymisestä vastaanottavalle eläkelaitokselle.

Momentin 5 kohdan mukaan sulautumissuunnitelmaan tulisi liittää selvitys siitä, että vastaanottava eläkelaitos täyttää 5 ja 6 luvun säännökset sulautumisen jälkeen.

Momentin 6 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää selvitys eläkelaitoksen varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, sulautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan eläkelaitoksen taseeseen sekä sulautumiseen sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä.

Momentin 7 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää tieto sulautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta rekisteröintiajankohdasta, joka saa olla enintään 6 kuukauden päässä sulautumissuunnitelman tekemisestä. Arviota tarvitsevat sulautumiseen osallistuvat eläkelaitokset, osakkaat, velkojat ja muut sidosryhmät.

Momentin 8 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liitää ehdotus mahdollisiksi muiksi sulautumisen ehdoiksi. Tällaisia muita ehtoja ovat esimerkiksi määräykset työntekijöiden asemasta sulautumisessa ja toiminnan harjoittamisesta sulautumisen aikana. Sulautumisen ehdoksi saatetaan myös asettaa jokin erityinen seikka. Tältä osin kyse on eläkelaitosten välinen sopimus, jota tulee arvioida sopimusoikeudellisista lähtökohdista.

3 §. Sulautumisesta päättäminen. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 100 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 132 §:n 6 momenttia.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Ehdotuksen mukaan kassankokouksen tai eläkesäätiön hallituksen olisi tehtävä päätös sulautumisesta neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Määräajan tarkoituksena olisi tehostaa sulautumismenettelyä, joka ilman ehdotettua määräaikaa voisi kestää määräämättömän ajan.

Pykälän 3 momentti olisi myös uusi. Siinä säädettäisiin sulautumisen raukeamisesta siinä tapauksessa, että sulautumissuunnitelmaa ei hyväksytä molempien eläkelaitoksen päättävissä toimielimissä. Sulautumissuunnitelman hyväksyntä tai raukeaminen olisi ilmoitettava viipymättä Finanssivalvonnalle. Säännös olisi tarpeen, koska toisin kuin nykyisin Finanssivalvonnan suostumusta haettaisiin ennen sulautumissuunnitelman hyväksymistä.

Pykään 2 ja 3 momentti vastaavat, mitä asiasta säädetään vakuutusyhtiöiden osalta vakuutusyhtiölain 19 luvun 7 §:n 3 momentissa ja osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 3 momentissa ja 12 §:n 2 momentissa.

4 §. Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin sulautumiseen osallistuvien eläkelaitosten velvollisuudesta tehdä Finanssivalvonnalle ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta. Ilmoitus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa Finanssivalvonnan myönnettyä suostumuksensa sulautumiselle. Jos ilmoitusta ei tehdä sanotussa määräajassa, sulautuminen raukeaa.

Pykälässä säädettäisiin myös ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista. Sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että Finanssivalvonta saisi tiedon vastuuvelkaa vastaavia varoja ja vakavaraisuutta sekä sulautumista koskevien menettelysääntöjen noudattamisesta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että sulautumisessa on noudatettu lain säännöksiä. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä selvitys siitä, että vastaanottava eläkelaitos täyttää 6 luvun säännökset vastuuvelan kattamisesta. Momentin 3 kohdan mukaan ilmoitukseen tulisi liittää eläkelaitoksen johdon todistus siitä, että ilmoitukset yhtiön tunnetuille velkojille on lähetetty siten kuin eläkesäätiölain 11 luvun 5 §:n 3 momentissa edellytetään. Lisäksi momentin 4 kohdan mukaan liitteenä olisi toimitettava sulautuvien eläkelaitosten sulautumista koskevat päätökset. Koska määräaika ilmoituksen antamiseen laskettaisiin jatkossa Finanssivalvonnan suostumuksen antamisesta eikä tuomioistuimen luvasta, sulautumismenettely tulee nopeutumaan.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja annettavista selvityksistä.

5 §. Sulautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti eläkesäätiölain 106 §:ää ja vakuutuskassalain 139 §:ää. Lisäksi siinä todettaisiin nykyistä oikeustilaa vastaavasti, että samalla sulautuva eläkelaitos purkautuu ja kombinaatiosulautumisessa vastaanottava eläkelaitos syntyy.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentin mukaan sulautuvan eläkelaitoksen varoja ja velkoja ei saa merkitä vastaanottavan eläkelaitoksen taseeseen korkeammasta arvosta kuin niiden taloudellinen arvo on vastaanottavalle eläkelaitokselle. Sitoumusta työn tai palvelun suorittamiseen ei sulautumisessa saa merkitä taseeseen. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 2 momenttia, jota sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin.

10 luku Jakautuminen

1 §. Jakautumissuunnitelma. Vastaavasti kuin sulautumisessa myös jakautumisesta on laadittava jakautumissuunnitelma. Pykälän 1 momentin mukaan suunnitelman laatiminen on jakautuvan eläkelaitoksen hallituksen ja perustettavan eläkelaitoksen perustajien vastuulla. Jakautumissuunnitelma on laadittava kirjallisesti ja päivättävä. Kaikkien perustajien ja jakautuvan eläkelaitoksen hallituksen jäsenten on allekirjoitettava jakautumissuunnitelma.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin jakautumissuunnitelmassa ilmoitettavista tiedoista, jotka vastaisivat sulautumissuunnitelmassa 8 luvun 2 §:n mukaan ilmoitettavia tietoja. Tämän lisäksi olisi jakautumissuunnitelmaan 2 momentin 7 kohdan mukaan liitettävä ehdotus perustettavan eläkelaitoksen säännöiksi. Ehdotetun 2 momentin 8 kohdan mukaan suunnitelmaan olisi liitettävä uuden eläkelaitoksen perustajien yksilöintitiedot sekä hallituksen jäsenten tiedot.

2 §. Varojen osittamista koskevat periaatteet. Pykälässä säädettäisiin jakautumisen yhteydessä vastaanottavalle eläkelaitokselle siirtyvistä varoista. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaisi, mitä asiasta säädetään voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 5 momentissa. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin myös eläkesäätiöihin, joissa on käytössä tasaava kirjanpitojärjestelmä. Eläkekassoissa on aina tasaava kirjanpitojärjestelmä. Tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä ja eläkekassassa osakkaan kannatusmaksu jaetaan kunkin työnantajan osalta eläkelaitoksen säännöissä määrätyllä tavalla. Työnantajan vastuuvelkaa vastaa vastuunvelan mukainen suhteellinen osuus eläkesäätiön varoista eikä kuten työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä tietyt työnantajakohtaiset varat.

Pykälän 2 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 125 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 4 momenttia. Eläkesäätiöiden osalta ei voimassa olevassa laissa ole vastaavaa säännöstä.

3 §. Jakautumisen rekisteröinti ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaa, mitä asiasta säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain 106 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 139 §:n 2 momentissa. Lisäksi siinä todettaisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti, että samalla perustettava eläkelaitos syntyy ja kokonaisjakautumisessa jakautuva eläkelaitos purkautuu. Pykälän 2 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 107 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 140 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 107 §:n 3 momenttia ja vakuutuskassalain 140 §:n 3 momenttia.

11 luku Vakuutuskannan luovuttaminen, vapaaehtoinen selvitystila ja purkaminen

1 §. Vakuutuskannan luovuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luovuttavasta ja vastaanottavasta lisäeläkelaitoksesta. Säännöksessä säädettäisiin nimenomaisesti myös vakuutuskannan luovuttamisesta ETA-eläkelaitokselle. Ehdotuksen 2 momentissa säädettäisiin luvun säännösten soveltamisesta vakuutuskannan osan luovuttamiseen. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan eläkesäätiölain 100 §:n 1 ja 3 momenttia ja vakuutuskassalain 132 §:n 1 momenttia.

2 §. Vastaanottavaa lisäeläkelaitosta koskevat rajoitukset. Ehdotetun pykälän mukaan vakuutuskunta voidaan luovuttaa vain sellaiselle eläkelaitokselle, jonka toimintapiiriä koskevat vaatimukset työnantaja, yrittäjä, henkilöryhmä tai rekisteröity yhdistys, johon liittyvää vakuutuskantaa siirretään, täyttää. Tätä rajoitusta ei ole nimenomaisesti säädetty voimassa olevassa lainsäädännössä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että vakuutuskannan luovutuksen kautta eläkelaitoksen toimintapiiri voisi laajentua.

3 §. Suunnitelma vakuutuskannan luovuttamiseksi. Pykälässä säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevasta suunnitelmasta eikä sopimuksesta kuten voimassa olevissa laeissa. Suunnitelma-käsite kuvaa sopimus-käsitettä paremmin asiakirjan luonnetta, sillä vakuutuskannan luovuttaminen edellyttää muun muassa Finanssivalvonnan suostumusta. Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin nimenomaisesti, että vakuutuskannan luovuttamista koskeva suunnitelma olisi tehtävä kirjallisesti, päivättävä ja allekirjoitettava.

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä kootusti sekä nykyistä selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin. Voimassa olevan eläkesäätiölain 11 luvussa ja vakuutuskassalain 12 luvussa suunnitelmaan sisällytettävät tiedot ovat hajallaan eri pykälissä.

Ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää luovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen yksilöintitiedot. Momentin 2 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää selvitys vakuutuskannan luovuttamisen syystä tai syistä. Selvityksellä voi olla merkitystä erityisesti velkojien ja muiden sidosryhmien arvioidessa vakuutuskannan luovutuksen vaikutuksia omaan asemaansa. Momentin 3 kohdan mukaan suunnitelman tulisi tarvittaessa sisältää ehdotus vastaanottavan eläkelaitoksen sääntöjen muuttamiseksi. Ehdotetun 4 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää selvitys siitä, mitä on sovittu luovutettavaan vakuutuskantaan perustuvasta osakkuudesta siinä tapauksessa, että vakuutuskanta luovutetaan keskinäiseen vakuutusyhtiöön. Momentin 5 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää selvitys luovutettavasta vakuutuskannasta ja sitä vastaavina varoina luovutettavasta omaisuudesta. Momentin 6 kohdan mukaan suunnitelman tulisi sisältää ehdotus vakuutuskannan luovuttamisesta mahdollisesti suoritettavasta vastikkeesta ja sen ehdoista. Momentin 7 kohdan mukaan suunnitelmaan tulee liittää selvitys luovutettavan eläkelaitoksen tasoitusmäärästä, jos sellainen on. Eläkelaitoksessa tasoitusmäärä on vapaaehtoinen. Momentin 8 kohdan mukaan suunnitelman tulee sisältää selvitys siitä, että vakuutuskannan luovuttava eläkelaitos ja vastaanottava eläkelaitos tai vakuutusyhtiö täyttävät luovutuksen jälkeen niille säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Ehdotetun kohdan mukaista selvitystä ei olisi kuitenkaan annettava luovuttavan eläkelaitoksen osalta, jos se on selvitystilassa. Momentin 9 kohdan mukaan suunnitelmassa olisi kerrottava johdolle ja tilintarkastajalle annettavista erityisistä eduista ja oikeuksista, millä tarkoitetaan erityisesti rahana tai muussa muodossa suoritettavia palkkioita. Momentin 10 kohdan mukaan suunnitelmaan tulisi liittää ehdotus suunnitellusta vakuutuskannan luovutusajankohdasta. Suunnitelmassa olisi lisäksi oltava tiedot muista päätöksenteon tueksi tarvittavista ehdoista.

4 §. Finanssivalvonnan suostumuksen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan suostumuksen hakemisesta kannan luovuttamiselle ja kannan luovutusta koskevalle suunnitelmalle. Ehdotus vastaa vakuutusyhtiölain 21 luvun 4 §:n 2 momenttia.

5 §. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 102 §:n 4 momenttia ja voimassa olevan vakuutuskassalain 135 §:n 3 momenttia.

6 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä säädettäisiin niistä asiakirjoista, jotka on pidettävä vakuutettujen ja osakkaiden nähtävillä ennen vakuutuskannan luovuttamisesta tai vastaanottamisesta päättävää kassankokousta. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 7 momenttia. Lisäksi edellytetään hallituksen selostusta tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen jälkeisistä eläkekassan asemaan olennaisista vaikuttavista seikoista sekä muista seikoista, jolla saattaa olla merkitystä harkittaessa vakuutuskannan luovuttamisesta päättämistä. Asiakirjat olisi pidettävä nähtävillä nykyisen kahden viikon sijaan kuukauden ajan ennen kassankokousta. Aiemmasta poiketen asiakirjat olisi mahdollista pitää myös vakuutuskassan internetsivuilla. Asiakirjat olisi myös lähetettävä niitä pyytävälle vakuutetulle tai osakkaalle, jos asiakirjoja ei voida ladata ja tulostaa eläkekassan internetsivuilta. Muutokset vastaavat vakuutusyhtiölain 21 luvun 10 §:ssä säädettyä poiketen kuitenkin siten, että ehdotuksessa ei säädetä välitilinpäätöksen tai osavuosikatsauksen nähtävänä pitämisestä tai lähettämisestä.

7 §. Luovutuksen raukeaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutuskannan luovutuksen pätevyys edellyttää, että vakuutuskannan luovutus on hyväksyttävä muutoksitta sekä luovuttavassa eläkelaitoksessa että vastaanottavassa eläkelaitoksessa tai vakuutusyhtiössä. Hyväksyvästä tai hylkäävästä päätöksestä on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.

8 §. Finanssivalvonnan suostumus. Pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi annettava suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen. Pykälän kaikkien edellytysten olisi täytyttävä samanaikaisesti. Uutena edellytyksenä suostumuksen antamiselle olisi se, että Finanssivalvonta on hyväksynyt vastaanottavan eläkelaitoksen sääntöjen muutosehdotuksen. Pykälä vastaa muutoin eläkesäätiölain 102 §:n 6 ja 8 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 4 ja 6 momenttia.

9 §. Luovuttamisen ajankohta ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 102 §:n 7 momenttia ja vakuutuskassalain 135 §:n 5 momenttia. Ehdotuksessa on täsmennetty sitä, että varat ja vakuutuskanta siirtyvät samanaikaisesti.

Pykälän 2 momentti on uusi. Sen mukaan Finanssivalvonnan suostumuksella vakuutuskannan siirto voidaan tehdä myöhemminkin kuin kuuden kuukauden sisällä luovutusta koskevan suunnitelman tekemisestä.

10 §. Koko vakuutuskannan luovuttaneen lisäeläkelaitoksen purkaminen. Ehdotetun pykälän mukaan eläkelaitos, joka on luovuttanut koko vakuutuskantansa, on asetettava selvitystilaan ja purettava. Selvitystilaan sovelletaan osin eläkesäätiö- ja eläkekassalain 12 ja 13 luvun säännöksiä ja osin tämän lain 12 luvun säännöksiä sekä tämän luvun säännöksiä.

11 §. Selvitystilaan määrääminen ja rekisteristä poistaminen. Pykälän 1 momentin nojalla Finanssivalvonnalla olisi toimivalta määrätä eläkelaitos selvitystilaan tai kutsua koolle vakuutuskassan kassankokous, jos valvoja havaitsee lisäeläkelaitoksen laiminlyöneen velvollisuutensa selvitystilasta. Tällöin eläkelaitokselle valitaan tai määrätään selvitysmies, ja selvitysmenettely alkaa. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi myös poistaa eläkelaitoksen rekisteristä siinä tilanteessa, että varat eivät riittäisi selvitysmenettelyn kustannusten maksamiseen. Lisäksi tällöin edellytetään, ettei kukaan ilmoita ottavansa kustannuksista vastuuta. Ehdotusta sisällöltään lähellä oleva säännös on eläkesäätiölain 79 §:n 2 momentissa ja vakuutuskassalain 112 §:n 3 momentissa.

12 luku Lakisääteinen selvitystila ja konkurssi

Lisäeläketoimintaa harjoittavan laitoksen selvitystila, purkaminen ja konkurssi rinnastuu vakuutusyhtiön selvitystilaan. Lisäeläketoimintaa harjoittaja laitos voidaan purkaa jakamalla laitoksen varat, vaikka vakuutuskantaa ei saada luovutetuksi toiselle eläkelaitokselle tai vakuutusyhtiölle. Jos vakuutuskantaa ei saada luovutetuksi, Finanssivalvonnan on määrättävä ajankohta, jolloin vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa. Tämän jälkeen laitoksen omaisuus on muutettava rahaksi.

Lisäeläkekassan osakkaan vastuu kassaan kohtaan ei muutu kassan selvitystilan johdosta. Kassan osakkaalle voi syntyä velvollisuus maksaa kassalle lisämaksuja 4 luvussa säädetyllä perusteella, jos kassan tilinpäätös osoittaa alijäämää. Kun lisäeläkekassa asetetaan selvitystilaan, kassan on laadittava tilinpäätös siltä selvitystilaa edeltävältä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole. Lisäeläkesäätiön osakkaan 4 luvussa säädetty vastuu maksaa vuosittain säätiölle vakuutusmaksuja tai asettaa hyväksyttävä vakuus vastuuvajauksen kattamiseksi jatkuu myös säätiön selvitystilassa. Lisäeläkesäätiöstä maksetaan selvitystilan aikana maksettavaksi erääntyneet eläkkeet- ja muut etuudet, toisin kuin eläkekassasta. Lisäeläkekassassa ei voida selvitystilan alettua vakuuttaa uusia henkilöitä, ellei se ole välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi.

1 §. Lisäeläkelaitoksen selvitystila ja purkaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitysmenettelyn tarkoituksesta ja vaiheista. Pykälä ohjaa selvitysmiestä tämän toimenpiteissä. Pykälän nojalla selvitysmiehen velvollisuutena on ensi vaiheessa selvittää lisäeläkelaitoksen varallisuusasema, jolla viitataan vakuutuskantaan ja sitä vastaaviin varoihin selvitysmenettelyn alkamisen ajankohdassa. Selvitysmiehen on pyrittävä etsimään toimija, jolle lisäeläkelaitoksen vakuutuskanta ja sitä vastaavat varat voidaan luovuttaa, sekä panemaan luovutus täytäntöön. Jäljelle jääneillä ja rahaksi muutetuilla varoilla selvitysmiehen on maksettava velat ja jaettava jäljelle jäänyt omaisuus. Onnistuneen selvitysmenettelyn lopputuloksena on lisäeläkelaitoksen purkaminen.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, mitä luvun säännöksiä ei sovelleta, jos laitos on asetettu selvitystilaan sen jälkeen, kun koko vakuutuskanta on luovutettu. Jos laitos on asetettu selvitystilaan sen vuoksi, että se on luovuttanut koko vakuutuskantansa, laitoksen selvitystilaan sovelletaan osittain 11 luvun säännöksiä ja osittain 10 luvun säännöksiä. Ehdotettu soveltamisala poikkeaa voimassa olevista laeista siten, että voimassa olevissa laeissa eläkelaitoksen purkaminen on voinut tapahtua pakollisen tai vapaaehtoisen selvitystilaan asettamisen kautta.

2 §. Velvollisuus asettaa lisäeläkelaitos selvitystilaan. Säännöksessä säädetään perusteista, joiden nojalla eläkelaitos on asetettava selvitystilaan ja purettava. Eläkesäätiön ja eläkekassan selvitystilaan asettamisen perusteet poikkeavat osittain. Pykälän 1 momentti vastaa eläkesäätiölain 78 §:n 1 ja 3 momenttia ja vakuutuskassalain 111 §:n 1 ja 4 momenttia. Sekä eläkesäätiö että eläkekassa tulee asettaa selvitystilaan, jos vakuutettujen vähimmäismäärä alittuu laissa säädetyn tietyn määräajan jälkeenkin tai jos taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaa ei ole toteutettu laissa säädetyssä määräajassa. Niiden eläkelaitosten osalta, jotka on rekisteröity ennen eläkesäätiölain tai voimassa olevan vakuutuskassalain voimaantuloa, on edelleen ehdotetun lain voimaanpanolain nojalla säännöksiä sallituista uudessa laissa edellytettyä alhaisemmista vakuutettujen vähimmäismääristä. Tällainen laitos on asetettava selvitystilaan, jos vakuutettujen vähimmäismäärä alittaa edellä tarkoitetun voimaanpanolaissa säädetyn määrän. Eläkelaitos tulisi myös asettaa selvitystilaan Finanssivalvonnan määräyksellä.

Sen sijaan selvitystilaan asettamisen edellytykset poikkeavat toisistaan silloin, kun kyse on vastuuvelan kattamatta jäämisestä tai tilinpäätöksen osoittamasta alijäämästä. Erot johtuvat eläkesäätiön ja eläkekassan osakkaan erilaisesta vakuutusmaksuvastuusta eläkelaitosta kohtaan. Eläkekassa olisi 1 momentin 2 kohdan mukaan asetettava selvitystilaan, jos tilinpäätöksen osoittamaa alijäämää ei ole katettu kahden vuoden kuluessa. Lain 5 luvussa säädetään siitä, miten alijäämä tulee kattaa. Viime kädessä kassan osakkailta peritään lisämaksua alijäämän kattamiseksi. Lisämaksun enimmäismäärälle säädetään enimmäismäärä. Jos lisämaksun suorittamisen jälkeenkin kassan alijäämää ei ole täysimääräisesti katettu, eläkekassa tulee asettaa selvitystilaan. Kassan osakkailta ei tämän lain nojalla voida periä edellä mainittua lisämaksua enempää, vaikka kassa ei kykenisi suoriutumaan kaikista velvoitteistaan. Kassan osakkaille voi syntyä pidemmälle menevä vastuu vakuutettuja, vapaakirjan saaneita, eläkkeensaajia ja edunsaajia kohtaan kassan sääntöjen tai työehtosopimuksen nojalla. Kyse on tällöin yksityisoikeudellisesta velvoitteesta.

Lisäeläkesäätiö tulee asettaa selvitystilaan, jos osakas ei ole noudattanut 5 luvun 11 §:ssä säädettyä velvollisuutta suorittaa vakuutusmaksuja. Eläkesäätiöön on suoritettava vakuutusmaksuja siten, että vastuuvelka on aina katettu. Eläkesäätiössä ei siis voi olla vastuuvajausta edes selvitystilan aikana, ellei kyse ole poikkeuksellisesta vakuutusteknisestä katevajauksesta. Eläkesäätiön saatava osakkaalta voidaan myös selvitystilan aikana irtisanoa maksettavaksi, jos säätiöltä puuttuu käteisiä varoja selvitysmenettelystä aiheutuvien kulujen tai selvitystilan aikana tai sitä ennen erääntyvien eläkkeiden suorittamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta pidentää selvitystilaan asettamista koskevaa määräaikaa. Ehdotus vastaa tältä osin eläkesäätiölain 78 §:n 2 momenttia ja vakuutuskassalain 111 §:n 2 momenttia.

3 §. Oikeuksien säilyminen jatkettaessa selvitystilaan asettamista koskevaa määräaikaa lisäeläkesäätiössä. Pykälässä säädetään, että jos Finanssivalvonta on pidentänyt selvitystilaan asettamista koskevaa määräaikaa, pykälässä säädetyt etuudensaajat säilyttävät oikeutensa eläkkeen ja muiden etuuksien saamiseen. Eläkelaitoksen on tarvittaessa muutettava sääntöjään vastaamaan 1 momentissa säädettyjä oikeuksia. Pykälä on tarpeen etuudensaajien aseman turvaamiseksi erityistilanteissa. Ehdotus vastaa tältä osin sisällöltään eläkesäätiölain 78 §:n 3 momenttia. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole vastaavaa säännöstä.

4 §. Kassankokous selvitystilan aikana. Pykälässä säädetään siitä, mitä säännöksiä sovelletaan selvitystilassa olevan kassan kassankokoukseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erityissäännöksiä kokouskutsusta selvitystilaan asettamisesta päättävään kassankokoukseen. Asiasta ei ole säännöksiä voimassa olevassa vakuutuskassalaissa.

Pykälän 2 momentin mukaan hallituksen on kutsuttava kassankokous koolle päättämään eläkekassan asettamisesta selvitystilaan, jos selvitystilaan asettamisen edellytykset täyttyvät. Kassankokouksen koolle kutsuminen on tässä tilanteessa hallituksen velvollisuus. Koolle kutsumisen tulee tapahtua viipymättä. Ehdotus on perusteltu vakuutettujen etujen suojaamiseksi tilanteessa, jossa eläkekassan koko, vakavaraisuus tai toiminta ei täytä laissa säädettyjä vaatimuksia.

Pykälän 3 momentin mukaan kokouskutsu on, sen lisäksi mitä eläkekassan säännöissä määrätään, lähetettävä kirjallisena jokaiselle osakkaalle. Lisäksi hallituksen on annettava Finanssivalvonnalle tieto kutsusta kassankokoukseen. Pykälä vastaa asiallisesti vakuutusyhtiölain 23 luvun 3 §:ssä säädettyä lukuun ottamatta sitä, että ehdotuksessa ei nimenomaisesti säädetä päätösehdotuksen pääasiallisesta sisällöstä. Päätösasiakirjojen nähtävänä pitämisestä on säädetty eläkesäätiö- ja eläkekassalain 3 luvun 13 §:ssä, jota sovelletaan myös lisäeläkekassoihin.

5 §. Selvitystilan rekisteröinti ja selvitystilaan määrääminen. Jollei eläkelaitos velvollisuudestaan huolimatta tee päätöstä selvitystilaan asettamisesta tai hakemusta toiminnan jatkamiseksi, Finanssivalvonnan velvollisuutena on määrätä eläkelaitos selvitystilaan. Pykälä perustuu eläkesäätiölain 78 §:n 2 momenttiin ja vakuutuskassalain 112 §:n 3 momenttiin. Voimassa olevissa laeissa määräys on sidottu asianosaisen sosiaali- ja terveysministeriölle osoitettuun hakemukseen. Ehdotus poikkeaa voimassa olevista laeista siten, että hakemuksen lisäksi Finanssivalvonta voi määrätä eläkelaitoksen asetettavaksi selvitystilaan myös omasta aloitteestaan.

Finanssivalvonnan on lisäksi viipymättä ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle päätöksestään, jolla se on määrännyt eläkelaitoksen selvitystilaan. Tältä osin pykälä vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 79 a §:ää ja vakuutuskassalain 112 a §:ää.

6 §. Etuoikeutetut velkojat. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset siitä, miten lisäeläkelaitoksessa vakuutetuilla, vapaakirjan saaneilla, eläkkeensaajilla ja muiden etuuksien saajilla on osuudestaan vastuuvelkaan keskenään samanlainen etuoikeus lisäeläkelaitoksen omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Säännöstä sovelletaan 3 momentin nojalla myös eläkelaitoksen konkurssissa. Pykälän 2 momentin mukaan kyseinen etuoikeus ei kuitenkaan huononna käteispantin tai omaisuuteen vahvistetun kiinnityksen haltijan oikeutta. Pykälä vastaa tältä osin eläkesäätiölain 91 §:ää ja vakuutuskassalain 121 §:ää. Lisäksi momentissa säädettäisiin, ettei etuoikeus estä suorittamasta maksunsaantijärjestyksessä edellä olevia 22 §:ssä ja 23 §:n 1—4 kohdassa tarkoitettuja velkoja selvitystilan aikana.

7 §. Julkinen haaste. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitysmiehen velvollisuudesta hakea julkinen haaste eläkelaitoksen velkojille. Asiasta on säädetty nykyisin eläkesäätiölain 84 §:ssä sekä vakuutuskassalain 119 §:ssä, johon nähden ehdotuksessa on täsmennetty julkisen haasteen hakemisen ajankohtaa viipymättä selvitysmieheksi tulemisen jälkeen. Julkisessa haasteessa velkojia kehotetaan ilmoittamaan saatavansa määräpäivään mennessä uhalla, että tuntemattomiksi jääneet velat lakkaavat. Kuulutus haasteesta julkistetaan virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää.

Pykälän 2 momentin mukaan julkisessa haasteessa on mainittava, että eläkelaitoksessa vakuutettujen, eläkkeen- ja muun etuudensaajien ja edunsaajien saatavia ei tarvitse ilmoittaa selvitystilassa eikä niiden 7 §:ssä tarkoitettua etuoikeutta tarvitse vaatia. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että epäselvyyttä ja tietämättömyyttä ei synny, kun asiasta selkeästi ilmoitetaan julkisessa haasteessa. Pykälään sisältyisi myös säännös, jonka mukaan muutoin julkisesta haasteesta säädetään julkisesta haasteesta annetussa laissa.

8 §. Saatavien ilmoittaminen. Pykälä on uusi. Pykälään otettaisiin säännös velkojan saatavaa koskevan ilmoituksen tekemisestä joko selvitysmiehelle tai Finanssivalvonnalle. Ehdotuksen mukaan velkojan on ilmoitettava saatavan laji, sen syntymisaika ja määrä. Lisäksi velkojan olisi ilmoitettava, vetoaako hän saatavansa osalta etuoikeuteen, esinevakuuteen tai omistuksenpidätysehtoon sekä se, mitä omaisuutta hänen vakuutensa koskee. Selvitysmiehelle olisi tarvittaessa toimitettava myös jäljennökset mahdollisista todisteena olevista asiakirjoista. Pykälä vastaa vakuutusyhtiölain 23 luvun 12 §:n 2 momenttia.

9 §. Vakuutuskannan luovuttaminen, velkojen suorittaminen ja omaisuuden jakaminen. Ehdotuksen mukaan selvitysmenettelyssä ensisijaisena pyrkimyksenä on, että eläkelaitoksen vakuutuskanta siirrettäisiin toiseen lisäeläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkelaitokseen tai henkivakuutustoimintaa harjoittavaan vakuutusyhtiöön. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiehen tulee pyrkiä aikaansaamaan niin pian kuin mahdollista yhden tai useamman lisäeläkekassan, lisäeläkesäätiön tai henkivakuutusyhtiön kanssa sopimus lisäeläkelaitoksen vakuutuskannan luovuttamiseksi kokonaan tai osittain. Momentti vastaa osaltaan myös vakuutusyhtiölain 23 luvun 16 §:n 1 momentissa säädettyä. Vakuutuskannan luovuttamista koskevat säännökset sisältyvät nykyisin eläkesäätiölain 100 §:ään sekä vakuutuskassalain 132 §:ään.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään tilanteesta, jossa luovuttamissopimusta ei saada aikaan. Tällöin kahden vuoden kuluttua selvitystilan alkamisesta Finanssivalvonnan on määrättävä ajankohta, jolloin vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa. Ehdotus vastaa tältä osin vakuutusyhtiölain 23 luvun 21 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä. Tämän jälkeen velat maksetaan ja mahdollinen jäljellä oleva omaisuus jaetaan säännöissä määrätyllä tavalla. Ehdotettu säännös vastaa asiallisesti eläkesäätiölain 89 §:ää ja 90 §:n 1 ja 3 momenttia sekä vakuutuskassalain 120 §:n 1 momenttia ja 122 §:ää lukuun ottamatta sitä, että ehdotukseen ei sisälly nimenomaisia säännöksiä eläkekassan takuupääoman maksamisesta korkoineen.

Pykälän 4 momentissa säädetään erityissäännökset maksuperusteisesta lisäeläkevakuuttamisesta.

10 §. Kielto käyttää lisäeläkelaitoksen varoja. Pykälässä ehdotetaan Finanssivalvonnalle toimivaltaa kieltää selvitystilassa olevan lisäeläkelaitoksen omaisuudenhoitajan tai säilytysyhteisön hallussa olevien varojen käyttämisen. Säännös on tarpeen etuudensaajien aseman turvaamiseksi selvitystilassa.

11 §. Toiminnan rajoittaminen. Vastaavasti kuin eläkesäätiö- ja eläkekassalain 13 luvun 21 §:n ehdotuksen mukaan, ehdotetaan, että selvitystilassa eläkelaitoksen tulee jatkaa vakuutustoimintaa siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Samoin selvitystilassa eläkekassa ei saisi vakuuttaa uusia henkilöitä.

12 §. Maksettavaksi erääntyneen etuuden suorittaminen. Pykälässä säädetään eläkesäätiön velvollisuudesta suorittaa toimintasuunnitelman mukaisesti selvitystilan aikana eläkkeet ja etuudet, jotka ennen sitä tai sinä aikana erääntyvät maksettaviksi. Merkitystä ei ole sillä, onko etuutta haettu tai päätös sen myöntämisestä annettu ennen tai jälkeen selvitystilan alkamisen. Nykyisin yhtäältä eläkesäätiölain 85 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan eläke tai muu etuus, joka on erääntynyt maksettavaksi selvitystilan aikana tai sitä ennen, on suoritettava, jollei 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimusta vakuutustoiminnan luovuttamisesta ole tehty.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 130 §:ää, jonka mukaan selvitystilan aikana erääntyneitä etuuksia ei saa suorittaa. Poikkeuksena säädetään erääntyneen eläke-erän maksamisesta konkurssin alkamispäivänä tai sen jälkeen, jos suorittaminen ei luokkaa muiden vakuutettujen, edunsaajien tai velkojien etuja. Vastaavaa säännöstä suorittaa erääntyneitä eläke-eriä ei ehdoteta, koska kyse ei ole lakisääteisestä eläketurvasta. Selvitystilassa vakuutetut ja eläkkeensaajat ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa.

13 §. Saatavat osakkaalta. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiöllä on oikeus vaatia saatava osakkaalta maksettavaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos säätiöllä ei ole riittävästi käteisiä varoja eläkkeitä, muita etuuksia tai selvitysmenettelystä aiheutuvia kuluja varten, mutta sillä on kuitenkin saatava osakkaalta.

Pykälän 2 momentti koskee saatavien irtisanomista muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa eli silloin, kun vakuutuskannan luovutuksesta on sovittu tai Finanssivalvonta on määrännyt vakuutuksia lakkaamaan. Tällöin irtisanomisaika on kuusi kuukautta eikä tätä pidempiä sovittuja irtisanomisaikoja noudateta.

Pykälä vastaa sisällöltään eläkesäätiölain 86 §:ää. Vastaavia säännöksiä ei ole vakuutuskassalaissa.

14 §. Lopputilityksen ja jaon moittiminen. Pykälän mukaan moiteoikeus on laajalla henkilöpiirillä, jolla yleisten siviiliprosessioikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla voi olla asiassa asiavaltuus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi entiset hallituksen jäsenet ja entinen toimitusjohtaja, eläkekassassa kassankokouksen tai edustajiston jäsenet, vakuutetut, vapaakirjan saaneet, eläkkeen- ja muun etuudensaajat ja edunsaajat sekä muut velkojat. Moiteoikeus koskee sekä lopputilitystä että selvitysmiehen tekemää omaisuuden jakamista koskevaa päätöstä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 93 §:ää siltä osin, kuin voimassa oleva säännös koskee lopputilitystä, ja vakuutuskassalain 124 §:ää.

15 §. Lisäeläkesäätiön selvitystilan lopettaminen ja vakuutustoiminnan jatkaminen. Säännöstä sovellettaisiin eläkesäätiön selvitystilan lopettamiseen. Eläkekassan selvitystila johtaisi aina kassan purkamiseen. Eläkekassan ja eläkesäätiön selvitystilat eroavat toisistaan osakkaan laitosta kohtaan olevan vastuun ja selvitystilan aikana erääntyvien eläkkeiden sääntelyn osalta. Eläkekassan osakkailla on vain rajoitettu vastuu kassan tilinpäätöksen osoittaman alijäämän peittämisestä eikä kassasta suoriteta selvitystilan aikana erääntyviä eläkkeitä. Jos selvitystila olisi mahdollista lopettaa kassankokouksen päätöksellä, kun 2 §:ssä säädetty tilanne selvitystilaan asettamiseksi poistuu, erääntyisivät selvitystilan aikana maksamatta jääneet eläkkeet heti maksettaviksi. Tämä taas saattaisi johtaa jälleen alijäämäiseen tilinpäätökseen ja uuteen selvitystilaan. Pitkään jatkuvien kassan taloudellista tilaa koskevien epäselvyyksien välttämiseksi, mahdollisuutta päättää selvitystilan lopettamisesta ei ehdoteta.

Konkurssi

16 §. Etuoikeutetut velkojat. Pykälän mukaan konkurssissa olevassa lisäeläkelaitoksessa vakuutetuilla, eläkkeensaajilla, muiden etuuksien saajilla ja edunsaajilla on osuudestaan vastuuvelkaan keskenään samanlainen etuoikeus kuin irtaimen pantin haltijalla on pantattuun omaisuuteen. Pykälän 1 momentti vastaa tältä osin voimassa olevan eläkesäätiölain 91 ja 98 §:ssä ja voimassa olevan vakuutuskassalain 121 ja 129 §:ssä säädettyä. Pykälän 2 momentin mukaan edellä mainittu etuoikeus ei heikennä käteispantin tai kiinnityksen haltijan asemaa, mikä vastaa voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädettyä. Säännös ei myöskään estä suorittamasta konkurssimenettelystä tai lisäeläkelaitoksen toiminnasta konkurssin aikana johtuvia juoksevia hallintokuluja, mikä vastaa voimassa olevaa oikeustilaan.

17 §. Eläkkeiden ja muiden etuuksien suorittaminen. Pykälän mukaan konkurssin aikana lisäeläkelaitos ei saa suorittaa maksettavaksi erääntyneitä eläkkeitä tai muita etuuksia. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 130 §:ssä säädettyä. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole asiaa koskevia säännöksiä, mutta säännös vastaa yleisiä konkurssioikeuden periaatteita, joita sovelletaan myös lisäeläkesäätiöön. Vakuutettujen, eläkkeensaajien, muiden etuuksien saajien ja edunsaajien keskinäinen yhdenvertaisuus edellyttää, että suorituksia voidaan tehdä vasta jako-osuuden selvittyä myöhemmin konkurssimenettelyssä.

18 §. Toiminnan rajoittaminen. Pykälän mukaan lisäeläkelaitos saa jatkaa toimintaa konkurssin aikana vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Konkurssin aikana lisäeläkelaitos ei saa vakuuttaa uusia henkilöitä. Säännös vastaa vakuutuskassalain 130 §:ssä säädettyä. Eläkesäätiölaissa ei ole asiaa koskevia säännöksiä, mutta säännös vastaa yleisiä konkurssioikeuden periaatteita, joita sovelletaan myös lisäeläkesäätiöön. Konkurssissa olevan eläkesäätiön toiminnan rajoittaminen vastaa konkurssioikeuden yleisiä periaatteita ja on tarpeen vakuutettujen etujen turvaamiseksi.

19 §. Vakuutuskannan luovuttaminen, velkojen suorittaminen ja omaisuuden jakaminen. Pykälän mukaan pesänhoitajan on pyrittävä saamaan aikaan sopimus vakuutuskannan luovuttamiseksi. Jos sopimusta ei synny kahden vuoden kuluessa, lisäeläkelaitoksen omaisuus on muutettava rahaksi ja pesänhoitajan on laadittava luettelo omaisuuden jaossa noudatettavista suhdeluvuista. Tämän jälkeen on maksettava konkurssimenettelystä ja sitä edeltäneestä selvitysmenettelystä johtuvat velat sekä lisäeläkelaitoksen toiminnasta konkurssin aikana ja sitä edeltäneen selvitystilan aikana lisäeläkelaitoksen toiminnasta johtuvat juoksevat kulut. Seuraavaksi suoritetaan vakuutettujen, eläkkeensaajien ja muun etuuden saajien sekä edunsaajien saatavat. Tämän jälkeen maksetaan kaikki muu tiedossa oleva velka. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan eläkesäätiölain 98 §:ssä ja voimassa olevan vakuutuskassalain 129 §:ssä säädettyä.

20 §. Saatavat osakkaalta. Pykälän mukaan lisäeläkelaitoksen osakkaan vastuu laitosta kohtaan lisäeläkelaitoksen konkurssissa määräytyy samoin periaattein kuin osakkaan vastuu lisäeläkelaitoksen selvitystilassa. Lisäeläkekassan osakkaan vastuu katkeaa konkurssitilinpäätöksen osoittamaan alijäämään tai sitä edeltävään selvitystilatilinpäätökseen osoittamaan alijäämään. Lisäeläkesäätiön osakkaan vastuu lisäeläkesäätiötä kohtaan ei katkea, kun lisäeläkesäätiö asetetaan konkurssiin. Lisäeläkesäätiön osakas on omaan konkurssiinsa vastuussa sitoumuksistaan lisäeläkesäätiötä kohtaan. Pykälä vastaa asiasisällöltään lisäeläkekassan osakkaan osalta voimassa olevan vakuutuskassalain 130 §:ää. Eläkesäätiölaissa ei ole osakkaan vastuuta koskevaa nimenomaista säännöstä, mutta ehdotus vastaa nykyistä oikeustilaa.

13 luku Rajat ylittävä toiminta

ETA-lisäeläkelaitos ja ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos

1 §. Luvun soveltamisala. Lukua sovelletaan ETA-lisäeläkelaitoksen ja ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen rajat ylittävään toimintaan. Rajat ylittävällä lisäeläketoiminnalla tarkoitetaan toimintaan, jossa eläkekassa hoitaa lisäeläkejärjestelyä, johon ei sovelleta Suomen sosiaali- ja työoikeutta.

ETA-lisäeläkelaitoksen rajat ylittävä toiminta

2 §. Rajat ylittävää toimintaa koskevan luvan hakeminen. ETA-lisäeläkelaitoksen on haettava Finanssivalvonnalta lupa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen. Lupahakemuksessa on ilmoitettava vastaanottava valtio, rahoittava yritys ja sen keskushallinnon sijaintipaikka sekä hallinnoitavan lisäeläkejärjestelmän pääpiirteet. ETA-lisäeläkelaitoksen on haettava lupaa kunkin rajat ylittävän lisäeläkejärjestelyn osalta. Finanssivalvonta arvioi ETA-lisäeläkekassan kykyä hallinnoida jokaista lisäeläkejärjestelmää, jota lupahakemus koskee. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 b §:ää.

3 §. Arvio edellytyksistä harjoittaa rajat ylittävää toimintaa. Finanssivalvonta arvioi, onko ETA-lisäeläkelaitoksella edellytykset, sen rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, jota lupahakemus koskee. Finanssivalvonta arvioi, että ETA-lisäeläkelaitoksen hallinnollinen rakenne, taloudellinen tila ja johtajien maine sekä pätevyys ovat yhteensopivia sen rajat ylittävän toiminnan kanssa, jota lupahakemus koskee. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 c §:ää.

4 §. Tieto sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamisen vaatimuksista. Ennen kuin ETA-lisäeläkelaitos ryhtyy harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa, sen on saatava Finanssivalvonnalta tieto niistä sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista, joita lupahakemuksen kohteena olevaan lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan tehtävästä toimittaa rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen lupaa hakevalle ETA-lisäeläkelaitokselle vastaanottavan valtion toimivaltaiselta viranomaiselta saamansa tiedot sekä tieto näiden tietojen merkittävistä muutoksista. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan rajat ylittävässä toiminnassa on noudatettava vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä tietojen toimittamista mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille koskevia vaatimuksia, jotka vastaanottava valtio on asettanut rajat ylittävälle toiminnalle. Rajat ylittävän toiminnan voi aloittaa, kun ETA-lisäeläkelaitos on saanut Finanssivalvonnalta toiminnan harjoittamiseksi tarpeelliset tiedot sovellettavasta työ- ja sosiaalilainsäädännöstä sekä tietojen toimittamista koskevista säännöksistä. Jos edellä mainittuja tietoja ei anneta säännöksen mukaisessa määräajassa, ETA-lisäeläkelaitos voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa. Edellytyksenä on kuitenkin tässäkin tapauksessa, että vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä tietojen toimittamista koskevia säännöksiä noudatetaan. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 d §:ää.

5 §. Sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten valvonta. Vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen valvoo, että rajat ylittävässä toiminnassa noudatetaan vastaanottavan valtion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä ja tietojen toimittamiselle rajat ylittävässä toiminnassa asetettavia vaatimuksia. Jos edellä mainittu viranomainen havaitsee rikkomuksia, sen on ilmoitettava niistä Finanssivalvonnalle, jonka tulee yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ryhtyä tarpeellisiin valvontatoimiin rikkomuksen lopettamiseksi. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 e §:ää.

6 §. Vastuuvelan täysimääräinen kattaminen. ETA-lisäeläkelaitoksen, joka harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, on katettava vastuuvelka täysin ja jatkuvasti kaikkien sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen osalta. Jos rajat ylittävää toimintaa harjoittavan laitoksen vastuuvelka ei ole täysin katettu kaikkien lisäeläkejärjestelyjen osalta, Finanssivalvonnan on vaadittava ETA-lisäeläkelaitosta heti kattamaan vastuun täysimääräisesti. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 f §:ää.

7 §. ETA-lisäeläkekassan ja ETA-lisäeläkesäätiön merkitseminen rekisteriin. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan lisäeläkesäätiön ja lisäeläkekassan, joka harjoittaa myös rajat ylittävää toimintaa, merkitsemisestä vakuutuskassarekisteriin ETA-lisäeläsäätiönä tai -kassana. Finanssivalvonnan on toimitettava rekisteritiedot Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 g §:ää.

Ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen rajat ylittävä toiminta Suomessa

8 §. Ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen oikeus harjoittaa lisäeläketoimintaa Suomessa. Pykälässä säädetään siitä, että ulkomaisella lisäeläkelaitoksella on oikeus harjoittaa rajat ylittävää toimintaa Suomessa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 125 h §:n 1 momenttia.

9 §. Tieto sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamisen vaatimuksista. Finanssivalvonta ilmoittaa ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle lisäeläketoimintaa koskevat Suomen sosiaali- ja työoikeuden vaatimukset sekä tietojen toimittamista koskevat vaatimukset. Finanssivalvonta ei saa asettaa ulkomaiselle ETA-lisäeläkelaitokselle muita vastuuvelan katteen olevien varojen sijoittamista koskevia vaatimuksia kuin, mitä säädetään IORP II-direktiivin 19 artiklan 1-6 kohdassa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 125 h §:n 2 momenttia.

10 §. Rajat ylittävän toiminnan aloittaminen. Ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa Suomessa, kun se on saanut 9 §:ssä tarkoitetut tiedot tai jos se ei ole saanut edellä tarkoitettuja tietoja kuuden viikon kuluessa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 125 i §:n 1 momenttia.

11 §. Sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattamisen valvonta. Finanssivalvonta valvoo, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos noudattaa sille 9 §:n mukaisesti tiedoksi annettuja vaatimuksia. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 125 j §:ää.

14 luku Rajat ylittävät siirrot

1 §. Luvun soveltamisala. Tätä lukua sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Tätä lukua sovelletaan myös lisäeläkelaitokseen, jossa on vähemmän kuin 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua ja joka on ilmoittanut Finanssivalvonnalle toimivansa niiden tämän lain säännösten mukaisesti, joita sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua. Edellä mainitun laitoksen osalta tätä lukua sovelletaan ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lähtien. Lisäksi tätä lukua sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähemmän kuin 100 lisäeläketoiminnassa vakuutettua, jos lisäeläkejärjestelyn siirto ei johda rajat ylittävään toimintaan. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 i §:ää.

2 §. Vakuutettujen, etuudensaajien ja vakuuttavan työnantajan suostumus. Pykälässä säädetään siirron edellyttämästä vakuutettujen enemmistön suostumuksesta vastuuvelan siirtoon. Vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen arvioi siirtoa koskevan lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä, onko edellä mainittu suostumus annettu. Tämän lisäksi siirron toteuttaminen edellyttää lisäeläkelaitoksen hallituksen päätöstä. Tiedot siirron ehdoista on asetettava vakuutettujen ja etuudensaajien saataville tai heidän edustajiensa saataville hyvissä ajoin ennen siirtoa koskevan hakemuksen jättämistä. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 j §:ää.

3 §. Finanssivalvonnan arvio ja vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumus. Jos lisäeläkelaitos aikoo siirtää vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan toisessa ETA-valtiossa toimivaan ammatilliseen lisäeläkelaitokseen tai vakuutusyhtiöön, se tarvitsee siirtoon vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakolta antaman hyväksynnän. Tämän hyväksynnän se voi antaa saatuaan ensin Finanssivalvonnan arvion siirron edellytyksistä. Luvan vastuuvelan rajat ylittävälle siirrolle antaa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonta toimii yhteistyössä edellä mainitun viranomaisen kanssa. Finanssivalvonta saa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta rajat ylittävää siirtoa koskevan hakemuksen. Finanssivalvonta arvioi, täyttyvätkö siirrossa pykälässä säädetyt edellytykset ja toimittaa arvionsa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan tässä pykälässä tarkoitettu arvio ei ole valituskelpoinen hallintopäätös. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 k §:ää.

4 §. Tiedot siirrettyyn lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamisen vaatimuksista. Pykälässä säädetään vastaanottavan lisäeläkelaitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle annettavista tiedoista. Finanssivalvonta ilmoittaa edellä mainitulle viranomaiselle siirrettävään lisäeläkejärjestelyyn sovellettavat sosiaali- ja työoikeuden vaatimukset sekä tietojen toimittamiseen vakuutetuille ja etuudensaajille sovellettavat vaatimukset. Kun vakuutuskanta on siirretty toisessa ETA-valtiossa rekisteröityyn lisäeläkelaitokseen ja siirrettävän kannan osalta vakuutettujen ja edunsaajien sekä rahoittavan yrityksen väliseen suhteeseen sovelletaan muun ETA-valtion kuin laitoksen kotivaltion työ- ja sosiaalioikeutta, kyseessä on rajat ylittävä toiminta. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 l §:ää.

5 §. Finanssivalvonnan valvontatehtävät. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan valvontatehtävästä vastaanottavan valtion toimivaltaisena viranomaisena. Finanssivalvonta valvoo, että vastaanottava lisäeläkelaitos noudattaa siirretyn lisäeläkejärjestelyn osalta Suomen sosiaali- ja työoikeutta ja Suomen lain mukaisia tietojen antamista koskevia säännöksiä. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 m §:ää.

6 §. Lisäeläkelaitos vastaanottavana lisäeläkelaitoksena. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavan lisäeläkelaitoksen toimimisesta vastaanottavana lisäeläkelaitoksena rajat ylittävässä siirrossa siten, että laitokseen siirretään lisäeläkejärjestelmä toisesta ETA-valtiosta. Niiden työnantajien piiri, jotka voivat vakuuttaa työntekijänsä Suomessa rekisteröidyssä lisäeläkelaitoksessa on laissa rajoitettu. Lisäeläkelaitokseen ei rajat ylittävällä siirrolla voida siirtää lisäeläkejärjestelyä, jos siirrettävää vakuutuskantaa rahoittava yritys eli työnantaja ei ole vastaanottavaan laitokseen kuuluva työnantaja tai ellei työnantaja siirron yhteydessä liity laitokseen osakkaaksi. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 n §:ää.

7 §. Lupahakemus lisäeläkejärjestelyn vastaanottamiseen. Pykälässä säädetään luvasta, joka lisäeläketoimintaa harjoittavan laitoksen on haettava Finanssivalvonnalta lisäeläkejärjestelyn vastaanottamiseksi rajat ylittävässä siirrossa. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 o §:ää.

8 §. Finanssivalvonnan päätös lisäeläkejärjestelyn vastaanottamisluvasta. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan lupahakemusta koskevasta arviosta. Pykälässä säädettyjä seikkoja koskevan arvion perusteella Finanssivalvonta tekee lupahakemusta koskevan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen. Päätös on valituskelpoinen hallintopäätös. Finanssivalvonta toimittaa päätöksensä tiedoksi siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 p §:ää.

9 §. Tiedot vastaanotettuun lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden ja tietojen toimittamisen vaatimuksista. Pykälässä säädetään lisäeläketoimintaa harjoittavalle laitokselle toimitettavista tiedoista vastaanotettuun lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista sekä tietojen toimittamista vakuutetuille ja etuudensaajille koskevista vaatimuksista. Finanssivalvonta toimittaa edellä mainitut tiedot laitokselle saatuaan tiedot siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 q §:ää.

10 §. Siirrettävän lisäeläkejärjestelyn hallinnoinnin aloittaminen. Pykälässä säädetään ajankohdasta, jolloin lisäeläketoimintaa harjoittava laitos voi ryhtyä hallinnoimaan vastaanotettavaa lisäeläkejärjestelyä. Siirto voi tapahtua, kun Finanssivalvonta on antanut siihen luvan. Lisäeläketoimintaa harjoittava laitos voi hallinnoida siirrettyä lisäeläkejärjestelyä myös silloin, jos Finanssivalvonta ei anna lupahakemusta koskevaa päätöstä 4 kuukauden ja 3 viikon kuluessa lupahakemuksen tekemisestä. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 r §:ää.

11 §. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sovintomenettely. Finanssivalvonta voi saattaa sen ja siirtävän tai vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen välisen erimielisyyden Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neuvoa-antavaan sovittelumenettelyyn. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 157 s §:ää.

15 luku Lisäeläkelaitoksen ja ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen valvonta

1 §. Finanssivalvonnan valvontatehtävät. Pykälän mukaan Finanssivalvonta valvoo, että lisäeläkelaitos täyttää sen toiminnalle tässä laissa säädetyt edellytykset. Pykälässä säädetään niistä asioista, joita Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa erityisesti. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 §:n 3 momenttia.

2 §. Valvonnan tavoitteet, suhteellisuus ja vaikuttavuus. Pykälän mukaan valvonnan tavoitteena on vakuutettujen ja etuudensaajien oikeuksien suojelu sekä lisäeläkelaitoksen vakauden ja hyvän kunnon varmistaminen. Valvonnan tulee olla oikea-aikaista ja oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Valvonnan on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuvaan ja riskilähtöiseen lähestymistapaan. Finanssivalvonnan on erityisesti poikkeustilanteissa tarkasteltava toimiensa vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 b §:n 2 momenttia.

3 §. Valvonnassa huomioon otettavat seikat ja käytettävissä olevat valvontakeinot. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on lisäeläkelaitosta valvoessaan otettava huomioon sen toimintaolosuhteet sekä ulkoistettuja keskeisiä toimintoja ja muita toimintoja lisäeläkelaitokselle suorittavat palveluyritykset. Finanssivalvonnan käytettävissä tulee olla stressitestejä tai muita vastaavia seurantavälineitä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 c §:ää.

4 §. Valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen ja asiakirjojen toimittaminen Finanssivalvonnalle. Lisäeläkelaitoksen, sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden ja keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 d §:ää.

5 §. Ulkoistettujen toimintojen valvonta. Finanssivalvonta valvoo lisäeläkelaitoksen ja sen keskeisten toimintojen ja muiden toimintojen ulkoistamisesta ja edelleen ulkoistamisesta säädetyn 3 luvun 12 §:n noudattamista erityisesti, kun ulkoistamisella on vaikutusta lisäeläkelaitoksen taloudelliseen asemaan tai valvonnan vaikuttavuus sitä muutoin edellyttää. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 e §:ää.

6 §. Rikemaksun määrääminen. Pykälän mukaan Finanssivalvonta määrää Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:ssä tarkoitetun rikemaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo tiettyjä pykälässä nimenomaisesti yksilöityjä säännöksiä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 f §:ää.

7 §. Kielto käyttää omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallinnassa olevia varoja. Finanssivalvonta voi eläkesäätiö- ja eläkekassalain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa kieltää 6 luvun 27 §:ssä tarkoitetun omaisuudenhoitajan ja 6 luvun 28 §:ssä tarkoitetun säilytysyhteisön hallinnassa olevien eläkesäätiön varojen käyttämisen. Finanssivalvonta voi ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kieltää Suomeen sijoittautuneen omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallinnassa olevien ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen varojen käyttämisen tai rajoittaa varojen käyttämistä. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 g §:ää.

8 §. Kieltopäätöksen tiedoksi antaminen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on annettava tiedoksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle eläkesäätiön toiminnan kieltävä tai sitä rajoittava päätös. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 h §:ää.

9 §. Vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeuden valvonta rajat ylittävässä toiminnassa. Pykälän mukaan Finanssivalvonta valvoo, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos harjoittaessaan rajat ylittävää toimintaa, jossa Suomi on vastaanottavana valtiona, noudattaa Suomen sosiaali- ja työoikeutta sekä lisäeläkkeisiin sovellettavia tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia. Jos lisäeläkelaitos harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattamista valvoo vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonnan on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 i §:ää.

10 §. Tietojenvaihto ja yhteistyö. Finanssivalvonnan on edistettävä tietojenvaihtoa ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvontaa koskevien parhaiden käytäntöjen ja yhteistyön kehittämiseksi, kilpailun vääristymisen estämiseksi sekä rajat ylittävän toiminnan ja rajat ylittävien siirtojen edellytysten turvaamiseksi. Finanssivalvonnan on tietojenvaihtoa edistäessään toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä Euroopan komission kanssa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvonnan helpottamiseksi. Pykälä vastaa eläkesäätiölain 69 j §:ää.

11 §. Euroopan parlamentin tutkintaoikeus. Pykälä perustuu IORP II –direktiivin 54 artiklaan. Artiklassa viitataan Euroopan parlamentin tutkintaoikeuteen, josta säädetään 226 artiklassa Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta. IORP II-direktiivin 54 artiklan mukaan Euroopan parlamentilla on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja toimivaltaiselta viranomaiselta tutkintaoikeuden toteuttamista varten. Lisäeläkesäätiö ja lisäeläkekassalaissa säädetään siitä, että Finanssivalvonta voi luovuttaa Euroopan parlamentille tietoja lisäeläkelaitosten toiminnasta, jos parlamentti käyttää tutkintaoikeuttaan.

16 luku Rangaistussäännökset

Luku sisältää lain rangaistussäännökset. Vakavimmat teot on kriminalisoitu lisäeläkelaitostoiminnan luvattomana harjoittamisena (1 §) ja lisäeläkelaitosrikoksena (2 §), joissa rangaistusasteikko on sakko tai enintään yksi vuotta vankeutta. Lievimmät teot on kriminalisoitu lisäeläkelaitosrikkomuksena (3 §), josta voidaan tuomita vain sakkoon. Lisäksi luku sisältää viittauksena rikoslakiin rangaistusseuraamukset vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta (4 §), jonka rangaistusasteikko määräytyy rikoslain 38 tai 40 luvun mukaan. Edellä mainitun perusteella syyteoikeus tässä luvussa rangaistavaksi säädettyihin tekoihin vanhentuu pääsääntöisesti kahdessa vuodessa rikoksen tekopäivästä. Kaikki luvussa kuvatut teot ovat virallisen syytteen alaisia. Rikosoikeudellisen keskittämisperiaatteen mukaisesti teoista, joista on säädetty vankeusrangaistusuhka, tulisi säätää rikoslaissa. Tästä periaatteesta on mahdollista poiketa erityisestä syystä, jos ehdotetaan matalaa vankeuden enimmäismäärää. Nyt ehdotettu enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, jota voidaan pitää melko alhaisena vankeuden määränä. Rikoslaissa ei ole tällä hetkellä erityisesti vakuutustoimialaa koskevia rangaistussäännöksiä. Esimerkiksi vakuutusyhtiöitä ja työeläkevakuutusyhtiöitä koskevista erityisistä rangaistussäännöksistä säädetään vakuutusyhtiölaissa.

Pääsääntöisesti luvussa kuvatut teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Rangaistavuus ei myöskään koske tilanteita, joissa teko on vähäinen. Teon mahdollinen vähäisyys arvioidaan tapauskohtaisesti. Säännökset koskien lisäeläkelaitosrikosta ja -rikkomusta sekä vaitiolovelvollisuuden rikkomista ovat myös toissijaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä sovelletaan vain, jollei teko samalla täytä sellaisen rikoksen tunnusmerkistöä, josta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus.

Laissa säädetty rangaistusuhka koskisi rangaistavaksi säädettyihin tekoihin syyllistyneitä luonnollisia henkilöitä. Rikoslain 9 luvussa säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuu ei voisi tulla sovellettavaksi luvussa säädettyjen tekojen johdosta.

Pääsääntöisesti rangaistussäännökset vastaisivat voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädettyä. Voimassa oleviin lakeihin verrattuna pykälien kirjoittamistapaa on täsmennetty, jotta rangaistava teko on määritelty mahdollisimman yksiselitteisesti.

1 §. Lisäeläkelaitostoiminnan luvaton harjoittaminen. Pykälässä luetellut teot olisivat rangaistavia lisäeläkelaitostoiminnan luvattomana harjoittamisena, eli niistä voitaisiin tuomia sakkoa tai enintään yksi vuotta vankeutta. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 129 §:ää ja vakuutuskassalain 162 §:ää, joissa toiminnan harjoittaminen olematta siihen oikeutettu on vastaavasti kriminalisoitu. Ehdotuksessa periaatteena on rikosoikeudellinen tarkkarajaisuus. Ehdotuksessa täsmennetään viittauksin, minkä pykälän vastaista toimintaa rangaistusuhka koskee. Lisäeläkelaitosten toiminnan tarkoitus, toimintapiiri eli laissa sallitut osakkaat ja mahdolliset vakuutetut on laissa tarkoin rajattu. Lisäeläkelaitos ei voi harjoittaa toimintaansa vapaasti markkinoilla kuten vakuutusyhtiö. Toimintaa ei ole sallittua aloittaa ennen rekisteröintiä eikä jatkaa asettamatta laitosta selvitystilaan, jos laissa säädetyt selvitystilaan asettamista edellyttävät kriteerit täyttävät. Ehdotetun pykälän 1 kohdassa täsmennetyt seikat, milloin toimintaa harjoitetaan ilman siihen olevaa oikeutta, vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain sääntelyä toiminnan tarkoituksesta, toimintapiiristä, sallituista vakuutetuista, toiminnasta ennen rekisteröintiä sekä siitä, milloin laitos on asetettava selvitystilaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 162 §:n 2 kohtaa myös siltä osin, kuin siinä kielletään ottamasta uusia vakuutettuja selvitystilan aikana. Voimassa olevasta laista poiketen maksujen periminen lisäeläkekassaan selvitystilan aikana ei olisi rangaistavaa. Selvitystilan sääntelyä on ajanmukaistettu ja täsmennetty, eikä maksujen periminen selvitystilan aikana ole aina kiellettyä. Kriminalisoinnin alaa ei ehdotuksessa laajenneta.

2 §. Lisäeläkelaitosrikos. Pykälässä säädetään teoista, jotka ovat rangaistavia lisäeläkelaitosrikoksena. Rangaistusasteikko lisäeläkelaitosrikoksesta on sakkoa tai vuosi vankeutta. Pykälän 1 ja 3 kohta vastaisivat asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 130 §:ää ja vakuutuskassalain 163 §:ää.

Pykälän 2 kohta olisi uusi. Siinä kriminalisoidaan eläkelaitoksen varojen jakaminen 6 luvun 1 §:n vastaisesti. Rangaistusuhka koskisi siten eläkelaitoksen varojen käyttämistä laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen. Myös pykälän 3 kohta, jossa kriminalisoitaisiin laitoksen varojen jakaminen osakkaille 5 luvun 15 §:n vastaisesti olisi uusi säännös. Aiemmin eläkelaitoksen varojen jakaminen lain säännösten tai eläkelaitoksen sääntöjen vastaisesti on ollut kriminalisoitua eläkesäätiö- ja vakuutuskassarikkomuksena, jossa rangaistuksena on sakkoa. Vakuutusyhtiöiden osalta vastaava teko on ollut kriminalisoitu vakuutusyhtiölain 29 luvun 4 §:n perusteella vakuutusyhtiörikoksena, jonka rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Tämän vuoksi on perusteltua, että eläkelaitoksen varojen käyttäminen laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen olisi jatkossa kriminalisoitu lisäeläkelaitosrikoksena.

Eläkevarat, joita eläkesäätiöt ja -kassat hoitavat on tarkoitettu vain niiden tarjoaman lisäeläketurvan hoitamiseen, sillä lisäeläkesäätiöt ja -kassat eivät saa harjoittaa muuta toimintaa. Kyseisten varojen käyttäminen muuhun laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen loukkaa vakuutettujen etuja. Lisäeläkelaitoksen varoja voidaan palauttaa laitoksessa osakkaana olevalle työnantajalle laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Vaikka osakkaana olevalla työnantajalla voi olla velvollisuus maksaa omista varoistaan laitoksesta puuttuva vastuiden kattamiseen tarvittava pääoma tai osa siitä, osakkaan maksukyvyttömyys voi käytännössä johtaa varojen saamatta jäämiseen. On mahdollista, että lisäeläkkeitä ei varojen puuttuessa voida maksaa täysimääräisinä tai lainkaan. Ehdotettu rangaistusasteikko vastaa osakeyhtiölaissa ja vakuutusyhtiölaissa yhtiön varojen laittomasta jakamisesta säädettyä enintään vuoden vankeusrangaistusta.

3 §. Lisäeläkelaitosrikkomus. Pykälässä lueteltaisiin ne teot, jotka olisivat rangaistavia lisäeläkelaitosrikkomuksena. Lisäeläkelaitosrikkomuksesta voidaan tuomita sakkoa. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan eläkesäätiölain 131 §:ää ja vakuutuskassalain 164 §:ää. Sitä kuitenkin täsmennettäisiin pykäläviittauksin.

Uutta olisi se, että pykälän 2 momentin 2—8 kohdan mukainen menettely olisi rangaistavaa myös, jos menettely on ollut törkeän tuottamuksellista. Edellä mainitussa kohdassa säädetään rangaistavaksi Finanssivalvonnalle lain mukaan annettavien tietojen ja ilmoitusten tekemättä jättäminen. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on perusteltua säätää rangaistavaksi tahallisuuden lisäksi myös törkeän tuottamuksellisena, sillä on yleisen edun kannalta tärkeää, että valvojalla on käytettävissään ajantasaiset tiedot. Ehdotus vastaa vakuutusyhtiölain 29 luvun 5 §:n 2 momenttia.

17 luku Voimaantulo

1 §. Voimaantulo. Tämän lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2022.

1.3 Vakuutuskassalaki

1 luku Lain soveltaminen ja toiminnan keskeiset periaatteet

1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin toiminnasta, jota vakuutuskassa voi lain mukaan harjoittaa. Lakia sovellettaisiin sairausavustukseen, hautaus- ja eroavustukseen sekä muiden sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan piiriin kuuluviin avustuksiin. Pykälä perustuu vakuutuskassalain 1 §:n 1 momentin 3, 4 ja 6 kohtaan ja 2 momenttiin sekä 7 §:n 1 momenttiin.

Pykälässä ei säädetä voimassa olevaa vakuutuskassalain 2 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä. Työntekijän eläkelain ja yrittäjän eläkelain soveltamisesta säädettäisiin eläkesäätiö- ja kassalaissa sekä lisäeläkesäätiö- ja kassalaissa. Voimassa olevasta laista poiketen pykälässä ei myöskään säädettäisi nimenomaisesti siitä, että tätä lakia ei sovelleta työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitettuun työttömyyskassaan. Sääntelyn tilaa ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa, sillä työttömyyskassalain 2 a §:n mukaan vakuutuskassalain soveltaminen työttömyyskassan lakisääteiseen etuuteen tai työttömyyskassan jäsenyyteen ei ole mahdollista.

2 §. Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetun lain soveltaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti, että eläkesäätiö- ja eläkekassalain eläkelaitosta ja eläkekassaa koskevia säännöksiä sovelletaan, jollei vakuutuskassalaissa muuta säädetä. Lisäksi pykälän 2 momentissa luetellaan ne eläkesäätiö- ja eläkekassalain säännökset, joita ei sovelleta vakuutuskassoihin. Sääntelyn rakenne poikkeaa siten voimassa olevasta lainsäädännöstä.

3 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin erilaisia toimintoja harjoittavat vakuutuskassat, ETA- ja OECD-valtio, vakuutettu, edunsaaja, osakas ja konserni. Vakuutetulla tarkoitetaan myös vapaakirjan saanutta. Säännöksen määritelmiä on osittain voimassa olevan vakuutuskassalain 3 §:ssä.

4 §. Toiminnan tarkoitus ja toiminta ennen rekisteröintiä. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassan tulee harjoittaa toimintaansa muutoin kuin liikemäisesti toimintapiirissään. Vakuutuskassan toiminnan tulee siten olla avointa vain toimintapiirissä olevien henkilöiden tai henkilöryhmien suhteen. Muutoin vakuutuskassa ei saa tarjota palveluitaan määrittelemättömälle joukolle ihmisiä. Muutoin kuin liikemäisesti toimimisesta on säädetty voimassa olevan vakuutuskassalain 1 §:n 1 momentissa. Pykälän 1 momentissa nimetään vakuutuskassan päämiehet, joiden edun mukaisesti vakuutuskassan on toimittava. Vakuutuskassan tulee hoitaa varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla. Pykälä kattaa sekä vakuutuskassalle kertyneet varat, että tulevaisuudessa kertyvän kassavirran. Pykälässä vaaditaan turvaavuuden varmistamista, koska jo voimassa olevan vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin mukaan vakuutuskassan on sijoitettava varansa turvaavasti ja tuloa tuottavasti sekä kassan maksuvalmiutta silmällä pitäen. Kassan varoja ei saa käyttää kassan toiminnalle ilmeisesti vieraaseen tarkoitukseen. Lisäksi voimassa olevan vakuutuskassalain 9 §:n mukaan vakuutuskassan on jälleenvakuutuksella tai muulla tavoin järjestettävä toimintansa siten, että syntyy vakuutettuja etuja turvaava suhde vastuumenojen todennäköisen vaihtelun ja kassan vastuukyvyn välillä. Ehdotuksessa ei ole tarkoitettu muuttaa näitä perustavanlaatuisia periaatteita.

Pykälän 2 momentti vastaa asiallisesti vakuutuskassalain 24 §:n 1 ja 2 momenttia. Lähtökohtana on, että kassaa ei ole olemassa itsenäisenä oikeushenkilönä ennen rekisteröintiä. Pykälän 3 momentin mukaan ennen vakuutuskassan rekisteröimistä kassan puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimesta päättäneet ja siihen osallistuneet yhteisvastuullisesti. Ennen kassan rekisteröintiä kassan toimilla on oikeusvaikutuksia perustamistointen johdosta. Sen vuoksi 3 momentissa säädetään, että tänä aikana hallitus ja toimitusjohtaja voivat käyttää puhevaltaa perustamista koskevissa asioissa. Tämä on toimitusjohtajan osalta uusi säännös. Vastuu näistä toimista siirtyy kuitenkin vakuutuskassalle rekisteröimisen jälkeen.

5 §. Sairauskassan toimintapiiri. Pykälässä säädettäisiin nimenomaisesti työpaikkakassan ja täydennyskassan toimintapiiriin muodostamiseen kelpuutetuista henkilöistä tai henkilöryhmistä.

Pykälän 1 momentissa viitataan sairausvakuutuslaissa tarkoitetun työpaikkakassan toimintapiiriin. Säännös sisältää aineellisen viittauksen.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 4 §:ää. Pykälän mukaan toimintapiiriin voi kuulua henkilöryhmä, joka on määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen taikka rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella, jos täydennyskassatoiminnan harjoittaminen tämän ryhmän keskuudessa on tarkoituksenmukaista. Täydennyskassan henkilöryhmällä tai rekisteröidyllä yhdistyksellä tulisi olla vakuutuskassaan luonteva liityntä.

6 §. Täydennyskassan vakuutetut. Työpaikkakassan vakuutettuihin sovelletaan, mitä sairausvakuutuslaissa säädetään. Täydennyskassassa vakuuttaminen on sidottu osakkaaseen työ-, virka- tai palvelussuhteessa oleviin henkilöihin. Kassassa voidaan vakuuttaa myös työnantajan palveluksessa olevat johtohenkilöt sekä edellä tarkoitettujen henkilöiden perheenjäsenet ja palvelussuhteen päättäneet sekä heidän perheenjäsenensä.

7 §. Hautaus- ja eroavustuskassan toimintapiiri ja vakuutetut. Pykälän mukaan hautaus- ja eroavustuskassan toimintapiiriin sovelletaan 5 §:n 2 momenttia ja vakuutettuihin 6 §ää. Säännös sisältää aineellisen viittauksen.

8 §. Oikeushenkilöllisyys ja osakkaiden vastuu. Säännös vastaa nykyistä oikeustilaa. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole säännöksiä, jotka nimenomaisesti kuvaisivat osakkaiden asemaan sovellettavia yleisiä periaatteita. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassa on perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä ja lakkaa, kun vakuutuskassa on purettu. Vastaava periaate on todettu muun muassa osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuskassan osakkaat vastaavat kassan tilinpäätöksen alijäämän kattamisesta siten kuin tässä laissa säädetään ja kassan säännöissä määrätään. Vaikka vakuutuskassa on osakkaista erillinen oikeushenkilö, osakkaat ovat vastuussa laissa täsmentyvällä tavalla siitä, että kassa täyttää sille säädetyt vaatimukset.

2 luku Perustaminen

1 §. Vakuutuskassan perustaja. Pykälän 1 momentin mukaan työpaikkakassan voi perustaa työnantaja taikka työnantajat yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, joilla on taloudellinen tai toiminnallinen yhteys, jos toiminnan harjoittaminen yhdessä on tarkoituksenmukaista. Taloudellinen ja toiminnallinen yhteys tarkoittaa myös konsernia, mutta on käsitteenä konsernia laajempi. Työpaikkakassana toimiminen edellyttää kansaneläkelaitoksen suostumusta, josta säädetään sairausvakuutuslaissa.

Täydennyskassan taikka hautaus- ja eroavustuskassan voi perustaa 1 momentissa tarkoitettujen lisäksi työnantajat yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen tai, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden, jos toiminnan harjoittaminen yhdessä on tarkoituksenmukaista, taikka yrittäjät yhdessä sellaisten yrittäjien kanssa, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen tai, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden, jos toiminnan harjoittaminen yhdessä on tarkoituksenmukaista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että täydennyskassan taikka hautaus- ja eroavustuskassan voi perustaa henkilöryhmä, joka on määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella tai rekisteröity yhdistys.

2 §. Vähimmäiskoko. Pykälässä säädetään työpaikka- ja täydennyskassan perustamisen edellytyksenä olevista vakuutettujen määristä. Työpaikkakassassa tulee sairausvakuutuslain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan olla vähintään 300 vakuutettua. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia. Ehdotuksen mukaan täydennyskassassa taikka hautaus- ja eroavustuskassassa on oltava vähintään 100 vakuutettua. Tältä osin uusi vähimmäiskokoa koskeva säännös on tarpeen riittävän maksujen kassavirran ja avustuskorvausten riskinjaon varmistamiseksi.

3 §. Säännöt. Pykälän 1 momentissa säädetään vakuutuskassan säännöissä määrättävistä asioista. Pykälän 1 momentin luettelo ei ole tyhjentävä. Voimassa olevasta laista poiketen laissa tai säännöissä ei enää jatkossa velvoitettaisi vakuutuskassaa määräämään vakuutuskassan pohjarahaston maksamisesta. Muun muassa tällainen määräys olisi kuitenkin edelleen sallittu. Pykälän 1 momentin 15 kohdan nojalla uutena asiana säännöissä olisi puolestaan määrättävä siitä, miten täydennys-, hautaus- tai eroavustuskassa tiedottaa vakuutetuille, vapaakirjan saaneille tai edunsaajille korvauksia ja avustuksia koskevista sääntömääräyksistä. Pykälän 2 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 4 §:n 1 momentin 1—3 kohtaa ja 15 §:ää.

4 §. Toiminimi. Pykälässä säädetään nimenomaisesti vakuutuskassan velvollisuudesta ottaa suomen- tai ruotsinkielinen toiminimi. Lisäksi pykälässä säädetään toiminimeä koskevista vaatimuksista. Säännös on tarpeen, koska toiminimilaki ei sellaisenaan koske vakuutuskassatoimintaa.

5 §. Osakasluettelo. Pykälässä säädetään uutena osakasluettelosta, joka vastaa osittain osakeyhtiölain 3 luvun 15 §:ssä säädettyä. Vakuutuskassan tulee pitää osakkaista luetteloa, jossa on oltava osakkaan nimi ja yhteisötunnus. Osakasluettelo tulisi laatia heti kassan perustamisen jälkeen.

Pykälän 2 momentissa säädetään vakuutuskassan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle viipymättä osakasluettelon muutoksista. Finanssivalvonta arvioi, että kassan osakkaiden muuttuminen täyttää vakuutuskassan toimintapiirille laissa asetetut vaatimukset ja että toimintapiiri vastaa myös kassan sääntöjä. Jos vakuutuskassassa on useita osakkaita, toimintapiiriä koskevan sääntelyn mukaan edellytyksenä on, että toiminnan harjoittaminen yhdessä on tarkoituksenmukaista.

3 luku Hallinto ja tilinpäätös

1 §. Työpaikkakassan hallituksen jäsenet ja varajäsenet. Pykälässä ehdotetaan erityissäännöstä työpaikkakassan hallituksen jäsenten määrän osalta. Hallituksen puheenjohtajasta säädetään eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvun 7 §:n 2 momentissa. Ehdotuksen mukaan työpaikkakassan hallituksessa on oltava vähintään viisi jäsentä ja kullakin heistä henkilökohtainen varajäsen. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 25 §:n 1 momenttia.

2 §. Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan kelpoisuus. Ehdotuksessa kultakin hallituksen jäseneltä ja toimitusjohtajalta edellytetään hyvämaineisuutta ja vakuutuskassatoiminnan laatuun ja laajuuteen nähden tarpeellista asiantuntemusta. Ehdotetussa säännöksessä edellytetään myös, että sijoitustoimintaa harjoittavassa vakuutuskassassa hallituksessa on hyvä sijoitustoiminnan tuntemus. Säännöksellä tarkoitetaan sitä, että tällöin vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä on vaatimuksen täyttävä sijoitustoiminnan asiantuntemus. Tarpeellisen asiantuntemuksen vakuutuskassa voi tarvittaessa muutoin järjestää esimerkiksi ulkoistamalla huolellisesti sijoitus- tai muita toimintojaan. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 27 §:n 2 momenttia.

3 §. Säännösten soveltaminen varajäseneen. Ehdotuksen mukaan hallituksen varajäseneen sovelletaan, mitä vakuutuskassalaissa säädetään hallituksen jäsenestä. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 25 §:n 4 momenttia.

4 §. Vastuullinen vakuutusmatemaatikko. Vakuutuskassan korvaustoiminta on yleensä verrattain yksinkertaista toimintaa. Siksi voimassa olevan vakuutuskassalain ja ehdotuksen pääsäännön nojalla vakuutuskassalla ei ole yleensä vastuullista vakuutusmatemaatikkoa. Pykälässä ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi, että vakuutuskassan on valittava vastuullinen vakuutusmatemaatikko, jos vastuuvelkaan sisältyy vakuutusmaksuvastuu. Tällöin vakuutuskassan korvaustoiminta on jonkin verran monimutkaisempaa kuin tavallisesti, mistä johtuen vastuullisen vakuutusmatemaatikon vaatimus on perusteltu. Ehdotusta sisällöltään lähellä oleva säännös on olevan vakuutuskassalain 170 §:n 1 momentissa.

5 §. Työpaikkakassan vakuutustoiminnan ulkoistamisen kielto. Pykälän mukaan työpaikkakassa ei saa ulkoistaa vakuutustoimintojaan. Kansaneläkelaitos on antanut tietylle työpaikkakassalle suostumuksen harjoittaa toimintaa, eikä tämä suostumus ole siirrettävissä. Tätä on käytännössä edellytetty Kansaneläkelaitoksen toiminnalle asettamissa ehdoissa. Pykälää vastaavaa säännöstä ei oleva voimassa olevassa vakuutuskassalaissa, mutta säännös vastaa nykyistä käytäntöä.

6 §. Tilintarkastajan valinta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassalle on valittava vähintään yksi tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja. Varatilintarkastajan valitsemisvelvollisuudesta säädetään tilintarkastuslain 2 luvun 3 §:ssä, jonka nojalla varatilintarkastajaa ei tarvitse valita, jos tilintarkastajaksi valittu on tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastajan valitsee kassankokous. Momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 56 §:n 3 momenttia.

7 §. Taseeseen merkittävät erät. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 74 a §:ää.

8 §. Sijoitusten arvostaminen käypään arvoon. Sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelan katteen arvostamiseen tilinpäätöksessä ei sovelleta 10 §:ää. Sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelan katteena olevat sijoitukset esitetään taseessa erikseen arvostettuna käypään arvoon. Käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan. Omaisuuden siirrot muiden sijoitusten ja sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelan katteena olevan omaisuuden välillä tapahtuvat käyvillä arvoilla. Pykälä vastaa vakuutusyhtiölain 8 luvun 15 §:n 2 ja 3 momenttia sijoitussidonnaisten vakuutusten vastuuvelkaa kattavien sijoitusten arvostamisesta taseessa.

4 luku Vastuuvelka ja vakuutusmaksut

1 §. Vastuuvelka. Pykälässä säädetään vastuuvelan osista. Vastuuvelan muodostavat 2 §:ssä tarkoitettu korvausvastuu ja, jos sellainen on, 3 §:ssä tarkoitettu vakuutusmaksuvastuu. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 80 §:ää.

2 §. Korvausvastuu. Pykälässä määritellään korvausvastuu. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 80 §:n 1 momenttia.

3 §. Vakuutusmaksuvastuu. Pykälässä määritellään vakuutusmaksuvastuu. Tällaisena pidetään myös joillakin hautauskassoilla mahdollisesti käytössä olevaa indeksikorotusvastuuta. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 79 §:n 2 momenttia, joka kuitenkin koskee vain eläkekassaa. Ehdotuksessa soveltamisalaa laajennetaan myös vakuutuskassaan.

4 §. Vastuuvelan laskuperusteet. Pykälässä edellytetään, että vakuutuskassalla on oltava laskuperusteet vastuuvelan määrittämiselle. Muuttujien määrittämisessä on noudatettava varovaisuuden ja myös jatkuvuuden periaatteita. Vakuutusmatemaattisia menetelmiä voidaan muuttaa ainoastaan perustellusta syystä. Muutettuja laskuperusteita on sovellettava myös niihin henkilöihin, jotka ovat olleet vakuutettuina ennen muutosta, jollei heitä varten laadita eri perusteita. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 81 §:n 1 momenttia ja 82 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

5 §. Vakuutustekninen katevajaus. Voimassa olevan vakuutuskassalain 82 §:n mukaisesti ehdotuksessa säädetään Finanssivalvonnan poikkeuslupamahdollisuudesta, jos uusi vastuuvelka muodostuu vanhojen laskuperusteiden mukaista suuremmaksi. Vakuutuskassan on luvan saamiseksi laadittava suunnitelma erotuksen pienentämiseksi vuosittain ja noudatettava sitä. Suunnitelma on asianosaisjulkinen siten, että se on oltava osakkaiden, vakuutettujen ja edunsaajien saatavilla.

6 §. Vakuutusmaksujen laskuperusteet. Vakuutuskassalla on oltava vakuutusmaksun laskuperusteet, jotka on ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 78 §:ää.

7 §. Vapaakirjan ja takaisinostoarvon laskuperusteet. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassalla on oltava laskuperusteet vapaakirjan määrittämiselle, jos henkilö voi vakuutuskassan sääntöjen mukaan saada vapaakirjan. Pykälän 2 momentin nojalla vakuutuskassalla on oltava laskuperusteet vakuutettujen maksuosuuksia vastaavan takaisinostoarvon määrittelemiselle siinä tapauksessa, että vakuutetut osallistuvat vakuutuskassan korvausten tai avustusten rahoittamiseen. Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetuista vapaakirjoihin liittyvistä laskuperusteista. Pykälä vastaa vapaakirjojen osalta sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 81 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Voimassa olevasta vakuutuskassalaista poiketen Finanssivalvonnalla ei kuitenkaan olisi toimivaltaa antaa takaisinostoarvoa koskevia määräyksiä. Säännöksen kirjoitustapaa on täsmennetty voimassa olevaan lakiin nähden.

8 §. Vakuutettujen etujen turvaaminen. Pykälän mukaan vakuutusmaksuja määritettäessä ja täytäntöön pantaessa on otettava huomioon vakuutettujen edut. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 81 §:n 2 momenttia.

9 §. Maksuosuuksien eriyttäminen maksuperusteisessa järjestelyssä. Pykälä on uusi. Pykälässä edellytetään, että vakuutuskassan vastaanottamat maksut on eriteltävä yhden tai useamman osakkaan ja vakuutettujen maksuosuuksiin, jos vakuutetut osallistuvat vakuutuskassan rahoitukseen. Erittely kirjanpidossa on tarpeen, jos tällainen vakuutuskassa halutaan purkaa vapaaehtoisesti, koska vakuutuskassan on voitava palauttaa luonnollisten henkilöiden ja osakkaan tai osakkaiden ylitse jäävät vakuutusmaksut erikseen.

10 §. Vastuuvelan korko. Pykälässä ehdotetaan, että vastuuvelan laskennassa käytettävä korko tulee valita varovaisuutta noudattaen. Voimassa olevan vakuutuskassalain 82 a §:n 1 momentti, jossa asiasta säädetään, koskee vain lisäeläketoimintaa harjoittavia vakuutuskassoja. Muiden vakuutuskassojen osalta ei ole vastaavaa säännöstä. Vastaava säännös on kuitenkin tarpeen myös muiden vakuutuskassojen osalta, jos ne käyttävät diskonttokorkoa laskuperusteissaan.

11 §. Vararahasto. Pykälässä ehdotetaan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun säännöksiä täydentäviä rahastointia koskevia säännöksiä. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassalla on oltava vararahasto, jota tulee vuosittain kartuttaa vähintään 20 prosentilla tilinpäätöksen osoittamasta ylijäämästä. Kartuttamisesta tulee vapaaehtoista, kun vararahasto on vähintään yhtä suuri kuin tilikauden ja kahden edellisen tilikauden maksutulon keskimäärä.

Pykälän 2 momentin mukaan vähimmäismäärän ylittävää vararahastoa saadaan alentaa kassankokouksen päätöksen mukaisesti ainoastaan vahvistetun taseen osoittaman alijäämän peittämiseksi taikka Finanssivalvonnan luvalla muista erityisistä syistä.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutuskassalla voi olla myös muita rahastoja. Näiden kartuttamisesta ja käyttämisestä on määrättävä säännöissä. Muita rahastoja ei voida siten käyttää esimerkiksi pelkästään hallituksen tai kassankokouksen päätöksessä määrättyjen perusteiden mukaisesti.

12 §. Tilinpäätöksen alijäämän peittäminen. Pykälässä säädetään alijäämän peittämiseen käytettävistä rahastoista ja niiden järjestyksestä. Järjestys etenee vapaasta omasta pääomasta kohti sidotun oman pääoman eriä. Tarvittaessa vakuutuskassan on määrättävä osakkailleen ja vuoden aikana maksuvelvollisille vakuutetuille lisämaksu. Lisämaksusta on oltava määräys säännöissä. Lisämaksu voidaan tarvittaessa periä ulosottotoimin ilman tuomiota noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

13 §. Katteen eriyttäminen. Pykälässä säädetään luonnollisten henkilöiden ja osakkaan tai osakkaiden rahoittaman vastuuvelan katteen eriyttämisestä. Eriyttäminen on tehtävä, jos vakuutetut osallistuvat korvauksien tai avustuksien rahoittamiseen. Lisäksi sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelan katteena olevat varat on eriytettävä muista varoista. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa on ollut vastuuvelan katteen eriyttämistä koskevia säännöksiä eläkekassan osalta. Ehdotuksessa säännösten soveltamisalaa laajennettaisiin muihinkin vakuutuskassoihin.

14 §. Pysyvä ylikate. Vakuutuskassan tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen vakuutuskassan tai sen osakkaiden hyväksi. On kuitenkin käytännössä mahdollista, että vakuutuskassalle kertyy varallisuutta esimerkiksi onnistuneen sijoitustoiminnan tuloksena. Tätä varten pykälässä sallitaan ylikatteen palauttaminen osakkaille. Vakuutettujen maksamaa osuutta ei pykälän mukaan saada palauttaa osakkaille. Palauttaminen edellyttää vakuutuskassan arviota ylikatteen pysyvyydestä ja Finanssivalvonnan lupaa.

Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 a §:n 1 ja 2 momenttia, joka koskee eläkekassaa ja sen lisäetuja myöntävää osastoa. Voimassa olevasta laista poiketen ehdotukseen ei sisälly tätä asiaa koskevaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuutta.

5 luku Varat ja sijoittaminen sekä vastuuvelan kattaminen

1 §. Varojen sijoittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassan varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti sekä maksuvalmius varmistaen. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

Pykälän 2 momentin mukaan vastuuvelan katteena olevat vakuutuskassan on hajautettava varat riittävällä tavalla. Säännös muodostaa sijoittamista koskevan yleisperiaatteen. Yleensä vähintään kymmentä toisistaan riippumatonta ja keskenään vain vähän korreloivaa sijoituskohdetta voidaan pitää riittävänä hajautuksena. Hajauttamista voidaan tehdä esimerkiksi omaisuusluokittain ja alueittain. Hajauttaminen voidaan tehdä myös esimerkiksi sijoitusrahaston avulla. Hajauttamista on muiden kuin eläkekassojen osalta säännelty voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 2 momentissa sekä yksityiskohtaisissa vastuuvelan kattamista koskevissa säännöksissä.

2 §. Sijoitussuunnitelma. Pykälän 1 momentissa vakuutuskassan hallitus velvoitettaisiin laatimaan sijoitussuunnitelma. Vaatimus olisi yleinen siten, että se koskisi kaikkia vakuutuskassoja, jos ne harjoittavat sijoitustoimintaa. Säännöksen tarkoituksena ei ole velvoittaa laatimaan sijoitussuunnitelmaa, jos varoja ei sijoiteta. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset sijoitussuunnitelmasta.

Säännös poikkeaa voimassa olevan vakuutuskassalain 83 f §:stä siten, että voimassa olevassa laissa velvollisuus koskee vain lisäeläketoimintaa harjoittavaa eläkekassan ja lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavan eläkekassan hallitusta. Ehdotuksessa velvollisuus olisi vakuutuskassan hallituksella.

3 §. Varojen käyttö. Ehdotuksen mukaan vakuutuskassan varoja ei saa käyttää vakuutuskassan toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 8 §:n 1 momentin toista virkettä.

4 §. Lainanottoa ja takausta koskevat rajoitukset. Pykälässä säädetään vakuutuskassan lähtökohtaisesta lainanottokiellosta ja ehdottomasta takauskiellosta. Vakuutuskassa voisi kuitenkin ottaa tilapäisesti lyhytaikaisia lainoja maksuvalmiuden ylläpitämiseksi. Säännöksessä lyhytaikaisilla lainoilla tarkoitetaan alle vuoden pituisia lainoja. Säännöksessä tilapäisyys tarkoittaa sitä, että vakuutuskassa ei saisi rahoittaa toimintaansa toistuvilla lyhytaikaisilla lainoilla siten, että kielto ottaa lainoja muodostuisi tosiasiallisesti poikkeukseksi.

5 §. Vastuuvelan kate. Pykälässä säädetään katettavasta vastuuvelasta, siinä huomioitavista seikoista sekä kateluettelosta. Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohtaa ja 2 momenttia sekä ehdotettu 3 momentti sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 f §:n 3 momenttia.

Voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 3 momentin 3 kohdasta poiketen ehdotuksessa ei ole säädetty siitä, että vastuuvelasta vähennettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräämissä tapauksissa erityisistä syistä vähennettävät muut erät. Sen sijaan säädetään nimenomaisesti siitä, että katettavan vastuuvelan määrästä vähennetään 4 luvun 5 §:ssä tarkoitettu vakuutustekninen katevajaus.

6 §. Katevarojen arvostaminen. Pykälän mukaan vastuuvelkaa kattavat varat on arvostettava käypään arvoon. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 3 momenttia kuitenkin siten, että sosiaali- ja terveysministeriön määräyksenantovaltuus poiketa tietyin edellytyksin käypään arvoon arvostamisesta nostetaan asetuksentasoiseksi. Asetuksenantovaltuudesta säädettäisiin 25 §:ssä.

7 §. Vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat ja vakuudet. Pykälässä lueteltaisiin omaisuuserät, joita vakuutuskassat voivat käyttää vastuuvelan kattamiseksi. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 5 momenttia siten lisättynä, että momentin 6 kohdassa on mainittu muut arvopaperit. Näitä voivat olla esimerkiksi johdannaiset, joista säädetään luvun 8 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta hyväksyä katteeksi määräajaksi myös muu riskiltään vastaava omaisuuserä. Voimassa olevan vakuutuskassalain 83 §:n 6 momenttiin nähden säännöstä on tarkennettu siten, että määräaika olisi ajallisesti rajoitettu enintään kahteen vuoteen.

8 §. Johdannaissopimukset. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan nimenomaisesti sallittavaksi johdannaisten käyttäminen suojaustarkoituksessa tai sijoitusten tehokkaan hoidon mahdollistamiseksi. Johdannaisten yhteismäärää on kuitenkin perusteltua rajoittaa vastuuvelan katteena olevien varojen yhteismäärään. Lisäksi johdannaisten arvostamisessa on noudatettava varovaisuuden periaatetta.

9 §. Sijoitukset yhteen yhteisöön. Pykälässä rajoitetaan vakuutuskassan yhteen yhteisöön liittyvää sijoitusriskiä. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 n §:n 1 ja 2 momenttia. Osakkeita ja näihin rinnastettavia oman pääoman ehtoisia arvopapereita koskevia prosenttiosuuksia on kuitenkin maltillisesti nostettu voimassa olevaan vakuutuskassalain mukaisesta 5 prosentista ehdotuksen 10 prosenttiin.

Pykälän 2 momentin mukaan pykälää ei sovelleta velkasitoumuksiin, joissa velallisena tai takaajana on ETA- tai OECD-valtio, joissa velan, velallisen tai takaajan luottoluokitus kuuluu eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain (315/2015) 3 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun luottoluokkaan I. Pykälää ei myöskään sovelleta velkasitoumuksiin, joissa velallisena on Ahvenanmaan maakunta tai sellainen kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenistä ainakin yksi on ETA- tai OECD-valtio, joka kuuluu mainittuun luottoluokkaan.

10 §. Sijoitukset yhteen konserniin. Pykälässä säädetään konserniyrityksiin tehtyjen sijoitusten yhteenlaskemisesta, kun arvioidaan tarvetta ottaa huomioon luvussa säädetyt vastuuvelan katteen enimmäisrajoitukset. Pykälässä konsernia pyritään käsittelemään yhtenäisenä taloudellisena yksikkönä. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 p §:ää.

11 §. Sijoitusrahastot ja vaihtoehtorahastot. Pykälä on uusi. Pykälässä sijoitus- ja vaihtoehtorahastot suljetaan 9 ja 10 §:n keskittymäriskiä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Siten vastuuvelka voidaan kattaa esimerkiksi yhdellä sijoituksella asianmukaisesti hajautettuun sijoitusrahastoon.

12 §. Valuuttariski. Pykälässä ehdotetaan enimmäisrajoitusta tietyssä valuutassa oleville sijoituksille. Pykälän mukaan enintään 30 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä taikka sellaisia varoja ja sitoumuksia, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 83 q §:n ensimmäistä virkettä siten muutettuna, että voimassa olevan lain mukaista 20 prosentin rajoitusta on ehdotuksessa maltillisesti nostettu 30 prosenttiin.

13 §. Osakkaan toimintaan liittyvä omaisuus. Pykälässä rajoitetaan vakuutuskassan omiin toimintoihin sijoittamiseen liittyvää sijoitusriskiä. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 83 o §:ää.

14 §. Sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelan kate. Pykälä on uusi, ja siinä ehdotetaan säädettäväksi poikkeussäännökset sijoitussidonnaisen järjestelyn kattamisen osalta. Ehdotuksen mukaan sijoitussidonnaisen järjestelyn vastuuvelasta on katettava vähintään 95 prosenttia järjestelyn arvonkehityksen määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvilla varoilla. Sijoituskohteisiin tulee kuulua omaisuuseriä, joiden käypä arvo on jatkuvasti vaikeuksitta määriteltävissä ja jotka voidaan muuttaa rahaksi järjestelyn ehtojen mukaisesti.

Pykälä on tarpeen sen vuoksi, että vakuutuskassan järjestelyyn liittyvä riski ei kasva olennaisen suureksi. Säännöksellä on tarkoitus varmistaa, että vakuutuskassan maksettava korvaus on riittävän tiukasti sidottu sijoituksen arvonkehitykseen eikä vakuutuskassan varoista mahdollisesti täydennettävä osuus kasva siten, ettei vakuutuskassa pysty selviytymään täydennettävästä osuudestaan.

15 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuutta kavennettaisiin voimassa olevaan vakuutuskassalakiin nähden. Ehdotuksen mukaan valtuus koskee vain vastuuvelan katteen arvostamista käyvästä arvosta poikkeavasti.

16 §. Omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön käyttäminen. Pykälässä säädetään nimenomaisesti toimijoista, joita vakuutuskassalla on oikeus käyttää. Pykälän tarkoituksena on turvata asianmukainen ja luotettava sijoitustoiminnan tai säilytystoiminnan harjoittaminen, jos vakuutuskassa ulkoistaa sijoitus- tai säilytystoimintansa kokonaan tai osittain. Voimassa olevan vakuutuskassalain 77 r §:ssä on säädetty asiasta eläkekassan osalta. Ehdotuksessa on laajennettu soveltamisalaa vakuutuskassoihin sekä täsmennetty voimassa olevan lain säännöksiä.

6 luku Tiedonantosäännökset, etuuden hakeminen ja suorittaminen

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lukua ei sovelleta työpaikkakassojen sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin. Luvun säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan muihin haettaviin etuuksiin. Lisäksi 2 momentin mukaan luvun vakuutettua koskevia säännöksiä sovelletaan edunsaajaan ja 9 §:ää lukuun ottamatta myös vapaakirjan saaneeseen.

2 §. Vakuutetulle annettavat tiedot. Pykälän 1 momentin nojalla vakuutuskassan on annettava vakuutetulle järjestelyyn liityttäessä vakuutuskassan säännöt. Pykälän 2 momentin nojalla vakuutuskassan on tiedotettava sääntömuutoksista vakuutetuille. Pykälässä turvataan vakuutettujen, vapaakirjan saaneiden ja edunsaajien perustavanlaatuiset tietojensaantioikeudet.

3 §. Etuuden hakeminen. Pykälässä säädetään etuuden hakemusmenettelystä. Pykälän mukaan etuutta on haettava kirjallisesti. Pykälässä käytetään hakija-käsitettä, jolla tarkoitetaan laajaa henkilöjoukkoa. Käsite sisältää vakuutetun, vapaakirjan saaneen, edunsaajan sekä luvun 5 §:ssä tarkoitetun vakuutetun puolesta toimivan muun henkilön. Hakijan on annettava vakuutuskassalle tarpeelliset ja riittävät tiedot. Hakijan tulee toimittaa sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuskassan vastuun arvioimiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuskassan mahdollisuus hankkia selvitys. Pykälän tarkoituksena on velvoittaa hakija antamaan tietoja erityisesti sellaisista seikoista, joista vakuutuskassalla ei ole kohtuudella mahdollista hankkia luotettavaa selvitystä.

4 §. Hakemuksen jättämisaika ja etuuden vanhentuminen. Pykälässä säädetään hakemuksen tekemisen määräajasta ja etuuden myöntämisestä myöhästymisestä huolimatta. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 89 §:n 1 momenttia.

5 §. Etuuden hakeminen vakuutetun puolesta. Pykälässä säädetään lähiomaisen tai pääasiallisesti vakuutetusta huolehtivan henkilön oikeudesta käyttää tilapäisesti puhevaltaa, kun vakuutettu on pakottavasta syystä estynyt käyttämään itse puhevaltaa eikä hänellä ole määrättyä edunvalvojaa tai edunvalvontavaltuutettua. Säännös muodostaa poikkeuksen puhevallan käyttöä koskeviin yksityisoikeudellisiin yleisperiaatteisiin.

Säännöksessä tarkoitettu tilapäisen puhevallan käyttäminen edellyttää vakuutuskassan hyväksyntää, ja se on voimassa siihen saakka, kunnes vakuutetulle määrätään edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu. Säännös on tarpeen oikeudenmenetysten välttämiseksi, koska edunvalvojan määräämismenettely voi vakuutetusta riippumattomista syistä viivästyä siten, että esimerkiksi 4 §:ssä tarkoitettu hakemuksen esittämisen määräaika voi umpeutua menettelyn aikana.

6 §. Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädetään vakuutetun, vapaakirjan saaneen tai edunsaajan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta tietyissä tilanteissa, jos tällaisesta velvollisuudesta on maininta etuuden korvauspäätöksessä. Vakuutuskassalle on ehdotuksen mukaan ilmoitettava muutoksista, jotka vaikuttavat vakuutetun, vapaakirjan saaneen tai edunsaajan oikeuteen saada korvaus tai korvauksen määrään.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuskassa voi myös pyytää selvitystä näistä seikoista uhalla, että maksaminen keskeytetään siihen saakka, kunnes selvitys on toimitettu vakuutuskassalle.

Pykälä on tarpeen sen vuoksi, että vakuutuskassa voi tarvittaessa hallita erityisesti muiden kuin lakisääteisten etuuksien perusteita, maksun ja korvattavuuden määrää sekä näiden oikeantasoisuutta.

7 §. Etuuden maksaminen kertasuorituksena. Pykälän 1 momentissa säädetään pienten korvausmäärien maksamisesta yhdellä kerralla. Ehdotus perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 90 §:ään. Lisäksi 2 momentissa säädetään, että euromääriä tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työntekijän eläkelain 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä.

8 §. Etuuden suorituksen viivästyminen. Viivästyneelle etuudelle on suoritettava korkolain mukaista korkoa, joka lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Pykälässä säädetään myös viivästysajasta ja vakuutetun myötävaikutuksesta. Ehdotus perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 91 §:n 3 momenttiin ja vakuutussopimuslain 70 §:ään.

9 §. Vakuutetun tai etuudensaajan oikeus vapaakirjaan vakuutuskassassa. Pykälä koskee vakuutuskassasta eroavan vakuutetun tai edunsaajan oikeutta vakuutuskassan varoihin.

Pykälän 1 momentti sisältää voimassa olevan vakuutuskassalain 93 §:n 1 momenttia sisällöltään vastaavan säännöksen, jonka nojalla vakuutuskassan jättävällä vakuutetulla tai edunsaajalla ei yleensä ole oikeutta vakuutuskassan varoihin. Kassan säännöissä voitaisiin kuitenkin määrätä toisinkin, jolloin kyseessä voisi olla esimerkiksi vakuutusmaksujen palautus. Poikkeuksen muodostaisivat myös 2 momentissa tarkoitetut tilanteet.

Pykälän 2 momentti sisältää voimassa olevaa vakuutuskassalain 93 §:n 2 momenttia sisällöltään vastaavan säännöksen vakuutettuna tai edunsaajana olemisen päättyessä annettavasta vapaakirjasta. Jos vapaakirjan takaisinostoarvo jäisi pienemmäksi kuin säännöissä määrätty määrä, sääntömääräyksen nojalla se voitaisiin nykyiseen tapaan kuitenkin maksaa vakuutuskassan jättäneelle vakuutetulle tai tämän edunsaajalle rahana, vaikka asiasta ei ole ehdotuksessa nimenomaista säännöstä. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on selventää nykyisen lain nojalla vakiintunutta käytäntöä sekä toisaalta vähentää kassojen toiminnan kannalta kohtuuttomia kustannuksia aiheuttavien pienten vapaakirjaeläkkeiden lukumäärää.

10 §. Vakuutuskassan etuuksien vähentäminen. Pykälässä säädetään kassankokouksessa edellytetystä määräenemmistöstä ja osakkaan suostumuksesta sekä taannehtivan sääntömuutoksen soveltamisen kiellosta. Pykälän 1 momentin mukaan sääntömuutosta, joka koskee etuuden pienentämistä, ei saa soveltaa vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen muutoksen voimaantuloa. Kassankokouksen päätöksentekomenettelystä säädetään pykälän 2 momentissa. Pätevän päätöksen tekemiseksi edellytetään, että vakuutetut, osakkaat tai edustajiston jäsenet, joilla on vähintään kaksi kolmasosaa tai säännöissä määrätty suurempi äänimäärä, kannattavat sitä. Pykälän 3 momentin nojalla sääntömuutokseen, joka rajoittaa etuuden tulevaa kasvua, ei sovelleta 1 momenttia. Ehdotuksen 1 ja 3 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 53 §:ää.

11 §. Etuuden alentaminen tai epääminen vakuutetusta johtuvasta syystä. Pykälän 1 momentissa säädetään vakuutetun tai hänen edustajansa vilpillisestä väärien tai harhaanjohtavien tietojen antamisen seurauksista. Tiedot voivat liittyä oikeuteen liittyä järjestelyyn tai korvaushakemuksen yhteydessä oikeuteen saada korvaus tai korvauksen määrään. Väärien tai harhaanjohtavien tietojen vuoksi vakuutuskassan korvausvastuu voi olla joko perusteeton taikka perusteeltaan oikea mutta määrältään liian suuri. Tällöin etuus voidaan kohtuusarvioinnin perusteella kokonaan evätä tai sen määrää alentaa. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 85 §:ää.

Pykälän 2 momentissa säädetään tekijän tahallisen vahingon aiheuttamisen tai törkeän huolimattoman menettelyn vaikutuksesta korvauksen tai sen määrään. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 86 §:n 1 ja 2 momenttia.

12 §. Syyntakeettomuus ja pakkotila. Ehdotuksen mukaan vakuutuskassa on 11 §:n 2 momentista huolimatta korvausvelvollinen, jos vakuutettu, vapaakirjan saanut tai edunsaaja on teon tehdessään ollut syyntakeeton taikka toiminut vahinkoa suuremman tai tärkeämmän pelastettavan edun loukkauksen torjumiseksi. Ehdotus vastaa pääosin sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 87 §:ää. Ehdotetun säännöksen sanamuoto vastaa kuitenkin entistä tarkemmin rikoslain 4 luvun 5 §:n pakkotilasäännöksen sanamuotoa. Ehdotetun säännöksen sanamuoto kattaa laajemmin erilaisten suojattuihin etuihin, esimerkiksi ympäristöön, kohdistuvien vaaratekijöiden estämisen kuin voimassa oleva säännös.

13 §. Aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperintä. Ehdotuksessa säädetään aiheettomasti maksetun etuuden täysimääräisen tai osittaisen takaisinperinnän edellytyksistä. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 92 §:ää.

14 §. Tieto oikeusturvakeinoista. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskassan velvollisuudesta liittää etuutta koskevaan päätökseen perusteet valituksen tekemiseksi, valitusosoitus sekä kanneajan perusteet. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutussopimuslain 8 §:ää. Jos riita-asia voidaan tuomioistuimen sijaan käsitellä vaihtoehtoisessa riidanratkaisuelimessä, tulee myös tästä kertoa.

15 §. Kanneaika ja oikeuspaikka. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kolmen vuoden kanteen nostamisen määräajasta. Määräaika vastaa vakuutussopimuslain 74 §:ää.

Lisäksi pykälän mukaan kanne voidaan tutkia vakuutetun kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeudessa. Säännös poikkeaa yhteisöoikeuden pääsäännöstä, jonka mukaan kanne yhteisöä vastaan on nostettava yhteisön kotipaikan käräjäoikeudessa.

7 luku Sulautuminen ja jakautuminen

1 §. Vakuutuskassan sulautumisen tai jakautumisen yleiset edellytykset. Pykälässä sallitaan sulautuminen ja jakautuminen tietyin edellytyksin. Eläkesäätiö- ja eläkekassalain säännösten nojalla sulautumisesta ja jakautumisesta olisi päätettävä kassankokouksessa. Ehdotus vastaa sulautumisen osalta sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Voimassa olevan vakuutuskassalain sulautumis- ja jakautumissäännöksissä ei ole nimenomaista säännöstä, että perustamista koskevien toimintapiirivaatimusten täyttäminen on sulautumisen tai jakautumisen edellytys. Näin on kuitenkin käytännössä vaadittu. Ehdotuksen 1 momentti vastaa siten nykytilaa.

Ehdotuksen 2 momentissa edellytetään, että vakuutuskassa voi jakautua, jos sen osakkaana oleva yritys jakautuu. Voimassa olevan vakuutuskassalain 142—150 §:ssä on muita kuin eläkekassoja koskevia jakautumissäännöksiä, joissa ei kuitenkaan ole säädetty jakautumisen edellytyksistä.

Lisäksi 3 momentissa ehdotetaan, että sulautumisesta tai jakautumisesta voidaan päättää, vaikka sulautuva, luovuttava tai jakautuva vakuutuskassa on asetettu selvitystilaan. Ehdotus perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 6 momentin viimeiseen virkkeeseen.

2 §. Työpaikkakassan sulautuminen ja jakautuminen. Pykälässä säädetään nimenomaiset säännökset työpaikkakassan sulautumisesta ja jakautumisesta. Ehdotuksen mukaan 1 §:n säännöksiä ei sovelleta työpaikkakassaan. Silti myös työpaikkakassassa sulautumisesta ja jakautumisesta olisi päätettävä kassankokouksessa eläkesäätiö- ja eläkekassalain säännösten nojalla.

Työpaikkakassojen sulautumisen edellytyksenä on, että sulautuvan työpaikkakassan osakkaat täyttävät vastaanottavan työpaikkakassan toimintapiiriä koskevat sairausvakuutuslain 16 luvun 1 §:n vaatimukset. Jakautumisen edellytyksenä on osakkaana olevan yrityksen jakautuminen. Lisäksi sekä sulautumiselta että jakautumiselta edellytetään Kansaneläkelaitoksen suostumusta, johon sovelletaan sairausvakuutuslain 16 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Pykälässä säädettäisiin lisäksi Kansaneläkelaitoksen suostumuksen hakemista koskevasta määräajasta ja hakematta jättämisen oikeusvaikutuksesta.

3 §. Sääntömääräys. Ehdotuksen mukaan vakuutuskassa voi säännöissään kieltää sulautumisen tai jakautumisen kokonaan tai osittain. Ehdotuksen tarkoituksena on välttää tilanne, jossa sulautuminen johtaisi korvattavuuden tai korvausmäärien heikentymiseen vakuutettujen tai etuudensaajien määrän noustessa, tai tilanne, jossa jakautuminen johtaisi vakuutettujen määrän laskemiseen ja maksutason nousemiseen.

4 §. Sulautumissuunnitelma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautumissuunnitelman sisällöstä. Luettelo ei ole tyhjentävä. Voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:ssä säädetään, että sulautuvien vakuutuskassojen on tehtävä sulautumissopimus, mutta laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä sen sisällöstä. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 19 luvun 3 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohtaa sekä osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 1—3, 9, 15 ja 16 kohtaa.

5 §. Jakautumissuunnitelma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautumissuunnitelman sisällöstä. Luettelo ei ole tyhjentävä. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole säännöksiä jakautumissopimuksesta tai jakautumissuunnitelmasta lukuun ottamatta eläkekassoja koskevaa 140 §:ää. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 20 luvun 3 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtaa sekä osakeyhtiölain 17 luvun 3 §:n 2 momentin 1—3, 9, 16 ja 17 kohtaa.

6 §. Ilmoitus sulautumisen tai jakautumisen täytäntöönpanosta. Pykälässä säädetään vakuutuskassan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle, ilmoituksen sisällöstä sekä Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudesta. Ehdotus vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 19 luvun 12 §:ää ja 20 luvun 12 §:ää sekä osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:ää ja 17 luvun 14 §:ää.

7 §. Varojen osittamista koskevat periaatteet jakautumisessa. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään varojen osittamisesta erilaisia kirjanpitojärjestelmiä käyttävissä vakuutuskassoissa. Pykälän tarkoituksena on selkiyttää nykytilaa. Pykälän 3 momentin mukaan luovutettaviin varoihin tulee yleensä sisällyttää jakautuvan osakkaan toimintaan liittyvät sijoitukset. Jakautumissuunnitelmassa voidaan kuitenkin määrätä sijoituksista toisin. Muut varat voidaan siirtää rahana. Pykälä perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 5 momenttiin.

8 §. Sulautumisen oikeusvaikutukset. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä vakuutuskassojen sulautumisen oikeusvaikutuksista. Ehdotus vastaa sisällöltään pääosin vakuutusyhtiölain 19 luvun 2 §:n 1 momenttia ja 14 §:ää sekä osakeyhtiölain 16 luvun 27 §:ää. Ehdotuksessa ei säädetä sulautumisvastikkeen käsittelystä.

9 §. Jakautumisen oikeusvaikutukset. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä vakuutuskassojen jakautumisen oikeusvaikutuksista. Ehdotus vastaa sisällöltään pääosin vakuutusyhtiölain 20 luvun 2 §:n 1 momenttia ja 14 §:ää sekä osakeyhtiölain 17 luvun 26 §:ää. Ehdotuksessa ei säädetä jakautumisvastikkeen käsittelystä.

10 §. Lopputilitys. Pykälä olisi uusi ja vastaisi vakuutusyhtiöihin sovellettavaa osakeyhtiölain mukaista sulautumisen ja jakautumisen sääntelyä. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen purkautuvan eläkelaitoksen toimintaa lopetettaessa.

8 luku Vakuutuskannan luovuttaminen sekä vapaaehtoinen selvitystila ja purkaminen

1 §. Vakuutuskannan luovuttaminen. Pykälässä sallitaan vakuutuskassan vakuutuskannan luovutus toiselle vakuutuskassalle tai vakuutusyhtiölle. Eläkesäätiö- ja eläkekassalain nojalla vakuutuskannan luovutus edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat yhdessä voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 1 momenttia. Työpaikkakassa ei kuitenkaan voi tehdä luvussa tarkoitettua kannanluovutusta.

2 §. Vastaanottavaa kassaa koskevat rajoitukset. Ehdotuksen mukaan vakuutuskanta voidaan luovuttaa vain sellaiselle vastaanottavalle vakuutuskassalle, jonka toimintapiiriä koskevat vaatimukset työnantaja, yrittäjä, henkilöryhmä tai rekisteröity yhdistys, johon liittyvää vakuutuskantaa siirretään, täyttää. Säännös on tarpeen sen vuoksi, ettei vastaanottavaa vakuutuskassaa voida käyttää toimintapiiriä koskevien säännösten rikkomiseen. Säännös poikkeaa voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 1 momentista siten, että jatkossa tässä ehdotuksessa tarkoitetun vakuutuskassan vakuutuskantaa ei voitaisi siirtää eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa tarkoitetulle eläkelaitokselle.

3 §. Suunnitelma kannan luovuttamiseksi. Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään nimenomaisesti seikoista, jotka luovutussuunnitelmassa on ainakin oltava. Pykälän nojalla luovutussuunnitelman tiedot ovat pääosin samat kuin sulautumis- ja jakautumissuunnitelmassa. Keskeisin ero liittyy luovutussuunnitelmasäännöksessä nimenomaisesti olevaan kohtaan mahdollisesti suoritettavasta vastikkeesta ja sen ehdoista. Asiasta voidaan määrätä myös sulautumis- ja jakautumissuunnitelmassa.

Voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 7 momentissa on säädetty muun muassa vastuun siirtämistä koskevan sopimuksen nähtävänä pitämisestä, mutta siirtämissopimuksen sisällöstä ei ole säädetty.

4 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä säädetään erityissäännökset menettelystä liittyen vakuutuskannan luovutusta koskeviin asiakirjoihin. Pääsäännöstä poiketen vakuutuskannan luovutusta koskevat asiakirjat on pidettävä nähtävänä vähintään kuukauden ennen kassankokousta. Määräaikaa on pidennetty voimassa olevan lain kahdesta viikosta kuukauteen, millä pyritään turvaamaan nykyistä paremmin osakkaiden ja vakuutettujen tiedonsaanti- ja päätöksentekomahdollisuuksia.

Pykälän kohdissa luetellaan asiakirjat, joihin menettelyt kohdistuvat. Näitä ovat vakuutuskannan luovutussuunnitelma, tilinpäätös, toimintakertomus, ja tilintarkastuskertomuksen tiedot, tilinpäätöspäivän jälkeiset olennaiset tapahtumat sekä vastaanottavan vakuutuskassan säännöt. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 132 §:n 7 momenttia kuitenkin siten poiketen, että ehdotuksessa ei nimenomaisesti mainita vastuun siirtämisestä johtuvaan sääntöjen muutosehdotusta, koska se sisältyy vakuutuskannan luovutussuunnitelmaan.

5 §. Luovuttamisen raukeaminen. Pykälä on uusi. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskannan luovutus raukeaa, jos vakuutuskannan luovutusta ei hyväksytä muutoksitta luovuttavassa vakuutuskassassa ja vakuutuskannan vastaanottamista vastaanottavassa vakuutuskassassa. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan vakuutuskassan kassankokouksen päätös vakuutuskannan luovutuksen tai vastaanottamisen hyväksymisestä tai hylkäämisestä on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Ilmoitus on välttämätön sen vuoksi, että luovutukselle on saatava 1 §:n nojalla viranomaisen suostumus sekä mahdollisten muiden valvontatoimenpiteiden vuoksi. Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei säädetä vakuutuskannan luovutuksen raukeamisesta eikä siihen liittyvistä menettelyistä.

6 §. Finanssivalvonnan suostumus tai luovutuksen raukeaminen. Pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi annettava suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen. Pykälän kaikkien edellytysten olisi täytyttävä samanaikaisesti. Uutena edellytyksenä suostumuksen antamiselle olisi se, että Finanssivalvonta on hyväksynyt vastaanottavan vakuutuskassan sääntöjen muutosehdotuksen. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan vakuutuskassalain 135 §:n 4 ja 6 momenttia.

7 §. Luovuttamisen ajankohta ja oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 135 §:n 5 momenttia. Ehdotuksessa on täsmennetty sitä, että varat ja vakuutuskanta siirtyvät samanaikaisesti.

Pykälän 2 momentti on uusi. Sen mukaan Finanssivalvonnan suostumuksella vakuutuskannan siirto voidaan tehdä myöhemminkin kuin kuuden kuukauden sisällä luovutusta koskevan suunnitelman tekemisestä.

8 §. Koko vakuutuskantansa luovuttaneen kassan purkaminen. Pykälässä säädetään selvitystilaan ja purkamiseen sovellettavista tämän lain sekä eläkesäätiö- ja eläkekassalain säännöksistä.

9 §. Selvitystilaan määrääminen ja rekisteristä poistaminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta asettaa vakuutuskassa selvitystilaan, jos vakuutuskassa ei ole 8 §:n nojalla tehnyt tällaista päätöstä. Ehdotus perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 112 §:n 3 momenttiin.

Finanssivalvonnan on 2 momentin nojalla poistettava varaton vakuutuskassa rekisteristä, jos vakuutuskassan varat eivät riitä selvitysmenettelyn kustannusten maksamiseen eikä kukaan ilmoita ottavansa näitä vastatakseen. Säännös perustuu voimassa olevan vakuutuskassalain 126 §:ään.

9 luku Lakisääteinen selvitystila ja purkaminen

Selvitystilassa selvitysmiehen on määrättävä ajankohta, jolloin kassan vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa. Vakuutuskassan selvitystilassa vakuutuskantaa ei luovuteta, vaan kassa puretaan maksamalla laitoksen velat ja jakamalla tämän jälkeen jäljelle jäävä omaisuus kassan säännöissä määrätyllä tavalla. Vakuutetut ovat etuoikeutettuja velkojia, jos heillä on korvaussaatava tai jos heillä on osuus kassan vakuutusmaksuvastuusta. Vakuutuskassan osakkaan vastuu kassaan kohtaan ei muutu kassan selvitystilan johdosta. Kassan osakkaalle voi syntyä velvollisuus maksaa kassalle lisämaksuja 5 luvussa säädetyllä perusteella, jos kassan tilinpäätös osoittaa alijäämää. Kun vakuutuskassa asetetaan selvitystilaan, kassan on laadittava tilinpäätös siltä selvitystilaa edeltävältä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole. Vakuutuskassassa ei voida selvitystilan alettua vakuuttaa uusia henkilöitä.

1 §. Vakuutuskassan purkaminen. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädetään luvun säännösten soveltamisalasta. Lukua sovelletaan yhtäältä tilanteisiin, joissa vakuutuskassa puretaan vapaaehtoisesti. Näin voidaan tehdä, jos esimerkiksi vakuutuskassan osakas purkautuu tai jos vakuutuskassa on muutoin luovuttanut vapaaehtoisesti koko vakuutuskantansa. Lukua sovelletaan toisaalta myös tilanteisiin, joissa vakuutuskassalla on velvollisuus 2 §:n edellytysten mukaan päättää selvitystilaan asettamisesta ja purkamisesta, esimerkiksi jos vakuutuskassan vakuutettujen määrä laskee alle vaaditun raja-arvon eikä määräajassa nouse vaaditulle tasolle. Luvun säännöksiä sovelletaan lisäksi myös tilanteisiin, joissa näin ei päätetä ja Finanssivalvonta määrää vakuutuskassan selvitystilaan asettamisesta ja purkamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädetään informatiivinen säännös selvitysmenettelyn tarkoituksesta. Säännöksen tarkoituksena on yleisesti ohjata selvitysmiehen toimintaa. Selvitysmenettelyssä luetteloidaan varat ja velat, maksetaan velat, jaetaan mahdollinen jäljelle jäävä omaisuus ja puretaan vakuutuskassa.

2 §. Velvollisuus selvitystilaan asettamiseen. Pykälässä säädetään luettelo sellaisista edellytyksistä, joista yhden tai useamman täyttyessä vakuutuskassan on lähtökohtaisesti itse asetettava itsensä selvitystilaan ja purettava vakuutuskassa. Pykälän 1 momentin 1, 2 ja 5 kohta vastaavat voimassa olevan vakuutuskassalain 111 §:n 1 momentin 1, 2 ja 3 kohtaa. Niiden vakuutuskassojen osalta, jotka on rekisteröity ennen voimassa olevan vakuutuskassalain voimaantuloa, on edelleen ehdotetun lain voimaanpanolain nojalla voimassa säännöksiä uutta lakia alhaisemmista vakuutettujen vähimmäismääristä. Tällainen kassa on asetettava selvitystilaan, jos vakuutettujen vähimmäismäärä alittaa edellä tarkoitetun voimaanpanolaissa säädetyn määrän.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutuskassa on purettava lisäksi, jos vakuutuskassa ei täytä maksuperusteisen järjestelyn 5 luvun vastuuvelan laskuperusteita tai 6 luvun vastuuvelan kattamista ja katteen eriyttämistä koskevia vaatimuksia. Vakuutuskassa on purettava myös, jos vakuutuskassan kaikki osakkaat lopettavat sen toimintansa, jonka piirissä vakuutetut henkilöt toimivat, taikka jos Finanssivalvonta on määrännyt vakuutuskassan purettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:n perusteella.

Ehdotukseen ei sisälly voimassa olevan vakuutuskassalain 111 §:n 4 kohtaa vastaavia säännöksiä. Mainitun eläkekassaa koskevan 4 kohdan mukaan vakuutuskassa on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos kassa on sääntöjen mukaan purettava, jos eläkekassa ei ole toteuttanut lain 83 e §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaa tai lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmaa.

Pykälän 2 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 111 §:n 2 momenttia siten muutettuna, että toimivalta ehdotuksessa on Finanssivalvonnalla voimassa olevassa säännöksessä mainitun sosiaali- ja terveysministeriön sijaan. Lisäksi ehdotetaan, että Finanssivalvonta voi antaa enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan lisäajan, jos vakuutuskassan kaikki osakkaat lopettavat toimintansa. Finanssivalvonnalla on oikeus asettaa suostumukselleen ehtoja.

3 §. Kassankokous selvitystilan aikana. Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään kassankokouksen kutsumisesta koolle 2 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Ehdotuksen 1 momentin mukaan kassankokous on pääsäännön mukaan kutsuttava viipymättä, kun vakuutuskassan hallitus havaitsee, että jokin 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuista selvitystilaan asettamisen edellytyksistä täyttyy. Jos Finanssivalvonta on myöntänyt yksittäistapauksessa päätöksellään määräajan pidennyksen, kassankokous on kutsuttava koolle viipymättä määräajan päättymisen jälkeen. Ehdotuksen 2 momentin nojalla kokouskutsu on lähetettävä kirjallisena jokaiselle osakkaalle sekä tiedotettava Finanssivalvontaa kutsusta.

Voimassa olevassa vakuutuskassalaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, missä selvitysmenettelyyn liittyvissä tilanteissa kassankokous tai edustajiston kokous on kutsuttava koolle, vaikka muutoin kokoukseen sovelletaan lain yleisiä kokoussäännöksiä.

4 §. Selvitystilaan määrääminen. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta määrätä selvitystilaan asettamisesta, kun vakuutuskassan laiminlyö selvitystilaan asettamista koskevat velvollisuutensa. Finanssivalvonta saa ehdotuksen nojalla määrätä selvitystilaan asettamisesta omasta aloitteestaan. Tältä osin ehdotus poikkeaa voimassa olevan vakuutuskassalain 112 §:n 3 momentista, jonka mukaan hallituksen tulee hakea selvitystilaan asettamista Finanssivalvonnalta. Voimassa olevan säännöksen mukaan myös hallituksen jäsenellä, toimitusjohtajalla tai tilintarkastajalla on oikeus tehdä hakemus. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa käytäntöä, että Finanssivalvonnalta voidaan myös hakea selvitystilaan asettamista.

5 §. Kielto käyttää vakuutuskassan varoja. Pykälän 1 momentissa säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta kieltää suoraan vakuutuskassaa luovuttamasta tai panttaamasta omaisuutta sekä välillisesti kieltää vakuutuskassan omaisuudenhoitajan tai säilytysyhteisön hallussa olevien varojen käyttämisen. Kieltomahdollisuus on tarpeellinen vakuutuskassan osakkaiden, vakuutettujen ja edunsaajien etujen turvaamiseksi. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 101 §:ää. Pykälän 2 momentin nojalla varojen luovuttaminen Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslain 16 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olisi kuitenkin sallittua.

6 §. Toimintasuunnitelma. Selvitystilaa koskevasta toimintasuunnitelmasta ei ole ollut aiemmin säännöksiä. Toimintasuunnitelmassa lueteltaisiin kootusti vakuutuskassan kaikki velat ja ehdotus niiden maksamiseksi selvitystilan aikana. Toimintasuunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle hyväksyttäväksi. Pykälä vastaa osaltaan vakuutusyhtiölain 23 luvun 18 §:ssä säädettyä liiketoiminnan jatkamista koskevaa suunnitelmaa.

7 §. Toiminnan rajoittaminen. Pykälä on uusi. Pykälän tarkoituksena on tarkentaa sitä, missä määrin ja missä tarkoituksessa vakuutuskassan toimintaa voidaan jatkaa. Ehdotuksen 1 momentin mukaan kassa voi jatkaa vakuutustoimintaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä vakuutettujen ja edunsaajien etujen turvaamiseksi. Selvitysmiehen on myös määrättävä ajankohta, jolloin vakuutuskassan vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa.

Esimerkiksi ennen selvitystilaan määräämistä vakuutuskassassa olleella vakuutetulla on oikeus hakea korvausta määräajan vakuutustapahtuman jälkeen. Tällöin vakuutetulle voi syntyä oikeus saada korvaus, vaikka hakemus toimitettaisiin vakuutuskassalle selvitystilaan asettamisen jälkeen. Tällaisten ja muiden jatkuneeseen toimintaan perustuvien oikeudenmenetysten välttämiseksi vakuutustoimintaa ei voida käytännössä lopettaa yhtäkkiä. Siten ennen selvitystilaa syntyneiden vaatimusten käsittely ja rajattu toiminnan jatkaminen on tarpeen. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 130 §:ää.

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että selvitystilaan määräämisen jälkeen vakuutuskassa ei saa vakuuttaa uusia henkilöitä eikä periä maksuja, joiden peruste on syntynyt selvitystilaan asettamisen jälkeen. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 130 §:ää. Säännöksellä ei ole tarkoitus estää vakuutusmaksun jälkikäteistä täsmäyttämistä, jos maksun peruste on syntynyt ennen selvitystilaan asettamista, mutta maksua ei ole kokonaisuudessaan vaadittu etukäteen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nimenomaisesti, että 1 ja 2 momentin säännöksiä ei sovelleta työpaikkakassan selvitystilassa. Asiasta on säädetty sairausvakuutuslain 16 luvussa.

8 §. Saatavan irtisanominen välittömästi maksettavaksi. Pykälä on uusi. Pykälä sisältää säännökset vakuutuskassan saatavien irtisanomisesta. Ehdotusta sisällöltään vastaava säännös on eläkesäätiölain 86 §:ssä.

Pykälässä on säännös siltä varalta, ettei vakuutuskassalla ole käteisiä varoja selvitysmenettelyn juoksevia kuluja varten, mutta sillä on kuitenkin saatavaa osakkaalta. Tällaisessa tilanteessa vakuutuskassa voi irtisanoa edellä mainittuihin menoihin tarvittavan määrän suoritettavaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen.

9 §. Etuoikeutetut velkojat. Pykälä sisältää säännökset vakuutettujen, vapaakirjan saaneiden ja edunsaajien etuoikeudesta selvitystilassa olevan vakuutuskassan varoihin. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään 121 §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutetuilla, vapaakirjan saaneilla ja edunsaajilla olisi osuudestaan vastuuvelkaan keskenään samanlainen etuoikeus vakuutuskassan omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu etuoikeus ei kuitenkaan huononna käteispantin eikä omaisuuteen myönnetyn kiinnityksen haltijan oikeutta. Etuoikeus ei myöskään estä suorittamasta 6 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja velkoja selvitystilan aikana.

Lisäksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 momenttia ei sovelleta työpaikkakassaan.

10 §. Julkinen haaste. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitysmiehen velvollisuudesta hakea julkinen haaste vakuutuskassan velkojille. Asiasta on säädetty nykyisin vakuutuskassalain 119 §:ssä, johon nähden ehdotuksessa on täsmennetty julkisen haasteen hakemisen ajankohtaa viipymättä selvitysmieheksi tulemisen jälkeen. Julkisessa haasteessa velkojia kehotetaan ilmoittamaan saatavansa määräpäivään mennessä uhalla, että tuntemattomiksi jääneet velat lakkaavat. Kuulutus haasteesta julkistetaan virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää.

Pykälän 2 momentin mukaan julkisessa haasteessa on mainittava, että kassassa vakuutettujen, eläkkeen- ja muun etuudensaajien ja edunsaajien saatavia ei tarvitse ilmoittaa selvitystilassa eikä niiden 9 §:ssä tarkoitettua etuoikeutta tarvitse vaatia. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että epäselvyyttä ja tietämättömyyttä ei synny, kun asiasta selkeästi ilmoitetaan julkisessa haasteessa. Pykälään sisältyisi myös säännös, jonka mukaan muutoin julkisesta haasteesta säädetään julkisesta haasteesta annetussa laissa.

11 §. Velkojen maksaminen ja omaisuuden jakaminen. Selvitysmiehen yleisten tehtävien lisäksi pykälässä säädettäisiin nimenomaisesti vakuutuskassan varainhoidosta selvitystilan aikana. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiehen on velkojille haetun julkisen haasteen määräpäivän ja vakuutusten lakkaamisen jälkeen maksettava ensin kaikki tiedossa olevat vakuutuskassan velat. Ensin maksetaan selvitysmenettelystä johtuvat ja 9 §:ssä tarkoitetut etuoikeutetut velat ja näiden jälkeen muut velat. Erääntymättömiä, riitaisia tai muusta syystä maksuunpanokelvottomia maksuja varten on pantava tarpeelliset varat erilleen. Omaisuuden jakamiseen saataisiin ryhtyä vasta tämän jälkeen. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensisijaisesti kassan säännöissä määrätyllä tavalla. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 120 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentin nojalla, jollei varoja kahden vuoden kuluessa ole saatu jaetuksi, Finanssivalvonnan tulee määrätä ajankohta, jolloin varat on jaettava sääntöjen mukaisesti. Omaisuuden jakaminen jää lähtökohtaisesti pelkästään vakuutuskassan sääntöjen varaan, joten kassan sääntöihin ei edelleenkään voida ottaa määräystä, jonka mukaan jäljelle jäävät varat jaetaan ehdotetussa laissa säädetyllä tavalla. Finanssivalvonnalla olisi kuitenkin edelleen oikeus määrätä vähäisen jako-osuuden käyttämisestä. Pykälän 2 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 120 §:n 2 momenttia.

12 §. Luettelo jaossa noudatettavista suhdeluvuista. Pykälä sisältää säännökset sellaisen tilanteen varalta, jossa selvitystilassa oleva vakuutuskassa ei saa tehdyksi vastuunsiirtosopimusta toisen vakuutuskassan kanssa. Pykälä on tarpeen, jotta selvitystilaa ei tarpeettomasti pitkitetä. Pykälä tulisi sovellettavaksi lähinnä vakuutuskassan pakolliseen purkamiseen liittyvissä tapauksissa.

Pykälässä on säännökset selvitysmiesten velvollisuudesta laatia luettelo jaossa noudatettavista suhdeluvuista, luettelon nähtävillä pitämisestä Finanssivalvonnassa ja nähtävillä oloa koskevasta ilmoittamisesta sekä oikeudesta hakea Finanssivalvonnalta oikaisua mainittuihin suhdelukuihin. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutuskassalain 122 §:n 3 momenttia siten muutettuna, että ehdotuksessa säännös koskee kaikkia vakuutuskassoja.

13 §. Lopputilityksen ja jaon moittiminen. Pykälän mukaan moiteoikeus on laajalla henkilöpiirillä, jolla yleisten siviiliprosessioikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla voi olla asiassa asiavaltuus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi entiset hallituksen jäsenet ja entinen toimitusjohtaja, eläkekassassa kassankokouksen tai edustajiston jäsenet, vakuutetut, vapaakirjan saaneet, eläkkeen- ja muun etuudensaajat ja edunsaajat sekä muut velkojat. Moiteoikeus koskee sekä lopputilitystä että selvitysmiehen tekemää omaisuuden jakamista koskevaa päätöstä. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 124 §:ää.

14 §. Selvitystilan lopettaminen ja toiminnan jatkaminen. Pykälässä säädettäisiin selvitystilan lopettamisesta kassankokouksen päätöksellä. Säännös koskisi tilannetta, jossa vakuutuskassa on ensin asetettu selvitystilaan, mutta myöhemmin täyttää 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset, jolloin lakisääteisen selvitystilan asettamisvelvollisuutta ei enää olisi. Säännöksessä on siten kyse vakuutuskassan konkurssiin hakemista edeltävästä ajasta.

Pykälän 1 momentin mukaan, jos vakuutuskassa selvitystilan aikana täyttää 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset, selvitysmiehen on kutsuttava vakuutuskassan osakkaat ja vakuutetut koolle päättämään vakuutustoiminnan jatkamisesta. Kassankokous saa tällöin päättää selvitystilan lopettamisesta ja vakuutuskassan toiminnan jatkamisesta. Päätös selvitystilan lopettamisesta edellyttää kahden kolmasosan määräenemmistöä. Jos vakuutuskassan säännöissä on tiukennettu laissa olevia määräenemmistövaatimuksia, sääntöjä on sovellettava myös selvitystilan peruuttamista koskevassa päätöksenteossa. Voimassa olevan vakuutuskassalain 128 §:n 1 momentin mukaisesti ehdotuksessa edellytettäisiin, että päätöstä selvitystilan lopettamisesta ei kuitenkaan saa tehdä, ennen kuin tilintarkastajat ovat antaneet asiasta lausuntonsa. Työpaikkakassan osalta edellytettäisiin lisäksi Kansaneläkelaitoksen suostumusta.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuskassalle on valittava hallitus, kun kassankokouksessa päätetään selvitystilan lopettamisesta ja toiminnan jatkamisesta. Samalla selvitysmiehen tehtävät päättyvät ja tällä on velvollisuus antaa lopputilitys.

Pykälän 3 momentin mukaan hallituksen tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle vakuutuskassarekisteriin merkittäväksi selvitystilan lopettamista koskevasta päätöksestä. Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksesta.

Voimassa olevasta laista poiketen ehdotuksessa ei säädetä, että päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen rekisteröintiä.

15 §. Etuoikeutetut velkojat konkurssissa. Pykälä on uusi. Mitä 9 §:ssä säädetään velkojien ja edunsaajien etuoikeudesta, sovelletaan myös vakuutuskassan konkurssissa. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 121 §:ää ja 129 §:n 3 momenttia.

10 luku Rangaistussäännökset

Luku sisältää lain rangaistussäännökset. Vakavimmat teot on kriminalisoitu vakuutuskassatoiminnan luvattomana harjoittamisena (1 §) ja vakuutuskassarikoksena (2 §), joissa rangaistusasteikko on sakko tai enintään yksi vuotta vankeutta. Lievimmät teot on kriminalisoitu vakuutuskassarikkomuksena (3 §), josta voidaan tuomita vain sakkoon. Syyteoikeus tässä luvussa rangaistavaksi säädettyihin tekoihin vanhentuu pääsääntöisesti kahdessa vuodessa rikoksen tekopäivästä. Kaikki luvussa kuvatut teot ovat virallisen syytteen alaisia. Rikosoikeudellisen keskittämisperiaatteen mukaisesti teoista, joista on säädetty vankeusrangaistusuhka, tulisi säätää rikoslaissa. Tästä periaatteesta on mahdollista poiketa erityisestä syystä, jos ehdotetaan matalaa vankeuden enimmäismäärää. Nyt ehdotettu enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, jota voidaan pitää melko alhaisena vankeuden määränä. Rikoslaissa ei ole tällä hetkellä erityisesti vakuutustoimialaa koskevia rangaistussäännöksiä. Esimerkiksi vakuutusyhtiöitä ja työeläkevakuutusyhtiöitä koskevista erityisistä rangaistussäännöksistä säädetään vakuutusyhtiölaissa.

Pääsääntöisesti luvussa kuvatut teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Rangaistavuus ei myöskään koske tilanteita, joissa teko on vähäinen. Teon mahdollinen vähäisyys arvioidaan tapauskohtaisesti. Säännökset koskien vakuutuslaitosrikosta ja -rikkomusta ovat myös toissijaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä sovelletaan vain, jollei teko samalla täytä sellaisen rikoksen tunnusmerkistöä, josta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus.

Laissa säädetty rangaistusuhka koskisi rangaistavaksi säädettyihin tekoihin syyllistyneitä luonnollisia henkilöitä. Rikoslain 9 luvussa säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuu ei voisi tulla sovellettavaksi luvussa säädettyjen tekojen johdosta.

Pääsääntöisesti rangaistussäännökset vastaisivat voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa säädettyä. Voimassa oleviin lakeihin verrattuna pykälien kirjoittamistapaa on täsmennetty, jotta rangaistava teko on määritelty mahdollisimman yksiselitteisesti.

1 §. Vakuutuskassatoiminnan luvaton harjoittaminen. Pykälässä rangaistavaksi teoksi säädetään vakuutuskassatoiminnan harjoittaminen ilman rekisteröintiä sekä toimiminen vastoin vakuutuskassan tarkoitusta, toimintapiiriä ja selvitystilaan asettamista koskevia säännöksiä.

Teot tai laiminlyönnit ovat ehdotuksen mukaan rangaistavia tahallisina. Rangaistusasteikko olisi sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Vähäisestä teosta voidaan jättää rangaistus tuomitsematta rikosoikeuden yleisten säännösten mukaisesti.

Ehdotuksen 1 kohta vastaa vakuutuskassalain 162 §:n 1 kohtaa, jossa toiminnan harjoittaminen olematta siihen oikeutettu on vastaavasti kriminalisoitu. Ehdotuksessa periaatteena on rikosoikeudellinen tarkkarajaisuus. Ehdotuksessa täsmennetään viittauksin, minkä pykälän vastaista toimintaa rangaistusuhka koskee. Vakuutuskassan toiminnan tarkoitus, toimintapiiri eli laissa sallitut osakkaat ja mahdolliset vakuutetut on laissa tarkoin rajattu. Vakuutuskassa ei voi harjoittaa toimintaansa vapaasti markkinoilla kuten vakuutusyhtiö. Toimintaa ei ole sallittua aloittaa ennen rekisteröintiä eikä jatkaa asettamatta kassaa selvitystilaan, jos laissa säädetyt selvitystilaan asettamista edellyttävät kriteerit täyttävät. Ehdotetun pykälän 1 kohdassa täsmennetyt seikat, milloin toimintaa harjoitetaan ilman siihen olevaa oikeutta, vastaavat voimassa olevan vakuutuskassalain sääntelyä toiminnan tarkoituksesta, toimintapiiristä, sallituista vakuutetuista, toiminnasta ennen rekisteröintiä sekä siitä, milloin kassa on asetettava selvitystilaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 162 §:n 2 kohtaa myös siltä osin, kuin siinä kielletään ottamasta uusia vakuutettuja selvitystilan aikana. Voimassa olevasta laista poiketen maksujen periminen selvitystilan aikana ei olisi rangaistavaa. Selvitystilan sääntelyä on ajanmukaistettu ja täsmennetty, eikä maksujen periminen selvitystilan aikana ole aina kiellettyä. Kriminalisoinnin alaa ei ehdotuksessa laajenneta.

2 §. Vakuutuskassarikos. Pykälässä rangaistavaksi teoksi säädetään välikätenä toimiminen laissa tai säännöissä olevan äänioikeuden rajoittamista koskevan määräyksen kiertämiseksi, varojen käyttäminen vakuutuskassatoiminnalle vieraaseen tarkoitukseen, kassan varojen jakaminen osakkaille säännösten vastaisesti sekä vakuutuskassan hallinnassa olevan omaisuuden luovutus tai panttaus vastoin Finanssivalvonnan kieltoa.

Teot tai laiminlyönnit ovat ehdotuksen mukaan rangaistavia tahallisina. Rangaistusasteikko olisi sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädettyä ankarampaa rangaistusta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 163 §:ää siten muutettuna, että tilinpäätöksen, toimintakertomuksen tai tilintarkastuskertomuksen laatimisesta tai kassan selvitystilaa koskevan lopputilityksen antamista koskevien säännösten rikkominen ei olisi vakuutuskassarikoksena rangaistavaa, vaan mainituista teoista tai laiminlyönneistä rangaistaisiin vakuutuskassarikkomuksena. Toisaalta laiton varojen käyttäminen ja jakaminen osakkaille olisi rangaistavaa vakuutuskassarikoksena. Muutokset vastaavat vakuutusyhtiölakiin ja osakeyhtiölakiin tehtyjä muutoksia.

Varat, joita vakuutuskassat hoitavat on tarkoitettu vain niiden tarjoaman sosiaalisen henkilövakuutusturvan hoitamiseen, sillä vakuutuskassat eivät saa harjoittaa muuta toimintaa. Kyseisten varojen käyttäminen muuhun laitoksen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen loukkaa vakuutettujen etuja. Kassan varoja voidaan palauttaa laitoksessa osakkaana olevalle työnantajalle laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Vaikka osakkaana olevalla työnantajalla voi olla velvollisuus maksaa omista varoistaan laitoksesta puuttuva vastuiden kattamiseen tarvittava pääoma tai osa siitä, osakkaan maksukyvyttömyys voi käytännössä johtaa varojen saamatta jäämiseen. On mahdollista, että etuisuuksia ei varojen puuttuessa voida maksaa täysimääräisinä tai lainkaan. Vakuutuskassoista työpaikkakassat harjoittavat sairausvakuutuslaissa tarkoitettua toimintaa julkisilla varoilla, joita ne saavat toimintaansa varten Kansaneläkelaitokselta. Näiden varojen käyttäminen muuhun kuin sairausvakuutuslain mukaiseen tarkoitukseen on moitittavaa myös julkisen talouden näkökulmasta. Ehdotettu rangaistusasteikko vastaa osakeyhtiölaissa ja vakuutusyhtiölaissa yhtiön varojen laittomasta jakamisesta säädettyä enintään vuoden vankeusrangaistusta.

3 §. Vakuutuskassarikkomus. Pykälässä rangaistavaksi teoksi säädetään kassankokouksen pöytäkirjan nähtävillä pitämistä, eräiden Finanssivalvonnalle annettavien tietojen tai ilmoitusten antamista taikka tilinpäätöstä, toimintakertomusta tai selvitystilan lopputilitystä koskevien säännösten rikkominen.

Teot tai laiminlyönnit ovat ehdotuksen mukaan rangaistavia tahallisina. Pykälän 1 momentin 2—7 kohdan rikkominen olisi rangaistavaa myös törkeän huolimattoman menettelyn seurauksena. Rangaistusasteikko olisi sakkoa, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädettyä ankarampaa rangaistusta.

Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutuskassalain 164 §:ää edellä luvun vakuutuskassarikos-säännöksen (2 §) yhteydessä kerrotuin tavoin muutettuna. Lisäksi voimassa olevan vakuutuskassalain 164 §:n 5 kohdan rangaistavaksi säädetty perustamiskokouksen päätöksentekoon liittyvä rikkomus ei olisi ehdotuksen mukaan rangaistavaa.

11 luku Voimaantulo

1 §. Voimaantulo. Tämän lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna2022.

1.4 Laki työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muuttamisesta

29 a §. Työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovuttaminen. Pykälän 1 momentin mukaan työeläkevakuutusyhtiö voi työnantajan pyynnöstä ja Finanssivalvonnan suostumuksella luovuttaa työnantajan vakuutusta koskevan työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuskannan eläkesäätiöön tai eläkekassaan. Mikäli työnantajalla on useampia vakuutuksia samassa työeläkevakuutusyhtiössä, luovutus voisi koskea yhtä tai useampaa näistä vakuutuksista eli myös vakuutuskannan osaa.

Pykälän 2 momentti on uusi ja siinä säädetään tilanteesta, jossa vakuutuskanta luovutetaan tätä varten perustetulle eläkesäätiölle tai eläkekassalle. Tällöin edellytetään, että yhdestä tai useammasta työeläkevakuutusyhtiöstä luovutettavissa vakuutuskannoissa tulee olla yhteensä vähintään 150 vakuutettua. Mainittu rajamäärä on sama, jota ehdotetun eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 4 §:ssä edellytetään eläkelaitosta perustettaessa. Säännös edellyttäisi, että ehdon tulee täyttyä vakuutuskannan luovutushetkellä. Uutta olisi, että vakuutettujen lukumäärää koskeva vaatimus ei ole vakuutuskantakohtainen kuten voimassa olevassa laissa. Kuten nykyisin vakuutettujen vähimmäismäärä voidaan koota myös usean työnantajan vakuutuksista, kun työnantajat kuuluvat perustettavan eläkelaitoksen toimintapiiriin osakkaina.

Pykälän 3 momentissa säädetään luovutettavaan vakuutuskantaan kuuluvista vakuutuksista. Luovutettavana vakuutuskantana voidaan siis luovuttaa kaikki työnantajan tämän momentin mukaiset vakuutukset tai osa tämän momentin mukaisista vakuutuksista. Sen sijaan vakuutusta pienempiin osiin luovutettavaa vakuutuskantaa ei voi jakaa. Se, mitä kuhunkin vakuutukseen katsotaan kuuluvan, ratkeaa työnantajan ja työeläkevakuutusyhtiön vakuutussopimuksen perusteella. Säännös vastaa voimassa olevaa 10 a luvun 29 a §:n 4 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädetään vakuutuskannan luovutuksen aikarajoituksista. Säännös vastaa voimassa olevaa 10 a luvun 29 a §:n 6 momenttia.

Pykälän 5 momentti on uusi. Säännöksen mukaan Finanssivalvonnan suostumuksella voidaan tietyissä tilanteissa 4 momentissa mainitun viiden vuoden määräajan sijaan soveltaa kolmen vuoden määräaikaa. Poikkeussäännös on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa työnantajan sulautuminen tai jakautuminen ei ole ollut tiedossa tai suunnitteilla vakuutuskannan aiemmalla luovutushetkellä. Sulautumisen tai jakautumisen katsottaisiin olevan suunnitteilla ainakin silloin, kun siitä on tehty kirjallinen suunnitelma. Myös määräysvallan muuttuminen työnantajayrityksessä olisi peruste soveltaa lyhyempää määräaikaa. Määräysvallan muuttuminen olisi kysymyksessä ainakin silloin, kun yli puolet työnantajayrityksen määräysvallasta siirtyisi uudelle taholle yrityskaupan seurauksena.

29 e §. Työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovuttamisessa siirtyvä vakavaraisuuspääoma. Pykälän 1 momentti muuttaa siirtyvän vakavaraisuuspääoman sääntelyä siten, että siirtyvän pääoman määrä ei ehdotuksen mukaan enää vastaisi työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitusjakaumien keskimääräisen riskillisyyden edellyttämää määrää, vaan pääoman määrä vastaisi edellä tarkoitettujen eläkelaitosten keskimääräistä vakavaraisuutta. Laskentatavan muutos mahdollistaa nykyistä paremmin vastaanottavassa eläkelaitoksessa vastuuvelan tuotto-odotuksen saavuttamisen.

Pykälän 2 momentin mukaan työeläkelaitosten keskimääräinen vakavaraisuus määritetäisiin vastaavasti kuin täydennyskerrointa laskettaessa. Uutta olisi myös se, että asetus kulloinkin voimassa olevasta prosenttiosuudesta annettaisiin Finanssivalvonnan esityksen sijaan Eläketurvakeskuksen esityksestä, sillä Eläketurvakeskus kerää täydennyskerrointa varten tarvittavat tiedot. Pykälän 3 momentin mukaan asetus annetaan kuten nykyisin neljä kertaa vuodessa.

1.5 Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta

1 §. Lain tarkoitus. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin.

70 §. Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen vakuutuskassalakiin.

141 §. Työnantajan velvollisuus järjestää työntekijän eläketurva. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin sekä toimintapiiriin, johon työnantaja kuuluu.

152 §. Työeläkevakuutusmaksu. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin.

168 §. Laskuperusteiden laatiminen. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin ja korvaamalla eläkevastuuta koskeva viittaus viittauksella vastuuvelkaan.

170 §. Vastuuvelan laskuperusteiden muuttaminen. Pykälään tehdään lakitekninen muutos korvaamalla eläkevastuuta koskeva viittaus viittauksella vastuuvelkaan.

171 §. Vanhuuseläkevastuun täydentäminen. Pykälään tehdään lakitekninen muutos korvaamalla eläkevastuuta koskeva viittaus viittauksella vastuuvelkaan.

179 §. Eläkelaitoksen vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista. Pykälään tehdään lakitekninen muutos korvaamalla eläkevastuuta koskeva viittaus viittauksella vastuuvelkaan.

185 §. Eläkelaitosten sopimisoikeus. Pykälään lisätään uusi toinen momentti. Momentin mukaan eläkelaitokset voisivat sopia täydentävänsä selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkelaitoksen vakuutuskantaa vastaavina varoina luovutettavaa omaisuutta. Kyseessä olisi eläkelaitosten välinen vapaaehtoinen sopimus, jonka sisältöä tai sopimusosapuolia ei lailla säänneltäisi. Täydentämisen edellytyksenä olisi kuitenkin, että luovutettavaa vakuutuskantaa vastaavina varoina luovutettaisiin ensin se osa luovuttavan eläkelaitoksen varoista, joka vastaa luovutettavaa vakuutuskantaa. Koska kyseessä on vapaaehtoinen sopimus, siirtyvää omaisuutta olisi mahdollista täydentää myös vastuuvelan määrän ylittävällä vakavaraisuuspääomalla. Säännöstä sovellettaisiin myös sellaisen eläkelaitoksen, joka on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen tämän lain voimaantuloa, vakuutuskantaa luovutettaessa.

191 §. Sovellettavat säännökset. Pykälään tehdään lakitekninen muutos muuttamalla viittaus uuteen eläkesäätiö- ja eläkekassalakiin.

1.6 Laki eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetun lain, lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetun lain sekä vakuutuskassalain voimaanpanosta

Eläkesäätiö- ja eläkekassalain, lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain sekä vakuutuskassalain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä säädetään samassa laissa. Edellä mainittujen lakien voimaantulo samanaikaisesti on tarkoituksenmukaista, koska uusien lakien soveltamisala eroaa voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain soveltamisalasta. Toisaalta omia erillisiä voimaanpanolakeja ei tarvita, koska asiasisällöltään yhteneväiset siirtymäsäännökset ovat pääsääntöisesti tarkoituksenmukaisia kaikkien ehdotettujen lakien osalta. Lisäksi tarvitaan riittävän pitkä siirtymäaika lakien hyväksymisen ja voimaantulon välillä, jolloin esimerkiksi lisäeläkelaitosten katevaroihin luettavat sijoitukset ehditään mukauttaa uuden lain vaatimukset täyttäviksi.

Siirtymäsäännöksillä mahdollistetaan erityisesti ehdotettua eläkelaitoksen tai vakuutuskassan vähimmäiskokoa pienemmän laitoksen tai kassan toiminnan jatkuminen. Säädettäessä voimassa olevaa eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia niihin otettiin siirtymäsäännökset, joilla jo silloin mahdollistettiin laissa säädettyä vähimmäiskokoa pienempien laitosten ja kassojen toiminnan jatkuminen. Nämä ovat jatkaneet toimintaansa vähimmäiskokoa pienempinä, jolloin poikkeusten säilyttäminen on edelleen tarpeen laitosten purkamisen estämiseksi. Lisäksi säädetään voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännösten mukaisten sääntöjen ja toimielinten siirtymäkaudesta ja voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain aikana aloitettujen laitoksen toimintaa koskeviin järjestelyihin sovellettavasta laista. Tietyt vakuutettujen asemaa koskevat säännökset eroavat myös ehdotetuissa laeissa, joten siirtymäsäännökset ovat tarpeen myös näiden osalta.

1 §. Voimaantulo. Eläkesäätiö- ja eläkekassalain, lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain sekä uuden vakuutuskassalain todennäköinen arvioitu voimaantulo olisi vuoden 2022 alussa, jolloin voimassa oleva eläkesäätiölaki, voimassa oleva vakuutuskassalaki ja maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annettu laki kumoutuvat. Eläkesäätiö- ja eläkekassalaista sekä lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalaista käytetään tässä laissa nimitystä uudet eläkelaitoslait. Uutta vakuutuskassalakia sovelletaan hautaus-, eroavustus- ja sairauskassoihin. Uusia eläkelaitoslakeja sovelletaan pääsääntöisesti myös ennen näiden lakien voimaantuloa rekisteröityyn eläkesäätiöön ja eläkekassaan. Uutta vakuutuskassalakia sovelletaan pääsääntöisesti myös ennen näiden lakien voimaantuloa rekisteröityyn muuhun vakuutuskassaan kuin eläkekassaan.

2 §. Yhteiseläkesäätiön toimintapiiri. Eläkesäätiön toimintapiirin sääntely muuttuu. Ehdotuksen mukaan taloudellinen ja toiminnallinen yhteys ilman konsernia, ei enää mahdollistaisi säätiön perustamista. Voimassa olevan eläkesäätiölain 13 luvun mukaiset yhteiseläkesäätiöt voivat jatkaa toimintaansa, mutta niihin ei olisi mahdollista liittää uusia osakkaita, jos uusi osakas ei kuulu ehdotetun eläkesäätiö- ja eläkekassalain tai lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain eläkesäätiön toimintapiiriin. Eläkesäätiössä jo ehdotettujen lakien voimaantullessa osakkaana olevan työnantajan työnantajakohtainen vakuutuskanta olisi kuitenkin siirrettävissä eläkesäätiöön uuden toimintapiirisäännöksen estämättä.

3 §. AB-eläkesäätiö. Eläkesäätiö-ja eläkekassalain sekä lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain voimaantulon myötä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa ei enää voi harjoittaa samassa säätiössä lisäeläkevakuutustoiminnan kanssa. Ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa rekisteröity tai rekisteröintiä Finanssivalvonnalta hakenut AB-eläkesäätiö, voi kuitenkin jatkaa toimintaansa ja sulautua toiseen edellä tarkoitettuun AB-eläkesäätiöön. AB-eläkesäätiö ei voi jakautua siten, että jakautumisen jälkeen uusien säätiöiden joukossa olisi edelleen AB-eläkesäätiö. AB-eläkesäätiöön voidaan uusien eläkelaitoslakien voimaantulon jälkeen liittää uusia osakkaita, jos osakas kuuluu eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa säädettyyn toimintapiiriin eli samaan konserniin eläkesäätiön muiden osakkaiden kanssa. AB-eläkesäätiöön voidaan myös siirtää vakuutuskantaa.

Toimintaansa jatkaviin laitoksiin sovellettaisiin edelleen säännöksiä osastojen varojen erillään pitämisestä ja edellytyksistä siirtää ylikatetta osastosta toiseen. Vakuutusmaksujen ja laskuperusteiden osalta sovellettaisiin uusien eläkelaitoslakien säännöksiä, koska ne eivät sisällöllisesti eroa voimassa olevista säännöksistä.

4 §. Vakuutuskassan toimintapiiri. Säännöksellä jatketaan voimassa olevan vakuutuskassalain 176 §:n siirtymäsäännöksen voimassaoloa kassan toimintapiiriin kuuluvien vakuutettujen osalta. Jos ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa rekisteröidyn vakuutuskassan toimintapiiri on määritelty siten, että kassaan on voinut kuulua vanhan vakuutuskassalain 176 §:n nojalla sellaisia jäseniä ja muita vakuutettuja sekä osakkaita, jotka vanhan vakuutuskassalain 4 §:n mukaan eivät voisi kuulua kassan toimintapiiriin, voivat nämä jäsenet, vakuutetut ja osakkaat jatkaa kassan toimintapiirissä myös uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantulon jälkeen, jos kassan sääntöihin on tästä otettu määräys ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa.

5 §. Eläkekassa ja sen vapaaehtoisia etuuksia myöntävä osasto. Eläkesäätiö-ja eläkekassalain sekä lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain voimaantulon myötä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa ei voi harjoittaa samassa kassassa lisäeläkevakuutustoiminnan kanssa. Ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa rekisteröity tai rekisteröintiä Finanssivalvonnalta hakenut eläkekassa, jossa harjoitetaan myös lisäeläketoimintaa, voi jatkaa toimintaansa ja sulautua toiseen edellä tarkoitettuun eläkekassaan. AB-eläkekassa ei voi jakautua siten, että jakautumisen jälkeen uusien kassojen joukossa olisi edelleen AB-eläkekassa. Näihin laitoksiin on myös mahdollista liitää uusia osakkaita ja siirtää vakuutuskantaa.

Toimintaansa jatkaviin laitoksiin sovelletaan edelleen säännöksiä osastojen varojen erillään pitämisestä ja edellytyksistä siirtää ylikatetta osastosta toiseen. Vakuutusmaksujen ja laskuperusteiden osalta sovelletaan uusien eläkelaitoslakien säännöksiä, koska ne eivät sisällöllisesti eroa voimassa olevista säännöksistä.

6 §. Lakisääteisen ja muun toiminnan varojen erillään pitäminen. Säännös vastaa eläkesäätiön erinäisistä säännöksistä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1352/2006 1 §:ää ja eläkekassan erinäisistä säännöksistä annetun sosiaali- ja terveysministeriön 1353/2006 1 §:ää.

7 §. Eläkelaitoksen ja vakuutuskassan vähimmäiskoko. Säännöksellä jatketaan eläkesäätiölain 142 §:n ja vakuutuskassalain 179 §:n siirtymäsäännöksen voimassaoloa. Säännöksellä mahdollistetaan eläkelaitoksen ja vakuutuskassan laissa säädetyn vähimmäiskoon alittavien laitosten toiminnan jatkuminen. Pykälän 1 momentissa etuuksien lisäämisellä ja pykälän 3 momentissa etuuden muuttumisella, ei tarkoiteta sellaisia muutoksia, jotka johtuvat etuuksien yhteensovittamisesta lakisääteisten etuuksien kanssa, kun lakisääteisiä etuuksia koskeva sääntely muuttuu. Jos esimerkiksi lakisääteinen eläkeikä nousee ja vapaaehtoista lisäeläkettä tämän johdosta muutetaan, kyseessä ei ole 1 tai 3 momentissa tarkoitettu muutos.

8 §. Vireillä olevien rekisteröintien käsittely. Siirtymäsäännös on tarpeellinen sillä eläkelaitoksen perustamiseen sovellettava menettely ja sääntömääräyksiä koskeva pykälä muuttuvat. Ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa rekisteröitäväksi ilmoitetun eläkesäätiön perustamiseen, sääntöjen vahvistamisen ja rekisteröintiin sovelletaan vanhaa eläkesäätiölakia. Ennen uusien eläkelaitoslakien tai uuden vakuutuskassalain voimaantuloa rekisteröitäväksi ilmoitetun vakuutuskassan perustamiseen, sääntöjen vahvistamiseen ja rekisteröintiin sovelletaan vanhaa vakuutuskassalakia. Säännöt tulee saattaa uuden voimaantulevan lainsäädännön mukaisiksi 8 §:ssä säädetyssä määräajassa.

9 §. Säännöt. Sääntöihin sisältyvän uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain vastaisen määräyksen sijasta noudatetaan pääsääntöisesti uusia eläkelaitoslakeja tai uutta vakuutuskassalakia. Uusien eläkelaitoslakien tai uuden vakuutuskassalain vastaisten sääntöjen muuttamiselle uusien eläkelaitoslakien tai uuden vakuutuskassalain mukaiseksi on haettava Finanssivalvonnan vahvistus samalla, kun muulle sääntöjen muuttamiselle haetaan Finanssivalvonnan vahvistusta, kuitenkin viimeistään kahden vuoden kuluessa uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantulosta.

Eläkesäätiö ja -kassa, lisäeläkesäätiö ja -kassa sekä vakuutuskassa voi uusien eläkelaitoslakien vahvistamisen ja julkaisemisen jälkeen, mutta ennen näiden lakien voimaantuloa, päättää sääntöjensä muuttamisesta uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain mukaisiksi noudattaen uusia eläkelaitoslakeja ja uutta vakuutuskassalakia. Sääntöjen muuttamiselle voidaan hakea Finanssivalvonnan vahvistusta ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa ja Finanssivalvonta voi vahvistaa sääntöjen muuttamisen samana päivänä kuin uudet eläkelaitoslait ja uusi vakuutuskassalaki tulevat voimaan.

10 §. Takuupääoma ja pohjarahasto. Eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa ei säädetä takuupääomasta tai pohjarahastosta kuten voimassa olevassa vakuutuskassalaissa. Jos vakuutuskassalla, joka on rekisteröity ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa, on kassan sääntöjen mukaan takuupääoma tai pohjarahasto, takuupääomaan ja pohjarahastoon sovelletaan, mitä vanhan vakuutuskassalain 111 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään.

11 §. Hallituksen jäsenet. Hallituksen jäsenten lukumäärää ja kelpoisuutta koskeva sääntely muuttuu. Voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain nojalla valitut eläkelaitoksen hallituksen jäsenet voivat jatkaa sen estämättä, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvussa, lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain 3 luvussa ja uuden vakuutuskassalain 3 luvussa säädetään hallituksen jäsenistä, varajäsenistä ja puheenjohtajasta, sen toimikauden loppuun, joka ensimmäisenä päättyy uuden lain voimaantulon jälkeen.

12 §. Hallintoneuvosto. Uusissa eläkelaitoslaeissa ja uudessa vakuutuskassalaissa ei säädetä hallintoneuvostosta, joka ei enää ole säätiön tai kassan toimielin. Sen estämättä, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvussa säädettään eläkelaitoksen hallinnosta, eläkelaitoksella ja vakuutuskassalla voi olla sen sääntöjen mukainen hallintoneuvosto, jos Finanssivalvonta on hyväksynyt säännöt ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa.

13 §. Kassankokous. Kassankokouksen kokouskutsuun sovellettava sääntely muuttuu. Kassankokouksen kokouskutsuun, joka on lähetetty ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa, sovelletaan vanhaa vakuutuskassalakia eläkesäätiö- ja eläkekassalain 3 luvun 11—14 §:n sijaan. Kokouskutsuun sovellettavan sääntelyn muuttumisella on vaikutusta myös kassankokouksen päätöksen pätemättömyyteen. Ennen uusien eläkelaitoslakien ja uuden vakuutuskassalain voimaantuloa tehdyn kassankokouksen päätöksen pätemättömyyttä koskeva kanne tai muu vaatimus, joka on pantu vireille säädetyssä ajassa, ratkaistaan vanhan vakuutuskassalain mukaan.

14 §. Vakuudettomat lainat. Säännös vastaa voimassa olevan eläkesäätiölain 144 §:ää.

15 §. Etuuksien takautuva vähentäminen ja poistaminen. Lisäeläkesäätiön ja -kassan etuuksien takautuvan vähentämisen tai poistamisen edellytysten sääntelyä täsmennetään. Uusia säännöksiä sovellettaisiin vain lisäeläkejärjestelyihin, jotka on perustettu uusien eläkelaitoslakien voimaantulon jälkeen. Se milloin lisäeläkejärjestely on perustettu, määräytyisi sen hetken mukaan, jolloin järjestelyyn on liitetty ensimmäinen vakuutettu. Lisäeläkejärjestelyyn eläkesäätiössä, johon on liitetty vakuutettu ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa, sovelletaan vanhan eläkesäätiölain 11 §:ää. Lisäeläkejärjestelyyn eläkekassassa, johon on liitetty vakuutettu ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa, sovelletaan vanhan vakuutuskassalain 52 ja 53 §:ää.

16 §. Lisäeläkkeen hakeminen ja takautuva suorittaminen. Lisäeläkkeen hakemisaikaan ja takautuvaan suorittamiseen sovellettavat säännökset muuttuvat. Uusia säännöksiä sovellettaisiin, jos lisäeläkettä on haettu uusien eläkelaitoslakien voimaantultua. Uusien säännösten soveltaminen takautuvasti saattaisi aiheuttaa käytännön vaikeuksia esimerkiksi selvittäessä, milloin vakuutettu on saanut tietää oikeudestaan lisäeläkkeeseen. Eläkelaitoksesta on myös jo saatettu purkaa vastuuvelkaa siltä osin kuin eläkettä ei ole haettu voimassa olevan sääntelyn mukaisesti. Lisäeläkkeen hakemiseen ja takautuvaan suorittamiseen sovelletaan vanhan eläkesäätiölain 53 §:n 1 momenttia, jos lisäeläkettä on haettu eläkesäätiöltä ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa.

Lisäeläkkeen hakemiseen ja takautuvaan suorittamiseen sovelletaan vanhan vakuutuskassalain 89 §:n 1 momenttia, jos lisäeläkettä on haettu vakuutuskassalta ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa.

17 §. Vapaakirja. Voimassa olevan vakuutuskassalain ja maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain vapaakirjaa koskevat säännökset eivät täytä jäsenvaltioiden välisen työntekijöiden liikkuvuuden edistämistä lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä parantamalla koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/50/EU vaatimuksia. Voimassa olevan vakuutuskassalain ja maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetun lain säännöksiä vapaakirjasta voidaan kuitenkin soveltaa edelleen lisäeläkejärjestelyihin, joihin ei ole otettu uusia vakuutettuja 19 päivää toukokuuta 2014 jälkeen.

18 §. Jakautuminen, sulautuminen, vakuutuskannan luovuttaminen, selvitystila ja konkurssi. Eläkesäätiön ja vakuutuskassan jakautumiseen, sulautumiseen, vakuutuskannan luovuttamiseen sekä selvitystilaan ja konkurssiin sovellettavat säännökset muuttuvat osittain sisällöllisesti ja menettelyllisesti. Jos eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa koskeva edellä tarkoitettu menettely on aloitettu ennen uusien eläkelaitoslakien tai uuden vakuutuskassalain voimaantuloa, asiassa menetellään ja se ratkaistaan voimassa olevan eläkesäätiölain tai vakuutuskassalain mukaisesti. Kuitenkin tiettyjä vakuutuskannan luovutukseen liittyviä säännöksiä, joilla laajennetaan eläkelaitosten sopimisoikeutta, sovelletaan myös sellaisen eläkelaitoksen vakuutuskannan luovutukseen, jossa luovuttava eläkelaitos on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa.

19 §. Oikeuspaikka ja riitojen ratkaiseminen. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tai vakuutuskassalaissa ei ole oikeuspaikkasäännöstä. Koska eläkkeitä koskevat riita-asiat saattavat perustua ennen kumottavien eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain voimaantuloa voimassa olleisiin lakeihin, voimaantulosäännös ulottuu myös näistä mahdollisesti syntyviin uusiin riita-asioihin.

20 §. Päätöksen pätemättömyys. Uudet eläkelaitoslait ja vakuutuskassalaki vastaavat monin osin voimassa olevan yhteisöoikeuden periaatteita, joten sääntelyssä on monia muutoksia. Siksi päätöksen pätemättömyyttä koskeva säännös on tarpeellinen.

21 §. Vahingonkorvaus. Vahingonkorvausta koskevat säännökset muuttuvat vastaamaan uudempaa yhteisöihin sovellettavaa vahingonkorvausoikeutta. Vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uusien eläkelaitoslakien ja vakuutuskassalain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan eläkesäätiölakia ja vanhaa vakuutuskassalakia.

22 §. Finanssivalvonnan toimivalta. Säännös vastaa eläkesäätiölain 137 a §:ää ja vakuutuskassalain 172 a §:ää siltä osin kuin edellään sovellettavissa säännöksissä on viittauksia Vakuutusvalvontavirastoon tai viittauksia sosiaali- ja terveysministeriöön sekä asianomaiseen ministeriöön, joilla tarkoitetaan viittauksia Finanssivalvontaan.

23 §. Tilintarkastajan siirtyminen hallintoneuvoston jäseneksi. Pykälä sisältää voimaanpanosäännökset niitä eläkelaitoksia varten, jossa eläkesäätiö- ja eläkekassalain voimaantulon jälkeen on edelleen hallintoneuvosto. Eläkesäätiö- ja eläkekassalain hallintosäännösten mukaan laitoksissa ei enää olisi hallintoneuvostoa, ellei sitä koskeva sääntömääräys ole Finanssivalvonnan hyväksymä ennen uusien eläkelaitoslakien voimaantuloa.

24 §. Vakavaraisuuspääoman ylitteen ja ylikatteen palauttaminen osakkaalle eläkesäätiössä. Säännös on tarpeen niiden eläkesäätiöiden osalta, joissa uusien eläkelaitoslakien voimaantulon jälkeen on edelleen kaksi osastoa, joista toinen harjoittaa lakisääteistä vakuuttamista ja toinen täydentävää lisäeläkevakuuttamista. Pykälän 1 momenttia sovelletaan lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavaan B-osastoon. Momentti vastaa eläkesäätiölain 45 §:n 4 momenttia. Pykälän 2 momenttia sovelletaan lisäeläketoimintaan harjoittavaan eläkesäätiön A-osastoon. Toinen momentti vastaa eläkesäätiölain 45 §:n 5 momenttia.

25 §. Ylikatteen palauttaminen osakkaalle eläkekassassa. Säännös on tarpeen niiden eläkekassojen osalta, joissa uusien eläkelaitoslakien voimaantulon jälkeen on edelleen kaksi osastoa, joista toinen harjoittaa lakisääteistä vakuuttamista ja toinen täydentävää lisäeläkevakuuttamista. Pykälää sovelletaan eläkekassan lisäeläketoimintaa harjoittavaan osastoon. Pykälä vastaa vakuutuskassalain 83 a §:n 1 momenttia.

26 §. Voimaantulo. Säännös sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen.

1.7 Laki yrittäjän eläkelain 1 ja 146 §:n muuttamisesta

1.8 Laki sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n muuttamisesta

1.9 Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta

1.10 Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain muuttamisesta

1.11 Laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain muuttamisesta

1.12 Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta

1.13 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 1 luvun 4 §:n ja 7 luvun 6 b §:n muuttamisesta

1.14 Laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

1.15 Laki merimieseläkelain 215 §:n muuttamisesta

1.16 Laki vakuutusyhtiölain muuttamisesta

1.17 Laki vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

1.18 Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 19 §:n muuttamisesta

1.19 Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

1.20 Laki työntekijän eläkelain voimaanpanolain 4 ja 30 c §:n muuttamisesta

1.21 Laki sijoituspalvelulain muuttamisesta

1.22 Laki työtapaturma- ja ammattitautilain 81 §:n muuttamisesta

1.23 Laki julkisten alojen eläkelain muuttamisesta

1.24 Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain 5 luvun 15 §:n muuttamisesta

1.25 Laki yrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain 4 §:n muuttamisesta

1.26 Laki kilpailulain 23 §:n muuttamisesta

1.27 Laki rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

1.28 Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Voimassa oleva eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi kolmella uudella lailla; eläkesäätiö- ja eläkekassalailla, lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalailla sekä vakuutuskassalailla. Ehdotettujen uusien lakien soveltamisalat poikkeavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain soveltamisalasta. Ehdotuksessa eläkesäätiö- ja eläkekassatoimintaa säännellään eri laeilla riippuen siitä, harjoittaako laitos lakisääteistä vakuuttamista vai vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista. Ehdotettua vakuutuskassalakia ei toisin kuin voimassa olevaa vakuutuskassalakia sovelleta eläkekassoihin. Vakuutuskassalakia sovellettaisiin sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoihin.

Lainsäädännössä olevat viittaukset kumottaviksi ehdotettuihin eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin on muutettava viittauksiksi ehdotettuihin uusiin lakeihin. Koska kumottavien ja ehdotettujen lakien soveltamisalat eivät vastaa toisiaan, lakiviittauksia ei voida muuttaa yleisellä viittauksella ehdotettuihin lakeihin. Jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottaviksi ehdotettuihin eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin, on täsmennettävä, tarkoitetaanko viittauksella eläkevakuutustoimintaa vai muuta toimintaan. Lisäksi eläkevakuutustoiminnan osalta on täsmennettävä, tarkoitetaanko viittauksella sekä lakisääteistä vakuutustoimintaa harjoittavia että lisäeläketoimintaa harjoittavia laitoksia vai vain toista näistä. Ehdotetut muutokset ovat lainsäädäntöteknisiä. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin tehtäisiin myös lakitekninen muutos muuttamalla viittaus kumottuun vakuutusyhtiölain säännökseen vastaavaan voimassa olevaan pykälään.

Muutettavia säännöksiä ovat työntekijän eläkelaki (395/2006) ja laki työntekijän eläkelain voimaanpanosta (396/2006), yrittäjän eläkelakia (1272/2006) ja laki yrittäjän eläkelain voimaanpanosta (1273/2006), julkisten alojen eläkelaki (81/2016), merimieseläkelaki (1290/2006), sairausvakuutuslaki (1224/2004), työnantajan sairausvakuutusmaksusta annettu laki (771/2016), laki Finanssivalvonnasta (878/2008), Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettu laki (879/2008), eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annettu laki (315/2015), rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annettu laki (699/2004), Rahoitusvakausviranomaisesta annettu laki (1195/2014), vakuutusyhtiölaki (521/2008), vapaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta annettu laki (1038/1997), elinkeinotulon verottamisesta annettu laki (360/1968), kilpailulaki (948/2011), työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015), työttömyysetuuksien rahoituksesta annettu laki (555/1998), sijoituspalvelulaki (747/2012), vaihtoehtorahastojen hoitajista annettu laki (162/2014), luottolaitostoiminnasta annettu laki (610/2014) sekä ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettu laki (398/1995).

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022.

Esitykseen sisältyy useita asetuksenantovaltuuksia sosiaali- ja terveysministeriölle sekä määräyksenantovaltuuksia Finanssivalvonnalle.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 5 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin eläkelaitoksen perustamissopimukseen sisältyvän toimintasuunnitelman sisällöstä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 9 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa eläkelaitosten vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat säännökset tilinpäätöksen tase- ja tuloslaskelmakaavoista, toimintakertomuksesta, tilinpäätöksen liitetiedoista, tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää siitä, milloin ja miten saadaan poiketa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevista säännöksistä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 12 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään Eläketurvakeskuksen esityksestä vakuutuskannan luovuttamisessa noudatettavan siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä kiinteänä prosenttiosuutena vastuuvelasta noudattaen, mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 29 e §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 9 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen sääntöjen ja niiden muutoksen vahvistamista koskevan hakemuksen sisällöstä sekä siihen liitettävistä selvityksistä ja asiakirjoista.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvun 25 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan järjestämisestä sekä luotettavaa hallintoa koskevista vaatimuksista. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä hallituksen ja toimitusjohtajan kelpoisuutta koskevasta selvityksestä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 8 §:n mukaan taseen liitteenä on ilmoitettava tase-eräkohtaisesti sijoitusten hankintameno ja käypä arvo siten kuin Finanssivalvonta tarkemmin määrää.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 10 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa eläkelaitosten vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta, sijoitusten käyvän arvon määrittämisestä, sijoitusten käyvän arvon ja hankintamenon esittämisestä liitetiedoissa ja johdannaissopimusten käsittelystä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä rahoitusvälineiden ja sijoituskiinteistöjen esittämisestä tilinpäätöksessä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 7 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkesäätiön osakkaan eläkesäätiölle antaman vakuuden hyväksyttävyydestä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 7 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakavaraisuuspääomaan luettavista ja siitä vähennettävistä eristä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 7 luvun 11 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen osakkaan lisämaksuvelvollisuuteen perustuvan erän seurannasta ja huomioon ottamisesta riski- ja vakavaraisuusarviossa.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 7 luvun 13 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä tervehdyttämissuunnitelman ja rahoitussuunnitelman laatimisesta ja toimittamisesta sen hyväksyttäväksi.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 8 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä sijoitussuunnitelmasta.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 9 luvun 8 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitosten valvontaa ja eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriä koskevien ilmoitusten tekemisestä, ilmoituksiin liitettävistä selvityksistä ja asiakirjoista sekä rekisterinpitoon liittyvistä teknisistä seikoista.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 10 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen sulautumista koskevaan hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 10 luvun 13 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 11 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen jakautumista koskevaan hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 11 luvun 14 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen jakautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 12 luvun 6 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eläkelaitoksen vakuutuskannan luovuttamista koskevasta hakemuksesta ja hakemuksessa tarvittavista selvityksistä.

Ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain 13 luvun 39 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä selvitystilan lopettamista koskevan ilmoituksen sisällöstä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 23 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän muutoksista vahinkovakuutusluokissa 1 ja 2 Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin julkaiseman Euroopan kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 24 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä katevarojen arvostamisesta ja vastuuvelan katteeksi hyväksyttävistä varoista.

Ehdotettavan lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain 1 luvun 17 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia säännöksiä 14 ja 15 §:ssä tarkoitetuista ilmoituksista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 2 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä lisäeläkelaitoksen sääntöjen vahvistamiseksi tai niiden muuttamiseksi tehtävän hakemuksen sisällöstä sekä siihen liitettävistä selvityksistä ja asiakirjoista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 3 luvun 3 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä toiminnasta tosiasiallisesti vastaavia henkilöitä koskevasta selvityksestä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 3 luvun 6 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksesta suorituttaa lisäeläkelaitoksen keskeisiä toimintoja samalla henkilöllä tai organisaatioyksiköllä kuin lisäeläkelaitoksessa vakuuttava työnantaja.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 3 luvun 13 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden kelpoisuutta koskevasta selvityksestä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 3 luvun 15 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä ulkoistamisilmoituksesta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä indeksikorotusvastuun käyttämisestä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä turvaavuuden ja varovaisuuden noudattamisesta laskuperusteissa ja laskuperusteiden sisällöstä sekä vastuuvelan laskennassa käytettävien muuttujien valinnasta ja oletuksista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä vastuuvelan laskennassa käytettävän koron enimmäismäärästä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksesta käyttää vastuuvelan laskennassa Finanssivalvonnan määräämää enimmäiskorkoa korkeampaa korkoa.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 15 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, että ylikatetta arvioitaessa katteeseen kuuluvien varojen arvo lasketaan tiettyjen omaisuuslajien osalta käyvästä arvosta poikkeavasti.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 18 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä omiin varoihin luettavista ja siitä vähennettävistä eristä sekä omia varoja koskevien vaatimusten täyttämistä koskevien laskelmien laatimisesta ja toimittamisen ajankohdasta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 5 luvun 25 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä tervehdyttämissuunnitelman ja rahoitussuunnitelman laatimisesta ja toimittamisesta sen hyväksyttäväksi.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 3 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä sijoitussuunnitelmasta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 6 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä katevarojen arvostamisesta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 7 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakuuksien arvostuksesta ja vakuuksien merkityksestä luettaessa katteeseen niitä sitoumuksia, joihin vakuudet liittyvät.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 7 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä kateluettelon muodosta ja säilyttämisestä, omaisuuserien merkitsemisestä luetteloon, luettelon laatimisajankohdasta sekä vastuuvelan katteena olevan omaisuuden luetteloon merkitsemisen ajankohdista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 12 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä rahasto-osuuksien lukemisesta vastuuvelan katteeseen.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 18 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä johdannaissopimusten käytöstä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 21 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä valuuttariskin rajoittamisesta ja valuuttaliikkeen järjestämisestä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 22 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sijoitussidonnaisten lisäeläkejärjestelyjen sijoitusriskin seurannasta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 25 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vastuuvelan katteeseen kuuluvien varojen ja sitoumusten sijainnista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 6 luvun 32 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä eturistiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevasta järjestelmästä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 7 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä lisäeläkkeen eläke-ennusteen laskennassa käytettävistä olettamista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 9 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 11 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakuutuskannan luovuttamista koskevasta hakemuksesta ja hakemuksessa tarvittavista selvityksistä.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 12 luvun 15 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä selvitystilan lopettamista koskevasta ilmoituksesta.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 13 luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä rajat ylittävää toimintaa koskevan hakemuksen yhteydessä annettavista tiedoista.

Lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista ehdotettavan lain 14 luvun 7 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävää siirtoa koskevasta hakemuksesta.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 5 luvun 15 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, että tietyt katteeseen hyväksyttävät varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 4 luvun 3 §:n mukaan vakuutuskassalla voi olla indeksikorotusvastuu, jota saa käyttää tulevien korotusten lisäksi ainoastaan laskuperusteiden muuttamisesta aiheutuneen vastuuvelan kasvun peittämiseen siten kuin Finanssivalvonta tarkemmin määrää.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 4 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä turvaavuuden ja varovaisuuden noudattamisesta laskuperusteissa ja vastuuvelan laskennassa käytettävien muuttujien valinnasta ja oletuksista.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 4 luvun 7 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä vapaakirjan laskuperusteista.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 5 luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä sijoitussuunnitelmasta.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 5 luvun 5 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä kateluettelon muodosta ja säilyttämisestä, omaisuuserien luetteloon merkitsemisestä ja erien merkitsemisajankohdista sekä luettelon laatimisajankohdasta.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 7 luvun 6 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä sulautumisen tai jakautumisen täytäntöönpanoilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista ja annettavista selvityksistä.

Ehdotettavan vakuutuskassalain 9 luvun 14 §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä selvitystilan lopettamista koskevan ilmoituksen sisällöstä.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 29 e §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään Eläketurvakeskuksen esityksestä vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä kiinteänä prosenttiosuutena vastuuvelasta, josta on vähennetty osittamaton lisävakuutusvastuu ja erät, joita yrittäjän eläkelain 139 §:n 2 momentin mukaan ei oteta huomioon vakuutusmaksuvastuussa.

Lait ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022. Tiettyjä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan eläkelaitoksen selvitystilaa ja konkurssia koskevia uusia säännöksiä, joiden tarkoituksena on edistää vakuutuskannan luovutusta toimivaan eläkelaitokseen, sovellettaisiin kuitenkin myös sellaiseen eläkelaitokseen, joka on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen ehdotettavien lakien voimaantuloa. Työntekijän eläkelain 185 §:ään lisättäväksi ehdotettavaa uutta 2 momenttia eläkelaitosten sopimisoikeudesta sovellettaisiin myös luovutettaessa sellaisen eläkelaitoksen vakuutuskantaa, joka on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen ehdotettavien lakien voimaantuloa. Samoin eläkesäätiö- ja eläkekassalain 13 luvun 17—19 §:n säännöksiä eläkekassan mahdollisuudesta vastaanottaa vakuutuskanta toimintapiiriä koskevien säännösten estämättä, luovutettavan vakuutuskannan jakamisesta osiin sekä oikeudenkäynnin kohteena olevan omaisuuden erottamisesta luovutettavaa vakuutuskantaa vastaavista varoista sovellettaisiin myös luovutettaessa vakuutuskantaa sellaisesta eläkelaitoksesta, joka on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen nyt ehdotettavien lakien voimaantuloa.

4.1 Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Tämän hallituksen esityksen käsittelyssä on huomioitava hallituksen esitys Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 255/2020). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Finanssivalvonnasta annettua lakia, sijoitusrahastolakia, vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia, sijoituspalvelulakia, kirjanpitolakia, vakuutusten tarjoamisesta annettua lakia, eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia. Esityksellä tehtäisiin kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen, viitearvoasetuksen muuttamisesta EU:n ilmastosiirtymää koskevien vertailuarvojen, EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten vertailuarvojen ja vertailuarvojen kestävyyteen liittyvien tietojen antamisen osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ja kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen kannalta tarpeelliset muutokset kansallisiin lakeihin. Lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 10.3.2021.

Eläkesäätiölakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 49 j § sekä vakuutuskassalakiin uusi 84 j §:ä, jotka ovat sisällöltään samanlaiset. Edellä mainituissa pykälissä viitattaisiin kestävyyteen liittyvien tietojen antamisen osalta tiettyihin Euroopan unionin säännöksiin. Koska edellä mainittuja säännöksiä sovellettaisiin vain vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan, esitykset on sovitettava yhteen siten, että ehdotettavaan lakiin lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista lisätään edellä mainittuja pykäliä vastaava yksi uusi säännös.

Lisäksi tämän hallituksen esityksen käsittelyssä on huomioitava hallituksen esitys luottolaitos- sekä elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivien täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 171/2020). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa Finanssivalvonnasta annettua lakia, jonka 4 §:n 3 momentin muutosehdotus on sovitettava yhteen tämän esityksen kanssa.

Tämän hallituksen esityksen käsittelyssä on huomioitava myös hallituksen esitys laeiksi sijoituspalvelulain ja Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (16/2021) siltä osin kuin siinä esitetään muutettavaksi Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain 4 ja 5 §:ää sekä Finanssivalvonnasta annetun lain 29, 31, 41 ja 41 a §:ää.

Perustuslain ja säätämisjärjestyksen kannalta keskeiset ehdotukset liittyvät lakisääteistä ja vapaaehtoista eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä vakuutuskassojen rekisteröintiin elinkeinovapauden näkökulmasta. Perustuslaillisia kysymyksiä liittyy myös vakuutuskannan siirron yhteydessä omaisuudensuojaan ja sopimusvapauteen. Lisäksi eläkesäätiöiden ja -kassojen sekä sairauskassojen harjoittamaan lakisääteiseen vakuutustoimintaan liittyy perustuslain 124 §:ä julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Ehdotuksessa on myös runsaasti sosiaali- ja terveysministeriölle sekä Finanssivalvonnalle delegoitua norminantovaltaa. Lisäeläkkeiden osalta ehdotuksessa on säännöksiä etuuksien vähentämisestä, jolloin asiaa on arvioitava omaisuudensuojan kannalta. Ehdotukseen liittyvät perustuslailliset kysymykset ovat pitkälti samoja kuin muussa vakuutusalan yhteisölainsäädännössä sekä voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa. Siten ehdotukseen liittyviin perustuslaillisiin kysymyksiin on olemassa vakiintuneet tulkintalinjat.

Eläkesäätiö ja -kassatoiminta sekä vakuutuskassatoiminta edellyttää ennen toiminnan aloittamista rekisteröitymistä Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin. Kyse ei ole toimilupamenettelystä, jossa valvoja arvioi rekisteröityvän laitoksen edellytyksiä toimintaan tai toiminnan vaikutusta vakuutusalan terveeseen kehitykseen. Kyse on laillisuusharkinnasta, jossa valvoja rekisteröi tietyt muodolliset edellytykset täyttävän hakijan. Perustuslakivaliokunta on rinnastanut elinkeinotoiminnan aloittamisen edellytykseksi asetetun rekisteröimisvelvollisuuden valtiosääntöoikeudellisesti luvanvaraisuuteen.

Lakisääteistä sosiaaliturvan toimeenpanoa harjoittavat eläkesäätiö ja -kassat sekä sairauskassat ovat yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, mutta ne eivät harjoita elinkeinotoimintaa. Siksi kyse ei ole elinkeinotoiminnan luvanvaraisuudesta eivätkä perustuslain 18 §:ssä turvattuun elinkeinovapauteen liittyvät kysymykset ole tässä yhteydessä asiaankuuluvia. Myöskään vapaaehtoisen sosiaalisen vakuutustoiminnan harjoittaminen rajatussa toimintapiirissä ei ole elinkeinotoimintaa, koska toiminnassa tavoitteena ei ole voiton tuottaminen osakkaille tai asiakkaiden hankkiminen markkinoilta. Kyse on tältäkin osin sosiaalisesta työsuhteeseen tai yrittäjänä toimimiseen liittyvästä vakuutustoiminnasta, jossa tavoitteena on sosiaaliturvan täydentäminen vakuutettujen edut turvaavalla tavalla.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa työeläkevakuutusyhtiöiden perustuslailliseen asemaan lausunnossaan eläkelaitosten vakavaraisuussäännösten uudistamisesta (PeVL 45/1996 vp—HE 241/1996 vp). Lausunnossaan valiokunta toteaa, että työeläkevakuutusyhtiöt ovat yksityisoikeudellisesta organisaatiomuodostaan huolimatta hoitamassa niille laissa säädettyjä julkisoikeudellisluonteisia tehtäviä. Näiden yhtiöiden toiminnan tarkoituksena on toteuttaa lakisääteistä eläketurvaa niin, että tulevien eläkkeensaajien eläkkeet voidaan turvata. Valiokunnan mukaan työeläkeyhtiöt sijoittuvat oikeussystemaattisesti niin sanotun välillisen julkisen hallinnon piiriin. Työeläkeyhtiöiden varallisuus muodostuu merkittävästi vakuutusmaksuista ja sijoitustoiminnan riskit kannetaan pääosin maksupolitiikan avulla. Työeläkevakuutusyhtiöitä koskee myös lakisääteinen konkurssiyhteisvastuu, jossa konkurssista aiheutuva tappio katettaisiin perittävillä työeläkemaksuilla. Perustuslakivaliokunta katsoi, että työeläkevakuutusyhtiöiden erityisasema on valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa merkittäväksi muodostuva seikka, jolta kannalta arvioituna kyseessä olleita omistajan määräämisvallan rajoituksia voitiin pitää perusteiltaan hyväksyttävinä ja laajuudeltaan oikeansuhteisina.

Lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavat eläkesäätiöt ja -kassat ovat myös luonteeltaan yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, jotka harjoittavat niille laissa säädettyä julkisoikeudellista tehtävää kuten työeläkevakuutusyhtiöt. Näiden eläkesäätiöiden ja -kassojen varallisuus koostuu myös pääosin vakuutusmaksuista ja ne kuuluvat työeläkelaitosten lakisääteisen konkurssiyhteisvastuun piiriin. Eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnan tarkoitus rinnastuu työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan tarkoitukseen eli eläkkeensaajien tulevien eläkkeiden turvaamiseen. Vaikka työnantajan valinta perustaa eläkesäätiö tai -kassa tai liittyä sellaiseen osakkaaksi on vapaaehtoinen päätös, säätiöiden ja kassojen toiminnan sääntelyä on tarkasteltava ennen kaikkea niiden toiminnan tarkoituksen näkökulmasta. Jos sääntely on tarpeen vakuutettujen etujen turvaamiseksi, sääntely on myös perustuslaillisesta näkökulmasta oikeutettua. Erityisesti kysymyksiin eläkesäätiöiden ja -kassojen vakavaraisuudesta sekä vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä siirtyvästä vakavaraisuuspääomasta liittyy näkökulmaan vakuutettujen etujen turvaamisesta kyseisessä laitoksessa ja koko lakisääteisessä eläkejärjestelmässä. Siksi säännökset vakuutuskannan luovutuksen ehdoista ja siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrittämisestä ovat hyväksyttäviä myös omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden rajoittamisen näkökulmasta.

Ehdotukseen sisältyy säännöksiä työeläkevakuutusyhtiössä olevan työnantajakohtaisen vakuutuskannan siirtämisestä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavaan eläkesäätiöön tai -kassaan. Koska työeläkevakuutusyhtiöt ovat yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, jotka omistavat hallinnoimansa työeläkevarat, vaikka varojen käyttötarkoitus on lailla tarkoin säädetty, vakuutuskannan ja siihen liittyvien varojen luovuttamisessa on kyse myös omaisuudensuojasta ja sopimusvapaudesta. Lakiehdotuksella ei kuitenkaan rajoiteta omaisuudensuojaa, koska luovutuksen edellytyksenä on työeläkevakuutusyhtiön hallituksen suostumus luovutukselle. Kyse on siis vapaaehtoisesta sopimuksesta, jonka sisältö on lailla säädelty.

Työeläkevakuutusyhtiön kannanluovutuksen ehtoihin säädettäviä säännöksiä sovellettaisiin myös vakuutuksiin, joita koskeva sopimus on tehty ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Vakuutuskannan siirrolla tarkoitetaan työnantajan työeläkevakuutusyhtiön kanssa solmimaan vakuutussopimukseen liittyvän vakuutuskannan ja siihen liittyvien varojen siirtoa eläkelaitokseen, jossa työnantaja on osakkaana. Kyse on tältä osin taannehtivasta puuttumisesta sopimussuhteen sisältöön. Perustuslakivaliokunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että sopimusosapuolten on voitava luottaa sopimuksen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen. Ehdotuksessa tehdään muutoksia työeläkevakuutusyhtiölakiin, jotka eivät olennaisesti muuta nykyistä sääntelyä. Kyse ei myöskään ole perustuslain omaisuudensuojaan sisältyvän sopimusvapauden liiallisesta rajoittamisesta säätämällä kannanluovutussopimuksen tiettyjen ehtojen sisällöstä pakottavasti. Ehtojen tavoitteena on varmistaa, vastaanottavan laitoksen riittävä elinkelpoisuus työeläkevarojen turvaamiseksi sekä vähentää luovutuksesta eläkejärjestelmälle aiheutuvia kuluja. Näillä ehdoilla suojataan lakisääteisiä eläkevaroja ja vakuutettuja etuja.

Ehdotukseen sisältyy myös säännös työntekijän eläkelain muuttamisesta siten, että yksityisen alan eläkelaitokset voisivat sopia vapaaehtoisesti täydentävänsä selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkelaitoksen vakuutuskannan luovutuksessa vastaavina varoina siirrettävää omaisuutta. Säännöksen tarkoituksena on edistää kannanluovutuksia selvitystilassa tai konkurssissa olevasta eläkelaitoksesta toimivaan eläkelaitokseen. Näin pienennetään eläkelaitoksen selvitystilasta tai konkurssista koko eläkejärjestelmän kannettavaksi tulevia kustannuksia, jotka viime kädessä toteutuvat eläkelaitosten konkurssiyhteisvastuun kautta. Säännöstä sovellettaisiin myös tilanteisiin, joissa eläkelaitos on asetettu konkurssiin tai selvitystilaan ennen nyt ehdotettavan lain voimaantuloa. Koska kyseessä on eläkelaitosten sopimisoikeuden laajentaminen taannehtivasti, esityksellä ei kajota eläkelaitosten omaisuudensuojaan ja se voidaan siksi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Sopimisoikeutta vakuutuskantaa luovutettaessa laajennettaisiin myös tietyillä eläkesäätiö- ja eläkekassalain säännöksillä, joita sovellettaisiin myös sellaisen eläkesäätiön ja eläkekassan vakuutuskannan luovutukseen, jossa luovuttava eläkesäätiö tai -kassa on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin ennen nyt ehdotettavan eläkesäätiö- ja eläkekassalain voimaantuloa. Sopimisoikeuden laajentaminen koskee luovutettavan vakuutuskannan jakamista osiin nykyistä vapaammin, oikeudenkäynnin kohteena olevan vakuutuskantaa vastaavina varoina siirrettävän omaisuuden erottamista. Myös eläkekassan oikeuta vastaanottaa päättynyt vakuutuskanta toimintapiirirajoitusten estämättä laajennettaisiin lailla taannehtivasti. Sopimisoikeuden laajentamista ja toimintapiiriä koskevan rajoituksen supistamista koskeva taannehtiva esitys voidaan tältäkin osin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ehdotettuun eläkesäätiö- ja kassalakiin sisältyy lukuisia valtuutussäännöksiä, joiden mukaan kyseisissä lainkohdissa mainituista seikoista säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tai Finanssivalvonta antaa niistä tarkempia määräyksiä. Norminantovaltuuden antamista sosiaali- ja terveysministeriölle ja Finanssivalvonnalle liittyviä säännöksiä on arvioitava perustuslain 80 §:n kannalta. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuutuksen nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.

Asetuksella säädettävät asiat ovat niin yksityiskohtaisia ja luonteeltaan lähinnä teknisiä, että niiden sisällyttäminen lakiin ei ole tarkoituksenmukaista. Kysymys ei myöskään ole eläkelaitoksen oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista, joista olisi säädettävä lailla, eikä asioista, jotka kuuluisivat perustuslain mukaan lain alaan. Lisäksi sääntely kohdistuu yksilön sijasta vakuutustoimintaa harjoittavaan eläkelaitokseen. Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Esitykseen sisältyy Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuuksia. Ehdotetun eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvun 25 §:ssä, 6 luvun 10 §:ssä, 8 luvun 6 §:ssä, 9 luvun 8 §:ssä sekä lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain 5 luvun 26 §:ssä ja vakuutuskassalain 7 luvun 18 §:ssä säädettäisiin Finanssivalvonnan valtuudesta antaa tarkempia määräyksiä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laadintaan liittyvistä kaavoista sekä riskienhallinnan, sisäisen valvonnan ja katevarojen hoidon järjestämisestä.

Esitykseen sisältyy myös Finanssivalvonnan poikkeuslupavaltuuksia. Ehdotetun eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 11 §:ssä säädettäisiin Finanssivalvonnan valtuudesta eläkelaitoksen hakemuksesta ja erityisistä syistä määräajaksi myöntää luvan poiketa tarkasti rajatuista kirjanpito- ja tilinpäätössäännöksistä. Poikkeuslupien kohteena voisivat olla ensiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetut tilinpäätöksen tase- ja tuloslaskelmakaavat, toimintakertomuksen tiedot sekä tilinpäätöksen liitetiedot, tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt. Toiseksi poikkeuslupa voisi koskea Finanssivalvonnan määräystä, joka koskee hankintamenon käyttämistä taseessa ja tase-erittelyissä. Lisäksi poikkeuslupa voisi koskea sijoitusvarojen käyvän arvon esittämistä, tilinpäätöksen laatimisaikaa sekä oikean ja riittävän kuvan antamisen varmistamista. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä on kuitenkin se, ettei se saa olla Euroopan unionin tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä annettujen säännösten vastainen. Ehdotus vastaa vakuutusyhtiölain 8 luvun 30 §:ää, jonka ei ole siten katsottu olevan ristiriidassa perustuslain 80 §:n kanssa.

Edellä mainitut määräykset olisivat pääasiassa teknisluontoisia. Finanssivalvonnan edellä mainittuja määräyksenantovaltuuksia vastaavat valtuudet ovat osittain sisältyneet voimassa oleviin lakeihin ja niihin tehtäisiin vain teknisluonteisia muutoksia. Perustuslakivaliokunta on useasti arvioinut säännöksiä Finanssivalvontaa edeltäneiden viranomaisten, Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston määräystenantovallasta (esim. PeVL 25/2000 vp, PeVL 17/2004 vp ja PeVL 28/2008 vp sekä niissä mainitut muut lausunnot). Sekä pankki- että vakuutustoiminta ovat raskaasti säänneltyä ja luvanvaraista toimintaa niiden suuren yhteiskunnallisen merkityksen johdosta. Säänneltävään toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita valiokunnan käytännössä on vakiintuneesti pidetty perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettuina erityisinä syinä. Valiokunta ei ole pitänyt ehdotetun kaltaisten valtuuksien antamista näille viranomaisille ongelmallisina perustuslain kannalta. Hallituksen käsityksen mukaan valtuudet ovat lain säännöksin riittävän tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn kohteena olevan vakuutustoiminnan luonne ja erityispiirteet.

Ehdotuksessa lisäeläkesäätiö ja lisäeläkekassalaiksi on lisäeläkkeiden ja muiden etuuksien vähentämiseen tai poistamiseen liittyviä säännöksiä, jotka vastaavat voimassa olevan eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain säännöksiä. Säännösten perustuslainmukaisuus on arvioitu vuonna 1995 säädettäessä voimassa olevaa eläkesäätiölakia. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan PeVL 22/1995, että eläkesäätiölakia ei voida säätää ehdotetussa muodossa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta katsoi, että vaikka kyse on vapaaehtoisen lisäeläketurvan taannehtivasta heikentämisestä, ei asiasta voida säätää tavallisessa laissa täysin vapaasti. Taannehtivat toimenpiteet ovat lähtökohtaisesti omaisuuden perustuslainsuojan vastaisia. Tavallisella lailla säätäminen on mahdollista, jos toimenpiteen sallittavuus liitetään erityisiin edellytyksiin tai toimenpide sidotaan eläkeoikeuden kohtuullisena säilymisen vaatimukseen. Valiokunnan mukaan tässä yhteydessä erityisinä edellytyksinä ovat merkityksellisiä ne, että etuuksien heikentäminen on eläkesäätiön toiminnan jatkamisen kannalta välttämätöntä tai että asianomaiset henkilöt toimenpiteen hyväksyvät. Valiokunta katsoi, että toiminnan jatkamiseen liittyvää perustetta voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti perusteltuna, jos sillä viitataan maksukyvyttömyyteen tai toiminnan lakkaamiseen liittyviin järjestelyihin. Tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen käytön edellytyksenä on kytkeä sääntöjen muuttaminen kiinteästi edellä mainittuihin tilanteisiin ja niitä koskevaa erityislainsäädäntöä vastaavalla tarkkuudella. Esityksessä eläkesäätiölaiksi lain 11§:n 3 momentissa mainittu edellytys on muotoiltu valtiosääntöoikeudellisesti aivan liian väljästi. Eduskunta kuitenkin hyväksyi hallituksen esityksen eläkesäätiölaiksi muuttumattomana kiireellisenä.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintalinjan mukaan etuuksien tulevaan karttumiseen vaikuttavia muutoksia voidaan tehdä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jollei erityisestä syystä muuta johdu (PeVL 5/2015 vp, PeVL 41/2013, PeVL 30/2005, PeVL 60/2002). Ennen sääntömuutosta karttuneiden etuuksien leikkaamisessa on kysymys ansaituksi katsotun konkreettisen taloudellisen edun vähentämisestä tai poistamisesta, jota koskevia muutoksia ei voida lähtökohtaisesti tehdä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ehdotuksessa lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalaiksi on ehdotus säännökseksi, jonka mukaan eläkkeen tulevaa kasvua voidaan rajoittaa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi indeksin tai eläkeiän muuttamista. Sen sijaan ennen sääntömuutosta karttuneita etuuksia olisi mahdollista leikata takautuvasti uusien ehdotetun lain voimaan tulon jälkeen aloitettavien eläkejärjestelyjen osalta vain niiden suostumuksella, joiden eläkkeiden vähentämistä tai poistamista muutos koskee tai jos muutos on välttämätön, jotta eläkesäätiöitä ei tule asettaa selvitystilaan ehdotetun lisäeläkesäätiö- ja lisäeläkekassalain 11 luvun 2 §:n 2—5 kohdan perusteella. Koska voimassa oleva eläkesäätiölaki ja vakuutuskassalaki on sallinut laissa säädetyin edellytyksin myös eläkkeiden ja muiden etuuksien takautuvan heikentämisen, työnantajien perusteltujen odotusten suojaaminen puoltaa näiden säännösten soveltamista edelleen ennen ehdotetun lain voimaantuloa perustettuihin järjestelyihin erityisesti, kun kysymys on lailla sallitusta menettelystä.

Esitykseen sisältyy henkilötietojen käsittelyyn liittyvää sääntelyä Finanssivalvonnan eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin merkittävien tietojen osalta sekä henkilötietojen salassapidon ja tietojen luovuttamisen osalta. Esityksen säännökset vastaavat lailla 224/2020 eläkesäätiölakiin ja lailla 255/2020 vakuutuskassalakiin tehtyjä muutoksia. Muutokset tulivat voimaan 17.4.2020. Edellä mainittujen muutosten johdosta eläkesäätiölaki ja vakuutuskassa-laki ovat yhteensopivia tietosuoja-asetuksen kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoin lausunnossaan PeVL 17/2019 vp, että lakiehdotukset voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä todetuista syistä lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.