Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaaratiedotteesta annettua lakia siten, että myös kunnan terveydensuojeluviranomaisella olisi toimivalta antaa vaaratiedote. Terveydensuojelulaissa säädetään kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävistä. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on muun muassa johto- ja tiedottamisvastuu talousveden aiheuttamissa epidemiatilanteissa.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 2.5.2025 tai mahdollisimman pian sen jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Helsingin seudun ympäristöpalvelut-kuntayhtymä tekivät kumpikin keväällä 2024 sisäministeriölle esityksen, jonka mukaan vaaratiedotteesta annettua lakia (466/2012) tulisi muuttaa siten, että vaaratiedotteen antamiseen toimivaltaisten viranomaisten joukkoon lisättäisiin kunnan terveydensuojeluviranomainen.

Vesihuolto kuuluu yhteiskuntamme huoltovarmuuskriittisiin toimialoihin. Johto- ja tiedottamisvastuu talousvesivälitteisissä epidemiatilanteissa tai sellaista epäiltäessä on kunnan terveydensuojeluviranomaisella. Tilanteessa, jossa talousveden laatu ei täytä sille asetettuja laatuvaatimuksia, tulee tieto vaarasta sekä toimintaohjeista kuten veden käyttökiellosta saattaa nopeasti vettä käyttävien tietoon. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen oikeus antaa vaaratiedote nopeuttaisi ja parantaisi väestön tiedonsaantia epidemiatilanteessa tai sellaista epäiltäessä.

Esitys on valmisteltu virkatyönä sisäministeriössä.

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausunnolla ajalla 30.9 - 4.11.2024. Lausuntoa pyydettiin ministeriöiltä, kunnilta, hyvinvointialueilta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta sekä Suomen Kuntaliitolta.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella SM024:00/2024.

2.1 Nykytila

Lainsäädäntö

Laki vaaratiedotteesta tuli voimaan 1.6.2013. Lakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan vaaratiedotteeseen, jonka viranomainen antaa välitettäväksi radiossa, televisiossa ja muihin telepäätelaitteisiin. Lain 2 §:n mukaan vaaratiedote on toimivaltaisen viranomaisen antama tiedote, jonka tarkoitus on varoittaa vaarallisesta tapahtumasta ja jolla annetaan toimintaohjeita. Lain 4 §:n mukaan vaaratiedote voidaan antaa, jos se on välttämätöntä väestön varoittamiseksi silloin, kun vaarallisen tapahtuman seurauksena voi aiheutua ihmisille hengen- tai terveysvaara taikka vaara merkittävälle omaisuuden vaurioitumiselle tai tuhoutumiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on vaaratiedotetta antaessaan päätettävä sen maantieteellisestä kohdentamisesta joko valtakunnalliseksi tai alueelliseksi vaaran laadun ja muiden vaarasta varoittamisen kannalta oleellisten seikkojen perusteella. Vaaratiedote voidaan lisäksi antaa, kun vaaratilanne, jonka perusteella vaaratiedote on annettu, on ohi.

Vaaratiedotteesta annetun lain 5 §:n mukaan vaaratiedote välitetään väestölle radiossa ja Hätäkeskuslaitoksen tarjoamaan telepäätelaitesovellukseen. Se voidaan lisäksi välittää väestölle televisiossa, jos vaaratiedotteen antava viranomainen niin päättää. Vaaratiedote tulee välittää väestölle välittömästi eikä vaaratiedotteen sisältöä saa muuttaa sitä välitettäessä. Teleyrityksen sekä televisio- ja radiotoiminnan harjoittajan velvollisuudesta välittää viranomaistiedotuksia säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 243 §:n 1 momentin 15 kohdassa ja 279 §:ssä sekä Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:n 2 momentin 7 kohdassa. Vaaratiedotteesta annetun lain 7 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen lähettää vaaratiedotteen Hätäkeskuslaitokseen. Hätäkeskuslaitos välittää vaaratiedotteen telepäätelaitesovellukseen sekä radiossa ja televisiossa jakelua varten Yleisradio Oy:öön.

Vaaratiedotteesta annetun lain 3 §:ssä on lueteltu vaaratiedotteen antamiseen toimivaltaiset viranomaiset. Säännöksen mukaan vaaratiedotteen saa antaa pelastusviranomainen, poliisilaitos, rajavartioviranomainen, Hätäkeskuslaitos, Poliisihallitus, Poliisihallituksen alainen valtakunnallinen yksikkö, Säteilyturvakeskus, Ilmatieteen laitos, Väylävirasto, Liikenne- ja viestintävirasto, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, kaikki ministeriöt ja Ahvenanmaan valtionvirasto. Voimassa olevan lain mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa vaaratiedotteen antamiseen.

Terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään kunnan terveydensuojelutehtävistä ja kunnan terveydensuojeluviranomaisesta. Lain 6 §:n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan terveydensuojeluviranomainen). Valtuusto voi antaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta siirtää 6 §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu valvoa, että talousvesi on terveydelle haitatonta. Terveydensuojelulain 20 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava säännöllisesti sitä, että 18 §:n 5 momentissa ja 18 a §:ssä tarkoitetun vedenjakelualueen sekä elintarvikehuoneistossa käytettävän talousveden laatu täyttää 17 §:n 1 momentissa säädetyt laatuvaatimukset 17 §:n 4 momentissa tarkoitetussa laatuvaatimusten täyttymiskohdassa. Terveydensuojelulain 20 §:n 3 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa tarvittaessa talousveden tai lämpimän käyttöveden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi tai poistamiseksi.

Terveydensuojelulain 20 a §:ssä säädetään talousveden välityksellä leviävän taudin ehkäisemisestä. Pykälän mukaan talousvettä toimittavan laitoksen on, saatuaan tiedon toimittamansa talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai epäillessään toimittamansa talousveden voivan aiheuttaa epidemian, ilmoitettava siitä välittömästi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin talousveden laadun parantamiseksi. Saatuaan tiedon talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai sen epäilystä kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tehtävä viipymättä tapausta koskeva selvitys ja ryhdyttävä toimenpiteisiin taudin leviämisen ehkäisemiseksi sekä ilmoitettava siitä edelleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja asianomaiselle aluehallintovirastolle. Pykälässä tarkoitetuksi taudin leviämistä ehkäiseväksi toimenpiteeksi voidaan katsoa muun muassa epidemiaa tai sen epäilyä koskeva välitön tiedottaminen.

Elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) 4 §:n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhdessä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen kanssa nimettävä epidemioiden selvittämistä varten selvitystyöryhmä. Työryhmän tehtävänä on muun muassa tiedottaa epidemiasta väestölle ja tiedotusvälineille.

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain (410/2009) mukaisesti kuntien terveydensuojelusta vastaa nykyisin useimmiten suuri, usean kunnan alueella toimiva yhteistoiminta-alueen valvontayksikkö. Näitä yksiköitä on tällä hetkellä 61 kpl.

Talousvesivälitteisiä epidemioita koskevat vaaratiedotteet

Talousvesivälitteisiä epidemioita koskeva ilmoitusmenettely otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1997 sosiaali- ja terveysministeriön antamalla ohjeella (Drno D:1/021/97). Ohje korvattiin vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä (251/2007). Tällä hetkellä ilmoitusmenettelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011).

Ilmoitusmenettelyn käyttöönottamisesta lähtien vuoden 1997 jälkeen Suomessa on raportoitu 105 talousvesivälitteistä epidemiaa, joissa on sairastunut yhteensä noin 31 000 henkilöä. Suurimmassa osassa epidemioista sairastuu korkeintaan muutamia kymmeniä henkilöitä, mutta esimerkiksi Nokialla vuonna 2007 sattuneessa epidemiatapauksessa arviolta kolmannes kaupungin vesijohtoverkostosta saastui ja noin 8 000 henkilöä sairastui.

Sisäministeriö on antanut vuonna 2013 vaaratiedoteoppaan, jossa annetaan ohjeita vaaratiedotteen laatimiseen ja lähettämiseen. Opas sisältää muun muassa esimerkkejä ja arviointiohjeita siitä, millaisissa tilanteissa vaaratiedote tulisi antaa. Oppaan mukaan saastuneen veden aiheuttama välitön terveysvaara kuuluu tyypillisimpiin tilanteisiin, joissa vaaratiedote voidaan antaa. Oppaassa todetaan, että joillain pelastustoimen alueilla on sovittu, että pelastuslaitos antaa veden käyttöön liittyvät vaaratiedotteet, mutta vaaratiedotteen asiasisällön laatii kuitenkin kunnan ympäristöterveysviranomainen.

Vaaratiedote tai sitä edeltänyt hätätiedote on annettu vesivälitteisen epidemian tai epidemiaepäilyn vuoksi muutaman kerran, kun saastuneelle tai saastuneeksi epäillylle vedelle altistuneiden henkilöiden määrä on arvioitu hyvin suureksi. Vaaratiedotteen ovat antaneet pelastusviranomaiset kunnan terveydensuojeluviranomaisen pyynnöstä sisäministeriön antaman Vaaratiedoteoppaan mallin mukaisesti.

2.2 Nykytilan arviointi

Vuoteen 2022 asti kunnat vastasivat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla (alueen pelastustoimi). Hyvinvointialueuudistuksen myötä vuoden 2023 alussa pelastustoimi siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle. Nykyään pelastustoimi ja terveydensuojelu eivät siten kuulu enää samaan hallinnolliseen organisaatioon.

Espoossa 19.2.2024 tapahtunut laaja vesijohtoverkoston putkirikko osoitti, ettei nykyinen Vaaratiedoteoppaassa esitetty ohjeistus pelastuslaitoksen ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen yhteistyöstä ole toimiva ratkaisu. Pelastuslaitos välitti vaaratiedotteen saatuaan siihen luvan sosiaali- ja terveysministeriöltä, jolla on vaaratiedotteesta annetun lain mukaan toimivalta vaaratiedotteen antamiseen. Vaaratiedotteen julkaisemiseen radiossa ja televisiossa kului aikaa noin 2,5 tuntia siitä, kun vaaratiedote olisi ollut valmis annettavaksi. Luvan saamisen jälkeen vaaratiedotteen antamiseen kului aikaa vain noin 15 minuuttia. Nopeasti syntyvissä vaaratilanteissa on ensiarvoisen tärkeää, että tieto tapahtuneesta sekä sitä koskevat toimintaohjeet saataisiin välitettyä ihmisille mahdollisimman nopeasti ja laajasti. Jos Espoon tapauksessa talousvesi olisi putkirikon vuoksi ollut saastunut, olisi yli kahden tunnin viiveestä vaaratiedotteen antamisessa aiheutunut todennäköisesti huomattava määrä sairastuneita.

Se, ettei kunnan terveydensuojeluviranomaisella ole voimassa olevan lain nojalla toimivaltaa vaaratiedotteen antamiseen, vaikeuttaa ja hidastaa talousvesivälitteisestä epidemiasta tai epidemiaepäilystä tiedottamista altistuneelle väestölle ja on siten omiaan lisäämään sairastuneiden henkilöiden määrää tilanteessa, jossa talousvesi on saastunut. Nykyinen toimintamalli, jossa hyvinvointialueen pelastusviranomainen antaisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen laatiman vaaratiedotteen, on lisäksi oikeudellisesti kyseenalainen, sillä vaaratiedotteen antava viranomainen on lähtökohtaisesti myös vastuussa vaaratiedotteen oikeellisuudesta ja sen vaikutuksista.

Esityksen tavoitteena on nopeuttaa ja parantaa väestön tiedonsaantia sellaisissa kunnan terveydensuojeluviranomaisen johtovastuulla olevissa vaaratilanteissa, joissa väestön terveys on tai sen epäillään olevan välittömästi uhattuna. Esityksellä edistettäisiin väestön terveyden suojelua erityisesti talousvesivälitteisissä epidemiatilanteissa.

4.1 Ehdotukset

Vaaratiedotteesta annetun lain 3 §:ssä säädetään viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia antamaan laissa tarkoitetun vaaratiedotteen. Säännökseen esitetään lisättäväksi kunnan terveydensuojeluviranomainen, jolla olisi niin ikään toimivalta vaaratiedotteen antamiseen.

4.2 Pääasialliset vaikutukset

Esitetyllä muutoksella ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia. Esityksellä ei lisättäisi kunnalle uutta tehtävää, vaan laajennettaisiin keinovalikoimaa olemassa olevien tehtävien hoitamiseksi.

Esityksellä tehostettaisiin viranomaisten toimintaa, sillä jatkossa kunnan terveydensuojeluviranomaisen ei tarvitsisi turvautua muihin viranomaisiin vaaratiedotteen antamisessa. Terveydensuojelulain 20 a §:n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee ryhtyä toimenpiteisiin taudin leviämisen ehkäisemiseksi saatuaan tiedon talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai sen epäilystä. Tällaisia toimenpiteitä on muun muassa vaarasta tiedottaminen. Vaaratiedotteesta annetussa laissa tarkoitettu vaaratiedote on yksi tiedottamisen keinovalikoimaa.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimivalta antaa vaaratiedotteita parantaisi ja nopeuttaisi talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai sen epäilystä tiedottamista altistuneelle väestölle ja voisi siten vähentää tuntuvasti ja parhaimmillaan estää kokonaan talousveden saastumistilanteesta aiheutuvat sairastumiset.

Terveydensuojelulaissa säädetään kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävistä. Käytännössä tarve kunnan terveydensuojeluviranomaisen antamaan vaaratiedotteeseen tulisi kyseeseen talousveden aiheuttamissa epidemiatilanteissa tai sellaista epäiltäessä. Ehdotettu säännös mahdollistaisi kuitenkin vaaratiedotteen antamisen myös muissa kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa vaaratilanteissa. Vaaratiedotteen antaminen voisi tulla kyseeseen myös esimerkiksi tilanteessa, jossa talousveteen on päässyt leviämään terveydelle haitallista kemikaalia tai muuta ainetta eli tilanteessa, jossa ei ole kyse terveydensuojelulain 20 a §:ssä tarkoitetusta talousveden välityksellä leviävästä taudista.

Koska huomattavaa väestömäärää koskevat ympäristöterveydenhuollon vaaratilanteet ovat suhteellisen harvinaisia, on todennäköistä, ettei annettavien vaaratiedotteiden määrä kasvaisi merkittävästi.

Yksi toteuttamisvaihtoehto olisi säilyttää nykytila ennallaan ja toteuttaa vaaratiedotteen antaminen sisäministeriön Vaaratiedoteoppaassa olevan ohjeistuksen mukaisesti siten, että pelastuslaitos antaisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen laatiman vaaratiedotteen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, ettei ohjeen mukaisella toiminnalla voida varmistaa riittävän nopeaa tiedottamista väestölle vaaratilanteesta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja pelastuslaitoksen kuuluminen hallinnollisesti eri organisaatioihin voi aiheuttaa ylimääräistä viivettä ja koordinaatio-ongelmia vaaratiedotteen antamisessa. Toinen viranomainen vaaratiedotteen teknisenä antajana on myös oikeudellisesti kyseenalainen toimintatapa, sillä tiedotteen antamisesta päättävä viranomainen on lähtökohtaisesti myös vastuussa tiedotteen oikeellisuudesta sekä sen vaikutuksista. Vaaratiedotteen antajana tulisi olla sen viranomaisen, jonka toimivaltaan ja harkintaan vaaratiedotteen antamista koskeva asia kuuluu.

Vaaratiedotteen antaminen voitaisiin toteuttaa myös siten, että vaaratiedotteesta annetussa laissa tarkoitettu muu toimivaltainen viranomainen kuin pelastuslaitos antaisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen pyynnöstä vaaratiedotteen. Talousveteen liittyvässä häiriötilanteessa tällaisia muita vaaratiedotteesta annetussa laissa mainittuja toimivaltaisia viranomaisia ovat sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Niillä ei kuitenkaan ole samanlaista paikallistuntemusta ja substanssiosaamista paikallisista olosuhteista kuin kunnan terveydensuojeluviranomaisella eikä niillä ole toimivaltaa tilanteen selvittämisessä, ja lisäksi myös tässä tapauksessa vaaratiedotteen antamiseen tulisi tarpeetonta viivettä.

Lausunnon antoivat liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, puolustusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Huoltovarmuuskeskus, Kuopion kaupunki, Rauman kaupunki, Sastamalan kaupunki, Sotkamon kunta, Tuusulan kunta, Vantaan kaupunki, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen pelastuslaitos, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Suomen Kuntaliitto sekä Oulun vesi –liikelaitos. Lausunnonantajat kannattivat ehdotettua muutosta ja pitivät sitä tarpeellisena.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira kiinnitti huomiota siihen, että lakiehdotuksesta puuttuu delegointisäännös, jolla mahdollistettaisiin toimivallan siirto kunnan terveydensuojeluviranomaiselta edelleen sen alaiselle viranhaltijalle, sillä kunnan terveydensuojeluviranomainen (lautakunta tai muu monijäseninen toimielin) saattaa kokoontua parhaimmillaankin vain yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa. Ehdotettua lakimuutosta ei täsmennetty lausunnon perusteella, sillä tarvittava delegointisäännös löytyy terveydensuojelulain 7 §:stä, jonka mukaan valtuusto voi antaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Säännös lisättiin esityksen perusteluihin nykytilaa koskevaan kuvaukseen.

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 2.5.2025 tai mahdollisimman pian sen jälkeen.