Valtioneuvoston päätös atomivastuulain eräiden säännösten soveltamisesta 22.6.1978/511
Valtioneuvosto on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetun atomivastuulain (484/72) 2 §:n ja 11 §:n 1 momentin nojalla kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä päättänyt:
Atomivastuulain nimike on muutettu Ydinvastuulaiksi L:lla 820/89.
1 §
Ne ydinpolttoaineet ja radioaktiiviset tuotteet, jotka Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ydinenergiatoimiston johtokunnan tämän päätöksen liitteinä olevien päätösten mukaisesti eivät päätöksissä mainituissa tapauksissa kuulu vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn yleissopimuksen (SopS 20/72) alaisuuteen, on katsottava sellaisiksi ydinpolttoaineiksi ja radioaktiivisiksi tuotteiksi, joihin ei päätöksissä mainituissa tapauksissa ole sovellettava atomivastuulakia (484/72) niihin liittyvän ydinvahingon vaaran vähäisyyden vuoksi.
2 §
Atomivastuulain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen, jonka mukaan rahdinkuljettaja on Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijan asemesta vastuussa kuljetuksen aikana tai sen yhteydessä sattuneesta ydintapahtumasta johtuneesta ydinvahingosta, antaa rahdinkuljettajan hakemuksesta kauppa- ja teollisuusministeriö.
3 §
Tällä päätöksellä kumotaan valtioneuvoston atomivastuulain eräiden säännösten soveltamisesta 21 päivänä kesäkuuta 1972 antama päätös (487/72).
Suomennos
LIITE 1
OECD:n ydinenergiatoimiston johtokunnan päätös vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn yleissopimuksen (Pariisin yleissopimus) soveltamatta jättämisestä pieniin ydinainemääriin.
Hyväksytty johtokunnassa 27 päivänä lokakuuta 1977.
Johtokunta
on päättänyt seuraavaa:
1. Ydinaineet, jotka ydinlaitoksen haltija lähettää vastaanottajalle käyttöä varten, eivät kuulu Pariisin yleissopimuksen soveltamisalaan sinä aikana, jolloin ne ovat ydinlaitoksen ulkopuolella, edellyttäen, että lähetys, siirrettäessä ydinlaitoksesta, täyttää tämän päätöksen liitteessä mainitut ehdot sekä muiden soveltuvien radioaktiivisten aineiden turvallista kuljetusta koskevien kansainvälisten sääntöjen ja suositusten asianomaiset vaatimukset; ja
2. Täten kumotaan marraskuun 26 päivänä 1964 tehty päätös Pariisin yleissopimuksen soveltamatta jättämisestä pieniin ydinainemääriin.
Huomautus: Soveltuvat kansainväliset säännöt ja suositukset ovat tapauksesta riippuen Kansainvälisen atomienergiajärjestön radioaktiivisten aineiden kuljetussäännön vuoden 1967 tai vuoden 1973 tarkistettu painos.
Liite liitteeseen 1
Yleistä
1. Näissä määräyksissä on käsitteillä ""A 2"", ""halkeava aine"" ja "erityslaatuinen radioaktiivinen aine" sama merkitys, kuin niillä on Kansainvälisen atomienergiajärjestön radioaktiivisten aineiden kuljetussäännön vuoden 1973 tarkistetun painoksen I luvussa.
Kaikkia radionuklideja koskevat määräykset.
2. Lähetyksen, joka sisältää yhtä tai useampaa samaan ryhmään kuuluvaa radionuklidia, kokonaisaktiivisuus ei saa ylittää seuraavia määriä
| Ryhmä | Ryhmään kuuluvat radionuklidit | Enimmäisaktiivisuus curie"nä |
| 1 | Radionuklidit joiden A 2 arvo ei ylitä 0,01 curie"tä | 2 |
| 2 | Radionuklidit joiden A 2 arvo ylittää 0,01 curie"tä mutta ei ylitä 1 curie"tä | 20 |
| 3200 | Radionuklidit joiden A 2 arvo ylittää 1 curie"n mutta ei ylitä 100 curie"tä | |
| 4 | Radionuklidit joiden A 2 arvo ylittää 100 curie"tä mutta on 1 000 curie"tä pienempi | 5 000 |
| 5 | Radionuklidit joiden A 2 arvo on 1 000 curie"tä tai enemmän | 50 000 |
* A 2 arvot ilmenevät Kansainvälisen atomienergiajärjestön radioaktiivisten aineiden kuljetussäännön vuoden 1973 tarkistetun painoksen IV luvussa.
Tunnistamaton radionuklidi on katsottava kuuluvaksi ryhmään 1.
3. Erityislaatuisista radioaktiivisista aineista koostuvan radionuklidilähetyksen kokonaisaktiivisuus ei saa ylittää 500 curie"tä.
4. Milloin lähetys, riippumatta siitä, ovatko aineet yhtenä tai useampana kollina, käsittää sekä erityislaatuisia radioaktiivisia aineita että radionuklideja, jotka eivät ole erityislaatuisen radioaktiivisen aineen muodossa, tai milloin lähetys käsittää sellaisia radionuklideja eri ryhmiin kuuluvina, ei niiden lukujen summa, jotka saadaan jakamalla kunkin lähetykseen kuuluvan radionuklidin aktiivisuus asianomaisella edellä kohdassa 2 tai 3 määritellyllä enimmäisaktiivisuudella, saa olla suurempi kuin yksi. Jollei joidenkin tällaiseen lähetykseen kuuluvien radionuklidien aktiivisuuksia tunneta erikseen, on näiden radionuklidien kokonaisaktiivisuus jaettava sillä edellä määritellyllä enimmäisaktiivisuudella, joka radionuklideille on pienin. Jollei tunneta minkään nuklidin aktiivisuutta erikseen, lähetyksen kokonaisaktiivisuus ei saa ylittää sitä edellä määriteltyä enimmäisaktiivisuutta, joka lähetykseen kuuluville radionuklideille on pienin.
Halkeavia aineita koskevat lisämääräykset.
5. Halkeavaa ainetta sisältävien lähetysten on täytettävä soveltuvin osin edellä olevat määräykset sekä tämän lisäksi
a) kollien on vastattava joko
i) Kansainvälisen atomienergiajärjestön radioaktiivisten aineiden kuljetussäännön vuoden 1967 painoksen C5-luvun määräyksiä halkeavuusluokkien I tai II mukaisille kolleille lukuunottamatta kuljetussäännön mainitun painoksen C5.1.2. kohdassa tarkoitettuja tapauksia tai
ii) Kansainvälisen atomienergiajärjestön radioaktiivisten aineiden kuljetussäännön vuoden 1973 tarkistetun painoksen VI luvun määräyksiä halkeavuusluokkien I tai II mukaisille kolleille lukuunottamatta kuljetussäännön mainitun painoksen 601 pykälässä tarkoitettuja tapauksia; ja
b) seuraavia ainemääriä ei saa ylittää:
i) lähetyksen sisältäessä vain yhtä radionuklidia:
| Radionuklidi | Enimmäismäärä grammoina |
| Plutonium 239 | 375 |
| Plutonium 241 | 375 |
| Uraani 233 | 375 |
| Uraani 235 | 600 |
ii) lähetyksen sisältäessä useita radionuklideja ei niiden lukujen summa, jotka saadaan jakamalla kunkin aineen määrä asianomaisella edellä määritellyllä enimmäismäärällä, saa olla suurempi kuin yksi.
Suomennos
LIITE 2
OECD:n ydinenergiatoimiston johtokunnan päätös vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 heinäkuuta 1960 tehdyn yleissopimuksen (Pariisin yleissopimus) soveltamatta jättämisestä tietynlaisiin ydinaineisiin.
Hyväksytty johtokunnassa 27 päivänä lokakuuta 1977.
Johtokunta
on päättänyt seuraavaa:
Pääasiassa uraania sisältävää ainetta, jossa
(a) kaikkien radioaktiivisten isotooppien, lukuunottamatta sellaisia uraani- isotooppeja, jotka normaalisti sisältyvät luonnon uraaniin, tai sellaisten uraani-isotooppien kaikkia tytäraineita, kokonaisaktiivisuus grammaa kohti
(i) ei ylitä 200 000 alfahajoamista minuutissa kaikille alfasäteileville isotoopeille ja
(ii) ei ylitä 20 mikrocurie"tä (0,74 megabecquerel"iä) kaikille betasäteileville ja gammasäteileville isotoopeille; sekä
(b) uraani 235 isotoopin massa ei ylitä yhtä prosenttia kaikkien aineeseen sisältyvien uraani-isotooppien kokonaismassasta,
ei katsota sellaiseksi ydinaineeksi, johon Pariisin yleissopimusta sovelletaan.
HUOMAUTUKSET:
Tämän päätöksen seurauksena
(a) Pariisin yleissopimusta ei sovelleta seuraaviin laitoksiin, jotka muutoin kuuluisivat ""ydinlaitoksen"" määritelmään yleissopimuksen 1 (a)(ii) artiklan mukaisesti:
(i) tehtaisiin, joissa valmistetaan tai käsitellään ainoastaan sellaisia ydinaineita, joihin Pariisin yleissopimusta ei tämän päätöksen mukaisesti sovelleta; ja
(ii) säilytyslaitoksiin, joissa säilytetään ainoastaan sellaisia ydinaineita, joihin Pariisin yleissopimusta ei tämän päätöksen mukaisesti sovelleta;
(b) Ydinlaitoksen haltija ei ole Pariisin yleissopimuksen perusteella vastuussa ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneesta vahingosta, joka on aiheutunut ainoastaan sellaisista ydinaineista johtuneesta tapahtumasta, joihin Pariisin yleissopimusta ei tämän päätöksen mukaisesti sovelleta.