1 artikla (SopS 51–52/2006)

Hallitustenvälinen järjestö

1 §. Tämän yleissopimuksen osapuolet muodostavat jäsenvaltioina hallitusten välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF), jota seuraavassa kutsutaan "järjestöksi".

2 §. Järjestön toimipaikka on Bernissä. Yleiskokouksen päätöksellä se voidaan siirtää muulle paikkakunnalle johonkin jäsenvaltioon.

3 §. Järjestö on oikeushenkilö. Erityisesti sillä on kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla oikeudenkäynnin osapuolena.

4 §. Järjestöllä, sen henkilökunnalla, sen käyttämillä asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden edustajilla on tehtäviensä suorittamisessa tarvittavat erioikeudet ja vapaudet yleissopimukseen liittyvän järjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

5 §. Järjestön ja sen toimipaikan sijaintivaltion välisistä suhteista määrätään toimipaikkaa koskevalla sopimuksella.

6 §. Järjestön työkielet ovat englanti, ranska ja saksa. Yleiskokous voi ottaa käyttöön muitakin työkieliä.

2 artikla (SopS 51–52/2006)

Järjestön tarkoitus

1 §. Järjestön tavoitteena on joka suhteessa edistää, parantaa ja helpottaa kansainvälistä rautatieliikennettä erityisesti

a) laatimalla yhtenäiset oikeudelliset järjestelyt seuraaville oikeuden aloille:

1. sopimukset matkustajien ja tavaran kuljetuksesta suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä, mukaan lukien täydentävät kuljetukset muilla liikennevälineillä yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla;

2. sopimukset vaunujen käytöstä kuljetusvälineinä kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

3. sopimukset infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

4. vaarallisten aineiden kuljetukset kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

b) vaikuttamalla osaltaan siihen, että rajanylityksen esteet kansainvälisessä rautatieliikenteessä poistetaan mahdollisimman nopeasti, mikäli ne johtuvat valtioiden toimivaltaan kuuluvista syistä, ottaen samalla huomioon erityiset yleiset edut;

c) edistämällä keskinäistä yhteensopivuutta ja teknistä harmonisointia rautatiealalla teknisten normien vahvistamisen ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisen kautta;

d) ottamalla käyttöön yhtenäisen menettelyn kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknistä hyväksymistä varten;

e) valvomalla kaikkien järjestön puitteissa annettujen säännösten ja suositusten soveltamista ja täytäntöönpanoa;

f) kehittämällä edelleen a – e kohdassa mainittuja yhtenäisiä säännöksiä, määräyksiä ja menettelyjä, ottaen huomioon oikeudelliset, taloudelliset ja tekniset muutokset.

2 §. Järjestö voi

a) edellä 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden puitteissa laatia muita yhtenäisiä oikeudellisia järjestelyjä,

b) tarjota puitteet, joissa jäsenvaltiot voivat laatia muita kansainvälisiä yleis-sopimuksia kansainvälisen rautatieliikenteen edistämiseksi, parantamiseksi tai helpottamiseksi.

3 artikla (SopS 51–52/2006)

Kansainvälinen yhteistyö

1 §. Jäsenvaltiot sitoutuvat keskittämään kansainvälisen rautatiealan yhteistyönsä periaatteessa OTIFin puitteisiin, mikäli tämä yhteistyö liittyy OTIFille 2 ja 4 artiklan mukaisesti annettuihin tehtäviin. Tätä varten jäsenvaltiot ryhtyvät kaikkiin välttämättömiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin niiden monenvälisten kansainvälisten yleissopimusten ja muiden sopimusten muuttamiseksi, joiden sopimuspuolia ne ovat ja jotka koskevat kansainvälistä rautatiealan yhteistyötä ja antavat hallitustenvälisille tai valtiosta riippumattomille järjestöille tehtäviä, jotka ovat päällekkäisiä OTIFin tehtävien kanssa.

2 §. Velvoitteet, joita 1 §:stä aiheutuu niille jäsenvaltioille, jotka ovat samalla Euroopan yhteisöjen jäseniä tai Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen sopimusvaltioita, eivät vaikuta velvoitteisiin, jotka niiden on Euroopan yhteisöjen jäseninä tai Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen sopimusvaltioina täytettävä.

4 artikla (SopS 51–52/2006)

Tehtävien vastaanottaminen ja siirtäminen

1 §. Yleiskokouksen päätöksellä järjestö voi 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti ottaa vastaan tehtäviä, resursseja ja velvoitteita, joita muut hallitustenväliset järjestöt siirtävät sille niiden kanssa tehtyjen sopimusten nojalla.

2 §. Järjestö voi hallintokomitean suostumuksella hoitaa jonkin jäsenvaltion sille siirtämiä hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyvät järjestön tavoitteisiin. Näiden tehtävien hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa asianomainen jäsenvaltio.

3 §. Yleiskokouksen päätöksellä järjestö voi siirtää tehtäviä, resursseja ja velvoitteita muille hallitustenvälisille järjestöille niiden kanssa tehtyjen vastaavien sopimusten nojalla.

5 artikla (SopS 51–52/2006)

Jäsenvaltioiden erityiset velvoitteet

1 §. Jäsenvaltiot sopivat ryhtyvänsä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rautatieliikenteen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Tätä varten kukin jäsenvaltio sitoutuu mahdollisuuksiensa mukaan

a) poistamaan tarpeettomat menettelyt,

b) yksinkertaistamaan ja yhtenäistämään edelleen tarvittavat muodollisuudet,

c) yksinkertaistamaan rajatarkastukset.

2 §. Kansainvälisen rautatieliikenteen helpottamiseksi ja parantamiseksi jäsenvaltiot sopivat vaikuttavansa osaltaan siihen, että rautatiekulkuneuvoja, rautatiehenkilökuntaa, rautatieinfrastruktuuria ja apupalveluja koskevat määräykset, standardit, menettelyt ja organisaatiomenetelmät yhtenäistetään mahdollisimman pitkälle.

3 §. Jäsenvaltiot sopivat edistävänsä sellaisten sopimusten tekemistä infrastruktuurihallintojen välillä, jotka tähtäävät kansainvälisen rautatieliikenteen järjestämiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

6 artikla (SopS 51–52/2006)

Yhtenäiset säännökset

1 §. Mikäli 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisia selityksiä tai varaumia ei ole tehty, sovelletaan kansainväliseen rautatieliikenteeseen sekä kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston tekniseen hyväksymiseen seuraavia yhtenäisiä säännöksiä:

a) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta matkustajien kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV)", joka muodostaa yleissopimuksen A-liitteen,

b) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIM)", joka muodostaa yleissopimuksen B-liitteen,

c) "Vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevat oikeussäännökset (RID)", jotka muodostavat yleissopimuksen C-liitteen,

d) "Yhtenäiset säännökset sopimuksista vaunujen käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUV)", joka muodostaa yleissopimuksen D-liitteen,

e) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUI)", joka muodostaa yleissopimuksen E-liitteen,

f) "Yhtenäiset säännökset kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisten normien vahvistamisesta ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisestä (APTU)", joka muodostaa yleissopimuksen F-liitteen,

g) "Yhtenäiset säännökset kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisestä hyväksymisestä (ATMF)", joka muodostaa yleissopimuksen G-liitteen,

h) muut järjestön 2 artiklan 2 §:n a kohdan nojalla laatimat yhtenäiset oikeudelliset järjestelyt, jotka ovat samoin yleissopimuksen liitteitä.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainitut yhtenäiset säännökset, oikeussäännökset ja muut oikeudelliset järjestelyt liitteineen ovat yleissopimuksen erottamaton osa.

7 artikla (SopS 51–52/2006)

"Yleissopimus"-käsitteen määrittely

Seuraavissa määräyksissä käsitteen "yleissopimus" katsotaan tarkoittavan yleissopimusta, 1 artiklan 4 §:ssä mainittua pöytäkirjaa sekä 6 artiklassa mainittuja liitteitä ja näiden liitteitä.

8 artikla (SopS 51–52/2006)

Kansallinen laki

1 §. Yleissopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon sen kansainvälisoikeudellinen luonne sekä yhtenäisyyden edistämisen tarve.

2 §. Kansallista lakia sovelletaan silloin, kun yleissopimuksessa ei ole asiaa koskevia määräyksiä.

3 §. Kansallisella lailla tarkoitetaan sen valtion lakia, jossa oikeudenomistaja käyttää oikeuksiaan, kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset mukaan luettuna.

9 artikla (SopS 57/2011)

Laskentayksikkö

1 §. Liitteissä tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus.

2 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuuluvan jäsenvaltion rahayksikön arvo erityisnostooikeutena lasketaan menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa omiin toimiinsa ja maksutapahtumiinsa.

3 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman jäsenvaltion rahayksikön arvo erityisnosto- oikeutena lasketaan tämän valtion määräämällä tavalla. Laskun tuloksen on ilmaistava kyseisen maan rahayksikkönä todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 2 §:ää sovellettaessa.

4 §. Valtioiden on aina, kun niiden laskentamenetelmässä tai niiden oman rahayksikön arvossa tapahtuu laskentayksikön arvon suhteen muutos, ilmoitettava pääsihteerille 3 §:n mukainen laskentamenetelmänsä. Pääsihteeri saattaa nämä ilmoitukset muiden jäsenvaltioiden tietoon.

5 §. Laskentayksikköinä ilmaistu summa muunnetaan sen valtion valuutaksi, jossa tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, sijaitsee. Muuntaminen tapahtuu sen arvon mukaan, joka kyseisellä rahayksiköllä on sinä päivänä, jona tuomio annetaan, tai osapuolten keskenään sopimana päivänä.

10 artikla (SopS 51–52/2006)

Täydentävät määräykset

1 §. Kaksi tai useampi jäsenvaltio tai kaksi tai useampi kuljetusyritys voivat sopia täydentävistä määräyksistä yhtenäisten säännösten CIV ja yhtenäisten säännösten CIM toimeenpanoa varten. Tällaiset täydentävät määräykset eivät saa poiketa yhtenäisistä säännöksistä.

2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitetut täydentävät määräykset tulevat voimaan ja julkaistaan kunkin valtion lakien ja määräysten edellyttämässä järjestyksessä. Täydentävistä määräyksistä ja niiden voimaan saattamisesta ilmoitetaan järjestön pääsihteerille. Pääsihteeri antaa nämä ilmoitukset tiedoksi muille jäsenvaltioille.

11 artikla (SopS 51–52/2006)

Oikeudenkäyntikuluvakuus

Yhtenäisiin säännöksiin CIV, yhtenäisiin säännöksiin CIM, yhtenäisiin säännöksiin CUV tai yhtenäisiin säännöksiin CUI perustuvissa oikeudenkäynneissä ei voida vaatia vakuuden asettamista oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta.

12 artikla (SopS 51–52/2006)

Tuomioiden täytäntöönpano. Takavarikko

1 §. Kun toimivaltaisen tuomioistuimen yleissopimuksen määräysten nojalla antamat, joko asianosaismenettelyn mukaiset tai yksipuoliset tuomiot ovat tämän tuomioistuimen soveltaman lain mukaan tulleet täytäntöönpanokelpoisiksi, ne ovat täytäntöönpanokelpoisia myös muissa jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanovaltiossa vaaditut muodollisuudet on täytetty. Tuomion asiaratkaisua ei saa käsitellä täytäntöönpanon yhteydessä uudelleen. Nämä määräykset koskevat myös sovintoratkaisuja.

2 §. Tämän artiklan 1 §:ää ei sovelleta tuomioihin, jotka ovat täytäntöönpano-kelpoisia vain väliaikaisesti, eikä myöskään määräyksiin, jotka velvoittavat jutussa hävinneen kantajan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen lisäksi vahingonkorvausta.

3 §. Kuljetusyrityksen yhtenäisten säännösten CIV tai yhtenäisten säännösten CIM alaisesta kuljetuksesta johtuvia saatavia toiselta kuljetusyritykseltä, joka ei kuulu saman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, voidaan takavarikoida ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksen nojalla, jonka lainkäyttövaltaan saamiseen oikeutettu yritys kuuluu.

4 §. Yhtenäisten säännösten CUV tai yhtenäisten säännösten CUI alaisesta sopimuksesta johtuvia saatavia voidaan takavarikoida ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksen nojalla, jonka lainkäyttövaltaan saamiseen oikeutettu yritys kuuluu.

5 §. Rautatiekulkuneuvoja voidaan takavarikoida ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden haltijan kotipaikka on, jollei takavarikkoa suoriteta sanotun valtion tuomioistuimen päätöksen nojalla. Käsite "haltija" tarkoittaa sitä, jolla on omistusoikeuden tai hallinnan perusteella rautatiekulkuneuvoista käyttämisestä kuljetusvälineenä pysyvää taloudellista hyötyä.

13 artikla (SopS 51–52/2006)

Toimielimet

1 §. Järjestöllä on seuraavat toimielimet:

a) yleiskokous,

b) hallintokomitea,

c) tarkistuskomissio,

d) vaarallisten aineiden kuljetusten asiantuntijakomissio (RID-asiantuntijakomissio),

e) rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio,

f) teknisten kysymysten asiantuntijakomissio,

g) pääsihteeri.

2 §. Yleiskokouksen päätöksellä voidaan väliaikaisesti perustaa muita komissioita erityistehtäviä varten.

3 §. Yleiskokouksen sekä 1 §:n c - f kohdassa mainittujen komissioiden päätösvaltaisuutta todettaessa jäsenvaltioita, joilla ei ole äänioikeutta (14 artiklan 5 §, 26 artiklan 7 § tai 40 artiklan 4 §), ei oteta huomioon.

4 §. Yleiskokouksen puheenjohtajan, hallintokomitean puheenjohtajan ja pääsihteerin tehtävässä voi periaatteessa toimia ainoastaan jonkin jäsenvaltion kansalainen.

14 artikla (SopS 51–52/2006)

Yleiskokous

1 §. Yleiskokous koostuu kaikista jäsenvaltioista.

2 §. Yleiskokouksen tehtävänä on:

a) laatia työjärjestyksensä;

b) määrätä hallintokomitean jäsenet sekä jokaiselle jäsenelle varajäsen, ja nimetä jäsenvaltio, joka toimii puheenjohtajana (15 artiklan 1―3 §);

c) valita pääsihteeri (21 artiklan 2 §);

d) antaa hallintokomitean ja pääsihteerin toimintaa koskevia ohjeita;

e) määrätä kuuden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi enimmäismäärä, johon järjestön kulut kunakin budjettikautena saavat nousta (25 artikla), tai antaa enintään kuuden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi ohjeet näiden kulujen rajoittamisesta;

f) päättää järjestön toimipaikan siirtämisestä (1 artiklan 2 §);

g) päättää muiden työkielten käyttöönotosta (1 artiklan 6 §);

h) päättää siitä, ottaako järjestö vastaan muita tehtäviä (4 artiklan 1 §), sekä järjestön tehtävien siirtämisestä jollekin muulle hallitustenväliselle järjestölle (4 artiklan 2 §);

i) päättää tarvittaessa väliaikaisten komissioiden perustamisesta erityistehtäviä varten (13 artiklan 2 §);

j) harkita, katsotaanko jonkin valtion irtisanoneen yleissopimuksen äänettömästi (26 artiklan 7 §);

k) päättää tilintarkastusvelvollisuuden siirtämisestä järjestön toimipaikan sijaintivaltiolta muulle jäsenvaltiolle (27 artiklan 1 §);

l) päättää yleissopimuksen muutosehdotuksista (33 artiklan 2 ja 3 §);

m) päättää sille esitetyistä liittymishakemuksista (37 artiklan 4 §);

n) päättää alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön liittymisehdoista (38 artiklan 1 §);

o) päättää sille esitetyistä liitännäisjäsenyyshakemuksista (39 artiklan 1 §);

p) päättää järjestön lakkauttamisesta ja sen tehtävien mahdollisesta siirtämisestä jollekin muulle hallitustenväliselle järjestölle (43 artikla);

q) päättää esityslistaan merkityistä muista asioista.

3 §. Pääsihteeri kutsuu yleiskokouksen koolle joka kolmas vuosi tai kolmanneksen jäsenvaltioista tätä pyytäessä taikka hallintokomitean pyynnöstä samoin kuin 33 artiklan 2 ja 3 §:ssä ja 37 artiklan 4 §:ssä mainituissa tapauksissa. Pääsihteeri toimittaa kokouksen esityslistaluonnoksen jäsenvaltioille viimeistään kolme kuukautta ennen istunnon avausta 2 §:n a kohdassa mainitun työjärjestyksen määräysten mukaisesti.

4 §. Yleiskokous on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna. Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio ei kuitenkaan voi edustaa enempää kuin yhtä muuta valtiota.

5 §. Yleiskokouksen päättäessä yleissopimuksen liitteiden muutoksista niillä jäsenvaltioilla, jotka ovat antaneet kyseisestä liitteestä 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen, ei ole äänioikeutta.

6 §. Yleiskokous tekee päätöksensä äänestykseen osallistuvien jäsenvaltioiden enemmistöllä; kuitenkin siten, että 2 §:n e, f, g, h, l ja p kohdan tapauksissa sekä 34 artiklan 6 §:n tapauksessa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. 2 §:n l kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö ainoastaan silloin, kun kyse on muutosehdotuksista, jotka koskevat yleissopimusta, lukuun ottamatta sen 9 artiklaa ja 27 artiklan 2―10 §:ää, tai 1 artiklan 4 §:ssä mainitun pöytäkirjan muutosehdotuksista.

7 §. Pääsihteeri voi jäsenvaltioiden enemmistön suostumuksella kutsua osallistumaan yleiskokouksen istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa myös

a) järjestöön kuulumattomia valtioita,

b) kansainvälisiä järjestöjä ja liittoja, jotka ovat toimivaltaisia järjestön toimintaan liittyvissä kysymyksissä tai käsittelevät istunnon esityslistalla olevia kysymyksiä.

15 artikla (SopS 51–52/2006)

Hallintokomitea

1 §. Hallintokomiteaan kuuluu kolmannes jäsenvaltioista.

2 §. Komitean jäsenet ja kunkin jäsenen varajäsen sekä puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio nimitetään kolmeksi vuodeksi. Komitean kokoonpano määrätään kullekin kaudelle, ottaen erityisesti huomioon oikeudenmukainen maantieteellinen jakauma. Varajäsen, josta tulee kesken kauden komitean jäsen, nimitetään seuraavaksi kaudeksi komitean jäseneksi.

3 §. Jos komiteassa vapautuu paikka tai komitean jäsen menettää äänioikeutensa taikka ei osallistu kahteen perättäiseen komitean istuntoon eikä valtuuta 6 §:n mukaisesti toista jäsentä edustamaan itseään, hoitaa yleiskokouksen nimittämä varajäsen kyseisen jäsenen tehtävät kauden loppuajan.

4 §. Lukuun ottamatta 3 §:ssa tarkoitettua tapausta, mikään jäsenvaltio ei voi kuulua komiteaan kahta peräkkäistä täyttä kautta pidempää aikaa.

5 §. Komitean tehtävänä on:

a) laatia työjärjestyksensä;

b) tehdä toimipaikkaansa koskeva sopimus;

c) laatia järjestön henkilökunnan asemaa koskeva ohjesääntö;

d) nimittää järjestön ylemmät virkamiehet, ottaen huomioon ehdokkaiden pätevyys ja oikeudenmukainen maantieteellinen jakauma;

e) laatia järjestön taloutta ja kirjanpitoa koskeva ohjesääntö;

f) hyväksyä järjestön työohjelma, budjetti, toimintakertomus ja tilikertomus;

g) määrätä hyväksytyn tilikertomuksen pohjalta lopullinen maksuosuus, joka jäsenvaltioiden on 26 artiklan mukaisesti maksettava kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta, sekä 26 artiklan 5 §:n mukaisesti kuluvalta ja seuraavalta kalenterivuodelta suoritettavan ennakkomaksun suuruus;

h) määrätä, mitkä järjestön tehtävät koskevat kaikkia ja mitkä vain osaa jäsenvaltioista, sekä mihin kuluihin jäsenvaltioiden on siten osallistuttava (26 artiklan 4 §);

i) määrätä erityiskorvausten määrä (26 artiklan 11 §);

j) antaa erityisohjeita tilintarkastuksesta (27 artiklan 1 §);

k) hyväksyä järjestön vastaanottamat hallinnolliset tehtävät (4 artiklan 3 § ) ja määrätä erityiskorvaukset, jotka kyseisen jäsenvaltion on suoritettava;

l) toimittaa jäsenvaltioille toimintakertomus ja tilikertomus sekä ilmoittaa niille päätöksensä ja suosituksensa;

m) laatia sitä yleiskokousta varten, jossa komitean kokoonpano määrätään (14 artiklan 2 §:n b kohta), toimintakertomus sekä uudistusehdotuksia, ja toimittaa nämä jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta;

n) valvoa pääsihteerin toimintaa;

o) valvoa, että pääsihteeri soveltaa yleissopimusta sekä muiden toimielinten tekemiä päätöksiä oikein. Tätä varten komitea voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yleissopimuksen ja mainittujen päätösten soveltamisen parantamiseksi;

p) antaa perusteltuja lausuntoja kysymyksistä, jotka voivat koskea järjestön toimintaa ja jotka jokin jäsenvaltio tai pääsihteeri on esittänyt sen tarkastettavaksi;

q) ratkaista jäsenvaltion ja pääsihteerin väliset erimielisyydet tämän tehtävistä tallettajana (36 artiklan 2 §);

r) päättää jäsenyyden keskeyttämistä koskevista hakemuksista (40 artikla).

6 §. Komitea on päätösvaltainen, jos kaksi kolmannesta sen jäsenistä on siinä edustettuna. Jäsen voi valtuuttaa toisen jäsenen edustajakseen; yksi jäsen voi kuitenkin edustaa ainoastaan yhtä muuta jäsentä.

7 §. Komitea tekee päätöksensä äänestyksessä edustettuina olevien jäsenten enemmistöllä.

8 §. Jollei komitea toisin päätä, se kokoontuu järjestön toimipaikassa. Istuntojen pöytäkirjat toimitetaan kaikille jäsenvaltioille.

9 §. Komitean puheenjohtaja

a) kutsuu komitean koolle vähintään kerran vuodessa tai neljän komitean jäsenen tai pääsihteerin tätä pyytäessä;

b) toimittaa komitean jäsenille esityslistaluonnoksen;

c) käsittelee kokousten välillä ilmaantuvat kiireelliset kysymykset komitean työjärjestyksessä määrätyissä rajoissa ja siinä määrätyin ehdoin;

d) allekirjoittaa 5 §:n b kohdassa mainitun toimipaikkaa koskevan sopimuksen.

10 §. Komitea voi valtuuksiensa puitteissa valtuuttaa puheenjohtajan hoitamaan tiettyjä erityistehtäviä.

16 artikla (SopS 51–52/2006)

Komissiot

1 §. Edellä 13 artiklan 1 §:n c – f kohdassa ja 2 §:ssä mainitut komissiot koostuvat periaatteessa kaikista jäsenvaltioista. Jos tarkistuskomissio, RID-asiantuntijakomissio tai teknisten kysymysten asiantuntijakomissio käsittelee valtuuksiensa puitteissa yleissopimuksen liitteiden muutoksia ja päättää niistä, ne jäsenet, jotka ovat antaneet kyseisistä liitteistä 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen, eivät kuitenkaan tällaisessa tapauksessa ole komission jäseniä.

2 §. Pääsihteeri kutsuu komission koolle joko omasta aloitteestaan taikka viiden jäsenvaltion tai hallintokomitean pyynnöstä. Pääsihteeri toimittaa esityslistaluonnoksen jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta.

3 §. Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio voi kuitenkin edustaa enintään kahta muuta valtiota.

4 §. Kullakin edustettuna olevalla jäsenvaltiolla on yksi ääni. Ehdotus hyväksytään, jos jaa-äänten luku:

vastaa vähintään yhtä kolmasosaa äänestykseen osallistuvista jäsenvaltioista ja

ylittää ei-äänten luvun.

5 §. Pääsihteeri voi jäsenvaltioiden enemmistön suostumuksella kutsua osallistumaan komissioiden istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa myös

a) järjestöön kuulumattomia valtioita,

b) jäsenvaltioita, jotka eivät kyseisen istunnon ajankohtana ole komission jäseniä,

c) kansainvälisiä järjestöjä ja liittoja, jotka ovat toimivaltaisia järjestön toimintaan liittyvissä kysymyksissä tai käsittelevät istunnon esityslistalla olevia kysymyksiä.

6 §. Komissiot valitsevat kutakin istuntoa varten tai tietyksi kaudeksi puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan.

7 §. Keskustelut käydään komission työkielillä. Istunnossa jollakin työkielellä esitetyt lausunnot käännetään pääkohdiltaan toisille työkielille; ehdotukset ja päätökset käännetään kokonaisuudessaan.

8 §. Pöytäkirjoissa esitetään yhteenveto keskusteluista. Ehdotukset ja päätökset sisältyvät pöytäkirjoihin kokonaisuudessaan. Päätösten osalta vain ranskankielinen teksti on todistusvoimainen. Pöytäkirjat jaetaan kaikille jäsenvaltioille.

9 §. Komissiot voivat asettaa työryhmiä käsittelemään määrättyjä kysymyksiä.

10 §. Komissiot päättävät omasta työjärjestyksestään.

17 artikla (SopS 51–52/2006)

Tarkistuskomissio

1 §. Tarkistuskomissio

a) päättää 33 artiklan 4 §:n mukaisesti yleissopimuksen muutosehdotuksista,

b) tutkii 33 artiklan 2 §:n mukaisesti yleiskokouksen päätettäväksi esitetyt ehdotukset.

2 §. Tarkistuskomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna.

18 artikla (SopS 51–52/2006)

RID-asiantuntijakomissio

1 §. RID-asiantuntijakomissio päättää 33 artiklan 5 §:n mukaisesti yleiskokouksen muutosehdotuksista.

2 §. RID-asiantuntijakomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos kolmannes jäsenvaltioista on siinä edustettuna.

19 artikla (SopS 51–52/2006)

Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio

1 §. Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio

a) käsittelee kaikkia kysymyksiä, jotka koskevat rajanylityksen helpottamista kansainvälisessä rautatieliikenteessä,

b) suosittelee standardeja, menetelmiä, menettelyjä ja käytäntöjä, jotka helpottavat kansainvälistä rautatieliikennettä.

2 §. Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos kolmannes jäsenvaltioista on siinä edustettuna.

20 artikla (SopS 51–52/2006)

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio

a) päättää kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien teknisten normien vahvistamisesta yhtenäisten säännösten APTU 5 artiklan mukaisesti;

b) päättää kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien yhtenäisten teknisten rakenne-, käyttö- ja kunnossapitomääräysten sekä menettelyjen hyväksymisestä yhtenäisten oikeussäännösten APTU 6 artiklan mukaisesti;

c) tarkkailee kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien teknisten normien ja yhtenäisten teknisten määräysten soveltamista sekä tutkii niiden edelleen kehittämistä, vahvistamista tai hyväksymistä silmällä pitäen yhtenäisten säännösten APTU 5 ja 6 artiklassa edellytettyjen menettelyjen mukaisesti;

d) päättää 33 artiklan 6 §:n mukaisesti yleissopimuksen muutosehdotuksista;

e) käsittelee muut asiat, jotka sen tehtäväksi on annettu yhtenäisten säännösten APTU ja yhtenäisten säännösten ATMF mukaisesti.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos puolet 16 artiklan 1 §:ssä tarkoitetuista jäsenvaltioista on siinä edustettuna. Päätettäessä yhtenäisten säännösten APTU-liitteiden määräyksistä ei jäsenvaltioilla, jotka ovat vastustaneet kyseisiä määräyksiä 35 artiklan 4 §:n mukaisesti tai antaneet yhtenäisten säännösten APTU 9 artiklan 1 §:n mukaisen selityksen, ole äänioikeutta.

3 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi joko vahvistaa tekniset standardit tai hyväksyä yhtenäiset tekniset määräykset tai kieltäytyä vahvistamasta tai hyväksymästä niitä. Se ei voi missään tapauksessa muuttaa niitä.

21 artikla (SopS 51–52/2006)

Pääsihteeri

1 §. Pääsihteeri hoitaa järjestön sihteeristön tehtävät.

2 §. Yleiskokous valitsee pääsihteerin kolmen vuoden pituiseksi kaudeksi. Hänet voidaan valita uudelleen enintään kahdesti.

3 §. Pääsihteerin tehtävänä on erityisesti:

a) toimia tallettajana (36 artikla);

b) edustaa järjestöä ulospäin;

c) antaa yleiskokouksen ja komissioiden tekemät päätökset tiedoksi jäsenvaltioille (34 artiklan 1 §, 35 artiklan 1 §);

d) hoitaa järjestön muiden toimielinten hänelle siirtämät tehtävät;

e) valmistella jäsenvaltioiden tekemät yleissopimuksen muutosehdotukset käsittelyä varten käyttämällä tarvittaessa apuna asiantuntijoita;

f) kutsua koolle yleiskokouksen ja komissioiden kokoukset (14 artiklan 3 §, 16 artiklan 2 §);

g) toimittaa jäsenvaltioille ajoissa eri toimielinten kokouksissa tarvittavat asiakirjat;

h) laatia järjestön työohjelma, budjettiehdotus ja toimintakertomus sekä esittää ne hallintokomitean hyväksyttäväksi (25 artikla);

i) hoitaa järjestön raha-asiat hyväksytyn budjettiehdotuksen puitteissa;

j) pyrkiä asianosaisen pyynnöstä palveluksiaan tarjoamalla selvittämään erimielisyydet, jotka ovat syntyneet näiden välillä yleissopimuksen tulkitsemisesta tai soveltamisesta;

k) antaa kaikkien asianosaisten pyynnöstä lausuntoja yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamista syntyneistä erimielisyyksistä;

l) hoitaa V osassa hänelle määrätyt tehtävät;

m) ottaa vastaan jäsenvaltioiden, 16 artiklan 5 §:ssä mainittujen kansainvälisten järjestöjen ja liittojen sekä kansainväliseen rautatieliikenteeseen osallistuvien yritysten (kuljetusyritykset, infrastruktuurihallinnot ym.) ilmoitukset sekä antaa ne tarvittaessa tiedoksi muille jäsenvaltioille, kansainvälisille järjestöille ja yhdistyksille sekä yrityksille;

n) johtaa järjestön henkilökuntaa;

o) ilmoittaa ajoissa jäsenvaltioille järjestössä avautuvista viroista;

p) pitää 24 artiklassa mainitut linjaluettelot ajan tasalla ja julkaista ne.

4 §. Pääsihteeri voi omasta aloitteestaan tehdä yleissopimuksen muutosehdotuksia.

22 artikla (SopS 51–52/2006)

Järjestön henkilökunta

Järjestön henkilökunnan oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään hallintokomitean 15 artiklan 5 §:n c kohdan mukaisesti laatimassa henkilökunnan asemaa koskevassa ohjesäännössä.

23 artikla (SopS 51–52/2006)

Aikakauslehti

1 §. Järjestö julkaisee aikakauslehteä, joka sisältää viralliset sekä muut sopimuksen soveltamisen kannalta välttämättömät ja tarvittavat tiedonannot.

2 §. Tiedonannot, jotka pääsihteerin on annettava yleissopimuksen nojalla, voidaan tarvittaessa julkaista tässä lehdessä.

24 artikla (SopS 51–52/2006)

Linjaluettelot

1 §. Yhtenäisten säännösten CIV ja yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklassa mainitut meri- tai sisävesilinjat, joilla suoritetaan rautatiekuljetusta täydentäviä kuljetuksia yhden kuljetussopimuksen nojalla, merkitään kahteen luetteloon:

a) CIV-meri- tai sisävesilinjojen luettelo,

b) CIM-meri- tai sisävesilinjojen luettelo.

2 §. Jäsenvaltion, joka on tehnyt yhtenäisten säännösten CIV 1 artiklan 6 §:n tai yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklan 6 §:n mukaisen varauman, rautatielinjat merkitään kyseisen varauman mukaisesti kahteen luetteloon:

a) CIV-rautatielinjaluettelo,

b) CIM-rautatielinjaluettelo.

3 §. Jäsenvaltiot ilmoittavat 1 ja 2 §:n mukaisten linjojen merkitsemisestä luetteloihin tai niiden poistamisesta luetteloista pääsihteerille. Jos 1 §:ssä mainitut meri- tai sisävesilinjat yhdistävät jäsenvaltioita, ne merkitään luetteloihin vain näiden valtioiden suostumuksella; tällaisen linjan poistamiseksi luettelosta riittää ilmoitus yhdeltä asianomaisista valtioista.

4 §. Pääsihteeri ilmoittaa linjan merkitsemisestä tai poistamisesta kaikille jäsenvaltioille.

5 §. Kuljetukset 1 §:n mukaisilla meri- tai sisävesilinjoilla samoin kuin kuljetukset 2 §:n mukaisilla rautatielinjoilla tulevat yleissopimuksen alaisiksi kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ilmoittanut linjan merkitsemisestä. Ne lakkaavat olemasta yleissopimuksen alaisia kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri on ilmoittanut linjan poistamisesta. Käynnissä olevat kuljetukset on kuitenkin saatettava loppuun.

25 artikla (SopS 51–52/2006)

Toimintasuunnitelma budjetti, tilinpäätös, toimintakertomus

1 §. Järjestön toimintasuunnitelma, budjetti ja tilinpäätös laaditaan kahden kalenterivuoden pituiselle ajanjaksolle.

2 §. Järjestö julkaisee toimintakertomuksen vähintään joka toinen vuosi.

3 §. Hallintokomitea päättää kokonaismenot kullekin tilikaudelle pääsihteerin ehdotuksen pohjalta.

26 artikla (SopS 51–52/2006)

Menojen rahoitus

1 §. Ellei 2–4 §:ssä toisin määrätä, vastaavat jäsenvaltiot kahdesta viidesosasta järjestön menoista, joita ei rahoiteta muilla tuotoilla, Yhdistyneiden Kansakuntien maksuosuusjärjestelmän mukaisesti ja kolmesta viidesosasta rautatieinfrastruktuurinsa laajuuden sekä 24 artiklan 1 §:n mukaisesti merkittyjen meri- ja sisävesilinjojensa kokonaispituuden perusteella. Meri- ja sisävesilinjojen osalta lasketaan vain puolet niiden pituudesta.

2 §. Jos jäsenvaltio on tehnyt yhtenäisten säännösten CIV 1 artiklan 6 §:n tai yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklan 6 §:n mukaisen varauman, sen maksuosuus lasketaan seuraavasti:

a) Jäsenvaltion alueella sijaitsevan rautatieinfrastruktuurin kokonaispituuden asemesta otetaan huomioon ainoastaan 24 artiklan 2 §:n mukaan merkittyjen rautatielinjojen pituus;

b) Yhdistyneiden Kansakuntien maksuosuusjärjestelmän mukainen maksuosuus lasketaan 24 artiklan 1 ja 2 §:n mukaisesti merkittyjen linjojen pituuden suhteessa kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan rautatieinfrastruktuurin laajuuteen ja 24 artiklan 1 §:n mukaisesti merkittyjen linjojen kokonaispituuteen. Tämän osuuden tulee joka tapauksessa olla vähintään 0,01 %.

3 §. Kukin valtio vastaa vähintään 0,25 prosentista ja enintään 15 prosentista maksuosuuksien kokonaissummasta.

4 §. Hallintokomitea määrää, mitkä järjestön tehtävät kuuluvat

a) kaikille jäsenvaltioille yhdessä ja mistä kuluista kaikki jäsenvaltiot 1 §:ssä mainitun maksuosuusjärjestelmän mukaisesti vastaavat,

b) vain osalle jäsenvaltioista ja mistä kuluista nämä jäsenvaltiot saman maksuosuusjärjestelmän mukaisesti vastaavat.

Tämän artiklan 3 § on voimassa vastaavasti. Nämä määräykset eivät koske 4 artiklan 3 §:ää.

5 §. Jäsenvaltioiden osuudet järjestön menoista suoritetaan ennakkomaksuna kahdessa erässä viimeistään kummankin budjettiin sisältyvän vuoden lokakuun 31 päivänä. Ennakkomaksujen suuruus määräytyy kahden edellisen vuoden lopullisen maksuosuuden perusteella.

6 §. Lähettäessään jäsenvaltioille toiminta- ja tilikertomuksen pääsihteeri ilmoittaa kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta perittävän maksuosuuden lopullisen määrän sekä kahdelta seuraavalta kalenterivuodelta perittävän ennakkomaksun määrän.

7 §. Sen vuoden, jolloin pääsihteeri on antanut 6 §:n mukaisen ilmoituksen, joulukuun 31 päivän jälkeen peritään kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta erääntyneestä maksuosuudesta viiden prosentin vuotuista korkoa. Ellei jäsenvaltio ole suorittanut maksuosuuttaan vuoden kuluttua tästä määräpäivästä, sen äänioikeus pidätetään, kunnes se on täyttänyt maksuvelvollisuutensa. Kahden vuoden lisäajan kuluttua umpeen yleiskokous harkitsee, katsotaanko kyseisen valtion irtisanoneen yleissopimuksen äänettömästi ja määrää tarvittaessa irtisanomisen voimaantulopäivän.

8 §. Erääntyneet jäsenmaksut jäävät saataviksi 7 §:n tai 41 artiklan mukaisissa irtisanomistapauksissa sekä 40 artiklan 4 §:n b kohdan mukaisissa tapauksissa, jolloin äänioikeus pidätetään.

9 §. Suorittamattomat maksuosuudet katetaan järjestön varoista.

10 §. Yleissopimuksen irtisanonut valtio voi liittyä uudelleen jäseneksi edellyttäen, että se on suorittanut maksurästit.

11 §. Järjestö perii maksuja 21 artiklan 3 §:n j―l kohdassa mainitusta toiminnasta johtuvien erityiskulujen kattamiseksi. 21 artiklan 3 §:n j ja k kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maksun määrää hallintokomitea pääsihteerin ehdotuksen perusteella; 21 artiklan 3 §:n l kohdassa tarkoitetuissa tapauksessa sovelletaan 31 artiklan 3 §:ää.

27 artikla (SopS 54/2015)

Tilintarkastus

1 §. Jollei yleiskokous 14 artiklan 2 §:n k kohdan mukaisesti toisin päätä, tilintarkastuksen suorittaa se valtio, jossa järjestön toimipaikka sijaitsee, tämän artiklan sääntöjen sekä, jollei hallintokomitea anna erityisohjeita, järjestön raha-asioita ja kirjanpitoa koskevan ohjesäännön 15 artiklan 5 §:n e kohdan mukaisesti.

2 §. Tilintarkastaja saa milloin tahansa vapaasti käyttöönsä kaikki tarpeelliseksi katsomansa kirjanpitoaineistot, tositteet sekä muut tiedot.

3 §. Tilintarkastaja ilmoittaa hallintokomitealle ja pääsihteerille tilintarkastuksessa tehdyt havainnot. Tilintarkastaja voi lisäksi esittää kaikki huomautukset, jotka hän katsoo pääsihteerin talouskertomuksen suhteen tarkoituksenmukaisiksi.

4 §. Tilintarkastusvaltuudet määritellään raha-asioita ja kirjanpitoa koskevassa ohjesäännössä sekä jälkimmäiseen liitetyissä lisävaltuuksissa.

28 artikla (SopS 51–52/2006)

Toimivalta

1 §. Tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat jäsenvaltioiden väliset riidat sekä erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat jäsenvaltioiden ja järjestön väliset riidat voidaan saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, jos jokin osapuolista tätä pyytää. Osapuolet voivat vapaasti päättää välimiesoikeuden kokoonpanosta ja välimiesmenettelystä.

2 §. Muut tämän yleissopimuksen tai 2 artiklan 2 §:n mukaisesti järjestön puitteissa laadittujen muiden yleissopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joista ei ole päästy sovintoratkaisuun tai joita ei ole saatettu yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, voidaan asianosaisten suostumuksesta saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden kokoonpano ja välimiesmenettely määräytyy 29–32 artiklan mukaisesti.

3 §. Yleissopimukseen liittymistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä valtio voi varata itselleen oikeuden olla soveltamatta 1 ja 2 §:n määräyksiä joko kokonaan tai osittain.

4 §. Valtio, joka on tehnyt varauman 3 §:n nojalla, voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla siitä tallettajalle. Varauman peruuttaminen tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on antanut sen tiedoksi jäsenvaltioille.

29 artikla (SopS 51–52/2006)

Välimiesmenettelyä koskeva sopimus. Kirjaaja

Osapuolet tekevät välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen, jossa on mainittava erityisesti:

a) erimielisyyden aihe,

b) välimiesoikeuden kokoonpano sekä välimiehen tai välimiesten nimittämistä varten sovitut määräajat sekä

c) sovittu oikeuspaikka.

Välityssopimus on ilmoitettava pääsihteerille, joka hoitaa kirjaajan tehtävät.

30 artikla (SopS 51–52/2006)

Välimiehet

1 §. Pääsihteeri laatii välimiesluettelon ja pitää sitä ajan tasalla. Kukin jäsenvaltio voi nimetä välimiesluetteloon kaksi kansalaistaan.

2 §. Välimiesoikeuteen kuuluu välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen mukaisesti yksi, kolme tai viisi välimiestä. Välimiehet valitaan 1 §:ssä mainittuun luetteloon sisältyvien henkilöiden joukosta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää viittä välimiestä, voi kumpikin osapuoli kuitenkin valita yhden välimiehen luettelon ulkopuolelta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää yhtä välimiestä, osapuolet valitsevat hänet keskinäisestä sopimuksesta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää kolmea tai viittä välimiestä, kumpikin osapuoli valitsee vastaavasti yhden tai kaksi välimiestä, jotka sopivat välimiesoikeuden puheenjohtajana toimivan kolmannen tai viidennen välimiehen nimeämisestä. Jolleivät osapuolet pääse yksimielisyyteen ainoan taikka valitut välimiehet kolmannen tai viidennen välimiehen nimeämisestä, nimeämisen suorittaa pääsihteeri.

3 §. Ainoan, kolmannen tai viidennen välimiehen on oltava muuta kansalaisuutta kuin osapuolet, elleivät nämä ole samaa kansalaisuutta.

4 §. Kolmannen osapuolen väliintulo riitaan ei vaikuta välimiesoikeuden kokoonpanoon.

31 artikla (SopS 51–52/2006)

Menettely. Kulut

1 §. Välimiesoikeus päättää noudatettavasta menettelytavasta, ottaen huomioon erityisesti seuraavat määräykset:

a) se tutkii ja ratkaisee asiat osapuolten esittämien seikkojen perusteella olematta sidottu osapuolten tulkintoihin päätöstä antaessaan;

b) se ei voi tuomita enempää eikä muuta kuin mitä kantaja on vaatinut eikä myöskään vähempää kuin sen, minkä vastaaja on myöntänyt olevansa velkaa;

c) välimiesoikeus laatii asianmukaisesti perustellun välitystuomionsa, jonka pääsihteeri antaa osapuolille tiedoksi;

d) jollei välimiesoikeuden sijaintipaikassa sovellettavan lain pakottavissa säännöksissä toisin määrätä tai jollei osapuolten kesken ole toisin sovittu, välimiesoikeuden päätös on lopullinen.

2 §. Välimiesten palkkiot määrää pääsihteeri.

3 §. Välitystuomiossa vahvistetaan kulut ja kustannukset, välimiesten palkkiot mukaan luettuna, sekä määrätään niiden jakaantumisesta osapuolten kesken.

32 artikla (SopS 51–52/2006)

Vanhentuminen. Täytäntöönpanokelpoisuus

1 §. Välimiesmenettelyn aloittamisella on sama vaikutus vanhentumisen keskeytymisen kuin kanteen vireille panemisella yleisessä tuomioistuimessa.

2 §. Välitystuomio tulee täytäntöönpanokelpoiseksi kussakin jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät muodollisuudet on täytetty sen täytäntöönpanovaltiossa. Tuomion asiaratkaisua ei saa käsitellä täytäntöönpanon yhteydessä uudelleen.

33 artikla (SopS 51–52/2006)

Toimivalta

1 §. Pääsihteeri antaa välittömästi jäsenvaltioille tiedoksi yleissopimuksen muutosehdotukset, jotka jäsenvaltiot ovat hänelle toimittaneet tai jotka hän on itse laatinut.

2 §. Yleiskokous päättää yleissopimuksen muutosehdotuksista, jollei 4–6 §:ssä toisin määrätä.

3 §. Kun yleiskokoukselle esitetään muutosehdotus, se voi päättää 14 artiklan 6 §:ssä määrätyllä äänten enemmistöllä, että kyseinen ehdotus liittyy läheisesti yhteen tai useampaan yleissopimuksen liitteiden määräykseen. Tällaisessa tapauksessa, samoin kuin 4–6 §:n toisessa virkkeessä tarkoitetuissa tapauksissa yleiskokouksella on oikeus päättää myös kyseisten liitteiden määräysten muuttamisesta.

4 §. Jollei yleiskokous 3 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisesti toisin päätä, tarkistuskomissio päättää seuraavia määräyksiä koskevista muutosehdotuksista:

a) 9 artikla sekä 27 artiklan 2–10 §;

b) yhtenäiset säännökset CIV, paitsi 1, 2, 5, 6, 16, 26–39, 41–53 sekä 56–60 artikla;

c) yhtenäiset säännökset CIM, paitsi 1 ja 5 artikla, 6 artiklan 1 ja 2 §, 8 ja 12 artikla, 13 artiklan 2 §, 14 artikla, 15 artiklan 2 ja 3 §, 19 artiklan 6 ja 7 §, 23–27 artikla, 30–33 artikla, 36–41 artikla sekä 44–48 artikla;

d) yhtenäiset säännökset CUV, paitsi 1, 4, 5 sekä 7–12 artikla;

e) yhtenäiset säännökset CUI, paitsi 1, 2, 4, 8–15, 17–19, 21 sekä 23–25 artikla;

f) yhtenäiset säännökset APTU, paitsi 1, 3 ja 9–11 artikla sekä näiden yhtenäisten säännösten liitteet;

g) yhtenäiset säännökset ATMF, paitsi 1, 3 ja 9 artikla.

Kun tarkistuskomissiolle esitetään a–g kohdan mukaisia muutosehdotuksia, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistaviksi.

5 §. Vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevan oikeussäännöksen (RID) määräysten muutosehdotuksista päättää RID-asiantuntijakomissio. Kun tällaisia ehdotuksia esitetään RID-asiantuntijakomissiolle, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistaviksi.

6 §. Yhtenäisten säännösten APTU-liitteiden muutosehdotuksista päättää teknisten kysymysten asiantuntijakomissio. Kun tällaisia ehdotuksia esitetään teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolle, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistavaksi.

34 artikla (SopS 51–52/2006)

Yleiskokouksen päätökset

1 §. Pääsihteeri ilmoittaa jäsenvaltioille yleiskokouksen päättämistä yleissopimuksen muutoksista.

2 §. Yleiskokouksen päättämät itse yleissopimuksen muutokset tulevat kaikkien jäsenvaltioiden osalta voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista on hyväksynyt muutokset, lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, jotka ennen muutosten voimaantuloa antavat selityksen, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutoksia.

3 §. Yleiskokouksen päättämät yleissopimuksen liitteiden muutokset tulevat kaikkien jäsenvaltioiden osalta, voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun puolet jäsenvaltioista, jotka eivät ole antaneet 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen lauseen mukaista selitystä, ovat hyväksyneet liitteiden muutokset, lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, jotka ennen muutosten voimaantuloa antavat selityksen, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutoksia, sekä niitä jäsenvaltioita, jotka ovat antaneet 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen.

4 §. Jäsenvaltiot osoittavat ilmoituksensa yleiskokouksen päättämien yleissopimuksen muutosten hyväksymisestä sekä selityksensä, joiden mukaan ne eivät hyväksy muutoksia, pääsihteerille. Tämä antaa ilmoitukset ja selitykset tiedoksi muille jäsenvaltioille.

5 §. Edellä 2 ja 3 §:ssä mainittu aika lasketaan siitä päivästä, jona pääsihteeri ilmoittaa, että ehdot muutosten voimaantulolle on täytetty.

6 §. Yleiskokous voi muutoksesta päättäessään samalla päättää, että kyseinen muutos on luonteeltaan sellainen, että jäsenvaltio, joka on toimittanut 2 tai 3 §:n mukaisen ilmoituksen, mutta ei ole hyväksynyt muutosta kahdeksantoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, lakkaa tämän määräajan kuluttua olemasta järjestön jäsen.

7 §. Mikäli yleiskokouksen päätökset koskevat yleissopimuksen liitteiden muutoksia, asianomaisen liitteen soveltaminen liikenteeseen keskeytyy kokonaisuudessaan heti päätösten tultua voimaan niiden jäsenvaltioiden kanssa ja välillä, jotka ovat määräaikaan mennessä 3 §:n mukaisesti vastustaneet muutoksia. Pääsihteeri ilmoittaa tästä keskeytyksestä jäsenvaltioille; keskeytys päättyy kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri ilmoittaa muille jäsenvaltioille vastustuksen peruuttamisesta.

35 artikla (SopS 51–52/2006)

Komissioiden päätökset

1 §. Pääsihteeri ilmoittaa komissioiden päättämistä yleissopimuksen muutoksista jäsenvaltioille.

2 §. Tarkistuskomission päättämät yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kahdennentoista kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot voivat vastustaa muutoksia neljän kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä laskettuna. Jos neljäsosa jäsenvaltioista vastustaa tarkistuskomission päätöstä, se ei tule voimaan. Jos jokin jäsenvaltio vastustaa tarkistuskomission päätöstä neljän kuukauden kuluessa sen tekemisestä ja irtisanoo sopimuksen, irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kyseisen päätöksen kanssa.

3 §. Tarkistuskomission päättämät yleissopimuksen liitteiden muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kahdennentoista kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille. RID-asiantuntijakomission tai teknisten kysymysten asiantuntijakomission päättämät muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille.

4 §. Jäsenvaltiot voivat vastustaa muutosta neljän kuukauden kuluessa pääsihteerin 3 §:n mukaisesta ilmoituksesta. Jos neljäsosa jäsenvaltioista vastustaa muutosta, se ei tule voimaan. Jäsenvaltioissa, jotka ovat määräaikaan mennessä vastustaneet muutosta, kyseisen liitteen soveltaminen liikenteeseen keskeytyy kokonaisuudessaan heti päätösten tultua voimaan näiden jäsenvaltioiden kanssa ja välillä. Jos vastustus kuitenkin koskee jonkin teknisen standardin vahvistamista tai teknisen määräyksen hyväksymistä, keskeytyy ainoastaan näiden soveltaminen liikenteeseen jäsenvaltioiden kanssa ja välillä päätösten tullessa voimaan. Sama koskee osittaista vastustamista.

5 §. Pääsihteeri ilmoittaa 4 §:n mukaisesta soveltamisen keskeytyksestä jäsenvaltioille. Keskeytys päättyy kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ilmoittanut jäsenvaltioille vastustuksen peruuttamisesta.

6 §. Edellä 2 ja 4 §:ssä mainittujen vastustamisten lukumäärää laskettaessa ei oteta huomioon jäsenvaltioita, jotka

a) ovat ilman äänioikeutta (14 artiklan 5 §, 26 artiklan 7 § tai 40 artiklan 4 §),

b) eivät ole kyseisen komission jäseniä (16 artiklan 1 §:n toinen virke),

c) ovat antaneet yhtenäisten säännösten APTU 9 artiklan 1 §:n mukaisen selityksen.

36 artikla (SopS 51–52/2006)

Tallettaja

1 §. Tämän yleissopimuksen tallettajana on pääsihteeri. Tallettajan tehtävät ovat samat, jotka luetellaan 23 päivänä toukokuuta 1969 tehdyn, valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen VII osassa.

2 §. Mikäli jonkin jäsenvaltion ja tallettajan kesken syntyy erimielisyyttä tallettajan tehtävistä, tallettajan tai kyseisen jäsenvaltion on saatettava kysymys muiden jäsenvaltioiden tietoon tai saatettava se tarvittaessa hallintokomitean ratkaistavaksi.

37 artikla (SopS 51–52/2006)

Liittyminen yleissopimukseen

1 §. Jokainen valtio, jonka alueella käytetään rautatieinfrastruktuuria, voi liittyä yleissopimukseen.

2 §. Valtio, joka haluaa liittyä yleissopimukseen, osoittaa tallettajalle liittymistä koskevan hakemuksen. Tallettaja antaa hakemuksen tiedoksi jäsenvaltioille.

3 §. Hakemus hyväksytään automaattisesti, jollei viisi jäsenvaltiota ole kolmen kuukauden kuluessa 2 §:ssä mainitusta tiedoksiannosta ilmoittanut vastustavansa sitä. Tallettaja ilmoittaa hyväksymisestä viipymättä hakemuksen tehneelle valtiolle sekä jäsenvaltioille. Liittyminen tulee voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä tästä ilmoituksesta lukien.

4 §. Mikäli vähintään viisi jäsenvaltiota on 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa ilmoittanut vastustavansa liittymishakemusta, se alistetaan yleiskokouksen ratkaistavaksi.

5 §. Jollei 42 artiklassa toisin määrätä, liittyminen yleissopimukseen voi koskea ainoastaan yleissopimusta siinä muodossa kuin se on voimassa sinä ajankohtana, jona liittyminen tulee voimaan.

38 artikla (SopS 51–52/2006)

Alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen liittyminen yleissopimukseen

1 §. Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on oikeus säätää jäseniään velvoittavia lakeja tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja joiden jäsenistä yksi tai useampi on järjestön jäsenvaltio, voivat liittyä yleissopimukseen. Liittymisehdot määrätään järjestön ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön välisellä sopimuksella.

2 §. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi käyttää oikeuksia, jotka sen jäsenillä on yleissopimuksen nojalla, mikäli ne koskevat alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön toimivaltaan kuuluvia asioita. Sama koskee velvoitteita, jotka jäsenvaltioilla on yleissopimuksen nojalla, 26 artiklan mukaisia taloudellisia velvoitteita lukuun ottamatta.

3 §. Äänioikeuden sekä 35 artiklan 2 ja 4 §:ssä mainitun vastustusoikeuden osalta alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on käytettävissään yhtä monta ääntä kuin sillä on jäseniä, jotka ovat samalla järjestön jäsenvaltioita. Viimeksi mainitut saavat käyttää oikeuksiaan, erityisesti äänioikeutta, vain 2 §:n sallimassa laajuudessa. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä ei ole äänioikeutta IV osaan kuuluvissa asioissa.

4 §. Jäsenyyden päättymiseen sovelletaan vastaavasti 41 artiklaa.

39 artikla (SopS 51–52/2006)

Liitännäisjäsenet

1 §. Jokainen valtio, jonka alueella käytetään rautatieinfrastruktuuria, voi liittyä valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestöön liitännäisjäseneksi. Liittymiseen sovelletaan vastaavasti 37 artiklan 2–5 §:ää.

2 §. Liitännäisjäsen voi osallistua 13 artiklan 1 §:n a ja c–f kohdassa mainittujen toimielinten työhön ainoastaan neuvonantajan ominaisuudessa. Liitännäisjäsentä ei voida nimittää hallintokomitean jäseneksi. Liitännäisjäsen vastaa järjestön kuluista 0,25 prosentin suuruisella maksuosuudella (26 artiklan 3 §).

3 §. Liitännäisjäsenyyden päättymisen suhteen sovelletaan vastaavasti 41 artiklaa.

40 artikla (SopS 51–52/2006)

Jäsenyyden keskeytyminen

1 §. Jäsenvaltio voi yleissopimusta irtisanomatta hakea jäsenyytensä keskeyttämistä, jos jäsenvaltion alueella siitä riippumattomista syistä ei enää harjoiteta kansainvälistä rautatieliikennettä.

2 §. Jäsenyyden keskeyttämistä koskevasta hakemuksesta päättää hallintokomitea. Hakemus on toimitettava pääsihteerille viimeistään kolme kuukautta ennen komitean istuntoa.

3 §. Jäsenyyden keskeytyminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sitä päivästä lukien, jona pääsihteeri ilmoittaa jäsenvaltioille hallintokomitean päätöksestä. Jäsenyyden keskeytys päättyy, kun jäsenvaltio ilmoittaa kansainvälisen rautatieliikenteen uudelleen aloittamisesta alueellaan. Pääsihteeri antaa ilmoituksen välittömästi tiedoksi muille jäsenvaltioille.

4 §. Jäsenyyden keskeytymisen seurauksena:

a) jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan osallistua järjestön menojen rahoittamiseen.

b) äänioikeus järjestön toimielimissä keskeytyy.

c) edellä 34 artiklan 2 ja 3 §:ssä sekä 35 artiklan 2 ja 4 §:ssä mainittu vastustusoikeus keskeytyy.

41 artikla (SopS 51–52/2006)

Yleissopimuksen irtisanominen

1 §. Yleissopimus voidaan irtisanoa milloin tahansa.

2 §. Halutessaan irtisanoa yleissopimuksen jäsenvaltio ilmoittaa tästä tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä.

42 artikla (SopS 51–52/2006)

Yleissopimusta koskevat selitykset ja varaumat

1 §. Jokainen jäsenvaltio voi milloin tahansa antaa selityksen, jonka mukaan se ei sovella tiettyjä yleissopimuksen liitteitä kokonaisuudessaan. Muutoin varaumat ja selitykset, joiden mukaan jäsenvaltio ei sovella yleissopimuksen tai sen liitteiden yksittäisiä määräyksiä, ovat sallittuja vain, jos kyseisissä määräyksissä nimenomaan mainitaan, että tällaiset varaumat ja selitykset ovat sallittuja.

2 §. Varaumat ja selitykset osoitetaan tallettajalle. Ne tulevat voimaan sinä päivänä, jona yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta. Tämän ajankohdan jälkeen toimitetut selitykset tulevat voimaan selityksen antamista seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä. Tallettaja antaa selityksen tiedoksi muille jäsenvaltioille.

43 artikla (SopS 51–52/2006)

Järjestön lakkauttaminen

1 §. Yleiskokous voi päättää järjestön lakkauttamisesta ja sen tehtävien mahdollisesta siirtämisestä muulle hallitustenväliselle järjestölle sekä määrätä tarvittaessa tehtävien siirtämiseen liittyvistä ehdoista yhdessä kyseisen järjestön kanssa.

2 §. Mikäli järjestö lakkautetaan, sen omaisuus jaetaan niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka ovat olleet keskeytyksettä järjestön jäseniä 1 §:n mukaista päätöstä edeltäneiden viiden viimeisen kalenterivuoden aikana, suhteessa siihen keskimääräiseen prosenttilukuun, jolla ne ovat kyseisenä viitenä edeltävänä vuotena osallistuneet järjestön menojen kattamiseen.

44 artikla (SopS 51–52/2006)

Siirtymäsäännös

34 artiklan 7 §:ssä, 35 artiklan 4 §:ssä, 41 artiklan 1 §:ssä sekä 42 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa yhtenäisten säännösten CIV, yhtenäisten säännösten CIM, yhtenäisten säännösten CUV tai yhtenäisten säännösten CUI mukaisiin, voimassa oleviin sopimuksiin sovelletaan sopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia.

45 artikla (SopS 51–52/2006)

Yleissopimuksen tekstit

1 §. Yleissopimus on laadittu englannin, ranskan ja saksan kielellä. Tekstien poiketessa toisistaan on ranskankielinen teksti ratkaiseva.

2 §. Järjestö julkaisee yleissopimuksen virallisia käännöksiä jonkin valtion pyynnöstä myös muilla kielillä, edellyttäen, että kyseinen kieli on virallinen kieli vähintään kahden jäsenvaltion alueella. Käännökset laaditaan yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

1 artikla (SopS 51–52/2006)

Oikeudenkäynti-, täytäntöönpano- ja takavarikointivapautus

1 §. Virallisen toimintansa puitteissa järjestö nauttii oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanovapautusta paitsi

a) jos järjestö on tällaisesta vapautuksesta jossakin erikoistapauksessa nimenomaisesti luopunut;

b) kolmannen osapuolen nostamassa siviilikanteessa;

c) nostettaessa vastakanne, joka liittyy suoraan järjestön pääkanteena aloittamaan oikeudenkäyntiin;

d) jos oikeuden päätöksellä pidätetään järjestön palveluksessa olevan henkilön palkka.

2 §. Järjestön omaisuus ja muut varat ovat niiden sijaintipaikasta riippumatta vapaat kaikesta pakkoluovutuksesta, takavarikoinnista ja muista pakkotoimista, paitsi siinä määrin kuin väliaikaisesti saattaa olla välttämätöntä onnettomuuksien ehkäisemiseksi tai tutkimiseksi, kun kyseessä ovat järjestön omistamat tai sen käytössä olevat moottoriajoneuvot.

2 artikla (SopS 51–52/2006)

Pakkolunastus

Jos pakkolunastus on välttämätön yleiseen tarpeeseen, on ryhdyttävä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin, jotta se ei estäisi järjestön toiminnan harjoittamista, ja on pikaisesti suoritettava riittävä etukäteiskorvaus.

3 artikla (SopS 51–52/2006)

Verovapaus

1 §. Kukin valtio myöntää järjestölle, sen omaisuudelle ja tuloille vapautuksen välittömistä veroista järjestön virallisen toiminnan harjoittamista varten. Järjestön tehdessä huomattavan arvokkaita, virallista toimintaansa varten välttämättömiä ostoksia tai käyttäessä huomattavan arvoisia palveluja, joiden hintaan kuuluu vero, jäsenvaltiot ryhtyvät aina tämän ollessa mahdollista sopiviin toimenpiteisiin myöntääkseen vapautuksen tällaisesta verosta tai korvatakseen järjestölle veroa vastaavan summan.

2 §. Sellaisista veroista, jotka ovat pelkkä maksu palvelujen käytöstä, ei myönnetä vapautusta.

3 §. 1 §:n mukaisesti hankittuja tavaroita ei saa myydä eikä käyttää muutoin kuin vapautuksen myöntäneiden jäsenvaltioiden määräämin ehdoin.

4 artikla (SopS 51–52/2006)

Vero- ja tullivapaus

1 §. Järjestön maahantuomat tai maasta viemät, virallista toimintaansa varten tarvitsemansa tavarat ovat vapaat kaikista tuonnin ja viennin yhteydessä perittävistä veroista ja tulleista.

2 §. Tämän artiklan mukaista vapautusta ei myönnetä ostetuille ja maahantuoduille tavaroille tai hankituille palveluille, jotka on tarkoitettu järjestön henkilökunnan henkilökohtaiseen käyttöön.

3 §. 3 artiklan 3 §:ää sovelletaan vastaavasti 1 §:n mukaisesti maahantuotuihin tavaroihin.

5 artikla (SopS 51–52/2006)

Virallinen toiminta

Tässä pöytäkirjassa mainittu järjestön virallinen toiminta on sellaista toimintaa, joka vastaa yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyjä tarkoituksia.

6 artikla (SopS 51–52/2006)

Rahaliikenne

Järjestöllä on oikeus vastaanottaa ja pitää hallussaan kaikenlaisia varoja, valuuttaa, rahaa tai arvopapereita. Se saa käyttää niitä vapaasti kaikkiin yleissopimuksessa edellytettyihin tarkoituksiin. Järjestöllä on oikeus pitää pankkitilejä missä tahansa valuutassa siinä määrin kuin sen viralliset tehtävät tätä vaativat.

7 artikla (SopS 51–52/2006)

Tiedonannot

Virallisten tiedonantojensa ja kaikkien asiakirjojen osalta järjestö nauttii kunkin jäsenvaltion alueella samoja oikeuksia kuin muut vastaavat kansainväliset järjestöt.

8 artikla (SopS 51–52/2006)

Valtioiden edustajien erioikeudet ja vapaudet

Jäsenvaltioiden edustajat nauttivat tehtäviään suorittaessaan sekä virkamatkoilla kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) vapautus tuomioistuimien tuomiovallan alaisuudesta myös virkakautensa päätyttyä tekojen osalta, mukaan luettuna suulliset ja kirjalliset lausunnot, jotka he ovat tehtäviään hoitaessaan suorittaneet; tämä vapautus ei kuitenkaan koske jäsenvaltion edustajan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaa vahinkoa tai mainittuja liikennevälineitä koskevaa liikennerikkomusta;

b) vapautus pidätyksestä ja tutkintovankeudesta paitsi, jos heidät on yllätetty rikoksenteossa tai yrityksessä;

c) vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden haltuunotosta paitsi, jos heidät on yllätetty rikoksenteossa tai yrityksessä;

d) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

e) vapautus heidän itsensä ja heidän aviopuolisonsa osalta kaikista ulkomaalaisten maahantulorajoituksista ja rekisterimuodollisuuksista;

f) samat helpotukset raha- ja valuuttasäännösten osalta kuin tilapäisellä virallisella käynnillä olevilla ulkomaisten hallitusten edustajilla.

9 artikla (SopS 51–52/2006)

Järjestön virkailijoiden erioikeudet ja vapaudet

Järjestön virkailijat nauttivat tehtäviään suorittaessaan kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) vapautus tuomioistuimen tuomiovallan alaisuudesta tekojen osalta, mukaan luettuna suulliset ja kirjalliset lausunnot, jotka virkailija on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiensa puitteissa suorittanut; tämä vapautus ei kuitenkaan koske virkailijan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaa vahinkoa tai mainittuja liikennevälineitä koskevaa liikennerikkomusta; järjestön virkailijat nauttivat tätä vapautusta myös heidän virkakautensa päätyttyä järjestön palveluksessa;

b) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

c) samat poikkeukset ulkomaalaisten maahantulosäännöksiin ja rekisteröintisäännöksiin kuin yleensä kansainvälisten järjestöjen virkailijoille; virkailijan talouteen kuuluvat perheenjäsenet nauttivat samoja helpotuksia;

d) vapautus kansallisesta tuloverotuksesta, mikäli järjestön maksamista palkoista, palkkioista ja muista rahasummista peritään järjestön hyväksi sisäistä veroa; jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa nämä tulot huomioon muiden tulojen verotettavuutta laskettaessa; jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan tätä verovapautta järjestön entisille virkailijoilleen tai heidän oikeudenomistajilleen suorittamiin korvauksiin, eläkkeisiin ja jälkeenjääneiden eläkkeisiin tai elinkorkoihin;

e) samat vapautukset valuuttasäännösten osalta kuin yleensä kansainvälisten järjestöjen virkailijoille;

f) kansainvälisissä kriisitilanteissa virkailijoille ja heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille myönnetään samat kotiuttamismahdollisuudet kuin kansainvälisten järjestöjen virkailijoille yleensä.

10 artikla (SopS 51–52/2006)

Asiantuntijoiden erioikeudet ja vapaudet

Järjestön käyttämät asiantuntijat nauttivat suorittaessaan tehtäviä järjestössä tai sen puolesta, mukaan luettuna matkoilla, joita he näitä tehtäviä suorittaessaan tekevät, seuraavia etuoikeuksia ja vapauksia siinä määrin kuin heidän tehtävänsä vaativat:

a) vapautus tuomioistuimen tuomiovallan alaisuudesta tekojen osalta, suulliset ja kirjalliset lausunnot mukaan luettuna, jotka asiantuntija on tehtäviään hoitaessaan suorittanut; tämä vapautus ei kuitenkaan koske asiantuntijan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaan vahinkoa tai kyseistä liikennevälinettä koskevaa liikennerikkomusta; asiantuntijat nauttivat tätä vapautusta myös heidän tehtäviensä päätyttyä järjestön palveluksessa;

b) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

c) palkan siirtoon tarvittavat valuuttahelpotukset;

d) samat helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroiden osalta kuin tilapäisellä virallisella käynnillä olevilla ulkomaisten hallitusten edustajilla.

11 artikla (SopS 51–52/2006)

Myönnettyjen erioikeuksien ja vapauksien tarkoitus

1 §. Tässä pöytäkirjassa mainitut erioikeudet ja vapaudet on säädetty yksinomaan sitä varten, että järjestön vapaa toiminta ja henkilöiden, joille ne myönnetään, täydellinen riippumattomuus olisivat turvatut kaikissa olosuhteissa. Toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat vapautuksen kaikissa niissä tapauksissa, jolloin sen säilyttäminen voi olla esteenä oikeudelle ja siitä voidaan luopua vahingoittamatta sitä tarkoitusta, jota varten se on myönnetty.

2 §. 1 §:ssä tarkoitetut viranomaiset ovat:

a) jäsenvaltiot edustajiensa osalta,

b) hallintokomitea pääsihteerin osalta,

c) pääsihteeri järjestön muun henkilökunnan sekä järjestön käyttämien asiantuntijoiden osalta.

12 artikla (SopS 51–52/2006)

Väärinkäytön estäminen

1 §. Mikään tämän pöytäkirjan määräyksistä ei saa millään tavoin vaikuttaa jäsen-valtioiden oikeuteen ryhtyä kaikkiin tarvittaviin varotoimenpiteisiin yleisen turvallisuutensa varmistamiseksi.

2 §. Järjestö on aina valmis yhteistyöhön jäsenvaltioiden toimivaltaisten viran-omaisten kanssa helpottaakseen oikeudenkäyttöä, varmistaakseen asianomaisten jäsenvaltioiden lakien ja määräysten noudattamisen sekä estääkseen kaiken väärinkäytön, jonka tässä pöytäkirjassa mainitut erioikeudet ja vapaudet saattavat aiheuttaa.

13 artikla (SopS 51–52/2006)

Omien kansalaisten kohtelu

Mikään valtio ei ole velvollinen myöntämään omille kansalaisilleen tai kyseisessä valtiossa pysyvästi asuville henkilöille erioikeuksia ja vapauksia, jotka on mainittu tämän pöytäkirjan

a) 8 artiklassa, d kohtaa lukuun ottamatta,

b) 9 artiklassa, a, b ja d kohtaa lukuun ottamatta,

c) 10 artiklassa, a ja b kohtaa lukuun ottamatta.

14 artikla (SopS 51–52/2006)

Lisäsopimukset

Järjestö voi solmia yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa lisäsopimuksia tämän pöytäkirjan soveltamiseksi kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden suhteen samoin kuin muita sopimuksia järjestön asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi.

1 artikla (SopS 51–52/2006)

Soveltamisala

1 §. Näitä oikeussäännöksiä sovelletaan

a) vaarallisten aineiden kansainväliseen rautatiekuljetukseen jäsenvaltioiden alueella,

b) rautatiekuljetusta täydentäviin kuljetuksiin, joihin sovelletaan yhtenäisiä oikeussäännöksiä CIM, ellei muulla kuljetusvälineellä tapahtuvien kuljetusten osalta ole voimassa muita kansainvälisiä määräyksiä, sekä näiden oikeussäännösten liitteessä mainittuihin toimintoihin.

2 §. Vaarallisia aineita, joiden kuljetus ei liitteen mukaan ole sallittu, ei saa kuljettaa kansainvälisessä liikenteessä.

2 artikla (SopS 51–52/2006)

Poikkeukset

Näitä oikeussäännöksiä ei sovelleta kokonaisuudessaan eikä osaksi sellaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin, joille liitteessä myönnetään poikkeus. Poikkeukset sallitaan vain, jos kuljetusten, joille poikkeus myönnetään, määrä tai laatu tai tavaran päällys takaavat kuljetuksen turvallisuuden.

3 artikla (SopS 51–52/2006)

Rajoitukset

Kullakin jäsenvaltiolla on oikeus säännellä vaarallisten aineiden kansainvälistä kuljetusta alueellaan muista kuin turvallisuussyistä tai kieltää se.

4 artikla (SopS 51–52/2006)

Muut määräykset

Kuljetukset, joihin näitä oikeussäännöksiä sovelletaan, ovat muilta osin tavaroiden rautatie-kuljetusta koskevien, yleisten kansallisten tai kansainvälisten määräysten alaisia.

5 artikla (SopS 51–52/2006)

Sallittu junalaji. Kuljetus käsimatkatavarana, matkatavarana tai moottoriajo-neuvoissa

1 §. Vaarallisia aineita saadaan kuljettaa ainoastaan tavarajunissa, paitsi

a) vaarallisia aineita, joita liitteen mukaan saadaan kuljettaa tietyin enimmäismäärin ja erityisehdoin muissakin kuin tavarajunissa,

b) vaarallisia aineita, joita yhtenäisten oikeussäännösten CIV 12 artiklan mukaan kuljetetaan liitteen erityisehtoja noudattaen käsimatkatavarana, matkatavarana tai moottoriajoneuvoissa.

2 §. Matkustaja ei saa kuljettaa vaarallisia aineita mukanaan käsimatkatavarana eikä jättää niitä kuljetettavaksi matkatavarana tai moottoriajoneuvoissa, elleivät ne täytä liitteen erityisehtoja.

6 artikla (SopS 51–52/2006)

Liite

Liite on näiden oikeussäännösten erottamaton osa.

1 artikla (SopS 51–52/2006)

Soveltamisala

Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan kahden- tai monenkeskisiin sopimuksiin rautatievaunujen käytöstä kuljetusvälineenä yhtenäisten oikeussäännösten CIV ja yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisten kuljetusten suorittamiseen.

2 artikla (SopS 51–52/2006)

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "rautatieliikenneyrityksellä" jokaista yksityistä tai julkisoikeudellista yritystä, jolla on oikeus kuljettaa henkilöitä tai tavaraa ja jolla on käytettävissään vetokalusto;

b) "vaunulla" jokaista ilman omaa käyttövoimaa omilla pyörillään raiteilla liikkuvaa kulkuneuvoa;

c) ”haltijalla” sitä henkilöä tai yksikköä, joka omistajana tai muuten määräysoikeuden omaavana käyttää vaunua kuljetusvälineenä; (SopS 54/2015)

d) "kotiasemalla" vaunuun merkittyä paikkakuntaa, jonne vaunu käyttösopimuksen ehtojen mukaisesti voidaan tai tulee lähettää.

3 artikla (SopS 51–52/2006)

Vaunujen merkit ja merkinnät

1 §. Loukkaamatta säännöksiä vaunujen teknisestä hyväksymisestä kansainväliseen liikenteeseen on sen, joka luovuttaa vaunun käyttöön 1 artiklan mukaisen sopimuksen nojalla, huolehdittava siitä, että vaunussa on seuraavat merkinnät:

a) haltijan tunnus,

b) tarvittaessa sen rautatieliikenneyrityksen tunnus, jonka vaunustoon vaunu kuuluu,

c) tarvittaessa kotiaseman nimi,

d) muut sopimuksessa vaunun käytöstä sovitut merkit ja merkinnät.

2 §. Tämän artiklan 1 §:n mukaisten merkkien ja merkintöjen lisäksi voidaan käyttää myös elektronisia tunnistusmerkkejä.

4 artikla (SopS 51–52/2006)

Vastuu vaunun kadotessa tai vahingoittuessa

1 §. Rautatieliikenneyritys, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, vastaa vahingosta, joka on aiheutunut vaunun tai sen osien katoamisesta tai vahingoittumisesta, ellei se osoita, ettei vahinko ole aiheutunut sen syystä.

2 §. Rautatieliikenneyritys ei vastaa sellaisten irto-osien katoamisesta, joita ei ole merkitty vaunun pitkittäissivuille tai vaunussa olevaan luetteloon.

3 §. Vaunun tai sen osien kadotessa vahingonkorvaus rajoittuu siihen yleiseen arvoon, joka vaunulla tai sen osilla oli katoamispaikalla katoamisajankohtana, mutta muuta korvausta ei makseta. Ellei katoamispäivää tai katoamispaikkaa voida todeta, vahingonkorvaus rajoittuu siihen yleiseen arvoon, joka vaunulla oli käyttöönluovutuspäivänä käyttöönluovutuspaikalla.

4 §. Vaunun tai sen osien vahingoittuessa vahingonkorvaus rajoittuu korjauskustannuksiin, mutta muuta korvausta ei makseta. Korvaus ei saa ylittää sitä määrää, joka olisi maksettava vaunun kadotessa.

5 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1–4 §:stä poikkeavia sopimuksia.

5 artikla (SopS 51–52/2006)

Vastuurajoitusoikeuden menetys

Edellä 4 artiklan 3 ja 4 §:ssä tarkoitettuja vastuurajoituksia ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu rautatieliikenneyrityksen teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

6 artikla (SopS 51–52/2006)

Olettamus vaunun katoamisesta

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa vaunun kadonneeksi, jos hän on pyytänyt rautatieliikenneyritystä, jonka käyttöön hän on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, etsimään vaunua eikä vaunua kolmen kuukauden kuluessa hänen pyyntönsä saapumisesta ole luovutettu hänelle tai ellei hän ole saanut mitään tietoa vaunun olinpaikasta. Tätä määräaikaa jatketaan vaunun seisonta-ajalla, jos se johtuu rautatieliikenneyrityksestä riippumattomasta syystä tai vaunun vahingoittumisesta.

2 §. Jos kadonneeksi katsottu vaunu löytyy sen jälkeen, kun vahingonkorvaus on maksettu, voi oikeudenomistaja kuuden kuukauden kuluessa löytymisilmoituksen saamisesta vaatia rautatieliikenneyritykseltä, jolle hän on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, että vaunu luovutetaan hänelle maksutta kotiasemalla tai muulla sovitulla paikalla korvauksen takaisinsuoritusta vastaan.

3 §. Ellei 2 §:ssä mainittua vaatimusta ole esitetty tai vaunu löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta, vaunu on sen rautatieliikenneyrityksen, jonka käyttöön oikeudenomistaja on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, käytettävissä vaunun olinpaikan lakien ja määräysten mukaisesti.

4 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1–3 §:stä poikkeavia sopimuksia.

7 artikla (SopS 51–52/2006)

Vastuu vaunun aiheuttamista vahingoista

1 §. Se, joka on luovuttanut vaunun 1 artiklan mukaisen sopimuksen nojalla käyttöön kuljetusvälineeksi, vastaa vaunun aiheuttamista vahingoista, mikäli ne johtuvat hänen syystään.

2 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1 §:stä poikkeavia sopimuksia.

8 artikla (SopS 51–52/2006)

Sijaantulo

Jos sopimuksessa vaunujen käytöstä määrätään, että rautatieliikenneyritys saa luovuttaa vaunun muiden rautatieliikenneyritysten käyttöön kuljetusvälineeksi, voi rautatieliikenneyritys vaunun haltijan suostumuksella sopia muiden rautatieliikenneyritysten kanssa, että

a) se vastaa, varaten itselleen takautumisoikeuden, näiden puolesta haltijalle vaunun tai sen osien katoamisesta,

b) että vain haltija vastaa muille rautatieyrityksille vaunun aiheuttamista vahingoista mutta että vain sillä rautatieliikenneyrityksellä, joka on haltijan sopimuskumppani, on oikeus saattaa voimaan muiden rautatieyritysten vaateet.

9 artikla (SopS 51–52/2006)

Vastuu henkilökunnasta ja muista henkilöistä

1 §. Sopimuspuolet vastaavat henkilökunnastaan ja muista sopimuksen toimeenpanoon käyttämistään henkilöistä näiden suorittaessa tehtäviään.

2 §. Elleivät sopimuspuolet ole toisin sopineet, katsotaan ne infrastruktuurihallinnot, joiden infrastruktuurilla rautatieliikenneyritys käyttää vaunua kuljetusvälineenä, rautatieliikenneyrityksen käyttämiksi henkilöiksi.

3 §. Tämän artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan myös 8 artiklan mukaisessa sijaantulossa.

10 artikla (SopS 51–52/2006)

Muut kanteet

1 §. Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan rautatieliikenneyritystä, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, vastaan ajaa kannetta vaunun tai sen osien katoamisen tai vahingoittumisen johdosta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Tämän artiklan 1 § koskee myös 8 artiklan mukaista sijaantuloa.

3 §. Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista rautatieliikenneyritys, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, on vastuussa.

11 artikla (SopS 51–52/2006)

Laillinen tuomioistuin

1 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla solmittuun sopimukseen perustuvat kanteet voidaan panna vireille sopimuspuolten sopimuksella määrätyissä tuomioistuimissa.

2 §. Elleivät osapuolet ole toisin sopineet, laillisia tuomioistuimia ovat sen jäsenmaan tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikkansa. Ellei vastaajalla ole kotipaikkaa missään jäsenmaassa, laillisia tuomioistuimia ovat sen jäsenmaan tuomioistuimet, missä vahinko on tapahtunut.

12 artikla (SopS 51–52/2006)

Vaateen vanhentuminen

1 §. 4 ja 7 artiklan mukaiset vaateet vanhentuvat kolmessa vuodessa.

2 §. Vanhentumisaika alkaa

a) 4 artiklan mukaisten vaateiden osalta päivästä, jolloin vaunun katoaminen tai vahingoittuminen todettiin tai jolloin oikeudenomistaja 6 artiklan 1 tai 4 §:n mukaan voi katsoa vaunun kadonneeksi;

b) 7 artiklan mukaisten vaateiden osalta päivästä, jolloin katoaminen tai vahinko tapahtui.

1 artikla (SopS 85/2011)

Soveltamisala

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätään menettely kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisten normien vahvistamiseksi ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymiseksi.

2 artikla (SopS 85/2011)

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä, niiden liitteissä ja yhtenäisissä teknisissä määräyksissä tarkoitetaan yhtenäisten oikeussäännösten ATMF 2 artiklan lisäksi

a) "matkustajavaunulla" matkustajien kuljetukseen tarkoitettua rautatiekulkuneuvoa, jolla ei ole omaa käyttövoimaa; termi käsittää myös matkustajajunaan liitettäväksi tarkoitetun matkatavaravaunun;

b) "pitkälle edenneellä hankkeella" hanketta, joka on edennyt sellaiseen suunnittelu- tai rakennusvaiheeseen, että teknisten toimitusehtojen muuttaminen ei tulisi asianomaisen sopimusvaltion kannalta kysymykseen. Kyseinen este voi olla luonteeltaan oikeudellinen, sopimuksellinen, taloudellinen, rahoituksellinen, yhteiskunnallinen tai ympäristöön liittyvä, ja se on perusteltava asianmukaisesti;

c) "kunnossapidon yhteydessä tapahtuvalla osien vaihtamisella" osien vaihtamista toiminnaltaan ja suoritustasoltaan vastaaviin osiin ennakko- tai korjauskunnossapidon yhteydessä;

d) "teknisellä määräyksellä" jokaista yhtenäisiin teknisiin määräyksiin sisältyvää rautatiekaluston rakennetta, käyttöä, kunnossapitoa tai turvallisuusnäkökohtia taikka rautatiekalustoon liittyviä menettelyjä koskevaa sääntöä, joka ei ole tekninen normi;

e) "teknisellä normilla" jokaista vapaaehtoista normia, jonka hyväksytty kansainvälinen standardisoimislaitos on hyväksynyt soveltamiensa menettelyjen mukaisesti;

f) "vetokalustolla" omalla käyttövoimallaan liikkuvia rautatiekulkuneuvoja;

g) "tavaravaunulla" tavaroiden kuljetukseen tarkoitettua rautatiekulkuneuvoa, jolla ei ole omaa käyttövoimaa;

3 artikla (SopS 85/2011)

Tavoite

1 §. Rautatiekaluston teknisten normien vahvistamisella ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisellä pyritään

a) helpottamaan rautatiekulkuneuvojen vapaata liikkumista ja muun rautatiekaluston esteetöntä käyttöä kansainvälisessä liikenteessä,

b) parantamaan turvallisuutta, tehokkuutta ja käytettävyyttä kansainvälisessä liikenteessä,

c) ottamaan huomioon ympäristön ja yleisen terveyden suojelu.

2 §. Teknisiä normeja vahvistettaessa tai yhtenäisiä teknisiä määräyksiä hyväksyttäessä otetaan huomioon vain sellaiset normit ja määräykset, jotka on laadittu kansainvälisellä tasolla.

3 §. Mahdollisuuksien mukaan

a) kansainvälisessä liikenteessä tarvittavien teknisten järjestelmien ja komponenttien keskinäinen yhteentoimivuus on varmistettava;

b) teknisten normien ja yhtenäisten teknisten määräysten on koskettava kaluston suoritusta; tarvittaessa niiden on sisällettävä vaihtoehtoja.

4 artikla (SopS 85/2011)

Teknisten normien ja määräysten laadinta

1 §. Rautatiekalustoa koskevien teknisten normien laadinnasta sekä teollisten tuotteiden ja menetelmien standardisoinnista vastaavat hyväksytyt kansalliset ja kansainväliset standardisoimislaitokset.

2 §. Yhtenäisten teknisten määräysten laadinnasta vastaa 6 artiklan mukaisesti jätettyjen hakemusten perusteella teknisten kysymysten asiantuntijakomissio, jota avustavat tarkoituksenmukaiset työryhmät ja pääsihteeri.

5 artikla (SopS 85/2011)

Teknisten normien vahvistaminen

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio päättää teknisen normin tai sen tiettyjen osien vahvistamisesta yleissopimuksen 16 ja 20 artiklassa sekä 33 artiklan 6 §:ssä määrätyn menettelyn mukaisesti. Päätökset tulevat voimaan yleissopimuksen 35 artiklan 3 ja 4 §:n mukaisesti.

2 §. Teknisen normin vahvistamista voi hakea:

a) jokainen sopimusvaltio;

b) jokainen yhtenäisten oikeussäännösten ATMF 2 artiklan x kohdassa tarkoitettu alueellinen järjestö;

c) jokainen kansallinen tai kansainvälinen standardisoimislaitos, jonka tehtävänä on rautatiealan standardisointi; 3 artiklan 2 § on otettava huomioon;

d) jokainen edustava kansainvälinen liitto, jonka jäsenille voimassa olevat rautatiekaluston tekniset normit ovat niiden toiminnan turvallisuuden ja taloudellisuuden vuoksi välttämättömät.

3 §. Pääsihteeri julkaisee viittaukset vahvistettuihin teknisiin normeihin järjestön verkkosivuilla. Kun viittaus on julkaistu, kyseisen teknisen normin soveltaminen antaa perustan olettamukselle, että asianmukaisia yhtenäisiä teknisiä määräyksiä on noudatettu.

4 §. Vahvistettujen teknisten normien soveltaminen on vapaaehtoista; normista tai sen osasta voidaan kuitenkin tehdä pakollinen yhtenäisillä teknisillä määräyksillä.

6 artikla (SopS 85/2011)

Yhtenäisten teknisten määräysten hyväksyminen

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio päättää yhtenäisten teknisten määräysten tai niiden muuttamista koskevan määräyksen hyväksymisestä yleissopimuksen 16 ja 20 artiklassa sekä 33 artiklan 6 §:ssä määrätyn menettelyn mukaisesti. Päätökset tulevat voimaan yleissopimuksen 35 artiklan 3 ja 4 §:n mukaisesti.

2 §. Yhteisten teknisten määräysten tai niiden muuttamista koskevan määräyksen hyväksymistä 1 §:n mukaisesti voi hakea:

a) jokainen sopimusvaltio;

b) jokainen yhtenäisten oikeussäännösten ATMF 2 artiklan x kohdassa tarkoitettu alueellinen järjestö;

c) jokainen edustava kansainvälinen liitto, jonka jäsenille voimassa olevat rautatiekaluston yhteiset tekniset määräykset ovat niiden toiminnan turvallisuuden ja taloudellisuuden vuoksi välttämättömät.

7 artikla (SopS 85/2011)

Hakemusten muoto

Edellä 5 ja 6 artiklassa tarkoitetut hakemukset on lähetettävä pääsihteerille ja osoitettava teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolle jollakin työkielellä yleissopimuksen 1 artiklan 6 §:n mukaisesti. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi hylätä hakemuksen, jos se katsoo, että hakemus ei ole täydellinen, sellaisenaan ymmärrettävä ja asianmukaisesti perusteltu. Hakemukseen on sisällytettävä arvio yhteiskunnallisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista.

7 a artikla (SopS 85/2011)

Vaikutusten arvio

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio tekee päätöksensä tutkittuaan hakijan esittämät perustelut.

2 §. Arviosta on käytävä ilmi todennäköiset vaikutukset kaikkien sopimusvaltioiden, liikenteenharjoittajien ja muiden merkityksellisten toimijoiden kannalta. Jos ehdotus vaikuttaa muihin kuin ehdotuksen suoranaisena kohteena oleviin yhteisiin teknisiin määräyksiin, nämä liitännät on myös otettava huomioon.

3 §. Kaikkien asianomaisten tahojen on osallistuttava arviointiin toimittamalla tarvittavat tiedot maksutta, elleivät nämä kuulu teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin.

8 artikla (SopS 85/2011)

Yhtenäiset tekniset määräykset

1 §. Hyväksytyt yhtenäiset tekniset määräykset julkaistaan järjestön verkkosivuilla.

2 §. Periaatteessa kutakin osajärjestelmää varten laaditaan yhdet yhtenäiset tekniset määräykset. Tarvittaessa osajärjestelmää varten voidaan laatia useita yhtenäisiä teknisiä määräyksiä tai yhdet yhtenäiset tekniset määräykset voivat kattaa useita osajärjestelmiä.

2 a §. Yhtenäisiä teknisiä määräyksiä sovelletaan uusiin osajärjestelmiin. Niitä sovelletaan myös vanhaan osajärjestelmään, kun se uusitaan tai kun sitä parannetaan sekä noudatettaessa 4 §:n f kohdassa tarkoitettua siirtymästrategiaa.

3 §. Yleissopimuksen 35 artiklan 3 ja 4 §:n mukaisen ilmoitusprosessin jälkeen ja vähintään kuukausi ennen voimaantuloa pääsihteeri julkaisee järjestön verkkosivuilla

a) hyväksytyt ja ilmoitetut yhtenäiset tekniset määräykset;

b) niiden voimaantuloajankohdan;

c) luettelon sopimusvaltioista, joihin kyseisiä yhtenäisiä teknisiä määräyksiä sovelletaan;

d) päivitetyn luettelon yhtenäisistä teknisistä määräyksistä ja niiden voimaantuloajankohdista.

4 §. Siinä määrin kuin se on tarpeen 3 artiklassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi osajärjestelmiä koskevissa yhtenäisissä teknisissä määräyksissä on vähintään

a) ilmoitettava sen aiottu soveltamisala (verkon tai kalustoyksikön osa; osajärjestelmä tai osajärjestelmän osa);

b) täsmennettävä olennaiset vaatimukset kullekin osajärjestelmälle ja sen liitännät muihin osajärjestelmiin nähden;

c) määriteltävä toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka osajärjestelmän ja sillä muiden osajärjestelmien kanssa olevien liitäntöjen on täytettävä. Tarvittaessa nämä eritelmät voivat poiketa toisistaan osajärjestelmän käytön mukaan, esimerkiksi rataluokkien, solmukohtien ja/tai kulkuneuvojen mukaan;

d) määritettävä rakenneosat tai yhteentoimivuuden osatekijät ja liitännät, joita varten on oltava olemassa tekniset normit, jotka ovat välttämättömiä rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamiseksi;

e) ilmoitettava kussakin tapauksessa menettelyt, joita on käytettävä yhtenäisten teknisten määräysten noudattamisen arvioimiseksi. Näiden menettelyjen on perustuttava 8 §:ssä tarkoitetuissa yleisissä yhtenäisissä teknisissä määräyksissä määriteltyihin arviointimoduuleihin;

f) ilmoitettava yhtenäisten teknisten määräysten käyttöönottostrategia. On erityisesti täsmennettävä välivaiheet, joiden kautta siirrytään asteittain nykytilanteesta sellaiseen lopulliseen tilanteeseen, jossa yhtenäisten teknisten määräysten noudattaminen on sääntönä; kunkin vaiheen osalta on mainittava tarkoituksenmukaiset siirtymämääräykset ja

g) ilmoitettava asianomaisen henkilöstön osalta ammattipätevyyttä ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat edellytykset, joita kyseisen osajärjestelmän käyttö ja ylläpito sekä yhtenäisten teknisten määräysten täytäntöönpano edellyttävät.

5 §. Yhtenäisten teknisten määräysten kehittäminen perustuu olemassa olevan osajärjestelmän tutkimiseen, ja siinä esitetään yksi tai useampi tavoitteena oleva osajärjestelmä, joka voidaan saavuttaa asteittain kohtuullisessa ajassa. Tällä tavoin yhtenäisten teknisten määräysten asteittainen hyväksyminen ja niiden noudattaminen mahdollistaa rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden asteittaisen toteuttamisen.

6 §. Yhtenäiset tekniset määräykset säilyttävät asianmukaisella tavalla kunkin sopimusvaltion nykyisen rautatiejärjestelmän yhdenmukaisuuden. Tässä tarkoituksessa voidaan yhtenäisissä teknisissä määräyksissä määrätä yhtä tai useampaa sopimusvaltiota koskevista "erityistapauksista" sekä verkon että kulkuneuvojen osalta. Erityistä huomiota on kohdistettava kuormaulottumiin, raideleveyteen, raideväliin ja kulkuneuvoihin, jotka ovat peräisin kolmansista maista tai joiden määränpäänä on kolmas maa. Kutakin erityistapausta varten yhtenäisissä teknisissä määräyksissä täsmennetään täytäntöönpanoa koskevat säännöt 4 §:n c-g kohdassa tarkoitetuille osatekijöille.

7 §. Jollei joitakin olennaisten vaatimusten mukaisia teknisiä seikkoja voida nimenomaan käsitellä yhtenäisissä teknisissä määräyksissä, ne on niissä yksilöitävä selvästi "avoimina kohtina".

8 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi antaa yhtenäisiä teknisiä määräyksiä, jotka eivät koske osajärjestelmiä, esimerkiksi yleisiä määräyksiä, olennaisia vaatimuksia tai arviointimoduuleja.

9 §. Yhtenäiset tekniset määräykset julkaistaan kaksipalstaisena. Koko sivun leveydeltä ilman palstoitusta julkaistava teksti on sama kuin Euroopan yhteisön yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä (YTE). Kahteen palstaan jaetussa tekstissä on eroja yhtenäisten teknisten määräysten ja vastaavien yhteentoimivuuden teknisten eritelmien tai muiden vastaavien Euroopan yhteisön määräysten välillä. Vasemmanpuoleisella palstalla esitetään yhtenäisten teknisten määräysten (OTIF-määräysten) teksti ja oikeanpuoleisella palstalla Euroopan yhteisön yhteentoimivuuden teknisten eritelmien teksti. Äärimmäisenä oikealla on viittaus yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin.

8 a artikla (SopS 85/2011)

Yhtenäisten teknisten määräysten puutteet

1 §. Jos teknisten kysymysten asiantuntijakomissio saa tietoonsa, että hyväksyttyihin yhtenäisiin teknisiin määräyksiin sisältyy virheitä tai puutteita tai että hyväksytyt yhtenäiset tekniset määräykset eivät täytä olennaisia vaatimuksia kaikilta osin, komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet mukaan lukien

a) päätöksen siitä, onko kyseisiä yhtenäisiä teknisiä määräyksiä tarpeen muuttaa 6 ja 8 artiklan mukaisesti ja

b) suositukset perustelluista väliaikaisista ratkaisuista.

2 §. Sopimusvaltioilla, alueellisilla järjestöillä ja arviointilaitoksilla on velvollisuus ilmoittaa viipymättä pääsihteerille, mikäli ne havaitsevat virheitä tai puutteita yhtenäisissä teknisissä määräyksissä.

9 artikla (SopS 85/2011)

Ilmoitukset

1 §. Jokainen sopimusvaltio voi neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin pääsihteeri ilmoittaa teknisten kysymysten asiantuntijakomission päätöksestä, toimittaa pääsihteerille perustellun ilmoituksen siitä, ettei se sovella vahvistettua teknistä normia tai hyväksyttyjä yhtenäisiä teknisiä määräyksiä alueellaan sijaitsevalla rautatieinfrastruktuurilla eikä tällä infrastruktuurilla tapahtuvaan liikenteeseen tai soveltaa sitä vain osittain.

2 §. Sopimusvaltioita, jotka ovat toimittaneet 1 §:n mukaisen ilmoituksen, ei oteta huomioon laskettaessa niiden valtioiden lukumäärää, joiden on esitettävä yleissopimuksen 35 artiklan 4 §:n mukainen muistutus, jotta teknisten kysymysten asiantuntijakomission päätös ei tulisi voimaan.

3 §. Valtio, joka on tehnyt 1 §:n mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa peruuttaa sen ilmoittamalla pääsihteerille. Peruuttaminen tulee voimaan ilmoitusta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

10 artikla (SopS 85/2011)

"Teknisen yhtenäisyyden" voimassaolon lakkaaminen

Bernissä 21 päivänä lokakuuta 1882 allekirjoitettu, rautateiden teknistä yhtenäisyyttä koskeva kansainvälinen yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, kun teknisten kysymysten asiantuntijakomission 6 artiklan 1 §:n mukaisesti hyväksymät yhtenäiset tekniset määräykset ovat tulleet voimaan kaikissa mainitun yleissopimuksen vuoden 1938 laitoksen sopimusvaltioissa.

11 artikla (SopS 85/2011)

Yhtenäisten teknisten määräysten etusija

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomission 6 artiklan 1 §:n mukaisesti hyväksymien yhtenäisten teknisten määräysten tultua voimaan niiden sisältämillä teknisillä normeilla ja yhtenäisillä teknisillä määräyksillä on sopimusvaltioiden välisissä suhteissa etusija Bernissä 21 päivänä lokakuuta 1882 allekirjoitetun, rautateiden teknistä yhtenäisyyttä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 1938 laitoksen määräyksiin nähden.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomission 6 artiklan 1 §:n mukaisesti hyväksymien yhtenäisten teknisten määräysten tultua voimaan näillä yhtenäisillä oikeussäännöksillä sekä teknisillä normeilla ja yhtenäisillä teknisillä määräyksillä on sopimusvaltioissa etusija

a) sopimuksen matkustaja- ja matkatavaravaunujen keskinäisestä käytöstä kansainvälisessä liikenteessä (RIC) sekä

b) sopimuksen tavaravaunujen keskinäisestä käytöstä kansainvälisessä liikenteessä (RIV) teknisiin määräyksiin nähden.

12 artikla (SopS 85/2011)

Kansalliset tekniset vaatimukset

1 §. Sopimusvaltioiden on varmistettava, että pääsihteerille ilmoitetaan niiden kansallisista teknisistä vaatimuksista, jotka koskevat rautatiekulkuneuvoja ja muuta rautatiekalustoa. Pääsihteeri julkaisee nämä vaatimukset yhtenäisten oikeussäännösten ATMF 13 artiklassa tarkoitetussa tietopankissa.

Pääsihteerin on saatava tiedot kolmen kuukauden kuluessa tarkistettujen yhtenäisten säännösten voimaantulopäivästä.

Tällainen vaatimus voi olla voimassa ainoastaan siihen asti, kun se tai vastaava vaatimus saatetaan voimaan hyväksymällä määräyksiä edellä olevien artiklojen mukaisesti. Sopimusvaltio voi koska tahansa peruuttaa väliaikaisen määräyksen ja ilmoittaa tästä pääsihteerille.

2 §. Kun yhtenäiset tekniset määräykset on hyväksytty tai kun niitä on muutettu, sopimusvaltion on varmistettava, että pääsihteerille ilmoitetaan - perusteluineen - niistä 1 §:ssä mainituista kansallisista teknisistä vaatimuksista, joiden noudattamista se edelleen edellyttää varmistaakseen kulkuneuvojen ja sen kyseessä olevan verkoston välisen teknisen yhteensopivuuden; tämä koskee myös kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan teknisissä määräyksissä oleviin "avoimiin kohtiin" ja teknisissä määräyksissä asianmukaisella tavalla määriteltyihin erityistapauksiin.

Tiedoissa on ilmaistava "avoimet kohdat" ja/tai "erityistapaukset" yhtenäisissä teknisissä määräyksissä, joita kukin kansallinen vaatimus koskee.

Kansalliset tekniset vaatimukset pysyvät voimassa vain, jos pääsihteeri saa ilmoituksen kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona kyseinen tekninen määräys tai sen muutos tuli voimaan.

3 §. Tietoihin on sisällytettävä kansallisen teknisen määräyksen teksti kokonaisuudessaan jollakin sopimusvaltion virallisella kielellä sekä sen otsikko ja tiivistelmä jollakin valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) virallisella kielellä.

13 artikla (SopS 85/2011)

Vastaavuustaulukko

1 §. Jotta voitaisiin minimoida arvioinnit ja siten teknisen hyväksynnän hakemisesta aiheutuvat kustannukset, 12 artiklan mukaiset kansalliset tekniset vaatimukset luokitellaan näiden yhtenäisten oikeussäännösten liitteessä lueteltujen parametrien ja määriteltyjen periaatteiden mukaan. Luokittelun toteuttamisesta vastaa teknisten kysymysten asiantuntijakomissio. Sopimusvaltiot ja alueelliset järjestöt tekevät yhteistyötä teknisten kysymysten asiantuntijakomission ja pääsihteerin kanssa tämän tehtävän suorittamiseksi.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi tehdä liitteeseen tarkistuksia ottaen huomioon kulkuneuvojen ristiinhyväksynnästä saadut kokemukset sopimusvaltioissa.

3 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomission on varmistettava, että laaditaan vertailuasiakirja, jossa viitataan ristiin kaikkiin ilmoitettuihin kansallisiin teknisiin vaatimuksiin. Vertailuasiakirjassa on myös ilmaistava yhtenäisten teknisten määräysten ja vastaavien yhteentoimivuuden teknisten eritelmien merkitykselliset osat (8 artiklan 9 §). Vertailuasiakirja on julkaistava järjestön verkkosivuilla ja pidettävä ajan tasalla.

4 §. Ottaen huomioon kyseisten sopimusvaltioiden ja osallistuvien alueellisten järjestöjen kanta teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi päättää rautateiden turvallisuuden osalta julistaa vastaavuudesta

a) sopimusvaltioiden kansallisten teknisten vaatimusten välillä;

b) yhtenäisten teknisten määräysten ja vastaavien yhteentoimivuuden teknisten eritelmien välillä; ja

c) yhden tai useamman sopimusvaltion kansallisten teknisten vaatimusten ja yhtenäisten teknisten määräysten ja/tai yhteentoimivuuden teknisten eritelmien välillä.

Vastaavuus on ilmaistava edellä 3 §:ssä mainittuun vertailuasiakirjaan sisältyvässä vastaavuustaulukossa.

1 artikla (SopS 85/2011)

Soveltamisala

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätään menettely, jolla rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto hyväksytään käyttöön kansainvälisessä liikenteessä.

2 artikla (SopS 85/2011)

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä ja niiden (tulevissa) liitteissä, yhtenäisissä oikeussäännöksissä APTU ja niiden liitteissä sekä yhtenäisten oikeussäännösten APTU yhtenäisissä teknisissä määräyksissä tarkoitetaan

a) "onnettomuudella" ei-toivottua tai tahatonta äkillistä tapahtumaa tai erityistä tällaisten tapahtumien ketjua, jolla on haitallisia seurauksia; onnettomuudet jaetaan seuraaviin luokkiin: törmäykset, raiteilta suistumiset, tasoristeysonnettomuudet, liikkeessä olevasta liikkuvasta kalustosta aiheutuneet henkilöonnettomuudet, tulipalot ja muut;

b) "rakennetyyppihyväksynnällä" myönnettyä oikeutta, jolla toimivaltainen viranomainen hyväksyy rautatiekulkuneuvon rakennetyypin lähtökohtana kyseistä rakennetyyppiä vastaavien kulkuneuvojen käyttöluvalle;

c) "käyttöluvalla" toimivaltaisen viranomaisen jokaiselle yksittäiselle rautatiekulkuneuvolle tai muulle rautatiekalustolle myöntämää oikeutta liikennöidä kansainvälisessä liikenteessä;

d) "teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolla" yleissopimuksen 13 artiklan 1 §:n f kohdassa tarkoitettua komissiota;

da) "hankintayksiköllä" julkista tai yksityistä yksikköä, joka tilaa osajärjestelmän suunnittelun ja/tai rakentamisen tai uudistamisen tai parantamisen. Tämä yksikkö voi olla rautatieyritys, infrastruktuurihallinto, haltija taikka toimiluvan haltija, joka vastaa hankkeen toteuttamisesta;

e) "sopimusvaltiolla" jokaista järjestön jäsenvaltiota, joka ei ole tehnyt näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen lauseen mukaista ilmoitusta;

f) "ilmoituksella" näyttöä arvioinnista tai arviointien osasta, joka on suoritettu sen vahvistamiseksi, että kulkuneuvo, rakennetyyppi tai rakenneosa noudattaa yhtenäisiä oikeussäännöksiä APTU ja niiden yhtenäisiä teknisiä määräyksiä (mukaan lukien asiaa koskevat erityistapaukset ja voimassa olevat kansalliset vaatimukset yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti);

g) "rakenneosalla" tai "osatekijällä" rautatiekulkuneuvoon, muuhun rautatiekalustoon tai infrastruktuuriin kuuluvan tai siihen liitettäväksi tarkoitetun laitteen perusosaa, perusosien ryhmää, kokonaisuutta tai osakokonaisuutta; "rakenneosan" käsite kattaa aineellisten esineiden lisäksi myös aineettomat hyödykkeet kuten tietokoneohjelmat;

h) "kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä" kulkuneuvon kunnossapidosta vastaavaa yksikköä, joka on rekisteröity sellaiseksi kalustorekisteriin 13 artiklan mukaisesti; tämä määritelmä koskee myös muuta rautatiekalustoa;

i) "olennaisilla vaatimuksilla" kaikkia yhtenäisissä oikeussäännöksissä APTU asetettuja edellytyksiä, jotka rautatiejärjestelmän, osajärjestelmien ja yhteentoimivuuden osatekijöiden – myös liitäntöjen – on täytettävä;

j) "vaaratilanteella" tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus tai vakava onnettomuus mutta joka liittyy junaliikenteeseen ja vaarantaa liikenteen turvallisuuden;

k) "infrastruktuurihallinnolla" jokaista yritystä tai viranomaista, joka hallinnoi rautatieinfrastruktuuria;

l) "kansainvälisellä liikenteellä" rautatiekulkuneuvojen liikennöintiä radoilla vähintään kahden sopimusvaltion alueella;

m) "tutkinnalla" onnettomuuden ja vaaratilanteen ehkäisemiseksi suoritettua toimintaa, johon kuuluu tietojen hankkiminen ja analysointi, johtopäätösten teko, syiden (onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen johtaneiden tekojen, laiminlyöntien, tapahtumien tai olosuhteiden taikka näiden yhdistelmän) selvittäminen ja tarvittaessa turvallisuuteen liittyvien suositusten antaminen;

n) "haltijalla" sitä, joka rautatiekulkuneuvon omistajana tai käyttöoikeuden omaavana käyttää kulkuneuvoa kuljetusvälineenä ja on rekisteröity sellaiseksi 13 artiklassa tarkoitettuun kalustorekisteriin;

o) "kunnossapitoasiakirjoilla" asiakirjoja, joissa eritellään kulkuneuvolle (tai kulkuneuvotyypille) tai muulle rautatiekalustolle tehtävät tarkastukset ja kunnossapitotehtävät ja jotka on laadittu yhtenäisissä teknisissä määräyksissä esitettyjen sääntöjen ja eritelmien mukaisesti, mukaan lukien erityistapaukset ja mahdollisesti ilmoitetut voimassa olevat kansalliset tekniset vaatimukset yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti;

p) "kunnossapitopäiväkirjalla" hyväksyttyä kulkuneuvoa tai muuta rautatiekalustoa koskevia asiakirjoja, joista käy ilmi sen käyttöhistoria ja sille tehdyt tarkastukset ja kunnossapitotoimenpiteet;

q) "verkolla" rautatiejärjestelmän turvallisen ja jatkuvan toiminnan varmistamiseksi tarvittavia ratoja, rautatieliikennepaikkoja, terminaaleja ja kaikenlaisia kiinteitä laitteita;

r) "avoimilla kohdilla" olennaisia vaatimuksia koskevia teknisiä näkökohtia, joita ei ole nimenomaisesti käsitelty yhtenäisissä teknisissä määräyksissä;

s) "muulla rautatiekalustolla" kaikkea muuta kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua liikkuvaa rautatiekalustoa kuin rautatiekulkuneuvoja;

t) "rautatieyrityksellä" jokaista yksityistä tai julkisoikeudellista yritystä

- jolla on oikeus kuljettaa henkilöitä tai tavaraa rautateitse ja jolla on käytettävissään vetokalusto

tai

- jolla on ainoastaan käytettävissään vetokalusto;

u) "rautatieinfrastruktuurilla" (tai lyhyemmin "infrastruktuurilla") kaikkia ratoja ja kiinteitä laitteita, mikäli niitä tarvitaan näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti hyväksyttyjen rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston yhdenmukaisuutta ja turvallista liikennöintiä varten;

v) "rautatiekalustolla" rautatiekulkuneuvoja, muuta rautatiekalustoa ja rautatieinfrastruktuureja;

w) "rautatiekulkuneuvolla" jokaista omalla käyttövoimallaan tai ilman omaa käyttövoimaa omilla pyörillään raiteilla liikkuvaa kulkuneuvoa;

x) "alueellisella järjestöllä" yleissopimuksen 38 artiklassa tarkoitettua järjestöä, joka käyttää sopimusvaltioiden sille luovuttamaa yksinomaista toimivaltaa;

y) "uudistamisella" osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan korvaamiseen liittyviä merkittäviä töitä, joilla ei muuteta osajärjestelmän yleistä suoritustasoa;

ya) "RIDillä" tarkoitetaan yleissopimuksen liitettä C;

z) "vakavalla onnettomuudella" junien törmäystä tai raiteilta suistumista, jossa kuolee vähintään yksi henkilö tai loukkaantuu vakavasti vähintään viisi henkilöä tai joka aiheuttaa huomattavaa vahinkoa liikkuvalle kalustolle, rautatieinfrastruktuurille tai ympäristölle, sekä muuta samankaltaista onnettomuutta, jos sillä on selvä vaikutus rautateiden turvallisuuden sääntelyyn tai sen hallinnointiin; "huomattavalla vahingolla" tarkoitetaan vahinkoa, jonka tutkintaelin voi välittömästi arvioida maksavan yhteensä vähintään 1,8 miljoonaa erityisnosto-oikeutta;

aa) "erityistapauksella" sopimusvaltioiden rautatiejärjestelmän osaa, jota varten yhtenäisiin teknisiin määräyksiin on sisällytettävä joko tilapäisiä tai pysyviä erityismääräyksiä maantieteellisten tai topografisten esteiden takia tai koska kaupunkiympäristö tai yhdenmukaisuus olemassa olevan järjestelmän kanssa asettaa rajoituksia. Tähän voivat sisältyä erityisesti muusta verkosta erillään olevat radat ja verkot, kuormaulottuma, raideleveys tai raideväli sekä ainoastaan paikalliseen, alueelliseen tai historiallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan käyttöön tarkoitetut kulkuneuvot ja muu rautatiekalusto sekä kulkuneuvot ja muu rautatiekalusto, jotka ovat peräisin kolmannesta maasta tai joiden määränpäänä on kolmas maa;

bb) "osajärjestelmillä" rautatiejärjestelmän jakoa yhtenäisissä teknisissä määräyksissä esitetyllä tavalla; nämä osajärjestelmät, joille on määriteltävä olennaiset vaatimukset, voivat olla luonteeltaan rakenteellisia tai toiminnallisia;

cc) "teknisellä hyväksymisellä" toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa menettelyä rautatiekulkuneuvon tai muun rautatiekaluston hyväksymiseksi käyttöön kansainvälisessä liikenteessä tai rakennetyypin hyväksymiseksi;

dd) "teknisellä todistuksella" virallista näyttöä teknisestä hyväksymisestä voimassa olevan tyyppitodistuksen tai voimassa olevan käyttötodistuksen muodossa;

ee) "teknisillä asiakirjoilla" kulkuneuvoa tai muuta rautatiekalustoa koskevia asiakirjoja, joihin sisältyy kaikki sen (tyypin) tekniset tuntomerkit, mukaan lukien käyttäjän käsikirja ja kyseisten kohteiden yksilöimiseksi tarvittavat tuntomerkit;

eea) "YTE:llä" kutakin osajärjestelmää tai osajärjestelmän osaa koskevaa, direktiivien 96/48/EY, 2001/16/EY ja 2008/57/EY mukaisesti hyväksyttyä yhteentoimivuuden teknistä eritelmää, jolla mahdollistetaan olennaisten vaatimusten noudattaminen ja varmistetaan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus;

ff) "rakennetyypillä" rautatiekulkuneuvon tai muun rautatiekaluston suunnittelua koskevia perusominaisuuksia, jotka esitetään yhtenäisten teknisten määräysten SB-arviointimoduulissa kuvatussa yhtenäisessä tyyppitarkastustodistuksessa;

gg) "parantamisella" osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan muuttamiseen liittyviä merkittäviä töitä, joilla parannetaan osajärjestelmän yleistä suoritustasoa.

3 artikla (SopS 85/2011)

Hyväksyminen kansainväliseen liikenteeseen

1 §. Jokaisen rautatiekulkuneuvon on oltava hyväksytty näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, jotta sitä voitaisiin käyttää kansainvälisessä liikenteessä.

2 §. Teknisen hyväksymisen tarkoituksena on todeta, täyttävätkö rautatiekulkuneuvot

a) yhtenäisten teknisten määräysten rakennemääräykset,

b) RIDin rakenne- ja varustemääräykset,

c) 7 a artiklan mukaisen hyväksymisen erityisehdot.

3 §. Tämän artiklan 1 ja 2 §:ää sekä seuraavia artikloita sovelletaan vastaavasti muun rautatiekaluston sekä rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston yksittäisten rakenneosien tekniseen hyväksymiseen.

3 a artikla (SopS 85/2011)

Vuorovaikutus muiden kansainvälisten sopimusten kanssa

1 §. Kaikkien sopimusvaltioiden katsotaan hyväksyneen käyttöön rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto, joka on otettu käyttöön sovellettavan Euroopan yhteisön (EY) lainsäädännön ja vastaavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti

a) mikäli sovellettavat YTE:t ja vastaavat yhtenäiset tekniset määräykset vastaavat toisiaan täysin ja

b) mikäli sovellettavat YTE:t, joiden perusteella rautatiekulkuneuvolle tai muulle rautatiekalustolle annettiin lupa, käsittävät kulkuneuvoon kuuluvien merkityksellisten osajärjestelmien kaikki näkökohdat ja

c) mikäli näihin YTE:iin ei sisälly avoimia kohtia, jotka koskevat teknistä yhteensopivuutta infrastruktuurin kanssa, ja

d) mikäli kulkuneuvoon tai muuhun rautatiekalustoon ei sovelleta poikkeusta.

Mikäli nämä edellytykset eivät täyty, kulkuneuvoon tai muuhun rautatiekalustoon sovelletaan 6 artiklan 4 §:ää.

2 §. Rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto, jotka on hyväksytty käyttöön näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, katsotaan otetun käyttöön Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa ja valtioissa, joissa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan Euroopan yhteisön kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten vuoksi,

a) mikäli sovellettavat yhtenäiset tekniset määräykset ja vastaavat YTE:t vastaavat toisiaan täysin ja

b) mikäli sovellettavat yhtenäiset tekniset määräykset, joiden perusteella rautatiekulkuneuvolle tai muulle rautatiekalustolle annettiin lupa, käsittävät kulkuneuvoon kuuluvien merkityksellisten osajärjestelmien kaikki näkökohdat ja

c) mikäli näihin yhtenäisiin teknisiin määräyksiin ei sisälly avoimia kohtia, jotka koskevat teknistä yhteensopivuutta infrastruktuurin kanssa, ja

d) mikäli kulkuneuvoon tai muuhun rautatiekalustoon ei sovelleta poikkeusta.

Mikäli nämä edellytykset eivät täyty, kulkuneuvolta tai muulta rautatiekalustolta edellytetään lupaa sen lainsäädännön mukaan, jota sovelletaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa ja valtioissa, joissa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan Euroopan yhteisön kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten vuoksi.

3 §. Ainoastaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa käytettävien rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston käyttölupia, käyttöä ja kunnossapitoa säännellään sovellettavalla yhteisön lainsäädännöllä ja kansallisella lainsäädännöllä. Tätä määräystä sovelletaan myös sopimusvaltioihin, joissa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan Euroopan yhteisön kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten vuoksi.

4 §. Tämän artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan vastaavasti kulkuneuvotyyppien hyväksymisiin/ lupiin.

5 §. Tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavan yksikön, joka on sertifioitu 15 artiklan 2 §:n mukaisesti, katsotaan olevan sertifioitu sovellettavan Euroopan yhteisön lainsäädännön ja vastaavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja päinvastoin, mikäli rautatieturvallisuusdirektiivin 2004/49/EY 14 a artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksytty sertifiointijärjestelmä ja teknisten kysymysten asiantuntijakomission 15 artiklan 2 §:n mukaisesti hyväksymät säännöt vastaavat toisiaan täysin.

4 artikla (SopS 85/2011)

Menettely

1 §. Kulkuneuvon tekninen hyväksyminen tapahtuu

a) joko yhdessä vaiheessa myöntämällä käyttölupa tietylle yksittäiselle rautatiekulkuneuvolle,

b) tai kahdessa vaiheessa myöntämällä

- rakennetyyppihyväksyntä tietylle rakennetyypille

- ja käyttölupa tämän rakennetyypin mukaisille yksittäisille kulkuneuvoille yksinkertaistetulla menettelyllä, jolla vahvistetaan niiden yhdenmukaisuus kyseisen rakennetyypin kanssa.

2 §. Arviot siitä, onko kulkuneuvo tai rakenneosa sen hyväksymisen perusteena olevien yhtenäisten teknisten määräysten mukainen, voidaan jakaa osa-arviointeihin, joista kustakin tehdään ilmoitus. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio määrittelee osa-arvioinnit ja ilmoituksen muodon.

3 §. Rautatieinfrastruktuurin teknistä hyväksymistä koskeviin menettelyihin sovelletaan kyseisessä sopimusvaltiossa voimassa olevia oikeussääntöjä.

5 artikla (SopS 85/2011)

Toimivaltainen viranomainen

1 §. Teknisestä hyväksymisestä vastaavat ne kansalliset tai kansainväliset viranomaiset, jotka kunkin sopimusvaltion voimassa olevien lakien ja määräysten mukaan ovat toimivaltaisia tässä asiassa.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainitut viranomaiset voivat siirtää tai, kyseisessä valtiossa voimassa olevien oikeussääntöjen mukaan, niiden on siirrettävä sopiviksi tunnustetuille laitoksille, joilla on kotipaikka tässä valtiossa, toimivalta tehdä kokonaisia tai osittaisia arviointeja, vastaavien ilmoitusten tekeminen mukaan luettuna.

Toimivallan siirtäminen

a) rautatieliikenneyritykselle,

b) infrastruktuurihallinnolle,

c) haltijalle,

d) kunnossapidosta vastaavalle yksikölle,

e) rautatiekaluston suunnittelijalle tai valmistajalle, joka suoraan tai epäsuorasti osallistuu rautatiekaluston valmistukseen,

edellä mainittujen tahojen tytäryhtiöt mukaan luettuina, on kielletty.

3 §. Jotta 2 §:ssä mainitut laitokset tunnustettaisiin sopiviksi, niiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) Laitoksen on oltava organisaatioltaan, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rautatieyrityksistä, infrastruktuurihallinnosta, hakijasta ja hankintayksiköstä; sen johtaja ja arviointien suorittamisesta tai todistusten ja ilmoitusten antamisesta vastaava henkilökunta eivät saa suoranaisesti eivätkä edustajina osallistua osatekijöiden, kulkuneuvojen tai rautatiekaluston suunnitteluun, valmistukseen, rakentamiseen tai kunnossapitoon taikka niiden käyttöön. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta vaihtaa teknistä tietoa valmistajan tai rakentajan ja laitoksen välillä.

b) Laitoksen ja sen henkilökunnan on suoritettava arvioinnit mahdollisimman suurta ammattietiikkaa ja teknistä pätevyyttä osoittaen ja heidän on oltava riippumattomia kaikesta sellaisesta painostuksesta ja houkuttelusta, erityisesti taloudellisesta, joka voisi vaikuttaa heidän arviointiinsa tai tarkastuksen tuloksiin, erityisesti niiden henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joiden etuihin arviointien tulokset vaikuttavat.

c) Arvioinneista vastaavan laitoksen ja henkilöstön on erityisesti oltava toiminnallisesti riippumattomia onnettomuuksien tutkinnasta vastaavista elimistä.

d) Laitoksen käytettävissä on oltava tarvittava henkilöstö ja välineet, jotta se voi asianmukaisesti hoitaa arviointien suorittamiseen liittyvät hallinnolliset ja tekniset tehtävät. Sillä on myös oltava mahdollisuus käyttää erikoisarviointeihin vaadittavia laitteita.

e) Arvioinneista vastaavalla henkilöstöllä on oltava

- hyvä tekninen ja ammatillinen koulutus,

- riittävät tiedot tehtäviä arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävä kokemus tällaisten arviointien suorittamisesta ja

- kyky laatia todistuksia, pöytäkirjoja ja selosteita, joilla todennetaan arviointien tulokset.

f) Arvioinneista vastaavan henkilöstön riippumattomuus on taattava. Henkilöstön palkkaus ei saa riippua suoritettujen arviointien määrästä eikä niiden tuloksista.

g) Laitoksella on oltava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu valtiolle kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei sopimusvaltio suorita itse näitä arviointeja.

h) Laitoksen henkilöstöllä on oltava salassapitovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, joita se saa suorittaessaan tehtäviään näiden yhtenäisten oikeussäännösten tai sopimusvaltion oikeudellisten vaatimusten ja/tai oikeussääntöjen, tarvittaessa myös Euroopan yhteisön oikeuden, mukaisesti (ei kuitenkaan suhteessa sen valtion toimivaltaisiin hallintoviranomaisiin, jossa laitos toimii).

4 §. Tämän artiklan 3 §:n vaatimuksia sovelletaan vastaavasti teknisestä hyväksymisestä vastaaviin viranomaisiin.

5 §. Sopimusvaltion on varmistettava tekemällä ilmoitus tai tarvittaessa Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaisella keinolla tai niiden valtioiden lainsäädännön mukaisella keinolla, joissa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan Euroopan yhteisön kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten vuoksi, että pääsihteerille ilmoitetaan arviointien, tarkastusten ja hyväksymisten suorittamisesta vastaavat laitokset ja kunkin laitoksen tehtäväalue. Pääsihteeri julkaisee luettelon näistä laitoksista, niiden tunnusnumeroista ja tehtäväalueista sekä huolehtii luettelon pitämisestä ajan tasalla.

6 §. Sopimusvaltion on varmistettava, että 2 §:ssä mainittuja laitoksia valvotaan johdonmukaisesti, ja peruutettava toimivalta laitokselta, joka ei enää täytä 3 §:ssä mainittuja kriteerejä, jolloin sen on ilmoitettava asiasta pääsihteerille viipymättä.

7 §. Jos sopimusvaltio katsoo, ettei arvioinnista tai hyväksynnästä vastaava toisen sopimusvaltion viranomainen tai laitos, jolle tällainen viranomainen on siirtänyt toimivallan, täytä 3 §:ssä mainittuja kriteerejä, asia annetaan teknisten kysymysten asiantuntijakomission käsiteltäväksi, ja komission on neljän kuukauden kuluessa ilmoitettava sopimusvaltiolle kaikki muutokset, jotka ovat välttämättömiä, jotta laitos voisi säilyttää sille myönnetyn aseman. Tältä osin teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi päättää kehottaa sopimusvaltiota keskeyttämään tai peruuttamaan hyväksymiset kyseisen laitoksen tai viranomaisen tekemän työn perusteella.

6 artikla (SopS 85/2011)

Teknisten todistusten voimassaolo

1 §. Sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen näiden yhteisten oikeussäännösten mukaisesti antamat tekniset todistukset ovat voimassa kaikissa muissa sopimusvaltioissa. Liikennöintiin ja käyttöön näiden muiden valtioiden alueilla kuitenkin sovelletaan tässä artiklassa esitettyjä edellytyksiä.

2 §. Käyttölupa antaa rautatieyrityksille mahdollisuuden käyttää kulkuneuvoa ainoastaan infrastruktuureilla, jotka ovat yhteensopivia kulkuneuvon kanssa sen eritelmien ja muiden hyväksymisehtojen mukaisesti; rautatieliikenneyrityksen tehtävänä on varmistaa tämä.

3 §. Käyttölupa, joka on annettu kaikkien sovellettavien yhtenäisten teknisten määräysten mukaiselle kulkuneuvolle, mahdollistaa kulkuneuvon vapaan liikennöinnin muiden sopimusvaltioiden alueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 a artiklan soveltamista, edellyttäen että

a) kaikki olennaiset vaatimukset on käsitelty kyseisissä yhtenäisissä teknisissä määräyksissä ja

b) kulkuneuvoa ei koske

- mikään erityistapaus tai

- avoimia kohtia, jotka koskevat teknistä yhteensopivuutta infrastruktuurin kanssa tai

- mikään poikkeus.

Vapaan liikennöinnin edellytykset voidaan myös täsmentää merkityksellisissä yhtenäisissä teknisissä määräyksissä.

4 §. a) Mikäli käyttölupa sopimusvaltiossa on annettu kulkuneuvolle,

- jota koskee erityistapaus tai avoin kohta, joka koskee teknistä yhteensopivuutta infrastruktuurin kanssa, tai poikkeus, tai

- joka ei ole liikkuvaa kalustoa koskevien yhtenäisten teknisten määräysten ja kaikkien muiden merkityksellisten määräysten mukainen, tai

b) kaikkia olennaisia vaatimuksia ei ole käsitelty kyseisissä yhtenäisissä teknisissä määräyksissä,

muiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää hakijalta teknisiä lisätietoja kuten riskianalyysin ja/tai kulkuneuvoa koskevia testejä ennen täydentävän käyttöluvan myöntämistä.

Yhtenäisten teknisten määräysten tai niiden osan mukaisten kulkuneuvon osien osalta toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä tarkastukset, jotka muut toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet yhtenäisten teknisten määräysten mukaisesti. Kulkuneuvon muiden osien osalta toimivaltaisten viranomaisten on otettava yhtenäisten oikeussäännösten APTU 13 artiklassa tarkoitettu vastaavuustaulukko huomioon täysimääräisesti.

Tällöin ei arvioida uudestaan sitä, täyttyvätkö

a) identtiset määräykset ja vastaaviksi todetut määräykset,

b) määräykset, jotka eivät koske erityistapausta ja

c) määräykset, jotka eivät koske teknistä yhteensopivuutta infrastruktuurin kanssa.

5 §. Tämän artiklan 2–4 §:ää sovelletaan vastaavasti rakennetyyppihyväksyntään.

6 a artikla (SopS 85/2011)

Menettelyä koskevien asiakirjojen tunnustaminen

1 §. Viranomaiset ja toimivaltaiset laitokset, rautatieyritykset, haltijat ja infrastruktuurihallinnot kaikissa sopimusvaltioissa tunnustavat näiden yhtenäisten teknisten määräysten mukaisesti tehdyt arvioinnit, ilmoitukset ja muut asiakirjat sellaisenaan.

2 §. Jos vaatimus tai määräys on todettu vastaavaksi yhtenäisten oikeussäännösten APTU 13 artiklan mukaisesti, jo suoritettuja ja dokumentoituja arviointeja ja testejä ei tehdä uudestaan.

6 b artikla (SopS 85/2011)

Teknisten ja toiminnallisten testien tunnustaminen

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi antaa sääntöjä sisällyttämisestä näiden yhtenäisten oikeussäännösten liitteeseen, ja vaatimuksista, jotka koskevat sisällyttämistä tiettyihin tai useampiin yhtenäisiin teknisiin määräyksiin, jotka koskevat teknisten tarkastusten, hyväksyttyjen kulkuneuvojen kunnossapitopäiväkirjojen ja jarrutustestien kaltaisten toiminnallisten testien sääntelyä ja vastavuoroista tunnustamista.

7 artikla (SopS 85/2011)

Kulkuneuvoihin sovellettavat määräykset

1 §. Voidakseen tulla hyväksytyiksi ja pysyäkseen hyväksyttyinä käyttöön kansainvälisessä liikenteessä rautatiekulkuneuvojen on täytettävä:

a) yhtenäiset tekniset määräykset ja

b) tarvittaessa RIDiin sisältyvät määräykset.

2 §. Jos osajärjestelmään sovellettavia yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ei ole, tekninen hyväksyminen perustuu sovellettaviin kansallisiin teknisiin vaatimuksiin yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti siinä sopimusvaltiossa, jossa teknistä hyväksymistä on haettu.

3 §. Jos yhtenäiset tekniset määräykset eivät kata kaikkia olennaisia vaatimuksia tai jos on kyse erityistapauksista tai avoimista kohdista, tekninen hyväksyminen perustuu

a) yhtenäisiin teknisiin määräyksiin,

b) tarvittaessa RIDiin sisältyviin määräyksiin ja

c) sovellettaviin kansallisiin teknisiin vaatimuksiin yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti.

7 a artikla (SopS 85/2011)

Poikkeukset

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio antaa ohjeita tai pakollisia määräyksiä poikkeuksista, jotka koskevat 7 artiklan määräyksiä, ja arviointimenetelmistä, joita voidaan tai on pakollista käyttää.

8 artikla (SopS 85/2011)

Rautatieinfrastruktuuriin sovellettavat määräykset

1 §. Sen varmistamiseksi, että näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti kansainväliseen liikenteeseen hyväksytty rautatiekulkuneuvo liikkuu turvallisesti käytettävällä rautatieinfrastruktuurilla ja on yhteensopiva rautatieinfrastruktuurin kanssa, tämän rautatieinfrastruktuurin on täytettävä

a) yhtenäiset tekniset määräykset ja

b) tarvittaessa RIDiin sisältyvät määräykset.

2 §. Infrastruktuurin hyväksymiseen ja sen kunnossapidon valvontaan sovelletaan edelleen sopimusvaltion, jossa infrastruktuuri sijaitsee, voimassa olevia oikeussääntöjä.

3 §. Tämän liitteen 7 ja 7 a artiklaa sovelletaan vastaavasti infrastruktuuriin.

9 artikla (SopS 85/2011)

Käyttömääräykset

1 §. Rautatieyritykset, jotka käyttävät kansainväliseen liikenteeseen hyväksyttyjä rautatiekulkuneuvoja, ovat velvollisia noudattamaan yhtenäisiä teknisiä määräyksiä kulkuneuvon käytöstä kansainvälisessä liikenteessä.

2 §. Sopimusvaltioiden yritykset tai hallinnot, jotka hallinnoivat kansainväliseen liikenteeseen tarkoitettua ja siihen soveltuvaa infrastruktuuria, turva- ja liikenteenohjausjärjestelmät mukaan luettuina, ovat velvollisia noudattamaan yhtenäisiä teknisiä määräyksiä sekä jatkuvasti täyttämään ne rakentaessaan ja hallinnoidessaan tällaista infrastruktuuria.

10 artikla (SopS 85/2011)

Teknisten todistusten ja ilmoitusten hakeminen ja antaminen ja niihin liittyvät edellytykset

1 §. Tekninen todistus myönnetään rautatiekulkuneuvon rakennetyypille tai itse rautatiekulkuneuvolle.

2 §. Teknistä todistusta voivat hakea:

a) valmistaja,

b) Rautatieyritys,

c) kulkuneuvon haltija,

d) kulkuneuvon omistaja,

e) infrastruktuurihallinto.

3 §. Teknistä todistusta, myös asianmukaisia ilmoituksia, koskeva hakemus voidaan esittää jollekin 5 artiklassa mainituista toimivaltaisista viranomaisista tai laitoksista sen toimivallan rajoissa jossakin sopimusvaltiossa.

4 §. Jos 6 artiklan 4 § koskee kulkuneuvoa, hakijan on ilmoitettava sopimusvaltiot (tarvittaessa linjat), joita varten tekniset todistukset tarvitaan vapaan liikennöinnin mahdollistamiseksi; tällöin toimivaltaisten viranomaisten ja osallistuvien arviointilaitosten on tehtävä yhteistyötä, jotta prosessi olisi hakijan kannalta helpompi.

5 §. Hakija vastaa kaikista hyväksymisprosessista aiheutuvista kustannuksia, ellei toisin säädetä sen valtion voimassa olevissa laeissa ja määräyksissä, jossa hyväksyminen myönnetään. Teknisten hyväksymisten suorittaminen voittoa tavoitellen ei ole sallittua.

5 a §. Kaikki päätökset, arvioinnit, testit ym. on tehtävä ketään syrjimättömällä tavalla.

6 §. Hakijan on laadittava tekniset asiakirjat ja kunnossapitoasiakirjat, jotka sisältävät yhtenäisissä teknisissä määräyksissä vaaditut tiedot, ja liitettävä ne hakemukseensa. Arviointilaitoksen tehtävänä on tarkastaa, korjata ja lisätä asianmukaiset tiedot näihin asiakirjoihin, jotta niistä käyvät ilmi kulkuneuvon ominaisuudet.

7 §. Arvioijan on dokumentoitava jokainen suoritettu arviointi arviointiraportissa, jossa vahvistetaan suoritetut arvioinnit ja todetaan, minkä määräysten perusteella kohde on arvioitu ja hyväksyttiinkö vai hylättiinkö kohde arvioinnissa.

8 §. Haettaessa käyttötodistusta yksinkertaistetulla teknisen hyväksymisen menettelyllä (4 artiklan 1 §:n b kohta) hakemukseen on liitettävä 11 artiklan 2 §:n mukaisesti laadittu tyyppitodistus sekä sopivalla tavalla todistettava, että kulkuneuvot, joille käyttötodistusta haetaan, ovat hyväksytyn rakennetyypin mukaisia.

9 §. Tekninen hyväksyminen myönnetään periaatteessa määräämättömäksi ajaksi; se voi olla yleinen tai rajoitettu.

10 §. Jos 7 artiklassa tarkoitettuja merkityksellisiä määräyksiä, joiden perusteella rakennetyyppi on hyväksytty, on muutettu ja jos ei voida soveltaa merkityksellisiä siirtymämääräyksiä, sopimusvaltio, jossa vastaava tyyppitodistus on annettu, päättää kuultuaan muita valtioita, joissa todistus on voimassa 6 artiklan mukaisesti, voiko todistus olla edelleen voimassa vai onko se uusittava. Kriteerit, jotka on tarkastettava tyyppihyväksyntää uusittaessa, voivat koskea ainoastaan muuttuneita määräyksiä. Tyyppihyväksynnän uusiminen ei vaikuta aiemmin hyväksyttyjen tyyppien perusteella jo myönnettyihin käyttölupiin.

11 §. Uusinnan tai parantamisen yhteydessä hankintayksikön tai valmistajan on lähetettävä kyseiselle sopimusvaltiolle hanketta kuvailevat asiakirjat. Sopimusvaltio tutkii nämä asiakirjat ja ottaen huomioon sovellettavissa yhtenäisissä oikeussäännöksissä ilmaistu täytäntöönpanostrategia päättää, tarkoittaako työn laajuus sitä, että tarvitaan uusi näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitettu käyttölupa.

Uusi käyttölupa tarvitaan, jos suunniteltu työ voi vaikuttaa haitallisesti kyseisen osajärjestelmän yleiseen turvallisuustasoon. Jos uusi lupa tarvitaan, sopimusvaltio päättää, missä määrin asiaan liittyviä yhtenäisiä teknisiä määräyksiä on sovellettava hankkeeseen.

Sopimusvaltion on tehtävä päätöksensä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakija toimitti täydelliset asiakirjat.

Kun uusi lupa tarvitaan ja jos yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ei ole sovellettu täysimääräisesti, sopimusvaltioiden on ilmoitettava pääsihteerille

a) miksi yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ei ole sovellettu täysimääräisesti,

b) yhtenäisten teknisten määräysten asemesta sovellettavat tekniset tuntomerkit ja

c) edellä a ja b kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen toimittamisesta vastaavat laitokset. Pääsihteeri julkaisee ilmoitetut tiedot järjestön verkkosivuilla.

12 §. Tämän artiklan 11 §:ää sovelletaan vastaavasti tyyppitodistukseen ja kaikkiin kyseistä rakennetta tai rakenneosia koskeviin ilmoituksiin.

10 a artikla (SopS 85/2011)

Teknisten todistusten voimassaolon peruuttamista ja keskeyttämistä koskevat säännöt

1 §. Jos muun kuin (ensimmäisen) käyttöluvan myöntäneen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen havaitsee määräysten noudattamatta jättämisen, sen on ilmoitettava asiasta kaikkine yksityiskohtineen (ensimmäisen) luvan myöntäneelle viranomaiselle; jos määräysten noudattamatta jättäminen koskee tyyppitodistusta, asiasta on ilmoitettava myös todistuksen antaneelle viranomaiselle.

2 §. Käyttötodistus voidaan peruuttaa,

a) kun rautatiekulkuneuvo ei enää täytä

- yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ja sovellettavia voimassa olevia kansallisia säännöksiä yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti, tai

- sen 7 a artiklan mukaisen hyväksymisen erityisehtoja tai

- RIDin rakenne- ja varustemääräyksiä tai

b) jos haltija ei asetetun määräajan kuluessa noudata toimivaltaisen viranomaisen kehotusta korjata puutteet tai

c) kun 10 artiklan 10 §:n mukaisesta rajoitetusta hyväksymisestä johtuvia määräyksiä ja ehtoja ei ole noudatettu.

3 §. Ainoastaan viranomainen, joka on myöntänyt tyyppitodistuksen tai käyttötodistuksen, voi peruuttaa sen.

4 §. Käyttötodistuksen voimassaolo keskeytyy,

a) jos kunnossapitoasiakirjoissa, yhtenäisissä teknisissä määräyksissä, 7 a artiklan mukaisen hyväksymisen erityisehdoissa tai RIDin rakenne- ja varustemääräyksissä määrättyjä rautatiekulkuneuvon teknisiä tarkastuksia ja kunnossapito- ja huoltotöitä ei ole suoritettu (tai jos määräaikoja ei ole noudatettu);

a) jos rautatiekulkuneuvo on vakavasti vaurioitunut eikä toimivaltaisen viranomaisen kehotusta esittää kulkuneuvo tarkastettavaksi ole noudatettu;

b) jos näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä ja yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ei ole noudatettu;

c) jos sovellettavia voimassa olevia kansallisia säännöksiä yhtenäisten oikeussäännösten APTU 12 artiklan mukaisesti tai niitä vastaavaksi todettuja säännöksiä yhtenäisten oikeussäännösten APTU 13 artiklan mukaisesti ei ole noudatettu. Todistuksen voimassaolo keskeytyy kyseis(t)en sopimusvaltio(ide)n osalta.

5 §. Käyttötodistuksen voimassaolo päättyy, kun rautatiekulkuneuvo poistetaan käytöstä. Käytöstä poistaminen on ilmoitettava käyttöluvan myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

6 §. Tämän artiklan 1–4 §:ää sovelletaan vastaavasti tyyppitodistukseen.

10 b artikla (SopS 85/2011)

Arviointeja ja menettelyjä koskevat säännöt

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio on toimivaltainen antamaan pakollisia lisämääräyksiä teknistä hyväksyntää koskevista arvioinneista ja menettelysäännöistä.

2 §. Lisäksi sopimusvaltiot tai alueelliset järjestöt voivat antaa (tai pitää voimassa) säännöksiä arviointeja koskevista, ketään syrjimättömistä, yksityiskohtaisista ja pakollisista arviointimenettelyistä sekä ilmoituksia koskevista vaatimuksista, kunhan säännökset eivät ole ristiriidassa teknisten kysymysten asiantuntijakomission 1 §:n mukaisesti antamien määräysten kanssa. Näistä säännöksistä on ilmoitettava pääsihteerille, joka ilmoittaa niistä teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolle, ja järjestö julkaisee säännökset.

11 artikla (SopS 85/2011)

Tekniset todistukset ja ilmoitukset

1 §. Rakennetyyppihyväksynnästä ja käyttöluvasta annetaan eri asiakirjat: "tyyppitodistus" ja "käyttötodistus".

2 §. Tyyppitodistuksessa:

a) on mainittava rautatiekulkuneuvon rakennetyypin suunnittelija ja aiottu valmistaja;

b) on oltava liitteenä tekniset asiakirjat ja kunnossapitoasiakirjat;

c) on tarvittaessa mainittava erityiset käyttörajoitukset ja ehdot, joiden nojalla kulkuneuvotyyppi ja sen mukaiset rautatiekulkuneuvot saavat liikennöidä;

d) on oltava liitteenä arviointiraportti tai arviointiraportit;

e) on tarvittaessa mainittava kaikki siihen liittyvät ilmoitukset (vaatimustenmukaisuudesta ja tarkastuksista);

f) on mainittava todistuksen antava toimivaltainen viranomainen ja antamispäivä ja siinä on oltava viranomaisen allekirjoitus;

g) on tarvittaessa mainittava sen voimassaoloaika.

3 §. Käyttötodistuksen on sisällettävä

a) kaikki 2 §:ssä mainitut tiedot, ja

b) todistuksen kattaman/kattamien kulkuneuvo(je)n tunnistekoodi(t);

c) tiedot todistuksen kattaman/kattamien rautatiekulkuneuvo(je)n haltijasta todistuksen antamispäivänä;

d) tarvittaessa sen voimassaoloaika.

4 §. Käyttötodistus voi kattaa saman tyypin yksittäisten kulkuneuvojen ryhmän, jolloin 3 §:n mukaisesti vaaditut tiedot on annettava tunnistettavasti kustakin ryhmään kuuluvasta kulkuneuvosta, ja teknisten asiakirjojen on sisällettävä tunnistettava dokumentaatio kullekin kulkuneuvolle tehdyistä testeistä.

5 §. Teknisten asiakirjojen ja kunnossapitoasiakirjojen on sisällettävä yhtenäisten teknisten määräysten mukaiset tiedot.

6 §. Todistukset on painettava jollakin työkielellä yleissopimuksen 1 artiklan 6 §:n mukaisesti.

7 §. Todistukset ja ilmoitukset annetaan hakijalle.

8 §. Käyttötodistus koskee kohdetta. Kun kulkuneuvo on käytössä, käyttötodistuksen (myös teknisten asiakirjojen ja kunnossapitoasiakirjojen) haltijan - jos ei ole tämänhetkinen haltija - on viipymättä luovutettava todistus sekä kunnossapitopäiväkirja tämänhetkiselle haltijalle ja asetettava tämän käyttöön kaikki hallussaan vielä olevat yksityiskohtaiset (lisä)ohjeet kunnossapidosta ja käytöstä.

9 §. Tämän artiklan 8 §:ää sovelletaan vastaavasti 19 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin kulkuneuvoihin ja rautatiekalustoon, jolloin kyseessä olevat asiakirjat ovat hyväksymisasiakirjat ja kaikki muut asiakirjat, joihin sisältyvät tiedot ovat samanlaisia kuin teknisiä asiakirjoja, kunnossapitoasiakirjoja ja kunnossapitopäiväkirjaa koskeviin vaatimuksiin sisältyvät tiedot joko kokonaan tai osittain.

12 artikla (SopS 85/2011)

Yhtenäiset kaavat

1 §. Järjestö määrää yhtenäiset kaavat 11 artiklassa mainituille todistuksille, 4 artiklan 2 §:n mukaisesti päätetyille ilmoituksille ja 10 artiklan 7 §:n mukaiselle arviointiraportille.

2 §. Kaavat laatii ja hyväksyy teknisten kysymysten asiantuntijakomissio.

3 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi päättää sallia todistukset ja ilmoitukset, jotka on tehty muussa kuin näissä yhtenäisissä oikeusäännöksissä määrätyssä kaavassa, mutta jotka sisältävät 11 artiklan mukaisesti vaaditut tiedot, tunnustettaviksi korvaavina vastikkeina.

13 artikla (SopS 85/2011)

Rekisterit

1 §. Järjestön johdolla perustetaan ja ylläpidetään sähköisen tietopankin muodossa oleva rekisteri, joka sisältää tiedot rautatiekulkuneuvoista, joille on annettu käyttötodistus, ja rakennetyypeistä, joille on annettu tyyppitodistus. Rekisteri sisältää 19 artiklan mukaisesti hyväksyt rautatiekulkuneuvot; siihen voidaan sisällyttää ainoastaan kansalliseen liikenteeseen hyväksyttyjä rautatiekulkuneuvoja.

2 §. Tietopankkiin kuuluu myös rekisteri, joka sisältää tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja laitoksista, joille toimivaltaa on siirretty 5 artiklan mukaisesti, sekä 15 artiklan 2 §:n mukaisesti akkreditoiduista/tunnustetuista tarkastajista.

3 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi päättää sisällyttää tietopankkiin muita rautatietoiminnassa käytettäviä tietoja, kuten tietoja hyväksyttyjen kulkuneuvojen ilmoituksista, tarkastuksista ja kunnossapidosta (seuraavaksi suoritettava tarkastus mukaan luettuna), tietoja onnettomuuksista ja vaaratilanteista sekä rekistereitä kulkuneuvojen koodauksesta, sijaintipaikoista, rautatieliikenneyrityksistä, haltijoista, infrastruktuurihallinnoista, korjaamoista, valmistajista, kunnossapidosta vastaavista yksiköistä jne.

4 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio laatii tietopankin toiminnallisen ja teknisen rakenteen ja määrittää tarvittavat tiedot siitä, milloin ja miten tiedot toimitetaan ja millaiset tiedonsaantioikeudet ovat, sekä muista hallinnollisista ja organisatorisista järjestelyistä, myös siitä, mitä tietokantarakennetta sovelletaan. Haltijaa koskevat muutokset, kunnossapidosta vastaavaa yksikköä koskevat muutokset, käytöstä poistamiset, viranomaisten määräämät pysäyttämiset, todistusten, ilmoitusten tai muiden asiakirjojen voimassaolon keskeyttämiset ja peruuttamiset ja kulkuneuvoon tehdyt muutokset, jotka poikkeavat hyväksytystä rakennetyypistä, on kaikissa tapauksissa ilmoitettava pääsihteerille viipymättä.

5 §. Soveltaessaan tätä artiklaa teknisten kysymysten asiantuntijakomissio ottaa huomioon sopimusvaltioiden ja alueellisten järjestöjen perustamat rekisterit vähentääkseen alueellisten järjestöjen, sopimusvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten ja rautatiealan kaltaisten asianosaisten kohtuutonta rasitusta. Myös minimoidakseen järjestölle aiheutuvat kustannukset ja saadakseen aikaan johdonmukaiset rekisterijärjestelmät kaikkien osapuolten on koordinoitava järjestön kanssa suunnitelmansa ja näiden yhtenäisten oikeussäännösten soveltamisalaan kuuluvien rekistereiden kehittäminen.

6 §. Tietopankkiin tallennetut tiedot ovat vain ensinäkemätodiste rautatiekulkuneuvon teknisestä hyväksymisestä.

7 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi päättää, että käyttäjät kattavat tietopankin perustamis- ja ylläpitokustannukset kokonaan tai osittain; tietojen toimittaminen ja muuttaminen on maksutonta, kun taas tietojen hakemisesta voidaan periä maksu.

14 artikla (SopS 85/2011)

Merkit ja merkinnät

1 §. Käyttöön hyväksytyissä rautatiekulkuneuvoissa on oltava seuraavat merkit ja merkinnät:

a) merkki, joka osoittaa, että kulkuneuvo on hyväksytty käyttöön kansainvälisessä liikenteessä näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, sekä

b) muut yhtenäisten teknisten määräysten mukaiset merkit ja merkinnät, mukaan lukien ainutkertainen tunnistekoodi (kulkuneuvon numero).

Käyttöluvan myöntävän toimivaltaisen viranomaisen tehtävän on varmistaa, että kullekin kulkuneuvolle annetaan aakkosnumeerinen tunnistekoodi. Tämä koodi, johon sisältyy (ensimmäisen) luvan myöntäneen valtion maakoodi, on merkittävä kuhunkin kulkuneuvoon ja kirjattava kyseisen valtion kansalliseen kulkuneuvorekisteriin 13 artiklassa vaaditulla tavalla.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio määrää 1 §:n a kohdassa mainitun merkin sekä siirtymäajat, joiden kuluessa kansainväliseen liikenteeseen hyväksytyissä kulkuneuvoissa saa vielä olla 1 §:stä poikkeavat merkit ja merkinnät.

15 artikla (SopS 85/2011)

Kunnossapito

1 §. Rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne noudattavat yhtenäisiä teknisiä määräyksiä ja täyttävät ne pysyvästi ja että ne eivät millään tavoin vaaranna liikenneturvallisuutta eivätkä vahingoita infrastruktuuria, ympäristöä eivätkä yleistä terveyttä käytettäessä niitä kansainvälisessä liikenteessä. Tämän vuoksi rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto on huollettava, tarkastettava ja pidettävä kunnossa käyttötodistukseen liitettyjen kunnossapitoasiakirjojen, yhtenäisten teknisten määräysten, 7 a artiklan mukaisen hyväksymisen erityisehtojen ja RIDiin sisältyvien määräysten mukaisesti.

2 §. Kullakin rautatiekulkuneuvolla on oltava ennen sen käyttöön hyväksymistä tai käyttämistä verkossa sille osoitettu kunnossapidosta vastaava yksikkö, ja tämän yksikön on oltava rekisteröity tietopankkiin 13 artiklan mukaisesti. Kunnossapidosta vastaava yksikkö voi olla rautatieyritys, infrastruktuurihallinto tai haltija. Yksikön on varmistettava kunnossapitojärjestelmän avulla, että kulkuneuvot, joiden kunnossapidosta se on vastuussa, ovat turvallisessa käyttökunnossa. Kunnossapidosta vastaavan yksikön on tehtävä kunnossapitotyöt itse tai teetettävä ne sopimuskorjaamoilla.

Tavaravaunun kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä on oltava voimassa oleva todistus, jonka on antanut jossakin sopimusvaltiossa akkreditoitu/tunnustettu ulkopuolinen tarkastaja.

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio antaa yksityiskohtaisia lisäsääntöjä kunnossapidosta vastaavien yksikköjen sertifioinnista ja tarkastamisesta, akkreditoiduista/tunnustetuista tarkastajista, heidän akkreditoinnistaan/tarkastamisestaan, tarkastuksista ja tarkastustodistuksista. Säännöistä on käytävä ilmi, vastaavatko ne kunnossapidosta vastaavien yksikköjen sertifiointijärjestelmään liittyviä kriteerejä, jotka on hyväksytty Euroopan yhteisössä tai valtioissa, joissa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan Euroopan yhteisön kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten vuoksi.

Nämä säännöt, joihin sisältyvät myös todistusten ja akkreditointien voimassaolon peruuttamista ja keskeyttämistä koskevat säännöt, määritellään näiden yhtenäisten oikeusäännösten liitteessä ja ovat näiden yhtenäisten oikeussäännösten erottamaton osa.

3 §. Rautatieyritys vastaa juniensa turvallisesta liikennöinnistä ja varmistaa, että liikenteessä olevat kulkuneuvot pidetään kunnossa asianmukaisesti. Tämän vuoksi kunnossapidosta vastaavan yksikön on varmistettava, että rautatieyrityksen käytettävissä on luotettavat tiedot kunnossapitoprosesseista, ja rautatieyrityksen on toimitettava kunnossapidosta vastaavalle yksikölle ajoissa tiedot käyttämistään kulkuneuvoista ja muusta rautatiekalustosta, josta kunnossapidosta vastaava yksikkö vastaa. Kummassakin tapauksessa kyseiset tiedot on määriteltävä 2 §:ssä tarkoitetussa liitteessä.

4 §. Hyväksytyn kulkuneuvon kunnossapidosta vastaavan yksikön on ylläpidettävä ja päivitettävä kyseistä kulkuneuvoa koskevaa kunnossapitopäiväkirjaa. Päiväkirjan on oltava toimivaltaisen kansallisen viranomaisen saatavilla tarkastusta varten.

5 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi antaa ohjeita tai määräyksiä korjaamojen sertifioinnista ja tarkastamisesta sekä todistusten ja tarkastusten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Tämän kohdan mukaiset määräykset määritellään näiden yhtenäisten oikeusäännösten liitteessä ja ovat näiden yhtenäisten oikeussäännösten erottamaton osa, ja ne julkaistaan järjestön verkkosivuilla.

16 artikla (SopS 85/2011)

Onnettomuudet, vaaratilanteet ja vakavat vauriot

1 §. Jos rautatiekulkuneuvolle sattuu onnettomuus, vaaratilanne tai vakava vaurio, kaikki osapuolet (infrastruktuurihallinnot, haltijat, kunnossapidosta vastaava yksikkö, asianomaiset rautatieyritykset ja muut mahdolliset tahot) ovat velvollisia

a) viipymättä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin rautatieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi sekä ympäristölle ja yleiselle terveydelle aiheutuvien haittojen estämiseksi ja

b) selvittämään onnettomuuden, vaaratilanteen tai vakavan vaurion syyt.

1 a §. Tämän artiklan 1 §:n mukaiset toimenpiteet on koordinoitava. Koordinointi on infrastruktuurihallinnon velvollisuus, ellei kyseisen valtion voimassa olevissa säännöksissä toisin säädetä. Osapuolia koskevan tutkintavelvollisuuden lisäksi sopimusvaltio voi vaatia riippumattoman tutkinnan suorittamista.

2 §. Kulkuneuvo katsotaan vakavasti vaurioituneeksi, ellei sitä voida yksinkertaisin toimenpitein korjata siten, että se pystyy kulkemaan junaan liitettynä omilla pyörillään vaarantamatta liikennettä. Mikäli korjaus voidaan suorittaa alle 72 tunnissa tai mikäli yhteenlasketut korjauskustannukset ovat alle 0,18 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, vauriota ei pidetä vakavana.

3 §. Onnettomuudet, vaaratilanteet ja vakavat vauriot on viipymättä ilmoitettava viranomaiselle tai laitokselle, joka myönsi kulkuneuvolle käyttöluvan. Tämä viranomainen tai laitos voi vaatia vaurioituneen, mahdollisesti jo korjatun kulkuneuvon esittämistä tarkastettavaksi myönnetyn käyttöluvan voimassaolon tarkistamista varten. Tarvittaessa käyttöluvan myöntämismenettely on suoritettava uudelleen.

4 §. Sopimusvaltiot pitävät kirjaa, julkaisevat havaintonsa ja suosituksensa sisältäviä tutkintaraportteja, ilmoittavat hyväksymistodistuksen antaneelle viranomaiselle ja järjestölle alueellaan kansainvälisessä liikenteessä sattuneiden onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien vaurioiden syistä. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi tutkia kansainvälisessä liikenteessä sattuneiden vakavien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien vaurioiden syitä yhtenäisiin teknisiin määräyksiin sisältyvien rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston rakenne- ja käyttömääräysten mahdollista edelleen kehittämistä silmällä pitäen, ja se voi tarvittaessa päättää kehottaa sopimusvaltioita lyhyen määräajan kuluessa keskeyttämään merkityksellisten käyttötodistusten, tyyppitodistusten tai tehtyjen ilmoitusten voimassaolon.

5 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi laatia ja antaa pakollisia lisäsääntöjä vakavien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien vaurioiden tutkinnasta, riippumattomia valtion tutkintalaitoksia koskevista vaatimuksista sekä raporttien muodosta ja sisällöstä. Se voi myös muuttaa 2 §:ssä ja 2 artiklan ff kohdassa esitettyjä arvoja/lukuja.

17 artikla (SopS 85/2011)

Kulkuneuvojen pysäyttäminen ja palauttaminen

1 §. Toimivaltainen viranomainen, toinen rautatieyritys tai infrastruktuurihallinto ei saa palauttaa eikä pysäyttää rautatiekulkuneuvoja liikkumasta yhteensopivalla rautatieinfrastruktuurilla, jos näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä, yhtenäisiä teknisiä määräyksiä, luvan myöntäneen viranomaisen mahdollisesti asettamia hyväksymisen erityisehtoja sekä RIDiin sisältyviä rakenne- ja varustemääräyksiä on noudatettu.

2 §. Toimivaltaisen viranomaisen oikeuteen tarkastaa ja pysäyttää kulkuneuvo ei vaikuta se, että epäillään 1 §:n noudattamatta jättämistä, mutta tarkastus varmuuden saamiseksi on suoritettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 24 tunnin kuluessa.

3 §. Jos sopimusvaltio ei kuitenkaan keskeytä tai peruuta todistuksen voimassaoloa 5 artiklan 7 §:n tai 16 artiklan 4 §:n mukaisessa määräajassa, muilla sopimusvaltioilla on oikeus palauttaa tai pysäyttää kyseinen kulkuneuvo tai kyseiset kulkuneuvot.

18 artikla (SopS 85/2011)

Määräysten noudattamatta jättäminen

1 §. Tämän artiklan 2 §:n sekä tämän liitteen 10 a artiklan 3 §:n c kohdan tapauksia lukuun ottamatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten ja yhtenäisten teknisten määräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat oikeudelliset seuraamukset ratkaistaan sen sopimusvaltion voimassa olevien säännösten mukaan, jonka toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ensimmäisen käyttöluvan, konfliktisäännökset mukaan luettuna.

2 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten sekä yhtenäisten teknisten määräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat siviili- ja rikosoikeudelliset seuraamukset ratkaistaan infrastruktuurin osalta sen sopimusvaltion voimassa olevien säännösten mukaan, jossa infrastruktuurihallinnolla on kotipaikkansa, konfliktisäännökset mukaan luettuna.

19 artikla (SopS 85/2011)

Siirtymämääräykset

1 §. Tämän liitteen 3 artiklan 1 §:ää sovelletaan parannettuihin, uudistettuihin ja olemassa oleviin kulkuneuvoihin. Tässä artiklassa annetaan siirtymämääräyksiä sellaisten kulkuneuvojen osalta, jotka on hyväksytty kansainväliseen liikenteeseen RIV-sopimuksen, RIC-sopimuksen tai muiden merkityksellisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti ja jotka on merkitty tätä vastaavasti.

2 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten tullessa voimaan olemassa olevat kulkuneuvot, joissa on merkintä RIV tai RIC osoituksena tämänhetkisestä RIV 2000 -sopimuksen (1.1.2004 tarkistettu laitos) tai RIC-sopimuksen teknisten määräysten noudattamisesta, katsotaan hyväksytyiksi käyttöön sopimusvaltioiden verkoissa vastaten yhteensopivuutta niiden rautatieinfrastruktuurien kanssa (vaunussa olevien merkintöjen osalta), joihin jokin sopimusvaltioista on ne hyväksynyt.

2 a §. Olemassa olevat kulkuneuvot, joissa ei ole merkintää RIV tai RIC mutta jotka on hyväksytty ja merkitty järjestölle ilmoitettujen sopimusvaltioiden kahden- tai monenvälisten sopimusten mukaisesti, katsotaan myös hyväksytyiksi käyttöön sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa verkoissa.

3 §. Tämän artiklan 2 §:n ja 2 a §:n mukainen siirtymäkaudella annettu hyväksyntä on voimassa siihen asti, kunnes kulkuneuvolle tarvitaan uusi hyväksyntä 10 artiklan 11 §:n mukaisesti.

4 §. Kulkuneuvossa olevaa merkintää RIV tai RIC tai muuta merkintää, jonka teknisten kysymysten asiantuntijakomissio on hyväksynyt, yhdessä 13 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan tallennettujen tietojen kanssa pidetään riittävänä osoituksena hyväksymisestä. Tämän merkinnän muuttamista ilman lupaa pidetään petoksena ja sen perusteella nostetaan syyte kansallisen oikeuden mukaisesti.

5 §. Näistä siirtymämääräyksistä riippumatta kulkuneuvon ja sitä koskevien asiakirjojen on noudatettava voimassa olevia yhtenäisiä teknisiä määräyksiä merkinnöistä ja kunnossapidosta; voimassa olevien RIDin määräysten noudattaminen on myös tarvittaessa varmistettava. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi myös päättää, että yhtenäisillä teknisillä määräyksillä käyttöön otettuja turvallisuuteen perustuvia määräyksiä on noudatettava tietyn määräajan kuluessa riippumatta siirtymämääräyksistä.

6 §. Olemassa olevat kulkuneuvot, jotka eivät kuulu 2 §:n ja 2 a §:n soveltamisalaan, voidaan hyväksyä käyttöön hakijan esitettyä pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle. Viranomainen voi pyytää hakijalta teknisiä lisätietoja, riskianalyysin ja/tai kulkuneuvoa koskevia testejä ennen täydentävän käyttöluvan myöntämistä. Toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin otettava yhtenäisten oikeussäännösten APTU 13 artiklassa tarkoitettu vastaavuustaulukko huomioon täysimääräisesti.

7 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi antaa muita siirtymämääräyksiä.

20 artikla (SopS 85/2011)

Erimielisyydet

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi ratkaista kansainväliseen liikenteeseen tarkoitettujen rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston teknistä hyväksymistä koskevat erimielisyydet, elleivät osapuolet ole voineet ratkaista niitä neuvotteluteitse. Tällaiset erimielisyydet voidaan yleissopimuksen V osassa määrätyn menettelyn mukaisesti alistaa myös välimiesoikeuden ratkaistaviksi.