Eduskunta on 20 päivänä maaliskuuta 1992 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 18/1992 vp.

Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväksi myös seuraavat eduskunnan valiokuntaan lähettämät aloitteet: 7 päivänä toukokuuta 1991 valiokuntaan lähetetyn ed. Kohijoen ym. lakialoitteen n:o 21/1991 vp laiksi rikoslain 23 luvun muuttamisesta, 22 päivänä lokakuuta 1991 lähetetyn ed. Pelttarin lakialoitteen n:o 73/1991 vp laiksi rikoslain 23 luvun 6 §:n muuttamisesta sekä 13 päivänä maaliskuuta 1992 lähetetyn ed. Mäkelän ym. toivomusaloitteen n:o 7/1992 vp vesiliikennejuopumuksen promillerajan alentamisesta.

Liikennevaliokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti antanut hallituksen esityksestä lakivaliokunnalle lausunnon (LiVL 2/1992 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet pääosin keväällä 1992 kuultavina lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist ja ylijohtaja K. J. Lång oikeusministeriöstä, poliisiylitarkastaja Teuvo Veijalainen, komentaja Pekka Henttonen ja ylikomisario Seppo Piipponen sisäasiainministeriöstä, ylitarkastaja Jorma Hörkkö liikenneministeriöstä, ylitarkastaja Markku Sorvari sosiaali- ja terveysministeriöstä, toimistopäällikkö Tapio Rauman merenkulkuhallituksesta, kehittämispäällikkö, valtiotieteen tohtori Juhani Lehto sosiaali- ja terveyshallituksesta, oikeusneuvosmies Maija-Liisa Törnblom Helsingin raastuvanoikeudesta, tutkija Hannu Niemi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta, professori Jarmo Pikkarainen Kansanterveyslaitoksesta, professori Antti Penttilä Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksesta, tekniikan tohtori Markku Salusjärvi Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta, komisario Kauko Heikkilä Tampereen liikkuvasta poliisista, toimitusjohtaja Valde Mikkonen Liikenneturvasta, apulaisjohtaja Martti Mikkonen Liikennevakuutusyhdistyksestä, toimitusjohtaja Lasse Murto A-klinikkasäätiöstä, toiminnanjohtaja Juha Väätäinen Suomen Raittiusjärjestöt ry:stä, toiminnanjohtaja Kalervo Koivisto Liikenneraittiustyön Keskuksesta sekä professori Pekka Koskinen ja vt. professori Matti Syvänen.

Hallituksen esitys ja eduskunta-aloitteet

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että törkeän rattijuopumuksen promilleraja alennetaan 1,5 promillesta 1,2 promilleen sekä vesiliikennejuopumuksen promilleraja 1,5 promillesta 1 promilleen. Lisäksi ehdotetaan, että liikennejuopumuksen eri tekomuotojen rangaistavuuden edellytyksenä oleva alkoholipitoisuus olisi määritettävissä paitsi verestä myös kuljettajan uloshengitysilmasta. Ehdotuksen mukaan veren 0,5 promillen alkoholipitoisuutta vastaisi 0,25 milligrammaa, 1,0 promillen 0,50 milligrammaa ja 1,2 promillen alkoholipitoisuutta 0,60 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.

Lakialoitteessa n:o 21/1991 vp ehdotetaan rikoslain 23 luvun muuttamista siten, että rattijuopumuksen rangaistavuusraja alennettaisiin nykyisestä 0,5 promillesta 0,3 promilleen ja että törkeän rattijuopumuksen promilleraja alenisi nykyisestä 1,5 promillesta 1,0 promilleen. Samalla törkeästä rattijuopumuksesta tuomittavan sakkorangaistuksen päiväsakkojen minimimäärä nousisi 100 päiväsakkoon. Edelleen aloitteessa ehdotetaan vesiliikennejuopumussäännösten muuttamista siten, että rangaistavuuden alarajaksi tulisi nykyisen 1,5 promillen sijasta 1,0 promillea.

Lakialoitteessa n:o 73/1991 vp ehdotetaan rikoslain 23 luvun 6 §:n muuttamista siten, että rangaistavan vesiliikennejuopumuksen promilleraja alennettaisiin nykyisestä 1,5 promillen veren alkoholipitoisuudesta 0,5 promillen veren alkoholipitoisuuteen. Lisäksi ehdotetaan vesiliikennejuopumuksen luokittelemista lievemmän rangaistusuhan alaiseen tavalliseen liikennejuopumukseen ja ankarammin rangaistavaan törkeään vesiliikennejuopumukseen.

Toivomusaloitteessa n:o 7/1992 vp ehdotetaan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimiin vesiliikennejuopumuksesta säädetyn promillerajan alentamiseksi ja rangaistusmenettelyn määritelmien selkeyttämiseksi.

Valiokunnan kannanotot

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Törkeä rattijuopumus

Humala ja autoilu eivät kuulu yhteen. Tämä periaate, joka ilmenee voimakkaana rikoslain rattijuopumusta ja törkeää rattijuopumusta koskevista säännöksistä, on melko hyvin läpäissyt yleisen tietoisuuden.

Rikossäännösten kiristäminen on kriminaalipoliittisesti perusteltua silloin, kun rikosten määrä on kasvussa ja kasvua pyritään hillitsemään. Rattijuopumusten määrä on vuodesta 1991 alkaen kääntynyt laskuun ja vähentynyt erityisen selvästi vuonna 1993. Tämän vuoksi lakivaliokunta katsoo, ettei ole kriminaalipoliittisesti perusteltua ainakaan tässä vaiheessa, jolloin rikoslain kokonaisuudistus ei vielä ole edennyt liikennerikoksiin, alentaa törkeän rattijuopumuksen rangaistavuuden rajaa. Valiokunta ehdottaa lain 2 §:n säilyttämistä tältä osin ennallaan. Valiokunta esittää 2 §:n muutosehdotukseen tästä kannanotosta johtuvia tarkistuksia.

Liikennevaliokunnan lausunnossa katsotaan, että seuraamusjärjestelmää kehitettäessä on selvitettävä hoitoon ohjauksen mahdollisuus liikennejuopumustapauksissa. Tämä on perusteltua sen vuoksi, että suuri osa korkeilla promillemäärillä ajavista on alkoholiongelmaisia rikoksenuusijoita, joihin ei juuri voida vaikuttaa rangaistuksia ankaroittamalla. Lakivaliokunta yhtyy liikennevaliokunnan kannanottoon ja uudistaa huumausainerikoslakiesitystä koskevan mietinnön (HE 180/1992 vp ― LaVM 17/1993 vp) johdosta hyväksytyn lausuman seuraamusjärjestelmämme täydentämisestä uudella seuraamuksella, jossa rangaistukseen voidaan sisällyttää hoitojakso.

Veneliikennejuopumus

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että veneliikenteen merkittävästi kasvaneet määrät ja nopeudet ovat koventaneet kuljettajan suorituskyvylle asetettavia vaatimuksia. Tämän vuoksi on syytä alentaa vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajaa ja näin osoittaa, etteivät myöskään humala ja veneily kuulu yhteen. Valiokunta hyväksyy hallituksen esityksen lähtökohdat ja katsoo, että promillerajan alentamisella voidaan vahvistaa kielteisiä asenteita jatkuvasti lisääntyvän ja nopeutuvan veneilyliikenteen haitallisia ja vaarallisia käyttäytymismuotoja kohtaan. Näin ollen valiokunta puoltaa lakiehdotuksen 6 §:n hyväksymistä.

Lainmuutos ei kuitenkaan yksinään riitä toivottuun tulokseen pääsemiseksi. Veneliikenteen turvallisuuden parantamiseksi tarvitaan jatkuvaa valistusta ja asennekasvatusta, jotta veneilyliikenteen turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden merkitys ja tärkeys ymmärretään. Valiokunta katsoo, että muun muassa kelluntaliivit pitää saada kaikkien veneilijöiden vakiovarusteiksi ja jatkuvaan käyttöön. Lisäksi on tarpeen, että veneliikenteen valvontaa tehostetaan niin sisävesillä kuin merellä erityisesti vilkkaasti liikennöityinä aikoina ja vilkkailla väylillä.

Veneliikennejuopumusta koskeva rangaistussäännös toisin kuin rattijuopumusta koskeva säännös sisältää vain rikoksen perustekomuodon. Tältä osin säännös poikkeaa rikoslakiprojektin yhteydessä omaksutuista rikoslain kirjoittamisperiaatteista. Valiokunta katsoo, että rikoslakiprojektin liikennerikostyöryhmässä on syytä tarkkaan selvittää, tulisiko vesiliikennejuopumusta koskevat säännökset eriyttää tekovälineiden mukaan ja ottaa teon rangaistavuuden määrittelyssä huomioon erilaisten alusten, veneiden sekä ympäristöolosuhteiden merkitys vai jätetäänkö näiden seikkojen huomioon ottaminen edelleen rangaistuksen mittaamiskäytännön varaan.

Uloshengitysilman alkoholipitoisuuden määrittämisen hyväksyminen liikennejuopumuksen kriteeriksi

Luotettavien puhallusanalyysilaitteiden kehittäminen on luonut edellytykset sille, että uloshengitysilman alkoholipitoisuuden määrittämistä voidaan käyttää veren alkoholin määrityksen ohella liikennejuopumuksen toteamiseen. Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana useassa eri maassa on tehty mahdolliseksi verikokeen korvaaminen puhalluskokeella. Kun puhallusanalyysilaitteiden käyttöönotolla voidaan vapauttaa poliisin voimavaroja ja vähentää terveyskeskusten kuormitusta, kun kansainväliset kokemukset laitteiden luotettavuudesta ovat hyviä eikä ole osoitettavissa, että kansalaisten oikeusturva vaarantuu, valiokunta puoltaa hallituksen esitystä uloshengitysilman alkoholipitoisuuden määrittämisen hyväksymisestä liikennejuopumuksen kriteeriksi.

Tarkoituksena on ottaa järjestelmä käyttöön siten, että sisäasiainministeriön asettama, eri viranomaisista koottu työryhmä ensin toteaa järjestelmän olevan kunnossa, sen jälkeen poliisille annetaan ohjeet laitteiden käyttämisestä ja lupa ryhtyä käyttämään niitä, oikeuskanslerinvirasto antaa syyttäjille asianmukaiset ohjeet asiasta ja oikeusministeriö ilmoittaa uuden järjestelmän käyttöönottamisesta tuomioistuimille.

Hyväksyessään ehdotetun menettelytavan valiokunta edellyttää,

että uuden järjestelmän käyttöön ottamisessa toimitaan huolellisesti ja hallitusti siten, että

― hankittavat laitteet täyttävät mm. toimintavarmuudeltaan korkeat laatuvaatimukset ja niiden toiminnan seuranta on järjestetty,

― poliisille annetaan riittävät ohjeet puhalluttamisesta sekä niistä tilanteista, joissa veren alkoholipitoisuus on todettava verikokein,

― syyttäjät ja oikeuslaitos saavat riittävän informaation uusista säännöksistä ja

― uusien laitteiden käyttöönotosta ja uudesta mittaustavasta järjestetään yleisölle suunnattu riittävä tiedotuskampanja yleisissä tiedotusvälineissä.

Liikennevakuutuslain muuttaminen

Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta liikennevakuutuslain muuttamisesta. Lakivaliokunta samoin kuin liikennevaliokunta katsoo, että samalla kun rikoslakiin lisätään säännökset liikennejuopumuksen rangaistavuuden määrittelemisestä uloshengitysilman alkoholipitoisuuden perusteella, on välttämätöntä lisätä liikennevakuutuslakiin vastaavat säännökset. Lisäykset ovat luonteeltaan teknisiä.

Edellä lausuttuun viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että tässä yhteydessä hyväksytään näitä säännöksiä koskeva uusi lakiehdotus (2.) laiksi liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta.

Eduskunta-aloitteet

Valiokunnan edellä omaksumasta kannasta seuraa, että lakialoitteet tulisi hylätä.

Hallituksen esitys toteuttaa toivomusaloitteen olennaisen sisällön. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa aloitteen hylättäväksi tarpeettomaksi käyneenä.

Edellä lausutun perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus (1.) hyväksyttäisiin muutettuna ja

että hyväksyttäisiin uusi lakiehdotus (2.) seuraavasti:

1.

Laki

rikoslain 23 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 23 luvun 1, 2, 4 ja 5 § sekä 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 10 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (960/76) seuraavasti:

23 luku

Liikennejuopumuksesta

(Kuten hallituksen esityksessä)

Jos rattijuopumuksessa

1) rikoksentekijän veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,5 promillea tai hänellä on vähintään 0,75 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai

2) rikoksentekijän kyky virheettömiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut

ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään kuuteenkymmeneen päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

Voimaantulosäännös

(Kuten hallituksen esityksessä)

2.

Laki

liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

>muutetaan liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentti ja 20 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa laissa (374/79), seuraavasti:

2 luku

Liikennevahingon korvaaminen

Jos joku on aiheuttanut itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,5 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,75 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutukseen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, suoritetaan korvausta ajoneuvon vakuutuksesta vain sikäli kuin siihen on erityinen syy. Mitä edellä on sanottu kuljettajan oikeudesta korvaukseen, koskee myös matkustajaa, milloin tämä vahingon sattuessa oli mukana ajoneuvossa, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää edellä mainitusta kuljettajan tilasta.

5 luku

Erityisiä säännöksiä

Jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan tai jos vahinko on aiheutunut tuottamuksesta ajettaessa ajoneuvolla, johon oli päästy käsiksi tekemällä sellainen rikos tai jota käytettiin sellaisen rikoksen tekemiseen, joka ei ole vähäinen, tahi jos joku on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,5 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,75 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Edelleen lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakialoitteisiin n:ot 21/1991 vp ja 73/1991 vp sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin.

Vielä lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että toivomusaloite n:o 7/1992 vp hylättäisiin.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1994

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lax, varapuheenjohtaja Halonen ja jäsenet Aittoniemi, Hassi, Häkämies, Komi, Korteniemi, Luhtanen, Mäkelä (osittain), Piha, Polvi, Rossi, Savela, Seivästö, Suhola, Tykkyläinen ja Vuoristo.

Vastalauseita

I

Hallituksen esityksessä alennetaan vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajaa nykyisestä 1,5 promillesta 1,0 promilleen. Tätä perustellaan muun muassa nopeiden veneiden määrän kasvulla. Vesiliikennejuopumusrajan muuttaminen hallituksen esittämällä tavalla kärjistää entisestään sitä ongelmaa, että juopumusraja on sama kotitarvekalastajalla, joka laskee kalaverkkoja Iijoella muutaman hevosvoiman perämoottoriveneellä, ja matkustajalaivan kapteenilla.

Hallituksen esittämä vesiliikennejuopumuksen raja on liian korkea ammattimaiseen henkilö- ja rahtiliikenteeseen vesillä. En pidä hyväksyttävänä sitä, että ankarammat rajoitukset aluksen kuljettajan juopumukselle jätetään pelkästään varustamojen sisäisten määräysten varaan. Pienveneilyssä väylien ulkopuolella hallituksen esittämä raja puolestaan on liioitellun ankara. Siksi esitän vesiliikennejuopumuksen rajan porrastamista siten, että kuljetettaessa syväväylien ulkopuolella alle 10 metrin pituista venettä, jonka huippunopeus on alle 10 solmua, raja pysyisi entisellään 1,5 promillessa. Hallituksen esittämä 1,0 promillen raja koskisi tätä suurempia ja upeampia veneitä sekä kaikkia veneitä silloin, kun niitä kuljetetaan syväväylillä. Ammattimaisessa vesiliikenteessä aluksen kuljettajan juopumuksen raja olisi hallituksen esittämää ankarampi, 0,5 promillea.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 6 § näin kuuluvana:

Jos joku kuljettaa alusta nautittuaan alkoholia tai muuta huumaavaa ainetta niin,

1) että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,75 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai

2) että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,0 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,50 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja alusta kuljetetaan syväväylällä taikka kuljetettavan aluksen pituus on vähintään 10 metriä taikka suurin nopeus vähintään 10 solmua tunnissa tai

3) että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä on vähintään 0,25 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja alusta kuljetetaan ammattimaisessa rahti- tai henkilöliikenteessä tai

4) että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut

ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, hänet on tuomittava vesiliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1994

Satu Hassi

II

Katsomme, että hallituksen esitys (HE 18/1992 vp) on perusteltu. Kannatamme sen hyväksymistä.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1994

Aino Suhola Ismo Seivästö

III

Katsomme, että lakivaliokunnan olisi tullut mietinnössään ehdottaa rattijuopumuksen promillerajaksi 0,3 promillea ja törkeän rattijuopumuksen promillerajaksi 1,0 promillea seuraavin perustein:

Rattijuopumuksen promillerajan alentaminen 0,3 promilleen lähestyisi täysraittiuden periaatetta liikenteessä. Jos promilleraja jätetään 0,5 promilleen, houkuttelee se alkoholin käyttöön. Tällöin seurauksena on usein 0,5 promillerajan ylittyminen. Ruotsissa on kokeiltu 0,2 promillerajaa noin kahden vuoden ajan ja näyttää siltä, että rajan asettaminen 0,2 promilleen tulee olemaan pysyvä.

Edellä sanottua tukee myös se, että tutkimukset yksittäistapauksissa osoittavat jo alle 0,5 promillen veren alkoholipitoisuuden vaikuttavan kuljettajan kykyyn toteuttaa virheettömiä suorituksia. Liikenneturvallisuussyistäkin rajan alentaminen 0,3 promilleen on siten perusteltua.

Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat kiistatta sen, että veren alkoholipitoisuuden ylittäessä 1,0 promillen rajan ihmisen havainnointi- ja reaktiokyvyssä tapahtuu jyrkkää laskua. Onnettomuusriski kohoaa siten tuntuvasti 1,0 promillerajan ylittyessä ja onnettomuuksien seurauksien vakavuusaste nousee selvästi.

Kun rikosten törkeysporrastus tapahtuu nimenomaan teon vaarallisuuden, vahingollisuuden ja paheksuttavuuden perusteella, on oikea raja rattijuopumuksen ja sen törkeän tekomuodon kohdalla 1,0 promillea.

Emme voi yhtyä myöskään niihin käsityksiin, että rikosten löysemmän rangaistavuuden perusteena on se, että vankilat täyttyvät tai että seurauksena on suurempia taloudellisia menetyksiä suhteutettuna siihen, että valtaosassa ihmishenkiä vaatineissa tai pahoja vammoja aiheutuneissa liikenneonnettomuuksissa osasyynä on ollut ajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

1.

Laki

rikoslain 23 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 23 luvun 1, 2, 4 ja 5 § sekä 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 10 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (960/76), seuraavasti:

23 luku

Liikennejuopumuksesta

Joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,3 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,15 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, on tuomittava rattijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Jos rattijuopumuksessa

1) rikoksentekijän veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,0 promillea tai hänellä on vähintään 0,50 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai

2) rikoksentekijän kyky virheettömiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut

ja jos olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään kuuteenkymmeneen päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

Voimaantulosäännös

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1994

Oiva Savela Marja-Liisa Tykkyläinen Tina Mäkelä