Eduskunta on 7 päivänä syyskuuta 1993 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 95/1993 vp oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaksi lainsäädännöksi.

Edelleen eduskunta on 21 päivänä lokakuuta 1994 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 230 laiksi rikoslain 32 luvun muuttamisesta.

Valiokunta on käsitellyt esitykset toistensa yhteydessä.

Lakivaliokunta on pyytänyt hallituksen esityksestä n:o 95/1993 vp ympäristövaliokunnan (YmVL 4) ja työasiainvaliokunnan (TyVL n:o 2) lausunnot. Lausunnot on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist ja lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen oikeusministeriöstä, poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen sisäasiainministeriöstä, ylitarkastaja Kyllikki Silvennoinen kauppa- ja teollisuusministeriöstä, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen, osastopäällikkö Martti Jaatinen oikeuskanslerinvirastosta, oikeusneuvos Pirkko-Liisa Haarman korkeimmasta oikeudesta, hovioikeudenneuvos Robert Liljenfeldt Vaasan hovioikeudesta, käräjätuomari Liisa Lehtiö Helsingin käräjäoikeudesta, osastopäällikkö Antti Neimala Keskuskauppakamarista, kaupunginviskaali Tom Ifström Suomen Kaupunginviskaaliyhdistyksestä, apulaisnimismies Hannu Joona Suomen Nimismiesyhdistyksestä, rikostarkastaja Jyrki Rostiala Poliisijärjestöjen liitosta ja asianajaja Matti Nurmela Suomen Asianajajaliitosta sekä professori Eero Backman ja professori Pekka Koskinen. Lisäksi valiokunta on saanut Suomen Pankkiyhdistykseltä kirjallisen lausunnon.

Hallituksen esitykset

Hallituksen esitys n:o 95/1993 vp

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin otettaviksi uudet säännökset, joiden mukaan oikeushenkilö voitaisiin tuomita rangaistukseen sen toiminnassa tapahtuneen rikoksen johdosta. Rangaistukseksi ehdotetaan yhteisösakkoa, joka olisi luonteeltaan täysin uusi seuraamus. ― Voimassa olevan lain mukaan rangaistukseen voidaan tuomita ainoastaan ihmisiä eli niin sanottuja luonnollisia henkilöitä. Osakeyhtiöt, yhdistykset, kunnat, säätiöt ja muut oikeushenkilöiksi kutsutut kokonaisuudet on siis jätetty rangaistusvastuun ulkopuolelle.

Oikeushenkilö voitaisiin esityksen mukaan tuomita yhteisösakkoon sellaisten rikoslaissa rangaistaviksi säädettyjen tekojen johdosta, joista näin on laissa erikseen todettu. Yhteisösakkoon voitaisiin tuomita periaatteessa mikä tahansa oikeushenkilö, myös julkisyhteisö. Valtion ja kuntien vastuun ulkopuolelle jäisivät kuitenkin julkisen vallan käyttämisessä tehdyt rikokset.

Oikeushenkilöä itseään ei esityksessä pidetä rikoksen tekijänä, vaan rangaistus voisi seurata sellaisesta rikoksesta, jonka joku on tehnyt oikeushenkilön toiminnassa. Rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että oikeushenkilön johto on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka että oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Rikoksen tekijän on lisäksi täytynyt toimia oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja kuulua sen johtoon tai olla työ- tai virkasuhteessa oikeushenkilöön taikka toimia toimeksiannon perusteella.

Yhteisösakon vähimmäismäärä olisi viisituhatta ja enimmäismäärä viisi miljoonaa markkaa. Yhteisösakon rahamäärää vahvistettaessa tulisi esityksen mukaan ottaa huomioon oikeushenkilön laiminlyönnin laatu ja laajuus sekä oikeushenkilön taloudellinen asema.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu olisi sillä tavoin harkinnanvarainen, että tuomitsemisen edellytysten täyttyessäkin tuomioistuimen tulisi harkita, tuomitaanko yhteisösakkoon vai ei. Tätä harkintaa ohjaamaan lakiin otettaisiin säännös harkinnan perusteista.

Useampaan samalla kertaa tuomittavaksi tulevaan rikokseen, joista voi seurata yhteisösakko, sovellettaisiin hieman muunneltua yhtenäisrangaistusjärjestelmää. Yleensä tällöin tuomittaisiin yhteinen yhteisösakko. Uusi rangaistus pantaisiin täytäntöön kuten päiväsakkoina tuomittava sakkorangaistus. Yhteisösakon sijasta ei kuitenkaan määrättäisi muuntorangaistusta. Yhteisösakon tuomitsemisen lyhin ja täytäntöönpanon yleinen vanhentumisaika olisi viisi vuotta.

Uuden seuraamuksen käyttöön ottamisen vuoksi myös eräisiin oikeudenkäyntiä ja oikeusprosessia koskeviin lakeihin ehdotetaan tehtäväksi lähinnä teknisluonteisia muutoksia.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun eduskunta on ne hyväksynyt.

Hallituksen esitys n:o 230

Esityksessä ehdotetaan, että rahanpesu ja muut törkeimmät kätkemisrikokset otettaisiin oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin. Siten näiden rikosten johdosta voitaisiin siis tuomita yhteisösakkoon.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samaan aikaan kuin oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva lainsäädäntö, joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Valiokunnan kannanotot

Yleisperustelut

Hallituksen esityksessä arvioidaan laajasti perusteita, joita on esitetty oikeushenkilön rangaistusvastuun käyttöönoton puolesta ja vastaan. Useiden kuulemiensa asiantuntijoiden tavoin valiokunta pitää uuden rikosoikeudellisen seuraamuksen puolesta esitettyjä perusteita merkittävästi painavampina kuin sitä vastaan esitettyjä argumentteja. Näin ollen valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä.

Keskeinen peruste uuden rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttöönotolle on yksilöllisten rangaistusten ilmeinen epäsuhta yhteisöjen toiminnassa tapahtuneiden rikosten haitallisuuteen ja moitittavuuteen nähden. Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän epäkohtaan ympäristörikosten osalta. Lakivaliokunnan käsityksen mukaan rangaistusvastuu on oikeudenmukaista kohdentaa suoraan yhteisöön, jonka toiminnassa rikos on tehty ja jonka taloudellisia etuja rikos hyödyttää. Käyttöönotettavan yhteisösakon voi olettaa myös tehostavan rikosoikeudellista järjestelmää, koska nykyisten seurausten lievyyden lisäksi yksilöllisen rangaistusvastuun toteuttaminen on monimutkaisissa yhteisöissä käytännössä vaikeaa.

Oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvat rikokset

Hallituksen esityksen mukaan yhteisösakkoon voidaan tuomita sellaisista rikoksista, joiden seuraamukseksi se on rikoslaissa säädetty. Rangaistuksen ehdotettu käyttöala on suppea, koska yhteisösakko on tarkoitettu suhteellisen vakavien rikostyyppien seuraamukseksi ja koska kyseessä on uusi rikosoikeudellinen seuraamus.

Työasiainvaliokunta pitää esitystä sinänsä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena, mutta katsoo, ettei yhteisösakkoa hallituksen esityksen mukaisesti pidä ulottaa koskemaan työrikoksia. Ympäristövaliokunta on puolestaan lausunnossaan kannattanut oikeushenkilön rangaistusvastuun ulottamista ympäristörikoksiin, koska ne ovat tyypillisesti yhteisön toiminnassa tehtyjä rikoksia.

Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksessä omaksuttua periaatetta uuden rikosoikeudellisen seuraamuksen varovaisesta käyttöönotosta perusteltuna ja kaikkia oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin ehdotettuja rikoksia siihen hyvin soveltuvina. Valiokunnassa kuultavina olleet asiantuntijat ovat ehdottaneet eräiden muiden rikostyyppien, esimerkiksi työ-, vero- ja kirjanpitorikosten, sisällyttämistä yhteisösakon käyttöalaan. Valiokunnan käsityksen mukaan yhteisösakon piiriin kuuluvia rikoksia voidaan arvioida uudelleen, kun uudesta seuraamuksesta on saatu käytännön kokemuksia.

Yksityiskohtaiset huomautukset ja muutosehdotukset

1. Laki rikoslain muuttamisesta

9 luku. Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

1 § Soveltamisala

Hallituksen esityksen mukaan yhteisösakko on harkinnanvarainen seuraamus, jonka tuomitseminen tai tuomitsematta jättäminen on tuomioistuimen vapaassa harkinnassa, vaikka tuomitsemisen edellytykset olisivatkin olemassa. Rangaistusvastuun harkinnanvaraisuutta perustellaan sääntelyn joustavuudella, jolloin vältetään kohtuuttomuus yksittäistapauksissa ja säästetään tuomioistuinten resursseja. Esityksessä tuodaan lisäksi esille harkinnanvaraisuuteen liittyviä haittoja, joita ovat esimerkiksi oikeuskäytännön mahdollinen epäyhtenäisyys sekä kielteinen vaikutus yleiseen lainkuuliaisuuteen. Hallituksen esityksessä ei myöskään pidetä omaksuttua ratkaisua ongelmattomana rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota seurauksen harkinnanvaraisuuteen ja katsonut, että lakia säädettäessä jää jossain määrin epäselväksi, miten yhteisösakkoa tullaan käyttämään. Asettuessaan puoltamaan harkinnanvaraisuutta tarkoituksenmukaisuusperusteilla ympäristövaliokunta on kuitenkin pitänyt lain soveltamisen seurantaa välttämättömänä.

Ympäristövaliokunnan lausuntoon yhtyen lakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä esitetyt eri näkökohdat seuraamuksen harkinnanvaraisuudesta tai pakollisuudesta ovat niin merkittäviä, että nyt tehtyä ratkaisua on perusteltua syytä tarkastella uudelleen, kun seuraamuksesta on saatu käytännön kokemuksia.

Valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamista tuomioistuimissa ja arvioi sen jälkeen, onko aihetta säätää yhteisösakko pakolliseksi seuraamukseksi.

2 § Rangaistusvastuun edellytykset

Yhteisösakkoon voidaan tuomita ainoastaan virallisen syyttäjän vaatimuksesta. Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan asianomistajarikoksissa edellytetään lisäksi asianomistajan syytepyyntöä. Asianomistaja voi estää rangaistukseen tuomitsemisen yksilörikoksesta ja hänen oikeutensa on katsottu olevan syytä ulottaa koskemaan myös tähän rikokseen perustuvaa yhteisösakkoon tuomitsemista.

Valiokunnan käsityksen mukaan omaksuttu lähtökohta on hyväksyttävä ja lähtökohdiltaan oikeansuuntainen asianomistajan aseman kehittämisen kanssa. Valiokunta on useiden asianomistajarikosten osalta pitänyt toisaalta tärkeänä, että syyteharkinnassa yhteiskunnan edut tulevat riittävästi huomioon otetuiksi. Tästä syystä virallinen syyttäjä voi useista asianomistajarikoksista nostaa syytteen, mikäli erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Valiokunta ehdottaakin, että yhteisösakkoon voitaisiin tuomita virallisen syyttäjän vaatimuksesta myös oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvasta asianomistajarikoksesta, mikäli erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

4 § Perusteet tuomitsemista harkittaessa

Pykälän 1 kohdan viittausta 2 §:ään on pidetty epäselvänä. Valiokunta ehdottaa, että kohtaa täsmennetään viittaamalla 2 § :n 1 momenttiin.

5 § Yhteisösakko

Yhteisösakon vähimmäismääräksi ehdotetaan 5 000 markkaa ja enimmäismääräksi viittä miljoonaa markkaa.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat arvostelleet yhteisösakon vähimmäis- ja enimmäismäärän suuruutta. Niitä kumpaakin on pidetty liian alhaisena ja rangaistusasteikkoa liian laajana, jotta se ohjaisi tuomioistuinten mittaamiskäytäntöä riittävästi.

Valiokunta hyväksyy ehdotetun rangaistusasteikon, joka on verrattavissa eräiden muiden maiden vastaaviin rangaistuksiin ja kilpailulainsäädännön nykyisiin sanktioihin. Asetetuista markkamääristä johtuen rangaistusasteikkoa on tarkistettava rahan arvon muutosten myötä. Sitä voidaan myös arvioida uudelleen, kun rangaistuksesta on saatu kokemuksia.

7 § Syyttämättä jättäminen

Valiokunta ehdottaa, että pykälän nimi muutetaan paremmin sen sisältöä vastaavaan muotoon "Syyttäjän harkintavalta".

9 § Vanhentuminen

Ehdotuksen mukaan yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentumisaika määräytyy pääsäännön mukaan rikoksentekijän teon vanhentumisajan perusteella. Lyhin vanhentumisaika olisi kuitenkin viisi vuotta.

Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat sekä ympäristövaliokunta ovat pitäneet syyteoikeuden vanhentumisaikaa liian lyhyenä.

Oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin ehdotetaan sellaisia rikoksia, joiden ilmituleminen ja selvittäminen voivat viedä kauan aikaa. Valiokunta on rikoslain kokonaisuudistuksen II vaihetta (HE 94/1993 vp) koskevassa mietinnössään n:o 22 käsitellyt rikoslain 8 luvun säännöksiä syyteoikeuden vanhentumisesta ja esittänyt eräitä näkökohtia otettavaksi huomioon työryhmässä, joka valmistelee näiden säännösten uudistamista.

Valiokunta ei ehdota vanhentumissäännöstä muutettavaksi, koska yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentumisaika on kytketty mainittuihin uudistettavina oleviin yleisiin säännöksiin. Näitä uudistettaessa voidaan samalla arvioida tätä säännöstä.

2. Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun muuttamisesta

Eduskunta on 5 päivänä joulukuuta 1994 hyväksynyt hallituksen esityksen n:o 66 laeiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen ym. muuttamisesta, jolla po. lain nimike on muutettu laiksi rangaistusten täytäntööpanosta. Laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.5.1995.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen johtolauseeseen ja lain nimikkeeseen tehdään lainmuutoksesta johtuvat tarkistukset.

3. Laki pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n muuttamisesta

Valiokuntakäsittelyssä on ilmennyt, että pakkokeinolain (450/87) kotietsinnän edellytyksiä koskevaa säännöstä on muutettava, jotta kotietsintä voitaisiin suorittaa oikeushenkilön rangaistusvastuun selvittämiseksi.

Valiokunta ehdottaa, että tässä yhteydessä muutetaan myös pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n 1 momenttia lisäämällä sen loppuun lause "taikka jos selvitettävänä ovat yhteisösakon tuomitsemiseen vaikuttavat seikat". Lisäksi rikosnimike "henkilörekisteriin tunkeutuminen" on muutettava rikoslain kokonaisuudistuksen II vaiheessa (HE 94/1993 vp) ehdotettuun muotoon "henkilörekisteriin kohdistuva tietomurto". Tämän vuoksi myös johtolausetta ja lain nimikettä on muutettava.

4. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen osa niistä oikeudenkäymiskaaren säännöksistä, jotka sisältyvät tähän hallituksen esitykseen, on muuttunut 1.12.1993 voimaan tulleiden lainmuutosten (1052/91 ja 1056/91) takia. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että oikeudenkäymiskaareen tehdään lainmuutoksista johtuvat tarkistukset.

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että hallituksen esitykseen 95/1993 vp sisältyvä lakiehdotus n:o 5 hyväksyttäisiin muuttamattomana, sekä

että hallituksen esitykseen 95/1993 vp sisältyvä lakiehdotus n:o 1 täydennettäisiin hallituksen esitykseen 230 sisältyvällä lakiehdotuksella ja hyväksyttäisiin muutettuna ja

että hallituksen esitykseen 95/1993 vp sisältyvät lakiehdotukset n:ot 2―4 hyväksyttäisiin muutettuina seuraavasti:

1.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään rikoslakiin siitä 31 päivänä toukokuuta 1974 annetulla lailla (412/74) kumotun 9 luvun tilalle uusi 9 luku, 16 lukuun siitä 29 päivänä joulukuuta 1988 annetulla lailla (1256/88) kumotun 28 §:n tilalle uusi 28 §, 17 luvun 4 §:ään, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa laissa (451/87), uusi 2 momentti, 29 lukuun, sellaisena kuin se on 24 päivänä elokuuta 1990 ja 27 päivänä toukokuuta 1994 annetuissa laeissa (769/90 ja 386/94), uusi 10 §, 30 lukuun, sellaisena kuin se on (poist.) mainitussa 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa ja 25 päivänä tammikuuta 1993 annetussa laissa (54/93), uusi 13 §, 32 lukuun, sellaisena kuin se on mainitussa 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa sekä 17 päivänä joulukuuta 1993 ja 29 päivänä huhtikuuta 1994 annetuissa laeissa (1304/93 ja 317/94), uusi 8 §, ja 46 lukuun, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 24 päivänä elokuuta 1990 annetulla lailla ja 29 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla (1522/94) uusi 14 § seuraavasti:

9 luku

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

2 §
Rangaistusvastuun edellytykset

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Yhteisösakkoon voidaan tuomita, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. Yhteisösakkoon ei kuitenkaan tuomita sellaisen asianomistajarikoksen johdosta, jota asianomistaja ei ilmoita syytteeseen pantavaksi, ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

4 §
Perusteet tuomitsemista harkittaessa

Harkittaessa, tuomitaanko oikeushenkilö yhteisösakkoon, huomiota on kiinnitettävä erityisesti:

1) oikeushenkilön 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin laiminlyönnin laatuun ja laajuuteen sekä johdon osuuteen rikoksessa;

(2―6 kohta kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

7 §
Syyttäjän harkintavalta

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

16 luku

Rikoksista julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

17 luku

Perättömästä lausumasta

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

29 luku

Rikoksista julkista taloutta vastaan

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

30 luku

Elinkeinorikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

32 luku

Kätkemisrikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä 230)

46 luku

Säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta

(Kuten hallituksen esityksessä 95/1993 vp)

(Kuten hallituksen esityksessä)

2.

Laki

rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 6 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun lain 6 luvun otsikko, sellaisena kuin se on 21 päivänä heinäkuuta 1977 annetussa laissa (595/77), sekä

lisätään 6 luvun 1 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 21 päivänä heinäkuuta 1977 annetussa laissa, uusi 3 momentti seuraavasti:

6 luku

Sakosta, sakon muuntorangaistuksesta ja yhteisösakosta

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

3.

Laki

pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n ja 5 luvun 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun pakkokeinolain (450/87) 5 luvun 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (772/90), ja

lisätään 3 luvun 1 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

3 luku

Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko

(Kuten hallituksen esityksessä)

5 luku

Etsintä

1 § (Uusi)
Kotietsinnän edellytykset

Jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, saadaan rakennuksessa, huoneessa taikka suljetussa säilytyspaikassa tai kulkuneuvossa toimittaa kotietsintä takavarikoitavan esineen löytämiseksi tai muutoin sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä. Kotietsintä saadaan toimittaa myös, jos epäilyn kohteena oleva rikos on väärennysaineiston tai väärän rahan hallussapito taikka henkilörekisteriin kohdistuva tietomurto taikka jos selvitettävinä ovat yhteisösakon tuomitsemiseen liittyvät seikat.

(Kuten hallituksen esityksessä)

4.

Laki

oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa laissa (1052/91), sekä

lisätään 10 lukuun uusi 21 a §, 11 luvun 20 §:ään, sellaisena kuin se on (poist.) 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa laissa (1056/91), uusi 4 momentti sekä 14 luvun 7 a §:ään, sellaisena kuin se on 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa laissa (708/91), uusi 3 momentti ja 7 b §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 2 momentti seuraavasti:

10 luku

Laillisesta tuomioistuimesta

(Kuten hallituksen esityksessä)

11 luku

Haasteesta ja sen tiedoksi antamisesta

Oikeushenkilön haastamisessa vastaamaan yhteisösakon tuomitsemista koskevaan vaatimukseen noudatetaan, mitä tässä luvussa säädetään haasteen tiedoksiannosta oikeushenkilölle riita-asiassa. Jos vastaajana on muu oikeushenkilö kuin valtio, haaste on kuitenkin aina annettava tiedoksi henkilökohtaisesti sellaiselle henkilölle, jolla on oikeus ottaa haaste vastaan oikeushenkilön puolesta. Haaste on annettava tiedoksi niin aikaisin, että vastaaja tai tämän edustaja voi määräpäivänä saapua tuomioistuimeen. Jos oikeushenkilön edustajan on tällaisessa asiassa saavuttava henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, hänen haastamisessaan noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään vastaajan haastamisesta.

(Poist.)

12 luku

Asianosaisista

Riita-asiassa asianosainen tai hänen laillinen edustajansa sekä rikosasiassa asianomistaja tai hänen laillinen edustajansa ja vastaajana olevan oikeushenkilön laillinen edustaja voidaan määrätä saapumaan tuomioistuimeen henkilökohtaisesti sakon uhalla, jos se katsotaan asian selvittämisen kannalta tarpeelliseksi. Riita-asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, vastaajaa on aina kehotettava saapumaan tuomioistuimeen sakon uhalla.

14 luku

Asian käsittelystä oikeudessa

(Kuten hallituksen esityksessä)

Voimaantulosäännös

(Kuten hallituksen esityksessä)

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lax, varapuheenjohtaja Halonen ja jäsenet Aittoniemi, Hassi, Häkämies, Komi, Korteniemi, Piha, Polvi, Rossi, Savela, Seivästö, Suhola, Tykkyläinen ja Vuoristo.

Vastalause

Suomessa on rikosoikeudellisten sanktioiden valikoima kansainvälisesti vertaillen kovin suppea. Nyky-yhteiskunnan tarpeiden ja yleisen oikeustajun mukaista on monipuolistuttaa järjestelmää. Tämän vuoksi pidämme hallituksen esitystä oikeushenkilön rangaistusvastuusta tarpeellisena.

Hallituksen esitys ja lakivaliokunnan enemmistö antavat yhteisösakon soveltamiselle keinotekoisen suppean alan ja vähäisen vaikutusmahdollisuuden.

Mielestämme yhteisösakko soveltuu hyvin nimenomaan työrikosten seuraamukseksi. Rikoslakiuudistuksen valmistellut rikoslakiprojektin johtoryhmä, ns. professorikomitea, sekä valiokunnassa kuullut rikosoikeuden asiantuntijat olivat tällä kannalla. Samoin kaikki valiokunnassa asiantuntijoina kuullut työoikeuden professorit pitivät yhteisösakkoa työrikoksiin sopivana. Samalla linjalla olivat edelleen työsuojeluviranomaiset, Lakimiesliitto, eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja muutkin asiantuntijat työnantajapuolta lukuun ottamatta.

Kun nykyinen oikeusministerikään ei asettanut esteitä hallituksen esityksen muuttamiseksi siten, että työrikokset otetaan mukaan, jää lakivaliokunnan hallituspuolueisiin nojautuvan enemmistön menettely käsittämättömäksi. Olemme tehneet työrikoksia koskevat muutosesitykset rikoslain 47 luvun käsittelyn yhteydessä (HE 94/1993 vp ― LaVM 22).

Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä ehdotetaan yhteisösakkoon tuomitsemisen jättämistä tuomioistuimen vapaaseen harkintaan. Tällainen menettely on rikosoikeudessa hyvin harvinaista. Yhteisösakkosäännösten tarpeettoman tiheä soveltaminen voidaan estää tiukoilla perusedellytyksillä, jotka ovat jo hallituksen esityksessä ― kuten oikeusministeriö on lausunnossaan lakivaliokunnalle huomauttanut. Vaarana harkinnanvaraisessa tuomitsemisessa on, että yhteisösakon merkitys jää olemattomaksi tuomioiden hyvin vähäisen määrän vuoksi.

Lakivaliokunta käsitteli pitkään yhteisösakon suuruutta. Asiantuntijoiden mielestä rikosoikeudelliset periaatteet edellyttävät tuomitsemista määrämarkoin. Mietinnössä oleva viiden miljoonan markan enimmäismäärä ei mielestämme anna mahdollisuuksia vaikuttaa riittävästi suurimpien yritysten päätöksentekoon. Tämän vuoksi ehdotamme enimmäisrajan nostamista 10 miljoonaan markkaan. On todennäköistä, että kun tästä uudesta seuraamusjärjestelmästä on saatu enemmän kokemuksia, enimmäisrajan nostamista kannattaa harkita vielä uudelleen.

Rikosoikeudelliset vanhentumisajat on suomalaisessa järjestelmässä sidottu pääsääntöisesti rikosten enimmäisrangaistuksiin. On kuitenkin perusteltavissa, että tekotyypin tai muun vastaavan seikan vuoksi voitaisiin tästä pääsäännöstä poiketa. Kun oikeushenkilön rangaistusvastuu nyt otetaan ensimmäisen kerran käyttöön yhteisösakon muodossa, voidaan sille säätää oma itsenäinen vanhentumisaikansa. Pidämme tätä perusteltuna, koska ympäristörikokset, taloudelliset rikokset ja yhteisösakon piiriin ehdottamamme työrikokset ovat tyypillisesti sekä hitaasti julkitulevia että vaikeasti selvitettäviä. Tämän vuoksi olemme ehdottaneet, että yhteisösakkoa koskevan vaateen lyhin vanhentumisaika olisi valiokunnan mietinnössä esitetyn 5 vuoden sijasta 10 vuotta.

Edellä olevan johdosta ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksyttäisiin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 9 luvun 1, 5 ja 9 § näin kuuluvina:

1 §
Soveltamisala

Yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tapahtunut rikos, tuomitaan virallisen syyttäjän vaatimuksesta (poist.) rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

5 §
Yhteisösakko

Yhteisösakko tuomitaan määrämarkoin. Alin yhteisösakon rahamäärä on viisituhatta ja ylin kymmenen miljoonaa markkaa.

9 §
Vanhentuminen

Jos rikoksentekijälle ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta, ei myöskään oikeushenkilöä, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, saa tuomita rangaistukseen. Yhteisösakkoa koskevan vaateen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin kymmenen vuotta.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Tarja Halonen Iivo Polvi

Satu Hassi Marja-Liisa Tykkyläinen