HE 295/1994

Eduskunta on 23 päivänä marraskuuta 1994 lähettänyt ympäristövaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 295.

Talousvaliokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti antanut asiasta lausunnon. Lausunto (TaVL 15) on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväksi myös eduskunnan 7 päivänä joulukuuta 1994 talousvaliokunnasta ympäristövaliokuntaan siirtämän ed. Hautalan ym. lakialoitteen n:o 8/1993 vp laiksi ydinenergialain muuttamisesta.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ministeri Seppo Kääriäinen ja hallitusneuvos Yrjö Sahrakorpi kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ministeri Sirpa Pietikäinen ympäristöministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Arja Manner oikeusministeriöstä, ulkoasiainsihteeri Kari Kahiluoto ulkoasiainministeriöstä, pääjohtaja Antti Vuorinen Säteilyturvakeskuksesta, apulaisjohtaja Heikki Raumolin IVO-yhtiöistä, tekninen johtaja Ami Rastas ja varatuomari Heikki Kolehmainen Teollisuuden Voima Oy:stä, kampanjavastaava Iida Simes Greenpeace Finlandista ja erikoistutkija Bruno Bärs.

Hallituksen esitys ja lakialoite

Hallituksen esityksessä ehdotetaan ydinenergialakia muutettavaksi Euroopan unionin (EU) lainsäädännön ja ydinenergialain välisten ristiriitojen poistamiseksi ottaen huomioon sen, mitä on ehdotettu hallituksen esityksessä Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Näiden sopimusmääräysten kautta Suomi tulisi sopimuspuoleksi myös Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen.

Esityksessä ehdotetaan lakia muutettavaksi myös niin, että suomalaiset ydinvoimayhtiöt hoitaisivat tuottamiensa ydinjätteiden ydinjätehuollon kaikilta osin aina loppusijoitusta myöten Suomessa. Vastaavasti myöskään ulkomailla tuotettujen ydinjätteiden ydinjätehuoltoa ei voitaisi miltään osin hoitaa Suomessa. Tältä osin esitys ei liity Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa.

Ehdotettu laki liittyy pääosiltaan Suomen mahdolliseen jäsenyyteen Euroopan unionissa ja on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti jäsenyyden kanssa. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella. Siltä osin kuin ehdotettu laki koskee ydinjätehuollon hoitamista yksinomaan Suomessa, se on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1996 aikana, niin ikään asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Lakialoitteessa n:o 8/1993 vp esitetään ydinenergialakia muutettavaksi siten, että laki kieltää ulkomaisessa ydinteknisessä laitoksessa tai muussa ulkomaisessa ydinteknisessä toiminnassa syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen sekä ydinjätteen loppusijoituksen Suomessa.

Valiokunnan kannanotot

Ympäristövaliokunta on useita kertoja esittänyt ydinenergialain muuttamista siten, että ulkomaisen käytetyn ydinpolttoaineen ja muun ydinjätteen tuonti ja loppusijoittaminen Suomeen kiellettäisiin. Valiokunnan käsityksen mukaan ainoa eettisesti kestävä periaate on, että kukin maa vastaa omien ydinjätteidensä loppusijoittamisesta.

Hallituksen esitykseen sisältyvällä lakiehdotuksella kiellettäisiin paitsi ulkomaisen ydinjätteen käsittely, varastointi ja loppusijoittaminen Suomessa myös suomalaisen ydinjätteen käsittely, varastointi ja loppusijoittaminen maamme rajojen ulkopuolella. Valiokunta pitää lakiehdotusta tältä osin tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa myöskään Euratom-sopimuksen täytäntöönpanoa koskeviin ehdotuksiin. Eräitä tarkennuksia valiokunta kuitenkin ehdottaa lakiehdotukseen tehtäväksi.

3 §. Määritelmät. Pykälän 3 kohdan mukaan ydinjätteellä tarkoitetaan a) ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena syntyneitä radioaktiivisia jätteitä, sekä b) sellaisia ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena radioaktiivisiksi muuttuneita aineita, esineitä ja rakenteita, jotka on poistettu käytöstä ja joiden radioaktiivisuudesta aiheutuvan vaaran vuoksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä.

Ydinenergialain ydinjätteen määritelmä kattaa myös ydinenergian tuotannon yhteydessä syntyvän käytetyn ydinpolttoaineen, vaikka sitä ei nimenomaisesti määritelmässä mainitakaan. Ydinenergialain nojalla annetussa asetuksessa (161/88) käytetty ydinpolttoaine on sitä vastoin määritelty ydinenergian aikaansaamiseen ydinpolttoaineena käytetyksi merkittävästi ydinjätettä sisältäväksi ydinaineeksi.

Ihmisten ja ympäristön turvallisuuden kannalta käytetyn ydinpolttoaineen syntyminen on ydinenergian tuotannon ongelmallisin seuraus, sillä käytetty ydinpolttoaine on suurimmalta osaltaan korkea-aktiivista jätettä. Sen loppusijoittaminen edellyttääkin lähes pysyvää eristämistä biosfääristä.

Koska käytetty ydinpolttoaine on vaarallisinta ydinjätettä, on valiokunnan mielestä perusteltua mainita se myös lain tasolla ydinjätteen määritelmässä. Siksi valiokunta ehdottaa myös 3 §:n 3 kohtaa muutettavaksi tässä yhteydessä.

21 §. Muu ydinenergian käyttö. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 8 kohta, joka koskee Euratom-sopimuksen tarkoittamia ydinpolttoainetoimituksia koskevia ilmoituksia.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan velvollisuus kyseisten ilmoitusten tekemiseen seuraa suoraan jo Euratom-sopimuksesta, joten siitä ei tarvitse enää lailla säätää. Ilmoitusten tekemistä koskevien säännösten kytkeminen ydinenergian käyttöä koskeviin lupiin johtaisi lisäksi siihen, että lupa ydinpolttoainetoimituksiin jouduttaisiin myöntämään aina erikseen kunkin erän osalta. Voimassa olevan lain mukaan on mahdollista myöntää useita eriä koskevia lupia. Tätä käytäntöä ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa. Valiokunta ehdottaakin 21 §:stä poistettavaksi ehdotetun uuden 8 kohdan.

21 a §. Yhteismarkkinoiden toteuttaminen. Pykälään 21 ehdotetun muutoksen johdosta olisi tästä pykälästä poistettava viittaus 21 §:n 8 kohtaan.

Talousvaliokunnan lausunto. Talousvaliokunta ehdottaa ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa muutettavaksi myös lakiehdotuksen 6 a ja 6 b §:ää.

Suomessa syntyneiden ydinjätteiden ydinjätehuoltoa koskevasta 6 a §:stä talousvaliokunta ehdottaa poistettavaksi käsittelyä ja varastointia koskevan vientikiellon. Talousvaliokunta toteaa ydinturvallisuuden edellyttävän kansainvälistä yhteistoimintaa. Naapurimaiden ja maailmanlaajuinen turvataso on osa kansallista ydinturvallisuuttamme. Talousvaliokunta viittaa myös Loviisan ydinlaitoksen jätteitä käsittelevän Tsheljabinskin jälleenkäsittelylaitoksen taloudelliseen tilanteeseen.

Ympäristövaliokunta harkitsi huolellisesti talousvaliokunnan ehdotusta. Myös ympäristövaliokunnan kuulemista asiantuntijoista osa korosti kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyssä varsinkin pienten maitten kannalta. Koko Venäjän pohjoisen alueen ― mukaan lukien Murmanskin sotilaallinen ydinvoimankäyttö ― ydinjätehuollon järjestämiseksi katsottiin olevan tärkeää, että Tsheljabinskin jälleenkäsittelylaitos pystyy toimimaan turvallisesti. Suomalaisen käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelystä saatavia varoja pidettiin tässä suhteessa merkittävinä.

Toisaalta osa ympäristövaliokunnan kuulemista asiantuntijoista korosti jälleenkäsittelyyn liittyviä ongelmia. Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyssä syntyy korkea-aktiivisen jätteen lisäksi myös matala-aktiivisempaa jälleenkäsittelyjätettä sekä haitallisia ilmastopäästöjä. Sekä jälleenkäsittelyjätteen että päästöjen määrät voivat olla huomattavia. Jälleenkäsittely lisää myös vaarallisia kuljetuksia. Jos jälleenkäsittelyjätteet sijoitetaan lopullisesti siihen maahan, jossa käytetty ydinpolttoaine on syntynyt, kuljetusten määrä lisääntyy entisestään.

Ympäristövaliokunta katsoo, että sillä ei ole tällä hetkellä riittäviä tietoja arvioida, onko käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsitteleminen ihmisten ja ympäristön turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin käytetyn ydinpolttoaineen suora loppusijoittaminen. Luotettavaa tietoa esimerkiksi Tsheljabinskin laitoksen toiminnasta ei ole saatavissa, kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan. Tästä syystä valiokunta ei ole nyt valmis hyväksymään talousvaliokunnan esittämää muutosta 6 a §:ään. Kun ratkaisu Suomen ydinjätteiden loppusijoittamisesta aikanaan tehdään, tulee sen yhteydessä kyetä arvioimaan, onko käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen turvallisempaa käsiteltynä vai käsittelemättä. Vasta siinä yhteydessä on edellytykset arvioida talousvaliokunnan 6 a §:ää koskevaa muutosehdotusta.

Lakiehdotuksen 6 b §:ään talousvaliokunta esittää otettavaksi poikkeuksen, joka mahdollistaisi poikkeuksellisissa oloissa ulkomaisen ydinjätteen käsittelyn ja varastoinnin Suomessa. Edellä mainituista syistä ympäristövaliokunta ei kannata myöskään tätä muutosehdotusta.

Ympäristövaliokunta kuitenkin edellyttää, että hallitus selvittää, onko käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittely koko ketjun huomioon ottaen ihmisten ja ympäristön turvallisuuden kannalta parempi ydinjätehuoltovaihtoehto kuin käytetyn ydinpolttoaineen suora loppusijoittaminen.

Ympäristövaliokunta edellyttää lisäksi, että hallitus osallistuu määrätietoisesti kansainväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään ratkaisemaan entisen Neuvostoliiton alueen sotilaallisen ja muun ydinvoimantuotannon aiheuttamia mittavia ongelmia.

Voimaantulo. Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen mukaan 6 a §:n mukainen ydinjätteen vientikielto tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana vuonna 1996. Loviisan ydinjätteen vientiin Venäjälle ja siihen liittyviin kuljetuksiin on säteilyturvakeskus myöntänyt ydinenergialain nojalla luvan, joka on voimassa vuoden 1999 loppuun. Ydinjätteen palauttamisesta Venäjälle on Imatran Voima Oy solminut sopimukset venäläisen osapuolen kanssa. Palautussopimusten ehdot ovat voimassa viisi vuotta kerrallaan. Nykyinen viisivuotiskausi päättyy vuonna 1996, jonka jälkeen laki on tarkoitettu tulemaan voimaan.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että säteilyturvakeskuksen myöntämä vientilupa tulee olemaan lain voimaantulon jälkeen lainvastainen. Ympäristövaliokunta toteaa, että hallintolupaa ei ole suojattu lainsäätäjää vastaan, joten luvanvarainen toiminta voidaan kieltää lailla. Hallituksen esityksen asiaa koskeviin perusteluihin viitaten valiokunta ei ehdota muutoksia myöskään voimaantulosäännökseen.

Lakialoite

Valiokunta ehdottaa lakialoitteen hylättäväksi, koska se käsittelee samaa asiaa kuin hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 6 b §, jonka valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi.

Edellä esitetyn perusteella ympäristövaliokunta ehdottaa kunnioittaen,

että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

ydinenergialain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 11 päivänä joulukuuta 1987 annetun ydinenergialain (990/87) 3 §:n 3, 6 ja 7 kohta, 17 §:n 1 momentti ja 2 momentin johdantokappale, 21 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta ja 1 momentin loppulause, 32 §:n 1 momentin 2 kohta ja 75 §:n 2 momentti, sekä

lisätään 3 §:ään uusi 8 kohta, lakiin uusi 6 a ja 6 b §, 21 §:n 1 momenttiin uusi 7 (poist.) kohta, lakiin uusi 21 a §, 54 §:ään uusi 2 momentti, 55 §:n 2 momenttiin uusi 6 a kohta, 63 §:ään uusi 3 momentti sekä lain 10 lukuun uusi 68 a § seuraavasti:

3 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

3) ydinjätteellä:

a) ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena syntyneitä, käytetyn ydinpolttoaineen muodossa tai muussa muodossa olevia radioaktiivia jätteitä; sekä

b) sellaisia ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena radioaktiivisiksi muuttuneita aineita, esineitä ja rakenteita, jotka on poistettu käytöstä ja joiden radioaktiivisuudesta aiheutuvan vaaran vuoksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä.

(6―8 kohta kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

21 §
Muu ydinenergian käyttö

Lupa 2 §:n 1 momentin 2―5 kohdassa tarkoitettuun toimintaan voidaan myöntää, jos, milloin toiminta sitä edellyttää:

(5 ja 6 kohta kuten hallituksen esityksessä)

7) niiden vieraiden valtioiden suostumukset, joita jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisön ja yhteisöstä pois tapahtuvien radioaktiivisten jätteiden kuljetusten ohjaamisesta ja valvonnasta annetussa neuvoston direktiivissä (92/3/Euratom) edellytetään, on saatu ja direktiivin määräyksiä voidaan muutenkin noudattaa; ja

(8 kohta poist.)

ydinenergian käyttö muutoinkin täyttää 5―7 §:ssä säädetyt periaatteet eikä ole ristiriidassa Euratom-sopimuksen velvoitteiden kanssa.

21 a §
Yhteismarkkinoiden toteuttaminen

Milloin 21 §:ssä tarkoitettua lupaa haetaan Euratom-sopimuksen liitteessä IV tarkoitettujen aineiden tai laitteiden vientiin tai tuontiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, on lupa myönnettävä, jos, milloin toiminta sitä edellyttää, 21 §:n 1―6 (poist.) kohdassa säädetyt edellytykset täytetään ja hakemuksessa tarkoitettu ydinenergian käyttö muutoinkin täyttää 4, 6 ja 7 §:ssä säädetyt periaatteet.

(Kuten hallituksen esityksessä)

Voimaantulosäännös

(Kuten hallituksen esityksessä)

Edelleen ympäristövaliokunta kunnioittaen ehdottaa,

että lakialoitteeseen n:o 8/1993 vp sisältyvä lakiehdotus hylättäisiin.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 1994

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Seppänen, varapuheenjohtaja Vanhanen, jäsenet Biaudet, Hautala, Kankaanniemi, Karhunen, Kautto, Korkeaoja, Kuuskoski, Markkula, J. Roos ja Virrankoski (osittain) sekä varajäsen Aula.

Vastalause

Käsitellessään hallituksen esitystä ydinenergialain muuttamiseksi ympäristövaliokunnalla oli uuden 6 a §:n säätämiselle kaksi vaihtoehtoa.

Valiokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen esityksen linjan, jonka mukaan käytetty ydinpolttoaine haudataan sellaisenaan Suomen kallioperään. Suomelle ei jää mahdollisuutta sen ydinjätteen jälleenkäsittelyyn, joka maahan haudataan, ja näin ollen polttoainesauvat on loppusijoitettava sellaisinaan.

Tämän vaihtoehdon mukaan vältytään sellaisilta ydinjätteen siirroilta, joihin liittyy kuljetusriskejä, sekä muualla tapahtuvan jälleenkäsittelyn aiheuttamilta mahdollisilta kielteisiltä vaikutuksilta näiden ydinlaitosten ympäristöön. Tämän vaihtoehdon mukaan Suomeen haudataan mitä ilmeisimmin vaarallisempaa jätettä kuin olisi jälleenkäsittelyssä syntyvä lasitettu jäte.

Myös toinen vaihtoehto, jota eduskunnan talousvaliokunta esittää, olisi kieltänyt ydinjätteen loppusijoittamisen ulkomaille. Sen vaihtoehdon mukaan olisi voitu toimia joko niin kuin hallitus esitti eli polttoainesauvat olisi voitu loppusijoittaa Suomeen sellaisenaan, ja sen ohella olisi ollut toinen vaihtoehto: se että ydinjätettä voitaisiin jälleenkäsitellä ulkomailla Suomeen tapahtuvaa hautaamista varten. Koska Suomessa tuotetaan pieniä määriä käytettyä ydinpolttoainetta ja muuta ydinjätettä, Suomeen ei kannata perustaa ydinlaitoksia itsenäistä jälleenkäsittelyä varten, ja sellainen toiminta on aina tehtävä yhteistyössä isompien maiden kanssa.

Hyväksymällä hallituksen esityksen ympäristövaliokunta otti kannan, jonka mukaan jäljelle jää vain yksi vaihtoehto.

Jos talousvaliokunnan kanta olisi hyväksytty, sitä olisi pitänyt täydentää perustelulausumalla, joka estää jälleenkäsittelyn yksinomaan taloudellisilla perusteilla niin, että ympäristö- ja terveysriskejä ei oteta huomioon. Perustelulausuman olisi pitänyt kuulua seuraavalla tavalla:

"Valiokunta edellyttää, että jos käytettävää ydinpolttoainetta viedään lain 6 a §:n mukaan ulkomaille jälleenkäsiteltäväksi Suomessa tapahtuvaa loppusijoittamista varten, jälleenkäsittelyn täytyy tapahtua ilman että se aiheuttaa asianomaisen ydinlaitoksen ympäristössä haittoja ihmisten terveydelle tai luonnolle, ja hallituksen on toimitettava eduskunnalle ennakolta selvitys tällaisen toiminnan terveys- ja ympäristövaikutuksista."

Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittely ei ole tieteellis-teknisen kehityksen nykyvaiheessa lainkaan ongelmaton prosessi, ja varsinkin Tsheljabinskin Majak-laitoksella siihen liittyy ongelmia, joiden perusteella ilmaan, maaperään ja vesistöihin on todettu päässeen radioaktiivisia aineita.

Kansalaisjärjestö Greenpeacen asiantuntijan mukaan järjestön kielteinen kanta ydinjätteen kuljettamiseen Suomesta Venäjälle ei kuitenkaan perustu tämän nimenomaisen laitoksen toimintaan, vaan kaikkea jälleenkäsittelyä pidetään niin ongelmallisena prosessina, että sellainen toiminta halutaan kieltää kaikissa maissa. Järjestön käsityksen mukaan Suomen pidättyminen jälleenkäsittelystä edesauttaisi Tsheljabinskin ydinlaitosten sulkemista.

Jos niin tapahtuisi, sillä olisi suomalaisten viranomaisasiantuntijoiden mukaan kielteinen vaikutus koko Venäjän ydinjätehuoltoon, sillä niin tuhoutuisi valmis työyhteisö ja saattaisivat vaarantua tiedemiesten työskentelyolosuhteet tavalla, joka heikentäisi alan tutkimustoiminnan edellytyksiä koko Venäjällä. Sillä taas olisi kielteinen vaikutus Venäjän ja myös sen naapurimaiden ydinturvallisuuteen.

Näin ollen Venäjän massiivisen ydinjäteongelman ratkaisemiseksi parempi vaihtoehto saattaa olla tiedeyhteisöjen toiminnan ja kansainvälisen talousavun turvaaminen kuin venäläisten jättäminen yksin ongelmineen.

Jos talousvaliokunnan kanta hyväksytään ja ydinjätteen jälleenkäsittely Suomen rajojen ulkopuolella olisi mahdollista, Suomeen loppusijoitettaisiin vaarattomampaa ydinjätettä kuin jos polttoainesauvat haudataan kallioperään sellaisenaan. Hinta siitä, että tuleville sukupolville jäisi Suomessa vaarattomampia aineita, olisi kuitenkin ydinjätekuljetusten lisääntyminen ja jälleenkäsittelyprosessiin liittyvät ongelmat.

Ihmiskunnan itselleen jo aiheuttamasta ydinjäteongelmasta ei kuitenkaan selvitä vaihtoehtojen vähentämisellä vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, ja ydinenergialakia jouduttaneen tulevaisuudessa muuttamaan talousvaliokunnan esittämällä tavalla.

Siihen liittyen talousvaliokunnan esittämä uusi 6 a § tarvitsee kuitenkin edellä esitetyn perustelulausuman, joka yhdessä pykälämuutoksen kanssa muodostaa kokonaisuuden. Jos talousvaliokunnan kantaa ei täydennetä mainitulla lausumalla, uutta 6 a §:ää ei ole perusteltua hyväksyä sellaisenaan; ympäristö- ja terveysriskin siirtäminen Suomesta ulkomaille ei ole moraalisesti hyväksyttävissä.

Kansainvälisestä jälleenkäsittely-yhteistyöstä Suomea ei kuitenkaan saisi eristää, sillä meillä on ongelma käsissämme. Siksi ympäristövaliokunnan olisi pitänyt hyväksyä lainmuutos edellä esitetyllä tavalla.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 1994

Esko Seppänen Tarja Kautto Jukka Roos