HE 185/1995

Eduskunta on 16 päivänä marraskuuta 1995 lähettänyt ulkoasiainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 185/1995 vp laiksi Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin rauhanturvaamistoimintaan annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta (PeVL 18/1995 vp) ja puolustusvaliokunta (PuVL 5/1995 vp) ovat antaneet asiasta ulkoasiainvaliokunnalle lausuntonsa, jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina puolustusministeri Anneli Taina, ulkoasiainministeri Tarja Halonen, kommodori Juhani Kaskeala, hallitusneuvos Pekka Pitkänen, osastopäällikkö Ilkka Hollo ja eversti Kari Höglund puolustusministeriöstä, alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg, ulkoasiainneuvos Markku Niinioja ja ulkoasiainsihteeri Kimmo Lähdevirta ulkoasiainministeriöstä, puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund, puheenjohtaja Pekka Kouri Upseeriliitosta, puheenjohtaja Harri Sirén Päällystöliitosta ja pääsihteeri Markku Niskala Suomen Punaisesta Rististä.

Käsiteltyään asian ulkoasiainvaliokunta esittää kunnioittavasti seuraavaa.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (nyttemmin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö; ETYJ) rauhanturvaamistoimintaan annettua lakia (514/84, rauhanturvaamislaki) muutettavaksi siten, että asiaa koskevassa päätöksenteossa voidaan ottaa huomioon rauhanturvaamistoiminnan toteuttamistapoja koskenut viimeaikainen kansainvälinen kehitys.

Rauhanturvatoiminnan todetaan esityksessä laajentuneen viime vuosina ja käsittävän selvästi uudenlaisia operaatioita. Lainmuutoksella pyritään erityisesti mahdollistamaan Suomen osallistuminen humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen tähtäävään rauhanturvaamistoimintaan.

Muutoksen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi osallistuminen tällaiseen rauhanturvaamistoimintaan myös silloin, kun siihen sisältyy valtuutus rajoitettuun aseellisen voiman käyttöön toiminnan tavoitteeksi asetettujen päämäärien toteuttamiseksi tai kun kaikkien konfliktin osapuolten täydellinen myötävaikutus ei ole taattu.

Laki mahdollistaisi Suomen osallistumisen YK:n tai ETYJ:n päätöksellä toimeenpantavaan rauhanturvaamistoimintaan riippumatta siitä, minkä kansainvälisen järjestön tai järjestelyn, jossa Suomi on osallisena, toimesta niitä järjestetään.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin hallituksen esityksen mukaan valtioihin kohdistettava sotilaallinen pakottaminen.

Hallituksen ilmoituksen mukaan lainmuutos on tarpeen riippumatta siitä, mikä kanta jatkossa omaksutaan niin sanotun valmiusjoukon perustamiseen.

Esitykseen sisältyy ehdotus eduskunnan kuulemisesta ennen kuin valtioneuvosto tekee esityksen osallistumisesta sellaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, joka käsittää tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemman voimankäyttövaltuuden. Esityksen perustelujen mukaan kuuleminen voitaisiin toteuttaa valtioneuvoston selonteon muodossa. Jos rauhanturvaamisoperaatioon ei sisälly tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajempaa voimankäyttövaltuutta, sovelletaan jo nykyiseen rauhanturvaamislakiin sisältyvää säännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ennen rauhanturvajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä.

Rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevaa päätöksentekomenettelyä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että valtioneuvoston olisi ennen esityksen tekemistä tasavallan presidentille kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa silloinkin, kun rauhanturvajoukon tehtäviä koko operaation mandaatin muuttuessa olennaisesti muutettaisiin. Jos rauhanturvaamisoperaation toimeksianto osallistumisesta päätettäessä tai operaation kuluessa tulisi sisältämään tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemmat voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet, valtioneuvoston olisi ulkoasiainvaliokunnan sijasta kuultava koko eduskuntaa.

Rauhanturvaamistoimintaan on tarkoitus jatkossakin valita ainoastaan vapaaehtoista henkilöstöä. Koulutukseen liittyviin tehtäviin voitaisiin määrätä kantahenkilökuntaa ja asevelvolli-suuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia.

Hallituksen esitykseen sisältyvien muiden lakien muutokset ovat teknisiä ja johtuvat rauhanturvaamislain nimikkeen muutoksesta.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Valiokunnan kannanotot

Rauhanturvaamistoiminnan muutokseen mukautuminen

Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että voimassa olevan rauhanturvaamislain tulkinnan mukaan Suomi ei voi osallistua sellaiseen toimintaan, joka ei perustu kaikkien konfliktin osapuolten yhteisymmärrykselle tai johon voi sisältyä aseellisen voiman tai muun pakon käyttöä jotain osapuolta vastaan.

Valiokunta pitää aiheellisena arvioida uudelleen Suomen YK:n rauhanturvaamistoimintaan osallistumisen perusteita jo toiminnan huomattavan laajenemisen johdosta. Vuoden 1988 jälkeen järjestö on käynnistänyt enemmän operaatioita kuin aikaisempien 43 vuoden aikana yhteensä. Parhaillaan on käynnissä 16 operaatiota. Joukkoja luovuttavien maiden määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 1994 rauhanturvaamistoiminnan kustannukset nousivat 3,6 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (vuonna 1988 2,3 miljardia dollaria). YK:n pääsihteerin tänä vuonna antamien tietojen mukaan rauhanturvaamisoperaatioihin osallistuneen henkilökunnan määrä on lisääntynyt 11 000 henkilöstä vuonna 1988 yli 70 000 henkilöön vuonna 1994.

Määrällistä kasvuakin merkittävämpää on valiokunnan mielestä ollut YK:n rauhanturvaamistoiminnan laadullinen muutos. Valiokunta on käsitellyt tämän muutoksen taustaa eritellessään entisen Jugoslavian alueen sodan kokemuksia hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään. Valiokunta totesi sodan seurausten olevan monella tavalla vakavia kansainvälisen yhteisön kannalta. Konfliktin erityispiirre, joka vaikeuttaa tuntuvasti siihen liittyvää rauhanturvaamistoimintaa, on osapuolten, taustatekijöiden ja ratkaisuyrityksiä tehneiden toimijoiden monilukuisuus ja kirjavuus.

Valiokunta on tietoinen siitä, että monet muutkin nykyiset aseelliset konfliktit ovat valtion tai valtioiden sisäisiä ja niissä on osapuolina vailla kaikkea valvontaa toimivia aseistettuja joukkoja. Tällaiseen tilanteeseen liittyvä valtiorakenteen romahdus on tehnyt välttämättömäksi kehittää rauhanturvaamisen muotoja siten, että tavoitteena on haavoittuvassa asemassa olevien väestönosien elinmahdollisuuksien turvaaminen ja humanitaarisen avustustoiminnan suojaaminen. Entisen Jugoslavian alueen sodassa siviiliväestön tai humanitaarisen avustustoiminnan suojaamiseen tähtäävä operaatio (Bosnia-Hertsegovinassa toimiva UNPROFOR) on edustanut tätä uudentyyppistä rauhanturvatoimintaa.

Hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään (UaVM12/1995 vp) ulkoasiainvaliokunta määritteli nykyisessä rauhanturvaamisen doktriinissa käytössä olevat keskeiset käsitteet.Perinteiselle rauhanturvaamiselle on ominaista, että se tapahtuu osapuolten myötävaikutuksella, on puolueetonta ja voimankäyttö on siinä mahdollista vain äärimmäisessä itsepuolustustilanteessa.Laajennettu rauhanturvaaminen tapahtuu olosuhteissa, joissa kaikkien osapuolten täydellistä myötävaikutusta ei välttämättä ole mahdollista saada. Mahdollinen voimankäyttö on tilannekohtaisesti rajoitettua, ainoastaan reaktiivista ja liittyy osana laajempaan humanitaariseen operaatioon tai rauhansopimuksen täytäntöönpanoon.Rauhaan pakottaminen on aloitteellista ja aktiivista voimankäyttöä tai sillä uhkaamista, ja sen tarkoituksena on koko konfliktin hallitseminen, vihollisuuksien tukahduttaminen ja rauhan palauttaminen.

Valiokunta pitää selvänä, että perinteisiin rauhanturvaamisoperaatioihin, joihin sisältyy pääasiassa konfliktin osapuolten kesken sovittuun aselepoon tai muuhun vastaavaan järjestelyyn kohdistuvaa valvontaa, on edelleen tarvetta.

Valiokunta yhtyy kuitenkin hallituksen näkemykseen, että perinteinen rauhanturvaamistoiminnan käsite ei täysin kata sitä kansainvälisen sotilaallisen toiminnan alaa, johon sitä nykyisin sovelletaan. Tavoitteena tulee olla, paitsi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, myös rauhan rikkoutuessa tai sotilaallisen toiminnan jatkuessa tarvittava siviiliväestön suojaaminen ja avustaminen.

Valiokunta pitää siksi perusteltuna rauhanturvaamislain muuttamista siten, että se mahdollistaa Suomen osallistumisen humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen tähtäävään rauhanturvaamistoimintaan myös silloin, kun siihen sisältyy valtuutus rajoitettuun aseellisen voiman käyttöön toiminnan tavoitteeksi asetettujen päämäärien toteuttamiseksi tai kun kaikkien konfliktin osapuolten täydellinen myötävaikutus ei ole taattu.

Valiokunta on aikaisemmin ilmaissut kantansa, että Suomi ei voi osallistua rauhaanpakottamiseen. Hallituksen esityksessä todetaankin, että lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattava sotilaallinen pakottaminen. Tämä merkitsee, että soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät käytännössä sekä YK:n turvallisuusneuvoston päättämät että sen valtuuttamat sotilaalliset toimet kansainvälistä rauhaa rikkonutta, hyökkäysteolla uhkaavaa tai siihen syyllistynyttä valtiota vastaan sekä osallistuminen ns. kollektiiviseen itsepuolustukseen.

Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esityksen 1 §:n 2 momentin mukaan vaintoiseen valtioon kohdistuva sotilaallinen pakottaminen suljetaan lain soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunnan mielestä on tärkeintä, että laissa selkeästi suljetaan pois yleensä sotilaallisiin pakotetoimiin osallistuminen. Valiokunta katsoo, että em. syistä 1 §:n 2 momentin sanat "toiseen valtioon" voidaan poistaa. Valiokunta toteaa, että lain tarkoittamiksi pakotetoimiksi ei tällöin ymmärretä laajennetussa rauhanturvaamisessa mahdollisesti tarvittavaa reaktiivista ja rajoitettua voimankäyttöä tehtävän turvaamiseksi. Tämä mahdollistaa Suomen osallistumisen ns. laajennettuun rauhanturvaamiseen niissä monimutkaisissa olosuhteissa, joissa sitä tarkoittavat operaatiot usein tapahtuvat.

Valiokunta katsoo edelleen, että rauhanturvaamislain 1 §:n 2 momentin soveltamisalan selventämiseksi siihen tulee lisätä sanat ”eikä muuhun rauhaanpakottamiseksi katsottavaan toimintaan”. Valiokunta perustelee tätä lisäystä sillä, että kaikissa hallituksen kannanotoissa, mm. turvallisuuspoliittisessa selonteossa, samoin kuin selontekoa koskevissa puolustusvaliokunnan lausunnossa ja ulkoasiainvaliokunnan em. mietinnössä on korostettu rauhaanpakottamisen sulkemista sen toiminnan ulkopuolelle, johon Suomi voi osallistua. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä olisi epäjohdonmukaista ja aiheuttaisi tarpeetonta epätietoisuutta, ellei näin keskeistä näkökohtaa sisällytettäisi itse lakitekstiin. Lisäys on tarpeen myös siksi, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan on mahdollista, että rauhaanpakottamista tarkoittavaan operaatioon voidaan ryhtyä myös ilman nimenomaista viittausta lain mainitsemiin YK:n peruskirjan 42 tai 51 artiklaan.

Valiokunta korostaa, että se tarkoittaa rauhaanpakottamisellaoperaatiota, johon sisältyy rauhaanpakottamiseksi katsottavaa toimintaa, eikä operaation aikana suoritettavia erillisiä sotilaallisia toimia, joihin sisältyy edellä käsiteltyä, rauhanturvaamisessa mahdollisesti tarvittavaa reaktiivista ja rajoitettua voimankäyttöä tehtävän turvaamiseksi.

Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen ei tule osallistua sellaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, johon osaksikaan sisältyy rauhaanpakottamista.

Valiokunta katsoo edelleen rauhanturvatoiminnan viimeaikaisen laajenemisen ja monipuolistumisen valossa, että Suomen on perusteltua osallistua YK:n ja ETYJ:n omien rauhanturvaamistoimien lisäksi myös YK:n tai ETYJ:n päätöksellä toimeenpantaviin rauhanturvaamisoperaatioihin muiden kansainvälisten järjestöjen ja järjestelyiden puitteissa, joissa Suomi on osallisena. Hallituksen esitys sisältää tämän ajatuksen ja siinä todetaan, että Suomi on ilmoittanut olevansa kiinnostunut osallistumisesta WEU:n kehittyvään kriisinhallintatoimintaan. EU:n jäsenenä ja WEU:n tarkkailijana Suomi voisi valiokunnan mielestä osallistua näiden järjestöjen YK:n tai ETYJ:n mandaatilla toimeenpanemiin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin.

Esitykseen sisältyvä säännös ulkomaalaisten kouluttamisesta Suomessa ja suomalaisten osallistumisesta koulutukseen ulkomailla mahdollistaa suomalaisten rauhanturvajoukkojen harjoittelun yhteisen johdon alaisuudessa niiden maiden vastaavien joukkojen kanssa, joiden kanssa Suomi todennäköisimmin osallistuu rauhanturvaoperaatioihin. Valiokunta katsoo, että tällaisen säännöksen sisällyttäminen lakiin on tarkoituksenmukaista.

Perustuslaki- ja puolustusvaliokuntien kantaan yhtyen ulkoasiainvaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena rauhanturvaamislakiin lisättäväksi ehdotetun 6 §:n 4 momentin tarkennusta, jolla mahdollisuus määrätä koulutukseen ulkomailla rajoitetaan muun kuin palkatun henkilöstön osalta ajallisesti lyhyeen jaksoon. Mainittu lainkohta voi kuulua: "Koulutukseen liittyviin tehtäviin voidaan 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi määrätä osallistumaan(poist.) puolustusvoimien palkattua henkilöstöä virkatehtävänä jalyhytaikaisesti myös asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia palvelusvelvollisuudella." Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että tässä tarkoitettu lyhytaikainen palvelus voi kestää enintään noin kaksi viikkoa.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää hallituksen huomiota siihen, että ulkomaisten sotilasosastojen mahdollinen osallistuminen rauhanturvaamisharjoituksiin Suomessa nostaa esiin kysymyksen mahdollisesta tarpeesta säätää nykyistä tarkemmin ulkomaisten sotilasosastojen Suomeen tulosta. Nykyiset säännökset tästä kysymyksestä sisältyvät asetukseen Suomen aluevalvonnasta. Valiokunta katsoo, että asia olisi selvitettävä, sillä tämä säätelyn muoto ei ole riittävä ajatellen asiaan liittyvää poliittista harkintaa.

Edellä on todettu, että hallituksen ilmoituksen mukaan ehdotettu lainmuutos on tarpeen riippumatta siitä, mikä kanta jatkossa omaksutaan kysymykseen ns. valmiusjoukon perustamisesta. Mietinnössään hallituksen turvallisuuspoliittisesta selonteosta ulkoasiainvaliokunta totesi mm.: "Se, miten rauhanturvaamiskoulutuksen tehostaminen ja syventäminen olisi rajallisten resurssien puitteissa järjestettävä, on valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkin tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon lopullinen kanta tulisi ottaa rauhanturvalakia muutettaessa. Siksi ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että hallituksen on rauhanturvalain muutoksen valmistelun yhteydessä selvitettävä selonteossa esitetyn valmiusjoukon, nykyisen rauhanturvakoulutuksen kehittämisen ja laajennettuun rauhanturvaamiseen varautumisen edellyttämien vaihtoehtoisten organisaatiomallien soveltuvuus lain mukaisten tehtävien hoidossa." Kun valiokunnan edellyttämää selvitystä ei vielä ole käytettävissä, valiokunta toteaa, ettei tätä mietintöä ole pidettävä kannanottona mainittuun kysymykseen, vaan asia on erikseen tuotava eduskunnan päätettäväksi.

Asiantuntijakuulemisen aikana ulkoasiainvaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että rauhanturvaamisen ja siihen liittyvän koulutuksen palvelussuhteen ehdoista määrää puolustusministeriö. Valiokunta pitää tarpeellisena, että mainituista ehdoista sovitaan normaalin työmarkkinakäytännön mukaisesti.

Päätöksentekojärjestelmän muuttaminen

Ulkoasiainvaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua muutosta päätöksentekomenetelmiin, joita sovellettaisiin päätettäessä Suomen osallistumisesta rauhanturvaamisoperaatioihin, pääosin tarkoituksenmukaisena. Muutosesitys vastaa valiokunnan kantaa, jonka se ilmaisi hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään.

Esittämiinsä käsitemääritelmiin viitaten valiokunta katsoo, että lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa on aiheellista korvata sanat "tavanomaista itsepuolustusta" sanoilla "perinteistä rauhanturvaamista".

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslaki- ja puolustusvaliokuntien lausunnoissaan tekemään päätöksentekomenettelytapoja koskevaan ehdotukseen. Valiokunnan mielestä on siis asianmukaista sisällyttää rauhanturvaamislain 2 §:n 2 momenttiin säännös, että eduskuntaa kuullaanselontekomenettelyn avulla. Tämä voidaan ilmaista seuraavasti: "... valtioneuvoston on ennen esityksen tekemistä kuultava eduskuntaaantamalla sille asiasta selonteko."

Valiokunta pitää välttämättömänä, että tällaisessa selonteossa kunkin operaation osalta määritellään suomalaisen rauhanturvaamisjoukon voimankäytön rajat.

Lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin sanamuoto tekee lakiehdotuksen perustelujen mukaan mahdolliseksi Suomen osallistumisen sellaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, jonka varsinaisena toimeenpanijana voisi YK:n ja ETYJ:n päätöksen perusteella niiden itsensä lisäksi olla muukin sellainen kansainvälinen järjestö tai järjestely, jonka kanssa Suomi on sopinut tai sopii yhteistyöstä. Valiokunta katsoo kuitenkin, että Suomen osallistuminen sellaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, jonka toimeenpanijan kanssa Suomi ei aikaisemmin ole ollut tällaisessa yhteistyössä, on niin merkittävä ulkopoliittinen kysymys, että hallituksen tulee saattaa myös se eduskunnan tietoon selonteon muodossa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

Ulkoasiainvaliokunta pitää oikeana esitykseen sisältyvää päätöksentekomenettelyn muuttamista myös siten, että valtioneuvoston on ennen esityksen tekemistä tasavallan presidentille kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa silloinkin, kun rauhanturvajoukon tehtäviä koko operaation mandaatin muuttuessa olennaisesti muutettaisiin. Jos rauhanturvaamisoperaation toimeksianto osallistumisesta päätettäessä tai operaation kuluessa tulisi sisältämään tavanomaista itsepuolustusoikeutta laajemmat voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet, valtioneuvoston on ulkoasiainvaliokunnan sijasta kuultava koko eduskuntaa.

Puolustusvaliokunta ehdottaa lausunnossaan, että ulkoasiainvaliokunta selvittäisi erikseen noudatettavat menettelytavat ja eduskunnan roolin siinä tapauksessa, että tilanne eskaloituu nopeasti operaation kestäessä ilman, että mandaatin antaja on siihen ehtinyt vielä reagoida. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että em. säännös on lainsäädännön osalta, siis myös eduskunnan roolin kannalta, riittävä tällaista tilannetta ajatellen. Käytännön toiminta ja eduskunnan rooli siinä määräytyvät kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaan. Valiokunta korostaa, että kysymykseen tulevien viranomaisten on riittävästi ennakolta varauduttava mainitunlaiseen tilanteeseen.

Muut muutosehdotukset

Hallituksen esityksen sisältämiin muihin lakiehdotuksiin valiokunnalla ei ole huomauttamista.

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että hallituksen esitykseen sisältyvät 2.―5. lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomina ja

1. lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin rauhanturvaamistoimintaan annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin rauhanturvaamistoimintaan 29 päivänä kesäkuuta 1984 annetun lain (514/84) nimike, 1 ja 2 §, 3 §:n 1 momentti, 4, 5, 8―13 ja 15 §, 16 §:n 1 momentti ja 17 §, 18 a §:n 2 momentti, 21 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentti ja 28 §,

sellaisina kuin niistä ovat lain nimike, 1 ja 2 §, 3 §:n 1 momentti, 4 ja 8 § sekä 18 a §:n 2 momentti 18 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (520/93) ja 16 §:n 1 momentti ja 17 § 14 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1148/90), sekä

lisätään 6 §:ään uusi 4 momentti ja lakiin uusi 20 a §, seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Tätä lakia ei sovelleta(poist.) YK:n peruskirjan 42 tai 51 artiklan nojalla kohdistettaviin sotilaallisiin pakotetoimiin osallistumiseeneikä muuhun rauhaanpakottamiseksi katsottavaan toimintaan.

2 §
Osallistumisesta päättäminen

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet tulisivat olemaanperinteistä rauhanturvaamista laajemmat, valtioneuvoston on ennen esityksen tekemistä kuultava eduskuntaaantamalla sille asiasta selonteko. Samoin on meneteltävä, jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevia toimivaltuuksia suunnitellaan rauhanturvaamisoperaation kuluessa edellä tarkoitetuin tavoin laajennettaviksi.

(3 mom kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

6 §
Sitoumus koulutukseen tai palvelukseen saapumisesta

Koulutukseen liittyviin tehtäviin voidaan 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi määrätä osallistumaan(poist.) puolustusvoimien palkattua henkilöstöä virkatehtävänä jalyhytaikaisesti myös asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia palvelusvelvollisuudella.

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1995

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paasio, varapuheenjohtaja Biaudet, jäsenet Aaltonen (osittain), Aho, Hassi, Hurskainen, Isohookana-Asunmaa, Juhantalo, Kanerva, Kekkonen, Korkeaoja, S. Pietikäinen, Salolainen, Tuomioja, Wahlström ja Zyskowicz sekä varajäsen Helle.

Vastalause

Emme pidä perusteltuna sitä, että hallitus Bosniaan suunnitellun rauhanturvaoperaation varjolla on viemässä hätiköiden läpi rauhanturvaamislain kokonaisuudistuksen. Mielestämme Suomen osallistumisesta tulevaan Bosnian operaatioon olisi tullut päättää erityislailla.

Valiokunnan mietintöön sisältyvä laajennetun rauhanturvan käsite on epämääräinen. Käsityksemme mukaan Suomen tulisi tulevaisuudessakin pääsääntöisesti osallistua perinteiseen rauhanturvatoimintaan, jonka puitteissa aseellisen voiman käyttö on rajoitetusti sallittua annetun tehtävän täyttämiseksi.

Mielestämme ne tilanteet, jotka eivät mahdu perinteisen rauhanturvakäsitteistön piiriin ovat poikkeuksia, joista tulisi aina päättää erillisellä lailla. Eduskunnalla olisi tällöin mahdollisuus asettaa rauhanturvajoukkojen toiminnalle selkeät rajat erityisen vaikeissa oloissa suoritettavan tehtävän vaatimusten mukaisesti. Ruotsissa on näin menetelty.

Jaakko Blombergin johtama työryhmä jätti 15 päivänä syyskuuta 1993 mietinnön, jossa ehdotettiin, että päätöksenteko sellaiseen operaatioon osallistumisesta, jota rauhanturvalaki ei kata, tapahtuisi joko kussakin tapauksessa erikseen säädettävällä erityislailla tai HM:n 33 §:n mukaisesti. Tämän johdosta esitämme mietinnön 1. lain 2 §:ään uutta 3 momenttia, joka edellyttää, että rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevien toimivaltuuksien ollessa perinteistä rauhanturvatoimintaa laajemmat operaatioon osallistumisesta olisi aina säädettävä lailla.

Katsomme myös, että operaation toteuttaminen muun kuin YK:n tai ETYJ:n toimeenpanemana on poikkeus, joka edellyttää, että asia tuodaan tällöin joka kerta selonteon muodossa eduskunnan käsiteltäväksi. Esitämme tämän sisältöisen muutoksen mietinnön 1. lain 2 §:n 2 momenttiin.

Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä todetaan, että rauhanturvalain muutosta koskeva esitys on riippumaton siitä, mikä kanta jatkossa omaksutaan niin sanotun valmiusjoukon perustamiseen. Puolustusvoimien osana toimivien valmiusjoukkojen perustaminen muuttaisi rauhanturvatoiminnan perusajatuksen olennaisesti, joten valmiusjoukot voidaan perustaa vain sitä koskevan lainsäädännön nojalla. Edellä olevan perusteella katsomme, että valiokunnan mietintöön olisi tullut kirjata seuraava perustelulausuma:

"Valiokunta edellyttää, että hallitus tuo valmiusjoukkoja koskevan päätöksen lakiesityksen muodossa eduskuntaan."

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 2.―5. lakiehdotus hyväksyttäisiin valiokunnan mietinnön mukaisina ja että 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansankuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rauhanturvaamistoimintaan annetun lain muuttamisesta

Johtolause

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

2 §
Osallistumisesta päättäminen

(1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Jos rauhanturvaoperaation toteuttamisesta vastaa joku muu kuin YK tai ETYJ, valtioneuvoston on kuultava eduskuntaa antamalla asiasta selonteko.

Jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet tulisivat olemaan perinteistä rauhanturvaamistoimintaa laajemmat,operaatioon osallistumisesta tulee päättää erikseen säädettävällä lailla.

(4 mom. kuten 3 mom. valiokunnan mietinnössä)

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1995

Kauko Juhantalo

Esko Aho

Tytti Isohookana-Asunmaa

Juha Korkeaoja