JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 23 päivänä toukokuuta 2006 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi rikoslain 50 luvun muuttamisesta ( HE 53/2006 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• lainsäädäntöneuvos Lena Andersson , oikeusministeriö
• ylikomisario Arto Hankilanoja , sisäasiainministeriö
• lakimies Juhani Parkkari , sosiaali- ja terveysministeriö
• käräjätuomari Kari Lappi , Helsingin käräjäoikeus
• valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto , Valtakunnansyyttäjänvirasto
• rikostarkastaja Sirpa Laakso , keskusrikospoliisi
• tulliylitarkastaja Juha Vilkko , Tullihallitus
• professori Pekka Koskinen

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan, että huumausaineen viljelyn, kuljettamisen ja kuljetuttamisen yritys säädetään huumausainerikoksena rangaistavaksi. Myös huumausainerikoksen edistämisenä rangaistavaksi säädetyn huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maas­tavientiä varten tapahtuvan välineiden, tarvikkeiden tai aineiden valmistamisen, kuljettamisen, luovuttamisen tai välittämisen yritys ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi.

Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi törkeää huumausainerikoksen edistämistä koskeva säännös. Jos huumausainerikoksen edistämisessä rikoksentekijä toimii huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäy­tyneen rikollisryhmän jäsenenä ja rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin taikka toiminnalla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä olisi tuomittava törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä. Rangaistukseksi ehdotetaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu ehdotetaan ulotettavaksi koskemaan huumausainerikosta, törkeää huumausainerikosta, huumausainerikoksen valmistelua, huumausainerikoksen edistämistä ja ehdotettua törkeää huumausainerikoksen edistämistä.

Ehdotetuilla säännöksillä pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin neuvoston 25 päivänä lokakuuta 2004 tekemä puitepäätös laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta.

Puitepäätöksen tuli olla kansallisesti pantu täytäntöön viimeistään 12 päivänä toukokuuta 2006. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen vahvistamisen jälkeen.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on panna täytäntöön laittoman huumaus­ainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vah­vistamisesta tehty puitepäätös. Puitepäätöksen tavoitteena on torjua huumausaineiden ja erityisesti huumausaineiden valmistuksessa käytet­tävien ns. lähtöaineiden laitonta kauppaa Euroopan unionissa. Lähtöaineiden laittomaan valmistukseen tai käsittelyyn liittyviä tekoja on Suomessa toistaiseksi tullut ilmi suhteellisen vähän. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on kuitenkin syytä varautua siihen, että tällaiset teot saattavat meilläkin yleistyä.

Ehdotettu sääntely menee tietyiltä osilta jonkin verran pitemmälle kuin puitepäätös vält­tämättä edellyttää. Huumausainerikoksen edistämisen yritystä koskeva rangaistussäännös on esityksessä ulotettu koskemaan paitsi lähtöaineisiin liittyviä tekoja myös huumausainerikoksen tekemiseen soveltuviin välineisiin ja tarvikkeisiin liittyviä tekoja. Lisäksi törkeää huumausainerikoksen edistämistä koskeva rangaistussäännös on ulotettu koskemaan myös huumausaine­rikoksen rahoittamista, vaikka puitepäätös ei tähän velvoitakaan. Valiokunta pitää esitystä näiltäkin osilta perusteltuna. Ehdotetussa muodossa huumausainerikoksia koskevasta sääntelystä tulee kattavampi ja johdonmukaisempi kuin siinä tapauksessa, että puitepäätös pantaisiin täytäntöön vain täyttämällä kaavamaisesti siitä johtuvat vähimmäisvelvoitteet.

Esityksessä ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotetaan koskemaan kaikenlaisia huumausainerikoksia huumausaineen käyttörikosta lukuun ottamatta. Tämä on tarpeen puitepäätöksestä johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Koska hallituksen esityksen perustelut ovat tältä osalta suppeat, valiokunta pitää aiheellisena korostaa, että oikeushenkilön rangaistusvastuu ei synny pelkästään sillä perusteella, että oikeushenkilön toiminnassa on tehty huumausainerikos. Lisäksi on rikoslain 9 luvun säännösten mukaisesti pystyttävä osoittamaan niin sanottu yhteisösyyllisyys eli se, että oikeushenkilön toiminnassa on menetelty moitittavasti ja että tällä menettelyllä on yhteys rikoksen tapahtumiseen. Edelleen edellytyksenä on se, että rikos on tehty oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja että rikoksentekijällä on määrätynlainen suhde oikeushenkilöön tai asema sen organisaatiossa.

Oikeushenkilön rangaistusvastuulle säädetyt varsin tiukat edellytykset saattavat valiokunnan käsityksen mukaan täyttyä esimerkiksi tilanteessa, jossa huumausaineiden valmistukseen soveltuvia aineita laillisesti käsittelevässä yrityksessä laiminlyödään noudattaa vaadittavaa huolel­lisuutta ja varovaisuutta huumausainerikosten ehkäisemiseksi ja siten mahdollistetaan huumausainerikoksen tekeminen yrityksen toiminnassa. Toisaalta on selvää, että yritystä ei voida tuomita yhteisösakkoon pelkästään sillä perusteella, että sen työntekijä syyllistyy työpaikalla tai muuten huumausainerikokseen, jolla ei ole yhteyttä yrityksen toimintaan.

Yksityiskohtaiset perustelut

3 §. Huumausainerikoksen valmistelu (Uusi).

Puitepäätöksen 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan rangaistavaksi on säädettävä lähtöaineiden valmistus, kuljetus ja jakelu tietoisena siitä, että niitä käytetään huumausaineiden laittomaan tuotantoon tai valmistukseen. Mainitut teot ovat jo nyt rangaistavia rikoslain 50 luvun 3 §:ssä ­tarkoitettuna huumausainerikoksen valmisteluna. Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan myös mainittujen tekojen yritys on säädettävä rangaistavaksi. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta huumausainerikoksen valmistelun yrityksen säätämistä rangaistavaksi.

Rikoksen valmistelu on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi vain poikkeuksellisesti. Valmistelukriminalisoinnit koskevat yleensä vakavimpia rikoksia. Rikoslaissa ei ole aikaisemmin ulotettu rangaistavuutta rikoksen valmistelun yritykseen saakka. Periaatteellista estettä huumausainerikoksen valmistelun yrityksen kriminalisoimiselle ei kuitenkaan ole. Huumausainerikoksen valmisteluna rangaistavaksi säädetyt teot muodostavat itsenäisen rikostunnusmerkistön suhteessa päärikokseen eli huumausainerikokseen. Tunnusmerkistössä mainitut teot ovat myös luonteeltaan sellaisia, että niiden jääminen yritysasteelle on käytännössä mahdollista.

Huumausainerikoksen valmistelun tekotavat ovat samat kuin huumausainerikoksen edistämisessä, jonka yritys esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi. Erona huumausaine­rikoksen edistämisen ja huumausainerikoksen valmistelun välillä on vain se, että edistäminen liittyy toisen tekemään rikokseen, kun taas valmistelussa on kysymys tekijän omaan huumausainerikokseen liittyvistä toimista. Puitepäätöksessä ei tehdä eroa edellä mainittujen tapausten välillä, vaan se edellyttää lähtöaineiden käsit­telyyn liittyvien tekojen yrityksen rangaistavuutta molemmissa tapauksissa.

Edellä lausuttuun viitaten lakivaliokunta to­teaa, että rangaistavuus ulottuu poikkeuksel­lisen pitkälle, jos valmistelun yritys säädetään rangaistavaksi. Tällaisen rangaistussäännöksen soveltamiseen saattaa liittyä myös näyttövai­keuksia. Kun valmistelu on jäänyt yritysasteelle, voi olla vaikeaa todeta, että tekijällä on ollut säännöksen edellyttämällä tavalla tarkoitus tehdä huumausainerikos. Jotta puitepäätös kuitenkin tulee myös tältä osalta asianmukaisesti täytäntöönpannuksi, huumausainerikoksen valmistelun yritys on valiokunnan käsityksen mukaan säädettävä rangaistavaksi. Valiokunta painottaa, että rangaistavuuden ulottaminen näin pitkälle ei tarkoita sitä, että vaatimukset sen suhteen, kuinka vakuuttavaa näyttöä syyksilukevan tuomion antaminen edellyttää, olisivat alhaisemmat kuin rikosasioissa yleensä.

Puitepäätös edellyttää vain lähtöaineiden käsittelyyn liittyvien tekojen yrityksen säätämistä rangaistavaksi. Huumausainerikoksen valmis­telun yritystä koskeva rangaistussäännös on kuitenkin johdonmukaista ulottaa koskemaan lähtöaineisiin liittyvien tekojen lisäksi myös huumausainerikoksen tekemiseen soveltuviin välineisiin ja tarvikkeisiin liittyviä tekoja. Tämä vastaa sitä, mitä esityksessä on ehdotettu huumausainerikoksen edistämisen yrityksen osalta.

Edellä esitetyistä syistä valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jossa huumausainerikoksen valmistelun yritys säädetään kaikilta osin rangaistavaksi.

4 a §. Törkeä huumausainerikoksen edistäminen.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohdan sanamuotoa täsmennettäväksi. Tarkoituksena on selventää sitä, että kyseisessä kohdassa säädetty huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua koskeva edellytys voi täyttyä sekä silloin, kun tällaista hyötyä tavoitellaan edistämisrikoksella, että silloin, kun sitä tavoitellaan edistettävällä päärikoksella.

Jos säännöksessä asetetut muutkin edellytykset täyttyvät, rikoksentekijä syyllistyy siten törkeään huumausainerikoksen edistämiseen ensiksikin silloin, kun hän tavoittelee huomattavaa taloudellista hyötyä omalla toiminnallaan, esi­merkiksi huumausainerikoksen rahoittamisella. Säännös soveltuu kuitenkin myös silloin, kun tekijä ei omalla toiminnallaan tavoittele huomat­tavaa taloudellista hyötyä, mutta hän on tietoinen siitä, että hän toiminnallaan edistää sellaista huumausainerikosta, jolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä.

Valiokunta täydentää hallituksen esityksen yksityiskohtaisia perusteluita toteamalla, että tekijä tuomitaan törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä vain, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai tör­keään huumausainerikokseen. Tämä johtuu rikoslain 50 luvun 4 §:ssä säädettyyn huumausainerikoksen edistämisen tunnusmerkistöön sisältyvästä toissijaisuuslausekkeesta. Kuten teon perusmuodossakin, törkeää huumausainerikoksen edistämistä koskeva säännös siis syrjäytyy, jos myötävaikutus rikokseen on niin läheistä, että tekijä on katsottava tekijäkumppaniksi tai osalliseksi huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen.

Toissijaisuuslausekkeeseen liittyy se ongelma, että esimerkiksi avunanto huumausaine­rikokseen on selvästi lievemmin rangaistava teko kuin huumausainerikoksen edistäminen. Huumausainerikoksen avunannon enimmäisrangaistuksen ja törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä ehdotetun enimmäisrangaistuksen välinen ero on vieläkin suurempi. Avunannosta ja huumausainerikoksen edistämisestä säädettyjen rangaistusten välinen ero on todettu jo nykyisiä säännöksiä säädettäessä ( HE 180/1992 vp , s. 26). Tuolloin on kuitenkin katsottu, että tilanteissa, joissa huumausainerikoksen avunannon enimmäisrangaistus vaikuttaa riittämättömältä, tapauksessa lienee jo kyse törkeästä huumausainerikoksesta. Tämä arvio pitää valiokunnan mielestä vieläkin varmemmin paikkansa niissä tilanteissa, joissa törkeää huumausainerikoksen edistämistä koskeva säännös syrjäytyy toissijaisuuslausekkeen vuoksi.

Valiokunta on tarkistanut pykälän 2 momentin sanamuotoa sen selkeyttämiseksi, miltä osalta törkeä huumausainerikoksen edistäminen on rangaistavaa jo yritysasteella.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutet­tuna seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotukset