Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta ja Oikeusrekisterikeskuksesta annetun lain muuttamisesta ( HE 110/2020 vp ): Asia on saapunut lakivaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut (etäkuuleminen): 

• erityisasiantuntija  Piritta  Koivukoski-Kouhia  - oikeusministeriö
• erityisasiantuntija  Petteri  Jartti  - Oikeusrekisterikeskus
• tietosuojavastaava  Raisa  Leivonen  - Tuomioistuinvirasto
• erityisasiantuntija  Iivari  Huhta  - Tuomioistuinvirasto
• valtionsyyttäjä  Tommi  Hietanen  - Syyttäjälaitos
• apulaistietosuojavaltuutettu  Jari  Råman  - Tietosuojavaltuutetun toimisto
• professori  Olli  Mäenpää 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
• valtiovarainministeriö
• oikeuskanslerinvirasto
• korkein oikeus
• Turun hovioikeus
• Pirkanmaan käräjäoikeus
• korkein hallinto-oikeus
• Helsingin hallinto-oikeus
• vakuutusoikeus
• työtuomioistuin
• markkinaoikeus
• Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri
• Suomen Asianajajaliitto
• Suomen Journalistiliitto ry

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta. Oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annettu laki kumottaisiin. Esityksen mukaan nykyisin käytetty termi tietojärjestelmä muutettaisiin tietovarannoksi. Tiedon luovuttamistapoja koskevat säännökset vastaisivat julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain säännöksiä. Lisäksi ehdotetaan, että Oikeusrekisterikeskuksen mahdollisuuksia luovuttaa tietoja laajennetaan nykyisestä ja että tiedot säilytettäisiin rekisterissä pidempään kuin nykyisin, jotta tiedotusvälineet ja tutkijat voisivat saada kootusti tietoja tuomioistuinten käsittelemistä asioista.  

Esityksessä ehdotetaan myös tehtäväksi teknisluonteinen tarkistus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän tietojen salassapitoa koskevaan säännökseen.  

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi Oikeusrekisterikeskuksesta annettua lakia siten, että Oikeusrekisterikeskuksen päällikön viran nimi olisi jatkossa ylijohtaja, kun se nyt on johtaja. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan syksyllä 2020. 

Yleistä

Esityksessä on kyse uuden oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annettavan lain (tietovarantolaki) säätämisestä. Esityksen myötä voimassa oleva oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annettu laki (tietojärjestelmälaki, 372/2010 ) kumotaan. Esityksen taustalla ovat oikeusministeriössä vireillä olevat laajat tietojärjestelmähankkeet (AIPA, HAIPA), joiden yhteydessä on ilmennyt lainsäädännön tarkistustarpeita. 

Ehdotettu tietovarantolaki vastaa pääosin nykyistä tietojärjestelmälakia, mutta säädösteknisistä syistä se annetaan uutena lakina. Esitykseen sisältyy kuitenkin eräitä sisällöllisiä muutoksia. Tällaisia ovat Oikeusrekisterikeskuksen mahdollisuus luovuttaa tietoja nykyistä laajemmin ja tietojen säilyttäminen rekisterissä nykyistä pidempään. Lisäksi tuomioistuimien oikeutta käyttää valtakunnallisen tietovarannon tietoja vahvistetaan lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi. 

Lakivaliokunta käsittelee mietinnössään erityisesti edellä selostettuja muutoksia. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpito ja sovellettavat tietosuojasäännökset

Ehdotetun tietovarantolain (1. lakiehdotus) sääntely koskee ainoastaan siinä tarkoitettua oikeushallinnon valtakunnallista tietovarantoa. Ehdotetulla lailla ei ole vaikutusta tuomioistuimien ja muiden oikeushallinnon viranomaisten omien järjestelmien käyttöön ja niihin tallennettujen tietojen luovuttamiseen. 

Ehdotetun tietovarantolain 7 §:n mukaisesti Oikeusrekisterikeskus toimii tietovarannon rekisterinpitäjänä. Ratkaisu vastaa voimassa olevaa tietojärjestelmälakia. Kyseessä ei esityksen mukaan ole yhteisrekisterinpito muiden oikeushallinnon viranomaisten kanssa (ks. HE, s. 6).  

Lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että vaikka oikeushallinnon viranomaisten omat rekisterit sisältävät osin samoja henkilötietoja kuin valtakunnallinen tietovaranto, kyse on erillisistä rekistereistä, eikä Oikeusrekisterikeskus pysty vaikuttamaan siihen, mitä tietoja viranomaiset tallentavat omiin rekistereihinsä. Nyt ehdotetussa tietovarantolaissa tietovarannon henkilötiedoille säädetyt poistoajat sekä tietojen käyttöä, luovuttamista ja muuta käsittelyä koskevat rajoitukset koskevat ainoastaan oikeushallinnon valtakunnallista tietovarantoa, eivät oikeushallinnon viranomaisten omia rekistereitä. 

Käytännön soveltamistilanteisiin liittyen valiokunnan saaman selvityksen mukaan tilanteessa, jossa tuomioistuimen tuomari hakee tietoja valtakunnallisesta tietovarannosta, tietojärjestelmä vaatii käyttötarkoituksen ilmoittamista, jolloin epäselvyyttä ei ole siitä, mistä rekisteristä tietoja haetaan. Jos rekisteröity kääntyy väärän rekisterinpitäjän puoleen, hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti hänet ohjataan oikean rekisterinpitäjän puoleen. Saadun selvityksen mukaan aina on myös selvitettävissä, millä järjestelmällä tietoja on käsitelty, joten vastuullinen rekisterinpitäjä voidaan selvittää. 

Edellä todetusta huolimatta lakivaliokunta pitää esityksen sisältämää ratkaisua jossain määrin vaikeaselkoisena. Ratkaisun muuttaminen edellyttäisi kuitenkin tietovarannon ja koko lain rakenteen uudelleen arvioimista, mikä viivästyttäisi nyt ehdotettujen muutosten käsittelyä. Esityksen perusteluista ilmi käyvin tavoin apulaisoikeuskansleri on esityksen valmistelun yhteydessä katsonut, että tietovarannon sisällön rajaaminen tiedon käyttötarkoituksen mukaan on ratkaisuna uusi ja tarkoittaa sitä, että yksittäisten tietojärjestelmien tiedot ovat osin valtakunnallista tietovarantoa ja osin viranomaisten omia tietoja, joiden käsittely ilman erityistä sääntelyä määritellään yleislaissa (ks. HE, s. 17). Apulaisoikeuskanslerin mukaan ratkaisua voi pitää vaikeaselkoisena ja olisi perusteltua selvittää, olisiko tarkoituksenmukaista säätää yleisesti tiedon käsittelyn perusteista ja rekisterinpitäjyydestä oikeushallinnolle yhteisesti tuotetuissa tietojärjestelmissä. Edellä mainittu näkemys on tullut esiin myös esityksen valiokuntakäsittelyssä. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta yhtyy mainittuun näkemykseen ja pitää oikeushallinnon tietojärjestelmiä koskevan lainsäädännön jatkoselvittämistä tarpeellisena.  

Tietosuojan perusteita koskeva sääntely sisältyy yleiseen tietosuoja-asetukseen ja sitä täydentävään tietosuojalakiin ( 1050/2018 ), jotka määrittelevät henkilötietojen käsittelyn puitteet uutta lakia sovellettaessa. Hallituksen esityksessä olisi siksi ollut aiheellista tehdä tarkemmin selkoa ehdotetun sääntelyn suhteesta mainittuun tietosuojasääntelyyn ja siitä, miltä osin ehdotettu sääntely täydentää tai täsmentää sitä. Lakivaliokunta katsookin, että edellä tarkoitetussa tietovarantolain jatkoselvityksen yhteydessä on aiheellista kiinnittää huomiota myös sääntelyn suhteeseen tietosuojasääntelyyn.  

Oikeus hakea esiin ja käyttää tietovarantoon tallennettuja tietoja oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi

Hallituksen esityksessä ehdotetaan nykytilaan nähden selkeyttävää säännöstä, jonka mukaan tuomioistuin saa salassapitosäännösten estämättä hakea esiin ja käyttää toisen tuomioistuimen ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tai diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnalliseen käsittelyjärjestelmään tallentamia tietoja, jos tiedot sisältyvät ratkaisutietoihin tai ratkaisuasiakirjoihin ja tiedot ovat tarpeen oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi (1. lakiehdotuksen 12 §:n 1 mom. 4 kohta). Säännösehdotuksen tavoitteena on edistää oikeuskäytännön yhtenäisyyttä helpottamalla sitä, että tuomioistuimet voivat ratkaisuja tehdessään tutustua toisten tuomioistuinten samankaltaisissa asioissa antamiin ratkaisuihin. 

Samalla ehdotetaan säilytettäväksi voimassa olevaan tietojärjestelmälakiin sisältyvä viittaussäännös siitä, että tuomioistuimen oikeudesta saada toiselta tuomioistuimelta salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi säädetään erikseen. Tämä on selkeyssyistä perusteltua. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain ( 370/2007 ) 34 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi luovuttaa toiselle tuomioistuimelle salassa pidettävän oikeudenkäyntiasiakirjan, jota toinen tuomioistuin tarvitsee lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi käsiteltävänään olevan asian ratkaisua harkitessaan. Vastaava säännös hallintotuomioistuinten osalta on oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain ( 381/2007 ) 9 a §:ssä. Myös kyseiset säännökset osaltaan edistävät yhtenäistä lainkäyttöä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tavoitetta edistää oikeuskäytännön yhtenäisyyttä on yleisesti pidetty sinänsä kannatettavana, mutta ehdotetun tietovarantolain 12 §:n 1 momentin 4 kohtaa ei ole pidetty ongelmattomana eikä selkeänä siltä osin kuin kyse on asioista, joihin liittyy korostettu salassapitointressi. Huomiota on kiinnitetty hallituksen esityksen perusteluihin, joissa nimenomaisesti todetaan säännösehdotuksessa tarkoitetun katseluoikeuden ongelmallisuus liittyen valtio- ja maanpetosrikosasioihin sekä siviili- ja sotilastiedustelua koskeviin asioihin (ks. HE, s. 9), mutta tästä huolimatta näitä asiaryhmiä ei ole ehdotettu rajattavaksi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on kiinnitetty huomiota hallituksen esityksen perusteluihin siitä, että anonyymiä todistelua ja salaisia pakkokeinoja koskevat päätökset jäisivät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että haun ei tulisi kohdistua menettelyä koskeviin osaratkaisuihin, vaan ainoastaan pääasiaratkaisutietoihin ja -asiakirjoihin (ks. HE, s. 9—10). Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin katsottu, että jos kyseiset asiaryhmät on tarkoitus jättää sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle, asiasta tulisi säätää laissa selkeästi. 

Asiantuntijoiden esittämän vuoksi oikeusministeriö on vastineessaan ehdottanut valiokunnalle säännösehdotuksen soveltamisalan selkeyttämistä siten, että katseluoikeus koskisi ensinnäkin vain tilannetta, jossa tietojen hakija on hallinto-, hovi- tai käräjäoikeus ja haettavat tiedot ovat toisen hallinto-, hovi- tai käräjäoikeuden tallentamia. Toiseksi oikeusministeriö on ehdottanut korostetun salassapitointressin omaavien asiaryhmien jättämistä säännösehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle siten, että katseluoikeutta koskevaa sääntelyä ei sovellettaisi, jos tiedot koskevat siviili- tai sotilastiedustelua, maanpetos- tai valtiopetosrikoksia, anonyymiä todistelua, salaisia pakkokeinoja tai turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja taikka tuomioistuin on erikseen rajannut ratkaisutiedot tai ratkaisuasiakirjat mainitun kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. 

Ottaen huomioon asiantuntijoiden näkemykset ja sen, että oikeusministeriön vastineessaan ehdottamat muutokset sisälsivät myös uusia elementtejä hallituksen esitykseen sisältyvään säännösehdotukseen verrattuna, valiokunta on pyytänyt oikeusministeriötä vielä yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa huolellisesti arvioimaan ehdotettua säännöstä ja sen rajaustarpeita.  

Tämän arviointityön pohjalta oikeusministeriö on toimittanut valiokunnalle lisävastineen, jonka mukaan tuomioistuimet eivät ole pitäneet oikeusministeriön alkuperäisessä vastineessa ehdotettua tarkistusta perusteltuna siltä osin kuin siinä rajattaisiin korkeimpien oikeuksien ja erityistuomioistuinten oikeutta hakea esiin ja käyttää tietovarantoon tallennettuja tietoja oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi, koska myös kyseisillä tuomioistuimilla on tarpeita selvittää ja seurata muiden tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Tämän vuoksi oikeusministeriö on päätynyt lisävastineessaan ehdottamaan, että tietojen katseluoikeus olisi kaikilla tuomioistuimilla siten kuin hallituksen esityksessä on ehdotettu.  

Korkeimman hallinto-oikeuden näkökulmasta on kuitenkin pidetty perusteltuna säännöksessä tarkoitetun tuomioistuinten katseluoikeuden rajaamisesta siten, ettei sen piiriin kuulu korkeimman hallinto-oikeuden tallentamia tietoja, koska korkein hallinto-oikeus huolehtii oikeuskäytännön yhtenäisyydestä ensisijaisesti ennakkopäätöksin ja lyhyillä ratkaisuselosteillaan. Korkein oikeus ei ole pitänyt ongelmallisena sitä, että katseluoikeus koskisi myös korkeimman oikeuden ratkaisuja, mutta korkein oikeus ei ole vastustanut sitä, että myös korkeimman oikeuden ratkaisut yhdenmukaisuussyistä rajataan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos näin tehdään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen osalta. Oikeusministeriö on edellä esitetyn vuoksi päätynyt lisävastineessaan ehdottamaan, ettei tuomioistuinten katseluoikeus koskisi korkeimpien oikeuksien tietovarantoon tallentamia ratkaisuja ja ratkaisutietoja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriön asiasta erikseen kuulemat hovi-, käräjä- ja hallinto-oikeuksien edustajat sekä AIPA- ja HAIPA-asiantuntijat ovat pitäneet tällaista rajausta hyväksyttävänä.  

Arviointityöhön osallistuneet tuomioistuimet ovat pitäneet tiettyjen asiaryhmien rajaamista tuomioistuinten katseluoikeuden ulkopuolelle perusteltuna siten kuin oikeusministeriö on vastineessa ehdottanut, mutta viittausta turvallisuusluokiteltuihin asiakirjoihin ei ole pidetty ongelmattomana. Tuomioistuinten mukaan tuomioistuimilla ei ole tiedonhallintalain ( 906/2019 ) perusteella velvollisuutta turvallisuusluokitella asiakirjoja eikä sellaista velvollisuutta voida perustaa ehdotetun kaltaisella yleisluonteisella viittauksella turvallisuusluokiteltuihin asiakirjoihin. Myös oikeusministeriön vastineessa ehdotettua siitä, että katseluoikeutta ei olisi, jos "tuomioistuin on erikseen rajannut salassa pidettävät ratkaisutiedot tai ratkaisuasiakirjat mainitun kohdan soveltamisalan ulkopuolelle", pidettiin epäselvänä. Oikeusministeriö on edellä esitetyn vuoksi päätynyt lisävastineessaan siihen, ettei säännösehdotukseen ole perusteltua sisällyttää viittausta turvallisuusluokiteltuun asiakirjaan tai siihen, että tuomioistuin voisi erikseen rajata ratkaisutiedot tai ratkaisuasiakirjat katseluoikeuden ulkopuolelle. Aiemmin ehdotettuihin erikseen lueteltuihin asiaryhmiin tulisi kuitenkin lisätä myös salainen tiedonhankinta, koska myös niihin liittyy korostettu salassapitointressi.  

Saamiensa lisäselvitysten pohjalta lakivaliokunta katsoo, että 1. lakiehdotuksen 12 §:ää on tarpeen tarkistaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatuin tavoin.  

Oikeudenkäyntiasiakirjojen käsittelyn suhde turvallisuusluokiteltaviin asiakirjoihin (ks. HE, s. 10 ja 11) on asian käsittelyssä herättänyt keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa, mutta valiokunta katsoo, että kysymykset liittyvät ensisijaisesti tiedonhallintalakiin ja oikeudenkäyntien julkisuudesta annettuun lainsäädäntöön. Niitä on siten perusteltua ja tarkoituksenmukaista arvioida muussa kuin nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yhteydessä.  

Tietojen luovuttaminen journalistiseen tarkoitukseen

Ehdotetun tietovarantolain (1. lakiehdotus) 16 §:n 3 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus voi sen estämättä, mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, luovuttaa journalistisiin tarkoituksiin sellaisia oikeudenkäynnin perustietoja ja muita diaaritietoja diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä, jotka tuomioistuimessa ovat julkisia ja joiden antamista tuomioistuin ei ole rajoittanut 2 momentin nojalla. Tiedot voidaan luovuttaa myös sähköisessä muodossa. Ehdotettu säännös merkitsee, että journalistisiin tarkoituksiin hakuperusteena voi aiemmasta sääntelystä poiketen käyttää myös henkilön nimeä tai muuta henkilön tunnistetietoa. 

Oikeusrekisterikeskuksen luovuttamismahdollisuuksien laajentaminen vähentää tuomioistuinten työmäärää, kun tiedotusvälineiden edustajan ei tarvitse tiedustella asioita yksittäisistä tuomioistuimista silloin, kun tietopyyntö koskee useissa tuomioistuimissa käsiteltyjä asioita (HE, s. 16). Samalla tiedotusvälineiden tiedonsaanti tehostuu, mikä nopeuttaa välillisesti myös kansalaisten tiedonsaantia yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa sekä julkisuudessa kiinnostusta herättäneissä asioissa. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on tältä osin edistää tiedotusvälineiden ja sitä kautta yleisön mahdollisuuksia saada tietoja tuomioistuinten ratkaisuista asianmukaisella tavalla. Valiokunta katsoo, että sääntelyä puoltaa sananvapauden edellytysten ja avoimuuden turvaaminen. Samalla sillä turvataan yleistä oikeutta saada tietoa julkisen vallan käytöstä. 

Ehdotetussa tietovarantolain 16 §:ssä on pohjimmiltaan kyse julkisuusperiaatteen toteuttamisesta, sillä viranomaisen asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Nykyisen oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän tiedot on erikseen säädetty salassa pidettäviksi. Näin ollen voimassa olevan lain 16 §:ssä ja ehdotetussa 16 §:ssä puretaan salassapitoa siten, että Oikeusrekisterikeskus voi luovuttaa tuomioistuinten julkisia diaaritietoja ja oikeudenkäynnin perustietoja. Yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta on merkittävää, että Oikeusrekisterikeskus voi 16 §:n 3 momentissa tarkoitetulla perusteella luovuttaa vain tietoja, jotka ovat tuomioistuimessa julkisia ja saatavissa tuomioistuimista myös nimellä tai muulla henkilön tunnistetiedolla hakemalla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sääntely ei ole ongelmallinen yksityiselämän suojan tai tietosuojan kannalta. 

Saadun selvityksen mukaan nimellä tai muulla henkilön tunnistetiedolla hakemista ei ole kielletty missään yleislaissa, kuten viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki, 621/1999 ) tai oikeudenkäyntien julkisuuslaeissa. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 73/2018 vp (s. 7) todennut, että perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädetystä oikeudesta saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta seuraa jokaisen oikeus itse päättää, minkälaisia julkisia tietoja hän haluaa saada viranomaisen tallenteista ja tietoaineistoista. Viranomaiselle ei siten voida lailla säätää yleistä toimivaltaa määritellä asiakirjajulkisuutta rajoittavin oikeusvaikutuksin, millaisilla hakuperusteilla tietoa voidaan hakea viranomaisen tallenteista. Julkisia tietoja voi siten lähtökohtaisesti hakea kaikkia hakuvaihtoehtoja käyttäen. Lakivaliokunta huomauttaa, että nyt käsiteltävä lainsäädäntö ei myöskään rakennu siten, että journalistista käyttötarkoitusta arvioitaisiin ennakolta esimerkiksi kysymällä, mihin juttuun tietoja on tarkoitus käyttää. Tällainen toimintatapa estäisi julkisuuden toteutumista ja julkisen vallankäytön valvontaa. 

Tietojen mahdollisesta väärinkäytöstä vastaa tietojen käyttäjä. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on säädetty rikoslaissa rangaistavaksi (RL 24 luku 8 §). Lisäksi hyvää journalistista tapaa ja sen noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto, jolla on erityinen asema tiedotusvälineiden ja toimittajien julkaisuja koskevassa valvonnassa. 

Tietojen poistaminen rekisteristä

Esityksessä ehdotetaan, että Oikeusrekisterikeskuksen on poistettava henkilötiedot ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmästä sekä diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun asia on ratkaistu (1. lakiehdotuksen 18 §). Voimassa olevan lain vuoden ja viiden vuoden poistoajat korvataan siten kaikissa osajärjestelmissä kymmenen vuoden poistoajalla. Aika henkilötietojen poistamiseen rekisteristä alkaa kuitenkin aina ratkaisun antopäivästä eikä ratkaisun lainvoimaiseksi tulemisesta kuten nykyisin. 

Lakivaliokunnan mukaan tietojen säilytysajan tulee perustua tietojen käsittelyn tarkoitukseen. Tietovarannon eri tietoaineistojen käyttötarkoitukset liittyvät muun muassa tuomioiden täytäntöönpanoon, oikeushallinnon viranomaisten valvonta-, suunnittelu-, seuranta- ja tutkimustehtäviin sekä tiedonvälittämiseen yleisölle. Samat tiedot, jotka säilytetään tietovarannossa määräajan, säilytetään tuomioistuinten ja Syyttäjälaitoksen rekistereissä pysyvästi. Osa käyttötarkoituksista, kuten tutkimustehtävät ja tiedonvälitys, puoltaisivat tietojen säilyttämistä ehdotettua pidempään, mutta täytäntöönpano- ja suunnittelutehtävissä tietojen käyttötarve on ajallisesti rajatumpi. Eri käyttötarkoitusten välinen punninta, julkisuuden oikeasuhtainen edistäminen ja henkilötietojen suoja huomioiden valiokunta katsoo, että tietojen säilyttäminen esityksessä ehdotetuin tavoin kymmenen vuoden ajan on perusteltua. 

1. luku. Yleiset säännökset

3 §. Määritelmät.

Pykälän 2 kohdan mukaan oikeushallinnon viranomaisella tarkoitetaan tuomioistuinta, Syyttäjälaitosta sekä oikeusaputoimistoa. Lakivaliokunta katsoo, että säännösehdotusta, jossa tuomioistuimet määritellään hallinnon viranomaisiksi, ei voida pitää onnistuneena, vaikka samanlainen sääntely sisältyy voimassa olevaan lakiin. Sääntely on periaatteellisella tavalla ongelmallinen oikeusvaltioon olennaisesti kuuluvan vallanjaon kannalta, jonka mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet ja toimeenpanovaltaa hallintoviranomaiset. Valiokunta on vastikään kiinnittänyt huomiota tuomioistuimista käytettävään terminologiaan myös eräiden oikeusministeriön hallinnonalan muutoksenhakusäännösten tarkistamista koskevasta hallituksen esityksestä ( HE 109/2020 vp ) antamassaan mietinnössä ( LaVM 10/2020 vp ).  

Ottaen huomioon, että nyt käsiteltävä lakiehdotus annetaan kokonaan uutena lakina vain säädösteknisistä syistä, valiokunta ei tässä yhteydessä ehdota määritelmien muuttamista, koska tällä olisi heijastusvaikutuksia useaan pykälään. Edellä yleisperusteluissa edellytetyn lain jatkoselvityksen yhteydessä on siksi tarpeen käydä läpi myös määritelmäsäännökset ja määriteltyjen käsitteiden asianmukainen käyttö. 

2. luku. Tietovarannon rakenne ja ylläpito

4 §. Tietovarannon yleinen rakenne.

Pykälä sisältää säännökset tietovarannon yleisestä rakenteesta. Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 4 §:ssä tarkoitetuissa järjestelmissä on käytännössä kyse tietoaineistoista. Tiedonhallintalain 2 §:n 6 kohdassa tietovarannolla tarkoitetaan tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta. Edellä yleisperusteluissa edellytetyn lain jatkoselvityksen yhteydessä on perusteltua arvioida huolellisesti myös sitä, että laissa tarkoitetut käsitteet vastaisivat tiedonhallintalaissa käytettyjä käsitteitä. 

4. luku. Tietojen käyttö ja luovuttaminen

12 §. Oikeus hakea esiin ja käyttää tietovarantoon tallennettuja tietoja.

Pykälässä säädetään nykyistä tietojärjestelmälain 12 §:ää vastaavasti oikeushallinnon viranomaisten oikeudesta hakea esiin ja käyttää tietovarantoon tallennettuja tietoja. Pykälän 1 momentti sisältää nykytilaan nähden uuden 4 kohdan, jonka mukaan tuomioistuin saa salassapitosäännösten estämättä hakea esiin ja käyttää toisen tuomioistuimen ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tai diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnalliseen käsittelyjärjestelmään tallentamia tietoja, jos tiedot sisältyvät ratkaisutietoihin tai ratkaisuasiakirjoihin ja tiedot ovat tarpeen oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten valiokunta ehdottaa, että kohtaa tarkistetaan siten, että säännöksessä tarkoitettu katseluoikeus kohdistuu muun tuomioistuimen kuin korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden tallentamiin tietoihin. Tällaista rajausta voidaan pitää hyväksyttävänä ottaen huomioon, että korkeimmat oikeudet ohjaavat lainkäyttöä ensisijaisesti ennakkopäätöksin.  

Yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten valiokunta ehdottaa lisäksi, että pykälän 1 momentin 4 kohdan soveltamisalan selkeyttämiseksi pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa 4 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle rajataan tiedot, jotka koskevat siviili- ja sotilastiedustelua, maanpetos- tai valtiopetosrikoksia, anonyymiä todistelua, salaisia pakkokeinoja tai salaista tiedonhankintaa. Tällaisiin tietoihin liittyy korostettu salassapitointressi, minkä vuoksi niitä koskevat tiedot on perusteltua rajata 4 kohdassa tarkoitetun katseluoikeuden ulkopuolelle.  

Pykälän 4 momentin mukaan korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus ja Syyttäjälaitos saavat salassapitosäännösten estämättä hakea esiin ja käyttää tuomioistuin- ja syyttäjäntoiminnan suunnittelua ja seurantaa varten tietoja, jotka syyttäjät tai tuomioistuimet ovat tallentaneet raportointi- ja tilastointijärjestelmään. Momentin aineellinen sisältö vastaa nykyisen tietojärjestelmälain 12 §:n 2 momenttia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus on, että ylimmät tuomioistuimet ja Syyttäjälaitos voivat hakea vain oman toimintansa suunnittelun ja seurannan kannalta välttämättömiä tietoja. Tämän selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään sana "välttämättömiä". 

16 §. Tietojen luovuttaminen yleisen tiedonsaantioikeuden perusteella.

Pykälän 1 momentissa säädetään Oikeusrekisterikeskuksen oikeudesta luovuttaa tietoja tietovarannon diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä. Lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että momentin sääntelyllä ei poiketa julkisuuslain menettelysäännöksistä vaan momentissa tarkoitetuin tavoin ainoastaan kyseisen lain 24 §:n 1 momentin 28 kohdan salassapitoperusteesta. Lisäksi lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentissa todetaan, että sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, tietojen luovuttamisesta oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta ja siihen tallennettujen tietojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.  

Pykälän 3 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus voi sen estämättä, mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, luovuttaa journalistisiin tarkoituksiin sellaisia oikeudenkäynnin perustietoja ja muita diaaritietoja diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä, jotka tuomioistuimessa ovat julkisia ja joiden antamista tuomioistuin ei ole rajoittanut 2 momentin nojalla. Nykyisen tietojärjestelmälain 17 §:n 3 momentissa käytetyn ilmaisun ”toimituksellinen tarkoitus” sijaan ehdotetaan käytettäväksi ilmaisua ”journalistinen tarkoitus”. Myös yleistä tietosuoja-asetusta täydentävässä tietosuojalaissa käytetään käsitettä journalistinen tarkoitus aiemmin kansallisessa lainsäädännössä käytetyn toimituksellisen tarkoituksen sijasta. Lakivaliokunta pitää perusteltuna, että erityislaeissa käytetään yleislakien kanssa yhteneviä ilmaisuja. 

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tietosuojalain säätämisen yhteydessä hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 13/2018 vp (s. 10) korostanut sananvapauspoikkeusten osalta, että ehdotetun sääntelyn tavoitteena on nykytilan säilyttäminen, joten säännöksen tulkinnassa voidaan nojautua nykykäytäntöön. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä henkilötietojen käsittelyksi journalistisessa tarkoituksessa on katsottu toiminta, jonka ainoana tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden ja ajatusten ilmaiseminen yleisölle. Tuomioistuin on myös korostanut, että merkitystä ei ole sillä, liittyykö toimintaan voitontavoittelu, eikä tavalla, jolla tiedot siirretään. Lisäksi oikeuskäytännössä on painotettu, että henkilötietojen käsittelyä koskevat poikkeukset koskevat joukkotiedotusyritysten lisäksi kaikkia journalismia harjoittavia henkilöitä. 

Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että Oikeusrekisterikeskus noudattaa julkisuuslain 4 luvun säännöksiä käsitellessään tietopyyntöjä. Siten jos Oikeusrekisterikeskus kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, tiedon pyytäjälle ilmoitetaan kieltäytymisen syy ja tiedustellaan, haluaako tiedon pyytäjä asiassa valituskelpoisen päätöksen. Jos tiedon pyytäjä haluaa asiassa ratkaisun, Oikeusrekisterikeskus tekee asiasta päätöksen, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen. 

Lakivaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 110/2020 vp sisältyvät 2. ja 3. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 110/2020 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 28 kohta, sellaisena kuin se on laissa 91/2015, seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Oikeusrekisterikeskuksesta annetun lain (625/2012) 2 §:n 1 momentti, 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5 § ja 6 §:n 2 momentti seuraavasti: 

Helsingissä 5.11.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Leena  Meri  /ps   

varapuheenjohtaja  Sandra  Bergqvist  /r   

jäsen  Eeva-Johanna  Eloranta  /sd   

jäsen  Hanna  Huttunen  /kesk   

jäsen  Saara  Hyrkkö  /vihr   

jäsen  Pihla  Keto-Huovinen  /kok   

jäsen  Marko  Kilpi  /kok   

jäsen  Antero  Laukkanen  /kd   

jäsen  Matias  Mäkynen  /sd   

jäsen  Jouni  Ovaska  /kesk   

jäsen  Sebastian  Tynkkynen  /ps   

jäsen  Paula  Werning  /sd   

jäsen  Johannes  Yrttiaho  /vas   

varajäsen  Pauli  Kiuru  /kok   

varajäsen  Veikko  Vallin  /ps   

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet

valiokuntaneuvos  Marja  Tuokila  /   

valiokuntaneuvos  Mikko  Monto  /