Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ydinenergialain, turvallisuusselvityslain 21 §:n ja kaivoslain muuttamisesta ( HE 8/2020 vp ): Asia on saapunut talousvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunto

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 22/2020 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

• hallitusneuvos  Tuula  Manelius  - työ- ja elinkeinoministeriö (etäkuuleminen)
• erityisasiantuntija  Iida  Huhtanen  - työ- ja elinkeinoministeriö
• erityisasiantuntija  Jaakko  Louvanto  - työ- ja elinkeinoministeriö
• toimistopäällikkö  Tapani  Hack  - Säteilyturvakeskus

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• ympäristöministeriö
• Poliisihallitus
• suojelupoliisi
• Liikenne- ja viestintävirasto
• Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
• Fortum Power and Heat Oy
• Posiva Oy
• Teollisuuden Voima Oyj
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• Finnsecurity ry
• Paliskuntain yhdistys
• Suomen luonnonsuojeluliitto ry
• Suomen Lääkäriliitto ry
• Suomen Vartioliikkeitten Liitto ry

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi ydinenergialakia, turvallisuusselvityslakia ja kaivoslakia. Ydinenergialakiin ehdotetaan tehtäviksi ydinenergian käytön turvajärjestelyjä koskevia muutoksia ja täsmennyksiä. Turvajärjestelyjä koskevista muutostarpeista johtuen ehdotetaan muutettavaksi myös turvallisuusselvityslakia. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi ydinjätteen huoltoon liittyvää ydinenergialain säännöstä. 

Lisäksi tehtäisiin tarkistuksia ydinenergialakiin ja kaivoslakiin yleislakien muuttumisen johdosta. Muutettaviksi ehdotetaan julkista kuuluttamista ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä.  

Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Ehdotuksen taustalla on erityisesti tarve kehittää ydin- ja säteilyturvallisuutta ja varautua uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Muutoksia on valmisteltu jo vuonna 2018 voimaan tulleen ydinturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Tällöin todettiin tarve eriyttää turvajärjestelyjä koskevat kysymykset omaksi hankkeekseen. Osa muutostarpeista liittyy myös tarpeeseen kehittää lainsäädäntöä vastaamaan perustuslain säännöksiin erityisesti oikean säädöstason valinnan ja perusoikeuksien osalta.  

Osa nyt ehdotetuista muutoksista liittyy myös muuttuneeseen yleislainsäädäntöön, erityisesti hallinto-oikeudelliseen sääntelyyn. Hallituksen esitykseen on sisällytetty myös yleislainsäädännön muutoksista kaivoslakiin aiheutuvat muutokset.  

Talousvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja esitettyjä sääntelyratkaisuja pääosin tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina seuraavassa esitetyin perusteluin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyin muutoksin.  

Keskeiset ehdotukset

Teknologinen kehitys on vaikuttanut ydinvoimaan liittyvien turvallisuusuhkien muuttumiseen. Erityisesti miehittämättömien ilma-alusten määrä on kasvanut, ja niitä on havaittu ydinvoimalaitosten läheisyydessä monissa Euroopan maissa, myös Suomessa. Samalla lennokkien teknologinen kehitys on mahdollistanut niiden mukana lennätettävän kuorman kasvattamisen. Ydinvoimalaitosten yläpuolinen ilmailukieltoalue koskee myös miehittämättömiä ilma-aluksia, mutta voimassa olevan lain toimivaltuudet eivät ole riittävän tehokkaita niiden kulkuun puuttumiseksi. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi ydinlaitosten turvahenkilöiden oikeudesta puuttua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun.  

Ehdotuksessa on kiinnitetty huomiota myös erityisesti sisältä päin tulevaan uhkaan (ns. insider-uhka), joka voi aiheutua luvanhaltijan oman henkilöstön toiminnasta. Tätä pyritään torjumaan erityisesti lääkärin ilmoitusvelvollisuutta koskevalla sääntelyllä tilanteissa, joissa henkilöstä katsotaan olevan vaaraa ydin- tai säteilyturvallisuudelle.  

Lisäksi nykyisessä oikeustilassa on havaittu puutteita, jotka eivät suoranaisesti liity uusiin turvallisuusuhkiin mutta joiden korjaamista on pidetty tarpeellisena. Nämä liittyvät esimerkiksi ydinaineiden ja ydinjätteiden kuljetusten järjestämiseen, turvahenkilöiden toimivaltuuksiin ja turvallisuusselvityksiin. 

Turvahenkilöt ovat ydinlaitoksella työskenteleviä vartijoita vastaavia henkilöitä, joilla on kuitenkin vartijoista poikkeavat toimivaltuudet ydinlaitosten erityisolosuhteiden vuoksi. Nykyinen lainsäädäntö ei vastaa perustuslain vaatimuksia siitä, mistä asioista on säädettävä lain tasolla. Perustuslain edellyttämiä muutostarpeita on tunnistettu erityisesti turvahenkilöiden koulutusvaatimusten, voimakeinojen käytön sääntelyn ja ydinaineen ja ydinjätteen kuljetuksien turvaamiseen liittyvän sääntelyn osalta.  

Ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan käytännössä merkittävästi muuta vallitsevaa toimintalinjaa. Turvahenkilöiden osalta nykyistä täsmällisemmin säädettäisiin koulutusvaatimuksista, toimivaltuuksista, voimankäyttöön ja voimankäyttövälineisiin liittyvistä seikoista sekä laitoksen turvajärjestelyjen suhteesta poliisin toimivaltaan. 

Perustuslakivaliokunnan lausunto ja voimankäytön sääntely

Perustuslakivaliokunta on antanut hallituksen esityksestä lausuntonsa PeVL 22/2020 vp . Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota erityisesti voimankäytön sääntelyä koskeviin täsmentämistarpeisiin.  

Ydinlaitosten turvahenkilöiden tehtävät ovat yksityistä turvallisuusvalvontaa. Ydinlaitosten erityispiirteiden vuoksi turvallisuuspalvelulakia ei kuitenkaan ole pidetty ydinenergian käytön suojaamiseksi riittävänä eikä sen säännöksiä ole katsottu voitavan soveltaa suoraan. 

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 

Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään painottanut, että vastuun yleisestä järjestyksestä on kuuluttava poliisille ja muille viranomaisille. Merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan valiokunnan mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle, jos voimakeinojen käyttö tapahtuu tarkkaan rajatussa tilassa tai tilanteessa ja silloin, kun on kysymys tilapäisluonteisesta tarpeesta saada ulkopuolista apua. Perustuslakivaliokunta on korostanut myös turvaorganisaation ja -henkilöiden vastuiden määrittelemistä.  

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että ydinlaitokselle on sen turvallisuusriskien vuoksi asetettava normaaleista turvallisuusjärjestelyistä poikkeavia erityisvaatimuksia. Valiokunta on pitänyt perusteltuna, että ydinlaitos itse ensi vaiheessa pyrkii varmistamaan oman turvallisuutensa turva- ja valmiusjärjestelyin sekä turvallisuusmääräyksin samoin kuin varautumaan lainvastaisen toiminnan torjumiseen tarvittaessa voimakeinoin. Perustuslakivaliokunnan mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen ydinlaitokselle on tarpeellista ja asianmukaista.  

Perustuslakivaliokunta on kuitenkin nyt käsiteltävää esitystä koskevassa lausunnossaan esittänyt valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen, jonka mukaan hallituksen esitykseen sisältyvä 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan voimankäyttöä koskevien toimivaltuuksien sitomisesta voimakeinojen käytön välttämättömyyteen, puolustettavuuteen ja oikeasuhtaisuuteen tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Talousvaliokunta esittää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa asiaa koskevan sääntelyn täsmentämistä tältä osin.  

Perustuslakivaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota tarpeeseen täsmentää ja muuttaa nyt ehdotettua sääntelyä voimankäyttövälineisiin liittyvän koulutuksen, turvahenkilöiden valvonnan ja voimankäyttövälineiden määrittelyn osalta. Talousvaliokunta pitää tarpeellisena täsmentää sääntelyä ja esittää siihen jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitettyjä muutoksia.  

Erityisesti turvahenkilöille sallittujen voimankäyttövälineiden ja niiden määrittelyn osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että tällaisen voimankäyttövälineen käyttäminen edellyttää tuekseen täsmällistä ja tarkkarajaista sekä perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset täyttävää toimivaltasääntelyä. Perustuslakivaliokunnan mielestä tehtävissä sallitut voimankäyttövälineet on tällaisessa sääntelykontekstissa yksilöitävä tyhjentävästi laissa. Perustuslakivaliokunta on tästä syystä katsonut, että hallituksen esitykseen sisältyvä, ampuma-asetta lievempiä voimankäyttövälineitä koskeva ydinenergialain 7 u §:n 2 momentti on syytä poistaa.  

Talousvaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että ydinlaitosten turvahenkilöillä on käytettävissään ydinturvallisuuden kannalta tarpeelliset voimankäyttövälineet. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 7 u §:n 2 momentin poistaminen ilman sallittujen voimankäyttövälineiden luettelon täydentämistä merkitsisi ydinturvallisuuden näkökulmasta heikennystä nykytilaan. Voimassa olevan lain mukaan käytettävissä olevat keinot ja välineet määritellään turvaohjesäännössä, eikä laissa tällä hetkellä luetella sallittuja voimakeinoja lainkaan. Nykyisellä menettelyllä voidaan ottaa käyttöön uusia välineitä, jos ydinlaitosta koskeva uhka-arvio muuttuu. Esitetyn 7 u §:n 2 momentin poistaminen ilman sääntelyn asianmukaista täydentämistä voisi johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa ydinlaitokseen kohdistuvan uhkan torjumiseksi jouduttaisiin käyttämään voimakkaita, kohdehenkilölle vaikutuksiltaan vaarallisempia voimankäyttövälineitä, koska laissa ei olisi hyväksytty tilanteeseen nähden oikeasuhtaisempia, lievempiä voimankäyttövälineitä. Talousvaliokunta esittää sen vuoksi ydinenergialain 7 u §:n 1 momentin täydentämistä ja sallittujen voimankäyttövälineiden yksilöimistä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla.  

Julkisia kuulutuksia koskevat säännösehdotukset

Hallituksen esitykseen sisältyvät julkista kuuluttamista koskevat ehdotukset liittyvät aiempaan yleistiedoksiantoa ja kuuluttamista koskevan lainsäädännön muuttamiseen. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa ydinenergialain sääntelyä hallintolain kanssa. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty osin eriäviä käsityksiä esitettyjen säännösten onnistuneisuudesta: toisaalta 14 vuorokauden kuulutusaikaa on pidetty liian lyhyenä, ja toisaalta on arvioitu, ettei esityksessä ole esitetty perusteluja julkista kuuluttamista koskevasta hallintolain 62 a §:stä poikkeamiselle. Talousvaliokunta esittää sen vuoksi säännöksen muuttamista yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla ja kiinnittää huomiota tarpeeseen arvioida lupahakemuksen käsittelyä ja kuulemista koskevien säännösten selkeyttä ja toimivuutta ydinenergialain kokonaisuudistuksen yhteydessä.  

Myös kaivoslain julkista kuuluttamista koskevien säännösten osalta talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä erillissääntelyn tarpeesta on esitetty osin erisuuntaisia arvioita. Ehdotus merkitsisi kaivoslain kuulemisen määräajan säilyttämistä tässä vaiheessa ennallaan 30 vuorokaudessa. Vaikka hallintolain kanssa yhtenäistä sääntelytapaa voitaisiin pitää sääntelyn johdonmukaisuuden kannalta perusteltuna, talousvaliokunta katsoo, ettei kaivoslain määräaikoja tältä osin tule lyhentää hallintolain 62 a §:n mukaiseksi, koska tämä voisi luoda käsityksen lupahakemusten julkisuuden vähentämisestä nykytilaan verrattuna. Talousvaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena arvioida kaivoslain tiedottamista koskevan sääntelyn selkeyttä ja toimivuutta erikseen kaivoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Talousvaliokunta on nostanut aiemmassa kaivoslakia koskevassa mietinnössään ( TaVM 7/2020 vp — KAA 7/2019 vp ) esiin sen, että paikallisia vaikuttamismahdollisuuksia ja vaikutusalueen kiinteistön- ja maanomistajan asemaa ja tiedonsaantia parannetaan.  

Talousvaliokunta korostaa, että sekä ydinenergialakia että kaivoslakia sovellettaessa hallintolain sääntely turvaa sen, että jos asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti eikä nyt käsiteltävällä sääntelyllä ole tarkoitus rajoittaa tätä oikeutta.  

Lopuksi

Perustuslakivaliokunta on edellä viitatussa lausunnossaan tarkastellut ydinenergialain kokonaisuudistuksen tarvetta: valiokunta on kiinnittänyt huomiota tähän jo vuonna 2008 antamassaan lausunnossa. Talousvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan arvioon lain systematiikan sekavuudesta ja uudistamistarpeista. Nyt esitettyä sääntelyä voidaan pitää sisällöllisesti parannuksena nykytilaan, mutta sääntelyn vaikeaselkoisuuden, hajanaisuuden ja puutteellisuuden vuoksi talousvaliokunta pitää lainsäädännön pikaista kokonaisuudistusta välttämättömänä. Tässä kokonaisuudistuksessa on syytä arvioida myös nyt esitetyn sääntelyn toimivuutta ja kattavuutta. Vaikka erityisesti turvahenkilöiden asema, tehtävät ja toimivaltuudet täsmentyvät nyt esitetyn sääntelyn myötä, tulevassa uudistuksessa on syytä arvioida sääntelyn toimivuutta esimerkiksi turvahenkilöiden vastuun ja valvonnan osalta. 

Talousvaliokunta korostaa ja kiirehtii ydinenergialainsäädännön kokonaisuudistuksen tarvetta paitsi lainsäädännön selkeyden, ymmärrettävyyden ja ydinturvallisuuden myös ydinvoiman sääntelyyn ja alan toimintaympäristön kehitykseen laajemmin liittyvien sisällöllisten uudistamistarpeiden vuoksi. Yksi tulevassa sääntelyssä huomioon otettava kysymys ovat pienydinvoimaan liittyvät sääntelytarpeet erityisesti ottaen huomioon alan nopea teknologinen kehitys. 

7 i §. Henkilöstö.

Talousvaliokunta esittää, että 7 i §:n 7 momenttiin lisätään viittaus turvallisuusselvityslain 19 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Viittaus on perusteltu, koska perusmuotoisen turvallisuusselvityksen tekeminen voi olla tarpeen tiettyjen esimerkiksi ydinlaitoksen turvajärjestelyjen vastuuhenkilöiden osalta, jotka voivat olla mainitussa 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä. 

7 m §. Turvahenkilöt.

Talousvaliokunta esittää, että pykälän 4 momentin 2 kohtaa täydennetään siten, että siinä edellytettäisiin turvahenkilön suorittavan kantamiensa voimankäyttövälineiden käyttöä koskevat vuosittaiset harjoitteluvaatimukset ja tasokokeet. Säännös kuuluisi seuraavasti:  

”2) tarpeellinen koulutus voimakeinojen käyttämisen oikeutuksen perusteisiin, niiden noudattamiseen käytännön tilanteissa ja tarvittavien voimankäyttövälineiden käyttämiseen sekä suoritettuna vuosittaiset fyysisiä voimakeinoja ja voimankäyttövälineitä koskevat harjoittelut ja niitä koskevat tasokokeet;” 

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa todennut, että sääntelyä on täydennettävä niiden tilanteiden osalta, joissa turvahenkilö ei enää täytä säädettyjä edellytyksiä tai on toiminut tehtävissään lainvastaisesti. Talousvaliokunta esittää, että pykälään lisätään uusi 6 momentti, jossa asiasta säädetään seuraavasti:  

”Luvanhaltijan on viipymättä lopetettava henkilön käyttö turvahenkilönä, jos tämä ei täytä tässä laissa säädettyjä edellytyksiä.” 

7 n §. Turvahenkilön tehtävissä noudatettavat periaatteet sekä toimivaltuudet.

Talousvaliokunta pitää tarpeellisena täsmentää miehittämättömiä ilma-aluksia koskevia toimivaltuuksia erityisesti kuljetusten ja kuljetuksiin liittyvien varastointien yhteydessä. Talousvaliokunta esittää, että 7 n §:n 4 momenttia täsmennettäisiin siten, että muita kuin 7 v §:ssä säädettyjä toimivaltuuksia saadaan lisäksi käyttää turvattaessa ydinjätteen kuljetuksia ja varastointia näihin välittömästi kohdistuvan uhkan torjumiseksi. Esityksen 7 v §:ssä tarkoitettu toimivaltuus on tarkoitettu käytettäväksi vain voimalaitosalueella, jolla ilmailu on kielletty, ja muilla alueilla vastaavaa toimivaltuutta käyttää poliisi.  

7 t §. Voimakeinojen käyttö ja tapahtumailmoitus.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa edellyttänyt, että voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet sidotaan voimakeinojen käytön välttämättömyyteen, puolustettavuuteen ja oikeasuhtaisuuteen. Talousvaliokunta esittää 7 t §:n 1 momentin täydentämistä niin, että siinä todetaan nimenomaisesti, että käytettävien voimakeinojen on oltava tilanteeseen ja suojeltavaan etuun nähden välttämättömiä, puolustettavia ja oikeasuhtaisia. 

7 u §. Voimankäyttövälineet ja ampuma-aseen käyttö.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että tehtävissä sallitut voimankäyttövälineet tulee nyt käsillä olevassa sääntelykontekstissa yksilöidä tyhjentävästi laissa ja että lakiehdotuksen 7 u §:n 2 momentti on syytä poistaa. Talousvaliokunta esittää 2 momentin poistamista, jolloin hallituksen esitykseen sisältyvien muiden momenttien numerointi muuttuu tätä vastaavasti. Talousvaliokunta katsoo kuitenkin, että nyt esitetty sääntely ei saa johtaa ydinturvallisuuden näkökulmasta nykytilan heikentymiseen, ja esittää sen vuoksi 7 u §:n 1 momentin täydentämistä sallittujen voimankäyttövälineiden luettelon osalta.  

Voimankäyttövälineistä säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Talousvaliokunta esittää, että säännöstä täydennetään siten, että sallittuina voimankäyttövälineinä luetellaan tyhjentävästi myös hallituksen esityksen mukaisen lakiehdotuksen 7 u §:n 1 momentissa lueteltuja lievemmät sallitut voimankäyttövälineet. Siten 7 u §:n 1 momentti kuuluisi muutettuna seuraavasti:  

”Turvahenkilön sallittuja voimankäyttövälineitä ovat fyysisten voimakeinojen lisäksi ampuma-aselain (1/1998) 2 §:ssä tarkoitettu ampuma-ase ja mainitun lain 11 §:ssä tarkoitettu kaasusumutin, muoviset ja teräksiset käsiraudat, enintään 70 senttimetriä pitkä patukka, teleskooppipatukka, edellä 7 n §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu voimankäyttöön koulutettu koira, paineilmakäyttöinen projektiililaukaisin, etälamautin, sidontavyö ja jalkaraudat.” 

Tällä hetkellä laissa on säädetty ainoastaan oikeudesta käyttää voimankäyttövälineitä, mutta sallituista voimankäyttövälineistä ei ole olemassa säännöksiä. Voimankäyttövälineet on määritelty tällä hetkellä täsmällisimmin luvanhaltijoiden turvaohjesäännöissä, jotka edellyttävät ennen Säteilyturvakeskuksen tekemää turvaohjesäännön hyväksyntää myös laaja-alaista viranomaislausuntomenettelyä ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan jäseninä ovat muun muassa sisäministeriö, Poliisihallitus, paikallispoliisi, puolustusministeriö, Rajavartiolaitos ja Tulli. Huolimatta siitä, mitä laissa on hyväksytty voimankäyttövälineiksi, luvanhaltija voi käyttää vain niitä voimankäyttövälineitä, jotka on esitetty ja hyväksytty turvaohjesäännössä. Turvaohjesäännössä turvahenkilöiden käyttöön hyväksytyt voimankäyttövälineet heijastavat siten kulloinkin käsillä olevaa, Suojelupoliisin laatimaa ydinalaan kohdistuvaa uhkakuvaa, jonka perusteella Säteilyturvakeskus määrittelee ydinenergia-asetuksen (161/1988) 146 §:n mukaisesti suunnitteluperusteuhkan. Uhkan taso voi muuttua nopeammin kuin lainsäädännön muuttaminen olisi mahdollista. 

Sallittuja voimankäyttövälineitä olisivat lainkohdassa tarkoitetut voimankäyttövälineet. Sallitut voimankäyttövälineet ovat osittain samoja kuin yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) vartijalle määritellyt voimankäyttövälineet ja vastaavat yksilöitävyyden osalta nyt esitetyssä muodossa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 18 §:n määritelmiä.  

Vartijoille hyväksyttyjen voimankäyttövälineiden lisäksi säädettäisiin koiran käyttämisestä voimankäyttövälineenä. Koiran tulisi olla hyväksytysti suorittanut Poliisiammattikorkeakoulun asettamat koulutusvaatimukset voimankäytössä. Muita säännöksen mukaan hyväksyttyjä, ominaisuuksiltaan ja asianmukaisesti käytettyinä vaikutuksiltaan ampuma-asetta lievempiä voimankäyttövälineitä olisivat paineilmakäyttöinen projektiililaukaisin, etälamautin, sidontavyö ja jalkaraudat. 

Voimankäyttövälineitä ei ole ampuma-asetta ja kaasusumutinta lukuun ottamatta määritelty lainsäädännössä. Säännökseen ehdotettuja muotoiluja voidaan kuitenkin pitää sellaisina, että ne yksilöivät tarkoitetut voimankäyttövälineet riittävän yksiselitteisesti eikä tulkinnanvaraa ole. Lakiehdotuksessa käytetään terminologisesti poliisin virallisesti käyttämiä termejä kyseisille voimankäyttövälineille. 

Projektiililaukaisimella ammutaan värikuulaa muistuttavia projektiileja. Projektiilin kantomatka on noin 70 metriä. Projektiilit voivat sisältää esimerkiksi maalia tai kaasusumuttimissa käytettäviä vaikuttavia aineita. Laukaisimen käyttö soveltuu esimerkiksi tilanteisiin, joissa etälamauttimen tai kaasusumutteen kantomatka eivät ole riittäviä. Kyseinen voimankäyttöväline on hyväksytty poliisin käyttöön ampuma-asetta lievempänä voimankäyttövälineenä. 

Etälamautin on poliisin käyttöön hyväksytty ampuma-asetta lievempi voimankäyttöväline, jolla esimerkiksi typpikaasun avulla laukaistaan pääsääntöisesti kaksi noin viiden metrin etäisyydelle ulottuvaa neulaa, jotka kohdehenkilöön osuessaan vaikuttavat kohdehenkilöön lamauttavasti ja lopettavat tai estävät vastarinnan. 

Sidontavyö on poliisin käyttöön hyväksytty voimankäyttöväline, joka koostuu kohdehenkilön vyötärön ympärille kiinnitettävästä vyöstä, jonka kummallakin puolella on teräksiset käsiraudat, jotka kiinnitetään henkilön käsiin estäen käsien vapaan käytön. Vyössä on myös jalkaan kiinnitettävä hihna, joka estää henkilöä pakenemasta juosten, mutta ei muutoin estä normaalia liikkumista kävellen. Vyötä voidaan käyttää kahlitsemisen sijaan tilanteissa, joissa joudutaan esimerkiksi odottamaan kiinnioton jälkeen poliisin saapumista paikalle. 

Jalkaraudat ovat poliisin käyttöön hyväksytyt, tavallisia käsirautoja isommat raudat, jotka voidaan kiinnittää kiinniotetun henkilön jalkoihin estämään henkilöä pakenemasta tai tekemästä vastarintaa esimerkiksi potkimalla. Joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa jalkarautoja joudutaan käyttämään myös käsirautojen sijaan kohdehenkilön fyysisten ominaisuuksien vuoksi. 

Ennen kuin poliisi hyväksyy voimankäyttövälineitä viranomaiskäyttöön, niille tehdään asianmukainen vaikutusten arviointi. 7 u §:n 1 momentin mukaan turvahenkilöille hyväksytyiksi voimankäyttövälineiksi esitettäisiin poliisin viranomaiskäyttöön hyväksymiä voimankäyttövälineitä, joiden mahdolliset vaikutukset on asianmukaisesti jo arvioitu.  

Kaikki momentissa yksilöidyt voimankäyttövälineet eivät kuitenkaan automaattisesti olisi luvanhaltijan turvahenkilöiden käytössä, vaan luvanhaltijan olisi määriteltävä käytettävät voimankäyttövälineet turvaohjesäännössä 7 o §:n mukaisesti. Siten voimankäyttövälineiden suhteuttaminen tarpeeseen arvioitaisiin luvanhaltijan ehdotuksen perusteella ja hyväksyttäisiin Säteilyturvakeskuksen, sisäministeriön ja ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunnan toimesta ennen kuin niitä voidaan ottaa käyttöön. Lisäksi turvahenkilöillä tulisi olla riittävä koulutus kyseisen voimankäyttövälineen käyttämiseen, mikä koskee myös koiranohjaajana toimimista ja siihen liittyvää kertauskoulutusta. Koulutuksen osalta kaikissa voimankäyttövälineissä edellytetään jo nyt joko vartijalle säädettyä, kyseistä voimankäyttövälinettä tai poliisin kyseiselle voimankäyttövälineelle edellyttämää koulutusta ja niitä koskevia mahdollisia kertauskoulutusvaatimuksia. 

7 w §. Terveystarkastukset ja terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus.

Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että 7 w §:n 3 momentin 2 kohta on tarpeeton. Pykälän tarkoitus on, että luvanhaltijalle ei anneta tietoa turvahenkilön ja ydinvoimalaitoksen ohjaajina ydinvoimalaitoksen valvomossa työskentelevän henkilön diagnoosista vaan ainoastaan tehtävään soveltumattomuudesta. Tämän vuoksi lääkärin tekemään ilmoitukseen on tarpeetonta sisällyttää tietoa ehdotetuista lisätoimenpiteistä. Talousvaliokunta esittää kohdan poistamista ja tästä seuraavia teknisiä muutoksia momentin rakenteeseen. 

Hallituksen esitykseen sisältyvässä 7 w §:n 5 momentin ensimmäisessä virkkeessä todettaisiin, että ”tieto voidaan toimittaa teknisen käyttöyhteyden avulla, muutoin sähköisessä muodossa tai suullisesti”. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan virkkeen tarkoituksena on ollut säätää yksinkertaisesti siitä, että ilmoitus voidaan antaa suullisen tai paperilla kirjallisesti toimitettavan ilmoituksen lisäksi myös sähköisessä muodossa. Koska sähköisen ilmoitustavan katsotaan nykyisin rinnastuvan muuhun kirjalliseen tapaan, ensimmäisen virkkeen säännös voidaan poistaa tarpeettomana. Vastaavasti esimerkiksi liikenteen palveluista annetussa laissa (2017/320) ei säädetä vastaavien ilmoitusten toimittamistavasta. 

7 x §. Turvahenkilöiden kouluttaminen voimakeinojen käyttöön.

Perustuslakivaliokunta on kehottanut lausunnossaan täydentämään lakiehdotuksen 7 m §:ää esimerkiksi siten, että voimankäyttövälineen kantamiseen ja käyttöön vaadittavan täydentävän koulutuksen antaa esimerkiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettu voimankäyttökouluttajaksi ja asekouluttajaksi hyväksytty koulutuksen antaja. Lisäksi säännöksessä tulee edellyttää, että turvahenkilö suorittaa kantamiensa voimankäyttövälineiden käyttöä koskevat vuosittaiset harjoitteluvaatimukset ja tasokokeet. Talousvaliokunta esittää sääntelyn rakenteen vuoksi uutta 7 x §:ää, jossa säädettäisiin kouluttamista koskevista vaatimuksista. Lisäksi 7 m §:ää täydennettäisiin viittauksella voimakeinojen käyttöä koskevien harjoittelujen ja tasokokeiden suorittamiseen. Uusi 7 x § kuuluisi seuraavasti:  

”Fyysisten voimakeinojen käyttöön sekä voimankäyttövälineen kantamiseen ja käyttöön vaadittavan täydentävän koulutuksen 7 m §:ssä tarkoitetuille turvahenkilöille antaa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitettu voimankäyttökouluttajaksi ja asekouluttajaksi hyväksytty koulutuksen antaja. Muiden kuin fyysisten voimakeinojen ja sellaisten voimankäyttövälineiden osalta, joita yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaiset vartijat ovat oikeutettuja käyttämään, koulutuksen antaa poliisi tai kyseisten voimankäyttövälineiden käyttämisen kouluttamiseen oikeutettu kouluttaja.” 

23 §. Lupahakemuksen käsitteleminen.

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun säännöksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ydinenergialain sääntelyä hallintolain kanssa. Säännökseen on tämän vuoksi otettu mukaan hallintolain mukainen 14 vuorokauden vähimmäisaika. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty kaikissa tilanteissa riittävänä, minkä vuoksi säännökseen on esitetty otettavaksi mukaan vaihteluväli. Valiokunta pitää tärkeänä, että merkitykseltään tai kooltaan suurissa hankkeissa noudatetaan tavanomaisia hallintoasioita pidempää kuulemisaikaa. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tätä turvaa riittävällä tavalla se, että hallintolain mukaan tilanteissa, joissa asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti. Hallituksen esityksessä ehdotettu muotoilu, jonka mukaan asiakirja olisi pidettävä esillä enintään 30 vuorokautta, voisi synnyttää harhaanjohtavan kuvan siitä, että 30 vuorokautta olisi kuulutuksen nähtävillä pitämisen enimmäisaika. Tämä voisi aiheuttaa virheellisen käsityksen siitä, ettei kuulutus olisi nähtävillä tätä pidempään niissäkään tilanteissa, joissa asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika.  

Talousvaliokunta esittää siten, että sääntelyä yhdenmukaistetaan yleisen hallinto-oikeudellisen sääntelyn kanssa siten, että säännöksestä poistetaan maininta kuulutuksen enimmäisajasta ”mutta enintään 30”.  

Lisäksi valiokunta esittää, että kuulutusta koskevaa 5 momentin sääntelyä täsmennetään viittauksella siihen, että tieto kuulutuksesta on lisäksi julkaistava asianomaisessa kunnassa, seuraavasti: ”Tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa. Kunnan ilmoituksista säädetään kuntalain (410/2015) 108 §:ssä.” 

Talousvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 8/2020 vp sisältyvät 2. ja 3. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 8/2020 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan ydinenergialain (990/1987) 82 §:n 1 momentin 11 kohta sellaisena kuin se on laissa 676/2015, ja 

muutetaan 3 §:n 1 momentin 6 kohta, 7 §, 7 g § :n 2 momentti, 7 l—7 o §, 7 q §:n 1 momentin 22 kohta, 23 §:n 5 momentti ja 75 §, sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 1 momentin 6 kohta laissa 1420/1994, 7 g §:n 2 momentti ja 7 q §:n 1 momentin 22 kohta laissa 905/2017, 7 l § laeissa 342/2008 ja 410/2012, 7 m ja 7 o § laeissa 342/2008 ja 861/2011, 7 n § laissa 342/2008, 7 q §:n 1 momentin 22 kohta laissa 905/2017, 23 §:n 5 momentti laissa 260/2017 sekä 75 § laissa 1019/2015, ja 

lisätään 6 a §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1420/1994, 342/2008 ja 905/2017 uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, 7 i §:ään sellaisena kuin se on laeissa 342/2008, 269/2011, 410/2012 ja 905/2017 uusi 7 momentti, lakiin uusi 7 s—7 x § ja 23 §:ään sellaisena kuin se on laissa 260/2017, uusi 6 momentti seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan kaivoslain (621/2011) 162 §:n 2 momentti ja 165 §:n 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 162 §:n 2 momentti laissa 1005/2015, ja 

muutetaan 40 §:n 1—3 ja 5 momenttia, 57 §:n 1 ja 2 momenttia, 58 §:n 1—6 momenttia, 74 §:n 4 momentti, 75 §:n 4 momentti, 162 §:n otsikko ja 1 momentti, 163 ja 164 § sekä 166 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kun niistä ovat 58 §:n 2 momentti laissa 915/2013 sekä 162 §:n otsikko ja 1 momentti ja 164 § laissa 1005/2015, seuraavasti: 

Helsingissä 5.11.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Juhana  Vartiainen  /kok   

jäsen  Atte  Harjanne  /vihr   

jäsen  Mari  Holopainen  /vihr   

jäsen  Hannu  Hoskonen  /kesk   

jäsen  Eeva  Kalli  /kesk   

jäsen  Matias  Mäkynen  /sd   

jäsen  Minna  Reijonen  /ps   

jäsen  Janne  Sankelo  /kok   

jäsen  Joakim  Strand  /r   

jäsen  Veikko  Vallin  /ps   

jäsen  Tuula  Väätäinen  /sd   

jäsen  Johannes  Yrttiaho  /vas   

varajäsen  Heikki  Vestman  /kok   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Lauri  Tenhunen  /