Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi jätelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta ( HE 40/2021 vp ): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan, hallintovaliokuntaan ja talousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunnot

Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 24/2021 vp

hallintovaliokunta  HaVL 22/2021 vp

talousvaliokunta  TaVL 20/2021 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

• hallitussihteeri  Jussi  Kauppila  - ympäristöministeriö
• ympäristöneuvos  Riitta  Levinen  - ympäristöministeriö
• ympäristöneuvos  Anna-Maija  Pajukallio  - ympäristöministeriö
• neuvotteleva virkamies  Tarja-Riitta  Blauberg  - ympäristöministeriö
• erityisasiantuntija  Elisa  Fagerström  - työ- ja elinkeinoministeriö
• professori  Petri  Kuoppamäki  - Aalto-yliopisto
• ylitarkastaja  Teemu  Virtanen  - Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
• johtaja  Petrus  Kautto  - Suomen ympäristökeskus
• erikoissuunnittelija  Hanna  Salmenperä  - Suomen ympäristökeskus
• jätehuoltosuunnittelija  Anna  Kettunen  - Joensuun alueellinen jätelautakunta
• palvelupäällikkö  Kari  Ström  - Jyväskylän seudun jätelautakunta
• jätehuoltoasiamies  Veli-Matti  Suhonen  - Lounais-Suomen jätehuoltolautakunta
• erityisasiantuntija  Tuulia  Innala  - Suomen Kuntaliitto
• toimitusjohtaja  Mika  Suomalainen  - Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
• yhteiskuntasuhdepäällikkö  Janne  Koivisto  - Fortum Oyj
• toimitusjohtaja  Pertti  Hettula  - Hettula Oy
• toimitusjohtaja  Esa  Rimpiläinen  - Kainuun Jätehuolto Oy
• toimitusjohtaja  Sami  Hirvonen  - Kiertokaari Oy
• yrittäjä, hallituksen jäsen  Teemu  Saari  - Kipox Oy
• yhteiskuntasuhdejohtaja  Risto  Pohjanpalo  - Kuusakoski Oy
• yhteiskuntasuhdejohtaja  Jorma  Mikkonen  - Lassila & Tikanoja Oyj
• toimitusjohtaja  Antti  Niskanen  - LCA Consulting Oy
• toimitusjohtaja  Jukka  Heikkilä  - Lounais-Suomen Jätehuolto Oy
• ympäristöjohtaja  Helena  Kumpulainen  - Ovako Imatra Oy
• toimitusjohtaja  Tuija  Ahrikkala  - Perämeren Jätehuolto Oy
• toimitusjohtaja  Harri  Kallio  - Pirkanmaan Jätehuolto Oy
• toimitusjohtaja  Mikko  Lammi  - Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus Oy
• neuvonantaja  Tuovi  Kurttio  - Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy
• johtava asiantuntija  Joonas  Hokkanen  - Ramboll Finland Oy
• toimitusjohtaja  Liisa-Marie  Stenbäck  - Recser Oy / Paristokierrätys
• toimitusjohtaja  Nina  Rasola  - RL-Palvelut Oy
• puheenjohtaja  Matti  Tulla  - SKAL Ympäristöyritykset ry
• toimitusjohtaja  Juha-Heikki  Tanskanen  - Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy
• toimitusjohtaja  Vesa  Soini  - Suomen Uusiomuovi Oy
• erikoistutkija  Margareta  Wahlström  - Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
• tutkija  Malin  zu Castell-Rudenhausen  - Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
• toimitusjohtaja  Lauri  Jokinen  - Vammalan Hyötykeräys Oy
• johtava asiantuntija  Marja  Ola  - Kaupan liitto ry
• vaikuttamistyön päällikkö  Tiina  Vyyryläinen  - Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry
• vaikuttamis- ja tutkimusjohtaja  Tuomas  Viljamaa  - Suomen Isännöintiliitto ry
• toimitusjohtaja  Riku  Eksymä  - Suomen Kiertovoima ry - KIVO
• pääekonomisti  Jukka  Kero  - Suomen Kiinteistöliitto ry
• asiantuntija  Pekka  Loukola  - Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
• erityisasiantuntija  Jari  Natunen  - Suomen luonnonsuojeluliitto ry
• toiminnanjohtaja  Janne  Tähtikunnas  - Suomen Omakotiliitto ry
• toimitusjohtaja  Marja-Liisa  Niinikoski  - Suomen Tekstiili ja Muoti ry
• lainsäädäntöasioiden päällikkö  Tiina  Toivonen  - Suomen Yrittäjät ry
• toimitusjohtaja  Otto  Lehtipuu  - Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
• Kajaanin Romu Oy
• Fortum Oyj
• Neste Oyj
• Veikko Lehti Oy
• Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• Muoviteollisuus ry
• Suomen Romukauppiaiden Liitto ry

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

• Stena Recycling Oy

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi jätelakia, ympäristönsuojelulakia, kemikaalilakia ja rikoslakia. Osa ehdotetuista muutoksista on välttämättömiä EU:n jätesäädöspaketin ja pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun asetuksen täytäntöön panemiseksi, osa johtuu kansallisista tarpeista. Ehdotuksilla pantaisiin täytäntöön myös tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annettuun direktiiviin sisältyvät tuotekiellot ja merkintävaatimukset. Esityksellä toteutetaan pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman strategiseen kokonaisuuteen ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi” sisältyviä kirjauksia, joilla lisätään jätteen kierrätystä ja siten vahvistetaan Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. 

Jätelaissa ja sen nojalla annettavissa asetuksissa säädettäisiin uusista jätteiden kierrätystä ja erilliskeräystä koskevista tavoitteista ja velvoitteista. Tavoitteena olisi, että yhdyskuntajätteestä valmisteltaisiin uudelleenkäyttöön tai kierrätettäisiin 55 painoprosenttia vuonna 2025, 60 painoprosenttia vuonna 2030 ja 65 painoprosenttia vuonna 2035. Myös pakkausjätteiden kierrätystavoitteet kiristyisivät. Kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi esitetään uusia, nykyistä selvästi tiukempia kuntiin, jätteen haltijoihin ja pakkausten tuottajiin kohdentuvia jätteiden erilliskeräysvelvoitteita. Jätteitä ammattimaisesti kerääviä velvoitettaisiin edistämään jätteiden uudelleenkäytön valmistelua.  

Kunnan järjestämisvastuulla olevien erilliskerättävien jätteiden kuljettamisen osalta ehdotetaan nykyisen kaksoisjärjestelmän lakkauttamista ja siirtymistä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Sekalaisen yhdyskuntajätteen ja saostus- ja umpisäiliölietteen osalta kunta voisi edelleen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä päättää, että kiinteistön haltijan on järjestettävä kuljetus. 

Pakkausten tuottajien ja kuntien olisi järjestettävä asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräys yhteistoiminnassa. Tuottajat ja kunnat velvoitettaisiin sopimaan yhteistoiminnasta sekä korvauksista, jotka tuottajat maksavat kunnille pakkausjätteen kiinteistöittäisestä erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta tuottajien järjestämään jätehuoltoon. Pakkausten tuottajien tulisi vastata vähintään kahdeksastakymmenestä prosentista koko pakkausjätehuollon kustannuksista. 

Tuottajavastuujärjestelmiä koskevia vähimmäisvaatimuksia lisättäisiin ja täsmennettäisiin. Tuottajayhteisöjen olisi edistettävä tuottajien mahdollisuutta hoitaa eri tuotteita koskevat tuottajavastuuvelvoitteensa yhden toimijan kautta. Pakkausten tuottajayhteisön toimialan tulisi kattaa kaikki pakkausmateriaalit. Lisäksi uusilla säännöksillä pyrittäisiin saamaan kansainvälistä etäkauppaa harjoittavat toimijat osallistumaan tuottajavastuujärjestelmiin. 

Esitys liittyy vuoden 2021 toiseen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2021. 

Yleistä

Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön EU:n vuonna 2018 hyväksytty ns. jätesäädöspaketti, jonka tavoitteena on tehostaa jätehierarkian noudattamista ja lisätä materiaalien resurssitehokasta käyttöä ja kierrätystä kiertotalouden edistämiseksi. Jätteiden kierrätysastetta on nostettava ja jätteiden erilliskeräystä lisättävä merkittävästi nykyisestä. Varsinkin esitykseen sisältyvillä pakkausten tuottajavastuuta ja kunnan jätteenkuljetusten järjestämistä koskevilla sääntelyratkaisuilla pyritään parantamaan vastuunjaon ja sääntelyn selkeyttä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. 

Keskeisimmät jätedirektiivien edellyttämät muutokset ovat yhdyskuntajätteen valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen asteittain 65 painoprosenttiin vuoteen 2035 mennessä sekä yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamisen ja loppukäsittelypolton vaiheittainen rajoittaminen enintään 10 %:iin vuoteen 2035 mennessä. Kaikkien markkinoille saatettujen pakkausten määrää vastaavasta pakkausjätteestä on kierrätettävä vähintään 65 painoprosenttia vuonna 2025 ja 70 painoprosenttia vuonna 2030. Kuitupakkauksista on vuonna 2025 kierrätettävä vähintään 75 painoprosenttia ja vuonna 2030 vähintään 80 painoprosenttia, puupakkauksista vastaavasti vähintään 25 ja 30 painoprosenttia, lasipakkauksista vähintään 70 ja 75 painoprosenttia, rautametallipakkauksista ja alumiinipakkauksista vähintään 70 ja 80 painoprosenttia sekä muovipakkauksista vähintään 50 ja 55 painoprosenttia. Lisäksi otetaan käyttöön uusia toimenpiteitä jätteen syntymisen estämiseksi ja uudelleenkäytön edistämiseksi. Sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa sääntelyä yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan. 

Kunnan järjestämisvastuulla olevien erilliskerättävien jätteiden kuljettamisen osalta ehdotetaan nykyisen kaksoisjärjestelmän lakkauttamista ja siirtymistä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Sekalaisen yhdyskuntajätteen ja saostus- ja umpisäiliölietteen osalta kunta voisi edelleen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä päättää, että kiinteistön haltijan on järjestettävä kuljetus. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ympäristövaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina seuraavin huomautuksin. 

Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen sekä uudelleenkäytön edistäminen

Valiokunta pitää hallituksen esitystä yhtenä keskeisenä keinona edistää kestävän kiertotalouden syntymistä. Kiertotaloudella tavoitellaan luonnonvarojen säästävää käyttöä, tuotteiden pitämistä kierrossa niin pitkään kuin se on ympäristöllisesti perusteltua sekä sivuvirtojen ja jätteiden kierrätystä raaka-aineeksi. Jätelaki kohdistuu erityisesti viimeiseksi mainitun tavoitteen edistämiseen ja luo puitteet jätteiden hallitulle käsittelylle ja kierrätykselle. Valiokunta korostaa, että kiertotaloudella tavoitellaan kokonaisvaltaista muutosta kohti kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja. Tavoitteena on horisontaalinen, systeeminen muutos, jolla luodaan edellytyksiä kestävälle kehitykselle. Jätehierarkian tavoitteen mukaisesti ensisijaista on vähentää syntyvän jätteen määrää ja toissijaista varmistaa kierrätys ja kierrätetyn jätteen merkittävä käyttäminen raaka-aineena. Jätelaki on kuitenkin vain yksi väline laaja-alaisten tavoitteiden toteuttamisessa, eikä erilliskeräys itsessään vielä varmista kierrätykseen perustuvien markkinoiden syntymistä, vaan kiertotalouden edistämiseen tarvitaan useita ohjauskeinoja. 

Jätelakiehdotuksessa tärkeitä ovat uudet jätteiden erilliskeräysvelvoitteet, jotka lisäävät jätteiden kierrätystä. Se luo perustaa kierrätykseen perustuvien markkinoiden kehittymiselle, mikä vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ja riippuvuutta muualta tuotavista raaka-aineista. Jätteiden syntymisen ennaltaehkäisemisen kannalta tärkeää on tuotepolitiikan alaan kuuluva sääntely tuotteen ominaisuuksista. Jätelakiehdotuksen 9 §:ssä ehdotetaan tuotteen valmistajan, markkinoille saattajan ja jakelijan velvollisuuksia tarkennettavaksi siten, että tuotteen tulee olla aikaisempien vaatimusten ohella myös resurssitehokas, elinkaareltaan ja käyttöiältään kestävä ja päivitettävä ja että kriittisiä raaka-aineita sisältävä tuote on uudelleenkäytettävä ja jätteenä kierrätettävä. Lisäksi on tarpeen mukaan huolehdittava siitä, että saatavilla on varaosat, käyttöohjeet sekä muut välineet ja tiedot, jotka mahdollistavat tuotteen uudelleenkäytön ja korjauksen. Valiokunta korostaa, että 9 §:n 1 momenttia on myös tiukennettu poistamalla johdantolauseesta ehdollisuutta ilmaiseva määre ”mahdollisuuksien mukaan”. 

Tuotepolitiikkaan kytkeytyvää ohjausta toteutetaan myös tuottajavastuusääntelyn keinoin. Hallituksen esityksessä pyritään tarkentamaan tuottajavastuusääntelyä siten, että tuottajavastuun alaisten tuotteiden jätehuollon aiheuttamat kustannukset kohdistuvat mahdollisimman tarkkarajaisesti tuottajille suhteessa niiden tuotteiden jätehuollosta aiheutuviin kustannuksiin. 

Kierrätystä tukevaa ekologista tuotesuunnittelua puolestaan ohjataan tällä hetkellä esimerkiksi ekosuunnitteludirektiivillä, EU:n kemikaaliasetuksella (REACH), pakollisella tuotteiden energiamerkinnällä sekä vapaaehtoisilla ympäristömerkeillä. Ekologisen tuotesuunnittelun lisäksi tehokkaita ohjauskeinoja voivat olla sekoitevelvoitteet ja jäteverotuksen kehittäminen. Muovipulloja koskeva sekoitevelvoite on jo hyväksytty EU:n tiettyjen muovituotteiden käytön vähentämistä koskevassa SUP-direktiivissä, jonka täytäntöönpano edellyttää, että PET-juomapulloissa on vähintään 25 % kierrätysmateriaalia vuonna 2025 ja kaikissa muovipulloissa 30 % vuonna 2030. Vastaavia velvoitteita on tulossa muun muassa EU:n pakkausjätettä ja romuajoneuvoja koskeviin direktiiveihin. Mahdollisuuksia kehittää jäteverotusta sen kierrätystä lisäävän ohjausvaikutuksen tehostamiseksi selvitetään parhaillaan ympäristöministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyössä, sillä jätteen kaatopaikkakäsittelystä perittävä jätevero on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää teollisuuden jätteiden sijoittamista kaatopaikalle. Myös jätteenpolton ohjauskeinoja kiertotalouden edistämiseksi selvitetään parhaillaan. 

Kuten edellä on jo korostettu, jätelainsäädännön ohella tarvitaan uutta ohjausta kierrätysmarkkinoiden edistämiseksi. EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmassa esitetään kymmeniä toisiinsa liittyviä aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan tuotepolitiikan kautta tuotteiden ja liiketoimintamallien kestävyyttä siten, että vähennetään jätteiden syntymistä ja lisätään kierrätettyjen materiaalien osuutta tuotteissa sekä vähennetään uusioraaka-aineiden tarjonnan ja kysynnän välistä epäsuhtaa. Toimintasuunnitelman tavoitteena on myös luoda toimivat sisämarkkinat uusioraaka-aineille sekä arvioida mahdollisuuksia kehittää tietyille jätevirroille jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat EU:n laajuiset kriteerit (end-of-waste-kriteerit, eow) kansallisten kriteerien yhdenmukaistamiseksi. Valiokunta korostaa, että lainsäädännön johdonmukaisuus ja ennakoitavuus ovat olennaisia kierrätysmarkkinoiden vahvistamiseksi käytännössä. 

Pakkausjätteiden ja yhdyskuntajätteiden kiristyvät kierrätystavoitteet edellyttävät kiinteistökohtaisen keräyksen laajentamisen lisäksi kuluttajien entistä aktiivisempaa jätteiden lajittelua. Olennainen merkitys tiukentuvien erilliskeräysvelvoitteiden ohella on asukkaiden lajitteluosaamisella ja -aktiivisuudella. Valiokunta korostaa, että lajittelun toteutumiseksi on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota asukkaille jaettavaan informaatioon. Yhteiset lajitteluohjeet tulee paitsi jakaa huoneistokohtaisesti myös laittaa esille jätepisteellä. Tiedottamisen tulee olla kannustavaa ja toistuvaa, jotta asukkaiden vaihtuessa tieto saavuttaa myös uudet asukkaat. Asukkaiden on hyvä tiedostaa, että oikea lajittelu vaikuttaa myös jätehuollon kustannuksiin ja siten asumiskustannuksiin niin omistus- kuin vuokra-asumisessa. Jätetilojen käyttömukavuuteenkin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä tilojen yleisen siisteyden ja hyvän valaistuksen on todettu edistävän lajitteluaktiivisuutta. Lajittelun omaksumiseen jokapäiväisenä toimintatapana voidaan vaikuttaa tehokkaasti kotien lisäksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että niin viranomaispäätösten ja -ohjeiden kuin asiakasinformaation ja asiakaspalvelunkin tulee olla saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Huomiota on syytä kiinnittää myös siihen, että tekstiilien erilliskeräys edellyttänee uudenlaista neuvontatarvetta ja myös kompostointineuvonnalle tullee olemaan nykyistä enemmän kysyntää. 

Jotta lajittelu olisi mahdollisimman helppoa ja yksiselitteistä kuluttajille, tulisi toimijoiden kiinnittää huomiota jäteastioiden ja pakkausten merkintöjen yhdenmukaisuuteen. Jos merkinnät ovat puutteellisia, ei lajitteluaktiivisuuskaan aina takaa hyvää lopputulosta. Merkinnöissä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi yhteispohjoismaisessa selvityksessä kehitettyä jätteiden lajittelua helpottavaa piktogrammi-merkintäjärjestelmää. Pakolliset kansalliset merkintävaatimukset voivat aiheuttaa ongelmia tuontitavaroiden kaupassa, joten merkintöjen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen. Esimerkiksi valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan sisällytettävin keinoin voidaan edistää sitä, että kuntien ja yksityisen jätealan toimijat, tuottajayhteisöt, pakkaajat, yksityiset yritykset sekä tapahtumajärjestäjät ottaisivat yhtenäiset merkinnät ja piktogrammit laajemmin käyttöönsä. 

Valiokunta pitää hyvänä myös jätelakiehdotuksen 93 §:ään ehdotettua muutosta, jonka mukaan kunnan velvollisuutena on kiinnittää jäteneuvonnassaan erityistä huomiota elintarvikejätteen määrän vähentämiseen. Ruoantuotannolla ja kulutuksella on merkittävä ympäristövaikutus, sillä kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruoasta ja merkittävä määrä syömäkelpoista ruokaa jää hyödyntämättä. EU:n tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 %:lla vuoteen 2030 mennessä. Toimia ruokahävikin pienentämiseksi tarvitaan koko ruokaketjussa, mutta jätelain mukainen neuvonta on yksi tärkeä kokonaisuus jätteen synnyn ennaltaehkäisemiseksi.  

Kierrätystavoitteet

Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on Suomessa viime vuosina ollut 41—43 painoprosenttia. Kierrätysasteen laskenta ja raportointi komissiolle on mahdollista neljällä vaihtoehtoisella tavalla, joten jäsenmaiden tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Suomessa kierrätysaste on laskettu komission päätöksenKomission päätös 2011/753/EY mukaisella laskentamenetelmällä 4. Nyt yhdyskuntajätteen kierrätysasteen laskentasääntöjä on muutettuKomission päätös 2019/1004 siten, että vaihtoehtoisista laskentatavoista luovutaan ja jatkossa ainoa sallittu laskentamenetelmä vastaa pääosin Suomessa käytössä ollutta laskentamenetelmää. Uusien laskentasääntöjen mukaan kierrätettyyn jätemäärään ei saa kuitenkaan sisällyttää erilliskerätyn jätteen esikäsittelyvaiheissa syntyvän (lajittelu)hävikin määrää. Tämän arvioidaan laskevan Suomen nykyistä kierrätysastetta vähintään muutamalla prosenttiyksiköllä. Kierrätysasteet on raportoitava komissiolle uusien laskentasääntöjen mukaisesti vuoden 2020 osalta 30.6.2022 mennessä. Uudella laskentamenetelmällä direktiiviin perustuva tavoite yhdyskuntajätteen kierrätykselle on siis 55 % vuonna 2025, 60 % vuonna 2030 ja 65 % vuonna 2035. Valiokunta toteaa, että tavoitteet ovat jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Yleistavoitteista poiketen materiaalikohtaiset pakkausjätteen kierrätystavoitteet ovat ehdotuksen mukaan tuottajia ja tuottajayhteisöjä koskevia sitovia velvoitteita. 

Pakkausjätteen kierrätetyn jätemäärän laskentasäännöt uudistetaan jätelakiehdotuksella vastaavaan tapaan kuin yhdyskuntajätteen osalta. Kierrätysasteen laskennassa käytettävän syntyvän pakkausjätteen määrän arviointia on tarkennettava. Syntyvän pakkausjätteen määrä arvioidaan pakattujen tuotteiden mukana markkinoille saatettujen pakkausten määrän perusteella. Jätedirektiivin mukaisesti tarkistetussa arvioinnissa on otettava nykyistä tarkemmin huomioon kaikki nykyisin tilastoinnin ulkopuolelle jäävät pakkaukset, mikä alustavien arvioiden mukaan laskee pakkausjätteen kokonaiskierrätysastetta noin 12 prosenttiyksikköä ja pakkausmateriaalikohtaisia kierrätysasteita noin 4—27 prosenttiyksikköä pakkausmateriaalista riippuen. Laskentaan tulevat nyt mukaan markkinoille saatetut etäkaupan, vapaamatkustajien ja muutoin tuottajavastuuvelvoitteiden ulkopuolelle jäävien, alle miljoonan euron liikevaihdon yritysten tuottajien markkinoille saattamat pakkaukset. 

Tiukat erilliskeräysvelvoitteet ovat välttämättömiä, jotta kierrätystä varten saadaan kerätyksi riittävästi laadukasta jätemateriaalia. Tuottajia sitovien pakkausjätteen kierrätystavoitteiden arvioidaan olevan kohtuullisin lisätoimin saavutettavissa, mutta yhdyskuntajätteeksi luokiteltavaa kuluttajapakkausjätettä on kerättävä ja kierrätettävä enemmän kuin tarvitaan pakkausjätteen kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi, jotta myös Suomelle erittäin haastavat yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet voidaan saavuttaa. Esityksessä ehdotetaan tavoitteiden säätämistä asetustasolla pääosin direktiivien mukaisina. Direktiivejä tiukempaa tavoitetta ehdotetaan vain alumiinipakkausjätteen kierrätykselle. Valiokunta toteaa, että sääntely tarkentuu käytännössä asetustasolla, sillä hallituksen esitykseen sisältyy yhteensä 34 säännösehdotusta, joilla valtioneuvosto valtuutetaan antamaan asetuksella tarkempia lakia täydentäviä säännöksiä 

Jätelakiehdotus sisältää pääasiassa erilliskeräystä koskevaa sääntelyä ja vain vähäisessä määrin uutta sääntelyä siitä, mitä jätteelle tulee tehdä keräyksen jälkeen. Näistä olennaisin on erilliskerätyn jätteen poltto- ja kaatopaikkakielto (15 a §). Jätteen laatua (15 b §) ja uudelleenkäytön valmistelua (11 a §) koskevilla säännöksillä edistetään uudelleenkäytön valmistelua. Kunnan, tuottajan ja muun jätteen ammattimaista keräystoimintaa harjoittavan tulisi 11 a §:n 1 momentin mukaan varata uudelleenkäytön valmistelua harjoittaville yrityksille ja yhteisöille tasapuolinen mahdollisuus uudelleenkäytön valmisteluun soveltuvan jätteen saamiseen osoittamastaan vastaanottopaikasta silloin, kun ne eivät itse järjestä uudelleenkäytön valmistelua kyseiselle jätteelle. 

Valiokunta korostaa, että kunnianhimoisten kierrätystavoitteiden lisäksi on tärkeää varmistaa, että erilliskerätystä materiaalista valmistetaan laadukkaita kierrätysmateriaaleja ja niille on riittävästi kysyntää markkinoilla. Tämä edellyttää jätelain ohella monipuolisesti useiden ohjauskeinojen käyttöönottoa, kuten edellä on korostettu. 

Yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen erilliskeräysvaatimukset

Jätteen erilliskeräysvaatimuksia ehdotetaan tiukennettavaksi merkittävästi. Laissa säädettyä erilliskeräysvelvollisuutta ehdotetaan muutettavaksi jätedirektiivin mukaisesti siten, että jätteet on lähtökohtaisesti kerättävä toisistaan erillään. Erilliskeräysvelvollisuudesta on mahdollista poiketa vain, jos jokin laissa säädetyistä direktiivin mukaisista edellytyksistä täyttyy. Kunnan ja pakkausten tuottajan on järjestettävä pakkausjätteen erilliskeräys yhteistoiminnassa. Lähtökohtana on, että kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoimintavelvollisuus edistää parhaiten asumisessa syntyvän pakkausjätteen keräystä ja kierrätystä ja tukee tehokkaasti myös yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteen saavuttamista. Eri toimijoihin kohdennetut kiinteistöittäistä tai alueellista erilliskeräystä koskevat vähimmäisvaatimukset ehdotetaan annettavaksi valtioneuvoston asetuksella lain 15 ja 49 §:ssä säädettyjen valtuussäännösten nojalla. 

Alueelliset erot Suomessa voivat olla suuria sen suhteen, miten asutus on keskittynyt ja paljonko alueellisia vastaanottopaikkoja tarvitaan. Valiokunta pitää kannatettavana ehdotettua dynaamista sääntelymallia, jonka mukaan kunta voi jätehuoltomääräyksillään määrätä vastuulleen kuuluvan jätteen osalta asetustasoa ankarammista tai korkeintaan viiden vuoden määräajaksi asetusta lievemmistä erilliskeräysvelvollisuuksista. Kiinteistöittäisen keräyksen lisäksi kunnan tulee järjestää alueellisia vastaanottopaikkoja muille kierrätettäville tai erityiskäsittelyä vaativille jätteille. Tekstiilijätteen alueellisten vastaanottopaikkojen tulee olla järjestettynä kaksi vuotta ennen direktiivissä säädettyä määräaikaa eli vuoden 2023 alusta alkaen. 

Myös hallintovaliokunta pitää ehdotettua erilliskeräysvelvoitteen vahvistamista perusteltuna korostaen, että kunnilla on jatkossakin mahdollisuus antaa jätehuoltomääräyksiä, joilla voidaan tietyin edellytyksin poiketa säädetyistä velvoitteista silloin, kun se on tarpeen. Kunta voi lakiin perustuvasta syystä esimerkiksi päättää, että erilliskeräysvelvoitetta ei uloteta alueelle, jolla erilliskeräyksestä aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttomat suhteessa siitä saatuun hyötyyn. Lisäksi on tärkeää, että kunnille turvataan ehdotetussa 41 §:n 3 momentissa etusija vapaaehtoisuuteen perustuvan erilliskeräyksen järjestämiseen. 

Pakkausten tuottaja velvoitetaan nykyiseen tapaan järjestämään pakkausjätteen alueellinen vastaanotto. Hallituksen esityksen mukaan kiinteistöittäisen keräyksen lisääntymisen vuoksi asetuksella säädettävää, asumisessa syntyvän lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteen alueellisten vastaanottopaikkojen vähimmäismäärää voidaan pienentää nykyisestä. Muovipakkausjätteen vastaanottopaikkojen vähimmäisvaatimusta puolestaan nostetaan samalle tasolle muita pakkausmateriaaleja koskevan vaatimuksen kanssa. Pakkausjätteen erilliskeräyksen järjestäminen kaikilta taajamien vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöiltä saattaa kiinteistöittäisen erilliskeräyksen piiriin noin 50 % Suomen väestöstä. 

Valiokunta toteaa, että jätesäädöspaketin täytäntöönpano edellyttää huomattavaa muutosta yhdyskuntajätteiden kierrätykseen sekä rakenteellista uudistusta kokonaisuuden kannalta, kun erilliskerättävien jätteiden suhteellinen osuus nousee merkittävästi. Kokonaisuudistus vaikuttaa myös jätemaksujen rakenteeseen ja jätehuoltopalvelujen alueelliseen rakenteeseen. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi uudistuksen täytäntöönpanon kokonaisvaikutuksia sekä erityisesti kierrätysasteen nostamista, jätemaksujen hintakehitystä ja pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuaseman kehittymisen seurantaa koskevan lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus 1) 

Sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva päätöksentekomenettely

Tuote- ja kemikaalilainsäädännön tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa turvalliset tuotteet, ja jätelainsäädännöllä puolestaan edistetään jätteen synnyn ehkäisyä sekä sivuvirtojen ja jätteiden kierrätystä raaka-aineeksi. Vaikka erottelu jätteiden ja muiden raaka-aineiden sääntelyn välillä on ollut perusteltua, kiertotaloudessa eriytyneisyys aiheuttaa haasteita hankaloittamalla jäteperäisten materiaalien tuotteistamista tai huolta aiheuttavien aineiden jäljittämistä materiaalikierroissa. Lainsäädännön rajapintojen tarkastelu on siksi olennaista kiertotalouden edistämiseksi. 

Jätteeksi luokittelua ja sen päättymistä koskeva sääntely on yksi olennainen rajapinta. Eräiden jätteiden jätteeksi luokittelun päättymistä koskevista arviointiperusteista on annettu EU-asetuksiaEsimerkiksi koskien kupari-, teräs- ja alumiiniromua sekä alumiini- ja lasimurskaa., jotka velvoittavat sellaisenaan, mutta joiden vaatimusten käyttöönottaminen on toiminnanharjoittajalle vapaaehtoista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa kansallisia säännöksiä jäteluokituksen päättymisestä, mutta toistaiseksi näitä ei ole annettu. Ellei tiettyä jätettä koskevaa EU- tai kansallista säädöstä ole annettu, jätteeksi luokittelun päättymisestä voidaan päättää tapauskohtaisesti. Jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva tapauskohtainen ratkaisu tehdään aina jäte- ja toiminnanharjoittajakohtaisesti, ts. tapauskohtainen ratkaisu ei tule yleisesti sovellettavaksi. 

Samat kemikaalilainsäädännön vaatimukset koskevat kierrätys- ja uusiomateriaaleista valmistettuja tuotteita kuin neitseellisistä materiaaleista valmistettuja uusia tuotteita. Tuotteiden tulee olla turvallisia ja täyttää lainsäädännön vaatimukset. Kierrätettävät materiaalit ovat koostumukseltaan, iältään ja alkuperältään vaihtelevia, minkä vuoksi jätteiden hyödyntämiseen uusiomateriaalina voi liittyä riski haitallisten aineiden palaamisesta kiertoon. 

Jätelakiehdotuksen 5 b §:n tarkoituksena on keventää vaatimuksia jätteeksi luokittelun päättymisestä ja selkeyttää jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa tapauskohtaista päätöksentekomenettelyä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tarkoituksena on asettaa työryhmä arvioimaan tarvetta säätää erillisestä, ympäristölupamenettelyä kevyemmästä menettelystä, jossa ratkaistaisiin jätteeksi luokittelun päättyminen silloin, kun asiasta ei ole säädetty EU:ssa tai kansallisella asetuksella.  

Ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia menettelyitä sujuvoitetaan. Kiertotalouden edistämiseksi on tärkeää saada sujuvasti käyttöön resurssivirtoja ja näin vastaavasti vähentää neitseellisen raaka-aineen tarvetta. Valiokunta katsoo, että raskaan ympäristölupamenettelyn sijaan tulee selvittää mahdollisuudet säätää kevyempi, erityisesti jätteeksi luokittelun päättymiseen sovellettava uusi menettely, jossa toimivalta keskitetään yhdelle viranomaiselle. Keskittämisellä edistetään resurssien tehokasta käyttöä ja asiantuntemuksen kehittymistä sekä yhdenmukaista käytäntöä toiminnan sijaintipaikasta riippumatta. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota myös siihen, että keräysjärjestelmiä suunnitellaan ja kehitetään eri lähteistä tuleville muovijätevirroille ja muovijätteen kierrätykseen kohdistuu sekä huomattavia toiveita että kiinnostusta. Muovijätteen mekaanista kierrätystä koskevan kansallisen eow-asetuksen valmistelu on perusteltua ja tarkoituksenmukaista käynnistää. Kansallinen sääntely on tarpeen toiminnan laadun ja toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen aseman varmistamiseksi. 

Valiokunta toteaa, että jätedirektiivin 3 artiklan 17 kohdan mukaan kierrätyksen on johdettava jätteen käyttöön tuotteena, materiaalina tai aineena ja että käyttöä polttoaineena tai energiana ei voida katsoa kierrätykseksi. Kemiallinen kierrätys voidaan siten katsoa kierrätykseksi vain siltä osin kuin se johtaa jätteestä valmistetun kemikaalin raaka-ainekäyttöön. 

Kunnan vastuulla olevan jätteen kuljetuksen järjestäminen

Kunnan velvollisuudesta järjestää jätehuolto säädetään jätelain 32 §:ssä. Kunnan on järjestettävä muun muassa vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvän jätteen sekä kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän ja liikehuoneistossa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto. Kunnan on järjestettävä kunnan toissijaista jätehuoltoa koskevan jätelain 33 §:n mukaan muun kuin 32 §:ssä tarkoitetun jätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä. 

Kunnan jätehuoltotehtävät muodostavat laajan kokonaisuuden, jota on pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä ( PeVL 58/2010 vp ). Kunnan on voimassa olevan jätelain 35 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava siitä, että sen vastuulle kuuluva jätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta. Kunta voi järjestää tämän kiinteistöittäisen jätteen kuljetuksen itse (36 §) tai päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus, 37 §). Tällaisen päätöksen edellytyksenä on, että jätteen kuljetuspalveluja on tarjolla kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ehdoin ja että jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi edellytetään, että päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. Kunta voi päättää, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus koskee lajiltaan tai laadultaan tietyntyyppistä jätettä. Kunnan on seurattava ja valvottava tällaisen päätöksen täytäntöönpanoa ja sen edellytysten täyttymistä sekä tarvittaessa käsiteltävä jätteenkuljetusta koskeva asia uudelleen. 

Ympäristövaliokunta korostaa, että erilliskeräysvaatimusten tiukentuessa on tärkeää pyrkiä selkeään ja toimivaan vastuunjakoon jätehuollon järjestämisessä. Yhdyskuntajätehuollon perusvastuunjakoa on muutettu viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana moneen kertaan, ja lainsäädännön tulkinnanvaraiset kriteerit ovat myös johtaneet oikeudellisiin valituskierteisiin aiheuttaen epävarmuutta toimintaympäristössä ja muutosväsymystä jätelain toimijoiden ja viranomaisten keskuudessa. Hallituksen esityksen tavoitteena on ollut esittää ratkaisuja, jotka selkiyttävät vastuita ja parantavat toimijoiden välistä yhteistyötä muuttamatta kuitenkaan perusvastuunjakoa täydellisesti. Valiokunta toteaa, että lakiehdotusta on lausuntokierroksen jälkeen muutettu pysyttämällä lopullisessa hallituksen esityksessä kuljetusten kaksoisjärjestelmä lietteiden lisäksi sekalaisen yhdyskuntajätteen kuljetuksissa ja lisäämällä kunnan jätteenkuljetusten kilpailuttamiseen liittyvää sääntelyä osin yleisestä hankintalainsäädännöstä poiketen. 

Kunnan mahdollisuus päättää kuljetuksen järjestämisestä joko kunnan tai kiinteistön haltijan järjestämänä (kaksoisjärjestelmä) säilyy jätelakiehdotuksen 37 §:n mukaan nykyisellään sekalaisen yhdyskuntajätteen ja saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksessa. Edellytykset, joiden mukaisesti kunta voi päättää kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käytöstä sekalaisen yhdyskuntajätteen ja saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksessa, pysyvät voimassa olevan lain mukaisina, eikä ehdotuksella ole siten vaikutusta jo tehtyihin kyseisten jätelajien kuljetusta koskeviin päätöksiin. Kunnan mahdollisuus siirtää kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestäminen kiinteistön haltijan vastuulle ehdotetaan kuitenkin poistettavaksi erilliskerättävän kiinteän yhdyskuntajätteen (biojäte, pienmetallijäte, kuitu-, lasi-, metalli- ja muovipakkausjäte sekä muut mahdolliset erilliskerättävät jätelajit) kuljetuksen osalta. Kunnan tulee siten jatkossa järjestää näiden jätteiden kuljetus kiinteistöiltä.  

Valiokunta toteaa, että siirtyminen kunnan keskitetysti järjestämään erilliskerättävien jätteiden kiinteistöittäiseen kuljetukseen vaikuttaa yritysten liiketoimintaedellytyksiin kokonaisuutena arvioiden vähän. Vaikutukset yksittäisiin kuljetusyrityksiin voivat kuitenkin vaihdella merkittävästikin yrityksen sijainnista, palvelutarjonnasta, asiakaskunnasta ja muista tekijöistä riippuen. Osalle yrityksistä muutos tarjoaa mahdollisuuden liiketoiminnan laajentamiseen ja lisäämiseen, kun taas toisille se voi merkitä liiketoimintamahdollisuuksien kapenemista. Kunnan kilpailutuksissa on käytössä tyypillisesti noin viiden vuoden urakkasopimukset, joten toiminta muuttuu lyhytjänteisemmäksi, kun varmuutta urakoiden saamisesta tai niiden jatkumisesta seuraavalla kilpailutuskaudella ei ole. Kiinteistön haltijan järjestämän kuljetuksen lakkaaminen biojätteen, pakkausjätteen ja pienmetallijätteen osalta tarkoittaa osalle näillä alueilla nyt toimivista yrityksistä sitä, että mahdollisuudet tarjota sekajätteen ja erilliskerättävien jätteiden keräystä monilokeroajoneuvoilla kaventuvat merkittävästi tai estyvät kokonaan. Toisaalta kunnan kilpailuttamien erilliskerättävien jätteiden kuljetusurakoiden lisääntyminen voi parantaa kilpailutuksessa menestyvien yritysten liiketoimintaedellytyksiä. Kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus on käytössä sekajätteen kuljetuksissa noin puolessa kunnista ja saostus- ja umpisäiliölietteiden kuljetuksissa noin 80 %:ssa kunnista. Valiokunta toteaa, että eri kuljetusjärjestelmien vaikutuksesta kilpailuun ja yritysten liiketoiminta- ja innovaatioympäristöön on asiantuntijakuulemisessa kuitenkin esitetty vahvasti toisistaan poikkeavia näkemyksiä. 

Ympäristövaliokunta katsoo asiantuntijakuulemisen perusteella, että jätelakiuudistus kiristyvine kierrätystavoitteineen luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia erityyppisille yrityksille. Myös talousvaliokunta korostaa lausunnossaan, että kiristyvät kierrätystavoitteet ja -velvoitteet tarkoittavat kierrätysmateriaalin määrän merkittävää lisääntymistä ja tätä myötä lisääntyviä mahdollisuuksia jäte- ja kierrätystoimialan yrityksille. Talousvaliokunnan tavoin ympäristövaliokunta pitää olennaisen tärkeänä sitä, että kunnat kilpailuttavat jatkossa kuljetukset niin, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat niissä menestyä. Parhaimmillaan kuntaurakoiden kilpailuttaminen tarjoaa lisää vakaita työmahdollisuuksia niin uusille kuin jätealalla jo toimiville yrityksille. Talousvaliokunta toteaa saadun selvityksen mukaan, että kunnan järjestämän kuljetuksen pienten ja keskisuurten yritysten osuus on 44 % ja kiinteistön haltijan järjestämän kuljetuksen alueilla 42 %. Tärkeä on myös talousvaliokunnan huomio siitä, että jatkossakin elinkeinoelämän toimijat tilaavat jätteiden keräilyn ja kuljetuksen haluamaltaan toimijalta kunnan kilpailutuksen koskiessa vain asuinkiinteistöillä syntyvää pakkaus- ja biojätettä.  

Valiokunta pitää olennaisen tärkeänä, että kunnan toteuttamia jätteen kuljetusten hankintoja koskevaa sääntelyä ehdotetaan hallituksen esityksessä tarkennettavaksi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailumahdollisuuksien turvaamiseksi. Kunnan tulee jätelakiehdotuksen 36 §:n mukaan tehdä markkinakartoitus kuljetuspalvelujen hankintoja suunnitellessaan. Hankittavat kuljetuspalvelut tulee määritellä ja ajoittaa ottaen huomioon kaiken kokoisten yritysten mahdollisuudet päästä tasapuolisesti osallistumaan tarjouskilpailuihin. Jätteenkuljetusurakat on kilpailutettava osiin jaettuina, ja tästä voi poiketa vain hyvin perustellusta syystä. Lisäksi kunnan tulisi ennen kulloinkin kilpailutukseen tulevien kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen kuljetusurakoiden tarjouspyyntöjen julkaisua tehdä markkinakartoitus. Näillä osin hankintalakia tiukemmilla säännöksillä vahvistetaan entisestään kunnan velvollisuutta huolehtia kuljetusurakoiden asianmukaisesta kilpailutuksesta. Käytäntöjen muuttaminen on mahdollista jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella, mutta ehdotettu lisäsääntely edistää kuljetusurakoiden asianmukaista kilpailutusta ja uusien yritysten pääsyä markkinoille. Valiokunta toteaa asiantuntijakuulemisen perusteella, että kuntien jätelaitokset ovat viime vuosina kehittäneet yhteistyössä hankintaosaamistaan ja vaihtaneet kokemuksiaan parhaista kilpailutuskäytännöistä, joten kuntien kilpailutusosaaminen on kasvanut ja pienet ja keskisuuret yritykset ovat menestyneet aiempaa paremmin kilpailutuksissa.  

Ympäristövaliokunta pitää olennaisena sitä, että kuljetusjärjestelmän muuttamisen perusteena ovat kiristyvät kierrätystavoitteet ja niihin liittyvä parempi kokonaishallinnan tarve sekä vakuuttuminen siitä, että liiketoimintamahdollisuudet alalla absoluuttisesti kasvavat ja siten toimintamahdollisuudet yritysten kannalta eivät lakkaa. Lakiuudistus siis lisää liiketoimintamahdollisuuksia kokonaisuutena, mutta pienten kuljetusyritysten kilpailukyvyn säilyminen riippuu osaltaan siitä, että jätteenkuljetusurakat myös käytännössä kilpailutetaan hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavoin pienempiin osiin jaettuna siten, että pienilläkin toimijoilla on tosiasiallinen mahdollisuus myös voittaa urakoita. Tämän varmistamiseksi ja pienten ja keskisuurten yritysten aseman turvaamiseksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi tätä koskevan lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus 3) 

Ympäristövaliokunta korostaa hankintaosaamisen keskeistä merkitystä lainsäädännön onnistuneessa täytäntöönpanossa. Myös talousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että kaksoisjärjestelmän molemmissa malleissa voidaan päätyä jonkin järjestelmään osallisen tahon kannalta edulliseen tai epäedulliseen tilanteeseen. Olennaista onkin, että näiden urakoiden kilpailuttaminen hoidetaan hyvin ja kunnallisen jätehuollon toimijoiden hankintaosaamiseen kiinnitetään huomiota. Ympäristövaliokunta katsoo, että kilpailutuksissa tulisi ottaa huomioon tasapuolisuus ja palvelun laadukkuus esimerkiksi siten, että urakat jaetaan niin, että pienemmätkin toimijat voivat niissä menestyä. Laadukkaan kuljetuspalvelun takaamiseksi hankintojen yhteydessä tulee myös varmistaa, että kuljetuspalveluja tuottavat yritykset toimivat kaikin tavoin vastuullisesti ja niillä on henkilöstön riittävä suomen ja/tai ruotsin kielen taito mukaan lukien valmiudet hyvään palveluun. 

Valiokunta korostaa tarvetta yhteistyössä kunnallisten toimijoiden ja yritysten kanssa kehittää kuntien hankintaosaamista ja parantaa yritysten valmiuksia osallistua urakkakilpailuihin muun muassa kehittämällä parhaisiin käytäntöihin perustuvia malleja kuljetusten kilpailuttamiseen sekä järjestämällä koulutusta ja neuvontaa yrittäjille ja kunnille. Alan keskittyminen vain muutamalle toimijalle ei ole kenenkään etu, ja siten käytännön toimintatavat, neuvonta ja ohjaus on tärkeää saada sellaisiksi, että jätteenkuljetusten kilpailutuksiin osallistuu mahdollisimman paljon kaiken kokoisia yrityksiä. (Valiokunnan lausumaehdotus 4) 

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä myös, että ympäristöministeriö on käynnistänyt hankkeen, jossa kehitetään jäte- ja tuotetiedon keräämiseen käytettäviä tietojärjestelmiä. Hankkeeseen liittyen myös jätelain 95 §:ssä tarkoitettuun jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiä ehdotetaan kiristettäviksi ja niissä kiinnitettäväksi erityistä huomiota siihen, että rekisteröitävät kuljetusyritykset ovat nuhteettomia ja luotettavia. 

Ympäristövaliokunta toteaa vielä, että kaksoisjärjestelmän säilyttäminen sekajätteen kuljetuksessa tarkoittaa käytännössä sitä, että kiinteistön haltijan järjestämä sekajätteen kuljetus jatkunee ainakin toistaiseksi useimmissa kunnissa tai kunnan osissa, joissa tämä kuljetusjärjestelmä on nyt käytössä. Tämä turvaa erityisesti monien haja-asutusalueella toimivien pienten paikallisten yritysten toimintaedellytyksiä, koska ne voivat jatkaa sekajätteen kuljetuspalvelun tarjoamista vakiintuneelle asiakaskunnalleen. Erilliskeräyksen velvoiterajojen ulkopuolisilla alueilla yritys voi tarjota asuinkiinteistöille myös biojätteen ja pakkausjätteen kuljetuspalvelua. Ympäristövaliokunta toteaa, että järjestettäessä saostus- ja umpisäiliölietteiden kuljetusta on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lietteet saadaan kerättyä kattavasti koko kunnan alueella ja toimitettua asianmukaiseen käsittelyyn. 

Kun ainoastaan erilliskerättävien jätteiden kuljetus siirtyy ehdotuksen mukaan suoraan lain perusteella kunnan järjestettäväksi, kuntien päätöksentekoon (sekajätteen ja lietteiden kuljetukset) liittyvät epäkohdat säilyvät useissa kunnissa. Kuntien päätöksenteko ja päätöksistä seuraavat oikeusriidat voivat aiheuttaa edelleen ylimääräisiä kustannuksia, eikä huomattavaa positiivista vaikutusta eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön synny. Toisaalta sekajätteen kuljetuksen osalta nykyiset yrittäjät saattavat säilyttää toimintamahdollisuutensa nykyisessä muodossaan siinä tilanteessa, että saavat kiinteistön haltijalta kuljetuksen hoitaakseen. Jätehuollon asiakkaan kannalta ratkaisun seurauksena muodostuu tilanne, jossa osa palveluista tilataan kunnalta (bio- ja pakkausjätteet), osa alueella toimivalta yksityiseltä kuljetusliikkeeltä (sekajätteet) ja osa paperin tuottajayhteisöltä (keräyspaperi). Asukkaan näkökulmasta kunnan järjestämä kokonaisuus olisi selkeämpi. Valiokunta pitää kuljetusten kaksoisjärjestelmän osittaista säilyttämistä kuitenkin perusteltuna tilanteessa, jossa vastuu jätteen kuljetuksen järjestämisestä on ollut jakautunut hyvin pitkään, sillä ratkaisu lieventää yritysten kannalta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia siellä, missä niitä ilmenee.  

Kunnallisen jätehuoltoyhtiön liikevaihdolla on merkitystä määriteltäessä rajoja yhtiön toimimiselle kilpailullisilla markkinoilla. Jätelain 145 a §:n mukaan kunnallisen jätehuoltoyhtiön liikevaihdosta enintään 10 % saa muodostua markkinaehtoisista palveluista vuoden 2029 loppuun saakka ja enintään 5 % vuoden 2030 alusta. Kunnallisen jätehuoltoyhtiön liikevaihdon kasvaessa prosenttiosuuteen sidottu liikevaihtoraja mahdollistaa käytännössä markkinaehtoisen toiminnan jonkinasteisen laajentamisen. Tämä lisää riskiä kilpailuneutraliteetin vaarantumisesta julkisten ja yksityisten jätehuoltoyritysten välillä. Talousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että sikäli kun kilpailuneutraliteettiongelmia esiintyy, niihin voidaan puuttua parhaiten muuttamalla julkisten hankintojen sidosyksikkösääntelyä. Ympäristövaliokunta yhtyy tähän näkemykseen. 

Kunnan vastuulla olevien erilliskerättävien jätteiden kuljetuksessa siirtyminen kunnan keskitettyyn kilpailutukseen tapahtuu siirtymäsäännösehdotuksen mukaan siten, että kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus lakkaa erilliskerättävästä jätelajista riippuen 2—3 vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Niillä alueilla, joilla kiinteistön haltija on tehnyt sopimuksen suoraan kuljetusyrityksen kanssa, sopimukset päättyvät ja kuljetusyritysten on jatkossa osallistuttava kunnan kilpailutuksiin. 

Voimaantulosäännösehdotuksen 5 momentin mukaan, jos kunnassa on lain voimaan tullessa muun kuin sekalaisen yhdyskuntajätteen tai saostus- ja umpisäiliölietteen osalta käytössä kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus, kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen on siirryttävä biojätteen osalta aikaisintaan kahden vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta ja muiden kiinteiden yhdyskuntajätteiden osalta viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2023. Jos kunta päättää siirtyä kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on ehdotetun 37 §:n 2 momentin mukaan määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisajankohdasta, joka voi olla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä.  

Valiokunta korostaa, että siirtymäajan kunnan järjestämiin kuljetuksiin siirryttäessä tulee normaalitilanteessa olla ehdotettu kolme vuotta. Koska kunnalla on jätelain 35 §:n perusteella viime kädessä vastuu huolehtia kuljetusten järjestymisestä, sen on järjestettävä kuljetus myös kiinteistön haltijan järjestämän kuljetuksen alueilla, jos kuljetus muutoin uhkaa jäädä järjestämättä ja tästä voi seurata haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Jotta kunnan vastuusta ei näissä harvinaisissa tilanteissa synny oikeudellista epäselvyyttä,  valiokunta ehdottaa 37 §:n 2 momentin täsmentämistä siten,  että kunta voi päättää roskaantumisen tai terveys- tai ympäristöhaitan tai -vaaran ehkäisemiseksi aikaisemmasta kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisajankohdasta alueella, jolla jätteenkuljetuspalvelua ei ole tarjolla tai sen saatavuus on merkittävästi heikentynyt. 

Valiokunta toteaa, että perusteet siirtymäaikojen hyväksyttävyydelle ovat pääosin samat kuin edellä esitetyt kuljetuksen kaksoisjärjestelmän osittaiselle purkamiselle. Siirtymäaikoja on perusteltu erilliskeräyksen nopealla käynnistämisellä jäsenvaltioita sitovien kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi, mutta alan toimijat ovat pitäneet niitä lyhyinä. Arvioon siirtymäaikojen oikeasuhtaisuudesta vaikuttaa tässä yhteydessä se, että muutoksen ennakoidaan kasvattavan markkinaa sekä kuntien vastuulle kuuluvan että yritysjätteen kuljetuksessa, mikä pienentää yritysten riskiä liiketoiminnan loppumiselle ja kalustoinvestointien menettämiselle kuljetusjärjestelmän muutoksen yhteydessä. Ympäristövaliokunta pitää perusteltuna, että pakkausjätteiden ehdotettu kahden vuoden siirtymäaika olisi myös vähimmäissiirtymäaika. Talousvaliokunta katsoo myös lausunnossaan, että pakkausjätteiden kuljetuksen siirtymäajasta on perusteltua säätää vähimmäissiirtymäaika. Ympäristövaliokunta ehdottaa siirtymäsäännöksen muuttamista tämän toteuttamiseksi siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee. Siirtyminen pakkausjätteiden ja mahdollisten muiden erilliskerättävien kiinteiden yhdyskuntajätteiden osalta tapahtuu siten 1.7.2023, mikä tarkoittaa, että kunnan on suunniteltava ja kilpailutettava kuljetukset alkamaan tuolloin. 

Nyt ehdotetulle sääntelylle on perustuslakivaliokunnan mielestä esitetty hyväksyttäviä perusteita. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sen käytännössä on perusteltujen odotusten suojaan tulkittu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa. Silloinkin, kun valiokunta on pitänyt mahdollisena takautuvaa puuttumista sopimuksiin, valiokunta on arvioinut esitystä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta. Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan asian perustuslaillisen arvioinnin kannalta merkitystä on myös sillä, että jätekuljetusten palveluntuottaja toimii varsin säännellyllä toimialalla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan painavien yleisten etujen vuoksi vahvasti säännellyillä markkinoilla toimivat yritykset eivät voi perustellusti odottaa lainsäädännön pysyvän kaikissa oloissa muuttumattomana. Perustuslakivaliokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, etteivät nyt ehdotetut siirtymäajat ole kaikilta osin erityisen pitkiä, mutta että ehdotettu sääntely ei kuitenkaan muodostu perustuslain 15 §:n kannalta ongelmalliseksi, erityisesti kun otetaan huomioon elinkeinonharjoittajien toimintamahdollisuudet uudistuksen jälkeenkin. Ympäristövaliokunta toteaa, että perustuslakivaliokunnan arvioon sääntelyn ongelmattomuudesta perustuslain kannalta verrattuna aikaisemmin käsiteltävänä oleviin ehdotuksiin näyttää erityisesti vaikuttaneen viimeisenä mainittu näkökulma eli elinkeinonharjoittajien toimintamahdollisuudet uudistuksen jälkeenkin. 

Tuottajavastuu pakkausjätehuollossa

Tuottajavastuu on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä jätehuollon sääntelykeinoista. Tuottajavastuun piirissä ovat pakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, paristot ja akut sekä romuajoneuvot. Suomessa tuottajavastuuta sovelletaan lisäksi ajoneuvojen renkaisiin ja paperiin. Pakkausjätedirektiivi edellyttää, että jäsenvaltioiden on perustettava pakkausten tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät 31.12.2024 mennessä. Hallituksen esityksessä tuottajayhteisöjä ja niiden toimintaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan lisättäväksi. Yhden luukun periaatteen toteuttamiseksi tuottajayhteisöjen tulee edistää tuottajien mahdollisuutta hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa keskitetysti yhden toimijan kautta. Pakkausten tuottajayhteisön toimialan tulee jatkossa kattaa kaikki pakkausmateriaalit. Tuottajayhteisön tulee olla voittoa tavoittelematon yhteisö. 

Kuluttajapakkaukset muodostavat merkittävän osan asumisessa, kaupassa ja palveluissa syntyvästä jätteestä, ja siksi niiden jätehuoltoon liittyvä sääntely ei kosketa vain tuottajavastuujärjestelmää vaan laajemmin yhdyskuntajätehuoltoa. Pakkauksia lukuun ottamatta kaikilla Suomen tuottajavastuualoilla tuottajilla on jo lähes täysi operatiivinen vastuu jätehuollosta, mistä seuraa käytännössä lähes täysi kustannusvastuu. Pakkausjätehuollossa sekä operatiivinen että kustannusvastuu jakautuvat kuntien, kiinteistön haltijoiden ja pakkausten tuottajien kesken. Koska pakkausten tuottajilla ei ole velvollisuutta kerätä pakkausjätettä kiinteistöiltä vaan ainoastaan alueellisissa vastaanottopaikoissa, kiinteistön haltija tai muu jätteen haltija maksaa erilliskerätyn pakkausjätteen kuljettamisen tuottajan jätehuoltoon.  

Hallituksen esityksessä asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräys ja kuljetus ehdotetaan järjestettäväksi kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoimintana. Yhteistoimintamallin lähtökohtana on, että kunnat hoitavat pakkausjätteen erilliskeräyksen ja kuljetuksen asuinkiinteistöiltä tuottajan järjestämään käsittelyyn tai jatkokuljetukseen. Pakkausten tuottajayhteisö ja kunnat sopivat erilliskeräyksen järjestämisestä ja korvauksista, jotka tuottajayhteisö maksaa kunnille näiden järjestämästä erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta. Kuntien on huolehdittava siitä, että pakkausten tuottajayhteisön maksamat korvaukset otetaan täysimääräisesti ja materiaaleittain huomioon määrättäessä erilliskerättyä pakkausjätettä koskevia jätemaksuja. Yhteistoimintasopimuksen tulee kattaa vähintään kaksi kolmasosaa koko maan asukkaista. Korvausten maksamisen seurauksena pakkausten tuottajien tulee kattaa vähintään 80 % pakkausjätehuollon kustannuksista. Valiokunta toteaa tässä yhteydessä teknisenä huomiona, että talousvaliokunnan lausunnossa olevan viittauksen pakkausten keräysten ja käsittelyn hinnan määräytymiseen kuntien tai kunnallisten jäteyhtiöiden ja pakkausten tuottajien välisessä neuvottelussa tulisi olla viittaus korvausperusteiden määräytymiseen näissä neuvotteluissa. 

Hallituksen esityksen tuottajien ja kuntien yhteistoimintamalliin perustuvan sääntelyratkaisun toimivuuden kannalta on tärkeää, että molemmilla osapuolilla on motiivi yhteistoimintaan. Tuottajien kustannusvastuun rajaaminen 80 %:iin lisää näiden sitoutumista yhteistoimintaan kunnan kanssa ja edistää sääntelymallin toimeenpanoa. Kunnalla puolestaan on motivaatio järjestää keräys mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kustannusvastuun rajoittaminen tasoittaa myös etäkaupasta tuottajille koituvaa taloudellista rasitusta, kun sitä jaetaan osittain myös kuntien jätemaksujen kautta asukkaiden, eli etäkaupan asiakkaiden, kannettavaksi. 

Kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoiminnan kehittäminen pakkausjätteen erilliskeräyksessä on olennaista kierrätystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Yhteistoimintavelvoite mahdollistaa nykyisin jo laajasti käytössä olevan pakkausjätteiden kiinteistöittäisen erilliskeräyksen toimintamallin laajentamisen koko Suomeen. Valiokunta korostaa käytännön yhteistoiminnan suurta merkitystä. Kunnat ja tuottajat ovat neuvotelleet 49 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen lähes valmiiksi, mikä osoittaa osapuolten tahtotilaa ja sitoutuneisuutta toteuttaa pakkausjätteiden kiinteistökohtainen keräys lain tarkoittamassa yhteistoiminnassa. 

Jätelakiehdotuksen 62 §:n mukaan pakkausten tuottajayhteisön toimialan on katettava kaikki pakkausmateriaalit. Valiokunta katsoo, että vaikka muutos aiheuttaa kustannuksia toimeenpanovaiheessa, kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoiminnan kannalta on selkeintä, että pakkausten tuottajayhteisö edustaa jatkossa kaikkia eri pakkausmateriaaleja. Esitykseen sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan merkittävän kierrätysinvestoinnin syntymisen kannalta tärkeä sopimus, jonka nykyinen tuottajayhteisö on tehnyt ennen lain voimaantuloa, velvoittaa sellaisenaan (korkeintaan seitsemän vuotta lain voimaantulosta) sitä tuottajarekisteriin hyväksyttyä uutta tuottajayhteisöä, jolle sopimuksen tehneen tuottajayhteisön vastuut ja oikeudet muutoin siirtyvät.  

Voimaantulosäännösehdotuksen 6 momentin mukaan pakkausten tuottajia edustavan toimijan tai toimijoiden ja kuntien on tehtävä 49 a ja 49 b §:ssä tarkoitettu sopimus yhteistoiminnasta ja kustannusten korvaamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021. Sopimuksen mukaisia korvauksia on maksettava 1 päivästä heinäkuuta 2023. 

Suomen viranomaisten ja komission kilpailujaoston valtiontuista vastaavan osaston välillä järjestetyissä epävirallisissa tapaamisissa on päädytty arvioon, jonka mukaan ehdotetussa pakkausjätehuollon sääntelymallissa kunnan järjestämä pakkausjätteen keräys on ei-taloudellista toimintaa, joka ei tule valtiontukisääntöjen soveltamisen piiriin. Valiokunta pitää tähän perustuen riittävästi selvitettynä, että ehdotetulle sääntelymallille ei ole estettä. 

Tuottajavastuu ja etäkauppa

Toimivan tuottajavastuun haasteena on alusta lähtien ollut vapaamatkustaminen eli se, että kaikki toimijat eivät osallistu jätehuollon kustannuksiin tai järjestämiseen. Ongelmana on voimakkaasti kasvava verkkokauppa ulkomailta, erityisesti EU:n ulkopuolisista maista. Tuottajavastuulainsäädäntö ei tällä hetkellä kattavasti velvoita ulkomaisia etämyyjiä, vaan kotimaiset toimijat maksavat myös ulkomaisista etäkaupoista tilattujen tuotteiden kierrättämisen ja muun jätehuollon. Tästä johtuva rahoitusvaje hidastaa keräyksen ja kierrätyksen tehostamista ja voimistaa epätasapuolista kilpailuasemaa yritysten välillä. Vapaamatkustajilla ei myöskään ole kannustimia ottaa ympäristönäkökohtia huomioon tuotesuunnittelussaan. 

Valiokunta pitää kannatettavana, että tuottajavastuuta laajennetaan hallituksen esityksessä direktiivin vaatimuksen mukaisesti koskemaan myös etäkauppaa. Tuottajavastuun soveltamisala ehdotetaan ulotettavaksi myös niihin, jotka myyvät tuotteita kansainvälisellä etäkaupalla. Tuottajien tulee tuottajavastuuvelvoitteistaan huolehtimiseksi pääsääntöisesti liittyä tuottajayhteisöön tai perustaa sellainen yhdessä muiden tuottajien kanssa. Muualle kuin Suomeen sijoittautuneet tuottajat voivat ehdotuksen mukaan hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa Suomessa valtuutetun edustajan kautta. Verkkokaupan alustan ylläpitäjällä on vastaava mahdollisuus hoitaa alustalta toimivien etäkauppiaiden tuottajavastuuvelvoitteet näiden valtuuttamana. Suomalaisten, muihin valtioihin tuotteita myyvien etämyyjien on puolestaan vastattava tuottajavastuuvelvoitteidensa täyttymisestä kyseisessä maassa, jossa ne siis ovat tuottajia.  

Tiedonsaantioikeuden laajentaminen on tärkeää valvontaviranomaisen toimintakyvyn turvaamiseksi. Tiedonsaantioikeus on tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa toisen jäsenvaltion valvontaviranomainen pyytää Suomen viranomaiselta suomalaista etämyyjää koskevaa valvonta-apua. Jätelain 54 §:n mukaisesti valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuottajan kirjanpitoon sisällytettävistä, viranomaiselle toimitettavista ja yleisessä tietoverkossa julkaistavista tiedoista. Valiokunta pitää tarpeellisena jätelakiehdotuksen 122 §:n täsmentämistä siten, että varmistetaan viranomaisen tiedonsaantioikeus myös niiltä suomalaisilta etämyyjiltä, joita ei Suomessa katsota tuottajiksi ja joita eivät siten muutoin koske tuottajien rekisteröinti- ja raportointisäännökset. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi pykälän muuttamista siten kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään. 

Valiokunta toteaa, että etäkauppaan liittyvän vapaamatkustuksen vähentäminen kansallisin sääntelytoimin on vaikeaa, sillä kansallisten viranomaisten toimivaltuudet ulottuvat vain oman maan sisälle. Tarkastellut sääntelykeinot voivat olla vaikuttavia vain, jos ne toteutetaan kaikissa maissa ja eri maiden viranomaisten välinen yhteistyö on tehokasta. Hallituksen esitykseen sisältyvät keinot voivat vähentää vapaamatkustusta lähinnä niiden toimijoiden osalta, jotka ovat vapaamatkustajia joko tietämättömyyttään tai siksi, että helppoa tapaa hoitaa tuottajavastuuvelvoitteet ei ole ollut, mutta tarkoitukselliseen vapaamatkustukseen nämäkään keinot eivät tehoa.  

Jätelakiehdotuksen 63 a § koskee tuottajien maksuosuuksia ja niiden mukauttamista. Tuottajayhteisössä maksuosuudet on jaettava tuottajien kesken tasapuolisesti suhteessa näiden markkinoille saattamiin tuotteisiin. Maksuosuuksien perusteista on mahdollista antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jätedirektiivin mukaan tuottajavastuujärjestelmissä tulee huolehtia siitä, että pienille tuottajille ei aiheudu kohtuutonta sääntelytaakkaa. Jos hallinnolliset kustannukset esimerkiksi perittäisiin täysimääräisinä vain muutaman tuotteen vuodessa markkinoille saattavilta tuottajilta, voitaisiin ne katsoa direktiivin tarkoittamalla tavalla kohtuuttomiksi. Valiokunta korostaa, että tuottajayhteisöjen tulisi kehittää menettelyjä, joilla voidaan keventää pienten tuottajien hallinnollista taakkaa ja siten myös hallinnollisia maksuja. Tämä on myös tuottajayhteisöjen etu, sillä se voi olla tehokas keino saada pieniä tuottajia, mukaan lukien etämyyjät, tuottajavastuujärjestelmän piiriin ja vähentää siten vapaamatkustusta. Valiokunta katsoo, että riittävä ohjaus voidaan toteuttaa asetustasoisesti esimerkiksi sallimalla kiinteä hallinnollinen maksu edellyttäen, että maksu ei ylittäisi tiettyä suhteellista osuutta tuottajan operatiivisista maksuista.  

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä pikaisesti selvittää tuottajavastuuvelvoitteiden siirtämistä myyntialustoille tilanteissa, joissa alustoilta tuotteitaan myyvät etäkauppiaat eivät hoida velvoitteitaan. On Suomessa toimivien yritysten etu, että tuottajavastuuvelvoitteet kustannuksineen koskevat myös etäkauppaa. Tällaiset sääntelytoimet tulisi kuitenkin toteuttaa yhtenäisesti koko EU:n tasolla. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU-tasoinen sääntely etenee kuluvalla parlamenttikaudella. Vaikka toistaiseksi Suomessa ei ole lainkaan tällaisia myyntialustoja, suomalaiset ostavat aktiivisesti tuotteita verkossa niiden kautta. On myös hyvä, että uusia keinoja etämyynnin tuottajavastuun tehostamiseksi selvitetään esimerkiksi käynnissä olevassa VN TEAS -hankkeessa Kiertotalous ja tuotepolitiikan ohjauskeinot.  

Valiokunta pitää myös tärkeänä selvittää mahdollisuuksia täsmentää Tullin roolia etäkaupan tuottajavastuuvalvonnassa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ympäristöministeriö osallistuu ja seuraa käynnissä olevia kansallisia ja kansainvälisiä selvityksiä liittyen tuottajavastuun täytäntöönpanon tehostamiseen etämyynnin yhteydessä ja tekee myöhemmin niiden pohjalta mahdolliset lainsäädäntöehdotukset. Valiokunta korostaa myös tarvetta turvata riittävät voimavarat tuottajavastuuta valvovalle viranomaiselle muun muassa kansainvälisen etäkaupan tuottajavastuuvalvontaan. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esille myös tarve tuottajarekisteriä koskevalle tietopalvelulle valvonnan tehostamiseksi. Rekisteri sisältäisi tiedot kaikista tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista, tuottajayhteisöistä ja tuottajayhteisöjen jäsenistä sekä tiedot tuottajavastuun hoitamisesta tuoteryhmittäin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietopalvelun perustamisesta on laaja yhteisymmärrys ja ympäristöministeriö on käynnistänyt valmistelut tuottajarekisteriä koskevan tietopalvelun edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista ja resurssitarpeista osana laajempaa jätetietojärjestelmien kehitystyötä. Tavoitteena on, että tietopalvelu saadaan käyttöön vuodenvaihteessa 2022—2023. 

Selvilläolo-, tiedonanto-, kirjanpito- ja raportointivelvollisuudet

Esitys sisältää useita uusia tai nykyistä laajempia eri jätealan toimijoihin kohdistuvia selvilläolo-, tiedonanto- ja kirjanpitovelvollisuuksia sekä kansallisiin viranomaisiin kohdistuvia velvollisuuksia pitää yllä rekisteriä ja tarvittaessa raportoida toimijoilta koottuja tietoja eteenpäin kansallisille tai EU:n viranomaisille. 

Jätedirektiivien edellyttämien raportointitietojen saatavuuden parantamiseksi, jätetilastotietojen laadun parantamiseksi sekä yhdyskunta- ja pakkausjätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmän kehittämiseksi nykyisiä kansallisia tietojärjestelmiä on laajennettava merkittävästi. Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriö on aloittanut jätetietojärjestelmän selvitys- ja kehitystyön, jonka pohjalta tarvittavat tietojärjestelmiin liittyvät hankinnat on aloitettu vaiheittain vuoden 2020 aikana. 

Siirtymäajat

Hallituksen esitykseen sisältyy useita erilaisia siirtymäaikoja, koska lainsäädännöllä pannaan täytäntöön huomattavan yksityiskohtaista EU-sääntelyä. Suurimman huomion kohteena olevaa kuljetuksen kaksoisjärjestelmään liittyvää voimaantuloa on tarkasteltu jo edellä. Sen ohella valiokunta toteaa muista siirtymäajoista seuraavaa. 

Biojätteen kiinteistöittäinen keräys tulee ehdotuksen mukaan pakolliseksi kaikissa vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöissä taajamissa vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli heinäkuussa 2022. Pakkausjätteen keräys alkaa vastaavasti vuotta myöhemmin eli heinäkuussa 2023. Biojätteen erilliskeräysvelvollisuus laajenee yli 10 000 asukkaan taajamissa kaikkiin asuinkiinteistöihin kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli heinäkuussa 2024. Lisäksi muiden kuin asuinkiinteistöjen on vastaavasti järjestettävä biojätteen ja pakkausjätteiden erilliskeräys vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli heinäkuussa 2022.  

Valiokunta pitää porrastettua erilliskeräyksen vähimmäisvaatimusten voimaantuloa tarpeellisena velvoitteiden sujuvan toimeenpanon turvaamiseksi, jotta kunnille jää riittävä aika kuljetusten kilpailutusten suunnitteluun ja organisointiin. Jos biojätteen erilliskeräys alkaisi kaikessa laajuudessaan jo vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jätehuolto voisi ajautua ennakoimattomiin vaikeuksiin ja markkinoilla saattaisi syntyä väliaikaista puutetta esimerkiksi jätteen kuljettajista sekä keräys- ja kuljetusvälineistä. Valiokunta kiinnittää huomiota kuitenkin tarpeeseen tiedottaa tulevista muutoksista tehokkaasti, sillä porrastus voi vaikuttaa kuluttajista epäselvältä. 

Ympäristövaliokunta pitää tuottajavastuujärjestelmiä koskevia vähimmäissiirtymäaikoja perusteltuina siten, että ne ovat yhdenmukaisia tuottajayhteisön ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän sekä tuottajayhteisöön kuulumattoman tuottajan tuottajarekisteriin hyväksymiselle säädettävän määräajan (30.6.2022) kanssa. Tällöin valvovalle viranomaiselle jää kuusi kuukautta aikaa käsitellä hakemuksia tuottajarekisteriin hyväksymiseksi ja vaatimusten noudattaminen alkaisi vuoden 2023 alusta. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen muuttamista siten, että tuottajan omavalvontaa (53 a §) ja tuottajien maksuosuuksia koskevat säännökset (63 a §) tulevat sovellettaviksi 1.1.2023 alkaen. 

Lopuksi

Valiokunta korostaa lopuksi, että jäte- ja kiertotalousalan toimijoiden hyvää yhteistyötä tarvitaan kokonaisuuden hallitsemiseksi, sillä EU-lainsäädäntöön pitkälti perustuvan sääntelyn monimutkaisuus ja vastuunjakoa koskevat tulkintatilanteet ovat jätehuollossa jatkossakin väistämättömiä. Yhteistyön rakentuminen ei ole kiinni sääntelystä tai sen muuttamisesta, vaan toimivien käytäntöjen ja yhteistyökulttuurin luomisesta. Jätehuolto ja kierrätys muodostavat tulevaisuudessa aikaisempaa merkittävämmän osan perustavanlaatuisesta pyrkimyksestä lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta. Kokoamalla yhteen suurempia jätevirtoja kunta on vahvempi jätehuoltopalvelujen tilaaja ja samalla yksityisen palvelun ja uusien teknologioiden kysynnän luoja. Kuntien ja yksityisten toimijoiden on yhteisesti kehitettävä uusia innovaatioita jätteen keräyksessä, kierrätyksessä ja muussa hyödyntämisessä. Hyvän yhteistyökulttuurin syntyminen vaatii tulevaisuuteen suuntaavaa otetta ja kierrätysmyönteistä ajattelua, jossa tunnistetaan potentiaalit kaikkien toimijoiden kannalta. Kokonaisuus voi toimia tuloksellisesti ja kaikkia hyödyttäen vain vahvan yhteistyön hengessä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason jätehuollon avaintoimijoiden välillä. 

26 a §. Valtioneuvoston asetus viranomaisten tehtävistä.

Valiokunta ehdottaa lisättäväksi lakiehdotukseen uuden 26 a §:n, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin edellä 22, 24 ja 25 §:ssä tarkoitetuista viranomaisten tehtävistä. Asetuksella on tarkoitus säätää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) tehtävistä tarkentaen, että ELY-keskuksen velvollisuutena on huolehtia ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettujen jätteitä koskevien tietojen laadunvarmistuksesta. Ehdotetun 88 §:n mukaan ELY-keskuksen on tuettava valtakunnallista jätesuunnitelman valmistelua. Jätesuunnitelman toimeenpanoa varten ELY-keskuksen tehtäväksi säädettäisiin velvollisuus kerätä ja hankkia jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa keskuksen toimialuetta koskevaa tietoa. Lisäksi asetuksella on tarkoitus tarkentaa jätelain 93 §:n jäteneuvontavelvollisuutta siten, että ELY-keskuksen olisi huolehdittava jätteitä ja jätehuoltoa koskevan koulutuksen, neuvonnan, tiedotuksen ja seurannan järjestämisestä toimialueellaan.  

36 §. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus.

Valiokunta ehdottaa 3 momentin teknistä täsmentämistä lisäämällä siihen täsmennyksen ”kiinteistöittäinen” sekä muuttamalla jätteenkuljetuksiin viittaamisen jätteenkuljetuspalveluihin viittaamiseksi. 

37 §. Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin täsmentämistä siten kuin yleisperusteluissa on esitetty. 

66 a §. Tuottajan tai muun toimijan valtuutettu edustaja.

Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentin muuttamista siten, että tiedottamisvelvollisuus tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamisesta koskee myös tuottajaa vastaavaa muuta toimijaa (esimerkiksi kansainväliset tuotemerkit), joka ottaa tuottajavastuuvelvoitteet hoidettavakseen varsinaisilta tuottajilta. Valiokunta myös täsmentää, että verkkokaupan alustan ylläpitäjä voi nimetä Suomeen sijoittautuneen valtuutetun edustajan vastaamaan alustallaan toimivan etämyyjän tuottajavastuuvelvoitteista Suomessa taikka vastaavassa tarkoituksessa tehdä sopimuksen hyväksytyn tuottajayhteisön kanssa. Alustan ylläpitäjällä on oltava tähän kirjallinen valtuutus. 

118 a §. Kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus elintarvikejätteestä.

Valiokunta on tehnyt pykälään teknisen korjauksen tarkistamalla viittauksen uuteen elintarvikelakiin. 

122 §. Tiedonsaantioikeus.

Valiokunta ehdottaa lisättäväksi pykälään uuden 4 kohdan, jonka mukaan valvontaviranomaisella on oikeus saada myös tarpeelliset tiedot Suomesta käsin toimivalta etämyyjältä tämän toiseen valtioon myymistä tuottajavastuunalaisista tuotteista ja tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamisesta kyseisessä maassa. 

143 §. Rekisteri jätteen kuljetuksista ja biojätteen käsittelystä kiinteistöllä.

Valiokunta on tehnyt pykälään teknisiä korjauksia sen täsmentämiseksi. 

Voimaantulosäännös.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin alkuun lisättäväksi siirtymäsäännöksen, jonka mukaan lain 36 §:n mukaista kunnan velvollisuutta tehdä markkinakartoitus sovelletaan 1.7.2022 alkaen, jolloin hankintayksiköille jää tosiasiallisesti riittävästi aikaa varautua markkinakartoituksen tekemiseen ennen vuonna 2022 tehtäviä kuljetushankintoja. Valiokunta pitää siirtymäsäännöstä tarpeellisena selkiyttämään markkinakartoituksen tekovelvoitteen voimaantuloa, sillä ilman siirtymäsäännöstä voi velvoite tehdä markkinakartoitus jäädä epäselväksi esimerkiksi heti lain voimaantulon jälkeen tehtävissä kuljetushankinnoissa.  

Valiokunta ehdottaa säännöksen 3 momenttia muutettavaksi siten, että lain 53 a §:n mukaista tuottajan omavalvontavelvollisuutta ja 63 a §:n mukaista tuottajien maksuosuuksia ja niiden mukauttamista koskevaa velvollisuutta sovelletaan vasta 1.1.2023 alkaen. Lisäksi valiokunta ehdottaa poistettavaksi 6 momentista määreen ”viimeistään”. Poiston johdosta määräaika on samanaikaisesti sekä vähimmäis- että enimmäismääräaika, sillä jos kunnassa on lain voimaan tullessa muun kuin sekalaisen yhdyskuntajätteen tai saostus- ja umpisäiliölietteen osalta käytössä kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus, kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen on siirryttävä muiden kiinteiden yhdyskuntajätteiden osalta 1. heinäkuuta 2023 alkaen. 

Ympäristövaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 40/2021 vp sisältyvät 2.—5. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 40/2021 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hyväksyy neljä lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan jätelain ( 646/2011 ) 5 §:n 2—5 momentti, 45, 89 ja 90 §, sellaisena kuin niistä on 89 § laissa 328/2016, 

muutetaan 1 §, 3 §:n 1 momentti, 6 ja 9 §, 10 §:n johdantokappale ja 6 kohta, 12 §:n 3 momentti, 15 §, 17 §:n 1 momentti, 20 §, 23 §:n 1 momentti, 25 §:n 4 momentti, 27 ja 32 §, 33 §:n 2 momentti, 35 §, 36 §:n 3 momentti, 37 §, 39 §:n otsikko ja 2 momentti, 41 §, 43 §:n 3 momentti, 46 ja 47 §, 48 §:n 1 momentin johdantokappale, 51, 54, 60, 62—63, 64—66, 66 a, 68 ja 69 §, 80, 81, 87, 88, 91 ja 93 §, 102 §:n 2 momentti, 117, 118, 119 ja 121 §, 122 §:n 1 momentti, 127 §, 129 §:n 1 momentti, 131 §:n 1 momentti ja 2 momentin 5 ja 8 kohta, 136, 143, 146 ja 147 §,  

sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 1 momentti osaksi laissa 195/2012, 6 § osaksi laissa 410/2014, 25 §:n 4 momentti laissa 757/2018, 32 § osaksi laissa 445/2018, 33 §:n 2 momentti laissa 438/2019, 41 § osaksi laissa 528/2014, 66 a ja 121 § sekä 131 §:n 2 momentin 5 kohta laissa 410/2014, 118 § osaksi laeissa 528/2014 ja 757/2018, 122 §:n 1 momentti laeissa 1104/2011 ja 757/2018, 127 § osaksi laissa 25/2014, 129 §:n 1 momentti laissa 528/2014, 146 § laissa 686/2018, 147 § laeissa 626/2017 ja 757/2018, sekä  

lisätään lakiin uusi 5 a, 5 b, 11 a, 15 a, 15 b, 26 a, 41 a, 49 a—49 d, 53 a, 63 a, 66 b, 66 c, 80 a, 117 b, 117 c, 118 a ja 121 a § seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan ympäristönsuojelulain ( 527/2014 ) 51 §:n 2 momentti, 62 §:n 1 momentti, 204 §:n 4 momentti, 220 §:n 1 momentti sekä 225 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 51 §:n 2 momentti ja 225 §:n 1 momentti laissa 1166/2018 sekä 204 §:n 4 momentti laissa 49/2019 , seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kemikaalilain ( 599/2013 ) 3 §, 6 §:n 1 kohdan f alakohta, 15 §:n 2 momentti ja 59 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 3 § ja 15 §:n 2 momentti laissa 711/2020 , sekä 

lisätään lakiin uusi 22 b § seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan rikoslain ( 39/1889 ) 48 luvun 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 761/2018 , seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

lisätään elintarvikelain (/2021) 83 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti: 

Eduskunta edellyttää, että hallitus toteuttaa järjestelmällisen arvioinnin lain toimivuudesta keskittyen erityisesti yhdyskuntajätteen kierrätysasteen, jätteenkuljetuksen hintojen sekä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuaseman kehittymiseen esittäen valiokunnalle arvioinnin tulokset vuoden 2025 loppuun mennessä. 

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet säätää kevyempi, erityisesti jätteeksi luokittelun päättymiseen sovellettava uusi menettely, jossa toimivalta keskitetään yhdelle viranomaiselle. 

Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa riittävän tuen hallituksen esityksessä mainitulle toimeenpanohankkeelle, jonka tarkoituksena on edistää kuljetusten kilpailuttamista jätelain 36 §:n mukaisesti siten, että myös pienemmät kuljetusyritykset voivat osallistua kilpailutuksiin ja saada kuljetusurakoita. Toimeenpanohanke on toteutettava tiiviissä yhteistyössä ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, kuljetusyritysten, kuntien ja niiden jätelaitosten välillä. 

Eduskunta edellyttää, että hallitus tukee hankintaosaamisen kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen tehokasta jakamista osana edellä mainittua toimeenpanohanketta tavoitteena varmistaa myös pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuaseman turvaaminen. 

Helsingissä 10.6.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Juha  Sipilä  /kesk   

varapuheenjohtaja  Tiina  Elo  /vihr   

jäsen  Petri  Huru  /ps   

jäsen  Hanna  Kosonen  /kesk   

jäsen  Johan  Kvarnström  /sd   

jäsen  Sheikki  Laakso  /ps   

jäsen  Niina  Malm  /sd   

jäsen  Kai  Mykkänen  /kok   

jäsen  Mikko  Ollikainen  /r   

jäsen  Mauri  Peltokangas  /ps   

jäsen  Saara-Sofia  Sirén  /kok   

jäsen  Katja  Taimela  /sd   

jäsen  Mari-Leena  Talvitie  /kok   

jäsen  Ari  Torniainen  /kesk   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marja  Ekroos  /   

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi jätelakia, ympäristönsuojelulakia, kemikaalilakia ja rikoslakia. Osa ehdotetuista muutoksista on välttämättömiä EU:n jätesäädöspaketin ja pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun asetuksen täytäntöön panemiseksi, osa johtuu kansallisista tarpeista. Esityksellä toteutetaan pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman strategiseen kokonaisuuteen ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi” sisältyviä kirjauksia, joilla lisätään jätteen kierrätystä ja siten vahvistetaan Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. 

Samaten jätelaissa ja sen nojalla annettavissa asetuksissa säädettäisiin uusista jätteiden kierrätystä ja erilliskeräystä koskevista tavoitteista ja velvoitteista. Tavoitteena olisi, että yhdyskuntajätteestä valmisteltaisiin uudelleenkäyttöön tai kierrätettäisiin 55 painoprosenttia vuonna 2025, 60 painoprosenttia vuonna 2030 ja 65 painoprosenttia vuonna 2035. Myös pakkausjätteiden kierrätystavoitteet kiristyisivät. 

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi jätelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta ehdotetaan nykyisen kaksoisjärjestelmän osittaista lakkauttamista. Kunnan mahdollisuus siirtää jätteenkuljetuksen järjestäminen kiinteistön haltijan vastuulle poistettaisiin erilliskerättävän kiinteän yhdyskuntajätteen (biojäte, pienmetallijäte, kuitu-, lasi-, metalli- ja muovipakkausjäte sekä muut mahdolliset erilliskerättävät jätelajit) kuljetuksen osalta. Siten kunnan tulisi jatkossa järjestää näiden jätteiden kuljetus kiinteistöiltä. 

Perussuomalaiset pitävät periaatteessa hyvänä lähtökohtana sitä, että pyritään parempaan, turvallisempaan sekä kestävämpään yhteiskuntaan, jossa vahvistetaan maamme roolia kiertotaloudessa. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä ei kuitenkaan voi hyväksyä nyt tehtyä esitystä, sillä mielestämme se rankaisee alan yrittäjäsektoria varsin rankalla kädellä. Tulee myös muistaa, että kaksoisjärjestelmän purkamisella edes osittain on merkittävät negatiiviset yritysvaikutukset, joita ei ole kunnollisesti selvitetty esityksessä. Samaten tällä muutoksella puututaan kunnan itsemääräämisoikeuteen ja lisätään kunnallisia tehtäviä niissä kunnissa, jotka eivät ole halunneet ottaa kuljetusten osalta operatiivista roolia. 

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä tätä esitystä myöskään siksi, että todellisuudessa tällä esityksellä käytännössä luodaan taas järjestelmä, mistä tulee ”piilovero”, jolla kunnat keräävät lisätuloja. Tämä johtuu puolestaan siitä, että kunnan vastuulle kuuluvien jätteiden kuljetuksessa koko jätelainsäädännön voimassaolon ajan, 1970-luvulta lähtien, ollut kaksoisjärjestelmä romutetaan osittain. Nyt jäljelle jäisivät vain kunnan toiminnot. Tämä heikentää myös asukkaiden valinnanvapautta. Kunta on voinut tähän asti järjestää jätteen kuljetuksen keskitetysti tai päätöksellään siirtää kuljetuksen tilaamisen kiinteistön haltijoiden tehtäväksi. Päätöksen edellytyksenä on tällöin ollut se, että jätteen kuljetuspalveluja on tarjolla kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ja että jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee myös jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jatkossa näin ei enää siis ole, sillä järjestelmä muuttuu vain ja ainoastaan kuntia suosivaan suuntaan. 

Toisaalta nykyisen järjestelmän hyödyt onkin hallituksen esityksessä sivuutettu käytännössä kokonaan. Kaksoisjärjestelmä mahdollistaa jätehuollon alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamisen kuljetusten järjestämisessä. Monet kunnat pitävät kiinteistön haltijan järjestämää kuljetusta alueelleen parhaiten soveltuvana kuljetusjärjestelmänä, ja sen katsotaan edistävän alueen yritystoimintaa, työllisyyttä, asukkaiden valinnanvapautta ja kuntademokratiaa. Näillä alueilla asukkaat ovat tottuneet tilaamaan kuljetuspalvelun itse, ja näin kuljetusyrityksille on muodostunut jokseenkin vakiintunut asiakaskunta. 

Lisäksi valiokuntaryhmämme pelkää aidosti sitä, että alan toimijoille syntyy esityksestä huomattavia lisäkustannuksia. Tämä vaara on sikäli oleellinen, jos siirtymäaika jätetään jäteyrittäjille liian lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan. Näin näyttää juuri nyt tapahtuneen. 

Niin ikään on huomattava, ettei kaksoisjärjestelmään kajoaminen ole ympäristönkään kannalta välttämätöntä, vaan kierrätystavoitteet olisi täysin mahdollista saavuttaa myös nykyisen kuljetusmallin puitteissa. Jätteiden keräystoiminnan siirtäminen kunnan hoidettavaksi voi valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan itse asiassa heikentää uusiokäyttöä ja hyödynnettävissä olevien jätejakeiden saantoa, sillä sanktiomaksujen välttämiseksi kunnille saattaa kierrätystä tärkeämpää olla jätteenpolttolaitoksen kanssa sovitun pitkäaikaisen tonniperusteisen sopimuskiintiön täyttäminen. Tällöin esimerkiksi pahvia, kartonkia, muovia ja paperia kuljetetaan jätteenpolttolaitokselle poltettavaksi uusiokäytön sijasta. Kuljetusjärjestelmän muutos on siten tosiasiassa omiaan vaikeuttamaan kierrätysasteen nostamista koskevien tavoitteiden saavuttamista. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että kaksoisjärjestelmän osittainenkin lakkauttaminen ei ole kannatettavaa. 

Lopuksi Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen esityksessä olevaa liiallista poliittista ohjausta sekä pakkoa. Nyt on huomattava, ettei jätedirektiivissä tai muussa EU:n lainsäädännössä säädetä jätteiden kuljetuksen järjestämistavasta jäsenvaltioissa. Nykyisen kaksoisjärjestelmän lakkauttaminen erilliskerättävän kiinteän yhdyskuntajätteen osalta ja siirtyminen kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen on näin ollen puhtaasti kansallinen, hallituksen omiin linjauksiin perustuva ratkaisu, jota perussuomalaisten valiokuntaryhmä vastustaa.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 32, 37, 41 §, 62 §:n 1 momentti ja 91 §:n 3 momentti sekä voimaantulosäännöksen 6 momentti muutettuina seuraavasti: (Vastalauseen muutosehdotukset) ja 

että hyväksytään yksi lausuma. (Vastalauseen lausumaehdotus) 

32 § 

Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto 

Kunnan on järjestettävä seuraavien, muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto: 

1) vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvä jäte, mukaan lukien kotitalouden pienimuotoisessa itse tehtävässä rakennus- ja purkutoiminnassa syntyvä jäte;  

2) kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte; 

3) liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, joka kerätään kiinteistöllä yhdessä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa; 

4) muu yhdyskuntajäte, joka kerätään yhdessä 1—3 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa alueellisessa putkikeräys- tai muussa vastaavassa keräysjärjestelmässä. 

Kunnan on lisäksi järjestettävä: 

1) 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa syntyvän saostus- ja umpisäiliölietteen jätehuolto;  

2)1) asumisessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely; 

3) 2) maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. 

Kunnan 1 ja 2 momentin mukainen velvollisuus ei koske jätettä, joka toimitetaan 6 tai 7 luvun mukaisesti tuottajan tai jakelijan järjestämään jätehuoltoon. Kunnan ja pakkausten tuottajan velvollisuudesta järjestää pakkausjätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys yhteistoiminnassa säädetään 49 a §:ssä. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mikä jäte ja missä toiminnoissa syntyvä jäte on 1 momentissa tarkoitettua jätettä. 

37 § 

Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus 

Kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos: 

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset; 

2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle; 

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. 

Kunta voi päättää, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus koskee lajiltaan tai laadultaan tietyntyyppistä jätettä. Jos kunta päättää siirtyä kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisajankohdasta, joka voi olla aikaisintaan viiden vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä.  

41 § 

Jätteen luovuttaminen kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikkaan 

Kiinteistön haltijan tai muun jätteen haltijan on luovutettava 32 §:n mukaisesti kunnan vastuulle kuuluva jäte alueella järjestettyyn kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen tai kunnan järjestämään alueelliseen vastaanottopaikkaan. 

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, jätteen haltija voi järjestää sellaisen jätteen kuljetuksen, joka poikkeuksellisen kokonsa, suuren määränsä tai muun ominaisuutensa vuoksi ei sovellu kuljetettavaksi tavanomaisessa kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa, jos kuljetus on hyväksytty kunnan jätehuoltomääräyksissä tai ympäristönsuojelulain 202 §:n nojalla annetuissa kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. 

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, kiinteistön haltija voi järjestää erilliskerätyn biojätteen ja pakkausjätteen kuljetuksen, jos kiinteistö ei kuulu 15 §:n 3 momentin nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettujen erilliskeräysvelvoitteiden tai kunnan 91 §:n nojalla antamien jätehuoltomääräysten mukaan kiinteistöittäisen erilliskeräyksen piiriin. Pakkausjäte on toimitettava tuottajan ja biojäte kunnan järjestämään jätehuoltoon. Kuljetuksessa on muutoin noudatettava, mitä tässä laissa säädetään kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta.  

62 § 

Tuottajayhteisöön liittyminen 

Tässä luvussa säädettyjen velvollisuuksiensa täyttämiseksi tuottajan on liityttävä 142 §:ssä tarkoitettuun tuottajarekisteriin hyväksyttyyn tuottajayhteisöön tai perustettava sellainen yhdessä muiden tuottajien kanssa. Tuottajayhteisöön ei saa kuulua muita kuin tuottajia. Pakkausten tuottajayhteisön toimialan on katettava kaikki pakkausmateriaalit. 

91 § 

Kunnan jätehuoltomääräykset 

Edellä 1 momentin 1 kohdan nojalla annettavilla jätteen kiinteistöittäistä erilliskeräystä koskevilla määräyksillä voidaan velvoittaa valtioneuvoston asetuksessa säädettyä laajempaan erilliskeräykseen, jos se on tarpeen 15 §:n 1 momentin täytäntöön panemiseksi. Määräyksillä voidaan myös sallia asetuksessa säädettyä suppeampi erilliskeräys määräajaksi ja korkeintaan viideksi vuodeksi kerrallaan, jos jokin 15 §:n 2 momentin mukaisista erilliskeräysvelvollisuudesta poikkeamisen edellytyksistä täyttyy.  

(voimaantulosäännös) 

Jos kunnassa on tämän lain voimaan tullessa muun kuin sekalaisen yhdyskuntajätteen tai saostus- ja umpisäiliölietteen osalta käytössä kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus, kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen on siirryttävä biojätteen osalta aikaisintaan kahden neljän vuoden ja viimeistään kolmen viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta ja muiden kiinteiden yhdyskuntajätteiden osalta viimeistään aikaisintaan 1 päivästä heinäkuuta 2023 2025. 

Helsingissä 10.6.2021

Mauri  Peltokangas  /ps   

Petri  Huru  /ps   

Sheikki  Laakso  /ps   

Jätelain tarkoituksena on edistää jätteen kierrätystä ja laittaa käytäntöön EU:n säännöksiä sekä siten vahvistaa Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että jätelain tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan kaikilta osin ole riittävän vaikuttavia. Muutokset myös kohtelevat alan yrittäjiä epäreilusti. 

Lain tulisi edistää kierrätysasteen nousua

Uudistuvan lainsäädännön tulisi kannustaa ensi sijassa siihen, että jätettä syntyisi vähemmän, se olisi tehokkaammin kierrätettävissä ja mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä uudelleen. Hallituksen esitys keskittyy jätteiden keräämiseen. 

Keskeistä Suomen alhaisen kierrätysasteen nostamiseksi olisi tuotteen koko elinkaaren tarkastelu ja paremman jatkokäytön mahdollistaminen. Pelkkä jätteen kerääminen ei vielä ole kierrätystä. 

Laki ei ratkaise myöskään neuvontaan tai ohjeistusten yhdenmukaistamisen tarpeeseen liittyviä ongelmia. Pakkausten sisältämät monet erilaiset materiaalit hankaloittavat kierrätystä, ja pakkausten eri osat pitää eritellä usein jo ennen varsinaiseen kierrätyspisteeseen viemistä. Tutkitusti on todettu, että kotitalouksien halu kierrättää laskee, jos kierrätys koetaan vaivalloisena. Yksinkertaiset ja yhdenmukaiset kierrätysmerkinnät, selkeä neuvonta ja pakkausten materiaalikirjon vähentäminen loisivat paremmat kannusteet kierrätykselle. 

Kokoomus katsoo, että lainsäädännöllä tulisi edistää kaiken kierrätyskelpoisen materiaalin päätymistä uudelleen käytettäväksi kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Jätemuovien päätymisen muualle kuin kierrätykseen tulisi päättyä 2020-luvulla ja kierrätykseen kelpaamattomat muovit tulisi korvata kierrätyskelpoisilla materiaaleilla. Edellä mainittujen kannustimien lisäksi tarvitaan kieltoja. Kierrätyskelpoisen jätteen osalta tulisi säätää kaatopaikkakielto. 

Kuntien päätösvaltaa kaksoisjärjestelmään jatkettava

Kotitalouksien jätteiden kuljetus on voitu toteuttaa kahdella eri tavalla eli ”kaksoisjärjestelmänä” 1970-luvun lopulta lähtien. Kuljetus on siis toteutettu joko kunnan toimesta tai siten, että kotitalous tilaa jätteenkuljetuksen alalta toimivalta yritykseltä. Noin puolet Suomen kunnista käyttää nykyään kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta. Marinin hallitus haluaa luopua kaksoisjärjestelmästä. 

Toteutuessaan muutos uhkaa lopettaa elinkeinon alan yrittäjiltä, sillä kaksoisjärjestelmä lakkaisi kunnan järjestämisvastuulla olevien erilliskerättävien jätteiden (biojäte, pienmetallijäte, kuitu-, lasi-, metalli- ja muovipakkausjäte sekä muut mahdolliset erilliskerättävät jätelajit) kuljettamisen osalta. 

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että mahdollisuus kaksoisjärjestelmään on säilytettävä siellä, missä sen katsotaan parhaiten palvelevan tarpeita. Jätelaissa on huomioitava alueelliset erityispiirteet, sillä kunnat ja niiden tilanteet ovat keskenään erilaisia. 

Vapaa kilpailu on useimmiten asiakkaan kannalta paras ratkaisu. Kunnilla on oltava jatkossakin täysimääräinen mahdollisuus hoitaa jätteiden kuljetus kiinteistön haltijan järjestämänä. 

Muutosta perustellaan sillä, että yritysten toimintamahdollisuudet turvataan kunnan kilpailutuksissa asettamalla kilpailutukselle vaatimuksia. Kunnat voisivat tosin poiketa hankintojen pilkkomisesta vetoamalla esimerkiksi alueen pieneen kokoon. Muutoksen tarpeellisuutta on perusteltu myös sillä, että kaksoisjärjestelmä olisi kuormittanut kunnallista päätöksentekoa ja tuomioistuimia. Valmistelun aikana ei ole kuitenkaan kyetty osoittamaan tällaisen hallinnollisen taakan olemassaoloa. 

Asiantuntijakuulemisissa niin yrittäjiä, kuljettajia, omakoti- kuin kiinteistöasukkaita edustavat tahot ovat vastustaneet kaksoisjärjestelmästä luopumista. Kokoomus painottaa, että ympäristötavoitteet ja työllisyyden edistäminen kulkevat parhaimmillaan käsi kädessä. Näennäisiä uudistuksia, jotka heikentävät lähtötilannetta, ei tule toteuttaa. 

Kuntien hankintaosaamista on kehitettävä

Kokoomus edellyttää, että myös pienempien kuljetusyritysten tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ja menestyä kuljetusten tarjouskilpailuissa varmistetaan. Kuten myös talous- ja hallintovaliokunnat ovat lausunnoissaan ( TaVL 20/2021 vp ja HaVL 22/2021 vp ) tuoneet esille, tämä edellyttää paitsi urakoiden jakamista tarpeeksi pieniin osiin, myös sitä, että hankittavat kuljetuspalvelut tulee jatkossa määritellä ja ajoittaa siten, että kaiken kokoisilla yrityksillä on mahdollisuus päästä tasapuolisesti osallistumaan tarjouskilpailuihin. 

Jotta myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus menestyä tarjouskilpailuissa voidaan mahdollistaa, kunnissa pitää kehittää riittävää hankinta- ja kilpailutusosaamista. 

Pakkausten erilliskeräysvaatimusten ulottaminen vain isompiin taajamiin

Hallitus esittää, että taajamissa sijaitsevat kiinteistöt, joilla on vähintään viisi asuinhuoneistoa, olisivat velvollisia erilliskeräämään eri pakkausmateriaalinsa. Erilliskeräyksen laajentaminen kaikissa taajamissa lisäisi järjestelmän kustannuksia tarpeettoman paljon suhteessa toteutuneisiin pakkausjätteiden keräysmääriin. Tarkoituksenmukainen rajaaminen poistaa tarpeen säätää kunnille mahdollisuudesta lieventää asetuksen velvoitteita omilla jätehuoltomääräyksillään. 

Erilliskeräysvelvoite tulisi laajentaa ensi vaiheessa koskemaan vähintään viiden huoneiston kiinteistöjä yli 10 000 asukkaan taajamissa. 

Ehdotetut siirtymäajat

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ( PeVL 58/2010 vp ) edellyttänyt 3—4 vuoden siirtymäaikaa kuljetussopimusten päättämiselle silloin, kun kunta päättää siirtyä kiinteistön haltijan järjestämästä kuljetuksesta kunnan järjestämään kuljetukseen. 

Esitetyt siirtymäajat ovat kohtuuttoman lyhyet toiminnan sopeuttamisen kannalta. Riittävät siirtymäajat ovat tarpeen, sillä muutos voi johtaa yrityksissä tehtyjen kalustohankintojen kuoletustarpeen nopeutumiseen ja tarpeeseen tehdä uusia investointeja. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 37 § muutettuna seuraavasti: (Vastalauseen muutosehdotus)  

37 § 

Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus 

Kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa, jos näin järjestetty kuljetus täyttää 13 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 35 § 2 ja 3 momentissa säädetyt vaatimukset. 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa toiminnassa syntyvän sekalaisen yhdyskuntajätteen ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun saostus- ja umpisäiliölietteen kiinteistöittäinen kuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa, jos:  

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset; 2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle; 3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.  

Jos kunta päättää siirtyä kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisajankohdasta, joka voi olla aikaisintaan kolmen neljän vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä. Kunta voi kuitenkin päättää aikaisemmasta lakkaamisajankohdasta alueella, jolla jätteenkuljetuspal-velua ei ole tarjolla tai sen saatavuus on merkittävästi heikentynyt ja tästä voi seurata roskaantumista taikka haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. 

Kunnan on seurattava ja valvottava 1 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanoa ja sen edellytysten täyttymistä sekä tarvittaessa käsiteltävä jätteenkuljetusta koskeva asia uudelleen. 

Helsingissä 10.6.2021

Saara-Sofia  Sirén   /kok   

Mari-Leena  Talvitie  /kok   

Kai  Mykkänen  /kok