Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi ( HE 148/2022 vp ): Asia on saapunut työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty sivistysvaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunto

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

sivistysvaliokunta  SiVL 24/2022 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

• neuvotteleva virkamies  Jasmiina  Jokinen  - oikeusministeriö
• apulaisoikeusasiamies  Pasi  Pölönen  - eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
• hallitusneuvos  Tarja  Kröger  - työ- ja elinkeinoministeriö
• opetusneuvos  Mervi  Eskelinen  - opetus- ja kulttuuriministeriö
• johtaja  Tanja  Auvinen  - sosiaali- ja terveysministeriö
• lakimies  Katja  Danner  - sosiaali- ja terveysministeriö
• erityisasiantuntija  Jenny  Rintala  - sosiaali- ja terveysministeriö
• johtaja  Eerik  Tarnaala  - Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue
• toimistopäällikkö  Rainer  Hiltunen  - Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
• yhdenvertaisuusvaltuutettu  Kristina  Stenman  - Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
• lakimies  Anu-Tuija  Lehto  - Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• juristi  Katariina  Sahlberg  - STTK ry
• johtava asiantuntija  Miika  Sahamies  - Akava ry
• asiantuntija  Katja  Leppänen  - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• asiantuntija  Atte  Rytkönen-Sandberg  - Suomen Yrittäjät ry
• pääsihteeri  Merja  Heikkonen  - Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta
• pääsihteeri  Juhani  Kortteinen  - Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
• puheenjohtaja  Sari  Kokko  - Vammaisfoorumi ry
• asiantuntija  Anne  Mäki  - Vammaisfoorumi ry
• professori (emeritus)  Niklas  Bruun 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Tasa-arvovaltuutetun toimisto
• Lapsiasiavaltuutetun toimisto
• Suomen Kuntaliitto
• professori  Tuomas  Ojanen 

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi yhdenvertaisuuslakia, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettua lakia, yhdenvertaisuusvaltuutetusta annettua lakia ja työsuojelun valvonnastaja työpaikan työsuojelutoiminnasta annettua lakia. 

Esityksen mukaan yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistäminen laajenisi koskemaan myös varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Häirinnän määritelmää muutettaisiin niin, että häirintä voi kohdistua myös ihmisryhmään. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan ja koulutuksen järjestäjän vastuuta puuttua tiedossaan olevaan häirintään selkeytettäisiin. Asian voisi viedä käsiteltäväksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan ilman nimettyä uhria. 

Velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia koskisi myös mahdollisuutta saada viranomaisten palveluita. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa otettaisiin ensisijaisesti huomioon vammaisen henkilön tarpeet. 

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voisi suosittaa hyvityksen maksamista syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneelle. Hyvityksen vaatimiselle asetetun määräajan kuluminen katkeaisi siksi ajaksi, kun asia on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltävänä.  

Työnantajan yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitetta koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin koskien työpaikan yhdenvertaisuustilanteen arviointia. Työpaikan yhdenvertaisuussuunnitelman tulisi sisältää myös yhdenvertaisuuden arvioinnin johtopäätökset. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetulla olisi toimivalta valvoa lain noudattamista myös työelämässä. Myös työsuojeluviranomaisen toimivaltaa tarkennettaisiin. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia muutettaisiin niin, että työnantajalle annettava kehotus korjata toimintaansa voitaisiin jatkossa antaa myös tämän velvollisuudesta arvioida ja edistää työpaikan yhdenvertaisuutta. 

Lisäksi ehdotetaan muutoksia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain säännöksiin koskien lautakunnan organisaatiota ja menettelyä. 

Esitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjauksiin, joiden mukaan hallituskaudella toteutetaan yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus ja säädetään velvoittavista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista myös varhaiskasvatuksessa. 

Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä 

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2023. 

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 42/2020 vp ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslain 15 §:ää. Pykälän toiseen momenttiin esitetään lisättäväksi tarkentava määritelmä siitä, että pykälässä tarkoitetut kohtuulliset mukautukset tarkoittavat niin fyysisiä apuvälineitä kuin järjestelyitä, joilla tuetaan kognitiivista suoriutumista ja toimintakykyä esimerkiksi työssä. 

Tarkoituksena on selventää lain asettamaa velvollisuutta kohtuullisista mukautuksista ja erityisesti tämän velvollisuuden soveltamista suhteessa sellaisiin vammaisiin, joiden vamma vaikuttaa kognitiiviseen toimintakykyyn.  

Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia yhdenvertaisuuslakiin ( 1325/2014 ), yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettuun lakiin ( 1327/2014 ), yhdenvertaisuusvaltuutetusta annettuun lakiin ( 1326/2014 ) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuun lakiin ( 44/2006 ). 

Esityksessä ehdotettujen muutosten taustalla on pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjaus siitä, että hallituskaudella toteutetaan yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus. Lisäksi ohjelmaan on kirjattu, että velvoittavista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista säädetään myös varhaiskasvatuksessa.  

Vuonna 2015 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain tavoitteena oli syrjintäkiellon yhtenäistäminen ja eri syrjintäperusteiden saattaminen yhtenäisen oikeussuojan piiriin kaikilla elämänalueilla. Vuonna 2020 tehdyn selvityksen mukaan eri lakien mukaiset syrjintäperusteet eivät ole täysin yhdenmukaisessa asemassa. Viranomaisten syrjintäperusteittain määrittyvät toimivaltuudet vaikeuttavat mm. moniperusteisen syrjinnän tunnistamista tai johtavat siihen, että moniperusteista syrjintää käsitellään vain osittain. Lisäksi eri syrjintäperusteilla tapahtuva syrjintä valikoituu eri oikeussuojakanaviin. 

Esityksessä ehdotettujen muutosten tavoitteena on kehittää ja parantaa yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon liittyvää oikeussuojaa ja -turvaa. Lisäksi tavoitteena on yhdenvertaisuuden edistämisen tehostaminen ja kohtuullisia mukautuksia koskevan sääntelyn selkeyttäminen niin, että se vastaa nykyistä paremmin YK:n vammaisyleissopimusta ja sen tulkintasuosituksia.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää yhdenvertaisuuden edistämistä ja oikeussuojaa koskevan sääntelyn kehittämistä tarpeellisena ja tärkeänä. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntely uudistaa yhdenvertaisuussääntelyä siten, että se täyttää nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momenttien yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn ja Euroopan unionin ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn vaatimukset. Valiokunta kannattaa esityksessä olevien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin ja huomioin. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työelämään liittyvien asioiden ja muiden asioiden valvonta- ja oikeussuojakeinojen välille jää nyt ehdotettavien muutostenkin jälkeen vahva ja selkeä erottelu. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhdenvertaisuuden edistämistä ja oikeussuojaa koskevan sääntelyn kehittämistä jatketaan edelleen siten, että eri syrjintäperusteet saatetaan yhtenäisen oikeussuojan piiriin kaikilla elämänalueilla.  

Yhdenvertaisuuden edistäminen

Esityksessä ehdotetaan täsmennyksiä viranomaisen ja koulutuksen järjestäjän velvollisuuksiin edistää yhdenvertaisuutta sekä lisättäväksi yhdenvertaisuuslakiin uusi 6 a §, jossa säännellään varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuuksista edistää yhdenvertaisuutta. Valiokunta kannattaa ehdotettuja muutoksia ja lisäyksiä. 

Työnantajan velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta täsmennetään siten, että työnantajan tulee 7 §:n 1 momenttiin ehdotetun muutoksen mukaan huomioida yhdenvertaisuuden arvioinnissa eri syrjintäperusteet ja ottaa huomioon niiden toteutuminen myös työhönotossa. Ehdotetun 2 momentin mukaan työpaikan yhdenvertaisuussuunnitelman tulee sisältää selvitys 1 momentissa tarkoitetun arvioinnin johtopäätöksistä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tähdentää, että yhdenvertaisuuden toteutumisen ja väestöryhmiin kohdistuvien vaikutusten arviointi samoin kuin yhdenvertaisuutta edistävien toimenpiteiden arviointi ja suunnittelu työpaikoilla tulee toteuttaa säännöllisin väliajoin, jotta viranomaisen ja koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan sekä työnantajan on mahdollista ryhtyä ajantasaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. 

Yhdenvertaisuuden edistäminen varhaiskasvatuksessa. Yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistämisen velvollisuus ehdotetaan 1. lakiehdotuksen 6 a §:n mukaisesti laajennettaviksi koskemaan varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Velvollisuus koskee sekä julkista että yksityistä varhaiskasvatusta ja myös esiopetusta silloin, kun se tapahtuu varhaiskasvatuksen piirissä. 

Velvollisuus yhdenvertaisuussuunnitteluun on 6 a §:n 3 momentin perustelujen (s. 64) mukaan myös sellaisilla yksityisillä varhaiskasvatuksen palveluntuottajilla, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähemmän kuin 30 henkilöä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tämä velvollisuus ei ilmene ehdotetusta säädöstekstistä. Valiokunta ehdottaa säännöksen täsmentämistä jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevin tavoin. 

Sivistysvaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa ( SiVL 24/2022 vp ) pitänyt epäselvänä sitä, millaiset edellytykset ja mahdollisuudet koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjillä on käytännössä tehdä esityksessä ehdotetun yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n mukaisia arvioita eri väestöryhmiin kohdistuvista vaikutuksista, ja ehdottaa, että lain 6 ja 6 a §:n sanamuotoa täsmennetään siten, että koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan on ”mahdollisuuksien mukaan” arvioitava, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ehdotettujen yhdenvertaisuuslain 6 ja 6 a §:n eri väestöryhmiin kohdistuvien vaikutusten arviointia koskevien säännösten tarkoitus on tarkentaa ja selventää, mitä yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointi tarkoittaa ja sisältää. Jotta yhdenvertaisuuden toteutumista voidaan arvioida, on tärkeää tunnistaa, miten esimerkiksi eri toimintatavat, rakenteet ja käytännöt konkreettisesti vaikuttavat eri väestöryhmiin kuuluviin ihmisiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä sivistysvaliokunnan ehdottamaa muutosta tarpeellisena. 

Kohtuulliset mukautukset

Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa säädetään, että viranomaisen on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa.  

Esityksen (s. 68) mukaan voimassa oleva muotoilu ”asioida viranomaisissa” ei vastaa vammaisyleissopimuksen edellytyksiä, sillä se viittaa kohtuullisten mukautusten osalta pelkästään konkreettisiin ja ulkoisiin muutoksiin, kun taas sopimus edellyttää mahdollisuutta myös sisällöllisiin muutoksiin. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että 15 §:n 1 momentin ilmaisu ”asioida viranomaisissa” muutetaan muotoon ”saada viranomaisten palveluita”.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että ”saada viranomaisen palvelua” viittaa enemmänkin palvelun saamisedellytyksiin kuin palvelun toteuttamistapaan, ja ehdottaa, että sanamuoto tarkennetaan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin siten, että siitä käy esityksessä ehdotettua selkeämmin ilmi, että tarkoitus on turvata vammaisen henkilön mahdollisuus käyttää hänelle myönnettäviä, järjestettäviä tai tarjottavia viranomaisen palveluita. 

Lakialoite LA 42/2020 vp. Lakialoitteessa ehdotetaan 15 §:n muuttamista siten, että mukautukset voisivat pitää sisällään niin fyysiseen ympäristöön ja tarpeistoon tehtäviä muutoksia kuin sellaisia järjestelyjä ja apua, joilla edesautetaan kognitiivista suoriutumista. Valiokunta toteaa, että kognitiivista mukauttamista ei ole suljettu edellytettyjen kohtuullisten mukauttamistoimenpiteiden ulkopuolelle, ja katsoo, että YK:n vammaisyleissopimuksen tarkoituksen ja laajan vammaisuuskäsitteen mukaisesti kohtuulliset mukautukset koskevat kaikkia vammaisia henkilöitä riippumatta heidän toimintarajoitteestaan. Edellä oleviin perusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa lakialoitteen LA 42/2020 vp hylkäämistä.  

Yhdenvertaisuuslain valvonta työelämässä

Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 18 §:n mukaan lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Valvovien viranomaisten toimivalta ei ole yleinen, vaan valvontatoimivalta riippuu syrjintäperusteesta. Työelämässä yhdenvertaisuuslakia valvovat työsuojeluviranomaiset. 

Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuusvaltuutetun valvontatoimivaltaa laajennettavaksi siten, että yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi jatkossa valvoa lain noudattamista myös työelämässä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää yhdenvertaisuusvaltuutetun valvontatoimivallan laajentamista työelämäasioihin tärkeänä ja kannatettavana. 

Oikeusministeriön yhteydessä on itsenäinen ja riippumaton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, joka käsittelee ja ratkaisee yhdenvertaisuuslain ja miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain ( 609/1986 ) mukaan sille kuuluvat asiat. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimiala poikkeaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioissa siten, että lautakunta voi käsitellä tasa-arvolain, mutta ei yhdenvertaisuuslain piiriin kuuluvia työelämäasioita. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaan vastaavaa muutosta kuin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaan, ja toteaa, että tältä osin ehdotetut muutokset eivät vastaa eduskunnan tärkeänä pitämää tavoitetta siitä, että eri syrjintäperusteilla tulee olla samanlaiset oikeussuojakeinot ja seuraamukset.  

Hallituksen esityksen mukaan (s. 56) yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamista työelämään on lakiehdotuksen valmistelun aikana ehditty selvittää vain lyhyesti. Esityksessä arvioidaan, että lautakunnan toimivallan laajentamisella työelämään voi olla useita vaikutuksia muun muassa työnantajiin ja työntekijöihin. Toisin kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu, lautakunta voi antaa sitovia päätöksiä, kuten kiellon jatkaa tai uusia syrjintää. Esityksen mukaan lautakunnan toimivallan ulottaminen työelämäkysymyksiin edellyttäisi syvällisempää selvittämistä ja vaikutusarviointia kuin mitä yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen yhteydessä on tehty. Asia olisi kuitenkin esityksen mukaan tärkeää jatkossa selvittää.  

Valiokunta huomauttaa, että perustuslakivaliokunta kiinnitti jo vuonna 2014 yhdenvertaisuuslaista työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa ( PeVL 31/2014 vp ) huomiota lautakunnan toimivallan eroihin yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa ja totesi, että erot toimivallassa voivat muodostua käytännössä ongelmallisiksi erityisesti moniperusteisen syrjinnän tapausten käsittelyssä. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on eri yhteyksissä syrjintää käsitellessään kiinnittänyt vakavaa huomiota syrjinnän ja häirinnän uhrien oikeusaseman erilaisuuteen ja tähdentänyt uhrien oikeussuojan kehittämistä kaikilla elämänaloilla ja syrjintäperusteilla. ( TyVM 11/2014 vp , TyVL 2/2022 vp ). 

Valiokunta pitää valitettavana, että uudistuksen toteuttamiseksi tarvittavia selvityksiä ei ole tehty, ja edellyttää, että hallitus selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamisen työelämän asioissa yhdenvertaisuuslain soveltamisalalla (Valiokunnan lausumaehdotus). 

Hyvitys

Yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä viranomaiselta, työnantajalta tai koulutuksen järjestäjältä taikka tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta, joka on yhdenvertaisuuslain vastaisesti syrjinyt häntä tai kohdistanut häneen vastatoimia. Hyvitystä on vaadittava käräjäoikeudessa, ja sitä koskevat kanteet käsitellään riita-asioina. Tutkimusten mukaan hyvitysasioita käsitellään yleisissä tuomioistuimissa häviävän vähän todennäköisesti oikeudenkäyntien korkeiden kulujen ja hyvityksen pienuuden vuoksi. 

Perustuslakivaliokunta katsoi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle jo yhdenvertaisuuslaista antamassaan lausunnossa ( PeVL 31/2014 vp ), että syrjintää kokeneiden käytössä tulisi olla matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta asiaa voitaisiin selvittää ja päättää mahdollisesta hyvityksestä ilman korkeaa kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta selvittää mahdollisuudet käsitellä hyvitystä koskevat asiat ensiasteena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyi mietinnössään ( TyVM 11/2014 vp ) perustuslakivaliokunnan kantaan, mutta katsoi tuolloin, että hyvityksen määrääminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa tulee selvittää erikseen. Tasa-arvovaltuutetun vuoden 2022 eduskuntakertomuksen ( K 1/2022 vp ) käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ( TyVM 8/2022 vp ) ehdotuksesta kannanoton ( EK 40/2022 vp ), jossa eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää syrjinnän uhrien oikeussuojan vahvistamiseksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan kehittämisen matalan kynnyksen oikeussuojaelimeksi, joka voi määrätä maksettavaksi hyvitystä.  

Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuuslain 20 §:ää muutettavaksi siten, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi määräämisen sijasta ainoastaan suosittaa hyvityksen maksamista syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneelle. Hyvitystä on edelleen vaadittava käräjäoikeudessa. Esityksen mukaan ehdotettu sääntely voisi edistää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan hyödyntämistä matalan kynnyksen oikeussuojaelimenä.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu mahdollisuus suosittaa hyvityksen maksamista ei vastaa täysimittaisesti tavoitteeseen vahvistaa syrjinnän uhrin käytössä olevien oikeussuojakeinojen yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta. Valiokunta kuitenkin kannattaa ehdotusta ja katsoo, että suositus hyvityksen maksamisesta korostaa hyvityksen merkitystä syrjivän tai vastatoimien kiellon vastaisen menettelyn seurauksena ja voi kannustaa yhdenvertaisuuslain säännöksiä rikkonutta toimijaa suorittamaan rahallista hyvitystä. Suositus voi myös auttaa osapuolia pääsemään sovintoon esimerkiksi hyvityksen määrästä.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että syrjintää epäilevän pääsyä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tulee edelleen vahvistaa. Valiokunta huomauttaa, että syrjinnän seuraamusten, mukaan lukien korvausten maksaminen uhrille, on syrjintädirektiivin 15 artiklan ja työsyrjintädirektiivin 17 artiklan mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 148/2022 vp sisältyvät 2.—4. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 148/2022 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hylkää lakialoitteeseen LA 42/2020 vp sisältyvän lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan yhdenvertaisuuslain ( 1325/2014 ) 5 §:n 1 momentti, 6 §:n 1 momentti, 7 §:n 1 ja 2 momentti, 14 §:n 1 momentti, 15 §:n 1 ja 2 momentti, 18 §, 19 §:n 2 ja 3 momentti, 20 §:n 2 ja 3 momentti, 21 §, 22 §:n 1 ja 2 momentti, 23 §:n 1 momentti sekä 

lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 643/2021 , uusi 5 momentti, lakiin uusi 6 a §, 14 §:ään uusi 3 momentti ja 26 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain ( 1327/2014 ) 13 §:n 3 momentti sellaisena kuin se on laissa 855/2020 , 

muutetaan 4 §:n 1 momentti, 6 ja 7 §, 8 §:n 1 momentti ja 11 § sekä 

lisätään lakiin uusi 4 a § sekä 9 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain ( 1326/2014 ) 4 §:n 1 momentti sekä 5 ja 6 § seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain ( 44/2006 ) 13 §:n 3 momentin 5 kohta, sellaisena kuin se on laissa 449/2016 , seuraavasti: 

Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan työelämän asioissa yhdenvertaisuuslain soveltamisalalla vuoden 2024 loppuun mennessä.  

Helsingissä 17.11.2022 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Aino-Kaisa  Pekonen  /vas   

varapuheenjohtaja  Katja  Taimela  /sd   

jäsen  Kim  Berg  /sd   

jäsen  Bella  Forsgrén  /vihr   

jäsen  Atte  Kaleva  /kok   

jäsen  Tuomas  Kettunen  /kesk   

jäsen  Rami  Lehto  /ps   

jäsen  Niina  Malm  /sd   

jäsen  Hanna-Leena  Mattila  /kesk   

jäsen  Jukka  Mäkynen  /ps   

jäsen  Anders  Norrback  /r   

jäsen  Ilmari  Nurminen  /sd   

jäsen  Arto  Satonen  /kok   

jäsen  Ruut  Sjöblom  /kok   

jäsen  Riikka  Slunga-Poutsalo  /ps   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marjaana  Kinnunen  /   

Hallituksen esityksessä yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistäminen laajenisivat koskemaan myös varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Häirinnän määritelmää muutettaisiin niin, että häirintä voi kohdistua myös ihmisryhmään. 

Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatiminen

Yhdenvertaisuussuunnittelun ja yhdenvertaisuuden edistämisen osalta on kyseenalaista, muuttaako tai parantaako hallituksen esitys nykytilaa. Jo nyt varhaiskasvatuslaki vaatii yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä. Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan tarkemmin varhaiskasvatustoiminnan toteuttamista osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osalta.  

Kuntaliitto huomauttaa lausunnossaan, että suunnitelmallista tasa-arvotyötä toteutetaan jo varsin laajasti ja kokonaisvaltaisesti alle kouluikäisten lasten kasvatus- ja opetustyössä. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle on laadittava esimerkiksi henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Voidaankin arvioida, ettei esityksen mukainen yhdenvertaisuussuunnittelu käytännössä muuta, saati paranna tasa-arvoa varhaiskasvatuksen yksiköissä, vaan sen käytännön vaikutukset ulottuvat lähinnä hallinnollisen työmäärän lisääntymiseen.  

Hallituksen esityksen toteutuessa varhaiskasvatuksen velvoitteet laajenevat, vaikka samaan aikaan varhaiskasvatuksessa kärsitään laajasta resurssipulasta. Esityksessä arvioidaan lain vaatimien suunnitelmien laadinnan vievän ensimmäisellä kerralla kaksi tuntia. Kuntaliitto pitää tätä arviota ja sen pohjalta laskettuja kuluja alimitoitettuina. Suunnitelman laatimiseen tarvittava pohjatyö, tiedon haku, yhteistyö ja suunnitelman laatiminen vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin mainitut kaksi tuntia. Lisäksi on huomioitava, että kaikki ylimääräinen hallinnollinen työ, jota hallitus nyt tällä esityksellään lisää, vie aikaa ja resursseja varhaiskasvatuksen ydintoiminnasta eli lasten kasvatuksesta ja huolenpidosta.  

Esitys on tältä osin toteutuessaan edellä mainituin perustein lasten varhaiskasvatuksen kannalta turha tai pahimmillaan jopa haitallinen, koska hallinnollisen taakan lisääntyminen aiheuttaa resurssipulasta kärsivälle varhaiskasvatuksen henkilöstölle kohtuutonta kuormitusta. 

Elinkeinoelämän keskusliitto huomauttaa lausunnossaan, että esityksen valmistellut TEM:n kolmikantainen työryhmä ylitti sille annetun mandaatin yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvollisuuden laajentamisen osalta. TEM:n työryhmän tehtävänä oli toimeksiannon mukaan arvioida viranomaisten tehtävien ja toimivallan riittävyyttä sekä mahdollisia muutostarpeita yhdenvertaisuuslain valvonnassa. Työnantajien velvollisuudet yhdenvertaisuuden edistämisessä rajautuivat siten selvästi työryhmän mandaatin ulkopuolelle. Näin ollen ehdotusta ei ole valmisteltu asianmukaisesti eikä sitä tule toteuttaa. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä yhtyy esitettyyn näkemykseen. 

Häirintään puuttuminen

Hallituksen esityksessä esitetään yhdenvertaisuuslakia muutettavaksi niin, että häirintä voi kohdistua yksilön lisäksi myös ihmisryhmään. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös sitä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö voisivat viedä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan myös sellaisen puhtaasti heidän arvioonsa perustuvan syrjintäasian, jossa ei voida yksilöidä yksittäistä asianomistajaa. Tällainen hämärtää oikeusvaltion laillisuusperiaatetta, jonka mukaan kansalaisten on voitava selvästi ennakoida, mikä on kiellettyä. Hallituksen esitys lisäisi mahdollisuutta hyvin tulkinnanvaraisiin syrjintätapauksiin, joissa pahimmillaan voi olla kyse mielivallasta ja poliittisista tai henkilökohtaisista erimielisyyksistä. Kuntaliitto huomauttaa lausunnossaan, että asian vieminen lautakuntaan ilman yksilöityä asianomistajaa voi aiheuttaa kunnan näkökulmasta vaikeaselkoisia tilanteita.  

Yhdenvertaisuusvaltuutettu tai itseään yhdenvertaisuutta edistävänä pitävä yhteisö, joka on 1. lakiehdotuksen 21 §:n perusteluissa määritelty niin laveasti, että melkein mikä tahansa yhteisö voi täyttää tämän määritelmän, voi hallituksen esityksen toteutuessa tehdä omaan näkemykseensä vedoten uhrittomia kanteluita. Tämä on omiaan luomaan paineita varhaiskasvatuksen kuormittuneeseen työyhteisöön, sillä kuten Kuntaliittokin lausuntopalautteessaan toteaa, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjät puuttuvat jo nyt häirintään nykyisen lainsäädännön puitteissa.  

Hallituksen esityksen mukaiset toimenpiteet olisivat toteutuessaan raskaita tulevaisuuden kuntien suurimmalle toimialalle. Hallituksen esittämää ilmiantokanavaa ei tule luoda eikä varsinkaan hallituksen ehdottamalla tavalla siten, ettei tapauksiin tarvita edes asianomistajaa.  

Kohtuulliset mukautukset

Tavoite työnantajien sekä tavaroiden ja palveluiden tarjoajien velvollisuudesta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisille ihmisille on sinänsä kannatettava. Elinkeinoelämän keskusliitto huomauttaa lausunnossaan, että tältäkään osin esitystä ei kuitenkaan ole valmisteltu asianmukaisesti. Ehdotus valmisteltiin OM:n työryhmässä, joka ei ollut kolmikantainen. Työelämää koskeva lainsäädäntö on valmisteltava kolmikantaisesti. OM ei kuitenkaan jostain syystä halunnut noudattaa tätä sääntöä. OM:llä ei ollut mitään asiallisia perusteita rikkoa kolmikantaisen lainvalmistelun periaatteita. Näin ollen ehdotusta ei tule toteuttaa. Ehdotuksen sisällön osalta on todettava, että se lisäisi oikeudellista epävarmuutta. Hallituksen esitykseen sisältyvät perustelut ehdotukselle ovat hyvin niukat. Sekä työnantajien että tavaroiden tai palveluiden tarjoajien olisi kovin vaikea hahmottaa, mitä laki heiltä edellyttää. On valitettavaa, että juuri OM valmistelee lainsäädäntöä puutteellisesti. 

Suomen Yrittäjien mukaan kohtuullisten mukautusten muutoksia koskevat vaikutusarviot esityksessä ovat käytännössä olemattomat. Esimerkiksi euromääräisiä arvioita siitä, millaisia vaikutuksia mahdollisella muutoksella olisi yrityksille, ei ole esitetty lainkaan. Kuitenkin esityksessä on todettu, että tulkinta, jonka mukaan kohtuullisiin mukautuksiin liittyvät kustannukset ovat tyypillisesti vähäisiä eivätkä kuluiltaan merkittäviä, on ristiriidassa vammaisyleissopimuksen lähtökohtien kanssa. Tältä osin esityksen perustelut sekä vaikutusarviot ovat täysin puutteelliset, ja muutoksista aiheutuvat arvioidut kustannukset olisi tullut arvioida huomattavasti huolellisemmin ja selkeästi konkreettisemmin kuin mitä esityksessä on tehty. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä yhtyy esitettyyn kritiikkiin ja katsoo, että vaikka tältä osin esityksen tavoite on hyvä, esitys on niin puutteellisesti valmisteltu, ettei sitä ole mahdollista tässä muodossa hyväksyä. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että hallituksen on ryhdyttävä tältä osin toimenpiteisiin valmistellakseen eduskunnalle kohtuullisia mukautuksia koskevan uuden esityksen, joka on sopusoinnussa vammaisyleissopimuksen lähtökohtien kanssa, on valmisteltu työelämän osalta kolmikantaisesti ja sisältää asianmukaiset vaikutusarviot. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään. 

Helsingissä 17.11.2022

Rami  Lehto  /ps   

Riikka  Slunga-Poutsalo  /ps   

Jukka  Mäkynen  /ps