JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 21 päivänä kesäkuuta 2000 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ( HE 80/2000 vp ).

Lakialoite

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä

• lakialoitteen laiksi rikoslain 2 luvun 16 §:n muuttamisesta (LA 144/2000 vp — Sulo Aittoniemi /alk), joka on lähetetty valiokuntaan 15 päivänä marraskuuta 2000.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 33/2000 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt , oikeusministeriö
• eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka
• hallitusneuvos Kristiina Pajala , maa- ja metsätalousministeriö
• oikeusneuvos Markku Arponen , korkein oi­keus
• presidentti Jussi Kivinen , Kouvolan hovioi­keus
• käräjätuomari Jukka Halme , Vantaan käräjäoikeus
• valtionsyyttäjä Jukka Rappe , Valtakunnansyyttäjänvirasto
• rikosylitarkastaja Jari Liukku , keskusrikospoliisi
• kihlakunnanvouti Yrjö Forsberg , Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto
• asianajaja Markku Fredman , Suomen Asianajajaliitto
• toiminnanjohtaja Risto Rydman , Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY
• eläinlääkäri Henry Forsström
• professori Pekka Koskinen
• professori Ari-Matti Nuutila
• professori Pekka Viljanen

Viitetiedot

Esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi rikoslain 8 luvun 7 ja 12 §:ää, jotka koskevat menettämisseuraamuksen vanhentumista. Samoja pykäliä on ehdotettu muutet­tavaksi myös aikaisemmin annetussa hallituksen esityksessä rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi ( HE 27/1999 vp). Eduskunta on antanut esityksestä vastauksen, johon sisältyvät lakiehdotukset tasavallan presidentti on jättänyt vahvistamatta. Menettämisseuraamusten vanhentumista koskevat säännökset on tarkistettava ja sovitettava yhteen rikoslain 8 luvun säännösten kanssa käsiteltäessä 27.4.2001 annettua hallituksen esitystä rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi ( HE 45/2001 vp ).

Valiokunnan käsiteltävänä on samanaikaisesti lausunnon antamista varten hallituksen esitys laeiksi tietoyhteiskunnan palvelujen suojasta sekä rikoslain 38 luvun ja eräiden viestintäla­kien muuttamisesta ( HE 146/2000 vp ). Menettämisseuraamusta koskevien säännösten yhteen­sovittamiseksi valiokunta on päättänyt antaa lausunnon liikennevaliokunnalle sen jälkeen, kun tämä mietintö on valmistunut.

HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITE

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin otetaan uusi 10 luku, johon sisältyisivät menettämisseuraamuksia koskevat soveltamisalaltaan yleiset säännökset. Samalla ehdotetaan, että valtaosa niin rikoslain kuin sen ulkopuolisenkin lainsäädännön menettämissäännöksistä kumotaan. Nykyiset menettämisseuraamuksia koskevat säännökset ovat epäyhtenäisiä, eivätkä ne vastaa rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuja yleisiä periaatteita.

Rikoslain 10 luvussa säädettäisiin rikoksen tuottaman hyödyn, rikoksentekovälineen, rikoksen tuotteen ja rikoksen kohteena olleen omaisuuden menettämisestä sekä toissijaisesta arvon menettämisestä. Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännökset menettämisseuraamuksen määräämisen yleisistä edellytyksistä.

Luvussa säädettäisiin niin ikään menettämisen rajoituksista sekä menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämisestä. Luvussa on myös säännökset rikoksen tuottaman hyödyn ja sitä vastaavan vahingonkorvauksen suhteesta sekä vakuusoikeuden haltijan suojasta.

Nykyisin menettämisseuraamus tuomitaan viran puolesta. Ehdotuksen mukaan se tuomit­taisiin vain syyttäjän tai muun siihen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tai eräissä tapauksissa asianomistajan vaatimuksesta. Syyttäjälle ehdotetaan annettavaksi oikeus jättää menettämisvaatimus esittämättä tietyissä tapauksissa.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi uudenlainen säännös laajennetusta hyödyn menettämisestä. Yleensä hyödyn menettäminen edellyttää, että on näytetty toteen rikos, siitä tullut hyöty ja kuka rikoksesta on hyötynyt. Laajennettu hyödyn menettäminen olisi puolestaan mahdollista, kun on tehty törkeä rikos taloudellisen hyödyn saamiseksi. Tällöin voitaisiin tuomita menetetyksi myös muuta omaisuutta kuin mikä on osoitettu rikoksella saaduksi, jollei saateta todennäköiseksi, että omaisuus on saatu laillisesti.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Lakialoite

Lakialoitteessa ehdotetaan (LA 144/2000 vp ), että rikoslain 2 luvun 16 §:ään lisätään uusi 4 momentti, jonka mukaan törkeään rattijuo­pumukseen syyllistyneen moottoriajoneuvo tai sen arvo on tuomittava menetetyksi valtiolle, jos törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ai­heuttamassa liikenneonnettomuudessa joku ulkopuolinen kuolee tai saa pysyvän vaikean ruumiinvamman.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Menettämisseuraamuksia koskevien säännösten uudistaminen on osa rikoslain kokonaisuudistusta. Nykyiset säännökset ovat osittain vanhentuneita, sijaitsevat hajallaan erityislaeissa eivätkä ole aina sisällöllisesti keskenään johdonmukaisia. Menettämisseuraamuksia koskevien soveltamisalaltaan yleisten säännösten keskittäminen rikoslain uuteen 10 lukuun on selkeä ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Uusia yleissäännöksiä sovelletaan sekä rikoslain että sen ulkopuolisten rangaistussäännösten yhteydessä. Tämän takia ei ole tarpeen sisällyttää eri lakeihin menettämisseuraamuksia koskevia viittaussäännöksiä. Erityissäännökset ovat tarpeellisia vain silloin, kun on perusteltua syytä poiketa yleissäännöksistä. Lainsäädännön selkeyden vuoksi nyt omaksuttua sääntelytekniikkaa on vastaisuudessa noudatettava johdonmukaisesti.

Esityksen merkittävin uudistus on säännös laajennetun hyödyn menettämisestä. Valiokunta piti seuraamusta tarpeellisena vahvan, huomattavaa taloudellista hyötyä tuottavan rikollisuuden, erityisesti huumausainerikollisuuden, johdosta.

Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain muuttamisesta

8 luku. Vanhentumisesta

7 §.

Pykälässä säädetään menettämisseuraamuksen vanhentumisesta. Voimassa olevan ja ehdotetun säännöksen mukaan menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Kuitenkin nykyisin menettämisseuraamusta koskevan vaateen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta. Säännöksellä on merkitystä niissä rikoksissa, joiden syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa. Valiokunta ehdottaa, ettei menettämisseuraamuksen erityisestä vanhentumisajasta luovuta, vaan sitä koskeva säännös lisätään pykälään. Ehdotus vastaa valiokunnan aikaisemmin ehdottamaa ja eduskunnan hyväksymää säännöstä, joka sisältyy eduskunnan vastauksessa olevaan lakiin, jonka tasavallan presidentti on jättänyt vahvistamatta ( LaVM 1/2001 vp — HE 27/1999 vp ja EV 6/2001 vp ).

12 §.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon kielellistä täsmentämistä.

10 luku. Menettämisseuraamuksista

1 §. Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan menettämisseuraamus voidaan määrätä myös silloin, kun teon tekijä on alle 15-vuotias tai syyntakeeton taikka rangaistusvastuusta vapaa. Momentin perusteluiden mukaan oikeushenkilö voidaan tuomita menettämisseuraamukseen, vaikka ketään yksittäistä rikoksentekijää ei rangaistukseen tuomittaisikaan. Tämä ei kuitenkaan ilmene momentista, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä momentin uudeksi 3 kohdaksi.

2 §. Hyödyn menettäminen.

Pykälän 3 momentissa säädetään hyötykonfiskaation ja vahingonkorvauksen suhteesta. Momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Säännöksen perusteluiden mukaan tarkoitus on, ettei hyötyä konfiskoida myöskään silloin, kun se on jo tuomittu suoritettavaksi loukatulle (s. 22/II). Valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään vastaamaan perusteluista ilmenevää tarkoitusta.

3 §.  Laajennettu  hyödyn  menettäminen.

Pykälässä säädetään rikollisella toiminnalla saadun hyödyn uudenlaisesta menettämisseuraamuksesta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut pykälää perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan ja 8 §:ssä vahvistetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan on selvää, ettei perustuslain 15 §:n 1 momentin säännös anna suojaa henkilön rikoksella hankkimalle tai hänen rikol­liseen toimintaansa välittömästi liittyvälle omaisuudelle. Toisaalta perustuslaki ja erityisesti sen perusoikeussäännökset asettavat rajoja sille, mitä tekoja lailla voidaan säätää rangaistaviksi ja millaisia rangaistus- tai muita seuraamuksia rikoksiin voidaan liittää. Rikoksen tuottama hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi, koska rikoksen tekeminen ei saa olla taloudellisesti kannattavaa. Perustuslakivaliokunta pitää siten ehdotettuja säännöksiä laajennetusta hyödyn menettämisestä perusteiltaan hyväksyttävinä.

Omaisuuden suojaan liittyvän sääntelyn täsmällisyyden kannalta perustuslakivaliokunta pitää puutteellisena, että laajennetun hyötykonfiskaation kohteena olevan omaisuuden rajaukset eivät käy ilmi asiaa koskevasta pääsäännöstä. Menettämisseuraamus näyttää 1 momentin sanamuodon mukaan voivan kohdistua myös lail­lisesti hankittuun tai kertyneeseen omaisuuteen.

Perustuslakivaliokunnan mukaan perusoikeuksia ei pidä sanonnallisestikaan kaventaa säännöksissä enempää kuin on välttämätöntä. Rikosoikeudellisen sääntelyn yhteydessä on lisäksi otettava huomioon perustuslain 8 §:ssä vahvistetusta rikosoikeudellisesta legaliteettiperiaatteesta johtuvat täsmällisyyden ja tarkkuuden vaatimukset. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan mielestä 1 momenttia on täsmennet­tävä vastaamaan paremmin ehdotuksen pääasiallista tarkoitusta. Säännöksestä tulee ilmetä, että seuraamuksen tuomitsemiseen johtavan menettelyn kohteena voi olla vain sellainen omaisuus, joka on hankittu rikoksella tai jonka tällaista alkuperää on perusteltua syytä epäillä.

Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei käännetty todistustaakka ole varauksitta sopusoinnussa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin sisältyvän sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan henkilöllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Ehdotettu säännös käännetystä todistustaakasta ei kuitenkaan koske henkilön syyllisyyttä, vaan hänen hallussaan olevan omaisuuden alkuperää. Ehdotusta voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan pitää todistustaakan jakoa koskevien yleisten periaatteiden mukaisena. Tietyn omaisuuden omistussuhteista ja alkuperästä voi yleensä parhaiten esittää näyttöä se, jonka hallusta omaisuus on tavattu. Vastaajan oikeusturvan kannalta perustuslakivaliokunta katsoo olevan syytä korostaa, ettei todistustaakkaa pidä siirtää vastaajalle, ellei omaisuuden rikollista alkuperää koskeva väite ole objektiivisesti arvioiden perusteltu ja riittävin tosiseikoin tuettu. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että todistustaakan siirtymisen kynnys asetetaan menettämisseuraamuksen tuomitsemista harkittaessa riittävän korkealle ja ettei menettelyssä aseteta kohtuuttomia vaatimuksia sille, milloin vastaajan katsotaan saattaneen omaisuuden laillisen alkuperän todennäköiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon ja kuulemiensa asiantuntijoiden tekemien huomautusten johdosta lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista. Valiokunta ehdottaa, että käännetystä todistustaakasta luovutaan, jolloin todistustaakka on tavanomaiseen tapaan syyttäjällä. Jotta laajennettua hyödyn menettämistä voidaan käyttää riittävän tehokkaasti, syyttäjän näyttövelvollisuutta ei aseteta yhtä korkealle kuin mitä edellytetään rangaistuksen tuomitsemiseen vaadittavalta näytöltä. Valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä myös siten, että siitä ilmenee, millä tavoin saatu omaisuus voi olla menettämisseuraamuksen kohteena.

Pykälän 1 momentissa ei aseteta minkäänlaista teon vakavuutta tai laatua koskevaa vaatimusta rikokselle, jolla omaisuus on saatu. Sääntelyn avoimuus saattaisi olla ongelmallista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa momentin täydentämistä vaatimuksella, jonka mukaan omaisuuden on syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Momentin lopussa mainitun rikollisen toiminnan on oltava vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin momentin alussa lueteltujen rikosten, joiden perusteella säännöksen soveltamiseen ryhdytään.

Laajennettu hyödyn menettäminen voidaan kohdistaa myös 2 momentissa mainittuun tahoon, jos on syytä olettaa, että omaisuus on siirretty sille. Näyttökynnys on sama kuin takavarikon edellytyksiä koskevan pakkokeinolain 4 luvun 1 §:ssä. Perusteluiden mukaan (s. 25/II) laajennettu hyödyn menettämisseuraamus on tarkoitettu käytettäväksi vain silloin, kun kysymyksessä on hyödyn kätkeminen, saattaminen täytäntöönpanon ulottumattomiin tai muu vastaavanlainen peruste. Tämä rajoitus ei kuitenkaan ilmene säännöksestä. Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään siirron tarkoitusta koskevalla vaatimuksella.

Ehdotetun 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan menettämisseuraamusta ei kuitenkaan tuomita, jos vastaaja saattaa todennäköiseksi, että omaisuus on saatu laillisesti. Edellä valiokunta on ehdottanut, että käännetystä todistustaakasta luovutaan ja näyttövelvollisuus asetetaan syyttäjälle. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa momentin ensimmäisen virkkeen poistamista.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty kysymys, mikä vaikutus aikaisemmalla lainvoimaisella menettämisseuraamusta koskevalla tuo­miolla on laajennettuun hyödyn menettämiseen. Saadun selvityksen mukaan aikaisemman tavanomaista hyötyä koskevan tuomion oikeusvoima ei aseta estettä laajennetun hyödyn menettämiselle uudessa oikeudenkäynnissä. Ehdotetussa rikoslain 10 luvun 2 ja 3 §:ssä on kysymys eri konfiskaatiolajeista. Tällöin oikeusvoima ei aseta estettä uuden vaatimuksen esittämiselle. Aikaisemmassa 10 luvun 2 §:n mukaisen vaatimuksen hylkäävässä tuomiossa ei ole lausuttu mitään niistä omaisuuseristä, joiden konfiskointia uudessa oikeudenkäynnissä vaaditaan 10 luvun 3 §:n perusteella.

Tavanomaisesta poiketen esityksen perusteluissa kehotetaan soveltamaan säännöstä aina varoen ja perusteellisesti harkiten (s. 15/I). Seuraamusta ei ole myöskään tarkoitettu tavanomaisiin omaisuuseriin (s. 25/I). Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota perusteluissa lausuttuun ja kehotetaan vielä harkitsemaan pykälän lainsäädäntöteknisiä yksityiskohtia samoin kuin sen suhdetta tavanomaiseen rikoshyödyn menettämistä koskevaan 2 §:ään.

Lakivaliokunta on harkinnut tarkoin perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyjä huomautuksia ja kuulemiensa asiantuntijoiden mielipiteitä. Kyseessä on uudentyyppinen menettämisseuraamussäännös, johon on suhtauduttu kriit­tisesti. Tämän tyyppisiä säännöksiä sisältyy kuitenkin useiden muiden maiden lainsäädäntöön ja se on tarpeellinen myös Suomessa vakavan, merkittävää taloudellista hyötyä tuottavan rikollisuuden torjumiseksi ja hyötykonfiskaation tehostamiseksi. Koska säännökseen on suhtauduttu poikkeuksellisen varauksellisesti ja sen perusteluissa kehotetaan soveltamaan sitä erityisen harkitsevaisesti, valiokunta pitää välttämättö­mänä, että säännöksen soveltamiskäytäntöä seurataan tarkoin ja ryhdytään toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien johdosta. Valiokunta esittää asiaa koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).

5 §.  Muun   omaisuuden  menettäminen.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin täsmentämistä siten, että sen alussa olevan 1 momenttia koskevan viittauksen sijasta mainitaan menettämisseuraamuksen kohteena olevat esineet ja omaisuus.

7 §. Menettämisseuraamuksen raukeaminen

Tuomioistuin voi 1 momentin mukaan määrätä, että menettämisseuraamus raukeaa, jos omaisuuteen tehdään tarvittavat muutokset tai sen suhteen menetellään tuomioissa mainitulla tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeettomaksi. Säännöksen sanamuoto jättää avoimeksi sen, voidaanko asia ratkaista erillisessä oikeudenkäynnissä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen täsmentämistä siten, että siitä ilmenee, että asia ratkaistaan menettämisvaatimuksen yhteydessä.

8 §. Arvon menettäminen.

Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin kielellistä tarkistusta.

40 luku. Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

4 §. Menettämisseuraamus.

Pykälässä oleva ensimmäinen viittaus on tarkistettava koskemaan luvun 1—3 §:ää.

46 luku. Säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta

1 §  (Uusi). Säännöstelyrikos.

Pykälän 11 kohdassa säädetään rangaistavaksi Euroopan ­unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koskevissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73 g tai 228 a artiklan nojalla annetuissa asetuksissa säädetyn tai mainittujen säädösten nojalla annetun säännöstelymääräyksen rikkominen ja sen yrittäminen.

Perustamissopimuksen artiklojen numerointi on muuttunut Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Koska valiokunta ehdottaa artiklaviittausten ajantasaistamista 8. lakiehdotuksen yhteydessä, on myös rikoslaissa olevat artiklaviittaukset syytä korjata koskemaan perustamissopimuksen 60 ja 301 artiklaa. Ehdotetun muutoksen johdosta lain johtolausetta on tarkistettava.

6. Laki ydinenergialain 73 §:n muuttamisesta

Lain 73 §:n 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi arvokonfiskaatiota koskeva säännös, jolloin menettämisseuraamukseen sovelletaan rikoslain 10 luvun yleisiä säännöksiä. Koska momentin 4 kohtaa on muutettu lailla 738/2000, on kohdan sanamuotoa ja lain johtolausetta tarkistettava.

8. Laki eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun 4 §:n muuttamisesta

2 a § (Uusi).

Pykälän 1 momentti sisältää viittauksen EY:n perustamissopimuksen artikloihin 73 g ja 228 a. Perustamissopimuksen artiklojen numerointi on muuttunut Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Sen johdosta valiokunta ehdottaa, että artiklaviittaukset korjataan koskemaan perustamissopimuksen 60 ja 301 artiklaa.

Momentissa säädetään myös siitä, että artiklojen nojalla annettujen asetusten täytäntöönpanosta annetaan tarkempia määräyksiä valtioneuvoston päätöksellä. Määräykset voivat hallituksen esityksen ( HE 262/1996 vp ) perusteluiden mukaan koskea poikkeuslupien myöntämisessä noudatettavaa menettelyä tai pakotteiden noudattamisen valvontaa. Esimerkit osoittavat, että säännöksessä tarkoitetaan normipäätöksiä, joista nykyisen perustuslain mukaan voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella aikaisemman valtioneuvoston päätöksen sijasta. Tässä yhteydessä momentissa käytetään aikaisemmin käytettyä ilmaisua "määräyksiä". Valiokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään myös nämä tarkistukset.

Koska  valiokunta  ehdottaa 2 a §:ää muutet­tavaksi, on lain nimikettä ja johtolausetta tarkistettava.

4 §.

Pykälän mukaan rangaistus viranomaisen antaman säännöstelymääräyksen rikkomisesta tai sen yrittämisestä sekä Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koskevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73 g tai 228 a artiklan nojalla annetun asetuksen rikkomisesta ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 46 luvun 1—3 §:ssä. Valiokunta ehdottaa myös näiden artiklaviit­tausten ajantasaistamista.

13. Laki Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Lain 8 §:ään on lailla 434/2000 lisätty uusi 2 momentti ja pykälän otsikko on muutettu. Tämän johdosta pykälän otsikkoa ja lain johtolausetta on tarkistettava ja ehdotetun säännöksen jälkeen on lisättävä 2 momenttia osoittava katkoviiva.

15. Laki rehulain 41 §:n muuttamisesta

Lain 41 §:n 1 momentin säännös menettämisseuraamuksesta ehdotetaan kumottavaksi. Koska momentin 4 kohtaa on muutettu lailla 228/2001, on kohdan sanamuotoa ja lain johtolausetta tarkistettava.

16. Laki siemenkauppalain 19 §:n muuttamisesta

Lain 19 §:n 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi menettämisseuraamusta koskeva säännös. Koska 26 päivänä helmikuuta 1993 annettu siemenkauppalaki (233/1993) on kumottu 4 päivänä elokuuta 2000 annetulla saman nimisellä lailla (728/2000), on lakiehdotus hylättävä.

20. Laki eräiden menettämisseuraamussäännösten kumoamisesta

1 §.

Lailla  kumotaan eri laeissa olevat säännökset, joissa säädetään pelkästään menettä­misseuraamuksesta ja joissa ei ole sellaisia ­erityismääräyksiä, joita rikoslain 10 luvun ­uudet ­säännökset eivät kata. Tällaiset säännökset sisäl­tyvät myös uuden siemenkauppalain (728/2000) 35 §:ään, jalometallituotteista annetun lain (1029/2000) 14 §:ään sekä postipalvelulain (313/2001) 35 §:n 2 momenttiin. Valiokunta ehdottaa, että nämä säännökset kumotaan.

Lakialoite

Lakialoite LA 144/2000 vp.

   Valiokunta ehdottaa, että rikoslain 2 luvun 16 § kumotaan ja rikoksentekovälineen menettämisseuraamuksesta säädetään 10 luvun 4 §:ssä hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisesti. Valiokunnan kannasta seuraa, että lakialoite on hylättävä.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kun­nioittavasti ehdottaa,

että 2.—5., 7., 9.—12., 14., 17.—19. ja 21. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana,

että 16. lakiehdotus hylätään,

että 1., 6., 8., 13., 15., ja 20. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Valiokunnan muutosehdotukset),

että lakialoite LA 144/2000 vp hylätään ja

että hyväksytään yksi lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 2 luvun 16 §, 17 luvun 23 §:n 4 momentti, 33 luvun 7 §, 37 luvun 13 §, 44 luvun 4 §:n 3 momentti ja 5 §:n 2 mo­mentti ja 46 luvun 8—13 §,

sellaisina kuin niistä ovat 2 luvun 16 § laeissa 143/1932 ja 413/1974, 17 luvun 23 §:n 4 momentti laissa 563/1998, 33 luvun 7 §, 37 luvun 13 § sekä 46 luvun 9—11 ja 13 § laissa 769/1990, 46 luvun 8 § mainitussa laissa 769/1990 ja laissa 951/1999, 46 luvun 12 § maini­tussa laissa 951/1999 ja 44 luvun 4 §:n 3 momentti laissa 44/1919,

muutetaan 8 luvun 7 ja 12 §, 17 luvun 23 §:n 2 ja 3 momentti, 32 luvun 6 a §, 40 luvun 4 §, 46 luvun 1 § ja 50 luvun 6 §,

sellaisina kuin ne ovat, 8 luvun 7 ja 12 § laissa 138/1973, 17 luvun 23 §:n 2 ja 3 moment­ti laissa 563/1998, 32 luvun 6 a § laissa 1304/1993, 40 luvun 4 § laissa 792/1989, 46 luvun 1 § mainitussa laissa 769/1990 ja laissa 706/1997 ja 50 luvun 6 § mainitussa laissa 1304/1993, sekä

lisätään lakiin siitä lailla 563/1998 kumotun 10 luvun tilalle uusi 10 luku seuraavasti:

8 luku

Vanhentumisesta

7 §

Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Jos menettämisvaatimus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisvaatimus ei kuitenkaan vanhennu.

12 §

Menettämisseuraamusta ei saa panna täytäntöön, kun kymmenen vuotta on kulunut lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea.

10 luku

Menettämisseuraamuksista

1 §

Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset

(1 mom. kuten HE)

Menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn te­koon,

1) jonka tekijä ei teon hetkellä ole täyttä­nyt viittätoista vuotta tai on syyntakeeton, (poist.)

2) jonka tekijä on rangaistusvastuusta va­paa 3 luvun 9 tai 10 §:n taikka 10 a §:n 1 momentin nojalla tai muulla vastaavalla pe­rusteella taikka

3) josta oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen 9 luvun nojalla, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. (Uusi)

2 §

Hyödyn menettäminen

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritet­tavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpa­lautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vie­lä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaa­timuksesta annetaan ratkaisu, menettämis­seuraamus on tuomittava.

3 §

Laajennettu hyödyn menettäminen

Omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi:

1) siltä, jonka todetaan syyllistyneen ri­kokseen, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta tai sellaisen rikoksen rangais­tavaan yritykseen taikka 32 luvun 1 §:ssä, 46 luvun 4 §:ssä, 50 luvun 1 tai 4 §:ssä taikka alkoholilain (459/1968) 82 §:ssä tarkoitettuun rikokseen sekä

2) 1 kohdassa tarkoitettuun rikokseen osal­liselta ja siltä, jonka puolesta tai hyväksi edellä mainittu rikos on tehty,

jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

Edellä 1 momentissa mainittu omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiol­le menetetyksi myös:

1) siltä, joka on 1 momentissa tarkoitet­tuun henkilöön sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssi­pesään annetun lain (758/1991) 3 §:n 1 mo­mentissa (läheinen) sekä

2) yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta, yh­tiöltä, muulta yhteisöltä tai säätiöltä, joka on 1 momentissa tarkoitettuun henkilöön tai hänen läheiseensä sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssi­pesään annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa,

jos on syytä olettaa, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siir­retty edellä mainituille.

(Poist.) Edellä 2 momentissa tarkoitettua menettämisseuraa­musta ei tuomita, jos omaisuus on siirretty yli viisi vuotta aikaisemmin kuin 1 momen­tissa tarkoitettu rikos on tehty.

(4 mom. kuten HE)

4 §

(Kuten HE)

5 §

Muun omaisuuden menettäminen

(1 mom. kuten HE)

Rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi, jos menettämisseuraa­mus on tarpeen:

1) esineen tai omaisuuden terveydelle tai ympäristölle haitallisten ominaisuuksien vuoksi,

2) uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön,

3) säännöstelyä taikka maahantuontia tai maastavientiä koskevien säännösten tai mää­räysten tarkoituksen toteuttamiseksi tai

4) luonnon tai ympäristön suojelemiseksi annettujen säännösten tai määräysten tarkoi­tuksen toteuttamiseksi.

(3 mom. kuten HE)

6 §

(Kuten HE)

7 §

Menettämisseuraamuksen raukeaminen

Tuomioistuin voi menettämisvaatimuksen ratkaistessaan vastaajan suostumuksella määrätä, että menettämisseuraamus raukeaa, jos 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun esineeseen tai omaisuuteen tehdään määräajassa tuomiossa mainittavat muutokset tai sen suhteen muu­ten menetellään tuomiossa mainitulla tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeet­tomaksi.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

8 §

Arvon menettäminen

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Jos kaksi tai useampi tuomitaan samaa esinettä tai omaisuutta koskevaan arvon me­nettämiseen, he vastaavat siitä yhteisvastuul­lisesti. Se, jota ei ole tuomittu menettämään arvoa kokonaan, vastaa kuitenkin vain tuo­mitusta määrästä.

9—11 §

(Kuten HE)

17 luku

Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

23 §

(Kuten HE)

32 luku

Kätkemisrikoksista

6 a §

(Kuten HE)

40 luku

Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

4 §

Menettämisseuraamus

Edellä 1—3 §:ssä tarkoitetulla rikoksella saatu lahja tai etu taikka sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksente­kijä on toi­minut. Muun omaisuuden menet­tämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään.

46 luku

Säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta

1 § (Uusi)

Säännöstelyrikos

Joka rikkoo tai yrittää rikkoa

11) Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koskevissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 60 tai 301 artiklan nojalla annetuissa asetuksissa

säädettyä tai mainittujen säädösten nojalla annettua säännöstelymääräystä, on tuomittava säännöstelyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

50 luku

Huumausainerikoksista

6 §

(Kuten HE)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

6.

Laki

ydinenergialain 73 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 11 päivänä joulukuuta 1987 annetun ydinenergialain (990/1987) 73 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisena kuin niistä on 2 momentin 4 kohta laissa 738/2000, seuraavasti:

73 §

Menettämisseuraamus

Tämän lain 72 §:n 1 momentissa tarkoite­tun rikoksen johdosta on tuomittava menete­tyksi vastoin tätä lakia tai sen nojalla annet­tuja säännöksiä tai määräyksiä:

1) rakennettu tai käytetty ydinlaitos;

2) toimintansa aloittanut kaivos tai rikas­tuslaitos ja sellaisessa kaivoksessa tai laitok­sessa tuotettu uraania tai toriumia sisältävä malmi tai malmirikaste;

3) valmistettu, hallussa pidetty, tuotettu, luovutettu, käsitelty, käytetty, varastoitu tai kuljetettu tai maahan tuotu taikka maasta viety ydinaine tai ydinjäte sekä maahan tuo­tu taikka maasta viety uraania tai toriumia sisältävä malmi tai malmirikaste; sekä

4) hallussa pidetty, valmistettu, koottu, luovutettu, maahan tuotu tai maasta viety aine, laite, laitteisto tai ydinenergia-alan tietoaineisto.

(3 mom. kuten HE)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

8.

Laki

eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain 2 a ja 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuulu­vien velvoitusten täyttämisestä 29 päivänä joulukuuta 1967 annetun lain (659/1967) 2 a §:n 1 momentti ja 4 §, sellaisena kuin ne ovat laissa 705/1997, seuraavasti:

2 a § (Uusi)

Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turval­lisuuspolitiikan alaan kuuluvien pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koske­vien Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 60 tai 301 artiklan nojalla annettujen asetusten täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

4 §

Rangaistus viranomaisen tämän lain nojal­la antaman säännöstelymääräyksen rikkomi­sesta tai sen yrittämisestä sekä Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitii­kan alaan kuuluvan pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koskevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 60 tai 301 artiklan nojalla annettujen asetus­ten rikkomisesta ja sen yrittä­misestä sääde­tään rikoslain (39/1889) 46 luvun 1—3 §:ssä.

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

13.

Laki

Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1139/1994) 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on osaksi laissa 434/2001, seuraavasti:

8 §

Menettämisseuraamus

(1 mom. kuten HE)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

15.

Laki

rehulain 41 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 5 päivänä kesäkuuta 1998 annetun rehulain (396/1998) 41 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 228/2001, seu­raavasti:

41 §

Rangaistussäännös

Joka tahallaan tai törkeästä huolimat­­­to­muudesta

1) valmistaa liikkeeseen laskemista varten, laskee liikkeeseen, käyttää, maahantuo tai maastavie rehuvalmistetta vastoin 4—12 §:n säännöksiä tai niiden nojalla annettuja mää­räyksiä taikka 13 §:ssä tarkoitettua rajoitus­ta,

2) valmistaa liikkeeseen laskemista varten, laskee liikkeeseen, käyttää tai maahantuo rehuvalmistetta, joka ei täytä 20 §:ssä ja sen nojalla annetuissa määräyksissä rehuvalmis­teille asetettuja vaatimuksia,

3) harjoittaa 21 §:ssä tarkoitettua harhaan­johtavaa markkinointia,

4) laiminlyö noudattaa 16 §:ssä tai sen nojalla säädettyjä rehuvalmisteiden valmistusta, kuljetusta, varastointia tai omavalvontaa koskevia säännöksiä tai määräyksiä,

5) laiminlyö 14 tai 19 §:ssä säädetyn taik­ka 30 §:n 3 momentin tai 31 §:n 1 momen­tin nojalla määrätyn ilmoitusvelvollisuuden,

6) laiminlyö 15 §:ssä tarkoitetun tiedoston pitämisen tai tiedonantovelvollisuuden tai

7) laiminlyö 17 §:ssä säädetyn hyväksymi­sen tai 18 §:ssä säädetyn rekisteröimisen hakemisen,

on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, re­hulakirikkomuksesta sakkoon.

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

20.

Laki

eräiden menettämisseuraamussäännösten kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan:

1) 26 päivänä toukokuuta 1989 annetun arvopaperimarkkinalain (495/1989) 8 luvun 6 § sekä sen edellä oleva väliotsikko,

2) eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1195/1996) 48 § sekä sen edellä oleva väliotsikko,

3) 5 päivänä helmikuuta 1999 annetun maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 185 §:n 3 mo­mentti,

4) 14 päivänä elokuuta 1989 annetun ke­mikaalilain (744/1989) 53 §,

5) aavalta mereltä tapahtuvan väkijuomien salakuljetuksen ehkäisemisestä 9 päivänä toukokuuta 1932 annetun lain (135/1932) 2 §,

6) 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun kokoontumislain (530/1999) 27 §,

7) liikennetarvikkeiden kaupasta, asennuk­sesta ja korjauksesta 14 päivänä heinäkuuta 1978 annetun lain (570/1978) 8 §:n 2 mo­mentti,

8) luottoehdoista osamaksukaupassa 21 päivänä joulukuuta 1962 annetun lain (622/1962) 4 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 118/1970,

9) liikennevalvontaa vaikeuttavien laittei­den kieltämisestä 24 päivänä heinäkuuta 1998 annetun lain (546/1998) 5 §,

10) puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta 9 päivänä maaliskuuta 1990 annetun lain (242/1990) 8 §,

11) räjähdysvaarallisista aineista 19 päivä­nä kesäkuuta 1953 annetun lain (263/1953) 11 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 89/1983,

12) tuontipolttoaineiden velvoitevarastoin­nista 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun lain (1070/1994) 23 §:n 2 momentti,

13) 10 päivänä huhtikuuta 1987 annetun lääkelain (395/1987) 99 § sekä sen edellä oleva väliotsikko, sellaisena kuin 99 § on osaksi laissa 1046/1993,

14) 27 päivänä elokuuta 1999 annetun pai­nelaitelain (869/1999) 22 §,

15) 10 päivänä kesäkuuta 1988 annetun ra­diolain (517/1988) 20 §:n 3 momentti, sel­laisena kuin se on laissa 677/1992,

16) 17 päivänä toukokuuta 1947 annetun rajavyöhykelain (403/1947) 10 §:n 3 mo­mentti, sellaisena kuin se on laissa 533/1976,

17) 6 päivänä maaliskuuta 1942 annetun standardisoimislain (197/1942) 10 §:n 2 mo­mentti,

18) 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun säteilylain (592/1991) 63 §,

19) 30 päivänä huhtikuuta 1997 annetun telemarkkinalain (396/1997) 46 §,

20) 23 päivänä toukokuuta 1969 annetun torjunta-ainelain (327/1969) 10 §:n 4 mo­mentti, sellaisena kuin se on laissa 707/1995,

21) 10 päivänä helmikuuta 1995 annetun viihdelaitelain (164/1995) 13 §,

22) 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 64 §,

23) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä 26 päivänä elokuuta 1988 an­netun lain (772/1988) 5 luvun 6 §,

24) 24 päivänä heinäkuuta 1981 annetun maa-aineslain (555/1981) 17 §:n 3 moment­ti,

25) 18 päivänä tammikuuta 1985 annetun rakennussuojelulain (60/1985) 25 §:n 3 mo­mentti,

26) 14 päivänä kesäkuuta 1996 annetun sähköturvallisuuslain (410/1996) 55 §,

27) eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1192/1996) 28 §, (poist.)

28) eläinten lääkitsemisestä 27 päivänä ke­säkuuta 1997 annetun lain (617/1997) 38 §,

29) 2 päivänä elokuuta 2000 annetun siemenkauppalain (728/2000) 35 §, (Uusi)

30) jalometallituotteista 1 päivänä joulukuuta 2000 annetun lain (1029/2000) 14 § sekä (Uusi)

31) 6 päivänä huhtikuuta 2001 annetun postipalvelulain (313/ 2001) 35 §:n 2 momentti. (Uusi)

2 §

(Kuten HE)

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa laajennettua hyödyn menettämistä koskevan rikoslain 10 luvun 3 §:n soveltamista ja ryhtyy tarvittaessa toimiin mahdollisten epäkohtien poistamiseksi.

Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2001

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Henrik Lax /r
vpj. Matti Vähänäkki /sd
jäs. Sulo Aittoniemi /alk
Jyri Häkämies /kok
Toimi Kankaanniemi /kd
Annika Lapintie /vas
Kari Myllyniemi /kesk
Kirsi Ojansuu /vihr
Susanna Rahkonen /sd
Tero Rönni /sd
Timo Seppälä /kok
Marja Tiura /kok
Lasse Virén /kok
vjäs. Seppo Lahtela /kesk (osittain)
Reijo Laitinen /sd (osittain)

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Timo Tuovinen