JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 24 päivänä maaliskuuta 2010 ­lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevaksi lainsäädännöksi ( HE 17/2010 vp ).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 30/2010 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• ylijohtaja, osastopäällikkö Jarmo Littunen , lainsäädäntöneuvos Ulla Mohell , oikeus­ministeriö
• poliisitarkastaja Antti Simanainen , sisäasiainministeriö
• lääkintöneuvos Maria Vuorilehto , sosiaali- ja terveysministeriö
• valtionsyyttäjä Mika Illman , Valtakunnansyyttäjänvirasto
• poliisitarkastaja Ari-Pekka Calin , Poliisihal­litus
• erityisasiantuntija Annamari Räisänen , ­Rikosseuraamuslaitos
• kehitysjohtaja Kirsti Kuivajärvi , Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö
• aluejohtaja Katri Järvinen , Etelä-Suomen ­rikosseuraamusalue
• johtaja Tuula Tarvainen , Laukaan vankila / ­Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimisto
• erityisasiantuntija Irmeli Salakka , Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimi
• puheenjohtaja Jari Tuomela , Vankilavirkai­lijain Liitto VVL ry
• toimitusjohtaja Olavi Kaukonen , A-klinik­kasäätiö
• verksamhetsutvecklare Jan Bungerfeldt , Kriminalvården (Norrköping)
• professori (emeritus) Pekka Koskinen
• professori Pekka Viljanen

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalue
• Länsi-Suomen rikosseuraamusalue
• Suomen Kuntaliitto.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikos­lakia ja säädettäväksi laki valvontarangaistuksesta. Lisäksi muutettaisiin eräitä asiaan liit­tyviä muita lakeja. Käyttöön otettaisiin uusi ­rikosoikeudellinen seuraamus, jonka nimeksi ­tulisi valvontarangaistus. Ehdotettava rangaistus suoritettaisiin vapaudessa, mutta tuomittua valvottaisiin rangaistuksen aikana sekä teknisin välinein että muilla tavoin.

Valvontarangaistuksen pääasiallisena sisäl­tönä olisi velvollisuus noudattaa yksilöllisesti suunniteltua, toimintavelvollisuuden sisältävää päiväohjelmaa sekä velvollisuus noudattaa määriteltyjä liikkumisvapauden rajoituksia. Tuomittu olisi velvollinen pysyttelemään rangaistuksen suorittamiseen hyväksytyssä asunnossa aina silloin, kun hänellä ei ole toimeenpanosuunni­telmassa määriteltyä perustetta poistua asunnosta. Valvontarangaistus edellyttäisi tuomitulta myös ehdotonta päihteettömyyttä.

Valvontarangaistus voitaisiin tuomita enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta, jos yhdyskuntapal­velun tuomitsemiselle olisi este, syytetyn ar­vioitaisiin suoriutuvan valvontarangaistuksesta ja muutkin rangaistuksen tuomitsemisen edel­lytykset täyttyisivät. Ankaruudeltaan valvontarangaistus asettuisi yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Esimerkiksi aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset ja valvontarangaistukset saattaisivat muodostaa esteen valvontarangaistuksen tuomitsemiselle.

Valvontarangaistuksen sisältöä ja täytän­töönpanoa koskevat säännökset koottaisiin uuteen valvontarangaistuksesta annettavaan lakiin. Säännökset valvontarangaistuksen määräämisen edellytyksistä lisättäisiin rikoslakiin.

Valvontarangaistuksen ehtojen toistuva tai vakava rikkominen johtaisi rangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi.

Esityksessä ehdotetaan myös sähköisten, vangin liikkumisen seuraamista helpottavien valvontamenetelmien käyttöönottoa avolaitoksissa. Sähköistä valvontaa ei käytettäisi kaikissa avolaitoksissa, vaan Rikosseuraamuslaitos päättäisi erikseen valvonnan käytöstä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. Laki vankeuslain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2010.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Ehdotetulla lainsäädännöllä säädetään uudesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, valvontarangaistuksesta. Valvontarangaistus on ehdot­toman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus, joka suoritetaan vapaudessa, mutta tuomittua valvotaan täytäntöönpanon aikana teknisillä välineillä, esimerkiksi tuomitun nilkkaan kiinnitettävän pannan avulla, sekä muilla laissa säädetyillä tavoilla. Valvontarangaistus asettuu seuraamusjärjestelmässä yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeusrangaistuksen väliin.

Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus noudattaa hänelle yksilöllisesti suunniteltua, toimintavelvollisuuden sisältävää päiväohjelmaa sekä velvollisuus noudattaa määriteltyjä liikkumisvapauden rajoituksia. Tuomittu on velvollinen pysyttelemään asunnossaan tai muussa rangaistuksen täytäntöönpanoon hyväksytyssä paikassa aina silloin, kun hänellä ei ole rangaistuksen toimeenpanosuunnitelmassa määriteltyä perustetta poistua sieltä. Lisäksi valvontarangaistukseen sisältyy ehdoton päihteidenkäyttökielto.

Valvontarangaistus mahdollistaa tuomitun työ- tai opiskelupaikan säilyttämisen toisin kuin ehdoton vankeusrangaistus. Vaikka valvontarangaistuksen sisältöön kuuluukin olennaisena osana tuomitun velvollisuus pysytellä asun­nossaan, lakivaliokunta korostaa sen tärkeyttä, että valvontarangaistukseen tuomitulla on työtä, hän opiskelee tai hänellä on muuta suunniteltua aktiivista toimintaa. Tämä vähentää syrjäytymisen riskiä ja ylläpitää tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia. Valvontarangaistus ei myöskään heikennä työssä käyvän tuomitun taloudellista asemaa samassa määrin kuin ehdot­toman vankeusrangaistuksen suorittaminen. Se, että rangaistus suoritetaan yleensä kotona ­asuen, helpottaa tuomitun perhesuhteiden ja muiden sosiaalisten suhteiden säilymistä. Samalla myös vältetään kosketus vankilan sisäiseen alakulttuuriin.

Valvontarangaistuksessa korostuu tuomitun oma motivaatio ja vastuu itsestään, halu muuttaa elämäntapoja, noudattaa annettuja sääntöjä ja toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Näiden seikkojen vahvistuminen ehkäisee rikoksentekijän uusimisriskiä. Esityksen perusteluista ilmenee, että uusintarikollisuutta vähentävien toimintaohjelmien on osoitettu olevan vaikut­tavampia vapaudessa kuin vankeudessa.

Esityksen mukaan esteen valvontarangaistuksen tuomitsemiselle voi muodostaa, muiden laissa mainittujen seikkojen ohella, rikoksen laatu. Esityksen perustelujen (s. 31/II) mukaan esimerkkinä voidaan mainita ensinnäkin rikokset, jotka ovat kohdistuneet samassa asunnossa asuvaan asuinkumppaniin tai muihin läheisiin, esimerkiksi pahoinpitely tai seksuaalirikos. Tällainen rikos muodostaa lähtökohtaisesti esteen valvontarangaistukseen tuomitsemiselle, vaikka asuinkumppani antaisikin suostumuksensa siihen. Esimerkkinä voidaan mainita myös rikokset, joissa rikosten tekemisen jatkaminen kotoa tai asuinpaikasta käsin olisi helppoa. Tällaisia ­rikoksia ovat esimerkiksi huumausainerikokset ja tietyt tieto- ja viestintärikokset. Törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset jäävät jo rangaistusasteikkonsa vuoksi valvontarangaistuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Joissakin tilanteissa, kuten rikoksen toistuvuuden takia, myös muiden henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten tuomitsemiselle voi olla laissa tarkoitettu este.

Rikosseuraamuslaitoksen on arvioitava tuomitun kyky suoriutua valvontarangaistuksesta ja muut valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytykset mahdollisimman tarkkaan etukäteen. Selvityksessä arvioidaan myös henkilön mahdollinen kuntoutuksen tai tukipalvelujen tarve. Vaikka valvontarangaistukseen liittyy ehdoton päihteettömyysvaatimus, päihdeongelma ei kuitenkaan yksin aina johda soveltumat­tomuuteen. Tarvittaessa henkilölle voidaan rakentaa tukitoimia, jotka mahdollistavat rangaistuksen suorittamisen päihdeongelmasta huolimatta. Poikkihallinnollinen yhteistyö on tässäkin asiassa hyvin tärkeää. Lakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että vailla toimintakuntoa olevat, vaikeasti päihderiippuvaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet henkilöt jäävät valvontarangaistuksen ulkopuolelle.

Rikosseuraamusala huolehtii valvontarangaistuksen toimeenpanosta, valvonnasta ja niistä aiheutuvista kustannuksista. Esityksen perusteluissa on arvioitu valvontarangaistuksen käytön saavuttavan suunnitellun laajuutensa aikaisintaan vuonna 2012. Arvion mukaan täytäntöönpantavana olisi pysyvästi noin 130 valvontarangaistusta päivittäin. Täysimääräisenä sovellettavan rangaistuksen kokonaiskustannuksiksi esityksessä arvioidaan 2,8 miljoonaa ­euroa, jolloin valvontarangaistuksen asiakaspäivän kokonaiskustannukset olisivat noin 59 euroa. Lakivaliokunta tähdentää, että valvontarangaistuksen valmisteluun ja lähityönä tehtävään valvontaan tulee kohdentaa riittävät resurssit.

Esityksen lähtökohtana on, että valvontarangaistuksen käyttöönotosta ei synny kunnille lisäkustannuksia. Valvontarangaistus ei myöskään tuo kunnille uutta velvoitetta järjestää päihdehuolto- tai asumispalveluja. Valvontarangais­tusta suorittavat ovat, kuten muutkin yhdyskuntaseuraamuksia suorittavat, normaalien kaikille kuntalaisille tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Valvontarangaistukseen tuomitut eivät ole etuoikeutettuja palveluihin, vaan he ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin muutkin kuntalaiset. Kunnat saavat palvelujen järjestämiseen valtionosuutta kunnan asukas­luvun perusteella eli myös niistä kunnan asukkaista, jotka suorittavat yhdyskuntaseuraamusta. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa useissa tapauksissa esimerkiksi se, että työssä käyvä tuomittu ei joudu suorittamaan rangaistusta vankilassa, mikä tuo säästöjä kunnan toimeentulomenoihin. Tuomitun suorittaessa valvontarangaistusta kotonaan kunnalle ei myöskään syntyisi lisäkustannuksia mahdollisista rangaistuksen täytäntöönpanon aikaisista asumisjärjestelyistä. Erityisesti kunnan päihdehuollon kannalta pitemmän aikavälin hyötyjä voi syntyä siinä, että päihdeongelmainen tuomittu motivoituu hoitamaan päihdeongelmaansa. Lakivaliokunta kantaa kuitenkin huolta kuntien resurssien riittävyydestä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja pitää sen vuoksi välttämättömänä edellyttää, että valvontarangaistuksen käyttöönotolla ei aiheu­teta kunnille lisäkustannuksia (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Esityksen mukaan valvontarangaistus voitaisiin tuomita enintään kahdeksan kuukauden pituisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Voimassa olevan lain mukaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittava rikoksentekijä tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Nyt käsillä olevan esityksen mukaan valvontarangaistuksen yhtenä edellytyksenä puolestaan on, että rikoksentekijää ei voida tuomita yhdyskuntapal­veluun. Valvontarangaistukselle esitettyä kahdeksan kuukauden enimmäisrajaa voidaan pitää siten loogisena. Valvontarangaistuksessa on kuitenkin kysymys uudesta, sisällöltään varsin vaativasta rangaistuslajista, ja siinä mielessä se merkitsee seuraamusjärjestelmän kannalta isoa askelta. Tämän vuoksi on perusteltua edetä har­kiten. Valvontarangaistuksen käyttöönoton kannalta on tärkeää myös laaja yhteiskunnan hyväksyntä. Näistä syistä lakivaliokunta ehdottaa, että valvontarangaistuksen enimmäisrajaa lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Sen jälkeen, kun tästä uudesta seuraamusmuodosta on saatu riittävästi kokemuksia, on mahdollista arvioida, onko soveltamisalaa tarpeen laajentaa.

Esityksessä ehdotetaan myös sähköisten, vangin liikkumisen seuraamista helpottavien valvontamenetelmien käyttöönottoa avolaitok­sissa. Käsitteellisesti avolaitoksella tarkoitetaan tässä myös varsinaisen avolaitosalueen ulkopuolella olevia työpaikkoja ja toimintapisteitä, joissa vangit säännönmukaisesti käyvät. Vankeus­lakiin esitetyllä muutoksella säädetään mahdollisuudesta valvoa avovankilaan sijoitettuja vankeja samalla tekniikalla, jota käytettäisiin valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa. Esityksen perusteluista ilmenee, että avovankiloita koskevan sääntelyn on tarkoitettu tulevan voimaan ensin ja valvontarangaistusta koskevien säännösten vasta vähän myöhemmin sen jälkeen. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukai­sena. Näin on mahdollista saada kokemusta teknisistä laitteista ja sähköisestä valvonnasta ennen valvontarangaistuksen käyttöönottoa.

Koska esitetyssä lainsäädännössä on kysymys uuden seuraamusmuodon ja uuden tekniikan käyttöönotosta, lakivaliokunta edellyttää, että oikeusministeriö antaa lakivaliokunnalle selvityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun valvontarangaistusta koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain muuttamisesta

6 luku. Rangaistuksen määräämisestä

11 a §. Valvontarangaistus.

Edellä yleisperusteluissa mainituista syistä lakivaliokunta eh­dottaa, että pykälän 1 momentissa valvontarangaistuksen pituuden yläraja lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohtaan kielellistä korjausta. Säännös ilmaisee valiokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotukseen sisältyvää säännöstä selkeämmin tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan asiassa. Vastaava muotoilu sisältyy myös yhdyskuntapalveluun tuomitsemista koskevaan 6 luvun 11 §:ään.

Pykälän 2 momentin mukaan valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä on, että ­rikoksentekijän kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että suostumuksen hankkiminen on tuomioistuimen rangaistuslajin valintaa koskevan harkinnan kannalta välttämätön elementti. Perustuslaki­valiokunta on kuitenkin pitänyt esitettyä sään­telyä puutteellisena alaikäisten oikeusaseman kannalta ja katsonut, että sääntelyä on tältä osin syytä tarkentaa. Lakivaliokunta ehdottaakin jäljempänä, että valvontarangaistuksesta annet­tavan lain (2. lakiehdotus) säännöksiä alaikäisen kuulemisesta täydennetään. Nyt käsillä olevaan rikoslain 6 luvun 11 a §:n 2 momenttiin on tarpeen lisätä viittaus kyseiseen lainkohtaan.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt 1. ja 2. lakiehdotusten puutteena myös sitä, että niissä ei korosteta suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustumisen merkitystä. Samassa asunnossa asuvien kohdalla nämä seikat on syytä varmistaa siinä yhteydessä, kun hankitaan heidän kirjallinen suostumuksensa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon asunnossa. Tarvittaessa tuomioistuimen on ennen valvontarangaistuksen tuomitsemista kuultava näitä henkilöitä. ­Perustuslakivaliokunnan mielestä 11 a §:ään on syytä lisätä säännös siitä, että valvontarangaistusta ei saa tuomita, jos on perusteltua syytä epäillä, että samassa asunnossa asuva henkilö on painostamalla saatu antamaan suostumus. Tällainen lisäys on edellytys 1. lakiehdotuksen ­käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Myös lakivaliokunta korostaa, että suostumuksen aitouteen ja suostumuksen antajan vapaaseen tahtoon on suostumusta hankittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Käytännössä henkilön kannanmuodostuksen aitouden ja vapaaehtoisuuden selvittäminen on tarkoituksenmukaisimmin toteutettavissa Rikosseuraamuslaitoksen ja alaikäisten osalta lisäksi lastensuojeluviranomaisten toimesta. Lakivaliokunta katsoo, että suostumuksen aitous ja vapaaehtoisuus tulee käydä ilmi kirjallisesta suostumuksesta, joka liitetään valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelmaan. Näin asia tulee myös valvontarangaistuksesta päättävän tuomioistuimen tietoon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyn sääntelyn toteuttamiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että 11 a §:n 2 momenttiin lisätään maininta siitä, että tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat antaneet suostumuksen omasta vakaasta tahdostaan. Tällä tarkoitetaan henkilön antamaa vakuutusta, joka tulee merkitä kirjalliseen suostumukseen. Tähän liittyen on myös 2. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momenttia kirjallisesta suostumuksesta aiheellista täydentää.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut lakiehdotuksia myös valvontarangaistuksen sisällön määräytymisen näkökulmasta. Valvontarangaistusta koskevan 2. lakiehdotuksen 7—9 §:stä käy ilmi, että valvontarangaistuksen tarkempi sisältö määräytyy usean eri asiakirjan perusteella. Mainitun lakiehdotuksen 7 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä selvitettävä valvontarangaistuksen tuomitsemisen kannalta merkitykselliset epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet ja muut valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytykset. Saman pykälän 3 momentin mukaan selvi­tykseen liitetään toimeenpanosuunnitelma, jos ­Rikosseuraamuslaitos pitää valvontarangaistusta perusteltuna taikka syyttäjä tai tuomioistuin sitä erikseen pyytää. Perustelujen (s. 37/I) mukaan toimintavelvollisuus tulisi määritellä mahdollisimman täsmällisesti jo selvitysvaiheessa, koska se helpottaisi tuomioistuimen harkintaa. Tämä on tärkeää perustuslakivaliokunnan mukaan myös siitä syystä, että tällöin rangaistuksen sisältö määräytyy sen luonne huomioon ot­taen mahdollisimman tarkoin tuomioistuimen päätöksellä. Rikosoikeudelliseen laillisuuspe­riaatteeseen kuuluu myös vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa. Siksi 2. lakiehdotuksen 7 §:n säännöstä tulee perustuslakivaliokunnan mielestä muuttaa siten, että tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edel­lytykset ja tuomioistuimelle on ennen rangaistukseen tuomitsemista toimitettu valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma. Tämä on edellytyksenä 2. lakiehdotuksen käsittelemi­selle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lakivaliokunta toteaa, että toimeenpanosuunnitelma on valvontarangaistuksen tuomitsemisen välttämätön edellytys perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä. Tämän vuoksi siitä, että tuomioistuimella on oltava käytet­tävissään toimeenpanosuunnitelma ennen valvontarangaistukseen tuomitsemista, on tarpeen säätää rikoslain muuttamista koskevan 1. lakieh­dotuksen 11 a §:ssä. Tästä syystä lakivaliokunta ehdottaa mainittuun pykälään lisättäväksi säännös, jonka mukaan valvontarangaistusta ei saa tuomita ilman toimeenpanosuunnitelmaa. Kun toimeenpanosuunnitelmaan on sisällytettävä 2. lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentissa mainitut tiedot ja liitettävä 2. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu samassa asunnossa asuvien kirjallinen suostumus, varmistetaan siten näiden seikkojen tuleminen tuomioistuimen tietoon. ­Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten ­lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä lisäksi, että 2. lakiehdotuksen 7 §:ää täydennetään.

2. Laki valvontarangaistuksesta

2 §. Valvontarangaistus.

Esityksen perustelujen (s. 32/II) mukaan 1. lakiehdotuksen 6 luvun 11 a §:ssä asunnolla tarkoitetaan pelkästään asumiseen tarkoitettua tilaa, jossa rikoksentekijällä on oikeus olla sen omistussuhteista ja rakennustyypistä riippumatta. Sen sijaan 2. lakiehdo­tuksen 2 §:n säännöksen mukaan asunnolla tarkoitetaan valvontarangaistuksesta annettavassa laissa myös "muuta vastaavaa valvontaran­gaistuksen täytäntöönpanoon soveltuvaa asumispaikkaa". Käytännössä kyseeseen tulevat erilaiset laitokset, esimerkiksi päihdehuoltolaitos tai kuntoutuslaitos, johon tuomittu on sijoitet­tuna. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnit­tänyt huomiota "asunto"-käsitteen erilaiseen käyttöön 1. ja 2. lakiehdotuksissa. Käsitteen selkeyden kannalta ja ottaen huomioon, että sa­massa asunnossa asuvien suostumuksen valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei ole tarkoitettukaan ulottuvan muihin laitoksessa oleviin (s. 32/II—33/I), lakivaliokunta pitää aiheelli­sena, että 2 §:n 2 momentissa säädetään vain siitä, että valvontarangaistus voidaan panna täytäntöön muussakin sopivassa paikassa, jossa tuomittu on hoidettavana tai jossa hän muutoin vakituisesti oleskelee. "Sopivalla" tarkoitetaan nimenomaan sopivuutta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon.

Lisäksi valiokunta on tehnyt 2 momentin ensimmäiseen virkkeeseen sanonnallisen korjauksen.

4 §. Poistuminen asunnosta.

Valvontarangaistuksen keskeinen sisältö on tuomitun velvol­lisuus pysytellä asunnossaan. Ehdotetun 4 §:n mukaan tuomittu saa poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa toimeen­panosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla sekä silloin, kun hänelle on myönnetty 17 §:ssä tarkoitettu lupa. Viimeksi mainitun pykälän mukaan tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen toimeenpanosuunnitelmaan sisäl­tyvästä velvollisuudesta, jos se on välttämätöntä tuomitun sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että ­rangaistuksen täytäntöönpanon oikeasuhtaisuuden kannalta 4 ja 17 §:n suhde muodostuu jossain määrin ongelmalliseksi. Esityksen perus­teluissa (s. 34/I) painotetaan olevan selvää, että ennalta arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus poistua asunnostaan tai jäädä asuntoonsa toimintavelvollisuudesta huolimatta. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 4 §:ssä oleva viit­taus 17 §:ään muutetaan yleiseksi. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä, että lakiehdotuksen 17 §:ää muutetaan pakottavia kiiretilanteita koskevilta osin.

6 §. Valvonta.

Pykälän 1 momentin mukaan valvontarangaistukseen tuomittua valvotaan hänen asuntoonsa asennettavilla, tuomitun haltuun ­annettavilla taikka tuomitun ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistel­mällä. Pykälän perustelujen mukaan (s. 35/II) säännös oikeuttaa ainoastaan kehon päälle liitettävien laitteiden käytön, ei esimerkiksi mikrosirun tai muun vastaavan valvontalaitteen asentamista tuomitun ihon alle. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännöstä on täsmennettävä niin, että kysymys on tuomitun ylle kiinnitettävästä laitteesta.

Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että kotirauhan ja yksityiselämän suoja — erityisesti perheenjäsenten osalta — edellyttää teknisen laitteen olevan sellainen, että se ei saa mahdollistaa kotirauhan piiriin ulottuvaa, pakko­keinolain 5 a luvun 1 §:ssä tarkoitettua teknistä kuuntelua tai teknistä katselua, ja että tällainen rajaus on kirjattava lakiin.

Edellä mainittujen täsmennyksen ja rajauksen tekeminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi edellä tarkoitetut muutokset.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädet­täväksi muun muassa siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä ja lain 29 §:ssä tarkoi­tetulla apuvalvojalla on oikeus asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden val­vomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun asuntoon. Perustuslakivaliokunnan mukaan mainittua 2 momenttia tulee muuttaa niin, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen selvittämiseksi voi yksin mennä vain viranomainen. Tämä on edellytys ­lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei sen sijaan ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Tämän johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momentin säännöstä täydennetään lisäämällä siihen ilmaisu "hänen seurassaan olevalla". Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että säännöksessä tarkoitettu oikeus "asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun asuntoon" kattaa rikkomuksen selvittämi­seksi tehtävien käyntien lisäksi myös muun ­muassa valvontaan kuuluvat normaalit yllätyskäynnit.

7 §. Edellytysten selvittäminen ja toimeenpanosuunnitelma.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja edellä 1. lakiehdotuksen 11 a §:n yh­teydessä todettuun viitaten lakivaliokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uusi 4 momentti. Säännöksen mukaan tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset ja tuomioistuimelle on ennen rangaistuksen tuomitsemista toimitettu valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma.

8 §. Menettely edellytysten selvittämisessä ja toimeenpanosuunnitelmaa tehtäessä.

Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan sekä osallistua hänelle määrättyyn toimintaan. Valvontarangaistuksen täytäntöönpano edellyttää tuomitun perheen ja läheisten tukea. Lähtökohtana esityksessä onkin ollut, että kaikkien asunnossa asuvien henkilöiden mielipide ja suostumus valvontarangaistuksen asunnossa tapahtuvaan täytäntöönpanoon ja siihen liittyviin valvontakäynteihin selvitetään. Ehdotetun 8 §:n 3 momentin mukaan toimeen­panosuunnitelmaan on liitettävä valvontarangaistuksen suorittamiseen käytettäväksi suun­nitellussa asunnossa asuvien täysi-ikäisten kirjallinen suostumus valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanoon liittyviin valvontakäynteihin asunnossa. Alle 18-vuo­tiaalle on annettava tilaisuus tulla kuulluksi, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä noudattaen, mitä lastensuojelulain 20 §:ssä säädetään.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut, että 1. lakiehdotuksen 11 a §:n 2 momentissa säädettäviä edellytyksiä täsmennetään siten, että tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat omasta vakaasta tahdostaan suos­tuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Nyt käsillä olevaa 8 §:n 3 momenttia on tämän vuoksi tarpeen täydentää vielä siten, että kirjalliseen suostumukseen tulee sisältyä suostumuksenantajan vakuutus siitä, että suostumus on annettu omasta vakaasta tahdosta.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt sääntelyä puutteellisena alaikäisen oikeusaseman kan­nalta. Se on todennut, että myös lapsia koskevat periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet kuin ­aikuisia. Heitä on kohdeltava yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin ­asioihin kehitystään vastaavasti. Heidän kohdallaan perusoikeussuojaan liittyy käytännössä kuitenkin kysymys siitä, kuka käyttää perusoikeuksien osalta vajaavaltaisen puhevaltaa. Lastensuojelulain 20 §:n mukaan lapsen mielipide on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Mielipide tulee kirjata valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon suostumista koskevaan asiakirjaan. Suostumuksen alaikäisen puolesta antaa hänen huoltajansa tai muu edunvalvojansa. Jos alaikäinen perustel­lusti — esimerkiksi tuomittua kohtaan tuntemansa pelon vuoksi — vastustaa täytäntöön­panoa asunnossa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kypsä arvioimaan asiaa, suos­tumusta ei saa antaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että 8 §:n 3 momenttia on syytä tarkentaa alaikäisten aseman osalta tämän suuntaisesti.

Edellä olevaan viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 3 momentin säännöksiä alaikäisen mielipiteen selvittämisestä tarkennetaan. Lakivaliokunnan ehdottama muotoilu tarkoittaa, että alaikäisen mielipide voidaan kirjata muuhunkin toimeenpanosuunnitelman liitteeseen kuin täytäntöönpanoon suostumista koskevaan asiakirjaan. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa nimenomaista säännöstä siitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos alaikäinen ­perustellusta syystä vastustaa täytäntöönpanoa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kypsä arvioimaan asiaa. Säännös tarkoittaa sitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei tällaisessa tilanteessa saa ryhtyä, vaikka alaikäisen huoltaja olisi suostumuksen alaikäisen puolesta antanutkin.

9 §. Toimeenpanosuunnitelman täsmentäminen.

Pykäläehdotuksen 1 momentin toisen virkkeen mukaan täsmennettyyn toimeenpanosuunnitelmaan on merkittävä rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivä. Saadun selvityksen mukaan toimeenpanosuunnitelmaa ei ole mahdollista täsmentää rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivällä ennen kuin rangaistusaikalaskelman tiedot ovat valmiit. Lakivaliokunta ehdottaa tämän vuoksi säännöstä muutettavaksi siten, että täsmennettyyn toimenpidesuunnitelmaan on merkittävä rangaistuksen arvioitu alkamisaika. ­Valiokunta toteaa, että kun alkamis- ja päät­tymisajankohdat vahvistuvat, ne voidaan lisätä toimeenpanosuunnitelmaan.

11 §. Valvontarangaistuksen suorittamisaika.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvontarangaistuksen alkamisajasta ja siitä, mihin men­nessä se on suoritettava loppuun. Pykälässä on tarpeen ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 22 §:ssä tarkoitettu usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin lisättäväksi tätä koskeva täsmennys.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään selvyyden vuoksi viittaus vankeuslain 3 luvun 1 §:n 1 ja 2 momenttiin. Tällä on tarkoitus varmistaa se, että valvontarangaistuksen pituuden laskemisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin vankeusrangaistuksen pituuden laskemisessa.

Valiokunnan 1 momenttiin tekemästä eh­dotuksesta seuraa, että kyseisessä momentissa mainitaan sekä vuoden että yhden vuoden ja kuuden kuukauden määräaika. Sen vuoksi 3 momenttiin sisältyvät viittaukset vuoden enimmäisaikaan on tarpeen muuttaa yleisiksi viittauksiksi 1 momenttiin.

Mainitussa 3 momentissa säädetään siitä, mitä aikaa ei lasketa 1 momentissa tarkoitettuun enimmäisaikaan. Saadun selvityksen perusteella 3 momenttiin on aiheellista lisätä viittaus myös lain 20 §:ään, jossa säädetään valvontarangaistuksen täytäntöönpanon väliaikaisesta keskeytyksestä tilanteessa, jossa tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvol­lisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välit­tömästi. Lisäksi tässä yhteydessä on tarpeen säätää myös eräistä täytäntöönpanon erityistilanteista. Lakivaliokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi edellä tarkoitetut täydennykset.

13 §. Tuomitun yleiset velvollisuudet.

Pykälän 7 kohdan mukaan valvontarangaistukseen tuomittu on velvollinen päästämään valvontatehtäväänsä suorittavan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen ja apuvalvojan asuntoonsa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan mainittua lainkohtaa tulee muuttaa siten, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen selvittämiseksi voi yksinään päästä vain viranomainen. Tämä on edellytyksenä lain käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Estettä ei sen sijaan ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Edellä olevan perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 7 kohtaa täsmen­netään muotoon "hänen seurassaan olevan apuvalvojan". Säännös tarkoittaa, että apuvalvo­jalla ei ole itsenäistä oikeutta mennä tuomitun asuntoon niissäkään valvontatehtäviin kuulu­vissa tilanteissa, joissa ei ole kysymys epäillyn rikkomuksen selvittämisestä.

14 §. Päihteettömyys.

Päihteettömyys liittyy olennaisena osana valvontarangaistukseen. ­Ehdotuksen mukaan tuomittu ei saa valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttää huumausainelain () 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta, alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta eikä olla päihdyt­tävän aineen vaikutuksen alainen.

Esityksen yleisperusteluissa (s. 19/II ja 20/I) mainituista syistä päihteettömyysvaatimus on ehdoton, joten vähäinenkin käyttö on kiellettyä. Lakivaliokunta pitää säännöstä perusteltuna. ­Alkoholilla tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa kuin esimerkiksi vankeuslaissa (). Säännös koskee siten myös alkoholilain 3 §:ssä tarkoitettuja aineita, jotka sisältävät enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.

Lisäksi lakivaliokunta selventää, että täytäntöönpanolla tarkoitetaan säännöksessä valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa ennen ehdonalaista vapauttamista. Ehdonalaisen vapauden ajasta säädetään lakiehdotuksen 24 §:ssä.

15 §. Päihteettömyyden valvonta.

Pykälässä säädetään päihteettömyyden valvonnassa käytettävistä keinoista ja menettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan päihteettömyyttä valvotaan virtsa- ja sylkinäyttein sekä puhalluskokein. Pykälän 2 momentin mukaan tuomitulta, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy puhalluskokeesta taikka virtsa- tai sylkinäytteen antamisesta, voidaan määrätä otettavaksi verinäyte. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa valmistelevan työn yh­teydessä on nähty tarpeelliseksi mahdollistaa päihteettömyyden valvonta myös ihosta erit­tyvän hien alkoholipitoisuutta mittaavan välineen (pannan) avulla. Päihteettömyyttä valvova panta edellyttää yleensä kotiin tai toimintapaikalle asennettavaa tukiasemaa, joka välittää tietoa verkkopohjaiseen sovellutusohjelmaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut valvontarangaistuksen täytäntöönpanon valvontaa tuomitun asuntoon asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla tai tuomitun ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että laitteen kiinnittämisellä puututaan tuomitun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lausunnon mukaan tällaista puuttumista voidaan tässä yhteydessä pitää kuitenkin niin vähäisenä ja välttämättömänä rangaistuksen luonne huo­mioon ottaen, että se ei sinänsä muodostu val­tiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi, jos laite asennetaan tuomitun ylle.

Lakivaliokunta toteaa, että ehdotus päihteettömyyden valvonnassa käytettävästä pannasta ei ole sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan se on tullut esille valiokunnassa vasta valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa. Perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan ottanut kantaa tämäntyyp­piseen ihmisen fyysisen tilan jatkuvaan valvontaan. Lakivaliokunta katsoo, ettei se voi enemmittä selvityksittä ottaa asiaan kantaa. Asia vaatii huolellista selvittämistä, minkä jälkeen on vasta mahdollista arvioida edellytyksiä tällaisen teknisen apuvälineen käyttöönotolle.

17 §. Tilapäinen poikkeaminen velvollisuudesta osallistua toimintaan tai pysyä asunnossa.

Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan tuomittu saa poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla sekä silloin, kun hänelle on myönnetty 17 §:ssä tarkoitettu lupa. Käsillä olevan 17 §:n mukaan tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen toimeenpanosuun­nitelmaan sisältyvästä velvollisuudesta, jos se on välttämätöntä tuomitun sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon vaikut­tavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi. Tuomittu on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan tällaisesta syystä Rikosseuraamuslaitokselle.

Esityksen yleisperusteluissa (s. 34/I) paino­tetaan olevan selvää, että äkillisissä ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus poistua asunnostaan tai jäädä asuntoonsa toimintavelvollisuudesta huolimatta. Perustuslakivaliokunta toteaa, että "lupa" viittaa sanonnallisesti etukäteen annettavaan suostumukseen, jollaista ei ole kiiretilanteissa mahdollista hankkia. Perustuslakivaliokunnan mielestä 17 §:n sanamuotoa on syytä muuttaa niin, että pykälässä säädettävissä tilanteissa toimeenpanosuunnitelmasta poikkeaminen perustuu suoraan lakiin ja että tuomittu on velvol­linen viivytyksettä ilmoittamaan poikkeamisesta Rikosseuraamuslaitokselle. Lisäksi voidaan säätää, että ilmoitus on tehtävä ennen poik­keamista, jos se on kohtuudella mahdollista. ­Oikeasuhtaisuuden kannalta on perustuslaki­valiokunnan mielestä myös tärkeää, että poikkeaminen toimintasuunnitelmasta ei ole rajattu vain "ennalta arvaamattomiin tapahtumiin" vaan että poikkeaminen on mahdollista "pakottavista syistä".

Lakivaliokunta katsoo, että lupamenettelystä ei ole tarkoituksenmukaista luopua kokonaan. On kuitenkin perusteltua, että tuomitulla on oikeus suoraan lain nojalla poiketa toimeenpanosuunnitelmasta, jos se on pykälässä tarkoitetussa ennalta arvaamattomassa tilanteessa vält­tämätöntä pakottavista syistä. Tällöin tuomittu on kuitenkin velvollinen ilmoittamaan asiasta viivytyksettä Rikosseuraamuslaitokselle. Laki­valiokunta ehdottaa, että luvanvaraisesta poikkeamisesta säädetään pykälän 1 momentissa ja suoraan lain nojalla poikkeamisesta 2 momentissa. Siitä, kenellä on toimivalta tehdä ilmoituksen johdosta päätös, säädetään lain 31 §:ssä. Lain 9 §:ssä tarkoitetussa täsmennetyssä toimeenpanosuunnitelmassa on tarkoitus määrätä siitä, miten tuomitun tulee ilmoittaa poikkea­misen tarpeesta, sekä poikkeamisperusteen luotettavuuden varmistamisesta.

18 §. Velvollisuuksien rikkominen.

Pykälässä tarkoitetun velvollisuuksien rikkomisen ja jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetun törkeän velvol­lisuuksien rikkomisen välisen suhteen selventämiseksi lakivaliokunta ehdottaa 18 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi ilmaisulla "muutoin kuin jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla". Lisäksi momenttiin on tarpeen lisätä viittaus myös 17 §:ään, jossa säädetään tuomitun velvollisuudesta ilmoittaa Rikosseuraamuslaitokselle tilapäisestä poikkeamisesta toimeenpanosuunnitelmasta.

19 §. Törkeä velvollisuuksien rikkominen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin tuomittu syyllistyy törkeään velvollisuuksiensa rikkomiseen, sekä siitä seuraavista toimenpi­teistä. Pykälän mukaan törkeänä velvollisuuk­sien rikkomisena pidetään ensinnäkin sitä, että tuomittu ei aloita rangaistuksen suorittamista tai jättää suorittamisen kesken eikä hänellä ole ­menettelyynsä hyväksyttävää syytä. Toisena törkeänä velvollisuuksien rikkomisen muotona on syyllistyminen rikokseen. Perustuslakivalio­kunta on lausunnossaan pitänyt tätä oikeasuhtaisuuden kannalta pulmallisena, koska kirjaimel­lisesti tulkittuna se merkitsee, että vähäisenäkin pidettävä teko — kuten esimerkiksi ylinopeuteen syyllistyminen — johtaa valvontarangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi. Säännöksen perusteluista käy kuitenkin ilmi, että sen ei ole tarkoitettu kattavan lieviä rikoksia. Perustelujen mukaan (s. 42/II) käytännössä muihin kuin sakolla rangaistaviin rikoksiin syyllistyminen johtaisi lähes aina täytäntöönpanon keskeyttämiseen ja valvontarangaistuksen muuntamiseen vankeudeksi.

Lakivaliokunta katsoo, että perusteluissa tarkoitettu ero sakolla rangaistavien ja muiden ­rikosten välillä on syytä ilmetä laista. Pykälän on myös tarpeen olla lain yhtenäisen soveltamisen turvaamiseksi mahdollisimman selkeä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa kyseistä säännöstä täsmennettäväksi siten, että kysymys on syyllistymisestä rikokseen, josta on seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa. Pykälässä säädetty Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi ei siis jäisi riippumaan esimerkiksi arviosta odotettavissa olevasta rangaistuksesta, vaan asia ratkeaisi suoraan rikoksen rangaistusasteikon perusteella. ­Siten tuomitun syyllistyminen rikokseen tai rikkomukseen, josta on seuraamuksena vain sakko tai rikesakko, ei tämän säännöksen perusteella muodosta törkeää velvollisuuksien rikkomista eikä Rikosseuraamuslaitokselle velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaan Rikosseuraamuslaitoksen on annettava tuomitulle tällaisessa tapauksessa 18 §:ssä säädetty kirjallinen varoitus. Törkeä velvollisuuksien rikkominen olisi kuitenkin käsillä silloin, jos tuomittu saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta syyllistyy uudelleen sakkorikokseen tai -rikkomukseen.

Törkeänä velvollisuuksien rikkomisena pidetään siis myös sitä, että tuomittu saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta menettelee tässä laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti. Pykälän perusteluista ilmenee, että törkeän velvollisuuksien rikkomisen muodostaa tällaisessa tilanteessa jo se, että kyseessä on vain kaksi lieväksi luokiteltavaa rikkomistapausta. Lisäksi vaadittaisiin, yhdyskuntapalvelusta annetun lain tapaan, että rikkomiset ovat samoja tai samankaltaisia tekoja tai laiminlyöntejä. Tämän selventämiseksi lakivaliokunta ehdottaa säännökseen lisättäväksi sanan "uudelleen".

Lakivaliokunta toteaa myös, että pykälätekstin mukaan valvontarangaistuksen täytäntöön­panon aloittamisen kieltäminen tai täytäntöönpanon keskeyttäminen ei olisi harkinnanvaraista toisin kuin edellä mainittu hallituksen esityksen perustelujen kohta antaa ymmärtää. Täytäntöönpanon aloittaminen ja keskeyttäminen on Rikosseuraamuslaitoksen, tarkemmin sanottuna lakiehdotuksen 31 §:n 1 momentista ilmenevällä tavalla yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan, päätösvaltaan kuuluva asia. Valvontarangaistuksen muuntaminen ehdottomaksi vankeudeksi puolestaan kuuluu lakiehdotuksen 25 ja 26 §:n mukaan tuomioistuimen toimivaltaan. Mainitussa 26 §:ssä tuomioistuimellekaan ei ole jätetty harkintavaltaa, jos se toteaa tuomitun menetelleen 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi lakivaliokunta tähdentää, että 19 §:n viimeistä virkettä on luettava siten kuin se on kirjoitettu, toisin sanoen että säännökseen täytäntöönpanon aloittamisen kieltämisestä tai täytäntöönpanon keskeyttämisestä ei sisälly Rikosseuraamuslaitoksen harkintavaltaa.

Pykälään sisältyy myös yleislauseke, jonka mukaan asian tuomioistuinkäsittelyyn johtaa myös se, jos tuomittu muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvol­lisuuksiaan. Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisimpana, että luettelo törkeistä velvollisuuksien rikkomisista on tyhjentävä, ja siksi mainittu kohta on sen mukaan aiheellista korvata ottamalla lakiin perusteluissa esitetyt ta­paukset, joihin kohtaa on ajateltu sovelletta­vaksi.

Lakivaliokunta toteaa, että lainsoveltajan kannalta yksiselitteisin ratkaisu olisi lakiin otettava tyhjentävä luettelo sovellettaviksi tulevista tapauksista. Käytännössä velvollisuuksien rikkomisen tapoja ei ole elävän elämän tilanteet huomioon ottaen mahdollista tyhjentävästi luetella laissa. Lakivaliokunta katsoo, että ehdo­tettu säännös on kuitenkin muotoiltu mahdol­lisimman tarkkarajaisesti ja tuomitun oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Perusteluissa kuvatut esimerkit soveltamistilanteista ohjaavat lain tulkintaa. Lisäksi tuomitun velvollisuudet luetellaan laissa tyhjentävästi, ja päätöksen valvontarangaistuksen muuntamisesta ehdottomaksi vankeudeksi tekee tuomioistuin, jonka päätöksestä tuomitulla on muutoksenhakuoikeus. Vastaavantyyppinen sääntely sisältyy myös voi­massa olevaan yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:ään. Edellä olevan perusteella lakivaliokunta puoltaa säännöstä tältä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.

20 §. Väliaikainen keskeytys.

Pykäläehdotuksen mukaan Rikosseuraamuslaitos voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanon, jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Keskeytys saa olla enintään yhden kuukauden pituinen.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut lakiehdotuksen 11 §:n 3 momenttiin lisättäväksi, että valvontarangaistuksen suorittamista koskevaan enimmäisaikaan ei lasketa aikaa, jonka valvontarangaistus on ollut väliaikaisesti keskeyty­neenä lain 20 §:ssä tarkoitetusta syystä. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa 20 §:ään lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

21 §. Este valvontarangaistuksen suorittami­selle.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpano voidaan tilapäisesti keskeyttää yhteensä enintään yhdeksi vuodeksi, jos valvontarangaistuksen suorittamiselle loppuun rangaistusaikana on sairaudesta, tapaturmasta tai muusta vastaavasta hyväksyttävästä syystä aiheutuva este. Laki­valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

22 §. Usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano.

Pykälän mukaan samaan aikaan täytäntöönpantavina olevat valvontarangaistukset lasketaan niitä täytäntöönpantaessa yhteen. Valvontarangaistusten yhteinen kesto on enintään yksi vuosi. Rikosseuraamuslaitoksen on tarvittaessa tarkistettava toimeenpanosuunnitelma rangaistuksen pitenemisen edellyttämällä tavalla.

Lakivaliokunta toteaa, että esityksen läh­tökohtana on, ettei täytäntöönpanossa joudut­taisi laskemaan valvontarangaistuksia yhteen. Tarkoituksena on, että valvontarangaistus toi­misi viimeisenä varoituksena ennen ehdot­tomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Tämä saa ilmaisunsa rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 2 kohdassa, jonka mukaan yhtenä edellytyksenä valvontarangaistuksen tuomitsemiselle on, että sille "ei ole aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista (...) aiheutuvaa estettä". Tämä on pyritty varmistamaan myös siten, että valvontarangaistusta koskevan lakiehdotuksen 7 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen selvityksestä on käytävä ilmi mahdolliset muut epäillylle aikaisemmin tuomitut valvontarangaistukset.

Tapauksia, joissa tuomitulla on samaan ­aikaan täytäntöönpantavana useampi valvontarangaistus, voi kuitenkin esiintyä. Säännöksestä ei kuitenkaan ilmene, miten toimitaan silloin, kun lasketaan eri määräosia yhteen. Säännöstä on sen vuoksi selkeytettävä. Tällöin tulee täsmentää myös sitä, miten mahdolliset rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetut vähennykset otetaan huomioon. Lakivaliokunta ehdottaa pykälään tehtäväksi näitä koskevat muutokset. Myös ­lakiehdotuksen 11 §:n 1 momenttia, 24 §:ää ja 26 §:n 2 momenttia on tästä syystä täsmennet­tävä.

23 §. Suostumuksen peruuttaminen ja olosuhteiden muutos.

Pykälän 1 momentin mukaan ­oikeus peruuttaa suostumus valvontarangais­tuksen täytäntöönpanoon ja siihen liittyviin valvontakäynteihin asunnossa koskee vain täysi-ikäisiä. Perustuslakivaliokunta pitää alaikäisten oikeusasemasta esittämänsä perusteella tär­keänä, että myös alaikäisellä on mahdollisuus peruuttaa antamansa suostumus. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemi­selle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentista poistetaan sana "täysi-ikäinen".

24 §. Ehdonalainen vapaus ja koeaika.

Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että 24 §:n 1 momenttia täsmen­netään samalla kertaa täytäntöönpantavien valvontarangaistusten määräosien laskemiseen ja rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitettuihin vähennyksiin liittyviltä osin.

Termien johdonmukaisuuden vuoksi laki­valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentissa mainittu sana "suorittamisen" korvataan sanalla "täytäntöönpanon". "Valvontarangaistuksen suorittaminen" kattaa koko valvontarangaistusajan mukaan lukien ehdonalaisen vapauden aika. "Valvontarangaistuksen täytäntöönpano" käsittää puolestaan sen ajan, jona tuomittu on teknisen valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistään.

Pykälän 3 momentti koskee jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi. Säännöksestä voi saada sen virheellisen kuvan, että jäännösrangaistus pantaisiin täytäntöön valvontarangaistuksena. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksestä poistetaan maininta valvontarangaistuksesta.

26 §. Valvontarangaistuksen sijaan tuomittava rangaistus.

Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 26 §:n 2 momenttia täsmennettäväksi. Jos tuomitun suoritetta­vana on ollut 22 §:ssä tarkoitettu yhteenlaskettu valvontarangaistus, joka koostuu yhteensä yli vuoden pituisista määräosista, tuomioistuimen on muunnettava myös vuoden ylittävä osa tuomituista valvontarangaistuksista ehdottomaksi vankeudeksi. Sellaista tilannetta varten, jossa eri ehdonalaiseen vapauteen päästämisen määräosista koostuva yhteenlaskettu rangaistus muunnetaan ehdottomaksi vankeudeksi, laissa tulee olla säännös myös siitä, mitä määräosaa noudattaen tästä vankeusrangaistuksesta päästetään ehdonalaiseen vapauteen. Valiokunnan ehdot­taman säännöksen mukaan tästä rangaistuksesta vapaudutaan ehdonalaiseen vapauteen ankarimman määräosan mukaan.

27 §. Uusi vankeusrangaistus.

Pykälän 1 momentin mukaan jos syyttäjä päättää syyttää valvontarangaistusta suorittavaa tai siihen tuomittua rikoksesta, josta voi syyttäjän arvion mukaan olla seuraamuksena ehdotonta vankeutta, syyttäjä voi valvontarangaistuksen täytäntöönpanon kieltämiseksi ilmoittaa asiasta Rikosseuraamuslaitokselle. Säännös koskee myös tapauksia, joissa rikos on tehty ennen valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista. Lakivaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että säännös jättää syyttäjälle harkintavaltaa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että mitä todennäköisemmältä seuraamukselta ehdoton vankeus vaikuttaa syyteharkinnassa, sitä perustellumpaa on, että syyt­täjä tekee pykälässä tarkoitetun ilmoituksen.

Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on ilmoituksen saa­tuaan kiellettävä valvontarangaistuksen aloit­taminen tai jatkaminen. Saadun selvityksen mukaan säännöksessä ei ole tarkoitettu säätää siitä, että Rikosseuraamuslaitos sen nojalla kieltäisi jo ehdonalaisessa vapaudessa olevan henkilön ehdonalaisen vapauden jatkamisen. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksessä käytetään sanan "valvontarangaistuksen" sijaan ilmaisua "valvontarangaistuksen täytäntöönpanon". Kuten valiokunta on edellä 24 §:n yhteydessä todennut, termi "valvontarangaistuksen täytäntöönpano" käsittää sen ajan, jona tuomittu on teknisen valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistään.

Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi kieltää aloittamasta tai jatkamasta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa tuomitessaan aiemmin valvontarangaistukseen tuomitun henkilön ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Jos tuo­mioistuin tällaisen kiellon määrää, sen on samalla määrättävä, että jäljellä oleva osa valvontarangaistuksesta on suoritettava vankeutena. Lakivaliokunta toteaa, että jos ehdottoman vankeusrangaistuksen tuottava rikos on tehty valvontarangaistuksen koeaikana, sovelletaan lakiehdotuksen 24 §:n 3 momenttia. Nyt puheena olevan 27 §:n 2 momentti tulee sovellettavaksi tapauksissa, joissa ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtava rikos on tehty ennen kuin valvontarangaistukseen tuomittu on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja joissa valvontarangaistus on edelleen kokonaan tai osaksi suorittamatta. Lakivaliokunta katsoo, että säännöksen soveltamisalaa tulee tämän mukaisesti täsmentää. ­Lisäksi 2 momentissa oleva ilmaisu "jäljellä oleva osa" on termien johdonmukaisen käytön kannalta tarpeen korvata ilmaisulla "suorittamatta oleva osa".

28 §. Suoritetun valvontarangaistuksen huo­mioon ottaminen.

Kun valvontarangaistukseen tuomittu tuomitaan uuteen rangaistukseen lakiehdotuksen 21 §:n 3 momentissa, 26 §:ssä tai 27 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, tuomittavasta rangaistuksesta olisi ehdotetun 28 §:n 1 momentin mukaan vähennettävä jo suoritettua valvontarangaistusta vastaava määrä. Lakivaliokunta kuitenkin huomauttaa, että kaikissa 1 momentissa viitatuissa säännöksissä edellytetään, että vankeudeksi muunnetaan vain valvontarangaistuksesta suorittamatta oleva osa. Koska kyse on vain suorittamatta olevan osan muuntamisesta vankeudeksi, ei ole perustetta vähentää siitä enää mitään valvontarangaistuksen osittaisen suorittamisen perusteella. Tämän vuoksi 1 momentista tulee poistaa kyseinen rangaistuksen vähentämistä koskeva säännös. Mainitussa 1 momentissa on kuitenkin edelleen tarpeen säätää muuntosuhteesta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädet­täväksi rangaistuksesta tehtävästä vähennyksestä tilanteessa, jossa tuomittu on alkanut suorittaa oman suostumuksensa nojalla valvontarangaistusta käräjäoikeuden tuomion perusteella ja hänet muutoksenhaun johdosta tuomitaan muuhun kuin valvontarangaistukseen. Tässä yhteydessä rangaistuksen vähentämistä koskeva säännös on tarpeellinen, koska kyse on koko val­vontarangaistuksen korvautumisesta muulla rangaistuksella. Säännöksessä muulla kuin valvontarangaistuksella tarkoitetaan luonnollisesti vankeusrangaistusta. Saadun selvityksen mukaan rangaistuksen vähentämistä koskevaa säännöstä on kuitenkin tarkennettava ottaen huomioon täytäntöönpanon erityistilanteet.

29 §. Valvoja ja hänen apunaan toimiva henkilö.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valvojasta ja hänen apunaan toimivasta henki­löstä, apuvalvojasta. Momentissa säädetään lisäksi apuvalvojalle asetettavista koulutus- ja muista vaatimuksista. Momentin viimeisen virkkeen mukaan apuvalvojan tehtävään voidaan määrätä muukin siihen sopiva henkilö, jos se on tarpeellista valvonnan turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt kuitenkin tuomitun ­oikeusturvan kannalta tärkeänä, että säännöstä täydennetään perustelujen maininnalla, että muun kuin kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön nimeämisen tulee olla poikkeuksel­lista. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.

Lakivaliokunta toteaa, että vastaavan­tyyppinen säännös apuvalvojasta sisältyy perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyyn nuorisorangaistuksesta annetun lain () 10 §:n 2 momenttiin sekä yhdyskuntapalvelusta annetun lain 2 a §:ään () ja ehdollisen vankeuden valvon­nasta annetun lain () 4 §:ään. Laki­valiokunnan mielestä on tärkeää, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa sovelletaan yhteneviä säännöksiä, koska apuvalvojina toimivat samat henkilöt. Yhdyskuntaseuraamusten koko kenttää selvitetään parhaillaan oikeus­ministeriön asettaman yhdyskuntaseuraamustoimikunnan työssä. Tarvittavat täsmennykset voidaan siten tehdä toimikunnan työn yhteydessä. Sinänsä lakivaliokunta voi yhtyä lakiehdotuksen 29 §:n perusteluissa esitettyyn mainintaan, että muun kuin säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön nimeäminen apuvalvojaksi olisi poikkeuksellista.

Tässä yhteydessä lakivaliokunta vielä viittaa jäljempänä 30 §:n yhteydessä ehdottamaansa apuvalvojan aseman tarkennukseen, jonka mukaan apuvalvoja ei voi mennä valvontarangaistukseen tuomitun henkilön asuntoon yksin, vaan ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Lisäksi esimerkiksi turvatarkastuksesta ja päihteettömyyden valvonnasta päättää lakiehdotuksen 31 §:n mukaan vain valvoja tai muu Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Turvatarkastuksen voi lakiehdotuksen 16 §:n mukaan suorittaa vain Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.

30 §. Valvojan ja apuvalvojan tehtävät.

Pykälän 2 momentin mukaan apuvalvojan tehtävänä on toimia valvojan apuna pykälän 1 momentissa säädetyissä tehtävissä. Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. ­Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotuksen 6 ja 13 §:n lisäksi myös 30 §:n 2 momenttia tulee muuttaa niin, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon rikkomuksen selvittä­miseksi voi yksin mennä vain viranomainen. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan apuvalvojalla on oikeus tehdä valvontakäyntejä tuomitun asuntoon ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Säännös koskee kaikkia 1 momentissa tarkoitettuja valvontakäyntejä, ei vain rikkomuksen selvittämiseksi tehtäviä käyntejä.

31 §. Päätösvalta.

Ehdotettuun pykälään sisältyvät yksityiskohtaiset säännökset päätösvallan määräytymisestä eri asioissa. Lakiehdotuksen 20 §:ssä säädetään valvontarangaistuksen täytäntöönpanon keskeytyksestä, jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Kysymys on tuomitun oikeusturvan kannalta tärkeästä asiasta. Lakivaliokunnan mielestä pykälään on aiheellista lisätä tätä koskeva säännös. Johdonmukaista on, että väliaikaisesta keskeyttämisestä päättää yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja, työjärjestyksessä määrätty apulaisjohtaja tai rikosseuraamusesimies. Valiokunta ehdottaakin pykälän 2 momenttia täydennettäväksi edellä tarkoitetulla tavalla.

Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on tuotu esiin tarve säätää pykäläehdotuksessa mainittujen tapausten lisäksi myös siitä, kuka täytäntöönpanosta vastaava virkamies vastaa rangaistusajan laskemisesta. Lakivaliokunta toteaa, että voimassa olevaan vankeuslakiin ei sisälly vastaavaa sääntelyä vankeusrangaistusten laskemisesta. Koska valvontarangaistus kuitenkin on uusi seuraamusmuoto, on tärkeää, että laskemisessa noudatetaan yhdenmukaisia tulkintoja. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että laissa määritetään se Rikosseuraamuslaitoksen vir­kamies, joka vastaa rangaistusajan laskemisesta, ja valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 2 momenttiin. Valiokunnan mielestä luontevinta on, että rangaistusajan laskemisesta vastaa täytäntöönpanopääl­likkö, jollainen on jokaisella kolmella rikosseuraamusalueella. Valiokunnan mielestä on myös perusteltua, että se virkamies, joka vastaa rangaistusajan laskemisesta, päättää myös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä. Lisäksi, koska päätöksiä on paljon, on tärkeää, että niitä voi tehdä myös hänen sijaisenaan toimiva virkamies. Valiokunnan ehdotuksen mukaan sijaisesta määrättäisiin tarkemmin Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä. Käytännössä tämä olisi useimmiten notaari. Koska lakivaliokunnan ehdottamassa säännöksessä säädetään myös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä, tätä koskeva maininta tulee vastaavasti poistaa 2 momenttiin sisältyvästä yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan, apulaisjohtajan ja rikosseuraamusesimiehen päätöstoimivaltaa koskevasta ­luettelosta.

33 §. Keskusvalvonnan järjestäminen.

Pykälän mukaan Rikosseuraamuslaitos järjestää valvontarangaistuksen täytäntöönpanon keskusvalvonnan valtakunnallisesti ja alueellisesti. Rikosseuraamuslaitos voi säännöksen mukaan myös hankkia ja tehdä sopimuksia keskusvalvonnan tietojärjestelmistä, niiden ylläpidosta sekä tietojärjestelmän teknisestä valvonnasta ja hälytysten lähetys-, vastaanottamis- ja välityspalveluista yksityiseltä palveluntuottajalta, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Sopimuksessa tulee määritellä valvonnassa käytettävät tietojärjestelmät, ohjelmistot, keskusvalvonnassa suoritettavat tehtävät, tehtäviä hoitava henkilöstö ja muut vastaavat keskus­valvonnan asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset seikat. Rikosseuraamuslaitoksen on huolehdittava, että työntekijöillä on tehtävässä tarvittava koulutus ja kokemus. Rikosseuraamuslaitos valvoo toiminnan asianmukaisuutta ja vastaa siitä, että keskusvalvontaa hoidetaan luotettavasti ja ammattitaitoisesti. Erillisen 2 momentissa olevan maininnan mukaan työntekijään sovelletaan tehtävässään kielilakia ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että keskusvalvonnan hankkimisessa yksityiseltä palveluntuottajalta on kyse julkisen hallintotehtävän antamisesta yksityiselle. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöksessä tarkoi­tetut tehtävät ovat hyvin teknisluonteisia ja lähinnä Rikosseuraamuslaitosta avustavia. Laissa säädetään, mistä seikoista yksityisten tahojen kanssa tehtävien sopimusten tulee sisältää määräykset. Sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan mielestä muutoinkin perustuslaissa asetetut edellytykset julkisen hallintotehtävän antamiselle muulle kuin viranomaiselle eikä näin ollen vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.

Lakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarkoituksenmukaisena. Se katsoo perustuslaki­valiokunnan tavoin, että henkilötietojen suojan turvaamiseksi sääntelyä on kuitenkin tarpeen täydentää sillä perusteluista (s. 50/I) ilmene­vällä maininnalla, että säännöksessä tarkoite­tuilla keskusvalvontatoimintaa hoitavan yrityksen työntekijöillä ei ole oikeutta päästä Rikosseuraamuslaitoksen rekistereihin.

36 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen käytännön valmistelujen yhteydessä on ilmennyt, että valtioneuvoston asetuksella olisi tarpeen antaa tarkemmat säännökset myös valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisesta, täytäntöönpanoviranomaisten tehtävistä, täytäntöönpanomääräyk­sestä ja täytäntöönpanomenettelystä, menettelystä velvollisuuksien rikkomistapauksissa sekä menettelystä ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään asetuksenantoa koskeva valtuussäännös myös näistä asioista.

37 §. Korvaus valvontarangaistukseen tuomitun aiheuttamasta vahingosta.

Lakivaliokunta on selvyyden vuoksi täsmentänyt pykälän 1 momenttiin sisältyvää ilmaisua toimintavelvol­lisuuden suorittamispaikasta.

38 §. Viittaussäännös.

Pykälässä säädetään valvontarangaistuksen suhteesta siviilipalveluslain () 74 ja 75 §:n sekä asevelvollisuuslain () 118 §:n nojalla tuomittavaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Säännöksen mukaan tällaisen vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita valvontarangaistus. ­Lakivaliokunta on edellä yleisperusteluissa mainituista syistä ehdottanut, että rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä valvontarangaistuksen pituuden enimmäisrajaa lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tästä seuraa, että valvontarangaistusta ei voida tuomita sellaisessa tapauksessa, jossa rangaistuksen pituudeksi tulisi enemmän kuin kuusi kuukautta. Käytännössä asevelvollisuuden tai siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyville voidaan joissakin tapauksissa tuomita yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Lakivaliokunta toteaa, että valvontarangaistus voidaan tuomita vain, jos kaikki rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 38 §:ää tältä osin täsmennettäväksi.

3. Laki vankeuslain 4 luvun 1 ja 11 §:n muuttamisesta

4 luku. Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan

1 §. Vankilat.

Vankeuslain nykyisen 4 luvun 1 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan avolaitoksessa olevat vangit voivat oleskella ja liikkua vankilan tai sen osaston alueella, työpaikalla tai muussa toimipisteessä ilman välitöntä valvontaa. Nyt momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan avolaitoksessa vankeja voidaan valvoa vankilan tiloihin asennettavilla, vangin haltuun annettavilla, vangin ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että se on aiemmin todennut vapausrangais­tuksesta ja sen luonteesta johtuvan, että ran­gaistuslaitoksen selli ei ole perustuslaissa tur­vatun kotirauhan piiriin kuuluva (ks. PeVL 12/1998 vp, s. 5/II). Sama arvio voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan esittää avovankilan tiloista. Vangin tarkkailuun oikeuttavat säännökset ovat kuitenkin merkityksellisiä perus­tuslaissa turvatun yksityiselämän suojan kan­nalta. Teknisen tarkkailun muodoista pe­rustuslakivaliokunta on todennut teknisen katselun olevan erityisen arkaluonteinen (ks. PeVL 12/1998 vp, s. 5/II). Siksi lakivaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä vielä harkittava tällaisen tarkkailun välttämättömyyttä.

Lakivaliokunta toteaa, että teknisen tarkkailun osalta tarkoituksena on, että tällä lailla ei muuteta voimassa olevaa oikeustilaa. Lakivaliokunta korostaa, että tämän lain säätämisen yh­teydessä sen toimeenpanoon käytettävät laitteet eivät saa mahdollistaa teknistä katselua ja kuuntelua laajemmalti kuin se jo nyt on sallittua nykyisen lainsäädännön mukaan.

Momentin säännöstä ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävästä teknisestä välineestä lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella täsmennettäväksi ­siten, että kysymys on vangin ylle kiinnitet­tävästä laitteesta. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta korostaa, että säännös ei oikeuta valvomaan päihteettömyyttä vangin ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävän laitteen avulla.

Lisäksi lakivaliokunta on tehnyt 2 momenttiin vähäisen kirjoitusteknisen korjauksen.

4. Laki rikosrekisterilain 2 ja 4 §:n muuttamisesta

10 §. (Uusi).

Hallituksen esityksessä esitetään rikosrekisterilain () 2 §:ää muutet­tavaksi muun muassa siten, että rikosrekisteriin merkitään tiedot tuomioistuinten ratkaisuista, joilla henkilö on Suomessa tuomittu valvontarangaistukseen (4. lakiehdotus). Samalla on tarpeen säätää siitä, milloin tieto poistetaan ­rikosrekisteristä. Kyseiseen 4. lakiehdotukseen ei kuitenkaan sisälly tätä koskevaa säännöstä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että tällainen säännös lisätään rikosrekisterilain 10 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Valiokunnan ehdot­taman säännöksen mukaan tieto valvontarangaistuksesta poistetaan kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.

Valiokunnan ehdottaman muutoksen vuoksi myös lain nimikettä ja johtolausetta on muutettava.

5. Laki henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain 5 §:n muuttamisesta

5 §. Yhdyskuntaseuraamusrekisteri.

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa esitetään säädettäväksi siitä, että yhdyskuntaseuraamusrekisteriin sisältyvät valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisältö ja muut täytäntöönpanoon liit­tyvät tiedot. Samalla 1 momentin voimassa oleva 6 kohta siirretään 7 kohdaksi ja siihen sisäl­tyvä viittaus muutetaan kattamaan myös uusi 6 kohta.

Eduskunta hyväksyi 24.6.2010 lain nuoren ­rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (). Mainitulla lailla kumotaan nuorista rikoksentekijöistä annettu laki (). Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä tulee voimaan 1.1.2011. Uuden lain voimaan tultua nuorista rikoksista epäillyistä ei laadita henkilötutkintaa, vaan seuraamusselvitys. Tämän huomioon ottamiseksi nyt käsiteltävänä olevan 5 §:n 1 momentin 7 kohdassa on siinä oleva maininta henkilötutkinnasta muutettava maininnaksi seuraamusselvityksestä.

7 §. Valvonta- ja toimintarekisteri. (Uusi).

Esityksen mukaan valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisältö ja muut täytäntöön­panoon liittyvät tiedot sisällytetään edellä mainittuun 5 §:ssä tarkoitettuun yhdyskuntaseuraamusrekisteriin. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on saadun tiedon mukaan todettu tarpeelliseksi, että täytäntöönpanon aikaiset tiedot sisällytetään kuitenkin vankitietorekisteriin, tarkemmin sanottuna täytäntöönpanorekisteriin sekä valvonta- ja toimintarekisteriin. Tämä on tarpeen muun muassa siksi, että se palvelee ­paremmin noin viiden vuoden kuluttua käyttöön otettavan uuden yhteisen asiakastietojärjes­telmän valmistelua. Voimassa olevan lain 6 §:ää täytäntöönpanorekisteristä ei tarvitse tämän mahdollistamiseksi muuttaa. Lain 7 §:ää valvonta- ja toimintarekisteristä on kuitenkin tarpeen täydentää. Sen vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että lain 7 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan valvonta- ja toimintarekisteri sisältää myös tiedot täsmennetystä toimeenpanosuun­nitelmasta sekä muut valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa välttämättä tarvittavat tiedot.

Lakivaliokunnan ehdottamasta uudesta 7 §:n 3 momentista seuraa, että myös lain nimikettä ja johtolausetta on muutettava.

6. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

24 §. Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat.

Pykälän 1 momentin 27 kohtaan esitetään lisättäväksi maininta asiakirjoista, jotka sisältävät tietoja valvontarangaistuksen edellytysten selvittämisestä ja toimeenpanosuunnitelmasta. Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen 9 §:ssä tarkoitettu täsmennetty toimeenpanosuunnitelma sisältää vastaavalla tavalla salassa pidettäviä tietoja. Koska 2. lakiehdotuk­sessa näistä asiakirjoista säädetään erikseen, on selvyyden vuoksi aiheellista mainita ne erikseen myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain puheena olevassa kohdassa.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 7. ja 8. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 1.—6. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään kaksi lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotukset).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain (39/1889) 6 luvun 1 §:n 1 momentti, 7 luvun 7 § ja 8 luvun 11 §, sellaisina kuin ne ovat, 6 luvun 1 §:n 1 momentti ja 7 luvun 7 § laissa ja 8 luvun 11 § laissa , sekä

lisätään 6 lukuun uusi 11 a § seuraavasti:

6 luku

Rangaistuksen määräämisestä

1 §

(Kuten HE)

11 a §

Valvontarangaistus

Rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta saman­pituiseen valvontarangaistukseen, jos:

(1 kohta kuten HE)

2) valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä; ja

(3 kohta kuten HE)

Valvontarangaistuksen tuomitsemisen edel­lytyksenä on myös, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitse­miseen valvontarangaistuksena ja että hänen kanssaan samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat omasta vakaasta tahdostaan suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Edellytyksenä on lisäksi, että rikoksentekijälle voidaan määrätä valvontarangaistuksesta annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitettu velvollisuus pysyä asunnossaan ja osallistua hänelle määrättyyn toimintaan ja että rikoksen­tekijän voidaan olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta. Valvontarangaistusta ei saa tuo­mita ilman toimeenpanosuunnitelmaa. Asun­nossa asuvien alaikäisten mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään valvontarangaistuksesta annetun lain 8 §:n 3 momentissa.

7 luku

Yhteisestä rangaistuksesta

7 §

(Kuten HE)

8 luku

Vanhentumisesta

11 §

(Kuten HE)

2.

Laki

valvontarangaistuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

(Kuten HE)

2 §

Valvontarangaistus

Valvontarangaistus on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus, jonka suorittamista valvotaan teknisillä välineillä ja muilla tässä laissa säädetyillä tavoilla.

Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan sekä (poist.) osallistua hänelle määrättyyn toimintaan. Valvontarangaistus voidaan panna täytäntöön muussakin sopivassa paikassa, jossa tuomittu on hoidettavana tai jossa hän muutoin oleskelee.

3 §

(Kuten HE)

4 §

Poistuminen asunnosta

Tuomittu saa poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla, jollei 17 §:stä muuta johdu.

5 §

(Kuten HE)

6 §

Valvonta

Valvontarangaistukseen tuomittua valvotaan hänen asuntoonsa asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla taikka tuomitun ylle ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä. Tässä tarkoitettu tekninen väline ei saa mahdollistaa kotirauhan piiriin ulottuvaa, pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 1 §:ssä tarkoitettua teknistä kuuntelua eikä teknistä kat­selua.

Rikosseuraamuslaitoksen on pidettävä riittävästi yhteyttä tuomittuun ja paikkaan, jossa tuomittu osallistuu hänelle määrättyyn toimintaan, sekä tehtävä valvontakäyntejä tuomitun asuntoon ja paikkaan, jossa tuomittu osallistuu toimintaan. Rikosseuraamuslaitoksen virkamie­hellä ja hänen seurassaan olevalla 29 §:ssä tarkoitetulla apuvalvojalla on oikeus asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun asuntoon. Valvontakäynneillä on vältettävä aiheettoman huomion herättämistä. Valvonta on toteutettava puuttumatta enempää kenenkään ­oikeuksiin ja aiheuttamatta suurempaa haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi.

2 luku

Valvontarangaistuksen edellytysten selvittäminen

7 §

Edellytysten selvittäminen ja toimeenpanosuunnitelma

(1—3 mom. kuten HE)

Tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset ja tuomioistuimelle on ennen rangaistuksen tuomitsemista toimitettu valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma. (Uusi 4 mom.)

8 §

Menettely edellytysten selvittämisessä ja toimeenpanosuunnitelmaa tehtäessä

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Toimeenpanosuunnitelmaan on liitettävä valvontarangaistuksen suorittamiseen käytet­täväksi suunnitellussa asunnossa asuvien täysi-ikäisten kirjallinen suostumus valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanoon liittyviin valvontakäynteihin asunnossa. Suostumuksen tulee sisältää rikoslain 6 luvun 11 a §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutus siitä, että suostumus on annettu omasta vakaasta tahdosta. Alle 18-vuotiaan mielipide on selvitettävä ja häntä on kuultava yhteistyössä lastensuojelu­viranomaisten kanssa siten kuin lastensuojelulain (417/2007) 20 §:ssä säädetään. Mielipide on kirjattava suunnitelmaan liitettävään asiakirjaan. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos alaikäinen perustellusta syystä vastustaa täytäntöönpanoa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kypsä arvioimaan asiaa.

3 luku

Valvontarangaistuksen täytäntöönpano

9 §

Toimeenpanosuunnitelman täsmentäminen

Rikosseuraamuslaitos laatii ja vahvistaa täsmennetyn valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman viipymättä, kun rangaistus on 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla tullut täytäntöönpantavaksi. Täsmennettyyn toimeenpanosuun­nitelmaan on merkittävä rangaistuksen arvioitu alkamispäivä. Täsmennetty suunnitelma sisältää koko valvontarangaistuksen täytäntöön­panon aikaa koskevat, 7 §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa tarkemmat tiedot ja määräykset:

(1—8 kohta kuten HE)

(2 mom. kuten HE)

10 §

(Kuten HE)

11 §

Valvontarangaistuksen suorittamisaika

Valvontarangaistuksen täytäntöönpano on aloitettava viipymättä ja valvontarangaistus on suoritettava loppuun vuoden kuluessa siitä, kun tuomio on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, jollei 3 momentista muuta johdu. Useaa val­vontarangaistusta jäljempänä 22 §:ssä tarkoi­tetulla tavalla täytäntöönpantaessa määräaika on kuitenkin yksi vuosi ja kuusi kuukautta luet­tuna viimeisenä täytäntöönpanokelpoiseksi tulleesta tuomiosta.

Valvontarangaistuksen suorittaminen alkaa päivänä, jona täsmennetyn toimeenpanosuun­nitelman vahvistamisen jälkeen rangaistuksen täytäntöönpanossa tarpeelliset tekniset valvontavälineet on asennettu tai annettu tuomitun haltuun. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä on oikeus päästä tuomitun asuntoon teknisten valvontavälineiden asentamista, korjaamista ja poisottamista varten. Muutoin valvontarangaistuksen pituuden laskemisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä vankeuslain (767/2005) 3 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun enimmäisaikaan ei lasketa aikaa, jonka valvontarangaistus on 19 §:ssä tarkoitetusta syystä ollut keskeytettynä, eikä aikaa, joksi valvontarangaistuksen suorittamisen aloittaminen on kielletty. Enimmäisaikaan ei lasketa myöskään aikaa, jonka valvontarangaistus on ollut väliaikaisesti keskeytettynä 20 §:ssä tarkoitetusta syystä tai tilapäisesti keskeytettynä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä taikka joksi valvontarangaistuksen aloittaminen tai jatkaminen on kielletty 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä. Jos valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa ei voida aloittaa tämän pykälän 1 momentissa säädetyssä ajassa sen vuoksi, että tuomittu on tutkintavankina, suorittamassa muuta rangaistusta tai aikaisempi valvontarangaistus on keskeytettynä, noudatetaan, mitä jäljempänä 21 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

12 §

(Kuten HE)

13 §

Tuomitun yleiset velvollisuudet

Valvontarangaistukseen tuomittu on velvol­linen:

(1—6 kohta kuten HE)

7) päästämään valvontatehtäväänsä suorit­tavan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen ja hänen seurassaan olevan apuvalvojan asuntoonsa.

14—16 §

(Kuten HE)

17 §

Tilapäinen poikkeaminen velvollisuudesta osallistua toimintaan tai pysyä asunnossa

Tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen 9 §:ssä tarkoitettuun toimeenpanosuunnitelmaan sisäl­tyvästä velvollisuudesta, jos se on välttämätöntä tuomitun sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi. Tuomittu on velvol­linen viivytyksettä ilmoittamaan edellä tarkoi­tetusta syystä Rikosseuraamuslaitokselle.

Tuomittu voi poiketa 9 §:ssä säädetystä velvollisuudesta ilman etukäteen saatua lupaa, jos poikkeaminen on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa välttämätöntä pakottavista syistä. Tuomittu on velvollinen ilmoittamaan asiasta viivytyksettä Rikosseuraamuslaitokselle.

18 §

Velvollisuuksien rikkominen

Jos tuomitun epäillään muutoin kuin jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoneen 13—15 tai 17 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuk­siaan, Rikosseuraamuslaitoksen on tehtävä ­asiasta selvitys. Selvitystä tehtäessä tuomitulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos tuomitun todetaan menetelleen tässä laissa säädet­tyjen velvollisuuksiensa vastaisesti, Rikosseuraamuslaitoksen on annettava hänelle kirjallinen varoitus.

(2 mom. kuten HE)

19 §

Törkeä velvollisuuksien rikkominen

Jos tuomittu ei aloita rangaistuksen suorit­tamista tai jättää suorittamisen kesken eikä hänellä ole menettelyynsä hyväksyttävää syytä, syyllistyy rikokseen, josta on seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa, taikka hä­nelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen menettelee tässä laissa säädet­tyjen velvollisuuksiensa vastaisesti tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi. Samalla on kiellettävä valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen tai keskeytettävä rangaistuksen täytäntöönpano, jos se on jo aloitettu.

20 §

Väliaikainen keskeytys

Rikosseuraamuslaitos voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanon, jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Keskeytys saa olla enintään yhden kuukauden pituinen. Rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

21 §

Este valvontarangaistuksen suorittamiselle

Rikosseuraamuslaitos voi tilapäisesti keskeyttää valvontarangaistuksen täytäntöönpanon yhteensä enintään yhdeksi vuodeksi, jos valvontarangaistuksen suorittamiselle loppuun rangaistusaikana on sairaudesta, tapaturmasta tai muusta vastaavasta hyväksyttävästä syystä aiheutuva este. Rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

22 §

Usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano

Samaan aikaan täytäntöönpantavina olevat valvontarangaistukset lasketaan niitä täytäntöönpantaessa yhteen. Valvontarangaistusten 24 §:ssä tarkoitettujen määräosien yhteenlaskettu kesto rikoslain 6 luvun 13 §:n vähennykset huomioon ottaen on enintään yksi vuosi. Rikosseuraamuslaitoksen on tarvittaessa tarkistettava toimeenpanosuunnitelma rangaistuksen pite­nemisen edellyttämällä tavalla.

23 §

Suostumuksen peruuttaminen ja olosuhteiden muutos

Jos valvontarangaistukseen tuomitun kanssa samassa asunnossa asuva (poist.) perustellusta syystä kirjallisesti peruuttaa 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun suostumuksensa, Rikosseuraamuslaitoksen on selvitettävä, voidaanko valvontarangaistus panna täytäntöön muussa asunnossa, vai onko asia saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(2—4 mom. kuten HE)

24 §

Ehdonalainen vapaus ja koeaika

Valvontarangaistukseen tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen noudattaen rikoslain 2 c luvun 5—7 §:n säännöksiä ja ottaen huo­mioon mahdollinen rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys. Samalla kertaa täytäntöönpantavia valvontarangaistuksia suorittava päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun valvontarangaistuksista on pantu täytäntöön aika, joka saadaan laskemalla yhteen kustakin valvontarangaistuksesta siihen sovellettava rikoslain 2 c luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräosa. Määräosaa laskettaessa päivän osaa ei oteta huomioon. Kun tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen, alkaa koeaika, joka on jäljellä olevan jäännösrangaistuksen pituinen.

Valvontarangaistuksen täytäntöönpanon viimeisenä päivänä Rikosseuraamuslaitos poistaa käytöstä ja ottaa haltuunsa valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa käytetyt tekniset valvontalaitteet.

Jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, (poist.) sovelletaan, mitä rikoslain 2 c luvun 14 §:ssä säädetään jäännösrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi.

4 luku

Vankeudeksi muuntaminen

25 §

(Kuten HE)

26 §

Valvontarangaistuksen sijaan tuomittava rangaistus

(1 mom. kuten HE)

Jos tuomitun suoritettavana on ollut useita valvontarangaistuksia, yhteenlaskettujen valvontarangaistusten suorittamatta oleva osa on muunnettava ehdottomaksi vankeudeksi. Jos muunnettu vankeusrangaistus johtaisi eri määräosien soveltamiseen, täytäntöönpanossa noudatetaan, mitä rikoslain 2 c luvun 6 §:ssä sää­detään ehdonalaisesta vapauttamisesta yhteisestä rangaistuksesta.

27 §

Uusi vankeusrangaistus

Jos syyttäjä päättää syyttää valvontarangaistusta suorittavaa tai siihen tuomittua rikoksesta, josta voi syyttäjän arvion mukaan olla seuraamuksena ehdotonta vankeutta, syyttäjä voi valvontarangaistuksen täytäntöönpanon kieltämiseksi ilmoittaa asiasta Rikosseuraamuslaitok­selle. Rikosseuraamuslaitoksen on ilmoituksen saatuaan kiellettävä valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen tai jatkaminen.

Tuomitessaan aiemmin valvontarangaistukseen tuomitun henkilön ehdottomaan vankeusrangaistukseen sellaisen rikoksen johdosta, jonka tuomittu on tehnyt ennen hänen päästämistään ehdonalaiseen vapauteen, tuomioistuin voi kieltää aloittamasta tai jatkamasta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa. Kieltäessään aiemmin tuomitun valvontarangaistuksen täytäntöönpanon tuomioistuimen on määrättävä, että suorittamatta oleva osa valvontarangaistuksesta on suoritettava vankeutena.

(3 mom. kuten HE)

28 §

Suoritetun valvontarangaistuksen huomioon ottaminen

Kun valvontarangaistukseen tuomittu tuo­mitaan uuteen rangaistukseen 21 §:n 3 momentissa, 26 §:ssä tai 27 §:n 2 momentissa tarkoi­tetussa tapauksessa, (poist.) muuntamisessa yksi päivä tai päivän osa suoritettua valvontarangaistusta vastaa yhtä päivää vankeutta. Muuntamisessa noudatetaan tuomitulle edullisinta lasku­tapaa.

Jos tuomittu 12 §:ssä tarkoitetussa tapauk­sessa muutoksenhaun johdosta tuomitaan vankeusrangaistukseen, Rikosseuraamuslaitoksen on vähennettävä täytäntöönpantavasta vankeusrangaistuksesta määrä, joka vastaa valvontarangaistuksesta suoritettua osaa. Vastaava vähennys on tehtävä, kun tuomioistuin on kieltänyt valvontarangaistuksen täytäntöönpanon, muttei ole määrännyt vankeusrangaistuksena täytäntöönpantavaksi jäävän rangaistuksen pituutta. Jos tuomittu on päässyt valvontarangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen, noudatetaan vastaavasti, mitä vankeuslain 3 luvun 6 §:ssä säädetään erotuksen täytäntöönpanosta. Vähentämisessä noudatetaan muutoin, mitä 1 momen­tissa säädetään.

5 luku

Valvoja, apuvalvoja ja päätöksenteko

29 §

(Kuten HE)

30 §

Valvojan ja apuvalvojan tehtävät

(1 mom. kuten HE)

Apuvalvojan tehtävänä on toimia valvojan apuna 1 momentissa säädetyissä tehtävissä. Apuvalvojalla on oikeus tehdä valvontakäyntejä ­tuomitun asuntoon ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Apuvalvojan on lisäksi noudatettava Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen hänelle valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa varten antamia määräyksiä sekä ilmoitettava tälle, jos tuomittu ei täytä velvollisuuksiaan. Valvojan ja apuvalvojan on kohdeltava tuomittua asianmukaisesti sekä niin, ettei tuomitulle ja hänen kanssaan samassa asunnossa asuville aiheudu tarpeettomasti haittaa.

31 §

Päätösvalta

(1 mom. kuten HE)

Yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja, työjärjestyksessä määrätty apulaisjohtaja tai rikosseuraamusesimies päättää 18 §:ssä tarkoitetun varoituksen antamisesta, 20 §:ssä tarkoitetusta väliaikaisesta keskeytyksestä, 21 §:ssä tarkoi­tetusta rangaistuksen tilapäisestä keskeytyksestä esteen vuoksi, 23 §:ssä tarkoitetun suostumuksen peruuttamisen aiheuttamista seurauk­sista (poist.) ja 15 §:ssä tarkoitetun verinäytteen ottamisesta. Täytäntöönpanopäällikkö tai työjärjestyksessä määrätty muu virkamies vastaa rangaistusajan laskemisesta ja päättää ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä.

(3 mom. kuten HE)

6 luku

Erinäiset säännökset

32 §

(Kuten HE)

33 §

Keskusvalvonnan järjestäminen

(1 mom. kuten HE)

Jos keskusvalvontaa hoidetaan 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimuksen perusteella, ­oikeudesta päättää keskusvalvonnassa synty­vien asiakirjojen luovuttamisesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain () 14 §:n 1 momentissa ja keskusvalvontatoimintaa hoitavan yrityksen työntekijän vaitiolovelvollisuudesta saman lain 23 §:ssä. Keskusvalvontatoimintaa hoitavan yrityksen työntekijällä ei ole oikeutta päästä Rikosseuraamuslaitoksen rekistereihin. Työntekijään sovelletaan tehtävässään kielilakia ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

34 ja 35 §

(Kuten HE)

36 §

Tarkemmat säännökset ja määräykset

Tarkemmat säännökset täytäntöönpanon aloittamisesta, täytäntöönpanoviranomaisten tehtävistä, täytäntöönpanomääräyksestä, täytäntöönpanomenettelystä, apuvalvojan määräämiseen liittyvästä menettelystä, valvontarangaistukseen liittyvien asiakirjojen laatimisesta, käsittelystä ja sisällöstä, turvatarkastuksesta ja sen kirjaamisesta, valvontarangaistukseen tuomitun epäillyn päihtymystilan toteamisesta ja kirjaamisesta, valvontarangaistukseen tuomitun velvollisuuksien rikkomisen selvittämisestä ja kirjaamisesta, valvontarangaistuksen keskeytyksen kirjaamisesta, menettelystä velvollisuuksien rikkomistapauksissa, 3 §:ssä tarkoitetuksi toiminnaksi hyväksyttävästä toiminnasta, menet­telystä ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä sekä epäillylle tai tuomitulle aiheutuneiden matkakustannusten korvaamisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

(2 mom. kuten HE)

37 §

Korvaus valvontarangaistukseen tuomitun ai­heuttamasta vahingosta

Edellä 3 §:ssä tarkoitetun toimintavelvol­lisuuden suorittamispaikalle ja sen henkilökuntaan kuuluvalle sekä sivulliselle korvataan valtion varoista esine- ja henkilövahinko, jonka tuomittu on aiheuttanut huolimattomuudellaan valvontarangaistukseen kuuluvaa palkatonta työtä tehdessään.

(2 mom. kuten HE)

38 §

Viittaussäännös

Siviilipalveluslain () 74 tai 75 §:n taikka asevelvollisuuslain () 118 §:n nojalla tuomittavan vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita valvontarangaistus, jos rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Tällaisen valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan, mitä siviilipalveluslain 74 ja 75 §:ssä, 81 §:n 2—4 momentissa ja 82—85 §:ssä sekä asevelvollisuuslain 118 §:ssä säädetään vankeusrangaistuksesta ja ehdonalaisesta vapauttamisesta. Muilta osin valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan tätä lakia.

7 luku

Voimaantulo

39 §

(Kuten HE)

3.

Laki

vankeuslain 4 luvun 1 ja 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vankeuslain () 4 luvun 1 §:n 2 momentti ja 11 §, sellaisena kuin niistä on 4 luvun 11 § osaksi laissa , seuraavasti:

4 luku

Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan

1 §

Vankilat

Avolaitoksessa olevat vangit voivat oleskella ja liikkua vankilan tai sen osaston alueella, työpaikalla ja muussa toimintapisteessä ilman välitöntä valvontaa. Avolaitoksessa vankeja voidaan valvoa vankilan tiloihin asennettavilla, vangin haltuun annettavilla taikka vangin ylle ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettä­villä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmillä.

11 §

(Kuten HE)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

4.

Laki

rikosrekisterilain (poist.) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikosrekisterilain () 2 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentin 3 kohta ja 4 momentti ja 10 §:n 1 momentin 2 kohta, sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentti laissa 1458/2007, 4 §:n 1 momentin 3 kohta ja 4 momentti laissa ja 10 §:n 1 momentin 2 kohta laissa 523/2001, seuraavasti:

2 ja 4 §

(Kuten HE)

10 § (Uusi)

Rikosrekisteristä poistetaan tieto

2) ehdottomasta, enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksesta, valvontarangaistuk­sesta ja yhdyskuntapalvelusta kymmenen vuoden kuluttua sekä

lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

5.

Laki

henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain 5 ja 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain () 5 §:n 6 kohta sekä

lisätään 5 §:ään uusi 7 kohta  ja 7 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

5 §

Yhdyskuntaseuraamusrekisteri

Yhdyskuntaseuraamusrekisteri sisältää yhdyskuntaseuraamuksen tuomitsemisen ja täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset tiedot yhdyskuntaseuraamusta suorittavasta henkilöstä. Näitä tietoja ovat:

(6 kohta kuten HE)

7) 2—6 kohdassa mainittuja seuraamuksia varten laadittaviin seuraamusselvityksiin, soveltuvuusselvityksiin sekä muihin valmisteleviin toimenpiteisiin ja lausuntoihin liittyvät tiedot.

7 § (Uusi)

Valvonta- ja toimintarekisteri

Valvonta- ja toimintarekisteri sisältää myös tiedot valvontarangaistukseen tuomitun täsmennetystä toimeenpanosuunnitelmasta sekä muut valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa välttämättä tarvittavat tiedot.

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

6.

Laki

viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain () 24 §:n 1 momentin 27 kohta, sellaisena kuin se on laissa , seuraavasti:

24 §

Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat

Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

27) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta syytetylle tehdystä oikeuspsykiatrisesta mielentilatutkimuksesta, nuoresta rikoksente­kijästä laaditusta henkilötutkinnasta, nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelmasta, vankeusrangaistuksen sijasta suoritettavan yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksestä, valvontarangaistuksen edellytysten selvittämisestä ja toimeenpanosuunnitelmasta, täsmennetystä toimeenpanosuunnitelmasta, rangaistusajan suunnitelmasta, vapauttamissuunnitelmasta, valvontasuunnitelmasta sekä pitkäaikaisvangin vapauttamismenettelyä varten annetusta lausunnosta;

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

Valiokunnan lausumaehdotukset

1

Eduskunta edellyttää, että valvontarangaistuksen käyttöönotolla ei aiheuteta kunnille lisäkustannuksia.

2

Eduskunta edellyttää, että oikeusministeriö antaa lakivaliokunnalle selvityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun valvontarangaistusta koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan.

Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Janina Andersson /vihr
vpj. Anna-Maja Henriksson /r
jäs. Esko Ahonen /kesk
Ilkka Kantola /sd
Sampsa Kataja /kok
Krista Kiuru /sd
Jari Larikka /kok
Outi Mäkelä /kok
Raimo Piirainen /sd
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Tero Rönni /sd
Mauri Salo /kesk
Kari Uotila /vas
Mirja Vehkaperä /kesk
vjäs. Leena Harkimo /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne

VASTALAUSE

Perustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi rikosoikeudellinen seuraamus, valvontarangaistus. Ehdotettava rangaistus suoritettaisiin vapaudessa, mutta tuomittua valvottaisiin rangaistuksen aikana sekä teknisin välinein että muilla tavoin. Toteutuessaan esitys olisi merkittävä kriminaalipoliittinen suunnanmuutos, sillä vakavistakin rikoksista voisi selvitä ilman vankilarangaistusta. Tämän vuoksi muutokselle pitäisi ennen sen toteuttamista saada laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Schengen-sopimuksen myötä useiden EU-maiden rikolliset ovat päässeet helposti ­Suomeen. Tämän seurauksena ulkomaalaiset ovat Suomen vankiloissa selvästi yliedustettuina — heidän osuutensa koko väestöstä on 2—3 prosenttia, mutta vankiloiden noin 3 500 vangista jo yli 10 prosenttia on ulkomaalaisia. Ongelma korostuu erityisesti eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi Vantaan ja Jokelan vankiloissa ulkomaalaisten vankien osuus oli vuonna 2009 yli 30 prosenttia ja Keravan vankilassa yli 20 prosenttia. Ensisijaisesti tulisikin pyrkiä siirtämään Suomessa rangaistustaan suorittavat ulkomaalaiset vangit kotimaidensa vankiloihin, ennen kuin otetaan käyttöön tällaisia uusia rikosoikeudellisia seuraamuksia, joilla pyritään välttämään rangaistusten suorittaminen vankilassa.

Samaan aikaan, kun osa vankiloista on yliasutettuja, rikosseuraamusalan henkilökunnan kokonaismäärä on valtion tuottavuusohjelman vuoksi laskenut vuosina 2007—2009 noin sadalla henkilötyövuodella. Lain valmistelussa ei ole otettu huomioon, että Suomessa ei ole organisaatiota ja henkilöstöä suorittamaan uuden rangaistusmuodon ohjausta ja valvontaa riittävässä määrin, sillä jo nyt vankeinhoidon henkilökunta työskentelee äärimmäisen kuormittavissa oloissa.

Uudella valvontarangaistuksella ei ole rikoksia ennalta ehkäisevää vaikutusta, eikä se edesauta harmaan talouden torjuntaa, koska valvontarangaistukseen tuomittu voi jatkaa rikol­lista toimintaa asunnostaan käsin.

Valvontarangaistukseen siirtyminen tarkoittaisi lisäksi sitä, että vankeinhoitoon liittyvien terveyspalveluiden ja päihdeongelmien hoidon kustannukset siirtyisivät valtiolta jo muutenkin talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kun­nille. Jo tällä hetkellä monissa kunnissa kaikki päihdehuoltopalvelujen tarpeessa olevat asukkaat eivät niitä riittävässä määrin saa. On vaa­rana, että mikäli valvontarangaistusta suoritta­vien päihdehoito sälytetään kuntien vastuulle, he saattavat jäädä kokonaan ilman päihdehuoltopalveluja.

Esityksen valmistelussa rikoksen uhrin näkökulmaa ei ole riittävästi huomioitu. Kun vakavastakin rikoksesta voidaan tuomita valvontarangaistukseen, uhri voi kokea, että tekijä ei saa riittävää rangaistusta teostaan. Tällä voi olla myös laajemmin vaikutusta uuden rangaistusmuodon yhteiskunnalliseen hyväksyntään.

Tuottavuusohjelman tiukka noudattaminen ja ulkomaalaisten vankien suuri määrä sekä siitä aiheutuva vankiloiden yliasutus eivät saa johtaa siihen, että vakavistakin rikoksista voi selviytyä ilman asianmukaista rangaistusta. Perinteisesti valtion vankeinhoidon kontolle kuuluvia terveydenhuollon ja päihdehoidon kustannuksia ei myöskään saa siirtää kuntien vastuulle. Hallituksen esitys uudesta valvontarangaistuksesta ­perustuu kaiken kaikkiaan puutteelliseen valmistelutyöhön, ja sen toteuttamiseksi ei ole esitetty riittäviä resursseja.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotukset hylätään.

Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2010

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps