Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ympäristövahinkorahastosta ja siihen liittyviksi laeiksi ( HE 183/2022 vp ): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunto

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 65/2022 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

• hallitussihteeri  Mari-Linda  Harju-Oksanen  - ympäristöministeriö
• hallitusneuvos  Oili  Rahnasto  - ympäristöministeriö
• hallitusneuvos  Ilpo  Helismaa  - sisäministeriö
• budjettineuvos  Armi  Liinamaa  - valtiovarainministeriö
• johtava erityisasiantuntija  Jussi  Lindgren  - valtiovarainministeriö
• pelastusjohtaja  Juhani  Carlson  - Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto
• erikoissuunnittelija  Mikko  Attila  - Suomen ympäristökeskus
• johtava lakimies  Marko  Nurmikolu  - Suomen Kuntaliitto
• toiminnanjohtaja  Pekka  Suomela  - Kaivosteollisuus ry
• johtava asiantuntija  Pia  Vilenius  - Kemianteollisuus ry
• asiantuntija  Airi  Kulmala  - Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• ympäristöasiantuntija  Johanna  Vainiomäki  - Metsäteollisuus ry
• ympäristöjuristi  Matti  Kattainen  - Suomen luonnonsuojeluliitto ry
• toimitusjohtaja  Mia  Nores  - Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• sisäministeriö, rajavartiolaitoksen esikunta
• puolustusministeriö
• sosiaali- ja terveysministeriö
• Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
• saamelaiskäräjät
• konkurssiasiamiehen toimisto
• Ympäristövakuutuskeskus
• Paliskuntain yhdistys
• Lassila & Tikanoja Oyj
• Neste Oyj
• Bioenergia ry
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• Energiateollisuus ry
• Finanssiala ry
• Teknologiateollisuus ry

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki ympäristövahinkorahastosta sekä muutettaviksi ympäristönsuojelulakia, pelastuslakia, valmisteverotuslakia ja lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä. Öljysuojarahastosta ja ympäristövahinkovakuutuksesta annetut lait kumottaisiin. 

Uudessa laissa säädettäisiin ympäristövahinkorahastosta, joka olisi uusi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Rahastosta maksettaisiin korvaus ympäristön pilaantumisen torjunnasta ja pilaantuneen ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä aiheutuneesta vahingosta, kun korvausta ei saataisi perittyä varsinaiselta vastuutaholta esimerkiksi maksukyvyttömyyden vuoksi tai siksi, että vastuutahoa ei saataisi selvitettyä. Lisäksi rahastosta myönnettäisiin harkinnanvaraisia avustuksia pelastustoimen järjestämisestä vastaaville tahoille ympäristövahinkojen torjunnan hankintoihin. 

Korvausten maksamiseen tarkoitetut rahaston varat kerättäisiin ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajilta vuosittaisilla tai kertaluonteisilla ympäristövahinkomaksuilla. Ympäristövahinkojen torjunnan hankintoihin myönnettäviin avustuksiin käytettäisiin valtion talousarviosta rahastoon siirrettävää määrärahaa. 

Esitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan ympäristövahinkojen toissijaisia vastuujärjestelmiä kehitetään. Nykyiset järjestelmät eli öljysuojarahasto ja pakollinen ympäristövahinkovakuutus lakkautettaisiin ympäristövahinkorahaston toiminnan alkaessa. 

Ympäristönsuojelulakiin, pelastuslakiin, valmisteverotuslakiin ja lakiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä tehtäisiin uuden lain säätämiseen liittyviä teknisluonteisia muutoksia.  

Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Laki ympäristövahinkorahastosta, laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta ja laki pelastuslain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Laki valmisteverotuslain 1 §:n 2 momentin 8 kohdan kumoamisesta ja laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin 19 kohdan kumoamisesta ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuonna 2023 samanaikaisesti öljysuojarahastosta annetun lain eräiden säännösten kumoamisen yhteydessä. 

Toissijaisen vastuujärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki ympäristövahinkorahastosta samalla, kun ympäristövahinkovakuutusta ja öljysuojarahastoa koskevat lait kumottaisiin. Nykyisin toissijaisia vastuujärjestelmiä ovat tietyille toiminnanharjoittajille pakollinen ympäristövahinkovakuutus ja öljysuojarahasto. Pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen hyödyllisyys yleensä ja käytettävyys viranomaisten toteuttamien torjuntatoimien korvaamisessa on jäänyt hyvin vähäiseksi. Ympäristövahinkovakuutuksen soveltamisala on kapea, ja siitä korvattavia vahinkoja ja kustannuksia on maksettu huomattavan vähän verrattuna siihen, mitä järjestelmän perustamisvaiheessa arvioitiin. Nykymuotoinen öljysuojamaksu on puolestaan uudistettava EU-oikeudellisten vaatimusten mukaiseksi, eikä vanhan öljysuojarahaston toimintaa voida enää jatkaa. Valiokunta pitää kannatettavana ehdotusta yhdistää nykyiset toissijaiset vastuujärjestelmät, jolloin voidaan välttää kahteen rinnakkaiseen järjestelmään liittyvät haasteet ja tehostaa toissijaisen vastuujärjestelmän hallintaa kokonaisuutena. 

Nykyisiin toissijaisiin vastuujärjestelmiin liittyy myös omat haasteensa, minkä vuoksi niiden kehittäminen itsessäänkin on tarpeen. Ympäristövakuutuskeskuksen arvion mukaan ympäristövahinkovakuutukseen maksettujen maksujen kokonaissumma vakuutusmaksuveroineen oli vuonna 2019 noin 2,7 miljoonaa euroa. Kahdenkymmenen vuoden aikana vakuutuskorvausta on kuitenkin maksettu vain viidessä tapauksessa ja korvaus on evätty viidessä tapauksessa. Yhteensä korvauksia on maksettu vain noin 0,5 miljoonaa euroa. Maksettujen korvausten ja kerättyjen maksujen välillä on siten selvä epäsuhta, joten järjestelmän ylläpito on suhteettoman kallista verrattuna toteutuneeseen korvausturvaan. Öljysuojamaksujärjestelmä on toiminut sinänsä hyvin, mutta järjestelmää ei voida EU-oikeudellisista syistä enää jatkaa. Maksua on maksanut noin 50 yritystä, joista kuitenkin vain yksi on ollut pääasiallinen maksaja. Maksun tuotto normaalitasolla eli ilman korotuksia on keskimäärin 8 miljoonaa euroa vuodessa. Järjestelmien uudistaminen on siten välttämätöntä. 

Uudesta ympäristövahinkorahastosta maksettaisiin korvaus ympäristön pilaantumisen torjunnasta ja pilaantuneen ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä aiheutuneesta vahingosta silloin, kun korvausta ei saada perittyä varsinaiselta vastuutaholta esimerkiksi maksukyvyttömyyden vuoksi tai siksi, että vastuutahoa ei saada selvitettyä. Ympäristövaliokunta on kannanotoissaan kiirehtinyt toissijaisten vastuujärjestelmien kehittämistyön jatkamista ja erityisesti kaivostoimintaan liittyvän öljysuojarahaston tapaisen rahaston perustamisen selvittämistä ( YmVL 40/2018 vp — HE 221/2018 vp , YmVM 13/2018 vp — HE 116/2018 vp ). Toissijaiselle, toimivalle vastuujärjestelmälle on suuri tarve, sillä nykyiset vastuujärjestelmät eivät ole riittävän kattavia. Niiden soveltamisalan ulkopuolelle jää tilanteita, joista keskeisin on valtion valvontaviranomaiselle aiheutuvien kulujen korvaaminen uhkaavan tai jo tapahtuneen ympäristön pilaantumisen sellaisista ehkäisemis- tai rajoittamistoimista, jotka eivät pelastuslain 32 §:n mukaan kuulu pelastustoimintaan. Valtion talousarviosta on jouduttu viimeisen 10 vuoden aikana rahoittamaan toiminnanharjoittajien maksukyvyttömyyden vuoksi vakavien ympäristöriskien hallintaa ja ympäristön pilaantumisen vaaratilanteiden torjuntaa kahdeksassa eri tapauksessa yli 150 miljoonalla eurolla. Valiokunta katsoo, että toissijaisen vastuujärjestelmän kustannukset tulee voida kohdentaa nykyistä paremmin veronmaksajien sijaan vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajille. Järjestelmän tarkoituksena olisi välttää mahdollisimman pitkälti se, että valtion talousarviosta rahoitettaisiin viranomaisten toimia ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi tai vahinkojen torjumiseksi taikka että yksityiset vahingonkärsijät joutuisivat vastaamaan itse menetyksistään. 

Ympäristövahinkomaksuvelvolliset

Ympäristövahinkorahaston varat ehdotetaan kerättäväksi ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajilta vuosittaisilla tai kertaluonteisilla ympäristövahinkomaksuilla. Maksu toteuttaisi mahdollisimman pitkälti aiheuttaja maksaa -periaatetta, sillä se kohdistuisi ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittamiseen. Valiokunta pitää kannatettavana peruslähtökohtaa siitä, että toissijaisten vastuujärjestelmien rahoituksessa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajat mahdollisina aiheuttajina vastaavat ennakollisesti järjestelmän ylläpidon kustannuksista. Toissijaisessa vastuussa kysymys on laajasta, pilaantumisvaaran aiheuttajien kollektiivisesta taloudellisesta vastuusta ympäristön pilaantumisesta sen varalta, että aiheuttajaa tai muuta vastuutahoa ei saada vastuuseen. Aiheuttaja maksaa -periaatteeseen perustuvasta lähtökohdasta huolimatta on selvää, että toissijaisessa vastuujärjestelmässä ei ole mahdollista kohdentaa kustannusvastuuta yksittäisten konkreettisten vahinkotapausten tai pilaantumistilanteiden mahdollisiin aiheuttajiin, vaan kysymys on kollektiivisesta vastuusta, jota pyritään jyvittämään toiminnan vaarallisuuden asteen mukaan. Kysymys on kuitenkin veroluonteisesta summaarisesta maksusta, jossa riskien suuruus ja maksujen suuruus eivät voi vastata täydellisesti toisiaan. Korvausjärjestelmän rahoituksen ja talouden hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon se, että toissijaisten vastuutilanteiden tapahtumisen todennäköisyyttä, lukumäärää ja kustannuksia on vaikea ennakoida tarkasti. 

Koska kysymys on verosta, sen peruste ja suuruus määritellään ympäristövahinkorahastoa koskevassa laissa, eikä sääntely jätä harkintavaltaa viranomaisille maksuvelvollisuuden ja maksun määrän suhteen. Maksun perusteet ovat kytköksissä jo olemassa oleviin, lakiin perustuviin luokitteluihin ja tietojärjestelmiin, mikä keventää järjestelmän hallinnollista taakkaa. 

Maksurasitteen jakautuminen

Hallituksen esityksen mukaan ympäristövahinkorahastosta maksuvelvollisille aiheutuva maksutaakka säilyisi kokonaisuudessaan nykyisellä tasolla. Maksurasite kuitenkin hajautuisi nykyisiä järjestelmiä laajemmalle maksajajoukolle, sillä maksuvelvollisuuden piiriin tulisi uusia toiminnanharjoittajia. Suurin osa, alustavan arvion mukaan lähes 11 000 uusista maksuvelvollisista, maksaisi rahastoon kertamaksun, joka olisi suuruudeltaan 400 euroa. Maksuvelvollisten piiriin tulisi sellaisiakin toiminnanharjoittajia, jotka ovat olleet vakuutusturvan piirissä ilman pakollista vakuuttamisvelvollisuutta. Tämä laajennus kohdistuisi ympäristönsuojelulain soveltamisalan piiriin kuuluvan toiminnan osalta erityisesti kuntien myöntämien ympäristölupien sekä ilmoituspäätösten ja rekisteröintien perusteella harjoitettuun toimintaan. Maksuvelvollisuus määräytyisi kokonaisuudessaan toisin kuin nykyisessä öljysuojarahastossa. Maksujen määrät muuttuisivat myös jonkin verran. 

Ympäristövahinkorahastoa koskevan lakiehdotuksen 2 luvun mukaan toiminnanharjoittajilta perittävät maksut ovat joko kertamaksuja tai vuosimaksuja. Ehdotuksen mukaan vuosittaisen maksun suuruuteen vaikuttava maksuluokka vaihtelee toimialoittain siten, että suurimmat maksut kohdistuvat toimialoihin, joilla ympäristön pilaantumisen vaaran arvioidaan olevan kohonnut muihin toimialoihin verrattuna. Suurimmat maksut olisivat näin ollen kaivostoiminnan harjoittajilla ja vaarallisten jätteiden käsittelijöillä. Hallituksen esityksessä arvioidaan aiemman keskimääräisen vakuutusmaksun ja nyt ehdotettavan toimialoittaisen vuosimaksun välisen erotuksen aiheuttaman keskimääräisen vuosikustannusten lisäyksen olevan korkeampaa vuosimaksua maksaville toimialoille marginaalinen, eikä maksuilla arvioida olevan vaikutuksia esimerkiksi alan yritysten kannattavuuteen. 

Hallituksen esityksessä esitettyjen arvioiden mukaan suurimmat keskimääräiset maksut kohdistuvat kaatopaikkatoimintaan sekä malmien tai mineraalien kaivamiseen tai maaperän ainesten ottoon. Arvion perusteella yli 20 000 euron vuosittainen maksu kohdistuu 30 yritykselle suurimman maksun ollessa 106 200 euroa. Korkeimpaan 30 000 euron maksuluokkaan kuuluvien toiminnanharjoittajien osalta kustannusten lisäys on lähtökohtaisesti suurempi kuin muilla toimialoilla. Korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvat toiminnanharjoittajat ovat kokoluokaltaan suuria kaivoksia, joiden toimintaan liittyy korostunut ympäristövahinkojen aiheutumisen riski ja mahdollisuus viimesijaisen vastuutilanteen ajankohtaistumiseen, mikä perustelee suurempaa ympäristövahinkomaksua.  

Nykyisessä järjestelmässä ympäristövahinkovakuutusten keskimääräinen vakuutusmaksu on ollut arviolta 1 500 euroa. Kolmen maksuiltaan suurimman vakuutuksenottajan vakuutusmaksu on ollut keskimäärin arviolta 90 000 euroa vuodessa, kymmenen suurimman arviolta 70 000 euroa ja 20 suurimman arviolta 50 000 euroa. Vakuutuksenottajien nykyisistä vakuutusmaksuista ei ole voitu saada tarkempaa tietoa, joten yrityskohtainen tarkastelu ja vaikutusten arviointi pakollisen ympäristövahinkovakuutusmaksun ja ehdotetun ympäristövahinkomaksun välillä ei ole mahdollista. Lähtökohtaisesti oletus edellä mainittujen lukujen valossa on maksurasituksen säilyminen suunnilleen ennallaan. 

Ympäristövahinkomaksua tulee lakiehdotuksen 6 §:n mukaan maksaa kuitenkin erikseen jokaisesta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta eli toiminnanharjoittajan jokaisesta erilliseksi katsottavasta toimipisteestä. Tällä arvioidaan olevan toimialatasoisesti vaikutusta erityisesti jätealalla, sillä toiminnan harjoittaminen hajautetusti eri toimipisteissä on jätteenkäsittelytoiminnalle ominaista. Jätteenkäsittelyn järjestämistä lähellä jätteen syntypaikkaa voidaan pitää muun muassa kiertotalouden edistämisen kannalta perusteltuna, mutta, kuten muillakin toimialoilla, toiminnan sijoittuminen hajautetusti eri toimipisteisiin voi myös lisätä ympäristön pilaantumisen ja ympäristövahinkojen ilmenemisen riskiä. Jätetoimialan maksutaakkaa nostaa myös toiminnanharjoittajien suuri lukumäärä. 

Ympäristövahinkorahastolaissa maksuvelvollisuuden perusteena oleva ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan määritelmä vastaa ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa olevaa määritelmää. Sen mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tarkoitetaan laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Maininnalla laitokseen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvästä toiminnasta selvennetään tulkintaa siitä, mitä niin sanotulla laitosmaisella toiminnalla käsitetään ja mistä toiminnan eri osista luvassa voidaan antaa määräyksiä. Laitokseen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa ovat ympäristönsuojelulain perusteluiden mukaan esimerkiksi energiantuotantoyksiköt, polttoaineiden jakelupisteet, varastot ja lastaustoiminnat. Toiminnan tarkastelu ei siis rajoitu pelkästään luvanvaraisen toiminnan määritelmän mukaiseen päätoimintaan, vaan myös erilaisiin osa- ja aputoimintoihin. Osa- ja aputoiminnalta edellytetään kuitenkin kohtuullista läheisyyttä päätoiminnan kanssa. Esimerkiksi useiden kilometrien päässä oleva tukkien lastausalue ei ole osa sahan toimintaa eikä etäällä oleva viljankuivaamo ole osa eläinsuojan toimintaa. Laitosmaisen toiminnan määrittelyä ja siihen liittyvää tulkintakäytäntöä on tarkoitettu sovellettavaksi myös esitettävän lain yhteydessä. 

Maksunkantoviranomaisen päätös maksuvelvollisuudesta ja maksun suuruudesta perustuisi ympäristönsuojelun tietojärjestelmässä (YLVA) täsmennettyihin tietoihin. Tietojärjestelmän kehittäminen maksuluokituksen toteuttamiseksi ja muiden maksuvelvollisuutta koskevien tietojen hallitsemiseksi aloitetaan lain toimeenpanovaiheessa. Hallituksen esityksessä esitetyt laskelmat ovat arvioita, jotka on tehty ELY-keskusten valvomien toimintojen osalta YLVA-järjestelmän vuoden 2022 maaliskuun lopun tietojen pohjalta. Kuntien toimivaltaan kuuluvien kohteiden osalta maksuvelvollisiin liittyvät tiedot perustuvat pääasiassa vuodelta 2017 olevaan selvitykseen. Kuntien toimivaltaan kuuluvista toiminnoista ei ole ollut käytettävissä tarkempia tietoja, minkä vuoksi arvioita niiden kohdentumisesta yrityksittäin ei ole ollut mahdollista tehdä. Suurimpien vuosimaksujen arvioidaan kohdistuvan yhtiöihin, joilla on maanlaajuinen jakeluasemaverkosto. 

Maksujen kantaminen ja muu maksumenettelyn toimeenpano edellyttävät ympäristönsuojelun tietojärjestelmän kehittämistä maksuluokituksen toteuttamiseksi ja muiden maksuvelvollisuutta koskevien tietojen hallitsemiseksi sekä järjestelmään nykyisellään sisältyvien, toiminnanharjoittajia koskevien tietojen päivittämistä kertaluonteisena ja määräaikaisena hankkeena. Valiokunta pitää tärkeänä, että tähän on valtion talousarviossa varauduttu. Hankkeessa voidaan varmistua myös valmistelussa esitettyjen vaikutusarvioiden asianmukaisuudesta.  

Rahaston toiminta

Lakiehdotuksen 16 §:n mukaan korvauksen enimmäismäärä yhdestä pilaantumistapahtumasta aiheutuneista vahingoista ja torjunta- ja ennallistamiskustannuksista on 30 miljoonaa euroa. Tämän arvioidaan riittävän useimpiin ennakoitavissa oleviin korvaustilanteisiin varautumiseksi. Ylärajasta säätäminen on tarpeen, jotta rahastojärjestelmän toiminta- ja riskinkantokyky säilyy. Ympäristövahinkorahastossa maksut rahastoitaisiin. Lakiehdotuksen 27 §:n mukaan maksujen kantaminen lopetetaan pääoman ylärajan täyttyessä, jos korvattavia vahinkoja ei ole tai tapahtuvien vahinkojen kustannukset alittavat kerätyt varat. Rahaston pääoman 15 miljoonan euron alarajan alittuessa maksujen kerääminen aloitetaan uudelleen. Vakuutusmalliin verrattuna rahastomalli on maksuvelvollisten kannalta erilainen, sillä vakuutusmalli ei toimi rahastoivasti. 

Sääntelyn suhde jätevakuuteen

Ympäristövahinkorahastolla on eri tarkoitus ja soveltamisala kuin ympäristönsuojelulain ja kaivoslain mukaisilla vakuuksilla. Ympäristönsuojelulain mukainen vakuus kattaa lähinnä rikastushiekka-altaiden, sivukivialueiden ja vastaavien jätehuoltoalueiden sulkemiskustannukset, kun taas kaivosluvan vakuus kattaa muut kaivostoiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon tarvittavat toimenpiteet. Kaivoksia koskevalla vakuusjärjestelmällä on tarkoitus turvata erityisesti ympäristövastuiden toteutuminen kaivosten sulkemis- ja jälkihoitovaiheessa. Koska kaivosten vesien hallinta ja käsittely jäävät kuitenkin osittain lakisääteisten vakuuksien ulkopuolelle, on ehdotettu, että ympäristönsuojelulain mukaisen vakuuden ala kaivoksilla tulisi laajentaa jätteiden käsittelytoiminnasta koko kaivostoimintaan. Vakuudet ovat kuitenkin käytettävissä vain tiettyjen lain- ja luvanmukaisesta toiminnasta johtuvien vastuiden kattamiseen, eikä niillä voida riittävällä tavalla varautua toissijaisiin vastuutilanteisiin. Jätevakuuden asettamisvelvollisuudella ei tästä syystä ole mahdollista korvata velvollisuutta maksaa ympäristövahinkomaksua. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että ympäristövastuujärjestelmää kehitettäessä arvioidaan samanaikaisesti eri lakeihin perustuvien keinojen keskinäissuhteita ja vältetään päällekkäisyyksiä. Ympäristövastuun kokonaisuudessa tulisi nykyistä paremmin tunnistaa sääntelymalli, jossa järjestelmät muodostavat yhdessä johdonmukaisen ja toimivan sääntelykokonaisuuden, joka samalla vastaa rakenteellisiin uusiin haasteisiin eli edistää kiertotaloutta ja vähintään pyrkii poistamaan lainsäädännöllisiä esteitä kiertotalouden kehittämiseltä. Tämän kokonaisuuden osana tulisi pyrkiä kehittämään myös jäteveroa. 

Pelastustoimen kalustohankinnat ja torjuntavalmiuden ylläpito

Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavastuu siirtyi vuoden 2019 alusta alkaen sisäministeriön hallinnonalalle, ja öljyntorjunta on nykyisin pelastuslain mukaista pelastustoimintaa. Pelastustoimen kalustohankintojen ja torjuntavalmiuden ylläpidon rahoittaminen siirtyy siten rahoitettavaksi pääosin hyvinvointialueiden kautta valtion talousarviosta. Ratkaisu vaikuttaa valtion talousarviorahoituksen tarpeeseen, kun mahdollisuus rahoittaa kalustohankintojen investointeja ja ylläpitoa öljysuojamaksulla lakkaa. Esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja merivoimien hankinnat rahoitetaan siten jatkossa normaaliin tapaan talousarviosta ilman korvausta talousarvion ulkopuolisesta rahastosta. 

Kuitenkin vähäiseksi tarkoitettu osuus kalustohankinnoista on tarkoitus rahoittaa ympäristövahinkorahastosta siten, että valtion talousarviosta siirretään tätä tarkoitusta varten varoja rahastoon. Tämä uuteen rahastoon siirrettävä rahoitus olisi tarkoitettu vain pelastustoimen investointien rahoittamiseen harkinnanvaraisesti. Harkinnanvaraista avustusta torjuntakaluston hankkimiseen voidaan myöntää myös Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle ja Ahvenanmaan kunnille. Valmistelussa lähtökohtana on ollut vuosittainen 3 miljoonan euron määräraha, joka siirrettäisiin talousarviosta öljyntorjuntainvestointien rahoittamiseen ympäristövahinkorahastosta. Ratkaisu tehdään kuitenkin lopulta aina osana talousarviopäätöstä. 

Valiokunta pitää tärkeänä öljyvahinkojen hyvän torjuntavalmiuden ylläpitoa ja sitä, että tämä varmistetaan asianmukaisin rahoitusjärjestelyin öljysuojarahaston toiminnan lakatessa. Ympäristövahinkorahastosta valtion talousarviosta siirrettävien määrärahojen rajoissa myönnettävät harkinnanvaraiset avustukset ympäristövahinkojen torjuntaan pelastustoiminnassa käytettävän kaluston hankkimisesta aiheutuvien kokonaiskustannusten osittaiseen kattamiseen tukevat osaltaan tämän tavoitteen toteutumista. Valiokunta korostaa, että eri hallinnonalojen viranomaisten tulee seurata ja tehdä yhteistyötä rahoituksen riittävyyden varmistamiseksi. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2). 

Koska öljysuojamaksusta on luovuttava siihen liittyvien EU-oikeudellisten ongelmien johdosta, ei öljysuojamaksua enää kerätä lain mukaisen pääomarajan tultua täyteen. Rahaston pääoma on myös tällä hetkellä käytännössä sidottu jo aiemmin käynnistettyjen öljyntorjuntainvestointien rahoittamiseen, jonka vuoksi talousarviosta joudutaan poikkeuksellisesti siirtämään määrärahaa öljysuojarahastoon, jolla rahoitetaan pelastustoimen öljyntorjuntatoimien ylläpitoa, eikä uusiin öljyntorjuntainvestointeihin voida myöntää avustusta lainkaan. Vallitsevaan tilanteeseen nähden tuleva ympäristövahinkorahasto on siis joka tapauksessa parannus. 

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut, että ympäristövahinkorahasto täyttää perustuslain 87 §:n mukaiset edellytykset valtion talousarvion ulkopuolisesta rahastosta säätämiselle. Perustuslakivaliokunta on myös ottanut kantaa perustuslain 119 ja 124 §:n väliseen suhteeseen ja erityisesti hallituksen ja katselmuslautakunnan rooliin niiden valossa linjaten, että vain pysyvät asiantuntijat hoitavat perustuslain 124 §:n mukaisia tehtäviä. Ympäristövaliokunta ehdottaa sääntelyn muuttamista perustuslakivaliokunnan huomautuksen johdosta siten, että vain pysyvät asiantuntijat voivat hoitaa perustuslain 124 §:n mukaisia tehtäviä ja valtionapuviranomaisena toimii ympäristövahinkorahasto. 

Uudistuksen seuranta

Valiokunta katsoo hallituksen esityksen tavoin, että ympäristövahinkorahaston perustaminen on monitahoinen kokonaisuus, jonka kaikkia vaikutuksia ei täysin pystytä ennakoimaan. Uudistuksen vaikutukset liittyvät muun muassa aiemman rahoitusjärjestelmän korvanneiden torjuntatoimien ja kalustohankintojen rahoitusjärjestelmien toimintaan. Valiokunta katsoo, että uudistuksen jälkiseuranta on ensiarvoisen tärkeää.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin huoli siitä, että ennakolta arvioidusta poiketen maksurasitus saattaisi kuitenkin joissain tilanteissa mahdollisesti muodostua yksittäisen yrityksen näkökulmasta kohtuuttomaksi. Ympäristövaliokunta ehdottaa tästä syystä hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan ympäristöministeriön tulee ympäristövahinkomaksujärjestelmän toimivuusseurannassaan arvioida lain vaikuttavuutta yleisesti ja erityisesti sitä, toteutuuko maksukertymä ja maksurasituksen kohdistuminen eri toimialoihin ja erikokoisiin yrityksiin siten kuin lainvalmistelun vaikutusarvioinnissa on esitetty, ja raportoida seurannan ja arvioinnin tuloksista valiokunnalle ja ehdottaa tarvittaessa muutosta maksujärjestelmään vuoden 2026 loppuun mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus 1). 

1 luku. Yleiset säännökset

4 §. Ympäristövahinkorahaston varat.

Valiokunta on korjannut viittauksen 2 momentissa, koska 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

3 luku. Korvaukset ja avustukset

17 §. Omavastuu.

Omavastuusäännös sopii huonosti rahastopohjaiseen toissijaiseen vastuujärjestelmään, ja sillä voisi olla ehdotetussa muodossaan tarkoituksetonta negatiivista ohjausvaikutusta. Omavastuusta ei säädetä myöskään öljysuojarahastosta annetussa laissa. Valiokunta ehdottaa säännöksen poistamista, koska sitä ei voida pitää esityksen tavoitteiden kannalta perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena edes täsmennettynä. Säännöksen poistamisen johdosta seuraavien pykälien numerointi muuttuu ja lain sisäisiin viittauksiin on tehtävä vastaavat korjaukset. 

18 § (uusi 17 §). Korvauksen hakeminen ja hakemuksen sisältö.

Valiokunta poistaa lakiehdotuksen 18 §:n 4 momentista maininnan hakemusmenettelystä, koska hakemuksen käsittelyssä sovelletaan hallintolakia, minkä vuoksi valtioneuvoston asetuksella ei ole mahdollista poiketa hallintolain sääntelystä. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi.  

19 § (uusi 18 §). Ennakkokorvaus.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. Pykälän 3 momentin viittaus on muutettu samoin viittaukseksi 17 §:n 3 momenttiin. 

20 § (uusi 19 §). Takautumisoikeus.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

21 § (uusi 20 §). Avustus torjuntakaluston hankkimiseen.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

22 § (uusi 21 §). Katselmuslautakunta.

Valiokunta on yhdenmukaistanut ja täsmentänyt pykälässä käytettyjä sanamuotoja teknisesti vastaamaan laissa muutoin käytettyä terminologiaa. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

4 luku. Ympäristövahinkorahaston hallinto ja talous

23 § (uusi 22 §). Valtionavustuslain soveltaminen.

Perustuslakivaliokunnan huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten, että valtionapuviranomaisena toimii ympäristövahinkorahasto. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

24 § (uusi 23 §). Ympäristövahinkorahaston hallitus ja sihteeristö.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

25 § (uusi 24 §). Hallituksen tehtävät, päätösvaltaisuus ja asioiden ratkaiseminen.

Pykälän 2 momentti on tarpeeton, koska hallintolakia sovelletaan. Erityissäännöksen sisällyttäminen voisi aiheuttaa tulkintaepäselvyyttä, mistä syystä momentti on asianmukaista poistaa. Siten ehdotuksen 3 ja 4 momentti siirtyvät 2 ja 3 momentiksi.17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

26 § (uusi 25 §). Ympäristövahinkorahaston neuvottelukunta.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

27 § (uusi 26 §). Pääomarajat.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

28 § (uusi 27 §). Kirjanpito, maksuliike ja tilinpäätös.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

29 § (uusi 28 §). Tilintarkastus.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

30 § (uusi 29 §). Virkavastuu ja hallinnon yleislakien soveltaminen.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta, että vain pysyvät asiantuntijat voivat hoitaa lain 23 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi.  

5 luku. Muutoksenhaku

31 § (uusi 30 §). Oikaisuvaatimus avustusta koskevaan päätökseen.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

32 § (uusi 31 §). Oikaisuvaatimus ympäristövahinkomaksua ja korvausta koskevaan päätökseen.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. Viittaus 19 §:ään on muutettu vastaavasti viittaukseksi 18 §:ään. 

33 § (uusi 32 §). Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavat tiedot ja ympäristövahinkorahaston hallituksen tiedonsaantioikeus.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

34 § (uusi 33 §). Ympäristövahinkorahastosta annetun lain rikkominen.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

35 § (uusi 34 §). Viittaus rikoslakiin.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

36 § (uusi 35 §). Voimaantulo.

Valiokunta on jakanut pykälän 2 momentin kahteen momenttiin ja täsmentänyt vireillä oleviin hakemuksiin sovellettavan lainsäädännön uudella säännöksellä. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

37 § (uusi 36 §). Siirtymäsäännös.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

38 § (uusi 37 §). Öljysuojarahastoa koskevat siirtymäsäännökset.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

39 § (uusi 38 §). Ympäristövahinkovakuutusta koskevat siirtymäsäännökset.

Valiokunta on poistanut 2 momentista vaatimuksen tehdä vaatimus kirjallisesti viiden vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt on saanut tietää siitä, ettei korvausta saada perityksi tai selvitetyksi, koska säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa korvausvaatimuksen esittämiselle säädettyä vanhentumisaikaa. Valiokunta on myös poistanut 3 momentin alkuosan, koska muotoilu saattaa johtaa epäselvyyksiin siitä, mitkä kaikki ympäristövahinkovakuutuslakiin perustuvat korvausvaatimukset kuuluvat säännöksen soveltamisalaan. Tarkoituksena on, että se kattaa kaikki ympäristövahinkovakuutuslakiin perustuvat korvausvaatimukset, joita ei enää voida esittää vakuutuksenantajalle tai Ympäristövakuutuskeskukselle viiden vuoden lisäilmoitusajan päättymisen vuoksi. Lisäksi valiokunta on lisännyt 3 momentin loppuun korvauksenhakijoiden tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi ja tarkoituksettoman ohjausvaikutuksen välttämiseksi yhdestä korvaustapahtumasta enimmäismääräksi 6 miljoonaa euroa ja kahdesta tai useammasta 10 miljoonaa euroa. Tarkoituksena on välttää korvausvaatimuksen esittämisen ohjautuminen vasta viiden vuoden kuluttua ympäristövahinkorahastolain voimaantulon jälkeen, jos se olisi joissain tilanteissa hakijalle edullisempaa. 17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

40 § (uusi 39 §). Eräitä energiantuotantolaitoksia koskeva siirtymäsäännös.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

41 § (uusi 40 §). Turvetuotantoa koskeva siirtymäsäännös.

17 §:n poistamisen johdosta sitä seuraavien pykälien numero muuttuu yhtä pienemmäksi. 

222 §. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä.

Pykälää on muutettu hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 196/2022 vp), joten tässä tarkoitetun muutoksen säätämisessä on otettava tuo muutos huomioon. 

Ympäristövaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 183/2022 vp sisältyvät 3.—5. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 183/2022 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hyväksyy kaksi lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 87 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:  

VUOSITTAINEN YMPÄRISTÖVAHINKOMAKSU

A. Maksuluokka 1 

30 000 euroa 

1. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN  

a) Kaivostoiminta, johon kuuluu yksi tai useampi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava kaivannaisjätteen jätealue 

b) Rikastamo tai muu toiminta, jonka yhteydessä on yksi tai useampi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava rikastusjätteen jätealue 

c) Kaivostoiminta tai rikastamo, johon kuuluu kaatopaikka, jonka toiminnassa käsitellään tai varastoidaan ammattimaisesti tai laitosmaisesti vaarallisia jätteitä ja johon tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai jonka kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkaa  

B. Maksuluokka 2 

20 000 euroa 

1. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN  

Rikastamo tai muu toiminta, jonka yhteydessä on yksi tai useampi muun kuin pysyvän kaivannaisjätteen jätealue, ei kuitenkaan kohdassa A. tarkoitettu toiminta 

2. JÄTTEIDEN AMMATTIMAINEN TAI LAITOSMAINEN KÄSITTELY  

Kaatopaikka, johon tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai jonka kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkaa, ja toiminnassa käsitellään tai varastoidaan vaarallisia jätteitä, ei kuitenkaan kohdassa A. tarkoitettu toiminta 

C. Maksuluokka 3 

10 000 euroa 

1. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN  

Kaivostoiminta, johon kuuluu yksi tai useampi muun kuin pysyvän jätteen kaivannaisjätteen jätealue, ei kuitenkaan kohdassa A. tai B. tarkoitettu toiminta 

2. JÄTTEIDEN AMMATTIMAINEN TAI LAITOSMAINEN KÄSITTELY  

Vaarallisten jätteiden käsittely, kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia vuorokaudessa ja joka sisältää yhden tai useamman seuraavista toiminnoista: 

— biologinen käsittely  

— fysikaalis-kemiallinen käsittely  

— yhdistäminen tai sekoittaminen ennen: 

— jätteiden käsittelyä jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa, tai 

— tässä kohdassa C. alakohdassa 2. lueteltuja muita toimintoja 

— uudelleenpakkaaminen ennen: 

— jätteiden käsittelyä jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa, tai 

— tässä kohdassa C. alakohdassa 2. lueteltuja muita toimintoja 

— liuottimien talteenotto tai regenerointi  

— muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto  

— happojen tai emästen regenerointi  

— pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen  

— katalyyttien ainesosien hyödyntäminen  

— öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö  

— maanvarainen allastaminen  

ei kuitenkaan kohdassa A. tai B. tarkoitettu vaarallisten jätteiden käsittelytoiminta 

D. Maksuluokka 4 

2 700 euroa 

1. METSÄTEOLLISUUS 

a) Teollisuuslaitos, jossa valmistetaan massaa puusta tai muista kuitumateriaaleista  

b) Teollisuuslaitos, jossa valmistetaan paperia tai kartonkia, kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia vuorokaudessa  

c) Teollisuuslaitos, jossa valmistetaan yhtä tai useampia seuraavista puulevyistä: suurlastulevy, lastulevy tai kuitulevy kapasiteetin ylittäessä 600 m3 vuorokaudessa  

d) Puun ja puutuotteiden suojaus kemikaaleilla tuotantokapasiteetin ylittäessä 75 m3 vuorokaudessa lukuun ottamatta pelkkää sinistäjäsienen torjuntakäsittelyä  

2. METALLITEOLLISUUS 

a) Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus ja sintraus  

b) Raakaraudan tai teräksen tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, kapasiteetin ylittäessä 2,5 tonnia tunnissa  

c) Muiden kuin rautametallien tuotanto malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä  

d) Rautametallivalimo, jonka tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia vuorokaudessa  

e) Muu valimo tai sulatto, jonka sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia vuorokaudessa lyijyn ja kadmiumin osalta ja 20 tonnia vuorokaudessa muiden kuin rautametallien osalta  

f) Rautametallien jalostus suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa  

g) Rautametallien kuumavalssaamo, jonka kapasiteetti ylittää 20 tonnia tunnissa, tai takomo, jossa vasaroiden iskutyö ylittää 50 kilojoulea vasaraa kohti ja lämmitysteho ylittää 20 megawattia  

h) Metallien tai muovien pintakäsittely elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käyttäen käsittelyaltaiden yhteenlasketun tilavuuden ollessa yli 30 m3 

3. ENERGIAN TUOTANTO 

a) Polttoaineita polttava laitos, jonka polttoaineteho on 50 megawattia tai enemmän; laitoksen polttoainetehoa määritettäessä lasketaan yhteen kaikki samalla laitosalueella sijaitsevat energiantuotantoyksiköt 

b) Teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisista direktiivilaitoksista tulevien hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY nojalla 

4. KEMIANTEOLLISUUS 

Teollisessa mittakaavassa tapahtuva, alla mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallinen tai biologinen jalostaminen 

a) Epäorgaanisten kemikaalien valmistus, kuten:  

— kaasut, kuten ammoniakki, kloori tai kloorivety, fluori tai fluorivety, hiilen oksidit, rikkiyhdisteet, typen oksidit, vety, rikkidioksidi, karbonyylikloridi  

— hapot, kuten kromihappo, fluorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo, rikkihappo, oleum, rikkihapokkeet  

— emäkset, kuten ammoniumhydroksidi, kaliumhydroksidi, natriumhydroksidi  

— suolat, kuten ammoniumkloridi, kaliumkloraatti, kaliumkarbonaatti, natriumkarbonaatti, perboraatti, hopeanitraatti  

— epämetallit, metallioksidit tai muut epäorgaaniset yhdisteet, kuten kalsiumkarbidi, pii, piikarbidi  

b) Orgaanisten kemikaalien valmistus, kuten:  

— yksinkertaiset hiilivedyt (suoraketjuiset tai rengasrakenteiset, tyydyttyneet tai tyydyttämättömät, alifaattiset tai aromaattiset)  

— happea sisältävät hiilivedyt, erityisesti alkoholit, aldehydit, ketonit, karboksyylihapot, esterit ja esterien seokset, asetaatit, eetterit, peroksidit ja epoksihartsit  

— rikin hiilivedyt  

— typen hiilivedyt, erityisesti amiinit, amidit, typpipitoiset yhdisteet tai nitraatit, nitriilit, syanaatit, isosyanaatit  

— fosforia sisältävät hiilivedyt  

— halogenoidut hiilivedyt  

— organometalliyhdisteet  

— muovit (polymeerit, synteettiset kuidut, selluloosapohjaiset kuidut)  

— synteettiset kumit  

— väriaineet ja pigmentit  

— pinta-aktiiviset aineet 

c) Öljyn- tai kaasunjalostamo 

d) Kasvinsuojeluaineiden tai biosidien tuotanto 

e) Räjähteiden tuotanto  

f) Fosfori-, typpi- tai kaliumpohjaisiin raaka-aineisiin perustuvien lannoitteiden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) valmistus 

g) Lääkeaineita sisältävien tuotteiden, myös välituotteiden, tuotanto 

5. POLTTOAINEIDEN VALMISTUS TAIKKA KEMIKAALIEN TAI POLTTOAINEIDEN VARASTOINTI TAI KÄSITTELY 

a) Hiilen kaasuttaminen tai nesteyttäminen tai muiden polttoaineiden kuin hiilen kaasuttaminen tai nesteyttäminen laitoksissa, joiden polttoaineteho on vähintään 20 megawattia 

b) Kovahiilen tai sähkögrafiitin tuotanto polttamalla tai hiilettämällä 

c) Koksin tuotanto 

6. ORGAANISIA LIUOTTIMIA KÄYTTÄVÄ TOIMINTA 

Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittely, erityisesti kiillotus, painatus, pinnoittaminen, rasvanpoisto, vedenpitäviksi käsittely, liimaus, maalaus, puhdistaminen tai kyllästys käytettäessä orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 tonnia vuodessa  

7. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN  

Rikastamo tai muu toiminta, jonka yhteydessä on yksi tai useampi pysyvän kaivannaisjätteen jätealue, johon sijoitetaan rikastusjätettä 

8. MINERAALITUOTTEIDEN VALMISTUS 

a) Sementtiklinkkerin tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia vuorokaudessa, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia vuorokaudessa 

b) Kalkin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia vuorokaudessa  

c) Mineraalien sulatus, mukaan lukien mineraalikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia vuorokaudessa 

d) Lasin valmistus, mukaan lukien lasikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia vuorokaudessa 

e) Asbestin tai asbestipohjaisten tuotteiden valmistus 

f) Keraamisten tuotteiden valmistus polttamalla, erityisesti kattotiilet, tiilet, tulenkestävät rakennuskivet, laatat, hiekkakivi tai posliini, kun tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia vuorokaudessa ja/tai uunikapasiteetti ylittää 4 m3 ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden  

g) Magnesiumoksidin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia vuorokaudessa 

9. NAHAN TAI TEKSTIILIEN LAITOSMAINEN TUOTANTO TAI KÄSITTELY 

a) Tekstiilikuitujen tai tekstiilien esikäsittely (kuten pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia vuorokaudessa 

b) Nahanparkitus käsittelykapasiteetin ylittäessä 12 tonnia valmiita tuotteita vuorokaudessa 

10. ELINTARVIKKEIDEN TAI REHUJEN VALMISTUS 

a) Teurastamotoiminta tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja vuorokaudessa 

b) Elintarvikkeiden tai rehujen tuotantoon tarkoitettujen seuraavien raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pelkkää pakkaamista lukuun ottamatta:  

Pelkästään eläinperäiset raaka-aineet (paitsi pelkkä maito) valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin ylittäessä 75 tonnia vuorokaudessa 

c) Elintarvikkeiden tai rehujen tuotantoon tarkoitettujen seuraavien raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pelkkää pakkaamista lukuun ottamatta:  

Pelkästään kasviperäiset raaka-aineet valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin ylittäessä 300 tonnia vuorokaudessa tai 600 tonnia vuorokaudessa, jos laitos toimii kaikkina vuosina enintään 90 peräkkäisenä vuorokautena  

d) Elintarvikkeiden tai rehujen tuotantoon tarkoitettujen seuraavien raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pelkkää pakkaamista lukuun ottamatta:  

Eläin- ja kasviperäiset raaka-aineet sekä yhdistettyinä että erillisinä tuotteina valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin ylittäessä vuorokaudessa:  

— 75 tonnia, jos A yhtä suuri tai suurempi kuin 10 tai  

— 300 - (22,5 A), jos A on pienempi kuin 10  

joissa "A" on valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus painoprosentteina.  

Pakkauksen painoa ei saa sisällyttää tuotteen lopulliseen painoon. Tätä kohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa ainoa raaka-aine on maito.  

10. d) kohtaan liittyvä kuva:  

(A) Eläinperäisen raaka-aineen osuus (% valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetista) 

e) Pelkän maidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä 200 tonnia vuorokaudessa (vuosittain laskettavan keskiarvon perusteella)  

11. JÄTTEIDEN AMMATTIMAINEN TAI LAITOSMAINEN KÄSITTELY SEKÄ JÄTEVESIEN KÄSITTELY 

a) Jätteiden käsittely jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa  

b) Ruhojen tai eläinperäisen jätteen loppukäsittely tai kierrätys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia vuorokaudessa  

c) Teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisen direktiivilaitoksen jätevesien erillinen jätevedenpuhdistamo, joka ei kuulu yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan 

d) Muiden kuin vaarallisten jätteiden loppukäsittely, kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia vuorokaudessa, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettuun neuvoston direktiiviin 91/271/ETY kuuluvia toimintoja:  

— biologinen käsittely  

— fysikaalis-kemiallinen käsittely  

— jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten  

— kuonan ja tuhkan käsittely  

— metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat  

e) Muiden kuin vaarallisten jätteiden hyödyntäminen tai hyödyntämisen ja loppukäsittelyn yhdistelmä, kun kapasiteetti ylittää 75 tonnia vuorokaudessa, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettuun neuvoston direktiiviin 91/271/ETY kuuluvia toimintoja:  

— biologinen käsittely  

— jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten  

— kuonan ja tuhkan käsittely  

— metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat  

Jos ainoa jätteidenkäsittelytoiminta on anaerobinen käsittely (mädätys), tämän toiminnan kapasiteettia koskeva raja-arvo on 100 tonnia vuorokaudessa  

f) Kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia muuta kuin vaarallista jätettä, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja 

g) Vaarallisen jätteen väliaikainen varastointi, johon ei sovelleta säännöstä 11. f) kaatopaikasta, johon tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai jonka kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkaa, jos väliaikainen varastointi tapahtuu ennen seuraavan luettelon mukaista toimintaa, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia lukuun ottamatta väliaikaista varastointia keräilyn aikana paikassa, jossa jäte tuotetaan: 

— Jätteiden käsittely jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa 

— Vaarallisten jätteiden käsittely, jonka kapasiteetti ylittää 10 tonnia vuorokaudessa ja joka sisältää yhden tai useamman seuraavista toiminnoista: 

— biologinen käsittely  

— fysikaalis-kemiallinen käsittely  

— yhdistäminen tai sekoittaminen ennen: 

— jätteiden käsittelyä jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa, tai 

— tässä vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevassa kohdassa lueteltuja muita toimintoja 

— uudelleenpakkaaminen ennen: 

— jätteiden käsittelyä jätteenpolttolaitoksissa tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta ylittää 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta ylittää 10 tonnia vuorokaudessa, tai 

— tässä vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevassa kohdassa lueteltuja muita toimintoja  

— liuottimien talteenotto tai regenerointi  

— muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto  

— happojen tai emästen regenerointi  

— pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen  

— katalyyttien ainesosien hyödyntäminen  

— öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö  

— maanvarainen allastaminen  

— Kaatopaikat, johon tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja 

— Vaarallisen jätteen maanalainen varastointi, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia 

h) Vaarallisen jätteen maanalainen varastointi, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia  

E. Maksuluokka 5 

200 euroa 

1. METSÄTEOLLISUUS 

a) Kuorellisen puutavaran vesivarasto, jossa pidetään puutavaraa samanaikaisesti vähintään 20 000 m3, ei kuitenkaan vesivarasto, jossa on suljettu vesienkäsittelyjärjestelmä 

b) Suurlastulevyä, lastulevyä tai kuitulevyä valmistava tehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 m3 vuodessa, taikka vaneria tai muita puulevyjä valmistava tai pinnoittava tehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 m3 vuodessa 

c) Puun kyllästämö, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 75 m3 vuorokaudessa 

2. METALLITEOLLISUUS 

a) Rauta- tai terästehdas taikka rautalejeerinkejä valmistava tehdas 

b) Muiden kuin rautametallien valssaamo, takomo tai vetämö, ei kuitenkaan kylmäprosessit langanveto, valssaus ja syväveto 

c) Rautametallivalimo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa 

d) Muu kuin c alakohdassa tarkoitettu valimo tai sulatto, jonka sulatuskapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa, sulatettaessa lyijyä tai kadmiumia enintään 4 tonnia vuorokaudessa 

e) Rautametallien jalostus suojakäsittelemällä sulalla metallilla 

f) Rautametallien kuumavalssaamo tai takomo 

g) Laivatelakka 

h) Akkutehdas 

i) Metallien tai muovien pintakäsittely elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käyttäen käsittelyaltaiden yhteenlasketun tilavuuden ollessa vähintään 5 ja enintään 30 m3 

3. ENERGIAN TUOTANTO 

Ydinvoimalaitos 

4. KEMIANTEOLLISUUS 

a) Pesuaineita valmistava tehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa 

b) Kumitehdas, jossa on vulkanointi- tai mastisointiprosessi 

c) Mineraaliöljytuotteita valmistava tehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 tonnia vuodessa 

d) Tärkkelysjohdannaisia valmistava tehdas 

e) Entsyymitehdas 

5. POLTTOAINEIDEN VALMISTUS TAIKKA KEMIKAALIEN TAI POLTTOAINEIDEN VARASTOINTI, KÄSITTELY TAI JAKELU 

a) Muiden polttoaineiden kuin hiilen kaasuttaminen tai nesteyttäminen laitoksissa, joiden polttoaineteho on alle 20 megawattia ja joissa valmistetaan polttoainetta vähintään 3 000 tonnia vuodessa 

b) Kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen polttoaineen valmistuslaitos, jossa valmistetaan polttoainetta vähintään 5 000 tonnia vuodessa, ei kuitenkaan pellettien puristustoiminta 

c) Polttonesteiden tai terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan varastoida tällaista kemikaalia vähintään 100 m3, ei kuitenkaan sellaisen nestemäisten polttoaineiden jakeluaseman tai energiantuotantolaitoksen, jonka polttoainetehoon lasketaan yhteen kaikki samalla laitosalueella sijaitsevat polttoaineteholtaan vähintään yhden megawatin energiantuotantoyksiköt ja jonka polttoaineteho on vähintään 5 megawattia mutta alle 50 megawattia ja jossa jokaisen kiinteää polttoainetta käyttävän energiantuotantoyksikön polttoaineteho on alle 20 megawattia, polttonestesäiliö, voimansiirron suurmuuntaja-asema tai vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen ulkopuolella sijaitseva valmiiksi pakattujen tuotteiden kappaletavaravarasto 

d) Edellä mainittu E. kohdan 5. alakohdan c) mukainen terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto pienempänäkin, jos varaston toiminnasta saattaa aiheutua seuraavia seurauksia: 

— vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain (587/2011) mukaan luvanvaraisesta hankkeesta;  

— jätevesien johtamisesta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilaissa tarkoitetun noron pilaantumista; 

— eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa (26/1920) tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 

—jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa 

e) nestemäisen polttoaineen jakeluasema, jonka polttoainesäiliöiden kokonaistilavuus on vähintään 10 m3 

f) Nestemäisen polttoaineen jakeluasema E. kohdan 5. alakohdan e) mukaista pienempänäkin, jos toiminnasta saattaa aiheutua seuraavia seurauksia:  

—vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta 

— jätevesien johtamisesta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilaissa tarkoitetun noron pilaantumista; 

— eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;  

— tai toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle 

6. ORGAANISIA LIUOTTIMIA KÄYTTÄVÄ TOIMINTA 

a) Pintojen puhdistus orgaanisilla liuottimilla, jotka sisältävät vaaralausekkeella H340, H341, H350, H350i, H351, H360D tai H360F merkittyjä aineita ja seoksia, kun liuottimien kulutus on yli 1 tonni vuodessa, mutta enintään 200 tonnia vuodessa 

b) Seuraavat toiminnat, jos orgaanisten liuottimien kulutus on yli 50 tonnia vuodessa mutta enintään 200 tonnia vuodessa: 

— muu kuin a alakohdassa tarkoitettu pintojen puhdistus 

— ajoneuvojen alkuperäinen maalaus sekä tuotantolaitoksessa että sen ulkopuolella 

— metallin, muovin, tekstiilien, folion ja paperin pinnoitus tai maalaus 

— puupintojen maalaus 

— nahan viimeistely 

— lankalakkaus 

— jalkineiden valmistus 

— puun ja muovin laminointi 

— liimaus 

— seuraavat painatustoiminnat: heatset-rainaoffset -painatus, julkaisusyväpainot, muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino mukaan lukien tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino, laminointi- ja lakkausyksiköt 

— kumin jalostus 

c) Seuraavat toiminnat, jos orgaanisten liuottimien kulutus on yli 25 tonnia vuodessa mutta enintään 200 tonnia vuodessa: 

— jatkuvatoiminen nauhapinnoitus 

— puun kyllästäminen 

d) Seuraavat toiminnat, jos orgaanisten liuottimien kulutus on yli 50 tonnia vuodessa: 

— kylmäoffset- painatustoiminta 

— kasviöljyjen sekä eläinrasvojen uutto ja kasviöljyjen jalostustoiminnat 

— maalien, lakkojen, liimojen ja painovärien valmistus  

— lääketeollisuus  

e) Laitos, jossa käytetään orgaanisia liuottimia ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutuva osuus, vähintään 50 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 100 kiloa tunnissa, mukaan lukien toiminnat, joissa haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vapautuu raaka-aineiden sisältämästä ponne- tai paisunta-aineesta  

7. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN TAI MAAPERÄN AINESTEN OTTO 

a) Muu kuin kohdassa A. – D. tarkoitettu kaivostoiminta ja muu kuin liitteessä 2 tarkoitettu koneellinen kullankaivuu 

b) Malmin tai mineraalin rikastamo 

8. MINERAALITUOTTEIDEN VALMISTUS 

a) Sementtitehdas 

b) Kalkin tuotanto 

c) Mineraalivillatehdas, jonka sulatuskapasiteetti on yli 6 000 tonnia vuodessa 

d) Lasia tai lasikuitua valmistava tehdas, jonka sulatuskapasiteetti on yli 6 000 tonnia vuodessa 

e) Kipsilevytehdas 

9. NAHAN TAI TEKSTIILIEN LAITOSMAINEN TUOTANTO TAI KÄSITTELY 

a) Tekstiilikuitujen tai tekstiilien esikäsittelyä tai värjäystä suorittava laitos, jonka käsittelykapasiteetti on vähintään 1 tonni vuorokaudessa 

b) Nahkatehdas tai turkismuokkaamo, ei kuitenkaan tuotteiden valmistus valmiiksi käsitellyistä nahoista 

c) Kuitukangastehdas 

10. ELINTARVIKKEIDEN TAI REHUJEN VALMISTUS 

a) Panimo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 5 miljoonaa litraa vuodessa 

b) Siiderin ja viinin valmistus käymisteitse, kun tuotantokapasiteetti on vähintään 10 miljoonaa litraa vuodessa 

c) Margariinia tai muita kasvi- ja eläinperäisiä rasvoja tai öljyjä valmistava laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 15 tonnia vuorokaudessa 

d) Rehua tai rehuvalkuaista valmistava tai sekoittava teollinen laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 22 500 tonnia vuodessa 

e) Eineksiä valmistava laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 30 000 tonnia vuodessa 

f) Liivatteen valmistus vuodista, nahoista ja luista 

11. ELÄINSUOJAT  

a) Siipikarjakasvattamot, kun siipikarjapaikkoja on yli 40 000 ja sikalat, kun tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja on yli 2 000 tai kun emakkopaikkoja on yli 750; siipikarjalla tarkoitetaan kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä ja muita lintuja  

b) Eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 300 lypsylehmälle, vähintään 500 lihanaudalle, vähintään 600 emolehmälle, yli 750 täysikasvuiselle emakolle, yli 2 000 lihasialle, yli 40 000 munituskanalle tai yli 40 000 broilerille 

c) Eläinsuoja, joka on tarkoitettu usealle b alakohdassa tai liitteessä 3 tarkoitetulle eläinlajille, jonka kokonaiseläinyksikkömäärä mainitun liitteen eläinyksikkökertoimilla laskettuna on vähintään 3 000 ja joka ei ole maksuvelvollinen b alakohdassa mainitun tuotantoeläimen eläinmäärän perusteella 

d) Turkistarha, joka on tarkoitettu vähintään 2 800 siitosnaarasminkille tai -hillerille taikka 1 400 siitosnaarasketulle tai -supikoiralle, taikka muu turkistarha, jonka kokonaiseläinyksikkömäärä liitteen 3 eläinyksikkökertoimilla laskettuna on vähintään 560 ja joka ei ole maksuvelvollinen edellä mainitun tuotantoeläimen eläinmäärän perusteella 

12. LIIKENNE 

a) Pääosin kauppamerenkulun käyttöön tarkoitettu ja kantavuudeltaan yli 1 350 tonnin aluksille soveltuva satama tai lastaus- taikka purkulaituri 

b) Lentopaikka, joka on lentoasema 

c) Kemikaaliratapiha tai terminaali, jossa siirretään terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja, ei kuitenkaan kappaletavaraa, kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon taikka varastosta kuljetusvälineeseen 

13. JÄTTEIDEN AMMATTIMAINEN TAI LAITOSMAINEN KÄSITTELY SEKÄ JÄTEVESIEN KÄSITTELY 

a) Sellaisen jätteenpolttolaitoksen tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksen toiminta, jonka kapasiteetti muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta alittaa 3 tonnia tunnissa ja vaarallisten jätteiden osalta alittaa 10 tonnia vuorokaudessa 

b) Muu kuin teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisen direktiivilaitoksen jätevesien erillinen jätevedenpuhdistamo, joka ei kuulu yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan, ja jossa käsitellään maksuvelvollisten, mutta ei direktiivin 2010/75/EU mukaisten laitosten prosessijätevesiä 

c) Yhdyskuntajätevesien käsittely ja johtaminen, kun kyse on asukasvastineluvultaan vähintään 100 henkilön jätevesien käsittelemisestä 

d) Kaivannaisjätteen jätealue 

e) Kaatopaikka, mukaan lukien pysyvän jätteen kaatopaikka ja vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle mitoitettu maankaatopaikka 

f) Pilaantumattoman maa-ainesjätteen, betoni-, tiili- tai asfalttijätteen tai pysyvän jätteen muu käsittely kuin sijoittaminen kaatopaikalle, kun käsiteltävä määrä on vähintään 50 000 tonnia vuodessa 

g) Laitos tai paikka, jossa käsitellään muualla syntynyttä vaarallista jätettä ammattimaisesti tai laitosmaisesti tai jätevesien käsittely, ei kuitenkaan seuraava toiminta:  

— kotitaloudessa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa syntyneen vaarallisen jätteen varastointipaikka tai vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavien romuajoneuvojen tai käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden varastointipaikka, jonka varastointikapasiteetti on enintään 50 tonnia  

— autopurkamo 

h) Muu kuin yllä a ja d—g alakohdissa tai seuraava jätelain soveltamisalaan kuuluvan jätteen käsittely, joka on ammattimaista tai laitosmaista ja jossa käsitellään jätettä vähintään 20 000 tonnia vuodessa: 

— alle 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle mitoitettu maankaatopaikka 

— pilaantumattoman maa-ainesjätteen, betoni-, tiili- tai asfalttijätteen tai pysyvän jätteen muu käsittely kuin sijoittaminen kaatopaikalle, kun käsiteltävä määrä on alle 50 000 tonnia vuodessa 

— kotitaloudessa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa syntyneen vaarallisen jätteen varastointipaikka tai vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavien romuajoneuvojen tai käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden varastointipaikka, jonka varastointikapasiteetti on enintään 50 tonnia 

— autopurkamo 

— laitos, jonka ruhojen tai eläinperäisen jätteen käsittelykapasiteetti on enintään 10 tonnia vuorokaudessa 

14. MUU TOIMINTA 

a) Muu kuin fosfori-, typpi- tai kaliumpohjaisiin raaka-aineisiin perustuvien lannoitteiden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) lannoitetehdas 

b) Öljyn ja kaasun etsintäporaus ja esiintymän hyväksikäyttö sekä muu niihin liittyvä toiminta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä 

KERTALUONTEINEN YMPÄRISTÖVAHINKOMAKSU

1. METSÄTEOLLISUUS 

a) Sahalaitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 20 000 m3 sahatavaraa vuodessa 

b) Muu puunsuojakemikaaleja käyttävä laitos kuin puun kyllästämö, kun laitoksessa käytetään puunsuojakemikaaleja yli 1 tonni vuodessa 

2. ENERGIAN TUOTANTO 

a) Polttoaineita polttava laitos, jossa on yksi tai useampi polttoaineteholtaan vähintään 20 megawatin kiinteää polttoainetta polttava energiantuotantoyksikkö ja laitosalueen kaikkien energiantuotantoyksiköiden yhteenlaskettu polttoaineteho on alle 50 megawattia 

b) Energiantuotantolaitos, jonka polttoaineteho on vähintään 1 mutta alle 50 megawattia ja jossa jokaisen kiinteää polttoainetta käyttävän energiantuotantoyksikön polttoaineteho on alle 20 megawattia; energiantuotantolaitoksen polttoainetehoa määritettäessä lasketaan yhteen kaikki samalla laitosalueella sijaitsevat vähintään yhden megawatin mutta alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköt  

3. POLTTOAINEIDEN VALMISTUS TAIKKA KEMIKAALIEN TAI POLTTIAINEIDEN VARASTOINTI TAI KÄSITTELY 

a) Puuta raaka-aineena käyttävä grillihiilen valmistuslaitos, jossa valmistetaan hiiltä vähintään 3 000 tonnia vuodessa 

b) Kivihiilivarasto 

4. ORGAANISIA LIUOTTIMIA KÄYTTÄVÄ TOIMINTA 

a) Seuraavat toiminnat ja laitokset, joissa orgaanisten liuottimien kulutus on enemmän kuin 5 mutta enintään 50 tonnia vuodessa:  

— muu pinnoitus kuin puupintojen maalaus, mukaan lukien metallin, muovin, tekstiilien, folion ja paperin pinnoitus tai maalaus  

— lankalakkaus  

— jalkineiden valmistus  

— puun ja muovin laminointi  

— liimaus  

b) Seuraavat toiminnat ja laitokset, joissa orgaanisten liuottimien kulutus on enemmän kuin 10 tonnia mutta enintään 50 tonnia vuodessa: 

— puupintojen maalaus 

— nahan viimeistely 

— seuraavat painatustoiminnat: heatset-rainaoffset-painatus, julkaisusyväpainot, muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino mukaan lukien tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino, laminointi- ja lakkausyksiköt 

— kumin jalostus 

— kasviöljyjen sekä eläinrasvojen uutto ja kasviöljyjen jalostustoiminnat 

c) Toiminnat ja laitokset, joissa orgaanisten liuottimien kulutus on enintään 50 tonnia vuodessa:  

— ajoneuvojen alkuperäinen maalaus sekä tuotantolaitoksessa että sen ulkopuolella  

— muu pintojen puhdistus kuin puhdistus orgaanisilla liuottimilla, jotka sisältävät vaaralausekkeella H340, H341, H350, H350i, H351, H360D tai H360F merkittyjä aineita ja seoksia, kun liuottimien kulutus on enemmän kuin 2 tonnia vuodessa  

d) Laitos, jossa käytetään orgaanisia liuottimia ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutuva osuus, vähintään 10 ja alle 50 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 20 ja alle 100 kiloa tunnissa, mukaan lukien toiminnat, joissa haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vapautuu raaka-aineiden sisältämästä ponne- tai paisunta-aineesta 

5. MALMIEN TAI MINERAALIEN KAIVAMINEN TAI MAAPERÄN AINESTEN OTTO 

a) Kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää 

b) Kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää 

c) Turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus 

d) Koneellinen kullankaivuu, kun kaivettavien maamassojen määrä on alle 500 m3 vuodessa pintamaat mukaan lukien ja työskentelyaika enintään 50 vuorokautta vuodessa eikä toimintaan tarvita vesilain mukaista lupaa tai oikeutta 

6. MINERAALITUOTTEIDEN VALMISTUS 

a) Kiinteät betoniasemat ja betonituotetehtaat; 

b) Seuraavien keraamisten tuotteiden valmistus polttamalla, kun tuotantokapasiteetti on enintään 75 tonnia vuorokaudessa ja/tai uunikapasiteetti on enintään 4 m3 ja lastauskapasiteetti enintään 300 kg/m3 uunia kohden: 

— keramiikka- tai posliinitehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa 

— kevytsoratehdas, jonka tuotantokapasiteetti on yli 3 000 tonnia vuodessa 

7. NAHAN TAI TEKSTIILIEN LAITOSMAINEN TUOTANTO TAI KÄSITTELY 

a) Kemiallinen pesula 

b) Tekstiilien vesipesula, jonka kapasiteetti on vähintään 1 tonni vuorokaudessa ja jonka jätevesiä ei johdeta asianmukaisesti jätevedenpuhdistamolle 

8. ELINTARVIKKEIDEN TAI REHUJEN VALMISTUS 

a) Kalaa tai kalastustuotteita käsittelevä tai jalostava laitos, joka käyttää eläinperäisiä raaka-aineita vähintään 100 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 75 tonnia vuorokaudessa 

b) Seuraavat elintarvike- ja rehuteollisuuden toiminnat: 

— teurastamo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 5 ja enintään 50 tonnia ruhoja vuorokaudessa 

— lihaa tai lihatuotteita käsittelevä tai jalostava laitos, joka käyttää eläinperäisiä raaka-aineita vähintään 1 000 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 75 tonnia vuorokaudessa 

— perunaa tai juureksia käsittelevä tai niistä tuotteita jalostava laitos, joka käyttää kasviperäisiä raaka-aineita vähintään 2 000 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 300 tonnia vuorokaudessa 

— vihanneksia, öljykasveja, melassia tai mallasohraa käsittelevä tai niistä tuotteita jalostava laitos, joka käyttää kasviperäisiä raaka-aineita vähintään 5 000 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 300 tonnia vuorokaudessa, ei kuitenkaan kylmäpuristettua kasviöljyä valmistava laitos 

— muu kuin kahdessa edeltävässä kohdassa tarkoitettu kasviperäisiä raaka-aineita käsittelevä tai niistä tuotteita jalostava laitos, joka käyttää kasviperäisiä raaka-aineita vähintään 10 000 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 300 tonnia vuorokaudessa, ei kuitenkaan kylmäpuristettua kasviöljyä valmistava laitos tai leipomo; 

— panimo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 250 000 mutta alle 5 miljoonaa litraa vuodessa ja enintään 300 000 litraa vuorokaudessa 

— siiderin ja viinin valmistus käymisteitse, kun tuotantokapasiteetti on vähintään 750 000 mutta alle 10 miljoonaa litraa vuodessa ja enintään 300 000 litraa vuorokaudessa 

— muu kuin kahdessa edeltävässä kohdassa tarkoitettu virvoitus- tai alkoholijuomia valmistava laitos, kun virvoitus- ja alkoholijuomien tuotantokapasiteetti on yhteensä vähintään 50 miljoonaa litraa vuodessa ja enintään 300 000 litraa vuorokaudessa 

— rehua tai rehuvalkuaista valmistava tai sekoittava teollinen laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on alle 22 500 tonnia vuodessa ja vähintään 15, mutta enintään 75 tonnia vuorokaudessa, jos valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus on vähintään 10 painoprosenttia; muuten enintään 300 - (22,5 x A) tonnia vuorokaudessa, kun A on valmiiden tuotteiden eläinperäisen raaka-aineen osuus painoprosentteina 

— jäätelötehdas tai juustomeijeri, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 1 000 tonnia vuodessa, mutta enintään 75 tonnia vuorokaudessa, jos valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus on vähintään 10 painoprosenttia; muuten 300 - (22,5 x A) tonnia vuorokaudessa, kun A on valmiiden tuotteiden eläinperäisen raaka-aineen osuus painoprosentteina 

— eineksiä valmistava laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 5 000 ja alle 30 000 tonnia vuodessa, mutta enintään 75 tonnia vuorokaudessa, jos valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus on vähintään 10 painoprosenttia; muuten 300 - (22,5 x A) tonnia vuorokaudessa ja alle 30 000 tonnia vuodessa, kun A on valmiiden tuotteiden eläinperäisen raaka-aineen osuus painoprosentteina 

— pelkän maidon keräily-, käsittely- tai jalostuslaitos, jossa vastaanotetun maidon määrä on vähintään 100 ja enintään 200 tonnia vuorokaudessa 

— makeistehdas, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 15 tonnia vuorokaudessa 

— mallas-, alkoholi- tai virvoitusjuomien pakkaamo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 miljoonaa litraa vuodessa 

9. KALANKASVATUS 

Kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, jossa käytetään vähintään 2 000 kg vuodessa kuivarehua tai sitä ravintoarvoltaan vastaava määrä muuta rehua taikka jossa kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa, taikka kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä 

10. LIIKENNE 

a) Muu lentopaikka kuin lentoasema, ei kuitenkaan pelastustoiminnan helikopterilentopaikka 

b) Ulkona sijaitseva moottoriurheilurata 

c) Yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko 

11. JÄTTEIDEN AMMATTIMAINEN TAI LAITOSMAINEN KÄSITTELY SEKÄ JÄTEVESIEN KÄSITTELY 

a) Alle 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle mitoitettu maankaatopaikka 

b) Pilaantumattoman maa-ainesjätteen, betoni-, tiili- tai asfalttijätteen tai pysyvän jätteen muu käsittely kuin sijoittaminen kaatopaikalle, kun käsiteltävä määrä on alle 50 000 tonnia vuodessa 

c) Kotitaloudessa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa syntyneen vaarallisen jätteen varastointipaikka tai vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavien romuajoneuvojen tai käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden varastointipaikka, jonka varastointikapasiteetti on enintään 50 tonnia 

d) Autopurkamo 

e) Laitos, jonka ruhojen tai eläinperäisen jätteen käsittelykapasiteetti on enintään 10 tonnia vuorokaudessa 

f) muu kuin a—e alakohdassa tai liitteen 1 kohdan E alakohdan 13 kohdassa a) tarkoitettu jätteen käsittely, joka on ammattimaista tai laitosmaista ja jossa käsitellään jätettä alle 20 000 tonnia vuodessa 

12. MUU TOIMINTA 

a) Ulkona sijaitseva ampumarata 

b) Pysyvä, ulkona sijaitseva laitosmainen suihkupuhalluspaikka 

c) Krematorio tai lemmikkieläinten polttolaitos 

d) Kiinteä eläintarha tai huvipuisto 

e) Asfalttiasema 

ELÄINSUOJAN JA TURKISTARHAN MAKSUVELVOLLISUUDEN LASKEMISESSA KÄYTETTÄVÄT ELÄINYKSIKKÖKERTOIMET

Eläinsuojan ja turkistarhan kokonaiseläinyksikkömäärän laskemiseen käytettävät eläinyksikkökertoimet. Eläinsuojan kokonaiseläinyksikkömäärä saadaan kertomalla eläinsuojan eläinlajien lukumäärät niiden eläinyksikkökertoimilla ja laskemalla saadut eläinyksikkömäärät yhteen. 

Muiden eläinlajien kohdalla on käytettävä vuotuiselta typeneritykseltään lähinnä vastaavan eläimen eläinyksikkökerrointa. 

Eläin  

Eläinyksikkökerroin 

Lypsylehmä  

10,8 

Emolehmä  

4,3 

Hieho (12—24 kk)  

4 

Lihanauta (sonni 12—24 kk)  

5,7 

Siitossonni (sonni > 2 v)  

8,1 

Vasikka 6—12 kk  

3,4 

Vasikka < 6 kk  

1,7 

Emakko porsaineen  

2,6 

Lihasika*  

1 

Karju  

1,8 

Joutilas emakko ydinsikalassa  

1,8 

Vieroitettu porsas, 5—11 vko, jos tilalla ei ole emakoita*  

0,24 

Hevonen 2v– 

3,9 

Poni** 2v—, hevonen 1v  

2,8 

Pienponi** 2v–, poni** 1v, hevonen <1v  

2 

Pienponi **1–2v, poni** <1v  

1,2 

Pienponi** <1v  

0,8 

Aasi (ponin ja pienponin tavoin säkäkorkeuden ja iän mukaan)  

0,8–2,8 

Lammas (uuhi karitsoineen, pässi)  

0,6 

Vuohi (kuttu kileineen, pukki)  

0,6 

Munituskana  

0,07 

Broileriemo  

0,07 

Kukko  

0,1 

Emokalkkuna  

0,14 

Lihakalkkuna*  

0,12 

Broileri*  

0,03 

Kananuorikko*  

0,04 

Emoankka, liha-ankka*, emohanhi, lihahanhi*, emofasaani, lihafasaani*  

0,07 

Emosorsa, lihasorsa*  

0,06 

Viiriäinen, helmikana  

0,04 

Kaninaaras poikasineen***  

0,19 

Strutsi  

0,9 

Biisoni  

2,5 

Villisika  

0,9 

Minkki ja hilleri, siitosnaaras pentuineen  

0,18 

Minkki ja hilleri, pentu 

Minkki ja hilleri, siitosuros 

Kettu ja supikoira, siitosnaaras pentuineen  

0,41 

Kettu ja supikoira, pentu 

Kettu ja supikoira, siitosuros 

* eläinpaikkaa kohti 

** poni: eläimen säkäkorkeus täysikasvuisena 120—140 cm; pienponi: eläimen säkäkorkeus täysikasvuisena <120 cm 

*** Kaninaaraan elopaino noin 5 kg. Poikasien lisäksi kaniuros sisältyy naaraan eläinyksikkökertoimeen. 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan ympäristönsuojelulain ( 527/2014 ) 222 §:n 2 momentti seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan pelastuslain ( 379/2011 ) 99 a §: n 2 momentti sekä 111 a §:n 6 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1353/2018 , seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

Eduskunta edellyttää, että ympäristöministeriö lain toimivuusseurannassaan arvioi erityisesti sitä, toteutuuko maksukertymä ja maksurasituksen kohdistuminen eri toimialoihin ja erikokoisiin yrityksiin käytännössä siten kuin hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa on esitetty, raportoi seurannan ja arvioinnin tuloksista valiokunnalle ja ehdottaa tarvittaessa muutosta maksujärjestelmään vuoden 2026 loppuun mennessä. 

Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa sen, että hyvän öljyntorjuntavalmiuden ylläpidosta huolehditaan. 

Helsingissä 25.11.2022 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Hanna  Kosonen  /kesk   

varapuheenjohtaja  Tiina  Elo  /vihr   

jäsen  Petri  Huru  /ps   

jäsen  Emma  Kari  /vihr   

jäsen  Mai  Kivelä  /vas   

jäsen  Johan  Kvarnström  /sd   

jäsen  Niina  Malm  /sd   

jäsen  Saara-Sofia  Sirén  /kok   

jäsen  Hussein  al-Taee  /sd   

jäsen  Ari  Torniainen  /kesk   

varajäsen  Jouni  Kotiaho  /ps   

varajäsen  Pia  Lohikoski  /vas   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marja  Ekroos