Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Montrealissa, Kanadassa tammikuussa 2000 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan.

Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti vaikuttaa siihen, että nykyaikaisella biotekniikalla muunnettuja eläviä organismeja siirretään, käsitellään ja käytetään tavalla, joka ei aiheuta haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sen kestävälle käytölle. Pöytäkirjassa otetaan huomioon myös ihmisen terveydelle aiheutuvat riskit ja kiinnitetään erityisesti huomiota valtioiden rajat ylittäviin organismien siirtoihin. Ihmiselle tarkoitetut muuntogeenisiä organismeja sisältävät lääkkeet eivät kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta.

Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan syyskuussa 2003. Pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä Suomen hyväksymiskirjan tallettamisesta lukien. Esitykseen sisältyvät lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kuin pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Nykyaikaisella biotekniikalla tuotettuja muuntogeenisiä organismeja on laajasti tuotanto- ja tutkimuskäytössä, varsinkin lääketieteen ja entsyymiteknologian alueella. Niiden käyttö on yleistymässä myös maataloudessa. Vuonna 2002 muuntogeenisiä kasveja viljeltiin maailmassa yhteensä 58,7 miljoonalla hehtaarilla. Tämä merkitsee noin 12 prosentin vuotuista kasvua. Yhdysvalloissa oli tästä viljelyalasta 66 %, Argentiinassa 23 %, Kanadassa 6 % ja Kiinassa 4 %. Euroopan osuus oli vajaa yksi prosentti. Euroopan yhteisössä on hyväksytty kaupalliseen viljelyyn 14 muuntogeenistä kasvia. Suomen alueella muuntogeenisiä kasvilajikkeita ei toistaiseksi ole viljelty kaupallisiin tarkoituksiin lainkaan, sen sijaan joitakin muuntogeenisiä kasveja on hyväksytty tutkimus- ja kehittämiskoekäyttöön. Kenttäkokeissa on kasvatettu muun muassa rapsia, perunaa, ohraa ja sokerijuurikasta ja puulajeista on kokeita tehty koivulla, männyllä ja kuusella. Muuntogeenisten organismien lisääntynyt globaalinen käyttö on aiheuttanut tarpeen säännellä niiden käyttöä sekä tuontia ja vientiä kansainväliselle tasolla. Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja on uudenlainen kansainvälinen sopimus, joka pyrkii sääntelemään uuden teknologian käyttöä ja ehkäisemään ennalta käyttöön mahdollisesti sisältyviä riskejä.

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (SopS 78/1994) tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1993 ja Suomen osalta 1994. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja, jäljempänä bioturvallisuuspöytäkirja tai pöytäkirja, hyväksyttiin Montrealissa 29 päivänä tammikuuta 2000. Pöytäkirjan on allekirjoittanut 103 valtiota ja Euroopan yhteisö. Pöytäkirjan on hallituksen esityksen antamiseen mennessä hyväksynyt, ratifioinut tai siihen on liittynyt 89 valtiota ja Euroopan yhteisö. Pöytäkirjan kansainvälisen voimaantulon edellyttämä määrä ratifiointeja saavutettiin kesäkuussa 2003, joten pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 11 päivänä syyskuuta 2003. Bioturvallisuuspöytäkirjan tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti suojella biologista monimuotoisuutta ja sen kestävää käyttöä nykyaikaisella biotekniikalla tuotettujen elävien muunnettujen organismien haitallisilta vaikutuksilta, ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Erityistä huomiota kiinnitetään valtioiden rajat ylittäviin siirtoihin. Pöytäkirjaa sovelletaan sellaisiin eläviin muunnettuihin organismeihin, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle, sen kestävälle käytölle, ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit. Ihmisille tarkoitetut muuntogeenisiä organismeja sisältävät lääkkeet eivät kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan. Pöytäkirjan elävää muunnettua organismia koskeva määritelmä vastaa käytännössä yhteisö- ja kansallisessa lainsäädännössä käytettyä määritelmää (elävä muuntogeeninen organismi). Tässä hallituksen esityksessä omaksuttu muuntogeeninen organismi -termi kattaa siten pöytäkirjan, Euroopan yhteisön ja Suomen lainsäädännön mukaiset määritelmät.

Bioturvallisuuspöytäkirjassa määritellään eriytetyt menettelytavat muuntogeenisten organismien käyttötarkoituksesta riippuen eli sen mukaan onko kyseessä ympäristöön levittäminen, käyttö elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen vai suljettu käyttö. Pöytäkirja luo tosiasioihin perustuvan ennakkosuostumusmenettelyn, joka pyrkii takaamaan, että osapuolilla olisi käytettävissään riittävät tiedot muuntogeenisistä organismeista ja niiden vaikutuksista tehdessään päätöksiä muuntogeenisten organismien maahantuonnin sallimisesta. Ennakkosuostumusmenettelyä sovelletaan silloin kun muuntogeenisiä organismeja siirretään ensimmäistä kertaa valtion rajojen yli tarkoituksena levittää niitä ympäristöön. Viejäosapuolen tai viejänä toimivan toiminnanharjoittajan tulee huolehtia pöytäkirjan määräysten mukaisen ennakkosuostumuksen hankinnasta. Tuojaosapuolen tulee vastaavasti kirjallisesti sallia tai kieltää aiottu tuonti. Tapauksissa, joissa muuntogeenisiä organismeja siirretään valtion rajojen yli käytettäväksi elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen, ennakkosuostumusmenettelyä ei kuitenkin sovelleta. Osapuolen, joka kansallisessa päätöksenteossaan hyväksyy jonkin muuntogeenisen organismin käytettäväksi elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen omalla alueellaan, tulee ilmoittaa päätöksestään muille osapuolille toimittamalla pöytäkirjan edellyttämät tiedot bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle (Biosafety Clearing House, BCH). Muut osapuolet voivat tehdä päätöksensä näiden tiedonvälitysjärjestelmään ilmoitettujen muuntogeenisten organismien tuonnista kansallisten määräystensä mukaisesti. Tästä kansallisesta lainsäädännöstä ja sen mukaisista päätöksistä on ilmoitettava bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään. Ennakkosuostumusmenettelyä ei lähtökohtaisesti myöskään sovelleta muuntogeenisten organismien kauttakuljetukseen tai suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittäviin siirtoihin. Pöytäkirjan sisältämän määritelmän mukaan suljetulla käytöllä tarkoitetaan "suljetussa tilassa", kuten laitoksessa tai laitteistossa toteutettavaa toimintaa, jossa muuntogeenisiä organismeja valvotaan sellaisten erityistoimenpitein, jotka tehokkaasti rajoittavat niiden pääsyä ja vaikutusta ulkoiseen ympäristöön.

Pöytäkirjan määräysten mukaan kaikista muuntogeenisistä organismeista, joita siirretään tai tullaan mahdollisesti siirtämään valtioiden rajojen yli, on tehtävä riskinarviointi vähintään pöytäkirjan määräämien menettelyiden mukaisesti. Riskinarvioinnin tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida muuntogeenisten organismien mahdolliset haitalliset vaikutukset todennäköisessä vastaanottavassa ympäristössä. Tuojaosapuolen tulee varmistaa, että tällainen riskinarviointi on tehty ennakkosuostumusmenettelyn piiriin kuuluvien, ympäristöön levitettävien muuntogeenisten organismien osalta. Se voi vaatia viejää suorittamaan riskinarvioinnin. Pöytäkirja sisältää määräykset myös mahdollisen tahattoman, valtioiden rajat ylittävän leviämisen osalta. Osapuolen, jonka alueelta muuntogeenisiä organismeja leviää tahattomasti toisen valtion alueelle, tulee ilmoittaa asiasta kyseiselle valtiolle ja bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle. Pöytäkirja sisältää myös yleisiä määräyksiä kansalaisten tietoisuuden kasvattamisesta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista ja sosio-ekonomisista näkökohdista sekä kansallisen toimintavalmiuden rakentamisesta kehitys- ja siirtymätalouden maissa. Pöytäkirjan muuntogeenisten organismien jäljitettävyyttä koskevan sääntelyn periaatteista sovittiin ensimmäisessä osapuolten kokouksena toimineessa osapuolten konferensissa. Elintarvikkeena, rehuna tai suoraan jatkojalostukseen käytettävien muuntogeenisten organismien osalta määräyksiä täsmennetään perustettavan asiantuntijatyöryhmän valmistelun pohjalta tulevassa osapuolten kokouksessa.

Osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin tehtävänä on tehdä päätöksiä bioturvallisuuspöytäkirjan yksityiskohtaisesta toimeenpanosta. Pöytäkirjan ensimmäinen osapuolten kokous (COP-MOP1) pidettiin 23—27 päivänä helmikuuta 2004 Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Kokouksen päätehtävänä oli luoda perusta pöytäkirjan tehokkaalle ja laajalle implementoinnille. Tärkeimmät kokouksessa käsiteltävät asiat olivat bioturvallisuuden tietojärjestelmän käyttöönotto, kehitys- ja siirtymätalousmaiden voimavarojen kehittäminen, muuntogeenisten organismien kansainvälisissä siirroissa käytettävien asiakirjojen sisältövaatimukset, osapuolten ja ei-osapuolten väliset menettelyt, pöytäkirjan määräysten noudattamista koskevat menettelytavat sekä vastuu- ja korvauskysymykset. Kokouksen päätöksiä edellä mainituissa asioissa selvitetään tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 1.

Bioturvallisuuspöytäkirjalla on merkitystä erityisesti niille maille, joilla ei ole omaa kansallista bioturvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Pöytäkirjan toimivuus riippuu suuresti siitä, miten tehokkaasti kehitysmaiden bioturvallisuuteen liittyvää hallintoa, lainsäädäntöä ja tietotaitoa voidaan kehittää. Se velvoittaa teollisuusmaat yhteistyöhön kehitys- ja siirtymätalousmaiden kanssa muun muassa riskinarviointiin ja -hallintaan liittyvän tietotaidon lisäämiseksi sekä kansallisen hallinnon ja lainsäädännön sekä turvallisen bioteknologian kehittämiseksi. Kehitysmaiden bioturvallisuusosaamisen kehittämistä voidaan myös tukea Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) kautta.

2.1. Kansainvälinen sääntely

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, jäljempänä biodiversiteettisopimus tai yleissopimus, valmistelu alkoi vuonna 1988 YK:n ympäristöohjelman (UNEP) alaisessa asiantuntijaryhmässä. Sopimusneuvottelut liittyivät sisällöllisesti ja ajallisesti YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin valmisteluihin ja sopimuksen tavoitteet sisältyivät Rion de Janeiron konferenssissa hyväksyttyyn kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, Agenda 21:een. Yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) yhteydessä Rio de Janeirossa kesäkuussa 1992 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 29 päivänä joulukuuta 1993. Suomen osalta yleissopimus tuli voimaan 25 päivänä lokakuuta 1994. Yleissopimuksen on hyväksynyt tai ratifioinut taikka siihen on liittynyt hallituksen esityksen antamiseen mennessä 188 osapuolta. Yleissopimuksen tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden eli maapallon eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden suojelu ja kestävä käyttö sekä perintöaineksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Biodiversiteettisopimuksen määräysten mukaisesti osapuolet sitoutuvat toimittamaan kaikki saatavana olevat tiedot eliöiden mahdollisista haittavaikutuksista, niiden käytöstä ja noudattamistaan turvatoimenpiteistä luovuttaessaan biotekniikalla muunnettuja eliöitä toiselle osapuolelle. Lisäksi yleissopimuksessa asetetaan osapuolille tehtäväksi harkita tarvetta erillisen pöytäkirjan laatimiseksi kansainvälisistä menettelytavoista, kuten ennakkosuostumuksesta. Kansainvälisiä menettelytapoja oli tarkoitus soveltaa biotekniikan avulla muunnettujen elävien eliöiden siirroissa ja käsittelyssä. Pöytäkirjan valmistelut aloitettiin jo biodiversiteettisopimuksen ensimmäisessä osapuolten konferenssissa vuonna 1994. Alkuperäiseksi tavoitteeksi asetettiin työn valmistuminen vuoden 1998 aikana. Yhteisymmärrys pöytäkirjan sisällöstä saavutettiin kuitenkin vasta ylimääräisen osapuolten konferenssin jatkokokouksessa Montrealissa tammikuussa 2000.

Bioturvallisuuspöytäkirja perustuu tosiasioihin pohjautuvaan ennakkosuostumusmenettelyyn. Samantapaiseen menettelyyn perustuvat myös vaarallisten jätteiden maan rajojen ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (SopS 44—45/1992) ja Rotterdamin yleissopimus kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevasta ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä. Yleissopimuksen tavoin bioturvallisuuspöytäkirja heijastaa kansainvälisessä yhteistyössä laajemminkin käytössä olevaa puitesopimussääntelyä. Vastaavanlaista sääntelyä on käytetty muun muassa ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (SopS 61/1994) ja sen nojalla tehdyssä Kioton pöytäkirjassa, vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 15/1983) ja sen nojalla tehdyissä pöytäkirjoissa rikin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, raskasmetallien, pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin vähentämiseksi. Puitesopimussääntelyä on käytetty myös otsonikerroksen suojelussa.

Bioturvallisuuspöytäkirjan ja Maailman kauppajärjestön (WTO) sekä erityisesti sen terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) suhde ei ole täysin yksiselitteinen. SPS-sopimus luo puitteet terveys- ja kasvinsuojelutoimien käytölle niiden kauppaan kohdistuvien haittojen minimoimiseksi. Bioturvallisuuspöytäkirja taas puolestaan pyrkii ympäristön suojeluun ja antaa mahdollisuuden rajoittaa muuntogeenisten organismien tuontia tapauksissa, joissa niillä voi olla haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Sopimusten täytäntöönpanossa voi ilmetä päällekkäisyyksiä erityisesti riskinarviointiin liittyen. Niin sanotun Dohan kehityskierroksen puitteissa on neuvoteltu nykyisten kaupan ja ympäristön toisiaan tukevien pyrkimysten edistämisestä. Tavoitteena on olemassa olevien WTO-sääntöjen ja monenkeskisten ympäristösopimusten sisältämien erityisten kauppavelvoitteiden suhteen selkeyttäminen. Neuvottelut koskevat olemassa olevien WTO-sääntöjen soveltuvuutta tapauksissa, joissa valtio on sekä WTO:n että monenkeskisen ympäristösopimuksen jäsen. Neuvottelut jatkuvat edelleen.

2.2. Euroopan yhteisön sääntely

2.2.1. Euroopan yhteisön geenitekniikkasääntely

Bioturvallisuuspöytäkirja on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus eli jaetun toimivallan sopimus. Pöytäkirja sisältää siis sekä Euroopan yhteisön että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole kuitenkaan selväpiirteinen. Euroopan yhteisö talletti toimivaltaa koskevan julistuksen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 34 artiklan 3 kohdan mukaisesti pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä 11 päivänä syyskuuta 2003. Toimivallan jakautumista Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä selvitetään tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 4.

Euroopan yhteisön muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittäviä siirtoja koskevia säännöksiä sovelletaan Euroopan talousalueella. Muuntogeenisten organismien vientiin, eli muuntogeenisten organismien pysyvään tai väliaikaiseen vientiin yhteisön tullialueelta yhteisön ulkopuoliseen valtioon ja tuontiin, eli muuntogeenisten organismien tuontiin yhteisön tullialueelle yhteisön ulkopuolisesta valtiosta tai ulkopuoliselta tullialueelta, sovelletaan yhteisön säännösten lisäksi pöytäkirjan määräyksiä.

Euroopan yhteisön geenitekniikkasäädösten mukaan muuntogeenisten organismien on käytävä läpi yksityiskohtainen hyväksymismenettely, jossa niiden terveys- ja ympäristövaikutukset ja muut ominaisuudet arvioidaan tapauskohtaisesti. Lainsäädännön tarkoituksena on riskinarvioinnin ja -hallinnan keinoin sekä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti huolehtia siitä, että geenitekniikalla tuotetut tuotteet ja tuotantoketjut ovat ihmisten, eläinten ja ympäristön kannalta turvallisia. Muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien tuotteiden jäljitettävyyttä ja merkitsemistä koskevan lainsäädännön avulla pyritään varmistamaan kuluttajille aito valinnan mahdollisuus, mahdollistamaan tarvittaessa tuotteiden takaisinveto markkinoilta sekä minimoimaan mahdolliset ihmisten terveydelle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat riskit. Lisäksi voimassa oleva Euroopan yhteisön lainsäädäntö edellyttää, että kansalaisilla on oikeus saada tietoa muuntogeenisistä organismeista ja niitä koskevasta päätöksenteosta sekä oikeus tulla kuulluksi tässä päätöksenteossa kansallisella ja yhteisön tasolla.

Euroopan yhteisön geenitekniikkasäädöksistä keskeisin on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta, jäljempänä avoimen käytön direktiivi 2001/ 18/EY, jonka ympärille muu geenitekniikkaa koskeva yhteisösääntely rakentuu. Lähtökohtaisesti Euroopan yhteisön geenitekniikkasäännökset kattavat bioturvallisuuspöytäkirjan määräykset ja yhteisösääntely menee velvoitteissaan osittain jopa pöytäkirjan määräyksiä pidemmälle. Näin on esimerkiksi muuntogeenisten organismien suljettua käyttöä, jäljitettävyyttä sekä muuntogeenisten organismien avulla valmistettuja, niin sanottuja johdannaistuotteita koskevien määräysten osalta. Yhteisössä on valmisteilla myös lainsäädäntöä ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Komissio antoi 22 päivänä helmikuuta 2002 asiaa koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (KOM (2002) 17 lopullinen). Ehdotuksen mukaisen ympäristövastuun soveltamisala kattaa myös muuntogeenisiin organismeihin liittyvän toiminnan.

2.2.2. Tuontia ja käyttöä koskevat säännökset

Avoimen käytön direktiivi 2001/18/EY koskee muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä Euroopan yhteisön alueella sekä niiden tuontia kolmansista maista yhteisön alueelle. Direktiivin tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä niissä tapauksissa, joissa muuntogeenisiä organismeja saatetaan markkinoille yhteisössä tai niitä muutoin kuin markkinoille saattamiseksi tarkoituksellisesti levitetään ympäristöön. Direktiivillä laajennetaan ja yhtenäistetään yhteisösääntelyn muuntogeenisten organismien riskinarviointia koskevia määräyksiä. Riskinarvioinnissa tulee ottaa huomioon muuntogeenisten organismien käytöstä mahdollisesti aiheutuvat niin suorat, välilliset, välittömät kuin viiveelläkin ilmenevät ympäristö- ja terveysvaikutukset. Yhteisötasolla on annettu myös toimialakohtaisia muuntogeenisten organismien avointa käyttöä koskevia säännöksiä, joissa edellytetään erityistä riskien arviointia avoimen käytön direktiivissä 2001/18/EY esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista (EY) N:o 258/97, jäljempänä uuselintarvikeasetus, on ensimmäinen muuntogeenisiä organismeja koskeva toimialakohtainen säädös. Se sisältää säännökset uuselintarvikkeiden, mukaan luettuna muuntogeenisistä organismeista tuotettujen elintarvikkeiden, hyväksymisestä ihmisravinnoksi Euroopan unionissa. Jos kysymys on elävää muuntogeenistä organismia sisältävästä tuotteesta, hyväksymisestä päätettäessä on suoritettava myös avoimen käytön direktiivin 2001/ 18/EY mukainen ympäristöriskien arviointi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EY) N:o 1829/2003, jäljempänä asetus muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EY) N:o 1829/2003, tuli voimaan 7 päivänä marraskuuta 2003 ja se tulee sovellettavaksi 18 päivänä huhtikuuta 2004. Asetus korvaa uuselintarvikeasetuksessa olevat muuntogeenisiä organismeja sisältävien tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden hyväksymismenettelyä koskevat määräykset. Asetuksen mukaan myös vastaavasta muuntogeenisiä organismeja sisältäviä tai niistä valmistettuja rehuja koskevasta menettelystä säädetään samoin kuin yhteisestä hyväksymismenettelystä silloin kun on todennäköistä, että muuntogeenistä tuotetta mahdollisesti käytetään molempiin tarkoituksiin. Asetus koskee sellaisia elintarvikkeita ja -rehuja, jotka joko sisältävät muuntogeenisiä organismeja tai jotka koostuvat tai on valmistettu niistä. Hyväksymismenettelyn ohella asetuksessa säädetään muuntogeenisiä organismeja sisältävien tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen parannetusta, yhdenmukaisesta ja avoimesta turvallisuusarvioinnista sekä valvonnasta. Asetuksella pyritään yhtäältä varmistamaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön ja kuluttajan etujen suojelun ja toisaalta takaamaan sisämarkkinoiden toiminnan tehokkuus.

Asetus sisältää säännökset myös muuntogeenisiä organismeja sisältävien tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden yhdenmukaisista ja kattavista merkinnöistä, joiden tarkoituksena on antaa kuluttajalle todellinen valinnan mahdollisuus sekä vastaavista muuntogeenisiä organismeja sisältävien tai niistä valmistettujen rehujen merkinnöistä, joista tuottaja saa täsmällistä tietoa rehun koostumuksesta ja ominaisuuksista. Asetuksen mukaan velvollisuus merkitä muuntogeenisiä organismeja sisältävät tai niistä valmistetut elintarvikkeet ja rehut laajennetaan koskemaan myös sellaisia muuntogeenisistä organismeista valmistettuja elintarvikkeita ja rehuja, jotka eivät enää sisällä elävää muuntogeenistä organismia ja joista siksi ei voida analysoida yhdistelmädeoksiribonukleiinihappoa (DNA) tai proteiinia. Lisäksi asetuksessa säädetään tiedotusvelvollisuudesta kuluttajille elintarvikkeiden ja rehujen mahdollisista poikkeavista ominaisuuksista sekä tietojen luottamuksellisuudesta ja tietosuojasta.

Muuntogeenisten mikro-organismien suljettua käyttöä yhteisön alueella säännellään geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetussa tilassa annetulla neuvoston direktiivillä 90/219/ETY, joka uudistettiin 26 päivänä lokakuuta 1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/81/EY, jäljempänä suljetun käytön direktiivi. Direktiivin mukaan muuntogeenisten mikro-organismien suljetulla käytöllä tarkoitetaan kaikkia toimia, joissa mikro-organismeja muunnetaan geneettisesti tai joissa niitä viljellään, säilytetään, kuljetetaan, tuhotaan, hävitetään tai käytetään muulla tavalla ja joissa käytetään erityisiä eristämistoimenpiteitä mikro-organismien pääsyn rajoittamiseksi väestön keskuuteen tai ympäristöön sekä väestön ja ympäristön turvallisuuden korkean tason turvaamiseksi. Tällaista käyttöä ovat esimerkiksi tutkimustoiminta tai muu käyttö laboratoriotiloissa sekä muuntogeenisten organismien avulla tapahtuva entsyymien, antibioottien, lääkkeiden tai kemikaalien teollisuusmittakaavainen tuotanto teollisuuslaitosten kasvatusastioissa (fermentoreissa). Bioturvallisuuspöytäkirjan ennakkosuostumusmenettelyä koskevan soveltamisalan rajoituksesta huolimatta osapuolet voivat vaatia tällaisten muuntogeenisten organismien riskinarviointia ennen niiden maahantuontia ja antaa määräyksiä niiden käytöstä suljetussa tilassa. Käytännössä muuntogeenisten mikro-organismien suljettua käyttöä koskevat yhteisömääräykset menevät velvoitteissaan niin pitkälle, että ne voidaan rinnastaa bioturvallisuuspöytäkirjan ennakkosuostumusmenettelyä koskeviin sopimusmääräyksiin.

2.2.3. Vientiä koskevat säännökset

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista (EY) N:o 1946/2003, jäljempänä vientiasetus, tuli voimaan 25 päivänä marraskuuta 2003. Vientiasetus koskee muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen siirtoja valtioiden rajojen yli eli käytännössä muuntogeenisten organismien vientiä yhteisön alueelta kolmansiin maihin. Asetuksen tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti luoda yhteisön ulkopuolisiin maihin vietäviä muuntogeenisiä organismeja koskeva yhtenäinen ilmoitus- ja tietojenvaihtojärjestelmä, joka vastaa bioturvallisuuspöytäkirjan tavoitteita ja määräyksiä. Asetus koskee sellaisten muuntogeenisten organismien vientiä ja tahatonta leviämistä valtioiden rajojen yli, joista voi olla haittaa luonnon monimuotoisuuden suojelulle tai kestävälle käytölle, ottaen huomioon myös riskit ihmisen terveydelle. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin ihmisille tarkoitetut lääkkeet, joita käsitellään muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa ja järjestöissä. Asetuksen mukaan muuntogeenisten organismien viennissä sovellettaisiin erilaisia menettelyjä riippuen siitä, onko muuntogeenisiä organismeja tai niitä sisältäviä tuotteita tarkoitus viedä levitettäväksi ympäristöön vai käytettäväksi suoraan elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostuksessa. Bioturvallisuuspöytäkirja sisältää vastaavasti eriytetyt menettelytavat muuntogeenisten organismien käyttötarkoituksesta riippuen. Asetuksen mukaan toiminnanharjoittajan eli viejän, joka haluaa ensimmäisen kerran viedä yhteisön alueelta kolmanteen maahan sellaisia muuntogeenisiä organismeja, kuten siemenet, jotka on tarkoitettu levitettäväksi ympäristöön on tehtävä tästä ilmoitus tuojana toimivan osapuolen tai muun kuin osapuolen kansallisille viranomaisille. Vienti voi tapahtua vain vastaanottajamaan nimenomaisella kirjallisella suostumuksella. Tapauksissa, joissa muuntogeenistä organismia tai niitä sisältäviä tuotteita on tarkoitus viedä yhteisön ulkopuolelle käytettäväksi elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen, menettelytavat ovat toiminnanharjoittajan kannalta yksinkertaisemmat. Muuntogeenisen organismin, jota saatetaan viedä kolmansien osapuolten alueella käytettäväksi elintarvikkeena, rehuna tai suoraan jalostukseen, on oltava hyväksytty yhteisön alueella markkinoille saatettavaksi. Euroopan yhteisöjen komissio tai lopullisen hyväksynnän antanut jäsenmaa tekee yhteisön hyväksynnästä ilmoituksen bioturvallisuuspöytäkirjan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle. Menettelyt ovat yhdenmukaisia pöytäkirjan määräysten kanssa. Asetuksessa annetaan myös säännöksiä muuntogeenisten organismien viennistä suljettuun käyttöön sekä näiden organismien kauttakulusta. Suljettuun käyttöön tarkoitettuihin muuntogeenisiin organismeihin ei sovelleta ennakkosuostumusmenettelyä, jos vienti tapahtuu tuonnin kohteena olevan osapuolen tai muun kuin osapuolen standardien mukaisesti. Viejän on myös varmistettava, että muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen kauttakulusta tehdään ilmoitus osapuolille, jotka ovat päättäneet säädellä kauttakulkua alueellaan ja jotka ovat ilmoittaneet tästä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle.

Asetus sisältää säännökset myös muuntogeenisten organismien tahattomista siirroista yhteisön jäsenmaiden alueelta kolmansiin maihin. Tahattomia siirtoja koskevia määräyksiä sovelletaan myös jäsenmaiden välillä tapahtuviin tahattomiin siirtoihin. Säännösten mukaan jäsenmaan, jonka alueelta tahaton siirto tapahtuu tai saattaa tapahtua, tulee ilmoittaa asiasta komissiolle, muille jäsenmaille, bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle sekä sille valtiolle, jonka alueeseen tahaton siirto voi vaikuttaa. Myös nämä määräykset ovat pöytäkirjan mukaiset. Lisäksi asetuksessa säädetään siitä, mitä tietoja viejän on toimitettava muuntogeenisten organismien tai niitä sisältävien tuotteiden vastaanottajalle viennin yhteydessä. Samoin säädetään jäsenmaiden ja komission velvollisuuksista toimittaa pöytäkirjan edellyttämiä tietoja yhteisölainsäädännöstä ja kansallisista säädöksistä ja määräyksistä sekä muuntogeenisiä organismeja koskevista päätöksistä bioturvallisuuspöytäkirjan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle.

2.2.4. Jäljitettävyys ja merkitseminen

Muuntogeenisten organismien jäljitettävyyttä ja merkitsemistä koskevat säännökset sisältyvät useisiin eri yhteisösäädöksiin. Edellä käsitelty avoimen käytön direktiivi 2001/18/EY sisältää säännöksiä muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien tuotteiden pakkausmerkinnöistä sekä määräyksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee huolehtia muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien tuotteiden jäljitettävyydestä. Samoin edellä esitetty asetus muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EY) N:o 1829/2003 kattaa muuntogeenisiä organismeja sisältävien tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen merkintöjä koskevan sääntelyn. Lisäksi muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta (EY) N:o 1830/2003, jäljempänä gmo-jäljitettävyysasetus (EY) N:o 1830/2003. Asetus tuli voimaan 7 päivänä marraskuuta 2003. Asetuksen 1—7 artiklaa ja 9 artikla 1 kohtaa sovelletaan yhdeksännestäkymmenennestä päivästä sen jälkeen, kun 8 artiklan tarkoittama järjestelmä yksilöllisten tunnisteiden kehittämiseksi ja osoittamiseksi muuntogeenisille organismeille on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Järjestelmän hyväksymistä koskeva komission ehdotus sai jäsenvaltioiden tuen avoimen käytön direktiivin 2001/18/EY tarkoittaman pysyvän komitean kokouksessa tammikuussa 2004. Asetus täsmentää yhteisön tasolla avoimen käytön direktiivin vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien tuotteiden jäljitettävyys niiden markkinoille saattamisen kaikissa vaiheissa. Elävien muuntogeenisten organismien ja niitä sisältävien tuotteiden osalta asetuksella täydennetään yhteisön tasolla avoimen käytön direktiivin 2001/18/EY muuntogeenisten organismien merkitsemistä koskevia säännöksiä. Lisäksi asetuksessa säädetään muuntogeenisistä organismeista valmistettujen tai niitä sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä. Asetuksessa jäljitettävyydellä tarkoitetaan mahdollisuutta jäljittää muuntogeeniset organismit ja muuntogeenisistä organismeista valmistetut elintarvikkeet ja rehut niiden kaikissa tuotanto- ja jakeluvaiheissa. Asetusta sovelletaan muuntogeenisistä organismeista koostuviin tai niitä sisältäviin tuotteisiin sekä muuntogeenisistä organismeista valmistettuihin elintarvikkeisiin, niiden ainesosiin, rehuihin, rehuseoksiin ja rehun lisäaineisiin.

Muuntogeenisten organismien jäljitettävyyden tavoitteena on helpottaa kohdennettua markkinoilta vetämistä ja ympäristöseurantaa sekä merkintöjä. Gmo-jäljitettävyysasetuksessa (EY) N:o 1830/2003 edellytetään, että toimijat antavat tuotteen vastaanottavalle toimijalle tietyt vähimmäistiedot. Lisäksi muuntogeenisistä organismeista koostuvat ja niitä sisältävät tuotteet varustetaan asianmukaisin merkinnöin. Asetuksessa säädetään, että komissio perustaa järjestelmän tunnisteiden kehittämiseksi ja osoittamiseksi muuntogeenisille organismeille. Järjestelmässä määrätään automaattisesti muuntogeenisille organismeille osoitettavat yksilölliset tunnisteet niiden tietojen perusteella, jotka esitetään muunnostapahtumaa koskevassa ilmoituksessa.

2.3. Kansallinen lainsäädäntö

Suomessa muuntogeenisten organismien käytöstä säädetään geenitekniikkalaissa (377/1995) ja sen nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Geenitekniikkalailla on saatettu voimaan muuntogeenisten organismien suljetusta ja avoimesta käytöstä annetut yhteisön direktiivit. Uusi muuntogeenisten organismien avointa käyttöä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY (avoimen käytön direktiivi) saatetaan Suomessa voimaan kansallisesti geenitekniikkalain muutoksella, jota koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 25 päivänä maaliskuuta 2004. Geenitekniikkalain säännökset ja ehdotettu geenitekniikkalain muutos yhdessä vastaisivat bioturvallisuuspöytäkirjan määräyksiä ja menisivät osittain pöytäkirjan määräyksiä pidemmälle. Yhteisön vientiasetuksen säännökset ovat Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Geenitekniikkalain mukainen toimivaltainen viranomainen on geenitekniikan lautakunta. Geenitekniikkalain lisäksi muuntogeenisiä organismeja koskevia erityissäännöksiä on muun muassa siemenkauppalaissa (729/2000), laissa metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002), torjunta-ainelaissa (327/1969), elintarvikelaissa (361/1995) ja rehulaissa (396/1998). Kalastuslaki (286/ 1982) sinällään ei sisällä muuntogeenisiä organismeja koskevia erityissäännöksiä, mutta sen vieraslajeja koskevan pykälän tulkitaan kattavan myös muuntogeeniset organismit. Muuntogeenisten organismien kuljetusten turvallisuutta tie-, rautatie-, ilma- ja meriliikenteessä säännellään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetulla lailla (719/1994) ja sen nojalla annetuilla säännöksillä. Säännökset perustuvat vaarallisten aineiden kuljetusta eri kuljetusmuodoissa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, määräyksiin, ohjeisiin sekä EY-direktiiveihin. Geenitekniikkalaki ja rikoslaki (578/1995) sisältävät seuraamus- ja rangaistussäännökset muuntogeenisten organismien tuonnin osalta. Säännökset eivät kuitenkaan koske muuntogeenisten organismien luvatonta vientiä. Lisäksi työturvallisuuslain (738/2002, 40 §) nojalla on annettu valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta (1155/1993). Päätöksellä on täytäntöönpantu Euroopan unionin direktiivi (nykyisin konsolidoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/ 54/EY), joka koskee työntekijöiden suojelemista vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille — mukaan lukien ne, joita on muunneltu geneettisesti — altistumiseen työssä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä 427/1997 määrätään uuselintarvikeasetuksen voimaantulon aiheuttamista käytännön järjestelyistä Suomessa. Päätös nimeää Elintarvikeviraston uuselintarvikeasetuksen mukaiseksi kansalliseksi yhteysviranomaiseksi. Lisäksi elintarvikearviointeja tekevänä toimivaltaisena elimenä toimii uuselintarvikelautakunta kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä. Lautakunnan pääasiallisena tehtävänä on laatia arvio Suomessa jätettyjen uuselintarvikehakemusten turvallisuudesta. Muuntogeenisiä organismeja koskevien hakemusten ympäristövaikutusten osalta lautakunta kuulee geenitekniikkalaissa tarkoitettua geenitekniikan lautakuntaa.

2.4. Nykytilan arviointi

Bioturvallisuuspöytäkirjalla on merkitystä erityisesti niille valtioille, joilla ei ole omaa kansallista bioturvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Kansallisesti kattavasta, olemassa olevasta bioturvallisuutta koskevasta lainsäädännöstä johtuen, huomioon ottaen myös parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan geenitekniikkalain muutosta koskevan hallituksen esityksen, bioturvallisuuspöytäkirjan vaikutukset Suomen kansalliseen lainsäädäntöön ovat vähäiset. Pöytäkirjan hyväksyminen edellyttää kuitenkin rikoslain muuttamista siten, että myös muuntogeenisten organismien luvaton vienti säädettäisiin rangaistavaksi.

Hyväksymällä Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan Suomi hyväksyy omalta osaltaan pöytäkirjan määräykset. Pöytäkirjan tavoitteena on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti vaikuttaa siihen, että nykyaikaisella biotekniikalla muunnettuja eläviä organismeja siirretään, käsitellään ja käytetään tavalla, joka ei aiheuta haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sen kestävälle käytölle. Pöytäkirjassa otetaan huomioon myös ihmisen terveydelle aiheutuvat riskit ja kiinnitetään erityisesti huomiota valtioiden rajat ylittäviin organismien siirtoihin. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esitys sisältää myös ehdotuksen rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta. Lakiehdotuksen mukaan ympäristön turmelemiseksi määriteltyihin tekoihin lisättäisiin geenitekniikalla muunnettujen organismien luvaton maastavienti.

4.1. Taloudelliset ja yritysvaikutukset

Bioturvallisuuspöytäkirjan aiheuttamat lisäkustannukset ovat vähäiset. Pöytäkirjalla ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Bioturvallisuuspöytäkirjan määräysten soveltamisesta saattaa kuitenkin aiheutua jonkin verran kustannuksia vientiä suunnitteleville toiminnanharjoittajille, joiden tulee huolehtia tietojen toimittamisesta vastaanottajamaan viranomaisille. Kustannusten ei kuitenkaan arvioida olevan suuret edellyttäen, että toiminnanharjoittaja on jo ennen tuotteiden vientiä hankkinut muuntogeeniselle organismille luvan, jota varten on koottu tarvittavat tiedot ja tehty kattava riskinarviointi. Tapauksissa, joissa muuntogeenisiä organismeja vietäisiin toisen valtion alueelle käytettäväksi kenttäkokeissa, toiminnanharjoittajalle aiheutuisi lisäkustannuksia pöytäkirjan määräysten edellyttämän riskinarvioinnin tekemisestä samoin kuin viranomaisille viejän ilmoitusten vastaanottamisesta ja tallettamisesta soveltuvaan rekisteriin. Kustannuksia aiheuttaisi myös vaadittujen tietojen kokoaminen ja toimittaminen komissiolle ja pöytäkirjan sihteeristölle. Lisäksi kustannuksia viranomaisille voisi aiheutua muuntogeenisten organismien tahattoman leviämisen yhteydessä, jolloin viranomaisten on tiedotettava asiasta yleisölle, muille jäsenmaille sekä valtiolle, johon siirtyminen voi vaikuttaa. Näiden kustannusten ei kuitenkaan voida arvioida olevan kovin suuret verrattuna kustannuksiin, joita aiheutuu jo voimassa olevasta sekä yhteisössä valmisteilla olevasta muun geenitekniikan käyttöä koskevasta lainsäädännöstä.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Bioturvallisuuspöytäkirjan voimaantulolla ei ole merkittäviä hallinnollisia tai organisatorisia vaikutuksia. Suomessa kansallisena tiedonvälityskeskuksena, joka vastaa yhteyksistä pöytäkirjan sihteeristöön, toimii biodiversiteettisopimuksen mukainen tiedonvälityskeskus eli ympäristöministeriö. Lisätehtäviä aiheutuu toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaanottaa toiminnanharjoittajien ilmoitukset ja vastaa vaadittavien tietojen kokoamisesta ja toimittamisesta bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle. Muita lisätehtäviä sille saattaa aiheuttaa muuntogeenisten organismien tahaton leviäminen, siitä ilmoittaminen ja informoiminen sekä mahdolliset neuvottelut valtion kanssa, jonka alueelle muuntogeeniset organismit leviävät. Suomessa toimivaltaisena viranomaisena toimii geenitekniikkalain mukaan geenitekniikan lautakunta.

4.3. Ympäristövaikutukset

Pöytäkirjan määräyksillä pyritään erityisesti siihen, että muuntogeenisten organismien käytöstä ja siirroista valtioiden rajojen yli aiheutuvat riskit luonnon monimuotoisuudelle ehkäistään tai niitä vähennetään oleellisesti. Ympäristövaikutuksia voi ilmetä erityisesti silloin, kun muuntogeenistä organismia levitetään ympäristöön joko kenttäkokeissa tai tuotteina (kuten siemenet). Pöytäkirja luo ennakkosuostumusmenettelyn tällaisten muuntogeenisten organismien siirtoja varten ja edellyttää kattavaa riskinarviointia. Ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan lähtökohtaisesti oleteta syntyvän silloin, kun muuntogeenistä organismia tai sitä sisältäviä tuotteita käytetään suoraan elintarvikkeina tai rehuina tai viedään suoraan prosessoitavaksi. Näiden tuotteiden osalta pöytäkirja ei edellytä samanlaista ennakkosuostumusmenettelyä kuin ympäristöön levitettäväksi tarkoitetuilta muuntogeenisiltä organismeilta, mutta niille tulee kuitenkin tehdä pöytäkirjan edellyttämä riskinarviointi.

Suomessa muuntogeenisten organismien käyttöä ja tuontia säädellään jo kattavasti, joten pöytäkirjan määräykset eivät merkittävästi vaikuta Suomen ympäristön tilaan. Pöytäkirjan velvoite ilmoittaa muuntogeenisten organismien tahattomasta siirtymisestä parantaa kuitenkin Suomen ympäristöturvallisuutta mahdollisessa tilanteessa, jossa näitä organismeja uhkaisi levitä Suomeen jonkin toisen valtion alueelta. Pöytäkirjan määräyksien suurimmat, myönteiset ympäristövaikutukset kohdistunevat maihin, joilla ei vielä ole kattavaa muuntogeenisten organismien sääntely- ja valvontajärjestelmää, eli pääasiassa kehitys- ja siirtymätalouden valtioihin.

5.1. Bioturvallisuuspöytäkirjan neuvottelut

Jo biodiversiteettisopimuksen sopimusneuvotteluissa kehitysmaat ilmaisivat huolestuneisuutensa biotekniikalla muunneltujen elävien eliöiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten terveyteen. Ensimmäisessä biodiversiteettisopimuksen osapuolten konferenssissa vuonna 1994 päätettiin asettaa pöytäkirjan tarvetta ja sen valmisteluun liittyviä kysymyksiä käsittelevä avoin asiantuntijaryhmä sekä 15- henkinen paneeli, joka tekisi pohjatyön asiantuntijakokousta varten. Asiantuntijaryhmän tekemästä selvityksestä kävi ilmi, ettei suurimmalla osalla kehitys- ja siirtymätalousmaita ole bioturvallisuutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Monilla teollisuusmailla sen sijaan todettiin olevan bioturvallisuutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä, mutta säännökset muuntogeenisten organismien viennistä puuttuivat. Samoin todettiin, ettei yksikään olemassa oleva bioturvallisuutta koskeva kansainvälinen ohjeisto koske erityisesti muuntogeenisten organismien rajat ylittäviä siirtoja.

Biodiversiteettisopimuksen toisessa osapuolten konferenssissa vuonna 1995 perustettiin avoin työryhmä, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotus pöytäkirjan sisältämistä elementeistä ja laatia pöytäkirjaluonnos. Tavoitteeksi asetettiin työn valmistuminen vuoden 1998 aikana. Työryhmän tehtävänä oli keskittyä muuntogeenisten organismien maasta toiseen tapahtuvaan vientiin. Sen tuli ottaa huomioon myös Rio de Janeiron ympäristöä ja kehitystä koskevan julistuksen periaatteet. Erityisesti painotettiin ennalta varautumisen periaatteen (periaate 15) huomioonottamista. Neuvottelut kuitenkin venyivät ja neljäs osapuolten konferenssi päätti, että työ tulisi saada päätökseen helmikuuhun 1999 mennessä, jolloin oli tarkoitus pitää ylimääräinen osapuolten konferenssi Cartagenassa, Kolumbiassa. Tämä konferenssi jouduttiin kuitenkin keskeyttämään ilman tuloksia, koska niin sanottu Miami-ryhmä, johon kuuluvat suuret maatalouteen liittyvien muuntogeenisten organismien tuottajamaat eli Yhdysvallat, Kanada, Australia, Argentiina, Uruguay ja Chile, piti saavutettua neuvottelutulosta epätyydyttävänä. Miami-ryhmä tavoitteli muuntogeenisille organismeille, erityisesti maataloustuotteille mahdollisimman vapaata vientiä.

Pöytäkirjaa koskevien neuvottelujen vaikeimpia kysymyksiä olivat pöytäkirjan soveltamisalan rajaaminen, tosiasioihin perustuva ennakkosuostumusmenettely ja sen laajuus. Myös ennalta varautumisen periaate sekä kauppa- ja ympäristösopimusten tasavertaisuuden tunnustaminen osoittautuivat vaikeiksi. Erityisen suuria näkemyseroja aiheutti elintarvikkeiksi, rehuksi ja jalostettavaksi tarkoitettujen elävien muunnettujen organismien käsittely pöytäkirjassa. Niiden merkitsemiseen ja tunnistamiseen tähtäävästä jatkotyöstä päätettiinkin sopia vasta pöytäkirjan osapuolten ensimmäisessä kokouksessa. Ensimmäiseen osapuolten kokoukseen siirrettiin myös muun muassa muuntogeenisten organismien siirroista johtuvien vahinkojen vastuu- ja korvauskysymykset sekä pöytäkirjan määräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät toimenpiteet. Pöytäkirjan sisällöstä päästiin yksimielisyyteen sen jälkeen, kun oli sovittu, että suoraan elintarvikkeiksi, rehuksi tai jalostukseen tarkoitettuihin muuntogeenisiin organismeihin ei sovelleta ennakkosuostumusmenettelyä, vaan käytetään pöytäkirjan tiedonvaihtojärjestelmään perustuvaa varhaisvaiheessa tapahtuvaa tiedonvaihtoa. Yksimielisyys saavutettiin ylimääräisessä osapuolten konferenssin jatkokokouksessa Montrealissa vuonna 2000.

Kysymys pöytäkirjan suhteesta muihin kansainvälisiin sopimuksiin, lähinnä WTO:n kansainvälisiin kauppasääntöihin, ratkaistiin juridisesti moniselitteisellä johdantotekstillä, jota voidaan pitää tyydyttävänä kompromissina. Miami-ryhmälle oli tärkeää, ettei pöytäkirja muuta maiden muita kansainvälisistä sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita. Euroopan unionille puolestaan oli tärkeää, ettei pöytäkirjaa alistettu WTO:n kauppasäännöille. Ratkaisu tukee unionin lähtökohtaa, jonka mukaan WTO-sääntöjen ja kansainvälisten ympäristösopimusten suhde on ratkaistava kokonaisvaltaisesti ja yleisemmällä tasolla kuin yksittäisen pöytäkirjan neuvotteluissa. Neuvotteluja jatketaan tältä osin Dohan kehitysneuvottelujen puitteissa.

5.2. Esityksen valmistelu Suomessa

Suomi allekirjoitti pöytäkirjan Nairobissa 24 päivänä toukokuuta 2000, jolloin myös Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot allekirjoittivat pöytäkirjan. Ulkoasiainministeriö pyysi pöytäkirjan allekirjoittamista varten lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ympäristöministeriöltä ja geenitekniikan lautakunnalta.

Hallituksen esitys on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet edustettuina ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Esityksestä on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, oikeusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen ympäristökeskus, tullilaitos, Geenitekniikan lautakunta, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Natur och Miljö r.f., Suomen WWF, Suomen ympäristötieteen seura ja Kansalaisten bioturvayhdistys. Lausunnoissa suhtauduttiin Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan hyväksymiseen myönteisesti. Useissa lausunnoissa puollettiin myös pöytäkirjan pikaista hyväksymistä. Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon esityksen lopullisessa muodossa.

Hallituksen esityksessä tehdyt viittaukset geenitekniikkalakiin perustuvat voimassa olevaan geenitekniikkalakiin sekä ehdotukseen geenitekniikkalain muuttamisesta. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi geenitekniikkalain sekä rikoslain 34 luvun 4 §:n ja 44 luvun 9 §:n muuttamisesta on annettu eduskunnan käsiteltäväksi 2 päivänä huhtikuuta 2004. Tämän hallituksen esityksen hyväksyminen edellyttää, että eduskunta hyväksyy myös mainitun geenitekniikkalainsäädännön muuttamista koskevan hallituksen esityksen. Eduskunnalle on annettu 12 päivänä maaliskuuta 2004 hallituksen esitys kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä kemikaalilain 42 ja 52 §:n ja rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta (HE 25/2004). Esitys sisältää ehdotuksen rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta samoin kuin tämä hallituksen esitys. Näin ollen hallitusten esitysten sisältämät ehdotukset rikoslain mainitun pykälän muuttamisesta on sovitettava yhteen eduskunnassa.

Johdanto. Pöytäkirjan johdannossa luetellaan pöytäkirjan taustalla olevat keskeisimmät asiakirjat ja periaatteet: biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, yleissopimuksen osapuolten konferenssin 17 päivänä marraskuuta 1995 tekemä päätös II/5 bioturvallisuutta koskevasta pöytäkirjasta sekä Rion julistuksen 15. periaate, joka sisältää ajatuksen kestävän kehityksen toteuttamisesta maailmanlaajuisesti. Johdannossa tunnustetaan muun muassa nykyaikaisen biotekniikan nopea leviäminen ja sen tarjoama mahdollisuus parantaa ihmisten hyvinvointia sekä ilmaistaan huolestuneisuus biotekniikan leviämisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen. Johdannossa otetaan huomioon monien maiden, erityisesti kehitysmaiden, rajalliset mahdollisuudet käsitellä eläviin muunnettuihin organismeihin liittyvien tunnettujen ja mahdollisten riskien luonnetta ja laajuutta. Johdannossa tunnustetaan myös periaate, jonka mukaan kauppa- ja ympäristösopimusten tulisi tukea toisiaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi sekä neuvotteluissa saavutettu periaatteellinen ratkaisu, jonka mukaan pöytäkirja ei muuta osapuolten muita kansainvälisistä sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita.

1 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirjan tavoitteena on Rion ympäristöä ja kehitystä koskevan julistuksen sisältämän ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti myötävaikuttaa riittävään suojelun tasoon nykyaikaisella geenitekniikalla muunnettujen elävien organismien turvallisessa siirrossa, käsittelyssä ja käytössä silloin, kun näillä voi olla haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön. Riittävän suojelun tason varmistamisessa otetaan huomioon myös ihmisen terveydelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Erityistä huomiota kiinnitetään geenitekniikalla muunnettujen elävien organismien valtion rajat ylittäviin siirtoihin. Pöytäkirjan nykyaikaisella biotekniikalla muunnetulla organismilla tarkoitetaan elävää organismia, joka on nykyaikaisen biotekniikan avulla luotu uusi perintöainesyhdistelmä. Käytännössä tämä tarkoittaa geenitekniikan avulla tuotettua muuntogeenistä organismia. Pöytäkirjan tavoitetta vastaava säännös sisältyy Suomessa geenitekniikkalakiin (377/1995), joka sääntelee muuntogeenisten organismien käyttöä suljetussa tilassa sekä niiden tarkoituksellista levittämistä ympäristöön. Myös muuntogeenisten organismien vientiä yhteisön alueelta kolmansiin maihin koskevan vientiasetuksen tavoite vastaa pöytäkirjan tavoitetta.

2 artikla. Artiklan 1 kohdassa osapuolet sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimenpiteet täyttääkseen pöytäkirjaan perustuvat velvoitteensa.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet pyrkivät varmistamaan, että muunnettujen elävien organismien kehittämisessä, käsittelyssä, kuljetuksessa, käytössä, siirrossa ja levittämisessä ehkäistään tai vähennetään biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvia riskejä ottaen huomioon myös ihmisen terveydelle aiheutuvat riskit. Artiklan 3 kohdan mukaan pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta valtioiden suvereniteettiin aluemerillä, valtioiden oikeuksiin tai lainkäyttövaltaan talousvyöhykkeillä ja mannerjalustoilla eikä minkään valtion laivojen ja ilma-alusten kansainväliseen oikeuteen perustuvien merenkulkuun liittyvien oikeuksien ja vapauksien käyttöön. Artiklan 4 kohdan mukaan pöytäkirjan määräysten ei tulkita rajoittavan osapuolten oikeutta ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat biologisen monimuotoisuuden ja kestävän käytön suojelun kannalta suotuisampia kuin tämän pöytäkirjan vaatimukset, jos nämä ovat pöytäkirjan sekä osapuolten muiden kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden mukaisia. Osapuolia rohkaistaan 5 kohdassa ottamaan tarvittaessa huomioon myös muu käytettävissä oleva asiantuntemus ja asiakirjat, jotka koskevat ihmisen terveyteen liittyviä riskejä.

3 artikla. Artiklassa määritellään pöytäkirjan soveltamisalan kannalta keskeisimmät ilmaisut: suljettu käyttö, vienti, viejä, tuonti, tuoja, elävä muunnettu organismi, elävä organismi, nykyaikainen biotekniikka ja siirrot valtion rajojen yli. Suljetulla käytöllä tarkoitetaan 3 artiklan b kohdan mukaan jossakin laitoksessa, laitteistossa tai muussa fyysisessä rakenteessa toteutettavaa toimintaa, jossa eläviä muunnettuja organismeja valvotaan erityistoimenpitein. Näillä erityistoimenpiteillä pyritään tehokkaasti rajoittamaan elävien muunnettujen organismien pääsyä ja vaikutusta ulkoiseen ympäristöön. Suomen lainsäädännössä geenitekniikkalain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa on määritelty käyttö suljetussa tilassa. Pöytäkirjan ja geenitekniikkalain määritelmät vastaavat toisiaan. Pöytäkirjan 3 artiklan c ja e kohtien mukaan viennillä ja tuonnilla tarkoitetaan elävien muunnettujen organismien tarkoituksellisia siirtoja valtioiden rajojen yli yhden osapuolen alueelta toisen osapuolen alueelle. Geenitekniikkalaissa ei ole määritelty tuontia ja vientiä, mutta sen 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa on määritelty markkinoille saattaminen. Lain perustelujen mukaan markkinoille saattaminen kattaa myös maahantuonnin avoimen käytön direktiivin 2001/18/EY 11 johdantolauseen mukaisesti. Euroopan yhteisön vientiasetuksessa vienti määritellään muuntogeenisten organismien pysyväksi tai väliaikaiseksi siirtymiseksi yhteisön tullialueelta tai sellaisten muuntogeenisten organismien jälleenvienniksi, joihin sovelletaan muita menettelyjä kuin kauttakulkua koskevia menettelyjä. Tämä määritelmä vastaa asiallisesti pöytäkirjan määritelmää, mutta on sitä täsmällisempi. Tuonti puolestaan määritellään vientiasetuksessa Euroopan yhteisön tullialueella yhteisön ulkopuolella sijaitsevasta osapuolesta tai ei-osapuolesta tuotujen muuntogeenisten organismien asettamista muuhun tullimenettelyyn kuin kauttakulkumenettelyyn. Myös tämä määritelmä vastaa pöytäkirjan määritelmää, mutta on sitä täsmällisempi.

Pöytäkirjan 3 artiklan d ja f kohdassa määritellään viejä ja tuoja. Viejä tarkoittaa viejäosapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvaa oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka järjestää elävän muunnetun organismin viennin. Tuoja tarkoittaa vastaavasti tuojaosapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvaa oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka järjestää elävän muunnetun organismin tuonnin. Geenitekniikkalaissa ei ole määritelty viejää tai tuojaa, mutta lain 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa on määritelty toiminnanharjoittaja, joka asiallisesti vastaa pöytäkirjan tuojan ja viejän määritelmää. Euroopan yhteisön vientiasetus määrittelee viejän luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, joka tekee ilmoituksen tai jonka puolesta se tehdään, eli henkilöksi, jolla aikana, jolloin ilmoitus on lähetetty, on sopimus kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja jolla on toimivalta päättää muuntogeenisen organismin lähettämisestä pois yhteisön tullialueelta. Tuoja puolestaan määritellään luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, joka osapuolen tai ei-osapuolen alueella järjestää muuntogeenisen organismin tuonnin. Määritelmät vastaavat pöytäkirjan määritelmiä.

Pöytäkirjan 3 artiklan g, h ja i kohdissa määritellään elävä muunnettu organismi, elävä organismi ja nykyaikainen biotekniikka. Elävä muunnettu organismi tarkoittaa elävää organismia, jolla on nykyaikaisen biotekniikan avulla luotu uusi perintöainesyhdistelmä. Uusi perintöainesyhdistelmä tarkoittaa esimerkiksi DNA:ta, jota on muutettu alkuperäiseen verrattuna poistamalla, lisäämällä tai muuttamalla alkuperäistä emäsjärjestystä. Pöytäkirja käyttää termiä elävä muunnettu organismi ja geenitekniikkalaki termiä geenitekniikalla muunnettu organismi. Geenitekniikkalain määritelmä vastaa pöytäkirjan määritelmää. Elävä organismi tarkoittaa biologista yksikköä, joka pystyy siirtämään tai kahdentamaan perintöainesta, mukaan luettuina steriilit organismit, virukset ja viroidit. Geenitekniikkalain määritelmä vastaa pöytäkirjan määritelmää. Nykyaikainen biotekniikka tarkoittaa joko -nukleiinihappotekniikkojen käyttämistä koeputkessa "in vitro", mukaan luettuna DNA ja nukleiinihapon suora ruiskuttaminen soluihin tai soluelimiin taikka sellaisten taksonomisten sukurajojen yli menevien eri organismien yhdistelmien (solufuusiot) käyttämistä, jotka ylittävät luonnolliset fysiologiset lisääntymis- ja rekombinaatioesteet, eivätkä ole tekniikoita, joita käytetään perinteisessä jalostuksessa ja valinnassa. Kyseiset tekniikat saavat siis aikaan sellaisia uusia yhdistelmiä, jotka eivät olisi luonnollisesti mahdollisia. Geenitekniikkalain määritelmä vastaa pöytäkirjan määritelmää. Artiklan k kohdassa määritellään valtion rajat ylittävät siirrot. Ne tarkoittavat lähtökohtaisesti elävien muunnettujen organismien siirtämistä osapuolen alueelta toisen osapuolen alueelle. Tahattomien valtioiden rajat ylittävien siirtojen ja kiireellisten toimenpiteiden (17 artikla) ollessa kyseessä taikka sovellettaessa 24 artiklaa, joka koskee siirtoja valtioihin, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, valtioiden rajat ylittävillä siirroilla tarkoitetaan kuitenkin myös siirtoja osapuolten ja pöytäkirjan ulkopuolisten valtioiden välillä. Euroopan yhteisön vientiasetuksessa valtion rajat ylittävän siirron määritelmä on laajempi kuin pöytäkirjan määritelmä, koska se kattaa myös siirtymiset osapuolten ja ei-osapuolten välillä sekä myös ei-osapuolten välillä.

4 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirjaa sovelletaan kaikkien sellaisten muuntogeenisten organismien siirtoon, kuljetukseen, käsittelyyn ja käyttöön, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit. Geenitekniikkalain ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1999) säännökset kattavat pöytäkirjan soveltamisalan muutoin kuin viennin osalta. Vientiasetuksen määräykset muuntogeenisten organismien viennistä vastaavat pöytäkirjan määräyksiä ja täydentävät kansallista sääntelyä viennin osalta.

5 artikla. Pöytäkirjan 5 artiklan mukaan pöytäkirjaa ei sovelleta sellaisten elävien muunnettujen organismien siirtoihin rajojen yli, jotka ovat ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä ja joita käsitellään muissa asiaan liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa tai järjestöissä. Määräys ei kuitenkaan rajoita osapuolten oikeutta edellyttää kaikkien elävien muunnettujen organismien riskinarviointia ennen tuontipäätösten tekemistä. Geenitekniikkalain 5 ja 6 lukujen säännökset vastaavat pöytäkirjan määräyksiä. Myöskään vientiasetus ei kata sellaisia ihmisille tarkoitettuja muuntogeenisiä organismeja sisältäviä lääkkeitä, joita käsitellään muissa asiaan liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa tai järjestöissä.

6 artikla. Pöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen kautta kuljetettaviin muuntogeenisiin organismeihin ei sovelleta pöytäkirjan ennakkosuostumusmenettelyä koskevia määräyksiä. Määräys ei kuitenkaan rajoita valtion oikeutta säännellä muuntogeenisten organismien kuljetusta alueensa kautta eikä oikeutta ilmoittaa 2 artiklan 3 kohdan mukaisista päätöksistä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään. Geenitekniikkalain mukainen lupamenettely ei koske muuntogeenisten organismien kauttakulkua. Kuitenkin tietyt säännökset, esimerkiksi toiminnanharjoittajille asetettu huolellisuusvelvollisuus, koskevat myös kauttakulkua. Euroopan yhteisön vientiasetus edellyttää viejän tekevän muuntogeenisten organismien kauttakulkua koskevan ilmoituksen niille osapuolille, jotka säätelevät muuntogeenisen organismin kauttakulkua alueellaan ja jotka ovat tehneet tästä ilmoituksen bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle. Vientiasetuksen säännökset ovat pöytäkirjan määräysten mukaisia ja tältä osin täydentävät Suomen geenitekniikkalakia. Muuntogeenisten organismien kansainvälisiin kuljetuksiin, mukaan lukien kauttakuljetukset, sovelletaan kutakin kuljetusmuotoa koskevia kansainvälisiä sääntöjä ja määräyksiä. Kuljetusturvallisuuteen liittyviä säännöksiä ovat muun muassa muuntogeenisten organismien luokitus kuljetusta varten, pakkaaminen ja niiden kuljetusmerkinnät ja -asiakirjat. Näiden lisäksi geenitekniikan lautakunta Suomessa ja kansainvälisissä kuljetuksissa alkuperämaan toimivaltainen viranomainen voi antaa kuljetusohjeita muuntogeenisille organismeille, joiden tiedetään tai oletetaan olevan vaarallisia ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Pöytäkirjan 6 artiklan 2 kohdan mukaan pöytäkirjan ennakkosuostumusta koskevia määräyksiä ei sovelleta suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittäviin siirtoihin. Pöytäkirjan määräys ei kuitenkaan rajoita osapuolten oikeutta edellyttää kaikkien muuntogeenisten organismien riskinarviointia ennen tuontia koskevia päätöksiään eikä niiden oikeutta antaa suljettua käyttöä koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Geenitekniikkalaki ei edellytä ennakkosuostumusta eli lupaa suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittäviin siirtoihin. Sen sijaan toiminnanharjoittajan on geenitekniikkalain mukaan tehtävä geenitekniikan lautakunnalle ilmoitus muuntogeenisten organismien käyttöön tarkoitetuista tiloista sekä ilmoitus tai hakemus suunnitellusta muuntogeenisten organismien suljetun käytön aloittamisesta. Myöskään Euroopan yhteisön vientiasetus ei edellytä viejän noudattavan pöytäkirjan ennakkosuostumusmenettelyä suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien osalta. Geenitekniikkalain ja vientiasetuksen säännökset vastaavat siten pöytäkirjan määräyksiä.

7 artikla. Bioturvallisuuspöytäkirjan 7—10 artikloissa luodaan ennakkosuostumusmenettelyä koskeva menettely ja annetaan määräykset siitä, miten tulee menetellä silloin, kun muuntogeenistä organismia siirretään valtion rajojen yli levitettäväksi ympäristöön joko tuotteena tai muussa tarkoituksessa kuten kenttäkokeissa. Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kohdan mukaan 8—10 artiklan ja 12 artiklan mukaista tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusta koskevaa menettelyä sovelletaan sellaisten muuntogeenisten organismien ensimmäisen tarkoituksellisen valtion rajat ylittävään siirtoon, jotka on tarkoitettu levitettäväksi suoraan ympäristöön. Ilmoittamista ja päätöksentekoa koskevat menettelytavat kuvataan 8—10 artikloissa. Geenitekniikkalain määräykset edellyttävät ennakkohyväksyntää eli lupaa muuntogeenisille organismeille, jotka on tarkoitettu levitettäväksi ympäristöön joko tuotteissa tai muussa tarkoituksessa kuten kenttäkokeissa. Geenitekniikkalain säännökset kattavat myös muuntogeenisten organismien tuonnin Suomen alueelle yhteisön ulkopuolelta, mutta eivät niiden vientiä. Euroopan yhteisön vientiasetus määrittelee, miten toiminnanharjoittajan tulee toimia viedessään ympäristöön levitettäväksi tarkoitettuja muuntogeenisiä organismeja ensimmäistä kertaa yhteisön alueelta osapuolen tai ei-osapuolen alueelle. Asetuksessa säädetään muun muassa, että viejän ei tule ryhtyä muuntogeenisten organismien ensimmäiseen vientiin, ellei osapuolen pöytäkirjan 9 ja 10 artiklojen mukaisesti säätämiä määräyksiä tai ei-osapuolen vastaavia määräyksiä ole noudatettu. Pöytäkirjan 7 artiklan 3 kohdan mukaan määräystä ei sovelleta sellaisten muuntogeenisten organismien ensimmäiseen siirtoon, jotka on tarkoitettu käytettäväksi suoraan elintarvikkeina, rehuina tai jatkojalostukseen. Näitä muuntogeenisiä organismeja koskevat 11 artiklan määräykset, joiden menettelytavat poikkeavat 7—10 artikloiden kuvaamasta ennakkosuostumusmenettelystä. Pöytäkirjan 7 artiklan 4 kohdan mukaan tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusmenettelyä ei sovelleta niiden elävien muunnettujen organismien tarkoituksellisiin siirtoihin rajojen yli, jotka pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssin päätöksessä on määritelty sellaisiksi organismeiksi, joilla ei todennäköisesti ole haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön ottaen huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Geenitekniikkalain ja vientiasetuksen säännökset vastaavat pöytäkirjan määräyksiä.

8 artikla. Pöytäkirjan 8 artiklan 1 kohdan mukaan viejäosapuolen tulee tehdä kirjallinen ilmoitus tuojaosapuolen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ennen 7 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien elävien muunnettujen organismien tarkoituksellista siirtoa rajojen yli. Viejäosapuoli voi vaihtoehtoisesti edellyttää, että viejä eli toiminnanharjoittaja tekee kyseisen ilmoituksen. Ilmoituksen on sisällettävä vähintään pöytäkirjan I liitteessä määritellyt tiedot. Suomessa muuntogeenisten organismien avoimeen käyttöön liittyvästä lupamenettelystä säädetään geenitekniikkalaissa, jonka mukaan suunnitellusta muuntogeenisten organismien avoimesta käytöstä on tehtävä hakemus geenitekniikan lautakunnalle. Hakemuksessa esitettävistä tiedoista on säädetty geenitekniikkalaissa ja sen nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Näiden säädösten mukaan toiminnanharjoittajalta vaaditaan geenitekniikkalain mukaisen lupamenettelyn yhteydessä selvästi tarkemmat tiedot kuin mitä bioturvallisuuspöytäkirjan I liite edellyttää. Euroopan yhteisön vientiasetus edellyttää, että viejä tekee kirjallisen ilmoituksen osapuolelle tai ei-osapuolelle ennen ympäristöön levitettäväksi tarkoitetun muuntogeenisen organismin ensimmäistä siirtoa. Ilmoitukseen on sisällytettävä vähintään asetuksen I liitteessä mainitut tiedot, jotka ovat pöytäkirjan määräysten mukaiset. Pöytäkirjan 8 artiklan 2 kohdan mukaan viejäosapuolen tulee varmistaa, että laissa edellytetään viejän toimittamien tietojen olevan täsmällisiä. Vientiasetuksen säännökset täyttävät pöytäkirjan vaatimukset tältä osin.

9 artikla. Pöytäkirjan 9 artiklan 1 kohdan mukaan tuojaosapuoli vahvistaa kirjallisesti ilmoituksen tekijälle vastaanottaneensa ilmoituksen yhdeksänkymmenen päivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Suomessa geenitekniikkalaki kattaa edellä mainitun vaatimuksen. Pöytäkirjan 9 artiklan 2 kohdassa luetellaan tuojaosapuolen antamassa vahvistuksessa ilmoitettavat seikat. Näitä ovat ilmoituksen saapumispäivä, ilmoitus siitä, ovatko ilmoituksen tiedot alustavan tarkastelun mukaan riittävät sekä sovelletaanko tuojaosapuolen kansallista lainsäädäntöä vai pöytäkirjan 10 artiklan mukaista päätöksentekomenettelyä. Jos sovelletaan tuojaosapuolen kansallisia määräyksiä, näiden määräysten on pöytäkirjan 9 artiklan 3 kohdan mukaan oltava tavoitteeltaan yhdenmukaisia pöytäkirjan määräysten kanssa. Suomessa geenitekniikkalain säännökset perustuvat avoimen käytön direktiiviin 2001/18/EY, jonka säännökset vastaavat pöytäkirjan määräyksiä ja menevät osittain niitä pidemmällekin. Pöytäkirjan 9 artiklan 4 kohdassa todetaan, ettei ilmoituksen vastaanottamisen vahvistamatta jättäminen tarkoita, että tuojaosapuoli on suostunut muuntogeenisten organismien tarkoitukselliseen siirtoon valtion rajojen yli. Määräyksellä on haluttu parantaa etenkin niiden kehitysmaiden asemaa, joilla voi olla ongelmia päätöksentekomenettelyn soveltamisessa. Geenitekniikkalaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Euroopan yhteisön vientiasetuksessa todetaan, että ilmoitukseen vastaamatta jättämistä ei tule tulkita tuojaosapuolen luvaksi tarkoitukselliseen siirtoon. Lisäksi todetaan, että ensimmäiseen rajat ylittävään siirtoon ei tule ryhtyä ilman tuojaosapuolen nimenomaista kirjallista suostumusta. Vientiasetus vastaa pöytäkirjan määräyksiä ja täydentää Suomen geenitekniikkalakia tältä osin.

10 artikla. Artikla sisältää määräykset päätösmenettelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan tuojaosapuolen tekemien päätösten on täytettävä 15 artiklan riskinarviointia koskevat määräykset. Artiklan 2 kohdan mukaan tuojaosapuoli vastaa siirtoa koskevan ilmoituksen saatuaan yhdeksänkymmenen päivän kuluessa kirjallisesti, voidaanko tarkoituksellinen siirto rajojen yli aloittaa vasta, kun tuojaosapuoli on antanut siihen kirjallisen luvan vai aikaisintaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua ilman myöhempää kirjallista lupaa. Kyseinen määräys vastaa avoimen käytön direktiiviä 2001/18/EY ja Suomen geenitekniikkalakia, joiden mukaan muuntogeenisten organismien avoimesta käytöstä on tehtävä erillinen päätös. Erillistä tuontia koskevaa päätöstä ei tarvita, jos kyseinen muuntogeeninen organismi on jo hyväksytty EU:n alueella ilmoituksen tarkoittamaan käyttöön. Artiklan 3 kohdan mukaan tuojaosapuoli ilmoittaa kirjallisesti ilmoituksen tekijälle ja bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle tekemästään päätöksestä kahdensadanseitsemänkymmenen päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Vastauksessaan tuojaosapuoli voi joko hyväksyä tuonnin tiettyjen ehtojen mukaisesti tai ilman ehtoja, kieltää tuonnin, pyytää asianmukaisia lisätietoja kansallisten määräystensä tai I liitteen mukaisesti taikka antaa ilmoituksen tekijälle tiedoksi, että 3 kohdassa määrättyä määräaikaa jatketaan tietyllä ajalla. Geenitekniikkalaissa säädetään lupamenettelystä, joka koskee muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä ympäristöön muussa kuin markkinoillesaattamistarkoituksessa. Säännökset vastaavat pöytäkirjan määräyksiä. Lisäksi Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää säännökset siitä, miten viejän tulee toimia, jos tuojaosapuoli ei ilmoita päätöksestään pöytäkirjassa säädetyn kahdensadanseitsemänkymmenen päivän kuluessa.

Pöytäkirjan 10 artiklan 4 kohdan mukaan 3 kohdan mukaisen päätöksen tulee sisältää myös perustelut lukuun ottamatta tapauksia, joissa suostumukseen ei liity ehtoja. Suomessa määräyksen tarkoittamasta perusteluvelvollisuudesta säädetään sekä geenitekniikkalaissa että hallintolaissa. Geenitekniikkalaki sisältää säännökset muuntogeenisten organismien avoimeen käyttöön liittyvien hylkäävien päätösten perusteluvelvollisuudesta. Hallintopäätösten yleisestä perusteluvelvollisuudesta säädetään hallintolain 45 §:ssä, jonka mukaan päätös on perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Pöytäkirjan 10 artiklan 5 kohdassa määrätään, että vaikka tuojaosapuoli ei antaisi päätöstään tiedoksi kahdensadanseitsemänkymmenen päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, sen ei katsota antaneen suostumusta tarkoitukselliseen siirtoon valtion rajojen yli. Myös tällä määräyksellä on haluttu parantaa etenkin kehitysmaiden asemaa. Vastaavan sisältöisen määräyksen merkitystä on selostettu edellä 9 artiklan 4 kohdan yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää säännöksen, jonka mukaan muuntogeenisten organismien ensimmäiseen vientiin ei tule ryhtyä ilman tuojaosapuolen nimenomaista lupaa. Viejän edellytetään lisäksi lähettävän vastaamatta jättämisestä kirjallisen ilmoituksen tuojaosapuolen toimivaltaiselle viranomaiselle sekä kopion tästä pöytäkirjan sihteeristölle, viejäosapuolena toimivan jäsenmaan toimivaltaisille viranomaisille sekä komissiolle kuudenkymmenen vuorokauden kuluessa.

Pöytäkirjan 10 artiklan 6 kohdan mukaan osapuoli voi tehdä päätöksen 3 kohdassa tarkoitetun muuntogeenisen organismin tuonnista mahdollisten haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai minimoimiseksi. Tämä on mahdollista, vaikka asianmukaisten tieteellisten tietojen puutteen vuoksi ei olisi tieteellistä varmuutta muuntogeenisten organismien mahdollisista haitallisista vaikutuksista tuojaosapuolen biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit. Geenitekniikkalain mukaan toiminnanharjoittajan on hankittava muuntogeenisten organismien ominaisuuksista sekä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa ja joiden perusteella voidaan asianmukaisesti täyttää lain nojalla määrätyt velvollisuudet. Pöytäkirjan 10 artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin on päätettävä ensimmäisessä kokouksessaan asianmukaisista menettelyistä ja järjestelyistä, joilla helpotetaan tuojaosapuolten päätöksentekoa. Nämä menettelyt kohdistuvat ensisijaisesti kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden voimavarojen kehittämiseen tuojaosapuolen tarpeiden mukaisesti. Tärkeimmät mekanismit ovat tässä yhteydessä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmä ja sen asiantuntijarekisteri.

11 artikla. Artikla sisältää määräykset suoraan elintarvikkeena tai rehuna käytettäviä tai jalostukseen tarkoitettuja muuntogeenisiä organismeja koskevasta menettelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli, joka tekee lopullisen päätöksen muuntogeenisen organismin kotimaisesta käytöstä, mukaan luettuna sellaisen muuntogeenisen organismin saattaminen markkinoille, joka voidaan siirtää valtion rajojen yli käytettäväksi suoraan elintarvikkeena tai rehuna taikka jalostukseen, on ilmoitettava siitä osapuolille viidentoista päivän kuluessa päätöksen tekemisestä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta. Tiedonvälitysjärjestelmään vietävien tietojen on sisällettävä vähintään pöytäkirjan II liitteessä määrätyt tiedot. Osapuolen on lisäksi toimitettava tiedot kirjallisesti kunkin sellaisen osapuolen kansalliselle tiedonvälityskeskukselle, joka ilmoittaa sihteeristölle ennakkoon, että sillä ei ole pääsyä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään. Tätä määräystä ei sovelleta kenttäkokeita koskeviin päätöksiin. Suomessa sovellettava suoraan elintarvikkeena tai rehuna käytettävien tai jalostukseen tarkoitettujen muuntogeenisiä organismeja koskeva menettely perustuu Euroopan yhteisön vientiasetukseen. Asetus sisältää yhteisön ja sen jäsenmaiden ilmoitusvelvollisuuksia koskevat säännökset. Niiden mukaan jäsenmaat tekevät ilmoitukset niistä päätöksistä, joita ne yhteisölainsäädännön mukaan tekevät kansallisesti. Komissio puolestaan vastaa yhteisötasolla tehtyjen päätösten ilmoittamisesta. Nämä säännökset ovat pöytäkirjan määräysten mukaiset. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoli, joka tekee lopullisen päätöksen kotimaisesta käytöstä, varmistaa, että laissa edellytetään hakijan toimittamien tietojen olevan täsmällisiä.

Artiklan 3 kohdan mukaan mikä tahansa osapuoli voi pyytää lisätietoja pöytäkirjan II liitteen b kohdassa määritellyltä viranomaiselta, joka on tehnyt kyseistä muuntogeenistä organismia koskevan päätöksen. Vientiasetus sisältää asiaa koskevan säännöksen. Sen mukaan jäsenmaan, joka on tehnyt kyseisen päätöksen, tai komissio toimivaltansa mukaan, toimittavat tuojaosapuolelle tai ei-osapuolelle sen pyytämät lisätiedot. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuoli voi tehdä päätöksen suoraan elintarvikkeena tai rehuna käytettävien tai jalostukseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuonnista kansallisten määräystensä mukaisesti, jos määräykset ovat tämän pöytäkirjan tavoitteiden mukaisia. Asiasta säädetään asetuksessa muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EY) N:o 1829/2003 ja geenitekniikkalaissa, joiden säännökset ovat tässä suhteessa pöytäkirjan määräysten mukaiset. Artiklan 5 kohdan mukaan kukin osapuoli toimittaa bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään kaikki mahdollisesti annetut kansalliset lait, määräykset ja ohjeet, joita sovelletaan suoraan elintarvikkeena tai rehuna käytettävien tai jalostukseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuontiin. Vientiasetus sisältää tätä koskevat säännökset. Sen mukaan yhteisön jäsenmaat toimittavat bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle kansalliset lakinsa, määräyksensä ja ohjeensa ja komissio vastaavasti yhteisötasolla annetut säännökset ja ohjeet. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuoliin kuuluva kehitysmaa tai siirtymätalouden maa, jolla ei ole voimassa 4 kohdassa tarkoitettuja kansallisia määräyksiä, voi käyttää kansallista lainkäyttövaltaansa ja ilmoittaa bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta, että päätös, joka tehdään ennen suoraan elintarvikkeena tai rehuna käytettävän tai jalostukseen tarkoitetun muuntogeenisen organismin ensimmäistä tuontia ja josta on annettu tietoja tiedonvälitysjärjestelmän kautta, tehdään 15 artiklan mukaisesti suoritetun riskinarvioinnin perusteella ja kahdensadanseitsemänkymmenen päivän kuluessa. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää tätä koskevan säännöksen. Sen mukaan viejän ei tule ryhtyä muuntogeenisten organismien vientiin, ellei pöytäkirjan 11 artiklan 6 kohdan mukaista menettelyä ole noudatettu.

Artiklan 7 kohdassa todetaan, että vaikka osapuoli ei ilmoita päätöstään edellä olevan 6 kohdan mukaisesti, tämän ei katsota tarkoittavan, että osapuoli suostuu tai kieltää sellaisen muuntogeenisen organismin tuonnin, joka on tarkoitettu käytettäväksi suoraan elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen, eikä myöskään sitä, että osapuoli kieltää tuonnin, ellei se asiasta muuta ilmoita. Geenitekniikkalaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Vientiasetus sisältää tätä koskevan säännöksen. Sen mukaan tuojana toimivan osapuolen tai ei-osapuolen vastaamatta jättämistä ei tule tulkita muuntogeenisen organismin tuonnin luvaksi tai kielloksi. Lisäksi asetuksessa todetaan, että yhteisön alueelta voidaan viedä vain sellaisia muuntogeenisiä organismeja käytettäväksi suoraan elintarvikkeena, rehuna tai jatkojalostukseen, jotka on yhteisössä hyväksytty, ellei kolmannen osapuolen toimivaltainen viranomainen tuontia nimenomaisesti hyväksy. Artiklan 8 kohdan mukaan tuojaosapuoli voi turvautua tuontipäätöstä tehdessään ennalta varautumisen periaatteeseen. Osapuoli voi siten tehdä tilanteen mukaan päätöksen elintarvikkeena tai rehuna suoraan käytettävän tai jalostukseen tarkoitetun muuntogeenisen organismin tuonnista, vaikka sillä ei olisi tieteellistä varmuutta muuntogeenisten organismien mahdollisista haitallisista vaikutuksista, jos osapuolen tarkoituksena on mahdollisten haittavaikutusten välttäminen tai minimointi pöytäkirjan 1 artiklassa sanotun tavoitteen kannalta. Geenitekniikkalain tavoite on edistää geenitekniikan kehittymistä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Näin ollen geenitekniikkalaki kattaa artiklan 8 kohdan. Artiklan 9 kohdan mukaan osapuoli voi ilmoittaa tarpeista, jotka koskevat elintarvikkeena tai rehuna suoraan käytettäviin tai jalostukseen tarkoitettuihin muuntogeenisiin organismeihin liittyvää taloudellista ja teknistä apua ja valmiuksien parantamista. Osapuolet tekevät yhteistyötä näiden tarpeiden täyttämiseksi pöytäkirjan 22 ja 28 artiklan mukaisesti.

12 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan tuojaosapuoli voi milloin tahansa käytettävissä olevan uuden tieteellisen tiedon tai tiedon, joka koskee mahdollisia haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit, tarkistaa ja muuttaa päätöstä tarkoituksellisesta siirrosta valtion rajojen yli. Osapuolen on tällöin annettava tieto päätöksen tarkistuksesta tai muutoksesta kolmenkymmenen päivän kuluessa sellaiselle ilmoituksen tekijälle, joka on aiemmin tehnyt ilmoituksen kyseisessä päätöksessä mainitusta muuntogeenisen organismin siirrosta. Lisäksi tarkistuksesta tai muutoksesta on ilmoitettava bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään ja päätös on perusteltava. Geenitekniikkalain säännökset ovat 12 artiklan mukaiset, sillä geenitekniikkalain mukaan toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa uusista tiedosta ja näiden tietojen perusteella geenitekniikan lautakunta voi muuttaa päätöstä. Lisäksi geenitekniikkalain mukaisesti valvontaviranomaisen tai geenitekniikan lautakunnan on todetessaan, että tuotteesta voi aiheutua vakavaa vaara ympäristölle tai terveydelle, keskeytettävä tuotteen markkinoille saattaminen ja ilmoitettava asiasta yleisölle. Artiklan 2 kohdan mukaan viejäosapuoli tai ilmoituksen tekijä voi pyytää tuojaosapuolta tarkistamaan päätöstään, jonka se on tehnyt 10 artiklan mukaisesti, jos viejäosapuoli tai ilmoituksen tekijä katsoo, että olosuhteissa on tapahtunut sellainen muutos, joka voi vaikuttaa päätöksen perusteena olleen riskinarvioinnin tulokseen tai jos käytettävissä on uutta asiaan liittyvää olennaista tieteellistä tai teknistä tietoa. Artiklan 3 kohdan mukaan tuojaosapuolen on vastattava pyyntöön yhdeksänkymmenen päivän kuluessa ja esitettävä perustelut päätökselleen. Artiklan 4 kohdan mukaan tuojaosapuoli voi harkintansa mukaan vaatia riskinarviointia myöhempiä tuontikertoja varten.

13 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan tuojaosapuoli voi ilmoittaa ennakkoon bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään tapaukset, joissa tarkoituksellinen siirto valtion rajojen yli ja ilmoitus tuojaosapuolelle voi tapahtua samanaikaisesti kuin ilmoitus, jos siirron turvallisuudesta huolehditaan riittävästi. Samoin voidaan ilmoittaa tapauksista, joissa muuntogeenisten organismien tuonti on vapautettu tosiasioihin perustuvan ennakkosuostumuksen vaatimuksesta. Geenitekniikkalain mukainen eriytetty menettely antaa mahdollisuuden pöytäkirjan 13 artiklan mukaiseen menettelyyn. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää vastaavan säännöksen. Sen mukaan vientiin yhteisön alueelta ei sovelleta ennakkosuostumusmenettelyä, jos tuojaosapuoli on ilmoittanut bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmälle, että kyseisten muuntogeenisten organismien tuontiin sen alueelle ei tarvitse tätä menettelyä soveltaa. Artiklan 2 kohdan mukaan valtion rajojen yli tapahtuvaan tarkoitukselliseen siirtoon liittyvät tiedot, jotka on mainittava edellä 1 kohdan a kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa, on määritelty I liitteessä.

14 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet voivat tehdä kahdenvälisiä, alueellisia ja monenvälisiä sopimuksia ja järjestelyjä muuntogeenisten organismien tarkoituksellisista siirroista valtion rajojen yli. Edellytyksenä on, että siirrot ovat pöytäkirjan määräysten mukaisia eivätkä ne johda pöytäkirjassa määrättyä suojelun tasoa heikommalle tasolle. Artiklan 2 kohdassa edellytetään, että osapuolet ilmoittavat tekemistään sanotuista sopimuksista ja järjestelyistä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta. Ilmoitusvelvollisuus koskee ennen ja jälkeen pöytäkirjan voimaantulon tehtyjä sopimuksia ja järjestelyjä. Artiklan 3 kohdan mukaan pöytäkirjan määräyksillä ei ole vaikutusta sellaisiin valtion rajojen yli tapahtuviin tarkoituksellisiin siirtoihin, jotka tapahtuvat edellä mainittujen sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti kyseisten sopimusten tai järjestelyjen osapuolten välillä. Osapuolella on lisäksi oikeus 4 kohdan mukaan päättää siitä, että joidenkin sen alueelle tapahtuvien tuontien osalta sovelletaan sen kansallisia määräyksiä. Tällöin osapuoli on kuitenkin velvollinen ilmoittamaan päätöksestään bioturvallisuuden tiedonvaihtojärjestelmälle. Euroopan yhteisön alueella tapahtuvissa siirroissa sovelletaan yhteisölainsäädäntöä. Yhteisön vientiasetus sisältää säännöksen, jonka mukaan komissio tekee bioturvallisuuspöytäkirjan tiedonvälitysjärjestelmälle ilmoituksen yhteisölainsäädännön soveltamisesta yhteisön alueella tapahtuviin tarkoituksellisiin, jäsenmaiden rajat ylittäviin siirtoihin.

15 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan pöytäkirjan mukainen riskinarviointi on suoritettava tieteellisesti vakuuttavalla tavalla. Riskinarvioinnin tulee perustua vähintään 8 artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin ja muuhun tieteelliseen näyttöön, jotta muuntogeenisten organismien mahdolliset haitalliset vaikutukset biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön voidaan määrittää ja arvioida. Tällöin on otettava huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Riskinarvioinnin tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida muuntogeenisten organismien mahdolliset haitalliset vaikutukset biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön todennäköisessä mahdollisessa vastaanottavassa ympäristössä, ottaen huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Geenitekniikkalain mukaan toiminnanharjoittajan on laadittava aina riskinarviointi, jossa on esitettävä samat tiedot kuin pöytäkirjan III liitteessä, mutta yksityiskohtaisemmin esitettyinä. Artiklan 2 kohdan mukaan tuojaosapuoli varmistaa, että riskinarviointi suoritetaan 10 artiklan mukaisesti tehtyjen päätösten osalta. Osapuolella on oikeus vaatia viejää suorittamaan riskinarviointi. Artiklan 3 kohdan mukaan riskinarvioinnin kustannuksista vastaa ilmoituksen tekijä, jos tuojaosapuoli edellyttää riskinarviointia.

16 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet laativat ja ylläpitävät asianmukaisia järjestelyjä, toimenpiteitä ja strategioita sellaisten riskien sääntelemiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi, jotka on määritetty tämän pöytäkirjan riskinhallintaa koskevissa määräyksissä ja jotka koskevat muuntogeenisten organismien käyttöä, käsittelyä ja siirtoja valtion rajojen yli. Kohdassa viitataan yleissopimuksen 8 artiklan g kohtaan, joissa osapuolia velvoitetaan edistämään ekosysteemien ja luontaisten elinympäristöjen suojelua (in situ -suojelu) sekä perustamaan ja ylläpitämään valmiuksia säädellä, hoitaa ja hallita riskejä, jotka liittyvät sellaisten biotekniikasta syntyneiden elävien muunneltujen eliöiden käyttöön ja vapauttamiseen, jotka voisivat vahingoittaa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä ottaen huomioon myös terveysvaarat. Artiklan 2 kohdan mukaan riskinarviointiin perustuvia toimenpiteitä on toteutettava siinä määrin kuin on tarpeen, jotta voidaan estää muuntogeenisten organismien haitalliset vaikutukset biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön tuojaosapuolen alueella, ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit. Suomessa näiden määräysten tarkoittamista asioista säädetään geenitekniikkalaissa, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee terveyden ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tehdä riskinarviointi, kun muuntogeenisiä organismeja käytetään suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levitetään ympäristöön. Geenitekniikkalaissa tarkoitettu riskinarviointi on toteutettava nimenomaan sen takia, jotta tiedettäisiin, tarvitaanko riskien hallintaa, ja jos tarvitaan, mitkä ovat tarkoitukseen parhaiten sopivat menetelmät. Artiklan 3 kohdan mukaan kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen muuntogeenisten organismien tahattomat siirrot valtion rajojen yli. Näihin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa vaatimus siitä, että ennen muuntogeenisen organismin levittämistä ensimmäisen kerran tehdään riskinarviointi. Geenitekniikkalain mukaan toimivaltainen valvontaviranomainen järjestää tarkastuksia ja tarpeen mukaan muita valvontatoimia. Artiklan 4 kohdan mukaan kukin osapuoli pyrkii varmistamaan, että kaikki maahantuodut ja paikallisesti kehitetyt muuntogeeniset organismit, ovat olleet tarkkailun alaisena asianmukaisen ajan, joka vastaa organismin elinkaarta tai generaatioaikaa, ennen kuin ne otetaan suunniteltuun käyttöön. Tämä ei kuitenkaan rajoita 2 kohdan määräysten soveltamista. Geenitekniikkalain periaate on, että muuntogeenisten organismien käyttö etenee vaiheittain niin, että suljetusta tilasta siirrytään asteittain kenttäkokeisiin ja tuotteiden markkinointiin. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet tekevät yhteistyötä, jonka tarkoituksena on määrittää muuntogeeniset organismit tai muuntogeenisten organismien erityispiirteet, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, ottaen huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Lisäksi osapuolet toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät kyseisten muuntogeenisten organismien tai niiden erityispiirteiden käsittelyyn.

17 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kukin osapuoli on velvollinen ilmoittamaan sen lainkäyttövallan alueella sattuneesta muuntogeenisen organismin tahattomasta siirrosta, jolla todennäköisesti on huomattavia haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun, kestävään käyttöön ja ihmisten terveyteen. Ilmoitus tulee tehdä niille valtioille, joihin asia saattaa vaikuttaa sekä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään ja tarvittaessa asianmukaisille kansainvälisille järjestöille. Ilmoitus on tehtävä välittömästi sen jälkeen, kun osapuoli on saanut tiedon tahattomasta siirrosta. Geenitekniikkalaissa ei ole säännöksiä Suomen alueelta tapahtuvista tahattomista siirroista. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää säännöksiä muuntogeenisten organismien tahattomista siirroista yhteisön alueelta kolmansiin maihin sekä jäsenmaiden välillä. Säännökset ovat pöytäkirjan mukaiset. Artiklan 2 kohdan mukaan kukin osapuoli toimittaa viimeistään pöytäkirjan tullessa voimaan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään asianmukaiset tiedot, joista käy ilmi yhteyspaikka, joka ottaa vastaan ilmoituksia tahattomista siirroista. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää vastaavan säännöksen, joka edellyttää jäsenmaiden nimeävän pöytäkirjassa tarkoitetun yhteyspaikan.

Artiklan 3 kohdan mukaan kaikkiin tahattomia siirtoja koskeviin ilmoituksiin tulisi sisältyä käytettävissä olevat asianmukaiset tiedot muuntogeenisten organismien arvioiduista määristä sekä olennaisista ominaisuuksista ja/tai piirteistä, tiedot levittämisen olosuhteista ja arvioidusta päivämäärästä sekä muuntogeenisten organismien käytöstä alkuperävaltiossa. Lisäksi ilmoituksiin tulisi sisältyä kaikki käytettävissä olevat tiedot mahdollisista haitallisista vaikutuksista biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, ottaen huomioon myös riskit ihmisten terveydelle sekä käytettävissä olevat tiedot mahdollisista riskinhallintatoimenpiteistä, muut asianmukaiset tiedot ja yhteispaikka lisätietojen välittämistä varten. Geenitekniikkalaissa ei ole vastaavia säännöksiä. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää säännöksen, jonka mukaan ilmoitukseen on sisällyttävä ehdotuksen III liitteessä mainitut tiedot. Nämä tiedot vastaavat pöytäkirjan määräyksiä. Artiklan 4 kappale sisältää määräyksen neuvotteluvelvoitteesta. Tämän mukaisesti kukin osapuoli, jonka lainkäyttövallan alueella muuntogeenisen organismin tahaton levittäminen tapahtuu, neuvottelee välittömästi niiden valtioiden kanssa, joihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa, jotta ne voivat ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin rajoittaakseen merkittävät haitalliset vaikutukset biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön mahdollisimman vähäisiksi. Haitallisia vaikutuksia määriteltäessä otetaan huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää vastaavan säännöksen.

18 artikla. Pöytäkirjan 18 artiklan 1 kappale sisältää yleisen määräyksen, jonka mukaan osapuolten on varmistettava, että rajat ylittävissä siirroissa muuntogeenisiä organismeja käsitellään, pakataan ja kuljetetaan turvallisesti niin, että vältetään haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja kestävälle käytölle. Asiaan kuuluvat kansainväliset säännöt ja standardit tulee ottaa huomioon muuntogeenisten organismien siirroissa. Geenitekniikkalaki sisältää määräyksiä muuntogeenisten organismien käsittelystä ja asettaa toiminnanharjoittajalle myös yleisen huolellisuusvelvoitteen, jonka mukaan muuntogeenisiä organismeja käytettäessä on noudatettava organismien edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Geenitekniikkalaki kattaa siten pöytäkirjan määräykset muuntogeenisten organismien tuonnin ja käytön osalta. Vientiasetus sisältää pöytäkirjan määräyksiä vastaavat säännökset viennin osalta. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki ja sen nojalla annetut säännökset sääntelevät muuntogeenisten organismien pakkaamista ja kuljetusta eri kuljetusmuodoissa. Laki alemman asteisine säännöksineen vastaa pöytäkirjan määräyksiä tältä osin. Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohta sisältää yksityiskohtaiset määräykset muuntogeenisten organismien siirroissa tarvittavista asiakirjoista. Artiklan 2 kohdan a alakohta käsittelee elintarvikkeiksi, rehuiksi tai suoraan jatkojalostukseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien siirtoja. Tällaisten muuntogeenisten organismien mukana toimitettavissa asiakirjoissa on oltava tieto siitä, että kyseinen organismi on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan elintarvikkeena, rehuna tai suoraan jatkojalostukseen. Lisäksi on ilmoitettava selkeästi, että tuote saattaa sisältää muuntogeenisiä organismeja eikä sitä ole tarkoitettu levitettäväksi suoraan ympäristöön. Lisäksi on ilmoitettava yhteyspaikka lisätietojen hankkimista varten. Gmo-jäljitettävyysasetus (EY) N:o 1830/2003 sisältää säännöksen, jonka mukaan tällaisia muuntogeenisiä organismeja tuotaessa ja käytettäessä on asiakirjoissa oltava luettelo kaikkien niiden muuntogeenisten organismien yksilöllisistä tunnisteista, joita on käytetty seoksen valmistamiseen. Euroopan yhteisön vientiasetuksen mukaan muuntogeenisten organismien viennissä sovelletaan vastaavia säännöksiä. Euroopan yhteisön säännökset siten kattavat pöytäkirjan vaatimukset ja menevät osittain niitä pidemmälle, sillä pöytäkirjan mukaan elintarvikkeiksi, rehuiksi tai jatkojalostukseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien seoksilta ei vaadita yksilöllisiä tunnisteita.

Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi tekee päätöksen tähän tarkoitukseen liittyvistä yksityiskohtaisista vaatimuksista, mukaan luettuina muuntogeenisten organismien tunnistetiedot ja mahdollisen yksilöllisen tunnistamisen määrittely, viimeistään kahden vuoden kuluttua pöytäkirjan voimaantulosta. Yhteisön asetusehdotus muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkinnöistä sisältää tarkistuslausekkeen, jonka mukaan komissio toimittaa viimeistään kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta sekä antaa tarvittaessa asianmukaisen ehdotuksen. Tämä tekee mahdolliseksi tarkistaa yhteisön säännöksiä pöytäkirjan määräysten ja niiden tulkinnan edellyttämällä tavalla. Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohdan b alakohta käsittelee suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien siirtoja. Tällaisten muuntogeenisten organismien mukana toimitettavissa asiakirjoissa on selkeästi ilmoitettava, että kyseessä ovat muuntogeeniset organismit, sekä määriteltävä mahdolliset vaatimukset niiden turvallista käsittelyä, varastointia ja kuljetusta varten. Lisäksi on ilmoitettava sen henkilön tai laitoksen nimi ja osoite, jonka käyttöön muuntogeeniset organismit on osoitettu. Geenitekniikkalain mukaan edellä mainitut tiedot on annettava silloin, kun muuntogeenisiä organismeja tuodaan käytettäväksi suljetuissa tiloissa. Euroopan yhteisön vientiasetus vastaa pöytäkirjan määräyksiä muuntogeenisten organismien viennin osalta.

Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohdan c alakohta käsittelee ympäristöön levitettäväksi tarkoitettujen muuntogeenisten organismien siirtoja. Tällaisten organismien mukana toimitettavissa asiakirjoissa on selkeästi ilmoitettava, että kyseessä ovat muuntogeeniset organismit, sekä määritettävä niiden tunnistetiedot, olennaiset piirteet ja/tai ominaisuudet, mahdolliset turvallista käsittelyä, varastointia, kuljetusta ja käyttöä koskevat määräykset, yhteyspaikka lisätietojen hankkimista varten sekä tarvittaessa tuojan ja viejän nimi ja osoite. Lisäksi asiakirjojen on sisällettävä ilmoitus siitä, että muuntogeenisten organismien siirto on pöytäkirjan viejään sovellettavien vaatimusten mukainen. Geenitekniikkalain mukaan yllämainitut tiedot tulee ilmoittaa silloin, kun muuntogeenisiä organismeja tuodaan Suomen alueelle yhteisön ulkopuolelta. Yhteisön vientiasetus sisältää pöytäkirjan mukaiset määräykset muuntogeenisten organismien viennin osalta. Pöytäkirjan 18 artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi tarkastelee tarvetta ja järjestelyjä normien laatimiseksi tunnistus-, käsittely-, pakkaus- ja kuljetusmenetelmiä varten yhteistyössä muiden asiaa käsittelevien kansainvälisten elinten kanssa.

19 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kukin osapuoli nimeää yhden kansallisen tiedonvälityskeskuksen, joka on sen puolesta vastuussa yhteydenpidosta pöytäkirjan sihteeristön kanssa. Kukin osapuoli nimeää myös yhden tai useamman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, joka on vastuussa tämän pöytäkirjan edellyttämien hallinnollisten tehtävien suorittamisesta ja jolla on valtuudet toimia osapuolen puolesta näiden tehtävien suorittamiseksi. Osapuoli voi nimetä yhden yksikön hoitamaan sekä kansallisen tiedonvälityskeskuksen että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtäviä. Suomessa artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii muuntogeenisten organismien osalta geenitekniikan lautakunta ja kansallisena tiedonvälityskeskuksena biodiversiteettisopimuksen mukainen tiedonvälityskeskus eli ympäristöministeriö. Artiklan 2 kohdan mukaan kunkin osapuolen on ilmoitettava sihteeristölle kansallisen tiedonvälityskeskuksen ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten nimet ja osoitteet. Jos osapuoli nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, se toimittaa sihteeristölle ilmoituksensa yhteydessä myös asianmukaiset tiedot kyseisten viranomaisten välisestä vastuunjaosta. Tiedot on toimitettava myös bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta.

20 artikla. Artiklan 1 kohdassa edellytetään perustettavaksi bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmä, joka on osa yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaista tiedonvälitysjärjestelmää. Järjestelmän tarkoituksena on helpottaa muuntogeenisiä organismeja koskevan tieteellisten, teknisten, ympäristöön liittyvien ja oikeudellisten tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä auttaa osapuolia pöytäkirjan täytäntöönpanossa. Täytäntöönpanon avustamisessa otetaan huomioon osapuolina olevien kehitysmaiden erityistarpeet, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, pienten kehittyvien saarivaltioiden ja siirtymätalousmaiden tarpeet sekä sellaisten maiden tarpeet, jotka ovat alkuperäkeskuksia ja geneettisen monimuotoisuuden keskuksia. Yleissopimuksen tiedonvälitysjärjestelmä on luonteeltaan yleinen, vapaaehtoisuuteen perustuva yleissopimuksen kaikki teemat kattava tieteellistä, teknologista ja teknistä yhteistyötä edistävä järjestelmä. Artiklan 2 kohdan mukaan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta voidaan saada muun muassa osapuolten toimittamia tietoja pöytäkirjan täytäntöönpanosta. Lisäksi sen kautta hankitaan mahdollisuuksien mukaan tietoja muista kansainvälisistä bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmistä. Artiklan 3 kohdan mukaan kukin osapuoli on velvollinen toimittamaan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään kaikki tämän pöytäkirjan perusteella bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään toimitettavat tiedot. Tämä ei kuitenkaan saa rajoittaa luottamuksellisten tietojen suojelua. Osapuolet toimittavat järjestelmään muun muassa tiedot kansallisista yhteysyksiköistä, voimassaolevista pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevista laeista, määräyksistä ja ohjeista sekä osapuolten tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusta varten tarvitsemat tiedot. Lisäksi osapuolten on toimitettava muun muassa kahdenväliset, alueelliset ja monenväliset sopimukset ja järjestelyt sekä tiivistelmät, jotka koskevat osapuolen sääntelyprosessiin perustuvaa 15 artiklan mukaisesti tehtyä muuntogeenisten organismien riskinarviointia tai ympäristöarviointia, mukaan luettuina tarvittaessa asianmukaiset tiedot elävistä muunnetuista organismeista saaduista tuotteista, erityisesti jalostetuista materiaaleista, jotka ovat peräisin elävästä muunnetusta organismista ja sisältävät havaittavissa olevia määriä muuntogeenistä DNA:ta. Järjestelmään toimitetaan myös osapuolten lopulliset päätökset, jotka koskevat muuntogeenisten organismien tuontia tai levittämistä sekä osapuolten 33 artiklan perusteella toimittamat seurantaraportit ja raportit, jotka koskevat tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusmenettelyn toteuttamista. Artiklan 4 kohdan mukaan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän toimintaa koskevista järjestelyistä ja sen toimintaa koskevista raporteista keskustellaan ja päätetään pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisessä kokouksessa. Kokous vahvisti tiedonvälitysjärjestelmän siirtyneen kokeiluvaiheesta täyteen käyttöön ja hyväksyi sitä koskevat järjestelyt. Tämän jälkeen järjestelyjä tarkistetaan säännöllisesti.

21 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan ilmoituksen tekijä määrittää, mitkä niistä tiedoista, jotka on toimitettu pöytäkirjan menettelyjen mukaisesti tai joita tuojaosapuoli on pyytänyt osana pöytäkirjan mukaista tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusta koskevaa menettelyä, ovat luottamuksellisia. Tällaiset tapaukset perustellaan pyynnöstä. Geenitekniikkalaissa on säädetty, mitä tietoja ei pidetä salassa pidettävinä. Lisäksi on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, säädetään. Euroopan yhteisön vientiasetus sisältää tietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevia säännöksiä, jotka ovat pöytäkirjan määräysten mukaiset. Artiklan 2 kohdan mukaan tuojaosapuolen on kuultava ilmoituksen tekijää, mikäli se päättää, että ilmoituksen tekijän luottamukselliseksi määrittämiä tietoja ei ole käsiteltävä luottamuksellisina, ja antaa ennen tietojen paljastumista päätöksen tiedoksi ilmoituksen tekijälle, sekä pyydettäessä perustelee päätöksen ja antaa tilaisuuden kuulemiseen ja päätöksen uudelleenkäsittelyyn. Artiklan 3 kohdan mukaan kukin osapuoli on vastuussa pöytäkirjan mukaisesti saatujen luottamuksellisten tietojen suojelusta. Suomen geenitekniikkalaki sisältää säännökset, jotka vastaavat pöytäkirjan määräyksiä. Artiklan 4 kohdan mukaan tuojaosapuoli ei saa käyttää luottamuksellisia tietoja kaupalliseen tarkoitukseen muutoin kuin ilmoituksen tekijän kirjallisella luvalla. Artiklan 5 kohdan mukaan tuojaosapuolen on kunnioitettava kaupallisten ja teollisten tietojen luottamuksellisuutta myös niissä tapauksissa, joissa ilmoituksen tekijä peruuttaa tai on peruuttanut ilmoituksen. Geenitekniikkalaki kattaa tämän määräyksen ja vientiasetus täydentää geenitekniikkalakia viennin osalta. Artiklan 6 kohdassa on lueteltu tietoja, joita ei pidetä luottamuksellisina. Näitä ovat muun muassa ilmoituksen tekijän nimi ja osoite, muuntogeenisen organismin tai muuntogeenisten organismien yleiskuvaus, tiivistelmä riskinarvioinnista, sekä menetelmät ja suunnitelmat kiireellisiä menettelyjä varten. Geenitekniikkalaki kattaa tämän määräyksen. Euroopan yhteisön vientiasetus on tältä osin pöytäkirjan mukainen.

22 artikla. Artikla koskee osapuolten välistä yhteistyötä, jolla parannetaan bioturvallisuuden alan valmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa ottaen huomioon näiden maiden rahoitus- ja muut artiklassa määritellyt tarpeet. Artiklan 2 kohdassa määritellään tarkemmin, mitä valmiuksien parantamiseen liittyvän yhteistyön tulee käsittää.

23 artikla. Artiklan 1 kappale sisältää osapuolen velvoitteen edistävää muuntogeenisten organismien turvalliseen siirtoon, käsittelyyn ja käyttöön liittyvää tietoisuutta, valistusta ja osallistumista. Osapuolet voivat tehdä yhteistyötä muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tietoisuuden ja osallistumisen edistämiseksi. Kohdan sisältämät velvoitteet on otettu huomioon julkisuuslain 5 luvussa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta annetun asetuksen (1030/1999) 1 luvussa, jotka sisältävät hyvää tiedonhallintatapaa ja sen toteuttamista koskevat säännökset. Artiklan 2 kappale velvoittaa osapuolia kuulemaan kansalaisia kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti muuntogeenisiä organismeja koskevassa päätöksenteossa. Osapuolten on myös annettava päätöksensä tiedoksi kansalaisille ottaen kuitenkin huomioon pöytäkirjan 21 artiklan määräykset tietojen luottamuksellisuudesta. Osapuolet pyrkivät myös tiedottamaan kansalaisilleen bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmästä ja sen käytöstä. Kohdan sisältämät velvoitteet on Suomessa otettu huomioon hallintolaissa. Tämän lisäksi geenitekniikkalaissa on erikseen säännelty yleisön kuulemisesta silloin kun muuntogeenisiä organismeja käytetään suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levitetään ympäristöön muussa kuin markkinoillesaattamistarkoituksessa. Avoimen käytön direktiivin 2001/18/EY mukaan Euroopan yhteisöjen komissio on velvollinen tiedottamaan yleisölle silloin, kun tuotteita saatetaan markkinoille.

24 artikla. Artiklan 1 kappale sisältää yleisen määräyksen siitä, että muuntogeenisten organismien siirtojen valtion rajojen yli osapuolten ja sellaisten valtioiden välillä, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, on oltava pöytäkirjan tavoitteiden mukaisia. Osapuolten on mahdollista tehdä pöytäkirjan tavoitteiden mukaisia valtion rajojen yli tapahtuvia siirtoja koskevia kahdenvälisiä, alueellisia ja monenvälisiä sopimuksia ja järjestelyjä niiden valtioiden kanssa, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet myös rohkaisevat pöytäkirjan ulkopuolisia valtioita liittymään pöytäkirjaan ja toimittamaan bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään asianmukaisia tietoja sellaisista muuntogeenisistä organismeista, joita on levitetty kyseisten valtioiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla tai siirretty näille alueille tai niiltä pois.

25 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin kansallisiin toimenpiteisiin sellaisten valtion rajojen yli tapahtuvien muuntogeenisten organismien siirtojen estämiseksi, jotka ovat tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi toteutettujen kansallisten toimenpiteiden vastaisia, sekä säätää tarvittaessa rangaistukset tällaisista siirroista. Suomen geenitekniikka-, elintarvikeja rehulaki sekä rikoslaki sisältävät tällaiset säännökset muuntogeenisten organismien tuonnin osalta. Euroopan yhteisön vientiasetus edellyttää, että jäsenmaat säätävät seuraamuksista kansallisessa lainsäädännössään. Rikoslain 48 luvun 1 §:ää on täsmennettävä siten, että se täyttää yhteisön vientiasetuksen ja bioturvallisuuspöytäkirjan asettamat vaatimukset. Artiklan 2 kohdan mukaan laittoman siirron tapahtuessa osapuoli, jota asia koskee, voi tarvittaessa pyytää alkuperämaata poistamaan muuntogeenisen organismin alkuperämaan omalla kustannuksella joko siirtämällä sen takaisin tai tuhoamalla sen. Artiklan 3 kohdan mukaan kukin osapuoli toimittaa bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään tietoja laittomista sitä koskevista valtion rajojen yli tapahtuvista siirroista. Vientiasetus sisältää tätä koskevat määräykset.

26 artikla. Artiklan 1 kappale sisältää määräykset sosioekonomisten näkökohtien mahdollisesta huomioonottamisesta muuntogeenisten organismien tuontia koskevassa päätöksenteossa. Artiklan 2 kohdassa kehotetaan osapuolia yhteistyöhön tutkimuksessa ja tietojen vaihtamisessa muuntogeenisten organismien sosioekonomisista vaikutuksista erityisesti alkuperäis- ja paikallisyhteisöihin.

27 artikla. Pöytäkirjaan ei sisälly yksityiskohtaisia määräyksiä vastuu- ja korvauskysymyksistä, niistä päätetään myöhemmin. Pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin tuli ensimmäisessä kokouksessaan päättää, miten laaditaan kansainväliset säännöt ja menettelyt, jotka koskevat vastuuta valtion rajojen yli tapahtuvista muuntogeenisten organismien siirroista johtuvista vahingoista ja niiden korvaamista. Kokous asetti oikeudellisista ja teknisistä asiantuntijoista koostuvan avoimen asiantuntijatyöryhmän tarkastelemaan ja analysoimaan vastuu- ja korvauskysymyksiä sekä laatimaan ehdotuksen vastuu- ja korvauskysymyksiä koskevista kansainvälisistä säännöistä ja menettelyistä. Asiantuntijaryhmän tulee saattaa työnsä päätökseen vuonna 2007. Osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi pyrkii saattamaan koko prosessin päätökseen neljän vuoden kuluessa.

28 artikla. Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että osapuolet ottavat huomioon yleissopimuksen 20 artiklan määräykset pöytäkirjan rahoituksesta päättäessään. Yleissopimuksen 20 artiklassa osapuolet sitoutuvat taloudellisesti tukemaan ja kannustamaan sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen tähtääviä toimia. Osapuolina oleville teollisuusmaille asetetaan velvoite järjestää uutta lisärahoitusta kehitysmaille sopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi tarvittavia lisäkustannuksia varten. Näistä lisäkustannuksista sovitaan kehitysmaan ja sopimuksen rahoitusjärjestelmän välillä osapuolten konferenssin määräämien ohjeiden mukaisesti. Osapuolena olevat teollisuusmaat voivat myös järjestää sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä rahavaroja kahdenvälisiä, alueellisia tai muita monenvälisiä kanavia käyttämällä. Siirtymätalousmaat voivat vapaaehtoisesti omaksua teollisuusmaiden sopimusvelvoitteet. Rahoitusjärjestelmän ja rahavarojen osalta artiklassa on otettu huomioon erityisesti kehitysmaiden tarpeet, jotka koskevat valmiuksien parantamiseen liittyviä pöytäkirjasta johtuvia vaatimuksia. Artiklan 4 kohdan nojalla osapuolten tulee 1 kappaletta soveltaessaan ottaa huomioon myös osapuoliin kuuluvien kehitysmaiden ja näistä erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja vähiten kehittyneisiin maihin kuuluvien pienten kehittyvien saarivaltioiden sekä siirtymätalouden maiden tarpeet niiden pyrkiessä yksilöimään ja toteuttamaan valmiuksien parantamiseen liittyviä vaatimuksia pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan yleissopimuksella ja pöytäkirjalla on sama rahoitusjärjestelmä. Rahoitusjärjestelmä on perustettu yleissopimuksen 21 artiklalla. Yleissopimuksen osapuolten ensimmäisessä konferenssissa päätettiin, että Maailmanpankin hallinnoima Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF) toimii sopimuksen (väliaikaisena) rahoitusjärjestelmänä. Osapuolten konferenssi antaa GEF:lle ohjeita ja suosituksia varojen saatavuuteen ja käyttöön liittyvistä toimintaperiaatteista ja strategiasta. Suomi täyttää yleissopimuksesta ja pöytäkirjasta johtuvaa rahoitusvelvollisuutta kanavoimalla rahoituksen GEF:in kautta.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin on otettava huomioon rahavarojen tarve osapuoliin kuuluvissa kehitysmaissa ja näistä erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja vähiten kehittyneisiin maihin kuuluvissa pienissä kehittyvissä saarivaltioissa konferenssin antaessa rahoitusjärjestelmää koskevia ohjeita. Artiklan 4 kohdassa edellytetään, että osapuolet ottavat pöytäkirjan määräyksiä täytäntöön pannessaan huomioon myös edellä mainittujen maiden tarpeet valmiuksiensa yksilöimisessä ja parantamisessa. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolten konferenssien päätöksiin sisältyvät rahoitusjärjestelmää koskevat ohjeet ja osapuolten ennen pöytäkirjan tekemistä tekemät päätökset koskevat tarpeellisin muutoksin myös tätä artiklaa. Artiklan 6 kohdan mukaisesti osapuolina olevat teollisuusmaat voivat myös myöntää ja kehitys- ja siirtymätalousmaat hyödyntää kahdenvälisten, alueellisten tai muiden monenvälisten kanavien kautta saatuja rahavaroja ja teknisiä voimavaroja pöytäkirjan määräysten täytäntöön panemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa rahoitusta, jonka teollisuusmaat mahdollisesti antavat kehitysmaille GEF:in kautta kulkevan rahoituksen lisäksi. Pöytäkirjan osapuolet vastaavat pöytäkirjan toimeenpanoon liittyvistä sihteeripalvelujen, osapuolten konferenssien ja konferenssin asettamien avustavien toimielimien kokousten aiheuttamista kustannuksista, joiden taakanjako osapuolten kesken määritellään YK:n maksuluokitustaulukon mukaisesti.

29 artikla. Artikla sisältää määräykset osapuolten kokouksesta sekä sen päätöksenteosta. Artiklan 1 kohdan mukaan pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimii osapuolten konferenssi, joka on yleissopimuksen ylin toimielin. Artiklan 2 kohdan mukaan niillä yleissopimuksen sopimuspuolilla, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, on mahdollisuus osallistua tarkkailijoina pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin istuntoihin. Pöytäkirjaan perustuvaan päätöksentekoon voivat kuitenkin osallistua vain pöytäkirjan osapuolet. Tämän vuoksi silloin, kun sopimuspuolten konferenssi toimii pöytäkirjan osapuolten kokouksena, se sopimuspuolten konferenssin puheenjohtajiston jäsen, joka ei samalla edusta pöytäkirjan osapuolta, korvataan artiklan 3 kohdan mukaan ylimääräisellä jäsenellä, jonka pöytäkirjan osapuolet valitsevat keskuudestaan. Artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti osapuolet kokoontuvat säännöllisin väliajoin arvioidakseen pöytäkirjan täytäntöönpanon vaiheita ja keskustellakseen kysymyksistä, joita pöytäkirjan täytäntöönpanossa on herännyt. Osapuolten konferenssi voi tässä tarkoituksessa muun muassa antaa suosituksia ja perustaa avustavia toimielimiä. Lisäksi osapuolten konferenssi käsittelee ja hyväksyy tarvittaessa pöytäkirjan täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset muutokset pöytäkirjaan ja sen liitteisiin. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolten konferenssin menettelytapasääntöjä ja yleissopimuksen rahoitussääntöjä sovelletaan tarpeellisin muutoksin pöytäkirjaan, jollei osapuolten konferenssi yksimielisesti toisin päätä.

Pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssin ensimmäinen istunto kutsutaan 6 kohdan mukaisesti koolle pöytäkirjan voimaantulon jälkeen pidettävän ensimmäisen osapuolten konferenssin istunnon yhteydessä. Tämän jälkeen pöytäkirjan osapuolet kokoontuvat pääsääntöisesti vuosittain yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin sääntömääräisten istuntojen yhteydessä, ellei pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi toisin päätä. Kokoontuminen on 7 kohdan mukaan mahdollista myös muulloin, jos osapuolten konferenssina toimiva osapuolten kokous katsoo tämän tarpeelliseksi taikka yksittäisen osapuolen kirjallisesta pyynnöstä, jota vähintään kolmasosa osapuolista tukee kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sihteeristö on toimittanut pyynnön muille osapuolille. Artiklan 8 kappale sisältää määräykset tarkkailijoista. Määräysten mukaisesti Yhdistyneillä Kansakunnilla, sen erityisjärjestöillä, kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä sekä sellaisilla niiden jäseninä tai tarkkailijoina olevilla valtioilla, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia, on oikeus esiintyä tarkkailijoina pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin istunnossa. Lisäksi muu pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltainen kansallinen tai kansainvälinen elin taikka kansalaisjärjestö, joka on ilmoittanut sihteeristölle haluavansa olla edustettuna pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa tarkkailijana, voidaan sellaiseksi hyväksyä, jollei vähintään kolmasosa osapuolista tätä vastusta. Tarkkailijoiden hyväksymisestä ja osallistumisesta päätetään pääsääntöisesti osapuolten konferenssin menettelytapasääntöjen mukaisesti niihin tehtyine tarpeellisine muutoksin, ellei 29 artiklasta muuta johdu. Yleissopimuksen osapuolten konferenssiin on osallistunut lähes 400 tarkkailijaa, joista suurimman ryhmän, yli 300, muodostavat kansalaisjärjestöt. Hallitustenvälisiä järjestöjä on kokouksiin osallistunut YK:n sihteeristön ja erityisjärjestöjen lisäksi noin 20.

30 artikla. Artikla sisältää määräykset yleissopimuksella tai sen mukaisesti perustetuista avustavista toimielimistä. Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan avustava toimielin voi pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin päätöksellä suorittaa pöytäkirjan mukaisia tehtäviä. Artiklan toisessa kohdassa sallitaan niiden yleissopimuksen osapuolten, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, osallistua tarkkailijoina avustavien toimielinten kokouksiin. Kun yleissopimuksen avustava toimielin toimii pöytäkirjan avustavana toimielimenä, pöytäkirjan mukaisten päätösten tekemiseen voivat osallistua vain pöytäkirjan osapuolet. Yleissopimuksen 25 artiklalla on perustettu avustava toimielin tieteellistä, teknologista ja teknistä neuvontaa varten. Toimielimen tehtäviin kuuluu muun muassa antaa ja laatia arvioita biologisen monimuotoisuuden asemasta ja yleissopimuksen määräysten mukaisesti suoritettujen toimenpiteiden vaikutuksista sekä antaa neuvoja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä ohjelmista ja kansainvälisestä yhteistyöstä.

31 artikla. Yleissopimuksen 24 artiklalla perustettu sihteeristö toimii myös pöytäkirjan sihteeristönä. Sihteeristön tehtävistä määrätään yleissopimuksen 24 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan tarpeellisin muutoksin pöytäkirjaan. Sihteeristön tehtävänä on muun muassa järjestää osapuolten konferenssin kokoukset ja avustaa niitä. Lisäksi sihteeristö hoitaa sille osapuolten konferenssin erikseen määräämät tehtävät. Artiklan 3 kohdan mukaan pöytäkirjan osapuolet vastaavat sihteeripalvelujen kustannuksista siltä osin, kun kustannukset ovat eriteltävissä pöytäkirjan määräyksistä aiheutuviksi kustannuksiksi. Tämä huomioon ottaen osapuolten konferenssi päättää ensimmäisessä kokouksessa tarvittavista rahoitusjärjestelyistä. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sihteeristö sijaitsee Montrealissa, Kanadassa. Sihteeristön palveluksessa oli vuonna 2003 noin 60 työntekijää.

32 artikla. Yleissopimuksen pöytäkirjoja koskevat määräykset koskevat myös kyseessä olevaa pöytäkirjaa, ellei pöytäkirjassa toisin määrätä.

33 artikla. Artiklan mukaan kunkin osapuolen velvollisuutena on seurata pöytäkirjaan perustuvien velvoitteidensa noudattamista ja laadittava osapuolten kokouksena toimivalle osapuolten konferenssille raportti konferenssin asettamin määräajoin niistä toimenpiteitä, joihin kyseinen osapuoli on ryhtynyt pöytäkirjan määräysten toimeenpanemiseksi.

34 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin tehtävänä on päättää niistä menettelyistä ja järjestelyistä, joilla arvioidaan pöytäkirjan määräysten noudattamista. Artiklan mukaan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi hyväksyy ensimmäisessä istunnossaan tarvittavat yhteistyömenettelyt ja hallinnolliset järjestelyt pöytäkirjan määräysten rikkomistapausten toteamista ja käsittelyä varten. Hyväksyttyihin menettelyihin sisältyy tarvittaessa määräyksiä neuvonnasta ja avusta. Menettelyt ovat erillisiä yleissopimuksen 27 artiklassa määrättyjen riitojen ratkaisumenettelyistä, eivätkä ne rajoita riitojen ratkaisumenettelyjen soveltamista. Ensimmäinen osapuolten konferenssi hyväksyi pöytäkirjan määräysten noudattamista koskevat menettelyt ja järjestelyt. Kokouksessa perustettiin 15-jäseninen asiantuntijaryhmä (Compliance Committee), joka osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin alaisuudessa muun muassa käsittelee niitä tapauksia, joissa määräyksiä ei ole noudatettu sekä tarvittaessa neuvoo ja avustaa osapuolia pöytäkirjan noudattamiseen liittyvissä asioissa.

35 artikla. Artikla koskee pöytäkirjan arviointia ja seurantaa. Pöytäkirjan osapuolten konferenssina toimiva osapuolten kokous arvioi ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluttua pöytäkirjan voimaantulosta pöytäkirjan tehokkuutta, siihen liittyviä menettelyjä ja sen liitteitä. Tämän jälkeen arviointi tehdään vähintään joka viides vuosi.

36 artikla. Artikla sisältää määräykset pöytäkirjan allekirjoittamisesta. Pöytäkirja oli avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa valtioille ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöille 4 päivään kesäkuuta 2001 saakka. Pöytäkirjan allekirjoitti määräpäivään mennessä 103 valtiota ja Euroopan yhteisö. Suomi allekirjoitti pöytäkirjan 24 päivänä toukokuuta 2000. Pöytäkirjan on hallituksen esityksen antamiseen mennessä hyväksynyt, ratifioinut tai siihen on liittynyt 89 valtiota ja Euroopan yhteisö. Kaikki EY:n jäsenvaltiot Suomea, Portugalia, Kreikkaa ja Belgiaa lukuunottamatta ovat hyväksyneet pöytäkirjan.

37 artikla. Artikla sisältää määräykset pöytäkirjan voimaantulosta. Pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona viideskymmenes osapuolen tai alueellisen yhdentymisen järjestön ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Pöytäkirjan on hallituksen esityksen antamiseen mennessä hyväksynyt, ratifioinut tai siihen on liittynyt 89 valtiota. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 11 päivänä syyskuuta 2003. Niiden valtioiden tai järjestöjen osalta, jotka ratifioivat, hyväksyvät tai liittyvät pöytäkirjaan näiden edellä mainitun viidenkymmenen asiakirjan jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan yhdeksänkymmentä päivää tallettamisen jälkeen taikka sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee asianomaisen valtion tai järjestön osalta voimaan, jos tämä tapahtuu edellä sanottua myöhemmin.

38 artikla. Pöytäkirjaan ei voi tehdä varaumia.

39 artikla. Artikla sisältää määräykset pöytäkirjan irtisanomisesta. Osapuoli voi irtisanoa pöytäkirjan aikaisintaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun pöytäkirja on tullut jonkin osapuolen osalta voimaan. Tämän jälkeen irtisanominen on mahdollista milloin tahansa. Irtisanominen tapahtuu ilmoittamalla siitä kirjallisesti sopimuksen tallettajalle ja se tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta taikka ilmoituksessa mainittuna myöhempänä päivänä.

40 artikla. Pöytäkirjan todistusvoimaiset tekstit ovat pöytäkirjan arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit. Pöytäkirjan tallettajana toimii Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri.

2.1. Laki biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jonka mukaan Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

2.2. Laki rikoslain 48 luvun 1 §:n muuttamisesta

1 §. Ympäristön turmeleminen. Bioturvallisuuspöytäkirjan 25 artiklan 1 kohdan mukaan kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin kansallisiin toimenpiteisiin sellaisten valtion rajojen yli tapahtuvien muuntogeenisten organismien siirtojen estämiseksi, jotka ovat pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi toteutettujen kansallisten toimenpiteiden vastaisia, sekä säätää tarvittaessa rangaistukset tällaisista siirroista. Myös Euroopan yhteisön vientiasetuksen 18 artikla, jolla pannaan yhteisössä täytäntöön bioturvallisuuspöytäkirjan määräyksiä, edellyttää, että jäsenmaat säätävät seuraamuksista kansallisessa lainsäädännössään. Suomen geenitekniikkalaki ja rikoslaki sisältävät tällaiset säännökset muuntogeenisten organismien tuonnin osalta.

Voimassa olevassa geenitekniikkalain 42 §:ssä viitataan rikoslain 44 luvun 9 §:ään sekä rikoslain 48 luvun 1—4 §:iin. Ympäristörikoksia koskevassa rikoslain 48 luvussa ei ole erityissäännöstä Euroopan yhteisön vientiasetuksen velvoitteiden rikkomisesta. Sen vuoksi yhteisön asetuksen vastaisesti toimiminen ehdotetaan mainittavaksi nimenomaisesti rikoslain 48 luvun ympäristön turmelemista koskevan 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa.

Voimassa oleva rikoslain 48 luvun 1 § kattaa muuntogeenisillä organismeillä aiheutetun rikoksen tunnusmerkistön seuraustunnusmerkkien osalta vain osittain. Tunnusmerkistön seuraustunnusmerkeissä ei nimittäin eritellä erikseen luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tällaisena seurauksena ei voitane pitää pilaantumista, roskaantumista tai haittaa terveydelle. Mainitun seikan vuoksi rikoslain 48 luvun 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tunnusmerkistön seuraustunnusmerkissä on otettu huomioon muuntogeenisten organismien aiheuttama, pilaantumiseen rinnastuva ympäristön haitallinen muuttuminen.

Edellä mainituilla perusteilla ehdotetaan, että rikoslain 48 luvun 1 §:ää täydennetään siten, että ympäristön turmelemisesta voitaisiin tuomita myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vie maasta muuntogeenisiä organismeja, niitä sisältäviä elintarvikkeita tai rehuja vastoin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista (EY) N:o 1946/2003 siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista, roskaantumista taikka vaaraa terveydelle.

Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 11 päivänä syyskuuta 2003. Pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä Suomen hyväksymiskirjan tallettamisen jälkeen. Esitykseen sisältyvät lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetuksilla säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/ 1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 10 kohdassa tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat määräykset sekä 18 §:n 12 kohdassa tarkoitetut terveyden ja sairaanhoitoa koskevat määräykset. Esitykseen sisältyvän voimaansaattamislakiehdotuksen voimaantulemiselle Ahvenanmaan maakunnassa on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Pöytäkirja on niin sanottu sekasopimus eli jaetun toimivallan sopimus. Pöytäkirja sisältää sekä Euroopan yhteisön että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksyminen koskee Suomen toimivaltaan kuuluvia osia.

Yhteisön tuomioistuimen 6 päivänä joulukuuta 2001 antamassa lausunnossa bioturvallisuuspöytäkirjan tekemistä koskevasta oikeusperustasta 2/00 sivutaan myös yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan jakaantumista. Tuomioistuin totesi, että yhteisön lainsäädäntö kattaa vain osittain pöytäkirjan alan. Tältä osin tuomioistuin viittasi neuvoston direktiiviin geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa (90/219/ETY) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (2001/18/EY). Tuomioistuimen antaman ratkaisun jälkeen yhteisö on antanut seuraavat uudet asetukset: vientiasetus (EY, N:o 1946/2003), uuselintarvikeasetus (EY, N:o 258/97), elintarvike- ja rehuasetus (EY, N:o 1829/2003) sekä GMO:ien jäljitettävyys- ja merkintäasetus (EY, N:o 1830/2003). Asetuksia on tarkemmin selostettu edellä kohdissa 2.2.2.—2.2.3. Uuden sisäisen lainsäädännön myötä yhteisön toimivalta pöytäkirjan alalla on myös kasvanut. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole kuitenkaan selväpiirteinen.

Käytännössä toimivallan jakautuminen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä on pyritty määrittelemään jaetun toimivallan sopimuksissa suhteellisen yleisellä tasolla. Myös Euroopan yhteisö talletti toimivaltaa koskevan julistuksen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 34 artiklan 3 kohdan mukaisesti pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä 11 päivänä syyskuuta 2003. Julistuksessaan Euroopan yhteisö ilmoittaa, että sillä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja täyttää niistä aiheutuvat velvollisuudet, jotka myötävaikuttavat seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö, sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Lisäksi Euroopan yhteisö ilmoittaa, että se on jo antanut jäsenvaltioitaan sitovia säädöksiä, jotka kattavat tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita, ja se toimittaa kyseisten säädösten luettelon bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmään (Biosafety Clearing House) ja tarvittaessa pitää sitä ajan tasalla Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan 20 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti. Euroopan yhteisö vastaa niiden pöytäkirjasta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä, jotka aiheutuvat voimassa olevasta yhteisön oikeudesta. Yhteisön toimivallan käyttöä kehitetään sen luonteen vuoksi jatkuvasti.

Pöytäkirjan 1 artikla sisältää määräykset pöytäkirjan tavoitteesta. Samansisältöinen säännös sisältyy Suomen geenitekniikkalakiin. Koska asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 2 artiklan 3 kohdassa määrätään pöytäkirjan ja muiden kansainvälisen oikeuden normien välisestä ensisijaisuusjärjestyksestä. Tällainen määräys, jolla vaikutetaan lainsäädännön alaan kuuluvien normien väliseen ensisijaisuusjärjestykseen, kuuluu itsekin lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 3 artikla sisältää pöytäkirjan soveltamisen kannalta olennaiset määritelmät. Tällainen sopimusmääräys, joka välillisesti vaikuttaa lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluu itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Pöytäkirjan 4 artikla sisältää määräykset pöytäkirjan soveltamisalasta. Artiklan mukaan pöytäkirjaa sovelletaan kaikkien sellaisten muuntogeenisten organismien siirtoon, kuljetukseen, käsittelyyn ja käyttöön, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön ottaen huomioon myös ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit. Määräyksen tarkoittamasta asiasta säädetään muutoin kuin viennin osalta geenitekniikkalaissa sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa. Koska asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 7 artikla sisältää määräykset tosiasioihin perustuvan ennakkosuostumusmenettelyn soveltamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan menettelyä sovelletaan sellaisten muuntogeenisten organismien ensimmäiseen tarkoitukselliseen valtion rajat ylittävään siirtoon, jotka on tarkoitettu levitettäväksi suoraan ympäristöön. Suomessa tarkoitukselliseen levittämiseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuontiin sovellettavasta ennakkosuostumus- eli lupamenettelystä säädetään geenitekniikkalaissa, jonka säännökset vastaavat pöytäkirjan määräystä. Koska pöytäkirjan 7 artiklan 1 kohdan tarkoittamasta asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 8 artiklan 1 kohdan mukaan viejäosapuolen tulee tehdä kirjallinen ilmoitus tuojaosapuolen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ennen ennakkosuostumusmenettelyn piiriin kuuluvien elävien muunnettujen organismien tarkoituksellista siirtoa rajojen yli. Viejäosapuoli voi vaihtoehtoisesti edellyttää, että viejä eli toiminnanharjoittaja tekee kyseisen ilmoituksen. Ilmoituksen on sisällettävä vähintään pöytäkirjan I liitteessä määritellyt tiedot. Suomessa tarkoitukselliseen levittämiseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuontiin liittyvän hakemuksen laatimisesta säädetään geenitekniikkalaissa ja alemman asteisissa säännöksissä. Koska pöytäkirjan 8 artiklan 1 kohdan tarkoittamasta asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 9 artikla koskee ilmoituksen vastaanottamisen vahvistamista. Artiklan 1—3 kohtien tarkoittamista asioista säädetään geenitekniikkalain 18 § ja 20 §:ssä. Koska määräyksen tarkoittamista asioista säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 10 artiklan 6 kohdassa ja 11 artiklan 6 kohdassa oikeutetaan vastaanottajavaltio ennalta varautumisen periaatteen nojalla kieltämään muuntogeenisten organismien maahantuonti tai tekemään muu siirtoa koskeva päätös haitallisten vaikutusten estämiseksi tai minimoimiseksi. Tieteellisen tiedon epävarmuus joko riskinaiheuttajasta tai syy-yhteydestä aiheuttajan ja seurauksen välillä ei siten estä ryhtymästä toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi. Ympäristösuojelulaissa (86/2000) periaate on nostettu yhdeksi ympäristönsuojelun perusperiaatteeksi. Ennalta varautumisen periaate sisältyy myös geenitekniikkalain tavoitteeseen edistää geenitekniikan turvallista käyttöä ja kehittymistä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 12 artikla sisältää määräykset päätösten tarkistamisesta uuden tieteellisen tiedon perusteella tai sellaisen tiedon perusteella, joka koskee mahdollisia haitallisia vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön taikka viejäosapuolen tai ilmoituksen tekijän pyynnöstä.Geenitekniikkalain säännökset vastaavat pöytäkirjan 12 artiklan määräyksiä tarkoitukselliseen levittämiseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuonnin osalta ja menevät osoittain pöytäkirjan määräyksiä pidemmälle. Koska määräyksen tarkoittamista asioista säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 13 artikla sisältää määräykset yksinkertaistetusta menettelystä. Geenitekniikkalain 2 §:n 3 momentti sekä 18 a § antavat mahdollisuuden pöytäkirjan 13 artiklan 1 kohdan mukaiseen menettelyyn. Koska määräyksen tarkoittamasta asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 15 artikla sisältää määräykset riskinarvioinnista. Artiklan mukaan pöytäkirjan mukainen riskinarviointi on suoritettava tieteellisesti vakuuttavalla tavalla. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan riskinarvioinnin tulee perustua vähintään 8 artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin ja muuhun tieteelliseen näyttöön, jotta muuntogeenisten organismien mahdolliset haitalliset vaikutukset biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön voidaan määrittää ja arvioida. Tällöin on otettava huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Geenitekniikkalain mukaan toiminnanharjoittajan on laadittava aina riskinarviointi, jossa on esitettävä samat tiedot kuin pöytäkirjan III liitteessä, mutta yksityiskohtaisemmin esitettyinä. Artiklan 2 kohdan mukaan tuojaosapuoli varmistaa, että riskinarviointi suoritetaan 10 artiklan mukaisesti tehtyjen päätösten osalta. Osapuolella on oikeus vaatia viejää suorittamaan riskinarviointi. Artiklan 3 kohdan mukaan riskinarvioinnin kustannuksista vastaa ilmoituksen tekijä, jos tuojaosapuoli edellyttää riskinarviointia. Geenitekniikkalain mukaan toiminnanharjoittajan on laadittava aina riskinarviointi, jossa on esitettävä samat tiedot kuin pöytäkirjan III liitteessä, mutta yksityiskohtaisemmin esitettynä. Riskinarviointi tulee sisällyttää muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä koskevaan hakemukseen ja toiminnanharjoittajan on tehtävä riskinarviointi omalla kustannuksellaan. Geenitekniikkalain säännökset vastaavat siten pöytäkirjan määräyksiä tarkoitukselliseen levittämiseen tarkoitettujen muuntogeenisten organismien tuonnin osalta. Koska määräyksen tarkoittamista asioista säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 16 artikla sisältää määräykset riskinhallinnasta. Geenitekniikkalaissa on artiklan 1—3 kohtia sisällöltään vastaavat säännökset. Koska määräyksen tarkoittamista asioista säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 18 artiklan 1 kappale sisältää yleisen määräyksen, jonka mukaan osapuolten on varmistettava, että rajat ylittävissä siirroissa muuntogeenisiä organismeja käsitellään, pakataan ja kuljetetaan turvallisesti niin, että vältetään haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja kestävälle käytölle. Asiaan kuuluvat kansainväliset säännöt ja standardit tulee ottaa huomioon muuntogeenisten organismien siirroissa. Geenitekniikkalaki sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki ja sen nojalla annetut säännökset vastaavat pöytäkirjan määräyksiä muuntogeenisten organismien tuonnin osalta. Koska määräyksen tarkoittamista asioista säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta. Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohta sisältää yksityiskohtaiset määräykset muuntogeenisten organismien siirroissa tarvittavista asiakirjoista. Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohdan b alakohta käsittelee suljettuun käyttöön tarkoitettujen muuntogeenisten organismien siirtoja. Tällaisten muuntogeenisten organismien mukana toimitettavista asiakirjoissa on selkeästi ilmoitettava, että kyseessä on muuntogeeniset organismit, sekä määriteltävä mahdolliset vaatimukset niiden turvallista käsittelyä, varastointia ja kuljetusta varten. Lisäksi on ilmoitettava sen henkilön tai laitoksen nimi ja osoite, jonka käyttöön muuntogeeniset organismit on osoitettu. Geenitekniikkalain mukaan edellä mainitut tiedot on annettava lain mukaan tehtävässä lupahakemuksessa tai ilmoituksessa kun muuntogeenisiä organismeja tuodaan käytettäväksi suljetuissa tiloissa. Geenitekniikkalain säännökset vastaavat tältä osin pöytäkirjan määräystä. Koska määräyksen tarkoittamasta asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta. Pöytäkirjan 18 artiklan 2 kohdan c alakohta käsittelee ympäristöön levitettäväksi tarkoitettujen muuntogeenisten organismien siirtoja. Tällaisten organismien mukana toimitettavissa asiakirjoissa on selkeästi ilmoitettava, että kyseessä ovat muuntogeeniset organismit, sekä määritettävä niiden tunnistetiedot, olennaiset piirteet ja/tai ominaisuudet, mahdolliset turvallista käsittelyä, varastointia, kuljetusta ja käyttöä koskevat määräykset, yhteyspaikka lisätietojen hankkimista varten sekä tarvittaessa tuojan ja viejän nimi ja osoite. Lisäksi asiakirjojen on sisällettävä ilmoitus siitä, että muuntogeenisten organismien siirto on pöytäkirjan viejään sovellettavien vaatimusten mukainen. Geenitekniikkalain mukaan yllämainitut tiedot tulee ilmoittaa lain mukaan tehtävässä hakemuksessa silloin, kun muuntogeenisiä organismeja tuodaan Suomen alueelle yhteisön ulkopuolelta tarkoituksellista levittämistä varten. Koska määräyksen tarkoittamasta asiasta säädetään Suomessa lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 21 artikla sisältää määräykset luottamuksellisista tiedoista. Artiklan mukaan tuojaosapuoli sallii ilmoituksen tekijän määrittävän, mitkä niistä tiedoista, jotka on toimitettu pöytäkirjan menettelyjen mukaisesti tai joita tuojaosapuoli on pyytänyt osana tosiasioihin perustuvaa ennakkosuostumusmenettelyä, ovat luottamuksellisia. Ilmoituksen tekijän määritelmä tietojen luottamuksellisuudesta ei kuitenkaan ole tuojaosapuolta ehdottaman sitova, vaan se voi ilmoituksen tekijää kuultuaan päättää, ettei mainittuja tietoja ole pidettävä luottamuksellisina. Ennen tietojen paljastamista tuojaosapuolen tulee antaa päätös tiedoksi ilmoituksen tekijälle ja antaa tilaisuus kuulemiseen ja päätöksen uudelleenkäsittelyyn. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Julkisuusperiaate sisältyy myös viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 1 pykälään. Salassa pidettävistä viranomaisen (hallussa olevista) asiakirjoista säädetään viranomaisten julkisuudesta annetun lain 24 §:ssä. Sen 1 momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta tai muusta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista. Geenitekniikkalaki sisältää erityissäännökset muuntogeenisiä organismeja koskevien asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan (ilmoituksentekijän) tulee yksilöidä ne tiedot, joita se pitää salassa pidettävinä. Toiminnanharjoittajan on perusteltava käsityksensä. Geenitekniikan lautakunta päättää mitä tietoja tulee pitää salassa toiminnanharjoittajaa kuultuaan. Pöytäkirjan määräys ei ole ristiriitainen kansallisen lainsäädännön kanssa. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 21 artikla sisältää myös määräyksen niistä muuntogeenisiä organismeja koskevista tiedoista, joita ei pidetä luottamuksellisina. Tällaisia julkisuusperiaatteen piiriin kuuluvia tietoja ovat ilmoituksen tekijän nimi ja osoite, muuntogeenisen tai muuntogeenisten organismien yleiskuvaus, tiivistelmä riskinarvioinnista ja menetelmät ja suunnitelmat kiireellisiä menettelyjä varten. Määräys ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa ilmoituksen tekijä peruuttaa tai on peruuttanut ilmoituksen. Geenitekniikkalain 32 §:n 1 momentissa on vastaava, joskin pöytäkirjan määräystä hieman laajempi luettelo. Pöytäkirjan 21 artiklassa mainittujen tietojen lisäksi geenitekniikkalain mukaan salassa pidettävänä tietona ei pidetä muuntogeenisten organismien käytön paikkaa, tarkoitusta, laajuutta sekä suunniteltua käyttöä ja seurantaa koskevia tietoja eikä geenitekniikkalain mukaisia lupa-asiakirjoja. Koska pöytäkirjan 21 artikla mahdollistaa salassa pidettävän tiedon määrittelemisen viime kädessä kansallisen viranomaisen, Suomessa geenitekniikan lautakunnan, toimesta, pöytäkirjan määräys ei ole ristiriidassa asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevien säännösten kanssa. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 23 artikla asettaa osapuolille velvoitteen pyrkiä varmistamaan kansalaisten tiedonsaanti ja osallistuminen muuntogeenisiä organismeja koskevassa päätöksenteossa. Säännökset kansalaisten osallistumisoikeudesta ja tiedonsaannin turvaamisesta sisältyvät useihin eri lakeihin, mukaan luettuna hallintolaki (434/2003). Lisäksi geenitekniikkalaissa säädetään erikseen yleisön kuulemisesta silloin kun muuntogeenisiä organismeja käytetään suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levitetään ympäristöön muussa kuin markkinoillesaattamistarkoituksessa. Pöytäkirjan määräykset vastaavat Suomen tiedonsaantia ja osallistumisoikeutta koskevia säännöksiä. Koska pöytäkirjan määräykset koskevat asiaa, josta Suomessa säädetään lailla, määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirjan 25 artiklan mukaan osapuolten tulee ryhtyä tarvittaviin kansallisiin toimenpiteisiin sellaisten valtioiden rajojen yli tapahtuvien muuntogeenisten organismien siirtojen estämiseksi, jotka ovat pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi toteutettujen kansallisten toimenpiteiden vastaisia. Osapuolten tulee myös tarvittaessa säätää rangaistukset tällaisista siirroista. Suomen geenitekniikkalaki ja rikoslaki sisältävät pöytäkirjan määräyksiä vastaavat säännökset muuntogeenisten organismien tuonnin osalta. Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen rikoslain muuttamiseksi siten, että myös määräysten vastainen vienti saatetaan rangaistavaksi. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimansaattamislaiksi voimaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Montrealissa 29 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan siltä osin kuin pöytäkirja kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset