Esityksessä ehdotetaan, että ydinenergialakia muutettaisiin. Esitys sisältää ehdotukset lain valtuutussäännösten muuttamiseksi perustuslain mukaisiksi. Lisäksi lakiin ehdotetaan nostettaviksi eräät lakia alemmalla tasolla säädetyt ydinturvallisuutta koskevat säännökset, jotka perustuslain mukaan on annettava lailla. Lakiin ehdotetaan lisättäviksi myös voimakeinojen käyttöä koskevat säännökset ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta.

Ydinaineiden ja muiden ydinalan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta ehdotetaan poistettavaksi ydinenergialain soveltamisalasta, jolloin siihen automaattisesti sovellettaisiin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettua lakia. Vientivalvonta- ja lupaviranomainen olisi ulkoasiainministeriö.

Ydinenergialakia sovelletaan ydinaineiden ja muiden ydinalan kaksikäyttötuotteiden tuonnin valvontaan, uraania tai toriumia sisältävien malmien viennin ja tuonnin valvontaan sekä ydinjätteiden viennin ja tuonnin valvontaan. Uraania tai toriumia sisältävän malmirikasteen määritelmästä luovuttaisiin. Nämä tuotteet luettaisiin jatkossa ydinaineiksi. Malmirikasteiden vientien valvontaan sovellettaisiin muiden ydinaineiden tavoin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettua lakia ja muuhun valvontaan ydinenergialakia . Niiltä osin, kuin näiden toimintojen osalta lupaviranomaisena on kauppa- ja teollisuusministeriö, ratkaisuvalta ehdotetaan siirrettäväksi Säteilyturvakeskukselle.

Ydinjätehuoltoon liittyvä suunnitelmien päivittämis- ja tarkastusmenettely ehdotetaan toimeenpantavaksi jatkossa kolmen vuoden välein nykyisen vuosittaisen menettelyn sijaan. Samalla ydinjätehuollon kustannuksiin varautumista koskeva ministeriön päätöksenteko kuulemismenettelyineen ehdotetaan toimeenpantavaksi jatkossa kolmen vuoden välein nykyisen vuosittaisen menettelyn sijaan.

Ydinlaitoksen käytöstä poistamiseen liittyviä periaatteita täsmennettäisiin lisäämällä lakiin säännös siitä, että laitoksen suunnittelussa on varauduttava laitoksen käytöstä poistamiseen sekä siitä, ettei toimia laitoksen käytöstä poistamiseksi saisi toiminnan lopettamisen jälkeen tarpeettomasti siirtää.

Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimiva ydinenergian käyttöön liittyviä asioita valmisteleva neuvottelukunta lakkautettaisiin. Säteilyturvakeskuksen yhteyteen perustettaisiin uusi asiantuntijaelin, jonka tehtävänä olisi valmistavasti käsitellä ydinenergian käytön turvajärjestelyihin liittyviä asioita.

Laki ehdotetaan pääosin tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Ydinenergialaki (990/1987) tuli voimaan 1.3.1988. Laki sisältää ydinenergian käyttöön liittyvät yleiset periaatteet sekä säännökset ydinjätehuollon toteuttamisesta, ydinenergian käytön luvanvaraisuudesta ja valvonnasta sekä toimivaltaisista viranomaisista.

Vuonna 2000 tuli voimaan uudistettu perustuslaki. Se sisältää muun muassa säädöstasoa koskevia sekä valtuutussääntelyyn liittyviä vaatimuksia, jotka alempien säädösten on täytettävä. Tämän esityksen keskeisenä tavoitteena on saattaa ydinenergialaki perustuslaissa säädettyjen vaatimusten mukaiseksi. Samalla lakia ehdotetaan eräiltä osin tarkistettavaksi sääntelyn selkiyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Esityksellä ei puututa laissa säädettyihin ydinenergian käyttöä koskeviin yleisiin periaatteisiin eikä ydinlaitoksia koskevaan päätöksentekomenettelyyn.

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

2.1.1 Nykylainsäädäntö ja sen kehitys

Ydinenergialaki sisältää ydinenergian käyttöä koskevat säännökset. Ydinenergian käytöllä tarkoitetaan ydinenergialain soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, joka kattaa kaikki ydinenergiaan ja sen tuottamiseen liittyvät toiminnot uraanin tai toriumin tuotantoon tähtäävästä kaivos- ja rikastustoiminnasta aina ydinjätteiden loppusijoitukseen. Lakia tarkentavat säännökset on annettu ydinenergia-asetuksella (161/1988). Ennen ydinenergialain voimaantuloa ydinenergian käyttöä koskevat säännökset olivat atomienergialaissa (356/1957) ja atomienergia-asetuksessa (75/1958). Atomienergialaki oli luonteeltaan puitelaki, josta paljolti puuttuivat ydinenergian käyttöä koskevat aineellisoikeudelliset säännökset.

Ydinenergialakia valmisteltaessa maamme neljä ydinvoimalaitosyksikköä (Loviisa 1 ja 2 sekä Olkiluoto 1 ja 2) oli jo rakennettu ja otettu käyttöön, mikä antoi alan lainsäädännön kokonaisuudistukselle konkreettisen asiapohjan. Lakiehdotus valmisteltiin komiteatyönä, minkä jälkeen eri intressitahoja kuultiin laajasti ennen hallituksen esityksen viimeistelyä. Kun työ valmistui, kattoi uusi laki muun muassa ydinenergian käyttöön tarvittavat luvat ja niiden myöntämisen edellytykset, ydinenergia-alan asioiden käsittelyssä noudatettavat menettelyt lausunto- ja kuulemismenettelyt mukaan luettuina, ydinjätehuollon suunnittelun ja toimeenpanon sekä jätehuoltokustannuksiin varautumisen.

Ydinenergian käytön turvallisuutta koskeva sääntely uudistettiin ydinenergialain säätämisen yhteydessä. Lain 2 lukuun sisällytetyn periaatesäännöksen mukaan ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Lain perustelujen (HE 16/1985 vp) mukaan on ydinenergian käytöstä aiheutuva radioaktiivisen säteilyn vaara pidettävä mahdollisimman vähäisenä. Perusteluissa todetaan, ettei sitä kokonaan voida poistaa, mutta vahingon aiheutuminen ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle on ehkäistävissä riittävillä suojaus- ja turvallisuustoimenpiteillä. Vaaran ja vahingon välttämiseksi vaadittavien toimenpiteiden merkitys turvallisuuden takaamisen kannalta on kuitenkin oltava sellainen, että on perusteltua vaatia niitä toteutettaviksi niiden aiheuttamista kustannuksista ja haitoista huolimatta. Lain yleisiin periaatteisiin sisällytettiin myös vaatimus ydinenergian käytön riittävistä turva- ja valmiusjärjestelyistä.

Ydinenergialain voimaantulon jälkeen turvallisuutta koskevaa sääntelyä täydennettiin 81 §:ssä säädetyn valtuutuksen nojalla annetuilla valtioneuvoston päätöksillä, joiden soveltamisala kattoi ydinenergian käytön turvallisuuden eri osa-alueet. Nämä edelleenkin muuttamattomina voimassa olevat päätökset ovat ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevat yleiset määräykset (VNp 395/1991), ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevat yleiset määräykset (VNp 396/1991), ydinvoimalaitosten valmiusjärjestelyjä koskevat yleiset määräykset (VNp 397/1991) ja ydinvoimalaitosten voimalaitosjätteiden loppusijoituslaitoksen turvallisuutta koskevat yleiset määräykset (VNp 398/1991). Myöhemmin sääntelyä täydennettiin vielä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuutta koskevilla määräyksillä (VNp 478/1999), jotka niin ikään ovat edelleen voimassa muuttamattomina.

Ydinturvallisuutta koskevia lain säännöksiä ja valtioneuvoston määräyksiä tarkentavat edelleen Säteilyturvakeskuksen toimittamat ja julkaisemat yksityiskohtaiset turvallisuusnormit. Nämä ydinvoimalaitosohjeina (YVL -ohjeet) tunnetuiksi tulleet tekniset säännöstöt ovat olennainen osa ydinturvallisuuden tehokasta toteuttamista, sillä niissä esitetään yksityiskohtaiset vaatimukset kaikille ydinenergian käytön turvallisuuden kannalta merkittäville osa-alueille. Säteilyturvakeskus on antanut YVL -ohjeet ydinenergialain 55 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Ohjeita on tällä hetkellä 72. Säteilyturvakeskuksessa on käynnistynyt ohjeiston uudistamiseen tähtäävä valmistelutyö, jonka tavoitteena on ajanmukaistaa ohjeiston rakenne ja toimittaa kokonaisuus uudelleen niin, että ohjeiden määrä vähenee arviolta puoleen. Suunnitelma ohjeiston uudistamisen periaatteista ja rakenteesta on valmisteltu ja se pannaan toimeen kun säädöshierarkiassa ylempänä olevia ydinenergialakia ja ydinturvallisuutta koskevia valtioneuvoston määräyksiä koskeva muutostyö on saatettu päätökseen.

Edellä mainittu ydinenergia-asetus on luonteeltaan menettelytapasäädös, jossa on lakia tarkentavat säännökset muun muassa ydinenergian käyttöön oikeuttavien lupien hakemisesta ja käsittelystä, ydinjätehuollon suunnittelussa ja kustannuksiin varautumisessa noudatettavista menettelyistä sekä ydinenergian käyttöä valvoville viranomaisille ilmoitettavista tiedoista. Ydinenergia-asetuksessa on myös ydinenergialain soveltamisalan ja soveltamisen tarkaksi osoittamiseksi välttämättömät teknis-fysikaaliset määrittelyt, raja-arvot ja muut ydinenergialain reuna-alueiden yksityiskohtia tarkentavat säännökset.

Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonta kuuluu ydinenergialain mukaan Säteilyturvakeskukselle. Säteilyturvakeskuksella on toimivalta velvoittaa luvanhaltija tai muu toiminnanharjoittaja toimittamaan turvallisuuden valvomiseksi tarvittavat tiedot ja selvitykset, tarkastaa näiden toimintaa sekä asettaa turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisia vaatimuksia ja antaa määräyksiä. Ydinenergialaissa on säädetty toimivaltuudet viranomaisille myös siltä varalta, että laissa tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn noudattaminen laiminlyötäisiin.

Ydinenergialainsäädäntö on käytännössä osoittautunut toimivaksi kokonaisuudeksi, eikä siinä ydinenergian käytön ja sen turvallisuuden tehokkaan valvonnan kannalta katsoen ole merkittäviä sisällöllisiä puutteita. Olennaisimmat puutteet liittyvät vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain asettamiin normisystemaattisiin vaatimuksiin, yhtäältä säädöstasoon ja toisaalta valtuutussäännöksiin. Näitä kysymyksiä käsitellään väliotsikon 2.1.2 Perustuslaki alla.

Ydinenergialaki on säädetty vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen (7/1928) 67 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin se on voimassa poikkeuslakina. Tässä esityksessä ei ehdoteta muutoksia perustuslainsäätämisjärjestystä edellyttäneisiin säännöksiin. Ydinenergialain poikkeuslakiluonnetta tarkastellaan kuitenkin jaksossa 2.3 Nykytilan arviointi.

2.1.2 Perustuslaki

Edellä on jo viitattu siihen, että ydinenergialainsäädäntö ei kaikilta osin täytä perustuslain vaatimuksia. Kyse on erityisesti perustuslain 80 §:stä ja sen tulkinnasta. Pykälän mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan, on säädettävä lailla. Edellyttäen, että laissa on säänneltävää asiaa koskevat perussäännökset sekä perustuslain mukaiset valtuutussäännökset, voidaan asetuksella antaa lakia tarkentavia säännöksiä. Perustuslain mukaan asetuksenantovalta on aina sidottu perustuslaissa tai laissa olevaan valtuutukseen. Valtuutussäännöksen on lisäksi oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. Perustuslain tulkinnan mukaan asetusta ei voida antaa sellaisen ennen perustuslain säätämistä annetun valtuutuksen nojalla, joka ei täytä perustuslain vaatimuksia.

Asetusten antajia ovat tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Myös muu viranomainen voidaan perustuslain mukaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä, jos siihen on erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä säännösten antamista laki- tai asetustasolla. Tällaisen valtuutuksen on oltava soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Edellä kuvattuja perustuslain vaatimuksia suhteessa ydinenergialakiin selvitetään tarkemmin jaksossa 2.3 Nykytilan arviointi.

2.2 Kansainvälinen kehitys

Ydinturvallisuuden varmistamisen periaatteiden ja niiden toteuttamiseksi tarvittavien menetelmien kehittäminen perustuu paljolti laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä yhteistyö alkoi 1900-luvun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Yhdistyneiden Kansakuntien alaisella vuonna 1958 perustetulla Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä (International Atomic Energy Agency; IAEA) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (Organization for Economic Cooperation and Development; OECD) alaisella vuonna 1976 perustetulla ydinenergiajärjestöllä (Nuclear Energy Agency; NEA) on keskeinen rooli tässä yhteistyössä. Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisessä ydinturvallisuuden varmistamiseen liittyvässä yhteistyössä.

Erityisesti IAEA:n puitteissa on laadittu kattavia ydinenergian käyttöön ja valvontaan liittyviä sopimuksia. Suomi on osapuolena yleissopimuksissa, joista viimeisimmät ovat vuonna 1996 voimaan tullut ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus (Convention on Nuclear Safety) ja vuonna 2001 voimaan tullut käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisten jätteiden huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus (Joint Convention on the Safety of Spent Fuel Management and on the Safety of Radioactive Waste Management; ydinjätekonventio).

2.3 Nykytilan arviointi

2.3.1 Yleistä

Ydinenergialakia on muutettu sen voimassa ollessa kaikkiaan 15 kertaa. Muutoksilla on ajantasaistettu ja täydennetty lakia tai ne ovat liittyneet kansallisen tai kansainvälisen säännösympäristön kehittymiseen. Suurin osa muutoksista on ollut luonteeltaan teknisiä, kuten yleiseurooppalaisten menettelysäädösten täytäntöönpanoa. Yhteiskunnallisesti ehkä merkittävin oli vuonna 1994 tehty ydinjätehuollon periaatteiden linjaus: Suomessa tuotettujen ydinjätteiden huolto on toteutettava täällä, eikä muualla tuotettuja ydinjätteitä saa tuoda täällä käsiteltäväksi, varastoitavaksi tai loppusijoitettavaksi (ydinenergialain 6 a ja 6 b §). Linjaratkaisu merkitsi sitä, että Loviisan voimalaitoksen polttoainejätteen kuljetukset Venäjälle lopetettiin vuonna 1996.

Kokonaistarkastelua ei laille ole sen lähes 20 vuotta kestäneen voimassa olon aikana tehty, koska ydinenergialain perusperiaatteita ja esimerkiksi yleiseltä merkitykseltään huomattaviin ydinlaitoksiin liittyviä menettelyjä pidetään edelleen laajalti hyväksyttyinä ja niihin myös kansainvälisesti kohdistuvat vaatimukset (esimerkiksi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista päätöksentekoon ympäristöasioissa) täyttävinä. Näin ollen ei nyt käsillä olevan, pääasiallisesti lainsäädäntötekniikkaan liittyvän esityksen, yhteydessä ole katsottu olevan aihetta uudistaa muodollisesti koko lakia. Lainsäädännön kokonaistarkastelu voi kuitenkin tulla ajankohtaiseksi, kun lain täydentämisen tarpeet eräiden periaatteellisesti tärkeiden osa-alueiden osalta tarkentuvat. Erityisesti näitä tarpeita saattaa liittyä ydinlaitosten teknisen käyttöiän päättyessä tapahtuvan käytöstä poistamisen vaiheeseen. Käytöstä poistamisen osalta lakiin ehdotetaan tässä esityksessä ainoastaan joitakin tarkentavia lisäyksiä, joita selostetaan jäljempänä.

2.3.2 Perustuslaista johtuvat muutostarpeet

Edellä on todettu, ettei ydinenergialainsäädäntö kaikilta osin täytä perustuslaissa asetettuja vaatimuksia. Perustuslain mukaisen säädöstason määrittämiseksi on arvioitu ydinenergialain 81 §:n nojalla annetut ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat yleiset määräykset (VNp 395-398/1991 ja 478/1999) sekä ydinenergia-asetus. Arvioinnin tuloksena on todettu, että näihin normistoihin sisältyy joitakin sellaisia yksityisen toimijan oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevia säännöksiä, joista perustuslain mukaan on säädettävä lain tasolla. Lisäksi eräät valtioneuvoston päätöksillä annetut ydinturvallisuutta koskevat yleiset määräykset ovat periaatteellisesti niin painavia, että ne merkityksensä perusteella kuuluvat lain tasolle.

Tämän lisäksi on ydinenergialaissa olevia lainsäädäntövallan delegointia koskevia valtuutussäännöksiä tarkistettava, jotta ne olisivat perustuslaissa edellytetyllä tavalla riittävän tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Edelleen on todettava, että osa ydinenergia-asetuksen säännöksistä perustuu ydinenergialain 82 §:ssä olevaan yleiseen valtuutukseen, joka ei täytä perustuslain mukaisia valtuutussäännösten yksilöimisvaatimuksia. Myöskään ydinenergialain 55 §:n 2 momentin 3 kohdan säännös, jonka nojalla Säteilyturvakeskus on julkaissut yksityiskohtaiset tekniset turvallisuusnormit sisältäviä YVL -ohjeita, ei täytä valtuutussäännökselle asetettuja vaatimuksia ja on muutoinkin epäselvä. YVL -ohjeiden asema turvallisuutta koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset sisältävänä teknisenä normistona on syytä selkeyttää laintasoisella säännöksellä.

Perustuslain periaatteista seuraa myös se, että ydinenergian käytön turvaamista, erityisesti ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevat säännökset, tulee antaa nykyistä tarkemmin lain tasolla. Ydinenergian käytön turvaaminen lainvastaiselta toiminnalta edellyttää uhkakuvien arvioimista ja riittäviä järjestelyjä ydinenergian käyttöön mahdollisesti kohdistuvan lainvastaisen toiminnan torjumiseksi. Tähän asti turvajärjestelyjen toteuttaminen ja ylläpitäminen on nojautunut ydinenergialain 7 §:n periaatesäännökseen ja eräissä muissa lainkohdissa sanottuun sekä ydinenergialain 81 §:n nojalla annettuihin yleisiin määräyksiin. Perustuslain periaatteiden mukaista on, että ydinenergian käytön kannalta välttämättömän turvavalvonnan, lainvastaiseen toimintaan varautumisen ja voimakeinojen käytön oikeutuksen perusteet sisällytetään lakiin.

2.3.3 Muut muutostarpeet

Kauppa- ja teollisuusministeriössä ja Säteilyturvakeskuksessa on viime vuosina selvitetty ydinaineisiin ja muihin ydinalan tuotteisiin ja hyödykkeisiin liittyviä lupamenettelyitä ja niiden muutostarpeita. Muutostarpeiden taustalla on Euroopan yhteisöjen lainsäädännön kehitys ja sen tarjoamat mahdollisuudet tehostaa ja yksinkertaistaa kyseisiä menettelyjä. Ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vientiin ja tuontiin liittyviä säännöksiä selvitettiin vuonna 2001 raporttinsa luovuttaneen, kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman työryhmän toimesta. Tässä esityksessä toimeen pannaan työryhmän suosituksia lain tarkistamiseksi niiltä osin kuin jatkovalmistelussa, ottaen huomioon yhteisölainsäädännön viimeaikainen kehitys, on arvioitu tarkoituksenmukaiseksi.

Myös ydinjätehuoltoa koskevia eräitä säännöksiä on tarpeen tarkistaa ja täydentää. Nämä tarpeet koskevat eräitä ydinjätehuollon ja siihen varautumisen menettelyjä, minkä lisäksi on aiheellista täydentää ydinenergialakia ydinlaitosten käytöstä poistamista koskevilla tarkentavilla säännöksillä. Näiden säännösten lisääminen lakiin on perusteltua siitäkin syystä, että suomalaisen ydinturvallisuusvalvonnan kansainvälisissä asiantuntija-arvioinneissa – joissa saadut arviot ovat pääasiallisesti olleet myönteisiä – on kiinnitetty huomiota ydinlaitosten käytöstä poistamista koskevien säännösten puuttumiseen ydinenergialaista.

Muilta osin ydinenergialakiin ehdotettavat muutokset koskevat teknisiä yksityiskohtia. Esimerkiksi 2 §:n säännöksen, joka koskee lain soveltamisalaa, kirjoitusasua on tarpeen selkiyttää säännöksen ymmärrettävyyden parantamiseksi. Samalla on tarpeen tarkistaa ydinenergialain 1 luvussa olevat valtuutussäännökset, joilla osoitetaan ydinenergialain soveltamisalan reuna-alueiden tarkaksi määrittelemiseksi välttämättömät teknis-fysikaaliset raja-arvot ja rajankäynnit ydinenergia-asetuksella annettaviksi.

Ydinenergialain soveltamisalaan kuuluu kaivos- ja rikastustoiminta, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen. Ydinenergialain ja kaivoslain (503/1965) suhdetta sekä ydinenergialakiin tältä osin mahdollisesti tarvittavia tarkennuksia selvitetään vireillä olevan kaivoslain uudistamisen yhteydessä.

2.3.4 Poikkeuslakiominaisuus

Edellä on todettu, että ydinenergialaki on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin se on voimassa poikkeuslakina. Perustuslakivaliokunnan perustuslakiuudistuksen yhteydessä lausuman kannan mukaan ennen uuden perustuslain voimaantuloa säädettyjen poikkeuslakien tarpeellisuus ja suhde perustuslain säännöksiin tulee arvioida sekä saattaa lainsäädäntö tältä osin perustuslain vaatimuksia vastaavaksi (PeVM 10/1998 vp, s. 23/I). Uutta lainsäädäntöä laadittaessa periaatteena on poikkeuslakien välttäminen.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan (PeVL 17/1985 vp) huomiota ydinenergialakia koskeneen hallituksen esityksen (HE 16/1985 vp) joihinkin säännöksiin valtiosääntöoikeudelliselta kannalta. Huomiot liittyivät lakiesityksen lainsäädäntövallan delegointia tarkoittaviin säännöksiin, eduskunnan osallistumiseen ydinlaitoksen rakentamista koskevaan päätöksentekoon, ydinjätehuoltorahastoon, sekä lakiesityksen Suomen suvereniteettia koskeviin säännöksiin.

Lainsäädäntövallan delegoinnin osalta perustuslakivaliokunta katsoi olevan ”kysymys sellaisesta käytännössä verraten tavanomaisesta lainsäädäntövallan delegoinnista, joka asialliselta merkitykseltään on rinnastettavissa soveltamissäännösten antamiseen ja joka niin muodoin ei valtiosääntöoikeudellisesti arvioiden ole merkittävä” (PeVL 17/1985 vp, s. 2/II). Lainsäädäntövallan delegointi ei näin ollen vaatinut perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttöä.

Perustuslakivaliokunta piti välttämättömänä eduskunnan osallistumista ydinlaitoksen rakentamista koskevan päätöksen tekemiseen, koska kyse on valiokunnan mukaan yhteiskuntapoliittiselta ja kansantaloudelliselta merkitykseltään erittäin tärkeästä asiasta (PeVL 17/1985 vp, s. 3/II). Valtioneuvoston periaatepäätöksen tarkastamista pidettiin kuitenkin sellaisena uudenmuotoisena eduskunnalle tulevana tehtävänä, joka ei mahtunut valtiopäiväjärjestyksen 63 §:n sanamuodonmukaisen tulkinnan piiriin. Ydinenergialakiehdotuksen 15 § muodosti näin ollen sellaisen poikkeuksen hallitusmuodon ja valtiopäiväjärjestyksen säännöksistä, että se tuli säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen vaihtoehtona perustuslakivaliokunta toi esiin mahdollisuuden säätää lailla ydinlaitoksen rakentamisesta, jolloin asia olisi tullut eduskunnan päätettäväksi hallituksen esityksellä tai kansanedustajan tekemällä lakialoitteella. Tällöin päätöksenteko olisi ollut toteutettavissa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (PeVL 17/1985 vp, s. 4/I).

Ydinjätehuoltomaksua perustuslakivaliokunta ei pitänyt sillä tavoin valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena, että sitä koskevat säännökset olisi tullut säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Myöskään ydinjätehuoltorahaston perustaminen ei perustuslakivaliokunnan mukaan edellyttänyt poikkeamista tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä (PeVL 17/1985 vp, s. 5-6).

Ydinenergialakiehdotuksen 63 §:n 2 momentin säännöstä perustuslakivaliokunta piti ristiriitaisena varsinkin Suomen suvereniteettia koskevien hallitusmuodon säännösten kanssa, koska säännös antaa vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön edustajalle oikeuden käyttää itsenäisesti julkista valtaa Suomessa (PeVL 17/1985 vp, s. 6/II).

Ydinenergialain 63 §:n muuttamiseen liittyvän hallituksen esityksen (HE 5/2000 vp) osalta perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan (PeVL 11/2000 vp, s. 5/II) kantaa 63 §:n 2 momentin sisältämään perustuslaista poikkeavaan valtuutukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan säännöstä oli syytä muuttaa siten, että poikkeuksen muodostava valtuus ja poikkeuslakiluonne poistuvat. Käytännössä tämä olisi toteutettavissa yksilöimällä ne ydinenergia-alan kansainväliset järjestöt, joiden tarkastajille Suomi on sitoutunut tarkastusvaltuudet takaamaan.

Myös perustuslakiuudistukseen liittyvässä selvityksessä (Perustuslain seurantatyöryhmän mietinnön liite, Oikeusministeriö, Työryhmämietintö 2002:8, s. 203) ydinenergialain poikkeuslakiominaisuutena on mainittu edellä ydinenergialakia koskeneessa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esiin tuodut seikat. Lain 15 §:ssä mainittu valtioneuvoston periaatepäätös on edelleen ongelmallinen sillä perusteella, että perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä (40/1999 v. 2000) ei ole suoraan mainittu asian vireille tulosta valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Toisen poikkeuksen muodostaa edelleen ydinenergialain 63 §:n säännös, jonka mukaan Suomen hallituksen hyväksymillä henkilöillä on oikeus valvoa ydinenergian käyttöä Suomessa.

Ydinenergialain 15 § muodostaa sanamuodonmukaisesti tulkiten poikkeuksen perustuslain 39 §:stä. Perustuslain 39 §:n mukaan asia tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella taikka muulla perustuslaissa tai eduskunnan työjärjestyksessä säädetyllä tavalla. Valtioneuvoston periaatepäätöstä ei mainita muuallakaan perustuslaissa. Perustuslain 39 §:n mukaan voidaan kuitenkin siis säätää asian tulemisesta vireille eduskunnan työjärjestyksessä säädetyllä tavalla.

Eduskunnan työjärjestyksen 3 luvun 19 § määrittää asioiden vireille tuloa eduskunnassa. Sen mukaan eduskunnan puhemies ilmoittaa täysistunnossa hallituksen esityksen sekä valtioneuvoston kirjelmän, tiedonannon ja selonteon samoin kuin kertomusten antamisesta eduskunnalle sekä asetuksen tai muun alemmanasteisen säädöksen tai päätöksen toimittamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Työjärjestystä koskevassa puhemiesneuvoston ehdotuksessa (PNE 1/1999 vp) ei mainita tarkemmin siitä, millä tavoin työjärjestyksen 19 §:ää tulisi tulkita. Myöskään ehdotukseen liittyvissä perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 9/1999 vp) ja suuren valiokunnan mietinnössä (SuVM 2/1999 vp) ei oteta kantaa työjärjestyksen 19 §:n tulkintaan.

Työjärjestyksen 19 §:n tulkinnan kannalta on kyse siitä, voidaanko valtioneuvoston periaatepäätös lukea joukkoon ”muut päätökset”. Eduskunnan työjärjestyksen muotoilu näyttäisi tulkinnan kannalta antavan tilaa monenlaisten asioiden tuomiseen eduskunnan käsittelyyn valtioneuvoston toimesta. Jos asian vireille tulon valtioneuvoston periaatepäätöksellä tulkitaan olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä perustuslain 39 §:ssä ja eduskunnan työjärjestyksen 19 §:ssä on säädetty, voidaan ristiriidan katsoa olevan melko lievän ja näennäisen. Eduskunnan toiminnan kannalta voidaan kuitenkin huomioida, että valtioneuvoston periaatepäätöstä käytettäneen ydinenergialain lisäksi hyvin harvoin asian vireille tulon perusteena eduskunnassa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen käyttämistä asian vireille tulon muotona ei voitane kaiken kaikkiaan kuitenkaan pitää perustuslain kannalta ongelmallisena.

Ydinenergialain 63 §:n on edellä todettu olevan osin ristiriidassa perustuslain 1 §:n kanssa, joka koskee Suomen täysivaltaisuutta, sekä perustuslain 2 §:n kanssa, joka koskee valtiovallan kansanvaltaisuutta. Ristiriitaa lieventää se, että perustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Ydinlaitosten turvallisuuden valvonnan voi tulkita kuuluvan tällaisen yhteistyön piiriin, jolloin se ei sellaisenaan muodostane merkittävää poikkeusta perustuslaista.

Suhteessa uuteen perustuslakiin ja sen tulkintaan ydinenergialain valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisiksi katsotut 15 ja 63 §:t eivät hallituksen käsityksen mukaan edellä esitetyillä perusteilla kuitenkaan muodosta merkittävää poikkeusta perustuslaista. Hallitus katsoo, ettei tässä esityksessä ole tarpeen lähemmin tarkastella edellä mainittuja ydinenergialain säännöksiä, vaan ne arvioidaanmahdollisessa myöhemmin toimeenpantavassa lain kokonaistarkastelussa.

3.1 Tavoitteet

Esityksen keskeinen tavoite on ydinenergialain muuttaminen perustuslain vaatimusten mukaiseksi ja luoda täten edellytykset ydinenergialainsäädännön turvallisuussäännösten päivittämiseksi kaikilta osiltaan ajan tasalle. Päivitettäviä turvallisuussäännöksiä sisältyy lakia alemmissa säädöksissä annettuihin säännöksiin. Lakia alemmissa säädöksissä annetuista turvallisuussäännöksistä ehdotetaan nostettaviksi lakitasolle periaateluonteiset ja muut sellaiset vaatimukset, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla. Lakiin alemmista säädöksistä nostettavissa vaatimuksissa ei ole kyse uusien vaatimusten asettamisesta, vaan säädöstasoa koskevien perustuslain vaatimusten täyttämisestä.

Ajallisesti tärkeä tavoite on uudistettavien turvallisuusmääräysten, jotka annettaisiin lainmuutoksen voimaan tultua valtioneuvoston asetuksina, saattaminen voimaan viimeistään niin, että ajantasaiset määräykset olisivat käytettävissä hyvissä ajoin ennen nyt rakenteilla olevan viidennen ydinvoimalaitosyksikön (Olkiluoto 3) käyttölupaa koskevan hakemuksen käsittelyn alkamista.

Samassa yhteydessä ehdotetaan lakia tarkistettavaksi viime vuosina esiin tulleiden muutostarpeiden osalta.

3.2 Keskeiset ehdotukset

3.2.1 Yleistä

Esityksessä ehdotetaan ydinenergialain muuttamista niiltä osin, kuin se on tarpeen perustuslain vaatimusten täyttämiseksi. Samalla joitakin ydinenergialain säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi sääntelyn selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

Esitykseen sisältyy ehdotuksia erityisesti seuraaviin asiakokonaisuuksiin liittyvien säännösten osalta: ydinturvallisuus, ydinaineisiin ja muihin ydinalan tuotteisiin ja hyödykkeisiin liittyvät lupamenettelyt sekä ydinlaitoksen käytöstä poistaminen ja ydinjätehuolto. Seuraavassa selostetaan kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvät keskeiset muutosehdotukset.

3.2.2 Ydinturvallisuus

3.2.2.1 Säädöstaso

3.2.2.1.1 Valtioneuvoston ydinturvallisuusmääräyksistä lakiin nostettavat säännökset

Ydinenergialakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a luku, jossa säädettäisiin keskeisimmistä ydinenergian käytön turvallisuutta koskevista aineellisista vaatimuksista. Luvun 7 a §:ssä säädettäisiin niin sanotusta SAHARA (Safety As High As Reasonably Achievable) -periaatteesta, joka tällä hetkellä on ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevat yleiset määräykset sisältävässä valtioneuvoston päätöksessä (VNp 395/1991; 27 §). Kyseessä on ydinturvallisuustyön johtava periaate, jonka mukaan ydinenergian käytön turvallisuus on pidettävä niin korkealla tasolla kuin se käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Turvallisuuden edelleen kehittämiseksi on periaatteen mukaan toteutettava toimenpiteet, joita käyttökokemukset ja turvallisuustutkimukset sekä tieteen ja tekniikan kehittyminen huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuina. Tätä periaatetta soveltaen muun muassa Olkiluoto 3 -hankkeelle asetettiin alusta saakka vaatimus siitä, että laitoksen reaktorin suojarakennus suunnitellaan ja mitoitetaan lentokonetörmäyksen kestäväksi.

Toinen turvallisuusajattelun kulmakivi on niin sanottu syvyyssuuntainen turvallisuusperiaate, joka edellyttää, että ydinlaitoksen turvallisuus on varmistettava peräkkäisillä ja toisistaan riippumattomilla suojauksilla. Syvyyssuuntainen turvallisuusperiaate on ulotettava laitoksen sekä toiminnalliseen että rakenteelliseen turvallisuuteen. Käytännössä periaate on läsnä turvallisuuteen vaikuttavissa valinnoissa ydinlaitoksen suunnitteluvaiheesta alkaen. Syvyyssuuntainen turvallisuusperiaate ja sen eri ulottuvuudet on tällä hetkellä esitetty ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevassa valtioneuvoston päätöksessä (13 ja 14 §). Periaatteen merkitykseen katsoen ehdotetaan, että sen ydinsisältö nostetaan uuden 2 a luvun 7 b §:ksi ja tarkempi kuvaus annettaisiin edelleen valtioneuvoston asetuksella annettavissa yleisissä turvallisuusmääräyksissä.

Kolmas perustavaa laatua oleva turvallisuussäännös, joka tällä hetkellä on valtioneuvoston päätöstasolla, koskee ydinenergian käytöstä aiheutuvaa säteilyaltistusta ja radioaktiivisten päästöjen rajoittamista. Tältä osin keskeiset turvallisuusmääräykset ovat ydinvoimalaitosten turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (7 ja 9 §), minkä lisäksi päätöksessä on niin sanottuja suunnitteluarvoja (10—12 §), jotka antavat lähtökohdan ydinvoimalaitoksen turvallisuussuunnittelulle käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien varalta. Tärkeimmät kohdat ehdotetaan nostettavaksi lain tasolle siten, että ensiksi todetaan säteilylain (592/1991) 2 §:n 2 kohdassa säädetty säteilyaltistuksen optimointi eli ALARA (As Low As Reasonably Achievable) -periaate noudatettavaksi kaikessa ydinenergian käytössä. Ydinenergian käytöstä aiheutuvan väestön yksilön säteilyaltistuksen enimmäisarvot annettaisiin edelleen valtioneuvoston asetuksella.

Lain tasolla säädettäisiin myös ydinlaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjen valvonnasta. On olennaisen tärkeätä, että ydinlaitoksen ympäristöä saastuttavat vaikutukset, myös se, että niitä laitoksen toimiessa normaalisti ei käytännöllisesti katsoen ole, varmasti ja luotettavasti todennetaan. Näin ollen ydinenergialakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset siitä, että säteilyaltistuksen enimmäisarvojen kontrolloimiseksi tarvittavat ydinlaitoksen radioaktiivisten päästöjen raja-arvot vahvistaisi Säteilyturvakeskus, ja että päästöjen valvonta on järjestettävä siten, että raja-arvojen noudattaminen voidaan luotettavasti todeta. Nämä ehdotukset eivät käytännössä muuta ydinvoimalaitosten turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen määräyksillä (9 ja 26 §) järjestettyä päästöjen valvontaa ja säteilyaltistuksen seurantaa, mutta kyseiset toiminnot ovat ydinenergian käytön turvallisuuden kannalta niin tärkeitä, että niiden perusteista on säädettävä laissa.

Edellä esitetyn lisäksi ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevasta valtioneuvoston päätöksestä nostettaisiin ydinenergialakiin turvallisuutta koskevien vaatimusten täyttymisen osoittaminen ja arvioiminen (6 §), laitoksen kunnon ja käyttökokemusten seurantaa koskeva vaatimus (27 §), henkilöstöä ja erityisesti sen soveltuvuutta, pätevyyttä ja koulutusta koskevat vaatimukset (25 §) sekä turvallisuuskulttuuria ja laadunvarmistusta, uudemmalla terminologialla laadunhallintaa, koskevat vaatimukset (4 ja 5 §). Nämä nykyään valtioneuvoston päätöstasolla säännellyt asiat ovat ydinenergian käytön turvallisuuden kannalta niin keskeisiä, että niiden perusteet esitetään säädettäväksi ydinenergialakiin lisättävässä uudessa 2 a luvussa.

Ydinjätehuoltoa koskevista valtioneuvoston yleisistä määräyksistä nostettaisiin lakiin käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuutta koskevat keskeisimmät periaatteet, jotka tällä hetkellä ovat asiasta annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 478/1999) 5 ja 7 §:ssä. Johtava periaate on loppusijoituksen toteuttaminen siten, ettei tulevaisuudessakaan aiheudu sellaista säteilyaltistusta, mikä ylittäisi loppusijoitusajankohtana hyväksyttävänä pidetyn tason. Loppusijoitus on myös suunniteltava siten, ettei turvallisuuden varmistaminen edellytä loppusijoituspaikan pitkäaikaista valvontaa loppusijoitustilan sulkemisen jälkeen.

3.2.2.1.2 Ydinenergia-asetuksesta lakiin nostettavat säännökset

Ydinenergia-asetus sisältää pääosin ydinenergialain täytäntöönpanoa koskevia menettelysäännöksiä sekä lain soveltamisen reuna-alueita yksilöiviä teknisiä määrittelyjä, jotka on tarkoituksenmukaista pysyttää edelleenkin asetustasolla. Eräät ydinlaitoksen vastuullista johtajaa ja eräissä muissa vastuutehtävissä toimivia henkilöitä koskevat ydinenergia-asetuksen 16 luvun säännökset on kuitenkin perusteltua nostaa lain tasolle. Tämä johtuu yhtäältä siitä, että kyseisten tehtävien – niiden pätevän, huolellisen ja vastuuntuntoisen hoitamisen – merkitys on ydinlaitoksen turvallisen käytön kannalta ensiarvoisen suuri. Toisaalta on todettava, että näissä tehtävissä toimivien henkilöiden asemaan, oikeuksiin ja vastuisiin liittyy erityispiirteitä, joita koskevista vaatimuksista on säädettävä lakitasolla.

Tämän mukaisesti ehdotetaan, että ydinenergia-asetuksessa olevat ydinlaitoksen vastuullista johtajaa koskevat säännökset (123, 124, 126, 127 ja 130 §) siirretään ydinenergialakiin . Niin ikään ehdotetaan, että ydinlaitoksen valvomossa toimivia ohjaajia sekä ydinlaitoksen valmiusjärjestelyistä, turvajärjestelyistä sekä ydinmateriaalivalvonnasta vastaavia henkilöitä koskevat säännökset (128—130 §) siirretään lakiin. Tätä tarkoittavat ehdotukset sisältyvät lain uuteen 2 a lukuun.

3.2.2.2 Valtuutussäännökset

Ydinenergialain alaan kuuluvan turvallisuussäännöstön hierarkia on kolmiportainen. Laissa ovat periaatteet ja keskeiset menettelyt turvallisuuden varmistamiseksi. Lain 81 §:ssä annetaan valtioneuvostolle valtuutus ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyitä sekä pelastuspalvelujärjestelyitä koskevien yleisten määräysten antamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan Säteilyturvakeskus valmistelee kauppa- ja teollisuusministeriölle ehdotukset kyseisiksi määräyksiksi. Valtuutuksen nojalla on annettu edellä jaksossa 2.1.1. (Nykylainsäädäntö ja sen kehitys) mainitut viisi valtioneuvoston päätöstä.

Valtioneuvoston päätöksillä annetut yleiset ydinturvallisuusmääräykset ovat luonteeltaan aineellisia turvallisuusnormistoja. Tämä koskee varsinkin ydinvoimalaitosten turvallisuudesta sekä ydinjätteiden loppusijoituksesta annettuja päätöksiä, joihin on tiivistetty asiakokonaisuutta koskevat suunnitteluvaatimukset, niiden täyttämisessä noudatettavat tekniset ja toiminnalliset periaatteet, sekä turvallisuuden kannalta tärkeät osa-alueet ja niitä koskevat olennaiset määräykset. Turvajärjestelyjä ja valmiusjärjestelyjä koskevat päätökset ovat luonteeltaan näihin rinnastettavia, vaikka niissä on myös hallinnollistyyppisiä normeja.

Hierarkian kolmannella portaalla ovat Säteilyturvakeskuksen toimittamat ja julkaisemat yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset (YVL -ohjeet). Säteilyturvakeskus on laatinut YVL -ohjeita 1970-luvulta alkaen eli koko sen ajan kun Suomessa on ydinenergiaa käytetty. YVL -ohjeiden antamisen valtuutusperusteena on ydinenergialain voimaan tultua pidetty lain 55 §:n 2 momentin 3 kohtaa. Oikeudelliselta olemukseltaan YVL -ohjeet ovat ministeriöiden ja muiden viranomaisten määräyskokoelmista annetussa laissa (189/2000) tarkoitetussa mielessä ohjeita, joskin niiden tosiasiallinen merkitys ja vaikutus käytännön turvallisuustyössä on huomattava. YVL -ohjeiden normiluonnetta tarkastellaan lähemmin jäljempänä 2 a luvun 7 r §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Ydinenergian käytön turvallisuutta koskevien yleisten määräysten antamista koskeva valtuutussäännös ehdotetaan siirrettäväksi uuden 2 a luvun loppuosaan. Näin valtuutussäännös sijoitettaisiin niiden laintasoisten turvallisuussäännösten yhteyteen, joita tarkentavia yleisiä turvallisuusmääräyksiä se valtuuttaa antamaan. Valtuutussäännöstä ehdotetaan samalla tarkennettavaksi siten, että siinä yksilöidysti osoitetaan ne ydinturvallisuuden osa-alueet, joista annetaan valtioneuvoston asetuksella lain säännöksiä tarkentavia yleisiä turvallisuusmääräyksiä. Valtuutussäännökseen ehdotetaan myös eräitä täydennyksiä.

Valtuutussäännös, jolla määritellään Säteilyturvakeskuksen YVL -ohjeet ja valtuutetaan keskus niitä antamaan, ehdotetaan sijoitettavaksi niin ikään 2 a lukuun välittömästi valtioneuvoston yleisiä turvallisuusmääräyksiä koskevan valtuutussäännöksen perään. Tällä rakenteella 2 a luku sisältäisi keskeiset aineelliset turvallisuussäännökset sekä valtuutussäännösten kautta turvallisuusnormiston koko hierarkian johdonmukaisena, selkeästi hahmotettavana kokonaisuutena.

Ydinenergia-asetukseen viittaava ydinenergialain 82 §:n yleinen asetuksenantovaltuus ehdotetaan korvattavaksi uudella valtuutussäännöksellä, jossa yksilöidään asiat ja osa-alueet, joihin liittyvistä menettelyistä ja hallinnollisista toimenpiteistä voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ydinenergialain 1 lukuun sisältyvät sen soveltamisalaa tarkentavia määrittelyjä (nykyisen ydinenergia-asetuksen 1—3 luvut) koskevat valtuutukset annettaisiin edelleen ydinenergialain asianomaisten säännösten yhteydessä lain 1 luvussa. Myös näihin valtuutuksiin ehdotetaan tarkennuksia niiltä osin kuin ne ovat puutteellisia.

3.2.2.3 Turvajärjestelyt

Ydinenergian käytön turvajärjestelyt ovat nykyään ydinenergialain 7 §:n periaatesäännöksen, lupasäännösten asianomaisten vaatimuskohtien ja ydinvoimalaitosten turvajärjestelyistä annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 396/1991) varassa. Käytännön turvavalvonnan menettelyt ja lainvastaisen toiminnan torjumiseksi välttämättömään voimakeinojen käyttämiseen varautumisen perusteet on johdettu etupäässä rikoslainsäädännön ja pakkokeinolainsäädännön alaan kuuluvista periaatteista. Näissä oikeusinstituutioissa olevat yleiset perusteet pätevät edelleenkin, mutta niitä ei voi pitää perustuslain kannalta katsoen riittävinä, kun otetaan huomioon ydinenergia-alaan ja erityisesti ydinvoimalaitosten käyttöön liittyvät erityiset turvaamistarpeet.

Ydinenergialain uuteen 2 a lukuun esitetään otettavaksi säännökset ydinenergian käytön turvajärjestelyjen suunnittelun periaatteista sekä ydinenergian käyttöön kohdistuvan lainvastaisen toiminnan torjumiseksi tarpeellisten voimakeinojen oikeutusperusteista. Samalla esitetään säänneltäväksi ydinlaitosten säännönmukainen turvavalvonta ja siihen kuuluvat tarkastusmenettelyt ja -valtuudet.

Turvajärjestelyihin liittyy myös ehdotus näihin kysymyksiin erikoistuvasta asiantuntijaelimestä. Ehdotettu ydinenergian käytön turvajärjestelyjä käsittelevä neuvottelukunta tulisi toimimaan Säteilyturvakeskuksen yhteydessä vastaavasti kuin ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitettu ydinenergian käytön turvallisuutta koskevia asioita käsittelevä neuvottelukunta (ydinturvallisuusneuvottelukunta).

3.2.3 Ydinaineisiin ja muihin ydinalan tuotteisiin ja hyödykkeisiin liittyvät valvonta- ja lupamenettelyt

3.2.3.1 Ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vientivalvonta

Ydinenergialaissa säädetään ydinaineiden ja muiden lain soveltamisalaan kuuluvien aineiden, laitteiden, laitteistojen sekä tietoaineiston viennin valvonnasta sekä vientiin liittyvistä lupamenettelyistä. Nämä aineet ja tuotteet ovat kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (1334/2000/EY; EY:n kaksikäyttötuoteasetus) sekä sen määräyksiä täydentävässä kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996; vientivalvontalaki) tarkoitettuja kaksikäyttötuotteita. Vientivalvontalain 1 §:n mukaan sitä sovelletaan silloin, kun tuotteen viennin valvonta ei kuulu muun lain soveltamisalaan. Tämän mukaisesti vientivalvontalakia ei sovelleta ydinalan kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaan, koska ne kuuluvat ydinenergialain soveltamisalaan.

Ennen heinäkuussa 2003 voimaan tullutta vientivalvontalain muutosta ydinalan kaksikäyttötuotteiden viennin valvonta samoin kuin muidenkin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta kuului kauppa- ja teollisuusministeriölle. Vientivalvontalain muutoksella, joka oli osa kauppapoliittisten asioiden uudelleen organisointia, kauppa- ja teollisuusministeriön vastuulle kuulunut kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta, lukuun ottamatta ydinenergialakiin perustuvia ydinalan vientivalvontatehtäviä, siirrettiin ulkoasiainministeriölle. Tehtäviensiirrolla, johon liittyi myös henkilöresurssien siirtoa, selkiytettiin ministeriöiden välistä työnjakoa tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Samalla tehostettiin resurssien käyttöä.

Vientilupia myöntävät ydinenergialain nojalla sekä kauppa- ja teollisuusministeriö että Säteilyturvakeskus. Pääsääntöisesti ministeriö myöntää vientiluvat yhteisön ulkopuolisiin maihin ja keskus yhteisön alueelle. Tästä poikkeuksen muodostavat viennit, jotka suuntautuvat EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen maaluettelossa todettuihin maihin. Nämä maat ovat sitoutuneet kaikkiin kansainvälisiin vientivalvontajärjestelyihin.

Esityksessä ehdotetaan ydinenergialakia muutettavaksi siten, että EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluvien ydinaineiden ja muiden ydinalan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta siirrettäisiin ulkoasiainministeriölle. Tämä ei edellytä vientivalvontalain muuttamista, koska vientivalvontalakia sovelletaan automaattisesti kaikkien niiden kaksikäyttötuotteiden vientiin, jotka eivät kuulu jonkun muun lain soveltamisalaan. Esityksen tavoitteena on selkiyttää ja yksinkertaistaa kaksikäyttötuotteiden vientivalvontamenettelyjä sekä optimoida hallinnon resurssien käyttöä. Siirrettäväksi ehdotetut tehtävät eivät kauppa- ja teollisuusministeriössä ja Säteilyturvakeskuksessa ole vuosittain edellyttäneet merkittävää työpanosta. Ministeriössä ja keskuksessa on vientilupahakemuksia tullut vuosittain vireille vain muutama.

3.2.3.2 Ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden kauttakuljetuksen valvonta

Ydinenergialaissa ei ole erikseen säännelty ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden kauttakulkua. Kauttakulkuun on katsottu sisältyvän aineiden tai tuotteiden tuonti sekä vienti, jolloin vientilupa on ratkaistu tuontilupaharkinnan yhteydessä. Jos kyseiset aineet tai tuotteet ovat olleet radioaktiivisia, on edellytetty myös lupaa niiden kuljettamiseen (kuljetuslupa) Suomen alueella.

Jos ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vientivalvonta siirretään vientivalvontalain soveltamisalaan, on tarkoituksenmukaista, että myös kauttakuljetuksiin liittyvä vientivalvonta toimeenpantaisiin vientivalvontalain mukaisesti. Tällä hetkellä tämä käytännössä tarkoittaisi kauttakuljetuksiin liittyvän vientivalvonnan heikkenemistä, koska EY:n kaksikäyttötuoteasetusta eikä vientivalvontalakia sovelleta aineisiin tai tuotteisiin, jotka ainoastaan kulkevat yhteisön alueen kautta. EU:n neuvoston kaksikäyttötuotetyöryhmässä kuitenkin neuvotellaan parhaillaan kauttakulkuun liittyvän vientivalvonnan sisällyttämisestä EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisalaan. Ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden tuonti Suomeen sekä radioaktiivisten aineiden ja tuotteiden kuljettaminen Suomen alueella olisi kuitenkin edelleen valvonnanalaista ydinenergialain nojalla. Valvova viranomainen olisi kaikissa tapauksissa Säteilyturvakeskus.

3.2.3.3 Ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden tuonnin valvonta

Ydinenergialain soveltamisalaan kuuluu ydinaineiden ja muiden ydinalan aineiden, laitteiden, laitteistojen ja tietoaineiston tuonnin valvonta. Tuontilupia myöntävät sekä kauppa- ja teollisuusministeriö että Säteilyturvakeskus. Ministeriön toimivalta liittyy ydinsulun kannalta merkittävimpiin eli sensitiivisiin aineisiin ja tuotteisiin, kun taas Säteilyturvakeskus myöntää luvat muiden aineiden ja tuotteiden tuontiin. Sensitiivisten aineiden tai tuotteiden tuontilupahakemuksia on viime vuosien aikana tullut vireille ministeriössä vain muutama. Kyseisten aineiden ja tuotteiden tuonnilla Suomeen ei myöskään ole samanlaista ydinsulkupoliittista merkitystä, kuin on näiden aineiden ja tuotteiden viennillä Suomesta. Lupajärjestelmän selkeyden kannalta on perusteltua keskittää kaikkien ydinenergialain soveltamisalaan kuuluvien aineiden ja tuotteiden tuonnin valvonta Säteilyturvakeskukselle.

3.2.3.4 Uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden viennin valvonta

Uraania tai toriumia sisältävien malmien ja malmirikasteiden kuuluminen EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisalaan on ollut tulkinnanvaraista. Lähtökohdaksi on kuitenkin tarkoituksenmukaista ottaa Euratomin ydinmateriaalivalvonnan täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (302/2005/ Euratom) säännökset, joiden puitteissa malmirikasteet määritellään ydinaineiksi. Sen sijaan malmit eivät ole ydinaineita, eivätkä näin ollen kuulu asetuksessa tarkoitetun valvonnan piiriin.

Ydinenergia-asetuksessa malmirikasteet on määritelty erikseen ja näin erotettu ydinaineista. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista yhteisölainsäädäntö huomioon ottaen. Säännösten yhdenmukaistamiseksi ja selkeyttämiseksi ydinenergialainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että uraania tai toriumia sisältävän malmirikasteen määritelmä poistettaisiin ydinenergia-asetuksesta ja malmirikasteisiin sovellettaisiin jatkossa ydinaineita koskevia säännöksiä. Malmirikasteiden vientivalvonta siirtyisi muiden ydinaineiden tavoin vientivalvontalain alaiseksi. Muihin malmirikasteita koskeviin toimintoihin sovellettaisiin jatkossa ydinaineisiin liittyviä ydinenergialain säännöksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että luvanvaraisen toiminnan piiriin lukeutuisi malmirikasteiden viennin ja tuonnin ohella myös niiden hallussapito, käsittely, käyttö, varastointi, luovutus sekä kuljetus.

Uraania tai toriumia sisältävään malmiin liittyvät toiminnot jäisivät edelleen ydinenergialain soveltamispiiriin.

Nykyisin luvan malmien ja malmirikasteiden vientiin yhteisön ulkopuolelle myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö ja yhteisön alueelle Säteilyturvakeskus. Malmien vientilupiin liittyvä ministeriön ratkaisuvalta ehdotetaan siirrettäväksi Säteilyturvakeskukselle. Malmirikasteiden vientivalvonta siirtyisi edellä selostetun mukaisesti ulkoasiainministeriölle. Malmirikasteisiin liittyvä ratkaisuvalta muiden toimintojen osalta kuuluisi ydinaineita koskevien säännösten mukaan Säteilyturvakeskukselle. Toimivallan siirtoon perusteltua hallinnon resurssien käytön kannalta. Mahdollisten ydinsulkupoliittisten näkökohtien huomioon ottamiseksi Säteilyturvakeskuksen olisi kuitenkin pyydettävä lausunto ulkoasiainministeriöltä ennen vientilupa-asian ratkaisua, ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta.

3.2.3.5 Ydinjätteiden tuonnin ja viennin valvonta

Ydinjätteiden tuonti Suomeen sekä vienti Suomesta on ydinenergialain 6 a ja 6 b §:n pääsäännön mukaan kielletty. Kyseisissä pykälissä säädetään myös niistä poikkeustapauksista, joissa ydinjätteiden tuonti tai vienti voidaan sallia. Ydinenergia-asetuksessa yksilöidään tarkemmin ne tilanteet, joissa tuonti tai vienti voi olla mahdollista. Luvan myöntää Säteilyturvakeskus lukuun ottamatta tilannetta, jossa hakemuksen kohteena oleva ydinjäte voidaan ydinenergialainsäädännön mukaan luokitella ns. sensitiiviseksi ydinaineeksi. Tällaisessa tapauksessa lupaviranomainen on nykyisin kauppa- ja teollisuusministeriö. Kyseiset lupa-asiat ovat harvinaisia. Ministeriölle näissä tapauksissa kuuluva ratkaisuvalta ehdotetaan siirrettäväksi Säteilyturvakeskukselle. Ratkaisuvallan keskittäminen tältäkin osin keskukselle tehostaisi hallinnon resurssien käyttöä ja selkeyttäisi lupajärjestelmää.

3.2.4 Ydinjätehuoltoon liittyvät säännökset

Ydinjätehuoltoa koskevia säännöksiä esitetään täydennettäväksi siten, että ydinjätehuollon käsitteeseen sisällytettäisiin myös ydinlaitoksen käytöstä poistaminen. Tätä tarkoittavat täydennysehdotukset sisältyvät ydinenergialain 1 luvun määritelmäosaan.

Varsinaista lakitekstiä täydennettäisiin ehdotettuun 2 a lukuun otettavilla ydinlaitoksen käytöstä poistamista koskevilla yleissäännöksillä. Olennaista on, että käytöstä poistamiseen varaudutaan jo ydinlaitoksen suunnitteluvaiheessa ja että käytöstä poistamista koskeva suunnitelma pidetään ajan tasalla. Ydinlaitoksen purkamista ja muita toimenpiteitä sen käytöstä poistamiseksi ei myöskään saisi perusteettomasti siirtää, kun laitoksen käyttö on pysyvästi lopetettu. Lisäksi uuteen 2 a lukuun esitetään otettavaksi säännös ydinlaitoksen tarvitsemien ydinaineiden ja käytössä syntyvien ydinjätteiden asianmukaisesta käsittelystä ja varastoinnista.

Ydinjätehuoltoa koskevia säännöksiä esitetään muutettavaksi ydinjätehuollon suunnitelmiin ja selvityksiin liittyvän raportointimenettelyn kehittämiseksi. Jätehuoltovelvolliset toimittavat ydinjätehuoltoon liittyvät suunnitelmansa ja jätehuoltokaavionsa viranomaisille nykysäännösten mukaan joka vuosi. Ydinenergia-asetuksen mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö pyytää niistä lausunnon Säteilyturvakeskukselta. Suunnitelmien laatiminen on käytännössä osa laajempaa jätehuoltovelvollisen toteuttamaa ydinjätehuollon tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutyötä (TKS), joka kuvataan TKS -ohjelmassa. Jätehuoltovelvolliset päivittävät TKS -ohjelman kolmen vuoden välein ja toimittavat sen viranomaisille.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on vuonna 2002 ottanut kantaa nykysäännösten edellyttämän jätehuollon suunnitelmista viranomaisille raportoinnin sisältöön ja taajuuteen todeten, että vuosittaisissa selvityksissä esitetään ydinjätehuollon suunnitelmia tiivistetysti käyttäen asianmukaisia viittauksia kulloinkin viimeisimpään tarkempaan ja laajempaan TKS -ohjelmaan. Myös Säteilyturvakeskus on puoltanut raportointimenettelyn kehittämistä siten, että raportit sisältäisivät tarkempia perusteluja ja laajempaa arviointia.

Jätehuollon suunnitelmien ja selvitysten tulee tukea ydinjätehuollon toteuttamista ja turvallisuutta. Menettelyissä on otettava huomioon niin jätehuoltovelvollisten resurssien kohdentaminen kulloinkin tarpeellisiin toimiin kuin myös viranomaisten resurssien tehokas käyttö. On kuitenkin varmistettava, että viranomaisilla on valvontaa ja päätöksentekoa varten riittävät tiedot. Näitä näkökohtia harkittaessa on katsottu perustelluksi siirtyä ydinjätehuollon suunnitelmien vuosittaisesta raportoinnista kolmen vuoden välein tapahtuvaan raportointiin. Lupaviranomainen voisi kuitenkin lupaehdoissa määrätä, että raportointi on toteutettava tiheämmin. Asiaa koskevat muutosehdotukset ovat 28 §:ssä.

Edellä todetut ydinjätehuollon suunnitelmat toimivat ydinjätehuollon kustannuksiin varautumisen perustana. Nykysäännösten mukaan myös varautumista koskevat päätökset vastuumäärän ja rahastotavoitteen vahvistamisesta tehdään vuosittain. Ydinjätehuoltoon liittyvien viranomaismenettelyjen tehostamiseksi ja resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta on perusteltua siirtyä varautumista koskevassa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksenteossa vuosittaisista menettelyistä kolmen vuoden välein toimeenpantavaan päätöksentekoon. Asiaa koskeva muutosehdotus on 43 §:ssä. Jotta varautumisen perustana oleva jätehuoltosuunnitelmien kattava raportointi ja varautumista koskeva päätöksenteko jaksottuisivat samaan jaksoon, muutettaisiin päätöksenteko kolmivuosittain tapahtuvaksi vuodesta 2010 alkaen.

Ehdotettu päätöksenteon jaksotuksen muutos ei vaikuttaisi varautumisjärjestelmän perusteisiin. Päätöksenteon muuttaminen kolmen vuoden välein tapahtuvaksi ei myöskään vaikuttaisi niihin tietoihin, jotka jätehuoltovelvollisen on jätehuoltokaaviossa esitettävä.

3.2.5 Neuvottelukunnat

Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimii jo atomienergialain voimassa ollessa perustettu neuvottelukunta (ydinenergianeuvottelukunta), jonka tehtävänä on avustaa ministeriötä ydinenergian käyttöön liittyvien asioiden valmistelussa. Neuvottelukunnalla on ollut merkittävä rooli erityisesti ydinenergia-alan tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen suuntaamisen arvioinnissa. Alan tutkimustoiminnan rahoittaminen uudistettiin vuoden 2004 alusta voimaan tulleella ydinenergialain muutoksella, mikä osaltaan on vaikuttanut neuvottelukunnan tehtävien vähenemiseen siinä määrin, ettei pysyvän asiantuntijaelimen säilyttäminen enää ole perusteltua.

Ydinenergian käyttö on turvattava lainvastaiselta toiminnalta. Tämän varmistamiseksi edellytetään laissa, että ydinenergian käyttöön liittyvien turvajärjestelmien on oltava riittävät. Turvajärjestelyjen tulee perustua ydinenergian käyttöön kohdistuviin uhkakuviin ja analyyseihin suojaustarpeista. Turva-alan ongelmat ja uhkakuvat poikkeavat sisällöltään olennaisesti turvallisuusteknisistä kysymyksistä, joita käsittelee Säteilyturvakeskuksen yhteydessä toimiva neuvottelukunta (ydinturvallisuusneuvottelukunta). Tämän vuoksi ehdotetaan perustettavaksi Säteilyturvakeskuksen yhteyteen erityinen asiantuntijaelin, joka avustaisi keskusta ydinenergian käytön turvajärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä. Toimielimessä olisivat edustettuina keskeiset turva- ja valvonta-alan viranomaiset sekä ydinenergia-alan keskeiset luvanhaltijat. Toimielimen asettaisi valtioneuvosto kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä.

4.1 Yleistä

Kokonaisuutena arvioiden lakiin ehdotettujen muutosten aineelliset vaikutukset ovat vähäiset. Tämä johtuu siitä, että esityksen pääsisältö on ydinenergialainsäädännön rakenteen ja valtuutussäännösten saattaminen perustuslain vaatimusten mukaiseksi. Näiltä osilta esitys on vaikutuksiltaan neutraali, sillä normisystematiikkaa koskevat ja muut luonteeltaan säädöstekniset muutokset eivät vaikuta ydinenergian käyttöä koskevien velvoitteisiin, vaatimuksiin tai tehtäviin.

Esitys sisältää myös ehdotuksia, joiden tarkoitus on lainsäädännön ajan tasalle saattaminen tai sen eräiden yksityiskohtien sisällöllinen tarkistaminen. Näiltä osin esityksellä on joissakin kohdin taloudellisia sekä viranomaisten toimintaan liittyviä vaikutuksia, joita kuvataan lähemmin seuraavassa.

4.2 Taloudelliset vaikutukset

Ydinenergialain 53a §:ssä tarkoitetun ydinturvallisuustutkimusmaksun perustetta esitetään tarkistettavaksi siten, että vuotuinen maksu olisi 240 euroa ydinlaitoksen lämpötehon mukaan laskettua megawattia kohti nykyisen 220 euron asemesta. Maksu kerätään ydinlaitosten haltijoilta. Maksuperusteen korotuksen tarkoitus on kompensoida yleisen kustannustason nousua, joten ehdotus ei asiallisesti lisää maksuvelvollisten taloudellista rasitusta.

4.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ydinaineiden ja muiden ydinalan kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa ja siihen liittyviä lupamenettelyjä hoitavat kauppa- ja teollisuusministeriö sekä Säteilyturvakeskus. Ehdotuksen mukaan ydinaineiden ja muiden ydinenergian käyttöön soveltuvien aineiden, laitteiden ja tietoaineistojen, lukuun ottamatta uraania tai toriumia sisältävää malmia,vientivalvonta ja siihen liittyvä lupaharkinta siirrettäisiin ulkoasiainministeriölle, jolloin kaikki joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen liittyvä vientivalvonta keskitettäisiin yhdelle viranomaiselle. Edellä tarkoitettuja nykyisin ydinenergialain nojalla ratkaistavia vientilupahakemuksia tulee vuosittain vireille vain muutamia, joten siirrettäväksi ehdotettu työmäärä on käytännössä vähäinen.

Samalla ehdotetaan, että edellä mainittujen tuotteiden tuontilupien sekä uraania ja toriumia sisältävät malmien vientilupien käsittely keskitettäisiin Säteilyturvakeskukselle. Kauppa- ja teollisuusministeriö on tähän saakka myöntänyt sensitiivisten tuotteiden tuontiluvat, joita koskevia hakemuksia on vuosittain tullut vireille vain muutamia sekä malmien ja malmirikasteiden vientiluvat niihin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joita ei ole mainittu ydinenergia-asetuksen C-liitteessä. Viimeksi mainittuja lupahakemuksia on tullut vireille vain muutamia viime vuosien aikana. Tässäkään tapauksessa työmäärän siirto ei olisi merkittävä, mutta hakemusten käsittely yksinkertaistuisi. Nykyisten menettelysäännösten mukaan lupahakemukset osoitetaan Säteilyturvakeskukselle. Jos asia kuuluu ministeriön ratkaisuvaltaan, on keskus toimittanut hakemuksen ministeriölle ja antanut hakemuksesta samalla lausuntonsa.

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriön ja Säteilyturvakeskuksen kiinteässä yhteistyössä. Valmistelutyötä on tehty kolmessa työryhmässä, joiden jäsenet ovat olleet asiantuntijoita Säteilyturvakeskuksesta ja ministeriöstä. Työryhmät ovat valmistelleet ehdotukset perusteluineen kunkin edellä jaksossa 3.2 Keskeiset ehdotukset todetun aihealueen osalta. Valmistelua ohjanneessa ryhmässä oli mukana valtiosääntöoikeuden asiantuntija oikeusministeriöstä.

Valmistelun alkuvaiheessa kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti alan toiminnanharjoittajille tilaisuuden, jossa kuultiin toiminnanharjoittajien näkemyksiä lainsäädännön toimivuudesta käytännössä. Muutosehdotuksia valmistelleet työryhmät ovat työnsä aikana kuulleet toiminnanharjoittajia ehdotusluonnoksista. Saadut ehdotukset ja kommentit on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esitysluonnoksen valmistelussa.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. Edelleen lausuntoa pyydettiin Valtion ydinjätehuoltorahastolta, ydinenergianeuvottelukunnalta, Säteilyturvakeskukselta, FINAS -akkreditointipalvelulta, Geologian tutkimuskeskukselta, Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesiltä, Turvatekniikan keskukselta, Valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta, Helsingin yliopistolta, Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta ja Teknilliseltä korkeakoululta. Lausuntoa pyydettiin myös ydinenergia-alan keskeisimmiltä luvanhaltijoilta Fortum Power and Heat Oy:ltä, Teollisuuden Voima Oy:ltä ja Posiva Oy:ltä. Järjestöistä lausuntoa pyydettiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta, Energiateollisuus ry:ltä ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lta. Lausunto saatiin kaikilta edellä mainituilta lukuun ottamatta oikeusministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä, Geologian tutkimuskeskusta ja Teknillistä korkeakoulua. Myös Valtakunnansyyttäjänvirasto antoi esitysluonnoksesta lausunnon. Lausunnoista on laadittu erillinen yhteenveto.

Lausunnonantajat ovat pitäneet esitystä yleisesti hyvänä. Ehdotuksia, jotka liittyvät ydinenergialain muuttamiseen perustuslain vaatimusten mukaiseksi, on laajasti kannatettu. Nämä ehdotukset koskevat eräiden nykyisin lakia alemmalla säädöstasolla säädettyjen periaatteiden nostamista lakiin sekä valtuutussäännösten muuttamista. Eräät lausunnonantajat ovat huolestuneita siitä, että lakiin lisättävät uudet säännökset saattavat johtaa tilanteeseen, jossa nykyisen lainsäädännön perusteella toimintaa harjoittava luvanhaltija velvoitetaan muuttamaan nykyisen lainsäädännön vaatimukset täyttäviä hyväksyttyjä ratkaisuja. Lakiin nostettaviksi ehdotetut periaatteet ja vaatimukset sisältyvät kuitenkin jo nykyisen lain nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin. Siten ne velvoittavat jo tälläkin hetkellä luvanhaltijoita. Jatkossa näiden lakiin nostettaviksi ehdotettujen periaatteiden ja vaatimusten muuttaminen edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Muihin kuin perustuslakiin liittyvien ehdotusten on nähty pääosin selventävän ja täsmentävän säännöksiä. Eräitä ehdotuksia on sekä kannatettu että vastustettu. Näin on tapahtunut esimerkiksi lain 53 a §:ssä tarkoitetun ydinturvallisuustutkimuksen rahoittamista koskevan maksun korottamista koskevan ehdotuksen osalta. Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimivan neuvoa-antavan toimielimen (ydinenergianeuvottelukunta) lakkauttamista koskeva ehdotus on niin ikään asetettu kyseenalaiseksi muutamassa lausunnossa, kun taas pääosa lausunnonantajista ei ole kommentoinut ehdotusta.

Ehdotusten muotoiluun liittyvät tekniset huomiot on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

2 §. Lain soveltamisala. Lain soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että soveltamisalasta suljettaisiin ydinaineiden ja muiden tässä laissa tarkoitettujen aineiden, laitteiden, laitteistojen ja ydinenergia-alan tietoaineiston, lukuun ottamatta ydinjätteitä sekä uraania tai toriumia sisältäviä malmeja, vienti Suomesta tai Suomen alueen kautta toiseen valtioon. Edellä mainitut aineet ja muut tuotteet ja hyödykkeet ovat EY:n kaksikäyttötuoteasetuksessa tarkoitettuja kaksikäyttötuotteita ja kuuluvat sen soveltamisalaan. EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluvien aineiden ja tuotteiden vienti yhteisön alueelta sekä yhteisön sisällä on asetuksessa määrätyin tavoin luvanvaraista. EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen määräyksiä täydentävät vientivalvontalaki ja sen nojalla annetut säännökset.

Ydinalan kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnan poistaminen ydinenergialain soveltamisalasta ehdotetun mukaisesti tarkoittaisi, että siihen sovellettaisiin jatkossa automaattisesti vientivalvontalain säännöksiä. Tämä yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi valvontaa ja siihen liittyviä lupamenettelyjä. Valvontaviranomainen, joka muun muassa käsittelee vientiin liittyvät lupahakemukset, olisi jatkossa ulkoasiainministeriö kaikkien kaksikäyttötuotteiden osalta.

Ydinalan kaksikäyttötuotteiden viennin poistaminen ydinenergialain soveltamisalasta vaikuttaa pykälän rakenteeseen alla esitetyllä tavalla. Pykälään myös ehdotetaan lisättäviksi siitä nyt puuttuvat valtuutussäännökset, joiden nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa soveltamisalaan liittyviä tarkempia säännöksiä.

Pykälän 1 momentin 3 kohta ehdotetaan edellä esitetyn mukaisesti muutettavaksi siten, että ydinaineiden vienti poistettaisiin lain soveltamisalasta. Vientivalvontalain 1 §:n mukaisesti niiden viennin valvontaan sovellettaisiin jatkossa kyseistä lakia. Ydinenergialakia sovellettaisiin edelleen ydinaineiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen ja tuontiin.

Pykälän 1 momentin 4 kohdaksi ehdotetaan selkeyden vuoksi siirrettäväksi nyt 3 kohdassa olevat säännökset lain soveltamisesta ydinjätteisiin. Säännöksen sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Lakia sovellettaisiin jatkossakin ydinjätteiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin ja tuontiin. Ydinjätteiden vientien valvonta ei kuulu EY:n kaksikäyttötuoteasetuksen eikä vientivalvontalain soveltamisalaan, joten ydinjätteiden vientiin sovellettaisiin siten jatkossakin ydinenergialakia . Suomessa syntyneet ydinjätteet on lain 6 a §:n 1 momentin mukaan käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyvästi Suomeen. Tästä pääsäännöstä voidaan saman pykälän 2 momentin mukaan poiketa eräissä siinä säädetyissä erityistapauksissa. Ydinjätteitä voidaan viedä maasta jatkossakin vain poikkeusluonteisesti ja niitä koskevien laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin lain soveltamisesta eräisiin muihin aineisiin kuin ydinaineisiin, eräisiin laitteisiin ja laitteistoihin, eräisiin erikoislaitteisiin ja ydinenergia-alan tietoaineistoon. Säännökset siirtyisivät tähän nykyisen lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdasta, jossa ehdotetaan säädettäväksi edellä todetun mukaisesti lain soveltamisesta ydinjätteisiin. Lain soveltamisalasta poistettaisiin tässä tarkoitettujen ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vienti, joka edellä todetun mukaisesti siirtyisi vientivalvontalain soveltamisalaan. Säännökseen ehdotetaan lisäksi yhdistettäväksi nykyinen 2 §:n 3 momentti, jolloin lain soveltamisalan tarkentamiseksi tarvittavat valtuutussäännökset voidaan esittää nykyistä selvemmin. Säännöksessä tarkoitettujen tuotteita ja hyödykkeitä koskevat tarkentavat säännökset ehdotetaan annettaviksi valtioneuvoston asetuksella. Myös nykyisin tässä tarkoitetut tarkentavat säännökset on annettu ydinenergia-asetuksessa.

Pykälän 1 momentin 6 kohtaan siirrettäisiin nykyisin pykälän 1 momentin 3 kohdassa oleva säännös lain soveltamisesta uraania tai toriumia sisältäviin malmeihin. Uraania tai toriumia sisältävien malmien vienti ja tuonti kuuluisi nykyiseen tapaan ydinenergialain soveltamisalaan. Nykyisessä säännöksessä oleva käsite ”uraania tai toriumia sisältävä malmirikaste” poistettaisiin ja nämä tuotteet määriteltäisiin ydinaineiksi. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi valtuutus määritellä valtioneuvoston asetuksella tarkemmin, mitä on tässä laissa tarkoitettu uraania tai toriumia sisältävä malmi. Tämä on tarkoituksenmukaista määritelmän pituuden ja teknisyyden vuoksi. Ydinenergia-asetuksessa on jo nykyisin näiden malmien ja malmirikasteiden tarkemmat määritelmät. Malmirikasteen määritelmä poistettaisiin asetuksesta edellä todetun mukaisesti.

Pykälän 2 momentiksi jaoteltuna momentin 1 ja 2 kohdiksi ehdotetaan siirrettäviksi pykälän nykyiset 1 momentin 5 ja 6 kohdat, joihin kumpaankin sisältyy valtuutussäännös tarkentaa asetuksella lain soveltamisalaa. Tarkemmat säännökset soveltamisalasta näiltä osin ovat ydinenergia-asetuksessa. Säännöksen asiasisältöön ei ehdoteta muutoksia.

Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan siirrettäväksi nykyisin pykälän 2 momentissa oleva valtuutussäännös. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännökset siitä, ettei lakia joltakin osin sovelleta sen tarkoituksen kannalta merkitykseltään vähäiseen toimintaan. Valtuutus kohdistuu pykälän 1 momentin ehdotettuihin 1—4 ja 6 kohtiin sekä 2 momentin 1 kohtaan. Valtuussäännöksen asiasisältöön ei ehdoteta muutoksia. Lain soveltamisalasta pois suljettuja toimintoja koskevat tarkentavat säännökset ovat ydinenergia-asetuksessa niiden laajuuden ja teknisyyden vuoksi.

Pykälän 4 momentiksi, joka olisi uusi, ehdotetaan otettavaksi selvyyden vuoksi säännös siitä, mitä lakia pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen ydinaineiden ja 5 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja hyödykkeiden viennin valvontaan lainmuutoksen tultua voimaan sovellettaisiin. Valvontaan sovellettaisiin edellä todetun mukaisesti vientivalvontalakia. Momentissa lisäksi selvennettäisiin, että sellaisten ydinaineiden tai muiden aineiden vientiin, jotka ydinenergialaissa olevan määritelmän mukaisesti samalla ovat ydinjätteitä, sovelletaan kuitenkin ydinenergialakia .

3 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa olevaan ydinenergian käytön määritelmään ehdotetaan teknistä muutosta, joka on välttämätön edellä selostettujen 2 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi. Määritelmän sisältöön ei ehdoteta muutoksia.

Pykälän 4 kohdassa olevaa ydinjätehuollon määritelmää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että ydinjätehuoltoon todettaisiin kuuluvan myös ydinlaitoksen käytöstä poistoon liittyvät toimenpiteet. Kyseessä on selvennys, sillä käytöstä poisto asiallisesti sisältyy jo nykyiseen ydinjätehuollon määritelmään.

Pykälän uudessa 5 a kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi termi ydinvoimalaitos. Kyseinen termi on määritelty nykyisissä ydinturvallisuutta koskevissa valtioneuvoston määräyksissä (ydinturvallisuudesta annettuja valtioneuvoston määräyksiä koskevat valtioneuvoston päätökset 395—398/1991). Koska termi on yksi ydinenergialainsäädännön peruskäsitteitä ja sitä käytetään lakiin ehdotetussa uudessa 2 a luvussa, ehdotetaan termi määriteltäväksi laissa.

Käsite käytöstä poistaminen ehdotetaan määriteltäväksi pykälän uudessa 5 b kohdassa. Vaikka käsite esiintyy jo voimassa olevassa ydinenergialaissa ja -asetuksessa, ei sitä koskevaa määritelmää ole laissa ollut. Käsitettä käytetään myös nyt lakiin ehdotettavissa muutoksissa. Määritelmän sisällyttäminen lakiin on käytöstä poistoon liittyvien vaatimusten tulkinnan yksiselitteisyyden varmistamiseksi tarpeellista.

Käytöstä poistaminen tarkoittaisi lopullisesti suljetun ydinlaitoksen purkamista siten, että luvanhaltija voidaan vapauttaa ydinenergialain 9 §:n mukaisesta jätehuoltovelvollisuudesta. Tämä voisi tapahtua niin, että alue tulee rajoittamattomaan käyttöön tai vaihtoehtoisesti alueelle voisi jäädä käyttörajoituksia, jos sitä esimerkiksi käytettäisiin muuhun ydinenergialain soveltamispiiriin kuuluvaan toimintaan.

Pykälän 7 kohdassa olevaa valmiusjärjestelyjen määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että nykyistä selvemmin osoitetaan, että valmiusjärjestelyissä on kyse ennakolta tapahtuvasta onnettomuustilanteisiin tai turvallisuutta heikentäviin tapahtumiin varautumisesta ja valmistautumisesta tilanteen edellyttämään toimintaan. Samalla tehtäisiin tekninen muutos, joka liittyy pykälään lisättäviin uusiin 9 ja 10 kohtaan.

Pykälän 8 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos pykälään lisättävien uusien 9 ja 10 kohtien vuoksi.

Pykälän uudeksi 9 kohdaksi ehdotetaan viennin määritelmää. Määritelmä on nykyisessä ydinenergia-asetuksessa samansisältöisenä kuin tässä ehdotettu määritelmä. Vaikka ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vienti ehdotetaan edellä 2 §:n perusteluissa esitetyin tavoin poistettavaksi lain soveltamisalasta, sovelletaan lakia jatkossakin ydinjätteiden sekä uraania tai toriumia sisältävän malmin vientiin. Näin ollen ja koska viennin käsite esiintyy laissa, on se tarpeen määritellä lain tasolla. Määritelmän mukaan viennillä tarkoitettaisiin sekä vientiä Suomesta yhteisön alueen ulkopuolelle että siirtoja yhteisön alueella.

Pykälän uudessa 10 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi termi tuonti. Nykyisiin ydinenergialainsäädännön säännöksiin ei sisälly tuonnin määritelmää, vaikka ydinaineiden, ydinjätteiden, muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden sekä uraania tai toriumia sisältävien malmien tuonti kuuluu lain soveltamisalaan. Määritelmän mukaan tuonnilla tarkoitettaisiin sekä tuontia yhteisön alueen ulkopuolelta Suomeen että siirtoja yhteisön alueelta Suomeen.

Pykälän uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuutuksesta, jonka nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkemmat säännökset siitä, mikä on 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ydinainetta ja 3 kohdassa tarkoitettua ydinjätettä sekä siitä, milloin toimintaa on pidettävä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla laajamittaisena. Nämä säännökset ovat jo nykyään ydinenergia-asetuksen 3-6 §:ssä, mutta laista puuttuu selkeä valtuutus tarkentavien säännösten antamiselle asetustasolla. Kyseisiä määrittelyjä ei ole tarkoituksenmukaista nostaa lakitasolle, koska ne ovat luonteeltaan teknisiä, verrattain pitkiä ja yksityiskohtaisia.

6 a §. Suomessa syntyneiden ydinjätteiden ydinjätehuolto. Vuoden 1996 lopussa tuli voimaan 6 a §:llä lakiin lisätty vaatimus siitä, että Suomessa tuotetut ydinjätteet on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Lainmuutoksella lopetettiin Loviisan ydinvoimalaitoksen runsasaktiivisen polttoainejätteen vieminen Venäjälle, jota oli sopimusperäisesti harjoitettu 15 vuoden ajan.

Pykälän 2 momenttiin lisättäväksi ehdotetun uuden 1 a kohdan tarkoitus ei ole muuttaa pykälän 1 momenttiin sisältyvää pääsääntöä. Ehdotuksella tähdätään ydinlaitoksilta peräisin olevien vähäaktiivisten materiaalien ja esineiden tarkoituksenmukaiseen käsittelyyn siten, että ne voitaisiin kierrättää tai niiden tilavuutta olennaisesti pienentää. Tyypillinen esimerkki on maamme ydinvoimalaitoksilla kertyvä vähäaktiivinen metalliromu, jonka siistaukseen soveltuvaa tekniikkaa ei Suomessa ole. Ehdotettu säännös mahdollistaisi käytöstä poistetun lievästi kontaminoituneen komponentin viemisen käsiteltäväksi esimerkiksi Ruotsiin, jossa on puhdistamiseen soveltuvaa tekniikkaan.

Sulattamisen yhteydessä radioaktiivisten aineiden määrä metallissa yleensä vähenee niin, että metalli voidaan joko rajoitetusti tai kokonaan vapauttaa valvonnasta. Radioaktiivisen aineet jäävät pääosin kuonaan, joka käsitellään ydinjätteenä ja toimitetaan yleensä takaisin alkuperämaahan.

Lisäksi pykälän 2 momentin 1 kohtaan tehtäisiin uuden 1 a kohdan lisäämisestä aiheutuva tekninen muutos.

Pykälän 2 momentin johdantolauseeseen ehdotetaan lisättäväksi perustuslain vaatimusten mukaisesti asetuksen antaja. Momentissa tarkoitettuja tarkempia säännöksiä antaisi valtioneuvosto. Asiaa koskevat tarkemmat säännökset ovat ydinenergia-asetuksessa.

6 b §. Muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä koskevat määräykset. Pykälän 2 momentin johdantolauseeseen ehdotetaan lisättäväksi asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys.

2 a luku Turvallisuutta koskevat vaatimukset

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, johon ehdotetaan sisällytettäviksi sellaiset ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat perusperiaatteet ja -vaatimukset, jotka nykyään on esitetty lain nojalla annetuissa ydinturvallisuutta koskevissa valtioneuvoston päätöksissä. Perustuslaki edellyttää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettävän lailla. Täydentävät yksityiskohtaiset ja teknisluonteiset säännökset voidaan antaa asetustasolla. Ydinturvallisuutta koskevia perusperiaatteita ja -vaatimuksia, jotka koskevat kaikkia toiminnanharjoittajia, ei voida pitää luonteeltaan asetustasolla annettavina. Lukuun ehdotetaan siirrettäväksi myös alemmanasteisten turvallisuusmääräysten ja normien antamista koskevat valtuutussäännökset, jotka samalla ehdotetaan uudistettavaksi.

Turvallisuusperiaatteisiin on luettava myös ydinenergian käytön turvajärjestelyjä koskeva perussäännös (lakiehdotuksen 7 l §). Tämän lisäksi ehdotus sisältää turvajärjestelyjen toimeenpanoa koskevat säännökset niiltä osin kuin ne perustuslain mukaan ovat laintasoisilla säännöksillä osoitettavia. Nämä säännökset koskevat ydinlaitoksilla suoritettavaa säännönmukaista turvavalvontaa ja varautumista lainvastaisen toiminnan torjumiseen, sekä voimakeinojen käytön oikeutusperusteita tilanteissa, joissa ydinenergian käyttöön kohdistuvan lainvastaisen toiminnan torjuminen edellyttää voimakeinoihin turvautumista.

7 a §. Johtavat periaatteet. Ehdotetun uuden 7 a §:n tarkoitus on täydentää ydinenergialain 6 §:ssä esitettyä periaatteellista vaatimusta ydinenergian käytön turvallisuudesta. Ydinlaitosten suunnittelu ja arviot niiden turvallisuudesta perustuvat tutkimuksen ja laitosten käyttökokemusten avulla hankittuun tietoon. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa ydinlaitoksen prosesseissa vaikuttavista fysikaalisista ilmiöistä ja tätä tietoa käytetään suunnittelun ja turvallisuusarvioinnin apuvälineinä käytettävien tietokoneohjelmien kehittämiseen ja niiden kelpoistamiseen. Tutkitun tiedon avulla määritellään myös ne raja-arvot, joita hyväksikäyttäen arvioidaan suunnittelun lopputuloksena syntyneiden teknisten ratkaisujen hyväksyttävyys.

Käyttökokemustiedot etenkin ydinlaitosten ikääntyessä ovat perusta ydinlaitosten turvallisuuden määräajoin tehtäville arvioinneille. Käyttökokemustietoa kertyy sekä koti- että ulkomaisilta laitoksilta määräaikaiskokeiden ja käyttöhäiriöiden analysoinnin tuloksena. Tätä tietoa on käytettävä hyväksi arvioitaessa lisätutkimuksen sekä siitä mahdollisesti seuraavien laitosparannusten tarvetta ydinlaitosten turvallisuustason säilyttämiseksi tai edelleen kehittämiseksi.

Tieteen ja tekniikan kehittyminen johtaa myös tarpeeseen arvioida laitosten turvallisuus uudelleen. Uuden tekniikan käyttöönotto edellyttää aina sen turvallisuuden osoittamista tutkimuksen avulla. Tieteen kehittymisen keskeinen merkitys on siinä, että kehityksen seurauksena voidaan ymmärtää paremmin ydinlaitosten käyttäytymistä häiriö- ja onnettomuustilanteissa ja näin saadun tiedon avulla kehittää parempia menetelmiä ydinlaitosten teknisten ratkaisujen suunnittelussa ja niiden turvallisuuden ja laitosparannusten tarpeen arvioinnissa.

Ydinenergia-alan kansainväliset asiantuntijaorganisaatiot IAEA ja WENRA (Western European Nuclear Regulators’ Association) ovat laatineet ja julkaisseet ydinenergian käyttöä koskevia yleisiä turvallisuusperiaatteita ja -vaatimuksia, joiden tarkoitus on edistää alan kansallisten säännöstöjen kehittämistä ja yhtenäistämistä. Ehdotettua 7a §:ää vastaava vaatimus on IAEA:n turvallisuusvaatimuksissa Fundamental Safety Principles, Safety Objectives sekä WENRA:n julkaisemissa referenssivaatimuksissa.

Oikeudellisesti merkittävä on ehdotettuun 7 a §:ään sisältyvä turvallisuuden jatkuvan parantamisen vaatimus sen mukaan kuin käyttökokemusten ja turvallisuustutkimusten sekä kuin tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuna. Tätä periaatetta on sovellettu käytäntöön maamme ydinvoimalaitosten noin 30 vuotta kestäneen käyttöhistorian ajan. Periaatteen merkitys on siinä, että ydinvoimalaitoksen käyttölupaa tiettynä ajankohtana käsiteltäessä vallinneet hyväksyttävyyskriteerit eivät välttämättä enää päde, kun laitoksen käytön hyväksyttävyyttä arvioidaan myöhempänä ajankohtana. Hyväksyttävyys on arvioitava käsittelyajankohtana vallitsevien edellytysten mukaan.

Käytännössä turvallisuusarvioinnit tehdään määräajoin, noin 10 vuoden välein, ja aina silloin kun ydinvoimalaitoksen käyttölupaa haetaan jatkettavaksi.

Ydinvoimalaitoksen käytön hyväksyttävyys arvioidaan näissä uudelleenarvioinneissa niin sanotun SAHARA -periaatteen, jonka ilmaus ehdotettu 7 a § on, mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luvanhaltijan on voitava osoittaa toteuttaneensa sellaiset turvallisuutta lisäävät muutos- ja parannustoimenpiteet, joita käyttökokemusten ja turvallisuustutkimusten sekä tieteen ja tekniikan kehityksen mukaan on pidettävä perusteltuina. Tällä hetkellä periaatteesta on säännös ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevista yleisistä määräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 395/1991) 27 §:ssä, mutta periaatteen merkityksen ja kantavuuden huomioon ottaen siitä on säädettävä laissa.

7 b §. Syvyyssuuntainen turvallisuusperiaate. Syvyyssuuntaisella turvallisuusperiaatteella tarkoitetaan ydinlaitoksen turvallisuuden varmistamista vaurioiden ja säteilyn haitallisten vaikutusten estämiseksi peräkkäisillä, toisiaan varmentavilla toiminnallisilla ja rakenteellisilla tasoilla.

Toiminnallisilla tasoilla tarkoitetaan turvallisuustoimintoja ja niihin liittyviä järjestelmiä ja laitteita, joita tarvitaan estämään häiriöiden ja onnettomuuksien syntyminen ja rajoittamaan niiden seurauksia. Rakenteelliset tasot eli radioaktiivisten aineiden etenemisesteisiin perustuvat tasot muodostuvat mekaanisista rakenteista ja laitteista.

Ydinlaitoksen suunnittelun ensisijaisena tavoitteena on estää normaalin käytön aikana häiriöiden syntyminen. Tämän takia laitteiden suunnittelussa, valmistuksessa, asennuksessa ja huollossa sekä laitoksen käyttötoiminnassa tulee soveltaa korkeita laatuvaatimuksia. Rakenteet ja laitteet suunnitellaan riittävillä varmuusmarginaaleilla, niiden kuntoa valvotaan käytön aikana ja niitä käytetään ja huolletaan käyttäen asianmukaista ohjeistusta.

Ydinlaitoksen huolellisen suunnittelun ja käytön rinnalla varaudutaan käyttöhäiriöihin ja onnettomuuksiin turvallisuustoiminnoilla, joiden tehtävänä on havaita häiriöt ja onnettomuudet ja rajoittaa niiden seurauksia, eli varmistaa radioaktiivisten aineiden etenemisesteiden eheys. Näitä esteitä ovat esimerkiksi ydinvoimalaitoksessa polttoaineen suojakuori, primääripiiri ja suojarakennus. Vasta näiden kaikkien peräkkäisten etenemisesteiden vaurioituminen johtaa radioaktiivisten aineiden päästöön ympäristöön.

Viimeisenä tasona syvyyssuuntaisessa turvallisuusajattelussa varaudutaan onnettomuuden seurausten lieventämiseen tilanteessa, jossa merkittävä määrä radioaktiivisia aineita on päässyt vapautumaan ympäristöön, erilaisilla onnettomuuden hallintamenetelmillä sekä valmius- ja pelastusjärjestelyillä.

Ehdotettua 7 b §:ää vastaava vaatimus on IAEA:n ja WENRA:n julkaisemissa turvallisuusvaatimuksissa ja referenssivaatimuksissa.

7 c §. Säteilyaltistuksen enimmäisarvot. Ydinenergian käytön vaaratekijä liittyy radioaktiivisten aineiden säteilyyn. Ydinlaitoksen käytössä syntyy radioaktiivisia aineita, jotka pääosin pidättyvät ydinpolttoaineessa, reaktorin jäähdytyspiirissä, laitoksen vesien ja kaasujen käsittelyjärjestelmissä sekä jätejärjestelmissä. Hyvin pieni osuus radioaktiivisista aineista vapautuu laitoksesta päästönä ympäristöön. Säteilylain 2 §:n 2 kohdan mukaisen optimointiperiaatteen mukaan toiminta on järjestettävä siten, että siitä aiheutuva terveydelle haitallinen säteilyaltistus pidetään niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Lisäksi ydinlaitos, sen käyttö ja käytöstä poistaminen on suunniteltava siten, ettei valtioneuvoston asetuksella annettavia väestön yksilön säteilyaltistuksen enimmäisarvoja ylitetä. Näiden periaatteiden mukaisesti ei ole riittävää suunnitella toimintaa ainoastaan annettujen raja-arvojen perusteella, vaan toimenpiteitä väestön säteilyaltistuksen pitämiseksi mahdollisimman pienenä on tutkittava sekä ydinlaitoksen suunnittelun, käytön ja käytöstä poistamisen aikana ja ne on toteutettava harkinnan mukaan ottaen huomioon tieteen ja tekniikan tarjoamat keinot.

Radioaktiiviset päästöt ympäristöön koostuvat kaasumaisista ja hiukkasmaisista päästöistä ilmakehään sekä vesipäästöistä mereen. Ydinlaitoksilla radioaktiivisia aineita sisältävät järjestelmät ja laitteet sekä radioaktiivisia aineita sisältävien nesteiden ja kaasujen puhdistamisjärjestelmät suunnitellaan siten, että radioaktiivisten aineiden päästöt ja ympäristön väestön säteilyaltistus voidaan pitää pieninä. Kaikkien suunniteltujen radioaktiivisten aineiden päästöreittien valvomiseksi on olemassa järjestelmät, jotka mittaavat ja tallentavat tiedot ympäristöön päästettävien radioaktiivisten aineiden määristä käyttötilanteissa ja onnettomuuksien aikana. Eri päästöreiteille on määritelty rajat, joiden ylittyessä käynnistetään tarvittavat toimenpiteet päästöjen rajoittamiseksi. Säteilyturvakeskus vahvistaa nämä raja-arvot.

Ydinlaitoksen ympäristön radioaktiivisten aineiden määrien ja säteilytilanteen seurantaa kutsutaan ydinlaitoksen ympäristön säteilytarkkailuksi. Ydinenergia-asetuksen 36 §:n 10 kohdan mukaan hakijan on toimitettava Säteilyturvakeskukselle käyttölupaa hakiessaan ydinlaitoksen ympäristön säteilytarkkailua koskeva ohjelma. Ympäristön säteilyvalvonnan tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että ydinlaitoksesta aiheutuva väestön säteilyaltistus pidetään niin pienenä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista ja että määräyksissä esitettyjä raja-arvoja ei ylitetä. Lisäksi valvonnan avulla havaitaan ympäristön normaalissa säteilytilanteessa mahdollisesti tapahtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin muutokset. Valvonnalla varmennetaan myös ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten päästöjen mittaustulokset ja päästöjen kulkeutumisen arvioinnissa käytetyt laskentamallit.

Kansainvälisen säteilysuojelukomission (International Commission on Radiation Protection, ICRP) julkaisu nro 60 ”1990 Recommendations of the International Commission on Radiological Protection” käsittelee väestön säteilyannoksien rajoittamista samaan tapaan optimoinnin ja annettujen enimmäisarvojen kautta kuin edellä on esitetty. Vastaava periaate sisältyy perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annettuun neuvoston direktiiviin (96/29/Euratom) sekä IAEA:n julkaisemaan säteilysuojelua koskevaan ohjeeseen (Safety Series No. 115).

7 d §. Varautuminen käyttöhäiriöihin ja onnettomuuksiin. Ydinlaitokset suunnitellaan ja rakennetaan sekä niitä käytetään noudattaen korkeimpia mahdollisia laatuvaatimuksia. Syvyyssuuntaisen turvallisuusperiaatteen ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä estämään käyttöhäiriöitä ja onnettomuuksia. Turvallisuutta varmistavien toimenpiteiden rinnalla ydinlaitosten suunnittelussa varaudutaan käyttöhäiriöihin ja onnettomuuksiin, joka on toinen syvyyssuuntaisen turvallisuusperiaatteen tavoite.

Onnettomuuksien hallintaan ja niiden seurausten lieventämiseen varaudutaan tätä varten suunniteltujen teknisten järjestelmien sekä toisaalta ydinlaitoksen käyttöhenkilöstön valmennuksen ja asianmukaisen ohjeistuksen avulla. Onnettomuuden aikana teknisillä järjestelmillä on huolehdittava ydinlaitoksen tehon ja/tai kriittisyyden eli uraanipolttoaineessa syntyvän ketjureaktion hallinnasta, polttoaineen jäähdyttämisestä ja radioaktiivisten aineiden etenemisen estämisestä ympäristöön. Onnettomuuden hallintaan liittyvät myös hätä- ja häiriötilanneohjeet sekä valvomo, joiden avulla ydinlaitoksen käyttöhenkilökunta voi hallita onnettomuuden kulkua asianmukaisesti.

Ehdotetun 7 d §:n 1 momentissa ilmaistu periaate tarkoittaa käytännössä, että niin sanotut käyttöhäiriöt, joita voi tapahtua kerran noin sadan reaktorin käyttövuoden eli reaktorivuoden aikana, eivät saa aiheuttaa käytännöllisesti katsoen minkäänlaista haittaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Sen sijaan onnettomuuksissa, jotka ovat käyttöhäiriöitä harvinaisempia, on varauduttava rajoitettuihin vaikutuksiin. Onnettomuuksien kohdalla vaatimuksena olisi näiden vaikutusten rajoittaminen vähimpään mahdolliseen ja kaikissa tapauksissa niin, ettei valtioneuvoston asetuksella säädettäviä säteilyaltistuksen enimmäisarvoja eikä säteilyn muille haittavaikutuksille asetettuja raja-arvoja ylitettäisi.

Ehdotetun 7 d §:n tarkoitus on ensinnäkin asettaa nimenomaisesti vaatimus, että ydinlaitoksen suunnittelussa tulee varautua eriasteisiin käyttöhäiriöihin ja myös onnettomuuksiin. Peruslähtökohtana tulee pitää, että onnettomuuden todennäköisyyden on oltava sitä pienempi, mitä vakavampi onnettomuuden seuraus saattaisi olla ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Ehdotus sisältää myös perusteet, joiden mukaan konkreettisten suunnitelmien sisältöä ja riittävyyttä analysoitaisiin. Valtioneuvoston asetuksella säädettävät säteilyaltistuksen enimmäisarvot käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien varalta olisivat keskeiset kriteerit tässä arvioinnissa.

Ehdotetun 7 d §:n mukaiset perusteet käyttöhäiriöihin ja onnettomuuksiin varautumiselle ydinlaitosta suunniteltaessa nojautuvat tämän hetken parhaisiin kansainvälisiin suosituksiin. Niitä vastaavat vaatimukset ovat sekä IAEA:n että WENRA:n julkaisemissa turvallisuusvaatimuksissa ja referenssivaatimuksissa.

Onnettomuuksien varalle tehtäviä valmiusjärjestelyjä käsitellään 7 p §:ssä.

7 e §. Turvallisuuden todentaminen ja arviointi. Ydinlaitoksen turvallisuutta ja sen turvallisuusjärjestelmien teknisiä ratkaisuja on perusteltava käyttämällä kokeellisia ja laskennallisia menetelmiä. Laskennallisia menetelmiä ovat muun muassa häiriö- ja onnettomuusanalyysit, lujuusanalyysit, vika- ja vaikutusanalyysit sekä todennäköisyyspohjaiset riskianalyysit. Analyysejä on ylläpidettävä ja tarvittaessa täsmennettävä ottaen huomioon käyttökokemukset, kokeelliset tutkimustulokset, laitosmuutokset ja laskentamenetelmissä tapahtuva kehitys.

Ydinlaitosten suunnittelu perustuu niin sanottujen determinististen analyysien (laskennallisten menetelmien) käyttöön. Näiden analyysien avulla on osoitettava, että ydinlaitos täyttää turvallisuudelle asetetut vaatimukset. Analyysissa käydään läpi kaikki ajateltavissa olevat tapahtumat ja ne luokitellaan arvioidun esiintymistaajuuden perusteella eri tapahtumaluokkiin. Tapahtumaluokissa käytetään tapahtumien taajuudesta riippuen eri hyväksymiskriteereitä lakiehdotuksen 7 d §:n 1 momentissa esitetyn periaatteen mukaisesti.

Erityisesti ydinvoimalaitoksia koskevien determinististen analyysien tulokset varmennetaan todennäköisyyspohjaisilla riskianalyyseilla. Todennäköisyyspohjaisilla menetelmillä arvioidaan numeeristen turvallisuustavoitteiden toteutuminen ja varmistetaan laitoksen suunnittelun tasapainoisuus. Tämä tarkoittaa laitossuunnitelmien turvallisuuden arvioimista kokonaisuutena mukaan lukien myös järjestelmät, joilla ei ole suoranaista merkitystä turvallisuustoimintojen toteutumiselle, tarkoituksena paljastaa mahdolliset turvallisuutta uhkaavat tekijät myös tätä kautta. Todennäköisyyspohjaisia riskianalyyseja käytetään myös eri suunnitteluvaihtoehtojen turvallisuuden arvioimiseen.

Turvallisuuteen liittyvät analyysit tehdään laskentamenetelmillä, joiden luotettavuus on osoitettu riittävin perustein. osoitettava kelpuuttamalla ne käytettävissä olevan kokeellisen tiedon perusteella luotettavien tulosten varmistamiseksi. Periaatteena on, että ydinlaitoksen suunnittelussa käytetyt laskentamallit on kelpuutettava kokeellisen tiedon perusteella vähintään sillä alueella mihin niitä käytetään ydinlaitoksen suunnittelussa.

Ensivaiheessa ydinlaitoksen turvallisuus arvioidaan laitoksen rakentamiseen ja käyttöönottoon liittyvissä lupaprosesseissa. Käytön aikana laitoksilla käytetyt rakenteet ja laitteet vanhenevat. Lisäksi ydinlaitoksilla tehdään muutoksia tai parannuksia käyttökokemusten ja turvallisuustutkimuksen tulosten perusteella sekä tekniikan ja tieteen kehittyessä. Jo näistä tekijöistä johtuen on perusteltua kirjata lakiin vaatimus, että ydinlaitoksen turvallisuutta tulee säännöllisesti arvioida sen turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Vaatimus vastaa nykyistä käytäntöä, joka on perustunut laitosten käyttöluvissa asetettuihin ehtoihin ja Säteilyturvakeskuksen turvallisuusviranomaisena asettamiin vaatimuksiin.

Vallitsevan käytännön mukaan kokonaisarviointia edellytetään tehtäväksi noin kymmenen vuoden välein. Laitoksen iästä, käyttöhistoriasta, yksittäisistä käyttötapahtumista tai muista laitoskohtaisista tekijöistä johtuen arvioinnit voidaan ajoittaa myös tätä useammin tehtäviksi. Käytännössä arviointitarve tarkastellaan laitoksen käyttölupaa myönnettäessä ja sitä uudistettaessa ja laitoskohtaista arviointia koskevat ehdot sisällytetään tarpeen mukaan kulloinkin myönnettävään käyttölupaan.

Ehdotetun 7 e §:n mukaiset vaatimukset ovat alan kansainvälisten suosituksien mukaiset. Niitä vastaavat periaatteet on kirjattu sekä IAEA:n että WENRA:n julkaisemiin turvallisuusvaatimuksiin ja referenssivaatimuksiin.

7 f §. Rakentaminen ja käyttö. Perusta ydinlaitoksen turvallisuudelle luodaan rakentamisvaiheessa, jonka aikana mahdollisesti tehdyt virheet saattavat haitata laitoksen turvallista käyttöä ja aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia häiriö- ja onnettomuustilanteissa. Ydinlaitoksen käytön aikana on oleellista, että turvallisuutta ylläpidetään ja kehitetään rakenteellisesti ja organisatorisesti. Tämän vuoksi ydinlaitoksen rakentamis- ja käyttöluvan haltijan erityinen velvollisuus on huolehtia siitä, että turvallisuus tulee asianmukaisesti huomioitua ydinlaitoksen rakentamisen ja käytön aikana.

Rakentamisluvan ja käyttöluvan haltijan tulee huolehtia siitä, että ydinlaitos rakennetaan ja sitä käytetään turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Rakentamisluvan ja käyttöluvan haltijan henkilökunnan organisaation eri tasoilla on tunnettava laitoksen ydinturvallisuuteen liittyvät vaatimukset sekä tiedostettava tehtäviensä turvallisuusmerkitys. Luvanhaltijan tulee erityisesti huolehtia siitä, että ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttöön osallistuvat muut organisaatiot noudattavat ydinturvallisuuteen liittyviä turvallisuusvaatimuksia ja ymmärtävät niiden merkityksen.

Luvanhaltijan organisaation eri tasoilla vastuiden tulee olla selkeästi määritellyt. Työt on toteutettava kirjallisten ohjeiden ja kuvausten mukaan, joissa turvallisuus on huomioitu asianmukaisella tavalla. Lisäksi työt tulee dokumentoida siten, että toteutuksen laatu voidaan luotettavasti todentaa jälkikäteen.

Ydinlaitoksen laitteet ja rakenteet vanhenevat käytön aikana. Lähtökohtana ydinlaitoksen käytön valvonnassa on varmistua, että laitoksen kunto pysyy suunnitteluperusteiden mukaisena ja että käyttökokemukset sekä tieteen ja tekniikan kehitys otetaan huomioon laitoksen turvallisuutta edelleen parannettaessa. Käyttökokemuksia seuraamalla voidaan saada myös arvokasta tietoa odottamattomista tapahtumista, joita suunnittelussa ei ole osattu ottaa huomioon. Ydinlaitoksen turvallisuus voidaan varmistaa ydinlaitoksen kuntoa ja käyttökokemuksia järjestelmällisesti seuraamalla ja kunnossapito- ja muutostöiden hyvällä suunnittelulla.

Ehdotetun 7 f §:n mukaiset vaatimukset vastaavat alan kansainvälisiä suosituksia. Niitä vastaavat periaatteet ovat sekä IAEA:n että WENRA:n julkaisemissa turvallisuusvaatimuksissa ja referenssivaatimuksissa. Ehdotuksen 2 ja 3 momenttien tarkoitus on samalla painottaa ydinenergialain 3 luvun mukaisia luvanhaltijan velvollisuuksia, joiden merkitys yritystoimintojen erikoistuessa ja suurissa projekteissa tyypillisten jopa moniportaisten alihankintaketjujen yleistyessä on entisestään korostunut.

7 g §. Käytöstä poistaminen. Ehdotetun 7 g §:n 1 momentin ensimmäinen lause edellyttää ydinlaitoksen käytöstä poistamiseen varautumista jo laitoksen suunnitteluvaiheessa. Tähän liittyvistä valmiuksista ja esitettävistä selvityksistä rakentamis- ja käyttölupahakemusten yhteydessä säädetään tarkemmin lain 19 ja 20 §:ssä. Momentin toinen virke edellyttää käytöstä poistamiseen liittyvien suunnitelmien raportointia siten kuin lain 28 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi. Yksityiskohtaisen käytöstä poistamissuunnitelman päivittämistarpeesta päätettäisiin lain 28 §:n perusteella tehtävässä päätöksessä. Kansainväliset suositukset huomioon ottaen yksityiskohtainen käytöstä poistamissuunnitelma tulisi pääsääntöisesti päivittää kuuden vuoden välein.

Pykälän 2 momentti edellyttää ydinlaitoksen käytöstä poistamisen toimeenpanoa hyväksytyn suunnitelman mukaisesti sen jälkeen, kun ydinlaitoksen käyttö on lopetettu. Luvanhaltijan on toimitettava Säteilyturvakeskuksen hyväksyttäväksi riittävän yksityiskohtainen laitoksen käytöstä poistoa koskeva suunnitelma. Suunnitelman sisältöä koskevat tarkemmat vaatimukset asettaisi Säteilyturvakeskus ehdotetun 7 r §:n nojalla. Tärkeä periaate myös on ydinlaitoksen käytöstä poistamisen suunnittelu ja toteutus niin, ettei purkamistoimenpiteitä perusteettomasti lykätä kauemmas tulevaisuuteen. Käytöstä poistoon liittyvien toimien optimaalinen ajoitus riippuu useista tekijöistä, kuten teknisestä valmiudesta, purkamistoimenpiteistä aiheutuvista säteilyannoksista, loppusijoitustilojen olemassaolosta, ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta, alueella olevien muiden ydinlaitosten käytöstä poistamisesta ja laitosalueen käyttötarpeesta.

Ehdotettu säännös ei estä mahdollisuutta, että ydinlaitoksen käytöstä poistamista koskevaan suunnitelmaan sisältyy pitkäkestoinen – esimerkiksi joitakin kymmeniä vuosia kestävä – valvottu säilytys ennen laitoksen purkamista. Jos suunnitelma rakentuu näin, se on perusteltava osoitettavissa olevilla asiasyillä, kuten purkamisesta aiheutuvan kokonaissäteilyaltistuksen minimoimisella.

7 h §. Ydinaineet ja ydinjätteet. Ehdotettu 7h §:n 1 momentti edellyttää, että ydinlaitoksella on tekniset valmiudet huolehtia turvallisella tavalla laitoksen käytössä tarvittavien ydinaineiden, muun muassa ydinpolttoaineen sekä käytössä syntyvien ydinjätteiden käsittelystä ja varastoinnista. Tarvittavien tilojen ja järjestelmien on sisällyttävä laitossuunnitelmaan ja ne ovat samalla tavalla ydinenergialain mukaisen viranomaisvalvonnan kohteena kuin muut laitososat.

Pykälän 2 momenttiin sisältyy ydinjätteiden loppusijoitusta koskeva johtava periaate: tulevaisuudessaan ei saa aiheutua sellaista säteilyaltistusta, jota ei loppusijoituksen toteutusajankohtana voida pitää hyväksyttävänä. Tämän periaatteen, joka sisältyy myös alan kansainvälisiin suosituksiin, muun muassa IAEA:n ydinjätekonventioon, lähtökohta on sukupolvien yhdenvertaisuus.

Pykälän 3 momentti korostaa, että ydinjätteiden loppusijoituksen suunnittelussa on turvallisuuden oltava etusijalla. Tämä edellyttää loppusijoitusratkaisun optimointia ottaen huomioon muun ohessa jätteen aktiivisuuden väheneminen, menetelmien tekninen kypsyysaste, tutkimustiedon riittävyys ja muut olennaiset seikat. Momentti myös asettaa suunnittelun lähtökohdaksi sellaisen ratkaisun, jossa pitkäaikaisturvallisuuden edellytyksenä ei ole loppusijoituspaikan valvonta. Tämä periaate sisältyy useisiin kansainvälisiin suosituksiin ja on yhdenmukainen ydinenergialain 6 luvussa säädettyjen ydinjätehuollon vastuuperiaatteiden kanssa.

Ydinjätehuoltoon liittyvistä valmiuksista ja esitettävistä selvityksistä rakentamis- ja käyttölupahakemusten yhteydessä säädetään lain 19 ja 20 §:ssä. Ehdotettu 4 momentti sisältää ydinjätehuoltosuunnitelmien säännönmukaisen päivittämisen vaatimuksen siten kuin 28 §:ssä esitetään tarkemmin säädettäväksi.

7 i §. Henkilöstö. Tähän pykälään kootut ydinenergian käyttöön osallistuvaa henkilöstöä koskevat vaatimukset sisältyvät tällä hetkellä ydinenergia-asetukseen. Perustuslain periaatteiden mukaista on säätää lain tasolla kaikkein keskeisimmistä turvallisuuteen vaikuttavista vaatimuksista. Näin ollen ehdotuksen tarkoitus on siirtää keskeisimmät ydinenergian käyttöön osallistuvaa henkilöstöä koskevat vaatimukset ydinenergialakiin .

Ydinenergian käyttöön oikeuttavan luvan haltijalla tulee olla riittävä henkilöstö, jolla on tehtäviensä edellyttämä koulutus ja ammattitaito sekä riittävät tiedot laitoksen turvallisuutta koskevista vaatimuksista. Olennaista myös on huolehtiminen siitä, että eri tehtävissä toimivat henkilöt tiedostavat työnsä turvallisuusmerkityksen.

Ydinlaitoksen valvomossa työskentelevien ohjaajien rooli on laitoksen turvallisen käytön kannalta olennainen. Ydinvoimalaitoksissa on lisäksi varavalvomo tai vastaavat rinnakkaisjärjestelmät sellaisten onnettomuus- tai uhkatilanteiden varalta, joissa niin sanotun päävalvomon toimintakyky menetetään. Ohjaajien tehtävät ovat turvallisuuden kannalta niin keskeisiä vastuutehtäviä, että nykyään ydinenergia-asetuksella (128 §) on säädetty vaatimus, että näissä tehtävissä saa toimia vain Säteilyturvakeskuksen hyväksymä henkilö, ehdotetaan nostettavaksi ydinenergialakiin . Reaktorilaitoksen ohjaajalta vaaditaan, että hänellä on soveltuva peruskoulutus ja että hän on saanut perusteellisen koulutuksen ydinlaitoksen käyttötoimintaan sekä häiriötilanteiden ja onnettomuuksien hallintaan. Hänen on osoitettava työtaitonsa sekä läpäistävä hyväksymismenettelyyn liittyvä kirjallinen ja suullinen kuulustelu. Lisenssi toimia valvomossa ohjaajana annetaan määräaikaisena, joten se on määräajan umpeutuessa uudistettava.

Ydinlaitosten eräät tehtäväalueet ovat turvallisuuden kannalta niin merkittäviä, että niille on nimettävä erityiset vastuuhenkilöt, jotka Säteilyturvakeskus hyväksyy tehtäväänsä. Tällaisia tehtäväalueita ovat valmiusjärjestelyt, turvajärjestelyt ja ydinmateriaalivalvonta. Henkilöillä, jotka toimivat näissä tehtävissä, on oltava riittävä toimivalta ja tosiasialliset edellytykset kantaa heille osoitettu vastuu.

Niin sanotusta vastuullisesta johtajasta, joka vastaa kyseisen ydinenergian käyttötoiminnan turvallisuudesta kokonaisuutena, ehdotetaan säädettäväksi lakiehdotuksen 7 k §:ssä.

7 j §. Turvallisuuskulttuuri ja laadunhallinta. Johtamisjärjestelmä sisältää prosessit ja menettelytavat, joita käyttäen organisaatio määrittelee turvallisuus- ja laatupolitiikkansa, tavoitteet toiminnalleen ja ne menettelytavat, joiden avulla tavoitteet saavutetaan. Ydinlaitoksen johtamisjärjestelmän yhtenä tavoitteena tulee olla kehittää ja ylläpitää korkeatasoista turvallisuuskulttuuria, joka sisältää samalla edellytykset kehittyneelle laadunhallinnalle.

Ydinvoimalaitoksen suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöönottoon, käyttöön, käytöstä poistamiseen ja ydinjätehuoltoon osallistuvilla organisaatioilla on oltava johtamisjärjestelmä ja sitä on arvioitava säännöllisesti ja parannettava jatkuvasti. Johtamisjärjestelmässä tulee koota yhteen kaikki organisaation johtamisvaatimukset ja siinä tulee kuvata suunnitellut ja järjestelmälliset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että vaatimukset täytetään. Sen on oltava yhteensopiva organisaation tavoitteiden kanssa ja auttaa niiden saavuttamista. Johtamisjärjestelmän tärkein tavoite on turvallisuuden varmistaminen.

Johtamisjärjestelmän on katettava koko laitoksen elinkaari sijoituspaikan valinnasta käytöstä poistamiseen. Sen tulee velvoittaa koko henkilöstöä sekä ydinvoimalaitoksella työskenteleviä alihankkijoita, toimittajia ja muita yhteistyökumppaneita.

Ydinlaitosta suunniteltaessa, rakennettaessa ja käytettäessä on toimittava hyvän turvallisuuskulttuurin mukaisesti. Luvanhaltijan ja ydinvoimalaitoksen ylimmän johdon tulee näkyvästi ja johdonmukaisesti sitoutua turvallisuutta edistäviin ratkaisuihin sekä toimittava niin, että laitoksen turvallisuus varmistetaan jokaisella tasolla ja jokaisen toimenpiteen yhteydessä.

Organisaation toimivuuden kannalta yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, miten sitä johdetaan. Johdon asettamat painopisteet ja johdon toiminnassa ilmenevät arvot ja odotukset ohjaavat henkilöstön toimintaa. Organisaation rakenne, henkilöresurssien riittävyys ja hyvin suunniteltu työnjako ovat perustana sille, että tehtävät ovat mielekkäitä ja motivoivia. Turvallisuuskulttuurin korkeaa tasoa ylläpidettäessä johdon omalla esimerkillä on keskeinen merkitys. Ydinlaitoksella työskentelevillä on oltava hyvät edellytykset turvallisuuden jatkuvaan kehittämiseen.

Ydinlaitoksen käytön sekä huolto- ja korjaustöiden yhteydessä töiden huolellinen suorittaminen on välttämätöntä. Tavoitteena on suojata laitteita häiriötekijöiltä ja säteilyltä. Kaikki työt on suunniteltava ennakolta ja tehtävä huolella. Henkilöstön tulee toimia vastuuntuntoisesti ja ymmärtää tehtäviensä turvallisuusmerkitys. Erityisesti henkilöstökoulutuksessa on korostettava sitä, että kaikkiin havaittuihin puutteisiin tai vikoihin puututaan välittömästi. Taloudellisten menetysten riski ei saa koskaan olla esteenä turvallisuuden kannalta välttämättömien toimenpiteiden suorittamiselle.

Ydinlaitosten turvallisuuskulttuuria ei voi rakentaa yksinomaan sääntöjen noudattamiselle. Koulutuksessa ja käytännön työssä on korostettava sitä, että jokainen hallitsee työnsä ja ymmärtää tehtävänsä merkityksen ydinlaitoksen turvallisuudelle.

Ohjeiden ajantasaisuus ja selkeys on tärkeä perusta turvallisuudelle. Henkilöstön, joiden toimintaa ohjeet sääntelevät, on tunnettava ja ymmärrettävä ohjeiden sisältö ja sitouduttava niiden noudattamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käyttäjien on itse osallistuttava ohjeiden ylläpitoon ja kehittämiseen.

Johtamisjärjestelmän yhtenä tärkeänä tehtävänä on luoda edellytykset korkeatasoiselle laadunhallinnalle. Tältä osin koko laitoksen eliniän ajan alkaen laitoksen suunnittelusta ja jatkuen sen rakentamisen, käytön ja käytöstä poistamisen ajan ydinlaitoksen luvanhaltija on velvollinen kehittämään ja ylläpitämään dokumentoitua johtamisjärjestelmää, jossa määritellään turvallisuuden kannalta tärkeille ydinlaitokseen liittyville laitteille, tehtäville ja töille vaadittavat laatuvaatimukset ja turvallisuustavoitteet. Johtamisjärjestelmän asettamien laatuvaatimusten pitää kattaa kaikki ne organisaatiot, jotka osallistuvat ydinlaitoksen suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöön sekä käytöstä poistamiseen.

Ehdotetun 7 j §:n mukaiset johtamisjärjestelmälle asetettavat erityisvaatimukset vastaavat parhaita käytössä olevia ydinenergia-alan kansainvälisiä referenssejä. Johtamisjärjestelmää koskevat periaatteet sisältyvät sekä IAEA:n että WENRA:n julkaisemiin turvallisuusvaatimuksiin ja referenssivaatimuksiin.

7 k §. Vastuullinen johtaja. Vastuullista johtajaa koskevat säännökset ovat nykyään ydinenergia-asetuksessa. Luvanhaltijaa velvoittavat vastuullisen johtajan tehtäviä ja asemaa koskevat vaatimukset ovat kuitenkin senlaatuisia, että perustuslain periaatteiden mukaan niistä tulee säätää lailla. Ehdotuksen tarkoitus on täten siirtää vastuullista johtajaa koskevat olennaisimmat vaatimukset ydinenergia-asetuksesta asiasisällöltään jokseenkin sellaisenaan ydinenergialakiin . Ydinenergia-asetukseen jäisi säännös vastuullisen johtajan ja tämän varahenkilön määräämisestä (122 §) sekä vastuulliseksi johtajaksi esitettävän henkilön pätevyysvaatimuksia koskeva säännös (125 §).

Ehdotetun 7 k §:n 1 momentissa osoitettaisiin ne ydinenergian käytön alueet, joille toiminnasta vastuullinen johtaja ja tämän varahenkilö tulee määrätä. Ydinlaitoksen rakentaminen ja rakentamisen valvonta on ensisijaisen tärkeä vaihe laitoksen turvallisen käytön kannalta. Siten vaatimus, että vastuullinen johtaja on määrättävä jo laitoksen rakentamisvaiheen ajaksi, on perusteltu. Vastuullinen johtaja tulee määrätä myös ydinlaitoksen käytölle, ydinenergialain alaan kuuluvalle luvanvaraiselle kaivostoiminnalle sekä sellaisille ydinaineiden ja ydinjätteiden käytölle ja kuljetukselle, jota varten on haettava erillinen lupa.

Vastuullisen johtajan ammatillinen pätevyys ja sopivuus tehtäväänsä on ydinenergian turvallisen käytön olennainen edellytys. Pykälän 2 momentin mukaisesti vastuullisena johtajana voisi, kuten nykyäänkin, toimia vain Säteilyturvakeskuksen tähän tehtävään hyväksymä henkilö. Säteilyturvakeskus voisi 5 momentissa esitetyn mukaisesti peruuttaa vastuullisen johtajan hyväksymisen, kuultuaan ennen asian lopullista ratkaisemista vastuullista johtajaa ja luvanhaltijaa. Tämä säännös on nykyään ydinenergia-asetuksen 126 §:ssä. Vaikka vastuullisen johtajan hyväksymisen peruuttamista valvontaviranomaisen toimesta on pidettävä hyvin poikkeuksellisena menettelynä, jota käytännön turvallisuusvalvonnassa ei ole jouduttu kertaakaan edes harkitsemaan, on sen pysyttäminen lainsäädännössä edelleen perusteltua täysin ennakoimattomien tilanteiden varalta.

7 l §. Turvajärjestelyt. Turvajärjestelyt ovat ydinenergialain 3 §:ssä olevan määritelmän mukaisesti toimenpiteitä, jotka suunnitellaan ja tehdään ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta. Ydinvoimalaitosten ja muiden ydinlaitosten kohdalla turvajärjestelyjen suunnittelu alkaa siitä, että laitoksen toimintojen sijoittelussa ja suojauksessa otetaan huomioon myös lainvastaisen toiminnan mahdollisuus ja sen torjuminen. Käytönaikaiset turvatoimenpiteet on suunniteltava ennalta ja esitettävä hyväksyttäväksi käyttölupaa haettaessa.

Tärkeä osa ydinenergian käytön turvajärjestelyjä ovat toimenpiteet, joilla turvataan tuoreen ydinpolttoaineen ja muiden ydinmateriaalien kuljetukset, samoin ydinjätteiden kuljetukset, mikäli niitä kuljetetaan ydinlaitoksen alueen ulkopuolella. Silloin kun kuljetukseen liittyy ydinmateriaalin tai jätteen tilapäistä varastointia ydinlaitoksen alueen ulkopuolella, turvajärjestelyvelvoitteet koskevat myös varastointia. Käytännössä varteenotettavia ovat nykyään niin sanotun tuoreen ydinpolttoaineen kuljetukset, joita tehdään säännöllisesti maamme ydinvoimalaitosten polttoainetarpeen täyttämiseksi. Ydinjätteiden siirrot tehdään vielä pitkään voimalaitosalueiden sisäpuolella, joten ne ovat laitosten turvajärjestelyjen piirissä. Laitosten ulkopuolelle saatetaan viedä korkeintaan tutkimusnäytteitä tai vastaavia jätelähetyksiä niin vähäisinä määrinä, että erikseen organisoituja turvajärjestelyjä ei yleensä tarvita.

Turvajärjestelyjä on toteutettu maamme ydinvoimalaitosten koko käyttöhistorian ajan. Nyt ehdotetun lainmuutoksen tarkoitus ei ole uudistaa ydinenergian käytön turvajärjestelyjen sisältöä, vaan saattaa niiden säädösperusta ajan tasalle. Turvajärjestelyjen toimeenpano edellyttää senlaatuisia tarkastus- ja varautumismenettelyjä, tarpeen vaatiessa myös voimakeinojen käyttöä uhkien torjumiseksi, että niiden perusteista on perustuslain mukaan säädettävä laintasoisin säännöksin. Sanotun mukaisesti tarkoitus on säätää ydinenergialaissa perusteet turvajärjestelyjen suunnittelemiselle, säännönmukaiselle turvavalvonnalle, lainvastaisen toiminnan torjuntaan varautumiselle sekä voimakeinojen käytölle uhkatilanteessa, jossa voimakeinoihin turvautuminen on välttämätöntä (lakiehdotuksen 7 l—7 o §)

Ehdotetun 7 l §:n 1 momentin mukaisesti ydinenergian käytön turvajärjestelyjen tulee perustua ydinenergian käyttöön kohdistuviin uhkakuviin sekä analyyseihin suojaustarpeista. Käytännössä uhkakuvien ja suojaustarpeiden arvioiminen on jatkuvaa toimintaa, jossa turva-alan asiantuntijoiden yhteistyönä tarkkaillaan ympäristönmuutoksia ja tarvittaessa kehitetään turvajärjestelyjä niin, että ne mahdollisimman hyvin ovat ajantasaisen uhkakuva- ja suojaustarveanalyysin mukaiset.

Ydinvoimalaitosten ja muiden ydinlaitosten turvajärjestelyihin kuuluvat ensinnäkin säännönmukaisen turvavalvonnan toimenpiteet, joita ovat muun ohessa henkilöille tehtävät turvatarkastukset sekä laitosalueelle tulevien ajoneuvojen ja tavaroiden tarkastaminen. Toisaalta on varauduttava torjumaan laitokseen kohdistuva tarkoituksellinen lainvastainen toiminta, joka lievimmillään saattaa olla esimerkiksi luvatonta hakeutumista alueelle, jolla liikkumista on lakiin perustuvilla määräyksillä rajoitettu. Vakavasta lainvastaisesta toiminnasta on kyse, jos suunnitelmallisesti pyritään vahingoittamaan ydinlaitosta tai sen toimintoja.

Ydinlaitoksen turvajärjestelyjen operatiivinen runko on turvaorganisaatio, joka koostuu turvajärjestelyjen suunnitteluun ja toimeenpanoon koulutetuista turvahenkilöistä. Turvaorganisaatioon voi kuulua myös muita kuin luvanhaltijan palveluksessa olevia turvahenkilöitä, jotka työskentelevät luvanhaltijan ja asianmukaisen luvan omaavan vartiointiliikkeen välillä tehdyn toimeksiantosopimuksen perusteella. Ydinvoimalaitoksilla henkilöiden, jotka vastaavat turvajärjestelyjen suunnittelusta ja turvaorganisaation toiminnan johdosta, tulee kuitenkin aina olla asianomaisen luvanhaltijan palveluksessa. Nämä vastuuhenkilöt on nimettävä tehtäväänsä ja esitettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksyttäväksi siten kuin lakiehdotuksen 7 i §:n 3 momentissa on esitetty.

Ydinmateriaalin tai ydinjätteen kuljetuksen ja siihen mahdollisesti liittyvän tilapäisen varastoinnin turvaaminen ei yleensä edellytä varsinaisen turvaorganisaation muodostamista. Käytännössä uhkakuvat ja suojaamistarve on arvioitava kunkin kuljetuksen yhteydessä samalla kun tehdään ydinenergialain edellyttämä kuljetussuunnitelma. Suunnitelmaan kuuluu sen osana turvasuunnitelma, jossa kuvataan turvajärjestelyt ja esitetään tarvittavat turvahenkilöt (lakiehdotuksen 7 l §:n 2 momentti).

Turvaorganisaation ja turvahenkilöiden tehtävät, vastuut ja koulutusvaatimukset on määriteltävä. Vaatimus koskee sekä ydinlaitoksilla että niiden ulkopuolella ydinenergian käytön turvajärjestelyissä toimivia turvahenkilöitä. Käytännön työskentelyä silmälläpitäen tulee turvahenkilöille olla järjestetty turvatehtävien hoitamiseksi välttämättömät toimintaedellytykset: tehtävän mukaiset toimintavaltuudet sekä tarkoitukseensa soveltuvat valvontavälineet, viestintävälineet, suojavälineet ja voimankäyttövälineet.

Lakiin ehdotetaan kirjattavaksi periaate, että voimankäyttövälineet on suhteutettava uhkakuviin ja suojaustarpeisiin. Ydinlaitoksen turvaorganisaation käyttämien voimankäyttövälineiden mitoitus tulee lakiehdotuksen mukaan turva-alan ammattiviranomaisten arvioitavaksi, kun jäljempänä 7 n §:ssä tarkoitettu turvaohjesääntö esitetään vahvistettavaksi. Voiman tarve ja sen mukainen varustus arvioidaan ja ratkaistaan täten viime kädessä virkavastuulla. Näin on tarkoitus luoda takeet, että ydinlaitoksella olevien voimankäyttövälineiden sekä laadullinen että määrällinen mitoitus on perustellussa suhteessa arvioituihin reaalisiin uhkakuviin ja suojaustarpeisiin.

Tärkeä osa turvajärjestelyjen toimeenpanoa on tiedottaminen ydinlaitoksen säännönmukaiseen turvavalvontaan kuuluvista toimenpiteistä ydinlaitoksella työskentelevälle henkilökunnalle ja niille, jotka asioivat ydinlaitoksen alueella esimerkiksi asiantuntijoina, tavarantoimittajina, vierailijoina tai erityisissä virkatehtävissä. Ydinlaitokselle työhön tulevan henkilön kannalta on asianmukaista, että hänelle kerrotaan käytössä olevista turvavalvontamenettelyistä jo palvelukseen otettaessa. Kun turvavalvontamenettelyjä muutetaan, kuuluu asiaan, että ydinlaitoksen henkilöstö informoidaan muutoksista hyvissä ajoin ennen niiden käyttöön ottamista ja että muutosten perusteita tarkastellaan tarvittaessa yhteistoimintalain mukaisessa yhteistoimintamenettelyssä. Ydinlaitoksella asioiville ulkopuolisille tulee sopivalla tavalla tiedottaa turvavalvontamenettelyistä, mikä yleensä käy luontevasti päinsä samalla kun sovitaan laitokselle tulosta ja otetaan tulijan henkilötiedot. Ydinvoimalaitoksella asioitaessa henkilötietojen tarkistaminen ennakkoon on normaali ja perusteltu käytäntö.

Turvajärjestelyjen perusteita käsiteltäessä on vielä korostettava, että järjestyksen ja turvallisuuden varmistaminen on poliisin perustehtävä. Luvanhaltijan ja poliisin välinen riittävä yhteistyö on ydinenergian käytön turvatoiminnoissa onnistumisen välttämätön ehto. Luvanhaltijalle kuuluvat säännönmukaisen turvavalvonnan rutiinitoiminnot ja uhkatilanteessa toimenpiteet uhan torjumiseksi siihen saakka, kunnes poliisi ehtii paikalle. Olennaista on, että poliisi hälytetään välittömästi kun uhka on todettu. Jos tilanne poliisin paikalle saavuttua vaatii erityistoimenpiteitä lainvastaisen toiminnan torjumiseksi, asianomaisen poliisivirkamiehen tulee ottaa vastuu torjuntatoimien johtamisesta, ja joka tapauksessa suorittaa asiaankuuluvat poliisitoimet normaalitilan palauttamiseksi ja uhkatilanteeseen liittyvien tapahtumien tutkimiseksi.

7 m §. Turvavalvonta. Pykälässä esitetään säädettäväksi laintasoiset perusteet ydinlaitosten keskeisille turvavalvontatoiminnoille. Ydinvoimalaitoksilla turvavalvonta on osa laitoksen säännönmukaista toimintaa ja se koskee sekä ydinvoimalaitoksella työskentelevää henkilöstöä että laitoksella asioivia vierailijoita, tavarantoimittajia, alihankkijoita, viranomaisia ja muita ulkopuolisia. On korostettava, että säännös on tarkoitettu selkeyttämään ydinturvallisuuden kannalta perustellut käytännöt, jotka ovat vakiintuneesti käytössä ja jotka ovat ydinvoimalaitoksella työskenteleville samoin kuin siellä asioiville tuttua rutiinia laitoksen turvallisuuden varmistamiseksi.

Ydinvoimalaitoksissa käytettyihin menettelyihin perustuva turvavalvonta täydessä laajuudessa ei ole välttämätön pienillä ydinlaitoksilla, jollainen on Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkimusreaktori FiR 1. Koska ehdotettu säännös ei ole pakottava, tutkimusreaktorin turvavalvonta voidaan toteuttaa tarpeen mukaisella tavalla siten, että turvajärjestelyt ovat asianmukaiset ja riittävät.

Pykälän 1 momentissa tarkoitettu turvatarkastus voidaan tehdä ydinlaitoksen alueelle saavuttaessa tai laitoksen sisäisten turvavyöhykkeiden kulunvalvontapisteissä. Tarpeen vaatiessa turvatarkastus voidaan tehdä myös muussa yhteydessä ydinlaitoksen alueella, jos siihen on aihetta. Ydinlaitoksen turvahenkilöiden suorittama turvatarkastus ei sisällä henkilön tarkastamista muuten kuin teknisellä ilmaisimella tai vaatteita tunnustelemalla vaarallisten tai luvattomien esineiden tai aineiden löytämiseksi. Tarkastus vastaa lentokentällä tehtävää turvatarkastusta. Jos tarkastuksessa löydetään jotain luvatonta, asia annetaan poliisille tai, jos se lain mukaan on mahdollista, pois otetut esineet tai aineet palautetaan tarkastetulle samalla kun hän poistuu ydinlaitoksen alueelta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perusteet ydinlaitoksen turvaamisen varmistamistarkoituksessa tehtävälle kokeelle nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Ehdotuksen mukaan ydinlaitoksella työskentelevä tai siellä asioiva olisi velvollinen turvahenkilön pyynnöstä tekemään kokeen, jollaista poliisi käyttää liikennevalvonnassa alkoholin tai huumaavan aineen vaikutuksen alaisuuden toteamiseksi. Käytännössä nämä kokeet kuuluvat suomalaisten ydinvoimalaitosten turvatoimintoihin jo nykyään, ja ne ovat tuttuja laitosten työntekijöille ja siellä asioiville. Alkoholin osalta koe on alkometrillä tehtävä puhalluskoe, ja huumaavien aineiden osalta sylkitestausilmaisimella tehtävä sylkitesti.

Tieliikennevalvonnassa ja muussa liikenneturvallisuuden valvonnassa käytettävistä kokeista on säädetty pakkokeinolain (450/1987) 6 luvun 3 pykälässä, jonka mukaan koe on tehtävä siten ja sellaisella menetelmällä, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa tutkittavalle. Saman lainkohdan mukaan sisäasiainministeriö antaa tarkemmat ohjeet kokeen tekemisestä. Tämän mukaisesti sisäasiainministeriö on standardoinut liikennevalvonnassa käytettävät alkoholi- ja huumetestit ja niissä käytettävät välineet niin, että testit voidaan suorittaa tehokkaasti tien päällä, testattavalle sanottavaa haittaa aiheuttamatta. Ohjeistus sisältää myös testivälineiden toimintavarmuudesta huolehtimiseksi tarpeelliset kalibrointi-, hoito- ja huolto-ohjeet.

Lakiehdotus lähtee siitä, että ydinlaitoksen turvavalvonnan testeihin alkoholin tai huumaavan aineen toteamiseksi sovelletaan samoja periaatteita ja käytäntöjä kuin mitä poliisin liikennevalvontaa koskevat säädökset ja ohjeistus edellyttää. Ydinlaitoksen turvaorganisaatiolla, jonka tulee muutoinkin toimia yhteistyössä poliisin kanssa, tulee olla käytössään ajantasainen sisäasiainministeriön ohjeistus, jonka mukaisin menetelmin ja menettelytavoin turvavalvonnan testit tulee toteuttaa.

On korostettava, että lakiehdotuksen mukaan kenenkään ei ole pakko suostua puhalluskokeeseen tai sylkitestiin. Silloin kun henkilö ei suostu kokeeseen tai testiin, tai hän on selvästi päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen, hänet voidaan ohjata pois ydinlaitoksen alueelta. On korostettava myös sitä, että ydinenergialain nojalla ei kenellekään voitaisi suorittaa muunlaisia kokeita tai tutkimuksia alkoholin tai huumausaineen toteamiseksi, kuin edellä selostetut poliisin rutiinivalvonnassa käytettävät perustestit. Mikäli esimerkiksi työntekijän sylkitesti antaisi viitteen huumausaineen käytöstä, jo työntekijän oma oikeusturva vaatisi testituloksen oikeellisuuden selvittämistä, esimerkiksi lääkärin määräämän lääkevalmisteen vaikutuksen selvittämistä, asianmukaisella laboratoriotutkimuksella. Tämän selventämiseksi on 2 momentin loppuun otettu nimenomainen toteamus siitä, että työntekijälle muulla tavoin tehtävästä huumausainetestistä säädetään laissa yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004).

Turvahenkilöllä ei olisi missään tapauksessa oikeutta määrätä positiivisen testi-indikaation saanutta työntekijää kontrollitutkimukseen tai muuhun lisätoimenpiteeseen. Turvahenkilön osuus rajoittuisi siihen, että hän korkeintaan suosittaa työntekijää oman etunsa nimessä hakeutumaan kontrollitutkimukseen, ja että hän toimittaa tiedon testituloksesta asianomaiselle esimiehelle luvanhaltijan organisaatiossa. Esimiehen vastuulla on ratkaista, antaako turvavalvonnan positiivinen testitulos yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun perustellun aiheen epäillä, että työntekijä on huumausaineiden vaikutuksen alaisena työssä, ja onko hänet täten velvoitettava laboratoriotutkimukseen kyseisen lain mukaista huumausainetestiä koskevan todistuksen hankkimiseksi ja työnantajalle esittämiseksi.

Ehdotetun 3 momentin mukaan ydinlaitoksen alueelta poistamisen peruste olisi puhalluskokeesta tai sylkitestistä kieltäytymisen ohella, että henkilö kieltäytyy 1 momentin mukaisesta turvatarkastuksesta.

7 n §. Varautuminen lainvastaisen toiminnan torjumiseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin ydinlaitoksilta edellytettävän turvaorganisaation järjestämisestä ja toiminnan perusteista. Lähtökohta on, että ydinlaitoksen luvanhaltija on velvollinen dokumentoimaan lainvastaisen toiminnan torjunnan operatiiviset pääasiat turvaohjesäännöksi, joka on esitettävä Säteilyturvakeskuksen käsiteltäväksi. Käytännössä Säteilyturvakeskus tulisi ydinturvallisuutta valvovana viranomaisena määrittelemään tarkentavat vaatimukset, jotka turvaohjesäännön tulee täyttää. Luvanhaltijalla olisi täten turvaohjesääntöä valmistellessaan ohjenuoranaan ydinenergialainsäädäntö ja siihen perustuvat Säteilyturvakeskuksen tarkentavat vaatimukset.

On tärkeätä, että ydinlaitosten ja erityisesti ydinvoimalaitosten turvajärjestelyt ylläpidetään huolella ja niitä toteutetaan tehokkaasti. Turvajärjestelyissä on varauduttava myös laitokseen kohdistuvia väkivaltaisia iskuja sisältäviin uhkakuviin, joiden torjumiseksi on oltava hyvin koulutettu turvaorganisaatio ja sen käytössä tarpeelliset välineet voimankäyttöön. Näihin näkökohtiin katsoen on perusteltua, että turvaohjesääntö saatetaan turva-alan viranomaisasiantuntijoiden arvioitavaksi ennen sen käyttöön ottamista. Tämä on tarpeen sekä ylilyöntien että alimitoituksen välttämiseksi ydinlaitosten turvajärjestelyjä suunniteltaessa ja toimeen pantaessa.

Lakiehdotuksen mukaan turvaohjesääntö olisi Säteilyturvakeskuksen vahvistama sääntöasiakirja, joka velvoittaa luvanhaltijaa ja sen palveluksessa olevia asianomaisia vastuuhenkilöitä. Ennen turvaohjesäännön vahvistamista Säteilyturvakeskuksen olisi kuultava sisäasiainministeriötä ja lakiehdotuksen 56 §:n 3 momentissa tarkoitettua turva-alan asiantuntijoista muodostettavaa neuvottelukuntaa, joka toimisi ydinalan turvakysymysten valtakunnallisena asiantuntijaelimenä. Kuuleminen tapahtuisi käsiteltävän asian laadun mukaan joko normaalilla lausuntomenettelyllä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla, kuten järjestetyllä kokoontumisella asian käsittelemiseksi. Olennaista on, että kuuleminen ja sen sisältö tulee asianmukaisesti dokumentoiduksi.

Turvaohjesääntöön ja siihen liittyviin asiakirjoihin, samoin kuin kaikkiin muihinkin viranomaisten käsiteltäviin turvadokumentteihin sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), jonka 24 §:n kohdassa 7 säädetään turvajärjestelyjä koskevien ja niiden toteuttamiseen vaikuttavien asiakirjojen salassapidosta. Periaate on, että nämä asiakirjat ovat salassa pidettäviä, ”jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista”. Vaikka salassapito on arvosteltava ja ratkaistava viime kädessä yksittäistapauksittain, kysymyksen tullessa esiin konkreettisen asiakirjan kohdalla, voidaan käytännöllisesti katsoen varmana pitää, että ehdotetun 7 n §:n mukainen turvaohjesääntö ja siihen liittyvät asiakirjat tullaan käsittelemään salassa pidettävinä. Näin siksi, että niiden joutuminen lainvastaista toimintaa suunnittelevan haltuun olisi epäilyksittä vaaraksi turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumiselle.

Turvaohjesäännössä esitettäviä asioita olisivat muun ohessa turvaorganisaation johto ja toiminnan järjestäminen, mikä käytännössä tarkoittaisi muun muassa turvaorganisaation johdon ja johtosuhteiden, henkilövahvuuksien, päivystysvahvuuksien, varahenkilöjärjestelyjen, valvonta- ja tarkkailutehtävien, toimintataktiikoiden ja vastaavankaltaisten perustoimintojen määrittelemistä. Toiseksi turvaohjesäännössä tulisi kuvata turvaorganisaation varustelu – valvontavälineet ja -tekniikka, viestintävälineet, muut välineet ja varusteet, joihin luetaan myös turvaorganisaatioon kuuluvien työasu – sekä suojavälineet ja voimankäyttövälineet. Voimankäyttövälineiden laadullinen ja määrällinen mitoitus on harkittava edellä 7 l §:n kohdalla kuvatun periaatteen mukaan niin, että voimankäyttövarustus perustuu reaalisiin uhkakuviin ja suojaustarpeisiin. Turvaohjesääntöön kirjattaisiin myös menettelytavat suhteessa poliisiin uhkatilanteessa: ohjeet poliisin hälyttämiseksi sekä se, miten vastuu torjuntatoimien johtamisesta siirretään poliisille sen paikalle saavuttua.

Olennainen osa turvajärjestelyjä on turvatehtäviä suorittavien henkilöiden koulutus. Lakiehdotuksen mukaan perusvaatimuksista, joiden täyttämistä edellytetään jokaiselta turvaorganisaatioon kuuluvalta, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoitus on, että turvaorganisaatiossa olevilla tulee olla yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (282/2002) mukainen vartijakoulutus ja saman lain 29 §:n mukainen voimankäyttökoulutus käsiaseen, kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan käyttöön, sekä lisäksi tehtävän edellyttämät tiedot turvattavasta ydinlaitoksesta ja sen toiminnoista.

Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin lisäksi, että turvaohjesäännössä tulee määrätä tarpeellisesta erikoiskoulutuksesta ja taitotason osoittamisesta. Tarkoitus on, että erikoisvaatimukset on asetettava koskemaan kaikkia niitä turvahenkilöitä, jotka ovat oikeutettuja käyttämään muita voimankäyttövälineitä kuin yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 29 §:ssä tarkoitetut välineet. Erikoiskoulutettavien turvahenkilöiden kouluttamisessa ja taitotasovaatimuksissa on tarkoitus soveltaa poliisin erikoiskoulutuksessa käytettäviä koulutusperusteita, tasokokeita ja menettelyjä taitotason osoittamiseksi.

Edellä esitetyt näkökohdat kuvaavat ensisijaisesti ydinvoimalaitosten turvaohjesäännölle, turvaorganisaatiolle ja turvahenkilöille asetettavia vaatimuksia. Pienempien ydinlaitosten, kuten Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkimusreaktorin kohdalla vaatimuksia tulee soveltaa arvioitujen uhkakuvien ja suojaustarpeiden pohjalta, mikä käytännössä tarkoittaa, että turvaohjesääntö ja turvaorganisaatio voivat olla yksinkertaisemmat kuin ydinvoimalaitoksilla.

7 o §. Voimakeinojen käyttö. Lakiehdotuksen tarkoitus on, että ydinenergian käytön turvajärjestelyt ja niihin liittyvät valtuudet rajoitetaan ydinenergian käytön turvaamiseen ja vain siihen. Ydinenergialain mukaisissa turvatehtävissä toimivien turvahenkilöiden työllä ei täten olisi esimerkiksi yleiseen järjestykseen tai tavanomaiseen rikolliseen toimintaan kohdistuvia tarkoitusperiä. Tämä on syytä tiedostaa peruslähtökohtana, kun arvioidaan ydinenergian käytön turvahenkilöiden tehtäviä ja oikeuksia.

Lähtökohta ei tarkoita niin sanottujen jokamiehen oikeuksien ja velvollisuuksien poissulkemista. Ydinenergialain mukaisessa tehtävässä toimiva turvahenkilö voi esimerkiksi ottaa pakkokeinolaissa (450/1987) säädetyin edellytyksin kiinni verekseltään tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän ja käyttää siinä voimaa pakkokeinolaissa säädetyin tavoin. Edellytyksenä on luonnollisesti pidettävä, että jokamiehen oikeuden käyttäminen ei vaaranna ydinenergian käytön turvaamistehtävää. Turvahenkilö myös voi ja hänen tuleekin saattaa poliisin tietoon työssään tekemänsä havainnot, joiden ilmoittaminen poliisille on jokaisen velvollisuus.

Lähtökohdan toteaminen on tarpeen siksi, että muualla turva-alan lainsäädännössä (esimerkiksi jo mainittu laki yksityisistä turvallisuuspalveluista, samoin laki järjestyksenvalvojista, 533/1999) turva-alan ammattihenkilöille asetetut tehtävät usein tukevat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistavoitteita. Näiden ammattihenkilöiden toiminta on määritellyin edellytyksin ja rajoituksin ”yleisturvaavaa”. Ydinenergian käytön turvajärjestelyt ovat erikoisalue, johon ei ole syytä liittää muita turvaamistavoitteita, ei edes periaatetasolla ja vielä vähemmän säädöstasolla.

Lakiehdotuksen 7 o §:ssä säädettäväksi ehdotettuja valtuuksia ja voimankäytön oikeutuksen perusteita on arvioitava tästä lähtökohdasta. Valtuuksien käyttö on oikeutettua, kun se perustuu ydinenergialaissa tarkoitetun ydinenergian käytön turvaamistarpeeseen ja toteutetaan ydinenergialakiin nojautuvien edellytysten mukaisella tavalla.

Pykälän 1 momentin mukaiset valtuudet ja velvoite luovuttaa kiinni otettu henkilö viipymättä poliisille vastaavat perustuslain säätämisen jälkeisissä turva-alan säädöksissä noudatettuja yleisiä periaatteita, joita soveltaen säännös on kirjoitettu ydinlaitoksen turvaamisen olosuhteet huomioon ottaen. Pykälän 2 momentissa ehdotetut perusteet voimakeinojen käytön puolustettavuuden arvioimiseksi perustuvat niin ikään perustuslain mukaisiin periaatteisiin.

Koska turvaorganisaatioon kuuluvalla tulisi lakiehdotuksen mukaan olemaan merkittävät voimankäyttöoikeudet, tulee esitettyä 7 o §:ää arvioida perustuslain 124 §:n valossa, jossa säännellään julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä koskevia tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Turvaorganisaatiossa ehdotetuilla oikeuksilla toimiminen on julkisen vallan käyttöä, koska sillä voidaan puuttua yksilöiden perusoikeuksiin. Ehdotetun 7 o §:n voimankäyttövaltuuksia voi pitää perusteltuina ydinlaitoksen toiminnan laatua arvioitaessa. Koska ydinlaitos sisältää ihmiselle ja ympäristölle erityisen haitallisia aineita, siihen kohdistettu lainvastainen toiminta saattaa vakavimmillaan uhata laitoksen lähialueiden ja koko yhteiskunnan turvallisuutta. Näin ollen ydinlaitoksen turvaaminen on yleisen edun mukaista.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan ottanut kantaa voimakeinojen käyttöön perustuslain 124 §:n osalta. Itsenäiseen harkintaan perustuvaa voimakeinojen käyttöä on perustuslakivaliokunnan käytännössä pidetty perustuslain 124 §:ssä mainittuna merkittävänä julkisen vallan käyttönä (PeVL 19/2005 vp, s. 8/I, PeVL 2/2002 vp, s. 3). Voimakeinojen käyttö on katsottu perustelluksi sen tapahtuessa tarkasti rajatussa tilassa tai tilanteessa (PeVL 55/2005 vp, s. 3/I, PeVL 48/2005 vp, s. 4/I). Ydinlaitoksen turvaaminen voidaan lukea tarkasti rajatussa tilassa ja tilanteessa tapahtuvaksi toiminnaksi. Esitettyä 7 o §:ää ei voida turvaamistoiminnan laatu ja perustuslakivaliokunnan aiempi tulkintakäytäntö huomioon ottaen pitää perustuslain 124 §:n kannalta ongelmallisena.

Lakiehdotuksen lähtökohta on, että ydinenergian käytön turvahenkilöiden tulee olla tehtäviensä mukaisella tavalla koulutettuja voimankäyttöön, mukaan luettuna voimankäytön oikeutusperusteet ja niiden soveltaminen käytännön tilanteissa siten, että voimankäyttö rajoitetaan turvaamistarpeen kannalta välttämättömään. Toisaalta voimaa on käytettävä tarvittaessa tehokkaasti siten, että turvaamistarkoitus kyetään täyttämään vaativassakin uhkatilanteessa. Pykälän 3 momentin säännös on tarkoitettu täydentämään 7 l ja 7 n §:ssä turvahenkilöiden koulutuksesta sanottua ja korostamaan voimakeinojen käyttöä koskevan koulutuksen merkitystä.

Pykälän 4 momentti koskee tilannetta, jossa turvatoimintaa johtaa poliisi. Momentissa todetaan poliisilain (493/1995) 27 §:ssä säädetty periaate.

Pykälän 5 momentti sisältää vastaavan toteavan viittauksen kuin poliisilain 27 § rikoslakiin, jossa säädetään voimakeinojen käytön liioittelusta.

7 p §. Valmiusjärjestelyt. Pykälä sisältää keskeisimmät ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyjä koskevat vaatimukset, joita ovat toiminnan suunnittelu ja henkilöstöresurssien varaaminen valmiustilanteiden varalle sekä henkilöstön toimintaedellytykset koskien toimintaa valmiustilanteissa ja sen suunnittelua.

Häiriö- ja onnettomuustilanteita koskevien onnettomuusanalyysien perusteella suunnitellaan toiminta ja sen käynnistäminen, toiminnan laajuus sekä laaditaan toimintaohjeet eriasteisten valmiustilanteiden varalle.

Suunnittelussa on huomioitava myös radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön. Tämä edellyttää varautumista päästön ja säteilytilanteen vaikutusten arviointiin ja sitä koskevaan mittaustoimintaan myös ydinvoimalaitoksen ympäristössä sekä toiminnan ohjeistamista. Tilanne vaatii myös toiminnan yhteensovittamista ja ohjeistusta sekä koulutusta ja harjoituksia yhdessä viranomaisten kanssa. Pelastuslain (468/2003) 9 §:n mukaisesti pelastustoimi laatii yhteistyössä asianomaisen laitoksen kanssa pelastussuunnitelman laitoksessa sattuvan onnettomuuden varalle.

Toiminnan suunnittelu ja sen toteuttaminen valmiustilanteissa edellyttää koulutettua henkilöstöä, toimivaltuuksien ja tehtävien määrittelyä sekä toimintaohjeita. Valmiustilanteiden varalle olevissa huonetiloissa on voitava työskennellä myös onnettomuustilanteen aikana ja huonetiloissa on oltava asianmukaiset varusteet sekä luotettavat viestintäjärjestelmät hälyttämiseen, yhteydenpitoon ja tiedonvälittämiseen viranomaisten ja voimalaitoksen valmiusorganisaation ryhmien kesken.

Valmiusjärjestelyissä otetaan huomioon myös yhteisösäännöstön ja IAEA:n ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen vaatimukset sekä IAEA:n julkaisemat turvallisuusvaatimukset.

7 q §. Yleiset turvallisuusmääräykset. Pykälällä ehdotetaan korvattavaksi ydinenergialain 81 §, jolla valtioneuvosto on valtuutettu antamaan ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä pelastuspalvelujärjestelyjä koskevia yleisiä määräyksiä. Tarkoitus on, että valtioneuvosto edelleen antaisi yleiset turvallisuusmääräykset. Aikaisemmin ne annettiin valtioneuvoston päätöksillä, mutta nyt ne tultaisiin antamaan valtioneuvoston asetuksilla.

Ydinenergian käyttöä koskevia yleisiä turvallisuusmääräyksiä on annettu viidessä valtioneuvoston päätöksessä, jotka kaikki ovat muuttamattomina voimassa. Vuonna 1991 annettiin päätökset ydinvoimalaitosten turvallisuutta, ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä ja ydinvoimalaitosten valmiusjärjestelyjä sekä ydinvoimalaitosten voimalaitosjätteiden loppusijoitusten turvallisuutta koskevista yleisistä määräyksistä. Viides päätös, joka koskee käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuutta, annettiin vuonna 1999.

Pykälän asiasisältöä ehdotetaan tarkistettavaksi niin, että määräystenantovaltuutuksen sisältö vastaa käytännön kehityksen kautta muotoutunutta tilannetta ja tarvetta. Tarkoitus on, että nykyiset valtioneuvoston päätökset korvataan neljällä valtioneuvoston asetuksella, joiden sisältöalat olisivat ydinvoimalaitoksen turvallisuus, ydinenergian käytön turvajärjestelyt, ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyt ja ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuus. Todettakoon, että yksi tärkeä syy nyt käsillä olevan lainmuutoksen valmisteluun oli tarve saattaa ydinenergia-alan turvallisuusmääräykset kaikilta osiltaan ajan tasalle.

Ydinenergialain mukainen ydinlaitos voi olla muukin kuin ydinvoimalaitos, vaikka voimalaitokset ovat käytännössä tärkein ydinenergialain alaan kuuluvan valvonnan kohde. Tarkoitus on, että laitosturvallisuutta ja valmiusjärjestelyjä koskevat yleiset määräykset tultaisiin antamaan ensi sijassa tuotannollisia reaktorilaitoksia eli ydinvoimalaitoksia silmällä pitäen, vaikka osa määräyksistä onkin sovellettavissa myös muihin ydinreaktorilla varustettuihin ydinlaitoksiin. Määräysten kohdistaminen ydinvoimalaitoksiin edesauttaa kaikkein keskeisimpien turvallisuusnormien antamista selkeästi ja täsmällisesti. Toisaalta maassamme on ainoastaan yksi muunlainen reaktorilaitos, nimittäin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen FiR1 -tutkimusreaktori, jota varten erillisten määräysten antaminen säädöstasolla ei ole tarpeellista eikä tarkoituksenmukaista. Näin ollen ehdotetaan, että FiR1 -reaktorin turvallisuusvalvonta toimeenpannaan ydinenergialain ja valtioneuvoston antamien ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevien yleisten määräysten nojalla, kuten tähänkin asti. Edellä olevan mukaisesti ehdotetaan 7 q §:n 1 ja 2 momentissa säädettäväksi siitä, että laitosturvallisuutta ja valmiusjärjestelyjä koskevat yleiset määräykset annettaisiin ydinvoimalaitoksia koskevina, mutta asianomaisiin valtioneuvoston asetuksiin voitaisiin sisällyttää säännökset, joilla niiden soveltamisala ulotetaan tarvittavilta osin koskemaan myös muita ydinreaktorilla varustettuja ydinlaitoksia.

Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi ehdotuksen 3 momentin säännöksellä, joka koskee johtamisvastuun siirtoa lainvastaisen toiminnan uhan tilanteessa tai onnettomuustilanteessa. Vaikka tarkemmat säännökset tällaisiin tilanteisiin varautumiseksi on tarkoitus edelleen antaa valtioneuvoston asetuksella, johtamisvastuun siirto ydinvoimalaitoksen luvanhaltijalta viranomaiselle on niin keskeinen toimenpide, että peruste ja valtuutus siitä määräämiseen on syytä osoittaa laintasoisella säännöksellä. Tarkoitus on, että lainvastaisen toiminnan uhatessa ydinvoimalaitosta tai kohdistuessa siihen, asianomainen poliisiviranomainen ottaa johtamisvastuun torjuntatoimenpiteistä, mikäli uhka poliisin paikalle saavuttua on vielä olemassa. Vastaavasti tarkoitus on, että asianomainen pelastusviranomainen ottaa johtaakseen pelastustoimenpiteet onnettomuustilanteessa, joka on kehittynyt tai uhkaa kehittyä niin vakavaksi, että ydinvoimalaitoksen alueella tarvitaan pelastusviranomaisten toimenpiteitä.

Pykälän 4 momentin mukaan Säteilyturvakeskuksen tulee valmistella ehdotukset yleisiksi turvallisuusmääräyksiksi ja ennen niiden toimittamista kauppa- ja teollisuusministeriöön kuulla valtioneuvoston asetuksella säädettäviä tahoja. Momentti on samansisältöinen kuin nykyisen 81 §:n 2 momentti.

Pykälä ehdotetaan siirrettäväksi nykyisestä paikastaan lain 12 luvusta (Erinäiset säännökset) ehdotettuun uuteen 2 a lukuun, jonka otsikkonsa mukaan liittyy turvallisuutta koskeviin vaatimuksiin. Siirto perustuu siihen, että uuteen 2 a lukuun on koottu tärkeimmät ydinenergian käyttöä koskevat aineelliset turvallisuusnormit, jotka aikaisemmin ovat sisältyneet ydinenergialain nojalla annettuihin valtioneuvoston päätöksiin. On johdonmukaista, että ydinenergian käytön aineellisia turvallisuusnormeja koskevat laintasoiset säännökset ja valtuutusperusteet esitetään yhdessä. Näin ydinenergian käytön turvallisuusnormit esitettäisiin kokonaisuutena. Samalla perusteella Säteilyturvakeskuksen YVL -ohjeillaan asettamista yksityiskohtaisista turvallisuusvaatimuksista esitetään säädettäväksi seuraavassa selostettavassa 7 r §:ssä.

7 r §. Yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset. Pykälän tarkoituksena on osoittaa Säteilyturvakeskuksen asettamien yksityiskohtaisten turvallisuusvaatimusten, niin sanottujen YVL -ohjeiden status ydinenergia-alan turvallisuusnormistossa sekä nykyistä selkeämmin määritellä Säteilyturvakeskukselle valtuutus YVL -ohjeiden antajana.

Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonta kuuluu ydinenergialain 55 §:n mukaan Säteilyturvakeskukselle. Tässä tehtävässään Säteilyturvakeskus valvoo ja tarkastaa ydinenergian käyttöön oikeutettujen luvanhaltijoiden toimintaa. Yhteiskunnan kannalta ehdottomasti merkittävin ja suurimmat valvontapanokset vaativa kohde ovat ydinvoimalaitokset. Käytännössä Säteilyturvakeskus asettaa toimintaa ja sen suunnittelua koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset, joiden täyttymisen se valvoo tarkastamalla ensin toteutusta koskevat suunnitelmat ja sitten itse toteutuksen.

Säteilyturvakeskuksen perustyö ydinenergian käytön turvallisuutta valvovana viranomaisena on konkreettisten suunnitelmien arvioimista ja täytäntöönpanon tarkastamista. Tämän työn kohteena on aina konkreettinen asia tai ratkaisu, kuten rakenne, laitososa, materiaali, toiminta tai muu turvallisuuden kannalta merkittävä osa ydinenergian käyttöä. Käytännön kokemus kuitenkin osoitti jo ydinenergian käytön varhaisvaiheessa, että parhaat tulokset voidaan saavuttaa kokoamalla ja kehittämällä ydinturvallisuutta koskevia perusasioita yksittäistapausta yleisemmiksi turvallisuusnormeiksi, jotka ovat esimerkiksi teknisiä standardeja, koeteltuja hyviä käytäntöjä ja muita ydinenergian käytössä vaadittavan korkean laadun normeja. Tästä syystä Säteilyturvakeskus on 1970-luvulta alkaen kirjannut ydinenergian käytön turvallisuutta koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia niin sanotuiksi YVL -ohjeiksi.

Säteilyturvakeskus kuulee YVL -ohjetta valmistellessaan luvanhaltijoita ja muita asiantuntijoita. Jokainen YVL -ohje käsitellään myös ydinenergialain 56 §:n 2 momentissa tarkoitetussa ydinturvallisuusneuvottelukunnassa. YVL -ohjeet valmistellaan laatimisajankohdan parhaan tiedon mukaan, pitäen silmällä sen hetken kehittyneintä turvallisuusajattelua ja -tekniikkaa. YVL -ohjeen valmistuttua Säteilyturvakeskus tekee erikseen päätöksen ohjeen soveltamisesta käytössä oleviin voimalaitoksiin. Tämä on tarpeen, koska 1970-luvun ydinvoimalaitos ei välttämättä kaikilta osin täytä, eikä sen voida järkevästi edellyttää täyttävän kaikkia vaatimuksia, joita voidaan perustellusti asettaa uudelle ydinvoimalaitokselle.

YVL -ohjeita on tällä hetkellä voimassa 72. Jokainen ohje on systemaattinen esitys ohjeen otsikossa tarkoitetusta ydinenergian käytön turvallisuuden osa-alueesta. Jokainen ohje sisältää yksityiskohtaiset vaatimukset ydinenergialain mukaisen turvallisuustason toteuttamiseksi ohjeen sisältöalueella, sekä menettelytavat, joita Säteilyturvakeskus noudattaa ja odottaa luvanhaltijan noudattavan niiden täyttämistä valvottaessa. YVL -ohjeiston rakenteellinen pääjaottelu tällä hetkellä on Yleiset ohjeet, Järjestelmät, Painelaitteet, Rakennustekniikka, Muut rakenteet ja laitteet, Ydinmateriaali, Säteilysuojelu, Ydinjätehuolto. Säteilyturvakeskus on tehnyt suunnitelman YVL -ohjeiston rakenteen uudistamiseksi, mihin on tarkoitus ryhtyä nyt käsillä olevan lainmuutoksen tultua hyväksytyksi.

Säteilyturvakeskuksen YVL -ohjeisto on saanut tunnustusta sekä luvanhaltijoilta että ydinenergia-alan kansainvälisissä asiantuntijapiireissä. Luvanhaltijoiden kannalta katsottuna ohjeisto lisää julkisen vallan käytön ennustettavuutta, läpinäkyvyyttä ja selkeyttä. Kansainvälisissä piireissä huomiota on herättänyt muun muassa YVL -ohjeiden joustavuus: Säteilyturvakeskus ei vaadi ehdottomasti YVL -ohjeen noudattamista, mutta muunlaisen menettelytavan tai ratkaisun käyttäminen asettaa luvanhaltijalle erityisen todistusvelvollisuuden. Mikäli luvanhaltija tahtoo käyttää muunlaista kuin YVL -ohjeessa kuvattua menettelytapaa tai ratkaisua, hän on velvollinen vakuuttavasti osoittamaan, että ratkaisu tai menettelytapa täyttää YVL -ohjeen perustana olevan - siis ydinenergialain mukaan vaadittavan - turvallisuustason.

Vuodesta 2001 alkaen Säteilyturvakeskus on julkaissut YVL -ohjeet ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista annetun lain mukaisessa määräyskokoelmassaan. Ohjeiden antaminen on perustunut ydinenergialain 55 §:n 2 momentin 3 kohtaan, jossa säädetään keskuksen tehtäväksi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä sekä tehdä ehdotukset 81 §:n 2 momentissa tarkoitetuiksi yleisiksi määräyksiksi. Tätä lainkohtaa on vakiintuneesti tulkittu niin, että se kattaa YVL -ohjemuotoisten yksityiskohtaisten turvallisuusvaatimusten antamisen.

Oikeusnormeina YVL -ohjeita ei ole luokiteltu määräyskokoelmalain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa mielessä määräyksiksi, joskin niiden luvanhaltijoiden toimintaa ohjaava vaikutus on tosiasiallisesti huomattava. Tähän on kaksi periaatteellisesti merkitsevää syytä, joista kumpikin on yhteydessä lakiehdotuksen 7 a §:ssä esitettyyn ydinturvallisuuden johtavaan periaatteeseen: "Ydinenergian käytön turvallisuus on pidettävä niin korkealla tasolla kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Turvallisuuden edelleen kehittämiseksi on toteutettava toimenpiteet, joita käyttökokemukset ja turvallisuustutkimukset sekä tieteen ja tekniikan kehittyminen huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuina." Toisin sanoen ydinturvallisuudessa ei tyydytä varmistamaan kerran hyväksyttyä turvallisuustasoa, vaan pyritään kulloinkin parhaaseen käytännöllisin keinoin saavutettavissa olevaan turvallisuuteen. Esimerkiksi Loviisan ja Olkiluodon laitosten turvallisuustekniikka on parannustöiden ansiosta tänään paljon korkeammalla tasolla kuin laitosten valmistumisajankohtina. YVL -ohjeiden luonne joustavina normeina mahdollistaa ehdotetussa 7 a §:ssä tarkoitetun SAHARA -periaatteen järkevän soveltamisen turvallisuusvalvonnassa. Toinen tärkeä näkökohta liittyy luvanhaltijan vastuuseen ydinenergian käytön turvallisuudesta. YVL -ohjeiden ollessa ohjeita on niiden suhde luvanhaltijan vastuuseen kohdallaan.

Luvanhaltijan velvollisuus on käsitellä turvallisuusasiat, ei pelkästään YVL -ohjeessa sanottuun tukeutuen, vaan aina parasta ratkaisua etsien. YVL -ohjeiden luonnehtiminen määräyksiksi saattaisi hämärtää luvanhaltijan vastuuta ja tätä kautta heikentää SAHARA -periaatteen merkitystä käytännön turvallisuustyön ohjenuorana.

YVL -ohjeiden oikeudellisesta luonnehdinnasta muiksi kuin määräyksiksi seuraa, että ohjeen vastainen toiminta ei aiheuta sanktiota (siksi, että ohjetta on rikottu). Kohdatessaan tällaisen tapauksen Säteilyturvakeskus käyttää ydinenergialaissa säädettyjä valvontaviranomaisen valtuuksia: keskus tutkii asian ja tekee erillispäätöksen, jossa annetaan määräykset ja asetetaan tarvittaessa uhkasakko. Käytännössä nämä tilanteet ovat harvinaisia, koska valvottavat tuntevat mekanismin ja pyrkivät toimimaan niin, etteivät joudu sanktiouhan alaisiksi.

Säteilyturvakeskuksen valtuutus ja tehtävä YVL -ohjeiden antajana sisältyy 1 momenttiin. Samalla tulee luontevasti määritellyksi ohjeiden tehtävä ydinenergia-alan turvallisuusnormiston alimpana tasona (1 ja 2 momentit). Lakiin ehdotetaan myös kirjattavaksi velvoitteena nykyinen asiantila, että STUK julkaisee ohjeet määräyskokoelmassaan. Näin selkeytetään ja vahvistetaan YVL -ohjeiston statusta, mikä on perusteltua siihen katsoen, että YVL -ohjeet ovat olleet ja ovat myös jatkossa tärkeä instrumentti suomalaisessa ydinenergian käytössä saavutettua turvallisuustasoa rakennettaessa.

YVL -ohjeille kehitetty oikeudellinen luonne ehdotetaan pidettäväksi nykyisen mukaisena pykälän 3 momentissa ehdotetun mukaisesti. Määräyskokoelmalain tarkoittamassa merkityksessä YVL -ohjeet eivät edelleenkään olisi muodollisesti määräyksiä. YVL -ohjeissa esitetyt turvallisuusvaatimukset lähtökohtaisesti velvoittavat luvanhaltijaa, mutta velvoite ei olisi ehdoton. Luvanhaltijalla olisi oikeus esittää muunlainen kuin YVL -ohjeessa oleva menettelytapa tai ratkaisu. Tässä tapauksessa luvanhaltija olisi kuitenkin velvollinen vakuuttavasti osoittamaan, että menettelytapa tai ratkaisu täyttää ydinenergialain mukaisen turvallisuustason. Säteilyturvakeskus tutkii ja ratkaisee, onko luvanhaltijan esitys hyväksyttävä.

8 §. Velvollisuus hakea lupa. Pykälän 2 momenttiin lisätään asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n mukaisen asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys. Momentissa oleva viittaus 2 §:ään muutetaan vastaamaan muutettavaksi ehdotettua 2 §:ää.

11 §. Periaatepäätös. Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisätään asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n mukaisen asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys.

15 §. Ilmoitus eduskunnalle ja eduskunnan päätös. Pykälän 2 momenttiin lisätään asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n mukaisen asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys.

16 §. Lupaviranomaiset. Pykälässä säädetään viranomaisten päätösvallan jaosta ydinenergialain mukaisissa lupa-asioissa. Pykälän 2 momentissa, jota ehdotetaan muutettavaksi, säädetään kauppa- ja teollisuusministeriön ja Säteilyturvakeskuksen välisestä ratkaisuvallan jaosta. Nykyinen säännös sisältää valtuutuksen asetuksella siirtää ratkaisuvalta Säteilyturvakeskukselle sellaisissa lupa-asioissa, joiden osalta luvan myöntämistä ministeriön tasolla ei pidetä tarpeellisena. Valtuutussäännöstä, joka oikeuttaa asetuksella antamaan tarkemmat säännökset viranomaisten välisestä toimivallasta, ei voida perustuslain kannalta pitää ongelmattomana.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä selkeästi todettaisiin yhtäältä toiminnot, joihin liittyvä lupaharkinta kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle ja toisaalta toiminnot, joihin liittyvä lupaharkinta kuuluu Säteilyturvakeskukselle. Samalla 2 §:ssä tarkoitettujen aineiden ja tuotteiden vientiin ja tuontiin liittyvä lupaharkinta siirrettäisiin Säteilyturvakeskukselle niiltä osin, kuin se ei sille vielä kuulu. Lupa-asioita käsittelee pääasiassa Säteilyturvakeskus ja vain harvoin hakemuksen kohteena on sellainen toiminto, johon luvan myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö. Säteilyturvakeskus tekee vientilupakysymyksissä kiinteää yhteistyötä ulkoasiainministeriön kanssa ja on muutoinkin asiantuntijaviranomainen lupa-asioihin liittyvissä kysymyksissä. Tällä perusteella ja hallinnon resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta ehdotetaan kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaisuvaltaan kuuluvat lupa-asiat siirrettäviksi keskuksen toimivaltaan lukuun ottamatta 2 §:ssä tarkoitetun yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemistä ja 22 §:n 2 momentissa ministeriölle osoitettua päätöksentekovaltaa. Mainitut erityistapaukset on perusteltua pysyttää kauppa- ja teollisuusministeriön toimivallan piirissä.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin valtuutuksesta valtioneuvoston asetuksella antaa lupamenettelyihin liittyviä tarkempia säännöksiä. Nämä säännökset ovat ydinenergia-asetuksen 5—11 luvuissa.

17 §. Luvansaaja. Pykälässä säädetään, kuka voi saada luvan ydinenergian käyttöön. Pykälän 2 momentissa säädetään erityisistä syistä mahdolliseksi, että lupa ydinenergian käyttöön myönnettäisiin muulle kuin Euroopan unionin kansalaiselle, yhteisölle tai viranomaiselle. Momentin 2 kohdassa oleva viittaus ydinaineen ja (malmi)rikasteidenkauttakuljetukseen ehdotetaan poistettavaksi, koska ydinaineiden ja rikasteiden vientiin ja kauttakulkuun ehdotetaan jatkossa sovellettavaksi EY:n kaksikäyttötuoteasetusta ja vientivalvontalakia edellä 2 §:n muutosehdotuksen yhteydessä selostetun mukaisesti. Luvansaajan kansalaisuutta ei ole rajoitettu EY:n kaksikäyttötuoteasetuksessa eikä vientivalvontalaissa.

Edellä todetusta syystä myös pykälän 3 momentissa oleva viittaus ydinaineiden vientiin ehdotetaan poistettavaksi.

19 §. Muun ydinlaitoksen rakentaminen. Ydinenergialaissa tarkoitetut ydinlaitokset on jaoteltu yleiseltä merkitykseltään huomattaviin ydinlaitoksiin (jollaisen rakentaminen edellyttää lain 4 luvun mukaista valtioneuvoston periaatepäätösmenettelyä) ja muihin ydinlaitoksiin. Yleiseltä merkitykseltään huomattavien ydinlaitosten osalta rakentamisluvan myöntämisen edellytykset on ydinenergialain 18 §:ssä esitetty siten, että laitoksen rakentamisen on ensinnäkin oltava eduskunnan hyväksymän periaatepäätöksen mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Tämän lisäksi ydinlaitoksen rakentamisen tulee täyttää 19 §:ssä säädetyt rakentamisluvan myöntämisen edellytykset.

Ydinenergialain 19 §:ssä olevat rakentamisluvan myöntämisen edellytykset koskevat siis sekä yleiseltä merkitykseltään huomattavia että muita ydinlaitoksia. Pykälä sisältää kaikkiaan kymmenen vaatimuskohtaa, joista ensimmäinen koskee ydinlaitoksen turvallisuutta. Vaatimuskohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kohdan sisältö ja ilmaisutapa vastaavat ydinenergialain säätämisen jälkeen turvallisuussäännöstössä ja muussa lainsäädännössä tapahtunutta kehitystä.

Ydinenergialainsäädännön alaan kuuluva turvallisuusnormisto rakentuu siten, että perusvaatimus ydinenergian käytön turvallisuudesta on lain 6 §:ssä: ”Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle”. Säännös on luonteeltaan periaatteellinen yhteiskunnallisen tahdon ilmaus, jossa ei esitetä välineitä sen arvioimiseen, kuinka turvallisuus toteutetaan ja sen täyttyminen osoitetaan. Nämä välineet, aineelliset turvallisuusnormit, ovat muualla laissa ja sen nojalla annetuissa turvallisuusnormeissa. Ydinlaitoksen rakentamislupahakemuksen käsittelyyn liittyvää turvallisuusarviointia koskeva ydinenergialain 19 §:n ensimmäinen vaatimuskohta on luonteeltaan yleispiirteinen perussäännös. Varsinaisen sisältönsä turvallisuusarviointi on saanut ydinenergialain 81 §:n nojalla annetuista valtioneuvoston päätöksistä, sen jälkeen kun ne annettiin vuonna 1991. Sitä ennen turvallisuusarviointien peruste haettiin laista ja sisältö alan kansainvälisistä referensseistä ja Säteilyturvakeskuksen määrittelemistä yksityiskohtaisista vaatimuksista.

Kaikki olennaiset turvallisuusvaatimukset ovat nykyäänkin ydinenergialainsäädännössä. Tämän lakiesityksen tarkoitus on nostaa tärkeimmät aineelliset turvallisuusvaatimukset lain tasolle, uuteen 2 a lukuun. Näin ollen on perusteltua korvata 19 §:n ensimmäisen vaatimuskohdan sisältämä aineellinen elementti, vaatimus ”ydinlaitosta, sen keskeisiä toimintajärjestelmiä ja rakenneosia koskevien suunnitelmien riittävyydestä” viittauksella ydinenergialain mukaisten turvallisuutta koskevien vaatimusten täyttämiseen. Tämän mukaisesti rakentamislupakäsittelyssä tarkastetaan ja arvioidaan 19 §:n 1 kohdan osalta, että ydinlaitosta koskevat suunnitelmat täyttävät laissa (2 a luvussa) säädetyt vaatimukset ja ydinenergialain alaan kuuluvassa alemmanasteisessa säännöstössä olevat tarkemmat turvallisuutta koskevat vaatimukset.

Pykälän 19 §:n 1 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi edellä esitetyn mukaisesti. Maininnat laitoksen toimintajärjestelmistä ja rakenneosista esitetään jätettäväksi pois, koska nämä asiat kuuluvat ja sisältyvät turvallisuutta koskeviin vaatimuksiin.

Pykälän 4 kohdassa oleva viittaus rakennuslainsäädäntöön ja rakennuslainsäädännön termistöön ehdotetaan päivitettäväksi.

20 §. Ydinlaitoksen käyttäminen. Pykälässä säädetään ydinlaitoksen käyttöluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 kohtaa esitetään tarkistettavaksi turvallisuussäännöstössä ydinenergialain säätämisen jälkeen tapahtunutta kehitystä vastaavaksi. Tältä osin perustelut vastaavat edellä 19 §:n 1 kohdan muutosehdotukselle esitettyjä perusteluja. Samalla pykälän 1 kohtaa täydennettäisiin toteamuksella, että ydinlaitoksen tulee täyttää turvallisuutta koskevat vaatimukset. Näin kirjoitettuna pykälän 1 kohta vastaisi ydinlaitoksen käyttölupaa koskevan asian tosiasiallista käsittelyä, johon sisältyy sekä ydinlaitos että sen suunniteltu käyttötoiminta. Konkreettisella tasolla tämä ilmenee käyttölupahakemusta koskevassa Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvioinnissa, jonka perusteella annettavassa lausunnossaan keskus käsittelee sekä ydinlaitoksen että sen suunnitellun käytön turvallisuutta.

21 §. Muu ydinenergian käyttö. Pykälässä esitetään muuta ydinenergian käyttöä koskevan luvan myöntämisen edellytykset. Turvallisuutta koskevaa pykälän 1 momentin 1 kohtaa esitetään tarkistettavaksi turvallisuussäännöstössä ydinenergialain säätämisen jälkeen tapahtunutta kehitystä vastaavasti. Perustelut vastaavat edellä 19 §:n 1 kohdan muutosehdotuksen perusteluja.

Samalla pykälän johdantokappaleessa oleva viittaus 2 §:ään muutetaan vastaamaan ehdotettua 2 §:ää ja pykälän 1 momentin 7 kohdassa oleva viittaus yhteisölainsäädäntöön päivitetään.

22 §. Kulkuvälineessä oleva ydinlaitos. Pykälässä säädetään luvan myöntämisen edellytyksistä kulkuvälineeseen rakennettavan tai siinä käytettävän ydinlaitoksen osalta. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus 2 §:ään muutetaan vastaamaan siihen ehdotettua muutosta.

23 §. Lupahakemuksen käsitteleminen. Pykälässä säädetään lupahakemusten käsittelyyn liittyvistä menettelyistä. Lain 2 §:ään ehdotetun muutoksen vuoksi pykälän 1 momentissa oleva viittaus 2 §:n 1 momentin 5 kohtaan on muutettava viittaukseksi 2 §:n 2 momentin 1 kohtaan.

25 §. Lupaehdot ja niiden muuttaminen. Pykälässä säädetään ydinenergian käyttöä koskevaan lupaan sisällytettävistä luvan ehdoista sekä edellytyksistä muuttaa ehtoja ja muuttamisessa sovellettavasta menettelystä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus lain turvallisuusvaatimuksiin, joiden toteuttamiseksi voitaisiin lupaan sisällyttää ehtoja.

26 §. Luvan peruuttaminen. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa oleva viittaus atomivastuulakiin (484/1972) muutetaan kyseisen lain jo aiemmin toimeenpannun nimikkeen muutoksen (muutettu lailla 820/1989) vuoksi viittaukseksi ydinvastuulakiin (484/1972).

28 §. Huolehtimisvelvollisuuden toteuttamisesta päättäminen. Pykälässä säädetään viranomaisen toimivallasta päättää tarvittavista ydinjätehuoltoon liittyvistä toimenpiteistä. Tässä tarkoituksessa viranomainen voi pykälän nykymuodon mukaan velvoittaa toiminnanharjoittajan, joka on saanut luvan ydinjätteitä aiheuttavaan toimintaan, esittämään suunnitelman ydinjätehuollon toteuttamisesta. Pykälän viimeistä virkettä ehdotetaan muutettavaksi siten, että luvanhaltija olisi automaattisesti velvollinen esittämään ydinjätehuoltosuunnitelman, kun lupa ydinjätteitä aiheuttavaan toimintaan olisi myönnetty.

Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan uutta säännöstä 1 momentissa tarkoitetun ydinjätehuoltosuunnitelman päivittämisestä. Ellei lupaehdoissa toisin edellytetä, jätehuoltovelvollisen olisi päivitettävä suunnitelma ja toimitettava se viranomaisen arvioitavaksi kolmen vuoden välein. Nykysäännösten mukaan suunnitelma toimitetaan viranomaiselle kalenterivuosittain. Ehdotus perustuu kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2002 tekemään kannanottoon ydinjätehuollon valmistelutyön (tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutyö, TKS) sisältämien ydinjätehuoltosuunnitelmien päivitysten jaksottamisesta. Kannanoton mukaan ydinjätehuoltoon liittyvä suunnitelmien päivittäminen raportoidaan kolmen vuoden välein vuodesta 2003 alkaen. Kannanoton mukaisesti jätehuoltovelvolliset päivittävät suunnitelmansa kattavasti kolmen vuoden välein, minkä vuoksi säännöksissä edellytetty vuosittainen suunnitelmien päivittäminen ja niistä raportointi on jäänyt vähämerkityksiseksi. Kattava päivitys on viimeksi tehty vuonna 2006 ja tehtäisiin seuraavan kerran vuonna 2009. Näin ollen suunnitelmien päivittämistä koskevat säännökset ehdotetaan muutettaviksi vastaamaan hyväksyttyä käytäntöä siten, että säännöksissä edellytettäisiin ydinjätehuollon suunnitelmien päivittämistä ja niistä viranomaisille raportointia kolmen vuoden välein vuosittain tehtävän päivittämisen ja raportoinnin sijaan.

Pykälän uuteen 3 momenttiin ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella annettavaksi tarkemmat säännökset niistä selvityksistä ja asiakirjoista, jotka olisi sisällytettävä 1 momentissa tarkoitettuun ydinjätehuoltosuunnitelmaan. Nykyiset asiaa koskevat säännökset ovat ydinenergia-asetuksen 74 §:ssä, jota muutettaisiin edellä 1 ja 2 momentissa ehdotettuja muutoksia vastaavaksi.

32 §. Huolehtimisvelvollisuuden lakkaaminen. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan selvennystä lain 9 §:ssä tarkoitetun huolehtimisvelvollisuuden eli ydinjätehuoltoon kuuluvien toimien ulottuvuudesta. Suljettu ydinlaitos kuuluu huolehtimisvelvollisuuden piiriin. Lupaviranomainen määrää huolehtimisvelvollisuuden päättyneeksi, kun kaikki ydinjätehuoltoon liittyvät toimet on toteutettu hyväksyttävästi. Nykyisessä säännöksessä hyväksytysti toteutettu ydinjätteiden loppusijoitus on yksinään mainittu perusteeksi määrätä huolehtimisvelvollisuus päättyneeksi. Huolehtimisvelvollisuuden ulottuvuuden mukaisesti on sen lakkaamisen edellytykseksi säädettävä hyväksytyn ydinjätteiden loppusijoittamisen lisäksi ydinlaitoksen käytöstä poistaminen hyväksytyllä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa ydinlaitoksen ja laitosalueen puhdistamista radioaktiivisista aineista asetettujen vaatimusten mukaisesti.

33 §. Loppusijoitus ja käytöstä poistaminen. Pykälään ehdotetaan säädettäväksi uusi 2 momentti, joka liittyy edellä 32 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyihin huolehtimisvelvollisuuden päättymisen edellytyksiin. Edellytyksiä on edellä 32 §:n 1 momentin 3 kohtaan ehdotetulla muutoksella täydennetty lisäämällä ydinjätteiden loppusijoittamisen rinnalle ydinlaitoksen käytöstä poistamisen suorittaminen 33 §:ssä säädetyin tavoin. Uuden säännöksen mukaan käytöstä poistaminen olisi hyväksyttävällä tavalla suoritettu, kun Säteilyturvakeskus olisi suoritetut toimenpiteet hyväksynyt. Tällöin radioaktiivisten aineiden määrät laitosalueella olevissa rakennuksissa ja maaperässä eivät saisi ylittää enimmäisarvoja, jotka määriteltäisiin Säteilyturvakeskuksen asiaan koskevissa yksityiskohtaisissa vaatimuksissa. Samalla pykälän otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi pykälän sisältöä vastaavaksi.

38 §. Valtion ydinjätehuoltorahasto. Pykälän 3 momenttiin lisätään asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n mukaisen asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys.

40 §. Rahastotavoitteen määrä. Pykälässä säädetään rahastotavoitteen määräytymisen perusteista. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään perusteista, joiden mukaan rahastotavoite määräytyy poikkeuksellisissa tilanteissa. Pykälän 3 momentissa säädetyn rahastotavoitteen tilapäisen pienentämisen tarkoitus on varmistaa ydinjätehuoltomaksujen tasainen kertyminen ydinsähkön hinnassa. Tällä pyritään siihen, että vastuumäärässä tapahtuvat merkittävät muutokset voidaan ottaa huomioon suunnitellusti ennakoiden.

Merkittävät muutokset määritellään varautumisesta ydinjätehuollon kustannuksiin annetun valtioneuvoston päätöksen (165/1988) 9 a §:ssä. Määrittäminen perustuu vastuumäärän ja vastuumäärän arvion väliseen eroon.

Esityksessä ehdotetaan, että käsitteestä vastuumäärän arvio luovuttaisiin. Vastuumäärän arvio tarkoittaa seuraavan vuoden lopun vastuumäärää arviointihetken rahan arvossa. Jatkossa käytettäisiin vain yhtä käsitettä, vastuumäärää. Kahden käsitteen käyttö on tarpeetonta ja hankalaa, koska vastuumäärien erotus on käytännössä vähäinen. Vastuumäärän arvio on toisaalta määräytynyt pienemmäksi kuin edellisen vuoden vastuumäärä, koska vuoden aikana tehdyt jätehuoltotoimenpiteet ovat vähentäneet jäljellä olevien toimenpiteiden kustannusarviota eli vastuumäärää enemmän, kuin vuoden aikana syntyneiden jätteiden kustannukset ovat sitä lisänneet.

Rahastotavoitteen pienentämisen määrittäminen voidaan tehdä vertailemalla peräkkäisten vuosien vahvistettuja vastuumääriä.

43 §. Vastuumäärän ja rahastotavoitteen vahvistaminen. Pykälässä säädetään vastuumäärän ja rahastotavoitteen vahvistamisesta. Pykälän 2 momentissa säädetään kauppa- ja teollisuusministeriön asiaa koskevasta päätöksentekojärjestyksestä. Ehdotetulla muutoksilla pyritään ensinnäkin päätösten aikaistamiseen siten, että ministeriö tekisi päätöksen joulukuussa seuraavan vuoden tammikuun sijasta. Vastuumäärä- ja rahastotavoitepäätösten sisältämät tiedot vaikuttavat jätehuoltovelvollisten tilinpäätöstietoihin. Ministeriön päätöksenteon ajankohtaa muuttamalla varmistetaan, että jätehuollon kustannuksiin varautumista koskevat ministeriön vahvistamat tiedot ovat jätehuoltovelvollisten käytettävissä tilinpäätöksen valmistelussa.

Toiseksi päätöksenteon väliä ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Vastuumäärää ja rahastotavoitetta koskevat päätökset tehtäisiin kerralla kolmeksi vuodeksi. Kolmen vuoden jaksotusta sovelletaan tällä hetkellä ydinjätehuollon raportoinnissa ministeriön raportointimenettelyjä uudistaneen kannanoton (14/815/2002, 15/815/2002 ja 17/815/2002, 3.12.2002 Ydinvoimalaitosten ydinjätehuollon suunnitelmia ja toimenpiteitä koskeva ydinenergia-asetuksen mukainen raportointivelvollisuus) mukaisesti. Kannanoton mukaan on tarkoituksenmukaista erityisesti käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeen kokonaishallinnan ja suunnittelun valvonnan kannalta, että tarkastamisen painopiste on siirtynyt kolmivuotisiin TKS -ohjelmiin. Kyseiset ohjelmat kuvaavat ydinjätehuoltovelvollisten tutkimus- ja kehitystyötä sekä suunnittelua tulevien kolmen vuoden aikana. Jätehuoltokaaviot, joihin varautuminen perustuu, perustuvat TKS -ohjelmiin.

Kolmen vuoden välein tapahtuva päätöksenteko on linjassa varautumisen perusperiaatteiden kanssa. Vastuumäärän ja rahastotavoitteen vahvistaminen perustuu jätehuoltovelvollisen raportointiin ja selvityksiin, joihin kuuluvat ydinjätehuoltotarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot ja suunnitellut ydinjätehuollon toimenpiteet.

Toimittaessa ensimmäisen kerran uuden käytännön mukaan ydinjätehuoltovelvolliset toimittavat jätehuoltokaaviot ministeriölle30.6.2010 mennessä. Jätehuoltokaaviossa esitetään samat tiedot kuin nykyisinkin. Tulevien vuosien jätehuoltotoimenpiteiden kustannuksille tehdään indeksikorjaukset kustannustason nousun huomioon ottamiseksi.

Ministeriö vahvistaisi 31.12.2010 mennessä vastuumäärän vuosille 2010, 2011 ja 2012 sekä rahastotavoitteen vuosille 2011, 2012 ja 2013.

Päätöksenteon aikaistaminen vaikuttaisi myös sitä koskevan lausuntomenettelyn ajankohtaan. Nykyisin lausuntoaika on yksi kalenterikuukausi syyskuun ja lokakuun aikana. Muutoksen myötä lausunnon antamisen ajankohta olisi heinä-, elo- ja syyskuu, mikä mahdollistaisi perusteellisemman arvioinnin sekä toimenpiteiden turvallisuuteen liittyvissä seikoissa että kustannusten oikeellisuuteen liittyvissä seikoissa. Turvallisuuteen liittyvistä seikoista lausunnon antaa ydinenergia-asetuksen mukaan Säteilyturvakeskus. Kustannuslaskelmien oikeellisuudesta pyydetään arvio teknis-taloudellisten laskelmien arvioimiseen perehtyneeltä asiantuntijalta tai organisaatiolta.

Muutos on linjassa nykyisen raportointikäytännön kanssa, joka on osa varautumisen perustaa. Mahdollisten merkittävien ja odottamattomien muutosten vaikutusten huomioon ottamiseksi jätehuoltokaaviot olisi kuitenkin toimitettava jätehuoltovelvollisen aloitteesta tai viranomaisen vaatimuksesta kolmen vuoden jaksotuksesta poikkeavastikin, jos tähän on varautumisjärjestelmään liittyvä perusteltu syy.

44 §. Vakuusjärjestelyt. Pykälässä säädetään jätehuoltovelvollisen valtiolle luovuttamista vakuuksista. Pykälän 1 momenttiin liittyvä muutosehdotus on asiallisesti sama kuin 40 §:ään ehdotettu muutos. Ehdotus liittyy arvioidun vastuumäärän käsitteestä luopumiseen.

Vastuumäärää määritettäessä käytettäisiin kuluvalle vuodelle vahvistettua vastuumäärää ja rahastotavoitetta, joiden erotusta käytetään vakuusjärjestelyissä.

Vahvistetun vastuumäärän käyttö vastuumäärän arvion sijasta nostaisi vakuuksien määrää keskimäärin alle prosentilla vuosittain.

48 §. Valtion saatavan kattaminen ja kateosuus. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus lain 52 §:n 3 momenttiin muutetaan viittaukseksi 52 §:n 4 momenttiin. Näin korjattaisiin lain aiemman muuttamisen yhteydessä tapahtunut tekninen virhe.

53 a §. Ydinlaitoksen haltijalta kerättävä maksu. Ydinlaitoksen haltija on ydinenergialain 53 a §:n perusteella velvollinen osallistumaan ydinturvallisuutta koskevan tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Maksuksi asetettiin vuonna 2003 toteutetun lainmuutoksen (19.12.2003/1131) yhteydessä 220 euroa kultakin luvan mukaiselta nimellislämpötehon tai periaatepäätöksen mukaiselta suurimman lämpötehon megawatilta. Tätä maksua alettiin kerätä vuoden 2004 alusta lukien. Ydinvoimalaitosten turvallisuustutkimuksen kustannukset ovat pääasiallisesti työkustannuksia, joten kustannusten muutosta arvioitaessa on erityisesti huomioitava ansiotasoindeksi. Tilastokeskuksen mukaan ansiotasoindeksi on noussut vuoden 2004 indeksistä 116,8 vuoden 2006 indeksiin 125,0 (vuosi 2000=100) eli 7,02 prosenttia. Näin ollen esitetään ydinlaitoksen haltijalta kerättävän maksun korottamista 220 eurosta 240 euroon, ettei ydinenergialain perusteella rahoitettavan tutkimustyön määrä laskisi työkustannusten nousun vuoksi.

Tässä pykälässä tarkoitettu tutkimustoiminta on välttämätön edellytys turvallisuuden varmistamiselle. Turvallisuustutkimus tukee samalla alan osaamisen kehittämistä ja jatkokoulutusta.

53 c §. Erillisvarallisuudet. Pykälässä säädetään Valtion ydinjätehuoltorahaston hallinnoimasta kahdesta erillisestä varallisuudesta ja niiden varojen määrän muutoksista. Kyseiset varat jaetaan pääsääntöisesti vuosittain tutkimushankkeiden rahoittamiseen laissa säädetyn mukaisesti. Käytännössä saattaa esiintyä tilanteita, joissa tutkimushankkeelle rahoittamispäätöksellä sidottuja varoja ei täysimääräisesti voida hankkeelle tilittää, koska tutkimus joltakin osa-alueeltaan ei vastaa rahoittamispäätöksessä edellytettyä. Tällaisista ja vastaavan luonteisista syistä voi varoja jäädä käyttämättä vähäisiä määriä. Käyttämättä jääneet varat on tarkoituksenmukaista siirtää käytettäviksi tutkimustoiminnan rahoittamiseen seuraavana vuonna. Näin on käytännössä meneteltykin. Säännöstä ehdotetaan näiltä osin selvennettäväksi täydentämällä pykälän 3 momenttia ehdotetulla tavalla.

53 d §. Tutkimushankkeiden rahoittaminen. Pykälässä säädetään edellytyksistä, jotka rahoitettaviksi ehdotettujen tutkimushankkeiden on täytettävä. Pykälän 2 momentissa oleva edellytys siitä, ettei rahoitettavan tutkimushankkeen tuloksien käytettävyys saa rajoittua vain yhden luvanhaltijan ydinlaitoksiin, on käytännössä aiheuttanut epäselvyyttä siitä, millaiset tutkimushankkeet voivat rahoitusta saada. Nykyisen säännöksen perustelujen mukaan rahoitettavien hankkeiden piiristä suljetaan sellaiset, jotka kuuluvat luvanhaltijan itsensä rahoitettaviksi, kuten yksinomaan luvanhaltijan omia tarpeita palvelevat hankkeet. Samoin kuuluvat konkreettisiin laitoshankkeisiin suoranaisesti liittyvät lupahakemusten käsittelyn ja toiminnan valvonnan tarpeista lähtevät tutkimushankkeet asianomaisen toiminnanharjoittajan, siis luvanhakijan tai luvanhaltijan kustannettaviksi. Asiaan ei vaikuta, lähteekö tutkimushanke vireille toiminnanharjoittajan omasta aloitteesta vai viranomaisen edellyttämänä. Rajankäynnin kannalta olennaista on tutkimushankkeen suhde toiminnanharjoittajalle tämän lain nojalla kuuluviin velvoitteisiin: sellaisia tutkimushankkeita ei rahoiteta, joiden tekemiseen tai teettämiseen toiminnanharjoittaja on velvollinen muutenkin.

Tutkimushankkeiden rahoitusperusteiden selventämiseksi pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi poistamalla siitä viimeinen lause sekä lisäämällä momentin loppuun uusi virke ehdotuksen mukaisesti.

53 e §. Tutkimusrahoituksen hakeminen, myöntäminen ja takaisinperintä. Lain 56 §:n 1 momentissa tarkoitettu neuvottelukunta ehdotetaan lakkautettavaksi ja kyseinen lainkohta kumottavaksi. Näin ollen pykälän 1 momentissa oleva viittaus edellä mainittuun lainkohtaan on poistettava.

55 §. Valvontaviranomainen. Pykälässä säädetään Säteilyturvakeskuksen tehtävistä. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että siinä nykyisin olevat valtuussäännökset siirrettäisiin 7 q ja 7 r §:iin, joissa ne esitettäisiin perustuslain edellyttämällä tavalla. Kyseinen luettelon kohta ei näin ollen enää tarkoittaisi asetuksen antamiseen oikeuttavaa valtuutta.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa todettaisiin Säteilyturvakeskuksella nykyisinkin 3 kohdan nojalla oleva toimivalta antaa yksityiskohtaisia turvallisuuteen liittyviä määräyksiä. Kyseiseen kohtaan jäisi toimivalta myös valvoa annettujen määräysten noudattamista.

56 §. Neuvottelukunnat. Pykälässä säädetään viranomaisia niiden lakisääteisissä tehtävissä avustavista toimielimistä, joiden jäsenet nimittää valtioneuvosto. Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä on toiminut ydinenergianeuvottelukunta, joka perustettiin jo nykyistä lakia edeltävän atomienergialain ollessa voimassa. Neuvottelukunnan tehtävänä on ollut alan kehityksen seuraaminen, esitysten ja aloitteiden tekeminen sekä lausuntojen antaminen lupahakemuksista. Neuvottelukunnan rooli esimerkiksi ydinenergia-alan tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen suuntaamisen arvioinnissa on ollut viime vuosiin saakka merkittävä.

Ydinalan tutkimustoiminnan rahoitusmekanismia uudistettiin vuoden 2004 alusta voimaan tulleella ydinenergialain muutoksella. Valtion rahoitusosuus poistettiin ja vastuu rahoituksesta siirrettiin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti aiempaa selkeämmin voimayhtiöille. Tutkimustoiminnan rahoittamiseksi lakisääteisinä maksuina kerättävät varat rahastoidaan kahteen erillisrahastoon Valtion ydinjätehuoltorahastossa, joka myös huolehtii varojen jakamisesta. Varojen jakamisessa rahastoa avustavat tutkimustoiminnan hallinnointiin perustettujen kansallisten tutkimusohjelmien johtoryhmät sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, jossa asiaan liittyvä käytännön valmistelutyö tehdään.

Tutkimustoiminnan rahoitusuudistus ja siihen liittyvät uudet asiantuntijaryhmät ovat olennaisesti kaventaneet neuvottelukunnan merkitystä tutkimustoiminnan kehittämisessä ja sen arvioinnissa. Lisäksi neuvottelukunnan rooli lausunnonantajana lupa-asioissa on vähentynyt, koska ministeriö päätöksiä valmistellessaan kuulee laajasti alan eri toimijoita sekä muita viranomaisia. Kokonaisuutena arvioiden neuvottelukunnan merkitys asioiden valmistelussa on nykyisessä toimintaympäristössä olennaisesti vähäisempi kuin vielä muutamia vuosia sitten.

Kun otetaan huomioon, että kauppa- ja teollisuusministeriöllä on tarvittaessa mahdollisuus asettaa työryhmä tai muu tilapäinen toimielin valmistelemaan ydinenergiapolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, ei neuvottelukunnan kaltainen pysyvä valmisteluorganisaatio enää ole perusteltu erityisesti, kun otetaan huomioon hallintoon kohdistuvat vaatimukset päällekkäisten toimintojen karsimisesta sekä toimintojen edelleen tehostamisesta. Näin ollen ehdotetaan pykälän 1 momentti kumottavaksi ja ydinenergianeuvottelukunta lakkautettavaksi ehdotetun lainmuutoksen voimaantullessa.

Ydinenergian käytön turvallisuusnäkökohtien keskeisen merkityksen vuoksi on välttämätöntä, että pykälän 2 momentissa todettu ydinenergian käytön turvallisuutta koskevien asioiden neuvoa-antavana toimielimenä jatkaa Säteilyturvakeskuksen yhteydessä toimiva neuvottelukunta (ydinturvallisuusneuvottelukunta).

Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin ydinenergian käytön turvajärjestelyjä käsittelevästä neuvottelukunnasta. Neuvottelukunta olisi asiantuntijaelin, joka muodostettaisiin poliisihallinnon, rajavalvonnan, tullivalvonnan, puolustushallinnon, Säteilyturvakeskuksen ja muista turva-alan asiantuntemusta edustavista asiantuntijoista. Tarkoitus on, että neuvottelukuntaan tulisi myös ydinenergia-alan keskeisten luvanhaltijoiden edustus. Neuvottelukunnan asettaisi valtioneuvosto kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä.

Ydinalan turvajärjestelyjä käsittelevän neuvottelukunnan asettamista erikseen voidaan perustella ensinnäkin sillä, että turva-alan ongelmat ja uhkakuvat poikkeavat sisällöltään olennaisesti turvallisuusteknisistä kysymyksistä, joita tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettu ydinturvallisuusneuvottelukunta käsittelee. Toisaalta ajankohtaiset maailmanlaajuiset kehityspiirteet osoittavat, että lainvastaisen toiminnan uhkaan on suhtauduttava vakavasti ja että ydinlaitokset ovat tällaisen toiminnan potentiaalinen kohde. On tärkeätä, että turvatoimintoja tuntevat ja turvallisuutta uhkaavia tekijöitä työssään havainnoivat asiantuntijat voivat säännöllisesti kokoontua arvioimaan ydinenergian käytön turvajärjestelyjen asianmukaisuutta ja riittävyyttä.

Lakiehdotuksen 7 n §:n mukaan neuvottelukunta tulisi kuultavaksi myös ennen ydinlaitoksen turvaohjesäännön vahvistamista.

Neuvottelukunnista säädettäisiin pykälän uudeksi neljänneksi momentiksi siirtyneen valtuutussäännöksen mukaisesti tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

58 §. Rakentaminen ja maankäytön suunnittelu. Pykälässä säädetään ydinlaitoksen sijoituspaikaksi aiotun alueen maankäytön suunnitteluun ja ydinlaitoksen rakentamiseen liittyvistä muun lainsäädännön vaatimuksista. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus rakennuslainsäädännön termistöön päivitetään.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että ydinlaitoksen rakentamiseen liittyvät muussa laissa olevat vaatimukset pysyvät voimassa tämän lain tullessa voimaan. Jos kuitenkin ydinturvallisuus, turva- tai valmiusjärjestelyt tai ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellinen valvonta asettavat rakentamiselle erityisiä vaatimuksia, annetaan sellaiset määräykset säännöksen mukaan ydinenergialain nojalla. Säännöksessä todetaan edelleen, että näiden määräysten noudattamisen valvonta kuuluu Säteilyturvakeskukselle. Säännöksessä on vielä annettu valtuutus säätää viranomaisten välisestä toimivaltajaosta säännöksessä tarkoitetuissa tapauksissa tarvittaessa asetuksessa.

Säännöksen perustelujen mukaan on mahdollista, ettei joidenkin toimenpiteiden osalta ole riidatonta, kuuluvatko ne Säteilyturvakeskuksen tai jonkun muun viranomaisen toimialan piiriin. Mahdollinen toimivaltaristiriita ratkaistaisiin myöhemmin antamalla asiasta säännökset asetuksella. Lain oltua voimassa nyt lähes 20 vuotta ei ole tullut tilannetta, jossa olisi tarvittu viranomaisten välisen toimivallan selventämistä asetuksen säännöksin. Näin ollen kyseinen asetuksenantovaltuus ehdotetaan poistettavaksi laista tarpeettomana.

59 §. Työturvallisuus. Pykälässä säädetään ydinenergian käyttöön liittyvistä työturvallisuusvaatimuksista. Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa työturvallisuuden varmistaminen edellyttää ydinenergian käytön turvallisuuden erityisvaatimusten huomioon ottamista. Tähän liittyvät määräykset antaisi ja niiden noudattamista valvoisi Säteilyturvakeskus. Säännöksessä olevan asetusvaltuuden nojalla viranomaisten välisestä toimivaltajaosta tässä tarkoitetuissa tapauksissa säädettäisiin tarvittaessa asetuksella.

Lain oltua voimassa nyt lähes 20 vuotta ei ole tullut tilannetta, jossa viranomaisten välillä olisi ollut ristiriitaa siitä, kenelle toimivalta kuuluu säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa. Näin ollen kyseinen asetuksenantovaltuus ehdotetaan poistettavaksi laista tarpeettomana.

60 a §. Painelaitteiden valvonta. Pykälän 1 momentti edellyttää sanamuotonsa mukaan, että ydinlaitokseen tulevien niin sanottujen ydinteknisten painelaitteiden valmistajat on kukin erikseen hyväksyttävä tehtäviinsä. Samassa lainkohdassa hyväksymisvaatimus on säädetty koskemaan myös ydinteknisten painelaitteiden laadunvarmistukseen ja kunnonvalvontaan liittyviä teknisiä testauksia tekeviä asiantuntijalaitoksia. Hyväksyvä viranomainen on Säteilyturvakeskus ja hyväksyntä on haettava ennakkoon.

Turvallisuuden kannalta vaativien painelaitteiden kohdalla erillishyväksynnän vaatimus on edelleen perusteltu, mutta turvallisuuden kannalta vähemmän merkittävien painelaitteiden kohdalla järjestelmä on osoittautunut epätarkoituksenmukaisen jäykäksi. Tähän on osaltaan vaikuttanut ydinteknisten painelaitteiden luokitusjärjestelmän sekä valmistusta ja testausta koskevien laatustandardien kehittyminen.

Käytännön turvallisuusvalvonnassa ydintekniset painelaitteet jaetaan turvallisuusmerkityksen perusteella neljään turvallisuusluokkaan, joista luokka 1 on kaikkein vaativin ja luokka 4 turvallisuuden kannalta vähiten merkityksellinen. Valmistuksessa ja testauksessa käytettävät laadunhallintamenetelmät ja niiden dokumentointi ovat kehittyneet niin, että turvallisuuden kannalta vähemmän merkittävien ydinteknisten painelaitteiden turvallisuuden varmistaminen ei vaadi valmistajan tai testauslaitoksen esittämistä erikseen hyväksyttäväksi. Näitä painelaitteita olisivat Säteilyturvakeskuksen erikseen määrittelemät luokkiin 3 ja 4 kuuluvat painelaitteet, joiden osalta riittäisi sen toteaminen, että valmistaja tai testauslaitos on ammatilliselta maineeltaan moitteeton ja että sen käyttämät resurssit, menetelmät ja laadunhallintajärjestelmä täyttävät ydinenergialain mukaiset pätevyysvaatimukset.

Vaatimukset asettaisi ydinenergian käytön turvallisuutta valvovana viranomaisena Säteilyturvakeskus. Ydinenergialaissa tarkoitettu luvanhaltija, siis asianomaisen ydinlaitoksen haltija, olisi velvollinen varmistamaan painelaitteen valmistajan pätevyyden ennen painelaitteen hankkimista, samoin testauslaitoksen pätevyyden ennen testauksen tilaamista. Luvanhaltija olisi niin ikään velvollinen Säteilyturvakeskuksen sitä vaatiessa osoittamaan, että painelaitteen valmistaja tai sitä testannut testauslaitos täyttää Säteilyturvakeskuksen asettamat pätevyysvaatimukset. Käytännössä tämä tapahtuisi esittämällä asianmukaiset pätevyystodistukset ja muut vaatimustenmukaisuuden osoittavat asiakirjat.

Sanotun mukaisesti ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 4 momentti, jolla Säteilyturvakeskus oikeutetaan määrittelemään ne turvallisuuden kannalta vähemmän merkittävät ydintekniset painelaitteet, joiden osalta valmistajan ja testauslaitoksen pätevyys voidaan todeta edellä kuvatuin tavoin ilman erillishyväksyntää. Samalla kun muutos keventäisi valvontamenettelyjä turvallisuusluokkiin 3 ja 4 kuuluvien ydinteknisten painelaitteiden kohdalla, se antaisi tilaa Säteilyturvakeskuksen tarkastustoiminnan suuntaamiseen entistä tehokkaammin ydinlaitoksen kaikkein vaativimpien eli 1 ja 2 turvallisuusluokan painelaitteiden valvontaan.

63 §. Valvontaoikeudet. Pykälän 1 momentin 1,2,4,5,7 ja 8 kohdissa olevat viittaukset 2 §:ään muutettaisiin vastaamaan 2 §:n rakenteeseen ehdotettuja muutoksia. Pykälän sisältöön näillä muutoksilla ei olisi vaikutuksia. Lisäksi 7 kohdasta poistettaisiin termi ”malmirikaste”, koska jatkossa malmirikasteita ei määriteltäisi erikseen, vaan ne lukeutuisivat ydinaineisiin.

65 §. Puutteellisuuksien ja epäkohtien poistaminen. Pykälän 2 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta tarkistettaisiin siten, että siihen lisättäisiin maininta asetuksen antajasta perustuslain edellyttämällä tavalla.

67 §. Toiminnan keskeyttäminen tai rajoittaminen. Pykälässä ehdotetaan tarkennettavaksi Säteilyturvakeskuksen oikeutta keskeyttää tai rajoittaa luvanhaltijan toimintaa tietyissä tilanteissa. Jos ydinenergian käytössä ei ole noudatettu ydinenergialaissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja turvallisuutta, turvajärjestelyjä tai valmiusjärjestelyjä koskevia säännöksiä, määräyksiä tai lupaehtoja, Säteilyturvakeskuksella on ydinenergialain 65 §:n nojalla velvollisuus antaa luvanhaltijalle ohjeet puutteellisuuksien tai epäkohtien poistamiseksi. Säteilyturvakeskus voi 66 §:n nojalla tehostaa määräystään sakon, toiminnan keskeyttämisen tai rajoittamisen tai teettämisen uhalla. Pykälään 67 tehtävän lisäyksen tarkoituksena on mahdollistaa toiminnan välitön keskeyttäminen tai rajoittaminen myös niissä tilanteissa, joissa ei ole välittömän vaaran uhkaa ja ydinenergialain mukainen valvonta voidaan toteuttaa.

Samalla pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että vaatimus asianosaisen kuulemisesta ennen asiaratkaisun tekemistä kävisi selkeästi ilmi sanamuodosta. Hallintolain 34 §:n mukaan asia voidaan kuitenkin ratkaista asianosaista kuulematta, jos esimerkiksi kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle.

68 §. Virka-apu ja takavarikko. Pykälän 2 momentin 2 kohdasta ja loppukappaleesta poistettaisiin termi ”malmirikaste”. Nämä tuotteet luokiteltaisiin jatkossa ydinaineiksi.

68 a §. Virka-apu Euratom- sopimuksen noudattamiseksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin termi ”malmirikaste”. Nämä tuotteet luokiteltaisiin jatkossa ydinaineiksi.

73 §. Menettämisseuraamus. Pykälän 2 momentin 3 kohdasta poistettaisiin termi ”malmirikaste”. Nämä tuotteet luokiteltaisiin jatkossa ydinaineiksi.

74 §. Syytteeseenpano. Pykälässä säädetään syytteeseenpanosta, kun kyse on tämän lain vastaisesta toiminnasta. Pykälässä viitataan 72 §:ään, joka kumottiin ydinenergialain muuttamista koskevalla lailla 24.5.2002/415. Kumotussa 72 §:ssä oli ydinenergian käyttörikoksia koskeva rangaistussäännös, joka siirrettiin rikoslain 44 luvun 10 §:ään rikoslain muuttamista koskevalla lailla 24.5.2002/400. Rangaistuksia 72 §:ssä tarkoitetuissa rikoksissa koskeva viittaussäännös sisällytettiin ydinenergialain 69 §:n 4 momenttiin. Näin ollen pykälän 1. virkkeessä oleva viittaus 72 §:ään ehdotetaan poistettavaksi, koska viittaus kumotussa 72 §:ssä tarkoitettuihin rikoksiin sisältyy aiemmin pykälässä mainittuun 69 §:ään. Pykälän 2. virkkeessä oleva viittaus 72 §:ään on samalla muutettava viittaukseksi rikoslain 44 luvun 10 §:ään.

75 §. Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kumottuun lakiin muutoksenhausta hallintoasioissa päivitettäisiin viittaukseksi hallintolainkäyttölakiin (586/1996).

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan muutosta, joka liittyy lain nojalla tehtyjä tutkimushankkeiden rahoittamispäätöksiä koskevaan muutoksenhakumenettelyyn. Nykyisin näihin päätöksiin voidaan hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti. Tutkimusrahoituksen hakemista ja myöntämistä koskeviin menettelyihin sekä rahoituksen mahdolliseen takaisinperintään sovelletaan lain 53 e §:n mukaisesti valtionavustuslakia (688/2001). Valtionapulain 34 §:ssä säädetään muutoksenhausta valtionapuviranomaisen päätökseen ja 35 §:ssä kyseisen päätöksen täytäntöönpanosta. Säännösten nojalla ensisijainen oikeussuojakeino valtionapupäätöksissä on oikaisuvaatimusmenettely. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen haettaisiin muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti. Valtionapuviranomaisen päätös olisi kuitenkin muutoksenhausta huolimatta pantavissa täytäntöön.

Oikaisumenettelyn sisällyttäminen tutkimusrahoitusta koskevaan muutoksenhakumenettelyyn on perusteltua, koska näin päätöksen teknisluonteinen oikaisu olisi tarvittaessa tehtävissä ilman oikeudenkäyntiä yleisessä hallintotuomioistuimessa. Koska tutkimusrahoituksen hakemisessa ja myöntämisessä sekä takaisinperinnässä jo sovelletaan valtionavustuslakia, on tutkimusrahoituspäätösten muutoksenhaussa johdonmukaista soveltaa myös valtionavustuslain muutoksenhakua ja päätöksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä.

Ottaen huomioon lain 53 e §:ssä todettu kauppa- ja teollisuusministeriön rooli tutkimusrahoitusmenettelyssä, on perusteltua lisäksi edellyttää, että ennen oikaisuvaatimuksen ratkaisemista ja vastineen antamista valitusasiassa rahaston olisi pyydettävä asiassa ministeriön lausunto.

Samalla ehdotetaan säännöksessä käytettävä viittaus tutkimusrahoituspäätöksiin muutettavaksi viittaukseksi lain 53 d §:ään. Tällä lakiteknisellä korjauksella ei muutettaisi säännöksen nykyistä asiasisältöä.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetut täydennykset niistä päätöksistä, jotka voitaisiin panna täytäntöön valituksesta huolimatta, liittyvät vuonna 2004 voimaan tulleeseen lain muutokseen. Valtion ydinjätehuoltorahaston tehtäväksi sillä jo olevien tehtävien lisäksi säädettiin tuolloin ydinalan tutkimuksen rahoittamiseksi tarvittavien varojen periminen ja näiden varojen jakaminen. Varat peritään lakiin lisätyssä 7 a luvussa tarkoitettuina maksuina ydinlaitosten haltijoilta ja ydinjätehuoltovelvollisilta. Maksuvelvollisten piiri ja maksun määrän perusteet ilmenevät laista yksiselitteisesti. Rahasto vahvistaa vuosittain maksun määrän kunkin maksuvelvollisen osalta sekä tekee tutkimushankkeiden rahoittamista koskevat päätökset. Rahoituspäätökset perustuvat kauppa- ja teollisuusministeriön yhdessä tutkimushankkeita hallinnoivien tutkimusohjelmien johtoryhmien kanssa valmistelemiin jakoesityksiin. Tutkimustoiminnan ja sen rahoittamisen käytännön sujuvuuden kannalta on tärkeää, että rahaston maksu- päätökset ovat pantavissa täytäntöön viivytyksettä. Tämän vuoksi ehdotetaan lain 53 a §:n 2 momentissa ja 53 b §:n 2 momentissa tarkoitetut rahaston maksupäätökset lisättäviksi pykälän 4 momentissa olevaan luetteloon niistä lain nojalla tehdyistä päätöksistä, jotka voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

Lain 42 §:ssä tarkoitetut ydinjätehuoltomaksun vahvistamista ja ylijäämän palauttamista koskevat rahaston päätökset sekä lain 52 §:n 2, 3 ja 5 momentissa tarkoitetut rahaston varojen valtiovarastoon siirtämistä, valtiolle lainaamista ja varojen sijoittamista koskevat rahaston päätökset on varautumisjärjestelmän keskeytymättömän toiminnan varmistamiseksi tarkoituksenmukaista lisätä niihin 4 momentissa viitattuihin päätöksiin, jotka voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

76 §. Luvanvaraisuudesta vapautetun ilmoitusvelvollisuus ja ilman lupaa tapahtuva ydinenergian käyttö. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin asetuksen antajaksi valtioneuvosto. Lisäys on perustuslain 80 §:n asetuksenantojärjestyksen ilmaiseva selvennys. Pykälän kummassakin momentissa olevat viittaukset 2 §:ään muutettaisiin 2 §:n ehdotettua säännösjärjestystä vastaavaksi.

77 §. Maksut. Nykyisessä säännöksessä on lueteltu ne viranomaisten suoritteet, joista voidaan periä maksu. Niitä ovat valtioneuvoston periaatepäätös, viranomaisen lupahakemukseen antama päätös, muu edelliseen verrattava viranomaisen päätös, varautumisvelvollisuuden toteuttamiseksi annettu viranomaisen päätös ja ydinenergian käytön valvontaan kuuluvat suoritteet sekä näiden päätösten ja suoritteiden valmistelun edellyttämät toimenpiteet. Suoritteiden maksullisuuden alaa ei ehdotuksella nykyisestä muuteta. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa laista tarpeeton valtuutus asetuksen antamiseen, koska tarvittava valtuutus on valtion maksuperustelaissa (150/1992). Suoritteiden maksuista säädettäisiin jatkossakin asetuksilla. Valtioneuvoston yleisistunnon tuottamien suoritteiden maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella ja kauppa- ja teollisuusministeriö tuottamien suoritteiden maksuista ministeriön asetuksella.

Valtion maksuperustelakia uudistettaessa vanhan lain (980/1973) korvasi uusi samanniminen laki (150/1992). Pykälässä oleva lain numero päivitettäisiin ajan tasalle. Lisäksi viittaus vuonna 2002 voimaan tulleella lailla 1388/2001 kumottuun leimaverolakiin poistettaisiin. Toimituskirjoja koskevat säännökset kumottiin leimaverolaista vuonna 1994, kun valtioneuvoston kanslia ja ministeriöt sekä niiden alaiset virastot ryhtyivät perimään toimituskirjoistaan valtion maksuperustelain mukaan määräytyviä maksuja.

78 §. Vaitiolovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus 2 §:ään muutettaisiin 2 §:n ehdotettua säännösjärjestystä vastaavaksi.

79 §. Henkilökunnan pätevyyden varmistaminen. Henkilökunnan pätevyyden varmistamista koskevat vaatimukset ehdotetaan siirrettäviksi uuteen 2 a lukuun, jossa säädettäisiin ydinenergian käytön turvallisuuteen liittyvistä vaatimuksista. Kumottavaksi ehdotetun pykälän asiasisältöä vastaisivat uuden luvun 7 i ja 7 j §.

80 §. Viranomaisen huostassa oleva aine, esine tai tietoaineisto. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus 2 §:ään muutettaisiin 2 §:n ehdotettua säännösjärjestystä vastaavaksi.

81 §. Määräystenantovaltuus. Määräystenantovaltuuksia koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 2 a lukuun, jossa säädettäisiin ydinenergian käytön turvallisuuteen liittyvistä vaatimuksista. Kumottavaksi ehdotetun pykälän asiasisältöä vastaisivat uuden luvun 7 q ja 7 r § lukuun ottamatta pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua pelastuspalvelujärjestelyjä koskevaa määräystenantovaltuutta ja pykälän 3 momentissa sitä täydentävää kuulemissäännöstä. Pelastuspalvelujärjestelyjä koskeva valtuutussäännös sekä siihen liittyvä kuulemissäännös ehdotetaan poistettaviksi. Kyseisen valtuutuksen nojalla ei lain voimassaoloaikana ole annettu pelastuspalveluihin liittyviä määräyksiä. Pelastustoimintaa ja -palveluja koskevat määräykset annetaan pelastuslain (468/2003) nojalla. Näin on tapahtunut jo pelastuslakia edeltävien säädösten aikana. Kyseiset pelastuspalveluiden järjestämiseen liittyvät säännökset voidaan poistaa ydinenergialaista tarpeettomina.

82 §. Asetuksenantovaltuus. Pykälän sisältämää lain täytäntöönpanovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtuutus olisi perustuslain edellyttämällä tavalla riittävän tarkkarajainen. Nykymuotoisen valtuutuksen katsotaan oikeuttavan vain lain asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta välttämättömien säännösten antamiseen, koska tällaista valtuutta tulkitaan ja sovelletaan perustuslain mukaan supistavasti. Pykälään ehdotetaan sisällytettäviksi riittävän tarkat valtuutussäännökset niistä asioista, joita koskevia tarkentavia säännöksiä voimassa oleva ydinenergia-asetus sisältää, mutta joiden osalta ei laissa ole perustuslain vaatimukset täyttäviä valtuutussäännöksiä.

Ehdotettu kokoava valtuussäännös on kokonaisuuden kannalta selkeämpi vaihtoehto kuin kunkin yksittäisen valtuutussäännöksen sijoittaminen asiaa koskevien lain pykälien yhteyteen.

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin valtuutuksesta, jonka nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä lain 3 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon hakemiseen liittyvästä menettelystä. Kyseisiä tarkentavia säännöksiä on voimassa olevan ydinenergia-asetuksen 142 §:ssä.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin valtuutuksesta, jonka nojalla tarkennettaisiin lain 4 luvussa tarkoitetun valtioneuvoston periaatepäätöksen hakemista ja hakemuksen käsittelemistä koskevia menettelyjä. Keskeisimpiä menettelyjä ovat Säteilyturvakeskuksen alustavan turvallisuusarvion hankkiminen, yleinen kuulemismenettely, ympäristöministeriöltä, suunnitellulta sijaintipaikkakunnalta ja naapurikunnilta pyydettävät lausunnot, sekä periaatepäätöksen käsitteleminen valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Näitä koskevat säännökset ovat lain 12—15 §:ssä. Asetustasoiset menettelynormit täydentävät laissa säädettyä ja määrittelevät tarkemmin asiakirjat, tiedot ja selvitykset, joita periaatepäätöksen hakijan tulee liittää hakemukseensa.

Pykälän 3 ja 4 kohdissa on valtuutuslausekkeet ydinjätehuollon suunnittelua ja toimeenpanoa koskevien menettelyjen sekä ydinjätehuollon kustannuksiin varautumista koskevien hallinnollisten säännösten tarkentamisen taustaksi. Kummankin alueen osalta aineelliset ja hallinnolliset perusteet, samoin kuin luvanhaltijoihin tai muihin vastuutahoihin kohdistuvat velvoitteet ovat laissa. Asetustason säännökset ovat ydinenergia-asetuksen 12 ja 13 luvussa.

Pykälän 5 kohta koskee valtion ydinjätehuoltorahaston varojen lainaamisessa ja valtiovarastoon siirrossa noudatettavia käytännön menettelymuotoja. Lain 52 §:n säännöksillä on järjestetty ydinjätehuoltovelvollisten (luvanhaltijat, jotka harjoittavat ydinjätettä tuottavaa toimintaa ja jotka ovat velvolliset taloudellisesti varautumaan ydinjätehuollon kustannuksiin tallettamalla varoja valtion ydinjätehuoltorahastoon) oikeus saada turvaavia vakuuksia vastaan ydinjätehuoltorahastosta lainaa, samoin lainaamisen ehdot. Asetuksella annettavat hallinnollisia menettelyjä tarkentavat säännökset ovat ydinenergia-asetuksen 14 luvussa.

Pykälän 6 kohta koskee ydinenergian käytön turvallisuuden valvontaa, jonka toimenpano kuuluu Säteilyturvakeskukselle. Turvallisuusvalvonnan perusteita, valvontaoikeuksia ja viranomaisen käytössä olevia keinoja koskevista lain säännöksistä on tässä mainittava erityisesti 55 § sekä 9 ja 10 luvut kokonaisuudessaan. Kokonaisuutena arvioiden laissa säädetyt valvontamekanismit ovat tehokkaat ja toimivat. Nykyisessäkin ydinenergia-asetuksessa, lähinnä sen 15 luvussa on yksittäisiä lain mukaisia tehtäviä ja menettelyjä selventäviä säännöksiä, jotka koskevat muun ohessa ydinlaitoksen rakentamisen, käyttöönoton ja käytön valvonnan yksityiskohtia, ydinmateriaalien ja ydinjätteiden luovutuksiin, siirtoihin ja kuljetuksiin liittyviä menettelyjä sekä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tehtävää ydinmateriaalivalvontaa.

Pykälän 7 kohdassa esitetty valtuussäännös liittyy ydinenergia-asetuksen 16 lukuun, jossa säädetään muun muassa ydinlaitoksen vastuullisesta johtajasta sekä siitä, että vastuullisen johtajan, tämän varamiehen sekä ydinlaitoksen käytössä tarvittavan henkilökunnan tehtävät, toimivalta ja vastuu on määrättävä johtosäännössä, jonka Säteilyturvakeskus hyväksyy. Asetuksen 16 luvun säännöksistä osa koskee senlaatuisia henkilökohtaisia vastuita ja vastuunalaisimpiin tehtäviin nimettävien henkilöiden hyväksymistä, että niistä tulee säätää lain tasolla. Tätä tarkoittavat ehdotukset ovat lakiehdotuksen 7 i § ja 7 k §:ssä. Ydinenergia-asetuksen säännökset tulisivat vastaavilta osin kumottaviksi. Ehdotettu valtuutus on tarkoitettu kattamaan asetustasolla edelleen säädettävät vastuullisen johtajan kelpoisuusvaatimukset sekä tarkemmat säännökset ydinlaitoksen käyttöorganisaatiosta, jota koskeva perussäännös on lain 20 §:n 1 momentin kohdassa 3.

Pykälän 8 kohdan valtuutuslausekkeen tarkoitus on selkeyttää laintasoinen peruste ydinenergialain alaan kuuluvaa toimintaa koskevien tietojen ilmoittamiseen silloin kun toiminta ei edellytä lupaa, mutta valvontaa varten tarvitaan toimintaa koskevat tiedot. Toisaalta tietojen ilmoittamisvelvollisuus on tyypillinen valvontakeino tilanteissa, joissa tehdään luvanalaiseen toimintaan liittyvä toimenpide tai muutos, joka ei vaadi erillisen luvan hakemista, mutta jota koskevat tiedot viranomainen tarvitsee. Tietojen ilmoittamista koskevat säännökset ovat tällä hetkellä ydinenergia-asetuksen 17 luvussa. Useimmissa tapauksissa ilmoitusvelvollisuus liittyy ydinalan aineiden, laitteiden tai tietojen valtioidenvälisiin siirtoihin.

Lakiehdotukseen sisältyy useita säännöksiä, joissa annetaan valtioneuvostolle valtuutus asetuksella tarkempien säännösten antamiseen. Ehdotettujen valtuutussäännösten nojalla annettavien tarkempien säännösten ala ei kuitenkaan laajene asiallisesti verrattuna nykyiseen asetustasoiseen sääntelyyn. Tämä johtuu siitä, että ehdotetut valtuutussäännökset joko aineellisesti sisältyvät jo nykyiseen lakiin, mutta eivät täytä perustuslaissa valtuutussäännöksille asetettuja vaatimuksia tai liittyvät nykyisin ilman asianmukaista lain valtuutta asetus- tai valtioneuvoston päätöstasolla annettuihin säännöksiin. Esityksen sisältämillä ehdotuksilla valtuutussäännöksiksi tai nykyisten valtuutussäännösten muuttamiseksi saatetaan siten lain valtuutussääntely perustuslaissa asetettujen vaatimusten mukaiseksi.

Nykyinen lain 81 §:ssä oleva valtuutussäännös ehdotetaan siirrettäväksi uuden 2 a luvun 7 q §:n 1 momentiksi. Samalla sitä ehdotetaan muutettavaksi siten, että perustuslaissa valtuutussäännöksille asetetut täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset täytettäisiin.

Nykyisessä ydinenergia-asetuksessa sekä ydinturvallisuutta koskevissa valtioneuvoston päätöksissä on säännöksiä, joiden antamiseen valtuuttavat perustuslain vaatimukset täyttävät säännökset puuttuvat laista. Kyseiset valtuussäännökset ehdotetaan lisättäväksi lakiin 3 §:n 2 momenttiin, 7 c §:n 1 momenttiin, 16 §:n 3 momenttiin, 28 §:n 3 momenttiin ja 82 §:n liittyvillä ehdotuksilla.

Lisäksi joitakin lain nykyisiä valtuussäännöksiä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että asetuksen antaja mainitaan valtuussäännöksessä. Tällaisesta muutoksesta on kyse 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 6 a §:n 2 momentissa, 6 b §:n 2 momentissa, 8 §:n 2 momentissa, 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa, 15 §:n 2 momentissa, 38 §:n 3 momentissa, 56 §:n 3 momentissa ja 76 §:n 1 momentissa.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Lain 43 §:n 2 momentti ehdotetaan kuitenkin tulevaksi voimaan vasta 1 päivänä helmikuuta 2010. Kyseisellä säännöksellä ehdotetaan muutettavaksi ydinjätehuollon kustannuksiin varautumiseen liittyvää ministeriön päätöksenteon aikataulua. Vuonna 2010 jätehuoltovelvolliset toimittavat viranomaisille seuraavaa kolmivuotiskautta koskevan TKS -ohjelmansa, johon myös varautumisjärjestelmän perustana olevat jätehuoltokaaviot perustuvat. Jätehuoltokaavioiden arviointia ja tarkistamista koskevat ministeriön menettelyt siirrettäisiin samaan kolmivuotiseen jaksotukseen. Vuonna 2010 tammikuun loppuun mennessä ministeriö tulee nykyisten säännösten nojalla vahvistamaan jätehuoltovelvollisen vastuumäärän vuodelle 2009 sekä rahastotavoitteen vuodelle 2010. Tämän jälkeen ministeriön päätöksenteon aikataulu valmisteluineen muuttuisi 43 §:n muutosehdotuksen perusteluissa selostetulla tavalla.

Kumottaessa lain 56 §:n 1 momentti, joka liittyy lakkautettavaksi ehdotettuun ydinenergianeuvottelukuntaan, on voimaantulosäännöksessä kumottava myös neuvottelukuntaa koskeva asetus.

Siirtymäsäännöksessä todettaisiin, että ehdotettua lakia sovellettaisiin sen voimaan tullessa myös lupahakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille ennen ehdotetun lain voimaan tuloa. Lain voimaan tulon ehdotettuna ajankohtana vuodenvaihteessa 2007—2008 saattaa olla vireillä joitakin ydinaineisiin tai ydinjätteisiin liittyviä lupahakemuksia. Koska lainmuutoksella ei muutettaisi lupien myöntämisen edellytyksiä, ei erityisiä soveltamissäännöksiä ole katsottu nykyisen lain voimassaoloaikana vireille pantujen asioiden osalta tarvittavan. Lupahakemusta käsittelevä viranomainen siirtäisi tarvittaessa vireillä olevan hakemuksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ydinenergialaki on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin se on voimassa poikkeuslakina. Edellä yleisperusteluiden jaksossa 2.3.4 Poikkeuslakiominaisuus on asiaa käsitelty tarkemmin. Tässä esityksessä ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia, jotka liittyisivät lain 15 tai 63 §:n niihin säännöksiin, jotka on alkuperäisen lain käsittelyssäkatsottu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisiksi.

Esitys koskee suurelta osin lain saattamista perustuslain 80 §:ssä asetettujen vaatimusten mukaiseksi. Esityksellä ehdotetaan lisättäväksi lakiin sitä alemmissa säädöksissä annetut yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin liittyvät säännökset. Samalla laissa olevat valtuutussäännökset ehdotetaan muutettaviksi perustuslain edellyttämällä tavalla. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäviksi valtuutussäännökset, jotka siitä joidenkin tarkentavien säännösten osalta puuttuvat.

Lakiehdotuksen 7 o §:n mukaan ydinenergian käytön turvaorganisaatioon kuuluvalla tulisi olemaan merkittävät voimakeinojen käyttöoikeudet. Ehdotusta on arvioitava perustuslain 124 §:n kannalta, jossa säännellään julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Turvaorganisaatiossa ehdotetuilla oikeuksilla toimiminen on julkisen vallan käyttämistä, koska sillä voidaan puuttua yksilöiden perusoikeuksiin. Ehdotettuja voimakeinojen käyttövaltuuksia voidaan pitää perusteltuina, koska ydinenergian käytön turvaaminen lainvastaiselta toiminnalta on yleisen edun mukaista. Esitettyä 7 o §:ää ei voida turvaamistoiminnan laatu ja perustuslakivaliokunnan aiempi tulkintakäytäntö (ks. esim. PeVL 55/2005 vp; PeVL 48/2005 vp) huomioon ottaen pitää perustuslain 124 §:n kannalta ongelmallisena.

Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että ehdotettu laki voidaan käsitellä perustuslain 72 §:n tarkoittamassa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus