1 § (23.6.2005/493)

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) ydinpolttoaineella halkeavaa ainetta, joka käsittää metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa uraania tai plutoniumia;

2) radioaktiivisellatuotteella muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua radioaktiivista ainetta, jäte mukaanluettuna, joka ydinpolttoaineen valmistuksen tai käytön yhteydessä on säteilyllä tehty tai tullut radioaktiiviseksi;

3) ydinaineella ydinpolttoainetta, lukuun ottamatta luonnonuraania ja köyhdytettyä uraania, sekä radioaktiivista tuotetta, ei kuitenkaan radioisotooppeja, joita käytetään tai jotka ovat valmiita käytettäviksi teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai opetukselliseen tarkoitukseen;

4) ydinreaktorilla laitosta, joka sisältää ydinpolttoainetta sillä tavoin, että siinä voi tapahtua ydinten halkeaminen itsestään jatkuvana ketjureaktiona ilman lisäneutronilähdettä;

5) ydinlaitoksella:

a) ydinreaktoria, lukuun ottamatta aluksessa tai muussa kuljetusvälineessä olevaa ja siinä voimanlähteenä käytettyä tai käytettäväksi tarkoitettua ydinreaktoria;

b) ydinainetta valmistavaa tai käsittelevää tehdasta;

c) ydinpolttoaineen isotooppeja erottavaa tehdasta;

d) säteilytetyn ydinpolttoaineen muokkausta suorittavaa tehdasta;

e) ydinaineen säilytyslaitosta, jos laitosta ei ole tarkoitettu vain tilapäiseen varastointiin aineen kuljetuksen aikana;

f) sellaista edellä tarkoitettua ydinreaktoria, tehdasta tai säilytyslaitosta, jota ollaan poistamassa käytöstä;

6) laitoksen sijaintimaalla sitä sopimusvaltiota, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee tai, jos laitos ei sijaitse minkään valtion alueella, sitä sopimusvaltiota, joka käyttää laitosta tai on sen hyväksynyt;

7) ydinlaitoksen haltijalla Suomessa olevan laitoksen osalta sitä, jolla on säädetty lupa ydinlaitoksen hallintaa tai käyttöä varten taikka joka muutoin hallitsee tai käyttää laitosta, sekä valtakunnan ulkopuolella olevan laitoksen osalta sitä, jota on pidettävä laitoksen haltijana sen sijaintimaan lainsäädännön mukaan;

8) ydinvahingolla vahinkoa, joka on aiheutunut ydinlaitoksessa olevan säteilylähteen ionisoivasta säteilystä, ydinlaitoksessa olevan ydinpolttoaineen, radioaktiivisen tuotteen tai jätteen ionisoivasta säteilystä taikka ydinlaitoksesta peräisin olevan tai ydinlaitokseen kuljetettavan ydinaineen tai 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kuljetettavan ydinaineen ionisoivasta säteilystä;

9) ydintapahtumalla jokaista ydinvahingon aiheuttanutta tapahtumaa tai samasta alkulähteestä johtunutta tapahtumasarjaa;

10) Pariisin yleissopimuksella Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtyä, vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevaa yleissopimusta, jota on muutettu 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla, tai sanottua yleissopimusta muutettuna mainituilla pöytäkirjoilla ja Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla;

11) lisäyleissopimuksella Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 tehtyä, 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla sekä Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla muutettua Pariisin yleissopimuksen lisäyleissopimusta;

12) Wienin yleissopimuksella Wienissä 21 päivänä toukokuuta 1963 tehtyä yleissopimusta korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla, tai sanottua yleissopimusta muutettuna Wienissä 12 päivänä syyskuuta 1997 tehdyllä pöytäkirjalla; sekä

13) sopimusvaltiolla valtiota, joka on liittynyt Pariisin yleissopimukseen, ja valtiota, joka on liittynyt Wienin yleissopimukseen sekä Wienissä 21 päivänä syyskuuta 1988 tehtyyn Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskevaan yhteispöytäkirjaan.

2 § (3.12.2021/1061)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan:

1) säätää, että tätä lakia ei sovelleta sellaisiin ydinpolttoaineisiin tai radioaktiivisiin tuotteisiin, joihin liittyvä ydinvahingon vaara on vähäinen niiden pienen määrän, matalan rikastusasteen tai vähäisen radioaktiivisuuden vuoksi, taikka sellaisiin ydinlaitoksiin, joissa on ainoastaan tällaisia ydinaineita;

2) antaa tarkempia säännöksiä edellytyksistä, joiden täyttyessä tätä lakia ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin ydinpolttoaineisiin, radioaktiivisiin tuotteisiin tai ydinlaitoksiin.

3 § (23.6.2005/493)

Saman haltijan kahta tai useampaa samalla laitosalueella Suomessa sijaitsevaa ydinlaitosta on pidettävä tätä lakia sovellettaessa yhtenä laitoksena yhdessä saman haltijan samalla laitosalueella sijaitsevien muiden tilojen kanssa, joissa säilytetään ydinainetta.

4 § (23.6.2005/493)

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa ydinvahingosta tämän lain mukaisesti, jos ydinvahinko on syntynyt Suomen tai muun sopimusvaltion täysivaltaisuuteen tai kansainvälisen oikeuden mukaiseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella taikka sellaisen valtion vastaavalla alueella, joka ei ole sopimusvaltio ja jonka alueella ei ole ydintapahtuman ajankohtana yhtään ydinlaitosta.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös mainitussa momentissa tarkoitetussa valtiossa rekisteröidyllä aluksella tai ilma-aluksella syntynyttä ydinvahinkoa edellyttäen, ettei alus tai ilma-alus ole vahingon syntyhetkellä sijainnut muun kuin 1 momentissa tai 5 §:ssä tarkoitetun valtion alueella.

Suomen ulkopuolella sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tässä laissa tarkoitetun vastuun enimmäismäärään ja alueelliseen ulottuvuuteen sovelletaan laitoksen sijaintimaan lakia.

5 § (23.6.2005/493)

Sen lisäksi, mitä 4 §:ssä säädetään, Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän lain mukaisesti myös ydinvahingosta, joka on syntynyt sellaisen valtion täysivaltaisuuteen tai kansainvälisen oikeuden mukaiseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, joka ei ole sopimusvaltio ja jonka alueella on ydintapahtuman ajankohtana ydinlaitos, jos kyseisen valtion lainsäädäntö vastaa Pariisin yleissopimuksen periaatteita. Sama koskee sellaisessa valtiossa rekisteröidyllä aluksella tai ilma-aluksella syntynyttä ydinvahinkoa edellyttäen, ettei alus tai ilma-alus ole vahingon syntyhetkellä sijainnut muun kuin 4 §:n 1 momentissa tai tässä momentissa tarkoitetun valtion alueella.

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan vakuutuksesta suoritetaan tässä pykälässä tarkoitetusta ydinvahingosta enintään niin suuri korvaus kuin kyseisen vieraan valtion lainsäädännön mukaan olisi suoritettava vastaavasta Suomessa syntyneestä ydinvahingosta.

6 §

Ydinlaitoksen haltija on velvollinen korvaamaan hänen ydinlaitoksessaan sattuneesta ydintapahtumasta johtuneen ydinvahingon. Laitoksenhaltija ei kuitenkaan ole, ellei hän ole kirjallisella sopimuksella nimenomaan sitoutunut vastaamaan vahingosta, vastuussa sellaisesta ydintapahtumasta aiheutuneesta ydinvahingosta, jonka vahinkovaikutuksiin ei ole vaikuttanut muu ydinpolttoaine tai radioaktiivinen tuote kuin laitokseen 7 tai 8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen aikana tilapäisesti varastoitu ydinaine ja jonka ydintapahtuman aiheuttaman ydinvahingon on 9 §:n mukaan velvollinen korvaamaan ydinaineen kuljetuksesta vastuussa oleva laitoksenhaltija.

7 §

Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevasta ydinlaitoksesta tapahtuneen ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuneen ydinvahingon on velvollinen korvaamaan tämän ydinlaitoksen haltija. Jos edellä tarkoitettu ydinaine on lähetetty muuhun valtioon kun sopimusvaltioon, on laitoksenhaltija vastuussa ydinvahingosta, joka aiheutuu ydintapahtumasta, joka on sattunut ennen kuin kuljetettava ydinaine on purettu kuljetusvälineestä, jolla se viedään mainittuun vieraaseen valtioon. (23.6.2005/493)

Kuljetettaessa ydinainetta Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen on kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuneen ydinvahingon velvollinen korvaamaan vastaanottavan laitoksen haltija hänen ja aineen lähettäjän välisessä kirjallisessa sopimuksessa määrätystä ajankohdasta lukien. Jollei sopimuksessa ole sellaista määräystä, siirtyy vastuu vastaanottavan laitoksen haltijalle, kun hän on ottanut vastaan ydinaineen.

Kuljetettaessa ydinainetta aluksessa tai muussa kuljetusvälineessä olevaan ydinreaktoriin siinä voimanlähteenä käytettäväksi, lakkaa ydinlaitoksen haltijan vastuu, kun ydinaineen on vastaanottanut asianmukaisen luvan saanut kuljetusvälineen reaktorin käyttäjä tai haltija.

Tässä pykälässä tarkoitettuna kirjallisena sopimuksena ei pidetä Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tekemää kirjallista sopimusta, jonka mukaan ydintapahtumasta aiheutuneen vahingon korvaa vastaanottavan ydinlaitoksen haltija, jos on ilmeistä, ettei kuljetettavilla ydinaineilla ole tämän ydinlaitoksen haltijalle välitöntä taloudellista merkitystä. (23.6.2005/493)

8 §

Jos ydinaine on lähetetty muusta valtiosta kuin sopimusvaltiosta Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa sijaitsevaan ydinlaitokseen tämän laitoksenhaltijan kirjallisella suostumuksella, on laitoksenhaltija vastuussa ydinvahingoista, jotka aiheutuvat ydintapahtumasta, joka sattuu sen jälkeen kun kuljetettava ydinaine on lastattu kuljetusvälineeseen, jolla se tuodaan sanotusta vieraasta valtiosta. (23.6.2005/493)

Jos ydinainetta lähetetään aluksessa tai muussa kuljetusvälineessä olevasta ja siinä voimanlähteenä käytettävästä ydinreaktorista Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen, on tämän laitoksen haltija vastuussa siitä ajankohdasta, jona hän on ottanut vastaan ydinaineen.

Jos ydinainetta kuljetetaan Suomessa muutoin kuin täällä tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen tai mainitunlaisesta ydinlaitoksesta, on kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta johtuneesta ydinvahingosta vastuussa se, jolla on lupa kuljetukseen, ja häneen nähden ovat tällöin voimassa ne tämän lain säännökset, jotka koskevat Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijaa.

9 §

Mitä edellä 7 ja 8 §:ssä on säädetty vastuusta ydinvahingon johdosta, joka on aiheutunut ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta, sovelletaan myös ydintapahtumaan, joka on sattunut ydinaineen tilapäisen varastoinnin aikana kuljetuksen kestäessä, lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa varastointi on tapahtunut ydinlaitokseen ja sen haltija on vastuussa 6 §:ssä tarkoitetun sopimuksen perusteella.

10 § (15.9.1989/820)

Jos ydinaine, joka tulee Suomessa tai muun sopimusvaltion alueella olevasta ydinlaitoksesta tai joka ennen ydintapahtumaa on ollut 8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen kohteena, on aiheuttanut ydinvahingon muissa kuin 6–9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, on vahingosta vastuussa se laitoksenhaltija, jonka hallinnassa ydinaine oli vahinkotapahtuman sattuessa. Jollei ydinaine silloin ollut minkään laitoksenhaltijan hallinnassa, vahingosta vastaa se laitoksenhaltija, jolla viimeksi on ollut ydinaine hallinnassaan.

Laitoksenhaltija, joka on kirjallisella sopimuksella sitoutunut vastaamaan ydinvahingosta, on 1 momentissa säädetyn estämättä vastuussa vahingosta. Jos ydinaine ennen ydintapahtumaa on kuitenkin ollut kuljetettavana eikä toinen laitoksenhaltija ole ottanut ydinainetta vastaan kuljetuksen keskeydyttyä, on vastuu sillä laitoksenhaltijalla, joka kuljetuksen päättyessä on 7 ja 8 §:n mukaan vastuussa kuljetuksen aikana sattuneen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta.

11 §

Valtioneuvostolla tai sen määräämällä viranomaisella on oikeus sellaisen rahdinkuljettajan hakemuksesta, joka suorittaa 7 tai 8 §:ssä tarkoitettua ydinaineen kuljetusta, määrätä, että rahdinkuljettaja on Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijan asemesta vastuussa kuljetuksen aikana tai sen yhteydessä sattuneesta ydintapahtumasta johtuneesta ydinvahingosta. Tällainen määräys saadaan antaa vain, jos laitoksenhaltija on antanut tähän suostumuksensa ja jos rahdinkuljettaja on osoittanut että 23–27 §:ssä säädetty vakuutus on otettu tai 28 §:n 2 momentin mukainen taloudellinen takuu annettu. Määräyksen antamisen jälkeen sovelletaan tämän lain laitoksenhaltijaa koskevia säännöksiä rahdinkuljettajaan laitoksen haltijan asemesta kuljetuksen aikana tai sen yhteydessä sattuneen ydintapahtuman osalta.

Jos vastaavanlainen määräys on annettu toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan sellaisen ydinvahingon osalta, josta siinä valtiossa sijaitsevan laitoksen haltija olisi vastuussa, on tällaisella määräyksellä tämän lain mukaan sama vaikutus kuin 1 momentin mukaisella määräyksellä.

12 §

Tämän lain mukainen korvaus on ydinlaitoksen haltijan suoritettava, vaikkei vahinko ole aiheutunut hänen tai hänen henkilökuntansa tuottamuksesta.

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija ei kuitenkaan ole tämän lain mukaisesti vastuussa ydintapahtumasta, joka on suoranaisesti johtunut aseelliseen selkkaukseen, vihollisuuksiin, sisällissotaan tai kapinaan kuuluvasta toimesta. Muussa sopimusvaltiossa olevan ydinlaitoksen haltijan vastuusta edellä tarkoitetuissa tapauksissa on voimassa, mitä laitoksen sijaintimaan laissa säädetään. (23.6.2005/493)

Jäljempänä 15 §:n 2 momentissa säädetään, milloin 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa voidaan vaatia korvausta muiden kuin tämän lain mukaisten vahingonkorvausta koskevien säännösten nojalla.

13 §

Ydinlaitoksen haltija ei ole tämän lain mukaan vastuussa ydinvahingosta, joka on kohdistunut ydinlaitokseen itseensä tai vahinkotapahtuman sattuessa tämän laitoksen alueella olleeseen muuhun valmiiseen tai rakenteilla olevaan ydinlaitokseen tai edellä tarkoitettujen laitosten alueella tuolloin olleeseen omaisuuteen, jota käytettiin tai joka oli tarkoitettu käytettäväksi sellaisten laitosten yhteydessä. (15.9.1989/820)

Jos ydintapahtumasta, joka on sattunut ydinaineen kuljetuksen aikana, johtuneesta ydinvahingosta on vastuussa muussa sopimusvaltiossa olevan ydinlaitoksen haltija, määräytyy laitoksen sijaintimaan lain mukaan, onko korvausta suoritettava kuljetusvälineelle aiheutuneesta vahingosta.

Jäljempänä 15 §:n 2 momentissa säädetään vastuusta sellaisesta 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta vahingosta, josta korvausta voidaan vaatia muiden kuin tämän lain sisältämien vahingonkorvausta koskevien säännösten nojalla.

14 § (23.6.2005/493)

Ydinvahinkona on korvattava:

1) henkilö- tai esinevahinko vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun ja 7 luvun 3 §:n mukaisesti;

2) sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, jos vahinko on aiheutunut ympäristön merkittävästä pilaantumisesta; sekä

3) ydintapahtuman seurauksena pilaantuneen ympäristön kohtuullisista ennallistamistoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että ympäristön pilaantuminen on ollut vähäistä suurempaa.

Lisäksi on ydinvahinkona korvattava kohtuullisista torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset ja tällaisista toimenpiteistä aiheutunut vahinko edellyttäen, että toimenpiteillä pyritään torjumaan 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa ydintapahtuman jälkeen tai, sen estämättä, mitä 1 §:n 8 kohdassa säädetään, sellaisen tapahtuman jälkeen, joka aiheuttaa vakavan ja välittömän ydinvahingon uhan.

Jos vahinkoa kärsineen puolelta on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

15 §

Tämän lain tai muussa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön korvaussäännösten mukaista korvausta ydinvahingosta ei voida vaatia muulta kuin ydinlaitoksen haltijalta tai tämän vastuun varalta vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä. (23.6.2005/493)

Ydinvahingosta, josta ydinlaitoksen haltija 12 tai 13 §:n taikka muun sopimusvaltion lain vastaavan säännöksen mukaisesti ei ole vastuussa, voidaan vaatia korvausta vain luonnolliselta henkilöltä, joka on tahallisesti aiheuttanut vahingon. Edellä 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kuljetusvälineeseen kohdistuneesta vahingosta on ydinlaitoksen haltija kuitenkin vastuussa yleisten vahingonkorvausperusteiden mukaan.

Ydinvahingosta, jota tämän lain korvaussäännökset tai vastaavat muun sopimusvaltion lain säännökset eivät koske, ei saa vaatia korvausta Suomessa, jos ydinvahinko on aiheutunut aluksella tapahtuneen ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta tai muutoin aluksen käyttämisestä ja jos ydinlaitoksen haltija tai käyttäjä on vastuussa vahingosta sellaisen valtion lain mukaan, joka olematta sopimusvaltio, on liittynyt Wienin yleissopimukseen, tai sellaisen muussa vieraassa valtiossa voimassa olevan, korvausvastuuta ydinvahingosta koskevan lainsäädännön mukaan, joka on kaikissa suhteissa vahingonkärsijöiden kannalta yhtä edullinen kuin Pariisin yleissopimus tai Wienin yleissopimus. Jos näissä tapauksissa ydinlaitoksen haltija tai käyttäjä on vastuussa ydinvahingosta, sovelletaan luonnollisen henkilön vastuusta tämän tahallaan aiheuttamasta ydinvahingosta tässä laissa säädetyn lisäksi, mitä luonnollisen henkilön vastuusta 12 §:ssä ja 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ydinvahingoista sekä kuljetusvälineeseen kohdistuneesta vahingosta säädetään tässä laissa. Soveltamista ei estä se, ettei laitoksen haltija tai käyttäjä vastaa vahingosta sitä koskevan Wienin yleissopimuksen erityissäännöksen tai sellaista erityissäännöstä vastaavan tässä momentissa tarkoitetun vieraan valtion lain perusteella. (23.6.2005/493)

Valtion varoista suoritettavasta korvauksesta säädetään 29–36 §:ssä.

15 a § (23.6.2005/493)

Mitä 5 §:n 2 momentissa ja 15 §:ssä säädetään, ei sovelleta siltä osin kuin se olisi vastoin Suomea sitovien ydinaineiden kuljetusta koskevien kansainvälisten sopimusten velvoitteita tai sitä, mitä muualla laissa niiltä osin säädetään.

16 § (23.6.2005/493)

Sille, joka on Suomea sitovan ydinaineiden kuljetusta koskevan kansainvälisen sopimuksen tai sellaiseen sopimukseen perustuvien säännösten taikka vieraassa valtiossa voimassa olevan, sellaisen sopimuksen määräystä pääasiallisesti vastaavan muun säännöksen perusteella joutunut suorittamaan korvausta ydinvahingon johdosta, siirtyy 4 ja 5 §:ssä säädetyn estämättä vahingonkärsijän oikeus tämän lain mukaan vastuussa olevaa ydinlaitoksen haltijaa vastaan. Jos korvaus johtuu ydinvahingosta, jota tarkoitetaan 5 §:ssä, on korvauksen suorittaneella oikeus vaatia suorittamansa korvaus takaisin ydinlaitoksen haltijalta sen estämättä, mitä 5 §:n 2 momentissa säädetään.

Tässä pykälässä säädettyä takautumisoikeutta ei ole sillä, joka on itse vastuussa vahingosta 21 §:n perusteella.

17 §

Jos joku on samalla kertaa kärsinyt sekä tämän lain mukaan korvattavan ydinvahingon että muun vahingon, sovelletaan ydinvahingon vastuuta koskevia tämän lain säännöksiä vahinkoihin kokonaisuudessaan siinä määrin kuin ne ovat sellaisessa yhteydessä toisiinsa, ettei niitä voida luotettavasti erottaa toisistaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan rajoita sitä vastuuta, mikä muiden vahingonkorvaussäännösten mukaan on muulla kuin tämän lain mukaan vastuussa olevalla laitoksenhaltijalla ionisoivasta säteilystä aiheutuneesta sellaisesta vahingosta, jota tämän lain vastuusäännökset eivät koske.

18 § (3.12.2021/1061)

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukainen vastuu samasta ydintapahtumasta johtuneista, Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on rajoittamaton.

Suomessa sijaitsevan, energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista, muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on 1,2 miljardia euroa. Suomessa sijaitsevan, muun kuin energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista, muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on 250 miljoonaa euroa.

Vastuun enimmäismäärä ydinpolttoaineen ja muun ydinaineen kuljetuksen aikana muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on 80 miljoonaa euroa. Tästä enimmäismäärästä korvataan muita kuin kuljetusvälineeseen kohdistuneita ydinvahinkoja enintään 80 miljoonaa euroa.

Korvausmäärälle tuleva korko ja oikeudenkäyntikulujen korvaus eivät sisälly laitoksenhaltijan vastuun enimmäismäärään.

19 § (23.6.2005/493)

Jos kahden tai useamman ydinlaitoksen haltijat ovat vastuussa samasta ydinvahingosta, vastaavat nämä siitä omasta ja toistensa puolesta, kukin kuitenkin enintään tätä ydinlaitosta koskevaan vastuun enimmäismäärään asti. Jos vahinko on syntynyt kuljetettaessa useamman ydinlaitoksen haltijan ydinaineita samalla kuljetusvälineellä tai varastoitaessa kuljetuksen aikana niitä tilapäisesti samassa ydinlaitoksessa, on ydinlaitosten haltijoiden yhteisen vastuun enimmäismäärä se korkein määrä, joka on voimassa johonkin näistä laitoksista nähden.

Jos jokin 1 momentin mukaan vastuussa olevista ydinlaitoksista sijaitsee Suomessa, vastaa tämän ydinlaitoksen haltija Suomessa syntyneistä ydinvahingoista omasta puolestaan ilman vastuun rajoitusta.

Ydinlaitosten haltijoiden kesken jaetaan vastuu sen mukaan kuin kunkin laitoksen osuuteen vahingon syntymiseen ja muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

20 § (23.6.2005/493)

Jos Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan vastuun enimmäismäärä tai 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteisen vastuun enimmäismäärä ei riitä kaikkien korvaukseen oikeutettujen kärsimien ydinvahinkojen täyteen hyvittämiseen, on vahingonkärsijöille laitoksenhaltijan vakuutuksesta suoritettavia korvauksia ja niille tulevia korkoja alennettava samassa suhteessa.

Jos sattuneen ydintapahtuman jälkeen on todennäköistä, että 1 momentin mukainen korvausten alentaminen osoittautuu tarpeelliseksi, on Finanssivalvonnalla oikeus määrätä, että korvauksena on toistaiseksi maksettava vain tietty osuus täydestä korvauksesta. (3.12.2021/1061)

21 § (23.6.2005/493)

Ydinlaitoksen haltijalla on oikeus saada takaisin tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaan suorittamansa korvaus luonnolliselta henkilöltä, joka on tahallaan aiheuttanut vahingon, tai siltä, joka on kirjallisella sopimuksella laitoksenhaltijan kanssa nimenomaan sitoutunut vastaamaan vahingosta. Laitoksenhaltijalla ei ole muutoin laajempaa oikeutta saada joltakin toiselta takaisin, mitä hän on suorittanut tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla, kuin mitä edellä 17 §:n 2 momentissa ja 19 §:n 3 momentissa säädetään.

22 §

Sen, joka haluaa 6–10 tai 16 §:n nojalla vaatia korvausta ydinlaitoksen haltijalta tai vakuutuksenantajalta, joka on antanut vakuutuksen laitoksenhaltijan vastuun varalta, on ilmoitettava vaateensa laitoksenhaltijalle kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jolloin hän sai tiedon vahingosta ja siitä vastuussa olevasta tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada sellainen tieto, taikka 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siitä päivästä, jona korvausvaade häneen kohdistettiin. (23.6.2005/493)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kannevalta menetetään myös, jos korvauskannetta ydinlaitoksen haltijaa tai vakuutuksenantajaa vastaan ei ole pantu vireille:

1) henkilövahingon osalta 30 vuoden kuluessa siitä päivästä, jona ydintapahtuma sattui; ja

2) muun ydinvahingon osalta 10 vuoden kuluessa siitä päivästä, jona ydintapahtuma sattui.

Mikäli Pariisin yleissopimuksen määräysten toteuttaminen sitä vaatii, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että korvaukseen oikeutettu säilyttää oikeutensa korvaukseen, vaikkei hän olisikaan pannut kannetta vireille Suomen tuomioistuimessa tässä pykälässä säädetyssä ajassa, sekä mitä korvaukseen oikeutetun on tällöin noudatettava oikeutensa säilyttämiseksi.

Valtion varoista suoritettavasta korvauksesta niissä tapauksissa, joissa laitoksenhaltijan vastuu on lakannut, säädetään 33 §:ssä.

23 § (23.6.2005/493)

Tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaisen ydinvahingosta johtuvan vastuun varalta tulee Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalla olla Finanssivalvonnan hyväksymä vakuutus 18 §:n 1–3 momentissa tarkoitetun vastuun kattamiseksi 18 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettuun enimmäismäärään saakka. (3.12.2021/1061)

Vakuutus voidaan ottaa:

1) siten, että vakuutusmäärä kattaa jokaisesta ydintapahtumasta aiheutuvan vastuun enimmäismäärän; tai

2) siten, että se kunakin hetkenä on laitosta kohden voimassa enimmäismäärän suuruisena.

Edellä 6–8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen aikana sattuneesta ydinvahingosta johtuvan vastuun varalta voi vakuutus olla erillinen.

24 § (23.6.2005/493)

24 § on kumottu L:lla 23.6.2005/493.

25 §

Vakuutuksen tulee olla sellainen, että ydinvahingon johdosta korvaukseen oikeutetulla on sen perusteella oikeus saada korvaus suoraan vakuutuksenantajalta. Tämä vakuutus on, jollei vakuutuksenantaja ole tehnyt muunlaista ehtoa, voimassa myös laitoksenhaltijan hyväksi sen vahingonvastuun varalta, joka hänelle voi syntyä tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavien säännösten mukaan.

26 §

Jos vakuutussopimus on irtisanomisen johdosta tai muusta syystä lakannut, vakuutuksenantaja on kuitenkin vastuussa korvauksesta sellaisen ydintapahtuman perusteella, joka on sattunut kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin kirjallinen ilmoitus sopimuksen lakkaamisen ajasta saapui kauppa- ja teollisuusministeriöön. Jos vakuutus koskee ydinaineen kuljetuksen aikana syntynyttä vahinkoa ja jos kuljetus on alkanut ennen mainitun ajan päättymistä, ei vakuutuksenantajan vastuu korvaukseen oikeutetun osalta kuitenkaan lakkaa ennen kuin kuljetus on päättynyt.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta ydintapahtumaan, joka on sattunut sen jälkeen, kun uusi vakuutus on tullut voimaan.

Vakuutuksenantaja ei voi vapautuakseen vastuusta vedota vahingonkärsinyttä vastaan muihin vahingonkärsineestä riippumattomiin seikkoihin kuin niihin joita tarkoitetaan 1 ja 2 momentissa.

27 §

Tämän lain 25 ja 26 §:n säännöksiä sovelletaan tapauksissa, jolloin korvauskanne tämän lain mukaan voidaan panna vireille Suomessa, vaikka ulkomaan lakia on sovellettava vakuutuksenantajan ja ydinlaitoksen haltijan väliseen suhteeseen tai laitos on Suomen alueen ulkopuolella.

27 a § (3.12.2021/1060)

Valtioneuvosto voi ydinlaitoksen haltijan tai 11 §:ssä tarkoitetun rahdinkuljettajan hakemuksesta antaa määräämillään ehdoilla ja vastavakuutta vaatimatta valtiontakuun vakuutuslaitoksen myöntämälle ydinvastuuvakuutukselle sellaisen henkilövahingon korvaamiseksi, joka ilmenee myöhemmin kuin 10 vuoden kuluessa mutta enintään 30 vuoden kuluessa ydintapahtumasta (vakuutustakuu). Vakuutustakuu voidaan antaa ainoastaan, jos jälleenvakuutus on saatavilla vain kohtuuttomin ehdoin tai sitä ei ole saatavilla riittävässä laajuudessa.

Ydinlaitoksen haltijan tai 11 §:ssä tarkoitetun rahdinkuljettajan tulee toimittaa valtioneuvostolle vakuutustakuuta koskeva hakemus sekä asian selvittämiseksi tarvittavat ja riittävät selvitykset.

Valtion vastuun määrä yhden tai useamman myönnetyn vakuutustakuun perusteella saa olla yhteensä enintään kuusi miljardia euroa. Vakuutustakuu voidaan antaa enintään vuodeksi kerrallaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ydinvastuuvakuutuksessa vakuutuksen kohteena tai vakuutettuna voi olla ydinlaitos tai ydinaineen kuljetus.

Valtiolla on oikeus saada laitoksenhaltijalta vakuutustakuun perusteella vakuutuksenantajalle suorittamansa määrä. Vakuutustakuuseen sovelletaan, mitä valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetussa laissa (449/1988) säädetään takausmaksusta ja takauksen ja takuun valvonnasta.

27 b § (3.12.2021/1060)

Vakuutustakuun hallinnoinnista ja valvonnasta vastaa Valtiokonttori. Valtiokonttorilla on oikeus saada määräämänään ajankohtana takuun ehtojen noudattamisen valvonnassa tarpeelliset tiedot ja selvitykset vakuutusyhtiöltä ja ydinlaitoksen haltijalta.

Vakuutustakuuta koskeva hakemus tehdään työ- ja elinkeinoministeriölle. Vakuutustakuun perusteella maksettavia korvauksia haetaan Valtiokonttorilta.

Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin:

1) vakuutustakuuta koskevan hakemuksen tekemisestä ja hakemuksen sisällöstä;

2) vakuutustakuun perusteella maksettavien korvausten hakemisesta, korvausten maksamisen ajankohdasta ja korvauksen myöntämisen ehdoista.

28 §

Tämän lain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta ei ole valtiolla.

Valtioneuvostolla on valta vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta laitoksenhaltija, joka asettaa muun yhtä turvaavan taloudellisen takuun tämän lain ja muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa varalta sekä lisäksi osoittaa, että hän on huolehtinut syntyvien vahinkojen korvausjärjestelystä.

Mitä tässä laissa on säädetty vakuutuksesta, on vastaavasti sovellettava 2 momentissa tai muun sopimusvaltion vastaavassa lainsäädännössä tarkoitettuun takuuseen.

Tämän lain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta ei myöskään ole, jos:

1) kyse on sellaisen henkilövahingon korvaamisesta, joka ilmenee myöhemmin kuin 10 vuoden kuluessa mutta enintään 30 vuoden kuluessa ydintapahtumasta;

2) jälleenvakuutus 1 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseksi on saatavilla vain kohtuuttomin ehdoin tai sitä ei ole saatavilla riittävässä laajuudessa; ja

3) ydinlaitoksen haltija on tehnyt 27 a §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen ja menetellyt muutoinkin mainitun momentin mukaisesti.

29 § (3.12.2021/1061)

Jos se, jolla on oikeus saada vahingonkorvausta tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalta, näyttää, että hän ei ole voinut saada tätä korvausta ydinlaitoksen haltijan kanssa vakuutussopimuksen tehneeltä vakuutuksenantajalta 18 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun vastuun enimmäismäärän rajoissa, maksetaan siten saamatta jäänyt korvaus valtion varoista.

Valtion 1 momentin mukainen korvausvelvollisuus päättyy, kun korvausta on suoritettu vakuutuksesta ja valtion varoista yhteensä 1,2 miljardin euron määrä.

30 § (23.6.2005/493)

Jos Suomessa tai muussa lisäyleissopimukseen liittyneessä valtiossa olevan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettävän ydinlaitoksen haltija on vastuussa ydinvahingosta Pariisin yleissopimuksen mukaan ja Suomen tuomioistuimella on mainitun yleissopimuksen 13 artiklan mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla, oikeus tutkia vahingonkorvausvaade laitoksenhaltijaa vastaan, korvataan ydinvahinko, siltä osin kuin se ylittää 1,2 miljardin euron määrän, valtion varoista, milloin ydinvahinko on syntynyt:

1) Suomessa tai muussa lisäyleissopimukseen liittyneessä valtiossa;

2) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemeren ulkopuolisilla merialueilla tai niiden yläpuolella ja ydinvahingon kärsii Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalainen;

3) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemeren ulkopuolisilla merialueilla tai niiden yläpuolella aluksessa tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity mainitussa valtiossa, tai mainitun valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla keinotekoisella saarella, laitoksessa tai rakennuksessa; tai

4) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion talousvyöhykkeellä tai sen yläpuolella tai mainitun valtion mannerjalustalla talousvyöhykkeen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai tutkimuksen yhteydessä.

Sovellettaessa 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännöksiä ei korvausta kuitenkaan suoriteta, jos ydinvahinko on syntynyt muun valtion kuin Suomen tai lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemerellä tai sen yläpuolella.

Sovellettaessa 1 momenttia rinnastetaan lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaiseen sanottu valtio itse tai sen osa, julkis- tai yksityisoikeudellinen yhtiö, yhdistys, säätiö tahi muu yhteisö tai yhtymä, jolla on kotipaikka tai muutoin pysyvä toimipaikka sellaisessa valtiossa. Lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaisena pidetään myös henkilöä, jonka sellaisen valtion lain mukaan on katsottava vakinaisesti asuvan siinä valtiossa ja joka lisäyleissopimuksen mukaan korvausoikeuden suhteen rinnastetaan saman valtion kansalaiseen.

31 § (23.6.2005/493)

Valtion varoista 30 §:n mukaan suoritettava korvaus määrätään 12 §:n 1 momentissa, 13 ja 14 §:ssä sekä 18 §:n 4 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Edellä 16 §:ssä olevia säännöksiä takautumisoikeudesta ydinlaitoksen haltijaa vastaan sovelletaan vastaavasti oikeuteen saada valtiolta takaisin sellaisen ydinvahingon johdosta maksettu korvaus, josta suoritetaan korvausta 30 §:n mukaan valtion varoista.

32 § (23.6.2005/493)

Niiden korvausten yhteismäärien, jotka ydinlaitoksen haltija ja valtio suorittavat saman ydintapahtuman johdosta osaksi 6–15, 15 a, 16–22, 30 ja 31 §:n nojalla sekä osaksi lisäyleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitetun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion ja muun valtion välisen sopimuksen perusteella, enimmäismäärä on 1 500 miljoonaa euroa tai se tätä suurempi määrä, joka seuraa lisäyleissopimuksen 12 a artiklan soveltamisesta. Määrään ei lueta korkoa eikä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Jos se määrä, joka 1 momentin mukaan on käytettävissä valtion varoista suoritettavaa korvausta varten 30 ja 31 §:n mukaan, ei riitä ydinvahinkojen korvaamiseen, alennetaan valtion varoista suoritettavia korvauksia ja niille tulevia korkoja samalla suhteellisella osalla. Tätä momenttia sovellettaessa noudatetaan vastaavasti, mitä 20 §:n 2 momentissa säädetään, kuitenkin niin, että siinä tarkoitetun määräyksen antaa Valtiokonttori.

33 § (23.6.2005/493)

Jos ydintapahtuma, jonka vahinkovaikutuksista Suomessa olevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa, on aiheuttanut henkilövahingon Suomessa tai henkilövahingon Suomen kansalaiselle tämän oleskellessa muualla ja sellainen ydinvahinko on ilmennyt ennen kuin laitoksenhaltijan vastuu on 22 §:n tai muun sopimusvaltion lain vastaavan säännöksen nojalla lakannut, suoritetaan korvaus valtion varoista, vaikka siihen oikeutettu ei ole nostanut kannetta säädetyssä ajassa tai muutoin ryhtynyt toimenpiteisiin vanhentumisajan keskeyttämiseksi, jos hänellä on ollut siihen hyväksyttävä syy.

Jos muiden vahingonkärsijöiden osalta on määrätty korvausten alentamisesta 20 §:n 1 momentin nojalla tai valtion varoista suoritettavan korvauksen alentamisesta 32 §:n 2 momentin nojalla taikka muun sopimusvaltion lain vastaavien säännösten perusteella, on valtion varoista 1 momentin mukaan suoritettavaa korvausta alennettava samassa määrin. Vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy muutoin samalla tavoin kuin, jos laitoksenhaltija olisi vastannut vahingosta. Korvausvaade on ilmoitettava 22 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa Valtiokonttorille.

34 § (23.6.2005/493)

34 § on kumottu L:lla 23.6.2005/493.

35 § (23.6.2005/493)

Korvausta 29 tai 30 §:n mukaan ei suoriteta 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun ydintapahtuman johdosta.

36 §

Valtiolla on oikeus hakea 29 §:n mukaisesti maksamansa määrä takaisin vain ydinlaitoksen haltijalta, vakuutuksenantajalta ja siltä, jota vastaan laitoksenhaltijalla on 21 §:n mukaisesti takautumisoikeus.

Määrä, jonka valtio on maksanut 30–32 §:n nojalla tai joka muutoin on suoritettu lisäyleissopimuksen määräysten perusteella ydintapahtuman johdosta, jonka vahinkovaikutuksista Suomessa olevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa muun sopimusvaltion lain mukaan, voidaan vaatia takaisin vain siltä, jota vastaan laitoksenhaltijalla on 21 §:n mukaisesti takautumisoikeus. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös korvaukseen, jonka valtio on maksanut 33 §:n nojalla. (23.6.2005/493)

37 § (23.6.2005/493)

Siitä, minkä valtion tuomioistuimilla on toimivalta tutkia tämän lain nojalla nostettu kanne, määrätään Pariisin yleissopimuksen 13 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna 1 §:n 10 kohdassa tarkoitetulla, Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla.

38 § (23.6.2005/493)

Kun suomalainen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan tämän lain nojalla nostetun kanteen, toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin käräjäoikeus.

39 §

Jos ydinvahingon korvaamista koskevassa asiassa on annettu tuomio toisessa sopimusvaltiossa ja sen maan tuomioistuimet ovat Pariisin tai Wienin yleissopimuksen mukaan oikeutettuja tutkimaan sen riitakysymyksen, jota tuomio koskee, pannaan tuomio, kun se on saanut lainvoiman ja voidaan panna täytäntöön siinä valtiossa, jossa se on annettu, hakemuksesta täytäntöön Suomessa tutkimatta uudelleen sitä asiaa, joka tuomiolla on ratkaistu. Tämä ei sisällä velvollisuutta panna täytäntöön ulkomaista tuomiota, jos ydinlaitoksen haltijaa koskeva vastuun enimmäismäärä siten ylitettäisiin. (23.6.2005/493)

Täytäntöönpanoa on haettava Helsingin hovioikeudelta ja hakemukseen on liitettävä:

1) tuomio alkuperäisenä tai asianomaisen viranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä;

2) sen valtion, jossa tuomio on annettu, asianomaisen viranomaisen antama selitys siitä, että tuomio koskee Pariisin yleissopimuksessa tai Wienin yleissopimuksessa tarkoitettua korvausta sekä että se on saanut lainvoiman ja se voidaan panna täytäntöön sanotussa valtiossa; sekä

3) jos edellä mainitut asiakirjat on laadittu muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi, viran puolesta oikeaksi todistettu suomennos tai ruotsinnos niistä.

Edellä 2 momentin a ja b kohdassa mainituissa asiakirjoissa tulee olla todistus siitä, että asiakirjan on antanut asianomainen viranomainen. Todistuksen antajana tulee olla asianomaisessa vieraassa valtiossa oleva Suomen lähetystö tai konsuli taikka sen valtion, missä tuomio on annettu, oikeushallinnon päällikkö.

Hakemusta ei saa hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta antaa sen johdosta vastinettaan.

Jos hakemus hyväksytään, pannaan tuomio täytäntöön niin kuin Suomen tuomioistuimen lainvoiman saanut tuomio, mikäli korkein oikeus muutoksenhakemuksen perusteella ei toisin määrää.

40 §

Lähetettäessä ydinainetta Suomessa olevasta ydinlaitoksesta ulkomailla olevalle vastaanottajalle taikka Suomessa sijaitsevalle ydinlaitokselle ulkomailta sellaisissa olosuhteissa, että laitoksenhaltija 7 tai 8 §:n mukaan vastaa syntyvistä vahingoista, on ydinlaitoksen haltijan luovutettava rahdinkuljettajalle todistus, jonka on antanut vakuutuksen tai 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun taloudellisen takuun antaja ja josta käy selville ydinlaitoksen haltija ja hänen osoitteensa, vakuutuksen tai taloudellisen takuun tarkoittama ydinaine ja kuljetus, niin myös vakuutuksen tai taloudellisen takuun määrä, laatu ja kestoaika. Todistus on varustettava kauppa- ja teollisuusministeriön tai sen määräämän viranomaisen antamalla merkinnällä siitä, että todistuksessa mainittu ydinlaitoksen haltija on Pariisin yleissopimuksessa tarkoitettu laitoksenhaltija. Todistuksen antaja vastaa siitä, että siinä olevat tiedot laitoksenhaltijasta ja hänen osoitteestaan sekä vakuutuksen tai taloudellisen takuun määrästä, laadusta ja kestoajasta ovat oikeat.

Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa 1 momentissa tarkoitetun todistuksen kaavan.

41 § (24.5.2002/416)

Rangaistus tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun taloudellisen takuun asettamisen laiminlyönnistä säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 10 §:n 2 momentissa.

42 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

43 §

Tätä lakia sovelletaan sitten kun Pariisin yleissopimuksen, 30–32 §:n osalta kuitenkin sitten kun myös lisäyleissopimuksen voimaansaattamisen edellytykset ovat täyttyneet, niin kuin asetuksella säädetään.